helsingin - klubi.fi

1

Klubilehti 2/2012

Helsingin Suomalainen Klubi on kulttuuriklubi

HelsinginSuomalainen Klubi

Helsingin vaakuna sai vahvistuksensa Kuningatar Kristiinan käskykirjeellävuonna 1639. Siinä annettiin vaakunaselitys: ”Vene koskessa, sen yläpuolella

kultainen kruunu sinisessä kentässä.” Vene, joka on erilainen kuin Uudenmaanvaakunan vene, esiintyy jo joissakin varhemmissa kaupungin sineteissä.

Varhaisin kaupungin sinettitunnus on lohenpyrstö, joka on kokenut uudentulemisensa Vantaan vaakunassa.

3Helsingin Suomalainen Klubi

Sisältö 2/2012

Helsingin Suomalainen Klubi-lehti

Julkaisija: Helsingin Suomalainen Klubi ry (www.Klubi.fi)Kansakoulukuja 3. 00100 Helsinkipuh. + 358 9 586 8830 fax + 358 9 5868 8370Ilmestyy jäsenlehtenä neljä kertaa vuodessaPäätoimittaja: Leif EklöfGraafikko: Yrjö KlippiKansilehden valokuva: Veikko Hannula Toimituskunta: vakinaiset kirjoittajatPaino: Forssa Print

Sis

ältö 4 ......................Puheenjohtajalta Johannes Koroma

6 ......................Toiminnanjohtajalta Raimo Ilveskero

7 ......................Päätoimittajalta Leif Eklöf

8 ......................Kantapöydässä Pöytälainen

11 ....................Helsinki 200 vuotta Yrjö Klippi

12 ....................Helsinki 200 gaalailta Weijo Pitkänen

16 ....................Suomalainen kirjoituskilpailu Pekka Rapila

21 ....................Kirjastotyöryhmän kuulumisia Pertti Mäkelä

22 ....................Rajakirjoja kirjastoomme Toimitus

23 ....................Ravintoloitsijallemme merkittävä tunnustus Yrjö Larmola

25 ....................Klubilla harrastetaan ruumiinkulttuuriakin Pertti Mäkelä

26 ....................Skruuvikevät Pellervo Erkkilä

28 ....................Tietoyhteiskuntataidot Aimo Maanavilja

30 ....................Poro on parasta Jarmo Riipinen

32 ....................Kirjailta - laila Hirvisaari Yrjö Larmola

36 ....................Olympiavuosi 1952 Timo Kivi-Koskinen

38 ....................Talvigolf-ilta Jussi Papinniemi

41 ....................Seniorilounas muistipulmia Juhani Juntunen

42 ....................Taidenäyttelyvierailu Weijo Pitkänen

44 ....................Gastronominen kerho Göteborgissa Pekka Ritvos

45 ....................Klubin kevätkokous Kalevi Suortti

46 ....................Ulkopolitiikan ilta - Pekka Haavisto Kalevi Suortti

49 ....................Cabaret Rainer Friberg

52 ....................Kyberturvallisuus Catharina Candolin

55 ....................Päämajan asiamiesiedustelu Weijo Pitkänen

58 ....................Kamerapiiri pyörii Kalevi Suortti

60 ....................Sikaarikerhon kuulumisia Heikki Pitkänen

61 ....................Ministerilounas - Henna Virkkunen

62 ....................Veteraani- ja maanpuolustusilta Toimitus

64 ....................Kuoron kevätkonsertti Aarno Suorsa

66 ....................Viini-ilta Risto Olamo

www.Klubi.fi



Puhe

enjo

htaj

alta

Johannes Koroma

aiheelliseksi jarruttaa sitä tai karsia jäsenhakemuksia, jos ne muutoin täyttävät jäsenyysedel-lytykset. Jäsenyyden ensisijaisena edel-lytyksenä on luonnollisesti aito kiinnostus Klubin toimintaan. Sen mittaamiseksi edellytetään kahden kummijäsenen suositus-ta. Johtokunnassa on kiinnitetty juuri tähän seikkaan huomiota. Kummien vastuu uuden jäse-nen perehdyttämisessä Klubin arvoihin ja toimintaan on suuri. Emme tavoittele jäsenkunnan kasvattamista, vaan osallistu-vien jäsenten lisäämistä ja jä-senkunnan luonnollista, tervettä uudistumista. Joskus Klubin toi-minnasta itse hyvin innostuneet kummit houkuttelevat jäseneksi sinänsä erinomaisia henkilöitä, joilla ei kuitenkaan ole selvää käsitystä mitä Klubillamme ta-pahtuu eikä aina edellytyksiä osallistua toimintaamme. Täl-laisissa tapauksissa kummien velvollisuutena on ennalta ker-toa mitä klubijäsenyys tarjoaa, millaista toiminta on ja arvioida onko uudella jäsenellä esimer-kiksi aikaa hyödyntää jäsenyy-den tarjoamia mahdollisuuksia.

Jäsenyysmenettelyä uudistetaan

Tunnistamme tietenkin kasvus-ta johtuvat haasteet, joista yksi on koko jäsenkunnan aktivoi-minen. Klubin järjestämiin ti-laisuuksiin osallistuu noin kol-masosa nykyisestä jäsenkun-nasta. Siksi olemme pyrkineet sekä johtokunnan jäsenten että asetetun Tulevaisuustoimikun-nan keskuudessa arvioimaan,

millaista toimintaa erityisesti uudet jäsenet ja nuo pari tuhatta harvoin Klubilla käyvää jäsen-tä toivoisivat. Sitä on selvitetty kyselyin, jotka osoittavat vas-taajien kiinnostuksen kohdistu-van Klubimme perimmäiseen toimintaan, talouden, kulttuu-rin ja yhteiskunnallisten aihei-den ajankohtaisen käsittelyyn ja keskusteluihin.

Toimintaamme ja jäsen-ten aktivointia kehittääksem-me olemme täydentäneet jäse-nyysmenettelyä siten, että jo tässä vaiheessa selvitetään uu-den jäsenen kiinnostus Klubin tarjoamaan toimintaan, heille selvitetään erilaisten aktiviteet-tien tarjoamat mahdollisuudet ja heiltä tiedustellaan erityisen kiinnostuksen kohteita, myös uusia ajatuksia toiminnan ke-hittämiseksi. Samalla kummien velvollisuutta tuoda uusi jäsen mukaan toimintaan korostetaan. Jäsenyysprosessi ei saisi päättyä perinteiseen kummilounaaseen, vaan sen tulisi johtaa osallistu-miseen Klubin joihinkin tilai-suuksiin. Tässä tarkoituksessa ensi syksynä järjestetään eri-tyinen harrastustoiminnan ilta, jossa Klubin puitteissa toimivat kulttuuri- ja harrastuspiirit esit-televät toimintaansa ja saadak-seen jäseniltä palautetta toimin-tamuotojen kehittämiseen.

Tiedonvälitystä uudistetaan

Niin johtokunnan jäsenillä kuin meillä kaikilla aktiivises-ti toimivilla jäsenillä on tietys-ti myös velvollisuus huolehtia toimintaa koskevan tiedon vä-

littymisestä koko jäsenkunnal-le. Perinteisen lehden lisäksi sähköisen tiedon viikoittainen runsaus antaa siihen hyvät mah-dollisuudet, mutta bittitiedon jatkuvasti kasvava määrä saat-taa haitata sen vastaanottamista. Klubin internetsivustoa on ke-hitetty palvelemaan paremmin ja mielenkiintoisemmin jäsen-kuntaa ja uusi sivusto saadaan valmiiksi kevään aikana. Klu-bin kuvatiedostoa kehitetään ja pyritään pitämään ajankohtaise-na, jolloin toteutuneista tapah-tumista saa tietoa senkin kautta.

Ylppö-projekti etenee

Klubimme kunnia-asiana on saada aloitettu Ylppö-projekti päätökseen Arvo Ylpön tule-van syksyn juhlapäivään men-nessä. Teija Riikolan käsikir-joitus odottaa muokkaamista sähköiseen asuun ja se saadaan käynnistettyä vielä tämän ke-vään aikana. Tarjoukset Ylpön elämäntyön siirtämisestä mul-timediamuotoiseen internet-sivustoon on saatu ja työ voi-daan aloittaa. Hieno ja hyvin kunnianhimoinen ajatus yhteis-työstä Opetushallituksen kanssa sivuston muokkaamisesta aktii-viseen opetuskäyttöön kouluis-sa siirtyy kuitenkin korkeiden kustannusten vuoksi jonnekin tulevaisuuteen.

Alahuonejaosto arvioi tilankäyttöä

Johtokunta asetti ”alahuone-jaoston” selvittämään klubi-rakennuksemme kellaritilojen

käyttöperiaatteita ja käytön monipuolistamista. Jaosto on haastatellut tilojen käyttäjiä ja kerännyt ajatuksia niiden käyt-tömahdollisuuksista. Sen esi-tyksen mukaisesti tutkitaan skruuvin ja bridgen pelaamisen edellytyksiä näissä tiloissa, ti-lojen sisustamista ja audiovisu-aalisten välineiden hankkimis-ta mm. digikameraharrastajien käyttöön. Lisäksi päätettiin koe-luontoisesti sallia klubijäsenen vieraan tuominen sikaritilaan arkisin iltapäivisin (lounaan jäl-keen). Klubin jäsenten vieraana YT-klubien jäsenet voivat siellä käydä kaikkina aikoina.

Matkailujaosto uudistuu

Matkailujaosto on käynyt pe-rusteellisen keskustelun Klubin jäsenille tarjottavista matkoista. Pääperiaatteeksi vahvistui pyr-kimys yleisestä matkatarjonnas-ta poikkeavien ”omaleimaisten matkojen” toteuttamiseksi. Työn alla on vuodelle 2013 val-misteltavat matkat. Yksi niistä on jo vahvistettu. Syksyllä 2013 toteuttava Klubin oma ”svengi-matka” Tonavalla purjehtivalla River Cloud-loistoaluksella sai niin myönteisen vastaanoton, että matka vahvistettiin he-ti. Matkalle on ilmoittautunut klubistamme liki 80 matkusta-jaa, joten laivalta löytyy enää muutama vapaa hytti. Omalei-maiseksi matkan tekee – paitsi laivan korkea taso, joka koskee sekä hyttejä ja yhteisiä tiloja et-tä sen tarjoamaan ruokaa – sen tarjoama ohjelma, josta vastaa

Klubimme jazztrio Hovi, Pertti Lasanen, Sarmanto.

Miialle nuoren yrittäjän palkinto

Ravintoloitsijamme ja emän-tämme Miia Makkonen on ni-metty Vuoden Nuoreksi Yrittä-jäksi Uudeltamaalta. Sen tun-nustuksen hänelle ja Petrille suomme mielihyvin, olemme-han jo usean vuoden ajan voi-neet todistaa hänen erinomais-ta yrittäjäkykyään. Palkintoa perustellaan Miian ”kyvyllä yhdistää liikkeenjohdollinen osaaminen erinomaiseen mark-kinoinnilliseen ja ammatilliseen osaamiseen. Näin hän on yltä-nyt erinomaiseen laatuun omal-la alallaan. Hänen johtamansa yritys on taloudellisesti hyvin hoidettu, dynaaminen, ns. kol-men A:n yritys.”

Miia itse korosti kiitospu-heessaan, että palkinnosta toi-nen puoli kuluu Klubin jäsenille ja erityisesti ravintolajaostolle. Ravintoloitsijana hän on pyrki-nyt toteuttamaan jäsenkunnan toiveita ja ravintolajaostolta hän on saanut tärkeää oppia raaka-aineiden valinnassa ja aidon kotiruuan valmistuksessa. Me jäsenet tietysti toivomme, että palkinto kannustaa Miia ja Pet-riä entistä menetyksellisempään yrittämiseen, josta myös Klubin jäsenet parhaiten hyötyvät.

Johannes Koroma

Uudistuksia perinteitä kunnioittaen

nn Kolmivuotisen puheen-johtajuuteni aikana olemme johtokunnan voimin ja päätök-sin pyrkineet hienovaraisesti, Klubin parhaita perinteitä kun-nioittaen, kehittämään toimin-taa ajan muutoksia myötäillen. Klubin jäsenyys näyttää ole-van edelleen tavoiteltua. Puo-lentoista sadan uuden jäsenen vuosittainen liittyminen sisäl-tää sellaisenaan toiminnalli-sia haasteita. Uusien jäsenten keski-ikä on hienokseltaan ale-nemassa. Viime vuosien aika jäseneksi hyväksyttyjen keski-ikä on ollut 55 vuoden tienoilla, mutta ikämediaani on ollut sitä-kin alhaisempi, koska Klubiin liittyneiden joukossa on aina ollut muutama ikäpresidentti.

Klubimme ensisijaisena ta-voitteena ei ole uusien jäsen-ten hankkiminen. Muutaman periaatteellisen pohdiskelun jäsenkunnan kasvu on aiheutta-nut, mutta emme ole katsoneet



Toim

inna

njoh

taja

lta

Raimo Ilveskero

Tänään tätä kirjoittaessani Klubi täytti 136 vuotta. Päi-vää vietettiin työn merkeis-sä. Juhlan aiheita on kevään aikana ollut monia, mikä on myös näkynyt Klubin moni-puolisessa ohjelmatarjon-nassa. Helsinki viettää pää-kaupunkina olonsa 200-vuo-tista juhlavuotta. Klubi juhlisti kaupunkia komealla Gaala-illalla. Klubin musiikin harrastajien ja taiteilijoiden monipuolinen osaaminen ja viitseliäisyys ansaitsevat lämpimät kiitokset.

nn Kevään uutena menestys-tarinana ovat olleet seniorilou-naat. Osallistujien määrä on ylittänyt ennakko-odotukset. Näihin tilaisuuksiin kuten mui-hinkin ruokailijoilta edellyte-tään ilmoittautumista. Hyvän ilmoittautumiskäyttäytymisen symmetria merkitsee ruokaili-jalle hyvää saatavuutta ja keit-

Hyvät Klubiveljet

tiölle hyvää kulujen hallintaa. Pyrkikäämme siis noudatta-maan hyvää ilmoittautumiskäy-täntöä.

Muutamalta ohjelmanmuu-tokselta emme ole alkuvuonna voineet välttyä. Yhtä tärkeää kuin perehtyä ohjelmaliitteen viestiin on myös varmistua Klu-bin nettisivujen tai ilmoitustau-lun kautta, että se mielenkiintoi-nen valinta todella toteutuu, jo-ta on suunnitellut seuraavansa. Toisaalta ei liene suuri vahinko, vaikka Klubille tulisi muuttu-neenkin ohjelman seuraajaksi.

Talous- ja hallintotoimi-kunnan yhteydessä toiminut Alahuonetyöryhmä on, saatu-aan haastateltua yläkellarissa olevien Klubitilojen käyttäjät, laatinut suunnitelman tilojen yhteisen käytön tehostamisek-si. Sikarihuoneeseen tulee uu-sia kaappeja kysyntää tyydyttä-mään ja kabinettitilojen koko-uslaitteet saadaan vastaamaan käyttäjien tarpeita. Suunnitelma kattaa myös muita hankintoja, mutta tällä hetkellä on vielä edettävä tarkan euron mukaan. Olemme toimiston osalta pyr-kineet poistamaan mahdollisia päällekkäisyyksiä turhia kuluja leikataksemme ja huolehtimaan siitä, että budjetissa pysytään.

Tulevaisuustyöryhmän toi-mesta on kehitetty uusi jäsen-hakemuslomake. Kyse ei ole ai-noastaan lomakkeesta, vaan sen avulla myös sitoutetaan kummit (suosittelijat) ottamaan uusi jä-sen mukaan eräisiin tilaisuuk-

siin ja perehdyttämään häntä Klubin toimintaan. Samalla on suunniteltu toteutettavaksi lo-kakuun alussa harrastusten il-ta, jossa Klubin eri harrastus-toiminnot esittäytyvät. Uusien jäsenten ilta toteutetaan perin-teiseen malliin syyskuussa.

Seniorijäsenten osallistu-misen helpottamiseksi meidän tulee huolehtia liikuntaesteiden poistamisesta ja kuulon heikke-nemistä tukevien apuvälineiden hankkimisesta.

Sihteerin, klubimestareiden ja omasta puolestani toivotan klubiveljille hyvää kesää. Toi-von näkeväni samaa aktiivisuut-ta ohjelman tekijöiltä ja osallis-tujilta syyskaudella, kun Klubi avaa jälleen ovensa 13.8. uutis-puuron merkeissä.

Raimo Ilveskero

Päätoimittajalta

Leif Eklöf

Päät

oim

ittaj

alta

Tämän lehden kansikuva-na on Helsingin kaupungin vaakuna. Näin Helsingin Suomalainen Klubi haluaa omalta osaltaan kunnioittaa pääkaupunkimme 200-vuo-tisjuhlavuotta.

nn Sääntöjemme mukaan Klubin tarkoituksena on vaalia suomalaista kulttuuria, suoma-laiskansallisia perinteitä ja Suo-men kieltä koko maassa. Siitä osoituksena juhlasalimme sei-nällä on Helsingin kaupungin vaakunaa vastapäätä Suomen vaakuna.Tässä numerossa on kaksikym-mentäkolme kirjoittajaa. Se on osoitus klubiveljien aktiivisuu-desta ja halusta vapaaehtoiseen työhön koko jäsenistön hyväk-si.Lehdessä julkaistaan neljännen Suomalaisen kirjoituskilpailun tulokset. Tällä kertaa teemana

oli ”Murros”. Se haastoi, kuten Pekka Rapila toteaa kirjoituk-sessaan, lukiolaiset ja ammatil-listen oppilaitosten opiskelijat pohtimaan meneillään olevaa yhteiskunnan muutosta ja sen vaikutusta kansakunnan ja yk-silön identiteettiin.Korkeatasoisen kilpailun voit-taja Silja Sormunen toteaa kir-joituksessaan ”Totuuden rajoil-la”, että ”arjen alla kasvaa jokin ihmistä suurempi, vaisto, joka lopulta nousee kaiken yläpuo-lelle”Tämä ajatus sopii hyvin yhteen sen elämänfilosofian kanssa, jonka kilpailuidean isä, Klubim-me edesmennyt kunniapuheen-johtaja, lehdistöneuvos Mikko Pohtola esitti testamentissaan.Lehdessä käsitellään jälleen laa-jasti Klubin monipuolista har-rastustoimintaa. On nähtävissä, että klubilaiset ovat yhä enem-män mukana klubihuoneiston ulkopuolella järjestetyissä ta-pahtumissa ja osallistuvat aktii-visesti yhteisiin matkoihin. Tu-tussa ja turvallisessa seurassa on mukava liikkua ja viihtyä.Klubilehden toimituskuntaan ovat liittyneet Janne Virkkunen ja Jaakko Savisaari. Heidän asi-antuntemuksensa tulee varmasti näkymään jo kuluvan vuoden numeroissa. Kesän aikana yhteyttä klubi-veljiin voi pitää Facebookissa! Siellä on suljettu ryhmä nimel-tään ”Klubin ilmoitustaulu”. Mukaan hyväksytään (tarkis-tuksen jälkeen) vain Klubin jä-

seniä. Facebookiin voi kirjoit-taa juttuja ja siellä voi julkaista vaikkapa kesäkuvia. Ulkopuoli-set eivät niitä näe. Liittyminen tapahtuu osoitteessa www.face-book. com.Klubin jäsenille postitetaan hei-näkuun lopussa vuoden ainoa jäsentiedote. Siinä julkaistaan syksyn ohjelma. Mahdolliset muutokset ja tarkennukset löy-tyvät Klubin nettisivuilta osoit-teesta www.klubi.fi. Viikkokir-jettä ei kesän aikana julkaista, ellei jokin erityinen syy sitä vaadi.

Hyvää kesääLeif Eklöf

Päätoimittaja



Kantapöydässä

Veteraanipäivä meni

- HYVÄT VELJET! Päivää! Miten...

- Hss! Emme me kuulu sii-hen kerhoon. Ei ole rahaa eikä vakansseja.

- Emmekä ole myyneet kote-jamme työnantajillemme.

- Mutta olettehan klubivel-jiä.

- Jos vain sitä tarkoitat, niin päivää-päivää!

- KIRJOITTAMATON uu-si yya-sopimus toimii vanhan kirjoitetun tavalla. Ympäristö-tutkija Seppoa Knuuttila joutui ystävyys-, yhteistyö- ja avunan-toputkaan, kun meni sovittuihin fosforitutkimuksiin Laukaan-joelle.

- Venäjän ulkoministeriö väitti hänen ottaneen vettä so-vitun tutkimusalueen ulkopuo-lelta. Ottikohan litran liikaakin? Kohtelivat kuin rosvoa, takava-rikoivat tietokoneen ja kopioi-vat sen tiedostot tikkua myöten.

- Rajat ovat olleet naapuril-lemme aina arkoja ja koskemat-tomia. He eivät käyneet talviso-taakaan, vaan miljoonan miehen voimalla vain pienen luoteisen rajakahakan.

- Laukaanjoki ei ole kovin kaukana Mainilasta.

- Nyt rajat ovat tulleet niin aroiksi, etteivät suomalaiset saa ostaa eikä omistaa kiinteistöjä

heidän puoleltaan, ei entisiä ko-tejaankaan.

- Arkuus on kovin yksipuo-lista, sillä he ostavat kilvan kiin-teistöjä rajan tältä puolelta.

- Kenenkähän rahoilla?- Kenen lienevät, mutta

näyttävät kelpaavan suomalai-sille. Isänmaata myydään.

- Ostetutkin saatetaan joutua luovuttamaan takaisin. Mahta-vatko hyvittää ostohintaa?

- Karjalankin ottivat ilmai-seksi, samoin Petsamon ja Suo-menlahden saaret,

- Ilmaiseksi? Piti maksaa raskaat sotakorvaukset vienti-palkkioksi.

- Baltian maat ovat yhä pai-nostuksen kohteina.

- Onkohan tämä naapurim-me uutta pysyvää ulkopolitiik-kaa, vaiko vain presidentinvaa-lien sisäpoliittista uhoa.

- Entäpä jos Putin Pieni yrit-tää sovitella jalkoihinsa Pietari Suuren saappaita?

- Liian suuriin kenkiin voi kompastua.

- Naapurillamme on ongel-mia etelässäkin. Ovat myyneet aseita Syyriaan, mutta joutuvat nyt YK:n vaatimuksesta kieltä-mään niiden käytön, ehkä deak-tivoimaan ne.

- Se on rauhanpolitiikan uusi sovellus. - EI OLE HELPPOA herroilla-kaan, ei Nokiassakaan.

- Analyytikkojen mielestä heittäytyivät nousuvuosina yli-

mielisesti lepäämään laakereil-leen.

- Tuli alamäki ja laakerit muuttuivat rulla- ja kuulalaa-kereiksi, jotka vievät alas päin lujaa. Luokittajat uhkaavat jo roskapankilla. Jos maailman äskeinen markkinajohtaja lyö-dään lihoiksi, monet eläkeläiset ja muut piensijoittajat menettä-vät vanhanpäivänvaransa.

- He eivät silitä Ollilan, Elo-pin eivätkä pienempienkään johtajien päitä.

- Eivätkä pankinjohtajien, jotka yllyttivät sijoittamaan ta-kuuvarmaan Nokiaan.

- Jospa Lumiasta tulee se Suomen Joutsen, joka pelastaa Mikkihiiren merihädästä!- VAALIRAHOISTA puhutaan yhä mediassa sekä oikeusis-tuimissa. Tuomiot palauttavat ahneita kohtuuden tielle ja vie-vät lahjojia leivättömän pöydän ääreen.

- Kaikki tuomitut ovat niin kirkasotsaisen viattomia kuin me pieninä pyhäkoulussa.

- Olisi Saunamäenkin kan-nattanut pysyä opettajien rait-tiusliiton kapeissa leivissä.

- Kansanedustaja Kataja luo-pui Kanervan lailla luottamus-tehtävistään.

- Pojista löytyi muutaman nikaman verran selkärankaa.

- Ei ollut osto...anteeksi os-teoporoosi tehnyt vielä lopullis-ta tuhoaan. - VETERAANIPÄIVÄ meni.

Veljet vähenevät, vain pari tu-hatta oli paikalla Espoossa,

vaikka viime sodissamme kantoi asetakkia noin 700 000 miestä ja heitä avusti 200 000 lottaa. Heikkenevillä veteraa-neilla on ollut myös uskollisia omaishoitajia.

- He kaikki kuuluvat kun-nioitettuun tammenlehväsuku-polveen, kuten kotirintaman raskaan työn raatajatkin. Ole-massaolon taistelumme oli yh-teistyötä lapsista vanhuksiin.

- Päivän tunnuksena oli jäl-leenrakentaminen. Siihen osal-listuivat kaikki.

- Älkäämme unohtako hevo-siakaan. Ilman niitä emme olisi saaneet torjuntavoittoja.

- Me olemme katoava luon-nonvara. Klubimme veteraani- ja maanpuolustusillassa meitä oli mukana enää kymmenkunta.

- Ei ihme, kun veteraanien keski-ikä on jo 89 vuotta. Moni ei lähde enää juhlimaan saat-tajatta.

- Illan isäntä Olli Alho lu-pailikin tulevaisuuden veteraa-ni-illat avec-tilaisuuksiksi, jotta me ukkelit voisimme ottaa mu-kaan oman lottamme tai muun omaishoitajan.

- Löytäisikö joku seurakseen ihan viranomaishoitajan?

- Kiitos orkesterille ja kuo-rolle mukana olosta! Ne loivat juhlatunnelmaa. Samoin juh-laesitelmöitsijälle. Ässärykmen-tin talvisodasta saatiin mainio

kuvaus. Urbaani legendakin sen lähdöstä tarkentui.

- Vahinko, että sali oli va-jaa. Kun maanpuolustus kuuluu sääntöjen mukaan klubimme tehtäviin, toivoisi johtokunnan jäsentenkin olevan siitä kiinnos-tuneita.

- Heille varmaan sattui tär-keämpiä menoja, oman aikansa rakentajia kun ovat.- NALLEN koulukunta on kun-nostautunut asuntopolitiikal-laan.

- Sata vuotta sitten Suomen kansa jakautui kahtia. Seurauk-sena oli suuri kansallinen on-nettomuus: vapaussodan muut-tuminen sisällissodaksi, joka tauteineen ja muine lieveilmiöi-neen vei 30 000 itsenäisen Suo-men kansalaista. Silloin lähtivät kapinaan torpparit, muonamie-het ja teollisuuden köyhälistö, jotka olivat alttiita täällä vierail-leen kansankomissaari Stalinin houkutuksille. Nyt on ilmassa samanlaisia oireita. Kartanoiden omistajien ja teollisuuspohatto-jen tilalla ovat kirottavina nyt huipputason palkatut johtajat, jotka hallitsevat ristiin rastiin toistensa päätöstentekoja. Vel-jet sitouttavat toisiaan ja itseään suurilla seteleillä samaan ai-kaan kun käyvät yt-neuvotteluja alaistensa erottamisesta.

Sotavuosien ”veljeä ei jätetä”-periaate on saanut uuden tulkinnan.

- Se on hupaisaa: ensin mak-

setaan siitä, että tulee töihin, sitten siitä, että pysyy töissä ja lopuksi siitä, että lähtee töistä. Aina kahisee. Kuukausipalkka juoksee siitä, että tekee töitä.

- Nyt on Stalinin entinen opetuslapsi rikastuttuaan lähte-nyt ärsyttämään kansaa.

- Urho Kekkonen harrasti paradokseja. Hän sanoisi: ”Niin on, vaikka siltä näyttää ”

- KESKUSTASSA kohisee. Va-hinko, ettei ehdokkaiden luku-määrä kohonnut seitsemään vel-jekseen. Olisi nähty uusi näytös härkäkivellä ja Impivaaran sau-nassa.

- Luku putosi jo neljään, kun Mauri luopui ottelusta. Louk-kaantui Venlan puheista.

- Paavo saattaa näyttää tai-vaan merkit. On pyrkyä ja nos-toa Juhaniksi, isäntäveljeksi.

- Venttaas- voi painissa vielä pöksyt pudota. Paitsi jos Soini antaa henkselit.

- Perussuomalaiset perusti-vat säätiön. Säätiöiden vastus-tajasta tuli säätiöitsijä.

- Politiikka on yhteisten asi-oiden hoitamista, mutta joskus se on myös mahdottomuuksien

ja mielenmuutosten taidetta.

Pöytäläinen



➔ ➔

11Helsingin Suomalainen KlubiHelsingin Suomalainen Klubi

10

Helsingin Suomalaisen Klubin seinällä on kaupun-kimme vaakuna. Tänä vuon-na Helsinki juhlii oltuaan 200 vuotta Suomen pääkau-punki.

nn Helsingin kaupungin vaa-kuna kehittyi 1600-luvulla käy-tössä olleesta kaupungin sine-tistä. Helsingin ensimmäinen sinettikuvio juontui alueen van-hasta lohenkalastuksen elinkei-nosta. Sinetissä oli lohenpyrstön kuvio, joka yhä koristaa Vantaan kaupungin vaakunaa.

Helsingin nykyinen vaakuna kehittyi sinetistä, josta kunin-gatar Kristiinan antoi määräyk-sen 2.10.1639. Siinä Helsingille myönnettiin erioikeus ja kau-punki sai luvan käyttää Ruotsin kaupunkilakia. Näin Helsinki sai itse valita kaupungille por-mestarin ja neuvosmiehet. Hel-singille myönnetyn uuden sine-tin selitys oli seuraava: ”Vene koskessa, sen yläpuolella kultai-nen kruunu sinisessä kentässä.”

Kaupunkimme vaakuna on hieman vaihdellut eri aikoina, mistä on osoituksena myös Klu-billa oleva vaakuna, jossa on

erillinen kruunu ”kilven” pääl-lä. Nykyisen vaakunan on piir-tänyt A.W. Rancken. Arne Wil-helm Rancken oli vuonna 1880 syntynyt ja vuonna 1954 kuol-lut arkkitehti, historioitsija ja heraldikko. Hän valmistui ark-kitehdiksi vuonna 1905 ja toi-mi Arabian tehtaan arkkitehtinä vuosina 1906–1908 sekä vuo-desta 1908 alkaen Taideteollisen keskuskoulun kaavapiirustuksen opettajana ja piirustuksenopetta-jana eri kouluissa. Rancken oli hyvin monipuolinen kulttuuri-persoona ja oli elämänsä aikana monessa mukana. Muun muas-sa Helsingin kaupunginmuseon hoitajana 1920–1949, Suomen taideteollisen yhdistyksen mu-seon intendenttinä 1921–1928 ja rahastonhoitajana 1922–1942 sekä muinaistieteen toimikunnan arkkitehtinä 1922–1947. Hän oli myös taideteollisen museon johtokunnan puheenjohtajana 1935–1946 ja Ehrensvärd-seu-ran varapuheenjohtajana vuosina 1942–1947. Rancken oli pereh-tynyt Helsingin historiaan ja oli kirjoittanut kaupungin historiasta ja suomalaisista vaakunoista.

Sisäasiainministeriö on vah-vistanut nyt käytössä olevan vaakunan 30.8.1951. Vaakunan selitys on: ”Sinisessä kentässä kultainen vene uimassa hopei-sella, aaltokoroisella tyviöllä; veneen yläpuolella saatteena kultakruunu.” Vaakunan käytös-tä on olemassa ohjeet. Helsingin kaupunginhallitus on hyväksy-nyt nykyiset vaakunan käyttöä koskevat ohjeet 7.6.2010: ”Ai-noastaan kaupungin keskushal-linnon yksiköt ja toimielimet voivat käyttää yläkruunullista vaakunaa, jossa vaakunakilven päälle on sijoitettu samanlainen kruunu kuin itse kilvessä. Täl-laisia virastoja ja laitoksia ovat kaupungin valtuusto, hallitus, kaupunginkanslia, kaupungin henkilöstökeskus ja talous ja suunnittelukeskus. Helsingin kaupunki käyttää pääsääntöi-sesti yläkruunutonta vaakunaa.”

Yrjö Klippi

Helsinki 200

-vuotta



Helsingin kaupungin 200-vuotisjuhallisuudet alkoivat 12.4.2012 tasan kello 12.00, kun Kuivasaaren järeät, 12-tuumaiset tykit ampuivat saluutteja niin, että keskikaupungin ikku-nat tärisivät. Suomalaisella Klubilla päivää juhlistettiin gaalaillalla, jonka suunnit-telusta ja toteuttamisesta vastasivat Klubin puhallinor-kesterin puheenjohtaja Timo Kivi-Koskinen sekä taiteilija-jäsenet Seppo Hovi ja Aar-no Cronvall. Ja mikä ilta se olikaan!

nn Loistavien juontajien joh-dolla illasta muodostui upea musiikillinen kavalkadi, jossa salintäyteinen juhlayleisö joh-dateltiin 1800-luvun alkupuo-len tunnelmista 2000-luvun en-simmäiselle vuosikymmenelle.

"Sydäntä jos suotu sulle, murheess' ilossakin kuule Suomen laulua!"

Illan aloitti Klubin kuoro lau-lamalla Henrik Lambergin joh-dolla Fredrik Paciuksen (1809-1891) säveltämän Suomen lau-lun, jonka sanoissa suomentaja Taavi Hahl (1847-1880) kehot-taa kuuntelemaan, kuinka "lau-lu raikuu Väinön kanteleesta". Näin gaalailta alkoi siis oike-astaan Kalevalan säveltarhasta! Toisena kappaleena kuoro esitti laulun "Hymn till Finland", jo-ka on Paciuksen säveltämästä, ensimmäisestä suomalaisesta oopperasta Kaarle kuninkaan

Kuivasaaren saluuteista Kivikasvoihin Helsinki-200 gaalailta

Ganszaugen (1820-1868) Isän-maallisen marssin (Fosterländsk marsch) vuodelta 1849. Marssi huipentuu Paciuksen Maamme-laulun säveliin. Tämän jälkeen orkesteri esitti kaksi suosittua salonkitanssia, ruotsalaiseen kansansävelmään pohjautuvan Kehruuvalssin ja salonkitanssi-en aatelistoon kuuluvan Cicapo Pigadorin, jota osakunta-aikoi-nani kutsuttiin yksinkertaisesti "tikapuiksi". Molempia soite-taan ja tanssitaan edelleen "van-hojen illoissa".

Orkesterin ohjelmaan kuu-luivat myös Jean Sibeliuksen (1865-1857) Jääkärin marssi sekä ylipormestari Raimo Ilas-kiven (s. 1928) säveltämä Hel-sinki-valssi.

Oman, taidokkaan ja histo-riallisesti mielenkiintoisen sä-väyksen gaalailtaan antoi Itä-Helsingin Musiikkiopiston jou-sikvartetti, jossa soittivat Abel Puustinen (1. viulu), Iida Aho (2. viulu), Aino Räsänen (altt-toviulu) ja Senja Rummukainen (sello). He esittivät Erik Tulind-bergin (1761-1814) kvarteton nro 1. Näin mentiin aikaan en-nen Helsingin kaupungin tuloa pääkaupungiksi.

Tulindbergiä pidetään var-haisimpana tunnettuna taide-musiikin säveltäjänä Suomessa. Aarno Cronvall muistutti, että Tulindbergin esikuvana oli ol-lut mm. Joseph Haydn (1732-1809). Hän kertoi myös, että Tulindberg, joka merkittiin jo 15-vuotiaana vuonna 1776 kir-

Gaalaillan yleisöä. Aitiopaikoilla vasemmalta lukien Pertti Tervo-nen Eeva-Liisa ja Weijo Pitkänen sekä Maija Raikamo.

metsästys. Sen libretto on Sa-kari Topeliuksen (1818-1898) käsialaa. Oopperan ensi-ilta oli

Helsingissä 1852 ja se esitettiin vuonna 1856 myös Tukholman kuninkaallisessa oopperassa.

Klubin puhallinorkesteri esitti Paul Jaavamon johdolla ensimmäisenä numeronaan Carl



Itä-Helsingin Musiikkiopiston jou-sikvartetti esitti Erik Tulindbergin (1761-1814) kvarteton nro 1. Vasemmalta Abel Puustinen (1. viulu), Aino Räsänen (alttoviulu), Iida Aho (2. viulu) ja Senja Rum-mukainen (sello).

”Päivyt paistaos hellimmin”. Sopraano Taina Piira valloitti yleisön.

joille Turun akatemiaan, sävel-si kuusi jousikvartettoa toden-näköisesti 1780-luvulla, ja että teosten käsikirjoitukset löydet-tiin Helsingin yliopiston kirjas-ton kokoelmista vuonna 1925. Kvartettojen nuottivihkoista puuttui toisen viulun osuus ja myös alttoviuluääni oli osittain puutteellinen. Kvartettoja ovat täydentäneet John Rosas, Toivo Haapanen,

wikipedia.org/wiki/Kale-vi_Aho"Kalevi Aho ja Anssi Mattila.

"Päivyt paistaos hellimmin"

Kun sopraano Taina Piira astui esiin ja flyygelin ääreen istahti Seppo Hovi, tuntui kuin kesä-aurinko olisi hetkessä valaissut koko salin!

Oskari Merikanto (1868-1942) oli omistanut vuonna 1911 säveltämänsä laulun Kun päivä paistaa

"Pohjolan satakielelle" Ai-no Actélle (1876-1944), ja hän istui itse pianon ääressä myös laulun kansaesityksessä. Nyt Hilja Haahden (1874-1966) sa-nat työntyivät modernin Suo-men sielunmaisemaan: "Kukat vielä on uinumassa, aalto jäises-sä vankilassa; vaan sun lämpöi-nen sätehes' mulle kertovi ter-veises': kohta poissa on nietos, jää, kohta koittavi kevätsää."

Voisiko itsenäistyvän Suo-men sydämen ääntä kuvata kau-niimmin!

Taina Piiran herkkään ja

monipuoliseen ohjelmaan kuu-lui sävelmiä musikaaleista ja opereteista Mustalaisruhtinas, Teatterilaiva, May Fair Lady ja West Side Story. Kuulija ei-vät olisi tahtoneet päästää hän-tä pois flyygelin tuntumasta! Ylimääräisenä kuultiin talviso-dassa kaatuneen Valto Tynnilän tango Pieni sydän, josta aina välillä flyygelin äärestä juon-tamaan noussut Seppo Hovi to-tesi, että se on yksi harvoista naisen levyttämistä sota-ajan suosikki-iskelmistä. Levyttäjä-nä oli laulajatar Elsa Maria Ojo-nen, os. Valtonen (1916-1995). Hän oli kuuluisan Harmony Sisters-yhtyeen altto. Tangoa levyttäessään hän esiintyi sala-nimellä Laulusirkka.

Mää oon kato nääs Tampereelta.

Gaalaillan yllätysohjelma al-koi, kun Klubin taiteilijajäsen, kapellimestari Antti Hyvärinen istahti vuorostaan flyygelin ää-reen ja neljän mikrofonin taak-se ilmestyivät Henrik Lamberg, Vesa Nuotio, Ismo Sajakorpi ja Matti Siitonen, taiteilijanimel-tään Fredi. Kivikasvot-show oli valmis alkamaan.

Ensimmäisenä kuultiin lau-lu Helsinkiin, Helsinkiin. Se on sävelmä My Fair Ladysta. Ismo Sajakorpi oli tehnyt siihen suo-menkieliset sanat, ja se esitettiin vuonna 2000 Komediateatteri Arenan Stadin Story-revyyssä.

Sitä ennen Kivikasvot esit-täytyivät yleisölle kukin omal-

la tavallaan. Yksi oli kotoisin Pohjanmaan lakeuksilta, toinen "Mikkelin kuppeesta Persmäjel-tä, sieltähä myö kaikki", kolmas esittäytyi: "Mää oon kato nääs Tampereelta" ja neljäs kertoi, että hänen isänsä oli Viipurista, mutta että hän on itse kotoisin Kätilöopistolta. "Te muut olette landepaukkuja, heinähattuja ja savisaappaita."

Ennen käsirysyä päästiin kuitenkin kiinni lauluihin.

Ohjelmassa olivat laulut Al-te Kameraden, Niin gimis on stadi, Muistojen bulevardi, Kol-matta linjaa ja Stadin kundi.

Luukeittoa

Gaalaillan menun, joka ennen pöytiin asettumista oli salainen, oli Klubin keittiö sovittanut ra-vintoloitsija Miia Makkosen johdolla kansallisromanttiseen ja nykyeurooppalaiseen sävyyn.

Ensin syötiin pula-ajan luu-keittoa omenalimpun ja kor-vikevoin kanssa, sen jälkeen graavisiikaa ja mustaa leipää. Pääruokana oli vasikkaa tryf-felikastikkeella ja jälkiruoaksi puolukkamoussea. Hyviä viine-jä oli myös tarjolla sekä lopuksi kahvia ja yrittiteetä.

Hyvä maku jäi niin musiik-kiohjelmasta kuin ruoista ja juomista. Puhumattakaan va-paasta seurustelusta.

Weijo Pitkänen Kuvat Jarmo Heinonen

Helsinki-200 gaalailta



Suomalainen kirjoituskilpailu pohti yhteiskunnan murrosta

Neljäs Suomalainen kirjoi-tuskilpailu osoitti kilpailun vakiinnuttaneen asemansa yhtenä maamme arvoste-tuimmista lukiolaisten kir-joituskilpailuista. Siihen on luonnollisesti suuresti vai-kuttanut se, että Klubilla on parhaat mahdolliset yhteis-työkumppanit Opetushalli-tus, Äidinkielen opettajain liitto sekä Historian ja yhteis-kuntaopin opettajain liitto. Suomen Kuvalehti ja Kustan-nusosakeyhtiö Otava tukivat jälleen klubia erinomaisin palkinnoin.

Kilpailun teema

Kilpailun teema oli ajankohtai-nen ”Murros”. Kirjoitusaiheet haastoivat lukiolaiset ja amma-tillisten oppilaitosten opiskeli-jat pohtimaan meneillään ole-vaa yhteiskunnan muutosta ja sen vaikutusta kansakunnan ja yksilön identiteettiin. Yhteensä kilpailun aiheista kirjoitettiin 502 kirjoitusta 42 koulussa eri puolilla Suomea. Opettajat sai-vat lähettää loppuarvosteluun kolme parhaaksi arvioimaansa kirjoitusta. Loppuarvostelussa



Kuvassa vasemmalta oikealle kiklpailun johtaja Pekka Rapila, valtioneuvos Riitta Uosukainen, kirjoituskilpai-lussa kunniamaininnan saaneet Ville Huovinen, Eeva-Leena Perttula, Erik Immonen ja Sirkka Kouki, palkin-non saaneet Erika Perttunen (3.), Petteri Virtanen (2.) ja Silja Sormunen (1.) sekä arvosteluraadin puheen-johtaja kirjailija Panu Rajala. Kuva Elias Iirola

arvosteltavaksi saatiin 104 kir-joitusta.

Monipuolinen aihepaletti

Ensimmäisessä tehtävässä poh-dittiin suomalaisen identitee-tin muutosta aikojen kuluessa. Lähteeksi annettiin maabrändi-työryhmän raportti ja sen luoma kuva suomalaisista vahvuuksis-ta.

Toisessa tehtävässä kirjoitta-ja pääsi pohtimaan uutisen mer-kitystä tiedonvälityksessä. Toi-saalta piti kirjoittaa positiivinen uutinen Suomesta, ja toisaalta kysyttiin, miksi pääuutiset tai etusivun uutiset ovat harvoin niin sanottuja hyviä uutisia.

Kolmannessa tehtävässä pohdittiin suomalaisen yhteis-kunnan ja työelämän muutosta kotiväelle osoitetussa kirjeessä, jossa kuvattiin 1800-luvun nuo-ren ensimmäistä työpaikkaa te-ollistumisen alkuvaiheessa.

Neljännessä tehtävässä kir-joittaja pääsi pohtimaan suoma-laisen urheilukulttuurin suurta muutosta teemalla ”Veikko Ha-kulisesta Peetu Piiroiseen”.

Viidennessä tehtävässä nuo-ri pääsi kirjoittamaan jostain suomalaisesta taideteoksesta tai taiteilijasta, joka on rikkonut ra-joja ilmaisutavallaan tai aiheva-linnallaan.

Kuudennessa ja suosituim-maksi osoittautuneessa aihees-sa kirjoittajat pohdittiin ihmisen identiteetin muodostumista ja murrosiän merkitystä siinä tee-malla ”Kun minusta tuli minä”

Palkitsemistilaisuus Kalevalanpäivänä

Kilpailun suojelija valtioneu-vos Riitta Uosukainen totesi puheenvuorossaan olevansa pit-kästä parlamentaarikon urastaan huolimatta edelleen pohjimmil-taan äidinkielen opettaja. Siksi hän saattoikin antaa tunnustusta tänä päivänä koulussa kirjoitta-ville ja kirjoittamista opettavil-le:

”Teitä kilpailuun osallis-tuneita nuoria on harjoitettu ja harjoitetaan monipuolisesti eri-laisten tekstien kimppuun; pys-tytte myös luovaan ilmaisuun muun muassa esseitä laaties-sanne. Kun lähdin uusiin seik-kailuihin 1983, saatoin havaita, ettei aikuisia ihmisiä enää tie-toisesti valmennettu äidinkie-lessä. Tuotoksia kyllä arvioitiin eri koulutusalueilla ja sitä kautta annettiin myös osviitan rippei-tä. Mutta määrätietoista asiakir-joittamisen opastusta sai hakea. Siinä jäätiin paljolti luonnonlah-jakkuuden varaan. Tänään on enemmän luovan kirjoittamisen kursseja ja kirjailijakoulutusta. Olipa väline tai aihepiiri mikä hyvänsä, on kysymys loppujen lopuksi tekstin sisällöstä. Kysy-mys on myös Suomen kielestä ja sen arvostamisesta! Suomea ei saa alentaa kyökkikieleksi eikä piika-renkikieleksi muille aineille ja asiaryhmille. Suomi on tieteiden kieli, ja yliopistois-sa pitää herätä sen kunnioitta-miseen. Suomen kielestä eivät

Suomalainen kirjoituskilpailu



muut pidä huolta, ja ymmärtä-mättömiä kielenvaihtajanousuk-kaita on riittämiin. Te kilpailijat olette erikoisasemassa, te olette lahjakkaita ja te saatte oppia! Aihevalinnoistanne päätellen olette kiinnostuneita ihmisestä ja eritoten itsestänne. Kirjoit-taminen puhdistaa mielen, sel-kiyttää ajatuksia ja raivaa siten tilaa uusille ideoille, siispä kir-joittakaa”.

Kilpailun voittaja, SYK:n

abiturientti Silja Sormunen to-tesi omassa puheenvuorossaan, että Suomalainen kirjoituskil-pailu nosti esiin tärkeitä ja ajan-kohtaisia teemoja.

”Kirjoituskilpailu motivoi kirjoittamaan ja samalla ajat-telemaan. Ajatukset jäsentyvät kirjoittamisen myötä: kirjoitus-prosessin aikana joutuu monesti huomaamaan, että omissa aja-tuksissa on vielä paljon selki-yttämisen varaa myös tuttujen

ja jo tutkituiksi luultujen aihei-den kohdalla. Kuka minä olen, ja mihin minä kuulun? Nämä kysymykset liittyvät kiinteästi murroskausiin. On tärkeää so-peutua uusiin olosuhteisiin ja kasvaa uuteen tilanteeseen si-ten, että säilyttää samalla olen-naisen itsensä, oman ytimensä. Suomen kieli on keskeinen osa suomalaisuuden olemusta ja suomalaista identiteettiä. Kieli yhdistää, ja se on ajattelumme

Suomalaisen kirjoituskilpailun suojelija valtioneuvos Riitta Uosukainen. Kuva Elias Iirola

tärkein väline. Työkielenä voi käyttää mitä tahansa kieltä, jon-ka hallitsee; äidinkieli on ajatte-lun kieli.”

Kirjoitusten korkea taso säilyi

Arvosteluraati puheenjohtaja-naan FT, kirjailija Panu Rajala, jakoi palkinnot seuraavasti:

1) Silja Sormunen SYK, 2) Petteri Virtanen Vääksyn yhteis-koulun lukio ja 3) Erika Perttu-nen SYK.

Lisäksi päätettiin antaa nel-jä kunniamainintaa seuraaville kirjoittajille:

Sirkku Kouki Joensuun nor-maalikoulun lukio, Erik Immo-nen SYK, Eeva-Leena Perttu-la Etelä-Tapiolan lukio ja Ville Huovinen, Etelä-Tapiolan lukio.

Kilpailun johtaja totesikin päätöspuheenvuorossaan, et-tä kilpailua voitiin jälleen pi-tää tasoltaan erittäin korkeana ja on jokseenkin varmaa, että tässä neljännessäkin Suomalai-sessa kirjoituskilpailussa pal-kitut nuoret tulevat näkymään lähivuosikymmeninä maamme julkisessa elämässä kirjallisi-na tai muina vaikuttajina. Näin kunniapuheenjohtajamme tes-tamentissaan ilmaisema toive tulee erinomaisesti täyttymään.

Palkitut kirjoitukset ja nii-den palkitsemisperusteet ovat luettavissa Suomalaisen kirjoi-tuskilpailun internetsivustolla www.suomalaisuus.fi.

Pekka Rapila

Tänä Design-vuonna oli vuorossa alaan liittyen ra-kentamisen kirjavalikoimaan tutustuminen.nn Ryhmämme vierailukoh-teista tämä oli jo kuudes erikois-kirjasto.

Amanuenssi Kaisa Sjövall kertoi kirjaston toiminnasta ja vaiheista sen perustamisesta lähtien.

Kokoelmat ovat varsin kat-tavat, 30000 nidettä kaikkiaan. Nykyajan vaikeutena on, kuten muissakin kirjastoissa, määrära-hojen ja tilojen rajallisuus.

Positiivisena yllätyksenä saimme tietää, että kirjasto on avoinna kaikille meille eli sieltä saa lainata kirjoja kuten kirjas-tosta kuuluukin saada.

Lisäksi museolla on huo-mattavan laaja valokuva-arkis-to, joka on lähinnä tutkijoiden käytössä, mutta palvelee myös ns. yleisöä.

Suosittelemme siellä käyn-tiä ja tutustumista samalla esillä oleviin näyttelyihin.

Pertti Mäkelä

Tutustumiskäynnillään Arkkitehtuurimuseon kirjastossa kirjastoryh-mämme sai ihmeteltä-väkseen yli 300 vuotta vanhan sidoksen.Vasemmalta Matti Viitasaari, Kauko Lehti, Pertti Mäkelä, oppaam-me amanuenssi Kaisa Sjövall, Hans Fredriks-son.

Kirjastoryhmän vierailu Arkkitehtuurimuseon kirjastossa.

Suomalainen kirjoituskilpailu

Klubin jäsenille alennuksia kirjoistaOtavan kirjoista alennus 30 prosenttia WSOY:n ja Tammen kirjoista 40 prosenttia. Klubimme jäsenille on neuvoteltu alennukset Otavan ja WSOY:n kirjoista, jotka ostetaan kustantamojen omista kirjakaupoista. Alen-nuksen saa näyttämällä jäsenkorttia. Alennuksen saa normaalihintaisista WSOY:n, Tammen ja ReadMe:n kirjoista. Se ei koske Tammen oppimateriaaleja, Sanoma Pron tai muiden Bonnieriin kuulumattomien kustantajien kirjoja eikä Tam-men ja WSOY:n arvoteoksia.

Kuva Ilmari Ojala



nn Rajavartiolaitos on so-tilaallisesti järjestäytynyt si-säministeriön osasto, joka so-tiemme aikana kuuluu puolus-tusvoimiin. Se organisoitiin jatkosodan aikana yhdeksäksi erilliseksi pataljoonaksi, joihin kuului vakinaisen rajavartiovä-en lisäksi raja-asemien ympä-ristön reserviläisiä ja joita täy-dennettiin eri puolilta Suomea kotoisin olevilla reserviläisillä ja varusmiehillä. Sotatoimiyhty-mien arvostamissa pataljoonissa ehti palvella yhteensä noin 40 000 miestä.

Vuonna 2010 perustettiin ajan aiheuttamaa mieskatoa jo kokeneen Sodanajan rajajääkä-

rijoukkojen perinnetoimikun-nan tilalle sodan- ja rauhanajan rajamiehinä yhteen kokoava Raja- ja merivartiojoukkojen perinneyhdistys. Se lahjoitti yh-dessä yhä toimivan Luton mies-ten perinnetoimikunnan kanssa 2.4.2012 Klubimme kirjastoon siellä jo aikaisemmin olleiden

Rajavartiolaitoksen ja raja-joukkojen historiaa käsittelevi-en teosten täydennykseksi muu-tamia uusia kirjoja. Niitä ovat mm. Urho Myllyniemi: Antti Pennanen, Petsamon, Lapin ja Rajan kenraali Otava), Jukka Partanen-Juha Pohjonen-Pasi Tuunanen: E.J. Raappana, Ra-jan ja sodan kenraali (Otava),

Jukka Partanen-Juha Pohjonen: Aseveljeys kesti ja kantaa (ra-jajoukkojen perinnetyön histo-ria) sekä Antero Vuorio-Jaakko Rauhala: Petsamon Erillisosas-ton tie – Luton miehet (3. täy-dennetty painos).

Kirjojen luovuttajina olivat rajajääkärijoukkojen perinteen vaalijoina toimineet klubivel-jemme Antti Henttonen, Mikael Heinrichs ja Pekka Jokela. Kir-jat otti vastaan Klubin maan-puolustuskerhon johtaja Leif Eklöf.

Rajakirjoja kirjastoomme Ravintoloitsijallemme merkittävä tunnustus

Uudenmaan Yrittäjät on myöntänyt ravintoloitsijal-lemme Miia Makkoselle Vuo-den 2012 Nuoren Yrittäjän tunnustuspalkinnon. Valinta tapahtui 1000 uusmaalaisen nuoren yrittäjän joukosta. Miian palkitsemisesta eh-dotti Uudenmaan Yrittäjil-le Klubin Ravintolajaosto. Ehdotus käsitti laajan Miian yrittäjätoimintaa koskeneen aineiston perusteluineen ja talous- ja muine liitetietoi-neen. Kriteerit olivat tiukat. Yrittäjien valintalautakunta oli päätöksessään yksimie-linen. Palkinto luovutettiin Miialle juhlallisessa yrittäjä-tapahtumassa Kirkkonum-mella 20.4.2012 satapäisen yleisön läsnä ollessa.

nn Mikä oli ensimmäinen aja-tuksesi tunnustuksesta kuultua-si?- Yllätys. Ilo siitä, että tu-li tällainen tunnustus, joka on luonteeltaan yleinen. Se on eri asia kuin ravintola-alan sisäiset tunnustukset. Tajusin asian oi-kean arvon, kun muutkin huo-masivat valintani. Mm. Klubin gastronominen kerho oli ulko-mailla opintomatkalla, herrat soittivat ja lauloivat puhelimeen onnittelulaulun.

Olet, kömpelöä kielikuvaa käyttääkseni, keittänyt itse-si klubilaisten sydämiin. Mut-ta vanhat herrat saattavat olla konstikkaita asiakkaita. Tulee-ko koskaan mieleen sanoa niin kuin äiti, että äläpäs kronglaa ruoasta?

- Skarppina pitää tietysti ko-

ko ajan olla. Mutta niin meidän henkilökuntamme onkin. To-dellista tunnustusta ja tyytyväi-syyttä ei haeta ravintolatähdis-tä, vaan omilta asiakkailta. Jos sanomme: kanasalaatti, sen on oltava kanaa eikä broileria. Ra-vintolajaoston gastronomisesta asiantuntemuksesta on ollut pal-jon hyötyä.

Kun teimme tulohaastattelua kolme vuotta sitten, totesimme yhdessä- Riitta Malmberg, edel-täjäsi, oli myös läsnä- että ra-vintolakulttuurissa tapahtunut muutos, kiireen tulo syömiseen, pitäisi pysäyttää. Ateriointi ei ole suoritus. Onko edistystä ta-pahtunut?

- Yritämme jatkuvasti edis-tää ajatusta, että pitkä rauhalli-nen lounas ei ole mikään kiel-

teinen käsite. Kun tulette lou-naalle, varatkaa aikaa, jättäkää auto kotiin. Henkilökuntamme haluaa olla tehokas mutta luoda kiireettömyyden tunnun. Mikä-pä onkaan parempi ympäristö luovien ajatusten heräämiselle, kuin rauhallinen lounaspöytä?

Mikä on yllättävin ruokatoi-vomus, joka on Klubilta jäänyt mieleesi?

- Paistetut silakat salaatilla. Tästä kiitos kuuluu karppaajille.

Ruoka-ammattilaisen lempi-ruokaa ei tietysti ole järkevää kysyä kuten ei muusikon lempi-kappaletta, mutta silläkin uhal-la- mitä mielelläsi kotona syöt?

- Petrillä se on perunat ja ka-nanmunakastike. Minulla... eh-kä se on hyvin tehty lihakeitto.

Tällainen haastattelu kuuluu päättää tiedustelemalla, minkä toivomuksen haluat esittää asi-akkaille.

- Älkää kavahtako sitä perin-teisen pitkän lounaan ajatusta!

Miian saamalla tunnustuk-sella on tavallaan perinteitä. Vuosia sitten edellinen ravin-toloitsija Riitta Malmberg sai Keskuskauppakamarin kunnia-merkin. Entä sitten Petri Kar-hu, joka jakaa Miian vastuun ja menestyksen? Hän on nuoren yrittäjän tunnustukseen jo hive-nen yli-ikäinen. Näin käy, kun ravintolassa- muodikasta alan sanaa käyttääkseni- katsotaan henkkareita.

Onnea, Miia!Yrjö Larmola

Miia ja Petri tarjosivat klubilaisille palkintokahvit 2.5.2012.

Kuva Arto Toivanen

Helsingin Suomalainen Klubi25

Helsingin Suomalainen Klubi

Olemme käyneet aluksi jo-ka toinen keskiviikko, nyt joka viikko jumppaamassa alakerrassa.nn Vetäjäksi löytyi klubi-veljemme puoliso, joka on erinomaisen hyvin osannut sopeuttaa ohjelman sellaisek-si, että sopii meille, ei niin notkeille.

Syksyllä jatkamme heti joka viikko olevin harras-tein, ensin voimistellaan sit-ten saunotaan ja sen jälkeen nautitaan lounas kantapöy-dässämme.

Tervetuloa mukaan , syys-kauden avaus on 5.9.2012 klo 10.00 alakerran klubitiloissa.

Ilmoittatutumiset [email protected] 676

Mukaan mahtuu vielä ja jos tulee liian ahdasta, niin järjestämme toisen päivän li-säksi.

Suosittelemme.

Pertti Mäkelä

Klubilla harrastetaan ruumiin kulttuuriakin!

Bridgeä kerran viikossa- syyskausi alkaa 10.9.2012Klubin Bridge-harrastajat ovat pelanneet harjoitus-pelejä parin pöytäkunnan voimin kiitettävän ahke-rasti. Kokoontumispäiväksi on vakiintunut maanantai-iltapäivä. Syksyllä aloitta-neet kurssilaiset ovat lisäksi jatkaneet pelitaitojensa ke-hittämistä kokeneempien pelaajien vetämässä pien-ryhmässä keskiviikkoisin.

nn Syksyllä järjestetään taas uusi kurssi vasta-alkajille. Toivotamme mukaan myös bridge-harrastuksen uudel-leen aloittamisesta kiinnostu-neita klubilaisia. Kurssille voi

ilmoittautua jaoston syksyn ensimmäisessä kokouksessa 10.9.2012 klo 13.30 kellari-kerroksen harrastustiloissa. Kurssin aikataulu sovitaan mukaan tulijoiden toivomus-ten mukaan. Lisätietoja anta-vat Pertti Mäkelä 040 0594 676 tai Jussi Itkonen 040 1589 100.

Bridgestä löytyy lisätietoa klubin kotisivuilta (Toiminta ja harrastukset>>Bridge), joil-la annetaan myös ohjeita brid-gen opiskelu- ja pelaamismah-dollisuuksista Internetissä.

Jussi Itkonen

24



1. Korkean Paikan Leiri Gardalla

nn Skruuvin Korkean Paikan Leiri järjestettiin 6 – 11.2. nel-jännen kerran Salo´n kaupun-gissa Gardan lounaiskulmassa.

Osallistujia oli yhteensä 10 pelaajaa, vaikka flunssa verotti-kin muutaman matkalle ilmoit-tautuneen.

Peli- ja asuinhotellina oli, kuten aiempinakin vuosina, erinomainen täysillä muka-vuuksilla varustettu Antiche Ri-ve Apartments-hotelli.

Päiväohjelma on muodos-tunut rutiininomaiseksi: aami-ainen n. klo 8.30 – 9.00, kevyt lounas (salaattia) n. klo 12, ilta-päivällä klo 15 tienoilla kävely-retki järven rannalla + kahvihet-ki rantaravintolassa, iltaruokailu n. klo 19 – 21, jonka jälkeen vielä parin tunnin iltapelit.

Taas kerran erinomaisen on-nistunut matka.

Traditiota jatketaan ensi vuonna, mutta niin, että matka kestää 7 – 8 päivää, joista yksi käytetään ”ympäristöoppiin ja askarteluun” tutustumalla jo-honkin lähiseudun viinitilaan.

Ensimmäisenä vuonna näin tehtiin, silloin kävimme

2. Skruuvia ja bridgeä Tampereella

nn Klubin biljardinpelaajien tapaamisessa Tampereen Kaup-paseuralla 3.3. olivat myös mu-kana skruuvin ja bridgen pelaa-jat, yhteensä 4 henkeä: Pellervo Erkkilä, Jaakko Karvonen, Pert-ti Mujunen ja Pertti Mäkelä.

Pelit pelattiin parikilpailuna niin, että ensin pelattiin kahdel-la pöydällä 16 jakoa skruuvia ja sen jälkeen sama määrä brid-geä.

Pelit olivat mielenkiintoisia ja jännittäviä, vaikka skruuvissa ero muodostuikin selväksi Klu-bin hyväksi.

Päätarkoitus, eli korttipe-liyhteistyön vahvistaminen saa-vutettiin, ja ensi vuonna, tam-perelaisten tullessa Helsinkiin järjestetään uusi turnaus.

3. Kevätskruuvi Tallinnassa 20 – 22. 4. 2012

nn Kevätskruuvi järjestettiin toisen kerran Tallinnassa. Sa-massa yhteydessä pelattiin laa-jennettu kuukausiskruuvi, johon osallistuivat kaikki, yhteensä 16 pelaajaa – Klubilta 11, Kuopiosta neljä ja Haminasta yksi henkilö.

Pelipaikkana oli viimevuoti-seen tapaan Viron shakkikeskus Tallinnan vanhassa kaupungissa ja majoittuminen parin korttelin päässä St Olav hotellissa.

Myös tällä kerralla kiinni-tettiin huomiota hyvään ruokai-luun, kuten nimet Bocca, Domi-nic ja Le Bonaparte kokeneille Tallinan kävijöille kertovat. Par-haat kiitokset Yrjö Orispäälle, joka oli huolella valinnut ja käy-nyt etukäteen koemaistamassa ruokalistat.

Pelaamiseen käytettiin yh-teensä 16 tuntia kolmena päivä-nä, joista kaksi oli matkapäiviä,

eli ei siellä yksistään kapakoissa istuttu!

Jaot olivat mielenkiintoisia ja nähtiinpä sellainen harvinai-suus, että sama henkilö – Juha-ni Isomeri – pelasi kaksi ker-taa vaikeimman mahdollisen sitoumuksen, 7 grandia kotiin! Sitoumus, jota useimmat skruu-varit eivät koskaan saa edes tar-jota, saati sitten pelattua läpi.

Matkalla pohdittiin skruu-viin olennaisesti kuuluvien yli-antosääntöjen yhtenäistämistä ja kehittämistä niin, että koko Suomessa noudatettaisiin samaa käytäntöä.

Sovittiin myös seuraavan Gardan korkean paikan leirin päivämääräksi viikko 6, eli hel-mikuun ensimmäinen täysi viik-ko 2013.

Kuluvan vuoden syyskau-den tärkeimmät kilpailut ovat YT-klubien SM-kisat Kuopion Klubilla 22-23.9. ja perinteinen Toroskruuvi omalla Klubillam-me 30.10.

Kokonaisuutena kevätkau-desta 2012 voidaan todeta, että pelaajien määrä kasvaa ja in-nostus on kova. Kuopion Klubi on erinomainen esimerkki: Tal-linnan pelejä varten lähtivät per-jantaina matkalle aamuviideltä ja palasivat sunnuntaina puolen yön aikaan takaisin! Suurin an-sio kuuluu Markku Koivistolle, joka Risto Hallmanin tukemana toimii Savossa skruuvin pää-apostolina.

Pellervo Erkkilä

Garda 2012 tulokset:

Pellervo Erkkilä Helsingin Suomalainen Klubi Risto Hallman Kuopion Klubi Jyrki Laukkanen Kuopion Klubi Jaakko Karvonen Helsingin Suomalainen Klubi Jouko Hyvönen Kuopion Klubi

SKRUUVIKEVÄT 2012

Tulokset:

Skruuvi: HSK - TKS 170 – 0Bridge: TKS - HSK 69 – 59

Tulokset ja mitalistit päivittäin:

1. Juhani Gulin, Helsingin Suomalainen Klubi2. Y-V. Seppälä, Helsingin Suomalainen Klubi3. Juhani Isomeri, Helsingin Suomalainen Klubi

1. Risto Hallman, Kuopion Klubi2. Jaakko Karvonen, Helsingin Suomalainen Klubi3. Jouko Hyvönen, Kuopion Klubi

1. Mauri Tarvainen, Kuopion Klubi2. Rainer Laurén, Haminan Skruuviseura3. Kari Bergholm, Helsingin Suomalainen Klubi

Skruuvarit yhteiskuvassa Tampereella

koemaistamassa korkealuok-kaiset viinit. (viinitalo www.allegrini.it)

Kuten ohjelmasta huomaa, pelaaminen ei ole hampaat ir-vessä tapahtuvaa, vaan päätar-koitus on viettää aikaa yhdessä keskustellen ja maailman me-noa pohtien.

Tulosten laskenta oli kuo-piolaisten vastuulla. Niitä odo-tellessa tuli viesti: ”Tuloksia on laskettu neljättä viikkoa, eikä vieläkään ole saatu savolaista voittajaksi.”

Tämä kuvaa erinomaisesti sitä hyvää huumorimieltä, joka leiriläisten kesken vallitsee.

Klubin Solmio

Klubilaisille on tilattu tyylikkäitä sinisiä silk-kisolmioita. Kuviona

on Klubin ratastunnus. Hinta on 50 euroa

koteloineen.



Tietoyhteiskuntataidot seniorien arjen helpottajana

23.2.2012 Klubi-illan teema-na oli Teknologia-harraste-piiriin järjestämä esitelmä- ja paneelikeskustelutilaisuus tietoyhteiskuntataidoista seniorien arjen helpottajana. Teknologia ja erityisesti tietoja viestintätekniikka mah-dollistavat myös senioreille paljon uusia mahdollisuuksia toimia aktiivisina kansalaisi-na mutta vain, jos osaa ottaa sen käyttöön.

Tietoyhteiskunnan haasteista ikääntymiselle

Jyrki Kasvi totesi esitelmässään, miten ajankohtaiset talouskriisit menevät ja tulevat mutta ikään-tyminen liittyy kahteen keskei-seen ihmiskunnan megatrendiin:

- Maailman ikärakenteen muutos- Teknologiat muuttavat maailmaa

Muut kaksi megatrediä ovat il-mastomuutos ja globaali verkos-toituminen

Kun Suomessa yli 65 vuo-tiaiden määrä kasvaa lähes kaksinkertaiseksi seuraavan 20-vuoden kuluessa huoltosuh-de romahtaa pysyvästi ja Suomi juoksee suoraan kestävyysvaje-seinään. Vuoteen 2030 mennes-sä Suomen kartta muuttuu täy-sin kehittyvien kaupunkialuei-den ja muun maan alueiden vä-lillä työssäkäyvien ja eläkeläis-ten suhteen osalta. Miten kunnat selviävät ja kuntauudistukseen liittyvät kysymykset nousevat välttämättä esiin.

Ikääntymisen megatredin li-säksi kuitenkin myös teknologia alkaa muttamaan maailmaa yhä enemmän. Tietoyhteiskunnan kansalaistaitoihin Suomessa ei ole osattu panostaa ikääntynei-den osalta sen paremmin kuin nuorillekaan kouluissa. Suomi

on ainoita maita, jossa tietotek-niikan opetus koulussa ei ole pakollista

Esityskalvot katsottavissa www.slideshare.net/JyrkiKasvi/osaaminen-tietoyhteiskunnassa.

Toimenpiteet ja haasteet seniorien tietoyhteiskuntataitojen kehittämisessä

Aimo Maanavilja totesi Tieto-yhteiskunnan kehittämiskes-kuksen TIEKEry:n osaamispal-velujen kehittämisessä koetun käytännössä, miten ei näytä löytyvän seniorien tietotekniik-kaosaamisesta vastuullista osa-puolta samalla tavalla kuin mui-den ikäryhmien osalta.

Tutkimukset osoittavat ikääntyvien itsensä pitävän net-tiyhteyden mahdollisuutta tär-keänä mutta asiakkaan ääni ei kuullu niille, joiden tulisi olla palvelujen järjestämisvastuussa.

Esiintytyjät vasemmalta: Tekn.tri Jyrki Kasvi, tutkimus- ja kehitysjohtaja, Tietoyhteiskunnan Kehittämiskes-kus TÌEKE ry, Matti Kari, toimitusjohtaja, Pieni Piiri Oy, Tekn.lis Kirsti Pesola, projektipäällikkö, Vanhustyön keskusliitto ry, Aimo Maanavilja, research fellow, ELISA, tilaisuuden puheenjohtaja

Esimerksi videota hyödyntäen henkilökohtainen käynti verkon välityksellä ikääntyvän luona voi olla yhtä tärkeää huolen-pitoa kuin aikoinaan perheen-jäsenten käynti maatilan piha-piirin mummon mökissä.

Esimerkki tietoja viestin-tätekniikan innovaatioista seni-oreille

Matti Kari Pieni Piiri Oy:n startup-yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja esitteli ikään-tyville tarkoitetun videopuheli-men kehittämisen lähtökohtia. Palveluun sisältyy seniorille pa-ketti, jossa on valmiina taulu-tietokone/tabletti- laite, yhtey-det ja ohjelmistot. Yhteisöllisen palvelun kayttö on tietokoneel-la ilmaista esim. läheisille ih-misille ja palvelu mahdollistaa seniorille yhteyden muuten jär-jestettyhin palvelujen/ hoivan tarjoajiin.

Esimerkkinä palvelutarpees-

ta Matti Kari kertoi läheisestään yli 80-vuotiaasta yhä enemmän liikuntarajoitteisesta leskirou-vasta, jonka ystävät ovat jääneet etäälle toiselle puolelle Suomea ja jolla ei ole tietokoneen käyt-tötaitoja. Näille käyttäjäryhmlle suunnatuissa videopohjaisissa puheviestinnän toteutuksissa jo muutaman kymmenen minuutin käytön jälkeen on todettu ver-kon teknisenä välineenä häviä-vän taustalle.

Kokemuksia ikäihmisten teknologian käytöstä

Kirti Pesola alusti paneelia ikäimisten näkökulmasta perus-tuen Vanhustyön keskusliitossa vetämäänsä KÄKETE (Käyt-täjälle kätevä teknologia) pro-jektiin (www.ikateknologia.fi/). Hankkeessa selvitetään, mitä ikäihmiset tarvitsevat ja jaetaan tietoa olemassa oleveista tuot-teista ja palveluista.

Matti Karin esityksen mu-

kaisesti myös hän korosti, että teknologiaa pitää lähestyä ikäih-misten tarpeen ja käyttäjävaati-musten näkökulmasta. Erittäin tärkeää on ottaa arjessa verkon palveluja käyttöön jo ennen oi-keiden tarpeiden ilmaantumista eikä vasta pakon edessä. Haaste ja mahdollisuus on ikäihmisten oikeus nettiyhteyteen, koska esim lääkärivaraus olisi jo nyt helpointa tehdä internetissä.

Paneelin loppukeskustelussa todettiin että ikäihmisten tieto-tekniikan käyttöönotossa ratkai-sevan tärkeä käytettävyysasia ei ole rakettitiedettä. Teknologian käyttöönotto on mahdollista ja välttämätöntä huoltosuhteen asettamien haasteiden ratkaise-miseksi.

Aimo Maanavilja

Kuva Jarmo Heinonen



Poro on parasta hyvässä seurassa

nn Tuuli puhalsi kylmästi kun marssin bussilta kohti Roihupellon teollisuusalu-een osoitetta. Ei liikennettä, ei kävelijöitä, tuuli vain pu-halsi ja lumi kinosti auraa-mattomalla jalkakäytävällä. Olikohan tämä nyt ollen-kaan oikea paikka? Sitten näkyi tuttu selkä, sehän oli veli Hannu Vaahtio. Usko vahvistui, että kyllä tämä vielä hyvin päättyy. Koh-ta löysimme hyvin alueelle tyypillisen teollisuus-kont-torirakennuksen, ovesta sisään, ylös kerroksiin ja tutut äänet puheen sorinassa kertoivat, että olimme tulleet perille. Muut jo olivat paikalla Dieta Oy:n tilois-sa, eikä paikka ollut mikä vaan kuppila, vaan Suomen toisek-si suurimman ammattikeittiöitä toimittavan yrityksen edustus- ja koekeittiötilat ja tervetul-leeksi toivottamassa viehättävä

Irene Lähdemäki. Muut olivat ilmeisesti tulleet vanhan tiedon perusteella helposti perille, sillä parin talon päässä oli Eriksso-nin kala- ja äyriäistukku, jossa

veljet olivat jo käyneet vierai-lulla aiemmin. Hieno reissu oli sekin ollut, mutta meillä oli täl-lä kertaa haastetta kertaluokkaa enemmän. Herroja ei aiottu as-tuttaa valmiiseen pöytään, vaan homma olisikin alusta loppuun omissa käsissä. Sehän tietenkin sopi hyvin.

Alkutervehdysten ja kuohu-viinin jälkeen voimia kerättiin ensin rautaisannoksella kuivaa poronlihaa ”Jerky”. Se nautit-tiin sopivilla ruokajuomilla, joi-den laadullinen ja määrällinen mitoitus olivat hyvin sopusoin-nussa ryhmämme kokoon ja luonteeseen. Nämä erinomaiset ruokajuomat oli meille suonut Beverage Partners Oy, jossa klubiveli Jyrki Tarvonen toimii.Edessä oli syventyminen illan varsinaiseen ”gourmet” maail-maan.

Kun kerrankin oltiin reilussa äijäporukassa, niin ei turhia raa-kasalaatteja kaivattu eikä saatu, vaan salaatista kävivät peruna-

muusi, uunijuurekset, puna-juuri, ruisleipä ja rieska.

Oppaaksemme poron ja riistan valmistuksen sa-loihin, olimme saaneet Po-larica Oy:n mestarin Petri Huhtan Torniosta, joka ei turhaan kantanut lempini-meä riistapastori. Pastorin saarnat ja opastukset oli-vat lennokkaita ja hausko-ja, mutta täyttä käytännös-sä koettua asiaa ja puheen lappilainen korostus vielä vakuutti meidät, että poro

on parasta. Tiesimme myös, et-tä saisimme käyttöömme erin-omaisen laadukkaat raaka-ai-neet ja raaka-ainetta oli paljon. Olihan meillä liharuokalajejakin 8 ja sen lisäksi ennen tositoimia ryhmän 2 kermaista herkkutat-tikeittoa savuporolla. Ruokalis-tan tavattuamme, jokainen alkoi ymmärtää, että lähitunneista tu-lee haastavia.

Siispä pastorimme saarnan jälkeen viimeistään esiliinat vain joka äijälle ja luku kuu-teen. Näin näppärästi meillä oli kasassa kokkijoukkueet. Jokai-seen ryhmään riitti 2-3 jäsentä

ja jokainen ryhmä sai valmis-tettavakseen vähintään yhden ruokalajin.

Ammattikeittiön välineet uuneista, tehosekoittimista, veitsistä, lihalämpömittareista ja paistintasoista lähtien osoitti-vat, että olimme huipputeknolo-gian kanssa tekemisissä.

Niinpä ensin valmistuikin kermainen herkkutattikeitto sa-vuporolla maistettavaksi ja ryh-mä 2 osoitti ansainneensa kuu-lumisen kerhoomme – loistavaa.

Vanhemmat herrat pitävät luonnollisesti edelleen vaalea-veriköistä, mutta kyllä herrat pitävät myös raa’asta porotar-taristakin. Kunnolla tehtynä sen valmistus ei ole mikään läpihuu-tojuttu, vaan sisältää useita tark-koja työvaiheita, esimerkiksi suolakurkun kuoren ja siemen-kotien poistamisen ja munan-keltuaisten erottamisen. Siihen kuuluu 11 eri sekoitusosasta ja 5 eri kastiketta kaikki oikeassa järjestyksessä sekoitettuna. Täs-tä kaikesta ryhmä 1 suoriutui erinomaisesti.

Sen jälkeen alkoikin se mas-siivisin vaihe, jossa jokainen

ryhmä kamppaili omien haas-teittensa kimpussa. Matalaläm-pö keitinliemihaudutettu poron vasan sisäpaisti oli ryhmän 3 haaste ja omalla ryhmälläni 4 oli katajanmarjoilla maustettua poron sisäpaistia puolukkakas-tikkeella. Jokaisella ryhmäl-lä oli omat yllätyksensä, joista ravintolassa ei tiedä mitään eli omani oli miten saada raa’asta poropaistista ohuet kalvot pois. Mitkä ihmeen kalvot? Toinen kummallisuus oli maa-artisok-ka pyree, vaan niin sekin vaan valmistui, kun sai muutaman vinkin.

Ryhmä 5 sai kaksikin tehtä-vää; poron kieltä Madeira-kas-tikkeessa, sekä poron maksaa sipulikastikkeessa.

Pastorimme teki itse malli-suorituksen tunturikäristyksestä a la’ Polarica ja ryhmä 6 taas pe-rehtyi villisian paistin ja puna-herukka- rosmariinikastikkeen valmistuksen saloihin.

Enää ei puuttunutkaan muu-ta kuin peruna- palsternakkaso-se, jonka sekoittamiseen itsekin sotkeuduin.

Lukija, joka on tarinan tähän vaiheeseen päässyt, alkaa tajuta, että tuossahan on syntynyt aika-moinen määrä eri ruokalajeja, joten niiden pelkkä syöminen-kin vie aikaa. Kun lappilaista perinnelihaa syötiin, niin täy-tyihän lopuksi keventää vielä lämpimällä leipäjuustolla avec vadelmahillo.

Aivan oikein, viihdyimme hyvin 8 tunnin verran eli pää-joukko lähti kotiin noin klo 20. Ruuat olivat jumalaisia, omin käsin huolellisesti pastorimme ohjauksessa tehtyjä ja juomat-kin erinomaisia. Loppulauluksi olisi kyllä ehdottomasti sopinut ”porsaita äidin oomme kaikki”.

Eipä siis ihme, että oma ko-timatka sujui vähän horjuvin as-kelin ja esiliinakassi vain joten-kin matkalla hävisi. Oli reissu kuitenkin sen arvoinen. Harvoin sitä tulee syötyä erinomaista li-haa sellaisia määriä ja totta joka sana, koko seuraavana päivänä ei ollut tarvis syödä ollenkaan.

Jarmo Riipinen



Katariina, suomalaistenkin keisarinna

Kun luettelemme Suomen hallitsijoita (jos olemme saa-neet perinteisen koulun his-torianopetuksen ja osaamme luetella), Ruotsin kuninkaita seuraavat Venäjän keisa-rit Aleksanteri I:stä lähtien. Välttämättä ei tule mieleen, että myös keisarinna Katarii-na II ja jo hänen edeltäjänsä Elisabet olivat suomalaisten hallitsijoita. Niin myös jo Pie-tari I. Vuodesta 1743 Suomi Kymijoesta itään kuului kei-sarikuntaan. Kirjailija, profes-sori Laila Hirvisaari on tehnyt puolet isosta urakasta, elä-mäkertaromaanin Katariinas-ta, jota kutsuttiin Suureksi jo elinaikanaan. Työstään kir-jailija oli kertomassa Klubin kirjaillassa 6.3. Toinen osa teosta on tekeillä. 33 keisa-rinnan elinvuotta on kuvattu, saman verran jäljellä.

nn Laila Hirvisaaren näytel-mä Katariina Suuri eli viisau-den nauru tyhmyydelle kanta-esitettiin Kansallisteatterissa vuonna 1996. Nyt illan isäntä Veikko Sonninen halusi tietää, mikä jäi vaivaamaan, kun näy-telmä vaati täydennyksekseen romaanin.- Kuudenkymmenen viiden vuoden elämä, ja sen piti mahtua kahteen tuntiin teatterin näyttämöllä! kirjailija vastasi tyhjentävästi.- Sitä paitsi ohjaa-ja ohjaa aina omaan suuntaansa, kirjailija katsoo vierestä. Kyl-likki Forssell teki osasta niin paljon kuin suinkin voi. Työn aikana meistä tuli hyvät ystävät, kävimme Pietarissa yhdessä, tu-tustuimme ajan henkilökuviin, sisätiloihin ja julkisivuihin. Ralf Forsströmin lavastus Kansallis-teatterissa oli hieno.

Historiallinen romaani ei ole satua

Katariinasta on paljon kirjalli-suutta, tunnetuin kaiketi venä-läis-ranskalaisen kirjailijan Hen-ri Troyatin tekemä elämäkerta. Veikko Sonninen oli löytänyt antikvariaatista vanhan pik-ku kirjasen nimeltä Katariina, suuri hallitsija, heikko nainen. Kirjoittajaksi hän oli jäljittänyt jonkun Heinrich Frankenbergin, nimensä kätkeneeksi suomenta-jaksi Helmi Krohnin. Kirjailija Helmi Krohn aikoinaan teki pal-jon työtä merkittävien naisten elämänsaavutusten esiintuomi-seksi, tämä kappale ehkä ei kuu-lunut vakuuttavimpiin todistei-siin.- Kunnioitan kaikkia kirjo-ja, Laila Hirvisaari kommentoi.

Kirjaillan isäntä Veikko Sonninen ja kirjailija Laila Hirvisaari. Kuva Arto Toivanen



Mistä historiallisen romaa-nin aineiston keruu alkaa? Son-ninen kysyi. Laaja kysymys vastattavaksi. Laila Hirvisaari kuvasi pohjatyötään. Hän on historian yksityiskohdista mah-dollisimman tarkka. Mitä voi-daan tietää, sen on oltava oi-kein. Missä tietoon jää aukkoja, fantasia täydentää, mutta siten, kuin "varmasti olisi voinut ol-la". Kirjailijalla on musta pak-su muistiinpanovihko tai mon-ta per kukin kirja. Hän heilutti vihkoa; siinä on 282 sivua ja se on neljäs tai viides tähän pro-jektiin liittyvä vihko. On tun-nettava kaikki ajan dynastiset kuviot, ei yksin päähenkilön, vaan muidenkin hovien, on osattava sijoittaa samanaikais-tapahtumat.- Liitän muistiinpa-novihkoon kuvia, väritän niitä kun väsyttää. Pitää olla hyvät kynät, että käsi ei väsy.

[Kaikki historia-kirjailijat tuntevat virheen metsästäjän. Ei kenraalilla vielä tuolloin ollut tuota kunniamerkkiä, sanottiin aikoinaan Sodan ja rauhan mie-het-tv-sarjan ohjaajalle. Vikoi-luun syyllistyvät viisaimmat-kin. Kirjallisuudenprofessori Vladimir Nabokov, kirjailijana paremmin tunnettu, ilvehti, et-tä Tolstoin Anna Kareninassa kuluu toisen perheen elämässä kolme vuotta siinä missä toi-sen neljä, ja tietty tapahtuma on ajoitettavissa sekä tiistaiksi että keskiviikoksi. Latoja.]

välihuudettiin.)- Historiaa ei saa väärentää, mutta emootiot ovat kirjailijan voimavara.

- Elisabet oli pitkä nainen, lähes kaksimetrinen, ei kansasta mitään tiennyt. Ei kyllä Kata-riinakaan. Katariina teki saman tempun kuin Elisabet hänelle, otti perilliset, lapsenlapset Alek-santerin ja Nikolain haltuunsa. Kun Katariina pettyi valistus-ajatuksiinsa ja jätti maaorjat va-pauttamatta, eivät heitä vapaut-taneet Aleksanteri I eikä Nikolai I:kään, vasta Aleksanteri II.

- Tämän päivän ihmisten on vaikea tajuta, miten hitaasti tieto kulki. Juuri niin nopeasti kuin laiva merellä ja ratsumies maal-la. Vastatuuli pysäytti laivan. Ratsulähettejä piti olla vähin-tään kaksi rinnan, jotta ainakin toinen pääsi perille. Tieto Lis-sabonin maanjäristyksestä 1755 tuli Katariinalle toista kuukautta myöhässä.

Skandaalikeisarinna?

Perimätieto on liittänyt rehe-vän Katariinan olemukseen runsaasti eroottisia juttuja. Nii-tä kerrottiin Suomessa tutusta Kaisa-keisarinnasta jo hänen oman aikanaan; hyvänen aika, nainen valtaistuimella ja (mu-ka) vapaa elämään kuten tah-too. [Eihän tällainen äimistely ole vieläkään kadonnut.]- Kata-riinalla oli tiettävästi kaksitoista rakastajaa. Tällaiset suhteet oli-vat ajan julkinen tapa. Johonkin

Ranskan hoviin rinnastaen hän oli aika kiltti tyttö. Sopimaton-ta kuitenkin oli miesten ylelli-nen lahjominen palveluksistaan. 60 000 maaorjasielua kiitoksek-si muutaman vuoden suhteesta. Olisi hän miehiä vähemmälläkin saanut. Pannut riviin ja ottanut sieltä. Mutta skandaalikeisarin-nan takaa olen läytänyt hienon, laajasti sivistyneen ihmisen. Pettymykset saivat hänet sitten luopumaan valistusaatteistaan ja tekivät hänestä piittaamattoman, julman hallitsijan.

Minkä verran Romanovin keisarihuoneessa lopulta oli py-hää venäläistä verta, kun prin-sessoja oli naitu Saksan ruhti-nashuoneista? No, Paavali III:n, Katariinan pojan, isä nyt kuiten-kaan ei ollut keisari Pietari, jo-ka itse muuten oli isän puolelta saksalainen, vaan ruhtinas Sal-tykov, vanhaa venäläistä juurta.

Entä jos Katariina oli in-horealisti? kysyttiin yleisöstä. Tajusi, että orjainvapautukses-ta saattaisi seurata vedenpaisu-mus, kuten Ranskan Ludvig XV kohdaltaan ennusti? Toistuuko historia nyt Venäjällä?- Voiko tämän historianopiskelun pe-rusteella ymmärtää Venäjää? kysyi Jarmo Virmavirta.- Minä ainakaan en ymmärrä, kirjailija vastasi nöyrästi.

Romaani Katariina-keisarin-nasta on näkökulmaltaan sillä tavoin eurooppalainen, että se hyvin sopisi kansainvälisille markkinoille. Kirjailija kuiten-kin tähdensi, että suomalaisella kirjailijalla on aina historiasta kirjoittaessaan Suomi ja Ruotsi silmänurkassaan. Tähän aja-tukseen sopi illan suomalainen musiikkikin, mezzosopraano Ann-Mari Heinon Asta Ollilan säestyksellä esittämät Tuijotin tulehen kauan (Kuula, Leino), Charlottan aaria (Rautavaaran Aleksis Kivi-ooppera), Var det en dröm (Sibelius, Wecksell)

Yrjö Larmola

Ei Venäjä ollut yksin. Ro-manovin sukuun naitiin suku-polvesta toiseen saksalaisia prinsessoja. Katariina I tosin oli alkuaan lättiläinen palveli-jatar, ruotsalaisen rakuunan les-ki, Pietari I:n suosikki. Ruotsin kruununprinssi, sitten kuningas Adolf Fredrik oli Katariina II:n eno, Ruotsin Kustaa III oli serk-ku.

Onko tästä autenttista lähteistöä?

Kirjoittiko Katariina todella muistelmansa? Sonninen tahtoi tietää.- Muistelmat ovat käsit-teenä hänen aikaansa nuorempi, kirjailija vastasi.- Muistiinpa-noja keisarinna teki. Kaikkein parhaiten häntä avaa persoo-nallisuutena hänen kirjeenvaih-tonsa ajan filosofien, Voltairen, Diderot'n, muiden merkkihen-kilöiden kanssa. Niiden kautta menen hänen henkilöönsä niin syvälle kuin pystyn. Kirjailija-na väittelen hänen kanssaan. En suinkaan hyväksy hänen mie-lipiteitään enkä ratkaisujaan. Keisarinna puolustautuu. Meno on niin kiivasta, että onneksi asun yksin. Keisarinna matkus-ti kaiken aikaa, pääkaupunkien Pietarin ja Moskovan väliä, Pih-kova, Kiev... Niin teki Elisa-betkin, edeltäjä, jakautunut per-soona, julma ja syvästi uskon-nollinen, tuhannen hengen mat-kaseurue aina mukana... (Ihan kuin Strasbourg ja Bryssel nyt!

Romanovin sukuun naitiin sukupolvesta toiseen saksalaisia prinsessoja. Katariina I tosin oli alkuaan lättiläinen palvelijatar, ruotsalaisen rakuunan leski, Pietari I:n suosikki. Ruotsin kruununprinssi, sitten kuningas Adolf Fredrik oli Katariina II:n eno, Ruotsin Kustaa III oli serkku.

suomalaistenkin keisarinna



nn Klubin harrastukset esit-täytyvät uusille ja vanhoille jä-senille klubin tiloissa tiistaina 2.10.2012 alkaen klo 18.00.

Klubilehdestä ja viikkokir-jeistä olet varmaan havainnut, että klubin harrastustoiminta on hyvin monipuolista ja aktii-vista. Kuoro ja orkesterit ovat harrastuksista näkyvimpiä. Nii-den ohella klubissa toimii lähes kaksikymmentä harrastuspiiriä.

Nyt sinulla on hyvä tilaisuus tulla tutustumaan klubin laajaan harrastustoimintaan ja eri akti-viteettien vetäjiin yhdellä ker-

taa. Esittelypisteissä saat tietoa kunkin harrastuspiirin tulevas-ta toiminnasta sekä tavoitteista. Voit myös antaa palautetta sekä esittää ideoita toiminnan kehit-tämiseksi.

Buffet-ruokailumahdolli-suus on tarjolla klo 17.30 alka-en. Jos ruokailet, muista ilmoit-tautua etukäteen klubin verkko-sivujen kautta tai klubimestaril-le. Tervetuloa!

Jari KarpakkaHarrastustoimikunnan puheen-

johtaja

Harrastusten ilta 2.10.2012 klo 18.00

Matineann 26.10. (pe) 19.00. Klubin puhallinorkesterin konsertti-tanssiaiset. Teemana Erik Lind-ström ja Ossi Runne. Kapelli-mestari Paul Jaavamo. Konser-tin jälkeen illallinen ja tanssia orkesterin tahdittamana.

Illan juontaja Aarno Cron-vall ja isäntä Timo Kivi-Kos-kinen

Ilmoittautumisohjeet syksyn ensimmäisessä tiedotteessa.

8.12. (la) 14.00. Iltapäivämati-nea suomalaisen musiikin, Jean Sibeliuksen syntymäpäivän ja Suomalaisen Klubin puhallin-orkesterin 10-vuotistaipaleen merkeissä. Luvassa monipuo-lista suomalaista musiikkia ja

Sibelius-aiheinen puheenvuoro sekä mukavaa yhdessä oloa pie-nen purtavan kera.

Matinean juontaa Aarno Cronvall

Ilmoittautumisohjeet syksyn tiedotteessa.

nn Klubi-illassa muistel-laan olympiavuotta 1952, jolloin Helsinki urheiltiin maailmankartalle

Aarre Merikannon ni-mimerkillä "Teräs" vuoden 1940 Helsingin olympia-laisiin säveltämä Olympia-marssi voitti sävellyskil-pailun. Se kuitenkin kajah-ti vasta vuonna 1952, kun Olympialaiset vihdoin saa-tiin Helsinkiin.

Tämän sävellyksen alku-peräisten nuottien pohjalta kirjoitti Puhallinorkesterim-me kapellimestari Paul Jaa-vamo sovituksen orkesterille keväällä 2011 esitettäväksi Purjehduksen Olympialuok-kien avoimien EM-kisojen avajaisissa. Nuotit ovat nyt Klubin arkistossa.

Nyt panostus tuotti uutta tulosta, kun Klubi muisteli 1952 kisoja.

Olympia kisojen viral-linen purjehdusvastaavan, Merenkävijät ry:n varastosta löytyi se alkuperäinen pal-kintopalli, jolla purjehduk-sen mitalit jaettiin vuonna 1952. Tämän suuren pal-kintokorokkeen ympärillä Olympia-Fanfaari orkeste-rimme toimesta taas kerran soi. Oli suuri kunnia saada soittaa Klubilaisille tämä sä-vellys.

Timo Kivi-Koskinen

Klubi-ilta.

Helsingin olympialaisten 5.5m-luokan voittaja, ame-rikkalainen, Britton Chance on juuri nousemassa miehis-töineen palkintokorokkeelle Merenkävijät ry:n Särkällä.Vuonna 2011 kuollut Chan-ce kävi useamman kerran Suomessa, ja hän auttoi suo-malaisia nuoria purjehtijoita monin eri tavoin.KUVA Britton Chancen arkisto



Jälleen kerran runsaslukui-nen joukko Klubin golfhar-rastajia saapui perinteiseen talvigolf-iltaan herättele-mään sisäistä golfkärpästään talvihorroksesta. Ilta sujui mukavassa hengessä ja eteni hyväksi havaitun kaavan mu-kaisesti eli ennen puttikisaa puheenvuoro annettiin illan vieraalle.

nn Esitelmässään ”Ympäris-töongelmasta golfkeskukseksi” Tapiola Golf Oy:n toimitusjoh-taja Pertti Itkonen toi elävästi esille tämän paljon puhuttaneen kenttäprojektin eri vaiheita eri näkökulmista. Illan aikana saim-me kuulla mm. kuinka tämän Kehä II:n sisäpuolelle vanhan kaatopaikan päälle rakennetta-van kentän toteutus poikkeaa syrjäseutujen kangasmetsiin to-teutettavista hankkeista. Lisäk-si turvallisuusseikat ja totutusta poikkeava rahoitusmalli herätti-vät illan mittaan paljon keskus-telua yleisön keskuudessa.

Valitettavan usein kuulee ihmisten pitävän golfkenttää enemmän ympäristöhaittana, kuin kauniina ja hoidettuna viheralueena, jota katsellessa varmasti monen ei-golfarinkin

silmä lepää. Tapiola Golf lie-nee kuitenkin osoitus siitä, että golfkenttää voidaan pitää myös ympäristötekona.

Haasteista huolimatta raken-nustyöt kentällä näkyvät kuiten-kin edistyvän kovaa vauhtia ja tätä kirjoittaessani (huhtikuun lopulla) kentän muodot ovat jo selvästi havaittavissa. Suuret kiitokset Pertille ja menestystä hankkeen loppuun saattamises-sa. Jäämme innolla odottamaan lopputulosta.

Perinteinen puttikisa sai jäl-leen arvoisensa päätöksen, kun voittajan selvittämiseksi tarvit-

tiin playoff. Tässä jännitysnäy-telmässä vanha konkari vei voi-ton ja ”musta hevonen” eli illan puhujavieras joutui taipumaan.

Omastani ja toimikunnan puolesta kiitokset Asko Arkko-lalle ja Jusa Laurilalle sekä tie-tysti sponsoreillemme Pohjola, Bosweel, Suomen PGA ja Suo-men golfliitto.

Miellyttävää golfkesää kaikille!Jussi Papinniemi

TALVIGOLF-ILTA 7.3.2012

Tulokset:

Jens Stormbom 19 pist. (playoff)Pertti Itkonen 19 pist.Jokke Liusvaara ja Rauli Askolin (jaettu sija) 18 pist.

Parikilpailun voittivat Reijo Harden & Jari Kettinen 34 pist.

Pertti Itkonen (Tapiolan Golfin toimitusjohtaja ja illan esiintyjä) sekä Asko Arkkola (vasemmalla). Kuva Kalevi Suortti.

Maaliskuun jazz-illassa esiintyivät (vasemmalta) Seppo Hovi, piano, Pekka Sarmanto, basso, Antti Sarpila, klarinetti, Jartsa Karvonen, rummut ja Pekka Toivanen, tenorisaksofoni ja klarinetti.

Yleisö seuraa hymyillen, kun Ari Valjakka (vas) ja Antti Sarpila esiintyvät Tutti frutin huumassa. Kuvat Jarmo Heinonen

Jazz-ilta 9.3.2012

Oikeuspolitiikan ilta 15.3.2012.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen (vasemmalla) puhui aiheesta perus- ja ihmisoikeuksien kehitys Suomessa. Oikealla oikeuspolitiikan illan isäntä Risto Uoti. Kuva Jarmo Heinonen



Seniorilounasesitelmässä 19.3.2012 Helsingin yliopis-ton neurologian professo-ri Timo Erkinjuntti kertoi muistisairauksista. Läsnä oli poikkeuksellisen runsaasti klubiveljiä, lähes sata.

nn Muistisairaudet ovat laaja ryhmä aivojen sairauksia, joita voidaan pitää kansallisena ter-veyshaasteena. Niitä sairastaa Suomessa 240 000 potilasta, joista työikäisiä on n.10 000. Tavallisia eteneviä muistisai-rauksia ovat Alzheimerin tauti, joka vastaa n. 70% kaikista de-mentioista, aivoverenkiertosai-raudesta johtuva muistisairaus n.20% ja muut aivojen rappeu-tumasairaudet 10%.

Muistitoimintoihin kuuluu aisti-informaation valikointi tarkkaavaisuuden avulla, sen käsittely työmuistissa sekä tal-lentaminen ja hakeminen säi-lömuistista. Muistin toimintaa häiritsevät monet tekijät, ku-ten väsymys, uupumus, stressi, kiputilat, masennus, jännitys keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet ja alkoholi. Valtaosa koetuista muistihäiriöistä on hyvänlaatuisia eivätkä merkitse muistisairautta.

Häiritsevien muistihäiri-öiden syyt tulee aina selvittää. Muistisairauksien varhaisella diagnostiikalla voidaan hoi-taa parannettavat tilat, hidas-taa muistisairauden etenemistä ja pidentää omatoimista aikaa kotiolosuhteissa. Tutkimuksiin kuuluu huolellinen esitieto-

jen otto ja läheisen haastattelu, kliininen tutkiminen, muistin ja tiedonkäsittelyn sekä käytöksen arviointi. Laboratoriotutkimuk-set ja aivojen kuvantamistut-kimukset ovat tarpeen. Näiden perusteella arvioidaan jatkotoi-menpiteet (seuranta tai passitus muistipoliklinikalle).

Muistisairauksien diag-nosointi ja hoidon arviointi edellyttävät erityisosaamista ja kokemusta. Tämän vuoksi tutkimukset ja hoidon seuran-ta tulee keskittää asiaan erityi-sesti perehtyneisiin yksiköihin, esimerkiksi alueellisiin muis-tipoliklinikoihin. Neuropsy-kologinen tutkimus ja aivojen magneettitutkimus ovat ensi-sijaisia tutkimuksia etsittäessä muistosairauksille ominaisia piirteitä. Alzheimerin taudissa aivojen sisemmän ohimolohkon

surkastuminen havaitaan mag-neettikuvauksissa, aivo-selkä-ydinnesteen proteiinimuutoksia ja geenivirheitä voidaan myös tutkia.

Muistisairauksien hoito on viime vuosina kehittynyt hui-masti. Esimerkiksi Alzheimerin taudin oireenmukaiseen hoi-toon on olemassa useita lääk-keitä. Lääkehoidon ensisijaisina tavoitteina ovat potilaan kogni-tion ja omatoimisuuden ylläpi-täminen, tilan vakiinnuttaminen ja käytösoireiden lievittäminen. Lääkehoidosta on hyötyä vain silloin, kun se on osa hoidon laajaa kokonaisuutta. Siihen kuuluu vaaratekijöiden ja oheis-sairauksien hoito, mielialan ja käytösoireiden hoito ja koko-naisvaltainen kuntoutus, ohjaus ja tuki.

Aivoterveyteen sijoittami-nen kannattaa. Muistisairauk-sien riskiä kohottavat aivove-renkiertosairaudet, kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli, ylipaino diabetes, masennus ja pään vammat. Niiden riskiä alentavat koulutus, liikunta, henkinen ja sosiaalinen aktiivi-suus, antioksidantit, kalaöljyt, verenpaine- ja kolesterolilääk-keet. Näiden avulla voidaan muodostaa ”aivoterveyden si-joitussalkku”, johon viisaasti sijoittamalla voidaan aivoterve-yttä edistää.

Juhani Juntunen

MUISTIPULMIA – HUOLTOON VAI HOITOON

Classic Jazz & Dinner 29.9.2012 klo 19.00 Suomalaisella klubilla*

Suomen PerinneJazz ry:n toiminta alkaa hyväs-sä yhteishengessä Klubin ja klubilaisten kanssa. Illan aikana esitellään yhdistys, nimetään kaksikunniajäsentä, nautitaan juhlaillallinen ja kuun-nellaan svengaavaa musiikkia.

Ohjelmassa esiintyy Klubin jazztrio: Pekka Sarmanto, Jartsa Karvonen jaSeppo Hovi feat. Pentti Lasanen ja Markku Johansson.Laulusolistina svengailee jazzlegenda Kari Fall. Kahvimusiikkia soittaa DRB Swing Band. Illalliskortin hinta 70 euroa ja sen maksa-minen on samalla pöytävaraus. Maksu suoritetaan tilille A´la Carhu Oy FI45 8024 0710 092128 ja viestikenttään merkintä esim. Virtanen 2 hlö 29.9. Hintaan sisältyy konsertin ohjelma sekä kolmen ruokalajin gourmet-illallinen.

Swinging at the Savoy 20.10. 2012 klo 16.00 Savoy-teatterissa

Svengissä mukana Suomen PerinneJazz ry sekä tapahtumajärjestäjä Montteeri Oy. Tämä on yhdistyksen ensimmäinen julkinen konsertti-ilta. Se on kaksiosainen. Ensim-mäisellä puoliajalla kuuntelemme Suomalaisen Klubin jazz-kvintettiä: Antti Sarpila, Pekka Toivanen, Pekka Sarmanto, Jartsa Karvonen, Seppo Hovi feat. Erik Lindström 90 v.

Toisella puoliajalla lavalle nousee Pentti Lasanen Big Swing solistinaan Annimaria Rinne. Ravintolassa ja aulassa soittaa ennen konserttia, väliajalla ja konsertin jäl-keen vielä nimeämättömiä svengaavia bändejä.

Classic Jazz & Dinner

?



”Päätin ryhtyä taidemaalariksi”

Maisema kosketti katsojaa klubiveljemme, kuvataiteilija Antti Virkkusen näyttelys-sä, jonka hän oli ripustanut maaliskuussa 2012 ANT gal-leryyn, Museokadulle ja jota hän esitteli vaimonsa kanssa klubilaisille 20.3. Kevätpäi-väntasaus sopi hienosti näyt-telyn tunnelmaan.nn Kosketus oli häkellyttävä, koska vain seitsemän vuotta sit-ten Antti Virkkunen tarttui en-simmäistä kertaa siveltimeen. Sitä ennen hän oli ollut aivan muissa töissä, viimeksi raken-nusyrityksen toimitusjohtajana. Nyt hän on ammattitaiteilija, jolla on oma työhuone Arabian-rannassa. Hänellä on säännölli-nen työaika. Hän maalaa joka

päivä, ellei ole pohjustamassa kankaitaan ja virittämässä niitä kiilakehyksiin tai etsimässä uu-sia aiheita ympäristöstään.

Antti Virkkunen osallistui Klubin omien kuvataiteilijoiden näyttelyyn huhtikuussa 2011. Siihen hän toi yhden Alfa-Art taideoppilaitoksen opinnäyte-töistään, jossa punapukuinen tyttönen seisoo uhmakkaana synkeässä leipäjonossa. Monet klubilaiset ja heidän vieraansa saattavat vieläkin muistaa tuon työn. Mielissä ovat varmaankin myös ne dramaattiset talviso-tamaalaukset, joita Antti Virk-kunen oli esitellyt aikaisemmin ANT galleryssa.

Tähän näyttelyyn Antti Virk-

kunen oli viime kesän ja syksyn aikana hakenut virikkeitä Vie-nan-Karjalasta, Volgan Venäjäl-tä ja Keski-Euroopasta, mutta myös Etelä-Afrikasta ja Atlantin takaa, New Yorkista sekä ilta-auringon punaamista Helsingin kortteleista. Esillä oli 18 maa-lausta.

Kuinka tämä on mahdollista?

Kuvataiteilija Antti Virkkunen vastaa: "Olen koko ikäni ym-märtänyt, että ihminen ei elä pelkästään leivästä. Elämässä on paljon muitakin ulottuvuuk-sia ja se on rikkaampaa, jos ha-luaa ja uskaltaa nähdä näihin ulottuvuuksiin. Olen myös pit-

Klubilaisia tutustumassa ”Maiseman kosketus”-näyttelyyn ANT galleryssa. Vasemmalta Jorma ja Tuula Hä-mäläinen, Antti ja Eeva-Liisa Virkkunen sekä Weijo Pitkänen. Kuva Elias Iirola.

Antti Virkkusen teos ”Oi nouse Suomi”. Kuva Antti Virkkunen

kään uskonut voivani edetä tai-teessa johonkin pisteeseen.

Noin seitsemän vuotta siten aloin pohtia taiteilijaksi ryhty-mistä. Halusin sitä. Olin aina ihaillut kirjailijoita ja maalarei-ta. Ajatus siitä, että itse olisin sellainen, tuntui upealta. Vähi-tellen ääni sisälläni voimistui. Aloin konkreettisesti suunnitel-la asiaa. Oli kuitenkin vaikeata päättää, halusinko kirjailijaksi vai maalariksi. Maalaaminen oli minulle täysin tuntematon alue, enhän ollut eläissäni maalannut mitään joitakin koulun säälittä-viä vesivärikokeiluja lukuun ot-tamatta. Sen sijaan tiesin osaa-vani kirjoittaa ja sekin tuntui houkuttelevalta.

Pohdintojen lopputulos oli se, että päätin ryhtyä taidemaa-lariksi. En hetkeäkään ajatel-lut maalaamista harrastuksena, vaan halusin luoda kokonaan uutta elämänuraa ja kilpailla ammattilaisten sarjassa. Olin siihen mennessä tehnyt 33-vuo-tisen työuran rakennusteollisuu-dessa, viimeisimmät 19 vuotta rakennusyrityksen toimitusjoh-tajana. Se oli hienoa ja antoi-saa aikaa. Nyt kuitenkin halusin jotain ihan muuta. Kun sopiva tilaisuus tuli, lopetin ansiotyöni, vuokrasin työhuoneen ja han-kin maalaustarvikkeita. Tammi-kuussa 2005 sitten tartuin en-simmäistä kertaa siveltimeen. Siitä se alkoi."

"Maalaan yksinkertaisesti siksi, että olen seurannut sydä-meni ääntä, joka on kehottanut ryhtymään maalariksi. Tunnen tehneeni oikean ratkaisun. Olen maalaamisessani aito ja rehel-linen. Maalaan vain sitä, mitä oikeasti haluan. Maalaan asioi-ta, jotka ovat minulle tärkeitä ja joihin minulla on jokin tunnesi-de. Haluan herättää katsojassa tunteita, ajatuksia ja elämyksiä. Yritän saada hänet näkemään asioita, joita hän ei ehkä ole no-teerannut."

Weijo Pitkänen



Klubin gastronomisen ker-hon kevätretki suuntautui Göteborgiin, Atlantin tarjo-amiin merenelävien kiehto-vaan kaupunkiin. Kävimme myös tutustumassa ruotsalai-seen klubitoimintaan. Vuon-na 1769 perustettu The Royal Bachelors´ Club otti meidät lämpimästi vastaan.

nn Klubin perustivat aikoi-naan parikymmentä nuorta miestä biljardinpeluu mieles-sään. Kaikki olivat tuolloin poi-kamiehiä ja monet heistä juuril-taan skotteja ja englantilaisia.

Nyt klubi on toiminut vuo-desta 1969 lähtien entisessä Ruotsin laivanvarustajien yhdis-tyksen talossa Skyttegatanilla. Koko hieno, arvokkaasti sisus-tettu talo on jäsenten käytössä. Sen on piirtänyt göteborilainen Arvid Bjerke englantilaisen tyy-

lin mukaisesti.Jäseniä on tuhatkunta,

useimmat bisnesmiehiä. Naiset eivät pääse jäseniksi, ja heitä näkee täällä muutenkin vähän. Pari kertaa vuodessa naiset kut-sutaan syömään ja klubi-iltaan. Näin kävi myös meidän vierai-lupäivänämme. Merikapteeni Antti Parkkinen katsoi menoa hyväksyvästi ja totesi, että kyllä tuollaisia naisia kelpaa päästä sisään.

"Säilymme miesten klubina"

Klubuilla on iso ruokasali, baa-ri, biljardi, kirjasto, viinikellari ja muutama muu elegantti tila kuten Jahtihuone, Itä-Intialai-nen huone, Gustavilainen huone ja Kuninkaan huone. Ja tietysti Varustamohuone.

Käyntimme kummina toimi

Lars Holmström ja isäntänä klu-bin puheenjohtaja Robert Sinc-lair, alunperin skottilaista sukua hänkin.

Isäntien puheesta selvisi, et-tä The Royal Bachelors´ Club tulee säilymään miesten klubi-na hamaan tulevaisuuteen, että jäsenistöstä löytyy kohtuullisen paljon varhaisen keski-iän saa-vuttaneita miehiä, että klubilla on oma snapsi, jonka koostu-musta ei suostuta paljastamaan (hyvältä se maistui), että jäsenet ovat ylpeitä keittiöstään, ja et-tä klubitiloja vuokrataan myös ulkopuolisille erilaisia juhlia varten.

Ilo irti kauppahallissa

Ennen klubiin tutustumista 12 ruokaretkeläistä söivät maitta-van lounaan Sjömagasiinissa, sataman lähellä entisessä Itä-

Ruokaretki Göteborgiin

Lasse Ruuskanen (vas.) luovutti yhdessä Jorma Hämäläisen ja Jari Karpakan kanssa Suomalaisen Klubin viirin isännillemme Lars Holmströmille ja Robert Sinclairille. Kuva Jouni Päivölä.

Intian kauppaseuran varasto-rakennuksessa. Mieleeen jäi-vät kalawallenberg ja paistettu meriantura. Viehettävän paikan kulinaarinen taso kelpasi kron-keleillekin klubiveljille.

Illallinen nautittiin paljon mainostetussa, Michelinin-kin huomioimassa ravintola Fondissa. Kallis paikka, jonka smakmenyyn hinta/laatutaso ei yllytä käymään uudelleen.

Seuraava päivä olikin sit-ten yhtä juhlaa. Monipuolisen kauppahallin Feskekörkaniin tutustuminen huipentui toisen kerroksen bistron ostereihin. Ruotsalaiset osterit hakkasivat mennen tullen ranskalaiset, joi-ta molempia maistelimme.

Jos suositella saa, menkää-pä vaikka pitkälle lauantailou-naalle Fiskekrogenin ravinto-laan (Lilla Torget 1). Jo alku-palat riittävät useimmille sen kuuluisasta merenantipöydästä. Ruuskasen Lassen ja Hämäläi-sen Jorman mielessä pyörivät monta vuorokautta niin taval-liset katkaravut kuin savuste-tut sellaiset, meriravut, suurten rapujen kynnet, usealla taval-la valmistetut sillit ja silakat. Myös graavi lohi upposi jo mel-ko kylläisiin miehiin.

Pekka Ritvos

Klubin sääntömääräinen kevätkokous pidettiin 22.3.2012. Paikalla oli kah-deksankymmentä klubin jäsentä. Klubin puheenjoh-taja Johannes Koroma ava-si kokouksen ja luonnehti klubin menneen vuoden toimintaa hyvin vilkkaaksi. Kyseessä oli myös klubin 135. toimintavuosi. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Johannes Koro-man ehdotuksesta kunniapu-heenjohtaja Martti Enäjärvi. Tämä kutsui kokouksen sih-teeriksi klubin sihteeri Inkeri Lohiveden.

nn Toimintakertomus, joka jaettiin kirjallisesti kokoukses-sa, hyväksyttiin yksimielisesti. Talous- ja hallintotoimikunnan puheenjohtaja ja klubin johto-kunnan jäsen Jarmo Pekkala esitteli kokouksen osanottajille klubin tuloslaskelman ja taseen. Tilinpäätös osoitti 5 576,99 € alijäämää.

Klubi eli erityisesti vuoden toisella puoliskolla tiukan talou-den aikaa. Niin kutsuttu yläkel-lari kunnostettiin klubitiloiksi. Ilmastoinnin korjaukset piden-sivät kesätaukoa, jolloin vuok-ratulot jäivät lähes 100 000 € budjetoitua pienemmäksi. Ti-lojen kunnostamisen johdosta vuokria on voitu korottaa.

Yläkellarin kunnostus mak-settiin klubin kassavaroista. Tila otettiin välittömästi eri harras-tusryhmien käyttöön tervetul-leena laajennuksena.

Tilintarkastajat esittivät lau-sunnossaan tilinpäätöksen vah-vistamista ja vastuuvapauden myöntämistä tilivelvollisille. Kokous vahvisti tilinpäätök-sen ja myönsi yksimielisesti vastuuvapauden johtokunnalle, toiminnanjohtajalle ja muille ti-li- ja vastuuvelvollisille vuoden 2011 toiminnasta.

Klubin johtokunta ehdotti kevätkokoukselle, että ansioi-tunut Klubin jäsen, Timo Tu-runen valitaan kunniajäseneksi. Keskeisenä perusteluna johto-kunnan esitykselle oli Timo Tu-rusen aktiivinen ja asiantunteva toiminta johtokunnan jäsenenä Klubin talouden tervehdyttä-miseksi sekä menestyksellises-ti toteutetut Klubin kiinteistön omistukseen ja saneeraukseen liittyneet operaatiot. Kevätko-kous päätti yksimielisesti kutsua Timo Turusen klubin kunniajä-seneksi.

Kokouksen päätteeksi vuo-den alusta toiminnanjohtajan tehtävät vastaanottanut Raimo Ilveskero kertoi kokemuksis-taan klubin palveluksessa.

Kalevi Suortti

Helsingin Suomalainen klubi ry:n kevätkokous



Vielä pari vuotta sitten Pekka Haavisto oli useimmille yksi monista ministeritehtävissä vierailleista poliitikoista, kan-sanedustaja ja entinen Vih-reiden puoluejohtaja. Asettu-essaan ehdolle presidentin-vaaleihin hän joutui muiden ehdokkaiden tapaan totaa-lisen läpivalaisun kohteeksi. Vaalikampanjan aikana ker-rattiin moneen otteeseen se-kä hänen poliittiset ansionsa että hänen henkilökohtainen elämänsäkin. Pekka Haavisto tuli tutuksi herrasmiesmäi-senä, kansainvälisiin asioihin keskittyvänä poliitikkona, joka asuu rekisteröidyssä parisuhteessa Ecuadorista kotoisin olevan Nexar Anto-nio Floresin kanssa.

nn Vaaleissa Haavisto yllätti ja nousi vaalien ensimmäisel-lä kierroksella toiseksi. Toisella kierroksella hän sai yli miljoo-na ääntä, kun Sauli Niinistö tu-li valituksi runsaalla 1 800 000 äänellä.

Pekka Haavisto toimi nuo-rempana useiden vihreää liikettä lähellä olevien lehtien päätoi-mittajana. Hän on ollut kansan-edustajana vuosina 1987-95 ja uudelleen vuodesta 2007 lähti-en. Vuosina 1995-99 Haavisto toimi Lipposen ensimmäisen hallituksen ympäristö- ja kehi-tysministerinä. Hänellä on ollut lukuisia kansainvälisiä tehtä-viä. Haavisto johti 2000-luvun alussa YK:n ympäristöohjelman tutkimusryhmiä useissa maissa, osallistui EU:n Sudanin eri-

tyisedustajana Darfurin rauhan-sopimuksen neuvotteluihin sekä toimi YK:n erityisasiantuntijana Darfurin kriisissä.

Presidentinvaalikampanjas-saan hän profiloi itseään odo-tetusti ulkopolitiikan osaajana.

Suurlähettiläs Antti Lassila ohjasti illan isäntänä vierastam-me käsittelemään ulkopolitiikan laajaa aluetta erityisesti Yhdys-valtojen, Venäjän ja tietenkin Suomen kannalta. Näin tapah-tuikin. Tosin Pekka Haavisto kosketteli kansanvälistä poli-tiikkaa varsin vapaalla otteella ja laajasti.

Ymmärrettävää oli, että hän pysähtyi aluksi myös koti-maan politiikkaan. Vihreät kun

ovat mukana vajaa vuosi sitten muodostetussa Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallitukses-sa. Haaviston mukaan hallitus syntyi pakkotilanteessa. Jos tä-tä, viimeiseksi vaihtoehdoksikin kutsuttua, koalitiota ei olisi saa-tu aikaan, olisi jouduttu vähem-mistöhallitukseen ja varsin no-peasti uusiin vaaleihin. Hänen mukaansa Kataisen ”six pack” on yllättänyt monet päätöksen-tekokyvyllään. Niin sanotun ke-hysriihen ratkaisut olivat tästä hyvä esimerkki. Hallitus on li-säksi käynnistänyt monia pitkä-vaikutteisia, rakenteisiin puuttu-via hankkeita ja mm. työmark-kinoilla on hallituksen tuella saatu aikaan työmarkkinakent-

PEKKA HAAVISTO ulkopoliittisen illan vieraana

tää rauhoittava raamisopimus.Kotimaisen ulkopolitiikan

ajankohtaisena kysymyksenä Haavisto nosti esille hallituksen Afganistan-selonteon. Hänen mielestään lopullisen ratkaisun löytyminen Afganistanissa ei ole helppoa. Suomella on Af-ganistanissa nyt vajaat 200 so-tilasta. Parhaillaan pohditaan aikataulua, jolla omat joukkom-me voitaisiin maasta kotiuttaa. Kansannousun merkkejä esiin-tyy Afganistanissa yhä enem-män. Jos jotakin rajumpaa alkaa tapahtua, kansainvälisten jouk-kojen nopea lähtö on edessä, Haavisto arvioi.

Johannes Koroma kysyi, miten Afganistanin tilanne ke-hittyy, jos kaikki kansainväliset joukot lähtevät maasta. Haavis-to vastasi, että USA ei hänen mielestään tule sallimaan mis-sään oloissa, että Afganistan ja-kautuisi kahteen hallintopiiriin. Janne Virkkusta taasen kiinnos-ti, että olisiko YK:n ISAF-ope-raatiossa mukana 41 maata, jos vaarana ei olisi Pakistanin räjäh-täminen. Haavisto piti ajatusta oikeansuuntaisena. Hän totesi mm., että Pakistanin potenti-aalinen ydinase pelottaa ja että Afganistanin vuoret ovat pakis-tanilaisten viimeinen ”pakotie”.

Kylmän sodan päätyttyä Eu-roopan kartta koki isoja muu-toksia. Kaikissa tapauksissa ne eivät tapahtuneet rauhanomai-sesti, mistä hän mainitsi esi-merkkinä Jugoslavian hajoami-sen. Maatahan pidettiin itäisen

Euroopan länsimaisimpana jo ennen rautaesiripun kaatumista. Myös jugoslaaveilla itsellään oli hyvin länsimainen fiilis, Haa-visto muistutti. Tähän liittyen ja omiin kokemuksiinsa viitaten hän totesikin, että kansalaisten keskuudessa vallitsi Balkanilla melkoinen ihmetys silloin, kun lännen Nato ryhtyi lopettamaan kriisiä ilmapommituksin. Serbi-an ja Kosovon riidat ovat Haa-viston mukaan merkki siitä, että itä/länsi-asetelmaa ei ole kyetty täysin poistamaan vieläkään Eu-roopasta. Vastakkainasettelulle ovat tarjonneet aineksia myös Baltian maiden Nato-jäsenyys sekä USA:n ohjuspuolustusjär-jestelmä sijoittuminen Euroop-paan.

USA:n suhteessa Euroop-paan Pekka Haavisto on näh-nyt hienoisia muutoksia. Hänen mielestään USA:ssa on vallalla ajatus, että Euroopan tulisi pär-jätä aiempaa enemmän omillaan turvallisuuspoliittisissa kysy-myksissä. USA:han ei osallis-tunut Euroopan maiden rinnalla Libyan kriisiin liittyviin operaa-tioihin. Haavisto totesi, että Li-byan operaatiosta Eurooppa sel-visi nipin napin. Hän ennakoi,

että vastaavanlaisia tilanteita saattaa nousta esiin muuallakin, kuten Syyriassa.

Kun USA on korostanut, että Euroopan on saatava omat asiansa järjestykseen, se on Haaviston mielestä tarkoittanut myös sotilaallista ulottuvuutta.

Haavisto kertoi, että hänel-lä on USA:n tavoin pessimisti-nen kuva EU:n ulkopolitiikasta ja ennen muuta siitä, löytääkö EU itselleen ylipäätään yhtenäi-sen ulkopoliittisen linjan. Britit pyrkivät dominoimaan ja kun vastaavasti saksalaiset koros-tavat, että kaikki jäävät heidän harteilleen, ”vanhat asetelmat” tuntuvat olevan vallalla, Haavis-to pohdiskeli.

Antti Lassila muistutti, et-tä EU:n korkea edustajakin, siis ”ulkoministeri”, on todennut Unionin ulkopolitiikan olevan edelleen jäsenmaiden ulkopoli-tiikan konsensus.

Venäjää ja Kiinaa arvioides-saan Haavisto totesi, että hän on ihaillut Saksan kykyä ylläpitää EU-konseptin rinnalla aktiivisia suhteita sekä Venäjään että Kii-naan. Näillä kummallakin maal-la on oma taloudellinen strate-giansa. Venäjä nojaa edelleen luonnonvaroihinsa, kun taas Kiinassa on vallalla optimisti-nen, innovaatioihin tukeutuva strategia. Kuva ei ole kuiten-kaan näin mustavalkoinen, sillä venäläisiä startup-yrityksiä siir-tyy koko ajan Suomen kautta Kalifornian Piilaaksoon, Haa-visto täydensi.

Pekka Haavisto. Kuva Arto Toivanen

Haavisto kertoi, että hänellä on USA:n tavoin pessimistinen kuva EU:n ulkopolitiikasta



USA:n läsnäolo Kiinan lä-heisyydessä vahvistuu Haavis-ton mukaan koko ajan. USA:n ja Kiinan välisen kasvavan kaupan ongelmana on kuitenkin Kiinan valuutan väärä arvo. Siitä huo-limatta Haavisto katsoo, että Kiina on stabiili kumppani, kun Venäjään liittyy edelleen epäs-tabiiliuksia.

Kiinaa arvioidessaan Haa-visto totesi, että merkille pan-tavaa on maan voimakkaasti vahvistunut läsnäolo Afrikassa. Hän ei kuitenkaan pidä ongel-mana Kiinan vahvistumista, vaan enemmänkin Euroopan poissaoloa.

Venäjän näkymät tuntuivat kiinnostavan kuulijakuntaa ko-vasti. Haavisto katsoi, että Ve-näjän kahdet vaalit (duuma ja presidentinvaalit) olivat venä-läisille frustroiva kokemus. To-dellisen vaikuttamisen mahdol-lisuuteen ei oikein uskota. Jaak-ko Iloniemi totesi tähän, että Venäjän tyytymättömien joukko on ilman aitoa ohjelmaa ja to-dellisia johtajia. Iloniemi viittasi tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan venäläiset eivät usko, että edessä olisi suunnan muutos sen enempää parempaan kuin autoritäärisempäänkään suun-taan.

Pekka Haavisto vastasi myös itse esittämäänsä kysy-mykseen, voisiko ”arabikevät” toteutua Venäjällä. Hänen mu-kaansa kaikki on mahdollista. Erot kehittyvien kaupunkiseu-tujen sekä köyhien ja margina-

lisoituvien reuna-alueiden vä-lillä kasvavat koko ajan, mikä voi lisätä riskiä liikehdinnälle, Haavisto arvioi.

Puheenvuoronsa lopuksi Haavisto otti esille kansainvä-liset organisaatiot. Hän totesi, että nykyisin yhä harvemmat pitävät YK:ta tahona, jossa ratkotaan maailman ongelmat. Hän kuitenkin korosti, että ei ole olemassa toista organisaatiota, jossa olisivat mukana sekä isot (Venäjä ja USA) että sellaiset maat, kuten Kuuba ja Korean Demokraattinen Tasavalta (Poh-jois-Korea).

YK:n rinnalle on noussut uusia yhteisöjä, kuten G7- ja G20-maat. Niiden fokus on ku-tienkin korostetusti globaalin talouden asioissa. Viime aikoi-na on myös alueellisten järjes-töjen, kuten Afrikan Unioni ja Arabiliitto, merkitys kasvanut, Haavisto totesi. Näillä molem-milla on ollut myös tärkeä rooli rauhanturva-asioissa ja alueel-listen kriisien selvittämisessä. YK:n entisen pääsihteerin, Esi-merkiksi YK:n entisen pääsih-teerin Kofi Annanin mandaatti Syyrian kriisiin tuli sekä YK:lta että Arabiliitolta. Haavisto ko-

rosti, että Suomen tulisi osaltan-sa huolehtia YK:n ohella suh-teistaan alueliittoihin.

Pekka Haavisto otti esil-le myös Suomen pyrkimyksen päästä YK:n turvallisuusneu-voston vaihtuvaksi jäseneksi. Hänen mukaan yhtä tärkeää kuin paikan saaminen, on se, minkä roolin Suomi turvaneu-voston jäsenenä tulisi ottamaan. Tämä ei ole Haaviston helppo asia ratkaistavaksi näinä aikoi-na.

Aivan lopuksi Pekka Haa-visto puuttui omasta mielestään ”vakioteemaansa”. Hän totesi, että Suomen edustustojen, suur-lähetystöjen verkoston, tulevai-suudesta puhutaan tällä hetkellä kovasti. Osaksi tämä keskuste-lu liittyy valtion säästötoimiin, mutta yhtäältä on kyse Suomen edustustojen tehtävistä, sijoitte-lusta sekä toiminnan luonteesta. Pekka Haaviston mielestä Suo-men pitäisi nyt panostaa ”pien-lähettiläisiin” raskaiden suurlä-hetystöjen sijasta.

”Pienlähettiläät” olisivat liikkuvia suurlähettiläitä, joil-la varmistetaan Suomen poliit-tinen läsnäolo meille tärkeissä maissa ja kaupungeissa. Perin-teisen diplomatian tehtävien ohella lähettiläät osallistuvat nykyisin yhä enemmän mm. viennin edistämiseen, mikä hei-jastuu myös henkilöihin koh-distuviin odotuksiin, Haavisto arvioi.

Kalevi Suortti

Lähes näillä alkusanoilla toi-vottivat kulttuuritoimikun-nan puheenjohtaja Henrik Lamberg ja toimikunnan jä-sen Seppo Hovi pitkän bussin täyttäneet musikaalinnälkäi-set matkailijat kohti Lahtea. Lahdessa meitä odotti Caba-ret. Mutta matkustetaanpas ensin Lahteen. Lähtö oli klo 10.30. lauantaiaamuna 24. maaliskuuta. Ilma oli sen ver-ran suttuinen, ettei yhtään harmittanut istahtaa bussiin ja sieltä tiirailla räntäsadetta sen sijaan, että olisi itse istu-nut ratin takana mökkitiellä.

nn 60 hengen bussi oli kahta vailla täysi. Flunssa oli viime hetkellä jättänyt yhden paris-kunnan kotia sitä vällyjen alle potemaan. Matka taittui jou-tuisasti. Henrik toivotti joukon tervetulleeksi kulttuurimatkalle Lahden Kaupunginteatteriin ja kertoi leppoisasti matkan aika-taulusta ja sisällöstä. Mikrofo-ni vaihtui Sepolle, joka asian-tuntevasti ja asiaankuuluvin letkauksin johdatti kuulijakun-nan oopperan, operetin ja musi-kaalin syntyajoista nykyaikaan

saaden matkaajat vakuuttu-maan siitä, ettei ooppera aina merkitse sitä, että nainen saa puukoniskun selkäänsä ja kir-kuu niin vimmatusti. Saimme jo etukäteen alustusta Cabaret-musikaalin syntysijoilta – siis 1920-luvun Berliinistä. Berlii-nistä oli tuolloin muodostunut Saksan vapaamielisin tieteiden, taiteiden ja kulttuurin keskus, jonne virtasi taiteilijoita myös muualta Euroopasta. Seppo va-listi meitä myös itse Cabaret-musikaalin synnystä: Perustana oli Englantilais-amerikkalaisen kirjailijan Christopher Isher-woodin kirjoittamat kaksi oma-elämäkerrallista kirjaa, Berlin stories, 1930-luvun Berliinistä. Jäähyväiset Berliinille toimi in-noittajana Cabaret-musikaalil-le. Joe Masterhoff kirjoitti siitä musikaaliversion, jonka sävelsi ja sanoitti taitava parivaljakko John Kander ja Fred Ebb. Musi-kaaliversio Cabaret kantaesitet-tiin Broadwayllä vuonna 1966. Suomeksi musikaali esitettiin ensimmäisen kerran Tampereen Teatterissa vuonna 1970.

Vuonna 1972 Liza Minelli ja Cabaret keräsi yhteensä pe-räti kahdeksan Oscar-palkintoa Bob Fossen ohjaamasta musi-kaaliversioon perustuvasta elo-kuvasta.

Henrik ja Seppo väittivät va-linneensa juuri kyseisen päivän musikaaliesitykselle; tulihan mainittu Liza Minellin tähdit-tämä Cabaret-elokuva samana iltana Ylen Teema-kanavalta. ”Sehän on katsottava”, kuhis-tiin bussissa.

Bussi kaarsi komean beto-nirakennuksen eteen ennen kel-lo kahtatoista. Sillä välin, kun Henrik kipaisi hakemassa pi-letit, muu joukko asetteli pääl-lysvaatteitaan istuimilleen. Li-put jaettiin bussissa. Siirryttiin pienessä tihkusateessa teatterin aulaan ja lämpiöön kahville / drinkille. Klo 12.50 kutsuttiin yleisöä paikoilleen. Meillä kai-killa olikin mainiot permanto-paikat.

Kello 13.00 Sali pimeni ja näyttämöltä työntyi esiin valo-kirjaimin sana Cabaret. Samalla hetkellä kaikui seremoniames-

willkommenbienvenuewelcome

tervetuloa

Alueellisten järjestöjen, kuten Afrikan Unioni ja Arabiliitto, merkitys kasvanut

Ulkopoliittinen ilta



tari Jorma Uotisen matala basso juuri tuon otsikon sanoin toi-vottaen teatteriyleisön tervetul-leeksi seuraamaan Cabaret-mu-sikaalia. Jorma Uotinen vastasi myös upeasta koreografiasta. Kapellimestarina toimi Seppo Hovin Bumtsi-Bum –kaveri- näin hän sen bussissa ilmoitti- Jari Puhakka.

Kabaree on sekoitus esitys-tä, politiikkaa, taidetta, laulua ja tanssia maustettuna reilulla tujauksella erotiikkaa.

Nähty esitys oli täynnä taita-vaa liikunnallista ilottelua ja va-pautunutta upeaa, paikoin erit-täinkin taitavaa laulamista. Esi-tystä vei ihmiskohtalosta toiseen

seremoniamestari, joka kom-mentoi illan tapahtumia pure-valla satiirillaan. Päähenkilöitä nähdyssä versiossa seremonia-mestarin lisäksi olivat vanhempi juutalaisherra, hedelmäkauppias herra Schults ja hänen rakastet-tunsa neiti Kost sekä englanti-lainen ylempään keskiluokkaan kuuluva neiti Sally Bowles, joka oli tullut 19-vuotiaana Berliiniin ja päätynyt esiintymään paikal-lisessa kabareessa. Amerikka-lainen kirjailijanalku Clifford Bradshaw, jonka oli houkutellut Berliiniin sen vapaamielinen il-mapiiri, sattui saamaan asunnon samaisesta hotellista, jossa neiti Bowleskin asusti. Arvaahan sen,

mitä siitä seurasi. Säihkettä ja säpinää riitti.

Heistä ja vähäpukeisista sukka-nauhaliivitanssijattarista ja bo-xereihin pukeutuneista salskeis-ta nuorukaisista, jotka kaikki esittivät osansa sillä hartaudella, mikä siihen liittyi, oli Uotinen ja ohjaaja Maarit Pyökäri kutoneet iloisen ja vallattoman Berliiniin 1920-30-luvulle sijoittuvan tari-nan. Esitys palautti mieliimme myös, kuinka Hitlerin Saksa al-koi nostaa päätään 1930-luvun alkupuolella ja kuinka se alkoi vaikuttaa juutalaisyhteisöön ja ei-toivottuihin henkilöihin.

Hyvin jaksoimme seurata tuon kaksi ja puolituntisen ilot-

Kuva Lahden Kaupunginteatterin Cabaret-esitteestä.

telun.Puoli neljän jälkeen, muu-

taman vieraaseen bussiin ek-syneen veljen (liekö mieli seurannut sukkanauhaliivejä) löydettyä omaan bussiimme, suuntasimme keulan kohti ete-lää. Iloisesta puheensorinasta jäi sellainen mieli, että kansa oli tyytyväinen näkemäänsä ja kuulemaansa.

Nälkä alkoi jo kurnia vat-sassa, kun oli tähän asti selvitty aamupalalla ja väliaikakahveilla ja se vain yltyi, kun Henrik ker-toi, mitä meitä odotti upeassa Hirvihaaran kartanon seisovassa pöydässä.

Ennen viittä olimme jo ruo-

kapöydän ääressä. NEXT Hotel Hirvivaaran kartano oli avattu varta vasten meitä varten. Sen ainutlaatuinen ja huolella enti-söity miljöö huokui historiaa. Sen Rotisseurs-keittiö oli val-mistanut meille alkupaloiksi makoisia salaatteja, sillijäädy-kettä ym.. Uunilohi ja/tai por-saanpaisti sooseineen kera jäl-kiruokien antoi loppumatkalle raukean olon.

Paluumatkalla innostui his-toriaa vapaasti harrastava veli Jouni Vainio valottamaan mie-lenkiintoisesti cabaret-ajan eloa ja maailmanmenoa.

Helsinkiin tultuamme jäi yk-si ja toinenkin tyytyväinen mat-

kaaja matkan varrella eri pysä-keille huikaten bussista hypä-tessään, että tällaiselle reissulle tulemme toistekin, jos vaan jär-jestetään!

Tähän ajatukseen oli help-po allekirjoittaneenkin yhtyä ja jäädä odottamaan seuraavaa kutsua!

Suuret kiitokset Henrikille ja Sepolle mainiosta konseptis-ta, jonka uskon toimivan toiste-kin. Olen vakuuttunut, että koko musikaaliseurue yhtyy näihin kiitoksiin.

Jälkikäteen tehtäväksi saaneena

Rainer ’Friba’ Friberg

5352Helsingin Suomalainen KlubiHelsingin Suomalainen Klubi

Kyberturvallisuus on koko yhteiskunnan asia

nn Kyberuhka on maailmanlaa-juisesti noussut uudeksi uhkaksi perinteisten rinnalle ja sitä pide-tään yhtenä keskeisimpänä uhka-na kansalliselle turvallisuudelle ja kansantaloudelle. Uhkatekijät jae-taan pääosin kahteen kategoriaan: valtiollisiin ja ei-valtiollisiin. En-siksi mainittuun lukeutuu asevoi-mat, tiedusteluorganisaatiot sekä valtioiden tukemia ja/tai suojaa-mia ryhmittymiä, kun taas toiseen verkkorikolliset, terroristit ja niin kutsutut haktivistit. Valtiollisten toimijoiden tavoitteet ovat usein poliittisia ja/tai sotilaallisia. Verk-korikollisuus puolestaan kohdis-tuu usein yrityksiin, tutkimusla-boratorioihin tai yksilöihin joko teollisuusvakoiluna tai suorina yrityksinä varastaa rahaa. Syma-ntecin arvion mukaan verkkori-kollisuuden aiheuttamat taloudel-liset tappiot ovat vuositasolla noin $388 miljardin dollarin luokkaa.

Kyberterrorismilla tarkoitetaan sekä toimintaa, jossa terroristit hyödyntävät kyberavaruutta pro-pagandaan, kouluttamiseen, tie-donvälitykseen ja rekrytointiin, että toimintaa, jossa fyysisessä maailmassa tapahtuvan terrori-iskun vaikutuksia yritetään saa-da aikaan kyberavaruuden kautta. Haktivismi puolestaan on ilmiö, jossa anonyymisesti toimivat teki-jät tekevät tihutöitä jonkun väite-tyn idealistisen näkemyksen hen-gessä. Aate jää usein häilyväksi; tavoitteena on todennäköisesti yleensä vaan huomion saaminen mediassa.

Kansalliset kyberturvallisuus- strategiat

Monet valtiot ovat osaltaan laa-tineet kansallisen kyberturvalli-suusstrategian vastatakseen kas-vavaan kyberuhkaan. Strategioi-

Illan esitelmöitsijä Tekniikan tohtori Catharina Candolin pääesikunnasta. Kuva Jarmo Heinonen

Länsimaalaisen yhteiskun-nan toiminta perustuu verk-koihin ja järjestelmiin. Ky-beravaruuden kautta kulkee rahaliikennettä, sen avulla ohjataan teollisuusohjausjär-jestelmiä sekä ylläpidetään kriittistä infrastruktuuria, sillä tuetaan verkostoavus-teista puolustusjärjestelmää, ja siinä kommunikoidaan tuttujen tai tuntemattomien-kin kanssa maantieteelli-sestä sijainnista huolimatta. Kyberavaruudesta on tullut nykyisen elämäntapamme mahdollistaja. Kyberavaruu-den kautta on myös masinoi-tu vallankaappauksia, sabo-toitu ydinlaitoksia, koordi-noitu terrorihyökkäyksiä ja varastettu rahaa. Yhteiskun-nan toimintaa vaarantaa niin kutsuttu kyberuhka.



sakramentti” halutessaan kuvata hieman juhlavammalla tavalla Suomalaisen Klubin keskuste-luperinnettä.

Miksi Suomi käytti vakoilijoita ja kuinka se tehtiin?

Tietokirjailija Mikko Porva-li täsmensi käsitteitä. Vakoilun tehtävänä on ylläpitää tilanne-kuvaa maan sotilaalliselle ja po-liittiselle johdolle. Se tapahtuu viidellä toisiinsa kytkeytyvällä menetelmällä: (1) Avoimet läh-teet (OSINT), joihin kuuluvat erilaiset lehdet ja muut kirjalli-set lähteet sekä diplomaattinen toiminta kokonaisuudessaan, (2) Ilmakuvaus (IMINT), joka oli varsin hyvällä tolalla jatko-sodan aikana, (3) Radiotiedus-telu (SIGINT)- Partio Hokin

asevelvollisuusikäiset radistit rekrytoitiin suoraan Savonlin-nassa sijainneesta viestintäkou-lutuksesta. Suomessa kehitettyä kyynel-radiota käyttivät jatko-sodassa kaukopartiomiehet otta-essaan yhteyttä Päämajaan. (4) Kaukotiedustelu jalan, erillinen pataljoona 4 (Reconnaissan-ce) sekä (5) Asiamiestiedustelu (HUMINT).

Viimeksi mainittu tarkoitti vakoilua ja vakoojakoulutusta.

Sitä harjoitettiin tietysti mo-lemmilla puolilla, Suomessa ja Neuvostoliitossa. Koska siihen liittyi suuria henkilökohtaisia ja poliittisia riskejä, juuri se oli sodan aikana ja sen jälkei-sissä poikkeusoloissa erityisen salaista ja luottamuksellista.

Sodan synkät varjot ulottuivat vuosikymmenten päähän eivät-kä kaikki yksityiskohdat tule varmaan koskaan julkisuuteen. Moni on vaiennut loppuun saak-ka.

Nyt Mikko Porvali on omis-sa tutkimuksissaan raottanut tä-tä salaisuuksien verhoa ”tasa-painoisella ja huolellisella taval-la”, kuten ulkoministeri Erkki Tuomioja asian ilmaisi arvioi-dessaan Vakoojakoulu-kirjaa pi-an sen ilmestyttyä.

Kömmähdyksiäkin tietys-ti sattui puolin ja toisin. Niistä Porvali kertoi pari anekdoottia, molemmat vihollisen puolelle sattuneita.

”Eräs desantti oli päässyt Helsinkiin saakka ja matkusti suomalaisessa asepuvussa täy-dessä ratikassa, kunnes 6-vuoti-as poika huomasi, etteihän sillä ollut rähinäremmiä. Käry kävi.”

”Samoin tapahtui niille kah-delle ylikersantille, jotka olivat pukeutuneet aivan ohjesäännön mukaisesti ja puhuivat hyvää suomea, mutta valpas rajavar-tiomies huomaisi papereita tar-kistaessaan, että maahan olivat pyrkimässä Johan Ludvig Rune-berg ja Sakari Topelius. Nimet saattoivat olla vakoiluhistorian legendaa, mutta käry kävi kui-tenkin.”

Jatkosodassa suomalaiset ottivat jo 1941 suuren määrän sotavankeja. Kun kielitaitoisis-ta vakoojista (asiamiehistä) oli huutava puute, alettiin etsiä so-pivia henkilöitä sotavankien ri-

”Koneella ei haeta. Tulkaa itse pois.”

Rikoskomisario Mikko Porvali kirjaillassa 2.4.2012

Tietokirjailija, rikoskomisario Mikko Porvali selostamassa päämajan asiamiestiedustelua jatkosodassa. Kuva: Jarmo Heinonen

den ratkaisuissa päädytään hy-vin samankaltaisiin ajatuksiin ja rakenteisiin:

Poikkihallinnollisen yhteis-työn merkitystä korostetaan, ottaen huomioon niin julkisen kuin yksityisen sektorin.

Kansainväliseen yhteistyö-hön tulee panostaa, sillä kyber-toiminta ei tunne rajoja ja toi-minta on maailmanlaajuista. Li-säksi ystävälliset valtiot voivat avustaa hyökkäyksen kohteena olevaa valtiota.

Lainsäädäntöä tulee tarkas-tella niin kansallisella kuin kan-sainvälisellä tasolla.

Poliittisella tasolla toimivan neuvoa antavan elimen sekä operatiivisen tason kyberturval-lisuuskeskuksen perustaminen nousee lähes jokaisessa strate-giassa esille.

Tutkimus- ja kehittämistyö-hön tulee panostaa.

Koulutukseen ja tietämyk-seen tulee panostaa kaikilla ta-soilla.

Eroavaisuudet puolestaan ovat pitkälti terminologiassa ja laajuudessa. Jotkut strategiat rajaavat kyberavaruuden lähes-tulkoon puhtaasti Internettiin, kun taas toiset laajentavat sitä koskettamaan myös yhteiskun-nan ja kriittisen infrastruktuurin kokonaisuudessaan.

Suomi laatii parhaillaan oman kansallisen kyberturval-lisuusstrategian Turvallisuus- ja puolustusasiainkomitean joh-dossa. Tavoitteena on, että Suo-mi vuonna 2016 on yksi maail-

man johtavia maita kyberturval-lisuuden kehittämisessä.

Myös sodankäynti siirtyy kyberavaruuteen

Kyberpuolustus on kybertur-vallisuuden maanpuolustuksel-linen osa-alue. Kyberavaruus on tunnistettu toimintaympä-ristöksi siinä missä maa, meri, ilma ja avaruuskin. Esimerkik-si jo Georgian sodassa vuonna 2008 toteutettiin perinteisten sotaoperaatioiden lisäksi myös tietoverkko-operaatioita.

Kyberpuolustuksen kehit-täminen nähdään usein pienen teknologisesti kehittyneen val-tion kannalta kustannustehok-kaana mahdollisuutena vah-ventaa omaa uskottavaa maan-puolustuskykyään. Se ei vaadi kalliita materiaali-investointeja. Sen sijaan ihmisten osaamiseen ja verkostoitumiseen on panos-tettava. Tämä edellyttää yhteis-toimintaa muiden viranomais-ten sekä yksityisen sektorin kanssa. Suomella onkin pitkä perinne poikkihallinnollisesta yhteistyöstä, kattaen myös yk-sityisen sektorin, tiedemaail-man ja yhdistykset. Erityisesti yhdistykset ovat tärkeässä roo-lissa yhteiskunnan toimijoiden ja tekijöiden verkostojen luomi-sessa. Yhdessä tekemällä ver-kostoituneesti olemme vahvoja myös kyberuhkan edessä!

Catharina Candolin

Kyberturvallisuus

Vakoilu on hengenvaaral-lista. Siitä huolimatta kaikki valtiot ovat kautta aikojen harjoittaneet sitä niin rauhan kuin sodan oloissa. Kohta-lokkainta se on niille, jotka paljastuvat. Sota-aikana kiinni joutuminen merkitsee lähes poikkeuksetta kuole-mantuomiota- eivätkä kiin-niottajat juuri tunne sääliä, kun maanpetturista puriste-taan viimeinenkin tiedonjy-vänen ennen teloitusta.

nn Kevään kolmannen kir-jaillan vieras, oikeustieteen maisteri, rikoskomisario Mikko Porvali (s. 1980) on kahdessa Suomea koskevassa sotahisto-riallisessa kirjassaan (Vakoo-jakoulu- Päämajan asiamies-tiedustelu jatkosodassa, Atena 2010, ja Operaatio Hokki- Pää-majan vaiettu kaukopartio, Ate-na 2011) välttänyt sensaatio-hakuisten seikkailukertomus-ten houkutuksen ja keskittynyt poikkeuksellisen harvinaisen lähdeaineistonsa pohjalta sel-vittämään lukijoilleen, kuinka vakoilu- ja tiedustelutoiminta järjestettiin sotaoloissa, lähinnä jatkosodan aikana. Jälkimmäi-nen kirja oli viime syksynä eh-dokkaana Tieto-Finlandia pal-kinnon saajaksi.

Kirjailijavieras osasi ottaa yleisönsä. Hän tiesi puhuvan-sa ”fennomanian parhaita pe-rinteitä kunnioittavassa klubis-sa”. Hän ei kylläkään maininnut sanaa konversatsiooni, mutta käytti ilmaisua ”seurustelu-



veistä. Vakoilijat puettiin usein vihollisen asepukuihin. Tehtävä oli vaikea ja riskialtis, vaikka valintakriteerit olivat selvät:

”Antibolshevistinen maail-mankuva oli ehdoton edellytys. Syillä ei ollut väliä. Mielikuvi-tuksella, eläytymis- ja sopeutu-miskyvyillä sekä näyttelijänlah-joilla oli merkitystä. Boheemi ja itsevarma oli parempi kuin jäykkä sotilastyyppi. Piti löy-tää semmoisia, jotka vannovat mustan valkoiseksi.”

”Kun oikea sotavanki löy-tyi, kaikki hänen paperinsa pol-tettiin hänen nähtensä.”

Tietokirjailija Mikko Porva-lin sanoille löytyy uskottavaa kaikupohjaa siitä, että hänen isoisänsä Antti Porvali toimi tiedustelu-upseerina ja koulut-tajana Äänislinnan Tiedusteli-jainkoulussa. Koulua koskeva materiaali on tuhottu, mutta Antti Porvali onnistui säilyttä-mään koulutusohjelman, jota Mikko Porvali on voinut hyö-dyntää Vakoojakoulu-kirjas-saan. Lisäksi hänellä on ollut käytössään Partio-Hokin partio-päiväkirja, jonka alkuperäistä, luutnantti Antti Porvalin käsin kirjoittamaa versiota säilytetään Kansallisarkistossa.

Kävi myös selväksi, et-tä kouluttaessaan sotavankeja vakoilutehtäviin Suomi rikkoi kahta kansainvälisoikeudellis-ta sopimusta. Toisessa (Haagin sopimuksessa vuodelta 1907) kielletään vihollisen asepuvun käyttö sotatoimiin, ja toisessa

Biljardipäällikkö Ahto Alander julkistaa kilpailun tulokset. Kuva Veikko Hannula.

Biljardiottelu Lappeenrannan Kerhoa vastaan Klubilla

nn Vuonna 1950 alkaneen perinteen mukaisesti kohtasivat Lap-peenrannan Kerho ja Helsingin Suomalainen Klubi nyt 63:n kerran biljardiottelussa

Tällä kertaa oli Kerho parempi voitoin 12-10

POINTCOOL -SERVICE OY

Pointcool - Service OyKonetie 1

04300 TuusulaPuh. 09-8387 420Fax 09-8387 4220

e-mail. [email protected]

Suurkeittiölaitteiden ja kylmäkalusteiden huolto pääkaupunkiseudulla

selvää, ettei vihollisen puolelle voisi enää määrätä lehtotehtä-viä. Joukko oli autuaan tietä-mätön siitä, että sota päättyi. Li-säksi partio oli jo aikaisemmin joutunut jakautumaan ja kät-kemään korkeaan kuumeeseen sairastuneen johtajansa kaptee-ni Ilmari Honkasen selustaan. Sitä ennen oli Pääesikunnasta tullut tyly käsky: ”Koneella ei haeta. Tulkaa itse pois.”

Lopulta sissilentäjien joh-taja Erkki Jauri päätti, ettei viimeisille lennoille kysyttäisi lupia ylempää, sillä niissä olo-suhteissa niitä ei myönnettäi-si, ja lähti omalla vastuullaan noutamaan kapteeni Honkasen ja hänen turvakseen jätetyt par-tiomiehet.

Kuvaus tästä viimeisestä lennosta on Mikko Porvalin Hokki-kirjan dramaattisimpia. ”Synkeässä yössä, vain yhden merkkilyhdyn valossa, kelluke nousi vajaan metrin juuri sou-tuveneen kohdalla. Nyt se riit-ti, sillä onni oli myötä: koneen vasen kelluke suhahti veneessä istuneiden miesten välistä.”

Weijo Pitkänen

(Geneven sopimuksessa vuo-delta 1929) kielletään sotavan-kien käyttö sotaponnistuksiin. Käytännössä sopimuksia rikot-tiin molemmin puolin.

Osasto Raski

Kirjaillan häkellyttävin kohta liittyi mielestäni valokuvaan, joka esitti huolellisesti salattua ja suojeltua, liikkuvaa tieduste-lukeskusta, jota johti jatkosodan aikana vakoojakoulutuksen keskushenkilö, kapteeni Reino Raski.

Mikko Porvali esitteli kaik-ki seitsemän kuvassa istuvaa Osasto Raskin kouluttajaa, jois-ta vain yksi oli aktiiviupseeri. Samassa yhteydessä hän viittasi myös Suomen ja Saksan tarvi-kekauppaan. Suomi tarvitsi vil-jaa, Saksa teräksen jalostukseen käytettävää raaka-ainetta, jota löytyi Lieksasta. Jäi sellainen vaikutelma, että osasto Raskiin kuuluvat kaksi geologia olivat suorittamassa muutakin kuin sotatoimiin liittyvää vakoilija-koulutusta. Heti sodan jälkeen tarina olisi tietysti ollut ns. kuu-maa tavaraa. Nyt aika oli jo teh-nyt tehtävänsä.

Tietokirjailija Porvali esit-ti- hyvin varovaisesti- sellai-sen johtopäätöksen, ettei osasto Raskin kaltaista toimintayksik-köä olisi saatu kootuksi ammat-tisotilaista, vaan se oli mahdol-lista vain asevelvollisuusarmei-jan piirissä.

Operaatio Hokki

Kirjaillassa jäi vain maininnan varaan Mikko Porvalin uusin, sotahistoriallisesti merkittävä tietoteos, Operaatio Hokki. Si-tä ei voi pitää vakoiluun kes-kittyneen illan varsinaisena puutteena. Hokkihan oli uhka-rohkea sotilasoperaatio, jonka tavoitteena oli häiritä ja viime kädessä katkaista puna-armei-jan huoltoreitti tuhoamalla Pet-roskoin ratapiha kaukana jatko-sodan viimeisten päivien rinta-man takana. Tehtävä ei onnis-tunut suunnitelmien mukaises-sa muodossa, mutta vihollisen kuljetuksia onnistuttiin kuiten-kin häiritsemään. Operaatiossa tulivat mielenkiintoisella taval-la esille kaikki vakoilutehtävään liittyvät riskit ja kauhut. Tehtävä oli huippusalainen. Kiinnijää-minen olisi merkinnyt varmaa kuolemaa.

Pahin uhkista oli se, et-tä operaatio jatkui, vaikka 4.9.1944 klo 6.10 tuli ilmoitus 21. Prikaatin 9. komppaniaan, joka oli valmistautunut vastaan-ottamaan vihollisen puolelta omille linjoille pyrkivän parti-on, että ”Suomen ja Neuvos-toliiton hallitukset ovat allekir-joittaneet aseleposopimuksen ja kaikki vihollisuudet lopetetaan tänä aamuna klo 7.00”.

Tieto aselevosta ei saapunut ajoissa partio Hokille. Aselevon myötä ilmavoimat käskettiin lentokieltoon, ja muutoinkin oli

Vakoojakoulutusta



Digikamera-ja luontokuvaus-kerho on järjestänyt kevään aikana kaksi tilaisuutta. Helmikuussa keskityimme klubiveljien omiin kuviin. Tapio Karjalainen vei meidät huikeiden matkakuvien ja –kertomusten mukana ek-soottisiin ja kuvauksellisiin matkakohteisiin. Samana iltana Pertti Salolainen avasi meille laajan kuvagallerian-sa kohdasta ”lintumaailman värikkäät pikkupörriäiset eli kolibrit”.

nn Tapion kuljetti meitä Huip-puvuorilta Afrikan eläinsafarei-den kautta aina Etelämantereel-le asti. Maailman luonnon mo-nimuotoisuus tuli kuvista esille hienolla tavalla. Kuivat arot ja ikijää loivat kukin oman väri-maailmansa. Olosuhteet, joissa fauna ja flora hakee itselleen selviytymisen eväitä on moni-nainen. Tähän juttuun liittyvä kuva on Tapio Karjalaisen ot-tama ja on nimeltään ”Back to the colony”.

Kolibrien maailma on oma lukunsa. Niiden koko vaihtelee lajista riippuen 6-20 cm välillä. Pienimmät eivät kokonsa puo-

lesta juurikaan poikkea isois-ta mehiläisistä. Siipien nopeus (15-80 lyöntikertaa sekunnissa) on uskomaton. Se mahdollistaa täydellisen pysähtymisen mettä tarjoavan kukan ääreen. Pertin kuvat antoivat erinomaisen joh-datuksen kolibrien maailmaan.

Huhtikuussa vieraanamme oli arvostettu lehti- ja reportaa-sikuvaaja Hannes Heikura. Yli neljäkymmentähenkinen osan-ottajajoukko sai vaikuttavan johdatuksen valokuvien maail-maan ja niiden taakse. Hannes Heikura on työskennellyt pa-

KAMERAPIIRI PYÖRII

rikymmentä vuotta Helsingin Sanomien kuvaajana. Tällä het-kellä hän toimii free lancerina ja on saanut Valtion taiteilija-apurahan. Hän on yksi palki-tuimpia valokuvaajia maassam-me. Ansioluetteloon sisältyy lukuisia Vuoden lehtikuvaaja-

ja Vuoden lehtikuvapalkintoja. Hän on voittanut Fotofinlandian (2008) ja hänelle on myönnetty Suomen Kuvalehden Journalis-tipalkinto. Lehtikuvaajalle tämä arvostettu palkinto on myön-netty Hannes Heikuran (2006) lisäksi vain kerran – Kalle Kul-

tala (1980).Lehtikuvaajana Heikura ko-

rostaa kuvan aitoutta. Hän ei arvosta hyvääkään kuvaa, jos tilanne on järjestetty. Hän ta-paa käyttää teleobjektiivia, jol-loin hän voi kuvata kohdettaan kauempaa. Tällöin syvyysterä-vyys korostuu ja kohde erottuu taustastaan paremmin. Heikura ei käytä jalustaa eikä salamaa. Monet lehtikuvaajat ovat sitä mieltä, että kuvaajan kädenjälki ei saa erottua. Heikura on toista mieltä. Hänelle on suuri mer-kitys sillä, että kuva ilmentää hänen tapaansa nähdä asioita. Kuva on hänen henkilökohtai-nen tulkintansa tilanteesta.

Hannes Heikura on julkais-sut kaksi kirjaa: ”Valokuvia –Photographs” ja ”Dark Zone”. Hänellä on ollut myös kolme valokuvanäyttelyä vuosina 2005,-08 ja-11.

Vaikuttava esitys viritti osanottajien keskuudessa vilk-kaan keskustelun.

Kalevi Suortti

Kuva Tapio Karjalainen



Helsingin Suomalaisen Klu-bin Sikarikerho on kaikille klubiveljille avoin harrastus-jaos, jonka tavoitteena on li-sätä asiasta kiinnostuneiden klubiveljien sikaritietoutta, sekä luoda mahdollisuuk-sia ja puitteita klubiveljien keskinäiseen kanssakäymi-seen klubihengessä sikaria poltellen.

nn Yläkellarin harrastustilojen (Alahuone) valmistuttua viime syksyllä on Klubin Sikarikerho kokoontunut kuukausittain si-karihuoneella vapaamuotoisesti tai vaihtuvien teemailtojen mer-keissä. Teemoina on ollut mm. portviinien ja tummien oluiden maistelua sekä Kuuban mat-kailuun ja sikarifestivaaleihin liittyviä alustuksia, niin omin

voimin kuin asiantuntijavierai-lijoidenkin kanssa toteutettuna. Keväällä on järjestetty myös ha-vannalaisilta KirjaClubilla sekä Tallinnan päiväretki. Järjestäm-me myös sikarien yhteishankin-toja muutaman kerran vuodessa. Klubin Sikarikerhon ohjelmasta tiedotetaan tarkemmin sähkö-postilistalle ilmoittautuneita.

Jo perinteeksi muodostunut Tallinnan päiväretki toteutet-tiin lauantaina 14. huhtikuuta 17 klubiveljen voimin. Keli oli koleahko, mutta säätä uhmaten ryhmämme Tallinnaan saavut-tuamme ja lounasta odotellessa suoritti ensin kiertoajelun ja-kä-velyn Laululavalle ja Kadrior-gin alueelle. Maittava lounas ja jälkiruokasikarit nautittiin tällä kertaa ravintola Dominicissa vanhassa kaupungissa. Lounaal-

le valitut viinit esitteli isäntäm-me Kari Rekola. Tämän jälkeen suunnattiin ostoksille ja naut-timaan Tallinnan La Casa del Habanon vieraanvaraisuudesta. Paluumatka taittui onnistuneen päivän jälkeen veljellisen seu-ranpidon merkeissä Tallinkin business loungessa. Seuraavan huhtikuun matkasuunnitelmassa on Pietarin viikonloppumatka ja tutustuminen paikalliseen sika-rikulttuuriin ja-harrastajiin.

Klubin Sikarikerho toivottaa kaikki aiheesta kiinnostuneet klubiveljet mukaan toimintaan. Lisätietoja ja sähköpostilistalle liittyminen osoitteessa

[email protected].

Heikki Pitkänen

Klubin Sikarikerhon kuulumisia

Kuva Heikki Pitkänen

Ministeri Henna Virkkunen. Kuva Jarmo heinonen

Huhtikuun ministerilounaalla klubin vieraana oli hallin-toja kuntaministeri Henna Virkkunen. Puheenvuoronsa teemana oli meitä jokaista koskettava kuntauudistus. Ei siis ihme, että paikalle oli saapunut salintäyteinen yleisö.

nn Kuntauudistushanke on parhaillaan lausuntovaiheessa. Ministeriö on kysynyt kunnilta halukkuutta osallistua seudulli-sesti toteutettaviin kuntaliitos-selvityksiin. Lähes 300 maam-me 336 kunnasta jätti määrä-aikaan mennessä lausuntonsa.

Noin puolet kunnista ilmoitti, ettei halua osallistua tällaisiin selvityshankkeisiin. Optimisti näkee kuitenkin asian niin, että puolet maamme kunnista haluaa selvittää, millä tavoin varmis-tetaan parhaiten hyvinvointiyh-teiskunnan tulevaisuus muuttu-

Ongelmat tiedetty- ratkaisuja siirretty



vissa oloissa.Läsnäolijat saattoivat ha-

vaita, että kuntaministeri Virk-kunen kuuluu ainakin tässä asi-assa ehdottomasti kehitysopti-mistien joukkoon. Hän tunnusti itsekin olevansa hankkeesta hy-vin innostunut.

Henna Virkkunen muistutti, että kuntakeskustelua on käy-ty aika ajoin. Puoli vuosisataa sitten, 1960-luvulla, ryhdyttiin puuhaamaan ns. suurta kunta-uudistusta. Sen tavoitteena oli päästä 315 kuntaan. Ajateltu ei kuitenkaan pitänyt, sillä ”ta-voitteeseen” päästään vasta ensi vuonna. Vuonna 2005 aloitettiin ns. Paras-hanke, joka keskittyi kunta- ja palvelurakenteen uu-distamiseen. Hanke perustui vapaaehtoisuuteen. Se tuotti joitakin hyviä tuloksia mm. Sa-lon, Hämeenlinnan ja Kouvolan seuduilla. Tahti kuitenkin hiipui vuosikymmenen lopulla.

Tämän hallituksen ajama laaja kuntauudistus on jatkoa Paras-hankkeelle. Uudistuksen tavoitteena on vahvoihin perus-kuntiin pohjautuva elinvoimai-nen kuntarakenne.

Virkkunen alleviivasi, et-tä perustelut nykyiselle kunta-uudistushankkeelle ovat aivan samat, mitä ne ovat olleet ai-kaisemminkin. Väestö ikään-tyy vauhdilla. Julkinen talous kiristyy. Mukaan on tullut sy-vä, kansainvälinen talouskriisi. Osin sen heijastumana maam-me kauppatase on kääntynyt alijäämäiseksi. Monilla teolli-

Veteraani- ja maanpuolustusilta 19.4.2012

Veteraanituunusta kantavia klubiveljiä illan kuuniavieraina. Kuva Arto Toivanen

sinaisten hyvinvointipalvelujen ohella ovat maankäyttöön, kaa-voitukseen ja verotukseen liit-tyvät kysymykset, Virkkunen arvioi.

Syrjäseutujen osalta kes-keistä taasen on päästä suurem-piin kokonaisuuksiin ja tarkoi-tuksenmukaiseen väestöpoh-jaan, jotta kuntien henkilöstöön ja talouteen liittyvät kysymykset voidaan optimoida, Virkkunen totesi.

Kuntien talousnäkymät ovat huolestuttavat. Virkkusen mu-kaan vuonna 2024 noin 60 ny-kykunnan veroprosentti nousee yli 30 %:n ja 110 kunnankin 25-29 %:iin ellei mitään tehdä. Sa-manaikaisesti kuntien 460 000 työntekijästä 160 000 eläköityy

seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Kuntaministeri Virkkunen totesikin, että kaikki tämä huo-mioon ottaen laaja kuntauudis-tus on mahdollisuus eikä uhka, jollaisena sitä jotkut pitävät. Hallituksen tavoitteena on ede-tä asiassa rauhanomaisesti, ei pakottaen, Virkkunen korosti. Hallituksella on kuitenkin myös oma vastuunsa asiasta. Jos jol-lakin seudulla mitään ei tapahdu ja sellaisten palvelujen järjes-täminen, joihin kuntalaisilla on oikeus, uhkaa päättyä, valtio voi ottaa asiassa aktiivisemmankin roolin, Virkkunen muistutti.

Syksyn kuntavaalit on hank-keen kannalta myös hyvä asia. Vaalit innostavat varmasti kes-

kustelemaan tulevaisuuden rat-kaisuista, Virkkunen arvioi. Uusilla kuntavaltuustoilla onkin edessään hyvin vastuullinen teh-tävä, kun ryhtyvät päättämään siitä, miten omalla alueellaan koulu-, sosiaali- ja terveys- ja mm. kaavoituspalvelut parhaal-la tavalla kyetään hoitamaan myös jatkossa.

Kalevi Suortti

suudenaloilla on meneillään ra-ju rakennemuutos.

Ongelmat on siis tiedetty. Valitettavasti ratkaisuja on aina tavattu siirtää, mikä on kiusalli-sen huono asia, ministeri Virk-kunen totesi.

Kuntauudistuksessa mo-nien kriitikkojen fokus tapaa olla kuntajakokysymyksissä, mitä mielikuvaa myös media mielellään ylläpitää. Virkkusen korosti, että rakenneratkaisut ovat vain alku. Palveluproses-sien uudelleen järjestäminen on kuitenkin kaiken A ja O. Juu-ri tätä varten mm. uudistuksen seuraavassa vaiheessa paneu-dutaan seudullisin selvityksin siihen, miten eri malleissa hy-vinvointipalvelut parhaiten voi-taisiin kuntalaisten ja yritysten kannalta järjestää.

Henna Virkkunen esitteli kuntauudistushankkeen tueksi runsaasti taustatietoja. Väki li-sääntyy, mutta keskittyy samal-la vauhdilla. Joidenkin arvioi-den mukaan pääkaupunkiseu-dun väestömäärä kasvaa lähim-män parinkymmenen vuoden aikana peräti 300 000 uudella asukkaalla ja pääkaupunkiseu-dun osuus koko maan työpai-koista on kolmannes.

Uhkana ministerin mukaan on, että pääkaupunkiseudun kunnat alkavat taistelemaan veronmaksajista ja työpaikois-ta hallitun kokonaiskehityksen kustannuksella. Kaupunkiseu-duilla kokonaiskehityksen var-mistamiseksi avainasioita var-

Henna Virkkunen

Ongelmat on siis tiedetty. Valitettavasti ratkaisuja on aina tavattu siirtää, mikä on kiusallisen huono asia, ministeri Virkkunen totesi.



Klubin kuoron onnistunut kevätkonsertti täpötäydelle katsomolle

nn Kuinkahan moni musii-kinystävä jäikään ilman suuren-moista kokemusta, kun Klubin kuoro upeiden solistien ja pia-nistin kera ”irroitteli” uudenkar-hean Musiikkitalon Camerata-salin palkeilla 21.4.2012.

Oli todella valitettavaa, että sali on niin pieni, ettei lähes-kään kaikki halukkaat voineet

päästä nauttimaan konsertin sulosävelmistä. Kuoron maine oli kantautunut aina Kalajoelle ja Lohjalle asti. Kummaltakin paikkakunnalta oli katsomossa yli 20 henkiset seurueet.

Konsertti oli menestys ja se oli loppuunmyyty. Itse jouduin myymään ”ei oota” kymmenil-le halukkaille. Eräät klubiveljet olivat suorastaan närkästyneitä siitä, ettei lippuja klubilaisille-kaan ollut saatavilla.

Henrik Lamberg onnistui

jälleen kerran virittämään kuo-ron huippuvireeseen konserttia varten vaikka kuoron piirissä harjoitusjaksolla oli joskus ha-vaittavissa pientä epäilyä siitä , saataisiinko ohjelmisto esitys-kuntoon konserttiin mennessä.

Kevätkonsertin säveltäjäni-mistä mainittakoon mm. Wolf-gang Amadeus Mozart, Giusep-pe Verdi, Sigmund Romberg, Emmerich Kálmán, Jerome Kern, Gaetano Donizetti, Char-les Gounod ja Ludwig van Beet-

TÄHTIHETKIÄ OOPPERAN JA OPERETIN PARISSA

”Muistathan kai". Sopraano Tuula Pohjola ja tenori Roland Liiv esittämässä duettoa Emmerich Kàlmànin operetista Mustalaisruhtinatar. Kuva Seppo Pukkila.

Simo Rajakallio 2. tenori, Kari Storckovius 1. tenori, Aarno Suorsa 2. basso ja Kari Kuusisto 1. bassoKuva Seija Suorsa

hoven. Konsertin juonsi klubi-veli Aarno Cronvall persoonal-lisella ja mukaansatempaavalla tyylillään.

Upeat solistit, Tuula Paavola Carmenina ja Sylvana, Roland Liiv sankaritenorina ja basso Robert McCloud vanhana Mis-sisipin jokilaivan kansimiehenä saivat yleisön raikuviin aplodei-hin. Pianotaiteilija Jari Hiekka-pellon upea ja taiteellinen työ koko konsertin ajan täydensi musiikillista nautintoa.

Jutellessani kuorolaisten kanssa väliajalla ja konsertin jälkeen, vaikutti siltä, että myös kuorolaiset nauttivat täysin rin-noin konsertin annista.

Kuorolaisella ei tietenkään ole mahdollista arvioida esitys-tään muuta kuin ”rivijäsenenä”.

Kaikille mieskuorolaisille on selvää, että konsertti järjes-tetään ainoastaan sitä varten, että sen jälkeen voidaan pitää kunnon karonkka. Niin oli tällä-kin kerralla. Karonkassa kaikil-la kuorolaisilla oli mahdollisuus esittää taitojaan laulumusiikin ja muidenkin taiteenalojen saroil-la. Nyt karonkassa esiintyi lähes kymmenen erinomaista solistia, joilla varsinaisessa konsertis-sa ei ollut mahdollisuutta ajan puutteen takia tuoda esille taito-jaan. Karonkassa esiintyi myös kaksi pienryhmää: Sali-Bändi ja Karitsat.

Kaiken kaikkiaan karonkka oli rivilaulajan kannalta oli on-nistunut ja se kannatti jälleen kerran järjestää.

”Nopeat syövät hitaat”.

Kaikki halukkaat eivät siis pääs-seet mukaan. Ei huolta! Heitä ja muutakin yleisöä varten Klubin Kuoro ottaa jälleen uuden aske-leen musiikin alueella. Uutena aluevaltauksena kuoromme jär-jestää yhdessä Pienen Suomalai-sen Balettiseurueen kanssa Isän-päivän matinean ” Suomalaisen Klubin Kuoro laulaa balettia” Aleksanterin Teatterissa isäin-päivänä 11.11.2012 klo 16.00. Liput ovat jo myynnissä osoit-teessa www.lippu.fi. Katsokaa myös mainos konsertista tästä lehdestä sivulta 2 Tervetuloa konserttiin.

Aarno SuorsaKuoron tiedottaja



Kevään viimeinen viini-ilta 26.4. oli jälleen kerran täy-teen varattu. Gastronomisen kerhon puheenjohtaja Jorma Hämäläinen toivotti osanot-tajat tervetulleiksi ja esitteli illan vieraan, viiniasiantun-tija, lääketieteen tohtori ja professori Georg ”Joffe” Borgströmin, joka pitää Hufvudstadsbladetissa omaa viinipalstaa.

nn Borgström käsitteli alus-tuksessaan pääasiassa viinin historiaa, mutta kävi lopuksi lä-pi Itävallan viinituotannon pe-rusfaktoja. Suhdettaan viiniin hän luonnehti toteamalla, että se on sama kuin naisiin. En ole asiantuntija, mutta olen niistä kiinnostunut. Borgström totesi viinin olevan Jumalan lahjan ihmiskunnalle ja rauhan sym-bolin. Hän korosti, että viinin nauttimisessa oikea seura on tärkeää.

Viinin keksimisestä on ku-lunut Borgsrömin mukaan jo 20 000 vuotta. Viinillä on ollut merkittävä osuus arkielämäs-sä, juhlassa ja uskonnollisissa menoissa. Hammurabin laissa lähes 2000 vuotta eKr. jo en-nen Itävallan viiniväärennöksiä määrättiin, että joka vettä viiniin sekoittaa, hänet tulee hukuttaa veteen. Viinin rooli oli suuri kreikkalaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa, jossa viinin jumali-na olivat Dionysos ja Bacchus. Borgström kertoi Raamatussa olevan 441 mainintaa viinistä. Jeesuksen ensimmäinen ihme-

teko oli veden muuttaminen vii-niksi Kaanaan häissä.

Ratkaiseva muutos viinin laadussa tapahtui Borgströ-min mukaan 1700-luvulla, kun viinejä alettiin pullottaa. Ny-kyään Suomessa on jokaisella maakuntalehdellä viinipalstan-sa, mutta ensimmäisenä Alkon viinien kommentointi alkoi vuonna 1984 klubin nykyisen puheenjohtajan Johannes Koro-man päätoimittaja-aikana.

Itävallan viinien laadun pa-rantumisessa oli suuri vaikutus vuoden 1985 viiniskandaalilla. Tuolloin jotkut tuottajat lisäsi-vät kylmän ja huonon kesän jäl-keen dietyleeniglykolia viiniin

saadakseen niihin lisää make-utta. Tämän jälkeen laadittiin uudet tiukat viinilait. Nykyään maassa on nykyään 40 000 vii-ninviljelijää ja 57 000 hehtaaria viinitarhoja. Viinistä 73 prosent-tia on valkoviinejä ja 23 puna-viinejä. Borgströmin mielestä nykyään Itävallassa on erittäin hyviä viinejä ja niissä on hyvä hinta-laatusuhde.

Alustuksen jälkeen päästiin itse pääasiaan eli itävaltalaisen viinin ja ruuan pariin. Klubin ravintoloitsija Miia, tuore vuo-den nuori yrittäjä, kertoi illan menusta. Alkuruokana oli hol-lantilainen tuore valkoinen par-sa parmesaanin kera ja lisäksi

Viini-illan teemana Itävalta Vappulounas

tarjolla oli ravintolan itse teke-mää hollandaisekastiketta. Vii-ninä oli Itävallan valkoviinien lipunkantaja Grüner Vertliner.

Borgström kertoi, että 37 prosenttia Itävallan valkovii-neistä tehdään juuri tästä rypä-lelajikkeesta. Se on perinteisesti itävaltalainen rypäle eikä sitä kasvateta kovin paljoa muual-la. Hän luonnehti tarjolla ollutta Rabl’in Grüner Vertlineriä ke-vyeksi, pippuriseksi, raikkaaksi ja kertoi nykyään löytyvän jopa 30 vuotta vanhoja Grünerietä.

Pääruokana oli tunnetuin itävaltalainen perinneruoka Wienerschnitzel, joka oli teh-ty perinteiseen tapaan vasikas-ta. Sen kanssa nautittiin Ester-hazyn linnan viinitilan Pinot Noiria. Tätä Burgundin rypä-leestä tehtyä viiniä löytyy kaik-kialta maailmasta. Borgström mainitsi Pinot Noirilla olevan pitkän tradition Itävallassa. Hän piti Esterhazyn viiniä, jota ei saa Alkosta, happorakenteel-taan hyvänä.

Jälkiruokana oli perinteinen wieniläinen apfelstrudel kerma-vaahdolla. Sen kanssa nautittiin todellista nektaria Beerenausle-sea, eisweinia, joka on puris-tettu tummista jäätyneistä rypä-leistä. Kolmetuntinen ilta vie-rähti nopeasti hyvässä seurassa onnistuneesta tarjoilusta naut-tien. Iltaan sopivasta musiikista vastasi klubin puhallinorkesteri.

Risto Olamo

Viiniasiantuntija, lääketieteen tohtori ja professori Georg ”Joffe” Borg-strömin. Kuva Arto Toivanen

Kuvat Jarmo Heinonen

KUTSU HELSINGIN SUOMALAISEN KLUBIN GOLFMESTARUUSKILPAILUUN Keskiviikko 22.8.2010 alkaen kello 8.30. Kilpailukentät: Tali ja Master Golf´in Forest-kenttä Kilpailumuoto: 18 reiän tasoituksellinen pistebogey (keltainen tii).

A-sarja: Hcp < 16 (arvio). Pelipaikka Tali (max. 72 pelaajaa). B-sarja: Hcp > 16 (arvio). Pelipaikka Master Golf (max. 72 pelaajaa). Kilpailupäivään mennessä 65 vuotta täyttäneet voivat ilmoittautua myös veteraanisarjaan, joka pelataan pistebogeyna A- ja B-sarjojen yhteydessä. Klubin golfmestari on pelaaja, jolla on paras scr-lyöntipelitulos.

Osallistumisoikeus: Helsingin Suomalaisen Klubin jäsenillä (Hcp max. 36). Ilmoittautuminen: 14.8.2012 mennessä www.klubi.fi/golf tai Klubimestarille 09-5868830.

Caddiemasterit eivät ota vastaan ilmoittautumisia! Ilmoittautumisessa on oltava pelaajan nimi, kotiseura ja tarkka hcp.

Kilpailumaksu: 55.- euroa suoritettava 14.8. mennessä tilille:

Helsingin Suomalainen Klubi /Ilmoittautumiset FI14 1470 3000 2548 08 Huom! Kyseessä EI OLE sama tili, jolle maksetaan jäsenmaksu! Maksutositteessa on mainittava pelaajan nimi tai jäsennumero.

Kilpailumaksu sisältää greenfeen sekä aamukahvin. Kilpailumaksun palautus vain lääkärintodistusta vastaan.

Lähtöluettelot: Ma 20.8. osoitteessa www.klubi.fi Palkintojen jako: Iltatilaisuuden yhteydessä Klubilla n. kello 20.

Tavarapalkinnot jaetaan läsnä olevien kesken. Noutopöytä katettuna kello 18-20. Hinta 30,-

Terveisin

Golftoimikunta

helsingin - klubi.fi

Documents