ilmastonmuutos ja maanmittausala2050 mennessä.” energian säästössä ovat keskeisessä asemassa...

Ilmastonmuutos ja maanmittausala

Paikkatietoikkuna

Maapolitiikka kuntataloudessa

1/2

010

PROFESSORI HEISKANEN – MAANMITTAAJA • OMISTUSASUNNOT POHJOISMAISSA • METSÄTILOJEN HINTATUTKIMUS • VETOVOIMAA MAANMITTAUKSEN NÄKYVYYTEEN • MAANMITTAUSLAITOKSEN LAATUPALKINTO

Nilomark Oy (09) 615 3555, [email protected]

www.leica.fi /Geo

Leica Viva – Monipuolisempaa järjestelmää et löydä

Leica Vivan uudenlainen mittausmaailma koostuu uusim-man teknologian mittauslaitteista, tuottavista ohjelmista ja ainutlaatuisesta web-portaalista. Vivassa on täydellinen valikoima GNSS-ratkaisuja integroiduista modulaarisiin. Uusissa GNSS-sensoreissa on intenna-teknologia ja useita tiedon tallennus- ja siirtomahdollisuuksia. Leica Viva TPS on luokkansa nopein takymetri, ja Viva tarjoaa myös tutut SmartPolen ja SmartStationin. Sekä TPS että GPS käyttävät

samoja uusia langattomia, intenna-teknologialla ja kame-ralla varustettuja maastotallentimia. Kaikkia toimintoja ohjataan tehokkaalla Leica Viva SmartWorx -laite-ohjelmistolla. Käyttäjän tukena on myös myWorld@Leica Geosystems -palvelu, joka sisältää kaiken informaation hankituista tuotteista, niiden huoltovaiheista, teknisen tuen ja koulutuksen. Tervetuloa Leica Vivan maailmaan — let us inspire you.

Leica VivaAnna mittausvisioittesi toteutua

... let us inspire you... let us inspire you

1/2010s i s ä l t ö

ORAS TYNKKYNEN”Vähäpäästöistä teknologiaa otettava ripeästi käyttöön kaikilla sektoreilla.” S. 6

Kustantajat: Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto MIL, Maanmittausalan ammattikorkeakoulu ja opistoteknisten liitto MAKLI ry, Suomen Kartoittajayhdistys SKYwww.maankaytto.fi • Päätoimittaja: Pekka Lehtonen, sähköposti: paatoimittajamaankaytto.fi, puh. 040 546 3806.

Kansi: Oras Tynkkynen:”Jos päästöjä ei saada ku-riin, ilmastonmuutoksesta uhkaa sukeutua ilmastokriisi, joka voi horjuttaa hyvinvoin-tia ja vakautta laajasti.” Kannen kuvat: Antero Aaltonen.

IRMELI WAHLgREN”Ilmastonmuutos tuo uudet ja yhä kasvavat haasteet kestävän yhdyskunta rakenteen kehittämiseksi.” S. 8

JARMO RATIA”Maanmittausala ei ole suurten globaalien ongelmien ratkaisija, mutta ilman maanmittausalaa niitä ei myöskään voi ratkaista.” S. 12

5 Pekka Lehtonen (pääkirjoitus)

MAANMITTARIT ILMASTONMUUTOSTA TORJUMAAN

TEEMA: ILMASTONMUUTOS ON HAASTE MYöS MAANMITTAUSALALLA

6 Oras Tynkkynen: Yhdyskuntasuunnittelu edistämään ilmastonsuojelua 8 Irmeli Wahlgren: Ilmastonmuutos haastaa maanmittarit 9 Jukka Noponen: Maanmittareista hiilijohtajia 10 Matti Laitio, Katri Nuuja ja Timo Turunen: Alueidenkäytössä tarvitaan kokonaisuuksien hallintaa 11 Matti Holopainen: Maankäyttö ympäristöhaasteiden keskiössä 12 Jarmo Ratia: Maanmittausko maailman ongelmien ratkaisija? 13 Raimo Vajavaara: Maasto ja kiinteistötiedot kulutukseen

14 Antti Rainio

PAIKKATIETOIKKUNA AVAA INFRASTRUKTUURIN

17 Juhani Kakkuri

MAAPALLON MITTAAJA

21 Mikko Keskinen

MAAPOLITIIKAN RATKAISUILLA MERKITTÄVÄ VAIKUTUS KUNTATALOUTEEN

24 göran Eriksson

OMISTUSASUNNOT POHJOISMAISSA

26 Simo Hannelius

PERUSTUTKIMUKSESTA HYöTYÄ TARKISTETTAESSA VANHOJA TEORIOITA

30 Seppo Raatikainen

MRL:N KEHITTÄMISALUEMENETTELY EI TOIMINUT KAJAANIN PETÄISENNISKASSA

34 Marika Ahlavuo ja Hannu Hyyppä

VETOVOIMAA MAANMITTAUSALAN JA ERITYISESTI gEOMATIIKAN NÄKYVYYTEEN A?!”

38 Matti Holopainen

PAIKKATIETOJEN TEKNINEN SAATAVUUS, RAHOITUS, HINNOITTELU JA LAATU

39 JARRUMIES

40 Pekka Halme

SUOMEN LAATUPALKINTOKILPAILUN VOITTO ON SEKÄ TAVOITE ETTÄ VÄLINE

42 TÄÄLLÄ ANTTI JAKObSSON, PARIISI

43 MAANMITTARITOIMISTO ÄYRÄVÄINEN & KRÜgER

45 HÄRKÄÄ SARVISTA

46 RAJALINJALLA

47 UUSIA SÄÄdöKSIÄ

51 MAANMITTAUSTA TALLENTAMASSA

52 Pekka V. Virtanen

MAANMITTAUS INSINööRIEN ExLIbRIKSET

53 UUTISIA

57 FIgUUTISIA

66 RESUME

68 PALVELUHAKEMISTO

C M Y CM MY CY CMY K

5MAANKÄYTTÖ 1/2010

P ä ä K i R J O i t U s

Ma anMittaRit ilMastOnMUUtOsta tORJUMa anENRIK MEINANdERIN uudessa kirjassa, Suomi 1944, on lainaus suoH Maanmittareilla on

paljon tehtävää

yhdys kuntarakenteen

eheyttämisessä ja

tietohuollossa.

menruotsalaisesta pilalehdestä Garmista. Maaliskuussa 1944 julkaistussa pilakuvassa mies on putoamassa korkean kerrostalon katolta. Puolivälissä pudotusta hän toteaa: ”Hittills har det gått bra!” ”Tähän saakka on mennyt hyvin!” Piirros kuvaa käsitystä siitä poliittisesta ja sotilaallisesta kurimuksesta, joka arvattavasti oli Suomea odottamassa Saksan romahduksessa, vaikka rintamilla ja kotona olikin vielä suhteellisen rauhallista.

Piirros muistuttaa tätä päivää sekä Suomen talouden että globaalien haasteiden kannalta. Syyt ovat molemmissa maailmanlaajuisia: vuonna 1944 diktatuurien valloitushalussa, nyt kansainvälisessä rosvoparonien ahneudessa rahoituskriisiin ajautumisessa ja toisaalla valtioiden piittaamattomuudessa ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Elämme vapaassa pudotuksessa ilmann että tuntuisi olevan mitään hätää. Tämä näkyy mm. eläkeikäkinastelussa, avainryhmien lakkoilussa, ylimitoitetuissa palkankorotusvaatimuksissa, uusien kauppakeskusten rakentamisessa ja puoluetoimistoohjatussa virastojen hajasijoittamisessa. Nämä kaikki vahingoittavat kansantalouttamme heti, mutta ilmastohaasteet kohtaamme pidemmällä aikataululla.

Kansanedustaja Oras Tynkkynen toteaa tässä lehdessä, että ”ellei päästöjä saada kuriin, uhkaa sukeutua ilmastokriisi, joka voi horjuttaa hyvinvointia ja vakautta laajasti. Päästöjämme tulisi alentaa peräti 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.”

Energian säästössä ovat keskeisessä asemassa yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, energiatehokas rakentaminen ja liikenne.

Tässä lehdessä useat maanmittausalan asiantuntijat pohtivat, kuinka alallamme pitäisi vastata näihin haasteisiin.

Jukka Noponen sanoo, että Suomi on tottunut tuhlaamaan maata ja vettä. ”Hajanaisen yhdyskuntarakenteen kustannuksia on laskettu vuosikymmeniä, mutta infrastruktuurin levittämiseen pitkin

Pekka Lehtonen paatoimittaja maankaytto.fi

metsiä ja peltoja on riittänyt varallisuutta. Tuhlauksen vaikutukset nousevat ilmastonmuutoksen johdosta uuteen valoon.”

”Vaikka yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on asetettu tavoitteeksi valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita myöten, edelleen toimitaan vastoin monia hyvin tunnettuja periaatteita”, Irmeli Wahlgren muistuttaa.

Ympäristöministeriön kirjoittajien mielestä vakavin huomio tulee kohdistaa kaupunkiseutujen reunaalueille, joiden yhä hajautuva asutusrakenne ei riitä ylläpitämään joukkoliikenne tai muita palveluja.

Matti Holopainen Suomen Kuntaliitosta ehdottaa, että ”maanmittaus” käsitteenä pitäisi laajentaa ”maankäytöksi”, kuten kunnissa on tehtykin. Kokonaisvastuu olisi koottava yhteen ministeriöön, ympäristöministeriöön. Holopainen katsoo, että osittamisrajoituksia olisi käytettävä hajarakentamisen ohjauskeinona.

Jarmo Ratia korostaa, kuinka maanmittauksen lisäarvo yhteiskunnalle on vakaus, mikä puolestaan on edellytys taloudelliselle menestykselle ja kestävälle kehitykselle.

Raimo Vajavaara katsoo, että julkishallinnon tietovarannoista vain murtoosa niiden lisäarvosta on otettu käyttöön.

Tärkeimpänä pidetään siis yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja maankäyttöratkaisuja. Siihen ei tarvita uusia keksintöjä – vain koettujen, hyvien maapolitiikan keinojen käyttöä ja suunnittelun sisällöllistä terävöittämistä. Ja poliittista vastuullisuutta.

Taajamien ulkopuolinen ns. ”perusrakennusoikeus” ei ole enää tästä ajasta. Se lisää liikennettä ja on voimakkaasti subventoitu asumismuoto. Tämä kummallinen maantapa tulisikin kumota, kuten esim. Ruotsissa tehtiin jo 1970luvulla. Vastaavasti pitää taajamista pystyä tarjoamaan riittävästi kohtuuhintaisia tontteja. Moni joutuu hankkimaan tonttinsa reunaalueilta kunnallispolitiikkojen kyvyttömyyden vuoksi

Jos hajarakentamisen oikeutuksesta luovuttaisiin, heijastuisi se myös kiinteistönmuodostuksen perusteisiin: omistuksen kirjaamisen lisäksi voitaisiin kysyä, mihin tarpeeseen kiinteistöä ollaan muodostamassa. Koko tapahtumaketjua, alueen suunnittelusta tai kaupasta toteutukseen, tulisikin tarkastella yhtenä kokonaisuutena kestävä kehitys lähtökohtana.

Taajamissa on runsaasti kaavoitettua maata, joka tulisi saada käyttöön rakentamiskehotuksin ja kiinteistöveroa radikaalisti nostamalla, mistä mm. Pekka V. Virtanen on toistuvasti kirjoittanut.

Mikko Keskisen artikkelista käy ilmi, kuinka kaavoitussopimuksilla valuu kuntalaisten rahaa ansiottomiin taskuihin niin, että esimerkiksi Siilinjärven tuloveroprosenttia pitäisi korottaa 0,75 %, ellei kunta pidä maaasioita käsissään. Kaavoitussopimuksia ajetaan ja maapolitiikkaa, mm. lunastamista, jarrutetaan kunnissa, joissa avainmaanomistajat häärivät luottamistehtävissä mutta myös menneeseen juuttuneiden ideologioiden voimalla. Ahneuden peitteessä ”sosialismia torjumalla” ollaan valmiita haaskaamaan yhdyskuntarakenne ja syömään omat ja jälkeläisten eväät antamalla ilmaston lämmetä ja kilpailukyvyn heikentyä. Olisi aika siirtyä todellisuuteen.

Vuoden 1944 ”pudotus” pysäytettiin muun ohella vastuun tuntevalla johtamisella. Sillä olisi nytkin kysyntää valtakunnan ja kuntien politiikassa. Tarvittaisiin johtajuutta, jossa yhteiset tarpeet nousivat uudelleen valintaa ja eturyhmän intressiä tärkeämmäksi. Maanmittausalallakin on tässä paljon tehtävää. Ammattikuntamme voi vaikuttaa arkityössään ja asennemuokkauksessa.

MAANKÄYTTÖ 1/20106

Ilmastokriisin välttäminen edellyttää isoja päätöksiä

Kimmo Torkkeli

yömme turvallisin mielin tietäen, että 99,93 prosentin todennäköisyydellä talomme ei tänäkään vuonna pala.

Huojentavista tilastoista huolimatta yli 4/5:ssa suomalaiskodeista on palovakuutus. Useimmat meistä pitävät vakuutusta järkevänä varautumisena riskiin, jonka todennäköisyys on häviävän pieni.

Tutkijat kun arvioivat ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen todennäköisyyden 90 prosentiksi.

Pahimpien tuhojen välttämiseksi on lämpenemisen riskirajaksi asetettu kaksi astetta. Sen enempää maailman keskiläm

Oras Tynkkynen

JOS PÄÄSTöJÄ ei saada kuriin, ilmastonmuutoksesta uhkaa sukeutua

ilmastokriisi, joka voi horjuttaa hyvinvointia ja vakautta laajasti. Viime aikojen keskustelu yhdestä kylmästä talvesta tai yksittäisissä tutkimuksissa havaituista puutteista ei tätä perusviestiä muuksi muuta.

Ilmastonmuutosta voi punnita myös arkijärjellä. Tulipalon todennäköisyys suomalaisessa ko dissa on keskimäärin yksi 1 500 vuodessa. Voimme nukkua

© A

nte

ro A

alto

nen

Yhdyskuntasuunnitteluedistämään ilmastonsuojelua

”Ilmastopolitiikka on eräänlainen maailmanpalovakuutus: tapa minimoida riskiä, joka on sekä hyvin todennäköinen että vaarallinen.”


pötila ei siis saisi kohota esiteolliseen aikaan verrattuna.

Kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa

Ilmastonmuutoksen rajoittaminen edellyttää kovia päästövähennyksiä – ja pian. Maailman päästöt pitää kääntää pysyvästi laskuun jo lähivuosina, ja vuosisadan puolivälissä ne voivat olla enintään puolet nykytasosta.

Suomen kaltaisissa runsaasti päästöjä tuottavissa rikkaissa maissa päästöjä pitää onnistua leikkaamaan useita kymmeniä prosentteja jo vuoteen 2020 ja peräti 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Meillä on siis edessä siirtymä vähäpäästöiseen yhteiskuntaan.

Moni asia pitää tulevaisuudessa järjestää toisin kuin nykyään. Tulevina vuosikymmeninä on siirryttävä käytännössä lähes päästöttömään energiantuotantoon ja autoiluun. Energiatehokkuutta on parannettava merkittävästi ja vähäpäästöistä teknologiaa otettava ripeästi käyttöön kaikilla sektoreilla.

Muutoksen pitää käynnistyä välittömästi. Esimerkiksi nykyään rakennettavat ja peruskorjattavat rakennukset kuluttavat suunnilleen sellaisinaan energiaa vuosikymmeniä eteenpäin. Tänään tehtävät päätökset sitovat meidät siis tietylle päästöuralle pitkälle tulevaisuuteen.

Pitkäkestoisimpia valintoja tehdään yhdyskuntasuunnittelussa. Kerran rakennettua yhdyskuntarakennetta on hyvin hidasta ja kallista muuttaa jälkeenpäin.

Yhdyskuntasuunnittelun kaksi paradigmaa

Keskustelussa yhdyskuntasuunnittelun ja ilmastonsuojelun suhteesta vallitsee kaksi paradigmaa, ratkaisevasti toisistaan poikkeavaa lähestymistapaa. Näitä voidaan kutsua vaikkapa vapaavuorelaiseksi ja vanhaslaiseksi.

Yhdyskuntasuunnittelun asiantuntijat tukevat vapaavuorelaista mallia, joka perustuu yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen ja toimintojen ohjaamiseen

joukkoliikennekäytävien varteen. Näin minimoidaan liikennetarve ja autoilu sekä maksimoidaan joukko ja kevyen liikenteen osuus. Myös tehokas kaukolämmön hyödyntäminen onnistuu tiiviissä rakenteessa paremmin.

Vanhaslaisessa mallissa ideaalina on puutarhakaupunki, jossa työpaikat ja asunnot sijaitsevat riittävän lähellä toisiaan. Yhdyskuntarakenne on hajanaisempi, mutta mittakaava riittävän pieni, ettei liikennetarpeen pitäisi kasvaa kohtuuttomaksi. Pikkukaupungeissa on helpompi lämmittää kodit hajautetusti uusiutuvalla energialla. Liikenteen päästöjä leikataan siirtymällä biopolttoaineisiin ja sähköautoihin.

Mallien etujen ja haittojen asiallista punnitsemista hankaloittaa keskustelun kärjistyminen. Hajautetun mallin kannattajat syyttävät vastapuolta siitä, että ihmiset halutaan pakottaa asumaan suurten kaupunkien betonikerrostaloissa radan varrella. Tiiviin mallin ystävät puolestaan arvostelevat toista laitaa hallitsemattoman pientalomaton ja haulikolla ammutun yhdyskuntarakenteen tuottamisesta.

Karikatyyrit ja olkinuket eivät vie keskustelua eteenpäin. Todellisuudessa molemmilla malleilla on vahvuutensa ja heikkoutensa.

Vapaavuorelaisen mallin haasteena on se, että monet suomalaiset haaveilevat yhä omakotitalosta isolla tontilla. Harva tietää, että tiiviillä ja matalalla rakentamisella voidaan yhtä aikaa rakentaa inhimillisen mittakaavaisia puutaloja ja saavuttaa hyvin tiivis rakenne. Kerrostalojakin voidaan tehdä monenlaisia – 70luvun neuvostolähiöihin ei ole paluuta.

Vanhaslaisen mallin akilleen kantapää on työpaikkojen, asumisen ja palveluiden houkutteleminen samaan pikkukaupunkiin. Nurmijärvi voisi olla vähäpäästöinen, ellei valtaosa työväestöstä pendelöisi päivittäin kymmeniä kilometrejä omalla autolla. Sähköautotkaan eivät vähennä päästöjä ennen, kuin ne valtaavat alaa – ja siihen menee vielä vuosikymmeniä.

”Suomen kaltaisissa

maissa päästöjä pitää

onnistua leikkaamaan

peräti 80–95 prosenttia

vuoteen 2050 mennessä.”

Kansanedustaja Oras Tynkkynen (vihr.) toimii valtioneuvoston kansliassa ilmastopoliittisena asiantuntijana. Työnkuvaan kuuluu ilmastopolitiikan koordinointi sekä osallistuminen ilmasto ja energiapoliittisen ministeriryhmän kokouksiin. Lisäksi Tynkkynen on vastannut ilmasto ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon valmistelusta. Tynkkynen on myös vihreän eduskuntaryhmän ilmastovastaava ja eduskunnan talousvaliokunnan jäsen. Hän on toiminut ilmastopolitiikan parissa kymmenisen vuotta. Hän on mm. osallistunut YK:n ilmastokonferensseihin Suomen valtuuskunnan asiantuntijajäsenenä, luennoinut ilmastopolitiikasta yliopistojen kursseilla ja yli sadassa yleisötilaisuudessa, tehnyt alan konsulttitöitä ulkoasiainministeriölle, vetänyt ilmastoaiheista kansalaistoimintaa, päätoimittanut ilmasto.orgsivuja sekä kirjoittanut ilmastoasioista kirjoihin ja lehtiin. Koulutukseltaan Tynkkynen on yhteiskuntatieteiden maisteri.

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen kannattaa

Vaikka työpaikat saataisiin houkuteltua ihmisten lähelle ja sähköautot syrjäyttäisivät bensa ja dieselautot salamavauhtia, yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä olisi monia etuja.

Ensinnä sähköautotkin kuluttavat energiaa ja se energia pitää tuottaa jotenkin. Mitä pienempi on liikennetarve ja autoilun osuus liikkumisesta, sitä vähemmän energiaa tarvitaan – ja sitä vähemmän syntyy haittoja energiantuotannosta.

Toiseksi päästöt eivät ole kasvavan autoilun ainoa ongelma. Tiet ruuhkaantuvat yhtä lailla sähkö kuin polttomoottoriautoista. Jos yhdyskuntarakenteen annetaan hajaantua ja liikenteen paisua holtittomasti, tarvitaan miljardiluokan investointeja teihin vain, jotta sujuvuus saataisiin pidettyä nykytasolla.

Kolmanneksi eheä yhdyskuntarakenne vastaa myös toiseen megahaasteeseen: väestön ikääntymiseen. Lyhyet etäisyydet ja mahdollisuus pärjätä arjessa ilman omaa autoa sopivat kasvavalle vanhusväestölle.

Neljänneksi yhdyskuntarakenteen eheyttäminen voi olla myös hyvää riskienhallintaa. Jos sähköautot eivät lyökään itseään läpi riittävän nopeasti, hajautunut yhdyskuntarakenne sitoisi meidät suuriin päästöihin autoilusta vuosikymmeniksi eteenpäin.

M A A N M I T T A u S A L A j A T u L e v A I S u u d e N H A A S T e e T


MITÄ MAANMITTAUSALALLA pitäisi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi? Maanmittarit toimivat yhteiskunnassa monenlaisissa tehtävissä, joilla useimmiten on kytköksensä energiankäyttöön ja sitä kautta kasvihuonekaasupäästöihin ja ilmastonmuutokseen.

Oman alani kannalta tärkeimmät vaikutusmahdollisuudet liittyvät rakennetun ympäristön kehittämisen ratkaisuihin. Maanmittarit työskentelevät koko ketjun piirissä: maankäytön ja liikenteen suunnittelu – maapolitiikka – kaavoitus eri asteineen – kiinteistönmuodostus – rakentaminen – kiinteistö, asunto ja toimitilakauppa – tekninen huolto – kiinteistöhuolto jne.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on todennut kaupunkisuunnittelun vaikutusmahdollisuudet rakennuksiin ja liikenteeseen liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen merkittäviksi.

Mitä pitäisi tehdä uudella tavalla? Vanha ongelma Suomessa on edelleen yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja siitä aiheutuvat haitat muun muassa ilmastonmuutoksen kannalta. Vaikka yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on asetettu tavoitteeksi valtakunnallisia

aluei denkäyttötavoitteita myöten, edelleen toimitaan vastoin monia hyvin tunnettuja periaatteita.

Edelleen suunnitellaan ja rakennetaan uusia alueita, jotka sijaitsevat irrallaan yhdyskuntarakenteesta ja joille ei ole varmistettu toimivia joukkoliikenneyhteyksiä. Maankäytön ja liikenteen suunnittelun vuorovaikutus, hankkeiden keskinäinen ajoitus ja uusien alueiden toteuttamisjärjestys ovat keskeisiä aiheutuvien vaikutusten kannalta. Uuden asuntoalueen suunnitteleminen ekotehokkaaksi ei riitä, jos sen yhdyskuntarakenteellinen sijainti on huono.

Edelleen tuetaan taloudellisesti suurta liikennetarvetta aiheuttavan hajarakentamisen leviämistä. Niin sanottu perusrakennusoikeus muodostaa oman ongelmansa kestävän yhdyskuntarakenteen tavoittelussa.

Kaavoituksen lisäksi haasteena on tonttien rakentamiskäyttöön saaminen. Monissa kunnissa on merkittäviä tonttivarantoja, joiden käyttöön saaminen on ongelmallista. Usein rakennetaan ensin kauempana sijaitsevia uusia alueita ja keskeisesti yhdyskuntarakenteessa sijaitsevat alueet jäävät keskeneräisiksi.

Vaikutusten arvioinnin kehittämiselle on myös tarvetta. Kaava ym. suunnitelmien ja muiden rakennetun ympäristön kehittämiseen liittyvien valintojen ilmastonmuutoksen hillitsemistä, energia ja ekotehokkuutta sekä yhdyskuntataloutta koskeva vaikutusten arviointi on usein puutteellista.

Kaavoitusta ja muuta rakentamisen sijoittamista koskevat päätökset tehdään usein muilla kuin tutkimuksiin perus

tuvilla ilmastonmuutoksen hillintää, yhdyskunta ja energiataloudellista edullisuutta tai muutoin kestävää kehitystä painottavilla perusteilla.

Maanmittareilta voisi odottaa ilmastonmuutoksen huomioon ottamista kaikissa erilaisissa tehtävissään. Koulutusta pitäisi varmaankin terävöittää ja nostaa nämä haasteet entistä enemmän esille. Lainsäädännön kehittämistä tarvitaan ehkä myös: näyttää siltä, että nytkin maankäyttö ja rakennuslakia ainakin asiallisesti rikotaan erilaisten yksityisten intressien tai kuntien välisen kilpailun vuoksi.

Ilmastonmuutos on kuitenkin pakko ottaa huomioon. Jokainen toimenpide sen hillitsemiseksi on tärkeä. Nollahiiliyhteiskunta on väistämättä tavoitteena. Samaan aikaan on otettava huomioon myös meneillään olevaan ilmastonmuutokseen sopeutuminen.

Maanmittarit kyllä alansa ammattilaisina yleensä tietävät, minkälaisilla toimenpiteillä ilmastonmuutosta voidaan hillitä. Suurempi ongelma lieneekin tiedon perille saaminen päätöksentekijöille, ja se, miten ilmastonmuutoksen hillintä saataisiin keskeiseksi päätöksenteon perusteeksi.

Kannattaa muistaa myös, että ilmastonmuutoksen hillitseminen yhdyskuntarakenteen kehittämisessä edistää samalla taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä. Mahdollisia häviäjiä ovat vain omia yksityisiä etujaan ajavat tahot.

Pentt

i ert

imo

Kirjoittaja toimii erikoistutkijana VTT:ssa. Sähköposti

irmeli.wahlgren vtt.fi.

Irmeli Wahlgren

Ilmastonmuutos haastaa maanmittaritMaanmittareilla on suuret vaikutusmahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillitsemiseen rakennetun ympäristön kehittämisessä. Suurimmat haasteet koskevat tiedon välittymistä käytännön päätöksentekoon.

”Vaikka yhdys

kuntarakenteen

eheyttäminen

on asetettu

tavoitteeksi,

toimitaan vastoin

hyvin tunnettuja

periaatteita.”

Yhteiskuntaamme odottavat isot

haasteet ilmasto nmuutoksen jar

ruttamisessa ja hiilijäljen pienen

tämisessä. Haasteita luovat myös

globaali kilpailu ja työvoiman/

resurssien väheneminen ja huol

tosuhteen heikkeneminen eläk

keellesiirtymisten myötä. Tätä

vasten Maankäyttö kysyi eräiltä

maanmittausalan vaikuttajilta:

Mitä maanmittausalalla pitäisi

tehdä, mitä erityisesti uudella

tavalla, jotta pystyisimme kan

sakuntana vastaamaan näihin

haasteisiin?



KIINTEISTö JA RAKENNUSALALLA on edessään suurin muutos ja haaste sitten sodanjälkeisen jälleenrakennuksen. Vuodesta 2021 alkaen kaikkien uudisrakennusten pitäisi olla lähes nollaenergiataloja, jos tekeillä oleva energiatehokkuusdirektiivi tulee suunnitellulla tavalla voimaan. Tähän on kymmenen vuotta aikaa eli yhtä paljon kuin vuoteen 2000. Mitä merkittäviä muutoksia saimmekaan aikaan tuona aikana?

Kiinteistöjohtaminen muuttuu hiilijohtamiseksi. Suomi on sitoutunut pienentämään kasvihuonepäästöjä 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Yhdyskunta ja rakennussektori, liikenne mukaan lukien vastaa lähes puolesta Suomen hiilipäästöistä. Olemassa olevassa rakennuskannassa on tehtävä mit tavia muutoksia energiankäytön vähentämiseksi. Energiakorjausten nopeaan lisäämiseen ei ole vielä keinoja olemassa. Todennäköisesti korjausrakentamistakin aletaan ohjata rakentamismääräyksillä. Kiinteistönomistajien, kiinteistösijoittajien ja kiinteistöjohtajien päänsärkyä tulee riittämään.

Kiinteistönomistaja saattaa haluta eroon vanhasta energiasyöpöstä kiinteistökannasta. Sijoittaja pistää rahansa vain vähähiiliseen, energiatehokkaaseen rakennukseen. Tällaisia sijoittajia on maailmalla lisääntyvässä määrin. Sijoittaminen saattoi alkaa eettiseltä pohjalta, mutta on nyt puhdasta bisnestä, parempaa sellaista. Tällä alueella tarvitaan edelläkävijöitä ja ammattikunnan täytyisi tarttua tähän heti ja vakavasti. Rakennusten ympäristösertifiointien käyttöönotto auttaa liikkeelle. Hitaille jää MustaPekka käteen. Kehi

tystä voisi vauhdittaa myös kuluttajien voimaantuminen asunnon hankinnassa. Kuluttajaohjauksen vahvistamiseksi kiin teistömarkkinoilla voitaisiinkin kiinteistönvälittäjiltä edellyttää myyntiilmoituksissa energiatehokkuusluokan mainitsemista. Kiinteistöalalla tarvitaan tahtoa ja uutta osaamista hiilijalanjäljen mittaamiseen ja pienentämiseen.

Suomi on tottunut tuhlaamaan maata ja vettä. Hajanaisen yhdyskuntarakenteen kustannuksia on laskettu vuosikymmeniä, mutta infrastruktuurin levittämiseen pitkin metsiä ja peltoja on riittänyt varallisuutta. Maaseudun ja urbaanin rajat ovat kadonneet. Tuhlauksen vaikutukset nousevat ilmastonmuutoksen johdosta uuteen valoon. Keskeiseksi tehtäväksi on muodostumassa yhdyskuntarakenteen hajautumisen estäminen ja siihen liittyvien liikennepäästöjen vähentäminen. Myös mahdollinen kaukolämmön edellytysten turvaaminen tulee vaatimaan tiiviimpää yhdyskuntarakennetta.

Kasvulle voidaan myös asettaa rajoja. Muun muassa USA:ssa Oregonissa osavaltion viranomaiset vaativat 1973 jokaisen kunnan asettavan kasvunsa fyysiset rajat. Portlandin kaupunkirakenne tiivistyi 53 prosenttia ensimmäisen kymmenen vuoden aikana.

Suomessa kohdistuu maakuntakaavojen ja yleiskaavojen uudistamiseen jälleen uusi tarve. Suunnitelmien hiili vaikutukset tulee hallita jo niiden luon nosvaiheessa. Ilmastonmuutoksen torjunta, energiaratkaisujen viisas ohjaus ja energiahuollon ratkaisujen varhainen ennakointi edellyttää entistä tiiviimpää yhteistyötä kaavoittajalta energiaammattilaisten

kanssa. Nykyisin kaavoittajilta puuttuu työkaluja, joilla kaavoituksen päästövaikutuksia voidaan arvioida. Hiilitaselaskennasta pitäisikin tulevaisuudessa tehdä keskeinen kaavasuunnittelun väline ympäristövaikutusten arvioinnin tapaan. Maankäytönsuunnittelulla on mahdollista saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä muuta mien kymmenien vuosien aikana kasvavilla kaupunkiseuduilla. Uudenmaan alueella maakuntasuunnittelussa onnistuminen on suorastaan kansallinen kysymys alueen suurista kasvuodotuksista johtuen. Taantuvien alueiden ja uudenlaisen maaseutusuunnittelun kehittäminen on myös tulevan vuosikymmenen haaste.

Kolmas alue, jolla maanmittarit saattavat kohdata ilmastonmuutoksen, on luonnonvarojen hallinta. Maanmittareista voisi kehittyä ”hiilimittareita” hiilinielujen seurannassa. Havumetsävyöhykkeen metsävarojen arvo maailman hiilitasapainon hallinnassa kasvaa. Euroopan Unioni on opettanut meitä seuraamaan ja mittaamaan peltolohkojen viljelykäyttöä. Kaukokartoitus mahdollistaa myös luonnonvaroihin sitoutuvan hiilen seurannan. Teknistä osaamista ainakin löytyy!

”Suomi on tottunut

tuhlaamaan maata

ja vettä.”

Sirpa

Levo

nper

ä

Jukka NoponenMaanmittareista hiilijohtajia

Kehitys on johtamassa vääjäämättä siihen, että uudisrakentamisen on muututtava lähes hiilineutraaliksi.

Kirjoittaja on diplomiinsinööri ja Sitran Energiaohjelman johtaja.

Tätä ennen hän oli Sitran Ympäristöohjelman johtajana ja ennen Sitraan tuloaan vuonna 2005 lähes 25

vuotta ympäristösuunnittelun ja konsultoinnin tehtävissä, erilaisissa liiketoiminnan johtotehtävissä ja toimitusjohtajana. Sähköposti

jukka.noponen sitra.fi.


ALUEIdENKÄYTöN ratkaisujen kauaskantoisuus edellyttää hyvää suunnittelua ja siinä vahvaa ennakointia ja joustavia ratkaisuja. Kansainvälistyminen ja osaamisperustainen talouskehitys, väestön ikääntyminen sekä ennen kaikkea ilmastonmuutos tulevat voimakkaasti vaikuttamaan toimintojen sijoittumiseen. Väestö ja elinkeinot keskittyvät väistämättä jatkossakin. Muutoksen ohjaamista kestävällä tavalla tarvitaan niin kasvavilla kuin taantuvilla alueilla.

Alueidenkäytön suunnittelussa on varauduttava ilmastonmuutokseen. Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla (VAT) hallitus on määrittänyt alueidenkäyttöä koskevat linjaukset, jotka tulee ottaa huomioon kaikkialla Suomessa. Keskeiset painotukset tulevalle alueidenkäytölle ovat yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä energian säästäminen ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen.

Eheä yhdyskuntarakenne on avain kestävään alueidenkäyttöön. Vain järkevä yhdyskuntarakenne tarjoaa mahdollisuuden hillitä ilmastonmuutosta, parantaa

yhdyskuntien toimivuutta ja säästää kustannuksia. Kaupunkiseutujen kehitys tulee kääntää hajautumisesta kohti eheytymistä ja nykyistä tiiviimpää rakennetta. Tämä koskee niin asutuksen, palvelujen kuin työpaikkojenkin sijaintiratkaisuja. Vakavin huomio tulee kohdistaa kaupunkiseutujen reunaalueille, joiden yhä hajautuva asutusrakenne ei riitä ylläpitämään joukkoliikenne tai muita palveluja.

Ilmastonmuutoksen vuoksi rankkasateet ja tulvat tulevat yleistymään. Suunnittelun pohjaksi tarvitaan tietoa siitä, millä alueilla tulvan vaara on niin suuri, ettei sinne tulisi rakentaa. Myös jo rakennetuilla alueilla tulvan vaaraan voidaan joutua varautumaan. Tämän vuoksi myös voimassa olevien kaavojen muuttamiseen voi olla tarvetta.

Maankäyttö ja rakennuslain myötä meillä on periaatteessa toimiva suunnittelujärjestelmä, jota ei aina käytetä optimaalisella tavalla.

Maakuntakaavoituksen rooli on jatkossakin tärkeä, koska siinä sovitetaan yhteen valtakunnalliset, maakunnalliset ja paikalliset tavoitteet ja tarpeet. Siksi maakuntakaavojen ajan tasalla pitäminen on tärkeää. Alueidenkäytön suunnittelussa tulisi panostaa kokonaisuuksien hallintaan. Kuntarajat ylittävän maankäytön suunnittelun merkitys kaupunkiseuduilla korostuu entisestään, mikä tulee heijastumaan maankäytön suunnittelujärjestelmän kehittämiseen. Yleiskaavoitusta on syytä painottaa nykyistä strategisempaan suuntaan.

Alueiden käyttöön ja ympäristöön vaikutetaan kaavojen ja maapolitiikan lisäksi monissa muissakin yhteyksissä. Esimerkiksi elinkeinopolitiikassa, asuntopolitiikassa, palveluverkon suunnittelussa, liikennejärjestelmäsuunnittelussa ja ympäristöpolitiikassa tehtävät ratkaisut vaikuttavat merkittävästi maankäyttöön, mutta näitä vaikutuksia ei aina riittävästi tiedosteta valintoja tehtäessä.

Alueidenkäyttöön vaikuttavien linjausten on syytä olla riittävän samansuuntaisia kaikessa päätöksenteossa. Tämä edellyttää prosessien yhteensovittamista ja keskinäistä optimointia. Tämä ei valitettavasti aina toimi hyvin, vaan alueidenkäyttöön vaikuttavia ratkaisuja tehdään liiaksi erillään toisistaan.

Alueidenkäytön strateginen ohjaaminen kaipaakin kehittämistä. Tarvitaan yhteistä tietopohjaa nykytilanteesta ja muutostarpeista sekä eri toimijoiden parempaa vuorovaikutusta. Valintojen pohjaksi on tuotettava sellaista havainnollista tietoa, joka mahdollistaa poliittisen keskustelun ja myös kansalaiskeskustelun.

Vasemmalta yliinsinööri

Timo Turunen, ylitarkastaja

Katri Nuuja ja erityisasian

tuntija Matti Laitio.jyrk

i H

urm

eran

ta

”Vakavin huomio tulee

kohdistaa kaupunkiseutu

jen reunaalueille, joiden

yhä hajautuva asutus

rakenne ei riitä ylläpitä

mään joukkoliikenne tai

muita palveluja.”


Matti Laitio, Katri Nuuja ja Timo Turunen

Alueidenkäytössä tarvitaan kokonaisuuksien hallintaaAlueidenkäyttöön ja ympäristöön vaikutetaan kaavojen ja maapolitiikan lisäksi monissa muissakin yhteyksissä. Tämä korostaa alueidenkäytön strategisen ohjaamisen tarvetta.

Kirjoittajat erityisasiantuntija Matti Laitio, ylitarkastaja Katri

Nuuja ja yliinsinööri Timo Turunen työskentelevät ympäristöministeriön rakennetun ympäris

tön osastolla. Sähköposti: matti.laitio ymparisto.fi,

katri.nuuja ymparisto.fi ja timo.turunen ymparisto.fi.


MAANKÄYTTö ja sen myötä maanmittausala ovat ympäristöhaasteiden keskiössä. Maankäytön ratkaisut vaikuttavat merkittävästi yhteiskunnan toiminnan ympäristövaikutuksiin, palvelujen kustannuksiin ja suomalaisen yhteiskunnan kilpailukykyyn. Valtion ja kuntien muodostamassa julkishallinnossa tavoitteena tulee olla ympäristöhaasteiden näkökulmasta yhteiskunnan palvelutuotannon kokonaistehokkuus osaoptimoinnin asemasta. Palvelutuotannossa tarvitaan toimivia yhteistyöverkostoja julkisten ja yksityisten valtakeskittymien asemasta. Yksityisen sektorin kansainvälistä kilpailukykyä on edistettävä sen kansallista vastuuta laajentamalla toimivasta kilpailusta huolehtien.

Maanmittauksesta maankäyttöön

Maankäyttö on ympäristöhaasteiden keskiössä. Maanmittausalan vastuut ja velvollisuudet ovat poikkeuksetta ympäristöön ja maankäyttöön liittyviä ja sisältyviä vastuita ja velvollisuuksia. Maankäyttöalan ohjausvastuu olisi perusteltua koota yhteen ministeriöön. Ympäristön ja maankäytön kokonaisuuden osaamisen, hallinnan sekä vallan ja vastuun kohtaamisen näkökulmasta perusteltu sijoituspaikka olisi ympäristöministeriössä.

Uudistan aiemmin tekemäni ehdotuksen, että suppean kuvan antavan maanmittauskäsitteen asemasta siirrytään tarkastelemaan alan haasteita yhä laajemmin maankäyttökäsitteen kautta. Kunnissa tähän on pääsääntöisesti jo siirryttykin.

Alan koulutuksen uudistaminen ja

kohdentaminen yhteiskunnan maankäytön tarpeista lähtien

Alan koulutusohjelmien lähtökohdaksi tulisi ottaa kokonaisvaltainen maankäytön näkökulma. Maanmittauslaitoksen kiinteistöjen kirjaamisasioiden vastuu tulisi ottaa huomioon koulutuksessa mahdollistamalla erikoistuminen kiinteistöinsinööristä kiinteistötuomariksi. Kuntien maankäytön laajaalaiset vastuut ja tarpeet edellyttävät, että voitaisiin erikoistua kunnan maankäyttöinsinööriksi, joka hallitsee kuntatalouden lisäksi maankäytön suunnittelun ja toteuttamisen, kiinteistönmuodostuksen sekä paikkatietotekniikan. Yhteisten opintojen laajentamisella ennen erikoistumista luotaisiin yhteiskunnassa tarvittavaa laajaalaista osaamista, osaoptimointiin ei ole enää varaa.

Koulutusjärjestelmän kokonaistehokkuutta ja joustavuutta tulisi kehittää. Korkeakoulu ja ammattikorkeakouluopetuksen päällekkäisyyksistä tulisi luopua ja sen asemasta tukea jatkokouluttautumista ja siirtymistä joustavasti koulutustasosta ja ohjelmasta toiseen.

MaankäyttöpolitiikkaKunta ja seututasoiset maapoliittiset ohjelmat tulisi saada käyttöön kaikissa kunnissa, tarvittaessa lainsäädännön tukemana. Niihin tulisi sisällyttää maankäytön ja ko. ohjelman palvelu ja kuntataloudellinen vaikuttavuusarvio. Kunnan maapoliittinen ohjelma tulisi tarkistaa valtuustokausittain.

Osittamisrajoitusten käyttöä tulisi ohjeistaa ja aktivoida sekä kehittää edelleen keskeisenä osana hajarakentamisen ohjausta.

Maankäyttö ja rakennuslain kehittämisaluemenettelyä tulisi kehittää välineeksi, jolla voitaisiin tehokkaasti edistää sekä asemakaavoitettujen alueiden uudistamista että asemakaavaalueen ympärille syntyneen hajaasutusalueen asemakaavoittamista ja rakentamista. Laajennettua kehittämisaluemenettelyä tarvitaan maapolitiikan välineenä kunnan maanhankinnan ja maankäyttösopimusten rinnalla.

KiinteistötehtävätKiinteistönmuodostuksen ja rekisterinpidon vastuuta tulisi selkiyttää. Asemakaavaalueiden kiinteistönmuodostuksen ja rekisterinpidon järjestäminen tulisi olla selkeästi kuntien ja kuntayhteistyön vastuulla osana asemakaavan toteuttamisvastuuta. Kunta voisi aidosti ohjata ja hallita rakennuspaikkojen tuotantoa sekä sen kokonaistehokkuutta ja laatua. Maanmittauslaitoksen vastuulla olisivat rantaasemakaavaalueiden ja hajaasutusalueiden kiinteistönmuodostus ja rekisterinpito sekä mm. kaikki lunastustoimitukset ja kunta ja asemakaavarajoista riippumattomat toimitukset. Sekä kunnan että Maanmittauslaitoksen tulisi voida hankkia kiinteistönmuodostuspalvelua yksityiseltä sektorilta ja toisiltaan. Tämä edellyttäisi yksityisen sektorin toimijoiden auktorisointia kiinteistönmuodostustehtäviin. Rekisterinpitovastuu olisi aina kuitenkin ao. kunnalla ja Maanmittauslaitoksella.

”Maankäyttöalan

ohjausvastuu

olisi perusteltua

koota yhteen

ministeriöön.”

Matti Holopainen

Maankäyttö ympäristöhaasteiden keskiössä

Maankäytön ratkaisut vaikuttavat merkittävästi ympäristövaikutuksiin, palvelujen kustannuksiin ja suomalaisen yhteiskunnan kilpailukykyyn.


MIKÄ ON MAANMITTAUKSEN tuoma lisäarvo yhteiskunnallamme. Sehän ei ole tavoite ja päämäärä itsessään. Kuten Hernando de Soto on osoittanut. Pitkän kehityksen tuloksena syntynyt kiinteistöjärjestelmä on mahdollistanut maaomaisuuden muuttumisen pelkästä käytön kohteesta vaihdannan välineeksi ja pääomaksi, mikä puolestaan on ollut edellytys vakuusjärjestelmälle ja sitä kautta taloudelliselle kasvulle. Taloudellinen kasvu puolestaan on edellytys investoinneille, myös ympäristönsuojelun investoinneille. Maanmittauksen lisäarvo yhteiskunnalle on vakaus , mikä on edellytys kestävälle kehitykselle.

Maanmittauksen tuottamaa yhteiskunnan vakautta voidaan pitää sinä strategiana, jolla sota eli tässä tapauksessa vastaaminen globaaleihin haasteisiin voitetaan. Maanmittauslaitoksen iskulause ”Tietoa maasta” puolestaan kuvaa hyvin sitä lisäarvoa, jota maanmittaus tuottaa taistelulle eli operatiiviselle toiminnalle. Tarkat maasto ja paikkatietojärjestelmien referenssitiedot ovat välttämätön edellytys kaikelle päätöksenteolle ja erityisesti ympäristönsuojelussa ja maankäytön suunnittelussa.

Euroopan unionin INSPIREdirektiivi pyrkii harmonisoimaan tiedon tuotantoa

Euroopassa. Unionin jäsenmaissa on maastotiedon ja referenssitiedon tuottamiseen investoitu aikojen kuluessa miljardeja euroja. Tietovarannot ovat parhaimmillaan kattavia ja ajantasaisia, mutta ne eivät ole yhteensopivia toisen jäsenmaan aineistojen kanssa. ISPIREdirektiivin toimeenpano tulee viemään vuosikausia.

Suuret luonnonmullistukset kuten tsunamit, hirmumyrskyt ja tulvat ovat herättäneet kansainvälisen yhteisön perustamaan erilaisia maapallon seurantajärjestelmiä havainnoimaan ja ennakoimaan muutoksia luonnossa. Kun alueellisia ja globaaleja seurantajärjestelmiä rakennetaan ja tietoa tarvitaan, heti on suuri houkutus rakentaa kokonaan uusi tietokanta lähinnä sateliittikuvia hyväksi käyttämällä. Tämä tulee olemaan suuri haaste perinteisille maanmittauslaitoksille. Miten saada niiden tuottamat erinomaiset aineistot seurantajärjestelmiin.

Digitaalinen ilmakuvaus, erilaiset tutkiin perustuvat järjestelmät, laserkeilaus, entistä tarkemmat ja tietorikkaammat satelliittikuvat ovat vain esimerkkejä siitä, kuinka nopeasti tiedonkeräysteknologia kehittyy. Voidaan jo perustellusti kysyä, onko maanmittaus sanana oikea sana kuvaamaan tätä ilmiötä. Joka tapauksessa

paikkatietoalalle on lisääntyvässä määrin tulossa muun koulutuksen saaneita työntekijöitä. Teknologian kehittyessä ihmistyövoimaa tarvitaan yhä vähemmän. Suunta on oikea, koska tulevaisuudessa jokainen ala joutuu kilpailemaan työntekijöistä. Mitä enemmän toimintoja pystytään automatisoimaan sitä parempi.

Toinen suuri haaste perinteisille maanmittauslaitoksille ovat suuret navigointipalveluja tarjoavat yritykset kuten Google, Nokia, Microsoft jne. Google on tuonut paikkatiedot massojen tietoisuuteen, mikä on pelkästään positiivista. Niiden käyttämät aineistot eivät laadultaan sovellu vielä kaikilta osin ammattikäyttöön, mutta tavalliset kansalaiset ovat oppineet käyttämään niiden tarjoamia palveluja. Perinteiset maanmittauslaitokset voivat tässäkin kilpailla vain tuottamiensa aineistojen erinomaisella laadulla.

On selvää, ettei maanmittausala ole suurten globaalien ongelmien kuten ilmastonmuutoksen, luonnonmullistusten tuhojen tai hiilijäljen pienentämisen ratkaisija, mutta ilman maanmittausalaa niitä ei myöskään voi ratkaista.

Pekka Lehtonen

Jarmo Ratia

Maanmittausko maailman ongelmien ratkaisija?

”Maanmittausala ei ole suurten globaalien

ongelmien kuten ilmastonmuutoksen,

luonnonmullistusten tuhojen tai hiilijäljen

pienentämisen ratkaisija, mutta ilman maan

mittausalaa niitä ei myöskään voi ratkaista.”

Kirjoittaja on Maanmittauslaitoksen pääjohtaja.

Sähköposti jarmo.ratia nls.fi.

Kirjoittaja on maankäytön erityisasiantuntijana Suomen

Kunta liitossa. Sähköposti matti.holopainen kuntaliitto.fi.

Kuntien ja Maanmittauslaitoksen vastuun selkeä alueellinen jakaminen mahdollistaisi asemakaavaalueiden kaksinkertaisista kiinteistörekistereistä luopumisen ja tukisi KTJ:n kehittämistä kustannustehokkaaksi tietopalveluverkostoksi.

PaikkatietoalaKuntien vastuuta yhteiskunnan peruspaikkatietojen tuottajana tulisi selkiyttää. Maanmittauslaitosta tulisi edelleen kehittää valtakunnalliseksi paikkatietoviranomaiseksi, viranomaispalvelujen ja tietojärjestelmien tilaajaksi, ei tuottajaksi.

Julkishallinnon viranomaisprosessien ja tietopalvelujen tietojen täysimääräinen hyväksikäyttömahdollisuus muiden viranomaisten ja yksityisen sektorin palvelujen raakaaineena tulisi mahdollistaa sekä teknisesti että taloudellisesti kuitenkin siten, että toiminnan rahoitus ja tietojen laatu on turvattu.

Viranomaispalvelujen ja yksityisen sektorin vastuulla olevien palvelujen rajanvetoa tulisi selkiyttää ja siirtää vastuuta yksityisen sektorin suuntaan kilpailusta huolehtien. Tarvitaan kestävät rahoitusratkaisut viranomaispalvelujen

varmistamiseksi sekä kunta että valtakunnantasolla.

Yksityisen sektorin roolia tulisi vahvistaa paikkatietojärjestelmien ja palvelujen tuottajana. Tämä vahvistaisi suomalaisten alan toimijoiden kilpailukykyä vientimarkkinoilla ja olisi kansantaloudellisesti oikeansuuntainen kehityskuva.


MAANMITTAUSALA – julkisessa hallinnossa – ei välty globaalin kilpailun kovenemisen aiheuttamilta haasteilta. Globaalin kilpailun kovenemisen seurauksena tuotanto, tieto ja osaaminen sijoittuvat entistä selvemmin sinne, missä on parhaat toimintaedellytykset tuloksellisen toiminnan aikaansaamiseksi. Kansallisen kilpailukyvyn toimintaedellytysten ylläpidossa ja kehittämisessä julkisella hallinnolla on oma merkittävä rooli, jota ilmentää tehokas ja toimiva julkinen hallinto.

Toimintaedellytysten ylläpitämiseksi ja parantamiseksi maanmittausalalta odotetaan tuloksellista toimintaa laadukkaiden valtakunnallisten maasto ja kiinteistötietoaineistojen ylläpidossa ja näihin liittyvien tietopalveluiden järjestämisessä. On myös huolehdittava yhteiskunnan keskeisiin perusrekistereihin kuuluvien ja vakuusjärjestelmän toimivuuden edellytyksenä olevien lainhuuto ja kiinnitysrekisterin sekä kiinteistörekisterin luotettavuudesta ja niiden sisältämien tietojen hyvästä saatavuudesta.

Maassamme on toimiva valtakunnallinen kiinteistötietojärjestelmä, jonka tietojen ylläpito on varmennettu ja tietopalvelut järjestetty sähköisen tietopalvelun edellyttämälle tasolle. Tietojärjestelmään

sisältyvien rekistereiden ylläpitovastuu on järjestetty voimavaroja säästävästi. Mutta, puuttuuko meiltä aito toimiva valtakunnallinen maastotietojärjestelmä.

Maastotietoja hallinnoidaan hajallaan niin valtion hallinnon organisaatioissa kuin kunnissakin. Erilliset maastotietoaineistot ovat yleensä perustarkoitukseensa riittävän laadukkaita. Yhteiskäyttöisyyden, tietojen taloudellisen ylläpidon ja tehokkaan tietopalvelun osalta voidaan kuitenkin todeta, että valtakunnallisten maastotietojen eli valtion hallinnon ja kuntien tuottaminen maastotietojen muodostaman kokonaisuuden hallinnoinnissa on parantamisen varaa. Tuloksellisuuden vaatimuksesta maahamme tulisi perustaa yksi yhtenäinen valtakunnallinen maastotietojärjestelmä, jonka hallinnointi ja kehittämisvastuu olisi keskitetty yhdelle toimijalle ja tietojen ylläpito olisi hoidettu hajautetusti eri toimijoiden, kuten valtion hallinnon organisaatioiden, kuntien ja yksityissektorin yhteistyönä.

Entä mikä on tietoaineistojen tosiasiallinen saatavuus? Teknisesti maanmittausalan hallinnoimien tietoaineistojen saatavuus on pääosin kunnossa. Tietoaineistojen saatavuudelle ja laajamittaiselle hyödyntämiselle muodostaa kuitenkin tosiasiallisen esteen tietoaineistojen hinnoittelu ja tietojen käyttöön kytketyt tietosuojavaatimukset.

Julkisella hallinnolla on hallussaan mittavat tietovarannot, joiden hyödyntämisaste on alhainen tai ainakin vain murtoosa niiden mahdollistamasta lisäarvosta on otettu käyttöön. Tämä koskee niin valtion hallinnon organisaatioiden kuin kuntienkin hallinnoimia tietoaineistoja.

”Julkisella hallinnolla

on hallussaan mitta

vat tietovarannot, joi

den hyödyntämisaste

on vain murtoosa nii

den mahdollistamasta

lisäarvosta.”

elin

a Le

hm

ust

o

Voidaan hyvin kysyä, miksi yksityiset kansalaiset, yritykset, kunnat ja valtion viranomaiset eivät ole oikeutettuja saamaan verovaroin tuotettuja aineistoja käyttöönsä pelkin irrottamiskustannuksin. Veronmaksajan näkökulmasta katsottuna ei ole mahdollista, että veronmaksajan rahoituksella muodostetaan valtion ja kuntien organisaatioille erillisiä tietoaineistoja, joita organisaatiot pitävät ominaan ja jotka eivät käytännössä ole yleisesti käytettävissä ja hyödynnettävissä.

Ongelma ei koske pelkästään niin sanottujen maastotietojen saatavuutta, vaan kaikkia tietoaineistoja. Maanmittausalalla maastotietoja ja kiinteistötietoja ei voida tietopoliittisesti asettaa eri asemaan. Tosin näidenkin tietojen saatavuuden osalta on erilaisuutta. Erilaisuuden peruste ei kuitenkaan voi olla tietojen hinnoittelu, vaan tietoaineistoihin sisältyvien tietojen erilaiset tietosuojatarpeet.


Kirjoittaja on maanmittausneuvos maa ja metsätalousministeriössä.

Sähköposti raimo.vajavaara mmm.fi.

Raimo Vajavaara

Maasto ja kiinteistötiedot kulutukseen

Maanmittausalan vastuulla olevien valtakunnallisten maasto ja kiinteistötietojen tietopalvelua on tehostettava ja tietoaineistojen hyödyntämisasteen lisäämiseksi on hinnoittelupolitiikkaa uudistettava.


Antti Rainio

INSPIREdirektiivin piiriin kuuluu runsaat 30 paik

katietoteemaa. Liitteen I osalta eurooppalaiset

paikkatietotuotteet on jo määritelty ja työ jatkuu

liitteiden II ja III teemojen parissa.

Liite

III

merentutkimusilmastoilmakehän tila

luonnonriskialueetaluesuunnittelu ja rajoitusalueetväestöjakauma - demografiamaatalous- ja kasvinviljelylaitoksettuotanto- ja teollisuuslaitokset

terveys ja turvallisuusmaankäyttömaaperärakennukset

julkiset palvelutympäristön..seurantalaitteet

tilastoyksiköt

mineraalivaratenergiavaratlajien levinneisyyselinympäristöt ja biotoopitbiomaantieteelliset alueet

merialueet

geologiaortoilmakuvatmaanpeitekorkeus

Liite

IILi

ite I

suojellut alueethydrografia

osoitteethallinnolliset yksikötpaikannimet

kiinteistötliikenneverkot

Paikkatietoikkuna avaa infrastruktuurinSäädösten mukaan kansalliset paikkatietoaineistot tuodaan verkkopalveluihin jo

seuraavien 2–3 vuoden aikana.

PAIKKATIETOINFRASTRUKTUURI alkaa hahmottua, kun kansalliset ja eurooppalaiset säädökset on viimeistelty ja palvelujen toteuttaminen on käynnissä. Säädösten mukaan kansalliset paikkatietoaineistot tuodaan verkkopalveluihin jo seu raavien 2–3 vuoden aikana. Paikkatietoikkuna kehittyy portaaliksi, jonka kautta infrastruktuurin tarjonta on helppo todentaa.

Kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin toteuttaminen on saanut vauhtia INSPIREdirektiivistä, joka on jo moneen kertaan esitelty viime vuosina.

INSPIREdirektiivin toimeenpano

INSPIREdirektiviin saattamiseksi voimaan Suomessa on vuonna 2009 säädetty laki paikkatietoinfrastruktuurista (421/2009) ja annettu tätä täydentävä Valtioneuvoston asetus paikkatietoinfrastruktuurista (725/2009). Laki ja asetus pitäytyvät direktiiviin vaatimuksissa eivätkä laajenna soveltamisalaa sisällöllisesti.

Lain mukaan paikkatietoa hallinnoivan viranomaisen on– laadittava aineistoja ja palveluja

koskevat metatiedot ja liitettävä ne hakupalveluun

– laadittava ja pidettävä ajan tasalla yhteiskäyttöinen paikkatietoaineisto

– huolehdittava, että aineisto on saatavilla tietoverkossa katselua ja siirtämistä varten.Yhteiskäyttöisen aineiston laati

misessa ja käsittelyssä on huolehdittava tietosuojasta henkilötietolain mukaan. Maksuja paikkatietoaineistoista ja palveluista peritään tarvittaessa maksuperustelain mukaan. Kuitenkin metatiedon käyttö on kaikille ilmaista ja katselupalvelujen mahdollinen maksullisuus tulee erikseen perustella. Mikäli

maksuja peritään, on toteutettava sähköinen asiointi. Käyttöä koskevien ehtojen ja sopimusmallin tulee olla tietoverkossa

saatavilla. Paikkatiedon käyttöä tulee seurata ja siitä raportoida ohjeiden mukaan.

Asetuksessa nimetään paikkatietoa hallinnoivat viranomaiset sekä näiden vastuut kunkin paikkatietoryhmän osalta. Velvoitteet koskettavat pariakymmentä valtionhallinnon virastoa ja laitosta sekä eräitä aluehallinnon organisaatioita ja kuntia – yhteensä 432 organisaatiota. Kokonaisuuteen kuuluu arviolta noin sata valtakunnallista tietoaineistoa ja lisäksi lukuisia kuntien aineistoja. Aineistoluettelo kootaan kevään 2010 aikana ja toimitetaan EU:n komissiolle raportoinnin yhteydessä.

INSPIREdirektiivin toimeenpanoa eivät ohjaa ainoastaan kansallinen laki ja asetus, vaan lisäksi joukko direktiivin täytäntöönpanon asetuksia eli eurooppalaisia asetuksia, jotka ovat sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä EU:n jäsenmaissa. Toimeenpano eteneekin nyt näiden asetusten antamassa aikataulussa verkkopalvelujen toteuttamisesta (ks. kuva).

Paikkatietohakemisto 2.0Ensimmäinen velvoite direktiivin toimeenpanossa on paikkatietoaineistojen kuvailu metatietojen avulla. Metatietojen laatiminen on ohjeistettu päivitetyssä julkisen hallinnon suosituksessa JHS 158 Paikkatiedon metatiedot. Metatietojen laatimisesta on julkaistu myös tiivistetty ohje Paikkatietoikkunassa. Metatietoja koskeva eurooppalainen asetus tuli voimaan joulukuussa 2008 ja hakupalveluja koskeva marraskuussa 2009 alussa.

Maanmittauslaitos on julkaissut paikkatietoaineistojen kuvailua ja


metatietojen selailua varten uuden palvelun. Paikkatietohakemisto 2.0 palvelu täyttää eurooppalaisten asetusten vaatimukset. Palvelu tarjoaa paikkatietoaineistojen kuvailuun tiedontuottajalle editorin ja erilaisia mallipohjia ml. INSPIREmallipohjan. Editorilla on helppo liittää aineiston tai palvelun kuvailuun mm. sopivia avainsanoja. Paikkatietohakemisto 2.0 tarjoaa myös hakupalvelun rajapinnan, jonka avulla EU:n jäsenmaiden kansalliset hakupalvelut verkottuvat yhdeksi Euroopan laajuiseksi kokonaisuudeksi. Paikkatietohakemiston toiminnallisuus tullaan jatkossa sulauttamaan osaksi Paikkatietoikkunaa.

Paikkatietoikkuna on avoinnaKansalliseen paikkatietostrategiaan on vuonna 2004 kirjattu tavoite toteuttaa paikkatietoportaali. Sittemmin vuonna 2007 asia on kirjattu valtioneuvoston periaatepäätökseen kansallisen tietoyhteiskuntapolitiikan tavoitteista. Sen mukaan kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin kehittämiseen ja käyttöönottoon kuuluu, että viranomaisten hallinnassa olevat keskeiset paikkatietoaineistot kuvataan, niiden yhteensopivuutta parannetaan ja otetaan käyttöön tietotekniset rajapinnat. Paikkatietojen laajaa käyttöä tukemaan kehitetään ja otetaan käyttöön haku, katselu, lataus ja muunnospalvelut sekä niitä yhdistävä kansallinen paikkatietoportaali. Tietojen tehokasta viranomaiskäyttöä ja kaupallisia sovellutuksia sekä toimijoiden yhteistyötä edistetään.

Paikkatietoikkuna avattiin heinäkuussa 2009. Tavoitteena on ollut pilotoida portaalia kokemusten keräämiseksi kansallisen paikkatietoportaalin toteuttamista varten. Projektissa määriteltiin pilotin toiminnallisuus ja kilpailutettiin toteutus määrittelyn pohjalta. Projektin aikana sovittiin myös paikkatietoa hallinnoivien viranomaisten kanssa katselupalvelun tarjoamisesta portaalipilotin kautta. Palveluun lähtivät alussa mukaan kaksitoista osapuolta: Geodeettinen laitos, Geologian tutkimuskeskus, Logica, Lounaispaikka, Maanmittauslaitos, Maaseutuvirasto, Merenkulkulaitos, Museovirasto, Suomen Ympäristökeskus ja Tiehallinto sekä kaupungeista Espoo ja Turku.

Uutta Paikkatietoikkunassa on karttakuvien katselumahdollisuus läpinäkyvinä päällekkäin. Karttaikkuna havainnollistaa paikkatietoinfrastruktuurin tietotarjontaa. Käyttäjät voivat myös tallentaa omia paikkoja, reittejä ja alueita sekä määrittelemiään karttanäkymiä. Portaalissa karttaikkunan käyttö vaatii rekisteröitymisen ja toistaiseksi rekisteröityneitä käyttäjiä on

INSPIREdirektiivin toimeenpano etenee vaiheittain kansallisten paikkatie

toaineistojen saattamisella verkkopalveluihin ja myöhemmin eurooppalais

ten, harmonisoitujen paikkatietotuotteiden käyttöönotolla.

Paikkatietohakemisto 2.0 palvelu perustuu avoimen lähdekoodin geoNet

workohjelmistoon, jota kehitetään edelleen mm. yhteispohjoismaisessa

projektissa. Jatkossa hakupalvelu integroidaan Paikkatietoikkunaan.

Paikkatietoikkuna tarjoaa rekisteröityneille käyttäjille mah

dollisuuden yhdistellä eri tiedontuottajien karttatasoja ja

tallentaa karttanäkymiä vastaista käyttöä varten.

Lii�een III mukaiset

kansallisetaineistot

Lii�eiden I&II mukaiset kansalliset

aineistot

Lakipaikka�eto-Infrastruk-

tuurista

Asetuspaikka�eto-Infrastruk-

tuurista

Inspire-roadmap

täytäntöönpanosäännöt meta�eto

�etotuotemääri�elyt liite I

�etotuotemääri�elyt liite II&IIItäytäntöönpanosäännöt

haku&katselu

täytäntöönpanosäännöt lataus&muunnos

Kansallinentoimeenpano

eurooppalaisten �etotuo�eiden

katselu- ja latauspalveluun

saa�amisen takarajat

meta�eto

hakupalvelut

katselupalvelut

lataus&muunnospalvelut

vajaat pari tuhatta. Portaali on toiminut myös Inspireverkoston sivustona ja tarjoaa yhteisöllisen portaalin välineet blogeineen ja wikeineen.

Paikkatietoinfrastruktuurin toteuttamisen kannalta on tärkeää, että portaali tarjoaa toteuttamiseen liittyviä säädöksiä ja ohjeita sekä standardeja ja sekä näiden soveltamiseen liittyviä ohjeita. Joulukuussa 2009 Paikkatietoikkunassa julkaistiin mm. INSPIREpikaopas, joka esittelee säädösten velvoitteet ja aikataulut sekä vaihtoehtoisia toimintamalleja toimeenpanoon.

Näkymä infrastruktuuriin laajeneePaikkatietoikkunan kehittäminen jatkuu kerättyjen kokemusten pohjalta. Portaali on palvelu viranomaisille, yrityksille ja kansalaisille. Vuonna 2010 tullaan julkaisemaan nykyistä helppokäyttöisempi karttaikkuna. Käyttäjille tullaan tarjoamaan mahdollisuus myös paikkatietojen lataamiseen eli tallentamiseen omalle tietokoneelle siltä osin kuin aineistot ovat vapaasti saatavilla tai lainattavissa kuten Paikkatietolainaamossa. Portaali ei tule tarjoamaan maksullisia palveluja.

Portaali tukee paikkatietoinfrastruktuurin toteuttamista ja hyödyntämistä. Se opastaa ja tarjoaa välineet paikkatiedon tuottajille paikkatietoaineistojen ja palvelujen kuvailuun sekä tietotuotteiden selaamiseen. Paikkatiedon tuottajille tarjotaan myös mahdollisuus määritellä omia aineistoja esittelevä karttaikkuna ja julkaista se omilla verkkosivuillaan. Portaali toimii paikkatietoinfrastruktuurin verkkopalvelukeskuksena, josta käyttäjät ja tiedontuottajat voivat tarkistaa paikkatiedon tarjonnan ja palvelujen tilan.

Infrastruktuuri kasvun alustanaPaikkatietoinfrastruktuuri muodostuu tärkeäksi kasvualustaksi uusille sovelluksille ja palveluille. Nimensä mukaan infrastruktuurin varaan voi rakentaa – Suomessa ja Euroopassa. Verkkopalvelujen rajapintojen kautta saavutettavat paikkatiedot ovat infrastruktuurin ydin. Tulevaisuudessa tietojen ohella verkossa tulee olemaan erilaisia paikkatietojen analysointiin ja visualisointiin liittyviä palveluja. Näiden palvelujen kehittämisessä on runsaasti tilaa liiketoiminnalle ja innovaatioille, joille on tarjolla Euroopan laajuiset markkinat.

TOPGEO OYSarkatie 3–5, 01720 VantaaPuh. (09) 534 033

• GIS-vastaanotin, joka on päivitettä vissä täys - veriseksi RTK GNSS -kaksitaajuus-vastaanottimeksi• Kevyt ja pieni-kokoinen, paino vain 0,7 kg (RTK-varustuksessa 2,3 kg)• Täysin uudessa hintaluokassa

Lukemattomia käyttö kohteita…

TopSURV-ohjelmistolla GRS-1 soveltuu maanmittaus- ja rakennuskäyttöön ja Topcon/ESRI-ohjelmistolla GIS-sovelluksiin. Windows Mobile™ -käyttöjärjestelmän ansiosta GRS-1 on käytettävyydeltään huippuluokkaa.

Yhdistetty GIS- ja RTK-vastaanotin

Topcon GRS-1

www.topgeo.fi

varustuksessa 2,3 kg)

Erinomainen liitettävyys: – SD-muistikorttipaikka– USB- ja sarjaportti – Bluetooth® ja WiFi

Sisäinen kompassi ja 2.0 megapikselin auto fokuskamera, jolla kuvat 1GB:n Flash-muistiin tai SD-kortille.

Kirjoittaja on johtava asiantuntija Maanmittauslaitoksen Kehittämiskeskuksessa, sähköposti

antti.rainio nls.fi.


Juhani Kakkuri

Opintie kansakoulusta yliopistoon

Veikko Heiskanen syntyi hartaan kristilliseen pienviljelijäperheeseen Kangaslammin Harjurannalla vuonna 1895. Hän oli kiihkeämielinen ja loistavan lahjakas nuorukainen. Veikkopojan poikkeuksellinen lahjakkuus havaittiin jo kansakoulussa, ja vanhemmat suostuteltiin lähettämään hänet oppikouluun. Ylioppilaaksi hän valmistui Savonlinnan reaalilyseosta keväällä 1914.

Ylioppilaaksi tultuaan Heiskanen kirjoittautui Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysismatemaattiseen osastoon aloittaakseen maisteriopinnot. Hän uppoutui fysiikan, matematiikan, tähtitieteen, teoreettisen filosofian ja kansantaloustieteen opintoihin, joista kaikista oli tuloksena laudatur kolmessa vuodessa.

Talvella 1920–1921 Heiskanen opiskeli erityisesti tähtitiedettä, mutta myös fysiikkaa, geofysiikkaa ja matematiikkaa Saksassa Potsdamin observatoriossa, jossa hänen opettajanaan toimi professori Hans Ludendorff, eräs aikansa tunnetuimmista astronomeista. Heiskasesta ei kuitenkaan tullut astronomia, vaan hän suuntautui tähtitieteelle läheisen geodesian pariin.

geodeettisessa laitoksessa 1921–1928

Potsdamista palattuaan Heiskanen hakeutui Geodeettiseen laitokseen, jossa oli avoinna geodeetin virka. Siihen hänet nimitettiin huhtikuun 28. päivänä 1922, ja sitä virkaa hän hoiti vuoden 1928 loppuun asti. Tänä aikana hän oli tutkijana parhaimmillaan, uutta luova nuori nero,

jonka mielenkiinto kohdistui maankuoren rakenteeseen ja maapallon fysiikkaan. Hänen painovoimasta ja isostasiasta julkaisemansa uusia näköaloja avannut väitöskirja Untersuchungen über Schwerkraft und Isostasie valmistui 1924.

Kun painovoima mitataan useammalla leveysasteella ja tulokset järjestetään kasvavan leveysasteen mukaan, saadaan niin sanottu kansainvälinen painovoimakaava. Tällaisista kaavoista tarkin oli Heiskasen johtama kaava, joka vahvistettiin käytännöllisesti katsoen sellaisenaan kansainväliseksi painovoimakaavaksi Tukholmassa pidetyssä geodeettikongressissa vuonna 1930.

Maapallon mittaajaGeodeettisen laitoksen entinen johtaja Veikko Aleksanteri Heiskanen (1895–1971) oli kansainvälisesti tunnettu Maan koon, muodon ja kuoren rakenteen tutkija. Lisäksi hän oli suomalaisuuspoliitikko ja tietokirjailija.

Teknillisen korkeakoulun professori

Teknillisen korkeakoulun geodesian professori Heiskasesta tuli vuonna 1928. Kyseisenä vuonna, eräänä marraskuun aamuna, oli korkeakoulun rehtori soittanut hänelle Geodeettiseen laitokseen ja tiedustellut, voisiko hän hoitaa geodesian professorin virkaa virkaatekevänä, kunnes se vakinaisesti täytettäisiin. Kun Heiskanen oli tiedustellut, milloin pitäisi aloittaa, oli rehtori vastannut, että jo ensi maanantaina, jos sopii. Ja sopihan se. Kun maanantai sitten koitti, astui Heiskanen luentosaliin ja piti ensimmäisen niistä sadoista luennoista,

V. A. Heiskanen, nuori isostasian tutkija vuonna 1928.

Geo

dee

ttis

en lai

toks

en k

uva

ark

isto


joista maanmittausosaston teekkarit oppivat seuraavien 21 vuoden aikana hänet tuntemaan.

Nämä vuodet olivat työntäyteistä aikaa Heiskasen elämässä. Hän luennoi säännöllisesti ja piti henkilökohtaisesti maastoharjoituksia. Hän osallistui asemakaavamittauksiin Savonlinnassa ja Hämeenlinnassa, samoin Salon kauppalassa ja monella muullakin paikkakunnalla. Ulkomailla kehitetyillä maanmittausalan kojeilla tehtiin koemittauksia ja uusia mittausmenetelmiä kokeiltiin. Erityisesti ilmakuvakartoitus, jota kenttätykistön kenraali Vilho Nenonen kehitti, oli Heiskasen sydäntä lähellä.

Kun Isostaattinen laitos perustettiin Kansainvälisen geodeettisgeofysikaalisen unionin suosituksesta Helsinkiin vuonna 1936, tuli Heiskasesta sen johtaja. Laitokselle annettiin tehtäväksi Maan muodon, maankuoren rakenteen ja isostaattisen tasapainon tutkimus painovoimamateriaalin pohjalta. Toimintamäärärahaa saatiin aluksi Kansainväliseltä geodeettiselta assosiaatiolta, mutta sotavuosina tämä (samoin kuin muukin ulkomainen rahoitus) lakkasi kokonaan. Heiskanen sai määrärahaa toimintaansa varten kuitenkin sekä opetusministeriöltä että Teknilliseltä korkeakoululta, ja kun myös Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin Säätiö sekä Emil Aaltosen Säätiö suhtautuivat myötämielisesti Heiskasen apurahaanomuksiin, voitiin toimintaa jatkaa koko sodan ajan.

Geodeettisen laitoksen johtajaksi Heiskanen nimitettiin vuonna 1949. Kun hän silloin jätti Teknillisen korkeakoulun lopullisesti taakseen, tapahtui se ikimuistettavalla tavalla. Kun viimeinen työpäivä koitti, vetivät teekkarit pidetyn opettajansa ajorattailla Polyteekistä Geodeettiseen laitokseen, jonka toimitilat sijaitsivat Alkon talossa Itämerenkadun varrella lähellä Lauttasaareen johtavan sillan Helsingin puoleista päätä.

Amerikan vuodetUlkomailla Heiskasta pidettiin hollantilaisen Vening Meineszin ohella maailman parhaana geodeettina. Tämä avasi hänelle ovia suurten yliopistojen luentosaleihin, joissa hän kävi pitämässä esitelmiä omista tutkimuksistaan. Hän oli kiinnostava puhuja, joka osasi ottaa yleisön haltuunsa. Erään Yhdysvaltain tiedeakatemiassa pitämänsä esitelmän hän aloitti kertomalla, että koska ”Suomessa on sodan jälkeen suuri pulaaika, on sillä varaa lähettää tän

ne vain näin pieni(kokoinen) mies”. Tällä hän voitti yleisön sympatiat puolelleen.

Ennen Amerikkaan siirtymistään Heiskanen teki kolme pitkää matkaa Yhdysvaltoihin, niistä ensimmäisen vuonna 1939 ja seuraavat 1946 ja 1949. Vuonna 1950 professori G. H. Harding kutsui Heiskasen Mapping and Charting Research Laboratoryn nimissä sapattivapaan pitoon Ohion valtionyliopistoon, joka sijaitsi osavaltion pääkaupungissa Columbuksessa. Kutsu oli kuin taivaanlahja tutkimustyön rahoittajaa etsivälle geodesian professorille. Jos kutsun takana oli muutakin kuin puhtaasti tieteellistä tutkimusta, ei Heiskanen sitä tiennyt (tai jos tiesi, ei siitä puhunut).

John Cloudin mukaan Heiskanen toi mukanaan uuden aikakauden Ohioon. Osavaltion yliopistoon perustettiin geodesian, fotogrammetrian ja kartografian laitos, joka oli ainoa laitos Yhdysvalloissa, jolla oli oikeus myöntää maisterin ja tohtorin arvoja geodesiassa. Sen tieteellisenä johtajana ja vuodesta 1953 alkaen myös toimeenpanevana johtajana Heiskanen toimi vuoteen 1961 saakka.

Valtionyliopistossa Heiskasta pyydettiin ensitöikseen laatimaan maailmanlaaja tutkimus ja mittausohjelma, josta kävisi ilmi, mitä kaikkea gravimetrisella keinolla voitaisiin saada aikaan. Heiskanen ei aikaillut vaan luonnosteli pyydetyn ohjelman nopeasti. Sen hän esitteli Yhdysvaltain tiedeyhteisölle marraskuussa 1950. Ohjelma herätti aluksi vastustusta Amerikan tiedemiespiireissä, mutta kun Kansainvälinen geodeettisgeofysikaalinen unioni päätti suositella sen hyväksymistä elokuussa 1951, muuttuivat

mielipiteet Yhdysvalloissa. Tieteellinen Keskuslautakunta, joka vielä huhtikuussa oli vastustanut sitä, asettui marraskuussa yksimielisesti sen taakse, ja muutamaa kuukautta myöhemmin apurahat olivat käytettävissä.

Heiskanen laatima tutkimus ja mittausohjelma ei millään tavalla ollut salainen kuten jotkut ovat väittäneet, ilmestyihän sitä esittelevä julkaisu On the World Geodetic System Geodeettisen laitoksenkin sarjassa jo 1951. Ohjelman toteutus alkoi välittömästi painovoimamateriaalin keruulla. Vuonna 1952 sitä oli saatu 31 maasta ja muutamaa vuotta myöhemmin jo 59 maasta enimmäkseen pohjoiselta pallonpuoliskolta. Työn tuloksena syntyi Columbuksen geoidiksi kutsuttu maapallon pinnanmuodon malli, joka kattoi kauttaaltaan pohjoisen pallonpuoliskon.

MenestyskirjailijaHeiskanen johdatteli tähtitieteen piiriin monta harrastajasukupolvea. Hän oli 1920luvulla perustamassa Tähtitieteellistä yhdistystä Ursaa ja toimi kahteen otteeseen sen puheenjohtajanakin yhteensä parinkymmenen vuoden ajan. Heiskasen kynänjälki näkyy vuonna 1929 ilmestyneessä Newcombin ja Engelmannin Tähtimaailmateoksen suomennoksessa. Tuhatsivuinen Tähtitiede ilmestyi 1940 ja 1950lukujen vaihteessa kaksiosaisena teoksena, joka löytyy yhä monen tähtitieteilijän ja tähtitieteen harrastajan kirjahyllystä.

Edellä mainittujen kansantajuisten tähtitieteen yleisesitysten lisäksi Heiskanen kirjoitti korkeatasoisia oppikirjoja, joista

Geo

dee

ttis

en lai

toks

en k

uva

ark

isto

Kaksi geodeettisen laitokseen johtajaa samassa kuvassa,

vasemmalla Ilmari bonsdorff (johtajana 1918–1949) ja

oikealla Veikko Heiskanen (1949–1961).


mainittakoon vuonna 1934 ilmestynyt Kenttämittaus ja kartoitus, vuonna 1937 julkaistu Pallotähtitieteen perusteet, vuonna 1958 kirjoitettu The Earth and its Gra-vity Field (F. A. Vening Meineszin kanssa) ja vuonna 1967 valmistunut legendaarinen Physical Geodesy H. Moritzin kanssa, yhä käytössä oleva korkeamman geodesian oppi ja käsikirja.

Eduskunnan jäsenHeiskanen valittiin vuonna 1933 yhdeksi vaalikaudeksi eduskuntaan maalaisliiton listalta. Valituksi tultuaan hän teki lakialoitteen hallitusmuodon kielipykälän muuttamisesta sellaiseksi, että ”Suomen kansalliskieli on suomi” ja että ”ruotsin kielellä on maan ruotsinkielisen väestön asumilla seuduilla paikalliskielen oikeudet”. Lakialoitteen allekirjoitti koko maalaisliiton ryhmä. Sen perusteluissa todettiin, että sellaisissa maissa, joissa on hyvin pieni kansallinen vähemmistö, pääväestöllä on kansainvälisesti hyväksyttyjen periaatteiden ja vakiintuneen käytännön mukaan suuremmat kansalliset oikeudet kuin kansallisella vähemmistöllä, jonka kieli on edullisimmassakin tapauksessa

vain paikalliskielen asemassa. Edelleen todettiin, että Suomi muodostaa tässä suhteessa ainoan poikkeuksen koko maailmassa, sillä täällä pienen vähemmistön kieli on ”hallitusmuodossa korotettu toiseksi kansalliskieleksi, mikä on enemmistön kansallisuutta loukkaava, tuottaa paljon hankaluutta ja tulee maalle kalliiksi”.

Oli selvää, että ruotsinkielisellä taholla tällaisen lakialoitteen tekijää vastustettiin ja jopa pilkattiin. Johtavat suomenruotsalaiset poliitikot nimittelivät Heiskasta yleiseksi syyttäjäksi. Hänen tekemänsä lakialoitteet eivät menneet läpi, sillä eduskunnan enemmistö jätti ne kiusallakin hyväksymättä. Niistä ainoastaan yksi ylsi laiksi asti. Se oli nimenmuuttolaki, niin sanottu Lex Heiskanen, jonka nojalla ainakin neljännesmiljoonaa sukunimeä on suomalaistettu.

Suomalaisuuden liittoSuomalaisuuden liitto, jonka puheenjohtajana Heiskanen toimi vuodesta 1933 vuoteen 1948, oli suomalaiskansallinen taistelu, kulttuuri ja heimojärjestö, joka oli perustettu toukokuussa 1906 kohottamaan ja tukemaan suomalaista

Geo

dee

ttis

en lai

toks

en k

uva

ark

isto

Lehdistötilaisuus

geodeettisessa laitoksessa

7.12.1949. Vasta nimitetty

johtaja esittelee laitoksen

sa toimintaa.

kirjallisuutta, edistämään suomalaista tieteellistä tutkimustyötä ja syventämään kansallista ajattelua maassamme. Näitä päämääriä ovat sittemmin edistäneet myös useat seurat ja järjestöt, kuten Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahasto, Suomalainen tiedeakatemia ja Suomen Kulttuurirahasto.

Suomalaisuuden liitto perusti sanomalehtitoimiston välittääkseen sen kautta suomalaisuustaisteluun liittyviä artikkeleita, haastatteluja ja uutisia erityisesti maaseudun lehdille. Se pyrki lähentämään suomensukuisia kansoja toisiinsa. Suomalaisugrilaista heimoaatetta se ajoi erityisesti aikakausikirjansa Suomalainen Suomi välityksellä. Sisäisten ja ulkoisten esteiden poistaminen suomalaisuuden kehityksen tieltä ja heimoasian tunnetuksi tekeminen suomalaisten keskuudessa oli eräs liiton päämääristä.


Paljon kunniaaVeikko Heiskanen oli tieteellisten ansioidensa vuoksi monen kunnianarvoisan tiedeakatemian jäsen. Näitä olivat Suomalaisen tiedeakatemian lisäksi American Academy of Arts and Sciences, Bolognan tiedeakatemia, Berliinin Leibnitz Society, Lontoon geologinen seura, Oslon tiedeakatemia ja Vatikaanin Pontificia Academia Scientiarum eli Paavin Akatemia. Lisäksi hän oli Alankomaiden kuninkaallisen maantieteellisen seuran ja Kansainvälisen geodeettisen assosiaation neuvoston kunniajäsen sekä Pohjoismaiden geodeettisen komission kunniapresidentti. Kunniatohtorikseen hänet kutsuivat Bonnin yliopisto, Helsingin teknillinen korkeakoulu, Ohion valtionyliopisto ja Uppsalan yliopisto.

Monista Heiskaselle myönnetyistä mitaleista ja kunniamerkeistä arvokkain oli Amerikan geofysikaalisen unionin Bowien mitali numero 18, ei vain siksi, että se on täyskultainen, vaan myös siksi,

Vuonna 2008 ilmestyi kirjoittajan,

ylijohtaja Juhani Kakkurin kirjoit

tama professori Heiskasen elämän

kerta. Kirjan esittely on Maankäytön

numerossa 4/2009.

että se voidaan myöntää ainoastaan perustavanlaatuista, epäitsekästä tutkimustyötä tehneelle isostasian, geodesian tai geofysiikan tutkijalle. Geotieteissä ei jaeta Nobelpalkintoa. Mutta sen vastineena voidaan pitää Bowien mitalia, joka on kuuluisan amerikkalaisen isostasian tutkijan William Bowien elämäntyön kunniaksi lyöty kerran vuodessa jaettava mitali.

Viimeiset vuodetHeiskanen palasi Yhdysvalloista Suomeen lopullisesti vasta vuonna 1966. Viimeiset vuotensa hän vietti hiljaisuudessa Helsingissä Munkkiniemen kodissaan, joka sijaitsi Dosentintiellä. Kuolema saavutti hänet lokakuun 23. päivänä 1971.

Kirjoittaja on geodeettisen laitoksen täysinpalvellut ylijohtaja. Sähköposti juhani.kakkuri fgi.fi.


Mikko Keskinen

MAAPOLITIIKAN ja maanhankinnan ratkaisuilla vaikutetaan yhdyskuntarakenteen muotoutumiseen sekä yhdyskuntarakentamisesta kunnalle aiheutuviin tuloihin ja menoihin. Kuntatalouden kiristyessä entisestään kuntien on syytä arvioida tarkemmin myös maapoliittisten ratkaisujen ja toimintatapojen taloudellisia vaikutuksia.

Osa maapolitiikan ratkaisujen ja toimintatapojen vaikutuksista kohdistuu kunnan talouteen välittömästi ja niitä voidaan arvioida melko suoraviivaisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi maanhankinnasta aiheutuvat menot ja tonttien myynnistä saatavat tulot. Keskeisillä maapoliittisilla ja maankäytön ohjaukseen liittyvillä ratkaisuilla on kuitenkin yleensä myös hyvin kauaskantoisia vaikutuksia. Näiden vaikutusten arviointi on haasteellista, mutta ehdottomasti perusteltua. Panostaminen taloudellisten vaikutusten arviointiin

maankäytön kehittämishankkeen alkuvaiheessa voi säästää kunnalle pitkän pennin tulevina vuosina.

Maapoliittisten ratkaisujen välittömät vaikutukset liittyvät käytännössä siihen, mitä maapoliittisia keinoja käytetään ja minkälaisin periaattein. Hankitaanko raakamaata ja mihin hintaan, missä tapauksissa ja millaisin periaattein käytetään maankäyttösopimuksia, luovutetaanko kunnan omistamia tontteja vuokraamalla vai myymällä?

Maankäytön ohjauksen ratkaisuihin liittyviä pitkäaikaisia tulo ja menovaikutuksia ovat puolestaan esimerkiksi kunnallistekniikan verkostojen kunnossapidon kustannukset tai julkisten palveluiden toimintamenot. Järkevällä maapolitiikalla ja asuin, työpaikka ja palvelualueiden tarkoituksenmukaisella sijoittamisella kunta voi säästää huomattavasti sekä alueen rakentamis että käyttökustannuksissa.

Maapolitiikan ratkaisuilla merkittävä vaikutus kuntatalouteen

Maapoliittisten toiminta

tapojen vaikutusten

arviointi auttaa talou

dellisesti ja yhdyskunta

rakenteellisesti järkevien

ratkaisujen tekemistä ja

päätösten perustelua.

Maapolitiikan taloudellisten vaikutusten arvioinnin tarkoituksena on tuottaa

asiantuntijatietoa kunnan päätöksenteon pohjaksi.

© A

nte

ro A

alto

nen

Suomen Kuntaliiton, ympäristöministe

riön sekä Helsingin, Espoon, Turun, Ou

lun, Hyvinkään ja Järvenpään kaupunkien

vuonna 2009 yhteistyönä toteuttamassa

hankkeessa ”Maapoliittiset toimintatavat

ja kuntatalous – tietoa kuntapäättäjille”

selvitettiin Tampereella, Siilinjärvellä ja

Järvenpäässä vireillä olevien maankäyttö

hankkeiden taloudellisia vaikutuksia

maapolitiikan näkökulmasta.


” Taloudellisten

vaikutusten arviointi

maankäytön

kehittämis hankkeen

alkuvaiheessa voi

säästää kunnalle

pitkän pennin tulevina

vuosina.”

Menoja Tuloja

Maanhankinta Maankäyttösopimuksilla saatavat korvaukset

Pilaantuneiden maiden kunnostus Tonttien myynti ja vuokratulot

Melusuojaukset Kunnallistekniikan ja palveluiden liittymis ja käyttömaksut

Kunnallistekniikan rakentaminen ja kunnossapito

verotulot (kunnallisvero ja kiinteistövero)

Puistojen ja yleisten alueiden rakentaminen ja kunnossapitojulkisten palveluiden rakentaminen ja palveluiden toiminta

Maapoliittisten toimintatapojen taloudellisten vaikutusten arvioinnissa

huomioitavia meno ja tuloeriä.

Vuorela Harjamäki

(yhdyskuntarakennetta täydentävä kerrostaloalue)

(yhdyskuntarakennetta täydentävä omakotialue)

Raakamaan hankintamenot / kunta ostaa: – noin 8 ha – menot yhteensä 0,3 milj. euroa

Raakamaan hankintamenot / kunta ostaa: – noin 40 ha – menot yhteensä 0,5 milj. euroa

Tontinmyyntitulot / kunta myy – noin 30 900 km2

– tulot tontinmyynnistä 2,6 milj. euroa

Tontinmyyntitulot / kunta myy – noin 20 600 km2

– tulot tontinmyynnistä 1,6 milj. euroa

Kaavan tuoma nettotuloa: 2,3 milj. euroa – Maankäyttösopimuksilla kunnalta jäisi saamatta n. 50 % = n. 1,2 milj. euroa

Kaavan tuoma nettotuloa: 1,1 milj. euroa – Maankäyttösopimuksilla kunnalta jäisi saamatta n. 50 % = n. 0,6 milj. euroa

– Maankäyttösopimuksilla kunta olisi voinut kattaa alueen kunnallistekniikan rakentamiskustannukset (0,7 milj. euroa) ja osan (0,5 milj. euroa) alueen muun palvelurakentamisen kustannuksista.

– Maankäyttösopimuksilla kunta ei olisi voinut kattaa kuin alle puolet alueen kunnallistekniikan rakentamiskustannuksista (1,3 milj. euroa) eikä lainkaan alueen muita palvelurakentamisen kustannuksia.

– Kunnalta olisi kuitenkin jäänyt saamatta n. 1,2 milj. euron maanmyyntitulot, jotka olisi voitu käyttää alueen rakentamiseen.

– Kunnalta olisi jäänyt saamatta n. 0,6 milj. euron maanmyyntitulot, jotka olisi voitu käyttää alueen rakentamiseen.

ESIMERKKILASKELMA

Suomen Kuntaliiton, ympäristöministeriön sekä Helsingin, espoon, Turun, Oulun, Hyvinkään ja järvenpään kaupunkien vuonna 2009 yhteistyönä toteuttamassa hankkeessa ”Maapoliittiset toimintatavat ja kuntatalous – tietoa kuntapäättäjille” selvitettiin Tampe

reella, Siilinjärvellä ja järvenpäässä vireillä olevien maankäyttöhankkeiden taloudellisia vaikutuksia maapolitiikan näkökulmasta.

Yllä esitetään esimerkkilaskelma Siilinjärven vuorelasta ja Harjamäestä. Laskelmissa kuvattiin teoreettista tilan

netta, jossa kunta olisi laatinut kyseisissä hankkeissa maankäyttösopimuksen, jolla puolet alueen arvonnoususta olisi ohjattu maanomistajalle. Tiedot raakamaan hankintamenoista ja tontinmyyntituloista saatiin kunnalta ja ne perustuivat hankkeiden yhteydessä tehtyihin suunnitelmiin ja arvioihin. Laskelmissa saamatta jääneitä maanmyyntituloja suhteutettiin lisäksi kunnan vuoden 2009 talousarviossa esitettyihin verotuloihin ja investointeihin.

Siilinjärven kunnan vuoden 2009 talousarvion perusteella saamatta jääneiden tontinmyyntitulojen (1,8 milj. euroa) kerääminen verotuloina yhden vuoden (2009) aikana olisi tarkoittanut tuloveroprosentin nostoa 0,75 prosenttiyksiköllä (18,75 % ➝ 19,5 %).

Kunnan investointiohjelman perusteella maankäyttösopimuksia käytettäessä menetetty tulo olisi vastannut suuruusluokaltaan ko. vuonna vuorelan koulun peruskorjaukseen varattua määrärahaa (1,5 milj. euroa). vuorelan koulun peruskorjaus on määrä toteuttaa vuosina 2009–2010 ja hankkeen kokonaiskustannusarvio on 2,2 milj. euroa.

Maanhankintaan perustuva maapolitiikka vai

maankäyttösopimukset?Perinteisellä maapolitiikalla tarkoitetaan yleisesti kunnan raakamaan hankintaan ja kunnan omistaman maan asemakaavoittamiseen perustuvaa toimintaa. Viime vuosina maankäyttösopimusten käyttö näyttää kuitenkin lisääntyneen, ja osittain perinteisen maapolitiikan kustannuksella. Maankäyttösopimuksia käytettäessä kunta asemakaavoittaa yksityisessä omistuksessa olevan maan ja maanomistaja osallistuu kaavan toteuttamisesta aiheutuviin suunnittelu ja kunnallistekniikan rakentamiskustannuksiin sovitun mukaisesti.

Maankäyttösopimuksiin verrattuna perinteisen maapolitiikan etuna on, että asemakaavan tuoma maan arvonnousu tonttien myyntitulojen muodossa kohdistuu kokonaan kunnalle. Maankäyttösopimuksia käytettäessä kunta saa kaavan tuomasta arvonnoususta vain osan, yleensä noin 40–60 %. Kummassakin tilanteessa kunta voi käyttää maan arvonnousua kattamaan kaavan toteuttamisesta aiheutuvia alueen kunnallistekniikan ja palvelurakentamisen kustannuksia.

Maankäyttösopimus on yleensä toimiva ratkaisu kaavamuutostilanteissa, joissa alueen kadut ja kunnallistekniikan runkoverkostot on jo rakennettu. Kunnalle aiheutuvat kustannukset ovat tällaisessa tilanteessa yleensä huomattavasti pienemmät kuin uutta aluetta rakennettaessa.

Kun on kyse rakentamattomasta raakamaaalueesta, jonka kehittäminen edellyttää kunnalta merkittäviä investointeja, perinteinen maanhankintaan perustuva maapolitiikka on käytännössä aina taloudellisesti järkevin vaihtoehto. Perinteistä maapolitiikkaa harjoittaessaan kunnalla säilyy lisäksi täysi ohjausmahdollisuus alueen maankäytön ja rakentamisen ratkaisuihin sekä kehittämisen aikatauluun.

Maapoliittisten toimintatapojen taloudellisia vaikutuksia on syytä selvittää

raakamaan hintataso ja maankäyttösopimusten soveltamisperiaatteet saattavat poiketa toisistaan selvästi ja toisaalta myös rakennuskustannuksissa on eroja maan eri osissa. Yhdyskuntataloudellisten vaikutusten arviointia on käsitelty tarkemmin mm. ympäristöministeriön julkaisussa Kuntatalous ja yhdyskuntarakenne (Suomen ympäristö 42/2008).

Maapolitiikan taloudellisten vaikutusten arvioinnin tarkoituksena on tuottaa asiantuntijatietoa kunnan päätöksenteon pohjaksi. Vaikutusten arviointi ei poista mahdollisuutta tehdä maapolitiikan saralla myös arvovalintoja, mutta arviointi tekee päätöksistä läpinäkyvämpiä ja helpottaa päätösten rationalisointia ja perustelua. Vaikutusten arviointi tukee myös maanomistajien tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua sekä edesauttaa kunnan maapoliittisen toiminnan ennustettavuutta.

set sekä kunnallistekniikan ja palvelurakentamisen rakentamiskustannukset. Lisäksi arviointiin voidaan sisällyttää myös alueen käyttötalouteen liittyviä tulo ja menoeriä, kuten verotulot, kunnallistekniikan ylläpitokustannukset, maanvuokratulot ja julkisten palveluiden toimintamenot tietyllä aikavälillä.

Vaikutuksia on mahdollista arvioida

Maapoliittisten toimintatapojen taloudellisten vaikutusten arvioinnin pohjaksi tarvitaan yleiskaava tai asemakaavatasoinen maankäytön suunnitelma mitoitusperiaatteineen sekä tiedot kunnallistekniikan verkostoista, rakentamistarpeista ja yksikköhinnoista.

Kattavalla vaikutusten arvioinnilla voidaan selvittää hyvinkin seikkaperäisesti maapoliittisten ratkaisujen ja tulevaisuuden yhdyskuntarakenteen kun tataloudellisia vaikutuksia lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Maapolitiikan vaikutusten arvioinnissa on kuitenkin huomioitava, että kyse on aina tapauskohtaisesta tarkastelusta. Kustannus ja tulovaikutukset voivat vaihdella huomattavasti esimerkiksi alueen sijainnista, tulevasta käyttötarkoituksesta ja rakentamisen tehokkuudesta riippuen. Eri kunnissa

Esimerkkilaskelma maapolitiikan taloudellisista vaikutuksista Siilinjärvellä.

”Maapoliittisten toiminta

tapojen taloudellisia vai

kutuksia on syytä selvittää

etenkin niissä tilanteissa,

joissa kunta joutuu mietti

mään, tulisiko maaalueet

hankkia ennen kaavoitusta

kunnan omistukseen vai

edetäänkö hankkeessa

maankäyttösopimuksen

pohjalta.”

Geostar Oy

Tulppatie 16–18 B | 00881 Helsinki | Puh. 09–2532 5000 | www.geostar.fi

Faron uudet maakeilainmallit:

FARO Photon 120 FARO Photon 20• Nopea, 976 000 pistettä sekunnissa

• Tarkka, parempi kuin 2 milliä

• Tehokas, älykäs jälkikäsittelyohjelma

• Keilauskuvien automatisoitu yhdistäminen

• Mittausetäisyys yli 120 metriä

Kysy esittely!

Kirjoittaja on FM ja suunnittelija FCg Finnish Consulting group

Oy:ssä. Sähköposti mikko.keskinen fcg.fi.

etenkin niissä tilanteissa, joissa kunta joutuu miettimään, tulisiko maaalueet hankkia ennen kaavoitusta kunnan omistukseen vai edetäänkö hankkeessa maankäyttösopimuksen pohjalta. Maanhankinnan ja maankäyttösopimuksen käytön tulo ja menovaikutuksia voidaan vertailla arvioimalla muun muassa alueen maanhankintakustannukset, alustavat tonttien myynti ja vuokratulot, alueen esirakentamisesta aiheutuvat kustannuk


göran Eriksson Käännös: Matti Holmsten

Vuoden 2009 toukokuun alusta on Ruotsissa kuten tunnettua ollut voimassa uusi lainsäädäntö omistusasuntojen (ägarlägen-heter) muodostamiseksi. Ne muodostetaan lohkomalla (ns. kolmiulotteinen kiinteistö) usean asunnon käsittävässä asuntokiinteistössä erityisiksi omistusasuntokiinteistöiksi (ägarlägenhetsfastighet), joita voidaan omistaa, myydä, ostaa, pantata ja vuokrata samalla tavalla kuin tavallisia pientalokiinteistöjä. Näin meillä on Ruotsissa uusi omistus ja hallintamuoto yhdessä asumisoikeus ja vuokraoikeusasuntojen kanssa. (Ruotsissahan ei ole hallintamuotona osakehuoneistoja, eikä asuntoosakeyhtiöitä ja niihin liittyvää lainsäädäntöä. Suom. huom.).

Mutta samanaikaisesti, kun tämä monien kiinteistö ja rahoitusyhtiöiden kaipaa

ma uusi lainsäädäntö astui voimaan, ilma asuntomarkkinoiden alta katosi kansainvälisen talouskriisin seurauksena.Vain harvoja asuntojen uustuotantoon liittyviä projekteja on aloitettu viimeisen vuoden aikana, joskin pientä valonkajastusta tällä rintamalla voidaan juuri nyt erottaa.

Kansainvälinen katsausOmistusasunto ei ole millään tavalla ainutlaatuinen hallintamuoto. Monissa maissa on tällainen omistus ja hallintamuoto ollut kauan olemassa. Australiassa on ns. Srata titles -hallintamuoto ollut olemassa 1960luvulta lähtien, USA:ssa on ns. Condominium-hallintamuoto samoin kuin useimmissa Euroopan maissa, kuten Alankomaissa, Unkarissa, Saksassa ja Espanjassa. Kansainvälisessä maanmit

Göra

n e

riks

son

Omistusasunnot Pohjoismaissa

vuoden 2009 toukokuun alusta

tuli Ruotsissa voimaan uusi

lainsäädäntö omistusasuntojen

muodostamiseksi lohkomalla

usean asunnon käsittävä asun

tokiinteistö erityisiksi omistus

asuntokiinteistöiksi.


tariorganisaatiossa FIG:ssä on erityinen työryhmä, jossa keskustellaan lainsäädännöstä ja tehdään vertailuja. Yhteenvetona voidaan todeta, että kokemukset ovat hyviä, joskin toteuttamismallit ovat hieman erilaisia eri maissa. Kansainvälinen kiinnostus Ruotsin malliin on suurta, koska omistusasunnot muodostetaan maanmittaustoimituksessa lohkomalla, jossa yhteisomistuksessa olevat alueet ja laitteet samanaikaisesti määritetään ja niiden hallinto järjestetään tapahtuvaksi yhteisön toimesta. Täten aikaansaadaan oikeudellisesti turvallinen, selkeä ja suhteellisen yksinkertaisen menettely. Omistusasuntojen yleisyys monissa maissa johtuu siitä, että asumisoikeus (bostadsrätt) hallintamuotona on epätavallinen.

PohjolaMuissa Pohjoismaissa omistusasuntoja on ollut vuosikausia, Tanskassa ne tunnetaan nimellä ejerlejligheder, Norjassa nimellä eijersektioner ja Suomessa on epäsuoran mallin mukaisia osakehuoneistoja ja asunto-osakeyhtiöitä. Myös Islannissa asunnot useimmiten omistetaan.

Minkälaiseksi muodostuu kysyntä

Kuinka monta omistusasuntoa tullaan muodostamaan Ruotsissa, kun asuntojen kysyntä palaa ”normaalitilanteeseen” talouskriisin jälkeen? Tutkimuksessa ”Att äga sin lägenhet” (SOU 2002:21) arvioitiin, että Ruotsissa tullaan rakentamaan 3 000–5 000 omistusasuntoa vuosittain. Entä mikä tulee olemaan tilanne muissa Pohjoismaissa ja mitkä ovat kokemukset?

Olen tänä syksynä tutkinut asuntorakentamista Pohjolassa saadakseni käsityksen omistusasuntojen määrästä ja jakaumasta eri hallintamuotojen välillä. Tiedot on saatu julkisista asuntotilastoista naapurimaissamme sekä Boverketiltä (valtion asuntopolitiikkaa valvova virasto). Olen myös haastatellut kollegoitani maanmittausalalla pohjoismaisen yhteistyön puitteissa. Olen valinnut ajankohdaksi vuoden 2005 vaiheilla, toisin sanoen ajankohdan ennen kuin talouskriisi alkoi vaikuttaa asuntorakentamiseen ja jolloin olosuhteet eri maissa olivat suhteellisen samanlaiset.

Asuntorakentaminen Pohjolassa hallintamuodon

mukaanTanskassa omistusasunnot (ejerlejlighe-der) ovat ehdottomasti tavallisin hallintamuoto useita asuntoja käsittävissä taloissa. N. 75 % o

ilmastonmuutos ja maanmittausala2050 mennessä.” energian säästössä ovat keskeisessä asemassa...

Documents