eurajoen olkiluodon kairausnäytteen ol -kr9 petrologia ja ... · työ ra po rtti-97 -09 eurajoen...

----------------- -~

Työ ra po rtti-97 -09

Eurajoen Olkiluodon kairausnäytteen OL -KR9 petrologia ja

matalan lämpötilan rakomineraalit

Seppo Gehör, Aulis Kärki,

Seppo Suoperä, Olavi Taikina-aho

Kivitieto Oy

Heinäkuu 1997

POS.IVA OY

Mikonkatu 15 A, FIN-00100 HELSINKI

Puhelin (09) 2280 30

Fax (09) 2280 3719

TEKIJÄORGANISAATIO:

TILAAJA:

TILAUSNUMERO:

TILAAJAN YHDYSHENKILÖ:

KONSULTIN YHDYSHENKILÖ:

Kivitieto Oy Teknologiantie 1 90570 OULU

Posiva Oy Mikonkatu 15 A 001 00 Helsinki

9543/97/MVS

\ n Q· ~ ,{_ (k '-1'----{. )'--- () . ----

FK Margit Snellman Posiva Oy

o L ' , '\ /-}..._. / ,-( .__· - '-'(.....

1' r

FM Nina Sacklen Saanio & Riekkola Oy

FT Aulis Kärki Kivitieto Oy

TYÖRAPORTTI-97-09

EURAJOEN OLKILUODON KAIRAUSNÄ YTTEEN OL-KR9 PETROLOGIA JA MATALAN LÄMPÖTILAN RAKOMINERAALIT

VASTUULLISET TEKIJÄT:

~[~r~ .7,.~

:fi:... . ._ lt(. =... 1

Aulis Kärki FT, geologi FT, geologi

{/-.'-- ,'~--c::_ __ Olli Taikina-aho FM, geologi

Raportissa esitetyt johtopäätökset ja näkökannat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa Posiva Oy:n kantaa.

3

EURAJOEN OLKILUODON KAIRAUSNÄYTTEEN OL-KR9 PETROLOGIA JA MATALAN LÄMPÖTILAN RAKOMINERAALIT.

TIIVISTELMÄ

Tässä raportissa esitetään Olkiluodon tutkimusalueen kairausnäytteen OL-KR9 petrologisten tutkimusten ja rakomineraalitutkimusten tulokset. Petrografinen kartoitus on tehty silmämääräisesti ja kivilajien tekstuurit sekä modaaliset mineraalikoostumukset on analysoitu polarisaatiomikroskoopilla pistelaskuria apuna käyttäen. Päämineraaleina esiintyvien plagioklaasin, biotiitin ja amfibolien kemialliset koostumukset on määritetty Oulun yliopiston elektronioptiikan laitoksella käyttäen JEOL-733 mikroanalysaattoria. Esitetyt kokokivianalyysit on teetetty kanadalaisessa XRAL-laboratoriossa käyttäen röntgenfl uoresenssianal ysaattoria (XRF), neutroniakti vaati oanal ysaattoria, LECO-rikkianalysaattoria ja ioniselektiivisiä elektrodeja. Rakomineraalit on identifioitu silmämääräisesti ja tarvittaessa identifiointi on varmennettu käyttäen stereomikroskooppia ja röntgendiffraktometria.

Petrologisten tutkimusten perusteella alueen kivilajit jakautuvat viiteen päätyyppiin, jotka ovat: 1) migmatiittiset kiillegneissit, 2) kvartsiittigneissit, 3) amfiboliittiset emäksiset liuskeet, 4 ) gneissimäiset tonaliitit ja granodioriitit sekä 5) keskirakeiset graniitit ja leukokraattiset pegmatiitit. Näitä kaikkia kivilajityyppejä on tavattu myös nyt tutkitusta kairausnäytteestä.

Tyypillisimpinä rakomineraalifaaseina on tavattu kalsiittia, rautakiisuja (magneettikiisu ja rikkikiisu) ja savimineraaleja (illiitti, montmorilloniitti, kaoliniitti ja vermikuliitti), joita esiintyy yleisesti kaikilla kairaussyvyyksillä. Näiden lisäksi on tehty muutamia havaintoja analsiimista, laumontiitista, palygorskiitista ja kvartsista. Kalsiittikiteytymät ovat paksuudeltaan tyypillisesti 0,01 - 1 mm ja enimmillään 3 mm:n luokkaa. Rikkikiisua esiintyy kairausnäytteessä kaikilla syvyyksillä. Se esiintyy omamuotoisina pieninä rakeina ja kalvomaisina silauksina tai laikkuina. Rakomineraalina harvinaisempi magneettikiisu esiintyy tyypillisesti grafiitin yhteydessä. Kaoliniittia tavataan löyhänä, jauhomaisena massana tai tiiviimpänä, valkoisena katteena. llliitti esiintyy vihertävänä, läpikuultavana ja saippuamaisena massana sekä harmaana tai vihertävänä multamaisena muunnoksena yhdessä montmorilloniitin kanssa. Grafiittihaamiskapintoja tavataan muutamista syvyysvyöhykkeistä. Kvartsiutuneista rakopinnoista on muutamia havaintoja. Vedenjohtavuudella ei tämän selvityksen perusteella vaikuta olevan suoraa korrelaatiota rakomineraaliseurueisiin, vaan vettä parhaiten johtaviin vyöhykkeisiin sisältyy tyypillisesti samoja rakomineraaleja kuin niiden ulkopuolellekin. Kivilajiympäristöllä ei myöskään vaikuta olevan suoranaista vaikutusta rakomineraaliseurueiden koostumukseen. Poikkeuksena tähän ovat grafiittipitoiset kivilajit, joihin liittyvät raot sisältävät poikkeuksellisen runsaasti grafiittia.

Avainsanat Paleoproterotsoinen, kallio, kiillegneissi, metapeliitti, migmatiitti, granitoidi, petrologia, mineralogia, rakomineraali.

4

EURAJOKI, OLKILUOTO: PETROLOGY AND LOW TEMPERATURE FRACTURE MINERALS IN DRILL CORE SAMPLE OL-KR9.

ABSTRACT

The results of petrological studies and low temperature fracture mineral mappings of drill core OL-KR9 from the Olkiluoto area are presented in this report.

The petrographic mapping was performed with the naked eye and the textures and modal mineral compositions of therock samples were determined by polarization microscopy. The chemical compositions of the plagioclase, biotite and amphiboles existing as major components, were determined by JEOL-733 superprobe at the Institute of Eleetron Optics, University of Oulu. Whole rock analyses were carried out at the XRAL laboratory (Canada) using an X-ray spectrometer, neutron activation analyzer, LECO sulphur analyzer and ion selective electrodes (ISE). The fracture minerals were mapped and identified with the naked eye and by stereo microscopy and X-ray diffractometry.

The five main rock types of the study area are in terms of petrographic features and whole rock composition: 1) migmatitic and veined mica gneisses, 2) quartzitic gneisses, 3) amphibolitic mafic schists, 4) gneissose tonalites or granodiorites and 5) medium-grained granites and leucocratic pegmatites. Ali these rocks were found from the drill core OlKR9.

Calcite, Fe sulphides (pyrrhotite and pyri te) and clay minerals (illite, montmorillonite, kaolinite and vermiculite) form the most typical fracture mineral phases throughout the drill cores, with analcime, laumontite, palygorskite and quartz to be found less frequently. Pyrite occurs in small idiomorphic grains and in thin covers and patches, and is encountered at all depths along the whole core. Pyrrhotite is detected less often and usually occurs together with graphite. Kaolinite fracture fillings are loose powdered masses or dense, white coverings, while illite occurs in a green, transparent, soap-like mass or in a grey to green, loose clay variety together with montmorillonite. Graphite slickensides are found in some depth zone, and quartz is detected in a few fractures.

W ater conductivity seems not to have exercised any distinct control over the fracture mineral assemblages, since in most cases the zones having the best water conductivity include the same fracture minerals as those of lower conductivity. Similarly, the composition of the fracture mineral assemblages seems not to have been controlled by the surrounding bedrock type with the exception of the fractures in graphitic rocks, which are frequently graphite-bearing.

Keywords: Palaeoproterozoic, bedrock, mica gneiss, metapelite, migmatite, granitoid, petrology, mineralogy, fracture mineral.

5

Sisällysluettelo

1 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 1.1 Tutkimusalue . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 1.2 Tutkimuksen tavoite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 1.3 Suoritetut tutkimukset ja tutkimusmenetelmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 1.4 Tutkimusalueen geologiset yleispiirteet ja kivilajit . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 1.5 Rakomineraalikartoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 1.6 Aikaisemmat tutkimukset ja käytetty lähtöaineisto . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

2 KAIRAUSNÄ YTE OL-KR9 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 2.1 Kivilajit ja petrografiset yleispiirteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

2.1.1 Modaalinen mineraalikoostumus ja tekstuuri . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 2.1.2 Mineraalikemia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21

2.2 Kokokivikemia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 2.3 Rakomineraalit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30

2.3.1 Rakomineraaliseurueet eri syvyyysväleillä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30

3. YHTEENVETO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38

Lähdeluettelo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55

Taulukkoliite 1. Kairausnäytteen OL-KR9 rakomineraalit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57

6

1 JOHDANTO

Imatran Voima Oy:n ja Teollisuuden Voima Oy:n voimalaitosten ydinjätehuollossa

varaudutaan käytetyn polttoaineen loppusijoitukseen Suomessa. Posiva Oy huolehtii tähän

liittyvistä tutkimuksista. Yksityiskohtaiset sijoituspaikkatutkimukset on aloitettu 1993, ja

niitä tehdään Eurajoen Olkiluodon, Kuhmon Romuvaaran ja Äänekosken Kivetyn alueilla

vuoteen 2000 saakka. Lisäksi tutkimukset aloitettiin vuoden 1997 alussa Loviisan Hästhol

menin alueella. Tässä raportissa esitetään Olkiluodon tutkimusalueelle vuonna 1996

kairatuo reiän OL-KR9 näytteiden petrologisten tutkimusten tulokset sekä rakomineraali

tutkimusten tulokset.

1.1 Tutkimusalue

Olkiluodon tutkimusalue sijoittuu Eurajoen kunnan länsiosaan, Olkiluodon saarelle.

Tutkimusalue on pinta-alaltaan n. 7 km2:n laajuinen ja geologisesti se sijoittuu paleoprote

rotsooisista granitoideista ja paragneisseistä koostuvaan migmatiittiseen gneissiympäris

töön (kuva 1-1 ). Alueelle on tehty 10 syvää kallionäytekairausreikää, joiden sijaintipisteet

ja tutkimusalueen geologiset yleispiirteet on esitetty kuvassa 1-1.

1.2 Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena on ollut kartoittaa tutkimusalueelle vuonna 1996 kairatun reiän

OL-KR9 kairausnäytteen kivilajit, kuvata niiden petrografiset ja mineralogiset ominaispiir

teet, selvittää kivilajien kemialliset koostumukset sekä määrittää valittujen näytteiden

päämineraalien kemialliset koostumukset. Lisäksi tavoitteena on ollut kartoittaa matalan

lämpötilan rakomineraalien esiintymisalueet keskittyen vettä johtavimpiin vyöhykkeisiin.

Toimeksiannon sisältö on kuvattu yksityiskohtaisesti tilauksessa 9543/97 /MVS. Vastaa

vanlainen tutkimus on tehty alueen muista kairausnäytteista (Gehör et al. 1996).

1.3 Suoritetut tutkimukset ja tutkimusmenetelmät

Petrografinen kartoitus ja näytteenotto on tehty 10.- 12.3. 1997 Geologian tutkimuskes

kuksen Lopen kairasydänarkistossa. Kairausnäytteistä on otettu edustavat näytteet pääkivi

lajien modaalisen mineraalikoostumuksen, tekstuurin ja kokokivenkemiallisen koostu

muksen selvittämiseksi. Petrografisen kartoituksen ja näytteenoton on suorittanut Ff A.

Kärki.

7

Pääkivilajeja edustavista näytteistä on valmistettu kiillotetut ohuthieet valomikroskooppi

tutkimusta ja mikroanalyysejä varten. Ohuthieiden kokonaismäärä on 8 kpl ja ne on

valmistanut Oulun yliopiston geotieteiden ja tähtitieteen laitoksen hielaboratorio. Alueen

kivilajit ovat pääasiassa migmatiitteja, joissa paleosomin osuus on merkittävästi suurempi

kuin neosomin osuus. Siksi yksityiskohtaisesti tutkituista näytteistä pääosa edustaa

migmatiittien paleosomia. Yksi näyte on otettu leikkaavasta pegmatiittijuonesta ja yksi

tonaliitiksi kutsutusta, joskin paikoin selvästi gneissimäisestä kivilajista.

Modaalinen mineraalikoostumus ja tekstuuri on määritetty polarisaatiomikroskoopilla ja

pistelaskurilla laskemalla viisisataa pistettä kustakin ohuthieestä. Petrografinen kuvaus on

A. Kärjen laatima. Kivilajien päämineraaleina esiintyvien biotiitin, amfibolien sekä

plagioklaasin kemiallinen koostumus on analysoitu mikroanalysaattorilla yhteensä

yhdeksästä edustavasta mineraalirakeesta. Mineraalien kemialliset koostumukset on

määritetty Oulun yliopiston elektronioptiikan laitoksen JEOL-733 mikroanalysaattorilla

FM 0. Taikina-ahon valvonnassa. Mineraalianalyysiaineiston käsittelyn on suorittanut FT

S. Gehör. Kokokivianalyysit on teetetty kanadalaisessa XRAL-laboratoriossa röntgen

fluoresenssianalysaattorilla (XRF), neutroniaktivaatioanalysaattorilla (INAA), rik

kianalysaattorilla (LECO) sekä käyttäen ioniselektiivisiä elektrodeja (ISE) sovittujen

alkuainepitoisuuksien määrittämiseen. Kokokiven kemiallisen aineiston käsittelyn on

tehnyt A. Kärki.

Rakomineraalikartoituksen sekä näytteenoton ovat tehneet S. Gehör, A. Kärki, S. Suoperä

ja 0. Taikina-aho. Rakomineraalit on identifioitu Oulun yliopiston elektronioptiikan

laitoksella Siemens-röntgendiffraktioanalysaattorilla (XRD) 0. Taikina-ahon toimesta.

Aineiston käsittelyn on suorittanut ja yhteenvedon on laatinut A. Kärki. Kartoitusavustaji

na ovat toimineet ja kartoitusaineiston puhtaaksikirjoituksesta ovat vastanneet fil. yo. S.

Kallio, LuK H. Pirinen, LuK S. Riikonen jaA. Taikina-aho. Esitetyt 3D-mallit on laatinut

ins. J. Leinonen.

1.4 Tutkimusalueen-geologiset yleispiirteet ja kivilajit

Olkiluodon tutkimusalue sijoittuu Etelä-Suomen migmatiittivyöhykkeen länsiosaan.

Kallioperä muodostuu eri tyyppisistä epiklastisista ja vulkaanisperäisistä svekofennisista

liuskeista ja gneisseistä sekä niitä leikkaavista tai migmatisoivista syn- ja postorogeenisista

granitoideista (Simonen 1980 a,b ). Liuskeet ja metavulkaniitit ovat tyypillisesti 1,93 - 1,85

Ga ikäisiä. Granitoidien iät vaihtelevat välillä 1,9 Ga ja 1,77 Ga (Vaasjoki 1977, Vaasjoki

& Huhma 1992). Anorogeenisia, 1700- 1550 Ma ikäisiä rapakivimassiiveja (Vorma 1976)

sekä nuorempia ns. postjotunisia, n. 1,25 Ga ikäisiä oliviinidiabaaseja tavataan myös

tutkimusalueen lähistössä (Suominen 1991 ).

,-----------------~~-~

8

Tässä raportissa kivilajit on nimetty pääsääntöisesti saman käytännön mukaisesti, jota on

noudatettu esimerkiksi raportissa Anttila et al. (1992). Kiillegneissimigmatiitit ja enem

män migmatiittiset suonigneissit muodostavat valtaosan Olkiluodon saaren kallioperästä

(Paulamäki 1989). Tonaliiteiksi ja granodioriiteiksi kutsuttuja osin syväkivimäisiä, osin

gneissimäisiä kivilajeja tavataan muutamissa itä-länsisuuntaisissa, 200- 300m leveässä

vyöhykkeissä. Karkearakeisia graniitteja tavataan tutkimusalueen keskiosassa sekä

muutamissa pienemmissä massiiveissa eri puolilla saarta. Koillinen-lounassuuntainen

diabaasijuoni tavataan saaren keskiosassa. Tutkimusalueen geologiset yleispiirteet ja

kairanreikien sijaintipisteet on esitetty kuvassa 1-1.

Tässä yhteydessä tutkitusta kairausnäytteestä on tavattu alueen kaikkia tyypillisiä kivilaje

ja. Migmatiitit sisältävät vaihtelevia määriä selvästi Ieikkaavia granitoidijuonia sekä

korkeintaan muutaman senttimetrin levyisiä leukosomijuonia. Leikkaavan materiaalin

osuus vaihtelee lähes O:sta noin 100 %:iin saakka, mutta tyypillisesti migmatisoivaa

ainesta on korkeintaan 20 - 30 %.

Kiilteiden määrä epiklastisista sedimenteistä syntyneissä gneisseissä vaihtelee 5:stä lähes

50 %:iin, ja tähän sarjaan kuuluvista kivilajeista koostuva sarja on nimetty kokonaisuudes

saan peliitti-areniittisarjaksi. Kiillegneisseiksi on nimetty ne koostumustyypit, joissa

kiilteitä on yli 20 %. Kiillerikkaan paleosomin raekoko vaihtelee, ja kuvauksessa pale

osomit on luokiteltu raekoon perusteella kolmeen ryhmään, hieno-, keski- ja karkearakei

siin tyyppeihin. Hienorakeisen paleosomin keskimääräinen raekoko on alle 1 mm ja

karkearakeisiksi kiillegneisseiksi on kutsuttu niitä paleosomityyppejä, joiden keskimääräi

nen raekoko on yli 3 mm. Suonigneisseissä neosomi esiintyy selvästi leikkaavina grani

toidisuonina tai juonina, joiden määrä on ainakin 20- 30% kiven tilavuudesta. Kiillettä

vähemmän sisältävät paleosomityypit ovat osaksi kvartsiittisia, alle 20 % kiilteitä sisältä

viä kvartsiittigneissejä tai kvartsi-maasälpägneissejä, joissa migmatisoivan materiaalin

määrä on tyypillisesti pieni. Yksi nyt tutkitun kairausnäytteen kvartsiittinen näyte sisältää

myös sarvivälkettä. Näiden lisäksi tavataan runsaasti sarvivälkettä sisältäviä kivilajeja,

jotka ovat kemialliselta koostumukseltaan emäksisiä.

Graniittiset kivilajit ovat osaksi karkearakeisia ja selvästi pegmatiittimaisia, mutta toisaalla

tavataan syväkivimäisiä, tasarakeisia muunnoksia. Tonaliiteiksi kutsutut kivilajit ovat

vaihtelevasti suuntautuneita ja gneissimäisiä kivilajeja, mutta aina kuitenkin karkearakei

sia ja siinä määrin syväkivimäisiä, että nimitystä voidaan pitää tässä yhteydessä hyväksyt

tävänä.

< z

9

00 1 [1] 0 1~

Kuva 1-1. Olkiluodon tutkimusalueen geologiset yleispiirteet ja kairanreikien sijaintipisteet

10

1.5 Rakomineraalikartoitus

Rakomineraalien kartoitus ja tunnistaminen on tehty silmämääräisesti ja tarvittaessa

havainnot on varmennettu stereomikroskoopilla ja röntgendiffraktometrilla (XRD).

Rakomineraalitutkimuksissa esille tulleet tyypillisimmät rakomineraalit sekä niiden

kemialliset kaavat ovat:

Kaisiitti

Rautakiisut: magneettikiisu Fe1_xS

rikkikiisu FeS2

Savimineraalit illiitti (K,Ca,Mg)Alz(Si3Al010)0H2

kaoliniitti Al2Si20 5(0H)4

Näiden lisäksi harvinaisempina spesieksinä on identifioitu:

Analsiimi NaA1Si20 6*H20

Laumontiitti Ca(Al2Si40 12)*4H20

Palygorskiitti (Mg,Al)z Si40 10(0H) *4H20

Kvartsi Si02

Alueen kairausnäytteet on jaettu eri syvyysvyöhykkeisiin sisältämiensä rakomineraa

liseurueiden perusteella (Gehör et al. 1996). Luokittelu on tehty tavallisten, runsaina ja

taajaan tavattujen mineraalispesiesten perusteella. Harvinaisten mineraalifaasien esiinty

miskohdat on kirjattu sanallisesti. Rakomineraaliseurueeksi on tässä tutkimuksessa luettu

sellainen mineraaliryhmä, jonka jäsenet esiintyvät yleisinä tietyn kairausnäytejakson

rakopinnoilla, ja joista kaikkia tai ainakin useimpia yhdessä on tavattu muutamilta

syvyysvyöhykkeeseen kuuluvilta rakopinnoilta. Niiden synnyn ei kuitenkaan tarvitse olla

samanaikainen tapahtuma. Tässä kartoituksissa esille tulleet mineraaliseurueet ovat:

Kaisiittiseurue

Kalsiitti-savimineraaliseurue

Kalsiitti-rautakiisuseurue

Kalsii tti-rau takiisu -sa vimineraaliseurue

Kalsiitti-rautakiisu-savimineraali±grafiittiseurue

Rautakiisu -sa vimineraaliseurue

Savimineraaliseurue

11

1.6 Aikaisemmat tutkimukset ja käytetty lähtöaineisto

Alueen kallioperää koskeva yleiskuvaus perustuu raportteihin Paulamäki (1989) ja Anttila

et al. (1992). Tutkimuksessa käytetty vedenjohtavuutta koskeva aineisto perustuu raport

tiin Pöllänen & Rouhiainen (1996) ja kairausnäytteen rakoluvut raporttiin Rautio (1996).

Aiempien tutkimusten yhteydessä tehtyjen mineraalikoostumusmääritysten, mineraa

lianalyysien, kokokivianalyysien ja rakomineraalikartoitusten tulokset on julkaistu

raporteissa Gehör et al. (1996) ja Lindberg & Paananen (1991). Yhteenvetokappaleessa

esitetyissä diagrammeissa ja kuvissa on käytetty lähtötietoina kaikkia ensin mainitussa

raportissa esitettyjä analyysi tuloksia. Viimeisenä mainitun raportin tuloksista on käytetty

kokokivianalyysejä soveltuvin osin.

Vertailuaineistoina käytetyt maankuoren eri osien ja yleisten kivilajityyppien koostumuk

set ovat peräisin teoksesta Taylor & McLennan ( 1985) ellei toisin ole mainittu.

Käytetyt petrologiset ja petrogeneettiset luokitusdiagrammit perustuvat artikkeleihin Cox

et al. (1972), Irvine & Baraggar (1971), Mullen (1983), Pearce & Cann (1973), Pearce et

al. (1984), Winchester & Floyd (1977).

12

2 KAIRAUSNÄVTE OL-KR9

Kairanreikä OL-KR9 sijaitsee Olkiluodon tutkimusalueen itäosassa, missä hallitsevana

kivilajina maanpintaleikkauksessa ovat erilaiset kiillegneissimigmatiitit ja suonigneissit

(kuva 1-1). Kairanreiän lähtöpisteen koordinaatit ovat: X= 92130,19 Y = 26629,56 Z =

5,76. Kairanreiän lähtösuunta on 360°, lähtökaltevuus 70° ja kokonaispituus 601,25 m.

2.1 Kivilajit ja petrografiset yleispiirteet

Kairausnäytteen kivilajeista lähes kaikki ovat eri koostumuksisia ja tyyppisiä migmatiitte

ja. Ne ovat jossain määrin enemmän migmaattisia ja usein karkearakeisempia kuin

Olkiluodon saarelta kairatut näytteet yleensä. Reiän ylimmän osan näytteet ovat suonig

neissejä ja pilsteisiä tonaliitteja. Suonigneissit ja muut voimakkaasti migmaattiset kiille

gneissit ovat hallitsevia myös tämän jakson alapuolella. Suonigneisseiksi on kutsuttu

sellaisia metapeliittisiä migmatiittityyppejä, joissa migmatisoiva materiaali esiintyy

systemaattisesti kapeina, leikkaavina juonina tai suonina. Kiillegneissimigmatiiteiksi on

puolestaan kartoitettu muut metapeliittiset migmatiitit ja kvartsiittigneisseiksi ulkonäöl

tään homogeeniset, vähemmän kiilteitä sisältävät gneissit.

Migmatiittien paleosomina esiintyy kaikkia koostumusmuunnoksia kiillerikkaiden

metapeliittien ja varsin puhtaiden kvartsiittien väliltä. Aiemmissa tutkimuksissa nämä on

nimetty peliitti-areniittisarjaksi (Gehör et al. 1996). Myös migmatiittiutumisen tyyli

vaihtelee laajasti, joten selviä ja yksikäsitteisiä perusteita migmatiittien nimeämiselle ei

aina ole. Myös pegmatiittijuonet ovat näytteessä usein epähomogeenisia, eri kokoisia ja

tyyppisiä gneissikappaleita sekä niiden sulaneita jäännöksiä sisältäviä migmatiitteja.

Pääasiallisesti karkearakeisesta pegmatiittimateriaalista koostuvat jaksot on kartoitettu

kuitenkin pegmatiiteiksi, vaikka niiden epähomogeenisuus voisi edellyttää migmatiittiter

min käyttöä.

Amfibolia runsaasti sisältäviä kerroksia tai jaksoja tavataan näytteessä harvakseltaan. Ne

ovat esiintymisasultaan usein varsin homogeenisia ja kvartsiittien tapaan vähemmän

migmatiittisia kuin metapeliitit. Tekstuuriltaan amfiboliitit ovat kuitenkin selvästi suuntau

tuneita ja metamorfisista mineraaliparageneeseistä koostuvia kivilajeja. Kemialliselta

koostumukseltaan ne ovat emäksisiä. Kuvassa 2-1 on esitetty kairausnäytteen kivilajeja

kuvaava diagrammi ja yksityiskohtaisempi kivilajikuvaus taulukossa 2-1.

13

~ Suonigneissi

1 ~ ~ ~ ~~ Kiillegneissimigmatiitti

~ Graniitti/pegmatiitti

Tonaliitti

[ill K vartsi-maasälpägneissi

Kuva 2-1. Kairausnäytteen OL-KR9 kivilajit

14

Taulukko 2-1. Kairausnäytteen OL-KR9 kivilajit

Syv. (m)

40,14

-50,00

- 68,80

- 114,10

- 124,20

- 125,00

- 169,80

- 172,05

- 178,30

- 182,20

- 183,20

- 198,10

- 213,20

Kuvaus

Alku

SUONIGNEISSI, raitainen, keskirakeinen, sisältää 5 - 10 cm leveitä pegmatiittijuonia, jakson loppuosassa kapeita tummia ja osin sarvivälkepitoisia jaksoja.

TONALIITTI, heikosti raitainen, suuntautunut- osin pilsteinen ja silmäkkeinen, osin syväkivimäinen ja lähes suuntautumaton.

SUONIGNEISSI, keskirakeinen, vaihtelevasti raitainen. Migmatiitissa on 10- 40% selvästi leikkaavaa pegmatiittiainesta, joka esiintyy tyypillisesti korkeintaan 5 cm:n levyisinä juonina mutta joskus jopa puolen metrin levyisinä, vaaleina juonina. Paleosomissa paikoin 0,5 cm:n läpimittaisia kordieriittiporfyroblasteja.

KIILLEGNEISSIMIGMATIITTI, keskirakeinen, selvästi raitainen, jossa tummat raidat keskimäärin 0,5 cm ja vaaleat 1 cm leveitä. Kivessä on muutamia 10 - 30 cm leveitä vaaleita pegmatiittijuonia.

AMFIBOLIITTI, pienirakeinen, heikosti migmaattinen, loppupäässä muutama selvästi leikkaava pegmatiittijuoni.

SUONIGNEISSI, runsaasti leikkaavaa juonimateriaalia ja tummia, kiillerikkaita raitoja sisältävä. Jakson loppuosassa kivi vaihettuu KIILLEGNEISSIMIGMATIITiksi, jossa leukosomin määrä on alle 30 %ja jossa on muutamia 10 - 30 cm leveitä kvartsiittisia jaksoja.

PEGMATIITTI, vaalea, keski-karkearakeinen.

SUONIGNEISSI, runsaasti leikkaavaa juonimateriaalia ja tummia, kiillerikkaita raitoja sisältävä.

PEGMATIITTIGRANIITTI, vaalea, keski-karkearakeinen.

SUONIGNEISSI.

PEGMATIITTIGRANllTTI, keski-karkearakeinen, vaalea, joka sisältää noin 10 % gneissikappaleita ja yhden puolen metrin mittaisen amfiboliittisen jakson.

KIILLEGNEISSIMIGMATllTTI, keskirakeinen ja selvästi raitainen. Selvästi leikkaavan juonimateriaalin osuus kasvaa aina 20 %:iin ja juonet ovat tyypillisesti alle 10 cm:n levyisiä, mutta satunnaisesti tavataan aina 1 m:n levyisiä juonia.

15

Taulukko 2-1. Kairausnäytteen OL-KR9 kivilajit, jatko.

Syv. (m)

- 216,80

-275,60

-280,20

- 304,10

- 328,40

-334,20

- 337,20

- 352,80

- 370,10

- 384,90

- 386,80

- 389,30

-395,00

- 398,70

-407,00

-427,90

Kuvaus

KV ARTSIITTIGNEISSI, homogeeninen, heikosti raitainen eikä juuri migmaattinen, jossa välikerroksina tyypillisempiä KIILLEGNEISSIMIGMATIITTikerroksia.

KIILLEGNEISSIMIGMATIITTI, keskirakeinen, selvästi raitainen, jossa runsaasti kordieriittiporfyroblasteja ja satunnaisesti kvartsiittisia, alle puolen metrin levyisiä jaksoja sekä suonigneissimäisiä osueita.

PEGMA TIITTIGRANIITTI, vaalea, karkearakeinen.

SUONIGNEISSI.

PEGMA TIITTIGRANIITTI, keskirakeinen, vaalea, jossa tummia kiillepinkkoja, kordieriittirakeita sekä gneissikappaleita.

KIILLEGNEISSIMIGMATIITTI, jossa kvartsiittisia kerroksia noin puolet paleosomin määrästä. Selvästi leikkaavan pegmatiittimateriaalin osuus on n. 20 %ja se esiintyy alle 20 cm leveinä juonina.

PEGMA TIITTIGRANIITTI, vaalea, karkearakeinen, kiillerikkaita kappaleita sisältävä.

KIILLEGNEISSIMIGMATIITTI-KV ARTSIITTIGNEISSI-seos, jossa kvartsiittista paleosomia yli puolet.

PEGMATIITTIGRANIITTI, karkearakeinen, vaalea, joka osin keski- ja tasarakeinen, graniittinen ja korkeintaan 5 % gneissikappaleita sisältävä.

KIILLEGNEISSIMIGMATIITTI, keskirakeinen, raitainen, 5 - 20 cm leveitä PEGMATIITTIGRANIITTijuonia korkeintaan 20 % sisältävä.

KV ARTSIITTIGNEISSI, pieni-keskirakeinen ja homogeeninen.

PEGMATIITTIGRANIITTI, vaalea, keski-karkearakeinen.

KV ARTSIITTIGNEISSI-KIILLEGNEISSIMIGMATIITTI-seos, jossa kvartsiittiset osat ovat homogeenisia ja keskirakeisia.

PEGMATIITTIGRANIITTI, jossa runsaasti gneissikappaleita.

KV ARTSIITTIGNEISSI, pieni-keskirakeinen, jossa jopa 30 cm leveitä pegmatiittijuonia ja satunnaisesti kiillegneissijaksoja.

KIILLEGNEIS SIMIGMA TIITTI-PEGMATIITTIGRANIITTI -seos, jossa molempia komponentteja noin 50 o/o 5 - 50 cm leveinä jaksoina.

16


Syv. (m)

- 461,15

- 468,10

-473,40

-480,60

-483,30

- 512,55

- 515,70

-523,00

-527,30

-536,60

- 539,80

-542,50

-545,60

- 551,80

-566,80

- 571,30

- 576,40

- 580,15

- 581,60

Kuvaus

SUONIGNEISSI.

KV ARTSITTTIGNEISSI, joka vaihettuu ensimmäisten 2 m:n matkalla kiillegneissiksi ja jakson loppuosassa migmatiitiksi.

PEGMATITTTIGRANITTTI, vaalea, karkearakeinen, jossa puolen cm:n levyisiä kiillepinkkoj aja satunnaisesti kordieriittiporfyroblastej a.

SUONIGNEISSI, jossa satunnaisesti vähemmän migmaattisia kvartsiittigneissiosueita.

PEGMA TITTTIGRANITTTI.

KIILLEGNEISSIMIGMATITTTI-SUONIGNEISSI-seos, jossa migmatiittityyppi vaihtelee satunnaisesti.

KV ARTSIITTIGNEISSI, lähes ortokvartsiittisen puhdas.

SUONIGNEISSI.

PEGMATITTTIGRANIITTI.

KIILLEGNEISSIMIGMATIITTI, jakson alku- ja loppuosassa kvartsiittisia osia.

PEGMA TITTTIGRANIITTI.

KIILLEGNEISSIMIGMATIITTI, jossa 10- 20 cm leveitä PEGMATIITTIGRANIITTijuonia

PEGMA TIITTIGRANIITTI.

KIILLEGNEISSIMIGMATIITTI.

PEGMATIITTIGRANIITTI, joka sisältää 20 - 30 % gneissikappaleita.

KIILLEGNEISSIMIGMATITTTI, keskirakeinen, raitainen ja 2 - 3 cm:n läpimittaisia kordieriittiporfyroblasteja sisältävä.

PEGMA TITTTIGRANITTTI.

KIILLEGNEISSIMIGMATIITTI.

PEGMA TIITTIGRANIITTI.

17


Syv. (m)

-586,50

- 588,80

- 591,80

-597,20

- 601,25

Kuvaus

KITLLEGNEISSIMIGMATllTTI, keskirakeinen, raitainen, jossa 10 - 20 % selvästi leikkaavaa juonimateriaalia.

PEGMA TllTTIGRANllTTI.

KIILLEGNEISSIMIGMATllTTI.

PEGMATllTTIGRANllTTI, jossa gneissikappaleita 10 - 20 % tilavuudesta.

SUONIGNEISSI-KllLLEGNEISSIMIGMATllTTI-seos, jossa lisänä kvartsiittisia jaksoja sekä muutamia puolen metrin levyisiä pegmatiittijuonia.

2.1.1 Modaalinen mineraalikoostumus ja tekstuuri

Kairausnäytteestä OL-KR9 on valittu yksityiskohtaisesti tutkittavaksi kahdeksan näytettä.

Näistä OL.33 ja OL.38 ovat suonigneissejä, OL.35 ja OL.37 edustavat vähemmän mig

maattisen kiven kiillegneissipaleosomia ja OL.34 on homogeenista, tasarakeista kvartsiitti

gneissiä. Tonaliitiksi kartoitetusta jaksosta on näyte OL.31 ja pegmatiittijuonesta näyte

OL.36. Näyte OL.32 on sarvivälkettä runsaasti sisältävästä amfiboliitista. Näytteiden

modaaliset mineraalikoostumukset on esitetty taulukossa 2-2.

Suonigneissinäytteet OL.33 ja OL.38 ovat mesoskooppisilta piirteiltään selvästi migmaat

tisia kivilajeja, joissa esiintyy 1 - 5 cm leveitä vaaleita pegmatiittimaisia juonia ainakin 10

- 20 % kiven tilavuudesta. Näytteessä OL.33 pegmatiittimaiset leukosomijuonet muodosta

vat noin puolet kiven tilavuudesta. Leukosomi on pegmatiiittimaista ja koostuu pelkästään

suurista, 5 - 7 mm:n mittaisista pyöreäpiirteisistä kvartsirakeista sekä lähes samankokoisis

ta kalimaasälpärakeista. Leukosomissa on myös suurehkoja muskoviittisuomuja. Näytteen

suurehko kvartsipitoisuus aiheutuu leukosomin korkeasta kvartsipitoisuudesta, mikä ei

välttämättä ole tyypillistä leukosomimateriaaleille kokonaisuudessaan. Näytteessä tummat

mineraalit sekä kordieriitti ja sillimaniitti ovat keskittyneet noin puolen senttimetrin

levyisiin raitoihin. Tummissa raidoissa vaaleita mineraaleja on korkeintaan 10- 20 %.

,.---------------- --

18

Taulukko 2-2. Kairausnäytteen OL-KR9 kivilajien modaaliset mineraalikoostumukset. AFBT = amfiboliitti, KGN= kiillegneissi, KVGN = kvartsiittigneissi, PGGR = pegmatiittigraniitti, SNGN = suonigneissi, TON = tonaliitti, + = aksessorinen mineraali, * sisältää piniitin, ** sisältää kloriitin.

Näyte OL.31 OL.32 OL.33 OL.34 OL.35 OL.36 OL.37 OL.38

Syv.(m) 52,90 124,65 162,15 216,35 243,60 362,10 400,10 500,10

Kivilaji TON AFBT SNGN KVGN KGN PGGR KGN SNGN

Kvartsi 31,8 6,2 43,5 62,0 39,2 33,7 45,2 35,9

Plagioklaasi 36,0 15,4 7,5 15,9 16,2 20,7 30,8 6,3

Kalimaasälpä 0,5 11,0 0,6 7,2 35,7 0,4 12,7

Biotiitti 23,1 14,1 6,4 18,2** 7,6 21,6 27,8

Sarvivälke 75,5 4,2

Kordieriitti 10,4*

Piniitti 1,4 14,6 11,5

S illimanii tti 2,1 0,9 3,0

Granaatti 1,8

Serisiitti 0,3 10,6 1,2 1,6 0,9 0,4

Saussuriitti 5,5 1,9 0,6 5,8 1,4 1,3 + 1,4

Apatiitti 2,1 + + + + + 2,0 0,2

Zirkoni + + + + + + + + Opakit yht. 0,7 1,0 0,2 0,8 0,5 0,8

Magneettikiisu + + + + + + + Rikkikiisu + + + + + + + Kuparikiisu + + + Magnetiitti + + + + llmeniitti + Sinkkivälke + + + Götiitti + + + + +

Satunnaisen muotoiset plagioklaasirakeet ovat koostumukseltaan oligoklaasisia (An19) ja

keskimääräiseltä raekooltaan alle 2 mm:n mittaisia. Biotiittisuomut ovat 2 - 5 mm:n

mittaisia ja kohtalaisen hyvin raitaisuuden tasoon suuntautuneita. Kordieriittirakeet

esiintyvät 2 - 4 mm:n läpimittaisina, pyöreäpiirteisinä rakeina ja sillimaniitti fibroliittisina

kuitukasaumina. Kivessä on myös muutamia suuria kyaniittirakeita, jotka ovat säilyneet

tunnistettavina suurten maasälpärakeiden lomassa. Biotiittirakeet ovat lähes muuttumatto

mia, mutta kordieriitissa ja plagioklaasissa muuttumistuotteiden, piniitin ja saussuriitin

osuus voi olla useita kymmeniä prosentteja yksittäisen rakeen alasta.

Näytteessä OL.38 selvästi leikkaavan, pegmatiittimaisen materiaalin osuus on pienempi,

alle 30 %, ja kivilaji on kokonaisuudessaankin pienempirakeinen kuin edellä kuvattu

19

vähemmän selvää. Kokonaisuudessaan näyte on kuitenkin selvästi raitainen ja 0,5 - 1

mm:n mittaiset biotiittisuomut ovat kohtalaisen hyvin raitaisuuden tasoon suuntautuneita.

Kiillerikkaimpi en raitojen leveydet ovat millimetrin luokkaa ja niihin sisältyy 20- 50 %

vaaleita mineraaleja. Maasälpä- ja kvartsirakeet ovat keskimäärin puolen mm:n mittaisia,

pyöreäpiirteisiä, ja ne muodostavat granoblastisen massan. Sillimaniittirakeet ovat selvästi

liistakkeisia, pitkänomaisia rakeita, jotka ovat keskittyneet biotiitin ja kordieriitin tai tässä

näytteessä pääasiassa piniitin yhteyteen. Piniittikasaumat ovat pyöreäpiirteisiä ja läpimital

taan 0,5 - 1 mm:n mittaisia. Näytteen biotiittisuomut ovat pääsääntöisesti muuttumattomia

ja plagioklaasistakin vain muutamat rakeet ovat pieneltä osin saussuriittiutuneita.

Kiillegneissinäyte OL.35 on tekstuuriltaan lähinnä granoblastinen, keskirakeinen ja

raitainen. Näytteen kiillepitoisuus on hieman alle 20 o/o, mutta biotiitin ja piniitin yhteen

laskettu osuus on lähes 35 %. Biotiittisuomut esiintyvät melko hyvin raitaisuuden tasoon

suuntautuneina, keskimäärin 1 mm:n mittaisina ja reunoiltaan terävärajaisina rakeina.

Joissain saumoissa tai vyöhykkeissä biotiitti on lähes täydellisesti kloriittiutunutta, mutta

toisaalla esiintyy alueita, joissa biotiitti on täysin muuttumaton ta. K vartsi ja maasälvät

esiintyvät 1 mm:n läpimittaisina pyöreämuotoisina rakeina muodostaen granoblastisen

massan. Plagioklaasi on kiillegneisseille tyypilliseen tapaan koostumukseltaan oligoklaa

sia. Vyöhykkeissä, joissa biotiitti on kloriittiutunutta, myös plagioklaasirakeet ovat 10 - 40

%:n osalta pinta-alastaan saussuriittiutuneita. Muissa osissa saussuriitin pigmentoiman

plagioklaasin osuus on tyypillisesti alle 10 %. Piniittikasaumat ovat keskittyneet 2 - 4

mm:n levyisiin raitoihin, ja kasaumat ovat tyypillisesti pyöreäpiirteisiä ja läpimitaltaan 1 -

2 mm:n mittaisia. Sillimaniittineulaset ovat keskittyneet piniitin yhteyteen, ja ne muodos

tavat usein piniittikasaumien sydänosan.

Näyte OL.37 on mesoskooppisilta piirteiltään kvartsiittityyppinen, mutta sen biotiittipitoi

suus on hieman yli 20 %, joten se luokittuu sovittu ja raja-arvoja käyttäen kiillegneissiksi.

Tekstuuriltaan näyte on granoblastinen ja keskirakeinen keskimääräisen raekoon olleessa

noin 0,5 mm. K vartsia näytteessä on yli 45 %ja se esiintyy pyöreäpiirteisinä, kirkkaina

rakeina. Maasälpärakeet ovat saman muotoisia ja kokoisia sekä tässä näytteessä vain hyvin

vähän muuttuneita. Biotiittisuomut ovat puolen millimetrin mittaisia, kohtalaisen hyvin

suuntautuneita ja kiveen tasaisesti jakautuneita. Myös biotiittisuomut ovat säilyneet lähes

muuttumattomina. Apatiittirakeita tavataan näytteessä pieninä, 0,1 - 0,2 mm:n mittaisina

omamuotoisina rakeina kaikkialla, mitä piirrettä ei voida pitää alueelta aiemmin kuvatuille

kvartsiittisille metasedimenttikiville tyypillisenä ominaisuutena.

Näyte OL.34 edustaa ulkonäöltään myös kvartsiittimaista ja vain vähän migmaattista

gneissityyppiä. Mineraalikoostumukseltaan se on kuitenkin varsin erikoinen, sillä siihen

sisältyy kvartsin ja plagioklaasin lisäksi vain amfibolia sekä muutamiin raitoihin tai

kerroksiin biotiittia ja satunnaisesti granaatteja. Kokonaisuutena näyte on granoblastinen

20

ja varsin pienirakeinen keskimääräisen raekoon ollessa noin 0,5 mm. Amfibolirakeet ovat

0,5 mm:n läpimittaisia ja satunnaisen muotoisia. Kivessä ne esiintyvät itsenäisinä ja usein

muista tummista rakeista irrallisina, vaaleiden mineraalien ympäröiminä rakeina. Mikros

kooppisesti amfibolit ovat väriltään varsin vaaleita tai lähes värittömiä. Joissain vyöhyk

keissä amfibolirakeet ovat muuttuneet voimakkaasti epidootiksi ja muiksi sekundäärisiksi

mineraaleiksi, mutta joissain osissa amfibolit ovat lähes muuttumattomia ja terveitä.

Granaattiporfyroblastit ovat keskittyneet biotiittia sisältäviin raitoihin ja ne esiintyvät

keskimäärin puolen mm:n läpimittaisina pyöreähköinä ja itsenäisinä rakeina. Biotiit

tisuomut ovat satunnaisesti suuntautuneita ja biotiittipitoisissa kerroksissa tasaisesti kiveen

jakautuneita. Niiden pituudet ovat tyypillisesti alle puoli millimetriä. Biotiittirakeet ovat

joissain paikoin lähes muuttumattomia, mutta joissain kohdin ne ovat lähes kokonaisuu

dessaan kloriittiutuneita. Voimakkaimmin muuttuneissa osissa myös plagioklaasirakeet

ovat 10 - 20 %:n osalta pinta-alastaan saussuriittiutuneita, mutta muualla ne ovat lähes

muuttumattomia. Tutkitussa näytteessä voimakkaammin muuttunut osa edustaa noin 20

%:a ohuthieen pinta-alasta.

Tonaliittinäyte OL.31 on kvartsi-maasälpäsuhteittensa perusteella tonaliittinen, ja ulkois

ten piirteittensä perusteellakin se on samanlainen kuin tutkimusalueen tyypilliset tonalii

teiksi nimetyt kivilajit Sisäiseltä rakenteeltaan näyte on suuntautumaton ja lähinnä

granoblastinen. Se sisältää pyöreitä tai pyöreäpiirteisiä kvartsirakeita, joiden läpimitat

vaihtelevat puolesta mm:stä kahteen mm:iin. Plagioklaasirakeet ovat osittain omamuotoi

sia liistakkeita tai pyöreähköjä rakeita, jotka ovat usein vähän suurempia kuin kvartsira

keet. Koostumukseltaan plagioklaasi on oligoklaasia, jonka anortiittipitoisuus (An26) on

vähän suurempi kuin kiillegneisseillä. Plagioklaasirakeiden keskimääräinen raekoko on 2

mm, ja ne ovat vaihtelevasti saussuriittiutuneita. Jotkut rakeet ovat lähes kokonaisuudes

saan saussuriitin pigmentoimia, mutta usein rakeista vain pieni osa on muuttunutta.

Biotiittisuomut ovat 1 - 2 mm pitkiä ja suomut ovat kohtalaisen hyvin suuntautuneita ja

tasaisesti kiveen jakautuneita. Biotiittirakeet ovat kloriittiutuneita vain muutamissa

paikoissa suurimman osan rakeista olleessa täysin terveitä. Apatiittipitoisuus on myös

tässä näytteessä poikkeuksellisen korkea eli 2, 1 %.

Amfiboliittinen näyte OL.32 sisältää sarvivälkettä yli 75 %ja plagioklaasia sekä kvartsia

yhteensä noin neljänneksen. Tekstuuriltaan näyte on granoblastinen ja keskirakeinen

keskimääräisen raekoon ollessa 1 mm. Sarvivälke esiintyy pitkänomaisina tai pyöreähköi

nä rakeina. Plagioklaasirakeet ja kvartsi sijoittuvat amfibolimassan lomaan alle 0,5 mm:n

läpimittaisina rakeina, jotka ovat piirteiltään usein pyöreähköjä. Plagioklaasi on koostu

mukseltaan poikkeuksellista eli lähes puhdasta anortiittia (An92). Näytteen kaikki mineraa

lit plagioklaasia lukuun ottamatta ovat muuttumattomia ja terveitä. Plagioklaasirakeet ovat

pieneltä osin saussuriittiutuneita.

21

Pegmatiittigraniitti OL.36 on karkearakeinen, mutta sen biotiittipitoisuus on poikkeukselli

sen korkea, lähes 8 %. Maasälpä ja kvartsirakeet ovat vierasmuotoisia ja keskimääräiseltä

raekooltaan 2- 4 mm:n mittaisia. Plagioklaasirakeet ovat 20- 40 %:n osalta pinta-alastaan

saussuriittiutuneita, mutta kalimaasälpärakeet ovat lähes muuttumattomia. Tekstuuriltaan

näyte on allotriomorfisgranulaarinen eli kokonaisuudessaan samankaltainen kuin alueen

tyypilliset pegmatiitit.

2.1.2 Mineraalikemia

Kairausnäytteestä OL-KR9 on tehty yhteensä 9 mikroanalysaattorimääritystä; biotiitista 3

kpl, plagioklaasista 4 kpl ja sarvivälkkeestä 2 kpl.

Plagioklaasianalyysien koostumukset on esitetty taulukossa 2-3 sekä Ab-An-Or-diagram

milla kuvassa 2-2.A. Analysoiduista plagioklaaseista kolme sijoittuu verrattaen pienelle

koostumusalueelle Ab-An-Or-kolmion oligoklaasi-kenttään. Neljäs plagioklaasi (OL.32)

poikkeaa huomattavasti muusta ryhmästä. Tämän amfiboliittista peräisin olevan rakeen

An-pitoisuus (An92) on analysoiduista näytteistä korkein.

Biotiitti K(Mg,Fe) 3 (OH,F)lAl,Fe)Si010

Kairausnäytteestä OL-KR9 analysoitu biotiitti (taulukko 2-4) on kemiallisen koostumuk

sensa perusteella lähes muuttumatonta. Kaavaan laskettu kalium vaihtelee välillä 1 ,87

(OL.35)- 1,98 (OL.33). Biotiitin stökiömetrinen kalium-kationien lukumäärä on 2. Vajaus

kyseisestä arvosta ilmaisee useimmiten kloriittiutumisen (muuttumisen) intensiivisyyttä.

Analysoitujen kolmen biotiitin luokittelu päätejäsenten; eastoniitin, siderofylliitin,

flogopiitin ja anniitin suhteen on esitetty kuvassa 2-2.B. Kairausnäytteen OL-KR9 raudan

mooliosuuden (Fe/(Fe+Mg)) vaihtelu on varsin vähäistä, tapahtuen välillä 0,53 - 0,63.

Pienin tämä arvo on suonigneissin (OL.33) biotiitilla. Suhde näyttäisi kolmen tutkitun

näytteen perusteella heijastavan näytteiden kokokivien Fe/(Fe+Mg)-suhteissa ilmenevää

vaihtelua.

,--------

22

Reiästä OL-KR9 analysoidut kaksi sarvivälkettä asettuvat amfiboliluokittelussa mag

nesiosarvivälkekenttään (kuva 2-2.C, taulukko 2-4). Sarvivälkkeen koostumuksessa ei ole

merkittäviä eroavaisuuksia, vaikka toinen näyte on lähes ultramafisesta amfiboliitista ja

toinen kvartsiitiksi lukeutuvasta kivilajista.

Taulukko 2-3. Kairausnäytteestä OL-KR9 analysoitujen plagioklaasien kemiallisia koostumuksia. Plag = plagioklaasi, AFBT = amfiboliitti, KGN = kiillegneissi, SNGN = suonigneissi ja TON = tonaliitti.

Näyte OL.31 OL.32 OL.33 OL35

Syv.(m) 52,90 124,65 162,15 243,60

Kivilaji TON AFBT SNGN KGN

Mineraali Plag Plag Plag Plag

Si02 61,072 44,144 62,310 62,770

Al20 3 24,576 35,399 23,234 23,207

FeO 0,000 0,044 0,022 0,044

CaO 5,532 18,509 4,040 3,809

Na20 8,143 0,949 9,399 9,076

K20 0,398 0,040 0,383 0,242

Total 99,720 99,090 99,390 99,150

Si 10,877 8,227 11,114 11,181

Al 5,155 7,700 4,880 4,868

Fe3 0,000 0,000 0,000 0,000

Ti 0,000 0,000 0,000 0,000

Fe2 0,000 0,007 0,003 0,007

Ca 3,696 3,696 0,772 0,727

Na 2,812 0,343 3,251 3,135

K 0,090 0,010 0,087 0,055

Kationit 19,99 20,05 20,11 19,97

X 16,03 16,00 15,99 16,05 z 3,96 4,06 4,11 3,92

Ab 72,7 8,5 80,8 81,2

An 26,7 91,3 18,8 18,6

Or - 23 02 2,1 1,4

23

Taulukko 2-4. Kairausnäytteestä OL-KR9 analysoitujen mineraalien kemialliset koostumukset. Sarv = sarvivälke, Biot = biotiitti, AFBT = amfiboliitti, KGN = kiillegneissi, KVGN = kvartsiittigneissi, SNGN = suonigneissi ja TON = tonaliitti.

Näyte OL.32 OL.34 Näyte OL.31 OL.33 OL.35 Syv. (m) 124,65 216,35 Syv. (m) 52,90 162,15 243,60 Kivilaji AFBT KVGN Kivilaji TON SNGN KGN Mineraali Sarv Sarv Mineraali Biot Biot Biot

Si02 47,414 46,052 Si02 34,540 34,340 34,423 Ti02 0,836 0,787 Ti02 3,830 2,603 2,469 Al20 3 7,167 8,374 Al20 3 18,160 19,437 19,507

FeO 14,488 16,075 Cr20 3 0,000 0,064 0,019 Cr20 3 0,147 0,071 FeO 22,750 17,159 20,072 MnO 0,217 0,469 MnO 0,334 0,041 0,069

MgO 12,882 10,349 MgO 7,458 8,645 8,704

CaO 11,110 10,584 CaO 0,018 0,022 0,000

Na20 0,205 0,139 Na20 0,047 0,102 0,000 K20 0,349 0,337 K20 9,346 9,473 9,105 NiO 0,001 0,000 NiO 0,000 0,175 0,000 ZnO 0,024 0,000 ZnO 0,080 0,030 0,000

Total 94,840 93,240 Total 96,56 92,09 94,37 TSi 7,054 7,042 Si 5,537 5,616 5,548 TAI 0,946 0,958 AIIV 2,463 2,384 2,452

TFe3 0,000 0,000 AlVI 0,966 1,359 1,251

TTi 0,000 0,000 Ti 0,462 0,320 0,299 Sum_T 8,000 8,000 Fe2 3,050 2,347 2,705

CAl 0,310 0,550 Cr 0,000 0,008 0,002 CCr 0,017 0,009 Mn 0,045 0,006 0,009

CFe3 0,550 0,414 Mg 1,782 2,108 2,091 CTi 0,094 0,091 Ca 0,003 0,004 0,000 CMg 2,857 2,359 Na 0,015 0,032 0,000 CFe2 1,159 1,548 K 1,911 1,976 1,872 CMn 0,014 0,030 0 24 24 24

CCa 0,000 0,000 Fe/Fe+Mg 0,63 0,53 0,56 Sum_C 5,000 5,000 Mg/Fe+Mg 0 37 047 044 BMg 0,000 0,000

BFe2 0,094 0,094

BMn 0,014 0,031

BCa 1,771 1,734

BNa 0,029 0,020

Sum_B 1,908 1,879

ACa 0,000 0,000

ANa 0,030 0,021

AK 0,066 0,066

Sum_A 0,096 0,087

Sum_cat 15,004 14,966

Sum oxy 23,0 23,01

B. Eastonite

3

2

0

Phlogopite

Ab

Fe/(Fe+Mg)

24

Or

Siderophyllite

1

Anni te

c. 1

0 8,0

Tremolite

Actinolite

Ferro-

Actinolite

An

1

TrHb

Act Magnesio-Hbl

• 32 Hbl

.34

Fe-

Act Ferro-Hbl

Hbl

1

7,5 7,0 6,5

TSi

Kuva 2-2. Kairausnäytteen OL-KR9 mineraalien kemiallisiin koostumuksiin perustuvia luokitteludiagrammeja. A. plagioklaasi, B. biotiitti, C. amfiboli. Numero projektiopisteen vieressä viittaa näytenumeroon.

25

2.2 Kokokivikemia

Kokokiven kemiallinen koostumus on analysoitu samoista näytteistä, joista modaalinen

mineraalikoostumus ja muut mikroskooppiset ominaispiirteet on selvitetty. Näytteet OL.33

ja OL.38 ovat suonigneissejä, OL.35 ja OL.37 edustavat kiillegneissipaleosomia ja OL.34

on homogeenista, tasarakeista kvartsiittigneissiä. Näyte OL.31 on tonaliittia ja näyte

OL.36 graniittipegmatiittia ja näyte OL.32 on lähes pelkästä sarvivälkkeestä koostuva

amfiboliitti. Analyysitulokset on esitetty taulukossa 2-5.

Taulukko 2-5. Kairausnäytteen OL-KR9 kivilajien kemialliset koostumukset. AFBT = amfiboliitti, KGN = kiillegneissi, KVGN = kvartsiittigneissi, PGGR = pegmatiittigraniitti, SNGN = suonigneissi. Negatiivinen arvo tarkoittaa määritysrajaa pienempää pitoisuutta.

Näyte OL.31 OL.32 OL.33 OL.34 OL.35 OL.36 OL.37 OL.38

anal. määr Syv.(m) 52,90 124,65 162,15 216,35 243,60 362,10 400,10 500,10

menet. raja Kivilaji TON AFBT SNGN KVGN KGN PGGR KGN SNGN

XRF-F 0,01 Si02 % 60,5 50,1 67,9 70,4 64,3 73,3 60,4 61,4

XRF-F 0,001 Ti02 % 1,110 0,983 0,606 0,528 0,617 0,114 1,120 0,802

XRF-F 0,01 Al20 3 % 17,0 11,7 15,3 12,6 16,9 14,1 16,7 17,5

XRF-F 0,01 Fe20 2 % 6,73 12,30 5,66 4,54 6,48 0,95 6,95 7,89

XRF-F 0,01 MnO% 0,07 0,23 0,04 0,11 0,05 -0,01 0,09 0,03

XRF-F 0,01 MgO% 2,22 10,10 2,54 1,90 3,05 0,29 2,21 2,95

XRF-F 0,01 CaO% 3,40 11,20 1,04 2,64 0,88 0,76 3,96 0,81

XRF-F 0,01 N~O% 3,90 0,64 2,43 1,71 2,25 3,08 3,38 1,93

XRF-F 0,01 K20% 2,77 0,30 3,43 2,45 3,49 5,97 2,80 3,98

XRF-F 0,01 PzOs% 0,55 0,26 0,10 0,09 0,06 0,28 0,62 0,11

NA 0,5 Thppm 5,8 1,1 13 10 17 7,2 9,4 16

XRF-F 10 Rbppm 180 35 267 233 300 224 178 255

XRF-F 10 Yppm 33 21 23 23 31 25 35 30

XRF-F 50 Bappm 702 65 402 257 368 609 917 534

XRF-F 10 Zrppm 609 101 212 259 215 189 563 214

XRF-F 10 Nbppm 30 -10 13 11 17 -10 33 14

XRF-F 10 Srppm 593 243 109 134 106 131 650 121

NA 0,5 Csppm 6 3 14 5 18 4 8 16

ICP 2 Mnppm 525 1570 357 779 434 81 712 292

NA 0,5 Uppm 1,6 1,2 7,9 2,9 4,2 11 4,6 4,3

ISE 20 Fppm 1760 2250 1180 742 1050 233 1680 1180

ISE 50 Clppm 235 -50 97 -50 76 94 88 68

LECO 0,01 S% 0,08 0,32 0,06 0,01 0,02 0,01 0,08 0,06

NA 0,5 Brppm -0,5 -0,5 -0,5 -0,5 -0,5 0,7 -0,5 -0,5

XRF-F 0,01 Cr20 3 % -0,01 0,1 -0,01 -0,01 -0,01 -0,01 -0,01 0,02

XRF-F 0,01 LOI% 0,65 0,55 1,15 3,25 2,05 0,65 0,25 2,2

XRF-F 0,1 SUM%

A/NK 1,81 8,49 1,98 2,31 2,26 1,22 1,94 2,34

Mooli- A/CNK 1,36 1,01 1,77 1,60 2,04 1,15 1,37 2,13

osuuksina Fe/Fe+Mg 0,40 0,62 0,47 0,45 0,48 0,38 0,39 0,43

K/Na 0,47 0,31 0,93 0,94 1,02 1,28 0,55 1,36

"<J. tf'l

0

~

';t. 0 ~

';t. 0

~

';t. tf'l

0 N 0 ~

1 1 1

19 f-

18 f-+31

17 f- 31~ +

37 35

16 f-

+ 15 f- 33

14 f- • ~ 13 1- • 12""'

J.4 • 31 llf-

1 1 1 1 1 1

6 f- • 36

5 f-

+38

4 1- + + 35 33

31fE

3 f-37 • 34

2 f-32

••• 1 1 1 1 1

0,3 f-

• 32

0,2 f-

37 • 0,1 f-

31ö

34

+ + +38 35 36 33

1 1 1 .. 1 1 1

15

• 32

10 1-

37 +38

3ltiJ + 35 + 5 33.

34

1 1 1 .36

40 50 60 70

Si02%

+ Kiillegneissipaleosomi • Amfiboliittinen paleosomi D Tonaliitti

26

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

80

1 1

4 f-

';t. 3 f-N

0 E=

2 f-

31m 1 f- • 32 37+38

+ 35

1 1

1 hD

+ 37

3 1-

';t. 0 +

35 &1 2 t- +38 z

1 1-

• 32

1 1 r T

15

';t. 0 • ~ 10 f- 32

u

5

31 ~37

35

1 3~+ +

1 T

6 1- • 32

s 1-

~ 0 4 1-bQ

::g 3 -

2 f- 38

+ +

31fE 35

1 1- 37

1 1

40 50 60

Si02%

+ K vartsiittigneissipaleosomi • Graniitti

1

+• 33 34 36

1 .•

1

• 36

+ 33

• 34

1 1

33! 36

+1 • 1

+ 33.

34

1 •• 36

70

Kuva 2-3. Kairausnäytteen OL-KR9 kivilajien kemiallisia koostumuksia kuvaavia diagrammeja. Numero projektiapisteen vieressä viittaa näytenumeroon.

-

-

-

...;

-

-

-

-

-

-

-

-

-

80

27

A. 18

15

12

0 ~ + 9 0 ;;4 z

6

3

0 35 75 Si02

B. 80

Rhyolite

Com/Pan

70 ••• Rhyodac1te-Da~

g 60 (/)

50

40 0,001

Zrffi02*0.0001

Cs U Rb Ti Th Ba Y Nb Zr P Sr

+ Kiillegneissipaleosomi • Amfiboliittinen paleosomi D Tonaliitti

+ K vartsiittigneissipaleosomi • Graniitti

Kuva 2-4.A. Kairausnäytteen OL-KR9 kivilajien kemialliset koostumukset totaalialkali-Si02-suhteeseen perustuvalla luokitusdiagrammilla, ja B. Si02-Zr/Ti02-suhteisiin perustuvalla luokitusdiagrammilla. C. Hivenalkuainepitoisuuksien rikastumiskertoimet suhteessa maankuoren yläosan keskikoostumukseen {Taylor & McLennan 1985).

28

Kiillegneissimigmatiittien paleosomia edustava näyte OL.35 sekä suonigneissit OL.33 ja

OL.38 ovat kemialliselta koostumukseltaan varsin samankaltaisia, vaikkakin näytteen

OL.33 kvartsia runsaasti sisältävän leukosomin vaikutus on nähtävissä myös näytteen

korkeahkona Si02-pitoisuutena. Pääalkuainepitoisuudet ovat näytteissä likimain samaa

luokkaa (kuva 2-3), ja erityisen selvästi samankaltaisuus on nähtävissä hivenalkuainepitoi

suuksissa (kuva 2-4.C).

Kiillegneisseille tyypilliseen tapaan näytteiden Al20 3-pitoisuus on 18 %:n tasolla kun

Si02-pitoisuus on 60 %ja laskee 15 %:n lähelle näytteissä, joissa SiO 2-pitoisuus on 70

%:n tasolla. CaO-, MgO- ja MnO-pitoisuudet ovat kaikissa näytetyypeissä lähes saman

suuruisia, mutta alkalipitoisuudet ja etenkin alkalisuhteet vaihtelevat näytteissä merkittä

vämmin. Esimerkiksi K/Na-suhde vaihtelee välillä 0,93 - 1 ,36. Hivenalkuainepitoisuudet

ovat kaikissa metapeliittinäytteissä likimain identtiset ja samansuuruisia kuin maankuoren

yläosassa keskimäärin (kuva 2-4.C). Yläkuoreen verrattaessa näytteiden Cs- ja Rb

pitoisuudet vähän suurempia ja Nb- ja Sr-pitoisuudet vastaavasti pienempiä.

Tekstuuriltaan syväkivimäinen tonaliitti OL.31 ja raitaista kiillegneissipaleosomia

edustava näyte OL.37 ovat puolestaan koostumukseltaan lähes toistensa kaltaisia. Tavalli

siin kiillegneisseihin verrattaessa näytteiden Al20 3-, K20-, Fe 20 3- ja MgO-pitoisuudet

ovat pienempiä ja muut pääalkuainepitoisuudet vähän suurempia (kuva 2-3). Hivenalku

ainepitoisuuksissa merkittävimmät erot tavallisiin metapeliitteihin ovat havaittavissa

selvästi korkeampina Nb-, Zr-, P- ja Sr-pitoisuuksina. Korkea fosforipitoisuus on havaitta

vissa myös modaalisessa koostumuksessa korkeana apatiittipitoisuutena. Tämän ryhmän

jäsenten merkittävin keskinäinen ero on uraanipitoisuudessa, joka on tonaliittisessa

näytteessä lähes yhtä pieni (1,6 ppm) kuin emäksisessä amfiboliitissa.

Kvartsiittinäyte OL.34 on modaalisen koostumuksensa osaltajossain määrin poikkeuksel

linen, amfibolipitoinen kivilaji. Kemiallisesti se on kuitenkin likimain samankaltainen

aiemmin analysoitujen kvartsiittisten metagrauvakoiden kanssa. K vartsiittisten gneissien

ja metapeliittien yhtenä kemiallisena erotusperusteena (Gehör et al. 1996) on pidetty 68

%:n Si02-pitoisuutta, mikä on myös tässä tapauksessa käyttökelpoinen raja-arvo. Ana

lysoidun kvartsiittigneissin Si02-pitoisuus on yli 70 %, millä Si02-pitoisuustasolla näyte

voidaan lukea useimpien komponenttien osalta tyypilliseen peliitti-areniittisarjaan

kuuluvaksi. Ainoastaan CaO- ja MnO-pitoisuudet ovat jossain määrin korkeampia kuin

pelkästä epiklastisesta materiaalista koostuvissa kvartsiittisissa kivilajeissa. Hivenalku

ainepitoisuudet (kuva 2-4.C) ovat kuitenkin samansuuruisia kuin analysoiduissa tavallisis

sa metapeliiteissä.

29

Analysoitu amfiboliitti on modaalisesti lähes puhdas amfibolikivi, jonka Si02-pitoisuus on

noin 50 %. Näytteen Al20 3-pitoisuus on 12 %ja Fe- sekä Mg-oksidipitoisuudet ovat

verrattain korkeita. Samoin CaO-pitoisuus on korkeahko, mutta alkalipitoisuudet hyvin

pieniä. Hivenalkuainepitoisuuksiltaan tämä emäksinen näyte on myös varsin poikkeuksel

linen, sillä lähes kaikki analysoidut hivenalkuainepitoisuudet ovat samansuuruisia tai jopa

pienempiä kuin peliittisissä kivilajeissa. Alkali-Si02-suhteensa perusteella näyte ei vastaa

tavallisisimpia vulkaanisia kivilajeja (kuva 2-4.A), mutta Si02- Zrffi02-suhteen osalta se

on subalkalisen basaltin tyyppinen (kuva 2-4.B).

Analysoitu pegmatiittigraniitti OL.36 on niin 73 %:n Si02-pitoisuutensa kuin muidenkin

pääalkuainepitoisuuksiensa osalta varsin tyypillinen graniitti. Kemialliseen koostumukseen

perustuvien luokitteludiagrammien perusteella näyte luokittuu ryoliitiksi niin totaalialkali

Si02-suhteen kuin Si02-Zrffi02-suhteenkin perusteella (kuvat 2-4.A ja B).

30

2.3 Rakomineraalit

OL-KR9 kairausnäytteestä on tehty yhteensä 713 rakomineraalihavaintoa ja valituista

näytteistä 10 XRD-määritystä. Tutkituissa raoissa esiintyi kalsiittia, rikkikiisua ja joskus

myös magneettikiisua sekä savimimineraaleja, joista yleisimpiä ovat kaoliniitti ja illiitti.

Grafiittia on tavattu muutamista syvyysvyöhykkeistä. Vihertävänsävyisiä, ainakin kloriittia

sisältäviä saviseoksia tavataan varsin usein, ja ne on kartoitettu silmämääräisesti smektii

tiksi. Röntgentutkimuksessa näissä vihreissä saviseoksissa yleisimmäksi savimineraalifaa

siksi on osoittautunut kaoliniitti mutta myös illiittiä on tavattu. Muutamissa raoissa on

lisäksi palygorskiittia, analsiimia ja laumontiittia, mutta niiden esiintyminen on koko

naisuutena vähäistä. Rakomineraalien esiintymissyvyydet ilmenevät kuvasta 2-5 sekä

taulukkoliitteessä 1.

Kairausnäytteissä kalsiittia, rautakiisuja ja savimineraaleja esiintyy muutamia katkoksia

lukuun ottamatta lähes kaikilla kairaussyvyyksillä. Yleisin rakomineraaliseurue sisältää

kaikkia näitä kolmea mineraalia. Grafiittihaarniskapintoja tai grafiittia sisältäviä rakopin

toja tavataan kahdestajaksosta näytesyvyyksiltä 140- 233 mja 428-460 m. Kalsiitin, Fe

sulfidien ja savimineraalien esiintymisessä on myös selviä, yli kymmenen metrin mittaisia

katkoksia.

2.3.1 Rakomineraaliseurueet eri syvyyysväleillä

Syvyysväli 40 - 68,60 m: Kalsiitti-rautakiisuseurue

Syvyysväliltä on tehty vain kuusi rakomineraalihavaintoa, mutta niistä kolmesta on tavattu

sekä karbonaatista että rikkikiisusta koostuva täyte. Vyöhykkeelle on ominaista kiisujen

esiintyminen noin puolen mm:n vahvuisina pesäkkeinä karbonaattilaikkujen tai omamuo

toisista rakeista koostuvan -karbonaattikatteen yhteydessä. Tämän jakson alueella kivilajit

eivät sisällä kovinkaan runsaasti rakoja, mutta vedenjohtavuus on suurehko.

Syvyysväli 68,60- 110,40 m: Kalsiitti-rautakiisu-savimineraaliseurue

Vedenjohtavuus ja rakomäärä ovat tässä vyöhykkeessä yläosassa. Kolmesta raosta on

kartoitettu puolen millimetrin vahvuisia kalsiittilaikkuja yhdessä rikkikiisupesäkkeiden ja

kaoliniittipesäkkeiden kanssa. Muualla vyöhykkeen alueella savimineraali esiintyy

jauhemaisina kaoliniittipesäkkeinä tai smektiittimäisinä, kloriittia sisältävinä ja väriltään

31

vihreinä seoksina. Kaisiitti esiintyy ohuena hilseenä tai alle puolen millimetrin vahvuisina

laikkuina. Rikkikiisu muodostaa tyypillisesti korkeintaan puolen mm:n vahvuisia ja

korkeintaan puolet, tyypillisesti alle 10% raon pinta-alasta kattavia pesäkkeitäja laikkuja.

Syvyysväli 110,40- 123,80 m: Kalsiitti-savimineraaliseurue

Kaoliniittipesäkkeet sekä kalsiittipesäkkeet ja -laikut ovat varsin yleisiä tämän jakson

rakotäytteitä. Kalsiittilaikut ovat tyypillisesti puolen mm:n vahvuisia, mutta kattavat vain

viidenneksen raon pinta-alasta. Kaoliniittilaikut ovat samoin paksuhkoj a, mutta vain

pienellä alueella esiintyviä. Kahdesta raosta on kartoitettu molempia mineraaleja ja useissa

raoissa esiintyy vain toista niistä.


Vyöhykkeelle on tunnusmerkillistä kaikkien rakomineraaliseurueseen kuuluvien mineraa

lien runsas esiintyminen. Kuitenkin vain kolmessa raossa ne kaikki esiintyvät yhdessä.

Karbonaattti esiintyy tyypillisesti noin puolen mm:n vahvuisina pesäkkeinä tai laikkuina,

jotka kattavat 10 - 20 % pinta-alasta. Rikkikiisu muodostaa samoin pesäkkeitä, jotka

kattavat parikymmentä prosenttia raon alasta ja ovat alle 1 mm:n vahvuisia. Savimineraali

on pääasiassa kaoliniittia, joka sekin esiintyy vaihtelevan kokoisina, mutta usein varsin

paksuina laikkuina.

Syvyysväli 141,30- 153,45 m: Kalsiitti-rautakiisu-savimineraali-grafiittiseurue

Tähän vyöhykkeeseen sijoittuu kaksi vettä hyvin johtavaa jaksoa, joiden alueella tai

ainakin välittömässä läheisyydessä tavataan kaikkia seurueseen kuuluvia mineraaleja.

Grafiittia sisältävissä yksittäisissä raoissa ei kuitenkaan esiinny yleensä muita mineraaleja,

ja kalsiitti-kiisu-savimineraalitäytteisistä raoistakin on vain yksi havainto. Kaisiitti esiintyy

pieninä, ohuina pesäkkeinä. Myös kiisut esiintyvät pieninä laikkuina tai pesäkkeinä ja

kaoliniitin esiintyminen on kokonaisuutena hyvin vähäistä.

Syvyysväli 153,45 -162,50 m: Savimineraaliseurue

Tämän eheän ja huonosti vettä johtavan vyöhykkeen alueelta on tehty kolme havaintoa

kaoliniitin esiintymisestä noin puolen mm:n vahvuisena rakotäytteenä.

32

Syvyysväli 162,50 - 168,00 m: Kalsiitti-rautakiisu-savimineraali-grafiittiseurue

Hilseenä tai paksumpina laikkuina esiintyvä kaisiitti ja lähes puolen millimetrin vahvuiset

kiisupesäkkeet ovat tyypillisiä tälle jaksolle. Rikkikiisun ohella on tavattu magneettikiisua

grafiittipitoisesta raosta.

Syvyysväli 168,00 - 182,20 m: Kiisu-savimineraaliseurue

Puolen mm:n paksuisia kiisulaikkuja valkoisen kaoliniitin yhteydessä on tavattu yhdestä

tämän vyöhykkeen raosta. Muissa raoissa on täytteenä pelkästään kaoliniittia tai rikki

kiisua.

Syvyysväli 182,20- 233,30 m: Kalsiitti-kiisu-savimineraali-grafiittiseurue

Kalsiitti, kiisut ja savimineraalit ovat hyvin yleisiä ja niiden esiintyminen on verrattain

runsasta tämän syvyysvälin alueella. Jaksoon sijoittuu useita keskinkertaisen hyvin vettä

johtavia vyöhykkeitä, ja niistä tai ainakin niiden välittömästä läheisyydestä on kartoitettu

kaikkia seurueeseen kuuluvia rakomineraaleja. Grafiittia on tavattu koko raon reunuksen

kattavina haarniskapintoina sekä murrostyyppisissä raoissa satunnaisempina katteina.

Grafiitin yhteydessä kiisu on osin magneettikiisua, mutta myös rikkikiisua esiintyy

grafiitin yhteydessä.

Syvyysväli 233,30 - 241,10 m: Kaisiittiseurue

Syvyysväliltä on tehty ainoastaan yksi rakomineraalihavainto tasaisesta, kattavasta

karbonaatista, joka sijoittuu lähes raottomaan, eheään kivilajiin.

Syvyysväli 241,10 - 263,55 : Kalsiitti-kiisu-savimineraaliseurue

Syvyysvälille sijoittuu kaksi vettä paremmin johtavaa jaksoa, missä tavataan kiisuja

savimineraalitäytteisiä rakoja. Muualla kalsiittia, vihertäviä smektiittimäisiä savimineraali

kasaumia sekä rikkikiisulaikkuja tavataan yleisesti. Kaisiitti muodostaa pieniä, alle

millimetrin paksuisia laikkuja tai vähän vahvempia, koko raon reunuksen peittäviä tasaisia

katteita. Rikkikiisua tavataan kalsiittia yleisemmin ja se esiintyy pieninä, alle 0,5 mm:n

vahvuisina laikkuina. Savimineraalina on jakson alkupäässä vahamainen, vihertävän

sävyinen illiitti ja loppuosassa jauhemainen kaoliniitti. Rakotäytteet ovat kiteytyneet

33

joskus kloriittireunaisiin, joskus kloriitittomiin rakoihin. K vartsiutumisesta on tehty yksi

havainto.

Syvyysväli 263,55 - 271,35 m: Kaisiittiseurue

Tältä syvyysväliltä on tehty muutamia rakomineraalihavaintoja laikkuina tai hilsemäisenä

esiintyvästä kalsiitista. Kivilaji on tämän vyöhykkeen alueella ehyttä, joten rakomineraali

havaintoja on kaiken kaikkiaan hyvin niukasti.

Syvyysväli 271,35- 317,20 m: Kalsiitti-kiisu-savimineraaliseurue

Tämän vyöhykkeen alueella valtaosassa raoista löytyy ainakin puolelta alueelta 0,5 - 1 mm

vahva kalsiittikate. Rikkikiisu esiintyy jakson alkupäässä usein pieninä yksittäisinä rakeina

ja loppuosassa erilaisina laikkuina ja pesäkkeinä. Savimineraalina on tyypillisesti vihertä

vän sävyinen smektiittimäinen seos, jota tavataan noin puolen mm:n vahvuisena savi- tai

jauhemaisina kiteytyminä. Yhdestäkään tämän vyöhykkeen raosta ei ole tavattu kaikkia

kolmea mineraalia, mutta useista, korkeintaan muutaman senttimetrin päässä toisistaan

sijaitsevista raoista niitä kaikkia on kartoitettu.

Syvyysväli 317,20 - 336,55 m: Kaisiitti -savimineraaliseurue

Kaisiitti esiintyy tasaisena, puolen mm:n paksuisena katteena tai ohuina laikkuina joskus

vahamaisen illiitin ja joskus jauhemaisen kaoliniitin kanssa tässä vyöhykkeessä, jossa kivi

on verrattain ehyttä ja huonosti vettä johtavaa.

Syvyysväli 336,55 - 373,35: Täytteettömät raot


Tässä jaksossa kivi on verrattain rikkanaista ja siihen sisältyy kolme vettä hyvin johtavaa

jaksoa. Rakomineraalimäärät ovat kokonaisuutena vähäisiä ja katteiden vahvuudet

tyypillisesti alle 0, 1 mm. Kaisiitti esiintyy ohuina katteina tai pesäkkeinä. Rikkikiisua

tavataan pieninä, omamuotoisina rakeina tai silauksina ja tyypillinen savimineraali on

vihertävää, smektiittimäistä seosta. Yhdestäkään raosta ei ole tavattu kaikkia mainittuja

mineraaleja, mutta useissa on kahta niistä.

34

Syvyysväli 393,00-406,10 m: Täytteettömät raot

Syvyysväli 406,10 - 415,75 m: Kalsiitti-savimineraaliseurue

Kloriittihaamiskapinnat ja niitä joskus kattavat hilsemäiset kalsiittikatteet ja harvinaisem

mat vihreät savikatteet ovat tyypillisiä tämän eheän ja huonosti vettä johtavan jakson

raoille. Yhdestäkään raosta ei ole tavattu molempia seurueeseen kuuluvia mineraaleja

yhdessä, mutta vierekkäisissä raoissa niitä esiintyy.


Tämän jakson alueella kivi on verrattain rikkonaista, mutta yhtään vettä hyvin johtavaa

jaksoa ei sijoitu tälle alueelle. Kalsiittia tavataan tyypillisesti ohuina, alle 0,1 mm:n

vahvuisina laikkuina tai hilseenä. Rikkikiisu esiintyy pieninä, omamuotoisina rakeina ja

savimineraali vahamaisena illiittinä tai vihertävinä smektiittipesäkkeinä.

Syvyysväli 428,55- 460,35 m: Kalsiitti-rautakiisu-savimineraali+/-grafiittiseurue

Ohut hilsemäinen kalsiittikate, pienet omamuotoiset rikkikiisurakeet tai laajemmat

silaukset sekä ohuet kaoliniittipesäkkeet ovat tyypillisiä tämän jakson raoissa. Grafiitti

haamiskapintoja tavataan muutamassa kohdassa ja joskus grafiittia peittää ohut magneetti

kiisusilaus. Syvyysvälillä on yksi rikkonainen ja vettä hyvin johtava jakso. Sen alueella ei

esiinny grafiittia, mutta seurueen muita jäseniä sekä vähäisiä syöpymäpiirteitä on nähtävis

sä.

Syvyysväli 460,35-469,10 m: Rautakiisu-savimineraaliseurue

Kattavia kiisulaikkuja tai pieniä omamuotoisia rikkikiisurakeita yhdessä kaoliniittisaven

kanssa on tavattu kahdesta raosta. Kiisuja, vihertävää smektiittimäistä savea, illiittiä tai

kaoliniittia esiintyy yksinään useammissa näiden lähelle sijoittuvissa raoissa.

35

Syvyysväli 469,10- 479,70 m: Kalsiitti-rautakiisu-savimineraali+/-grafiittiseurue

Hilsemäistä tai vahamaista kaisiittiaja omamuotoisia kiisurakeita tavataan tämän vyöhyk

keen alueella runsaasti. Smektiittisen saven ja illiitin esiintyminen on sitävastoin vähäi

sempää.

Syvyysväli 479,70 - 486,55 m: Rautakiisu-savimineraaliseurue

Karakteristista tälle syvyysvyöhykkeelle ovat varsin tasaisen illiittikatteen reunustamat ja

pieniä, omamuotoisia rikkikiisurakeita sisältävät raot. Joissain raoissa vahamaisen illiitin

lisäksi esiintyy myös harmaata, jauhomaista savimineraalia, ja jakson loppupäässä voi

esiintyä myös kalsiittia.

Syvyysväli 486,55 - 492,80 m: Kalsiitti-rautakiisuseurue.

Tälle syvyysvälille ovat tunnusomaisia kloriittireunaiset raot, joissa on ainakin puolen

millimetrin vaihvuinen, tasainen kaisiittikate ja siinä puolestaan satunnaisesti pieniä

rikkikiisurakeita tai laikkuja.


Tästä syvyysvyöhykkeestä löytyy lähes kaikista raoista hilsemäistä kalsiittia ohuena

katteena, pieniä, omamuotoisia rikkikiisurakeita sekä vahamaista illiittiä tai jauhemaista

kaoliniittia. Kivi on kokonaisuutena varsin ehyttä ja vähärakoista, mutta yksi vettä

paremmin johtava jakso sijoittuu vyöhykkeen alueelle.

Syvyysväli 504,35- 517,75 m: Kalsiitti-savimineraaliseurue

J auhemainen kaoliniitti sekä hilsemäisenä tai laikkuina esiintyvä kaisiitti ovat tyypillisiä,

mutta kuitenkin harvinaisia tämän vyöhykkeen rakotäytteinä. Rakotäytteiden vahvuudet

ovat lähes poikkeuksetta pieniä tässä vyöhykkeessä, jossa kivi on heikosti vettä johtavaa

ja vähän rakoja sisältävää.

36

Syvyysväli 517,75-572,35 m: Kalsiitti-rautakiisu-savimineraaliseurue

Tälle vyöhykkeelle tyypillisiä ovat murrosreunaiset raot, joissa tavataan kalsiittia ohuena

hilseenä tai millimetrin vahvuisena tasaisena katteena ja rikkikiisua ohuina laikkuina tai

pieninä rakeina. Lisäksi esiintyy vaihtelevasti vahamaista illiittiä tai jauhemaista kaoliniit

tia. Joissakin raoissa on molempia savimineraaleja ja jauhemaista kalsiitti-saviseosta

löytyy myös satunnaisesti. Kivi on tämän vyöhykkeen alueella melkohyvin rikkonaistaja

siihen sijoittuu kolme vettä hyvin johtavaa jaksoa. Vettäjohtavissa saumoissa tavataan

tyypillisesti kaikkia kolmea rakomineraaliseurueen jäsentä.

Syvyysväli 572,35- 601,25 m: Savimineraaliseurue

Tämän vyöhykkeen alueelta on tehty runsaasti havaintoja 0,5 - 1 mm:n vahvoista ja

kattavista kaoliniittirakotäytteistä. Kalsiitista ja kiisuista on pari havaintoa. Kaoliniittia

tavataan poikkeuksellisesti yksinään myös vettä hyvin johtavassa vyöhykkeessä.

Kuva 2.5. Kairausnäytteen OL-KR9 rakomineraalit seuraavalla sivulla. RKO = rakoluku, VJK = vedenjohtavuus, KARB = kalsiitti, KIIS = rikkikiisu, SAVI = savimineraalit; kaoliniitti, illiitti, smektiitti, GRAF = grafiitti.

~ Suonigneissi

f ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~~ Kiillegneissimigmatiitti

~ Graniitti/pegmatiitti

ITDJ] Tonaliitti

D K vartsi-maasälpägneissi

37

RKO VJK ~ 1 1 1

0 0 <D ....... 01

• • • • • • • • 1 1 1 1 • • •

100 • • • • • 1 • 1 • • 1 1 • 1 1 • 1 • • • 1 • • • • • 1 • • • • • • 1 1 1

• 200 1 • • • • 1

1 1 • 1 1 • • • • •

1 1 1 • • • • • • • 1 1 • • • • 300 • • • • • • 1 • 1

• • • •

• 1 1 1 1 • • •

1 1 1 • • • 1 1 1

1 • 1 1 • • 1 1 1 • 1 1

1 1 • • 1 • •

1 • 1 • 1 1

1 1 1 •

1 1 1 • 1 • • 1 •

..---------------------

38

3 YHTEENVETO

Olkiluodon tutkimusalueen kivilajit voidaan jakaa mesoskooppisten ominaispiirteidensä

perusteella viiteen päätyyppiin, jotka ovat: 1) migmatiittiset kiillegneissipaleosomit, 2)

kvartsiittigneissipaleosomit, 3) amfiboliittipaleosomit sekä 4) graniitit ja graniittipegmatii

tit sekä 5) tonaliitit. Luokitusta voidaan tarkentaa tarvittaessa modaalisen mineraalikoostu

muksen, kokokiven kemiallisen koostumuksen tai tekstuurin perusteella. Kaikkia näitä

kivilajeja on tavattu myös OL-KR9 näytteessä.

Alueen migmatiiteissa neosomia on tyypillisesti alle 20% kiven tilavuudesta, ja se esiintyy

usein kapeina, mahdollisesti ainakin osin anatektisesti syntyneinä juonina tai suonina,

jotka ovat nyt tehtyjen määritysten perusteella graniittiskoostumuksisia. Tässä yhteydessä

tarkastelluista kairausnäytteistä ei ole voitu tutkia kaikkien neosomityyppien ja -materiaa

lien ominaisuuksia yksityiskohtaisesti, vaan niitä edustamaan on valittu vain muutamia

näytteitä tyypillisimmistä leikkaavista juonista. Aiemmissa tutkimuksissa alueelta on

kuvattu myös muunlaisia neosomityyppejä (Anttila et al. 1992), ja on ilmeistä, että ne

edustavat useita eriluonteisia ja -ikäisiä kehitysvaiheita. Neosomimateriaalin esiintymis

tyylin ja paleosomin gneissiytymisasteen perusteella turbidiittispaleosomiset migmatiitit

on nimetty raitaisiksi kiillegneisseiksi ja suonigneisseiksi (Paulamäki 1989).

Migmatiittien kiillegneissipaleosomit sisältävät tyypillisesti 20 - 40 % biotiittia, 20 - 45 %

kvartsia, 10- 30% plagioklaasiaja alle 20% kalimaasälpää. Joskus niihin sisältyy myös

kordieriittia, sillimaniittia ja satunnaisesti granaattia, jolloin kiillemäärä voi olla edellä

mainittua pienempi, mutta kiilteiden suhde hohkasilikaatteihin on silti sama (kuva 3-1.B).

Tekstuuriltaan kiillegneissipaleosomit ovat granoblastisia ja vaihtelevasti raitaisia.

Keskimääräisen raekokonsa perusteella kiillegneissit on jaettu kartoituksessa pieni-, keski

ja karkearakeiseen tyyppiin, jolloin raekokorajat ovat olleet 1 ja 3 mm. Kairausnäytteessä

OL-KR9 kiillegneissit ovat keskimääräistä karkearakeisempiaja em. luokituksessa ainakin

keskirakeista tyyppiä.

Kiillegneissipaleosomeista analysoitujen plagioklaasien An-pitoisuuksien keskiarvo on

18,7 %, ja kaikki analysoidut plagioklaasit ovat oligoklaasia (kuva 3-2.A). Nyt analysoidut

plagioklaasit ovat tarkasti keskiarvokoostumuksista oligoklaasia. Kiillegneissipale

osomeista nyt analysoidut biotiitit sijoittuvat biotiittiluokitteludiagrammilla (kuva 3-2.C)

hyvin lähelle aiemmin analysoitujen biotiittien koostumuksia, mikä ilmentää kivilajityypin

homogeenista luonnetta. Alueellisesti tarkasteltuna biotiitit edustavat Fe/(Mg+Fe )-suh

teensa osalta keskimääräisiä koostumuksia.

Kvartsiittipaleosomit sisältävät tyypillisesti yli 40 % kvartsia, 20- 50 % plagioklaasia ja

alle 10% kalimaasälpää. Biotiittia niihin sisältyy korkeintaan 15 %ja lisäksi joskus vähän

39

Kvartsi

Alkalimaasälvät

B.

c.

Kiilteet

Kiillegneissit

+ + / + :' \ +t++ / \ + +. -+fp- :• ·' - - - -~+---------! . ~ .

Amfiboliitit

/ . • • •

Amfiboli

Plagioklaasi

+ Kiillegneissipaleosomi • Emäksinen paleosomi D Tonalii tti

+ K vartsiittigneissipaleosomi e Graniitti/pegmatiitti

Kuva 3-1. Tutkittujen kairausnäytteiden modaalisia koostumuksia kuvaavia diagrammeja. A. Graniittisten ja tonaliittisten näytteiden QAP-suhteisiin perustuva luokitusdiagrammi. B. Paragneissipaleosomien kvartsi-maasälpä-kiillesuhteisiin perustuva luokitusdiagrammi. C. Paragneisipaleosomien kvartsi-maasälpä-sarvivälkesuhteisiin perustuva luokitusdiagrammi.

40

Or

Eastooite Sidero!ityllite

B. 1

0 8,0

Tremolite

Actinolite

Ferro-

Actinolite

1 TrHb

Magncsio-Hbl

1

·~ Act

Hbl • Fe-

Act Ferro-Hbl

Hbl

1

7 ,5 7 ,0 TSi

+ kiillegneissipaleosominäyte

o tonaliittinäyte

• amfiboliittinäyte

6,5

c.

2 0 Phlogopite

•• Fe/(Fe+Mg)

+ kvartsiittinen paleosominäyte

e graniitti/pegmatiittinäyte

Kuva 3-2. Mineraalien kemiallisiin koostumuksiin perustuvia luokitusdiagrammeja. A. plagioklaasi, B. Amfiboli, C. biotiitti .

Armitc

41

sillimaniittia. Tekstuuriltaan kvarsiittipaleosomit ovat granoblastisia, tasa- ja pienirakeisia

ja ulkoisilta piirteiltään homogeenisilta vaikuttavia kivilajeja. Neosomin osuus kvartsiitti

gneissijaksoissa on usein selvästi pienempi kuin kiillerikkaammissa kivilajeissa. Kiille

gneissienja kvartsiittigneissien erottaminen voidaan tehdä kvartsin, maasälpienja kiiltei

den keskinäisen määräsuhteen perusteella (kuva 3-1.B) aiemman käytännön mukaisesti

(Gehör et al. 1996). Koska kvartsiitit ja metapeliitit edustavat samojen sedimentaatiop

rosessien tuotteita, voidaan niitä sisältävää metasedimenttikivisarjaa kutsua kokonaisuu

dessaan materiaalin alkuperän kantaa ottamatta peliitti-areniittisarjaksi. Kvartsiittien

joukossa tavatut koostumukseltaan poikkeukselliset, amfibolipitoiset tyypit, joita nyt

tutkittu näytekin edustaa, ovat syntyneet mitä ilmeisimmin karsiutumaila alunperin

karbonaattia sisältäneestä sedimenttimateriaalista. Tällaiset kvartsiitit on nimetty karsi

kvartsiiteiksi. Kuvassa 3-1.C esitettyjen kvartsi-amfiboli-maasälpä-määräsuhteiden

perusteella karsikvartsiitit erottuvat niin amfiboliiteista kuin tavallisimmista kvartsiiteista

kin selvästi.

Peliitti-areniittisarjan kiillegneissien ja kvartsiittigneissien kemiallisia koostumuksia

kuvaavia diagrammeja on esitetty kuvassa 3-3 ja 3-4. Yksittäisen näytteen asema sarjassa

kuvastuu selvimmin joko Si02- tai Al20 3-pitoisuudessa. Sarjan Si02-pitoisimmat näytteet

sisältävät Si02:ta yli 75% ja alimmillaan Si02-pitoisuus on peliittisimmissä näytteissä 55

%:n tasolla, mutta tyypillisesti yli 60 %. Al20 3-pitoisuus on noin 18 %:n luokkaa 55 %

Si02:ta sisältävissä näytteissä ja laskee lineaarisesti 14 %:iin Si02-pitoisuuden noustessa

70 %:iin (kuva 3-3 .A2). Samoilla Si02-pitoisuustasoilla Fe20 3-pitoisuus vähenee 10:stä

3:eenja MgO-pitoisuus 4:stä noin 1 :een prosenttiin. Ti02-pitoisuus on tasaisesti alle 1 %

ja CaO-pitoisuus on vaihtelevasti alle 3 % kaikissa sarjan näytteissä (kuva 3-4.E2).

Alkalipitoisuudet vaihtelevat myös säännöttömästi sarjan eri koostumuksisissa näytteissä

(kuvat 3-4.F2 ja G2).

Karsityyppisten kvartsiittien Si02-pitoisuudet ovat korkeita eli lähes 80 %:n tasoa. Al20 3-

ja Ti02-pitoisuuksiensa osalta näytteet voidaan liittää hyvin peliitti-areniittisarjan Si02-

pitoisimmiksijäseniksi. Fe20 3- , MgO-, CaO ja MnO-pitoisuudet ovat sitä vastoin anomali

sen korkeita (kuva 3-3 ja 3-4). Muut pääalkuainepitoisuudet vaihtelevat peliitti-areniittisar

jan näytteissä niin laajasti, että karsikvartsiittien pitoisuuksia ei voida pitää poikkeukselli

sina tälle sarjalle.

Hivenalkuainepitoisuuksiltaan kaikki peliittiset näytteet ovat keskenään lähes samankoos

tumuksisia ja myös likimain maankuoren yläosan keskikoostumusta vastaavia (kuva 3-

5.A). Maankuoren yläosaan verrattaessa merkittävimmät poikkeamat aiheutuvat korkeah

koista Cs-, U- ja Rb-pitoisuuksista sekä joissain näytteissä pienehkäistä Nb-, P- ja Sr

pitoisuuksista. Muutamat kiillegneissinäytteet sisältävät Zr:a, P:a ja Sr:a selvästi tavalli-

42

pia kiillegneissityyppejä enemmän. Pitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin eräissä tonalii

teiksi luokitelluissa gneissimäisissä granitoideissa ja luonteeltaan samantyyppisiä kuin

emäksisissä kivilajeissa.

K vartsiittisten paleosomien hivenalkuainepitoisuudet ovat keskimäärin vähän pienempiä

kuin peliittisten näytteiden, mutta kokonaisuudessaan kuitenkin samoilla tasoilla (kuva 3-

5.B). Myöskään karsityyppisten kvartsiittien hivenalkuainepitoisuuksissa ei ole oleellisia

eroja peliitteihin tai tavallisiin kvartsiitteihin verrattaessa.

Verrattaessa Olkiluodon alueen kiillegneissien analyysituloksia tyypillisten paleoproterot

sooisten peliittisten ja areniittisten liuskeiden (Huroniset muodostumat Kanadassa ja

Hanersley Basin Australiassa, Taylor & McLennan 1985) koostumuksiin merkittävimmik

si kemiailisiksi eroavaisuuksiksi nousevat suhteellisen pieni Al20 3-pitoisuus ja korkeahko

N~O-pitoisuus. Peliittisten kivilajien Al20 3-pitoisuudet ovat tyypillisesti 25 %:n tasolla 60

% Si02:ta sisältävissä metapeliiteissä, kun ne Olkiluodon kiillegneisseissä ovat lähes 10 %

alempia. 70 % Si02:ta sisältävissä grauvakoissa Al20 3-pitoisuus on 2 - 3 % suurempi kuin

vastaavissa Olkiluodon alueen kvartsiittigneisseissä. N~O-pitoisuudet ovat puolestaan 1 -

3 prosenttiyksikköä korkeampia Olkiluodon kiillegneisseissä kuin tyypillisesti vastaavan

luonteisissa metapeliiteissä. K20-pitoisuudet Olkiluodon gneisseissä ovat samansuuruisia

tai jopa pienempiä kuin vertailukohteina käytetyissä metapeliiteissä tai grauvakoissa.

Samoin muut pääalkuainepitoisuudet ovat likimain samoilla tasoilla kuin tyypillisimmissä

paleoproterotsooisissa paragneisseissä.

Olkiluodon kiillegneisseistä analysoidut hivenalkuainepitoisuudet ovat kokonaisuudessaan

samoilla tasoilla kuin vertailumateriaaleina käytettyjen paleoproterotsooisten kiillegneis

sien pitoisuudet. Esimerkiksi V-pitoisuus on paleoproterotsooisille metasedimenttiyksi

köille luonteenomaisesti n. 3 ppm:n tasolla ja Th!U-suhde on varsin korkea. Olkiluodon

kiillegneisseistä määritetty Th/U-suhde on 5 luokkaa.

Amfiboliitit ovat koostumukseltaan emäksisiä tai jopa ultraemäksisiä. Nyt analysoitu

emäksinen amfiboliitti ·koostu lähes yksinomaan sarvivälkkeestä (kuva 3-1.C). Emäksistä

materiaalia sisältäviksi on tulkittu lisäksi muutamia kemialliselta koostumukseltaan

poikkeuksellisia kiillegneissinäytteitä. Modaaliselta koostumukseltaan amfiboliitit ovat 10

- 30 % kvartsia, 10 - 45 o/o plagioklaasia, 30 - 90 % amfibolia sisältäviä. Biotiittia sisältyy

joihinkin näytteisiin jopa 20 %, mutta kaikissa biotiittia ei ole lainkaan. Kaikkia mahdolli

sia koostumustyyppejä ei ole analysoitu, ja petragrafisin perustein emäksistä materiaalia

sisältäviä tyyppejä on tuskin mahdollista erottaa puhtaista metapeliiteistä, sillä molemmat

voivat olla nykymuodossaan jokseenkin samankaltaisia kiillegneissejä. Runsaasti emäksis

tä materiaalia sisältävät gneissit ovat kuitenkin selviä amfiboliitteja. Ne ovat tekstuuriltaan

pieni- ja tasarakeisia sekä selvästi suuntautuneita. Usein niissä on vähemmän leikkaavaa

43

graniittista juoniainesta kuin tavallisissa kiillegneissipaleosomeissa eli kokonaisuudessaan

amfiboliitit ovat vähemmän migmaattisia. Modaalisen koostumuksensa perusteella ainakin

analysoidut amfiboliittiset paleosomit voidaan erottaa muista paragneissityypeistä runsaan

maasälpäpitoisuutensa ansiosta (kuva 3-l.B) ja selvimmin amfibolipitoisuutensa ansiosta.

Amfibolin, kvartsin ja maasälpien keskinäisen määräsuhteen perusteella amfiboliitit

erottuvat yli 20 % amfibolia sisältävinä koostumustyyppeinä (kuva 3-1.C).

Amfiboliiteista analysoidut plagioklaasit ovat selvästi anortiittirikkaampia kuin muiden

kivilajityyppien plagioklaasit. Aiempien analyysien perusteella An-pitoisuuden vaihteluvä

li oli 39 - 45 %, mutta nyt analysoitu plagioklaasi oli lähes puhdasta anortiittia (kuva 3-

2.A). Analysoidut amfibolit ovat Leaken luokittelun mukaisesti samanlaista magnesiosar

vivälkettä, kuin muissakin metamorfisissa kivilajeissa alueella (kuva 3-2.B).

Kemiallisesti nyt analysoitu amfiboliitti on koostumukseltaan emäksinen, mutta minkään

pääalkuainepitoisuuden suhteen se ei näytä kuuluvan samaan sarjaan aiemmin analysoitu

jen emäksisten kivilajien kanssa (kuvat 3-3 ja 3-4). Amfiboliiteista yksi aiemmin analysoi

tu näyte edustaa homogeenista, mahdollisesti laava- tai tuffisyntyistä kivilajia. Kyseisen

näytteen Si02-pitoisuus on noin 50 % eli likimain sama kuin nyt analysoidun amfiboliitin

Si02-pitoisuus. Muut analysoidut näytetyypit edustavat joko runsaasti peliittistä materiaa

lia sisältäviä sekasedimenttejä tai Si02:ta poikkeuksellisen vähän eli vain 42 - 45 %

sisältäviä amfiboliitteja.

Pääalkuaine-ja hivenalkuainepitoisuuksiin perustuvien luokitusdiagrammien (kuva 3-6,

Cox et al. 1979, Winchester & Floyd 1977) mukaan aiemmin analysoidut amfiboliittinäyt

teet luokittuvat basalteiksi tai alkalibasalteiksi, mutta nyt analysoitu emäksinen kivi ei

vastaa pääalkuainepitoisuuksiensa perusteella, esimerkiksi pienen totaalialkalimääränsä

takia mitään tavallista magmakiveä. Si02:ta vähiten sisältävät amfiboliitit ovat eräiltä osin

alkalibasalttien (Carmichael et al. 1974) kaltaisia, mutta nyt analysoidun näytteen alkalipi

toisuus on yhtä pieni kuin mainituissa ultraemäksissä näytteissä. Postoripitoisuus on

emäksisissä näytteissä tyypillisesti korkea, mutta nyt analysoidun amfiboliitin P 20 5-

pitoisuus on-pieni (kuva 3-S.C). Alkali-rauta-magnesiumsuhteen-perusteella (kuva 3-7 .B 1,

lrvine & Baragar 1971) emäksiset näytteet ovat lähinnä kalkki-alkalisten emäksisten

vulkaniittien kaltaisia, mutta nyt analysoitu näyte projisoituu tholeiittikenttään ultramafis

ten näytteiden kanssa. Hivenalkuainesuhteittensa perusteella analysoidut näytteet vastaavat

lähinnä kalkkialkalisia basaltteja tai saarikaaren basaltteja (kuva 3-7.B2 ja B3, Mullen

1983, Pearce & Cann 1973), mutta nyt analysoitu amfiboliitti poikkeaa korkean MnO- ja

Zr-pitoisuutensa ansiosta selvästi muista amfibolia runsaasti sisältävistä kivilajeista.

Tavallisesti emäksistä materiaalia sisältävien näytteiden hivenalkuainepitoisuudet poikkea

vat puhtaista peliiteistä suurten F-, Ti-, P- ja Sr-pitoisuuksien, korkeahkojen Ba- ja Y-

44

pitoisuuksien sekä pienehköjen Cs-, U-, Rb- ja Th-pitoisuuksien perusteella (kuva 3-5).

Nyt analysoidussa amfiboliitissa lähes kaikki hivenalkuainepitoisuudet ovat pienempiä

kuin muissa amfiboliiteissa, mikä näkyy hyvin selvästi hivenalkuainepitoisuuksia kuvaa

vassa rikastumiskerroindiagrammissa (kuva 3-4.C). Hivenalkuainepitoisuuksien lisäksi

kaikki emäksistä materiaalia sisältävät gneissit voidaan erottaa tavallisista peliiteistä

Al20/Si02-suhteen (kuva 3-6.E) tai Ca0/Si02-suhteen perusteella (kuva 3-6.F).

Syväkivimäiset graniitit ovat tekstuuriltaan keski- ja tasarakeisia sekä biotiittia ja musko

viittia sisältäviä kivilajeja. Pegmatiitit ovat puolestaan karkearakeisia, vaaleita kivilajeja.

Ne sisältävät muskoviittia, biotiittia ja joskus granaatteja. Modaalisen koostumuksensa

perusteella (kuva 3-1.A) näytteet ovat tyypillisesti graniittiskoostumuksisia. Yksi kvart

sisyeniittinen koostumus on saatu karkearakeisesta pegmatiitista, joten se ei välttämättä

kerro edes kyseisen pegmatiitin todellista kokonaiskoostumusta. Graniitit ovat kemialli

sesti pääkomponenttien osalta lähes vakiokoostumuksisia (kuvat 3-3 ja 3-4) sisältäen lähes

70% tai enemmän Si02:ta, 13- 16% Al20 3:aja hyvin vähän titaania, rautaa, magnesiumia

ja kalsiumia. Alkalipitoisuudet ovat sitä vastoin korkeita eli K20-pitoisuus on yli 4% ja

Na20-pitoisuus 2 - 5 %. Pitkälle graniittiutunut paragneissi poikkeaa muista granitoidityy

peistä selvästi mm. pienemmän Si02-pitoisuutensa takia.

Pegmatiitit ovat modaalisesti graniittisia ja pääalkuainepitoisuuksiin perustuvan luokitus

diagrammin perusteella ne myös vastaavat tyypillisiä graniittisia kivilajeja (kuva 3-6.A).

Pääkomponenttien osalta ne eivät juurikaan poikkea muista alueen granitoideista. Ka

liumia yli 6 % sisältävät pegmatiittinäytteet ovat osaksi granaattipitoisia. Kemiallisesti

nämä pegmatiitit poikkeavat granaatteja sisältämättömistä tyypeistä ainoastaan korkeam

man MnO-pitoisuutensa takia. Granaattipitoiset pegmatiitit sisältävät MnO:ta noin 0,06 %,

kun muissa pegmatiittityypeissä sitä on usein alle 0,01 %. Nyt analysoitu pegmatiitti ei

sisällä granaattejaja se vastaa kemiallisesti alueen muita vaaleita, granaattia sisältämättö

miä pegmatiittej a.

Granitoidien A/CNK-suhteet vaihtelevat välillä 1,08- 1,14 ja A/NK-suhteet välillä 1,11 -

1,21, eli ne luokittuvat peralumiinisiksi (kuva 3-7.A). Mooliosuuksina esitetty

Mg/(Mg+Fe)-suhde on myös varsin pieni vaihdellen välillä 0,24- 0,27. Hivenalkuainepi

toisuuksiin perustuvassa kemiallisessa luokituksessa pegmatiitit luokittuvat dasiiteiksi tai

trakyandesiiteiksi (kuvat 3-6.C ja D). Hivenalkuainepitoisuuksiltaan granaattipitoiset

pegmatiitit ovat likimain toistensa kaltaisia. Ne erottuvat muista tyypeistä selvimmin

pienten Ti-, Th- ja Zr-pitoisuuksiensa ansiosta (kuva 3-5.E). Nyt analysoitu pegmatiitti on

hivenalkuainepitoisuuksiltaan lähinnä alueen migmattiittien kaltainen, eli hivenalkuainei

den rikastumiskertoimet suhteessa yläkuoreen ovat kaikkien komponenttien osalta lähellä

yhtä (kuva 3-5.F), eli tältä osin se ei vastaa mitään aiemmin identifioitua pegmatiittilajia.

~ ~

0 N -<

~ N

0 ...... E--1

18

16

14

12

• • 4 •• 3

2

15

•• 10

5

9

•• 6

3

40

~------

1

• •

1 1

• •

1 1

• •

1 1

• •

1

50

0

•

•o

0

•

•

Al

+ +

Bl

+ +

Cl

+ +

Dl

0 + +

50

+ Kiillegneissipaleosomi

' 1

+

+

• Amfiboliittinen paleosomi D Tonaliitti

45

1 1 1 1

A2 A3

-W+ -

+ + +:~:~ D

~,;t 0 D -

+ \~ • +:< - -

\ : - -

• 1 l •• 1 1 1 1

B2 1 1

B3 -

-

-

D + + Do -

-lf~~~~,; • •• ~ 1 1 1 1 r 'W

C2 C3

- D

Do - • ••

1 1 1 1 1 1 1

D2 D3

-

- 0

Do - • ••

1 1 1

60 70 50 60 70 Si02%

• Kvartsiittigneissipaleosomi • Graniitti/pegmatiitti ::-· Lindberg & Paanasen (1991) esittämä tulos

Kuva 3-3. Olkiluodon tutkimusalueen kivilajien pääalkuaineainepitoisuuksia kuvaavia diagrammej a.

15 •

• ~ 10 u

5

4

~ 0 3

~ z 2

1

• •

1 1

•

El

+ Fl

+ • +

0

•• •

8

~ 6

0 ~ 4

2

~

••

0,2 0 ••

~ 0,1

40

1 1

• ••• 1

• •

1

50

Gl

+ ~ +

Hl

0

• +

+

50


+

+

+

+

• Amfiboliittinen paleosomi 0 Tonaliitti

46

1 1

++

*~*&fi!;f 1 1

1 1 1 1

1 1 1 1

++ •

++:,!~~ .~; 1 1

60 70

Si02%

E2

• • F2

•

•

G2

•• H2

•

• 50

0

D

D

0

1

00

1 1

D 0

1 1

oo

1 1

0

0

1

60

+ K vartsiittigneissipaleosomi • Graniitti/pegmatiitti

1

. -1

0 •

•• • ••

1 1

• '· ()

• 0 •

1 1

••• • . (). 70

E3

-

-

F3

G3

H3

Lindberg & Paanasen (1991) esittämä tulos

Kuva 3-4. Olkiluodon tutkimusalueen kivilajien pääalkuaineainepitoisuuksia kuvaavia diagrammej a.

t: = ,_ u ,_ ~ c.. c.. e ~

Q..

§ 00

..... "' = u ,_ ~ c..

~ c.. §

00

47

20

10

0,1

0,01

10

0,1

F.

Cs U Rb Ti Th Ba Y Nb Zr P Sr


+ K vartsiittigneissipaleosomi

• Amfiboliittinen paleosomi

o Tonaliitti

• et Graniitti/pegmatiitti

Kuva 3-5. Olkiluodon kairausnäytteiden hivenalkuainepitoisuuksien rikastumiskertoimia suhteessa yläkuoren keskikoostumukseen.

18

15

'$-12

0 ~ 9 + 0 ~ z 6

45 55 65

Si02%

80

70

~ N

Q 60 rJJ

50

E Bas-Tradl-Neph

40 0,001 0,01 0,1

18,00

'$- 16,00

8 ..5::1 < 14,00

12,00

Zr/TiOz*O.OOOI

E.

• • 40

SiOz%

+ Kiillegneissi + K vartsiittigneissi • Amfiboliittinen paleosomi o Tonaliitti • Graniitti/pegmatiitti

48

75

10

B. 600,00

500,00 Gr811ll~

e 4oo,oo 0. 0.

~ 300,00

200,00

100,00

D.

0 0 0 0 * ö 0,1

~ 1::; N

0,01

F 0,001

0,01

~ <al 10,00 u

5,00

0,00 40

F.

Lindberg & Paanasen (1991) esittämä analyysitulos

· .. 1 D foj ..... _.·"·!.:· .-:::-:.

TiOz%

SubAJkdne ~slllt

• •

0,1

NbN

Si02%

AIII.-Bas

10

80

Kuva 3-6. Pääalkuainepi toi suuksiin ja hi venalkuainepi toi suuksiin perustuvia luokitusdiagrammeja (A, B, C ja D), sekä tutkittujen kairausnäytteiden Al203tSi02- (E) ja CaO/Si02-pitoisuuksia (F) kuvaavia diagrammeja.

49

FeOt

2,80 Peralumlnmu

2,40

2,00

~ § ~ 1,60 •

1,20

0,80

0,40 O,S 1,0 1,5 2,0 Na20tKzO MgO

ACNK

Ti02 1000

100

10

y

Ti/100

1000

100

10

VAG ORG

Zr

Y+Nb

• Graniitti/pegmatiitti o Tonaliitti • Amfiboliittinen paleosomi .. Lindberg & Paanasen (1991) esittämä analyysitulos

Syn-Colg = syn collisional granites, V AG = volcanic arc granites,WPG = within plate granites, ANK = Al/(Na+K) mooliosuuksina, ACNK = Al/(Ca+Na+K) mooliosuuksina, CAB = calc-alkaline basalts, IAB = island arc basalts, IAT = island arc tholeites, OlA= ocean island andesites.

Kuva 3-7. Graniittisten, tonaliittistenja amfiboliittisten näytteiden koostumuksa pää- ja hivenalkuainepitoisuuksiin perustuvilla luokitusdiagrammeilla.

A.

• • + •

<!1.

•

.. 0 !

T

)·(

+

+ ++ • + 0

++ ..>~~::::: + &l >t.•

+~,; .x

+ 4d

50

•

400

e 300

~ ~

u 200

B.

100 ••

D. 1,5

~ 00 • •

0,5

>< .><

_,,..:-=.. _

• + + + ;(

~~~+~ •• • 40 50 60 70 80 40 50

Si02% Si02%

+ Kiillegneissipaleosomi + K vartsiittigneissipaleosomi • Graniitti/pegmatiitti

•• 80

• Amfiboliittinen paleosomi 0 Tonaliitti Lindberg & Paanasen (1991) esittämä tulos

Kuva 3-8. Olkiluodon tutkimusalueen kairausnäytteiden kivilajien Br-, Cl-, F- ja S-pitoisuuksia kuvaavia diagrammeja.

51

Tonaliiteiksi on nimetty alueelta tavatut vaihtelevasti raitaiset ja gneissimäiset kivilajit,

jotka ovat yleispiirteiltään aina jossain määrin syväkivimäisiä. Tähän luokkaan liitetyt

näytteet ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta QAP-suhteidenkin perusteella tonaliittisia

(kuva 3-l.A). Analysoidut plagioklaasit ovat kemiallisesti peliittejä vastaavissa tonaliiteis

sa oligoklaasia ja emäksisemmässä tyypissä labradoriittia (kuva 3-2.A). Biotiitit ovat

tehtyjen analyysien mukaan (kuva 3-2.e) myös samankaltaisia kuin tyypillisissä kiille

gneisseissä ja joissakin emäksisemmissä kivilajeissa.

Pääalkuainepitoisuuksiltaan tonaliitit ovat osittain alueen kiillegneissien ja osittain alueen

amfiboliittien kaltaisia (kuvat 3-3 ja 3-4). Myös hivenalkuainepitoisuuksissa tämä saman

kaltaisuus on selvästi havaittavissa (kuva 3-S.D). Näin tonaliitteja voidaankin pitää

paragneisseistä osittain sulaneina ja uudelleenkiteytyneinä kivilajeina, joiden kemialliset

koostumukset vastaavat useiden komponenttien osalta hyvin tarkasti lähtömateriaalin

koostumusta. Metasomaattisia muutoksia voi olla havaittavissa esimerkiksi kivien

alkalipitoisuuksissa, mutta toisaalta samanluonteisia metasomaattisia muutoksia voi liittyä

myös migmatiittisiin gneisseihin. Siksi tekstuuriltaan syväkivimäisiä tonaliitteja ja

vastaavan koostumuksisia, selvästi gneissimäisinä säilyneitä kivilajeja ei ole mahdollista

erottaa kemiallisesti toisistaan.

Kaikkien analysoitujen näytetyyppien Br-pitoisuudet ovat alle 2 ppm:n tasolla eikä mitään

selvää eroa ole havaittavissa eri kivilajien välillä (kuva 3-8.A). ei-pitoisuudet ovat

kiillegneissipaleosomeissa tyypillisesti alle 150 ppm:n tasolla, kvartsiittisissa paleosomeis

sa vähän pienempiä ja emäksisissä paleosomeissa tyypillisesti alle 100 ppm (kuva 3-8.B).

Graniittien el-pitoisuudet ovat kiillegneissien tavoin alle 150 ppm, mutta tonaliittisissa

paleosomeissa ei-pitoisuudet ovat systemaattisesti 200- 300 ppm:n tasolla. F-pitoisuudet

ovat analysoiduissa emäksisissä näytteissä korkeimpia eli yli 2000 ppm. Kiillegneisseissä,

tonaliiteissa ja kvartsittisissa paleosomeissa F-pitoisuus näyttää pienetyvän systemaattises

ti Si02-pitoisuuden nousun myötä vaihteluvälin ollessa 2000 - 1000 ppm (kuva 3-8.e).

Rikkipitoisuus on kiillegneisseissä, kvartsiittigneisseissä ja graniiteissa tyypillisesti hyvin

pieni, alle 0,2 %. Emäksisissä näytteissä rikkipitoisuus on vähän suurempi ja muutamissa,

Si02:ta noin-65 %·sisältävis-sä kiillegnei's-seissä rikkiä voi olla-yli prosentti (kuva 3-8.D).

Toimeksiantoon kuuluva rakomineraaliselvitys pohjautuu makroskooppiseen ja stereomik

roskooppiseen kartoitukseen. Tavoitteena on ollut määrittää eri rakomineraalifaasien

esiintymisvyöhykkeet keskittyen parhaiten vettäjohtaviin vyöhykkeisiin. Rakomineraalien

tarkka keskinäisten ikäsuhteiden arvioiminen edellyttää mikroskooppisia ja elektronimik

roskooppisia tutkimuksia (Blomqvist et al. 1992), joita toimeksiantoon ei ole tässä

vaiheessa sisällytetty. Rakomineraalifaasien keskinäisiä ikäsuhteita on voitu tarkastella

vain poikkeustapauksissa silloin, kun päällekkäin kiteytyneet mineraalifaasit ovat olleet

dimensioiltaan sellaisia, että ne on voitu identifioida käytetyillä menetelmillä.

52

Kalsiittikiteytymät ovat tutkitussa näytteessä vahvuudeltaan tyypillisesti alle 1 mm paksuja

ja vain harvoin sitä paksumpia. Kaoliniittia sisältävissä raoissa on toisinaan kalsiitista

koostuva sydänosa, jolloin kalsiitin kiteytyminen on selvästi kaoliniitin muodostumista

myöhäisempi tapahtuma. Grafiittilaahuspintojen peitteenä on myös tavattu hilsemäistä

kalsiittikatetta. Kalsiittiset rakopinnat saattavat olla puolestaan ohuen rikkikiisukalvon

kattamia. Tavallisimmin kalsiitti, kaoliniitti ja rautakiisut esiintyvät kuitenkin vierekkäisi

nä, joskus jopa 0,5 mm:n vahvuisina täytteinä, jolloin niiden kiteymisjärjestystä on

mahdotonta arvioida.

Rautakiisuja esiintyy lähes kaikilla syvyyksillä. Tyypillisesti rautakiisu on rikkikiisua, joka

voi esiintyä muita rakomineraaleja peittävinä katteina tai ainoana peitteenä suoraan kiven

päällä. Kiisulaikkujen halkaisijat ovat tyypillisesti alle 2 cm ja niiden vahvuudet voivat

vaihdella juuri havaittavasta aina 1 - 2 mm:iin saakka. Toisinaan tällaiset katteet täyttävät

nähtävissä olevan rakopinnan kokonaisuudessaan. Joskus tavataan myös omamuotoisia

rikkikiisukiteitä yhdessä muiden raontäytemateriaalien, karbonaatin tai harvemmin

savimineraalien ympäröimänä. Harvinaisempi magneettikiisu esiintyy tyypillisesti grafiitin

yhteydessä, mutta grafiitin kanssa on tavattu myös rikkikiisukiteytymiä.

Savimineraaleista muodostuvat rakotäytteet ovat enimmillään noin 3 mm paksuja, mutta

useimmin alle 0,5 mm. Kaoliniittia tavataan löyhänä, jauhomaisena massana tai tiiviimpä

nä, valkoisena katteena. J auhemainen kaisiittiseos sisältää tyypillisesti myös kaoliniittia.

llliitti esiintyy vihertävänä, läpikuultavana ja saippuamaisena massana sekä harmaana tai

vihertävänä multamaisena muunnoksena, jonka alueen muissa kairausnäytteissä on todettu

sisältävän joskus montmorilloniittia. Tästä näytteestä montmorilloniittia ei ole identifioitu.

Grafiittia tavataan harvakseltaan kahdessajaksossa sekä haarniskapintoina että epätasais

ten murrospintojen peitteinä. Grafiitin yhteydessä tavattava rautakiisu on tyypillisesti

magneettikiisua, mutta joskus sen kanssa tavataan myös rikkikiisua.

Kvartsiutuneista rako13innoista on ·muutamia havaintoja, -mutta selvästi vähemmän kuin

esimerkiksi OL-KR2 kairausnäytteen alaosassa tai OL-KR4:n yläosassa.

Syöpyneitä rakopintoja ja heikosti rapautuneita on tavattu muutamilta syvyystasoilta.

Merkittävimmät rapaumat liittyvät ruhjeisiin, joiden alueella kivilaji on laaja-alaisesti

rikkanaista ja esimerkiksi maasälvät voivat olla läpikotaisesti kaoliiniksi muuttuneita.

Kairausnäytteet on jaettu eri syvyysvyöhykkeisiin sisältämiensä rakomineraaliseurueiden

perusteella (Gehör et al. 1996). Tässä raportissa esitetty luokittelu on tehty tavallisten,

53

runsaina ja taajaan tavattujen mineraalispesiesten perusteella. Rakomineraaliseurueeksi on

tässä tutkimuksessa luettu sellainen mineraaliryhmä, jonka jäsenet esiintyvät yleisinä

tietyn kairausnäytejakson rakopinnoilla, ja joita kaikkia tai ainakin useimpia on tavattu

yhdessä muutamilta syvyysvyöhykkeeseen kuuluvilta rakopinnoilta. Niiden synnyn ei

kuitenkaan tarvitse olla samanaikainen tapahtuma. Tavatut seitsemän mineraaliseuruetta

on esitetty alla. Kunkin seurueen nimen jälkeen on ilmoitettu suluissa ao. seurueen %

osuus näytepituudesta yhteensä mukaan lukien tutkittava kairanreikänäyte ja aiemmin

tutkitut näytteet (Gehör et al. 1996). Kuvassa 3-9 on esitetty eri rakomineraaliseurueiden

esiintymispaikkoja kuvaava malli.

Kaisiittiseurue (0, 7 %)

Kalsiitti-savimineraaliseurue (1 0,3 %)

Kalsiitti-rautakiisuseurue (0,5 %)

Kalsiitti-rautakiisu-savimineraaliseurue ( 41,5 %)

Kalsiitti-rautakiisu-savimineraali±grafiittiseurue (29 ,8 %)

Rautakiisu-savimineraaliseurue (10,7 %)

Savimineraaliseurue (6,2 %)

Vedenjohtavuudella ei tämän selvityksen perusteella vaikuta olevan suoraa korrelaatiota

rakomineraaliseurueisiin, vaan vettä parhaiten johtaviin vyöhykkeisiin tai niiden välittö

mään läheisyyteen sisältyy samoja rakomineraaleja kuin ulkopuolellekin. Kivilajiympäris

töllä ei myöskään vaikuta olevan selvää vaikutusta rakomineraaliseurueiden koostumuk

seen. Vettä hyvin johtavissa vyöhykkeissä ei kuitenkaan tavata savimineraaleja 70 m:n

kairaussyvyystason yläpuolelta. Toisaalta 570 m:n kairaussyvyystason alapuolelta vettä

johtavasta vyöhykkeestä ja sen ympäristöstä on kartoitettu pelkästään savimineraaleja.

Näiden jaksojen väliltä hyvin johtavien vyöhykkeiden alueilta on kartoitettu usein kalsiit

tia, kiisuja sekä kalsiittia. 150 m:n kairaussyvyydellä esiintyy myös grafiittia vettä hyvin

johtavan vyöhykkeen ympäristössä, mutta muualla grafiittihavainnot eivät näytä sijoittu

van vettä parhaiten johtaviin jaksoihin.

D Ei näytettä

II Savimineraali

54

Rautaki isu-savim ineraal i

Kalsiitti-savim ineraali

• Kaisiitti

D Kalsiitti-rautakiisu

1 ;- 1 Kalsiitti-rautakiisu-savim ineraali

0.00

• Kalsiitti-rautakiisu-savimineraali+/-grafiitti

• Kalsiitti-rautakiisu-savimineraali-grafiitti

p

~

Kuva 3-9. Rakomineraaliseurueiden esiintymisalueet Olkiluodon tutkimusalueen kairausnäytteissä. Pystykoordinaatti on esitetty metreinä merenpinnan yläpuolella.

55

Lähdeluettelo

Anttila, P. (toim.), Paulamäki, S., Lindberg, A., Paananen, M., Koistinen, T., Front., K. &

Pitkänen, P., 1992. Olkiluodon alueen geologiset olosuhteet, yhteenvetoraportti.Työraport

ti 92-43. Teollisuuden Voima Oy, Helsinki.

Blomqvist, R. & Nissinen, P., 1992. Olkiluodon rakomineraalien ajoitustutkimus. Työra

portti 92-27. Teollisuuden Voima Oy, Helsinki.

Carmichael, /., Turner, F. & Verhoogen, J., 1974. Igneus Petrology. McGraw-Hill Book

Company, New York.

Cox, K., Bell, J. & Pankhurst, R., 1979. The interpretation of igneous rocks. George Allen

& Unwin, London.

Gehör, S., Kärki, A., Määttä, T., Suoperä, S. & Taikina-aho, 0., 1996. Eurajoen Olki

luodon kairausnäytteiden petrologia ja matalan lämpötilan rakomineraalit Työraportti

PATU-96-42. Posiva Oy, Helsinki.

Irwine, T. & Baragar, W., 1971. A quide to the chemical classification of common

volcanic rocks. Can. J. Earth Sci. 8:523-548.

Lindberg, A. & Paananen, M., 1991. Eurajoen Olkiluodon kallionäytteiden petrografia,

geokemia ja geofysiikka, kairanreiät KR1, KR2, KR3, KR4 ja KR5. Työraportti 90-10.

Teollisuuden Voima Oy, Helsinki.

Mullen, E., 1983. Mn0/Ti0/P20 5: a minor element discriminant for basaltic rocks of

oceanic environments and its implications for petrogenesis. E. P. S. L. 62:53-62.

Paulamäki, S., 1989. Eurajoen Olkiluodon kallioperän kivilaji- ja rakokartoitus. Työra

portti 89-25, Teollisuuden Voima Oy, Helsinki.

Pearce, J. & Cann, J., 1973. Tectonic setting of basic volcanic rocks determinated using

trace element analyses. E. P. S. L. 19:290-300.

Pearce, J., Harris, N. & Tindle, A., 1984. Trace element discrimination diagrams for the

tectonic interpretation of granitic rocks. J. Petrol.25:956-983.

Pöllänen, J & Rouhiainen, P., 1996. Flow measurements at the Olkiluoto site in Eurajoki,

boreholes KR9 and KR10. Työraportti PATU-96-44e. Posiva Oy, Helsinki.

56

Rautio, T., 1996. Syväkairaus OL-KR9 Eurajoen Olkiluodossa. Työraportti 96-32. Posiva

Oy, Helsinki.

Simonen, A., 1980a. Pre-Quaternary Rocks ofFinland 1:1000000, Geol. Surv. Finland.

Simonen, A., 1980b. The Precambrian in Finland. Geol. Surv. Finland Bull. 304, 58 p.

Suominen, V., 1991. The chronostratigraphy of southwestero Finland with special referen

ce to Postjotnian and Subjotnian diabases. Geol. Surv. Finland Bull. 356.

Taylor, S. & McLennan, S., 1985. The Continental Crust, its Composition and Evolution.

Blackwell Sci. Publications, London.

Vaasjoki, M., 1977. Rapakivi granites and other post-orogenic rocks in Finland: their age

and the lead isotopic composiotion of certain associated galena mineralizations. Geol.

Surv. Finl. Bull. 294.

Vaasjoki, M. & Huhma, H., 1992. Radiometric ages of Finnish rocks. The Geochemical

Atlas of Finland, Part 2: Tili, 67-69.

Varma, A., 1976. On the petrochemistry of of rapakivi granites with special reference to

the Laitila massif, southwestero Finland. Bull. Geol. Surv. Finl. 285.

Winchester, J. & Floyd, P., 1977. Geochemical discrimination of different magma series

and their differentiation products using immobile elements. Chem. Geol. 20:325-343.

57

Taulukkoliite 1. Kairausnäytteen OL-KR9 rakomineraalit

Taulukossa käytetyt lyhenteet:

Rakopinnan paikkaa, suuntaa ja tyyppiä kuvaavat lyhenteet: Syv = havaintopisteen kairaussyvyys metreinä Su = rakopinnan leikkauskulma asteina kairaussuuntaan nähden Ty = rakopinnan tyyppi

C = kaareva rakopinta H = haarniskapinta ~ = murrospinta RV =rako- TAI ruhjevyöhyke T = tasainen rakopinta

~ineraalin nimimil yhenteet: BIOT = biotiitti G = grafii tti I = illiitti K = kaoliniitti KALS = kaisiitti KARB = karbonaatti KIIL = kiillemineraali KLO= kloriitti KV = kvartsi ~Kll = magneettikiisu ~USK = muskoviitti S = smektiitti SERI = serisiitti SKIT = rikkikiisu

Rakomineraalin esiintymistyyliä kuvaavat lyhenteet: HI =hilse JA= jauhe LA= laikku OR = omamuotoinen rae PE = pesäke PI =piste SI = silaus TK = tasainen kate V A = vahamainen

XRD = röntgendiffraktiomääritys

~ineraalikuvaukseen liittyvistä nunneroista ensimmäinen tarkoittaa raon reunalla olevan mineraalikatteen pinta-alaosuutta prosentteina ja toinen numero katteen paksuutta millimetreinä.

58

Taulukkoliite 1, taulukkosivu 1.

Syv. Su Ty Kaisiitti Rikkikiisu Savim ineralit Kuvaus XRD

41,88 75 H 90 0,10 LA 5 0,10 PE HEIKKO KLO HAARNISKA

47,73 45 50 2,00 LA KLO POHJA

53,79 65 M 0,50 OR 5 0,10 PE K

54,97 35 H 1 0,50 PE 10 0,50 PE VAALEAKALS

60,30 55 M 20 0,50 LA 5 0,50 PE

66,36 25 M 100 1,00 OR HIEMAN VIHERTÄVÄ

68,75 50 H 80 0,50 LA HIEMAN VIHERTÄVÄ

68,83 55 M 50 0,10 Hl 100 0,10 JA K VIHERTÄVÄ KALS

68,91 80 M 100 0,01 Hl 100 1,00 JA K VIHERTÄVÄ KALS, KLO, KV, K X

69,15 80 M 100 0,01 Hl 100 0,50 JA K VIHERTÄVÄ KALS

69,24 80 M 100 0,01 Hl 100 0,50 JA 1 VIHERTÄVÄ KALS


69,40 M 100 0,01 Hl 100 0,50 JA 1 VIHERTÄVÄ KALS


69,79 30 H 40 0,50 LA 5 0,50 PE

70,07 55 H 50 0,50 LA 30 0,50 PE VALKOINEN KALS

71,04 55 H 60 2,00 OR

71,05 55 H 60 2,00 OR

71,18 35 M 75 0,50 PE

71,28 95 M 60 0,50 PE

71,81 40 M 40 0,50 PE

71,86 30 M 40 0,50 PE SYÖPYNYT

71,97 5 M 10 1,00 OR 40 2,00 PE

72,21 55 H 40 1,00 PE 60 0,10 JA s HIEMAN SINIVIHREÄ SAVI MlN.

72,27 45 M 50 0,50 PE

73,51 45 M 40 0,50 PE

73,54 35 M 40 0,50 PE

73,57 60 M 30 0,01 VA SINIVIHREÄ SAVI

73,72 50 M 50 0,50 PE

73,91 45 M 40 1,00 PE 50 0,10 s SINIVIHREÄ SAVI

74,03 40 M 50 0,10 JA s 74,33 45 M 30 0,50 PE K

74,49 45 M 30 1,00 OR 100 1,00 OR 90 0,01 s 74,64 30 M 60 1,00 PE 20 2,00 Sl

74,93 65 M 15 0,50 JA K

75,58 40 H 25 0,10 LA 10 0,20 PE KLO HIERTO

77,14 55 M 1 1,00 PE 30 0,20 PE K KLO-BIOT POHJA

77,82 30 M 90 0,50 JA K

77,89 35 M 10 0,10 PE K BIOTPOHJA

77,94 35 M 10 0,10 PE K BIOTPOHJA

78,70 75 M 1 0,50 PE 40 0,50 JA K

82,26 45 M BIOTMURROS

83,69 55 H 5 0,50 PE 10 0,50 PE KLO POHJA

85,20 35 M 15 0,10 PE BIOT-KLO MURROS

85,47 65 H 15 0,20 LA 40 0,50 PE 1 0,50 PE K BIOT HAARNISKA

85,52 65 H 40 0,10 LA KLO-BIOT HAARNISKA

85,81 55 H 10 0,10 Hl BIOT-KLO HAARNISKA

85,83 65 H 10 0,10 KLO-BIOT HAARNISKA, JOSSA OHUT KALS PEITE





87,39 70 M 10 0,20 PE K

88,86 85 M 60 0,50 LA

89,31 M 30 0,10 LA

89,59 35 H 30 2,00 Hl BIOT-KLO HAARNISKA

91,92 80 H 10 0,20 Hl KLO-BIOT HAARNISKA

92,20 35 H 50 0,20 Hl BIOT HAARNISKA

92,36 40 M 5 0,20 Hl 5 0,20 PE BIOTMURROS

59 Taulukkoliite 1, taulukkosivu 2.

Syv. Su Ty Kaisiitti Rikkikiisu Savimineralit Kuvaus XRD

96,00 35 M 0 15 0,20 PE 25 0,20 PE K VALKOINEN K

97,64 20 M 0 50 0,20 PE K VALKOINEN K

98,19 50 M 15 0,50 LA 5 0,50 PE 40 0,20 JA K VALKOINEN K

100,92 10 M KIISU OSITTAIN SYÖPYNYT

102,43 40 M 5 0,20 PE

102,84 30 M 15 0,20 PE

103,35 10 M 60 0,50 JA K VALKOINEN K

103,99 30 M 60 0,50 JA K VALKOINEN K

104,25 20 M 5 0,50 PE 60 0,50 JA K VALKOINEN K

104,32 20 M 40 0,10 JA K VALKOINEN K

104,65 35 M HIUKAN RAPAUTUNUT

104,70 65 M RAPAUTUNUT, BIOT POHJA, SERISIITTI

104,79 75 H 100 0,20 0 0,01 OR RAPAUTUNUTTA SERISIITTIÄ, KLO REUNALLA KARB


105,14 50 M 10 0,50 Hl BIOTMURROS

105,39 15 M 60 0,50 Hl

106,03 20 M 10 0,50 LA BIOTPOHJA

106,55 40 M 30 0,01 TK BIOTMURROS


107,59 20 M 100 0,50 LA

107,65 60 M 90 0,50 LA

107,70 55 H 5 0,50 Hl KLO HIERTOPINTA

108,15 40 M 15 0,50 LA BIOTPOHJA

108,24 50 M 20 0,20 Hl

108,89 60 M 40 0,50 Hl 10 0,50 PE BIOT MURROS, KALS Hl ja OR

109,15 20 M 15 0,20 PE K BIOTPOHJA

109,41 45 M 20 0,20 PE K

109,67 35 M 70 0,50 LA

109,98 35 M 10 0,50 5 0,20 PE K HIUKAN RAPAUTUNUT

111,45 35 M 20 0,50 PE 5 0,01 PE K

111,72 55 H 5 0,20 PE K BIOT HIERTO, VÄHÄN SYÖPYNYT

112,37 15 M 10 0,50 PE BIOTMURROS

113,05 10 M 10 0,50 PE K

113,76 10 M HIUKAN RAPAUTUNUTTA SERISIITTIÄ

114,13 5 M 5 0,50 PE K

116,52 25 M 20 0,50 LA 10 0,50 PE K BIOTMURROS

116,65 25 H 15 0,50 PE

116,68 25 H 15 0,20 PE

116,79 30 H 5 0,50 PE

116,80 30 H 5 0,50 PE

116,97 65 M 70 1,00 PE K VALKOINEN K

117,58 55 M 40 0,20 PE

118,72 10 M 20 0,50 PE K

119,72 25 VÄHÄN SYÖPYNYT RAKO

119,90 5 VÄHÄN SYÖPYNYT RAKO

119,93 20 M 30 0,50 PE K

119,95 25 M 40 0,50 JA K

120,04 10 HIUKAN RAPAUTUNUT RAKO

120,07 5 50 1,00 JA K VALKOINEN K

121,60 35 M 90 0,50 LA

124,20 55 M 5 0,50 PE 5 1,00 PE 10 0,50 JA s SJAK

125,21 30 15 0,50 PE KLO-BIOT HAARNISKA, VIHREÄ KALS

125,35 40 M 100 0,50 LA

126,20 15 M 20 0,50 LA KIRKAS KALS

126,99 65 M 20 0,50 PE 25 1,00 PE KIRKAS KALS

127,82 35 H 25 0,50 PE KLO HAARNISKA

128,33 25 M 80 1,00 JA K VALKOINEN K

128,53 25 M 10 1,00 PE 20 1,00 PE 1 0,50 PE K KIRKAS KALS

129,24 10 HIEMAN RAPAUTUNUT



129,44 30 M VÄHÄN SERISIITTIÄ, VÄHÄN RAPAUTUNUT

131,18 45 M 1 0,50 PE 70 0,50 PE K VALKOINEN K

132,09 0 M 20 0,10 LA

132,30 35 M 25 1,00 PE K

135,57 30 M 5 0,01 LA KLO

135,60 70 H 90 0,50 LA

135,63 70 H 90 0,50 LA

136,20 10 M 20 0,50 PE 10 0,10 PE 5 0,50 VA 1 VIHERTÄVÄ SAVI MlN.

136,37 50 M 30 0,50 Hl BIOTPOHJA

136,98 35


137,40 30 VÄHÄN SYÖPYNYT

137,44 VÄHÄN SYÖPYNYT

137,62 60 M 80 2,00 PE K KLO-BIOT POHJA, MAASÄLPÄ KAOLIITTIUTUNUT




137,99 35 M 5 0,10 PE 1 0,50 PE K

138,32 45 M 95 0,50 LA

139,27 50 M 10 0,50 LA

139,33 80 1 mm PAKSU, RAKO, JOSSA KALS

139,75 15 M 40 1,00 LA 5 0,50 PE

140,04 35 H 30 0,50 PE

140,59 65 M 5 0,50 PE 1 0,20 PE 35 0,50 PE K

141,47 35 H 1 0,20 PE

141,61 35 M G 100/1 ,00; HIEMAN RAPAUTUNUT

141,98 35 M 80 0,10 TK

142,23 60 2 mm PAKSU SKII JUONI

142,48 60 HIEMAN RAPAUTUNUT RAKO

142,79 55 M 100 0,10 KLO POHJA

146,69 15 M 90 1,00 LA KLO HAARN. PÄÄLLÄ, SMEKTIITTI ja ylin KIISU

147,10 15 M 90 JA s 147,33 40 H 10 2,00 PE KLO HAARNISKA

147,38 45 M MUSK paikoin 2 mm, Kivi rikonainen ja osin RAPAUTUNUT

147,60 70 M 50 0,20 PE

147,67 45 4 mm PAKSU GRAFIITTI



148,10 95 RAPAUTUNUT RAKO



149,15 50 1,00 TK 149,05-149,15 m KIVI RIKKONAINEN, 1 mm PAKSU KALS

149,22 5 10 1,00 OR 5 mm PAKSU GRAFIITTI-KIISU TÄYTE

151,86 25 M 25 0,50 LA 15 0,50 JA K

152,69 30 M 20 0,10 Hl

153,69 5 M 60 0,50 _..lA K /5/HYDROKIILLE, MUSK, K, KV X

157,49 5 M 70 0,50 JA K

159,09 40 H 5 0,50 JA K KLO REUNA

163,46 65 M 30 0,10 Hl

164,71 5 H 5 0,30 PE SKII JA MKII, KLO REUNA, HIEMAN GRAFIITTIA

164,93 25 M 25 0,50 LA 55 0,50 JA s 165,64 25 M 35 1,00 LA 1 0,10 OR YKSIT. SKII-RAKEITA

165,99 25 M 10 0,50 LA 35 0,50 LA

166,12 15 H 20 0,30 LA KLO REUNA

167,96 25 M 65 0,50 TK

169,50 0 M 40 0,50 JA K

171,73 60 M 40 0,50 JA K

174,83 15 M 15 0,50 LA 15 0,50 JA K

175,47 40 M 5 0,10 LA



175,83 25 M 35 0,50 JA K

183,42 65 M 40 0,50 LA 25 0,50 LA 5 0,10 JA K

184,67 55 M 35 0,50 LA 10 0,50 LA

184,78 45 M 40 0,50 JA s YKSI PE GRAFIITTIA

185,56 45 M 30 0,50 LA YKSIT. KIIL PE

186,63 30 M 45 0,50 LA

187,10 65 M 60 0,50 VA 1

187,97 60 M 60 0,50 VA 1

188,01 55 M 20 0,30 LA

188,35 45 M 70 0,50 VA 1

188,54 50 M 70 0,50 VA 1

188,57 50 M 70 0,50 VA 1

190,06 45 M 15 0,50 LA 1

191,62 35 M 45 0,50 LA 10 0,30 LA 25 0,50 VA 1

192,18 70 H 20 0,50 LA 5 0,50 JA K KLO REUNA

193,01 30 M 40 0,10 LA

193,46 30 M 30 0,50 LA

193,83 10 M 35 1,00 LA 20 0,50 JA K

194,63 60 M 30 0,50 LA 35 0,10 LA

195,15 15 M 45 0,50 VA K

195,94 40 M 35 0,50 VA K

197,31 20 H 5 0,01 LA 80/0,1/TK/G

197,52 30 M 5 0,01 LA KLO REUNA, 10/0,1/UG

197,86 50 H 1 0,01 OR 100/0,01/TK/G, YKSIT. SKII-RAKEITA

197,89 40 H 1 0,01 OR 100/0,01/TK/G, YKSIT. SKII-RAKEITA

197,92 40 M 15 0,10 LA 15/0,01/G

198,19 25 M 20 0,20 LA KLO REUNA

198,36 30 M 20 0,20 LA 40 0,50 JA 1

199,25 55 M 40 0,30 LA 3 0,10 LA

199,49 20 T 75 1,00 TK 15 0,50 LA

200,62 15 M 40 0,50 JA K

201,34 30 M 45 0,50 LA 10 0,10 LA 5 0,50 JA K

201,65 40 M 40 0,50 VA K

202,69 45 M 50 1,00 VA K

205,54 15 H 15 0,10 LA 70/0,01/TK/G

205,70 20 M 70 1,00 VA K

208,34 80 M 30 0,20 Hl

209,41 20 M 5 0,10 LA

209,47 30 M 10 0,10 LA

209,65 30 M 5 0,10 LA 15 0,10 VA 1

209,76 H 15 0,30 LA KLO REUNA

209,79 40 M 35 0,50 VA 1 YKSIT. KIILLEKASOJA

209,85 20 M 15 0,50 LA 40 0,50 VA 1

209,89 30 M 35 0,50 VA 1

211,42 30 M 5/0,01/HYDROKIILLE

211,65 30 M 5 0,50 LA

211,88 30 M 5 1,00 LA 15 0,50 VA K

211,93 40 M 25 0,50 LA 40 0,10 JA s 5/0,1/K

212,03 10 M 10 0,50 VA K

212,35 15 M 5 5,00 LA 90 3,00 JA K K, KLO, KV, SKII X

212,56 20 M 55 0,50 TK 10 0,30 LA

212,81 80 H 80 0,50 TK KLO REUNA, MAHD. OHUT G

213,08 25 M 50/0,3/TK/G

213,11 35 M 60 0,50 TK 10 0,30 LA YKSIT. G PESÄKKEITÄ

213,49 25 M 60 0,50 LA

215,57 15 M KVARTSIUTUMA

215,63 20 M 10 0,50 JA K

215,64 30 M 10 0,50 JA K

215,78 20 M 60 1,00 TK



216,14 85 M 100 1,00 TK

216,74 50 M 80 1,00 TK 5 0,50 PE KLO POHJA

216,94 30 M 25 0,30 LA 25 0,50 JA s 217,49 30 M 20 0,50 LA

217,69 H 10 0,10 LA 80 0,50 JA s KLO REUNA

217,86 0 M 10 1,00 LA 5 1,50 LA 80 0,50 JA s 218,30 0

219,20 40 M 60 0,50 TK 10 0,50 LA

219,53 H 60 0,50 Hl 40 1,00 VA s 219,62 60 M 20 0,50 Hl 60 1,00 LA s KALS, KLO, PAL YGORSKIITII

219,68 30 M 75 1,50 TK 10 0,50 LA

220,02 50 M 30 0,30 LA 20 0,30 LA

220,07 60 M 65 0,50 TK 25 0,50 LA KLO POHJA

220,22 20 H 20 0,50 LA 10 0,30 LA

221,81 H 40 1,00 LA 3 1,50 OR KLO REUNA

222,32 30 H 35 0,50 LA 90/0,1 fTKIG

222,39 40 H 35 0,50 LA 90/0, 1 fTKIG

222,42 25 H 100 7,00 JA s G REUNA, KV, KLO

222,44 0 M 80/0, 1/LA/G

222,56 20 M 20 0,50 LA 50/0, 1/TK/G

222,58 35 H 30 0,50 LA 40/0, 1/LAIG

222,66 5 M 65 0,50 TK 3 1,00 OR

222,90 40 M 30 0,50 TK 10 0,50 OR

223,06 0 M 35 1,00 TK 60/0,5/TK/HYDROMUSKOVIITII

223,08 20 M 95 1,00 TK 5 0,50 OR EHKÄG PINTA

223,29 40 M 95 1,00 TK 5 0,50 OR

223,54 15 M 35 0,50 TK 25 0,50 LA KLO REUNA

223,86 20 M 95 1,00 TK 5 0,50 OR

224,07 55 M 90 1,00 JA s 225,05 70 H 10 0,50 JA 1 KLO REUNA. 90/0,01/LNG

225,27 40 M 10 0,30 LA 90/0,5/TK/G

225,65 40 H 5 0,50 OR 70 1,00 VA 1 KLO REUNA

225,67 45 H 80/0,01/LK/G

225,72 55 M 15 0,50 LA 35 0,50 JA s 227,06 10 M 5 0,50 LA 80 1,00 VA 1

227,61 70 M 35 1,00 VA 1

228,40 30 M 35 0,30 Hl

232,74 20 M 5 0,50 LA 30 0,30 JA s MAHD. G

234,83 80 T 80 0,50 TK

241,90 40 M 60 0,50 LA 10 0,30 LA

242,81 15 M 20 0,50 Hl 10 0,10 LA

243,40 10 M 10 0,30 LA 20 0,30 VA K

243,82 35 H 25 0,50 LA 30 0,50 VA s 243,99 30 M 35 0,50 JA s 244,13 60 H 25 0,50 LA 10 0,50 JA s KLO REUNA

244,93 50 H 5 0,01 JA 1

245,01 70 M 5 0,01 JA 1

245,26 20 M 20 0,50 LA

245,49 20 M 15 0,50 LA 5 0,10 LA KLO REUNA

246,36 55 T 55 0,50 VA 1

246,43 M 65 0,50 VA 1

247,14 5 M 50 1,00 JA K YKSIT. HYDROMUSKOVIITIIA, MUSK, K, NIUKKA KLO X

247,36 40 M 10 0,30 LA

247,87 60 M 70 0,50 TK 20 0,50 LA KLO REUNA

248,01 30 M 80 0,50 TK 5 0,10 LA

248,15 20 M 35 0,50 TK

248,38 10 M 20 0,50 LA

248,50 15 M 20 0,50 VA 1

250,19 40 M 80 1,00 TK 3 0,10 LA



250,27 10 M 5 0,50 LA 40 0,50 VA K

250,44 20 M 15 0,10 JA K

250,94 25 M 30 1,00 LA 45 0,50 VA K

251,36 40 M 1 0,01 100 0,50 VA K YKSIT. SKII-RAKEIT A

251,57 15 M 40 0,50 LA 40 0,50 VA K

251,64 15 M 1 0,01 100 1,00 VA K YKSIT. SKII-RAKEITA

251,79 5 M 10 0,50 LA

252,31 20 M 10 0,30 LA 1

252,49 10 M 20 1,00 LA 70 0,50 VA s 252,64 5 M 15 1,00 LA 5 1,00 LA 70 0,50 VA s 252,90 30 M 3 0,10 LA 90 0,50 VA s 253,93 T 85 1,00 LA 3 0,10 LA KLO POHJA

254,83 45

255,18 15 M 2 0,10 LA 5 0,50 JA K KV ARTSIUTUNUT

255,28 15 M 30 1,00 LA

255,40 20 M 10 1,00 LA 10 0,50 LA

255,54 10 M 70 0,50 TK 20 0,50 LA

255,70 50 M 5 0,30 LA

258,50 25 H 5 0,50 LA 5 0,50 JA K

258,56 40 M 45 0,50 JA K

259,35 35 M 30 0,50 LA 5 0,10 LA 5 0,50 JA K

259,47 60 H 25 1,00 VA K KLO REUNA

259,52 65 M 3 0,10 OR 35 1,00 VA K

259,61 70 M 15 0,50 LA

259,90 25 M 45 1,00 VA K

260,28 40 M 10 0,50 VA K

260,33 45 M 80 1,50 VA s 260,58 15 M 25 0,50 VA 1 KLO REUNA

260,72 60 H 10 0,10 LA KLO REUNA

260,88 50 M 60 1,00 TK 25 0,50 OR

260,93 50 M 40 0,30 LA 40 0,30 VA K KLO REUNA

261,33 50 M 70 1,00 TK 20 0,50 LA 20 0,50 JA K KLO REUNA

262,94 40 H 5 0,10 JA K KLO REUNA

264,96 60 M 80 0,50 LA

265,11 45 M 70 0,10 Hl

269,89 45 M 5 0,01 LA

270,87 70 M 50 0,50 LA

271,55 55 M 80 0,50 JA s 271,59 100 M 80 0,50 JA s 273,13 35 H KLO REUNA

274,44 80 M 20 0,50 LA 35 0,30 LA

274,88 65 T 80 0,50 TK 3 0,01 LA

275,55 50 M 20 0,50 LA

275,63 45 M 30 0,50 LA

276,09 55 M 5 0,10 LA

276,29 65 M 45 0,50 LA

279,53 55 M 20 0,10 Hl

279,84 M 60 0,50 TK 10 0,10 LA

280,26 30 M 80 1,00 TK 1 0,01 OR YKSIT. SKII-RAKEITA

280,44 50 M 60 1,00 TK 1 0,01 OR YKSIT. SKII-RAKEIT A



280,66 60 H 100 1,00 JA s KLO REUNA

280,83 70 M 1 0,01 OR 90 0,10 VA s YKSIT. SKII-RAKEITA

280,87 40 M 100 1,00 TK

280,96 45 M 60 0,50 LA

281,27 60 M 20 0,50 Hl 80 0,50 JA s 281,48 55 T 100 0,50 TK HIEMAN HYDROKIILLETTÄ

281,79 80 M 80 0,50 TK



281,88 30 M 85 0,50 TK 5/0, 1/HYDROKIILLE

282,75 45 M 50 1,00 LA KLO POHJA

283,53 35 M 90 1,00 TK

283,73 70 M 100 3,00 TK 1 0,01 OR YKSIT. MKII-RAKEITA

283,83 40 M 30 0,50 LA KLO REUNA, HYDROKIILLETTÄ

284,98 70 M 40 0,50 LA 40 0,50 LA PEIHYDROKII LLE

285,99 60 M 100 1,00 JA

286,87 45

287,34 40 M 5 0,50 LA 20 0,50 JA s KLO REUNA

287,49 45 M 60 0,01 JA K

287,71 50 M 10 0,30 LA

287,92 30 M 50 0,50 JA K KLO REUNA

290,46 40 H 15 0,30 LA KLO REUNA

292,25 60 H 30 0,50 VA K KLO REUNA, MUSK, K, KV, KLO X

294,01 30 M 20 0,10 Hl

300,66 50 M 10 O,Q1 JA K HIEMAN HYDROKIILLETTÄ

301,21 M 60 0,50 TK 5 0,10 PE

301,82 35 T 80 0,50 TK MUUTAMIA PEIHYDROKIILLE, HIEMAN KIISUJA

302,30 35 M 60 0,50 Hl

306,75 50 M 20 0,10 LA 80 0,50 VA s 306,79 30 H 30 0,50 PE KLO REUNA

306,82 20 H 30 0,10 LA KLO REUNA

307,09 50 H 40 0,50 JA s KLO REUNA

307,75 50 M 40 0,50 LA

307,84 M KLO REUNA, YKSIT. KIILLEPESÄKKEITÄ NOIN 5%

308,06 60 M 60 0,50 TK KLO REUNA

308,32 50 M 30 0,50 LA

308,55 60 M 60 0,50 TK

308,97 60 H 10 0,10 LA s KLO REUNA, YKSIT. KIILLE

309,08 60 H 20 0,50 JA s KLO REUNA

309,23 60 H 20 0,50 JA s KLO REUNA

315,08 80 M 45 0,50 JA K

315,89 35 M 5 0,10 LA 90 0,50 JA s 316,06 40 M 40 0,50 JA K KLO REUNA

316,13 40 M 25 0,50 JA s KLO REUNA

316,26 70 M 25 0,50 JA s ANALSIIMI X

316,33 70 H 25 0,50 JA s 316,36 60 M 30 0,50 LA

317,53 65 M 25 0,50 JA s 318,13 50 M 80 0,50 TK 20 0,50 LA 1

318,84 80 M 60 0,50 TK 20/0, 1/PE/KIILLE

324,10 60 M KLO REUNA, 5/0,5/PE/KIILLE

324,14 45 H 5 0,50 JA K

325,60 10 c 30 0,30 VA 1 MAHD. 5/K

327,12 60 M 20 0,30 LA

335,24 5 M 30 0,50 LA 70 0,50 VA K

335,92 10 M 30 0,10 LA

373,75 45 H KLO

373,78 45 H KLO

373,82 45 M 1 0,10 OR

376,54 60 H KLO

378,29 60 H 40 0,01 TK 5 K KLO

378,61 45 H 40 0,01 TK 5 K KLO

378,66 40 H 1 0,01 KLO

380,92 80 c 381,04 60 H 20 0,20 1 KLO

381,76 55 H Hl 1 0,01 OR KLO, YKSIT. KIISURAKEITA YLI 0,2 mm

381,78 50 H 10 0,10 Sl 80 s KLO SINIHARMAA, YKSIT. KII-RAKEITA 0,1 mm

383,55 50 M 50 0,10 Sl 2 10/SERIS, SKII-SILAUS 1 cm



383,80 75 H 10 0,01 Sl KLO, MKII 0,1 mm, SKII-SILAUKSIA 1 cm

383,84 80 H 10 0,10 Sl KLO, MKII 0,1 mm, SKII-SILAUKSIA 1 cm

384,47 70 H s KLO

384,55 55 H 1 PE KLO

384,75 45 M

387,38 55 M 5 0,01 TK

388,81 50 M 80 Hl 5 0,01 Sl SKII-SILAUS, 0,5 cm

388,87 40 M

389,63 50 M 10 0,01 s NIUKKASAVI

390,34 30 M 10 0,01 Sl SKII.SILAUS, 1,5 cm

392,74 30 M 10 0,01 Sl SKII-SILAUS, 1 cm

394,26 25 M KLO REUNA

406,98 45 H 1 0,01 KLO, SYDÄNOSASSA KALS

407,45 20 H KLO

407,76 35 H 100 0,01 s KLO

409,02 35 H 50 0,01 Hl KLO, SYDÄNOSASSA KALS

409,38 35 H 50 0,01 Hl KLO, SYDÄNOSASSA KALS

411,12 40 M lATONAISIA BIOT SUOMUJA

417,59 0 M 1 2,00 Sl 20 0,01 K 1% SKII-SILAUKSIA, 2 mm

417,99 30 H 10 0,10 JA K KLO

418,57 30 M Hl 20 2,00 Sl SKII-SILAUS, 2 mm

419,15 65 M 80 0,01 Hl

419,44 85 100 0,10 TK 1 0,10 Sl 50 0,10 PE s K JA SYDÄNOSASSA KALS JA SMEKTIITII

419,48 20 50 0,01 3 0,01 OR KLO REUNA, SYDÄNOSASSA KALS+ SKIIPIROTE <0, 1 mm

419,85 35 M 70 0,01 Hl KLO REUNA

420,11 45 s KLO REUNA

420,17 50 M 40 0,01 Hl 30 0,01 JA s KLO REUNAT, TOINEN PUOLISKO KALS,TOINEN KV (0,1 mm)

420,29 30 H 5 1 KLO, NIUKKA 1

420,34 50 H 10 0,10 TK KLO, YKSIT. SKII-RAKEITA

420,36 35 H 10 0,10 TK 1 KLO, NIUKKA 1, YKSIT. SKII-RAKEITA

420,37 35 H 10 0,10 TK KLO

420,41 35 H 10 0,10 LA 80 1,00 VA 1 KLO, KALS, 1, KLO, S

420,42 30 H 1 KLO

420,44 15 H 30 1 KLO

420,72 20 CM 70 0,10 TK

421,08 35 HC 10 1,00 OR KLO, SKIIN RAEKOKO <1 mm

421,41 Hl 1 0,20 OR KLO, SYDÄNOSASSA KALS, SKII-PIROTE <0,2 mm

421,95 30 H 30 0,01 Hl 1 0,01 OR KLO, YKSIT. SKII-RAKEITA0,1 mm

422,13 M 100 0,10 TK 1 0,01 OR YKSIT. SKII-RAKEITA0,1 mm

422,30 20 M 1 0,01 OR YKSIT. SKII-RAKEITA <0, 1 mm

424,23 45 c 10 0,10 Hl 1 0,01 OR KLO, SYDÄNOSASSA KALS, YKSIT. SKII-RAKEITA

425,38 40 M 1 SERISIITTI

425,57 75 H 50 0,10 1 +K10%

425,63 55 M 20 0,01 Hl 5 0,01 1

425,67 75 H 100 2,00 VA 1 ILLIITII-HIERTO, K PAKSUUS 2 mm

425,76 30 H 2 0,01 1 KLO

425,81 10 H 5 0,01 1 KLO

426,80 50

428,08 25 CM 50 Hl 50 2,00 LA MKII, 2 mm LAIKKU

428,76 45 H 50 3,00 LA KLO, SKII-SILAUS, 3 mm

428,77 50 H s GRAFIITIIA SIS. H, VIHREÄ SMEKTIITII

428,79 50 H s GRAFIITIIH, SYDÄNOSASSA MKII-SILAUS, 3 mm

428,85 65 H GRAFIITII-H

428,92 25 M SKII-SILAUS, 1 cm

429,76 M 30 Hl

430,04 30 M 1 0,10 MKII-PIROTE SIVUKIVESSÄ

432,90 75 M 30 0,01 Hl KV

437,20 15 40 0,01 K

437,47 15 M 30 K SMEKTIITII 5%



438,44 10 M 30 0,01 K

439,50 45 H 0,20 OR KLO

439,87 30 H 0,20 OR KLO

440,59 30 5 0,01 Hl KLO

440,82 55 M 2 Pl K

441,12 40 M 1 0,01 OR SKII-RAKEITA 0,1 mm

441,15 45 M

441,33 10 M 10 0,01 K

441,64 55 H 10 0,10 OR 70 0,50 1 KLO, SKII, <1 mm

441,85 10 c 20 2,00 Sl Pl K KLO REUNA, SKII-SILAUS <2 mm

442,24 30 M 5 0,10 Hl

442,98 30 20 0,10 1 0,10 OR KLO, SKII, RAEKOKO 0,1 mm

443,10 10 GRAFIITTIA SISÄL T. PAKS. 0,1 cm

443,38 30 M

443,54 10 M

443,79 60 M 10 Hl 2 1,00 OR SKII, RAEKOKO 1 mm

443,87 30 M 50 Hl

444,11 55 M

444,13 15 M

444,24 5 M

444,33 5 M 20 0,10 Hl

444,41 5 M 100 1,00

444,44 30 M

444,46 30 M

444,51 25 100 3,00 OR 3 mm/ORIKALS

444,58 15 RV 2 0,01 OR VÄLILLÄ 444,58-445,09 m NÄYTE NOIN 2 CM KAPPALEINA,

RAKOPINNOILLA KALS, JOSSA SKII-KITEITÄ JA SYÖPYMIÄ

1 mm:n SYVYISINÄ KOLOINA. KALS PAKSUUS

445,09 20 RV MAX 1 mm

445,42 35 H 20 Hl KLO

445,56 10 1 0,10 OR KLO, SKII, RAEKOKO <0, 1 cm

446,05 30 H 70 Hl KLO

446,35 5 10 0,01 Sl 50 1,00 JA K SKII-SILAUS 3 mm, ILLIITTIÄ 2%

446,49 10 20 0,01 Sl 50 K SKII-SILAUS 1 cm

446,56 15 20 0,01 Sl 50 K SKII-SILAUS 1 cm

447,58 65 c 80 Hl 1 0,10 OR SKII, RAEKOKO 0,1 mm

448,74 50 H 1 0,10 OR 1 1 KLO, YKSIT. SKII-RAKEITA0,1 mm

455,56 25 c 10 Hl KLO REUNA

455,66 25 10 0,01 Sl s SYÖPYMIÄ, SKII-SILAUS 1 cm

455,74 55 M 40 0,01 K

455,90 35 M 50 0,10 Hl

456,08 BO H 2 2,00 OR KLO, K-TÄYT. SYÖPYMIÄ 1 cm, SKII-RAKEITA 2 mm

456,16 20 NIUKASTI GRAFIITTIA SISÄLT. RAKOPINTA

456,31 0 M 10 0,01 Hl SKII-RAKEITA 2 mm

456,40 65 M 20 0,01 Hl

456,50 25 10 0,01 Hl KLO REUNA

456,70 20 30 0,10 Hl 1 0,10 OR KLO REUNA, YKSIT. SKII-RAKEITA <1 mm

456,96 M 1 0,01 Hl 40 0,01 Sl SKII-SILAUKSIA

457,37 5 M 2 1,00 OR s SKII-RAKEITA <1 mm

457,83 15 2 1,00 PE 10 0,01 1 GRAFIITTIA SISÄL T. KLO-SISÄL T. SILAUS

459,24 20 M 1 1

459,37 H 2 1,00 OR 1 1 KLO, SKII, RAEKOKO 1 mm

464,72 1 0,10 OR 2 1,00 s YKSIT. SKII-RAKEITA<0,1 mm

464,86 65 1 LA

465,40 60 K

467,03 55 M 100 2,00 Sl 30 0,01 1 SKII-SILAUS 2 mm

468,16 80 H 5 1 KLO

469,26 40 M 1 Hl 40 0,10 1 ILLIITIN PÄÄLLÄ KALS

469,42 50 M Hl



469,52 50 M Hl

469,63 40 M 100 2,00 Sl SKII-SILAUS 2 mm

469,66 40 M 0,00 ILLIITTIÄ 2 cm:n ALUEELLA

470,14 60 M 20 Hl

470,79 50 M 1 0,10 OR s SKII-RAKEITA 0,1 mm

471,11 25 c 1 0,10 OR 50 0,10 s S JA K, YKSIT. SKII-RAKEITA, K, 1, KALS, SKII, KV, KLO

471,27 80 50 0,10 s S JA K, RAKO JATKUU 472 m SAAKKA, RAON LOPPUPÄÄSSÄ ...

471,59 85 50 0,10 TK 1 0,10 OR 50 0,10 JA 1 ... KALS 50%, LOPUT 1, K, KIISUT (0, 1 mm RAEKOKOISTA) ...

471,80 90 ... TÄYTTEEN PAKSUUS 0,1 mm

472,03 40 100 1,00 1 0,50 OR 20 0,50 VA 1 PIROTTEENA ORISKII, RAEKOKO MAX 0,5 mm, ILLIITTIÄ

472,15 50 NÄYTE KAPPALEINA VÄLILLÄ 472,03-472,28 m

472,34 45 M 10 1 IJAS

473,40 60 M 30 1

473,55 5 H KLO JA SERISIITTIÄ

473,60 60 100 0,10 TK 1 0,01 OR YKSIT. SKII-RAKEITA <0, 1 mm

473,73 50 H 5 Hl 5 0,01 Sl KLO, SKII 2 mm:n LAIKKUINA

473,78 40 H 50 1,00 TK 1 0,01 OR KLO, YKSIT. KII-RAKEITA

473,84 35 100 0,01 JA s 473,89 45 5 1 0,01 OR KLO REUNA, YKSIT. SKII-RAKEITA <0,1 mm

474,03 35 M 50 0,01 TK

474,09 35 M 50 TK 1 OR

474,19 30 M 50 TK 1 OR

474,29 60 M 50 TK 1 OR

474,34 30 M 50 TK 1 OR

474,57 40 M 50 0,10 TK 1 OR

474,61 15 M 50 0,10 TK 1 OR 20 1,00 VA 1 K, 1 ja M, KV, KLO X

474,64 20 M 50 0,10 TK 1 OR

474,68 35 Hl 1 PE KLO REUNA

474,78 50 100 1,00 1 OR

475,12 25 M 10 0,01 Sl SKII-SILAUKSIA 0,5 cm

475,30 40 M 30 0,01 Sl SKII-SILAUKSIA <0,5 cm

475,40 15 H 30 Sl s NIUKKA S, KLO

476,03 45 H PE G-PIT.

476,16 40 H 0,01 OR s KLO

476,30 20 H 1 0,01 OR KLO, YKSIT. SKII-RAKEITA, KAIRAUSPINNOILLA SYÖPYMIÄ

476,36 55 H 50 0,01 Hl KLO

476,64 15 c KLO REUNA

476,67 5 c 0,01 1 KLO REUNA

476,80 40 10 0,01 Sl 50 0,10 VA 1 NÄYTE KAPPALEINA VÄLILLÄ 476,80-476,98 m RAOT KAIRAUKSEN

476,84 75 SUUNTAISIA LEIKKAA VIA, RAKOPINNAT PÄÄOSIN KLO-H, JOISSA

476,90 TÄYTTEENÄ 1 JA 0,1 mm KOIKOISTA SKII-PIROTETTA (5/0, 1).

476,95 30 YHDELLÄ RAKOPINNALLA G

476,98 75 RAKOVYÖHYKKEENLOPPU

477,33 30 40 0,10 TK 30 0,10 VA 1 NÄYTE KAPPALEINA VÄLILLÄ 477,33-478,99 m RAKOPINNOILLA 1

477,36 50 G JA OR SKII-RAKEITA, OSASSA VAHAMAINEN KALS

478,99 10 RAKOVYÖHYKKEEN ALAKONTAKTI

479,03 10 H 1 0,01 OR KLO

479,13 15 H 1 0,01 OR KLO

479,21 20 75 Hl

479,33 25 H 75 Hl

480,49 50 c 5 0,01 30 0,10 1 SYDÄNOSASSA SKII

481,57 65 M 1 0,10 OR 10 JA s 481,81 75 M 10 JA s 110%, YKSIT. SKII-RAKEITA

481,84 75 M 10 JA s 110%, YKSIT. SKII-RAKEITA

482,54 70 M 30 0,01 1 LISÄKSI K 10%

483,17 75 T 100 0,01 VA 1

484,43 10 M 20 0,50 VA 1

484,68 70 H 50 0,01 LA 20 0,10 LA 1 1 JA K, KLO REUNA

485,32 50 M 80 0,01 Hl 1 0,01 OR TUMMAREUNAINEN



485,41 80 H 2 0,01 OR 50 0,01 VA 1 KLO REUNA, HARM. JAUHO SAVI 30/0,01/JA

485,48 60 M 30 0,01 Hl 1 0,01 OR REUNOILTA VÄHÄN TUMMUNUT

485,87 75 M 100 0,50 VA 1

487,36 15 H 100 0,50 LA KLO REUNA

487,88 35 H 100 0,50 LA 2 0,01 LA KLO REUNA

488,02 10 H 100 0,50 LA KLO REUNA


490,95 95 M 80 0,01 TK KLO REUNA

492,78 50 H 70 0,10 TK 1 0,01 OR 50 0,01 VA 1

493,80 20 M 30 0,01 Hl 1 0,01 OR 30 0,01 VA 1 KLO REUNA

495,47 60 H 30 0,01 Hl 1 0,01 LA KLO REUNA

496,73 80 M 50 0,01 Hl 1 0,01 OR 30 0,01 JA K

498,08 M 30 0,01 Hl 10 0,01 LA 20 0,01 VA 1

499,26 10 M 40 0,01 JA K

502,64 85 T 10 0,01 LA 1 0,01 OR 100 1,00 JA K KARB,SAVI-SEOS, KALS, K, 1 ja SKII X

506,17 20 M 60 0,01 JA K KJAS

508,13 40 M 50 0,01 JA K

512,22 20 H 100 0,01 Hl KLO REUNA

514,10 60 M 20 0,10 LA 100 1,00 JA s KALS

518,86 50 M 40 0,01 LA 50 0,01 JA K

519,28 90 M 80 0,50 TK 10 0,01 OR 40 0,01 JA 1 PUNERT. KARB, TUMMAT REUNAT, PÄÄLLÄ KOVA VIHR.KALS

522,07 90 30 0,01 Hl 20 0,01 VA 1 KLO REUNA, MUSTA RAKO

523,45 75 T 40 0,01 Hl 40 0,01 VA 1 ILLIITII JA VAALEA SAVI

523,56 M 80 0,01 Hl KLO REUNA

524,00 65 T 100 0,50 TK 2 0,01 LA PUNERT. KARB

526,63 40 M 100 0,50 TK PUNERT. KARB

528,08 45 M 50 0,01 TK KLO REUNA

528,44 90 M 30 0,50 TK 50 0,50 JA K HARM. SAVI+KARB-SEOS JA HIEMAN ILLIITIIÄ

530,02 40 M 100 0,50 VA 1 VIHERT. ILLIITII REUNA JA PÄÄLLÄ KAOLINIITIIA 0,5 mm

530,18 50 T 60 0,01 Hl 10 0,01 LA 10 0,01 VA 1 KLO REUNA, JONKA PÄÄLLÄ HIEMAN VAHAMAISTA ILLIITIIÄ

530,59 25 H 50 0,01 TK KLO REUNA

531,45 45 M 100 0,01 TK 1 0,01 OR KLO REUNA

531,58 80 H 100 0,01 TK 20 0,01 JA K KLO REUNA

531,80 5 M 10 0,01 Hl 40 0,01 JA K ILLIITIINEN VIHERT. REUNA

532,03 60 M 100 0,01 Hl HIEMAN TUMMUNUT RAKO

532,43 10 M 60 0,01 JA 60 0,01 JA K SAVI+KARB-SEOS

533,27 35 M 30 0,01 Hl 20 0,01 JA K

533,85 75 H 70 0,20 TK 5 0,01 LA VIHERT!TUMMUNUT REUNA

535,46 75 M 80 0,10 TK 5 0,01 LA TUMMA REUNA

537,26 70 M 80 0,01 Hl 5 0,01 LA 10 0,01 JA TUMMAT REUNAT, SAUVAMAISTA KAOLINIITIIA

537,68 70 T 1 0,01 OR 40 0,01 VA 1

538,10 60 T 20 0,01 Hl 1 0,01 OR 20 0,01 VA 1

538,38 75 T 100 0,01 TK PUNERT. KARB

538,51 75 T 100 1,50 JA 100 1,50 JA K KALS, KLO, K JA 1, KV X

539,28 25 M 30 0,01 VA 1 KLO REUNA

541,14 60 T 50 0,01 LA 50 0,01 LA 1 J JA K, REUNOIL TA TUMMUNUT

541,65 70 M 30 0,01 Hl 60 0,01 VA 1

543,55 45 M 70 0,01 Hl

543,91 60 M 70 0,01 Hl

544,27 55 M 80 0,10 TK REUNOILTA HIEMAN TUMMUNUT

544,37 70 M 50 0,01 TK 1 0,01 OR

545,24 85 T 100 0,10 TK 30 0,10 JA K PUNERT. KARB KEL T. SAVI

545,50 60 T 100 0,50 JA K HARMAASAVI

546,31 65 T 100 0,50 TK

546,99 10 M 20 0,10 LA 80 0,10 JA K VALKOINEN SAVI

547,48 50 M 100 0,50 TK 10 0,50 LA

547,57 45 M 100 0,50 TK 1 0,50 LA

547,59 0 M 50 0,01 TK

547,74 35 M 50 0,10 JA K



547,84 20 M 70 0,10 JA K

548,25 10 M 100 1,00 TK

548,73 5 H 100 0,50 TK

548,76 50 T 100 0,10 TK KLO REUNA

549,04 55 M 80 0,10 TK 20 0,10 LA KLO REUNA

549,39 45 M 50 0,01 JA K

549,62 35 M 20 0,01 Hl KLO REUNA

550,07 55 M 50 0,10 TK 1 0,01 OR

551,60 10 M

551,76 50 M 80 0,01 Hl 50 0,10 JA K

553,92 50 H 100 0,01 VA 1

554,23 40 T 100 0,50 TK 10 0,01 OR

558,34 30 T 50 0,01 TK 2 0,01 OR KLO REUNA

558,85 75 T 50 0,01 Hl VIHERT. REUNUS (ILLIITTI ?)

559,65 80 M 20 0,10 LA 80 0,50 JA 1 VIIHERT. 1 REUNA

561,70 70 M 100 0,10 TK KLO REUNA

561,97 80 0,10 TK 2 0,10 LA 5 0,01 VA 1 KLO REUNA, 5/0,01/JA/K, PUN. KARB

562,90 5 H 50 0,10 JA K

563,29 40 M 100 0,50 JA K 1 REUNA

564,03 10 M 40 0,01 Hl 20 0,01 LA KLO REUNA

564,30 20 M 40 0,01 VA 1

566,96 M 100 0,50 TK 5 0,01 LA KLO REUNA

567,38 30 M 80 0,20 LA 0 1,00 PE

567,58 15 M 10 0,50 PE

567,65 10 M 50 1,00 LA

567,69 10 M 40 0,50 LA

567,71 10 H 0 0,01 LA

568,22 60 AV 10 1,00 LA 50 0,10 VA 1 568,22-568,63 m USEITA K TÄYT. RAKOJA, MYÖS VIHA. 1 JA KALS

569,15 65 M 40 0,50 PE K

569,96 80 M 15 0,50 PE 30 0,50 PE K KJAI

570,19 20 H 80 0,50 Hl KLO HAARNISKA

571,89 55 M 5 1,00 PE 40 0,50 PE K

574,08 35 M 1 0,50 PE K

574,48 30 MAASÄLPÄ MUUTTUNUT OSIN K:ksi

575,17 15 M 20 0,50 PE K

575,48 30 M 50 0,50 PE K

575,54 20 M 50 0,50 PE K

575,92 10 M 50 0,50 PE K

576,08 20 KIINTEÄ K-TÄYT. RAKO

576,19 20 M 20 0,50 PE K

576,84 10 M 35 1,00 PE K MAASÄLPÄ MUUTTUNUT K:KSI, 2 mm SYVIÄ RAPAUMIA

578,15 65 M 15 0,50 PE K

579,97 70 M 40 0,50 PE K KIVESTÄ MAASÄLPÄ RAPAUTUNUT K:KSI

580,07 55 M 10 0,50 PE K

580,14 30 H 90 1,00 PE K KLO HAARNISKA

580,21 20 M 90 1,00 PE K

581,05 20 M 20 0,50 PE K

584,91 55 M 40 0,50 PE K KLO POHJA

585,93 70 M 80 0,50 PE K NIUKKA!

586,11 50 M 20 0,50 LA

588,08 35 M 5 0,50 PE

588,14 5 K TÄYTTEINEN UMPIRAKO

588,20 5 HIUKAN RAPAUTUNUT

588,38 5 100 1,00 JA K

588,42 10 100 1,00 JA K 1 mm PAKSU K-TÄYTE

588,50 40 M 50 0,50 PE K

588,59 15 M 50 0,50 PE K

588,73 15 M 50 0,50 PE K

590,83 20 M 40 0,50 PE K



591,41 M 20 0,50 PE K

591,82 40 M 40 1,00 PE K

592,34 5 100 1,00 JA K KIVI RIKKOUTUNUT 592,34-592,37 m RAKOPINNOILLA K

592,70 80 M 50 0,50 PE K

592,87 15 50 0,50 PE K

593,46 20 M

595,75 45 H 5 0,50 PE K KLO HAARNISKA

599,22 80 0,50 PE 5 0,20 PE K

eurajoen olkiluodon kairausnäytteen ol -kr9 petrologia ja ... · työ ra po rtti-97 -09 eurajoen...

Documents