S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 2

Hankalat potilasasiakirjat sivu 1 Kalle Anttila, postimyynnin edelläkävijä sivu 3 Ohjeista ohjeistukseeni sivu 4 Sota-ajan korttipeliä sivu 11 Tulevia tapahtumia sivu 13

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 2 1 2

Huomattavimmat edellisen Eemelin ilmestymisen jälkeen järjestetyt arkistot.

- Helsingin arvopaperipörssi - Huhtamäki-Yhtymä Oy - Jalostaja Oy - Kalle Anttila Oy - Leaf Oy - Vaisala Oy - Valmet Automotive Oy

Milloin ratkaistaan yksityisen terveydenhuollon potilasasia-kirjojen pitkäaikainen säilyttäminen? Joku vuosi takaperin annettiin uudet ohjeet terveydenhuol-lon potilasasiakirjojen säilyttämisestä. Samalla poistettiin kunnallisilta terveyskeskuksilta velvollisuus ottaa vastaan potilasasiakirjoja toimintansa lopettaneilta yksityisen ter-veydenhuollon yrityksiltä. Kun pakkoa ei ole, terveyskes-kukset eivät enää ole halunneet ottaa ylimääräisiä arkisto-tehtäviä niskoilleen. Seurauksena tästä on ollut se, että toimintansa lopettaneet yksityisen terveydenhuollon yrittäjät pohtivat hämillään, minne laittaisivat arkaluontoista tietoa sisältävät potilas-asiakirjansa. Ongelman ydin on siinä, että potilasasiakirjo-jen säilytysaikavelvoite on vuosikymmeniä, pahimmillaan sata vuotta. Yrittäjät itse ymmärtävät potilastietojen arka-luonteisuuden, mutta entä heidän lapsensa tai lapsenlap-sensa? Saa nähdä, kuinka paljon potilasasiakirjoja päätyy ullakoilta, kellareista tai autotalleista esim. kaatopaikoille. Potilasturvallisuus on uhattuna. Yksityisen terveydenhoidon alalla toimii suuri määrä lääkä-reitä, hammaslääkäreitä, psykiatreja, psykologeja, optikoita, fysioterapeutteja jne. Säännöllisin väliajoin myös Elkaan tulee tiedusteluja siitä, minne potilasasiakirjat voisi laittaa toiminnan päätyttyä. Samaa mekin kysymme. Jarmo Luoma-aho

Pääkirjoitus Hankalat potilasasiakirjat.

Arkinen juhlavuosi täynnä toimintaa ja muu-tosta. Elkan 30. toimintavuosi oli juhlavuosi. Merkki-paalua toki juhlittiin, mutta suurin osa vuotta meni arkisissa askareissa. Vuonna 2011 aineistoja otettiin vastaan huomat-tavasti enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Mer-kittävin luovutus oli Arsenalilta tullut lakkautettu-jen säästöpankkien aineisto, joka täydentää Elkaan 1990-luvulla siirrettyä säästöpankkiko-konaisuutta. Tutkijapalvelu kokonaisuudessaan oli jonkin verran laajempaa kuin edellisenä vuonna. Elkan ja FIDA:n kotisivut saivat hyvän vastanoton. Niillä vierailtiin yli 30000 kertaa. Finnish Industrial Design Archivesille (FIDA) vuosi 2011 oli sen ensimmäinen kokonainen toimintavuosi. Aineiston vastaanottamisen sekä sen käsittelyn ja luetteloinnin lisäksi aineiston käytettävyyttä edistettiin mm. FIDA:n verk-kosivujen kautta. Sota-arkistoprojektissa kunnostettavien aineis-tojen käsittelyvauhti kiihtyi entisestään. Työn laatu oli edelleen hyvä ja sai tunnustusta työn vastaanottavalta Arkistolaitokselta. Kehittämistoiminnan keihäänkärkenä oli tietojär-jestelmän kehittämishanke. Capture-projekti jatkuu vuonna 2012. Elka oli merkittävä työllistäjä, ja se tarjosi mo-nelle henkilölle mahdollisuuden myös työharjoit-teluun ja arkistotyöhön tutustumiseen. Vuoden 2011 aikana Mikkelissä ja Helsingissä työsken-teli tai harjoitteli yhteensä 56 henkilöä.

Vuosi 2011 paketissa

Asiakkuuksienhallinta (engl. customer relationship management) on tärkeä osa yritysten asiakaslähtöistä toimintaa. Asiakas katsotaan yrityksen tärkeäksi resurssiksi, ja myynnin maksimoimiseksi asiakkaan tarpeet pyritään selvittämään mahdollisimman tarkasti. Apuna käyte-tään segmentointia, jolla asiakkaita jao-tellaan kohderyhmiin mm. aiemman os-toskäyttäytymisen sekä demografisten tietojen avulla. Asiakkuuksienhallinta- eli CRM-järjestelmät ovat yrityksissä tärkei-tä myynnin apuvälineitä. Yhteystietojen, tilausten ja toimitusten lisäksi niiden avulla voidaan pitää yhteyttä asiakkaa-seen sekä analysoida asiakkaan aiem-paa ostoskäyttäytymistä. Ovatko asiakkuuksienhallinta, ostokäyt-täytymisten seuranta ja asiakassuhtei-den analysointi kuitenkaan täysin uusia asioita? Vilkaisepa And. Auvinen Oy:n asiakasrekisteriä sekä reskontraa 1880-luvun lopulta. (OA)

I N F O Entispäivän CRM

Reskontrasta näkee aiemman ostokäyttäytymisen .

Asiakasrekisterissä analysoidaan asiakkaan maksuvalmiut-ta

Huomattavimmat edellisen Ee-melin ilmestymisen jälkeen vastaanotetut arkistot.

- Frenckelin Kirjapaino Oy 33,00 hm - Helsingin arvopaperipörssi 19,60 hm - Osuuskunta Itämaito 92,50 hm - Säästöpankkien arkistot 665,55 hm - Ulkomaankaupan Agenttiliitto r.y. 5,50 hm

I N F O

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 2 3 4

Kaarlo Einari ”Kalle” Anttila (1926—1993) oli painin kaksinkertaisen olympiavoittajan Kaarle ”Kalle” Anttilan poika, joka on tullut tunnetuksi postimyyntikaupan käynnistäjänä Suomessa sekä Anttilan tavarataloketjun perustajana. Ylioppilaaksi valmistuttuaan Kalle jr. muutti opiskelemaan Yhdysvaltoihin Michiganin yliopistoon. Loma-aikoinaan hän työskenteli Sears Roebucks -nimisessä tava-ratalo- ja postimyyntiyrityksessä. Suomeen palattuaan hän perusti vuonna 1952 Posti-tusliike Solpan, joka oli tunnettu Kuluttajan opas (myöh. Ostajan opas) -kuvastoistaan. Anttilan esikuvina olivat selkeästi yhdysvalta-laiset postimyyntikuvastot, joita on säilynyt myös hänen Elkaan tallennetussa arkistos-saan. Vuonna 1953 hän perusti Kalle Anttila Oy:n, jonka ensimmäinen Anttila-tavaratalo avattiin vuonna 1954 Helsingin Sörnäisiin. Tavarataloketjunsa hän myi lopulta Tukolle vuonna 1976 ja muutti Floridaan asumaan. Kalle Anttila oli paitsi postimyyntitoiminnan edelläkävijä niin myös ensimmäisiä liikemie-hiä, jotka toivat omaa persoonaansa esille mainonnassa. Hänestä tuli tunnettu ”Anttilan setä”, joka sai paljon ihailijapostia ja toivo-muskirjeitä ympäri Suomea. (OA)

Pekka Lehonkoski: Kun Gutzeitin papereita siirrettiin Kotkasta Elkaan

Kalle Anttila postimyynnin edelläkävijänä

OHJEISTA OHJAUKSEEN

Kuvateksti: Kalle Anttila toi mainonnassa omaa persoonaansa vahvasti esille

Käsin maalattu luonnos Ostajan oppaan kannesta. Kuva: Kalle Anttila Oy

Nykyään kauppaketjuihin kuuluvat kaupat ovat ulkoasultaan hyvin samanlaisia. Kes-kusliikkeiden ohjauksessa tuotevalikoimas-sa, värityksessä ja mainonnassa ei ole paljon tilaa yksilöllisyydelle tai paikallisuu-delle. Hietasen kirjakaupan arkistosta poimituissa Maalaiskirjakauppaliiton toimintaohjeissa vuodelta 1924 sanotaan, että ”kirjakauppi-aan tärkein tehtävä on tarjonta”. Ohjeiden mukaan tehtäviin kuuluu: ”Luettelojen, esit-telylehtisten ja selostusten levittäminen, kirjojen asettaminen siten, että ne joutuvat yleisön nähtäväksi sekä reklaamitaulujen seinille ja akkunoihin ripustaminen. Henki-lökohtaiseen tarjontaan on myös jokaisen kirjakauppiaan ryhdyttävä”. Vuoden 1924 ohjeissa todetaan myös: ”Nyt on jo päästy niin pitkälle, että on useitakin maalaiskirja-kauppaliikkeitä, jotka sekä hoidon että si-säasun puolesta ovat aikansa tasalla, jopa mallikelpoisiakin.” Maalaiskirjakauppaliitto on myös vuonna 1925 julkaissut Myyjän ”14 kohtaa”, joista ohessa julkaisemme joitakin otteita. (HS)

Lue ostajan opas 1952- 1953 tästä!

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 2 5 6

Otvan kaupan hoitaja Arvi Kahilainen palvelualttiina ohjeistetussa kaupassaan. Kuva: Suur-Savo Ol.

Kauppiaiden ja henkilö-kunnan opastus ja neu-vonta aloitettiin jo viime vuosisadan alkupuolis-kolla. Keskon arkistosta löytyy Maakauppiaiden Uutiset vuodelta 1938, jossa annetaan ohjeita kaupan siisteyteen ja somistamiseen. (HS)

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 2 9 10

Yhteiskunnan päivittäiset toiminnot vaati-vat ja ovat vaatineet jatkuvaa rahan käsit-telyä. Yritysten välisissä toimissa on aina liikkunut suhteellisesti suuria rahamääriä kerralla, mutta tapahtumien määrä koko-naisuutena on ollut vähäisempi kuin yksi-tyisten henkilöiden aiheuttamien tapah-tumien määrä. Yhteiskunnan kehittymi-sen myötä pankit lisäsivät konttoreiden määrää vastaamaan kasvanutta yksityis-henkilöiden palvelujen kysyntää, ja siten syntyi paljon yhden huoneen maaseutu-konttoreita sekä taajamiin kaupunginosa-konttoreita. 1950–luvulta lähtien yhteiskunnan kehit-tyminen ja pankkipalvelujen tarpeen kas-vu oli kuitenkin niin nopeaa, että pankit alkoivat etsi uusia tapoja palvella asiak-kaitaan. Valmiina toimintakonseptina olivatkin vähittäiskaupan myymäläautot, jotka täydensivät harvaan asuttujen alu-eitten päivittäistavarakaupan palveluja. Samaa palvelukonseptia alettiin soveltaa myös pankkipalveluihin. Vuonna 1952 Helsingin Työväen Säästö-pankki aloitti pankkiautotoiminnan Hel-singin alueella. Pankkiautotoiminta jatkui Suomessa aina 1990-luvulle saakka, eli palvelua oli saatavissa noin neljän vuosi-kymmenen ajan. Pankkiautojen lukumää-rää ei ole koskaan tarkkaan tutkittu, mut-ta yhtäaikainen kokonaismäärä jää alle 50 kappaleen.

Pankkiauto, aikansa asiakaslähtöistä palvelua.

Aloitusvaiheessa autot olivat sisustettu arvokkaasti verhoin, pankkitiskein ja asiakastuolein kuten kiinteät pankkira-kennuksetkin tuolloin olivat. Tietoliiken-neyhteydet hoidettiin kytkemällä auton puhelin suoraan puhelinlinjoihin tai radio-puhelimella, mutta useimmiten mitään yhteyttä ei ollut käytettävissä. Koska pankkitoiminta ei sinänsä tarvitse suuria tiloja, autot oli rakennettu pakettiauton tai minibussin alustalle. Tällaisissa pienissä tiloissa ei tietosuoja ollut kovinkaan kor-kealla tasolla. Mitään erityisiä turvallisuusjärjestelyjä pankkiautoissa ei ollut, vaan rahat säily-tettiin yleensä lukittavassa kassalippaas-sa. Henkilökuntaa oli vain yksi tai kaksi henkilöä, eikä heillä ollut mitään turva- tai itsepuolustusvarusteita. Tästä huoli-matta ryöstöjä ei juuri tapahtunut. Haja-asutusalueiden lisäksi autot olivat paljon liikkeellä taajamissa, tapahtumis-sa, nopeasti kasvavissa lähiöissä sekä suurien teollisuuslaitosten liepeillä. Lähde: Jussi Lehtosen artikkeli Palvelut pyörillä Tekniikan Vaiheita 1/05 julkai-sussa. (JL)

Palvelujen siirtyminen kehityksen mukana kivijalasta kumijalkaan.

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 2 12 13

Korttiaikaa Sota-ajan asiakirja-aineistosta suuren osan muodostavat erilaiset huoltoasiakirjat, joista käy ilmi, miten varusteita, elintarvikkeita, eläinten rehua tai taisteluvälineitä ja ajoneuvoja jaettiin ja kuljetettiin. Maitoa tai viljaa ostettiin lähitiloil-ta, varusteet huollettiin ja korjattiin tarkkaan ja jätteet, kuten ruuantähteet ja hevosenlanta, kierrätettiin hyötykäyttöön – ja kaikista näistä toimista laadittiin asiakirjoja. Toisen maailmansodan aikana elintarvikkeet ja muutkin kulutushyödykkeet olivat säännöstelyn alaisia. Tällä pyrittiin siihen, että vähäiset pe-rus(elin)tarvikkeet tulisi jaettua mahdollisimman tasapuolisesti kaikille kansalaisille. Käytännös-sä säännöstely tarkoitti sitä, että maataloustuot-tajille määrättiin elintarvikkeiden luovutusvelvol-lisuus, ja kuluttajille jaettiin ostokortteja, joita vastaan pystyi hankkimaan tietyn määrän elin-tarvikkeita tai muita hyödykkeitä valtion ylläpi-tämän jakelujärjestelmän myyntipisteistä. Korttiaika alkoi 12.10.1939, jolloin ryhdyttiin jakamaan ensimmäisiä elintarvikkeita koskevia ostokortteja. Talvisodan aikana säännöstely koski vain sokeria, siirappia ja kahvia, mutta välirauhan aikana elintarviketilanne heikkeni nopeasti, ja vuoden 1940 loppuun mennessä säännöstely kattoi jo lähes kaikki tärkeimmät elintarvikkeet ja nautintoaineet. Ainoastaan peruna jäi säännöstelyn ulkopuolelle. Säännös-tely oli tiukimmillaan vuosina 1941—1945, mut-ta jatkui osittaisena aina 1950-luvun alkuvuosiin saakka. Jatkosodan alussa suomalaiset oli luokiteltu viiteen eri ryhmään ammattialojen mukaan. Ohessa esimerkki eri ryhmien saamista leipävil-ja-annoksista:

• A-kortti (lapset alle 7 v.) saivat leipää viljaksi laskettuna 200 g/vrk

• B-kortti (kevyen työn tekijät ja lapset 8-12 v.) 200 g/vrk

• C-kortti (raskaanpuoleisen työn tekijät ja lapset 13-16 v.) 250 g/vrk

• D-kortti (raskasta ruumiillista työtä te-kevät) 300 g/vrk

• E-kortti (erittäin raskasta ruumiillista työtä tekevät) 425 g/vrk.

Puolustusvoimien henkilöstön muona-annokset poik-kesivat siviiliväestön annoksista. Sotamuona-annoksen tuli sisältää kaikki tarvittavat ravintoaineet ja energiasisältö, kun taas siviileillä oli mahdollista hankkia ravintonsa lisukkeeksi muutakin, kuten esi-merkiksi säännöstelyn ulkopuolelle jäänyttä perunaa. Sotamuona-annoksen koko vaihteli sodan kuluessa riippuen yleisestä elintarviketilanteesta sekä toimitus- ja kuljetusolosuhteista. Ohessa sotilaan perusmuona-annokseen kuuluvia elintarvikkeita:

• Tuoreet perunat (800 grammaa/ henkilö/ vrk) • Sokeri (40 g) • Kastikejauhot (20 g) • Mausteet (15 g), joista tärkein oli suola • Ryynit ja jauhot (100 g) • Kuiva (näkki)leipä (sodan alussa 400

g/henkilö/vrk, alimmillaan keväällä 1942 an-nos oli 350 G ja vuonna 1944 annos oli hiljal-leen nostettu 430 g:aan)

• Voita (sodan alussa 40 g, vuoden 1942 kevääl-lä 20 g ja alkukesästä sodan loppuun 25 g)

• Juusto (sodan alussa 40 g ja seuraavan vuoden alussa 20 g ja sen jälkeen 25 g)

• Margariini tai rasva (sodan alussa 20 g ja tä-män jälkeen 10 g)

• Naudanliha (sodan alussa 125 g ja tämän jäl-keen 100 g)

• Maito (sodan alussa 400 g ja tämän jälkeen 200 g)

• Tee (sodan alussa 1 g ja tämän jälkeen ½ g)

Lisäksi sodan alun makkara-annos (75 g/hlö/vrk) pois-tettiin kokonaan joulukuussa 1941 ja samalla vuoden 1942 annoksiin lisättiin 3 savuketta/henkilö/vrk sodan loppuun asti. (SR)

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 2 13 14

JULKAISIJA: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto Tiedotuslehti Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa Päätoimittaja: Jarmo Luoma-aho tiedotuslehti@elka.fi Tutkijantie 7, 50100 Mikkeli p. 015 321 340 www.elka.fi Kirjoittajat: Olli Alm, Elka; OA Jari Lehtonen, Elka; JL Jarmo Luoma-aho, Elka; JL-A Sari Rasa Elka; SR Heljä Strömberg, Elka; HS Johannes Valo, Elka; JV

Suomalaisen teollisen muotoilun arkiston FI-DA:n Muotoilun menestystarinoita -verkkonäyttely julkaistaan lähipäivinä. Verkko-näyttely esittelee kaikille suomalaisille tuttuja tuotteita ja kertoo myös näiden tuotteiden taus-talta löytyvistä muotoiluprosesseista ja muotoili-joista. FIDA:n ja Elkan aineistojen pohjalta koostettu verkkonäyttely on kunnianosoitus suomalaiselle korkealaatuiselle teolliselle muo-toilulle. Näyttelyn tavoitteena on tuoda esille muotoilun merkitystä sekä muotoilijoiden työ-panosta menestyvän tuotteen valmistusproses-sissa. Verkkonäyttelyssä on esillä monipuolisesti eri-laisia aineistoja. Tekstin ja kuvien lisäksi näytte-lyä elävöittävät esineiden 3D-mallit sekä digi-toidut videotallenteet. FIDA:n verkkonäyttelyyn voi tutustua arkiston kotisivuilla www.elka.fi/fida. Verkkonäyttelyn sisällön on suunnitellut tietopalvelusihteeri Sari Muinonen, ja näyttelyn graafisesta suunnittelusta ja tekni-sestä toteutuksesta vastaa mainostoimisto Aal-to Oy.

SUOMALAISEN MUOTOILUN MENESTYSTARINAT ESILLÄ VERKKONÄYTTELYSSÄ

Elka on mukana valtakunnallisessa sukututki-mustapahtumassa Kuopiossa esittelemässä yritysarkistojen tarjoamia mahdollisuuksia suku-tutkijalle ja omista juuristaan kiinnostuneelle.

Lisätietoja saat tästä

35. Valtakunnalliset Sukutut-kimuspäivät Kuopiossa

16.-18.3.2012

Mikkelissä järjestetään elokuun alussa kotiseu-tupäivät, jossa luodaan katsaus menneeseen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen kotiseutunäkö-kulmasta.

Lisätietoja saat tästä

Kotiseutupäivät Mikkelissä elokuussa

Elka on mukana myös Linja-autoliiton liittoko-kouksen yhteydessä järjestettävässä BUS 2012 näyttelyssä.

Linja-auto tapahtuma Tahkol-la 19.-20.6.2012

Tulevia tapahtumia, joissa Elka on mukana

Linja-auto uutuuksien lisäksi BUS 2012 tapahtu-masta saattaa löytää myös vanhempaa kalustoa.

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 2 13