itÄ-uudenmaan maakunnallisesti arvokkaat … · harmaalokkikolonia on iso ja siinä on paljon...

ITÄ-UUDENMAAN MAAKUNNALLISESTI ARVOKKAAT LUONNONYMPÄRISTÖT (MALU) – Loppuraportti LIITE 1: ALUEKUVAUKSET Sivu 1: MALU -aluetaulukko Sivu 5: Aluekuvausten selitys Sivut 7–175: Aluekohtaiset kuvaukset MALU -alueet taulukoituna kunnan ja karttalehden mukaisessa järjestyksessä (järjestys sama kuin aluekohtaisissa kuvauksissa). Kriteeri: 1 = pelkästään luontotyyppikohtaisilla kriteereillä valittu alue, 2 = pelkästään yleisillä kriteereillä valittu alue, 1–2 = osittain luontotyyppikohtaisilla ja osit-tain yleisillä kriteereillä valittu alue. Yhdistelmä: X = useasta luontotyypistä koostuva alue. Ls-kytkentä: X = alue liittyy suoraan luonnonsuojelualueeseen tai on luonnonsuojelualueen läheisyy-dessä. Seutukaava: alueen suojelumerkinnät Itä-Uudenmaan seutukaavassa.

Nro Alue Kunta Karttalehti Kri-teeri

Yhdis- telmä

Ls- kytkös

Seutu- kaava

1 Hanskisenkallio Sipoo 2034 09 1 SL 2 Maloxen–Maloxratan Sipoo 2034 09 1–2 X SL 3 Trutlandet Sipoo 2034 12 1 X 4 Långören Sipoo 2034 12 1 X X SL 5 Rönnhället Sipoo 2034 12 1 SL 6 Fårholmenin itäinen luoto Sipoo 2034 12 1 7 Gräsören Sipoo 2034 12 1 X 8 Kaunissaaren metsät Sipoo 2034 12 1 X X 9 Furuholmen Sipoo 2034 12 1–2 X X

10 Östholmshället Sipoo 2034 12 1 11 Östholmen Sipoo 2034 12 1–2 X 12 Kalvholmenin itäinen luoto Sipoo 2034 12 1 13 Abborrholmen Sipoo 2034 12 1 14 Alörarna Sipoo 2034 12 1 X SL 15 Bärholmen Sipoo 2034 12 1–2 X 16 Torrvedshällarna Sipoo 2034 12 1 SL 17 Linholmsören Sipoo 2034 15 1 SL 18 Granö Sipoo 2043 07, 2034 09 1–2 X 19 Majvik Sipoo 2043 07, 2043 10 1–2 X 20 Manskog Sipoo 2043 07 1 X 21 Immersbackan läntinen metsä Sipoo 2043 07 1–2 X 22 Immersbackan itäiset metsät Sipoo 2043 07 1 X 23 Fallbäckenin lehto Sipoo 2043 07 1 X 24 Hemängsbergetin-Björkhagan met-

sät Sipoo 2043 07, 2043 10 1–2 X

25 Haraskärrsbergenin metsä Sipoo 2034 08 1 X

MALU Loppuraportti Liite 1

2


Yhdis- telmä

Ls- kytkös

Seutu- kaava

26 Orrbergin metsät Sipoo 2043 08 1–2 X 27 Talman lehdot Sipoo 2043 08 1–2 X 28 Degerbergin–Brännbergenin met-

sät Sipoo 2043 09, 2043 08 1–2 X

29 Byändan metsät Sipoo 2043 09 1–2 X X 30 Dammenin purolaakso Sipoo 2043 09 1 X 31 Blekdalin metsä Sipoo 2043 09 1 X 32 Hökärrin metsä Sipoo 2043 09 1–2 X 33 Solbergin metsät Sipoo 2043 09 1–2 X X 34 Sipoonjoen lehdot Sipoo 2043 09 1–2 X X 35 Furunäsbäckenin metsät Sipoo 2043 09 1 X X 36 Fjärdhällarna Sipoo 2043 10 1 37 Söderkullalandet Sipoo 2043 10 1–2 X 38 Norrkullalandetin metsät Sipoo 2043 10 1–2 X 39 Kajhället Sipoo 2043 10 1 40 Västerskog Sipoo 2043 10 1–2 X S 41 Ängesholmenin lehto Sipoo 2043 10 1 X 42 Hitå Sipoo 2043 10 1–2 X S 43 Norrskogen Sipoo 2043 10 1 X S 44 Sipoonlahten itärannat - Eriksnäs Sipoo 2043 10 1 X S 45 Kokallören Sipoo 2043 10 1 46 Kalkkirannan kalliot Sipoo 2043 10 1 X 47 Löparön lounaiskulma Sipoo 2043 10 1 X 48 Långvikenin flada Sipoo 2043 10 2 X X 49 Snettvikenin fladat ja kluuvi ympä-

ristöineen Sipoo 2043 10 1–2 X

50 Majudd-Klippudden-Dyvikbergen Sipoo 2043 10 1–2 X 51 Löparön Långberget Sipoo 2043 10 1 X 52 Löparönsalmen luoteisranta Sipoo 2043 10 1–2 X S 53 Löparön lammaslaidun Sipoo 2043 10 1 X 54 Sipoonlahti ja Sipoonjoen suisto Sipoo 2043 10 1–2 X X S 55 Joensuun metsäsaareke Sipoo 2043 10 1 56 Sibbesborg Sipoo 2043 10 1 X 57 Söderkullan-Hansaksen metsät Sipoo 2043 10 1–2 X X 58 Grundträsket Sipoo 2043 10 2 59 Segelklimp Sipoo 2043 11 1 X S4 60 Oritoja Sipoo 2044 07, 2043 09 1 X X 61 Flymossen Porvoo,

Sipoo 2043 11 1–2

62 Onaslandetin eteläosat Porvoo 3012 15 2 X 63 Onasvikenin pohjoisranta Porvoo 3012 15 1 64 Flakaholmenin rantaniitty Porvoo 3012 15 1 65 Fåfängshällarna Porvoo 3012 03 1 SL 66 Hötervikenin ranta Porvoo 3012 03 1


3


Yhdis- telmä

Ls- kytkös

Seutu- kaava

67 Läntinen Sandön Porvoo 3012 09 1–2 X X SL 68 Blinkanin pellot Porvoo 3021 02, 2043 11 1 69 Kvarnkärr-Bisakärr Porvoo 3021 02 1–2 X 70 Kodderviken – Tolkkisen ja Her-

manninsaaren rantametsät Porvoo 3021 02 1–2 X

71 Kungsbäcken Porvoo 3021 02 1 X 72 Gammelbackan lähiömetsä Porvoo 3021 02 1–2 X 73 Kråkömalmen Porvoo 3021 02 1–2 X X 74 Killingö Porvoo 3021 02 1–2 X 75 Sikosaaren metsät Porvoo 3021 02 1–2 X X 76 Kiialan-Saksalan pellot Porvoo 3021 03, 3021 02 1 77 Kallolankallio-Uljaankallio Porvoo 3021 03 1 X 78 Kirkkallio Porvoo 3021 03 1–2 X 79 Tuorilankoski-Myllyoja Porvoo 3021 03 1–2 X 80 Myllynkoski–Huhtaankoski–

Pauninjoja Porvoo 3021 03 1–2 X

81 Henttalankoski Porvoo, Askola

3021 03 1–2 X X S4

82 Sandmalmenin metsä Porvoo 3021 04 1 83 Karilamalmenin metsä Porvoo 3021 04 1 84 Karilasandenin Jättekastet Porvoo 3021 04 1 X SL 85 Karilasandenin kalliometsä Porvoo 3021 04 1 X SL 86 Långdalsberget Porvoo 3021 04 1 X SL 87 Fogdasskogen-Karhukorpiskogen Porvoo 3021 05 1–2 X X 88 Fallberget Porvoo 3021 05 1 X 89 Hommanäsin lehto Porvoo 3021 05 1–2 X X 90 Holmberget Porvoo 3021 06, 3021 05 1–2 X X 91 Domargårdin metsät ja kalliot Porvoo 3021 06, 3021 03 1 X 92 Vadträsket Porvoo 3021 06 1 X X S 93 Tunnträsket Porvoo 3021 06 2 X 94 Gammelängenin metsä Porvoo 3021 06 1 95 Sannaisen kallio Porvoo 3021 06 1 X X 96 Vadbäcken Porvoo 3021 06 1–2 X 97 Stora Brokholmen ja Lilla Brok-

holmen Porvoo 3021 07, 3012 09 1 X X SL

98 Ilolanjoen pellot Askola, Porvoo

3021 03, 3021 06, 3022 01, 3022 04

1 X

99 Vähäjoki Askola 3022 01, 3021 03 1 X 100 Hiirkoski-Everstinkoski ympäris-

töineen Askola 3022 01 1 X S

101 Vähäjärvi Askola 3022 01 1 102 Torpinjoki Pukkila 3022 02 1–2 X 103 Koskustenoja Pukkila 3022 02 1 X 104 Virenoja Pukkila 3022 03, 3022 02 1–2 X 105 Rapuoja Pukkila 3022 03 1–2 X


4


Yhdis- telmä

Ls- kytkös

Seutu- kaava

106 Kanteleen pellot Pukkila 3022 02, 3022 03 1 X 107 Kärpen niityt Loviisa 3021 08 1 108 Labbyn laitumet ja pellot Loviisa 3021 08 1 X 109 Segersbyn laitumet Loviisa 3021 09 1 X S 110 Jomalberget Loviisa 3021 09 1–2 X X 111 Gislarbölen metsät ja Lappobäcken Loviisa 3021 09 1–2 X 112 Sandön rannat Loviisa 3021 11 1 X X 113 Fantsnäsin laitumet Loviisa 3021 11 1–2 X 114 Sarvlaxträsket Loviisa 3021 12 1 S 115 Sarvlaxträsketin pohjoiset rannat Loviisa 3021 12 1–2 X S 116 Suur-Sarvilahden vanha puisto-

metsä Loviisa 3021 12 1

117 Kuggomin Mossen ja Råmossen Loviisa 3021 12, 3022 10 1–2 X SL 118 Myllyjärvi Loviisa 3022 04 1 S 119 Riketräsketin korpi Loviisa 3022 04 1 X 120 Kuuskoski Loviisa 3022 07 1 121 Nyängsbäcken Loviisa 3022 07 1–2 X 122 Ytterfallet ja Köpaksen kallio Loviisa 3022 07 1–2 X SL 123 Veckarbyn harjumetsä ja Mars-

bäcken Loviisa 3022 07 1–2 X SL

124 Malmgårdin laitumet Loviisa 3022 07 1–2 X 125 Malmgårdin-Bredkärretin pellot Loviisa 3022 07 1 126 Niinijärvi Loviisa 3022 07 1 127 Hagalundin lehto Loviisa 3022 11 1 X X 128 Kasaberget Loviisa 3023 02 1 X 129 Lappominjärvi Loviisa 3023 03 1 X S 130 Särkjärvi Loviisa,

Lapinjärvi 3024 01, 3023 03 1 S

131 Kukuljärvi Loviisa 3024 01 1 S4 132 Kukuljärven kalliot - Huuhkajan-

vuori Loviisa 3024 01, 3024 04 1 X

133 Luikonmäki Myrskylä 3022 05 1–2 X 134 Karsoja Myrskylä 3022 06 1–2 X 135 Pöyryssuo Myrskylä 3022 06 1 SL 136 Lapinjärvi Lapinjärvi 3022 11 1 X 137 Lindkosken pellot Lapinjärvi 3022 11, 3024 02 1 138 Pukaron pellot Lapinjärvi 3022 11, 3022 12 1 139 Virmajoki Lapinjärvi 3022 12 1–2 X


5

Aluekuvausten selitys: Alue. Yleensä maastokartan nimistöstä johdettu nimi, toisinaan itse annettu. Numero on sama kuin edellä esitetyssä taulukossa. Monet MALU -alueet koostuvat useasta erillisestä osa-alueesta. Erilliset osa-alueet on toisinaan nimetty kirjaimin (A., B. jne.). Järvet (yli kymmenen hehtaarin laajuiset vakavedet) muodostavat aina oman MALU -alueensa, vaikka myös niiden rannalla olisi MALU -aluetta. Kunta. 1.1.2010 voimaan tulleen kuntajaon mukainen kunnan nimi. Karttalehti. 1:20 000 maastokartan numero. MALU -maastokäynti. Maastokartoituksen ajankohta. MALU -kartoittaja. MALU -hankkeessa alueita maastossa kartoittanut, joissain tapauksissa ilmaku-vasta tai maastokartalta tulkinnan tehnyt henkilö. Yhteenveto. Kuvauksen kirjoittamispäivämäärä. Kirjaaja. Kuvauksen kirjoittaja. Kriteerit. 1 = luontotyyppikohtaiset kriteerit täyttävä alue; 2 = yleisten kriteerien perusteella valittu MALU - alue. Kriteerin 1 alue voi täyttää myös MALU:n yleiset kriteerit. Kuvaus. Vapaamuotoinen selostus alueen luonnosta. Sisältää kuvauksen alueen ominaisuuksista, joiden perusteella jokin MALU -kriteeri täyttyy, vallitsevista luontotyypeistä ja niiden laadusta sekä mahdollisista erityispiirteistä. Eri osa-alueita on kuvattu erikseen. Osa-alueiden kriteerityyppi on ilmaistu kuvauksessa merkinnällä (1) tai (2), jos MALU -alueelta erottuu selväpiirteisesti eri-tyyppisillä kriteereillä valittuja osia (ks. edellinen kohta Kriteerit). Muista lähteistä kuin MALU:sta peräisin olevat kuvaukset on esitetty muutamaa poikkeusta lu-kuun ottamatta täysin alkuperäisessä muodossaan, jolloin ne on esitetty kursivoidulla fontilla ja lainausmerkeissä. Lähteen alkuperäistä selostusta on siteerattu pääasiassa vain niiltä osin kuin niissä on esitetty MALU:n kannalta olennaista sisältöä eli tavallisesti luontotyyppejä ja lajistoa. Muista lähteistä luin MALU -kartoituksista on esitetty toisinaan luontoselvityksen tekijän kaava- ja muita maankäyttösuosituksia. Niitä on siteerattu lähinnä silloin, kun on haluttu korostaa selvityk-sen tekijän toteamaa alueen erityisarvoa. Sitaatteihin sisältyvät kaavasuositukset eivät ole MALU -hankkeessa toimineiden ehdotuksia kaavamerkinnöiksi. MALU -luontotyypit. MALU:n luontotyyppikohtaisten kriteerien mukaiset luontotyypit. Erityislajit. Sisältää etupäässä uhanalaisia ja muita harvinaisia lajeja. Uhanalaisista lajeista on esitet-ty lajinimen perässä suluissa vuoden 2000 uhanalaistarkastelun uhanalaisuusluokka tai alueellinen uhanalaisuus. Myös alueellisesti uhanalaiset on esitetty. Uhanalaisuusluokat: VU = vaarantunut, EN = erittäin uhanalainen, CR = äärimmäisen uhanalai-sen, RT = alueellisesti uhanalainen (vyöhykkeessä hemiboreaalinen, Lounainen rannikkomaa tai eteläboreaalinen, Loinaismaa ja Pohjanmaan rannikko), NT = silmälläpidettävä.


6

Yli kymmenen vuotta vanhoissa raporteissa ilmoitettuja havaintoja ei ole esitetty tässä kohdassa. ”-” = erityislajeja ei ole löydetty; ”ei selvitetty” = lajistosta ei ole tehty selvityksiä tai tehdyt selvi-tykset ovat vanhoja. Moni alue on ilmoitettu olevan lajiston osalta ”pääosin selvittämättä”, jolloin on voitu havaita luonnehtija- ja ilmentäjälajistoa, mutta mitään kattavampaa tai huomionarvoisiin lajeihin kohdistunutta selvitystä ei ole tehty. Tavanomainen alueen luontotyyppejä luonnehtiva ja ilmentävä lajisto on esitetty kuvauksessa. Uhanalaiset luontotyypit. Luontotyyppien uhanalaisuusluokka Etelä-Suomessa Suomen luonto-tyyppien uhanalaisuustarkastelun mukaan (LUTU). Luokitus sama kuin lajeilla (ks. kohta Lajisto). Alueellista uhanalaisluokitusta ei ole tehty luontotyypeille. Luontotyyppien luokittelun tarkkuus vaihtelee. ”-” = uhanalaisia luontotyyppejä ei ole tai ei ole löydetty alueelta; ”ei määritetty” = luontotyyppejä ei määritetty alueelta eli ne eivät ole tiedossa. Lähteet (muut kuin MALU -kartoitus) on esitetty myös raportin lähdeluettelossa. Lähteinä käytetyt ilmakuvat ja maastokartat olivat pääasiassa Maanmittauslaitoksen ylläpitämillä Kansalaisen Kart-tapaikka -verkkosivuilla. Ilmakuvia tarkasteltiin syksyllä 2009 ja talvella 2010, ja ne ovat pääosin vuosina 2008–2009 otettuja ortoilmakuvia. Sipoon alueita on esiselvitetty myös vuonna 2006 ote-tuilla ilmakuvilla. Huomautus. Sisältää lisätietoa, mm. seutukaavojen suojelumerkinnöistä ja ympäröivistä luonnon-suojelualueista.


7

1. Hanskisenkallio (Handskholmsklippan)

Kunta: Sipoo

Karttalehti: 2034 09

MALU -maastokäynti: -

MALU -kartoittaja: -

Yhteenveto: 11.2.2010

Kirjaaja: Jere Salminen

Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Harmaalokkikolonia on iso ja siinä on paljon poikassaalistajia. Muiden lajien poikaset syödäänkin useimpina kesinä pois. Harmaalokit ovat nyttemmin vähentyneet kannanrajoitustoimien ansioista. Kalalokki- ja tiirakolonia on vielä huomattava. Joukossa riskilöitä, tukkasotkia, heinä-, lapa- ja harmaasorsia, haahkoja, sekä kanadan- ja valkoposki-hanhia. Kahlaajista löytyvät vielä kaikki alueella pesivät, eli punajalkaviklot, karikukot, tyllit ja meriharakat. Kaikki pienemmät lajit tulevat kuitenkin katoamaan, jos harmaa- ja merilokkien harjoittamalle saalistukselle ei tulla tekemään mitään. Selkälokitkin yrittävät pesintää joka vuosi.” ”…luoto on laaja ja sillä on erilaisia kasvillisuusalueita. Vain muutama kitukasvuinen puu. Luodolla on rauhoituskyltit, mutta retkeilystä näkyy huomattavan paljon jälkiä. Lisäksi rauhoitus päättyy liian aikaisin, jo 15.7.”

Lähde 2: Vuosina 2002–2007 ja 2009: ”Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto.” Vuonna 2008: ”Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Luodon kokoon nähden huomattava lintukeskit-tymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto.”

MALU -luontotyypit: Luodot

Lähde 3: ”Hanskisensaari on silokallioinen ja lähes puuton saari. Saaren pohjoiskärjessä on somerikkoinen niemi, jonne on asettunut pesimään suurin osa luodon lajeista. Luostarisen selvityksen (2002) mukaan saaren pesimälinnusto on hyvin monipuolinen. Saarella on tavattu pesivänä tavanomaisten lokkien ja tiirojen lisäksi mm. selkälokki (VU), haah-ka, riskilä, meriharakka, tylli, kivitasku ja luotokirvinen.”

Erityislajit: Selkälokki (Larus fuscus, VU), tylli (Charadrius hiaticula, RT)

Uhanalaiset luontotyypit: Lintuluodot ja -kalliot (NT)

Lähde 1: Matti Luostarinen. Kirjalliset tiedonannot Jere Salmiselle. Tammikuu 2010.

Lähde 2: Luonnontieteellinen keskusmuseo (2010). Yhteenveto Matti Luostarisen lintuseurannoista Espoon, Helsingin ja Sipoon saaristossa (sis. taulukoita, niiden selityksen ja karttoja).

Lähde 3: Enviro Oy (2004). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys 2003.

Lähde 4: Matti Luostarinen (2002). Sipoon saariston lintuluodot. (käsikirjoitus). Sipoon kunta. – Viitattu Lähteessä 3.

Huomautus: Hanskisenkallio on merkitty seutukaavassa SL -alueeksi. Lähteessä 3 Hanskisensaarella tarkoi-tetaan Hanskisenkalliota.


8

2. Maloxen–Maloxratan

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus:

Lähde 1: ”Malören östra ja västra. (2) Itäinen on pieni saari, jolla muutama puu. Laajasti niittyinen. Aiemmin paljon harmaalokkeja, nyt ovat melkein kadonneet häirinnän (retkeilyn) ja kannanrajoitustoimenpiteiden takia. Pesii vielä jonkin verran haahkoja ja valkoposkihanhia. Potentiaalinen lintusaari. (1) Läntinen on matala heinikkoluoto, jolla on iso tiirakolonia. Seassa nauru- ja kalalokkeja, haahkoja, tukkasotkia, heinä-, lapa- ja harmaasorsia. Löytyy myös punajalka-viklo, karikukko ja meriharakka. Hyvä lintuluoto.”

Lähde 2: ”MALÖREN VÄSTRA.” Vuosina 2003–2004, 2006: ”Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto.” Vuosina 2002, 2005, 2007–2009: ”Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin esiintymä. Monipuoli-nen maasto ja kasvisto.”

Lähde 3: ”


Luostarisen selvitysten mukaan luodoilla pesii 40 - 60 kala- ja lapintiiraparia, naurulokki (VU), tukkasotka (9 paria vuonna 2003), meriharakka, punajalkaviklo, haahka ja kivitasku.”

Erityislajit: Naurulokki (Larus ridibundus, VU), kivitasku (Oenanthe oenanthe, NT)



Lähde 2: Luonnontieteellinen keskusmuseo (2010). Yhteenveto Matti Luostarisen lintuseurannoista Espoon, Helsingin ja Sipoon saaristossa (sisältää taulukoita, niiden selityksen ja karttoja).


Lähde 4: Matti Luostarinen (2003): Yhteenveto linnustoselvityksestä Espoon, Helsingin ja Sipoon merialueil-la kesällä 2003. – Viitattu Lähteessä 3.

Huomautus: Luodoilla on Itä-Uudenmaan seutukaavassa SL-merkintä.


9

3. Trutlandet

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Saaren rannoilla on runsaasti kalliota ja kivikkoa. Varsinkin etelärannan ja länsipään korkeat, osin jyrkäntei-set kalliot ovat maisemallisesti komeita, paikoin seinämät ovat hienosti kaareviksi hioutuneita. Korkeilta kallioilta on myös hyvät näkymät ulkosaaristoon. Kallio- ja kivikkorantojen kasvillisuus on enimmäkseen varsin niukkaa, tavallisia lajeja ovat ruokohelpi, luhtavuohennokka ja peltovalvatti. Lounais- ja länsikärjessä on kuitenkin melko reheviä lintujen lannoittamia kallioniittyjä, joilla kasvaa mm. isoja keltamaksaruohoa, merisauniota, siankärsämöä, keto-orvokkia ja ruoholaukkaa. Rantatörmien yläosassa kasvaa hieman merinätkelmää, nurmikohokkia ja rantavehnää. Rannan alaosassa ja joidenkin kalliolammikoiden liepeillä on pieniä matalakasvuisia rönsyrölli- ja ketohanhikkivaltaisia rantaniittylaikku-ja, joissa tavataan myös keltamaitetta, meriratamoa ja punanataa. Etelärannalla näiden niittyjen runsain vihvilälaji on tavallisuudesta poikkeavasti tannervihvilä, vaikka suolavihvilääkin tavataan jonkin verran. Länsipäässä kasvaa myös nyylähaarikkoa. Eräät kalliolammikoista ovat soistuneet, niissä kasvaa mm. rantakukkaa, suoputkea, luhtavillaa ja joka-paikansaraa. Loivemmalla koillisrannalla kasvaa runsaasti merimaltsaa, jota on hieman myös kivikkorantojen leväval-leilla. Saaren sisäosa on metsäinen. Kaakkoisosassa on lähinnä varttunutta puolukkatyypin männikköä, kenttäkerrok-sessa paljon variksenmarjaa, pieni märkä suopainanne ja paikoin mustikkatyypin kuusikkoa. Pohjoisosassa on reheväm-pää mustikkatyypin varttunutta kuusikkoa. Korkeimmilla kallioalueilla metsä on karua jäkälä-kanervatyypin männik-köä. Pohjoisosassa kaksi taloa joiden ympäristössä myös lehtipuustoa ja kulttuurivaikutteista kasvillisuutta, itäisempi talo on palanut. Saarella havaittiin nuolihaukkapoikue ja teeripariskunta.”

Lähde 2: ”Saaren metsät ovat vanhoja, koskemattomia.”

MALU -luontotyypit: Metsäiset saaret, kangasmetsät, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, rantakal-liot ja -kivikot

Erityislajit: Teeri (Tetrao tetrix, NT)

Uhanalaiset luontotyypit: Ei määritetty


Lähde 2: Gustaf Nordenswan. Henkilökohtainen tiedonanto Jere Salmiselle (perustuen Tringan ry:n linnus-toselvitykseen v. 2009). Elokuu 2009.


10

4. Långören

Kunta: Sipoo


MALU -maastokäynti: 1.8.2009

MALU -kartoittaja: Jere Salminen



Kriteerit: 1

Kuvaus: Eteläpään kesäasuntoa lukuun ottamatta luonnontilaisena säilynyt harjusaari. Rannat ovat hiekkai-sia–soraisia, varsinkin länsirannalla melko leveällä vyöhykkeellä avoimia, enimmäkseen kasvipeitteisiä. Rannoilla on runsaasti vaihtelevankorkuista, melko monilajista kasvillisuutta, mutta myös paljaita hiekka–sorapintoja esiintyy. Saaren eteläpäässä on silokallioita ja kivikkomuodostumia. Saari on leveimmästä osas-taan metsäinen. Metsä on kuivaa, järeämännikköistä kangasta, joka on saanut kasvaa luonnontilaisena. Saa-ren pohjoisosassa on merenrantaniittyä, joka on kasvillisuudeltaan monimuotoista vaihdellen tyypillisestä merenrantaniitystä ketomaiseen ja sorapohjaiseen rantakasvillisuuteen. Paikalla todettiin mm. rantaputki (Ligusticum scothicum). Rannalla kasvaa myös kurtturuusua, joka on selvä uhka rantakasvillisuudelle.

Lähde 2: ”Luontotyyppi: merenrantaniitty. Laki: Luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerit täyttävä (1). Perustelut: Laaja, leveähkö, melko luonnontilainen merenrantaniitty, jolla tyypillinen lajisto. Yleiskuvaus: Långörenin saaren pohjoisniemessä ja länsirannalla sijaitseva edustava merenrantaniitty. Niitty on kivikkoinen, etenkin niemen itäranta. Paikoin muutama lohkare/iso kivi. Niitty on puuton ja pensaaton, niemen keskiselänteellä muutama mänty, pihlaja ja kataja ja kurtturuusu. Kasvillisuus on tyypillistä merenrantaniittylajistoa ja vyöhykkeet paikoin selviä. Matalakasvui-sessa vyöhykkeessä yleisiä lajeja ovat mm. suolavihvilä, meriluikka ja luhtakastikka. Korkeakasvuisessa vyöhykkeessä mm. ruokohelpi, mesiangervo ja meriputki. Niityn leveys vaihtelee n. 9 metristä 23 metriin (niemen itäkärjessä 34 m), matalakasvuista on puolet niitystä, kesimäärin n. 15 m. Niemen pohjoiskärjen länsirannalla rajaukseen sisältyy sora-ranta. Luontotyypin edustavin osa on koko länsiranta sorarantaan asti. Maisemallisesti kaunis kohde.”

Lähde 3: ”Saariston vesimaisemaan ulkosaaristovyöhykkeellä selvästi erottuvana elementtinä kuuluva harjualue. Kas-villisuus lienee pääosin kanervatyypin karua kangasmetsää, puusto saaristomännikköä, saaren matala pohjoisosa me-renrantaniittyä ja sora- ja hiekkarantojen kasvillisuutta. Alueen eteläosassa on yksi loma-asunto, mutta pääosin saari edustaa luonnontilaista harjumaisemaa. Alueella ei ole tehty maastotutkimuksia. Arvoluokka IV, MaL-Iuokka 1-2, toimenpideluokka 2-3. Hoidetaan maisemansuojelualueena tiukoin määräyksin, mahdollisesti luonnonsuojelualueena lievähköin määräyksin.”

Lähde 4: ”Pitkä, kapea saari, eteläpäästään kallioinen luoto, joka pohjoisempana muuttuu kivikko-, sorarantaiseksi, jopa hiekkaiseksi särkäksi. Eteläosa havumetsäinen, pohjoispää melkein puuton. Runsaasti hiekkaista ja soraista kasvualustaa suosivia kasvilajeja.” ”Pesimisaikana ja myöhemminkin melko runsaasti lintuja.”

Lähde 5: ”Långören ja Rönnhällen… Saaret ovat aiemmin olleet Sipoon parhaita lintusaaria (Itä-Uudenmaan seutu-kaavaliitto 1981). Harmaalokkikolonian lisäksi saaressa pesii mm. kanadanhanhi, haahkoja, kalalokkeja ja tukkasotka ja meriharakka (Luostarinen 2003).”

MALU -luontotyypit: Metsäiset saaret, rantakalliot ja -kivikot, rantaniityt

Erityislajit: Keltamatara (Galium verum, VU)


11

Uhanalaiset luontotyypit: Itämeren harjusaaret (VU), Itämeren hiekkarannat (EN), Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkarerannat (NT), Merenrantaniityt (CR)

Lähde 1: MALU -kartoitus

Lähde 2: Uudenmaan ympäristökeskus. Långörenin merenrantaniitty. Luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitus (1999). Tuloste tietokannasta 5.10.2009.

Lähde 3: Osmo Kontturi & Ari Lyytikäinen (1987). Uudenmaan harjuluonto. Valtakunnallinen harjututki-mus. Raportin 38. luonnos. Lähde 4: Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto. Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7, 1988, Por-voo.


Lähde 6: Matti Luostarinen (2003). Yhteenveto linnustoselvityksestä Espoon, Helsingin ja Sipoon merialueil-la kesällä 2003. – Viitattu Lähteessä 4.

Lähde 7: Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto (1981). Itä-Uudenmaan seutukaava 1979. Virkistys, suojelu- sekä eräitä maa- ja metsätalousalueita koskeva vaiheseutukaava. –Viitattu Lähteessä 5.

Huomautus: Långören on Itä-Uudenmaan seutukaavassa SL-merkitty alue. Saaren pohjoisosan rantaniitystä on valmisteilla luonnonsuojelulailla suojeltavan luontotyypin rajauspäätös.

5. Rönnhället

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Itäinen Rönnhällen. Pieni, metsäinen saari suojaisella paikalla. Näkyvin laji on harmaalokki. Ovat kuitenkin vähentyneet viime vuosina kannanrajoitustoimenpiteiden takia. Saarella pesii myös selkä- ja kalalokkeja, sekä kala- ja lapintiiroja. Linnusto kärsii pahasti harmaalokkien saalistuksesta, eivätkä muut linnut saa yleensä poikasia lentoon ollenkaan. Lajistoon kuuluu myös haahkoja, hanhia ja pienempiä vesilintuja. Kahlaajista löytyvät meriharakka, puna-jalkaviklo, karikukko, tylli ja rantasipi. Saaren voisi rauhoittaa yhtenä kokonaisuutena Fårholmeninluodon kanssa. Lajisto on köyhtynyt ja tulee köyhtymään harmaa- ja merilokkien saalistuksen takia. Myös minkkituhoja useina vuosi-na.”


12

Lähde 2: ”Rönnhällenin saarta käytetään virkistykseen. Harmaalokkikolonian lisäksi saaressa pesii mm. kanadanhanhi, haahkoja, kalalokkeja ja tukkasotka ja meriharakka.

Lähde 3: ”Saarella matalat kalliorannat, sora- ja hiekkaharjua ja rantaniittyä. Hieman mäntymetsää, lisäksi pihlajaa, tervaleppää ja katajia. Rikas kasvisto. Mm. runsaasti isorantasappia (Centaurium littorale), myös pikkurantasappia (C. pulchellum), merisinappia (Cakile maritima), suola-arhoa (Honckenya peploides), keltamataraa (Galium verum). 89 kasvilajia havaittu (2000, 2001). Tämä on suurin kirjoittajan havatsema lajimäärä pienillä (n. 2 ha tai alle) saarilla Sipoon saaristossa.”

MALU -luontotyypit: Luodot, rantakalliot ja -kivikot

Erityislajit: Selkälokki (Larus ridibundus, VU), tylli (Charadrius hiaticula, RT), keltamatara (Galium verum, VU)



Lähde 2: Matti Luostarinen (2003). Yhteenveto linnustoselvityksestä Espoon, Helsingin ja Sipoon merialueil-la kesällä 2003.

Lähde 3: Christina Lindén (2009). Havaintoja ja muistiinpanoja Sipoon saaristosta (raportti).

Huomautus: Rönnhälletillä on Itä-Uudenmaan seutukaavassa SL -merkintä.

6. Fårholmenin itäinen luoto

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Luodon kokoon nähden huomattava lintukolonia. Kalalokkeja ollut joskus yli 40 paria, samoin kala- ja lapin-tiiroja. Joskus pesineet myös nauru- ja selkälokit. Harmaa- ja merilokit verottavat poikastuottoa niin rankasti, että lin-tumäärät ovat alkaneet laskea. Lentopoikastuottoa ei juurikaan ole. Kahlaajista löytyvät vielä meriharakka, karikukko ja punajalkaviklo. Vesilinnuista mm. tukkasotka, haahka, heinä- ja lapasorsa. Minkkituhoja monina vuosina. Luoto muo-dostaa kokonaisuuden Långörenin ja Rönnhällenin kanssa. Vielä toistaiseksi hyvä lintuluoto.”

Lähde 2: ”FÅRHOLMEN Ö”. Vuosina 2002–2005 ja 2009: ”Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuolinen


13

maasto ja kasvisto.” Vuosina 2006 ja 2008–2009: ”Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto.”

Lähde 3: ”Fårholmen östra on pieni ja matala kallio- ja somerikkoluoto. Kalalokki- ja tiirakeskittymä on hyvin huomat-tava. Lisäksi pesimälinnustoon on kuulunut mm. selkälokki (VU) ja kesällä 2000 räyskä (VU)”.


Erityislajit: Räyskä (Sterna caspia, VU)





Lähde 4: Matti Luostarinen (2002). Sipoon saariston lintuluodot. (käsikirjoitus). Sipoon kunta. – Viitattu Läh-teessä 3.

7. Gräsören

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Kauttaaltaan matala, aika suuri saari, metsäpeitteinen, metsä pääasiallisesti isoa, hyvin vanhaa mäntyä. Havaittu 73 kasvilajia 2003 (paljon). Mäntymetsä vanha, aluskasvillisuus pääasiallisesti variksenmarjaa (Empetrum), mustikkaa (Vaccinium myrtillus) ja oravanmarjaa (Maianthemum bifolium), lisäksi lillukkaa (Rubus saxatilis) ja tai-kinamarjaa (Ribes alpinum). Paljon rantaniittyä, sekä korkeaa että matalaa. Saaren pohjoisosassa Tryörenin vastapäätä on niemeke jossa on harvinaisen suuri pikkurantasappiesiintymä (Centaurium pulchellum), joka tulisi ehdottomasti sisällyttää rantaniittyrajaukseen (vertaa Enviro 2004). Samalla paikalla myös hyvin runsaasti suomensuolasänkiötä (Odontites litoralis). Lisäksi suomenlahdennurmikohokki (Silene vulgaris v. litoralis), siniheinää (Molinia coeruela), keto-orvokki (Viola tricolor), keltamataraa (Galium verum), rantavalleilla kierumataraa (Galium aparine), merimaltsaa (Atriplex littoralis) ja isomaltsaa (A. prostrata), ym.”


14

Lähde 2: ” Gräsörenin itärannan niitty. Gräsörenin avoimilla rannoilla on monipuolista niittykasvillisuutta. Matala-kasvuisten kasviyhdyskuntien vallitsemista niityistä laaja-alaisin on rajattu arvokkaana luontokohteena. Niittyalue on hyvin alavaa ja tulvat nousevat sille herkästi. Niityn valtalajeja ovat rönsyrölli ja merirannikki. Vesirajan tuntumassa kasvaa myös meriluikkaa, kuivemmissa osissa runsaita ovat myös ketohanhikki, punanata ja suolavihvilä. Seuralaisla-jistoon kuuluvat mm. suomensänkiö, ruokohelpi ja ruokopuntarpää, sekä matalakasvuiseksi jäävät peltovalvatti ja me-siangervo. Rajaukseen sisältyy lounaisreunan tuntumassa muutama pienialainen tiheä mesiangervokasvusto. Kartalle rajatun alueen lisäksi samantyyppisiä matalakasvuisia niittykasviyhteisöjä on pienialaisemmin muuallakin Gräsörenin rantojen alavimmissa kohdissa.” ”Gräsören on pieni, matala metsäpeitteinen saari Fårholmenin ja Tryörenin välissä. Rannat ovat huomattavan kivikkoiset, paikoin on pieniä laakeita rantakallioita. Kivikkoinen länsikärki ja pohjoiskärjen muodostava matala silokallio ovat alavien painanteiden erottamina hieman erillään muusta saaresta. Saaren pohjois-osassa on kapea hiekkainen harjanne. Avoimilla ranta-alueilla on varsin monipuolista niittykasvillisuutta, joista laaja-alaisin matalakasvuisten kasviyhdyskuntien vallitsema osa on rajattu arvokkaana luontokohteena. Alavimmat rantanii-tyt ovat tavallisimmin rönsyröllin, merirannikin, ketohanhikin ja punanadan vallitsemia. Kartalle rajatun alueen lisäk-si niitä on pienialaisemmin muillakin rannoilla. Kauempana rannasta on kallioniityille ominaista kasvillisuutta, jossa tavallisia ovat isomaksaruoho, pietaryrtti ja paikoin mm. lillukka ja kannusruoho. Pohjoiskärjen kalliolla runsaita ovat myös keltamaksaruoho, ruoholaukka ja keltamaite. Hiekkaisen harjanteen reunaan on kasautunut törkyvalli, jossa kas-vaa valtalajeina nokkosta sekä isoja merimaltsaa; eteläkärjen lähellä vallilla kasvaa myös kierumataraa. Harjanteella kasvaa hieman mm. keltamataraa (VU). Keltamataraa kasvaa siellä täällä saaren muissakin osissa. Saaren länsipuolen kivikkoisilla niittyillä ovat valtalajeja punanata, mesiangervo, ruokohelpi, merivirmajuuri ja paikoin mm. peltovalvatti, hiirenvirna ja rantatädyke. Sisäosan metsä on matalakasvuista, osin vanhaa männikköä, rannan tuntumassa myös tervaleppää. Aluskasvillisuus on melko rehevää, mm. vadelmaa, lillukkaa, taikinamarjaa, terttuseljaa ja koiranvehnää, paikoin pensaikkotatarta ja isomaksaruohoa on runsaasti, avoimemmilla paikoilla myös keltamataraa ja nurmikohokkia. Linnuista saarella havaittiin muuttomatkalla lepäilevänä mm. kehrääjä, pikkulepinkäinen ja pikkusieppo.”

MALU -luontotyypit: Luodot, rantakalliot ja kivikot, rantaniityt, kangasmetsät, kalliometsät ja kalliojyrkän-teiden alusmetsät


Uhanalaiset luontotyypit: Merenrantaniityt (CR), Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkareran-nat (NT)



8. Kaunissaaren metsät

Kunta: Sipoo







15

Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Alueeseen kuuluu (1) saaren länsi- ja eteläosien metsiä sekä (2) niitä ympäröiviä rantoja. (1) Saaren luoteisrannan lahdelman itä- ja eteläpuolella on vanhaa, luonnontilaisen kaltaista havumetsää. Metsä on hyvin kuusivaltaista. Kuusten joukossa kasvaa hieman mäntyä ja koivuja. Metsä on ollut kauan hoitamatta. Puut muodostavat katkeamattoman jatkumon eri-ikäisiä puuyksilöitä vanhimpien ollessa iäkkäitä–vanhoja. Lahoa on varsin paljon, yleisesti yli kymmenen kuutiota hehtaarilla, mutta selvästi suurempiakin määriä esiintyy. Kaatuneet, järeät kuuset muodostavat paikoin rytöä. Saaren sisäosissa on soistumia, joissa on rä-mettä ja korpea. Pikkusieppo on todennäköisesti pesinyt vanhassa metsässä. Myös pohjantikkoja on näkynyt (Gustaf Nordenswan, henkilökohtainen tiedonanto). (1) Em. lahdelman eteläpuolella on lehtipuuvaltainen lehto. Metsä on tällä kohden ilmeisesti ollut vuosikymmeniä sitten niittyä–hakamaata, mutta on kehittynyt laidunnuksen loputtua lehdoksi. Lehto on enimmäkseen tuorepohjainen, paikoin kostea. Kenttäkerros on runsasruohoinen ja reheväkasvuinen. Pääpuulajeja ovat koivu, tuomi, pihlaja, tervaleppä ja kuusi. Koivut ovat yleisesti iäkkäitä, ja lahonnutta pysty- ja maapuuta on ehtinyt muodostua yli 5 kuutiota hehtaarilla. Lähempänä rantaa tavataan runsaammin tervaleppää ja kosteapohjaista, mesiangervovaltaista kasvillisuutta sekä (2) ruokoluhtaa. Kuusi ei ole toistaiseksi niin runsas, että se heikentäisi juuri lehtokasvillisuutta. Tiheitä kuusialikasvoksia ei ole kehittynyt. Saaren etelärannalla on järeitä mäntyjä kasvavia kallioita. Hyvin vilk-kaassa virkistyskäytössä oleva eteläranta on rajattu pois MALU -alueesta. (1) Saaren etelärannan itäosassa on harvakasvuinen, iäkästä tervaleppää kasvava lehto. Aluskasvillisuus on korkeakavuista ja kulttuurivaikut-teista.

Alueen metsänhoitosuunnitelmassa laaja alue saaren lounais- ja eteläosassa on merkitty aarnialueeksi. Van-himmat MALU -alueen metsät ovat 155-vuotiaita ja tavallinen havumetsän ikä alueella on 115 vuotta. (Läh-de 4)

Lähde 2: ”Saaren länsipään talojen ympäristössä on rehevää kulttuurivaikutteista lehtoa: umpeenkasvavaa rehevää niittyä, järeää puustoa kasvavaa tervaleppälehtoa, tiheitä, läpitunkemattomia tuomikasvustoja. Lehtokasvillisuutta edustavat mm. lehtokuusama ja mustakonnanmarja (85. Kaunissaaren läntinen tervaleppälehto LS203412034).” ”Gus-taf Nordenswan (suull. ilm.) on todennut alueen länsipään lehdossa pikkutikan (VU) pesinnän. Myös melko harvinai-nen ja vaatelias idänuunilintu asustaa toisinaan alueella; lajia on havaittu muuallakin saaressa.” ”Varsinaisen ranta-puuston muodostavat monin paikoin varttuneet–järeät tervalepät. Varsin komeana vyöhykkeenä niitä kasvaa mm. saa-ren kaakkoispäässä, Österuddin etelärannalla ulkoilutien luona. Tervaleppien alla on rehevää kasvillisuutta, mm. me-siangervoa, koiranputkea, koiranvehnää, puna-ailakkia, nurmilauhaa, juolavehnää, pensaikkotatarta, pelto-ohdaketta ja niukkana harvinaista morsinkoa. Rantaan rajoittuu paikoin reheviä tervaleppäluhtia. Eräs laajimmista sijaitsee saaren itäpäässä (84. Kaunissaaren Österuddin tervaleppäluhta LS203412033).” ”Kaunissaaren suurperhosia on havainnoi-nut pitkään Gustaf Nordenswan, jolta on saatu suullista tietoa joidenkin lajien esiintymisestä.” ”Kaunissaaressa tehty-jen havaintojen perusteella perhoslajistolle merkittävinä alueina korostuvat pohjoisrannan hiekkapohjainen niittyalue sekä länsipään lehto. Uhanalaisista lajeista Kaunissaaressa on havaittu mm. vaarantuneet tuomiyökkönen, vajayökkö-nen ja lattamaayökkönen. Näistä ainakin tuomiyökkönen asuttaa vakituisesti saaren tuomea kasvavia lehtoja. Silmällä-pidettävistä lajeista on havaittu mm. maltsayökkönen, aaltoritariyökkönen ja tulimittari, joista ainakin viimemainittu on vakinainen saarella.” ”Muita saaressa vakinaisia harvinaisuuksia ovat mm. kakskulmamittari, silkkipikkumittari, kalvaspikkumittari ja kultakeltasiipi.”

Lähde 3: ”Metsät koostuvat suurimmaksi osin luonnontilaltaan vaihtelevista vanhoista–varttuneista lehtomaisen ja tuoreen kankaan enimmäkseen kuusivaltaisista metsistä (90 %). Lisäksi saarella on kasvillisuudeltaan monipuolisia lehtoja (5 %) ja luonnontilaisen kaltaisia kalliometsiä (5 %). Metsät ovat iältään lähes kaikki varttuneita tai vanhoja, osin harvennettuja, osin erirakenteisia/luonnontilaisen kaltaisia. Saarelle on suunnilleen viimeisen kymmenen vuoden aikana kertynyt monin puolin huomattavia määriä lahopuuta tuulenkaatoina, ja osa kaulattuina, ilmeisesti ennallistus-toimenpiteinä. Tämän lisäksi saaren eteläosassa on metsätaloudelta pidempään säästyneitä alueita, joissa lahopuuta on monipuolisesti eri laholuokkina. Saarella on muutamia pienialaisia puustoisia soita, jotka ovat osin vesitaloudeltaan luonnontilaisia, ja osin ojitettuja, mutta silti melko vähän muuttuneita. Soistumat vaihtelevat ravinteisuustasoltaan


16

rämeistä ruohoja lehtokorpiin. Inventointikäyntien yhteydessä alueella havaittiin: ruostekääpä (silmälläpidettävä), varpushaukka (pesivänä).”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, rämeet, korvet

Erityislajit: Tuomiyökkönen (Acronicta strigosa, VU), tulimittari (Eulithis pyropata, NT), ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus, NT), pikkutikka (Dendrocopos minor); ks. kuvaus

Uhanalaiset luontotyypit: Vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat (NT), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), tuoreet runsasravinteiset lehdot (CR), kosteat keskiravinteiset lehdot (NT), kosteat runsasravinteiset lehdot (VU), ruohokorvet (EN), lehtokorvet (EN)



Lähde 3: Henrik Murdoch. Kirjallinen tiedonanto vuoden 2009 maastokartoituksesta Kaunissaaressa. Tam-mikuu 2010.

Lähde 4: Kustens skogscentral (1999). Kaunissaaren metsäsuunnitelma.

Huomautus: Saaren länsiosan lehto sisältää sopivia elinympäristöjä Lähteessä 2 mainituista perhosista aina-kin tuomiyökköselle (VU), tulimittarille (NT), kakskulmamittarille ja silkkipikkumittarille. Lähteen 3 kuvaus koskee myös MALU -alueen ulkopuolisia (talous)metsiä.

9. Furuholmen

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: ”FURUHOLMEN” ” Saaren rannat ovat melko laakeita ja niillä suurin osa rannoista on alavaa rantaniittyä. Paikoin rantaniityt ovat hyvin kivisiä. Muutamin paikoin on rantakallioita.” (1)”Rantaniityt ovat kasvistoltaan melko monilajisia, pääosin korkeakasvuisten lajien vallitsemia. Saaren rantaniityistä luonnoltaan arvokkaaksi kohteeksi on rajattu osuus, jossa matalakasvuisen rantaniityn kasvillisuus on edustavimmillaan (86. Furuholmenin etelärannan niitty). Furuholmenin rantojen alavimmissa osissa on kapealti merirannikin, suolavihvilän ja rönsyröllin vallitsemaa matalakasvuista rantaniittyä. Muutamassa paikassa kasvaa ruokopuntarpäätä. Suurikivisten rantojen valtalajit ovat peltovalvatti, meriputki ja ruokohelpi. Rehevimmillä rannoilla ovat runsaita myös mm. mesiangervo ja merivirmajuuri, paikoin tavataan hieman keltaängelmää. Rantaniittyjen kuivimmissa yläosissa luonteenomaisia ovat sarjakeltano, syysmaitiainen, ranta-alpi, punanata ja rantatädyke. Muutamassa kohdassa on alueella melko paikoittain esiintyvää


17

ruohokanukkaa, jota kasvaa erityisen näyttävästi länsirannan tervaleppien alla. Itärannalla on tiheä kasvusto vaatelias-ta rantahirvenjuurta; kasvuston halkaisee keittokatokselta tuleva polku.”

(2) ”Joissakin paikoissa rantapuuston muodostavat pienikokoiset tervalepät. Metsä on valtaosin mustikkatyypin vart-tunutta kuusivaltaista sekametsää, mänty on paikoin valtapuuna varsinkin kallioalueilla ja rantojen tuntumassa. Järei-tä kilpikaarnamäntyjä on siellä täällä, etenkin rannoilla ja saaren eteläosassa. Pohjoisosassa on sekapuuna myös koi-vua.”

MALU -luontotyypit: Rantakalliot ja -kivikot, kalliometsät, kangasmetsät

Erityislajit: Ks. kuvaus

Uhanalaiset luontotyypit: Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkarerannat (NT), keski-ikäiset tuoreet kuusivaltaiset kankaat (NT)


Huomautus: MALU -alue rajautuu saaren pohjoisrannalla luonnonsuojelulain nojalla suojeltuun luonto-tyyppiin ”Furuholmenin rantaniitty”.

10. Östholmshället

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Östholmshällen ja Kalvholmen östra. Muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Paljon kalalokkeja ja tiiroja. Myös selkälokki pesii vuosittain. Kahlaajista löytyvät meriharakka, punajalkaviklo, karikukko ja rantasipi. Vesilinnuista hieman vaihdellen vuosittain tukkasotka, heinä-, lapasora, haapana yms.”

Lähde 2: Vuosina 2007–2009: ”Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomat-tava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto.” Vuosina 2002-2005: ”Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto.” Vuonna 2006: ”Luokka 3. Joitakin rauhoitettuja pesimälajeja. Luodon kokoon nähden huomattava lintukolonia. Monipuolinen maasto ja kasvis-to.”

Lähde 3: ”Östholmshällen (nro 110, paikallisesti arvokas alue): Luostarisen (2002) selvityksen mukaan Östholmshällen (liite 10) on pieni luoto, joka muodostuu korkeasta kalliosta ja kivikkoisesta sekä heinikkoisesta etelärannasta.” ” Kala- ja lapintiiroja oli vuonna 2002 noin 35 paria. Vuonna 2003 luodolla pesi selkälokki (VU).”


18


Erityislajit: Selkälokki (Larus fuscus, VU)





Lähde 4: Matti Luostarinen (2002). Sipoon saariston lintuluodot. (käsikirjoitus). Sipoon kunta. – Viitattu Läh-teessä 3. 11. Östholmen

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Östholmen on retkeilykäytössä oleva saari, jolla ei ole asuinrakennuksia. MALU -alueeseen kuuluu Östholmenista kangas- ja kalliometsää, avokalliota, vähän rantalehtoa sekä hieman rantaniittyä ja kallioke-toa.

(2) Östholmenin pohjoispäässä on pienialaisesti matalakasvuista rantaniittyä ja kallioketoa. Kalliokedolla ovat runsaita mm. keto-orvokki (Viola tricolor), isomaksaruoho (Sedum telephium) ja ruoholaukka (Allium schoenoprasum). (2) Saaren pohjoisosan metsät ovat enimmäkseen mäntyvaltaista kuivaa–tuoretta kangas-metsää, jossa kasvaa runsaasti iäkkäitä–vanhoja mäntyjä. Metsässä on kohtalaisesti lahoa pystypuuta, lähin-nä keloja, mutta maapuut on korjattu enimmäkseen pois.

Lähde 2: ”Östholmenin pohjoiskärjessä sijaitsee saaren edustavin ja kivettömin rantaniitty (liite 10). Alue on matalien kallioiden ja niiden välissä olevien matalakasvuisten niittyjen vallitsemaa. Niittyjen lajisto on melko tavanomaista: suolavihvilä, meriasteri, rönsyrölli, piharatamo ja merisaunio muodostavat rantaviivan kasvillisuuden, ylempänä lajis-toon kuuluu mm. suolasolmukki, merivirmajuuri ja mesiangervo. Kallioilla on runsaasti isomaksaruohoa.” ”Paikoin runsaina kasvavat isomaksaruoho, lehtoarho ja haisukurjenpolvi, seuranaan mm. ahomansikka, keto-orvokki, keltamak-saruoho, rohtotädyke, kalliokielo, hopeahanhikki, pensaikkotatar, haurasloikko ja karvakiviyrtti.” ”Muutoin rantaniitty-jen kasvillisuus on tavanomaista, lukuun ottamatta kaakkoisrannalla esiintyvää harvinaista rantaputkea, jota löytyi noin kymmenen kukkivaa versoa ja lukuisia taimia hajallaan kivenkoloissa pitkin rantaa. Itärannalla on jonkin verran vähäkivistä matalakasvuista suolavihvilä–rönsyröllivaltaista niittyä ja metsän reunassa vanha rantavalli, itärannan pohjoisosassa on erikoinen kallio. Koillisrannalla on kallioiden välissä pari pientä hiekkarantaa, joilla kasvaa mm. ranta-


19

vehnää. Luoteisrannalla on pieni lähes kasviton uimaranta, jonka länsipuolella kallioiden välissä on pieni niitty, jonka keskellä kasvaa harvinaista rantahirvenjuurta. Niityn muu lajisto on rannan puolella mm. suolavihvilää ja ylempänä mm. mesiangervoa, rannassa on pieni ruovikko. Ympäröivillä kallioilla kasvaa mm. isoja keltamaksaruohoa. Länsiran-ta on kivikkoista, rakkolevävalleilla kasvaa mm. suolamaltsaa, paikoin on pieniä kuluneita niittyjä ja kalliota. Rantahir-venjuurta kasvaa paikoin, samoin särmäputkea. Länsirannan lajisto on muutenkin korkeakasvuista: meriputki, ruoko-helpi, ruokopuntarpää, mesiangervo ym. ovat runsaimmat lajit järviruo’on ohella. Eteläranta on kivikkoista, rantavii-valla osin veden alla kasvaa lähinnä suolavihvilää ja rönsyrölliä, ylempänä on mm. merirannikkia, peltovalvattia ja ruokohelpiä, kivisemmillä paikoilla on mm. meriputkea.”

”Östholmenin metsät ovat enimmäkseen tuoreita ja kuivahkoja kankaita, länsiosassa on pienialaisesti lehtomaista kan-gasmetsää. Puustossa on runsaasti järeitä mäntyjä, jotka ovat huomattavan komeita ja kilpikaarnaisia saaren luoteis- ja osin länsiosassa. Mäntymetsä vallitsee saaren luoteisosaa, muualla sekapuuna on melko runsaasti nuorta–varttunutta kuusta.” ”Joissakin männyissä asustaa saaristometsille luonteenomainen, talousmetsissä harvinainen männynkääpä; erään järeän kuusikelon kantoa lahotti Etelä-Suomessa harvalukuinen pohjankääpä. Saaren luoteispäässä, uimarannan vieressä on pieni tervaleppälehto.” ”Saaren lounaispäässä on muutamia pieniä, kapeita soistumia, joiden laiteilla kasvaa hieman tervaleppää ja koivua; muutamat lepät ovat varsin kookkaitakin.”

”Östholmenin keskiosan kallioalue (nro 87, paikallisesti arvokas alue): Luonnoltaan arvokkaaksi kohteeksi on rajattu osa Östholmenin keskiosan kallioalueesta (liite 10). Rajaukseen kuuluu myös huipun pohjoispuolinen pienialainen pirun-pelto. Saaren kallioperä on selvästi tavanomaista ravinteikkaampaa ja luo edellytykset monipuolisen kalliokasvillisuu-den esiintymiselle.” ”Puusto on pääasiassa iäkästä, melko pienikokoista mäntyä, joka on monin paikoin harvahkoa. Pensaita on niukahkosti, lähinnä katajaa ja hieman taikinanmarjaa. Kallion lakiosassa kasvaa joitakin harvinaisia kallio-tuhkapensaita. Lisäksi yksi erillinen tuhkapensas kasvaa alueen itäosassa. Rajatun alueen eteläistä osaa luonnehtii po-ronjäkälien ja sammalten runsaus. Tavanomaista putkilokasvistoa edustavat kanerva, ahosuolaheinä ja metsälauha. Seuralaislajistona kasvavat laikuittain mm. ahomansikka, keto-orvokki, isomaksaruoho, mäkikuisma, haisukurjenpolvi, rohto- ja rantatädyke, huopakeltano, kalliokielo, nuokkuhelmikkä ja hietakastikka. Pienialaisesti tavataan myös hopea-hanhikkia, lehtoarhoa, pensaikkotatarta, keltamaitetta ja ukontulikukkaa. Kallionrakojen saniaisiin kuuluvat tavallisen kallioimarteen ohella vaateliaat tumma- ja liuskaraunioinen, seuranaan myös karvakiviyrttiä ja haurasloikkoa. Raunioi-sia on yksittäisinä tuppaina tai pieninä ryhminä melko laajalla alueella, lakiosista etelä- ja kaakkoisrannan tuntumaan. Raunioislajit kasvavat muutamassa paikassa jopa samoissa kallionraoissa, mikä on varsin epätavallista.”

MALU -luontotyypit: Kalliot ja kivikot, rantakalliot ja -kivikot, kangasmetsät, lehdot, kalliometsät

Erityislajit: Kalliotuhkapensas (Cotoneaster scandinavicus)

Uhanalaiset luontotyypit: Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkarerannat (NT), keskiravinteiset merenrantakalliot (NT), keskiravinteiset avoimet laakeat kalliot (NT), keski-ikäiset mäntyvaltaiset kuivat kankaat (NT), vanhat mäntyvaltaiset kuivat kankaat (NT)


Lähde 2: Enviro Oy (2004). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys 2003. 12. Kalvholmenin itäinen luoto

Kunta: Sipoo




20




Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Östholmshällen ja Kalvholmen östra. Muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Paljon kalalokkeja ja tiiroja. Myös selkälokki pesii vuosittain. Kahlaajista löytyvät meriharakka, punajalkaviklo, karikukko ja rantasipi. Vesilinnuista hieman vaihdellen vuosittain tukkasotka, heinä-, lapasora, haapana yms.”

Lähde 2: ”KALVHOLMEN ÖSTRA”. Vuosina 2002–2005: ”Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto.” Vuosina ja 2006–2009: ”Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto.”


Lähde 3: ”Luostarisen (2002) selvityksen mukaan Kalvholmen östra (liite 10) on pieni, kivikkoinen ja matala saari, jonka keskustassa kasvaa puitakin. Puuttomat osat ovat korkeahkon heinikon vallassa. Saaren pesimälinnustossa on mm. kalalokki (noin 26 paria vuonna 2002), kalatiiroja (noin 7 paria vuonna 2003), kanadanhanhi, haahka, meriharak-ka, kivitasku ja vuonna 2003 selkälokki (VU).”

Erityislajit: Selkälokki (Larus fuscus, VU)


Lähde 1: Matti Luostarinen: Kirjalliset tiedonannot Jere Salmiselle. Tammikuu 2010.




13. Abborrholmen

Kunta: Sipoo






21


Kriteerit: 1

Kuvaus: ”Myös Aborrholmenin kalliopohja koostuu pääosallisesti ravinteikasta kivilajista, jonka ansiosta saaren kas-villisuus on tavallista monipuolisempaa ja rikkaampaa. Metsässä korkeita komeita mäntyjä, aluskasvillisuutena musti-kan (Vaccinium myrtillus) ohella puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea), juolukkaa (Vaccinium uliginosum) ja variksen-marjaa (Empetrum sp.). Lisäksi mm. vanamoa (Linnnea borealis), kieloa (Convallaria majalis) ja kalliokieloa (Poly-gonatum odoratum), metsämansikkaa (Fragaria vesca) ja kevätpiippoa (Luzula pilosa). Pohjoisessa on kallio jonka kas-villisuuteen kuluvat keto-orvokkia (Viola tricolor), keltamataraa (Galium verum), haisukurjenpolvea (Geranium rober-tianum), kalliokieloa (Polygonatum odoratum), silmäruohoa (Euphrasia sp.), ahomansikkaa (Fragaria vesca), lituruoho (Arabidopsis thaliana), hopeahanhikkia (Potentilla argentea) ja karvakiviyrttiä (Woodsia ilvensis). Pohjoisrannalla rantahirvenjuurta (Inula salicina). Saaren eteläpuolen rantaniityillä on monipuolista luontaista merenrantaniittykas-villisuutta, mm. siniheinä (Molinia coerulea) (vyöhykkeenä), suolasänkiö (Odontites litoralis), virmajuuri (Valeriana sp.), särmäputki (Selinum carvifolia), nyylähaarikko (Sagina nodosa), (ranta)piharatamo (Plantago maritima), merisuo-lake (Triglochin maritima), suolavihvilä (Juncus gerardi), ruokonata (Festuca arundinacea), keltamaite (Lotus cornicu-latus), rantavehnä (Leymus arenarius), rannikki (Glaux maritima), isorantasappi (Centaurium littorale), meriasteri (Aster trifolium), meriputki (Angelica arcangelica ssp. litoralis). Rantaniittysuikaleiden matalat ruohot ja heinät ovat lintujen laiduntamia (22.7.2007). Abborrholmenista löytyi 86 kasvilajia, joka on tosi suuri luku tämän kokoisella saa-rella. Saari on kasvillisuudeltaan arvokas: monipuolinen merenrantakasvillisuus, kalliokasvillisuus ja hieno pieni ”saa-rimetsä”.”



Uhanalaiset luontotyypit: Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkarerannat (NT), Merenrantanii-tyt (CR)


14. Alörarna

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: ”Kolme matalaa (varsinkin kaksi läntisintä), hyvin luonnontilaista pikkusaarta joita on joskus käytetty lai-dunsaarina. Kahdesta läntisimmistä saarista huomattava osa koostuu tulvaherkästä rantaniitystä. Paljon tervaleppää, runsaasti rantakasvillisuutta, mm. ruokonataa, järviruokoa, sinikaislaa ja merikaislaa. Lisäksi mm. rantakukkaa (Lyth-


22

rum salicaria), rantahirvenjuurea (Inula salicina), särmäputkea (Selinium carvifolia), puna-ailakkia (Silene dioica), virmajuurta (Valeriana sp.), luhtavuohennokkaa (Scutellaria galericulata), suomenlahdennurmikohokkia (Silene vulga-ris v. litoralis) merimaltsaa (Atriplex litoralis) ja isomaltsaa (A. prostrata). Länsipuolisista saarista löydettiin 55 ja 77 kasvilajia (23.8.2008). Saaret muodostavat arvokkaan luontokokonaisuuden ainakin saaristokasvillisuuden ja -biotoppien kannalta.”

MALU -luontotyypit: Rantaniityt, rantakalliot ja -kivikot, saaret ja luodot

Erityislajit: -

Uhanalaiset luontotyypit: Merenrantaniityt (CR), Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkareran-nat (NT)


15. Bärholmen

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus:

Lähde 1: (1) ”Bärholmen on pieni rakentamaton metsäpeitteinen saari, jolla kuusivaltaista varttuvaa mustikkatyypin metsää, runsaasti isoja kilpikaarnamäntyjä. Saaren sisäosissa paljon tuulen kaatamia kuusia.” ”Saaren rantoja ympä-röivät enimmäkseen varsin kivikkoiset rantaniityt, itäkärki on alavampaa. Länsikärjessä on hieman ruovikkoa rantave-dessä. Rantaniityllä ovat näkyvimpiä korkeakasvuiset lajit, kuten peltovalvatti, sarjakeltano ja meriputki. Kasvistollises-ti monipuolisin ja rehevin rantaniittyosuus etelärannalla on rajattu luonnoltaan arvokkaaksi kohteeksi. Pohjoisranta on karumpi ja vähäkasvisempi. (2) Rantakallioista laajin ja korkein sijaitsee saaren pohjoisrannalla. Karu kallio on pääasi-assa sammal- ja jäkäläpeitteinen, putkilokasvisto on vaatimatonta. Puustona on pienikokoista kalliomännikköä.”

(1) ”Tässä selvityksessä on rajattu luonnoltaan arvokkaaksi kohteeksi kasvistollisesti monipuolisin ja rehevin rantaniit-tyosuus etelärannalla. Niitty on alavampaa itäkärkeä lukuun ottamatta varsin kivikkoinen. Niityllä on poikkeuksellisen runsaasti melko harvinaista ja vaateliasta rantahirvenjuurta, jota kasvaa 1–3 metrin levyisinä kasvustoina lähes koko rannan matkalla. Seuralaislajistoon kuuluvat mm. peltovalvatti, sarjakeltano, meriputki, ruokohelpi, juolavehnä ja hietakastikka, paikoin myös nurmikohokkia ja rantatädykettä. Vaateliasta särmäputkea tavataan jonkin verran. Vesira-jan tuntumassa on kapealti merirannikin, suolavihvilän, merisuolakkeen, meriluikan ja rönsyröllin vallitsemaa matala-kasvuista rantaniittyä. Rannan lähellä kasvaa myös ruokopuntarpäätä, piharatamoa ja keltamaitetta, suomensänkiötä on runsaasti varsinkin itäkärjessä.”


23

Lähde 2: ”Myös Bärholmenin kallioperä näyttää koostuvan ainakin osittain jostakin ravinteikkaammasta kivilajista. Saari on omistajien toimesta pitkään pidetty luonnonmukaisessa kunnossa. Metsä on havumetsää, jossa on vanhoja mäntyjä ja melko paljon kaatunutta puuta (enimmäkseen kuusia), kenttäkerroksen valtalajeina on mustikkaa (Vaccini-um myrtillys) ja puolukka (Vaccinium vitis-idaea), lisäksi metsätähteä (Trientalis europaea), kangasmaitikkaa (Melam-pyrum pratense), variksenmarjaa (Empetrum sp.), sammalikossa paljon vanamoa (Linnea borealis). Kapeilla, luonnolli-silla rantaniityillä, varsinkin saaren itä- ja eteläosassa, huomattavan laajoja rantahirvenjuuren (Inula salicina) ja sär-mäputken (Selinum carvifolia) esiintymiä. Koillisrannalla merikaislaa (Bulboschoenus maritimus) ja sinikaislaa (Schoenoplectus tabernaemontani). Vesirajan rantaniittykasvilisuus vesilintujen laduntama (elokuu 2009).”

MALU -luontotyypit: Rantakalliot ja -kivikot, kangasmetsät, kalliometsät


Uhanalaiset luontotyypit: Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkarerannat (NT)



16. Torrvedshällarna

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Torrvedshällen + pohjoispuoliset pari pikkuluotoa. Ehkä Sipoon paras rauhoittamaton lintusaari. Lajiston perusrungon muodostavat kalalokit, sekä kala- ja lapintiirat. Myös selkälokki pesii vuosittain. Lähes vuosittain pesivät kaikki alueella esiintyvät vesilinnut ja kahlaajat ja hanhet (ei merihanhi). Räyskät yrittäneet pesintää joskus. Retkeily-paine on liian kova. Maasto on hauska. Luoto koostuu kolmesta erillisestä kalliosta. Kallioiden väleissä on laajoja niitty-alueita. Pitäisi ehdottomasti saada rauhoituksen piiriin. Minkkituhoja joskus.”

Lähde 2: ”TORRVÄDSHÄLLEN 2 ISO”. Vuosina 2002–2009: ”Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto.”

Lähde 3: ”Torrvedshällarna (nrolla 37, maakunnallisesti arvokas alue).” ”Luostarisen (2002) selvityksen mukaan Torr-vedshällarna on kahdesta korkeasta kalliosta muodostunut luoto, jonka eteläisellä rannalla on somerikkoa ja heinikkoa. Saari on linnustollisesti yksi arvokkaimmista Sipoon saariston merellistä ja isohkoista luodoista. Pesimälajistossa on


24

mm. kala- ja lapintiira, selkälokki (VU=vaarantuneet), kyhmyjoutsen, kanadan- ja valkoposkihanhi, tukkasotka, haahka, meriharakka, karikukko ja kivitasku.”

Lähde 4: ”Torvedshällen: Matalahkoja, loivasti nousevia silokallioisia, toisiinsa yhteydessä olevia luotoja, joiden välillä kivikkoa, jossa runsaasti kasveja. Muutamia pihlaja- ja leppäpensaita. Lintujen suosima saari. ”


Erityislajit: Selkälokki (Larus fuscus, VU), kivitasku (Oenathe oenanthe, NT)





Lähde 4: Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto (1988). Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988. Porvoo.


Huomautus: Torrvedshällarna on Itä-Uudenmaan seutukaavan SL-alue. Torrvädshällarna koostuu kolmesta kalliosta, ei kahdesta, kuten Lähteessä 3 esitetään.

17. Linholmsören

Kunta: Sipoo, Porvoo






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Pieni, heinikkoinen ja matala luoto. Tiirakolonia on huomattava, joinakin vuosina 70-80 paria. kalalokkejakin on useita kymmeniä pareja. Seassa paljon tukkasotkia ja muita vesilintuja. Kahlaajista löytyvät punajalkaviklo ja kari-kukko. Erittäin hyvä pienkohde.”

Lähde 2: ”LIMHOLMSÖREN.” Vuosina 2003–2004 ja 2008–2009: ”Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Moni-


25

puolinen maasto ja kasvisto. ”Vuosina 2002, 2005–2007: ”Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin esiintymä. Moni-puolinen maasto ja kasvisto.”

Lähde 3: ”Luostarisen (2002) selvityksen mukaan Linholmsören on pieni ja matala, heinikkoinen kivikkokari, jonka tiirayhdyskunta on Sipoon merialueen toiseksi suurin (noin 41 paria vuonna 2003).”







Lähde 4: Matti Luostarinen (2003). Yhteenveto linnustoselvityksestä Espoon, Helsingin ja Sipoon merialueil-la kesällä 2003. – Viitattu Lähteessä 3.

Huomautus: Linholmsören on merkitty Itä-Uudenmaan seutukaavassa SL -alueeksi. Lähteessä 2 saari on nimetty virheellisesti Limholmsöreniksi. 18. Granö

Kunta: Sipoo

Karttalehti: 2034 09, 2043 07

MALU -maastokäynti: Lokakuu 2009

MALU -kartoittaja: Jyri Mikkola

Yhteenveto: 13.–15.1.2010

Kirjaaja: Jyri Mikkola

Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Granön saari muodostaa laajan, erityisesti metsiltään valtakunnallisesti arvokkaan kokonaisuuden, johon liittyy myös huomattava määrä rakentamiselta säästyneitä merenrantoja. Noin kolmasosa saaren pin-ta-alasta muodostuu luonnontilaisista, luonnontilaisen kaltaisista tai muuten biologisesti erityisen arvokkais-ta elinympäristöistä käsittäen iäkkäitä, runsaslahopuustoisia kangasmetsiä, lehtoja, metsä- ja avoluhtia, ki-vennäismaan tulvametsää, reheviä korpia, rämeitä ja puustoltaan poikkeuksellisen vanhoja kalliometsiä. Nämä alueet on kuvattu erikseen osa-alueina A–X. Noin viidesosa saaresta on rakennettuja tontteja ja pelto-alueita. Loppuosa saaresta koostuu muutamasta pienehköstä avohakkuualasta, saaren keski- ja itäosan tai-mikoista, länsiosan nuorista ja varttuneista, pääosin melko pitkään metsätaloustoimien ulkopuolella olleista mänty- ja kuusivaltaisista talousmetsistä, keski- ja itäosan pääosin varttuneista, kuusivaltaisista, niin ikään melko pitkään metsätaloustoimien ulkopuolella olleista talousmetsistä, sekä saaren eteläosan iäkkäistä talo-usmetsistä. Kasvupaikkatyypiltään valtaosa näistä edustaa tuoretta kangasta. Rakentamattomat rannat ovat


26

Sipoon – Porvoon saaristossa suurharvinaisuus, ja Granössä tällaisia on paljon. Granön valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen säilyttämisessä oleellisinta on turvata jatkossakin rantojen rakentamattomuus, sekä nykyisten luonnon arvokohteiden säilyminen koskemattomana.

A. (1) Granön lounaisrannalla sijaitsee kapea merenrantaniitty ja mäntyvaltaista, varttunutta hiekkamaan meritulvavaikutteista metsää, jossa sekapuuna koivua. Runsaasti mänty- ja koivulahopuuta; METSO-luokka I. Tulvavaikutuksen vuoksi heinävaltainen kasvillisuus. B. (1) Rantaniitty jatkuu pohjoiseen päin kapeana vyöhykkeenä. Rannasta poispäin mentäessä valtaosin iäkästä, luonnontilaisen kaltaista kuusivaltaista seka-metsää (METSO-luokka I), jossa järeän lahopuun määrä nousee parhaimmillaan useisiin kymmeniin kuu-tiometreihin hehtaarilla. Kasvupaikkatyyppi vaihtelee tuoreesta kankaasta lehtomaisen kankaan kautta lehtoon. Rannan läheisyydessä kasvaa suuria tervaleppiä. Itäisessä haarakkeessa on myös pieni luonnonti-lainen puolukkakorpi, saniaiskorpea sekä luonnontilainen, vanhapuustoinen kalliometsä. C. (2) Haarakkeen kaakkoispuolella on erillinen pieni luonnontilainen sararäme. D. (2) Osa-alueen B. eteläosan itään osoittavan nipukan lähellä on erillinen laikku luonnontilaista, vanhapuustoista kalliometsää.

E. (2) Saaren luoteisrannalla, Svartvikenin ja Svartholmenin niemen ympäristössä on paikoin ruokoluhtaa, Svartholmenin eteläpuolella myös hiukan tervaleppäluhtaa. (1) Svartholmen on kuusivaltaista (koivua seka-puuna) tuoretta lehtoa, jossa on lahopuuta kymmeniä kuutioita/ha (METSO-luokka I). Svartvikenin etelä-rannalla on poikkeuksellisen suurien (järeys, pituus) tervaleppien hallitsemaa saniaislehtoa (METSO-luokka I). Tämän länsipuolella lehto jatkuu runsaslahopuustoisena saniaislehtona, jonka elävän puuston muodosta-vat iäkkäät kuuset, koivut ja tervalepät (METSO I); (2) itäpuolella puolestaan entiselle niitylle syntyneenä, puustoltaan nuorempana tervaleppävaltaisena saniaislehtona johon on syntynyt runsaasti nuorta vaahteraa (METSO-luokka II). (1) Kohteen lounaisosassa Klåbäckenin ympärillä on puustoltaan (kuusi, koivu, terva-leppä) iäkästä, erittäin runsaslahopuustoista saniaislehtoa/lehtokorpimuuttumaa (METSO I). Kohteen kaakkoisosan pohjoisluoteeseen viettävällä rinteellä on iäkästä, kuusivaltaista lehtomaisen kankaan seka-metsää, jossa on lahopuuta kymmeniä kuutioita/ha (METSO I). Maastohavainto palokärjestä.

F.–G. (1-2) Klåbäckenistä lounaaseen on kaksi erillistä laikkua luonnontilaista, vanhapuustoista kalliometsää. F. (1) Granön korkeimman kohdan muodostavalla Stickträsbergenillä on yli 300-vuotiaita kilpikaarnamänty-jä ja keloja, myös kaksi muinaisrantaa.

H. (1) Träskvikenin pohjoisrannalla on lahopuustoista, kuusi-koivuvaltaista tuoretta lehtoa METSO-luokka I-II), joka lännempänä vaihtuu lehtokorveksi. Lehtokorpi jatkuu pohjoisesta laskevaan notkoon isoalvejuuri-valtaisena saniaiskorpena, jonka puusto koostuu haavasta, tervalepästä, koivusta ja kuusesta. Notkon ylärin-teet ovat luonnontilaisten ruohoja mustikkakangaskorpien sekä runsaslahopuustoisen tuoreen kankaan kangasmetsän mosaiikkia. I. (1) Itäpuolella on erillinen laikku luonnontilaista vanhapuustoista kalliometsää. J. (1) Träskvikenin pohjukassa tervaleppävaltaista saniaislehtoa/lehtokorpea, siitä länteen luonnontilaisen kaltaista mäntyvaltaista sekametsää (METSO-luokka I); suuria vanhoja mäntyjä. Mäessä vanha, nyttemmin erirakenteistunut mäntyvaltainen siemenpuualue, jossa runsaasti järeää mantymaapuuta (METSO-luokka I). Lahden eteläpuolella kasvaa kuusivaltaista, luonnontilaisen kaltaista sekametsää (METSO-luokka II). K. (2) Träskvikenin itäpuolella on laajalti lehdoksi muuttuvaa entistä niittyä, jonka luonnontilaisin osa muodostaa erillisen laikun osaksi MALU -aluetta (METSO-luokka II). Paikalla kasvaa keskijäreää haapaa.

L. (1) Kaakkoisrannalla on lyhyt pätkä iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, kuusi-mäntyvaltaista sekametsää (METSO-luokka I). M. (1) Tämän pohjoispuolella, mökkitontin takana on pieni laikku luonnontilaista, van-hapuustoista kalliometsää. N. (2) Mökkitontista itään päin rannalla on kosteaa rantalehtoa, tervaleppiä. O. (1) Rantaa pitkin koilliseen mentäessä on rannalta saaren sisäosiin päin jatkuva kaistale lehtokorpea. P. (2) Strömsuddin lounaispuolella on ruokoluhtaa ja pieni luoto. (1) Osa-alueen pohjoisosa on luonnontilaista, ruohoista–keskirehevää, sekapuustoista korpea, loput luonnontilaisen kaltaista, iäkästä, kuusivaltaista leh-


27

tomaisen ja tuoreen kankaan sekametsää (METSO I-II), jossa paikoin runsaasti lahopuuta. Q. (2) Strömsud-din koillispuolella on pieni luoto.

R. (2) Saaren itärannalla, luodon kohdalta pohjoiseen on ruokoluhtaa, (1) sen länsipuolella erilaisia tervalep-päluhtia (METSO I) – mukaan lukien pienialaisesti luonnonsuojelulain mukaista tervaleppäkorpea. Rannalta länteen päin mentäessä luonnontilaisen kaltaista, kuusivaltaista lehtoa/lehtomaista kangasta (METSO-luokka I-II). (1) Kaskisuddenin mäellä iäkästä, koivuvaltaista sekametsää jossa runsaasti lahopuuta (METSO I), tämän itäpuolella rannassa erittäin runsaslahopuustoista lehtipuuvaltaista lehtoa (METSO I), länsipuolella myös lehtipuuvaltaista tuoretta/kosteaa lehtoa (METSO I-II). S. (1) Kaskisuddenin pohjoispuolella on laaja, allikkoinen tervaleppäluhta-alue (METSO I), jonka itäreunalla on (2) ruokoluhtaa. (2) Pohjoispuolella sijait-see lehdoksi muuttumassa olevaa entistä niittyä. (1) Börstängin ympäristössä on erilaisia tuoreita ja kosteita, puustoltaan varttuneita lehtoja (METSO I). Puustona on koivua, haapaa ja tervaleppää. (1) Granöklobbenin suuntaan mentäessä on kosteaa–tuoretta, runsaslahopuustoista, lehtipuuvaltaista (lepät, tuomi, raita, koivu) lehtoa (METSO I). Kasvistoa: punaherukka, vadelma, mesiangervo, hiirenporras, nokkonen, puna-ailakki, punakoiso, rantayrtti, myrkkykeiso. Lahottajasienistä todettiin etelänsärmäkääpä. T. (1) Granöklobbenin eteläosassa on runsaslahopuustoista, kuusivaltaista, iäkästä lehtomaisen kankaan metsää (METSO-luokka I), pohjoisosassa luonnontilaisen kaltaista avokallioiden ja vanhapuustoisten kalliometsien mosaiikkia (METSO I – II).

U. (2) Saaren pohjoisosan peltojen eteläpuolella on vanhaan turpeenottohautaan syntynyt luonnontilaisen kaltainen keskirehevä korpi/neva. V. (1) Sen eteläpuolella on laikku iäkästä, itäosastaan luonnontilaisen kaltaista, länsiosastaan puolestaan runsaslahopuustoista, kuusivaltaista tuoreen kankaan sekametsää (MET-SO-luokka I). W. (1) Granon keskiosassa on luonnontilaisia kalliometsiä, joissa on huomattavan vanhoja (n. 350 v.) kilpikaarnamäntyjä (METSO-luokka I). Niiden yhteydessä on keskiosassa erittäin vanhapuustoinen, luonnontilainen kangasräme (METSO I). X. (1) Tästä etelään sijaitsee erillinen laikku lahopuustoista, lähinnä tuoretta kangasta ja edustavaa, osittain soistunutta, kuusivaltaista, iäkästä sekametsää (METSO-luokka I – II). Puustossa on tervaleppää, kuusta, koivua, muussa lajistossa mm. hiirenporras ja kotkansiipi.

Lähde 3: ”Granön luoteiskulmassa sijaitseva Båtnäsudden on varttunutta mustikkatyypin sekametsää, jossa on useita isoja mäntyjä. Ranta on osin hiekkaista, osin kivikkoa. Båtnäsudenin ja Svartholmenin välillä rantametsässä on paljon tervaleppää, osin mesiangervovaltaista tervaleppälehtoa. Rannassa on paikoin laaja ruovikkovyöhyke. Ruovikko erottaa myös Svartholmenin käenkaali-oravanmarjatyypin kuusikkoa/sekametsää kasvavan kärkiosan muusta saaresta. Svart-holmenin rannat ovat lähinnä kivikkoa.” ”Träskvikenin perukassa on hieman tervaleppää, muuten lahden rantametsä on lehtipuuvaltaista sekametsää. Lahden rantoja kiertää kapeahko ruovikkovyöhyke, joka on leveimmillään perukassa. Paikoin ruovikon ja rantametsän välissä on kapealti rantaniittyä. Granön länsiranta on matalaa, maaperä on monin paikoin hiekkaa, joten metsätkin ovat melko karuja puolukkatyypin männiköitä. Länsirannalla on myös merkkejä van-hasta soranotosta. Rannassa on vaihtelevan levyinen ruovikkovyöhyke, jonka sisäpuolella on kuivaa hietikkoista niittyä, jolla mm. nurmikohokkia, ylempänä on mm. kanervaa ja variksenmarjaa. Paikoin rantametsä on kalliomännikköä. Pohjoisempana rantametsät ovat rehevämpiä ja kuusivaltaisia, paikoin on paljon tervaleppää. Rannassa on vaihtelevan levyinen ruovikko ja sen ja metsän välissä on paikoin mesiangervovyöhyke. Saaren linnustosta mainittakoon pohjois-rannalla tavattu palokärki ja saaren länsiosassa pesivä mehiläishaukka (Solonen suull.).”

”Kaskisuddenin pohjoispuolella olevan ruovikkoisen lahden perukassa on rehevähköä tervaleppälehtoa. Itse Kaskisudden on kuusivaltaista mustikkatyypin sekametsää, rannat ovat lähinnä kivikkoisia, paikoin on kivikkoista matalakasvuista rantaniittyä. Kaskisuddenin eteläpuolinen metsä on lähinnä nuorta kuusikkoa ja harvennettua koivuvaltaista sekamet-sää. Rannat ovat ruovikkoisia Strömsuddiin saakka. Strömsuddin lounaispuolella on kuusikkoista mustikkakorpea. Rannassa on ruovikkovyöhykkeen ja metsän välissä osin matalakasvuista kuivahkoa rantaniittyä. Ruovikon ulkopuolel-la on pieni lähinnä puolukkatyypin sekametsää kasvava saari. Länteen mentäessä on ensin mustikkatyypin sekametsää ja sitten harvennettua nuorta männikköä ja mäntytaimikkoa, joka paikoin ulottuu rantaan asti. Lännempänä rannassa on mustikkatyypin kuusi-/mäntymetsää.”


28

Lähde 4: ”Luoto Granön itärannalla. Saariston osayleiskaavassa Granön itärannalla, Strömsuddin pohjoispuolella oleva luoto on merkitty SU-1 merkinnällä.”

MALU -luontotyypit: Merenrantaniityt, kivennäismaan tulvametsät, kangasmetsät, lehdot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, korvet, rämeet, nevat, luhdat, kalliot ja kivikot, saaret ja luodot

Uhanalaiset luontotyypit: Merenrantaniityt (CR), vanhat sekapuustoiset tuoreet kankaat (NT), vanhat kuusi-valtaiset lehtomaiset kankaat (NT), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), saniaiskorvet (EN), puolukkakorvet (VU)

Erityislajit: Ei selvitetty


Lähde 2: Ilmakuvat


Lähde 4: FCG Planeko Oy (2008): Saariston ja rannikon osayleiskaava. Luontoarvot, yhteenveto. Sipoon kun-ta.

Huomautus: Saaren länsiranta sekä Svartvikenin ja Svartholmenin ympäristö sekä Strömsuddin ja Kas-kisuddenin välinen osa-alue ovat valtakunnallisesti arvokasta aluetta. Lähellä länsirantaa on paljon aaltojen tuomaa roskaa. Eteläosassa on vanhoja, metsittyneitä hiekkakuoppia. Lahden eteläpuolella ja Granöklob-benissa karttarajaus ulottuu mökkitonteille.

19. Majvik

Kunta: Sipoo

Karttalehti: 2043 07, 2043 10

MALU -kartoitus: Loka–marraskuu 2009


Yhteenveto: 25.–28.1. 2010


Kriteerit: 1–2

Kuvaus: Majvikin alueella on niin runsaasti luonnontilaisia, luonnontilaisen kaltaisia tai muuten biologisesti erityisen arvokkaita metsiä, että ne muodostavat yhdessä valtakunnallisestikin arvokkaan kokonaisuuden. Näiden ulkopuolelle jäävät metsät ovat olleet enemmän tai vähemmän aktiivisessa talouskäytössä, metsän iän vaihdellessa nuoresta kasvatusmetsästä iäkkääseen metsään. Huomattava osa talouskäytössäkin olleista metsistä on pohjaltaan lehtoa ja lehtomaista kangasta, lopun edustaessa lähinnä tuoretta kangasta ja yksittäi-siä kalliokumpareita. Majvikin alueella on myös niittyjä, joiden laidunnus on päättynyt muutamia vuosia sitten. Eri osa-alueet (A.–O.) on kuvattu erikseen.


29

A. (2) Storörsbottnetin länsirannalla, Porvoontiehen asti on laajahko ruokoluhta, (1) pohjoisreunassa kapea vyö tervaleppävaltaista kosteaa lehtoa. B. (1) Tästä itään on tien eteläpuolella puustoltaan iäkäs kuusivaltai-nen (sekapuuna koivua ja mäntyä) lehtorinne. Yläosa kuivaa lehtoa, keskiosassa tuoretta lehtoa. Ranta-vyöhyke ja puron ympäristö on tulvavaikutteista, runsaslahopuustoista kosteaa lehtoa ja lehtokorpea. Terva-leppävaltaisessa puustossa sekapuuna harmaaleppää ja tuomea (METSO-luokka I). (2) Merenpuoleisessa reunassa pienialaisesti tervaleppäluhtaa, tästä merelle päin ruokoluhtaa. Pintapuolisessa selvityksessä todet-tiin näsiä, ranta-alpi, mesiangervo, suoputki, punakoiso, korpiorvokki, rönsyleinikki, hiirenporras, korpi-kaisla, kurjenmiekka. Runsaasti tikkojen syönnöksiä lahopuilla.

C. (1) Fallbäckenin varressa Porvoontien eteläpuolella esiintyy tuoreen lehdon ja lehtomaisen kankaan mosa-iikkia; puustossa iäkästä ja järeää kuusta, koivua ja haapaa (METSO-luokka I-II). Kasvistossa mm. tai-kinamarja, koiranheisi ja kullero. Itäpuolella runsaslahopuustoista tuoreen kankaan iäkästä sekametsää (kuusi, mänty, koivu) (METSO-luokka I) sekä etelämpänä pienialaisesti keskirehevää korpea. Ylärinteessä kallion reunassa järeä metsälehmus. Merenlahden rannan asutuksesta itään ja koilliseen tavataan luonnonti-laisen kaltaista, varttunutta lehtomaisen kankaan sekametsää, jossa on runsaasti lahopuuta (METSO I). Tästä pohjoiseen ja itään on kallioista, erirakenteista tuoreen kankaan metsää, jossa runsaasti lahopuuta (METSO I) sekä järeäpuustoista, kuusivaltaista (sekapuuna koivua ja haapaa) lehtomaista kangasta ja tuoretta lehtoa, jossa edelleen paljon lahopuuta (METSO 1).

D. (1) Osa-alueen B eteläosan itäpuolella, kalliokumpareen pohjoispuolella kasvaa iäkäspuustoista, kuusival-taista tuoretta lehtoa (METSO II), länsiosassa myös lehtokorpea (METSO I).

E. (1) Majvikintien itäpuolella, pellon takana on laikku luonnontilaisen kaltaista kalliometsää.

F. (1) Etelään päin mentäessä on Majvikintien itäpuolella, sivutien eteläpuolella kosteaa lehtoa (METSO-luokka I), jossa lehtipuuvaltainen sekapuusto.

G. (1) Kosteaa saniaislehtoa (METSO I). Puustossa tervaleppää, raitaa, tuomea; alikasvoksessa pähkinäpen-sasta ja vaahteraa.

H. (1) Pohjoisnurkassa ryhmä suuria saarnia, niiden eteläpuolella laikku meren rantaan rajoittuvaa, terva-leppävaltaista lehtokorpea. (2) Muutoin rantaan rajoittuva alue on pääosin äskettäin laidunkäytöstä jäänyttä niittyä, joka itään päin mentäessä vaihtuu kalliokumpareen pohjoispuolella metsälaitumeksi. (1) Kumpareen länteen avautuvan jyrkänteen alla metsälaidun vaihtuu jalopuuvaltaiseksi (vaahteraa) ja lahopuustoiseksi. Laitumien eteläpuolella jalopuita (muutama vaahtera ja tammi, loput metsälehmusta) kasvaa runsaasti se-kapuuna kuusivaltaisessa sekametsässä. Osa metsälehmuksista on erittäin kookkaita ja järeitä. Lehmusalue jatkuu jotakuinkin yhtenäisenä kohteen eteläosan suuren kalliomäen itärinteelle asti; maapohja vaihtelee lehdosta tuoreeseen kankaaseen; niemenkärjen mökkien itäpuolisen notkon lehdossa kasvaa lehmusten li-säksi myös poikkeuksellisen kookkaita raitoja. Kaikkiaan jalopuualueella on arviolta noin 100 kpl rinnan-korkeusläpimitaltaan yli seitsemänsenttistä jalopuuta – kyseessä on luonnonsuojelulain mukainen jalopuu-metsä. Kohteen eteläosan korkea, jyrkästi mereen putoava kalliomäki kasvaa vanhaa, erittäin runsaslaho-puustoista (kelot, maapuut) kalliomännikköä (METSO I), jonka reunoilla kalliokasvillisuus on varsin rehe-vää. Kalliolla mm. isomaksaruohoa ja haisukurjenpolvea.

I. (1) Erittäin jyrkkäpiirteisten kalliomäkien luonnontilaisia, vanhoja, mäntyvaltaisia kalliometsiä (METSO-luokka I) sekä iäkkäitä, erirakenteisia, luonnontilaisen kaltaisia, lahopuustoisia tuoreen ja lehtomaisen kan-kaan mäntyvaltaisia (sekapuuna koivua, haapaa ja erittäin järeää kuusta) lehtomaisen ja tuoreen kankaan metsiä (METSO I). Eteläosassa jonkin verran jalopuita.

J. (1) Puronvarren lehtipuuvaltaista tuoretta ja kosteaa lehtoa (METSO I). K. (1) Eteläosassa merenrannan runsaslahopuustoista, kosteaa ja tuoretta lehtoa (METSO I); iäkkäässä puustossa koivua, kuusta, tervaleppää


30

ja mäntyä. Tämän pohjoispuolella metsä muuttuu iäkkääksi, valtaosin luonnontilaisen kaltaiseksi lehtomai-sen kankaan sekametsäksi, jonka luoteisosaa on kauan sitten harvennettu. Tien pohjoispuolella peltoon ra-joittuva alue on puustoltaan iäkästä, kuusivaltaista (sekapuuna koivua, järeää haapaa) lehtoa, jossa lahopuu-ta on kymmeniä kuutioita/ha (METSO-luokka I). Lehto jatkuu samankaltaisena luoteeseen puron luonnonti-laisen koskijakson ympärillä; ylemmän pellon kaakkoisreunassa se muuttuu puustoltaan nuoreksi ja lehti-puuvaltaiseksi; lehtopensaita (enimmäkseen taikinamarjaa) on runsaasti (METSO II). Kohteen eteläosassa mökkitonttien pohjoispuolinen alue koostuu luonnontilaisen kaltaisista, vanhapuustoisista kalliometsäalu-eista sekä niiden väliin jäävistä notkoista, joissa on sekä iäkästä, järeää kuusi-koivuvaltaista (sekapuuna järe-ää mäntyä ja haapaa) lahopuustoista sekametsää (METSO I) että luonnontilaisia kangas- ja mustikkakorpia (sekapuuna myös tervaleppää). Kohteen pohjoisosassa sähkölinjan länsi- ja eteläpuolinen alue on varttunut-ta, erittäin runsaslahopuustoista kuusi-koivuvaltaista (sekapuuna mäntyä ja haapaa) metsää (METSO I); pohjoiskärjessä on metsälehmusryhmä jossa on 21 kpl rinnankorkeushalkaisijaltaan yli seitsemänsenttistä runkoa, eli kyseessä on luonnonsuojelulain mukainen jalopuumetsä. Sähkölinjan itä-pohjoispuolella on män-tyvaltaista, luonnontilaista kalliometsää (jopa 350 v. vanhoja mäntyjä). Katrimossenin etelä- ja pohjoispuolel-la on vanhaa, mäntyvaltaista, osin kallioista metsää (METSO-luokka I-II).

L. (2) Katrimossen on valtaosin lyhytkortista ja rahkaista nevaa, eteläreunassa on kangasrämettä ja puoluk-kakorpea, ja länsiosissa on niukempipuustoisia rämeitä. Suon pituussuuntaan on aikanaan kaivettu suon läpi keskeltä kulkeva oja, joka on muuttanut suon itäpään varputurvekankaaksi. Itäpäätä lukuun ottamatta oja on nykyisin lähes umpeenkasvanut, eikä sillä ole enää merkittävää vaikutusta suon vesitalouden säily-miselle luontaisen kaltaisena.

M. (2) Katrimossenista itään, tien toisella puolella on suo, jonka länsiosassa luonnontilaista isovarpurämettä; valtaosa suosta luonnontilaista lyhytkortista nevaa.

N. (2) Erittäin jyrkkäpiirteinen, lähes avoin kalliomäki, jonka itärinteellä suuri jyrkänne.

O. (1) Vaihtelevaa, luonnontilaisen kaltaista kalliometsää (METSO-luokka I-II), eteläreunassa suuri jyrkänne, koillisosassa runsaslahopuustoista sekametsää (METSO I).

P. (1) Runsaslahopuustoista, iäkästä, kuusivaltaista (sekapuuna koivua ja mäntyä) tuoreen- ja lehtomaisen kankaan metsää (METSO-luokka I), luonnontilaisen kaltaista kalliometsää.

Q. (1) Itäosassa vanhapuustoista, luonnontilaisen kaltaista kalliometsää, koilliseen aukeava jyrkänne; keski-osassa iäkästä, runsaslahopuustoista, kuusivaltaista tuoreen- ja lehtomaisen kankaan sekametsää (METSO I); länsiosa luonnontilaista ruohokorpea.

Lähde 2: ”Bölsfjärden itäranta / Majvikin metsäalue. Kasvillisuudeltaan ja ekologialtaan merkittävä alue (edustava, monimuotoinen metsäpuusto, puroalue, niitty, ranta-alue jne). Kallioalueiden lakialue (ekologisesti hyvin herkkää kui-vahkoa mäntykangasta) tai jyrkkä eroosioherkkä rinne.” ”Majvikin lehto. Lehtomaista kangasta, osittain kuivaa lehto-rinnettä ja osittain tervalepikkoa ja tuoretta niittyä. Kulleroa esiintyy alueella. Alueen keskellä avokallioalue sekä suo-ristettu puropainanne. Linnustoarvoja.” ”Rehevä lehtorinne, avokallioalue ja puropainanne. Puro on perattu, mutta sen ympäristö on säilynyt lajistoltaan monimuotoisena. Rehevä lehtoalue; metsälain 10 § 3 kohdan erityisen tärkeä elinympäristö.” ”Kuivan lehtorinteen puuston valtalajit ovat mänty ja haapa, joiden seassa kasvaa sekapuuna kuusia ja koivuja sekä yksi lehmus.” ”Puusto on nuorehkoa ja talousmetsän tapaan hoidettua. Pensaskerroksen arvokkaimpia lajeja ovat lehmus, koiranheisi ja lehtokuusama. Taikinamarjaa esiintyy runsaasti alueen pohjoisosassa. kenttäkerroksen lajeista kannattaa mainita sinivuokko ja kevätlinnunherne. Avokallioalue kohteen keskellä on lähes puutonta, metsälain tarkoittamaa kitumännikköä. Täällä tavattavista lajeista kannattaa mainita isomaksaruoho ja mäkitervakko.” ”Majvikin rinnelehto. Kallioalueiden tyvialueita etelässä. Alue on lehtomaista kangasta, arvokkain laji lehmus ja koiranheisi…”


31

”Katrinmossen. Metsälain 10 § 4 kohdan mukainen erityisen tärkeä elinympäristö: kangasmetsäsaareke. Harvoja suo-alueita suunnittelualueella, jonka luonnontilaisuus on kuitenkin vähentynyt etenkin alueen eteläosassa, jossa suoaluet-ta on täytetty ylijäämämassoilla ja ojitettu.” ”Linnustoarvoja.”

Lähde 3: ”Kokonaislinnustoltaan runsaita ja monipuolisia lehtoalueita. Mainittavia lajeja ovat mm. pyy, lehtopöllö, harmaapäätikka, töyhtötiainen ja puukiipijä.”

Lähde 4: ”Majvikin kallio (paikallisesti arvokas alue). Kallioalueen eteläreunalla on monimuotoinen kalliokasvillisuus (liite 3). Kalliomännikössä on muutama vanha mänty ja kelo. Kallioterassilla kasvaa mm. isomaksaruohoa, kalliokieloa ja keto-orvokkia. Kallioalueen luoteisreunalla on kivilatomus ja sen ympärillä on monimuotoinen kallio- ja ketokasvilli-suus mm. keto-orvokkia, isomaksaruohoa, ahosuolaheinää, kivikkoalvejuurta, kevättähtimöä, lehtonurmikkaa, mäki-kuismaa, haisukurjenpolvea, kallioimarretta ja keltamaksaruohoa.” ”Majvikin luoteisosan kallioalueelta (liite 3) on rajattu pienipiirteisesti vaihteleva, paikallisesti arvokas kallio- ja lehtoalue.” ”Kalliokasvillisuus on kanerva-poronjäkälävaltaista. Kallioiden länsireunalla kasvaa lisäksi mm. kalliokieloa, isomaksaruohoa, mäkitervakkoa, rohtotä-dykettä, tuoksusimaketta, kivikkoalvejuurta ja lehtonurmikkaa. Kallion luoteis- ja pohjoisrinteellä on käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa, jossa kasvaa mm. imikkää, kevättähtimöä, kulleroa, valkovuokkoa, kevätlinnunhernettä, tesmaa. Rinteen notkelmassa on ajoura, jossa on kapealti kostean lehdon lajistoa mm. suokelttoa, rönsyleinikkiä ja oja-kellukkaa. Rinteen puusto on nuorta-varttuvaa kuusi- tai mäntyvaltaista, jota on harvennettu. Puustossa on muutamia haapoja, järeitä koivuja ja rinteen yläosassa on kookas, kaksihaarainen metsälehmus (läpimitta 40 cm).”

”Majvikin metsälehmusmetsä (paikallisesti arvokas alue). Kallioalueelta länteen laskevan rinteen kasvillisuuteen on vaikuttanut puuston raivaus ja laidunnus (liite 3). Kasvillisuus on pääosin käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa. Kos-teimmilla paikoilla on hiirenporrasvaltaista saniaislehtoa. Rinteellä kasvaa paikoin mm. imikkää, jänönsalaattia ja mus-takonnanmarjaa. Rinteellä kasvaa yli kaksikymmentä runkomaista (läpimitta yli 7 cm) metsälehmusta ja muutama vaahtera ja tammi. Osa metsälehmuksista on järeitä, läpimitaltaan yli 60 cm. Lisäksi puustossa on riukumaisia ja ve-samaisia metsälehmuksia.”

Lähde 5: ”Katrimossen. Katrimossen on keskiosiltaan lähes luonnontilainen suo. Suon reunaosien ja varsinkin avosuon pohjoisreunan oja ovat muuttaneet suon vesitaloutta. Rakentaminen on muuttanut varsinkin suon kaakkoisreunaa. Suon keskiosat ovat lyhytkortista nevaa ja paikoin kuljunevaa. Suolla kasvaa mm. valkopiirtoheinää, lakkaa, suokukkaa, isokarpaloa, tupasvillaa, raatetta ja pohjoisreunan ojassa pullosaraa. Avosuon koillisosassa on keskiravinteisuutta il-mentäviä lajeja kuten luhtavillaa ja luhtarölliä. Suon pohjois- ja länsipuolen rämeet ovat nykyisin ojikoita ja turvekan-kaita. Suon länsi- ja pohjoispuolella on varpushaukan ja varpuspöllön reviirit (Solonen 2000).”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, luhdat, korvet, rämeet, nevat, avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit, metsälaitumet


Erityislajit: Kullero (Trollius europaeus)


Lähde 2: Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi Oy (2002). Söderkullan alueen luonto- ja maisemaselvitys. Sipoon kunta.

Lähde 3: Tapio Solonen (2000). Sipoon Söderkullan osayleiskaava-alueen linnustoselvitys. Luontotutkimus Solonen Oy.


Lähde 5: Enviro Oy (2004). Sipoon Västerskogin osayleiskaavan luontoselvitys 2003.


32

Huomautus: Alueen luonto on suurimmaksi osaksi seudullisesti–maakunnallisesti arvokasta. Osa-alue G. on valtakunnallisesti arvokas – sisältää yhden koko Suomen suurimmista tunnetuista lehmusmetsistä ja muita arvokkaita luonnonympäristöjä. Alueella on Söderkullan osayleiskaavan sl-alueita. Katrinmossenin ympä-ristössä ja Stuvnäsin suunnalla kulkee suosittuja ulkoilupolkuja.

20. Manskog

Kunta: Sipoo


MALU -maastokäynti: Marraskuu 2009




Kriteerit: 1

Kuvaus: Kohteen keskiosan notkossa on lehtipuuvaltaisen lehdon ympäröimä noro. Notkon pohjoispuolella iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, kuusi-koivuvaltaista lehtomaisen kankaan metsää (METSO-luokka II). Itänipukassa on suuri kuusilahopuurytö. Notkon eteläpuolella notkon lehto jatkuu notkoa kuusivaltaisem-pana pitkin pellon laitaa; notkon eteläpuolisella mäellä puolestaan on erirakenteista mänty-koivu-haapa metsää (METSO II). Immersbyntien eteläpuolinen osa kohteesta on valtaosin runsaslahopuustoista metsää. Lahopuuta (keloja, maapuita) on etenkin kalliometsäalueilla poikkeuksellisen runsaasti. Kohteeseen kuuluu myös pieni räme. Kohteen luoteisosa on tuoretta, lehtipuuvaltaista lehtoa.

MALU -luontotyypit: Lehdot, kangasmetsät, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, rämeet




21. Immersbackan läntinen metsä

Kunta: Sipoo






33


Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Alue koostuu enimmäkseen (1) iäkäspuustoisesta, kuusivaltaisesta (sekapuuna koivua ja runsaasti järeää haapaa), runsalahopuustoisesta lehdosta ja lehtomaisesta kankaasta (METSO I); (2) itäinen nipukka rehevää korpiojikkoa.

MALU -luontotyypit: Lehdot, kangasmetsät, korvet

Uhanalaiset luontotyypit: ei määritetty



Lähde 2: Ilmakuvat

Huomautus: Rajoittuu länsireunastaan suoraan kunta- (Helsinki) ja maakunta- (Uusimaa) rajan takana sijait-sevaan purolaaksoon ja sen runsaslahopuustoisiin, järeäpuustoisiin lehtoihin, joiden kanssa muodostaa val-takunnallisesti arvokkaan kokonaisuuden.

22. Immersbackan itäiset metsät

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: Alue koostuu neljästä erillisestä osa-alueesta. A. Jyrkässä rinteessä sijaitsevaa, iäkäspuustoista, kuu-sivaltaista lehtoa (METSO I-II). B. Iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, runsaslahopuustoista (METSO I) tuo-reen- ja lehtomaisen kankaan kuusivaltaista sekametsää. C. Puron koskipaikka ja sitä ympäröivää kuusival-taista lehtoa. D. Vaihtelevaa tuoreen kankaan luonnontilaisen kaltaista, iäkästä metsää (METSO-luokka I-II); länsiosassa jyrkänteen alla tuoretta lehtoa.

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, virtavedet





34

23. Fallbäckenin lehto

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: Laajahko, vaihteleva lehtoalue. Itäisessä nipukassa luonnontilaista ruohokorpea. Pohjoisosassa pel-lolle viettävä rinne ryteikköistä, monipuulajista, lehtipuuvaltaista tuoretta ja kosteaa lehtoa, jossa kasvaa jonkin verran metsälehmuksia (myös suuria), sekä runsaasti nuorta vaahteraa ja taikinamarjaa. Lehtipuuva-tinen lehto jatkuu Fallbäckenin ympärillä runsaslahopuustoisena tervaleppää, harmaaleppää ja koivua kas-vavana puronvarsilehtona. Kohteen koillisosa on puustoltaan iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, kuusivaltais-ta tuoretta lehtoa (sekapuuna runsaasti järeää haapaa). Kohteen eteläosa on iäkäspuustoista, kuusivaltaista tuoretta lehtoa (osittain lehtomaista kangasta), jossa kasvaa sekapuuna järeää haapaa, sekä muutamia kook-kaita metsälehmuksia. Osalla aluetta puustoa on aiemmin harvennettu.

Lähde 2: ”Lehtomaista kasvillisuutta, mm. lehmusta, kieloa, tesmaa, sinivuokkoa. Puustosta mainittakoon komeat haa-vat.” ”Rinnelehto on kohti puroa viettävä runsasmultainen rinne, joka päättyy alhaalla virtaavaan meanderoivaan puroon. Laaksossa on havaittavissa lukuisia vanhoja ja kuivettuneita purouomia, jotka paljastavat uoman vanhan si-jainnin. Puron länsiranta on maatalouskäytössä. Lehdon latvuskerroksen muodostaa puronvarressa haapa, mutta rin-nettä noustessa muiden puulajien, erityisesti kuusen määrä kasvaa. Muita lajeja ovat koivu, harmaaleppä ja raita. Osa haavoista on huomattavan kookkaita. Alueella on erityisen runsas ja lajistoltaan rikas pensaskerros, joka paikoin vaike-uttaa liikkumista alueella. Pensaskerroksen arvokkaimpia lajeja on lehmus, jota esiintyy paljon. Myös kenttäkerros on runsaslajinen ja siinä tavataan jokseenkin vaateliaita lajeja, kuten mustakonnanmarjaa, lehto-orvokkia ja sinivuokkoa. Puronvarressa tavataan kotkansiipeä ja lehtoleinikkiä.” ”Kohde tulisi rauhoittaa luonnonsuojelulain nojalla tai ainakin kaavoittaa virkistyskäyttöön. Liikkumista tulee ohjata vain olemassa olevaa polkuverkostoa pitkin. Kohde on paikallises-ti merkittävä rikkaan lehtokasvillisuutensa ansiosta.” ”Lajistoa: …koiranheisi, lehtokuusama… puna-ailakki… jänön-salaatti.”

Lähde 3: ”Tyypillinen Itä-Uudenmaan savikolla meanderoivan joenvarren kostea lehto.” ”Valtapuuna haapa, joukossa hieskoivua. Pensaita suhteellisen runsaasti, mm. lehmusvesoja. Aluskasvillisuus heinäistä (käsiteltyä). Valtalajina mesiangervo, lisäksi mm. tesma, kevättähtimö, kielo, mustakonnanmarja. Erikoisuuksina lehtokielo ja humala.” ”LEH-TOTYYPIT Filipendula-T.”

MALU -luontotyypit: Lehdot, kangasmetsät, korvet, virtavedet




Lähde 2: Ympäristötutkimus Metsätähti Oy (1991). Etelä-Sipoon ja Hindsbyn luontokohdeselvitys.


35

Lähde 3: Valtakunnallisen lehtoinventoinnin tiedot suojeluohjelman ulkopuolisista maakunnallisesti ja pai-kallisesti arvokkaista lehtoalueista (18.12.1989).

24. Hemängsbergetin–Björkhagan metsät

Kunta: Sipoo

Karttalehti: 2043 07, 2043 10

MALU -kartoitus: Lokakuu 2009




Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Hemängsbergetin–Björkhagan alue muodostaa tärkeän maakunnallisen tason ekologisen yhteyden Sipoonkorven ja Falkbergsklobbenin alueelta Majvikin alueelle. Ekologisella yhteydellä sijaitsevista luon-nontilaisista, luonnontilaisen kaltaisista tai muuten biologisesti erittäin arvokkaista merkittävimmistä osa-alueista on esitetty oma kuvauksensa kohdissa A.–E. Ilman omaa kuvausta jätetyt kohteet ovat lähinnä luonnontilaisen kaltaisia kalliometsiä tai pienialaisia korpia. Näiden ulkopuolelle jäävät alueet ovat pääasi-assa nuorta–varttunutta talousmetsää, enimmäkseen tuoretta kangasta. Avohakattuja alueita on kohteen luoteisosan rinteessä sekä asutuksen lähellä kohteen eteläosassa. Alueen turvemaista valtaosa on ojitettu – myös pohjoisosan laajahko isovarpuräme. Maakunnallisesti arvokas kokonaisuus. Oleellista on turvata ra-kentamattomuus ja tärkeimpien nykyisin itsessään arvokkaiden kohteiden säilyminen.

A. (1) Luonnontilaisen kaltaista, iäkästä, runsaslahopuustoista tuoreen kankaan ja lehtomaisen kankaan vaihtelevaa (METSO-luokka I-II) sekametsää. B. (1) Luonnontilaisia keskireheviä korpia ja niitä reunustavaa tuoreen kankaan luonnontilaisen kaltaista metsää. C. (2) Kuusivaltaista (sekapuuna koivua ja haapaa), puus-toltaan luonnontilaisen kaltaista, lehtomaista kangasta ja lehtoa (METSO-luokka II); vanhapuustoista, män-tyvaltaista, luonnontilaisen kaltaista kalliometsää. D. (1) Valtaosa kohteesta vanhapuustoisia, luonnontilai-sen kaltaisia, mäntyvaltaisia kalliometsiä ja kallioisia kuivahkon kankaan sekametsiä (METSO-luokka I). Keskiosan notkossa luonnontilaista korpea ja sitä ympäröivää luonnontilaisen kaltaista, iäkästä, kuusival-taista tuoreen kankaan metsää (METSO I). E. (1–2) Eteläosassa laaja, lähes puuton kallioalue, joka vaihtuu pohjoisempana vanhaksi, luonnontilaiseksi kalliometsäksi. Kohteen keskiosassa on luonnontilaisen kaltaista, iäkästä kuivahkon kankaan sekametsää (METSO II) ja pieni luonnontilainen puolukkakorpi. Pohjoisosassa on luonnontilaisen kaltaisia, iäkkäitä (METSO II) kalliometsiä, pieniä luonnontilaisia korpia sekä tuoreen kankaan iäkästä, runsaslahopuustoista, kuusivaltaista kangasmetsää (METSO I).

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, lehdot, korvet, kalliot ja kivikot





36

25. Haraskärrsbergenin metsä

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: Valtaosa kohteesta koostuu iäkkäistä, luonnontilaisen kaltaisista, kuusivaltaisista sekametsistä (METSO-luokka I). Runsaslahopuustoisimmillaan nämä ovat kohteen itäreunan keskiosaan rajoittuvalla soistuneella alueella (erittäin runsaasti), jossa metsän sekapuuna kasvaa koivua ja suuria haapoja; kohteen länsiosan läpi kulkevan ojanotkon (lehtomaista kangasta, sekapuuna koivua ja mäntyä, puusto etenkin länsi-rinteellä jättiläiskokoista) rinteillä (erittäin runsaasti); sekä kohteen pohjoisosan kuusi-koivuvaltaisessa, re-hevässä korpinotkossa (runsaasti). Kohteen lounaisosassa lehtomaisen kankaan metsässä sekapuuna on koivua ja haapaa; tämän länsipuolisella mäellä tuoreen kankaan kuusikossa ylispuina koivua ja mäntyä. Kohteen keskiosassa on mäntyvaltaista, luonnontilaisen kaltaista, iäkästä kalliometsää; laajemmin samaa metsätyyppiä esiintyy kohteen lounaisosassa, missä siihen liittyy myös suuri jyrkänne. Kohteen luoteisosan kuusikkorinne on luonnontilaisen kaltaista, iäkästä tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsää (METSO II).

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, korvet




Lähde 2: Ilmakuvat

26. Orrbergin metsät

Kunta: Sipoo


MALU -maastokäynti: Joulukuu 2009




Kriteerit: 1-2


37

Kuvaus: (1) Itäisellä osa-alueella kallioista, erirakenteista tuoreen ja kuivahkon kankaan iäkästä, kuusival-taista metsää, jossa vanhoja ylispuumäntyjä (METSO I-II); jyrkänteen pohjoispuolella iäkästä, kuusivaltaista, luonnontilaisen kaltaista tuoreen kankaan metsää.

(1) Läntisen osa-alueen länsiosassa iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, kuusivaltaista (sekapuuna koivua, mäntyä, jonkin verran haapaa), järeää tuoreen kankaan metsää (METSO I). (2) Kohteen kaakkoisosa on sa-mantyyppistä metsää, mutta sieltä on korjattu tuulenkaatoja pois (METSO-luokka II). (1) Kohteen pohjois-osassa on iäkästä, luonnontilaisen kaltaista tuoreen kankaan kuusi-mäntyvaltaista (sekapuuna koivua) met-sää (METSO I).

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät




27. Talman lehdot

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Välittömästi laskettelurinteen pohjoispuolella on kaksi lähdevaikutteista metsikköä. (1) Läntinen on lähdevaikutteista sekapuustoista lehtoa. Peruskartalla kohteelle merkitty lähde on muutettu kaivoksi, mutta lähdevaikutusta esiintyy edelleen sen ympärillä. (1) Itäisen metsikön eteläosassa on rehevää, sekapuustoista korpea, kuusivaltaista lehtoa ja laaja, antoisa lähteikkö (osa lähteensilmistä on syntynyt kaivettuihin kuop-piin). Lähteissä on runsaasti rautaa. Metsikön pohjoisosa on luonnontilaisen puronvarren lehtipuuvaltaista lehtoa.

(1) Lounais-koillissuuntaisen tien luoteispuolella sijaitsevan metsikön eteläosassa on puronvarressa ja van-hoissa savenottopaikoissa kosteaa, erittäin runsaslahopuustoista, lehtipuuvaltaista (koivu, harmaaleppä, tuomi, raita, muut pajut) kosteaa lehtoa, lännempänä kuusi-lehtipuuvaltaista puronvarsilehtoa; keskiosassa haapa-kuusivaltaista (nuorta vaahteraa) tuoretta lehtoa; pohjoisosa avoimien alojen ja lahopuustoisten paju-haapalaikkujen mosaiikkia. Lajistoa: rönsyleinikki, mesiangervo, vuohenputki, ojakellukka, koiranputki, mustaherukka, leskenlehti, huopaohdake; paljon kääpien ja orvakoiden itiöemiä.

(1) MALU -alueen läntisimmän osa-alueen koillisosassa luonnontilaisen puronvarren lehtopohjaista, laho-puustoista, lehtipuuvaltaista (pajut, tuomi, harmaaleppä, koivu) tulvametsää ja sitä ympäröiviä, lehtipuuval-


38

taisia (sekapuuna kuusta) kosteita ja tuoreita lehtoja. Lajistossa mm. lehtosinijuuri, punaherukka, kevätlin-nunsilmä, imikkä, metsäkurjenpolvi, isotalvikki. (2) Kaakkoisosassa edelliseen liittyvää, lehtipuuvaltaiseksi kosteaksi lehdoksi muuttunutta entistä peltoa; nuorehko lehtipuusto. (1) Kohteen luoteisosa koostuu luon-nontilaista purouomaa ympäröivistä kuusivaltaisista, luonnontilaisen kaltaisista (sekapuuna koivua, män-tyä, harmaaleppää ja tervaleppää), lahopuustoisista metsistä; sisältäen sekä tuoretta lehtoa että rehevää, (rauta)lähteistä lehtokorpea. Lajistoa: mesiangervo, rönsyleinikki, litukkalaji, korpikaisla, karhunputki, hii-renporras, järviruoko, korpiorvokki. Kohteen eteläreunan rinne on puustoltaan iäkästä, kuusivaltaista tuo-retta lehtoa, joka kohti kohteen kaakkoisosaa muuttuu lehtipuuvaltaiseksi (koivu, haapa) tuoreeksi lehdoksi.

MALU -luontotyypit: Lehdot, kivennäismaiden tulvametsät, korvet, lähteet ja lähteiköt, virtavedet




Huomautus: Alue ulottuu etelässä tonttimaalle.

28. Degerbergin–Brännbergenin metsät

Kunta: Sipoo

Karttalehti: 2043 08, 2043 09





Kriteerit: 1

Kuvaus: Degerbergin eteläosassa on laaja luonnontilaisen kaltaisen iäkkään-vanhan kalliometsän alue. Län-siosa on iäkäspuustoista, kuusivaltaista (sekapuuna koivua, haapaa ja mäntyä), luonnontilaisen kaltaista, lahopuustoista lehtoa ja (ylempänä rinteellä) lehtomaista kangasta. Osa-alueen keski- ja pohjoisosassa on luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia ruohoja metsäkortekorpia, joiden ympärillä on erittäin laho-puustoista, iäkästä, luonnontilaisen kaltaista tuoreen ja lehtomaisen kankaan kuusivaltaista (sekapuuna koi-vua, mäntyä ja haapaa) metsää. Maakaasulinjan koillispuolelle jäävä erillinen pala edustaa samaa metsä-tyyppiä. Osa-alueen itäreunan "pullistumassa" on kallioista, kuivahkon kankaan luonnontilaisen kaltaista, iäkästä metsää sekä luonnontilainen, keskirehevä räme.

Brännbergenin länsirinteessä on rehevä korpimuuttuma, joka on uudelleen vettymässä korveksi. Valtaosa kohteesta on runsaslahopuustoista, iäkästä, luonnontilaisen kaltaista lehtomaisen kankaan kuusivaltaista (sekapuuna runsaasti haapaa ja koivua) metsää, osittain lehtoa, osittain lehtomaista kangasta (METSO I). Itäpuolella on erillinen vanhapuustoinen, keskirehevä luonnontilainen räme.


39

Lähde 3: ”Degerbergetin länsirinteen metsä on kuusivaltaista sekametsää, pohjoisosa on lehtipuuvaltaisempi ja siellä kasvaa mm. sinivuokkoa ja muutamia metsälehmuksia.”

”Ruohokorven luonnontila on hieman muuttunut vierestä vedetyn maakaasulinjan sekä ojan takia. Pohjakerroksessa kasvaa runsaasti okarahkasammalta. Muita runsaita lajeja ovat korpikaisla, kurjenjalka ja metsäkorte. Latvuskerrokses-sa kasvaa useita tervaleppiä.”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, korvet, lehdot, kalliometsät, rämeet




Lähde 2: Ilmakuvat

Lähde 3: Sirkka Virrankoski, Elina Vaskelainen, Hannu Sarvanne ja Rauno Yrjölä (2006). Sipoon yleiskaava-alueiden luontoselvitykset 2006. Ympäristötutkimus Yrjölä.

29. Byändan metsät

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: (1) Brännbergenin itäpuoliset metsät ovat kokonaisuudessaan iäkästä, luonnontilaisen kaltaista kuusivaltaista (METSO I). Kohteen pohjoinen ja itäinen "sarvi" ovat tuoretta lehtoa/lehtomaista kangasta. Pohjoisessa on sekapuuna runsaasti järeää haapaa, itäisessä runsaasti lahopuuta; itäosassa lehtipuuvaltaista lehtoa. Itäosan puronotko on lähinnä lahopuustoista ruohokangaskorpea, jonka eteläosassa on luonnontilai-nen avolähde. Korven länsipuolella tuoreen kankaan kuusikon sekapuuna kasvaa mäntyä ja koivua. Koh-teen länsiosassa on luonnontilaista mustikka-, ja ruohokorpea ja mustikkatyypin metsää; länsireunassa run-saasti lahopuuta.

(1) Kalkbergetin ympäristössä pohjoisosa on lehtipuuvaltaista puronvarsilehtoa; tästä etelään Kalkbergetin koillispuolella puustoltaan (kuusi, haapa, koivu) varttunutta, runsaslahopuustoista lehtoa, jossa lehtopensai-ta (näsiä, lehtokuusama, taikinamarja). Kalkbergetin länsipuolella vanha kalkkikaivos; sen ympärillä tuoret-ta, sekapuustoista (kuusi, koivu, haapa, joitakin metsälehmuksia) lehtoa; länsipuolella ruohokangaskorpea. Kohteen keskiosassa kaksi mäntyvaltaista kalliomäkeä; eteläosa varttunutta, luonnontilaisen kaltaista seka-metsää.


40

(2) Puustoltaan (kuusi, koivu, haapa) nuorta–varttunutta lehtoa, poikkeuksellisen runsas lehtopensasto (lä-hinnä taikinamarjaa); perattu puro.

Lähde 3: ”Rauhoitettu kalkkilouhos ja sitä ympäröivä metsä. Kalkkilouhoksen pohjoispuolella on pieni lehtipuuvaltainen metsälaikku, jossa kasvaa runsaasti haapoja ja kenttäkerroksessa mm. mustakonnanmarjaa. Muita kohteen kasveja ovat taikinanmarja, kivikkoalvejuuri ja tesma.”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, korvet, lähteet




Lähde 2: Ilmakuvat

Lähde 3: Sirkka Virrankoski, Elina Vaskelainen, Hannu Sarvanne ja Rauno Yrjölä (2006). Sipoon yleiskaava-alueiden luontoselvitykset 2006. Ympäristötutkimus Yrjölä.

Huomautus: Kalkkikaivoksella on luonnonsuojelualue.

30. Dammenin purolaakso

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: Lounaisosassa kuusivaltaista, iäkäspuustoista tuoretta lehtoa. Valtaosa kohteesta purolaakson vaih-televaa, varttunutta–iäkäspuustoista tuoretta ja kosteaa lehtoa/lehtokorpea. Puron pohjoispuoli lehtipuuval-taista, eteläpuoli kuusivaltaista. Laakson pohjoispäässä purossa koski, ympärillä haapaa.

Lähde 2: ”Kumbacka bäckdal. Purolaakso, jonka yläjuoksu olisi säilyttämisen arvoinen maiseman ja aluskasvillisuuden takia.”

MALU -luontotyypit: Lehdot, virtavedet





41

Lähde 2: Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto (1988). Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988, Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7, Porvoo.

31. Blekdalin metsä

Kunta: Sipoo




Yhteenveto: 19.2. 2010


Kriteerit: 1

Kuvaus: Iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, erittäin runsaslahopuustoista tuoreen ja lehtomaisen kankaan kuusivaltaista sekametsää (METSO I); etelälaidassa maapohja lehtoa.

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot

Uhanalaiset luontotyypit:



32. Hökärrin metsä

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: Pohjoisosassa rehevää korpimuuttumaa, erirakenteinen koivu-kuusivaltainen puusto (sekapuuna haapaa), tämän itäpuolella iäkästä, järeää, lahopuustoista, kuusivaltaista lehtomaisen kankaan met-


42

sää/tuoretta lehtoa; länsipuolella pellon laidassa suuria haapoja. Kärrytien eteläpuolella puustoltaan iäkästä, lahopuustoista, kuusivaltaista tuoretta lehtoa, (ylärinteessä lehtomaista kangasta), jossa on sekapuuna järeitä haapoja ja koivuja. Kohteen eteläpuoliskossa on lounaaseen aukeava, luonnontilaisen kaltaista, iäkästä, kuu-sivaltaista tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsää kasvava rinne, jossa on runsaasti lahopuuta; rinteen ylä-osassa on kallioista, iäkästä, mäntyvaltaista, lahopuustoista kuivahkon kankaan metsää. Kohteen kaakkoisin osa on iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, osittain kallioista, mäntyvaltaista, erirakenteista kuivahkon kan-kaan metsää, jossa vanhojen mäntyjen alla on runsaasti nuorta mäntyä ja haapaa.

Lähde 2: ”Kaskelantien itäpuolella, peltoon rajautuu liito-oravan kapea elinympäristö. Sopivaa haapa-kuusivaltaista metsäaluetta jatkuu idässä ja pohjoisessa hakkuualueeseen asti. Papanoita löytyi runsaasti etenkin pellon reunassa kasvavien haapojen juurilta.”

MALU -luontotyypit: Lehdot, korvet, kangasmetsät

Uhanalaiset luontotyypit:

Erityislajit: Pääosin selvittämättä. Liito-orava (Pteromys volans, VU, luontodirektiivin liitteen IVa laji)


Lähde 2: Sirkka Virrankoski, Elina Vaskelainen, Hannu Sarvanne ja Rauno Yrjölä (2006). Sipoon yleiskaava-alueiden luontoselvitykset 2006. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy.

Lähde 3: Ilmakuvat

33. Solbergin metsät

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: A. (2) Läntisin osa-alue on luonnontilaisen kaltaista, kallioista, mänty-kuusivaltaista iäkästä tuoreen ja kuivahkon kankaan metsää (METSO II).

B. (1) Eteläisimmän osa-alueen länsiosassa luonnontilaisen kaltaista, mäntyvaltaista vanhaa kalliometsää, jonka itäreunassa jyrkänne; itäosassa puronotkon kuusivaltaista, iäkästä, lahopuustoista lehtomaisen kan-kaan metsää.

C. (2) Kaakkoinen osa-alue on valtaosin luonnontilaisen kaltaista, vanhaa mäntyvaltaista kalliometsää, koil-lisosassa luonnontilaisen kaltaista, runsaslahopuustoista, mänty-kuusivaltaista, iäkästä kuivahkon kankaan metsää.


43

D. (1) Kohteen lounais- ja kaakkoisosassa luonnontilaista ruohokorpea; kaakkoisosan korvesta laskee noro pohjoiseen. Loput kohteesta iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, kuusivaltaista (sekapuuna koivua ja mäntyä), lahopuustoista tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsää (METSO I-II).

E. (2) Iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, osin kallioista, mänty-kuusivaltaista tuoreen ja kuivahkon kankaan sekametsää (METSO II); itälaidassa jyrkänne jonka alla tuoretta lehtoa.

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, korvet, virtavedet




Lähde 2: Ilmakuvat

Huomautus: Osa-alueet A, C ja E ovat yksinään paikallisesti–seudullisesti arvokkaita, kuitenkin osana laa-jempaa luonnontilaisen kaltaisten metsien kokonaisuutta yhdessä muiden läheisten kohteiden (mukaan lukien viereinen Rörstrandin Natura-2000 alue) kanssa maakunnallisesti arvokkaita.

34. Sipoonjoen lehdot

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Alue sisältää Sipoonjokilaakson metsiä ja Vilosbäckenistä myös Natura-alueeseen kuulumattoman osuuden purosta. Vilosbäckenin varressa MALU -alue on rajattu ilmakuvan ja maastokartan avulla. Alueen raja seuraa metsässä jyrkän rinteen reunaa, jonka alapuolella metsä on vähän käsiteltyä.

Lähde 2: ”Alue sisältää Sipoonjokeen liittyviä kasvillisuudeltaan monipuolisia lehtometsiä sekä useita Sipoonjokeen laskevia raviinipuroja. Liukusortumat ovat joen varrella yleisiä. Joen ja purojen varsilla on myös pienialaisesti reheviä korpia sekä pienialaisia metsäluhtia, tulvametsiä ja tulvaniittyjä. Varsinaisia kangasmetsiä on rajauksen alueella niu-kasti, silloinkin kyseessä ovat kuviot, jossa esiintyy mosaiikkimaisesti sekä lehtomaisia kankaita että tuoreita lehtoja. Arvokas lehtoalue muodostaa yhdessä Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvan Sipoonjoen sekä alueella olevan pienen suoje-lumetsän kanssa valtakunnallisesti arvokkaan luontokokonaisuuden. Alueen arvoa lisää se, että tämä runsaasti järeitä kuusivaltaisia lehtometsiä sisältävä alue sijaitsee Kummelbergetin ja Rörstrandin Natura 2000-alueiden kytkeytynei-syyden kehittämisen kannalta erittäin keskeisellä alueella.


44

Alueen lehdot ovat pääosin runsasravinteisia tuoreita ja kosteita lehtoja. Kosteissa lehdoissa kasvaa yleensä näkyvästi kotkansiipeä, hiirenporrasta tai isoalvejuurta, joskin myös mesiangervovaltaisia suuruoholehtoja esiintyy. Alueelta tapaa useita kosteiden lehtojen tyyppejä (AthOT, MatT, OFiT). Tuoreista lehdoista valtaosa on runsasravinteisia lehto-ja (HeOT, PuViT, AegT, CorAeg), mutta kauempana rinteillä on myös jonkin verran keskiravinteisia tuoreita lehtoja (OMaT).

Pääosa alueen lehtometsistä on metsätaloudellisen uudistusiän saavuttaneita, jonkin verran löytyy myös varttuneita lehtometsiä. Metsien puulajisuhteet vaihtelevat suuresti. Huomattava osa metsistä on kuusivaltaisia, monin paikoin on myös sekametsiä. Lehtipuun määrä on yleensä selvästi suurempi joen ja purojen lähialueilla kuin kauempana vesistöis-tä. Useilla kuvioilla kasvaa järeitä haapoja, erityisen paljon niitä on paikoin Bastmosabäckenin pohjoispuolella.

Noin kaksi kolmasosaa arvokkaista lehtometsistä on säilynyt rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisina. Ehkä noin kol-masosaa arvolehdoista on käsitelty harvennushakkuilla viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana, mistä johtuen niiden rakenne on tasarakenteisen puistomainen. Tämä ei ole kuitenkaan olennaisesti heikentänyt näiden kasvistoltaan ja puustoltaan (järeät haavat) edustavien, useita raviinipuroja sisältävien metsien luonnonsuojelullista merkitystä. (2) Käsiteltyjä metsiä löytyy ainakin alueen läntisimmästä osasta.

Lahopuuston määrä alueella vaihtelee. Yleensä lehti- ja kuusilahopuuta on joen ja eräiden raviinipurojen välittömällä ranta-alueella näkyvästi, paikoin sitä on kulkua haittaavia määriä. Lahopuu muodostuu kuusen lisäksi terva- ja har-maalepästä sekä koivusta. Edustavaa kuusi-, koivuja haapalahopuuta löytyy runsaasti myös pääuoman ja Bast-mosabäckenin haaran tienoilta, kuusilahopuuta on puolestaan keskimääristä runsaammin ainakin tämän palstan koil-lispuolella (usean hehtaarien alue joen itärinteellä).

Alueen länsiosasta havaittiin 11.7. maastokäynnillä kaksi esiintymää vaarantunutta haapariippusammalta (Neckera pennata). Jälkimmäiseltä palstalta havaittiin myös esiintymä harvinaista haavanarinakääpää (Phellinus populicola). Alkukesällä 2009 havaittiin muutamia liito-oravan jätöksiä 200 metriä koilliseen suojelualueesta Vilosbäckenin itäran-nalta järeiden haapojen alta. Alueen putkilokasvilajisto on hyvin edustava ja sisältää runsaasti vaateliaita lehtolajeja. Lajistosta mainittakoon mukulaleinikki (Ranunculus ficaria), velholehti (Circaea alpina), lehtopalsami (Impatiens noli-tangere), imikkä (Pulmonaria obscura), lehtotähtimö (Stellaria nemorum), lehtokorte (Equisetum pratense), lehto-orvokki (Viola mirabilis), mustakonnanmarja (Actea spicata), kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris). Monet edellä mainituista lajeista esiintyvät alueella runsaana ja hyvin laajoilla alueilla.”

Lähde 3: ”Sipoonjoen (+ joen haaran) varret Pohjois-Paippisissa. Natura 2000 -verkostoon kuuluvan Sipoonjoen kasvil-lisuus Pohjois-Paippisissa on arvokasta ja lajistoltaan rikasta. Rantametsät ovat monin paikoin reheviä rinnelehtoja, jotka aivan joen rannoilla usein väistyvät luhtaniittyjen tieltä. Pohjois-Paippisista etelään joki virtaa jo maatalousmai-semassa ja arvokkain joen rantametsäkasvillisuus on nimenomaan Pohjois-Paippisissa. Rantametsissä kuusi on tavalli-simmin valtapuu mutta seassa kasvaa runsaasti lehtipuita kuten haapoja, koivuja, pihlajia, tuomia ja harmaaleppiä. Kuivemmissa rinteissä mänty on runsas ja paikoin valtapuu. Lahopuuta on runsaasti ja metsät ovat pitkälti luonnonti-laisia. Lehdoille tyypillisesti pensaskerros on tiheä ja monilajinen, kuten myös edellä kuvattujen puronvarsikohteiden kohdalla: taikinanmarja, metsäruusu, mustaherukka, näsiä, kiiltopaju ja kuusama ovat yleisiä. Edellä kuvattujen pu-ronvarsikohteiden yleisimmät ruohovartiset ovat runsaita myös Sipoonjoen varrella. Parhaimmissa lehtolaikuissa mut-kittelevan joenuoman saarekkeissa kasvaa lisäksi mustakonnanmarjaa, imikkää, lehtopalsamia, sinivuokkoa, kotkansii-peä, koiranvehnää, kevätlinnunhernettä, lehto-orvokkia ja metsävirnaa. Pohjakerroksessa kasvaa runsaasti lehväsamma-lia. Rehevien ja paikoin jopa parimetristen ruohovartisen vallitsemien luhtaniittyjen runsaimpiin lajeihin kuuluvat mesiangervo, keltaängelmä, rohtovirmajuuri, nokkonen ja kurjenmiekka.”

”Puronvarret (Vilosbäcken ja sen haara). Puronvarret ovat kasvillisuudeltaan reheviä. Tavallisesta kuusikankaasta poiketen puronvarren metsässä kasvaa runsaasti lehtipuita kuten harmaaleppää, pihlajaa, rauduskoivua ja tuomea. Pensaskerros on monilajinen: mustaherukka, kuusama, näsiä ja taikinanmarja. Ruohovartislajisto on samantapainen kuin edellä kuvattujen Oritojan ja Furunäsbäckenin varsilla. Yleisimmistä lajeista mainittakoon mesiangervo, hiiren-porras, rentukka, lehtopalsami, lehtotähtimö, korpikaisla, ratamosarpio, korpi-imarre, luhtalemmikki, suokeltto ja met-säkorte.”


45

Lähde 4: ”Vilosbäcken eli Vilonoja…” ”Purosta inventoitiin noin 500 metrin osuus alajuoksulta. Inventoidulla osuu-della puro mutkittelee notkossa kuusikon keskellä. Kuusikossa kasvaa sekapuuna kookkaita haapoja, leppiä ja koivuja. Aivan puran rannoilla kasvaa lehtipuita. Alueella on runsaasti kaatuneiden sekä katkenneiden puiden runkoja. Siellä täällä puron keväisillä tulva-alueilla on pystyyn kuolleita kuusia. Aluskasvillisuutena mesiangervo ja vuohenputki ovat vallitsevia, mutta alueella esiintyy useita lehtomaisen metsän kevätkukkijoita (valkovuokko, keltavuokko, mukulaleinik-ki, imikkä, kevätlinnunsilmä, kevätlinnunherne ja pystykiurunkannus). Saniaisia puron varrella on hyvin vähän. Pu-ron uoma on noin 1,5 metriä leveä ja noin metrin syvyinen. Uomanreunat ja pohja ovat lähinnä savea, jonka joukossa hienoa hietaa tai hiesua. Vesi on lievästi savisameaa ja sitä on uoman pohjalla 10–20 senttimetriä. Inventointikäynnin aikaan purossa uiskenteli pikkunahkiainen, sammakko ja sammakon nuijapäitä sekä sinisorsaemo poikueineen. Lisäksi purossa ryömi jonkin korennon toukkia suojakoteloineen. Alueella on melko paljon kääpiä. Tämä lyhyt osuus on varsin luonnontilainen.” ”Alue on inventoitu 1., 3., 7., & 9.6.1993.”

MALU -luontotyypit: Lehdot, virtavedet, kangasmetsät, korvet, metsäluhdat ja tulvametsät.

Erityislajit: Liito-orava (Pteromys volans, VU, luontodirektiivin liitteen IVa laji), haapariippusammal (Neckera pennata, VU), haavanarinakääpä (Phellinus populicola)

Uhanalaiset luontotyypit: Pienet savimaiden joet (CR), savimaiden purot (CR), tuoreet keskiravinteiset leh-dot (VU), tuoreet runsasravinteiset lehdot (CR), kosteat keskiravinteiset lehdot (NT), kosteat runsasravintei-set lehdot (VU), keski-ikäiset kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat (NT), lehtokorvet (EN), ruohokorvet (EN), saniaiskorvet (EN), ruohoja heinäkorvet (EN), metsäluhdat (VU), kosteat ruohoniityt (CR).

Lähde 1: Ilmakuva- (2009) ja maastokarttatarkastelu (Kansalaisen Karttapaikka 2010)

Lähde 2: Keijo Savola, Lauri Kajander ja Henrik Murdoch 2010: Itä-Uudenmaan arvokkaat luontoalueet, selvitykset maastokaudella 2009. Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri 2009.

Lähde 3: Sirkka Virrankoski, Elina Vaskelainen, Hannu Sarvanne ja Rauno Yrjölä (2006). Sipoon yleiskaava-alueiden luontoselvitykset. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy .

Lähde 4: Teija Haavisto ja Pasi Lempinen (1999). Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kalataloudellisesti ja luon-nonsuojelullisesti arvokkaat pienvedet. Uudenmaan ympäristökeskus, Monisteita nro 50.

35. Furunäsbäcken

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1


46

Kuvaus: Alueeseen kuuluu Sipoonjoen Natura-alueeseen kuuluvan Furunäsbäckenin puronvarsimetsät Kummelbergenin Natura-alueen rajalta Högbackan tilan länsipuolelle. Rajaus noudattaa Lähteen 2 rajausta, toisinaan korkeuskäyriä niin, että jyrkin rinne puroon asti so. puustoltaan käsittelemättömin vyöhyke kuu-luu alueeseen. Puron varrella sijaitseva taimikko on jätetty pois MALU -alueesta, minkä vuoksi alue jakaan-tuu kahteen osaan.

Lähde 2: ”Puronvarsi, Furunäsbäcken. Pohjoisessa, puronvarren metsäisellä osuudella puroa reunustaa kuusten lisäksi runsas lehtipuusto: haapaa, harmaaleppää, tuomea, hieskoivua, kiiltopajua. Puronvarren ruohovartislajisto on rehevää: lajistoon kuuluvat korpikaisla, mesiangervo, ranta-alpi, käenkukka, luhtalemmikki, järvikorte, ojakellukka, metsäkur-jenpolvi, keltaängelmä, ratamosarpio, palpakot, rentukka jne. Furunäsbäckenin rantametsä muistuttaa edellä kuvan Oritojan varren metsiä: rinnemaastossa kasvaa lehtomaista kuusikkoa tai lehtokorpea. Kuusen lisäksi pihlaja ja hies-koivu ovat tavallisia. Pensaskerroksessa kasvaa yleisenä vadelmaa, kuusamaa ja taikinanmarjaa, joenrannoilla lisäksi harmaaleppää, tuomea, pohjanpunaherukkaa ja kiiltopajua. Pohjakerroksen sammalia ovat lehtolehväsammal ja kilpileh-väsammal. Rantojen ruohovartislajisto on runsas ja yleisiä lajeja ovat mm. kurjenmiekka, kotkansiipi, ranta-alpi, met-säkurjenpolvi, luhtalemmikki, mesiangervo, suokeltto, ojakellukka, rentukka, nokkonen, ratamosarpio, rönsyleinikki, lehtotähtimö, kevätlinnunsilmä, lehtotesma ja rohtovirmajuuri.” ”Furunäsbäckenin luhtarannoilla kasvaa laajahkoina kasvustoina vienansaraa. Seuralaislajeina on mm. korpikaislaa ja järvikortetta. Vienansara on paitsi silmälläpidettävä myös Suomen kansainvälinen vastuulaji, maassamme sen osuus koko Euroopan kannasta on 15–20 %. ”

MALU -luontotyypit: lehdot, korvet, luhdat, tulvametsät

Erityislajit: Vienansara (Carex atherodes, NT, kansainvälinen vastuulaji)



Lähde 2: Sirkka Virrankoski, Elina Vaskelainen, Hannu Sarvanne ja Rauno Yrjölä (2006). Sipoon yleiskaava-alueiden luontoselvitykset. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy.

35. Fjärdhällarna

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Fjärdhällarna Simsalö. Toinen luodoista on pieni saari, jolla kasvaa metsää. Toinen laaja ja heinikkoinen. Joinakin kesinä ollut naurulokkikolonia. Ilmeisesti harmaalokit syöneet pois. Kalalokkeja on vielä jonkin verran, samoin


47

tiiroja. Selkälokit pesivät 1-2 parin voimin vuosittain. Vesilinnuista löytyvät kaikki alueella pesivät. Kahlaajista meri-harakka, punajalkaviklo ja rantasipi. Myös kanadan- ja valkoposkihanhia. Minkkituhoja joskus. Harmaalokit saalistavat poikasia.”

Lähde 2: ”FJÄRDHÄLLARNA SIM.” Vuosina 2005–2006, 2009: ”Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas lin-nusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuo-linen maasto ja kasvisto.” Vuosina 2002–2004, 2007: ”Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin esiintymä. Monipuoli-nen maasto ja kasvisto.” Vuonna 2008: ”Luokka 3. Joitakin rauhoitettuja pesimälajeja. Luodon kokoon nähden huomat-tava lintukeskittymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto.”

”FJÄRDHÄLLAN SIM 2.” ”Vuonna 2009: ”Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto.”


Lähde 3: ”Luostarisen (2002) selvityksen mukaan Fjärdhällarna (liite 4) on kaksi aivan vierekkäistä ja suurehkoa luotoa, joilla kasvaa tiheää heinikkoa. Itäisellä luodolla kasvaa puitakin. Luodot sijaitsevat kapeassa ja suojaisessa salmessa melko lähellä kesämökkejä. Luotojen pesimälinnustossa on mm. haahka, meriharakka, kalalokki (vuonna 2002 25 paria) ja punajalkaviklo.”

Erityislajit: Selkälokki (Larus fuscus, VU), naurulokki (Larus ridibundus, VU)




Lähde 3: Matti Luostarinen (2002). Sipoon saariston lintuluodot. (käsikirjoitus). Sipoon kunta. – Viitattu Läh-teessä 3. 36. Söderkullalandet

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: ”…sisäosassa on suojeluarvoiltaan merkittävän laaja yhtenäinen metsäalue, yksi pieni lampi sekä pari pieneh-köä suota. Suot ovat ojittamattomia rämeitä, mutta metsissä on myös pienialaisia tuoreen kankaan soistumia. Metsät koostuvat enimmäkseen varttuneista–vanhoista lahopuustoisista tuoreen kankaan metsistä, sekä luonnontilaisen kaltai-


48

sista kalliometsistä. Saaren pienialaiset suot ovat sekä korpia että rämeitä. Osa metsistä on jäänyt pois talouskäytöstä, jolloin rakenne on monipuolistunut, ja lahopuuta on päässyt muodostumaan.”

(1) METSO -ohjelman arvoluokan I metsiä ja puustoisia soita sijaitsee saaren luoteisosassa Hästvikenin itä- ja kaakkoispuolella, saaren lounaisrannan tuntumassa sijaitsevilla kallionyppylöillä, Tornträsketin ympärillä, Bruksängenin länsi- ja itäpuolella sekä Fladanin lounaisrannalla. (2) Loput alueen metsistä ovat METSO:n arvoluokkaa II, minkä perusteella niiden tulkittiin kuuluvan MALU -alueeseen pääasiassa yleisten kriteerien perusteella. METSO:n II-luokan metsissä voi silti olla myös MALU:n luontotyyppikriteerit täyttäviä metsiä.

Lähde 2: ”Metsä- tai suolampi ympäristöineen (Tornträsket) on hyvin luonnontilainen, sen ympäröimät suoalueet eivät ole ojitettuja eikä metsää ole hakattu vuosikymmeniin. Myöskään suoaluetta ympäröiviä metsiä ei ole kaadettu pitkään aikaan, viimeksi (n. 25 v. sitten, ei avohakkuutta) koillispuoleinen metsärinne ja (ainakin 30 v sitten) eteläpuoleisella kalliorinteellä on kaadettu metsää. Soistumat jatkuvat kallioiden välisissä laaksoissa varsinaisesta ”lammikkoalueesta” mm. pitkälle länteen aina Sipoo kunnan virkistysalueeseen (Villstrand), Hästvikeniin asti. Metsä vaihtelee kuusimetsän ja metsäisten soistumien välillä. Paikoin metsässä on lehtomaisia piirteitä (sinivuokkoa, metsävirnaa, kevätlinnunher-nettä, tesmaa) mutta vanhimmassa luontoselvityksissä (esim. Suunnittelukeskus, 1999) mainittu Hästvikenin lehto (länsirannalla) on osaksi turmeltu, koska juuri tähän on sijoitettu Sipoon kunnan virkistysaluetta palvelevia rakennuk-sia ja laitteita. Metsää on kenties harvennettu myös kalliolle rakennetun maston takia. Muuten Söderkullalandetin sisäosien metsät, kalliot ja kallion väliset, paikoin soistuneet laakso-osuudet ovat hyvin säilyneet, koska metsän hyöty-käyttö on jo pitkään rajoittunut marjastamis-, sienestys- ynnä muuhun ”kevyeen” virkistyskäyttöön. Isolumme (Nymphaea alba) kasvaa Tornträsketissa (ei mainittu luontoselvityksessä, aikaisemmin sitä on ollut huomattavasti enemmän). Ympäröivissä metsissä kasvaa mm. maariankämmekkää (Dactylorhiza maculata) ja mäntykukkaa (Monot-ropa hypopitys).”

Lähde 3: ” Tornträsket (paikallisesti arvokas alue). Tornträsket on Söderkullalandetin kallioalueen luonnontilainen pieni lampi. Lampea reunustaa kapealti saraneva – lyhytkorsineva kasvillisuus, jossa kasvaa mm. jouhi-, pullo- ja mu-tasaraa, raatetta, isokarpaloa, leväkköä, valkopiirtoheinää. Pääosa lampea ympäröivästä suosta on isovarpurämettä. Alueen länsireunalla isovarpuräme vaihettuu korpirämeeksi. Suon reuna-alueen painanteissa on ruohokorven kasvilli-suutta mm. tervaleppää, vehkaa, järvikortetta, paatsamaa ja kurjenjalkaa.”

(2) ”Söderkullalandetin Fladan on noin 8 hehtaarin laajuinen matala merenlahti (liite 4). Fladanin kaakkoisranta on rakennettu ja rannan edustoja on ruopattu. Myös Fladanin suulla olevan pienen saaren itäpuolelta on ruopattu vene-väylä. Pääosa lahdesta on kuitenkin luonnontilassa. Fladanin länsiosan pohjukka on melko tiheän ruovikon eristämä. Lahdessa käy kalastamassa kalatiirat, harmaahaikarat ja kalasääski.”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, korvet, rämeet, lammet ja järvet

Erityislajit: Huopakääpä (Onnia tomentosa, NT)


Lähde 1: Henrik Murdoch (2010). Kirjallinen tiedonanto vuoden 2009 maastokartoituksesta Söderkullalande-tissa.



Lähde 4: Suunnittelukeskus Oy (1999). Sipoon rantayleiskaavan luonto- ja maisemaselvitys (moniste). Si-poon kunta. – Viitattu Lähteessä 2.

Huomautus: Kirjaaja on tarkentanut Lähteen 1 kuvausta käyttäen Murdochin piirtämää karttaa, jossa on erotettu METSO:n I ja II arvoluokan metsät toisistaan.


49

37. Norrkullalandetin metsät

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: ”…saaren keskustassa on Itä-Uudellamaalla luonnonsuojelullisesti merkittävän laaja yhtenäinen metsäalue. Metsät koostuvat lähinnä lahopuustoisista kangasmetsistä sekä luonnontilaisen kaltaisista kalliometsistä. Saaren pie-nialaiset suot ovat sekä korpia että rämeitä. Lehtoja saarella on pienialaisesti. Saaren kangasmetsistä osa on ollut talo-uskäytössä viime aikoinakin, osa taas jäänyt pidempään metsätaloustoimien ulkopuolelle, jolloin lahopuuta on päässyt muodostumaan runsaasti. Hoidetuissa talousmetsissäkin on paikoin runsaasti lahopuuta myrskytuhojen seurauksena. Pesimälinnustoon kuuluvat varpushaukka (Accipiter nisus) ja nuolihaukka (Falco subbuteo).”

(1) METSO -ohjelman arvoluokan I metsiä sijaitsee laajalla alueella saaren luoteisosassa Kasabergetillä, Si-mosvikenin eteläpuolelta Galthåletin pohjoispuolelle ulottuvalla vyöhykkeellä, Kärrvikenin eteläpuolelta Sikvarpsuddenin länsipuolelle Ormbergetille ja edelleen Mossagrundsholmeniin ulottuvalla alueella sekä aivan saaren itäosissa. (2) Loput saaren metsistä ovat METSO:n arvoluokkaa II, minkä perusteella niiden tulkittiin kuuluvan MALU -alueeseen pääasiassa yleisten kriteerien perusteella. METSO:n II-luokan metsissä voi silti olla myös MALU:n luontotyyppikriteerit täyttäviä metsiä. (1) Saarella on yksi kluuvijärvi, Träsket.

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, lehdot, korvet, rämeet, fladat, kluuvit ja satunnaisesti murtovesivaikutteiset järvet ja lammet

Erityislajit: Korpiludekääpä (Skeletocutis odora, NT), korkkikerroskääpä (Perenniporia subacida, NT), ruoste-kääpä (Phellinus ferrugineofuscus, NT).


Lähde 1: Henrik Murdoch (2010). Kirjallinen tiedonanto vuoden 2009 maastokartoituksesta Norrkullalande-tissa.

Huomautus: Kirjaaja on tarkentanut kuvausta käyttäen karttaa, jossa on erotettu METSO:n I ja II arvoluokan metsät toisistaan.

38. Kajhället

Kunta: Sipoo




50




Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Kajhällen. Laaja, ruohikkoinen ja ruovikkoinen luoto, jolla kasvaa pari puutakin. Kalalokkikolonia on iso. Joinakin vuosina ollut myös satoja pareja naurulokkeja. Tiiroja ajoittain kymmeniä pareja. Seassa kaikki alueella pesivät pienet vesilinnut ja kahlaajat. Minkkituhoja usein, sekä retkeilyhäirintää. Myös harmaalokit verottavat poikasia rankas-ti. Erinomainen lintuluoto haitoista huolimatta.”

Lähde 2: ”KAJHÄLLEN”. Vuosina 2002–2007: ”Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoi-tetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvis-to.” Vuosina 2008–2009: ”Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto.”

Lähde 3: ”Luostarisen (2002) selvityksen mukaan Kajhällen (kartassa Kajhället) (liite 6, nro 106, paikallisesti arvokas alue) on laajahko ja matala heinikkoluoto, jonka rannoilla kasvaa ruovikkoa. Luoto sijaitsee melko suojaisessa lahdessa Norrkullalandetin itäpuolella. Luodon pesimälinnustossa on mm. Kalalokki (noin 51 paria vuonna 2003), kala- ja lapin-tiira (noin 23 paria vuonna 2002, 80 paria vuonna 2003), tukkakoskelo, lapasorsa, meriharakka ja kivitasku.”


Erityislajit: Naurulokki (Larus ridibundus, VU)






40. Västerskog

Kunta: Sipoo


MALU -maastokäynti: Marras–joulukuu 2009




51


Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Västerskogin alueen luonnontilaisimmat metsät muodostavat yhdessä valtakunnallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Arvokkaimmista kohteista on esitetty kohdekohtaiset kuvaukset (A.–Q.). Näiden ulkopuo-lelle jäävät alueet ovat - yksittäisiä kalliokumpareita lukuun ottamatta - erilaisia talousmetsiä. Ormträskin lounaispuolella on laaja mäntyvaltaisen nuoren metsän alue; Stenkärretin pellon lounaispuolella lehtopoh-jaisia, voimakkaasti käsiteltyjä, puustoltaan varttuneita–iäkkäitä alueita; Ormträskin lounaispuolella on voimakkaasti väljennettyä iäkästä metsää, nuorta kuusikkoa ja avohakkuualoja ja Västerskogin alueen lou-naisosassa taimikoita ja nuorta sekametsää.

A. (2) Valtaosa kohteesta on avointa tai harvapuustoista kalliomaata, jonka reunoilla on varttunutta–iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, mäntyvaltaista sekametsää (METSO-luokka II). Itäosassa on laajempi yhtenäinen tätä metsätyyppiä edustava alue.

B. (2) Pääosa kohteesta on avointa–harvapuustoista, luonnontilaisen kaltaista kalliomaata (METSO II): tien varressa on luonnontilaisen kaltaista, varttunutta kuusi-mäntyvaltaista sekametsää (METSO II).

C. (2) Eteläosassa pieni, rehevä korpilaikku sekä iäkästä, erirakenteistuvaa (aiemmin harvennushakattua) lehtomaisen kankaan sekametsää (METSO II). Pohjoisosassa iäkäspuustoista, luonnontilaisen kaltaista, män-tyvaltaista kalliometsää (METSO II).

D. (1) Linnanträskin lounaispuolinen metsä. Kaakkois- ja keskiosassa on vanhapuustoista, mäntyvaltaista kalliometsää (METSO I) ja siihen liittyviä vanhoja kuivahkon kankaan luonnontilaisia metsiä (METSO I). Keskiosassa on myös luonnontilaisia keskireheviä korpia sekä erittäin runsaslahopuustoista, kuusivaltaista tuoreen- ja lehtomaisen kankaan metsää (METSO I), joka jatkuu myös Linnanträskin kaakkoispuoleiseen notkoon. Pohjoisosassa on vaihtelevaa, luonnontilaisen kaltaista, pääosin tuoreen kankaan iäkästä sekamet-sää (METSO I).

E. (2) Linnanträskin koillisrannan suo. Ruokoluhtaa, ruokovaltaista maaduntanevaa; kivennäismaan reunas-sa luonnontilaista sararämettä ja lyhytkorsirämettä.

F. (1) Itäosassa luonnontilaista ruohokorpea, (2) länsiosassa lehtokorpimuuttumaa.

G. (1) Valtaosin luonnontilaista, vanhapuustoista isovarpurämettä, pohjoisosassa myös tupasvillarämettä.

H. (1) Itäosassa luonnontilaista, keskirehevää korpea ja rämettä. Eteläosassa luonnontilaisen kaltaista, van-haa kalliometsää. Pohjoisosa tuoreen ja lehtomaisen kankaan luonnontilaisen kaltaista, kuusivaltaista seka-metsää (METSO I-II).

I. (1) Luonnontilaista saranevaa; pohjoisreunassa ruohokorpea, jossa kasvaa sekapuuna tervaleppää.

J. (1) Pohjoisosassa tuoretta ja kosteaa lehtoa jossa noroja. Iäkäs sekapuusto vaihtelee kuusivaltaisesta haa-pavaltaiseen. (2) Keskiosa rehevää, uudelleen luonnontilaistumassa olevaa korpimuuttumaa (METSO II). (1) Lounaisosa luonnontilaisen kaltaista, iäkästä, kuusivaltaista (sekapuuna koivua ja haapaa) lehtomaisen ja tuoreen kankaan sekametsää (METSO-luokka I-II).

K. (2) Suon läpi kulkevaa sähkölinjaa lukuun ottamatta luonnontilainen, laajahko isovarpuräme; itäosassa ruohoista sararämettä.

L. (1) Pohjoisin osa on runsaslahopuustoista, luonnontilaisen kaltaista, iäkästä tuoreen kankaan kuusivaltais-ta sekametsää (METSO I). Tästä etelään on laajahko, lähes puuton kalliomaa, jonka itäpuolisessa "kainalossa"


52

on luonnontilaista metsäkortekorpea ja sitä ympäröivää, iäkästä, runsaslahopuustoista tuoreen kankaan kuusikkoa (METSO I). Näistä etelään kohde on vanhapuustoisten kalliometsien, keskirehevien korpien ja luonnontilaisen kaltaisten tuoreen ja kuivahkon kankaan kuusivaltaisten (sekapuina mäntyä, koivua ja haa-paa), iältään varttuneiden-iäkkäiden metsien (METSO-luokka I-II) mosaikkia.

M. (1) Pohjoisosassa luonnontilaisten rämeiden ja kalliokumpareiden mosaiikkia; lisäksi pieni puronvarsi-lehto. Valtaosa kohteesta koostuu luonnontilaisen kaltaisista kalliometsistä, mänyvaltaisen puuston ikä vaih-telee iäkkäästä vanhaan (METSO-luokka I-II). Kohteen itäosassa on iäkästä, mäntyvaltaista, luonnontilaisen kaltaista kuivahkon ja tuoreen kankaan sekametsää (METSO II).

N. (1) Valtaosa kohteesta koostuu vanhapuustoisten, luonnontilaisen kaltaisten kalliometsien ja niiden väliin jäävien tuoreen kankaan kuusivaltaisten ja kuivahkon kankaan mäntyvaltaisten, iäkäspuustoisten, luonnon-tilaisen kaltaisten metsien, sekä keskirehevien korpien ja rämeiden muodostamasta mosaiikista. Kohteen läntisimmässä osassa on lehdosta, lehtomaisesta kankaasta ja lehtokorvesta muodostuva, iäkäspuustoisen (valtapuuna kuusi ja mänty), luonnontilaisen kaltaisen sekametsän alue (METSO I-II). Kohteen eteläosassa, kahden suurimman kalliomäen välissä, on saniaiskorpijuotti. Kohteen eteläisimmässä osassa on iäkästä, luonnontilaisen kaltaista kuusi-koivu-mänty sekametsää; kasvupaikkatyyppi on lähinnä tuoretta ja lehto-maista kangasta (METSO-luokka I-II). (2) Itäisin osa on lähes puutonta avokallioaluetta.

O. (1) Länsiosassa iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, kuusi-mäntyvaltaista, tuoreen kankaan sekametsää (METSO I); itäosa luonnontilaisen kaltaista, iäkästä–vanhaa mäntyvaltaista kalliometsää (METSO I-II), jonka eteläreunassa on suuri, etelään avautuva jyrkänne.

P. (1) Pohjoisimmassa osassa järeää kuusta (sekapuuna harmaaleppää) kasvavaa, runsaslahopuustoista leh-toa (METSO I). Tämän eteläpuolella kangas- ja kalliomaiden mosaiikkia, luonnontilaisen kaltainen, iäkäs mänty-kuusi-koivu puusto (METSO I-II). Sähkölinjan halkaisemassa notkossa kuusivaltaista (sekapuuna koivua ja tervaleppää) kosteaa lehtoa. Sähkölinjan eteläpuolisen mäen länsiosassa vanhaa, luonnontilaisen kaltaista, kuusivaltaista metsää, jossa on lahopuuta kymmeniä kuutioita/ha (METSO I); saman mäen päällä luonnontilaisen kaltaista, kuusivaltaista, osin kallioista metsää, jossa on todella vanhoja ylispuumäntyjä (METSO I); mäen itärinne kuusivaltaista, lahopuustoista, aiemmin harvennettua iäkästä metsää (METSO II). Kohteen läpi itä-länsisuunnassa kulkevan kärrytien eteläpuolella runsaslahopuustoista, kuusivaltaista (se-kapuuna mm. tervaleppää) kosteaa lehtoa/ruohoturvekangasta(METSO I), jonka alueella itään laskeva noro. Lehdon eteläpuolisella mäellä kuusi–mäntyvaltaista, luonnontilaisen kaltaista, iäkästä tuoreen kankaan met-sää (METSO-luokka II). Tämän eteläpuolella laajahko, puuton kallioalue, jonka itäreunassa on jyrkänne lahopuustoisine, kuusivaltaisine alusmetsineen. Avokallion länsireunan metsäinen notko avautuu alarin-teessä tuoreen ja lehtomaisen kankaan iäkkääksi, erittäin runsaslahopuustoiseksi (myös selvää lahopuujat-kumoa havaittavissa) kuusi-koivuvaltaiseksi (sekapuuna mäntyä) metsäksi (METSO I), jossa on korpilaikku-ja. Avokallion eteläpuolinen rinne vaihtelevaa, luonnontilaisen kaltaista tuoreen ja lehtomaisen kankaan kuusivaltaista (sekapuuna vanhoja koivuja sekä mäntyä ja haapaa) metsää (METSO I-II). Kohteen eteläisin osa erittäin runsaslahopuustoista ruohoturvekangasta (METSO I). Kohteen läntisimmässä osassa Stenkärre-tin pellolle laskeva rinne on iäkästä, lahopuustoista, kuusivaltaista (sekapuuna koivua, mäntyä ja haapaa, pensaskerroksessa lehtokuusamaa) tuoretta lehtoa (METSO I), jonka notkopaikoissa on luonnontilaista ruo-hokangaskorpea. (2) Länsiosan eteläpuolisko on puustoltaan (kuusi, mänty, koivu haapa) varttunutta, kan-gasmaan ja pienten korpien mosaiikkia (METSO II). Lajistoa: hiirenporras, isoalvejuuri, korpi-imarre, me-siangervo, kevätlinnuherne, lehtotesma, lehtokuusama, näsiä, velholehti, suo-orvokki, rentukka. Kohteen eteläisimmän osan lahopuustoisella turvekankaalla runsaasti tikkojen syönnöksiä.

Q. (2) Ormträsk on rannoiltaan kokonaan rakentamaton, erämainen lampi, jolla on avoin nevareunus (le-veimmillään lammen eteläpäässä). (1) Lammen länsipuolella rantametsä on mustikka- ja puolukkakorpea, kauempana rannasta tuoreen kankaan iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, kuusivaltaista sekametsää (METSO


53

I-II). Lammen luoteispuolella on kalliokumpareita sekä niitä ympäröivää, erittäin runsaslahopuustoista leh-tomaisen kankaan iäkästä, kuusivaltaista (sekapuuna mm. haapaa) sekametsää (METSO I). Kohteen pohjois-osassa on reheviä korpimuuttumia, joiden puusto on luonnontilaisen kaltaista (mm. tervaleppää). Ormträs-kin itäpuolella on luonnontilaisen kaltaista, iäkästä, kuusivaltaista sekametsää (METSO I-II) sekä pieni luon-nontilainen, keskirehevä korpi.

Lähde 3: ”Linnanträsketin kallioalue.” ”Laajimpien kallioiden lakiosien kasvillisuus on monin paikoin kulunutta. Niukkahumuksisilla kallioalueilla on kuollut runsaasti nuoria mäntyjä ja laajalti kanervikkoa. Kalliokasvillisuus on karuhkoa. Kallioalueen eteläreunoilla kasvaa hieman kalliokieloa, ahosuolaheinää ja muutamin paikoin kalliohatikkaa. Kallioalueen pohjoisosassa on melko laaja kivikasauma. Kallioalueen kaakko-luodesuuntainen reuna on jyrkänteinen, myös Linnanträsketin rannassa.”

”Linnanträsketin luhta. Linnanträsketin järven koillisrannalle on kehittynyt luhta-alue. Luhdan kasvillisuus on järvi-ruokoluhtaa ja saraikkoa. Järviruokoluhdalla kasvaa osin harvahkon järviruovikon ja runsaan isokarpalon lisäksi mm. kurjenjalkaa, suoputkea, terttualpia sekä jokasuon- sekä haprarahkasammalta. Luhdan reunalla kasvaa pienialaisesti leveälehtiosmankäämiä. Saraikko on pääosin pullosaraa. Luhdan reunalla on nuorta tervaleppää ja pajukkoa sekä hie-man taaempana isovarpurämettä. Rämeeltä on aikanaan kaivettu turvetta.”

”Bergkullan ja Mörtträsketin välinen metsäalue.” ”Kaava-alueen rajalla on pienehkö suo jonka läpi menee sähkölinja (Lähteessä 1 osa-alue K.). Suon kasvillisuus on isovarpurämettä, nevarämettä ja ruohoista sararämettä. Suolla kasvaa mm. suopursua, lakkaa, tupasvillaa, virpapajua, isokarpaloa, jouhi- ja tähtisaraa ja terttualpia. Toisen pienen suon (Lähteessä 1 osa-alue I.) kasvillisuus on saranevaa ja sarakorpea, jossa kasvaa mm. kurjenjalkaa, raatetta, luhtarölliä, vehkaa ja jokapaikansaraa.”

Lähde 4: ”Ormträsket on laaja erämaamainen järvi keskellä laajaa kallioselänteiden kirjomaa aluetta. Ranta-alueet ovat laajasti luhtaisia ja nevaisia. Puusto on etenkin järven pohjois- ja itärannalla tuoretta kuusikangasta. Puusto on paikoin järeää. Vanhoille kuusikoille tyypillisesti kenttä- ja pensaskerroksen lajisto on niukka lukuun ottamatta aivan välitöntä ranta-aluetta. Järven eteläpäässä on toteutettu hakkuita. Lajistoa: kuusi, haapa, mänty, pihlaja, hieskoivu, kielo, käen-kaali, sinivuokko, valkovuokko, metsälauha, särmäkuisma, nuokkuhelmikkä, lehtokuusama, hiirenporras, metsäkurjen-polvi, jokapaikansara, ojakellukka, kihokki, vehka, tupasvilla, järvikaisla. Järvi ranta-alueineen tulisi suojella rakentami-selta.” ”Ympärillä olevat laajat metsäalueet muodostavat laajan MT-alueiden kehän muodostaen näin ekologisesti mer-kittävän metsäaluekokonaisuuden järven ympärille, erityisesti itäpuolen vanha kuusikko on säilyttämisen arvoinen ja muodostaa arvokkaan kokonaisuuden järven kanssa.”

”Eirolunden. Gumbostrandin ja Hitån kartanon tien varrella Eirossa sijaitseva lehto koostuu sekä puronvarsilehdosta että kallionaluslehdosta. Lehto on kaikkiaan noin puolen kilometrin pituinen kapea, 50–100 metrin levyinen alue. Kohde on mainittu Ympäristöinventointien yhteenvedossa vuodelta 1988. Kallionaluslehto sijaitsee pellon laidassa. Lehto on varsin kapea ja noin 150 m pituinen. Lehto on paikoin tiheä ja vaikeakulkuinen. Sen merkittävimpiä lajeja ovat vaahte-ra, lehtokuusama, jänönsalaatti ja kevätlinnunherne. Lehtomainen kasvillisuus on paikoin levinnyt myös kallioiden taakse mäntyvaltaiseen kangasmetsään, jossa esiintyy vielä vaahteraa ja kevätlinnunhernettä. Puronvarren lehto on vanhaa niittyä, joka on aikaa myöten muuttunut lehdoksi lehtokasvien levitessä sinne. Tämä lehdon osa on paikoin tiheätä ja vaikeakulkuista runsaan nokkos- ja vadelmakasvuston takia. Maaperä on pehmeää, kuohkeaa ja multaista. Arvokkaimmat lajit ovat näsiä ja lehtotähtimö. Lehdon merkitys perustuu suhteellisen arvokkaaseen lehtokasvillisuu-teen, joka leviää myös ympäröiviin kangasmetsiin.” ”Alue vaatii myös hoitoa.”

Lähde 5: ”Linnanträsk. Linnustoltaan monipuolisimmat kosteikkoja metsäalueet ovat järven itä- ja koillispuolella. Edustavaa korpialuetta suosivat erityisesti varpushaukka, metso, hömötiainen ja töyhtötiainen. Kuusikoita taas mm. mehiläishaukka ja puukiipijä. Muista aluetta hyödyntävistä lajeista mainittavia ovat etenkin nuolihaukka, metsäviklo ja palokärki. Nuolihaukkahavainnot koskevat mahdollisesti lähisaarissa asustavia lintuja.”


54

”Ormträsket. Linnustoltaan edustava, vaihteleva, erämainen metsäalue. Linnuston monipuolisuutta lisää suorantainen järvi. Alueella on tavattu mm. harmaahaikara, kanahaukka, pyy, teeri, metso, metsäviklo, palokärki ja pohjantikka. Alue on myös mm. varpus- ja helmipöllön mahdollista pesimäaluetta.”

MALU -luontotyypit: Kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kangasmetsät, lehdot, avokalliot ja -kivikot, korvet, rämeet, nevat, luhdat, lammet ja järvet, virtavedet


Erityislajit: Pääosin ei selvitetty, ks. kuvaus


Lähde 2: Ilmakuvat


Lähde 4: Ympäristötutkimus Oy Metsätähti (1991). Etelä-Sipoon ja Hindsbyn luontokohdeselvitys. – Raport-tia on siteerattu myös lähteessä Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi Oy (2002). Söderkullan alueen luonto- ja maisemaselvitys.


Huomautus: Vaikka kaikki osa-alueet eivät ole sinällään maakunnallisesti arvokkaita, ne kuuluvat valta-kunnallisesti arvokkaaseen Västerskogin metsäkokonaisuuteen. Läntisin osa-alue muodostaa ekologisen käytävän toiselle valtakunnallisesti arvokkaalle metsäalueelle Majvikiin.

41. Ängesholmenin metsä

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: ”Ängelsholmenin lehto. Suunnittelukeskuksen (1999) tekemän selvityksen mukaan ”Ängelsholmenin pohjois-rannalla (liite 4) on kallioista vanhaa mäntyvaltaista mustikkatyypin kangasta, jossa on kuusta sekapuuna ja rantapui-na isoja koivuja sekä tervaleppiä. Saaren koillisrannalla on lehtipuuvaltaista erittäin monilajista ja rehevää lehtoa. Puusto on todella järeää, sillä järeimmän raidan halkaisija on n. 60 cm, koivun ja kuusen 50 cm, tuomen 45 cm ja aih-kimännyn 65 cm. Lisäksi puustoon kuuluu paikoin runsaasti haapaa, pihlajaa ja pienehköjä lehmuksia (Ø 15 cm). Pen-saskerroksen lajeja ovat mm. näsiä, vadelma, paatsama, lehtokuusama ja taikinamarja. Osa lehdosta on metsäkurjenpol-vivaltaista OMaT-lehtoa, osa HeOT-lehtoa”.”


55

MALU -luontotyypit: Lehdot, kangasmetsät




Lähde 2: Suunnittelukeskus Oy 1999: Sipoon rantayleiskaavan luonto- ja maisemaselvitys (moniste). Sipoon kunta. – Viitattu Lähteessä 1.

Huomautus: Ilmakuvatarkastelun (2009) perusteella metsää ei ole kaadettu. Ängesholmenista on käytetty Lähteessä 1 nimeä Ängelsholmen.

42. Hitå

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Sipoonlahti on yksi Suomen harvoista vuonoista. Sen pohjukkaan laskee Natura 2000 -verkostoon kuuluva Sipoonjoki, joka muodostaa pohjukkaan laajan suiston. Suiston eteläpuolella Helsinki–Porvoo -moottoritie ylittää lahden siltaa pitkin. Moottoritien eteläpuolella Sipoonlahtea reunustavat iäkkäät ja van-hat, luonnontilaisen kaltaiset tai luonnontilaiset metsät, lehdot, ja korkeat kalliojyrkänteet. Näistä on laadittu omat kuvauksensa, jotka on esitetty alueiden 42–44 tiedoissa. Näiden lomaan sijoittuu joitakin asuttuja aluei-ta (sekä loma- että ympärivuotista asutusta), mm. Hitån kartano sekä jonkin verran peltoja. Moottoritien eteläpuolella kaikki Sipoonlahden reunat kuuluvat seutukaavan S-alueeseen. Kohde jatkuu yhtenäisenä Sipoonlahden suun itäpuolelle Eriksnäsin kartanon maille, jossa siihen kuuluu niin jalopuumetsää, lehtoja, luhtia kuin iäkkäitä, luonnontilaisen kaltaisia kangas- ja kalliometsiäkin sekä kartano puistoineen, peltoi-neen ja laitumineen. Kohteeseen sisältyy useampi kilometri rakentamatonta mannerrantaa, mikä Sipoon ja Porvoon alueella on suurharvinaisuus. Sipoonlahden ja Eriksnäsin alueiden toisiinsa liittyvät luontokohteet muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joka on vähintään valtakunnallisesti arvokas. Myös kokonaisuuden maisemalliset arvot ja kulttuuriarvot edustavat valtakunnan tasoa.

A. (1) Pohjoisosa kuusivaltaista tuoretta lehtoa (iäkäs puusto, METSO-luokka II); eteläosa osin kallioista, luonnontilaisen kaltaista, iäkästä mänty-koivu -sekametsää.

B. (1) Läntisimmässä osassa avointa kalliomaata ja luonnontilaisen kaltaista, iäkästä kalliometsää (METSO II); pohjoisosassa vanhaa, luonnontilaista kalliometsää ja kangasmaalaikkuja, keloja (METSO I). Itäosassa tuoretta lehtoa (mänty, lehtipuut – vaahteraa, METSO-luokka II); pienen lammen ympärillä keskirehevää,


56

luonnontilaista korpea. Sähkölinjojen ympäristössä puustoltaan luonnontilaista kalliometsä-kangasmaa-räme -mosaiikkia.

C. (1) Iäkkäitä-vanhoja, luonnontilaisia kalliometsiä (METSO I-II) korkealla mäellä; eteläreunassa suuri jyr-känne; vanhimmat metsät (kilpikaarnamäntyjä, keloja) jyrkänteen päällä. Kallioiden välisessä notkossa iä-kästä, koivuvaltaista tuoreen kankaan metsää (METSO II).

D. (1) Pohjoisosan lammen ympäristössä saranevaa ja keskireheviä korpia; näiden ympärillä luonnontilaisen kaltaista, iäkästä mänty-koivuvaltaista sekametsää (METSO II). Muutoin pohjoisosa luonnontilaisen kaltaista iäkkäiden-vanhojen kalliometsien (METSO I-II) ja tuoreen ja kuivahkon kankaan iäkkäiden mänty-kuusi -valtaisten metsien (METSO I-II) sekä pienten keskirehevien rämeiden mosaiikkia. Eteläosa on perusluonteel-taan samanlaista; erona pohjoisosaan on, että kalliometsien osuus on suurempi, (2) kalliometsät ovat pääosin iäkkäitä ja niissä on runsaasti avoimia alueita (METSO II), rämeitä on keskirehevistä karuihin, ja ne ovat pohjoisosaa laajempia.

E. (1) Erittäin jyrkkä- ja pienipiirteistä, luonnontilaisen kaltaista, vanhapuustoista mäntyvaltaista kalliomet-sämaastoa (METSO I); suuria jyrkänteitä, eteläisen jyrkänteen alueella jonkin verran rehevyyttä, länsiosan alla luonnontilainen korpi; kohteen luoteisosassa luonnontilainen räme.

F. (1) Pohjoisosassa avokalliokumpare jossa jyrkänne sekä luonnontilaisen kaltaista, runsaslahopuustoista lehtomaisen kankaan kuusivaltaista sekametsää (METSO I); keskiosassa puronvarren tuoretta, kuusivaltaista lehtoa (METSO I), eteläosassa tervaleppävaltaista kosteaa lehtoa/lehtokorpea/ metsäluhtaa (METSO I). La-jistossa mm. kotkansiipi, ranta-alpi, koiranheisi, mesiangervo.

G. (1) Pohjoisreunassa tuoretta lehtoa, lehtipuuvaltainen sekapuusto, mm. vaahteraa, nuorta tammea. Muu osa kohteesta jyrkkäpiirteistä, vanhan tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsän peittämää kallioista mäkeä, jonka itäreunassa on suuri, suoraan mereen putoava jyrkänne; runsaasti kuusilahopuuta ja erittäin vanhoja kilpikaarnamäntyjä (METSO-luokka I).

H. (1) Luonnontilaisen kaltaista, iäkästä tuoreen ja lehtomaisen kankaan sekametsää (koivu, kuusi, mänty); itärinteellä runsaasti lahopuuta (METSO I).

I. (1) Kohteen itälaitaa hallitsevat suuret, suoraan mereen putoavat jyrkänteet. Kohteen etelä-, keski- ja länsi-osissa on luonnontilaisen kaltaisia, vanhoja kalliometsiä; näistä itäisimmän itärinteessä on erittäin runsaasti lahopuuta. Kohteen pohjoisosa sekä kallioiden väliset alueet ovat reheväpohjaista (lehtomainen kangas-lehto), osittain soistunutta, erittäin runsaslahopuustoista, luonnontilaisen kaltaista sekametsää (kuusi, män-ty, koivu, haapa; METSO-luokka I).

J. (1) Tien itäpuolella kallioista, luonnontilaisen kaltaista tuoreen ja kuivahkon kankaan iäkästä, mäntyval-taista sekametsää. Tien länsipuolella erilaisia lehtopohjaisia metsiä: länsireunassa iäkästä, erirakenteista kuusivaltaista sekametsää, jossa runsaasti nuorta vaahteraa ja tammea; joitakin kuolleita kuusia poistettu. Itäosassa edellistä harvempaa, iäkästä ja lahopuustoista kuusi-koivuvaltaista metsää, jossa sekapuuna sen verran luontaisesti syntynyttä, rinnankorkeusläpimitaltaan yli 7 cm järeää vaahteraa ja yli 20 cm tammea, että täyttää luonnonsuojelulain mukaisen jalopuumetsän kriteerit; (2) lisäksi tontin laidassa istutettu vaahte-rakuja. (2) Meren rannassa istutettu puistolehmuskuja.

K. (1) Vainuddenin kallio. Mm. luonnontilaisen kaltaista vanhaa kalliometsää (ks .Lähde 2).

Lähde 2: ”Laaja rakentamaton talousmetsäalue, joka yhdessä Norrskogenin alueen kanssa muodostaa yhtenäisen metsä-alueen Sipoonlahden ja Kvarnäng - Lilltyran peltoalueen väliin. Metsäalueilla ei ole asutusta, joten ne muodostavat oivan elinympäristön mm. hirvieläimille ja muille rauhaa vaativille lajeille kuten kehrääjä, teeri, metso. Tarkempia inventointeja ei alueella suoritettu, mutta lajisto noudattelee pääpiirteissään samaa koostumusta kuin edellä kuvatuilla


57

kallioselänteillä. Hakkuita on paikoin toteutettu melko laajoinakin kokonaisuuksina. Edellä kuvattu alue muodostaa ydinalueen ”Etelä-Sipoon luontoalueesta” mikä rajoittuu toisaalta Sipoonlahteen idässä, rantaan etelässä, Västersko-giin lännessä ja moottoritiehen pohjoisessa. Suositus: Laaja taajamatyyppinen rakentaminen tulisi ohjata muualle esi-merkiksi tiivistämällä Västerskogin asutusta tai kulkuyhteyksien varteen Ängsvikenin–Gumbostradin alueelle.”

”Skräddarby – Norrskogen – Hitå – Vainudden.” ”Alue on mm. kehrääjän elinaluetta. Topografinen vaihtelu on suur-ta, mistä syystä pienelläkin alueella voi esiintyä hyvin erityyppistä kasvilajistoa.”

Lähde 3:”Hitålundenin puronvarsilehto. Vainuddintien ja rannan välissä on syvässä uomassa oleva puro. Purouoma on kivikkoinen ja koskimainen. Puron yli menee vanha kärrytie. Puronvarressa kasvaa vanhoja kuusia. Kasvillisuus on kapealti saniaislehtoa ja rinteellä käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa. Puronvarressa kasvaa mm. rentukkaa, lehtokor-tetta, lehtotähtimöä, mustakonnanmarjaa ja taikinamarjaa. Puron suulla on harvahko puustoinen alue, jossa kasvaa koivua ja tervaleppää. Kasvillisuudessa on mm. korpikastikkaa ja korpikaislaa. Pellon reunalla kasvaa runsaasti kotkan-siipeä. Rantametsä vaihettuu järviruokovaltaiseksi luhdaksi ja ruovikoksi.”

”Vainuddenin kallio. Hitåntien länsipuolella on kasvillisuudeltaan monipuolinen kallioalue. Kallion laella on vanhahko kalliomännikkö. Pääosin kalliokasvillisuus on kanerva- ja jäkälävaltaista. Painanteissa on kanerva- ja puolukkatyypin kasvillisuutta. Kallioiden välisessä painanteessa on suo, josta on otettu turvepehkua. Suon kasvillisuus on lähinnä isovarpurämettä. Kaivannoissa kasvaa mm. isokarpaloa ja jokapaikansaraa. Suo on palautumassa luonnontilaiseksi. Kallioalueen etelärinteen yläosassa ja kalliohyllyillä kasvaa mm. runsaasti isomaksaruohoa, kalliokieloa, keto-orvokkia, haisukurjenpolvea, pensaikkotatarta, lehtonurmikkaa, mäkitervakkoa ja hieman liuskaraunioista.”

Lähde 4: ”Karun erämaisen alueen keskellä viihtyy edustava linnusto, mm. varpushaukka, sääksi, pyy, kehrääjä ja palo-kärki. Selvitysalueen (lähteen mukainen alue) ainoa sääksireviiri löytyi tältä alueelta. Mahdollista pesimäympäristöä myös eräille muille rauhallista ympäristöä vaativille lajeille.”

Lähde 5: ”Puronvarsilehto sijaitsee Hitån niemessä Gumbostrandin ja Hitån kartanon välisen tien varressa. Lehdon pituus on puron suunnassa noin 200 metriä, mutta se jatkuu tervaleppälehtona meren rannassa. Puro on koskimainen ja virtaa syvässä ja jyrkkärinteisessä notkossa. Ympäröivä metsä on kookasta ja melko vanhaa, ei kuitenkaan erityisen luonnontilaista. Puronvarren valtapuulajit ja latvuskerroksen muodostajat ovat haapa ja kuusi ja meren rannan lähei-syydessä myös tervaleppä, mänty ja vaahtera. Lisäksi aivan puron penkereillä on useita kookkaita tervaleppiä. Pensas-kerroksen lajeja ovat pihlaja, lehtokuusama ja taikinamarja. Kenttäkerroksen vaateliaita lehtolajeja ovat imikkä, kevät-linnunherne, lehtotähtimö, lehto-orvokki ja pystykiurunkannus. Kohde on kasvillisuudeltaan ja kasvistoltaan poikkeuk-sellisen arvokas, ainakin maakuntatason lehto. Puronotko tulisi rauhoittaa luonnonsuojelualueena ja alueelle olisi ai-heellista laatia erillinen hoitosuunnitelma. Ympäristön harvennushakattuja metsiä on jatkossakin syytä käsitellä varo-vasti ainakin noin 50 m säteellä puronotkon reunasta. Vaikka paikka on helposti tavoitettavissa tieltä käsin, ei lehtoon tule ohjata minkäänlaista virkistyskäyttöä. Alueen kasvillisuus kestää erittäin huonosti kulutusta ja kohteen pieni pin-ta-ala tekee siitä haavoittuvan ympäristömuutoksia vastaan.”

Lähde 6: ”Sipoon kunta: "Sibbovikens inlopp erbjuder ur natursynpunkt en ståtlig anblick, ofta observerad även i bild. Höga brantstupande berg på vardera sidan om viken giver sin prägel åt landskapet. Egendomarna Hitå på västra sidan och Eriksnäs på östra sidan om viken är pietetsfullt vårdade". Borde bevaras som kulturlandskap.”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, korvet, rämeet, luhdat, kalliot ja kivikot, virtavedet, lammet ja järvet


Erityislajit: Kehrääjä (Caprimulgus europaeus, NT), kalasääski (Pandion haliaetus, NT)



58




Lähde 5: Ympäristötutkimus Oy Metsätähti (1991). Etelä-Sipoon ja Hindsbyn luontokohdeselvitys.

Lähde 6: Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto (1988). Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988, Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7.

Huomautus: Osa alueesta on Itä-Uudenmaan seutukaavan suojelualuevarausta (S).

43. Norrskogen

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: A. (1) Koillisen "haarakkeen" länsiosassa kaksi luonnontilaista saranevaa sekä niihin liittyvää puo-lukkakorpea; näiden itäpuolella luonnontilaista, vanhapuustoista kalliometsää (METSO I); notkoissa iäkästä, kuusivaltaista, luonnontilaisen kaltaista metsää. Luoteinen "haarake" koostuu mäntyvaltaisista, vanhapuus-toisista kalliometsistä ja niihin liittyvistä jyrkänteistä, eri-ikäisistä kuusivaltaisista, luonnontilaisen kaltaisista sekametsistä (METSO I-II); joukossa on myös jonkin verran nuoren kuusikon hallitsemaa lehtoa. Eteläosassa luonnontilaisen kaltaista, iäkästä kalliometsää sekä sitä ympäröivää, kuusivaltaista, iäkästä lehtomaisen kankaan metsää (METSO-luokka II).

B. (1) Itäosan rinteessä, hylätyn mökkitontin ympärillä tuoretta, sekapuustoista lehtoa (METSO I-II), paljon lehtokuusamaa; ylempänä rinteessä lehdossa runsaasti nuorta vaahteraa, täyttää muutaman vuoden kulut-tua vaahteroiden järeytyessä luonnonsuojelulain mukaisen jalopuumetsän kriteerit. Tienhaaran länsipuolella lehdossa kasvaa metsälehmusryhmä, jossa on yli 30 rinnankorkeushalkaisijaltaan yli seitsemänsenttistä run-koa – kyseessä on luonnonsuojelulain mukainen jalopuumetsä. Kohteen länsiosa moottoritien varressa on iäkästä, luonnontilaisen kaltaista kangas- ja kalliometsää. Kohteen kaakkoisnurkassa on korkea, suoraan mereen putoava kalliojyrkänne.

C. (1) Pohjois- ja keskiosissa vuorottelevat vanhat (jopa 300-vuotiaita puita), luonnontilaiset, erittäin runsas-lahopuustoiset mäntyvaltaiset kalliometsät, näiden reunoille sijoittuvat vanhat, luonnontilaisen kaltaiset, runsaslahopuustoiset kangasmaan sekametsät (METSO I) joissa kasvaa erittäin vanhoja ja kookkaita kilpi-


59

kaarnamäntyjä, sekä notkonpohjien tuoreet ja kosteat lehdot (METSO I). Runsaimmin lahopuuta on mereen laskevaa noroa ympäröivässä, kuusi-koivuvaltaisessa (sekapuuna haapaa ja pihlajaa) tuoreessa lehdossa. Alueella on myös useita korkeita, suoraan mereen putoavia jyrkänteitä. Kohteen eteläosa on tuoreen ja leh-tomaisen kankaan iäkästä, kuusivaltaista (sekapuuna erityisesti mäntyä ja koivua), luonnontilaisen kaltaista metsää, jonka keskellä on mäntyvaltaisia, luonnontilaisen kaltaisia kalliometsälaikkuja. Kasvistoa keskiosan kosteassa, kulttuurivaikutteisessa lehdossa: metsäkurjenpolvi, mesiangervo, ojakellukka, kyläkellukka, aito-virna, palsternakka, vuohenputki, nokkonen, sinivuokko, hiirenporras, koiranheisi, huopaohdake.

D. (1) Länsiosan jyrkässä rinteessä suuri jyrkänne; vanhoja, luonnontilaisen kaltaisia, runsaslahopuustoisia, mäntyvaltaisia kalliometsiä; keskirehevä korpinotko sekä luonnontilaisen kaltaista tuoreen kankaan kuusi-valtaista sekametsää, jossa vanhoja ylispuumäntyjä (METSO I). Pohjoisimmassa kärjessä luonnontilaista vanhapuustoista kalliometsää (METSO I); muu osa luonnontilaisen kaltaisten, iäkkäiden kalliometsien sekä luonnontilaisen kaltaisen, iäkkään, kuivahkon kankaan mänty-kuusisekametsän mosaiikkia (METSO II). Kaakkoisreunan lehtomaisen kankaan iäkkäässä kuusikossa runsaasti lahopuuta (METSO I).

E. (1) Luonnontilaista kalliometsä-kangasrämemosaiikkia, kallioiden männyt vanhoja.

Ks. Sipoonlahden ympäristön yleiskuvaus alueen 42. Hitå tiedoista. Norrskogenia on kuvattu myös Hitån kuvauksen Lähteessä 2.

Lähde 3: ”Skräddarby – Norrskogen – Hitå – Vainudden.” ”Alue on mm. kehrääjän elinaluetta. Topografinen vaihtelu on suurta, mistä syystä pienelläkin alueella voi esiintyä hyvin erityyppistä kasvilajistoa.”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kalliot ja kivikot, nevat, korvet, rämeet, lehdot


Erityislajit: Kehrääjä (Caprimulgus europaeus, NT); pääosin selvittämättä


Lähde 2: Ilmakuvat


Huomautus: Itäiset osa-alueet ulottuvat Itä-Uudenmaan seutukaavan suojelualuevarauksen (S) alueelle. Osa-alueen B kuvaus koskee osittain mökkitonttia.

44. Sipoonlahden itärannat – Eriksnäs

Kunta: Sipoo





60



Kriteerit: 1

Kuvaus: A. (1) Länsireunassa on useita suuria, suoraan mereen putoavia jyrkänteitä. Kohteen koillisosa on puustoltaan (kuusivaltainen sekapuusto) iäkästä tuoretta lehtoa (METSO II). Pohjoisosan mäellä iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, mäntyvaltaista (sekapuuna koivu ja kuusi) metsää (METSO II). Tästä etelään koh-de koostuu jyrkkäpiirteisten kalliomäkien mäntyvaltaisista, luonnontilaisen kaltaisista kalliometsistä sekä kallioiden väliin jäävistä iäkäspuustoisista (kuusi, koivu, haapa), lahopuustoisista tuoreista lehdoista (MET-SO I-II).

B. (1) Pohjoisosa laidunnettua, varttunutta kuusivaltaista sekametsää; lounaisosa haapavaltaista puronvarsi-lehtoa (METSO II). Osa-aluetta ympäröivät pellot ovat hevoslaidunkäytössä.

C. (1) Luonnontilaisen kaltaista vanhaa kalliometsää sekä siihen liittyviä suuria jyrkänteitä, rämelaikkuja ja luonnontilaisen kaltaista mänty-kuusimetsää (kuivahkoa ja tuoretta kangasta).

D. (1) Pienten kalliokumpareiden sekä niitä ympäröivien, useita kasvupaikkatyyppejä (kuivahko, tuore ja lehtomainen kangas, lehto) edustavien luonnontilaisen kaltaisten, runsaslahopuustoisten (keloja, pökkelöitä, maapuita) metsien mosaiikkia. Pohjoispään ojansuussa luhtaista, lehtipuuvaltaista (tervaleppä, harmaalep-pä, tuomi) lehtoa/lehtokorpea. Eteläpäässä tuore lehto, jossa iäkäs tuomi-raita-vaahterapuusto; yli 20 kpl rinnankorkeusläpimitaltaan yli seitsensenttistä vaahteraa, joten täyttää luonnonsuojelulain mukaisen jalo-puumetsän kriteerit.

E. Eteläosassa luonnontilaisen kaltaisia vanhoja kalliometsiä ja niihin liittyviä jyrkänteitä, luonnontilainen puolukkakorpi, ja näiden ympärillä vaihtelevaa kuusi-mäntyvaltaista (sekapuuna koivua), iäkästä, luonnon-tilaisen kaltaista metsää (METSO I-II), jossa paikoin muuta puustoa vanhempia kilpikaarnamäntyjä. Näiden pohjoispuolella vaihtelevaa, sekapuustoista, lehtipuuvaltaista tuoretta lehtoa (METSO II). Pohjoisin osa luonnontilaisen kaltaista, iäkästä, lahopuustoista, osin kallioista mänty-lehtipuuvaltaista tuoreen kankaan metsää (METSO I-II).

F. (1) Valtaosa kohteesta on iäkästä tuoreen kankaan luonnontilaisen kaltaista, erirakenteista, vaihtelevaa kuusi-koivu-mäntysekametsää (METSO I-II), jossa kasvaa paikoin runsaasti nuorta haapaa. Metsässä esiin-tyy myös luonnontilaisia korpilaikkuja, ja sen sisään jää vanhoja, luonnontilaisen kaltaisia kalliometsäaluei-ta. Kohteen pohjoisosassa on tervaleppävaltaista, kosteaa rantalehtoa.

G. (1) Luonnontilaisen kaltaista, iäkästä tuoreen ja lehtomaisen kankaan sekametsää.

H. (1) Tuoretta ja kosteaa lehtoa, iäkäs koivu-mäntyvaltainen puusto, sekapuuna kuusta, haapaa sekä jalo-puita (saarni, vaahtera). Rinnankorkeushalkaisijaltaan yli seitsensenttisiä jalopuita on niin paljon, että kohde täyttää luonnonsuojelulain mukaisen jalopuumetsän kriteerit.

I. (1) Luonnontilaisen kaltaisia, vanhoja, mäntyvaltaisia kalliometsiä ja niihin liittyviä jyrkänteitä (osa putoaa suoraan mereen). Kallioiden välissä tuoreen ja lehtomaisen (alarinteillä) kankaan iäkästä, kuusivaltaista, runsaslahopuustoista (METSO I), luonnontilaisen kaltaista metsää; pieniä korpia. Kohteen pohjoisosassa runsaslahopuustoista, kuusivaltaista (sekapuuna mm. harmaaleppää) tuoretta lehtoa.

J. (1) Luonnontilaisen kaltaista, vanhaa, mäntyvaltaista kalliometsää.

K. (1) Luonnontilaisen kaltaista, vaihtelevaa tuoreen ja lehtomaisen kankaan sekametsää (METSO I-II); pai-koin vanhoja ylismäntyjä, pääpuulaji vaihtelee kuusesta koivuun; pieniä soistumia.


61

L. (1) Bastuvikenin länsiosassa laaja ruokoluhta ja laidunnettua rantaniittyä; näiden pohjoispuolella tuoretta, lehtipuuvaltaista puronvarsilehtoa ja tervaleppävaltaista, kosteaa rantalehtoa. Bastuvikenin pohjoisrannan kalliokumpareella on runsaasti lahopuuta; kumpareen eteläreunassa on korkea, suoraan mereen putoava jyrkänne. Torrvassin alueella on ruokoluhtaa, hoitamatonta rantaniittyä sekä tervaleppävaltaista kosteaa lehtoa. Kalvholmenin niemen tyvessä, kahden niittylohkon välissä, kasvaa kaksi suurta ja erittäin vanhaa saarnea, ja jokunen näitä paljon nuorempi saarni. Kalvholmenin länsilaidalla on tervaleppävaltaista kosteaa lehtoa; etelärannalla kaistale luonnontilaisen kaltaista vanhaa metsää (mm. suuria, vanhoja mäntyjä); itäreu-nalla luonnontilaisen kaltaista, lahopuustoista kuusi-koivusekametsää ja keskiosissa puustoltaan talousmet-sämäistä tuoretta lehtoa sekä mäntyvaltaista taimikkoa. Kalvholmenin itäpuolisessa lahdessa on laaja ruoko-luhta; tämän koillispuolella vaihtelevaa, kuusi-lehtipuuvaltaista tuoretta lehtoa (METSO II).

Ks. Sipoonlahden ympäristön yleiskuvaus alueen 42. Hitå tiedoista.

Lähde 2: ”Eriksnäs–Bastuviken. Bastuvikenin alue koostuu kolmesta ruovikkoisesta poukamasta. Läntisin lahden-poukama on lähes kokonaan umpeen ruovikoitunut, ruovikon sisäpuolella on mesiangervovaltaista niittyä, joka lou-naisosassa rajautuu hevoslaitumiin. Pohjoisosassa on jonkin verran tervaleppää. Läntisimmän ja keskimmäisen pouka-man välissä on korkea kallio, jonka pohjoispuoli on hakattu. Keskimmäinen poukama on myös ruovikkoinen, mutta avovettäkin on. Ruovikon sisäpuolella on laajahko mesiangervovaltainen rantaniitty, joka rajautuu vaihtelevanlevyi-seen tervaleppäluhtaan.” ”Bastuvikenin suulla on korkeita kallioita, lännessä Konäsudden ja idässä Långnäs.”

”Keskimmäisen ja itäisimmän poukaman välissä on Kalvholmenin niemi, jolla kasvaa eri-ikäistä, lähinnä nuorehkoa sekametsää. Itäisimmän poukaman ruovikkovyöhyke ja sitä reunustava niittyvyöhyke ovat kapeahkoja. Poukaman län-siosassa on muutos vanhaan seutukaavarajaukseen, jotta metsänreunassa kasvavat isot saarnet tulevat rajauksen pii-riin.”

”Ruovikkolintuja olivat ruoko- ja rytikerttunen sekä pajusirkku, kutakin lajia havaittiin kaksi paria. Vesilinnusto oli hieman runsaampi: silkkiuikkuja noin 17 paria, sinisorsia noin 3 paria, tavi noin 2 paria lisäksi tavattiin haapana, la-pasorsa ja telkkä. Myös kyhmyjoutsenpariskunta ruokaili alueella.”

”Eriksnäsin saarnimetsä. Eriksnäsin kartanon eteläpuolella ja Konäsuddenin länsipuolella sijaitseva metsän alku-perästä ei ole tietoa. Varsinainen saarnimetsäalue on luontaisen kaltainen. Metsä on rehevää tervaleppälehtomaista, saarnia on kymmeniä, osa isoja (Ø noin 30 cm), lisäksi on runsaasti vaahteraa ja tervaleppää. Aluskasvillisuudessa on mm. mesiangervoa. Maasto kohoaa pohjoiseen mentäessä, ylärinteellä on melko runsaasti pähkinäpensaita ja kuusamaa. Itäosassa tien varressa on isohkoja ilmeisesti istutettuja tammia, länsiosassa on myös ilmeisesti istutusperäisinä mm. lehtikuusia, pihtoja ja pyökki.”

Lähde 3: ”Eriksnäs. Kaunis niemialue, jossa on monimuotoinen kulttuurikasvillisuus. Luontaisen kasvillisuuden muo-dostaa kuusivaltainen havumetsä. Karuimmat alueet ovat mäntyvaltaisia. Bastuvikenin vesi- ja rantakasvillisuus on rehevää.”

”Eriksnäsiä ympäröivä alue: Dyvarp – Nåranklobben – Kvarnkärr – Kyttlandet. Osa-alue, jossa ihmistoiminnan vaiku-tus on vähäistä Eriksnäsin ja sen pohjoispuolen alueisiin verrattuna. Kasvillisuus on hyvin monimuotoista; lehtipuu-valtaisista MT-tyypin sekametsistä kuiviin CT-tyypin kangasmetsiin. Asutusta on vähän. Nåranklobben on geologises-ti huomionarvoinen kallioalue. Laaja ja yhtenäinen metsäalue on tiheään asutulla rannikkoalueella sinänsä arvokas.”

MALU -luontotyypit: Lehdot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kangasmetsät, luhdat, korvet, rämeet, avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit, metsälaitumet


Erityislajit: Pääosin selvittämättä



62



Huomautus: Eriksnäsin ja Bastuvikenin alue sekä Sipoonlahden itärannat ovat Itä-Uudenmaan seutukaavas-sa S-merkittyjä. Lähteessä 3 kuvattu alue ”Dyvarp – Nåranklobben – Kvarnkärr – Kyttlandet” sijaitsee osaksi MALU -alueen ulkopuolella.

45. Kokallören

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Kiinni Kalkkirannassa. Isompi on pieni saari, jolla kasvaa puita ja pensaikkoa. Pienempi on paljas kallioluoto, jolla on kuitenkin kasvillisuusjuotteita. Kalalokki- ja tiirakolonia on huomattava, yhteensä yli sata paria. Joukossa pie-net vesilinnut + haahkat. Kahlaajista löytyvät ainakin meriharakka, punajalkaviklo, karikukko ja rantasipi. Todella hyvät lintuluodot.”

Lähde 2: ”KOKALLÖREN 1 ISO”. Vuosina 2007–2009: ”Luokka 1. Yli kuusi lajia käsittävä ja runsas linnusto. Jonkin rauhoitetun lajin huomattava keskittymä. Jonkin harvinaisen tai uhanalaisen lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto.”

”KOKALLÖREN 1 JA 2”. Vuosina 2002–2006: ”Luokka 1.”

”KOKALLÖREN 2 PIENI”. Vuonna 2007: ”Luokka 2. Useamman rauhoitetun lajin esiintymä. Monipuolinen maasto ja kasvisto. ”Vuosina 2008–2009: ”Luokka 1.”

Lähde 3: ”… kaksi pientä luotoa, jotka on merkitty SL -merkinnällä (liite 5). Eteläisempi saarista on puuton lintuluoto. Suurempi saari on eteläosastaan samantyyppinen avoimine kallioineen. Pohjoisosassa on varttuneita, järeitä mäntyjä, pieniä koivuja, nuoria haapoja ja pihlajia sekä katajaa. Aiemmassa tutkimuksessa (Ympäristötutkimus Oy Metsätähti 1992) saaressa on todettu kasvavan Sipoossa harvinaista lehtokieloa. Luostarisen selvityksen mukaan luodoilla pesii noin 40 kalalokkiparia ja noin 40 kalatiiraparia (Luostarinen 2002).”

MALU -luontotyypit: luodot

Erityislajit: -


63

Uhanalaiset luontotyypit: lintuluodot ja -kalliot (NT)



Lähde 3: Enviro Oy (2003). Sipoon saariston ja rannikon osayleiskaavan luontoselvitys.

Lähde 4: Ympäristötutkimus Oy Metsätähti (1992). Sipoon Kalkkirannan kasvistotutkimus. – Viitattu Lähtees-sä 3.


46. Kalkkirannan kalliot

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Tutkitut alueet on kuvattu osa-alueittain A-H, joista A-C sijaitsevat Kalkkitehtaantien länsipuolella, loput sen itäpuolella (liite 5). Kasvillisuudeltaan mielenkiintoisimpia ovat osa-alueet A ja E, joten niitä on kuvattu muita kohteita tarkemmin.” ”Rajausten perusteena on vaateliaan lajiston erityisen runsas esiintyminen ja harvinaisten lajien useimpien kasvupaikkojen keskittyminen rajatuille alueille.

Osa-alue A: Kallioilla kasvaa hyvin runsaasti ravinteisia kasvupaikkoja suosivia ruohoja, joista varsinkin haisukurjen-polvi ja mäkiarho esiintyvät huomattavasti tavanomaista runsaampina ja laaja-alaisempina. Muita kalliohyllyjen ja -juottien runsaita valtalajeja ovat isomaksaruoho ja kalliokielo, paikoin runsaita ovat keltamaksaruoho, ketokäenminttu, ruoho-laukka ja ruotsinpitkäpalko. Laajalla alueella kasvaa keto-orvokkia ja mäkitervakkoa. Muista lajeista mainittakoon hopeahanhikki, karvakiviyrtti, kalliohatikka, nurmihärkki ja ukontulikukka. Melko harvinaista liuskaraunioista tavattiin laajahkolla alueella useina tuppaina aina kallioalueen länsiosien tuntumaan. Vaateliaampaa tummaraunioista löytyi yksi pieni mätäs tehdasalueen lähellä, alueen keskiosan korkeimman jyrkänteen alaosasta.” ”SL -merkityllä alueella raunioisia ei ole havaittu. Lähiseudun istutuksista muutamille kallioille on levinnyt hieman siperianmaksaruohoa ja mehipartaa. Jäkälä- ja sammalkasvillisuus on varsinkin tehdasta lähimpänä sijaitsevilla kallioilla normaalia vähäisem-pää, mikä johtunee tehtaan aiheuttamista päästöistä. Osa-alueen pohjoisimmilla kallioilla sammalia ja jäkäliä esiintyy melko runsaasti. Kasvillisuus ei ole yhtä monimuotoista kuin eteläosan kallioilla. Lajistoon kuuluvat mm. isoja kelta-maksaruoho, kalliokielo, ruotsinpitkäpalko, keto-orvokki ja mäkitervakko. Liuskaraunioisen tuppaita löytyi sielläkin kahdesta paikasta kallioalueen länsiosassa, yksi tupasryhmä kasvoi itäosassa. Lounaassa kallioalue muodostaa avoimen


64

niemenkärjen, jonne johtaa tehtaalta rinteeseen pengerretty tie. Niemestä on löydetty diabaasijuoni (Kananoja ja Grön-holm 1993). Niemen kärkiosassa on tehty rakennustöitä ja sinne on tuotu täytemaata. Täytemaan ja kallion reunassa kasvaa runsaasti harvinaista pihakurjenpolvea ja heinittyneellä täyte-maalla kasvaa muutama ukonpalko. Kurjenpolven seuralaisia rinteellä ovat mm. isoja keltamaksaruoho, peltohanhikki, ukontulikukka ja mäkiarho, alaosassa kasvaa myös mm. nurmimailasta. Nurmimailanen ja ukonpalko ovat paikalla luultavasti viimeaikaisia tulokkaita, pihakurjenpolven esiintyminen saattaa olla vanhempaa perua.” ”Niemen eteläinen ranta on kivikkoinen, rantaniittyjen lajisto on melko tavanomaista. Niemen tyviosassa tehtaan pihakenttää on laajennettu täyttämällä ja rannan tuntumassa kasvaneet harvinaisuudet, kuten rantahirvenjuuri, ovat saattaneet kadota. Osa-alueen kangasmetsät ovat osittain olleet voimak-kaiden hakkuiden piirissä. Kauempana tehtaasta puustoa on harvennettu, ja se on keskimäärin varsin nuorta. Osa-alueen reunaosien rinteillä on paikoin varttunutta ja järeääkin puustoa. Tavallisin puulaji on mänty, sekapuuna tava-taan yleensä koivua, jonkin verran kuusta ja haapaa. Muutamassa paikassa kasvaa vähän tuomea. Paikoin on nouse-massa istutettuja lehtikuusia ja muita vierasperäisiä kuusilajeja. Lähinnä kosteikkojen tuntumassa kasvaa tervaleppää ja pajuja. Osa-alueen pensaslajisto on varsin monipuolinen useiden melko vaateliaiden lajien ansiosta. Kataja on run-sas, taikinamarjaa tavataan yleisesti eri puolilla. Myös vaateliaampia lajeja kuten orjanruusua, näsiää ja lehtokuusamaa tavataan siellä täällä, kuusamaa varsinkin eteläisillä rinteillä paikoin melko runsaana. Kosteammissa painanteissa kas-vaa paatsamaa ja joidenkin painanteiden reunoilla koiranheisiä. Pensaista huomionarvoisin laji on kalliotuhkapensas, joita tavattiin harvakseltaan suojelualueen länsipuolelle jäävältä alueelta, varsinkin kallioiden laitaosista.” ”Alueelle on levinnyt joitakin pensaita myös viljelykarkulaisina. Niukkana tavattiin isotuomipihlajaa ja varsin yllättäen kiiltotuhka-pensasta muutamasta paikasta. Kolmessa paikassa tuhkapensaat kasvoivat aivan toisensa naapureina, mikä osoittaa sukulaisten samankaltaisia kasvupaikkavaatimuksia. Kiiltotuhkapensas on saattanut levitä alueelle ympäristön tonteil-ta, tai esim. Kalkkitehtaantien varren istutuksesta. Kangasmaiden kenttäkerroksessa vallitsevat kuivahkon ja tuoreen kankaan kasvilajit. Hakatuilla alueilla heinät, varsinkin hietakastikkaa kasvaa laajoilla alueilla runsaasti, samoin sa-nanjalkaa tavataan tiheinä kasvustoina. Alueen yleiseen rehevyyteen liittynee kielon poikkeuksellinen runsaus alueella. Vaateliaammista lajeista sinivuokkoa ja kevätlinnunhernettä tavataan siellä täällä. Vaateliaista lajeista huolimatta varsinaista lehtoa on hyvin vähän. Lehtokasvillisuutta tavataan hieman osa-alueen pohjoisosassa, sähkölinjan länsipuo-lisen soistuman tuntumassa. Kasvillisuudessa tavataan tuomea, taikinamarjaa, näsiää, koiranheisiä, ruohoista mm. kieloa hyvin runsaana, kivikkoalvejuurta, sinivuokkoa, nokkosta, ojakellukkaa ja niukasti mustakonnanmarjaa. Soistu-man etelälaidassa kasvoi valkolehdokkia kaikkiaan 15 versoa; lajia löytyi myös kallioalueen itälaidalta, missä kasvoi neljä. Osa-alueella on joitakin soistumia. Niissä kasvaa kangasvarpujen ohella mm. virpapajua, variksenmarjaa ja juolukkaa. Rehevimpien soistumien puustossa tavataan tervaleppää, ravinteisuutta osoittaa mm. keltasaran esiintymi-nen. Aivan osa-alueen luoteisnurkassa on jäljellä hieman kangasrämettä, pääosin suo on nyt tonttimaana.

Harvinaiset ja uhanalaiset lajit: Osa-alueelta tarkistettiin vuonna 1992 (Ympäristötutkimus Oy Metsätähti 1992) kartoitettujen harvinaisten ja uhanalaisten lajien tilanne. Alueen harvinaisimpien kasvien esiintymien paikallistaminen ei ollut aivan helppoa lähinnä runsaan heinäisyyden ja ruohoston vuoksi, vaikka esiintymien löytöpaikat vuonna 1992 olikin merkitty raportin karttaan. Harvinaisista lajeista nuijasaran ja nevaimarteen tilanne on säilynyt kaikesta päättä-en ennallaan, kumpaakin lajia tavataan tiheinä kasvustoina samoilta alueilta kuin vuonna 1992. Nevaimarretta kasvaa hieman jopa ajourissa suon pohjoispuolisen polun luona. Kämmeköiden esiintymisessä oli enemmän vaihtelua.” ”Soik-kokaksikkoa tavattiin vuonna 1992 paikoin runsaana. Nyt alueelta löytyi vain yksi verso, joka näytti kuivuneen kesken kasvukauden. Todennäköisesti lajia on edelleen paikalla paljon enemmän, koska versojen piilottelu johtunee kasvukau-den kuivuudesta. Myös edellisvuoden monella tavoin hyvin poikkeukselliset sääolot saattoivat vaikuttaa osaltaan lajin niukkaan esiintymiseen. Uudessa uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi arvioitua ahokirkiruohoa tavattiin vuonna 1992 kaikkiaan 14 yksilöä kahdelta lähekkäiseltä paikalta. Vuoden 2003 selvityksessä ahokirkiruohoa löydettiin hieman alempaa rinteeltä, josta suppealta alalta löytyi viisi kukkinutta yksilöä. Kasvupaikan tuntumassa on muun puuston ohella nousemassa viisi nuorta kuusta. Kuusten varttuminen voi olla ahokirkiruohon kannalta epäedullista, koska kuu-set lisäävät kasvupaikan varjoisuutta ja happamuutta. Lehtoneidonvaippaa kasvoi vuoden 1992 kartan mukaan ainoas-taan SL -merkityllä alueella neljässä paikassa. Vuonna 2003 koko osa-alueelta löytyi lehtoneidonvaippaa ainakin 17 paikasta ja versojen kokonaismäärä oli noin 120. Useissa kasvustoissa oli kukkineita versoja. Havaintojen perusteella laji on saattanut runsastua alueella. Tosin kaikkia neidonvaipan kasvupaikkoja alueella ei ehkä löytynyt vuonna 1992, kuten todennäköisesti ei myöskään vuonna 2003. Uhanalaisten ja harvinaisten kasvilajien tilanne on pysynyt osa-


65

alueella kohtalaisen suotuisana. Ympäristön tilaa ja sen muutoksia, mm. puustottumista tulee kuitenkin seurata ja tarvittaessa kehitystä voi ohjata sopiviksi katsotuin toimenpitein. Hakkuiden jälkeinen heinien ja ruohojen, varsinkin hietakastikan ja sananjalan runsastuminen on eräs harvinaisten lajien elinoloja haittaavista tekijöistä.”

”Osa-alue B: Osa-alue ulottuu Nikolsbergintieltä Grannarsintien pohjoispuolelle. Kangasmaat ovat pääosin tuoretta tai lehtomaista kangasmetsää, joiden puuston muodostavat lähinnä kuuset, koivut ja männyt. Puusto on osaksi varttunut-ta, osaksi nuorta ja tiheää. Grannarsintietä ympäröivä rinne on harvennettu. Rinne on yläosastaan lehtomaista kangas-ta, alaosistaan lehtoa ja aikoinaan ilmeisesti myös lehtokorpea, joka on kuivunut notkossa kulkevan ojan vuoksi. Hak-kuun jälkeen vesakoituneilla, runsaasti heinää, korkeita ruohoja ja sananjalkaa kasvavilla rinteillä on mm. lillukkaa, kieloa ja taikinamarjaa. Lisäksi tavataan mm. näsiää, tuomea, vaateliasta jänönsalaattia monessa paikassa ja ojan tun-tumassa korpikastikkaa. Osa-alueen keskiosassa sijaitsee varsin luonnontilaisena säilynyt kangasräme, jota vallitsee pienehkö mäntyvaltainen puusto. Suopursua kasvaa runsaasti, lisäksi mm. juolukkaa, mustikkaa, variksenmarjaa ja tupasvillaa. Osa-alueen keskiosan korkeimmilla kallioilla sekä Grannarsintien varren pikkukallioilla on osin melko rehevää kalliokasvillisuutta. Näiden kallioiden lajistoon kuuluvat runsaina isomaksaruoho, kalliokielo, ruotsinpitkäpal-ko ja keto-orvokki, lisäksi tavataan mm. ahomansikkaa, mäkitervakkoa, nurmihärkkiä, pensaikkotatarta ja rohtotädyket-tä. Reunaosissa kasvaa kanervaa. Jäkäliä ja sammalia on melko runsaasti. Kolme liuskaraunioisen tupasta löytyi alueen eteläosan kookkaimman kalliomäen lounaisseinämältä. Kallionlakien välinotkelmissa on kuivan ja kuivahkon kankaan kasvillisuutta. Varsinkin matalammat kalliot ovat karunoloisia, kanervaa ja metsälauhaa sekä runsaasti poronjäkäliä ja sammalia kasvavia. Vaateliaammista lajeista tavataan säännöllisimmin ruotsinpitkäpalkoa. Suon pohjoispuolisella kalliolla kasvaa noin puolen aarin alalla harvinaista kesämaksaruohoa, jota ei tavattu muilta tutkituilta alueilta.

Osa-alue C: Osa-alueeseen kuuluu Kariluodon tilan eteläpuolisia kallioita ja metsää. Metsä on pääosin tuoretta ja leh-tomaista kangasmetsää. Kallioiden lähistöllä ja rinteiden yläosissa on kanerva- ja puolukkatyypin kuusivaltaista met-sää. Pohjoisosan metsää on osin harvennettu ja maasto on varsin kulunutta. Luonnontilaisempaa kuusivaltaista metsää on osa-alueen lounaisrinteillä, lajistoon kuuluu mm. yövilkka. Osa-alueen eteläosassa on hyvin luonnontilansa säilyt-tänyt pieni kangasräme. Valtapuustona ovat varttuneet männyt, reunoilla kasvaa myös koivua ja nuorta kuusta. Suo-pursua, mustikkaa ja pallosaraa kasvaa runsaasti, lisäksi tavataan mm. juolukkaa, variksenmarjaa ja kanervaa. Alueen halkaisevan tien pohjoispuolella, harjanteiden väleissä on pienempiä soistumia, joissa kasvaa mm. tupasvillaa ja joka-paikansaraa. Soistumien reunaosissa on suopursua, pallosaraa ja tuhkapajua. Kalliot ovat enimmäkseen matalia ja karunoloisia, parhaimmin säilyneillä kasvaa runsaasti poronjäkäliä ja sammalia sekä metsälauhaa. Teiden lähikallioista osa on melko kuluneita. Muutamat osa-alueen lounais- ja pohjoisosan kalliot ovat kasvillisuudeltaan rehevähköjä. Niillä kasvaa paikoin runsaana isomaksaruoho, ahomansikka, lehtoarho, kalliokielo ja keto-orvokki. Lisäksi näillä kallioilla kasvaa mm. kallioimarretta, pensaikkotatarta ja kalliohatikkaa. Osa-alueen lounaisreunassa on entistä puustoutuvaa niittyä, jossa kasvaa runsaasti vadelmaa ja kyläkellukkaa. Niityn reunassa on varttuneita haapoja. Kallion alapuolisella rinteellä on melko rehevää kasvillisuutta, mm. kieloa, mustikkaa, lillukkaa, taikinamarjaa ja orjanruusua. Myös osa-alueen pohjoisrinteellä on entistä niittyä, jolle on noussut nuorta lehtipuustoa.

Osa-alue E: Osa-alue kuuluu Kassvikintien pohjoispuolinen kallioalue. Laajahko kallioalue on selkeästi rajautunut ja muodostaa varsin hyvin säilyneen kallioisen ja metsäisen "ylängön". Eri puolilla kallioalueen reunoilla on maisemalli-sesti komeita, monin kohdin jyrkänteisiä seinämiä. Niiden päältä avautuu hienoja näköaloja ympäristön matalammille alueille. Kallioalueen eteläreunalle on Kalkkirannan osayleiskaavassa merkitty pienehkö alue SL -merkinnällä. Tässä selvityksessä on rajattu koko arvokasta kalliokasvillisuutta käsittävä kallioalueen eteläreuna (110. Kassvikintien kallio). Kasvillisuus on samantyyppistä kuin osa-alueella A. Kallioiden puusto on pääosin pienikokoista mäntyä. Kallioilla kasvaa varsin runsaasti ravinteisia kasvupaikkoja suosivia putkilokasveja, eniten eteläosassa. Varsinkin siellä rehevyy-teen vaikuttaa tehtaalta vallitsevien tuulten mukana kulkeutunut kalkkipöly, mutta kallioperässä lienee luonnostaankin tavallista runsaampaa ravinteisuutta. Tähän viittaa esimerkiksi eteläisten jyrkänteiden alla sijaitseva, asutuksen jalkoi-hin jäänyt kallioaluslehto. Myös muiden jyrkänteiden aluset, missä luontainen rehevyys olisi helpoimmin näkyvissä, ovat lähes kadottaneet alkuperäisen luonteensa. Eteläosan reheväkasvuisilla kallioilla tavataan runsaina varsinkin isoja keltamaksaruohoa, keto-orvokkia ja kalliokieloa. Tavallisia ovat myös haisukurjenpolvi, mäkiarho, huopakeltano, keto-keltto, karvakiviyrtti, nurmihärkki ja ruotsinpitkäpalko, hieman tavataan mm. pensaikkotatarta, ketokäenminttua, mä-kikuismaa ja keltamataraa. Keltamatara on uhanalainen, vaarantuneeksi katsottu laji. Avokallioiden laitaosia vallitsee


66

tavallisesti kanerva, paikoin kasvaa mm. kissankäpälää. Istutusperäisenä tulokkaana tavataan niukasti siperianmaksa-ruohoa. Melko harvinaista liuskaraunioista kasvaa useassa paikassa eteläisen jyrkänteen raoissa ja lakiosissa. Sinne keskittyvät myös niukempana tavattavan ja ympäristövaatimuksiltaan vaateliaamman tummaraunioisen esiintymät.” ”Kalliohyllyillä ovat valtalajeja haisukurjenpolvi, kalliokielo ja kielo, lisäksi tavataan mm. kivikkoalvejuurta ja hauras-loikkoa. Hyllyllä kasvaa myös istutusperäisenä tulokaslajina yksi pienikokoinen kiiltotuhkapensas. Osa-alueen pohjoi-semmat kalliot ovat keskimäärin karumman oloisia kuin kallioalueen eteläosissa, vaikka monia melko vaateliaita kallio-kasveja tavataankin yleisesti. Niistä ruotsinpitkäpalkoa tavataan laajalti huomattavan runsaanakin, suhteellisesti pal-jon niukempia ovat mm. isomaksaruoho, kalliokielo ja keto-orvokki. Harvinaisemmista lajeista liuskaraunioista löytyi muutamina kasvustoina myös kallioalueen keskiosista. Tavallista karuhkojen kallioiden lajistoa ovat kallioimarre, kulta-piisku ja ahosuolaheinä, kalliosammalia ja -jäkäliä kasvaa usein melko runsaasti. Kallioiden väliset kankaat ovat suu-rimmaksi osaksi runsasvarpuista kanerva- ja puolukkatyypin kangasta, vähemmän on mustikkatyypin kangasta. Valta-puuston muodostavat varttuneet männyt. Osa-alueen koillisosassa on osin melko nuorta kuusivaltaista puustoa. Seka-puuna tavataan lähinnä hieman koivua ja haapaa. Osa-alueen luoteisosassa kallioiden väliset alueet on hakattu laajalta alueelta siemenpuuasentoon. Varttuneiden mäntyjen sekaan on nousemassa nuorta puustoa, monet kosteammat not-kelmat ovat hyvin tiheän nuoren lehtipuuston vallitsemia. Lounaisimmassa, kuivahkossa mutta varsin rehevässä rin-nemetsässä kasvaa runsaasti taikinamarjaa, kieloa ja metsäkastikkaa sekä useita kallioiden lajeja. Puusto on pääasiassa mäntyä ja nuorta haapaa. Aivan kallioalueen lounaisimmassa nurkassa kasvaa monirunkoinen visakoivu. Viereisen kallionaluslehdon lajistoon kuuluu muutama kookas metsälehmus, sähkölinjan alla kasvaa tiheitä vesaryhmiä. Lisäksi tavataan mm. lehtokuusamaa. Useissa painanteissa on soistumia, joista laajin sijaitsee alueen eteläosassa. Hieman kuivahtanutta kangasrämettä on aikoinaan kaivettu, varttunutta mäntyä kasvavasta itäosasta on johdettu vanha oja pohjoisrinteelle. Reunaosissa kasvaa mm. variksenmarjaa ja paikoin runsaasti suopursua. Soistuman lounaisosassa on umpeenkasvanut kaivanto, jossa tavataan hentosuolaketta, järvikaislaa, isokarpaloa, kurjenjalkaa sekä harmaa- ja joka-paikansaraa. Eteläisen jyrkänteen kallion laen takaisessa juotissa on pienempi samantyyppinen, mutta luonnontilainen soistuma. Pohjoisrinteellä on hieman valurahkoja. Osa-alueen luoteisosassa on nuorta koivua ja pajua kasvava ojitettu soistuma, joka on ilmeisesti entinen niitty. Osa-alueen kaakkoisosan palsta tien itäpuolella on suurimmaksi osaksi run-sasjäkäläisiä ja sammaleisia kallioita, joista länsipuolinen on kasvillisuudeltaan rehevähkö; lajistossa tavataan mm. hinaa.” ”Osa-alueen kaakkoisosassa Kassivikintien pientareella kallion alla kasvoi kaksi versoa lehtoneidonvaippaa.

Osa-alue F: Osa-alue on pieni rakentamaton alue Kassivikintien eteläpuolella. Kallioiden kasvillisuus on paikoin melko kulunut. Kallioiden kasvillisuus on rehevähköä, lajistossa tavataan mm. isomaksaruohoa, mäkitervakkoa ja keto-orvokkia. Metsä on varttunutta, kuusivaltaista lehtomaista kangasmetsää.

Osa-alue G: Kassivikintien eteläpuolella on tonttien välissä rakentamaton alue. Korkeammilla kallioilla, varsinkin länti-simmällä, sekä tien viereisellä matalalla kalliolla on varsin rehevää ja monipuolista kalliokasvillisuutta. Runsaina tava-taan mm. isoja keltamaksaruohoa, keto-orvokkia, ahosuolaheinää ja mäkitervakkoa. Tavallisia ovat myös kalliokielo, mäkiarho, ketokeltto, kallioimarre, karvakiviyrtti, ahomansikka ja ruotsinpitkäpalko. Lähiseudun istutuksista länsiosan kalliolle on levinnyt melko runsaasti siperianmaksaruohoa, itäisemmälle kalliolle muutama pieni kiiltotuhkapensas. Itäisemmän kallion alarinteillä ja hyllyillä kasvaa runsaasti haisukurjenpolvea ja lehtoarhoa sekä mm. kivikkoalvejuur-ta, keltamoa, sinivuokkoa ja nuokkuhelmikkää. Kallioilla on muutama pieni soistuma. Kallioiden välissä on kuusival-taista tuoretta kangasmetsää.”

”Osa-alue H: Kalkkirannantien itäpuolella on tien ja asutuksen välissä kapea rakentamaton kallioalue. Kallioiden kas-villisuus on osin melko kulunutta ja heinittynyttä, paikoin on hakkuutähteitä. Kallioiden runsasravinteisuutta osoitta-vista ruohoista tavataan mm. isomaksaruohoa, keto-orvokkia, ketokäenminttua, haurasloikkoa, ruoholaukkaa, haisukur-jenpolvea, kalliokieloa, mäkiarhoa, ahomansikkaa, mäkivirvilää, kevätkynsimöä ja mäkitervakkoa. Tulokasperäisenä tavataan hieman siperianmaksaruohoa. Rinteillä kasvaa taikinamarjaa, lehtokuusamaa ja orjanruusua sekä mm. sini-vuokkoa. Pohjoisosassa on runsaammin puustoa, kuivimmissa osissa oli hieman kuivettuneita puita. Paikoin on laajoja kielokasvustoja. Pohjoisosasta löydettiin yksi lehtoneidonvaippakasvusto, muualla lajia ei nyt havaittu.” ”Alueen etelä-osaan on kasattu täytemaata, joka ilmeisesti ulottuu reunaosistaan osaksi kaavan suojelualueille. Osa-alue on kalkki-rannan osayleiskaavassa merkitty SL -merkinnällä. Alueen kalliokasvillisuus on melko kulunutta. Alueelta löydettiin yksi lehtoneidonvaippakasvusto. Aluetta ei ole tässä selvityksessä rajattu arvokkaaksi luontokohteeksi”


67

Lähde 2: ”Sipoon Kalkkirannan ympäristön kasvillisuus on tavallisuudesta poikkeavaa. Kaivoksen läheisillä kallioilla kasvaa runsaasti kalkkisammalia. Lisäksi puiden runkojen jäkälälajisto poikkeaa normaalista. Kaivoksen läheisyydessä kasvavilla männyillä ja kuusilla tavataan mm. haavankeltajäkälää, jota normaaliolosuhteissa ei kasva happamakaarnai-silla havupuilla. Välittömästi kaivosalueen itäpuolella satamaan johtavan tien itäreunan kallioilla kasvaa suuri esiin-tymä lehtoneidonvaippaa. Useiden muidenkin kämmeköiden tapaan lehtoneidonvaippakin hyötyy kalkkipölystä.” ”Myös kaivoksen pohjoispuolella olevilla kallioalueilla kalkkipölyn vaikutus näkyy sekä lajistossa että kasvillisuudessa. Kosteasta kalliopainanteesta löytyi suuri nuijasaran kasvusto.” ”Nuijasara on merkittävin kasvilöytö mitä Sipoosta tämän tutkimuksen yhteydessä tehtiin. Kallioiden kosteissa painanteissa kasvaa myös runsaasti vilukkoa, joka ei ole Sipoon seudulla yleinen. Kallioilla tavataan laajalti kalkkisammalia. Kalkkirannan kaivoksen ympäristö on lajistollisesti arvokkaimpia alueita Sipoossa. Kasviharvinaisuuksien esiintyminen alueella tulee ottaa huomioon lähiseudun maan-käytön suunnittelussa ja rakennustoiminnassa.” ”Arvokkaimmat lajit: nuijasara, lehtoneidonvaippa, vilukko.” ”Kalk-strandin ympäristö on kasvistoltaan Sipoon arvokkain alue. Laijistonsa perusteella sitä voidaan pitää maakuntatason kohteena. Uhanalaisten ja harvinaisten kasvien esiintymien perusteella rauhoittaminen luonnonsuojelualueeksi olisi perusteltua. Tässä tapauksessa luonnonsuojelualueen perustaminen ei kuitenkaan ole tarpeen, mikäli kasvien kasvupai-kat otetaan huomioon maankäyttöä suunniteltaessa. Arvokkain osa on tehdasalueen yläpuolella. Sinne ei tule rakentaa eikä tehdä muitakaan ympäristöä muuttavaa toimintaa. Hakkuujätteiden poistaminen käsityönä saattaisi edistää kasvi-en elinmahdollisuuksia.”

MALU -luontotyypit: Kalliot ja kivikot, kalliometsät, kangasmetsät, lehdot, rämeet


Uhanalaiset luontotyypit: Kalkkikalliot (VU), lehdot (VU), kangasrämeet (NT)


Lähde 2: Ympäristötutkimus Oy Metsätähti (1992). Sipoon Kalkkirannan kasvistotutkimus.

47. Löparön lounaiskulma

Kunta: Sipoo



MALU -kartoittaja: Lauri Kajander



Kriteerit: 1

Kuvaus: A. (1) Lounaisosassa iäkäspuustoista (kuusi, koivu, haapa, tervaleppä) runsaslahopuustoista (lehti-lahopuuta) tuoretta ja kosteaa lehtoa (METSO I). Krokholmenin etelä- ja kaakkoisosa luonnontilaisen kaltais-ta, iäkästä tuoreen ja lehtomaisen kankaan kuusi-mäntyvaltaista (sekapuuna koivua ja haapaa) met-sää(METSO I-II) jossa kalliolaikkuja; eteläosassa tervaleppävaltaista rehevää korpea; pohjoisempana myös toinen rehevä korpi. Krokholmenin kluuvin (osa-alue B.) ympärillä luonnontilaisen kaltaista, lahopuustoista sekametsää (kuusi, mänty, koivu, haapa, kluuvin rannassa tervaleppää); luonnontilaisen kaltaisia vanhoja


68

kalliometsiä; kluuvin kaakkoispuolella rehevä, tervaleppävaltainen korpi. Kohteen pohjoisosassa luonnonti-laisen kaltaisia vanhoja kalliometsiä ja niihin liittyviä jyrkänteitä; (2) pohjoisreunassa ruokoluhtaa ja (1) ter-valeppävaltaista tuoretta ja kosteaa lehtoa.

B. (1) Rannoiltaan rakentamaton kluuvi, pieniä saaria, meriyhteys hyvin kapean väylän kautta vain erittäin korkean veden aikana.

C. (1) Valtaosa kohteesta on luonnontilaisen kaltaista, vanhaa kalliometsää, johon liittyy suuria, osittain suo-raan mereen putoavia jyrkänteitä. Lisäksi luonnontilaisen kaltaisia, sekapuustoisia rantametsiä (kangasmet-sää, lehtoa).

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, korvet, lehdot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kalliot ja kivikot, luhdat; fladat, kluuvit ja satunnaisesti murtovesivaikutteiset järvet



Lähde 1: MALU- maastokäynti

Lähde 2: Ilmakuvat

Huomautus: Alueen arvoa lisää rakentamattoman rannan suuri määrä (suurharvinaisuus Sipoon–Porvoon saaristossa).

48. Långvikenin flada

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 2

Kuvaus: Pitkänomainen, rannoiltaan rakentamaton flada, joka on yhteydessä Löparön salmeen; lounaispääs-sä rantaluhtaa.

Lähde 2: ”Långvikenin merenlahti Löparössä (paikallisesti arvokas alue). Långviken on Löparön eteläosassa sijaitseva pitkä ja kapea ruovikkoinen merenlahti. Lounaisperukassa on tervaleppälehtoa, jossa kasvaa mm. mesiangervoa, korpi-kaislaa ja järviruokoa. Lehdon pohjoispuolella on kaksi iso haarovaa tammea, joiden läpimitta on noin metri. Långvike-nin länsirannan tervaleppävyöhykkeessä kulkee paljon käytetty ratsupolku. Länteen suuntautuu ruovikon ympäröimä, mesiangervoa kasvava tervaleppäluhta. Långvikenin avovesialue on melko laaja, etelärannalla on joitain laakeita ranta-kallioita, pohjoisrannalla on paikoin melko runsaasti rantahirvenjuurta. Pohjoispuoliset metsät ovat käenkaali-


69

oravanmarjatyypin nuorta kuusikkoa ja männikköä, kuusamaa on runsaasti. Sillan itäpuolista laskuojaa on ruopattu. Långviken on maisemallisesti hieno kohde.”

MALU -luontotyypit: Fladat, kluuvit ja satunnaisesti murtovesivaikutteiset lammet ja järvet, luhdat

Uhanalaiset luontotyypit: Fladat (VU)




49. Snettvikenin flada ja kluuvi ympäristöineen

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: A. (2) Löparön länsirannalla sijaitseva, rannoiltaan rakentamaton flada.

B. (1) Osa-alueen A. itäpuolinen, ruovikoitunut, pieni kluuvi.

C. (1) Kohteen keskiosassa on lehtipuuvaltaisten, lahopuustoisten kosteiden ja tuoreiden lehtojen reunusta-maa ruokovaltaista maaduntanevaa. (1) Sen molemmilla puolilla kohde koostuu mäntyvaltaisista, iäkkäistä, luonnontilaisen kaltaisista kalliometsistä ja näiden väliin jäävistä kuusi-lehtipuuvaltaisista tuoreen ja lehto-maisen kankaan iäkkäistä, luonnontilaisen kaltaisista metsistä.

D. (1) Valtaosa kohteesta koostuu iäkkäistä–vanhoista kalliometsistä ja niiden väliin sijoittuvista tuoreen kankaan iäkkäistä, luonnontilaisen kaltaisista, kuusivaltaisista sekametsistä (METSO I-II). (2) Kohteen länsi-osassa on pienialaisesti iäkästä, aiemmin väljennyshakattua mäntyvaltaista metsää, ja (1) kohteen itäosassa kuusivaltaista, iäkäspuustoista, lahopuustoista lehtopohjaista sekametsää.

E. (2) Rannoiltaan rakentamaton flada, kalliosaaria.

Lähde 2: ”Snettvikenin perukan itäpuolella on pienehkö glojärvi, joka on mahdollisesti yhteys mereen kun vesi on kor-kealla. Glojärvi on enimmäkseen ruovikkoinen ja umpeenkasvanut, lounaisosassa olevan kallion edustalla on avovesi-alue, jossa on runsaasti vesihernettä. Ruovikkoa ympäröi rahkasammalvyöhyke, jossa on mm. mesiangervoa, ranta-alpia ja suoputkea. Sitten on tervaleppäluhtaa, jossa mm. korpikaislaa, vehkaa, mesiangervoa ja ruohokanukkaa.”


70

MALU -luontotyypit: Fladat, kluuvit ja satunnaisesti murtovesivaikutteiset lammet ja järvet, luhdat, nevat, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kangasmetsät, lehdot

Uhanalaiset luontotyypit: Fladat (VU), kluuvit (EN)




50. Majudd–Klippudden–Dyvikbergen

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: A. (1) Luonnontilaista, vanhaa mäntyvaltaista kalliometsää ja avokallioalueita Löparön länsirannal-la. (2) Pitkä rakentamaton kallioranta.

B. (2) Koillisosassa lehtokorpimuuttumaa (koivu, haapa, tervaleppä); (1) kaakkoisosassa lahopuustoista, lehtipuuvaltaista lehtoa. (1) Loput kohteesta pääosin iäkästä, erittäin runsaslahopuustoista, tuoreen kankaan luonnontilaisen kaltaista kuusi-mäntyvaltaista sekametsää; koillisreunassa luonnontilainen keskirehevä kor-pi.

C. (1) Dyviksbergen. Pääasiassa vanhaa, luonnontilaista kalliometsää (kilpikaarnamäntyjä, keloja, maapuita); länsiosassa suuria jyrkänteitä, joihin sisältyy myös geologisena kohteena suojeltu luolamuodostuma. Koh-teella on poikkeuksellisen vanhoja puita (n. 350-vuotiaita mäntyjä; luolien edustalla kasvaa suurten vanhojen mäntyjen lisäksi myös kookkaita, yli 200-vuotiaita kuusia).

D. (1) Ruovikoitunut kluuvi.

Lähde 3: ”Löparön länsirannalla Majuddin niemen eteläpuolella on korkeita ja jyrkkiä rantakallioita. Kallioiden päällä on kanervatyypin männikköä.

Lusörenin kohdalla kallioiden välissä on kuivahko osin kivinen rantaniitty, jonka lajistoon kuuluvat mm. rantahirven-juuri, särmäputki, juolavehnä ja meriputki, sisempänä myös tervaleppää. Rantaviivalla oli syyskuun alussa paritteleva rantakäärmepariskunta.


71

Varpuddenin pohjoispuolella on uusi mökki, jonka pohjoispuolella, kallioiden välissä on kapea suopainanne. Suolla kasvaa mm. kurjenjalkaa, korpikaislaa ja tervaleppää, varsinkin suon itäreunan kallio on hyvin jyrkkä. Suon kohdalla rannalla on pieni mm. rantahirvenjuurta ja suomyrttiä kasvava niitty.

Klippudenilla on pieni matalien kallioiden ympäröimä fladatyyppinen lahdelma, jolla on vielä kapea yhteys mereen. Flada on täysin ruovikoitunut, avovettä ei ole lainkaan. Järviruo’on lisäksi on mm. osmankäämiä, rantakukkaa, ranta-alpia ja rantahirvenjuurta. Koillisosassa on matalampaa niittyä, jolla kasvaa mm. luhtakuusiota ja hernesaraa, niitty jatkuu kapealti mm. mesiangervoa ja rentukkaa kasvavana tervaleppäluhtana ja muuttuu tervaleppälehdoksi, jossa on mm. lehto-orvokkia ja hiirenporrasta.”

MALU -luontotyypit: Kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kangasmetsät, lehdot, korvet, luhdat, rantakalliot ja -kivikot, kalliot ja kivikot; fladat, kluuvit ja satunnaisesti murtovesivaikutteiset lammet ja jär-vet


Erityislajit: Rantakäärme (Natrix natrix, VU); pääosin selvittämättä


Lähde 2: Ilmakuvat


Huomautus: Kuvattuun alueeseen kuuluu mökkitonttia.

51. Löparön Långberget

Kunta: Sipoo



MALU -kartoittaja: Lauri Kajander ja Jyri Mikkola



Kriteerit: 1

Kuvaus: Laaja, luonnontilainen, vanhapuustoinen, mäntyvaltainen kalliometsäalue (METSO I); kangasmaa- ja rämelaikkuja. Kohteella on myös ryhmä erittäin suuria siirtolohkareita, joilla rehevää kasvillisuutta. Loh-kareita ympäröi luonnontilaisen kaltainen mäntyvaltainen sekametsä.

MALU -luontotyypit: Kalliometsät, kangasmetsät, rämeet




72


Lähde 2: Ilmakuvat

Huomautus: Näin suuret siirtolohkareet ovat harvinaisuus Itä-Uudenmaan länsiosissa.

52. Löparönsalmen luoteisranta

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: (1) Pohjoisosassa vanhaa, luonnontilaisen kaltaista, mäntyvaltaista (sekapuuna kuusta ja koivua) sekametsää (METSO I-II) sekä luonnontilaisen kaltaista kalliometsää. Keskiosassa kuusivaltaista (sekapuuna mäntyä ja koivua), iäkästä, luonnontilaisen kaltaista tuoreen kankaan sekametsää (METSO I-II) sekä luon-nontilaisen kaltaista, iäkästä, mäntyvaltaista kalliometsää. (2) Näistä etelään entiselle niitylle syntynyttä, haapa-koivuvaltaista tuoretta lehtoa; rannan tuntumassa tervaleppä-tuomivaltaista lehtoa, jossa runsaasti nuorta vaahteraa; ruokoluhtaa.

Lähde 2: ”Löparösundin lehto. Löparön kartanon pohjoispuolella on puro (liite 6), jonka varrella on runsaasti mm. ja-lavan taimia, vaahteraa ym. Paikoin puron pohjoispuolella on mesiangervovaltaista tervaleppälehtoa. Puron suu on osin pengerretty ja padottu ja siihen on muodostunut pieni ruovikko, jonka pohjoisreunalla on jonkin verran vars-tasaraa. Penkereellä kasvaa mm. pensaikkotatarta. Ruovikon pohjoispuolella on pienehkö kallio, jolla kasvaa mm. nurmi-laukkaa, haisukurjenpolvea, kalliokieloa, keltamataraa ja pensaikkotatarta.

Pohjoisempana on paikoin korkeita rantakallioita. Kauempana rannasta on käenkaali-mustikkatyypin kuusikkoa, jossa sekapuuna koivua, mäntyä, joitakin isoja raitoja, vaahteraa ja tuomea. Notkelmissa metsä on sinivuokko-käenkaalityypin lehtoa, jonka pensastoon kuuluvat mm. taikinamarja, näsiä, puna- ja mustaherukka, orjanruusu, koi-ranheisi ja isotuomipihlaja. Osin lehto on käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa. Märässä notkossa on pienialainen ruo-hoja heinäkorpi (Suunnittelukeskus 1999).”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, lehdot, luhdat, korvet


Erityislajit: Keltamatara (Galium verum, VU), nurmilaukka (Allium oleraceum); pääosin selvittämättä




73

Lähde 3: Suunnittelukeskus Oy 1999: Sipoon rantayleiskaavan luonto- ja maisemaselvitys (moniste). Sipoon kunta. – Viitattu lähteessä 2.

Huomautus: Alue kuuluu Itä-Uudenmaan seutukaavan S-varaukseen ja kuuluu Löparö Sundin luonnonti-laisimpiin osiin.

53. Löparön lammaslaidun

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Pinta-ala (ha): 3.5.” ”ArvoKriteerit: maakunnallisesti arvokas (M+). Arvoon vaikuttavat erityistekijät: (+) edustavuus, uhanalainen laji: kesämaksaruoho (aSt), useita huomionarvoisia lajeja. Perinnemaisematyypit: metsä-laidun, niitty, kallioketo, haka, keto. Alueen kuvaus: Söderkullasta kaakkoon, ison Löparön saaren keskiosissa sijaitsee laidunnurmien ja viljelmien ympäröimä isohko laidunkumpare, jolta löytyy ohutmultaista kallioketoa, hakaa ja metsä-laidunta. Aluetta käytetään nykyään lammaslaitumena. Kasvillisuus on paikoin edustava, joskin rehevöitymistä ja umpeenkasvua on tapahtunut. Laitumen avoimehkon osan (osa-alue 1) kasvillisuus on melko edustava. Sillä on tuoretta pienruohoniittyä, valtalajeina nurmitädyke, punanata, ahomansikka, valkoapila, siankärsämö ja tuoksusimake sekä tuoretta heinäniittyä, valtalajeina nurmipuntarpää, nurmitädyke. Lisäksi alueella on erittäin edustavaa kuivaa heinä- ja ruohoniittyä, valtalajeina heinäratamo, pihakurjenpolvi, hakarasara, keltamatara ja ketoneilikka sekä tyypillistä, mutta melko monilajista karua kallioketoa, valtalajeina mm. keltamaksaruoho, mäkilemmikki ja mäkikattara. Edelleen on ta-vanomaista, tuoretta suurruohoniittyä. Huomionarvoisia kasveja ovat heinäratamo, kevätesikko, pihakurjenpolvi, keto-kaunokki, iharuusu, mäkikaura, mäkikattara, mäkilemmikki, mäkivirvilä ja hakarasara. Pienialainen koivuhaka avoimen niityn ja metsälaitumen välissä (osa-alue 2) on melko edustava. Valtalajeja ovat mm. nurmitädyke, ahomansikka ja tuoksusimake. Pienellä polunvarsilaikulla kasvaa vielä nurmitatar. Alueen läntinen ja eteläinen osa koostuu topogra-fialtaan ja metsätyypiltään vaihtelevasta tavanomaisesta metsälaitumesta (osa-alue 3). Valtalajeja ovat mm. oravan-marja, mustikka, rohtotädyke, valkovuokko, käenkaali ja nuokkuhelmikkä. Pienellä kalliolla lähellä metsälaitumen reu-naa kasvaa Uudellamaalla silmälläpidettävää kesämaksaruohoa. Laitumella on valtavia kiviaitoja joista useimmat ovat jääneet tiheikköihin umpeenkasvun seurauksena. Lisäksi alueella on vanha lato sekä mahdollisesti kalkkiuunien jään-nöksiä. Hoitotarve: Perinnebiotooppeja on tarpeen laiduntaa erillään peltolaitumista.”

Lähde 2: ”Liite 1, Inventointujen perinnebiotooppien hoitotilanne 2006. Hoidossa.”

MALU -luontotyypit: Avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit, metsälaitumet

Erityislajit: Ks. Kuvaus

Uhanalaiset luontotyypit: Metsälaitumet (EN), hakamaat (CR), tuoreet niityt (CR), kedot (CR), kalliokedot (EN)


74

Lähde 1: Juha Pykälä ja Thomas Bonn (2000). Uudenmaan perinnemaisemat. Suomen ympäristökeskus & Uudenmaan ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut/178.

Lähde 2: Eeva Suikkari & Kirsi Hellas (2007). Uudenmaan perinnebiotooppien hoito-ohjelma. Valtakunnalli-sen inventoinnin kohteet. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 1/2007.

54. Sipoonlahti ja Sipoonjoen suisto

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Alue sisältää Sipoonlahden vesialueen lahden suulta pohjukkaan asti sekä pohjukan rantaluhdan ja -laitumen. Lisäksi alueeseen on sisällytetty jokivarresta Söderkullan eteläpuolelta erillinen karjan laidun.

A. (1) Sipoonlahden vesialue.

B. (1) Sipoonlahden perukan rantalaidun, joka on suurimmaksi osaksi merenrantaniittyä. Reunoilla myös muita perinnebiotooppityyppejä (ks. Lähde 4). Lisäksi lahden itäpuolisia rantajyrkänteitä ja jyrkänteiden väliin jääviä lehtoja.

C. (2) Laitumen ulkopuolinen osa laajasta ruokoluhdasta.

D. (2) Sipoonjoen suistoon liittyviä, ruokoluhdan länsipuolisia, laidunnettuja rantaniittyjä, jotka ovat osaksi ojitettuja.

E. (2) Jokivarren laidunniittyä heti lahden perukan pohjoispuolella.

F. (2) Sipoonjokeen rajoittuvaa tuoretta–kosteaa, mahdollisesti aiemmin viljelyksessä ollutta laidunta.

Ks. Sipoonlahden ympäristön yleiskuvaus alueen 42. Hitå tiedoista.

Lähde 3: ”Sipoonlahden delta-alue on voimakkaasti ruovikoitunut matala merenlahti. ” ”Delta-alueella on geomorfolo-gista merkitystä, joskin läheinen moottoritie on vähentänyt alueen suojeluarvoa. Jokialue kuuluu Natura 2000 -alueeseen. Delta-alue tulisi sisällyttää ko. alueeseen kokonaisuudessaan, koska delta l. suisto on olennainen osa jokiko-konaisuutta ja syntynyt jokitoiminnan tuloksena. Suositus: Sipoonjoen delta-aluetta tulisi varovaisesti kunnostaa.”

Lähde 4: ”Alue on maakunnallisesti arvokas (M-) ja pinta-alaltaan 9,7 ha. Arvoon vaikuttavat erityistekijät: (+): laa-juus, edustavuus. Perinnemaisematyypit: merenrantaniitty, joenvarsiniitty, metsälaidun, niitty.” ”…Sipoonjoen suu-osassa laaja nautakarjan laidun. Laitumella on jokisuun ja -varren rantaniittyä ja tätä reunustavaa kapeaa niitty- ja metsälaidunaluetta. Maisemallisesti alue on komea ja kasvillisuus on ainakin paikoin melko edustava. Kovan maan osat


75

ovat paikoin jyrkkiäkin lounaisrinteitä. Avoimehkolla rinneniityllä (osa-alue 1) on tuoretta heinäniittyä, valtalajeina nurmipuntarpää ym. tavanomaiset lajit. Niukalti on tuoretta pienruohoniittyä, valtalajeinaan mm. siankärsämö, ahde-kaunokki, jäkki, valkovuokko, keltamatara, tuoksusimake ja syysmaitiainen. Huomionarvoisia kasveja ovat nurmilauk-ka, hakarasara, jäkki ja hietalemmikki. Rantaniittyjen yläpuolella on kapea laidunnettu metsävyöhyke (osa-alue 2). Lehtomaisessa sekametsässä ja tervaleppäkorvessa valtalajeja ovat mm. lehtonurmikka, ahomansikka, mesiangervo ja rönsyleinikki. Sipoonjoen varrella ja suuosassa on laaja rantaniitty (osa-alue 3). Se on enimmäkseen matalaksi syöty, mutta suurelta osin ruovikoitunut. Lähes puolet rantaniitystä on rönsyröllivaltaista. Paikoin on sinikaisla-, rantaluik-ka-, luhtarölli-, jokapaikansara- sekä nurmilauhavaltaisia osia. Hoitotarve: Nykyisen kaltainen laidunnus vaikuttaa sopivalta.”

Lähde 5: ”Liite 1, Inventoitujen perinnebiotooppien hoitotilanne 2006. Hoidossa.”

Lähde 6: ”Kosteikko- ja niittylinnustolle seudullisesti merkittävä alue. Vesialuetta hyödyntävät monet kauempaakin tulevat kalansyöjät. Mahdollinen valtakunnallisesti silmälläpidettävän ruisrääkän esiintymisalue.

MALU -luontotyypit: Avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit, luhdat, korvet, lehdot, jokisuistot


Erityislajit: Ks. Lähde 4


Lähde 2: Ilmakuvat



Lähde 5: Eeva Suikkari ja Kirsi Hellas (2007). Uudenmaan perinnebiotooppien hoito-ohjelma. Valtakunnalli-sen inventoinnin kohteet. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 1/2007.

Lähde 6: Tapio Solonen (2000). Söderkullan osayleiskaava-alueen linnustoselvitys. Luontotutkimus Solonen Oy.

Huomautus: Osa-alue A. kuuluu Itä-Uudenmaan seutukaavan S-alueeseen. Alue rajoittuu Sipoonlahden Natura-alueeseen.

55. Joensuun metsäsaareke

Kunta: Sipoo






76


Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Kallion reunalla ja tien vieressä kasvaa tammirivistö, jossa järeimmän rungon läpimitta on yli 80 cm. Tam-mien lisäksi kallion etelä- ja länsireunalla on haapaa, saarnea ja vaahteraa. Kalliokasvillisuus on monimuotoista varsin-kin etelään avautuvalla kalliolla. Eteläisellä kalliopaljastumalla kasvaa mm. isoja keltamaksaruohoa, mäkitervakkoa, kalliohatikkaa, keto-orvokkia, tuoksusimaketta ja runsaasti nurmilaukkaa.” ”Kallioalueen pohjoisosassa on vanha hei-näniitty ja autioitunut kylätontti. Niityn reunoilla on kapealti kuivan niityn lajistoa mm. keltamataraa, mäkitervakkoa, isomaksaruohoa ja pukinjuurta.

Lähde 2: ”Metsälain 10 § 3 ja 7 kohdan erityisen tärkeät elinympäristöt: lehto ja avokalliot. Tammen lukumäärä >20 kpl/ha, mutta muuten lajisto on vaatimatonta. Kuvaus: Alue sijaitsee Joensuun tilan ja Porvoontien välissä. Alueen koko on noin 4 ha. Metsäsaarekkeella kasvaa runsaasti tammea. Kohteen arvo perustuu tammen runsaaseen esiintymi-seen. Se on pihlajan jälkeen yleisin lehtipuu ko. alueella. Vaahteraa on runsaasti jyrkänteellä ja ylempänä sekametsässä. Kenttäkerroksen lajisto on melko vaatimatonta. (sl). Lajistoa: kuusi, mänty, tammi, pihlaja, vaahtera, koivu, haapa, kataja, paatsama, taikinamarja, tuomi, vadelma, terttuselja, lehtokuusama. Suositus käytöstä: Tulisi säilyttää rakenta-misen ulkopuolella. Tammi saattaa olla luontaista kantaa ja siten se on arvokas kohde ja tulisi säilyttää runsaasti jalo-puuta kasvavana kohteena. Tammen ja vaahteran viihtymistä alueella tulisi parantaa. Metsäsaarekkeella on myös mai-semallista merkitystä.”

Lähde 3: ”Joensuun tilan ja Porvoontien välissä on noin neljän hehtaarin laajuinen runsaasti tammea kasvava met-säsaareke. Alue on sekametsäsaareke, joka jakaantuu erilaisiin kasvupaikkatyyppeihin: lehtomaisiin kangasmetsiin, puoliavoimiin niittyihin ja avokallioihin. Metsäsaarekkeen laidoilla on paikoin jyrkät pellolle viettävät rinteet. Kohteen alue on rajattu ympäröiviä peltoja myötäillen. Joensuun metsäsaareketta ei ole mainittu ympäristöselvityksissä aikai-semmin. Kohteen arvo perustuu tammen runsaaseen esiintymiseen. Tammi on pihlajan jälkeen yleisin lehtipuu alueel-la. Vaahteraa on runsaasti jyrkänteen ja pellon välissä ja myös ylempänä sekametsässä. Jyrkänteillä kasvaa myös joita-kin saarnia. Kenttäkerroksen kasvillisuus on vaatimatonta. Joensuun metsäsaareke tulisi rauhoittaa luonnonsuojelualu-eeksi sen rikkaan ja lajistollisesti arvokkaan puuston ja pensaskerroksen takia. Alue sijaitsee Söderkullan kasvavan taa-jaman kupeessa ja joutuu varmasti aikaa myöten virkistyskäytön paineen kohteeksi. Luonnonsuojelualueeksi rauhoit-tamisella pyritään turvaamaan tammen kasvu alueella. Tammen elintilaa voisi lisätä suorittamalla metsänhoidollisia toimenpiteitä.”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kalliot ja kivikot







77

56. Sibbesborg

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Tammialue on kooltaan noin 50 m leveä ja alueella on noin 40–50 15–20 m korkeaa puuta. Tammen ohella esiintyy mm. vaahteraa, haapaa, pihlajaa, tuomea, harmaaleppää, taikinamarjaa. Kenttäkerroksen lajistosta voidaan mainita kielo, mansikka, käenkaali, ojakellukka, lillukka, metsäkurjenpolvi, nuokkuhelmikkä, vaIkovuokko, lehtonurmik-ka. Tammea lukuun ottamatta lajisto on verraten tavanomaista. Suositus käytöstä: Muinaismuistolaki suojelee toden-näköisesti myös kasvillisuutta, mutta runsaan tammiesiintymien perusteella alue tulisi varustaa sl-merkinnällä. Myös SL-merkintä voisi olla mahdollinen, vaikka kysymyksessä ei olekaan luontaisesti syntynyt tammimetsä.”

Lähde 2: ”Sibbesborgin kallioketo. Alue on maakunnallisesti arvokas (M-) ja alueen pinta-ala on 0,7 ha. Arvoon vaikut-tavat erityistekijät: (+): uhanalainen laji: peltorusojuuri (St, aE), useita huomionarvoisia lajeja, kulttuurihistoriallinen arvo, muinaisjäännös. Perinnemaisematyypit: kallioketo.” ”Sipoonjokivarressa sijaitsee kulttuurihistoriallisesti merkit-tävä Sibbesborgin linnavuori.” ”Etelään aukeava, jyrkkä kalliorinne on kuitenkin ollut kauan karjatalouskäytön ulko-puolella. Alapuolelta on hakattu 1990-luvun alussa tuomipensaikkoa. Rinteen kalliohyllyllä on kallioketokasvillisuutta sekä hietakastikkavaltaista kuivaa niittyä. Sibbesborgilla on hyvä valikoima ketokasveja, mm. ketomaruna, nurmilaukka, törrösara, hakarasara, mäkilemmikki, hietalemmikki, tummatulikukka, mäkivirvilä sekä valtakunnallisesti uhanalainen peltorusojuuri. Kallio ei ole kivilajiltaan aivan karu, koska sillä kasvaa mm. kalliokutrisammalta (Homalothecium seri-ceum). Lisäksi on mm. humalaa. Aluetta hoidetaan muinaismuistona. Umpeenkasvu eli mm. tuomien kasvu kallion eteen uhkaa kasvillisuutta. Hoitotarve: Pensaikon raivaus muutaman vuoden välein on tarpeen. Hietakastikan valtaa-milta osilta voisi kastikkaa poistaa ja niittää aluetta.”

Lähde 3: ”Liite 1, Inventoitujen perinnebiotooppien hoitotilanne 2006. Hoidossa.”

Lähde 4: ”Sibbesborgin eteläkärjessä on noin 15 m merenpinnasta oleva kallioalue ja sen pohjoispuolella vanha istutettu tammimetsä, jonka aluskasvillisuudessa tavataan lehtolajeja. Kallion laella olevalla niityllä kasvaa monipuolista ruoho-vartista kasvillisuutta. Laen männyt ovat avoimen ja tuulisen paikan tyypillisiä käkkyräisiä mäntyjä ja lisäksi siellä on kaksi keloa. Kallion rinteet ovat paikoin hyvin jyrkkiä ja siellä avautuu hyvä näköala. Kallionpäällyslajeja: särmäkuis-ma, metsäapila, koiranputki, aitovirna, niittyleinikki ja lehtokuusama. Tammimetsän ympäristö on noin 50 m levyinen kuivahko ja valoisa laakso, jossa valtapuuna on tammi. Tammimetsikössä on noin 40 - 50 puuta, joiden korkeus on 15 - 20 metriä. Aluskasvillisuus on vähäistä ja kuivaa lehtikariketta on esillä runsaasti. Tarkemmat kasvilajiluettelot löyty-vät lähteestä. Tammimetsä on ainutlaatuinen Sipoossa, vaikka se olisikin aikoinaan istutettu. Se olisi ehdottomasti rauhoitettava luonnonsuojelulain nojalla. Kallioalue liittyy saumattomasti tammilehtoon kuuluen siten itseoikeutetusti suojelualueeseen. Kohde on maakunnallisesti merkittävä sekä luontokohteena että kulttuurihistoriallisena kohteena.”

MALU -luontotyypit: Lehdot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kalliot ja kivikot

Erityislajit: Ks. Lähde 2


78

Uhanalaiset luontotyypit: Ei selvitetty





57. Söderkullan–Hansaksen metsät

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Söderkullan ja Hansasin alueella valtaosa metsistä on luonnonsuojelullisesti arvokkaita ja kokonai-suutena se on valtakunnallisesti arvokas kokonaisuus. MALU -alueen yhteydessä sijaitsee myös kaksi pientä luonnonsuojelualuetta. MALU -alue rajoittuu suoraan Pilvijärven luonnonsuojelualueeseen (Natura 2000), jonka kanssa Söderkullan ja Hansasin alue muodostaa todella laajan luonnontilaisen kaltaisten metsien ko-konaisuuden. Arvokkaiden kohteiden ulkopuolelle jäävät alueet ovat taimikoita, ulkoilureittien ympäristön hoidettuja metsiä tai varttunutta–iäkästä talousmetsää.

A. (2) Luonnontilaisen kaltaista, iäkästä kalliometsää sekä luonnontilaisen kaltaista, iäkästä, kuusivaltaista tuoreen kankaan sekametsää.

B. (1) Luonnontilaisen kaltaista, iäkästä, vaihtelevaa sekametsää. Välittömästi kohteen länsipuolella sijaitse-van luonnonsuojelualueen lehdot jatkuvat kohteen puolelle pohjoisosan notkossa sekä keskiosan etelään aukeavan rinteen alueella. (2) Kohteen eteläosa on puustoltaan suhteellisen nuorta, lehtipuuvaltaista lehtoa; toimii ekologisena yhteytenä Sipoonjokea reunustaviin lehtipuumetsiin. Muut osat kohteesta ovat tuoretta ja lehtomaista kangasta.

C. (1) Puronvarren tervaleppävaltaista (sekapuuna mm. tuomea, koivua, harmaaleppää), lahopuustoista tuoretta lehtoa.

D. (2) Iäkäspuustoista, kuusivaltaista, sekapuustoista lehtoa; harvennettu aiemmin, erirakenteistumassa.

E. (1) Lehtipuuvaltaista, luonnontilaista puronvarsilehtoa.


79

F. (1) Iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, kuusivaltaista sekametsää (sekapuuna koivua, haapaa ja mäntyä; METSO-luokka I-II)

G. (1) Kuusivaltaista, iäkäspuustoista puronvarsilehtoa.

H. (1) Harubergen. Kohteen keskiosassa on syvä, iäkkään, kuusivaltaisen, erittäin runsaslahopuustoisen metsän hallitsema puronotko; pohjalla lehtoa, rinteillä lehtomaista kangasta. Kohteen luoteisosa on pääosin kuusivaltaista, luonnontilaisen kaltaista, lahopuustoista sekametsää (METSO I-II), jossa on myös jyrkäntei-den reunustamia kalliokumpareita. Kohteen länsiosassa luonnontilaisen kaltaisia, iäkkäitä ja vanhoja, män-tyvaltaisia kalliometsiä ja näihin liittyviä suuria jyrkänteitä, lisäksi kallioiden välisiä kangasmaita.

I. (1) Luonnontilaisen kaltaisia, vanhoja, mäntyvaltaisia kalliometsiä ja niitä reunustavia kuusivaltaisia, luonnontilaisen kaltaisia, iäkkäitä sekametsiä.

J. (1) Valtaosa kohteesta koostuu vanhapuustoisista, luonnontilaisen kaltaisista, mäntyvaltaisista kalliomet-sistä, sekä näiden reunoilla ja väleissä sijaitsevista vanhoista (erittäin vanhoja ylismäntyjä), luonnontilaisen kaltaisista kuivahkon kankaan mäntyvaltaisista sekametsistä (sekapuuna kuusta ja koivua, METSO-luokka I). Näiden lomassa on myös muutamia pieniä, luonnontilaisia rämeitä. Kohteen reunoilla on myös iäkästä, luonnontilaisen kaltaista, kuusivaltaista sekametsää (sekapuuna koivua ja mäntyä, METSO II); tuoretta ja lehtomaista kangasta. (2) Kohteen pohjoisnurkassa on rehevä, sekapuustoinen (kuusi, koivu, tervaleppä), uudelleen vettymässä oleva korpimuuttuma. Pohjoispuolella on erillinen, pieni laikku lehtipuuvaltaista lehtoa noron varrella.

K. (1) Luonnontilaista nevaa ja sen reunojen keskireheviä rämeitä.

L. (1) Luonnontilaisen kaltaista, iäkästä kuusi-mäntyvaltaista tuoreen ja kuivahkon kankaan sekametsää.

M. (1) Grundträsketin luoteispuolella luonnontilaisen kaltaista, reheväpohjaista (lehto, lehtomainen kangas), iäkästä, kuusivaltaista, erittäin runsaslahopuustoista sekametsää (METSO I); (2) tämän eteläpuolella vanha-puustoista rämettä/rämemuuttumaa. (1) Grundträsketin eteläpuolella järeäpuustoisia mustikkakangaskor-pia ja näitä reunustavaa luonnontilaisen kaltaista, iäkästä, kuusivaltaista sekametsää joka jatkuu myös järven itärannalla. (2) Itse Grundträsketiä kiertää luhta/nevareunus, joka on leveimmillään järven etelärannalla.

Lähde 3: ”Grundträsket. Tulisi säilyttää nykytilassa. Luoteinen metsäalue on vanhaa metsää, joka ei ilmeisesti pienen kokonsa vuoksi ole mukana vanhojen metsien suojeluohjelmassa.” ”Järven ympärillä oleva kasvillisuus on pääosin tuo-retta kuusikangasta, paikoin hyvinkin järeää. Järven luoteisrannalla on verraten pieni mutta puustoltaan lähes aarni-mainen alue, jolla runsaasti pökkelöitä ja maapuita. Myös lajistollisesti monimuotoinen. Suositus käytöstä: Järven aarnimainen luonne tulisi säilyttää.”

Lähde 4: ”Grundträsketin rantaluhta. Soistuneen rannan kasvillisuus on sara- ja ruoholuhtaa tai ruokoluhtaa. Kohteel-la kasvavat yleisinä mm. järviruoko, leveäosmankäämi, isokarpalo, raate, pullosara, tähtisara, lakka, kurjenjalka, pyö-reälehtikihokki, luhtavilla, suokukka ja maariankämmekkä. Vesialueen lajistoa ovat mm. ulpukka, lumme ja järvikorte. Osa rannan kasvillisuudesta on isovarpurämettä, jossa suopursu, juolukka, variksenmarja ja mustikka ovat runsaita.”

Lähde 5: ”Grundträsket–Karjamansberget. Monipuolinen ja linnustoltaan edustava metsä- ja järvenranta-alue. Järven ympäristössä on seudun edustavinta vanhaa metsää. Alueella on tavattu mm. varpushaukka, nuolihaukka, pyy, metso, viirupöllö, palokärki, peukaloinen, mustapääkerttu, tiltaltti, hömötiainen, töyhtötiainen, kuusitiainen, puukiipijä ja pähkinähakki.”

Lähde 6: ”Glamarsin puronvarsilehto. Tämä kohde on pinta-alaltaan pieni, mutta silti säilyttämisen arvoinen. Lehtoa ympäröivät pohjoisessa maantie, lännessä Söderkullan kartanon pellot ja idässä kuusimetsä. Itäpuolella kulkee kapea, asfaltoitu tie. Pellon reunaan, puron ja pellon väliin, on kaivettu oja. Puro saa alkunsa Molnträsketistä ja laskee Si-


80

poonjokeen. Nyt inventoidun alueen yläosa on jyrkkärinteistä, varjoisaa, vanhaa kuusikkoa. Rinteillä kasvaa useita pähkinäpensaita ja kuusamaa. Maata peittävät käenkaali ja paikoitellen sinivuokot sekä kielot. Uoman lähettyvillä kas-vaa saniaisia. Alueen alaosa eroaa yläosasta selvästi. Se on valoisaa, ryteikköistä lehtoa, jossa kasvaa isoja tuomia ja erittäin kookas tervaleppä. Alueella kasvaa myös runsaasti erilaisia pensaita (mustaherukka, pähkinäpensas, kuusama ja mahdollisesti kartanon alueelta levinnyt lumimarjakanukka). Lisäksi alueella kasvaa runsaasti kotkansiipeä ja rentuk-kaa. Muita maininnan arvoisia aluskasvillisuuden lajeja ovat kurjenmiekka, valkovuokko, kurjenjalka ja suovehka. Pu-rouoma on noin metrin levyinen ja 50 senttimetriä syvä. Uoma on savea ja hiekkaa. Uoman pohjalla virtaa kirkasta vettä, jota inventointikerralla oli noin 10 senttimetriä.” ”Lehdon varjoisasta kuusikosta ja valoisasta lehtipuulehdosta muodostuu kaunis kokonaisuus.” ”Alue inventoitu 28.5.1993.”

Lähde 7: ”Glamarsin rinnelehto ja puronvarsilehto. Glamarsin kallio sijaitsee Sipoonjoen ja Söderkullan taajaman vä-lissä. Glamarsin lehto sijaitsee kukkulan länsirinteillä kuivahkona rinnelehtona ja Pilvijärvestä laskevan mutkittelevan puron varressa puronvarsilehtona.” ”Kohteen rajaukseen on otettu mukaan myös Glamarsin kallioaluetta. Glamarsin kukkula on jo vuosisatojen ajan tunnettu hyvänä näköalapaikkana.” ”Kukkulan laki on avokalliota, jossa kasvaa män-tyä, katajaa ja paljon tammentaimia.” ”Rinnelehdon puuston valtalaji on kuusi, mutta joukossa on myös runsaasti lehtipuita kuten koivua, pihlajaa, harmaaleppää ja haapaa. Vaahteraa kasvaa paikoin niin ikään runsaasti. Puuston keskipituus on 20-30 metriä, mutta paikoin kasvaa yli kolmikymmenmetrisiä koivuja. Pensaskerroksessa kasvaa edellä mainittujen lajien lisäksi saarnia, pähkinäpensasta, paatsamaa, lehtokuusamaa, vadelmaa ja runsaasti herukoita. Suu-resta lajimäärästä huolimatta pensaskerros ei ole vaikeakulkuista, vaan pensaikko on melko avointa. Aluskasvillisuus on varsin lajirikasta ja sen silmiinpistävin tekijä on yhtenäinen käenkaalikasvusto lehdon alemmassa kenttäkerroksessa. Puron varrella kasvillisuus on rehevää. Lajivalikoima on aika lailla rinnelehdon kaltaista, paitsi että kenttäkerroksessa tavataan sinivuokkoa, pensaskerroksessa koiranheisiä ja hiekkapohjaisen puron varrella kotkansiipeä. Puron varrella kasvaa myös muutama suuri tervaleppä ja pähkinäpensas on yleisempi kuin rinteessä.” ”Lehtoalue on kuitenkin huo-mattavan arvokas luontokohde, joka tulisi rauhoittaa luonnonsuojelulain nojalla. ” ”Kohde on maakunnallisesti merkit-tävä kostea lehtokokonaisuus.”

”Söderkullan padon puronvarsilehto. Pato sijaitsee Söderkullan taajamasta luoteeseen padoten Pilvijärvestä Sipoonjo-keen laskevan puron. Puronvarren yleisin puulaji on kuusi, joka muodostaa suurimman osan latvuskerroksesta. Kohde on mainittu Ympäristöinventointien yhteenvedossa ja se on maa- ja metsätalousvaltaista MM2-aluetta. Puronvarsi on paikoin pahasti kulunutta metsämaata, sillä erittäin runsas Molnträsketin luonnonsuojelualueen virkistyskäyttö kulkee alueen läpi. Alueen puista tyypillisimpiä ovat kuusi, vaahtera, haapa, koivu, harmaaleppä ja tervaleppä. Pensaskerros koostuu pähkinäpensaasta, tammesta, pihlajasta ja tuomesta. Yleisimpiä kenttäkerroksen kasveja ovat kivikkoalvejuuri, hiirenporras, ojakellukka, käenkaali, sinivuokko, valkovuokko, tesma, isoalvejuuri ja mesiangervo. Lehdon lajisto on arvokkainta puron alajuoksulla padon molemmin puolin. Puron yläjuoksulla, kaatopaikalle vievän tien pohjoispuolella, ei lehtokasvillisuutta ole. Kohteen arvo piilee pähkinäpensaan ja tammen esiintymisessä. Se tulisi kaavoittaa virkistys-käyttöön tai mieluiten liittää osaksi Pilvijärven luonnonsuojelualuetta.”

MALU -luontotyypit: Lehdot, kangasmetsät, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, korvet, rämeet, nevat, luhdat, virtavedet, kalliot ja kivikot


Erityislajit: -


Lähde 2: Ilmakuvat



81

Lähde 4: Sirkka Virrankoski, Elina Vaskelainen, Hannu Sarvanne & Rauno Yrjölä (2006). Sipoon yleiskaava-alueen luontoselvitykset. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy.




Huomautus: Osa-alueet B. ja C. kuuluvat samaan arvokkaaseen lehtokokonaisuuteen välittömässä läheisyy-dessä sijaitsevan, luonnonsuojelulailla suojellun luontotyypin (”Glamarsin vaahterametsä”) kanssa. Lähteen 7 selostus koskee osittain suojeltua vaahterametsää. Osa-alue G. rajautuu lännessä suojeltuun luontotyyp-piin, ”Söderkullan padon puronvarsilehto”, ja Lähteessä 7 kuvataan myös suojeltua aluetta. Osa-alue J. on suosittu virkistysalue – alueella risteilevät Söderkullan kasvavan taajaman kuntopolut, hiihtoladut ja koi-ranulkoilutusreitit.

58. Grundträsket

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 2

Kuvaus:

Lähde 1: Grundträsket on 15,6 hehtaarin laajuinen, lähes kokonaan rannoiltaan rakentamaton järvi. Järvi sijaitsee lähellä Söderkullan taajamaa, mutta ainoastaan järven pohjoisrannalla sijaitsee rakennuksia. Grundträsketin ympäristö on soistuneen rannan ulkopuolella metsämaata. Järven pohjoispuolella (rannalla suojavyöhyke) on tehty noin 300 metrin pituudelta avohakkuu. Tuoreita hakkuualueita on myös järven itä-puolella, mutta ne eivät ulotu noin sataa metriä lähemmäksi rantaa. Järven rannat sisältyvät toiseen MALU -alueeseen, Söderkullan–Hansaksen metsät. Alueen luoteis- ja pohjoispuolella sijaitsee Natura-alue Gästerbyn järvet ja suot.

Lähde 2: ”Grundträsket on erittäin matala, lieju- ja mutapohjainen erämaatunnelmainen pikkujärvi. Tummavetisen järven rannat ovat sara- ja lyhytkorsinevaa. Järvi on vähitellen kasvamassa umpeen. Rannat ovat vielä lähes asumatto-mat: pohjoisrannalla on yksi ympärivuotinen asumus. Järvi on lähes luonnontilainen ja ympäristöltään rauhallinen. Järvi ja sen lähiympäristö tulisi säilyttää rakentamisen ulkopuolella.”

MALU -luontotyypit: Lammet ja järvet


82


Uhanalaiset luontotyypit: Pienet ja keskikokoiset humusjärvet (NT)

Lähde 1: Ilmakuvatarkastelu (2009) ja maastokarttatarkastelu (Kansalaisen Karttapaikka 2010)


59. Segelklimp

Kunta: Sipoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: Eteläosan rinteessä tuoretta, iäkäspuustoista, erittäin lahopuustoista tuoretta lehtoa, jossa kasvaa sekä pähkinäpensasta että metsälehmusta (ei kumpaakaan aivan luonnonsuojelulain mukaiseen luonto-tyyppisuojeluun oikeuttavaa määrää). Sama lehto jatkuu kohteen kaakkoisosan rinteelle, mutta puusto on täällä nuorehkoa talousmetsäkuusikkoa (pienialaisesti). Kohteen koillisnurkassa on luonnontilainen sarane-va, jonka länsipuolella on pitkä lehtokorpi/ruohokorpinotko. Näiden eteläpuolella, pohjoiseen avautuvassa rinteessä on iäkästä, kuusivaltaista, luonnontilaisen kaltaista, runsaslahopuustoista lehtomaisen kankaan metsää (METSO I); korpinotkon pohjoispuolella puolestaan luonnontilainen räme. Kohteen eteläosassa on vanhapuustoisia, luonnontilaisen kaltaisia, mäntyvaltaisia kalliometsiä, joihin liittyy myös suuria jyrkäntei-tä. Kohteen keskiosa on iäkästä, koivuvaltaista (sekapuuna kuusi, mänty ja haapa), osittain kallioista, pai-koin luonnontilaisen kaltaista, paikoin kauan aikaa sitten harvennettua (METSO-luokka II). Kohteen poh-joisosa on puustoltaan varttunutta, sekapuustoista (kuusi, koivu, haapa) lehtoa (METSO II), jossa on noro. Kohteen luoteisosassa on mäntyvaltaista, luonnontilaisen kaltaista, vanhapuustoista kalliometsää, tämän eteläpuolella puronotkon (puro muodostaa kosken ja vesiputouksen rinteeseen) iäkästä, kuusivaltaista, run-saslahopuustoista metsää (METSO I); tämän eteläpuolella kuusivaltaista, iäkästä lehtometsää (METSO II).

Lähde 2: ” Tornberget-Harubergen.” ”Alueen länsireunan avoimet ja jyrkänteiset kalliopinnat erottuvat rinnepuuston seasta melko kauas länsi- ja lounaispuolen viljelysmaisemaan. Parhaimmat näköalat avautuvat vastaavasti peltoalueita ja maantietä reunustavien avoimien kalliojyrkänteiden päältä länteen Sipoonjoen uomaa reunustavaan ja vaihtelevasti kumpuilevaan viljelysmaisemaan…” ”…paikoin selänteiden lakiosien avarat harvamännikköiset silokalliomaisemat ovat pienmaisemiltaan edustavia. Myös lounaaseen ja länteen viettävien kalliorinteiden rehevä lehtokasvillisuus on pienmaisemiltaan mukavaa.” ”Tornbergetiin, entiseltä nimeltä Segelklimp, liittyy taru laivojen karilleajosta.

Kallioalueen jyrkänteet ovat selänteiden länsi- ja itäsivuilla porrasmaisia, osittain jäätikön hiomia kalliopintoja. Kor-keimmillaan ne ovat kallioalueen lounaisosassa Tornbergetin alueella, jossa maantien reunalla oleva jyrkänteinen kal-liorinne kohoaa maantieltä noin 45 metrisenä. Heikosti porrasmaisen pystyjyrkänteen korkeus on lounaisrinteessä 10–


83

15 metriä. Idempänä Tornbergetin korkeimman selänteen eteläreunalla on rakoilun lohkoman jyrkänteen pystypinnat parhaimmillaan noin viisimetrisiä. Silokalliopinnat ovat edustavimmillaan Tornbergetin laella, jossa ne ovat tavan-omaista selvästi laajempia. Alueen kallioperä on suurimmaksi osaksi heterogeenista, selvästi suuntautunutta, hieman gneissimäistä granodioriittia, jossa esiintyy kookkaina sulkeumina kiillegneissiä ja osueina keski-karkearakeista mikro-kliinigraniittia. Alueen länsiosassa on kolme hiidenkirnua ja rauhoitettu luola, joka sijaitsee Tornbergetin laelta 370 metriä pohjoiseen. Luola sijaitsee migmatiitissa olevassa kalkkikivessä ja se on miltei veden täyttämä 18 metriä pitkä, 2–5 metriä leveä ja 1,5 metriä korkea käytävä. Luolan suulta on löydetty merkkejä ihmisen toiminnasta (Kananoja ja Grönholm 1993).”

”Kallioalueen länsiosassa, Tornbergetin etelä–lounaisjyrkänteellä on mesotrofista kalliokasvillisuutta ja jyrkänteiden tyvillä lehtomaista kasvillisuutta.” ”Pystypintojen valtalajina on kalliopalmikkosammal, ja ravinteisuutta ilmentävästi lajeista kasvaa runsaasti ketohavusammalta, ketopartasammalta ja näitä vähemmän kivikutrisammalta. Tyven rehevä kasvillisuus nousee paikoin lähes kallion laelle asti. Valtapuusto muodostuu kuusesta, haavasta ja koivusta. Pensaista jyrkänteen tyvellä viihtyvät mm. pähkinäpensas, lehtokuusama ja koiranheisi. Jyrkänteen päällä on lähes heti puustoista tuoretta kangasta (MT) ja aivan mäen lakiosassa on poronjäkälikköistä, paikoin kalliotieralaikkuista kalliomännikköä. Lehtomaisilla paikoilla kasvaa mm. mustakonnanmarjaa, sinivuokkoa, syyläjuurta, valkovuokkoa ja ylärinteillä run-saasti kalliokieloa. Laella kasvaa kalliohatikkaa.”

Lähde 3: ”Suojeltavaksi esitetyn alueen pinta-ala on 18 hehtaaria ja se rajoittuu maantiehen. Segelklimpin alue on mo-nessa mielessä merkittävä. Se on huomattava näköalapaikka, jolle oli aiemmin pystytetty kolmiomittaustorni.” ”Alueel-la on useita arvokkaita luontokohteita mm. kaksi suurta jyrkännettä, joiden alla on kallionaluslehtoja ja rinnelehtoja, kolme puronvarsilehtoa, raviini, vesiputous ja luolia. Alue on perustyypiltään sekametsää, jossa valtapuulajina on kuusi, mutta kohteessa tavataan myös vanhaa ja kookasta haapaa, koivua ja mäntyä. Kallioiden puusto on yksinomaan männyn hallitsemaa ja pensaskerros katajan ja männyn. Puronvarsilehdoissa kasvaa isoja saniaisia. Tarkempi kasvilaji-luettelo löytyy lähteestä. Alueella on harjoitettu kevyttä metsätaloutta. Puustoa on harvennettu ja maasto on paikoin vaikeakulkuinen maassa makaavien puunrunkojen takia. Segelklimp on merkittävä retkeilykohde. Sen lehtokasvillisuus on arvokasta ja alueella on suuria jyrkänteitä sekä reheviä puronvarsilehtoja. Alueella on myös yksittäisiä kiinnostavia kohteita, esimerkiksi Segelklimpin kaakkoisosassa myös selvityksissä aikaisemmin mainittu suuri, koristeellinen kelo-mänty. Sen korkeus on 15 metriä ja rungon ympärysmitta 194 senttiä.” ”Huomattavaa on myös, että kevyesti harjoitet-tu harvennus ja hakkuut eivät ole tuhonneet pähkinäpensaan elinmahdollisuuksia, vaan jopa parantaneet niitä.”

MALU -luontotyypit: Lehdot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kangasmetsät, korvet, nevat, rämeet, kalliot ja kivikot, virtavedet




Lähde 2: Jukka Husa ja Jari Teeriaho. (2004). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Itä-Uudellamaalla (luonnos). Suomen ympäristökeskus, luontoyksikkö.

Lähde 3: Ympäristötutkimus Metsätähti Oy (1991). Etelä-Sipoon ja Hindsbyn luontokohdeselvitys.

Lähde 4: Kananoja, T. ja Grönholm, S. (1993). Uudenmaan kallioperän suojelu- ja opetuskohteita. Tutkimus-raportti 3. Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto. Helsinki. 248 s. – Viitattu Lähteessä 2.

Huomautus: Segelklimp on Itä-Uudenmaan seutukaavassa S4-alue.


84

60. Oritoja

Kunta: Sipoo

Karttalehti: 2044 07, 2043 09





Kriteerit: 1

Kuvaus: Sipoonjoen yläjuoksulla sijaitseva Oritoja on luonnontilaisen kaltainen puro, joka on metsän ja niit-tyjen ympäröimä. MALU -alue ulottuu Tuusulan ja Pornaisten rajalta Kummelbergenin Natura-alueen rajalle asti.

Lähde 2: ”Joenvarsi Oritoja. Joenvarren metsäisessä pohjois- ja eteläosassa kasvaa lehtomaista kuusikkoa tai lehtokorpea. Kuusen lisäksi latvuskerroksessa kasvaa lehtipuita kuten tuomea ja harmaaleppää. Pensaskerroksessa esiintyy pohjan-punaherukkaa ja taikinanmarjaa. Joen rannoilla ruohovartiskasvillisuus on hyvin rehevää ja monilajista. Yleisiä lajeja ovat mm. mesiangervo, nokkonen, hiirenporras, käenkaali, kevätlinnunsilmä, metsäkorte, luhtalemmikki, korpikaisla, lehtitähtimö, rentukka, ranta-alpi, suo-orvokki ja metsäkurjenpolvi. Peltojen keskellä joenvarsilla on arvokasta perinne-maisemaa niittyineen ja ketoineen. Kuivemmalla rinnekedolla on mm. edellä mainittu ketoneilikka esiintymä. Luhta-rannoilla kasvaa mm. harvalukuista kaislasaraa. Peltomaisemassa joenvarrella on myös lehtipuu-havupuumetsikkö (lehtomaista kangasta), jossa kasvaa haapoja, koivuja, mäntyjä ja harmaaleppää sekä pensaskerroksessa katajaa ja mus-taherukkaa. Kenttäkerroksen kasvillisuus on rehevää: mesiangervo, kielo, koiranputki, nuokkuhelmikkä, karhunputki, lillukka, ojakellukka, lehtotesma ja lillukka.”

MALU -luontotyypit: Lehdot, kangasmetsät, korvet, luhdat, virtavedet

Erityislajit: Ketoneilikka (Dianthus deltoides, NT)



Lähde 2: Sirkka Virrankoski, Elina Vaskelainen, Hannu Sarvanne ja Rauno Yrjölä (2006). Sipoon yleiskaava-alueiden luontoselvitykset. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy.

61. Flymossen

Kunta: Porvoo, Sipoo





85



Kriteerit: 1-2

Kuvaus: (1) Kohde on laajahko keidassuo, jonka keskiosa (keidasrämettä, rahkarämettä, lyhytkorsinevaa) on säilynyt ojittamattomana ja luonnontilaisena. Keskiosissa näkyy myös kermi-kuljumuodostumaa. Suon ete-läosassa on isovarpurämettä ja korpirämettä, jotka ovat vanhoista ojituksista (ojat nykyisin umpeenkasvanei-ta) säilyttäneet luonnontilansa varsin hyvin. (2) Valtosa suon itäosasta on ojitettu, mutta ei erityisen onnis-tuneesti, ja suon kuivuminen on pysähtynyt ojikko- tai muuttuma-asteelle (hyvin ennallistamiskelpoisia). Kohteen koillisreunalla on keskiravinteisia korpimuuttumia ja reheviä, kuusivaltaisia, sekapuustoisia (mm. koivua ja tervaleppää) ruohoturvekankaita (ennallistamiskelpoisia).

MALU -luontotyypit: Keidassuot, rämeet, korvet, nevat




Lähde 2: Ilmakuvat

62. Onaslandetin eteläosat

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 2

Kuvaus: Viisiosainen MALU -alue on muodostettu A.) Onaslandetin kaakkoisosan kluuvista, sitä ympäröi-vistä suoja kallioympäristöistä, B.) lounaisosien maisemallisesti merkittävistä kallioista ja läheisestä luodos-ta (Höghällen) sekä C–D.) Glosholmenin alueen kahdesta kluuvilammesta – myöhäisvaiheen fladasta, niiden rantasoista ja kahdesta rannan niittylaikusta. Fladojen reunametsiä on rajattu ilmakuvan avulla. Kalliot on sisällytetty alueeseen pelkästään maisemallisten ja geologisten arvojen perusteella. Ne ovat saaristomaise-masta poikkeuksellisen kauniisti erottuvia, Onaksen graniitista koostuvia muodostumia.

Lähde 2: (2)”Onaksen eteläosa.” ”Onaksen eteläosassa on matala merestä kuroutunut lahti, joka ympäröivine ranta-alueineen muodostaa kauniin ja monipuolisen luontokokonaisuuden. Lammen rantapuustossa on kilpikaarnaisia män-tyjä. Kluuvilammen kannakselle on kertynyt rakkolevävalli tyyppikasveineen. Vallien edustalla on korkeakasvuista rantaniittyä, jonka lajistoon kuuluvat keltaängelmä, pietaryrtti, mesiangervo, rantanätkelmä, rohtovirmajuuri, pujo ja


86

meriputki. Aivan alueen pohjoisosassa on juottimainen metsäkorte- ja muurainkorpi. Puusto on eri-ikäistä kuusta, harmaaleppää ja koivua. (2) Korpi muuttuu länteen päin karuksi saranevaksi. (2) Korpijuotin eteläpuolella on maise-makallio.”

(2)”Onaslandet, Gloet.” ”Järviruokovaltainen pieni flada, lähes umpinainen merenlahti, jolla on vain ajoittainen yhteys mereen. Tervaleppävaltainen reunapuusto. Reunametsä on osin luhtametsää. Reunametsän aluskasvillisuutta luon-nehtivat mm. seuraavat lajit: mesiangervo, lehtokorte, rentukka, rantayrtti, ranta-alpi, suo-orvokki, rantakukka nurmi-lauha ja metsäalvejuuri. Vesilain mukainen suojeltava flada. Luhtametsä on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö.”

(2) ”Onaslandet, Glosholmenin flada ja tervaleppämetsä.” ”Pieni flada ja siihen liittyvät tervaleppäluhta sekä -tulvametsä. Alueeseen liittyy myös merenrantaniitty, missä kasvillisuus on valtaosin korkea kasvuista ruohoja heinä-kasvillisuutta. Paikallisesti arvokas elinympäristö. Luhta on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Vesi-lain mukainen suojeltava flada.”

MALU -luontotyypit: Fladat, kluuvit ja satunnaisesti murtovesivaikutteiset järvet ja lammet, rantaniityt, korvet, nevat, luhdat, rantakalliot ja -kivikot, kalliot ja kivikot

Erityislajit: Pääosin selvittämättä, Ks. kuvaus

Uhanalaiset luontotyypit: Kluuvit (EN), fladat (VU), aitokorvet (VU), metsäluhdat (VU), merenrantaniityt (CR)

Lähde 1: Ilmakuvat (2007)

Lähde 2: Suunnittelukeskus Oy (2006). Onaksen saariston luonto- ja maisemaselvitys. Porvoon kaupunki.

Huomautus: Onaksen eteläosasta on esitetty samoja tietoja myös raportissa ”Maria Pietiläinen (1984). Por-voon mlk:n luonnoninventointi 1982–1983”.

63. Onasvikenin pohjoisranta

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: ”Rantaniitty (0,9 ha) on paikoittain suhteellisen kapea ja kivikkoinen, mutta lajistoltaan varsin monipuoli-nen. Kasvillisuus on vyöhykkeistä ja vaihtelevaa. Uloimpana kasvaa järviruokoa ja sinikaislaa. Rantaniityn kasvilli-suutta leimaa heinät ja ruohot, kuten mesiangervo, ranta-alpi, ruohokanukka, merihanhikki, isomaksaruoho, pietaryrtti, pujo, syysmaitiainen, meriasteri, rantakukka, rantamatara, kierumatara, rantalemmikki, rantahirvenjuuri, meriratamo, merirannikki, ruokonata, isorölli ja siniheinä. Kohde on luonnonsuojelulain mukainen suojeltava luontotyyppi.”


87

MALU -luontotyypit: Rantakalliot ja kivikot




Huomautus: Alueelle ei tehty varsinaista maastokäyntiä, mutta syyskuussa 2009 veneellä ohi ajettaessa voi-tiin rantaniityn todeta säilyneen luonnontilaisena.

64. Flakaholmenin rantaniitty

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: ”Flakaholmenin merenrantaniitty. Pinta-ala: 0,6 ha. Maankäyttösuositus: SL. Flakaholmenin eteläkärjessä on selvitysalueen edustavin merenrantaniitty. Niitty on kivinen ja alueella kasvaa muutama mänty (kuva 11). Kasvilli-suus on mosaiikkimaista ja vyöhykkeistä. Niityllä kasvaa tyypillinen merenrantojen lajisto, muun muassa rentohaarik-ko, keltamaite, isorantasappi, rantahirvenjuuri, isomaltsa, nurmikohokki, rantatädyke, syysmaitiainen, pietaryrtti, rantatädyke, isomaksaruoho, rantakukka, särmäputki, keltaängelmä, siankärsämö, kannusruoho, merikaisla, merirata-mo, meriputki, merivehnä, merisuolake, ruoholaukka, mesiangervo, ketohanhikki, heinätähtimö, pujo, voikukka, ja ruo-kohelpi. Pietaryrttiä kasvaa paikoin hyvin runsaana. Kohde on luonnonsuojelulain mukainen suojeltava luontotyyppi.”

MALU -luontotyypit: Rantakalliot ja -kivikot

Erityislajit: -



Huomautus: Syksyllä 2009 veneellä ohi ajettaessa rantaniityn todettiin säilyneen tilassa, joka on esitetty Läh-teessä 2.


88

65. Fåfängshällarna

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Korkeita ja lähes paljaita kallioluotoja. Hyvin erikoisia ulkonäöltään. Korkeat kalliot putoavat jyrkästi veteen. Kala- ja lapintiiroja noin 150 paria. Joukossa kalalokkeja, tukkasotkia, haahkoja ja muita vesilintuja. Kahlaajista löyty-vät meriharakka, punajalkaviklo ja karikukko. Tiirakolonia on huomattava.”

Lähde 2: ”Maankäyttösuositus: SL. Pohjoisella luodolla pesi harmaalokki ja merilokki. Eteläisellä luodolla linnustoon kuuluivat kalatiira, kalalokki, merilokki ja kivitasku. Luodoilla on pesinyt myös ruokki ja luodot ovat edelleen potentiaa-lisia ruokin pesimäluotoja.” ”Aikaisemmin räyskä on pesinyt Kalvön kaakkoispuolella olevilla Fåfängshällarna-luodoilla, ja ne ovat yhä räyskän potentiaalisia pesimäluotoja (Stjernberg, kirjallinen tiedonanto 2001).”






Huomautus: Itä-Uudenmaan seutukaavassa luodoilla on SL-merkintä.

66. Hötervikenin ranta

Kunta: Porvoo







89

Kriteerit: 1

Kuvaus: Hakasalon etelärannalla on kivikkorantaa, jolla kasvaa runsaasti niittykasvillisuutta. Alue jakautuu kahteen, erilliseen osaan. Itäinen kaistale on noin puolen kilometrin, läntinen noin 150 metrin pituinen. Kas-villisuus on kivikkorannoille tyypillistä ja melko monilajista. Runsaana kasvavat mm. meripujo (Artemisia vulgaris var. coarctata), keltamaite (Lotus corniculatus), ruoholaukka (Allium schoenoprasum), rantatädyke (Ve-ronica longifolia), ketohanhikki (Potentilla anserina) ja ranta-alpi (Lysimachia vulgaris). Lahden perukka on pie-nellä alalla hiekkapohjainen. Paikalla kasvaa mm. konnanleinikkiä (Ranunculus sceleratus).

Lähde 2: ”Hakasalon eteläranta. Saaren etelärannan hiekkainen poukama, missä on rehevää kasvillisuutta. Lajistoon kuuluvat mm. morsinko, merisinappi, pujo, pensaikkotatar, isomaltsa, ukontatar ja konnanleinikki.”

MALU -luontotyypit: Rantakalliot ja -kivikot




Lähde 2: Suunnittelukeskus Oy (1999). Emäsalon ja Hakasalon osayleiskaava. Luonto- ja maisemaselvitys. Porvoon kaupunki

67. Läntinen Sandön

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Sandö on (1) hiekka- ja sorarantojensa osalta lähes kokonaan rakentamaton saari. Vuoden 2007 il-makuvan ja vuonna 2008 tehdyn luontoselvityksen (Lähde 2) perusteella saaren harjumetsät ovat säilyneet peitteisinä ja harjumuodostuman keskeisimmässä osassa erirakenteisena. Metsien laadusta ei ole kuitenkaan tarkempaa, ajantasaista tietoa (ks. Lähde 3), joten niille on merkitty kohtaan Kriteerit 2. Alueeseen on sisälly-tetty myös (2) Sandöskatanin pohjoisosan rantaniitty ja (2) eteläosan silokallio. Alue rajautuu lounaisosas-taan Gåsholmenin luonnonsuojelualueeseen.

Lähde 2: ”Sandön (läntinen saari).” ”Kaavasuositus: SL, saaren luodekärki MY. Läntinen Sandön on mäntyvaltainen harjusaari, jonka pohjoisrannalla hyvin edustava ja luonnontilainen hiekkaranta. Saaren etelärannalla on komea some-rikkoranta.” ”Sandön eteläranta on kivikkoinen ja lohkareinen. Se erottuu maisemasta ja sillä on maisema-arvon lisäksi myös geologista arvoa.” ”Saari on seudullisesti arvokas ja hiekkaranta kansallisesti arvokas. Pohjoisrannan hiekkaranta ja merenrantaniitty ovat mahdollisia luonnonsuojelulain 29 §:ssä tarkoitettuja suojeltuja luontotyyppejä. Hiekkaran-


90

nan pinta-ala on noin 1,1 hehtaaria. Sen pituus on yli 500 metriä ja leveys 15–20 metriä. Kasvipeite on lähes yhtenäi-nen ja rannan vähäisestä käytöstä johtuen hiekkaranta on luonnontilainen. Kasvillisuus on vyöhykkeistä. Vaikka ran-nan kasvilajisto on tavanomaista merenrantalajistoa, ranta on edustava luonnontilaisuuden takia. Rannan kasveista mainittakoon merinätkelmä, mesiangervo, merikeltamaite, harakankello, ranta-alpi, siankärsämö, kannusruoho, meri-putki, suola-arho, mäkikuisma, merivalvatti ja rantavehnä.”

”Sandöskatan rantaniitty.” ”Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: rantatyräkki (RT). Kaavasuositus: S.Sandön saaren itäosassa on Sandöskatan alueella rantaniitty, jossa on rantatyräkkiesiintymä. Alueella kasvaa noin 30 rantatyräkkiyk-silöä. Rantatyräkit kasvavat painanteessa, missä kasvaa muutama matala tervaleppä. Rantatyräkit kasvavat korkeakas-vustoisella rantaniitynosalla, missä valtalajina ovat järviruoko ja mesiangervo. Muista lajeista mainittakoon rantakuk-ka, kannusruoho, rantatädyke, rohtohirvenjuuri, juolavehnä ja pujo. Rannan tuntumassa on matalakasvuista niittyä.”

Lähde 3: ”Pellingin saaristoon ja toisaalta avomeren vesimaisemaan selvästi erottuvana elementtinä liittyvä harjualue, jonka kasvillisuus on puustoltaan luonnontilaisen, kilpikaarnaisen männikön luonnehtimaa kanerva- ja puolukkatyypin kangasmetsää. Hiekkarantoja sekä linnustossa mm. lapintiira ja pikkutylli.” ”Arvoluokka III, MaL-Iuokka 1-2, toimen-pideluokka 2. Alue hoidetaan maisemansuojelualueena tiukoin määräyksin ja luonnonsuojelualueen laajentaminen olisi varsin tarkoituksenmukaista.”

Lähde 4: ”Sandöskatan.” ”Pitkä kallioinen niemi, jonka keskikohdalla on kostea tervalepikko. Harvinaista kasvillisuutta (mm. rantatyräkki). Valtakunnallisesti arvokas.”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, hiekkarannat, rantakalliot ja -kivikot

Erityislajit: Rantatyräkki (Euphorbia palustris, RT)

Uhanalaiset luontotyypit: Itämeren harjusaaret (VU), Itämeren hiekkarannat (EN), Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkarerannat (NT)


Lähde 2: Suunnittelukeskus Oy (2008). Pellingin saariston luonto- ja maisemaselvitys. Porvoon kaupunki.

Lähde 3: Osmo Kontturi, Ari Lyytikäinen (1987). Uudenmaan harjuluonto. Valtakunnallinen harjututkimus. Raportin 38. luonnos. – Viitattu Lähteessä 4.

Lähde 4: Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto (1988). Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

Huomautus: Harjumuodostuma on Itä-Uudenmaan seutukaavassa SL-aluetta.

68. Blinkanin pellot

Kunta: Porvoo

Karttalehti: 3021 02, 2043 11





91


Kriteerit: 1

Kuvaus: ”Selvitysalueelta tärkeiksi hanhikohteiksi on valittu kohteet, joilla levähtää säännöllisesti vähintään sata han-hea. Säännöllisesti vähintään sata hanhea kerääntyy 18 paikalle.” ”Porvoon peltoaukeat ja merenlahdet - Blinkan, Kiiala, Kodderviken, Ilolanjoen pellot, Porvoonjoen suisto - Alueelle kerääntyy syksyisin lähiseudulla pesivät kanadan- ja valkoposkihanhet. - Hanhien vuosittaiset maksimimäärät noin 1000–2000 yksilöä.” ”Osa kohteista muodostaa yhdessä suurempia kokonaisuuksia eli hanhien käyttämien kohteiden verkoston (esim. Por-voo). Vuosittaisten maksimimäärien luonnehdinta koskee 2000-luvun jälkipuoliskon tilannetta.”

MALU -luontotyypit: Pellot


Uhanalaiset luontotyypit: -

Lähde 1: Teemu Lehtiniemi, Mauri Leivo ja Joni Sundström (2009): Porvoon Seudun maakunnallisesti ar-vokkaat lintukohteet (käsikirjoitus 15.12.2009).

69. Kvarnkärr–Bisakärr

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus:

Lähde 1: ”Alue sisältää rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia varttuneita ja vanhoja kangas- ja kalliometsiä, Kvarn-kärr-suon, joukon hyvin monipuolisia pikkusoita, jonkin verran lehtoja sekä muutaman luonnontilaisen kaltaisen pik-kupuron/noron.

(1) Himlaberget on pääosaltaan luonnontilaisen kaltaisten kitumaan kalliometsien sekä kallioisten kuivahkon ja tuoreen kankaan laikkujen mosaiikkia. Alueen puusto vaihtelee mäntyvaltaisesta männyn ja kuusen muodostamaan havuseka-metsään. Kallioisella mäellä on merkittäviä määriä vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä sekä jonkin verran keloja sekä kuu-si- ja mäntylahopuuta. Vastaavanlaisia kallioisia kangasmetsiä sekä pienialaisia kitumaan kalliometsiä on myös eteläm-pänä Ormbergenin alueella sekä Bisakärrin ympäristön kallioisilla alueilla.


92

(1) Himlabergetin rinteillä sekä Bisakärrin ja Kvarnkärrin välissä on laaja alue viime vuosikymmenien metsätaloustoi-milta säästyneitä varttuneita ja metsätaloudellisen päätehakkuuiän saavuttaneita lehtomaisen ja tuoreen kankaan met-siä, osa metsistä on kasvillisuudeltaan tuoretta lehtoa (OMaT, pienialaisesti HeOT). Alueelta löytyy myös muutamia korpia ja soistumia. Metsät ovat puustoltaan yleensä kuusivaltaisia, mutta jonkin verran niistä löytyy myös mäntyä ja koivua. Haapaa metsissä on niukasti. Metsissä on yleensä näkyvästi (yli 5 kuutiometriä/ha) lahopuuta niin pystyssä kuin maapuinakin. Paikoin lahopuun määrä on useita kymmeniä kuutiometrejä hehtaarilla. Erityisen runsaslahopuus-toisia alueita ovat Kvarnkärriltä etelään kulkevan ojan ympäristö (etenkin länsirinne), Bisakärristä pohjoiseen sijaitse-vat metsät (kartalle merkittyyn korpeen asti) sekä Bisakärrin luoteispuolisen mäen metsät. Jälkimmäisellä alueella on täysin ilman ihmisvaikutusta kehittynyttä varttunutta sekametsää, johon on kehittynyt ohutta ja keskijäreää pysty- ja maalahopuuta useita kymmeniä kuutiometrejä hehtaarilla.

(2) Kvarnkärrin lounaispuolella on alue, jossa on käytöstä poistuneiden peltojen ympärille syntyneitä kulttuurivaikut-teisia lehtoja, (1) joihin liittyy eteläpuolelta vanhaa sekapuustoa kasvavaa tuoretta lehtoa sekä pienialaisesti edustavaa lehtokorpea. Lehtoalue jatkuu tien länsipuolelle pääosin lehtipuuvaltaisena.

(1-2) Tien länsipuolen metsät ovat lähinnä metsätaloudellisen päätehakkuuiän saavuttaneita lehtomaisia ja tuoreita kuusivaltaisia tai sekapuustoisia kangasmetsiä. Kangasmetsien joukossa on myös tuoreita lehtoja (laajemmin kuin kar-talle on merkitty), yksi laajempi korpi, ainakin yksi laajempi soistuma sekä osin luonnontilaisen kaltainen noro. Osa alueen metsistä on luonnontilaisen kaltaisia (erirakenteisia hieman lahopuuta), mutta osaa on harvennettu muutamia vuosikymmeniä sitten.

(1) Kvarnkärr on biologisesti nuori etelärannikon suo. Suon keskiosat ovat hieman kuivahtaneen oloisia tupasvilla- ja isovarpurämeitä. Suon eteläosaa kiertää upea vetinen nevakorpilaide, jota täydentää suon itäosan pieni saranevalaikku. Suon lounaispäässä on koivua ja tervaleppää kasvavaa edustavaa metsäluhtaa, jonka kasvilajistoon kuuluvat mm. me-siangervo, rentukka, vehka, korpikaisla, kurjenjalka ja kurjenmiekka. (2) Myös suon koillispäässä on ollut aikanaan laajalti metsäluhtia, ruohoja heinäkorpia sekä lehtokorpia. Osa näistä on kuivahtanut pahasti reuna-alueiden pelloksi-raivuun seurauksena, mutta etenkin sähkölinjan ympäristössä ja länsipuolella on silti säilynyt yllättävän elinvoimaise-na alkuperäistä lajistoa (mm. kurjenmiekkaa). Osa alueen kuivahtaneista lehtokorvista on nyttemmin kehittynyt kasvil-lisuudeltaan lähinnä runsasravinteisiksi kosteiksi lehdoiksi. Puustoltaan alue on varttunutta koivu-haapametsää, jota ei ole harvennettu.

(1) Bisakärr on suotyypeiltään erittäin monipuolinen pikkusuo. Alueelta löytyy noin kymmentä korpi- ja rämetyyppiä, mukaan lukien rannikon biologisesti nuorilla soilla esiintyviä raate- ja vehkavaltaisia nevakorpia. (2) Bisakärristä muu-tamia satoja metrejä etelä-lounaaseen sijaitseva pikkusuo on puolestaan luonnontilaista isovarpu- ja tupasvillarämettä kapealla saranevalaiteella. (1) Nimensä mukainen Långkärr on kiemurteleva erilaisten korpien ja soistumien mosaiikki, jota monipuolistaa alueen keskivaiheilta alkunsa saava noro. Alueella on ainakin ruohoja heinäkorpea, sarakorpea, ruohokangaskorpea ja saranevaa sekä laajalti soistuneita lehtomaisen kankaan metsiä. Puustoltaan Långkärrin ympäris-tö on muusta alueesta selvästi poikkeavaa lehtipuuvaltaista metsää tai koivun, kuusen ja haavan muodostamaa sekamet-sää. Puusto on varttunutta, eikä sitä ole ilmeisestikään harvennettu, mistä johtuen metsiin on alkanut hiljalleen muo-dostua koivuja kuusilahopuuta.

Bisakärrin ja Långkärrin alueella lauloi 31.5.2009 kaksi pikkusieppokoirasta. Muutamia satoja metrejä pohjoiseen Bisa-kärristä sijaitsevasta runsaslahopuustoisesta lehtomaisen kankaan kuusivaltaisesta metsästä löytyi 2 esiintymää ruoste-kääpää.

(1) Långkärristä muutamia satoja metrejä länteen sijaitseva suo sisältää kasvillisuutta, joka ei mahdu suomalaisen suotyyppiluokittelun piiriin. Alueen puustossa on tervaleppää, koivua ja mäntyä, etenkin suon eteläosassa puusto kas-vaa korostetusti mättäillä. Suon koillisosan kasvillisuus muistuttaa jossakin määrin metsäkorte- ja mustikkakorpea, mutta sen keski- ja lounaisosan vetisillä ja selvästi luhtavaikutteisilla välipinnoilla kasvaa lähinnä järvikortetta ja kur-jenjalkaa, raatetta sekä jonkin verran metsäkortetta. Etenkin suon eteläosassa on runsaasti koivuja mäntylahopuuta.”

Lähde 2: ”Kvarnkärr.


93

- pääosin ojittamaton ja puustoinen isovarpuinen räme, joka kehittyvänä keidassuona ehdottomasti säilyttämisen arvoinen

- suoalueen reunaosissa lehtomaisen rehevää kasvillisuutta - suo muodostaa yhdessä viereisten metsäalueiden kanssa arvokkaan ja

monipuolisen ulkoilu- ja retkeilyalueen MALU -luontotyypit: Lehdot, kangasmetsät, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, keidassuot, kor-vet, rämeet, nevat, metsäluhdat.

Erityislajit: Pikkusieppo (Ficedula parva, NT), ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus, NT)

Uhanalaiset luontotyypit: Havumetsävyöhykkeen kangasmaiden purot (VU), ruohokangaskorvet (EN), mustikkakangaskorvet (VU), lehtokorvet (EN), saniaiskorvet (EN), ruohoja heinäkorvet (EN), mustikka-korvet (VU), metsäkortekorvet (EN), sarakorvet (VU), isovarpurämeet (NT), tupasvillarämeet (NT), sararä-meet (VU), luhtanevat (NT), koivuluhdat (VU), tervaleppäluhdat (VU), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), kosteat keskiravinteiset lehdot (NT), kosteat runsasravinteiset lehdot (VU), keski-ikäiset kuusivaltaiset leh-tomaiset kankaat (NT), keski-ikäiset kuusivaltaiset tuoreet kankaat (NT), mäntyvaltaiset kuivahkot kankaat (NT).

Lähde 1: Keijo Savola ja Lauri Kajander (2010). Itä-Uudenmaan arvokkaat luontoalueet, selvitykset maasto-kaudella 2009. Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri.

Lähde 2: Porvoon kaupunki (2002). Keskeisten alueiden osayleiskaava. Luontoselvitys. Porvoon kaupungin ympäristönsuojelutoimisto.

70. Kodderviken – Tolkkisen ja Hermanninsaaren rantametsät

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: (2) Maastokäynnillä Hermanninsaaren länsirannan metsä todettiin olevan pohjoisosastaan suureksi osaksi rehevää tervaleppälehtoa ja -luhtaa. Kenttäkerroksen kasvillisuus on enimmäkseen korkeakasvuista, laajoilla aloilla mesiangervovaltaista. Sekapuuna on paikoin hieman kuusta, joista osa on iäkkäitä. Lahopuu-ta on enimmäkseen muutamia kuutioita hehtaarilla. Metsä muodostaa tavallista leveämmän, paljolti luon-nontilaisen kaltaisena säilyneen vyöhykkeen meren rantaan.

Lähde 2: ”Hermanninsaaren länsirannan metsät ja niityt. Kasvillisuudeltaan monipuolinen ja vaihteleva alue, joka sisältää useita erilaisia luontotyyppejä. Alueen pohjoisosassa mm. tervaleppälehtoja ja vanhaa laidunniittyä, jossa kas-


94

vaa harvakseltaan suuria katajia. Alueen keski- ja eteläosassa on luonnontilaisia rantaniittyjä ja rehevän lehtomaisia metsiköitä. Alueen eteläosassa (Talludden) on komeita, vanhoja mäntyjä.”

”Kodderviken. Rehevä ruovikkolahti, jolla linnustollista merkitystä mm. levähdys- ja ruokailualueena. Paikallisesti arvokas.”

Lähde 3: ”Hermansön rakentamaton länsiranta on säilyttämisen arvoinen alue monimuotoisen ja vaateliaan kasvilli-suutensa takia. Vaikka alueelta ei löydetty selvitystä tehtäessä jaloja lehtipuita, esiintyi kenttäkerroksen kasvillisuudes-sa kuitenkin paljon vaateliasta lehtoja rantalajistoa. Lasse Häröltä saatujen tietojen mukaan länsirannan jossakin osassa pitäisi kasvaa myös suhteellisen harvinaista vuorimunkkia. Nyt tehdyssä selvityksessä lajia ei kuitenkaan havait-tu. Länsiranta olisi tarkoituksenmukaisinta säilyttää rakentamattomana ulkoilu- ja virkistysalueena, jossa otettaisiin huomioon myös alueen luonnonsuojelulliset arvot.”

(1) ”KUVIO 1. Pääasiassa järviruokoa kasvavaa ruovikkoa.” (1) ”KUVIO 2a. Avointa ja tasaista rantaniittyä, jossa kasvaa runsaasti mm. mesiangervoa, suoputkea, rantanätkelmää ja rohtovirmajuurta. Muita yleisiä lajeja ovat ketohan-hikki, maarianheinä, käenkukka, ranta-alpi, ranta¬hirvenjuuri, rantamatara, rantalemmikki ja ketokaunokki. Siellä täällä kasvaa myös keltamaitetta, meriputkea, kurjenmiekkaa ja keltaängelmää.” (1) ”KUVIO 2b. Kivistä ja melko karua ranta-aluetta, jossa kasvaa mm. meriputkea, merisuolaketta, rantaluikkaa ja rantavehnää.” (2) ”KUVIO 4. Rehevää tervaleppälehtoa, jossa kookkaiden tervaleppien seassa kasvaa paikoin jonkin verran koivuja ja kuusia. Alispuustona pihlajaa ja tuomea. Pensaskerroksessa taikinamarjaa, terttuseljaa ja mustaherukkaa. Kenttäkerroksessa mm. vadelmaa, mesiangervoa, puna-ailakkia, kevättähtimöä, vuohenputkea, suoputkea, koiranputkea, kyläkellukkaa, valkovuokkoa ja nokkosta. Jätevedenpuhdistamon lähistöllä esiintyy punakoisoakin.” (1)”KUVIO 8. Kuivahkoa nuokkuhelmikkä-linnunhernetyypin lehtoa, jossa ylispuuston muodostavat komeat rauduskoivut. Alispuustossa paikoin tiheää, nuorta kuusikkoa sekä tuomea ja pihlajaa. Pensaskerroksessa taikinamarjaa. Kenttäkerroksessa esiintyy runsaasti mm. valko-vuokkoa, kangasmaitikkaa, lillukkaa, metsäkastikkaa ja nuokkuhelmikkää sekä vaateliaammista lehtolajeista sinivuokkoa, kieloa ja keväistä linnunhernettä.” (1) ”KUVIO 9. Rehevän lehtomaista sekametsää, jossa eri-ikäiset kuuset ovat valta-puina. Kuusten seassa kasvaa komeita, vanhoja rauduskoivuja, haapoja ja raitoja. Pensaskerroksessa on taikinamarjaa. Kenttäkerroksessa esiintyy runsaasti sekä vaateliaita lehtokasveja, kuten sinivuokkoa, kieloa, sudenmarjaa ja keväistä linnunhernettä, että tavallisempaa kangasmetsän lajistoa, kuten oravanmarjaa ja metsäkastikkaa.”

Lähde 4: (1) ”Selvitysalueelta tärkeiksi hanhikohteiksi on valittu kohteet, joilla levähtää säännöllisesti vähintään sata hanhea. Säännöllisesti vähintään sata hanhea kerääntyy 18 paikalle. Osa kohteista muodostaa yhdessä suurempia koko-naisuuksia eli hanhien käyttämien kohteiden verkoston (esim. Porvoo).” ”…Blinkan, Kiiala, Kodderviken, Ilolanjoen pellot, Porvoonjoen suisto - Alueelle kerääntyy syksyisin lähiseudulla pesivät kanadan- ja valkoposkihanhet. - Hanhien vuosittaiset maksimimäärät noin 1000–2000 yksilöä...”

Lähde 5: (1) ”Tolkkisen itäosassa sijaitsee luhtaa/tulvametsää, joka sisältää laajalti pystyynkuollutta koivikkoa. Alueelta on tavattu säännöllisesti monia lahopuuhun sidonnaisia lajeja, joista osa on uhanalaisia.”

MALU -luontotyypit: Luhdat, lehdot, kangasmetsät, rantaniityt, rantakalliot ja -kivikot


Uhanalaiset luontotyypit: Metsäluhdat (VU), merenrantaniityt (CR), kosteat runsasravinteiset lehdot (VU), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), kuivat runsasravinteiset lehdot (EN), keski-ikäiset sekapuustoiset leh-tomaiset kankaat (NT)

Lähde 1: MALU -kartoitus, ilmakuvatarkastelu (2009)



95

Lähde 3: Arto Lankinen (1992). Hermanninsaari. Alueen kasvillisuusselvitys ja siihen perustuvat kuviokoh-taiset hoito- ja käyttösuositukset. Porvoon maalaiskunta, ympäristönsuojelulautakunta.


Lähde 5:Arto Lankinen. Kirjallinen tiedonanto (kartta). Tammikuu 2010.

Huomautus: Hermanninsaaren raportin (Lähde 3) tietoja on tarkistettu nykytilanteen perusteella A. Lanki-sen kanssa.

71. Kungsbäcken

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: MALU -alueeseen kuuluu luonnontilaisen kaltaisena säilynyt Kungsbäckenin alajuoksu Haksin-koskesta Mustijokeen asti sekä puron varren metsiä.

Lähde 2: ”Kungsbäcken laskee hieman Tyysterinkosken alapuolelle, joten se on ainoa merkittävä sivupuro, johon nykyi-sin on vaellusyhteys merestä. Kungsbäcken tunnetaan vanhana meritaimenen kutupurona.” ”Tunnetuin kutupaikka oli Haksinkoski pari kilometriä puron suusta, mutta meritaimenia tavattiin jopa viiden kilometrin päässä joesta. Myös paikallisten asukkaiden mukaan taimenen poikasia tavattiin puron latvoilla vielä 1950–60-luvuilla…” ”Alimmat kaksi kilometriä Kungsbäcken kiemurtelee pääosin luonnonuomassa. Ympäristö on suurimmaksi osaksi peltoa, mutta puron suojana on lehtipuustoinen tai heinikkoinen puronotko. Haksinkoski nykyisen Päivärinteen tilan kohdalla on kallioiden välissä metsäalueella. Koski on yläosaltaan perattu ja penkat ovat hyvin jyrkät. Alivirtaamilla kosken yläosa kuivuu kokonaan. Kosken alaosat ovat säilyneet paremmin ja siellä säilyy myös syvempiä vesilampareita. Kosken alaosalle on kulkeutunut myös soraa.” ”Kungsbäckeniin on 1990-luvulla kunnostettu soraikoita ja istutettu taimenta ja täplärapuja (Lempinen 2001, Lindén, suullinen tiedonanto). Syksyllä 2002 Haksin kosken alla yhdessä lampareessa ryömi kaksi kookasta täplärapua. Kuivan syksyn jälkeen tuli ankara pakkaskausi ja vesi jäi purossa hyvin matalalle. Kesällä 2003 suoritetussa koeravustuksessa ei saatu rapuja. On mahdollista, että rapukanta on taantunut tai hävinnyt ankaran tal-ven takia.” ”Puro on kärsinyt laajoista perkauksista ja vaatii monipuolista kunnostamista.” Lähde 3: ”Kungsbäcken; Haksinkoski + vanha meritaimenen lisääntymispuro + pienimuotoista kunnostamista tehty 2004 ja istutettu taimenta viimeksi 2009 + purolaakso, jossa omistaja tehnyt metsänsuojelusopimuksen + kosken alapuolinen puro lähes kokonaan luonnonuomassa.” ”Haksin pelto-osuudelle palautunut jo lievästi luontaisia piirteitä.”


96

Taimenen mäti-istutus Kungsbäckeniin (2610 kpl) 2009. Istutuksia on tehty myös 2005–2008.

Lähde 4: ”Kungsbäckin lehto. Lehto rajoittuu koko matkaltaan peltoihin. Rehevin ja kasvillisuudeltaan monipuolisin osa alkaa heti tien vierestä ja jatkuu n. 300 m etelään päin. Ylispuina on kuusia ja tervaleppiä ja alikasvoksessa muun muassa runsaasti tuomea ja kiiltopajua. Keväällä kukkivia, niin sanottuun kevätaspektiin kuuluvia lajeja on runsaasti: valko- ja keltavuokko, mukulaleinikki, lehtosinijuuri, isokäenrieska, pikkukäenrieska, pystykiurunkannus, kevätlinnun-silmä ja lehtotähtimö. Myöhemmin kesällä valtaavat alaa nokkonen ja mesiangervo. Joen vesikasvillisuus on niukkaa veden sameuden ja voimakkaan virtauksen vuoksi. Toimenpiteet: Kungsbäckin lehto ja läheinen Kungsbacken ja Kungskällan muodostavat kauniin ja tyypillisen osan Porvoon maalaiskunnan kulttuurimaisemaa. Lehto on edustava, hyvin säilynyt ja tunnettu näyte alueelle tyypillisestä rehevästä puronvarsilehdosta. Alue sijaitsee lähellä suuria asu-tuskeskuksia ja kaupunkia ja sopii rajoitetusti retkeily- ja opetuskohteeksi. Erityisesti lehdon säilyminen kannattaisi varmistaa rauhoittamalla se luonnonsuojelualueeksi.”

”Papinniityn lehto. Noin puolen kilometrin mittainen kasvillisuudeltaan arvokas alue, enimmäkseen kuivahkoa rinne-lehtoa (Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988). Kungsbäckenin puron varrella, Haksin ja Papinniityn välissä on noin puolen kilometrin mittainen lehtokaistale. Suurin osa alueesta on kuivahkoa OMaT-rinnelehtoa, ja varsinaista kostean puronvarren kasvillisuutta on melko vähän. Ylispuina on enimmäkseen kuusia ja harmaaleppiä. Pieniä koivuja, pihlajia ja tuomia on siellä täällä. Lehtopensaista tavataan vain taikinamarjaa ja sitäkin niukasti. Kenttäkerrosta luon-nehtivat kielo, ketunleipä, oravanmarja, sinivuokko, nuokkuhelmikkä ja imikkä. Lisäksi alueella kasvavat muun muassa kevätlinnunsilmä, mustakonnanmarja, metsämaarianheinä ja huhtasieni.”

Lähde 5: ”N. 800 m pitkä ja 50 m leveä puronvarsikaista, rehevää lehtokasvillisuutta, myös pensaisto ja puusto huomat-tavaa. Purossa niukasti vesikasveja, tien varressa kookas kaksihaarainen kuusi, ympärysmitta 280 cm.”

MALU -luontotyypit: Virtavedet, lehdot


Uhanalaiset luontotyypit: Savimaiden purot (CR), havumetsävyöhykkeen kangasmaiden purot (VU), tuoreet runsasravinteiset lehdot (CR)

Lähde 1: Ilmakuvatarkastelu (2009)

Lähde 2: Sampo Vainio (2004). Mustijoki ja Mäntsälänjoki. Virtavesien kalataloudellinen kartoitus. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry.

Lähde 3: Sampo Vainio (2010). Kirjalliset tiedonannot Itä-Uudenmaan kalataloudellisesti tärkeimmistä pu-roista ja koskista sekä kalaistutuksista Mustijoen, Porvoonjoen, Ilolanjoen ja Koskenkylänjoen vesistöissä.

Lähde 4: Maria Pietiläinen (1984). Porvoon mlk:n luonnoninventointi 1982–1983.

Lähde 5: Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988, Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

Huomautus: Alueella (Lähde 4) ei tehty maastokartoitusta. Ilmakuvan perusteella lehdot ovat kuitenkin edelleen puustoisia ja sellaisina joka tapauksessa maakunnallisesti arvokkaita luonnonuomassa säilyneen puron yhteydessä.


97

72. Gammelbackan lähiömetsä

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus:

Lähde 1: Alueen eteläosa koostuu Tornbergetin kalliosta, muuttuneesta korvesta sekä mosaiikkimaisesti vaihtelevasta maastosta, johon sisältyy villiintynyttä puistoa, hylättyä maatalousympäristöä sekä rehevää lehtoa. Alue on aktiivisessa ulkoilukäytössä.

(1) Tornberget on pystysuoraan merenrannasta noin 40 metrin korkeuteen kohoava kallio. Jyrkänteen pienil-lä terasseilla on ketokasvillisuutta, erityisesti mäkitervakkoa (Lychnis viscaria) ja keto-orvokkia (Viola tricolor). Lakiosan männikkö on pääosin varttunutta–uudistusikäistä; vähän vanhempiakin puita kasvaa joukossa. Kalliolta on erityisen hieno näköala merelle. Kallion laki on ulkoilukäytön myötä kulunut. Jyrkänteen alla on kapealti runsaslahopuustoista metsää, josta suuri osa koostuu pystyyn kuivuneista kuusista. Rannassa on kävelytie ja kapea tervaleppävyö.

(1) Tornbergetin pohjoispuolella on pieni lehto. Lehtipuuvaltaisen lehdon puusto on vaihtelevarakenteinen. Pääpuulajeja ovat koivu, tuomi ja raita. Lahopuuta on melko runsaasti, alle hehtaarin kokoisella alueella muutamia kuutiometrejä. Lehdon reunalla kasvaa pehmytmesiheinää. Merelle laskevassa rinteessä on myös kausikuiva puro. Lehdon pohjoispuolella on kallioketo ja avointa–puoliavointa niittyä. Alue lienee kuulunut Gammelbackan kartanon laidunmaihin. Kalliokedolla kasvaa runsaasti isomaksaruohoa (Sedum telephium), mäkitervakkoa ja keto-orvokkia. Kalliokedon laidalla on tuoretta korkeakasvuista, rehevää niittyä ja pienia-laisesti melko edustavaa kuivaa niittyä, jonka lajistoon kuuluvat mm. keltamatara (Galium verum) – mahdol-lisesti paimenmataran (Galium album) kanssa risteytyneenä (Galium x pomeranicum), ketoneilikka (Dianthus deltoides) ja kissankello (Campanula rotundifolia). Kedon reunalle on kaatunut vanha koivu. Niittyä on niitetty 2000-luvulla.

(1) Niittyalueen länsipuolella on hyvin vaihtelevaa maastoa sisältäen puoliavointa, vanhoja rauduskoivuja ja mäntyjä kasvavaa sekametsää – entistä hakamaata ja metsittynyttä peltoa. Metsätyyppi vaihtelee kuivahkos-ta kankaasta lehtoon. Alueella on järeää koivulahopuuta pökkelöiksi katkenneina ja maapuina. Myös kook-kaita raitoja tavataan. Edelleen länteen mentäessä vastaan tulee lahoista koivuista muodostuva kujanne, joka jatkuu vaahterakujanteena.

(2) Puukujanteen ympärillä hylätylle pellolle syntynyttä tuoretta–kuivaa niittyä. Osa hylätystä pellosta on kehittynyt lehtipuuvaltaiseksi lehdoksi. Niittyä on raivattu ja niitetty 2000-luvulla. Niitylle kaatuneessa van-hassa koivussa kasvoi vuonna 2004 koralliorakasta (Hericium coralloides).

Metsän pohjoisreunalla on erillinen osa-alue, joka koostuu 1970-luvulla tulipalossa tuhoutuneen Gammel-backan kartanon villiintyneestä puistosta ja sen yhteydessä olevasta lehdosta sekä itäpuolisesta kuusivaltai-sesta ojitetusta korvesta. (1) Entisen kartanonpaikan (nykyisen seurakuntakeskuksen) eteläpuolella on leh-


98

toa, joka lienee ollut ennen osa kartanon puistoa. Lehdossa kasvaa vanhoja jalopuita, kuten tammea ja met-sälehmusta, järeitä lehtikuusia ja pähkinäpensasta. Eräät vanhoista puista ovat lahoja kolopuita. Paikalla valtapuuna kasvavaa kuusta on vähennetty hienovaraisesti yksittäisiä kookkaita puita ja aliskasvosta pois-tamalla. Alueella on selvittänyt sienilajistoa Paavo Höijer, jonka löytöihin kuuluvat mm. eteläinen, tammea kasvavien alueiden harvinaisuus, samettitatteihin kuuluva Xerocomus cisalpinus ja lehtokärpässieni (Lähde 4).

(2) Lehdon itäpuolella on ojitettua, kuusivaltaista, rehevää korpea. Ojitus on kuivattanut korpea, mutta kas-villisuudessa on edelleen lehtokorven tunnusmerkkejä. Korpi olisi ennallistamiskelpoinen. Kasvistoon kuu-luvat mm. lehtokorte (Equisetum pratense) ja lehtopalsami (Impatiens noli-tangere). Paikalta on tavattu kaksi toukkana ainoastaan lehtopalsamilla elävää perhoslajia (Xanthorhoe biriviata) ja verkkomittari (Eustroma reti-culatum).

Lähde 2: ”Gammelbackan metsä. Monipuolinen ja vilkkaassa ulkoilukäytössä oleva metsäalue, jota hoidettu hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. Alueeseen sisältyy useita arvokkaita luontokohteita, kuten Tornberget, vanha puistometsä ja niitty. Alueella on myös huomattavaa opetuksellista merkitystä monipuolisuutensa ja useiden lähistöllä sijaitsevien koulujen takia. Maankäyttösuositus: VL. Paikallisesti arvokas.” ”Gammelbackan niitty. Gammelbackan metsän keskellä sijaitseva ketomainen niitty, jonka halki kulkee vanha vaahtera- ja koivukujanne. Maankäyttösuositus: sl; niitty tulisi pitää avoimena, niityn eteläreunasta tulisi poistaa nuorta lehtipuustoa, vanhat vaahterat ja koivut tulisi säilyttää. Pai-kallisesti arvokas.” ”Gammelbackan puisto- ja korpimetsä. Vanhan kartanopuiston alue, jossa paljon komeita vanhoja lehti- ja havupuita, kuten tammia, metsälehmuksia, puistolehmuksia, vaahteraa, lehti- ja jalokuusia, saamia; pensasker-roksessa mm. pähkinäpensasta. Monet emolajien puuyksilöt poikkeuksellisen kookkaita ja näyttäviä. Huomionarvoista on myös, että mm. metsälehmukset, vaahterat, tammet ja pähkinäpensaat lisääntyvät alueella luontaisesti. Kunnostetun lammen ympäristössä kosteaa, luonnontilaista korpea, jossa kasvaa mm. harmaaleppää (Alnus incana) ja saniaisia. Maankäyttösuositus: sl; vanhan puistometsän hoidossa tulisi suosia arvokkaan puu- ja pensaslajistoa ja sen luonnonti-laista lisääntymistä poistamalla alueelta tavallisia kuusia. Kostea korpimetsä tulisi jättää luonnontilaiseksi. Paikallisesti arvokas.” ”Tornberget. Upea näköalakallio, jolla myös huomattavaa maisemallista merkitystä. Alueella komeaa kallio-männikköä (sl-2) ja lahopuita, joissa mm. pohjantikka (Picoides tridactylus) käy ruokailemassa. Maankäyttösuositus: sl, alue tulisi jättää luonnontilaiseksi. Paikallisesti arvokas.”

Lähde 3: ”Lammen itäpuolisilla ojanvarsilla kasvaa lehtopalsamia, lehtotähtimöä ja koiranheisiä. Kauempana saman ojan varrella on lisäksi kotkansiipeä ja punakoisoa.” ”Merelle päin mentäessä tulee vastaan useita erilaisia maastotyyp-pejä: tuoretta kangasmetsää, avokalliota, niittyä ja ketoa.”

MALU -luontotyypit: Kalliot ja kivikot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, lehdot, kangasmetsät, korvet, avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit

Erityislajit: Ketoneilikka (Dianthus deltoides, NT), koralliorakas (Hericium coralloides), Xerocomus cisalpinus -samettitatti, lehtokärpässieni (Amanita alba)

Uhanalaiset luontotyypit: keski-ikäiset sekapuustoiset lehtomaiset kankaat (NT), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), tuoreet runsasravinteiset lehdot (CR), lehtokorvet (EN), ruohokorvet (EN), kalliokedot (EN), kedot (CR), tuoreet niityt (CR)

Lähde 1: Kirjaajan kuvaus, joka perustuu omaan toistuvaan havainnointiin ja luontoselvitykseen vuosina 2002–2007.




99

Lähde 4: Tea von Bonsdorff-Salminen. Henkilökohtainen tiedonanto. Helmikuu 2010.

Huomautus: Pienialaisia, silmälläpidettäviksi arvioituja kangasmetsätyyppejä ei ole mainittu kohdassa Uhanalaiset luontotyypit.

73. Kråkömalmen

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: (1) Metsän reunassa, kapean pellon laidalla on kapea kaistale kuivaa, matalakasvuisena säilynyttä ketoa. Kedolla todettiin kasvavan edelleen Lähteessä 2 kuvattua huomionarvoista kasvistoa. Lisäksi kedolla kasvaa Itä-Uudellamaalla hyvin harvinaista kangasajuruohoa (Thymus serpyllum). Kedon yläpuolella loivasti nouseva harju on lounaisrinteessä pääosin mänty-koivuvaltaista, tuoretta ja kuivahkoa sekametsää, jossa on kuivan harjulehdon piirteitä. Kenttäkerroksessa on runsaasti lillukkaa (Rubus saxatilis), ahomansikkaa (Fra-garia vesca), kieloa (Convallaria majalis) ja nuokkuhelmikkää (Melica nutans). Rinne sisältää pieniä, puoliavoi-mia aukkoja ja tiheämpikasvuisia kohtia, joissa on runsaasti nuorta ja nuorehkoa lehtipuustoa. Sekapuusto-na kasvaa myös tammea ja vaahteraa, joista osa on runkomaisia. Valoisissa laikuissa esiintyy niittykasvilli-suutta, mutta kokonaisuutena rinne on menettämässä puoliavoimen hakamaan ominaispiirteet.

(2) Harjun laki ja koillisrinne ovat pääosin tuoretta ja lehtomaista kangasta. Varttuneet koivut ja kuuset val-litsevat suuressa osassa valoisaa, harvennettua metsää. Pensaskerroksessa kasvaa yleisten lehtipuiden, ta-kinamarjan ja vatun joukossa lehtokuusamaa. Alueen keskiosissa on kostea, korpimainen painanne. (2) Alu-een keskivaiheilla, lounaispuolisen pellon leveämmällä kohdalla on lehtimetsäksi harvennettu osa-alue, jossa kasvaa hieman metsälehmusta. (2) Rannassa on tervaleppävyö ja ruokoluhtaa.

Lounaaseen laskevan harjun rinteen säilyminen arvokkaana perinnebiotooppina edellyttäisi puuston har-vennusta ja karjan laidunnusta. Myös harjun laki ja koillisrinne sopisivat metsälaitumeksi.

Lähde 2: ”Kråkön haka. Pinta-ala (ha): 3.3.” ”Perinnemaisematyypit: haka.” ”Kråkön saaren itäosassa Kroksnässunde-tin ja Stensbölefjärdenin välisellä niemellä sijaitsee tien pohjoispuolella hiekkamaalla entinen laidun. Osittain paahtei-sella ja kuivalla etelärinteellä on vielä melko edustavaa kasvillisuutta, mutta metsäkasvillisuus valtaa alaa. Umpeenkas-vavan mäntyhaan valtalajeja ovat metsälauha, pukinjuuri, kissankello, nurmirölli, mustikka, metsäapila, kanerva, ah-dekaunokki ja ahomatara. Huomionarvoisia kasveja ovat nuokkukohokki ja hietalemmikki. Maisemallisesti alue on eri-koinen ja hieno. Hoitotarve: Laidunnus sekä raivaus- ja harvennustoimenpiteet olisi tarpeen aloittaa heti.”

Lähde 3: ”Pellon reunassa on useita erikokoisia lehmuksia…” ”Suurimmat lehmukset ovat nyt noin 15 metrisiä.” ”Lehmusten takana kohoavan rinteen metsät ovat lähinnä puolukka-lillukkatyyppiä ja sinivuokko-käenkaalityyppiä.


100

Järven lähellä olevilla hiekkaisilla rinteillä kasvaa muutamissa kohdissa runsaasti nuokkukohokkia (Silenen nutans), joka on levinneisyydeltään lounaispainotteinen harjukasvi. ”

MALU -luontotyypit: Avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit, lehdot, kangasmetsät

Erityislajit: Ketoneilikka (Dianthus deltoides) (NT), kangasajuruoho (Thymus serpyllum), nuokkukohokki (Sile-ne nutans), hietalemmikki (Myosotis stricta)

Uhanalaiset luontotyypit: Kuivat keskiravinteiset lehdot (EN), tuoreet keskiraviteiset lehdot (VU), kedot (CR), hakamaat (CR)




Huomautus: Alueen tietoja on tarkennettu keskustelussa Arto Lankisen kanssa maaliskuussa 2010.

74. Killingö

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: (1) Killingön harjun luoteispäässä kasvaa havupuuvaltaista, pitkään hoitamattomana kasvanutta harjumetsää. Kasvava puusto on vaihtelevan ikäistä vanhimman puuston koostuessa järeästä, osin kilpi-kaarnaisesta männystä. Muu puusto on pääasiassa nuoresta iäkkääseen vaihtelevaa kuusta, mäntyä, rau-duskoivua ja pihlajaa. Lounaisrinteessä kasvaa vanhoja pylväsmäisiä katajia. Metsätyyppi vaihtelee kuivah-kosta kankaasta lehtomaiseen kankaaseen. Alueella on runsaasti pysty- ja maalahopuuta, yhteensä noin kymmenen kuutiota hehtaarilla. Suurin osa maapuista on melko äskettäin kaatuneita kuusia. Harjun lou-naispuolella kulkevan tien varressa kasvaa runsaasti valoisille hiekkakankaille ja kedoille tyypillistä nuok-kukohokkia (Silene nutans).

(2) Alueen kaakkoispäässä on vanhalle soranottopaikalle syntynyttä, mutta jo pitkälle luonnontilaisen kaltai-seksi kehittynyttä kosteaa lehtoa ja rehevää ruohokorpea. Maasto on puoliavointa ja puusto on lehtipuuval-taista sisältäen kymmenkunta varttunutta tervaleppää. Putkilokasveista valtalajeja ovat mm. hiirenporras, mesiangervo, vuohenputki ja rönsyleinikki. Lahopuuta on yli viisi kuutiota hehtaarilla.


101

Lähde 2: ”Killingön keskiosan tervalepikko.” ”Kostea lehtomainen painanne kivennäismaan (harju+) keskellä. Painanne laskeutuu kohti pohjoista. Puusto on terveleppävaltaista, mutta kuusiakin kasvaa siellä täällä. Pensaskerroksen valtala-jina kasvaa tuomi. Muita pensaskerroksen valtalajeja ovat pihlaja, koivu, kuusi ja vadelma. Kenttäkerroksen kasvilli-suus on hiirenporras-käenkaalityypin lehtokasvillisuutta. Kuivemmissa kohdissa hiirenporras vallitsee ja isoalvejuurta sekä metsäalvejuurta on runsaasti. Välipinnoilla kasvaa suo-orvokkia ja käenkaalia. muita esiintyviä lajeja ovat korpi-kaisla, punakoiso, korpikastikka ja valkovuokko. Alueen poikki kulkevan polun eteläpuolella on vehkavaltainen painan-ne, jossa kasvaa myös kurjenjalkaa. ”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, korvet

Erityislajit: Nuokkukohokki (Silene nutans)

Uhanalaiset luontotyypit: Ruohokorvet (EN), kosteat keskiravinteiset lehdot (NT), keski-ikäiset sekapuustoi-set lehtomaiset kankaat (NT), keski-ikäiset sekapuustoiset tuoreet kankaat (NT), keski-ikäiset mäntyvaltaiset kuivahkot kankaat (NT)


Lähde 2: Uudenmaan ympäristökeskus. Killingön keskiosan tervalepikko. Luonnonsuojelulain luontotyyp-pien kartoitus (2004). Tuloste tietokannasta 5.10.2009.

Huomautus: Alueen tietoja on tarkennettu keskustelussa Arto Lankisen kanssa maaliskuussa 2010. Kartoitta-jaa avusti maastossa Tea von Bonsdorff-Salminen.

75. Sikosaaren metsät

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus:

Lähde 1: Alue koostuu pääosin runsaslahopuustoisista vanhoista kangasmetsistä, joita täydentävät muutamat luonnon-tilaisen kaltaiset kalliometsät, pienalaiset suot sekä pienialainen lehtoalue alueen länsiosassa. Sikosaaren metsien jou-kossa on muutama ympäristöstään selkeästi erottuva nuori kasvatusmetsä sekä yksi muutamia vuosia sitten harvennet-tu varttunut sekametsä. MALU -alue täydentää luontotyypeiltään erinomaisesti Sikosaaren eteläosan suojeltua vanhan metsän aluetta. Lisäksi Natura 2000 -alueeseen kuuluvat Stensbölen vanhat metsät sijaitsevat lähellä. Aluekokonaisuu-den metsät ovat alueella kulkevien polkujen ja reittien vuoksi myös elimellinen osa Sikosaaren luonto- ja virkis-tysaluekokonaisuutta.


102

(1) Alueen pohjois- ja itäosa (laajin yhtenäinen metsäalue teiden etelä- ja itäpuolella) sisältää lähinnä vanhoja (noin 100 v) kangasmetsiä, joiden kasvillisuus vaihtelee lehtomaisesta kankaasta kuivahkoon kankaaseen. Vallitsevia metsätyyppe-jä ovat lehtomainen ja tuore kangas. Metsät ovat pääosin kuusivaltaisia, mutta myös mäntyä on yleensä merkittävästi (määrä vaihtelee yleensä välillä 5-15 %). Koivua ja raitaa tapaa osa-alueen länsiosan pienen pellon koillispuolelta. Metsissä on yleensä merkittävästi järeää kuusilahopuuta niin pystyssä kuin maapuuna. Valtaosa lahopuustosta on melko tuoretta, mutta joukossa on merkittävästi myös 90-luvulla kaatuneita maalahopuita sekä jonkin verran vanhem-pia sammalpeitteisiä liekoja. Yleensä lahopuumäärä vaihtelee välillä 5-15 kuutiometriä/ha, mutta paikoin lahopuuta on tätäkin runsaammin. Erityisen runsaslahopuustoisia ovat osa-alueen itäosa, länsiosan pienen pellon ympäristö sekä osa-alueen kaakkoisosan pellonlaita siirtolohkareiden kohdalla ja niiden länsipuolella.

(1) Laajimpaan yhtenäiseen metsäalueeseen sisältyy myös kaakko-luoteissuuntainen kalliomäki, jolla kasvaa vanha-puustoista luonnontilaista kalliomännikköä. Kallioalueella on runsaasti kilpikaarnamäntyjä sekä jonkin verran mänty-lahopuuta. Kallioalueen liepeellä on kaistale kuivahkoa kangasta, jossa kasvaa rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista vanhaa mänty-kuusimetsää. Osa-aluetta monipuolistavat sen eteläosassa sijaitsevat näyttävät siirtolohkareet, meren-rannan kapea tervaleppävyöhyke sekä alueen eteläosassa oleva pieni suopainanne.

(1) Keskimmäinen osa-alue sijaitsee laajimman osa-alueen länsipuolella rajautuen etelä- ja pohjoisosistaan itä-länsisuuntaisiin teihin. Osa-alueen metsät ovat itäosan nuorta kasvatusmännikköä (ei sisälly MALU -alueeseen) lu-kuun ottamatta tuoreen ja lehtomaisen kankaan vanhoja kuusivaltaisia metsiä. Puustossa on lisäksi merkittävästi van-hoja (ikä yli 120 v) mäntyjä. (2) Osa-alueen keskiosa on puustoltaan luonnontilaisen kaltaista, mutta eteläosassa on tehty aikanaan harvennushakkuita, mistä syystä metsän rakenne on tasarakenteisempi. Osa-aluetta monipuolistaa sen keskellä oleva kangaskorven ja tuoreen kankaan soistuman mosaiikki.

(1) Lounaisin osa-alue muodostuu itä-länsisuuntaisen tien ja meren välisistä metsistä, joita halkaisee metsäalueen ete-läpuoliselle mökille vievä tie. Kalliomäellä ja sen etelärinteellä kasvaa luonnontilaisen kaltaista vanhaa kangasmetsää (MT-VT). Puusto on erirakenteista mäntyä ja kuusta, joukossa on yli 200-vuotiaita mäntyjä ja lahopuutakin on kohta-laisesti (5-10 kuutiometriä/ha). Mäen pohjoisrinteellä on vanhaa lehtomaisen kankaan kuusikkoa, jossa on tuoretta ja keskilahoa kuusilahopuuta maassa ja pystypuuna yli 30 kuutiometriä hehtaarilla. Tämän lehtomaisen rinteen itäpuolel-la on hieno rehevä korpi, joka on pääosaltaan lehtokorpea. Kartalla näkyvän oja ei ole olennaisesti kuivattanut lehtokor-pea. Alueella on myös merkittävästi kuusilahopuuta. Suon itäpuolella ja ympäristössä on pieni kaistale kasvistoltaan melko tavanomaista keskiravinteista tuoretta lehtoa. Mökkitien itäpuolella on kaistale vanhaa kuusikkoa kasvavaa leh-toa, joka idempänä vaihettuu lehtomaiseksi kankaaksi. Metsässä on jonkin verran kuusilahopuuta ja elävässä puustossa on paljon lahovikaisuutta.

Läntiseltä osa-alueelta havaittiin maastokäynnin yhteydessä rantakäärme sekä esiintymä luonnonsuojelullisesti arvok-kaiden vanhojen kuusimetsien indikaattorilajia aarnikääpää. Lounaisimmalta osa-alueelta havaittiin esiintymä ruoste-kääpää.

Maastokäynti 1.5.2009.

Lähde 2: ”Luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi metsäksi. Monipuolinen ja vaihteleva alue, josta pääosa on mustik-katyypin (MT) ja käenkaali-mustikkatyypin (OMT) vanhaa kuusivaltaista kangasmetsää. Alueelta löytyy myös sa-niaiskorpea, metsäkortekorpea, kangaskorpea, pieniä luhtanevoja sekä rehevää lehtoja rantametsää, jossa kasvaa run-saasti mm. lehtopalsamia. Metsillä on huomattava merkitys niitä ympäröivien arvokkaiden lintuvesialueiden (Natura 2000 -alueita) suojavyöhykkeinä. Metsillä on lisäksi huomattavaa maisemallista merkitystä ja niitä käytetään paljon myös ulkoilutarkoituksiin. Maankäyttösuositus: VL, metsät tulisi jättää pääosin luonnontilaisiksi.”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, korvet

Erityislajit: Rantakäärme (Natrix natrix, VU), ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus, NT), aarnikääpä (Phel-linus nigrolimitatus)


103

Uhanalaiset luontotyypit: Keski-ikäiset lehtomaiset kankaat (NT), keski-ikäiset tuoreet kankaat (NT), keski-ikäiset kuivahkot kankaat (NT), kangaskorvet (VU), lehtokorvet (EN) ja tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU).

Lähde 1: Keijo Savola ja Lauri Kajander 2010: Itä-Uudenmaan arvokkaat luontoalueet, selvitykset maasto-kaudella 2009. Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri 2009.


Huomautus: Sikosaaressa on myös entisille pelloille/niityille perustettuja nautakarjan laitumia. Niitä ei sel-vitetty.

76. Kiialan–Saksalan pellot

Kunta: Porvoo

Karttalehti: 3021 03, 3021 02





Kriteerit: 1

Kuvaus: ”Selvitysalueelta tärkeiksi hanhikohteiksi on valittu kohteet, joilla levähtää säännöllisesti vähintään sata han-hea. Säännöllisesti vähintään sata hanhea kerääntyy 18 paikalle. Osa kohteista muodostaa yhdessä suurempia kokonai-suuksia eli hanhien käyttämien kohteiden verkoston (esim. Porvoo).” ”…Blinkan, Kiiala, Kodderviken, Ilolanjoen pellot, Porvoonjoen suisto - Alueelle kerääntyy syksyisin lähiseudulla pesivät kanadan- ja valkoposkihanhet. - Hanhien vuosittaiset maksimimäärät noin 1000–2000 yksilöä.” MALU -luontotyypit: Pellot





104

77. Kallolankallio–Uljaankallio

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: Alue koostuu avokallioista, kalliometsistä, kalliojyrkänteestä ja jyrkänteiden alusmetsistä. Alueella on myös pienialainen hiekkapohjainen paahderinne. Avokallioilla ja rinteillä on melko runsaasti ketokasvil-lisuutta. Pystyyn kuolleita mäntyjä on paikoin runsaasti. Porvoonjoen rantoja seuraava harjujakso sijaitsee ilmeisesti kallion kohdalla, sillä kallolankallion etelärinteessä on hiekkainen paahderinne. Jyrkässä rinteessä on sortumia, jotka saattavat olla jäänteitä vanhasta soranottopaikasta, mutta kohde on kehittynyt varsin luontaisen näköiseksi kookkaine mäntyineen. Hiekkaista maanpintaa on esillä runsaasti; ahomansikkaa (Fragaria vesca) ja keltanoita (Hieracium sp.) kasvaa harvakseltaan.

Uljaankallion jyrkänteen alla on luonnontilaisen kaltaista, tuoretta ja lehtomaista sekametsää. Pääpuulajeja ovat kuusi, koivu ja mänty. Eräät männyt ovat vanhoja, samoin järeitä koivuja tavataan. Metsä on eriraken-teista, pitkään koskemattomana ollutta. Lahopuuta on useita kuutioita hehtaarilla.

Lähde 2: ”Jyrkänteiset kallioseinämät pilkottavat rinnepuuston seasta ja näkyvät lähimaisemassa kohtalaisesti. Kauem-paa lännestä ja etelän suunnasta katsottaessa erottuvat Kallolankallion ja Uljaankallion ylärinteiden ja lakiosien avoi-met, viistopintaiset ja jäätikön hiomat kalliot silmiinpistävinä rinnepuuston ylitse ympäristöön.” ”Kallioselänteiden lakiosista ja ylärinteiltä avautuu erittäin kaunis näköala pitkin mutkittelevaa Porvoonjoen uomaa ja sitä reunustaville Saksalan kylän viljelysaukeille.” ”Molempien kallioiden laet ovat paikallisesti hyviä näköalapaikkoja.” ”Avara avokal-liomaisema Kallolankallion ja Uljaankallion rinteillä ja lakiosissa on maisemallisesti edustava ja rannikkoalueiden kalli-oille tyypillinen piirre.” ”Paikoin kaakkoisosassa Uljaankallion alueella on jyrkänne sortunut muutamin paikoin edus-tavaksi louhikkorinteeksi. Silokalliot ovat edustavimmillaan Kallolankallion rinteillä ja laella sekä Uljaankallion laella, jossa ne ovat tavanomaista laajempia.” ”Avoimilla viistopinoilla on ketomaista kasvillisuutta kuten hopeahanhikkeja, huopakeltanoa, keto-orvokkia, mäkikuismaa, mäkitervakkoa ja rohtotädykettä. Kalliolla kasvaa myös jonkin verran iso-maksaruohoa, haisukurjenpolvea, pensaikkotatarta ja keltamoa.” ”Jyrkänteillä on ilmoitettu kasvavan myös liuska-raunioista ja tummaraunioista (Punkari ym. 1994).” ”Osa puista on keloja tai kilpikaarnamäntyjä. Laella on myös puumaisia katajia. Tyvipuusto on varttunutta kuusikkoa, joiden ylispuina kasvaa paikoin järeitä kilpikaarnaisia mänty-jä. Puuston alla on harvakseltaan pensaita kuten lehtokuusamaa, taikinamarjaa, pihlajaa ja tammen vesoja.” ”GEO-LOGINEN ARVO: 3, BIOLOGINEN ARVO: 3, MAISEMA-ARVO: 3.”

MALU -luontotyypit: Kalliot ja kivikot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, harjumetsien paah-deympäristöt


Uhanalaiset luontotyypit: Vanhat sekapuustoiset lehtomaiset kankaat (VU), vanhat sekapuustoiset tuoreet kankaat (NT), harjumetsien valorinteet (EN)



105

Lähde 2: Jukka Husa ja Jari Teeriaho (2004). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Itä-Uudellamaalla. Suomen ympäristökeskus, Luontoyksikkö.

Lähde 3: Punkari, M., Raunio, A., Viita, H. ja Yrjölä, M. (1994). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta ar-vokkaat kallioalueet Uudenmaan läänissä. Tutkimusraportti 1994. Suomen ympäristökeskus (julkaisemat-tomat monisteet). – Viitattu Lähteessä 2.

Huomautus: Lähteessä 2 käytetty arvoluokitus: 1 - erittäin merkittävä, 2 - hyvin merkittävä, 3 - merkittävä, 4 - vähemmän merkittävä.

78. Kirkkallio

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: ”Itäosan pohjoisrinne on pieneltä matkalta jyrkänteinen, jossa seinämäpinnoilla on edustava sarja hiidenkir-nuja. Niistä suurimman korkeus on noin 8 metriä ja halkaisija pohjalla on 3–3,5 metriä. Suurin kirnusta on 3/4 osa kirnu, josta pohjoispuoleisin seinämä puuttuu ja sen pohja on maljamainen. Pohjoisseinämässä on lisäksi halkaisijal-taan noin yhden metrin läpimittainen toinen 3/4 osa hiidenkirnu. Lisäksi laella kiillegneissiseinämän päällä on kaksi pientä 15–20 cm läpimittaista hiidenkirnun alkua.” ”Alueen kallioperä on pääasiassa peridotiittia, joka sijaitsee laa-jemman gabroesiintymän eteläreunalla. Kirkkallion alueelle esiintyy peridotiitin ohella tasa-keskirakeista gabroa ja keskirakeista raitaista kiillegneissiä, joita leikkaavat kapeat graniittijuonet.” ”Kirkkallion pohjoisrinteen jyrkännekasvil-lisuus on karua ja tavanomaista.” ”Jyrkänteen alimmille kapeille hyllyille nousee joitakin lehtokasveja kuten ketunlei-pää ja lehtotähtimöä.” ”Kallioisen itärinteen yläosassa on laaja haisukurjenpolven, kallioimarteen, kivikkoalvejuuren ja vadelmapensaiden muodostama kasvusto. Kallionlaella on varttunutta suhteellisen tiheää kalliomännikköä, kookkaita katajia ja painanteissa muutamia kuusia. Silokalliopintoja peittää lähes yhtenäinen ja edustava poronjäkälikkö, jota täplittävät paikoin ahosuolaheinät, kalliohatikat, keto-orvokit, mäkitervakot, rohtotädykeet ja metsälauhatuppaat.” ”Pohjoisjyrkänteen tyvirinnettä peittää varttunut lehtomainen kuusikko (OMaT), jossa sekapuuna kasvaa joitakin järeitä raitoja ja haapoja. Aluskasvillisuus on ketunleipävaltaista. Runsaasti kasvaa myös mm. ahomansikkaa, lehtotäh-timöä, metsäimarretta, oravanmarjaa, sudenmarjaa ja vähemmässä määrin mustakonnanmarjaa ja sormisaraa. Rinteen länsipäässä metsäkasvillisuus muuttuu tuoreen kankaan kuusikoksi (MT), ja pellon ja metsärajassa on harmaalepik-koa.” ”GEOLOGINEN ARVO: 2, BIOLOGINEN ARVO: 3, MAISEMA-ARVO: 3.”

MALU -luontotyypit: Kalliot ja kivikot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kangasmetsät, lehdot


Uhanalaiset luontotyypit: Tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU)


106


Huomautus: Alue on rajattu vuonna 2009 otetun ilmakuvan ja Lähteen 1 perusteella. Taimikot ja hakkuualu-eet on rajattu pois alueesta. Lähteessä käytetty arvoluokitus: 1 - erittäin merkittävä, 2 - hyvin merkittävä, 3 - merkittävä, 4 - vähemmän merkittävä.

79. Tuorilankoski–Myllyoja

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Porvoonjokeen laskevan Pikkujoen ja sen sivuhaaran Myllyojan uoma on tällä jaksolla jokseenkin luonnontilainen. Joen ympäristössä on jyrkkien ja eroosioherkkien rinteiden (Lähde 2) ansiosta leveä vilje-lemätön vyöhyke ja suuri osa jokivarresta on myös säilynyt metsäpeitteisenä. MALU -alueeseen on sisälly-tetty Myllyoja Pohjakkaantieltä alaspäin ja Pikkujoki Myllyojan haarasta Rantapuron yläpuoliseen koskeen (”Tuorilankoski”) asti sekä alueen itäosasta virtaa ympäröivä viljelemätön vyöhyke, jossa puusto on ilmaku-van perusteella eniten luonnontilaisen kaltaista.

Lähde 2: ”Vielä 1940-luvulla tiedetään Pikkujokeen nousseen suuria meritaimenia.” ”Velvoitetarkkaluiden sähkökoeka-lastuksissa ei taimenta ole saatu, mutta satunnaisia, mahdollisesti luonnonkudusta peräisin olevia poikasia on kuiten-kin tavattu.” ”Tuorilan koski. Koski on suora, kivipohjainen virta. Soraa melko niukasti ja isommat kivet puuttuvat, mutta pienpoikasille pohja soveltuu matalien virtojen ja kivenkolojen ansiosta. Kivissä on runsaasti sammalta. Koski on mukavasti metsän suojissa ja varjostavia oksia ulottuu myös veden ylle. Rannalla kulkee polku, itäpuoli on jyrkkää rinnettä.” ”Myllyoja. Tuorilan kosken yläpuolelle laskeva pieni puro. Paikallisen asukkaan mukaan puroa on soraistet-tu kymmenkunta vuotta sitten. Puron alajuoksulla näkyi pikkukaloja ja yksi kuollut nahkiainen.”

Lähde 3: ”Tuorilankoski + osin luonnontilainen koski, kiveyksiä ja soraistuksia tehty 2005 ja 2006 + metsän ympäröimä. Tuorilan puoleinen rinne melko jyrkkä ja kuusikkoa (valmista tukkipuuksi). Toinen puoli loi-vempi, leppää ja avointa niittyä. + Istutettu ja koekalastettu 2009.”

”Myllyoja + Pohjakkaantien alapuolinen osuus lähes kokonaan luonnonuomassa. Tien alapuolella pitkä kivikkoinen osuus. Alem-pana savipohjaa, ympärillä suojavyöhykkeenä metsää tai laidunta.”


107

Taimenen mäti-istutus (2610 kpl) Tuorilankoskeen ja Myllyojaan (1740 kpl) 2009. Istutuksia on tehty Tuori-lankoskeen ja Myllyojaan myös vuosina 2006–2008.



Uhanalaiset luontotyypit: Pienet savimaiden joet (CR), pienet havumetsävyöhykkeen joet (VU), savimaiden purot (CR), havumetsävyöhykkeen kangasmaiden purot (VU)


Lähde 2: Sampo Vainio (2000). Porvoonjoki. Porvoonjoen ja sen sivujokien kalataloudellinen peruskartoitus. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry.


80. Myllynkoski–Huhtaankoski–Pauninjoja

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Alue koostuu Pikkujoen Myllynkosken ja Vähäjoen Huhtaankosken välisestä jaksosta sekä Pimijär-vestä Pikkujokeen laskevasta Pauninojasta. Virta on tällä alueella säilyttänyt luonnontilaisen kaltaisen uo-mansa ja joki- ja puronvarret ovat leveällä vyöhykkeellä viljelemättömiä, osaksi myös metsäpeitteisiä.

Lähde 2: ”Vielä 1940-luvulla tiedetään Pikkujokeen nousseen suuria meritaimenia.” ”Velvoitetarkkaluiden sähkökoeka-lastuksissa ei taimenta ole saatu, mutta satunnaisia, mahdollisesti luonnonkudusta peräisin olevia poikasia on kuiten-kin tavattu.” ”Myllynkoski: Kosken yläosassa on v-mallinen kalliokapeikko, josta vesi virtaa vuolaasti alapuoliseen, hieman syvempään suvantoon. Suvannon jälkeen alkaa kivipohjainen koskiosuus. Rannoilla kasvaa mm. leppää, joka kurottuu vedenkin ylle. Suojavyöhyke piilottaa kosken hyvin, vaikka se onkin peltojen ja niittyjen keskellä. Kosken ala-osassa on heinätuppaita veden keskellä ja virtaan muodostuu muutama pienempi uoma. Alapäässä on pieni kallio, josta virta kääntyy pellon laitaan. Myllynkoski on melko lailla luonnontilaisen oloinen…”

”Pauninoja: Pauninoja on Pimijärvestä laskeva sivupuro, jossa on kilometrin verran erinomaisesti kutu- ja kasvualu-eeksi sopivaa koskea. Puro alittaa ensin pienen tien.” ”Alkuosa on tiheän ryteikön sisällä, puro osin kivikkoinen ja vir-tainen. Puron pohjoispuolella olevan kesämökin kohdalle on rakennettu kivistä reilu puoli metriä korkea pato. Mökin yläpuolelta alkaa pitkä louhikkoinen koskiosuus, joka jatkuu lähes yhtenäisenä asfalttitien sillalle asti. Puro on pääosin metsän siimeksessä, vaikka ympäristö on muuten paljon ihmisen muokkaama.” ”Virta on paikoin kova ja siinä on kor-


108

keampiakin pudotuksia. Pauninojassa on taimen lisääntynyt vielä 1930-luvulla ja paikallisten asukkaiden mukaan taimenta on tavattu vielä 1980-luvun alussa. (Marttinen, M. ja Koljonen, M.-L. 1989).”

”Ilmokaisenkoski: Louhikkoinen koskenpätkä alkaa kallion päältä. Kalliolla on vanhoja kivipatorakenteita, jotka on rai-vattu pois.” ”Huhtaankoski: Suora kivipohjainen koski korkeiden lehtipuiden suojissa.”

Lähde 3: ”Pikkujoki; Myllynkoski + Peltojen keskellä, mutta puustoisen purolaakson suojaama koski. Yläosaa on perattu keskellä olevalle kalliolle asti. + Porvoonjoen yhteistarkkailun pohjaeläin- ja koekalastuskohde (viimeksi 2008). ”

”Pikkujoki; Pauninoja + istutettu vuosittain vuodesta 2003 lähtien, luonnonlisääntymisestä ei vielä tietoja + kivi- ja sorapohjainen Valkjärventien yläpuolelta lähtien + Pimijärvi suodattaa pois kiintoainesta ja tasaa virtaamaa + istutuksia ja koekalastukset 2009 + pieniä kunnostustoimia 2002, 2003 ja 2006.”

”Pikkujoki; Ilmokaisenkoski + pienimuotoista kunnostamista 2002 + istutettu taimenta 2009 +/- hakattu avoimeksi, mutta pusikoitumassa jälleen.”

”Pikkujoki; Huhtaankoski +/- osin perattu, mutta luonnonkaunis koski metsäsaarekkeessa.”

Taimenen mäti-istutus Pauninojaan (13 810 kpl) ja Ilmokaisenkoskeen (5120 kpl) 2009.

Lähde 4: ”Myllynkoski. Pikkuojan varrella olevan pienen kosken ympärillä on peltoaukeiden keskellä säilynyt muuta-man hehtaarin laajuinen lehtokaistale. Tuomi on vallitseva laji sekä puu- että pensaskerroksessa. Yleisesti esiintyy myös pihlajaa, tervaleppää, kuusta, kiiltopajua, raitaa (Salix caprea) ja taikinamarjaa. Kenttäkerroksessa on useita tyypillisiä kostean ja ravinteisen puronvarsilehdon lajeja: keltavuokko, mukulaleinikki, valkovuokko, lehtotähtimö, mustakonnan-marja, isoja pikkukäenrieska, mesiangervo, nokkonen, vuohenputki, sudenmarja, purolitukka ja keltaängelmä. Ran-noilla kasvaa viiltosaraa (Carex acuta) runsaina tiheinä mättäinä. Joen vesikasvillisuus on niukkaa voimakkaan virta-uksen ja savisameuden vuoksi.”


Erityislajit: -

Uhanalaiset luontotyypit: Pienet savimaiden joet (CR), pienet havumetsävyöhykkeen joet (VU), savimaiden purot (CR), havumetsävyöhykkeen kangasmaiden purot (VU), tuoreet runsasravinteiset lehdot (CR)





Huomautus: Lähteessä 4 kuvattu lehto on osoitettu Itä-Uudenmaan seutukaavassa luonnonsuojelualueeksi (SL).


109

81. Henttalankoski

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Alue sisältää kosken, joelle laskevien jyrkänteiden alusmetsiä, harjunrinnettä, joen itäpuolisen kalli-on ja perinnelaitumen.

Rinteillä ja kallion alla metsä on enimmäkseen kuivaa ja tuoretta kangasta, lähellä joenrantaa paikoin lehto-maista kangasta ja lehtoa. (1) Metsässä kasvaa yleisesti järeitä mänty-ylispuita ja pystykeloja esiintyy run-saasti. Havupuiden joukossa kasvaa laajalla alueella vanhoja koivuja, vähemmän haapaa. Lahopuun määrä vaihtelee noin viidestä kymmeneen kuutioon hehtaaria kohti. Runsaslahopuustoisimpia ovat paljon kookas-ta kuusimaapuuta sisältävät kohdat. Joen itäpuolen kalliolla männikkö on pääosin luonnontilaista. Pienialai-sesti esiintyy kallioketokasvillisuutta, joka koostuu lähinnä mäkitervakosta (Lychnis viscaria) ja isomaksa-ruohosta (Sedum telephium). (2) Joen itäpuolella, eteläisemmän kalliojyrkänteen alla on harvennuksen jäljiltä riukumaisesta ja nuoresta kuusesta koostuvia puupinoja sekä varttuneiden puiden kantoja, mutta metsä on sielläkin iäkästä ja puuston koko sekä ikä vaihtelevat paljon. Alueen keskiosassa, joen itäpuolisessa rinteessä, sijaitsee pieni alue ympäristöään nuorempaa, varttunutta kuusimetsää, ja metsän eteläpäässä suojuspuu-asentoon hakattua harjumetsää. Näiden voimakkaammin käsiteltyjen osa-alueiden ulkopuolella metsä on hyvin luonnontilasta.

(1) Joen itärannalla on hevoslaidun, jota laidunsi maastokäynnin aikana yksi hevonen. Pohjoisosassa alue on puoliavointa hakaa, etelämpänä avointa niittyä. Kasvillisuus oli varsinkin laitumen pohjoispäässä perinne-biotoopille tyypillistä matalaa ja suhteellisen monilajista. Kasvillisuusinventointia ei voitu tehdä eikä alueen laidunnushistoriasta ole käytettävissä tietoa, mutta kasvillisuuden laatu viittaa kuitenkin pitkään jatkunee-seen laidunkäyttöön.

Lähde 2: ”Henttalankoski on pisin yksittäinen koski Porvoonjoessa. Virta on melko tasainen eikä yksittäisiä suurempia pudotuksia ole. Joen yläosissa keskellä kulkee syvempi uoma, reunoilla on suvantoisia osia. Alempana koskessa on myös matalampia kivikoita sekä kalliopohjaa. Reunoille erottuu matalia poikasalueiksi soveltuvia kivikoita, jotka nykyisellään voivat kuitenkin jäädä joskus kuiville. Ilmeisesti koskesta on suurimpia kiviä joskus nostettu pois.” ”Koskiosuus on metsän suojissa.”

Lähde 3: ”Kalatalouskunnostusta Lahden jätevesikorvauksilla 2007. Kosken alaosalle tehtiin soraikkoa ja koskessa oleva tulvauoma avattiin jatkuvalle virtaukselle.”

Taimenen mäti-istutus (2610 kpl) ja lohi-istutus (12 500 kpl) 2009.

Lähde 4: ”Henttalankoski. Kaunis koskialue. Suvantopaikoissa runsaasti kurjenmiekkaa. Itärannan kalliojyrkänteet ovat maisemallisesti edustavia. Rantakasvusto niukkaa. Osa Porvoon jokilaakson maisemallisesti arvokasta kokonaisuutta. Koski virtaa jyrkkärinteisten harjujen ja kallioiden välissä.”


110

Lähde 5: ”N. 25 ha:n suuruinen alue, joka kokonaisuudessaan muodostaa säilyttämisen arvoisen monipuolisen luon-nonnähtävyyden. Alueella mm. luonnonkaunista koskiosuutta, kallio- ja harjukukkulaa, kampakeraamisen kulttuurin aikaista kivikautista asuinpaikkaa sekä rehevää lehtoaluetta.”

Lähde 6: ”Harjun laella ja ylärinteillä on kuivaa puolukka-kanervatyypin kangasta, ja alarinteillä on lehtomaisempaa, lähinnä puolukka-lillukkatyyppistä metsää. Kosken reunoilla suvantopaikoissa kasvaa komeaa keltakukkaista kurjen-miekkaa (Iris pseudocarus).”

MALU -luontotyypit: Virtavedet, kangasmetsät, lehdot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät


Uhanalaiset luontotyypit: Keskisuuret havumetsävyöhykkeen joet (VU), kuivat keskiravinteiset lehdot (EN), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), lehtomaiset kankaat (NT), tuoreet kankaat (NT), kuivahkot kankaat (NT), varjoisat kalliojyrkänteet (VU)




Lähde 4: Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7.

Lähde 5: Geologinen tutkimuslaitos (1973). Ehdotus Geologisesti merkittävien maaperämuodostumien suo-jelukohteiksi. – Viitattu Lähteessä 4.


Huomautus: Alueella on S4-merkintä Itä-Uudenmaan seutukaavassa.

82. Sandmalmenin harjumetsä

Kunta: Porvoo


MALU -maastokäynti: 21.10.




Kriteerit: 1

Kuvaus: Kuivahkoa–tuoretta kangasmetsää Sondbyn laajalla harjualueella. Kuivahkolla kankaalla (varpu-kasvillisuus puolukkavaltaista) kasvaa männyn ohella kuusta huomattavan runsaasti, paikoin vallitsevasti.


111

Metsikkö on luonnontilaisen kaltainen. Puuston tilajakauma on epätasainen ja eri-ikäisiä puita esiintyy kat-keamattomana jatkumona vanhimman puuston ollessa iäkästä.

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät


Uhanalaiset luontotyypit: keski-ikäiset Kuusivaltaiset kuivahkot kankaat (EN), keski-ikäiset mäntyvaltaiset kuivahkot kankaat (NT)


83. Karilamalmenin harjumetsä

Kunta: Porvoo


MALU -maastokäynti: 21.10.




Kriteerit: 1

Kuvaus: Mäntyvaltainen, kuiva harjukangas. Voimakkaasti muuttuneen harjumaiseman keskellä sijaitseva metsikkö on saanut kehittyä pitkään ilman metsänhoitotoimia erirakenteiseksi, vaihtelevan ikäiseksi männi-köksi. Valtapuusto on varttunutta–iäkästä, yleisesti yli satavuotiasta.

Lähde 2: ”Karilasand, harjun deltamaisen laajentuman etelä-osa pinta-alaltaan n. 280 ha. Alue kuuluu Itä-Uusimaan laajimpaan jäätikköjokimuodostumaan, joka suurimmaksi osaksi on sorankaivuun alaisena.”

Lähde 3: ”Karilasand”. ”Vesimaiseman ympäröimä, toiselta puolelta laajaan soranottoalueeseen rajoittuva harjualue. Kasvillisuus on pääosin kanervatyypin kangasmetsää, osaksi kivistä ja lohkareista, puustoltaan männikköä tai mänty-valtaista sekametsää, monin paikoin puolukkatyyppiä ja matalammissa osissa mustikkatyyppiä.”

MALU -luontotyypit: kangasmetsät

Erityislajit: ei selvitetty

Uhanalaiset luontotyypit: keski-ikäiset, mäntyvaltaiset kuivat kankaat (NT)


Lähde 2: Geologinen tutkimuslaitos (1973). Itä-Uudenmaan maaperägeologisten kohteiden säilytyssuunni-telma. – Viitattu julkaisussa Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988, Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkai-su 7 1988, Porvoo.


112

Lähde 3: Osmo Kontturi ja Ari Lyytikäinen (1987). Uudenmaan harjuluonto. Valtakunnallinen harjututki-mus. Raportin 38. luonnos. – Viitattu julkaisussa Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988, Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

84. Karilasandenin Jättekastet

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: Kivikkoinen mäki, jonka kaakkois–länsirinteessä on muinaisrantoja. Jättekastetin pohjoisosan enimmäkseen kuivahko–tuore kangasmetsä on varttunutta ja kuusivaltaista. Sekapuustona kasvaa pääasias-sa mäntyä ja koivua. Puusto on harventamatonta, ikäjakaumaltaan vaihtelevaa. Lounaaseen–kaakkoon las-keva rinne on arvokas ennen kaikkea edustavien muinaisrantojensa vuoksi. Ulkoilureitillä on paljastunut huomiota herättäviä kivikoita kauniin sileiksi hioutuneine kivineen.

Lähde 2: ”Lukuisien erikokoisten siirtolohkareiden kirjoma osa laajemmasta Sandmalmenin harjualueesta. Alueen puusto on noin 100-vuotiasta, rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista männikköä. Metsässä on näkyvästi keloja ja jon-kin verran mäntylahopuuta. Kyseessä on omassa sarjassaan näyttävä ja hyvä esimerkki Itä-Uudellamaalla harvinaisesta luonnontilaisen kaltaisesta mäntyvaltaisesta metsästä.”

Lähde 3: ”Karilasand, harjun deltamaisen laajentuman etelä-osa pinta-alaltaan n. 280 ha. Alue kuuluu Itä-Uusimaan laajimpaan jäätikköjokimuodostumaan, joka suurimmaksi osaksi on sorankaivuun alaisena. Ehdotettu alue käsittää pohjoisosassaan n. 38 m:n tasolle kohoavan Jättekastberget’in, missä on runsaasti rapakivisiirtolohkareita. Kukkulan etelärinteellä on muinaisrantoja. Edustan hiekkatasanne on muodostunut suhteellisten nuorten Itämeri vaiheiden ai-koina.”

Lähde 4: ”Karilasand”. ”Vesimaiseman ympäröimä, toiselta puolelta laajaan soranottoalueeseen rajoittuva harjualue. Kasvillisuus on pääosin kanervatyypin kangasmetsää, osaksi kivistä ja lohkareista, puustoltaan männikköä tai mänty-valtaista sekametsää, monin paikoin puolukkatyyppiä ja matalammissa osissa mustikkatyyppiä.” ”Alue hoidetaan mai-semansuojelualueena pääosin lievin tai lievähköin rajoituksin, muinaisrantojen edustavimmilta osilta olisi perusteltua myös luonnonsuojelulain mukainen suojelu.”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, kalliot ja kivikot


Uhanalaiset luontotyypit: Keski-ikäiset, mäntyvaltaiset kuivat kankaat (NT)



113

Lähde 2: Keijo Savola ja Lauri Kajander (2010). Itä-Uudenmaan arvokkaat luontoalueet, selvitykset maasto-kaudella 2009. Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri.

Lähde 3: Geologinen tutkimuslaitos (1973). Itä-Uudenmaan maaperägeologisten kohteiden säilytyssuunni-telma. – Viitattu julkaisussa Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988, Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkai-su 7 1988, Porvoo.

Lähde 4: Osmo Kontturi ja Ari Lyytikäinen (1987). Uudenmaan harjuluontotutkimus. – Viitattu julkaisussa Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988, Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

Huomautus: Jättekastet kuuluu seutukaavan SL-merkittyyn alueeseen. Lähteessä 1 kuvataan alueen pohjois-osaa, Lähteessä 2 eteläosaa.

85. Karilasandenin kalliometsä

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: Sandmalmenin–Karilasandenin suureen deltamaiseen harjumuodostumaan kuuluva MALU -alue on kuivaa–karua, luonnontilaisen kaltaista kallio- ja harjumetsää. Mäntyvaltainen metsä on erirakenteista ja iäkästä–vanhaa. Metsässä on paljon kilpikaarnaisia puita. Alueella on erilaista lahopuuta huomattavan pal-jon, yhteensä yli viisi kuutiota hehtaarilla. Kuollut puusto on monimuotoista; keloja on runsaasti, mutta li-säksi esiintyy pökkelöitä, konkeloita ja maalahopuuta.

MALU -luontotyypit: Kalliometsät ja kalliojyrkänteifen alusmetsät, kangasmetsät




Huomautus: Metsä kuuluu seutukaavan SL-merkittyyn alueeseen.


114

86. Långdalsberget

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: Maastokäynnillä todettiin, että Lähteessä 2 ja Lähteessä 3 kuvattu kasvillisuus on säilynyt edelleen alueella. Ympäröivän puuston varjostuksesta huolimatta kasvisto on edelleen omaleimasta ja monipuolista sisältäen kallioperän emäksisyyttä ilmentäviä lajeja. Varjostus heikentää monen paisteisuutta suosivan lajin oloja, ja puustoa olisi paikoin syytä harventaa kallion ympäriltä.

Lähde 2: ”Emäksisen kallioperän ansiosta alueella on vaateliasta kallio- ja ketokasvillisuutta.” ”Lakiosassa ja rinteillä avautuu sen sijaan hyvin edustavia, avarien kallioiden pienmaisemia, joita luonnehtivat parhaiten katajaiset, kauniisti kukkivat kalliokedot.” ”Långdalsberget sijaitsee kapeana esiintyvän emäksisten vulkaniittien vyöhykkeessä. Kallioselän-teen kivilajit vaihtelevat pohjoisosan emäksisestä kerroksellisesta tuffiitista eteläreunan uraliittiporfyriittiin.” ”Alueen länsiosassa uraliittiporfyriitin rapautumispinnalla on taas näkyvissä kookkaita uraliittiporfyroblasteja.” ”Alueen vul-kaniitit kuuluvat osana laajempaa Pellingin saaristossa kallioperässä esiintyvä vulkaanisten kivilajien jaksoa, joka poik-keaa tyyliltään selvästi Etelä-Suomen muusta kallioperästä.” ”Kallioalueen koillisnokassa on edustavaa, avonaista ja paisteista kallioketoa. Ketomaisuus jatkuu kaakkoisrinnettä pitkin luoteeseen päin.” ” Kallion matalilla pystypinnoilla kasvaa tummaraunioista, liuskaraunioista ja haurasloikkoa. Muita kalliokedolla viihtyviä lajeja ovat mm. ahomansikka, hopeahanhikit, isomaksaruoho, kalliokielo, keltamaksaruoho, keto-orvokki, lituruoho, matarat, mäkitervakko, orjanruu-su, pölkkyruoho, rantatädyke, ruohosipuli ja ukontulikukka.” ”Länsiosan varjoisalla länsirinteellä on meso-eutrofista lajistoa.” ”…jyrkänteellä on runsaasti kielikellosammalta, kalkkikiertosammalta ja vähemmän mm. isoruostesammalta, kivikutrisammalta, siloriippusammalta…” ”Sanikkaisista jyrkänteellä viihtyvät mm. tummaraunioinen ja haurasloik-ko.” ”Lehtomaisuutta on lähinnä rinteen alaosissa. Näillä kohdin kasvaa mm. lehtokuusamaa, näsiää, kevätlinnunher-nettä, imikkää, sinivuokkoa...” Alueella on havaittu myös kirkiruoho (VU), hirvenkello (VU), kullero, mäkiminttu ja soikkokaksikko (Punkari 1994). ”GEOLOGINEN ARVO 3”, BIOLOGINEN ARVO 3, MAISEMA-ARVO 4”.

Lähde 3: ”Kardragin kallioketo.” Pinta-ala (ha): 4,5.” ”ArvoKriteerit: M (maakunnallinen). Arvoon vaikuttavat erityis-tekijät: (+) erikoisuus, useita huomionarvoisia lajeja. Perinnemaisematyyppi: kallioketo, metsälaidun.” ”Osin kalkkivai-kutteisella kedolla on kuitenkin monia huomionarvoisia ketokasveja, ja se on kasvillisuudeltaan erikoislaatuista. Kalkki-vaikutteinen ketokasvillisuus on edustavaa, vaikka puuston lisääntyminen ilmeisesti onkin supistanut sitä. Kasvisto on varsin rikas.” ”Huomionarvoisia kasveja ovat ruoholaukan, rantatädykkeen ja ketokäenmintun lisäksi Uudellamaalla erittäin uhanalainen kirkiruoho (havaittu viimeksi vuonna 1982), mäkiminttu, hina, mäkilemmikki, jäkki ja hakarasara sekä kalkkikarvasammal (Ditrichum flexicaule).” ”Hoitotarve: Puuston harvennus kallioIta ja sen luota olisi tarpeen ja laidunnus olisi eduksi.”

Lähde 4: ”Långdalsbergetin alueen lajistoon kuuluvat muun muassa seuraavat lajit: lehtokuusama, näsiä, hirvenkello, haisukurjenpolvi, ukontulikukka, liuskaraunioinen, tummaraunioinen, soikkokaksikko, kirkiruoho, mäkiminttu, metsä-virna, kullero, imikkä ja kevättähtimö. Näistä lajeista hirvenkello kuuluu erittäin uhanalaisiin lajeihin ja kirkiruoho vaaravyöhykkeessä oleviin lajeihin. Kullero on maalaiskunnan aluella melko harvoin tavattu laji. Alue tulisi rauhoittaa luonnonsuojelualueeksi siten, että myös ainakin Vinterkärret sisällytettäisiin samaan alueeseen.”


115

Lähde 5: Vuonna 2006 alueelta on löydetty soikkokaksikkoa ja pesäjuurta.

Lähde 6: ”Långdalsbergetin laen kedoilla kasvaa katajia ja rinteellä lehtomaista metsää. Harvinaisia kasveja, seudulli-sesti arvokas.”

MALU -luontotyypit: Avokalliot ja -kivikot

Erityislajit: Mm. soikkokaksikko (Neottia ovata), pesäjuuri (Neottia nidus-avis), ketokäenminttu (Satureja acinos); ks. Kuvaus

Uhanalaiset luontotyypit: Kalliokedot (EN), keskiravinteiset avoimet laakeat kalliot (NT)


Lähde 2: Jukka Husa ja Jari Teeriaho (2004): Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Itä-Uudellamaalla (luonnos). Suomen ympäristökeskus, luontoyksikkö.



Lähde 5: Arto Lankinen. Kirjallinen tiedonanto (sisältää kartan). Maaliskuu 2010. – Perustuu Mauri Leivon kirjalliseen tiedonantoon (kartta).

Lähde 6: Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto (1988). Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

Huomautus: Långdalsbergetin itäosa on osoitettu Itä-Uudenmaan seutukaavassa luonnonsuojelualueeksi (SL). Lähteen 4 selostus koskee osaksi MALU -alueen ulkopuolista lehtoa, jota ei inventoitu. Lähteessä 2 käytetty arvoluokitus: 1 - erittäin merkittävä, 2 - hyvin merkittävä, 3 - merkittävä, 4 - vähemmän merkittävä.

87. Fogdasskogen–Karhukorpiskogen

Kunta: Porvoo


MALU -maastokäynti: Elo–syyskuu 2009




Kriteerit: 1-2

Kuvaus: (1) Stormossenin itäpuolella, suunnilleen suon keskikohdasta etelään päin alkaa korpien, kosteiden lehtojen, lahopuustoisten kangasmetsien ja pienten kalliometsien muodostama, poikkeuksellisen monipuo-linen ja osin hyvin säilynyt metsäalue. Erilaisten korpien kirjo on mittava; Stormossenin itäreunalta löytyy


116

ainakin kangaskorpea, metsäkortekorpea, saniaiskorpea ja tervaleppävaltaista korpea. Korvet ovat suureksi osaksi ojitettuja, mutta ojien ympäristö on säilyttänyt hyvin ominaisluonteensa. MALU -alueen eteläpäässä, luonnonsuojelulain nojalla suojellun lehmusmetsikön itäpuolella on luonnontilaisen kaltaista, iäkästä, kuu-sivaltaista, pääosin tuoretta kangasmetsää. Joukossa on hieman myös järeitä haapoja. Lahopuuta on yli kymmenen kuutiota hehtaaria kohden monen kokoisena ja monessa eri lahoasteessa. Lahot rungot ovat etu-päässä kuusta, mutta lehtilahopuutakin, mm. tervaleppää löytyy. Pohjois-koillispuolella on kolme kal-lionyppylää, joiden männikkö on hyvin säilynyttä, luonnontilaisen kaltaista. Suojellun luontotyypin etelä-puolella kasvava metsä on säilynyt suhteellisen luonnonmukaisena. Alueen arvoa lisää sen sijainti aivan Natura-alueen (Porvoonjoen suisto – Stensböle) vieressä.

(2) Em. kallionyppylöiden alapuolella (ensin mainitun pohjoispuolella) metsä on enemmän talousmetsän luonteista, tasarakenteisempaa. Vähintään ennallistamiskelpoisessa kunnossa säilyneet korvet (sisältävät em. korpityyppejä) kuitenkin monipuolistavat metsää ja liittyvät kiinteästi Stormossenin–Fogdasskogenin laa-jaan suokokonaisuuteen.

(1) MALU -alueen pohjoisosan (Karhukorpiskogen) länsilaitaa pitkin kulkevan metsäautotien itäpuolella, ison siirtolohkareen ympäristössä kasvaa iäkästä, kuusivaltaista, luonnontilaisen kaltaista, runsaasti laho-puuta sisältävää sekametsää.

Lähde 2: ”Alue rajautuu lännessä välittömästi Stormossenin suojeltuun suohon, joka on osa Stensbölen laajempaa suojelukokonaisuutta.

Karhuskorpiskogenin alueella on säästynyt huomattavan laaja alue vanhoja metsiä hyvin kytkeytyneenä. Vanhan met-sän alueiden sekä luonnontilaisen kaltaisten kalliometsien välissä on lisäksi korpimuuttumia ja turvekankaita, joilla kasvaa joko vanhapuustoista kuusivaltaista metsää tai nuoria lehtimetsiä.

Karhuskorpiskogenin edustavimmat vanhat metsät löytyvät alueen eteläosasta kalliomäen pohjoisrinteeltä sekä tästä luoteeseen ja pohjoiseen olevilta alueilta. Kalliomäen rinteellä ja rinteen alla kasvaa vanhaa, yli 100-vuotiasta kuusival-taista metsää. Paikoin rinteellä kasvaa runsaasti vanhoja haapoja. Rinteellä sekä siitä koilliseen olevissa metsissä lahoaa runsaasti (määrä vaihtelee välillä 10–30 kuutiometriä/ha) eri-ikäistä pysty- ja maalahopuuta. Pääosa lahopuustosta on kuusta, mutta jonkin verran löytyy myös koivuja haapalahopuuta. Myös välittömästi alueen länsireunaa kulkevan metsäautotien kääntöpaikan itäpuolella sijaitseva mäki on lahopuustoltaan edustava.

Luoteisosan tienvarsimetsät ovat pääosin vanhoja runsaslahopuustoisia kangasmetsiä tai vastaavia turvekankaita. Met-sien puusto on kuusivaltaista, paikoin metsissä on myös haapaa ja koivua.”

”Alueen koillisosa on luonnontilaisen kaltaisten kalliometsien ja näiden välisten vanhojen kangasmetsien sekä turve-kankaiden mosaiikkia. kalliometsissä on jonkin verran kilpikaarnaisia mäntyjä ja hieman mäntylahopuuta. Kangasmet-siä ei ole harvennettu, minkä seurauksena niissä lahoaa merkittävästi (5-10 kuutiometriä/ha) lahopuuta. Myös vanha-puustoisissa turvekankaissa on paikoin merkittävästi lahopuuta.”

”Monet ojitetuista soista ovat säilyttäneet korpiluonnettaan ja ovat mitä ilmeisimmin melko helposti ennallistettavissa. Alueen eteläosassa on pieni luonnontilainen isovarpuräme ja itäosassa pieni luonnontilainen korpipainanne, jonka alueella on puolukka- ja mustikkakorpea.”

Alueen luonnonsuojelullinen merkitys: Karhuskorpiskogen täydentäisi erittäin hyvin Stensbölen suojelukokonaisuutta. Pelkästään vanhojen metsien yhteispinta-alan perusteella kohde olisi itsenäisenäkin alueena valtakunnallisesti merkit-tävä. Pääosa alueen vanhoista kangas- ja kalliometsistä sekä osa runsaslahopuustoisista turvekankaista on METSO-kohteina edustavuusluokkaa I tai II.”

Lähde 3: ”Laaja Stormossenin Natura 2000 -alueeseen rajautuva metsäalue, jolla luonnonsuojelullista arvoa monimuo-toisen luontonsa takia (mm. kallioalueita, pieniä luonnontilaisia soita, metsälehmusesiintymiä).” ”Alue luokitellaan


117

maakunnallisesti arvokkaaksi. Alue sisältää kaksi Stormossenin suojeltuun keidassuohon rajautuvaa kosteaa korpijuot-tia, joiden kasvillisuus on poikkeuksellisen monimuotoista ja arvokasta. Alueilla on melko paljon myös järeää lahopuus-toa.” ”Pohjoisemman korven ylispuuston muodostavat kuuset, koivut ja tervalepät. Alispuustossa esiintyy myös metsä-lehmuksia. Pensas- ja kenttäkerroksessa esiintyy runsaasti vaateliasta lajistoa, mm. lehtokuusama, koiranheisi, kotkan-siipi, hiirenporras, korpi-imarre, kevätlinnunsilmä ja uhanalaiseksi luokiteltu tuoksumatara.”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, korvet, kalliometsät ja jyrkänteiden alusmetsät, kalliot ja kivikot


Uhanalaiset luontotyypit: Aitokorvet (VU), keski-ikäiset kuusivaltaiset tuoreet kankaat (NT), keski-ikäiset sekapuustoiset tuoreet kankaat (NT)


Lähde 2: Ympäristöjärjestöjen Etelä-Suomi-metsäkartat, yhtiöiden maat. http://forestinfo.fi/etelasuomi/yhtiot/kohteet/index.htm. Julkaistu 15.12.2009.

Lähde 3: Porvoon kaupunki, ympäristönsuojelutoimisto (2002). Keskeisten alueiden osayleiskaava. Luon-toselvitys.

Huomautus: Maastossa MALU -kartoittajaa avusti Tea von Bonsdorff-Salminen. Lähteen 3 kuvaus koskee osaksi maakuntakaavassa SL-merkittyä aluetta.

88. Fallberget

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: Kallion laella, länsi–etelärinteen yläpuolella kasvaa luonnontilaisen kaltaista, varsin vanhaa, kilpi-kaarnaista männikköä. Lahopuuta, etenkin pystykeloja on runsaasti, yhteensä kymmenen kuution vaiheilla hehtaaria kohden. Rinteessä on tiheä, osittain suurista siirtolohkareista koostuva lohkareikko. Kalliolta on kaunis näköala länteen.

Lähde 2: ”Fallbergetin osittain avokallioinen jylhä länsijyrkänne näkyy hyvin länsipuolelle peltoalueiden yli Yliken kylätaajamaan asti.” ”Fallbergetin länsijyrkänteen otsalta aukeaa avarat näköalat viereiselle maisemaa hallitsevalle viljapellolle, hevoslaitumelle ja vanhalle Yliken tiiviisti rakennetulle kylälle kylänraitteineen.” ”Läntisemmän selänteen, Fallbergetin länsireunalla on noin 30 metriä korkea heikosti porrasmainen silokallioinen viistojyrkänne, jonka alaosassa on noin 10 metriä korkea pystyseinämä ja tyvilippoja. Jyrkänteen keskiosaan on kuutiolohkoilun seurauksena syntynyt T-mallinen 8 metriä pitkä lippaluola. Etenkin eteläosan tyvellä on isoja lohkareita, joista suurin on 5 x 5 metriä.” ”Mo-


118

lempien selänteiden rinteillä ja laella on runsaasti lohkareikkoa ja kookkaita siirtolohkareita.” ”GEOLOGINEN ARVO: 3, BIOLOGINEN ARVO: 3, MAISEMA-ARVO: 3.”

MALU -luontotyypit: Kalliot ja kivikot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät





Huomautus: Lähteessä 2 käytetty arvoluokitus: 1 - erittäin merkittävä, 2 - hyvin merkittävä, 3 - merkittävä, 4 - vähemmän merkittävä.

89. Hommanäsin lehto

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Strandängsbergetin itäpuolella, Hommanäsissä on tuoretta lehtipuu- ja havupuuvaltaista lehtoa. (1) Lehdon keski- ja kaakkoisosa on raivattu lehtipuuvaltaiseksi. Puusto koostuu pääasiassa nuorista–varttuneista haavoista, koivuista ja metsälehmuksista. Runkomaisia metsälehmuksia kasvaa paikalla kym-menittäin ja kookkaimpien runkoläpimitta on noin kaksikymmentä senttimetriä. Alueella on monipuolinen ruohokasvillisuus, mutta voimakkaan raivaamisen seurauksena sitä peittää monin paikoin matala, tiheä taimikko ja vadelmapensaikko. Pensaiden joukossa on runsaasti lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum) ja tai-kinanmarjaa (Ribes alpinum). Pohjoispää on kuusivaltainen, puustoltaan luonnontilaisen kaltainen. Alue on lehtotyypiltään enimmäkseen sinivuokko-käenkaalilehtoa (HeOT) ja käenkaali-oravanmarjalehtoa (OMaT).

(2) Alueen läntisin osa sijaitsee metsäautotien länsipuolisessa rinteessä. Jyrkkä rinne on kuusivaltaista lehtoa ja lehtomaista kangasta. Sekapuuna on nuorta metsälehmusta. MALU -alue rajoittuu lounaiskulmastaan suojeltuun luontotyyppiin, Strandängsbergetin lehmusmetsään.

Lähde 2: ”Strandängsbergetin lehtomainen alue”. ”Lehtotyypit MeLaT, Omat, OMT.” ” Luokitusarvo: Maakunnalli-nen.” ”… kivikkoinen ja kuivahko lehtomainen alue. Kallionaluslehtoa kapealti jyrkänteen alla ja rinteessä kuivahkoa lehtoa sekä lehtomaista kangasta. Alue ulottuu pohjoisesta Hommanäsin niemen kohdalta etelässä nimettömään mökki-niemeen saakka. Pohjoisesta ja lännestä alue rajautuu kallioihin ja hakkuu/taimikkoalueisiin, idässä tiehen ja etelässä OMT/MT -kuusikkoon. Puusto: Kuusettumassa olevaa sukkessiolehtipuustoa valtalajina haapa, runsaasti myös rau-


119

duskoivua ja kuusta. Kuusi on paikoin muodostanut jo tiheikköjä, joissa aluskasvillisuus on varsin vaatimatonta. Seka-puina rauduskoivua sekä alueen pohjoisosan jyrkänteiden liepeillä kymmeniä runkomaisia lehmuksia, muutama varsin kookaskin. Lisäksi jokunen vaahtera. Pensaat: pihlajaa ja haapavesaa, kuusamaa, taikinanmarjaa. Aluskasvillisuus: valtalajeina kuivan lehdon ja lehtomaisten kankaiden lajit. Metsäkastikka, tesma, metsävirma, kevätlinnunherne, kielo, sananjalka, vuohenputki ja lillukka. Myös mustikkaa sekä paikoin sini- ja valkovuokkoa ja sudenmarjaa.” ” Luonnon-hoidolliset toimet: sukkessiokehitystä seurattava, jalopuiden ympärillä ainakin kuusten poisto suositeltavaa.”



Uhanalaiset luontotyypit: Tuoreet runsasravinteiset lehdot (CR), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), keski-ikäiset kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat (NT)


Lähde 2: Valtakunnallisen lehtoinventoinnin tiedot suojeluohjelman ulkopuolisista maakunnallisesti ja pai-kallisesti arvokkaista lehtoalueista (1989). Ympäristöministeriö.

Huomautus: Lähteen 2 kuvaama alue sijaitsee Strandängdbergetin itärinteessä ja metsäautotien länsipuolella ja se käsittää vain osan MALU -alueesta. Kenttäkerroksen kasvillisuus on MALU -alueella kuitenkin saman-kaltaista kuin Lähteessä 2 kuvataan.

90. Holmberget

Kunta: Porvoo

Karttalehti: 3021 06, 3021 05





Kriteerit: 1-2

Kuvaus:

Lähde 1: ”Laaja kallioalue, jonka (1) lakiosissa luonnontilaista kalliomännikköä (sl-2) ja muinaisrantaa. (2) Alueen länsiosassa on maisemallisesti arvokasta vanhaa havumetsää, jossa jonkin verran järeää lahopuustoa.(2) Alueen itäosas-sa mm. luonnontilainen, isovarpuinen räme ja korpimetsää.”

Lähde 2: ”Paikallisesti arvokas kallioalue.” ”Alueen kallioperässä on uraanioksidia.” ”Apliittisessa graniitissa on etelä-päässä todettu radioaktiivisia kohtia, joissa uraanioksidipitoisuus on 0.26 %. Kivilajit: Migmatiittinen graniitti, hapan gneissi, jossa amfiboliittikerrostuma.”

MALU -luontotyypit: Kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kangasmetsät, rämeet, korvet


120



Lähde 1: Porvoon kaupunki, ympäristönsuojelutoimisto (2002). Keskeisten alueiden osayleiskaava. Luon-toselvitys.

Lähde 2: Punkari, M., Raunio, A., Viita, H. ja Yrjölä, M. 1994: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta ar-vokkaat kallioalueet Uudenmaan läänissä. Tutkimusraportti 1994. – Suomen ympäristökeskus (julkaisemat-tomat monisteet), 432 s.

Huomautus: Alue rajattiin Arto Lankisen (Porvoon kaupunki) ohjeistuksen mukaan. Alueeseen liittyy kolme suojeltua lehmusmetsikköä.

91. Domargårdin metsät ja kalliot

Kunta: Porvoo

Karttalehti: 3021 06, 3021 03





Kriteerit: 1

Kuvaus: Alue koostuu kalliometsistä, jyrkistä kallioseinämistä, jyrkänteiden alusmetsistä ja pähkinälehdosta. Alueella vallitsevat kalliojyrkänteet, jyrkänteen yläpuoliset, hyvin vanhat, kilpikaarnaista mäntyä kasvavat metsät ja rehevät jyrkänteen alapuoliset rantametsät. Noin puolella alueen pituudesta etelä–pohjoissuunnassa on pystyjä tai jyrkästi viistoja kallioseinämiä, joista osa laskee suoraan Vadträsketiin. Jyr-känteet eivät ole erityisen korkeita, mutta niiden päältä avautuu erämaisia näkymiä järvelle ja sen takaisiin metsiin, mm. Tungträsketin Natura-alueelle. Jyrkänteiden alla on luonnontilaisen kaltaista, sekapuustoista, enimmäkseen tuoretta lehtoa. Lehtipuita on kuusten joukossa runsaasti: pääasiassa koivua, haapaa, raitaa ja tervaleppää, osa järeitä. Lahopuuta on selvästi yli kymmenen kuutiota hehtaarilla hyvin monenlaisessa muodoissa: järeinä–riukumaisina maapuina, pystyyn lahonneina, keloina, pökkelöinä ja konkeloina. Laho-puustoon kuuluu mm. kookkaita raitoja. Alueen kaakkoisosassa, Domargårdin kartanon pohjoispuolella on pähkinälehto. Pähkinäpensaita on kymmenittäin polun varrella itään päin viettävässä rinteessä. Pensaat ovat enimmäkseen nuoria, mutta joukossa on myös noin 3 m korkeita pensaita. Puustoa on raivattu polunvarres-ta, minkä seurauksena pähkinöillä on runsaasti valoa ja tilaa. Pähkinävaltaisen alueen vieressä on myös ha-vupuustoista, melko edustavaa lehtoa. Alueen etelä- ja lounaisosa on kalliometsää ja sen alapuolella kuusi-valtaista, suhteellisen monirakenteista, lehtomaista ja tuoretta kangasta. Aivan eteläpäässä metsää halkoo suunnilleen etelä–pohjoissuunnassa kausikuiva, luonnontilaisessa uomassaan säilynyt noro.

Lähde 2: ”Veckjärven länsirannalla sijaitseva komea kallioalue, jolla huomattavaa maisemallista merkitystä. Alueen arvokkaimpia luontotyyppejä ovat kalliomänniköt (sl-2), rehevät rantametsät ja kallioiden välissä sijaitseva kostea sa-niaiskorpi.”


121

MALU -luontotyypit: Kalliot ja kivikot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, lehdot, kangasmetsät, korvet


Uhanalaiset luontotyypit: Pähkinälehdot (EN), keski-ikäiset kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat (NT), keski-ikäiset sekapuustoiset lehtomaiset kankaat (NT), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), tuoreet runsasravin-teiset lehdot (CR), kosteat keskiravinteiset lehdot (NT), kosteat runsasravinteiset lehdot (VU), saniaiskorvet (EN)



92. Vadträsket

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: Veckjärven kapea, vuonomainen lahti. Moottoritien eteläpuolella järvelle laskevien metsäisten rin-teiden ja länsipuolelta osittain jyrkkien kallioiden reunustama järvenlahti muodostaa huomiota herättävän luonnonmaiseman. Vadträsket on säilynyt lähes kokonaan rannoiltaan rakentamattomana. MALU -alueeseen on sisällytetty myös moottoritien pohjoispuolinen osa lahdenperukan luhtaan saakka. Natura-alue Tungträsketin vanha metsä sijaitsee Vadträsketin itärannalla ja länsipuolella on toinen MALU -alue, Domargår-din metsät ja kalliot.

Lähde 2: ”Vuonomaisen Vadträsketin ruovikkoinen ja matala pohjoispää, jolla edelleen linnustollista arvoa, vaikka tierakentaminen onkin lajistoa karkottanut. Kosteikkoalueella viihtynevät edelleen mm. luhtakana (Rallus aquaticus) ja luhtahuitti (Porzana porzana). Maankäyttösuositus: S, alue tulisi jättää luonnontilaiseksi. Paikallisesti arvokas.” ”Veckjärvi. Porvoon suurin ja virkistyskäyttöarvoltaan merkittävin järvi, joka lievästi rehevöitynyt. Järven vesi säily-nyt kuormituksesta huolimatta melko hyvälaatuisena.”

Lähde 3: ”Veckjärven pohjoiskärki. Erityisesti linnustonsa vuoksi arvokas kosteikkoalue.”

MALU -luontotyypit: Lammet ja järvet, luhdat

Erityislajit: -

Uhanalaiset luontotyypit: Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (NT)


122

Lähde 1: Ilmakuvatarkastelu (2009).


Lähde 3: Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

Huomautus: Veckjärvi on Itä-Uudenmaan seutukaavassa S-alue.

93. Tunnträsket

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 2

Kuvaus: Tunnträsket on rannoiltaan lähes rakentamaton, noin 20 hehtaarin kokoinen järvi. Pohjoispuolista peltoa ja voimalinjaa lukuun ottamatta järvi on metsien ympäröimä. Järven länsirantaan rajautuu Natura-alue Tungträsketin vanha metsä, ja itärannalla sijaitsee toinen MALU -alue, Gammelängenin metsä.

Lähde 2: ”Puhdasvetinen järvi, jonka rannat pääosin rakentamattomia: järven rannoilla kasvaa edustavia vanhan met-sän alueita. Maankäyttösuositus: W/S. Paikallisesti arvokas.”

Lähde 3: Kuntoluokitus: ”Kuntoluokka 1. Hyväkuntoiset, karut–rehevähköt järvet ”. ”Päällysveden kokonaisfosforipi-toisuus noin 18 µg/l.”



Uhanalaiset luontotyypit: Pienet humusjärvet (NT)

Lähde 1: Karttatarkastelu (Kansalaisen karttapaikka 2010)


Lähde 3: Mikael Henriksson, Tero Myllyvirta ja Sampo Vainio (2007). Itä-Uudenmaan vesistöjen virkistys-käytön edistämishanke. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry.


123

94. Gammelängenin metsä

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1

Kuvaus: Kohde sijaitsee Tunnträsketin itäpuolisella metsäalueella, josta osa on säilynyt luonnontilaisen kal-taisena. Alue rajattiin tuoreen ilmakuvan ja Arto Lankisen (Porvoon kaupunki) ohjeistuksen mukaan niin, että selvästi talouskäytössä ollut osa metsästä jätettiin alueen ulkopuolelle.

Lähde 2: ”Maakunnallisesti arvokas alue. Alue sisältää kaksi hienoa vanhan metsän aluetta Tungträsketin itärannalla. Metsäalueet ovat kuusivaltaisia, mutta varsinkin itäosan metsäalueella kasvaa runsaasti kookkaita haapoja ja koivuja. Alueella on paljon lahopuuta, myös järeitä maalahopuita.” Maankäyttösuositus: SL.”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät





95. Sannaisen kallio

Kunta: Porvoo







124

Kriteerit: 1

Kuvaus: Luontotyyppinä suojellun tammimetsän (Ekbackenin tammimetsä) länsipuolella, voimalinjan etelä-puolella on kallion kupeessa metsää, jota on harvennettu havupuuta poistaen ja tammia suosien. Tammi on suurella osalla MALU -aluetta valtapuu. Suurimmat tammet ovat varttuneita, runkoläpimitaltaan yleisesti 10–20 cm. Metsä on pääosin tuorepohjaista–lehtomaista. Valoisassa maastossa tammilla on mahdollisuus kasvaa hyvin ja metsikkö on hyvä täydennys suojellulle luontotyypille ja Natura-alueeseen (Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue) kuuluvalle, Isnäsintien eteläpuoliselle tammimetsälle (Ekbackan suojelu-alue). Kallion laki on puustoltaan luonnontilaisen kaltainen.

Lähde 2: ”Ekbackenin länsijyrkänteellä on runsaasti kalliopalmikkosammalta ja jonkin verran mesotrofista kivikut-risammalta, ketohavusammalta, pikkuruostesammalta, ketopartasammalta, viuhkasammalta ja suikalesammalta.” ”Putkilokasveista jyrkänteen pystypinnoilla tai hyllyillä viihtyvät lehtonurmikka, karvakiviyrtti, isomaksaruoho, keto-orvokki, mäkitervakko, haisukurjenpolvi…” ”Puusto on varttunutta kilpikaarnaista kalliomännikköä. Tyveä varjostaa haavikko, paksu tammi ja pensaista taikinanmarjapensaikko, jokunen lehtokuusama ja tuomi. Lehtokasveista esiintyy mm. sinivuokko, kevätlinnunherne…”. ”GEOLOGINEN ARVO 3”, BIOLOGINEN ARVO 3, MAISEMA-ARVO 3”.

MALU -luontotyypit: Lehdot, kangasmetsät, kalliometsät ja jyrkänteiden alusmetsät, kalliot ja kivikot.


Uhanalaiset luontotyypit: Tammilehdot (CR), jalopuustoiset kangasmetsät (VU)


Lähde 2: Jukka Husa ja Jari Teeriaho (2004): Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Itä-Uudellamaalla (luonnos). Suomen ympäristökeskus, luontoyksikkö.

Huomautus: Lähteessä 2 käytetty arvoluokitus: 1 - erittäin merkittävä, 2 - hyvin merkittävä, 3 – merkittävä, 4 - vähemmän merkittävä.

96. Vadbäcken

Kunta: Porvoo






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Alue koostuu (1) luonnontilaisen kaltaisesta purojaksosta sekä (2) puronvarsimetsistä. Puronvarsi on säilynyt molemmin puolin metsäpeitteisenä Haapamäentien sillalta pohjoiseen, pellonreunaan saakka. Sillalta etelään puroa länsipuolella reunustava metsäinen vyöhyke on myös sisällytetty alueeseen.


125

Lähde 2: ”Vadbäcken laskee Ilolanjokeen Porvoon Veckjärvestä. Puro virtaa Loviisantien (nro 170) vieressä ja alittaa tien kertaalleen. Puroa varjostaa rantapuusto lähes koko matkalla. Alaosilla on avoimia paikkoja ja runsas vesikasvilli-suus peittää uomaa paikoin.” ”Vadbäcken on kirkasvetinen eikä juuri samene sateillakaan. Vadbäckenissä on yksi pa-rinsadan metrin pituinen koskialue, joka sijaitsee hieman Haapamäentien sillan alapuolella. Koski on louhikkoinen ja kivikkoon on perattu kapea uoma nopeuttamaan veden virtausta. Koski tarjoaa melko hyviä suojapaikkoja ja syvänteitä kalastolle nykyisinkin, mutta peratut kivet tulee silti palauttaa takaisin uomaan. Erityisesti kosken alaosilla perkaus on ollut tarpeeton. Vadbäckeniin on kunnostettu kutusoraikkoja joskus 1990-luvun alkupuolella.” ”Olemassaolevat ku-tusoraikot tulee puhdistaa lietteestä ja vesikasvien juurakoista ja kunnostaa koskeen lisää soraikoita.” ”Ilolanjoen sivu-puroista kalataloudellisesti merkittäviä ovat erityisesti… Veckjärvestä laskeva Vadbäcken… Näistä vain Vadbäcken on vapaa vaellusesteistä.”

Lähde 3: ”Vaikka puro on aivan tien vieressä, varjostaa puusto sitä hyvin. Tehty taimenistutuksia useampana vuotena, viimeksi 2009. Koskea kivetty 2004 ja 2005. Soraikkoja tehty jo 1990-luvun alussa.”

Taimenen mäti-istutus Vadbäckeniin (1740 kpl) 2009.

Lähde 4: ”Veckjärven laskupuro, jonka varressa esiintyy arvokasta kasvillisuutta. Purovarren pohjoisosassa on kapeah-ko kosteikkoalue, jossa kasvaa tuomea, kiilto- ja tuhkapajua, tervaleppää, rentukkaa, myrkkykeisoa (Cicuta virosa), pu-nakoisoa (Solanum dulcamara), rantalemmikkiä (Myosotis laxa) sekä runsaasti kurjenmiekkaa (Iris pseudacorus). Edel-lämainitun kosteikkoalueen länsipuolella on kapea kaistale lehtomaista kangasmetsää, jossa mm. hiirenporrasta, musta-konnanmarjaa, lehtopalsamia.”

MALU -luontotyypit: Virtavedet, lehdot, luhdat, korvet

Erityislajit: -

Uhanalaiset luontotyypit: Havumetsävyöhykkeen kangasmaiden purot (VU), metsäluhdat (VU), kosteat runsasravinteiset lehdot (VU)


Lähde 2: Sampo Vainio (2004). Ilolanjoki. Ilolanjoen ja sen sivupurojen kalataloudellinen peruskartoitus. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry.



Huomautus: Puroa reunustavien metsien tarkemmasta laadusta ei ole tietoa, koska alueella ei tehty maasto-kartoitusta. Niiden maakunnallinen arvo perustuu luonnontilaisen kaltaisten purojen yhteydessä kasvavien metsien yleiseen arvoon.


126

97. Stora Brokholmen – Lilla Brokholmen

Kunta: Porvoo

Karttalehti: 3012 09, 3021 07





Kriteerit: 1

Kuvaus: Stora ja Lilla Brokholmen ovat metsäisiä, Stora Brokholmenin lounaiskulman mökkiä lukuun otta-matta rakentamattomia, harjusaaria. Stora Brokholmenin länsirannalla on pitkä, luonnontilainen sora- ja somerikkoranta. Saaren itäranta on samankaltaista, mutta keskimäärin hiekkaisempaa. Kaakkoisosassa on parinkymmenen metrin matkalla muuta rantaa leveämmälti hietikkoa (Lähde 3: Stora Brokholmenin itäinen hiekkaranta). Paikalla kasvaa mm. merinätkelmää (Lathyrus japonicus). Luonnonsuojelulailla suojeltu luonto-tyyppi Stora Brokholmenin eteläinen hiekkaranta on rajattu MALU -alueen ulkopuolelle.

Saaren metsä on enimmäkseen luonnontilaisen kaltaista, iäkästä–vanhaa männikköä. Metsän rakenne vaih-telee paljon puuston ollessa yhtäällä melko tasarakenteisesta, toisaalla taas selvästi erirakenteisempaa. Metsä on suureksi osaksi harvakasvuinen. Merkkejä hakkuista ei ole kuitenkaan havaittavissa lukuun ottamatta harjun laella sijaitsevaa muutaman aarin kokoista aukkoa. Lilla Brokholmenin metsä on luonnontilainen. Stora Brokholmenin länsirannan tuntumassa metsässä on useita pieniä, metsittyneitä hiekkakuoppia, ja saa-ren keskiosassa on iso, metsittynyt kuoppa, joka on rajattu MALU -alueen ulkopuolelle.

Lähde 2: ”Pellingin saariston itäosassa on kolme pohjois-eteläsuunnassa pitkänomaista saarta: Sandön, Stora Brokhol-men sekä kolmantena pienikokoinen Lilla Brokholmen. Saaret poikkeavat muotokieleltään selvästi alueen muista saaris-ta. Kyseisten saarien kohdalla on pohjois-eteläsuuntainen harjumuodostuma.” ”Stora Brokholmen ja Lilla Brokholmen. Pinta-ala: 12,8 ha. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: Kalasääksi (NT, DIR) ja rantatyräkki (RT). Kaavasuositus: SL ja Stora Brokholmen saaren kaakkoiskärki VR-kohde. Alueen luontoarvot ovat merkittävät. Saaret ovat mäntyvaltai-sia harjusaaria. Länsirannalla on monipuolinen rantaniitty, missä kasvaa mm. meriputkea, merivalvattia, suomensuo-lasänkiötä, suomenlahdennurmikohokkia, merikeltamaitetta, merinätkelmää ja rantatyräkkiä.”

Lähde 3: ”Hiekkaranta. Luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerit täyttävä (1), laajahko hiekkaranta, jolla luontaista edustavaa kasvilajistoa. Saaren itärannalla pitkä (n. 250 x n. 10 m, leveimmillään n. 15 m.) luonnontilainen hiekkran-ta. Maa loivasti nousevaa. Ranta on puuton. Maa-aines hiekkaa ja hieman karkearakeisempaa soraa. Paikoin paljasta hiekkaa/soraa. Vesiraja hyvin karkeaa soraa. Kasvillisuuden vyöhykkeet paikoin epäselviä. Vesirajan tuntumassa pai-koin matalakasvuinen meriasterivaltainen vyöhyke, sitten ylöspäin mentäessä korkeakasvuisempi, suhteellisen laaja vyöhyke, jossa ruokohelpeä ja rantavehnää. Sen yläpuolella matalakasvuisempi vyöhyke, jossa suola-arhoa paikoin hyvin runsaasti, myös merinätkelmää ja keltamataraa löytyy.” ”Päätös tehty: Ei.”

Lähde 4: ”Pellingin itäisen saariston vesimaisemaan selvästi erottuvana, lähes hallitsevana elementtinä kuuluva harju-alue. Kasvillisuus on kanervatyypin, paikoin puolukkatyypin mäntymetsää.” ”Hoidetaan maisemansuojelualueena tiukoin määräyksin, ominaisuuksiensa puolesta soveltuu myös suojeltavaksi luonnonsuojelu alueena lievin määräyk-sin.”

MALU -luontotyypit: Metsäiset saaret, hiekkarannat, rantakalliot ja -kivikot, kangasmetsät


127

Erityislajit: Keltamatara (Galium verum, VU), rantatyräkki (Euphorbia palustris, RT), kalasääski (Pandion haliae-tus, NT)

Uhanalaiset luontotyypit: Hiekkarannat (EN), vanhat mäntyvaltaiset kuivat kankaat (EN), vanhat mäntyval-taiset kuivahkot kankaat (NT), Itämeren harjusaaret (VU)


Lähde 2: Suunnittelukeskus Oy (2008): Pellingin saariston luonto- ja maisemaselvitys. Porvoon kaupunki.

Lähde 3: Uudenmaan ympäristökeskus. Stora Brokholmenin itäinen hiekkaranta. Luonnonsuojelulain luon-totyyppien kartoitus (1999/2004). Tuloste tietokannasta 5.10.2009.

Lähde 4: Osmo Kontturi ja Ari Lyytikäinen (1987). Uudenmaan harjuluontotutkimus. Raportin 38. luonnos. – Viitattu julkaisussa Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto (1988), Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7, 1988, Porvoo.

Huomautus: Lilla Brokholmen ja Stora Brokholmenin pohjoisosa on osoitettu Itä-Uudenmaan seutukaavassa luonnonsuojelualueeksi (SL). Stora Brokholmenin itäisen hiekkarannan suojelusta ei ole vielä tehty päätöstä (5.10.2009).

98. Ilolanjoen pellot

Kunta: Askola, Porvoo

Karttalehti: 3021 03, 3021 06, 3022 01, 3022 04





Kriteerit: 1

Kuvaus: ”Selvitysalueelta tärkeiksi hanhikohteiksi on valittu kohteet, joilla levähtää säännöllisesti vähintään sata han-hea. Säännöllisesti vähintään sata hanhea kerääntyy 18 paikalle.” ”Porvoon peltoaukeat ja merenlahdet - Blinkan, Kiiala, Kodderviken, Ilolanjoen pellot, Porvoonjoen suisto - Alueelle kerääntyy syksyisin lähiseudulla pesivät kanadan- ja valkoposkihanhet. - Hanhien vuosittaiset maksimimäärät noin 1000–2000 yksilöä.” ”Osa kohteista muodostaa yhdessä suurempia kokonaisuuksia eli hanhien käyttämien kohteiden verkoston (esim. Por-voo). Vuosittaisten maksimimäärien luonnehdinta koskee 2000-luvun jälkipuoliskon tilannetta.”


Erityislajit: -


128


Lähde 1: Teemu Lehtiniemi, Mauri Leivo ja Joni Sundström (2009). Porvoon Seudun maakunnallisesti ar-vokkaat lintukohteet (käsikirjoitus 15.12.2009).

99. Vähäjoki

Kunta: Askola






Kriteerit: 1

Kuvaus: Porvoonjokeen laskeva Vähäjoki mutkittelee alueella luonnontilaisessa uomassaan. Joki on uurta-nut uomansa syvälle savimaahan, joten pellon ja joen väliin on jäänyt paikoin leveä niittyvyöhyke. Jokivar-ressa on ollut pitkään laitumia (Lähde 4) ja osa on säilynyt edelleen laidunkäytössä.

Lähde 2: ”Pikkujoki”. ”Vielä 1940-luvulla tiedetään Pikkujokeen nousseen suuria meritaimenia.” ”Velvoitetarkkalui-den sähkökoekalastuksissa ei taimenta ole saatu, mutta satunnaisia, mahdollisesti luonnonkudusta peräisin olevia poi-kasia on kuitenkin tavattu.” ”Monninkylän koski.” ”Padon alla on ensin vähän matkaa kalliopohjaa. Sen jälkeen on louhikkoa ja joki levittäytyy leveälle alueelle 2–3 uomaan. Louhikko on pensaiden suojissa ja osittain läpipääsemätöntä tiheikköä. Keskivaiheilla koskea rantaan ulottuu laidunalueita ja avokalliota. Puro palautuu yhteen uomaan ja siinä on jonkinlaisia sorapohjia. Suvantoalueen jälkeen on vielä kivikkoista virtaa ja pienpoikasille sopivaa, hitaasti virtaavaa kasvualuetta.”

Lähde 3: ”Pikkujoki; Monninkylän Vähänkylänkoski + istutuksia vuosittain (vuodesta 2003 lähtien), myös 2009 + kosken niskalla pato, jonka yhteyteen on rakennettu kalatie, jota perusparannettiin 2008 + upea koski keskeisellä paikalla.”

Taimenen mäti-istutus (6540 kpl) 2009.

Lähde 4: ”Lassilan puronvarsilaidun. ArvoKriteerit:M (maakunnallinen). Arvoon vaikuttavat erityistekijät: (+): erikoi-suus, uhanalaiset lajit: ketokatkero (v, aE), kesämaksaruoho (aSt), useita huomionarvoisia lajeja. Perinnemaisematyypit: niitty, haka, kallioketo. Monninkylässä sijaitsee Itä-Uudellemaalle aiemmin luonteenomainen, jyrkkärinteinen savi-maan puronvarsilaidun. Monipuolinen ja laaja nautakarjan laidun on kasvistoltaan varsin merkittävä, mutta on viime aikoina selvästi rehevöitynyt. Alueen läpi virtaava Vähäjoki on tässä kohdassa erittäin kivikkoinen ja hyvin säilynyt. Laitumella on hakaa, tuoretta heinäniittyä, tuoretta pienruohoniittyä ja hieman kallioketoa. Pohjoisosan rinneniitty on lajistoltaan selvästi parhain, mutta voimakkaasti rehevöitymässä. Tuore niitty on jo muuttunut heinävaltaiseksi. Pien-ruohoisia kuvioita on enää pieniä laikkuja jäljellä. Niityn alareunan kallioketo on vielä edustava. Puronvarren kalliolla kasvaa Uudellamaalla silmälläpidettävä kesämaksaruoho ja avokallion reunassa niityllä tavattiin yksi yksilö valtakun-nallisesti vaarantunutta ja Uudellamaalla erittäin uhanalaista ketokatkeroa. Ketokatkero on rehevöitymisen takia hä-


129

viämäisillään alueelta. Niityllä kasvaa useita huomionarvoisia kasveja: hakarasara, nurmitatar, keväthanhikki, ruusu-ruoho, hiirenhäntä ja hietalemmikki. Käenkaali- ja nurmilauhavaltainen harmaaleppähaka on melko edustava. Kevät-kukkijoihin kuuluvat mm. pystykiurunkannus ja mukulaleinikki. Itäosan rinneniitty on suhteellisen edustava tuore pienruohoniitty, joka on lievästi rehevöitynyt. Valtalajeja ovat timotei ja puna-apila. Ahdekaunokki ja nurmitatar ovat melko runsaita. Rinteen alla on heinäniittyä (entistä peltoa?). Itäosaa ei ollut tutkimusvuonna laidunnettu. Hoitotarve: Laidunnus erillään laidunnurmesta, jotta rehevöityminen estyisi ja luonnonarvot säilyisivät, on sopiva hoitotapa.”


MALU -luontotyypit: Virtavedet, avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit

Erityislajit: Ketokatkero (Gentianella campestris, EN), ks. Kuvaus

Uhanalaiset luontotyypit: Pienet savimaiden joet (CR), tuoreet niityt (CR), hakamaat (CR)






100. Hiirkoski–Everstinkoski ympärysmetsineen

Kunta: Askola






Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Hiirkoski sijaitsee jyrkkäreunaisessa laaksossa metsän keskellä. Länsipuolella kulkee tie rinteen yläpuolella. Rannat ovat osin veteen asti ulottuvia loivempia kallioita. Itäpuolella on jylhiä, lähes pystysuoria kallioseinämiä. Jyr-känteen alla oleva louhikko on ainakin kesäaikaan kuivilla. Virtaus on paikoin kova, mutta koski tarjoaa kaloille vaihte-levaa ympäristöä, jossa on myös suvantoja ja suojaavia kivenlohkareita keskellä koskea. Kosken alaosassa olevan padon


130

jäänteet on purettu vesiuoman kohdalta, eivätkä ne näin ollen haittaa kalojen kulkua. Kosken alapuolinen suvanto on vielä osin kivi- ja kalliorantainen ja ainakin rantavedessä on sorapohjia. Suvannon jälkeen tulee vielä kapeikko, jossa joen keskeltä pilkistää esiin kallio.”

”Everstinkoski on lyhyt kivinen virtapaikka, jossa itäpuolen kalliorannalla on kesämökki. Länsipuoli on metsäistä rin-nettä. Kosken alla on leveä suvanto.”

Lähde 2: Länsirannalla Everstinkosken ja rakennetun alueen välillä sijaitsee METSO:n edustavuusluokkien I–II kriteerit täyttävää lehtoa. Yhtä edustavaa lehtoa on myös itärannalta jokeen laskevien norojen ympäris-tössä. METSO:n edustavuusluokkien I–II kangasmetsää on hieman Everstinkosken kohdalla länsirannan lehdon länsipuolella. Hiirkosken kallion metsä on luonnontilaisen kaltaista.

Lähde 3: ”HIIRKOSKI (Porvoonjoen itäranta).” ”Vesi: rentukka, osmankäämi, ulpukka, keltakurjenmiekka. Tulvaranta (rantalehto) kosken alapuolella (puron (katso alla) laskukohdalla): haapa halk 25 cm, iso metsälehmus, metsäruusu, mustakonnanmarja, rantakukka, ahdekaunokki, rantahirvenjuuri, särmäkuisma, mesiangervo, leveäosmankäämi, vuo-henputki, karhunputki, peurankello, kurjenkello, luhtalemmikki, rantatädyke, särmäputki, metsäkurjenpolvi, ahomatara, ranta-alpi, keltaängelmä, viiltosara, ruokohelpi, kyläkellukka, niittyhumala. Hiirkoskeen laskeutuvassa rinteessä tuore ravinteinen imikkä-lehto-orvokki (PuViT) tyypin lehto. Kuusimetsää halk 25 cm. Lisäksi koivu, haapa, pihlaja. Alus-puina kuusi ja pihlaja. Taikinamarja, lehtokuusama, näsiä, lehtoimikkä, lehtopähkämö, käenkaali, lehto-orvokki, lillukka, kielo, valkovuokko, oravanmarja, kultapiisku, sinivuokko, kurjenkello, nuokkuhelmikkä, aho-orvokki, nurmitädyke, kan-gasmaitikka, metsäkastikka, metsäorvokki. Joukkasuon pellosta lähtevä oja jatkuu rinteen kohdalla purona. Puron ran-tamilla lehtokuusama, käenkaali, rentukka, kultapiisku, mesiangervo, sinivuokko, lehtopähkämö, nurmitädyke, nokko-nen, sudenmarja. Alarinteessä harmaaleppä, kuusi, koivu kaikkien halkaisija n. 15 cm. Joukkasuon pellon lounaiskul-masta lähtevän ojan eteläpuolella kuiva ravinteinen lehto: n. 5 m korkeita kuusia ja koivuja, pihlaja. Vadelma, lehto-kuusama. Sinivuokko, mustikka, ahomansikka, kultapiisku, metsämaitikka, isotalvikki, vuohenputki, nuokkuhelmikkä, metsäkastikkaa. Ojan pohjoispuoli hakattu. Hakattu alue ulottuu ojan ylittäen itä-länsisuuntaiseen kallioseinämään Hiirkoskeen laskeutuvassa rinteessä. Kallioseinämällä vadelma, metsäimarre, metsäalvejuuri, pohjankallioimarre. Vain puolet kallioseinämän aluksesta (läntisempi osa) jäänyt hakkuun ulkopuolelle. Siinä halk. 15 cm kuusi. Tiheä pihlaja-pensaisto, mustikka, oravanmarja, käenkaali, puolukka. Kallion laella kuivaa kangasta, maksaruohoja, mäkitervakko. Alajuoksulle päin mentäessä (sekametsä merkintä kartassa) joen rannassa haapametsikkö, tuore ravinteinen sinivuokko-käenkaali-tyypin (HeOt) lehto haapojen halk. 20 cm, seassa isoja koivuja halk 15 cm. Lehtokuusama marjoo komeasti. koiranputki, sinivuokko, valkovuokko, metsäkurjenpolvi, ahomansikka, kielo, käenkaali. kangasmaitikka, nuokkuhelmik-kä. Haapametsikön koillispuolella metsä on kuusivaltaista. lehtokuusama, nuokkuhelmikkä, valkovuokko, käenkaali, sinivuokko, kevätlinnunherne, kielo, oravanmarja. Kallio haapametsikön itäpuolella, sekametsää haapa halk 15 cm, kuu-si halk 10 cm, aluspuina hieman pihlajaa ja koivua. Kallion alus rehevä: runsaasti taikinamarjaa, lehtokuusama, mus-tikka, käenkaali, sinivuokko, ahomansikka, nuokkutalvikki, puolukka, metsätähti, kultapiisku, metsäimarre, metsäkastik-ka, ahomatara.” ”Pahakydön pellon ja Hiirkosken kallion välinen alue: metsäkastikka, kangasmaitikka, käenkaali, ora-vanmarja, metsätähti, valkovuokko. ”

”EVERSTINKOSKI (Porvoonjoen itäranta): Vedessä ulpukka ja järvikorte. Ranta kosken alapuolella: Nurmipuntar-pää, viiltosara, mesiangervo, rantakukka, ranta-alpi, keltamatara, ahdekaunokki. Rinteessä samalla korkeudella käenkaa-li-oravanmarja-tyypin (OMaT) tuore keskiravinteinen lehto: sekametsää kuusi halk 30 cm, mänty, koivu. vadelma, pihlaja. Mustikka, sinivuokko, käenkaali, ahomansikka, puolukka, nuokkuhelmikkä, valkovuokko, oravanmarja, metsä-tähti. ”

Lähde 4: ”Hiirkoski sijaitsee Hiirkosken kallioiden jyrkkien seinämien ja vastarannan kallioalueen puristuksessa. Koski ja ranta ovat luonnontilaisia paitsi, että kosken kohdalla on aikoinaan sijainnut saha, jonka rakennelmia paikalla on vieläkin. Kosken virtausnopeus ei ole kovin suuri ja koskessa onkin suvantokohtia. Koski ja sen ranta ovat hyvin kivik-koisia. Ranta on paikoin hyvin heinittynyt ja pensoittunut. Paikalla kasvaa noin 50 putkilokasvilajia, joista mainitta-koon mm. ratamosarpio, karhunköynnös, humalavieras, keltakurjenmiekka, punakoiso ja koiranheisi. Kosken ympäristö tulisi säästää hakkuilta ja rakennelmilta. Hiirkoskea pidetään vesimaiseman ja suojelun kannalta kansainvälisesti ja


131

valtakunnallisesti arvokkaana.” ”Hiirkosken kallio sijaitsee nimensä mukaisesti Porvoonjoen Hiirkosken kohdalla. Kal-liolla on jyrkähköjä seinämiä Porvoonjokeen. Kallioalueella on erikorkuisia tasanteita. Korkeimmilla kohdilla puusto on sen verran tiheää, että näkymiä ei avaudu juuri mihinkään suuntaan. Hiirkosken kohdalla on matalampi kalliotasanne, jolla on lähes pystysuora seinämä Hiirkoskeen. Tämän kohdalla on hieman avoimempaa ja runsaslajisempaa putkilokas-vilajistoa kuin kallion laella. Hiirkosken kohdan kalliotasanteelta on kaunis näkymä koskeen. Hiirkosken kallio sijaitsee Porvoonjoen valtakunnallisesti arvokkaan maisemakokonaisuuden alueella. Tällä kohtaa juuri Hiirkoski on luokiteltu erittäin arvokkaaksi vesimaisemaksi. Kasvillisuus ei itse kalliolla ole kovinkaan erikoista; siellä kasvaa lähinnä kanervaa, maksaruohoja ja paikoin mäkitervakkoa, kultapiiskua ja karvakiviyrttiä. Sen sijaan kallion juurella on melko rehevää lehtomaista kasvillisuutta ja Hiirkosken rannalla on omalaatuista "koskilajistoa". Hiirkosken kallio on maakunnallisesti tärkeä.”

”Everstinkoski on paljon pienialaisempi ja sen virtaus on alhaisempi kuin Hiirkosken. Kuitenkin sitäkin pidetään kan-sainvälisesti ja valtakunnallisesti arvokkaana. Everstinkoski on myöskin molemmilta rannoilta kallioalueen puristuksis-sa. Kuitenkaan koskessa ei ole suuria näkyviä kiviä. Putkilokasvilajeja kosken alueella on hieman yli 40. Niistä yleisim-mät ovat viiltosara ja järvikorte. Muita putkilokasvilajeja paikalla on esim. ratamosarpio, mesiangervo, ranta-alpi, ho-peahanhikki ja keltamaksaruoho.”

Lähde 5: ”Hiirkoski on Nalkkilassa sijaitsevan Porvoonjoen koskialueen jyrkkä itärannan kallioalue (20 ha).” ”Kallioi-den juurilla on rehevää lehtokasvillisuutta. GEOLOGIA (MUODOSTOT, ERIKOISMUODOT JA KIVILAJIT): Ruh-jelaakson reunajyrkänteet. Joen puoleiset jyrkänteet ovat pyöristyneitä. Eteläpäässä on emäksistä tuffiittia. Grano-dioriitti, graniitti, pegmatiitti, emäksinen tuffiitti.” ”Kalliolla isomaksaruoho, keltamaksaruoho, mäkitervakko. Rannas-sa mesiangervo, kurjenmiekka, keltaängelmä, humalanvieras, rantatädyke. Lehdossa näsiä. MAISEMA (EROTTU-VUUS, RAJAUTUMINEN, MAISEMAN KAUNEUS YMS.): Kohde sijaitsee Porvoonjoen valtakunnallisesti arvok-kaan maisemakokonaisuuden alueella, josta Hiirkoski on erikseen luokiteltu erittäin arvokkaaksi vesimaisemaksi.” ”Itse kallioalue on varsin luonnontilainen…”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kalliot ja kivikot, virtavedet




Lähde 2: Keijo Savola ja Lauri Kajander (2010). Itä-Uudenmaan arvokkaat luontoalueet, selvitykset maasto-kaudella 2009, kartta. Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri.

Lähde 3: Ulla Timonen, Tuija Harju ja Jari Venetvaara (2005). Askolan kasvillisuusselvitys. Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky.

Lähde 4: Kimmo Kolehmainen (1997). Askolan kunnan luonto, kulttuuriympäristö ja esihistorialliset mui-naisjäännökset. Askolan kunta, Ympäristölautakunta.

Lähde 5: Punkari, M., Raunio, A., Viita, H. ja Yrjölä, M. (1994). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta ar-vokkaat kallioalueet Uudenmaan läänissä. Tutkimusraportti 1994. Suomen ympäristökeskus (julkaisemat-tomat monisteet).

Huomautus: Jokiosuudella Hiirkoski–Everstinkoski on Itä-Uudenmaan seutukaavassa S-merkintä.


132

101. Vähäjärvi

Kunta: Askola






Kriteerit: 1

Kuvaus: Vähäjärvi on pieni, noin 14 hehtaarin kokoinen järvi. Järvi sijaitsee metsäisessä ympäristössä. Lä-himmälle metsäautotietä isommalle tielle on matkaa järven länsipäästä 650 metriä, muissa suunnissa vastaa-vat tiet ovat yli kilometrin päässä. Metsää on avohakattu lähellä rantaa järven eteläpuolella parinsadan met-rin pituudelta, mikä on noin kymmenen prosenttia järven rantaviivan pituudesta. Lähellä järven pohjoisran-taa sijaitsee yksi loma-asunto.

Lähde 2: ”Vähäjärvi on karu ja kirkasvetinen järvi. Sen pinta-ala on 0,15 km² ja syvin kohta on noin 14 metriä. Vähä-järvi on luonteeltaan hieman erämaatyyppinen. Sitä ympäröivät laajat metsäalueet, joissa tosin on suoritettu hieman hakkuita. Järven kupeessa on pieni kallioalue, jolla on jyrkkä seinämä järveen. Kalliossa on terasseja ja luolia. Kallioalu-een ja järven kasvillisuus melko harvalajista. Rannalla kasvaa melko paljon suopursua, suokukkaa ja raatetta. Kalliolta on hieno näkymä järvelle. Järven länsiosa on hieman soistunut. Päällysveden fosforipitoisuuden perusteella Vähäjärvi luokitellaan karuksi järveksi. Vuonna 1992 näkösyvyys järvessä oli jopa 5 metriä. Järven syvänteitä saattaa vaivata happikato. Pintaveden pH-arvo on noin 6.” ”Vähäjärven valuma-alueeseen kuuluu yksinomaan metsää, jolla ei maata-loutta harjoiteta. Asutuksesta alueella vastaa yksi kesämökki järven rannalla.” ”Vähäjärven ranta-alueet ovat pääosin luonnontilaiset.” ”Vähäjärvellä on jo monien vuosien ajan pesinyt kuikka. Kuikka on Suomessa harvinaistumassa, joten Vähäjärven ympäristön säilyttäminen voisi taata myös kuikan pesinnän.”

Lähde 3. ”Erittäin kaunis järvi, rannoilla vallitsee erämaatunnelma.”

MALU -luontotyypit: lammet ja järvet



Lähde 1: Ilmakuvatarkastelu (2008), maastokarttatarkastelu (Kansalaisen Karttapaikka 2010).

Lähde 2: Kimmo Kolehmainen (1997). Askolan kunnan luonto, kulttuuriympäristö ja esihistorialliset mui-naisjäännökset. Askolan kunta, Ympäristölautakunta.

Lähde 3: Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto (1988). Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7. Porvoo.

Huomautus: Järven ympäristössä on luonnontilaisen kaltaista metsää, joka täyttää MALU -kriteerit (Keijo Savolan kirjallinen tiedonanto; kartta).


133

102. Torpinjoki

Kunta: Pukkila






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Porvoonjokeen laskeva Torpinjoki mutkittelee alueella lähes kilometrin matkalla luonnontilaisessa uomassaan. (1) Joen poikki kulkevan tien itäpuolella on koski. Joki on uurtanut uomansa syvälle savimaa-han, joten (1) pellon ja joen väliin on jäänyt paikoin leveä niittyvyöhyke. (2) Joen varressa on säilynyt myös metsää.

Lähde 2: ”Torpinkoski.” ”Aluksi koski on louhikkoa ja kalliota. Reunalla on myös kivisiä uomarakenteita. Kosken ylä-puolella on yksi n. metrin korkea kallioporras. Louhikon kivikoko pienenee alaspäin mentäessä. Rannat ovat tiheikköä, mutta alempana on lammaslaidunta. Kosken alapuolella on pitkä sorapohjainen alue, joka vähitellen liettyy enemmän ja enemmän. Suojavyöhykkeen alueella on vielä sopivia kasvualueita.”

Lähde 3: ”Torpinkoski. + pääsääntöisesti luonnontilaisena säilynyt koski. + vahva täplärapukanta + taimenistutuksia useita vuosia, tavattu runsaasti poikasia koekalastuksissa. +/- koskea ympäröinyt ryteikkö raivattiin muutama vuosi sitten ja kosken rannalle rakennettiin kyläläisten toimesta huvimaja ja portaat koskella olevan siirtolohkareen luo. Kosken alaosalla puusto on osin säilynyt mutta osa on ollut lammaslaitumena.”

Taimenen mäti-istutus (1740 kpl) 2009. Taimenen mäti-istutuksia myös vuosina 2005–2008.

Lähde 4: ”Koskialue eteläpuoleisine leppävaltaisine tulvametsineen on varsin edustava ja alueella on monipuolinen linnusto.” ”Torpinjoen varren kosteikkojen lajisto on monipuolinen erityisesti kosken ympäristössä. Vaikka puron ym-päristö on paikoin rakennettu, tuo kivikkoisuus, kasvilajiston ja puuston vaihtelevuus alueelle maisemallista lisäarvoa.” ”Koskialueen lajisto: myrkkykeiso, ratamosarpio, terttualpi, rantakukka, uistinvita, siimapalpakko, rönsyleinikki, muku-laleinikki, rentukka, nokkonen, mesiangervo, syyläjuuri, koiranputki, vuohenputki, karhunputki, hevonhierakka, rätvä-nä, vehka, peltolemmikki, luhtalemmikki, ahomansikka sekä pillikkeitä, tädykkeitä ja saroja. Kookkaita kuusia, koivuja, leppiä ja pajuja tavataan myös runsaasti. Lisäksi metsien tavallisia kasveja esiintyy runsaasti metsäisillä rantaosuuksil-la.”

MALU -luontotyypit: Virtavedet, kivennäismaiden tulvametsät, kangasmetsät, avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit

Erityislajit: Meritaimen (Salmo trutta, EN)

Uhanalaiset luontotyypit: Pienet savimaiden joet (CR), sisämaan tulvametsät (CR), tuoreet niityt (CR)

Lähde 1: Ilmakuva- (2008) ja maastokarttatarkastelu (Kansalaisen karttapaikka)


134



Lähde 4: Jaakko Pöyry Infra – Maa ja vesi (2004). Torpin alueen luontoselvitys. Pukkilan kunta.

103. Koskustenoja

Kunta: Pukkila






Kriteerit: 1

Kuvaus: Koskustenoja on Porvoonjokeen laskeva lähdepuro – lähdeperäinen oja. Uomaa ja lähdettäkin on muokattu voimakkaasti, mutta lähde on silti säilynyt toimivana. Koskustenoja on selvästi uhanalainen.

Lähde 2: ” + poikkeuksellisen lähdepitoinen puro. Puntarmäentien yläpuolella lähde (kartta), joka työntää maasta vettä kovalla paineella. + Puntarmäentien alapuolella noin 100 metriä koskea + istutettu taimenta ensimmäisen kerran 2009. Koekalastuksessa todettiin poikasia olevan runsaasti. Kylmän veden takia kalat olivat poikkeuksellisen pienikasvuisia - lähdettä ja siitä laskevaa ojaa kaiveltu hiljattain - Puntarmäentien ja kosken alapuolella puro on pääsääntöisesti luonnonuomassa, mutta pohja on kiintoaineksen liettä-mä. Puron yläosia perataan maan lähteisyyden takia ilmeisesti jatkuvasti.”

MALU -luontotyypit: Virtavedet, lähteet ja lähteiköt

Erityislajit: Pääosin selvittämättä; meritaimen (Salmo trutta, EN)

Uhanalaiset luontotyypit: Lähteiköt (EN), savimaiden purot (CR), havumetsävyöhykkeen kangasmaiden purot (VU)

Lähde 1: Ilmakuvatarkastelu (2008), karttatarkastelu (Kansalaisen Karttapaikka 2010)



135

104. Virenoja

Kunta: Pukkila






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: MALU -alueeseen on rajattu yli kolmen kilometrin mittainen jakso, jolla puroa ympäröi leveä suo-javyöhyke. (2) Suojavyöhyke on suureksi osaksi metsäinen ja paikoin myös avointa niittyä. (1) Puro virtaa pääosin perkaamattomassa, luonnontilaisen kaltaisessa uomassa.

Lähde 2: ”Purojen (Virenojan ja Kolisevanojan) yhtymäkohdassa Virenojan vesi on kirkastaja kylmää. Siihen sekoittu-nee runsaasti pohjavettä metsäalueella. Mitä ylemmäksi puroa kulkee, sitä rehevämmäksi puro muuttuu, erityisesti levien määrä kasvaa. ” ”Santamäen kohdalla on pieni kivipohjainen virtapaikka…” ”Puron tekee arvokkaaksi runsas pohjaveden määrä.”

Lähde 3: ”Virenoja + runsaslähteinen puro. Lähteitä erityisesti Kangasvieruntien yläpuolella. + metsäinen purolaakso. Koko puron inventointi tehty 2000. + kunnostettu soraikoita 2002 Kangasvieruntien ympäristöön. + taimenistutuksia useita vuosia. Koekalastuksissa tavattu yhtäaikaa kolmeakin istutusvuosiluokkaa.”

Taimenen mäti-istutuksia Virenojaan vuodesta 2003 alkaen, 1740 kpl vuonna 2009.

MALU -luontotyypit: Virtavedet, avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit

Erityislajit: Pääosin selvittämättä; meritaimen (Salmo trutta, EN)

Uhanalaiset luontotyypit: Savimaiden purot (CR), havumetsävyöhykkeen kangasmaiden purot (VU), tuoreet niityt (CR)

Lähde 1: Ilmakuva- (2008) ja maastokarttatarkastelu (Kansalaisen Karttapaikka, 2010)



Huomautus: Puron varren metsien laadusta ei ole tietoa. Metsien maakunnallinen arvo perustuu yleiseen arvoon, joka luonnontilaisen kaltaisten purojen ympärysmetsillä on.


136

105. Rapuoja

Kunta: Pukkila






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: (1) Rapuoja on Porvoonjoen sivupuro, joka virtaa monen kilometrin pituudelta luonnontilaisen kaltaisessa uomassa. Alue käsittää Orimattilan ja Mäntsälän rajalta Myllylästä kaakkoon Pukkilan puolella Orimattilan rajan suuntaisesti virtaavan jakson. (2) Puron ympärillä on koko matkalla leveä suojavyöhyke, joka on suurimmaksi osaksi puustoinen. Arvokas alue jatkuu Orimattilan puolelle.

Lähde 2: ”Kirunkoski – Halmaantie:” ”Metsäkaistale jatkuu, välillä on kuitenkin rantaan asti ulottuvia niittyjä. Puro on savipohjainen, mutta välillä on pieniä virtoja. Virrat ovat enimmäkseen paikoissa, joissa kaatuneet ja virran tuomat puut tekevät puroon kapeikkoja.” ”Myös purossa esiintyvän täpläravun elinolosuhteita voitaisiin parantaa.” ”Mylly-län pato: Padon alapuolella on kivi- ja sorapohjaisia suvantoja ja matalia virtoja. Joki on tiheän metsän peittämä ja myös joessa on kaatuneita puita. Ainakin hauki viihtyi padon alapuolisissa suvannoissa.”

Lähde 3: ”Rapuoja; Myllylä + syvä metsäinen purolaakso, jossa vanha myllykoski. Kivi-, sora- ja hiekkapohjaista uomaa. + Padon alapuolelle istutettu taimenta ja harjusta.”

Taimenen mäti-istutuksia Myllylään vuosina 2004–2006, 6 400 kpl vuonna 2009.

MALU -luontotyypit: Virtavedet


Uhanalaiset luontotyypit: Savimaiden purot (CR), tuoreet niityt (CR)




Huomautus: Puron varren metsien laadusta ei ole tietoa. Suuri osa lienee savipohjasta johtuen lehtoa. Metsi-en maakunnallinen arvo perustuu yleiseen arvoon, joka luonnontilaisen kaltaisten purojen ympärysmetsillä on.


137

106. Kanteleen pellot

Kunta: Pukkila

Karttalehti: 3022 02, 3022 03





Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Kantele-Ruha. Alue suojeltu: hyvin pieneltä osin (1-10 %). Yleiskuvaus: Pienehkön, matalan, voimakkaasti rehevöityneen lintujärven ja sen viereisen laajan tulvapeltoalueen kokonaisuus Pukkilan itäosassa. Kriteerilaji: Joutsen, kevät (min-max): 250-400, Kriteerilaji: Metsähanhi, kevät (min-max): 100-150.”

Lähde 2: ”Selvitysalueelta tärkeiksi hanhikohteiksi on valittu kohteet, joilla levähtää säännöllisesti vähintään sata han-hea. Säännöllisesti vähintään sata hanhea kerääntyy 18 paikalle.” ”…Pukkila, Kanteleenjärven pohjoispuoleiset pellot. - Alueelle kerääntyy keväisin useita hanhilajeja, selvästi runsaimpana metsähanhet. - Hanhien vuosittaiset maksimimäärät noin 500 yksilöä.”

” Kurki.” ”Tarkastelualueella on vain kolme paikkaa, joilla on havaittu vähintään 50 lintua vähintään kahtena vuonna aikavälillä 2006–2009. Havaintojen valossa nämä ovat tarkastelualueen tärkeimmät kurjen kerääntymisalueet.” ”Maa-kunnallisesti tärkeät kurjen levähtämisalueet ovat: … Pukkila, Kanteleenjärven pohjoispuoleiset pellot…”

”Vähintään sadan laulujoutsenen havainnoista 2/3 on paljon retkeillyltä Pukkilan Kanteleen tulva-alueelta. Suurehkos-ta havaintomäärästä huolimatta tarkastelualueella on vain kolme paikkaa, joilla on tavattu säännöllisesti vähintään 100 paikallista laulujoutsenta aikavälillä 200Kesäkuu 2009. Nämä ovat tarkastelualueen tärkeimmät ja maakunnallisesti tärkeät laulujoutsenen kerääntymisalueet: … Pukkila, Kanteleenjärven pohjoispuoliset pellot…”

”Maakunnallisesti arvokkaalla muuttolintujen levähdysalueella tavataan jossakin vaiheessa muuttokautta kerrallaan vähintään 500 vesilintua.” ”Tarkastelualueen kohteet, joissa kriteeri ylittyy säännöllisesti …Pukkila, Kantelejärven pohjoispuoleiset tulvat.

- Runsaimmat lajit ovat haapana, tavi ja sinisorsa. - Useimpina keväinä alueelle kerääntyy tuhansia vesilintuja. Syksyllä suuria kerääntymiä ei havaita.”

”Maakunnallisesti arvokkaalla muuttolintujen levähdysalueella tavataan jossakin vaiheessa muuttokautta kerrallaan vähintään 250 kahlaajaa. Olemassa olevan havaintoaineiston valossa tarkastelualueella on kaksi paikkaa, johon kerään-tyy säännöllisesti jossakin vaiheessa muuttokautta vähintään 250 kahlaajaa. Maakunnallisesti tärkeät kahlaajien leväh-dysalueet ovat: …Pukkila, Kantelejärven pohjoispuoleiset tulvat - alueelle kerääntyy erityisesti kevätmuuton, mutta toisinaan myös syysmuuton aikaan kahlaajia runsaimpina lajeina, kapustarinta, töyhtöhyyppä, liro ja suokukko.”


138




Lähde 1: Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 17.8.2001. Suomen tärkeät lintualueet FINIBA.


Huomautus: Lähteessä 2 mainitulla tarkastelualueella tarkoitetaan Porvoon seudun lintuyhdistyksen toimin-ta-aluetta. Kanteleen-Saviojan pellot kuuluu FINIBA (Suomen tärkeät lintualueet) -alueeseen Kantele-Ruha, joka on suurempi tulvivista pelloista, Kanteleenjärvestä ja sen rantaluhdista koostuva kokonaisuus. FINIBA -alue ulottuu Orimattilan puolelle. Kanteleen pellot kuuluvat Itä-Uudenmaan kokonaismaakuntakaavassa luo-alueeseen.

107. Kärpen niityt

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Maastokäynnillä tarkastettiin Lähteessä 2 kuvattu alue. (1) Tien varressa ja pellonreunassa sijaitse-vien, osittain puustoisten saarekkeiden reunoilla on jäljellä kohtalaisesti niittyä. Niittyjen kasvillisuutta ei ollut mahdollista selvittää myöhäisen inventointiajankohdan vuoksi. (2) Tienvarren niityistä länteen löytyi erillinen kallion reunustama pieni keto, joka täydentää alueen pienten niittyjen verkostoa. Laadultaan se on kuitenkin muita niittyjä heikompi; mm. ruusut ovat vallanneet alaa ketokasvillisuudelta. Kärpen niittyjen hoitotarve on kiireellinen.

Lähde 2: ”ArvoKriteerit: paikallisesti arvokas (P+).” ”Perinnemaisematyypit: haka, keto, kallio keto, niitty.” ”Alueen kuvaus: Kärpessä kylätien itäpuolella, lähellä merenrantaa sijaitsee umpeutuvia entisiä laidunalueita. Niistä pohjoisin ja parhaiten säilynyt on Färjuddenin niemi. Niemellä on umpeutuvaa niittyä, jolla on harvassa puita ja pensaita. Kas-villisuus on pääosin koiranputki- ja nurmipuntarpäävaltaista. Keskiosa on avoin ja sillä on pieni edustava heinäratamo- ja tuoksusimakevaltainen keto. Huomionarvoisia kasveja ovat heinäratamon ohella ruoholaukka, mäkilemmikki, mäki-virvilä ja jäkki. Edellisestä n. 200 m pohjoiseen on peltojen ympäröimä metsäinen ja kallioinen kumpare, joka lienee entinen hakamaa. Metsäsaareke on rauduskoivuvaltainen, alikasvoksena katajaa ja koivua ja sen laidoilla on ketolaikku-ja. Huomionarvoisia ovat heinäratamo ja mäkilemmikki. Tästä 100 m pohjoiseen on peltojen ympäröimä metsäsaareke. Koivu- ja mäntyvaltainen entinen hakamaa on melko umpeutunut. Tuoreet niittymäiset kohdat ovat vadelman ja koi-


139

ranputken vallassa. Reunalla on vähäisiä ketolaikkuja, joilla tavataan mm. heinäratamoa ja mäkivirvilää. Hoitotarve: Niitto tai laidunnus olisivat tarpeen umpeenkasvun estämiseksi.”

Lähde 3: ”Kärpes ängar. Allmänna drag: Mellan vägen och stranden belägna torrängar, ängar och före detta hagmar-ker. Inte betats på länge. Vegetationen endast ställvis representativ. Nämnvärda arter är svartkämpar (Plantago lanceo-lata) och gräslök (Allium schoenoprasum). På området finns vackra pelarformade enar. Speciella naturvärden: Torr-ängsvegetationen. Områdets tillstånd: Håller på att växa igen. Klassificering: Växtligheten - regional betydelse, Mil-jön - regional betydelse. Atgärdsförslag: Bevaras, vilket förutsätter skötselåtgärder i form av bete eller slåtter.”

Lähde 4: ”Kärpen katajakedot. Pienmaisema-alueen tyypittely: Niityt, kedot, hakamaat. Maisemallisesti edustavaa ja kasvillisuudeltaan tyypillistä katajaista ja puustoista niittyä avaran merenrannan metsäsaarekkeissa. Alue on paikalli-sesti arvokas. Luonnonpiirteet: Maantien varressa, lähellä Sarvisalon siltaa sijaitseva katajaketoalue. Alue muodostuu tien varressa ja peltojen keskellä olevista metsäsaarekkeista, joita luonnehtivat erityisesti katajat, niittymäinen ja keto-mainen kasvillisuus, kosteikkoisen merenlehden läheisyys sekä muutamat vanhat hirsiset ladot. Kasvillisuus on tyypil-listä ja runsaslajista kuivaa niittyä ja ketoa, jossa on mukana tyypillistä kulttuuriniittylajistoa (kangasmaitikka, kielo, ketoneilikka, tervakukka, kissankello, keltamaksaruoho, isomaksaruoho, tuoksusimake, metsäruusu, keltamatara). Saa-rekkeet ovat hakamaatyyppisiä, joissa on katajan lisäksi jonkin verran koivua ja mäntyä. Myös kasvillisuudessa on hakamaapiirteitä: sekaisin niitty- ja kangaslajistoa. Ohi kulkevan, Sarvisaloon johtavan maantien penkalla kasvaa tyy-pillisinä kulttuurilajeina runsaasti ahdekaunokkia (Centaurea jacea) ja peurankelloa (Campanula glomerata). Kulttuu-ripiirteet: Saarekkeet ja merenlahden niityt ovat luultavasti entisiä laitumia. Laidunnuksen merkkejä ei kuitenkaan enää ollut nähtävissä. Maisemakuva: Näkymä on ohi kulkevalta maantieltä kaunis ja kuvaa tyypillisesti laidunnuksen aika-naan muovaamaa merenrantamaisemaa. Katajaiset saarekkeet muodostavat kauniin ja edustavan näkymän ruovikkoisen lahden poukamaan, jossa taustalla oleva meri ja luhtaiset niityt täydentävät maisemakokonaisuutta. Hoitotavat: Saa-rekkeissa on havaittavissa puuston umpeenkasvua. Varsinkin pihlajanvesoja tulisi poistaa. Perinteiset käyttömuodot takaavat parhaiten maisemakuvan säilymisen.”

MALU -luontotyypit: Avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit


Uhanalaiset luontotyypit: Kalliokedot (EN), kedot (CR), tuoreet niityt (CR), hakamaat (CR)



Lähde 3: Kristoffer Bondestam och Thomas Bonn (1998). Naturinventering av södra Pernå 1996 (och 1998).

Lähde 4: Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto (1990). Kulttuurimaisemainventointi 1989. Julkaisu 11.

Huomautus: Lähteessä 2 kaksi mainittu Färjuddenin niemi ei sijaitse alueen pohjoispäässä, vaan eteläpäässä. Alue rajautuu Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualueeseen (Natura 2000 -alue).

108. Labbyn laitumet ja pellot

Kunta: Loviisa



140

MALU -maastokäynti: Heinäkuu 2009




Kriteerit: 1

Kuvaus: Alue koostuu Labbyn tilan perinnebiotoopeista sekä Storängenin peltoalueesta ja Sundetin luhdas-ta. Labbyn perinnebiotooppien todettiin olevan edelleen karjan laitumina. Laitumet muodostavat monipuo-lisen kokonaisuuden, joka sisältää avoimia kuivia ja tuoreita niittyjä, puoliavointa hakamaata ja peltolaitu-mia.

Lähde 2: ”ArvoKriteerit: paikallisesti arvokas (P-). Perinnemaisematyypit: haka, niitty, muu, keto.” ”Labbyn alue oli yli 20 vuotta laiduntamatta, kunnes laidunnus alkoi uudelleen vuonna 1990. Alueita laiduntavat emolehmät vasikoi-neen sekä lampaat, joita kierrätetään laitumelta toiselle. Kartanon itäpuolella on kivistä tuoretta niittyä ja hakaa pelto-laitumien yhteydessä. Eläimille annetaan myös lisärehua. Nurmiröllivaltainen heinäniitty on selvästi rehevöitynyt. Huomionarvoisia ovat musta-apila, jäkki ja hakarasara. Labbyn tienhaarassa on niittyä (osin entistä peltoa) ja koivuha-kaa, jotka ovat myös selvästi rehevöityneet. Tasanteelta laskevalla pienellä rinteellä on katajaisella kohdalla muutaman aarin alalla parempaa niittykasvillisuutta ja hieman ketoa. Huomionarvoisia ovat heinäratamo ja hakarasara. Hoitotar-ve: Perinnebiotooppeja olisi tarpeen laiduntaa erillään entisistä pelloista ja välttää lisärehun antoa niille.”


Lähde 4: Selvitysalueelta tärkeiksi hanhikohteiksi on valittu kohteet, joilla levähtää säännöllisesti vähintään sata han-hea.” ”Pernajanlahden länsipuoliset pellot - Labby, Tjusterby - Alueelle kerääntyy syksyisin kanadanhanhia ja merihanhia ja keväisin kanadanhanhia. - Hanhien vuosittaiset maksimimäärät vaihtelevat reilusta sadasta 700 yksilöön.”

MALU -luontotyypit: Avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit, pellot, luhdat


Uhanalaiset luontotyypit: Tuoreet niityt (CR), kedot (CR), hakamaat (CR),





Huomautus: Labbyn laitumista pieni osa on Itä-Uudenmaan seutukaavan S-aluetta.


141

109. Segersbyn laitumet

Kunta: Loviisa


MALU -maastokäynti: Elokuu 2009




Kriteerit: 1

Kuvaus: Alue koostuu kahdesta erillisestä osasta: Segersbyn kartanon läheisyydessä sijaitsevasta koivikkoi-sesta hakamaasta sekä Pernajanlahden rannalla sijaitsevasta laitumesta, johon sisältyy hakamaan lisäksi hieman avointa merenrantaniittyä ja kallioketoa. Ensin mainittu on maastoltaan kumpuilevaa, avoimien niittylaikkujen ja vanhojen koivujen varjostamien kohtien mosaiikkia. Koivujen lisäksi sekapuuna kasvaa lähinnä pihlajaa, kuusta, mäntyä ja katajaa. Lahoa puuta on annettu muodostua rauhassa, kaatuneita ja pys-tyyn kuolleita puita ei ole liiemmin korjattu pois. Maiseman vaihtelevuutta lisäävät vielä haan eteläosassa kivisyys ja lukuisat kookkaat pylväskatajat. Huomiota herättää myös vanhojen muurahaiskekojen suuri määrä. Maanomistaja kertoi alueen olleen toista vuotta laiduntamatta, mutta hankkivansa ensi vuonna lam-paita alueelle. Suurin osa laitumesta oli edelleen kasvillisuudeltaan matalaa ja laidunniityille ominaista. Kukkivana todettiin mm. ruusuruoho (Knautia arvensis). Suurempaa puuston raivaamisen tarvetta ei ilmen-nyt.

Merenrannalla sijaitsevaa osa-alueetta on myös laidunnettu pitkään. Laitumella oli lampaita. Etelä-kaakkoisosa on puustoinen, osaksi puoliavointa hakaa ja osaksi metsälaidunta. Puusto on rakenteeltaan vaihtelevaa, mutta ei yhtä vanhaa kuin pohjoisella osa-alueella. Niittykasvillisuus on selvästi vaatimatto-mampaa. Laidunalue on kuitenkin monimuotoinen, sillä rannassa on harvinaista, matalaksi syötyä meren-rantaniittyä ja pieni kallioinen ketoalue.

Lähde 2: ”ArvoKriteerit: valtakunnallisesti arvokas (V). Arvoon vaikuttavat erityistekijät: (+): edustavuus, perinteinen maankäyttö, laajuus, useita huomionarvoisia lajeja. Perinnemaisematyypit: haka. Alueen kuvaus: Pernajanlahden itäisellä rannalla, valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella, Garpgårdin luoteispuolella on melko laaja, nautakar-jan hyvin kauan käyttämä lehtipuuvaltainen hakalaidun. Lahopuuta on epätavallisen paljon, etenkin komeita vanhoja koivuja. Perinteisen oloinen Segersbyn haka on Uudenmaan parhaiten säilynyt koivuhaka. Kivikkoinen laidun on kas-villisuudeltaan erittäin edustava. Muutamassa kohdassa on avoimempia niittykumpareita, jotka ovat pienialaisia, mut-ta kasvillisuudeltaan erityisen edustavia. Itäosassa on pihlajametsikkö. Koivuhaan aluskasvillisuus on tuoretta pien-ruohoniittyä, valtalajeina mm. siankärsämö, päivänkakkara, huopakeltano ja rohtotädyke. Alueella on myös hieman kallioketoa ja muutama vanha, tuoreeksi heinäniityksi muuttunut peltotilkku. Parhailla niittylaikuilla kasvavat huo-mionarvoiset kesämaitiainen, nurmitatar, keväthanhikki, heinäratamo, hakarasara, ruusuruoho ja mäkivirvilä. Lisäksi on hieman metsälehmusta. 1950-luvulla alueelta on löytynyt uhanalainen ketokatkero. Haka on yhä ketokatkerolle sove-liaan tuntuinen, mutta kasvia ei ole enää onnistuttu löytämään. Alue oli 1990-luvun alkupuolella alilaidunnettu. Hoi-totarve: Haan nykyinen hoito on hyvä. Puustoa voisi harventaa hieman lehtipuustoa suosien ja vanhat puut säästäen.”

Lähde 3: ”Segersby hage.” ”Terrängen är kuperad, det förekommer gott om stora stenar och fläckar med berg i dagen. Hagen är sällsynt vacker och dess trädbestånd mångformigt.” ”Höga hängbjörkar dominerar trädbeståndet, men på kullarna växer också grova tallar och i hagmarkens södra del stora lindar och sälgar. I den södra delen växer även höga rönnar och unga björkar. I buskskiktet förekommer allmänt enar och trädplantor. På hela området finns rikligt med död


142

ved, träd som dött på rot och lågor. Fältskiktet domineras av friskängens växter. Av ängsarterna, som förekommer, är gulmåran klassad som sårbar och åkervädden som värd att uppmärksamma. Mellan fläckarna med berg i dagen finns relativt fuktiga områden där tuvtåteln dominerar. Vid tiden för besöket verkade betestrycket vara nästan för stort i det att växtligheten var mycket låg och det var svårt att urskilja olika arter. Tuvtåteln hade djuren ändå just inte ätit av.”

”Segersby strandhage.” ”Segersby strandhage gränsar till Pernåviken. En del av stranden hör till Natura 2000 -området.” ”Hagen består av två olika delområden, i norr en öppen, klippig kulle och i söder en vacker hagmark. På den norra delen av strandhagen finns små områden med klippor och en del stora stenar. På klipporna står storvuxna tallar. Stora pelarformade enar ger det landskapsmässigt vackra området sin egen särprägel. I strandzonen domineras växtlig-heten av tuvtåtel och på den klippiga kullen växer friskängens arter. På området förekommer bland andra åkervädd och stagg, vilka är värda att uppmärksamma och gulmåra, vilken är klassad som sårbar. I hagmarken växer även där frisk-ängens arter med inslag av skogsväxter. Där trädbeståndet är som tätast återfinns lundväxtlighet med harsyra och rödblära som de vanligaste arterna. På hagmarken växer olika arter av träd, stora klibbalar och hängbjörkar. Rönn före-kommer också och i buskskiktet enar och en del trädplantor. I hagen betar nötkreatur och vid stranden sträcker sig det inhägnade området ända ut i vassen. Vid tiden för besöket hade djuren ätit den del av vassen som varit bäst tillgänglig från torra land, men hade inte gett sig ut på de fuktigare delarna. Överlag var växtligheten låg och betestrycket var stort, nästan för stort.”

Lähde 4: ”Segersbyn laidunhaat.” ”Pienmaisema-alueen tyypittely: hakamaat, kedot, kuivat, tuoreet ja kosteat sekä luhtaniityt. Laaja alue hyvin kauan käytössä ollutta laidunniittyä, -ketoa ja hakamaata, joka muodostaa vaihtelevan avoniittyjen ja hakamaiden kumpareisen ja kivikkoisen mosaiikin laajalle, merenrantaan viettävälle rinteelle. Topografia on pienipiirteistä ja vaihtelee kivikkoisista kumpareista notkelmiin.” ”Sekä maisemallisesti että kasvillisuudeltaan edus-tava alue. Alueen arvo perustuu maisemallisesti kauniiseen ja kasvillisuustyypeiltään monipuoliseen vanhaan laidun-alueeseen. Alue on maakunnallisesti arvokas. Luonnonpiirteet: Alue muodostuu hyvin kivikkoiseen, kumpareiseen ja peltojen halkomaan merenrantaan pitkien aikojen kuluessa muovautuneesta laidunalueesta. Maasto on paikoin avointa ja melko tasaistakin niittyä, suureksi osaksi kuitenkin pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa hakamaata. Alueen kasvillisuus käsittää lähes kaikkia mahdollisia vanhojen laidunmaiden kasvillisuustyyppejä; tuoreeseen kangasmetsään muodostu-nutta metsälaidunta, jossa heinäkasvillisuus on tavallista kangasmetsää runsaampaa; perinteisen näköistä suurien kuusien, koivujen, mäntyjen, pihlajien ja katajien varjostamaa kivikkoista hakamaata, jossa aluskasvillisuus on tuoretta tai kuivaa niittyä sekä kumpareen laen avokalliolaikkujen reunamilla ketoa; puustoisten kumpareiden väliin jääviä tuo-reiden niittyjen avoimia laikkuja; luhtaisia heinä- ja saraniittyjä meren rantavyöhykkeellä, jotka lopulta muuttuvat järvikaislavyöhykkeeksi (Phragmites communis), alueella, jonne lehmät eivät enää pääse. Alueen kasvillisuus on hyvin tyypillistä kulttuurin muovaamaa niitty- ja ketokasvillisuutta. Koska alueen laidunnus on melko lievää, 10 nuorta nautaa/n. 10 ha, ovat kasvillisuus ja kasvisto säilyttäneet monipuolisuutensa.” ”Niityt ovat suureksi osaksi monilajista ruohoniittyä - joskin nurmilauha (Deschampsia cespitosa) on viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt - jossa kasvaa runsaasti mm. päivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare), ojakärsämöä (Achillea ptarmica), ahdekaunokkia (Centaurea jacea), kissankelloa (Campanula rotundifolia), keltamataraa (Galium verum), ahomansikkaa (Fragaria vesca), särmä-kuismaa (Hypericum maculatum) ja niittynätkelmää (Lathyrus pratensis).” ”Aluetta on laidunnettu ainakin viime vuosisadalta saakka. Yhdellä kivikkoisella kumpareella on asumuksen jäänteinä rakennuksen kivijalkaa, jonka lähettyvil-lä on herukkapensaita. Rannempana on hyvin kauan sitten muodostettuja tasaisia niittysarkoja, jotka on erotettu jo lähes peittyneillä ojilla.” ”Maisemakuva: Vanha laidunalue muodostaa maisemallisesti harvinaislaatuisen monipuoli-sen ja erittäin edustavan kokonaisuuden meren rantaan.” ”Hoitotavat: säännöllinen laidunnus sekä hakamaiden puus-ton harvennus tulevaisuudessa.”

Lähde 5: ”En vacker, länge betad och småskalig björkhage med mycket representativ och värdefull vegetation. Trädskik-tet björkdominerat och av varierande ålder. Fältskiktets vegetation artrik och lågt äten. En av de bästa beteshagarna i sitt slag i Finland. Nämnvärda arter är bl. a. sommarfibbla, ormrot, svartkämpar och vårfingerört. Kulturlandskapsob-jekt av nationell betydelse. Speciella naturvärden: Miljön, landskapsbilden, vegetationen, floran. Områdets tillstånd: I mycket bra skick. Klassificering: Växtligheten -nationell betydelse, miljön -nationell betydelse. Åtgärdsförslag: För att upprätthålla miljöns och florans värde måste betet fortsätta.”


143

Lähde 6: ”Liite 1. Inventointujen perinnebiotooppien hoitotilanne 2006. Hoidossa.”

MALU -luontotyypit: avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit, metsälaitumet


Uhanalaiset luontotyypit: tuoreet niityt (CR), merenrantaniityt (CR), kalliokedot (EN), hakamaat (CR), met-sälaitumet (EN)



Lähde 3: Anne Antman och Hanna Seitapuro (2005). Översiktsplanering av naturens mångfald i Pernå kyrk-by. Nylands miljöcentral.

Lähde 4: Kulttuurimaisemainventointi 1989. Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto 1990, julkaisu 11.

Lähde 5: Kristoffer Bondestam & Thomas Bonn (1998). Naturinventering av södra Pernå 1996.


Huomautus: Segersbyn laitumet on Itä-Uudenmaan seutukaavassa S-aluetta.

110. Jomalberget

Kunta: Loviisa


MALU -maastokäynti: Elokuu 2009




Kriteerit: 1-2

Kuvaus: (1) Jomalberget on Pernajanlahden itärannalla sijaitseva, mereltä itään katsottaessa näkymästä hy-vin erottuva pienehkö, jyrkkäpiirteinen kallioalue. Kalliolla kasvaa kallioketojen kasvistoa, jonka nykytilan-teesta jäi vajavainen kuva, koska vaikeimmin tavoitettavia jyrkänteitä ja terasseja ei koluttu. Puusto on luon-nontilaisen kaltaista ja joitakin kilpikaarnaisia mäntyjä tavataan. (2) Kallion koillispuolella on hieman mus-tikkatyypin kangasta, jonka kuusivaltainen puusto on erirakenteinen. Maastokäynnillä eniten kiinnitti huo-miota Pernajanlahdelle avautuva upea maisema. Kallio sijaitsee Natura 2000 -verkostoon kuuluvan Pernajan-lahtien ja Pernajan saariston merensuojelualueen rajalla. Toinen MALU -alue, Gislarbölen metsät – Lappobäcken, sijaitsee vain noin puoli kilometrin päässä itäpuolella.


144

Lähde 2: ”Jomalberget on Pernajanlahden itärannan jyrkkärinteinen rantakallio. Avokallioinen harjanne on pienestä koostaan huolimatta tärkeä yksityiskohta Pernajanlahden arvokkaassa maisemassa ja erottuu paikoin lähes puuttomana kalliona viereiselle merenlahdelle.” ”Jomalbergetin avoimelta laelta ja ylärinteiltä avautuu avara, kaunis maisema muu-tamien kilometrien etäisyydelle etelään, länteen ja luoteeseen pitkin Pernajanlahden vesialuetta ja sen reunustamia luonnontilaisia, reheviä kosteikkoja ja laajoja ruovikkorantoja.” ”Kallion pienmaisemat ovat alueella avaria ja hieman erikoisia pienine yksityiskohtineen.”

”Länsiseinämän eteläpäässä rannan pyöristyneellä rantajyrkänteellä on 1,5 metriä leveä hiidenkirnu. Alueen kivilaji on hieno-keskirakeista juovaista kvartsimaasälpäliusketta, jossa esiintyy välikerroksina hienorakeista amfiboliittia ja keski-rakeista sarvivälkegneissiä. Kvartsimaasälpäliuskeessa esiintyy paikoin ohuita pegmatiittigraniittisuonia, jotka noudat-televat liuskeisuuden suuntaista juovaisuutta.” ”Metamorfoosi on yleensä hävittänyt alueen kallioperästä alkuperäi-seen syntytapaan viittaavat kiven primaarirakenteet. Kuitenkin paikoin happamien gneissien juovaisuutta voidaan pitää alkuperäisen kerroksellisuuden reliktinä. Pernajan Koskenkylän vyöhykkeen itäosan happamat gneissit saattavat olla alkuperältään hiekkasedimenttejä, joihin on sekoittunut vulkaanista tuhka-ainesta (Laitila 1984).”

”Luoteisrinteellä on laikkumaisia karuja ketoja, joilla kasvaa isomaksaruohoa, kalliokieloa, keto-orvokkia, kultapiiskua, mäkikuismaa ja mäkitervakkoa. Kalliolaella kasvaa lisäksi yleisesti kalliohatikkaa ja luoteisnokan matalalta yläterassilta löytyy yksi tummaraunioistupas. Merenpuolen viistopintoja ja vähän pystympiä jyrkänteitä laikuttaa napajäkälät, kuhmujäkälä, kalliokarstasammal ja alaosan pintoja enemmän karttajäkälät.” ”Jyrkänteellä viihtyy myös isomaksaruoho ja kalliokielo.” ”Kallion terasseilla on joitakin järeitä keloja ja kilpikaarnamäntyjä.” ”Jyrkänteellä viihtyy myös muuta-ma haurasloikko ja siloriippusammal. Tyveä reunustaa kivikkoalvejuurikasvustot. Rinnettä varjostaa varttunut tuoreen kankaan kuusikko. Kallion luoteisosa on lähes puuton. Muuten kalliolaki on harvapuustoista, melko luonnontilaista kalliomännikköä. Siellä täällä on jokunen kilpikaarnamänty, keloja, muutama lahopuu, pylväskatajia ja pihlajia.” ”GEOLOGINEN ARVO: 3, BIOLOGINEN ARVO: 3, MAISEMA-ARVO: 3.”

MALU -luontotyypit: Kalliot ja kivikot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kangasmetsät






111. Gislarbölen metsät – Lappobäcken

Kunta: Loviisa


MALU -maastokäynti: 9/Lokakuu 2009



145



Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Alue koostuu luonnontilaisen kaltaisista kallio- ja kangasmetsistä, osittain jyrkänteisistä kallioista, kallionaluslehdosta, puronvarsilehdosta, rehevistä korvista ja luonnontilaisesta purosta. Lähellä Segersbyn tilaa sijaisteva Råberget muodostaa selvästi erillisen osa-alueen. (1) Alueen luonnontilaisin metsä kasvaa Lappobäckenin eteläpuolella jyrkästi nousevan kallion ympäristössä. Metsä on lähellä jyrkännettä enimmäk-seen karua ja mäntyaltaista. Kalliokumpareiden reunoilla ja painanteissa on mänty-kuusisekapuustoa ja kuusivaltaista tuoretta kangasta. Metsä on vanhaa, koskemattoman näköistä. Kilpikaarnaisia mäntyjä on runsaasti. Kuusissa kasvaa vuokkovyöhykkeessä uhanalaista korpiluppoa. Lahopuusto on monimuotoinen sisältäen runsaasti mm. järeitä keloja ja eriasteisesti lahonneita maapuita, jotka ovat pääosin kuusia. Pitkä lahopuujatkumo on ilmeinen. Lahopuuta on selvästi yli kymmenen kuutiota hehtaarilla. Vanhan metsän reunoilta lahoa on korjattu hieman pois.

(2) Vanhan metsän etelälaidalla on parin hehtaarin laajuinen räme, joka on reunoiltaan ojitettu ja siten ku-vahtanut. Räme on enimmäkseen isovarpu- ja kangasrämettä.

(2) Luonnontilaisen kaltaisen, vanhan metsän länsipuolella kasvaa enimmäkseen kuusivaltaista uudistus-kypsää–iäkästä tuoretta kangasta. Metsässä on runsaasti rahkasammalisia soistumia ja myös kausikosteita noroja virtaa rinteillä. Metsää on käsitelty viime aikoina poimimalla uudistuskypsiä kuusia ja korjaamalla lahopuustoa pois. Lahopuita on näin ollen harvakseltaan. Länsiosassa on mäntyvaltaisia, puustoltaan luon-nontilaisen kaltaisina säilyneitä kallioisia kumpareita. Pohjoispuoliselle pellolle laskevassa rinteessä, polun varrelle metsään on avattu järeän puuston keskelle aukko. Polun varrella pohjoisrinteessä on puoliavoimes-sa maastossa lehtokorpea. Lehtopensaista tavataan näsiää. Isoalvejuurta ja hiirenporrasta on runsaasti. (1) Aivan alarinteessä on hetteikköistä maastoa, jossa kasvaa monipuolisemmin lehtipuita: kookkaita raitoja, harmaaleppää, koivua ja muutama metsälehmus. (2) Polun itäpuolella, pellon ja kallion välissä on kuusival-taista, varttunutta–uudistuskypsää lehtomaista–tuoretta kangasta, jossa on selviä hakkuiden jälkiä. Riuku-maista ja hieman paksumpaa maalahopuuta on runsaasti.

(1) Kalliojyrkänteen kohdalta itään, teollisuusalueen reunalle asti Lappobäcken virtaa luonnontilaisessa uo-massaan mutkitellen. Jyrkänteen alla puron varressa on hienoa kotkansiipivaltaista, kosteaa lehtoa ja lehto-korpea. Tervaleppää on kuusten seassa melko runsaasti ja myös yksittäisiä nuoria metsälehmuksia. Puron-varresta on kaadettu äskettäin harvakseltaan järeitä kuusia, mutta merkkejä kuivumisen myötä tapahtuvasta muuttumisesta ei havaittu. Kostean puronvarren eteläpuolella on kuusivaltaista ja melko erirakenteista, varttunutta–uudistusikäistä metsää. Puron pohjoispuolisessa metsäsaarekkeessa on myös samankaltaista, melko hienovaraisesti hoidettua metsää. Hyvin säilynyttä metsää jatkuu itään kuusitaimikkoon asti. Taimi-kon lounaispuolella on kuusivaltainen, puustoltaan erirakenteinen ja runsaslahopuustoinen kivikkoinen rinne. Puronvarren lehto muuttuu näillä main harmaaleppä- ja tuomivaltaiseksi.

(2) Kuusitaimikon itäpuolella on puronvarressa sekapuustoista, muuttunutta lehtoa ja korpea. Metsää on harvennettu siinä määrin, että vattu ja heinät ovat saaneet runsaasti jalansijaa. Paikoin on kuitenkin edelleen runsaasti mm. lehtotähtimöä ja pensaista näsiää. Puulajisto on monipuolinen: koivua, haapaa, tuomea, har-maaleppää ja raitaa esiintyy. Puron ranta on tulvavaikutteinen. Lahopuusto on enimmäkseen riukumaista. Pienen pellon ympärillä metsät ovat tehokkaammin hoidettuja.

(1) Peltolaikulta itään kostea puronvarsi on osaksi harvennettu, mutta sisältää mm. järeitä tervaleppiä, erias-teisesti lahonnutta maapuustoa, kuten järeitä maaraitoja. Maininnan arvoisia ovat myös mustakonnanmarja ja kotkansiipi. Puro on paikoin kivikkoinen ja pääuomaan yhtyy lähellä tietä syvään uurtuneita kausikuivia


146

sivupuroja. Aivan luonnontilaisen purojakson itäosassa yläpuolinen metsä on pienellä alalla monilajista ja -rakenteista sekametsää.

(1) Råberget, jonka metsä on vanhaa, luonnontilaisen kaltaista. Kalliolla on näkyvästi kilpikaarnaisia mänty-jä. Kalliotasanteilla kasvaa pienialaisesti ketokasvillisuutta. Kallion muodot vaihtelevat pienipiirteisesti ta-santeineen ja pystysuorine seinämineen. Råbergetin alapuolella tienvarressa kasvaa runsaasti nuoria ja vart-tuneita metsälehmuksia, joista järeimpien rungot ovat läpimitaltaan noin 30 cm. Alue on lehtomaista kangas-ta ja kuivaa–tuoretta lehtoa, joka on saanut kasvaa puustoltaan erirakenteiseksi.

Lähde 2: ”Råberget (35 ha) on Pernajanlahden itärannan peltomaiseman reunalta kohoava kallioalue Garpgårdissa. Alueen keskellä on rotkomainen jyrkkärinteinen laakso, jonka pohjalla on Trollmossen-suo. Laelta avautuu kaunis nä-köala Pernajanlahdelle.” ”Laella kasvaa kalliohatikkaa. Råbergetin jyrkänteen raoissa liuskaraunioinen ja karvakiviyrt-ti.” ”Tummaraunioisen esiintymisestä on vanha tieto.”

Lähde 3: ”Segersby, Råberget.” ”Almänna drag: Ett representativ hällmarksområde från vilket man har en fin utsikt mot sydväst över Pernåviken. Endast små slitageskador. Små mesotrofa drag, bl.a. påträffas gaffelbräken (Asplenium septentrionale) och hällebräken (Woodsia ilvensis) i bergsspringor. Hällmarkens talla är gamla och torrfuror påträffas. Speciella naturvärden: Representativ hällmarksområde med rikare flora, utsikten. Områdets tillstånd: Endast små slita-geskador. Kalssificering: Växligheten 2, Faunan -, Miljöm 2. Åtgärdsförslag: bevaras, inga skogsvårsåtgärder.”

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, kalliometsät, kalliot ja kivikot, korvet, rämeet, virtavedet

Erityislajit: Korpiluppo (Alectoria sarmentosa, RT); pääosin selvittämättä

Uhanalaiset luontotyypit: Havumetsävyöhykkeen kangasmaiden purot (VU), lehtokorvet (EN), ruohokorvet (EN), kosteat keskiravinteiset lehdot (NT), kosteat runsasravinteiset lehdot (VU, lehtomaiset kankaat (NT), tuoreet kankaat (NT), karut varjoisat kalliojyrkänteet (NT)


Lähde 2: Punkari, M., Raunio, A., Viita, H. ja Yrjölä, M. (1994). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta ar-vokkaat kallioalueet Uudenmaan läänissä. Tutkimusraportti 1994. Suomen ympäristökeskus (julkaisemat-tomat monisteet).

Lähde 3: Kristoffer Bondestam och Thomas Bonn (1998). Naturinventering av södra Pernå 1996.

Huomautus: Lähteessä 2 on kuvattu myös alueen ulkopuolelle rajattua Trollmossabergetiä sekä Råbergetin ja sen välistä rotkoa. Ne eivät kuulu MALU -alueeseen, koska ne ovat selvästi talouskäytössä. Trollmossen on kuivattavasti ojitettu ja reunoilla tehtiin harvennushakkuita syksyllä 2009.

Lähteessä 3 käytetty arvoluokitus: ”låg betydelse (1), lokal betydelse (2), regional betydelse (3), och nationell betydelse.” Korpilupon määritti Tea von Bonsdorff-Salminen.

112. Sandön rannat

Kunta: Loviisa

Karttalehti: 3021 10, 3021 11



147




Kriteerit: 1

Kuvaus: Eteläisessä niemenkärjessä on osittain hiekkapohjaista, osittain lohkareista rantaniittyä. Kasvillisuus on enimmäkseen matalaa, rannan yläosassa ketomaista. Kasvillisuudessa ovat runsaita mm. suomenlahden-nurmikohokki (Silene vulgaris var. litoralis), suomensuolasänkiö (Odontites litoralis ssp. fennica), keltamaite (Lotus corniculatus), pietaryrtti (Tanacetum vulgare) ja rantatädyke (Veronica longifolia). Rannan yläosassa kas-vaa myös ketomarunaa (Artemisia campestris).

Niemen itärannalta pohjoiseen päin niitty jatkuu tuorepohjaisempana. Kasvillisuus on heinikkoista ja har-vakseltaan kasvaa korkeakasvuisia ruohoja, kuten hierakoita. Niemen itäpuolella, lahden pohjukassa on laajempi, samankaltaisesta kasvillisuudesta koostuva rantaniitty. Vesirajasta alkaa ruovikko.

Saaren länsirannalla on pitkä, luonnontilaisen kaltainen somerikko- ja hiekkaranta. Kasvillisuutta on vähän. Vesirajasta selvästi ylöspäin runsaimpia ovat korkeat heinät, kuten rantavehnä (Leymus arenarius) ja ruoko-helpi (Phalaris arundinacea).

Saaren pohjois- ja itärannalla mökkitonttien välittömässä läheisyydessä ja osittain tonteilla sijaitsee hiekka-rantaa, jossa on tyypillistä hiekkarantojen kasvillisuutta, mm. runsaasti merinätkelmää (Lathyrus japonicus) ja suola-arhoa (Honkenya peploides) selvästi erottuvina vyöhykkeinä–laikkuina. MALU -alueeseen sisältyy myös kivikkoisempia, osittain kasvipeitteisiä rantaosuuksia. Mökkitontilla, välittömästi Landsändsholmenin nie-men kaakkoispuolella kasvaa hieman valkokukkaista ruusua (kurtturuusua?). Rannalla on luonnonsuojelu-lailla suojeltava luontotyyppi Sandön pohjoinen hiekkaranta (Lähde 2), josta ei ole toistaiseksi tehty suojelupää-töstä.

Lähde 2: ”Sandön läntinen hiekkaranta. Sandön länsirannalla pitkä melko luonnontilainen hiekkaranta 10–15 m leveä n. 300 m pitkä, loivasti laskeva ranta. Maa-aines soraa, hiekkaa ja paikoin kivikkoista. Puuton, pensaaton. Alimmassa rantavyöhykkeessä niittylajeja: suolavihvilä, meriasteri, meriratamo ja merisuolake. Ylempänä tyypillistä hiekkarantala-jistoa esim. rantavehnä, hienoja ja laajoja merinätkelmäkasvustoja ja muutama merikaali. Lisäksi mm. ruokohelpeä ja meriputkea. Pienialainen järviruovikko vesirajassa joka kannattaisi niittää ennen kuin leviää. Melko luonnontilainen ja kulumaton ranta, mutta sitä pitkin menee sähkölinja. Vaikkei ranta ja sen kasvillisuus täytä lain asettamia hiekkaran-nan kriteerejä, ovat ranta ja sen kasvillisuus säästämisen arvoisia.

Lähde 3: ”Sandön pohjoinen hiekkaranta. Hiekkaranta. Luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerit täyttävä (1). Väli-saaristossa olevan saaren pohjoisrannalla, n. 120 m pitkä ja keskimäärin 10 m leveä, monikäytössä oleva melko luon-nontilainen hiekkaranta. Ranta paikoin louhikkoinen, selvästi metsään päin nouseva. Maa-aines hienoa hiekkaa ja pai-koin soraa. Rannalla muutama pieni mänty, jotka kuitenkin jäävät rajauksen ulkopuolelle (rajalle). Kasvilajisto edusta-vaa, kasvillisuus laikuttaista, paljon paljasta hiekkaa, etenkin rannan alaosassa. Yläosassa korkeakasvuista rantavehnää ja ruokohelpeä, sen alapuolella paikoin puhtaita suola-arhokasvustoja sekä merinätkelmää. Edustavuus merkittävä (2). +: kasvilajisto tyypillistä hiekkarantalajistoa; -: ei kovin luonnontilainen.” ”Päätös: ei tehty.”

MALU -luontotyypit: Rantaniityt, hiekkarannat, rantakalliot ja -kivikot

Erityislajit: -

Uhanalaiset luontotyypit: Itämeren hiekkarannat (EN), rantaniityt (CR), Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkarerannat (NT)


148


Lähde 2: Uudenmaan ympäristökeskus. Sandön läntinen hiekkaranta. Luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitus (1999). Tuloste tietokannasta 5.10.2009.

Lähde 3: Uudenmaan ympäristökeskus. Sandön pohjoinen hiekkaranta. Luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitus (1999). Tuloste tietokannasta 5.10.2009.

113. Fantsnäsin laitumet

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Alue muodostaa hyvin monipuolisen, erilaisten luontotyyppien yhdistelmän. Fantsnäsissä on mm. rantaniittyä, metsälaidunta, hakamaata, hiekkarantaa ja lehtoa.

(2) Alueen pohjoisosassa, Bredvikenin rannalla on kapea ruokoluhtavyöhyke ja tämän jälkeen kapealti kos-teaa, tervaleppävaltaista lehtoa. (1) Tämän eteläpuolella ranta on eläinten lyhytkasvuiseksi syömää, edusta-vaa rantaniittyä. Rantalaidun on osa laajempaa, itään jatkuvaa laidunaluetta, joka on (1) enimmäkseen tuo-repohjaista, osaksi puustoista – puoliavointa hakaa sekä täysin (2) avointa niittyä. Laitumen puusto on pää-osin tervaleppää ja koivua, lähellä rantaa hyvin rehevää, lehtopohjaista. Avoimen niityn reunalla on myös muutamia pylväsmäisiä katajia. Laiduntavia eläimiä olivat vuonna 2009 ponit. (2) Laidunniityn kasvillisuus on heinävaltaista, rehevää ja maastokäynnin aikana laajalti korkeakasvuista. Välittömästi kartanopuiston pohjoispuolella ranta on uima- ja venerantakäytössä.

(1) Rågholmenin alueella on laaja ponien metsälaidun. Puusto on läntisimmässä osassa monimuotoista ja osin vanhaa, kilpikaarnaista mäntyä. Myös Hemvikenin rannasta länsiosa on laidunnettua, paikoin matala-kasvuiseksi syötyä.

Lähde 2: ”ArvoKriteerit: maakunnallisesti arvokas (M). Arvoon vaikuttavat erityistekijät: (+): edustavuus, useita huo-mionarvoisia lajeja, uhanalainen laji: jouhiluikka (aSt). Perinnemaisematyypit: merenrantaniitty.” ”Valkon lounais-puolella on kahden syvän lahden perukassa melko laajoja merenrantaniittyjä, joista pääosasta laidunnus on loppunut. Kasvillisuus on enimmäkseen pysynyt matalana, edustavana. Hevoslaitumena toimivalla rantaniityllä lähimpänä Fantsnäsin tilaa (osa-alue 1) on järviruoko-, rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihvilä- ja meriluikka-rönsyröllivaltaista kasvillisuutta. Idempänä on kaksi rantaniittyä (osa-alue 2), joiden laidunnus loppui ehkä kymmenkunta vuotta sitten. Niillä on edustavaa, matalaa kasvillisuutta, mm. rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniittyä sekä pienialaisesti jäk-kiniittyä ja mesiangervovaltaista rantaniittyä. Lähes puolet niityistä on jo ruovikoituneet ja myös pensaat ovat levittäy-tymässä rantaniityille. Huomionarvoisia kasveja ovat Uudellamaalla silmälläpidettävä jouhiluikka, käärmeenkieli, me-risara, särmäputki, ruoholaukka, nyylähaarikko, hentosuolake ja sirohernesara.”


149


Lähde 4: ”Rågholmenin niemen tyveltä etelään Nothusuddenin niemen kärkeen saakka ulottuu n. 430 metriä pitkä hiekkaranta, joka on osittain kasvillisuudesta avoin hiekkaranta ja osittain rantaniittyinen. Vesialue on yhä melko avoin ja vain vähäisessä määrin ruovikon valtaama. Avoimen hiekkarannan kasvillisuudessa esiintyy runsaasti mm. merinät-kelmää.”

Lähde 5: ”Laidunnus jatkunut pienellä osalla aluetta ainakin 1990-luvulle asti, muu osa ollut pitempään ilman käyttöä, nykyisin osalla hevoslaidunnusta

MALU -luontotyypit: avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit, metsälaitumet, avoimet luhdat, hiekkaran-nat, lehdot, kangasmetsät

”


Uhanalaiset luontotyypit: tuoreet niityt (CR), merenrantaniityt (CR), kosteat niityt (CR), Itämeren hiekka-rannat (EN), kosteat runsasravinteiset lehdot (VU)




Lähde 4: Maaria Mäntysaari. Henkilökohtainen tiedonanto Jere Salmiselle, tammikuu 2010.

Lähde 5: Maaria Mäntysaari. Henkilökohtainen tiedonanto Jere Salmiselle, kesäkuu 2008.

Huomautus: Myös kartanopuisto, joka ei sisälly MALU -alueeseen, on todennäköisesti luonnoltaan (mm. lepakot, kolopesijät) arvokas.

114. Sarvlaxträsket

Kunta: Loviisa


MALU -maastokäynti: Syyskuu 2009




Kriteerit: 1

Kuvaus: Sarvlaxträsket on noin 220 hehtaarin laajuinen, rannoiltaan täysin rakentamaton järvi. Rantametsät ovat säilyneet suurimmaksi osaksi hakkaamatta, mutta tuoreita hakkuualueita on lounais- ja itärannalla


150

(Lähde 2). Pohjoispäässä on kohtalaisen laajoja ruovikoita. Järven pohjoisranta rajautuu toiseen MALU -alueeseen, ”Sarvilahden pohjoiset rannat”.

Lähde 3: Sarvlaxträsketin vedenlaatu vuosien 2000–2007 mittausten mukaan: ”kasviplankton: E (erinomainen), fysi-kaalis-kemiallinen tila: Hy (hyvä), muu arvio tilasta: Hy.”

Lähde 4: ”Kuntoluokka 2. Keskikuntoiset, rehevähköt–rehevät järvet.” ”Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus noin 25 µg/l.” ”Näkösyvyys (secchi-syvyys) noin 1,3 m.” ”…hyvä–kohtalainen veden laatu.”






Lähde 3: Uudenmaan ympäristökeskus. Merkittävimpien vesimuodostumien ekologisen tilan luokittelutie-dot osatekijöittäin Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella. http://www.ymparistokeskus.fi/download.asp?contentid=112475&lan=fi. Viitattu 17.2.2009.


Huomautus: Sarvlaxträsket kuuluu Itä-Uudenmaan seutukaavan S-alueeseen.

115. Sarvlaxträsketin pohjoiset rannat

Kunta: Pernaja


MALU -maastokäynti: 20.10., 25.11.2009




Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Alue koostuu rantaniitystä, erilaisista luhdista ja metsistä.

(1) Kuninkaantien ja järven välissä sijaitsevaa laajaa rantaniittyä on laidunnettu pitkään, mutta laidunnus on tauonnut pari vuotta sitten. Syksyllä 2009 niittyä niitettiin niittokoneella. Kasvillisuus on enimmäkseen kor-keaa ja nurmilauhan (Deschampsia cespitosa) vallitsemaa.

(2) Järven pohjoispuolella laajan perinnekäytössä olevan rantaniityn lounais- ja itäpuolella on kymmenien hehtaarien kokoinen, luontotyypeiltään monimuotoinen maa-alue: puustoisia ja avoimia luhtia, kosteaa,


151

varttunutta lehti–sekametsää ja kuusikkoa, jotka vaihtelevat mustikkatyypistä lehtoon. Suurin osa puustoi-sesta alueesta on koivuvaltaista. Pienet kumpareet ovat varttunutta, kuusivaltaista MT -kangasta. Laikuittain esiintyy varttuneita haavikoita ja pajukoita. Järeitä haapoja kasvaa yksittäin. Tervaleppää kasvaa enimmäk-seen harvakseltaan, enemmän itäisellä osa-alueella. Lähempänä järveä on paikoin pajuluhtaa ja suurin osa rantavyöhykkeestä on tyypillistä ruokoluhtaa. Alueen luontotyyppejä on vaikea määritellä tavanomaisten luokittelujen mukaan, koska maankäyttö on vaihdellut ja niiden alkuperäinen luonne laajalti muuttunut. Mikään alueen luontotyypeistä ei esiinny erityisen edustavana, mutta niissä on runsaasti monimuotoisuutta lisääviä rakennepiirteitä. Kosteat puustoiset osat sisältävät sekä metsäluhtien että kosteiden lehtojen piirtei-tä. Koska alueella esiintyy selvää pohjavesivaikutusta, mm. yksi lähde, osalla aluetta on myös rehevän kor-ven ominaisuuksia. Alue on ollut ilmeisesti joitain vuosikymmeniä sitten avointa–puustoista laidunta. Pe-rinnebiotooppia ei enää ole, mutta perinteisen maatalouden vaikutukset näkyvät: puusto on laikuittaista, harvaa ja pienet niittylaikut ovat yleisiä. Kuusikoissa on vähän alikasvosta, vaikka harvennuksista ei näy juuri jälkiä. Ojitukset ovat kuivattaneet maastoa, minkä johdosta alkuperäinen luhtaisuus ja korpisuus on selvästi vähentynyt. Lahopuuta on laajalti muutamasta kuutiosta kymmeneen kuutioon hehtaarilla, mutta pienialaisia lahopuurytöjäkin esiintyy. Varttunutta ja järeää lehtilahopuuta esiintyy pienialaisesti, eniten Ribäcksbackenin erillisessä pienessä metsäsaarekkeessa. Alueen luontoarvot lisääntyisivät uudelleen aloitet-tavan laidunnuksen myötä, mutta myös nykyisen kehityksen jatkuessa. Lahovikaista lehtipuuta tarvitseville eliöille syntyy jatkuvasti sopivaa elinympäristöä. Luhtaa ja korpea voitaneen palauttaa luonnontilaisemmak-si ojia tukkimalla.

Lähde 2: ”Sarvilahden niityt ovat laidunnuksen muovaama, kasvillisuudeltaan edustava ja monipuolinen merenranta-alue. Kokonaisuus muodostuu laajasta ja tasaisesta avoluhtien, kosteiden niittyjen, pensaikkojen, korpien ja metsäsaa-rekkeiden mosaiikista. Alueen halki kulkevalle valtatielle avautuu kaunismuotoisten pajupensaiden sekä korpi- ja met-säsaarekkeiden laikuttama avoin näkymä. Alueen länsiosaa laidunnetaan edelleen. Alueella on monipuolinen valikoima avoluhtia. Edelleen laidunnettavalla alueella on nurmilauhan vallitsemaa kosteaa niittyä. Muun muassa mesimarja kuuluu laitumen kasvistoon. Aluetta rajaavat pajuja tervaleppäkorvet sekä -viidat ja länsilaidalla lehtipuuvaltainen laidunmetsä, jonka kasvistossa kertovat vanhasta kulttuurivaikutuksesta kumina, peurankello sekä aholeinikki. Alueen luhta- ja ruovikkolinnusto on rikasta. Länsiosan laidunnusta tulisi jatkaa. Varsinaisen luhta-alueen liiallinen pajuttu-minen tulisi estää raivauksella, sillä varsinkin tienvarret ovat umpeutumassa.”

Lähde 3: ”Sarvilahden rantalaidun.” ”Pinta-ala (ha): 35.4.” ”ArvoKriteerit: paikallisesti arvokas (P). Arvoon vaikut-tavat erityistekijät: (+): laajuus, järvenrantalaidun. Perinnemaisematyypit: järvenrantaniitty, metsälaidun. Alueen kuvaus: Pernajan kirkonkylän itäpuolella, Sarvlaxträsketin pohjoisrannalla sijaitsee aivan maantien tuntumassa varsin laaja rantalaidun. Järvenranta oli jonkin aikaa laiduntamatta ja vasta äskettäin se on otettu uudestaan laidunkäyttöön. Lihakarja laiduntaa nykyään koko kesän rantaniityillä. Kasvillisuus ei ole erityisen edustava. Koilliskulmassa on pieni metsälaidun (VT-MT-tyyppiä). Koilliskulman avoin kovan maan alue on aikoinaan ojitettu ja kuivatettu osa rantanii-tystä. Se on mahdollisesti joskus ollut viljelykäytössä. Kasvillisuus on nurmilauhavaltaista tuoretta heinäniittyä. Erit-täin laaja järvenrantaniitty pensoittui laidunnuksessa olleen tauon aikana pahasti. Kasvillisuus on pääosin luhtakastik-kavaltaista, osin järviruokovaltaista. Myös ojitus on heikentänyt kasvillisuuden edustavuutta. Karjalle annetaan lisäre-hua, minkä takia niitty uhkaa rehevöityä.”

Lähde 4: ”Sarvlaxträskets strandäng. En mycket vidsträckt, betad strandäng på norra stranden av Sarvlaxträsket. Var obetad under en längre tid innan nötbetet återupptogs för några år sedan. Vegetationen är inte speciellt representativ, men de landskapsmässiga värdena är desto större. Kulturbiotopsobjekt av lokal betydelse. Speciella naturvärden: Land-skapet, betad strandäng. Områdets tillstånd: Rikligt med buskar, borde röjas, betestrycket borde vara större. Klassifice-ring: Växtligheten - lokal betydelse, Miljön - lokal betydelse. Åtgärdsförslag: Betet bör fortsätta som hittills, eventuellt med större betestryck. Röjning av en del av buskmarkerna.”

Lähde 5: ”Järven pohjoispään ruovikossa pesii vuosittain ruskosuohaukka ja kaulushaikara. Lisäksi kurki pesinee ja rastaskettunen kuultiin 1985 ja luhtakana 1990.”


152

MALU -luontotyypit: Luhdat, korvet, lehdot, kangasmetsät, avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit, met-sälaitumet.

Erityislajit: Osin selvittämättä

Uhanalaiset luontotyypit: Järven- ja joenrantaniityt (EN), metsälaitumet (EN), metsäluhdat (VU), lehdot (VU), lähteiköt (EN)


Lähde 2: Ympäristöministeriö (1992). Maisema-aluetyöryhmän mietintö. Komiteamietintö 66.


Lähde 4: Kristoffer Bondestam och Thomas Bonn (1998). Naturinventering av södra Pernå 1996.

Lähde 5: Porvoon seudun lintuyhdistys ry. (1998). Pernajan rannikon ja saariston yleiskaava, Linnustoselvi-tys.

Huomautus: Sarvlaxträsketin pohjoiset rannat kuuluu Itä-Uudenmaan seutukaavan S-alueeseen. Alueen itäosassa tehtiin harvennushakkuita talvella 2010, joten luontoarvot voivat olla siltä osin heikentyneet.

116. Suur-Sarvilahden vanha puistometsä

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1

Kuvaus: Suur-Sarvilahden kartanon lounaispuolella on villiintynyttä kartanopuistoa, joka on kehittynyt lehtipuuvaltaiseksi lehdoksi. Alue on pääosin tuore-, osittain kosteapohjainen. Lehdon poikki kulkee Sarv-laxträsketistä mereen virtaava puro, jota on perattu. Alueen eteläpäässä on ollut mylly, jonka yläpuolelle on aikoinaan muodostettu lampi (Lähde 2). Puisto on hylätty kauan sitten, sillä puusto on varsin erirakenteinen ja lahopuuta on ehtinyt muodostua runsaasti. Alueella kasvaa hyvin vanhoja tammia ja vaahteroita, jotka eivät ole luonnonvaraista metsävaahteraa (Acer platanoides). Erityisen näyttävä on vanha vaahterakujanne. Alueen läntisimmässä osassa kasvaa joitakin kymmeniä nuoria saarnia. Myös kookkaita haapoja tavataan. Tuomipensaikkoa on runsaasti. Puron lounaispuolella sijaitsee kostea, ilmeisesti tulvavaikutteinen painanne, jossa on mesiangervovaltaista kosteaa niittyä.


153

Lähde 2: ”Suur-Sarvilahden kartano. Päärakennusta ympäröi noin neljän hehtaarin suuruinen puisto- ja puutarha-alue, jonka vanhin osa on 1600-luvun lopulta”. ”Myllylampi muodostettiin 1818–19 ja sen ympärillä oleva puisto 1850-luvulla.”

MALU -luontotyypit: Lehdot




Lähde 2: Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988. Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

Huomautus: Alueen vanhimmat puut lienevät Lähteessä 2 mainittua Myllylammen ympärillä olevaa puistoa vanhempia.

117. Kuggomin Mossen ja Råmossen

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: (1) Mossen on eteläisintä osaa lukuun ottamatta luonnontilaisen kaltaisena säilynyt, kehittyvä kei-dassuo. Keskiosista laidoille siirryttäessä suotyypit vaihettuvat keidassoille tyypillisesti, mutta kermejä ei ole muodostunut. Erilaisia suotyyppejä on runsaasti. Suurin osa Mossenista on rämettä. Itäosassa on märkä, nevavaltainen osa. Rämetyypeistä tavataan mm. isovarpurämettä, rahkarämettä ja tupasvillarämettä. Rä-meillä kasvaa laajalti kitukasvuista mäntyä. Suon länsilaidalla on sarakorpea ja luhtaisuutta. Rehevää, puus-toista korpea esiintyy alueen luoteisosan länsikulmassa.

(2) Mossenin länsipuolella sijaitseva Råmossen on puustoista rämettä, lähinnä korpi-, isovarpu- ja kangas-rämettä.

Lyhyellä maastokäynnillä Mossenilla ja Råmossenilla havaittiin useita, suoympäristöihin erikoistuneita per-hosia, joista osa on harvinaisia ja yksi EU:n luontodirektiivin liitteen IVa laji, kirjopapurikko.

Lähde 2: Mossenilla ja Råmossenilla on havainnoitu perhosia noin 35 vuoden ajan. Alueella esiintyy monipuolinen suoperhoslajisto. Kirjopapurikosta on tehty havaintoja 1970-luvun puolivälistä lähtien ja viimeksi ennen MALU -kartoitusta vuonna 2003.


154

Lähde 3: ”Kuggom Mossen. Kaksiosainen suo. Eteläinen osa on ojitettu ja melko hyvin metsittynyt. Pohjoinen osa on luonnontilassa, pientä mäntyä kasvava, harvapuinen, matala ja varpuinen räme. Laideosat saranevaa. Edustava näyte lajissaan.”

MALU -luontotyypit: Keidassuot, korvet, rämeet, nevat, luhdat

Erityislajit: Kirjopapurikko (Lopinga achine, NT), rämelehtimittari (Scopula virgulata)

Uhanalaiset luontotyypit: Sarakorvet VU, saranevat (VU), kangasrämeet (NT), korpirämeet (VU), isovarpu-rämeet (NT), tupasvillarämeet (NT)


Lähde 2: Magnus Östmanin henkilökohtaiset tiedonannot Jere Salmiselle 7/2009.

Lähde 3: Ympäristönhoitoinventointien yhteenveto 1988, Itä-Uudenmaan seutukaavaliiton julkaisu 7 1988, Porvoo.

Huomautus: Lähteessä 3 mainittu, ojitettu Mossenin eteläosa ei kuulu MALU -alueeseen. Metsähallituksen paikkatietoaineiston (SutiGis) mukaan Råmossenin eteläpuolella esiintyy rehevää korpea. Sitä ei kartoitettu MALU:ssa.

118. Myllyjärvi (Kvarnträsket)

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1

Kuvaus: Myllyjärven ympäristö on säilynyt poikkeuksellisen laajalti rakentamattomana. Tie on lähellä järveä vain sen lounaispäässä. Maastokäynnillä kaakkoisrannan rantametsien todettiin säästyneen avohakkuilta. Avohakkuualuetta on 150 metrin matkalla (alle 5 % rantaviivasta) järven koillisrannalla. Paikallisen asuk-kaan mukaan kuikka on pesinyt järvellä monena vuonna. Myllyjärvi on Itä-Uudenmaan järvien joukossa poikkeuksellisen kirkasvetinen. Veden näkösyvyys on toiseksi suurin 76:sta Lähteessä 2 tarkastellusta Itä-Uudenmaan lammesta ja järvestä.

Lähde 2: Hyväkuntoinen karu järvi. Järven koko noin 25 hehtaaria. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus noin 14 µg/l. Veden näkösyvyys (secchi-syvyys) 3,4 m.

Lähde 3: ”Kyseessä on kuitenkin harvinaisen suuri rakentamaton pikkujärvi Itä-Uudellamaalla. Sen rantametsät tulisi säästää tulevissa hakkuissa ja rannat tulisi säilyttää rakentamattomina.”


155


Erityislajit: Kuikka (Gavia arctica); pääosin selvittämättä

Uhanalaiset luontotyypit: Pienet humusjärvet (NT)

Lähde 1: MALU -kartoitus, ilmakuvatarkastelu (2008), maastokarttatarkastelu (Kansalaisen Karttapaikka 2010)



Huomautus: Myllyjärvi on Itä-Uudenmaan seutukaavassa S-alue.

119. Riketräsketin korpi

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1

Kuvaus: Vanhaa, luonnontilaisena säilynyttä, kuusivaltaista korpimetsää. Metsän pohja on enimmäkseen kosteaa–märkää, rahkasammalvaltaista. Varpuja ja ruohoja kasvaa niukasti, reunoilla mustikkatyypin kan-gasta, itäreunalla myös puolukkatyypin kangasta. Keskiosassa on useiden neliömetrien – noin aarin kokoisia märkäpintoja. Alueella ei havaittuja lainkaan merkkejä ojituksista. Eri-ikäisiä puita esiintyy katkeamattoma-na jatkumona. Vallitseva puusto on uudistusikäistä ja iäkästä kuusta. Mänty-ylispuita on runsaasti koko alueella. Varttunutta ja uudistusikäistä koivua esiintyy harvakseltaan, haapaa on vähemmän. Enimmäkseen kuusesta koostuvaa lahopuuta on eri muodoissaan selvästi yli kymmenen kuutiometriä hehtaarilla. Alueen itälaidalla on kapea kaistale kallioista, kuivaa, mäntyvaltaista metsää. Eteläosassa kuusikko on selvästi nuo-rempaa, mutta järeää ylismäntyä kasvaa sielläkin.

MALU -luontotyypit: Korvet, kangasmetsät





156

120. Kuuskoski

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1

Kuvaus: ”Koskenkylänjoki tunnetaan vanhana meritaimenjokena. ” ”Vuonna 1993 valmistuneen Forsbynkosken kun-nostuksen jälkeen vaelluskaloilla oli jälleen mahdollisuus nousta Koskenkylänjokeen, mutta noin kuuden kilometrin päässä Forsbynkoskesta sijaitseva Kuuskosken voimalaitospato esti kalojen nousun joen keski- ja yläjuoksulle.” ”Uu-denmaan ympäristökeskus rakensi vuonna 2008 Itä-Uudellamaalla Pernajassa Koskenkylänjoen Kuuskosken luonnon-mukaisen kalatien. Samaan hankkeeseen kuului myös Kuuskosken sivu-uoman kunnostus.” ”Kalatie on 137 metriä pitkä ja nousua siinä on noin kuusi metriä.”




Lähde 1: Pasi Lempinen (2009). Kuuskosken kalatie. Koskenkylänjoesta jälleen vaelluskalajoki. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 2/2009.

Huomautus: Kuuskoski on osa Malmgårdin alueen useista erityisen arvokkaista luontotyypeistä koostuvaa monimuotoisuuskeskittymää, joka sisältää monta MALU -aluetta. Kuuskosken kalatie on maisemallisesti poikkeuksellisen hieno.

121. Nyängsbäcken

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1-2


157

Kuvaus: ”Nyängsbäcken.

+ Riketräskistä laskeva Träskbäcken on savisamea, mutta (1) pohjoisesta laskeva Nyängsbäcken on kirkkaampaa, joskin humuspitoista vettä. Vesi on myös kylmää ja ilmeisen lähdepitoista. (1) + Joufsintien kupeessa on koski. Koskea soraistettiin 2008 ja sinne on istutettu harjusta ja taimenta. (2) +/- puron yläosat metsää. Uoma suurelta osin luonnonuomaa, mutta ylimmät osat on perattu. Purolla metsä suoja-naan, mutta ”hoidettua” talousmetsää.”

Läde 2: (1) ”Lähestyttäessä Joufsintien koskea ovat alimmat soraikot pellon puolella. Kosken alaosalla on tukittu toinen sivu-uoma ja tehty pieniä kynnyksiä yms., muuten koski on melko lailla luonnontilassa. (2) Puustoa on juuri harven-nettu ympäriltä. Kosken yläosalla louhikkoa on ilmeisesti hieman perkailtu ja pienille kiveyksille uoman omilla kivillä voi olla tarvetta. Koskialueen kokonaispituus on noin 300 metriä.” (1) ”Metsässä puro on yllättävänkin kookas ja uoma mutkittelee voimakkaasti. Vastaavia luonnontilaisia metsäpuroja ei ihan heti tule mieleen. Koskia ei metsäalueella kui-tenkaan ollut.”



Uhanalaiset luontotyypit: Havumetsävyöhykkeen kangasmaiden purot (VU)


Lähde 2: Sampo Vainio (2008). Träskbäckenin inventointi 29.5.2008 (raportti Koskenkylänjoen sivupurojen kalataloudellisesta kartoituksesta).

Huomautus: Alue liittyy pohjoispäästään suoraan toiseen MALU -alueeseen ”Ytterfallet ja Köpasin kallio”. Osa kuvauksesta koskee tätä aluetta. Nyängsbäcken on osa Malmgårdin alueen useista erityisen arvokkaista luontotyypeistä koostuvaa monimuotoisuuskeskittymää, joka sisältää monta MALU -aluetta.

122. Ytterfallet ja Köpasin kallio

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Alue koostuu Ytterfalletin metsistä, sen halki virtaavasta purosta ja niiden itäpuolisesta kalliosta metsineen.


158

(2) Ytterfalletin ympäristössä on kosteaa, kuusivaltaista lehtoa ja korpea. Maasto vaihettuu kalliolle päin lehtomaiseksi kankaaksi. Vallitseva puusto on varttunutta–uudistusikäistä. Kuusen seassa on lähinnä koi-vua, harvakseltaan myös haapaa. Metsässä on vanhoja harvennuksen jälkiä, mutta lahopuuta on ehtinyt muodostua kohtalaisesti.

(1) Puro virtaa alueen eteläosassa osittain luonnontilaisen kaltaisena. Puron varrella on ainakin yksi lähde.

(1) Ympäristöstään hyvin erottuva Köpasin kallio kohoaa Ytterfalletin itäreunalta pystyseinämänä. Kallion laella on melko hyvin säilynyttä jäkäläpeitteistä maastoa. Puusto on lähellä jyrkännettä erirakenteista ja van-haa kilpikaarnaisine mäntyineen. Myös keloutuneita mäntyjä tavataan kohtalaisesti.

Lähde 2: ”Alue muodostuu viidestä erilaisesta, toisiinsa liittyvästä osa-alueesta: Ytterfalletin lehtonotkelma, Köpasin kallioalue…”

”Ytterfalletin lehtonotkelma (osa-alue 1) muodostuu alueen poikki kulkevasta, ojituksen osin vaurioittamasta purosta, sitä ympäröivistä ojitetuista lehtokorvista, lehtokorven itäpuolisesta rinnemetsästä sekä alueen eteläosassa sijaitsevasta luonnontilaisesta lähteestä lähilehtoineen.

Ytterfalletin lehtonotkelman pohjoisosa on vanhan ojituksen kuivattamaa entistä lehtokorpea (=ruohoturvekangasta), jolla kasvaa metsätaloudellisen päätehakkuuiän saavuttanutta, aikanaan harvennettua kuusivaltaista puustoa. Metsässä on paikoin näkyvästi kuollutta pystylahopuuta. Ojituksesta huolimatta alue on säilynyt lehtokasvillisuudeltaan moni-puolisena. Lajistoon kuuluvat muun muassa lehtotähtimö, ojakellukka, hiirenporras, mesiangervo, Philonotis-suvun lehväsammalet, kotkansiipi (puron varsi), rentukka (puron varsi), muutaman esiintymän voimin myös kullero.

Alueen halki kulkeva puro on pohjoisosastaan ojitettu, etelämpänä uoma on säilynyt paikoin luonnontilaisen kaltaisena. Lähteisyys on monin paikoin näkyvää ja osin puron varren kasvillisuus on alueen eteläosassa lähinnä lähdelehtokorpea. Uoman näyttävyyttä lisäävät paikoittaiset kotkansiipikasvustot sekä uoman poikki kaatuneet lahopuut.

Alueen eteläosan kartalle näkyvä lähde on säilynyt luonnontilaisena ja on omassa luokassaan hyvin edustava. Lähteen ympäristön ja läheisen puron ympäristön lehtometsissä on vanhapuustoista metsää ja hyvin runsaasti eri-ikäistä kuusi-lahopuuta.

Lehtonotkelman itärinteellä on varttunutta, osin luonnontilaisen kaltaista sekametsää. Paikoin rinteessä on lahopuita (etenkin etelä- ja keskiosa) sekä keskijäreää haapaa. Rinteen alaosa on runsasravinteista tuoretta lehtoa ja yläosa lehto-maista kangasta. Lehdon lajistoon kuuluvat muun muassa metsäkurjenpolvi, sudenmarja, mustakonnanmarja ja tesma.

Köpasin kalliomäki (osa-alue 2) on maisemallisesti näyttävä kalliomäki, jolla kasvaa luonnontilaisen kaltaista vanhaa kalliomännikköä (kilpikaarnamäntyjä, keloja ja hieman mäntylahopuuta). Osa kalliometsän sisällä olevista kangasmais-ta on iäkästä, vuosikymmeniä sitten harvennushakkuilla käsiteltyä kuusivaltaista metsää, johon on kuitenkin muodos-tunut jo merkittävästi lahopuuta. Tien laidassa on lisäksi kaistale nuorta sekametsää, jossa kansaa merkittäviä määriä tammea.”

Lähde 3: ”Veckarbyn kyläkallio”. ”Kallioselänne erottuu parhaiten lounaispuoleisille pelloille, jonne sen massiivinen, avonainen länsilounaisseinämä erottuu silmiinpistävästi tyvipuuston lomitse.” ”Länsijyrkänteen lounaiskulman otsal-ta aukeaa avarat näköalat etelästä länteen. Etenkin etelän suunnalla avautuu kaunis näköala kumpuilevaan Koskenky-länjokiuomaa reunustavaan peltomaisemaan.” ”Laen ja ylärinteiden luonnontilaiset kalliomännikkömaisemat ovat mukavia ja melko avaria vaihettuen länsireunalla pienmaisemallisesti jylhiin, rikkonaisiin kalliojyrkänteisiin.” ”Kallio-alueen länsi- ja lounaissivuilla kohoavat osittain jäätikön hiomat 25 metriä korkeat viistojyrkänteiset kalliorinteet. Län-sisivun alaosassa on 10–15 metriä korkea, rikkonainen lähes pystysuora seinämä, jossa on pieniä rakoiluonkaloita ja heikosti ylikaltevia kielekemäisiä pintoja. Etelään mentäessä muuttuu seinämä lounaissivulla 15–17 metriä korkeaksi, heikosti porrasmaiseksi ja vaakarakoilleeksi seinämäksi, jossa on porrasmaisesti kapeita pieniä hyllyjä. Ylärinteillä ja laella on silokalliot ehjimpiä. Laella kalliokumpareiden välisessä notkelmassa on erikoinen sienenmuotoinen viborgiitti-siirtolohkare, Kantarellstenen.” ”Alueen kasvillisuus on karua lukuun ottamatta länsijyrkänteen otsan ketoa ja kallioi-


159

den välisen notkelman lehtomaista kuusikkoa. Kallioalueen länsijyrkänne on yläosastaan paisteinen ja paikoin laella ja ylähyllyillä on karua ketokasvillisuutta kuten isomaksaruohoa, kalliokieloa ja mäkitervakkoa. Yläosan pystypinnoilla viihtyvät paremmin tummaraunioinen, kissankello ja karvakiviyrtti.” ”Länsiosan eteläisemmän itäjyrkänteen kasvilli-suus…” ”Runsaasti kasvaa myös mustakonnanmarjaa, nokkosta, sudenmarjaa, mäkikuismaa ja keltanoa.” ”GEOLO-GINEN ARVO: 3, BIOLOGINEN ARVO: 4, MAISEMA-ARVO: 3.”

MALU -luontotyypit: Lehdot, virtavedet, lähteet, korvet, kangasmetsät, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät

Erityislajit: Ytterfallet: ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus, NT), rusokantokääpä (Fomitopsis rosea, NT), kullero (Trollius europaeus)

Uhanalaiset luontotyypit: Tuoreet runsasravinteiset lehdot (CR), kosteat keskiravinteiset lehdot (NT), kosteat runsasravinteiset lehdot (VU), keski-ikäiset kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat (NT), havumetsävyöhykkeen kangasmaiden purot (VU), havumetsävyöhykkeen turvemaiden purot (VU), lähteiköt (EN), lähdelehtokor-vet (CR).



Lähde 3: Jukka Husa ja Jari Teeriaho (2004). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Itä-Uudellamaalla (luonnos). Suomen ympäristökeskus, luontoyksikkö.

Huomautus: Kallioalue on osittain Itä-Uudenmaan seutukaavan SL-alueella. Ytterfalletin halki virtaava pu-ro, Nyängsbäcken jatkuu eteläpuolella heti toisena MALU -alueena, ”Nyängsbäcken”. Lähteessä 3 käytetty arvoluokitus: 1 - erittäin merkittävä, 2 - hyvin merkittävä, 3 - merkittävä, 4 - vähemmän merkittävä.

123. Veckarbyn harjumetsä – Marsbäcken

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Alue muodostuu Malmgårdin kartanon etelä–lounaispuoleisesta harjumetsästä, harjun itäpuolises-ta puronvarsilehdosta ja itse purosta, Marsbäckenistä.

(2) Pohjois–eteläsuuntaisella harjulla metsätyyppi on pääosin tuoretta ja kuivahkoa kangasta, paikoin lehto-maista kangasta. Puronpuoleisessa rinteessä kangasmetsä vaihettuu lehdoksi. Harjulla kasvaa komea, aika-naan suojuspuuasentoon hakattu iäkäs männikkö, jonka alle on luontaisesti kehittynyt nuori sekametsä.


160

Nuoressa aluspuustossa kasvaa männyn, koivun ja pihlajan lisäksi runsaasti tammea ja hieman vaahteraa. Erityisarvoa metsälle tuo myös harvakseltaan kasvava pähkinäpensas.

(1) Puron varressa lehto on monipuolista, tuoretta ja kosteaa lehtoa. Pääosa lehtoalueesta on myös puustora-kenteeltaan luonnontilaisen kaltaista. Osa alueesta on metsittyvää entistä niittyä. Osittain jyrkkärinteinen lehto on enimmäkseen lehtipuuvaltainen, paikoin kuusi–lehtisekametsää. Lehtipuita kasvaa monilajisesti ja -ikäisesti sisältäen tuomea, koivua, harmaa- ja tervaleppää, tammea, haapaa, raitaa, vaahteraa sekä pari istu-tettua jalavaa. Eräät kuusista ovat huomattavan vanhoja. Paikoin tuomi muodostaa hyvin tiheäkasvuisia ryteiköitä. Puron länsipuolella kasvaa istutettuja tammia. Alueelta löytyy myös pienialainen pihtametsikkö. Lahopuuta on monin paikoin huomattavan paljon (yli 10 m³/ha) ja monimuotoisesti sisältäen runsaasti eriasteisesti lahonnutta lehti- ja kuusimaapuuta sekä pökkelöitä. Myös lehtopensaita, kuten lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum) tavataan. Alaosan kostean lehdon kenttäkerrosta vallitsevia ovat suursaniaiset, joista kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris) muodostaa paikoin laajahkoja kasvustoja. Koskenkylänjokeen laskeva Marsbäcken virtaa koko alueen pituudelta eli noin kilometrin matkalla luonnontilaisen kaltaisena mutkitel-len.

MALU -luontotyypit: Kangasmetsät, lehdot, virtavedet


Uhanalaiset luontotyypit: Keski-ikäiset sekapuustoiset lehtomaiset kankaat (NT), keski-ikäiset tuoreet män-tyvaltaiset kankaat (NT), keski-ikäiset kuivahkot mäntyvaltaiset kankaat (NT), tuoreet keskiravinteiset leh-dot (VU), tuoreet runsasravinteiset lehdot (CR), kosteat runsasravinteiset lehdot (VU), savimaiden purot (CR)



Huomautus: Harjualue ja puronvarsi kuuluvat suurimmaksi osaksi Itä-Uudenmaan seutukaavan SL-alueeseen. Keijo Savola täydensi kirjaajan kuvausta Lauri Kajanderin kanssa tekemänsä kartoituksen perus-teella (Lähde 2).

124. Malmgårdin laitumet

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1-2


161

Kuvaus:

Lähde 1: ”Pinta-ala (ha): 31.7.” ”ArvoKriteerit: valtakunnallisesti arvokas (V). Arvoon vaikuttavat erityistekijät: (+): edustavuus, koko, maisemallinen arvo, kulttuurihistoriallinen arvo. Perinnemaisematyypit: niitty, muu, haka, metsä-laidun.” ”Malmgårdin tilan kaakkoispuolella sijaitsee laaja, kaksiosainen laidunalue, josta erillään on Kuuskoskenjär-ven pohjoispuolinen niittylaidun (Träskängen). (1) Tienvarren laidun on maisemallisesti upea, runsaskivinen. Tien lounaispuolinen kivinen lihakarjan laidun (osa-alue 1) ei ole varsinainen perinnebiotooppi. Se on entistä peltoa, vain kivien vieret ovat muokkaamattomia. Laitumella on komeita irtolohkareita. Irtolohkareiden kasvillisuus on erikoista, nitrifiilistä. Yhdeltä lohkareelta löytyi erittäin niukkana loistokeltajäkälää (Xanthoria elegans), joka on aiemmin tavattu vain kerran Uudeltamaalta. Esiintymä saattaa kuitenkin olla luonteeltaan satunnainen. (1) Tien koillispuolella on laaja lihakarjan laiduntama kivinen laidunniitty (osa-alue 2) peltolaitumien yhteydessä. Myös tällä kohdalla vähemmän kivikkoiset kohdat ovat olleet viljelyksessä, mutta yli puolet alueesta on luonnonlaidunta. Niitty on pääosin tuoretta niittyä, jolla on ketolaikkuja. Valtalajeja ovat nurmipuntarpää, keltamatara ja poimulehdet. Kasvillisuus on edustavaa, mutta kärsinyt rehevöitymisestä. Mäntyvaltaisella hakamaalla on myös rauduskoivua, katajaa ja kuusta. Niityn huo-mionarvoinen kasvi on törrösara. (2) Träskängen (osa-alue 3) on joen rannalla sijaitseva poikkeuksellisen laaja, hiehojen ja vasikoiden laiduntama niitty. Eläimille annetaan lisärehua. (2) Alueeseen kuuluu myös viereinen laidunnettu kuusi-haka ja istutettu kuusimetsikkö. Niitty on tasainen. Suurelta osin se ei ole kasvillisuudeltaan edustavaa, vaan lienee puolittain läjitettyjen ruoppausmassojen päälle syntynyttä joutomaatyyppistä aluetta. (1) Viereinen kuusihaka on kas-villisuudeltaan erittäin hyvä ja vaihteleva. Erikoisuutena on nykyään harvinaista jäkkivaltaista niittyä. Kuusihaan aluskasvillisuus on edustava tuore, pieniruohoinen. Valtalajit ovat päivänkakkara, siankärsämö, valkoapila, ahde-kaunokki, purtojuuri ja pukinjuuri. Kuusimetsälaidun ei ole kasvillisuudeltaan edustavaa, mutta on sitä ilmeisesti aiemmin ollut, koska valtalajina on nurmilauhan ohella purtojuuri. Tuore pienruohoniitty on selvästi rehevöitynyt valtalajeinaan valkoapila, päivänkakkara, siankärsämö, nurmirölli ja syysmaitiainen. Tuore suurruohoniitty ei myös-kään ole erityisen edustava. Silläkin on kuitenkin mesiangervon ohella valtalajina purtojuuri. Pienialaisena on uhan-alaista niittytyyppiä jäkkiniittyä. Huomionarvoiset kasvilajit ovat nurmitatar, törrösara, laskospoimulehti ja jäkki. Hoitotarve: Upea alue säilyttää arvonsa ei-rehevöittävällä laidunnuksella. Perinnebiotooppeja tulisi laiduntaa erillään peltolaitumista ja välttää lisärehun antoa.”

Lähde 2: ”Liite 1. Inventointujen perinnebiotooppien hoitotilanne 2006. Hoidossa.”

MALU -luontotyypit: Avoimet ja puoliavoimet perinnebiotoopit, metsälaitumet


Uhanalaiset luontotyypit: Tuoreet niityt (CR), merenrantaniityt (CR), kalliokedot (EN), hakamaat (CR), met-sälaitumet (EN)



125. Malmgårdin–Bredkärretin pellot

Kunta: Loviisa



162





Kriteerit: 1

Kuvaus: ”Kurki.” ”Tarkastelualueella on vain kolme paikkaa, joilla on havaittu vähintään 50 lintua vähintään kahtena vuonna aikavälillä 2006–2009.” ”Maakunnallisesti tärkeät kurjen levähtämisalueet ovat: - Pernaja, Malmgård-Bredkärret-Niinijärvi (kokonaisuus)…”


Erityislajit: -



Huomautus: Tarkastelualueella tarkoitetaan Porvoon seudun lintuyhdistyksen toiminta-aluetta.

126. Niinijärvi

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1

Kuvaus: Niinijärvi on tekojärvi, ns. luonnonravintolammikko, jota käytetään kalankasvatukseen.

Lähde 2: ”Maakunnallisesti tärkeät kurjen levähtämisalueet ovat: - Pernaja, Malmgård-Bredkärret-Niinijärvi (kokonaisuus)…”

”Muita harvalukuisia parhaiden kosteikkojen tai rantaniittyjen lajeja ovat mustakurkku-uikku, kaulushaikara, rus-kosuohaukka, luhtahuitti, luhtakana ja rastaskerttunen. Kaikki kohteet, joilla esiintyy säännöllisesti pesivänä vähintään kolme paria näistä lajeista tai vähintään kolme edellä mainittua lajia ovat maakunnallisesti tärkeitä kosteikkoalueita.” ”Pernaja, Niinijärvi


163

- mustakurkku-uikku [alueen suurin populaatio]”

”Naurulokki.” ”Yli 100 parin kolonioita voi pitää maakunnallisesti tärkeinä. Yli 100 parin kolonioita ovat: … - Pernaja, Niinijärvi”





127. Hagalundin lehto

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1

Kuvaus: Alue on tuoretta, sekapuustoista–lehtipuuvaltaista lehtoa ja läntinen osa-alue enimmäkseen lehto-maista kangasta. Puusto on erirakenteinen, vaihtelevan ikäisestä puusta koostuva ja sisältää useita kuutio-metrejä lahopuuta hehtaarilla. Suurin osa lahopuusta on lehtipuuta. Pääpuulajeja ovat koivu, tuomi, pihlaja, mänty ja vaahtera. Järeät männyt muodostavat suurelle osalla aluetta ylispuukerroksen. Myös osa koivuista on vanhoja. Pensaskerroksen muodostavat pääasiassa tuomi ja taikinanmarja (Ribes alpinum). Kenttäkerrok-sessa vallitsevia ruohoja ovat mm. kielo (Convallaria majalis), käenkaali (Oxalis acetosella) ja oravanmarja (Maianthemum bifolia). Alueen jakaa kahteen osaan luonnonsuojelulain nojalla suojeltu Hagalundin jalopuu-metsikkö, ja itäinen osa-alue rajautuu toiseen suojeltuun luontotyyppiin, Bastion Rosenin jalopuumetsikköön.



Uhanalaiset luontotyypit: Tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), keski-ikäiset sekapuustoiset lehtomaiset kankaat (NT)



164

128. Kasaberget

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1

Kuvaus: Kasabergetin massiivisen länsi–etelärinteen päällä kasvaa luonnontilaisen kaltaista, järeää männik-köä. Suuri osa männyistä on kilpikaarnaisia. Kuivuusjaksot ovat tappaneet paljon puita, joten lahopuuta on rinteessä ja kallion laella varsin paljon. Näkymiä hallitsevat lukuisat kelomännyt, ja maapuutakin on melko paljon. Kalliolla on laajalti avoimia kalliopintoja, joten lahopuun määrä hehtaaria kohden ei voi olla kovin suuri, mutta paikoin sitä on useita kuutioita pienellä alueella. Kalliolla on joitakin monen neliömetrin laajui-sia ketolaikkuja. Kalliokedoilla kasvaa mm. mäkitervakkoa (Lychins viscaria), mäkikuismaa (Hypericum perfo-ratum), rohtotädykettä (Veronica officinalis) ja isomaksaruohoa (Sedum telephium). Ydinvoimalalle on vain osalta kalliota näköyhteys. Lounaaseen–etelään päin avautuu huikaiseva näköala merelle.

Lähde 2: ”Kasabergetin lakialue nousee yli 40 metriä merenpinnan yläpuolelle ja hallitsee lähiseudun korkeimpana selänteenä selvästi läheisen saaristoisen merenlahden maisemia. Kallioalueen selänteiden lakiosat ja rinteet on hyvin paljastunutta kalliomaastoa. Etenkin Kasbergetin laella, länsi- ja lounaissivujen viistojyrkillä osittain mereen rajautu-villa kalliorinteillä on alueen edustavimmat silokalliot. Kasabergetin länsi- jalounaisrinteiden yläosasta ja laelta avau-tuu saaristomerimaisema lännen ja etelän suuntiin. Kallioiset pienmaisemat ovatalueella kauttaaltaan avaria. Avokalli-oisessa maastossa näkyvyys on monin paikoin 300 metriä ja yleisesti 100–150 metriä.” ”Kallioalueen yhtenäiset jääti-kön hiomat silokalliot ovat laajimmillaan noin 100 x 50 metrin kokoisina pintoina. Yleisemmin esiintyy kallioalueella 50 x 40 metrin laajuisia yhtenäisiä silokallioita.” ”Selänteiden silokallioisten rinteiden kanssa vuorottelevat laajat osit-tain vyömäisinä kasaumina esiintyvät lohkareikot, jossa lohkareiden koko on keskimäärin 1–3 metriä. Suurimmat lohka-reet ovat läpimitaltaan noin 5-metrisiä.” ”Kasabergetin ylemmältä eteläjyrkänteellä viihtyy yllättäen muutama tumma-raunioistupas ja liuskaraunioinen, jota kasvaa myös kallion alemmilla eteläjyrkänteillä. Joitakin seinämiä komistaa lisäksi kissankello.” ”Paikoin Kasabergetin laella, länsi- ja etelärinteillä on karua ketomaista kasvillisuutta kuten iso-maksaruohoa, keltamaksaruohoa, kultapiiskua, mäkitervakkoa, rohtotädykettä ja ruohosipulia. Puusto laella ja rinteillä on tavanomaista ja paikoin kilpikaarnaista kalliomännikköä. Paksuimmat yksilöt ovat 35–40 cm järeitä. Osa männyistä on kelottuneita.” ”GEOLOGINEN ARVO: 3, BIOLOGINEN ARVO: 3, MAISEMA-ARVO: 2.”

MALU -luontotyypit: Kalliot ja kivikot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät

Erityislajit: -






165

129. Lappominjärvi (Lappomträsket)

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1

Kuvaus: Lappominjärvi on rannoiltaan lähes kokonaan rakentamaton, 105 ha laajuinen järvi. Rannat ovat suurimmaksi osaksi ruovikkoiset. Metsää on avohakattu vain järven itärannalla (tavallista leveämmän suo-javyöhykkeen takana) noin 500 m matkalla, joka on noin 7 % järven rantaviivasta. MALU -alueeseen on si-sällytetty myös linnustolle tärkeät rantaluhdat.

Lähde 2: ”Lappomträsket on matala (keskisyvyys noin 3 metriä) ja rehevä järvi. Varsinkin etelä- ja länsipuolen rannoil-la on runsasta vesikasvillisuutta ja soistunutta niittyä.” ”Suunnittelualueella on linnustollisesti arvokkaita alueita kuten… paikallisesti arvokkaat… Lappomträsket.” ”Lappomträsketin linnustoon kuuluvat mm. kuikka, kalasääski, kyhmyjoutsen, kanadanhanhi, kurki, pikkuhuitti ja ruovikkoalueella laulajia. Rantametsissä on tehty havaintoja viiru-pöllöstä, pohjantikasta ja metsosta.”

Lähde 3: Kuntoluokitus: ”Kuntoluokka 1. Hyväkuntoiset, karut-rehevähköt järvet.” ”Päällysveden kokonaisfosforipitoi-suus noin 15 µg/l”.

Lähde 4: Lappominjärven vedenlaatu vuosien 2000–2007 mittausten mukaan: ”kasviplankton: Hy (hyvä), fysikaalis-kemiallinen tila: E (erinomainen), muu arvio tilasta: Hy (hyvä).”

Lähde 5: ”Lappomin kartanon rakennuksilla, lähellä järven rantaa havaittiin vuonna 2009 rantakäärme.”


Erityislajit: Rantakäärme (Natrix natrix, VU), kalasääski (Pandion haliaetus, NT), kuikka (Gavia arctica)

Uhanalaiset luontotyypit: Keskikokoiset humusjärvet (NT)

Lähde 1: MALU -kartoitus, ilmakuvatarkastelu (2007).

Lähde 2: Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy (2002). Kullan–Lappomin rantaosayleiskaava. Kaavaselostus.



Lähde 5: Oskari Orenius. Henkilökohtainen tiedonanto Jere Salmiselle. Maaliskuu 2010.

Huomautus: Lappominjärvi on Itä-Uudenmaan seutukaavassa S-alue.


166

130. Särkjärvi

Kunta: Loviisa, Lapinjärvi

Karttalehti: 3024 01, 3023 03





Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Hyväkuntoinen järvi. Järven koko 215 hehtaaria. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus noin 8 µg/l. Veden näkösyvyys (secchi-syvyys) 4,4 m.”

Särkjärvi on poikkeuksellisen kirkasvetinen, karu järvi. Veden näkösyvyys oli selvästi suurin 76:sta Lähtees-sä 2 tarkastellusta Itä-Uudenmaan lammesta ja järvestä. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus oli toiseksi alhaisin 78 tutkitun järven joukossa.

Lähde 2: Särkjärven vedenlaatu vuosien 2000–2007 mittausten mukaan: ”kasviplankton: E (erinomainen), fysikaalis-kemiallinen tila: E, muu arvio tilasta: Hy (hyvä).”

Lähde 3: ”Kuikka on alueella (Porvoon seudun lintuyhdistyksen toiminta-alueella) harvalukuinen. Lajia pesii tarkastelualueella 15–20 paria (Leivo 2007). Valtaosa pareista pesii yksittäin. Kaikki kohteet, joilla pesii säännöllisesti vähintään kaksi kuikkaparia, ovat maakunnallisesti tärkeitä. Kriteerin täyttäviä kohteita on tarkastelualueella vain yksi: - Ruotsinpyhtää/Lapinjärvi, Särkjärvi”


Erityislajit: Kuikka (Gavia arctica)





Lähde 4: Mauri Leivo (2007). Porvoon seudun lintuatlas 2003–2005. Porvoon seudun lintuyhdistys ry. – Viitattu Lähteessä 3.

Huomautus: Särkjärvi on Itä-Uudenmaan seutukaavassa S-alue.


167

131. Kukuljärvi (Skukulträsket)

Kunta: Loviisa






Kriteerit: 1

Kuvaus: Kukuljärvi on metsäisessä ympäristössä sijaitseva, rannoiltaan rakentamaton, 13 hehtaarin laajuinen pikkujärvi. Järven ympäristössä on suoritettu monin paikoin avohakkuita, mutta niillä kohdin rannoille on jätetty tavallista leveämpi suojavyöhyke. Itäpäässä on pieni uimaranta. Toinen MALU -alue, Kukuljärven metsät ja Huuhkajanvuori, rajautuu järven rantaan.

Lähde 2: ”Järvi on oligotrofinen ja vesi vaikuttaa hyvänIaatuiselta. Järvi on suo-, kivikko- ja kalliorantainen.” ”Järven rannoilla ei ole rakennuksia, mutta metsätie kulkee melko lähellä. Kukuljärvi on Itä-Uudenmaan hienoimpia, vielä lähes luonnontilaisia järviä.”

Lähde 3: ”Hyväkuntoinen karu järvi.”




Lähde 1: Ilmakuvatarkastelu (2007), maastokarttatarkastelu (Kansalaisen Karttapaikka 2010).



Huomautus: Kukuljärvi on Itä-Uudenmaan seutukaavassa S4-alue.

132. Kukuljärvenkalliot–Huuhkajanvuori

Kunta: Loviisa

Karttalehti: 3024 01, 3024 04




168



Kriteerit: 1

Kuvaus:

Lähde 1: ”Yleiskuvaus: Kaksiosainen luontoalue sijaitsee hieman länsi-lounaaseen Ruotsinpyhtään kuntakeskustasta. Laajempi osa-alue sisältää erämaisen Kukuljärven rantametsineen, järven pohjoispuolella sijaitsevan Branninluolan alueen, järven kaakkoispuoliset Kukuljärvenkalliot sekä tähän kaakkoispuolelta liittyvät Hautuumaankalliot ja Tornikal-lion. Molempien osa-alueiden erikoisuus ovat laajat, 2000-luvun alun kuivuustuhojen runsaslahopuustoisiksi muutta-mat kalliometsät. Näitä löytyy etenkin Kukuljärvenkallioilta, Hautuumaakallioilta, Tornikalliolta sekä Högmalmenin alueelta.

Osa-aluekuvaukset: Kukuljärvenkallioiden osa-alue sisältää rakentamattoman Kukuljärven ympäristössä sijaitsevia huomattavalta osin luonnontilaisen kaltaisia kallio- ja kangasmetsiä. Kukuljärvenkallioilla sekä näistä kaakkoon sijait-sevalla Tornikallio-Hautumaankallioiden alueella on laaja-alaisesti luonnontilaisia kalliomänniköitä, jotka ovat kärsi-neet vahvasti 2000-luvun alun kuivuustuhoista. Tämän seurauksena kallioilla lahoaa maa- ja pystypuuna kymmeniä kuutiometrejä mänty- ja kuusilahopuuta hehtaarilla. Runsaslahopuustoisia kangasmetsiä löytyy pienialaisesti kalliomä-kien rinteiltä, paikoin Kukuljärven kaakkoisrinteeltä sekä Branninluolan ympäristöstä.

Osa-alue sisältää myös arvokkaita soita. Branninluolan alueella on monipuolisia korpi- ja rämesoita, joiden suotyyppi-valikoimaan kuuluvat ainakin muurain-, neva- ja sarakorpi sekä korpiräme. Kukuljärvenkallioiden keskellä sijaitsee edustava vanhapuustoinen isovarpu- ja tupasvillaräme. Hautuumaankallion pohjoispuolella on puolestaan reunaojituk-sista huolimatta keskiosiltaan luonnontilaisena säilynyt räme, jonka suotyyppejä ovat lyhytkorsi- ja tupasvillaräme."

”Muutamat metsäalueet (Hautuumaankallioiden luoteispuoli, Tornikallion länsipuoli, Kukuljärven itäpuoli) on rajattu mukaan suojeluesitykseen pelkän ilmakuvatarkastelun perusteella.

Kohde rajautuu etelässä, idässä ja pohjoisessa tiehen, lännessä se rajautuu käytöstä poistuneeseen hiihtokeskukseen. Huuhkajanvuori on maisemallisesti näyttävä kalliomäki, jonka laella on vanhan, toimintansa lopettaneen hiihtokeskuk-sen jäännökset. Kallioalueen etelä- ja itärinteellä on erittäin runsaslahopuustoisia (lahopuuta yli 20 m3/ha) louhikkoisia tuoreita ja lehtomaisia kankaita. Näihin liittyy itäpuolelta jonkin verran vanhapuustoisia, osin aikanaan harvennettuja metsiä. Runsaslahopuustoisempia metsiä löytyy puolestaan lisää Huuhkajavuoresta kaakkoon olevalta louhikkoiselta rinteeltä.

Högmalmenin alueella on kuivuustuhoista kärsineitä runsaslahopuustoisia kalliometsiä sekä näihin liittyviä vanha-puustoisia tuoreita ja kuivahkoja kankaita. Osa kallioiden rinteillä sijaitsevista kangasmetsistä on kevyesti harvennettu-ja, mutta niidenkin puusto on jossakin määrin erirakenteinen ja lahopuuta on jo kertynyt jonkin verran.

Huuhkajanvuoren koillispuolella on pieni vesitaloudeltaan luonnontilainen räme (pallosara- ja korpirämettä). Tästä kaakkoon on kaksi pientä, lievästi kuivahtanutta korpisuota.

Huuhkajavuoren osa-alueen itä- ja kaakkoisosan sekä Högmalmen-karttasanasta muutamia satoja metrejä etelään sijait-sevien metsien nykyistä tilannetta ei ole selvitetty. Alueet on rajattu mukaan suojeluesitykseen muutaman vuoden takaisen ilmakuvan perusteella.”

”Alueiden arvoa nostaa niiden laajuus sekä sijainti Itä- Uudenmaan itäosassa, jonka mannerosalla ei tällä hetkellä ole oikeastaan lainkaan laajempia metsäisiä suojelualueita.

Lähes kaksi kolmasosaa suojeltavaksi esitetyistä alueista täyttää METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet edustavuusluokkien I tai II kallio- ja kangasmetsinä, korpina, rämeinä tai pienvesien monipuolisina lähimetsinä.”


169

”Muuta: Kummallakin osa-alueella on huomattavaa merkitystä virkistyskäytölle johtuen maisemallisesta komeudesta sekä eteläisemmän osa-alueen poikki kiemurtelevasta retkeilyreitistä. Myös Huuhkajavuorelle nousee käytetty retkeily-reitti.”

Lähde 2: ”Huuhkajanvuoren luonnontilassa oleva lakialue. Alueella on melko laajoja, ehyitä kallionlakijäkälikköjä. mut-ta putkilokasvilajisto on tavanomaista. Maisemallisesti alue on merkittävä, sillä sen puusto muodostaa Huuhkajanvuo-ren kauas näkyvän lakisiluetin.” ”Kohde sijaitsee Högmalmenin laella. Maisemallisesti alue on Huuhkajanvuoren laen tapaan merkittävää. Maston läheisyydessä on melko laajoja ehjiä poronjäkälikköjä, joissa kasvaa tyypillistä lajistoa, kuten kalliohatikkaa.” ”Huuhkajavuoren jyrkänne. Jyrkännealue liittyy suoraan kohteisiin 1. ja 2. sijaiten niiden etelä-puolella. Maisemallisesti kohde on selvitysalueen merkittävimpiä maastonkohtia ja se täyttää Metsälain 10 §:ssä maini-tut erityisen tärkeänelinympäristön kriteerit.”

Lähde 3: ”Kukuljärvi”. ”Järvi on suo-, kivikko- ja kalliorantainen.” ”Järven ympäristö on kauttaaltaan sekametsää: isoja koivuja, mäntyjä ja kuusia, osin vanhaakin puustoa. Joukossa on pihlaja- ja leppäpensaikkoja. Alueen kasvillisuus on sekä suo- että kangasmetsäkasvillisuutta. Sekä maasto että kasvillisuus ovat vaihtelevia: suo, saniaiskosteikko, kuiva-kangas ja kallio vuorottelevat.”

MALU -luontotyypit: Kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kangasmetsät, korvet, rämeet

Erityislajit: Kissankäpälä (Antennaria dioica); pääosin selvittämättä

Uhanalaiset luontotyypit: Lehtomaiset kankaat, tuoreet kankaat (VU), kuivahkot kankaat (VU), muurain-korvet (VU), sarakorvet (VU), isovarpurämeet (NT), tupasvillarämeet (NT), lyhytkorsirämeet (VU), pal-losararämeet (VU), korpirämeet (VU),

Lähde 1: Ympäristöjärjestöjen Etelä-Suomi-metsäkartat, yhtiöiden maat. http://forestinfo.fi/etelasuomi/yhtiot/kohteet/index.htm. Julkaistu 15.12.2009.

Lähde 2: Ympäristötutkimus Oy Metsätähti (2002). Ruotsinpyhtään Huuhkajanvuoren alueen luontoselvitys.


133. Luikonmäki

Kunta: Myrskylä






Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Alue koostuu laajahkoja avokalliopintoja sisältävästä kallioalueesta, Kirkkojärvelle laskevasta jyr-känteestä, jyrkänteen alusmetsästä ja eteläpuolisesta luonnontilaisen kaltaisesta metsästä. (1) Kalliometsä on


170

vaihtelevarakenteinen ja osaksi vanhaa männikköä. Kalliolla on laajoja poronjäkälien peittämiä pintoja. Lui-konmäen pohjoisosaa reunustavat kalliojyrkänteet ja niiden alusmetsät.

(1) Kirkkojärven etelärannan kallionalusmetsä on pääasiassa tuoretta, paikoin lehtomaista kuusivaltaista kangasmetsää, jonka puusto on enimmäkseen varttunutta ja uudistusikäistä. Todella järeät puut puuttuvat suurimmalta osalta aluetta aiemman metsänhoidon seurauksena, mutta välittömästi jyrkänteen alla on pai-koin vanhempaakin metsää. Puusto on koko alueella monirakenteinen ja lajikoostumukseltaan melko moni-puolinen. Sekapuuna kasvaa runsaimmin mäntyä, haapaa ja koivua. Järven rannassa on tyypillinen terva-leppävyö. Lahopuuta on runsaanlaisesti, varsinkin maapuita, joita on keskimäärin noin kymmenen kuutiota hehtaarilla. Suurin osa maapuista on kuusia. (1) Länteen laskevan kalliojyrkänteen alla sijaitsee luonnonsuo-jelulailla suojeltavan luontotyypin (jalopuumetsikkö) kriteerit täyttävä, enimmäkseen lehtopohjainen leh-musmetsikkö.

(2) Kallion eteläpuolella on polun molemmin puolin tuoretta, kuusivaltaista kangasmetsää. Sekapuuna kas-vaa hieman mäntyä ja koivua. Puusto on rakenteeltaan vaihtelevaa sisältäen monipuolisen ikäjakauman. Vanhimmat puut ovat pääasiassa uudistusiässä. Maasto on paikoin kivikkoista.

Lähde 2: ”Pohjoisosaltaan Luikonmäki hahmottuu ympäristöstään selvästi ja sen ylärinteiden kalliot näkyvät järven pohjoispuolella olevalle maantielle. Laelta avautuu hyvin kaunis näköala yli Kirkkojärven selän Myrskylän keskustaan ja Kartanonmäen viljelymaisemaan. Lakialueen laakeat harvapuustoiset silokalliomaisemat ovat melko avarat. Pohjois-rinteen yläosassa on edustavia pienimuotoisia jyrkännemaisemia.” Alueen kivilaji on Kaakkois-Suomen rapakivimassii-viin kuuluvaa, karkearakeista tummaa viborgiittia, joka on normaalin viborgiitin tummempi muunnos. Rapautumis-pinnaltaan punertavanruskea kivi sisältää runsaammin plagioklaasia ja sarvivälkettä kuin normaali viborgiitti.” ”Kal-lioalueen edustavin jyrkänne sijaitsee luoteisrinteessä.” ”Eräässä pystykulmassa on vähän mesotrofista lajistoa kuten tummauurnasammalta, kalkkikiertosammalta ja siloriippusammalta. Tyveä varjostaa varttunut lehtomainen kuusikko (MT–OMaT), jossa on toistakymmentä varttunutta lehmusta, yksittäinen tammi ja vaahtera. Rinnepuusto on suhteel-lisen luonnontilaista ja osa kuusista on maapuina tehden jyrkänteen pohjoisnotkelmassa laajempia rytöjä.” ”GEOLO-GINEN ARVO: 3, BIOLOGINEN ARVO: 3, MAISEMA-ARVO: 3.”

Lähde 3: ”Luikonmäen jalopuumetsikkö. Jalopuumetsikkö. Luonnonsuojelulain kriteerit täyttävä (1). Perustelut: Alu-eella kasvaa 25 kpl kriteerit täyttäviä metsälehmuksia.” ”Alue sijaitsee Luikonmäen länsirinteen alla rinteessä. Maaperä on pääosin tuoretta keskiravinteista lehtomultaa ja lisäksi on myös kangasmaata. Puusto on kuusivaltaista metsää. Lisäksi alueella on muutamia rauduskoivuja, mäntyjä ja haapoja. Puusto on järeää ja luonnontilaista. Alueella on hy-vin runsaasti lahopuuta ja kulkeminen alueella on hankalaa tästä johtuen. Lehmuksia kasvaa jyrkänteen alla kivikkoi-sessa rinteessä. Alueen itäpäässä kasvaa isoimmat lehmukset (3 kpl) ryhmässä. Suurin osa lehmuksista kasvaa aivan jyrkänteen tyvellä. lehmuksilla on hyvä jatkumo. Pensaskerroksessa on vadelmaa, punaherukka, lehtokuusamaa, tert-tuseljaa ja pihlajaa. Pääosa alueesta on käenkaali oravanmarjatyypin tyypin lehtoa (OMaT). Yleisiä lajeja ovat käenkaa-li, metsäimarre, isoalvejuuri, metsäalvejuuri ja oravanmarja. Alueen laidoilla ja kallion painateissa on mustikkatyypin kangasmetsää (MT). Valtalajina on mustikka. Lisäksi yleisiä lajeja ovat oravanmarja, metsätähti, puolukka, metsälauha ja kanerva. Jyrkänteen päällä on jäkälikkökalliota. Edustavuus on hyvä (3). + vanha puusto + runsaasti lehmuksia ja niillä on hyvä jatkumo + runsaasti lahopuuta.” ”Päätös tehty: Ei.”

MALU -luontotyypit: Kalliot ja kivikot, kalliometsät ja kalliojyrkänteiden alusmetsät, kangasmetsät, lehdot


Uhanalaiset luontotyypit: Keski-ikäiset kuusivaltaiset tuoreet kankaat (NT), keski-ikäiset kuusivaltaiset leh-tomaiset kankaat (NT), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), karut varjoisat kalliojyrkänteet (NT)



171

Lähde 2: Jukka Husa ja Jari Teeriaho (2004): Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Itä-Uudellamaalla. Suomen ympäristökeskus, Luontoyksikkö.

Lähde 3: Uudenmaan ympäristökeskus. Luikonmäen jalopuumetsikkö. Luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitus (2005). Tuloste tietokannasta 5.10.2009.

Huomautus: Lähteessä 2 käytetty arvoluokitus: 1 – erittäin merkittävä, 2 – hyvin merkittävä, 3 – merkittävä, 4 – vähemmän merkittävä. Luikonmäen jalopuumetsiköstä ei ole vielä tehty suojelupäätöstä; metsikkö on sisäl-lytetty MALU -alueeseen.

134. Karsoja

Kunta: Myrskylä




Yhteenveto: 2.3.201


Kriteerit: 1-2

Kuvaus: Kirkkojärven laskupuroon, Järvenojaan laskeva Karsoja mutkittelee alueella luonnontilaisessa uo-massaan (1). Puron itäpuolella on varttunutta–uudistusikäistä kuusivaltaista kangasmetsää, pienialaisesti puron molemmin puolin myös lehtoa. (1) Alueen keskivaiheilla on puron molemmin puolin – leveämmin puron itäpuolella – erirakenteista, lehtipuuvaltaista lehtoa. Pienialaisesti on nähtävissä tulvavaikutusta. Leh-timetsälaikuissa pääpulajeja ovat haapa, koivu ja puron rannassa tuomi. Seassa on hieman myös harmaalep-pää. Haavat ovat varsin järeitä, runkoläpimitaltaan yleisesti 60–70 cm. (2) Loput metsästä on hyvin kuusival-taista tuoretta–lehtomaista kangasta. Metsä ei ole luonnontilaisen kaltaista, mutta tavanomaista talousmet-sää hienovaraisemmin hoidettua. Lahopuuta on paikoin vain vähän, mutta osalla aluetta yli viisi kuutiomet-riä hehtaaria kohden. Lahopuu koostuu lähes pelkästään kaatuneista kuusen rungoista. Arvoa nostavat har-vakseltaan kuusikon seassa kasvavat, järeydeltään edellä mainitun kaltaiset haavat. Alueen kaakkoisosan kuusista löydettiin alueellisesti uhanalaista korpiluppoa.

MALU -luontotyypit: Virtavedet, kangasmetsät, lehdot, kivennäismaiden tulvametsät

Erityislajit: Korpiluppo (Alectoria sarmentosa, RT)

Uhanalaiset luontotyypit: Havumetsävyöhykkeen kangasmaiden purot (VU), sisämaan tulvametsät (CR), keski-ikäiset kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat (NT), keski-ikäiset kuusivaltaiset tuoreet kankaat (NT), tuo-reet keskiravinteiset lehdot (VU), kosteat keskiravinteiset lehdot (NT)



172

135. Pöyryssuo

Kunta: Myrskylä






Kriteerit: 1

Kuvaus: Laajahko, suureksi osaksi luonnontilaisen kaltaisena säilynyt suoalue, joka sisältää myös suolam-men (Pöyrysjärvi). Lampi lienee umpeenkasvamassa. Lammen ympäristössä on laaja-alue avointa nevaa. Muu alue koostuu enimmäkseen erilaisista avoimista ja puustoisista rämetyypeistä. Suo on reunoiltaan iso-varpurämettä. Pöyrysjärvestä laskeva oja on kuivattanut suota etelä–kaakkoisosassa pienellä alalla turve-kankaaksi (rajattiin MALU -alueen ulkopuolelle). Kasvillisuus on silti täälläkin poikittaisojien alueella edel-leen pääasiassa isovarpurämettä. Suotyyppejä lienee alueella runsaasti, mutta niitä ei kartoitettu maastossa. Orimattilan puolella olevaa suon pohjoisosaa (Mäyrämäen ympäristö) ei selvitetty. Pöyryssuota reunustaa länsipuolella harju, joten lähdevaikutteisiakin kohtia voi esiintyä. Suon pohjoisosassa on selviä keidassuon piirteitä. Ilmakuvasta havaitaan kermi-kuljuvyöhykkeitä, jotka ovat suuntautuneet kilpikeitaille ominaisesti.

Lähde 2: ”Valkoviklo, liro ja pohjansirkku ovat kaikki tarkastelualueella hyvin harvinaisia pesimälintuja. Kaikkia suo-kohteita, joilla jotakin näistä lajeista esiintyy pesivänä säännöllisesti, voidaan pitää maakunnallisesti tärkeinä. Tällaisia suokohteita tarkastelualueella on ainoastaan yksi. Myrskylä, Pöyryssuo – kohteella pesii liroja.”

MALU -luontotyypit: Rämeet, nevat, lammet ja järvet

Erityislajit: Liro (Tringa glareola, RT); pääosin selvittämättä

Uhanalaiset luontotyypit: Kilpikeitaat (NT), suolammet (NT)



Huomautus: Pöyryssuo on Itä-Uudenmaan seutukaavassa SL-alue.

136. Lapinjärvi

Kunta: Lapinjärvi




173




Kriteerit: 1

Kuvaus: ”Selvitysalueelta tärkeiksi hanhikohteiksi on valittu kohteet, joilla levähtää säännöllisesti vähintään sata han-hea.” ”Lapinjärvi ja sen läheiset pellot - Alueelle kerääntyy syksyisin erityisesti arktisia valkoposkihanhia, metsähanhia ja tundrahanhia. - Hanhien vuosittaiset maksimimäärät noin 1000 yksilöä”





137. Lindkosken pellot

Kunta: Lapinjärvi

Karttalehti: 3022 11, 3024 02





Kriteerit: 1

Kuvaus: ”Selvitysalueelta tärkeiksi hanhikohteiksi on valittu kohteet, joilla levähtää säännöllisesti vähintään sata han-hea.” ”Lapinjärvi ja sen läheiset pellot, Lindkoski, Pukaro - Alueelle kerääntyy syksyisin erityisesti arktisia valkoposkihanhia, metsähanhia ja tundrahanhia. - Hanhien vuosittaiset maksimimäärät noin 1000 yksilöä”






174

138. Pukaron pellot

Kunta: Lapinjärvi

Karttalehti: 3022 11, 3022 12





Kriteerit: 1

Kuvaus: ”Selvitysalueelta tärkeiksi hanhikohteiksi on valittu kohteet, joilla levähtää säännöllisesti vähintään sata han-hea.” ”Lapinjärvi ja sen läheiset pellot, Lindkoski, Pukaro - Alueelle kerääntyy syksyisin erityisesti arktisia valkoposkihanhia, metsähanhia ja tundrahanhia. - Hanhien vuosittaiset maksimimäärät noin 1000 yksilöä” ”Tarkastelualueella on vain kolme paikkaa, joilla on havaittu vähintään 50 lintua vähintään kahtena vuonna aikavälillä 2006-2009. Havaintojen valossa nämä ovat tarkastelualueen tärkeimmät kurjen kerääntymisalueet.” ”Maakunnallisesti tärkeät kurjen levähtämisalueet ovat: … - Lapinjärvi, Pukaro”





139. Virmajoki (Finnbackbäcken)

Kunta: Lapinjärvi






Kriteerit: 1


175

Kuvaus: Taasianjokeen laskeva Virmajoki meanderoi alueella voimakkaasti luonnontilaisen kaltaisessa uo-massaan. Joki on pohjoispäästään metsän ympäröimä. Etelämpänä se virtaa peltojen keskellä, mutta sitä ympäröi koko jaksolla leveä suojavyöhyke. Metsäosuudella MALU -alueeseen sisällytettiin vain joki, koska ympäröivän metsän laadusta ei ollut maastotöiden puuttumisen takia käsitystä eivätkä rantametsät rajaudu selvästi ympäristöönsä. Jokivarren metsää on suojeltu määräaikaisella suojelusopimuksella.

Lähde 2: ”Lappbäcken ja Virmajoki tarjoavat kohtalaisen elinympäristön taimenelle savisameudestaan huolimatta. Var-sinaista koskiympäristöä on niukasti, mutta perkaamatonta luonnontilaista uomaa on runsaasti ja sekin sopii pienvesis-sä taimenelle.” ”Virmajokeen istutettiin 3525 kpl mätijyviä viidessä rasiassa.” ”Koekalastuksessa saatiin… Virmajoen ylemmästä kohteesta yksi poikanen ja Virmajoen alemmasta kohteesta kaksi poikasta.” ”Seurantatulos kertoo istutuksen onnistuneen varsin hyvin ja tulos on olosuhteisiin nähden keskimääräinen verrattuna muualta vastaavanlaisista pai-koista saatuihin kokemuksiin.”



Uhanalaiset luontotyypit: Pienet savimaiden joet (CR), pienet havumetsävyöhykkeen joet (VU)

Lähde 1: Ilmakuvatarkastelu (2008), karttatarkastelu (Kansalaisen Karttapaikka 2010)

Lähde 2: Sampo Vainio (2008): Taimenen mätirasiaistutukset Taasianjoen vesistön Lappbäckeniin ja Virma-jokeen vuonna 2008. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry.

itÄ-uudenmaan maakunnallisesti arvokkaat … · harmaalokkikolonia on iso ja siinä on paljon...

Documents