Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä

Sivuillamme TÄNÄÄN

Nro 10 • Perjantaina 11. maaliskuuta 2005 56. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E

Moskovan rauha13.3.1940 pakotti karjalais-väestön muuttamaan vihol-lisen tieltä teille tuntemat-tomille. Rintaman lähesty-essä oli Kurkijoelle jo 12.3.annettu evakuointikäsky:heti aamulla olisi lähdettä-vä niiden, joilla ei ollut so-tatoimiin liittyviä tehtäviä,

Karkotus65 vuotta sitten

toisin sanoen naisten, van-husten ja lasten. Itse muis-tan odottaneeni 13.3. äitinija kahden veljeni kanssa ju-naa Elisenvaaran raunioitu-neella asemalla takanapommin tuhoama koti. Isäjäi vielä sotapoliisitehtä-viin.

Suuri osa kurkijokelai-

sista lähti liikkeelle omillahevosillaan Simpeleen, Pa-rikkalan ja Saaren suuntiinepätietoisina siitä, mitenpitkälle piti kulkea, jotteijäisi uuden rajan väärällepuolelle. Maaliskuun 12.päivänä oli pakkasta 5°C, jase kiristyi 24–30°:seen seu-raavien päivien aikana. Ma-

japaikan löytäminenmatkan varrella oli vaikeaa.Yösijan pyytämistä saatet-tiin pitää kotirauhan rikko-misena. Toisaalta uuden ra-jan lähellä löytyi ystävälli-siäkin taloja, joiden tupienlattioilla evakkoväki saattoivieri vieressä nukkua yön-sä.

Kotoa oli lähdetty katke-rina, kyyneleet silmissä.Paljon miehiä oli vielä rin-tamalla, ja evakuointi jäi

naisten, vanhusten ja nuor-ten tehtäväksi. Lotat ja soti-laat auttoivat parhaansamukaan. Oman pellon viljapiti saada mukaan. Sitäpantiin säkkeihin ja maito-tonkkiinkin. Osa säkeistämahtui mukaan, suuri osajäi tien varteen nimilapuillavarustettuina, samoin par-haat huonekalut ja puulaa-

Kurkijoen kirkko 17.3.1940. Kellon osoittimet näyttävät 6.47 illalla, auringon suunnastapäätellen. Arkkitehti F. Sjöströmin suunnittelemana vuonna 1880 valmistunut kirkko on va-jaan viikon päästä jäävä viettämään 60-vuotispäiviään ateistien käsissä. SA-kuva. NäidenSA-kuvien julkaisuun on Puolustusvoimien koulutuksen kehityskeskuksen kuvaosastonlupa.

Evakuointia Kurkijoen kirkonkylästä 18.3.1940. SA-kuva. Bussi näyttää tulleen Pornainen–Porvoo -reitiltä. Monet kuorma-autot olivat ruotsalaisia.

JATKUU SIVULLA 4

Evakkoja Elisenvaarassa 18.3.1940. SA-kuva. Ihmiset ovat lähestymässä rautatietä Haapa-vaaran ja Parikkalan teiden suunnasta. Taustalla vasemmalla Maanviljelyskoulun navettaja oikealla koulun johtajan asuinrakennus.

Kurkijokelaiset Karjalatalolla........ 3Virpominen ja trullit ....................... 4Marttojen vuosikokous.................... 5Ihmisen uskollisin ystävä ................ 6Virrankosken alustus v. 1999 .......... 6Mielipiteitä ....................................... 7

Perjantaina 11. maaliskuuta2 – 2005 – N:o 10

11.3.2005

Surutyö kesken Gabrielja Maria

Hartaus sunnuntaiksi 13.3.Marian ilmestyspäivä

Sanan Voimaa

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävätKonttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 Loimaa

Avoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14puh. (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)Etusivu ............ 60 centtiä/mm + alv 22 %Muut sivut ....... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joitakin kak-soisnumeroita juhlapyhien aikoihin. Painosmäärä 2000 kpl.

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, KokemäkiISSN 0782-5668

Muistettavaa

Vietämme ensi sunnuntaina Marian ilmestyspäivää ja tal-visodan päättymisen päivää. Enkelit mainitaan Raamatussaviestin tuojina ja sotajoukkojen johtajina. Sen vuoksi juhlat,niin erilaisia kuin ne ovatkin, sopivat tavallaan yhteen.

Kovien pakkasten vuoksi olen ajatellut talvea 1940, jolloinoli valtavan kylmiä päiviä. Meidän lähtömme vuonna 1940Kurkijoelta tapahtui tosi kireässä pakkasessa. Muistan, mitenreen jalakset valittivat, kun ajoimme jäätä pitkin kirkolle. Kat-selin vällyjen alta kirkasta tähtitaivasta ja kuuntelin jalastenkitinän synnyttämää musiikkia. Muistan jo silloin ajatelleeni,miten miehet kestivät kaiken sen kylmyyden teltoissa ja kor-suissa, usein myös aivan taivasalla.

Sodan päättyminen antoi kuitenkin toivon paremmastaelämästä. Pakkasten keskellä loimme katseemme kevääseen jakesään, valoon ja lämpöön. Vaikka sodan vuodet eivät olleetvielä 1940 ohi, saimme jo silloin kokea tulevaisuuden parem-pana. Nyt tiedämme, ettei meidän kansamme taistelu mennythukkaan. Vaikka taistelussamme ja niitten johtamisessakin olipuutteita, kuten Lasse Lehtinen äskettäin ilmestyneessä tutki-muksessaan - Eripuraa ja arvovaltaa - esittää, niin sen tulokse-na on tämä kaunis ja hyvinvoipa isänmaamme.

Marian ilmestyspäivän sanoma kertoo paremmasta tulevai-suudesta. Nuori neitsyt kohtaa arkana ja peloissaan Jumalanlähettilään Gabrielin. Sanoma saa hänet hyvin hämilleen,hän sanoo kuitenkin: “Minä olen Herran palvelijatar. Tapah-tukoon minulle niin kuin sanoit.” Saamme myös lukea, kuin-ka hän kiiruhtaa sukulaisensa Elisabetin luo. Kohtaamisessatapahtuu ihme. Vanhempi nainen, ylimmäispapilliseen per-heeseen kuuluva äiti, ylistää vierastaan: “Siunattu olet sinä,naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinkaminä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokse-ni?” Kohtaaminen saa myös Elisabetin odotukseen uuden vi-reen. Lapsi hypähtää riemusta hänen kohdussaan.

Mariaa kyllä kunnioitetaan, palvotaan ja ylistetään. Tie-dämme kuitenkin, että hänen elämässään oli paljon tilantei-ta, joissa Simeonin ennustuksen mukaan hänen sydämensäläpi kävi miekka. Hänen elämäänsä liittyi paljon pelkoa jaahdistusta, mutta enkeli Gabrielin ilmoituksen mukaan hänantoi maailmalle auringon valoa kirkkaamman valon, kesänlämpöä hellemmän lämmön.

Ajaessani viime sunnuntaina kylmässä pakkassäässä Es-poosta Vammalan ja Ikaalisten kautta Jyväskylään, koin eri-koisen voimakkaana nuo ensi sunnuntain aiheet. Pureva vii-ma, mökille läpi hankien talsiminen ja lastenlasten kohtaami-nen panivat miettimään. Olin iloinen, kun sain Vammalassanähdä poikani lapset, Amandan, Matildan ja Manun reip-paina laskettelemaan lähdössä. Jatkoin siitä matkaani Jyväs-kylään hiihtolomaa viettämään vanhimman tyttäremme poiki-en seuraksi. Pakkanen sai ajatukset pohtimaan myös kielteisiäelämän piirteitä.

Samat ajatukset velloivat mielessäni, kun olin Laurin jaMikon kanssa luistelemassa tai kun hiihtelin Laajavuorenmaisemissa. Auringosta huolimatta pakkanen oli purevaa,melkein pelottavaa. Pojat olivat reippaampia, ja minusta tun-tui, ettei pakkanen heitä haitannut. Heidän reippauttaan kat-sellessani mietin kuitenkin, miten paljon heistä oli äidille ol-lut vaivaa, kun he olivat pieniä ja kun kaikista oikuista huoli-matta äidin piti saada heidät pukeisiin. Voi, voi, teitä äitejä.

Näin myös äidin vaivat palattuani kotiin Espooseen. Tosinvietimme yhdessä vaimoni kanssa viikonlopun Huittisten piis-pantarkastuksessa. Katselimme siellä taas mm. PyhäjärvenVpl alttaritaulua ja muistelimme menetyksiä. Saimme kotonasitten kuulla, että keväällä kolme vuotta täyttävä, nuorimmantyttäremme tytär, Kaisla, oli sairastunut flunssaan. Niin valoi-sa kuin hän onkin, oli siinä surua myös äidille. Voimme kui-tenkin onneksi auttaa vähän äitiä.

Talven pakkasista huolimatta, auringon valo ja lämpö su-lattaa roudan ja jään. Edessä on valoisa ja lämmin kesä.Saamme ajatella myös hengellistä näkyä. Me elämme vielävaikeuksien, sairauksien ja surujen keskellä, mutta Jumalanlasten toivo ei jää turhaksi. Me olemme Jumalan rakkaudenhuomassa. Jeesus, jonka syntymän Gabriel ilmoitti, on eläväVapahtaja, joka hoitaa meitä täällä ja valmistaa meille ian-kaikkisen onnen Taivaan kodissa.

Eino Orpana

pe 11.3. Kalervola 12.3. Reijo, Rekosu 13.3. Erno, Ernesti,

Tarvoma 14.3.Matilda, Tildati 15.3. Ristoke 16.3. Ilkkato 17.3. Kerttu, Kerttulipe 18.3. Eetu, Edvardla 19.3. Juuso, Josefiinasu 20.3. Aki, Kim,

Kevät päiväntasaus

ma 21.3.Pentti

11.3. Israelilaiset antoivatsille ruoalle nimeksimanna. Se muistutti kori-anterin siemeniä muttaoli valkoista ja maistuihunajaleivältä. Israelilai-set söivät mannaa neljä-kymmentä vuotta, siihensaakka, kun he tulivatasutuille seuduille. 2.Moos. 16: 31, 35

12.3. Jättäkää kaikki pahuusja vilppi, kaikki teeskente-ly ja kateus ja kaikkipanettelu. Niin kuin vas-tasyntyneet lapset tavoi-telkaa puhdasta sananmaitoa, jotta sen ravitse-mina kasvaisitte pelastuk-seen. 1. Piet. 2: 1-2

13.3. Kun Elisabet kuuliMarian tervehdyksen,hypähti lapsi hänen koh-dussaan ja hän täyttyiPyhällä Hengellä. Hänhuusi kovalla äänellä jasanoi: “Siunattu oletsinä, naisista siunatuin,ja siunattu sinun kohtusihedelmä!” Luuk. 1: 41-42

14.3. ”Samalla hetkellä kuntervehdyksesi tuli korvii-ni, lapsi hypähti riemustakohdussani. Autuas sinä,joka uskoit! Herran si-nulle antama lupaus ontäyttyvä!” Luuk. 1: 44-45

15.3. Ylistäkää Herran ni-meä, ylistäkää, te Herranpalvelijat! Siunattu ol-koon Herran nimi nyt jaaina! Idän ääriltä kau-kaiseen länteen saakkakaikukoon Herran nimenylistys! Ps. 113: 1-3

16.3. Ei ole taivaassa, eimaassa ketään hänenvertaistaan! Hän nostaaköyhän tomusta, hänkohottaa kurjan loasta jaasettaa hänet ylhäistenjoukkoon, kansansa yli-mysten vierelle. Ps. 113:6-8

17.3. Herra Jumala huusimiestä ja kysyi: “Missäsinä olet?” Mies vastasi:“Minä kuulin sinun aske-leesi puutarhassa. Minuapelotti, koska olen alasti,ja siksi piilouduin.” 1.Moos. 3: 9-10

TalkootKurkijokimuseolla keski-viikkona 16.3. klo 13 alka-en. Järjestetään yhdessämuseon valokuvia ja pape-riarkistoa talkoolaistenmielenkiinnon mukaan.Kurkijoki-tietämys ei olevälttämätöntä, vaan kaikkimuseotyöstä kiinnostuneetovat tervetulleita!Kahvitarjoilu. Ilmoittau-duthan etukäteenp. 050-403 6050/ Maria Kauppinen taikurkijokimuseo@auria.net.

Hiitolan Pitäjäseuran järjestämätpilkkikilpailut Kuivalahdella la 12.3.klo 10. Lähtö Jouko Ijäksen mökki-rannasta. Ajo-ohje: Luvialta Kuiva-lahden keskustaan päin n. 10 km,jossa tienviitta oikealle Pihlaus, jos-ta opasteet perille. Lisätietoja Villel-tä puh. 0400-192 801. Kaikki ovattervetulleita mukaan.

Kurkijoki-Säätiön valtuuskunnankokous la 12.3. Loimaan Hirvikos-kella.

Kurkijoki-Seura ry:n vuosikokoussu 13.3. klo 14 Karjalatalon Laatok-ka-salissa, Käpylänkuja 1, Helsinki.Klo 13 Karjalaisuus ennen ja nyt –keskustelutilaisuus ja klo 15 Tais-ton tiellä – lauluja ja runoja sota-vuosilta samassa paikassa.

Hiitolan Pitäjäseura ry:n sääntö-määräinen kevätkokous ja tarinail-ta ti 15.3. klo 18, Tuomarink. 2, Pori.Iltaa vietetään talvisodan päättymi-sen 65-vuotispäivän merkeissä. Ai-heesta kertomassa tietokirjailija,majuri evp. Antti Pekola. Uudet jaentiset ”tarinoijat” tervetuloa.

Loimaan Seudun Karjalaseuranhallitus kokoontuu ke 16.3. klo18.30 Ulla Lamminaholla, Varpuku-ja 8, Loimaa. Asiana seuran 60-vuotisjuhla.

Hiitolan ja Kurkijoen sukututki-muspiiri kokoontuu to 17.3. Karja-latalon Wärtsilä-salissa klo 18, Kä-pyläkujua 1, Helsinki. Hahmotam-me pitäjiämme kylien kautta: vuo-rossa Elisenvaara ja Hiitolan asema.Jatkamme sukututkimustietojenvaihtoa. Saapua voi jo klo 15 alka-en. Tervetulleita ovat kaikki hiitolai-sia ja kurkijokelaisia sukuja tutki-vat. Lisätietoja tarvittaessa VeikkoRevolta puh. (03) 762 2147 ja säh-köposti veikkorepo@hotmail.com.

Kalakurjet. Kurkijoen pilkkimatkan18. 3. aikataulu: Virttaa Matka-Vii-tala klo 4.30, Alastaro klo 4.40, Hir-vikoski klo 4.50, Loimaan asemaklo 5.00, Helsinki Kiasma klo 7.00,Leikari klo 9.30.

Lappeenrannan Kurkijokelaiset.Menemme viettämään perinteisiävirpojaisia su 20.3. klo 13 Aino Veh-viläiselle, Kinoskuja 4, Imatra. Läh-tö klo 12 Peltolan koulun luota. Ter-vetuloa!

Elisenvaaran marttakerho ko-koontuu ma 21.3. klo 12 Aune Jul-kulla. Yhteislähtö klo 11.45 Kaleva-lankadulta.

Talvisotaa käytiin 30.11.1939-13.3.1940 eli 105 pit-kää, hyytävän kylmää päivää. Tuo sota päättyi 65 vuot-ta sitten, ensin varmastikin helpotuksen tunteisiin,mutta pian järkyttävään tietoon menetetyistä kotiseu-duista.

Pohjoiset naapurimaamme olivat torjuneet puolu-eettomuuteensa vedoten kaikki avunpyyntömme jaolivat estäneet samalla liittoutunei-den avuntarjousten hyväksymisen.Ilman apua Suomi ei enää voinut jat-kaa taisteluja Suomeen hyökännyt-tä Neuvostoliittoa vastaan, jotenhallituksellemme ei jäänyt muutavaihtoehtoa, kuin pyrkiä rauhaan.

Tasan 65 vuotta sitten 11.3.1940lehdissä kerrottiin, että rauhanneu-vottelut olivat käynnissä Moskovas-sa. Ruotsalaisiin iltapäivälehtiin vuotanut uutineneduskuntamme ulkoasiainvaliokunnan suostumisesta(äänin 13-4) Neuvostoliiton rauhanehtoihin saavuttiMoskovan ennen kuin kyseisen päivän neuvottelutpääsivät alkamaan. Neuvostoliitto ei siis nähnyt syytätehdä enää minkäänlaisia myönnytyksiä.

New Yorkissa ilmestynyt Herald Tribune kirjoittimyöhemmin, että 13.3. solmittu Moskovan rauha oliosoitus demokraattisten valtioiden kyvyttömyydestä

auttaa pientä vapautta rakastavaa kansaa. Erityisestilehti kohdisti syytöksensä Yhdysvaltain kongressille,jonka hitaus ja epäröinti vaikeuttivat avun toimittamis-ta taistelevalle Suomelle.

Suomi jäi siis yksin. Suomen lippu laskettiin Viipu-rin linnan tornin salosta klo 15.40. Talvisota päättyi ras-kaisiin menetyksiin. Suomi joutui luopumaan Mosko-

van rauhansopimuksessa kymme-nesosasta pinta-alastaan. 12 pro-senttia sen väestöstä menetti ko-tinsa. Sodassa oli kaatunut 21 396sotilasta. 64 lottaa oli menettänythenkensä, 1 434 ihmistä oli ka-donnut, ja haavoittuneita oli kaik-kiaan 43 557.

Sitkeä Suomen kansa selvisituosta kaikesta, selvisi vielä Jatko-

sodasta ja Lapin sodastakin. Me saamme olla ylpeitämyös ylivoimaiselta tuntuvan urakan eli evakkojenasuttamisen onnistumisesta. Nyt on tullut aika kipuillatunnetasolla. Vääryyksien oikaisua kaipaavat evakkoonpakotetut ja näiden jälkeläiset. Surutyö jäi kesken kai-kista vuodatetuista kyynelistä huolimatta. Tilanne oliniin arka, ettei surua uskallettu työstää. Kriisiapua eiollut tarjolla, ja kaikki tarmo ja aika meni uuden elä-män rakentamiseen.

Raija Hjelm

Mannerheim: ”Te ettetahtoneet sotaa. Te rakastitte

rauhaa, työtä ja kehitystä,mutta Teidät pakotettiin

taisteluun, jossa olette tehneetsuurtöitä, tekoja, jotka

vuosisatoja tulevat loistamaanhistorian lehdillä.”

Perjantaina 11. maaliskuuta 2005 – N:o 10 – 3

Ken tietää?

Kuva 9-05 viikko 10 (11.3.05)Kuva Pekka Kyytinen. Museovirasto.

Pekka Kyytinen on kuvannut isän peltotöissä poikansa kanssa.Ovatkohan miehet kurkijokelaisia?Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo, Kojonperäntie 446, 32260 Kojonperätai puhelimitse 050-4036050 Maria Kauppinen tai sähköpostilla kurkijokimuseo@auria.net .

Kokouksia

KOKOUSKUTSUMellilän Seudun Osuuspankin jäsenet kutsutaan osuuspankinvarsinaiseen osuuskunnan kokoukseen, joka pidetään tiistaina22.3.2005 alkaen klo 18.00 Mellilän Seudun Osuuspankin toimitalossaosoitteessa Sahantie 2, Mellilä.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 12 §:ssä varsinaiselleosuuskunnan kokoukselle määrätyt asiat.

Tilinpäätöstä koskevat asiakirjat ovat jäsenten nähtävinä pankinkonttorissa.

Tervetuloa

MELLILÄN SEUDUN

OSUUSPANKKIHallitus

1. Kenen sodanaikainenpäiväkirja on nimeltäänSynkkä yksinpuhelu?

2. Minä vuonna Ahvenan-maa sai itsehallinnon?

3. Minkä suunnan liike oliLapuanliike?

4. Missä Suomen kunnassakirkko sijaitsee keskelläjärveä?

5. Mitä sariini on?

6. Mikä säännöstely lope-tettiin vuonna 1954?

7. Milloin ensimmäisetvalkohäntäpeurat tuotiinSuomeen?

8. Mitä taistelua pidetäänPohjoismaiden historiansuurimpana?

9. Millä nimellä Abessinianykyisin tunnetaan?

10. Mikä on jännitteenyksikkö?

Viime perjantain (Kurkijokelainen nro 9/4.3.2005) kuvassa ovat vasemmalla Ismail Ton-tin poika Johannes ”Jussi” Tontti (s. 1906) ja oikealla Toivo ”Topi” Kammonen. Keskelläollutta miestä ei tunnistettu ainakaan vielä.. Kuva on otettu joko vuonna 1928 tai 1929Kurkijoen maatalousopiston pihalla. Työn alla ovat tiilet uutta ulkorakennusta varten.

Loimaan Seudun Karjalaseura ry:nKEVÄTKOKOUSpidetään tiistaina 29.3.2005 klo 18 Loimaan

kaupungintalon kahviossa (3. krs), Kauppalankatu 3,Loimaa. Esillä sääntöjen määräämät asiat.

Tervetuloa Hallitus

Erilaisia nauhoja voi ku-toa, punoa ja solmia monintavoin. Karjalan Liiton jär-jestämällä nauhakurssillakeskitytään kutomaan pir-ta- ja lautanauhoja, muttatutustua voi myös muihinnauhatekniikoihin kutenviitelöityihin ja iskettyihinnauhoihin. Nauhalla voi so-mistaa vaikkapa kintaidensuut tai villapaidan.

Nauhatekniikalla voimyös valmistaa vyön, kau-

lanauhan, avaimenperän,laukun- tai vaikka kitaran-hihnan. Vaihtoehtoja löy-tyy!

Kurssi kokoontuu en-simmäisen kerran torstaina7.4. klo 18-21. Seuraavatkerrat ovat lauantaina 16.4.klo 10-16 ja torstaina 21.4.klo 18-21.

Kurssille mahtuu enin-tään 15 osallistujaa. Kurs-sin jäsenhinta on 35 +,muille 40 +. Hinta sisältää

Nauhakurssit opetuksen ja opintomonis-teet. Materiaalikuluista jo-kainen vastaa itse. Opetta-jana toimii tekstiiliartenomiMarjut Nordberg.

Ilmoittautumiset kurssi-sihteeri Sinikka Niemiselle,puh. (09) 7288 1713 taisinikka.nieminen@karja-lanliitto.fi. Lisätietoja tar-vittavista materiaaleistaym. kulttuurisihteeri Han-na-Mari Niemiseltä, puh.(09) 7288 1712 tai hanna-mari.nieminen@karjalan-liitto.fi. Kurssi järjestetäänyhteistyössä OK-opinto-keskuksen kanssa.

fçwùÅxÄÄ|ÇxÇ

merkkipäiväni muistamisesta.

Helena Vehviläinen

~||àÉá

Yleisöltä

Talvisodan päättymisen65-vuotismuistoa kunnioi-tetaan sunnuntaina 13.3.Helsingissä Karjalatalolla,jossa Kurkijoki-Seura ryjärjestää monenmoista oh-jelmaa. Käytössä on toises-sa kerroksessa sijaitsevaLaatokka-sali, jossa kaikkitapahtuu. Kahvipöytä onkatettuna koko iltapäivänkyseisessä tilassa.

Ensimmäiseksi klo 13keskustellaan Mauri Ras-taksen alustuksen pohjaltaaiheesta Karjalaisuus ennenja nyt. Samalla saadaan ai-neksia Seuran pitkän tähtäi-men suunnitelmaan. Kes-kustelutuokion jälkeen kes-kitytään klo 14 alkavaanKurkijoki-Seuran vuosiko-koukseen, jossa käsitelläännormaalissa järjestyksessäsäännöissä vuosikokouk-selle määrätyt asiat.

Loppuiltapäivä kuluukinsitten vähän viihteellisem-

SunnuntainatapahtuuHelsingissä

Kurkijoki-Seuran puheenjohtaja Riitta Sainio toivottaakaikki tervetulleiksi sunnuntaina 13.3. Helsinkiin Karja-latalolle.

missä merkeissä, vaikka ai-heena onkin Taiston tiellä –lauluja ja runoja sotavuosil-ta. Tällä Seura haluaa tuodaesille sen, että juuri tuonapäivänä tulee kuluneeksi 65vuotta talvisodan päättymi-sestä, minkä seurauksenasatojen tuhansien karjalais-ten piti jättää kotiseutunsaja kotinsa ja suunnata kohtituntematonta tulevaisuutta.

Taiston tiellä alkaa Laa-tokka-salissa klo 15. Laulu-ja, joista voidaan mainitaesimerkiksi Elämää juoksu-haudoissa ja Äänisen aallot,esittää Jaakko Virtanen.Häntä säestää Seppo Rou-vinen. Laulujen välissä Rit-va Asikainen esittää SaimiSorri-Hukkasen kirjoitta-mia runoja, jotka on poimit-tu Tien täydeltä -kokoel-masta.

Tilaisuuksiin on vapaapääsy, ja jokainen voi vali-ta, mihin tilaisuuteen osal-

listuu vai viihtyykö tuttujenseurassa alusta loppuunasti. Seuran puheenjohtajaRiitta Sainio toivoo todellarunsasta osanottoa ja osal-listujia kauempaakin. Tie-doksi voidaan saattaa myös,

Karjalan Liitto tiedottaa

Perheuutisia

että klo 16 Karjalatalolla al-kaa näytelmän Nuori myl-läri (maksullinen) esitys,jota voi jäädä seuraamaan,jos voimia on vielä siinävaiheessa jäljellä.

Neljä sukupolvea Timin ristiäisissä 5.12.2004. Vasemmalta isomummo Katri Poutanen, oi-kealla mummo Leena Salonen, jonka pojan Mikko Salosen sylissä päivänsankari Timi Jo-hannes. Timi kastettiin Laatokan vedellä kotonaan Pöytyällä.

3.5.1917 Jääski – 2.3.2005 Mikkeli

Siunaus Mikkelin tuomiokirkossa perjan-taina 18.3. klo 11. Muistotilaisuus seurakun-takeskuksessa, minkä jälkeen noin klo 17 hau-taaminen Sulkavan vanhalla hautausmaalla.

RovastiKalervo Seppänen

Perjantaina 11. maaliskuuta4 – 2005 – N:o 10

tikoihin pakattua koti-ir-taimistoa, lasitavaraa jne.Omaisuutta kätkettiinkinpaluun toivossa.

Kuorma-autoilla liikku-neet evakuointijoukot tyh-jensivät tavaroita teidenvarsilta yötä päivää juna-vaunuihin Elisenvaaraan,missä kuormattiin kaikki-aan 108 evakkojunaa. Suu-ri osa tavaroista jäi kuiten-kin teille tietymättömille.

Etenkin syrjäkyliltä kul-jettaminen oli vaikeaa au-raamattomia teitä pitkin.Maatalouskoneet jäivätuseimmiten sinne. Ranta-kylistä yritettiin ottaa mu-kaan parhaat kalanpyydyk-set. Veneet jätettiin talvite-loilleen, mutta moottorittuotiin pois mahdollisuuk-sien mukaan. Rehuvilja jä-tettiin yleensä laareihin japerunat kuoppiin.

Kotieläinten evakuoimi-nen oli hankalaa, koskamatkaa uudelle rajalle saat-toi olla jopa kolmatta kym-mentä kilometriä. Siat,lampaat, vasikat, huono-kuntoiset lehmät ja useinkoiratkin jouduttiin teuras-

tamaan. Teiden varsille tuo-tiin nimilapuilla varustettu-ja tapettujen eläinten ruho-ja, mutta syrjäkylillä nemonasti jäivät navettoihin.

Hyväkuntoiset naudattyönnettiin navetoista ulospakkaseen ja kuljetettiinlaumoina uutta rajaa kohti.Mukana kävelivät ajajat,jotka useimmiten olivatnuoria tyttöjä. Perässä seu-rasi hevonen, jonka reessäoli eväitä ajajille ja heiniähevoselle. Lehmille saatet-tiin saada heiniä, jos mat-kan varrelle sattui lato.Moni eläin ei jaksanut jajouduttiin lopettamaan tienvarteen. Lehmien utareetjäätyivät herkästi.

Uuden rajan takanakineläinten kuljetus pakkases-sa oli vaikeaa, ja suuri osalaatukarjaa jouduttiin lopet-tamaan. Junakuljetukseenpäässyt karja oli paremmas-sa asemassa, mutta vedenpuute oli ongelmana.

Siviiliväestön oli määräpoistua Kurkijoelta 16.maaliskuuta, mutta lähtijöi-tä oli vielä 18.3. Yksittäisiäasukkaita palautettiin rajanyli parin kuukaudenkinpäästä.

Evakuoimisjuna Elisenvaa-ran asemalla 20.3.1940.Jäätyneitä eläinten ruhojakuormataan rautatievau-nuun. SA-kuva. Näiden SA-kuvien julkaisuun on Puo-lustusvoimien koulutuksenkehityskeskuksen kuvaosas-ton lupa.

Rankkoihin rauhanehtoi-hin ei oltu osattu varautua,eikä kunnon evakuointi-suunnitelmia oltu tehty. Va-jaan viikon aikana ja vai-keissa olosuhteissa toteute-tun pakkosiirron aiheutta-mat menetykset eivät olleetrahalla korvattavissa. Evak-koväestön henkisiin kärsi-myksiin ei silloin ollut tar-jolla kriisihoitoa. Rauha jauuden rajan ylitys vapautti-vat välittömästä uhasta,mutta matka sijoituspaikka-kunnalle, uuden asuinsijanlöytäminen, raivaaminen,rakentaminen ja sopeutu-minen oli vielä edessä.

Tapio Nikkari

Lähde: Rainar Hakuli-nen: Kurkijoki sodastaevakkoon. Kurki-Säätiö1978.

JATKOA SIVULTA 1

“Virvon, varvon, tuo-reeks terveeks, tulevaksvuuveks.“ Tämä virpo-misloru on meille vanhem-mille karjalaisille varsintuttu. Samoin kuin muutkinlorut. Kaikille niille oli yh-teistä se, että virvottavalletoivotettiin aina pelkkäähyvää. Virpojina olivat pää-asiassa lapset ja nuoret.

Virpominen tapahtuiKarjalassa aina palmusun-nuntaina. Virpomisperinneeli sekä luterilaisten että or-todoksien keskuudessa,hieman toisistaan poikkea-vin tavoin. Yhteistä oli se,että “palkoilla“ käytiinaina pääsiäispäivän aamu-na. Virpovitsat tehtiin paju-noksista, jotka koristeltiinvärillisin kangastilkuin,karamellipaperein sekävärjätyillä kanojen höyhe-nillä.

Nykyisin voi sanoa, että“oikein sydämeen sattuu“,kun nykypäivän virpojatovat sonnustautuneet noi-tien asuihin. Yhteishyvänmaaliskuun numerossa 3,sivulla 23, oli Annuli Per-heentuvan juttu “ rooliasutvirpojille“. Siinä neuvot-tiin, miten Palmusunnuntai-

Poutasen lapset virpovat Maria Kyytistä Kurkijoen Särkijärvellä 1930-luvulla. Kuva on Pek-ka Kyytisen kokoelmista, Museoviraston kansantieteen toimiston kuva-arkistosta.

Perinteet sekaisin

na liikkeelle lähtevät virpo-jat voivat olla suloisia pik-ku noitia.

Tämän jutun johdostakirjoitin Annuli Perheentu-

Virpomisperinne on van-ha karjalainen tapa, eikä sii-nä noidilla ole mitään

osuutta. Virpomisellatoivotettiin virvottavalle

valle seuraavanlaisen kir-jeen: -Voi pyhä yksinker-taisuus. Miten on voitu se-koittaa kaksi näin erilaistaasiaa.

hyvää onnea koko vuodek-si.

Trullit, tai Karjalassanoidat, sen sijaan pyrkivättekemään pahojaan siellä,missä ne vierailivat.

Viikkoa ennen pääsiäis-tä, siis palmu- eli virposun-nuntaina oli Itä Suomessatapana käydä virpomassa.Lauantaina valmistettiinvirpovitsat ojien varsiltataitetuista pajunoksista. Nekoristeltiin kirkkaanvärisil-lä kangas- ja paperisuika-leilla.

Virpovitsoilla virvottiinnaapureiden asukkaita javirpolukuja oli monenlai-sia.

“Virpoi, varpoi, tuoreeksterveeks, tulevaks vuuveks.Siul vitsa, miul palkka. Mu-nanen kanasestas, voilusik-ka lehmäsestäs, kakku tai-kinastas.” Virpopalkka käy-tiin hakemassa viikon ku-luttua eli pääsiäispäivänä.(Lähde: Liisa Merenkylä:Tapoja, taikoja, tarinoita.)

Synnyinseudullani Kur-kijoella oli virpominen las-ten kevättalven tärkein ta-pahtuma. Jotakin toki tietäi-sin, olinhan siellä minäkin.Palmusunnuntaina virvot-

tiin ensin oman talon väki jasitten matkattiin kevättal-ven hankia myöten naapu-reihin terveyttä ja onneavirpomaan. Isännälle toivo-tettiin hyviä hevosia, emän-nälle lypsävää karjaa jamuuta hyvinvointia. PekkaKiiski on merkinnyt muis-tiin seuraavan värssyn:”Isännälle ikä pitkä, emän-nälle perä levvii, tyttärellepunaset posket, pojalle kau-nis morsei.“ (Kurkijoen his-toria IV, s. 313).

Siis ei mainintaa noidis-ta, jotka koettiin pahoiksieli hyvien toivotusten vas-takohdiksi. Mistähän nuonoidat on tuotu tähän virpo-misperinteeseen mukaan?Sekoitettu kaksi täysin eriasiaa.

Miltä se mahtaisi tun-tua, jos hyväntahtoistenjoulutonttujen päähän ku-vattaisiin pienet sarvet, jal-koihin kaviot ja pyllyihinpitkät hännät? Olisiko pie-ni ja herttainen pirunpoikajouluun sopiva lähettiläs?Hyvän tahdon tonttujenvierelle?

Arvi Heinonen

Lassilan poika kirjoittelitaannoin tarinaa KaljusenAntista. Antti olikin kokopitäjän tuttu ”terveyvente-kijä”, kuten hän itse am-mattiaan mainosti.

Antti oli ollut naimisissavain sen ajan, jotta vaimosai puolet omaisuudesta.Sen aikakauden ihmisillävarmasti harvalla, ainakinmaalaisilla, oli tuota avio-ehtoa, kuten nykyisin mo-nella on.

Kaljusen talo (Vaitinie-mi) sijaitsi aivan radan jaKirvuun vievän maantienvieressä. Maatkin olivat hy-

vät, hiekkapitoiset. NiinAntilta meni kotiosuusviekkaan vaimon myötä.

Antti opetteli hierojaksi,missä ja kenen opastuksel-la, sitä en tiedä, sillä olinihan pieni vielä, kun hänkävi vanhempiani hiero-massa. Itse hän väitti hallit-sevansa ihmisen anatomianja hieroi tauvin kuin tauvintiehensä.

Ihailen Anttia siksi, ettähän elätti itsensä rehellisel-lä työllään. Tämän hieromi-sen ohessa hän syksyisinkävi ahoksilla puimassa,mikä myös oli rankkaa työ-

tä. Siihen aikaan varsinkinleipä- ja siemenviljat pui-tiin vielä riihessä riuskoilla,mutkilla tai haloilla. Viljas-sa oli hyvä savun maku.

Ennen sotia ei tunnettusanaa työtön ja pidettiin hä-

peällisenä turvautumistasosiaaliavustuksiin, puhu-mattakaan mistään toi-meentuloturvasta. Se oli sil-loin, toista on nyt.

Antti piti almanakkaansa

Tarinaa Kaljusestapäiväkirjana ja merkitsi sii-hen, mihin hän oli lupautu-nut kunakin päivänä mene-mään terveyvven tekkuu taiahoksille. Aina myös löytyitaloista yökortteerikin, jo-tenka ei hänellä hätää ollut

petipaikoistakaan.Hän myös lähetti kir-jeen, jos syystä taitoisesta (tosin har-voin) meno peruun-

tui.Antti myös mielellään

kuljetti nyrkkipostia taloi-hin, jos viestillä oli kiire. Seoli Antin kunniatehtävä.Joka tapauksessa hän oli

äärimmäisen rehellinen jaluotettava ihminen, joskinjotkut käyttivät häntä hy-väkseenkin.

Sitä, mistä hän oli oppi-nut virsiä laulamaan, en tie-dä, mutta muistan lapsenakuunnelleeni Antin ja isänveisuuta iltamyöhälle, ehkäomana sovituksena, muttakuitenkin. Molemmilla olituo kuuluisa nuottikorva,mitä äidilläni ei ollut.

Vielä täällä Söörmarkus-sa ollessammekin Anttimuisti entisiä asiakkaitaanja kävi todella hieroskele-massa. Niin hän kävi var-maan myös Mykrällä. Näi-tä muisteli

Aino KoppiNoormarkku

Antti hieroi tauvinkuin tauvin tiehensä”

Talven tuntuaValkoinen lumimaan jälleen peittää,oksille puidenkinkerroksen heittää.Nipistää pakkanenposkien päätä,järvenkin pintasaanut on jäätä.

Lapsille talvisetriemut jo alkaa,esille kelkatja luistimet jalkaan.Suksia odottaavalkoinen latu,talvinen luonto onkaunehin satu.

Terttu Ketola

Perjantaina 11. maaliskuuta 2005 – N:o 10 – 5

Arja Schwartz johtaa martat toiselle vuosisadalleenKurkijoen Marttayhdis-

tyksen vuosikokous pidet-tiin Tuulensuun palvelukes-kuksessa helmikuun 16.päivänä. Kokouksen pu-heenjohtajana toimi Marja-Leena Sätilä ja sihteerinäTuija Vihervirta. ArjaSchwartz valittiin yksimie-lisesti jatkamaan yhdistyk-sen puheenjohtajana kau-delle 2005-2006.

Hallituksessa jatkavatUlla Salo Aromäki-Pilto-lan, Soile Valkeapää Raho-lan ja Arja Schwartz Metsä-maan marttakerhosta. Ero-vuoroisista valittiin rahas-tonhoitaja, opintomarttaMarja Tirri Rummunsuon,varapuheenjohtaja HannelePiiparinen Elisenvaaran jasihteeri, PR-martta TuijaVihervirta Kauhanojanmarttakerhosta uudelleen.Erovuorossa olleen MinnaYli-Puntarin tilalle valittiin

”Marttatytöt” Eevi Kemppinen (vas.), Elsa Koskinen ja Aili Ahokas vuosikokouskahvilla.Kaikki ovat olleet mukana vuosikymmeniä marttatoiminnassa.

Kurkijoen Marttayhdistys ry:nhallituksen yhteystiedot

Arja Schwartz, pj Metsämaan mko 040-700 8957HannelePiiparinen, vpj Elisenvaaran mko (02) 762 2131Tuija Vihervirta, siht. Kauhanojan mko 040-505 6763Marja Tirri, rah.hoit. Rummunsuon mko (02) 767 6541Ulla Salo Aromäki-Piltolan mko (02) 768 2014Soile Valkeapää Raholan mko (02) 486 7121Riitta Sario Kirkonseudun mko (02) 768 6112

Riitta Sario Kirkonseudunmarttakerhosta.

Vuosi 2004 kului ”men-neitä muistellen”. Jäsenil-tämme saimme runsaastimateriaalia lainaksi Kurki-joki-museolle pystytettyynmarttanäyttelyyn, joka onesillä myös tänä vuonna.Historian kirjan tekstiosaon valmis, siis Päivi Miko-lan nelivuotinen kirjoitus-urakka on ohitse. Kirja jul-kaistaan yhdistyksen 100-vuotisjuhlien yhteydessä.Valokuvien keruu ja tallen-

nus jatkui koko vuoden.Vieläkin kuvia saa toimit-taa.

Kurkijoen marttayhdis-tys järjesti myös omia neu-vontailtoja, muun muassailmastonmuutoksesta sekärintasyövän varhaistotea-misesta. Opimme myös,miten väreistä saa voimaaja miksi on tärkeää syödäviittä väriä päivässä. Näillätietysti tarkoitetaan eriväri-siä vihanneksia eikä hedel-mäkarkkeja, niin kuin kir-joittaja ensin luuli.

Vuoden 2004, kutenmyös kuluvan vuoden, tee-mana oli ja on edelleen”Iloa ja turvaa martoissa”.

Iloa meille tuottaa menossaoleva juhlavuosi, joka hui-pentuu marraskuisiin juh-liin. Sata vuotta kohta taka-

na, mitä mahtaakaan ollavielä edessä.

Tuija Vihervirtasihteeri

Silloin aikanaan lapsuu-dessamme valmis-tettiin itse monen-laisia mukaviavekottimia, joi-den kanssa vietet-tiin monet hauskathetket. Yksi tällaisista ve-kottimista oli keppikärri.

Isosiskoni Anja ja ”toi-siin Reino” tekivät eräänkerran itselleen keppikärrit.Niihinhän ei mitään kovinkaksisia tarvikkeita tarvit-tukaan. Puusta sahattu pyö-reä rilla, suora keppi ja nau-la, jolla rilla keppiin kiinni-tettiin.

Sittenpä nämä naapu-rukset oikein ”polleina poi-kina” työntelivät keppikär-rilöitään Suokantaan päinmenevää tietä pitkin niin,että hiekka vain pöllysi. Is-kipä silloin meikäläiseenpieni kateuden poikanen, jaaloin mouruta Anjalta kep-pikärriä. Jalomielisenä iso-siskona hän lupasi tehdäminulle ihan ikioman kep-pikärrin.

Muistat sie viel…

KeppikärriP i h a s s a

sattuikin olemaanjuuri sopiva pölkky,

josta yhdessä halkosa-halla aloimme sahata

jäyrytä keppikärriin so-pivaa rillaa. Saatiinhan se

lopulta irti, ja ihan hyvä sii-tä tulikin niin, että itsekinsitä ihailimme. Sitten vainsuora keppi ja naula. Naulo-ja löytyi isän höyläpenkinlaatikosta.

Seuraava vaihe olikinsitten tarkkaa puuhaa: pitisaada reikä osumaan ihanrillan keskelle, ettei se sit-ten ”linkertäisi”. Reiän pitiolla ihan vähän suurempikuin naulanpaksuus, ettärilla pyörisi moitteettomas-ti.

Kepistä kiinni pitäen sit-ten työnneltiin keppikärriämaata pitkin, ja mukavastise kulkikin. Ilo oli ylimmil-lään tällaista mukavaa ve-kotinta työnnellessä. Pieniäolivat lapsen ilot siihen ai-kaan.

Terttu Ketola

Talvisota oli raskainerauhan ehtoineen päättynyt.Olimme silloin evakkoko-dissa Parkanon Sydänmaankylässä, äiti ja me kolmepikku tyttöä. Olimme saa-neet Rantasen talosta asun-non.

Oli pakkaspäivä, leikim-me jotain siinä pirtin pöy-dän luona. Äiti ja talon Eli-

Pienen tytönsuuri suru

13.3.1940

na-emäntä seisoskelivatvasta lämmitetyn uuninlämmössä. Samassa tuvanovi aukeni, ja naapurin Hil-da-emäntä tuli sisään. Hänmeni siihen äidin viereensanoen: ”Voi Lyydi, nyt teil-lä ei ole enää kotia sielläKarjalassa.”

Karjala oli jouduttu luo-vuttamaan pois. Olin kuun-

nellut korva tarkkana tuotaviestiä, kaikkien naistenposkille valui kyyneleitä, javoi miten pahalta tuntui tuopuhe: ”Nyt teillä ei enää olekotia.” Mehän olimme kes-kenämme puhuneet, ettäsitten, kun tulee rauha, niinmennään omaan kotiin Kar-jalaan takaisin.

Siitä paikasta ryntäsinovesta ulos. En oikein tien-nyt, minne olisin mennyt.Korvissani vain kaikuivatsanat: ”Teillä ei enää olekotia.” Juoksin sitten navet-tarakennuksen takana ole-vaan lammasläävään. Me-nin sinne lampaiden syöttö-paikalle ja polvistuin siihenpieneen kyttyrään, vedinheiniä päälleni ja ajattelin,

että sieltä en tulisi pois kos-kaan.

Sitten tuli itku, ja se itkutuli kyllä jostain ihan sydä-men pohjalta. Siinä itkunlomassa hoin: ”Ei ole kot-tii, eikä ole issää…ei olekottii eikä ole issää, ja mislie mummo ja ukkoki.”Suru oli vallannut pienentytön maailman kokonaan.

Sitten alkoi ulkoa kuuluaäidin ja Elina-emännän hu-huilua: ”Anja, mihi siejuoksit? Tule pois piilosta.”Samassa aukeni ovi, ja äitihuomasi ensin: ”Siellähänse tyttö kyhjöttää ja nyyh-kii. Tule pois. Männää tup-paa”, sanoi äiti, ja emäntämyös puheli: ”Kylmähäntäällä tulee lapselle.”

Menimme sitten tupaan,ja hetken perästä emäntä toipienellä mukilla lämmitet-tyä maitoa ja sokeripalan.Hänenkin poskilleen kierikyynel.

Jotenkin sen päivän iltasitten meni, vaikka pahan-olon tunne vieläkin riipaisija itku meinasi tulla väkisin.Se oli sellainen vaihe, ettäemme tienneet isästä mo-neen viikkoon mitään em-mekä mummosta ja ukosta-kaan, jotka olivat jääneetlehmien kanssa tulemaan.Ajan oloon kumminkinkaikki pääsimme taas yh-teen. Tästä päivästä on nytkulunut 65 vuotta.

Anja Karlsson s. Tattari

nan toimesta on tutkimustajatkettu Hiitolan seurakun-nan mikrokorttikopioistaaina 1600-luvun loppupuo-lelle. 1900-luvun tietoja onkerätty Mikkelin maakun-ta-arkistosta. Myös muihinseurakuntiin muuttaneittensukulaistemme vaiheita ontutkittu. Sukua on aikojensaatossa muuttanut mm.Kaukolaan, Käkisalmeen,Viipuriin, Kurkijoelle jamuihinkin Karjalan kan-naksen pitäjiin. Pietariin jaInkeriin sukuamme onmuuttanut 1800-luvulla, jaonpa muutama Eerikäisensukuun kuuluva lähtenytAmerikkaan asti.

Tähän mennessä suku-ohjelmaan on tallennettuSimo Antinpojan jälkeläisiäyli 5 000 henkilöä. Läheskaikista Kilpolan taloistatulee sukuumme henkilöitänaimakauppojen myötä.Kerätyistä henkilötiedoista,valokuvista sekä vanhoistaasiakirjoista ja muusta ma-teriaalista on tarkoitus jul-kaista kirja muutaman vuo-den päästä.

Mikäli sinulla on juuret

Hiitolassa Kilpolan saares-sa, ota yhteyttä sukuseu-ramme toimikunnan jäse-niin, sillä saatat kuulua su-kuumme. Olet tervetullutmyös seuramme jäseneksi,jäsenmaksumme on 10 eu-roa/vuosi. Otamme mielel-lämme vastaan kaikkea pe-rimätietoa, vanhoja valoku-via, asiakirjoja ja muutamateriaalia Kilpolan vai-heista ja tapahtumista.

Sukuseuran perustami-sen jälkeen on kokoonnuttuvuosittain kuuntelemaantutkimuksen edistymistä jatapaamaan eri puolille Suo-mea levinnyttä sukua. Ko-kouksia on ollut Porissa,Lahdessa ja Tampereella.

Kesällä 1998 seurammejäsenistä 23 lähti kotiseutu-matkalle Kilpolan saareen,jossa sen vuoden kokousjärjestettiin. Näin päästiintutustumaan esi-isien asuin-paikkoihin ja kuulemaansiellä asuneitten seurammejäsenten muistoja Kilpolansaaresta ja tapahtumistasekä ihailemaan saarenmahtavia maisemia.

Tänä vuonna kokoon-

numme 2.4.2005 klo 13 al-kaen 10-vuotisjuhlakoko-uksen merkeissä Lahdessa.Kokouspaikkana on ravin-tola Vanha Herra Möysäkabinetti, Laaksonkatu 17,Lahti. Kokouspaketin hintaon 10 euroa, ja se sisältäälounaan ja kahvin.

Ohjelmallinen kokoussisältää selostuksen Kilpo-lan historiasta, tämän hetki-sestä tutkimustilanteesta.Lisäksi katselemme kuviaja videoita Kilpolaan teh-dyistä kotiseutumatkoista.Ilmoitathan tulostasi juhla-kokoukseen 23.3. mennes-sä toimikunnan jäsenille,joko sähköpostilla, soitta-malla tai kortilla. Tervetu-loa mukaan suurella joukol-la!

Kilpolan Eerikäiset -sukuseurantoimikunta:Hilkka Siiteri, pj

Ratapolku 241900 Petäjävesihilkka.siiteri@kolumbus.fi040-747 2259,(014) 854 208

Pirjo Häkkinen, siht.Isoistenkuja 4 B 302200 Espoopirjo.hakkinen@hus.fi050-383 0635,(09) 803 8915

Sisko PeltomäkiRauniontie 2838700 Lohikko(02) 578 9613

Pentti EerikäinenLannemäentie 3733420 Tamperepenttie@koti.soon.fi041-455 0590,(03) 344 0151

Juha JärvinenRaappavuorenkuja4 B 801620 Vantaakrysostomos@hotmail.com040-515 8985,(09) 878 8892

Kilpolan EerikäisetPorin lentoaseman ravin-

tolaan kokoontui 22.4.1995yhdeksäntoista Simo Antin-poika Eerikäisen (k. 1733Kilpolassa) jälkeläistä pe-rustamaan sukuseuraa. Ko-kouksen puheenjohtajaksivalittiin Ilmari Eerikäinenja sihteeriksi Sirkka Tonttis. Eerikäinen.

Seuran nimeksi tuli ”Kil-polan Eerikäiset” erotta-maan sukuhaaramme muis-ta Hiitolan Eerikäisistä, joi-ta on myös Unkolan jaMustolan kylissä. KaikkiHiitolan Eerikäiset polveu-tunevat luultavasti AnttiEerikäisestä, joka eli Hiito-lassa jo 1600-luvulla.

Seuralle nimettiin myöstoimikunta, jonka tehtävänäoli kerätä henkilö- ja peri-mätietoja Kilpolassa asu-neen Simo Antinpoika Ee-rikäisen ja hänen puolison-sa Valpuri Pekantytär Savo-laisen jälkeläisistä.. Aluksitietoja kerättiin kunkin pe-rustajajäsenen omasta lähi-piiristä ja heidän esipolvis-taan.

Vuosituhannen vaihtees-sa valitun uuden toimikun-

Perjantaina 11. maaliskuuta6 – 2005 – N:o 10

Kuva vuodelta 1938. Vasemmalta Maria Veikkolainen, Sandra Torvinen ja Aune Korhosenäiti edessään uskollinen vahti ja hyvä ystävä Moppe.

Mikä on Karjala-kysy-mys: Kenelle Neuvostolii-ton Suomelta anastamatalueet kuuluvat ja mitä niil-le olisi tehtävä?

Katsaus Suomen ja Neu-vostoliiton suhteisiin ennentalvisotaa. Kolme sopimus-ta: Stalinin ja Hitlerin jako-sopimus 1939, Stalininhyökkäys, ”välirauhan”aika ja Saksan tuen vastaan-ottaminen pakkotilantees-sa, jatkosota sen seuraukse-na. Jotkut suomalaiset halu-sivat liittää Itä-KarjalanSuomeen, mutta venäläisetolivat jo sitä ennen todellariistäneet suuren osan Suo-mea.

Anastetut maat kuuluvatselvästi Suomelle. USA:nedustajainhuone totesi syk-syllä 1998, että kesän 1939etupiirijako oli kansainväli-sen oikeuden vastainen jasiten myös kaikki sen seu-raukset. Venäläisetkin ovatjoutuneet tunnustamaan tal-visodan syykseen, ja pääosaalueista otettiin Suomelta jo1940, vain Petsamo jatko-sodan jälkeen. Anastuksiaon siis täysin mahdoton pe-rustella muuten kuin väki-vallan oikeudella.

Miksi suomalaiset eivätole yrittäneet saada alueitatakaisin? Presidentti Kek-kosen sanotaan puhuneenasiasta venäläisille. Presi-dentti Koivisto vetosi syk-syllä 1991 ”kolmeen sopi-

Pessin kirjanen Karjalam-me rajan takana, jossa hänosoittaa asiantuntijana Kar-jalan palautuksen Suomellehyvin edulliseksi. Sanomat-takin on selvää, että karja-lainen Pessi ei pidä sitä pää-asiana, mutta hän osoittaahyvin perustellen, etteivättaloudelliset vastaväitteet

perustu tietoon vaan ajatte-lemattomuuteen ja vääriinluuloihin.

Väitetään myös, ettäSuomi joutuisi tekemäänvääryyttä Karjalassa asuvil-le muukalaisille, venäläisil-le ja muille. Suomi ei ole

Onko mikään muuttunut kuudessa vuodessaHyvä lukijani, muistatko vielä, mitä professoriPentti Virrankoski puhui Loimaalla Hirvihovissahelmikuussa 1999 järjestetyn Karjala-kysymystäkäsitelleen paneelikeskustelun alustuksessaan?Eduskuntavaalit olivat lähellä. Keskustelu olikinjärjestetty, jotta voitiin kysellä kansanedustajaeh-dokkailta heidän mielipiteitään Karjalan palautta-misesta.Tapahtumasta on kulunut kuusi vuotta, mutta”kansalainen”, Karelia-klubin jäsen nro 616 AslakSarre oli löytänyt ja lukenut kyseisen alustuksenlehtemme numerosta 8/1999 ja oli sitä mieltä, ettäkyseisen alustuksen voisi laittaa lehteen toisenkinkerran. Hänen mielestään nyt jos koskaan se olisihyvin ajankohtainen. Siispä julkaisemme Virran-kosken alustuksen uudelleen.

mukseen”, joilla Karjala oliluovutettu, mutta ei kerto-nut, mitä hän tarkoitti. Yksioli ilmeisesti Pariisin rau-hansopimus, johon Suomioli pakotettu sodilla. Senjälkeen emme ole kuulleetomilta poliitikoiltammeenää mitään perusteluja.Mitäpä sitä kansalle turhiapuhumaan.

Kun Karjalan asia on vii-me aikoina tullut tärkeäksisuurelle yleisölle, presi-dentti Ahtisaari on ilmoitta-nut, ettei hän halua kieltääkeskustelua, ja kuinka hänvoisikaan. Hän on myöspuhunut karjalaisten kai-hosta ja kyynelistä, muttasivuuttanut oikeudellisennäkökulman ja Suomen re-aaliset edut, joita valtion-päämiehen tulisi ajatella.

Karjalaisten tunteita onsyytä kunnioittaa. Heiltä onriistetty maa, jossa heidänkaikin tavoin arvokas hei-monsa asui 10 000 vuotta.Karjalaiset soturit myöstaistelivat koko Suomenpuolesta verrattoman ur-hoollisesti ja uhrautuvasti.Mutta tämä ei ole silti pää-asia, vaan kysymys on sii-tä, perustuvatko9 kansain-väliset suhteet oikeuteenvai väkivaltaan. Se on asianydin. Onkohan kansanedus-tajien liian vaikea käsittäätätä?

Edellä sanotusta seuraa,että Karjalan asia ei suin-

kaan kuulu yksin karjalai-sille. He ovat ajaneet sitäerikoisen aktiivisesti, muttasitä kannattavat jo lukemat-tomat suomalaiset kaikkial-la maassa, niin tässä minä-kin syntyäni pohjalaisena jasamalla jo vanhana turku-laisena.

Karjalan palauttamistaon myös vastustettu moniperustein. On väitetty, ettäse olisi taloudellisesti ras-kasta Suomelle, jopa suo-rastaan tuhoisaa, kuten pää-ministeri Lipponen sanoivähääkään perustelematta.Se oli ylimielistä, loukkaa-vaa ja täysin sopimatontapääministerin ja puolueen-johtajan asemaan.

Asiasta on ollut jo kauanhyviä selvityksiä, ja nytmeillä on vuorineuvos Yrjö

vastuussa tämän väestönsiirtämisestä meille kuulu-vaan maahan niin, että vää-ryydestä ei voi missään ta-pauksessa puhua. Kuinkapaljon tätä väkeä on ja kuin-ka suuri osa jäisi sinne, onepäselvää, mutta me pys-tymme varmasti järjestä-mään muukalaisille Suo-messa normaalit ihmisoike-udet. Se edellyttää erityis-hallintoa siirtymäkaudeksi,mutta suuria vaikeuksia onturha pelätä. Karjalaan va-paaehtoisesti jäävät muuka-laiset pitävät nimittäin suo-malaista hallintoa jo val-miiksi arvossa ja luottavatsiihen. Ilmeisesti heistä siistulee hyviä Suomen kansa-laisia.

Edelleen on väitetty, ettäjo puhuminen Karjalan asi-asta vahingoittaa Suomenja Venäjän suhteita. Kysynkuitenkin, eikö nimen-omaan nykyinen tilanne va-hingoita suhteita paljon pa-

hemmin. Historiantotuutta ei voidaenää salata, ja yhäuseampi suoma-lainen tuntee ras-kaana kansallem-

me tehdyn vääryyden.Voiko joku väittää, että

Suomessa luotetaan Venä-jään? Ja luottavatko venä-läiset meihin? Jos taas sai-simme Karjalan takaisin,syntyisi välittömästi todel-liset edellytykset yhteisym-

märrykseen. Kerralla pyy-hittäisiin pois kaikki hirvit-tävät virheet, jotka venäläi-set ovat tehneet politiikas-saan Suomea kohtaan vuo-desta 1899 eli helmikuunmanifestista lähtien.

Suuri yleisö ihmetteleepäivä päivältä enemmänsuomalaisten poliitikkojensuhtautumista Karjalan asi-aan. Kukaan ei toki tarkoi-ta, että Venäjälle pitäisi esit-tää jyrkkiä ja kiireesti toteu-tettavia vaatimuksia. Muttamikään ei estä TasavallanPresidenttiä toteamasta jul-kisesti, että asia ei ole kun-nossa, vaan edellyttää kor-jaamista, vieläpä pian.

Ja vaikka presidentti eisanoisikaan näin, hallitus-muoto tai mikään muukaanei estä vapaassa maassapuolueen eduskuntaryhmäätai yksityistä kansanedusta-jaa ilmoittamasta kantaan-sa. Parin puolueen tietytpaikallisjärjestöt ja eräätkansanedustajaehdokkaatovat ottaneetkin jo kantaaKarjalan puolesta. On hy-vin kiintoisaa kuulla, mitämeidän vaalipiirimmeedustajaehdokkaat ajattele-vat Karjalan asiasta.

Pentti VirrankoskiSuomen historianprofessori, Turku

Moppe oli Lapin pai-menkoira. Lieneekö ollutvähän sekarotuinenkin?Väri oli tummanruskea, jakaulassa sekä selässä silläoli vähän mustaa. Moppetuli meille aikuisena ja val-miiksi paimentamaan ope-tettuna.

Elimme onnellista 1930-lukua, jolloin saimme asuarakkaassa Karjalassamme.Moppe palveli meitä uskol-lisesti talvisodan lopetta-neeseen rauhaan asti. Äitii-ni se oli erikoisen kiintynyt,mutta seurasi kyllä mielel-lään koko talonväkeä.

Moppe erotti hyvin omatja vieraat, jopa siinä mää-rin, että kun vasta taloontullut renkimies lähti illallatyttökylille ja olisi joskusyömyöhällä tullut aittaannukkumaan, niin Moppepaei päästänyt häntä piha-ai-dan sisäpuolelle. Ei ollutyrittämistä, vaikka kuinkaolisi aitaa kiertänyt. Isä he-räsi haukuntaan ja tuli hä-tiin.

Moppe ei haukkunut lin-tuja eikä jäniksiä. Sillä eisiis ollut sellaista riistavais-toa. Peltotöissä se kesäisinseurasi aina mukana. Sielläse ahkeroi koko ajan hiiriäja myyriä pyydystellen jakaivoi pitkiä käytäviä niitätavoitellessaan. Niiden tap-paminen sitten olikin omarituaalinsa.

Ensin Moppe puri saa-liinsa hengettömäksi hyvin

Moppe, vahtikoira viimeiseen hengenvetoonkeasti. Muistan, että äitikeitti maitoa, pani siihenpaljon sipulia ja jotakin ap-teekin pulveria. Eihän koi-ra suostunut sitä vapaaeh-toisesti latkimaan, vaan lie-mi oli pantava pulloon jasiitä sitten pienellä pakollasuuhun. Pari päivää se sit-ten makaili penkin alla,kunnes turvotus laski ja setuli mukanamme taas pelto-töihin.

Oltiin kauranniitossa, jakaurapellossa juoksentelirusakko. Sitähän Moppepelkäsi niin, ettei lähtenytäidin jalan vierestä minne-kään. Kun jänis loikki met-

sään, oli vaara ohi, ja sesaattoi alkaa tavanomaisenkaivuutyönsä.

Lehmien laitumelleviennistä Moppe huolehti.Niiden oli kuljettava jonos-sa, siitä sivuun menijän sepalautti äkkiä ruotuun.

Meillä oli tuolloin kano-ja. Niiden tuoton äiti käviviemässä kauppaan. Samal-la hän sai toimitettua talou-dessa tarvittavat ostokset.Silloin ei ollut kananmuni-en kuljettamiseen sellaisiakäteviä kennoja kuin nykyi-sin. Oli puulaatikot, joissaoli ohuesta vanerista tehdytritilät. Kananmunien päälle

”pitkin hampain” irvistel-len, kuin olisi halunnutnäyttää meille, kuinka in-hottava se oli. Sitten se suo-ritti hautaamisen. Ojan poh-jaan tai johonkin pehmeäänmultaan se kaivoi käpälil-lään kuopan, laski vainajansiihen ja raapi multaa pääl-le. Sen jälkeen se istui vieläkuono ylöspäin hetken ai-kaa siinä haudalla. Miksi,sitä me emme oppineet ym-märtämään.

Kerran hautaushommis-sa käärme oli päässyt pistä-mään Moppea leuan alle.Sen kaula ja kuono turposi-vat, ja hengitys kulki vai-

laitettiin välilevy ja uusi ri-tilä sen päälle. Laatikot lai-tettiin niin sanottuun ker-makärriin, jolla myös kulje-tettiin kerma-astioita meije-riin. Kärrissä oli linjaarit tä-rinän estona.

Kun hevosta alettiin val-jastaa kermakärrin eteen,Moppe seurasi, kuka lähteekuskiksi. Kun se näki äidinlähtevän, se hyppäsi jo val-miiksi istumaan kärrin is-tuimelle. Siinä he sitten aje-livat vierekkäin. Useimmi-ten ajokki oli vanha valkoi-nen ruuna, joka oli oppinut,että vastaantulevan kohdal-le piti pysähtyä haastele-maan. Sen takia Valkko eioikein kelvannut vanhem-mille siskoilleni ajokiksi il-tama- ja kirkonkyläreissuil-le.

Kaupan pihassa Moppevahti, ettei kukaan koskenuthevoseen eikä ajoneuvoon.Muistan, kun olin kerran äi-din mukana talvisaikaanLumivaaran kirkossa. Äitipyysi kyytiin matkalla ta-paamamme kaksi tuttua ih-mistä, ja Mopen piti jäädä”jalkamieheksi”. Ei siitämitään tullut. Se haukkui javalitti sellaista kohtelua,että se oli otettava takaisinrekeen jalkojen päälle istu-maan.

Kun talvisodan rauha sit-ten tuli ja oli pakattava mu-kaan otettavia tavaroita re-kiin, seurasi Moppe oven-suussa hyvin tarkasti. Näyt-

ti niin kuin se olisi itkenytmuiden mukana. Se pyyhkikäpälillään silmiään. Parik-kalan Tyrjälle asti se oli äi-din kanssa kuorman päällä.Siellä tuli ruuhka niin, etteipäässyt eteenpäin ollen-kaan, kun joku sotilasko-lonna tukki tien.

Joku evakkokuormakaatui tien reunalle, ja kunmenimme auttamaan sitätakaisin tielle, oli Moppehävinnyt. Kutsuminen ja et-siminen ei tuottanut tulok-sia. Sitten yksi perästä tul-lut mies sanoi nähneensäkoiran, joka juoksi kovaavauhtia takaisin päin. Niinoli Moppe poistunut elä-mästämme.

Kun sitten vuonna 1942menimme takaisin, löysim-me pihan rinnasta talvitienlaidasta Mopen maallisetjäännökset. Muumioitunutkoira oli hyökkäysasennos-sa luodin reikä kallossa. Seoli viimeiseen asti odotta-nut meitä palaaviksi ja vah-tinut kotia vierailta.

Moppe oli aina ollut eri-koisen vihainen reppua taisäkkiä kantaville sekä ke-pin tai pyssyn kanssa liik-kuville miehille. Olisikosuomalainen tarkastuspar-tio tai kenties venäläiset senlopettaneet? Olkoonkin,että se ei ollut rotu- eikä vä-rivalio, mutta uskollinen seoli viimeiseen asti.

A. K.

Miksi suomalaiseteivät ole yrittäneet saadaalueita takaisin”

Perjantaina 11. maaliskuuta 2005 – N:o 10 – 7

Pikkupurtavaa

Eskon puumerkki

Mielipide

Eino Kylliäisen paina-vassa kirjoituksessa (Kurki-jokelainen, nro 9/2005) onkolme huomionarvoistakohtaa.

Tosiasia on, että venäläi-set ottivat rauhanteossaenemmän, kuin kerkisivätväkivalloin valloittamaan.Mutta E.K.:n ajatuksessapitää olla tarkkana, sillänäin venäläisille annettai-siin lupa pitää se, minkäovat valloittaneet. Ei kaittarkoiteta sitä, että esimer-kiksi Terijoen tai Kivenna-van tai jopa Viipurin evak-kojen pitäisi tyytyä kohta-loonsa, koska heidän asuin-sijansa vallattiin.

Tukka nousee pystyynkaavailluissa, joissa Karja-lan palautuksen yhteydessänykyinen venäläinen väki

Ryöstetty mikä ryöstettyjäisi paikoilleen vieläpäSuomen kansalaisuudet, luesosiaaliedut, saaneina. Hei-tähän asuu siellä suurinpiirtein sama määrä, kuinmeitä evakkoon lähtijöitäoli. Miten silloin Karjalaanpalaajat asettuisivat Karja-lassa asuvien nykyvenäläis-ten joukkoon heidän asuin-sijoilleen? Tällöin, valtavi-en sosiaalisten ongelmienlisäksi, pitäisi esimerkiksirakentaa kaksi uutta Viipu-ria. Yksi palaaville suoma-laisille ja toinen kokonaanuusi korjauskelvottomaksiränsistyneen nyky-Viipurintilalle “uusien Suomen kan-salaisten” tasa-arvon ni-messä. Kuka maksaa?

On korkeinta mahdollis-ta ulko- ja turvallisuuspoli-tiikkaa, että Suomen mah-

dollinen Nato-jäsenyys jaKarjalan palautus kytketäänyhteen. Eräässä asiantunti-jalausunnossa väitettiin,että jos Suomi Natoon me-nee, Karjalan palautuksenvoi unohtaa. Olisi todellasaavutus, jos voitaisiin teh-dä sopimus: “Emme liityNatoon, jos palautatte Kar-jalan.” Ja olisi huippumie-lenkiintoista kuulla tällai-sesta ehdotuksesta ensinjoku alustava vastaus Venä-jän hallitukselta, koska seolisi sopimuksen toinenosapuoli. Ja vielä mielen-kiintoisempaa oli kuulla,mitä Suomen hallitus jakansa sanoisivat ajatukses-ta.

Mauri Rastas

Talvisota päättyi 13.maaliskuuta klo 11.00. Ai-van samaan aikaan tulitus eikuitenkaan joka paikassapäättynyt. Ehkä kellot oli-vat eri ajassa tai päivän am-musmäärä oli vielä käyttä-mättä, ja siten vihollinensaattoi urakan loppuun.

Rauha oli hyvä uutinen,mutta sen jälkeen julkais-tiin rauhanehdot, ja ne oli-vat ankarat. Suomi joutuiluovuttamaan Karjalan,osan Sallaa, alueita Kuu-samosta ja Kalastajasaaren-non. Hanko jouduttiinvuokraamaan 30 vuodeksi.

Kyseisiltä alueilta suo-malaiset siirtyivät Tynkä-Suomeen. MoskovassaSuomen edustajat, jotka oli-vat maaliskuun lopulla vah-vistamassa Moskovan rau-han ehtoja, yrittivät par-

haansa luovutettujen aluei-den väestön palauttamisek-si takaisin. Molotov lopettikeskustelun 29. päivänämaaliskuuta ja julisti pää-töksensä: ”Pitäkää asukkaatomana riesananne.”

Kieltämättä Suomessaoli niitäkin, jotka pettyivät,kun puna-armeija ei va-pauttanut Suomea. Olisivatpäässeet tutustumaan ojen-nustyöleirien 8-tuntiseentyöpäivään ja 7-päiväiseentyöviikkoon.

Heti talvisodan jälkeisis-sä keskusteluissa Paasikivija Voivonmaa tuomitsivathallituksen ja johtajat anka-rasti. He päättelivät, mitenviisaasti virolaiset tekivät,

Rauhakun eivät käyneet sotimaan,vaan ratkaisivat asiat neu-vottelemalla, eivätkä olleetsen enempää ryssän allakuin mekään. Paasikivi kyl-läkin joutui myöhemminperumaan pyhät sanansa.

Vielä niinkin myöhäänkuin 50 vuotta Moskovanrauhan jälkeen eräs Neu-vosto-Venäjän fani lausuipitämässään puheessa, ettäSuomessa oli silloin kyke-nemätön hallitus ja johtajat,jotka eivät kyenneet hoita-maan maan asioita, vaanajautuivat sotaan. Olikohanse myös kyvyttömän halli-tuksen ja johtajien syytä,että Suomi ajautui talousla-maan 1990-luvun alussa?

Kalevi KokkoUlvila

Kuva on otettu Elisenvaaran Ameriikan kylässä viimeisenä aamuna ennen lähtöä evakkoonsyyskuussa 1944. Kuvassa on Esteri Äikää yhdessä miehensä Sulon ja tämän vanhempienOlgan ja Pekan kanssa. Vasemmalta Olga, Esteri, Pekka ja Sulo Äikää.

Vanha kuva Kurkijoelta

Kurkijoellematkasi auto-lastillinen tämän hetkenvaikuttajia, matkassa olimyös viisi kurkijokelais-ta. Oli yksi neuvos, yksijournalisti, yksi sukutut-kija, yksi pappishenkilöja matkan vetäjänäeniten kotipitäjäämmeviimeisimmän 15 vuodenaikana matkoja tehnythenkilö.Taasen vain kävi niin,että matkalla sukujaselvitettäessä palapelitsekosivat ja näidenviiden ihmisen nimienkirjaimet sekosivatkeskenään. Järjestele-mällä kirjaimet oikeaanjärjestykseen löydät,keitä matkalla tälläkerralla oli mukana.

1. Noora Paine2. Jalmari Jeh3. Ovo Kehokki4. Sari Tursmaa5. Teresa Pennitar

Oikeat vastaukset ensi vii-kon Kurkijokelaisessa.

Viime numeron (4.3.2005)Pikku purtavaa –palstankäyntikohteet olivat 1.Huutomäki, 2. Säkinmäki,3. Lopotti, 4. Saavanmäki,5. Korpisaari, 6. Tervunhovi.

AjanhetkiäValvottiin –käsi kädessäistuttiin.

Haaveiltiin –hiljaa toisillemmekuiskailtiin.

Unelma –olet omaniuskottiin.

Rakkaus –tunne valtavakoettiin.

Toivottiin –tämä jatkuisiikuisuuksiin.

Elämä –vuodet yhteisetvietettiin.

Kultahääpäivänä –tuota kaikkeamuisteltiin.

Terttu Ketola

HymyähuuleenIlmoitus radiossa: ”Ennen

huomista säätä luemme tä-mänpäiväisen säätiedotuksenja pyydämme anteeksi eilistä.”

••••

Koulussa piti kirjoittaaaine vedestä. Pikku Kalle kir-joitti: ”Ellei olisi vettä, ei ku-kaan oppisi uimaan, ja kaikkihukkuisivat.”

••••

Kaksi roistoa käveli tiellä.Toinen sanoi: ”Onpa kova hel-le.” ”Pyydetään poliisi varjos-tamaan”, toinen ehdotti.

••••

”Tarjoilija, sienikeitossanion kärpänen!” ”Valitan, emmesaaneet mistään kärpässi-eniä.”.

Savosta sain puhelinsoi-ton: ”Nyt tiedetään, millais-ta on, kun pidetään kuinpiispaa pappilassa. On seennenkin tiedetty, vaikkanyt vasta televisiossa poh-ditaan. No, saapi kyläkaup-pias olla rauhassa. Toki oli-si tärkeämpääkin puhumis-ta kuin salarakkaat ja lem-men lepsahdukset, muttakun asia kiinnostaa kansaa.Toimittajat saavat huokais-ta, ja lehdet tekevät kaup-pansa.”

Nykyaikaa tämä on, ettänaiset saavat olla piilossa,rauhoitettuina, ennen olivatjuuri naiset syyllisiä. Enti-sellä Amerikan presidentil-lä oli mekkokuvaelma, jasiitä kyseinen neiti tekiomaisuuden.

Tuli mieleen kansakou-luajat Koskenkorvalla.Opettaja puhui toruvastiLallin teosta Köyliön jär-ven jäällä. Isot pojat väli-tynnilla valistivat, että piis-pa Henrik pöllyytti Lallinvaimoa tai tytärtä. Itse päät-telin, että vaimoa, mitenmuuten Lalli olisi hiihtä-mällä kirves kainalossa saa-nut hevosen kyydissä ol-leen piispan kiinni. Silloinhiihtovälineetkin taisivatolla kehnoja, mutta viha onkova voima. Pitäisi kehittääagressio-piikki hiihtäjille,niin voitettaisiin Norja.

Kerran eräs nuori mieshiihtokilpailujen jälkeentuumasi: ”Jos vaimo olisiladun päässä palkintona,hiihtäisin kuin hullu.” Jo-hon toiset lisäsivät takanapäin, että he lähtisivät toi-seen suuntaan, sillä he eiväthuolisi niin rumaa vanhaaakkaa. Sanotaan, että rak-kaus on sokea, vaikka jol-lain ovat silmät aina leväl-lään eli valmius syrjähyp-pyyn.

Pyhänä syntymäpäivillätuli puhe näistä piispoista,jolloin lukiolainen tuumi:”Kait piispa Henrik maksoikulut, mutta varasti sor-muksen.” Johon vanhempiväki: ”Taitaa olla uskonasia.” Yksi vieras tykkäsi,että puhuimme liian van-hoista asioista. Mitä vielä.

Äsken televisiossa koulujakäyneet tosissaan pohtivat,oliko Jeesuksella vaimoa.

Yli 40 vuotta sitten asuinÄänekoskella. Siellä eräsemäntä ihastui poikamies-pappiin ja laittoi lämmintäleipää ym. ruokaa papillejopa postiauton mukana. Selempi sammui, kun pappialkoi laittaa paketit takai-sin. Yksipuolinen lempi eikauan roihua, tahtoo muu-tenkin sammua. Tunsin mo-lemmat osapuolet, ja he oli-vat oikein miellyttäviä ih-misiä.

Yksi naapurini asuu niinkeskeisellä paikalla, ettänäkee joka taloon. Tuumin,onkohan eräs naapuri vaih-tanut miestä, kun outo autotiellä ryllää. Vastaus kuului:”Joo. Satuin näkemään, kunentinen lähti, niin uusi joperuutti paikalle ja sai hetihalauksen.” Näin tänä pät-kätyöläisten aikana.

Tuttuni mielissään kertoisaaneensa 90-vuotiaanisänsä vanhainkotiin. Isäihan piristyi, kun alkoimuistamatonta rouvaa siel-lä passailemaan, haki syö-mään, kahville ja peittelisänkyyn. Oli kuulemmahellyttävä näky, kun kaksivanhaa supsutteli. Kun vii-mein rouvan tytär tuli käy-mään, hän kauhistui. Kunhoitajat eivät suostuneetsiirtämään vanhoja eri osas-toille, niin tytär vei äitinsätoiseen vanhainkotiin. Kyl-lä hoitopaikkoja tuntuu löy-tyvän, kun on hätä.

Lopetan tämän jutun äi-tini kertomalla Karjalasta,vaikka ei siinä lempeä ole-kaan. Pappi oli kierroksellapitäjällä, kait verokym-menyksiä peräämässä. Hänsattui taloon, jossa oli uunijuuri hiilloksella ja pitkärivi ruisleipiä penkillä ko-meiksi nousseina. Pappi sa-noi jäävänsä odottamaanleipien paistumista. Emän-tä luuti uunin, nosti ha-meenhelmansa painaenpyllyllään leivät mataliksi.Siinä vaiheessa pappi kato-si.

Anna

”Smooltookkia”

Perjantaina 11. maaliskuuta8 – 2005 – N:o 10

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja,varatuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen

Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301

jari.heikman@aatsto.inet.fiwww.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

Käytäthän ilmoittajiemme palveluita!

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

Lehden saaja (tai vanha osoite):

Lahjatilauksen maksaja (tai uusi osoite):

Nimi:

Lähiosoite:

Postinro ja -toimip.:

Nimi:

Lähiosoite:

Postinro ja -toimip.:

Palauta allaoleva kuponki kirjekuoressa osoitteella:

Tilaan KurkijokelaisenItselleni Lahjaksi

Osoitteenmuutos Peruutus

Olen kestotilaaja ja tilaan lehden jälki-polville 1. vuodeksi tarjoushintaan 30 euroa

KurkijokelainenVesikoskenkatu 13 As 21, 32200 Loimaa

itsellesi – tai ystävällesilahja, joka muistetaan!

Tilaa nytTilaa nyt

Päiväys jaallekirjoitus:

KOULULUOKAT / SEURAT

010 - 850 47 90

Myymällä ilman riskiähelposti myytäviätuotteitamme!

Soittakaa

700 EAnsaitkaa

Ilmainen rahti ja palautusoikeus!

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Olavi Paavolaisen2. vuonna 19223. vuonna 1929 syntynyt

äärioikeistolainenliike

4. Köyliössä5. myrkkykaasua6. sodanjälkeinen ruuan

säännöstely7. vuonna 19348. Tali-Ihantalan taiste-

lua kesällä 19449. Etiopia10. voltti

Pesänsuolaiset on kirjoi-tettu historiallisen romaa-nin kirjoituskilpailuun, jos-sa se sijoittui kahdeksankärkeen. EsipuheessaanAulis Saarijärvi kirjoittaamuun muassa seuraavasti:

”Näistä tapahtumista onkulunut 900 vuotta. Perinvähän ihminen on muuttu-nut pesänsuolaisten esivan-hempiensa tavoista. Yhämeillä on syvällä sisälläm-me tahto päästä parem-paan. Haluamme kiihkeäs-ti onnellisuuden elämääm-me.

Juonittelemme, pyrim-me haalimaan valtaa ja va-rallisuutta. Olemme sivis-tyneen välinpitämättömiätoisistamme. Koulutus onantanut uusia välineitä tar-peisiimme. Alistamme vir-kakoneistoillamme hei-kompiamme. Kiellämmeerilaisuuden tehokkaastijoukossamme.”

Pesänsuolaiset olivatmoniheimoisia, jotka vaa-ratilanteessa pakenivat Nii-nijoen varteen ja kävivätkauppaa Lauttakylän jaHalikon suuntaan. Heitäpuristi Hämeen mahti idäs-tä ja ruotsalaisten vallan-pyrkimys lännestä.. Lopul-ta pesänsuolaiset halusivatasuttaa vielä viimeisen erä-maan Satakunnan ja Hä-meen pohjoisilta korpi-mailta. Uusi pako sinne olihirvittävä koettelemus.Vuosisatojen takainen ta-pahtuma on historiaammeromaanimuodossa.

Kertomuksessa kuva-taan Suomen asuttamista,

Aulis Saarijärvi julkaisi kolmannen kirjansa Pesänsuolaisetviime viikolla Loimaalla. Kustantajana on hänen työnanta-jansa Ooli Oy

Romaanimuotoistahistoriaa Niinijoelta

uskonnon saapumista Aura-jokilaaksoon, Turun ensim-mäistä linnanrakentamista,kirkkotyömaata ja ruotsalai-sen sotaväen toimia. Kirjanihmishahmot ovat vapau-denhaluisia, itsekkäitä javastustavat vallanpitäjiä.Ahneus, juonittelu ja vallan-halu kuuluivat pesänsuo-laistenkin elämään, muttamyös yhteenkuuluvuus ja

auttamishalu tulevat esillemuiden luonteenpiirteidenjoukossa.

Ooli Oy:n kustannustoi-mittaja Saarijärvi on kirjoit-tanut aikaisemmin sotaro-maanin Milosevitcin sota-pojat sekä Hintaoppaan ke-räilykirjoille. Hän asuuMellilässä, jonne on muut-tanut vuonna 1989 Helsin-gistä.

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

kg

299BROILERINMAUSTAMATONFILESUIKALE

rasia

5,99kg

Atria Tuoreporsaan ulkofilee

n. 1,5 kg

Peruna-sipulisekoitus

500 g (1,58 kg)

079ps

Kulta Mokka kahvi500 g (3,98 kg)

199pkt

Ruokakerma10 % 2 dl (3,45 l)

069prk

Mars, Twixtai Snickers

54-60 g (7,41-6,90 kg)

200

5 kpl

599Norjalainentuore MERI-LOHIFILE

300 g (9,97 kg)

099SUODATIN-PAPERIT 1x4

pkt100 kpl (0,01 kpl)

Tuoretta & raikasta

079HOLLANNINJONAGOLDENOMENA kg

895KARJALAIII-OLUT 12-PACK

rasia7,75+1,20 (1,96 L)

Tarjoukset voimassa: perjantai – lauantai 11.-12.3.2005

Kurkijokelaisen toimituksestaKurkijoki-aiheisia - kirjoja 13–75 e

- karttoja 5–10 e- mitali 28 e- pöytäviiri 28 e- kortteja 1,00–1,50 e- T-paita 15 e

Kurkijokelaisenvuosikerta 2004 CD 20 eVirrankoski: Karjala takaisin 3 eYms. kirjallisuutta edullisesti!