Ryijy The Rug

1

To the readerThis teaching material of rug weaving you have got in your hands has been producedby the HANDISCOLA – project that was approved into the Socrates/Grundtvig 1 Pro-gramme funded by the European Union. The material is a result of the co-operationbetween the representatives of five countries participating in the project. The main res-ponsibility for collecting the material had the Finnish participant. The material has beentested in pilot courses and handicraft teachers and researchers have expressed theirexpert opinions on it. I would like to thank all our external experts for their help.

Altogether ten teaching materials in six languages have been produced in HANDISCO-LA –project. The languages are English, Estonian, Greek, Finnish, Hungarian and Lat-vian. The themes are ceramics, bookbinding, naalbinding, (needle looping) one-log boat,woodcarving, ribbon weaving, rug weaving and birch bark work. Four seminars werearranged during the project and more material about the European handicraft traditioncan be found in the reports made from these seminars. Most of the material is seen atthe internet address: http://www.kuusankoski.fi/palvelut/opetustoimi/koulujen-sivut/tvop/Handiscola/index.html

“HANDISCOLA –handicraft is common language” –project started at the end of theyear 2001 and it ends in the beginning of October 2003. The aim of the project is toenhance the common European knowledge of handicraft tradition. Another aim is topreserve old traditions and to transmit them to new users. In the seminars during thisproject the participants have had a chance to get acquainted with the partners’ activi-ties. In the work shops they have put the method “learning by doing” in practice andtested the name of the project “handicraft is common language” – words are not neces-sarily needed.

The partners of the HANDISCOLA –project are :

Adult Education Centre of Kuusankoski, Finland (Co-ordinator)Adult Education Centre and Folk High School of Kymenlaakso, Anjalankoski, FinlandRääma Noorte Ühing “Noorus”, Pärnu, EstoniaPärnu Kutseıppekeskus, Pärnu, EstoniaLatgales Amatniecîbas Meistaru Skola, Berzgale, LatviaPetöfi Kulturális KHT, Orosháza, HungaryEuropean Perspective and Development Center, Athens, Greeceand its co-partnerComission of Popular Education of Pieria, Katerini, Greece

We hope that this teaching material would serve the needs of adult education in variouscountries among handicraft professionals and amateurs. We believe that the materialgives stimuli to teachers and instructors to arrange courses and background informati-on and concrete instructions to a single learner to make the product presented in thebook.

Miikka Rikala Seppo TahvanainCoordinator Editor

2

RyijyRyijyä pidetään skandinaavisena tekstiili-nä, vaikka sama tekniikka on ollut käytös-sä myös muualla maailmassa varhaisistaajoista lähtien. Ryijy-sana tulee muinais-skandinaavisista sanoista ry ja ru, jotkatarkoittavat ”takkuinen” ja ”karkea”. Ryijy onnukkapintainen, vankkatekoinen tekstiili.Solmimistapoja on useita, mutta yleisim-min käytetty solmu on ryijysolmu, ns. smyr-nasolmu, jota käytetään myös itämaisissamatoissa.

Ryijyn valmistuksen ja käytön his-toriaa

Suomeen ryijy tuli viikinkien mukana län-nestä. Ensimmäiset varmat tiedot ryijyistäovat 1400-luvulta. Suomessa ryijyjä kudot-tiin linnojen naistentuvissa ja kuninkaan-kartanoiden kankurintuvissa. Niiden väli-tyksellä ryijynkudonta levisi maaseudulleja sellaisille alueille, missä ryijyjä ei aiem-min ollut tunnettu. Vähitellen ryijyjen val-mistus kansanomaistui, ja niitä alettiin käyt-tää myös veronmaksuvälineinä.

Viroon ensimmäiset ryijyt tulivat Ruhnun,Vormsin ja Noarootsin alueille. Latviaanryijytekniikka tuli ilmeisesti pohjoisesta.Museoiden ryijymateriaalin pohjalta näyt-tää siltä, että Latviassa käytettiin saman-laista kudontatekniikkaa kuin Suomessa,Ruotsissa ja Virossa. Unkarissa ryijytek-niikkaa käytettiin lähinnä itämaistyyppistenmattojen tekoon paimentolaisten keskuu-dessa.

Ryijyä on käytetty ennen kaikkea vuode-peitteenä. Se oli alun perin tehty eläimentaljasta valmistetun peiton korvikkeeksi.Ryijy on todettu eläimen taljaa käytännöl-lisemmäksi esimerkiksi ankarissa sääolois-sa. 1500-luvulla pitkänukkaisia ryijyjä käy-tettiin Suomessa saaristolaisten venepeit-toina. Veneryijyjen käyttö säilyi aina 1900-luvulle asti, koska villainen ryijy hylki kos-teutta ja oli lämmin. Kalastajat pitivät ryi-jyä erittäin hyvänä peitteenä veneessä yö-vyttäessä. Meritse liikkuneiden matkamies-ten mukana ryijy myös kulkeutui pitkiäkinmatkoja maasta toiseen.

Ryijy on kuulunut ennen kaikkea arkeen.Sitä käytettiin kylmän ja vetoisen seinänsuojana ja vuodepeitteenä nukkapuoli alas-päin. 1500- ja 1600-luvuilla ryijyt olivatmakuupeitteinä Suomen linnoissa, kunin-kaankartanoissa, pappiloissa ja joissakinporvariskodeissa. 1700-luvulla ryijyä käy-tettiin maan itäosissa lähinnä säätyläisko-deissa, mutta Lounais-Suomessa ne oli-vat käytössä jo kaikissa kansankerroksis-sa.

Suomessa ryijyjä on kudottu yleensäomaan käyttöön esim. perheen tyttärillemyötäjäisiksi. Kirkossa vihittävät morsius-parit alkoivat käyttää ryijyä jalkojensa alla,ja vihkitilaisuuden jälkeen morsiusryijy le-vitettiin morsiusvuoteen peitteeksi. Mor-siusryijy periytyi yleensä äidiltä tyttärelleuseiden sukupolvien ajan.

1800-luvun alussa suomalainen ryijy olikukoistuksensa huipulla, mutta 1800-luvunpuolivälissä ryijynkudonta alkoi osoittaarappeutumisen merkkejä. Ryijyn käyttömuuttui; ryijy joko levitettiin lattialle matok-si tai ripustettiin koristeeksi seinälle. Ma-kuupeiton tehtävästä se jäi kokonaan pois1800-luvun lopulla, ja vähitellen ryijystä tulipelkästään koristetekstiili.

3

Suomalaisen ryijyn uusi tuleminen ”uusiryijy” alkoi Akseli Gallen-Kallelan vuonna1900 Pariisin maailmannäyttelyyn suunnit-teleman jugend-tyylisen Liekki-ryijyn myö-tä. Ryijystä tuli taidetekstiili ja Suomen etu-rivin taiteilijat alkoivat suunnitella ryijyjenmalleja.

Perimätiedon mukaan Latvian Vidzemes-sä on tehty 1800-luvun loppupuolella he-vosille peittoja ja rekiryijyjä. Myös Latvias-sa ryijyn käyttötarkoitus muuttui 1900-lu-vulla, siitä tuli koriste-esine. Ryijytekniikal-la alettiin kutoa mattoja, seinävaatteita jatyynyjä.

1930-luvulla nukkatekniikalla tehdyt työtolivat suosittuja Virossa. Ryijyjä käytettiinpääasiallisesti lattialla. Ryijytekniikkaa eikäytetty Virossa pelkästään isoihin töihin,vaan myös tyynyihin, pannumyssyihin, tuo-linpäällisiin ja seinävaatteisiin. Nämä oli-vat suosittuja myös ulkovirolaisten keskuu-dessa.

Unkarissa paimentolaiset kutoivat ryijymat-toja arkiseen käyttöön ja arjen tarpeidenmukaisesti. Mattoja käytettiin suojina kyl-myyttä vastaan esim. peittoina sängyissä,lasten kehdoissa, suojana teltan seinillä jalattialla. Unkarin paimentolaisilla oli käytös-sä yksinkertaiset ”kangaspuut”, jotka voi-tiin helposti siirtää paikasta toiseen heimonmukana. (Kuva 1.)

Koska Suomessa käytetyt kangaspuut oli-vat kapeita, jouduttiin ryijyt kutomaan kah-dessa osassa. Ryijyt valmistettiin aluksikahtena, myöhemmin yhtenä kappaleena.Osat yhdistettiin toisiinsa ryijyn nukkapuo-lelta ommellulla saumalla. Ryijyjä kudottiinmyös niin, että ne nukitettiin kummaltakinpuolelta. Ryijyjen tarkoitushan oli suojataja lämmittää mahdollisimman hyvin.

Suomalaisissa ryijyissä on yleisimmin käy-tetty tavallista ryijysolmua. Nukkarivienvälien leveys vaihteli 5-18 mm. Varhaisim-missa ryijyissä nukitus tehtiin yhtenäisellälangalla, joka leikattiin myöhemmin auki.1700-luvulta lähtien nukitus solmittiin joyleensä etukäteen lyhyiksi leikatuista nuk-kalangoista. Virossa ryijyt olivat kooltaankeskimäärin 150 x 200 cm ja nukan pituusoli 7-9 cm.

Kreikassa ryijytekniikkaa käytetään nykyi-sin erilaisissa kudontatöissä. Itämaistyyp-pisissä matoissa, erilaisissa seinätekstii-leissä ym. käytetään perinteistä ryijynukansolmimistapaa. Nykyisin kaikkia kudonnai-sia ei enää valmisteta pelkästään arjentarpeisiin, vaan myös koristetekstiileiksi.(Kuvat 2.-3.)

4

Värit

Suomessa ryijyt olivat 1500-luvulla yksivä-risiä ja melko pitkänukkaisia. Värit olivatluonnonvärejä: valkoista, mustaa ja har-maata. Värjätyistä väreistä yleisimmät oli-vat keltainen ja ruskeankeltainen. Langatvärjättiin kasveista saatavilla väreillä, kos-ka niillä värjääminen oli helpointa. Värejäsaatiin mm. koivunlehdistä, suopursuista jakanervista. 1700-luvulla alettiin yleisemminkäyttää sinistä, punaista ja vihreää.

Pohjanmaan tervakaupan ansiosta Suo-meen alettiin saada Välimeren maistamyös indigoa. Tuontivärejä olivat myöskrappi ja kokenillinpunainen. Näin ryijyjenväritys oli saanut uutta syvyyttä ja loistoa.1800-luvun loppupuolella alettiin yleisem-min käyttää teollisesti valmistettuja, huo-nosti kestäviä aniliinivärejä. Tämä vauhdittiosaltaan kansanomaisen ryijyn rappiovai-hetta.

1900-luvun alussa virolaisissa ryijyissävärit olivat pääasiassa luonnon omia vä-rejä: valkoista, ruskeaa, mustaa ja harmaa-ta. Nykyään käytetään yleisesti kylmiä si-nivihreitä tai lämpimiä syysruskan värejä.

Materiaalit

Suomessa ryijyt olivat 1500-luvulla useim-miten kokonaan villaisia. Näin saavutettiinparas mahdollinen lämpöteho. 1600-luvul-la loimi oli usein jo pellavaa, hamppua taipuuvillaa. Välikuteessakin saattoi olla jovillan lisäksi pellavaa. Vuosisatojen kulu-essa villan laatu muuttui eri lammasrotu-jen vaihtumisen myötä, mutta perusmate-riaalit villa, pellava ja puuvilla ovat edelleenkäytössä ryijyjä kudottaessa. Virossa poh-jamateriaalina käytettiin pellavaa ja nukatolivat villaa.

Kuviot

Ensimmäiset suomalaiset ryijyt olivat jokoyksi- tai kaksipuolisesti nukitettuja, eläin-ten taljoja muistuttavia peittoja. Kuvioitaalkoi ensin tulla ryijyn reunoille kehyksenäja erilaisina ruutuina. Suosittuja olivat myössuoraruutuiset ja vinoneliökuvioiset ryijyt.Kun leveämmät kangaspuut yleistyivät jaryijyt alettiin kutoa yhdestä kappaleesta,helpottui myös kuvioiden tekeminen. Vino-neliöornamentiikan suosio alkoi jo 1500-luvulla ja jatkui 1800-luvulle. (Kuva 4.)

5

Erilaiset neliöt olivat hyvin suosittuja mui-den geometristen kuvioiden kanssa. Useinmyös isojen ruutujen sisällä oli monia pie-niä neliöitä. Myös vinoraitaa on käytettyreunojen kuvioinnissa. (Kuva 5.)

Kannuksenpyörä oli keskelle ryijyä sijoitettuja isokokoinen kuvio. Usein kannuksenpyö-rän sakarat olivat erivärisiä. (Kuva 6.)

Risti on ollut myös suosittu kuvio. 1500-lu-vulla kudottiin yksi iso risti ryijyn keski-osaan. 1700-luvulla keskiosa täytettiin isoil-la risteillä, joiden sisään sijoitettiin pienem-piä ristejä. (Kuva 7.)

Erilaiset puut omaksuttiin suomalaisiin ryi-jyihin kirjontatöistä ja mallikirjoista melkomyöhäisessä vaiheessa. Myöhemmin puu-aiheesta tuli suomalaisille kutojille läheinenja kotoinen aihe. (Kuva 8.)

Kukkakuvioista suosituin oli tulppaaniaihe,jota kudottiin Suomessa vasta 1700-luvunloppupuolella. Kukkakuviot muokkautuivatkutojien käytössä tyyliltään kansanomai-sen pelkistetyiksi. (Kuva 9.)

Ihmishahmoja käytettiin puukuvioiden juu-rella. Kun morsiusryijyt yleistyivät, niihinhaluttiin lisätä morsiusparia esittäviä kuvi-oita, nimikirjaimia ja vuosilukuja. (Kuva 10.)

6

Virolaisten ryijyjen kuvioinnissa on pääasi-assa käytetty paikallisia aiheita. Museois-sa säilyneet ryijyt ovat pääasiassa yksivä-risiä tai ruudullisia. Kuviot olivat säännölli-sen geometrisia, mutta 1940-ja 1950-luvul-la ryijyjen kuviointi muuttui vapaammaksi.(Kuva 11.)

Ryijyn kudonta

Ryijy on kudonnainen, joka muodostuu loi-mesta, pohjakuteesta ja nukista. Nukatsolmitaan rivi kerrallaan loimilankoihin janukkarivien väliin kudotaan pohjakudettaaina saman verran. Nukkalankojen leikkaa-misessa käytetään yleensä puupuikkoa,jossa on leikkausura keskellä. Yhdessäryijynukassa voi olla useampia lankojaesim. 3-8 kpl ja valmiin nukan pituus vaih-telee yleensä 2-12 cm. Nukkien solmimi-sessa käytetään ryijysolmua, joka on tuttu

solmu kaikissa viidessä tähän Handisco-la-projektiin osallistuvassa maassa: Suo-messa, Eestissä, Latviassa, Unkarissa jaKreikassa. (Kuva 12.)

Tavanomainen nukkatiheys suomalaisissaryijyissä on 125-200 solmua 10 cm x 10cm alueella. Nukan pituus on yleensä sel-lainen, ettei pohjakude näy nukkapuolelta.Yhdessä ryijyssä voi olla myös eri pituisianukkia. Jos valmiiksi solmitun nukan pituuson 3 cm, sen pituus leikattuna on 7,5 cm(2x solmittu nukan pituus + 1,5 cm solmuavarten).

Loimilankana käytetään puuvilla- tai pella-valankaa. Loimen tiheys on yleensä 3-4lankaa/cm. Loimen pituus tehdään kehyk-sen mittojen mukaisesti ja reunimmaisetloimilangat vahvistetaan kaksinkertaisiksi.

Pohjakuteena käytetään villa- tai puuvilla-lankaa ja nukat solmitaan yleensä villalan-gasta. Pohjasidos on palttina (kudelankamenee yhden loimilangan yli ja yhden loi-milangan ali) tai kuderipsi (kudelanka me-nee kahden loimilangan yli ja kahden loi-milangan ali)

Nukkien solmiminen aloitetaan tavallisestiryijyn vasemmasta alanurkasta kudotunpäärmevaran jälkeen. Työohjetta seurataantarkasti nukka ja rivi kerrallaan. Nukat sol-mitaan kahdesta loimilangasta muodostu-

7

van lankaparin ympärille ryijysolmua käyt-täen.

Kun koko nukkarivi on solmittu, kudotaanpohjakuteella 1-1,5 cm. Reunalankojentulisi peittyä myös nukkarivien kohdalta jasiksi voidaan välikudetta kiertää 3-4 ker-taa reunalankojen ympärille. Nukkarivitkudotaan ohjeen mukaisessa järjestykses-sä ja nukkien tulee asettua pystysuunnas-sa täsmälleen samalle kohtaa, toistensayläpuolelle. (Kuvat 13-14.)

Kun kaikki nukkarivit on tehty, kudotaanryijyn yläpäärme paksulla langalla. Valmisryijy irrotetaan kehyksestä ja päihin jäte-tään solmimisvaraa noin 10 cm. Valmiinryijyn ala- ja yläpää huolitellaan solmimal-la loimilangat pareittain merimiessolmulla.Solmut tehdään aivan päärmevarojen reu-naan. Solmittujen loimilankojen päät leika-taan lopuksi lyhyemmiksi ja päärmeet om-mellaan sekä ylä- että alareunaan.

8

Ryijynkudontakurssi- kurssin ohjeellinen kesto on 30 oppitun tia, 6x5 oppituntia- kurssilla suunnitellaan ja valmistetaan ryijy seinävaatteeksi- ryijy kudotaan kehyksellä, koska kangas- puita ei välttämättä ole kaikilla saatava - na

Työvälineet: (Kuva 15.)1 kudontakehys2 lasta tai muu apuväline viriön poimi mista varten (viriö on loimilankojen väli, johon pohjakude pujotetaan)3 kampa tai kudontahaarukka4 sakset5 pahvinen lasta tai puupuikko nukka- lankojen mittaamista ja leikkaamista varten6 värikynät ja paperia mallin suunnit- telua ja piirtämistä varten7 sukkula8 pingotin (ei välttämätön)

Materiaalit:

(esim. koko 26 cm x 26 cm)- puuvillalankaa loimeksi 10-20 grammaa- villalankaa ryijyn pohjakuteeksi ja päär meisiin n. 100 grammaa- villalankaa nukiksi n. 100-200 grammaa

1. kokoontumiskerta

Kurssi aloitetaan kertomalla ryijyn histori-asta , käyttötarkoituksista ja materiaaleis-ta. Sen jälkeen aloitetaan ryijyn suunnitte-lu. (Kuva 16.)

Kurssilaiset suunnittelevat ja piirtävät mal-lin, jonka aiheena ovat vanhat symbolit jaornamenttikuviot. (Kuva 17.)

9

Kuva jaetaan niin moneen osaan kuin kurs-silaisia on. Jokainen tekee omasta kuvio-osasta itselleen pienen ryijyn. Jokainenopiskelija tekee omasta kuvio-osastaantarkan työpiirustuksen ja ohjeen. Työohjevoi olla myös ruutupaperilla, jolloin yksiruutu tarkoittaa esim. yhtä nukkaa valmiis-sa työssä. Ohjetta suunniteltaessa pääte-tään myös, kuinka monta lankaa on yhdes-sä nukassa, kuinka pitkiä nukat ovat jaovatko kaikki nukkalangat saman paksuistalankaa. Jokainen väri merkitään ohjeeseenomalla numerolla, värillä tai muulla merkil-lä. Mallia suunniteltaessa huomioidaanmyös riittävä värikontrasti pohjan ja kuvi-on välillä.

2. kokoontumiskerta

Loimen laitto kehykseen: Kudontakehyk-sessä on yleensä ylä- ja alapäässä valmiitnaulat loimilangoille. Loimilanka kierretäännaulojen ympärille tasaisen kireälle mallinleveyden mukaisesti. Kaksi reunimmaistaloimilankaa kierretään kaksinkertaisestireunojen vahvistamiseksi. (Kuva 18.)

Kudontakehyksen alareunaan, loimilanko-jen väliin laitetaan noin 10 cm leveä pahvisolmimisvaraksi. Ennen varsinaisen ryijynkudonnan aloittamista kannattaa kutoamuutama kude paksuhkolla, myöhemminhelposti purettavalla langalla.

Nukkalankojen valmistaminen: Nukkalan-gat kannattaa keriä ensin väreittäin omillekerilleen, ja sitten yhdistää pienissä erissäohjeessa olevan nukkasekoituksen mukai-sesti. Nukat leikataan valmiiksi ennen ku-tomisen aloittamista. (Kuva 19.)

3. kokoontumiskerta

Kudonta: Ryijyn kutominen aloitetaan n. 5cm päärmevaran kutomisella pohjakutees-ta. (Ryijyn alareunaan voi jättää myös hap-sut, jolloin päärmettä ei tarvita.) Nukkiensolmiminen aloitetaan tavallisesti vasem-masta laidasta ja nukat solmitaan kahdenloimilangan ympärille ryijysolmua käyttä-en. Reunoissa vahvistettujen lankojen ym-pärille ei nukkia solmita. Kun nukkarivi onsolmittu, kudotaan rivien väliin 1-1,5 cmpohjalankaa.

On tärkeää, että pohjakudetta kudotaanaina saman verran. Pohjakuteen ei tarvit-se olla samaa lankaa kuin päärmeissä,koska se ei näy valmiissa työssä. Pohja-kudetta ei saa kiristää liikaa, jotta loimilan-gat peittyvät kokonaan. Pohjakudetta voi-daan kiertää 3-4 kertaa loimen reunalan-kojen ympärille, jotta loimet peittyisivätmyös nukkarivien kohdalta. Seuraava nuk-karivi aloitetaan samasta reunasta ohjettaseuraten. Kaikki rivit kudotaan mallin mu-kaisessa järjestyksessä.

10

4. kokoontumiskerta

Ryijyn kudonta jatkuu. (Kuvat 20-23.)

11

5. kokoontumiskerta

Ryijyn viimeistely: Kun kaikki nukkarivit ontehty, kudotaan yläpäärme. Loppuun voikutoa myös muutaman kuteen paksummal-la langalla, joka solmittaessa puretaan.Loimilangat katkaistaan kehikon naulojenympäriltä kummastakin päästä. Paksumpialoituslanka puretaan ja ryijyn loimilangatsolmitaan pareittain merimiessolmulla. Tä-män jälkeen solmitut päät tasataan. (Ku-vat 24-25.)

Valmiin ryijyn päihin ommellaan päärmeet.Päärmeiden päitä ei ommella kiinni, kos-ka ryijyn ripustustanko pujotetaan yläpäär-meeseen. Päärmeet voi vielä kevyestihöyryttää silitysraudalla.

Lähteet

Annikki Toikka-Karvonen: Ryijy. Helsinki1971.Tuija Nieminen: Ryijynukka. Vantaa 1984.Tuija Hännikäinen: Ryijykirja. Saarijärvi1996.Latviesu tautas maksla. R. 1962.Latviesu padomju lietiska maksla. R. 1960.Makslas vesture. (V. Purvisa red.) R.A. Zarina: Seno latgalu apgerbs 7.-13. gs.R. 1970.

12

The RugThe rug is considered a Scandinavian tex-tile although the same technique has beenused in many other countries, as well, sin-ce the early days. The Finnish word “ryijy”derives from the ancient Scandinavianwords “ry” and “ru” which mean “shaggy”and “coarse”. The rug is a knotted pile wea-ve, strongly built textile. There are manyways to tie the pile-weave knots, but themost commonly used knot type is the “rugknot”, also known as the Smyrna knot,which is used in the Oriental rugs, too.

History of weaving and using the rug

The Vikings brought the first rugs to Fin-land from the west. The first certain know-ledge of rugs is from the 15th century. InFinland the rugs were woven in women’schambers in castles and in weavers’ cham-bers in royal estates. From there the rugweaving spread to the countryside and toareas where it had been unknown before.Gradually rug weaving got more popularfeatures, and rugs were used in tax-pay-ing, too.

In Estonia the rugs first appeared in Ruh-nu, Vorms and Noaroots areas. In Latviathe rug technique arrived most likely fromthe north. The rugs shown in museums in-dicate that the Latvians used the sameweaving technique as the Finns, the Swe-des and the Estonians. In Hungary the rugtechnique was used by the nomads main-ly in weaving Oriental type carpets.

The rug has been used mainly as a bedcover. Originally it was made to replace acover made of animal skin. The rug hasbeen found more practical than animal skinfor example in severe weather conditions.In the 16th century the Finnish islandersused long-piled rugs as boat blankets. Boatrugs were used as late as in the 20th cen-tury, since a woollen rug was warm andwater repellent. The fishermen found therug a very good blanket when they stayedovernight in their boats. With the seafarersthe rug travelled long journeys from onecountry to another.

The rug was used above all in everydaylife. It was used to protect from the coldand draughty wall, and also as a bed blan-ket, the pile side down. In the 16th and 17th

centuries the rugs were used as blanketsin Finnish castles, royal estates, vicaragesand in some bourgeois homes. In the 18th

century the rugs were used in Eastern Fin-land mainly in bourgeois homes, but in theSouth West they were used in all socialclasses.

In Finland the rugs have been usually wo-ven for own use, e.g. as a dowry for thedaughters. At church it became a habit thatthe bride and the bridegroom had a rugunder their feet, and after the wedding therug covered the bridal bed. The bridal rugwas usually inherited from mothers todaughters in many generations.

The early 19th century was the golden ageof the Finnish rug, but in the middle of thecentury the art of rug weaving started toshow signs of degeneration. The purposeof the rug changed; it was either used onthe floor or it decorated the wall. By theend of the 19th century it was no longerused as a blanket, and gradually it beca-me solely a decorative textile.

13

The renaissance of the Finnish rug startedin 1900 when Akseli Gallen-Kallela desig-ned the Jugend-style rug called “The Fla-me” for the World Fair in Paris. The rugbecame an art textile and prominent Fin-nish artists started to design rug patterns.

According to the tradition, in Vidzeme, Lat-via, people have made horse blankets andsleigh rugs in the end of the 19th century.In Latvia, as well, the purpose of the rugchanged in the 20th century and it becamea decorative textile. The rug technique be-came to be used in weaving carpets, walltextiles and pillows.

In the 1930s the textiles made in the kno-tted-pile technique were popular in Esto-nia. The rugs were mainly used on floors.The rug technique was not used in largetextiles only but also in pillows, pot war-mers, chair covers and wall textiles. Theywere popular also among Estonians livingabroad.

In Hungary the nomads wove rug carpetsfor everyday use and needs. The carpetssheltered from the cold in beds and crad-les, on tent walls and floors. The Hungari-an nomads had simple “looms” which wereeasy to take from one place to another withthe tribe. (Picture 1)

Since the looms were narrow the rugs hadto be woven in two pieces. The rugs werefirst made in two pieces, later in one. Thepieces were sewn together on the pile sideof the rug. There were also rugs which werepiled on both sides. After all, the rug wasmeant to shelter and warm as well as pos-sible.

The most common knot in Finnish rugs wasthe ordinary “rug knot”. The knot rows were5-18 millimetres apart. In the earliest rugsthe pile was made with a continuous yarn

which was then cut open. From the 18thcentury onwards the knots were usuallytied from pre-cut short yarns. In Estoniathe rugs were on the average 150 x 200centimetres in size and the pile length was7-9 centimetres.

In Greece the rug technique is nowadaysused in various woven textiles. The tradi-tional knotted-pile weaving is used in Orien-tal-type carpets, in various wall textiles etc.Nowadays all the woven textiles are notmade for everyday use only but for deco-rative textiles, as well. (Pictures 2.-3.)

Colours

In the 16th century the Finnish rugs weremonochromatic and with quite a long pile.The colours came from the nature: white,black and grey. The most common dyedcolours were yellow and brownish yellow.The yarns were dyed with vegetable dyessince they were easy to use. The dyescame from birch leaves, marsh tea andheather. In the 18th century blue, red andgreen became more common.

Thanks to the tar trade in East Bothnia in-digo was imported from the Mediterrane-an countries. Madder and cochineal wereimported colours, as well. These coloursgave the rugs new depth and brilliance. Inthe end of the 19th century industrial andless durable aniline colours were most of-ten used. That was one of the reasons forthe degeneration of the popular rug.

In the beginning of the 20th century theEstonian rugs had mainly natural colours:white, brown, black and grey. Nowadayscold bluish green or warm autumn coloursare often used.

14

Materials

In Finland the rugs were mostly woollen inthe 16th century. They gave the best ther-mal efficiency. In the 17th century the warpwas often linen, hemp or cotton. Besideswool, also linen could be used in the groundweft. During the centuries the wool qualitychanged as the sheep breeds changed, butthe basic materials, wool, linen and cot-ton, are still used in rug weaving. In Esto-nia the ground weft was linen and the pilewas wool.

Patterns

The first Finnish rugs were covers piled onone or both sides, resembling animal skin.The first patterns formed a frame and dif-ferent checks. Rugs with squares or rhom-bi were also popular. As the wider loomsbecame more common and rugs could bewoven in one piece the patterns becameeasier to make, as well. The popularity ofthe rhombi ornaments started already inthe 16th century and continued till the 19th

century. (Picture 4.)

Various checks were very popular along-side with other geometric patterns. Oftenbigger checks had several smaller checksinside them. Diagonal lines were also usedin frame patterns. (Picture 5.)

The rowel pattern was big and in the mid-dle of the rug. The points of the rowel wereoften in different colours. (Picture 6.)

The cross was a very popular pattern, aswell. In the 16th century a big cross waswoven in the middle of the rug. In the 18th

century the centre part was filled with bigcrosses with several smaller crosses insi-de them. (Picture 7.)

Various trees were adopted into Finnishrugs from embroidery and pattern booksrather late. Later the tree motifs becamevery near and dear for the Finnish wea-vers. (Picture 8.)

The most popular flower motif was the tu-lip which was not used in Finland until inthe end of the 18th century. The weaversgradually changed the flower motifs veryfolksy and simplified. (Picture 9.)

Human beings were depicted under thetree motifs. As the bridal rugs became morecommon, weavers wanted to add patternsdepicting the bridal couple, their initials andthe year in the rugs. (Picture 10.)

The Estonian rug patterns were mainly lo-cal motifs. The rugs kept in museums aremainly monochromatic or checkered. Thepatterns are regular and geometric, but inthe 1940s and 1950s the patterns becomemore unconstrained. (Picture 11.)

Rug weaving

The rug is a woven textile which consistsof the warp, the ground weft and the pile.The pile-weave knots are made row by rowinto the warp, and always the same amountof the ground weft is woven between theknot rows. The pile yarns are usually cutwith a wooden stick that has a cutting groo-ve. There can be 3-8 yarns in one knot. Thelength of the pile is usually 2-12 centimet-res long. The pile is tied with “rug knots”.That knot is known in all the five countriesparticipating in the Handiscola project: Fin-land, Estonia, Latvia, Hungary and Gree-ce. (Picture 12.)

The average density of knots in Finnishrugs is 125-200 knots per 10 x 10 centi-metres. The pile is usually long enough to

15

hide the ground weft. The length of the pilemay also vary in one rug. If the pile is 3centimetres long, the knot yarns should becut 7,5 centimetres long (2 x the length ofthe pile + 1,5 cm for the knot).

The warp yarn is cotton or linen. The den-sity of warp yarns is usually 3-4 yarns percm. The warp length follows the framelength and in the selvage the warp yarnsare usually doubled.

The ground weft is wool or cotton yarn andthe pile is usually woollen. The ground isplain weave (the weft thread passes overone warp yarn and under the next) or ribweave (the weft thread passes over twowarp yarns and under the next two).

Tying the knots is usually started from theleft bottom corner after the hem. Theinstructions must be followed closely knotby knot and row by row. The knots are tiedaround two warp yarns.

When a knot row is ready, 1-1,5 centimet-res with ground weft is woven. The warpyarns in the selvage should be hidden alsoat both ends of the knot rows and therefo-re the ground weft yarn may be twisted 3-4 times around the farthermost warp yarns.The knot rows are woven according to theinstructions and the knots should be inexact vertical line above each other. (Pic-tures 13-14)

When all the knot rows are ready, the up-per hem is woven with a thick yarn. Thecompleted rug is taken from the frame. Bothends need about 10 centimetres warp yarnfor the fringe. The top and the bottom arefinished by knotting the warp yarns in pairswith a sailor’s knot. The knots are tied clo-se to the hem. After the warp yarns areknotted they are cut shorter, and the topand the bottom hems are stitched.

16

Rugworkshop- about 30 lessons, 6 x 5 lessons- designing and making a rug as a wall textile- the rug is woven in a frame, since looms are not necessarily available for all participants

Tools: (Picture 15)1 frame loom2 shed stick or some other tool for shed- ding (the shed is the space between warp yarns into which the ground- weft yarn is passed)3 a comb or a weaving fork4 scissors5 a cardboard paddle or a wooden stick for measuring and cutting the pile yarns6 crayons and paper for designing and drawing the pattern7 shuttle8 temple (not necessary)

Materials:(e.g. size 26 cm x 26 cm)- cotton yarn for warping, 10-20 grams- wool yarn for ground weft and hem, about 100 grams- wool yarn for the pile, about 100-200 grams

1. meeting

The course begins with the history, use andmaterials of the rug. This is followed by thedesigning of the rug. (Picture 16)

The students design and draw a patternwith old symbols and ornaments.(Picture17)

The picture is divided in as many parts asthere are students. Each student makes asmall rug according to his/her part of thepicture. Each student makes a detailed dra-wing and instructions for his/her part of thepattern. The instructions may be drawn alsoon graph paper where each square equalsto e.g. one knot in the complete work. Whi-le planning the instructions it is also deci-ded how many yarns there are in one knot,how long the pile is and whether or not allthe pile yarns are equally thick. Each co-lour is marked with a number, colour or insome other way. A sufficient colour cont-rast between the base and the pattern mustbe considered in the pattern design.

2. meeting

Warping the loom: The frame loom usuallyhas nails in the top and the bottom for thewarp. The warp yarn is wound around thenails with equal tension and following thewidth of the pattern. The two farthermostwarp yarns are wound twice in order tomake the selvage strong. (Picture 18)

A 10 centimetres wide cardboard is put atthe bottom end of the frame loom, betweenthe warp yarns for tying the fringe. Beforethe actual weaving it is good to weave afew additional wefts with a thick yarn whichis later easy to undo.

Making the pile yarns: It is recommendableto wind the different coloured pile yarns inseparate balls and then combine them insmaller amounts according to the pile mix-ture in the instruction. The pile yarns arecut before starting the weaving. (Picture 19)

17

3. meeting

Weaving: The weaving of the rug starts byweaving a 5-centimetre hem with theground weft. (You can also leave a fringe,and then you will not need a hem.) Youusually start tying the knots on the left andthe knots are made around two warp yarnswith the “rug knot”. You do not tie knotsaround the doubled selvage warp yarns.When a knot row is complete, you weave1-1,5 centimetres ground weft between therows.

It is important to weave exactly the sameamount of ground weft between the rows.The ground weft does not have to be thesame yarn as in the hem, since it will notshow in the complete rug. The weft yarnmust not be too tense since the warp yarnsmust be totally covered. The ground weftyarn may be wound 3-4 times around thefarthermost warp yarns so that they arehidden also at both ends of the knot rows.The next knot row begins on the left, again,and follows the instructions. All rows arewoven according to the pattern instructions.

4. meeting

The weaving continues. (Pictures 20-23)

5. meeting

Finishing the rug: When all the rows havebeen knotted and the pile is complete, theupper hem is woven. You can weave a fewthreads with a thicker yarn which will beundone when tying the fringe. The warpyarns are cut around the nails on both ends.The thicker starting thread is undone andthe warp yarns are tied in pairs with asailor’s knot. After this the fringe is cut even.(Pictures 24-25)

The hems are stitched in the complete rug.The hem ends are not stitched since a sus-pension rod will be inserted in the upperhem. The hems may be gently steam iro-ned.

References

Annikki Toikka-Karvonen: Ryijy. Helsinki1971.Tuija Nieminen: Ryijynukka. Vantaa 1984.Tuija Hännikäinen: Ryijykirja. Saarijärvi1996.Latviesu tautas maksla. R. 1962.Latviesu padomju lietiska maksla. R. 1960.Makslas vesture. (V. Purvisa red.) R.A. Zarina: Seno latgalu apgerbs 7.-13. gs.R. 1970.

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

38

39

40

41

42

43

44

Contents

To the readerRyijyThe Rug

Model Examples from Finland 15, 21, 27, 33, 39, 42

Publisher Kuusankosken työväenopistoEditor Seppo TahvanainenWoorking Group Päivi Laakso, Kymenlaakso Opisto, Suomi (coordinator), Maris

Aidak, Pärnu Kutseıppekeskus, Viro, Iréna Barkane, LatgalesAmatniecîbas Meistaru Skola, Latvia, Vaso Grammatosi,Comission of Popular Education of Pieria, Kreikka, KatalinSzikoráne Dénes, Petöfi Kulturalis KHT, Unkari

Photos Päivi Laakso, Seppo TahvanainenLogo of the Project Tuija NikunenTranslatings Virpi Kuusela, Miikka Rikala, Leene Soekov, Vija Pleiksne-

Gutane, Giorgos Archontas, Birgitta BacsaiLayout Printing Office of the Town KuusankoskiPrinted in Bosia “Renovata”, Latvia 2003

This project has been carried out with the support of the European Community in the framework ofthe Socrates programme. The content of this project does not necessarily reflect the position of theEuropean Community, nor does it involve any responsibility on the part of the European Community.

18243036

12

12