TOSINE & UNTAMO 1/2007

Alati korkeammalle!

TOSINE 1/2007

Sisälmys:

TOSINE

Pääkirjoitus 3Puheenjohtajan palsta 4HOL- ryhmän edesottamuksia Turussa 5 +runo 6-7Kylmä sota kuumottaa 8-9Elinan vastauspalsta 10Mediakeittiön pauloissa 11-12Musakorneri: Wilhelm Meister 14-15 Viikate 16-17 Itä-Euroopan rock-skene 18-19Moskova- reportaasi 20-25Korkkivika 26Sarjakuva historian peilinä 27-29Eeppinen Steel Panthers- taistelu 30-34Tosine goes East 35-36Salaiset tutkijat 37-39Milloin leijona kohtaa ihmisen? 40Oodi Tosineen naisille 41-42

UNTAMO

Pääkirjoitus 44Hallituksen esittely 45Nefan vallankumouksen analyysi 46Etnologin identiteetti 47Kenian mantuja mittaamassa 48-49En Finne igen! 50Kali- Intian pahistyttö 51-52Kotikirppiksellä 53Wanted huoltaja 53

In memoriam 54-55

2

1

TOSINE- totaalista humanismia

Jyväskylän yliopiston

historian- ja etnologianopiskelijain

ainejärjestöjen

pää-äänenkannattaja

päätoimittaja:

Lasse Ranta

latarant@jyu.fi

taitto:

Lasse Ranta

toimitus:

Teemu Häkkinen

Ville Häkkinen

Tapio Juutinen

Jonne Kanerva

Elina Kauppinen

Heikki Koskinen

Anna-Kaisa Leivo

Mikko Mäkinen

Mikko Nislin

Joonas Partanen

Johanna Pietiläinen

Silja Pitkänen

Aino Rautio

Juho Salonen

Mikko Veijalainen

Sampo Viiri

Noora Virokannas

X

Y

+ untamistit (esitellään tuonnempana)

Special thanks to:

Tuomas Kaarkoski

Jussi Komulainen

painos:

150

Yliopistopaino 2007

3

Pääkirjoitus

Silmäni ovat turvoksissa, ristiselkään pistää, polvessa tuntuukolotusta, sydämessä on rytmihäiriöitä, keuhkoissa on tikari,rystyset ovat turvonneet, pesemätön tukka harottaa kaikkiinilmansuuntiin, hermoni ovat riekaleina (…) Olen heitellytasioita, tumpannut parkettiin, maalannut peiliin törkeitäviestejä, sirotellut tuhkaa tietokoneen näppäimistölle.

Näin kuvaa päähenkilö esikoisromaaninsa valmistumisen hetkiäKari Hotakaisen Klassikossa. Sama tunnelma vallitsee Tosineenpäätoimituksessa juuri nyt, kun taitto-prosessi on viimein valmis."Puurrettavaa tässä hommassa riittää vain pari kertaa vuodessa,mutta urakka on melkoinen," kirjoitti edellinen PT, "Suuri Edeltäjä"Tuomas Kaarkoski aikoinaan, ja osui aivan naulan kantaan.Kutsumustyötä tämä on. Ei mikään muu selitä tätä uskomatontaantaumusta, millä me päätoimittajat rääkkäämme itseämme tämänkanssa.

Siitä on nyt lähemmäs kolme kuukautta, kun otin tämänvastuutehtävän vastaan. Mutta vasta kun PT viimeisen kerranpainaa enteriä tallentaakseen Lehden lopullisen painoon vietävänversion, voi hän kutsua itseään ihan oikeaksi PT:ksi. PT ilmanheittomerkkejä. Jokainen kappale painoksesta on hänenmeriittinsä. Siksi yksittäinen lehti merkitsee PT:lle enemmän kuinkellekään muulle. There are many like it but this one is mine.

Harvalukuinen toimittajakunta ansaitsee suuren kiitoksen tämänLehden toteutuksessa. Monet ovat pistäneet itseään likoon, mitäkyllä tässä on kaivattukin. Mutta se suurin kiitos kuuluu ilmanmuuta Kaarkoskelle, jota ilman mistään ei olisi tullut mitään. Eisovi myöskään unohtaa Jussi Komulaisen panosta miehentarjouduttua vapaaehtoisesti yhteistyökumppaniksi lehden sisältöäja ulkoasua suunniteltaessa.

Kiirastulen kautta sarastukseen.

TOSINE 1/2007 feat. Untamo

Lasse Ranta

TOSINE 1/2007

4

Puheenjohtajan palsta

Oikein hauskaa Kukanpäivää kaikille!

Kulunut lukukausi on ainakin minulla kulunut hujauksessa,samoin ensimmäiset kuukauteni hallituksessa. Liekö tämäntakana ollut se, että ainejärjestömme piirissä on ollut niinhulppeat määrät erilaisia tapahtumia, että kalenteriasyynätessä on edellisestä toivuttua alkanut jo (ainakinhenkinen) valmistautuminen seuraavaan. Kenties juuri siksisyy yliopistossa oloomme, itse opiskelu, on tuntunutmenneen vain siinä sivussa.

Vuosikokouksessa koko hallitus sai koko joukon uusiakasvoja, ja varmasti jokainen meistä on tarttunut toimeensainnolla. Hallituksen toiveena on tarjota edelleen Tosineenjäsenille sekä hyötyä että huvia tarjoavia virikkeitä. Uusi,ja toivottavasti myös pitkäaikainen traditio, lanseerattiinmenestyksekkäästi huhtikuussa, kun Tosine järjesti yhteisetsitsit Puolueen kanssa poliittisten laulujen siivittämänä.Toki perinteitäkin on kunnioitettu: Raxit, Tosine Open Stagesekä kevään kulminaatio, loistokas opintomatkammeMoskovaan ovat olleet onnistuneita ja varsin kiitettävästiväkeä keränneitä. Pitkiä perinteitä jatkaa myös tänäänjuhlimamme Kukanpäivän pirskeet.

Mutta ei ainejärjestötoiminta pelkkään juhlimiseen keskity.Tulevan vuoden teemana on verkostoituminen jayhteistyö, jolla Tosinea pyritään saamaan lähemmäs muitaainejärjestöjä, ylioppilaskuntaa, laitostamme sekäJyväskylän seudun yrityksiä. Tästä voi Tosineenrivijäsenkin ottaa kaiken irti osallistumalla rohkeasti myösopiskeluun ja työelämään liittyviin tapahtumiin, vaikka tokiverkostoitumista voi vapaa-ajallakin harrastaa. Kaikkitapahtumat suunnitellaan aina yhteistä hyvää palvelemaan,joten asiallisen palautteen antaminen jo pähkäilyvaiheessaon kultaakin kalliimpaa. Kliseisyyden uhallakin korostanvielä, että ainejärjestömme toiminta on jäsentensä näköistä,joten sitä suuremmalla syyllä juuri Sinä voit vaikuttaa siihenmitä Tosineen ympyröissä tapahtuu. Siispä tule rohkeastimukaan "vuosimallistasi" riippumatta!

Nyt kirmaamme kesälaitumille virkistäytymään, muttaehkäpä näemme heinäkuussa Kiviniemen tenttisaunalla…?Joka tapauksessa, aurinkoista ja rentouttavaa kesää kaikille!

Johanna

TOSINE- totaalista humanismia

5

HOL:n puheenjohtajuus Jyväskylää

Historian opiskelijain liiton puheenjohtajuus siirtyi Jyväskylän vastuulle HOL:n vuosikokouksessa helmikuunlopulla Turussa. Viimeksi Tosine hoiti puheenjohtajan tehtävä vuonna 2002. Vakiintuneen tavan mukaisesti eriyliopistokaupunkien historianopiskelijoiden ainejärjestöt ovat vastuussa puheenjohtajan, sihteerin jataloudenhoitajan tehtävistä vuorotellen. Tänä vuonna HOL:n toimintaa johtavat pj. Anna-Kaisa Leivo, sihteeriSilja Pitkänen ja taloudenhoitaja Ville Häkkinen Tosineesta. Ainejärjestömme HOL -vastaavaksi Tosineenhallitus valitsi Mikko Nislinin. HOL:n keskeinen ja näkyvin anti jäsenilleen on ollut kaksi kertaa vuodessa järjestetyt seminaarit. HelmikuunTurun seminaariin osallistuneet kertovat yksityiskohtaisemmin kokemuksistaan tässä lehdessä. Seminaareihinosallistujat ovat useissa Tosine-lehden numeroissa välittäneet seminaarien antia sekä tunnelmia ja jatkossaolisi mukavaa nähdä myös uusien ihmisten osallistuvan HOL:n tapahtumiin. Seminaarit, luennot ja iltaohjelmatovat mainio tapa tutustua muihin saman alan opiskelijoihin ja vaihtaa kokemuksia esimerkiksi omasta tutkimus-aiheesta. Toivottavaa olisi, että tulevaisuudessa liitto pystyisi jatkamaan parin viime vuoden aikana alkanuttapositiivista kehitystä ja aktivoida liiton toimintaan entistä enemmän uusia ihmisiä. Edellinen ja nykyinen hallitus ovat pyrkineet laajentamaan HOL:n jäsenille tarjoamia mahdollisuuksiatekemällä yhteistyötä Akavan erityisalojen liiton kanssa. Historian opiskelijain liitto ei pyri toimimaan ensisijaisestijäseniensä etujärjestönä, mutta pyrkii välittämään jäsenilleen tietoa työelämästä ja eri suuntautumis-mahdollisuuksista valmistumisen jälkeen. Liiton nettisivuille (hol.fi) on jatkossa tarkoitus koota lisää eri ammattienesittelyjä ja historia pääaineenaan valmistuneiden työelämäkertomuksia. Liitto voi lisäksi välittää erilaistentyöelämätapahtumien uutisia kaikkien jäsenien tietoon. HOL:n ongelmana on ajoittain ollut lyhyen hallituksen toimikauden takia keskeneräisiksi jääneet projektitja suunnitelmat sekä joidenkin ainejärjestöjen passiivisuus ottaa osaa HOL:n kehittämiseen. Uuden HOL:nhallituksen eräs tavoite on luoda jatkuvuutta liiton toimintaan, jotta uudet ideat ja toimintasuunnitelmat eivätjäisi vain yhden hallituskauden mittaisiksi. Ongelmaksi on myös tunnustettava omien ainejärjestöjen toiminnanensisijaisuus, joten hallituksen haasteena olisikin koettaa tiivistää ainejärjestöjen ja HOL:n välistä yhteistyötä.Hyvä esimerkki toimivasta ja onnistuneesta ainejärjestön sekä HOL:n järjestämästä tapahtumasta oli viimesyksyn Jyväskylän seminaari iloisine lauluiltoineen.

Anna-Kaisa, Silja, Ville ja Mikko

Tangoruhtinas selittää Turun HOL- seminaarissa.Kansanmiestäkin kiinnostaa!

TOSINE 1/2007

6

HOL- seminaari Turussa pt. 2-something completely differentKeskellä julminta talvea järjestettyyn tapahtumaan lähtiTosineen virallisen delegaation lisäksi urhoollinensaattue. Viikonlopun kokemukset ovat jättäneet heihinjälkensä. Ystävät, tosinistit, tämä on teille!

Luoja varjele ihmisen lastaHOL:in semmaan joutumastaJos ei ole liian kännissävoi selvitä hengissä

Jos sielu joutuu seminaariinvie tie varmasti myöskin baariinHistorianopiskelijat kun yhteen kokoontuusunnuntain kokouksessa mieli ehkä muuttuu

Halvauksenkin saada voisen liika viina myötään toiVaan hyvällä viinapäällävoi olla vielä liikkeellä

Turun yölyömiehen maahan toukkienJos purilaisen syöhyömännööt rivissä moukkien

Mutta valittaa voi enseassahan olen kollegojenLumoissa tuulisen talviyönvielä kerran kohtaloani lyön

Turku,jossa laivat ja meri ovat kaukanaja Raunistulan puutalot kaikuvatrautatien jylinää,on hyytävällä tuulella kylmä

Olut,Ohra matkalla helvettiin,tyhjä katukylmät putkettuuli kulkee yksinkadulla. Turun.

Tuuli mi kaduilla puhaltaakylmästi ruumistain pureeYstävät juomaan jo alkaaken nyt suree

Tummaa olutta nyt kun pöytääni odotanja tutuille kohta hyvää huomenta toivotanSilti hyvälle maistuu olut se tummaeipä mielessä pyöri illan summa

Tyhjyysmi tuoppia täyttäviSe mielessäinmieltä kysyyohjettaYöhön huutaa

Kuitenkin yhdessä ystävienolisinko kovin onneton?Kuitenkin aarre muistojentämäkin ilta kerran on!

Tuomiokirkon valvova varjoyllä kivikatujen kuilujenJa lämmössä Bristolinolut lainehtii lasissa

Tarjoat minulle tuopin viimeisenolisiko jo aika lähdön senBaarin oven lähtiessäni suljenja majapaikkaani hatarin askelin kuljen

Ehjä lasimahdottomuuteen kulkemassamatkamiehen tietä taittamassamiksi on se olemassa

Tässä istun enkä muuta voiolutta vain juodaanTämän osan mulle Luoja soijos mulle mitään suodaanVaan Luoja myös ystäviä toi

TOSINE- totaalista humanismia

7

Ihmiset tupakoimassaharmaan hämyn peitossalomassa itsestäänkuvaa jossa unelmissahe elävät utopioissaheikoissa

Olutravintolan hämärässäistun runoilijan kanssamiksi en tässäillan pimeässäMiksi en, jo todellisuudessaolisi osaksi jo unelmissa

Miks' en jos penkkimi tovereist täyttyyvois täyttää senunelmanjota todeks envois näyttää

Savolaisia meitä on kaksisitä häpeämme en!Laittakoot turkulaiset paremmaksime voitamme kuitenkin senuhon turhamaisenlänsisuomalaisen!

Ehkäpä olemmekin juopuneitaloppuukin runo tähänOlemme myöskin uupuneitaväsyttää jo vähänHuomenna lähdemme kotiin varmaanja jälleen näemme kämppämme armaan

Mikse emme voi kotiammeteille antaaavaimia kanssannejakaaSitä yhtä totuutta etsimme kaikki kuitenkinJa ehkä vielä onnistumme

Runokaarti:Ville HäkkinenTapio JuutinenJonne KanervaMikko Mäkinen

Suomen Turussa helmikuussa 2007, päivänä,jona ristiriidat menttivät merkityksensä

Tosineen henkilöstöä tarunhohtoisella matkalla. Ville“V” Häkkinen, Tapio “Kansanmies” Juutinen, Mikko“Ceausescu” Mäkinen ja HOL- mestari Mikko Nislin

TOSINE 1/2007

8

Minne menet suomalainen kylmänsodan tutkimus?Tosineen toimittaja otti kantaapitkään mieliä askarruttaneeseenkysymykseen.

Kylmän sodan aikakaudenpäättymisestä on kulunut jo yli 15vuotta. Nykypäivän koululaisilla jauseilla yliopistotason opiskeli-joillakaan ei ole omakohtaisiakokemuksia ajanjaksontapahtumista.Opetuksellisesti kylmän sodanhistoriaa käsitellään toki joperusoppikirjoissa ja toisaalta myöslukuisissa televisio-ohjelmissa jamuistelmakirjoissa. Valitettavan useinsuurta yleisöä kosiskelevat historia-tulkinnat jäävät kuitenkin liianirrallisiksi ja vain joitain erityis-kysymyksiä valottaviksi tietoiskuiksi.Jotain siis tarttis tehrä, mutta mitä?

Kekkosen varjo ja suomettumisentotuuskomissio

Kylmän sodan ajallinen läheisyystuottaa alan tutkijoille yhä vaikeuksia,jotka on otettava huomioon niinmetodisissa kuin lähdekriittisissäkinarvioinneissa. Eräänä vallitsevanatutkimuksellisena erityispiirteenävaikuttaa tutkijoiden "vakiintuneitakäsityksiä", eli aikalaistulkintojavastaan käymä kamppailu. Suomessakylmän sodan tutkimus on keskitettyperinteisesti Neuvostoliiton-suhteiden kuvailuun ja UrhoKekkosen valta-aseman, sekä muidenjohtavien poliitikkojen tekemistenselvittämiseen. Lisäksi julkisuudessakäydään ajoittain ankaraakin itse-kriittistä keskustelua niin kutsutunsuomettumisen ja rähmälläänolonkauden erityispiirteistä. Tämänloanheitoksi usein muuttuvankeskustelun vakioaiheet liikkuvatuseimmiten taistolaisten syntilistan,Helsingissä vaikuttaneiden KGB-upseereiden kontaktiverkoston jaSeppo Tiitisen kassakaapissapiiloteltavan Stasi-listan välillä.

Innokkaimmat jälkiviisaat ovat jopavaatineet perustettavaksi Etelä-Afrikan mallin mukaista totuus-komissiota, jonka tehtäväkenttäänlukeutuisi aikalaistoimijoiden "rikos-ten" selvittäminen ja mahdollistenmaanpetossyytteiden laatiminen.Tällä logiikalla päädyttäisiin kuitenkinennen pitkää siihen, että vähintäänkinpuolet nykyisestä valtiojohdostammeja valtaeliitistämme päätyisi lukemaantiilenpäitä. Terve kansallinen itsetunto vaatiikuitenkin lähihistorian tutkimuksensuuntaamistamyös vallanpitäjienkannalta epämiellyttäviksi koetuillealueille siitäkin huolimatta, vaikka MaxJakobsonia, Tuure Junnilaa ja GeorgC. Ehrnroothia ei nostettaisikaankansakunnan käymän selviytymis-kamppailun sankareiksi.

Dominoiko tämän miehen vaikutussuomalaista historiantutkijaa vielähaudan takaakin?

Votkaturismin historiaa?

Kotimainen tutkimus pyöriihenkilöhistorian ja instituutioidenhistorian parissa. Näistä käyväthyvinä esimerkkeinä mm. JuhaniSuomen kanonisoidun asemansaavuttanut Kekkos-elämäkertasarjaja Timo Soikkasen ulkoministeriön

historiaa käsittelevät teokset.Varsinaisen tutkimuskirjallisuudenlisäksi tulkintoihimme ovatvaikuttaneet myös ulko- japuolustushallinnon virkamies- jaupseerikunnan julkaisemat muistelma-teokset. Yleisenä huomiona voidaan todeta,että kotimaista tutkimusta vaivaaliiallinen sisäänpäin kääntyneisyys.Suomen asema ja suhde Neuvosto-liittoon koetaan kahdenvälisenä,muista toimijoista irrallisena kokonai-suutena. Sisä- ja ulkopolitiikan ohellanämä asetelmat ovat myös nähtävilläturvallisuuspoliittisessa tutkimuk-sessa. Tietysti eräänä selittävänätekijänä ajallisen läheisyyden lisäksitoimii kotimaisten, sekä aivanerityisesti venäläisten arkistojenkäyttörajoitukset. Kylmän sodantutkimus asettunee ajan kuluessaloppujen lopuksi metodisesti "pitkänkeston historian" kategoriaan. Tämäluonnollisesti korostaa politiikan jayhteiskunnan monimuotoisuutta,vaikka keskeisinä päätöksentekijöinätoimivatkin valtioiden päämiehet jahallitukset yhdessä sotilasjohtajienkanssa. Ajallinen pitkä kesto, maan-tieteellinen laajuus ja kahdenvastakkaisen valtablokin kilpailuasettavat kylmän sodan tutkimuksenpääasiallisesti poliittisen historianreviirille, vaikka myös rakenteelliset jakulttuurilliset tekijät ovat vaikuttaneetaikakauden tapahtumiin. Viime aikoinapoliittisen historian lisäksi esille ovatnousseet erityisesti ei-sotilaallisettutkimusalat. Ennen kaikkea Suo-messa tämä on näkynyt maammetaloudellisen länsi-integraationtutkimuksena. Tästäkin huolimattakylmän sodan ekspertit voisivatvarmasti ottaa mallia varhaisempienaikakausien tutkijoilta, jotkatarkastelevat nykyisin menneisyyttäusein mentaliteettihistorian metodein.

TOSINE- totaalista humanismia

9

Lähestymistapana"yleisestä yksityi-seen",makrotasolta mikrotasolle voisipidemmän päälle toimia myös lähi-historian parissa. Esimerkiksi jokunoheva tieteentekijä saisi kirjoittaasuomalaisen massaturismin histori-asta myös kylmän sodan Suomenvinkkelistä. Suuren yleisön harras-taman seiväsmatkailun ohella suo-malaisethan kävivät usein Neuvosto-liitossa nk. "ystävyysmatkoilla", jotkauseimmiten degeneroituivat juopot-teluksi Leningradissa. Kyllähäntämänkaltaisestakin historiasta voisitehdä päätelmiä vaikkapa suoma-laisten suhtautumisesta neuvosto-liittolaiseen arkitodellisuuteen.

Lännettymisen historiaa läntisillälähteillä

Kansainvälisessä tutkimuksessa onviime vuosina edistytty uudenlähdeaineiston käyttöön saamisessa.Tämän ansiosta monet tutkijat ovatonnistuneet irtautumaan Eurooppa-keskeisyydestä ja valtablokkienyhtenäisyyden korostamisesta.Onneksi tällä kehityksellä on ollutvaikutusta myös Suomessa. Uraauurtavana saavutuksena voidaanpitää kansainvälistä Cold WarInternational History Project-yhteistyöprojektia, joka on onnistunutolemassaolonsa aikana syventämäänerityisesti edesmenneen Varsovanliiton sisäisen dynamiikan olemustauuden arkistomateriaalin avulla. Suomalaista historiantutkimustaprojektissa ovat edustaneet tiettävästiainakin Pekka Visuri ja KimmoRentola. Tämä todistaa sen, että myösSuomessa on herätty tarkastelemaanaikakauden historiaa laajemmastanäkövinkkelistä, vaikka Suomi olikinglobaalilla tasolla poliittisesti jasotilaallisesti vähäinen tekijä. Tästäkäy todisteena myös se, ettätuoreimmassa alan yleisesityksessä(Visuri, Pekka, Suomi kylmässäsodassa, Otava, Keuruu, 2006. Katsomyös www.veteraanienperinto.fi/kylmasota) Suomi asetetaankokonaisuudessaan osaksi laajempaakansainvälispoliittista kenttää. Olisiko suomalaisen tutkijakunnansyytä tiivistää yhteistyötäulkomaailman kanssa? Sisäänpäinlämpiävän tiedeyhteisömmekannattaisi varmasti siirtää

painopistettä enemmän tai vähemmänsuljetuista Moskovan arkistoista jaKekkosen päiväkirjojen selailustakohti läntisen Euroopan ja Yhdys-valtojen massiivisia arkistolaitoksia.Suomen läntisen integraation japoliitikkojen länsisympatioidenselvittämisessä riittää varmasti vielätyösarkaa, sillä paljastuihanpuolustusvoimien harjoittamaläntinen tiedusteluyhteistyökin vastamuutama vuosi sitten ja tällöinkinasialla olivat historioitsijoiden sijaanYLE:n tutkivat journalistit. Voi vainkuvitella mitä kaikkea BritannianPublic Record Officen, sekäYhdysvaltojen CIA:n ja StateDepartmentin arkistoista löytyykään.

Isänmaan toivot asialle

Itse voin todeta edustavanisukupolvea, jolla ei ole henkilö-kohtaista kokemusta Kekkosenpitkästä valtakaudesta. Ehdinkuitenkin aistia ja fiilistellä kylmänsodan päättymisen omakohtaisesti.1980-luvun alussa syntyneenämuistan elävästi Mauno Koiviston,Paavo Väyrysen, Kalevi Sorsan jaHarri Holkerin televisiossa esittämätkommentit Ronald Reaganinulkopolitiikasta, yhdysvaltalaistenristeilyohjusten lentoradoista, sekäYYA-sopimuksen ja glasnostin &perestroikan erinomaisuudesta.Lisäksi ehdin kesällä 1989 6-vuotiaanapojankloppina todeta omakohtaisestineuvostokommunismin rappion, kunnäin Viipurin matkalla kauppojen tyhjätnäyteikkunat ja pitkät leipäjonot. Entietenkään väitä, että olisin jo tuolloinollut yhteiskunnallisesti valistunut,mutta joka tapauksessa mielikuvatjäivät elämään. Berliinin muurinmurtumista katselin televisiosta samanvuoden syksyllä. Sen verrankiinnostavalta tilanne vaikutti, ettäjopa hieman alle kouluikäinen Mikko-poikakin ymmärsi elävänsä jatodistavansa poikkeuksellisia aikoja. Jokainen meistä on oman aika-kautensa tuote. Meihin nyky-opiskelijoihin ei suomettuminenehtinyt vaikuttaa enää millään tavoin.Monet meistä syntyivät MaunoKoiviston tasavaltaan. Elimmelapsuutemme ja nuoruutemmeKoiviston ja Ahtisaaren EU-Suomessa. Olemme siis tässä

suhteessa vapaita menneisyydenpainolastista. Siksi uskonkin, että juurimeidän sukupolvemme omaa lähtö-kohtaisesti poikkeuksellisen hyvätedellytykset kylmän sodan historiantutkimiselle. Vaikka emme kykenisikäänkilpailemaan vajavaisin resursseinHelsingin, Turun ja Tampereen yli-opistojen kanssa kylmän sodantutkimuksessa, ei meidän pidäkuitenkaan kokonaan luovuttaa aihe-piiriä näiden opinahjojen privilegioksi.Myös maakunnalliset "provinssi-yliopistot" pystyvät tuottamaankorkeatasoista tutkimusta. Tähänvaaditaan kuitenkin panostusta myösmeiltä opiskelijoilta. Antakaamme siisäänemme kuulua myös kurssi-opetuksen suuntalinjoissa ja paino-tuksissa. Vanhan viisauden mukaanjokainen sukupolvi kirjoittaa historianuudelleen omista lähtö-kohdistaan.Varmasti tämä toteamus pitääpaikkansa myös meidänkinkohdallamme.

Teksti: Mikko Veijalainen

TOSINE 1/2007

10

Kysy sinä- Elina vastaa! Sinä Elina-Vastaa kysy!

Vastaukset kaikkein mystisimpiinkinlöytyvät tältä palstalta. Kysymyksetovat tulleet tiedonjanoisiltatosinisteilta.

KYSYMYKSIIN

1. Onko totta, ettei ole olemassa rumia naisia, vaanainoastaan liian vähän vodkaa?2. Kuinka paljon Kruppin terästä Zis-5 psv-kanuunaläpäisee etäisyydeltä 500m ja osumakulmalla 45°?-Maatissi

Rakas Maatissi

1. Ei ole. Ylenpalttinen vodkan nauttiminen saattaatoisinaan aiheuttaa tämän kaltaisia harhaluuloja, muttatosiasia on, että väestöstä ainoastaan noin 25 % miellyttääkenenkään silmää ja lopuistakin vain joka toista kestääkatsella. Loput voivat vaikka panostaa korkeaankoulutukseen ja toivoa, ettei lisääntyminen ole elämäntarkoitus.2. Olettaen, että tarkoitit Neuvostoliiton toisessamaailmansodassa käyttämää 76,2mm Zis-5-tykkiä, sanoisin,että riittävästi.

Hei Elina!Oletko koskaan tunkenut sormiasi toisen nenään? Jajos olet, niin kuinka syvälle? Voitko myös kuvaillafyysisiä/psyykkisiä tuntojasi aktin jälkeen?Suositteletko tämän tyyppisiä puuhailuja, ja jos, niinkenelle erityisesti?Nimimerkki Kiinnostavaa, kerro lisää.

Hyvä Kiinnostavaa, kerro lisää

Olen, noin puolitoista senttiä. Tunsin vahingoniloa, mikäon ainoaa oikeaa iloa, sekä häpeää. Luvatonta penetraatiotalähimmäisen ruumiinaukkoihin en suosittele kenellekään.

Olen krapulassa!Pitäisikö minun ryypätä vielä viideskin opiskeluvuosisamaan putkeen?Nimimerkillä "Otetaan kunnon hörpändeerukset"

Rakas "Otetaan kunnon hörpändeerukset"

Olet totuuden lähteellä.

Mikä oli kantava idea tutkimus- ja kehitystyön takana?Konsernin tuotteet kuitenkin hyvin kirjava kokoelma.Mistä kaikki ideat tuli?Mikä oli yhteistyökumppaneiden osuus?

Hyvä Nimetön,Heti alusta alkaen oli selvää, että yhteistyökumppaneidenideat otettaisiin keskinkertaisesti huomioon, joskaan neeivät kiinnostaneet ketään. Kantava ideamme kumpusiomistajapohjan voimavaroista, jotka oli tarkoitus keskittääennen näkemättömällä tavalla. Tästä johtuen synnytimmeosaavan yksikkömme ja yritimme todistaa tutkimustyömmeluotettavuutta. Täytyy myöntää, että järkytys iski siinävaiheessa, kun huomasimme missiomme olevan irrelevanttijälleenkäsittelyn uudelleenorganisoinnin kannalta.Kuitenkin havaitsimme oheistuotteiden merkityksenglobaalissa kaupankäynnissä huomattavaksi.

Miksi ManU on niin paljon enemmän kuin AS Roma?

Dear Anonymous,Koska

Kylvätte tappiomielialaa. Oletteko vihollisenpalveluksessa?

Hyvä Nimetön,Kysymys on epäolennainen. Jumala on hyvän ja pahanyläpuolella.

Elina kiittää Gandalf Rautiota

The Tiimi:Elina KauppinenAino Rautio

TOSINE- totaalista humanismia

11

Humanisti ja uusmedia

Toimittajamme on päässyt seuraamaan ilmiötä sisä-piiristä käsin. Tässä olennaisimmat empiiriset havainnotasian tiimoilta.

Kokemuksia Mediakeittiö-projektista.

Tämä juttu on jatkoa tekstilleni Tosine-lehdessä keväällä2006. Pohdiskelin siinä yrittäjyyden mahdollisuuksiakeskivertotosinistille, eli astuin humanismin pimeällepuolelle. Ilman oman käden kokemusta jäi pohdintakuitenkin vähän suppeaksi. Kuinka ollakaan, sainsattumalta mahdollisuuden päästä testaamaanhumanismin soveltamista yritysmaailman tapoihin.Testiareenana ei kuitenkaan ollut palkallinen työ, vaanyliopiston kurssi, mikä toteutettiin syksyllä 2006. Pääsintestaamaan tosinismin ja tällä kertaa uusmedianyhdistämistä. Kuinkas kävikään?

Idea

Kurssia, jolle osallistuin, kutsuttiin Mediakeittiöksi.Mediakeittiö oli Kuvitek-projektin rahoittamaprojektioppimisen laboratorio, joka oli ollut pystyssä jomuutaman kurssin ajan. Kurssille piti hakea erikseen jasisään otettavat opiskelijat valittiin haastatteluilla. Sisäänotettiin 12, opintojensa eri vaiheessa olevaa opiskelijaaeri oppilaitoksista kolmen ohjaajan kaitsettavaksi.Opiskelijoita oli yliopistosta, ammattikorkeakoulusta sekäammattiopistosta, joten tilanne oli heti alusta alkaenherkullinen. Opiskelualat keskittyivät lähinnä humanistisenpuolen, media-alan sekä informaatioteknologian ympärille. Kurssin ideana oli toteuttaa erilaisiauusmediaprojekteja tilaajille ja oppia tekemisen kautta.Toteutimme kaksi suurta projektia, joista toinen toteutettiinJyväskylän yliopistoa varten sekä toinen Matila & RöhrProductionsin dokumenttiosastoa varten. Kummassakinprojektissa olivat mukana myös kolmas osapuoli, elijyväskyläläisiä mediayrityksiä. Projektit toteutettiintiimityöskentelyllä. Humanistit kantoivat vetovastuunsisällöstä, tulevat insinöörit toteutuksesta.Informaatioteknologian opiskelijat toimivat varsinkintekniikan parissa, mutta osallistuivat myös sisällöntuottamiseen ja tekniikan käyttöön. Ohjaajat osallistuivatkurssilaisten työhön pitämällä muutaman luennon sekäperehdyttämällä tiettyjen tietokoneohjelmien käyttämiseen.Lisäksi he tarkkailivat työtä ja antoivat tarvittaessaneuvoja. Proggiksen tavoitteena oli luoda samanlainentyöympäristö, mitä työelämässä voisi kohdata. Ainoastaanraha puuttui kuvioista, mikä valitettavasti toikin toimintaankoulumaisuutta.

No, siinä idea kokonaisuudessaan. Mitä sitten jäi käteen?

Projektit suoritettiin loppuun määrätyssä ajassa, mutta ajankanssa jouduttiin toisessa projektissa vähän joustamaan.Ryhmän yhteishenki syntyi todella nopeasti ja käytännössävain parani, vaikka välillä itse kutakin vähän hatutti, kunstressi oli maksimillaan ja deadlinet painoivat päälle. Erilaisetopiskelualat aiheuttivat vain lempeää naljailua ryhmänvälille, mikä toi huumoria arkeen. Työtä jaksottivat erilaisetpalaverit sekä työskentelysessiot. Porukan käytössä olimiehekäs määrä tietokoneita, mutta turhan suppea työtila.Sohvat olivat kyllä pehmeitä. Siinä mielessä kokemus jäi vähän vaillinnaiseksi, ettäen päässyt kokeilemaan yritystoiminnan tärkeitä perusteita:miten taitoja myydään yrityksen (kyllä, puhun nytyrityksestä) ulkopuolelle ja miten taitoja pitäisi yleensäkinkaupallistaa. Enkä kyllä oppinut sitäkään, miten yrityksenbyrokratia pitäisi hoitaa. Projektijohtajat saattoivat saadatästä puolesta jotain pientä irti, mutta minä en rivitoimijanroolissa. Sen sijaan sain nähdä, miten humanismin ja uusmedianyhdistäminen onnistui historian opiskelijalta käytännössä.Itse historialle ei valitettavasti löytynyt omaa roolia näissäprojekteissa, vaan humanistin piti pikemminkin kilpaillatiedon käsittelyllä ja hankinnalla sekä osallistumisella kokotiimin toimintaan - työtä kyllä riitti. Tietokoneen käyttökuului olennaiselta osalta työskentelyyn, niin hyvässä kuinpahassa. Pelkät humanistiset taidot osoittautuivatriittämättömiksi. Jo Photoshop-kuvankäsittelyohjelmanosaaminen sekä taiteellinen silmä olisivat laajentaneetkykyvalikoimaa huomattavasti, mutta alkuun pääsi myösperus html-osaamisella. Toisaalta humanisteja arvostettiintiimissä nimenomaan käyttäjänäkökulman ansiosta, sillätulevat insinöörit tarvitsivat selvästi ajatuksia tuotteidensisältöihin ja esittämismuotoihin. Humanismi osoittautuihyödylliseksi asiaksi valjastaa uusmedia-alan työhön javoin suositella sitä jokaiselle. Verkostoituminen olisi yrittäjyyden kannaltahyödyllistä, tuliko sitä siis tehtyä? Muihin opiskelijoihinsekä ohjaajiin kyllä, mutta käytännössä ei ulospäin. Se jäiharmittavan vähälle, mitä pitäisikin yrittää kehittääseuraavan tilaisuuden tullessa: rohkeasti vain enemmänesiin kuin Paavo Väyrynen konsanaan. Sen sijaanprojektityöskentelystä tuli kyllä hyödyllisiä oppeja.

TOSINE 1/2007

12

Tietokoneet ja post-it- laput täyttivät maailman. Kuvassatuleva insinööri Tomi työstää yliopistolle tehtävää netti-portaalia. Työtilasta ei löytynyt Lenin- elämänkertaa,mutta useamou edelliseltä porukalta jäänyt PaavoVäyrysen kirja kylläkin...!

Ja..?

Kokemukset mediateknologian kanssa työskentelystäolivat hyviä. Sain jopa sen verran rohkeutta, että laitoinuseampaan media-alan firmaan kesätyöhakemuksen. Eitosin tärpännyt, mutta ehkä sitten joskus. Yrittäjyydenkannalta kurssi antoi rohkeutta, mutta yhden miehennyrkkipaja ei pääse kovin pitkälle, jos se yksi mies onpuutteellinen tietoteknisiltä taidoiltaan. Tarvitaan osaaviakavereita ja jaksamista opetella asiat itse, jos uusmedia-alalle mielitään. Mutta sen jälkeen akateeminen yrittäjyyson edelleen hyvin mahdollista. Edelleen, eihän historiankäyttämiseen tarvita muuta tietoteknistä kuin tekstin-käsittelyohjelma.

Teksti: Teemu Häkkinen

Tosine & Nefa: Puolus-tamme akateemista hu-manismia uhreista riip-pumatta.

TOSINE- totaalista humanismia

TOSINEEN

MUSAKORNERI

Erikoishaastattelussa: Viikate *** *** ***Lämppärinä Wilhelm Meister(Klaus Thunder & Ukkosmaine) *** *** ***Rockin vallankumous Rautaesi-riipun takana

13

TOSINE 1/2007

Pikajuna NiinivaaralleKlaus Thunder- äijä Wilhelm Meister Tosine- reportterinpiinapenkissä

Rakkauden ja Niinivaarankaupunginosan ilosanomaa levit-tävä joensuulaiskaksikko KlausThunder & Ukkosmaine on tullutJyväskylässä tutuksi muun muassaVakiopaineessa vedettyjen kovienkeikkojen ansiosta. Eräänlaistadiskoelektropoppia soittava bändion myös esiintynyt Tosineen fuksi-aisissa 2005 ja Suomi-Madagaskar -seuran Live Aid tapahtumassakeväällä 2006. Vuoden 2005fuksiaisissa myös esiintyneen jaTosine- lehdessä haastatellunReckless Loven laulaja elää nykyäänmegatähden elämää Tukholmassa javaikuttaa suositussa Crashdiet-bändissä, epäilemättä osittainTosine- lehden myötävaikutuksesta.Olisi siis suorastaan historiallinenvääryys, jos historian opiskelijoidentapahtumia elävöittänyt KlausThunder & Ukkosmaine ei saisiansaitsemaansa huomiota ja palsta-tilaa. Tosine- lehden journalistitapasi bändin kosketinsoittaja-taustalaulajan Wilhelm Meisterinjoensuulaisessa kulttuuriravinto-lassa Wanhassa Jokelassa.

Klaus Thunder & Ukkosmaineesittää tanssittavaa ja ei liianvakavasti otettavaa musiikkia. 2000-luvun kotimaisen hevibuuminkeskellä yhtyeen musiikki onvirkistävää kuultavaa. Laaja kysymysheti ensimmäiseksi: mitä mieltä oletsuomalaisen popmusiikin nyky-tilasta?

Tuohon on aika vaikea antaa kattavaavastausta. Kyllähän täällä tehdäänpaljon musiikkia, joka minun näkö-kulmastani katsottuna on täysinjoutavanpäiväistä ja kehnoa. Muttaehkä sillekin musiikille on toisaaltaomat ymmärtäjänsä. Ja ihan pirustihantäällä on oikeasti hienoja jaomaperäisiä bändejä, jotka tekevätkoskettavia biisejä. Nyt aionkin listata

viime vuoden parhaat kotimaiset pop-albumit, vaikka et sitä pyytänytkään.

TOP 5 kotimaiset pop-levyt 2006:

J. Karjalainen: Lännen-JukkaPMMP: Leskiäidin tyttäretRisto: Aurinko aurinko plaa plaa plaaTundramatiks: Kyy pivossaYour Friend George: We All Deserveto be Honored

Ja nuo ovat sitten aakkosjärjestyk-sessä, eivät parhausjärjestyksessä. Jatuon listan suhteen pop on nähty aikalaajana käsitteenä. Voisi vielä lisätä,että Stam1nan Uudet kymmenenkäskyä oli viime vuoden selkeästiparas kotimainen metallilevy. Tämänvuoden tähän mennessä paraskotimainen levy on RadiopuhelimienViisi tähteä.

Klaus Thunder ja Ukkosmainekeikalla siellä jossakin. Tällä kertaapaikkaa ei sentään ole kovin vaikeaarvata!

Nettisivuillanne mainostatteJyväskylän Vakiopaineen keikkaa16.2.2007 uranne parhaaksi. Olinitse paikalla ja voin vahvistaa ettämeininki oli hyvinkin sähköinen.Pystytkö erittelemään mahdollisiasyitä Vakiopaineen keikanonnistumiseen?

Tuollaisia juttuja on aina vaikeaselittää jälkikäteen. Ne, jotka olivatpaikalla voivat ymmärtää parhaiten.Tuossa illassa oli jotakin todellamaagista. Yleisön kanssa syntyi niinkaunis yhteisymmärrys, että itketti janauratti samaan aikaan. Sitä porukkaaoli niin paljon, ja tuntui että ihanjokainen oli täysillä mukana.Keikanhienoihin fiiliksiin liittyy omaltaosaltani tietty taisteluaspekti.

Toinen kosketinsoittimeni nimittäinmeni parin ekan biisin jälkeen epä-kuntoon ja hetken ajan ehdin ajatellaettä nyt meni keikka pilalle.

14

TOSINE- totaalista humanismia

Sain kuitenkin mietittyä lennostakorvaavat soundit toisesta kosket-timesta, ja kaikki meni kuten pitikin.Tunsin olevani Rocky.

Entä onko Tosineen fuksiaisista taiRentukan Live Aidista jäänyt jotainsykähdyttävää mieleen?

Molemmat olivat kivoja keikkoja.Pielisjoki-ep:mme bonusraitoina onpari live-kappaletta, jotka taltioitiintuolta fuksiaisten keikalta. Rentukankeikkaan liittyy sellainen mukavamuisto, että hengailimme koko tuonviikonlopun Jyväskylässä. Ne olivatensimmäisiä todella lämpimiä kevät-päiviä, ja koko viikonlopulle oli leimal-lista ihana kiireettömyyden tunne.

Klaus Thunder & Ukkosmaine onkeikkatilanteissa panostanutuskottavaan ulkonäköön. Vaate-tuksen lisäksi yleishabitus onmuutenkin kunnossa. Miten analy-soisit erityisesti viiksien vaikutustatanssimusiikkia esittävän muusikonimagoon? Saako ylähuulen karvojentuhinasta ylimääräistä kipinääsoittoon?

Viikset on kyllä mainio juttu.Tanssimusiikin puolelta yksihienoimpia soihdunkantajia viiksiensaralla on epäilemättä Nasma Team.Itse kasvatin viiksiä koko NiinivaaraExpress -levyn äänitysten ajan, ja kylläse toi oman lisäkipinänsä soittoon.Eräs ystäväni muuten esitti mainionteorian siitä, miksi tytöt eivät tykkääviiksistä: kyseessähän on selkeästikateus, koska tytöt eivät voi kasvattaaitselleen viiksiä.

Yhtyeen uusin levytys NiinivaaraExpress jatkaa aiemman materiaalinlinjalla entistä hiotumpana timant-tina. Onko tulevaisuudensuunni-telmissa jo tässä vaiheessa uraa-uurtavia laajennuksia vai asettaakoUkkosmaineen konsepti joitakinrajoja progressiivisuudelle?

Itse en näe, että meillä edes olisi jotainkonseptia, jollei sellaisena pidäyhtyeemme instrumentaatiota. Ja

senkään suhteen emme kahlitseitseämme, sillä uudella levyllä oleviasointimaailmoja on laajennettu tosipaljon, ja kokeiltu rohkeasti erilaisiajuttuja. Mukaan otettiin myös paritekstiltään ja yleistunnelmaltaan sel-keästi synkempiä biisejä, eli sikäliNiinivaara Express kyllä laajentaapalettiamme muutenkin. Seuraavaalevyä ei olla vielä suunniteltu lainkaan,saa nähdä miltä se tulee sittenaikanaan kuulostamaan.

Mielestäni Joensuusta kotoisin olevatbändit ovat kautta aikain olleetjollakin tapaa harmaasta massastapoikkeavia. Klaus Thunderin lisäksiesimerkkeinä mieleen juolahtaaEläkeläiset, Mana Mana tai IsmoAlangon eri keitokset. Onkokaupungin vesijohtovedessä jotainoutoa tai onko sinulla yleiskattavaateoriaa kaupungin poikkeukselli-suudesta?

Joo, tuo on totta että Joensuulla ontietty perinne siinä että hommiatehdään tietyllä tavalla nyrjähtäneellämeiningillä. Ehkä se johtuu osin siitä,että kun täällä periferiassa asutaan,niin muotivirtaukset eivät paljoa liikutaja asiat tehdään niin kuin hyvältätuntuu. Oma osansa on varmasti myöspaikallisella omalaatuisella huumorilla.Pienenä kaupunkina Joensuun etu on

myös se, että täällä rock-piireissä eivarsinaisesti pääse syntymäänkuppikuntia. Käytännössä tämätarkoittaa sitä, että erilaistenmusiikkityylien soittajat hengailevatkeskenään sulassa sovussa ja hyväs-sä hengessä. Se laajentaa perspek-tiiviä.

Haluatko lähettää terveisiä?

Totta hitossa. Terveisiä JyväskyläänSorjosen Ollille, KomulaisenJussille, Vakiopaineen henkilö-kunnalle, ullakon tytöille ja kaikilletutuille muutenkin. Viettäkää mahtavakesä ja ajatelkaa kauniita ajatuksia!

Kiitoksia vastauksista ja hyvääkesää, Wilhelm!

Klaus Thunder & Ukkosmainenetissä:www.ukkosmaine.comwww.myspace.com/ukkosmaine

Teksti: Sampo ViiriKuvat: Pasi Huttunen

Wilhelm Meisterin seesteinen hetkiennen kuin matka käy taas kohtiuusia haasteita ja uusia keikkoja.

15

TOSINE 1/2007

Marraskuun laulaja- haastattelussaKaarle Viikate

Jo kymmenen vuoden ajan on tämä kouvolanlahjakkuus julistanut suurella antaumuksella ala-kulon ilosanomaa Suomen kansalle. Viikatteen retro-henkinen tinkimätön tyyli on jo muodostunutkäsitteeksi. Tänä vuonna yhtyeen ystäviähemmotellaan peräti kahdella pitkäsoitolla:Marraskuun laulujen ensimmäinen osa julkaistiinaiemmin keväällä ja toinen myöhemmin syksyllä. Tällähetkellä Viikate kiertää valtakuntaa mainiollaotteella. Yksi kiertueen etapeista oli meille tosinisteilleniin tärkeä Lutakko. Tosine päätti toivottaa yhtyeentervetulleeksi omalla tavallaan: kutsumalla Viikatteenhaastatteluun uusinta Tosine- lehteä varten! Tosineenlennossa muodostettu Alakulojaos suunnittelihaastattelun ja kuunteli ja kateli synkänkaunistajulistusta Lutakossa pitkänäperjantaina, ja tuloksennäette tässä, arvoisat lukijat.

ROUTAA ja ROSPUUTTOA

T

MENNEISYYS- AHTAITA AIKOJA

1. Millainen koulutus teillä on? Onkosiitä ollut hyötyä myöhemmässäelämässä?Sekalaista keskiasteen tutkinto-osastoa. Paitti Eki valmistui juurpianonvirittäjäksi. Mutta se onkinnero! Kaikestahan on aina hyötyäjoista ei langeteta tuomioita.2. Oletteko koskaan joutuneettekemään "rehellistä" työtä?Mie oon tällä hetkellä ainuttäyspäiväinen hampuusi mutta ontässä itekin tult pihviä paistettua. Eli¾ yhtyeestä omistaa oikean elämän.

3. Tuotannostanne välittyy tiettynostalginen innostus ja kunnoitusmenneitä sukupolvia kohtaan. Miksisuomalainen kansanperinne on teilletärkeää? Mitä historia ja omanmenneisyyden tunteminen teille noinylipäätään merkitsee?On mahdollista, että jos kotona olisiollut aikoinaan ollut suuntaus esim.maalaustaiteeseen ja klassiseenmusiikkiin kotimaisen iskelmän jaelokuvan sijaan, olisi pikku-Kallestavoinut tulla selkeästi kultivoituneempija vakavamielisempi. Näin ei käynyt.

4. Kaikkia opettajaksi opiskeleviatovereitamme varmasti kutkuttaatietää, millainen kuva historian-opettajista teille omilta koulu-ajoiltanne jäi? Äreitä, sotilaallisiajermuja vai sympaattisen helliä leh-toreita?Heh, taisi olla molemman laatuisia.Opettajan mukavuushan kulkee ainasuorassa suhteessa omankiinnostuksen kanssa ainetta kohtaan.Muuta on silti vaarallista polttaakansan kynttilää molemmista päistä.Vakan alla.

16

TOSINE- totaalista humanismia

5. Milloin Viikatteen miehet ovatensimmäisen kerran maistaneetJaloviinaa, ja oliko kyseessä yhdenvai mahdollisesti kolmen tähdenJallu?Kyllä se on varmaan tullut tämänrokkivouhotuksen myötä eli tukevaayhdeksänkymmenlukua meillä kaikilla.Sitä ennenhän koko lössi oli vielärintaruokinnassa.

NYKYISYYS- ODOTTANUT OLENTULEVAA

6. Millainen ilmapiiri suomalaisessametalliskenessä tällä haavaavallitsee? Kyräilläänkö toisia, tapu-tellaanko selkään vai ovatko kaikkikavereitakeskenään?Taitaa olla peruspohjoinen meininki eliensin hieman selkään taputtelua jaloppuillasta naamaan taputtelua.Kyräily taitaa sopia paremmin jollekinmuulle alalle. Melko moneen ihmiseenon tullut törmättyä, jonka kanssaaaltojen pituus on sattunut yksiin.7. Uusin levynne Marraskuun laulujaI julkaistiin vuoden alussa. Se onsisällöltään rankempi, kun taas sys-symmällä ilmestyvä kakkososan onmäärä olla huomattavasti rauhal-lisempi ja tunnelmallisempi. Mitenpäädyitte julkaisemaan levyn kah-dessa osassa, ja oliko päätös helppo?Päätös oli äärimmäisen helppo, silläkaikki kappaleet eivät olisi mahtuneetsujuvasti samalle levylle. Ja puhun nyttietenkin vanhan liiton LP-mitastaeli n. 40 minuutista musiikkia.8. Mikä keikkapaikka ontämänhetkinen suosikkinne, jamiksi?Viime aikoina on pantu merkille kokoyhtyeen toimesta, että elämän laatunousee potensseissa kun keikanjälkeen pääsee saunomaan. Siis kaikkisoittopaikat joiden yhteydessä onmahdollista päästä sihisevien kivienja höylättyjen lauteiden kimppuun.9. Päädymme jälleen leikatunkonjakin pariin. Mikä mahtaisi ollamieleenpainuvin kokemus kyseisenjuoman suhteen?Ensikosketus Jaloviinamies- drink-kiin, joka on seurapeli vailla vertaa sekäonnellisia seurauksia. Pöydälleasetetaan pullot Pöytäviinaa,Jaloviinaa ja Rommiviinaa. LaitetaanLyijykomppanian Jaloviinamies-

kappale soimaan. Joka kerran kunkyseinen tuote laulussa mainitaan,sitä myös maistetaan. Todella suunmukaista ensimmäisen kuuntelukerranajan!

TULEVAISUUS- AJASTAIKA

10. Tuleeko Kaarle jatkossakinpääasiallisesti vastaamaan kappa-leiden teosta ja sovituksesta, vai onkotyönjakoon odotettavissa muutoksia?Kappaleista todnäk kyllä, sovituksissaolen vastaan ottavaisempi. OnhanEkillä näpit jo pelissä Yökunnaiden jaEi enkeleiden kanssa.11. Kuusi studioalbumia ja lukuisiapienempiä julkaisuja kymmenenvuoden aikana; miltä tulevaisuusbändin osalta näyttää juuri nyt?Missä Viikate heiluu vuonna 2017?Tämän hetken tulevaisuushanvaikuttaa parhaalta nykyisyydeltäaikoihin. Siis kiirettä ja innostustasopivassa suhteessa. 2017 olemmelopettelemassa 20-v. juhlakiertuetta,jonka vetonaulana on ollut tanssivasimpanssikuoro Kouvolasta.12. Jos Komisario Palmustatehtäisiin elokuva 2000-luvulla,kenen mielestänne pitäisi ollapääosassa 21. vuosisadan Palmuna?Joel Rinne vaikka se taitaisikin ollahieman jäykkää toimintaa. Eihänpalveluammateissakaan sovi sekoilla.13. Kertokaapa meille noviiseilleviimeinkin se leikatun konjakinsalaisuus...Korkillinen kerrallaan sitä itse kukinselvittelee…14. Mitä sanoisitte lopuksimusiikkianne kuuntelevalle, roudanja rospuuton seassa kahlaavalle jakirjarekeä raahaavalle historian-opiskelijalle?Ei oppi ojaan kaada ellei sitten Ojalaoppilasta.

Kalle Virtanen / Viikate

Haastattelu: Tosineen Alakulojaos;Mikko Mäkinen & Lasse RantaKuvat: www.viikate.com/alakulo

Tosine ry kiittää & kumartaa syvälläetunojalla vaivannäöstänne näidenuteluiden parissa, ja toivottaayhtyeelle menestyksekästä taivaltajatkossakin!

Keikkaraportti- Viikate Lutakossa7.4. 2007

Koleana ja pimeänä pitkänperan-tain iltana laahusti kaksi synkkä-mielistä tosinistia pitkän ja vaival-loisen matkan kohti Lutakkoa. Kes-kellä kevättä odottavaa iloisuudenylistyslaulua se tuntui olevan loh-duttavaa ankeutta huokuva pesäko-lo. Siellä meitä odotti Viikate. Lutakon nimessä on sellainenkaiku, että se innostaa yhtyeitähuikeisiin suorituksiin, joten nor-mistikin pätevänä keikkabändinätiedetyltä Viikatteelta saattoi odottaapäräyttävää soittotuokiota. YhtyeenMarraskuu- kiertue oli ohittamassapuolivälin krouvin. Soittovarmuutta,nälkää ja virtaa siis varmasti riitti.Odotukset olivat tuttuun tapaan

korkealla, mutta Viikatteelle ominai-seen tapaan ne ylittyivätkin huike-asti. Lutakon keikalla kaikki palasetloksahtivat kohdilleen. ViikatteidenViikatteidenViikatteidenViikatteidenViikatteidennelikenttä toimi saumattomasti,soitto soljui kuin Imatra, Kallenlaulussa oli tuttua, herkkää sär-mäkkyyttä, puvustus istui niin jämä-kästi, että yhtyettä on vaikea ilmanvaatteita kuvitellakaan.Entä se aina paljon puhuttu

soittoluettelo? Verrattuna esimerkiksifestarikeikkoihin, yksittäiset keikat,joihin saapuu yksinomaan faneja,ovat niin paljon enemmän. Tokihansieltä tulivat pakolliset hittibiisit,mutta uskallettiin myös repäistä jatarjota harvinaisuuksia. Itseäni läm-mittivät tunteella kajautetut Ajakaa!sekä Autuaat. Uusimmalta julkaisultasoitettiin yhteensä neljä kappaletta-ihanteellinen määrä reilun puolen-toista tunnin keikalle.Vilkkaat kymiläiset taitavat huu-

morin. Kaarlen välispiikit olivatosuvuudessaan kuin nyrkki naa-maan. Aina ei tarvita hassuja ääniätai ilmeitä saadakseen kelpo huu-mormiehen maineen.Keikan päättyessä olo oli eufo-

rinen ja tyhjä. Yön pimeinä het-kinä matkalla Kortepohjaan kolisivatpäässä sekalaisena soppana riffit,sanat, soolot ja spiikit. Vastaaamulla olivat asiat järjestyksessä.Muisto vain jää, lauloi JoukoJoukoJoukoJoukoJouko

aikoinaan. Tällaisia keikkoja ei enäätule. Kovin montaa ainakaan.Kiitos

Lasse RantaLasse RantaLasse RantaLasse RantaLasse Ranta

17

TOSINE 1/2007

.

NeuvostorockfinalRockmusiikki

Kulttuuri leviää yli poliittisten rajojenYhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassaalunperin kehittynyt rockmusiikki edustivastakulttuuria läntisessä maailmassaottaessaan ensi askeliaan 1950- ja 1960-luvuilla. Rockmusiikin matka underground-ilmiöstä mainstreamiksi tapahtui muuta-massa vuosikymmenessä useimmissalänsimaissa. Kylmän sodan maailmassaBeatlesin ja Rolling Stonesin kaltaisetilmiöt levisivät yli poliittisten rajojen, jopayli kaikkein leimaa antavimman rajapyykineli rautaesiripun. Itä-Eurooppaan jaNeuvostoliittoon salakuljetettiin 1960-luvulta alkaen rockäänitteitä. Tämänjohdosta neuvostovaltioihin syntyi margi-naalisia rockyhteisöjä. He pitivät länsi-maisia yhtyeitä esikuvinaan ja soittivatimitoiden heidän musiikkien yksityis-asuntojen ja kellarien tapaisissa paikoissa.Ajan myötä nämä yhtyeet kehittivät myösomalla kansallisella kielellä laulettuarockmusiikkia, johon liitettiin useinpaikallisen musiikkikulttuurin elementtejä.Rock taiteenmuotona tarjosi niin idässä kuinlännessä mahdollisuuden luoda valtavir-rasta poikkeavia merkityksiä ja omanlaisiatotuuksia.

Oikean kulttuurin kyseenalaistaminenRockmusiikki kohtasi rautaesiripunmolemmin puolin vastustusta "oikean"kulttuurin vartioiden taholta. Rockissakeskeinen elementti oli alusta alkaenvastarinnan tekeminen. Poliittisuus eivälttämättä näkynyt suorana sanallisenakritiikkinä yhteiskuntaa kohden vaanrockmuusikoiden ja fanien omaksumassayleisessä elämäntavassa. Se, että rockperustui amerikan mustan väestön kehit-tämiin blueskulkuihin oli jo sinäälläänpunainen vaate monille konservatiiveillePohjois-Amerikassa. Länsimaissa harjoitet-ttiin monenlaisia noitavainoja uudenmusiikkisuunnan edustajia kohtaan. Itäblokin kommunistiset puolueetpyrkivät ylläpitämään kultuurillistayhtenäisyyttä ja heillä oli tähän myöshuomattavasti kovemmat keinot käytettä-vissään kuin läntisillä liberaaleillademokratioilla.Neuvostohenkeä nosta-tettiin varsinkin mahtipontisen klassisenmusiikin ja työväenlaulujen avulla.

Venäläisen Kino- yhtyeen korealaissyntyinen keulahahmo ViktorTsoi kuoli auto-onnettomuudessa Baltiassa vuonna 1990. Hänes-tä tuli venäläisen rockin legenda ja The Doorsin Jim Morriso-niin verrattava runoilija rokkari.

Yleisestä kulttuurilinjastapoikkeaminen saattoi johtaakoviin vastatoimiin salaisen

poliisin taholta. Rockmusiikki olineuvostovallan näkökulmastarappiokulttuuria ja kaiken lisäksivihollisen eli Yhdysvaltojenmusiikkia. Toisaalta edes totali-taristiset valtarakenteet eivätvoineet estää omaehtoisen vas-takulttuurin kehittymistä. Neu-vostorockin kehityksessä olisekä yhtymäkohtia että eroja län-neen vastaavaan kehitykseen.

Rockin materiaaliset jahenkiset puitteet Itä-Euroopas-saTalousjärjestelmien vastakkai-suudesta huolimatta sosialistisiaja kapitalistisia maita yhdistikylmän sodan aikana nopeateollistuminen ja urbanisoitu-minen. Rockmusiikki oli sähköis-tä ja energistä musiikkia, jokaammensi inspiraationsa moder-nin teollisen ajan tunnelmista. Sekommentoi massayhteiskunnankipupisteitä kuten syrjäytymistä,h u u m e i d e n k ä y t t ö ä ,

kodittomuutta, turvatto-muutta,perheiden hajoamista jaympäristöongelmia. Näitä ilmiöitä

esiintyi myös itäblokissa, vaikka sitäei aina julkisesti tunnustettukaan.Sanonnan mukaan Neuvostoliitossaei harrastettu seksiä laisinkaan, koskasiitä ei juuri julkisesti puhuttu. Myöstätä tabua rockmusiikki käsittelirohkeasti. Tietenkin rock oli myösusein puhdasta viihdettä. Rockillasaattoi siis olla kosketuspintaa molem-min puolin rautaesirippua. Rockyhteisöjen lukumäärä vaihteliitäblokissa maittain sekä alueittainmaiden sisällä. Venäjällä kulttuuri-metropoli Pietari tarjosi paremmatedellytykset rockyhteisöjen kehityk-seen kuin poliittisen vallan keskusMoskova tai jokin syrjäinen uralintakainen kaupunki. Myös länsimaisetesikuvat vaihtelivat jonkin verran itä-blokissa, mutta keskeiset länsimaiseenrockkaanoniin kuuluvat nimet kutenBeatles, Rolling Stones ja LedZeppelin olivat kaikkialla tunnettuja.Tsekkoslovakiassa underground-piirien suosikiksi nousi toisaaltaFrank Zappa, joka ei lännessä ollutkoskaan suuri listahittien tekijä.

Neuvostojen maassa

18

TOSINE- totaalista humanismia

Kaikkialla neuvostomaailmassarockmuusikoiden oli enemmän taivähemmän tehtävä musiikkiansamaan alla. Monet muusikot onnistui-vat luomaan varsin omanehtoisentavan elää neuvostojärjestelmässätinkimättä musiikin harrastamisesta.Rockyhtyeet nauhoittivat musiikkiaankotikutoisissa studioissa. Epäviral-listen jakeluverkostojen kauttapaikallinen rockmusiikki levisiyllättävänkin laajalle niin kutsuttuinamagnitizdat- äänitteinä. Rockmuusikot tekivät musiikkiaanetupäässä kavereidensa iloksi jaomien taiteellisten ambitioiden tyydyt-tämiseksi. Toisin kuin lännessäkaupallisuudella ei ollut pitkään aikaanmitään tekemistä rockmusiikin kanssa.Neuvostovallan olosuhteet synnyt-tivät hedelmällisen tilanteen kapinoi-valle vastakulttuurille. Pienikin poik-keama yleisestä linjasta sai aikaanreaktioita ja sensuurin takia kritiikistätuli taitavasti naamioitua ja moni-ulotteista.

Rockmusiikki löi säröjä yrityksilleluoda ideolosoitua kuvaa neuvosto-ihmisestä. Kuvassa neuvostojohtajaBrezhnev on unohtunut hetkeksi

epävirallisen puolelle.

Amerikkalaisen muusikon FrankZapan ja Tsekkoslovakian presi-dentin (1989-92) Vaclav Havelinhistoriallinen tapaaminen Prahassasamettivallankumouksen jälkeen.Havel kutsui Zappaa hänen maansaunderground- piirien jumalaksi jatunnustautui itsekin suureksi Zappa-faniksi

Glasnost, Perestroika ja järjestel-mänmuutos

Gorbatsovin aloittama uudistus-politiikka 1980-luvun puolivälissäliberalisoi oloja nopeasti itäblokissa.Rokkaamisesta tuli monissa maissahyväksyttävää ja jopa valtion tuke-maa toimintaa. Rockclubeja avattiinja yhtyeet pääsivät viimein tekemäänjulkisia kiertueita, joskus jopa länsi-

maihin. Siirtyminen kellarien peru-koilta stadioineille tuli yllätyksenämuusikoille eivätkä he olleet kovinvalmistautuneita tähän. Hyvinkuvaavaa on, että eräs venäläinenrokkari kysyi juuri ennen stadioninlavalle astumistaan kollegaltaan, että"olisiko kitarankieltä heittää?". Sosialistisen järjestelmänpurkaantuminen kaikkialla Itä-Euroopassa toi rockpiirit uuden-laisten haasteiden eteen. Markkina-talouteen sopeutuminen vaati heiltämusiikkinsa markkinointia ja aktii-vista myymistä. Monet arvostivatrockmusiikkia aidosti taiteenmuoto-na eivätkä he voineet hyväksyämusiikkinsa kaupallistumista. Jär-jestelmänmuutos koettiin toisaaltaeuforisesti suurena vapautuksena jatoisaalta antautumisena halpa-maisten markkinavoimien armoille. Rockmusiikki vastakulttuurinamenetti sen omaleimaisuutensa mikäsillä oli ollut sosialismin aikana.Lisäksi liberalisoitumisen myötämyös muut ilmaisuväylät kutenlehdistö pystyivät tarjoamaankriittistä informaatiota yhteis-kunnasta. Kun vallanpitäjät eivätenää pitäneet rockia vaarallisena sentekemisestä katosi osittain hohto."Contra Franco viviamos mejor!"(Franco vastassamme elimmeparemmin), espanjalainen sanonta. Joitain itäblokin rockyhtyeitämaittain:Venäjä: DDT, Kino, MashinaVremeni, Alisa, Master, AkvariumTšekkoslovakia: Plastic People OfThe Universe, Pulnoc, Stromboli,Prazsky vyberUnkari: Gallopping Morticicians,ETA, The Spions, Trabant, T-34Puola: Lady Pank, Manaam,Perfect, De MonoDDR: City, Pankow, RockhausKirjallisuutta:Ramet Sabrina (toim.), Rocking thestate: Rock music and Politics inEastern Europe andRussia (1993)Cushman Thomas, Notes From TheUnderground, Rock MusicCounterculture in Russia (1995)

Teksti: Heikki Koskinen

19

TOSINE 1/2007

Kultaloistoa ja laitakaupunginbetonihirviöitä

Kuvat eivät missään tapauksessatipontisuudelle.

Tosineen opintomatka Moskova 15.-21.4. 2007

tee oikeutta Moskovan metron mah-

Tosineen opintomatka suoritettiin15.-21.4. 2007 Venäjän Moskovaan,joka jo vanhastaan herättää tosinis-teissa jos jonkinmoisia tunteita. TuoEuroopan suurin kaupunki, valloit-tamaton Venäjän sykkivä aorttakätkee sisäänsä paljon sellaista,mistä keskivertohistorianopiskeli-jalla ei ole aavistustakaan. Matkanjohtajana toimi PetteriKalliomäki (eli kuuluisa P2) jalaitoksen edustajana tilannettatotesi tutkija Simo Mikkonen.

15.4. Kasvot kohti itää

Matkaa taitettiin bussilla ja junalla.Tutustuminen venäläiseen yöjunaanosoittautui kolkoksi, jos kohta eiylitsepääsemättömäksi kokemukseksi.Mikäli sieti tunkkaisuutta, ahtautta jaepäloogista vessojen aukioloja, niinsinnehän olisi voinut vaikka jäädäasumaan.

16.4. Kansa, miehet ja kansanmiehet

Pirteä seurue rantautui Moskovanasemalle ja jatkoi lennossa hotelliKosmokseen, jossa se majoittautuiparhaan taitonsa mukaan. Kosmoksenedessä sojotti särmästi Charles deGaullen patsas, mikä aiheuttihämmennystä. Iloisen yllätyksen toi24 tuntia auki oleva lähikauppa, jostasai kellon ympäri jaloja ja muitakinjuomia. Varmasti kotimainenalkoholipolitiikka saisi venäläisetnousemaan barrikadeille. Myöhemmin päivällä sittentutustuimme Siihen maailmankuuluunmetroon, jossa sitten ajelimmeMoskovan keskustaa ristiin rastiin.Tämä oli erittäin oleellinenrastikoulutus, sillä metro tulimyöhemmin erittäin tutuksi. Otimmekeskustan tukipaikaksi marsalkkaZukovin ratsastajapatsaan, jokasijaitsee Punaisen Torin välittömässäläheisyydessä. Tori on kyllä pramea,muttei miellyttänyt kaikkien silmää.

Esimerkiksi Kuopion kalatoriakehuttiin viihtyisämmäksi.. Sturm-ryhmä kiersi Kremlin muurin; lähempitutustuminen paikkaan toteutui vastamyöhemmin. Asiasisällöltään asiallisin kohde oliiltapäivän vierailu Suomen suur-lähetystössä, jossa isäntä itse, suur-lähettiläs Harry Helenius selostiVenäjän nykytilaa ja osittain myös

tulevaisuudennäkymiä. Tosinistieninnostuneisuus oli silmiinpistävää.Päivä jatkui illallisella paikallisellaklubilla. Syötiin salaattia, borssia jablinejä. Kabaree- esityksestämuodostui holistinen kokemusyleisön astuttua lavalle. Pian tämän jälkeen valtaosa meistäpalasi Kosmokseen erinäistenhenkilöiden jäädessä suorittamaan

20

TOSINE- totaalista humanismia

Salainen puutarha ei ole kovinsalainen, jos minä olen nähnyt sen.

ekskursiota paikalliseen lähiöön.Kosmoksen valoshow ei ollut oikeinhumanistien maun mukainen. Yölläotettiin ensimmäinen kosketus paikal-liseen vodka-kulttuuriin, minkä seu-rauksena yön ohjelmassa ja nukkuma-paikoissa käytettiin luovuutta hyväksimonella tavalla.

17.4. Kultaiset noutajat

Aamu alkoi Uljanovin audienssilla,mutta kuolleet miehet eivät kaikkiakiinnostaneet. Viisi matkaajaa ottivaraslähdön Kremliin voidakseenkunnolla perehtyä paikkaan. Yleisölleavoimena olleet kirkot olivat yhtäkauneutta mutta valitettavan itseääntoistavia. Huomattavimpia yksityis-kohtia olivat kaksi monikymmen-tonnista rautamötikkää (eivät sijain-neet kirkkojen sisällä), joista toinenmuistutti erehdyttävästi tykkiä jatoinen kelloa. Salainen Puisto ei ollutniin salainen, vaikka paikan päälläpäivystäneet miliisit antoivatkinaiheen epäillä puiston sisäänpääsy-mahdollisuuksia. Kremlissä tapahtu-nut kohtaus muuten mursi yhdensitkeän myytin pamputtavista polii-seista. Iskuryhmän ryhtyessä arpo-maan Armory- museon sijaintia jakulkureittiä, se päätti lähestyi lähintäviranomaista neuvoa kysyäkseen.Valitettavasti yhteistä kieltä ei ollut,mutta siitä huolimatta kaveri yrittikovin innokkaasti selvittää tilannettaturisteille. Harmi hänelle, kun joutuiniinkin epäkiitolliseen tehtävään. Kremliin liittyvä Armory- museohämää nimellään. Aseistusta ei nimit-täin ole kuin nimeksi. Pääpaino on käsi-työssä. Armory osoittaa, ettei Venäjälläole pihtailtu jalometalleissa eikänäpertelyssä. Kaikenkarvaistenhepeneiden kilkutteluun on varmastikulunut tiima tai parikin. Saimme parihyvää ideaa seuraavan PikkuJättiläi-sen kanneksi sekä Ahosen jaNygårdin läksiäislahjaksi, muttatotesimme hankintojen kasvavanmittasuhteiltaan suureellisiksi.Armoryssä sitä riittikin nähtävää, jaaikataulu tuli vastaan ihan liian pian.Kreml jäi haikein mielin taakse, ja kunseuraamme liittyivät herrat Häkkinenja Nevalainen, päädyimme ruoka-paikkaa etsiessämme yhdelle StalininTorahampaista, jossa toimi yliopisto.Koska Venäjä on suhteellinen maa ja

Moskova suhteellinen kaupunki,etäisyydet hämäsivät; rakennus näyttiolevan aivan metroaseman vieressä,mutta olikin todellisuudessa paljonkauempana. Pytingin massiivisuusyllätti meidät kaikki. Illan viimeinen virallinen ohjelma olikäynti Vodkamuseossa. Tämä osoit-tautui reissun tyhjäksi arvaksi, eikäsiitä avauduta tässä sen enempää.Kerronpa vain sen, että itse paikkaaemme koskaan löytäneet. Enemmänmaininnanarvoista on Tosineenäijäporukan käynti paikallisessakansanmieskuppilassa. Perivenäläi-seen tyyliin liha, ranskalaiset ja sienetuivat rasvassa ja suolassa. Hinta olivähintäänkin kohtuullinen. Paikkasuhteellisen siisti. Täyttävän kier-roksen päätyttyä olimme hyvintyytyväisiä saamaamme palveluun.Tiettävästi kukaan tälle ekskursiolleuskaltautunut ei saanut infarktiahyvistä yrityksistä huolimatta. Paluumatkalla piipahdimme levy-liikkeessä, josta Mikko Veijalaisenmukaan tarttui Brezhnev- elokuvavuodelta 2005. Ainakin kannenperusteella kyseessä voisi olettaaolevan mieltäylentävä katselu-kokemus.

18.4. We shall never surrender

Aamu toi tullessaan Jobinpostia.Seurueeseen iski flunssa-aalto todenteolla, ja muun muassa matkanjohtajaKalliomäki sairastui ruttoon. Päivän (japäivien) mittaan tautipesäkkeitähaahuili Moskovan kaduilla jaKosmoksen käytävillä enemmänkin.Aamusta päätellen oli edellisilta olluthauska. Keskiviikkona toteutui matkanehdoton kohokohta. Voitonpuisto.Sen valtavan kentän läpi kulkeminensai mukana olleet vakuuttuneiksi siitä,miten korkealle Suurta IsänmaallistaSotaa Venäjällä arvostetaan. Kentäntoisessa päässä sojotti monisata-metrinen tolppa muistuttamassa puna-armeijan sotilaiden panoksesta jauhrista. Brest, Kerts, Kiova, Minsk,Moskova, Murmansk, Novorossijsk,Odessa, Sevastopol, Smolensk,Stalingrad, Tula… Puiston yhtey-dessä oli museo, jossa esiteltiindioramoina SIS:n ratkaisuvaiheita:Stalingradin voitto, Kurskin taistelu,Dneprin ylitys ja Berliinin valtaus.Sanoin kuvia on mahdoton kuvata,

niin uskomattoman hienoja ne kertakaikkiaan olivat. Eräässä toisessasalissa oli kunnon neuvostotyyliinmahtipontinen patsas, miekka jaseinillä kullatuilla kirjaimilla niidensotilaiden nimet, jotka olivat SIS:ssasaaneet Neuvostoliiton Sankarinarvonimen- 11,000 nimeä. Tokihanasiaan kuului museo täynnänsä

sotahistoriallista materiaalia meiltä jamuualta. Voitonpuisto lieveilmiöineen antoiajattelemisen aihetta. SIS:llä on yhtäsuuri, ellei jopa suurempi osakansakunnan kollektiivista muistia,kuin talvisodalla meillä. Ja venäläiseteivät ole epäröineet myöskäännäyttää sitä. Mutta mitä on meillä?Muutama kiveen pultattu metallilaattakeskellä korpea, jonne ei löydä edesopastuksella. Kreml, erinäiset kirkot jamonumentit kätkevät taakseen kyllätarinoita, joista ei turisteille juurikaankerrota. Eihän siellä nyt tietenkäänkerrota, kenen selkänahasta ja

21

TOSINE 1/2007

Kauppaisitko sinä kalaasi täällä?

kukkarosta kaikki tyynni on aikoinaanpykätty. Ruhtinaat ja piispat käyttivätmieluummin ruoskaa kuin kirvestä taivasaraa. Sitä paitsi niillä kirkkojen iko-nostaasien kultamäärillä olisi varmaanautettu muutamaa köyhää, muttaonneksi venäläinen osaa priorisoida.

19.4. Aces High!

Matkan ulkopuolisiin tuttavuuksiinkuului opas Raisa, joka kaitsi lau-maamme aivan odotetunlaisella in-nolla ja tietotaidolla. Harmaa ja satei-nen torstai alkoi käväisyllä Novode-vichyn luostarissa ja hautausmaalla.Lieneekö tosinistien uskonnollisuus-kiintiö ollut jo täynnä, mutta lievähköäinnon laskua oli aistittavissa saattu-eessamme. Mutta hautausmaalla po-rukka havahtui, sillä "Novossa" pi-tävät tätä nykyä majaa mm. Gogol,Hrustsev sekä Gorbatshovin parempipuolisko. Näiden residenssien fa-sadeihin pääsimme jopa tutustumaan,mutta harmittavasti Eisenstein jätettiin

sivistyksestä niin, että teki hänestäväliaikaisen uskotun adjutanttinsa.Misha, this I will tell only to you.Opas veikin näyttelyn läpi poika-maisella innolla ja rautaisella asian-tuntemuksella. Koneita oli todellakinmainoksen lupaama täyslaidallinen“30-luvun putputtimista 70-luvunyliäänikoneisiin", pääpainon ollessaluonnollisesti Suuressa Isänmaalli-sessa Sodassa. Laajasta valikoi-masta löytyi tietenkin myös omiasuosikkejani: Mikojan-Gurevitseja. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, janiin jätimme hyvästit Moninolle,josta olisi kenties lohkeamassakesätyöpaikka Mihail MatvejevitsVeijalaiselle. Illalla sitten kelpasi ottaa

Päivän ohjelma koostui pääasiallises-ti Kansanmiest… ei kun talouden Saa-vutusten Näyttelystä. Kyseessä ei kui-tenkaan ollut CMX:n salakeikka, vaanihka aito Neuvostoajan ylpeydenaihe.Hotellimme akkunoista olimme saaneetmonesti ihmetellä KTSN:ä, joka tuntuijatkuvan äärettömyyksiin asti. Todelli-suus ei paljoa pettänyt. Jälleen kerranmaalaisturistit saivat aiheen ihmetellävenäläistä osaamista. Kyllä se hom-mansa hoitaa silloin kun on tarvis. To-tesimme koko alueen penkomiseenkuluvan liiaksi aikaa, ja osa seurueestaottikin suunnan kohti viihde-elektro-niikkaan perehtynyttä tavarataloa. It-selleni kyseessä oli voittoarpa, sillä saikäsiini kolme pitkään tuloksetta met-

kierroksellamme kylmästi paitsioon. Moninon ilmailumuseon piti toi-mia Kubinkan korvaajana. Sisäl-löltään paikka olikin vaikuttava, mut-ta jälleen kerran aikamääreet aiheutti-vat sen, että tutustuminen itänaa-purin lennokkien tekniikkaan jäi pi-kaisen näppituntuman tasolle, jos sil-lekään. Oppaamme, entinen puna-armeijan ykköspilotti, vakuuttui

Aluekomentaja Veijalaisen yleis-

hörpän- ja muutakin deeriä.

20.4. D-Day

Viimeinen päivä. Neljän päivän ajan oliMoskova saanut nauttiaseurastamme. Erityisesti se lähikauppameidän korttelissa sai olla tyytyväinenTosineen panokseen. Pieni ropo itsel-

le, suuri kasa pätäkkää kauppiaalle.

22

TOSINE- totaalista humanismia

23

yllä: Neuvostoajan saavutuksia niinpitkälle kuin silmä siintää.alla: “Only to you, Misha”

sästämääni Fassbinderiä kohtuul-liseen 900 ruplan hinnalla. Pelkästääntämä löytö olisi riittänyt tekemäänopintomatkastani onnistuneen. Pikainen lähtö asemalle, Kos-moksen valoshow viimeisen kerran.Juna. Öinen kiito halki Venäjän arojen.

21.4. Viimeiset vaiheet

Sade ja paksu harmaa pilvikerros teki-vät olon kotoisaksi paluumatkalla.Tunnelma bussissa välillä Kouvola-Jyväskylä oli varsin seesteinen. Mielioli tyhjä ja liha raukea. Yliopiston pihalta pian hupenevaseurue kääntyy kohti pohjoista, ja Wil-helm Schildtin katua seuraten ajaaKortepohjan rajojen sisäpuolelle. Kor-tepohjalaiset hyppäävät ulos bussis-ta, Rentukan katoksen alla heitä odot-taa Joachim von Heidekraut. Matkaon päättynyt.

Teksti: Lasse RantaKuvat:Ville HäkkinenJussi KomulainenJohanna PietiläinenJuho Salonen

Noora Virokannas

TOSINE 1/2007

24

MOCKBA pt. 2 - Joskus sanat eivät riitäkertomaan...

MoskovaMoskvaMockbaMoscowMoskauMoscouMoscuMosca

TOSINE- totaalista humanismia

25

Kiitos& kumarrus

Da svidanja, Mockba. Nähdään taas ensi kerralla!

*****************************************************************************************

TOSINE 1/2007

26

TOSINEEN VIINIPALSTA-“GORKIVIKA”Tällä kertaa Korkkivian aatteestatinkimättömän raadin silmien alla onarvosteltavina kaksi Moskovasta,lähimarketin viinihyllyiltä mukaan-napattua tuotetta sekä yksi uusi,Kortepohjan kotiviinifarmin tuote-perheen tämänhetkinen keihään-kärki. Venäjältä tuodut viinit eivätkuitenkaan ole paikallisia artik-keleita, vaan eurooppalais-etelä-amerikkalaisen kulttuurivienninedustajia. Eksotiikan puutteen kor-vannee se seikka, ettei ko. viinejäainakaan tällä hetkellä löydy Alkonvalikoimista.

Cuvée Speciale

-laji: valkoviini-alkuperämaa: Ranska-vuosi: ???-rypäleet: 11 %-alkoholipitoisuus:-hinta < 200 RUB

Toinen hotellin vieressä sijainneen 24h-marketin import-viineistä on ranska-lainen, puolikuohuviinimäinen ja pirs-kahteleva valkoviini. Etiketti edustaaperusklassista näkemystä asioista eikärevittele miltään osin. Harmaata har-moniaa häiritsee ainoastaan venä-läinen verotarra hologrammeineenpullon kyljessä. Viinin väri on kelmeän kellertävä, jatuoksu on jotensakin raikkaan pirteä,siiderimäinen mutta kuitenkin hiemansadepäiväisen lakoninen. Ristiriitainen

sekoitus. Jatkamme eteenpäin ja mais-tamme viiniä. Maku on vähintäänkinpuolimakea, ellei jopa häiritsevän ime-lä. Vaikka vapun kynnyksellä tällaisetjuomat kuuluvatkin asiaan yhdessäserpentiinien ja muun hässäkän kans-sa, niin joku roti on sentään tässäkinhommassa oltava. Onneksi agraa-risesti pirskahtelevat hapot pelastavatkokonaisuuden eikä makeus tule liianpäällekäyvästi niskaan. Lopputulos on suht ristiriitainenkuten ensivaikutelmakin. Tällainenpuolikuohuviini voisi mainiosti mennätottuneelle siiderinkuluttajalle, ehkävappuna tosiaan myös muillekin.

Apalooza

-laji: punaviini-alkuperämaa: Argentiina-vuosi: 2003-rypäleet: Malbec-alkoholipitoisuus: 13,5 %-hinta: <200 RUB

Argentiinan pampalta suoraan Venä-jän supermarkettien hyllyihin laukkaasuhteellisen täyteläinen puna-viini.Etiketissä hevonen kiitää eteen-päinharjakset heiluen, mikä ei ole kovin-kaan harvinainen kuvitus tuon alueenviinipulloissa. Tuoksu on miltei karkki-mainen ja pehmeä, mutta silti tu-ju jajopa vihainen. Väri on sakean punai-nen. Mielenkiintoista. Maku puraisee heti ensi kulauk-sella; myös jälkimaku on ensi alkuunmiellyttävä. Aromissa aistimme sekoi-tuksen toffeeta ja tanniineja. Tuntuma

on pitkällä tähtäimellä kuitenkin hie-man poukkoileva kuin autokyytiargentiinalaisella sorataipaleella. Pot-kua löytyy kyllä, mutta hutejakin tulee.Tästä viinistä ei oikein saa otetta. Taustalla käytävässä jääkiekonMM-kisojen ottelussa Saksa-KanadaSaksa tekee maalin, ja pakka on autta-mattomasti sekaisin. Edessämme onhyvä ja kauttaaltaan juotava viini, mut-ta kokonaisuus on ristiriitainen. Tätämosaiikkia ei näillä eväillä kursitakokoon.

Jeltsin

-laji: kotiviini-alkuperämaa: Suomi-vuosi: 2007-rypäleet: mustaviinimarja-alkoholipitoisuus: ??????-hinta: täh?

Ja viimeisenä, muttei todellakaanvähäisimpänä on raadilla edessäänkunniakkaan kortepohjalaisen koti-viiniperinteen uusin tuotos. Kotiviinion nimetty heti Tosineen Moskovan-ekskursion jälkeen menehtyneenVenäjän entisen presidentin mukaanJeltsiniksi (toivottavasti näillä kah-della seikalla ei ole mitään keskinäistäyhteyttä). Väri on terveen kirkkaanpunainenja suorastaan jo herkullinen. Hiivanaromi ei erotu hedelmäisen neut-raalissa tuoksussa häiritsevästi. Makuon hyvin makea, suorastaan imelä.Sokeria on ilmeisesti käytetty aika reip-paasti tekoprosessissa. Makeuden al-ta erottuu silti pirteää happoisuutta jaraikasta tunnetta. Ei pahaa! Kokonaisuutena erittäin juotava,joskin makeahko mutta taatusti vapunjuhliin sopiva kotiviini. Raati pohtiiitsevarmuuden tunnossaan jopa sitä,että edesmennyt B. Jeltsin olisi oikeitaasioita arvostaneena miehenä to-dellakin ollut tyytyväinen tähän pos-tuumisti hänen mukaansa nimettyyntuotteeseen.

TOSINE- totaalista humanismia

Historiallisesta sarjakuvastaValistunut tosinisti ei tarvinneperinteistä selitystä siitä, kuinkasarjakuva on enemmän kuin halpaaviihdettä ja tusinatavaraa. Silti,kenties erityishuomion arvoista onmainita, että sarjakuva on myös mitäloistavin väline historiallisellekerronnalle. Ajankuvan tarkkuu-dessa, tunnelman tiiviydessä, se onparhaimmillaan ylittämätön. Suo-nette, muutama valaiseva esimerkki.

Historiallisen sarjakuvan vaarana, liianusein realisoituneena, on kylläkintaantuminen kuvitetun koulukirjantasolle yritettäessä sisällyttää tarinaanenemmän informaatiota kuin se taitekijän taidot sallivat. Onnekkaastimainitun sudenkuopan välttää, juurija juuri, Jussi Jäppisen ja RistoOikarisen kolmiosainen Fiesolenpuutarhat - arkkitehti Alvar Aallonelämä. Arkkitehtuurintutkija Jäppisenmuutoin varsin tekstuaalinen taiteilija-elämäkerta pääsee irtautumaan arki-suudesta maalauksellisten, unen-omaistenkin hetkiensä ansiosta. Teoson lopulta onnistuneesti kohteensanäköinen; sopivasti rajoja rikkova jaennen kaikkea tyylikäs. Esimerkkinä historiallisen tausta-työn kantavuudesta, muttei missääntapauksessa vain sen vuoksihuomionarvoinen, on Alan Mooren jaEddie Campbellin viisiosainen teosHelvetistä - melodraama Viiltäjä-Jackin mysteeriosta. Pienen piirinkulttihahmosta klassikoksi nostettuMoore on tutkinut lukuisia kertojatoistetun tarinan lähteet perin-pohjaisesti käsikirjoitusta luodessaan.Historioitsijaa ilahduttavasti tarinassaon jopa sivukohtaiset lähdeviitteet.Kuivasta oppikirjamaisuudesta ei siltiole tietoakaan, vaan Moore on luonuttulkintansa elähdyttävällä tavallauudenlaiseksi. Viiltäjä-Jackin tapausesiintyy viktoriaanisen ajan teko-pyhyyden ja moraalin pinnallisuudenpeilinä juonittelijoineen ja sala-seuroineen. Campbellin luonnos-mainen viiva seuraa tarinaa täydellisenosuvasti, East Endin rähjäisyydestä

kuningatar Viktorian pönöttäväänmatriarkaalisuuteen ja lopulta kokoLontoon hämärtyvään mielen-maisemaan. Tarina polveilee, se leikit-telee myyteillä, takaumilla, houreilla jadeja vu'lla; sen muassaan vyöryt-tämien yksityiskohtien määrä onsuorastaan musertava.

Te ehkä rakkaaninäittekin

Art Spiegelman piirsi Auschwitzistaselvinneiden vanhempiensa tarinansarjakuvateokseksi Maus - selviytyjäntarina. Nimi viittaa Spiegelmanintapaan käyttää tarinassaan eläin-hahmoja - juutalaiset hiirinä jasaksalaiset kissoina. Eläinhahmoteivät suinkaan tee tarinastakevyempää, päinvastoin ne lisäävätsitä sivustakatsojan, tunteettomuudenja voimattomuuden kuvaa, johon lukijaasetetaan. Mutta lopulta: etäännyt-täminen on ainoa keino saada oteholokaustin hirvittävyydestä. Spiegelmanin piirros on pelkis-tettyä, tarina rönsyilevää WladekSpiegelmanin takautumaa. Isäänsäkuunteleva piirtäjä saa näin mukaanpersoonallisen kertojanäänen keskellesuurta hävitystä. Inhimillisyys tuleeesille pienissä tapauksissa - toisaaltaselviytyjän tuskallisuus vielä vuosi-kymmenten päästä ja pojan ahdistussitä kuvatessaan ovat merkkitapahtumien lopullisesta ylittä-mättömyydestä. Jason Lutesin viime vuonna suo-mennettu Berliini - kivikaupunki onjo ehditty julistaa sarjakuvan mestari-teokseksi. Ajankuva 20-luvun lopunBerliinistä toimittajan ja taide-opiskelijan silmin onkin tarkkuu-dessaan kunnioitettava. Maailman-sodan jälkeinen tyhjänpäälläolo ajaaberliiniläisiä milloin melankoliaan,dekadenssiin tai aggressioihin. Albumi on ihmisläheinen, muttakääntyy miltei piinallisen dokumen-taariseksi lukijan tietäessä aivan liianhyvin, mihin kaikki tulee johtamaan.

Matkan varrella kommunistitmarssivat Luxemburgin jaLiebknechtin muistoksi ja vastapuoltaagitoi Josef Goebbels. Ensimmäinenkirja päättyy vapun 1928 mielen-osoitukseen, jota tukahduttamaantullut poliisiupseeri toteaakin:"Voimme saada tukeakansallissosialisteilta…" Vaan mikä ettei, kalseudestaanhuolimatta Berliini on merkkiteos:älykäs ja tarkkanäköinen. Rehe-vämpää tunnelmakuvausta etsivällevoi sen sijaan suositella varhai-sempaa, dekkarimuotoista teosta,italialaisen Dal Pran Weimaria, jossasukellus Berliinin dekadenssiin jaintrigeihin on vaikkakin viihteel-lisempi, myös eläväisempi.

Lopuksi mainittakoon sen piirtäjännimi, jonka jätin tarkoituksella sivuunartikkelista, jotteivät tässä esitellythienot teokset turhaan olisi näyttäneettodellista vaatimattomammilta.

Se on Hugo Pratt.

teksti: Ville “V” Häkkinen

Moore, Alan & Campbell, Eddie,Helvetistä: melodraama Viiltäjä-Jackinmysteeriosta I-V, Like, 1994-1997

Jäppinen, Jussi & Oikarinen, Risto,Fiesolen puutarhat: arkkitehti AlvarAallon elämä I-III, Minerva, 1998-2004

Lutes, Jason, Berliini: kivikaupunki,ensimmäinen kirja, Like, 2006

Dal Pra, Roberto, Weimar, Jalava, 1987

Spiegelman, Art, Maus: selviytyjäntarina, WSOY, 2003

Mainitut teokset löytyvät Jyväskylänkaupunginkirjastosta

27

TOSINE 1/2007

Art Spiegelmanin Selviytyjän tarinavakuuttaa karulla tunnelmallaan..

Holokausti ei säästä-nyt ketään. Äiti myr-kyttää lapsensasäästääkseen nämäkeskitysleirien

kauhuilta.

28

TOSINE- totaalista humanismia

Viiltäjä-Jackin tarina on kiehtonut ihmisiä jo suku-polvien ajan. Näytteitä Eddie Campbellin luonnos-maisesta tyylistä.

Fiesolen puutarhat kertoo Alvar Aallon elämästä. Kuvassa sarjankolmannen osan (vuodet 1939-55) kansi.

29

TOSINE 1/2007

Kansa taisteli, miehet kertovat

On elokuinen aamu Normandiassa 1944, kaksi osastoavalmistautuu taisteluun humanistien kunniasta. Pohjois-Afrikan, Itärintaman ja Gustav-linjan läpikäyneetKampfgruppe von Pardainin rynnäkköpioneeritpanzereidensa tukemina ajavat amerikkalaisia Mor-tainin läpi takaisin merelle. Vastapuolelta kenraali Pat-tonin eliittikärki, nopea panssariosasto eversti Veija-laisen komennossa taas puskee kohti Pariisia. Kohtaa-mistaistelu on väistämätön…

"Steel Panthers: World at War" on toiseen maailmansotaansijoittuva ja heksaruudukolla käytävä taktisen tason sota-peli. Pelin tarkoituksena on mallintaa taistelutoimintaamahdollisimman realistisesti ja yksityiskohtaisen katta-vasti. Lisätietoja suositellaan hankittaviksi erityisesti näiltäsivustoilta:

http://www.matrixgames.com/games/game.asp?gid=297http://www.steelpanthersonline.com/

Juttumme perustuu kummankin komentajan ylläpitämiinsotapäiväkirjoihin, jotka välittävät aidot ruudinkäryisettunnelmat taistelukentän hornankattilasta iskemällä kuinmiljoona volttia korkkarikansan tajuntaan. Please, goahead und bitte schön:

U.S Army Combat Command

Yksikön komentava upseeri: suomalaistaustainen everstiVeijalainenPelin kesto: 21 vuoroaNäkyvyys: 600 metriä (12 heksaa)Sää: puolipilvinenAika: Elokuu 1944, klo 0600Paikka: Mortain, Normandia, Ranska

Taistelujärjestys:5x M4A3 (76)W "Sherman"1x M4A1 (76)W "Sherman"2x M18 panssarintorjuntavaunu "Hellcat"2x M16 ilmatorjuntavaunu "Meat Chopper"Mekanisoitu tiedustelujoukkue:2x jalkaväen tiedusteluryhmä2x M20 panssariauto1x mekanisoitu jalkaväkiryhmä2x sinkoryhmä4x M3 puolitelavaunu2x 90-millimetrinen ilmatorjuntakanuuna1x 105-millimetrinen haupitsipatteristo1x moottoroitu tulenjohtoryhmä20x jalkaväki- ja panssarintorjuntamiinaa

Kampfgruppe von Pardain

Mekanisoitu rynnäkköpioneeriosasto:

Taistelujärjestys:

1. Komppania, johtajanaan kapteeni Müller (motorisoituosasto). Opel Blitz-kuorma-autoja x 5, 100 pioneeria. Lisäksi3 erillistä ryhmää Panzerschreck eli "panssarikauhu"-sinkoja.

2. Komppania, johtajanaan kapteeni Seibert (mekanisoituosasto). Puolitelavaunuja SPW-250 x 4, 100 pioneeria. Myöställä komppanialla 3 Panzerschreck-ryhmää vaunujen varal-ta.

Rynnäkkötykkipatteri, kapteeni Schön: 2 x StuG-III (Sturm-geschütz), 4 x JPz-IV (Jagdpanzer)

Luutnantti Steinerin motorisoitu ilmatorjuntajaos takanahajautetussa muodossa. Kalustona Sdkfz-7/1 x 2, eli käytän-nössä SPW-250 puolitelavaunuja, joiden lavalle on pultattuneliputkinen 20mm Flakvierling it-tykki. Yksi kummallekinkomppanialle ilmasuojaksi ja tulitueksi.

Erillinen tiedusteluryhmä Kauffman, johtajansa vänrikkiKauffmanin mukaan.

Lisäksi tarkk'ampuja sekä kaksi Kübelwagenia nopeanatiedustelupartiona. Kübelwageneissa aseistuksena yksiMG-34 ilmatorjuntakonekivääri.

Tulituki:

Ltn. Weber 150 mm patteri, + kolme raketinheitintä Nebel-werfer 280 mm.

Luftwaffe:

Ltn. Schultzin FW-190-hävittäjäpari varustettuna 250 kgpommeilla, nämä kovaa ja korkealta syöksyvät koneet tunne-taan myös nimellä Jagdbomber tai kavereiden kesken"Jabo". Lisäksi ltn. Weissbachin Junkers-88-pommi-konepari. Kaksimoottorisissa Junkerseissa maataistelu-aseistuksena 37mm automaattitykki.

Taistelu:

Koska taistelu on kohtaamistaistelu, ovat kohteita merkit-sevät heksat siroteltu maastoon niin, että 21:stä "voitto-heksasta" 13 on alussa ei-kenenkään maalla, 4 pohjoisessa,5 keskellä ja 4 etelässä. Lisäksi kummallakin osapuolella on

30

TOSINE- totaalista humanismia

4 kappaletta ns. "kotiheksoja" selus-tassaan idässä ja lännessä. Näidenomistajansa lipulla merkittyjen kohtei-den hallussapito ratkaisee valtaosantaistelun lopputuloksesta. Yksi heksaon noin 50 metriä.

Koko taistelualue minikarttana

Yhdysvaltain vuoro 1: Ennakkoon ali-voimainen US Army panostaa puolus-tukseen. Pyrkimyksenä väsyttää vihol-lista ja hakea ratkaisua vastaiskuilla.Panssarit vahvistavat laitoja, keskellämiinoitus sekä IT. Jalkaväki jaa ase-miin. Tiedustelualiupseeri sai ensim-mäinen viholliskosketuksen, mutta tie-dustelutiedot yleisesti ottaenpuutteelliset.Saksan vuoro 1: Saksa aloittaaaggressiivisesti. Pohjoisesta eteneemotorisoitu Jagdpanzerien tukema yk-sikkö ja tiedustelu on aktiivista. Ensim-mäinen viholliskosketus ja sen provo-soima tykistökeskitys jää tuloksetto-maksi. Motorisoitu jalkaväki etenee hi-taasti mutta varmasti.

Yhdysvaltain vuoro 2: Sgt. MillsinM20:n tulitus kohti vihollisen puoli-telavaunua on täysi susi. Viisi sarjaaraskaalla konekiväärillä menee ohi. Eitaida komentaja poikien päätä silitellä.Sgt. Evans siirtyy maastontieduste-luun. Tietoa mahdollisesta vihollisenkaukopartiotoiminnasta.

Saksan vuoro 2: Ensimmäiset vakavatvastaiskut. Kapt. Schönin rynnäkkö-tykki ja perässä tuleva puolitelavaunuottavat damagea. Vastassa ilmeisestivahva vihollisen puolustus. Pohjoistarintamaa ryhdytään vahvistamaan.Jagdpanzerit tukevat tiiviisti pohjoista

tuun jenkkiasemaan. Tiedustelulentoasuunnitellaan, sillä Junkerseille ja FW-190:lle on löydettävä maali.

Yhdysvaltain vuoro 3: Asemiinkohdistuneesta raketinheitinkeskityk-sestä selvitään jokseenkin kivutto-masti, mutta uusi tykistökeskitys onodotettavissa. Sgt. Morganin M4A3tuhosi yhden vihollisen puolitela-vaunun ja sgt. Millsin M20 hätisti ryh-män pioneereja pakosalle. Sgt. Evanshavaitsee pohjoisessa Jpz-IV pst-vaunun. Sillä on edessään miinoitusja kevyesti aseistettu jalkaväki.Saksan vuoro 3: Lisää Jobinpostia.Etelässä on puolitelavaunu tulessa.Vänr. Hummelin ryhmä saanut siipen-sä kk- tulessa. Eteneminen pysähtyy.Etelässä kiikutetaan Panzerschreckejaasemiin. Pohjoisessa Kübelwagenhajoaa aamuihinsa ja leikkaa kiinni.Pohjoisen tiedustelussa suuriaaukkoja. Mahdollisesti jenkkien pans-sariauto päässyt läpi. Ja taas lasahtaa

ja keskustaa. Vuoron lopulla annetaantykistökeskitys strategisesti olen-naisessa paikassa sijaitsevaan oletet-

puolitelavaunu! Luftwaffea käyttöön.Pari uutta Ju-88:ia odotettavissa lä-hivuoroina. Kahdelle jenkkitiedusteli-jalle käy kylmät, mutta se ei paljoa loh-duta menetetystä StuGista, kolmestaSPW:sta ja tusinasta miehiä. Pohjoi-sessa 150mm keskitys paikkan, jossatiedusteluryhmä havaittiin.

Yhdysvaltain vuoro 4: Raju hyökkäyspohjoista kukkulaa kohti! Jalkaväkihajoaa raketinheitintuleen. Odotet-tavissa vihollisen jalkaväen rynnäkkö.Omien osumatarkkuus on yhtä häs-säkkää. Keskeltä läpi yrittävä puoli-telavaunu saadaan sentään tuhottua.Pohjoisessa tuhotaan yksi Kübel-wagen. Tykistön tuki ponnetonta puo-lustuksen aikana. Ammukset vähissä?Saksan vuoro 4: Etelässä Sherman jaM20 kuumottavat Flakpanzeria, jokapakenee. Myöhemmin hän pelastaamaineensa soittamalla sattumaltalöytämälleen M20:lle nelipiippuistavalssia. Grüsse aus Krupp. Shermankummittelee myös pohjoisessa, muttaJagdpanzer tekee jenkkiraudasta mäs-kiä. Opel Blitz ajaa miinaan, mutta kes-kimmäisillä heksoilla eteneminen noinmuuten onnistuu mainiosti. Jagd-panzer ja tykistö tekevät kiusaa pai-kalle osuneille puolitelavaunuille. Vi-hollisen jalkaväen varalta raketin-heittimet asetetaan valmiuteen.

Yhdysvaltain vuoro 5: Kratutitpainavat päälle. Sgt. Evans ryhmineenkaatunut, Eastwood missaamiinoitukseen ajaneen Opelin.Kukkulan liepeiltä löytyy Jpz-IV.Puolitelavaunut vetäytyvät. EtelässäMills kaatuu panssarikauhuihin.Siirrän pääpainon pohjoisrintamalle,koska tilanne siellä on kriittisin.105-millinen tukee pohjoista kukkulaa.Oletuskohteena vihollisen jalkaväki.Jpz-IV:n takia panssarituki on erittäinolennainen. Etelän puolustus jäätarkoituksellisesti heikoksi.Wehrmacht yrittää varmastikoukkausta pohjoisen kukkulan.kauttaSaksan vuoro 5: Jenkkijalkaväki rik-koo viimeisen puolitelavaunun. Vihol-lisen vastaavat rakkineet ovat vetäyty-neet. Siirrän johto-Jagdpanzerin kär-keen. Kapt. Schön tuhoaa vihollisenHellcatin täysosumalla. Joukkojenkierrätys alkaa. Etelärintama saa ve-reksiä miehiä. Junkers Jumo- moot-

31

TOSINE 1/2007

32

toreiden jylinä rikkoo kasteisen elo-kuun aamun ilman… Etelässä suori-tettu lentotiedustelu paljastaa Sher-man- joukkueen. Laukaustenvaihto eijuuri aiheuta sydämentykytyksiä.

Yhdysvaltain vuoro 6: Luftwaffe tekeetodellisen yllätyshyökkäyksen ja ko-puttaa sgt. Wirthin Shermania. On sekettu se Göring… Missä olivat USArmy Air Force ja RAF? Ei ole mitäänvaraa gonahtaa näillä aamuilla! Samal-la hunnit saivat selville it:n sijoi-tuksen. Kohta antaa sakujen tykistövarmasti kuulua itsestään. PohjoisinHellcat on menetetty. Pari eksynyttämiestä joutuu omaan miinoitukseen.Joudun edelleen vahvistamaan poh-joista ja luotan miinojen voimaan.Näillä voimasuhteilla ei ole kannat-tavaa ryhtyä vielä vastaoffenssiin.Saksan vuoro 6: Pohjoisentarkk'ampuja tuikkaa reikää M3:en.Flakpanzer saapuu asemiin hakkaa 20-millisillä pellistä läpi. Keskellä Jagd-panzer ajaa miinaan ja eteneminen py-sähtyy. Pioneereja kärkeen, schnell.Luftwaffe saa tehdä vielä uuden tie-dustelulennon. Samaten linjojen taak-se voisi lähettää ryhmällisen eliitti-jalkaväkeä jenkkien toimintaa häm-mentämään, ennen kuin tilataan pä-räyttävä ilmaisku ja suunnataan loputNebelwerfereidit.

Yhdysvaltain vuoro 7: Vaihteeksi hyviäuutisia. Wehrmachtin jalkamiehet otta-vat kiitettävästi osumaa tykistöltä."On target! Fire for effect!" Pohjoistavahvistetaan vielä kaikilla molemmillaM16 it- vaunuilla. Arnold lyttää yhdenOpelin. Ltn. Landryn Sherman niittaaryhmän pioneereja. Wirth Sherma-neineen palaa keskeltä ruotuun.Saksan vuoro 7: Pioneerien kk tuhoaavihollisen vaunumiehistön. Lisääpioneereja kärkeen, koska muutoinajoneuvojen liikkuminen takkuaaliiaksi. Irrotan myös pohjoisenFlakpanzerin tukemaan jenkki-heksojen ja risteyksen vyörytystä.Vain tarkk'ampuja sekä kiinnileikannutKübelwagen+MG-34 jäävät linjaan.Vänr. Hummelin ryhmä tuhoutuutäysin.

STEEL PANTHERS World at War

Näkymä etelästä.

Yhdysvaltain vuoro 8: Miinoitus pureekuin Siperian pakkanen. Kukkulalla jal-kaväki torjuu vihollisen pioneerienlähestymisyritykset. Sgt. StevensoninM4A3 jää tukemaan Arnoldin Hell-catia. Ltn. Phillipsin M16 tuhoaa mii-naan hajonneen Opelin. Neliputkinenkk, eli "Meat Chopper" odottaakrautteja kukkulalla. Mutta niin se vainpohjoisesta yrittää. Jpz-IV liikkuu siel-lä jo. Tykistö on mätkinyt pohjoisellesivustalle pakkautunutta krautienjalkaväkeä. Lopussa saapuu jälleenLuftwaffe.Saksan vuoro 8: Vuoro kuluu amerik-kalaisia aavepartioita nuuskiessa. Ete-lässä kk-ryhmää kuljettanut Blitz po-sahtaa, eikä kukaan selviytynyt. Vas-tavuoroisesti FW-190 tykittää päineteläistä vihollispesäkettä ja vaunua.Junkersien toinen ylitys on 37-millistensäestämää ilojuhlaa. Jenkki-it onsakeaa, mutta pillukiikarijeeppi ja M3verotetaan ylilennon tiimoilta.

Yhdysvaltain vuoro 9: Yksi jeeppimenetetty, samoin M3. Tilalle tulee sgt.Kantorin M16-vaunu. Sopii Luft-waffen nyt yrittää. Arnoldin vaunu siir-tyy lähemmäksi kukkulan puolustajiaväijymään Jpz-IV:ä. Kukkulan puolus-tajien päälle sataa rautaa.Saksan vuoro 9: Ltn. Weberin 150mmantaa kipeetä jenkkien it- puolitela-vaunuun. Rynnäkkö jenkkiheksoille

alkaa. Miestä kaatuu kuin pipoa, muttaainakin joukot etenevät. Risteyksenkeskeltä Hellcat jysäyttää kranunBlitziin. Nokiset miehet kömpivät uloslavalta. Jagdpanzer kostaa ja se ongute Nacht Helkatille. Easy Eight ko-puttaa Flakpanzeria parilla kranaatilla,joten Junkersit ylös. Menolipun romu-rautavarastolle sai yksi M3. Jalkaväkion ottanut niin pahasti turpaansa, ettäpanssareille tulee käyttöä jatkossa.

Yhdysvaltain vuoro 10: Arjalaiset sai-vat kukkulan. Jalkaväki pakenee Jpz-IV:n alta. Singolla aseistautunut sgt.Browning epäonnistuu vaunun tuho-amisessa. Ltn. Phillips miehistöineenon hylännyt M16:n. Arnoldin Hellcatiaei enää ole. Yksi vihollisen it- tykki-lavetti saatiin tuhotuksi. Ryhmitynpuolustusasemiin.Saksan vuoro 10: Keskellä Jagd-panzerin tukemat rynnäkköpioneeritsaivat voittoheksat haltuunsa sitke-ästä vastarinnasta huolimatta. Jenk-kien Garandit tekevät reikiä kahteenpioneeriin, mutta rynnäkköä ei pysäytämikään. Kapt. Schönin Jagdpanzerkoukkaa pohjoisessa kärkeen. Vauhtiaku Monzassa. Vielä kaksi miestä kaa-tuu Shermanin tulessa etelässä, muttasitten… Kuolemanenkeli Focke-Wulfsyöksyy apuun tummalta elokuunaamutaivaalta. Tulos on paljonvaikeuksia jenkeille.

TOSINE- totaalista humanismia

33

Yhdysvaltain vuoro 11: Vetäydyn jäl-leen. Tykistöstä ei ole mitään apua. Jä-tän kaksi Shermania väijymään Jpz-IV:ä. Asemat on luonnollisesti valloi-tettava takaisin, mutta millähän vä-jellä?Saksan vuoro 11: Pioneeri lähteetiedustelemaan ja koukkaan eteläi-simmän kukkulan miesten tueksiStuGilla eteenpäin. Ilmaiskun tuloksetetelärintamalla jääneet ilmeisenlaihoiksi. Lyhyen tähtäimen suunnitel-mana on laajamittainen ilmaisku jenk-kien kotiheksoihin. Keskellä Jagd-panzerin johtama rynnäkkö jatkuu.Tappioitta selvitetään kaksi EasyEightiä ja Shermania. Tarkk'ampujapuolestaan lähettää eksyneen jenkki-kuskin autuaammille huoltovarikoille.Jalkaväen miehet alkavat olla lopussa.Pysäytän etenemisen Luftwaffensaapuessa. Varmuuden vuoksi.

Pohjoisrintama liekeissä. Sodansuuret ratkaisutaistelut käytiinnäillä kumpareilla..

Yhdysvaltain vuoro 12: Etelässähorstit saavat lähtöpassin Valhallaan,mutta pohjoisessa homma kusee.Stevensonin vaunu tuhoutuu jaeloonjääneet pakenevat. Ja taas yksiJpz-IV! Morgan ja Wirth vetäytyvätkäskystä. Keskusta on siis vapaakrauteille, joiden seuraava maali lieneekeskimmäisellä kukkulalla sijaitsevat it-tykit. Tilaan raskaan keskityksenpohjoiselle mäennyppylälle.Saksan vuoro 12: Wehrmachtinsankarikuskit pelastavat päivän

pohjoisessa. Lieneekö ollutLeathermanit poikien takussa? Teenhavainnon vihollisen vetäytymisestäkeskisektorilla. Jagdpanzerit ryhmit-tykööt pohjoisen voittoheksoille.Vielä löytyy jostain jenkkien epä-toivoinen vastaiskunpoikanen.

Yhdysvaltain vuoro 13: Pohjoisestatu-lee läpi. Morganin Sherman paine-lee sillanpääasemaa kohti. Ryhmitynsiilipuolustukseen it- tykkien lähet-tyville. Ainoat valttikortit ovat miinatja tykistö.Saksan vuoro 13: Keskiheksoja put-sataan. Opel Blitzin kuorma-automiehistö päättää siirtyä sorsan-ammuntaan Walther P-38:llaan.90mm jyrää Opelin. Vetäytyminen ilma-iskun tieltä onnistuu juuri ajoissa.Luftwaffen onnistumisprosentti onkohtuullinen: ysikymppisen miehistösiirtyy laulukuoroon ja erinäisetajoneuvot ottavat osumaa. Amisjooni

alkaa vaan loppua, joten loppusotahoidettakoon pioneereilla ja vaunujenkolmituumaisilla. Homma nousuunvaan.Yhdysvaltain vuoro 14: My God! Toi-nen 90-millinen on romuna by Luft-waffe. Samaan syssyyn meni sgt. Kan-torin M-16. Mistä ne on nämä it-miehet löytäneet? Päiväkodistako?Wirthin Sherman saa siipeensä muttamies jatkaa hampaat irvessä taistelua.Toivottavasti hansit ei yritä uuttarynnäkköä muilla rintamilla!Saksan vuoro 14: Kaksi panzer-schreck- ryhmää tulittaa vimmatustietelän puska-Shermaniksi ristimäänivihollisvaunua. Kahdeksan yhdek-sästä raketista suhahtaa ohi. Osuma

katkaisee telaketjun, mutta särmätamerikkalaisjääkärit vastaavat tuleenhyvin ehjällä tykillä. Näiltä etäisyyk-siltä ei missata kaatoa, joten siinä menise pst- ryhmä. Verdammte!

Yhdysvaltain vuoro 15: Vihollisenrynnäkkötykki ja pst- ryhmä mouka-roivat etelärintamaa. Siirrän paikanpäälle yhden puolitelavaunun ja parijäljellä olevaa Shermania. Keskim-mäistä kukkulaa en krautilla luovuta,sanokoon kenraali Patton siihen mitähyvänsä.Saksan vuoro 15: Kübelwagenin roh-kea koukkaus päättyy tylysti EasyEightin tuleen. Jalkaväki aloittaa jokasuunnasta rynnäkön vihollisen it-asemaa vastaan. 600- metrinen juoksuon täynnä hurjaa hurmoshenkistäsotahuutoa ja keveiden konekivääriennaputusta. Jagdpanzerit putsaavatpohjoista jenkkisotilaista. Etelässäaloitan liikkeen ja muodostan taistelu-linjan jonka tehtävä on tuhota tela-vaurioinen Sherman.

Yhdysvaltain vuoro 16: Moralebroken, ilmoitetaan radiossa. Ei voimuuta kuin puolustaa asemia katke-raan loppuun. Jos edes yhden Jpz-IV:nsaisi tuhotuksi…Saksan vuoro 16: Rynnäkkö jatkuuShermanin uhasta huolimatta. Pohjoi-sesta koukkaa mukaan Jagdpanzer, jo-ka mykistää 90-millisen. Kyl kintu vilk-kuva. Toinen Jagdpaner saapuu vihol-lisen asemiin "kotiheksoilla" ja niittaatusinan verran miehiä. Sinkotulta tu-lee, mutta sihti on luokkaa hehtaari-pyssy. Focke-Wulf tölväisee Sher-mania, mutta saa sarjan siipeensä japalaa uikuttaen tukikohtaan.

Yhdysvaltain vuoro 17: Tämä alkaa ollataputeltu. It- tykin miehistö hylkääasemansa ja pakenee. Ltn. Laundry onaivan sekaisin. Sgt. Conroy tekee par-haansa, mutta toivotontahan se on.Sgt. Morganin väijytystehtävä epä-onnistuu. Myös Wirthin masinoimaväijytys menee poskelleen.Saksan vuoro 17:Sitkeä jenkki puolus-taa kotiheksojaan puoliksi tapetullaryhmällä. Vyörytys jatkuu vaikka yksiJagdpanzer päättää lähteä ennen-aikaisille velveille. Vaunujen kk:n rätinäon lähestulkoon tauotonta ja naapurinäkyy hylänneen ysikymppisensä.Jalkaväki etenee muutaman 100 metriä

TOSINE 1/2007

.

34

klassiseen tapaan, vuoroin syöksyen,vuoroin tulittaen.

Yhdysvaltain vuoro 18: Nytkö alkaapuntti tutista hunneilla? Eivät näesosu Shermaneihin niin millään. No,eivät Shermanitkaan mitään aikaansaa. Krautit painavat päälle keski-kukkulalla, mutta minä en taivu.Saksan vuoro 18:Vihollisen koti-heksat varmistettu. Ryhmä pioneerejaja kaksi Jagdpanzeria ryhmittyypuolustukseen. Vastarinta jatkuu yhäepätoivon raivolla. Menetän yhdenJagdpanzerin sooloilun takia. Sturm-joukot etenevät ja Junkers- pojat käy-vät jyystämässä etelän "puska-Shermanin" pääaseen epäkuntoon.

Yhdysvaltain vuoro 19: Tupla taikuitti… Viimeinen epätoivoinen yritys,johon sisältyy valtava lataus. Sitäjohtavat Landry ja Morgan. Etelääpuolustanut Andrews menettäätykkinsä mutta kk toimii edelleen.Saksan vuoro 19: Karteufel! KaikkiJagdpanzerit ovat tulessa. Jouduintäysin yhden Easy Eightin yllättä-mäksi. Jalkaväki on edennyt vastapuoliväliin ja nyt pääsee vihollinentaas peliin mukaan. Ei näin hyökätämiehitettyjä asemia vastaan. Kruppinteräs on rullalla.

Yhdysvaltain vuoro 20: Andrewsinvaunu ajaa kk-tulella ryhmän pionee-reja pakosalle. Keskellä natsisiat ovatmenettäneet kaikki vaununsa. OmiaShermanneja jäi vuoron päätteeksi jäl-jelle enää yksi, mutta sepä onnistuivaltaamaan asemat takaisin! Tasapeliinsaattaa siis vielä olla mahdollisuus,mutta vielä on viimeinen vuoro pelaa-matta.Saksan vuoro 20: Etelässä rynnäkköpäättyy raivokkaaseen kk- tuleen, jon-ka takana on puska-Sherman. KaksiJunkersia ja Focke-Wulf moukaroivatvaunua, josta miehistö ei millään tahdoluopua, vaikka se on jo seulaksi am-muttu. Toisen Shermanin miehistö sensijaan pötkii pakosalle, mutta kohtaaloppunsa parissa sekunnissa. Ryn-näkköryhmäni tuhoavat 90- millisen it-tykin ja viimeisen Easy Eightin met-sästys alkaa.

Yhdysvaltain vuoro 21: Andrews sainiskaansa vielä yhden Focke-Wulfin,mutta kaikesta huolimatta miehet eivät

vaunuaan hyljänneet, vaikka epäile-mättä kurat pöksyissä siellä istuvatkin.Huh, keskinen rintama piti epäilyistänihuolimatta, mutta lähellä se oli!

Jagdpanzer vorwärts!

Saksan vuoro 21: Ei mitään lisättäväääskeiseen. Ohi on. Aika laskea tappiot.

Lopputulos: Taistelu päättyi ratkaise-mattomana, joskin Saksa nappaa reilunpistevoiton; yhteensä 4958 kalusto-ja maastopistettä vastaan jenkkienvaatimattomat 2824. JalkaväkitappiotYhdysvalloilla 111 miestä, Saksalla 133miestä. Kalustopuolelta jenkit menet-tivät 2 90- millistä tykkiä, 3 kevyttä ajo-neuvoa, 3 puolitelavaunua ja 8 tankkia.Saksalaisten vastaavat tappiot olivat7 kevyttä ajoneuvoa, 4 puolitela-vaunua ja 7 panzeria. Pienimuotoisenrytinän jälkeen jää revanssin kaipuu...Ehkäpä tulevaisuudessa nähdäänvielä varsinainen Kaikkien Taiste-luiden Isoäiti…

"Es gibt keine verzweifelten Lagen,es gibt nur verzweifelte Menschen"- Heinz Guderian, General derPanzertruppe,

"Wars may be fought with weapons,but they are won by men. It is the spiritof the men who follow and of the manwho leads that gains that victory."- George S. Patton Jr., Lt. GeneralUnited States Army.

TOSINE ja NEFA * * *Kuin Jagd- ja Flakpanzer

Ja lopussa Saksa aina voittaa...

TOSINE- totaalista humanismia

35

Tosine-Varnitsa- akseliYhteistyötä yli maakuntarajojen- asiapitoinen diskurssi kahdenainejärjestön edustajien välilläTosine-lehti verkostoituu! Saimme kiinni ihka aidonjoensuulaisen historianopiskelijan, Mikko Puustisen,joka toimii paikallisen ainejärjestön Varnitsanpäätoimittajana. Lopulta tekstimuotoon ei kuitenkaanjalostunut mikään faktapaketti itärajalta, vaan yhteistyönhedelmänä syntyi henkevää dialoginomaistapohdiskelua elämän eri aspekteista, joka julkaistaansamaan aikaan kummankin ainejärjestön lehdissä.

Mikko Puustinen: Terve Sampo. Kävit pääsiäisenäJoensuussa. Miltä Länsi-Siperia vaikutti?

Sampo Viiri: Terve Mikko. Kyllähän Pohjois-Karjala näyttivielä olevan pystyssä, vaikka nuorison kerma karkaakinmuualle opiskelemaan. Nykyisenä JyväskylänKortepohjan asukkaana mieltä lämmitti erityisesti nähdävaltavan tornikolossitalon rakentaminen Pielisjoen rannalle.Olet tutustunut Kortepohjan kulttuuritarjontaan ainakinHOL-seminaarin jatkoilla viime syksynä, ja mielestäniVarnitsan edustusjoukko esiintyi edukseen alkoholinkulutuksen määrän suhteen. Jäikö muuta käteen kuinpäänsärkyä?

No joo. Krapulahan siitä tuli. Teillä on mukava kaupunkija nätti kampusalue, mutta kuka sen Kortepohjan hakiNeuvostoliitosta? Ne teidän militaristiaktiivit? Eipä siinämitään. Alkoholinkäyttö on kivaa, ja alkoholianauttineena Kortepohjakin näytti siedettävältä. Osaatkomuuten sanoa, että mikä siinä alkoholin nauttimisessaon mukavaa?

Niin, kyllähän se lievittää maailmantuskaa ja etanolinkäyttöä pitää kai treenailla pitkin matkaa. Varsinkin jostulevaisuudessa siintävän valmistumisen jälkeinentyöllistyminen ei kuulu suunnitelmiin, vaan aikoo pysyäkatu(oja)-uskottavana. Kesätyötkin voivat olla hiemanniukassa, mikä ajaa epäilemättä herkän humanistin (ai niinte olette Joensuussa jotain yhteiskuntatieteilijä-rintamakarkureita nykyään) pullon varteen.Kaipaisivatkohan arkistojen ja kapakoiden hämärissänurkissa viihtyvät historioitsijat ympäri valtakuntaaesimerkiksi reipashenkisiä LVI-koulutuspäiviä taibetonimylläri-työleirejä, niin oppisivat terveille tavoille jatekisivät oikeita töitä?

Hyvä Sampo, olet ehdottomasti oikeassa. Mehyvinvointivaltion lapset tarvitsisimme työnteonesimerkkiä. Puutettakin me valitamme, mutta millämittapuulla kaurapuuro ja kotiviini ovat puutteen jaköyhyyden merkkejä? Oletko muuten huomannut, ettähistoria-alan ylikoulutus pakottaa meidät kilpailemaankeskenämme jo opiskeluaikoina? Pitäisi tehdä entistälyhyemmässä ajassa entistä laajempi tutkinto, saada

samalla työkokemusta ja rakentaa laaja suhdeverkosto,että isona voisi vedellä oikeista naruista. Ei tämä ole enääkivaa. Mie haluaisin vaan istua pubeissa.

Näin on, perkele. Ei ihme, että osa historian opiskelijoistakääntyy selvästi militaristiselle änkyrälinjalle. Puhtaantieteellisen sotahistoriakiinnostuksen lisäksi on ehkä vainajan kysymys, että syntyy Lontoon ääri-islamistiopiskelijoiden liikehdintää vastaavaa terrorismiavallitsevia oloja vastaan. Asiaan vihkiytyneimmätteoreetikko-opiskelijat nousevat Osamaksi Osamanpaikalle. Vapise, rehtorin kanslia ja opetushallitus! JokoJoensuussa pidetään palopuheita silavalaatikoiden päältäja heitellään polttopulloja? Vai onko ainoa kädessä olevapullo edelleen se astetta rauhaisampi III-vahvuinen 0,33 l?

Pulloista en niin tiedä, mutta Suomen uuden hallituksensuunnitelmat mietityttävät. Opintotuki nousee, ok, muttaei hätää: alkoholinveron nosto vie saman rahan takaisinvaltion taskuun. Kaupan ja Alkon hinnoista en jaksa itkeä,mutta on se saatana kun joskus tahtoisi käydä ulkonalasillisella ja tukea samalla työllisyyttä. Miksiravintolassa asioimisen pitää olla niin kallista? Niin,mitenköhän käy yleissivistävälle koulutukselle jakriittiselle ajattelulle? Jos meidän kaltaistemmeälyniekkojen opiskeluajan puristaa liian tiiviiksi, niinemme ehdi kuin valmistumaan ja juhlimaan. Olenhuolissani, sillä missä välissä ehdimme silloin etsimäännykymenosta epäkohtia ja arvostelemaan poliitikkoja?

Kyllähän ne todelliset epäkohtien paljastukset ja uusienurien luomiset ovat tapahtuneet tuopin pohjia tiiraillessa,esimerkiksi idea Tosineen ja Varnitsan edustajienyhteistyössä laatimasta artikkelista. Ehkä valtio voisivalmistaa kaikille historian fukseille aidoista olutpullonpohjista valmistetut silmälasit, kyllä kelpaisi tiiraillasellaisilla okulääreillä kriittisesti usvaista ja kolkkoamaailmaa. Terveellinen ja halpa ratkaisu. Samallametodiluennot menettävät merkityksensä ja poistuvat, niinopiskeluajat lyhenevät.

Ja maailma pelastuu, aivan. Kenties ajatuksesi voisi ollakehittelemisen arvoinen. Mutta mennäänhän taas poisasiasta. Olit viime viikon Moskovassa. Oliko mukavamatka? Koska nyt on heti perään alkamassa yksi vuodenrankimmista viikoista, ainakin alkoholin käytöllämitattuna, niin kaikkia Varnitsa-lehden lukijoitavarmasti kiinnostaa tietää, kuinka aiot selvitä toisestaalkoholiviikosta putkeen muuttumatta raivohulluksi.Millaisin keinoin alkoholinkäyttöä voi hallita?Kieltäytymällä siitä?

TOSINE 1/2007

.

.

36

Paras keino hallintaan on ainakin itsenikohdalla niin pahan olon hankinta,ettei tee enää mieli. Minulla toimii,joillakin taas ilmeisesti ei. Vappu eivielä pelota, mutta toivottavasti olenhengissä ja sielunvoimissa vielä tämänartikkelin ilmestyessä. Moskovanmatka oli antoisa, ja Tosineen ryhmäselviytyi ilman miestappioita, jolleihaavoittuneita lasketa. Miliisinputkaankaan ei tainnut kukaan tehdäyllätysekskursioita. Onko Varnitsallajaettavana vinkkejä pahennuksenherättämisestä ulkomailla?

Hirveessä kännissä kohkaaminen,suomeksi vittuilu, oksentaminen jajoissain tapauksissa huorissakäyminen (tai ainakin yrittäminen -aina ei ilmeisesti uskallus oleriittänyt) kuuluvat asiaan ainaulkomailla. Joskus pimeinävuosituhannen vaihteen vuosinaopintomatkalla saavuttivat vedettiinkilpaa käteen hotellissa - hauskaa kaisekin. Keskustelumme on lipsunuthuonoille poluille, sillä tämänhän pitiolla vakava keskusteluhistoriatieteen tilasta ja senopiskelusta. Kerrohan Sampo näinloppukevennykseksi jalukijoidemme iloksi, että mitenTosine aikoo parantaa Historianopiskelijoiden liiton toimintaa. Vaionko huippu jo saavutettu?

Pahan pistit, sillä juuri tästä asiastaen tiedä mitään. En tiedä aikookoHOLin hallitus ottaa tiukankeskusjohtoisen linjan ja pistäätuulemaan, vai mitä. Muttatoivottavasti ympäri maata onkiinnostusta toimintaan. Kiitos janäkemiin.

Kiinnostusta en lupaa, enkävarsinkaan toimintaa. Olemmehengessä mukana. Hyvää vappua,tehdään jotain tyhmää syksynkokoontumisessa Helsingissä.Terveisiä militaristeille. Kiitosyhteistyöstä.

Teksti: Mikko Puustinen & SampoViiri

Varnitsan kollega Mikko Puustinenon sisäistänyt ainejärjestöjen välisenyhteistyön erittäin mallikkaasti

Joensuu

Sampo Viiri palasi juurilleen.

TOSINE- totaalista humanismia

37

Salaiset tutkijat X & YSaavatko historioitsijat turpaan? Vai kenties jotain muuta?

Mystinen parivaljakko X ja Y, eli yhteisnimikkeeltäänSalaiset tutkijat toteutti kunnianhimoisen empiirisentutkimuksen, jonka perusteella saatiin jonkinlainenyleispätevä kuva ihmisten suhtautumisesta meihinhistorioitsijoihin. Valmistautukaa pa(r)h(a)impaan

Keväällä valo lisääntyy ja hormonitoiminta kiihtyy. Parin-muodostus nousee ajankohtaiseksi asiaksi ihmistenmieliin. Valon vaikutuksista inhimilliseen käyttäytymiseentodistelee sekin, että useimpien suomalaisten syntymäpäiväon noin yhdeksän kuukautta juhannuksesta. Kevään jaylioppilaiden - sekä tietenkin työläisten - riemujuhla vappusaa myös useiden opiskelijoiden ajatukset hetkeksisiirtymään keveisiin mietteisiin. Myös Kukanpäivän juhlasaattaa aiheuttaa jyväskyläläisille historian opiskelijoillevastaavia ajatuksia. Tosineen übersalainen sala-poliisiryhmä on kevään innostamana ja villitsemänä ryhty-nyt varsin mielenkiintoiseen tehtävään: ottamaan selväähistorianopiskelun vaikutuksista mahdolliseen parin-muodostukseen sekä yleiseen sosiaaliseen kanssa-käymiseen, ja päätynyt kirjoittamaan tällä varsin kevyt-mielisellä asenteella ilottelevan artikkelin. Aihe artikkeliin heräsi mitä mielenkiintoisemmistakommenteista, joita salapoliisiryhmän edustajat ovat yö-elämässä saaneet kuulla vastatessaan "historiaa" kysy-mykseen "mitä opiskelet?". Salapoliisiryhmän kokemusten-vaihdon jälkeen kiinnostuimme kyselemään laajemminkinhistorianopiskelijakollegoilta heidän kokemuksistaan. Onkohistorianopiskelu yöelämän kriteerien näkökulmasta(media)seksikästä vai kuivaa ja tylsää puurtamista? Ovatkohistorian opiskelijat puoleensa vetäviä kuin Matti Vanhanenkonsanaan? Saavatko historian opiskelijat turpaan? Vaikenties jotain muuta?! Tutkimus suoritettiin salakavalalla tavalla kollegoidenseurassa, mutta myös avoimella kokemushaulla Tosineenfoorumilla. Googlea ei käytetty. Kiitokset kaikille, jotka ovattietämättään tai tietäen osallistuneet tutkimukseemme. Nyton aika kerätä tutkimuksen tulokset yhteen ja tonkia niistäyleispäteviä lakeja tosinistien ihmeellisestä elämästä.

Tässä neiti Y:n reportaasi yön sykkeestä:

Tapaus yksi.

Neljän tytön porukka viettämässä lauantai-iltaa elitistis-sävytteisessä nuorisoravintolassa alakaupungilla.Ravintolan asiakaskuntaan toivotaan mainonnasta ja hinta-tasosta päätellen paljon kykypuolueen kannattajia. Tyttö-seurueen pöytään tekee täsmäiskun neljä miestä, jotka ovattulossa jääkiekko-ottelusta. Miehet istuvat tyttöjen viereenja alkavat keskustelemaan kukin vieressään istuvan tytönkanssa. Jossain vaiheessa miehet kysyvät tytöiltä kollek-tiivisesti, mitä he opiskelevat. Yksi tytöistä kertoo: ruotsin-kieltä. Miehet: sehän on hienoa! Toinen tytöistä: taide-

kasvatusta. Miehet: Wautsi, onpa kiinnostavaa! Kolmastytöistä: Sosiaalialaa! Miehet: Voi että, sehän on ihanaa!Neljäs tytöistä: Yleistä historiaa. Seuraa pitkä, kiusallinenhiljaisuus. Lopulta tytön vieressä istuva mies toteaa lako-nisesti: Sun silmät on niin väsyneen näköiset, että kyllä säolet varmaan lukenut aika paljon sitä historiaa. Tyttö toivoi-kin pääsevänsä miehestä eroon, ja onneksi historia auttoi!

Tapaus kaksi, esimerkkinä

Tyttö tapaa yläkaupungin perinteikkäässä, rock-henkisessäravintolassa mukavan nuoren miehen. Keskustelun käänty-essä opiskeluihin, kertoo tyttö opiskelevansa historiaa.Poika alkaa hehkuttaa historian opettajaansa, joka oli ihanhuippu! Osasi kertoa asiat todella mielenkiintoisesti jaymmärrettävästi! Tytön ja pojan keskustelu jatkuu vilk-kaasti ja päätyy puhelinnumeroiden vaihtoon. Tämän-kaltaisia kertomuksia on salapoliisiryhmällemme raportoitumonta. Mukavaa tietää, että historianopettajat voivatonnistuessaan olla niin positiivisella tavalla mieleen jääviä.

Tapaus kolme, esimerkkinä

Tyttö istuu iltaa kahden kaverinsa kanssa alakaupunginkaraokeravintolassa. Pöytään tulee kolme noin kolmi-kymppistä miestä, jotka aloittavat keskustelun tyttöjenkanssa. Miehet kysyvät tytöiltä: Opiskelettekste vai käyt-tekste töissä? Tytöt kertovat opiskelevansa historiaa. Yksimiehistä kysyy, kannattaako sitä historiaa opiskella, kunkaikki tietohan löytyy kuitenkin jo kirjoista. Tämän jälkeenalkoa armoton vuosilukujen ja muun historiatietouden tent-taus, joka pyöri suurimmaksi osaksi talvisodan ja ylipäätääntoisen maailmansodan ympärillä. Tytöt olivat helpottuneitamiesten siirtyessä seuraavaan ravintolaan. Tämänkaltaisiakin tapauksia raportoitiin testiryhmällemme useita.Olisikohan tässä aihetta historianopiskelijoille syvälliseenitsereflektioon - mitäs me sitä historiaa opiskellaan, kunniin moni on sitä mieltä, että löytyväthän ne tiedot kuitenkintarvittaessa kirjoista!

TOSINE 1/2007

38

Tapaus neljä

Ruotsin laiva. Historianopiskelijatyttö on ystävänsä kanssaristeilyllä ja viettää iltaa yökerhossa. Tytöt istuvat pöytään,jossa on paljon nuoria miehiä. Keskustelu risteilee yli pöy-dän monista aiheista. Tyttö juttelee enemmänkin vieressäänistuvan pojan kanssa, keskustelu on intensiivistä,kiinnostus herää molemmin puolin. Poika kysyy: Mitäopiskelet? Tyttö kertoo opiskelevansa historiaa. Keskus-telu päättyy nopeasti, poika käy tiskillä ja menee muualleistumaan, eivätkä tyttö ja poika enää juttele illan aikana.Tyttö on ihmeissään. Myöhemmin sama poika bongattiinAgoralla - olisikohan Agoralla opiskelu ollut syynä niinperin outoon käytökseen?

Tapaus viisi

Ruotsin laiva. Nainen tanssii yökerhon tanssilattiallamiehen kanssa kamalia kasari-ysäri hittejä, kuten Taxi driverin Kalkutta. Mies ja nainen huomaavat molemmat suh-tautuvansa kappaleisiin, ja itse asiassa koko yökerhossatanssimiseen, varsin humoristisesti. Kun he ovat aikansatanssineet, mies pyyttä naisen kanssaan baaritiskille jatarjoaa tälle oluen. Mies ja nainen juttelevat niitä näitä,mies kertoo ravintolatyöstään ja kotipaikkakunnastaanSavossa, ja naisen mielestä mies on todella mukava. Kunmies kysyy naisen opiskelusta ja työssäkäynnistä, kertoonainen opiskelevansa historiaa. Miehen kasvot kirkastuvatja hän huudahtaa: Wau! Nainen on mielissään, mies pitääselvästikin historiaa, ja historiaa opiskelevaa naista, mielen-kiintoisina. Mies alkaa selittää suurella innolla ja silmätpalaen, kuinka hän on aina ollut todella kiinnostunutStalinista ja lukenut tästä paljon. Mies tietää isäaurinkoisesta ihan liikaa, ja lopulta alkaa hehkuttaa, ettäkyllä se Stalin sitten oli äijien äijä! Nainen ahdistuu jahankkiutuu pian pois tilanteesta.

Muita kommentteja:

Suomenruotsalainen musiikinopiskelija: "Ai, historiaa.Luetko Shakespearen romaaneja (sic)? Osaatko ennustaatulevaisuutta?" Kysymyksiä seurasi paikanvaihtaminenmahdollisimman pian. Paikkaa vaihtoi siis historian-opiskelija.

Ihan vaan suomalainen opiskelija: "Miksi opiskellahistoriaa, kun tässäkin hetkessä on niin paljonmielenkiintoista?" Sinäpä sen sanoit.

Herra X otti ja keskittyi tässä übersalaisessatutkimuksessa miespuolisten kokemukseenulkomaailmasta. Päätä itse, olivatko tulokset yllättäviä.

Tapaus yksi.

Kysytään vuosilukua. Tämä on ilmeisen yleistä ja perustuusiihen kaikkien tuntemaan tosiaan, että tosinisti =

tietosanakirja. Jos historiallinen vuosi on hakusessa, niinei hätää - tosinisti auttaa. Tällä tavalla ei raportoitu löyty-neen sen pitkälle menevämpää keskusteluseuraa, muttaainakin löytyi tilaisuus päteä/nöyryyttä itseään. Ilmeisestikaikki naiset eivät olekaan tykänneet historiasta koulussa?Tosin erityishuomio: vuosilukuja kysyvät sekä miehet ettänaiset. Tässä tilanteessa on tutkimusten mukaan tarvittulisää viinaa.

Tapaus kaksi.

Näyttää hyvältä mutta tosinisti on liian päissään. Tällais-takin voi sattua: on löytynyt mukava mimmi, keskusteluaon riittänyt, historianopiskelu ei ole ainakaan pahentanuttilannetta, no mitäs seuraavaksi? Lisää jutustelua, rohkeaayrittämistä vai lisää viinaa? Playeri tosinisti tietysti käy

ostamassa uuden paukun vaikka nainen näkyy silmissä jokolmena. Ai, olisiko tässä tilanteessa pitänyt tehdä jotainmuuta? Nainen nauraa ja katoaa yön sykkeeseen. Tosinistijää juoman kanssa seisomaan yksinäisenä. Tuplavaroitus:1. odottamattoman kalliilla hinnalla hankittu juoma saattaaväljähtää nopeasti, 2. tilanteen karmeuden saattaa tajutavasta seuraavana aamuna jumalattomassa kanuunassa.Tutkimusten mukaan tämä tieto ei lisää viisautta.

Tapaus kolme.

Keskustellaan henkeviä. Siinähän se oli tiivistettynä.Henkevä keskustelu voi odottaa sellaiseen helposti sortu-vaa hyvin nopeasti. Alkaa maailmanpolitiikasta ja loppuukiljun valmistumisohjeisiin. Tosinistin elämän suola, jokaei kuitenkaan ole tässä jutussa niin sosiaalipornoa, ettäansaitsisi tämän enempää pohdintaa.

Tapaus neljä.

Historianopiskelija kohtaa naisen, ilmenee että hän on hake-nut myös historiaa joskus. Onko tämä sitten hyvä tilannevai ei? Respect-level helposti + 10, mutta vaarana myösakuutti kateus. Kaikki eivät koe Britanniaa kirjahyllyssäniin tyylikkäänä, että olisivat mielellään ostaneet sen tur-haan. Hyvä vinkki tunnistamiseen: merkonomiaa opiskelevasaattaa olla juuri tällainen. Vaaratekijänä on naiselta avo-kämmen tai mieheltä yhteenpuristettu nyrkki, eikä tällaistaanatomista toiseen tutustumista suositella tosinisteille. Siitähuolimatta, tällaisista kohtaamisista on syntynyt myöspositiivisiksi laskettuja keskusteluja niin baarissa kuin senulkopuolella.

Tapaus viisi.

Erityisala saattaa aiheuttaa yllättävää kiinnostusta. Aivanuskomatonta mutta totta, tosinistin historiallisella erikois-tumisalalla voi olla yllättävää vaikutusta keskustelun inten-siteettiin. Tosinistimies kerää machopisteitä(media)seksikkäällä kiinnostuksen kohteella. Erityishuomio:poliittinen historia tai sotahistoria eivät tutkimuksenmukaan toimi.

TOSINE- totaalista humanismia

39

Tapaus kuusi.

Syvää kunnioitusta. Tosinisti voi ilmoituksellaan saada aikaan syvää ja hiljaista kunnioitusta keskustelu-kumppaniensa kanssa. Tämä shokkiefekti toimii voimak-kaimmin kapististiopiskelijoiden kanssa. Tilanne nollautuu,kun tosinisti alkaa humalapäissään tilittää masentavaa työl-lisyystilannetta ja tällä tavoin menettää äsken ansaittuakunnioitusta. Mitäpä sillä ilmaisella tuopilla nyt olisi teh-nytkään. Tämä keskustelu kuivuu nopeasti kokoon, vaikkase käytäisiin kahden kaveriporukan kesken. Älykäs siirty-minen muualle on ainoa keino löytää uutta keskustelu-seuraa.

Tuomio?

Nyt kun tutkimustyö on takana, pitää kai yrittää repiä esiin niitä alussa luvattuja yleispäteviä lakeja. Tulimmeseuraavaan tulokseen: historianopiskelun ei kai tutkimusaineistomme perusteella voi todeta oleellisesti sen enempääparantavan kuin huonontavankaan pariutumismahdollisuuksia tai edes yleisiä sosiaalisia tilanteita. Paremminkintilanteen voisi hahmottaa olevan niin kuin savolaisen avatessa suunsa: vastuu siirtyy kuulijalle. Joitakin asiamiellyttää, joitakin ei. Toiset pitävät äidistä, toiset tyttärestä. (Meistä pitävät luultavasti ne jotka pitävät äidistä, vaikenties mummosta?!) Mitä tähän nyt enää voi sanoa? Elämä on laiffii? Nautitaan valosta, annetaan hormonienhyrrätä, kokeillaan onneamme, ja välitetään vain niiden ihmisten mielipiteistä, joiden mielipiteistä välitetään (Agorankansa ei kuulu tähän ryhmään, paitsi tietysti kasvatustieteilijät). Paljon kiitoksia kaikille tutkimukseen osallistuneilleja hyvää kesää kaikille tosinisteille!

teksti. Herra X ja neiti Y

Tutkimuksen virhemarginaali on +- 1,96. Jos n=3000 virhemarginaali on +-1,8%. 95 otoksessa 100:sta otoksestalaskettu arvo on näiden marginaalien rajoissa ja vain 5 % otoksista niiden ulkopuolella.

TOSINE 1/2007

40

Milloin leijona kohtaa ihmisen?

Kaunokirjallisuus tekee toden teolla tuloaan Tosine- lehteen. Tämänkertaiseen numeroon saatiinkaksi runoa ja tämä ihka aito pienoisnovelli.

Huone on pimeä. Se ei ollut pimeä vielä äsken, mutta nyt huomaan yön tulleen ja sytytän pöytälampun, kunmustat hyönteiset alkavat sulautua valkeaan taustaansa. Valo särähtää, mutta katoaa taas. Olen voimatontekniikan edessä, kun naputtelen katkaisijaa. En ole ostanut loisteputkia varastoon. Ei kukaan nykyäänosta loisteputkia varastoon. Nyt sanot, ettei minulla ole huolta, sillä näkyvistä katoavat ötökät eivät ole tenttiötököitä. Ei, eivät niin,mutta ne olisivat todella kiinnostaneet minua. Kiroan, taivun ja sytytän kattovalaisimen.

Aamu on tullut jo ulos, kun painan matkapuhelimeni torkulle. Aamu on tullut ulos, mutta huoneessani jatkuuvielä hetken yön lamaannuttava, ihana sumuisuus. Aamun kirkkauden rinnalla se muuttuu kuitenkintunkkaisuudeksi. Oven läpi kuulen leivänpaahtimen kilahduksen. Minä en syö paahdettua leipää. Se on kovaa. Minäsyön vain antilooppia. Sen liha on mureaa ja karva kullankeltaista. Avaan sälekaihtimet ja kurotun juomaan aamukastetta. Iltapäivällä sataa. Minulla on luento, joka käsittelee marxismin vaikutuksia ruotsalaiseen yhteiskuntaanja Latvian talouspolitiikkaan. Luento on mielenkiintoinen, mutta katossa välkettävä, loppunsa pian kohtaavaloisteputki ahdistaa minua ja tekee minut vihaiseksi ja ajatukseni ovat pian kaukana norsujen hautausmaallaheinäkuussa. Kuolleiden norsujen tuoksu leijuu luentosalissa ja minusta tuntuu kuin joku tuijottaisi minua. On ahdistaatuntea jonkun tuijotus. Tuijottaja on luentoa pitävä Mustaoranki. Luulin, ettei luennoitsija voi tuijottaa, josluento on videoitu, mutta yliopistossa meidän tietomäärämme kasvaa huomattavasti vaikkei suinkaan niinpaljon kuin ymmärryksemme. Meissähän on kehityksen huipentuma ja yhteiskunnan korkein voima. Luennon jälkeen juoksen korttelin ympäri. Kortteli on märkä. Ja sitten keltaiselle talolle, missä kiipeänneljänteen kerrokseen, jonka toinen ikkuna vasemmalta vie minun huoneeseeni. Kun pääsen sisään jaheitän papyruskääröt lattialle, muistan palaneen lampun. En halua mennä enää kauppaan, koska minuaahdistaa se, että joku saattaisi tuijottaa minua. Avaan kassakaapin. Sieltä tulee hyvinvointiohjelmia. Kyykkyyn-ylös-kyykkyyn-ylös. Muita kanaviaminulla ei ole ollut varaa ostaa. Mainostauolla minua kehotetaan ostamaan hulvattomia koirankakkapusseja.Eikö kakka ole osa luontoa? Joskus urbaanit ahdistavat minua. Minua ahdistaa nykyään usein. On taas pimeää ja olen voimaton tekniikan edessä, mutta nukun yöni hyvin. Milloinkahan leijona kohtaaihmisen?

Teksti: nimim. Emma Bökman

Panssarit murtuivatOn yö. Raskas mutta antoisa matka Moskovaan on häilyvä muisto mielen laidoilla.Matkaamme kotia kohti junassa. Ikkunasta vilisevät Moskovan valot. Aluekomentajaistuu yksin nurkassa. Toisessa kädessään on sulkakynä, toisessa rypistynyt perga-mentti. Sydänverellään hän kirjoittaa sielunsa tuolle ajan näivettämälle lapulle,josta ei kukaan muu piittaa. Vain ulkoa mystistä hohdetta luovat valot nostavathänen katseensa paperista. Ja pian taas jatkuu tuskainen mutta päättäväinen työ.

Vain valot ovat seuranaan. Valot, muistot, kaipaus.

Tosineen naiset, tämä oodi onomistettu kaikille teille.

sä mursit panssarini kuin 88 millinen ontelokranaattiolin mennyttä miestä kertalaakistamulle saat pitää äksiisikoulutusta ihan milloin haluatkoska vain sulle antaudun ehdoittavapauduimme yhtaikaisesti estoloistammekovan militaristisen ulkokuoren alta paljastuikin herkkä sydänyhteisten tulikomentojemme jälkeen voit huutaa mun sotilasarvoani

Kuljen iltaan tummuvaan, valot kertoo muistojaan, ja tiedän: en voi sua unohtaa...

41

Don’t let the dreamer fade to grey like grass

Ja tämän saman pystyy ilmaisemaan myös erään kuuluisan kauniin ja vanhan laulun sanoin:

Vor der KaserneVor dem großen TorStand eine LaterneUnd steht sie noch davorSo woll'n wir uns da wieder seh'nBei der Laterne wollen wir steh'nWie einst Lili Marleen

Kasarmimme eessä suuri portti on,Illan pimetessä jään lyhdyn valohon.Menneessä jälleen kohdataan,ja lyhdyn alla haastellaan,kuin ennen Liisa pien

Teksti: Mikko Veijalainen

42

TOSINE- totaalista humanismia

UNTAMO UNTAMO UNTAMO UNTAMO UNTAMO 1/2007 1/2007 1/2007 1/2007 1/2007

Etnologia on maanläheistä toimintaa

43

TOSINE 1/2007

PääkirjoitusIlolla ja kunnialla otin muutamia viikkoja sitten vastaan arvostetun pestin Untamon päätoimittajana. Koke-musta lehden teosta on lähinnä ala-asteella toimittamastani Elukka-lehdestä, sekä viimekesäinen, loisteliaskesäfreelancerin pestini eräässä maakuntalehdessä. Untamossa pelkäsin hetken aikaa joutuvani kirjoittamaan kaikki jutut yksin, mutta onnekseni muutamanrohkean kirjoittajan turvin sain juttuja kasaan. Toivottavasti ensi syksynä meitä on sankoin joukoinenemmänkin!

Johanna Harjunpää

Untamon toimitus

Johanna HarjunpääKirsi-Maria Hytönen“Jamppa”Elisa KoivusaloAnni Lyytikäinen

TOSINE & NEFA

Petojen sukua

44

TOSINE- totaalista humanismia

Hallituksen esittely

Kirsi-Maria "Kikka" Hytönen, puheenjohtaja:

Etnologifolkloristihistorioitsija. Rakastaa kirjaseikkailuja ja pelkää pimeää. Pitää nauramisesta ja unelmista.Asiat hoidetaan ensin ja sitten juhlitaan, mutta tärkeintä on ettei elämästä nauttimi-nen unohdu. Kaikki yhdessä Nefan puolesta!

Tuomas Lamminen, varapuheenjohtaja: Tekee töitä turpeen parissa ja fanittaa Mauri Pekkarista.

Jussi Lipitsäinen, rahastonhoitaja: Pitää metallimusiikista ja jakaa sen ilosanomaa myös muille. Opiskelee kiinaa ja käy töissä pesulassa.

Johanna Harjunpää, sihteeri: Halusi hallitukseen saadakseen huomiota ja päästäkseni pätemään. Sen lisäksi harrastaa todellisuuspakoa ja joogaisi jos se ei olisi niin tylsää. Teeskentelee puhuvansa espanjaa.

Juuso Välimaa, vapaa-aikavastaava: Nefan kuopus. Nuoresta iästään huolimatta melko laiska ja saamaton, mutta valmis näkemään laiskuutensa eteen paljon vaivaa. Omasta mielestään nero, muiden mielestä lähinnä hassu. Muut ovat niin väärässä...

Petteri Laasanen, Kivijalkavastaava: Vuoden 2006 Perso-Martti leikkii olevansa uskontoantropologi, vaikka oikeasti halu- aakin vain päästä pätemään Guitar Herossa. Japanin kulttuuri, sulkapallo, Buffy Vam- pyyrintappaja ja Microsoft ovat myös sy- däntä lähellä.

Sini Hirvonen, varajäsen: Harrastaa intohimoisesti tanhuamista ja muuttaa kesäksi bunkkeriin.

Marjaana "Malla" Göös, varajäsen: Pitkän linjan nefa-addikti. Rakastaa puheviestinnän opiskelua.

45

TOSINE 1/2007

Naurava vallankumous

Nefa

Nefavaihtoi hallitustaan melko myöhään tänä keväänä. Syk-systä saakka Kivijalan nurkissa villakoirien lailla pyörineethuhut kävivät toteen: uusi sukupolvi vyörysi Nefaan eivät-kä vanhat parrat voineet kuin vikistä. Tosin he taisivatpikemminkin ojentaa näitä valtikoita uusille yrittäjille, sillätaistelu ei ollut erityisen verinen. Osa hallituksen vanhastakokoonpanosta kykeni myös säilyttämään paikkansavallankumouksen aallokossa. Mitä uutta tämä hauska ja paljon puhetta ja nauruasisältävä vallankumous sitten tuo mukanaan Nefaan? Jäl-leen lisää puhetta ja naurua, sen ainakin uskon. Kivijalkakaikuu tarttuvasta naurusta jo nykyään, samoin kirjastonkahvilan etnologipöytä. Naurun lisääminen voi alkaaaiheuttaa jäsenistössä jo vatsatyrää, mutta otetaan se riskija eletään vanhaksi nauramalla usein itsemme kipeiksi.Mutta myös puhetta toivon tulevan lisää, sekä sitä höpön-pöpöä että toisenlaista. Sitä puhetta, joka vie asioita eteen-päin sekä Nefassa että muualla. Puhuminen on hyvästä silloin, kun se on rakentavaa.Aina ei jaksa: pahaa juoruilua tulee välillä harrastettua. Seei ole rakentavaa puhetta. Hyvää keskustelua on se, jossapohditaan eri vaihtoehtoja, pohditaan miten heikkoudetkäännetään vahvuuksiksi ja miten hyvistä asioista saadaankaikki ilo irti. Puhe on hyvää silloin, kun se johtaa tekoihinja lisää hymyjä. Katsokaas, hyvät nefalaiset, näin minä ajattelen: meemme ole olemassa vain toteuttaaksemme itseämme. Meolemme täyttämässä jonkinlaisen kolon ympärillämme.Meillä jokaisella on monia mahdollisuuksia tehdä jotain,jolla ympäristömme muuttuu vähän paremmaksi paikaksiolla. En tarkoita, että kaikkien tarvitsisi pelastaa maailma.Tarkoitan, että jokainen ihminen voi vaikuttaa omaan

elämäänsä teke-mällä jotain yhteisönsä hyväksi. Voi osal-listua seminaariin kaatamalla kah-via vieraille. Voi tyhjentääKivijalan roskiksen. Voi tiskata oman mukinsa lähtiessäänKivijalasta. Pieniä vaivannäköjä, jotka vaikuttavat yhtei-seen eloomme ja oloomme. Kaikkien, siis myös sinun. Suhdeyhteisöön on aina kaksipuolinen: yhteisö on minua var-ten, mutta myös minä voin toimia yhteisöni hyväksi jollainomalla pienellä osallani. Tässä Untamossa on muun muassa juttu Elisan ja hänenystäviensä kotikirpputorista. Se on hirmuisen hieno tapatoimia yhteisen hyvän eteen. Monet haluaisivat tehdä jo-tain, mutta eivät vain tiedä miten. Minäpä kerron yhdenkeinon: seuraa Nefan sähköpostilistaa. Ota yhteyttä taitule kokoukseen. Yhteistä, hauskaa ja rattoisaa tekemistäkyllä löytyy. Mitä enemmän vastuullisia tekijöitä, senvähemmän stressiä. Sitä enemmän aikaa jää yhdessä juhli-miseen, nauramiseen ja maailman pyörittelyyn, jonka jäl-keen voidaan jälleen nauraa massut kipeiksi. Uuden hallituksen toimintasuunnitelmassa toistuumoneen kertaan sana yhteistyö. Sitä rakentamaan kutsunihan jokaisen nefalaisen, pienen ja ison, vanhan ja nuoren.Ainakaan puheenjohtaja ei pure (niin tiukalla kuin piponionkin), mutta sihteeristä en mene takuuseen.

Eläköön vallankumous!

Kikka

46

TOSINE- totaalista humanismia

Etnologin identiteetti

Mitä etnologit tekevät? “Me ymmärrämme kaiken - ja tiedämmemuustakin” -Juuso Välimäki

Montako kertaa akateemisen urasi aikana sinä olet saanut kuulla kysymyksen "mitäse siis oikein on mitä sä opiskelet?" Vanhem-mille, sukulaisille ja puolitutuille onmukava kertoa opiskelevansa kulttuuriantropologiaa, folkloristiikkaa tai etnologiaa.Lähes poikkeuksetta saa vastaansa kysyvän epävarman katseen ja pyynnön tarken-nukseen. Folkloristiikka on sotkettu floristin ammattiin, kulttuuriantropologeista tu-lee mieleen entisaikojen tutkimusmatkailijat ja etnologia on vaan hämärä sana jokausein kuullaan väärin "teknologiaksi". Asiaa ei auta, jos itselläkin on määrittelyt hieman hakusessa. Ennen opiskelunaloittamista meillä kaikilla varmasti oli mielikuva siitä, mitä etnologiatieteiden opis-kelu olisi. Jo ensimmäisillä luennoilla kyseenalaistettiin kaikki mitä luulit mistääntietä-väsi. Monien meidän käsitykset ovat menneet uusiksi, tilalle on hiipinyt kalvavaepä-varmuus siitä, mitä etnologiatieteet ovat. Vastaukseksi voi yrittää sopertaa jotainkokonaisvaltaisesta ihmistieteestä ja kulttuurirelativismista, tai yksinkertaisesti puhuaepämääräisesti kulttuurintutkimuksesta. Toinen ikisuosikkikysymys tuleville etnologi- paroille on: "mikä susta tulee ku sävalmistut?". No joo. Filosofian maisteri? Akateeminen tyhjäntoimittaja? Etnologi?Olisipa liian helppoa jos olisi olemassa yksiselitteinen vastaus tähän kysymykseen.On helppoa vastata "miettineensä tuota kortistoa kunhan maisterinpaperit saa ulos." Ongelmana lienee se, miten vähän meidän pientä alaamme tunnetaan. Etnologientäytyy pitää suurempaa meteliä itsestään ja olla ylpeitä siitä, että tiedämme, mitätarkoittavat potlach, kula-vaihto ja dekulturaatio. Etnologia on tärkeä ala sillä kukamaailmaa ymmärtäisi, ellemme me?

teksti: Johanna Harjunpää

47

TOSINE 1/2007

Ihmiskunnan alkulähteiltä löydettyä

Maasai- voimanaisia- todellisiaarjen sankareita

Tutuksi käynyt

"Msungu, msungu! Drop me a coin!",huutaa nykyaikainen metsästäjä- keräi-lijä alhaalla, odottaen taivaalta suoraankäteensä putoavaa päivän elantoa. Roi-kumme siirtomaa-aikaisen junan ikku-nassa matkallamme kohti Mombasanrantoja. Junaradan rakentamiseksiuhrattiin lukuisia henkiä leijonienkitaan. Höyryveturin romanttisestapuhkunnasta, kiskojen kammottavankohtalokkaasta kirskunnasta sekäravintolavaunun ylväistä vaaleaanpukeutuneista palvelijoista kantautuikuvitelmia kolonialismin aikakaudelta.Voivatko tummaihoinen selviytyjä, ikui-sesti uusia ongelmaratkaisuja keksiväkenialainen ja turvallisuutensa dolla-reilla ostava vaaleaihoinen todella koh-data vieläkään? Junamatkan aikana, yöl-lisellä taipaleella, kolme vaunua täynnäkolmosluokan matkustajia tippuu ulosradalta. Nairobin lentokentällä meitä tulivastaan lähipitäjän kyläpäällikkö. Koto-na saimme kuulla useita vitsejä siitä,kuinka tulemme joutumaan Uudenvuoden päivän juhlapadan ainesosiksi.Niin, päivä meni oikein hyvin ja pää-simme tutustumaan kyläläisiin jaThadeuksen kymmeniin serkkuihin.Tiellä jokaikisen tutun kohdalla pysäh-dyimme. Iltoja vietimme paikallisenmiljonääripoliisin omistamalla klubilla,jonka rakennuttamiseen oli käytettyrunsaasti korruptiorahoja, sillä poliisinpalkka on lähtökohtaisesti pieni. Rikos-rangaistukset ovat rahalla vältettävissä,ja poliisimies voi saada jopa potkut, josei suostu ottamaan vastaan lah-juksia.

Länsimaalaisten sopi klubillaimagosyistä käyvän. En tähän eliitinhämärään maailmaan halunnut alunperin tutustua juuri ollenkaan, vaanniihin "ei-niin-länsimaistuneisiin".Ihmetystä näissä piireissä herättikiinnostukseni "villeihin ja alkeel-lisiin" maasai-heimolaisiin. Kun niinharvat enää elävät niissä risuista,mullasta ja lehmänlannasta kyhä-tyissä majoissa, oikeasti. Mutta sainhuomata, että paistaa kuin paistaakinse aurinko "risukasaankin". Vierailemassamme kambakylässäoli ilahduttavaa huomata perheen-jäsenten solidaarisuus ja auttamis-herkkyys toisiaan kohtaan sekähengessä mukana oleminen. Tiuk-kojen paikkojen tilanteissa koko lähi-perhe kokoontui yhteen huoneeseenrukoilemaan poikiensa puolesta,jotka olivat suorittamassa vaarallistahenkilöauton hinausta toisellahenkilöautolla, jossa eivät jarruttoimineet. Tie oli käsittämättömänepätasainen, pojilla parin yön uni-velka ja tuore muisto poliisi-ystävänsä elämän jännittävimmistähetkistä taistelevien virtahepojentantereella. Mutta keskelle kansallis-puistoa jumiin jäänyt, upouusi laitonauto oli haettava ennen kuin jokumuu sen kerää parempaan talteen.Jos aikomus on hyvä, ja rukoileepirut pois tieltä, ei mitään pahaa voitapahtua, eihän? Masai Maran kansallispuiston lie-peille muodostetussa kyläyhtei-

sössä elämä oli valoisaa. Paljon heeivät omistaneet, hygieniataso mata-lalla, malaria arkipäivää mutta hersky-vä huumori aina mukana tilanteissa,joissa useampi maasai kokoontui.Tilanteissa vallitsi erityinen kuulu-misen tunne. Maasait asuvat many-atoissa, piikkioksilla aidatuissa ympy-ränmuotoisissa pihapiireissä, jonkaaitojen sisään lukuisat lehmät kerätääniltahämärän laskeutuessa. Naisetrakensivat majat siihen manyattaan,johon heidät naitettiin. Koulutetummattytöt olivat alkaneet esittää vanhem-milleen vaatimussävyisiä ehdotuksiatulevista aviomiehistään. Kävel-lessämme Johnin kanssa, jonka vai-mon rakentamassa kodissa majailinviikon, hän näytti useita lähi-manyattoja, joihin hänen siskonsa oli-vat menneet. John kertoi, että myöskouluja käyneet pojat yleensä pa-laavat yhteisönsä luokse. Erityi-sentärkeä kiinteä ryhmä on oma ikä-ryhmä, josta seuraavaan päästäänrituaalien siivittämänä. Heillä sosi-aalinen järjestys ja hierarkia olivat mer-kittävässä roolissa. Kylän opettajanmukaan heidän parissaan ei tava-taAIDSia, avioerot lähes tuntemattomia,eikä alkoholismi vaivaa. Mies saa sie-mailla vasta, kun lapsia on ensin han-kittu. Yhteisöissä on omat norminsa,joiden avulla he ovat pystyneetylläpitämään elämäntapaansa ja näin

48

TOSINE- totaalista humanismia

Lehmien ääntelyä ja liikettä matkiva

Yhteisön jäsenet sulassa sovussa.John vasemmalla.

Kaikkea sattuu ja tapahtuu- ikinä eiluovuteta!

näyttämään maailmalle ylpeytensäomasta kulttuuristaan. Kävellessänimaasai-asusteessa kyläkeskustassakaikki kyselivät Johnilta, onko hän si-nun uusin, toinen vaimosi. Kaikki oliasetettava järjestykseen. Itseäni kiinnostivat paljon Kenianeri heimot, joiden jäsenet elävät tie-tyssä yhteisössä ja pääosin riippu-vaisina ympäristöstään koko elämän-sä ajan. Heidän kielensä ja kulttuuri-

muotonsa ovat aikojen saatossa kehit-tyneet juuri tietyissä oloissa selviyty-miseen. Valitettavasti useaan ottee-seen kohtasin valituksia vähem-mistöjen oikeuksien loukkaamisesta.Esimerkiksi eräs Kenian parlamentinjäseneksi yrittävä maasai-taustainenmielipidevaikuttaja kertoi, että 1900-luvun alkukymmenillä brittihallinto olimäärännyt maasait siirrettäviksisyrjäisimmille seuduille Laikipian jaNakurun reheviltä alueilta, ilmanyhteisöjen lupaa. Uudessa, kuivassaja vaikeasti sopeuduttavassa ympä-ristössä lukuisia ihmisiä ja lehmiä kuoli.Maasaiden entiset maat menivät brit-tien farmipaikoiksi, joissa keskityttiinvientiviljelyyn. Mies sanoi sala-peräisesti, ettei voi kertoa tapauksestaenempää, sillä tapaus on vielä sadanvuoden jälkeenkin menossa oikeu-teen. Hän kertoi, että kirjasta Movingthe Maasai - A Colonial

Misadventure löytyisi selitettynäkoko juttu. Kaikki kansainvälinen julki-suus minkä he saavat tapaukselleenon tervetullutta. Maasait haluavatheidän esi-isilleen kuuluneet maattakaisin! Koskettavaa oli kuulla Ogiek-heimoon kuuluvan Letuyan kertovansuunnitelmistaan perustaa koulumetsäyhteisöön, jossa ei tunneta eikäkäytetä rahaa. Voitteko kuvitella, mark-kinatalous ei ole vielä tunkeutunutjoka kolkkaan. Yhteisö oli vain 15 kilo-metrin syvyydessä metsässä. Tieten-kään sinne ei tietä mennyt. Ogiekien,Kenian ensimmäisten asukkaiden,todellisten metsästäjä-keräilijöiden ti-lanne vaikutti myös surulliselta. Suuriosa heistä on perinteisesti asuttanutMau Forestia, mutta hallitus oli käyn-nistänyt sielläkin maauudistuksia. Pal-jon ogiekeja evakuoitiin met-säyhtiöiden, tulevien teeplantaasienja luonnonsuojelualueiden (ogiek tar-koittaa suomennettuna luon-nonystävää!) tieltä. Heidän olemassa-oloaan vähemmistönä ei haluta tun-nustaa, jottei oikeuksia tarvitsisi tur-vata. Ogiekit pelkäävät elämän-

tapojensa sulautumista valta-väestöön. Biodiversiteetin ja kielienkatoamisen välinen korrelaatio on tun-nustettu. Kuka enää osaa traditi-onaalisten asukkaiden sulauttamisenjälkeen elää kestävästi tietyissä olo-suhteissa? Miksi ihmisiä ajetaan köy-hyyteen valtaamalla heidän asuin-ympäristönsä vientiviljelyn palve-lukseen? Taistelu vedestä ja maasta tuleeolemaan erityisen kova ilmaston-muutoksen voimistuessa. Keniassaviimeiset viitisen vuotta oli ollut poik-keuksellisen kuivaa, sitten tulivat tul-vat marras-joulukuussa, malaria li-sääntyi ja uusi sadekausi ilmaantuitammikuussa kuukauden etuajassa,malaria lisääntyy jälleen. Paikalliset oli-vat kyllä ihmeissään, mitä tuleman pi-tää. Ilmastonmuutos sekä maa- ja kult-tuurioikeuskysymykset köyhyydenpoistamisen, slummiutumisen, velan,ihmisoikeuksien… ohessa keskus-teluttivat Nairobissa tänä vuonnapidetyssä Maailman sosiaali-foorumissa. Foorumiin oli matkannutjärjestöaktiiveja ympäri maailmaa, po-liitikkoja, uskonnollisia johtajia (DalaiLamaa ei päästetty maahan, koskaKiina ei ollut myötämielinen), tavallistavarakkaampia kenialaisia, myös slum-miasukkaat tekivät alueelle rynnäkönja pääsivät sanomaan sanottavansa.Foorumi oli jakamisen ja yhteisten visi-oiden aikaa. Oli mielettömän hienoa ju-tella liikkeiden perustajien kanssa,mutta myös slummissa asuvien räp-pääjien kanssa ja kaikkien siltä väliltä. Hetkittäisiä syviä kohtaamisia jayksittäisten ihmisten kanssa jakamiayhteisymmärryksiä koin, jopa ystä-vyyksiä, mutta myös dramaattisia väli-rikkoja. On se vaan niin, että antro-pologeja ja pitkäaikaista kenttätyötätarvitaan niin ogiekien, maasaidenkuin kenen tahansa parissa, jotta pai-kallisymmärrys ja linkit mitä moni-naisimpiin yhteyksiin avautuvat. Itse-kästä lomaturistia, joka tuhlaa viikonaikana peruskenialaisen 10 vuodenpalkkamäärän, on helppo pitää hel-posti höynäytettävänä jälkikolo-nialistina. Antropologi voi tukea yh-teisöjä kamppailuissaan ja toimiakumppanina heidän parissaan. Sikälikuin tutkimuslupa presidentin-kanslialta heltiää…

teksti: Elisa Koivusalo

49

TOSINE 1/2007

Ska vi fika på Västgöta Nation?

Vietin viikon Uppsalassa tutustuen paikalliseen opiskelija-elämään, ja täytyy sanoa, että paikka teki minuun suurenvaikutuksen. Poikaystäväni on Uppsalassa vaihdossa,joten minulla oli hieno mahdollisuus päästä tutustumaanvihdoin Tukholman rajojen ulkopuolelle. Uppsalaa voisiparhaiten kuvailla sanoilla idyllinen ja söpö. Kaikki on siistiäja talot värikkäitä ja puutarhat hyvin hoidettuja. Uppsalankeskusta on pieni, mutta historiallinen vanhoine taloineenja mukulakivikatuineen. Opiskelijaelämä Uppsalassa on hyvin vilkasta.Ylioppilaskunnan lisäksi Uppsalan yliopiston perinteisiinkuuluu aktiivinen osakuntatoiminta. Kaiken kaikkiaanUppsalassa toimii 13 osakuntaa, jotka järjestävät päivittäinohjelmaa kaikille opiskelijoille. Osakunnat toimivat histori-allisissa, upeissa taloissa, joihin voi mennä aamupalalle,lounaalle tai vain hengailemaan ja lueskelemaan osakunta-kirjastojen kirja-antia. Mielipuuhaani Uppsalassa oli juuriosakunnissa hengailu. Lempiosakuntani, Västgota Nation,sijaitsee aivan Uppsalan kes-kustassa joen varrella. Upeantalon kellarissa on osakuntapubi ja ensim-mäisessä ker-roksessa sijaitsee suuri sali, jossa iltaisin järjestetään keik-koja ja päiväsaikaan salissa voi nauttia lounasta tai käydäpäiväkahveilla. Myös talon yläkerta on opiskelijoiden käy-tössä. Historiallisuus ja vanhat huonekalut saavat aikaanupean tunnelman, ja osakuntalaisten yhteisöllisyys vah-vistaa identiteettiä västgotalaisuudesta. Osakunta-ravintolan ja pubin henkilökunta koostuu osakuntalaisista,joten opiskelijat saavat myös mahdollisuuden saada työ-kokemusta työskentelemällä tarjoilijoina ja kokkeina.

Joka päivä kävin eri osakunnassa, joskus lounaalla ja välilläistuskelemassa illalla viinilasin äärellä. Viikonloppuisinmonet osakunnat järjestävät brunssin, missä pöydätnotkuvat erilaisista makeista ja suolaisista herkuista. Hinnatopiskelijabaareissa eivät todellakaan ole päätä huimaavia,sillä jos omistaa paikallisen opiskelija-kortin kårlegin, niinosakuntabaarien ja -ravintoloiden hinnat ovat todellaedullisia verrattuna muiden baarien ja ravintoloidenhinnastoihin. Vierailijan kårleg-kortti viikoksi maksoi minulle50 kruunua, mutta sain todellakin rahoil-leni vastinetta.Osakuntapubissa hampurilaisateria tai quesadilla-annosmaksaa vain vaivaiset 30-50 kruunua ja annokset ovatuseimmiten jätti-mäisiä. Suosittelen siis Uppsalaa kaikillemonipuolisen opiskelijaelämän vuoksi. Turistille Uppsalavoi näyttää aivan erilaiselta, mutta jos saa mahdollisuudenharjoittaa osallistuvaa havainnointia opiskelijoiden arjessa,niin paikka varmasti miellyttää!

teksti: Anni Lyytikäinen

Kunnon kulinaristi löytää omansa Uplannin syövereistä

50

TOSINE- totaalista humanismia

Kalin ja Durgan myytti hindulaisuu-dessa

Johanna HarjunpääAlkio-opistoKevät 2005Intian kulttuurit -kurssinoppimistehtävä

Eräiden arvioiden mukaanhindulaisuudessa on jumalia noin 360miljoonaa, tai niin monta kuin lehmälläon karvoja. Siltikään jumalia ei ole yhtäpaljon kuin hinduja, jokaiselle riittäävarmastikin omansa. Hindufilosofitkuitenkin kiistävät monijumalai-suuden sanomalla, että on vain yksijumala, jolle ihmiset voivat antaaerilaisia hahmoja ja ilmen-tymiä.Hinduja on 80% intialaisista, se onvaltionuskonto ja sen kyllä huomaa.Kansanomaisessa hindulaisuudessaon olemassa monenlaisia demoneita,erilaisia aaveita (jotkut näistä ovatväkivaltaisen kuoleman kohdan-neitten vainajien henkiä) ja suojelus-tai hedelmällisyysjumaluuksia. Pääjumaluudet ovat suuri jamahtava Brahma, kaiken luoja jasäilyttäjä. Hänen vaikutusvaltaansaovat aikojen saatossa tärkeiksi tulleetShiva ja Vishnu. Shiva on sekä luojaettä tuhoaja, ja hänellä on useintunnuksenaan tiikerintalja, kolmikärki,kirves ja pääkallomalja. Hänen puoli-sonsa on lempeä ja rakastava Parvati,jonka inkarnaatioita Kali ja Durgaovat. Tärkeimmillä hindujumalilla onusein värikäs mytologia ja sitä vas-taava kuvallinen hahmo, useimmatkulttipatsaat ja palvontakuvat esit-tävät jonkin myytin käännekohtia.Tämä mytologian värikkyys koskeetotisesti myös Kalin ja Durgan myyt-tiä, värikkyyttä ja tapahtumia siitä eitotta totisesti puutu. Kalia ja Durgaaon kuvattu ja kuvataan edelleen erit-täin paljon niin hindulaisessakuvataiteessa kuin kirjallisuudessa jarunoudessakin.

Tälle tädille ei ryttyillä! Durga antaaruntua demoneille.

Hindulaisuudessa yksi pääsuuntauk-sista brahmalaisuuden ja visnulaisuu-den ohella on Jumalattaren kultti.Tässä suuntauksessa palvotaankaikkivoipaa Jumalatarta, jonka inkar-naatioita Kali ja Durga mahtavuudess-aan ovat. Durga on hindulaisessa jumaluus-mytologiassa voitonjumalatar. Hänpitelee käsissään kaikenlaisia aseita.Durgan nimi tarkoittaa 'luokse-pääsemätöntä' tai oikeastaan 'luokse-pääsemättömän = linnakkeensuojelijatar'. Pyhissä teksteissäDurgan käsissään pitelemät aseet seli-tetään olevan peräisin eri jumaluuk-silta, erillisinä jumalat eivät kyenneetvoittamaan mahtavia demoneita, muttayhdistäessään voimansa Jumalattarenhahmoksi, oli voitokkuus sodassailkeitä demoneita vastaan vuorenvarmaa. Myytin mukaan Durga siis syntyimiespuolisten jumalien energiastanäiden hävitessä sodan demoneitavastaan. Heidän voimansa yhdistyivätja muuttuivat valtavaksi supernovaksi,joka sitten jakautui kolmeen valoonjotka pystyivät läpäisemään kaikkimaailmat, muuttui taas yhdeksi, sittenfeminiiniseksi voimaksi ja tästävalosta syntyi sitten Durga. Durga onyksi Kosmisen Energian hämmästyttä-vimmistä ilmentymistä. Hänenvoimansa on tarkoitettu demonienvastaiseen taisteluun. Kuvissa ja patsaissa ja taiteessayleensäkin Durga kuvataan erittäin

vetävän näköisenä nuorena naik-kosena, joka ratsastaa leijonalla taitiikerillä. Hänet myös usein kuvataanteurastamassa kolmikärkisellä atrai-mella tunnetuinta myyttistä vastusta-jaansa, itse puhvelidemoni MahisaAsuraa. Verenhimoisen Durgan jaraivokkaan Mahisan taistelu symbo-lisoi ikuista hyvän ja pahan taisteluasekä taivaallisen valon voittoasynkästä kylmästä pimeydestä.Myytin mukaanhan Durga tietenkinvoitti taistelun pahoja demoneitavastaan. Taistelun tiimellyksessävilahteli tiikereitä, norsuja, nuolia,puhveleita ja hirviöitä, mahtoi olla aikatemmellystä tämä taistelu. Tämänmyytin antama esikuva auttaa taval-lisia ihmisiä kukistamaan mielessäänitsekkäät halunsa ja toimimaan oikein.Mahisa Asuran musta vesipuhveli onmyös kuolemanjumala Yaman ratsu jasymboli. Tämän vuoksi palvomallaDurgaa, voi ihminen lopulta voittaamyös kuoleman. Suuret on lupauksetDurgan palvonnalla! Joissakin edellisen myytin varian-teissa, sillä varianttejahanhindulaisessa mytologiassa riittäävaikka hevosten syödä, puhveli-demoni onkin Jumalattaren kosija tairakastaja, joka saa kuitenkin maksaajulkeudestaan hengellään. Itse asiassakyseessä on Siva, tuo kaikkialle ehtiväepeli. Kuolemanjumalan nimenäsankskritissä on nimittäin myöskinKala, joka tarkoittaa sekä 'mustaa' että'aikaa'. Mahabharatassa sanotaan,että myös maailman tuhoajaksimielletyllä Sivalla on nimenä myösKala tai Mahakala, eli 'suuri musta' tai'suuri aika'. Durgan jumaluus kuvataan ja häntäpalvotaan ennen kaikkea feminii-nisenä, täysin maskuliinisuudestariippumattomana jumaluutena. Hänsymboloi naisten neitseellistä auto-nomiaa, mutta ei sanan perinteisessämerkityksessä, neitseellisys tässäyhteydessä tarkoittaa pikemminkin'miehelle-kuulumatonta' tai 'yhtä-itsessään', kuin seksuaalista

51

TOSINE 1/2007

Nyt ei enää neuvotella. Kali onpistänyt kotitekoisen lihamyllyntoimintavalmiuteen.

koskemattomuutta. Hänen jumalallisetvoimansa eivät ole lainkaan riippuvai-sia aviomies-jumalasta, vaan hän onitsenäinen ja hänen identiteettinsä ontäysin hänen omissa käsissään. Hänon siis todellinen esi-feministi. Kala- ja Mahakala -nimienfeminiininen muoto Kali tai Mahakaliviittaa Sivan puolison kauhistut-tavaan hahmoon, jota kuvatessaanhindulaisuus ei todellakaan vältteleolemassaolon synkkien ja raadollistenpuolten esittämistä kultissaan jasymboliikassaan. Kuvissa Kali, vaati-mattomasti Tuhon valtiatar, on nimen-sä mukaisesti ihonväriltään pikimustatai vaihtoehtoisesti tummansininen.Hänet on perinteisesti kuvattu erittäinrumaksi, tavattoman vanhaksi, lähesruokottoman laihaksi ja painovoimaa-uhmaavan riippurintaiseksi eukoksi,jolla on kaiken lisäksi vielä hämmäs-tyttävän pitkä, verenhimoinen kielijoka roikkuu erittäin epäviehättävästiulkona suusta. Hänen silmänsä ovatpunaiset ja vartalo yltäpäältä veressä.Yhdessä neljästä kädesään hän saat-taa pidellä käärmettä vaatien uhri-lahjaksi verta hyväuskoisilta palvo-jiltaan, jotka peloissaan uhraavatKalille tämän janoamaa verta. Kali edustaa, ei enempää eikävähempää, kuin sodan hävitystä.Hänet kuvataan raivostuneen Durganmustanpuhuvaksi vihaksi, joka syök-sähtää esiin rypistetyn otsankolmannesta silmästä. Kali edustaamyös muita negatiivisia ja kauhistut-tavia elämän eri aspekteja, kuten kole-raa ja muita maata vavisuttavia kulku-tauteja. Kalia pidetäänkin Durganvoimallisempana muotona. Kalia ja muita hirvittäviä juma-

luuksia palvotaan, jotta heidänmahdollinen suuttumuksensa heidänpalvojiaan kohtaan edes hitusen laant-uisi, ja jotta jumaluudet tuhon sijastaantaisivat heille siunauksensa. Kalipitelee kätösissään uhrieläinten päi-den irti sivaltamiseen tarkoitettuamiekkaa tai vesuria. Hänellä on myösvarmastikin erittäin viehättävä pikku-pääkalloista valmistettu kaulanauha,jossa on 50 pääkalloa joista jokainenedustaa yhtä sanskritin kielenaakkosista. Tämän lisäksi on hänelläyllään helteellä varmasti vilpoisaihmisten käsistä tehty lanne-vaate.Näitä asusteita lukuun ottamatta hänon ilkialaston. Kalilla on myös eri olomuotoja, jaollessaan Chinnamasta -hahmos-saan, hän siemailee katkaistulla pääl-lään omasta kaulastaan virtaavaa ver-ta. Olen varma että olisi helpompiakintapoja juoda verta. Tämä ikono-grafinen hahmo omaa vertaan juo-vasta Kalista viittaa kuitenkin siihenKalin kulttiin, jossa palvoja-parka itsekatkaisee oman päänsä uhriksi tälleverenhimoiselle jumalattarelle, jonkajulmuudelle ei vedä vertoja edes yli-opistojen valintakoe-instituutio. Enäänykyään eivät ihmiset tosin menetäpäätään Kalin palvontamenoissa,vaan uhreina käytetään viat-tomiakukko- ja vuohiraukkoja, jotka tietä-mättöminä ja luottavaisina astelevatuhripaikalle vain menettääkseen pään-sä jotta niiden ahneet omistajatsaisivat ikuista onnea ja hyvää tuuria. Kalia kuvataan myös erittäin irvok-kaassa asennossa, jossa hän yhtyyaviomieheensä Sivaan tämän maa-tessa hänen allaan kuolleena ruumiina,sukuelin kuitenkin vielä jännittyneenä.Taitaa Kalikin olla aika epeli. KuvaKalista yhtymässä kuolleeseen Si-vaan, kuten Durgan ja julkean puhveli-demoninkin taistelu, voi Indus -kult-tuurin kautta palautua Lähi-idänuskontojen 'pyhiin häihin'. Kalia on kuvattu erittäin paljonintialaisessa taiteessa, niin muinoinkuin modernissakin intialaisessataiteessa. Vaikka hänen olemuksensaonkin täynnä puhdasta inhoa herät-täviä symboleja, eivät ne kuitenkaansymboloi pelkästään kauhua ja tuhoa.Musta väri symboloi hänen maailmaa-

syleilevää, ymmärtävää luontoaan,sillä musta värihän syntyy kaikkienmuiden värien sekoituksena, tai vaih-toehtoisesti musta saattaa symboloidamyös kaiken värin puuttumista. Kalin lähestulkoon alaston vartalokuvastaa hänen täydellistä tietoi-suuttaan. Alastomuudessaan hän ontäydellisen vapaa maailassa val-litsevista tiedon illuusioista. Kali onvertauskuvallisesti totuuden kirkasliekki, jota ei voida peittää piittaa-mattomuuen vaatteilla. Täydellinen to-tuus yksinkertaisesti polttaa vaatteetpois. Hänen pääkalloista valmistettukaulanauhansa symboloi viisautta jatietoa, ja lannevaatteessa olevat kädetovat tärkeimpiä työn instrumentteja jatäten symboloivat karman tekoja. Kalin neljä kättä symboloivatluomisen ja tuhon täydellistä ympyrää,joka hänessä on. Yhdessä kädessäoleva miekka on itse tiedon miekka,joka katkaisee piittamattomuudensolmut ja poistaa väärän tietoisuuden,jota irtileikattu pää toisessa kädessäedustaa. Hänen kolme silmäänsäedustavat aurinkoa, kuuta ja tulta, jakolmella silmällään hän voi nähdä ajankolme aspektia; menneen, nykyisen jatulevaisuuden. Kalin ja Durgan myytti kuvastaaikiaikaista totuutta viisaudesta, hyvänja pahan taistelusta, elämästä sekäkuolemasta. Niissä on havaittavissahyvinkin yleismaailmallisia teemoja,jotka vetoavat ihmisen tarpeeseensaada asiat järjestykseen ja oikeillepaikoilleen.

Lähteet:Parpola, A.: Hindulaisuus, artikkelikirjasta Uskonnot maailmassa, WSOY- Kirjapainoyksikkö,Porvoo 1999

Vornanen, R.: Intia kämmenelläsi,Tammer-Paino Oy, Tampere 1994

Kumar, N.: Mother Goddess as Kali -The Feminine Force in Indian art, 2000,http://www.exoticindiaart.com/article/kali

Kumar, N.: Narrative Art of an'Independent' Warrior Goddess, 2001,http://www.exoticindiaart.com/article/durga

teksti: Johanna Harjunpää

52

TOSINE- totaalista humanismia

NefamukanapelastamassamaailmaaMitä sinä tekisit jos sinulla olisivaltava asunto keskustassatyhjillään, paljon ylimääräistätavaraa ja maailmanpelastamis-aikeita?

Kauppakadulla sijaitsevassa,Likaisen Puolitusinan Kommu-ninakin tunnetussa asunnossajärjestettiin 18.4 Nuukuusviikollakotikirppis. Idea oli tuore ja se toimi.Ihmisiä paikalla oli ajoittain kuin merenmutaa, kauppa kävi ja ihmisetvalistuivat. Kommuuni oli tyhjenemässä jaasukkaat päättivät herätellä ihmisiäajattelemaan kulutustottumuksiaan.Kirpputorin lisäksi tapahtumassajaettiin tietoa ympäristöasioista sekäilmaista kasviskeittoa, jonka aineksetoli saatu lahjoituksena. Kirpputorintuotto lahjoitettiin hyvänteke-väisyyteen ja mukana oli eri järjestöjäesittelemässä toimintaansa. Omatpöytänsä tapahtumassa oli Jyväs-kylän Maanystävillä, Tekevä-säätiöllä (EkoCenter), Japa ry:lläsekä Nefalla. Nefa myi vapaaehtoistenleipomia sämpylöitä ja piirakkaa sekäKivijalkaan kertynyttä irtaimistoa.Tuotto meni Nefan kummilapselleAnitalle Intiaan.

Huoltajahaussa!

Jotkut ihmiset eivät itsenäistyttyäänkoskaan pääse eroon uusvutto-muudesta. Minä kuulun tähän jouk-koon joka edelleen kaipaisi huoltajaahoitamaan pankkiasioita, kodin-koneiden käyttöä ja ruuan laittoa.Ruuanlaitto on pahin kompastuskivipyrkimyksissäni kohti parempaaelämää. Kaikkihan osaavat mikroakäyttää ja lämmittää einesruokia, muttaosaako joku muka oikeasti tehdälasagnea alusta loppuun itse? Taimitään yksinkertaisempaakaan? Äitini pystyisi ruokkimaan 15ihmistä yhdellä kukkakaalilla jamummoni pystyisi samaan puolik-kaalla perunalla. Minä en pysty edesruokkimaan itseäni kunnolla. Puolenvuoden sisällä olen sytyttänyt ruuanpalamaan uunissa, lähes sokeutunutsaatuani raakaa spagettia silmään jakerran tein niin pahaa ruokaa että setuli kirjaimellisesti ylös. Tämän tapauk-sen jälkeen lopetin yrittämisen. Nyt seon vain hyväksyttävä. Olen gastro-nomisesti täysin lahjaton. En ymmärräsoveltamisen logiikkaa, sitä mitkäruoka-aineet sopivat yhteen tai mitkäovat niiden kypsentämisajat. Raha-asiat onnistun hoitamaanhyvällä tuurilla ja sopivalla holtit-tomuudella. Visa-laskuani maksanseuraavat puoli vuotta, siskolta otet-tua lainaa noin 14 vuotta. Opintolainatakaa alkoholisoitumiseni, ja pullon-palautusrahoilla saan purkin maitoa.Opintotuki harvemmin viihtyy tililläkahta viikkoa kauempaa, noudatanperiaatetta jonka mukaan rahat pitääkäyttää äkkiä ennen kuin ne loppuvatOlen tullut siihen tulokseen ettähuoltaja on ainoa ratkaisuni. Jonkunpitäisi herättää minut aamulla kouluunja hoitaa ruokaostokseni, koska itseostan kuitenkin aina jotain typerää,turhaa ja kallista. Eräs ystäväni söikerran viikon mustekalaa ja minulla onruokakaapissani aineksia joille olenallerginen. Tarvitsen huoltajan. Vapaaehtoisia, anyone?

Teksti: “Jamppa”

Kotikirppiksellä sitä riittääkinnähtävää ja koettavaa.

Herttainen nefalainen etsii emoa.

53

TOSINE 1/2007

“You deseve happiness and peace.”

BORIS JELTSIN 1931-2007

54

TOSINE- totaalista humanismia

55

TST- PARI AHONEN-NYGÅRD

Tosine kiittää monituisista yhteisistä vuosista ja toivottaa valoisaa tulevaisuutta.

TOSINE 1/2007

TOSINE- TOUKKAVAIHEESTA ETEENPÄIN...?

TOSINE- totaalista humanismia

TOSINE 1/2007