freedoms-lehti 06/2012

8
Studio Dance Pitin Enkelit Kuvaaja: Jenni Viinanen Nicki On The Rocks Jenni Ylätalo Elli Vainikka Älä Aja Ohi AUTA APUA TARVITSEVAA kokoontumisajo - ajoneuvonäyttely 3.6.2012 klo 15.00 - 18.00 Kuusankoski Kauppalanaukio Mukana mm. Liikenneturva törmäyskalustoineen, Nicki On The Rocks, Elli Vainikka, ym. Hyväntekeväisyyskonsertti klo 19.00 - 21.00 Kuusankosken kirkko Konsertissa esiintyy: Studio Dance Pitin Enkelit, Thirdheaven, Jenni Ylätalo, Nicki On The Rocks, Elli Vainikka Vapaa pääsy. 1/2012

Upload: niko-hatara

Post on 21-Mar-2016

261 views

Category:

Documents


4 download

DESCRIPTION

Freedoms-lehti 06/2012

TRANSCRIPT

Page 1: Freedoms-lehti 06/2012

Studio Dance Pitin Enkelit

Kuvaaja: Jenni Viinanen

Nicki On The Rocks

Jenni Ylätalo Elli Vainikka

Älä Aja OhiAUTA APUA TARVITSEVAA kokoontumisajo - ajoneuvonäyttely3.6.2012 klo 15.00 - 18.00 Kuusankoski Kauppalanaukio

Mukana mm. Liikenneturva törmäyskalustoineen, Nicki On The Rocks, Elli Vainikka, ym.

Hyväntekeväisyyskonserttiklo 19.00 - 21.00 Kuusankosken kirkko

Konsertissa esiintyy: Studio Dance Pitin Enkelit, Thirdheaven, Jenni Ylätalo, Nicki On The Rocks, Elli Vainikka

Vapaa pääsy.

1/2012

Page 2: Freedoms-lehti 06/2012

Freedomsilmestyy Kouvolan Sanomienliitteenä1.6.2012

VastaavapäätoimittajaMarkku Hatara

Ulkoasu ja taittoKouvolan Sanomat,mainospalvelu

PainopaikkaLehtikanta Oy

Freedoms-tiimikiittää yhteistyö-kumppaneitaja toivottaakaikille oikeinhyvää kesääFreedoms-hengessä!

Yhdessäyhteisellä asialla:huumeista japäihteistävapaa nuoruus.

Poliittisesti jauskonnollisestiriippumatontatoimintaa.

www.facebook.com/freedomswww.facebook.com/freedoms

On ollut huikeata kat-sella kuluvan kevään kukintaa, ainakin meikäläisen vink-

kelistä katsottuna on ollut yksi upeimmista kukinnoista. Mehi-läisillä on kukkia mistä valita, missä ja minkälaisissa kukissa lentää.

Kesä tuo tullessaan monenlai-sia asioita. Niitäkin, jotka eivät olekaan niin hauskoja kuunnel-la ja katsella. Lisää rahaa. Joku radiotoimittaja kailottaa tuossa korvani juuressa väittäen, että nuorisoväkivalta tulee lisäänty-mään. Tarvitaan lisää rahaa am-mattilaisten palkkaamiseksi.

Rahaa, rahaa ja homma hoi-detaan. Mutta onko se oikeassa elämässä niin. Voidaanko välit-tämistä, rakkautta ostaa rahalla, mistä kaikessa loppujen lopuksi on kuitenkin kysymys.

Enemmän kuin mitään muu-ta, tarvitsemme vallankumouk-sen. Välittämisen ja rakkauden vallankumouksen, joka saa ai-kaan ihmismielissä tapahtuvan muutoksen.

Näin kesän kynnyksellä sitä ei haluaisi kuulla, eikä nähdä kuin kivoja ja kauniita asioita. Laineen liplatusta kesälaituril-la. Lintujen laulua. Lekottelua auringossa kärpästen ja muiden ötököiden surratessa ympärillä.

Mutta. Aina vaan. Yhä uu-delleen ja uudelleen, yksi pieni laukaus yössä. Ohi kiitävä hetki, kun auto iskeytyy päin vastaan-tulevaa ja taas viikatemies niitti satoaan. Yksi kävelee ja yhtäk-kiä, joku tuosta vaan ohimennen iskee ja kaikki on hetkessä ohi.

Kauheaa, miten tällaista voi tapahtua meidän rakkaassa lin-nunpesässämme. On kuin jokin kasvoton, näkymätön hirviö liikkuisi joukossamme, vaani-en, että mihin kulloinkin iskisi.

Levittäen pelon sekaista mieli-alaa, levottomuutta rakkaiden lastemme ja meidän kaikkien keskuudessa.

Vaikka kuinka tahtoisin elää omaa, turvallisen tuntuista elä-määni, en voi sulkea korviani ja silmiäni huudolta, jota lapsem-me ja nuorisomme huutaa, ää-nellä jota emme haluaisi kuulla.

Kesä tuo tullessaan kärpäset. Tämä alkuvuosi on tuonut tul-lessaan ikäviä ja murheellisia asioita, joilta emme voi sulkea silmiämme, emmekä vaieta. Emme voi vaieta hädästä, sisäi-sestä ahdingosta, tuskasta nuo-risomme keskellä.

Olemme ehkä astuneet, tai astumassa aikaan, jossa mei-dän tulee yhä enemmän ottaa huomioon toinen toisemme. Meidän tulee pitää korvamme ja silmämme avoinna ihmisen, nuoren, lapsen, lähimmäisem-me hädälle. Tuskalle, näkymät-tömille kasvoille, joihin emme kiinnitä arjessa huomiota.

Otetaan toinen toisemme huomioon. Älkäämme kulkeko ohi apua tarvitsevan, vaan aut-takaamme, silloin kun aika on sopiva. Tällä tavalla, yhdessä toimien, voimme olla rakenta-massa parempaa kotimaatam-me. Rakentamassa turvallisem-paa yhteiskuntaa, koteja lapsil-lemme ja lastenlapsillemme.

Kesä Freedoms-terveisin,

Make Hatarafacebook.com/ freedoms

Kesä jakärpäset

Lähiruoka, downshifting ja niin edelleen ovat tämän hetken muoti-ilmiöitä. Osa uskoo niihin henkeen ja ve-reen. Toiset pyörittelevät päätään ”taas jotain huuhaa-touhua”. Samaan aikaan luemme aivan liian usein aivan liian surullisia uutisia lehdistä. Elämme onnetonta, merki-tyksetöntä aikaa, jossa arvot ovat kadoksissa.

Nämä järkyttävät uutiset huutavat meille: MEILLÄ EI OLE HYVÄ OLLA! Kuulemmeko nuo huudot? Miten vas-taamme niihin, jokainen henkilökohtaisesti? Ennen vanhaan sanottiin, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Äärimmäisen kliseistä, mutta eikö myös hieman totta? Eläm-me toinen toisiamme varten. Joku kasvattaa ruokaa meille, toinen myy sitä meille, kolmas kokkaa sitä ja neljäs kuljettaa jätteet pois. Palveluyhteiskunnassa tarvitsemme toinen toi-siamme.

Välillä elämä tuntuu todella kurjalta, eikä muidenkaan elämä ainakaan piristä, saati uutiset, joita kuulemme. Fa-cebookissa voimme iloita muiden ilosta tai pikemminkin salaa hymyillä, että tuolla menee vielä huonommin. Uskoa huomiseen täytyy välillä potkia. Kuitenkin haluan uskoa, että puheet downshiftaamisesta, lähiruuasta ynnä muista johtaisivat meidät huomaamaan enemmän elämää lähel-lä.

Huomaisimme, että ruoka tulee oikeasti ihan tästä vierestä ja joku sen meille oikeasti kasvattaa. Huomaisim-me, että ne oikeasti tärkeät ihmiset asuvat usein saman katon alla ja ihan lähellä. Kun heillä on hyvä olla, on mi-nullakin parempi olla. Huomaisimme, että ei tarvitse olla koko ajan kiireinen ja pinnan kiiltää. Aika itsellemme ja läheisille on tärkeintä.

Keksisimme asioita, joilla voisimme auttaa yhteiskun-taamme. Minä itse. Enkä puhu poliitikkojen arvostelemi-sesta. Voisinko minä käydä tervehtimässä omia isovan-hempiani hoitokodissa ja vaikkapa naapurin mummoa tai pappaa siinä samalla? Voisinko minä ilmoittautua va-paaehtoistyöhön omassa kotikaupungissani tai perustaa jotain uutta? Voisinko minä antaa aikaani sitä tarvitseville lapsille ja nuorille? Niille lähimmille ja myös niille entuu-destaan vieraammille?

Voisi ajatella, että olemme kuin muurahaisia. Yhdessä voimme rakentaa suuren keon. Jokaisen panos tarvitaan. Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, minkälaisen neula-sen kekoon kantaa. Olkoot muoti-ilmiöitä. Jos ne aukaise-vat silmämme huomaamaan toiset ihmiset ja omien teko-jemme mahdollisuudet, eivätkö ne ole silloin aika hienoja muoti-ilmiöitä? Ei meidän tarvitse niitä kirja kädessä nou-dattaa, välittää vain toisistamme. Niin me rakennamme yhteiskuntaa meitä, ja tulevia varten. Jos jokainen tekee jotain pientä, on se yhdessä jotain todella suurta.

Marika

Mäkin voin ”downshiftata”

Syrjäytyneitä 15-29-vuotiaita nuoria oli vuonna 2010 yh-teensä noin 51 300. Syrjäy-tymisen ytimessä oli 32 500 ulkopuolista nuorta, jotka ei-vät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. He ovat nuoria, jotka eivät näy missään tilastoissa. Kukaan ei tarkkaan tiedä keitä he ovat ja mitä he tekevät. Näin kertoo helmikuussa julkaistu EVA Analyysi ”Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret?

Missä ovat tilastojen ulko-puoliset nuoret? Miksi nuori jää oman onnensa nojaan ja kenen syy se on: nuoren itsen-sä vai lähipiirin?

Mitään ei ole pakko jos ei ha-lua. Jokaisella on mahdolli-suus valita ja jokainen saa teh-dä juuri sitä mitä haluaa. Jos ei halua harrastaa, ei ole pakko, jos ei halua mennä armeijaan, ei ole pakko. Jos ei halua men-nä töihin, niin yhteiskunnan avustuksella sekin jopa onnis-tuu.

Minkä takia personaltrai-nereiden tilipussit kasvavat ja minkä takia armeijakurilla vedetty läskileiriohjelma on niin suosittu? Niissähän joku painostaa tekemään jotain. Hyvin harva meistä haluaa va-paaehtoisesti jalkautua omalta mukavuusalueeltaan, jos ei

ole pakko. Mutta kun sen te-kee, niin siitä tulee hyvä mieli: ”Otin ja repäisin!” Me kaikki tarvitsemme jonkun potki-maan itseämme eteenpäin ja kannustamaan uusiin suori-tuksiin. Meidän tulisi pitää huolta toisistamme, emmekä saisi jättää ketään yksin. Van-hempien tulisi kannustaa ja tu-kea lapsiaan hoitamaan omat asiansa. Kioskilla tilaamaan omat ostoksensa, puhelimel-la hoitamaan omat asiansa ja hoitamaan itse ensimmäisen kesätyöpaikkahaastattelunsa. Nyky-yhteiskunnassa asiat voi hoitaa kätevästi tapaamatta yhtään ihmistä. Puhelimessa

meitä haastattelee automaa-tit, asiakaspalvelu on siirtynyt nettiin ja sosiaalinen kanssa-käyminen bittiavaruuteen.

Ihminen tarvitsee sosiaalista kanssakäymistä ja vertaistu-kea. Tarvitsemme toisiamme päästäksemme kiinni yhteis-kuntaan, emmekä saa jättää ketään yksin syrjään. Töihin lähteminen ei ole niin muka-vaa kuin tietokoneelle jymäh-täminen, mutta valitettavasti välttämätöntä. Ikävän kautta saa usein jotain mukavaa - sa-notaanhan sitä, että jos haluaa saada on pakko antaa.

Niko Hatara

Ei jätetä kaveria yksin!

Page 3: Freedoms-lehti 06/2012

33www.facebook.com/freedomswww.facebook.com/freedoms

Syyskuun lopussa 1980 il-moitettiin Kouvolan Sanomissa uuden kerhon, FHRA Kouvo-lan, perustavasta kokouksesta. Viides lokakuuta ilmestyikin Haanojan Haalille noin 30 asi-asta kiinnostunutta harrastajaa. Perustava kokous saatiin vietyä läpi hyvässä järjestyksessä, pu-heenjohtaja ja hallitus saatiin valittua ilman ongelmia ja siitä alkaen kerho on toiminut Kou-volassa.

— Se vaan on se amerikkalai-sen autoilun ydin, sanoo FHRA Kouvola Clubin puheenjohtaja Arto ”arzi” Liukkonen. Artolla itsellään on vuodesta 2003 al-kaen ollut 6.4 litrainen Dodge Challenger, niin ja tottakai V-8 kuiskuttelee pellin alla.

”Arzi” kertoo, että häntä on aina kiinnostanut moottorit, al-kaen mopoista ja myöhemmin autot. - Parin kaverin kanssa jo peruskoulussa piirtelim-me vihkoihin amerikkalaisten

autojen kuvia ja kiertelimme jenkkiautonäyttelyissä. On vaikea sanoa, mistä kaikki sai alkunsa, jostain tämä vaan läh- ti.

Mikä tässä harrastushommas-sa kiehtoo? -Yks on yhteisölli-syys. Tavataan samanhenkistä porukkaa ja jutellaan yhteisistä, kiinnostavista asioista. Toisena tässä kiinnostaa autojen raken-taminen ja niiden kunnostami-nen. Autot ovat vanhoja, mutta samalla yksinkertaisia. Niihin voi ihan oikeasti itse tehdä vaik-ka koneremontin.

— Se mikä tässä on myös hie-noa, näin perheen isän kannal-ta, on se että lapset voivat olla isän kanssa rakentelemassa autoa. Koko perhe on mukana ajeluilla ja yhteisissä kokoontu-misissa. Totta kai vaimokin voi olla rakentelemassa, jos häntä sattuisi homma kiinnostamaan.

Jenkkiautoharrastuksesta kiinnostuneille Arto haluaisi an-taa vinkin, että kannattaa ensin

olla yhteydessä alan harrasta-jiin, näin välttyy paljolta. FHRA Kouvola Club -kerhoon voi ottaa myös yhteyttä, sillä kerhossa löytyy aina halukkaita, jotka auttavat ja antavat vinkkejä muun muassa oman menopelin hankinnassa. Tärkeää on löy-tää asiantunteva henkilö, sekä Jenkkiautotapahtumissa on myöskin hyvä käydä ja tutustua toimintaan.

— Liikenteeseen lähdetään usein useamman auton voi-min letkassa ajaen. Liikentees-sä meidät huomioidaan hyvin, ohitukset ovat hyvinkin säädyl-lisiä. Reaktiot ovat olleet pel-kästään positiivisia, näytetään peukkuja. Pysähtyessä ihasteli-joita riittää.

FHRA Kouvolan suurin voi-main koitos on Swap & Meet -harrasteajoneuvotapahtuma, joka pidettiin viime lauantaina Kouvolan raviradalla.

www.fhrakouvola.fi

Automobilistit

V-8 sen pitää olla.

Kymen Automobiilikerho on valtakunnallisen Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry:n kolmanneksi suu-rin kerho ja siinä on jäseniä yli viisisataa. Yhdistys on perus-tettu 1967 Kotkan, Karhulan ja Haminan seudun vanhojen ajoneuvojen harrastajien toi-mesta. Etelä-Suomen Sanomat uutisoi siitä silloin seuraavasti: ”Pääasiallisena tarkoituksena tulisi olemaan laaksokunnas-samme ja maassamme olevi-en historiallisesti arvokkaiden moottoriajoneuvojen etsimi-nen, eheyttäminen ja entisöimi-nen”. Kerhon toimialueena on

Kymenlaakso ja itäinen Uusi- maa.

Kerhon kalustoluetteloon on merkitty 964 erilaista ajoneu-voa, joista museoajoneuvoja on 423 kappaletta. Kerhon jä-senyys ei edellytä omaa harras-teajoneuvoa, mukaan voi tulla asiasta kiinnostunut. Kerhossa on huikeata tieto-osaamista au-tomobiileista, että jos ajoneuvo-harrastus kiinnostaa, niin roh-keasti mukaan.

Jos mielessä on vaikka oman ajoneuvon hankkiminen, ker-hossa löytyy ajoneuvon han-kinnassa tarvittavaa tietoa. Harrastukseen kannattaa lähteä

mukaan kerhon kautta.

Jouko Peri, yhdis-tyksen sihteeri, kertoo harrastuksensa saaneen alkunsa jo lapsuudessa. - Kotona oli vuo-den 1937 Ford. Se toimi meidän lasten leikkimökkinä ja sieltä tämä innostus näihin harras-teajoneuvoihin varmaan alkoi, hän kertoo. Joukolla itsellään on 2004 hankittu Ford Taunus 12M 1964. Kilometrejä mittarissa on tällä hetkellä 112000 ja siinä on

kaikki, sillä au-to on alkuperäi-

sessä kuosissa.— Tämä on siinäkin

mielessä mukava harrastus, että tässä voi olla mukana ko-ko perheen voimin. On yhteisiä kokoontumisajoja ja ajeluja aina ulkomaita myöten.

—Liikenteessä ihmiset suh-tautuvat yleisesti ottaen hyvin. Kun pysähdytään jonnekin esi-merkiksi tankkaamaan, lähes ai-

na tulee joku ihaile-maan ja keskustelemaan.

Monesti syntyy hyvinkin nos-talgisia keskusteluja ja muistel-laan, että oi niitä aikoja.

- Poikkeuksetta vanhoilla ajo-neuvoilla liikutaan hitaammin ja usein törmää siihen, että ei malteta ajaa perässä. Tullaan lä-helle ja ohitetaan joskus hyvin-kin vaarallisesti. Tähän toivoisi muilta teillä liikkuvilta hiukan enemmän malttia. Tosin tällai-nen malttamattomien porukka on onneksi vähemmistönä lii-kenteessä.

Kymen Automobiilikerho r.y:n toimintaan voi tutustua osoitteessa www.kymenautomobiilikerho.fi

Volvo P1800 tunnetaan myös nimellä ”Pyhimysvolvo”

Arto ja hänen Dodge Challenger.

Page 4: Freedoms-lehti 06/2012

www.facebook.com/freedomswww.facebook.com/freedoms44

— Olemme matkamotoristiker-ho, johon sopii mukaan kaikki asioista kiinnostuneet, emme ole mikään merkkikerho. Ker-hossa on kaikki moottoripyörä-merkit edustettuina, on endu-roa, matka- kyykkypyörää, cu-stomia, skoottereita, mopoista aina harrikoihin saakka.

— Kerhoon voi liittyä, vaik-ka ei olisikaan moottoripyörää. Nuorisojäsenet toivotetaan avosylin tervetulleiksi ker-hoon, kunhan vaan hyväksyvät sen, että kerholla on säännöt ja niiden mukaan myös toimi- taan.

— Tulevaisuuden suunnitel-miin kuuluu ennakoivaa ajo-koulutusta kokeneiden moto-ristien taitoja hyödyntäen. Sen lisäksi kerho tarjoaa myös mah-dollisuuden opetella koneiden rassaamista.

— Mitään skismaa ei kerhos-sa ole, eikä mitään tyyppi- tai merkkikilpailua, yhdistävänä tekijänä on rakkaus moottori-pyöräilyyn. Kerhossa on tosi hyvä henki. Ikähaitari on 15 - yli 70-kesäisiin, kertoo moottori-pyöräkerho Road Runners Kou-vola ry:n puheenjohtaja Jussi Ijäs kerhon tiloissa.

— Kerholla on tänä vuonna juh-lavuosi, on kerhon 25:s vuosi, jota juhlitaan tämän vuoden syksyllä. Kymmenkunta kaveria päätti aikanaan perustaa ker-hon, koska Kouvolassa ei ollut tällaista kerhoa. Siitä kerho on kasvanut niin, että tällä hetkellä jäseniä kerhossa on 160.

Jussi aloitti pyöräilyn 16-ke-

säisenä ja ajeli kaksikymppi-seksi, tämän jälkeen oli taukoa muutaman vuoden ajan, mutta polte sai vuonna 2004 palaa-maan uudelleen moottoripyö-rän selkään. 2005 Jussi liittyi kerhoon ja kertoo tämänlaises-

sa moottoripyöräilyssä kolah-tavan kavereiden näkeminen, vapaaehtoinen tekeminen, kavereiden kanssa ajeleminen ja monenlaisiin ihmisiin tutus-tuminen. - Kuten tässäkin nyt sinuun. On kerhoiltoja, pyörien korjausmahdollisuuksia, nämä-kin ovat hienoja hommia, Jussi toteaa.

Jussi sanoo olevansa matka-enduromies. Aikaisemmin oli katupyöriä, mutta tiet tulivat tutuiksi ja kun hyppäsi enduron selkään, avautui aivan uudet maisemat eteen, kun voi ajella minkälaisilla teillä vain, soralla ja asfaltilla. Pyöränä Jussilla on Honda Transalp 600.

— Että mikäkö tässä kiehtoo? Se on vapauden tunne, kun kaikki tuntuu ja tuoksuu tien päällä. Aikaisemmin oli kyykky-pyöriä, mutta niiden kanssa oli hankala pitää nopeudet nopeus-rajoitusten puitteissa. Endurolla kun menee tarpeeksi pienille teille, nopeusrajoitusten mukai-nen vauhti riittää, sanoo Sauli Kattelus, 38, ajokkina KTM 690 Enduro.

— Kevät tuo aina sen tulles-saan. Kai tässä on vaan sellai-nen vapaampi meininki, Jorma Suksi, 50, kertoo. Miksi mi-nulla on just tällainen pyörä? Minulla vaan on ollut näitä, tämä on jo kolmas samanlai-

nen. Ajelen paljon Euroopassa ja tällaisella pyörällä on hyvä tehdä matkaa, niin pyöräni on Suzuki Hayabusa 1300.

— Se miksi harrastan moottori-pyöräilyä, se on vaan mun taka-puolelle niin sopivaa, olen koko ikäni ajellu, 20-kesäisetä alka-en. Se mikä tässä kiehtoo...sen kun osaisikin sanoa. Tämä vaan vie mennessään. Tämä on erit-täin hyvä pääntuuletuskeino. On hyvät samoista asioista kiin-nostuneet kaverit, joiden kans-sa pääsee kaveeraamaan, Veli-Matti Talastie, 49, kertoo, pyörä Yamaha Custom Mid Night Star 1300.

— Motoristin visiirin takaa nähtyä tulee todettua, että kyl-lä se on se, että aivan liian usein autoilijat tulevat sivutieltä eteen. Ei pysähdytä ja näyttää siltä, että ei katsota ollenkaan, vaan annetaan mennä. Toinen juttu on se, kun tullaan taka-pyörään kiinni, se on tosi inhot-tavaa. Sillä kun moottoripyö-rällä löysää kaasua, se on kuin autolla jarruttaisi. Tosin sillä erolla, että kaasua löysättäessä ei syty jarruvaloja. Tuntuu kuin autoilijat tulisivat päälle. Mutta yleensä ottaen motoristeihin suhtaudutaan hyvin, matkamo-toristit toteavat.

Kerhon viesti nuorille ja meil-le kaikille motoristeille: Kypä-rän hihna aina kiinni, malttia ja muistaa sen, että teillä ei liikuta yksin.

roadrunnerskouvola.org

Teillä ei liikuta yksin

Mitään skismaa ei kerhossa ole eikä mitään tyyppi-tai merkkikilpailua, yhdistävänä tekijänä on rakkaus moottori- pyöräilyyn.

Mitä? Eikö siellä lasketella? Miten ih-meessä Mielakan rinteissä voi autolla lasketella? Se on hyvin yksinkertais-ta, hissillä vaan ylös mäen päälle ja painovoimalla rataa myöten alas.

Se on todella ympäristöystävällistä autoilua. Ei tule pakokaasua, kun au-tossa ei ole moottoria, siinä on vaan runko, ratti, istuin, jarrupolkimet ja totta kai renkaat.

— Tosi mukavaa ajanvietettä erilai-sille porukoille. Voi tulla myös yksin. Mitään sen kummempia ajovarus-

teita ei tarvitse ottaa mukaan, sillä Mielakasta löytyy kaikki tarvittava: ajopuku, kypärä ja sadevarusteet. Sateellakin voi lasketella kuivana alas rinnettä, paitsi jos sattuu hikoi-lusta kostumaan. Ajokorttia ei tarvi-ta, mutta täytyy olla yli 140 senttiä pituutta, että jalat yltävät polkimil- le.

Ryhmät ja porukat voivat ottaa mit-taa toisistaan aivan formulakisojen tapaan, voittajat palkintokorokkeella palkiten. Rinneravintolassa voi naut-tia ja samalla seurata mäkiautoilijoi-

den edesottamuksia rinteessä.Radalle lasketaan yksi auto ker-

rallaan. Turvallisuussyistä niin, että kun auto on ylittänyt maaliviivan, lähtee hissi kuljettamaan seuraavaa autoa kuljettajineen kohti huippua.

— Autoilulippuja saa ostaa rinne-kahviosta aukioloaikoina ja samalla varttua omaa autoiluvuoroa. Ryh-mätilaukset varataan etukäteen, näin kertoilee Jukka Setälä, joka toimii mäkiautoiluvastaavana Mielakassa.

[email protected]

Autolla alas

Mielakan mäkiautoiluvastaava Jukka Setälä

Page 5: Freedoms-lehti 06/2012

55www.facebook.com/freedomswww.facebook.com/freedoms

HuoltamoTimonen Teppo

Kuusaantie

Paperitehtaantie 3Anjalankoski

www.miinankenka.fi

Ortodoksia-keskus

SypressiSypressiVaruskuntakatu 14

45100 Kouvola

Keijo Keke Kattelus on pihalla vastassa jutuntekijää ja terveh-tii iloisesti tulijaa. Hän vääntää kahvasta ja ”jalat”, sähköinen pyörätuoli, kuljettaa miestä ha-luamaansa suuntaan pöydän äärelle, jossa ryhdymme jutun tekoon.

Keken kohdalla aina ei ole ollut näin. Hän ehti viettää 38 vuotta toisenlaista elämää, kä-vellä omilla jaloillaan, koskettaa ja nostaa tuntevilla käsillään. Kävellä, juosta, hyppiä, nousta seisomaan, sitä mikä on suu-rimalle osalle meitä aivan nor-maalilta tuntuvaa toimintaa.

Mutta, kuten niin monesti elämässä, sattuu jotain sellaista mitä emme voineet aavistaa ja mikä muuttaa koko tulevan elä-mämme. Kysyn Kekeltä: - Olet-ko katkera elämälle, sille että sinulle kävi niin kuin kävi? Hän vastaa: - En ole. Miksi olisin? Ei-hän tässä voi ketään syyttää, mi-nulle jaettiin tällaiset pelikortit.

— Eteenpäin tässä mennään. Ei murehtiminen mitään hyödytä. Onnettomuuden jälkeen ajatte-lin, että nyt minulla on tällaiset kortit käsissä, nyt on opeteltava pelaamaan näillä korteilla.

Äitienpäiväaatto vuonna 1980, Pukaron vanha maatie. Pukaron kartanolta lähdettäessä ensimmäisessä mutkassa tapah-tui se, mikä muutti koko Keijon tulevan elämän.

Keijo oli vierailulla kartanos-sa, josta häntä illalla yhdentoista maissa tuli kaveri autolla hake-maan. Sama kaveri, joka oli hä-net päivällä sinne heittänyt. Oli pimeä, Keke hyppäsi autoon ja samassa auto ampaisi liikentee-seen. Kaveri lähti heti ajamaan kovaa vauhtia eteenpäin, mitä Keke hiukka ihmetteli.

— Ei päästy kun muutama

sata metriä, eka mutka ja suo-raan ulos. Auto törmäsi penk-kaan, katon kautta ympäri, siitä pyörien pellolle ja stop, Keke muistelee. Hän putosi lattialle, koska ei ollut ehtinyt laittaa tur-vavyötä kiinni, mutta se pelasti Keken hengen. Auto näet putosi apukuskin kulman puolelle ka-tolleen ja meni kasaan penkkiä myöten.

Keke vedettiin ulos auton ikkunasta ja hän kertoo tajun-neensa heti sen, että nyt kävi pahasti. Keke oli tajuissa ambu-lanssiin saakka, jossa häneltä lähti taju ja palasi vähän ennen Hesaa.

- Töölön sairaalassa pää laitet-tiin sijoilleen ja lääkäri sanoi, et-tä leikkaus ei kannata, tämä on selvä neliraajahalvaus.

- Ensimmäinen viikko meni, ettei siinä oikein tajunnut mis-tään mitään. Sairaalaosastolla sitä alkoi funtsailla, että mitä-hän tästä eteenpäin. Alussa tie-tämättömyys siitä, kuinka jatkaa eteenpäin oli kaikkein pahinta.

- Siinä sitä kun liikkumatto-mana oli ja pää kuitenkin toimi, alkoi kelailla, että miten tästä jatkaa eteenpäin. Nyt täytyy pe-

lailla näillä korteilla. — Se, kun sai tietoa muilta

vammaisilta, auttoi eteenpäin. Riittävästi tarvittavaa tietoa en ainakaan minä silloin saanut ammattihenkilökunnalta ja mi-nulle on muodostunut käsitys, että ei sitä saa vieläkään.

— Alussa, kun ei ollut tietoa miten jatkaa eteenpäin, oli ma-sennustiloja. Niitä tuli vähän vä-liä. Masennuksen hoidin siten, että vetäydyin yksinäisyyteen ja funtsailin itsekseni, että miten eteenpäin.

Kun 1984 Keke pääsi Kuusan-kosken palvelutaloon ja sai oman kämpän, hän sai alkaa tehdä ja käyttää niitä avuja, jot-ka jäivät jäljelle. Masennustilat jäivät, elämä alkoi maistua ihan hyvältä.

— Eihän tämä vammautuneen elämä ole sen kummempaa kuin kenenkään muunkaan. Tämä halvaus on ”tauti” mikä ei ete-ne. Kun tämä kerran on tapah-tunut niin, se on siinä. Tämä halvaantumisen jälkeinen elämä on ihan itsestä kiinni. Jos jaksaa, viitsii jumpata ja pitää itsestään huolta, niin kyllä tämä elämä voi olla ihan hauskaa.

— Se on niin, että jos voi ruu-miillisesti hyvin, voi henkises-tikin hyvin. Nämä kulkevat käsi kädessä. On tämä ollut siinäkin mielessä ihan mielekästä elä-mää, että ystäväpiiri on laajen-tunut paljon.

— Täysillä eteenpäin!

Näillä korteilla

Jos jaksaa, viitsii jumpata ja pitää itsestään huolta, niin kyllä tämä elämä voi olla ihan hauskaa.

Mielakan mäkiautoiluvastaava Jukka Setälä

— Täysillä eteenpäin, toteaa Keijo Keke Kattelus

Tmi VIVIKA STENG - Jäätelökioskit

ALLUNTORIKAHVILA

Avoinna 24hJOKA PÄIVÄ!

Kauppatori, Kouvola

Page 6: Freedoms-lehti 06/2012

www.facebook.com/freedomswww.facebook.com/freedoms66

Juhannusaattona 1990 kaverit ilmestyivät kämpän ovelle ja siitä sitä lähdettiin lii-kenteeseen Honda Civicillä kruisailemaan ilman mitään sen kummempaa päämäärää ja kuskia myöten kaikki kännissä kuin ”kä-et”.

Matka suuntautui kohti Lappeenrantaa ja siellä Huhtiniemeen, josta kaverusten matka jatkui takaisin kohti Kouvolaa. Oli neljän hengen porukka, joista yhtenä taka-penkillä Alsa, Timo Granvist. Hän kertoo oman tarinansa tuosta juhannusaaton se-kopäisestä menosta.

Siihen aikaan Alsan elämässä ei ollut minkäänlaista kiinnekohtaa, koko elämä oli täysin sekopäistä touhua. Varkauksia, asiakirjaväärennöksiä, pahoinpitelyjä ja kaikenlaista muuta, joiden seurauksena vankilavuosia kertyi reilut kuusi vuotta.

Alsa kertoo, että hänellä oli hyvät rakas-tavat vanhemmat, hän muistaa lapsuu-tensa hyvin onnellisena. Hän oli innokas urheiluharrastaja, että kaikki piti olla ihan hyvin.

Tultiin murrosikään ja kaikki muuttui. Kä-vi niin, että mopo karkasi käsistä ja pahem-man kerran. Alsa kertoo olleensa nuorena tosi ujo, likkoihin päin ei kunnolla uskalta-nut katsoa, puhumattakaan, että olisi us-kaltautunut juttusille.

Kävi, kuten niin monen kodalla meistä, kuvioon astui ”kuningas” alkoholi. Viinan avulla uskalsi. Se teki miehen alusta rohke-an. Perussyynä kaikkeen Alsa sanoo olleen ujouden ja viina oli ”lääke”, jonka avulla Alsa koki olevansa rohkea. Mutta se rohke-us, se oli sitä mitä oli - täydellistä valetta.

Takaisin autoon.... Auto kulki kohti Kouvolaa, musa soi ja pullo kiersi ringissä kuski mukaan lukien. Tultiin loivaan kaar-teeseen kuutostiellä vähän ennen Tirvan tienhaaraa.

— Päässäni alkoi soimaan, että mitä, mi-tä, mitä? Vilkasin kuskin olkapään yli ja nopeusmittari näytti 180 kilsaa tunnissa. Heti sen jälkeen tajusin, että kohta men-nään ja kovaa. Yritin avata ovea, mutta se oli lapsilukossa. Kun ovi ei avautunut, löin ikkunan rikki nyrkillä ja sain avattua oven

ulkopuolelta. Keikautin itseni täydessä vauhdissa ulos ovesta.

— Se on ainut mitä muistan tuosta kola-rista, sillä minulta lähti taju kankaalle. Heti tajunnan menetettyäni, huomasin oleva-ni jossain paikassa. Kaikki oli ympärilläni kauniin sinistä. Valkopukuisia enkeleitä lenteli ympärilläni. Ne katsoivat minuun hymyillen vuoronperään ja minä ihmette-lin, että missä sitä oikein ollaan.

— Sitten enkelit menivät sivuun ja näin kauempaa pitkän pöydän lähestyvän mi-nua ja senkin äärellä istui tuntemattomia tyyppejä. Sitten, aivan siinä lähelläni pöy-tä pysähtyi ja erotin ketä pöydän ääressä istui.

— Keskimmäisenä istuvan tunnistin Jeesukseksi, hän puhui minulle ja kyseli kaikenlaista mitä en muista, mutta lopun muistan. Hän sanoi minulle: - Kuule Timo, minä lasken sinut takaisin maan päälle, et-

tä sinä Timo todella uskot minuun. Siinä hetkessä palasin tajuihini.

— Olin teholla Meilahden sairaalassa, hengityskoneessa ja täysin sekaisin. Leku-ri sanoi, että minulla on muistinmenetys, joka kyllä hitaasti vuosien myötä palaa. Selkäranka on murtunut kahdesta kohtaa. Kallovamma. Täräyksestä seurannut epi-lepsia. Olin vasta 28 ja jouduin eläkkeelle.

— Lähdin sairaalasta kesken hoidon. Do-kaaminen jatkui, kunnes poliisit nappasi-vat yhdeltä kämpältä minut ja matka jatkui Konnunsuolle. Oli näet vanhoja pohjia.

— Kelasin siellä, olen taas täällä ja nyt on mennyt terveyskin. Tajusin siinä hetkessä kuka minulle tajuttomuusaikana puhui. Se sai minut rukoilemaan Jeesusta. Halusin inhimillisen elämän, mihin ei kuulu viinaa ja rikoksia. Halusin saada ihmisten luotta-muksen takaisin, jonka olin näiden sekoi-luvuosieni aikana menettänyt.

Viina silloin murrosikäisenä muutti Al-san elämän. Kolarissa, jossa kuoli kaksi henkilöä, kuski ja toinen takapenkillä istu-nut. Kolarista selvisi Alsan lisäksi hengissä etupenkillä istunut naishenkilö. Jälkeen-päin Alsa sai kuulla, että auto oli törmän-nyt isoon mäntyyn 10 metrin korkeudelle.

Kolari pysähdytti Alsan 28-ikäisenä ja ru-koukset vankilassa muuttivat Alsan elä-män tavalla, josta Alsa joka päivä sanoo kiittävänsä Jeesusta. Siitä, että hän kuuli Alsaa ja antoi hänelle uuden elämän.

Luottamuksesta sen verran, että Alsa on ollut lasten puutyökerhon vetäjänä yli yksitoista vuotta. Useita vuosia Kouvolan Kristillisen Jengityö ry:n hallituksessa. Kai-ken huipuksi, entinen linnakundi, on toi-minut jo vuosien ajan järjestyksenvalvoja-na. Ennen lain toisella, väärällä, puolella ja nyt tänä päivänä lain ja oikeudenmukai-suuden puolella.

Nuorille Alsa haluaa sanoa: - Älkää ajatel-ko näit uskon juttuja järjellä, vaan antakaa Jeesuksen auttaa teitä. Elämä ilman ainei-ta, viinaa, selvin päin on paljon hauskem-paa. Älkää ottako niitä ”ilmaisia nappeja”, sillä hyvin helposti ne vie sinut sellaiselle tielle, jolta ei ole paluuta.

KYMEN IV-VALMISTUS

Teollisuustie 14-1645360 VALKEALAPuh. 05-325 0268

www.kymenivvalmistus.fi

Vain Sinä itse voit päättää, käytätkö päihteitä.Tämän päätöksen teossa emme voi Sinua auttaa.

Jos joudut vaikeuksiin lain kanssa esim. päih-teiden käytön vuoksi, voimme olla tukenasi ja autamme Sinua parhaankykymme mukaan ja ehdottoman luottamuk-sellisesti.

VaratuomaritHarri Lehto ja Leena Lehto

LakiasiaintoimistoLehto & LehtoKouvolankatu 9,45101 KOUVOLApuh. 05-5422 550telefax 05-375 7248Sähköposti:[email protected]

Mitä mitä

Viina silloin murrosikäisenä muutti Alsan elämän.

Timo Alsa Grangvist

XSYNEIDENTALLI.COM

Verstaskatu 3, 45130 KOUVOLA, P. (05) 311 9077

Avoinna ma-pe 9.00-17.00www.kouvolanvaunu.com

LIIKKUVA KOTI AINA MUKANA• Uudet ja käytetyt matkailuautot ja -vaunut • Huolto • Tarvikkeet • Campingkalusteet • 12V tarvikkeet • Kaasutarvikkeet• Matkailuautojen ja vaunujen vuokraus

Ritva Piipari

Hallituskatu 7B, 4 krs040-5009 199

LYMFATERAPIASairaanhoitaja

KOUVOLA • Puhelin (05) 371 3631 • www.optiikkaasema.fi

Page 7: Freedoms-lehti 06/2012

77www.facebook.com/freedomswww.facebook.com/freedoms

www.kouvolanlukko.�

On tärkeää kun on luottamus toiseen, se auttaa - voi sanoa kaikessa. Liiketoiminnassa, jos missä luottamus on tärkeää.

Kari ja Mika Rahkonen kaivoksella

Missä ja milloin luodaan poh-ja isä-poika -suhteelle? Kyllä se luodaan jo lapsuudessa, totea-vat kivimiehet Kari ja Mika Rah-konen. - Lapsuudesta alkaen on tehty yhdessä kaikenalaisia asioita. Olen saanut rohkaisua, kannustusta, hyväksymistä ja kaikenlaisista asioista on puhut-tu eikä ole tarvinnut salailla juu-ri mitään, kertoo Mika.

— Luottamus toiseen on tärke-ää myös liiketoiminnassa. Meil-lä ajatus- ja toimintamalli on samanlainen ja yhteistyö sau-matonta. Kaikki isot päätökset tehdään yhdessä, Mika kertoo jonka isä Kari vahvistaa.

— Kiviala on erittäin vaativa ala. Tarvitaan osaava, ammat-titaitoinen henkilökunta louhi-maan ja jatkojalostamaan gra-niittia valmiiksi tuotteeksi sekä osaava markkinointiorganisaa-tio.

— Karin yli 30 vuoden ko-kemus kivialalta yhdistettynä ammattitaitoiseen ja osaavaan henkilökuntaan muodostavat erittäin toimivan paketin, Mika sanoo.

Kymen Granite Oy aloitti toi-mintansa 1993, jolloin ensim-mäinen louhimo toimi Virojo-ella. 2004 yritys aloitti Haapa-lan louhimolla louhinnan sekä muuri- ja pengerkivivalmistuk-sen. Myöhemmin avattiin louhi-mo myös Ummeljoella.

Haapalan louhimo oli onnis-

tunut löytö, sillä mikä tahansa kivi ei käy pihakivivalmistuk-seen. Laatu on tärkeää: kiven täytyy olla oikean väristä ja sen pitää kiilautua hyvin.

Jo jonkun aikaa Kari oli kai-vannut rinnalleen uutta, nuo-rempaa voimaa vetämään ja ke-hittämään yritystä eteenpäin ja apu löytyikin yllättävän läheltä, oma poika Mika.

Mika oli valinnut oman uran-sa. Hän toimi myyntijohtajana Mikkelin Auto-Killassa. Yrittä-jyys oli kuitenkin kiinnostanut pitkään ja näin ollen oli luonte-vaa siirtyä yrittäjäksi isän rin-nalle perheyritykseen.

— Lähdettiin yhdessä miet-timään miten tästä saisi leivän molemmille ja kuinka toimin-taa voisi kasvattaa. Karin vank-ka kivialan tuntemus ja minun

kaupallinen osaaminen antoivat hyvät edellytykset lähteä kehit-tämään ja rakentamaan yritystä eteenpäin, Mika kertoo.

Kymen Granite alkoi muurikivi-en lisäksi valmistaa mm. noppa- ja reunakiviä.

— Halusimme tuotteistaa pi-hakivivalikoimamme ja näin syntyi Kotipiha – kivituotteet. Kotipiha – kivituotteet soveltu-vat niin yksityispiha- kuin infra-rakentamiseen, Kari kertoo.

Nykyään yrityksen toiminta on laajentunut myös kiviasen-nuspuolelle.

— Hoidamme pihan kiviasen-nusten lisäksi myös kokonais-urakoinnit aina pohjatöistä vii-meistelyyn, riippuen asiakkaan tarpeesta, Mika jatkaa.

Kymen Granitella on myös

vientitoimintaa. Yritys toimittaa tarvekivenä Haapalan punaista graniittia Kiinaan sekä Baltian maihin.

— Tarvekiven louhinta ja vien-ti on meille tärkeää ja pyrimme jatkossa kasvattamaan tätä lii-ketoiminnan osa-aluetta, Mika kertoo.

Tällä hetkellä yritys työllistää 5 - 15 henkilöä yrittäjien lisäksi sekä useampia aliurakoitsijoita vuodenajasta ja työtilanteesta riippuen.

— Tässä, kuten kaikessa yrit-täjyydessä pitää olla nöyrä, sillä tämä on joukkuepeliä. Kaikkien osa-alueiden täytyy loksahtaa kohdalleen ja se voi toimia vain ammattitaitoisen ja osaavan henkilökunnan sekä yrittäjän saumattomalla yhteistyöllä, to-teavat Mika ja Kari Rahkonen.

Heille joista tämän elämän kohtalot ovat tehneet x-henkilöitä.X-puolisoi-ta, X-työntekijöitä, X-yrittäjiä, X-uskiksia, X-jotakin.

Perjantaisin xsyneidentalli-ilta klo 19.00 - 23.00

xsyneidentalli.com facebook.com/ xsyneidentalli

Kappelikatu 11 45100 Kouvola 040 1883 771

Kesä maanteillä, teillä ja toreilla!Syksyllä tallin ovet avataan myös päivisin.

Turvallista kesää!

Kiveä isältä pojalle

Page 8: Freedoms-lehti 06/2012

www.facebook.com/freedoms

Teräsbetoni-yhtyeen kappa-le on suomalaista miestä ilman paitaa. On miehellä paitaa tai ei, suomalainen mies on silti mies. Jotkut sanovat meitä metsien miehiksi, miehiksi jotka eivät puhu, eivätkä pukahda.

Kuin veitsi, minun rintaani viilsi, kun kuulin uutisista, että taas suomalainen mies. Ei vielä edes sanan varsinaisessa mer-kityksessä mies. Aivotutkijatkin sanovat, että vielä tuossa iässä aivot eivät ole vielä kehittyneet täyteen miehen mittaan. Vasta riparilta päässyt, juuri murrosiän ylittänyt, mutta lain edessä täysi-ikäinen mies.

Vaikka kuinka yrittää, niin ei voi olla kysymättä, että mikä hitto tässä oikein mättää? Mikä ajaa suomalaiset nuoret miehet tekoihin, joissa ei ole järjen häi-vää? Näin tavallisen suomalaisen aikuisen miehen näkökulmasta katsottuna ei tahdo sopia pää-koppaan.

Haluanko osoitella heitä sor-mellani? En, vaan menen itse pei-lin eteen ja kysyn itseltäni: Mikä mättää? Missä meni pieleen? Mitä tein väärin? Minun suku-polveni miehet, sotien jälkeiset sotasankareiden pojat, jäikö isil-tämme, sotasankareilta jotain huomioimatta?

Jotain sellaista, mitä he eivät kyenneet siirtämään meihin pie-niin poikiin, jotka kaipasimme ko-tiemme sankareita? Ei, en halua syyllistää isääni, sotiemme san-

kareita. Päinvastoin täältä pitkän matkan päästä näen isäni aivan toisella tavalla kuin silloin ennen. Äkkipikaisena, raivonpuuskia saaneena suomalaisena miehenä, joka rakasti tavalla johon kyvyt an-toivat myöten.

Sitten me, mitä me teimme kun piti kasvattaa poikiamme.

Töitä, harrastettiin, huviteltiin, rakennettiin omia koteja ja sen sellaista. Pojat kasvoivat siinä sivussa, miehiksi, tämän päivän parikymppisten isiksi.

Sillai se vaan menee, sukupolvi menee, sukupolvi tulee... Pojasta polvi paranee... Huimaa, kun taju-aa miten tärkeätä on lapsena las-kettu perustus suomalaisen mie-

henalunkin kohdalla. Yhtä lailla siihen aikaan kun isä lampun osti. Minun aikana. Nyt kasvatusvas-tuussa olevat tämän päivän isät, meidän poikamme niillä eväillä, jotka heille annoimme, taiteilevat oman isyytensä kanssa.

Niin missä mättää ja mikä meni pieleen? Voisiko jutun ydin löytyä jostain menneiden sukupolvi-en viisailta, eikä niinkään käydä keskustelua nuorten kanssa, ku-ten pääministeri juuri uutisissa ehdotti.

Joskus kuulostaa, kun kuunte-lee näiden 'isojen' poikien juttuja, että ei taida pojilla olla kaikki ai-van kohdallaan. Miten voi sokea taluttaa toista sokeaa? Molem-mathan siinä putoavat kuoppaan.

Ai, että miten minä toimisin, jos minulta kysyttäisi? Kutsuisin koolle kriisiryhmän. Vanhemmis-ta, kokeneista alan miehistä. Isoi-sistä, isistä, miehistä, jotka ovat toimineet ja toimivat nuorten kes-kuudessa, kaltaisistani suomalai-sista miehistä jokaisesta Suomen kaupungista.

Ei niinkään pohtimaan syitä, sillä syyt kyllä tiedämme, jos us-kallamme ne nähdä ja kohdata. Vaan ryhmän miehiä löytämään ratkaisun, suunnan minne ja mi-ten meidän tulisi kulkea. Tarttu-maan härkää sarvista, tuumasta toimeen ja tekemään.

Suomalainen mies, sotiem-me sankarin poika. Isänmaan, kotiemme, uskontomme puoles-ta!

Huh – hah – huh – hahHuh – hah – huh – hah

Olkoon myrsky sekä viimaja tuvassa lämmin kamiinaOn kunnia ja miehuullisuussuorittaa velvollisuus

Maailma on kylmä vaikkaon ehkä lämmölläkin paikkaKentät kutsuu sankareitaeikä suinkaan pelkureita

Missä miehet ratsastaaSiellä lampaat ei voi laiduntaaMissä miehet ratsastaaSiellä kuulee susien ulvontaa

Huh – hah – huh – hah

Olkoon edessä tuhoaja takana lemmen lumoaOn miehellä velvollisuusmuistaa urhoollisuus

Ei kukaan voi välttää kipuaja vain elämän virrassa lipuaKentät kutsuu sankareitaeikä suinkaan pelkureita

Missä miehet ratsastaaSiellä lampaat ei voi laiduntaaMissä miehet ratsastaaSiellä kuulee susien ulvontaa

Missä miehet, missä miehet ratsastaa…

Mikä mättää? Teräsbetoni- Missä miehet ratsastaa

Mika Rahkonen puh. 0400 444 [email protected]

Kotipiha kivituotteetKivi on hyvä vaihtoehto, kun tavoitteenasi onsaada perinteikästä ja ylvästä ilmettä.

Noppa- ja nupukivet | muurikivet | reunakivet

Kotipiha kiviasennusKymen Granite asentaa niin graniitti- kuinbetonikivet pihallesi sekä suurempiinkin kohteisiin.

Betoni- ja graniittipihakivien asennus | pihasuunnittelu | pohjatyöt

www.kymengranite.com

Ammatillista psykiatristakountoutusta elämän kriiseihin ratkaisu-

keskeisin menetelmin.Nuorten parhaaksi.

www.kasvunportaat.fiJaana Vihavainen

psyk.sh/sosiodraamaohjaaja

p. 0400 545 853

Kati KomuRatkes eläinavusteinen

valmentaja p. 040 591 4918

������������������������������

���� ��������������������

�����������