geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus turveraportti...

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TurvetutkimusTURVERAPORTTI 237

Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen

LIMINGASSA, LUMIJOELLA JA TEMMEKSELLÄ TUTKITUT SUOTJA NIIDEN TURVEVARAT

Abstract :The mires and their peat resources in Liminka, Lumijokiand Temmes

Kuopio 1990

Virtanen,KimmolaHerranen.Teuvo1990 . Limingassa,Lumijoella ja Temmeksellä tutkitut suot ja niiden turvevarat .Abstract : The mires and their peat resources in Liminka, Lumi-joki and Temmes . Geological Survey of Finland, Report of peatInvestigation 237 . 143 pages, 86 figures and 4 appendixes .

The Geological Survey of Finland has studied the area of15 049 hectars of mires in the municipalities of Liminka, Lumi-joki and Temmes . Majority of the mires with industrialinterest were included in the study . This work is a part ofthe total inventory of the peat resources of Finland .

The detailed surveys were made using line grids, wherestudy sites were staked out at 100 meter intervals . The covertype, the peat type, the decomposition degree of peat and thesubstratum of mires were determined at each study site .Laboratory samples were taken from selected sites to determinethe pH value, ash content, heating value, bulk density andsulphur content of peat .

The mires of Liminka, Lumijoki and Temmes are bothombrotrophic bogs and minerotrophic fens . Fifty per cent ofthe peat deposits is composed of Carex and 49 per cent ofSphagnum peat .

Paludification have started in Liminka, Lumijoki andTemmes area after the land had emerged from the Baltic sea dueto the crust uplifting. The mires of these municipalities arequite shallow . On the average they are 0,8 m deep . Of thesurveyed mire area 12 % is over 1,5 m deep .

Altogether 356 ha of mires were evaluated suitable forpeat production . The amount of useful fuel peat is 4 milj . m3in situ . The energy content of fuel peat is 2,6 TWh on drybasis .

Key words : peat, mire, inventory, resources, Liminka, Lumijoki,Temmes .

Kimmo Virtanen and Teuvo HerranenGeological Survey of FinlandP .O . Box 1237

ISBN 951-690-375-4SF-70701 KUOPIO

ISSN 0782-8527Finland

SISÄLLYSLUETTELO

12

34

JOHDANTO 5TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS5

2 .1 Kenttätutkimukset 52 .2 Laboratoriomääritykset 72.3 Tutkimusaineistojen käsittely ja tulosten esitys 7

SOIDEN SOVELTUVUUDESTA TURVETUOTANTOON9TUTKITUT SUOT 12

1 . Niilonräme 122 . Mustosenneva 153 . Sorkonkorpi 204 . Asmanninneva 225 . Ruutineva 246 . Lumisuo 277 . Mäntyräme 298 . Mätässuo 319 . Vellisuo 32

10 . Lautuanneva 3311 . Yliojanneva 3612 . Alaneva 3813 . Pirttimaanräme 3914 . Rosinneva 4015 . Heinijärvenneva 4316 . Pienen Palonselänsuo 4817 . Kilonneva 4918 . Kotineva 5019 . Kukkurineva 5220 . Välineva 5421 . Kivineva 5622 . Jouttenoisenneva 5823 . Talasneva 6724 . Pienen Lautuanjärvensuo 6925 . Ison Lautuanjärvensuo 7026 . Kuhloneva 7127 . Haapaneva 7428 . Saviaro 7529 . Pahaneva 7630 . Saunasuo 7831. Hartaanselänneva 80

32 . Hyssy 8233 . Taka-aava 8334 . Kantoneva 8435 . Rahkaneva 8636 . Kotaneva 8737 . Jaakonsuo 8938 . Vähäjärvensuo 9039 . Järvineva 9440 . Ritoneva 9741 . Loukkuneva 10242 . Isoneva 10543 . Tuulisuo 10844 . Taulavanneva 11045 . Rahkasuo 11146 . Varpusuo 11347 . Kalliosuo 11448 . Leviämaansuo 11649 . Heponeva 11850 . Viirinneva 11951 . Kupukkaneva 12052 . Suuri Veneneva 125

5 TULOSTEN TARKASTELUA 130

6 YHTEENVETO 141KIRJALLISUUS 142LIITTEET

5 .1 Suotyypit 1305 .2 Turvekerrostumat 1305 .3 Turpeiden fysikaaliset ominaisuudet133

5 .3 .1 Happamuus ja tuhkapitoisuus1335 .3 .2 Vesipitoisuus ja kuivatilavuuspaino1375 .3 .3 Lämpöarvo 137

5 .4 Soiden käyttömahdollisuudet1375 .4 .1 Turvetuotanto 1375 .4 .2 Soiden suojelu 140

1 JOHDANTO

Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Limingan, Lumijoen jaTemmeksen soita pääosin vuosina 1985 ja 1986 . Tutkimukset liit-tyvät valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin . Tutkimustu-lokset erillisistä kunnista julkaistaan yhtenä raporttina johtuenkuntien maantieteellisestä rikkonaisuudesta .

Turvetutkimusten tarkoituksena on ollut käyttökelpoistenpoltto- ja kasvuturvevarojen selvittäminen, mutta tämän lisäksion huomioitu myös turpeen ja soiden muut käyttömahdollisuudet .

Limingassa, Lumijoella ja Temmeksessä tutkittiin yhteensä52 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 15 049 ha (kuva 1) .Tämä on noin 39 % yli 20 hain suuruisten soiden pinta-alasta(39 055 ha) (Liminka 32 545 ha, Lumijoki 4 050 ha ja Temmes 2 460ha) (Lappalainen ym . 1980) .

Näiden kuntien lähialueilta on aiemmin julkaistu Geologiantutkimuskeskuksen turveraportteja Tyrnävältä (Virtanen 1983),Muhokselta (Häikiö, Pajunen ja Virtanen 1983) ja Ruukista osa I(Virtanen j a Herranen 1987) j a osa II (Virtanen j a Herranen 1988) .Lisäksi Siikajokilaakson turvevaroista on tehty raportti, joka kä-sitteli Siikajokilaakson turvevaroja kokonaisuutena (Lappalainenym. 1978) .

2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS

5

2 .1 Kenttätutkimukset

Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskes-kuksen Turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä(Lappalainen, Sten, Häikiö 1984) . Isot, yhtenäiset suot tutkittiinkäyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osanpoikki vedettiin selkälinja ja tälle poikkilinjoja, jotka ovatyleensä 400 metrin etäisyydellä toisistaan . Tutkimuspisteet ovatlinjoilla sadan metrin välein ja ne on merkitty maastoon paaluin .Lisäksi soille on tehty syvyysmittauslinjoja, joilta mitattiinturvekerrostuman paksuus 50 m :n välein . Pienet ja rikkonaiset suottutkittiin hajapistemenetelmällä .

0

10km

Kuva 1 . Limingassa, Lumijoella ja Temmeksessä tutkitut suotFig. 1 . Location of the investigated mires

1 . Niilonräme 16 . Pienen Palo- 28 . Saviaro 43 . Tuutisuo

2 . Mustosenneva selänsuo 29 . Pahaneva 44 . Tautavanneva

3 . Sorkonkorpi 17 . Kilonneva 30 . Saunasuo 45 . Rahkasuo

4 . Asmanninneva 18 . Kotineva 31 . Hartaansetan- 46 . Varpusuo

5 . Ruutineva 19 . Kukkurinneva neva 47 . Kalliosuo

6 . Lumisuo 20 . Välineva 32 . Hyssy 48 . Leviämaansuo

7 . Mäntyräme 21 . Kivineva 33 . Taka-aava 49 . Heponeva

8 . Mätässuo 22 . Jouttenoisen- 34 . Kantoneva 50 . Viirinneva

9 . Vellisuo neva 35 . Rahkaneva 51 . Kupukkaneva

10 . Lautuanneva 23 . Talasneva 36 . Kotaneva 52 . Suuri Veneneva

11 . Yliojanneva 24 . Pienen Lautuan- 37 . Jaakonsuo

12 . Alaneva järvensuo 38 . Vähäjärvensuo

13 . Pirttimaanräme 25 . Ison Lautuan- 39 . Järvineva

14 . Rosinneva järvensuo 40 . Ritoneva

15 . Heinäjärven- 26 . Kuhtonneva 41 . Loukkuneva

neva 27 . Haapaneva 42 . Isoneva

je

7

Jokaiselta tutkimuspisteeltä havainnoitiin suotyyppi, suonpinnan vetisyys (5-asteikko) ja mättäisyys (peittävyys-% ja kor-keus) sekä puuston tila (kehitysluokka ja tiheys) .

Kairauksin selvitettiin turvelajit lisätekijöineen (6-asteik-ko), kosteus (5-asteikko), tupasvillan kuitujen määrä (6-asteik-ko), liekoisuus (%-osuus) ja turpeen maatuneisuus (10-asteikko) .Lisäksi tehtiin havaintoja turvekerrostuman alla olevista maala-

ista .Tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet yhdistettiin valtakun-

nalliseen kiintopisteverkkoon .

2 .2 Laboratoriomääritykset

Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin laboratorionäyt-teet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttö-kelpoista turvekerrostumaa .

Näytteistä määritettiin Geologian tutkimuskeskuksen turvela-boratoriossa Kuopiossa happamuus, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus,kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo . Tuhkapitoisuus ilmoitetaan pro-sentteina kuivan turpeen painosta 815 ± 25OC :ssa hehkutettuna .Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta . Kuivati-lavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määräntilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m) . Lämpöarvot on mitattu jauhe-tuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäyt-teistä LECO AC-200 isotermisellä kalorimetrillä (ASTM D3286) . Tu-lokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle ja50 % :n käyttökosteudelle (MJ/kg) .

Muutamista näytteistä on analysoitu turpeen rikkipitoisuusLECO SC-32 -rikkianalysaattorilla .

2 .3 Tutkimusaineistojen käsittely ja tulosten esitys

Jokaisesta tutkitusta suosta on kirjoitettu selostus sekäpiirretty kartta ja profiileja . Piirroksissa käytetyt symboliton esitetty liitteessä 1 .

Selostuksissa käsitellään tietoja suon sijainnista, ympäris-

töstä, suon pinta-aloista ja syvyyksistä, suotyypeistä,

8

ojitustilanteesta ja laskusuhteista sekä suon stratigrafiasta,turvelajeista ja maatuneisuudesta . Laboratoriotuloksia on kä-sitelty lyhyesti ja lisäksi ne on esitetty taulukoissa . Suonkäyttökelpoisuudesta on tehty selvitys, jossa on pyritty huomi-oimaan tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät . Osa laskel-mista on tehty ATK :ta apuna käyttäen, osa käsin . Laskentamene-telmät on selvitetty Geologian tutkimuskeskuksen maaperäosastonraportissa P 13,4/83/131 (Hänninen ym . 1983) .

Suon pinta-alat on ilmoitettu eri syvyysalueille hehtaarintarkkuudella . Turvemäärät on laskettu syvyysvyöhykeittäin, muttailmoitettu syvyysalueittain .

Vv =Av ( B+C )B lkm + CLkm

Vv = syvyysvyöhykkeen turvemääräAv =

-"-

pinta-alaB = tutkimuspisteiden kairausten yhteenlaskettu

pituus syvyysvyöhykkeelläC = syvyystutkimuspisteiden kairausten yhteenlaskettu

pituus syvyysvyöhykkeelläBikm = tutkimuspisteiden lukumäärä syvyysvyöhykkeelläCtkm

= syvyyspisteiden

-"-

-"-

Suon eri syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla sy-vyysalueiden turvemäärä vastaavalla pinta-alalla . Tästä syystäkeskisyvyys ei ole sama kuin tutkimuspisteiden syvyyksien kes-kiarvo kullakin syvyysalueella . Liekoisuudet on laskettu sovel-taen Pavlovin kokeellista menetelmää . Tässä sovellutuksessalieko-osumien lukumäärä muutetaan prosenttiluvuksi, joka ilmoit-taa lahoamattoman puuaineksen osuuden suon tilavuudesta . Lie-kojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäin pieni (alle 1 %),pieni (1,0 - 1,9 %), keskimääräinen (2,0 - 2,9 %), suuri (3,0 -3,9 %) ja erittäin suuri (yli 4 %) .

Suokartoissa on ilmoitettu jokaisen tutkimuspisteen yhteydessäpisteen yläpuolella turpeen keskimaatuneisuus ja pisteen alapuolel-la heikosti maatuneen pintakerroksen (H1-4) ja koko turvekerroksenpaksuus (desimetreinä) .

Turvetuotantoon sopiviksi alueiksi on yleensä katsottu jokoyli 1 m:n, yli 1,5 m :n tai yli 2 m:n syvyiset alueet riippuenmuun muassa tuotantotavasta, turpeen laadusta, kosteudesta, suonpohjan muodoista ja ojitustilanteesta . Tuotantokelpoisen alueenturvemäärää arvioitaessa on turvepaksuudesta yleensä vähennetty

9

0,5 metrin kerros, joka muodostuu suon pohjalle tuottamattajäävästä kerroksesta ja suon pinnan kasvillisuuskerroksesta, jokahäviää suota tuotantoon tasattaessa .

Soilta, joilta ei ole otettu tilavuustarkkoja näytteitä, onturpeen kuivatilavuuspaino arvioitu suon ojitustilanteen sekäturpeen maatuneisuuden ja turvelajin perusteella (mm . Mäkilä1987) .

3 SOIDEN SOVELTUVUUDESTA TURVETUOTANTOON

Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa kolme tuotan-tomuotoa : teollinen, pienimuotoinen ja tilakohtainen . Teollinenturvetuotanto on joko jyrsinturve- tai palaturvetuotantoa ja kaksiviimeksi mainittua tuotantomuotoa ovat pelkästään palaturve-tuotantoa . Tilakohtaisella turvetuotannolla tarkoitetaan sellaistatuotantoa, jossa palaturve käytetään omalla tai lähitiloilla .Pienimuotoisella tuotannolla tarkoitetaan sellaista turvetuo-tantoa, jolloin tuotantoyksikkö on pieni, mutta turve markki-noidaan muualle .

Tilakohtaiseen tuotantoon soveltuvien soiden turpeille ei oleasetettu tuhkapitoisuuden, turvelajin ja tilavuuspainon suhteenniin suuria laatuvaatimuksia kuin pienimuotoiseen ja teolliseentuotantoon soveltuvien soiden turpeille .

Pienimuotoisen tuotantoalueen vähimmäispinta-alana on pidet-ty 5 ha . Tämä voi koostua useasta lähekkäin olevasta alueesta .Tilakohtaiselle tuotantomuodolle ei ole asetettu pinta-alarajaa .

Tilakohtaisessa ja pienimuotoisessa turvetuotannossa kulku-yhteys suolle olisi syytä olla jo valmiina ennen tuotannonaloittamista alkukustannusten pienentämiseksi . Puuston ei kat-sota nykyisin olevan ongelmana teollista turvetuotantoa suunni-teltaessa . Pienimuotoisessa ja tilakohtaisessa tuotannossa seon kuitenkin kustannuksia lisäävän vaikutuksensa vuoksi rajoit-tava tekijä .

Tilakohtaiselle tuotantomuodolle turvepohjaisetpellot ovat usein erinomaisia tuotantoalueita .

Liekojen eli turpeessa olevan lahoamattoman puun (kannot, run-got ym) poisto on tuntuva lisäkustannuksia aiheuttava tekijä suon

1 0

kunnostus- ja tuotantovaiheessa .Suon muoto, pohjan topografia ja kuivatusmahdollisuudet on

myös otettava huomioon turvetuotantoa suunniteltaessa .Turvekerrostuman maatuneisuus, turvelaji ja paksuus sekä

turpeen fysikaaliset ominaisuudet ovat määrääviä tekijöitä, kunarvioidaan suon soveltuvuutta polttoturvetuotantoon . Fysikaa-listen ominaisuuksien osalta on noudatettu Turveteollisuusliitonesittämiä laatuvaatimuksia jyrsin- ja palapolttoturpeille (liite2) . Arvioitaessa soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon kiinnite-tään huomiota erityisesti turpeen maatuneisuuteen, sen rahkasam-maltyyppiin ja kerrostuman paksuuteen (liite 3) . Seuraavassaesitetään arvoja turvelajin, maatuneisuuden ja suon syvyydensuhteen, joita on käytetty määrättäessä suon soveltuvuutta poltto-turve- ja kasvuturvetuotantoon .

Palaturvemenetelmällä polttoturpeeksi soveltuvalta suoltaedellytetään, että

turpeen maatuneisuus on yli H4turve ei ole puhdasta saraturvetta (tällaisestaturpeesta tehdyt turvepalat murenevat helposti)luonnontilaisen alueen vähimmäissyvyytenä on1,5 metriä (ei koske tilakohtaiseen tuotantoonotettavia turvepeltoja)heikosti maatuneen pintakerroksen (H1-4) on oltavaalle 0,5 metrin paksuinen (luonnontilaisella suolla)pienimuotoisen tuotantoalueen pinta-ala on vähintään5 ha .

Jyrsinturvemenetelmällä polttoturpeeksi soveltuvalta suoltaedellytetään, että

mikäli turve on puhdasta rahkaturvetta, senmaatuneisuuden on oltava yli H4luonnontilaisen suon tuotantoon soveltuvan alueenvähimmäissyvyytenä on 1,5 metriäheikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen (H1-3)on oltava alle 0,6 metrin paksuinen (luonnontilai-sella suolla)tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan yli25 ha .

1 1

Jyrsinturvemenetelmällä kasvuturpeeksi soveltuvalta suolta e-dellytetään, että

- turve on heikosti maatunutta (Hl-3) ja valtaosaacutifolia-tyypin rahkaturvettaturpeessa ei ole haittaavia määriä lisätekijöitä(tupasvillaa, leväkköä, varpua, saraa yms .)luonnontilaisen suon tuotantoon soveltuvan alueenvähimmäissyvyytenä on 1,5 metriä, josta kasvutur-peeksi sopivaa raaka-ainetta vähintään 0,5 metriätuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan yli25 ha

4 TUTKITUT SUOT

1 . Niilonräme (kl . 2443 06, x = 71843, y = 25579) sijait-see n . 11 km Limingan keskustasta lounaaseen valtatie 8 :n kaak-koispuolella (kuva 2) . Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreeni-maastoon .

Pinta-ala on n . 220 ha, mistä on yli metrin syvyistäaluetta 20 ha, yli 1,5 metrin 7 ha ja yli kahden metrin 2 ha .Tutkimuspisteitä on 1,4 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 2,3 kpl/10ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat itäpäässä kangasrämeojikko,keskiosassa rahkaräme ja tupasvillarämeojikko sekä länsipäässärimpineva ja luhtaneva .

Tutkimuspisteistä on avosoilla 27 % ja rämeillä 73 % .Suo on ojitettu osittain . Vedet valuvat suolta länteen Sär-kiojaan ja pohjoiseen Leinisuonojaan, joista Lumijoen kauttaLiminganlahteen .

Niilonrämeen turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m .Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m . Tästä onpintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 0,8 m . Yleisin pohjamaa-laji on hiekka .

Niilonrämeessä on rahkavaltaisia turpeita 65 % ja saraval-taisia 35 % . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pinta-kerroksen 2,9 ja pohjakerroksen 6,8 (kuva 3) . Liekoisuus onerittäin alhainen (0,6 %) .

Niilonrämeessä turvemäärä jakautuu (milj . suo-m3 ) erisyvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

1 2

Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 54 % pohjaturvetta .Niilonräme ei sovellu turvetuotantoon . Suon yli 1,5 m :n

alue on jyrsinturvetuotantoon liian pieni ja sen paksu rahkaval-tainen pintaturvekerros on palaturvetuotantoon soveltumaton .

Hl-4 H5-10 Hl-10Koko suo 0,57 0,91 1,48yli 1 m 0,13 0,14 0,27yli 1,5 m 0,07 0,06 0,13yli 2 m 0,03 0,01 0,04

15

2 . Mustosenneva (kl . 2443 06, x = 71837 ja y = 25568)sijaitsee Limingan keskustasta 13 km lounaaseen . Suo muodostuuitä-länsisuuntaisesta hiekkakaartojen rikkomasta altaasta (kuva4) . Se rajoittuu länsi- ja eteläosistaan hiekkakankaisiin,muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon . Suon ympäristöntopografia on vaihteleva .

Pinta-ala on n . 165 ha, mistä on yli metrin syvyistäaluetta 34 ha, yli 1,5 metrin 20 ha ja yli kahden metrin 12ha . Tutkimuspisteitä on 2,7 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 4,0kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat länsiosassa ruohoinen rim-pineva ja rehevä nevakorpi, pohjoisosassa lettorämemuuttuma,etelässä tupasvilla- ja isovarpuräme, idässä heinää kasvavaruohoturvekangas .

Tutkimuspisteistä on avosoilla 24 %, rämeillä 58 %, kor-vissa 11 % j a turvekankailla 7 % . Suo on ojitettu länsiosaa lu-kuunottamatta . Vedet valuvat Niilonrämeen kautta Särkiojaanj a edelleen Lumij okeen .

Mustosennevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m. Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m . Tästä on pintaker-rosta 1,1 m ja pohjakerrosta 0,6 m . Suon pohja on vaihteleva .Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

Mustosennevassa on rahkavaltaisia turpeita 41 %, saraval-taisia 44 % ja ruskosammalvaltaisia 15 % . Puun jäännöksiäsisältävien turpeiden kokonaisosuus on 34 % ja tupasvillanjäännöksiä sisältävien 19 % . Yleisimmät turvelajit ovat puutasisältävät sararahka- (12 %) ja rahkasaraturve (12 %) . Yleisiäovat myös tupasvillaa sisältävä rahka- (11 %), sararuskosammal-(10 %) ja rahkasaraturve (10 %) (kuvat 5 - 7) . Turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 5,0, pintakerroksen 3,2 ja pohjakerroksen6,8 . Liekoisuus on erittäin alhainen (0,4 %) .

Mustosennevalta on otettu tilavuustarkat näytteet suonlänsiosasta pisteeltä B 300 (taulukko 1) . Turpeen tuhkapitoi-suus on korkea (k .a . 6,7 %) . Kuiva-ainemäärä on keskimäärin93 kg/suo-m3 . Lämpöarvo on keskimäärin 20,3 MJ/kg eli 50 % :nkosteudessa 8,9 MJ/kg .

19

Mustosennevassa turvemäärä jakautuu (milj . suo-m3 ) eri

syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

Koko suo

yli 1 m

yli 1,5 m

yli 2 m

Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 34 % pohjaturvetta .

Mustosenneva ei sovellu palaturvetuotantoon heikosti

maatuneiden turpeidensa vuoksi . Jyrsinturvetuotantoon yli 1,5

m:n syvyinen alue on liian pieni . Suolla on lisäksi rautasaos-

tumia, jotka nostavat paikallisesti turpeen tuhkapitoisuutta .

Taulukko 1 .

Table 1 .Laboratoriomddritysten tuloksia Mustosennevalta

Results of laboratoryanalyses from Mustosenneva

Syvyys Turve- Maatu- U Vesi- Kuiva- Tuhka- =11 . l~piste laji nei- pit . ainet- pit . arvo (MY/kg)

suns (%) ta (%)Suo- (H) (kg/m3 ) kuiva 50 % :ntyyppi turve mm.

Hl-4 H5-10 H1-10

0,69 0,68 1,37

0,38 0,19 0,57

0,30 0,11 0,41

0,22 0,06 0,28

2 0

3 . Sorkonkorpi (kl . 2443 06, x = 71820 ja y = 25568)sijaitsee Limingan keskustasta 14 km lounaaseen . Suo muodostuuisosta luode-kaakkosuuntaisesta hiekkakaartojen rikkomasta al-taasta ja eteläosan ohutturpeisista, kapeista hiekkaseläntei-den rikkomista lahdekkeista (kuva 8) . Suo rajoittuu idässärautatiehen, lännessä valtatie n :o 8 :aan ja muualla hiekkakaar-toihin . Suon ympäristön topografia on loivapiirteinen .

Pinta-ala on n. 480 ha, mistä on yli metrin syvyistäaluetta 28 ha . Tutkimuspisteitä on 0,7 kpl/10 ha ja syvyysmit-tauksia 2,0 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjaston länsiosassakoivulettokorpiojikko, itäosassa tupasvillarämeojikko . C-lin-jaston keskiosassa on vallitsevana rahkaneva ja reunaosissaosittain ojitetut rahkaräme ja tupasvillaräme .

Puusto on vajaatuottoista koivikkoa ja männikköä . Tut-kimuspisteistä on avosoilla 20 %, rämeillä 60 % ja korvissa 20% . Suoalasta on ojitettu 2/3 . Vedet valuvat suolta pohjoiseenMustosennevalle, josta Niilonrämeen kautta Särkiojaa Lumijokeen .Suon itäpäästä vedet valuvat Hirvinevalle, josta Hirvilammenojanja Yliojan kautta Liminganjokeen .

Sorkonkorven turvekerrostuman keskipaksuus on 0,6 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m . Suon pohja ontasainen . Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

Sorkonkorvessa on rahkavaltaisia turpeita 72 %, saraval-taisia 23 % ja ruskosammalvaltaisia 5 % . Turvekerrostuman kes-kimaatuneisuus on 4,9 .

Sorkonkorvessa on turvetta kaikkiaan 2,92 milj . suo-m3 ,mutta ohutturpeisuutensa ja hiekkavallien vuoksi se ei sovelluturvetuotantoon .

2 2

4 . Asmanninneva (kl . 2443 09, x = 71872 ja y = 25607)sijaitsee 8 km Limingan keskustasta länsi-lounaaseen . Suomuodostuu pohjoisemmasta luode-kaakkosuuntaisesta altaasta jaeteläisemmästä kapeasta lahdekkeesta . Suo rajoittuu loivapiir-teiseen moreenimaastoon . Länsiosan halkaisee valtatie n :o 8(kuva 9) .

Pinta-ala on n . 120 ha, mistä on yli metrin syvyistäaluetta 22 ha ja yli 1,5 m 13 ha . Tutkimuspisteitä on 1,8kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 3,0 kpl/10 ha .

ASMANNINNEVA.Liminkak l .2443 09

Kuva 9 . Asmanninnevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

2 3

Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon länsipäässä varsinai-nen sararämemuuttuma, suon keskiosassa nevakorpiojikko ja -muut-tuma sekä suon itäosassa karhunsammalmuuttuma .

Tutkimuspisteistä on avosoilla 27 % ja rämeillä 73Suo on ojitettu kauttaaltaan . Vedet valuvat suon länsiosastaHirvasojan kautta Lumijokeen . Itäosan vedet valuvat Liminganjo-kea Liminganlahteen .

Asmanninnevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m . Tästä on pintaker-rosta 0,8 m j a pohj akerrosta 0,7 m . Suon pohja on tasainen .Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta .

Asmanninnevassa on rahkavaltaisia turpeita 87 % ja sara-valtaisia 13 Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais-osuus on 24 Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (36 %),kortetta sisältävä sararahka- (17 %) ja puhdas rahkaturve (15%) (kuva 10) . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, pin-takerroksen 2,8 ja pohjakerroksen 6,7 . Liekoisuus on erittäinalhainen (0,4 %) .

0£OLOGIRM TUTKIMUSKESKUS

Kuva 10 . Asmanninnevan A-selkälinjan maatuneisuus- jaturvelajiprofiili .

2 4

Asmanninnevassa turvemäärä jakautuu (milj . suo-m3 ) erisyvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

Hl-4

H5-10

H1-10Koko suo

0,52

0,33

0,85yli 1 m

0,17

0,16

0,33yli 1,5 m 0,10

0,12

0,22Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 49 % pohjaturvetta .

Asmanninneva ei sovellu turvetuotantoon, sillä polttotur-vetuotantoon suon heikosti maatunut rahkavaltainen turvekerrosei sovellu . Kasvuturvetuotantoon jyrsinturvemenetelmällä suonyli 1,5 m :n syvyinen alue on liian pieni .

5 . Ruutineva (kl . 2443 06, x = 71865 ja y = 25592) si-jaitsee Limingan keskustasta 10 km länsi-lounaaseen . Suo muo-dostuu itä-länsisuuntaisesta altaasta ja kapeasta luode-kaak-kosuuntaisesta lahdekkeesta . Sen ympäristön topografi.a onvaihteleva . Suo rajoittuu lännessä valtatie n :o 8 :aan ja muual-la moreenimaihin (kuva 11) .

Pinta-ala on n . 83 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluet-ta 17 ha ja yli 1,5 m 4 ha . Tutkimuspisteitä on 2,5 kpl/10 haja syvyysmittauksia 4,0 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon länsipäässä luhtaneva,muualla saraneva ja sararäme . Puusto on vajaatuottoista mäntyäja koivua . Tutkimuspisteistä on avosoilla 38 %, rämeillä 52%, korvissa 5 % ja turvekankailla 5 % . Suo on ojitettu länsi-päätä lukuunottamatta . Vedet valuvat länsiosasta Ruutijärvenkautta Hirvasojaan ja edelleen Lumijokeen . Suon itäosasta vedetvaluvat Liminganjärveen . Siitä vedet valuvat LiminganjokeaLiminganlahteen .

Ruutinevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m . Tästä on pintaker-rosta 0,7 m ja pohjakerrosta 0,7 m . Suon pohja on tasainen .Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Ruutilammen vaikutusalueellaon lisäksi turpeen ja moreenin välissä paksu järvimutakerros

Ruutinevassa on rahkavaltaisia turpeita 39 %, saraval-taisia 51 % ja ruskosammalvaltaisia 10 % . Puun jäännöksiäsisältävien turpeiden kokonaisosuus on 31 % . Yleisimmät tur-velajit ovat sararahka- (16 %), puuta sisältävä sararahka-

(16 %), raatetta sisältävä ruskosammalsara- (11 %) ja kortettasisältävä rahkasaraturve (10 %) (kuva 12) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerroksen3,0 ja pohjakerroksen 6,8 . Liekoisuus on erittäin alhainen

3 %) .Ruutinevassa turvemäärä jakautuu (milj . suo-m 3 ) eri sy-

vyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

Ruutineva ei sovellu turvetuotantoon ohutturpeisuutensaja turpeen heikon maatuneisuuden vuoksi .

6 . Lumisuo (kl . 2443 09, x = 71842, y = 25607) sijaitseen. 8 km Limingasta lounaaseen . Rautatie kulkee suon keskiosanhalki (kuva 13) . Suo rajoittuu topografialtaan vaihteleviinhiekkakankaisiin .

Pinta-ala on n . 107 ha, mistä on yli metrin syvyistäaluetta 20 ha ja yli 1,5 metrin 3 ha . Tutkimuspisteitä on 2,5kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 2,4 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon länsiosassa muuttuma-asteella olevat isovarpuräme ja sararäme, suon keskiosassa onrahkaräme- ja -neva-alue . Suon itäosassa on vallitsevana ruoho-turvekangas .

Tutkimuspisteistä on avosoilla 19 %, rämeillä 55 % jaturvekankailla 26 % . Suoalasta on ojitettu n . 2/3 . Vedetvaluvat suolta pohjoiseen Yliojaan ja edelleen Liminganlahteen .

Lumisuon turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m . Tästä on pintaker-rosta 0,8 m ja pohjakerrosta 0,4 m . Yleisin pohjamaalaji onhiekka .

Lumisuossa on rahkavaltaisia turpeita 64 % ja saraval-taisia 36 % . Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais-osuus on 14 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 13 % .Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (39 %), puuta sisältäväsararahka- (11 %) ja kortetta sisältävä rahkasaraturve (21 %) .

(0

27

H1-4 H5-10 H1-10Koko suo 0,31 0,25 0,56yli 1 m 0,11 0,12 0,23yli 1,5 m 0,03 0,04 0,07

Yli metrin syvyisen alueen turvemäärästä on 51 % pohjaturvetta .

M3 .

2 9

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerroksen 3,6ja pohjakerroksen 6,3 . Liekoja ei ole tavattu .

Lumisuossa turvemäärä jakautuu (milj . suo-m3 ) eri syvyys-alueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

Hl-4

H5-10

H1-10Koko suo

0,39

0,42

0,81yli 1 m

0,16

0,08

0,24yli 1,5 m 0,01

0,03


Lumisuosta soveltuu tilakohtaiseen turvetuotantoon pala-turvemenetelmällä sen länsiosan yli 1,5 m :n syvyinen alue . Senpinta-ala on 3 ha ja käyttökelpoinen turvemäärä n . 30 000 suo-

7 . Mäntyräme (kl . 2443 09, x = 71884 ja y = 25619) si-jaitsee Limingan keskustasta 6 km lounaaseen . Suo muodostuupitkänomaisesta itä-länsisuuntaisesta altaasta . Se rajoittuutasaiseen moreenimaastoon . Suon eteläosaa sivuaa valtatie n :o8 ja rautatie (kuva 14) .

Pinta-ala on n . 95 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluet-ta 12 ha ja yli 1,5 metrin 1 ha . Tutkimuspisteitä on 1,8 kpl/10ha ja syvyysmittauksia 1,8 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa rahkaneva jareunoilla tupasvilla- ja isovarpuräme .

Tutkimuspisteistä on avosoilla 29 %, rämeillä 59 % jaturvekankailla 12 % . Suon reunat ja eteläosa on ojitettu .Vedet valuvat ojia pitkin Liminganjokeen .

Mäntyrämeen turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m . Tästä on pintaker-rosta 0,4 m ja pohjakerrosta 0,8 m . Suon pohja on tasainen .Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni .

Mäntyrämeen turpeet ovat rahkavaltaisia . Puun jäännöksiäsisältävien turpeiden kokonaisosuus on 40 % ja tupasvillan jään-nöksiä sisältävien 50 % . Yleisimmät turvelajit ovat puhdasrahka- (27 %), tupasvillaa sisältävä rahka- (26 %) ja puuta si-sältävä sararahkaturve (16 %) .

3 0

MÄNTYRAME,Liminkak 1.2443 09

Kuva 14 . Mäntyrämeen tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerroksen2,2 ja pohjakerroksen 7,4 . Liekoisuus on alhainen (1,9 %) .Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,1 - 0,5 m (5,5 %) .

Mäntyrämeessä turvemäärä jakautuu (milj . suo-m3 ) eri sy-vyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

Hl-4

H5-10

H1-10Koko suo

0,24

0,38

0,62yli 1 m

0,05

0,09

0,14yli 1,5 m 0,01

0,01


Mäntyräme ei sovellu palaturvetuotantoon ohutturpeisuudenvuoksi .

3 1

8 . Mätässuo (kl . 2443 09, x = 71891, y = 25636) sijaitseen. 4 km Limingan keskustasta lounaaseen. Suon kaakkoispuolellaon paikallistie . Rautatie sivuaa suon kaakkoisosaa (kuva 15) .Suo rajoittuu hiekkakankaisiin .

Pinta-ala on n . 48 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluet-ta 10 ha ja yli 1,5 metrin 4 ha . Tutkimuspisteitä on 1,7 kpl/10ha .

MATASSUO.Liminkak1.2443 09

Kuva 15 . Mätässuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus jaturvekerrostuman paksuus .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuräme ja rahkaräme .Tutkimuspisteistä on avosoilla 12 % ja rämeillä 88 % . Suoalastaon ojitettu n . 10 % . Vedet valuvat suolta ojia myöten Limingan-lahteen .

Mätässuon turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m . Tästä on pintaker-rosta 0,7 m ja pohjakerrosta 0,7 m . Suon pohja on topografial-taan säännöllinen . Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

3 2

Mätässuossa on rahkavaltaisia turpeita 88 % ja saravaltai-sia 12 % . Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden koko-naisosuus on 21 % . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2,pintakerroksen 3,3 ja pohjakerroksen 5,5 .

Mätässuossa turvemäärä jakautuu (milj . suo-m3 ) eri syvyys-alueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

yli 1,5 m 0,04

0,03


Mätässuo ei sovellu turvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyisenalueen pienuuden ja paksun, heikosti maatuneen, rahkavaltaisenpintaturvekerroksen vuoksi .

9 . Vellisuo (kl . 2443 09, x = 71867 ja y = 25645) sijait-see 5 km Limingan keskustasta lounaaseen valtatie 8 :n eteläpuo-lella . Suo rajoittuu pohjoisessa hiekkavalleihin, etelässämoreenimaastoon ja idässä Oulu-Ylivieska kantatiehen (kuva 16) .

Pinta-ala on n. 145 ha, mistä on yli metrin syvyistäaluetta 10 ha . Tutkimuspisteitä on 1,8 kpl/10 ha ja syvyysmit-tauksia 1,7 kpl/10 ha .

Suon länsi- ja keskiosan suotyypit ovat luonnontilaisiarämeitä ja nevoja . Itäosa on ojitettu . Se on ollut nevakorpeaja on nyt muuttuma-asteella . Tutkimuspisteistä on avosoilla18 %, rämeillä 88 % ja korvissa 4 % . Suoalasta on ojitettu n .10 % . Vedet valuvat suon itäosasta ojia myöten Liminganjokeen .

Vellisuon turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m . Suon pohja ontasainen . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka .

Vellisuossa on rahkavaltaisia turpeita 86 % ja saravaltai-sia 14 % . Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuuson 47 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 28 % . Turveker-rostuman keskimaatuneisuus on 4,9 .

Vellisuossa on turvetta kaikkiaan 0,98 milj . suo-m3 , muttaohutturpeisuutensa ja paksun heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen vuoksi se ei sovellu turvetuotantoon .

Hl-4 H5-10 Hl-10Koko suo 0,21 0,15 0,36Yli 1 m 0,07 0,07 0,14

3 3

VELLISUO,Liminkaki. 2443 09

Kuva 16 . Vellisuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

10 . Lautuanneva (kl . 2443 09, x = 71835 ja y = 25656)sijaitsee Limingan keskustasta 9 km etelään . Suo muodostuupitkästä luode-kaakkosuuntaisesta altaasta . Lautuannevaan onlaskettu myös sen pohjoispuolella oleva rikkonainen ja ohuttur-peinen Kanasaarenräme . Suo rajoittuu loivapiirteiseen moree-nimaastoon . Suon luoteisosan halkaisee kantatie n :o 86 (kuva17) .

Pinta-ala on n. 310 ha, mistä on yli metrin syvyistäaluetta 29 ha ja yli 1,5 m 3 ha . Tutkimuspisteitä on 1,7 kpl/10ha ja syvyysmittauksia 3,5 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjaston keski- ja luo-teisosassa nevakorpiojikko, kaakkoisosassa rimpinevaojikko, B-linjastolla nevakorpimuuttuma ja rimpinevamuuttuma . Puusto onkeskitiheää pinotavara-asteen koivua ja mäntyä . Tutkimuspis-teistä on avosoilla 30 %, rämeillä 29 %, korvissa 30 % ja turve-kankailla 11 % .

36

Suo on ojitettu kauttaaltaan j a kuivatus on ollut tehokas .Vedet valuvat ojia myöten luoteeseen Liminganjoen kautta Limin-ganlahteen .

Lautuannevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,6 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,3 m . Tästä on pintaker-rosta 0,6 m ja pohjakerrosta 0,7 m . Suon pohja on tasainen .Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka .

Lautuannevassa on rahkavaltaisia turpeita 62 % ja saraval-taisia 38 % . Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais-osuus on 35 % . Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (26 %),puuta sisältävä sararahka- (19 %) ja rahkasaraturve (11 %) (kuva18) . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerroksen3,3 ja pohjakerroksen 6,9 . Liekoisuus on erittäin°alhainen(0,1 %) .

Lautuannevassa turvemäärä jakautuu (milj . suo-m3 ) eri sy-vyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

Hl-4 H5-10 H1-10Koko suo 0,88 1,08 1,96yli 1 m 0,17 0,20 0,37yli 1,5 m 0,03

0,02


Lautuanneva ei sovellu turvetuotantoon ohutturpeisuutensaja turpeen heikon maatuneisuuden vuoksi .

11 . Yliojanneva (kl . 2443 09, x = 71842, y = 25634) si-jaitsee n . 7 km Limingan keskustasta lounaaseen . Suo rajoittuuluoteisosalta Yliojaan, muilta osin moreenimäkiin (kuva 19) .

Pinta-ala on n . 95 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluet-ta 5 ha . Tutkimuspisteitä on 2,2 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia2,0 kpl/10 ha .

Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillarämemuuttuma . Tut-kimuspisteistä on rämeillä 90 % ja turvekankailla 10 % . Suo onojitettu kokonaan . Vedet valuvat ojia pitkin lounaaseen Ylio-jaan, joka laskee Liminganlahteen .

Yliojannevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,1 m . Yleisimmät poh-jamaalajit ovat hiekka ja moreeni .

3 7

Kuva 19 . Yliojannevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

Yliojannevassa on rahkavaltaisia turpeita 72 % ja saraval-taisia 28 % . Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais-osuus on 38

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 .Yliojannevassa on turvetta kaikkiaan n . 0,7 milj . suo-m3 ,

mutta mataluutensa vuoksi se ei sovellu turvetuotantoon .

3 8

12 . Alaneva (kl . 2443 09, x = 71814, y = 25624) sijaitseen . 11 km Limingan keskustasta lounaaseen . Suo rajoittuu pääosinmoreenimaastoon, idässä osittain myös Alaojaan ja lännessä Hir-vilammenojaan sekä Hirvinevan turvetuotantoalueeseen . Etelässäsuo rajoittuu osaksi paikallistiehen (kuva 20) .

Pinta-ala on n . 335 ha . Yli metrin syvyistä aluetta eiole tavattu. Tutkimuspisteitä on 0,8 kpl/10 ha ja syvyysmit-tauksia 0,7 kpl/10 ha .

ALANEVA,Liminkak1 .241309

Kuva 20 . Alanevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

3 8

12 . Alaneva (kl . 2443 09, x = 71814, y = 25624) sijaitseen . 11 km Limingan keskustasta lounaaseen . Suo rajoittuu pääosinmoreenimaastoon, idässä osittain myös Alaojaan ja lännessä Hir-vilammenojaan sekä Hirvinevan turvetuotantoalueeseen . Etelässäsuo rajoittuu osaksi paikallistiehen (kuva 20) .

Pinta-ala on n . 335 ha . Yli metrin syvyistä aluetta eiole tavattu. Tutkimuspisteitä on 0,8 kpl/10 ha ja syvyysmit-tauksia 0,7 kpl/10 ha .

ALANEVA,LiminkakI .244309

Kuva 20 . Alanevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

3 9

Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoturvekangas ja rim-pinevamuuttuma . Tutkimuspisteistä on avosoilla 42 %, rämeillä7 % ja turvekankailla 51 % . Suo on ojitettu kokonaan . Vedetvaluvat Alaojasta Yliojaan, josta Liminganjokeen ja edelleenLiminganlahteen .

Alanevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,5 m . Suon

Alanevassa on turvetta kaikkiaan 1,8 milj . suo-m3 , muttamataluutensa vuoksi se ei sovellu turvetuotantoon .

13 . Pirttimaanräme (ki . 2443 09, x = 71814 ja y = 25640)sijaitsee n . 10 km Limingan keskustasta etelä-lounaaseen . Suorajoittuu moreenimaastoon . Sen lounaispuolella on Alaoja (kuva21) .

Pinta-ala on n . 60 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluet-ta 6 ha . Tutkimuspisteitä on 1,5 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia1,3 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkarämemuuttuma ja tupas-villarämemuuttuma . Suo on ojitettu kokonaan . Vedet valuvatojia myöten Alaoj aan j a edelleen Ylioj aan, josta vedet laskevatedelleen Liminganlahteen .

Pirttimaanrämeen turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m .Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,1 m . Yleisimmätpohjamaalajit ovat hiekka ja savi .

Pirttimaanrämeessä on rahkavaltaisia turpeita 96 % jasaravaltaisia 4 % . Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden koko-naisosuus on 20 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 55 % .Yleisimmät turvelajit ovat rahka- (18 %), puuta sisältävä rahka-(18 %) ja tupasvillaa sisältävä sararahkaturve (52 %) . Turveker-rostuman keskimaatuneisuus on 4,7 .

Pirttimaanrämeessä on turvetta kaikkiaan n . 0,4 milj . suo-m3 , mutta mataluutensa vuoksi se ei sovellu turvetuotantoon .

pohjamaalaji on hiekka .

96 % .Alanevassa on rahkavaltaisia turpeita 4 % ja saravaltaisiaPuun jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on

48 % . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 .

4 0

Kuva 21 . Pirttimaanrämeen tutkimuspisteet, turpeenmaatuneisuus ja turvekerrostuman paksuus .

14 . Rosinneva (kl . 2443 09, x = 71822 ja y = 25653) si-jaitsee n . 9 km Limingan keskustasta etelään . Kantatie n :o 86kulkee suon itäpuolella . Suon kaakkoisosassa on Rosinjärvi(kuva 22) .

Pinta-ala on n. 120 ha, mistä on yli metrin syvyistäaluetta 29 ha ja yli 1,5 metrin 2 ha . Tutkimuspisteitä on 2,2kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 1,9 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat ojikko- tai muuttuma-as-teella olevat sararäme ja rahkaräme . Tutkimuspisteistä on avo-soilla 8 %, rämeillä 84 % j a turvekankailla 8 % . Suo on ojitet-tu kokonaan . Vedet valuvat ojia myöten Yliojaan ja edelleenLiminganjokeen, joka laskee Liminganlahteen .

Rosinnevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m . Tästä on pintaker-rosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,0 m . Suon pohja on topografial-taan tasainen . Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

ROSINNEVA, Liminkak1 .2443 09

Kuva 22 . Rosinnevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

4 1

Rosinnevassa on rahkavaltaisia turpeita 29 % ja saraval-taisia 71 % . Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden koko-naisosuus on 11 % . Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (12 %),rahkasara- (47 %) ja kortetta sisältävä rahkasaraturve (23 %)(kuva 23) . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintaker-roksen 3,3 ja pohjakerroksen 6,0 . Liekoja ei ole tavattu .

4 3

Rosinnevassa turvemäärä jakautuu (milj . suo-m3 ) eri sy-vyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :


0,02


Rosinnevan yli 1,5 m :n syvyinen alue soveltuu tilakohtai-seen palaturvetuotantoon . Sen ala on 2 ha ja tuotantokelpoinenturvemäärä n . 20 000 suo-m3 .

15 . Heiniiärvenneva (kl . 2443 08, x = 71791, y = 25665)sijaitsee n . 12 km Limingan keskustasta etelään . Suon halkikulkee kantatie n :o 86 ja tilustie . Se rajoittuu pääosin hiek-ka- ja moreenimaastoon . Suon länsiosassa on peltoja ja pieniälampia (kuva 24) .

Pinta-ala on n. 260 ha, mistä on yli metrin syvyistäaluetta 77 ha, yli 1,5 metrin 21 ha ja yli kahden metrin 11ha . Tutkimuspisteitä on 3,8 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 4,0kpl/10 ha .

Metsä on pääosin mäntyvaltaista, keskitiheää pinotavara-asteen puustoa .

Tutkimuspisteistä on avosoilla 9 %, rämeillä 65 %, korvis-sa 3 %, turvekankailla 17 % ja pelloilla 6 % . Suo on ojitettukokonaan . Vedet valuvat ojia pitkin Yliojaan, josta edelleenLiminganlahteen .

Heinijärvennevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,9m . Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m . Tästä onpintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 0,8 m . Suon pohja ontopografialtaan suon länsilaidassa tasainen ja itäosassa vaih-televa . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja hiesu .

Heinijärvennevassa on rahkavaltaisia turpeita 70 % jasaravaltaisia 30 % . Puun jäännöksiä sisältävien turpeidenkokonaisosuus on 24 % . Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-(15 %), puuta sisältävä sararahka- (11 %) ja kortetta sisältäväsararahkaturve (12 %) (kuvat 25 ja 26) .

4 4

HEINIJARVENNEVA,Liminkak 12443 08

Kuva 24 . Heinijärvennevan tutkimuspisteet, turpeenmaatuneisuus ja turvekerrostuman paksuus .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerroksen3,4 ja pohjakerroksen 6,1 . Liekoisuus on erittäin pieni(0,1 %) .

Suolta on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 1100,A 1700 ja B 500+100 (taulukko 2) . Turpeen tuhkapitoisuus onkeskimäärin 5,4 %, mutta paikoin suon pinnalla ja pohjalla ta-vataan hyvinkin korkeita tuhkapitoisuuksia . Keskimääräinenlämpöarvo on 20,7 MJ/kg eli 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg .Kuiva-ainetta on runsaasti, keskimäärin 103 kg/suo-m 3 .

Heinijärvennevassa turvemäärä jakautuu (milj . suo-m3 ) erisyvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

yli 1,5 m 0,10

0,31

0,41yli 2 m

0,06

0,18


H1-4 H5-10 Hl-10Koko suo 1,03 1,35 2,38Yli 1 m 0,48 0,61 1,09

4 6

Kuva 26 . Heinijärvennevan A 1900-poikkilinjan maatunei-suus- ja turvelajiprofiili .

Heinij ärvennevasta soveltuu turvetuotantoon palaturvemene-telmällä sen itäosan yli 1,5 m :n syvyinen alue . Sen pinta-alaon 20 ha ja tuotantokelpoinen turvemäärä n. 0,3 milj . suo-m3 .Turvetuotannon kannattavuutta heikentää paikoin paksu heikostimaatunut pintaturvekerros, mikä alentaa turpeen lämpäarvoja javoi heikentää palaturpeen koossapysymistä .

4 8

16 . PienenPalonselänsuo (kl . 2443 09, x = 71826, y =25688) sijaitsee n . 10 km Limingan keskustasta etelään . Suorajoittuu moreenimaastoon (kuva 27) .

Pinta-ala on n . 105 ha, mistä on yli metrin syvyistäaluetta 1 ha . Tutkimuspisteitä on 1,1 kpl/10 ha ja syvyysmit-tauksia 1,1 kpl/10 ha .

PIENEN PALDNSELANSUO,LIMINKAk l .2443 09

Kuva 27 . Pienen Palonselänsuon tutkimuspisteet, turpeen maa-tuneisuus ja turvekerrostuman paksuus .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaneva, rahkanevamuut-tuma ja lyhytkortinen nevamuuttuma . Tutkimuspisteet ovat avo-soilla . Suo on ojitettu lähes kokonaan . Vedet valuvat ojiamyöten Kilonojaan, joka laskee Temmesjokeen ja edelleen Tyrnä-vänjokeen . Sen vedet laskevat Liminganlahteen .

Pienen Palonselänsuon turvekerrostuman keskipaksuus on0,6 m. Suon pohja on tasainen . Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

Pienen Palonselänsuon turpeet ovat rahkavaltaisia . Tupas-villan jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 59 % .

4 9

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 .Pienen Palonselänsuossa on turvetta kaikkiaan n . 0,7 milj .

suo-m3 , mutta mataluutensa vuoksi se ei sovellu turvetuotantoon .

17 . Kilonneva (ki . 2443 09, x = 71822 ja y = 25681) si-jaitsee Limingan keskustasta 10 km etelään . Suo muodostuuluode-kaakkosuuntaisesta altaasta . Se rajoittuu loivapiirtei-seen moreenimaastoon . Suolle ei johda tietä (kuva 28) .

Pinta-ala on n . 40 ha . Yli metrin syvyistä aluetta ei oletavattu . Tutkimuspisteitä on 3,8 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia3,5 kpl/10 ha .

KILONNEVA,Liminkak i.2443 09

Kuva 28 . Kilonnevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon länsipäässä varsinai-nen sararämemuuttuma, suon keskiosassa nevakorpiojikko ja-muuttuma sekä suon itäosassa karhunsammalmuuttuma . Tutkimus-pisteistä on avosoilla 7 %, rämeillä 20 %, korvissa 47 % ja tur-vekankailla 27 % . Suo on ojitettu kauttaaltaan ja kuivatus onollut tehokas . Vedet valuvat ojia myöten luoteeseen Limingan-joen kautta Liminganlahteen .

50

Kilonnevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m . Ylei-simmÄt pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta .

Kilonnevassa on rahkavaltaisia turpeita 51 %, saraval-taisia 47 % ja ruskosammalvaltaisia 2 % . Turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 5,9 .

Kilonnevassa on turvetta kaikkiaan n. 0,2 milj . suo-m3 ,mutta matalana se ei sovellu turvetuotantoon .

18 . Kotineva (kl . 2443 09, x = 71803, y = 25687) sijait-see n . 12 km Limingan keskustasta etelÄÄn kantatie 86 :lta Tem-mekselle erkanevan paikallistien lÄhellÄ . Suo rajoittuu kaak-koisosassa peltoihin, muutoin mataliin soistuneisiin hiekkakan-kaisiin (kuva 29) .

Pinta-ala on n. 140 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄaluetta 4 ha . TutkimuspisteitÄ on 0,9 kpl/10 ha ja syvyysmit-tauksia 1,5 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat isovarpurÄmemuuttuma, rah-karÄmemuuttuma ja sararÄmemuuttuma . Tutkimuspisteet ovat rÄ-meillÄ . Suo on ojitettu kokonaan . Vedet valuvat ojia myätenRosinojaan ja edelleen Kilonojaan . ItÄ- ja kaakkoisosissa vedetlaskevat Lautuanojaan, josta Kilonojan kautta Temmesjokeen .SiitÄ vedet laskevat TyrnÄvÄnjokea Liminganlahteen .

Kotinevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,6 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,1 m . Suon pohja ontasainen . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni .

Kotinevassa on rahkavaltaisia turpeita 69 % ja saravaltai-sia 31 % . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeiden kokonaisosuuson 11 % ja tupasvillan jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien 26 % . Turveker-rostuman keskimaatuneisuus on 5,0 .

Kotinevassa on turvetta kaikkiaan n . 0,9 milj . suo-m3 ,mutta mataluutensa vuoksi se ei sovellu turvetuotantoon .

19 . Kukkurineva (kl . 2443 09, x = 71800, y = 25673)sijaitsee n . 11 km Limingan keskustasta etelÄÄn . Kantatie n :o86 kulkee suon lÄnsiosan halki . Suon koillispuolelta kulkeepaikallistie Temmekselle (kuva 30) . Suo rajoittuu moreenimaas-toon .

Pinta-ala on n. 110 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄaluetta 45 ha, yli 1,5 metrin 21 ha ja yli kahden metrin 8 ha .TutkimuspisteitÄ on 3,2 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 5,8 kpl/10ha .

KUKKURINEVA, LiminkakI . 2443 08, 09

5 2

Kuva 30 . Kukkurinevan tutkimuspisteet, turpeen maatunei-suus ja turvekerrostuman paksuus .

5 3

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat A-linjastolla suon lÄnsi-osassa rahkaneva, eriasteinen lyhytkorsinevarÄme ja muuttuma-asteella oleva saraneva . B-linjastolla suon itÄosassa on sara-rÄmemuuttuma vallitsevana .

TutkimuspisteistÄ on avosoilla 20 %, rÄmeillÄ 77 % jaturvekankailla 3 % . Suo on ojitettu kokonaan . Vedet valuvatojia pitkin kaakkoon JÄrviojaan, josta Lautuanojaan ja edelleenKilonojaan . SiitÄ vedet laskevat Temmesjokeen, josta TyrnÄvÄn-jokea Liminganlahteen .

Kukkurinnevan turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m .Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m . TÄstÄ onpintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 0,7 m . Suon pohja ontopografialtaan lÄnsiosassa vaihteleva ja itÄosassa tasainen .YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta .

Kukkurinnevassa on rahkavaltaisia turpeita 63 % ja sara-valtaisia 37 % . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeiden kokonais-osuus on 32 % ja varpujen jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien 40 % . Yleisim-mÄt turvelajit ovat varpua sisÄltÄvÄt sararahka- (19 %) ja sara-turve (19 %) sekÄ puuta sisÄltÄvÄ sararahkaturve (24 %) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerroksen3,3 ja pohjakerroksen 6,2 .

Kukkurinnevassa turvemÄÄrÄ jakautuu (milj . suo-m3 ) erisyvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

H1-4

H5-10

H1-10Koko suo

0,47

0,58

1,05yli 1 m

0,35

0,32

0,67yli 1,5 m 0,22

0,17

0,39yli 2 m

0,11

0,06

0,17Yli metrin syvyisen alueen turvemÄÄrÄstÄ on 48 % pohjaturvetta .

Kukkurinneva ei sovellu turvetuotantoon, sillÄ jyrsintur-vetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alue on liian pieni . Palatur-vetuotantoon paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve-kerros ei sovellu .

5 4

20 . VÄlineva (kl . 2443 08, x = 71784 ja y = 25690) si-jaitsee Limingan keskustasta 14 km etelÄÄn . Suo muodostuu kah-desta luode-kaakkosuuntaisesta altaasta . Suo rajoittuu melkoloivapiirteisiin moreenimaihin . IdÄssÄ suo rajoittuu maantienvÄlityksellÄ Haapanevaan (kuva 31) .

Pinta-ala on noin 105 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄaluetta 14 ha . TutkimuspisteitÄ on 1,0 kpl/10 ha ja syvyysmit-tauksia 3,9 kpl/10 ha .

Puusto on pÄÄosin keskitiheÄÄ pinotavara-asteen mÄnnikkäÄ .TutkimuspisteistÄ on rÄmeillÄ 84 % ja turvekankailla 16 % . Suoon ojitettu kauttaaltaan . Vedet valuvat luoteeseen JÄrviojaan,osittain myäs kaakkoon PäytÄmaanojaan .

VÄlinevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,1 m . Suon pohja on ta-sainen . Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

VÄlinevassa on rahkavaltaisia turpeita 74 % ja saravaltai-sia 26 % . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeiden kokonaisosuuson 63 % ja tupasvillan jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien 11 % . Yleisinturvelaji on puuta sisÄltÄvÄ sararahkaturve (58 %) . Turveker-rostuman keskimaatuneisuus on 5,7 .

VÄlinevassa on turvetta kaikkiaan 0,84 milj . suo-m3 .Suo ei sovellu turvetuotantoon, sillÄ se on ohutturpeinen jarunsaspuustoinen . Turpeissa on lisÄksi heikosti maatuneidenrahkavaltaisten turpeiden suuri osuus turvetuotantoa haittaavatekijÄ .

5 6

21 . Kivineva (kl . 2443 08, x = 71766 ja y = 25694) si-jaitsee Limingan keskustasta 15 km etelÄÄn . Suo muodostuupitkÄnomaisesta luode-kaakkosuuntaisesta altaasta, joka leveneeja muuttuu rikkonaiseksi itÄosassa . Kivinevan itÄosassa ovatKivijÄrvi ja PihlajajÄrvi . Suohon on laskettu myäs sen kaak-koispÄÄssÄ oleva PitkÄnkivenrÄme . Suo rajoittuu loivapiirtei-seen moreenimaastoon . LÄnsipÄÄstÄÄn suo rajoittuu kantatiehenn:o 86 (kuva 32) .

Pinta-ala on n . 530 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄaluetta 8 ha . TutkimuspisteitÄ on 1,1 kpl/10 ha ja syvyysmit-tauksia on 1,1 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat lÄnsiosassa tupasvillarÄme-oj ikko, itÄosassa varsinainen sararÄmemuuttuma ja rimpinevaoj ik-ko . TutkimuspisteitÄ on avosoilla 27 %, rÄmeillÄ 58 %, korvissa8 % ja turvekankailla 7 % . Suon itÄosa on ojitettu . LÄnsiosaon pÄÄosin ojittamatta . Vedet valuvat ojia myäten PäytÄmaan-ojaan, josta vedet laskevat Temmesjokea Liminganlahteen .

Kivinevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,6 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,1 m . Suon pohja ontasainen . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka .

Kivinevassa on rahkavaltaisia turpeita 85 % ja saravaltai-sia 15 % . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeiden kokonaisosuuson 1,8 % ja tupasvillan jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien 30 % . YleisimmÄtturvelajit ovat sararahka- (33 %) ja tupasvillaa sisÄltÄvÄ rah-katurve (20 %) . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 .

Kivinevassa on turvetta kaikkiaan 3,24 milj . suo-m3 , muttase ei sovellu turvetuotantoon ohutturpeisuutensa ja heikostimaatuneiden turpeidensa vuoksi .

5 8

22 . Jouttenoisenneva (kl . 2443 08, x = 71355, y = 25680)sijaitsee noin 15 km Limingan keskustasta etelÄÄn liittyen lÄn-nessÄ kantatie 86 :n vÄlityksellÄ Hirvinevan turvetuotantosuohon .Suon lÄnsiosan keskellÄ on Iso NuoluanjÄrvi ja itÄosassa Um-pilampi (kuva 33) . Suo rajoittuu moreenimaastoon .

Pinta-ala on n . 1433 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄ alu-etta 750 ha, yli 1,5 m 320 ha ja yli kahden metrin 90 ha . Tutki-muspisteitÄ on 2,4 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 3,5 kpl/10ha .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat sararÄme- ja saraneva,jotka ovat osittain muuttuma-asteella .

TutkimuspisteistÄ on avosoilla 45 %, rÄmeillÄ 43 %, kor-vissa 6 % ja turvekankailla 6 % . Suoalasta on ojitettu n . 2/3 .Vedet valuvat suon lÄnsiosasta pohjoiseen Kivinevalle, jostaHirvilammenojan kautta Yliojaan ja edelleen Liminganlahteen .Ison NuoluanjÄrven veden pinta on lÄhes samalla tasolla kuinsen itÄpuolella olevien turvetuotantoon sopivien alueiden, muttasuon kuivatus onnistunee, jos turvetta ei tuoteta jÄrvien lÄhei-syydestÄ . Myäs Umpilammen ympÄrillÄ oleva yli 1,5 m :n syvyinenalue joudutaan jÄttÄmÄÄn kuivatusvaikeuksien vuoksi tuotannonulkopuolelle . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni .

Jouttenoisennevassa on rahkavaltaisia turpeita 27 % jasaravaltaisia 73 % . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeidenkokonaisosuus on 14 % . YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka-(13 %), rahkasara- (25 %) ja kortetta sisÄltÄvÄ rahkasaraturve(15 %) (kuvat 34 - 40) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintakerroksen3,1 ja pohjakerroksen 6,0 . Liekoisuus on koko suolla erittÄinpieni (0,1 %) .

Jouttenoisennevalta on otettu tilavuustarkat nÄytteetpisteiltÄ A 3500-600, A 4000+200, A 4500-500, A 5000-100, A5500-600, A 6000+200, A 7000-300, A 7500+300, B 100-100 ja C400 (taulukko 3) . Suon keskiosassa on runsastuhkainen alue,jonka tuhkapitoisuus on keskimÄÄrin 12,7 % . Sen vuoksi alueei sovellu turvetuotantoon . Turvetuotantoon soveltuvien aluei-den kuiva-ainepitoisuus on keskimÄÄrin 105 kg/suo-m 3 ja tuh-kapitoisuus 4,6 % . Ison NuoluanjÄrven itÄpuolella suon kes-kiosassa olevilla tuotantoon sopivilla palstoilla kuivatilavuus-paino on keskimÄÄrin 92 kg/suo-m 3 . Muilla tuotantoon

vetta .

63

Kuva 40 . Jouttenoisennevan C 400-poikkilinjan maatunei-suus- ja turvelajiprofiili .

soveltuvilla alueilla kuivatilavuuspainot ovat korkeita, UM-pilammen lÄnsipuolisista soveltuvista palstoista etelÄisimmÄnkeskimÄÄrÄisen kuivatilavuuspainon ollessa perÄti 151 kg/suo-m3 . Kuivan turpeen tehollinen lÄmpÄarvo on keskimÄÄrin 21,1MJ/kg eli 50 % :n kÄyttäkosteudessa 9,3 MJ/kg . Turpeen rikkipi-toisuus on keskimÄÄrin 0,23 % .

Jouttenoisennevassa turvemÄÄrÄ jakautuu ( milj . m3) erisyvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

Koko suoyli 1 myli 1,5 myli 2 mYli metrin syvyisen alueen turvemÄÄrÄstÄ on 51 % pohjatur-

Hl-4 H5-10 H1-108,78 8,91 17,697,55 7,82 15,373,57 2,97 6,542,12 1,30 3,42

67

Jouttenoisennevasta soveltuu turvetuotantoon jyrsintur-vemenetelmÄllÄ kuusi erillistÄ aluetta .

Ison NuoluanjÄrvenlÄnsipuolella olevan tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on44 ha ja tuotantokelpoinen turvemÄÄrÄ n . 0,46 milj . suo-m3 .Ison NuoluanjÄrven itÄpuolella on kaksi turvetuotantoon sovel-tuvaa aluetta, joista etelÄisempi on kooltaan 40 ha ja pohjoi-sempi 50 ha . Tuotantokelpoiset turvemÄÄrÄt ovat vastaavastin . 0,57 milj . suo-m3 ja 0,55 milj . suo-m3 . Umpilammen lÄnsipuo-lella on kolme turvetuotantoon soveltuvaa aluetta . NÄistÄetelÄisimmÄn pinta-ala on 38 ha, pohjoisimman 12 ha ja itÄisim-mÄn 24 ha . KÄyttäkelpoiset turvemÄÄrÄt ovat vastaavasti 0,43milj . suo-m3 , 0,13 milj . suo-m3 ja 0,23 milj . suo-m3 .

Tuotantoon soveltuvien alueiden tuhkapitoisuus tulisiselvittÄÄ ennen mahdollista tuotannon aloittamista . NÄidenalueiden paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pin-taturvekerros heikentÄÄ tuotettavan turpeen laatua .

23 . Talasneva (kl . 2443 09, x = 71806, y = 25705) sijait-see n. 10 km Limingan keskustasta etelÄÄn . Suo rajoittuu hiek-kakankaisiin (kuva 41) .

Pinta-ala on n . 55 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄ aluet-ta 21 ha ja yli 1,5 metrin 8 ha . TutkimuspisteitÄ on 2,5 kpl/10ha ja syvyysmittauksia 2,5 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat muuttuma-asteinen rahkane-va ja sararÄmemuuttuma . Puusto on pÄÄosin harvaa pinotavara-asteen mÄnnikkäÄ . TutkimuspisteistÄ on avosoilla 57 %, rÄmeillÄ36 % ja turvekankailla 7 % . Suoalasta on ojitettu n . 1/2 .Vedet valuvat suolta Lautuanojaan, josta Temmesjoen kauttaTyrnÄvÄnjokeen ja edelleen Liminganlahteen .

Talasnevan turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m . TÄstÄ on pintaker-rosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,1 m . Suon pohja on tasainen .Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

Talasnevassa on rahkavaltaisia turpeita 67 % ja saraval-taisia 33 % . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeiden kokonais-osuus on 20 % ja tupasvillan jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien 17 % . Ylei-simmÄt turvelajit ovat puhdas rahka- (24 %), sararahka- (14 %),puuta sisÄltÄvÄ sararahka- (10 %) ja rahkasaraturve (18 %) .

Kuva 41 . Talasnevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .


Talasnevassa turvemÄÄrÄ jakautuu (milj . suo-m3 ) eri sy-vyysalueilla heikosti ja

Yli metrin syvyisen alueenSuon paksu, heikosti

68

TALASNEVA,Liminkak12443 09

hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

turvemÄÄrÄstÄ on 72 % pohjaturvetta .maatunut rahkavaltainen pintakerros

on pÄÄosin muodostunut acutifolia-tyypin rahkasammalista jasoveltuisi kasvuturvetuotantoon . Suon yli 1,5 m :n syvyinenalue on kuitenkin liian pieni kasvuturvetuotannon vaatimallejyrsinturvemenetelmÄlle . Suon paksusta pintakerroksesta johtuensuo ei sovellu myäskÄÄn palaturvetuotantoon .

Hl-4 H5-10 Hl-10Koko suo 0,17 0,39 0,56yli 1 m 0,09 0,22 0,30yli 1,5 m 0,06 0,08 0,14

69

24 . PienenLautuanjÄrvensuo (ki . 2443 08, x = 71797,y = 25711) sijaitsee n . 13 km Limingan keskustasta etelÄÄn .Suo rajoittuu soistuneisiin kankaisiin (kuva 42) .

Pinta-ala on n . 32 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄ aluet-ta 1 ha . TutkimuspisteitÄ on 2,2 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia0,9 kpl/10 ha .

Kuva 42 . Pienen LautuanjÄrvensuon tutkimuspisteet, turpeenmaatuneisuus ja turvekerrostuman paksuus .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat rahkarÄmemuuttuma ja-ojikko sekÄ luhtaneva . TutkimuspisteistÄ on avosoilla 29 % jarÄmeillÄ 71 % . Suo on ojitettu lÄhes kokonaan . Vedet valuvatojia myäten Lautuanojan kautta Kilonojaan . SiitÄ vedet valuvatTemmesjokea TyrnÄvÄnjokeen ja edelleen Liminganlahteen .

Pienen LautuanjÄrvensuon turvekerrostuman keskipaksuus on0,7 m . Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

Pienen LautuanjÄrvensuossa on rahkavaltaisia turpeita57 % ja saravaltaisia 43 % . Tupasvillan jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvienturpeiden kokonaisosuus on 26 % . YleisimmÄt turvelajit ovattupasvillaa sisÄltÄvÄ rahka- (25 %), sararahka- (29 %) ja varpuasisÄltÄvÄ rahkasaraturve (24 %)

PienessÄ LautuanjÄrvensuossa on turvetta kaikkiaan 0,23milj . suo-m3 , mutta matalana se ei sovellu turvetuotantoon .

7 0

25 . IsonLautuanjÄrvensuo (kl . 2443 08, x = 71794 jay = 25707) sijaitsee n . 13 km Limingan keskustasta etelÄÄn .Suo rajoittuu hiekkakankaisiin . LÄnsiosan halki virtaa JÄrvioja(kuva 43) .

Pinta-ala on n . 47 ha . Yli metrin syvyistÄ aluetta ei oletavattu. TutkimuspisteitÄ on 0,9 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia0,6 kpl/10 ha .

ISO LAUTUANJARVI,Liminkak1 .2443 08

Kuva 43 . Ison LautuanjÄrven tutkimuspisteet, turpeenmaatuneisuus ja turvekerrostuman paksuus .

SuotyyppinÄ on ruohoturvekangas . Suo on ojitettu kokonaan .Vedet valuvat JÄrviojaa myäten Lautuanojan kautta Kilonojaan .SiitÄ vedet valuvat Temmesjokea TyrnÄvÄnjokeen ja edelleenLiminganlahteen .

Ison LautuanjÄrvensuon turvekerrostuman keskipaksuus on0,4 m . Suon pohja on tasainen . Yleisin pohj amaalaj i on hiekka .

Ison LautuanjÄrvensuossa on rahkavaltaisia turpeita 85 %ja saravaltaisia 15 % . YleisimmÄt turvelajit ovat puhdas rahka-(31 %), sararahka- (54 %) j a rahkasaraturve (15 %) . Turvekerros-tuman keskimaatuneisuus on 6,4 .

Ison LautuanjÄrvensuossa on turvetta kaikkiaan 0,21 milj .suo-m3 , mutta matalana se ei sovellu turvetuotantoon .

7 1

26 . Kuhloneva (ki . 3421 05, x = 71788 ja y = 34293) si-jaitsee noin 13 km Limingan keskustasta etelÄÄn kantatie 86 :ltaTemmekselle erkanevan tien varrella . Suo rajoittuu pohjois- jaitÄosistaan hiekkakankaisiin, muilta osin moreenimÄkiin (kuva44) .

Pinta-ala on 180 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄ aluetta26 ha ja yli 1,5 m:n 6 ha . TutkimuspisteitÄ on 1,4 kpl/10 haja syvyysmittauksia 1,3 kpl/10 ha .

KUHLONEVA, Liminkakl . 3421 05

Kuva 44 . Kuhlonevan tutkimuspisteet, turpeen maatunei-suus ja turvekerrostuman paksuus .

7 2

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat eriasteiset rahkanevat ja-rÄmeet .

TutkimuspisteistÄ on avosoilla 76 % ja rÄmeillÄ 24 % .Suon reunaosat on ojitettu . Vedet valuvat ojia pitkin Temmes-jokeen, josta TyrnÄvÄnjokea Liminganlahteen .

Kuhlonevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,3 m . TÄstÄ on pintaker-rosta 0,6 m ja pohjakerrosta 0,7 m . Suon pohja on vaihteleva .YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni .

Kuhlonevassa on rahkavaltaisia turpeita 99 % ja saraval-taisia 1 % . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeiden kokonaisosuuson 32 % . Yleisin turvelaji on puhdas rahkaturve (50 %) (kuva45) .


Kuhlonevassa turvemÄÄrÄ jakautuu (milj . m3 ) eri syvyysalu-eilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

H1-4

H5-10

H1-10Koko suo

0,85

0,54

1,39yli 1 m

0,17

0,17

0,34yli 1,5 m 0,05

0,05


Kuhloneva ei sovellu polttoturvetuotantoon paksun, heikos-ti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen ja yli 1,5 m :n syvyi-sen alueen pienialaisuuden takia . Suo ei myäskÄÄn sovellu kas-vuturvetuotantoon .

27 . Haapaneva (kl . 3421 05, x = 71776, y = 34295) sijait-see n . 14 km Limingan keskustasta etelÄÄn kantatie 86 :lta Tem-mekselle erkanevan tien varrella . Suo rajoittuu itÄosassa osit-tain peltoon, muualla hiekkakankaisiin (kuva 46) .

Pinta-ala on n. 195 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄaluetta 15 ha . TutkimuspisteitÄ on 1,0 kpl/10 ha ja syvyysmit-tauksia 1,2 kpl/10 ha .

HAAPANEVA, Liminkak1 .2443 08, 3421 05

7 4

Kuva 46 . Haapanevan tutkimuspisteet, turpeen maatu-neisuus ja turvekerrostuman paksuus .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat muuttuma-asteella olevatsararÄme, tupasvillarÄme ja rimpineva . Puusto on pÄÄosin kes-kitiheÄÄ pinotavara-asteen mÄntyÄ . TutkimuspisteistÄ on avo-soilla 28 %, rÄmeillÄ 54 % ja turvekankaalla 18 % . Suo on oji-tettu kokonaan .

Vedet valuvat ojia pitkin itÄÄn HaapajÄrvenkanavaan jaedelleen Temmesjokeen, josta vedet laskevat TyrnÄvÄnjoen kauttaLiminganlahteen .

7 5

Haapanevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,1 m . Suon pohja ontasainen . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta .

Haapanevassa on rahkavaltaisia turpeita 56 % ja saraval-taisia 44 % . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeiden kokonaisos-uus on 35 % . YleisimmÄt turvelajit ovat sararahka- (19 %),puuta sisÄltÄvÄ sararahka- (34 %) ja rahkasaraturve (22 %) .Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 .

Haapanevassa on turvetta kaikkiaan 1,30 milj . suo-m3 ,mutta se ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon .

28 . Saviaro (kl . 3421 05, x = 71761, y = 34290) sijaitseen . 15 km Limingan keskustasta etelÄÄn, kantatie 86 :lta Temmek-selle erkanevan tien etelÄpuolella . Suo rajoittuu soistumiinja moreenikumpareihin (kuva 47) .

Pinta-ala on n .34 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄ aluetta3 ha . TutkimuspisteitÄ on 2,4 kpl/l0 ha ja syvyysmittauksia2,4 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat pallosararÄmemuuttuma,ruohoturvekangas ja sararÄmemuuttuma . Puusto on pÄÄosin kes-kitiheÄÄ mÄntytaimikkoa .

TutkimuspisteistÄ on rÄmeillÄ 94 % ja turvekankailla6 % . Suo on ojitettu kokonaan . Vedet valuvat HaapajÄrvenkana-van kautta Temmesjokeen, josta TyrnÄvÄnjokea Liminganlahteen .

Saviaron turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m . Suonpohja on tasainen . Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

Saviarossa on rahkavaltaisia turpeita 13 % ja saraval-taisia 87 % . YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasara- (56 %) jakortetta sisÄltÄvÄ rahkasaraturve (20 %) . Turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 5,1 .

Saviarossa on turvetta kaikkiaan 0,24 milj . suo-m3 , muttamataluutensa vuoksi se ei sovellu turvetuotantoon .

76

SAVIARO, Liminka

Kuva 47 . Saviaron tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus jaturvekerrostuman paksuus .

29 . Pahaneva (kl . 3421 05, x = 71743 ja y = 34302) si-jaitsee noin 16 km Limingan keskustasta etelÄÄn kantatie 86 :ltaTemmekselle erkanevan paikallistien etelÄpuolella . Suo rajoit-tuu soistumiin, moreenikumpareihin ja peltoihin (kuva 48) .

Pinta-ala on n . 440 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄaluetta 9 ha . TutkimuspisteitÄ on 0,6 kpl/10 ha ja syvyysmit-tauksia 1,3 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat muttuma-asteella olevatvarsinainen sararÄme, rahkarÄme ja tupasvillarÄme . Puusto onkeskitiheÄÄ mÄnty- ja koivutaimikkoa . TutkimuspisteistÄ onrÄmeillÄ 95 % ja turvekankailla 5 % . Suo on ojitettu kokonaan .Vedet valuvat suolta Haapaoj an kautta Temmesj okeen, josta TyrnÄ-vÄnjokea Liminganlahteen .

Pahanevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,6 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,1 m . Suon pohja ontasainen . Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

Pahanevassa on rahkavaltaisia turpeita 51 % ja saravaltai-sia 49 % . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeiden kokonaisosuuson 41 % . YleisimmÄt turvelajit ovat rahka- (15 %), rahkasara-(18 %) ja puuta sisÄltÄvÄ saraturve (16 %) . Turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 5,3 .

7 7

Pahanevassa on turvetta kaikkiaan 2,61 milj . suo-m 3 , muttase ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon .

78

30 . Saunasuo (kl . 3421 04, x = 71687, y = 34355) sijait-see n . 23 km Limingan keskustasta kaakkoon ja n . 6 km Temmeksenkeskustasta etelÄÄn . Suo rajoittuu hiekka- ja moreenimaastoon'(kuva 49) .

Pinta-ala on n . 490 ha . Yli metrin syvyistÄ aluetta eiole tavattu . TutkimuspisteitÄ on 0,4 kpl/10 ha ja syvyysmit-tauksia 0,9 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat A-linjastolla kangasrÄme-muuttuma ja -ojikko, B-linjastolla eriasteiset tupasvillarÄmeet .Puusto on pÄÄosin keskitiheÄÄ tai harvaa pinotavara-asteenmÄnnikkäÄ .

TutkimuspisteistÄ on rÄmeillÄ 77 % ja turvekankailla 23% . Suosta on ojitettu n . 1/3 . Vedet valuvat ojia myäten Tem-mesjokeen, josta TyrnÄvÄnjokea Liminganlahteen .

Saunasuon turvekerrostuman keskipaksuus on 0,4 m . Pohja-maalajina on hiekka .

Saunasuossa on rahkavaltaisia turpeita 92 % ja saravaltai-sia 8 % . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeiden kokonaisosuuson 38 % ja tupasvillan jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien 15 % . YleisemmÄtturvelajit ovat puuta sisÄltÄvÄ sararahka- (39 %), sararahka-(19 %) ja puhdas rahkaturve (12 %) . Turvekerrostuman keskimaa-tuneisuus on 4,3 .

Saunasuossa on turvetta kaikkiaan 2,2 milj . suo-m3 , muttamatalana se ei sovellu turvetuotantoon .

80

31 . HartaanselÄnneva (kl . 3421 04, x = 71620, y = 34350)sijaitsee n . 24 km Limingan keskustasta kaakkoon valtatie 4 :nlÄnsipuolella ja n . 7 km Temmeksen keskustasta etelÄÄn . Suo ra-joittuu pÄÄosin hiekkamaastoon (kuva 50) .

Pinta-ala on 389 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄ aluetta34 ha ja yli 1,5 metrin 2 ha . TutkimuspisteitÄ on 2,6 kpl/10ha ja syvyysmittauksia 2,8 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat rahkaneva ja rahkarÄme .TutkimuspisteistÄ on avosoilla 58 %, rÄmeillÄ 40 % ja

turvekankaalla 2 % . Suo on lÄhes ojittamaton . Vedet valuvatMankilanjÄrveen, josta Iso-ojaa Siikajoen kautta PerÄmereen .

HartaanselÄnnevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m . TÄstÄ onpintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 0,5 m . YleisimmÄt pohja-maalajit ovat hiekka ja moreeni .

HartaanselÄnnevassa on rahkavaltaisia turpeita 98 % jasaravaltaisia 2 % . YleisimmÄt turvelajit ovat rahka- (59 %) jasararahkaturve (16 %) . Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on3,3, pintakerroksen 2,3 ja pohjakerroksen 6,2 .

HartaanselÄnnevassa turvemÄÄrÄ jakautuu (milj . suo-m3 )eri syvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraa-vasti :


0,00


HartaanselÄnneva ei sovellu turvetuotantoon yli 1,5 m :nsyvyisen alueen pienuuden ja heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen vuoksi .

8 2

32 . Hvssy (kl . 3421 04, x = 71695 ja y = 34374) sijaitseen . 25 km Limingan keskustasta kaakkoon valtatie 4 :n itÄpuolellaja n . 7 km Temmeksen keskustasta etelÄÄn . Suo rajoittuu moree-nimaastoon .

Pinta-ala on n . 140 ha . Yli metrin syvyistÄ aluetta onnoin hehtaari . TutkimuspisteitÄ on 1,4 kpl/10 ha ja syvyysmit-tauksia 1,6 kpl/10 ha .

HYSSY,Limi nkak1.3421 04

Kuva 51. Hyssyn tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat varsinainen sararÄmemuuttu-ma, ruohoturvekangas ja pallosararÄmemuuttuma . Puusto on pÄÄo-sin keskitiheÄÄ pinotavara-asteen mÄnnikkäÄ . TutkimuspisteistÄ

8 3

on rÄmeillÄ 74 % ja turvekankailla 26 % . Suosta on ojitettun . 1/4 . Vedet valuvat ojia pitkin Temmesjokeen, josta TyrnÄvÄn-jokea Liminganlahteen .

Hyssyn turvekerrostuman keskipaksuus on 0,4 m . Yleisinpohjamaalaji on hiekka .

HyssyssÄ on rahkavaltaisia turpeita 54 % ja saravaltaisia46 ös . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeiden kokonaisosuus on51 % . YleisimmÄt turvelajit ovat puuta sisÄltÄvÄ rahkasara-(36 %) ja puhdas rahkaturve (28 %) . Turvekerrostuman keskimaa-tuneisuus on 4,9 .

HyssyssÄ on turvetta kaikkiaan 0,54 milj . suo-m3 , muttamatalana se ei sovellu turvetuotantoon .

33 . Taka-aava (kl . 3421 04, x = 71682 ja y = 34386) si-jaitsee n . 26 km Limingan keskustasta kaakkoon valtatie 4 :nitÄpuolella ja n . 8 km Temmeksen keskustasta etelÄÄn . Suo ra-joittuu hiekkamaastoon (kuva 52) .

Pinta-ala on n . 150 ha . Yli metrin syvyistÄ aluetta eiole tavattu. TutkimuspisteitÄ on 0,7 kpl/10 ha ja syvyysmit-tauksia 0,6 kpl/10 ha .

Vallitsevana suotyyppinÄ on suon reunamilla ruohoturvekan-gas . Puusto on tiheÄÄ pinotavara-asteen sekametsÄÄ . Tutkimus-pisteistÄ on rÄmeillÄ 22 % ja turvekankailla 78 % . Suosta onojitettu n . 3/4 . Vedet valuvat ojia pitkin Temmesjokeen jaedelleen TyrnÄvÄnjokea Liminganlahteen .

Taka-aavan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,4 m . Pohja-maalajina on hiekka .

Turve on puuta sisÄltÄvÄÄ rahkasaraturvetta . Turvekerros-tuman keskimaatuneisuus on 5,0 .

Taka-aavassa on turvetta kaikkiaan 0,6 milj . suo-m3 , muttamatalana se ei sovellu turvetuotantoon .

8 4

TAKA-AAVA,Liminkak1 .3421 04

Kuva 52 . Taka-aavan tutkimuspisteet, turpeen maatunei-suus ja turvekerrostuman paksuus .

34 . Kantoneva (kl . 3421 04, x = 71658 ja y = 34375) si-jaitsee n . 25 km Limingan keskustasta kaakkoon ja n . 9 km Tem-meksen keskustasta etelÄÄn . Valtatie n :o 4 kulkee suon halki(kuva 53) . Suo rajoittuu hiekka- ja hiekkamoreenimaastoon .

Pinta-ala on n . 486 ha . Yli metrin syvyistÄ aluetta onnoin 2 hehtaaria . TutkimuspisteitÄ on 0,5 kpl/10 ha ja syvyys-mittauksia 1,5 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat tupasvillarÄmeojikko ja-muuttuma, isovarpuinen rÄme ja pallosararÄme .

Puusto on pÄÄosin keskitiheÄÄ pinotavara-asteen mÄnnikkäÄ .

KANTONEVA,Limi nka45504

8 5

Kuva 53 . Kantonevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

Tutkimuspisteet ovat rÄmeillÄ . Vedet valuvat ojia pitkinYliojaan, siitÄ MankilanjÄrven kautta Siikajokeen ja edelleenPerÄmereen .

Kantonevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,5 m . Ylei-sin pohjamaalaji on hiekka .

Kantonevan turpeet ovat rahkavaltaisia . PuunjÄÄnnäksiÄsisÄltÄvien turpeiden kokonaisosuus on 17 % ja tupasvillanjÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien 23 % . YleisimmÄt turvelajit ovat puhdasrahka- (32 %) ja tupasvillaa sisÄltÄvÄ sararahkaturve (23 %) .Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 .

Kantonevassa on turvetta kaikkiaan 2,4 milj . suo-m3, muttamatalana se ei sovellu turvetuotantoon .

8 6

35 . Rahkaneva (kl . 3421 04, x = 71644 ja y = 34390) si-jaitsee n . 28 km Limingan keskustasta kaakkoon valtatie 4 :nja maantie 822 :n vÄlissÄ ja n . 7 km Rantsilan keskustasta poh-joiseen (kuva 54) . Suo rajoittuu hiekkamaastoon .

Pinta-ala on n . 297 ha . Yli metrin syvyistÄ aluetta onvain pari hehtaaria . TutkimuspisteitÄ on 0,8 kpl/10 ha ja sy-vyysmittauksia 1,9 kpl/10 ha .

Kuva 54 . Rahkanevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat tupasvillarÄme, luonnonti-lainen tai ojitettu rahkaneva ja pallosararÄme . Puusto onpÄÄosin harvaa tai keskitiheÄÄ vajaatuottoista mÄnnikkäÄ .

TutkimuspisteistÄ on avosoilla 35 % ja rÄmeillÄ 65 % .Suosta on ojitettu n . 1/4 . Vedet valuvat ojia pitkin Temmesjo-keen ja edelleen TyrnÄvÄnjokea Liminganlahteen .

Rahkanevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,6 m . Suonpohja on tasainen. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka jamoreeni .

87

Rahkanevan turpeet ovat rahkavaltaisia . PuunjÄÄnnäksiÄsisÄltÄvien turpeiden kokonaisosuus on 18 % ja tupasvillanjÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien 30 % . YleisimmÄt turvelajit ovat rahka-(45 %), tupasvillaa sisÄltÄvÄ rahkaturve (17 %) ja puuta sisÄl-tÄvÄ sararahkaturve (18 %) . Turvekerrostuman keskimaatuneisuuson 4,1 .

Rahkanevassa on turvetta kaikkiaan 1,6 milj . suo-m3 , muttamatalana se ei sovellu turvetuotantoon .

36 . Kotaneva (kl . 3421 04, x = 71613, y = 34383) sijait-see n . 31 km Limingan keskustasta kaakkoon valtatie 4 :n itÄpuo-lella ja n . 5 km Rantsilan keskustasta koilliseen (kuva 55) .Suo rajoittuu topografialtaan tasaisiin hiekkakankaisiin .

Pinta-ala on n. 363 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄaluetta 46 ha ja yli 1,5 metrin 11 ha . TutkimuspisteitÄ on1,3 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia 3,3 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat eriasteiset rimpinevat jaisovarpurÄmeet . TutkimuspisteistÄ on avosoilla 50 %, rÄmeillÄ39 %, turvekankailla 7 % ja pelloilla 4 % . Suosta on ojitettun . 1/2 . Vedet valuvat ojia myäten KÄrsÄmÄnjokeen ja siitÄedelleen MankilanjÄrven kautta Siikajokeen, josta vedet laskevatPerÄmereen . Suon pinta viettÄÄ luoteeseen n . 2,5 m/km .

Kotanevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m . TÄstÄ on pintaker-rosta 0,5 m ja pohjakerrosta 0,7 m . Suon pohja on topografial-taan vaihteleva . Suon lÄnsiosassa on pohjois-etelÄsuuntainenallas . Suon itÄosassa on lohkareinen matalikko ja aivan itÄ-pÄÄssÄ pienialainen syvÄnne . Yleisin pohjamaalaji on hiekka .

Kotanevassa on rahkavaltaisia turpeita 35 % ja saravaltai-sia 65 % . YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve (51 %) jasararahkaturve (30 %) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerroksen3,8 ja pohjakerroksen 6,4 . Liekoisuus on koko suolla erittÄinalhainen (0,1 %) .

Kotanevalta on otettu tilavuustarkat nÄytteet laborato-riotutkimuksia varten pisteeltÄ A 800 (taulukko 4) . NÄidenperusteella turpeen tuhkapitoisuus on kohtalaisen korkea (ka .5,3 %) . Vesipitoisuus on keskimÄÄrin 88,9 % . Kuiva-ainesisÄltä

KOTANEVA, Liminkakl- . 3421 04

Kuva 55 . Kotanevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

on korkea (ka . 124 kg/suo-m3 ) . Tehollinen lÄmpäarvo on kes-kimÄÄrin 21,1 MJ/kg eli 50 % :n kÄyttäkosteudella 9,4 MJ/kg .

Kotanevassa turvemÄÄrÄ jakautuu (milj . suo-m3 ) eri syvyys-alueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

Hl-4

H5-10

H1-10Koko suo

0,94

1,52

2,46yli 1 m

0,23

0,34

0,57yli 1,5 m 0,08

0,09


Kotanevasta soveltuu turvetuotantoon palaturvemenetelmÄllÄsuon lÄnsiosan yli 1,5 m :n syvyinen alue, jonka tuotantokelpoi-set turvevarat ovat n . 100 000 suo-m3 ja pinta ala 10 ha . Alu-eella on paikoin paksu heikosti maatunut pintakerros, joka onmuodostunut lÄhes puhtaasta saraturpeesta . TÄstÄ johtuen tuo-tettava palaturve voi olla murenevaa .

8 8

8 9

tyyppi turvekost .

37 . Jaakonsuo (kl . 3421 08, x = 71753 ja y = 34415) si-jaitsee 22 km Limingan keskustasta kaakkoon TyrnÄvÄ-KylmÄlÄmaantien pohjoispuolella ja n . 7 km Temmeksen keskustasta itÄÄn .Suo rajoittuu pÄÄosin tasaiseen moreenimaastoon, etelÄssÄ jalÄnnessÄ osaksi myäs peltoihin (kuva 56) . Suon lÄnsiosassa onPerÄneva-niminen lahdeke .

Pinta-ala on n . 220 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄaluetta 5 ha . TutkimuspisteitÄ on 1,0 kpl/10 .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat ojitetut rimpineva ja sara-rÄme . Puusto on mÄntyvaltaista riukuasteen metsikkäÄ . Tutki-muspisteistÄ on avosoilla 4 % ja rÄmeillÄ 95 % . Suoalasta onojitettu n . 3/4 . Vedet valuvat ojia myäten TyrnÄvÄnjokeen jaedelleen Liminganlahteen . Suon pinta laskee luoteeseen 2,5-

3 m/ km .Jaakonsuon turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m. Yli

metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m . Suon pohja onvaihteleva . YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka .

Jaakonsuossa on rahkavaltaisia turpeita 57 % ja saraval-taisia 43 % . Puun jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien turpeiden kokonais-osuus on 70 % ja tupasvillan jÄÄnnäksiÄ sisÄltÄvien 37 % . Ylei-sin turvelaji on puuta ja kortetta sisÄltÄvÄ rahkasaraturve

Taulukko 4 . LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Kotanevalta .

Tutk. Syvyys Turve- Maatu- pH Vesi- Kuiva- Tuhka- Teholl . lÄmpä-piste (cm) laji nei- pit. ainet- pit .

arvo (HJ/kg)suus (%) ta (%)

Suo- (H) (log/m3) kuiva 50 % : n

JAAKONSUO, Liminkak I . 3421 08

Kuva 55 . Jaakonsuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

90

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 .Jaakonsuossa on turvetta kaikkiaan 1,14 milj . suo-m3 ,

mutta se ei ohutturpeisuudesta ja rautasaostumista johtuensovellu turvetuotantoon .

38 . VÄhÄlÄrvensuo (kl . 3421 08, x = 71756 ja y = 34448)sijaitsee 26 km Limingan keskustasta kaakkoon ja n . 8 km Temmek-sen keskustasta itÄÄn. Suo rajoittuu idÄssÄ VÄhÄjÄrveen jaängeslevÄnjokeen . EtelÄssÄ suo rajoittuu lohkareiseen moreeni-maastoon . Suon itÄ- ja pohjoisosassa tavataan dyynejÄ . Suolleei ole tietÄ (kuva 57) .

9 2

Pinta-ala on n . 450 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄaluetta 80 ha, yli 1,5 m :n 22 ha ja yli kahden metrin 3 ha .TutkimuspisteitÄ on 1,1 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat suon pohjoisosassa ja Peu-ranevalla tupasvillarÄme ja rahkarÄme, suon etelÄosassa rahkane-va . Suon keskiosassa ovat vallitsevina saraneva ja lyhytkorti-nen neva . Ojitetulla alueella tavataan nÄiden suotyyppienmuuttumia .

TutkimuspisteistÄ on avosoilla 40 % ja rÄmeillÄ 60 % .Suosta on ojitettu itÄ- ja etelÄosa tiheÄÄn . Ojitettu alue onosittain aurattu . Vedet valuvat Jaakonsuolta ojia myöten änges-levÄnjokeen, joka laskee Liminganlahteen . Peuraneva on veden-jakajalla, joten vedet laskevat suolta sekÄ itÄÄn ettÄ lÄnteen .

VÄhÄjÄrvensuon turvekerrostuman keskipaksuus on 0,7 m .Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,3 m . TÄstÄ onpintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 0,9 m .

Suon pohja on vaihteleva . YleisimmÄt pohjamaalajit ovathiekka ja moreeni .

VÄhÄjÄrvensuossa on rahkavaltaisia turpeita 68 % ja sara-valtaisia 32 % . Puun jÄÄnnöksiÄ sisÄltÄvien turpeiden kokonais-osuus on 29 % ja tupasvillan jÄÄnnöksiÄ sisÄltÄvien 54 % .Yleisin turvelaji on tupasvillaa sisÄltÄvÄ rahkaturve (25 %)(kuva 58) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerroksen2,7 ja pohjakerroksen 6,4 . Liekoisuus on alhainen (1,1 %) .Liekoja on eniten syvyysvÄlillÄ 0,6 - 1,0 m (4,3 %) .

VÄhÄjÄrvensuossa turvemÄÄrÄ jakautuu (milj . suo-m3 ) erisyvyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

Suon turpeet ovat palaturvetuotantoon liian heikostimaatuneita ja jyrsinturvetuotantoon yli 1,5 m :n syvyinen alueon liian pieni, joten suo ei sovellu turvetuotantoon .

Hl-4 H5-10 H1-10Koko suo 1,41 1,77 3,18yli 1 m 0,28 0,76 1,04yli 1,5 m 0,08 0,30 0,38yli 2 m 0,01 0,05 0,06

Yli metrin syvyisen alueen turvemÄÄrÄstÄ on 73 % pohjaturvetta .

9 4

39 . JÄrvineva (kl . 3421 08, x = 71718 ja y = 34474) si-jaitsee n . 30 km Limingan keskustasta kaakkoon luode-kaakkosuun-taisessa altaassa ja n . 13 km Temmeksen keskustasta itÄ-kaak-koon . Suo rajoittuu kaakossa SuutarinjÄrveen ja muualla moree-nimaastoon . Tilustie tulee SuutarinjÄrven etelÄpÄÄhÄn (kuva59) .

Pinta-ala on n. 385 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄaluetta 40 ha, yli 1,5 m : n 30 ha ja yli kahden metrin 5 ha .TutkimuspisteitÄ on 0,9 kpl/10 ha .

JäRVINEVA , Liminka , kl . 3421 08

Kuva 56 . JÄrvinevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat suon kaakkoisosassa tÄysinpuuton lyhytkorsineva, rahkaneva ja rimpineva . Luoteisosa onohutturpeista sararÄmettÄ .

95

TutkimuspisteistÄ on avosoilla 59 % ja rÄmeillÄ 41 % .Vedet valuvat suolta pohjoiseen Lantonoj aan, j osta ängeslevÄnj o-kea Liminganlahteen . Suon etelÄosasta vedet valuvat Suutarin-jÄrveen ja edelleen Haisuanojaa ängeslevÄnjokeen ja edelleenLiminganlahteen .

JÄrvinevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,6 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m . TÄstÄ on pintaker-rosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,0 m . Suon pohja on tasainen .YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni .

JÄrvinevassa on rahkavaltaisia turpeita 73 % ja saraval-taisia 27 % . Puun jÄÄnnöksiÄ sisÄltÄvien turpeiden kokonaiso-suus on 22 % ja tupasvillan jÄÄnnöksiÄ sisÄltÄvien 37 % . Ylei-simmÄt turvelajit ovat puhdas rahka- (27 %), tupasvillaa sisÄl-tÄvÄ rahka- (13 %) ja sararahkaturve (10 %) (kuva 60) . Turveker-rostuman keskimaatuneisuus on 4,1

JÄrvinevalta on otettu tilavuustarkat nÄytteet pisteeltÄA 100 (taulukko 5) . Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen (ka .2,9 %) . Kuivatilavuuspaino on keskimÄÄrin 107 kg/suo-m3 jatehollinen lÄmpöarvo 21,5 MJ/kg (50 % :n kÄyttökosteudessa 9,6MJ/kg) .

JÄrvinevassa turvemÄÄrÄ jakautuu (milj . suo-m3 ) eri sy-vyysalueilla heikosti ja hyvin maatuneeseen osaan seuraavasti :

Yli metrin syvyisen alueen turvemÄÄrÄstÄ on 59 % pohjaturvetta .JÄrvineva ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien

vuoksi . LisÄksi suon yli 1,5 m :n syvyisellÄ alueella on pinta-kerros heikosti maatunutta, rahkavaltaista turvetta .

Hl-4 H5-10 H1-10Koko suo 1,40 1,01 2,41yli 1 m 0,27 0,38 0,65yli 1,5 m 0,22 0,31 0,53yli 2 m 0,03 0,07 0,10

9 7

Taulukko 5 . LaboratoriomÄÄritysten tuloksia JÄrvinevalta

40 . Ritoneva (kl . 3421 07, x = 71682 ja y = 34416) si-jaitsee n . 30 km Limingan keskustasta kaakkoon ja n . 11 kmTemmeksen keskustasta kaakkoon . Suo muodostuu itÄ-lÄnsisuuntai-sesta altaasta . Se rajoittuu pohjois- ja etelÄosiltaan moreeni-maastoon ja sen kaakkois- ja luoteisreunoina ovat hiekkaselÄn-teet . Suon ympÄristön topografia on vaihteleva . Suolle eijohda tietÄ (kuva 61) .

Pinta-ala on n. 390 ha, mistÄ on yli metrin syvyistÄaluetta 125 ha ja yli 1,5 metrin 50 ha . TutkimuspisteitÄ on2,1 kpl/10 ha ja syvyysmittauksia on 4,9 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinÄ ovat suon keskiosassa rimpineva-ojikko ja -muuttuma, pohjoisessa sararÄme ja sararÄmemuuttuma .Suon reunaosissa ovat vallitsevina suotyyppeinÄ isovarpuinenrÄme ja tupasvillarÄme, etelÄreunalla sararÄme ja ruohoturvekan-gas, mineraalimaan rajalla myös pallosararÄmeojikko . Puustoon keskitiheÄÄ riukuasteen mÄntyÄ ja koivua . TutkimuspisteistÄon avosoilla 44 %, rÄmeillÄ 36 % ja turvekankailla 19 % . Suoon osittain ojitettu . Vedet valuvat ojia pitkin suon

98

Kuva 61 . Ritonevan tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuusja turvekerrostuman paksuus .

etelÄreunalla sijaitsevaan Lampareenojaan, josta Temmesjokeapitkin TyrnÄvÄnjokeen ja edelleen Liminganlahteen .

Ritonevan turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m . Ylimetrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m

geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus turveraportti...

Documents