kari elkelä elkel˜n torppa ja sukukarielk/elketosu.pdfkari elkelä 7.7.1997 e l k e l ä n t o r p...

Kari Elkelä 7.7.1997

E l k e l ä n t o r p p a j a s u k u

41

Kari Elkelä

ELKELÄN TORPPAJA SUKU

7.7.1997



1

SISÄLLYS

SAATTEEKSI 2

ELGISTÄ ELKELÄKSI 3Hirvi-sotilaan torppa 3Ensimmäinen Elkelä 3Elkelä sukunimeksi 5

TORPASTA PALSTATILAKSI 5Elkelä jo isojakokartassa 5Marianpäivästä torppariksi 5Kovat kontrahdit 6Talkoita ja tinkitöitä 8Rakennukset ja viljelykset 8Osto omaksi 9Miina syytinkiläiseksi 10

MIINAN TARINAT 11Susille kyytiä 11Toukolan tyttäriä 12Nälkävuosina kurjaa 13Kuolleet levottomina 13Omaksivaatijia ja tietäjiä 14Ihmisennahkaiset vaatteet 15

KONSTAN KAPINAT 15Torpparin poika punakaartiin 15Ehdottomasti ammuttava 16Kuusi vuotta kuritushuonetta 17Kapina jatkuu 18

ELKELÄIN ELKEET 19Kujeellinen nimi 19Noidan maineessa 20Leukavia puheita 20Puskee eteenpäin kuin hirvi 20

LIITTEET1 Maaseutuväestön historian sanastoa 212 Haapaniemen kartano ja sen torpat 223 Kronikka Elkelän torppareista 1767-1889 244 Kronikka Elkelän suvusta 1862-1957 265 Elkelän suvun henkilötaulut 1862-1983 296 Konsta ja Katri Elkelän esivanhempien taulu 327 Sahalahden punakaarti ja kansalaissota 1918 33- Työväenliike Sahalahdella 1900-luvun alussa 33

- Vuoden 1917 tapahtumat sotaa ennakoimassa 33

- Suojeluskunnan perustaminen ja työväki 33

- Punakaartin perustaminen ja jäsenistö 34

- Mustialan maamiesopistolaisten teloitus 34

- Sahalahden punakaarti tarttuu aseisiin 35

- Punakaarti kunnanhallinnossa 35

- Sahalahtelaiset taisteluissa 36

- Teloitukset, tuomiot ja tappiot 36

- Pohdintaa 66 vuotta myöhemmin 37

LÄHTEET 38

KUVATHirvi eli Elg on Elkelän kantasana 3

Elkelän kartta vuodelta 1798 4

Elkelän maat ja rakennukset 1930-luvulla 6

Elkelän maat ja rakennukset vuonna 1983 7




Miina Elkelä ja Miina Vuori 13

Miina Vuori vuonna 1983 14

Konsta Elkelä vuonna 1951 16

Konsta Elkelä rakennustyömaalla 17

Suojeluskunnan lausunto Konsta Elkelästä 17

Konsta Elkelän armonanomus 18

Konsta Elkelä 19

Miina Elkelä ja Tyyne Paltta 26

Konsta ja Katri Elkelän perhe vuonna 1939 27

Lasse ja Elo Elkelä sota-aikana 1940-luvulla 28

Miina Elkelä 29

Konsta Elkelä 30

Katri Elkelä 31

Heikki Eskola 1910-luvulla ja vuonna 1983 39



SAATTEEKSI

Elkelä-nimen alkuperä oli jo pitkään askarruttanutmieltäni, kun luin tammikuussa 1983 sanomalehdestäAimo Kairamon jutun Nimen ikuisuus. Artikkeliin si-sältyi esimerkki Elki-nimen synnystä ja myöhemmistävaiheista:

1800-luvun alussa käydyssä Suomen sodassa,jonka tuloksena Suomi siirtyi Ruotsin herroiltaVenäjän herroille, oli mukana ruotusotamies ErikErikinpoika. Kun miehellä piti olla sukunimikin,antoivat sotaherrat Erikille sellaisen. Hänestä tuliÄlg (hirvi). Kun hän meni Kylmäkoskelle torppa-riksi, ei kukaan siellä tietenkään osannut noinkummallista nimeä sanoa. Niinpä hänestä tuli Elkija torpasta myös.

Jostakin syystä torppa ei jäänyt Erikin pojille,vaan Greta Liisa -nimisen tyttären aviomiehelle,Kustaa Kustaanpojalle. Hänkin otti nimen Elki.Tämän parin vanhin tytär Ulla Maija jäi ainoananeljästä lapsesta eloon ja toi aikanaan torppaankotivävyn, Henrikin. Tästäkin tuli Elki.

Ajattelin, että tässä voisi piillä ratkaisu ongelmaani.Elkelä-nimen alkuperä ja vaiheet saattavat olla sa-mantapaiset. Leikkasin jutun talteen.

Kului muutama kuukausi, kunnes huhtikuussa 1983hankin pienen sukututkimusoppaan. Sen luettuani teinensimmäiset sukulaisten haastattelut. Näin sai alkun-sa selvitystyö Elkelän torpan ja suvun vaiheista.

Hyvät edellytykset tutkimukselle tarjosi maammehistoriallisten väestörekisterien täsmällisyys, joka puut-teistaan huolimatta lienee paras jopa koko maailmas-sa. Vastaavasti on vuoden 1918 kansalaissodasta säi-lynyt arkistoihin poikkeuksellisen paljon aineistoa. Kai-kenkaikkiaan maamme arkistot tarjoavat melkoisenaarreaitan juuriensa kaivajalle.

Omakohtainen historian penkominen on keinoymmärtää nykyisyyttä ja se avartaa myös näkökul-maa tulevaisuuteen. Historiateokset kertovat histori-an lippulaivojen kapteeneista. Virran täyttäviä pikku-paatteja tuskin huomataan. Tässä tutkimuksessa saa-vat kapteenin roolin yhden pikkupaatin soutajat: Elkeläntorpan väki.

Kiitän kaikkia selvitystyötäni eri tavoin auttaneita.Puutteet ja virheet ovat yksin minun syytäni. Kiitolli-sena otan edelleen vastaan kaikki huomautukset jatäydennykset. Mielihyvin annan myös lisätietoja, sillätähän esitykseen on siivilöity aineistosta vain pieni osa.

Helsingissä 29.4.1984

Kari Elkelä

LISÄYS 13 VUOTTAMYÖHEMMIN

Edellä oleva vuosia sitten kirjoitettu esipuhe pätee yhä.Tuolloin työ jäi aineiston rajaamisvaikeuksien vuoksikesken ja mapit siirtyivät varastoon.

Kun juhannuksen aatonaattona 1997 sain kutsunElkelän ja Paltan sukukokoukseen, muistin taas puoli-valmiin työn. Kaivoin mapit esille ja hämmästyin, mi-ten paljon oli jo tehtynä. Päätin saman tien, että tutki-mus pitää saada valmiiksi sukukokoukseen mennes-sä. Aineiston rajaus ja jäsennyskin sujui suhteellisenhelposti nyt yli 13 vuotta myöhemmin.

Aivan selvitystyön alussa huhtikuussa 1983 tehtytutkimussuunnitelma antoi hyvän pohjan työn valmiik-si saattamiselle. Lopputulos onkin pääpiirteissään vas-taus tuolloin itselleni esittämiini kysymyksiin. Uuttaaineistoa en juurikaan kerännyt, vaan paketoin van-han mahdollisimman hyväksi kokonaisuudeksi.

Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtäminen - eiylistäminen. Eletty elämä on mukana moninekolhuineen. Löytyy asioita jotka ihastuttavat, muttalukija voi myös törmätä asioihin jotka vihastuttavat.Tavoitteeni oli koostaa mahdollisimman tosi kuva - niintosi kuin yksi mikrotietokoneen näpyttelijä ominearvoineen ja ennakkoluuloineen voi saada aikaan.

Tutkimuksen varsinainen tekstiosa käsitteleeElkelän nimen, torpan ja suvun vaiheita. Tätätäsmentävät liitteet, joissa selitetään tärkeimmätmaaseutuväestöä koskevat käsitteet, luetteloidaanHaapaniemen kartanon torpat, kronikoidaan Elkeläntorppareiden ja Elkelän suvun vaiheet sekä esitetäänkaikkien nykyisten Elkelöiden esivanhempien taulu.Viimeiseksi liitteeksi olen luonnostellut Sahalahdenpunakaartin historiikin, jota kukaan ei tietääkseni oleaiemmin kirjoittanut.

Suvun tutkiminen ei tule koskaan valmiiksi, sillä ainavoi jostakin saada lisätietoa. Ajan kuluessa sukuuntulee myös uusia ihmisiä ja tapahtuu asioita, jotka onsyytä merkitä muistiin. Tämän raportin täydentäminenja korjaaminen käy jatkossa kätevästi, sillä kaikki onnyt kuvia myöten sähköisessä muodossa. Toivon, ettätutkimukseni innostaa muitakin selvittelemään juuri-aan ja keräämään perinnetietoa lähipiiristään.

Kesämökillä Kalvolan Emälammilla 7.7.1997



3

passa, jonka nimeksi oli hen-kikirjaan merkitty Broändä.Tämän Sillanpää-nimensätorppa ilmeisesti sai sijainnis-taan maantiesillan lähistöllä.

Sukunimiä eivät Hämeenmaaseudulla tuohon aikaankäyttäneet juuri muut kuin pa-pit ja aateliset. Matti Matin-pojan ruotsinkielinen sukuni-

parina.Asiakirjoista ei selviä, mik-

si Matti Matinpoika viipyitorpassaan vain viitisen vuot-ta. Sahalahdelle hän kuitenkinjäi vielä joksikin aikaa. Vuo-desta 1775 hän asui perhei-neen Korpiniemen Yrjölässäja muutti 16.1.1778 takaisinPälkäneelle.

EnsimmäinenElkelä

Torppa lienee ollut tyhjillään1780-luvun jälkipuoliskolleasti, jolloin torpassa asustivatJuho Antinpoika vaimonsaBeata Tuomaantyttären kanssasekä Juhon poika Antti Juhon-poika vaimonsa Liisa Jaakon-tyttären kanssa. Henkikirjojenmukaan varsinaisina torp-pareina oli nuorempi pari,Sahalahden syntyneiden jakuolleiden luettelon mukaanvanhempi pari.

Ensimmäisen kerran El-kelä-nimi esiintyy aikakirjois-sa 14.8.1787. Tällöin merkit-tiin Sahalahden seurakunnansyntyneiden kirjaan, että tor-pan vanhemmalle parille syn-tyi Valpuri-niminen tyttölapsi.Tämä Valpuri oli ensimmäinenpaljasjalkainen Elkelä, siis vi-rallisten asiakirjojen mukaanensimmäinen ihminen, jokasyntyi Elkelään ja Elkeläksi.

Rippikirjaan Valpuri ja hä-nen 7.10.1785 syntynyt Tuo-mas-veljensä on merkitty Es-kolan torpan asukkaiksi. El-

mi Elg - suomeksi hirvi - olipoikkeuksellinen. Se oli peruaajalta, jolloin hän palveliRuotsin valtaa sotilaana. Sota-miehille annettiin tuolloin ly-hyitä nimiä, jotka oli helppolausua taistelussa ja jotka toi-saalta kannustivat urotekoihin.

Kansan suussa vieraskie-linen nimi ilmeisesti vääntyimuotoon Elki. Kun tähän lisät-tiin tyypillinen paikannimenjohdin -lä, tuli Elkin torpastaElkelä.

Vuonna 1983 asiaa sel-vitellessäni oli perimätietotorpan alkuvaiheista lähesunohtunut. Ainoastaan MiinaVuori, joka oli tuolloin jo yli90-vuotias, tiesi kertoa, ettäHaapaniemessä oli aikanaanollut Elki-sotilas. Hänkään eiosannut vahvistaa, oliko tämäElki joskus ollut Elkelän torp-

Hirvi - ruotsiksi älg (elg) - onElkelä-nimen kantasana

ELGISTÄELKELÄKSI

Hirvi-sotilaantorppa

Tutkimus lähti liikkeelle ha-lusta selvittää Elkelä-nimenalkuperä. Vahvimpana oletuk-sena oli, että nimi olisi johdossanoista Elg tai Elki. Pari kuu-kautta kaivelin turhaan eriarkistoja, eikä mikään näyttä-nyt tukevan tätä. Sitten löysinValtionarkistosta Jaakko Suo-lahden vuonna 1945 tekemäthaastattelut Sahalahden torp-parilaitoksesta. Elkelän torp-paa koskevassa haastatte-lunpätkässä Miina Elkelä lau-suu selvän johtolangan:

Sanottiin, että tää oli en-nen ollu rakkuunan torppa,silloin kun everisti hallitsiHaapanientä. Meitä edelli-nen tolppari meni Kangasal-le. Se mies oli tämän poika-sia.

Viitaus ratsumieheen in-nosti kaivelemaan ja vertaile-maan eri arkistojen tietoja en-tistä paremmin. Tämä sala-poliisintyö kannatti. Ratkaisulöytyi.

Ilmeni, että Matti Matin-poika Elg muutti 20.5.1765Pälkäneeltä Sahalahdelle vai-monsa Liisa Simontyttären janeljän lapsensa kanssa. Aina-kin vuosina 1767-72 MattiMatinpoika oli torpparinaHaapaniemen kartanon tor-



Osa vuonna 1798 isojakoa varten piirretystä kartasta, jossa Elkelän torppa (Elikilä Torp) ja sen maatnäkyvät ensimmäisen ja ainoan kerran kartalla

kelä näyttää siis rippikirjassasekoittuneen Eskolaan, jokaoli myös Haapaniemen torppa.

Kulkutaudit koituivat tor-panväen kohtaloksi. Valpuririutui kymmenkuisena. Kesä-kuussa 1789 kuoli mätäkuu-meeseen ensin 29-vuotiasaviomies Antti Juhonpoika jasitten hänen 50-vuotias isän-sä Juho Antinpoika. Samanvuoden lokakuussa kuoli vielä

nelivuotias Tuomas isorok-koon. Kuolleiden kirjaan lap-set merkittiin kuolleiksi Haa-paniemen Elkelässä ja aikuisetHaapaniemen Sillanpäässä(Sildanpä). Torpan nimi ei ol-lut vielä vakiintunut.

Kuhmalahdelta muutti1790 torppaan uusi torppariJuho Heikinpoika vaimonsaMaria Mikontyttären ja kah-den lapsensa kanssa. Tällöin

torppa merkittiin Sahalahdenrippikirjaan ensimmäisen ker-ran Elkelä-nimisenä. Henki-kirjaan merkittiin saman tor-pan nimeksi Ellilä ja seuraa-vasta vuodesta alkaen Elkilä.Broända- tai Sillanpää-nimeäei enää tämän jälkeen esiinnyasiakirjoissa.

Juho Heikinpojan aikanaElkelän torppa merkittiinmyös karttaan. Vuonna 1798



5

piirretyssä Haapaniemen kar-tanon isojakokartassa torppaesiintyy nimellä Elikilä. JuhoHeikinpojan suku viipyi tor-passa kolmen sukupolven ajan.Heidän jälkeensä tulleet torp-parit eivät olleet sukua toisil-leen.

Elkeläsukunimeksi

Elkelän kymmenenneksi javiimeiseksi torppariksi muut-ti 1889 Taustialan Yli-Touko-lasta itsellinen Konsta Juhon-poika vaimonsa Miina Kus-taantyttären ja kahden lapsen-sa kanssa. Heille torppa antoisukunimen Elkelä, joka onedelleenkin vain tämän yhdensuvun käytössä.

Sukunimet tulivat Hämees-sä kaikkien käyttöön 1900-lu-vun alussa. Sahalahden kirkko-herra merkitsi sukunimet en-simmäisen kerran vuosien1910-19 rippikirjaan. Vuoden1921 sukunimilaki vahvistilopullisesti sukunimen kiin-nittymisen ihmiseen. Sitä en-nen sukunimen virkaa oli hoi-tanut asuinpaikan nimi, jokamuuttui asuinpaikan muuttues-sa.

Nykyisetkin Elkelät tietä-vät, että Elkelä-nimen joutuuusein toistamaan, kun sitä eiensimmäisellä kerralla kuullatai uskota. Jo 1800-luvun asia-kirjoista löytyvät mm. virheel-liset nimiversiot Elgelä, Es-kelä, Erkkilä ja Elkimäki.

Sahalahden rippikirjoissa

nimi oli vuosina 1790-1819Elkelä, vuosina 1820-68Elkilä ja vuosina 1870-99Elkkilä. Välillä ei Elkelä siiskelvannut paikallisille papeil-le, mutta vuonna 1900 palat-tiin alkuperäiseen kirjoitus-tapaan. Oma ansionsa Elkelä-nimen vakiintumisesta näyt-tääkin lankeavan tuolloin Sa-halahdella vaikuttaneelle ta-vallista tunnollisemmin kir-konkirjoja pitäneelle kirkko-herralle.

TORPASTAPALSTATILAKSI

Elkelä joisojakokartassa

Elkelän torpan maat merkittiinkarttaan ilmeisesti vain yhdenainoan kerran. Jo vuonna 1798piirretyssä Haapaniemen kar-tanon isojakokartassa torppaon merkitty Elikiläksi ja senviljelysmaa Elikilän vainioksi.Nimitoimiston arkistokorttivuodelta 1977 kertoo, että tor-pan ympärillä olevaa peltoa onkutsuttu paikallisessa mur-teessa nimellä Elkelävvainijo.Isojakokartassa näkyy myöstorpan maihin kuulunut Kaupinluonnonniitty, jonka kohdallalukee Elikilä, Kaupin nijttu.

Torppa sijaitsi noin kilo-metrin päässä Haapaniemenkartanon päärakennuksestarajoittuen Kuhmalahdenmaantiehen ja Holtan ojaan,jonka toisella puolella olivat

Iso-Mattilan tilukset. Torpanmaat muodostivat runsaan 12hehtaarin suuruisen suorakai-teen muotoisen alueen. Peltoaoli runsas 3 hehtaaria, loppuoli niittyä ja hakamaata. Lähinnaapuri oli joitakin vuosia en-nen Elkelää perustettu Koivis-ton torppa, joka esiintyy asia-kirjoissa jo vuonna 1751.

Maata vuokraavan torpparinomaisuus ei yleensä ollutsuurensuuri. Elkelässä yli 30vuotta torpparina olleen vuon-na 1852 kuolleen MarkusJuhonpojan perunkirjoituksenmukaan torpassa oli 3 ruplanja 5 kopeekan arvosta metalli-esineitä ja 5 ruplan 83 kopee-kan arvosta käyttövaatteita.Luetellut metalliesineet olivatpata, rautakanki, työkirves,piilukirves, kirkkoreki jaraudoitetut rattaat. Muutaomaisuutta ei perunkirjoi-tuksessa mainita.

Lähempää tietoa torpanoloista antavat suvunmuistelot. Jaakko Suolahti jaSeppo Suvanto haastattelivatvuonna 1945 Miina Elkelää.Itse suoritin vuonna 1983muutamia haastatteluja, joissakeskeisenä kertojana oli Mii-na Elkelän tytär Miina Vuori,joka asui lähes koko yli 90-vuotisen ikänsä entisen El-kelän torpan mailla.

Marianpäivästätorppariksi

Torppariksi tulosta vuonna1889 Miina Elkelä kertoo



seuraavasti:Maarianpäivästä kai

tolpparin vuoden alku las-kettiin. Maariasta mekin tul-tiin ja toinen meni pois. Sitäenne torppa katsottiin.Syyskynnöt oli kynnetty. Setartti maksaa sille uudelle.Elikot meillä oli mukana.Meillä oli viisi lypsävää.

Lisäksi torpassa oli useam-pia hevosia ja ainakin lampai-ta. Hevoset muistetaan parhai-ten, sillä ne olivat tärkeitä.Niitä tarvittiin taksvärkkipäi-vien teossa ja lisäksi torppariKonsta Juhonpoika harrastihevoskauppaakin sekä toimiteurastajana. Miina Vuorimuisti mm. Konstan köyry-selkäisen hevosen ja pari muu-takin hevostarinaa:

Kerran piti Haapanie-

Elkelän maat ja rakennukset todennäköisesti 1930-luvulla

mestä hevosella reissuunlähteä, jotakin kuormaa toi-mittamaan. Tämä oli jonkuntorpparin tehtävä. Haapa-niemen pehtoori Ojalan-Tuo-minen pani kiusalliseen työ-hön Elkelän hevosen, jonkatiesi olevan poikimaisillaan.Hevonen selvisi kunniallarasittavasta urakastaan japoiki heti palattuaan. Var-sasta tuli niin komea, että seostettiin myöhemmin Haapa-niemen kartanoon.

Toisella kertaa Konstateki hevoskauppaa paha-maineisten Mossin veljestenkanssa, joista on laulukin�Taaskin on päässy ne Mos-sin veljet vankilasta ural-leen�. Veljekset meinasivatviedä Konstalta hevosen pel-kän käsirahan maksamalla.

Syntyi tappelu. Tapeltiinniin, että aitaa kaatui ennen-kuin Konsta sai hevosensatakaisin.

Kovat kontrahdit

Torpan maiden ja rakennustenkäytöstä maksettiin Haapanie-men kartanolle torpankont-rahtina työpäiviä, pellava-lankaa ja puolukoita. NäitäMiina Elkelä muistelee seu-raavasti:

Elkelästä tehtiin kolmehevospäivää viikossa ja 17apupäivää suvella sekä 15reissupäivää enimmästäTampereelle. Kontrahti olisuullinen eikä siinä ollutvuosimäärää. Isäntä käskipois kun lystäs, muttei mei-



7

Elkelän maat ja rakennukset vuonna 1983

tä.Työpäivistä annettiin lap-

pu, jossa oli kirjaimet esim.apupäivä ja kuinka monta.Apupäiviä sai tehdä useam-piakin varastoon tai niistämaksettiin. Kaikki laput vie-tiin pois, kun päivät tuli teh-tyä.

Lisäksi piti kehrätä 5 nau-laa verolankoja vuodessaomista pellavista ja noukkia3 kappaa puolanmarjoja.Marjat vietiin syksyllä japellavalangat keväällä. Lan-koja piti olla 23-pasmasialiinaloimia. Emäntä itse tar-kasti ja niitten tartti olla hy-viä.

Työajatkin olivat aivan tois-ta kuin nykyisin:

Työhön mentiin kello nel-jältä aamulla, kun kartanon

kello soi ja illalla vastapäästiin pois. Koska käsket-tiin piti tulla. Täytyi välilläyölläkin. Pehtoori itte kokohyvin käski ja jos se oli pois-sa renki.

Pehtoori johti kanssa töi-tä. Se oli totuuden mies tolp-parille. Muttei ne aina viih-tynyt. Kaksi meni pois sama-na vuonna.

Kun tuli sitten nuori peh-toori, se muutti riihiajan, et-tei työhön menty ennen nel-jää. Ennen mentiin kahdelta-toistakin yöllä suvivilja-riihelle ja tultiin vasta pi-meessä kotiin.

Omassa ruuassa oltiin.Syötiin suurus ja mentiintaksvärkkiin, kun vähänkinnäki. Ruoka-aikaa oli jalka-miehellä tunti ja hevosmie-

hellä kaksi tuntia. Suurussyötiin kello kahdeksan, päi-vällinen kahdelta. Eväänä olikalaa, leipää, voita ja pii-mää.

Kartanon tavaroitten Tam-pereelle rahtausmatkat olivatMiina Elkelän ja muidenkintorppareitten mielestä kaik-kein hankalimpia mm. rosvo-vaaran ja yösijan hankkimisenvuoksi

Väliin oli yhtä aikaa kak-sikin tolpparia Tampereellajyviä viemässä. Sinne vietiinjoka viikko maitoa, viljaa japiimää kauppaan. Haapa-niemessä olikin sata lypsä-vää. Jyvät vietiin olviryyk-kiin. Toisena päivänä men-tiin, toisena tultiin ja yötäoltiin milloin missäkin. Tal-vella mentiin suoraan talvi-



tietä yli Kangasalle. Kuiten-kin Tampereen matkat olipahempia kuin päivätyöt,vaikka ne laskettiin kahdek-si päiväksi.

Matkaan lähdettiin yöllä,jotta oltaisiin aamulla perillä.Kerran kun Miina Elkelä oliviemässä hevosella voita Haa-paniemen meijeristä Tampe-reelle, yrittivät rosvot pysäyt-tää hänet Tyryn taipaleella.Miina ei ryöstöyrityksestä hät-kähtänyt, vaan karisti puntariavinhasti heiluttaen rosvotkimpustaan.

Talkoita jatinkitöitä

Haapaniemen erikoisuus oli-vat kaikille yhteiset ruis-talkoot:

Haapaniemeen täytyimennä rukiinleikkuuseentalkoopäiville kaikkien, jot-ka talon maalla asuivat. Juh-lallista se olikin, kun 12tolpparia oli yhtäaikaa työs-sä.

Talkoopäivinä oli talonpihassa pitkät pöydät. Välis-tä oli toistasataa henkeä syö-mässä. Vanhemmatkin tulivatainakin syömään, sillä ruo-ka saatiin sinä päivänä ta-losta. Harvat muuten pititalkoota.

Talkoissa ja tinkitöissä olitekijöille kovat vaatimukset:

Piti leikata, sitoa ja ko-koskella sata syltä viisi syltäleveätä sarkaa yhden ihmi-sen. Vaikka kyllä siinä toi-

meen tuli, kun hyvin tekityönsä.

Miina Vuori muistaa äitin-sä olleen hyvä työihminennäissä tinkitöissä. Miina El-kelä saattoikin sanoa samois-sa hommissa olevalle tyttärel-leen mene sinä huusolliin,minä leikkaan sun tinkis.

Työnteko tapasi mennä kil-pailuksi:

Tingit räknättiin useinhuippuihmisten mukaan.Pehtoori teikitti kaikille yh-täläiset alueet. Tekijöillä olikilpapeliä. Haluttiin olla en-simmäisenä saran päässä.Ruissaralla oli kaksi niit-täjää ja neljä häntäporuk-kaa. Yhtä niittäjää kohdenoli kokooja ja sitoja.

Kerran muut työntekijätolivat siirtäneen Miinan teik-kejä, jotta hänelle tulisi enem-män työtä. Pehtoori ihmette-li, kun Miina oli vielä muidenjälkeen paikalla ja huomasikepposen. Miinalle merkit-tiinkin sitten työrupeamastayhden päivän sijasta puolitois-ta päivää.

Rakennukset javiljelykset

Elkelän torpan päärakennuk-sena oli hirsinen pirtti, jossaoli kivestä muurattu uuni.Puupermanto oli kulunut niin,että oksat törröttivät korkeal-la. Karjasuojana oli navetta,säilytystiloina aittoja sekä riihinykyisen Hakalan rajalla. Tiekulki ajan tapaan pihan halki

pirtin ja navetan välistä. Riihenkohdalla oli jyrkkä mutka.

Torpassa oli myös sisään-lämpiävä savusauna. Saunassaoli pieni ikkuna, mutta muutensauna oli sisältä pikimusta.Saunan katto oli hiiltynyt, sil-lä lämmitettäessä sauna syttyimonasti palamaan ja jouduttiinkiireellä sammuttamaan. Sau-nan eteistä sanottiin kodaksi.Siellä oli pata hahlossa ket-tingistä riippumassa kivienpäällä. Täällä pestiin pyykkihakkaamalla sitä puisella la-vanteella.

Miina Elkelä muisteleetorpan viljelyksiä ja viljanjauhatusta:

Elkelässä oli eri ylävainioja muut maat kahtapuolentorppaa. Metsää sai käyttääsen mukaan kuin tarvitsi.Ruista, ohraa, kauraa, pa-pua, pellavaa ja tupakkia vil-jeltiin. Alussa ei ollut kylvö-heinää, ei juuri Haapanie-messäkään. Peräniitty olikahden kilometrin päässä.Sellainen niittymaa, että olissaanut ylösottaa.

Haapaniemen myllyssäjauhettiin vilja. Siihen onJokiniemellä ja Mattilallaosuus. Mylläri oli ennen Ee-rolan itsellinen. Ykskerrok-sinen mylly se vaan oli. Jy-viä maksettiin jauhatus-palkkana kappa säkistä ta-loon. Mylläri ne peri. Muttajauhattaa sai koska tykkäs.

Kun Konsta Juhonpoikakuoli vuonna 1905, MiinaElkelä otti Haapaniemeenhevospäiviä tekemään rengiksiKustaa Ekholmin, joka sittem-



9

min toimi kulkukauppiaana.Ekholmin lähdettyä Miina eipystynyt enää huolehtimaantorpankontrahdista, vaan luo-

nen tolpparilain tuloa.Jäljelle jäi vain yksi aitta,

kun uusi isäntä K. E. Mattilavei muut pois. Riihi meniSaarikon torppaan.

Osto omaksi

Vuonna 1918 annettiin ns.torpparilaki, jonka nojalla en-tiset maanvuokraajat voivatlunastaa vuokra-alueensaomakseen. Aikaisemmin sa-man vuonna oli käyty kansa-laissota, johon Miinan poikaKonsta Erland Elkelä oli osal-listunut punaisten puolella.Tässä tilanteessa Elkelänomaksi ostaminen ei käynyt

tajain valitsema jäsen J. H.Syvänen ja vuokramiesten va-litsema H. Maula.

Kokouspöytäkirjan mukaanvuokraaja esitti asiansa seu-raavasti:

Miina Elkelä ilmoitti suul-lisen sopimuksen nojallaasuneensa vuokra-aluettaannoin 30 vuotta, suorittaenverona 30 työpäivää vuodes-sa. Hallussaan on ollutasumuksensa ympärillä, ai-tauksen sisällä oleva tarha,sekä Hakalan takana olevan.s. Peräkaupin niitty, jokanykyisin noin 4 vuotta on ol-lut talon laitumen yhteydes-sä. Ilmoitti haluavansa lu-nastaa edellämainitut maat.Huoneet ovat vuokranan-tajan, jotka vuokramiesmyöskin haluaa lunastaa.

Vuokranantajan vastaus olipöytäkirjan mukaan melkotyly:

Maanomistaja K. E. Mat-tila ilmoitti, että noin 15vuotta takaperin kuoli Kons-ta Elkelä, lunastuksenvaatijan mies, ja silloin lak-kasi Elkelä olemasta torp-pana. Sen jälkeen on MiinaElkelä saanut asua talonhuoneissa ja hallita asu-muksen ympärillä olevaa,aitauksen sisällä olevaamaa-aluetta. Perä-Kaupinniittyyn ei vuokraajalla olemaanomistajan kanssa min-käänlaista sopimusta.Maanomistaja pyysi vuokra-lautakuntaa ratkaisemaansitä, onko kysymyksessä ole-va alue lunastuksen alainen,syystä että se ei ole mikään

vutti pääosan torpan maista ta-kaisin Haapaniemeen. MiinaElkelän mäkituvaksi jäi vajaakaksi hehtaaria. Kohta tämänjälkeen Ville Hakala rakensioman mäkitupansa Elkelän rii-hen takana olevalle mäelle.

Haapaniemen maat jaettiin1915 perillisten kesken. Iso-Mattilaan liitettiin Koivu-niemen lohko, johon kuuluivatmm. Elkelä, Hakala ja Koivis-to. Haapaniemen lohkomistavarten piirretyssä kartassa nä-kyvät myös torppien ja mäki-tupien rakennusten sijaintipai-kat. Miina Elkelä muisteleeisännän muutosta ja sen seu-rauksia:

Kun Haapaniemen tytärnaitiin Mattilaan ja riiteliosansa maista, joutui Elkeläsille ja se sai mieheni kuol-tua suurimman osan maista.Riihirakennus, navetta jakolme aittaa vietiin pois en-

Osa vuonna 1913 piirretystäkartasta, jossa näkyvät Elkeläntien ja rakennusten sijaintipaikat

Osa vuonna 1921 laaditustakartasta, josta ilmenee, mikäosa Iso-Mattilan Koivuniemenlohkosta erotettiin Elkelänpalstatilaksi RNo 1:9

aivan kitkattomasti.Sahalahden vuokralauta-

kunta käsitteli Elkelän asiaa29.10.1920. Lautakuntaankuuluivat puheenjohtaja Ee-meli Sainio sekä maanomis-



mäkitupa-alue, koska huo-neet ovat vuokranantajan,eikä torppa, koska se ei si-sällä 2 ha viljelys- tai vilje-lyskelpoista maata.

Näiden lausuntojen perus-teella vuokralautakunta päätti:

Koska Miina Elkelän hal-linnassa oleva vuokra-alueon v. 1909 maanvuokra-ase-tuksen 1 § mukaan pidettä-vä torppana, vaan kun senviljellyn ja viljelyskelpoisenmaan pinta-ala ei ole 2 ha,niin on se lunastuslain 58 §mukaan käsitettävä mäki-tupa-alueena, ja sellaisenasaapi Miina Elkelä lunastaahallinnassaan asumuksensaympärillä olevan maa-alu-

poikansa Konstan ja tyttären-sä Miinan perheille. Itselleenhän varasi kauppahinnan lisäksieläkkeen loppuiäkseen eli ns.syytinkin. Kaupan ehdot ilme-nevät 17.12.1927 tehdystäKonsta ja Katri Elkelän kaup-pakirjasta:

Tämän kautta myyn minäallekirjoittanut omistamas-tani Elkelän palstatilastapuolet Rno 1:17 koko pinta-alasta, joka palsta tuleerajoittumaan Mattilan sekäHakalan rajalle ja aitta-rakennuksen pojalleni Kons-ta Elkelälle ja vaimollensaKatri Elkelälle kolmentuhan-nen (3000:-) markan hinnas-ta. Palsta on Sahalahden pi-täjän Haapaniemen kylässä.Ostajat maksavat minulleelinaikaisen eläkkeen: 1 hlrukiita, 1 hl perunoita, 40 kgohran raadijauhoja, 25 kgkauran ryyniä, 10 kg sian li-haa tuoretta, 2 kg voita, 1 lhyvää maitoa joka toinenpäivä ja 5 kuormaa puita.

Kauppahinnasta maksa-vat ostajat nyt heti tuhannen(1000:-) markkaa ja lopunkaksituhatta (2000:-) mark-kaa ensi helmikuun ensim-mäisenä päivänä 1928 jasaavat tällöin myöskin pals-tan haltuunsa. Eläkkeen suo-rittavat ostajat minulle ensikerran 1 päivänä marras-kuuta 1928 ja siitä eteenpäinjoka vuosi samana päivänä.

Miina ja Viljo Vuoren kans-sa tehtiin lähes samanlainenkauppakirja maantiehen rajoit-tuvasta palstasta. Kauppahintaoli kuitenkin 6000 mk, sillä

een, sekä siinä löytyvät ra-kennukset. Kun vuokraajaitse on myöntänyt, ettei hänn.s. Perä-Kaupin niittyä oleneljään vuoteen nauttinut,niin katsoo vuokralauta-kunta, ettei Miina Elkelälläole olemassaolevaa vuokra-suhdetta mainittuun niittyyn,ja ei siis voida myöntää sitälunastettavaksi.

Uuden tilan pinta-alaksimitattiin saman tien suorite-tussa tarkastuksessa 1 hehtaa-ri ja 38 aaria. Tästä vähennet-tiin vielä alueen läpi kulkevankarttatien pinta-ala 3 aaria.Vuokralautakunta arvioi lunas-tushinnan seuraavasti.

Maansaanti varmistui, kunK. E. Mattila kirjoitti pöytä-kirjan alle nimensä ja MiinaElkelä piirsi sen viereen H-kirjainta muistuttavan puu-merkkinsä. Omaksi osto oliiso asia, mutta silti alueenpieneneminen jäi kismittä-mään. Tämä ilmenee MiinaElkelältä vuonna 1945 tallen-netusta haastattelusta:

Kaksi hehtaaria meille jäivaan, vaikka niittymaatakinoli niin paljon, että olis met-sää saatu. Insinööri kysyikin,

missä se perämaa on ja sano,ettei sitä saa viedä pois, mut-ta ne sano meitä valehteli-jaksi, vaikka posket punoittiitsellä. Kyllä tuntu mukaval-ta, kun sai omaksi.

Miinasyytinkiläiseksi

Muutaman vuoden kuluttuaMiina Elkelä luopui palsta-tilastaan ja myi sen puoliksi

Tontti & pelto 1,21 ha, arvo 1 ha kohti 1800 mk, edun arvo 2178 mkViljelyskelpoista 5 aaria, arvo 1 ha kohti 800 mk, edun arvo 40 mkMäkimaata 9 aaria, arvo 1 ha kohti 400 mk, edun arvo 36 mkAsuinrakennus 800 mkAitta 150 mkSauna ja kota 100 mkNavetta 50 mkKaksi latoa 120 mkVuokranantajan hyväksi Smk 3474 mkSota-ajan arvonnousuna vähennettiin 50% 1737 mk

Lunastushinnaksi jääpi Smk 1737,-



11

tontin tässä osassa sijaitsivatasuinrakennus, navetta, saunaja kaksi latoa.

Ennen kaupantekoa Kons-ta-poika asui perheineen Turs-olaan Iivarin maille rakenta-massaan pytingissä. Tursolas-sa asuessaan Konsta rakensiElkelän maille ensin muorin-rakennuksen, jossa oli pirtti ja

keittiö. Sen jälkeen Konstapystytti oman asumuksensakulmasta kiinni muorinpirttiin.Erikoiseen vinkkelipirtti-rat-kaisuun oli syynä se, että tälläkohtaa oli parasta rakennuk-senpohjaa.

Elkelään Konsta muuttiperheensä kanssa jouluksi1930. Vuoret asustivat torpan

vanhassa asuinrakennuksessa.Sauna oli aluksi yhteinen, kun-nes Konsta ehti rakentaaoman. Kun metsää ei ollut, oliomaksi ostettukin tila edel-leen puiden ja muun tarpeelli-sen saannissa talojen armoil-la. Haapaniemeen tehtiin puu-hevos-, sonni- ja taksvärkki-päiviä sekä Iso-Mattilaan hei-näpäiviä.

Sotien jälkeen saatiin vähänhyvitystä Kaupin menetyk-selle. Konstan poika Elo ehtimukaan jatkosotaan, minkäperusteella voitiin anoa lisä-maata vuonna 1948. Tätä en-nen piti hoitaa 1927 tehdyntilan jakamisen lainhuuda-tukset. Osa Kaupista palasinäin Elkelän yhteyteen rin-tamamiesmaana.

MIINANTARINAT

Susille kyytiä

Ainakin vielä omana koulu-aikanani 1950- ja 1960-luvuil-la sahalahtelaisten murrettatavattiin ivata kysymällä: Syö-läänkö Sahalahlella sulen-lihaa. Tähän äitini Ida Elkeläneuvoi vastaamaan: Syöläänjos saalaan.

Tällöin ei susia enää pitä-jässä näkynyt, kuten vielä Mii-na Elkelän elinaikana. Vuonna1957 Kansan Lehdessä jul-kaistussa 95-vuotishaastat-telussaan Miina muisti, että olinuorena tyttönä hätistellyt ta-

Vuonna 1934 laadittu kartta Elkelän lohkomisesta kahdeksi palstatilaksi



lon elukoita ahdistelemaantulleet sudet pakoon pelkälläkepillä huitoen.

Toinen susikokemus Mii-nan nuoruudesta on tallennet-tu vuonna 1948 julkaistuunPentti Virtarannan Hämeenkansa muistelee -teokseen:

Äiteni näki kul lehmiähakkaav vei, koko sulempoikoon! Ja ison sulen! - Eikänekän ymmärtänym muuta ...sano sitte kun kotiot tuli että�kun Kottilan koirrakin ompoikinut tonnem meilän hak-kaan; se oli poikastensakkanssa siinnä� -�Älä has-suja puhus� sano isä. �EiKottilan koirrap poijikkankoskaan - ne on sulem poi-kasia!� - Veljeni meni ampu-jelleen sinnes sitte, mutta eise sutta saanu.

Se susi söi semmosemmullivarsan. Toisella hevo-sella oltiim pois, ei ollummuuta kun tamma ja sill oliittellääm maitovarsa. Ja olitoinenkim mullivarsa siälä jane oli tapellus sitten kanssanin että ne oli siaramekkimpoikki vetänyj ja vattanalustam pirstaks raapinee.Se oli koittanu alensan niitälyäläs se susi.

Edellä oleva tarina - sa-moin kuin tässä luvussa myö-hemmin esitettävät uskomus-tarinat - nauhoitettiin 1940-luvulla. Tästä syystä tarinatvoidaan nyt esittää sanatarkas-ti sellaisia, millaisina MiinaElkelä on ne aikanaan kerto-nut. Näytteissä näkyy Saha-lahden murteelle tyypillinenällän käyttö mm. d-kirjaimen

vastineena. Lisäksi näkyviin onnormaalista kirjakielestä poi-keten kirjoitettu loppuhenko-set, joissa edellisen sanan lo-pussa kuuluu seuraavan sananaloittava vokaali.

Toukolan tyttäriä

Minä olen kotoisin Taus-tialan Viljo Yli-Toukolasta,mutta yli 60 vuotta olen ol-lut täällä Elkelässä. Äitiniasusti siellä muonalla. Mie-heni isä oli tullut Messu-pitäjästä Penttilään, joka jäivanhemmalle veljelle. Mie-heni oli sen nuorempia poi-kia ja rupes siksi Haapanie-men torppariksi. Toinen velioli Nekalan torppari Kanga-salla.

Näin muisteli Miina Elkeläsyntyperäänsä Jaakko Suolah-delle vuonna 1945. Samanvuoden kesällä tallensi SeppoSuvanto toisen haastattelun,jossa Miina kertoo piiaksijoutumisestaan ja maaseudunpalkollisten oloista:

Miina Elkelä joutui 16-vuotiaana palvelukseen, kunveli sai talon. Meni naimi-siin 22-vuotiaana ja siirtyi27-vuotiaana Elkelän torp-paan. Sai palkkaa 50 mk vuo-delta sekä kahdet kengät ja10 kyynärää valkoista kan-gasta. Kyllä vuoden täytyiolla samassa paikassa.

Kerran oli Yli-Toukolastalähtenyt piika keskellä vuot-ta pois. Pojat saivat kiinnitaipaleelta. Nämä olivatkiinnittäneet ison-kellon

aisaan, jolloin piika luuliherrojen tulevan tiellä eikäarvannut poiketa metsään.Annettiin sitten selkään, kuntuotiin takaisin taloon.

Itteviikon sai kukin niinpitkäksi kuin itse tahtoi.Mieluisalle palvelijalle an-nettiin lähtiessä lihaa ja lei-pää huonommistakin pai-koista, joistakin isoista pai-koista annettiin lehmän rei-si, 15 leipää, varikoislimppuja rievää.

Itteviikolla tehtiin itsellekäsitöitä, kellä oli pellavia.Rengit tekivät itselleen tal-lukoita. Miehet eivät saa-neetkaan vapaata juuri muu-ta kuin viikon.

Pestuumarkkinat olivatmuiden markkinoiden ohel-la Kuhmalahdella, muttaSahalahdella kuulusteltiinpalvelijoita yksitellen talos-ta taloon. Hyvää koetettiinsaada muuttamaan jo san-gen aikaisin, ennenkuin toi-set kerkisivät. Oli myös äm-miä, jotka toimittelivat pal-velijoita. Kirkolla kyseltiinmyös. Talot käyttivät myöspalvelijoitaan kyselemässä,muuttaako joku toisesta ta-losta palvelukseen.

Palkasta ei ollut tavalli-sesti mitään eri sopimusta.Toiset saivat 80 mk, kun toi-set saivat vielä 50 mk. Hyväl-le maksettiin enemmän.Palkkaa muutettaessa saa-tettiin toisesta talosta toi-seen.

Työaika oli sellainen, ettäaamulla noustiin klo 4 ylös,illalla valvottiin klo 9 saak-



13

telussaan vielä virkeä Miinakertoo muistavansa nälkä-vuodet, jolloin Sahalahdellaoli kurjaa. Itse hän ei kuiten-kaan muista koskaan syö-neensä pettuleipää.

Kotitalossa viljat kylvettiinaikaisin keväällä, joten ne eh-tivät kypsyä ennen kylmientuloa. Viljaa tuli jopa kaksiriihellistä, kertoo Miina, jon-ka sukunimi oli Kansan Leh-den haastattelussa kirjoitettuvirheellisesti Elkeelä.

Kesällä 1945 Miina olikertonut nälkävuosien koke-muksista hieman tarkemmin:

Huonoa oli aika, kun ru-kiin tähkistä ja pavun var-sista jauhettiin leivän vas-tike. Ensimmäisenä vuonnaei äitini olisi tahtonut tehdäohria niin aikaisin, muttateki kuitenkin. Niitä ei vienyhalla. Mutta toisena vuonnameni kaikki.

Venäjältä olisi saatu vil-jaa, muttei ollut alusia.Niinimatossa olivatkin jau-hot ihan homeessa kun tuli-vat. Ei junat vielä niin pal-jon kulkeneet, että niillä olistuotu viljaa, kun nälkää olikaksi vuotta peräkkäin.

Kuolleetlevottomina

Miina Elkelä oli terävä-älyinen ihminen ja erinomai-nen tarinankertoja. Iltaisin hänsaattoi kertoilla niin hirveitäjuttuja, että lapset eivät tahto-neet saada yöllä unta.

Miina Elkelä istumassa ja hänen tyttärensä Miina Vuori seisomassatodennäköisesti 1930-luvulla. Kuvan oikeassa alalaidassa on MiinaElkelän H-kirjainta muistuttava puumerkki.

Nälkävuosinakurjaa

Miina Elkelä oli 95-vuotiaanaSahalahden vanhin asukas, jotapitäjän merkkihenkilöt kävivätkunnalliskodissa onnittele-massa. Syntymäpäivähaastat-

ka. Puhteina miehet tekivätrekiä ja astioita. Vaimoväkikehräsi ja kutoi sukkia.

Syksyllä piti mennä niit-tuutalkoisiin. Palvelijat piti-vät myös itselleen pellava-talkoita, joissa oli mukanakeitä vaan pyysivät: kylänpoikia ja myös mustalaisia.



Hämeen kansa muistelee -teokseen Miinalta on nauhoi-tettu useita uskomustarinoita,jotka kertovat lähiseuduillasattuneista yliluonnollisistatapahtumista. Ensimmäisessätarinassa naapurin muori käve-lee kuolleena:

Minul lapsena ollessanipuhuttiin että ... Minä olentoisen Toukolan tyttäriä, jasen toisen Toukolan muorimpiti nählyks kävelleen kua-lemansaj jälkeev viinakot-taan - kun ennev viinaa pol-tettiin - kun siällä oli jokupolttamassa ja sano että�oon noin hypänny että suk-kanikir rikki on� sano � kuma tapol lapseni Veittiojalläheteeseen�.

Ja tottakai se sen tunsijoka oman kylän ihmisiä oli!

Toisessa tarinassa ruumis-kirstua vetävät hevoset pysäh-tyvät kirkolta kuuluvaan huo-menkellojen kumahdukseen jamatkan jatkaminen onnistuuvasta, kun on ammuttu kivää-rillä laukaus ruumiin sydämenläpi:

Siällä Messupitäjälläkinoli - olikoos se Vilusen her-ra, kun em ma muista - jokasano että hän tarttee kir-kollev viälä ennenkö hua-menkello soi. Ja mentiij juu-ri Hautalammin ahletta ylöskun huamenkello kalahti ensikerraj ja - hevosep pysähtysiihen! Ei saatu kulkeevvaikk olis kuinka paljo hevo-sia pantu! Siinnä se seiso!

Mutta tuli yks tervam-myyjä sitte vastaan - pohja-sesta se miäs oli; ja se sano

että �onko sotakivvääriä?�- �Kyl on� sanovat - tottakais siäl oli ku han sota-everisti oli ollu! Mentiinhakkeen sitte, ja se menikirstum päällen kahlerreisij

vat olla.Pälkäneer rovasti meni

kyssyyn sitte ni se sano etteihän puhu. Niir rovasti sano:�Kylä minä sen tiän että sesua uhkah mutta ei se sullemmittään tehläv voi�, sano,että �puhum mullev vaan!� -Se puhu sitte. Ja sem peräs-tä ei mittään ollus sitte.

Omaksivaatijiaja tietäjiä

Hieman toisentyyppinen ontarina, joissa ilmeisesti paho-lainen vaatii itselleen kas-tamatonta lasta:

Täälä oli kanttoori Kan-ninen; sen isä oli Savosta semiäs. Sano että siäl olisemmonej joka ei antanus -se miäs - kastaal lastaan kunsynty. Ja se vaimmo sanositte että täytyy kastaak kunaina tullee semmonej jokasannoo että �se kuuluuminullen!� - Ja här rukkoileeaina. Ja se kastettiin sitte, jasitte se lakkas käymästä.

Toisessa tarinassa outoolento yrittää viedä paimen-pojan karjan:

Yhlessä pain kun semmo-nev vähänem poika kävipaimenessa, ni siällä olipaljom muutakin karjaa,semmosta tuntematonta. Jasinnet tuli miäs sitte kanssa,ja se olis kiärtänys sem poi-jaan karjam mutta ei se poi-ka sentän antanukkan. Jasano että jos han olis saanussun karjas kiärtään niin se

ja ampus sel läpitte syläm-mestä - ja sitte kulki! - �Kylänym mennee!� sano, �vaikkeok kun yks hevonen�.

Ja sitte meni ruumis hau-taan.

Kolmannessa tarinassa vai-najalta on jäänyt joku asia toi-mittamatta ennen kuolemaan-sa ja hän kummittelee entises-sä talossaan öiseen aikaaneikä kummittelu lopu ennen-kuin rohkea ruotimuori selvit-tää asian kuolleen kanssa:

Puhuttiin että SappeemPiätilässä ei väki ollu yätäkun isäntä kuali. Siälä ain olisemmottet jyhkinät. - Siäl olisitte sokkee ruatimuari, jokasano että häj jää yksistään.Ja se jäi! Mutta se ei puhu-nus siitä muillen kur rovas-tillen sittem mitä se (siisisäntävainaja) puhu hänel-len. Ja sitte lakkas, sitte sai-

Miina Vuori vuonna 1983



15

olis hänen ollu! - Kun se olinin kauheen kaunista semmiähem karja. Poika saipittää karjansas sitte.

Myös tietäjistä on Miinaltasaatu talteen pari tarinaa.

Loukasten suutari olilainannur rahhaa isällej jasiäl oli sitte häät; ja ne olihiukan sitte hutikassa ja semakso siinnä sev velkansassilles suutarilles siälä, jokasel lainannu oli. Ja toinenmiäs tulikiv vartoon sitäsinnet tiäv viäreej ja löi kan-gella niin että se pökerty - javei ne rahat! Se meni kant-toorin tyköj ja kanttooriKauleeni sano että kylä netakasit tualaan. Ja tuatiin!Se sano että se tua ne lähel-lekkim mutta älä otas siitä,että tua ommaan kätteessano. Ja se toi! Se saituamaan! Ja kirkossa se kävi(tämän asian vuoksi).

Toisen alunperin MiinaElkelän kertoman tietäjätari-nan sain talteen Miina Vuo-relta:

Konstalta varastettiinNöskö-niminen hevonen.Konsta meni tietäjiin kysy-mään neuvoa ja sai tiedon,kenen tallista hevosta pitietsiä. Konsta meni neuvot-tuun paikkaan ja sai luvanottaa hevosensa, jos se hir-nuisi nimeltä kutsuttaessa.Kuullessaan nimen Nösköhevonen alkoi hirnua kauhe-asti. Näin Konsta sai ajaahevosen takaisin omaan tal-liinsa.

Miina Elkelä katseli jakuunteli myös itse luonnon

enteitä. Leppälinnun hyi-hyi-laulun kuullessaan hän tapasilausua: Kukkaas nyk kualee,kun toi kalmanlintu noin lau-laa.

Ihmisennahkaisetvaatteet

Sahalahden uskomustarinoistakuuluisin lienee Haapaniemenkartanon ihmisennahkaisistavaatteista kertova tarina, jokakauhistutti palvelusväkeä vie-lä pitkälle 1900-luvun puolel-le:

Kyllähän ne puhuvat, ettäsiälä Haapaniämessä sempytinkin alla semmonenhuanekkin on nin että sinneei kukkaan pääse! Ne puhu-vat, että siäll on ihmisen-nahkaset vaatteet!

Miina Vuori, joka nuorenatyttönä oli piikana Haapanie-messä, muisti vuonna 1983,miten tarinaa oli edelleenhöystetty:

Ihmisennahkaisten vaat-teiden sanottiin olevan rau-ta-arkussa talon umpeenmuuratussa kellarissa, jo-hon oli ainoastaan kissan-mentävä aukko. Tästä miehetolivat kerran kurillaan pan-neet kissan sisään. Kissa eikoskaan palannut!

Miina Vuorelta kuulin li-säksi Haapaniemen vasikoidenkummallisesta katoamisesta:

Kerran kartanon nuorikarja hävisi tykkänään, sil-lä joku oli noitunut mullikatmaanpeittoon niin, että ne

olivat kuin kiviä tai mättäitähakamaassa. Vasikat katosi-vat lopullisesti. Vain yhdeneläimen mädäntynyt ruholöydettiin myöhemmin.

Miina Vuori muistaa myös,että Haapaniemen friimuu-rarista eli vapaamuuraristakerrottiin monenlaisia tari-noita. Tämä vuosikymmeniäaiemmin tilaa hallinnut Ruot-sin sotaherroihin kuuluva isän-tä koettiin vielä 1900-luvunalussa salaperäiseksi ja pelot-tavaksi hahmoksi. Kerrottiinmm., että paholainen oli aja-nut hevosella Haapaniemeen japakottanut isäntäväen tanssi-maan tainnoksiin asti.

KONSTANKAPINAT

Torpparin poikapunakaartiin

Konsta Erland Elkelä syntyivuonna 1899 Elkelän torppa-rin Konsta Juhonpojan ja Mii-na Kustaantyttären seitsemän-tenä lapsena. Hän oli avioparinainoa täysi-ikäiseksi elänytpoika. Hän on myös ainoa hen-kilö, jonka kautta Elkelän sukuon jatkunut ja Elkelä-sukuni-mi on pysynyt käytössä näihinpäiviin saakka.

Tultuaan 17-vuotiaaksiKonsta lähti rengiksi Kanga-salan Vihtiälään, jonne jo ai-emmin olivat pestautuneetpalkollisiksi hänen sisarensa



Fanny ja tämän mies Esa Pitkä-mäki. Konsta viipyi Vihtiä-lässä ainoastaan vuoden. Hänhaki 1.11.1917 Kangasalannimismieheltä työkirjan, jokaoikeutti matkustamaan 12 kuu-kauden ajan Suomessa ja jokatulee kohta perille päästyäasianomaiselle poliisivirka-miehelle näyttää.

Konsta palasi Sahalahdelleja pestautui halonhakkuuseenIso-Mattilaan, äitinsä mäki-tuvan isäntätalonpojan K. E.Mattilan palvelukseen. Halko-töiden loputtua Konsta liittyiSahalahden Lahdenkulmantyöväenyhdistykseen ja pes-tautui helmikuussa 1918 Saha-lahden järjestökaartiin elipunakaartiin. Kansanvaltuus-kunta oli jo tuolloin ottanutvallan ja kansalaissota oli täy-dessä käynnissä.

Sahalahden Punasen Kaar-tin 1. pataljoonan 1. komppani-an 1.-4. plutoonan palkka-listojen mukaan Konsta onsaanut punakaartilta kahdestipalkkaa yhteensä 497 mark-kaa. Palkassa otettiin pienenäkorotuksena huomioon se,että Konstalla oli äitinsähuollettavaan. Täyttä varmuut-ta Konstan palkansaannista eikuitenkaan ole, sillä kummal-lakaan maksukerralla ei listas-ta löydy Konstan kuittausta.Sodan jälkeisissä kuuluste-luissa Konsta ilmoittaa saa-neensa punakaartilta palkkaa120 mk.

Kaikkiaan Sahalahden pu-nakaartiin kuului toistasataahenkilöä, joista naisia oli kym-menkunta. Komppanian pääl-

likkönä oli aluksi Ilmari Joki,mutta Kuhmoisten taistelunjälkeen hänen tilalleen valittiin13.3.1918 Joonas Paltta.

Konsta Elkelä oli punakaar-tin papereiden mukaan plu-toonanpäällikkö, mutta sodanjälkeisissä kuulusteluissa hänei tätä myönnä, vaan kertooolleensa hevosmiehenä kuor-mastossa ja Tampereella Kale-vankankaalla ketjussa. Muis-tellaan myös Konstan toimi-neen ratsulähettinä. Saha-lahden suojeluskunnan anta-masta lausunnosta taas ilme-

nee, että Konsta on ollutmuonitusmiehenä takavarikoi-massa punakaartille elintarvik-keita, vaatteita ja hevosiaKorpiniemen Laurilasta jaYrjölästä sekä lihaa ja leipääIso-Mattilasta.

Ehdottomastiammuttava

Punikkipuolen tappio sai si-nettinsä huhtikuun alussa ta-pahtuneessa Tampereen valta-

Konsta Elkelä vuonna 1951



17

toimista tahi uhkauksia lailli-sen hallituksen kannattajia vas-taan. Kaikkiin muihin paitsiasevelvollisuuden vastustustakoskevaan kohtaan oli Kons-tan lomakkeessa merkitty on.

Loppulausuntonaan Saha-lahden suojeluskunta esitti,että vaarallisena henkilönäja täytenä hulikaanina onvanki ehdottomasti ammutta-va. Asian jatkokäsittelijöitäsuojeluskunnan lausunnot ei-vät ilmeisesti vakuuttaneet,sillä tämän loppukaneetin alleon kirjoitettu huomautus:Onko ilmiannot tosia?

Suojeluskunnan lausun-noissa todettiin yleensäkinpäälliköistä ja työväenasiaaaktiivisesti ajaneista, että heovat kiivaita, laiskoja ja yllyt-täjiä sekä esitetään kuoleman-rangaistusta. Rivimiehiä luon-nehditaan usein hiljaisiksi jatyöteliäiksi. Tilojen maata-loustöissä tarvittiin edelleen-kin nöyrää ja tottelevaista työ-väkeä.

Kuusi vuottakuritushuonetta

Tampereella tutkintotuomarinkansliassa 13.5.1918 tehdys-sä pöytäkirjassa esitetään, ettäKonstaa tulisi rangaistaaseellisena kapinallisenaraskauttavana seikkana huo-mioon ottaen, että on ollutmukana takavarikoimassa.

Valtiorikosoikeudenkäyn-tiä varten Kangasalan seura-kunnasta 4.7.1918 saadussa

uksessa. Konsta vangittiin4.4.1918 Yhdyspankissa ja lä-hetettiin tuhansien muidenkanssa vankileirille.

Kapinan kukistuttua valkoi-nen puoli perusti valtiorikos-ylioikeudet, joissa käsiteltiinerikseen jokaisen punakaarti-laisen ja punakaartilaiseksiepäillyn tekemiset. Valkoinenterrori vähensi osaltaan tuo-mioistuinten työtä, mutta run-saasti kuulusteluja ja lausun-toja jäi vielä tehtäväksi.

Paikallisten suojeluskunti-en lausunnot ja tutkintotuo-marien kuulustelupöytäkirjatovat säilyneet hyvin ja niihinperustuvat suurelta osin myöstämän esityksen tiedot. Kos-ka kannanotot on tehty hetikansalaissodan jälkeen, näkyyasiakirjoissa voittajien kos-tonhalu ja toisaalta taas tuomi-olle joutuneiden pyrkimys sel-vitä hengissä ja mahdollisim-man lyhyellä tuomiolla.

Sahalahden suojeluskunnanesikunta antoi 2.5.1918 lau-sunnon, jossa todettiin, että

Konsta Elkelä on kiivas,röyhkeä, elämäntavoiltaankuleksiva, huonosti toimeen-tuleva, harvinaisen laiska jalakkoihin osallistunut. Vii-meinen työnantaja K. E. Mat-tila ilmoitti, että Konsta onlaiska, tottelematon ja juoni-kas.

Lausuntolomakkeessa ky-syttiin, onko vanki esiintynytkiihottajana punaiseen kaar-tiin, vallankumoukseen, lail-lista hallitusta vastaan, ase-velvollisuutta vastaan, levittä-nyt vääriä kulkupuheita sota-

Jos Sahalahden Suojeluskunnan toukokuussa 1918 laaditussalausunnossa esitetty vaatimus olisi toteutettu, nykyistä Elkelän sukuaei olisi olemassa. Valtiorikosoikeudenkäynnin tuomarit ovatkinonneksi epäilleet lausuntoa, kuten lomakkeen alareunaan tehdystähuomautuksesta ilmenee.

Konsta Elkelä rakennustyömaalla



virkatodistuksessa todetaan,että joutolainen KonstantinErland Elkelä Vihtiälästänauttii kansalaisluottamustapuhdasmaineisena. Mennei-syys oli siis nuhteeton kansa-laissotaan asti.

Valtiorikosoikeuden 19.osastossa Konsta tuomitaanavunannosta valtiopetokseenja ryöstöön kuudeksi vuodek-si kuritushuoneeseen sekäolemaan vailla kansalaisluot-tamusta kahdeksan vuotta ylivapausrangaistuksen ajan.

Ilmari Joki ammuttiin Päl-käneellä. Joonas Paltta tuo-mittiin valtiopetoksesta elin-kaudeksi kuritushuoneeseen jamenettämään kansalaisluotta-muksensa ainaiseksi. Useim-mat sahalahtelaiset tuomittiinKonstan tavoin avunannostavaltiopetokseen - ei siis val-tiopetoksesta. Rivimiestentuomiot olivat yleensä parinkolmen vuoden pituisia ja li-säksi ehdollisia.

Tuomitut vietiin takaisinvankileireille, jotka olivatkoettelemusten paikkoja. Tu-hansia vankeja kuoli, kun ruo-ka oli kelvotonta ja siviili-paketit kiellettyjä. Konstalletoi helpotuksen pääsy keit-tiölle. Tätä ennen oli Miina-sisko onnistunut Keuruullaheittämään Konstalle ruoka-paketin vankileirin aidan yli,kun vartija oli ymmärtäväisestikääntänyt katseensa toisaalle.

Muiden vankien tavoinKonsta anoi valtiorikosyli-oikeudelta rangaistuksen alen-tamista tai poistamista. Tämätapahtui lomakkeella, johon

Valtiorikosoikeudenkäynnissä saadun tuomion jälkeen rangaistuilleannettiin mahdollisuus allekirjoittaa valmiiksi painettu armonanomus.Oheisena Konsta Elkelän allekirjoittama lomake.

oli valmiiksi kirjoitettu teks-ti: Kadun täydellisesti teko-jani ja lupaan, että en mil-loinkaan ryhdy missäänmuodossa vastustamaanmaamme laillista hallitusta.

Kun vankileirien ylläpitohavaittiin hankalaksi ja muu-toinkin arveluttavaksi, ryhdyt-tiin jo saman vuoden lokakuus-sa päästämään lyhimmät ran-gaistukset saaneita vankejaehdonalaiseen vapauteen.Konsta pääsi ehdonalaiseen2.12.1918 ja palasi takaisinKangasalan Vihtiälään. Voitta-japuolen silmissä entinen pu-nakaartilainen oli kuitenkinmerkitty mies. Kirkonkirjois-

sakin merkintä tuomiosta säi-lyi kahden vuosikymmenenajan.

Kapina jatkuu

Se että Konsta Elkelää eiSahalahden valkoisten vaati-muksista huolimatta ammuttuja että hän selvisi hengissä vie-lä vankileiriltäkin, oli elintär-keää Elkelän suvulle. Se tekimahdolliseksi suvun jatkumi-sen ja senkin, että tämä selvi-tys suvun vaiheista on nyt lu-ettavissa.

Työpaikan löytäminen eivankileiriltä vapautumisen ai-



19

kaan ollut helppoa. Konstaa eihaluttu ottaa talojen töihin,koska häntä ei pidetty tarpeek-si tottelevaisena. Sukulaista-losta Penttilästäkin sanottiin,että Konstan saa mieluumminampua.

Konsta pelkäsi vapauduttu-aan pitkän aikaa, että joutuutodella ammutuksi. Kaikenvaralta hänellä olikin käsiase,Kustaa Elkelältä saatu Para-bellum.

Entinen maanvuokraajaMattila vaikeutti eri tavoinKonstan elämää vielä pari vuo-sikymmentä kansalaissodanjälkeenkin. Vuonna 1935eversti Pajarin johtamissasuojeluskunnan sotaharjoi-tuksissa hyökättiin Elkelän pi-han läpi Mattilan vuoreen.Miehiä rymisti rakennustenmolemmin puolin niin, ettämarjapensaat kahisivat. Har-joituspaikan valinta ei varmastiollut sattuma.

Elannokseen Konsta tekimetsätöitä ja rakennustöitä.Hän toimi sekä kirvesmiehenäettä muurarina ja rakensi eri-tyisesti navettoja. Lapset jou-tuivat jo kouluikäisinä työ-maille mukaan.

Ahtaalle ajettu entinen pu-nakaartilainen jatkoi myösomaa pientä kapinaansa. Hänvarasteli perheen elannoksitakamailta lampaita, takavari-koi punakaartin tapaan. Metsä-töissä hän taas kerran kaatoileimaamattomatkin puut.

Konsta oli kipakka ja tuimamies. Kuri oli kotona kovaa jalapset saivat juosta karkuun.Suhtautuminen jälkeläisiin ei

muutenkaan ollut erityisenmyötämielistä. Konstan muis-

(SKDL) edustajana Saha-lahden kunnanvaltuustoon, tulivalituksi ja pääsi näin vaikut-tamaan oman pitäjän asioihin.

ELKELÄINELKEET

Kujeellinen nimi

Elkelän suvun harvinainen su-kunimi on johdos Ruotsi-Suo-men aikaisesta sotilasnimestäElg. Alkuperästään huolimat-ta Elkelä vaikuttaa suomen-kieliseltä nimeltä. Sen kanta-sana voisi ruotsinkielisen hir-ven sijasta yhtä hyvin olla suo-menkielinen elje tai elki, joi-den monikkomuodot ovat el-keet ja eljet. Voidaan tosinhuomauttaa, että kieliopinsääntöjen mukaan yksikkö-muotoisen elkin johdos olisiElkilä ja monikkomuotoisenElkeilä.

Nämä sanat viittaavat hen-kilön arveluttaviin aikeisiin,tapoihin tai tekoihin. Elki-sa-nan synonyymejä ovat mm.kuje, juoni, ilve, metku, kep-ponen, konnantyö, konnan-koukku ja koiruus sekä toi-saalta luonne ja luonteenlaatu.

Nimitoimiston tietojenmukaan erään Elki-nimenalkuperänä on ollut talonväenepäsosiaalisuus. Eräs Elkiläntorppa taas on saanut nimensäsiitä, että torppari kertoimuuttaneensa siihen kurillaan,kuriositeetin vuoksi.

Konsta Elkelä

tetaan usein heilutelleen jal-kaansa pöydän alla ja tavanneenlausua: Syötte vanhaa isään-ne.

Joskus kurinpito meni älyt-tömyyksiin. Kun Elo oli kou-lupoikana isä-Konstan kanssatukkimetsässä, katkesi Eloltavahingossa sahanterä. TästäKonsta suuttui ja aikoi kurit-taa Elon. Nuorena ja ketteränäElo lähti pakoon. Päivä kuluisiinä, kun Konsta jahtasi Eloailtaan asti kiroten ja kirvestäheiluttaen. Metsätyöt jäivätsiltä päivältä tekemättä.

Vasta Suomen tappio so-dassa Neuvostoliitolle toi va-pautuksen entiselle punakaar-tilaiselle ja hänelle tarjoutuivielä mahdollisuus osallistuayhteiskunnallisiin rientoihin.Konsta pyrki Suomen KansanDemokraat t i sen Li i ton



Noidanmaineessa

Yhden Elkelän torpparin tiede-tään olleen 1800-luvun puoli-välin tienoilla noidan mai-neessa. Tämän on vuonna 1936kertonut Wiljo-Kustaa Kuuli-ala kirjassaan Hämäläisiä ta-lonpoikia ja kirkonisäntiä:

Kartanon maalla oli El-kelän torppa. Sen asuja olinoidan maineessa. Sen-tähden Simo Haapaniemikoetti pitää häntä hyvällätuulella.

Torpparin oli määrä teh-dä taloon kolme hevospäi-vää viikossa. Kolmena päi-vänä hän säännöllisesti saa-pui Haapaniemen pihamaal-le työmääräystä saamaan.Mutta muiden mentyä isäntäkäski Elkelän lähteä kotiin-sa. Kun tätä jatkui vuodestatoiseen, sanontaan Elkelänrikastuneen siinä määrin,ettei hän vuosikausiin näh-nyt ruislaarinsa pohjaa.

Aivan vilpittömästi hän eiaina hoidellut saamiaanluottamustehtäviä. Kerranisäntä lähetti hänet hake-maan parantavaa vettäPälkäneeltä Kirvun lähtees-tä. Aamulla Elkelä lähti tär-keälle matkalleen. Ehtoo-puolella hän palasi hikisenäja väsyneenä, kädessään pul-lo täynnä parantavaa vettä.Ja hyvin se paransikin!

Mutta ei Elkelä sitä kir-vusta asti noutanut, vaanpäästyään yli Piikastenmäenhän oli heittäytynyt pitkäk-

seen sen kätköisille kallioil-le, loikoen siellä koko pyhäi-sen päivän. Siinä oli lähellälähde, josta hän otti vettäpulloonsa.

Leukavia puheita

Minkälaisia elkeitä sitten onnykyisellä Elkelän suvulla?Ainakin sanavalmius tuntuuolevan kunniassa ja muutamatleukavasti lohkaistut sanonnatovat jääneet elämään.

Kerran torppari KonstaElkelä tuli taksvärkkiinpehtoorin mielestä liian myö-hään. Pehtoori kävi moitti-maan. En tee kahta myöhäs-tä, vaan lähden sitten ehtool-la aikasemmin pois, lohduttiKonsta.

Konstan ja Miinan tyttä-reltä Fannyltä muistetaan kak-si ronskiudellaan hätkäyt-tämään tarkoitettua sanontaa.Kun renki riiusti Haapaniemennavetassa hänen sisartaanMiinaa, niin Fanny täräytti: Eise käki kauan kuku raju-ilmatuulilla, eikä sällin kalukauan seiso piian pillun huu-lilla.

Toisella kerralla, kun muutpelasivat korttia Elkelän paka-rissa eivätkä keskustelleetFannyn kanssa, tämä leukaili:Kirjat ja kortit on autuudenmerkit, pillut ja kullit onhemputusvärkit.

Myös toisen tyhmyydenkustannuksella kujeilu ns.äijänä pitäminen on arvossaan.Tästä hyvän esimerkin antaavanha muori Miina Elkelä,

jonka kommunistit veivät so-tien jälkeen puoliväkisin ää-nestämään. Perillä Miina pyysikyytimiehiltä: Voisitteko ve-tää Kokoomukselle, kunminä en oikein näe.

Puskee eteenpäinkuin hirvi

Pienen ilkikurisuuden lisäksiElkelöillä näyttää olevan tah-toa ja voimaa viedä asiat läpipitkälti oman mielensä mu-kaan. Siinä on tavallaan sitäalkuperäisen sukunimen sarvi-päistä hirveä, joka jotakin pää-tettyään ei käänny takaisin,vaan puskee määrätietoisestieteenpäin kohti tavoitettaan.

Jos Elkelät haluaisivat itsel-leen tunnuseläimen tai vaaku-nasymbolin, olisi vaikea kuvi-tella sen olevan joku muu eläinkuin hirvi. Silti lienee vii-saampaa pitää tällainen sym-boliikka vain ideana, eikäjähmettää Elkelän sukua jok-sikin paikalleen pysähtyneeksikuvaksi.

Sukunimeä ei muutenkaanpidä liiaksi mystifioida, silläse mitä sukunimeä itse kukintällä hetkellä käyttää, onyleensä monien sattumien tu-los. Yhtä lailla sattumanvarais-ta voi olla se mitä mielleyhty-miä muut nimeemme liittävät.Elinvuosien karttuessa nimikuitenkin tuntuu kytkeytyvänerottamattomaksi osaksi ihmi-sen persoonallisuutta.



21

Liite 1 MAASEUTUVÄESTÖN HISTORIANSANASTOA

Huusholli: talousaskareet kuten ruuanlaittoIrtolainen: henkilö, jolla ei ole vakituistaasuinpaikkaaItsellinen: maaseudulla tilapäisansioilla elävävakituista tointa tai omaa maanviljelystä pitämätöntilaton henkilöItseviikko: palkollisten vuotuinen vapaaviikkopyhäinmiestenpäivän aikaan, yleensä vain tällöinoli mahdollista siirtyä toisen talon palvelukseenJoutolainen: loinen (katso ao. määritelmää)Kartano: iso komearakennuksinen maatilaLampuoti: itsenäisen tilan vuokraajaLampuotitila: viljelykseen käytettäväksi aiottumanttaaliinpantu vuokratila, joka hallintansapuolesta on jonkun toisen tilan alainenLampuotivero: tilan vuokra, josta vain pieni osamaksettiin rahanaLoinen: maaseudun tilattomaan väestöön kuuluva,omaa asuntoa vailla oleva henkilö, jokakorvauksetta tai pienestä korvauksesta asuu toisenluonaMaanomistaja: kartanon omistaja, talonpoika taipientilan haltijaMaanvuokraaja: lampuoti, torppari taimäkitupalainenMaaton: vuodeksi kerrallaan pestattu palkollinentai tilapäinen työntekijä, joka ei omistanut taivuokrannut maataManttaali: maatilan veroluku, jonka perusteellaaiemmin määrättiin tiluksen maavero ja jolla onvieläkin merkitystä jakoperusteenaManttaalikirja, -luettelo: henkikirjaManttaaliluku: useista eri maksuista yhdistettymaatilalle manttaalin mukaan määräytynyt veroMuonamies: omassa ruuassaan maanomistajanrakennuksessa asuva maataloustyöntekijä, joka saiosan palkastaan viljana, maitona ym. tuotteinaMäkitupa: omalla tai vuokramaalla oleva mökki,jonka asukas tavallisesti saa ainakin pääasiallisenelantonsa muualtaMäkitupalainen: mäkitupa-alueen vuokramies,mäkituvan omistajaPalkollinen: palvelusväkeen kuuluva henkilö,kuten pehtori, renki, piika tai muonamiesPalkollisasetus. vuodelta 1805, säänteli isäntien

ja palkollisten suhteitaPalkollissääntö: vanha laki vuodelta 1865,säänteli isäntien ja palkollisten suhteita, kumottiintyösopimuslailla 1922Palstatila: suuremmasta tilasta, emätilasta,erotettu yksityisoikeudellisesti itsenäinen tila, jonkamanttaali ja verot sisältyivät emätilan manttaaliin javeroihin; asetus vuodelta 1926 muutti palstatilatlohkotiloiksiPehtori: maataloustyönjohtaja, joka tavallisestivastasi tilan maatalouden hoidostaPiika: maalaistalossa talon ruuissa olevanaispuolinen palvelija tai palkollinenRenki: maalaistalossa talon ruuissa oleva työmiesSyytinki: kiinteistön kaupassa omistajan itselleentai muille pidättämä oikeus johonkin etuun esim.elinikäiseen eläkkeeseen ja hoitoonSäteri, säterikartano, -tila: verosta vapaaaatelisen asumatilaSäteriratsutila, -rustholli, -rustitila: kruunulleperustettu säteri, joka ratsupalvelusta vastaan luo-vutettiin entiselle haltijalleen tai joka muuten saipitää säterivapautensaSäterivapaus: aatelisen vapaus velvollisuudestamaksaa veroa sen talon puolesta, jossa hän itseasuiTaksvärkki: päivätyö, jota tehden maksettiintalolle sen mailla olevan rakennuksen javiljelysmaan vuokraTalo: itsenäinen rakennettu maatila, joka ontavallisesti niin suuri, että viljelijä perheineen saasiitä pääasiallisen elantonsaTalollinen, talonpoika: itsenäisen, varsinkinkeskikokoisen maatilan omistajaTinki: määräajassa suoritettavaksi määriteltytyömääräTorpankontranti: torppaa koskeva isännän jatorpparin välinen suullinen tai kirjallinen sopimus,jossa sovittiin mm. taksvärkeistäTorppa: maanviljelystä varten vuokralle annettumaatilan alue, jolla on tai jolle on aiottu rakentaatarpeelliset rakennuksetTorppari: torpan vuokramiesoikeuden haltijaTorpparilaki: laki vuokra-alueiden lunastamisestavuodelta 1918



Liite 2 HAAPANIEMEN KARTANO JA SENTORPAT

Sahalahden pitäjän Haapaniemen kylässä oli vuon-

na 1570 kuusi talonpoikaistaloa. Yhden taloista

omisti Antti Antinpoika, joka kohosi vähitellen

nimismieheksi ja majatalon pitäjäksi. Vuoteen 1604

mennessä hän oli vaurastunut niin, että oli onnistunut

kahmimaan omistukseensa kylän kaikki tilat. Tästä

lähtien Haapaniemen kylä ja Haapaniemen tila olivat

yksi ja sama asia.

Haapaniemen omistivat Antti Antinpojan jälke-

läiset vuoteen 1645 asti, jolloin tila läänitettiin. Kak-

si vuotta myöhemmin Haapaniemi lahjoitettiin Ruot-

sin valtaa palvelleelle aatelismiehelle Jost von

Qvantenille. Tilasta tuli von Qvanten-suvun hallin-

nassa säteriratsutila, mikä merkitsi ratsumiestä yllä-

pitämällä hankittua verovapautta.

Torppia eli vuokraviljelmiä tilalle alettiin perustaa

1700-luvulla, jolloin tilan omistivat seuraavat von

Qvantenit: 1687-1732 majuri Henrik Johan von

Qvanten ja hänen perillisensä, 1733-1761 kapteeni

Fredrik von Qvanten ja hänen perillisensä sekä

1762-1784 luutnantti Henrik Adof von Qvanten.

Rappio koetteli von Qvanten-sukua ja vuonna

1782 tila jouduttiin myymään pakkohuutokaupassa

kiinnelainan korkorästien vuoksi. Tilan osi 3888

riksillä kapteeni Gustav Fredrik Segerstedt, joka oli

isäntänä 1815 asti. Seuraava isäntä Segerstedtin vävy

everstiluutnantti Karl Henrik Lange hallitsi perillisi-

neen tilaa 1849 asti.

Vuonna 1850 Haapaniemi siirtyi sotaherroilta ta-

kaisin Hämeen talonpojille. Tilan osti tuolloin Tursolan

Iivarin äveriäs talonpoika Simo Joosepinpoika. Haa-

paniemi jäi vuonna 1876 Simon vävylle Juho Matin-

pojalle, joka kymmenen vuotta myöhemmin muutti

perheineen Urjalaan.

Uudeksi isännäksi vuonna 1886 tuli Juho Eevert

Peltonen Hauholta. Juhon kuoltua jäi tämä lähes 1500

hehtaarin laajuinen tila hänen leskelleen Hilda

Vilhelmiinalle. Vuonna 1915 tila halottiin perillisten

kesken ja mm. Koivuniemen lohko liitettiin Iso-Mat-

tilaan, jonka emännäksi oli naitu Haapaniemen tytär.

Haapaniemessä oli 1900-luvun alussa 13 torppaa,

kun sata vuotta aikaisemmin torppien määrä oli ollut

10. Haapaniemen torpista saanee parhaan kokonais-

kuvan oheisesta tilastosta, johon on kirjattu, milloin

torpat on merkitty Sahalahden seurakunnan

rippikirjoihin.



23

Haapaniemen kartanon torpat Sahalahden rippikirjoissa

Torpan nimi Esiintyminen, Esiintymiset uudemmissa rippikirjoissa

loppuminen 1862-69 1870-79 1880-89 1890-99 1900-09 1910-19

vuoteen 1860

Vähä-Luhtinen 1727-1827

Iso-Luhtinen 1737-1830

Maula 1743 + + + + + +

Puotola 1743-1850

Koivisto 1757 + + + + + +

Myllymäki 1766

Eskola 1775

Järvenpää 1788 + + + + + +

Elkelä 1790 + + + + +

Linnanmäki 1800

Mylläri 1805 +

Hakala 1819 + + + + + +

Niemelä 1819-1855

Ahola 1827 + + + + + +

Mikkola 1828 + + + + +

Marttila 1828-1852

Siltala 1831-1852

Sankola 1831

Eerola 1840

Ojala 1845 + + + + +

Paltta 1846-1856

Pietilä 1862 + + + + + +

Peltola 1862 + + + + +

Uusitalo 1867 + + + + +

Saarikko 1891 + + +

Heikkilä 1892 + + +

Torppia ja niiden asukkaita koskeviin tietoihin pääsee parhaiten käsiksi rippikirjojen kautta. Ruotsin

vallan ajalta hyvä apuväline on Suomen asutuksen yleisluettelo. Kaikissa tietolähteissä sama torppa voi

esiintyä useammalla eri nimellä ja eri tavoin kirjoitettuna suomeksi tai ruotsiksi tai siltä väliltä.



Liite 3 KRONIKKA ELKELÄNTORPPAREISTA 1767-1889

1767 Pälkäneläinen entinen sotilas MattiMatinpoika Elg (*1722) perustaa torpanSahalahden Haapanimen kartanon maille.Torpan maat sijaitsevat maantiesiellanlähistöllä, mistä syystä torpan nimeksimerkitään aluksi ruotsiksi Broända jasuomeksi Sillanpää. Torpparinperheeseen kuuluvat vaimo MariaHeikintytär (*1722) sekä lapset Matti(*1751), Liisa (*1752), Anna (*1754)ja Kreeta (*1761).

1772 ? Torppa jää tyhjilleen.

1775 Matti Matinpoika muuttaa vaimonsa jakolmen tyttärensä kanssa KorpiniemenYrjölään.

1787 ? Torppaan muuttaa Haapaniemen Eskolantorppari Juho Antinpoika (*1738), tämäntoinen vaimo Beata tuomaantytär(*1744) ja heidän poikansa Tuomas(*1785). Torppaan muuttavat myösJuhon ensimmäisestä avioliitosta syntynytpoika, Moltsiassa renkinä työskennellytAntti Juhonpoika (*1760) ja tämänvaimo Liisa Jaakontytär. Torppariksi onmerkitty henkikirjoihin isä ja kirkonkirjoihin poika. Torpan nimeksi onasiakirjoihin merkitty välillä Sillanpää javälillä Elkelä. Torpan vanhemmalle parillesyntyy tytär Valpuri, joka onensimmäinen virallisiin rekistereihinmerkitty paljasjalkainen Elkelä.

1788 Valpuri kuolee kymmenkuisena.

1789 Antti Juhonpoika ja Juho Antinpoikakuolevat mätäkuumeeseen sekä TuomasJuhonpoika isorokkoon.

1790 Kolmanneksi torppariksi muuttaaKuhmalahdelta Juho Heikinpoika(*1750), vaimo Anna Tuomaantytär(*1747) sekä lapset Maria (*1777) jaMarkus (*1780).

1796 Torpparin vaimo Anna kuolee. Torppariavioituu uudelleen tursolalaisentorpparinlesken Maria Simontyttären(*1756) kanssa.

1797 Beata tytär syntyy.

1798 Maria Juhontytär avioituu PakkalanAnttilan rengin Matti Heikinpojan kanssaja muuttaa pois torpasta.

1801 Markus Juhonpoika avioituu ja tuotorppaan miniäksi Haapaniemenkartanosta piika Valpuri Heikintyttären(*1777).

1803 Nuorelle parille syntyy Helena tytär.

1805 Nuorelle parille syntyy Antti poika.

1809 Nuorelle parille syntyy Matti poika.Torpparin vaimo Maria Simontytärkuolee punatautiin.

1815 Beata Juhontytär muuttaa pois torpasta.

1816 Markus Juhonpojan vaimo ValpuriHeikintytär kuolee.

1817 Markus Juhonpoika menee naimisiinHaapaniemen kartanossa työskenteleväntalollisen tyttären Maria Heikintyttären(*1789) kanssa. Uusi vaimo muuttaatorppaan.

1819 Nuorelle parille syntyy Maijastiina tytär.

1820 Torppari Juho Heikinpoika kuolee.Hänen pojastaan Markus Juhonpojastatulee Elkelän neljäs torppari. Poika Juhosyntyy.

1824 Matti Markuksenpoika muuttaaKuhmalahdelle.

1829 Tytär Henriika syntyy.

1831 Helena Markuksentytär muuttaa poistorpasta.

1834 Antti Markuksenpoika muuttaaKuhmalahdelle.

1839 Maijastiina Markuksentytär muuttaaKuhmalahdelle.



25

1846 Juho Markuksenpoika avioituu ja tuopälkäneläisen miniän Eeva Antintyttären(*1824) torppaan. Nuorelle parillesyntyy Kustaava tytär.

1849 Nuorelle parille syntyy Henriika tytär.

1850 Henriika Markuksentytär muuttaaPälkäneelle.

1851 Nuorelle parille syntyy poika JuhoHeikki.

1852 Torppari Markus Juhonpoika kuolee.Hänen pojastaan JuhoMarkuksenpojasta tulee Elkelän viidestorppari.

1853 Vilhelmiina tytär syntyy.

1855 Vanhaemäntä Maria Heikintytär kuolee.

1856 Kustaa poika syntyy.

1861 Torppari Juho Markuksenpoika muuttaavaimonsa ja viiden lapsensa kanssaTöykänään lampuodiksi Juho Höllille.Torppa jää tyhjilleen.

1863 Elkelän kuudenneksi torppariksi muuttaaPälkäneeltä Salmentaan Eskolanlampuoti Kustaa Adolf Otonpoika(*1829), vaimo Maijastiina Heikintytär(*1825) sekä poika Heikki Aleksanteri(*1856) ja tytär Ida Maria syntyy.

1868 Ida Maria Kustaantytär kuoleeviisivuotiaana.

1869 Elkelän seitsemänneksi torppariksimuuttaa Keljon Nikkilän renki JuhoTuomaanpoika (*1832), vaimo SerafiaKustaantytär (*1844) sekä lapset Heikki(*1862), Vilhelmiina (*1866) ja Juho(*1869). Kuudes torppari Kustaa AdolfOtonpoika jää perheineen asumaanloisena Elkelässä.

1871 Seitsemännelle torpparille syntyy poikaKalle Aukusti.

1872 Elkelän kahdeksanneksi torppariksimuuttaa Kuhmalahdelta IsopennonYliknaapin Saaren torppari KustaaTaavetinpoika (*1850) ja vaimo

Karoliina Matintytär (*1945).

1873 Seitsemäs torppari Juho Tuomaanpoikamuuttaa perheineen lampuodiksi MoltsianArralle sekä sieltä edelleen kahden piianja yhden rengin kanssa Pälkäneelle.Kuudennen torpparin poika HeikkiAleksanteri Kustaanpoika muuttaa16-vuotiaana Tampereelle.Kahdeksannelle torpparille syntyyKustaa poika.

1876 Kahdeksannelle torpparille syntyy tytärIda Karoliina.

1878 Ida Karoliina kuolee alle kaksivuotiaanaja Hilda Maria syntyy.

1880 Syntyy tytär, jolle annetaan myös nimeksiIda Karoliina. Kuudes torppari KustaaAadolf Otonpoika muuttaa vaimonsakanssa Tampereelle.

1882 Toinenkin Ida Karoliina kuolee allekaksivuotiaana. Johannes syntyy.

1886 Elkelän yhdeksänneksi torppariksimuuttaa Kuhmalahden HaapasaarenHoivalasta itsellinen Aukusti Heikinpoika(*1858), vaimo Anna Sofia Juhontytär(*1854) sekä lapset Aukusti Heikki(*1878), Juho (*1881) ja Ida Maria(*1883).

1887 Kahdeksas torppari Aukusti Heikinpoikamuuttaa perheineen Urjalaan. TorppariAukusti Heikinpojan perheeseen syntyytytär Anna Elisabet.

1888 Yhdeksäs torppari Aukusti Heikinpoikamuuttaa perheineen takaisinKuhmalahdelle.

1889 Elkelän kymmenenneksi ja viimeiseksitorppariksi muuttavat TaustialanYli-Toukolasta itsellinen KonstaJuhonpoika (*1863), vaimo MiinaKustaantytär (*1862) sekä tyttäretFanny Josefina (*1885) ja Hilda Maria(*1887). Tytär Tyyne Elli syntyy.

Täsmälliset tiedot nykyisen Elkelän suvun vaiheistaja esivanhemmista ovat liitteissä 4 ja 5.



Liite 4 KRONIKKA ELKELÄN SUVUSTA1862-1957

1862 Sahalahden Taustialan Toukolan eliKässälän talonpojan KustaaJoonaanpojan (*1825) vaimolle HenriikaJuhontyttärelle (*1825) syntyy viideslapsi MIINA KUSTAANTYTÄR.

1863 Messukylän Takahuhdin Suomelanmuonarenki Juho Matinpojan (*1817)vaimolle Kreeta Stiina Heikintyttärelle(*1825) syntyy kolmas poika KONSTAJUHOPOIKA.

1870 Takahuhdin Heikkilän Alasenmuonarenki Juho Matinpoika muuttaatalonpojaksi Sahalahden PakkalanHampaalaan. Mukana muuttavat vaimoKreeta Stiina sekä lapset Juho KustaaJuhonpoika (*1859), Konsta Juhonpoikaja rengiksi poika Leinolan Männyn renkiJoonas Kreetanpoika (*1852).

1872 Konstan äiti Kreeta Stiina jää leskeksi.

1876 Joonas Kreetanpoika avioituuSahalahden Korpiniemen Laurilantyttären Josefiina Heikintyttären (*1852)kanssa ja muuttaa talonpojaksiSahalahden Taustialan Penttilään.Leskiäiti Kreeta Stiina sekä pojat JuhoKustaa ja Konsta muuttavat myösPenttilään.

1879 Miina Kustaantytär lähtee kodistaanToukolasta piiaksi KorpiniemenLaurilaan.

1980 Miina siirtyy piikomaan TaustialanLaurilaan.

1882 Miina muuttaa piiaksi Pakkalan Savolaan

1883 Konsta lähtee Penttilästä rengiksiTaustialan Möhkölään.

1884 Konsta siirtyy rengiksi PakkalanSavolaan, jossa Miina on piikana.Konsta ja Miina avioituvat sekämuuttavat itsellisiksi Miinan kotitilalleToukolaan.

1885 Fanny Josefiina Konstantytär syntyy.

1887 Hilda Maria Konstantytär syntyy

1889 Konsta ja Miina sekä lapset Fanny jaHilda muuttavat torppariksi SahalahdenHaapaniemen Elkelään.

1892 �Iso-Miina� synnyttää �Pikku-Miinan�

1896 Toivo Johannes syntyy ja kuolee allekolmiviikkoisena.

1898 Juho Konsta syntyy ja kuolee kahdenkuukauden ikäisenä.

1899 Konsta Erland syntyy.

1903 Fanny Josefina muuttaa Kuhmalahdelle.

1905 Hilda Maria muuttaa Kangasalle.Torppari Konsta Juhonpoika kuolee.Renki Kustaa Ekholm alkaa hoitaataksvärkkejä Haapaniemeen ja muitatorpan töitä.

Miina Elkelä (edessä) ja hänen tyttärensäTyyne Paltta



27

1906 Tyyne Elli lähtee piiaksi Haapaniemeen.

1907 Fanny Josefiina palaa SahalahdenSaarioisten ja Haapaniemen kauttaElkelään mukanaan poika Kustaa Elias(*1905).

1908 Tyyne Elli avioituu Sahalahden MoltsianKlemolan torpparinpojan LauriKallenpoika Paltan (*1887) kanssa jamuuttaa Paltan torppaan. Fanny Josefiinaavioituu Haapaniemen rengin EsaVilhonpoika Pitkämäen kanssa.

1909 Miina tytär lähtee Haapaniemeen piiaksi.

191? Miina Elkelä toteaa, ettei pystyhoitamaan torpan velvoitteita ja luovuttaapääosan torpan maista takaisinHaapaniemeen. Kun Haapaniemen tytäravioituu Iso-Mattilaan, tuleeIso-Mattilasta Elkelän uusi vuokraisäntä.

1916 Konsta Erland muuttaa rengiksiKangasalan Vihtiälään, johon ovat joaikaisemmin muuttaneet hänen sisarensaFanny ja tämän mies Esa.

1918 Konsta Erland palaa Sahalahdelle japestautuu halkotöihin Iso-Mattilaan.Kansalaissodan alettua Konsta liittyySahalahden punakaartiin ja osallistuutaisteluihin ainakin Kuhmoisissa jaTampereella. Valkoisten vallatessaTampereen Konsta vangitaan ja hän saakuuden vuoden tuomion avunannostavaltiopetokseen, mutta pääseeehdonalaiseen vuoden loppupuolella.

1921 Miina Elkelä lunastaa omistamansamäkitupa-alueen vuokranantajaltaanIso-Mattilalta. Konsta Erland avioituuKatri Maria Lindholmin (*1899) kanssa

1922 Konstalle ja Katrille syntyy Sirkka-Liisatytär

1923 Konsta ja Katri muuttavat tyttärensäSirkka-Liisan kanssa TursolanLahdenpohjaan, jossa Konsta kohtarakentaa oman pytingin Iivarin maille.

1923 ? Miina tytär palaa Elkelään lastensa SveaIngerborgin (*1916) ja Artturi Eliaksen(*1923) kanssa.

Elo Elkelän ripille pääsy vuonna 1939. Kuvassa takaa vasemmalta Konsta, Lasse, Elo, Sirkka-Liisa jaKatri sekä eturivissä Teuvo, Torsti ja Sirpa. Soile ei ollut vielä tuolloin syntynyt.



1926 Miina tytär avioituu Viljo Emil Vuorenkanssa (*1902).

1927- Miina muori myy asuntotilastaan puoletMiina ja Viljo Vuorelle ja toisen puolenKonsta ja Katri Elkelälle. Vuoret jäävättorpan vanhaan asuinrakennukseen.Konsta rakentaa omalle maalleen ensinmuorin pirtin ja sitten siihen kulmittainkiinni oman asumuksensa.

1930 Konsta ja Katri muuttavat TursolastaElkelään lastensa Sirkka-Liisan, EloErlandin (*1924), Lasse Lennartin(*1927) ja Torsti Tuomo Konstantinin(*1930) kanssa.

1934 Teuvo Tahvo syntyy

1937 Sirpa Sini Ritva syntyy

1943 Soile Maj-Lis Marjatta syntyy

194?- Elo Elkelä osallistuu jatkosotaan

194?- Konsta Elkelä on SKDL:n edustajanakunnanvaltuustossa.

194? Kaupin maita liitetään jälleen Elkeläänrintamamiesmaana, koska Elo onosallistunut jatkosotaan.

1949 Konstan puoliso Katri kuolee.

1951 Konsta avioituu uudelleen Aino KatriPokkisen (*1905) kanssa.

1954 Konsta kuolee.

1957 Vanha muori Miina Elkelä kuolee95-vuotiaana.

Lasse ja Elo Elkelä sota-aikanauusissa hatuissa ja palttoissa,jotka oli onnistuttu hankkimaanHaapaniemen saksalaisen vävynRolf Werningin kautta



29

Liite 5 ELKELÄN SUVUN HENKILÖTAULUT1862-1983

Elkelän suku sai sukunimensä Elkelän torpasta, jonka ensimmäinen torppari oli Matti Matinpoika Elg.Suvun esivanhemmat olivat viimeisenä torpparina Haapaniemen Elkelässä 1800- ja 1900-lukujen vaih-teessa, jolloin Hämeen maaseutuväestö alkoi käyttää sukunimiä. Vuosina 1889-1983 Elkelä-sukunimeäon käyttänyt 39 henkilöä, joiden tiedot muodostavat oheisten esivanhempien taulujen pääsisällön.

Taulujen laadintaperiaatteet ovat- mukana ovat kaikki ne henkilöt, jotka ovat vuosina 1889-1983 käyttäneet sukunimeä Elkelä

(päivitetty vuoteen 1997 vain tekijän oman perheen osalta)- Elkelä-nimeä käyttäneiden etunimet on kirjoitettu isoin kirjaimin- syntymä-, vihkimä-, kuolin- ja muut tiedot kertovat, minkä ajan kukin henkilö on käyttänyt

Elkelä-nimeä- syntymä-. vihkimä- ja kuolinpaikka mainitaan erikseen, mikäli se ei ole Sahalahti- ammatti on merkitty ainoastaan kuolleille henkilöille.

Taulu 1.

I KONSTA (Konstantin) JUHONPOIKAELKELÄ (Takahuhdin Suomelantalonpojan Juho Matinpojan ja Kreeta StiinaHeikintyttären poika, s. Messukylässä27.3.1863, Haapaniemen Elkelän 10.torppari, k. 13.9.1905. - Vihittiin20.11.1884, puoliso MIINA (Vilhelmiina)KUSTAANTYTÄR ELKELÄ (TaustialanToukolan talonpojan Kustaa Joonaanpojanja Henriika Juhontyttären tytär),s. 29.7.1862, k. 23.10.1957

II Lapset

FANNY JOSEFIINA, s. 16.8.1885,taulu 2

HILDA MARIA, s. 12.3.1887,k. 4.12.1929 - Ensimmäinen puoliso HeikkiRosendahl, k. Messukylässä 13.7.1911,Vihittiin toiseen avioliittoon 23.4.1917,puoliso torppari Vihtori Tuomas Heinos. 21.12.1874, k. 8.10.1944

TYYNE ELLI, s. 9.8.1889, k. 24.4.1976 -Vihittiin 11.10.1908, puoliso Lauri Paltta,s. 13.8.1887, k. 11.1.1952

MIINA, s 31.12.1892, taulu 3

Miina Elkelä

TOIVO JOHANNES, s. 18.4.1896,k. 4.5.1896

JUHO KONSTANTIN, s. 4.8.1998,k. 3.10.1898

KONSTA ERLAND, s. 2.11.1899, taulu 4



Taulu 2.

II FANNY JOSEFIINA ELKELÄ,s. 16.8.1882, k. 22.8.1962 - Vihittiin22.3.1908, puoliso Esa (Esaias) Pitkämäki,s. 6.7.1882, k. 24.1.1951

III Lapsi

KUSTAA ELIAS ELKELÄ, maatyömies,s. 22.5.1905, k. 4.6.1951 - Vihittiin, puolisoSIIRI AMANDA Tähtinen, s. 9.10.1901,k. 6.9.1949. Ei lapsia

Taulu 3.

II MIINA (Vilhelmiina) ELKELÄ,s. 31.12.1892 - Vihittiin 3.10.1926, puolisopienviljelijä Viljo Emil Vuori, s. 21.10.1902Kuhmalahdella, k. 2.1.1973

III Lapset

SVEA INGERBORG ELKELÄ,s. 17.12.1916 - Vihittiin, puoliso

ARTTURI ELIAS ELKELÄ, s. 3.7.1923,sukunimi muutettu nimeksi Vuori

Taulu 4.

II KONSTA (Konstantin) ERLANDELKELÄ, muurari, s. 2.11.1899,k. 9.4.1954 - Vihitty ensimmäiseenavioliittoon 12.11.1921, puoliso KATRIMARIA os. Lindholm, s. 25.1.1899,k. 21.1.1949. Vihitty toiseen avioliittoon10.11.1951, puoliso AINO KATRIPokkinen os. Monto, s. 2.6.1905Kivennavalla

III Lapset

SIRKKA-LIISA, s. 18.4.1922 - Vihitty14.6.1953, puoliso Kalervo Bister,s. 22.7.1918 Valkjärvellä

ELO ERLAND, s. 7.11.1924, taulu 5

LASSE LENNART, s. 8.12.1927, taulu 6

Konsta Elkelä

TORSTI TUOMO KONSTANTIN,s. 28.10.1930, taulu 7

TEUVO TAHVO, s. 5.6.1934, taulu 8

SIRPA SINI RITVA, s. 27.5.1937

SOILE MAJ-LIS MARJATTA,s. 16.3.1943 - Vihitty ensimmäiseenavioliittoon 1961, puoliso Jouko JuhaniPoussa, s. 25.9.1942, eronnut 23.11.1966.Vihitty toiseen avioliittoon 30.8.1969,puoliso Urpo Matti Juhani Heikkilä,s. 11.5.1946 Kangasalla

Taulu 5.

III ELO ERLAND ELKELÄ, s. 7.11.1924 -Vihitty 21.8.1948, puoliso IDA ESTERIos. Peltola, s. 20.12.1907, k. 24.2.1982

IV Lapsi

KARI JUHANI, s. 10.6.1951, taulu 9



31

Taulu 8.

III TEUVO TAHVO ELKELÄ, s. 5.6.1934 -Vihitty 23.5.1959, puoliso RAILIMARJATTA os. Peltola, s. 20.7.1939

IV Lapset

TIINA IRMELI, s. 29.2.1961

MINNA MARITTA, s. 15.10.1963

Taulu 9.

IV KARI JUHANI ELKELÄ, s. 10.6.1951 -Vihitty ensimmäiseen avioliittoon 30.7.1976Tampereella, puoliso KAARINAos. Olifirenko, s. 1.2.1953 Kangasalla,Eronnut 14.8.1990 Helsingissä. Vihittytoiseen avioliittoon 28.6.1991 Vantaalla,puoliso SEIJA TUULIKKI os. Orenius,s. 17.6.1946 Helsingissä

V Lapset

JENNI KATARIINA, s. 19.9.1979Helsingissä

JOONA AKU KONSTANTIN,s. 27.6.1984 Helsingissä

Taulu 10.

IV ERKKI ANTERO ELKELÄ, s. 31.5.1954- Vihitty 5.6.1974, puoliso AILAKYLLIKKI os. Laaksonen

V Lapset

JANI LASSE ANTERO, s. 27.4.1974

JUKKA TAPIO, s. 30.8.1979

Katri Elkelä

Taulu 6.

III LASSE LENNART ELKELÄ, muurari,s. 8.12.1927, k. 5.6.1974 - Vihitty6.12.1953, puoliso TAIMI KYLLIKKIos. Vierikka, s. 6.9.1926, k. 25.8.1983

IV Lapset

ERKKI ANTERO, s. 31.5.1954, taulu 10

RAIJA HANNELE, S. 24.10.1960 -Vihitty 1983, puoliso Reijo Alanen

JARI PEKKA, s. 19.5.1970

Taulu 7.

III TORSTI TUOMO KONSTANTINELKELÄ, s. 28.10.1930, Vihitty13.8.1961, puoliso AUNE UNELMAos. Korhola, s. 22.7.1928 Keuruulla

IV Lapset

TEIJA ANNELE, s.16.5.1962 Tampereella

ARI PEKKA, s. 28.6.1967 Kangasalla



Liite 6. KONSTA JA KATRI ELKELÄNESIVANHEMPIEN TAULU

KON

STA

ELK

ELÄN

ESI

VAN

HEM

PIEN

TAU

LU

Mat

ti M

atin

poik

aAn

na H

eikin

tytär

Heikk

i Sim

onpo

ika

Män

tyEe

va M

arku

ksen

tytä

rJo

onas

Mat

inpo

ika

Stiin

a M

ikke

linty

tär

Juho

Ant

inpo

ika

(?)

talo

np.T

akah

uhti

Käss

älä

Lein

ola

isän

tä T

aust

iala

Aak

kula

� 30

.3.1

785

Mes

suky

lä�

6.9.

1789

Kan

gasa

la�

��

� 17

89�

�

��

��

��

��

oo 2

1.6.

1810

Kan

gasa

laoo

oooo

Juho

Mat

inpo

ika,

talo

npoi

ka P

akka

la H

ampa

ala

Kree

ta S

tiina

Hei

kintyt

ärKu

staa

Joo

naan

poik

a, ta

lonp

oika

Henr

iika

Juho

ntyt

är

� 27

.5. 1

817

Mes

suky

lä�

8.3.

1872

Sah

alah

ti�

6.1.

1825

Mes

suky

lä�

26.8

.188

6 Sa

hala

hti

� 31

.1.1

825

Saha

laht

i�

10.1

2.18

85 S

ahal

ahti

� 25

.8.1

825

Saha

laht

i�

oo 2

9.10

.185

9 M

essu

kylä

oo

Kons

ta J

uhon

poik

a El

kelä

, tor

ppar

iM

iina

(Vilh

elm

iina)

Kus

taan

tytä

r Elk

elä

� 27

.3.1

862

Mes

suky

lä�

13.9

.190

5 Sa

hala

hti

� 29

.7. 1

862

Sah

alah

ti�

23.1

0.19

57 S

ahal

ahti

oo 2

0.11

.188

4 Sa

hala

hti

Kons

ta (

Kons

tant

in) E

rland

Elk

elä,

muu

rari

->

� 2.

11.1

899

Saha

laht

i�

9.4.

1954

Sah

alah

tioo

12.

11.1

921

Saha

laht

i

KATR

I ELK

ELÄN

ESI

VAN

HEM

PIEN

TAU

LU Juho

Erik

Sah

lste

nLi

isa

Este

rinty

tär

Juho

suut

ari

��

��

��

1800

��

��

��

��

��

oooo

oooo

"naa

purin

isän

tä"

Taav

a (K

usta

ava

Juho

ntyt

är) J

uhol

a He

ikki

Sah

lste

n, s

uuta

riM

aija

Stii

na J

uhon

tytä

r

��

��

� 13

.2.1

836

Saha

laht

i�

6.7.

186

8 Sa

hala

hti

� 3

1.3.

1930

Tyr

vänt

ö�

27.3

.191

1 Sa

hala

hti

oooo

Kust

aa L

indh

olm

, suu

tari

Miin

a (V

ilhel

miin

a) L

indh

olm

os.

Sah

lsten

� 9.

4.18

70 P

älkä

ne�

12.1

.192

7 Sa

hala

hti

� 14

.2.1

864

Saha

laht

i�

4.2.

1937

Sah

alah

ti

oo 2

6.12

.189

0 Sa

hala

hti

<-Ka

tri M

aria

Elk

elä

os. L

indh

olm

oo 1

2.11

.192

1 Sa

hala

hti

� 25

.1.1

899

Saha

laht

i�

21.1

.194

9 Sa

hala

hti



33

Liite 7 SAHALAHDEN PUNAKAARTI JAKANSALAISSOTA 1918

TyöväenliikeSahalahdella1900-luvun alussa

Työväenasia alkoi levitä Saha-lahdelle 1900-luvun alussa, jolloinmyös perustettiin työväenyhdistysja työväki ryhtyi tilaamaan Kan-san Lehteä ja Työmiestä. Työväen-talo rakennettiin ensimmäisen vuo-sikymmenen aikana Palkeenmä-keen. Siellä kävivät tanssimassamyös talojen lapset, sillä se oli tuol-loin ainoa seurojentalo paikkakun-nalla. Sahalahden ensimmäinentyöväentalo tuhoutui tulipalossaennen kansalaissotaa ja paloaepäiltiin tuhopoltoksi.

Vuoden 1905 suurlakon jäl-keen alkoi liikkua entistä enemmänkiertäviä agitaattoreita, jotkavalistivat mm. torppareille, ettänämä ovat talollisten orjia. Tätä en-nen torpparit olivat tunteneet ylem-myyttä karauttaessa hevosellaankirkkoon ohi jalkapatikassa kul-kevien mäkitupalaisten.

Välillä työväenliikkeen toimin-ta laantui, kunnes Venäjän vuoden1917 vallankumoukset muuttivattilanteen. Työväen ja omistavanluokan ristiriita alkoi kärjistyä jasuhtautuminen Venäjään ajautuiuusille uomille.

Vuoden 1917tapahtumat sotaaennakoimassa

Maaliskuun vallankumouksen jäl-keen pidettiin Vilpeilän koululla

kansalaiskokous, jossa pidettiininnokkaita palopuheita. Epäsel-väksi kuitenkin jäi, mitä olisi pitä-nyt tehdä.

Keväällä 1917 astui voimaanelintarvikesäännöstelylaki. Isännätkuitenkin kuljettivat entiseen ta-paan lihaa, maitoa ja voita suku-laisilleen. Työväki ryhtyi pitämääntievartiota ja palauttivat isäntiä ta-kaisin. Tässä yhteydessä tapahtuipari seivästappeluakin. Toiminnanalkuunpanijana oli Valfrid Järvinen,joka sittemmin toimi Tampereenpunakaartissa ja ammuttiin Tam-pereen valtauksen jälkeen.

Kesä 1917 oli suhteellisen rau-hallinen ja työt tehtiin entiseen ta-paan. Työväki yritti tosin järjestäämaatalouslakkoa, joka ei kuiten-kaan saanut yleistä kannatusta.Rauhallisuutta lisäsi se, että Saha-lahdella ei ollut venäläistä sotavä-keä eikä Sahalahdelta myöskäänollut lähtenyt jääkäreitä Saksaansotataitoa oppimaan.

Suojeluskunnanperustaminen jatyöväki

Lokakuun lopulla 1917 pidettiinPakkalan Savolassa suojeluskun-nan perustamiskokous. InsinööriLauri Keso esitti, että Suomenmiesten on yksimielisinä ajettavaryssä pois maasta. Sen jälkeenvoidaan ryhtyä korjailemaanomaa yhteiskuntaa paremmaksi.Saksasta saadaan aseita ja sielläon koulutettavana 2000 jääkäriä.

Ensimmäisessä kokouksessa

oli mukana myös työläisiä jatorppareita, jotka tosin istuivat hil-jaa. Suojeluskunnan toiseen ko-koukseen he eivät enää osallistu-neet.

Toisessa kokouksessa valittiinesikunta ja kirjoitettiin liittyvien ni-met ylös. Mukaan lähti noin 30-40, jotka olivat pääasiassa talo-jen isäntiä ja poikia. Toimintaa eijuuri ollut ennen sotaa, koska suo-jeluskunta ei saanut hankittua asei-ta, vaikka keräsikin niitä varten ra-haa.

Suojeluskunta yritti vielä saa-da työväkeä mukaan toimintaan-sa. Erään torpan pirtissä pidettiintyöväenyhdistyksen kokous, jon-ka puheenjohtajana oli yhdistyk-sen kirjuri Frans Sylman. Tässäkokouksessa talollinen Lauri Arrayritti agitoida työväkeä mukaansuojeluskuntaan.

Arran puheen jälkeen nousieräs vanha torppari ja sanoi: So-sialidemokratia ei hyväksyaseellista toimintaa. Ei tarvitapuna- eikä valkokaarteja!

Tämän jälkeen puhui Tampe-reelta paikalle pyydetty työväen-liikeen agitaattori. Hän kuvaililahtarien hirmutyöt ja sanoi, ettäVenäjän kansan yhteydessä meolemme turvassa. Tästä syystävenäläisiä sotajoukkoja on pyy-detty pysymään maassa niinkauan, kun lahtareitten kanssaon tehty tilit selviksi. Lahtarei-den kanssa ei neuvotella. Jokai-nen joka tavataan ase kädessä,ammutaan.

Tätä seurasi yleinen huuto jakilpapuhe. Puheenjohtaja FransSylman lopetti kokouksen. Suoje-luskuntalaiset Arra ja Viljo Lehto



poistuivat vikkelästi paikalta.Sylman huolehti siitä, ettei villiin-tynyt kokousväki käynyt käsiksipaikalla vierailleisiin suojeluskun-talaisiin.

Punakaartinperustaminenja jäsenistö

Sahalahdella oli vuonna 1917Lahdenkulman työväenyhdistys,jossa oli 119 jäsentä ja seka-työväen ammattiosasto, jossa jä-seniä oli 20. Marraskuussa 1917työväki järjesti viikon kestäneenmaatalouslakon, jossa vaadittiin 8tunnin työpäivää. Yksi isäntä paninimensä lakkolaisten papereihin.Väkivaltaa tai järjestyshäiriöitä eiesiintynyt.

Lakon aikana Lahdenkulmantyöväenyhdistys perusti järjestö-kaartin eli punakaartin, johon liit-tyi vuoden loppuun mennessä 19jäsentä. Punakaarti ei juuri toimi-nut ennen sodan alkua. Eräänäkuutamoyönä punakaarti tosin pitiharjoituksen pienen metsäjärvenjäällä. Tätä Sahalahden punakaar-tin ainoaa ennen sotaa pidettyäharjoitusta johti vanhan polvensotilas Toivio, joka ei sittemmin liit-tynyt punakaartiin.

Sen jälkeen kun kaarti tarttuiaseisiin helmikuussa 1918, jäsen-määrä kasvoi nopeasti. Palkkalis-toilla oli maaliskuun puolivälissä 64ja maaliskuun lopussa 98 puna-kaartilaista. Naisjäseniä oli kum-panakin ajankohtana 10. Pääosajäsenistä oli vapaaehtoisia, muttamaaliskuun lopulla suoritettiin joi-takin pakko-ottojakin.

Punakaartin omien asiakirjojenantamaa kuvaa voidaan täydentäämuiden lähteiden tiedoilla. Kirkon-kirjojen mukaan sodan vuoksi

kuoli tai valtiorikosoikeuden-käynneissä tuomittiin yhteensä 92sahalahtelaista punankaartilaista.Sosiaalidemokraattisen puolueenSahalahdelta keräämässä terrori-tilastossa mainitaan lisäksi 13 sel-laista sodan uhria, joiden nimeä eiole kirkonkirjoissa. Punakaartinpalkkalistassa on vielä 26 nimeä,joita ei mainita kummassakaanedellisessä lähteessä.

Luvut yhteen laskien saadaanSahalahden punakaartilaisten mää-räksi 131. Luvussa on tosin mu-kana joitakin punakaartilaiseksiluettuja, jotka eivät tosiasiassakuuluneet kaartiin. Toisaalta joita-kin nimiä saattaa vieläkin puuttua.Joka tapauksessa voidaan tode-ta, että Sahalahden punakaartinjäsenmäärä oli suurimmillaan sel-västi yli sadan.

Parhaat taustatiedot on saata-vissa sodan uhreista: kaatuneista,teloitetuista ja vankileirillä kuolleis-ta. Ne antanevat viitteitä myös pu-nakaartin jäsenistön taustasta.Sahalahden punaiset olivat yleen-sä nuoria ja naimattomia. Keski-ikä oli 26 vuotta ja avioliittoon oliehtinyt vasta vajaa kolmannes.

Kirkonkirjojen mukaan taval-lisimmat ammatit ovat itsellinen,irtolainen ja renki. Terroritilastoonlähes kaikki uhrit on merkittysekatyömiehiksi. Neljännes saha-lahtelaisista sodan uhreista ei ollutpunakaartin lisäksi jäsenenä muis-sa työväenjärjestöissä. Koko jä-senistöstä vain joka kahdeksas oliollut yli vuoden työväenjärjestönjäsenenä.

Mustialanmaamiesopistolaistenteloitus

Paikkakunnalle kantautui huhuja

Tampereen suunnan punakaarti-laisten tulosta. Tämä joudutti suo-jeluskuntalaisten liikkeelle lähtöä.Nämä kokoontuivat 1.-2.2.1918Noksioisten Isotaloon, jonne tulimyös miehiä Etelä-Hämeestä. En-simmäisessä ryhmässä lähti 11sahalahtelaista Längelmäelle, kohtivalkoisten rintamaa. Kaikkiaanvalkoisten armeijaan lähti 28Sahalahden miestä.

Jo 4.2.1918 Sahalahdelle saa-puikin Tampereelta punaisten tie-dusteluosasto, johon kuului use-ampia kymmeniä miehiä. Osastoetsi aseita ja takavarikoi taloistamyös muuta tavaraa. Lisäksi muu-alta tulleet punaiset valtasivatpuhelinaseman ja etsivät suoje-luskuntalaisia, jotka olivat jo kui-tenkin ehtineet lähteä pohjoiseenvalkoisten rintamaa kohti.

Isoniemen Ylitalosta punakaar-tilaiset löysivät neljä siellä yöpy-nyttä Mustialan maamiesopistonoppilasta. Nuorukaiset kuuluivatkoulun suojeluskuntaan ja olivathiihtämässä pohjoiseen liittyäk-seen valkoisten rintamaan. Epäil-lyt kuljetettiin kuulusteltaviksi Kir-konkylän Juuselaan, jossa puna-kaartiosasto piti esikuntaansa.

Pidätetyillä oli varustuksenaankarttoja ja kompasseja, mikä tekiheidät epäilyksenalaisiksi, vaikkeiaseita löytynytkään. He olivatmyös ainoat tavatut epäilyttäväthenkilöt ja punaisten tiedustelu-osastolla oli tarve näyttää tuloksiajopa valtuutensa ylittäen.

Vangitut tuomittiin kuolemaan.Heidät määrättiin riisuutumaan jakuljetettiin illalla klo 11 aikaan te-loituspaikalle Juuselan riihen eteenpellolle. Kuolemaantuomittu UrhoRajala sittemmin Kulokoski muis-telee järkyttävää tapahtumaa:

Meidät asetettiin riviin noinmetrin päähän toisistamme, jakahdeksan miestä, siis kaksi



35

ampujaa kutakin vankia kohti,asettui meitä vastapäätä, noin3-4 metrin etäisyydelle. Johta-ja komensi yhteislaukauksen.Ensimmäisen yhteislaukauksenjälkeen jäimme kaikki vielä sei-somaan, mutta välittömästi seu-rannut toinen yhteislaukauskaatoi toverini ja minäkin tun-sin saaneeni kuulan vatsaniläpi. En menettänyt tajuntaani,mutta en halunnut yksin jäädämaalitauluksi. Kaaduin samal-la tavalla maahan kasvot alas-päin.

Rajala kertoo edelleen maan-neensa hiljaa, joten hänen luultiinkuolleen. Teloitusryhmän poistut-tua haavoittunut Rajala nousi ylösnoin puolen tunnin kuluttua. Hänonnistui kulkemaan läheisen asu-muksen luo ja kiipesi avoimestapäädystä tallin ylisille, peitti itsen-sä heinillä ja nukkui siellä yönsä.

Aamulla isäntä löysi haavoittu-neen, emäntä toi ruokaa ja hom-masi illaksi paikalle diakonissan,joka sitoi haavat ja kuljetti haa-voittuneen erääseen uskonnollis-mieliseen torppaan toipumaan.Diakonissa kuljetti Rajalan hevo-sella Kuhmoisten pappilaan, jostahänet toimitettiin edelleen sairaa-laan.

Sahalahdenpunakaartitarttuu aseisiin

Teloitukset kauhistuttivat Saha-lahtea, jolle valkoinen puoli kuva-si uhrit viattomiksi koululaisiksi.Punaisille operaatio oli merkki so-dan alkamisesta. Samoihin aikoi-hin Sahalahden kaarti sai aseet jauseita sahalahtelaisia liittyi mu-kaan.

Helmikuun puolivälissä Saha-

lahdella liikkui jälleen Tampereenpunakaartilaisia, jotka takavari-koivat joka talosta viljaa. Pitäjänmakasiinista vietiin 34 hehtolitraarukiita. Paikkakuntalaiset pakotet-tiin viemään viljat hevosillaan Tam-pereelle, kaikkiaan 125 kuormaa.Tampereen elintarvikelautakuntaantoi kaikesta maksun, muttauseimmat saivat sen kapina-hallituksen seteleinä, joille ei ollutkäyttöä sodan jälkeen. Samaanaikaan kaartiin liittyi lisää saha-lahtelaisia.

Sahalahden Punasen KaartinPataljoonassa oli yksi komppaniaja siinä neljä plutoonaa. Komp-panian päällikkönä oli aluksi IlmariJoki, itsellisen poika ja sekatyö-mies Tursolan Sarkalasta. Plutoo-nan päälliköiksi valittiin ainakinKalle Kaskinen, Joonas Paltta jaKonsta Elkelä.

Sahalahden punakaarti perustiesikuntansa Vilpeilän koululle,joka joutui lopettamaan toimintan-sa. Pakkalassa ollut työväentalo olituolloin vasta rakenteilla.

Kaartin ylläpitämiseksi joudut-tiin järjestämään muonitus, jotajohti esikuntapäällikkö HeikkiJoki. Hän oli helsinkiläinen leipuri,joka oli vähän ennen sodan alkuapalannut synnyinseudulleen Saha-lahdelle.

Kaartin huollossa oli keskeinenosa ruokatavaroiden ja vaatteidentakavarikoinnilla talollisilta. Tätätehtävää hoitivat muonitusmiehet,joiksi aluksi valittiin Paavo Nur-minen ja Väinö Siltanen. Saha-lahden kaarti otti tarpeeseen jaantoi kuitin. Väkivaltaa ei esiinty-nyt, korkeintaan kiväärin lattiaanlyöntiä. Ulkopaikkakuntalaiset sensijaan ryöstelivät, varsinkin val-koisten taloissa.

Takavarikointeja yritettiin vält-tää tarvikkeita piilottamalla. Erästarkastusraportti kertoo, että

tarkastusmiehet löysivät mainitus-ta talosta keittiöstä läkki-tongallisen jauhoja, vaikka ky-syttäessä emäntä sanoi ei niistämitään tietävänsä. Tonka olilaudoilla peitetty ja sisälsi 12 kgohrajauhoja. Samasta talostalöydettiin myös kätkettynä hie-noa sokeria noin 10 kg. Tämäoli pantu mehiläispesään, eikäilmoitettu kysyttäessä sitä ole-van, sekä pienempi erä keko-sokeria, noin ½ kg, myös kät-kettynä.

Punakaartikunnanhallinnossa

Entinen tarkk�ampuja etsiikiväärinsä ja jättää kirjoitus-vehkeet, sillä muussa tapauk-sessa voisi sekin taito unohtua.On jo 24 vuotta kun kapitalisti-nen hallitus opetti minullemurhaamiskoneen käyttöä -muka isänmaan ja valtaistui-men turvaamiseksi. Nyt sitäkäytetään köyhälistön etujen jaihmisyyden turvaamiseksi. Ikä-vä keino, mutta työväki tarttuisiihen viimeksi.

Näin lennokkaasti kirjoittiSahalahden punakaartin kirjuriFrans Sylman pitäjän elintarvike-lautakunnalle helmikuun puolivälis-sä 1918. Kirjeen pääaiheena olitiedottaa muutamista käytännönasioista, sillä Sylman ei päässyt itselautakunnan kokoukseen. Kunmuu lautakunta oli porvarillinen,tarjoutui samalla tilaisuus selven-tää tammikuun lopulla vallankaapanneen Suomen kansanval-tuuskunnan ja sen paikallisenedustajan Sahalahden punakaar-tin tavoitteita.

Sahalahden kunnanvaltuusto eiistunut kumouskauden kestäessä.



Punakaartin paikallista vallankäyt-töä kuvastavat sen sijaan jälkipol-ville säilyneet päiväkäskyt. Esim.24.2.1918 antoi kaartin esikuntaseuraavan päiväkäskyn:

Sahalahden järjestökaartinesikunta käskee täten, ettäasukkaiden tulee olla rauhalli-sia ja että mitään rauhatto-muuksia eikä epäjärjestyksiäsaa tapahtua. Sillä kaikki rau-hattomuuksien aikaan saajattullaan saattamaan vallanku-mousoikeuden tuomittavaksi.

Ajan tapa oli, että pitäjän hal-lintoa koskevat kuulutukset luet-tiin kirkossa. Tähän vanhaa valtaakannattava kirkkoherra JalmariVuorela ei heti suostunut. Vastaaseellisten punakaartilaisten pa-kottamana hän luki päiväkäskyt.Yhdessä päiväkäskyssä kerrotaanmäärätyn, että punaisilta ei vaadi-ta taksvärkin tekoa. Toisessa vaa-ditaan kansanvaltuuskunnan tun-nustamista Suomen hallitukseksi:

Sahalahden järjestökaartikäskee täten, että Sahalahdenkunnallislautakunnan puheen-johtajan on kokoon kutsuttavakunnallislautakunta ja kysyttä-vä tältä, tunnustaako Saha-lahden kunnallishallitus nykyi-sen Suomen tasavallan hallituk-sen lailliseksi ja sitoutuuko senoudattamaan sen määräyksiä,ja sen jälkeen annettava tietopäätöksestä pöytäkirjan otteellajärjestökaartin esikunnalle 5.päivään maaliskuuta 1918.

Kunnallislautakunnan jäsenetvastasivat yksityisesti tunnus-tavansa nykyisen Suomen tasa-vallan hallituksen. Lautakunnanesimies muotoili tämän kaksimieli-sen tunnustuksen lisäksi siten, ettäse ei tarkkaan ottaen koskenuthäntä itseään. Tunnustuksen peit-tämiseksi pöytäkirjan lehdetliimattiin kansalaissodan jälkeen

yhteen.

Sahalahtelaisettaisteluissa

Punakaartin päätehtävänä oli puo-lustaa aseillaan vallan kaapannuttakansanvaltuuskuntaa. Sahalah-della ei käyty taisteluja, joten kaar-tilaiset joutuivat matkustamaan teh-tävänsä takia lähipitäjiin.

Sahalahtelaisen komppanianpäällikkönä oli aluksi Ilmari Joki.Maaliskuun 9. päivänä Vehkajär-vellä alkaneissa ja sittemmin Kuh-moisissa jatkuneissa taisteluissahän kuitenkin joutui eroon miehis-tään. Kun Joki pari päivää myö-hemmin palasi Sahalahdelle, ero-tettiin hänet tehtävästään, koskakatsottiin hänen jättäneen miehen-sä oman onnensa nojaan.

Uudeksi päälliköksi valittiinJoonas Paltta, maatyömies Haa-paniemestä. Paltta onnistui tehtä-vässään selvästi paremmin. Hänpiti tiukan kurin ja nousi vieläperääntymisvaiheessa HauhonAlvettulan taistelussa sankariksi.Paltta joutui lopulta saksalaistenvangiksi ja kuulustelupöytäkirjojenmukaan hän ilmoittaa olleensapäällikkönä 2 päivää Sahalahdellaja 5 viikkoa Valkeakoskella.

Lisäksi kerrotaan, että JoonasPaltta pelasti kaivoon piiloutuneenHaapaniemen isännän VihtoriHeikkilän sodan loppuvaiheessapunaisten teloituspartiolta. Vanki-leiriltä vapauduttuaan Paltta saiHaapaniemestä lahjoituksenaHaapasaarella sijaitsevan Eskolanvainion.

Vehkajärven ja Kuhmoisten li-säksi Sahalahden kaarti taisteli ai-nakin Orivedellä. Suurimmat tap-pionsa Sahalahden kaarti kokiTampereen valtauksessa huhti-

kuun alussa Messukylässä ja Tam-pereella. Myöhemmin huhtikuus-sa jäljelle jääneet kaartin osat tais-telivat Hauhon lisäksi Tuulok-sessa. Sodan aikana Sahalahdenkomppania liitettiin osaksi helsin-kiläisen I rykmentin III pataljoo-nan III komppaniaa.

Kirkonkirjojen mukaan Saha-lahden punakaartilaisista kaatui 14miestä ja yksi nainen. Kaatunei-den keski-ikä oli 25 vuotta ja vainyksi oli naimisissa. Sodan uhreista2 kaatui helmikuussa, 7 maalis-kuussa ja 6 huhtikuussa. Terrori-tilaston mukaan kaatuneiden mää-rä oli 19 ja lisäksi 5 Sahalahdenpunakaartilaista ilmoitettiin kadon-neeksi.

Teloitukset, tuomiotja tappiot

Suojeluskunta piti sodan jälkeenesikuntaansa Pakkalan Hampaa-lassa. Täällä kuulusteltiin kaikkia,joiden epäiltiin olleen tekemisissäpunaisten kanssa. Epäiltyjä vangit-tiin ja lähetettiin eteenpäin tuomit-tavaksi. Kolme työväenjärjestö-aktiivia tuomittiin samantienammuttaviksi.

Sotaa Tampereella paossa ol-lut ja punakaartin ulkopuolelle jät-täytynyt työväenyhdistyksen enti-nen puheenjohtaja, seppä KustaaSairiala oli juuri palannut Saha-lahdelle 8.4.1918, kun hänet ha-ettiin tuomiolle kodistaan Turso-lasta. Esikunta oli määrännyt hä-net ammuttavaksi ja tuomio pan-tiin täytäntöön Mutamäen takanaKangasalle menevän tien varres-sa.

Tasan kuukautta myöhemmintyöväenyhdistyksen perustajajä-sen, Tursolan Iivarin torppariAleksi Koivisto törmäsi suoje-



37

luskuntalaisiin irtaannuttuaanjoukoistaan ja ollessaan kävele-mässä kohti Sahalahtea. Kuole-mantuomion kuultuaan hän pyysiHerran ehtoollista. Hänet kuljet-tiinkin yöllä kirkkoherran luo, jos-sa rovasti Jarmari Vuorela antoihänelle ehtoollisen Pappilan ikku-nasta. Koivisto ammuttiin Pakka-lan Kunnilla Krappin pihassa.

Nahkuri Sakari Krappi itse olituolloin työväenyhdistyksen pu-heenjohtaja, tavattiin joukoistaanirtautuneena kulkemassa kohtikotikuntaansa ja teloitettiin8.5.1918 samana päivänä kuinKoivisto. Kerrotaan, että ennenampumistaan Pakkalassa Ranto-sillan ojan lähellää olevan raken-nuksen pihassa Krappi otti kellon-sa pois, jottei se turhan takia sär-kyisi.

Sahalahtelaisista teloitettiin pu-naisina kaikkiaan kahdeksan, mut-ta muut ampumiset tapahtuivatlähikunnissa. Kaartin ensimmäinenkomppanianpäällikkö Ilmari Jokiteloitettiin Pälkäneellä. Kangasallaammuttiin neljä sahalahtelaismies-tä, jotka eivät kuuluneet edespunakaartiin. Näistä kaksi ei kuu-lunut työväenjärjestöihinkään. Te-loitettujen keski-ikä oli 45 vuotta,joten heitä ei pidetty harhaan-johdettuina, kuten nuorempiakuvailtiin.

Sahalahden valkoiset rankai-sivat myös täällä punakaartiakannattaneita naisihmisiä ns.ämmien piiskauksella. Kerrotaanyhden vaimoihmisen saaneenpiiskaa siitä syystä, että hänen tie-dettiin rukoilleen punaisen puolenvoittoa. Valtiorikosoikeudenkäynneissätuomittiin kirkonkirjojen mukaan48 Sahalahden punakaartilaista.Näistä 29 sai 2-3 vuoden tuomi-on, 10 sai 4-7 vuoden tuomion ja9 tuomittiin 8-12 vuodeksi.

Kuritushuonetuomioiden keski-pituus oli 4,7 vuotta. Kuolemaanei enää tässä vaiheessa tuomittuketään sahalahtelaista.

Kirkonkirjojen mukaan vanki-leirien kurjissa oloissa kuoli 21Sahalahden punakaartilaista. siisenemmän kuin kansalaissodantaisteluissa. Terroritilaston mukaanlaskien leireillä kuolleiden määränousee 25:een. Kuolleista kaksikolmannesta oli naimattomia jaheidän keski-ikänsä oli 25 vuotta.

Kohtalokkaimpia olivat Tam-pereen, Hämeenlinnan ja Lahdenvankileirit. Vankileirikuolemat joh-tuivat pääasiassa nälästä ja sattui-vat touko-syyskuun 1918 aikana.Vankileirien pitovaikeuksien jatyövoimatarpeen vuoksi vankejaalettiin jo loppuvuodesta päästääehdonalaiseen vapauteen.

Valkoisten tappiot jäivät saha-lahtelaisten osalta vähäisiksi. Yksitalollinen kaatui maaliskuussa Ori-vedellä ja toinen ammuttiin Hau-holla. Lisäksi sattui yksi onnetto-muus. Itsellisen vaimo sai puna-kaartilaisen varoituslaukauksestajalkaansa ampumahaavan ja kuolimyöhemmin Tampereella sairaa-lassa.

Pohdintaa 66 vuottamyöhemmin

Kansalaissodan dramaattisten vai-heiden penkominen sai minut1980-luvulla pohdiskelemaan täl-laisten sotien oikeutusta. Tuolloisetmietteet tuntuvat edelleenkin senverran hyviltä, etten ryhdy nyt1990-luvulla tätä asiaa uudelleenfilosofoimaan, vaan lainaan sellai-senaan vuonna 1984 kirjoitetuntekstini:

Kannan ottaminen kansa-laissotiin ja vapautusliikkeisiin

on ongelmallista. Ensinnäkinsodat eivät ole oikea väline po-litiikan tekoon. Sanan miekanpitäisi riittää. Toisaalta monas-ti yhteiskunnallista epäoikeu-denmukaisuutta ylläpitää sellai-nen väkivaltakoneisto, jonkamuuttamiseksi eivät auta muutkeinot kuin väkivalta. Tästäsyystä voin ainakin ymmärtääväkivallan keinona oikeuden-mukaisuuden tavoittelussa.

Sodissa yleensä kumpikinosapuoli väittää toista aloit-taj-aksi. Tämä kysymys ei välttä-mättä ole niin olennainen, kuinyleensä ajatellaan. Tavallisestimolemmat osapuolet ovat syyl-lisiä. Näin ainakin siinä mieles-sä, että toisen näkökantoja eiole otettu huomioon, vaan kum-pikin on omana ryhmänään vah-vistanut omia käsityksiään. To-dellisia epäkohtia ei ole haluttunähdä, eikä ole käyty niitä yh-dessä korjaamaan.

Yhteiskunnan vanhat vallan-pitäjät vetoavat yleensä lailli-seen yhteiskuntajärjestykseen.Onko sellainen laki, joka yllä-pitää epäoikeudenmukaisuutta,hyväksyttävä? Ylittääkö se in-himillisyyden? Näitä kysymyk-siä eivät valkoiset asettaneetennen sotaa, eivät ymmärtäneetniitä sodan aikana eivätkä so-dan jälkeenkään. Teloitukset ja vankileiri-kuolemat voitiin näin hävittäälaillisuuden kulissin taakse.Kulissi oli myös työväenliikkeennäkeminen rehellisille suomalai-sille vieraana kumousoppina. Einähty, että se oli työväelle to-dellista toivoa sen kokemiin epä-kohtiin. Se oli maanpäällistä pa-rannusta oleviin oloihin. Enääei työväen alistamiseen riittänytkirkon tarjoama toivo parem-masta tuonpuoleisesta. Silti van-ha laki - ihmisten säätämä - ha-luttiin korottaa jumalaksi, kos-ka sen taakse voitiin kätkeäoma syyllisyys



LÄHTEET

Painetut lähteet jaapuvälineet

Brenner Alf: Sukututkimuksen opas. Helsinki 1956

Elkelä Kari: Elkelä-nimen historia.Sukuviesti 1/1984

Hämeen historia 1-4. Hämeenlinna 1955-1974

Jutikkala Eino: Torpparikysymys. Suomen talous-ja sosiaalihistorian kehityslinjoja. Porvoo1968

Kairamo Aimo: Nimen ikuisuus. Suomen Sosiali-demokraatti 22.1.1983

Karskela Sirkka: Sukututkijan tietokirja. Naantali1983

Kuuliala, Wiljo Kustaa: Hämäläisiä talonpoikia jakirkonisäntiä. Hämeenlinna 1936

Lappalainen Jussi T: Punakaartin sota 1-2.Helsinki 1981

Längelmäveden seudun historia I. Sahalahdenhistoria I. Forssa 1949

Längelmäveden seudun historia II. Sahalahdenhistoria II. Hämeenlinna 1954

Martikainen Tuula: Menneisyys näkyysukunimessä. Suomen Kuvalehti 25-26/1997

Muistitiedon tallentajan opas. Työväensivistysliitto. Joensuu 1981

Mäkelä Anneli: Ajattele historiaksi.Sukuviestin julkaisuja. Pieksämäki 1986

Nykysuomen käsikirja. Tapiola 1973

Nykysuomen sanakirja I-VI. Porvoo 1973

Paavolainen Jaakko: Poliittiset väkivaltaisuudetSuomessa 1918. Punainen terrori. Helsinki 1967

Paavolainen Jaakko: Poliittiset väkivaltaisuudetSuomessa 1918. Valkoinen terrori. Helsinki 1968

Paavolainen Jaakko: Vankileirit Suomessa 1918.Helsinki 1971

Piilonen Juhani: Vallankumous kunnallishallinnossa.Helsinki 1982

Sampio Seppo: Opi tutkimaan sukusi.Jyväskylä 1981

Soikkanen Hannu: Kansalaissotadokumentteina. Helsinki 1969

Suolahti Jaakko: Suomen torpparit. TeoksessaMitä Missä Milloin 1961. Helsinki 1960

Suomen arkistojen opas. Helsinki 1975

Suomen asutuksen yleisluettelon opas.Helsinki 1975

Suomen kartanot ja suurtilat III. Helsinki 1945

Suomen työväenliikkeen historia.Joensuu 1974

Tertti Arno: Kodin sukukirja. Porvoo 1980

Toivonen Y. H: Suomen kielen etymologinensanakirja I. Helsinki 1974

Valtionarkiston opas. Helsinki 1975

Vilhelmiina Elkeelä 95 vuotta.Kansan Lehti 29.7.1957

Virtaranta Pertti: Hämeen kansa muistelee.Helsinki 1950

Arkistot

Hämeen läänin maanmittauskonttorin arkisto- Sahalahden Haapaniemen maanmittaus-

toimitusten kartat ja asiakirjat- Perunkirjat tuomiokuntien arkistoista



39

Tampereen kaupunginarkisto- Jalmari Finnen kokoelmat

Tilastokeskus. Väestötilasto-osasto- Papiston luettelot, tiedot kansalaissodan vuoksi

kuolleista

Työväenarkisto- Sahalahden terroritilasto

Valtionarkisto- Jalmari Finnen kokoelmat, Sahalahti, syntyneet,

vihityt ja kuolleet 1683-1800- Mikrofilmit TK 495-504, Sahalahden

rippikirjat 1753-1861 ym.- Sahalahden henkikirjat 1809-1960- Suomen asutuksen yleisluettelo, Sahalahti

1723-1809- Suomen historiallisen seuran muisti- ja

perimätietokokoelmat IV:22. Suolahti Jaakko:Sahalahden torpparilaitos, haastattelujavuodelta 1945 ja Suvanto Seppo:Kansatietoutta kyläyhteiskunnasta, kerättySahalahdelta 1945

- Suomen Sukututkimusseuran kokoelmat,Sahalahti I-III, syntyneet, vihityt ja kuolleet1684-1850 ym.

- Valtiorikosoikeudet, mm. kansalaissodanjälkeen tuomittuja koskevat asiakirjat

HaastattelutSahalahdella

Sirkka-Liisa Bister24.4.1983, 27.5.1983, 20.7.1983

Elo Elkelä26.5.1983, 1.6.1983, 2.7.1983

Heikki Eskola15.5.1983, 16.10.1983

Miina Vuori24.4.1983, 15.5.1983, 11.6.1983, 20.7.1983

Kansan arkisto- KA 3 A 1:4 1R Suomen luokkasota 1918,

Sahalahden punakaartin asiakirjoja

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Nimitoimisto- Keruukertomus nimestyksestä Sahalahdella

1977. (Mikkola Anne-Maria, Pulkki Päivi)- Paikannimikokoelmat, pitäjittäin aakkostettu ja

yleiskokoelma- Sukunimiluettelo, maaliskuu 1970

Sahalahden kirkkoherranvirasto- Sahalahden kirkonarkisto. mm. rippikirjat

1862-1960

Suomalaisen kirjallisuuden seura.Kansanrunousarkisto- �1918� 2: Lauri Arran muistelut 1917-18,

Sahalahti- �1918� 11: Urho Kulokosken ent. Rajala

muistelut teloituksestaan Sahalahdella

Sota-arkisto- Vapaussodan historiakomitea. Suojeluskunta-

kertomuksia V c III 18 (Lauri Arra)- Nimismieskertomuksia. Hämeen ja Uudenmaan

lääni c III 8 (Albin Walkonen)- Papiston kertomuksia. Porvoon hiippakunta

c III 5 (Jalmari Vuorela)

Katri Elkelän veli HeikkiEskola ent. Lindholm

1910-luvulla ja vuonna 1983

kari elkelä elkel˜n torppa ja sukukarielk/elketosu.pdfkari elkelä 7.7.1997 e l k e l ä n t o r p...

Documents