HIPPOS

Nro 8/2010

Melkein paratiisissaMannerheimin Kiinan-reitin ratsastanut Tony Ilmoni pääsi

kokeilemaan maisemaratsastusta läntisellä Uudellamaalla.

Teksti ja kuvat TONY ILMONI

Snappertuna 90 kilometrin päässä Helsingistä on Länsi-Uusimaata parhaimillaan.

Kulttuurimaisemaa, jossa sekä meri että eri korkeuksilla sijaitsevat järvet, metsät ja

kalliot ovat läsnä maisemassa. Matkalla Stenlidin talliin ohitetaan ainutlaatuinen

Fagervikin kartano ympäristöineen. Ratsastaminen Fagervikin kylän vanhalla raitilla

on silkkaa luksusta.

Stenlidin hevostilalle opastaa siisti kyltti. Talli on rakennettu 22 hevoselle, tällä

hetkellä siellä asuu 16 yksityishevosta. Tallin vieressä on hevosten laitumet ja

ratsastuskenttä. Joka suuntaan lähtee polkuja; metsään, pellon laidalle ja

metsäautotielle. Ratsastajilla ja tallin omistajalla on suunnitelmissa myös oman

maastoesteradan rakentaminen.

KUNINKAANTIEN VARRELLA

Kahvihuoneen seinällä on kartta Snappertunasta. Tallissa hevostaan pitävä

Kari Hatakka esittelee järvien ja meren rannan pirstaloiman maiseman reittejä ja

polkuja, joita voi ratsastaa. Osa niistä on metsäteitä, osa karja- ja riistapolkuja, vain

harvoin on ratsastettava pitkin ajotietä. Jos osaa lukea karttaa ja suunnistaa, voi joka

päivälle valita uuden reitin. Snappertuna on hiljaista seutua. Usein ratsastajat saavat

nauttia retkistään tapaamatta ainoatakaan ihmistä.

– Ajoimme neljä vuotta sitten Kuninkaantietä ja näimme Stenlidin kyltin.

Päätimme jostain syystä käydä heti katsomassa tilaa. Ajatus tillinvaihdosta oli

kypsynyt jo jonkin aikaa. Kun sitten huomasimme

että paikka oli juuri sopiva meidän hevosillemme,

päätös syntyi siltä istumalta.

Marika Hackman on pitänyt kauniin

Carisma-tammansa Stenlidin hoivissa vuodesta

2006 eikä hänellä ole paikasta muuta kuin hyvää

sanottavaa. Tunnelma tallilla on rauhallinen.

Entinen upseeri ja viisiottelija Kari Hatakka

yhtyy Marikan mielipiteeseen, sillä täällä mieli

lepää ja rauhoittuu.

– Talli on hyvin hoidettu ja varustettu ja tilat

ovat uudet ja asianmukaiset. Tämä ympäröivä

luonto on paratiisi sekä ratsastajalle että hevoselle,

hän toteaa tyyvyväisenä.

– Stenlidin luonto on koskematon ja

rauhallinen. Hevosen selästä voi usein seurata

läheltä villieläimiä. Olemme nähneet kurkien

soitinmenot ja peurapukkien taistelut keväällä,

Kari kertoo.

Karin ruuna Obsession eli Obi ikään kuin

säestää. Komea hevonen näyttää hyvin

tyytyväiseltä.

Jyrkät nousut nostavat hevosten kuntoa.

SITTEN NOUSEMME RATSAILLE

Tarina kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta – eikö tyypillinen suomalainen

kateus kukoista täällä. Eivätkö naapurit valita ja vartioi mustasukkaisesti tiluksiaan

niin kuin usein on tapana?

– Me törmäämme toisinaan erääseen vanhempaan autoilevaan rouvaan, joka

tööttää ja pui nyrkkiään jos tiemme kohtaavat. Sellaisten maanomistajein alueita

vältämme, jotka eivät pidä siitä, että niillä liikutaan, Marika toteaa tyynenä.

Päätän lähteä Marikan ja Karin kanssa lyhyelle iltpäiväratsastukselle. Lyhyt

ratsastus on heille noin puolitoista tuntia, normaali reissu kestää kolmisen tuntia.

Saan käyttööni jo eläkeiässä olevan ruuna Dickensin. Hän on innokas lähtemään

liikkeelle. Kolmen kopla starttaa – ensin vähän maastoharjoittelua yli kivien ja

kantojen, sitten matka jatkuu kauniissa myöhäissyksyn

säässä pitkin polkuja ja metsäteitä.

Kumpuleva maasto on vaihteleva ja paikoittain

vaativa. Sen verran vaativa, että 24-vuotias Dickens

ei oikein jaksa pysyä nuorempien rytmissä ja

vauhdissa. Haluja on, mutta jalat eivät tottele enää niin

kuin ennen. Pieni levähdys järven rannalla ja sitten

matka jatkuu. Mukana juokseva irlanninterrierini

Flynn on innokas hevoskoira. Levoton sielu kun on,

niin tauot eivät kuuluu viisivuotiaan koirauroksen

tapoihin.

– Voin sanoa että näiden vuosien aikana emme ole

Marikan kanssa tehneet kahta täsmälleen samanlaista

reittiä. Mahdollisuudet täällä ovat lähes rajattomat,

Kari sanoo.

Flynn ei jää jälkeen.

Viilennystä rannassa.

HEVOSET NAUTTIVAT LUONNOSTA

Vajaan tunnin ratsastuksen jälkeen vanhan Dickensin voimavarat ovat ehtymäisillään.

Carisma ja Obi ovat vasta lämmenneet ja menohaluja on. Dickie ja minä suuntaamme

takaisin tallille, kun Marika ja Kari hevosineen laukkaavat päinvastaiseen suuntaan.

Flynn näyttää hämmentyneeltä – hän lähtisi mielellään laukkakisaan, mutta isäntä on

menossa toiseen suuntaan. Hetken hän epäröi ja lähtee sitten täyttä vauhtia Carisman

ja Obin perään.

Dickens ja minä jatkamme sopivan hitaassa tahdissa kohti kotia ja juuri kun

tallirakennus siintää kauempana puitten välissä niin takaa kuuluu koiran

määrätietoista haukuntaa. Tutulta kuulostaa ja kun käännän pääni, näen Flynnin

tulevan täyttä vauhtia perässämme. Hyvin tyytyväisen näköisenä. Hänkin on nauttinut

sekä luonnosta että hevosista.

STENLIDIN HEVOSTILA

Talli on Länsi-Uudellamaalla

Snappertunassa noin 90

kilometrin päässä Helsingistä.

Karjaalta sinne on matkaa 8 ja

Tammisaaresta 20 kilometriä.

22-paikkainen talli valmistui

kuusi vuotta sitten. Ensin

Henrik Wassholm harkitsi

ravitallin perustamista, mutta

liikeidea muuttui yksityistalliksi,

josta vuokrataan

täyshoitopaikkoja hevosille.

Stenlid on vanha maatila, jolla

on viljelty sokerijuurikasta. Nyt

viljellään rehua hevosten

tarpeisiin. Maneesin

rakentaminen ei tunnu

mielekkäältä, mutta ympäröivän

luonnon hyödyntäminen

ratsastuksessa on järkevää.

Paikan erikoisuus onkin

kulttuurimaisema ja luonto,

jossa saa ratsastaa. Viisaastijokamiehen oikeutta käyttäen.