KORKEAKOULUJENARVIOINTINEUVOSTONJULKAISUJA

��:����

Aino�Maija Hiltunen • Eeva UusitaloOlli Hietanen • Torsti HyyryläinenSari Kettunen • Sari Söderlund

Dynaaminen laatunäkemysKolmen yliopistoverkostonkehittävä vertaisarviointi

978-952-206-120-1 (painettu)978-952-206-121-8 (pdf)ISSN 1457-3121

Julkaisija: Korkeakoulujen arviointineuvosto

Kansi: Juha IlonenLayout: Pikseri Julkaisupalvelut

Esa Print OyTampere 2009

Alkusanat

Tämä raportti kertoo kolmen suomalaisen yliopisto- tai tieteenalaverkostonyhteisestä kaksivuotisesta hankkeesta, jonka tavoitteena on ollut yhtäältä ver-kostojen välinen vertaisarviointi ja toisaalta verkostojen laatuun ja laatujärjes-telmiin liittyvän kehittämistyön tukeminen. Ajatusta verkostojen välisestä ver-taisarvioinnista oli valtakunnallisella verkostokoordinaattorien sähköpostilistal-la ideoinut Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian koordinaattori SariSöderlund, ja laatujärjestelmään ja toimintakäsikirjaan liittyvän työn käynnis-täminen oli tullut ajankohtaiseksi naistutkimuksen Hilma-verkostossa. Hilmansuunnittelija Aino-Maija Hiltusen aloitteesta haimme Korkeakoulujen ar-viointineuvoston tukirahaa tälle hankkeelle syksyllä 2006. Kolmanneksikumppaniksi tuli vuonna 2007 kansallisten aineverkostojen yhteistyön koor-dinaattorina toiminut monitieteisen maaseuduntutkimuksen Rural Studies-verkosto, joka oli toimintansa alusta asti integroinut laatutyön osaksi toimin-tansa suunnittelua.

Hanke käynnistettiin aikana, jolloin emme vielä täysin ymmärtäneet,kuinka suurista muutoksista yliopistoissa ja siten myös verkostoissa on kysy-mys. Raportti kirjoitetaan loppuun kahta vuotta myöhemmin, jolloin voi to-deta paitsi yliopistollisen muutoksen jatkuvuuden, nopeuden ja laajuuden,myös edelleen epävarmuuden verkostojen toiminnasta ja niiden rahoituksesta.

Verkostojen perustamisen voisi opetusministeriön näkökulmasta nähdäalkusoittona yliopistojen yhdistymiselle ja alliansseille. Verkostoissa yliopistoil-ta on ikään kuin edellytetty kilpailun ohella myös yhteistyötä. Mutta mitenverkostojen rooli muuttuu, kun julkishallinnollinen ohjaus yliopistouudistuk-sen myötä vähenee? Miten varmistutaan, että kilpailu ja yhteistyö mahtuvatjatkossakin samaan lauseeseen, ja verkostoissa mukana olevat yliopistot ym-märtävät yhteisen hyödyn ja jaetun edun merkityksen myös uudessa, kasva-van autonomian tilanteessa?

Samalla kun toivomme, että niin nämä kolme hankkeessa mukana olluttakuin muutkin suomalaiset yliopistoverkostot voivat jatkaa ja uudistaa toimin-taansa myös tulevaisuudessa, haluamme dokumentoida verkostojemme tämänhetkistä vaihetta, hyviä käytäntöjä ja ongelmakohtia. Yliopistomaailman his-toriallisesta tilanteesta johtuen jo pelkästään tällä dokumentaatiolla voi ollasuuri merkitys, koska tulevaisuuden yliopistoverkostot ovat erilaisia. Kerrom-me myös, mitä olemme kahden vuoden aikana kollektiivisesti verkostojen ar-vioinnista ja laatujärjestelmistä oppineet. Uskomme tämän olevan hyödyllistämyös tulevaisuuden rakentamisen kannalta.

Hankkeessa ovat olleet sen aikana mukana Aino-Maija Hiltunen Hilma-verkostosta, Eeva Uusitalo ja Torsti Hyyryläinen monitieteisten maaseutuopin-tojen Rural Studies -yliopistoverkostosta (RS), Sari Söderlund, Sari Kettunenja Olli Hietanen Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemiasta (TVA) sekäKirsi Saarikangas Hilma-verkostosta.

Tekstiä on työstetty yhdessä eri vaiheissa. Kiitämme yhteistyöstä ja kom-mentoinnista myös Tuulikki Petäjäniemeä (Peemicon), Johanna Ollilaa (TVA),Päivi Pylkkästä (RS), Anu Laukkasta (Hilma) ja Päivi Naskalia (Hilma). Sa-moin kiitämme kaikkia omien verkostojemme aktiivisia vastuunkantajia, joi-den ääni kuuluu toivottavasti myös tekstissä koordinaattorien äänien lomassa.Kiitämme hyvästä yhteistyöstä muita suomalaisia yliopistoverkostoja. Taloudel-lisesta tuesta, mahdollisuudesta yhteiseen hankkeeseen ja raportin julkaisemi-sesta kiitämme Korkeakoulujen arviointineuvostoa.

Helsingissä, Mikkelissä ja Turussa 23.06.2009

Tekijät

Sisällys

����� Yliopistot ja yliopistoverkostotYliopistot ja yliopistoverkostotYliopistot ja yliopistoverkostotYliopistot ja yliopistoverkostotYliopistot ja yliopistoverkostot ________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ �������� Yliopistojen muutoksesta ____________________________________________ ���� Laatu ja laadunarviointi yliopistoissa _________________________________ ����� Hankkeen tausta ja tavoitteet ________________________________________ ����� Kehittävän vertaisarvioinnin menetelmä _______________________________ ���� Dynaamisen laatunäkemyksen viitekehys _____________________________ ��

����� Verkostojen kuvauksetVerkostojen kuvauksetVerkostojen kuvauksetVerkostojen kuvauksetVerkostojen kuvaukset ______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ ������������� Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia __________________________ ����� Hilma – naistutkimuksen yliopistoverkosto ____________________________ ����� Rural Studies – monitieteiset maaseutuopinnot ________________________ ��

����� Kehittävän vertaisarvioinnin tuloksiaKehittävän vertaisarvioinnin tuloksiaKehittävän vertaisarvioinnin tuloksiaKehittävän vertaisarvioinnin tuloksiaKehittävän vertaisarvioinnin tuloksia _____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ ��� Verkostoja kuvaavia ominaisuuksia ___________________________________ ��� Verkostojen tilannearvio ____________________________________________ ���� Kehittävästä vertaisarvioinnista opittua ______________________________ �

����� JohtopäätöksiäJohtopäätöksiäJohtopäätöksiäJohtopäätöksiäJohtopäätöksiä ____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ ����������

KirjallisuusKirjallisuusKirjallisuusKirjallisuusKirjallisuus _________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ ����������

Liite: Liite: Liite: Liite: Liite: Työryhmän kokoontumiset ja työn prosessointi _______________________ �����

�

� Yliopistot ja yliopistoverkostot

Valtakunnalliset tieteen- tai tiedonalakohtaiset, monitieteiset yliopistoverkos-tot koostuvat useissa yliopistoissa toimivista ihmisistä, laitoksista ja yliopisto-yksiköistä. Ne toteuttavat eri tavoin yliopiston perustehtäviä, opetusta, tutki-musta ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Verkostot ovat keskenään erilaisia,omanlaisiaan kokonaisuuksia ja niiden toimintatavat ja painotukset vaihtele-vat. Verkostojen painopisteet vaihtelevat perustutkinto-opetuksen yhteistyöstä(mukaan lukien verkko-opetus), erikoistumiskoulutuksesta ja englanninkieli-sestä opetuksesta monitieteisiin tutkijakouluihin ja kansainväliseen tutkimus-ja opetusyhteistyöhön.

Verkostoituminen on vahvistanut yliopistojen välistä vuorovaikutusta janostanut esiin yksiköiden erilaisia profiileja ja yhteistyön malleja. Näiden yh-teistyömallien pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen kehittämiseen on sijoitet-tu vuodesta 1998 lähtien niin opetusministeriön erillistä hankerahoitusta kuinkoordinaatioyliopistojen ja jäsenyksiköiden voimavaroja sekä virkatyönä ettäinfrastruktuurin (työtilat, laitteet, hallintotyö) ja taloudellisen tuen tarjoami-sena. Hyvänä apuna vanhimpien yliopistoverkostojen luomisessa oli aikanaanopetusministeriö, jossa erityisen aktiivisena verkostojen tukijana ja näiden vä-lisen yhteistyön käynnistäjänä opittiin tuntemaan ylitarkastaja Sirkka-LeenaHörkkö.

Verkostomainen yhteistoiminta on ollut rakenteellista kehittämistä par-haimmillaan. Se on järkevä tapa laajentaa ja rikastuttaa opetustarjontaa ja nos-taa opetuksen laatua keskittämällä voimavaroja ja panostamalla valtakunnalli-seen työnjakoon. Monet verkostoista toimivat uusilla ja monitieteisillä tieteen-aloilla. Ne tarjoavat jäsenyliopistoilleen opetusta, jota muuten ei olisi lainkaantai se olisi vaikeaa ja kallista toteuttaa. Verkostot ovat kiinnittäneet huomiotaopetuksen kehittämiseen, laatujärjestelmiin ja arviointiin ja niissä on paneu-duttu myös yliopisto-opettamisen pedagogisiin kysymyksiin. Erityisesti verk-ko-opetuksen suunnittelu ja järjestäminen on toteutunut laajalla rintamallalaadukkaina, yhteisöllisinä verkko-oppimisen käytäntöinä. Yhteistyö on kan-tanut hedelmää yliopistojen välisen tutkimusyhteistyön tiivistymisenä ja uusi-en tutkimusympäristöjen luomisena myös käynnistyneillä kansainvälisillä yh-teistyöhankkeilla.

Niin tutkimuksessa kuin opetuksessakin verkostot ylittävät yliopistojenvälisiä, usein näkymättömiä rajoja ja reviiriajattelua. Jäsenyliopistojen laitos-

�

ten ja -yksikköjen oma erityisosaaminen hyödyttää näin koko yliopistokent-tää. Yksittäisten tieteenalojen kehittämisen rinnalla ne nostavat suomalaisentieteen ja korkeakouluopetuksen tasoa. Verkostot huomioivat eri tavoin yli-opistokoulutuksen työelämäkytköksiä ja toteuttavat korkeatasoista työelämä-taitoja koulivaa opetusta.

Monet suomalaisista yliopistoverkostoista ovat jo nyt keskeisiä toimijoitaoman alansa kansainvälisissä verkostoissa ja muilla foorumeilla. Tulevaisuudes-sa tämä tulee olemaan yhä tärkeämpää. Verkoston voi myös olla helpompi luo-da ja olla mukana koko tieteenalan kansainvälisessä opetusyhteistyössä kuinyksittäisten oppiaineiden. Verkostot ovat parantaneet alansa tiedonvälitystä jatunnettuutta. Verkostot pystyvät reagoimaan nopeasti korkeakoulutuksen ken-tän muutoksiin ja voivat kokeilla sellaista, mihin yliopistot eivät heti ryhtyisi.Verkostomaisen toimintatavan on ennakoitu kasvavan tulevaisuudessa, ei vainkoulutuksen ja tutkimuksen, vaan myös innovaatiotoiminnan alustana. Laa-joilla kontakteillaan suomalaiset tieteenalaverkostot voivat tulevaisuudessa eritavoin kiinnittyä myös sidosryhmätoimintaan ja kohdennettuun varainhankin-taan.

Verkostot ovat paitsi opetusministeriön erityisrahoituksella, myös pitkä-jänteisellä työllä aikaansaatuja rakenteita, joihin on luotu sekä vakiintumistaettä jatkuvaa kehittämistä tukevia menettelytapoja. Verkostoissa panostetaanstrategiseen suunnitelmallisuuteen, jatkuvaan laatutyöhön ja toiminnan arvi-ointiin. Verkostojen keskinäinen yhteistyö on tarjonnut tilaisuuden vertaisar-viointiin. Kansallisen tason yliopistoyhteistyötä tulee vahvistaa tilanteessa, jos-sa rakenteellinen kehittäminen suuntaa hakemaan partnereita alueellisesti lä-hempää, ja globalisoituivat koulutusmarkkinat saavat tähyämään maan rajojenulkopuolelle. Nämä kehityssuunnat eivät sulje toisiaan pois – tieteenala-verkosto on erinomainen toimija sekä paikallisissa että kansainvälisissä yh-teyksissä.

��� Yliopistojen muutoksesta

Yliopistot ovat kautta historiansa olleet kohtalaisen autonomisia toimijoita.Vähintään uskomusten ja ihanteiden tasolla ajatus individualistisesta akatee-misen vapauden traditiosta ja opettajan autonomiaa korostavasta kulttuuristaon edelleen vahva. Toisaalta yliopistot ovat aina olleet dialogisessa suhteessaympäristöönsä ja sen muutoksiin: tutkimusta ja opetusta ei voi tehdä yhteis-kunnasta irrallaan; kolmas tehtävä eli yhteiskunnallinen vaikuttaminen on ainaollut olemassa. Yliopistojen sidosryhmiä ja asiakkaita ovat aina olleet koko

�

suomalainen yhteiskunta, kansainvälinen tiedeyhteisö, opiskelijat, elinkeinoelä-mä ja julkishallinto. Näiden tarpeet ja toiveet ovat taustalla, kun yliopistojentoimintaa kehitetään.

Yliopistot lakkaavat vuonna 2010 olemasta valtion tilivirastoja, yliopisto-laki on edennyt odotetusti ja yliopistojen alueellisen yhteistyön projekti eri-laisine alliansseineen on jo nyt todellisuutta ja käytäntöä. Parhaillaan tapahtu-va muutos on iso, monien toistuvien pienten muutosten tahti entistä nope-ampi, eikä kukaan voi kaiketi tarkkaan tietää, millaisessa yliopistossa työsken-nellään, opetetaan, opiskellaan, tutkitaan ja hallinnoidaan vaikkapa viiden vuo-den kuluttua. Se tiedetään, että nykyisen kaltaista yliopistorakennetta ei vuo-den 2009 jälkeen enää ole. Hallinnollisesti kaikki toiminnot lakkaavat ja neperustetaan uudelleen uusiin rakenteisiin. Niin vapautta, vastuuta kuin valtaa-kin järjestetään uudelleen. Elämme aikaa, joka herättää kysymyksiä, mutta vas-tauksia ei voida vielä antaa, ne syntyvät ajallaan.

Tiivistyykö eurooppalainen yhteistyö entisestään globaalien koulutus-markkinoiden kovenevassa kilpailussa, jakautuvatko yliopistot yhä selvemminhuippuihin ja vähemmän laadukkaisiin? Mitä paikallinen tai valtakunnallinenyhteistyö voi tarkoittaa, kun yliopistojen määrä pienenee ja laitosten koko kas-vaa? Onko tulevaisuudessa ylipäätään yliopistoa tiedekuntineen sellaisena ins-tituutiona kuin sen nyt tunnemme vai järjestyykö korkeimman opetuksen jatutkimuksen kenttä kokonaan uudella tavalla? Mikä osuus kiihtyvällä tekno-logian kehityksellä ja tietointensiivisen talouden vaatimuksilla on siihen, mil-laisia mahdollisuuksia eri oppiaineiden opetuksella ja tutkimuksella on tule-vaisuudessa? Millainen tietointensiivisen talouden ja yhteiskunnan osa yliopis-tot ja niiden verkostot ovat? Miten lisääntyvän yliopistojen ulkopuolisen ra-hoituksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vastuun vaatimus muut-taa toiminnan ehtoja?

Millaisen paikan voi yliopistoverkosto tässä kaikessa saada – tai ottaa?Millainen tarve valtakunnalliselle yhteistyölle on tilanteessa, jossa sekä paikal-linen että kansainvälinen yhteistyö lisääntyvät? Millaisia uusia toiminnan jatoimijuuden paikkoja on aukeamassa? Keskiössä eivät ole verkostot sinänsä,vaan tiedonalojen tai oppiaineiden kehitys ja tulevaisuus kehyksissä, joitaemme vielä osaa edes ajatella tai ennakoida. Monitieteisyyden merkitys niinopetuksessa kuin tutkimuksessakin tulee varmasti ainakin kasvamaan, samoinyhteistyö hyvin erilaisten kumppaneiden kanssa.

��

��� Laatu ja laadunarviointi yliopistoissa

Keskustelu laadusta, laadun varmistuksesta ja laadun järjestelmistä on ollut vii-me vuosina yksi paikka, jossa uudistuksiin, muutoksiin ja kehittämiseenkin vä-syneet, usein ylityöllistetyt yliopistolaiset ovat purkaneet muutosvastarintaa jaepävarmuuttaan. Hallintohenkilökunta on pyrkinyt dekoodaamaan laatuunliittyvää, usein etäännyttävää kieltä yliopistonsa ja oppiaineensa toimintakult-tuuriin paremmin sopivalle kielelle.

Laadunvarmistusjärjestelmiin liittyvä eurooppalainen keskustelu voi tun-tua kaukaiselta, vieraannuttavaltakin, ja tekemisen mieli olla kateissa. Tehdään-kö nyt jotakin aivan uutta ja uudenlaista, vai puhutaanko vain vanhoista asi-oista uusin termein? Onko kyse aidosta omasta toiminnan kehittämisestä vaipelkästään valmistautumisesta johonkin, vaikkapa ulkoiseen auditointiin?

Muutos herättää aina myös vastarintaa ja yliopistojen hallinnolliset uu-distukset herättävät tunnepohjaista kritiikkiä aivan erityisesti. Viime metreilläsyntynyt yliopistolain vastustus on tästä hyvä esimerkki. Kriittinen ajattelu onyliopistoyhteisön arvojen ydintä. Kyse on siitäkin, että on saatava kritisoida jaarvostella, jotta voi toimia ja sitoutua tekemiseen. On todettu toimijoidenmuuttavan reformeja enemmän kuin reformien muuttavan toimijoita. Tutki-musten mukaan keskusjohtoiset ja hierarkkiset reformit ja strategiat jäävät hel-posti kuolleiksi ja etäisiksi, myös laadunvarmistusjärjestelmien toimivuudenedellytys on jaettu yritys ja sitoutuminen.

Toisaalta laatu ja sen varmistus on yliopistoissa vanhastaan tuttua ja itses-tään selvää. Tiede ja tutkimus ovat itseään korjaavia järjestelmiä, tästä hyvinäesimerkkeinä ovat opinnäytteisiin ja julkaisemiseen liittyvät laadun varmista-misen käytännöt. Laadunvarmistusjärjestelmät ovat yhteisiä pelisääntöjä, niinyliopistojen sisällä, kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Lisääntyvä kilpailu ra-hoituksesta ja työtilaisuuksista, opiskelijoista ja yhteistyökumppaneista pitäähuolen siitä, ettei laadunvarmistuksesta ole kenelläkään varaa olla piittaamatta.Useimmiten yliopistolaisilla on jaettu halu tehdä työtään hyvin ja vielä pa-remmin: niin tutkimiseen kuin opetukseenkin suhtaudutaan intohimoisesti.

Laadunhallintajärjestelmissä on lopulta kyse hyvin käytännöllisistä asiois-ta: tavoitteiden määrittelystä ja sen miettimisestä, tekevätkö oikeat ihmiset oi-keita asioita oikeilla tavoilla näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Vastuiden jatyöprosessien näkyväksi tekeminen helpottaa myös löytämään ongelmakohtia,mikäli tavoitteita ei saavuteta. Laatujärjestelmät pitävät myös jatkuvuutta ylläja parantavat toiminnan ja sen tulosten vertailtavuutta.

��

��� Hankkeen tausta ja tavoitteet

Yhteisen hankkeemme yleiseksi taustaksi voi esittää viime vuosina lisäänty-neen verkostojen välisen yhteistyön. Erityisesti verkostojen koordinaattorienvälillä on pidetty yhteyttä, opittu tuntemaan toisia ja löydetty motiiveja aja-tusten ja kokemusten vaihdolle. Yhdessä on myös tehty asioita, joilla verkos-tojen tulevaisuuteen yliopistojen muutoksessa on pyritty vaikuttamaan. Onlaadittu esimerkiksi yhteisiä kirjelmiä Suomen yliopistojen rehtorien neuvos-tolle ja opetusministerille. Nyt dokumentoitu prosessi on tietääksemme pit-käaikaisin ja laajin suomalaisten yliopistoverkostojen toteuttama yhteishanke.

Emme itsekään voineet tarkasti tietää, mitä kaikkea hanke tuo tullessaan,mutta hankehakemuksessa syksyllä 2006 haastettamme kuvattiin seuraavasti:

Aineverkostojen arvioinnin tarve

Kehittävän arvioinnin ideana on, että arvioitava kohde on itse mukana vaikutta-massa arvioinnin tarkemmin määriteltyjen kohteiden valintaan ja rajaukseen javalintakriteereiden ja indikaattoreiden kehittämiseen. Näin varmistetaan, ettäarvioinnissa mitataan oikeita asioita oikeilla mittareilla ja arvioinnista on hyötyäkohteen omassa kehittymisessä. Kehittävää arviointia ei tule kuitenkaan viedäniin pitkälle, että objektiivisuus täysin hämärtyy, vaan on etsittävä välimuotoa.Verkostojen toiminta poikkeaa siinä määrin perinteisestä yliopisto-toiminnasta,että objektiivisia kriteereitä on vaikea löytää. On myös vaikea nimetä täysinulkopuolista tahoa arviointia suorittamaan. Niinpä vertaisarvioinnin merkitysobjektiivisuudessa korostuu. Siksi nimenomaan toisten, vastaavien verkostojenedustajat ovat päteviä arvioimaan oman verkoston toimintaa. Lisäksi voidaanainakin soveltaen hyödyntää perinteisempien yliopistoyksiköiden arviointikritee-reitä. Osa kehittävän arvioinnin kriteereistä voi olla yhteisiä kaikille verkostoille.Näistä lähtökohdista voi rakentua aineverkostojen yhteinen arvioinnin viite-kehys.

Laadunvarmistushankkeen tavoite

Hankkeen tavoitteena on toimia kolmen aineverkoston voimin pilottina verkosto-jen kehittävässä arvioinnissa ja laadunvarmistuksessa. Uutena toimijanakorkeakoulutuksen kentällä verkostot ovat usein ristiriitaisessa tilanteessa:yhtäältä jokaista verkoston jäsentä koskettaa oman yliopistonsa laatuun liittyväkehittämistyö, toisaalta verkosto synnyttää jotakin uutta ja omaa. Kuinka jamistä verkoston laatua voi mitata ja arvioida, kenen vastuulla verkoston laatuon? Laatujärjestelmän laatiminen on verkoston toiminnan ja toimintajärjestel-

��

män näkyväksi tekemistä. Verkostojen on synkronoitava omaa laatuun liittyvääkehittämistyötään usean yliopiston laadunarviointiin – ei ole mielekästä tehdäpäällekkäistä tai moninkertaista työtä, mutta on löydettävä ne kriittiset tekijät,joiden varassa verkoston toiminnan laatua voi toisaalta dokumentoida ja arvioi-da, toisaalta aktiivisesti kehittää. Yhtä vähän kuin toiminnan laatua voi mitatapelkästä lopputuloksesta, olisi mieltä kehittää laadunvarmistusjärjestelmä, joka eisamalla olisi verkoston strategisen kehittämisen ja johtamisen väline. Verkostojenkeskeisinä piirteinä pidetään vastavuoroisuutta, vuorovaikutusta, joustavuutta,yhteistyöhakuisuutta, sopimuksellisuutta, vapaaehtoisuutta, neuvottelusuhteita,nopealiikkeisyyttä, ei-hierarkkisuutta, sekä viestintään perustuvaa yhteisyyttä.Toisaalta niiden rooli akateemisilla kentillä on toistaiseksi epäselvä; ne eivät olejuridisia toimijoita eikä niillä ole oikeutta myöntää tutkintoja. Opetuksenlaatutyön kulmakivenä usein pidettyjä opetussuunnitelmia laativat yleensälaitokset, eivät verkostot. Verkoston toiminnan edellytyksenä on luottamus, jonkasovittaminen laatuun ja sen mittaamiseen liittyviin keskusteluihin on toisinaankoettu ongelmallisena.

Hankkeen päättyessä voidaan todeta, ettei kaikkeen yllä esitettyyn ole vastat-tu tai vastaus on vain osittainen – ja aina hetkellinen. Tässä raportissa koros-tuu edelleen kolmen erillisen ja erilaisen verkoston suhde laatuun ja sen ke-hittämiseen. Yhteisiä linjoja oli lopulta vaikea löytää. Hankkeen pyrkimys sa-manaikaiseen vertaisarviointiin ja laatutyöhön johti siihen, että vertaaminenja verkostojen väliset keskustelut helpottivat kunkin verkoston omaa laatuunliittyvää kehittämistyötä.

Verkostojen yhteismitattomuus kääntyikin lopulta yhdeksi keskeisistä joh-topäätöksistä: verkostot eroavat muista organisaatioista juuri siinä, ettei niitävoi tarkastella vain yhden kehyksen kautta. Tärkeänä yhteisenä oivalluksenavoidaankin pitää prosessin myötä syntynyttä ajatusta dynaamisesta laatunäkemyk-sestä. Kyse on tulkinnasta, joka muotoutui yhteisissä keskusteluissa kiteytyenlopulta tässä julkaisussa esitettyyn muotoon.

Hankkeen aikana aloimme puhua myös kehittävän vertaisarvioinnin me-netelmästä. Ehkä ja toivottavasti menetelmä on myös kehittyvä: samalla kunarviointi kehittää toimintaa, myös sen menetelmät ja toteutuksen tavat kehit-tyvät.

��

��� Kehittävän vertaisarvioinnin menetelmä

Kehittävän arvioinnin ideana on, että arvioitava kohde on itse mukana vai-kuttamassa arvioinnin tarkemmin määriteltyjen kohteiden valintaan ja raja-ukseen sekä valintakriteereiden ja indikaattoreiden kehittämiseen. Näin var-mistetaan, että arvioinnissa mitataan oikeita asioita oikeilla mittareilla ja ar-vioinnista on hyötyä kohteen kehittymisessä. Verkostojen työ ja toiminta onuudenlaista, eikä siten asetu ongelmitta yliopistojen yleiseen laatujärjestelmi-en malliin. Yliopistoverkostojen työtä hyvin ja sisältä päin tuntevia ihmisiä ontoistaiseksi melko vähän – niin työntekijöinä kuin luottamushenkilöinäkin.

Pelkkä itsearviointi kuitenkin harvoin riittää – tarvitaan myös ulkopuo-linen näkökulma. Verkostojen toiminta poikkeaa siinä määrin perinteisestä yli-opistotoiminnasta, että arvioinnin tai laadun kriteereitä on vaikea löytää tainimetä täysin ulkopuolista tahoa arvioijaksi. Niinpä toisten, vastaavien verkos-tojen edustajat ovat päteviä arvioimaan oman verkoston toimintaa.

Lähdimme tähän hankkeeseen siis benchmarkingin eli vertais-/vertailu-arvioinnin idealla. Benchmarking (esikuva-analyysi/vertailuanalyysi) tarkoit-taa oman toiminnan vertaamista toisten toimintaan, usein parhaaseen vastaa-vaan käytäntöön. Benchmarkingin perusidea on toisilta oppiminen ja omantoiminnan kehittäminen kyseenalaistamisen kautta. Se on systemaattista orga-nisaation tuottavuuden, laadun, työprosessien ja työtapojen tehokkuuden ver-taamista valioluokkaa edustavien yritysten ja organisaatioiden vastaaviin. Py-rimme tässä hankkeessa löytämään arviointiin partnereita, jotka ovat verkos-toina eri-ikäisiä, hieman eri tavoin järjestyneitä, laatuun liittyvässä toiminnas-saan eri vaiheissa, mutta joita kaikkia voi omalla alallaan pitää erinomaisina,innovatiivisina ja hyvin toimivina.

Keskeinen tulos on ollut tutustua syvemmin ja perusteellisemmin toisenverkoston toimintaan. Opimme, miten toinen verkosto toimii, mitä laatu täs-sä verkostossa tarkoittaa, miten siihen pyritään, missä kontekstissa verkostonoma laatunäkemys on syntynyt ja kenties myös miksi. Pyrimme alusta asti re-hellisyyteen ja luomaan luottamusta verkostojen välille: myös siitä, mikä onongelmallista, keskeneräistä tai vaikeaa, tuli mahdolliseksi puhua. Yritimme olla”esittämättä” verkostokumppaneillemme enempää kuin olimme.

��

�� Dynaamisen laatunäkemyksen viitekehys

Olemme verkostojen välisessä vuorovaikutteisessa prosessissa pohtineet laatuamonista eri näkökulmista. Olemme keskustelleet siitä sekä yleisesti että kun-kin verkoston omissa konteksteissa. Yleisellä tasolla on helppoa omaksua aja-tus, että hyvä laatu on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Mutta mitä konk-reettisemmaksi keskustelu laadusta käy, sitä selvempää on, että laatu on kysy-mys, joka realisoituu vasta tietyn käytännön, kuten esimerkiksi opintojakso-jen toteuttamisen kautta. Näin ajatellen voidaankin todeta, että erinomainen-kaan opintojakso ei ole hyvä, ennen kuin se on toteutettu!

Opetusverkostojen koordinaattoreina arvostamme hyvää opetusta, muttasamalla tunnistamme, miten haasteellista sen toteuttaminen verkostoissa on.Verkoston toiminnan laatu on kokonaisvaltainen asia. Opetuksen ja opinto-jaksojen laadunarvioinnin lisäksi on tarkasteltava koko verkoston toiminnanlaatua. Laadukas opetus toteutuu laadukkaassa opetusympäristössä mahdollis-tuvan henkilökohtaisen osaamisen kautta.

Mitä tarkemmin olemme perehtyneet toistemme monimuotoisiin ver-kostoihin, sitä selvemmäksi on käynyt, ettei niitä voida suoraan verrata toi-siinsa. Tämä on hyvin tärkeä lähtökohta ja sen ”ottamisesta vakavasti” seuraamonenlaisia asioita koskien laatua. Laatu on nimittäin mielestämme hyvinkontekstuaalista. Se realisoituu arvojen ja arvostusten perusteella eri konteksteissa.

Laatu kiinnittää puheen arvoihin ja arvostuksiin, kysymykseen siitä, mitäpidetään hyvänä. Käytännössä absoluuttista erinomaisuutta ei voi saavuttaa,eikä sitä mielestämme pidä myöskään tavoitella. Kussakin tilanteessa (konteks-tissa) voi toteutua vain mahdollisimman hyvä. Mahdottoman hyvä on erinomai-sen huono tavoite.

Tässä tarkasteltavina olevat kolme verkostoa ovat kaikki eri-ikäisiä, niilläon oma syntytarinansa, perustelunsa ja taustansa. Niissä toimivat tieteenalastakiinnostuneet ihmiset edustavat hyvin erilaisia aloja ja intressejä. Kullakin ver-kostolla on omat arvoperusteiset lähtökohtansa mahdollisimman hyvän tavoit-telussa. Tulkintamme mukaan kullekin verkostolle voidaan nähdä historialli-sesti kehittyneen oma, mutta myös jatkuvasti muuntuva laatunäkemys. Se eiole julkilausuma tai kirjattu tavoite, vaan eräänlainen ajattelumalli, joka reali-soituu ja monistuu lukemattomissa käytännön tilanteissa ja valinnoissa.

Laatunäkemyksessä liikutaan oman tavoitetason, arvojen ja arvostustensekä toimintaympäristön odotusten ja kysynnän välimaastossa. Toiminta-ympäristö vaikuttaa laatunäkemykseen. Esimerkiksi kansainvälinen toiminta-ympäristö vaikuttaa siihen vahvasti. Laatunäkemys kiteytetään laatuajattelunkautta verkoston strategiassa ja strategiana.

�

Mahdollisimman hyvän ajatukseen sisältyy idea jatkuvasta kehittämisestäja parantamisesta. Laatunäkemys on vallitseva verkoston opettajien, opiskeli-joiden, johtokunnan jäsenten, koordinaatiohenkilöiden ja vastaavien toimijoi-den tulkinta mahdollisimman hyvästä. Laatunäkemys ei ole staattinen, vaan semuuttuu jatkuvasti. Laatunäkemys on ajassa kehittyvä, kerroksellinen koko-naisuus ja sen ydin muuttuu hitaasti.

Esitetty ajatus dynaamisesta laatunäkemyksestä on hyvin läheinen laatu-ajattelun käsitteen kanssa. Laatuajattelu voidaan kuitenkin ymmärtää astetta jä-sentyneemmäksi kuvaukseksi, joka ilmenee jo selvemmin julkilausuttuina pe-riaatteina. Laatuajattelun kautta määritellään tarkemmin muun muassa mah-dollisimman hyvän laadun kriteerejä.

Laatuajatteluun liittyy omien voimavarojen tuntemus, jonka myötä jäsen-tyy käsitys riittävän hyvästä laadusta. Vasta riittävän hyvän laadun määrittelynkautta voidaan luoda toimivat kriteerit ja edellytykset toimivalle laatujärjes-telmälle. Riittävän hyvä laatu tarkoittaa tasoa, jossa verkosto arvioi toimin-tansa menestyvän. Edellä hahmotellun viitekehyksen voi purkaa seuraavanlai-seksi kuvaksi.

Kuva �� Dynaamisen laatunäkemyksen viitekehys

�

Tässä raportissa on ensin kunkin verkoston oma kuvaus laatuun ja laatu-järjestelmiin liittyvästä toiminnastaan, sitten yhdessä toteutettujen työproses-sien tuloksia, verkoston jäsenille tehdyn kyselyn analyysia ja hankkeen työ-ryhmän SWOT-analyysin pohdintaa. Lopuksi kerromme, mitä olemme yh-dessä ja erikseen verkostokohtaisesti vertaisarviointihankkeen kautta oppineetja esitämme tämän kautta johtopäätöksiä.

��

� Verkostojen kuvaukset

Seuraavassa esittelemme verkostojen toimintaa laadun ja laatutyön näkökul-masta. Verkostojen kuvaukset on kirjoitettu vertaisarviointihankkeemme ai-kana, mutta jokainen verkosto on tuottanut ne omiin tarkoituksiinsa, verkos-tojen tilanteisiin ja tarpeisiin. Tästä syystä kuvaukset eivät ole suoraan yhteis-mitallisia. Yhteistä formaattia tai kehystä verkostojen kuvaamiseen emme löy-täneet, emmekä itse asiassa pitäneet sitä tässä yhteydessä tarkoituksenmukaise-nakaan. Kuvaukset ilmentävät tässä muodossa kunkin verkoston omaa näke-mystä kehityksestään ja tilanteestaan.

Verkostossa ääniä on aina monia, samanaikaisesti. Kuvauksissa kuuluvatvahvimmin koordinaatioyksikköjen tai -tiimien, suunnittelijoiden ja koordi-naattorien äänet. Verkostojen jäsenet, eri yliopistot, opettajat, tutkijat, opiske-lijat ja hallintoihmiset katsovat verkostoa kukin omasta suunnastaan. Olemmetietoisia siitä, että toiminnan ja sen laadun kuvaaminen on aina valintaa jakontekstistaan riippuvaista.

Kuvauksissa kaikuu eri tavoin myös akateemisen maailman yleinen tilan-ne ja suhde yliopistojen muutokseen – kirjoittajat suhtautuvat siihen eri ta-voin, katsovat sitä eri positioista. Se ei ole ollut tämän hankkeen teemana,mutta yleisellä muutostilanteella on luonnollisesti ollut vaikutuksensa siihen,mitä ja miten verkostojen kehitystä kuvataan ja millaisille yleisöille kirjoite-taan.

��� TulevaisuudentutkimuksenVerkostoakatemia

Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia (TVA) on valtakunnallinen yli-opistojen tulevaisuudentutkimuksen opetus- ja tutkimusverkosto. Vuonna2009 verkostoon kuuluu 16 jäsenyliopistoa ja sitä koordinoi Turun kauppa-korkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskus. TVA:n tavoitteena on olla edel-läkävijä monitieteisen tiedonalan sisältöjen, opetuksen ja tutkimuksen kehit-tämisessä. TVA:n toiminnan keskeisiä periaatteita ja tavoitteita ovat:■ monitieteisyys■ tutkimuksen ja opetuksen vuorovaikutus■ monimuotoisen opiskelun edistäminen■ jatkuva arviointi ja kehittäminen■ kansainvälisyys.

��

Verkoston perustehtävänä on tuottaa korkeatasoista akateemista tule-vaisuudentutkimuksen opetusta sekä edistää tulevaisuusajattelua kehittäviätoimintatapoja ja opetusmenetelmiä yliopistoissa ja laajemminkin yhteiskun-nassa.

Toiminnan käynnistyminen ja vakiinnuttaminen

Tulevaisuudentutkimuksen perinteiset kivijalat Suomessa ovat olleet Tulevai-suudentutkimuksen seura (1980), Tulevaisuuden tutkimuskeskus (1992), Edus-kunnan tulevaisuusvaliokunta (1992) ja Tulevaisuudentutkimuksen Verkosto-akatemia (1998).

Tulevaisuudentutkimuksen seura kerää yhteen tulevaisuusajattelusta kiin-nostuneita tahoja ja sen missiona on tulevaisuusorientoituneen julkisen kes-kustelun käynnistäminen ja ylläpitäminen. Tätä tavoitetta seura toteuttaa käy-tännössä muun muassa julkaisemalla Futura-lehteä sekä järjestämällä seminaa-reja. Seuran alaisuudessa toimii myös lukuisia paikallistoimintaryhmiä. Tule-vaisuudentutkimuksen seura keräsi 1980-luvulla yhteen tulevaisuusajattelustakiinnostuneita toimijoita ja oli tällä tavalla omalta osaltaan vaikuttamassa sii-hen, että Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokuntaperustettiin 1990-luvun alussa.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on poliittinen elin, jonka toimialaankuuluvat muun muassa valtioneuvoston tulevaisuusselonteko sekä lausunnotpyynnöstä muille valiokunnille niiden toimialan asioista tulevaisuutta koske-vin osin sekä valiokuntaan lähetettyjen muiden valtiopäiväasioiden valmiste-lu. Valiokunta käynnistää ja tekee erilaisia tulevaisuusselvityksiä kulloinkinajankohtaisista aiheista.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen missiona on alan akateeminen tutki-mus ja koulutus. Keskus perustettiin vuonna 1992 Turun yliopiston, Åbo Aka-demin ja Turun kauppakorkeakoulun yhteiseksi tutkimusyksiköksi, mutta ny-kyisin keskus toimii Turun kauppakorkeakoulun erillislaitoksena. Turun yli-opiston ja Turun kauppakorkeakoulun konsortion yhteydessä keskuksen onsuunniteltu siirtyvän vuoden 2010 alusta Turun kauppakorkeakoulusta Turunuuden yliopiston erillislaitokseksi.

Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia perustettiin vuonna 1998vahvistamaan ja toteuttamaan tulevaisuudentutkimuksen akateemista opetus-ta suomalaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa. TVA:n perustamisasiakirjan al-lekirjoitti 17 yliopistoa. TVA:n koordinaatiosta vastaa Tulevaisuuden tutkimus-keskus. 2000-luvulla näiden perinteisten toimijoiden rinnalle on noussut uu-sia toimijoita ja rakenteita, kuten Valtioneuvoston ennakointiverkosto, minis-teriöiden, Suomen Akatemian, Tekesin ja Sitran ennakointifoorumit ja -ver-kostot sekä TE-keskusten ennakointipalvelut (luotain.fi). Myös EU-tasolla on

��

useita uusia verkostoja ja tietokantoja, jotka keräävät yhteen ja koordinoivatennakointia EU-tasolla. Akateemisia tulevaisuudentutkimuksen yksiköitä löy-tyy Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen lisäksi ÅboAkademista ja Teknillisestä korkeakoulusta. Yliopistotoimijoiden lisäksi alallatoimii myös muita toimijoita kuten VTT (Valtion teknillinen tutkimuskeskus),useita ennakointiin profiloituneita konsulttitoimistoja ja ajatushautomoja sekämyös joitakin ammattikorkeakouluja.

Muun muassa yllä mainittujen toimijoiden asiantuntemuksen ansiostaSuomessa on erittäin laaja-alainen ja monipuolinen ennakointijärjestelmä.TVA:n toiminnan ansiosta Suomessa on myös laaja-alainen (ehkä jopa maail-man laaja-alaisin) tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin akateeminenkoulutusjärjestelmä, joka omalta osaltaan turvaa ja kehittää kansallisen enna-kointijärjestelmän laatua ja pitkäjänteisyyttä. Tästä toiminnasta hyötyvät kaik-ki kansallisen ennakointijärjestelmän toimijat ja sidosryhmät – muun muassatulevaisuudentutkimusta käytännön työssään hyödyntävät organisaatiot, tutki-jat, kansallisesta, seudullisesta ja paikallisesta kehittämisestä vastaavat viranomai-set sekä yliopistoissa opiskelevat perus- ja jatko-opiskelijat.

TVA:n toiminnan alkuvaiheessa ensimmäisiä perustamistehtäviä olivatyhteistyöneuvottelut eri yliopistojen kanssa ja verkoston perustan luominen.Tiedonalan paradigmoja ja koulukuntia, tieteellisiä menetelmiä ja sisältöjäkoottiin ja muokattiin tutkimusraporttien pohjalta oppimateriaaliksi sovel-tuvaan muotoon. Tiedonalan vakiinnuttamisen myötä tulevaisuudentutkimuson saanut myös oman professorinsa. Ensimmäinen tulevaisuudentutkimuksenprofessuuri perustettiin Tulevaisuuden tutkimuskeskukseen vuonna 2004.Vuonna 2009 keskuksessa työskentelee koko- tai osa-aikaisena neljä profes-soria.

Professuurin lisäksi TVA:n tavoitteena on ollut myös tutkijakoulun pe-rustaminen tulevaisuudentutkimuksen tiedonalalle. Tämäkin tavoite on saavu-tettu TVA:n kymmenvuotisen alkutaipaleen aikana: Tulevaisuudentutkimuk-sen tutkijakoulu TULIO käynnistyi TVA:n ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuk-sen yhteistyönä vuonna 2006 Turun kauppakorkeakoulussa. Tutkijakoulunkeskeinen tavoite on tuottaa tohtoreita akateemisiin tutkimuslaitoksiin, vaati-viin liike-elämän asiantuntijatehtäviin sekä tehtäviin, joissa vaaditaan tulevai-suuden liiketoimintaosaamisen ja tuotteistamisen asiantuntemusta korkeim-malla akateemisella tasolla.

TVA on ollut edelläkävijä myös monitieteisen asiantuntijuuden hyödyn-tämisessä ja soveltamisessa akateemisessa opetuksessa. TVA:n hallinto, toimin-tatavat, verkostoitumisen muoto, päätöksentekomallit, opetussisällöt ja oppi-materiaalit on suunniteltu tukemaan monitieteisyyden toteutumista toimin-nan eri tasoilla. Monitieteisyys näkyy käytännössä muun muassa siinä, että eri

��

verkostoyliopistoissa tulevaisuudentutkimusta opetetaan eri tiedekunnissa jaeri ainelaitoksissa. Mukana toiminnassa on muun muassa taidekorkeakouluja,teknisiä yliopistoja sekä kauppakorkeakouluja. Tulevaisuudentutkimuksen si-sältöaiheet ovat innostaneet verkostopartnereita kehittämään aivan uudenlai-sia verkostomaisen oppimisen muotoja, jotka ovat sittemmin toimineet esi-merkkinä muille tieteenaloille ja verkostoille.

TVA:n kymmenvuotinen toimintahistoria on edistänyt merkittävällä ta-valla tulevaisuudentutkimuksen tiedonalan ”tieteenalaistumista” ja tunnettuut-ta Suomessa ja myös kansainvälisesti. Opetuskokonaisuuksien rakentaminenon edesauttanut tulevaisuudentutkimuksen paradigmojen, teorioiden ja me-todologioiden hahmottamista. Vastaavasti noin kolmetuhatta tulevaisuudentut-kimukseen tutustunutta yliopisto-opiskelijaa (vuosina 1998–2008) ympäriSuomen eivät myöskään voi olla jättämättä jälkeä suomalaiseen yhteiskuntaanja työelämään. Hyvät tulokset on saavutettu koko Tulevaisuuden tutkimus-keskuksen henkilöstön voimin ja TVA:n jäsenyliopistojen toimijoiden sitou-tumisella.

TVA:n toimintaa on rahoittanut pääosin opetusministeriö. Jäsenyliopis-tot osallistuvat kustannusten kattamiseen maksamalla opetuspalkkiot ja järjes-tämällä opetukseen vaadittavat tilat ja välineet. Tulevaisuuden tutkimuskeskustarjoaa verkostolle tiedonalan tutkimus- ja koulutussisältöjä sekä uutta tekno-logiaa hyödyntäviä opiskeluympäristöjä.

Suomessa TVA on alan ainoa akateemista opetusta systemaattisesti järjes-tävä organisaatio. TVA:n tavoitteena on ollut vakiinnuttaa tulevaisuudentut-kimuksen tiedonalan akateemista asemaa sekä lisätä kotimaisten ja ulkomais-ten yliopistojen välistä yhteistyötä.

Toiminnan tavoitteet

Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian keskeisenä tavoitteena on toi-mia jäsenyliopistoissa ja ulkomaisissa yhteistyöyliopistoissa tulevaisuudentut-kimuksen opetuksen, tutkimuksen, toimintatapojen ja opetusmenetelmien ke-hittäjäverkostona. Verkosto pyrkii edistämään monitieteisen opetuksen kehit-tymistä yliopistoissa niiden opiskelijoista, opettajista ja hallintohenkilökunnastalähtevistä tarpeista käsin. TVA:n toiminnan pitkän aikavälin päämääriä ovat:1. tieteelliseen tulevaisuudentutkimukseen perustuva perusopetus jäsenyli-

opistoissa2. tulevaisuudentutkimuksen toimijoiden – tutkijoiden, asiantuntijoiden ja

organisaatioiden aseman ja mahdollisuuksien vahvistuminen kansainväli-sessä kilpailussa, tutkimusyhteistyössä ja muussa toiminnassa

3. kasvanut tulevaisuustietoisuus suomalaisessa yhteiskunnassa

��

4. kansainvälisen tulevaisuudentutkimuksen opetuksen edistäminen (WorldFutures Academyn perustaminen) ja kestävän kehityksen mukainen glo-baali yhteiskuntakehitys tulevaisuudentutkimuksen avulla.

Näitä päämääriä edistetään:1. tuottamalla teoreettisesti ja metodisesti korkeatasoisia tulevaisuuden-

tutkimuksen sivuainekokonaisuuksia sekä maisteri- ja tohtoriohjelmia,joista valmistuu tulevaisuudentutkimuksen lähestymistavat ja menetelmäthallitsevia eri alojen asiantuntijoita;

2. lisäämällä eri tieteenalojen välistä vuorovaikutusta, jotta kehittyisi kansal-lisia ja kansainvälisiä moni- ja poikkitieteellisiä tutkimusyhteisöjä;

3. kehittämällä tulevaisuudentutkimuksen teoreettista ja metodologista pe-rustaa;

4. tuottamalla korkeatasoisia tutkimuksia, selvityksiä ja yleistä tulevaisuus-informaatiota ja levittämällä näitä yhteiskunnallisten päättäjien ja muidentoimijoiden päätöksenteon tueksi;

5. toimimalla kansainvälisen Millennium-projektin Pohjoismaisena Noodi-na sekä

6. perustamalla Kansainvälinen tulevaisuudentutkimuksen opetus- ja tutki-musverkosto World Futures Academy.

TVA:n johtamisjärjestelmä

Verkoston organisaatiorakenne muodostuu johtokunnasta (16 jäsentä), johto-kunnan työvaliokunnasta (5 jäsentä) ja koulutusyhteyshenkilöistä (16 jäsentä)sekä TVA:n koordinaatioyksiköstä (2–4 henkilöä). TulevaisuudentutkimuksenVerkostoakatemian jäseniä vuonna 2009 ovat seuraavat yliopistot:

■ Helsingin yliopisto■ Helsingin kauppakorkea-

koulu■ Joensuun yliopisto■ Åbo Akademi■ Kuopion yliopisto■ Lapin yliopisto■ Turun yliopisto■ Oulun yliopisto

■ Taideteollinen korkeakoulu■ Tampereen teknillinen yliopisto■ Tampereen yliopisto■ Teknillinen korkeakoulu■ Turun kauppakorkeakoulu■ Lappeenrannan teknillinen

yliopisto■ Svenska handelshögskolan■ Vaasan yliopisto.

��

Perustamisasiakirjat sitouttavat jäsenyliopistot yhteiseen toimintaan ja an-tavat tarvittavan hallinnollisen tuen käytännön toiminnasta vastaaville. TVA:ntoiminta perustuu jäsenyliopistojen allekirjoittamaan perustamissopimukseen(2.2.1998) sekä johtokunnan 18.5.1998 antamaan ja 17.9.2001 uusimaan hal-lintojohtosääntöön.

TVA:n toiminnan sisällöstä, tasosta ja kehittämisestä vastaa johtokunta, jo-hon kukin jäsenyliopisto on valinnut oman edustajansa kolmeksi vuodeksikerrallaan. Johtokunnan esittelijänä ja sihteerinä toimii verkoston koordinaat-tori. Johtokunta on ylin strategisen päätöksenteon elin, joka kokoontuu 2–3kertaa vuodessa.

Johtokunnan jäsenistä muodostettu työvaliokunta valmistelee tarvittaessaasioita johtokunnan käsittelyyn. Työvaliokunta kokoontuu tarvittaessa. LisäksiTVA:lla on jäsenyliopistojen opettajista ja tutkijoista koostuva koulutusyhte-yshenkilöverkosto, joka huolehtii opettamisesta ja opiskelijahallinnosta omas-sa yliopistossaan. Koulutusyhteyshenkilöverkosto kokoontuu 1–2 kertaa vuo-dessa.

Koordinaatioyksikössä työskentelevät koordinaattori ja koulutussuunnit-telija, jotka vastaavat opetuksen suunnittelusta ja kehittämisestä, kurssien tar-joamisesta, opetusmateriaalien päivityksestä, opintorekisteristä, valtakunnalli-sesta toiminnasta ja yhteistyön sujumisesta. Tarvittaessa TVA:n koordinaatio-yksikköä täydennetään myös osa-aikaisilla koulutussuunnittelijoilla ja -assis-tenteilla, jotka vastaavat jostakin erityisosa-alueesta. Tällaisia tehtäviä ovat vii-me vuosina olleet muun muassa kesäkoulun järjestäminen ja TULIO-tutkija-koulun koordinointi.

TVA:n kansainvälistymistä tukemaan ja kehittämään on perustettu vuon-na 2000 myös kansainvälinen neuvottelukunta (International Advisory Board,IAB), joka koostuu yhdeksästä asiantuntijajäsenestä. IAB:n jäsenet edustavatyliopistoja ja tutkimuslaitoksia. Neuvottelukunnan tehtävänä on osallistumi-nen kansainvälisen toiminnan suunnitteluun.

TVA:n johtamis- ja toimintajärjestelmä sekä verkostorakenne on esitettykuvassa 2.

��

KV-NEUVOTTELUKUNTA (IAB)

■ toiminnan arviointi■ kansainvälisen toiminnan suunnittelu■ kansainväliset suhteet

JOHTOKUNTA JA TYÖVALIOKUNTA

■ strateginen päätöksenteko■ verkoston kehittäminen■ opetussuunnitelman hyväksyminen

KOORDINAATIOYKSIKKÖ

KOORDINAATTORI■ toiminnan koordinointi ja kehittäminen■ taloushallinto ja rahoitusasiat■ Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen koulutustoiminnan kehittäminen■ kansainvälisen yhteistyön organisointi ja kehittäminen

KOULUTUSSUUNNITTELIJAT■ opetuksen suunnittelu■ opetuksen kehittäminen■ ohjaajien tuki■ opiskelijatuki■ opintohallinto■ tilastointi, arkistointi■ internetin ja intranetin hallinnointi■ verkko-oppimisympäristön hallinnointi■ opetusjärjestelyt■ opettaminen

KOULUTUSYHTEYSHENKILÖT

■ opetus■ opetusjärjestelyt■ opetuksen arviointi ja kehittäminen■ tiedottaminen■ oman osaamisen kehittäminen

OPISKELIJAT

Kuva �� TVA:n organisaatiokaavio sekä johtamis� ja toimintajärjestelmä

▼

▼

▼

▼

▼

▼

▼

▼

▼

▼

▼

▼

▼

▼

��

TVA:n toimintakuvaus

Toiminnan tavoitteet laaditaan yhdessä jäsenyliopistojen kanssa. Johtokuntahyväksyy tavoitteet työvaliokunnan esityksestä. Tavoitteiden ja toimintatavanvalmistelussa erityisen tärkeänä on pidetty koulutusyhteyshenkilöiden eliopettajien muodostaman suunnittelu- ja arviointiryhmän työskentelyä. Yh-teyshenkilötapaamisia järjestetään lukukausittain ja niiden aikana käydään läpiopiskelijoilta ja opettajilta saatua palautetta ja tiedotetaan mahdollisista uudis-tuksista ja ajankohtaisista hankkeista.

Opettajat ja opiskelijat ovat keskeisessä asemassa päättämässä siitä, mitäkursseilla opetetaan ja mitkä ovat opiskelun muodot. Verkosto on tällä tavallaonnistunut säilyttämään joustavuutensa ja pystynyt ottamaan opetuksessa huo-mioon uusia kiinnostavia teemoja. Verkoston tärkeitä toimintaperiaatteita ovatavoimuus ja luottamus. Opettajien palaute kerätään koulutusyhteyshenkilöi-den lukuvuosittaisissa tapaamisissa. Opiskelijoiden palaute kerätään kurssi-kohtaisilla palautelomakkeilla sekä myös erikseen tehtävillä kuormittavuusky-selyillä.

TVA:n koordinaatioyksiköllä on viikkopalaverien lisäksi säännöllisesti ke-hittämispäiviä ajankohtaisten hankkeiden osalta 1–2 kertaa vuodessa. Viikko-palavereissa ja TVA:n kehittämispäivillä käydään läpi TVA:n vuosikelloa (kuva3). Palavereissa käsitellään Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen koko yliopisto-opetusta, joten kelloon sisältyvät myös ’master degree programme in futuresstudies’ - ja ’international masters in strategic innovation and future creation’-maisteriohjelmien tapahtumat. TVA:n henkilökunta osallistuu myös Tulevai-suuden tutkimuskeskuksen kehittämispäiviin kaksi kertaa vuodessa sekä Tule-vaisuuden tutkimuskeskuksen johtoryhmän kokouksiin viikoittain. Tällä ta-valla pidetään yllä jatkuvaa vuorovaikutusta opetuksen ja tutkimuksen välillä.TVA:n opetuksessa hyödynnetään alan uusinta tutkimustietoa ja opettajinatoimivat koulutusyhteyshenkilöiden lisäksi myös Tulevaisuuden tutkimus-keskuksen tutkijat.

Johtokunnan jäsenet ja koulutusyhteyshenkilöt tuovat esille TVA:n toi-mintaa ja tulevaisuudentutkimuksen sisältöjä omassa yliopistossaan hallinnol-lisissa ja opetukseen liittyvissä tilaisuuksissa, tutkimusjulkaisuissa ja muissa yh-teyksissä. Tämän toimintamallin ansiosta tulevaisuudentutkimus onkin vakiin-nuttanut asemansa suuressa osassa suomalaisia yliopistoja. Jäsenyliopistojenedustajia on aktiivisesti otettu mukaan alustajiksi tulevaisuudentutkimuksentutkijaseminaareihin ja erilaisiin opetuksen kehittämisseminaareihin, joissa tu-levaisuudentutkimuksen uutta tutkimustietoa on viety osaksi opetussisältöjä.

�

Kuva �� TVA:n opetusprosessi kuvattuna vuosikellossa� Vuosikelloa käytetäänTVA:n viikkopalaverien asialistana�

�

TVA on toiminut aktiivisesti myös ”verkostojen verkostoissa”, kutenSuomen Virtuaaliyliopiston (SVY) sekä yliopistojen aineverkostojen yhteises-sä verkostossa. Toiminta osana Suomen Virtuaaliyliopistoa on mahdollistanuteturivin osallistumisen tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön levittämi-seen ja edistämiseen suomalaisissa yliopistoissa. TVA:lla on ollut edustus myöserilaisissa virtuaaliyliopiston toimintaryhmissä, kuten asianomistajaryhmissäsekä SVY-foorumissa.

Opetus

Perustutkintokurssit

Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian keskeisiin periaatteisiin kuulu-vat monimuotoisen opiskelun edistäminen, opetuksen ja tutkimuksen vuoro-vaikutus sekä monitieteisyys. Keskeisenä opiskelumuotona ovat opintoryhmi-en tapaamiset, joissa oppimista tapahtuu opiskelijoiden keskinäisen sekä opis-kelijoiden ja ohjaajan välisen vuorovaikutuksen kautta. Käytössä on opetus-teknologian hyödyntämiseen ja vuorovaikutteisten opiskeluympäristöjen käyt-töön perustuvia opetusmenetelmiä erilaiset oppimistavat huomioiden.

Monimuoto-opiskelun järjestämisessä hyödynnetään uutta opetustekno-logiaa, kuten verkko-oppimisympäristöä (Moodle) ja verkkoneuvotteluohjel-mistoa (Acrobat Connect Pro). Opiskelun muodot vaihtelevat kursseittain si-sällöstä riippuen ja etäopiskelun osuus vaihtelee 10–70 prosentin välillä. Kir-jallinen oppimateriaali suunnitellaan täydentämään verkkoympäristön sisältö-jä ja päinvastoin. Kurssien oppimateriaali koostetaan itse opiskeluoppaiksi, ar-tikkelikokoelmiksi, työkirjoiksi, käsikirjoiksi jne. Sekä opiskelijoille suunnat-tuja verkko-oppimisympäristön sisältöjä että kirjallisia oppimateriaaleja – sa-moin kuin opettajille tarkoitettua aineistoa – päivitetään ja kehitetään vuosit-tain opetussuunnitelman ja saadun palautteen perusteella.

Tulevaisuudentutkimuksen opetuksen perusta on 25 opintopisteen laa-juinen opintokokonaisuus, joka muodostuu neljästä opintojaksosta:■ Miten tutkimme tulevaisuutta? (TUTU1),■ Tulevaisuudentutkimuksen tieteelliset menetelmät (TUTU2),■ Tieteellisten menetelmien harjoituskurssi (TUTU3) sekä■ Vaihtuvateemainen tulevaisuudentutkimuksen kurssi (TUTU4), joka to-

teutetaan pääsääntöisesti kesäkouluna vuosittaisen kansainvälisen konfe-renssin yhteydessä.

Tulevaisuudentutkimuksen peruskurssit järjestetään yhteistyössä jäsenyliopis-tojen kanssa. Kursseilla TUTU1 ja TUTU2 paikalliset opintoryhmät kokoon-tuvat koulutusyhteyshenkilön johdolla. TUTU3- ja TUTU4-kursseihin sisäl-tyy 1–2 valtakunnallista lähitapaamista. Näiden opintojaksojen lisäksi vuosit-tain on tarjolla erikoiskursseja tulevaisuudentutkimuksen teemoihin tai me-

��

netelmiin liittyen. Erikoiskurssit järjestetään yhteistyössä jäsenyliopistojenkanssa ja ne kuuluvat yleensä JOO-sopimuksen1 piiriin.

Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemiassa suoritetut opinnot voi si-sällyttää tutkintoon joko tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuutena taiosana muita opintoja. Tulevaisuusopintoja voi sisällyttää vapaasti valittaviinopintoihin ja suorittaa minkä tahansa pääaineen yhteydessä. Opintoja voi suo-rittaa yksittäisinä opintojaksoina tai 25 opintopisteen (sivuaineeseen rinnas-tettavana) opintokokonaisuutena. Opetus tapahtuu monimuoto-opiskeluna.Tämä mahdollistaa opettajien ja opiskelijoiden tehokkaan vuorovaikutuksen,vahvistaa opetuksen monitieteisyyttä ja rakentaa yhteyksiä elinkeinoelämään.

TVA:n tarjoamilla perustutkintokursseilla on opiskellut kaiken kaikkiaannoin 3000 opiskelijaa, jotka ovat suorittaneet yhteensä 6534 opintoviikkoavuosina 1998–2005 ja 2831 opintopistettä vuosina 2006–2008.2 Esimerkiksisyksyllä 2008 TVA:n ”Johdatus tulevaisuuden tutkimukseen” -kurssille osal-listui yhteensä 100 opiskelijaa yhdeksässä yliopistossa.

Jatko�opinnot ja tutkijakoulu

TVA on tarjonnut opinto-ohjelman myös jatkotutkinto-opiskelijoille verkos-ton alkuvaiheista lähtien. Ohjelmaan kuuluu tutkimus- ja teemaseminaarejaja lisäksi verkoston 25 opintopisteen opintokokonaisuus. Jatko-opiskelijoillaon mahdollisuus esitellä tutkimustaan TVA:n ja Tulevaisuuden tutkimus-keskuksen vuosittain järjestämissä kansainvälisissä konferensseissa valinta-menettelyn kautta. Jatko-opintokurssien ja -seminaarien alustajina käytetääntulevaisuudentutkimuksen dosentti- ja tohtoriverkostoa sekä muita jäsenyli-opistojen asiantuntijoita.

Vuosina 2006–2009 TVA on koordinoinut yhteistyössä Tulevaisuudentutkimuskeskuksen kanssa myös Suomen Akatemian rahoittamaa Tulevaisuu-den liiketoimintaosaamisen tutkijakoulua (TULIO). Tutkijakoulu on poikki-tieteellinen ja laaja-alainen, verkostoitunut kokonaisuus, joka ohjaa tiedonalanopiskelijoita käyttämään tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä ja näkökul-maa tutkimuksessa sekä analysoimaan ja keskustelemaan tulevasta kehitykses-

1 JOO-lyhenteellä tarkoitetaan joustavaa opinto-oikeutta eli opiskelijan mahdollisuutta suorit-taa erillisiä opintoja ja opintokokonaisuuksia yliopistoissa, joiden kanssa hänen kotiyliopistonsaon tehnyt JOO-sopimuksen. Opiskelijalle opiskelu toisessa yliopistossa on maksutonta. TVA:nkurssien JOO-käytäntö perustuu jäsenyliopistojen omaan päätökseen.2 Kehitettävää: TVA:n tilastot opiskelija- ja opintomääristä eivät parhaillaan ole vertailukelpoi-sia. Opiskelijamäärät on tilastoitu aloittaneiden mukaan, kun taas suoritusmäärät kertovat opin-tonsa loppuun saakka suorittaneista. Tilastot eivät nykymuodossaan ota huomioon opintonsakeskeyttäneiden määrää. Tämän vuoksi tilastot osoittavat liian vähän opintopisteitä ja opinto-viikkoja/opiskelija.

��

tä yhteiskunnan eri osa-alueilla. Tämä tarkoittaa tutkijakoulutettavien osaa-misen vahvistamista siten, että eri tieteenalojen tohtoriopiskelijoita perehdy-tetään liiketoimintaosaamisen ja tulevaisuudentutkimuksen filosofisiin ja tie-teellisiin perusteisiin. Tulevaisuutta tarkastellaan eri tieteenalojen omista läh-tökohdista ja siten tulevaisuusnäkökulman hyödyntäminen lisää jatko-opiske-lijan oman tieteenalan asiantuntemusta. Ennakoiva liiketoimintaosaaminenviittaa näiden alojen tutkimukseen tulevaisuusorientoituneesti siten, että tut-kimusaloilla pyritään kartoittamaan keskeisiä tulevaisuuden muutoshaasteitasekä varautumaan näihin erillisin strategioin. Ennakoivan liiketoiminta-osaamisen keskeiset painopisteet TULIO:ssa ovat:■ Innovaatioiden tuotteistaminen tulevaisuusorientoituneessa tutkimuksessa■ Liiketoiminnan alueelliset ulottuvuudet■ Liiketoiminnan yhteiskuntavastuu■ Yrittäjyyden tulevaisuus■ Sosiaaliset innovaatiot liiketoiminnassa■ Kulttuurinen talous■ Verkostotalouden tulevaisuus■ Liiketoiminnan tutkimus globaalin kestävän kehityksen viitekehyksessä■ Liiketoiminnan tulevaisuuden kehityksen analysointi.

Tutkimus

TVA:n tutkimustoiminta sisältää tutkijatapaamisia, kansainvälisiä seminaarejaja aktiivista osallistumista tieteelliseen tutkimustoimintaan. Yksi verkoston tär-keimmistä tutkimushankkeista on toimiminen WFUNA:n (World Federationof UN Associations) koordinoiman Millennium-projektin noodina. Millen-nium-projektin3 tarkoituksena on käynnistää tulevaisuuden tutkimusta, päi-vittää ja kehittää tietojamme maailman tulevaisuudesta ja saattaa tätä tietoa tie-dotusvälineiden kautta julkishallinnon päätöksentekijöiden tietoisuuteen. Pro-jektin avulla halutaan kehittää myös opetussisältöjä ja julkista koulutustarjon-taa ja luoda eri tavoin kumuloituvaa tietoa mahdollisista tulevaisuuksista. Glo-baalin ja lokaalin ajattelun yhdistämiseksi projekti on perustanut noodeja(engl. node) eli yhteistyöorganisaatioita ja kutsunut tutkijoita eri maista vas-taamaan paikallisesti ja alueellisesti tehtävästä tutkimustyöstä ja tutkimustulos-ten levittämisestä.

Millennium-projektin ohella TVA on osallistunut myös COST A22 -ver-koston4 (European Network for Foresight Methodology) toimintaan. COSTA22 -verkoston tavoitteena on kehittää ennakointimenetelmiä ja näiden me-

3 http://www.millennium-project.org/4 http://www.costa22.org/

��

netelmien optimaalista käyttöä. Verkosto edistää eurooppalaisten tutkijoidenja ennakoinnin kanssa työskentelevien yhteistyötä sekä alan koulutusta tuke-malla tutkijavaihtoa. A22 on osa laajempaa ”COST – European Cooperationin the field of Scientific and Technical Research” -verkostoa5, joka on perus-tettu jo vuonna 1971. Tämä kansainvälinen verkosto edistää tekniikan ja tie-teen tutkimusta sekä koordinoi kansallisesti rahoitettua tutkimusta Euroopantasolla.

Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälinen yhteistyö on nähty tärkeänä erityisesti opintojen laadun jahenkilöstön oman osaamisen varmistamisessa sekä opiskelijoiden ja tutkijoi-den liikkuvuuden edistämisessä. TVA:n kansainvälistymisstrategian taustalla onmyös ajatus siitä, että tulevaisuudessa tutkimuksessa kilpailua käydään ennenkaikkea eurooppalaisten ja globaalien opetus- ja tutkimusverkostojen välillä.Kilpailu ja yhteistyö tulevat limittymään aivan uudella tavalla toisiinsa.

Kansainvälistymisen osalta TVA:n pitkän aikavälin visiona on luoda kan-sainvälinen tulevaisuusopintoja tuottava verkosto (World Futures Academy).Keväällä 2009 uusitun toimintasuunnitelman perusteella World Futures Aca-demyn toiminta käynnistetään vuosina 2010–2011 kansainvälisellä vaihto-oh-jelmalla ja siihen liittyvällä kansainvälisellä oppimisympäristöllä. Tällä tavallakansainvälisyys palvelee aluksi kansallisen opetuksen kehittämistä.

Kansainvälisen verkoston luominen ja osaamisen kehittäminen aloitettiinperustamalla 1.6.2000 kansainvälinen neuvottelukunta IAB (International Ad-visory Board), jonka tehtävänä on ollut edistää kansainvälistä yliopistojen vä-listä yhteistyötä ja lisätä suomalaisten opiskelijoiden mahdollisuutta ulkomai-seen opiskelija- ja tutkijavaihtoon. Lisäksi IAB:in jäsenet ovat esiintyneet alus-tajina kansainvälisissä seminaareissa ja kokouksissa.

Maailmanlaajuinen tulevaisuudentutkimuksen tiedeyhteisö toimii jo tii-viissä yhteistyössä. Myös TVA:n henkilöstö on jatkuvassa yhteydessä kahteenalan maailmanjärjestöön World Futures Studies Federationiin6 ja World Futu-re Societyyn7, joiden toiminnasta pyritään tiedottamaan kotimaassa. Millen-nium- ja SPIDER (Increasing Regional Competitiveness through FuturesResearch Methods) -projektien8 kautta TVA on ollut mukana myös kansain-välisessä tutkimusyhteistyössä.

5 http://www.cost.esf.org/6 http://www.wfsf.org/7 http://www.wfs.org/8 http://www.spider-project.net/

��

COST-projekti on tarjonnut suomalaisille tutkijoille väylän harjoitteluunulkomailla. Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen (CIMO) North–South–South-ohjelman rahoituksen turvin TVA:lla on ollut aktiivista opettajavaih-toa myös eteläafrikkalaisen Rhodes-yliopiston kanssa vuodesta 2006 lähtien.

Opetuksen kansainvälisenä yhteistyönä on toteutettu englanninkielisetFutures1- ja Futures2-kurssit sekä myös kesäkouluja kansainvälisten kump-paniyliopistojen kanssa. Yhteistyökumppaneita ovat olleet muun muassaManchester Business School (Prest), Pontificia Universita Gerogoriana(Vatikaani ja Rooma), Tallinn University, Corvinus University of Budapest,University of Alicante (Espanja) ja Rhodes University (Etelä-Afrikka). Kan-sainvälisiin konferensseihin osallistumista on tuettu myös tulevaisuudentutki-muksen tutkijakoulu TULIO:ssa.

Opetustoiminnan arviointi ja laadunvarmistus

Turun kauppakorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmä auditoitiin joulukuus-sa 2008. Tässä yhteydessä tehtiin myös Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa yk-sikkökohtainen auditointihaastattelu, johon osallistui TVA:n henkilökuntaa.Auditointiryhmän arvion mukaan Turun kauppakorkeakoulun laadunvarmis-tusjärjestelmä täyttää Korkeakoulujen arviointineuvoston asettamat kriteeritlaadunvarmistusjärjestelmän kokonaisuudelle ja perustehtävien laadunvarmis-tukselle.9

Opetuksen jatkuva kehittäminen on yksi TVA:n toimintaperiaatteista.Kehittämistyötä on käytännössä tehty vuositasolla kulloinkin käytettävissä ole-vien resurssien puitteissa. Itsearviointi, opiskelijapalaute, kuormittavuusanalyy-sit sekä lukukausittaiset palaute- ja arviointitilaisuudet koulutusyhteyshenki-löiden kanssa ovat kehittämistyön perustana. Laajamittaisen arvioinnin järjes-täminen ulkopuolista arvioijaa käyttäen ei ole ollut resurssien puolesta mah-dollista.

Kehittämistyöhön osallistuvat koordinaatioyksikön henkilökunta, koulu-tusyhteyshenkilöt sekä tulevaisuudentutkimuksen asiantuntijat. Opetussuun-nitelman muutokset hyväksyy TVA:n työvaliokunta.

Tulevaisuudentutkimuksessa toiminnan arvioinnin tärkeyttä on painotet-tu alusta alkaen. Seurannan ja arvioinnin kohteina ovat pääasiassa oppimate-riaalit, kurssit, opiskelija- ja opintosuoritusmäärät, opiskelijoiden aktiivisuusverkko-oppimisympäristössä sekä toteutetut seminaarit. Arvioinnin eri tasoil-la on mukana myös kansainvälinen toiminta.

9 Harmaakorpi, Furu, Takala, Tenhunen, Westersund & Karl Holm 2009.

��

Kursseilta kerätään opiskelijoiden antamaa palautetta sekä kirjallisina ettänumeerisina vastauksina. Opiskelijapalautetta otetaan vastaan (muun muassasähköposti ja Moodle) myös kurssien aikana. Mahdolliset muutokset tehdäänpalautteen perusteella. Opiskelijapalautteen arvioivat joko koulutusyhteyshen-kilöt yhdessä koordinoivan yksikön henkilöstön kanssa tai vaihtoehtoisestikoordinoiva yksikkö huolehtii palautteen muuntamisesta kehittämisehdotuk-siksi. Johtokuntaa ja jäsenyliopistoja varten kootaan opiskelijapalautteiden tii-vistelmiä ja jäsenyliopistojen aktiivisuutta kuvaavaa vertailuaineistoa.

Osaamisen kehittäminen

Koordinaatioyksikön henkilökunta osallistuu koordinoivan yliopiston (Turunkauppakorkeakoulun) ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen sisäiseen koulutus-ja kehittämistoimintaan. Se pitää sisällään muun muassa kehittämispäiviä, ke-hityskeskusteluja, työtyytyväisyyskyselyjä ja virkistäytymispäiviä.

TVA:n koordinaatioyksikön henkilökunnalle on tarjolla myös omaa si-säistä koulutusta ja kehittämispäiviä.

Myös verkoston toimijoiden osaamisen päivittäminen on tärkeää sekä tie-teenalan että opetusteknologian jatkuvan kehittymisen vuoksi. Tulevaisuuden-tutkimuksen Verkostoakatemia on ainoa Suomessa toimiva alan akateeminenkoulutusjärjestelmä, joten osallistuminen, kouluttaminen ja alustusten pitämi-nen myös kansainvälisessä kontekstissa on tärkeää sekä tiedollisen osaamisenettä kansainvälistymistaitojen kehittymisessä. Omaa osaamistaan voi TVA:ssakehittää muun muassa osallistumalla koulutukseen sekä osallistumalla opetus-ta kehittäviin työryhmiin.

Verkoston kehittäminen

Tulevaisuudentutkimus on vakiinnuttanut asemansa Suomessa sekä julkisella,yksityisellä että kolmannella sektorilla. Erityisesti 1980-luvulla tulevaisuuden-tutkimuksen menetelmien soveltaminen lisääntyi voimakkaasti. Toinen aaltosijoittuu 1990-luvun alkuun, kun Suomeen perustettiin Tulevaisuuden tutki-muskeskus ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta. Kolmas aalto sijoittuu 2000-luvun alkuun, jolloin syntyi laajoja ja monialaisia kansallisia ja kansainvälisiäennakointiverkostoja.

Tulevaisuudessa korostuu tarve koordinoida eri yliopistojen ja tutkimus-laitosten toimintaa tulevaisuudentutkimuksen alalla. Tarkoituksena on vakiin-nuttaa tulevaisuudentutkimuksen tiedonalan akateemista asemaa sekä lisätäkotimaisten ja ulkomaisten yliopistojen välistä yhteistyötä. Eräänlaisena visio-na tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin ”neljännestä aallosta” voidaan-kin esittää tavoite entistä tehokkaammasta kansallisesta ennakointijärjestelmäs-

��

tä, jossa eri toimijat ovat löytäneet oman roolinsa ja kykenevät kehittämäänsynergiaa – ja tällä tavalla kehittämään kansallisen ennakointijärjestelmän jatulevaisuudentutkimuksen kokonaisuutta ja vaikuttavuutta niin, että enna-koinnista ja tulevaisuudentutkimuksesta kehittyy kansallinen ja/tai seudulli-nen kilpailukykytekijä.

Suurin kysyntä on verkoston käynnistymisestä saakka kohdistunut ope-tukseen ja sen järjestämiseen. TVA:n verkostomainen toiminta on otettu hy-vin vastaan yliopistoissa. Opiskelijapalautteen perusteella monimuoto-opiske-lun valmiuksien kehittämiseen panostetaan tulevaisuudessa entistä enemmän.Tulevaisuudentutkimuksen oppisisällön lisäksi pidetään huolta myös opiskeli-joiden metataitojen kehittämisestä (tekninen osaaminen, projektinhallinta,ajankäytön suunnittelu, tiedonhaun valmiudet, akateeminen kirjoittaminen).Keväällä 2009 alustavasti hahmotellun uuden toimintasuunnitelman mukaanverkoston opetusta kehitetään tulevaisuudessa myös kansainvälisellä vaihto-ohjelmalla ja myöhemmin ehkä myös Joint Degreen kaltaisella yhteisellä kan-sainvälisellä opetustarjonnalla.

��� Hilma – naistutkimuksen yliopistoverkosto

Valtakunnallinen tieteenalaverkosto toteuttaa yliopistojen kolmea perustehtä-vää – tutkimusta, opetusta ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta – yhdessä jauudenlaisin muodoin. Naistutkimuksessa puhutaan kaksoisstrategiasta: ediste-tään yhtäältä sukupuolentutkimuksen valtakunnallista kehittymistä itsenäisenäopetus- ja tutkimusalana ja toisaalta sukupuolen kysymysten ja teemojen in-tegroimista muiden alojen opetukseen.

Naistutkimuksen yliopistoverkosto Hilma on kahdeksan yliopiston yh-teistyöverkosto, joka perustettiin vuonna 2001. Verkosto on saanut opetus-ministeriön verkostorahoitusta vuodesta 2004 alkaen. Toiminnan vakinaista-minen osana Helsingin yliopiston perusrahoitusta vuoden 2010 jälkeen on ol-lut kauden 2007–2009 tavoitteena. Verkostoon kuuluvat Helsingin, Joensuun,Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Åbo Akademi.Toimintaan osallistuvat näiden yliopistojen naistutkimuksesta vastaavat yksi-köt, joissa Oulun yliopistoa lukuun ottamatta on myös naistutkimuksen pro-fessori. Koordinaattorina toimii Kristiina-instituutti Helsingin yliopiston hu-manistisessa tiedekunnassa. Verkosto on kansainvälisesti ainutlaatuinen: vastaa-vaa kansallisen tason opetusyhteistyön järjestelyä ei ole muualla eurooppalai-sen naistutkimuksen piirissä.

Verkoston toiminta liittyy opetuksen ja tiedotuksen yhteistyöhön, tois-taiseksi vähäisemmässä määrin tutkimukseen. Se on yksiköiden, niiden hen-

��

kilökunnan ja opiskelijoiden verkosto. Myös tieteenalan yleinen kehittämi-nen on keskeistä. Verkoston jäsenyksiköt järjestävät ja tarjoavat toistensa opis-kelijoille avointa valtakunnallista verkko-opetusta. Kurssien suunnittelemiseenja opettamiseen on osallistunut noin 30 naistutkimuksen opettajaa, niitä onsuorittanut noin 400 naistutkimuksen opiskelijaa ja opintopisteitä on tähänmennessä kertynyt noin 6000. Kursseja on niin suomeksi, ruotsiksi kuin eng-lanniksikin, tällä hetkellä noin 20 erilaista pääosin 5 opintopisteen laajuistaopintojaksoa. Opetus on pääosin aine- ja syventävien opintojen tasoista. Ver-kosto järjestää naistutkimuksen yliopistopedagogiset opinnot, joille on osal-listunut 48 naistutkimuksen opettajaa ja tutkijaa. Verkostolla on myös yhtei-nen lehtori vuosina 2008–2010. Verkoston toiminta pyritään vakiinnuttamaanHelsingin yliopiston koordinoimana vuoden 2010 alusta.

Verkoston hallinnon keskeiset toimielimet ovat johtoryhmä ja kehittämis-ryhmä. Johtoryhmä koostuu lähinnä naistutkimuksen professoreista, jotka ovatusein myös laitostensa esimiehiä. Näin verkostolla on ollut suora vaikutus jamelkoisesti valtaa tieteenalan kehitykseen. Kehittämisryhmään kuuluu myösedustaja kustakin mukanaolevasta yliopistosta. Kehittämisryhmässä on kaksiopiskelijaedustajaa. Johto- ja kehittämisryhmien jäsenyys on kolmevuotinenja jäsenillä on myös varajäsenet. Näiden lisäksi verkostossa on erilliset työryh-mät tiedotuksen, kansainvälisten asioiden, naistutkimuksen pedagogisten opin-tojen, oppimateriaalien ja maisteriohjelmien yhteistyön tarpeisiin.

Puheenjohtajisto osallistuu aktiivisesti verkoston kehittämiseen. Johto- jakehittämisryhmä kokoontuvat vuosittain yhteiseen kaksipäiväiseen kehittämis-seminaariin miettimään verkoston asioita. Verkostossa työskentelee suunnitte-lija ja verkostonlehtori. Verkosto osallistui myös vuosina 2004–2007 naistut-kimuksen valtakunnallisen tohtorikoulun koordinaatiosihteerin palkkaukseenja on työllistänyt lyhytaikaisesti harjoittelijoita ja verkkosuunnittelun ja tie-dotuksen osaajia.

Laatutyöstä

Toimintakulttuurin laatua punnittaessa kysytään paitsi mitä se on, myös mistähyvä laatu johtuu ja mitkä käytännöt saavat sen aikaan. Verkoston kontekstissalaatu edellyttää vuorovaikutusta ja luottamusta. Laatutyön ja kehittävän ar-vioinnin ideana on tehdä näkyviksi ne prosessit, joita verkosto on toiminnas-saan toteuttanut ja tarkastella voisiko asioita tehdä paremmin. Verkoston laa-tutyö koskee koko toimintakulttuuria, niin hallinnon, opetuksen, eriteemais-ten työryhmien kuin tiedotuksenkin prosesseja. Keskeinen osa verkoston laa-tua on luoda yhteistyön edellytyksiä, varmistaa ryhmien toimintaa ja kehittääniiden työskentelytapoja. Erityistä huomiota on kiinnitettävä palautejärjestel-miin.

��

Verkostoa koskettavat sen jokaisen jäsenyliopiston laatutyö, laadunvarmis-tusjärjestelmät ja näiden auditoinnit. Tämä prosessi on eri yliopistoissa eri vai-heissa. Tätä kirjoitettaessa auditointi on jo toteutettu Hilmaa koordinoivassaHelsingin yliopistossa ja Jyväskylän, Turun, Tampereen yliopistoissa. Lapin yli-opistossa se on käynnissä parhaillaan ja muissa se toteutuu lähivuosina. Peri-aatteessa kaikkea verkoston piirissä annettavaa opetusta koskettavat siis kun-kin yliopiston asettamat laatukriteerit ja laatutyö. Emme esittele näitä proses-seja tässä raportissa.

Naistutkimuksen oppiaine on osallistunut aktiivisesti laitosten toiminta-käsikirjojen laatimiseen (Taiteiden tutkimuksen laitos, Turun yliopisto) tai op-piaineissa on laadittu omia prosessikuvauksia. Esimerkiksi Helsingin yliopis-ton Kristiina-instituutissa on kuvattu laadunvarmistuksen tärkeimmät välineet:kuvaukset päätöksenteosta ja toiminnan suunnittelusta (johtokuntaan, henki-lökunnan työnjakoon ja tehtäviin, henkilökuntakokouksiin ja työyhteisön ke-hittämiseen, johtajan tehtäviin ja laadunvarmistukseen liittyvät asiat), kansain-välisestä opettajavaihdosta sekä opetuksen suunnittelun, toteutuksen ja ar-vioinnin prosessista.

Toiminnan läpinäkyväksi tekemisen tarkoitus on paitsi helpottaa proses-sin seuraamista, myös auttaa perehdyttämisessä ja tallentaa hiljaista tietoa.Opiskelijoille tarkoitetut ohjeet ja suunnitelmat löytyvät Hilman ja oppi-aineiden tai laitosten ulkoisilta verkkosivuilta. Opiskelijoiden kannalta laatu-järjestelmän olemassaolo ja toimivuus on myös oikeusturvakysymys. Verkos-ton onkin järkevää kerätä ja vaihtaa jäsenlaitostensa ja -oppiaineidensa laatu-työhön ja toimintaprosessien kuvaamiseen liittyviä kokemuksia. Tämä lieneelähivuosina jonkin vuotuisen kehittämisseminaarin aiheena.

Hilman laatutyön kehittämishistoriasta

Kun verkostoa hahmoteltiin vuonna 2001, esitettiin ensimmäisiä ajatuksia sys-temaattisen laatujärjestelmän nivomisesta kaikkeen toimintaan ja toiminnanohjaukseen. Aika ei kuitenkaan vielä ollut laatuajatuksille kypsä – strategisenkehittämisen teemat ohittivat puheen laadusta. Vasta muutamaa vuotta myö-hemmin alettiin myös arviointiin, laatuun ja palautejärjestelmiin kiinnittää yli-opistoissa entistä enemmän huomiota. Jollakin tavalla on kyse ollut myös au-ditointiin ja arviointipuheeseen suostumisesta ja taipumisesta – edelleen se he-rättää naistutkimuksen piirissä myös intohimoja ja kritiikkiä.

Verkoston oma laatutyö on vähitellen käynnistynyt pienten henkilö-resurssien puitteissa yhtäältä verkoston sisäisestä kiinnostuksesta ja kehittymi-sen halusta, toisaalta sen ulkopuolelta tulleiden virikkeiden myötä. Laatutyöaloitettiin tarkastelemalla verkko-opetuksen ja oppimateriaalien laatua. Tämäon tarkoittanut verkkokurssien ulkoisen arvioinnin käytäntöä, joka lainattiin

�

historian ja kirjallisuuden virtuaalihankkeilta ja edelleen kehitettiin Hilmannäköiseksi käytännöksi. Kursseja on tarkasteltu sisällön, verkkopedagogiikan,teknisen toteutuksen ja opiskelijoiden näkökulmista. Arvioijat ovat eri yliopis-tosta kuin kurssin toteuttajat. Arvioinnit käynnistettiin vuonna 2004, ja tois-taiseksi Hilman verkkokursseista on arvioitu kuusi. Opettajille arviointi onvapaaehtoista, mutta suosittua ja opettavaista. Olemme pyrkineet ymmärtä-mään arvioinnin lahjana tarkastuksen sijasta. Vapaaehtoinen kollegiaalinen ar-viointi lisää opetuksen yhteisöllisyyttä ja avoimuutta.

Kurssien arviointikäytäntö johti valintaan VOPLA-pilotiksi10. Hilma-ver-kosto oli yksi kuudesta verkko-opetuksen laatupilotista Helsingin ja Kuopionyliopistojen ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston yhteisessä verkko-opetuk-sen laatua kehittävässä projektissa eli VOPLA:ssa. Hilman VOPLA-vuosi 2006vauhditti verkko-opetuksen laadun tarkastelua ja osoitti samalla, ettei verkko-opetuksesta ja sen laadusta voi puhua irrallaan muun opetuksen ja muun ver-koston toiminnan laadusta. Vuosi mahdollisti myös vertaisarviointia Viestintä-tieteen yliopistoverkoston kanssa, sillä Hilman VOPLA-työryhmässä toimi asi-antuntijana viestintätieteen verkoston lehtori Sanna Kivimäki Tampereen yli-opistosta. Hyvällä kokemuksella verkostojen välisestä yhteistyöstä oli vaiku-tuksensa myös tämän KKA-hankerahoituksen hakemiseen.

Muut viisi VOPLA-pilottia olivat Helsingin yliopiston oikeustieteellinentiedekunta, Svenska Handelshögskolanin Swedish as foreign language -kurssi,Kuopion yliopiston avoin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniaja Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitos. Pilotit olivat organisaatioinaerilaisia, verkko-opetuksen laatutyössään eri vaiheissa ja keskittyivät kehittä-misessään eri asioihin (opetus, tukipalvelut, arviointi). Muiden VOPLA-pilot-tien kokemukset ja käytännöt osoittautuivat erittäin opettavaisiksi. VOPLA-hankkeella oli siis suora vaikutus KKA:n rahoituksella toteutuvan verkosto-jen vertaisarviohankkeen idean syntymiseen, ja siitä hankittua perustietoahyödynnettiin Hilma-verkoston toimintakäsikirjassa.

Opettajille suunnattu oma koulutus, Naistutkimuksen yliopistopeda-gogiset opinnot – feministinen opettaminen (10 opintopistettä), on Hilma-verkoston opetuksen laatutyön keskeistä ydintä. Koulutuksella rakennetaan jakehitetään suomalaista naistutkimuksen opettajayhteisöä ja tutkitaan naistut-kimuksen opettamisen professiota niin teoriassa kuin käytännössäkin. Kurssitutustuttaa opettajat käytännössä myös verkko-opetukseen. Näissä opinnoissaon alusta asti käsitelty laatuun ja laadunarviointiin liittyviä kysymyksiä opet-tajan kannalta, ja vuonna 2007–2008 koulutuksessa laadun teemat oli integ-roitu sisältöihin entistä keskeisemmin. Seuraava koulutus (2009–2010) tulee

10 VOPLA: Verkko-opetuksen laatuhanke.

�

huomioimaan yhteistyötä uusissa suurlaitoksissa ja monialaisuuden opettamistayhä enemmän – sukupuolentutkimuksen näkökulmien integroiminen kaik-keen opetukseen on yhä keskeisempää.

Keskustelut muiden yliopistoverkostojen kanssa niin Suomessa kuin kan-sainvälisestikin ovat olleet avuksi laatutyön käynnistämisessä. Hilma-verkostoon jo vuodesta 2002 ollut verkostojäsenenä eurooppalaisessa ATHENA-ver-kostossa, joka on EU:n rahoittama, yli 80 partneria sisältävä naistutkimuksenverkosto. ATHENA:n painopiste – samoin kuin Hilma-verkostonkin – on yh-teinen opetus ja sen kehittäminen. ATHENA:lla on ollut vuodesta 2003 al-kaen käytössä ns. external experts -evaluointijärjestelmä. Kolme ulkopuolistaasiantuntijaa osallistuu verkoston kokouksiin, seuraa koordinaatioyksikön, työ-valiokunnan ja työryhmien toimintaa ja esittää vuosittain kommentteja ja pa-rannusehdotuksia verkoston toimintaan. Malli voisi olla mahdollinen ja toi-miva myös Hilman kontekstissa. Koko toimintaa koskevia ulkopuolisia ar-viointeja tai auditointeja on suomalaisissa yliopistoverkostoissa toteutettu tois-taiseksi vähän. Joensuun yliopiston koordinoima Matkailualan verkostoyliopis-to (MAVY) arvioitiin opetusministeriön tuella vuonna 2005. Nämä koke-mukset ovat myös Hilman kannalta hyödyllisiä verkoston ulkoisen arvioinnintoteutustapaa mietittäessä. Ulkoinen arviointi tulee ajankohtaiseksi viimeistäänkaudella 2010–2012, ja nyt tapahtuvaa kolmen verkoston välistä bench-marking-arviointia voidaan pitää avauksena sen suuntaan.

Hilman toimintakäsikirjan rakenne

Samanaikaisesti tämän hankkeen kanssa on valmistunut verkoston toiminta-käsikirja. Hilman toimintakäsikirjassa11 kuvataan seuraavat prosessit ja toimin-not:

Opetukseen liittyvät prosessit

1. verkko-opetuksen suunnittelu ja toteuttaminen, sopimukset2. tuki verkko-opettajille, tiedotus opiskelijoille3. verkko-opetuksen arviointi4. verkoston opettaja, opetuksen palaute ja arviointi5. naistutkimuksen yliopistopedagogiset opinnot, palaute6. oppimateriaalien yhteinen kehittäminen7. muu opetuksen yhteistyö

11 Verkoston toimintakäsikirja löytyy täältä: http://www.hilmaverkosto.fi/lisaahilmasta.

��

Hallinnon prosessit

■ johtoryhmän ja kehittämisryhmän toiminnan pelisäännöt, tehtävät, ryh-mien välinen työnjako

■ päätöksentekoprosessit, vastuiden kirjaaminen, toiminnanohjaus■ koordinaatioyliopiston ja -yksikön rooli■ puheenjohtajien ja työvaliokunnan tehtävät, verkoston johtaminen■ työnjako, suunnittelijan ja lehtorin toimenkuvat■ budjettiin liittyvä valmistelu & seuranta■ toimintaohjelman suunnittelun ja seuraamisen prosessi■ kehittämisseminaarit, Hilman vuosikalenteri

Verkoston muu yhteinen toiminta

■ työryhmien toiminta ja tehtävät■ tiedotuksen toteuttaminen verkostomaisesti (portaali ja intranet)■ verkoston verkostosuhteet (sekä kotimaassa että kansainvälisesti)■ yhteistyö tohtorikoulun kanssa – muut jatkokoulutukseen liittyvät asiat

Toiminnan ja sen laadun jatkuva kehittäminen

■ verkoston laatujärjestelmä, sen suhde yliopistojen laatujärjestelmiin ja laa-dun arviointiin

■ arvioinnin käytännöt– sisäinen– ulkoinen

■ palautejärjestelmä, palautteen hyödyntäminen.

Prosesseista kuvattiin tarkimmin ne, joiden läpinäkyvyys ja tiedon saatavuuson ryhmien jäsenten, opiskelijoiden ja opettajien kannalta tärkeää. Samallaverkoston suunnittelijan työhön liittyvä hiljainen tieto ja verkoston tähänasti-sen historian aikana luodut käytännöt tulivat dokumentoiduiksi. Verkostonsyksyllä 2007 avatussa intranetissa on toimintakäsikirjan osia ja toiminnan pro-sesseista käytävää keskustelua. Intranetissa on sekä keskustelualueita että ma-teriaalin jakamisen ja dokumentoinnin paikkoja.

Naistutkimuksen verkoston sisällöllinen laatu tarkoittaa yhteistyön vai-kuttavuutta. Yhteistyö antaa mahdollisuuden entistä laajempaan sisältöjen kir-joon ja pakottaa tarkistamaan kunkin yliopiston sukupuolentutkimuksen jamaisteriohjelman profiilia. Maisteriohjelmien, joita on tällä hetkellä yhteensäseitsemän, tulevaisuus, rahoitus ja jatko ovat sidoksissa niiden menestykselli-syyden ja tuottavuuden kanssa. Verkosto on tehnyt ohjelmista yhteisen esit-teen, tiedottanut niistä verkkosivuillaan ja pyrkinyt luomaan niille kaikkiahyödyttäviä yhteisiä sisältöjä, esimerkiksi tehostamalla työelämäorientaatioonliittyvää yhteistyötä. Myös ohjelmien sisäänottoja on porrastettu. Maisteriopis-

��

kelijoille järjestetään yhteinen valtakunnallinen kesäkoulu. Verkosto on teet-tänyt selvityksen naistutkimusta opiskelleiden sijoittumisesta työelämään jasuunnitellut omaa alumnitoimintaa. Verkoston yhteisen lehtorin kaikkia yli-opistoja hyödyttävä työ on verkoston opetuksen laadun kehittämistä ja ope-tusyhteistyötä parhaimmillaan. Yhteinen opetus arvioidaan vuonna 2010.

Hilma-verkostossa pyritään jatkuvasti tarkentamaan, miksi verkosto onolemassa ja mitä se tekee sekä lupaamaan toimintaohjelmassa asioita, jotka voi-daan pitää.

Laatutyön kytkeytymisestä verkoston toiminnanohjausjärjestelmään

Verkostossa mukana olevien yliopistojen rehtorit ja hallintojohtajat solmivatverkostoa koskevan sopimuksen joka kolmas vuosi. Se luo kehyksen ja puit-teet, joissa toimitaan. Kauden 2007–2009 keskeinen tehtävä on sopimuksenvakiinnuttaminen ja verkoston saaminen pysyvän rahoituksen piiriin. Hilmankaltaista verkostoa, jonka toimintamuodot ovat pysyviä, on hankalaa kehittääprojektiluonteisena. Yliopistojen sopimuksen lisäksi verkosto hyötyy pelisään-nöistä, jotka kirjataan osaksi toimintakäsikirja- ja laadunvarmistusprosessia.Prosessikuvausten yhteydessä määritetään ja tehdään näkyviksi verkoston jä-senten oikeuksia ja vastuita.

Verkoston hallinto on tietoisesti pyritty pitämään keveänä ja epähierark-kisena. Valtaan ja johtajuuteen liittyvien rakenteiden näkyviksi tekeminen japurkaminen on tärkeä osa naistutkimuksellista ja feminististä käytäntöä. Toi-minnanohjaus on jo käsitteenä vähintäänkin haastava. Verkostoa koskettaaluonnollisesti koordinaatioyliopistonsa hallinto-ohjesääntö ja kaikkea yliopis-totoimintaa yliopistolaki, mutta johtamisen ja toiminnanohjauksen kysymyk-set verkostomaisessa toimintamallissa voivat silti synnyttää kysymyksiä, joita onhyvä tehdä näkyviksi.

Asiantuntijaverkoston toiminnanohjaus ja johtaminen poikkeavat yliopis-ton rakenteista. Ehkä verkostot näyttävät jo nyt suuntaa niistä entistä löyhem-mistä rakenteista, joihin korkeakouluopetuksen hallinnoiminen ja tutkimuk-sellinen asiantuntijuus on tulevaisuudessa järjestymässä. Koordinaatioyksikölläja -yliopistolla on toki valtaa, vastuuta ja vaikutusta muita enemmän, muttatätä ei voi käyttää sooloillen tai yhden yliopiston näkökulmasta: verkostostasaatavan hyödyn on oltava aito ja jaettu. Toisaalta verkoston vastavuoroisuusei tarkoita sitä, että kaikki tekevät samaa, osallistuvat kaikkeen tai hyötyvät kai-kesta yhtä paljon. Koordinaatioyksikön johtokunta hyväksyy verkoston joh-toryhmän päätökset ja vie ne oman yliopiston sisällä eteenpäin. Näiden väli-sen yhteistyön saumattomuus helpottaa verkoston toimintaa.

��

Verkoston puheenjohtajilla on sekä muodollista että sisällöllistä valtaa javastuuta, mutta kriittisellä ja keskustelevalla tieteenalalla ei voi luoda ohjelmiatai tehdä päätöksiä sanelemalla. Vastuun tieteenalan kehityksestä ja tulevaisuu-teen liittyvästä keskustelusta tulee olla yhteinen, eikä sitä toisaalta voi verkos-tokaan monopolisoida: toiminnan fokus on oppiala, ei verkosto sinänsä. Kii-reiset, asiantuntijaviroissa olevat ihmiset tulevat kokoukseen, mikäli siellä kä-sitellään oikeita asioita, joihin voi aidosti vaikuttaa siten, että vaikutus on omanyliopiston, yksikön tai oman työn kannalta mielekäs. Paperileimasimena toi-miminen ei palvele ketään – liian pitkälle virkamiestyönä valmistellut tai toi-saalta liian pieniin ja epäolennaisiin asioihin takertuvat kokoukset ovat kaikil-le yhtä turhauttavia.

Verkostosta saatava hyöty ei välttämättä ole yksilön tai yksikönkään kan-nalta kovin suoraan mitattavissa. Yhteistyön taloudellisten kannustimien pal-jolti puuttuessa kollegiaalisuuden tai akateemisen yhteisöllisyyden merkitystäei voi vähätellä. Verkostoituminen tuottaa sosiaalista pääomaa, ymmärrystä jahiljaista tietoa, ja kokemusten jakaminen yksiköiden välillä voi yksinkertai-sesti keventää työtä. Hilma-verkosto on ottanut itselleen myös työhyvinvoin-tiin ja työssä jaksamiseen liittyviä tehtäviä: verkoston kokoukset ja seminaaritvoivat olla sekä työn että virkistymisen paikkoja. Tukemalla aktiivisten toimi-joiden työssäjaksamista edesautetaan oppialan kehitystä ja verkoston laatua.

Toisaalta voi miettiä, missä määrin verkostoituminenkin on nykyisessä yli-opistojen muutostilanteessa pakonomaista: onko yksiköillä, ja minkä kokoisil-la yksiköillä, varaa olla yhteistyön ulkopuolella? Kaikkea ei myöskään voi eikätarvitse tehdä yhdessä: saman oppiaineen eri laitokset ovat omanlaisiaan, yli-opistoilla on erityispiirteensä: yhteistyön ei pitäisi pakottaa virtaviivaiseen sam-uuteen, vaan auttaa juhlimaan eroja ja erilaisuutta ja strategisesti myös hyöty-mään siitä. Verkostoa voi tarvittaessa käyttää myös suhteessa omaan yliopis-toon nostamaan oppiaineen profiilia.

Pienellä alalla ei kilpailun ja kumppanuuden yhteensovittaminen ole ver-kostossakaan aina helppoa, mutta kilpailun olemassaolon tunnistaminen ja senmyöntäminen voi helpottaa. Verkostossa kilpaillaan laadusta ja vaikutuksesta,toisinaan sen jäsenten kesken, toisinaan yliopistojen välillä, mutta hyvin useinmyös tieteenalan puolesta – luovasti ja monitieteisesti uusia liittolaisia hakien.

Verkostoillakin on ikänsä ja elinkaarensa. Osasta verkostoista tulee koh-talaisen pysyviä rakenteita yliopistotoiminnan kentälle, osa jää hankkeen mit-taiseksi. Hilma-verkosto on kohtalaisen uusi tai verkostona keskivanha: van-hempia ja uudempiakin verkostoja on. Alkuvaiheen halu tehdä kaikkea on ta-kana, tilalla on halu tehdä valikoidusti, hyvin ja entistä paremmin. Kehittyvänverkoston laatu ja näin myös laatutyö, sen järjestelyt ja puitteet ovat luonnol-lisesta vasta kehittyvää, ei huippua. Näitä luodaan yhteisesti, mutta toiminta-

��

kulttuurin synnyttäminen vie aikansa. Kehittyvä toiminta vaatii tuekseen ru-tiineja, toistoa, systemaattisuutta ja pysyvyyttä. Toisaalta juuri pysyvyyttä on tä-mänhetkisissä muutospaineissa vaikea löytää.

Yhdessä tekeminen, innostus ja jatkuva halu parantaa ja uudistua on taesiitä, että Hilma-verkostolla on hyvät mahdollisuudet nostaa toimintansa laa-tua ja pitää se erinomaisena. Tärkeää on pitää huolta siitä, ettei verkostossatoimiminen kuormita keskeisiä vastuunkantajia liikaa, ja että vastuu jakautuumukana olevien yksiköiden kesken oikeudenmukaisesti. Yhteisöllisyys, verkot-tuneisuus ja luottamus ovat Hilman toiminnan kulmakiviä – myös laadunvar-mistuksen välineiden ja siihen liittyvien tekojen on noustava näiden pohjalta.

Suunnitelmat Hilman laadunvarmistustyön ja arvioinnin osaltatästä eteenpäin

Toimintakäsikirjan muoto ja sisältö hyväksyttiin kehittämisseminaarissa vuon-na 2008. Toimintakäsikirjan kirjoittivat kehittämisryhmän varapuheenjohtajaAnu Laukkanen ja suunnittelija Aino-Maija Hiltunen syksyn 2008 aikana,opetuksen osalta verkoston lehtori Tuija Saresma ja työryhmien toiminnanosalta ryhmät itse. Se julkaistiin sekä netissä että kirjasena http://www. hil-maverkosto. fi/lisaahilmasta. Voi tuntua mielivaltaiselta kirjata nykyistä toimin-taa yliopistojen muutoksen ja tulevaisuuden epävarmuuden keskellä, aikanajona sekä verkoston tulevaisuus että sen tulevat partnerit ovat tuntemattomia.Nykyisen toiminnan kirjaaminen ja kuvaaminen muodostaa kuitenkin paalu-paikan, kiintopisteen, josta tulevan rakentamisessa ja kuvittelemisessa on hyö-tyä.

Verkoston vuotuista raportointia systematisoidaan ja luodaan siihen yh-tenäiset käytännöt sekä opintopisteiden rekisteröinnin että kurssien kustan-nusten suunnittelun ja seurannan osalta. Kun verkosto tukee taloudellisestikursseja, se edellyttää niistä myös lyhyttä opiskelijapalautteen koontia ja opet-tajan arviointia kurssista. Pyritään myös tarkkailemaan verkko-opintojen yh-teismitallisuutta ja kuormittavuutta – opiskelijapalautteiden valossa tämä onajoittain ongelma. Naistutkimus on työlään aineen maineessa ja yliopistojenvälillä vaikuttaisi olevan eroja opintopisteisiin vaadittavien suoritusten laajuu-dessa. Naistutkimuksen opettajille järjestetään teemapäivä opintojen mitoituk-seen ja kompetensseihin liittyen.

Verkosto seuraa valtakunnallisesti naistutkimuksen maisteriohjelmien si-säänottoa ja valmistuvien määriä. Sisäänottoja on porrastettu tarpeen mukaanja opiskelijamäärää pienennetty. Ohjausresurssit yksiköissä ovat rajalliset, jamaisteriopiskelijoiden valtakunnallisen yhteisöllisyyden tukemiseksi ja gradu-jen valmistumiseksi verkoston lehtori organisoi maisteriopiskelijoiden kesä-koulun vuonna 2009.

��

Vertaisarviointihankkeen tuloksia on hyödynnetty verkoston toiminta-käsikirjan laadinnassa. Verkoston opetus on tarkoitus arvioida keväällä 2010,jolloin verkostonlehtori on vielä työssä ja uusi rahoituskausi toivottavastikäynnistynyt. Mikäli tämä tapahtuu ulkopuolisen arvioitsijan avulla, on järke-vää arvioida samalla myös verkoston hallintoa ja toimintakulttuuria kokonai-suutena. Benchmarking esimerkiksi jonkun eurooppalaisen partnerin kanssaon mielekäs toteuttaa lähivuosina.

Verkosto on avoin uusille partnereille seuraavan kauden alusta alkaen. Ver-koston tähänastisen historian aikana on rakennettu opetuksen ja tiedotuksenyhteistyötä. Jatkossa näiden teemojen lisäksi tutkimukseen liittyvät asiat ovatkeskeisiä. Kansainvälisyyden, kohdennetun varainhankinnan ja yhteiskunnal-lisen vuorovaikutuksen ja vastuun teemat tulevat olemaan esillä yhä enem-män.

Verkoston hallintomallia muutetaan nykyistä keveämmäksi ja järkeväm-mäksi. Vuoden 2010 alusta verkostolla lienee yksi hallitus, joka yhdistää ny-kyisten johto- ja kehittämisryhmien tehtävät ja edustaa paitsi mukana oleviayliopistoja, myös eri ryhmiä (professorit, keskiryhmä, opiskelijat) tasapuolises-ti ns. kolmikantaperiaatteen mukaisesti. Vastuun jakautumiseen ja rotaatioonkiinnitetään erityistä huomiota. Tämän lisäksi muodostetaan valmistelua ja to-teutusta varten erilaisia temaattisia työryhmiä, joista osa on luonteeltaan py-syviä (esimerkiksi opetus ja kansainvälisyys), osa lyhytaikaisia. Vuotuiset kehit-tämisseminaarit ovat osoittautuneet hyväksi ja toimivaksi käytännöksi, jokasäilytetään jatkossakin.

Myös verkoston nimi muuttuu: vuoden 2010 alusta alkaen se on Suku-puolentutkimuksen verkosto Hilma (Nätverket för Genusforskning i Finland/ Network for Gender Studies in Finland).

��� Rural Studies – monitieteisetmaaseutuopinnot

Rural Studies -verkoston historia on sen laatutyön historiaa, ja verkoston ke-hittymisen kuvaus on siten myös sen laatutyön kuvausta. Voidaan sanoa, ettätoiminnan taustalla on alusta lähtien ollut jokin näkemys siitä, millaista on laa-dukas opetus ja verkostomainen toiminta.

Tietoisen pohdinnan kohteeksi laatu nousi jo toiminnan alkuvuosina.Laatuajattelu on ajan myötä kehittynyt ja sen kohdekin on muuttunut: ope-tuksen laadun analyysistä ajatus on edennyt verkoston hallinnan laatukysy-myksiin. Tärkeä virstanpylväs on ollut sen ymmärtäminen, että verkostojentoiminnan laatu vaatii oman laadunarviointikehyksensä.

��

Tämä verkoston esittely perustuu tilanteeseen lukuvuonna 2008–2009.Keskitymme kuvaamaan verkoston hallinnan ja palvelutoiminnan laatua, em-mekä mene yksittäisten opintojaksojen sisältöihin ja muotoihin, joiden laa-dusta päävastuun kantavat laitokset ja erityisesti opintojaksojen asiantuntevatvastuuopettajat. Verkoston roolina on lähinnä tukea heitä ja luoda edellytyksiähyvälle opetukselle.

Kuvaus jakautuu kahteen osaan: ensin kuvaamme verkoston toimintara-kenteen ja toimintatavan, sitten esittelemme varsinaiset ydintoiminnot ja -pro-sessit. On syytä todeta myös se, että prosessien tarkkaan erittelyyn ryhdyim-me verkostossa osana laajempaa laatutyötä, joka käynnistyi Helsingin yliopis-tossa samanaikaisesti tämän hankkeen kanssa.

Verkoston tarkoitus

Verkoston toiminta-ajatuksen mukaan Rural Studies on 10 yliopiston moni-tieteinen kumppanuusverkosto, jolla on verkottunut johtamis- ja hallintomal-li. Se tarjoaa opiskelijoille maaseutualan yliopisto-opetusta, tuottaa tieteiden-välisesti alan maisteriopinnot sekä kehittää opetusta ja tutkimusta.

Verkosto palvelee maaseutukysymyksistä kiinnostuneita opiskelijoita jaopettajia yliopistoissa. Tavoitteena on tuottaa lisäarvoa maaseutualan kehitty-miseen ja kansainvälistymiseen. Eräänlaisena arvolähtökohtana esitetään, ettäRural Studies -verkosto pitää tärkeänä maaseudun ja kaupungin kehittymistäkestävässä ja uutta luovassa vuorovaikutuksessa. Verkosto tuottaa laajasti maa-seutua koskevaa tietoa, osaamista ja asiantuntemusta kansalliseen ja kansainvä-liseen kysyntään.

Verkoston strategiassa on julkilausuttu toiminta-ajatus, joka perustuu ta-savertaiseen yliopistokumppanuuteen. Tällaista toimintatapaa pidetään jousta-vana ja tehokkaana. Verkoston ajatellaan luovan oppialan piiriin monipuolistaasiantuntijuutta ja kriittistä massaa, joka on perustana korkeatasoiselle maa-seutuopetukselle ja lisää maaseutututkimuksen vaikuttavuutta ja näkyvyyttäniin Suomessa kuin Euroopassa.

Rural Studies -ohjelmassa on tällä hetkellä tarjolla opintoja noin 100opintopistettä. Opetus toteutetaan sekä intensiivi- että verkko-opintoina. Osaopintojaksoista toteutetaan vuosittain, osa joka toinen vuosi. Ohjelmassa onerillinen haku keväisin jäsenyliopistojen opiskelijoille, mutta ei omaa sisään-ottoa. Opiskelijat valmistuvat omista yliopistoistaan ja oppiaineistaan. Ohjel-maan hyväksytyillä opiskelijoilla on opinto-oikeus kaikkiin Rural Studies-opintoihin.

Opiskelija voi suorittaa Rural Studies -opintoja joko sivuaineena tai pää-aineen suuntautumisvaihtoehtona erikseen määritellyillä Rural Studies -vas-tuulaitoksilla. Opinto-oikeus Rural Studies -verkostossa on hakumenettelyn

��

kautta myönnetty kesäkuuhun 2009 mennessä 276 opiskelijalle. Tällä hetkelläRural Studies -opiskelijoita on noin 160, joista jatko-opiskelijoita on noin 25.

Verkoston kehitysvaiheet

Rural Studies -verkoston synnyn taustalla on monia yleisiä yhteiskunnallisiaja erityisiä alan sisäisiä tekijöitä. Niitä voidaan jäljittää aina 1970-luvulle saak-ka. Verkoston rakentamisen vaiheet ajoittuvat vuosituhannen vaihteeseen, jol-loin alettiin konkreettisesti suunnitella monitieteisten maaseutuopintojen to-teuttamista. Ensimmäisenä historiallisena aloitusvaiheena voidaan pitää vuosia2000–2002. Tuolloin käynnistyi verkoston suunnitteluhanke ja solmittiin yli-opistojen välinen sopimus. Verkosto perustettiin kesäkuussa, ensimmäiset opis-kelijat valittiin syksyllä, ja opetus käynnistettiin marraskuussa 2002.12

Seuraavan vaiheen muodostivat ohjelman sisältöjen, muotojen ja raken-teiden kehittäminen, hiominen ja verkoston toiminnan saattaminen suoritus-kuntoon. Rahoitus saatiin Itä-Suomen rakennerahastosta. Näinä rakentami-sen ja toiminnan vuosina 2003–2006 verkosto sai pääpiirteisen muotonsa.Kolmanneksi vaiheeksi voidaan erottaa käynnissä oleva kolmivuotisjakso2007–2009, jonka merkittävin muutos aiempaan on ollut verkoston toimin-nan kiinnittyminen opetusministeriön perusrahoitukseen. Samalla kuitenkinverkoston käytettävissä oleva rahoitus on pienentynyt oleellisesti, noin kol-masosaan edellisen vaiheen rahoituksesta.

Verkoston lyhyt historia on ollut jatkuvan kehityksen ja kasvun aikaa.Opiskelijamäärä on kasvanut, opintosuoritusten määrä on kasvanut, sisällötovat kehittyneet ja verkoston toiminnan eri osa-alueilla on tapahtunut valta-vasti oppimista. Käynnissä olevan vaiheen kuluessa oleelliseksi haasteeksi onnoussut toiminnan laatu. Miten hyvää laatua voidaan ylläpitää tilanteessa, jos-sa kysyntä kasvaa edelleen ja resurssit pienenevät? Siinä on verkoston jousta-vuudelle todellinen haaste.

Verkoston laatunäkemyksen kehittyminen

Verkoston laatutyötä pohdittiin jo verkoston rakentumisen alkuvuosina. Koor-dinaatioyksikössä asiaa valmisteltiin melko perusteellisesti. Pohdinta johti laa-tutyön systemaattiseen tarkasteluun erikoissuunnittelija Päivi Pylkkäsen vuon-na 2003 laatimassa kirjoituksessa Rural Studies -maisteriohjelman kehitystyö laa-tujärjestelmän avulla. Siinä laatujärjestelmä ymmärrettiin ennen kaikkea ope-tuksen laatuna: takuuna sille, että Rural Studies -ohjelmassa opetetaan maa-seutututkimuksen ja työelämän kannalta keskeisiä asioita. Laatujärjestelmän

12 Hyyryläinen & Uusitalo 2007.

��

tarve siis tunnistettiin selkeästi. Asia oli esillä myös johtokunnassa, mutta vielätuolloin johtokunta ei pitänyt oman laatujärjestelmän kehittämistä kiireelli-senä.

Mainitun paperin esitykset ovat olleet ohjenuorana opetuksen laadun ke-hittämisessä. Seuraava askel laatutyön kehityshistoriassa oli vuonna 2005 piir-retty Rural Studies -laatukartta, johon sisällytettiin opetuksen laadun lisäksiverkoston hallinnan laatu. Tämä vaihe tehtiin puhtaasti koordinaatiotiimin si-säisenä valmisteluna.

Kolmantena vaiheena on ollut laatutyön kytkeytyminen yliopistoissavauhdittuneeseen laadunvarmistusjärjestelmien kehittämiseen. Rural Studies-verkoston laatuajattelua on kehitetty vuonna 2007 rinnan koordinaatioyk-sikkönä toimivan Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin laatukäsikirjatyötä.Tähän vaiheeseen liittyy myös nyt käsillä oleva vertaisarviointihanke, jonkamyötä tuli mukaan aiempaa enemmän systemaattisuutta ja prosessien ”auki-kirjoitusta”. Tammikuussa 2008 Rural Studies -laatutyön ainekset yhdistettiinkehiteltyyn Rural Studies -laatukarttaan, joka löytyy verkosta osoitteestawww.ruralstudies.fi. Laatukartta on verkoston johtokunnan käsittelemä ja hy-väksymä toimintamalli.

Rural Studies -verkoston laatutyössä onkin käytännössä yhdistelty ainek-sia sekä Helsingin yliopiston laatutyön konsepteista että verkostojen välisenvertaisarvioinnin keskusteluista ja kokemuksista. Lopputuloksena on kuiten-kin oma tulkinta verkoston laatujärjestelmän muodosta ja toteutustavasta.

Verkoston laatunäkemys ja laatujärjestelmä

Rural Studies -laatujärjestelmän kehitysprosessin viime vaiheissa on kehitty-nyt tulkinta, jonka keskeisenä ajatuksena on se, että verkostojen organisoitu-mista ohjaa joko julkilausuttu tai usein julkilausumaton näkemys siitä, mil-laista on laadukas toiminta kussakin historiallisessa tilanteessa. Tällaista näke-mystä voidaan kutsua verkoston laatunäkemykseksi.

Verkoston laatunäkemys liittyy niihin ajatuksellisiin perusteisiin, joidenkautta lopulta tehdään käytännön valintoja eri tilanteissa. On tärkeätä ymmär-tää mahdollisimman hyvän laadun ja riittävän hyvän laadun ero.

Mahdollisimman hyvä laatu on tietyissä olosuhteissa eräänlainen ”täydel-linen suoritus”. Siihen pitää pyrkiä ja sen tiedostaminen on tärkeätä, muttakäytännössä suoritukset eivät siihen aina yllä. Mahdollisimman hyvän laadunajatukseen sisältyykin idea jatkuvasta parantamisesta. Riittävän hyvä laatu onpuolestaan suoritus, joka täyttää asetetut kriteerit. Toisin kuin mahdollisim-man hyvä, riittävän hyvä laatu voidaan aina myös mitata.

Riittävän hyvä laatu voidaan ymmärtää tasalaatuisuudeksi. Toistettavuu-dessaan se luo vakautta ja jatkuvuutta verkostoon. Mahdollisimman hyvä laa-

�

tu pitää puolestaan sisällään kehittämisen idean ja siinä tuotetaan uusia inno-vaatioita sekä opetukseen että verkoston toimintaan. Mahdollisimman hyväon oikeammin asenne- kuin mittaamiskysymys. Laatujärjestelmän tarkoituk-sena on asettaa riittävän hyvän laadun kriteerit sekä osoittaa mahdollisimmanhyvän laadun päämäärä.

Verkoston toimijat

Verkoston toimijoita ovat:■ jäsenyliopistot■ johtokunta■ puheenjohtaja■ vastuulaitokset■ vastuuopettajat■ tiedotusyhteyshenkilöt■ koordinaatiotiimi: verkostojohtaja, ohjelmakoordinaattori ja opintosuun-

nittelija■ opiskelijat■ muut ajoittain osallistuvat sidosryhmätoimijat (esimerkiksi kenttäopinto-

jaksoilla).

Kuva �� Rural Studies �verkoston laatutyön yleinen viitekehys

�

Verkosto on hallinto- ja johtamisrakenteiltaan itsenäisten yliopistojenkumppanuusverkosto, johon kuuluu nykyään kymmenen suomalaista yliopis-toa: Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Lapin, Tampereen, Tu-run ja Vaasan yliopistot sekä Åbo Akademi. Jäsenyliopistot ovat sopineet yh-teistyöstä kirjallisella sopimuksella, joka on voimassa toistaiseksi.

Verkostolla on johtokunta, jossa kaikki verkoston jäsenyliopistot ovatedustettuina. Lisäksi sekä Rural Studies -opiskelijoilla että koordinaatioyksik-könä toimivalla Ruralia-instituutilla on edustus johtokunnassa. Johtokunta te-kee opiskelijavalinnat sekä vastaa opintojen kokonaisuudesta, kehittämisestä jaohjelman laadusta. Johtokunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja vara-puheenjohtajan. Puheenjohtajalla on moninainen ja näkyvä rooli verkostontoiminnassa.

Verkostolla on jokaisessa jäsenyliopistossa vähintään yksi vastuulaitos. Vas-tuulaitoksia ovat ne ainelaitokset, jotka tarjoavat Rural Studies -opinto-op-paassa esitettyä opetusta ja/tai toimivat yliopistossaan yhteyslaitoksena. Vastuu-laitokset toimivat tärkeinä verkoston toimipisteinä yliopistoissaan. Vastuu-laitokset tuottavat maaseutuopintoihin sisältyvät opintojaksot ja viime kädes-sä vastaavat näiden opintojaksojen laadusta yliopistojensa laatujärjestelmienmukaisesti. Ne osallistuvat yhteistyössä koordinaatioyksikön kanssa myös maa-seutuopintojen markkinointiin sekä opiskelijarekrytointiin.

Jokaisella opintojaksolla on vastuuopettaja. Verkoston opetukseen osallis-tuu noin 25 opettajaa. Verkoston jokaisessa yliopistossa on myös tiedotus-yhteyshenkilöt. He muodostavat tiedotusverkoston, jonka kautta välitetään tie-toa Rural Studies -opintoihin liittyvistä asioista.

Verkoston käytännön koordinoinnista, hallinnosta, yhteisistä palveluista jajohtokunnan sihteeristötehtävistä vastaa koordinaatioyksikkö, Helsingin yli-opiston Ruralia-instituutti. Koordinaatiotiimi toimii instituutin Mikkelin yk-sikössä. Siihen kuuluvat verkostojohtaja, ohjelmakoordinaattori, opintosuun-nittelija ja sihteeri. Päätoimisesti verkoston palveluksessa on vain ohjelma-koordinaattori. Muut koordinaatiotiimin jäsenet hoitavat tehtäviään osa-aikai-sesti tai päätoimensa ohella. Opintosuunnittelijan tehtävä on jaettu 50–50-pe-riaatteella toisen verkoston (Co-op Network Studies) kanssa.

Laatutyö sidotaan verkoston toimijoiden työnjakoon, tehtäviin ja vastui-siin ja se purkautuu aina tiimi- ja henkilötasolle saakka. Laatu syntyy sitoutu-misen ja motivaation kautta.

��

Rural Studies �laatukartta osana verkoston ohjausjärjestelmää

Rural Studies -verkostoa ja sen ohjausjärjestelmää johtaa johtokunta. Johto-kunnan tehtävät on määritelty verkostosopimuksessa. Koordinaatioyksikkö to-teuttaa verkoston perustehtävää, opetusta ja toimeenpanee johtokunnan te-kemiä päätöksiä. Koordinaatiotiimiä johtaa verkostojohtaja, joka toimii myösjohtokunnan esittelijänä.

Rural Studies -johtokunta osallistuu laatunäkemyksen ja laatupolitiikansisältöjen määrittelyyn. Johtokunta on vahvistanut verkoston laatukartan jalaatujärjestelmän. Johtokunta ohjaa laatutyötä hyväksymällä verkoston ohjaa-misen keskeiset dokumentit: strategian, toimintasuunnitelman ja toimintaker-tomuksen.

Laadunvarmistuksen kannalta on tärkeätä hallita verkoston omat työpro-sessit. Rural Studies -verkoston laatutyön työskentelyalustaa kutsutaan RS-laa-tukartaksi. Kyseessä on laatutyön avoin käyttöliittymä, joka kokoaa sekä ope-tuksen että muun toiminnan laadun tarkastelun yhdeksi verkoston hallinnankokonaisnäkymäksi. Avoimuus on laatukartan keskeinen idea. Laatukartta onverkoston internet-sivuilla julkaistu avoin media, johon laatutyötä dokumen-toidaan ja josta laatutoimintaa voivat seurata niin opiskelijat, opettajat kuinmuutkin sidos- ja viiteryhmät. Tämä ominaisuus tuo siihen uusia vuorovai-kutteisia piirteitä ja laatuherkkyyttä, joka tulee pitkällä aikavälillä vaikuttamaankokonaisvaltaisesti verkoston toiminnan laatuun.

Laatukartan rakenne muodostuu kahdesta pääosasta:■ opetuksen ja■ verkoston hallinnan laadusta.Kolmantena rakenneosana siihen sisältyvät Rural Studies -verkoston sekäRural Studies -laatuhistorian kuvaukset sekä tutkimus- ja työelämäkytkennät.

Laatukartta toimii verkoston nettisivuilla www.ruralstudies.fi. Verkostonhallinnan pääprosessit on jaettu kolmeen: 1) strategia, 2) toiminta ja 3) tuki-palvelut, jotka jakautuvat edelleen toimintoihin. Painiketta klikkaamalla pää-see tutustumaan kuhunkin prosessiin. Tässä raportissa käsittelemme vain ver-koston hallinnan prosesseja.

��

Rural Studies �verkoston hallinnan prosessit

Verkoston hallinnan prosessit laatukartan mukaisesti ovat:

Strategisella tasolla verkoston■ strategiaprosessi■ toimintasuunnitelmaprosessi ja■ toiminnan arviointiprosessi (toimintakertomus)

Toimeenpanon tasolla verkoston■ opetussuunnitelmaprosessi■ ohjelman markkinointiprosessi■ opiskelijahakuprosessi■ yhteiset kehittämisprosessit (hankkeet) sekä

Verkoston yhteiset toimeenpanon tukipalveluprosessit eli■ yhteiset opintopalvelut sekä■ yhteinen yleis- ja taloushallinto.

Kuva � Rural Studies �verkoston laatukartan käyttöliittymä

��

Strategisen tason prosessit

Strategiaprosessi toteutetaan säännöllisesti kolmen vuoden välein. Strategia-prosessiin osallistuvat ensisijassa johtokunnan jäsenet ja varajäsenet. Prosessinohjausvastuu on verkostojohtajalla. Prosessin tarkoituksena on luoda verkos-tolle strateginen ohjausmekanismi ja strategia. Strategian hyväksyy johtokunta.

Strategia kuvataan strategia-asiakirjassa, joka on keskeinen viestinnän vä-line jäsenyliopistojen ja muiden kumppaneiden suuntaan. Asiakirja julkaistaanverkoston internet-sivuilla. Strategia operationaalistetaan toimintasuunnitel-maprosessin kautta.

Laatu strategiaprosessissa: Mahdollisimman moni verkoston ydintoimijaosallistuu strategian laadintaan. Ydintoimijoiksi on määritelty johtokunnan jä-senet ja varajäsenet. Heidän tehtävänään puolestaan on osallistaa laitoksillaanopettajia strategiatyöhön. Prosessissa käytetään strategian toimeenpanon ar-vioinnin (arviointiprosessi) kautta saatua tietoa. Hyvä strategia on selkeä jaymmärrettävä myös sidosryhmien kannalta. Se on toteutuskelpoinen ja vastaajohtokunnan näkemystä ja asettamia tavoitteita.

Toimintasuunnitelmaprosessi toteutetaan lukuvuosittain. Toiminta-suunnitelmassa johtokunta asettaa verkoston toiminnan tavoitteet ja määrit-telee toimenpiteet koko strategiakaudelle (kolme vuotta) ja tarkentaa ne lu-kuvuosittain. Prosessista vastaa verkostojohtaja, ja se tehdään yhteistyössä oh-jelmakoordinaattorin kanssa.

Toimintasuunnitelma käsitellään johtokunnassa lukuvuoden päättävässäkokouksessa ja sitä tarkennetaan arvioinnin kautta saadun palautteen ja uu-sien haasteiden mukaisesti. Prosessin kautta johtokunta ohjaa ja seuraa hyväk-symänsä strategian toimeenpanoa. Verkostojohtaja valmistelee toimintasuun-nitelman yhdessä koordinaattorin kanssa ja esittelee sen johtokunnalle. Toi-mintasuunnitelman hyväksyy johtokunta.

Suunniteltu toiminta kuvataan toimintasuunnitelma-asiakirjassa (ToSu)lukuvuosittain. Asiakirja ohjaa koordinaatioyksikön toimintaa. Asiakirja jul-kaistaan verkoston internet-sivuilla. Johtokunnan hyväksymä toimintasuunni-telma määrittelee tavoitteet ja toimenpiteet, joita tarkastellaan arviointiproses-sissa.

Laatu toimintasuunnitelmaprosessissa: Toimintasuunnitelmaprosessi on joh-tokunnan ja koordinaatioyksikön välisen vuorovaikutuksen keskeinen osa.Prosessissa strategiset päämäärät tarkentuvat konkreettisiksi tavoitteiksi. Johto-kuntakäsittelyssä keskustellaan toiminnan käytännön toteutuksesta. Hyvä pro-sessi on aidosti keskusteleva, ja johtokunta kokee pääsevänsä vaikuttamaan ver-koston toimintaan. Toisaalta myös koordinaatioyksikkö kokee saavansa johto-kunnalta riittävän legitimiteetin toiminnalleen.

�

Toiminnan arviointiprosessi toteutetaan lukuvuosittain toimintasuun-nitelmaprosessin kanssa rinnakkaisena ja siihen loogisesti nivoutuvana. Pro-sessista vastaa verkostojohtaja ja se tehdään yhteistyössä ohjelmakoordinaatto-rin kanssa.

Arviointi käsitellään lukuvuosittain johtokunnassa lukuvuoden päättäväs-sä kokouksessa. Arviointi tehdään suhteessa strategiaan mutta erityisesti toi-mintasuunnitelmassa asetettuihin lukuvuosittaisiin tavoitteisiin ja toimenpitei-siin. Johtokunta käsittelee arvioinnin tulokset keskustelemalla alustavasta ar-viointianalyysistä. Johtokunta päättää arviointiin perustuvista parannustoimen-piteistä, jotka kirjataan toimintasuunnitelmaan.

Koordinaatioyksikkö tekee alustavan arviointianalyysin (itsearviointi), javerkostojohtaja esittelee sen johtokunnalle. Johtokunta keskustelee arvioinnis-ta ja sen tuloksista sekä tekee niiden perusteella tarvittavat johtopäätökset. Ar-viointi kuvataan toimintakertomus-asiakirjassa (ToKe). Toimintakertomus onasetettujen tavoitteiden toteutumisen arvioinnin ja toiminnan kuvauksen vä-line. Asiakirja julkaistaan verkoston internet-sivuilla.

Laatu toiminnan arviointiprosessissa: Toiminnan arviointiprosessissa tarkas-tellaan sitä, onko tehty oikeita asioita ja missä määrin niiden toteutuksessa ononnistuttu. Hyvä arviointiprosessi on systemaattinen (muun muassa doku-mentoitu ja vuotuiseen rytmiin sidottu) ja se tukee toiminnanohjausta anta-malla syötteitä toiminnan tuloksista mutta myös laajemmin toiminnan tarkoi-tuksenmukaisuudesta ja tehokkuudesta. Arviointiprosessiin tuotetaan seuran-taindikaattoreita toimeenpanoprosessien kautta.

Toimeenpanon tason prosessit

Toimeenpano jakautuu edelleen alaprosesseiksi (toiminnoiksi) seuraavasti:a) opetussuunnitelmaprosessi, b) ohjelman markkinointiprosessi, c) yhteinenopiskelijahakuprosessi sekä d) yhteiset kehittämisprosessit eli kehittämishank-keet.

Opetussuunnitelmaprosessi on vastuuopettajien ja koordinaatiotiiminvuorovaikutteista opintojen kehittämistä. Se tarkoittaa verkoston tuottamanopetuskokonaisuuden kokoamista lukuvuosittain opinto-oppaaksi yhdessävastuulaitosten ja vastuuopettajien kanssa. Opetussuunnitelmaprosessista vas-taa ohjelmakoordinaattori.

Opintokokonaisuutta tarkastellaan monitasoisesti: kokonaisuuden, modu-lien ja opintojaksojen tasoilla. Koordinaattori keskustelee modulien tavoitteistaja sisällöstä modulin vastuuopettajien kanssa. Valmistelussa otetaan huomioonsekä opiskelijoilta että opintojaksojen opettajilta saatu palaute sekä käytettä-vissä olevat resurssit. Lisäksi jokainen opintojakso käydään säännöllisesti läpi

�

vastuuopettajan kanssa käytävässä kehittämiskeskustelussa. Kehittämiskeskus-telun tuloksia käytetään opintojakson parantamisessa seuraavana lukuvuonna.

Johtokunta hyväksyy opetussuunnitelman lukuvuosittain kevään koko-uksessaan. Opintojaksot vahvistetaan vastuulaitosten normaalin käytännönmukaan jäsenyliopistojen tiedekunnissa. Arviointiprosessiin tuotetaan seuran-taindikaattoreita sekä opiskelijapalautteen (opettaja-opiskelija) että kehityskes-kustelujen (koordinaattori-opettaja) kautta. Kaikkiin Rural Studies -opinto-jaksoihin sisältyy kirjallisen kurssipalautteen kerääminen. Palautetta kerätäänjoko koordinaatiotiimin ylläpitämällä e-lomakkeella tai opettajan valitsemillamuilla menetelmillä. E-lomake sisältää sekä määrällisiä että laadullisia (avoi-mia) kysymyksiä. Koordinaatiotiimissä palaute käsitellään anonyymisti.

Opiskelijapalautteista koordinaattori tekee kirjalliset yhteenvedot, joitahyödynnetään erityisesti koordinaattorin ja opettajien välisissä kehittämiskes-kusteluissa. Opettaja kommentoi annettua palautetta omasta ja opintojaksolleasetettujen tavoitteiden näkökulmasta. Kehittämiskeskusteluissa pohditaanmyös opintojaksojen sisältökysymyksiä sekä sopivuutta niin modulin koko-naisuuteen kuin koko ohjelmaan. Lisäksi kehittämiskeskusteluissa sovitaankäytännön toimenpiteistä, joilla verkosto osallistuu opintojakson kehittämi-seen.

Laatu opetussuunnitelmaprosessissa: Hyvä prosessi luo rakentavan vuoro-vaikutuksen opettajien ja koordinaatiotiimin välille sekä toimivan palaute-järjestelmän opettajien ja opiskelijoiden välille. Saatavalla tiedolla on relevans-sia opintojaksojen kehittämisessä.

Ohjelman markkinointiprosessi sisältää ohjelman brändin rakentami-sen ja markkinoinnin toteuttamisen erityisesti opiskelijahakujen yhteydessä.Prosessista vastaa ohjelmakoordinaattori, ja markkinointi tehdään yhteistyössäverkostojohtajan ja opintosuunnittelijan kanssa.

Markkinoinnista huolehtii koordinaatiotiimi yhteisesti sovitun työnjaonmukaan. Verkostojohtajalla korostuu brändin johtaminen, koordinaattorillamarkkinoinnin johtaminen ja opintosuunnittelijan tehtävä painottuu mark-kinoinnin toteuttamiseen, neuvontaan ja opiskelijapalautteen keräämiseen.Markkinoinnissa yhteistyötahoina ovat verkoston vastuulaitokset sekä tiedo-tusyhdyshenkilöitä ja asiasta kiinnostuneita opiskelijoita.

Opiskelija saa tietoa Rural Studies -opinnoista omasta yliopistostaan jasuoraan koordinaatiotiimiltä. Rural Studies -opiskelijahausta tiedotetaan säh-köpostitse ainelaitosten ja ainejärjestöjen sähköpostilistojen kautta, ylioppilas-lehdissä, ohjelman omilla ja yliopistojen verkkosivuilla sekä henkilökohtaises-ti yliopistoihin tehtävillä hakukiertueilla. Lisäksi Rural Studies -opintoja kos-keviin sähköpostitse ja puhelimitse tuleviin yhteydenottoihin vastataan. Mark-

�

kinointiaineistoa toimitetaan yliopistojen ainelaitoksille ja yliopistojen opin-to- sekä urapalveluihin.

Laatu markkinointiprosessissa: Hyvä markkinointi tavoittaa verkoston yli-opistojen opiskelijat mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti. He saavatoleellisen tiedon helposti ja kiinnostuvat hakemaan Rural Studies -opintoi-hin. Koordinaatiotiimi vastaa sähköpostitse tuleviin tiedusteluihin vuorokau-den kuluessa. Toiminnosta tuotetaan arviointiprosessiin seurantaindikaattori-na muun muassa kysymys: mistä sait tiedon opiskelumahdollisuudesta RuralStudies -verkostossa?

Yhteinen opiskelijahakuprosessi tarkoittaa prosessia, jossa opiskelijattulevat verkoston opiskelijoiksi erillisellä haulla. Opiskelijahakuprosessista vas-taa ohjelmakoordinaattori, joka tekee yhteistyötä opintosuunnittelijan kanssa.Haku liittyy markkinointiin, mutta se on myös itsenäinen prosessi aina haunvalmistelusta johtokunnan esittelyyn ja tuloksista opiskelijoille ilmoittamiseensaakka.

Toiminnosta tuotetaan arviointiprosessiin seuraavia seurantaindikaattorei-ta: hakemusten määrä, hakemusten monitieteisyys (eri tieteenalat) ja hakijoi-den kattavuus verkostossa (kaikista jäsenyliopistoista hakijoita).

Laatu opiskelijahakuprosessissa: Opiskelijahaun laatu liittyy läheisesti mark-kinoinnin laatuun. Hyvässä prosessissa verkostoyliopistojen opiskelijat saavatriittävästi tietoa Rural Studies -hausta ja opiskelijavalinnasta. Hakulomakkeetja hakuohjeet ovat helposti saatavilla (verkoston nettisivut). Opiskelijat saavatriittävästi neuvontaa, tarvittaessa henkilökohtaista, hakulomakkeen täyttämi-seen. Hakuaika on riittävän pitkä, jotta opiskelijat ehtivät reagoida. Lisäksihaku järjestetään tarvittaessa kevään lisäksi myös syksyllä, jotta kevään haustamyöhästyneet ja muut kiinnostuneet voivat hakea Rural Studies -opiskelijoik-si. Johtokunta tekee opiskelijavalinnat oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti.Haun tuloksista informoidaan opiskelijoita sähköpostitse ja henkilökohtaisinkirjein heti johtokunnan päätöksen jälkeen.

Yhteiset kehittämisprosessit ovat tiettyyn tarkoitukseen suunniteltu-ja, rajatun tehtävän ja tavoitteiden mukaisia määräaikaisia hankkeita, joidentarkoituksena on kehittää yhteistyössä verkoston toimijoiden kanssa verkos-ton toiminnan eri osa-alueita. Kehittämisprosessien vastuut määritellään kul-loinkin erikseen.

Kehittämishankkeet voivat olla hyvin erilaisia. Niitä voidaan valmistellavaihtelevissa kokoonpanoissa verkoston sisällä. Yhteisistä kehittämishankkeistapäätetään tapauskohtaisesti ja ne käsitellään aina johtokunnassa. Toiminnostatuotetaan arviointiprosessiin hankekohtaisia seurantaindikaattoreita.

�

Verkoston yhteiset toimeenpanon tukipalveluprosessit

Toimeenpanon tukipalveluprosesseja ovat: a) yhteiset opintopalvelut sekäb) yhteiset yleis- ja taloushallintopalvelut. Yhteiset opintopalvelut sisältävätverkoston opiskelijoille ja opettajille yhteisesti tuotetut verkostopalvelut eli neprosessit, joilla tuetaan verkoston opettajien ja opiskelijoiden työtä eli mah-dollistetaan heidän keskittymisensä tärkeimpään eli opetukseen ja opiskeluun.Yhteisistä opintopalveluista vastaa opintosuunnittelija.

Yhteiset yleis- ja taloushallintopalvelut tarkoittaa prosesseja, joissa koor-dinaatiotiimi valmistelee johtokunnan kokoukset ja sen käsittelemät asiat,koordinoivan yksikön eli Ruralia-instituutin sekä Helsingin yliopiston hal-linnon tarvitsemat asiat ja seurantatiedot sekä sopimukset. Yhteisistä yleis- jataloushallintopalveluista vastaa ohjelmakoordinaattori yhteistyössä koordinaa-tiotiimin kanssa. Esittelyvastuu on verkostojohtajalla.

Yhteiset opintopalvelut muodostavat ne keskeiset käytänteet, joiden kaut-ta verkoston opiskelijat ja opettajat ovat konkreettisimmin yhteydessä RuralStudies -verkostoon. Koordinaatiotiimin ja opettajien sekä opiskelijoiden vuo-rovaikutuksen laatu on merkittävä osa koko Rural Studies -verkoston toimin-nan laadukkaaksi kokemista.

Yhteisiin opintopalveluihin sisältyvät neuvonta ja yhteydenpito opetta-jiin ja opiskelijoihin, opintojaksojen moninaiset järjestelyt, joihin kuuluvatopetuksen aikatauluista sopiminen, mahdolliset tilavaraukset (lähijaksoilla), il-moittautumisten vastaanotto, opintosuoritusten kirjaamiseen liittyvät tehtävät,opiskelija- ja opintosuoritusten hallinta sekä koontitodistusten laadinta suori-tetuista opinnoista.

Ruralia-instituutin Mikkelin yksikön järjestämillä opintojaksoilla opin-tosuunnittelija osallistuu opintojakson suunnitteluun ja toteutukseen. Opin-tosuunnittelija on opiskelijoiden käytettävissä henkilökohtaiseen opintoneu-vontaan. Opintopalveluja tuotetaan myös verkkosivujen kautta. Opintosuun-nittelija päivittää verkoston verkkosivuja.

Tärkeänä verkoston yleishallinnon prosessina on johtokunnan kokoustenvalmistelu alkaen kokouksen käytännön järjestelyistä aina esityslistojen ja pöy-täkirjojen laatimiseen. Keskeinen tehtävä on päätösten valmisteluun liittyväselvitystyö. Verkoston kokousten sisällöllinen valmisteluvastuu on esittelijänätoimivalla verkostojohtajalla. Hän tekee valmistelussa yhteistyötä koko koor-dinaatiotiimin kanssa. Valmistelun kuluessa hän on tiiviissä kanssakäymisessäensisijassa johtokunnan puheenjohtajan ja tarvittaessa myös muiden johtokun-nan jäsenten kanssa. Tukipalvelutoiminnoista tuotetaan arviointiprosessiin seu-rantaindikaattoreita, kuten tilastoja opiskelijoista (pääaine, ikä, sukupuoli, ko-tilääni), opintosuorituksista ja opintojaksoille osallistumisesta.

�

Laatu tukipalveluprosesseissa: Hyvät tukiprosessit luovat toimivat vuoro-vaikutuskäytänteet eri toimijoiden välille ja toimijat kokevat saavansa hyvääpalvelua. Johtokuntatyöskentelyssä johtokunnan ja erityisesti sen puheenjoh-tajan ja koordinaatiotiimin välinen yhteistyö on toimivaa. Johtokunnan ko-koukset valmistellaan hyvin ja johtokunta saa keskustelua ja päätöksentekoaanvarten riittävästi tietoa. Päätöksenteko on sujuvaa ja tehokasta.

Hyvät tukiprosessit luovat toimivat vuorovaikutuskäytänteet myös opis-kelijoiden ja opintosuunnittelijan välille. Opiskelijat saavat tarvitsemansa tie-don opetuksesta ja kokevat saavansa hyvää palvelua. Opettajat saavat tukeaopintojaksojen järjestelyihin ja kokevat opettamisen Rural Studies -verkos-tossa mukavaksi tapahtumaksi. Rural Studies -verkostossa johtokunta, opiske-lijat ja opettajat voivat keskittyä oleelliseen.

� Kehittävän vertaisarvioinnintuloksia

Vertaisarviointimme tapahtui limittyneenä kunkin verkoston itsearviointiin,oman tilanteen pohdintaan. Kuvaamme tässä luvussa tuloksia kahdesta vuo-den aikana toteuttamastamme työskentelytavasta: verkostoillemme tekemäs-tämme kyselystä ja yhdessä kouluttaja Tuulikki Petäjäniemen kanssa toteutta-mastamme SWOT-analyysistä.

��� Verkostoja kuvaavia ominaisuuksia

Hankkeen kuluessa saimme käsiimme Evert Vidingin julkaisun Konsten att ut-värdera nätverk (2006). Viding on koonnut tutkimukseensa hankkeen arvioin-tikriteerejä, jotka poikkeavat tavanomaisista määrällisiä saavutuksia kartoitta-vista indikaattoreista. Vidingin esittämien arviointikriteerien pohjalta tehtiinkyselytutkimus verkostojen jäsenille. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, mikäverkostoitumisessa on mukana oleville ihmisille merkittävää ja tärkeää. Pidim-me kriteereitä oivaltavina ja verkostojen ominta toimintatapaa hyvin kuvaa-vina ja halusimme tietää, mitkä niistä herättävät vastakaikua verkoston toimin-nassa mukana olevissa.

Halusimme sisällyttää verkostojen laatutyön analyysiin kyselyn, koskanäin saataisiin toteutetuksi kevyehkö verkostojen itsearviointi. Samalla testa-simme, tunnistavatko verkostotoimijat näitä kriteerejä laisinkaan. Edellisiäkintärkeämpää oli kuitenkin sen ymmärtäminen ja julkituominen, että verkos-ton laadukasta toimintaa on mitattava toimintaa parhaiten kuvaavien indikaat-toreiden avulla, ei pelkästään määrällisiä tunnuslukuja listaamalla. Tavoittee-namme oli myös tarkentaa verkostojen arviointia ja lisätä itseymmärrystä sii-tä, mitä jaettuja arvoja tai periaatteita verkostolla on.

Verkostojen toimintaa arvioitaessa on pohdittava, mikä tekee toiminnastalaadukasta verkostoissa. Silloin verkostojen menestystä ja toiminnan laatua mi-tataan niitä parhaiten kuvaavilla mittareilla sen sijaan, että käytettäisiin muun-laiseen toimintaan sovellettavia indikaattoreita. Tämäkin huomio vahvisti kä-sitystämme siitä, että verkostoja on arvioitava niiden omia toimintatapoja par-haiten kuvaavilla kriteereillä, jotka samalla tekevät näkyväksi verkostojenomimpia kvaliteetteja.

Emme käyttäneet Vidingin kriteereitä sellaisinaan, vaan muokkasimmeniitä mielestämme osuvammiksi verkostomaiseen toimintatapaan:■ omaleimaisuus ja innovatiivisuus■ yhteiskunnallinen relevanssi■ legitimiteetti yliopistoissa ja luottamus ainelaitoksilla■ hyödyllisyys■ synergia■ kyky generoida uusia toimintamalleja■ toimintakulttuuri ja sosiaalinen pääoma■ dialogisuus ja kumppanuus■ tuloksellisuus ja kustannustehokkuus■ tunnettuus ja positiivinen imago.Kysely toteutettiin huhti–toukokuussa 2007 ja se kohdennettiin näiden kol-men verkoston johtoryhmille, kehittämisryhmille ja opettajille. Kyselystä laa-dittiin sähköinen kyselylomake, joka lähetettiin yhteensä 105 henkilölle. RSlähetti kyselyn 45:lle, Hilma 30:lle ja TVA 30:lle henkilölle. Vastauksia palau-tui 42 (vastausprosentti 40 %).

Vastauksia ei eritelty verkostokohtaisesti: emme siis kysyneet vastaajilta,mistä verkostosta heillä on kokemuksia. Päädyimme tähän ratkaisuun, koskahalusimme tietää yleisellä tasolla, mitä verkostojen toiminnassa mukana olevatihmiset pitävät tärkeänä. Koska jokainen verkosto on erilainen, olisi tietystimielenkiintoista tietää myös se, mitkä lauseet kuvaavat mitäkin verkostoa par-haiten tai tunnistavatko ihmiset kaikki kriteerit omissa verkostoissaan. Tässäyhteydessä se ei kuitenkaan ollut ensisijainen kiinnostuksemme kohde. Myös-kään vastaajien taustoista emme tehneet laajaa kartoitusta. Taustakysymyksenäesitimme ainoastaan, kuinka monta vuotta vastaaja on ollut mukana verkos-ton toiminnassa. Suurin osa vastaajista oli ollut verkostonsa toiminnassa vä-hintään kaksi vuotta.

Kriteerejä voisi toki olla muitakin, eikä tarkoituksena ollut laatia näidenpohjalta laatumittareita. Uskomme kriteerien kuitenkin kertovan jotakin sii-tä, miksi verkostoissa toimiminen koetaan hyödylliseksi ja tärkeäksi. Ne anta-vat suuntaviittoja myös siihen, miksi verkostotoiminta on tulevaisuudessakintarpeellista.

Emme pyrkineet yleistettävyyteen, vaan meitä kiinnosti vastaajien kritee-reistä esittämät kommentit, tulkinnat ja dialogi, jonka kysely synnytti. Esitte-lemme kriteerit seuraavassa siinä järjestyksessä, jossa vastaajat kokivat ne tär-keiksi – suosituin ensimmäisenä.

�

Omaleimaisuus ja innovatiivisuus

Useimmille vastaajille juuri verkoston omaleimaisuus ja innovatiivisuus ovatverkostossa keskeisintä. Tämä tukee ajatusta siitä, että verkoston lisäarvona onnimenomaan asioiden tekeminen omalta tuntuvalla, uudella tavalla. Verkostonon hyvä olla uniikki, ja parhaimmassa tapauksessa toiminta on hauskaa. Se li-sää toimijoiden sitoutuneisuutta.

”Verkosto on uniikki, samanlaista ei ole toista. Se tekee asioita, joita ei olisimuuten, ja tavoilla, jotka tuntuvat järkeviltä ja omilta.”

”Verkoston toiminta on monessakin mielessä ollut edelläkävijä korkeakoulujenvälisessä yhteistyössä.”

”Ainoa laatuaan, toimintamallit kehitetty pitkälti itse.”

”Hilma on ollut kekseliäs ja HAUSKA verkosto.”

Yhteiskunnallinen relevanssi

Kaikki kolme arviointihankkeessa mukana ollutta verkostoa toimivat aloilla,joilla on selkeä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja yhteiskuntavastuun teh-tävä ja mahdollisuus. Ne ovat myös aloja, jotka ovat kohtalaisen nuoria ja ke-hittyviä. Niinpä verkostotoimijoiden vastauksissa ei korostu pelkästään ope-tuksen ja tutkimuksen yhteistyö, vaan myös kolmannen tehtävän ja yhteis-kuntavastuun haasteet. Toimintaa motivoi tärkeäksi koettu asia ja mahdolli-suus vaikuttaa oppiaineen kautta myös akateemisen maailman ulkopuolella.

”Maaseutuala on Suomessa melko pieni, mutta maaseutu on kysymyksenäsuuri. Ilman yhteiskunnallista relevanssia ei verkostolla ole olemassaolon oikeu-tusta. Onneksi tämä relevanssi näyttää tulevaisuudessa vahvistuvan.”

”Tulevaisuudentutkimuksen tuomat näkökulmat yhteiskunnalliseen keskuste-luun ovat keskeisiä eteenpäin suuntautuvan kehittämistyön kannalta.”

”Tämä on itselleni keskeinen motivaatio naistutkimuksen alalla toimimiseen.”

Legitimiteetti yliopistoissa ja luottamus ainelaitoksilla

Kiinteää yhteyttä ainelaitoksiin korostetaan erityisesti naistutkimuksen verkos-tossa, joka käytännössä koostuu nimenomaan näistä. Luottamus koordinaatio-yliopiston ja mukana olevien jäsenten kesken on myös erittäin tärkeä. Verkos-to ei voi muodostua omaksi, erilliseksi toimijaksi, vaan paremminkin jo ole-massa olevan yhteistyön ylläpitäjäksi ja edistäjäksi. Verkoston legitimiteettiinliittyvät kysymykset ovat merkittäviä myös tilanteessa, jossa yliopistojen sisäi-set muutokset ovat suuria ja yhteistyökumppanuuksia järjestetään uudelleensuuremmissa yksiköissä.

�

”Verkoston juuret ovat ainelaitoksilla. Ilman niiden luottamusta verkosto ei voimenestyä. Verkoston on ansaittava luottamus ja oltava luottamuksen arvoinen.On tärkeätä, että myös emoyliopistot tunnistavat verkoston aseman.”

”Ehdottoman tärkeää on, että verkoston laitokset luottavat verkostoon eivätkätee siitä kilpailukenttää.”

”Hilmaa johtavat ja siellä tekevät päätöksiä vastuulliset professorit. Se eroaanäin sekä tieteellisistä seuroista että erilaisesta sinänsä tärkeästä mutta epäviralli-sesta, marginaalisesta verkostotoiminnasta.”

Hyödyllisyys

Verkostoista koetaan olevan konkreettista hyötyä ja siksi niissä halutaan ollamukana. Tämä hyöty saattaa olla uusia kursseja, opetuksen uusia sisältöjä, ai-empaa laajempaa monitieteistä tarjontaa tai parantunutta tiedottamista. Verkos-to tuki tieteenalan juurtumista akateemisena alana. Koetaan myös, että ver-kostoilla on koulutuspoliittista merkitystä ja arvoa kansainvälisinä toimijoina.Tätä puolta kaivattiin myös lisää.

”Käytännössä ainoa mahdollisuus vakiinnuttaa uusi tieteenala yliopistoihin.”

”Verkosto on olemassa niin kauan kuin se koetaan jäsenten kannalta hyödylli-seksi. Tämän ylläpitäminen edellyttää verkostolta jatkuvaa uudistumiskykyä.”

”Mahdollistaa globaalin opetuksen suhteellisin vähäisin kustannuksin; tasa-arvoista, reaaliaikaista, vuorovaikutteista opetusta.”

Synergia

Verkostojen synnyttämä synergia ei ole vain strategiatason toive ja tavoite,vaan käytännössä totta. Koettiin, että verkostot mahdollistavat asioita, joitamuuten ei olisi ja pakottavat oppimaan toisilta. Pienten yksiköiden voimava-rojen yhdistäminen, päällekkäisyyksien väheneminen, erilaisten kurssien saa-tavuus eri yliopistoissa, laajentunut tarjonta ja opetusmateriaalien laaja käyttökoettiin tärkeiksi. Aiempaa laajempi opiskelijajoukko teki opetuksesta myösopettajille uudella tavalla kiintoisaa.

”Enää laitokset eivät puuhastele yksin, päällekkäisyyksiä voidaan vähentää.”

”Hajanaiset voimat yhdistämällä on saatu merkittäviä tuloksia aikaan, onpystytty myös kansainvälistymään.”

”Verkosto mahdollistaa asioita, joita muuten ei olisi, joihin ainelaitokset ovatliian pieniä yksin. Se järkevöittää toimintaa ja pakottaa oppimaan toisilta.”

�

Kyky generoida uusia toimintamalleja

Verkostot tekevät uutta erityisesti opetuksen alalla. Omat pedagogiset opin-not, pitkälti itse kehitetyt innovatiiviset toimintatavat, opetus- ja kokoustek-nologioiden soveltaminen – kaikki tämä koettiin lisäarvoksi, joka siirtyi ver-kostosta yksittäisten ainelaitosten omaisuudeksi. Kehitys olisi voinut tapahtuailman verkostoakin, mutta verkoston rooli nähtiin generatiivisena. Tärkeänäpidettiin sitä, että verkostossa on ”oikeasti verkostomainen toimintatapa”, jamyös opiskelijat voivat oppia tulevaa työelämäänsä varten, miten verkosto toi-mii.

”Opetus on hoidettu hyvin innovatiivisesti.”

”Verkkokurssit ja niiden valtakunnallinen tarjottavuus on mielestäni uusihyödyllinen toimintamalli ja sen kautta tapahtuva verkostoituminen on tärkeääsekä opiskelijoille että opettajille.”

”Toiminta RS-verkostossa on synnyttänyt tarpeen ja mahdollisuuksia mm.uusien opetus- ja kokousteknologioiden soveltamiselle. Nämä kokemuksetsiirtyvät myös verkoston toiminnan ulkopuolelle osallistujien muun toiminnankautta.”

Toimintakulttuuri ja sosiaalinen pääoma

Verkostoilla koetaan olevan oma toimintakulttuurinsa, jonka luomista ja yllä-pitämistä pidettiin tärkeänä. Toimintakulttuuri ei synny hetkessä eikä sattu-malta, vaan vaatii tietoista työtä ja aikaa. Se on yhdessä tekemisen henkeä, kan-nustusta ja yhteisten asioiden jakamista. Kasvokkaisten tapaamisten merkityson suuri, samoin se, että verkoston luoma yhteinen opetuskulttuuri leviääosallistujien kautta ainelaitoksille.

”On syntynyt hyvä yhdessä tekemisen henki, joka kannustaa.”

”On tärkeää, että eri yksiköiden ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan: uusienhankkeiden ja yhteistyön ideointia.”

”Toiminta lisää myös verkostossa yhteistyötä tekevien asiantuntijoiden sosiaalis-ta pääomaa ja pedagogista osaamista.”

”Naistutkimus on syntynyt verkostoista, mutta Hilman puitteissa pedagoginenkehittäminen on ollut johdonmukaista ja kunnianhimoista. Se ei ole jäänytpelkän kurssitarjottimen kasvattamiseksi, vaan yliopistopedagogisten panostustenmyötä verkosto on vaikuttanut laajasti opetuksen kehittämispyrkimyksiin jahaluihin.”

�

Dialogisuus ja kumppanuus

Verkosto on parhaimmillaan keskusteleva yhteisö: ajatusten, kokemusten jamielipiteiden vaihtopaikka, jollaisia varsinkin paljon opetusta ja hallintoa te-keville yliopistolaisille tuntuu olevan entistä vähemmän. Tarve yhteiselle kes-kustelulle on suuri ja sille pyritään löytämään aikaa. Tärkeänä pidetään myöskeskustelun aitoutta ja verkoston yhteistä kykyä kestää ja kohdata ristiriitoja.

”Korkealaatuinen vuorovaikutus ja kumppanuus on välttämätöntä toimijoidenhoukuttelemiseksi mukaan toimintaan, josta tuskin saa täyden rahallisenvastineen.”

”Kaikki keskeiset maaseutututkijat ovat mukana, verkostossa on aitoa keskuste-lua eikä ristiriitojakaan kaihdeta.”

Tuloksellisuus ja kustannustehokkuus

Niin keskeinen nimittäjä kuin myös talous yliopistollisessa toiminnassa onkin,eivät taloudellinen hyöty tai kustannustehokkuus näiden vastausten perusteellariitä verkostojen toiminnan ainoaksi perusteluksi. Joissakin vastauksissa mai-nitaan, että yhdessä järjestetty opetus on edullisempaa ja verkkokurssien kus-tannukset vähenevät, kun sama jakso toteutetaan useamman kerran. Valtakun-nallinen hyvä tulos esimerkiksi opintopisteiden muodossa hyödyttää kaikkiajäseniä.

”Opiskelijoita kurssille ei riittäisi, jos se toteutettaisiin pelkästään tässä yliopis-tossa.”

”Yhteiset resurssit, yhteistä tietopääomaa.”

Tunnettuus ja positiivinen imago

Verkostot pyrkivät eri tavoin luomaan ja ylläpitämään tunnettuutta ja imagoa.Pisimpään toimineena verkostona Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakate-mialla on selvästi myös oma imagonsa ja toiminnan kautta luotu brändi, jokakoetaan arvokkaaksi.

”Verkosto on parhaimmillaan brändi, niin opiskelijoiden kuin heidän emoyli-opistojensa suuntaan.”

”Positiivinen imago ruokkii itse itseään ja edistää siten implisiittisesti verkostontavoitteiden toteutumista.”

”Haluttu yhteistyökumppani sekä Suomessa että kansainvälisesti.”

�

Kuvauksen ja sen kriteerien voi nähdä kertovan jotakin paitsi näistä kol-mesta mukana olleesta verkostosta, yhdessä ja erikseen, myös verkostomaises-ta toimintatavasta yleisemmin. Vastauksista kuvastuu yhdessä tekemisen innos-tus: verkostomaisen yhteistyön arvo voi olla jo siinä, että se tekee akateemi-sesta työstä aiempaa hauskempaa ja lisää siten mukana olevien toimijoiden hy-vinvointia ja työssä jaksamista. Kriteerit olivat tunnistettavia ja ne tavoittivatjotakin verkostotoimijoiden kokemuksesta. Niiden pohjalta voi hahmotellamyös tulevaa toimintaa – säilyäkseen verkoston on tuotettava jäsenilleen mo-nenlaisia hyötyjä.

��� Verkostojen tilannearvio

Laatuun liittyvä näkemys ja toimenpiteet ovat kontekstuaalisia ja nousevat sii-tä, millainen verkoston toimintakulttuuri ja kehitysvaihe kulloinkin on. Tämätaas ei ole koskaan irrallaan toimintaympäristöstä, ajasta ja paikasta.

Marraskuussa 2007 hankkeessa mukana olevat verkostot työstivät yhdes-sä työelämäkonsultti Tuulikki Petäjäniemen kanssa SWOT-analyysin verkos-tojen vahvuuksista, heikkouksista, uhkista ja mahdollisuuksista. Vahvuuksia jaheikkouksia ajatellaan analyysissä yleensä organisaation sisäisinä asioina, uhkiaja mahdollisuuksia sen ulkopuolella olevina. SWOT on aina tilanteinen ja het-ken otos. Työskentelyä voi jatkaa verkostokohtaisesti tai laajentaen verkosto-jen välistä näkökulmaa muihin kuin hankkeessa mukana oleviin verkostoihin.Uudestaan tehtynä analyysi tuottaisi varmasti toisenlaisia tuloksia, mutta jota-kin edelleen relevanttia alla olevissa on tavoitettu:

Verkostojen vahvuuksia

Yhteistyö on tärkein toimintaan saatu lisäarvo, aito hyöty. Yhdessä syntyy ko-konaisuus, johon yliopistot eivät voisi päästä yksin. Tämä on koskenut lähin-nä opetusta ja sen kehittämistä, mutta myös yhteiskunnallista vuorovaikutustaja uusien tutkimusympäristöjen luomista. Verkoston avulla voimavarat on saa-tu koottua yhteen pirstaleisilla, pienehköillä, uusilla ja monitieteisillä aloilla jaresursseja (niin aineellisia kuin henkilöresurssejakin) on voitu hyödyntää laa-jasti ja monipuolisesti. Kun tehtäviä voidaan jakaa valtakunnallisesti, säästyyvoimavaroja nykyistä paremmin vaikkapa opettajien omaan tutkimukseen, jayhden yliopiston osaamisprofiili hyödyttää myös muita. Oman alan asiantun-tijaverkosto on osoittautunut tärkeäksi vertaistueksi, ja niin opettajat kuin hal-lintohenkilötkin kokevat saavansa tekemästään verkostotyöstä aitoa lisäarvoa.

�

Monitieteisyys on näille verkostoille ominainen vahvuus. Yhteistyö aut-taa näkemään omat vahvuudet ja erityisosaamisen ja fokusoimaan siihen. Yh-teinen opetussuunnittelu tekee profiilit näkyviksi ja pakottaa terävöittämäänniitä. Laatu paranee fokusoimisen kautta, ja jokaisen yliopiston kehittämistyöhyödyntää samalla toisia. Kun vaihdetaan kokemuksia ja levitetään hyviä käy-täntöjä, syntyy luontevaa ja jatkuvaa vertaisarviointia oppiaineen sisällä ja yli-opistojen välillä. Verkostojen toiminta on systemaattisempaa kuin tiedejärjes-töjen yhteistyö tai tieteellinen kanssakäyminen, ja vaikka sekin on luonnolli-sesti ihmisistä riippuvaista, verkostojen painopiste on yksiköiden, ei henkilöi-den välisissä yhteyksissä. Verkostojen vuorovaikutus on rakenteellista ja niidenvahvuus on se, että niillä on struktuuri, identiteetti ja johtamisjärjestelmä toi-sin kuin vanhastaan vapaamuotoisessa kollegiaalisessa kanssakäymisessä.

Verkostojen avulla voidaan synnyttää alalle uusia hankkeita ja tutkimus-avauksia. Verkostomainen toiminta on erinomainen innovaatioiden alusta, jokatarjoaa mahdollisuuden reagoida nopeasti korkeakoulutuskentän ja yhteiskun-nan muutoksiin. Toisinaan valtakunnallisesta verkostosopimuksesta ja siihen si-toutumisesta on voinut olla hyötyä myös oppiaineen intressien puolustami-sessa oman yliopiston sisällä.

Verkostojen heikkouksia

Kaikkien verkostojen rahoitus on perustunut paljolti erillisiin hankkeisiin, tul-lut monista lähteistä ja ollut riippuvaista sekä opetusministeriön että koordi-noivan yliopiston tuesta. Verkostojen rahoitus on siis osin määräaikaisesti jär-jestettyä, vaikka toiminnan rakenteita on luotu ja kehitetty pysyviksi ja yh-teistyön tarve aloilla on pysyvä. Tämä on heikkous ja ristiriita, joka tekee pit-käjänteisen suunnittelun ja uudet avaukset vaikeiksi. Kun taloudellisia resurs-seja on jatkossa hankittava yhä enemmän yliopistojen ulkopuolelta, uhkaa seviedä suuren osan harvojen työntekijöiden ajasta.

Verkostot eivät ole juridisia toimijoita eikä niillä ole oikeutta myöntäätutkintoja. Tämä ei ole ongelma esimerkiksi Hilma-verkostossa, jossa läheskaikilla naistutkimuksen opiskelijoilla on maisteriohjelmien kautta mahdolli-suus pääaineopiskeluun (ja osin myös tohtoroitumiseen naistutkimuksessa)omassa yliopistossaan, mutta maaseudun ja tulevaisuuden tutkimuksen roolitieteenalana on toisenlainen ja se haastaa myös verkostoa. Verkostojen asemaakateemisessa kentässä on usein epäselvä ja marginaalinen.

Voi olla vaikea todistaa, että juuri verkosto on saanut aikaan jonkin asian:yliopistot ovat edelleen hierarkkisia toimijoita ja kilpailun perinteet ovat yh-teistyötä vahvemmat.

Toisinaan yliopistojen keskenään erilainen ja runsas byrokratia asettavatverkoston toiminnalle haasteita. Vaikkapa opiskelijahallinto tai kirjastojen e-

�

materiaalin käyttöoikeudet on edelleen laadittu yksittäisen yliopiston, ei esi-merkiksi kahdeksasta eri yliopistosta tulevien verkko-opiskelijoiden näkökul-masta. Näin siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Suomen Virtuaaliyliopistontoiminta on yliopistojen välisen verkko-opetuksen käytäntöjen sujuvuuttaosaltaan edistänytkin.

Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian osalta koettiin heikkoute-na myös verkoston jäsenten suuri määrä ja se, ettei verkoston jäsenten identi-teetti nimenomaan tulevaisuuden tutkijana ole kovin monella vahva.

Verkostojen mahdollisuuksia

Verkoston keskeinen mahdollisuus on tuottaa jäsenilleen synergiaetua: par-haassa tapauksessa jokaisen jäsenyksikön osaaminen, opetus, tutkimus, suhteetja profiili hyödyttävät kaikkia. Yhteisen alueen tulee muodostua juuri niin, ettäkaikki saavat hyötyä ja kaikki osallistuvat vastavuoroisesti. Yksilö- tai yksikkö-suoriutumisen sijasta asioita voidaan tehdä ja edistää yhdessä, jolloin kokonai-suus on enemmän kuin osiensa summa.

Hyvässä verkostossa vallitsee vastavuoroisuuden periaate: kaikki osapuo-let antavat ja osallistuvat toimintaan. Tutkimustulokset saadaan laajaan levityk-seen ja verkoston sisällä syntyy myös uusia tutkimusaloitteita. Kaikkea ope-tusta ei tarvitse olla tarjolla kaikkialla, voidaan välttää päällekkäisyyksiä toi-minnassa, mikä on myös kustannusten kannalta järkevää. Kansainvälisen yh-teistyön kannalta valtakunnallinen verkosto voi olla järkevän kokoinen toi-mija niin opetuksen kuin tutkimuksenkin osalta. Tieteenalan tiedonvälitys onmyös parantunut verkostoitumisen kautta, ja yhdessä paikassa sijaitseva por-taali on koettu järkeväksi.

Verkostoilla on myös mahdollisuus kokeiluihin ja uusiin avauksiin. Nii-den historia on ollut enimmäkseen opetusyhteistyön historiaa, mutta myöstyöelämäyhteydet ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus avaavat paljon mahdol-lisuuksia maaseudun, tulevaisuuden ja sukupuolen tutkimuksen kaltaisillealoille, joilla on yhteiskunnallista merkittävyyttä.

Verkostojen uhkia

Uhkana koetaan, että verkostorahoitus päättyy kokonaan, pienenee radikaa-listi tai yliopistot eivät uudessa muuttuvassa tilanteessa koe tärkeäksi huoleh-tia valtakunnallisen tason yhteistyöstä. Paikallisen ja kansainvälisen tason yh-teistyön lisääntyminen panee myös kansallisen tason vuorovaikutuksen tarkis-tamaan paikkaansa. Uusien suurien laitosten myötä energiaa tarvitaan paljonyliopistojen sisäisen yhteistyön järjestymiseen. Uhka voi olla, että joku tai jot-kut yliopistot irtaantuvat verkostoyhteistyöstä, jolloin verkostolle ei saada ken-

�

ties luoduksi kestävää perustaa – toisaalta uusien partnereiden mahdollisuuson aina olemassa.

Uhka on myös, että opiskelijat eivät saa aitoa lisäarvoa verkoston toimin-nasta tai sen opetus ei ole laadultaan kauttaaltaan hyvää. Verkosto ja sen arvosaatetaan tunnistaa vain sen johtoryhmässä ja aktiivisissa työryhmissä, muttaei alan opettajien ja opiskelijoiden keskuudessa. Verkostosta ei pitäisi myös-kään tulla ”valtio valtiossa”. Fokus pitää olla tieteenalan yhteisessä kehittämi-sessä ja yhteistyössä, ei verkostossa itsenäisenä rakenteena sinänsä.

On uhka, jos verkoston byrokratia paisuu yli äyräiden: siksi sen on järke-vää toimia tiiviissä yhteistyössä koordinaatioyliopistoon ja kohtalaisen keveäl-lä ja joustavalla hallinnolla. Uhka voi olla myös, jos yliopistojen erilaiset toi-mintakulttuurit törmäävät yhteen ja kilpailu laitosten ja yliopistojen keskenkovenee niin, ettei aidolle monialaiselle yhteistyölle löydy paikkaa. Toisinaanvoimakas oma profiloituminen voi estää asiantuntijuuden jakamisen mielek-kyyden, ja verkostotyö koetaan toisten reviireille astumisena.

Verkostojen uhkana on myös, että puuhataan liian montaa asiaa, jollointyön laatu kärsii ja resurssit hajoavat. Epävarmassa rahoitustilanteessa ja ke-hittyvän verkoston kohdalla tämä on ymmärrettävää, mutta ajan oloon riski:priorisointi ja keskittyminen ydinosaamiseen kohottaa usein toiminnan laa-tua. Uhkana koettiin myös, että kaikenlaisten verkostojen ja verkostomaisentoimintatavan yleistyessä yliopistojen välisten aineverkostojen merkitys hämär-tyy ja laimenee – jo nyt sana ”verkosto” lienee kokenut inflaation.

��� Kehittävästä vertaisarvioinnista opittua

Olemme edellä avanneet verkostojen näkökulmaa laatuun ja sen arviointiinsekä pohtineet myös verkostojen merkitystä yliopistoyhteisöissä. Kuten useinprosessuaalisessa työskentelyssä käy, prosessi vei tekijät mukanaan. Vastaustensijaan nousi esiin myös uusia kysymyksiä. Ennakkoon asetetut tavoitteet eivätehkä lopulta olleetkaan tekemisemme ydin, vaan itse prosessi, jossa opimmetuntemaan itseämme ja toisiamme.

Seuraavassa arvioimme tuloksia kunkin verkoston omasta näkökulmasta.Erityisesti tarkastelemme prosessia oppimisen kannalta. Tämä on perusteltuasiksi, että jokaisen verkoston kohdalla oppiminen on ollut erityinen ja ver-koston elinkaaren vaiheeseen liittyvä kokemus.

TVA: laatutyö auttaa keskittymään olennaiseen

Verkostojen vertaisarviointiin liittyneen laatutyön tuloksena syntyi konkreet-tisia tuloksia: TVA:n laatukäsikirja sekä siihen liittyvät toimintakuvaus ja joh-tamisjärjestelmä. Hilma-verkosto ja RS-verkosto olivat arviointihankkeenkäynnistyessä hieman TVA:ta pidemmällä omassa laatutyössään. Siksi vertais-arviointi oli erityisesti TVA:lle ehdottoman tarpeellinen ja hyödyllinen.

Verkostojen samanlaisuus ja erilaisuus oli opettavaista. Verkostojen toimi-joilla oli henkilötasolla samanlaiset syyt verkostossa toimimiseen – ja myösverkostojen toiminnan tavoitteet ja päämärät olivat varsin samankaltaisia. Käy-tännössä verkostot olivat kuitenkin rakentuneet ja toimivat varsin eri tavoin.

Hankkeen aikana kehittyneet laatukäsitteet – dynaaminen laatunäkemysja kehittävä vertaisarviointi – ovat hedelmällinen näkökulma verkostojen ar-vioinnissa. Tässä mielessä työ on palkinnut tekijöitään kahteen kertaan: varsi-naisen laadunarvioinnin lisäksi tekijät kokevat oppineensa ja kehittäneensä jo-takin uutta arvioinnin saralla. Laatutyö on ollut mielenkiintoista, kun vanhojaperiaatteita, käsitteitä ja menetelmiä on sovellettu uudella tavalla yliopistover-kostojen erityistarpeisiin.

TVA:n laatujärjestelmän lisäksi Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa onviime vuosina kehitetty myös ennakoivan arvioinnin menetelmää, jossa yh-distetään kehittävä arviointi ja visionäärinen johtaminen. Kehittävälle arvioin-nille on luonteenomaista muun muassa osallistavuus ja eri tahojen välinenvuoropuhelu. Ennakoinnissakin korostuvat osallistavat prosessit ja menetelmät,joilla pyritään edistämään muutoksen kannalta keskeisten avaintoimijoidenosaamista, synergiaa ja verkostoitumista. Olennaisin ero ennakoinnin ja ke-hittävän arvioinnin välillä on se, että ennakointi korostaa toiminnan tavoittei-den arviointia: ovatko toiminnan tavoitteet oikein asetettuja? Ennakoivan ar-vioinnin kohteena voi siksi olla muun muassa toiminnan tulevaisuuskuvien javisioiden todennäköisyys ja haluttavuus.13

Vertaisarvioinnin osana tehty laatukäsikirja on ensimmäinen laatuaanTVA:n historiassa. Laatutyön vahvistuminen ja monipuolistuminen on samallamerkinnyt TVA:n koordinaatioyksikölle oppimisprosessia, joka on merkittä-vällä tavalla auttanut verkoston koordinoinnissa.

Ehkäpä suurin hyöty viime vuosien laatutyöstä on kuitenkin siinä, ettäprosessi auttoi fokusoiman TVA:n toimintaa. TVA on vuonna 1998 perustet-tu melko suuri verkosto, jolla on myös kansainvälistä toimintaa. Aikojen ku-luessa verkostoon oli kerääntynyt kaikenlaista toimintaa – ilman että vanhaatoimintaa olisi samalla vähennetty. Työmäärä oli siksi vuosien saatossa kasva-

13 Hietanen & Kaivo-oja 2005.

nut samalla, kun rahoitus oli pikemminkin laskenut. Tämä alkoi heijastua työ-viihtyisyydessä ja jopa poissaoloissa. Ihmiset väsyivät.

Vertaisarviointi auttoi tunnistamaan ydintoimintoja, karsimaan ylimääräi-siä töitä ja keskittymään olennaiseen. Tässä historiallisessa tilanteessa (uudenyliopistolain tullessa voimaan, opetusministeriön rahoitusrakenteen muuttu-essa sekä Turun kauppakorkeakoulun ja Turun yliopiston tehdessä konsortion)tästä ”selkeästi näkemisen” kyvystä on ollut merkittävää hyötyä. Murrospro-sessin lopputulosta ei toki vielä tiedä, mutta laatuprosessi on joka tapauksessaantanut TVA:lle voimaa ja rohkeutta valita hieman valtavirrasta poikkeavanpolun. Tämä strategia sopii verkostolle, jota monet pitävät edelläkävijänä.

Hankkeen aikana TVA:n koko henkilökunta vaihtui. Koordinaattorivaihtui jopa useaan kertaan: ensin Sari Söderlundista Sari Kettuseen ja myö-hemmin Sari Kettusesta Olli Hietaseen. Tätä kirjoitettaessa (toukokuussa2009) TVA:n koordinaatioyksikössä ei työskentele enää kukaan niistä henki-löistä, jotka olivat mukana toiminnassa yliopistoverkostojen vertaisarviointi-hankkeen käynnistyessä vuonna 2006. Laatutyöstä on ollut apua myös tämänmuutoksen hallinnassa. Laatutyön avulla on dokumentoitu eri henkilöidenhiljaista kokemustietoa verkoston yhteiseksi muistiksi, mistä on ollut korvaa-matonta hyötyä henkilövaihdoksien sattuessa.

Hilma: mitä verkostot antavat yliopistoille – tulevaisuudessa?

Hilman kannalta verkostojen yhteinen hanke oli selkeää jatkoa verkko-ope-tuksen laatuun liittyvään VOPLA-pilotointiin (2006). Hanke tutustutti entistäparemmin toisiin verkostoihin, käynnisti uusia asioita ja selvensi verkostonolemassaolevia toimintatapoja. Verkoston ymmärrys laadusta tarkentui, ja han-ke johti konkreettisiin tuloksiin. Laadittiin toimintakäsikirja, joka valmistui joennen tämän hankkeen loppuraporttia. Kolmanteen tehtävään liittyen toteu-tettiin naistutkimuksen valtakunnallinen työelämäselvitys ja suunniteltiin py-syvää alumnitoiminnan järjestämistä.

Samanaikaisesti verkoston seuraavan tuloskauden (2010–2012) suunnit-telun ja yliopistojen muutoksen vaikutusten pohdinnan kanssa oman laatu-työn systematisointi ja sen vertaaminen toisiin verkostoihin auttoivat näke-mään toiminnan merkitystä ja paikkaa sekä priorisoimaan toiminnan paino-pisteitä. Naistutkimuksen valtakunnallisen yhteistyön järjestyminen verkosto-maisella tavalla tuntuu perustellulta ratkaisulta myös tulevaisuudessa. Verkos-ton ei ole mielekästä olla suljettu, vaan ottaa myös uusia partnereita mukaan.Monitieteisen opetuksen ja opettajien pedagogisen koulutuksen ohella ver-kosto suuntaa jatkossa nykyistä voimakkaammin myös tutkimuksen yhteistyö-hön, kansainvälisyyteen, työelämäopetuksen ja yhteiskuntavastuun teemoihin.

�

Syksystä 2006, jolloin Hilma-verkostossa kirjoitettiin hakemusta tämänhankkeen rahoitusta varten tähän hetkeen, on kulunut vain vajaat kolmevuotta. Se on lyhyt aika, mutta yliopistollisen muutoksen aikana se on ollutpitkä ja asiat, joihin kulloinkin on kiinnittänyt huomiota, ovat vaihdelleet. Ver-kostoa on tähän asti koordinoitu vajaan 20 ihmisen työyhteisössä, Helsinginyliopiston Kristiina-instituutissa. Nyt tuon instituutin lakkauttamisesta on teh-ty päätös, ja vuoden 2010 alusta alkaen naistutkimus, jonka nimi muuttuu su-kupuolen tutkimukseksi, on osa suurta laitosta. Laitokseen kuuluvat nykyisethistorian, filosofian, taiteiden tutkimuksen, naistutkimuksen ja kulttuurintut-kimuksen laitokset. Väkeä uudella laitoksella on töissä noin 250, ja mahdolli-suudet monitieteisen opetuksen ja kenties vähitellen tutkimuksenkin yhteis-työhön ovat suuret.

Mikä on tässä muutoksessa verkoston, valtakunnallisen yhteistyön kehit-täjän paikka? Sama kuin ennenkin ja samalla uudenlainen? Oppiaineiden ra-joja ylittävän yhteistyön luomisessa tarvitaan samoja kykyjä, joita verkostoissaon luotu: verkosto-osaamista (network-know-how). Verkosto-osaamisen ke-hittäminen on laadun kehittämistä parhaimmillaan. Kykyä yhteistyöhön,kompromisseihin, suunnitelmallisuuteen, synergiaan, luovuuteen ja kuuntele-miseen. Kykyä riskinottoon, uteliaisuuteen, monialaisuuteen, luottamukseenja strategisuuteen. Kykyä yhdistää opetusta, tutkimusta ja kolmatta tehtävääkenties tavoilla, joihin ei ole totuttu ja luoda kohtaamisen paikkoja näidentekijöille. Tarvitaan pelisilmää akateemisen koulutuksen ja tutkimuksen muut-tuvilla kentillä sekä traditioista että rohkeudesta nousevaa pelintajua.

Yliopistoilla on tilaisuus saada verkostoilta takaisin niihin sijoitettuja re-sursseja (korkoineen?) odottamalla ja hyödyntämällä nyt sitä osaamista, jokatässä historiallisessa tilanteessa on tarpeen. Reviirien puolustamisen ja ”mei-dän rahat”-/”meidän tavat”- tai ”näin on aina tehty” -ajattelun aika on toi-vottavasti ohi. Myös yliopistojen sisällä oppiaineiden ja eri ammattiryhmienvälisten erottelujen ja hedelmättömiin hierarkioihin jämähtämisen ajan soisiolevan ohi. Uusien suurten laitosten kuten myös yliopistojen välisten allians-sien on luotava toimintakulttuuria, joka ei ole kenenkään jäsenistään ”entis-tä” tai ”omaa”, mutta rakentaa sille kaikelle suunnaten samalla kohti jotakinyhteistä ja uudenlaista. Toimintakulttuuri, sen pelisäännöt ja tavat on tärkeäätehdä näkyviksi. Tätä verkostoissa jo osataan.

Uusilla suurilla laitoksilla ollaan mahdollisesti myös useiden tieteenala-verkostojen jäseniä. Tilaisuus – tai vaade – oppia toisilta verkostoilta ja tehdärakentavaa yhteistyötä on siis ilmeinen. Tässä hankkeessa olemme yrittäneetsitä. Se ei ole aina ollut helppoa, eikä välttämättä onnistunut kaikilta osin niinkuin toivoimme, mutta samalla se on kuitenkin onnistunut tavoittamaan jo-takin: muuttuvassa ajassa, muuttuvissa toimintaympäristöissä olemme hetkeksi

�

pysähtyneet katsomaan itseämme peilistä ja tarjoutuneet peileiksi toisillem-me. Katsomalla sitä, mitä TVA ja RS-verkosto tekevät ja yrittämällä ymmär-tää miksi, on Hilma-verkosto voinut kohdata omia haasteitaan ja kehitys-tehtäviään, ehkä myös oppia arvostamaan sitä, mikä omassa toiminnassa jo onhyvää ja uniikkia.

Myös verkostoa uudistetaan. Osa tässä julkaisussa kuvatusta jää Hilma-verkoston osalta historiaan jo vuoden 2010 alusta. Verkoston nimeksi tuleeSukupuolentutkimuksen verkosto Hilma. Sen hieman hierarkkinen ja kankeahallintomalli kaksine erillisine ryhmineen korvattaneen yhdellä hallituksella,jolla on nykyisten johto- ja kehittämisryhmien tehtävät ja joka edustaa tasa-puolisesti paitsi eri paikkakuntia, myös professoreja, opiskelijoita ja keskiryh-mää. Valmistelun ja toteutuksen tarpeisiin perustetaan jatkossakin työryhmiä,jotka voivat olla luonteeltaan pysyviä (esimerkiksi opetus ja kansainvälisyys)tai lyhytaikaisia.

Verkostoilla on myös uudenlaisen yhteistyön paikka, kun suhdetta yh-teiskuntaan ja yliopistojen yhteiskuntavastuuta määritellään. Samalla kun työ-elämäsuhteet, varainhankinta ja yritysyhteistyö ovat yliopistojen tulevaisuuttayhä vahvemmin, yliopistolla on edelleen myös oikeudenmukaisuuteen, sivis-tykseen ja henkiseen uudistumiseen liittyviä tehtäviä. Nämä eivät sulje toi-siaan pois. Vapaus ja sivistys eivät ole tehokkuuden tai taloudellisen kannatta-vuuden vastakohtia. Pitkäjänteinen opetuksen ja tutkimuksen yhteistyö onkaikissa taloudellisissa tilanteissa ja kaikkina aikoina kestävää ja kannattavaa.Tulevaisuudentutkimus, maaseutututkimus ja sukupuolen tutkimus ovat kaikkiyhteiskunnallisesti relevantteja muutosvoimia ja tiennäyttäjiä tai kriittisen kat-seen tarkentajia. Ne ovat tulevaisuudessakin hyviä partnereita paitsi kotimai-siin, myös eurooppalaisiin ja globaaleihin koulutuksellisiin ja tutkimuksellisiininnovaatioihin ja hankkeisiin.

Rural Studies: laatutyö on prosessi joka vaatii asennetta

1) Hyvä laatujärjestelmä sopeutuu jatkuvasti muuttuvan verkoston toimintaan.

Verkostoa koskevien prosessikuvausten suhde kuvauksen kohteeseen on jat-kuvasti muuttuva. Ei ole mielekästä tavoitella kuvausta, joka piirtyy ”todelli-sempana” ja selvempänä kuin itse kohteensa. Sen sijaan pitää myöntää näidenrepresentaatioiden rajallisuus ja pyrkiä tuottamaan kuvaus rehellisesti, myöspuutteet tunnistaen.

Toisaalta pystymme aina vangitsemaan paperille vain yhden hetken, jokaon kohta jo sellaisenaan kadonnut, eli laatujärjestelmän kuvaus on historialli-nen dokumentti, jota on päivitettävä säännöllisesti. Oleellista on siis prosessija kuvaukset ovat välineitä.

�

2) Hyvä laatutyö on dialogista oppimista vertaisten kanssa.

Muiden verkostojen laatukuvausten lukeminen auttoi näkemään oman toi-minnan kehittämiskohtia. Toisen verkoston toimintaan syventyminen saattaamyös yllättää, sillä se voi muuttaa omia esioletuksia ja mielikuvia, ei vain toi-sesta vaan myös itsestä. Onkin tärkeää, että verkostot ottavat toisiltaan oppia.Rural Studies oppi vertaisiltaan erityisesti kansainvälisyyden merkitystä, sa-moin opettajille suunnatut omat pedagogiset opinnot olivat erityisen mielen-kiintoisia.

Omassa laatuajattelussa täytyy olla tilaa myös muutokselle ja uudistuksil-le, on voitava olla rehellisesti vuorovaikutuksessa itsensä kanssa. Hyvä laatu-järjestelmä sallii siis myös heikkouksien esiintulon. Tällainen avoimuus vaatiitekijöiltä rohkeutta.

3) Hyvä laatu on asennekysymys.

Usein laatutyössä tuotetaan tietoa ulkopuolisille arvioijille, jotka käyttävät ar-viointivaltaa esimerkiksi akkreditointien kautta. Oleellista on kuitenkin tehdälaatua itselle, oman toiminnan kehittämiseksi. Kyse on laatuasenteesta, jokamielestämme tarkoittaa perimmäistä suhtautumista laatuun. Kysymys on siitä,halutaanko jatkuvasti parantaa omaa tekemistä vai tyydytäänkö tuottamaantietoa toisille.

Edellä sanottu ei tarkoita ulkoisen arvioinnin merkityksen kiistämistä,vaan kriittistä suhtautumista siihen, että ulkoinen arviointi ei jää ainoaksi laa-tutyön motiiviksi. Oma laatuasenne on kohdallaan, kun ymmärtää sen, mikäon annetuilla resursseilla tietyssä tilanteessa mahdollista.

��

� Johtopäätöksiä

Prosessi osoitti vanhan perusasian, että laadun pohtiminen johtaa parhaimmil-laan olennaisten kysymysten äärelle. Tässä hankkeessa arviointipuhe muuttuivuoden aikana laatupuheeksi. Arviointi on edelleen tärkeä osa verkostojen ke-hittämistyötä, mutta omaan laatutyöhön syventymisen kautta pääsee verkos-ton toimintaa koskevien perimmäisten kysymysten äärelle.

Onkin perusteltua sanoa, että myös verkostojen on pohdittava omaa suh-dettaan laatuun. On selvää, että verkostojakin pitää arvioida ja että verkosto-jen laadun pitää vastata korkeita yliopistollisia laatuvaatimuksia. Verkostojen ar-vioinnin haastaa kuitenkin perustavanlaatuinen kysymys erilaisuuden näkemi-sestä osana hyvän laadun muodostumista. Nykyiset arviointikehykset eivätmielestämme kykene riittävästi tavoittamaan tätä verkostojen erityisyyttä. Ver-kostojen arvioinnin lähtökohtien pitäisi olla toisenlaisia.

Verkostojen arviointiin olisi syytä luoda tässä prosessissa käytetyn kehittä-vän vertaisarvioinnin kaltainen menetelmä, jossa pitkäjänteisesti ja verkostojenomista lähtökohdista käsin luodaan prosessi, joka tukee verkostojen omaa ke-hittämistyötä ja sitä kautta kestävää laadun rakentumista.

Suora ehdotusten ja suositusten antaminen tämän hankkeen pohjalta onvaikeaa. Keskinäinen benchmarking osoitti verkostojen erilaisuutta ja myöslaatunäkemyksen erilaisuutta. Siten ehdotukset ja suosituksetkin nousevat par-haiten kunkin verkoston omasta tilanteesta. Lisäksi suuri yliopistolaitoksenmuutos koskettaa meitä kaikkia, eikä verkostojen tulevaisuutta ja jatkuvuuttaole tässä tilanteessa helppoa ennustaa. Uskomme kuitenkin, että yhteistyönhyville käytännöille ja niiden kontekstualisoiduille perusteluille on paikkansamyös uudessa yliopistossa. Hyvä verkosto rakentaa yhtä aikaa olemassa ole-valle perinteelle ja synnyttää uutta.

Olemme koonneet muutamia kokemuksiamme verkostojen laatutyöstäja kehittävästä vertaisarvioinnista:

■ Verkostot ovat erilaisia – tämä ”itsestäänselvyys” on otettava todesta.

■ Verkostoissa toimimisen motiiveissa ja tehtävissä on samanlaisuuksia.

■ Kehittävän vertaisarvioinnin menetelmä toimii verkostojen kontekstissa.

■ Dynaaminen laatunäkemys auttoi jäsentämään verkostojen laatutyötä.

■ Laatu on erilaista eri verkostoissa.

��

Verkostojen yhteisinä oppimistuloksina pidämme seuraavia:

■ Laatutyö on tärkeätä ja sitä pitää tehdä.

■ Laatutyötä kannattaa tehdä yhdessä – se kannustaa laatutyön tekemiseenja oman toiminnan kriittiseen arviointiin.

■ Verkostojen erilaisuus konkretisoi arviointia: syntyy entistä tarkempi jasyvempi näkemys siitä, miten toinen verkosto toimii ja miten itse toimii.

■ Verkoston iän, syntyhistorian ja elinkaaren vaikutus toimintaan tuli konk-reettisesti todeksi.

■ Nykyiset arviointikehykset sopivat huonosti verkostojen arviointiin – tu-tustuminen yliopistojen ja laitosten laatutyöhön, arviointeihin ja audi-tointeihin vahvisti käsitystä verkoston erityisyydestä.

■ On tärkeää erottaa toisistaan riittävä ja mahdollinen laatu; laatunäkemyson lausuttava selkeästi ja sen perusteella asetettava laatujärjestelmän tavoit-teet.

Muille verkostoille tai yliopistojen välisen yhteistyön erilaisille yhteenliitty-mille suosittelemme oman toimintakäsikirjan tai laatukartan tekemistä, vaik-ka tilanteet ja toimintaympäristöt muuttuvat nopeasti. On hyödyllistä kirjatahyviä käytäntöjä pohjaksi tulevan suunnittelulle. Dokumentin on hyvä ollahelposti päivitettävissä – vaikka verkossa – ja siitä on sovittava, kuka sitä uu-distaa ja kuinka usein.

Yliopistojen ja laitosten auditointeihin ja laatutyöhön kannattaa tutustuamiettien samalla, mitä verkostojen erityisyys voi olla ja kuinka verkostot ote-taan auditoinneissa huomioon. Verkoston jäsenten kesken tehtävä laatutyö aut-taa ydintoimintojen priorisoinnissa muuttuvissa tilanteissa. Laatujärjestelmäntekeminen on hyödyllistä tehdä samanaikaisesti verkoston toiminnan ohjaus-ja johtamisjärjestelmän kehittämisen kanssa. Näin verkoston laatunäkemys vä-littyy kaikkeen toimintaan ja muuttuu opetuksen ja sen palautejärjestelmienkautta jatkuvaksi kehittämiseksi.

Verkostojen ei tarvitse pyrkiä yhteen yhteiseen verkostojen laatukonsep-tiin. Verkostoilla on oma dynaaminen, kontekstisidonnainen ja muuttuva laa-tunäkemyksensä. Parhaaseen mahdolliseen laatuun päästään vain jatkuvalla ke-hittämisellä. Verkostojen ei ole tarpeen tehdä ”erillistä” laatutyötä, sillä kyseon perustyöstä, koko toiminnasta, jota ohjaa yhtenäinen ja jaettu näkemys toi-minnan laadusta. Laadukas opetus syntyy laadukkaista käytännöistä, ja samakoskee hallintoa, tiedonvälitystä, tutkimusta – kaikkea, mitä verkosto tekee.

Tämä hanke on osaltaan osoittanut verkostomaisen toimintatavan hyö-dyllisyyttä yliopistojen valtakunnallisen yhteistyön muotona. Valtakunnalliset

��

verkostot puolustavat paikkaansa tilanteessa, jossa odotukset paikallisesta,alueellisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä vahvistuvat. Jatkossa yhteistyö-kumppaneita ovat varmasti muutkin kuin yliopistot ja osa partnereista voi ollaSuomen ulkopuolella. Verkostojen laatu syntyy myös pysyvistä rakenteista: riit-tävä perusrahoitus on välttämätöntä.

Verkostoilla on tulevaisuudessakin toiminnan paikka ja tilaus. Yliopisto-jen sisäiset uudistukset suurine monitieteisine laitoksineen ja laajoine, moni-alaiseen opetukseen pohjaavine kokonaisuuksineen suosivat osaamista, jotaverkostoissa on vuosien ajan systemaattisesti kartutettu. Yliopistojen välisetalueelliset tai paikalliset allianssit rakentuvat nekin yhteistyön, kumppanuu-den ja jaetun asiantuntijuuden ideoille. Verkostot toimivat paitsi opetuksenmyös tutkimustulosten käytäntöön siirtämisen apuna. Toimivat yliopistover-kostot ovat Suomen kilpailuvaltti niin globaaleissa tutkimus- ja opetusympä-ristöissä kuin uusien innovaatioiden pohjanakin.

��

Kirjallisuus

Aro, J. 1998. Verkosto yhteiskuntatieteellisenä metaforana. Tiede & Edistys 1998:3, 186–197.Blomqvist, K. 2006. Luottamus verkostoyhteistyön edellytyksenä. Teoksessa H. Silvennoinen

(toim.) Koulutuksen arviointi verkostoituu. Koulutuksen arviointineuvostonjulkaisuja 18, 17–25.

Eriksson, K. 2003. Verkostojen topologiasta ja metaforiikasta. Tiede & Edistys 2003:2, 130–143.

Finnsight 2015. 2006. Tieteen, teknologian ja yhteiskunnan näkymät. Paneelien raportit.Suomen Akatemia ja Tekes.

Harmaakorpi, V., Furu, P., Takala, M., Tenhunen, M.-L., Westersund, C. & Holm, K. 2009.Turun kauppakorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujenarviointineuvoston julkaisuja 4:2009.

Hietanen, O. & Kaivo-oja, J. 2005. Ennakoivaan arviointiin. Teoksessa H.K. Lyytinen &A. Räsänen (toim.) Kehittämissuuntaa arvioinnista. Koulutuksen arviointineuvostonjulkaisuja 6, 163–170.

Hiltunen, A.-M. & Kivimäki, S. 2007. Yliopistoverkosto laatutyön tekijänä – kokemuksianaistutkimuksen Hilma-verkoston pilottivuodesta. Verkossa osoitteessa http://www.vopla.fi/tiedostot/Artikkelit/laatuaskeleita.pdf

Hyyryläinen, T. & Uusitalo, E. (toim.) 2007. Rural Studies -verkosto innovatiivisena yliopisto-kumppanuutena. Toiminnan vuodet 2002–2007. Rural Studies -julkaisuja 1/2007.

Kallio, E. 2003. ’Hiljainen todistaja’- Mietintää akateemisen tilan laadusta. TeoksessaG. Knubb-Manninen (toim.) Laadun tekijät – havaintoja yliopisto-opetuksesta.Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos, 121–135.

Karjalainen, A. 2005. Koulutuksen laatujärjestelmän perusteet. Verkossa osoitteessa http://www.oulu.fi/opetkeh/pdf/verkkojulkaisut koulutuksen_laatujarjestelma_perusteet_karjalainen.pdf

Kivimäki, S. 2005. Pakkoavioliitosta – niin mihin? Tiedotustutkimus 2005:3, 85–91.Kivimäki, S., Kinnunen, M. & Löytty, O. (toim) 2006. Tilanteen taju – opettaminen yliopis-

tossa. Tampere: Vastapaino.Knubb-Manninen, G.(toim.) 2003. Laadun tekijät – havaintoja yliopisto-opetuksesta.

Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.Korhonen, V. 2005. Verkosto käytäntö- ja tietoyhteisönä. Avaimia oppimisen ja tiedon tarkaste-

luun verkostossa. Julkaisussa J. Levonen, T. Järvinen & S. Kaupinmäki (toim.) Tuovi 2:ITK ’04 tutkijatapaamisen artikkelit. Hypermedialaboratorion verkkojulkaisuja,Series; 8. Tampere: Tampere University Press, 128–134. Verkossa osoitteessa http://tampub.uta.fi/index.php?tiedot=86

Linjaus 2008. Helsinki: Tiede- ja teknologianeuvosto.Luoto, L. & Lappalainen, M. 2006. Opetussuunnitelmaprosessit yliopistoissa. Korkeakoulujen

arviointineuvoston julkaisuja 10/2006. Helsinki: Korkeakoulujen arviointineuvosto.http://www.kka.fi/files/146/KKA_1006.pdf

Lyytinen, H. K. 2006. Koulutuksen arviointiosaaminen verkostossa – mahdollisuuksia jakehittämishaasteita. Teoksessa H. Silvennoinen (toim.) Koulutuksen arviointi verkos-toituu. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 18, 45–62.

��

Nuutinen, A. 2003. Laatu ymmärryksen syvenemisenä. Teoksessa G. Knubb-Manninen(toim.) Laadun tekijät – havaintoja yliopisto-opetuksesta. Jyväskylä: Koulutuksentutkimuslaitos, 139–148.

Saarnivaara, M. 2003. Pedagogisesta ohjaamisesta laatua opetukseen? Teoksessa G. Knubb-Manninen (toim.) Laadun tekijät – havaintoja yliopisto-opetuksesta. Jyväskylä:Koulutuksen tutkimuslaitos, 101–119.

Silvennoinen, H. (toim.) 2006. Koulutuksen arviointi verkostoituu. Koulutuksen arviointi-neuvoston julkaisuja 18.

Simola, H. 2006. Kuusi teesiä laadunvarmistuksesta. Tieteessä tapahtuu 3/06, s. 44–49.Viding, E. 2006. Konsten att utvärdera nätverk. Stakesin raportteja 5/2006. Helsinki:

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Verkossa osoitteessa http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R5-2006-VERKKO.pdf.

Internet�lähteet

http://www.cost.esf.org/http://www.costa22.org/http://www.hilmaverkosto.fi/lisaahilmasta.http://www.millennium-project.org/http://www.spider-project.net/http://www.wfs.org/http://www.wfsf.org/http://www.vopla.fi/laatukasikirja/http://www.vopla.fi/tiedostot/Artikkelit/laatuaskeleita.pdf

�

LIITE:Työryhmän kokoontumiset ja työn prosessointi

Syksyllä ��� Korkeakoulujen arviointineuvosto ilmoitti mahdollisuudesta hakeapientä tukea korkeakoulujen omaehtoisiin laadunvarmistus� ja arviointihankkeisiin�Hilma�verkosto pyysi partnereikseen vertaisarviointihankkeeseen Tulevaisuuden�tutkimuksen Verkostoakatemian ja Rural Studies �verkoston� Nämä kolme verkos�toa ovat toimintansa vakiinnuttaneita taloudeltaan turvattuja johtamis� ja toimin�takulttuuriltaan joustavia ja laadukkaita jaetun asiantuntijuuden periaatteille ra�kentuvia sekä kehittämistyössään innovatiivisia ja sopivat siksi erinomaisesti pilo�toimaan myös tieteenalaverkostojen laadunvarmistukseen liittyviä kysymyksiä� Ver�rattain uusina ja monitieteisinä tieteenaloina naistutkimus maaseutututkimus jatulevaisuuden tutkimus ovat keskittyneet yliopistollisen tutkimuksen opetuksen jakehittämisen yhteiskunnalliseen relevanssiin�

Hankkeen keskiössä on kolme asiaa: laatu arviointi ja verkosto� Näihin käsitteisiin prosesseihin ja ilmiöihin syntyy kolmen eri verkoston vinkkeleistä kolme erilaista tu�lokulmaa näkemystä mutta toivottavasti myös jotakin yhteistä ja jaettua joka par�haimmillaan voisi olla hyödynnettävissä myös toisentyyppisissä yhteyksissä� Tarkoi�tus oli paitsi edistää kunkin verkoston omaa laatuun ja arviointiin liittyvää kehittä�mistyötä ja keskustelua myös luoda yhteistä näkökulmaa arviointiin ja laatutyöhön�

Hankkeen työryhmään oli hakemuksessa nimetty Torsti Hyyryläinen Sari Söderlundja Aino�Maija Hiltunen� Myöhemmin työryhmään tulivat mukaan myös Eeva Uusi�talo Sari Kettunen Kirsi Saarikangas ja Olli Hietanen� Työryhmä kokoontui yhteen�sä yhdeksän kertaa piti lukuisia sähköpostikokouksia ja työsti tekstiä myös Helsin�gin yliopiston wiki�palvelussa ja Hilma�verkoston intranettiä hyödyntäen�

Ensimmäinen kokous pidettiin Helsingissä �������� Kokouksessa käsiteltiin hank�keeseen liittyviä odotuksia ja tutustuttiin toisiin verkostoihin� Mietittiin verkosto�jen ominaispiirteitä ja eroja ja täsmennettiin hankehakemuksessa esitettyä suunni�telmaa ja aikataulua� Painopiste oli arvioinnissa ja verkostojen välisessä bench�markingissa�

Toinen kokous pidettiin Turussa �������� Keskeisenä teemana oli Evert Vidinginverkostojen arviointikriteerejä koskeva julkaisu� Vidingin esittämien arviointikritee�rien pohjalta ideoitiin kyselytutkimus verkostojen jäsenille� Kyselyn tarkoituksenaoli selvittää mikä verkostoitumisessa on mukana oleville ihmisille merkittävää jatärkeää�

Kysely toteutettiin huhti�toukokuussa ���� ja se kohdennettiin näiden kolmen ver�koston johtokunnille/�ryhmille kehittämisryhmille ja opettajille� Vastauksia on ana�lysoitu tämän raportin luvussa ����

�

Seuraava kokoontuminen oli kaksipäiväinen työseminaari Mikkelissä toukokuussa����� Siinä arviointiasiantuntija Päivi Pylkkänen alusti kehittävästä arvioinnista jasiitä mihin arvioinneilla voi ja tulisi voida vastata� Käsiteltiin myös kyselyn tulok�sia pohdittiin verkostojen yhteiskunnallista relevanssia ja päätettiin tehdä kutakinverkostoa ja verkostomaista toimintaa yleensä koskeva SWOT�analyysi� Laadittiinmyös hankeraportin sisällysluettelon ensimmäinen versio�

��������� kokoonnuttiin Helsingissä ja käsiteltiin ensimmäiset verkostojen omat ku�vaukset joiden valmistumista Helsingin yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän au�ditointi vauhditti� Arvioinnin ohella keskeiseksi nousivat laadun varmistus ja laatu�järjestelmät joiden laatimisessa verkostot olivat keskenään eri vaiheissa� Puhuttiinraportin muodosta (www�sivut verkkojulkaisu vai kirja?) aikataulusta ja tarken�nettiin sisältösuunnitelmaa� Päätettiin pyytää ulkopuoliseksi konsultiksi TuulikkiPetäjäniemeä marraskuussa toteuttamaan verkostojen välistä benchmarkingia�

Syksyn ���� aikana työstettiin verkostojen omia kuvauksia ja ne olivat pohjanatyöskentelylle ���������� toteutetussa työpajassa jonka Tuulikki PetäjäniemiPeemicon Oy:stä veti� Vertailtiin verkostojen kuvauksia ja toimintatapoja pohdit�tiin niiden yhtäläisyyksiä ja eroja ja konsultin laatimaa analyysia näistä� Tehtiin ver�kostoja koskeva SWOT�analyysi ja mietittiin mitä verkoston laatujärjestelmien pi�tää sisältää�

Kemiössä ��–������� järjestetyn työseminaarin aiheena oli raportin työstäminen�Erotettiin toisistaan verkoston laatunäkemys laatutyö (laatujärjestelmä) ja laadu�kas toiminta� Keskusteltiin laatuun liittyvien toimien (laatukartta prosessikuvaus toimintakäsikirja) yhteydestä koko organisaatioon ja sen toimintaan� Pohdittiin ver�kostomaisen toimintatavan mahdollisuuksia ja haasteita yliopistojen rakenteellises�sa muutoksessa�

Siirryttiin työstämään hankkeen raporttia Helsingin yliopiston wiki�palveluun jokajäi kuitenkin hyvin vähäiseksi hankkeen lopullisen kirjoittamisen kannalta��������� kokouksessa jatkettiin tekstien kirjoittamista ja hahmoteltiin loppuhank�keen aikataulua�

Lokakuussa ���� järjestettiin Helsingissä Villa Salinissa kirjoittamis� ja editointi�sessio johon osallistuivat Hiltunen ja Uusitalo� Raportti alkoi pääpiirteissään hah�mottua ja verkostoihin yhteisesti liittyvää tekstiä syntyi paljon�

Viimeinen kokous arviointiraportin kirjoittamista varten järjestettiin Helsingissä��������� Silloin paikalla oli TVA:n puolesta Olli Hietanen� Tämän kokouksen aikaanmyös TVA:n osuus oli valmis ja yhteisiä johtopäätöksiä ja suosituksia kyettiin teke�mään� Työryhmä oli tyytyväinen yhteiseen prosessiin ja jäi miettimään mahdollisiatulevia yhteistyön muotoja�

Huhti–toukokuussa ���� korjailtiin vielä hieman raporttia ja ������� se lähti Kor�keakoulujen arviointineuvostolle positiivisin julkaisutoivein varustettuna�

������ Korkeakoulujen arviointineuvoston pääsihteeri Helka Kekäläinen hyväksyiraportin KKA:n julkaisusarjaan� Suunnittelija Kirsi Mustonen KKA:sta ja Aino�MaijaHiltunen viimeistelivät raportin painokuntoon�

TIIVISTELMÄ

JulkaisijaKorkeakoulujen arviointineuvosto

Julkaisun nimiDynaaminen laatunäkemys – kolmen yliopistoverkoston kehittävä vertaisarviointi

TekijätAino-Maija Hiltunen, Eeva Uusitalo, Olli Hietanen, Torsti Hyyryläinen, Sari Kettunen & Sari Söderlund

TiivistelmäDynaaminen laatunäkemys kertoo kolmen valtakunnallisen yliopistoverkoston keskinäisestä vertaisarvioinnista, jokatoteutettiin Korkeakoulujen arviointineuvoston tuella vuosina 2007-2008. Mukana olivat Helsingin yliopiston koor-dinoimat Hilma – naistutkimuksen yliopistoverkosto ja Rural Studies – monitieteiset maaseutuopinnot sekä Turunkauppakorkeakoulun koordinoima Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia.

Tavoitteena oli verrata keskenään ja arvioida kolmen erilaisen yliopistoverkoston laatutyön käytäntöjä sekä vauh-dittaa kunkin verkoston omaa laatutyötä. Kehittävän vertaisarvioinnin menetelmällä toteutettu hanke osoittautuihaastavaksi aikana, jona yliopistojen muutos oli erittäin suurta. Raportissa kuvataan yliopistojen ja yliopistoverkos-tojen tilannetta, kunkin verkoston omaa laatutyötä ja yhteisen arvioinnin tuloksia johtopäätöksineen.

Projekti osoitti yliopistoverkostojen merkityksen omanlaisinaan, keskenään erilaisina yliopistollisina toimijoina.Verkostojen erilaisuus konkretisoi arviointia: verkostojen iän, syntyhistorian ja elinkaaren vaikutus niiden toimin-taan tuli todennetuksi. Kehittävä vertaisarviointi menetelmänä tuntui toimivan verkostojen kontekstissa. Oman toi-minnan kriittiseen arviointiin pystyttiin nyt entistä paremmin.

Projektin osana tehty SWOT-analyysi osoitti, että yliopistoverkostoissa toimimisen motiiveissa ja verkostojen teh-tävissä on myös samanlaisuuksia. Laatutyö on tärkeää verkostoille, ja sitä kannattaa tehdä yhdessä. Monialaisten ver-kostojen vahvuuksia ovat synergiaedut, uudet hankkeet ja tutkimusavaukset. Uhkaksi koetaan verkostojen taloudel-linen epävarmuus ja yliopistojen välinen kilpailu yhteistyön sijasta.

Yhteisenä johtopäätöksenä esitetään dynaamisen laatunäkemyksen viitekehys, joka jäsentää yliopistoverkostojenlaatutyötä. Se yhdistää tiedostetun laatunäkemyksen, jäsentyneen laatuajattelun, organisoidun laatujärjestelmän ja toi-meenpannun laatutyön, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa. Näiden kautta syntyy verkoston laadukas toiminta. Laa-tuun liittyvä toiminta on aina yhteydessä verkoston omiin tavoitteisiin, arvoihin ja strategisiin valintoihin ympäris-tön odotusten lisäksi.

Raportissa esiteltävä dynaamisen laatunäkemyksen viitekehys tarjoaa muillekin yliopistoverkostoille työkalunlaatutyön jäsentämiseen ja kehittämiseen.

AvainsanatDynaaminen laatunäkemys, laatutyö, kehittävä vertaisarviointi, yliopistoverkosto

SAMMANDRAG

UtgivareRådet för utvärdering av högskolorna

PublikationDynaaminen laatunäkemys – kolmen yliopistoverkoston kehittävä vertaisarviointi (En dynamisk kvalitetssyn –utvecklande kollegial utvärdering av tre universitetsnätverk)

FörfattareAino-Maija Hiltunen, Eeva Uusitalo, Olli Hietanen, Torsti Hyyryläinen, Sari Kettunen & Sari Söderlund

AbstraktEn dynamisk kvalitetssyn fokuserar på tre kollegiala utvärderingar, som utfördes med stöd av Rådet för utvärderingav högskolorna år 2007-2008. De deltagande nätverken var Hilma – universitetsnätverket för kvinnoforskning ochRural Studies – tvärvetenskapliga landsbygdsstudier som koordineras av Helsingfors universitet, samt Nätverks-akademin för framtidsforskning (NAF), som koordineras av Åbo handelshögskola.

Syftet var att jämföra och utvärdera den praxis inom kvalitetsarbetet som tagits fram av tre olika universitets-nätverk. Vidare var syftet att främja kvalitetsarbetet inom respektive nätverk. Projektet, som genomfördes som enutvecklande kollegial utvärdering, visade sig vara en utmaning i en tid då universiteten var stadda i en mycket storförändring. Rapporten fokuserar på universitetens och universitetsnätverkens situation, varje nätverks eget kvali-tetsarbete och resultaten av den gemensamma utvärderingen med konklusioner.

Projektet lyfte fram universitetsnätverkens betydelse som aktörer på universitetsnivå vilka sinsemellan är olikamed var sin särprägel. Skillnaderna i nätverken konkretiserade utvärderingen: det kunde fastställas att nätverkensålder, deras uppkomsthistoria och livscykel inverkade på verksamheten. Systemet med kollegial utvärdering verkadefungera i den kontext som nätverken bildar. Det var möjligt att bättre än förut kritiskt bedöma den egna verksam-heten.

SWOT-analysen, som utgjorde en del av projektet, visade att det fanns likheter vad gäller motiven för att funge-ra i universitetsnätverk och nätverkens uppgifter. Kvalitetsarbetet är viktigt för nätverken och det lönar sig att ut-föra arbetet gemensamt. Styrkan för tvärdisciplinära nätverk är synergifördelar, nya projekt och forskningsöppning-ar. Den ekonomiska osäkerhet som nätverken dras med och universitetens inbördes konkurrens i stället för sam-arbete upplevs som hot.

Som en gemensam konklusion framläggs en referensram för en dynamisk kvalitetssyn som strukturerar universi-tetsnätverkens kvalitetsarbete. Den förenar en medveten kvalitetssyn, ett analytiskt kvalitetstänkande, ett organiseratkvalitetssystem och kvalitetsarbete, vilka alla påverkar varandra. Detta bildar grunden för ett kvalitativt högtståendenätverksarbete. Utöver omgivningens förväntningar har kvalitetsinriktad verksamhet alltid att göra med nätverketsegna mål, värden och strategiska val.

Referensramen, som rapporten presenterar, erbjuder även andra universitetsnätverk ett verktyg för struktureringoch utveckling av kvalitetsarbetet.

NyckelordDynamisk kvalitetssyn, kvalitetsarbete, utvecklande kollegial utvärdering, universitetsnätverk

ABSTRACT

Published byThe Finnish Higher Education Evaluation Council FINHEEC

Name of publicationDynaaminen laatunäkemys – kolmen yliopistoverkoston kehittävä vertaisarviointi (Dynamic approach to quality –enhancement-led peer evaluation of three university networks)

AuthorsAino-Maija Hiltunen, Eeva Uusitalo, Olli Hietanen, Torsti Hyyryläinen, Sari Kettunen & Sari Söderlund

AbstractDynamic approach to quality describes a reciprocal peer review conducted by three university networks with thesupport of the Higher Education Evaluation Council in 2007 and 2008. The networks were Hilma – the UniversityNetwork for Women’s Studies Hilma and Rural Studies coordinated by the University of Helsinki and FinlandFutures Academy coordinated by Turku School of Economics.

The aim was to evaluate and compare quality work in three university networks and step up their qualityoperations. The project, which applied the method of enhancement-led peer evaluation, proved challenging at atime when the universities were in the midst of major changes. The report describes the situation in the universitiesand in the networks, quality work within each of them and the findings of the joint evaluation, with conclusions.

The project demonstrated the significance of the networks as operators with their own distinct character. Thefact that the networks were different from each other concretised the evaluation: the effect of their age, genesis andlifespan on their operation became substantiated. As a method, enhancement-led peer evaluation appeared to workin the context of university networks. The networks were better able to critically evaluate their own qualityoperations.

The SWOT analysis included in the project showed that there are also similarities in the missions of thenetworks and in their motivations for networking. Quality work is important for the networks and warrantscollaborative action of this kind. The advantages of these multidisciplinary networks are synergy, new projects andresearch openings. The results indicated that financial uncertainty and competition between universities wereconsidered threats.

The networks put forward a frame of reference for a dynamic approach to quality, which is an analyticalbackbone for their quality work. It combines analytic quality thinking, an organised quality system and qualitywork, all of which influence one another. These make for high-quality operations. Quality-related work are alwaysconnected with the network’s own aims, values and strategic choices, as well as with expectations emanating fromthe surroundings.

The frame of reference presented in the report provides a tool for analysing and developing quality work.

KeywordsDynamic approach to quality, quality work, enhancement-led peer evaluation, university network

KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTON JULKAISUJA

PL 133, 00171 HELSINKI • Puh. 09-1607 6913 • Fax 09-1607 6911 • www.kka.fi

1:2000 Lehtinen, E., Kess, P., Ståhle, P. & Urponen, K.: Tampereen yliopiston opetuksen arviointi2:2000 Cohen, B., Jung, K. & Valjakka, T.: From Academy of Fine Arts to University. Same name, wider ambitions3:2000 Goddard, J., Moses, I., Teichler, U., Virtanen, I. & West, P.: External Engagement and Institutional Adjustment: An

Evaluation of the University of Turku4:2000 Almefelt, P., Kekäle, T., Malm, K., Miikkulainen, L. & Pehu-Voima, S.: Audit of Quality Work. Swedish Polytechnic,

Finland5:2000 Harlio, R., Harvey, L., Mansikkamäki. J., Miikkulainen, L. & Pehu-Voima, S.: Audit of Quality Work. Central

Ostrobothnia Polytechnic6:2000 Moitus, S. (toim.): Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt 2001–20037:2000 Liuhanen, A.-M. (toim.): Neljä aikuiskoulutuksen laatuyliopistoa 2001–20038:2000 Hara, V. , Hyvönen, R. , Myers, D. & Kangasniemi, J. (Eds.): Evaluation of Education for the Information Industry9:2000 Jussila, J. & Saari, S. (Eds.): Teacher Education as a Future-moulding Factor. International Evaluation of Teacher

Education in Finnish Universities10:2000 Lämsä, A. & Saari, S. (toim.): Portfoliosta koulutuksen kehittämiseen. Ammatillisen opettajankoulutuksen arviointi11:2000 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintasuunnitelma 2000–200312:2000 Finnish Higher Education Evaluation Council Action Plan for 2000–200313:2000 Huttula, T. (toim.): Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 200014:2000 Gordon, C., Knodt, G., Lundin, R., Oger, O. & Shenton, G.: Hanken in European Comparison. EQUIS Evaluation

Report15:2000 Almefelt, P., Kekäle, T., Malm, K., Miikkulainen, L. & Kangasniemi, J.: Audit of Quality Work. Satakunta Polytechnic16:2000 Kells, H.R., Lindqvist, O. V. & Premfors, R.: Follow-up Evaluation of the University of Vaasa. Challenges of a small

regional university17:2000 Mansikkamäki, J., Kekäle, T., Miikkulainen, L. , Stone, J., Tolppi, V.-M. & Kangasniemi, J.: Audit of Quality Work.

Tampere Polytechnic18:2000 Baran, H., Gladrow, W. , Klaudy, K. , Locher, J. P. , Toivakka, P. & Moitus, S.: Evaluation of Education and Research in

Slavonic and Baltic Studies19:2000 Harlio, R. , Kekäle, T. , Miikkulainen, L. & Kangasniemi, J.: Laatutyön auditointi. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu20:2000 Mansikkamäki, J., Kekäle, T., Kähkönen, J., Miikkulainen, L., Mäki, M. & Kangasniemi, J.: Laatutyön auditointi.

Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu21:2000 Almefelt, P., Kantola, J., Kekäle, T., Papp, I., Manninen, J. & Karppanen, T.: Audit of Quality Work. South Carelia

Polytechnic1:2001 Valtonen, H.: Oppimisen arviointi Sibelius-Akatemiassa2:2001 Laine, 1., Kilpinen, A., Lajunen, L., Pennanen, J., Stenius, M., Uronen, P. & Kekäle, T.: Maanpuolustuskorkeakoulun

arviointi3:2001 Vähäpassi, A. (toim.): Erikoistumisopintojen akkreditointi4:2001 Baran, H., Gladrow, W. , Klaudy, K. , Locher, J. P. , Toivakka, P. & Moitus, S.: |kspertiza obrazowaniq i nau^no-

issledowatelxskoj raboty w oblasti slawistiki i baltistiki (Ekspertiza obrazovanija i nauc’´no-issledovatelskoj raboty v oblasti slavistiki i baltistiki)

5:2001 Kinnunen, J.: Korkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden arviointi. Kriteerejä vuorovaikutteisuuden arvottamiselle6:2001 Löfström, E.: Benchmarking korkeakoulujen kieltenopetuksen kehittämisessä7:2001 Kaartinen-Koutaniemi, M.: Korkeakouluopiskelijoiden harjoittelun kehittäminen. Helsingin yliopiston, Diakonia-

ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun benchmarking-projekti8:2001 Huttula, T. (toim.): Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt 20019:2001 Welander, C. (red.): Den synliga yrkeshögskolan. Ålands yrkeshögskola.10:2001 Valtonen, H.: Learning Assessment at the Sibelius Academy11:2001 Ponkala, O. (toim.): Terveysalan korkeakoulutuksen arvioinnin seuranta12:2001 Miettinen, A. & Pajarre, E.: Tuotantotalouden koulutuksen arvioinnin seuranta13:2001 Moitus, S., Huttu, K., Isohanni, I., Lerkkanen, J., Mielityinen, I., Talvi, U., Uusi-Rauva, E. & Vuorinen, R.: Opintojen

ohjauksen arviointi korkeakouluissa14:2001 Fonselius, J., Hakala, M.K. & Holm, K. : Evaluation of Mechanical Engineering Education at Universities and

Polytechnics15:2001 Kekäle, T. (ed.): A Human Vision with Higher Education Perspective.Institutional Evaluation of the Humanistic

Polytechnic1:2002 Kantola, I. (toim.): Ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilulupahakemusten arviointi2:2002 Kallio, E.: Yksilöllisiä heijastuksia. Toimiiko yliopisto-opetuksen paikallinen itsearviointi?

3:2002 Raivola, R., Himberg, T., Lappalainen, A., Mustonen, K. & Varmola, T.: Monta tietä maisteriksi. Yliopistojenmaisteriohjelmien arviointi

4:2002 Nurmela-Antikainen, M., Ropo, E., Sava, I. & Skinnari, S.: Kokonaisvaltainen opettajuus. Steinerpedagogisenopettajankoulutuksen arviointi

5:2002 Toikka, M. & Hakkarainen, S.: Opintojen ohjauksen benchmarking tekniikan alan koulutusohjelmissa. Kymen-laakson, Mikkelin ja Pohjois-Savon ammattikorkeakoulut

6:2002 Kess, P., Hulkko, K., Jussila, M., Kallio, U., Larsen, S. , Pohjolainen,T. & Seppälä, K.: Suomen avoin yliopisto.Avoimen yliopisto-opetuksen arviointiraportti

7:2002 Rantanen, T., Ellä, H., Engblom, L.-Å., Heinonen, J., Laaksovirta, T., Pohjanpalo, L., Rajamäki, T.& Woodman, J.:Evaluation of Media and Communication Studies in Higher Education in Finland

8:2002 Katajamäki, H., Artima, E., Hannelin, M., Kinnunen, J., Lyytinen, H. K., Oikari, A. & Tenhunen, M.-L.: Mahdollinenkorkeakouluyhteisö. Lahden korkeakouluyksiköiden alueellisen vaikuttavuuden arviointi

9:2002 Kekäle, T. & Scheele, J.P: With care. Institutional Evaluation of the Diaconia Polytechnic10:2002 Härkönen, A., Juntunen, K. & Pyykkönen, E.-L. : Kajaanin ammattikorkeakoulun yrityspalveluiden benchmarking11:2002 Katajamäki, H. (toim.): Ammattikorkeakoulut alueidensa kehittäjinä.Näkökulmia ammattikorkeakoulujen

aluekehitystehtävän toteutukseen12:2002 Huttula, T. (toim.): Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2002–200313:2002 Hämäläinen, K. & Kaartinen-Koutaniemi, M. (toim.): Benchmarking korkeakoulujen kehittämisvälineenä14:2002 Ylipulli-Kairala, K. & Lohiniva, V. (eds.): Development of Supervised Practice in Nurse Education. Oulu and

Rovaniemi Polytechnics15:2002 Löfström, E., Kantelinen, R., Johnson, E., Huhta, M., Luoma, M., Nikko, T., Korhonen, A., Penttilä, J., Jakobsson, M.

& Miikkulainen, L.: Ammattikorkeakoulun kieltenopetus tienhaarassa. Kieltenopetuksen arviointi Helsingin jaKeski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluissa

16:2002 Davies, L., Hietala, H., Kolehmainen, S., Parjanen, M. & Welander, C.: Audit of Quality Work. Vaasa Polytechnic17:2002 Sajavaara, K., Hakkarainen, K. , Henttonen, A., Niinistö, K., Pakkanen, T. , Piilonen, A.-R. & Moitus, S.: Yliopistojen

opiskelijavalintojen arviointi18:2002 Tuomi, O. & Pakkanen, P.: Towards Excellence in Teaching. Evaluation of the Quality of Education and the

Degree Programmes in the University of Helsinki1:2003 Sarja, A., Atkin, B. & Holm, K.: Evaluation of Civil Engineering Education at Universities and Polytechnics2:2003 Ursin, J. (toim.): Viisi aikuiskoulutuksen laatuyliopistoa 2004–20063:2003 Hietala, H., Hintsanen, V., Kekäle, T., Lehto, E., Manninen, H. & Meklin, P.: Arktiset haasteet ja mahdollisuudet.

Rovaniemen ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi4:2003 Varis, T. & Saari, S. (Eds.): Knowledge Society in Progress – Evaluation of the Finnish Electronic Library – FinELib5:2003 Parpala, A. & Seppälä, H. (toim.): Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt 2004–20066:2003 Kettunen, P., Carlsson, C., Hukka, M., Hyppänen, T., Lyytinen, K., Mehtälä, M., Rissanen, R., Suviranta, L. &

Mustonen, K.: Suomalaista kilpailukykyä liiketoimintaosaamisella. Kauppatieteiden ja liiketalouden korkea-koulutuksen arviointi

7:2003 Kauppi, A. & Huttula, T. (toim.): Laatua ammattikorkeakouluihin8:2003 Parjanen, M. : Amerikkalaisen opiskelija-arvioinnin soveltaminen suomalaiseen yliopistoon9:2003 Sarala, U. & Seppälä, H.: (toim.): Hämeen ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi10:2003 Kelly‚ J., Bazsa, G. & Kladis, D.: Follow-up review of the Helsinki University of Technology11:2003 Goddard, J., Asheim, B., Cronberg, T. & Virtanen, I.: Learning Regional Engagement. A Re-evaluation of the Third

Role of Eastern Finland universities12:2003 Impiö, 1., Laiho, U.-M., Mäki, M., Salminen, H., Ruoho, K.,Toikka, M. & Vartiainen, P.: Ammattikorkeakoulut

aluekehittäjinä. Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt 2003–200413:2003 Cavallé, C., de Leersnyder, J.-M., Verhaegen, P. & Nataf, J.-G. : Follow-up review of the Helsinki School of

Economics. An EQUIS re-accreditation14:2003 Kantola, I. (toim.): Harjoittelun ja työelämäprojektien benchmarking15:2003 Ala-Vähälä, T.: Hollannin peili. Ammattikorkeakoulujen master-tutkinnot ja laadunvarmistus16:2003 Goddard, J., Teichler, U., Virtanen, I., West, P. & Puukka, J.: Progressing external engagement. A re-evaluation of

the third role of the University of Turku17:2003 Baran, H., Toivakka, P. & Järvinen, J.: Slavistiikan ja baltologian koulutuksen ja tutkimuksen arvioinnin seuranta1:2004 Kekäle, T., Heikkilä, J., Jaatinen, P., Myllys, H., Piilonen, A.-R., Savola, J., Tynjälä, P. & Holm, K.: Ammattikorkea-

koulujen jatkotutkintokokeilu. Käynnistysvaiheen arviointi2:2004 Ekholm, L., Stenius, M., Huldin, H., Julkunen, I., Parkkonen, J., Löfström, E., Metsä, K.: NOVA ARCADA –

Sammanhållning, decentralisering, gränsöverskridande. Helhetsutvärdering av Arcada – Nylands svenskayrkeshögskola 2003

3:2004 Hautala, J.: Tietoteollisuusalan koulutuksen arvioinnin seuranta

4:2004 Rauhala, P., Karjalainen, A., Lämsä, A.-M., Valkonen, A., Vänskä, A. & Seppälä, H.: Strategiasta koulutuksenlaatuun. Turun ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi

5:2004 Murto, L., Rautniemi, L., Fredriksson, K., Ikonen, S., Mäntysaari, M., Niemi, L., Paldanius, K., Parkkinen, T., Tulva,T., Ylönen, F. & Saari, S.: Eettisyyttä, elastisuutta ja elämää. Yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujensosiaalialan arviointi yhteistyössä työelämän kanssa

6:2004 Ståhle, P., Hämäläinen, K., Laiho, K., Lietoila, A., Roiha, J., Weijo, U. & Seppälä, H.:Tehokas järjestelmä – elävädialogi. Helian laatutyön auditointi

7:2004 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintakertomus 2000–20038:2004 Luopajärvi, T., Hauta-aho, H., Karttunen, P., Markkula, M., Mutka, U. & Seppälä, H.: Perämerenkaaren ammatti-

korkeakoulu? Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi9:2004 Moitus, S. & Seppälä, H.: Mitä hyötyä arvioinneista? Selvitys Korkeakoulujen arviointineuvoston 1997–2003

toteuttamien koulutusala-arviointien käytöstä10:2004 Moitus, S. & Saari, S.: Menetelmistä kehittämiseen. Korkeakoulujen arviointineuvoston arviointimenetelmät

vuosina 1996–200311:2004 Pratt, J., Kekäle, T., Maassen, P., Papp, I., Perellon, J. & Uitti, M.: Equal, but Different – An Evaluation of the

Postgraduate Studies and Degrees in Polytechnics – Final Report1:2005 Niinikoski, S. (toim.): Benchmarking tutkintorakennetyön työkaluna2:2005 Ala-Vähälä, T.: Korkeakoulutuksen ulkoisen laadunvarmistuksen järjestelmät Ranskassa3:2005 Salminen, H. & Kajaste, M. (toim.): Laatua, innovatiivisuutta ja proaktiivisuutta. Ammattikorkeakoulujen

koulutuksen laatuyksiköt 2005–20064:2005 Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2005–20075:2005 Auditering av högskolornas kvalitetssäkringssystem. Auditeringshandbok för åren 2005–20071:2006 Dill, D.D., Mitra, S. K., Siggaard Jensen, H., Lehtinen, E., Mäkelä, T., Parpala, A., Pohjola, H., Ritter, M. A. & Saari, S.:

PhD Training and the Knowledge-Based Society. An Evaluation of Doctoral Education in Finland2:2006 Antikainen, E.-L., Honkonen, R., Matikka, O., Nieminen, P., Yanar, A. & Moitus, S.: Mikkelin ammattikorkeakoulun

laadunvarmistusjärjestelmän auditointi3:2006 Kekäle, T., Ilolakso, A., Katajavuori, N., Toikka, M. & Isoaho, K.: Kuopion yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän

auditointi4:2006 Audits of Quality Assurance Systems of Finnish Higher Education Institutions. Audit Manual for 2005–20075:2006 Rauhala, P., Kotila, H., Linko, L., Mulari, O., Rautonen, M. & Moitus, S.; Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun

laadunvarmistusjärjestelmän auditointi6:2006 Hämäläinen, K., Kantola, I., Marttinen, R., Meriläinen, M., Mäki, M. & Isoaho, K.: Jyväskylän ammatti-

korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi7:2006 Kekäläinen, H.: (toim.)Neljä aikuiskoulutuksen laatuyliopistoa 2007–20098:2006 Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt 2007–20099:2006 Ojala, I. & Vartiainen, P.: Kolmen yliopiston opetuksen kehittämistoiminnan vaikuttavuus. Lapin yliopiston,

Lappeen-rannan teknillisen yliopiston ja Vaasan yliopiston opetuksen kehittämistoiminnan vaikuttavuudenbenchmarking-arviointi

10:2006 Lappalainen, M. & Luoto, L.: Opetussuunnitelmaprosessit yliopistoissa11:2006 Levänen, K., Tervonen, S., Suhonen, M. & Stigell, L.: Verkko-opintojen mitoituksen arviointi12:2006 Vuorela, P., Kallio, U., Pohjolainen, T., Sylvander, T. & Kajaste, M.; Avoimen yliopiston arvioinnin seurantaraportti13:2006 Käyhkö, R., Hakamäki, S., Kananen, M., Kavonius, V., Pirhonen, J., Puusaari, P., Kajaste, M. & Holm, K.: Uudenlais-

ta sankaruutta. Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt 2006–200714:2006 Malm, K., Lavonius, H., Nystén, P., Santavirta, N. & Cornér, S.: Auditering av Svenska yrkeshögskolans

kvalitetssäkringssystem15:2006 Papp, I., Carolan, D., Handal, G., Lindesjöö, E., Marttinen, R., Mustonen, V. & Isoaho, K.: Audit of the quality

assurance system of Seinäjoki Polytechnic16:2006 Alaniska, H. (toim.): Opiskelija opetuksen laadunarvioinnissa.17:2006 Pyykkö, R., Keränen, P., Lahti, M., Mikkola, A., Paasonen, S. & Holm, K.: Media- ja viestintäalan seuranta1:2007 Karppanen, E., Tornikoski, E., Töytäri, R., Urponen, H., Uusitalo, T., Holm, K.: Lahden ammattikorkeakoulun

laadunvarmistusjärjestelmän auditointi2:2007 Liljander, J.-P., Heikkilä, J., Lappalainen, M., Nystén, P., Sulameri, T. & Kajaste, M.: Savonia-ammattikorkeakoulun

laadunvarmistusjärjestelmän auditointi3:2007 Wahlbin, C., Heikkilä, J., Hellberg, M., Lindroos, P., Nybom, J. & Cornér, S.: Auditering av Svenska

handelshögskolans kvalitetssäkringssystem4:2007 Jokinen, T., Malinen, H., Mäki, M., Nokela, J., Pakkanen, P. & Kekäläinen, H.: Tampereen teknillisen yliopiston

laadunvarmistusjärjestelmän auditointi5:2007 Saari, S. (toim.): Korkeakouluopiskelija yhteiskunnallisena toimijana. Kansallinen benchmarking-arviointi

6:2007 Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Uusinta-auditoinnin käsikirja 2007–2009 –Auditering av högskolornas kvalitetssäkringssystem. Handbok för förnyad auditering 2007–2009 –Audits of the quality assurance systems of higher education institutions. Manual for Re-Audits 2007–2009

7:2007 Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2008–20118:2007 Seppälä, K., Rinne, R. & Trapp, H. (eds.): Connecting Research and Client. Finnish Experience of Quality

Enhancement in University Lifelong Learning9:2007 Auditering av högskolornas kvalitetssäkringssystem. Auditeringshandbok för åren 2008–201110:2007 Audits of Quality Assurance Systems of Finnish Higher Education Institutions. Audit Manual for 2008–

201111:2007 Toikka, M., Aarrevaara, T., Isotalo, J., Peltokangas, N., Raij, K., Hiltunen, K. & Holm, K.: Kajaanin ammatti-

korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi1:2008 Ståhle, P., Karppanen, E., Kiiskinen, N., Okkonen, T., Saxén, H., Uusi-Rauva, E., Holm, K.& Seppälä, H.:

Teknillisen korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi2:2008 Vuorio, E., Huttula, T., Kukkonen, J., Kurtakko, K., Malm, K., Mikkola, A., Mäki, M., Rekilä, E., Yanar, A.,

Kekäläinen, H., Moitus, S. & Mustonen, K.: Helsingin yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi3:2008 Aaltonen, E., Anoschkin, E., Jäppinen, M., Kotiranta, T., Wrede, G. H. & Hiltunen, K.: Sosiaalityön ja sosiaali-

alan koulutuksen nykytila ja kehittämishaasteet – Yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujensosiaalialan koulutuksen seuranta-arviointi

4:2008 Leppisaari, I., Ihanainen, P., Nevgi, A., Taskila, V.-M., Tuominen, T. & Saari, S.: Hyvässä kasvussa – Yhdessäkehittäen kohti ammattikorkeakoulujen laadukasta verkko-opetusta

5:2008 Hiltunen, K. & Kekäläinen, H.: Benchmarking korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien kehittämisessä– Laadunvarmistusjärjestelmien benchmarking-hankkeen loppuraportti

6:2008 Rauhala, P., Liljander, J.-P., Mulari, O. & Moitus, S.: Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun laadun-varmistusjärjestelmän uusinta-auditointi

7:2008 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintasuunnitelma 2008–20098:2008 Hintsanen, V., Höynälänmaa, M., Järvinen, M.-R., Karjalainen, A., Peltokangas, N. & Hiltunen, K.: Vaasan

ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi9:2008 Rekilä, E., Heikkilä, J., Kääpä, P., Seppälä, M., Virtanen, T., Öberg, J., Moitus, S. & Mustonen, K.: Tampereen

yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi10:2008 Luoma, M., Daniel, H.D., Kristensen, B., Pirttilä, A., Vaisto, L., Wahlén, S., Mustonen, K. & Seppälä, H.: Audit

of the quality assurance system of Helsinki School of Economics11:2008 Stenius, M. Ansala, L., Heino, J., Käyhkö, R., Lempa, H., Niemelä, J., Holm, K. & Seppälä, H.: Turun yliopiston

laadunvarmistusjärjestelmän auditointi1:2009 Helander, E., Ahola, J., Huttunen, J., Lahtinen, M., Okko, P., Suomalainen, H., Virtanen, I., Holm, K. &

Mustonen, K.: Lisää yhteistyötä alueiden parhaaksi. Yliopistokeskusten arviointi2:2009 Saarela, M., Jaatinen, P., Juntunen, K., Kauppi, A., Otala, L., Taskila, V.-M., Holm, K. & Kajaste, M.:

Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2008–20093:2009 Hiltunen, K. (ed.): Centres of Excellence in Finnish University Education 2010–20124:2009 Harmaakorpi, V., Furu, P., Takala, M., Tenhunen, M.-L., Westersund, C. & Holm, K.: Turun kauppakorkea-

koulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi5:2009 Pirttilä, A., Keränen, P., Pirnes, H., Tiilikka, A.-M., Virtanen, A. & Seppälä, H.: Tampereen ammattikorkea-

koulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi6:2009 Malinen, H., Hallikainen, J., Karttunen, P., Majander, M., Pudas, M. & Mustonen, K.: Satakunnan ammatti-

korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi7:2009 Suntioinen, S., Myller, E., Nieminen, P., Pohjolainen, S., Wahlgrén, A., Kajaste, M. & Moitus, S.: Lappeen-

rannan teknillisen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi8:2009 Urponen, H., Kinnunen, J., Levä, K., Nieminen, R., Raij, K., Seppälä, M. & Hiltunen, K.: Jyväskylän yliopiston

laadunvarmistusjärjestelmän auditointi9:2009 Papp, I., Lindesjöö, E., Töytäri, R. & Seppälä, H.: Re-audit of the Quality Assurance System of the Seinäjoki

University of Applied Sciences10:2009 Kantola, I., Keto, U. & Nykänen, M: Avaimia arvioinnin tehokkaampaan hyödyntämiseen – Turun ja

Mikkelin ammattikorkeakoulujen benchmarking11:2009 Heikkilä, J., Lappalainen, M., Mulari, O. & Kajaste, M: Savonia-ammattikorkeakoulun laadunvarmistus-

järjestelmän uusinta-auditointi12:2009 Hulkko, P., Virtanen, A., Lampelo, S., Teckenberg, T., Vieltojärvi, M., Saarilammi, M-L. & Mustonen, K.:

Diakonia-ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi