4.7.2013 11

Suojatkaa kuulonne –– Onko ampuja valmis? –– Ampukaa!

Roukalahden ampumara-dalta kaikuu rytinä ja pau-ke, kun Liperin reserviläi-set ylläpitävät maanpuo-lustustaitojaan.

Sra eli sovelletuttu reser-viläisammunata tuo moni-puolisuudessaan mukavaa vaihtelua perinteiseen ra-ta-ammuntaan. Lajissa jäl-jitellään sodan ajan taiste-lutilanteita ja ympäristöjä, ja pisteet jaetaan tarkkuu-desta ja nopeudesta.

– Jokainen ampumati-lanne on erilainen. Vii-konloppuna kävimme Ju-valla, missä radat oli ra-kennettu metsään maas-ton muotoja hyväksi käyt-täen. Kovilla rasteilla myös kropan ja nivelien on oltava kunnossa, ker-too ammuntoja valvova Miika Sotikov.

Liperin reserviläiset ry:ssä ammuntaa harraste-taan aktiivisesti. Yhdistys omistaa pistooleita ja ki-väärin, joten aloittelijoi-den ei tarvitse huolehtia aseen puuttumisesta.

– Kahden vuoden aikana radalla on oltu 108:na päi-vänä eli vähintään kerran viikossa, talvella joskus kahdestikin. Sra:ta ja pe-rinteistä pistooliammun-taa on tarjolla vuorovii-koin, Sotikov kertoo.

Asema vaihtuu

Tuomas Liukkonen suo-ritti sra:n harrastamiseen

vaadittavan kahden vii-konlopun turvakurssin kaksi vuotta sitten. Ak-tiivisen harjoittelun hän aloitti tänä keväänä.

– Metsästän, joten ki-vääri ja haulikko minulla oli ennestään. Myös seu-ralla on hyvä vehkeet, jo-ten aloittaminen oli help-poa.

Liukkonen suuntaa pis-toolivöineen radalle. So-tikov varmistaa, että ylei-söllä on kuulosuojaimet ja suojalasit. Kun kaikki ovat varmasti katoksen suojas-sa, saa Liukkonen luvan avata tulen.

Tällä kertaa ammutaan paikaltaan, mutta kilpail-taessa suojaa vaihdetaan juoksujalkaa. Rasteja voi olla useita, ja aseet vaihte-levat matkan varrella pis-toolista karbiiniin.

– Onhan tämä ihan eri-laista kuin kiekkojen am-puminen, toteaa Sotikov laukausten hiljettyä.

Keskittyminen rentouttaa

Kerrallaan sra-radalle mahtuu yksi ampuja. Liuk-kosen kurittaessa maali-tauluja muut vaihtavat ka-toksella viikon kuulumi-sia. Seurassa on hyvä ryh-mähenki, ja ampuja saa yleensä palautteensa nau-run säestyksellä – niin on-nistuessa kuin epäonnistu-

Roukalahden nopein

Tuomas Liukkonen ampuu toistaiseksi seuran pistoolilla. Ennen luvan saamista omaan aseeseen on sovelletusta reserviläisam-munnasta oltava kahden vuoden aktiivitausta.

HARRASTUS

essa.– Löysin lajin tutun

kautta. Kai se ampuma-taidon kehittäminen täs-sä eniten kiehtoo. Tämä on myös hyvää vastapai-noa arjen kiireille. Ampu-essa en keskity mihinkään muuhun, lajia muutaman vuoden harrastanut Matti Jormanainen pohtii.

Sotikov muistuttaa Lipe-rin reserviläisten tekevän ampumisen lisäksi paljon

muutakin.– Toimintaa on kahdes-

ta kolmeen kertaa kuus-sa. Kävimme vasta Viini-järvellä hakkaamassa vete-raaneille polttopuita, hän kertoo.

Höyryjä päästämään

Noniin, toimittajan vuo-ro ampua! Ensimmäisenä saan käteen Benellin .22

kilpapistoolin. Aluksi ker-taamme Sotikovin johdol-la turvallisuusasiat, sillä onhan intistä vierähtänyt hetki. Pistooli pyörii kä-dessä ihan eri tavalla kuin rk 7.62, ja Sotikov kehot-taa pitämään piipun joka tilanteessa radalle suun-nattuna.

Miten se tähtääminen nyt menikään. Keuhkot täyteen, lyhyt puhallus ja liipaisimen tasainen puris-

tus.Ase räsähtää viidesti,

minkä jälkeen juoksemme taululle tarkastamaan tu-loksia. Sotikov nyökkäi-lee hyväksyvästi, ja pakko-han tulokseen on olla tyy-tyväinen. Kaikki taulussa ja kolme mustassa kehässä. Saatanpa pistäytyä Rouka-lahden ampuradalle tois-tekin jonkun pitkän työ-päivän päätteeksi!

Eemeli Surakka

”Onhan tämä ihan erilaista kuin kiekko-jen ampuminen.

Viinijärven Urheilijoiden superpesis-naisten alkukau-den otteet ovat olleet ailah-televaisia. Joukkueen valo-pilkkuna on kunnostautu-nut naisten Superpesiksen lyöjä- ja kärkilyöjätilastoista kärkikymmeniköstä löytyvä Inka Pietilä, 23. Hän pelaa ensi lauantaina Hyvinkääl-lä uransa toisen naisten Itä-Länsi-ottelun.

– Onhan valinta hieno tunnustus siitä, että on ai-nakin jotakin tehnyt oikein ja hyvin. Vuosi sitten ko-mennus Itä-Länteen tuli ai-ka puskista. Nyt ei jänni-tä niin paljon lähteä, Pieti-lä kertoo.

Naisten Itä-Länteen In-ka saa ViU:sta matkaseurak-seen lukkari Niina Härkö-sen, jolle naisten arvo-otte-lu on Inkan tapaan toinen.

Länsi lähtee kamppailuun ennakkosuosikkina. Sen pe-

laajiston rungon muodosta-vat sarjan kärkijoukkueiden Lapuan ja Porin kokeneet naiset.

– Olemme ennakkoon haastajia. Meillä on ensiker-talaisia ja useamman jouk-kueen pelaajia kokoonpa-nossa, Pietilä arvioi.

Tasaista suorittamista

Pietilän tilastot kertovat hä-nen arvostaan joukkueel-leen: 13 ottelua, joissa 20 lyötyä juoksua, 65 kärki-lyöntiä; onnistumisprosentti kärkilyönneissä on 62,5.

– Sellaiseen melko tasai-seen suorittamiseen olen pystynyt pelistä toiseen. Tä-nä vuonna on tullut enem-män kotiutusvastuuta, kun viime vuonna pääasiassa tu-li vaihtotilanteita. On ol-lut mukava kantaa vastuuta, kuittaa Viinijärven kakkos-vahti tehonaisen roolinsa.

Pietilä kuuluu vasurilyö-jiin eli lyö eri puolelta syöt-

tölautasta kuin pesäpalloi-lijat yleensä. Inkan lailla vasureita ovat superpesiksen kenties parhaat vaihtaja-ko-tiuttajat Roope Korhonen ja Henna Kytösalmi.

– Lyöntivalikoima ei vasu-reilla poikkea muista. Itse olen huomannut, että va-semmalta lyövän lyöntiä on vaikeampi lukea ulkoken-tällä, kun ei näe niin hy-vin vauhtia ja muuta, Pieti-lä selvittää.

Ari Väistön luotsaaman ViU:n kausi on vielä mo-nessa suhteessa ollut ryt-min ja tuntuman hakemista, mutta sunnuntaisessa, voi-tokkaassa Vuokatti-ottelussa viinijärveläisten pelihuumo-ri alkoi jo ajoittain löytyä.

– Liikaa henkilökohtaisia virheitä on tullut jokaisel-le sekä räpylässä että mailan varressa. Vaikka ulkopeli al-kukaudesta oli todella sekai-sin, niin kuitenkin nyt on sitä saatu pitämään pikkai-sen paremmin. Sen jälkeen

on helpompi mennä sinne sisäpeliinkin suorittamaan, Pietilä puntaroi.

Pesiskulttuuria on

Inka Pietilälle tämä kesä on toinen viinijärveläisjoukku-een riveissä. Oululaislähtöi-sen pesäpalloilijan toi Joen-suuhun Marko Hovin pelaa-jarekrytoinnin ohella syksyl-lä ammattikorkeakoulussa jatkuvat sairaanhoitajaopin-not. Hän on nauttinut poh-joiskarjalaisesta pesäpallo-kulttuurista, jossa yleisö on äänekästä ja tunteella mu-kana kamppailuissa.

– Täällä on kyllä muka-va pelata. Yleisö lähtee mu-kaan mahtavasti peleissä.

Eroavuutta Pietilä löytää pohjoiskarjalaisesta ja poh-joispohjalaisesta luonteesta.

– Täällä ehkä ollaan suo-rapuheisempia. Olen kyllä itsekin suorasanainen. Hy-vin olen viihtynyt.

Teemu Turunen

”On mukava kantaa vastuuta”PESIS

Inka Pietilä lukeutuu vasurilyöjiin.