johanna wahlroos - helsinki.fi · viestinnästä valmistuneet ja siten myös ne vastaajat, jotka...

Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla

Selvitys viestinnän oppiaineesta vuosina 2002–2010 valmistuneiden sijoittumisesta työelämään

Johanna Wahlroos

Viestinnän tutkimuskeskus CRCCommunication Research Centre CRC

Sosiaalitieteiden laitosHelsingin yliopisto

Julkaisija:

Viestinnän tutkimuskeskus CRC, Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto

Tekijä

© Johanna Wahlroos

Julkaisun nimi: Julkaisun laji:

Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla : Selvitys viestinnän oppiaineesta vuosina 2002–2010 valmistuneiden sijoittumisesta työelämään

Tutkimusraportti

Asiasanat:

Viestintä, koulutus

Sarjan nimi ja numero:

Viestinnän tutkimusraportteja 2/2011

ISSN: ISBN:

1797-612X ISBN 978-952-10-6976-5 (nid.)ISBN 978-952-10-6977-2 (PDF)

Kokonaissivumäärä: Kieli:

47 Suomi

Painopaikka ja painovuosi Verkkoaineiston osoite:

http://helsinki.fi/crc/julkaisut/index.html

UnigrafiaHelsinki 2011

TiivistelmäViestinnän opiskelijat työllistyvät varsin hyvin. Jopa 70 prosentilla oli työpaikka

valmiina valmistuessaan. Lisäksi työttömyyttä on melko vähän, sillä 75 prosenttia ei

ole ollut työttömänä laisinkaan ja työttömänä olleiden työttömyysjaksot ovat olleet

kohtalaisen lyhyitä (alle 6 kk). Työpaikan saannin kannalta viestinnän opintoja pidettiin

tärkeänä, vain työkokemus oli tärkeämpi tekijä.

Kyselyssä tarkasteltiin työllistymisen lisäksi työelämään sijoittumista sekä arvioitiin

viestinnän opintoja.

Vastaajista 60 prosenttia oli tällä hetkellä vakituisessa kokopäivätyössä, loput

määräaikaisessa kokopäivätyössä, freelancerina tai työelämän ulkopuolella (opiskelu,

kotona, armeija). Vajaa kolmasosa työskenteli journalistin tehtävissä (29 %), yksi

viidesosa tiedottajan tehtävissä (20 %), 14 prosenttia vastaajista sijoittui konsulttityöhön

ja 13 prosenttia vastaajista työskenteli viestinnän johtotehtävissä. Vain 7 prosenttia

vastaajista oli muun kuin viestinnän alan työtehtävissä.

Suurin osa vastaajista työskenteli joko yksityisissä yrityksissä (33 %) tai

pörssiyrityksissä (21 %). Valtiolla työskenteli yhteensä 12 prosenttia vastaajista. Yli

puolet työskenteli asiantuntijana (60 %) ja toimihenkilönä vajaa viidennes (17 %).

Keskijohtoon (15 %) ja ylimpään johtoon (7 %) sijoittui noin runsas viidesosa vastaajista.

Opetukseen vastaajat olivat tyytyväisiä, vain opintojen ohjaus sain huonomman

arvion. Tärkeimpinä opintojen tarjoamina valmiuksina pidettiin kriittistä ajattelukykyä,

teoriatuntemusta sekä tiedon keruuta ja analysointia.

Vastaajista suurin osa (60 %) käytti opintoihinsa 4–6 vuotta. Lähes kaikki (95

%) vastaajat kävivät töissä ainakin jonkin aikaa opiskelujen ohessa. Työssäkäyntiä

pidettiin myös tärkeimpänä opintoja hidastavana tekijä. Työssäkäynti opintojen aikana

siis hieman hidastaa valmistumista, mutta selkeä etu on välitön työllistyminen.

Kysely suunnattiin viestinnän oppiaineesta vuosina 2002-2010 valmistuneille

maistereille. Kysely toteutettiin posti- ja verkkokyselyn yhdistelmänä

maaliskuussa 2011. Kyselyyn vastasi 174 henkilöä ja vastausprosentti oli

54. Vastaajien sukupuolijakauma edusti hyvin viestinnän opiskelijoiden

jakautumista, sillä vastaajista 79 prosenttia oli naisia ja 21 prosenttia miehiä.

Sisällys

1. Johdanto .........................................................................................................5

2. tutkimukSen eSittely ................................................................................62.1 Aikataulu ja toteutus....................................................................................................................62.2 Kyselylomake ..............................................................................................................................62.3 Taustatietoja tutkimuksen kohderyhmästä ja kyselyn vastausprosentti ......................72.4 Vastaajien taustatiedot ...............................................................................................................7

3. tulokSet ........................................................................................................ 123.1 Sijoittuminen työmarkkinoilla ................................................................................................. 123.2 Rekrytointi ............................................................................................................................ 193.3 Viestinnän koulutuksen arviointi ............................................................................................233.4 Opintojen eteneminen ...............................................................................................................253.5 Vastaajien kiinnostus alumnitoimintaan ............................................................................. 28

4. yhteenVeto................................................................................................... 31

5. lähteet ...........................................................................................................35

liite 1 SaatekirJe .................................................................................................. 36

liite 2 muiStutuS kySelyStä ..............................................................................37

liite 3 kySelylomake ........................................................................................... 38

liite 4 taulukot .................................................................................................... 47

51. Johdanto

1. JoHdanTo

Tässä tutkimuksessa on selvitetty Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijoiden

sijoittumista työmarkkinoilla. Kohderyhmänä ovat vuosien 2002–2010 välisenä aikana

viestinnän oppiaineesta valmistuneet valtiotieteiden maisterit. Tutkimus on toteutettu

kyselytutkimuksena, jonka tavoitteena on kartoittaa useita osa-alueita. Ensinnäkin

tavoitteena on tutkia kohderyhmän työllistymistä ja sijoittumista työmarkkinoilla.

Toiseksi tavoitteena on tutkia kohderyhmän mielipiteitä viestinnän koulutuksesta

Helsingin yliopistossa. Tässä osiossa selvitetään vastaajien tyytyväisyyttä opintojen

sisältöön sekä etsitään vastauksia sille, mitkä seikat hidastivat tai edistivät tutkinnon

suorittamista ja valmistumisesta. Lopuksi selvitetään, miten vastaajat suhtautuvat

alumni- eli yhteistyötoimintaan Helsingin yliopiston viestinnän oppiaineen kanssa.

Viestinnän opiskelijoiden sijoittumista työmarkkinoilla on tutkittu aikaisemmin

vuosina 1999 (Seppälä) ja 1992 (Ahlfors, Lindfors & Saarinen). Aikaisemmissa

selvityksissä on kuitenkin selkeitä eroja vuoden 2011 tutkimukseen, joten suora tulosten

vertailu ei aina ole mahdollista. Esimerkiksi Ahlforsin et al. (1992) tutkimuksessa on

huomioitu myös sivuaineopiskelijat. Lisäksi Ahlforsin et al. ja Seppälän kyselyihin

vastasi sellaisia opiskelijoita, joilla oli edelleen opinnot kesken. Menetelmäeroista

huolimatta tässä raportissa on tarkoituksena nostaa esiin trendejä ja selkeitä eroja

1990-luvun raportteihin niiltä osin, kuin se on mahdollista.

6 Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla

2. TuTkimukSen eSiTTely

2.1 aikataulu ja toteutus

Tutkimus aloitettiin joulukuussa 2010 työn suunnittelulla ja kohderyhmän

kartoittamisella. Vuosina 2002–2010 valmistuneiden nimet saatiin

opiskelijarekisteristä ja osoitteet väestörekisteristä. Joulu- ja helmikuussa analysoitiin

aikaisemmat tutkimukset ja suunniteltiin kyselylomake paperiversiona ja sähköisenä

lomakkeena. Kysely toteutettiin suomenkielisenä versiona. Samalla noudatettiin

samaa menettelytapaa kuin aikaisemmissa oppiaineen tutkimuksissa. Kyselylomakkeet

postitettiin kohderyhmälle 28.2.2011 ja vastausaikaa annettiin 2 viikkoa 14.3.2011

saakka. Kutsukirjeessä kohderyhmälle annettiin mahdollisuus osallistua kyselyyn

joko postittamalla kyselylomake vastauskuoressa tai täyttämällä lomake netissä.

Elektroninen kyselylomake toteutettiin yliopiston tarjoaman e-lomake ohjelmiston

avulla. Uutista kyselystä levitettiin myös alumnien oman sähköpostilistan ja facebook-

ryhmän kautta.

Vastausten tallennus aloitettiin maaliskuun alussa. Kaikki vastaukset saatiin koottua

SPSS-tiedostoksi maaliskuun loppuun mennessä. Tutkimuksen raportti valmistui

huhtikuussa 2011.

2.2 kyselylomake

Kyselylomaketta suunniteltiin aikaisempien tutkimusten pohjalta (Seppälä 1999;

Ahlfors et al. 1992). Osa kysymyksistä poistettiin kokonaan, osaa päivitettiin vastaamaan

paremmin tämän päivän tilannetta ja lisäksi joukkoon lisättiin uusia kysymyksiä.

Kyselylomake on liitteessä 3.

Kyselylomake koostui pääasiassa monivalintakysymyksistä, joissa vastaus valittiin

rastittamalla haluttu vaihtoehto. Lisäksi osaa kysymyksiä täydennettiin avoimilla

kysymyksillä. Esimerkiksi tutkittaessa opintoja hidastaneita ja edistäneitä tekijöitä

vastaajille tarjottiin mahdollisuus vastata kysymyksiin myös avoimella vastauksella.

Tässä selvityksessä vastauksia tulkitaan pääasiassa tilastollisten menetelmien avulla.

72. Tutkimuksen esittely

2.3 Taustatietoja tutkimuksen kohderyhmästä ja kyselyn vastausprosentti

Opiskelijarekisterin tietojen perusteella pystyttiin kartoittamaan taustatietoja

viestinnän opiskelijoista 2000-luvulla. Vuosina 2002–2010 viestinnän oppiaineesta

valmistui yhteensä 389 valtiotieteiden maisteria. Naisia valmistuneista oli 309 (79 %)

ja miehiä 80 (21 %).

Kysely pystyttiin lähettämään 323 henkilölle, sillä lopuista kohderyhmän

jäsenistä ei saatu osoitetietoja. Tavoitetuista 323 henkilöstä 174 vastasi kyselyyn

määräaikaan mennessä. 104 palautuskuoren lisäksi kyselyyn kertyi 69 vastausta

elektronisen vastauslomakkeen kautta. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 54.

Neljä vastauskuorta palautui oppiaineelle niin myöhään määräajan päätyttyä, etteivät

ne ehtineet mukaan tilastolliseen analyysiin. Kyselyn yhteydessä järjestettiin arvonta,

jonka palkintoina arvottiin kolmelle osallistujalle kirjapaketti. Arvontaan ilmoitti

yhteystietonsa 141 henkilöä.

2.4 Vastaajien taustatiedot

Sukupuoli- ja ikäjakaumaKuviossa 1 on esitetty vastaajat sukupuolen mukaan jaettuna. Vastaajista 79 prosenttia

oli naisia ja 21 prosenttia miehiä. Otos edustaa sukupuolen osalta tarkasti tutkimuksen

kohderyhmää, sillä opiskelijarekisterin tietojen mukaan naisten osuus valmistuneista

oli 79 prosenttia ja miesten 21 prosenttia.

kuvio 1 Vastaajien sukupuolijakauma (n=173)


Ikää kysyttiin seitsemän ikäryhmän avulla. Kuviossa 2 on jaoteltu vastaajat

ikäryhmien mukaan.

kuvio 2 Vastaajien ikä (n=173)

Suurin osa vastaajista oli joko 26–30 -vuotiaita (30 %) tai 31–35 -vuotiaita (46 %).

Yli 45-vuotiaita ja toisaalta alle 25-vuotiaita oli vastaajista yhteensä vain 9 prosenttia.

Syntymä- ja asuinalueetKuviossa 3 on esitetty vastaajien syntymä- ja asuinpaikat.

kuvio 3 Vastaajien syntymä- ja asuinpaikat (n=173)


Vastaajista yli puolet (57 %) oli syntyisin pääkaupunkiseudulta ja 19 prosenttia

Etelä-Suomen läänistä. Nykyistä asuinpaikkaa tarkasteltaessa voidaan todeta, että

jopa 87 prosenttia vastaajista asui pääkaupunkiseudulla ja vain 13 prosenttia ilmoitti

asuinpaikakseen jonkin muun alueen. Tulokset tukevat olettamusta, että viestinnän

alan työpaikat ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle.

Taustatiedot opinnoistaTutkimuksessa haluttiin tarkistaa vastaajilta heidän opinto-oikeutensa viestintää

(kuvio neljä).

kuvio 4 Vastaajien opinto-oikeus viestintään (n=172)

Lähes neljä viidesosaa (79 %) vastaajista kuului ryhmään, jolla oli opinto-oikeus

koko tutkintoon eli sekä kandi- että maisteritason opintoihin. Silti on syytä huomioida,

että vastaajista 18 prosentilla oli opinto-oikeus vain maisteritason opintoihin ja 2

prosentilla oli jokin muu opinto-oikeus. Esimerkkinä muusta opinto-oikeudesta on

verkkoviestinnän muuntokoulutus Wermu, joka järjestettiin vuosina 2002–2006.

Opinto-oikeus on syytä huomioida laskettaessa vastaajien opintojen kesto. Vain

maisteriopinnot suorittaneet opiskelijat ovat luonnollisesti kyenneet valmistumaan

huomattavasti nopeammassa tahdissa kuin koko tutkintoa suorittavat opiskelijat.

opintojen kestoOpintojen kestoa on mahdollista tarkastella kahden eri muuttujan perusteella.

Kyselyssä pyydettiin vastaajia arvioimaan vuosissa, kuinka kauan heiltä kesti suorittaa

koko valtiotieteiden maisterin tutkinto. Tässä kohtaa heitä pyydettiin vähentämään

mahdolliset välivuodet (työ, armeija, raskaus tms.) vuosimäärästä. Lisäksi

opiskeluvuodet on mahdollista laskea aloittamis- ja valmistusvuosien perusteella.


Taulukossa 1 on esitetty vastaajien opintojen kesto molempiin muuttujiin perustuen,

mutta ottaen huomioon vain ne vastaajat, joilla oli opinto-oikeus koko tutkintoon.

Taulukko 1 opiskeluvuodet (vastaajat, joilla opinto-oikeus koko tutkintoon n=130)

opiskeluvuodet n minimi maksimi keskiarvo mediaani

Oma arvio opiskeluvuosista 129 3 12,0 5,9 6,0

Aloitus- ja valmistumisvuosiin perustuva vuosimäärä

128 3 26,0 6,9 6,0

Taulukosta 1 käy ilmi, että vastaajat käyttivät oman arvionsa mukaan keskimäärin

6 vuotta koko tutkintonsa suorittamiseen, kun taas aloitus- ja valmistumisvuosien

perusteella keskimäärin vastaajat opiskelivat 7 vuotta. Pisin valmistumiseen johtanut

opiskeluaika oli 26 vuotta. Toisaalta pisin opiskeluaika vastaajien oman arvion

perusteella oli 12 vuotta. Opiskeluvuosien mediaani oli molempien muuttujien

perusteella 6 vuotta.

Keskiarvojen lisäksi on syytä havainnollistaa opintojen kestoa vuosiluokissa.

Kuviossa 5 opintojen kesto perustuu aloitus- ja valmistumisvuosien väliseen erotukseen.

kuvio 5 opintojen kesto vuosissa (vastaajat, joilla opiskeluoikeus koko tutkintoon n=128)

Vastaajista suurin osa (60 %) käytti opintoihinsa 4–6 vuotta ja 29 prosenttia

valmistui 7–9 vuoden kuluessa. Vain 9 prosenttia vastaajista käytti opintoihinsa 10

vuotta tai enemmän. Vastaajista 2 prosenttia suoritti tutkintonsa 1–3 vuoden kuluessa.

Näin nopea tutkinnon suorittaminen on mahdollista erityisesti silloin, mikäli opiskelija

on suorittanut kanditason opintoja avoimessa yliopistossa ja saanut sen jälkeen opinto-

oikeuden Helsingin yliopistoon.

Taustatietojen osalta on oleellista vertailla opiskeluvuosien kestoa aikaisempiin

selvityksiin. Vuoden 1999 selvityksessä 46 prosenttia vastaajista käytti opintoihinsa

neljästä kuuteen vuotta. Sama tendenssi on havaittavissa käsillä olevassa selvityksessä,


sillä jälleen suurin osa vastaajista (60 %) käytti opintoihinsa 4–6 vuotta. Sen sijaan

vuoden 1999 selvityksessä 27 prosenttia vastaajista valmistui alle neljässä vuodessa,

kun vastaava luku vuoden 2011 selvityksessä on 2 prosenttia. Kyseisen joukon suurta

osuutta vuoden 1999 selvityksessä selittänee se, että kysymyksessä huomioitiin kaikki

viestinnästä valmistuneet ja siten myös ne vastaajat, jotka olivat suorittaneet Helsingin

yliopistossa vain maisteritason opinnot.

opiskelujen aikainen työssäkäyntiKuviossa 6 on havainnollistettu vastaajien opiskelujen aikainen työssäkäynti. Vastaajia

pyydettiin arvioimaan, kuinka paljon heille oli kertynyt työkokemusta opiskelujen

ohessa. Vastaajilta kysyttiin sekä viestinnän alan että muun alan työkokemuksesta,

mutta kaikki vastaajat eivät vastanneet kysymykseen muun alan työkokemuksesta

(n=155). Suurin osa vastaajista kävi töissä ainakin jonkin aikaa opiskelujen ohessa. Vain

5 prosenttia vastaajista ilmoitti, etteivät he olleet työskennelleet lainkaan viestinnän

alan työtehtävissä. Muun kuin viestinnän alan työtehtävissä oltiin keskimääräisesti

vähemmän aikaa kuin viestinnän alan tehtävissä.

kuvio 6 opiskelujen aikainen työssäkäynti (viestintä vs. muu ala)

Opiskelujen aikainen työssäkäynti vaikuttaa olleen pääpirteissään yhtä yleistä 1990-

ja 2000-luvuilla. Molemmilla vuosikymmenillä vain pienellä osalla (5 %) vastaajista

ei ollut lainkaan opintojen aikaista työkokemusta viestinnän alalla (Seppälä 1999, 16).


3. TulokSeT

Tutkimustulosten keskeisimmät osa-alueet käsittävät kohderyhmän sijoittumisen

työmarkkinoilla, työnhakuprosessin, viestinnän koulutuksen arvioinnin, opintojen

etenemisen sekä kiinnostuksen alumnitoimintaa kohtaan. Kutakin osa-aluetta pyritään

vertailemaan aikaisempiin tutkimuksiin niiltä osin, kuin mitä se on menetelmäerot

huomioon ottaen mahdollista.

3.1 Sijoittuminen työmarkkinoilla

3.1.1 Työsuhteet, toimialat ja työnantajatTutkittaessa työhönsijoittumista on aluksi syytä selventää, kuinka suuri osuus

vastaajista on ylipäänsä työsuhteessa tällä hetkellä (taulukko 2). Suurin osa vastaajista

(61 %) oli vastaushetkellä vakituisessa kokopäivätyössä. Seuraavaksi yleisempiä

työsuhdemuotoja olivat määrä-aikainen kokopäivätyö (14 %) ja freelancer-tehtävät

(6 %). Vastaajista 9 prosenttia ilmoitti pitävänsä taukoa töistä opiskelujen, armeijan

tai yksityiselämän syiden takia. Vain 3 prosenttia vastaajista oli kyselyn ajankohtana

työttömänä. Yhteensä siis 153 vastaajaa ilmoitti olevansa jonkinlaisessa työsuhteessa

ja sen sijaan 21 vastaajaa piti joko taukoa töistä tai oli työttömänä. Kun myöhemmin

analysoidaan työntekoon liittyviä muuttujia, huomioidaan niissä vain työsuhteessa

olevat vastaajat. Kyselyn ajankohta yli puolet vastaajista (54 %) oli ollut nykyisessä

työpaikassaan alle neljä vuotta. Vastaajien vuodet nykyisessä työpaikassaan on esitetty

liitteessä 4 taulukossa 4.

Taulukko 2 Työsuhteet (n=174)

Työsuhde n %

vakituinen kokopäivätyö 106 61

määräaikainen kokopäivätyö 25 14

ei työsuhteessa (opiskelen, hoidan kotia, olen armeijassa tms.) 15 9

freelancer-tehtävät 11 6

työtön 6 3

oma yritys 4 2

apurahalla toimeen tuleva 4 2

vakituinen osa-aikatyö 2 1

määräaikainen osa-aikatyö 1 1

Yhteensä 174 100

133. Tulokset

Kun vuonna 1992 jopa 75 prosentilla pääaineopiskelijoista oli kokopäivätyö, olivat

vastaavat luvut vuonna 1999 64 prosenttia ja tässä tutkimuksessa 61 prosenttia.

Työttömien määrä on kuitenkin pysynyt vuosikymmenien aikana melko pienenä, sillä

työttömien määrä pääaineopiskelijoista vuonna 1992 oli 4 prosenttia, vuonna 1999

prosentin ja tässä tutkimuksessa kolme prosenttia (Ahlfors et al. 1992, 13–14; Seppälä

1999, 20).

Tutkimuksen yksi keskeisimmistä tavoitteista oli selvittää, mille viestinnän aloille

valmistuneet ovat sijoittuneet (kuvio 7).

kuvio 7 Toimialat (työsuhteessa olevat vastaajat, n=152)

Vajaa kolmasosa työskenteli journalistin tehtävissä (29 %), yksi viidesosa tiedottajan

tehtävissä (20 %), 14 prosenttia vastaajista sijoittui konsulttityöhön ja 13 prosenttia

vastaajista työskenteli viestinnän johtotehtävissä. Vain 7 prosenttia vastaajista oli

muun alan kuin viestinnän työtehtävissä.

Toimialoja on vaikea vertailla aikaisempiin tutkimuksiin, sillä vuoden 1999 ja

1992 raporteissa huomioitiin vähemmän vaihtoehtoja (Ahlfors et al. 1992, 14; Seppälä

1999, 20). Esimerkiksi viestinnän konsultointia ja viestinnän johtotehtäviä ei tarjottu

vaihtoehtona lainkaan. Sekä vuoden 1992 että vuoden 1999 raporteissa lähes puolet

vastaajista oli työllistyneitä tiedotusalalle, ja seuraavaksi suurimpana toimialana oli

journalismi. Tässä tutkimuksessa tehtiin päinvastainen johtopäätös, sillä vastaajista

enemmän valmistuneita työskentelee journalismin kuin tiedottamisen tehtävissä.

Suotavana kehityksenä voidaan pitää sitä, että tässä tutkimuksessa vain 7 prosenttia

vastanneista ilmoitti työllistyneensä muulle kuin viestinnän alalle, kun vuonna 1999

vastaava luku oli 10 prosenttia ja vuonna 1992 8 prosenttia.

Työhönsijoittumista tutkittaessa tarkasteltiin myös työnantajaryhmiä (kuvio 8).


kuvio 8 Vastaajien työnantajat (työsuhteessa olevat vastaajat, n=151)

Suurin osa vastaajista työskenteli joko yksityisissä yrityksissä (33 %) tai

pörssiyrityksissä (21 %). Valtiolla työskenteli yhteensä 12 prosenttia vastaajista. Pienin

osa vastaajista työskenteli kirkon palveluksessa (2 %).

3.1.2 Työasema ja opintojen vastaavuus työelämäänTutkimuksessa haluttiin selvittää vastaajien oma arvio heidän asemastaan työyhteisössä.

Kuviossa 9 on esitetty vastaajien asema työyhteisössä ilman lomakkeessa ollutta

vastausvalintaa ”en osaa sanoa”. Yhteensä 9 vastaaja ei ollut osannut arvioida omaa

asemaansa työyhteisössä.

kuvio 9 Vastaajien asema työyhteisössä (työsuhteessa olevat vastaajat, n=143)

153. Tulokset

Suurin osa vastaajista määritteli itsensä asiantuntijaksi (60 %) tai toimihenkilöksi

(17 %). Keskijohtoon (15 %) ja ylimpään johtoon (7 %) sijoittui noin runsas viidesosa

vastaajista. Avustavaan tasoon kuului vain prosentti vastaajista.

Tutkimuksessa haluttiin myös tarkastella, kuinka hyvin viestinnän opinnot

palvelevat valmistuneiden työtehtäviä (kuvio 10).

kuvio 10 opintojen vastaavuus nykyiseen työhön (n=152)

Lähes puolet vastaajista katsoi opintojen palvelevan työtehtäviä joko melko hyvin

(38 %) tai erittäin hyvin (11 %). Yli kolmasosa (34 %) arvioi viestinnän opintojen

vastaavan työtehtäviä jonkin verran. Sen sijaan 16 prosenttia ilmoitti vastaukseksi

melko huonosti ja prosentti vastaajista erittäin huonosti.

1990-luvun lopulla suurin osa vastaajista (86 %) katsoi työnsä vastaavan joko melko

hyvin tai hyvin koulutustaan (Seppälä 1999, 22). Kenenkään mielestä työ ei vastannut

huonosti koulutusta. Vastaajien tyytymättömyys opintojen ja työelämän vastaavuuteen

on kasvanut 1990-lukuun verrattuna.

3.1.3 PalkkaTyösuhteessa olevien vastaajien henkilökohtaiset bruttotulot on esitetty kuviossa 11.

Lähes puolet vastaajista (46 %) ansaitsi 3000–3999 euroa. Yhteensä runsas neljäsosa

(26 %) vastaajista ansaitsi 4000 euroa tai enemmän kuukaudessa, mutta vastaavasti

sama määrä (26 %) ilmoitti palkkatiedoikseen 1600–2999 euroa kuukaudessa. Vain 2

prosenttia vastaajista ansaitsi alle 1599 euroa kuukaudessa.


kuvio 11 kuukausittaiset bruttotulot luokittain (työsuhteessa olevat, n=151)

Kuukausittaiset bruttotulot on esitetty kuviossa 12 sukupuolen mukaan. Naisista

yhteensä 75 prosenttia ansaitsi kuukaudessa vähintään 3000 euroa tai enemmän.

Miehillä vastaava luku on 59 prosenttia. Miehistä lähes neljäsosa (24 %) tienasi vain

1600–1999 euroa, kun vastaava luku naisilla oli 3 prosenttia.

kuvio 12 kuukausittaiset bruttotulot sukupuolen mukaan (työsuhteessa olevat, n=151)

Palkkaeroja voidaan selittää ainakin kahdella tekijällä. Ensiksikin on huomioitava,

että miehiä on otoksessa kohtuullisen vähän (n=34). Toiseksi ilmeni, että miesvastaajista

suurin osa kuului ikäluokkiin 25–30, kun taas naisia löytyi enemmän myös vanhemmista

ikäluokista. Miesten pienemmät palkat voidaan siis selittää vastaajien nuorella iällä ja

173. Tulokset

vasta alussa olevalla urakehityksellä. Vuosien 1992 ja 1999 raporteissa miehet tienasivat

enemmän kuin naiset (Ahlfors 1992, 22; Seppälä 1999, 31–32).

Aikaisemmin kappaleessa 3.1.1 todettiin, että suurin osa vastanneista työskenteli

joko toimittajana, tiedottajana tai viestinnän konsultin tehtävissä. Kuviossa 13 on

esitetty keskimääräiset tulot näiden kolmen suurimman toimialan mukaan.

kuvio 13 kuukausittaiset bruttotulot toimialojen mukaan (työsuhteessa olevat toimittajat, tiedottajat ja konsultit, n=95)

Toimittajista noin kolmasosa (34 %) ansaitsi alle 3000 euroa, kun vastaava luku

tiedottajilla oli 24 prosenttia ja konsulteilla 9 prosenttia. Konsulteista taas jopa 91

prosenttia ansaitsi 3000 euroa tai enemmän, kun vastaava luku tiedottajilla oli 76

prosenttia ja toimittajilla 66 prosenttia. Kuviota 14 tulkittaessa on syytä huomioida,

että kunkin ryhmän vastaajamäärät ovat pieniä. Luvut voisivat vaihdella merkittävästi

otoksen suurentuessa.

3.1.4 Toimittajien työsuhteet ja työnkuvaTutkimuksessa haluttiin selvittää, millä työnantajilla kyselyn toimittajavastaajat

työskentelivät ja toisaalta mikä oli verkkoviestinnän osuus heidän työnkuvastaan.

Kuviossa 14 on jaoteltu toimittajien työnantajat.


kuvio 14 Toimittajien työnantajat (n=44)

Toimittajista suurin osa (50 %) työskenteli sanoma-, aikakausi-, paikallis- tai jossakin

muussa printtilehdessä. YLE:ssä ja freelancer-tehtävissä työskenteli molemmissa

ryhmissä 23 prosenttia vastaajista. Muiksi työnantajiksi ilmoitettiin kaupallinen TV-

kanava ja yksityinen yritys (5 % vastaajista). Mielenkiintoista oli todeta, että yksikään

toimittajista ei ilmoittanut työnantajakseen kaupallista radiokanavaa tai verkkomediaa.

Toimittajien sijoittuminen joukkoviestimiin paljastaa sekä eroja että yhteneväisyyksiä

1999 raporttiin verrattuna. Molemmissa tutkimuksissa reilu 20 prosenttia toimittajista

ilmoitti työskentelevänsä freelancer-tehtävissä. YLE:n osuus oli vielä vuonna 1999

vain 18 prosenttia, kun taas 2011 YLE:ssä työskenteli jo 23 prosenttia toimittajista.

Kun vuoden 2011 kyselyssä puolet työskenteli printtilehdissä (50 %), oli vastaava luku

vuonna 1999 vain noin 36 prosenttia. Lisäksi vuoden 1999 tutkimuksessa 17 prosenttia

vastanneista työskenteli kaupallisilla TV-kanavilla, kun vuonna 2011 vastaava luku oli

vain n. 3 prosenttia. Toimittajia vertailtaessa on syytä huomioida, että kysymyksessä

ovat melko pienet vastaajaryhmät. Siksi prosentuaalisia eroja tulisi tulkita varoen ja

vain suuntaa-antavina.

Toimittajia pyydettiin arvioimaan, kuinka usein he joutuivat tuottamaan sisältöä

työnantajansa verkkosivuille tai sosiaalisen median kanaville (kuvio 15).

193. Tulokset

kuvio 15 Toimittajien sisällöntuotto työnantajan verkkosivuille ja sosiaalisen median kanaville (n=44)

Kuvion 15 perusteella voidaan todeta, että sisällön tuottaminen työnantajan

verkkosivuille on huomattavasti yleisempää kuin sosiaalisen median kanssa työskentely.

Vain 5 prosenttia toimittajista ilmoitti, etteivät he joudu tuottamaan sisältöä lainkaan

työnantajansa verkkosivuille. Vastaava luku sosiaalisen median suhteen oli 36

prosenttia. Sen sijaan päivittäin tai viikoittain lähes 60 prosenttia vastaajista tuotti

sisältöä verkkosivuille, kun vastaava luku sosiaalisen median suhteen oli 30 prosenttia.

3.2 Rekrytointi

3.2.1 Työhakemusten määräKyselyssä pyydettiin vastaajia arvioimaan, kuinka monta työhakemusta he lähettivät

hakiessaan ensimmäistä työpaikkaansa valmistumisen jälkeen. Yhteensä 12 henkilöä

ilmoitti, etteivät he olleet lainkaan hakeneet töitä valmistumisensa jälkeen. Kuviossa 16

on esitetty muiden vastausten jakaumat.


kuvio 16 Työhakemusten määrä ensimmäistä työpaikkaa hakiessa (n=161)

Suurin osa vastaajista ilmoitta, etteivät he olleet lainkaan lähettäneet työhakemuksia

valmistumisensa jälkeen, sillä heillä oli jo paikka tiedossa valmistumisajankohtana (68

%). 14 prosenttia vastaajista lähetti valmistuttuaan 1–10 työhakemusta ja 12 prosenttia

yli 10 työhakemusta.

Vuoden 1999 raportissa 55 prosenttia vastaajista ilmoitti, että heillä oli vakituinen

työ valmistumismajakohtana (Seppälä 1999, 15–16). Sama havainto tehtiin myös tässä

selvityksessä.

3.2.2 TyöttömyysjaksotSijoittumisselvityksen tavoitteena oli kartoittaa, onko viestinnästä valmistuneilla ollut

työttömyysjaksoja työurallaan ja kuinka pitkiä mahdolliset jaksot ovat olleet (kuvio 17).

kuvio 17 Työttömyysjaksot (n=174)

213. Tulokset

Noin kolme neljästä vastaajista (75 %) ilmoitti, etteivät he olleet joutuneet lainkaan

työttömiksi valmistumisensa jälkeen. Vastaajista 18 prosenttia oli ollut maksimissaan

puolen vuoden työttömyysjaksoja, ja vain 7 prosenttia vastaajista oli ollut pitempiä

kuin 6 kuukauden työttömyysjaksoja.

3.2.3 Työnhaun haasteellisuus tällä hetkellä

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään työnhaun haasteellisuus vastaajien näkökulmasta.

Vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka haasteelliseksi he kokisivat paikan saamisen,

mikäli he joutuisivat nyt hakemaan viestintäalan töitä. Vastausvaihtoehtona tarjottiin

myös ”en osaa sanoa”. Kuviossa 18 on esitetty vastauksien jakaumat ilman vaihtoehtoa

”en osaa sanoa”.

kuvio 18 Työnhaun haasteellisuus tällä hetkellä (n=168)

Vastaajista yhteensä noin viidesosa (22 %) arvioi, että työnhaku olisi joko melko tai

hyvin helppoa, kun taas yhteensä 44 prosenttia vastaajista katsoi työnhaun joko melko

tai hyvin vaikeaksi. 23 prosenttia arvioi, että viestinnän työnhaku olisi tällä hetkellä

helpon ja vaikean väliltä. Vuoden 1999 raportin vastaukset eivät ole vertailukelpoisia,

sillä aikaisemmassa tutkimuksessa vastaajilta kysyttiin työnhaun haasteellisuudesta

suhteessa ensimmäisen työpaikan hankkimiseen valmistumisen jälkeen.

3.2.4 Työpaikan saamiseen vaikuttavat tekijät

Tässä tutkimuksessa haluttiin kartoittaa, mitkä tekijät vaikuttivat työpaikan

saamiseen ja toisaalta mikä oli viestinnän opintojen merkitys suhteessa työpaikan

hankkimiseen.


Vastaajia pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla, mitkä tekijät ovat

vaikuttaneet heidän nykyisen työpaikan saantiinsa (1 erittäin pieni merkitys ja 5 erittäin

suuri merkitys). Vaihtoehtoisesti oli mahdollista vastata myös ”en osaa sanoa”. Kuviossa

19 on esitetty kunkin tekijän saama keskiarvo ottamatta huomioon vastausvaihtoehtoja

”en osaa sanoa”.

kuvio 19 Työpaikan saamiseen vaikuttavat tekijät

Korkeimman keskiarvon saivat työkokemus (4,5), viestinnän opinnot (4,1)

ja kielitaito (3,3). Sen sijaan järjestötoiminnalla (1,7), kansainvälisellä työ- tai

opiskelukokemuksella (2,5) ja sivuaineilla (2,7) katsottiin olleen vähiten merkitystä

työpaikan saamisen kannalta.

Vuoden 1999 raportissa vastaajien tuli asettaa tärkeysjärjestykseen kolme työpaikan

saamiseen vaikuttanutta tekijää (Seppälä 1999, 16). Menetelmäeroista huolimatta

on mahdollista tuoda esiin muutamia yhtäläisyyksiä. Vuoden 1999 ja vuoden 2011

raporteissa painottuvat samat kaksi tekijää: työkokemus sekä viestinnän opinnot.

3.2.5 kilpailijat työmarkkinoilla

Tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan, ketkä koetaan kovimpina kilpailijoina

työmarkkinoilla. Vastaajia kehotettiin arvioimaan asteikolla yhdestä (erittäin heikko)

viiteen (erittäin vahva), kuinka kovina kilpailijoina he arvioisivat eri ryhmiä (kuvio 20).

233. Tulokset

kuvio 20 kilpailijat työmarkkinoilla

Vahvimpina kilpailijoina koettiin Helsingin yliopistosta viestinnästä valmistuneet

(4,1), muista yliopistoista valmistuneet (3,6) ja Helsingin yliopiston muista

oppiaineista valmistuneet (3,3). Sen sijaan heikoimmaksi kilpailijoiksi katsottiin

ammattikorkeakouluista valmistuneet hakijat (2,7) ja viestinnän ammattilaiset, joilla

ei ole korkeakoulututkintoa (2,8).

Vuoden 1999 selvityksessä vastaajien tuli ilmoittaa kolme kovinta kilpailijaa

työmarkkinoilla (Seppälä 1999, 18). Vaikka kysymys toteutettiin eri tavalla tässä

tutkimuksessa, yksi selkeä tulos on verrattavissa vuosikymmenien välillä. Molemmissa

selvityksissä vastaajat ovat nimenneet muut Helsingin yliopistossa viestintää opiskelleet

kovimmiksi kilpailijoikseen.

3.3 Viestinnän koulutuksen arviointi

3.3.1 opetuksen arviointiTutkimuksen toinen tärkeä osa-alue työhönsijoittumisen lisäksi oli viestinnän

opetuksen arviointi. Vastaajia pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla (erittäin

tyytymätön – erittäin tyytyväinen), kuinka he kokivat viestinnän oppiaineen opetukseen

(kuvio 21).


kuvio 21 Viestinnän opetuksen arviointi

Vastaajat olivat tyytyväisimpiä seminaareihin (3,6) ja pro gradu -työn ohjaukseen

(3,6). Myös opetuksen ja kirjallisuuden saamat keskiarvot heijastivat vastausvaihtoehtoa

”melko tyytyväinen”. Vain opintojen ohjaus sai hieman heikomman keskiarvon (3,0),

mikä viittasi ”osittain tyytyväisiin, osittain tyytymättömiin” vastaajiin.

Vuoden 1999 tutkimuksessa vastaajien tuli arvioida viestinnän opetusta

neliportaisella asteikolla, joka tiivistettiin raportissa tyytymättömien ja tyytyväisten

kahteen ryhmään (Seppälä 1999, 12–13). Menetelmäeroista huolimatta on mahdollista

huomioida yhteneviä trendejä vuosien 1999 ja 2011 raporttien välillä. Molemmissa

tutkimuksissa opiskelijat olivat tyytyväisimpiä seminaareihin ja pro gradu -työn

ohjaukseen. Tyytymättömimpiä taas oltiin molemmissa tutkimuksissa opintojen

ohjaukseen.

3.3.2 Valmiuksien arviointi

Viestinnän koulutusta arvioitaessa selvitettiin, kuinka paljon tai vähän viestinnän

oppiaine oli tarjonnut eri valmiuksia. Kuviossa 22 on esitetty valmiuksien saamat

keskiarvot asteikolla yhdestä (erittäin vähän) viiteen (erittäin paljon).

253. Tulokset

kuvio 22 Viestinnän oppiaineen tarjoamat valmiudet

Vahvimmat keskiarvot saivat kriittinen ajattelukyky (4,2), teoriatuntemus

(4,0) sekä tiedon keruu ja analysointi. Sen sijaan heikoimmat keskiarvot kuuluivat

käytännönläheiselle työskentelylle (2,2), tietotekniikalle (2,5) ja yhteistyökyvylle (2,9).

Vuoden 1999 selvityksessä vastaajien tuli arvioida, oliko viestinnän opetus

tarjonnut tiettyjä valmiuksia liikaa, liian vähän vai sopivasti työelämän kannalta.

Vaikka kysymyksenasettelussa on selkeä ero tähän tutkimukseen, yksi yhtenevä linjaus

on syytä nostaa esiin. Molemmissa selvityksissä käytännönläheinen työskentely sai

vastaajilta huonoimman arvosanan.

3.4 opintojen eteneminen

Työhönsijoittumisen ja viestinnän opetuksen arvioimisen lisäksi tässä tutkimuksessa

selvitettiin, mitkä mahdolliset tekijät ovat joko edistäneet tai hidastaneet vastaajien

opintoja.

3.4.1 opintoja hidastaneet tekijätVastaajia pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla, kuinka paljon eri tekijät

olivat hidastaneet heidän opintojaan. Kuviossa 23 on esitetty hidasteiden saamat

keskiarvot, missä yksi merkitsee ”erittäin vähän merkitystä” ja viisi ”erittäin paljon

merkitystä”.


kuvio 23 opintoja hidastaneet tekijät

Kuvion 23 perusteella voidaan todeta, että vahvimpina hidasteina koettiin työssäkäynti

(3,4), taloudelliset vaikeudet (2,2) ja opiskelumotivaation lasku (2,2). Heikoimmat

keskiarvot taas kuuluivat sairauteen tai vammaan (1,7), ase- tai siviilipalveluksen

suorittamiseen (1,7) ja perheen perustamiseen (1,7). Kokonaisuudessaan voidaan todeta,

etteivät vastaajat kokeneet annettuja tekijöitä vahvoina hidasteina opinnoilleen, sillä

keskiarvot yhden ja kolmen väliltä heijastavat vastausvaihtoehtoja ”erittäin vähän”,

”melko vähän” ja ”jonkin verran merkitystä”.

Mainittujen tekijöiden vaikutusta opintojen hidasteina on mahdollista tutkia

korrelaatiokertoimien avulla. Laskemalla tekijöiden korrelaatiokertoimet suhteessa

opintojen kestoon pystytään selvittämään, löytyykö muuttujien väliltä tilastollisesti

merkitseviä riippuvuuksia. Oletuksena on, että mitä vahvemman keskiarvon vastaaja on

antanut tekijöille, sitä kauemmin häneltä on myös kestänyt tutkinnon suorittaminen.

Taulukossa 3 on lueteltu niiden muuttujien kerrolaatiokertoimet, jotka todettiin joko

5 prosentin tai prosentin merkitsevyystasoilla tilastollisesti merkitseviksi. Opintojen

kesto on tässä mitattu aloitus- ja valmistumisvuosiin perustuvana erotuksena.

Taulukko 3 Tilastollisesti merkitsevät korrelaatiokertoimet opintojen kestoon

Hidasteet Korrelaatio n

Opiskelumotivaation lasku 0.37** 142

Sairaus tai vamma 0.31* 59

Työssäkäynti 0.27** 163

Perheen perustaminen 0.27* 70

Epävarmuus työpaikasta 0.20* 127

* p < 5 %

** p < 1 %

273. Tulokset

Kaikki hidastetekijät todettiin muodostavan positiivisia korrelaatiokertoimia

opintojen keston kanssa. Mitä enemmän vastaajat kokivat työnkäynnin tai

opiskelumotivaation laskun hidastaneen heidän opintojaan, sitä kauemmin heiltä myös

kesti tutkinnon suorittaminen. Toisaalta myös mitä enemmän vastaajat ilmoittivat

sairauden, perheen perustamisen tai epävarmuuden työpaikasta hankaloittaneen heidän

opintojaan, sitä kauemmin heiltä myös kesti valmistua valtiotieteiden maistereiksi.

Opiskelumotivaation laskun ja työssäkäynnin virhemarginaalit olivat pienimpiä

(p < 1 %), mutta myös sairaus tai vamma, perheen perustaminen ja epävarmuus

työpaikasta todettiin 5 prosentin merkitsevyystasolla tilastollisesti merkitseviksi. Loput

hidastetekijät eivät saaneet tilastollisesti merkitseviä korrelaatiokertoimia suhteessa

opintojen kestoon. Luvut on esitetty liitteessä 4 taulukossa 5.

Korrelaatiokertoimia tulkitessa on syytä huomioida vastaajamäärät. Esimerkiksi

taulukossa 3 perheen perustamisen ja sairauden tai vamman vaikutusta olivat arvioineet

kohtuullisen vähän vastaajia. Kattavampi kuva opintojen hidasteista saadaan, kun

tuloksia tarkastellaan yhdessä kuvion 23 kanssa. Lopputuloksena voidaan tiivistää,

että opiskelumotivaation lasku, työssäkäynti ja epävarmuus työpaikasta valmistumisen

jälkeen hidastivat vastaajien opintoja ja tutkinnon suorittamista.

Vuoden 1992 selvityksessä tutkittiin myös opintoja viivästyttäneitä tekijöitä,

mutta vastauksia tähän kysymykseen kertyi hyvin niukasti. Yhteneviä tekijöitä tähän

selvitykseen olivat mm. motivaation puute ja työssäkäynti (Ahlfors 1992, 9–11).

Lopuksi analysoitiin vastaajien kirjoittamat avoimet vastaukset opintojen

hidasteisiin. Kun vastauksia verrattiin kyselylomakkeen tarjoamaan listaan hidasteista

(kuvio 23), olivat monet vastuksista helppo sijoittaa samoihin aihepiireihin. Muutamat

vastaajat kertoivat esimerkkejä motivaation puutteestaan ja sen syistä. Muiksi

hidasteiksi mainittiin mm. ongelmat gradun kanssa sekä joustamattomuus opintojen

suorittamisessa, kuten kurssien päällekkäisyydet.

3.4.2 opintoja edistäneet tekijätTutkimuksessa kartoitettiin, mitkä tekijät olivat mahdollisesti edistäneet vastaajien

opintoja ja valmistumista. Vastaajia kehotettiin arvioimaan asteikolla yhdestä viiteen,

kuinka paljon eri tekijät olivat edistäneet heidän opintojaan (kuvio 24).


kuvio 24 opintoja edistäneet tekijät

Varmuus työpaikasta valmistumisen jälkeen (2,8) sekä kurssien ryhmäkoko

(2,7) saavuttivat korkeimmat keskiarvot opintoja edistävinä tekijöinä. Sen sijaan

heikoimmat keskiarvot kuuluivat tekijöille opintojen ohjaus (2,0) ja opetuksen korkea

taso (2,3). Opintoja edistäneiden tekijöiden suhdetta opintojen kestoon tutkittiin

myös korrelaatiokertoimien avulla. Yksikään riippuvuussuhteista ei osoittautunut

tilastollisesti merkittäväksi. Tästä syystä tekijöiden vaikutusta on syytä tarkastella

pääasiassa kuvion 24 pohjalta. Opintoja edistäneiden tekijöiden korrelaatiokertoimet

suhteessa opintojen kestoon on esitetty liitteessä 4 taulukossa 6.

Lopuksi eriteltiin vastaajien kirjoittamat avoimet vastaukset opintoja edistäviin

tekijöihin. Osa vastaajista antoi kiitosta graduohjaajan tuesta, opintojen joustavuudesta

sekä oman työnantajan kannustuksesta valmistua. Monet myös alleviivasivat oman

motivaation merkitystä sille, että opinnot oli saatettu loppuun.

3.5 Vastaajien kiinnostus alumnitoimintaan

Kyselyssä selvitettiin vastaajien kiinnostus alumnitoimintaan (kuvio 25).

Alumnitoiminnalla tarkoitetaan yliopistosta valmistuneiden ja siellä opiskelevien

yhteistyötä.

293. Tulokset

kuvio 25 kiinnostus alumnitoimintaan (n=173)

Yli kolmasosa vastaajista ilmoitti olevansa kiinnostunut, kun taas vain viidesosa vastasi,

ettei alumnitoiminta kiinnostanut heitä. Suurin osa vastaajista (44 %) suhtautui kysymykseen

varauksella, sillä he ilmoittivat alumnitoiminnan kiinnostavan heitä mahdollisesti.

Vuoden 1999 raportissa vastaajilla oli mahdollisuus vastata kysymykseen

alumnitoiminnasta suppeammin, joko myöntämällä tai kieltämällä kiinnostuksensa (Seppälä

1999, 14). Suurin osa vastasi silloin olevansa kiinnostunut (58 %) ja 42 prosenttia ilmoitti,

etteivät he olleet kiinnostuneet yhteistyöstä. Vastausvaihtoehtojen eroista huolimatta

voidaan todeta, että vuoden 2011 tutkimuksessa on päädytty samansuuntaisiin tuloksiin

kuin aikaisemmin. Vastaajia pyydettiin valitsemaan ne alumnitoiminnan vaihtoehdot, joista

he olisivat kiinnostuneita. Vastaajat saivat valita niin monta vaihtoehtoa, kuin he halusivat.

Kuviossa 26 on järjestetty vaihtoehdot vastaajien kiinnostuksen mukaan.

kuvio 26 alumnitoiminnan vaihtoehdot


Vastaajia kiinnostivat eniten viestintäpäivät, eli alan uusimpaan tutkimukseen

tutustuminen (109 vastausta). Toiseksi eniten vastauksia sai mentortoiminta (67

vastausta), eli opiskelijoiden ohjaajana toimiminen ja työelämästä kertominen.

Kolmanneksi eniten vastaajia kiinnostivat neuvottelukunnat, joissa annetaan palautetta

työelämän vaatimusten ja opetuksen yhteensopivuudesta (57 vastausta). Vähiten ääniä

sai opetuksen kehittäminen (36 vastausta) ja kontaktien vahvistaminen yritysten ja

yliopiston välillä (55 vastausta).

Vuoden 1999 raportissa vastaajien tuli valita järjestyksessä ne alumnitoiminnan

muodot, joista he eniten olivat kiinnostuneita. Vastaustapojen eroista huolimatta

voidaan todeta, että viestintäpäivät osoittautuivat suosituimmaksi alumnitoiminnan

muodoksi sekä aikaisemmassa että vuoden 2011 tutkimuksessa (Seppälä 2011, 15) .

314. Yhteenveto

4. yHTeenVeTo

Tämän tutkimuksen päämääränä oli selvittää viestinnän oppiaineesta vuosina 2002–

2010 valmistuneiden sijoittumista työelämään ja heidän näkemyksiään viestinnän

opiskelusta Helsingin yliopistossa. Tutkimuksen pohjana toimivat aikaisemmat

raportit, joita hyödynnettiin kyselylomakkeen laatimisessa. Vastausprosentiksi

tässä tutkimuksessa muodostui 54. Vastausprosenttia voidaan pitää kohtuullisen

onnistuneena, vaikka se ei yltänytkään aivan vuosien 1992 ja 1999 tutkimusten tasolle.

Vuonna 1992 vastausprosentti oli pääaineopiskelijoilla 58 ja vuoden 1999 selvityksessä

73 (Ahlfors et al. 1992, 4; Seppälä 1999, 7).

Selvityksen alussa huomioitiin vastaajien taustatiedot, opintojen kesto sekä opintojen

aikainen työssäkäynti. Vastaajista suurimmalla osalla (60 %) kesti valtiotieteiden

maisterin tutkinnon suorittaminen 4–6 vuotta, vajaalla kolmasosalla (29 %) 7–9 vuotta

ja 9 prosentilla vastaajista tutkinnon suorittaminen kesti yli 9 vuotta. Opintojen kesto

ei ole suuresti muuttunut 1990-luvun selvityksiin verrattuna. Jotta opintojen kesto ei

venyisi yli tavoiteajan, tulisi oppiaineen kiinnittää huomioita erityisesti tutkimuksessa

selvitettyihin opintojen hidasteisiin ja edistäjiin.

Tutkimuksessa selkeni, että opiskelujen aikainen työssäkäynti oli yleistä etenkin

viestinnän alan tehtävissä. Jopa 95 prosentille vastaajista oli kertynyt työkokemusta

viestinnän alalla ainakin jonkin aikaa opintojen ohessa. Sekä opintojen kesto että

työssäkäynti opintojen aikana todettiin pääpirteissään noudattavan samoja määriä,

kuin vuonna 1999.

Tutkimuksessa selvisi, että noin kaksi kolmasosaa (61 %) vastaajista oli kyselyhetkellä

vakituisessa kokopäivätyössä. Seuraavaksi yleisempiä työsuhdemuotoja olivat määrä-

aikainen kokopäivätyö (14 %) ja freelancer-tehtävät (6 %). Vain 3 prosenttia vastaajista

oli työttömänä. Kun tuloksia verrataan aikaisempiin tutkimuksiin, voidaan todeta, että

vakituisen kokopäivätyön osuus on laskenut tasaisesti vuodesta 1992 (75 %) ja 1999 (64

%). Positiivista on kuitenkin se, ettei työttömien määrä ole noussut 1990-luvulta ja että

työttömien osuus on edelleen hyvin pieni.

Suurin osa vastaajista työskentelee joko journalismin (29 %), tiedottamisen

(20 %) tai konsultoinnin (14 %) tehtävissä. Mielenkiintoinen havainto on se, että

verrattuna vuosien 1999 ja 1992 selvityksiin journalismin ja tiedottamisen suosiot ovat

päinvastaisia. Vielä 1990-luvulla tiedottaminen oli valmistuneille yleisempi toimiala.

Tosin on otettava huomioon, että aikaisemmissa selvityksissä ei toimialoja listattu

yhtä montaa, kuin tässä tutkimuksessa. Siksi on ymmärrettävää, että aikaisemmissa

raporteissa vastaukset ovat keskittyneet journalismiin ja tiedottamiseen, kun taas

käsillä olevassa selvityksessä vastaukset ovat hajaantuneet myös uusiin vaihtoehtoihin


viestinnän konsultoimiseen ja viestinnän johtotehtäviin. Positiivisena tuloksena

voidaan pitää sitä, että vastaajista vain 7 prosenttia on työllistynyt muun kuin viestinnän

alan tehtäviin, kun vielä 1990-luvulla vastaavat luvut olivat hieman suurempia.

Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vastaajat ovat vaihtelevasti tyytyväisiä

siihen, kuinka hyvin viestinnän opinnot palvelevat heidän nykyisiä työtehtäviään. Alle

puolet vastaajista (49 %) katsoi opintojen vastaavan työtehtäviä joko hyvin tai erittäin

hyvin, kun taas noin kolmasosa (34 %) katsoi opintojen palvelevan työtehtäviä vain

jonkin verran. Lisäksi yhteensä 17 prosenttia vastaajista katsoi, että viestinnän opinnot

vastaavat työtehtäviä melko huonosti tai erittäin huonosti. Verrattaessa aikaisempien

tutkimusten tuloksia voidaan todeta, että valmistuneet ovat olleet tyytymättömämpiä

opintojen ja työelämän vastaavuuteen kuin 1990-luvulla. Tämä epäsuotuisa kehitys

tulisi huomioida arvioitaessa oppiaineen tavoitteita ja opetussisältöjä 2010-luvulla.

Tutkimuksessa todettiin, että vastaajien yleisin palkkaluokka käsitti 3000–3999

euron kuukausittaiset bruttotulot. Naisten ja miesten palkkoja verrattaessa todettiin

melko yllättävä tulos, että vastaajista naiset ansaitsivat enemmän kuin miehet. Tulos on

selitettävissä miesten melko pienellä vastaajaryhmällä sekä sillä, että miesvastaajista

enemmän kuului nuorempiin ikäluokkiin. Kolmen toimialan palkkoja verrattaessa

todettiin, että konsultit tienasivat keskimääräisesti enemmän kuin tiedottajat, ja

toisaalta tiedottajat ansaitsivat enemmän kuin toimittajat. Toimialojen palkkatuloja

vertailtaessa on kuitenkin syytä huomioida, että kunkin ryhmän vastaajamäärät

ovat pieniä. Palkkaluokkia on melko vaikea verrata vuosien 1992 ja 1999 selvityksiin

valuuttavaihdoksesta ja inflaatiosta johtuen. 1990-luvun selvityksissä miehet

tienasivat naisia enemmän, mikä myös vastaa yhteiskunnan yleistä käsitystä ja muita

tutkimustuloksia.

Tarkasteltaessa vastaajien työllistymistä voidaan todeta, että yli kaksi kolmasosaa

(68 %) ei joutunut valmistumisajankohtanaan hakemaan lainkaan työpaikkaa, sillä

heillä oli jo työsuhde sovittuna. Samoin vuoden 1999 tutkimuksessa selvisi, että

puolella vastaajista (55 %) oli tiedossa työpaikka valmistumisajankohtana. Tulosten

valossa on syytä pohtia, onko työpaikan saanti jopa edellytys opiskelijan halukkuudelle

valmistua. Mikäli suurin osa opiskelijoista on hankkinut itselleen työpaikan ennen

valmistumistaan, voisi kuvitella, että tällä on vaikutusta myös kanssaopiskelijoihin.

Voidaan olettaa, että valmistumisen viipyminen saattaa nimenomaan johtua siitä, että

monet haluavat ensin varmistaa työpaikan.

Tutkimuksessa selvisi, että kolmella neljästä vastaajasta (75 %) ei ollut kertynyt

lainkaan työttömyysjaksoja valmistumisen jälkeen. Vajaa viidesosa oli ollut työttömänä

enintään 6 kuukauden mittaisen jakson. Yli 6 kuukautta työttömänä oli ollut vastaajista

vain 7 prosenttia. Tuloksia voidaan pitää erittäin positiivisina, sillä yli 90 prosenttia

vastaajista on kyennyt työllistymään valmistumisensa jälkeen kärsimättä pitkistä

työttömyysjaksoista.

334. Yhteenveto

Tutkimus osoitti, että keskeisimmät tekijät työpaikan saamisen kannalta olivat

työkokemus sekä viestinnän opinnot. On siis ymmärrettävää, että opiskelijat pyrkivät

keräämään työkokemusta jo opintojensa aikana. Tämä tukee myös aikaisemmin todettua

tulosta, että valmistumista lykätään, kunnes työkokemusta on kertynyt tarpeeksi.

Viestinnän opintojen merkitys työpaikan saamisen kannalta ei ole yllättävää, kun

huomioidaan, että vastaajista 93 prosenttia työskentelee viestinnän alan työtehtävissä.

Työhönsijoittumisen lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa viestinnästä

valmistuneiden mielipiteitä viestinnän oppiaineen opetuksesta. Vastaajat

olivat tyytyväisimpiä seminaareihin ja pro gradu -työn ohjaukseen, kun taas

tyytymättömimpiä oltiin opintojen ohjaukseen. Vastaajia myös pyydettiin arvioimaan,

kuinka paljon viestinnän oppiaine oli tarjonnut erilaisia valmiuksia. Vastaajat kokivat,

että opinnot olivat tarjonneet parhaiten kriittistä ajattelukykyä, teoriatuntemusta ja

tiedon keruu- ja analysointitaitoja. Sen sijaan yhteistyökykyä, tietotekniikkataitoja

sekä käytännönläheistä työskentelyä opinnot olivat tarjonneet vähiten. Yhteistyökyky,

tietotekniikka ja käytännönläheinen työskentely ovat kaikki valmiuksia, jotka liittyvät

suoraan työelämään. Heikot keskiarvot ovatkin yhteneviä aikaisemmin mainitun

tuloksen kanssa siitä, että vastaajat melko tyytymättömiä opintojen ja työelämän

vastaavuuteen. On selvää, että oppiaineen tulisi pystyä kehittämään näitä osa-alueita

tarjotakseen opiskelijoille parhaimmat mahdolliset eväät työelämään.

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään niitä tekijöitä, jotka ovat mahdollisesti joko

hidastaneet tai edistäneet opiskelijoiden opintojen etenemistä ja siten valmistumista.

Tutkimuskysymyksiä selvitettiin sekä vertailemalla keskiarvoja että tulkitsemalla

korrelaatiokertoimia. Kun vastaajia pyydettiin arvioimaan asteikolla, mitkä tekijät

olivat hidastaneet heidän opintojaan, vahvimpina hidasteina paljastuivat työssäkäynti,

taloudelliset vaikeudet sekä opiskelumotivaation lasku. Korrelaatiokertoimiin perustuen

vahvistui tulos, että opiskelumotivaation lasku ja työssäkäynti ovat tilastollisesti

merkitsevässä riippuvuussuhteessa opintojen kestoon. Lisäksi korrelaatiokertoimien

perusteella myös epävarmuus työpaikasta valmistumisen jälkeen, perheen perustaminen

ja sairaus ja vamma hidastivat vastaajien opintoja. Korrelaatiokertoimien kohdalla on

tärkeää huomioida, että vastaajaryhmät olivat muutamien muuttujien kohdalla pieniä.

Perustuen sekä keskiarvoihin että korrelaatiokertoimiin voidaan tiivistää, että ainakin

työssäkäynti, opiskelumotivaation lasku sekä epävarmuus työpaikasta valmistumisen

jälkeen ovat hidastaneet vastaajien valmistumista valtiotieteiden maistereiksi. Kun

oppiaineessa pyritään tukemaan opiskelijoiden opintojen etenemistä, ovat mainitut

tekijät avainasemassa. Haasteellisempi kysymys on se, kuinka yliopisto kykenee

kehittämään olosuhteita mielekkäälle ja tehokkaalle opiskelulle. Opiskelumotivaation

puute on osa-alue, johon nimenomaan viestinnän oppiaineen tulisi reagoida.

Kun tutkimuksessa selvitettiin tekijöitä, jotka ovat mahdollisesti edistäneet

vastaajien opintoja ja valmistumista, jouduttiin tyytymään keskiarvojen vertailuun.

Korrelaatiokertoimet eivät osoittautuneet tilastollisesti merkittäviksi. Vastaajat

arvioivat, että eniten heidän opintojaan olivat edistäneet varmuus työpaikasta


valmistumisen jälkeen ja toisaalta vähiten opintojen ohjaus. Tulokset ovat yhteneviä

tutkimuksen muiden osa-alueiden kanssa. Kuten aikaisemmin jo todettiin, tulokset

antavat kuvan, että opiskelijat lykkäävät valmistumistaan siihen saakka, että heillä

on tiedossa työpaikka. Toisaalta nimenomaan opintojen ohjaus sai heikoimman

keskiarvon oppiaineen opetusta arvioitaessa. On siis perusteltua vaatia opintojen

ohjauksen tehostamista. Ei vain tyytymättömyyden perusteella, vaan myös siksi, ettei

opintojen ohjaus ole kyennyt edistämään vastaajien valmistumista.

Lopuksi tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan, kuinka suuri osuus viestinnän

entisistä opiskelijoista olisi kiinnostunut yhteistyöstä yliopiston ja siellä vielä

opiskelevien kanssa. Vastaajista noin kolmasosa ilmoitti olevansa kiinnostunut

alumnitoiminnasta, kun taas vain viidesosa vastasi negatiivisesti. Lisäksi on

huomioitava, että jopa 44 prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa mahdollisesti

kiinnostunut alumnitoiminnasta. Lähtökohtaisesti voidaan olettaa, että heistäkin

osa lopulta osallistuisi alumnitoimintaan, mikäli siihen tarjottaisiin mahdollisuus.

Vastaajia pyydettiin myös ilmoittamaan, mihin eri alumnitoiminnan muotoihin he

haluaisivat osallistua. Kiinnostavimpana koettiin viestintäpäivät, eli alan uusimpaan

tutkimukseen tutustuminen, ja vähiten suosituksi osoittautui opetuksen kehittämiseen

osallistuminen. Vastaukset alumnitoiminnasta ovat yhteneviä vuoden 1999 raportin

kanssa.

Selvityksen päämääränä on ollut tarjota kattavasti tietoa niin työhönsijoittumisesta,

viestinnän opintojen sisällöstä kuin opintojen etenemisestä tulevaisuuden tarpeita

ajatellen. Vastaajien antamia tietoja voidaan hyödyntää, kun pohditaan viestinnän

oppiaineen kehityssuuntia 2010-luvulla ja toisaalta vastaavuutta työelämän tarpeisiin.

Lisäksi raportti tarjonnee hyödyllistä tietoa niille, jotka parhaillaan opiskelevat

viestintää tai harkitsevat viestinnän opintoja

355. Lähteet

5. läHTeeT

Ahlfors, M., Lindfors, H. & Saarinen, N. (1992). Viestintää opiskelleiden

työhönsijoittumistutkimus. Selvitys viestintää opiskelleiden sijoittumisesta

työmarkkinoille ja koulutustyytyväisyydestä. Opintoasiain julkaisuja 5/1992.

Seppälä, K. (1999). Viestinnän opiskelijat työmarkkinoilla 1999. Selvitys viestinnän

laitokselta 1990–1998 valmistuneiden sijoittumisesta työmarkkinoille. Yliopistopaino.


liiTe 1 SaaTekiRJe

376.. Liitteet

liiTe 2 muiSTuTuS kySelySTä


liiTe 3 kySelylomake

1

KYSELYLOMAKE – SIJOITTUMISSELVITYS VIESTINNÄSTÄ VALMISTUNEILLE

Vastaa kysymyksiin niille varattuun kohtaan tai rastittamalla haluamasi vaihtoehto monivalintakysymyksissä. Monivalintakysymyksissä tulee valita vain yksi vaihtoehto, ellei muuta

ole ohjeistettu. Kiitos vaivannäöstäsi!

I Tiedot opinnoista

Vuosi, jolloin sain opinto-oikeuden viestintään: _ _ _ _

Valmistumisvuosi: 20_ _

Kuinka monta vuotta opiskelit koko tutkintoasi varten? Mikäli pidit välivuosia (työ, armeija, raskaus tms.) silloin kun sinulla oli opinto-oikeus, vähennä ne tästä vuosimäärästä

vuotta

Oletko suorittanut tutkintoosi kuuluvia sivuainekokonaisuuksia yhdessä tai useammassa seuraavista vaihtoehdoista? (useampi valinta mahdollinen)

valtiotieteellisen tiedekunnan muut oppiaineet humanistinen tiedekunta käyttäytymistieteellisen tiedekunta matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta maatalous-metsätieteellinen tiedekunta muut HY:n tiedekunnat Helsingin kauppakorkeakoulu Helsingin teknillinen korkeakoulu muu korkeakoulu

Koskiko opinto-oikeutesi viestintään

koko tutkintoa (kandi- ja maisteritason opintoja) vain maisteritason opintoja jotakin muuta kokonaisuutta, mitä?

_

396.. Liitteet

2

Seuraavaksi haluaisimme kysyä muutaman kysymyksen liittyen työskentelyyn opintojen aikana.

En lainkaan

Vähemmän kuin puolet vuosista

Noin puoletvuosista

Yli puoletvuosista

Koko opintojen ajan

En lainkaan 1-6 kk 7-12 kk 1-3 v Yli 3 v

II Rekrytointi valmistumisen jälkeen

En yhtään, sillä en hakenut

töitä

En yhtään, sillä minulla oli jo

paikka

1 2-4 5-10 11-15 Yli 15

Ei lainkaan 1-6 kk 7-12 kk 1-3 v Yli 3 V

Hyvinvaikeaksi

Melkovaikeaksi

Helpon ja vaikean väliltä

Melkohelpoksi

Hyvinhelpoksi

En osaa sanoa

Olitko opiskeluvuosiesi aikana jonkin muun alan kuin viestinnän työtehtävissä?

Olitko opiskeluvuosiesi aikana viestinnän alan työtehtävissä?

Muun alan kuin viestinnän tehtävillä tarkoitamme sellaisia työtehtäviä, joilla et katso olevan suoraa yhteyttä viestinnän alaan käytännössä tai valtiotieteellisessä tiedekunnassa suorittamiin viestinnän opintoihin

Oletko valmistumisesi jälkeen ollut täysin muun alan kuin viestinnän työtehtävissä?

Montako työhakemusta lähetit hakiessasi ensimmäistä työpaikkaa valmistumisen jälkeen?

Kuinka pitkiä työttömyysjaksoja sinulla on ollut yhteensä valmistumisesi jälkeen?

Jos hakisit nyt viestintäalan töitä, kuinka haasteelliseksi kokisit paikan saamisen?


3

Jos hakisit nyt viestinnän alan töitä, kuinka vahvaksi arvioisit seuraavien henkilöiden kilpailuaseman suhteessa sinuun:

Erittäin heikkona

Melkoheikkona

Keskinkertaisena Melkovahvana

Erittäin vahvana

En osaa sanoa

Tällä hetkellä olen

vakituisessa kokopäivätyössä määräaikaisessa kokopäivätyössä vakituisessa osa-aikatyössä määräaikaisessa osa-aikatyössä oman yrityksen palveluksessa freelancer-tehtävissä

apurahalla toimeen tuleva - - - - - -- - - - - -- - -- - -- - - en ole työsuhteessa* (opiskelen, hoidan kotia, olen armeijassa / vanhempainvapaalla tms.) olen työtön*

* Mikäli valitsit jommankumman kahdesta viimeisestä vaihtoehdosta, ole hyvä ja jatka suoraan osioista V Viestinnän koulutuksen arviointi

III Työtilanne nyt

Toimin tällä hetkellä

journalistina / toimittajana tiedottajana viestinnän johtotehtävissä viestinnän konsulttitehtävissä (kaupallinen konsultointi / tutkimus / koulutus)

viestinnän tieteellisissä koulutus- / tutkimustehtävissä mainos- tai markkinointitehtävissä muissa viestintätehtävissä muun alan tehtävissä

AMK:sta valmistuneet

Viestinnän ammattilaiset, joilla ei ole korkeakoulututkintoa

HY:n viestinnästä valmistuneet

Muista HY:n oppiaineista valmistuneet

Muista yliopistoista valmistuneet

416.. Liitteet

4

Onko työnantajasi

Pörssiyhtiö Muu yksityinen yritys Kunta / kuntayhtymä / kunnan yritys Valtio / valtionyhtiö / valtion instituutti Kirkko / seurakunta

Järjestö / liitto Julkisoikeudellinen yhteisö (esim. yliopistot) Jokin muu En ole varma

Miten luokittelisit työtehtäväsi työyksikössäsi?

Ylimmän johdon tehtävät Keskijohdon tehtävät Asiantuntijatehtävät

Toimihenkilön tehtävät Avustavan tason tehtävät En osaa sanoa

Miten arvioit seuraavien tekijöiden vaikuttaneen nykyisen työpaikan saantiisi:

Erittäin vähän

Melkovähän

Jonkin verran

Melko paljon Erittäin paljon

En osaa sanoa

Alle vuoden 1-3 vuotta 4-6 vuotta 6-9 vuotta yli 9 vuotta

Viestinnän opinnot

Sivuaineopinnot

Alan työkokemus

Kielitaito

Järjestöaktiivisuus

Kontaktiverkostot

Kuinka kauan olet ollut nykyisessä työpaikassasi

Kansainvälinen työ- tai opiskelukokemus


5

Erittäin huonosti

Melkohuonosti

Jonkin verran

Melkohyvin

Erittäin hyvin

En osaa sanoa

Mikäli toimit tällä hetkellä journalistina / toimittajana, ole hyvä ja vastaa seuraaviin kysymyksiin.

Muut jatkavat osiosta V Viestinnän koulutuksen arviointi

IV Kysymykset journalisteille / toimittajille

Työnantajani on

Sanoma-, aikakausi-, paikallis- tai muu printtilehti Uutistoimisto YLE Kaupallinen TV-kanava

Kaupallinen radiokanava Verkkomedia (vain verkossa operoiva mediayritys) Oma yritys Vaihteleva, sillä toimin freelancerina

Arvioi, kuinka paljon sinulta vaaditaan työssäsi seuraavia tehtäviä

Ei ikinä Satunnaisia kertoja

Kuukausittain Viikoittain Päivittäin En osaa sanoa

Sisällöntuotanto työnantajan verkkosivuille

Kuinka hyvin viestinnän opintosi palvelevat nykyistä työtäsi?

Sisällöntuotanto työnantajan sosiaalisen median kanaville (facebook, twitter tms.)

436.. Liitteet

6

V Viestinnän koulutuksen arviointi

Arvioi, kuinka tyytyväinen olit / olet viestinnässä saamaasi opetukseen:

Erittäin tyytymätön

Melkotyytymätön

Osittain tyytymätön, osittain tyytyväinen

Melkotyytyväinen

Erittäin tyytyväinen

En osaa sanoa

Seuraavassa on lueteltu joitakin valmiuksia. Arvioi, onko viestinnän koulutusohjelma tarjonnut sinulle riittävästi näitä valmiuksia

Erittäin vähän

Melko vähän Keskinkertaisesti Melko paljon Erittäin paljon

En osaa sanoa

Millaisista viestinnän alan täydennyskoulutusta kaipaisit tällä hetkellä?

Opetukseen (luennot ja kurssit)

Kirjallisuuteen

Opintojen ohjaukseen

Seminaarityöskentelyyn

Pro gradu -työn ohjaukseen

Teorioiden tuntemusta

Tutkimusmenetelmien tuntemusta

Kriittistä ajattelukykyä

Käytännönläheistä työskentelyä

Yhteiskunnallista näkemystä

Yhteistyökykyä

Kykyä hyödyntää tietotekniikkaa

Kykyä kerätä ja analysoida tietoa


7

VI Opiskelujen eteneminen

Koetko, että jokin seuraavista seikoista olisi viivästyttänyt viestinnän opintojasi? Mikäli jokin vaihtoehdoista ei koske sinua (esim. naisilla ase- ja siviilipalvelus), valitse vaihtoehto ”ei merkitystä”.

Erittäin vähän

Melko vähän Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon

Ei merkitystä

Muu syy, mikä?

Taloudelliset vaikeudet

Ylimääräiset opinnot

Opiskeluvaihto

Epävarmuus työpaikasta valmistuttua

Opiskelumotivaation lasku

Työssäkäynti

Perheen perustaminen

Pidempiaikainen matkustelu

Järjestötoiminta / harrastukset

Ase- / siviilipalveluksen suorittaminen

Sairaus tai vamma

Puutteet koulutuksen tasossa

456.. Liitteet

8

Edistikö joku seuraavista seikoista opintojesi etenemistä ja valmistumistasi?

Erittäin vähän

Melko vähän Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon

Ei merkitystä

Muu syy, mikä?

VII Alumnitoiminta

Alumnitoiminta tarkoittaa yliopistosta valmistuneiden ja siellä opiskelevien ja työskentelevien yhteistyötä. Oletko kiinnostunut alumnitoiminnasta?

Kyllä EnEhkä

Valitse ne toimintamuodot, joista mahdollisesti olisit kiinnostunut (useampi valinta mahdollinen).

opetuksen kehittäminen viestintäpäivät, alan uusimpaan tutkimukseen tutustuminen neuvottelukunnat, joissa annetaan palautetta työelämän vaatimusten ja opetuksen yhteensopivuudesta kontaktien vahvistaminen yritysten ja yliopiston välillä, esim. harjoittelupaikkojen muodostamiseksi mentortoiminta, eli opiskelijoiden ohjaajana toimiminen ja työelämästä kertominen

Varmuus työpaikasta valmistuttua

Opintojen ohjaus (viestinnässä)

Opetuksen korkea taso

Kurssit, jotka vastasivat työelämän tarpeisiin

Kurssit, joissa ryhmäkoko pieni


9

VIII Taustatiedot

Sukupuoli

nainen mies

Ikä vastausajankohtana

25 tai alle 26-3031-3536-40

41-4546-50Yli 50

Missä olet syntynyt?

Pääkaupunkiseudulla Etelä-Suomen läänissä (muu kuin pääkaupunkiseutu) Länsi-Suomen läänissä Itä-Suomen läänissä

Oulun läänissä Lapin läänissä Ahvenanmaan läänissä Ulkomailla

Missä asut tällä hetkellä?

Pääkaupunkiseudulla Etelä-Suomen läänissä (muu kuin pääkaupunkiseutu) Länsi-Suomen läänissä Itä-Suomen läänissä

Oulun läänissä Lapin läänissä Ahvenanmaan läänissä Ulkomailla

Henkilökohtaiset bruttotulosi tällä hetkellä:

Alle 1599 € 1600-1999 € 2000-2499 € 2500-2999 €

3000-3999 € 4000-4999 € Yli 5000 €

Henkilökohtaiset bruttotulosi välittömästi valmistumisesi jälkeen

Alle 1599 € 1600-1999 € 2000-2499 € 2500-2999 €

3000-3999 € 4000-4999 € Yli 5000 €

KIITOS OSALLISTUMISESTA KYSELYYN! PALAUTATHAN VASTAUKSESI PALAUTUSKUORESSA MAHDOLLISIMMAN PIAN, KIITOS!

476.. Liitteet

liiTe 4 TaulukoT

Taulukko 4 Vuodet nykyisessä työpaikassa (vain työsuhteessa olevat vastaajat, n=152)

Vuodet nykyisessä työpaikassa n %

alle vuoden 30 20

1–3 vuotta 51 34

4–6 vuotta 45 30

6–9 vuotta 10 7

yli 9 vuotta 16 11

Yhteensä 152 100

Taulukko 5 opintoja hidastavien tekijöiden korrelaatiokertoimet opintojen kestoon

Opintojen hidasteet korrelaatio n

Työssäkäynti 0.27** 163

Taloudelliset vaikeudet 0.14 143

Opiskelumotivaation lasku 0.37** 142

Ylimääräiset opinnot -0.01 132

Epävarmuus työpaikasta 0.20* 127

Opiskeluvaihto -0.01 86

Puutteet koulutuksen tasossa 0.01 136

Pidempiaikainen matkustelu 0.03 82

Järjestötoiminta / harrastukset 0.03 111

Perheen perustaminen 0.27* 70

Ase- tai siviilipalvelus 0.11 42

Sairaus tai vamma 0.31* 59

Taulukko 6 opintoja edistävien tekijöiden korrelaatiokertoimet opintojen kestoon

Opintojen edistäjät korrelaatio n

Opetuksen korkea taso -0.10 146

Kurssit, joissa ryhmäkoko pieni 0.09 147

Varmuus työpaikasta -0.07 121

Opintojen ohjaus 0.05 146

Kurssit, jotka vastasivat työelämän tarpeisiin -0.02 139

johanna wahlroos - helsinki.fi · viestinnästä valmistuneet ja siten myös ne vastaajat, jotka...

Documents