jättimäiset dinosaurukset - amazon s3 · syventävinä heureka-käyntiä varten ja...

1

Jättimäiset dinosaurukset

Oppimistehtävät alakoululaisille

2

Oppimistehtävien tavoitteet: Tehtävät toimivat näyttelyn teemoihin orientoivina ja niitä syventävinä Heureka-käyntiä varten ja Heureka-käynnin jälkeen. Tehtävien avulla syvenne-tään tietoa dinosauruksista ja perehdytään paleontologin työhön.

Oppimistehtävien soveltuvuus ja menetelmät: Tehtävät soveltuvat monenikäisille ja -tasoisille alakoululaisille. Joidenkin tehtävien yhteydessä on myös ikäsuositukset. Tehtäviä tehdään yksilöinä, pareina ja ryhmässä. Tehtävien menetelmät ovat eheyttäviä ja toiminnal-lisia.

Oppiaine- ja opetussuunnitelmavastaavuus: Tehtävät soveltuvat erityisesti alakoulun ilmiöoppimisen materiaaleiksi. Yksittäiset tehtävät sopivat lisäksi esimerkiksi ympäristöop-piin, äidinkieleen, matematiikkaan, historiaan, käsitöihin ja kuvataiteeseen.

Ohjeita materiaalin käyttöön: Tehtävät sopivat tehtäväksi ennen näyttelykäyntiä tai näyt-telykäynnin jälkeen. Tehtäviä voi käyttää yksittäisinä tai tehtävistä voi koostaa monialaisesti dinosauruksia käsittelevän kokonaisuuden. Osaan tehtävistä kuuluu liitteitä, jotka löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta sivulta www.heureka.fi/jattimaiset-dinosaurukset-tehtavat . Näyttely-käynnin yhteydessä voi puolestaan pelata näyttelyyn suunniteltua mobiilipeliä osoitteessa www.tarinasoitin.fi/dinot

3

Ryhdypaleontologiksi

Tavoite:Ymmärtää toiminnallisin ja luovin menetelmin paleontologin työtä ja samalla hahmottaa tieteellisen tutkimuksen prosessia.

Tarvittavat materiaalit:• Fossilikuvakortit (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta)• Tietokortit muinaisista eläimistä (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta)• (Eläintietokirjoja)• Paperia, lyijykyniä, värikyniä, saksia

Paleontologi tutkii esihistoriallisia eliöitä, joista on jäljellä lähinnä vain kivettyneitä jääntei-tä eli fossiileja. Fossiileja voidaan tutkia erilaisin menetelmin. Koska monia muinaisia eläi-miä ei enää ole olemassa, paleontologit koettavat fossiileista saatujen tietojen avulla päätellä, millaisia eläimiä ne ovat olleet ja miten ne ovat eläneet. Apuna käytetään tietoa tänä päivänä elävistä lajeista. Koska kaikkea ei tiedetä, täytyy tutkijan osata käyttää myös mielikuvitusta ja olla välillä “taiteilija”.

Paleontologin työstä ja tutkimusmenetelmistä löytyy lisätietoa opettajan materiaaleista.

Tee näin:Jaa jokaiselle oppilasparille / pienryhmälle kortti, jossa on kuva löytyneestä fossiilista. Voit jakaa samoja fossiileita useille pareille, jolloin voidaan seurata, miten samanlaisia tai erilai-sia rekonstruktioita niistä syntyy.

Kerro oppilaille, että he pääsevät nyt harjoittelemaan paleontologin työtä ja pohtimaan näi-den vajavaisten fossiililöydösten perusteella, miltä kyseinen muinainen eläin on näyttänyt. Kehota oppilaita tutkimaan eläimen kokoa, mittasuhteita, raajoja, hampaita ja kynsiä. Oppi-laat kirjaavat havaintojaan ylös.

Seuraavaksi oppilaat miettivät, mitä kaikkea fossiilista tehtyjen havaintojen avulla voidaan päätellä lajin elinympäristöstä ja -tavoista. Apuna voidaan käyttää kirjoista ja netistä löyty-vää tietoa tänä päivänä elävistä lajeista.

Pohdintakysymyksiä:• Millaisessa ympäristössä tämä muinainen eläin on elänyt?• Miten se on liikkunut?• Mitä se söi? Oliko se peto vai kasvinsyöjä?• Oliko tällä muinaisella eläimellä vihollisia?• Miten se pariutui ja lisääntyi?• Mitä nykypäivänä elävää lajia se on saattanut muistuttaa?

4

Kun kuvaus lajin elinympäristöstä ja -tavoista on valmis, annetaan oppilaiden tehtäväksi piirtää oma näkemyksensä siitä, miltä laji on voinut näyttää. Muistuta oppilaita, että joilla-kin muinaisilla eläimillä oli suomuja, toisilla sulkia ja jotkut niistä olivat untuvan peitossa. Kerro myös, että varmaa vastausta kyseinen lajin ulkonäöstä ei ole tiedossa. Heidän näke-myksensä ja arvauksensa voivat osua hyvinkin oikeaan.

Pyydä kesken työn yhtäkkiä hiljaisuutta ja kerro, että jokaisesta fossiilista on erilaisin tutki-musmenetelmin saatu uutta tietoa ja NYT tutkimustulokset ovat valmistuneet! Jaa jokaiselle parille / pienryhmälle heidän lajiinsa liittyvä tietokortti. Joskus tutkimustulokset paljastavat yllättäviä asioita, jolloin tutkijat joutuvat muuttamaan aiempia oletuksia. Miten uudet tiedot vaikuttavat oppilaiden näkemyksiin kyseisen lajin elintavoista ja ulkonäöstä? Tekstejä ja kuvia voi muokata uusien tietojen pohjalta.

Lopuksi jokainen paleontologipari / -ryhmä esittelee oman lajinsa ja kertoo sen elintavois-ta. Oppilaat saavat myös kertoa, miten päättely eteni fossiililöydösten pohjalta värikkääksi, omaperäiseksi lajiksi sekä siitä, miten uudet tutkimustulokset muuttivat heidän näkemyksi-ään lajista.

Luokkaan voidaan tehdä näyttely, jossa on esillä kaikkien paleontologien taiteelliset luomuk-set sekä kuvaukset siitä, miten lajit elivät. Jos luokan seinälle rakennetaan aikajana (Aikaja-na luokan seinälle -tehtävä), muinaiset eläimet voidaan sijoittaa siihen oikealle kohdalle.

Vinkkejä:Tehtävän helpottamiseksi tietokortit voidaan jakaa myös heti alussa. Fossiilista voi myös piirtää ku-van tai askarrella jäljennöksen ilman kirjallista tuotosta.

5

Aikajana luokanseinälle

Suositellaan yli 8-vuotiaille.

Tavoite:Perehdytään mesotsooisen maailmankauden eri aikakausiin ja hahmotetaan visuaalisen aikajanan avulla kausien valtavaa ajallista kestoa. Samalla tutustutaan Jättimäiset dinosau-rukset -näyttelyn dinosauruslajeihin ja siihen, milloin ne elivät.

Tarvittavat materiaalit:• Jättimäiset dinosaurukset -kuvat (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta)• Jättimäiset dinosaurukset -tietokortit (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta• Saksia• Teippiä, liimaa• Valkoista ja / tai värillistä paperia• Kyniä, värikyniä, maaleja tms.• Kankaita, nahkaa (jos on käytettävissä)

Ennakkovalmistelut:Vedä teipin ja paperin avulla luokan seinälle mahdollisimman pitkä aikajana alla olevan ohjeen mukaisesti. Ohjeet on laadittu 2 m, 3 m, 10 m ja 20 m pitkille janoille. Eri kaudet voi-daan merkitä esimerkiksi erivärisillä papereilla tai värikynillä / maalaamalla. Vasemmassa laidassa on triaskausi, keskellä jurakausi ja oikealla liitukausi. Ennakkovalmistelut voi tehdä myös yhdessä oppilaiden kanssa.

6

Aikajanaohjeet, dinosaurusten aikaTrias-, jura- ja liitukaudet kestivät yhteensä 186 miljoonaa vuotta. Triaskausi oli 252-201 miljoonaa vuotta sitten, jurakausi 201-145 miljoonaa vuotta sitten ja liitukausi 145-66 mil-joonaa vuotta sitten.

Aikajananpituus

Triaskausialkaa

Jurakausialkaa

Liitukausialkaa

Liitukausi loppuu

200 cm 0 cm 56 cm 116 cm 200 cm

300 cm 0 cm 83 cm 176 cm 300 cm

10 m 0 cm 280 cm 577 cm 10 000 cm

20 m 0 cm 560 cm 1 160 cm 20 000 cm

• 200 cm aikajanassa miljoona vuotta on 1,08 cm ja nykyihmisten elinaika noin kolme millimetriä.• 300 cm aikajanassa miljoona vuotta on 1,6 cm ja nykyihmisten elinaika noin viisi millimetriä.• Kymmenen metrin aikajanassa miljoona vuotta on 5,4 cm ja nykyihmisen elinaika 1,8 cm.• 20 metrin aikajanassa miljoona vuotta on 10,3 cm ja nykyihmisen elinaika 3,4 cm.

Merkitkää selkeästi kausien rajat sekä halutessanne vuodet eri kausien kohdalle. Koko aika-janan otsikoksi voi merkitä mesotsooinen maailmankausi, 251–66 miljoonaa vuotta sitten.

Tee näin:Oppilaat työskentelevät pareittain / pienryhmissä. Jokainen pari / ryhmä saa tutkittavak-seen yhden Jättimäiset dinosaurukset -näyttelyn lajeista. Heille jaetaan mustavalkoiset ku-vat ja dinotietokortit lajista. Vaihtoehtoisesti voi jakaa vain kuvat ja levittää dinotietokortit eri puolille luokkaa, jolloin oppilaat etsivät omaa dinosaurustaan vastaavan dinotietokortin.

Oppilaat leikkaavat kuvan irti paperista ja värittävät sen. Kuvan voi koristella myös kankai-den, nahan palojen ja värillisen paperin avulla. On hyvä painottaa, että lajin tarkkaa ulkonä-köä ei tiedetä, joten oppilaat voivat käyttää myös mielikuvitustaan.

7

Kun oppilaat ovat perehtyneet lajiin, he kiinnittävät dinosauruksensa oikealle kohdalle ja-naa ja esittelevät sen muille. Pohditaan yhdessä, miten se suhtautui muihin samalla kaudella eläneisiin lajeihin (oliko se niiden saalis vai saalistaja jne.) Kiinnitetään huomiota kausien pituuteen ja siihen, etteivät myöskään kaikki samalla kaudella eläneet dinosaurukset elä-neet samaan aikaan.

Huom! Lajit saattoivat myös elää samaan aikaan, mutta eri paikoissa.

Vinkki: Jos työskentelyä halutaan syventää, voidaan piirtää kyseisellä kaudella kasvaneita kasveja sekä silloin eläneitä muita eläimiä myös janalle. Voidaan myös tutustua kausien vä-lissä tapahtuneiden joukkosukupuuttojen syihin ja kuvittaa nekin seinälle.

Jättimäiset dinosaurukset -näyttelyn lajit ja aikakaudet:

• Bellusaurus sui – ”Suin kaunis matelija” Jurakausi• Brachiosaurus altithorax – ”Syvärintainen käsivarsimatelija.” Jurakauden loppu• Dilophosaurus wetherilli – ”Wetherillin kaksoisharjainen matelija” Varhaisjurakausi• Mamenchisaurus sinocanadorum – ”Kiinalais-kanadalainen matelija Hevosporttipurolta” Jurakauden loppu• Melanorosaurus readi – ”Readin matelija mustalta vuorelta” Triaskauden loppu• Pachycephalosaurus wyomingensis – ”Paksupäinen matelija Wyomingista” Myöhäisliitukausi• Protoceratops andrewsi – ”Andrewsin varhainen sarvinaama” Liitukauden loppu• Saurolophus osborni – ”Osbornin harjamatelija” Myöhäisliitukausi• Triceratops horridus – ”Karkea kolmisarvinaama” Liitukauden loppu• Tropeognathus mesembrinus – ”Etelän kölinokka” Liitukausi• Tyrannosaurus rex – ”Tyrannimatelijoiden kuningas” Liitukauden loppu• Velociraptor mongoliensis – ”Mongolian vikkelä rosvo” Liitukauden loppu

8

Miksi sillä on sellainen nimi?


Tavoite:Tavoitteena on toiminnallisen harjoituksen avulla tutustuttaa oppilaat lajien nimeämisen periaatteisiin. Samalla tutustutaan Jättimäiset dinosaurukset -näyttelyn lajeihin, joten tehtävä toimii hyvin näyttelykäyntiin orientoivana harjoituksena. Sen avulla voidaan myös Heureka-käynnin jälkeen muistella näyttelyssä koettua ja syventää tietoa aiheesta.

Tarvittavat materiaalit:• Jättimäiset dinosaurukset -kuvat (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta)• Nimikortit (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta)• Suomennoskortit (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta)• Tietoa nimeämisperusteista tehtävän lopussa

Tee näin: Keskustelkaa hetki aiheesta: Millä perusteella eri eläimet on nimetty? Mistä esimerkiksi punatulkku, töyhtöhyyppä ja riikinkukko ovat saaneet nimensä? Entä kissa, koira tai varis? Kun tutkijat löytävät uuden eläinlajin, he antavat sille tieteellisen nimen. Sama pätee kasvei-hin.

Lue tai tulosta oppilaille tietolaatikon teksti Tieteellisten nimien alkuperä.

Seuraavaksi oppilaat pääsevät tutkimaan, millaisista asioista Heurekan Jättimäiset dinosau-rukset -näyttelyn lajien tieteelliset nimet koostuvat.

Jaa luokka kolmeen joukkoon. Anna jokaiselle oppilaalle yksi kuva tai kortti seuraavasti:1. joukko: dinosauruksen kuva2. joukko: nimikortti3. joukko: suomennoskortti.

Oppilaiden tehtävänä on kuljeskella luokassa ja etsiä oma kolmen hengen ryhmänsä. Ryh-män muodostavat siis ne, joilla on saman dinosauruksen kuva, nimi ja suomennos.

Kun ryhmät löytyvät, selvitetään mikä nimessä viittaa mihinkin: dinosauruksen ulkonäkö, löytöpaikka, löytäjän nimi jne. Voidaan tehdä yhteistyötä muiden ryhmien kanssa ja tutkia, mikä osa nimessä on esimerkiksi sama kuin naapurilla. Opettaja auttaa ja antaa ryhmille lisätietoa (Kts. opettajanmateriaali: Näyttelyn dinosaurusten etymologia). Lopuksi jokainen ryhmä saa esitellä oman dinosauruksensa muille ja kertoa, miksi sillä on sellainen nimi.

9

Vinkki: Tehtävän helpottamiseksi voi samaan ryhmään kuuluviin kortteihin merkitä symbolin tai numeron, joka auttaa ryhmän löytämisessä. Jos tehtävä tehdään ennen Heure-ka-käyntiä, voidaan näyttelyssä etsiä oman ryhmän dinosaurus ja esitellä se taas muille.

Tieteellisten nimien alkuperäJokaiselle tieteen tuntemalle eliölajille annetaan kaksiosainen tieteellinen nimi. Carl von Linnen 1700-luvulla kehittämä nimijärjestelmä on välttämätön silloin, kun on tär-keää tietää tarkalleen, mistä eliöstä puhutaan huolimatta kielieroista. Tieteellisiä nimiä käyttävät tutkijoiden lisäksi monet eri alojen ammattilaiset ja harrastajat: puutarhurit, akvaarioharrastajat, lintubongarit ja niin edelleen. Useimmille tutuimpia tieteellisiä nimiä ovat kuitenkin dinosaurusten nimet, kuten Tyrannosaurus rex.

Tieteellisiä nimiä nimitetään usein latinalaisiksi tai latinankielisiksi nimiksi. Ne voi-vat kuitenkin olla mitä tahansa kieltä. Latinan lisäksi yleinen kieli on muinainen tai moderni kreikka, mutta nimissä voi esiintyä paikkojen, ihmisten, taruolentojen tai vaikka muusikoiden nimiä, sanaleikkejä ja melkein mitä tahansa muutakin. Viime vuosina dinosaurusten nimissä on näkynyt myös yhä enemmän kiinan kieltä. Uuden lajin nimeävä tutkija tai tutkimusryhmä saa nimittäin vapaasti valita lajille mieluisen-sa nimen. Tärkeimmät säännöt ovat, että nimi ei saa olla valmiiksi käytössä, eikä se saa olla loukkaava.

Tieteellisen nimen alkuosa kertoo suvun ja jälkimmäinen osa lajin. Samaan sukuun voi kuulua yksi tai useita lajeja. Esimerkiksi koiran tieteellinen nimi on Canis familiaris (tarkoittaa ”kesy koira”). Sen kanssa samaan sukuun kuuluvat myös esimerkiksi susi (Canis lupus, ”susikoira”), kultasakaali (Canis aureus, ”kultainen koira”) ja kojootti (Canis latrans, ” Samaan sukuun luokitellut lajit ovat kuitenkin usein niin toistensa kaltaisia, että pelkistä fossiilisista luista niitä voi olla vaikeaa tai mahdotonta erottaa. Siksi mo-nissa dinosaurusten suvuissa on vain yksi nimetty laji. Esimerkiksi Tyrannosauruksen sukuun luokitellaan yleensä ainoastaan Tyrannosaurus rex (”Tyrannimatelijoiden ku-ningas”). Joidenkin tutkijoiden mielestä samankaltainen Mongoliassa elänyt petodino-saurus on saman suvun toinen laji, Tyrannosaurus bataar. Useimmat tutkijat kuitenkin antavat sille oman sukunsa. Silloin se on nimeltään Tarbosaurus bataar (”pelottavien matelijoiden sankari”).

Tieteelliset nimet on tapana aina kirjoittaa kursiivilla. Sukunimi kirjoitetaan isolla, mutta lajinimi pienellä. Näin nimet on helppo erottaa vaikka vieraskielisestä tekstistä.

10

Pituus vs. painoTavoite:Tarkastellaan kokeellisuuden ja havainnoinnin kautta eläimen pituuden kasvun vaikutuk-sia sen tilavuuteen ja siten massaan matematiikan ja fysiikan näkökulmista. Tehtävän voi toteuttaa kahdella eri tavalla.

Tarvittavat välineet:

• Muovailuvahaa, massaa, savea tai muuta muovailtavaa massaa• Muovailualustoja• Hammas- tai cocktailtikkuja• Viivoittimia• Vaaka

Pieni koira jaksaa hyvin kantaa selässään toista koiraa. Muurahaiset puolestaan jaksavat kantaa painoaan paljon suurempaa taakkaa. Sen sijaan elefantti tai jättimäinen dinosaurus eivät todennäköisesti pystyisi kantamaan toista lajitoveriaan selässään vaan ne lyyhistyi-sivät taakan alla. Seuraavien ohjeiden avulla tätä ilmiötä voidaan havainnoida kokeellisin menetelmin.

11

Tee näin:Jaa luokka viiteen ryhmään ja anna kaikille riittävä määrä muovailumateriaalia. Jokaisen ryhmän tehtävänä on muovailla tietyn kokoisia dinosauruksia tai muita eläimiä.

• Ryhmä 1: Eläimen pituus 2-4 cm• Ryhmä 2: Eläimen pituus 4-6 cm• Ryhmä 3: Eläimen pituus 6-8 cm• Ryhmä 4: Eläimen pituus 8-10 cm• Ryhmä 5: Eläimen pituus 10-15 cm

Kannattaa tehdä neljällä jalalla tukevasti seisovia otuksia, joilla on melko tasainen selkä. Jokainen ryhmässä muovailee ainakin yhden eläimen. Hammastikkuja voi käyttää apuna muovailussa ja eläimen koristelussa.

Seuraavaksi jokainen ryhmä saa vuorollaan näyttää muille, kuinka monta muovailtua eläin-tä voi asettaa päällekkäin, ennen kuin alimmainen lysähtää kasaan. Aloitetaan pienimpiä eläimiä tehneestä ryhmästä ja merkitään taululle jokaisen ryhmän tulos.

Lopuksi mitataan ja punnitaan eläimet ja kirjataan taululle mittaustulokset. Keskustellaan yhdessä, mitä mittaustuloksista voidaan päätellä. Selittävätkö ne pienten eläinten korkeam-mat ”tornit”?

Vaihtoehtoinen toteutustapa


• Ilmapalloja• Vettä• Viivoittimia• Mitta-astioita• Sankoja tms. isoja astioita

Tehtävä voidaan toteuttaa ryhmätyönä, ja antaa jokaiselle ryhmälle tehtäväksi täyttää kolme palloa. Ilmapallot täytetään vedellä niin, että yksi niistä on halkaisijaltaan esimerkiksi 3 cm, toinen 6 cm ja kolmas 12 cm, eli seuraava on aina halkaisijaltaan noin kaksi kertaa edellistä suurempi.

Jokainen ryhmä mittaa viivoittimella pallojen halkaisijat. Kirjataan halkaisijat taululle nä-kyviin. Taululle voi myös piirtää koordinaatiston, johon lisätään jokaisen ryhmän pallojen halkaisijoiden kasvua esittävät kuvaajat.

Annetaan oppilaiden arvailla, mikä on sisällä olevan nesteen määrä. Onko sitäkin kaksin-kertainen määrä kun halkaisija on kaksinkertainen?

Sitten puhkaistaan pallot ryhmissä yksi kerrallaan (ämpärit apuna tässä) ja mitataan, kuin-ka monta desilitraa niihin kuhunkin mahtui. Kirjoitetaan saadut luvut taululle ja tehdään myös tästä kuvaaja.

12

Kokeen avulla voidaan huomata, että pallon halkaisijan kaksinkertaistuessa paino monin-kertaistuu. Tästä siis johtuu se, että muurahainen jaksaa kantaa selässään montakin lajitove-riaan, mutta hevonen ei jaksa kantaa toista hevosta - eikä dinosaurus toista dinosaurusta.

Tiesitkö?Eläimen pituuden muuttuessa myös sen leveys ja korkeus muuttuvat samassa suhtees-sa. Niinpä paino ei kasva tai vähene samaa tahtia pituuden kanssa, vaan sen kuutiona. Lihasten ja luiden voima sen sijaan muuttuu pituuden neliönä, koska niiden toiminnal-le olennaista on pinta-ala (esimerkiksi luun ympärysmitta) eikä massa, joten pienem-mäksi skaalattu eläin on suhteessa paljon vahvempi.

Massan ja lihasvoiman pienenemisen epäsuhdasta seuraa, että muurahaiset eivät maineestaan huolimatta ole mitenkään poikkeuksellisen vahvoja. Niiden kokoisille eläimille on täysin normaalia kantaa monikymmenkertaisesti itseään painavampia taakkoja. Galileo Galilei järkeili jo 1600-luvulla, että pieni koira voisi kantaa selässään kahta tai kolmeakin itsensä kokoista koiraa, mutta hevonen ei jaksaisi kantaa edes yhtä itsensä kokoista taakkaa.

13

Miksi dinosaurukset kasvoivat niin suuriksi?


Tavoite:Tutustutaan niihin fysiologisiin ja elintapoihin liittyviin tekijöihin, joiden ansiosta dino-saurukset tutkijoiden tämänhetkisen näkemyksen mukaan saattoivat kasvaa niin suuriksi. Tehtävän avulla on hyvä orientoitua Jättimäiset dinosaurukset -näyttelyn keskeiseen teemaan joko ennen Heureka-käyntiä, näyttelykäynnin aikana tai sen jälkeen. Sopii hyvin jatkoksi “Pituus vs. paino” -tehtävälle.


• Sanaristikot tulostettuina tai heijastettuna (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta)• Kynät ja kumit

Tee näin:Jaa jokaiselle oppilaalle tai parille sanaristikko tai heijasta sanaristikko seinälle. Sanaristi-kon vastaukset löytyvät Heurekan Jättimäiset dinosaurukset -näyttelystä. Oikeat vastaukset ovat listattuna Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostossa.

Vinkki:Tehtävää voi helpottaa ryhmän tason huomioiden täyttämällä ristikkoon apukirjaimia.

14

Aikajana-leikkiTavoite:Tehtävän tavoitteena on liikunnallisen leikin kautta tehdä tutuiksi mesotsooisen maailman-kauden geologiset kaudet – trias-, jura- ja liitukausi – sekä auttaa oppilaita ymmärtämään, että eri dinosauruslajit elivät eri aikaan. Tehtävän avulla tutustutaan samalla Jättimäiset dinosaurukset -näyttelyn lajeihin ja opitaan muistamaan niiden nimiä.


• Jättimäiset dinosaurukset -kuvakortit opettajalla tulostettuna (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta)• Jättimäiset dinosaurukset -aikajanakuvat heijastettuna tilan seinälle tai tulostettuna oppilaille (löytyy Jättimäiset dinosaurukset aikajanalla -diaesityksestä)• Maalarinteippiä• Paksu tussi

Leikki toimii parhaiten isossa tilassa.

Tee näin:Heijasta Jättimäiset dinosaurukset -aikajana mahdollisimman isosti näkyviin tilan seinälle tai jaa jokaiselle oppilaalle aikajana tulostettuna. Myös “Aikajana seinälle” -tehtävässä tehtyä aikajanaa luokan seinällä voi hyödyntää.

Tutustukaa aluksi aikajanan avulla eri kausiin, niiden pituuteen ja siihen, millä aikakaudel-la mikäkin dinosauruslaji eli. Jos tehtävä tehdään näyttelykäynnin jälkeen, voidaan samalla muistella, mitä muuta kyseisestä eläimestä on jäänyt mieleen. Dinosaurukset nimineen ja aikakausineen löytyvät tehtävän lopusta.

15

Oppilaat koettavat oppia, milloin mikin laji eli. Muistin tueksi voidaan keksiä omia muisti-sääntöjä. Heille voi myös antaa esimerkkejä erilaisista muistisäännöistä:

• kirjaimien linkittäminen: B:llä alkavat dinosaurukset elivät kumpikin Jurakaudella• mielikuva: T-Rex piirtelee liidulla = se eli liitukaudella.

Ennen leikin alkua oppilaat voivat myös kysellä pareittain toisiltaan dinosauruksen kuvan avulla dinosaurusten nimiä ja aikakausia.

Tehdään maalarinteipillä jana tilan lattiaan niin, että sen toisessa päässä on triaskausi, keskellä jurakausi ja toisessa päässä liitukausi (voidaan myös ottaa oma aikakautemme mu-kaan).

Opettaja tai joku oppilaista toimii pelinjohtajana. Hän näyttää jonkin dinosauruksen kuvan ja sanoo sen nimen (halutessa voidaan ottaa myös muita eläimiä mukaan, jos nykyaika on mukana janalla. Kaikki liikkuvat mahdollisimman nopeasti sille kohtaa janaa, jolloin kysei-nen laji eli (maa – meri – laiva -leikin periaatteella). Väärään kohtaan meneville annetaan aplodit.

Ainakin aluksi aikajana on hyvä pitää näkyvillä seinällä / jokaisella paperilla, jotta oppilaat voivat helposti tarkistaa, milloin mainittu laji eli. Jos leikkiä halutaan vaikeuttaa, voidaan aikajana piilottaa näkyvistä. Tällöin leikissä painottuu enemmän muistaminen kuin nopeus.

Vinkki:Jos leikki halutaan toteuttaa kilpailuna, väärään kohtaan menneet sekä viimeisenä oikeaan kohtaan kipittävä putoavat pois pelistä ja pisimpään mukana pysyvä voittaa pelin. Tällöin pois pudonnut saa aina valita seuraavan eläimen ja jokainen pääsee vuorollaan pelinjohta-jaksi.

Ryhmän tason huomioiden mukaan voi ottaa vain muutamia dinosauruksia.

Jättimäiset dinosaurukset -näyttelyn lajit ja aikakaudet:

• Bellusaurus sui – ”Suin kaunis matelija” Jurakausi• Brachiosaurus altithorax – ”Syvärintainen käsivarsimatelija.” Jurakauden loppu• Dilophosaurus wetherilli – ”Wetherillin kaksoisharjainen matelija” Varhaisjurakausi• Mamenchisaurus sinocanadorum – ”Kiinalais-kanadalainen matelija Hevosporttipurolta” Jurakauden loppu• Melanorosaurus readi – ”Readin matelija mustalta vuorelta” Triaskauden loppu• Pachycephalosaurus wyomingensis – ”Paksupäinen matelija Wyomingista” Myöhäisliitukausi• Protoceratops andrewsi – ”Andrewsin varhainen sarvinaama” Liitukauden loppu• Saurolophus osborni – ”Osbornin harjamatelija” Myöhäisliitukausi• Triceratops horridus – ”Karkea kolmisarvinaama” Liitukauden loppu• Tropeognathus mesembrinus – ”Etelän kölinokka” Liitukausi• Tyrannosaurus rex – ”Tyrannimatelijoiden kuningas” Liitukauden loppu• Velociraptor mongoliensis – ”Mongolian vikkelä rosvo” Liitukauden loppu

16

Aikajana koruksiranteeseen

Tavoite:Tutustua mesotsooisen maailmankauden eri aikakausiin – trias-, jura- ja liitukauteen – sekä hahmottaa helmiaikajanan avulla kausien ajallista kestoa suhteessa toisiinsa.

Tarvittavat materiaalit:

• 25 cm pitkä kuminauha • Viivoitin• Mustia tusseja tms. merkkauskyniä• Erivärisiä 8 mm helmiä• Isompia erivärisiä helmiä

Aikajanalla 1 mm vastaa yhtä miljoonaa vuotta ja yksi 8 mm helmi noin 8 miljoonaa vuotta. Dinosaurusten valtakausi kesti noin 174 miljoonaa vuotta (240-66 mvs). Aikajanalla se on siis 17,4 cm.

Tee näin:Jaa jokaiselle oppilaalle 25 cm pitkä kuminauha. Ohjeista oppilaat tekemään kuminauhan toiseen päähän löysä solmu. Solmusta mitataan 17,4 cm, joka merkitään kynällä kuminau-haan. Tämä mitta kuvaa dinosaurusten valtakautta maapallolla.

Valtakausi jakaantui kolmeen eri aikajaksoon – triaskauden loppuun, jura- ja liitukauteen. Dinosaurukset ilmaantuivat noin 240 mvs triaskauden loppuvaiheessa ja jurakausi alkoi 206 mvs. Dinosauruksia oli siis triaskauden lopulla noin 32 miljoonan vuoden ajan.

Solmusta mitataan viivoittimella 3,2 cm ja merkitään kynällä kuminauhaan. Aikajanaan valitaan neljä samanväristä 8 mm helmeä kuvaamaan triaskauden loppua. Mikäli halutaan merkitä suuri joukkotuho triaskauden lopulla, laitetaan neljän sijaan kolme 8 mm helmeä ja yksi iso helmi. Oppilaat voivat valita mieleisensä värin kuvaamaan jokaista kautta ja joukko-tuhoa.

Jurakausi kesti noin 62 miljoonaa vuotta. Edellisestä merkinnästä (triaskauden loppu) mita-taan 6,2 cm ja tehdään kuminauhaan merkintä. Jurakautta kuvataan kahdeksalle samanväri-sellä 8 mm helmellä.

Liitukausi alkoi noin 144 miljoonaa vuotta sitten ja kesti noin 78 miljoonaa vuotta. Liitukausi kuvataan kymmenellä samanvärisellä 8 mm helmellä. Mikäli halutaan merkitä dinosaurus-ten joukkotuho 66 mvs, laitetaan yksi iso helmi kuvaamaan liitukauden loppua.Lopuksi ensimmäinen löysä solmu avataan ja aikajanakoru solmitaan ranteeseen.

17

Tulevaisuudenpaleontologit

Tavoite:Fiktiivisen tarinan ja leikkimielisen tietokilpailun kautta oppilaat ymmärtävät paleontolo-gin työn luonnetta ja haasteita. Samalla he hahmottavat tieteellisen tutkimuksen prosesseja; tietyn hetken tieteellinen ”totuus” on sillä hetkellä vallitseva käsitys siitä, miten asiat ovat. Paleontologiassa käsitykset siitä, miltä mikäkin dinosaurus on näyttänyt, muuttuvat uusien löytöjen ja kehittyvien tutkimusmenetelmien ansiosta joskus radikaalistikin.

Tarvittavat materiaalit:

• Tulevaisuuden paleontologi -kuva tulostettuna (löytyy Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta)• Kyniä, paperia

Tee näin:Jaa oppilaat 3-4 hengen ryhmiin. He ovat nyt tulevaisuuden paleontologeja ja voivat keksiä omalle ”tutkimusryhmälleen” nimen.

Keskustelkaa hetki siitä, mitä paleontologit tutkivat ja millaisia ongelmia he työssään koh-taavat. Lue oppilaille tarina Tulevaisuuden paleontologit. Oppilaat voivat sulkea silmänsä kuuntelun ajaksi.

18

Tulevaisuuden paleontologitOn vuosi 380 716 485. Viiden hengen paleontologiryhmä työskentelee keskit-tyneesti helteisellä aavikolla suuren kivettyneen luurangon äärellä. Varoen he irrottavat ylimääräistä kiviainesta fossiloituneen eläimen ympäriltä. Pensselit sutivat irronnutta hiekkaa. Geologinvasarat nakuttavat lohkeilevaa kalkkikiveä. Kuuluu vain työkalujen ääniä ja kuumuuden uuvuttamien tutkijoiden raskasta hengitystä.

Eläimen muoto alkaa vähitellen paljastua. Suuri ja sarvekas pää, neljä raajaa ja kaareutuva häntä ovat säilyneet kiven sisällä useita satoja tuhansia vuosia. Eläimen pää on alaspäin. Kenties se on kyyristynyt taisteluun juuri ennen kuin kohisten kiehuva laava on peittänyt sen alleen.

Yksi tutkijoista, pitkä tumma nainen, kohottaa ruskettuneet kasvonsa kohti aurinkoa ja ottaa ison kulauksen vesileilistään. Ryhmän johtava tutkija ojentau-tuu seisomaan. ”Mikähän otus tämäkin on ollut? Kummallinen häntä ja erikoisen piikikäs selkä.” hän pohtii. Kolmas, pieni iäkäs mies pyyhkii hikeä ohimoltaan ja toteaa reippaasti: ”Pianhan sen ulkonäkö selviää, kun pääsemme työpöydän ääreen tekemään siitä rekonstruktiokuvan.”

Hetkeä myöhemmin tutkijajoukko on palannut leiriinsä. Ilta on pimenemässä ja he asettuvat leirinuotion ympärille nauttimaan odotettua ateriaa. Yksi heistä, pystytukkainen nisäkästutkija aloittaa keskustelun: ”Eläin on selvästi jonkinlai-nen sorkkaeläin, kenties onttosarvisten heimosta. Sen voi päätellä eläimen isosta koosta ja sarvista.” Nuori tutkijan alku katsoo häntä epäillen. ”Minusta luuranko vaikuttaa ennemminkin myskihirvien heimoon kuuluvalta. Mutta voinhan toki erehtyäkin” hän sanoo. Vilkas keskustelu lähtee käyntiin ja sitä jatkuu pitkälle pimenevään yöhön.

Osa tutkijoista uskoo eläimen eläneen yksin, toiset taas arvelevat sen olleen laumaeläin. Pitkä nainen aprikoi sarvia käytetyn taisteluvälineinä. Toiset pun-taroivat, millaisia vihollisia tällä isolla eläimellä on saattanut olla. Kenenkään huomaamatta iäkäs tutkija poistuu hiljaa joukosta ja astelee mietteissään leirille rakennettuun laboratorioon.

Nuotion viimeisen hiilloksen vielä lämmittäessä tutkijoiden pientä piiriä vanha mies astuu ulos laboratoriosta. Hänen innosta tuikkivat silmänsä katsovat hellit-tämättä kuvaa, jota hän pitelee käsissään. Nuori tutkija huomaa hänet ja katkai-see keskustelun. Kaikki kääntyvät katsomaan miehen piirtämää kuvaa.

Kehota oppilaita avaamaan silmänsä ja kerro, että nyt he saavat nähdä miehen tekemän piir-roksen ja näytä Tulevaisuuden paleontologi -dia. Minkä nykyään elävän eläimen luurangon nämä tulevaisuuden paleontologit ovat autiomaassa kaivaneet esille?

Kaikki ryhmät saavat hetken pohtimisaikaa ja kirjoittavat sitten vastauksensa paperille.

19

Kuvaa katsottaessa voidaan keskustella muun muassa siitä, että koska se on piirretty pelkki-en luiden pohjalta, siitä voi puuttua monenlaista tai olla jotain liikaa. Se, miten paljon eläi-mellä on ollut lihaksia, rasvaa ja jänteitä missäkin kohtaa, koetetaan päätellä luiden sijain-nin ja asennon pohjalta.

Erilaisia pehmytkudoksesta muodostuvia osia kuten helttoja, harjoja tai vaikkapa tupsuja on melko mahdotonta arvata, kun niistä ei ole jäänyt minkäänlaista jälkeä. Myös korvien ja häntien muodot samoin kuin eläinten värit, mahdolliset sulka-, untuva- ja karvapeitteet, viikset, kulmakarvat ja koristekuviot eivät yleensä säily jäänteiden kivettyessä. Rekonstruk-tiota tehdessä on siis osattava käyttää mielikuvitusta, mikä pätee myös nykypaleontologei-hin.

Sitten katsotaan, kuinka monenlaisia arvauksia luokassa syntyi. Lopuksi opettaja paljastaa, että kyseessä on lehmä.

Vinkki:Lisää nykyeläinten “paleontologisia” rekonstruktiokuvia voi etsiä esimerkiksi Googlen ku-vahausta hakusanalla “all todays”. Hakusana viittaa kirjaan All Yesterdays, joka pohtii liian luisevien ja värittömien dinosaurusrekonstruktioiden ongelmaa.

Kuvitukset: Ville Sinkkonen

jättimäiset dinosaurukset - amazon s3 · syventävinä heureka-käyntiä varten ja...

Documents