Kehittämistehtävä TJS Opintokeskuksen kanssa Milka Hanhela, Kaspian Herrala, Ville Jokela, Santeri Sorsa ja Mari Korhonen

Tiivistelmä Kurssityönämme toteutimme kehittämistehtävän TJS Opintokeskuksen kanssa.

Kehittämistehtävän aiheena oli laatia suunnitelma ammattiyhdistystoimijoille suunnatusta

verkkokurssista, jossa käsiteltäisiin nuorten osallisuutta, käsityksiä ja odotuksia

ammattiyhdistysliikettä kohtaan. Kurssin perimmäisenä tavoitteena on vahvistaa nuorten

osallistumismahdollisuuksia ja luottamusta ammattiyhdistysliikkeen toimintaan ja sitä kautta

myös tukea ay-liikkeen jatkuvuutta.

Suunnittelimme ja toteutimme kurssityön puitteissa kyselyn, tutustuimme aihetta käsittelevään

tutkimustietoon ja valitsimme kurssille viisi aihekokonaisuutta, joiden pohjalta TJS Opintokeskus

voi jatkaa verkkokurssin valmistelua ja toteuttaa siitä pilotin.

Organisaation esittely, yhteistyön ja yhteyshenkilöiden esittely Toteutimme kehittämistehtävän TJS Opintokeskuksen kanssa. TJS Opintokeskus on Akavan ja

STTK:n omistaman Toimihenkilöjärjestöjen sivistysliitto ry:n ylläpitämä opintokeskus, joka

tuottaa koulutuksia muun muassa ammattiyhdistystoimijoille ja henkilöstöedustajille.

Opintokeskuksen rahoituksesta n. 2/3 tulee Akavalta ja STTK:lta, loput on valtion tukea.

Yhteyshenkilönämme TJS Opintokeskukselta toimi opintojohtaja Merja Hanhela, jonka lisäksi

saimme työhön tukea ja kommentteja usealta Opintokeskuksen työntekijältä.

TJS Opintokeskus pyrkii vastaamaan jäsentensä moninaisiin koulutustarpeisiin, ja koulutusten

aiheina ovat erilaiset työelämässä ja sen kehittämisessä tarvittavat taidot. Yksi merkittävä

kysymys, johon ammattiyhdistykset pohtivat tällä hetkellä kuumeisesti ratkaisuja, on nuorten

laskeva luottamus ja osallistuminen ammattiyhdistystoimintaan. Tämä ongelma valittiin

kehittämistehtävämme aiheeksi tiistaina 1.10. pidetyssä Skype-palaverissa, jossa ryhmämme

kokousti useamman TJS Opintokeskuksen työntekijän kanssa. Sovimme palaverissa työn

alustavista askelmerkeistä ja asetimme tavoitteeksemme tuottaa TJS Opintokeskukselle

viisiosaisen kurssisuunnitelman. Palaverin muistio on tämän raportin liitteenä ja se löytyy myös

tämän linkin takaa.

Ensimmäisenä osana tehtävää toteutimme opiskelijoille kyselyn, jonka pohjalta etsimme

teemoja kurssia varten. Tätä kyselyä kommentoivat ja auttoivat työstämään TJS

Opintokeskuksen koulutussuunnittelija Marika Ojala, kulttuurisihteeri Inka Ukkola sekä

kehittämisasiantuntijat Sikke Leinikki ja Päivi Lohi-Aalto. Kyselyä on esitelty raportin kohdassa

Suunnittelu ja toteutus.

Pidimme 7.11. tulevaisuustyöpajan, jonka meille tuli vetämään Sikke Leinikki. Tämän työpajan

tavoitteena oli orientoitua ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuden haasteisiin. Keskityimme

työpajassa tulevaisuuden työelämän visiointiin: mitä ay-liikkeeltä vaaditaan, jotta kestävä ja

oikeudenmukainen työelämä olisi tulevaisuudessa mahdollista? Työpajan tuloksia

hyödynnetään etenkin kurssimme moduulissa “Ilmastonmuutos ja ay-liike”. Työpajan muistio on

raportin liitteenä ja löytyy tämän linkin takaa.

Tulevaisuustyöpajan jälkeen ryhdyimme analysoimaan tuottamamme kyselyn tuloksia. Pidimme

15.11. työnjakopalaverin, jossa sovimme tuottamamme kurssisuunnitelman teemakehikosta

sekä jaoimme ryhmämme kesken valmisteluvastuut. Päätimme tällöin nostaa kurssin keskiöön

seuraavat teemat:

1. Nuorten osallisuus ay-liikkeessä (vastuuhenkilö Kaspian Herrala) 2. Ilmastonmuutos ja ay-liike (vastuuhenkilö Santeri Sorsa) 3. Työn murros (vastuuhenkilö Mari Korhonen) 4. Tulevaisuuden työhyvinvointi (vastuuhenkilö Milka Hanhela) 5. Viestintä ja näkyvyys nuorten arjessa (vastuuhenkilö Ville Jokela)

Palaverin jälkeen ryhdyimme työstämään teemoja tahoillamme. Tuotimme kurssia varten

esityksen työstämme sekä koulutussuunnitelman alustavista teemoista, ja esitys pidettiin 4.12.

Laatimastamme teemakehikosta ei tuolloin noussut kriittisiä kommentteja, joten pitäydyimme

valitsemissamme teemoissa. Esityksen diat ovat raportin liitteenä ja löytyvät tämän linkin takaa.

Kehittämistarpeen esittely Kuten aiemmin yhteistyön esittelyssä mainitsimme, nuorten luottamus sekä osallistuminen

ammattiyhdistystoimintaan on laskenut. Kehittämistarpeemme nousi tästä ajankohtaisesta

kysymyksestä. Lähdimme kartoittamaan, mitkä ovat nuorten ammattiyhdistysliikkeeseen

kohdistuvat odotukset ja miten ammattiyhdistysten tulisi niihin vastata. TJS Opintokeskuksen

puolesta toivottiin, että laatisimme eri liittojen edustajille nettikurssin, joka ohjaisi heitä

pohtimaan omassa työssään, mitä nuoret ammattiyhdistysliikkeeltä odottavat ja miten nuoria

tulisi puhutella ja kuunnella, jotta kiinnostus ammattiyhdistystoimintaa kohtaan saataisiin

herätettyä ja luottamusta vahvistettua.

Nuorten osallistuminen ammattiyhdistystoimintaan on tällä hetkellä vähäisempää kuin

vanhemmilla ikäluokilla, eikä nuorten uusia jäsenyyksiä synny enää yhtä paljon kuin

aikaisemmin. Luokittelimme kehittämistarpeemme yhteydessä nuoret/nuoret aikuiset iältään alle

35-vuotiaiksi. Nuorten keskuudessa jäsenmäärien lasku on ollut yleinen kehityssuunta jo

useamman vuoden, samoin nuorten kokema luottamus ammattiyhdistystoimintaa kohtaan on

laskenut yhtä aikaa jäsenmäärien vähenemisen kanssa. Lähdimme kehittämistehtävän

puitteissa pohtimaan syitä tälle kehitykselle ja mahdollisia ratkaisuehdotuksia, joita

ammattiyhdistykset voivat toiminnassaan hyödyntää. Käsittelemme aihetta lisää Nuorten

osallisuus ay-liikkeessä -teeman alla ja pohdimme myös samalla syitä, miksi tällaista kehitystä

on tapahtunut.

Nuorten osallistuminen ammattiyhdistystoimintaan on tärkeää, sillä näin saadaan toiminnan

jatkuvuus varmistettua. Ilman uusia jäseniä on odotettavissa, että ammattiyhdistysten

yhteiskunnallinen asema heikkenee tulevaisuudessa ja näin ollen mahdollisuudet vaikuttaa

työelämän sisältöön ja työlainsäädäntöön kaventuvat. Ilman työntekijäliittojen jatkuvuutta on

vaarana, että työelämässä syntyy epätasainen jako, jossa työnantajaliitot ovat nykyistä

vahvemmassa asemassa. Samalla vaaraantuvat monet ammattiyhdistysliikkeen saavuttamat

edut.

Työn murroksen mukanaan tuomat muutokset työelämässä ovat muokanneet työelämän

sisältöä pois perinteisestä savupiipputeollisuudesta. Työnteon ja ansaitsemisen keinot ovat

monipuolistuneet, jolloin on tarpeellista, että myös ammattiyhdistysliikkeet uudistavat

toimintaansa vastaamaan paremmin nykypäivän työelämää. Myös muut kuin työntekoon liittyvät

kysymykset, kuten ilmastokysymykset ja työhyvinvoinnin ja tasa-arvon ongelmakohdat, voivat

puhutella nuoria enemmän kuin perinteiset ay-liikkeen ajamat palkka- ja työaikakysymykset.

Tällaisilla asioilla voi olla vaikutusta nuorten osallistumisaktiivisuuteen. Lähdimmekin

työstämään kehittämistehtäväämme eteenpäin näiden pohdintojen viitoittamana.

Kysely Kehitystehtävän yhteydessä toteutimme pienimuotoisen nuorille ja nuorille aikuisille suunnatun

lomaketutkimuksen (n=29). Kysymysten laadinnassa käytettiin tukena TJS opintokeskuksen

asiantuntijoita. Lopullinen internetissä täytettävä lomake on nähtävissä tämän linkin takaa.

Lomaketta mainostettiin sekä aikuis- ja ammattikasvatuksen kurssin osallistujille että TJS

opintokeskuksen internet-sivuilla. Lisäksi lomake lähetettiin TREYn tiedotuslistalle, joka menee

ainejärjestöjen ja kiltojen tiedotusvastaaville.

15--35-vuotiaiden vastaajien iän keskiarvo oli 26,3 ja mediaani 26. Kaksi vastaajista ylitti

35-vuoden ohjeikärajan. Nuorista vastaajista (n=27) 7 oli miehiä, 18 naisia ja loput joko

halusivat jättää kertomatta sukupuolensa tai valitsivat vaihtoehdon muu. Lähes kaikki nuoret

vastaajat (22/27) kertoivat olevansa opiskelijoita ja valtaosa oli joko oman tai muun alan töissä

(19/27). Lomakkeessa nuorilta vastaajilta pyydettiin näiden taustatietojen lisäksi vastauksia

kysymyksiin, kuten kuuluvatko he johonkin ammattiliittoon ja millaisiksi he kokevat

vaikuttamismahdollisuutensa suhteessa ammattiyhdistystoimintaan. Vain 7 nuorta vastaajaa ei

kuulunut mihinkään ammattiliittoon, mutta jäljelle jääneistä ammattiliittoon kuuluvista 20:stä vain

7 ilmoitti kokevansa, että heillä on vaikutusmahdollisuuksia ammattiyhdistystoimintaan tai sen

kautta. Kysyimme avokysymyksellä myös, kuinka paljon vastaaja koki tuntevansa

ammattiyhdistystoimintaa. Valtaosa avovastauksista oli käännettävissä luokkiin “en lainkaan”,

“melko vähän” tai “jonkin verran” ja vain neljä kertoi tuntevansa toiminnan hyvin.

Koska ne nuoret tai nuoret aikuiset, joilta saimme vastauksia olivat pääasiassa aikuis- ja

ammattikasvatuksen kurssin osallistujia, muita yliopisto-opiskelijoita ja toisaalta

TJS-opintokeskuksen sivujen kävijöitä, ei otoksesta sinällään voinut yleistää mihinkään

laajempaan nuorten populaatioon. Keskiössä olivat kuitenkin laatimamme avokysymykset,

joissa nuoria vastaajia pyydettiin kertomaan yhtäältä millaiseksi käsittävät

ammattiyhdistysliikkeen, ja toisaalta mitä siltä odottavat tai mitä siltä jopa vaatisivat tilaisuuden

tullen. Tällaisten laadullisten vastausten, eräänlaisten esiinnostojen, pohjalta saimme käsityksen

niistä teemoista, jotka vastaajat toisensa jälkeen kokivat juuri nyt kaikkein tärkeimmiksi.

Vastaajajoukon todennäköinen vinoutuminen kohti korkeakoulutettuja johtaa tässäkin kohtaa

siihen, etteivät kaikki nuoret ole saaneet ääntään kuuluviin. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että

samankaltainen tutkimusasetelma toteutettaisiin suuremmassa mittakaavassa. Tästä huolimatta

seuraavissa tekstin osissa käsiteltävät teemat esiintyivät korostuneesti avovastauksissa ja

niiden universaaliuden vuoksi voitaneen hyvällä syyllä epäillä, että samat teemat koskettavat

myös muita nuorten osajoukkoja.

Koulutuksen teemat Teemat on koottu käyttäen apuna erilaisia kirjallisia lähteitä ja esim. Nuorisobarometrin sekä

Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen tutkimusaineistoa. Kunkin teeman kohdalla

esitellään aihe lyhyesti, sekä nostetaan ammattiyhdistysliikkeen edustajien pohdittavaksi

kysymyksiä ja kehittämisideoita. Kehittämisideoiden ja pohdintakysymysten avulla

ammattiyhdistykset voivat tahoillaan lähteä kehittämään omaa toimintaansa siten, että nuorten

mielenkiinto ja osallistuminen ammattiyhdistystoimintaan saadaan heräämään.

Nuorten osallisuus ay-liikkeessä

Nuorten osallisuus ammattiyhdistysliikkeessä oli lähtökohtaisestikin teema, johon TJS

opintokeskuksen kaipaamalla ja meidän suunnittelemallamme kurssilla pureuduttaisiin. Itse

toteuttamamme lomaketutkimuksen lisäksi käytimme saatavilla olevaa edustavaa

tutkimusaineistoa (esim. Nuorisobarometrit) luodaksemme käsitystä nuorten ja

ammattiyhdistysliikkeen välisistä suhteista. Seuraavissa tämän osion kappaleissa nostetaankin

esiin muutamia havaintoja tällaisista aineistoista ja esitetään, että tällainen data tulisi olla myös

osa suunniteltua kurssia. Toisaalta kurssilla aineistosta tuotettujen havaintojen käsittelyä

tukevat myös ammattiyhdistysliikkeen toimijoiden henkilökohtaiset kokemukset nuorista

ammattiyhdistysten jäseninä tai ylipäätään niiden vaikutuksen piirissä. Kolmanneksi

näkökulmaa on löydettävissä yhteiskuntatieteellisestä teoriasta: miten tutkijat ovat pyrkineet

selittämään nuorison ja yhteiskunnallisten instituutioiden muuttuvia suhteita? Seuraavissa

kappaleissa nostetaan esille myös teoreettisempia näkökulmia.

Nuorten aktiivinen osallistuminen ammattiyhdistystoimintaan on vähäistä verraten muihin

sukupolviin sekä Suomessa (Myllyniemi, 2012; Myllyniemi & Kiilakoski, 2013) että laajemmin

Euroopassa (EPSU, 2019). Tähän viittaavat myös laatimamme lomaketutkimuksen vastaukset,

joissa vain noin kolmannes niistä vastaajista, jotka ilmoittivat kuuluvansa johonkin

ammattiliittoon ilmoitti kokevansa, että heillä on vaikutusmahdollisuuksia

ammattiyhdistysliikkeeseen tai sen kautta. Valtaosa ammattiliittojen jäseniksikin päätyneistä

nuorista siis koki, etteivät he olleet merkityksellisellä tavalla osallisia ammattiyhdistysliikkeessä.

Samoin nuorten vastauksista ilmeni, ettei ammattiyhdistystoiminta ollut kovin tuttua. Niin ikään

huolettavaa on sekin, että Nuorisobarometrien edustavien otosten valossa 2000-luvun myötä

Suomessa 15–29-vuotiaiden nuorten luottamus ammattiyhdistysliikkeeseen on ollut

laskusuuntaista, vaikka luottamus lähes kaikkiin muihin instituutioihin (esim. poliisi, pankit,

eduskunta) on päin vastoin noussut. Erityisesti lasku luottamuksessa näyttää tapahtuneen

vuosien 2012–2018 välillä, jolloin paljon luottavien osuus laski hieman yli neljännestä noin

yhdeksääntoista prosenttiin ja vähän luottavien osuus nousi vastaavasti kahdestatoista

prosentista seitsemääntoista. (Pekkarinen & Myllyniemi, 2019) Kurssilla tällaisten havaintojen

esiin nostaminen voi johdatella kohti dialogia siitä, miksi tällainen kehityskulku on tapahtunut,

onko se näkynyt toimijoiden työarjessa, ja miten siihen voidaan reagoida.

Nuorten vähäinen osallisuus ja luottamuksen puute ei kuitenkaan sinällään merkitse nuorten

kiinnostumattomuutta, eikä sen perusteella voida esittää, että nuorten arki olisi irrallista

ammattiyhdistysliikkeenkin ajamista tavoitteista. Sen sijaan osallistumattomuus ja myös

osallisuuden kokemuksen puute voitaneen kytkeä siihen laajempaan havaintoon, että nuoret

harjoittavat yhteiskunnallista toimijuuttaan yhä enenevästi vakiintuneista, pahimmillaan jäykistä,

institutionalisoituneista vaikuttamiskeinoista irrallisina (Kallio, 2019). Arjen kulutusvalinnat,

sosiaalisen median tarjoamat yksilön vaikutusmahdollisuudet ja ylipäätään yksilölähtöinen

toimijuus vievät näin ollen sijaa kollektiivisilta liikkeiltä, kuten ammattiyhdistysliikkeeltä.

Ostopäätökset ja keskustelut sosiaalisessa mediassa ja nettifoorumeilla ovatkin äänestämisen

ohella nuorten useimmin ilmoittamia heidän käyttämiään vaikuttamismuotoja (Pekkarinen &

Myllyniemi, 2019). Yhteiskuntatieteellisessä teoriassa puhutaan individualisaatiosta, eli

eräänlaisesta yhteiskunnallisesta yksilökeskeistymisestä, jonka myötä nuoret hakevat

kollektiivisiinkin ongelmiin vastauksia yksilöstä ja hänen teoistaan pysyvästä

keskinäisriippuvuudesta huolimatta (Beck & Beck-Gernsheim, 2002; Furlong & Cartmel, 1997).

Vaikka osallistuminen ammattiyhdistoimintaan ja muihin vakiintuneisiin instituutioihin olisikin

vähäistä, kokevat samat nuoret vaikuttavansa yhteiskunnallisesti oman henkilökohtaisen

toimintansa ja toisaalta asenteidensa välityksellä (EPSU, 2019). Nuorten muuttuneen

aktiivisuuden käsitteleminen kurssilla on tärkeää, sillä muuten nuorten osallistumattomuus

saattaa näyttäytyä esimerkiksi apaattisuutena.

Miten sitten kytkeä yksilökohtaisia vaikuttamiskeinoja soveltavat nuoret ja

ammattiyhdistysliikkeen edustama kollektiivinen toiminta? Tässä kohdin suunnittelemamme

kurssi voi auttaa, siinä määrin kun sen tavoitteena on viedä ammattiyhdistystoimijoiden katseet

kohti niitä kollektiivisia haasteita, jotka koskettavat korostuneesti myös nuoria. Yhteisten

intressien tunnustaminen voi johtaa kollektiiviseen toimeen ja ammattiyhdistysliikkeen

näkökulmasta nuorten enenevään osallistumiseen ja luottamukseen. Esimerkiksi koululaisten ja

opiskelijoiden viimeaikaiset ilmastolakot ovat merkki sellaisesta uudesta kollektiivisesta

energiasta, jota myös nuorilta – ja ehkäpä etenkin nuorilta – löytyy. Kun kysyimme nuorilta

vastaajilta lomaketutkimuksessa millaisiin asioihin he kaipaavat vastauksia juuri nyt

ammattiyhdistysliikkeeltä, tai mitä jopa siltä vaatisivat, oli vastauksissa havaittavissa

tavanomaisten palkkaus- ja työolokysymysten lisäksi huomattava määrä vaatimuksia koskien

muun muassa ilmastonmuutosta, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa. Jälkimmäiset kaksi teemaa ovat

ammattiyhdistysliikkeenkin tavanomaisia ja perimmäisiä tavoitteita, ja ensimmäinen,

ilmastonmuutos, taas jotain joka yhtäältä on sekä sidoksinen kaikkiin ammattiyhdistysliikkeen

tavanomaisiin tavoitteisiin että toisaalta on jotain, johon ammattiyhdistysliikkeen kollektiivi voi, ja

voisi enenevästikin, vaikuttaa (ks. tämän tekstin osio ilmastonmuutos-teemasta). Näyttää

kuitenkin siltä, että nuorten silmin ammattiyhdistysliike on liian passiivinen, ehkä vakiintuneen

jäykkänä instituutiona liian hidas, näiden teemojen suhteen.

Nuorten osoittamiin haasteisiin vastaamiseen pyrkiminen voisi yhtäältä osoittaa nuorille, että

ammattiyhdistysliike on luottamuksen arvoinen instituutio ja toisaalta tämä voisi jälleen lisätä

motivaatiota osallistua aktiivisesti sen toimintaan; siinä määrin kun ammattiliitot sitä

mahdollistavat esimerkiksi järjestämällä myös instituution sisäisiä vaikutuskanavia erityisesti

nuorille. Samalla tällainen menettely osoittaisi sen, ettei ammattiyhdistysliike edusta nuorison

näkökulmasta väärien sukupolvien tavoitteita, vaan on myös nykyisyyden ja tulevaisuuden

murrosten kannalta relevantti kollektiivinen toimija – ei siis vakiintuneen jäykkä instituutio.

Ammattiyhdistysliikkeen toimijoiden keskinäinen dialogi on vasta alkua, mutta kurssin puitteissa

ainakin seuraaviin dialogiin johdattelevien kysymysten käsittely on aiempien tässä osiossa

esitettyjen havaintojen pohjalta paikallaan:

● Tutkimusten mukaan nuoret ovat ammattiyhdistysliikkeen jäseninä passiivisia ja nuorten luottamus ammattiyhdistysliikkeeseen on laskenut; vastaako tämä

henkilökohtaisia kokemuksiasi, entä onko tämä näkynyt jotenkin alallasi tai ammattiliitossasi?

● Millaisin tavoin ammattiliittosi on jo pyrkinyt kuuntelemaan nuorten sukupolvien tarpeita?

● Onko ammattiliittosi kartoittanut hyviä tapoja osallistaa nuoria toimintaan esimerkiksi sisarorganisaatioista?

● Entä onko nuorten kuuleminen johtanut käytännön toimiin, joiden myötä ammattiyhdistysliikkeen relevanssi ja luottamuksenarvoisuus tulisi ilmi nuorille?

● Miten taataan se, ettei ammattiyhdistysliike aja korostuneesti vallalla olevien sukupolvien etua nuorten sukupolvien kustannuksella?

● Tarjoaako edustamasi ammattiliitto erityisesti nuoria huomioivia instituution sisäisiä väyliä vaikuttaa, esimerkiksi nuorisofoorumin muodossa?

● Millä tavoin instituution sisäiset vaikuttamiskanavat voidaan kytkeä yhteen nuorten käyttämien yksilövetoisten vaikuttamiskeinojen, kuten sosiaalisen median, kanssa?

● Entä miten ammattiyhdistysliike voisi osallistua nuorten itse järjestämiin kollektiivisiin liikkeisiin, kun intressit osuvat yhteen (esim. ilmastolakot)?

Työn murros

Työn murros ei sinällään ole uusi ilmiö, vaan se on enenevissä määrin ollut esillä

yhteiskunnallisessa keskustelussa koko 2000-luvun ajan. Viimeisten 20 vuoden aikana

ammattiyhdistysliikkeen toimintaympäristö onkin muuttunut työn murroksen ohella, Perinteinen

savupiipputeollisuus on hävinnyt ja etenkin vakituisten työsuhteiden ensisijaisuus on

vähentynyt. Ammattiyhdistysliikkeen sisällä ollaan varmasti tietoisia työelämää koskevista

muutoksista, mutta reagointi muutoksiin on ollut verrattain hidasta ja tapahtunut jälkijunassa.

Joissakin tapauksissa ammattiyhdistystoiminnassa ollaan keskitytty lähinnä turvaamaan jo

entuudestaan olemassa olleita etuuksia niiden uudistamisen sijaan (Melin 2012,19). Työelämä

heijastelee kuitenkin aina ympärillä olevan yhteiskunnan muutoksia, siksi se on usein jatkuvan

muutoksen ja murroksen keskellä, jolloin mukautuminen uusiin tilanteisiin on usein tarpeellista.

Eri aloilla työn murros on liikkunut hieman eri tahtiin, jolloin kokemukset eri alojen muutoksesta

voivat muodostua erilaisiksi, varmana kuitenkin voidaan pitää sitä, että työn murros on nykyisin

läsnä laajasti kaikkialla työelämässä. Varmana voidaan myös pitää sitä, että työn murros ei ole

vielä pysähtynyt, vaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen kaltaiset suuret globaalit muutokset

tulevat muokkaamaan työelämää vielä lähitulevaisuudessa.

Nykyiset työn murrosta koskevat kysymykset liittyvät pitkälti työn prekarisoitumiseen,

osa-aikatöihin ja alustalouteen. Nykyisessä työelämässä palkkatyö yhden ainoan työnantajan

palveluksessa on harvinaisempaa kuin ennen (Melin 2012, 19). Tälläkin hetkellä Suomessa

työskentelee arviolta satojatuhansia ihmisiä määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa.

Osa-aikaisessa työsuhteessa olevilla työntekijöillä on muita työntekijöitä vähemmän työhön

liittyviä oikeuksia, kuten esimerkiksi oikeutta palkalliseen lomaan, tällä hetkellä työelämän

turvaverkostot onkin laadittu lähinnä koskemaan vakituisessa ja kokoaikaisessa työsuhteessa

olevia työntekijöitä. (Suoranta & Leinikki 2018, 9,10.) Iso osa nuorista kuuluu osa-aikatöitä ja

pätkätöitä tekevien joukkoon, ei siis ole ihme, että myös kyselyssämme työelämän epävarmuus

nousi esille yhtenä vastaajien huolenaiheista. Prekaarityö näyttäytyy nuorille arkipäiväisempänä

työelämän tilana kuin edeltäneille sukupolville. Työn murros ei välttämättä muutoksena liity enää

nuoren sukupolven työkokemuksiin, sillä useat heistä ovat tehneet koko työuransa prekaareissa

työympäristöissä, joissa osa-aikatyö ja pätkätyöt ovat olleet ainoita työnteon vaihtoehtoja.

Nykyiset nuoret sukupolvet eivät siis ole välttämättä kokeneet murrosta omalla työurallaan, vaan

he ovat astuneet suoraan murroksen maailmaan, jossa muun muassa osa-aikaiset sopimukset

ovat olleet arkipäivää (Järvensivu ym. 2014,52).

Muulla kuin vakituisella työllä tarkoitetaan yleisimmin pätkätöitä ja osa-aikaisia töitä sekä

erilaisia itsensä työllistämisen muotoja ja alustalouden töitä. Nämä vakituisen työn ulkopuoliset

työn muodot ovat tulleet työmarkkinoiden kentälle jäädäkseen. Suomenkin työmarkkinoilla on

lukuisia työntekijöitä, jotka tekevät työtä monin eri tavoin, mutta samalla heidän työoikeudellinen

asemansa on tästä johtuen usein heikompi kuin vakituista työtä tekevien (Suoranta & Leinikki

2018,13). Nuorille ikäluokille nämä työn muodot ovat arkipäivää, ja usein tilanteessa, jossa

ammattiyhdistysliike ei kykene turvaamaan heidän oikeuksiaan osa-aikaisena työntekijänä

voidaan ammattiyhdistysliike kokea vieraaksi. Useat työelämän edut on neuvoteltu jo jokin aika

sitten edellisten sukupolvien aikana, nykyisin moni tuon aikaisista työntekijöistä on jo

saavuttanut eläkeiän, mutta heidän vaikutuksensa työelämässä näkyvät yhä ja määrittelevät

sen sisältöä (Järvensivu ym. 2014,52). Edellisten sukupolvien neuvottelemat työn sisällöt eivät

aina välttämättä vastaa enää nykypäivänä nuorten mielikuvia hyvästä ja toimivasta työelämästä,

tai niitä ei koeta ajankohtaisiksi omassa elämässä.

Työn prekaarius, johon lukeutuu epätyypillisissä ja vakituisesta työstä poikkeavissa työoloissa

työskentelevien ihmisten joukko, on iso osa nykyaikaista työn murrosta. Prekaarius tarkoittaa

joidenkin henkilöiden kohdalla huokoista, epävarmaa ja hallitsematonta elämäntilannetta. On

mahdollista, että prekaarius työelämässä voi joskus johtaa uusiin keinoihin pärjätä ja ansaita

elantoaan, mutta usein se johtaa myös epätoivoisiin elämäntilanteisiin. (Jokinen 2018,18.)

Tutkimuksista ollaan saatu viitteitä siitä, että nuoren sukupolven huolena työelämään suhteen

ovat olleet: uudenlaiset työsuhdemuodot, nuorten vaikeudet löytää paikkansa työelämässä ja

työmarkkinoilla sekä yksinäisyys omassa työssä (Järvensivu 2014,152,199).

Toteuttamassamme kyselyssä nousi esille samankaltaisia huolenaiheita, yksinäisyyttä lukuun

ottamatta. Yksinäisyyden oli kyselyssämme korvannut nuorten huoli ilmastonmuutoksesta ja

sen mukanaan tuomista muutoksista.

Työelämän suurten muutoksien joukkoon on noussut ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat

muutospaineet, joita käsittelemme myös omana osuutenaan hieman alempana.

Ilmastonmuutoskysymykset lävistävät kaikki yhteiskunnan tasot ja sen tuomiin haasteisiin on

vastattava usean eri yhteiskunnan osa-alueen muutoksilla. Ilmastonmuutoksen haasteet eivät

ole hallittavissa tai korjattavissa vain kansallisella tasolla vaan kansainvälistä yhteistyötä

ratkaisujen löytämiseksi tarvitaan. On odotettavissa, että tulevaisuudessa ilmastonmuutos

vaikuttaa myös työn sisältöön synnyttäen uusia työtehtäviä samalla kun sen seuraukset

hävittävät toisia pois. Ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvitaan uusia innovaatioita ja nämä

uudet innovaatiot luovat tulevaisuudessa työpaikkoja. Uusia innovaatioita tullaan tarvitsemaan

työn muutoksen keskellä (Pulkka, 2018, 28). Monet alustalouden muodot synnyttävät myös

uusia innovatiivisia ratkaisuja työmarkkinoille. Alustalouden toiminta ei kuitenkaan aina ole

ongelmatonta, sillä esimerkiksi alustalouden keikkatöillä työllistyvän työntekijän työn oikeudet

voivat heikentyä pirstaloituneen työn mukana. Paahimmillaan edessä voi olla tilanne, jossa

alustalouden työntekijät työskentelevät tilanteessa, joka muistuttaa työsuhdetta, mutta jäävät

silti vaille työlainsäädännön suojaa ja työehtosopimuksia. (Pulkka 2018, 36.)

Opintojaksolle pohdittavaksi voisi lisätä kysymykset

● MIten työn murrokseen on jo reagoitu?

● Kuinka ay-liike ottaa toiminnassaan huomioon prekaaria työtä tekevän työntekijän?

● Jos prekaarityö on nykyään arkipäivää, kuinka sitä voidaan paremmin tukea

ammattiyhdistysliikkeen toiminnassa?

● Millaisia keinoja ammattiyhdistysliikkeen sisällä voidaan kehittää työn epävarmuuden

vähentämiseen? Voidaanko esimerkiksi ottaa kantaa vastikkeettomaan perustuloon,

jolloin palkkatuloihin sidottu epävarmuus vähenisi?

● Kuinka tulevaisuudessa pyritään vastaamaan ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin

työn muutoksiin ja tuomaan vakautta muuttuvaan työn kenttään?

Tulevaisuuden työhyvinvointi

Nostimme työhyvinvoinnin yhdeksi laatimamme kurssin teemoista, sillä kovenevassa

kilpailutaloudessa ja fragmentoituvassa työelämässä sen edellytyksistä on pidettävä entistä

tarkemmin huolta. Työhyvinvointiin liittyy etenkin nuorten näkökulmasta olennaisesti myös

opiskelukyky; opiskelu ei ole enää työelämään siirtymistä edeltävä, oma irrallinen

elämänvaiheensa, vaan elinikäisen oppimisen aikakaudella opintoja tehdään töiden ohessa,

työsuhteen aikana ja pätkätöiden välissä. Oppimisesta on tullut myös työtä, ja tutkimustiedon

valossa tästä työstä on tullut entistä rankempaa: muun muassa uusimpien

Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen (2016, 32), mukaan opiskelijoiden

jaksamisongelmat sekä mielenterveyden oireilu kuten ahdistus- ja masennusoireet ovat

voimistuneet kautta koko 2000-luvun. Nuoret ovat myös aiempaa enemmän tietoisia tästä

kasvavasta ongelmasta, ja toteuttamassamme kyselyssä hyvinvointi ja työssäjaksaminen

nousivatkin olennaiseksi kysymykseksi, johon ammattiyhdistysliikkeen toivottiin ottavan kantaa.

Työn murros kohdistaa sekä työntekijöihin että työelämän ulkopuolella oleviin ihmisiin

voimakkaita odotuksia: työllistymisen ja toimeentulon varmistamiseksi on koko ajan opittava

uutta, uudistettava ja tehostettava toimintaa. Työelämän nopeasta muutoksesta kertoo se, että

60% julkisen sektorin työpaikoista ja 45% yrityksistä oli toteutettu organisaatiouudistus, kun

asiaa mitattiin kyselyllä vuonna 2012, ja vaikka uudistuksista on usein hyötyä, erityisesti

julkisella sektorilla niiden on koettu lisäävän työn kuormittavuutta (Puttonen, Hasu & Pahkin

2016, 9).

Nopean uudistumistahdin taustalta voidaan löytää uusliberaalin markkinaideologian mukaisia

vaatimuksia jatkuvasta työtehon ja taloudellisen kilpailukyvyn parantamisesta. Nämä

vaatimukset valuvat työehtosopimusneuvotteluiden kautta työpaikoille ja poliittisen

päätöksenteon myötä myös työmarkkinoiden ulkopuoliseen yhteiskuntaan. Yksi esimerkki tästä

yksilön vastuuta korostavasta ja toisaalta kollektiivista vastuuta rapauttavasta ideologisesta

trendistä on yrittäjyyskasvatuksen nousu opetussuunnitelmiin. Kyseessä on konkreettinen, koko

koululaitostamme läpileikkaava muutos, jonka taustalta löytyy Euroopan unionin tason tavoite

kilpailukyvyn parantamisesta (Opetusministeriö 2004, 6; Brunila ja Mononen-Batista Costa

2010, 210). Voidaan aiheellisesti kysyä, mitä yrittäjyyskasvatuksen kaltaiset pyrkimykset

korostaa riskejä ottavaa ja niistä yksin vastuuta kantavaa kansalaisuusihannetta tekevät

käsityksille kollektiivisen edunvalvonnan mielekkyydestä, kun yrittäjyydestä muotoillaan

synonyymia aktiiviselle kansalaisuudelle (Keskitalo-Foley, Komulainen ja Naskali 2010, 21). On

yhtä tärkeää kysyä, mitä kilpailutalouden logiikan mukaiset yksilöihin kohdistuvat suoritus- ja

tehokkuuspaineet tekevät yksilöiden ja yhteisöjen työhyvinvoinnille, ja millaisia keinoja

ammattiyhdistysliike voi löytää ratkaistakseen muuttuvan työelämän mukanaan tuomia uusia

hyvinvointihaasteita.

Kysymys työhyvinvoinnista limittyy myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden teemoihin, sillä

kilpailutalouden vaatimukset ja toisaalta sen hedelmät jakautuvat epätasaisesti eri aloille ja eri

ihmisryhmiin. Terveyserot väestöryhmien välillä ovat Suomessa selkeät; korkeasti koulutetut

toimihenkilöt ovat terveempiä ja elävät pidempään kuin heikommin ansaitsevat työntekijät tai

työttömät (THL 2019). Naisvaltaiset julkiset ja työvoimaintensiiviset alat kuten kasvatus- ja

hoiva-ala kärsivät ehkä erityisesti managerialistisesta tehokkuusajattelusta sekä julkisen

talouden supistamistoimenpiteistä, sillä näillä aloilla teknologian kehitys, digitalisaatio ja

robotisaatio eivät tehosta työtä tai vähennä työvoiman tarvetta samalla tavalla kuin esimerkiksi

koneellisessa tuotannossa. Kuitenkin näiltä aloilta vaaditaan tehostamista ja jatkuvaa toiminnan

kehittämistä siinä missä muiltakin. Säästötoimet, jotka konkretisoituvat työpaikoilla esimerkiksi

henkilöstömitoituksen leikkaamisena tai koulujen ryhmäkokojen kasvattamisena, näkyvät

kasvavana kiireenä ja heikkenevinä työoloina niille työntekijöille, jotka jatkavat töissä (mm.

Träskelin 2010, 57).

Kokonaan oma kysymyksensä on hyvien työolojen ja työhyvinvoinnin varmistaminen

prekaareissa ja niin sanotuissa epätyypillisissä työsuhteissa, kuten vuokratyöntekijöiden,

freelancereiden tai pseudo- ja yksinyrittäjien kohdalla. Nämä ihmiset eivät pääse nauttimaan

ay-liikkeen saavuttamista eduista, mikä heikentää liikkeen legitimiteettiä – etenkin jos ja kun

näitä prekaareja työnteon tapoja käytetään työnantajavelvoitteiden kiertämiseen ilman, että

siihen reagoidaan. Digitalisaation mukanaan tuoman alustatalouden piirissä toimivat pien- ja

yksinyrittäjät ovat erityisen alttiita työehtojen polkemiselle; heidät luokitellaan freelancereiksi,

vaikka he olisivat käytännössä alustan tarjoavan yrityksen työntekijöitä. Alustayritysten

toimintalogiikka voi myös perustua yrittäjä-työntekijöiden kilpailuttamiselle toisiaan vastaan

mahdollisimman suuren kilpailuedun varmistamiseksi, jolloin yrittäjä-työntekijöiden tuntiansiot

voivat jäädä erittäin pieniksi. Lisäksi alustatyöntekijöiden edunvalvonnan kannalta ongelmallista

on, että työntekijöiden tietämys omista oikeuksistaan tai suomalaisesta työlainsäädännöstä voi

olla heikkoa ja mahdollisuudet työllistyä muualle yhtä lailla heikot. Prekaareihin työsuhteisiin kun

joutuvat turvautumaan erityisesti yhteiskunnan suojattomimmat – ne, joilla on vähiten

sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista pääomaa (Jokinen 2018, 21).

Pääministeri Marinin hallitusohjelman sivulta 139 löytyy kirjaus lainsäädännön uudistamisesta

sen estämiseksi, että tosiasiallisia työsuhteita ei enää tulevaisuudessa naamioitaisi

yrittäjyydeksi. Kuitenkaan työlainsäädännön uudistus ei vielä poista sitä mahdollisuutta, että

teknologian ja alustatalouden kehittymisen myötä ei syntyisi yhä uusia tapoja kiertää

työlainsäädäntöä, heikentää työoloja, tai muilla tavoilla tehdä yrityksille voittoa työntekijöiden

hyvinvoinnin kustannuksella. Kun samaan aikaan ideologis-poliittinen trendi on korostaa yksilön

vastuuta ja vapautta, on kollektiivinen toiminta työehtojen puolustamiseksi perusteltava niillä

kysymyksillä, jotka koskettavat yksilöitä kaikkein vahvimmin riippumatta siitä, millaisilla töillä he

elättävät itsensä. Yksi näistä kysymyksistä on nähdäksemme työhyvinvointi ja työssä

jaksaminen uudessa, muuttuvassa työelämässä.

Esitämme opintojaksolle sisällytettäväksi esimerkiksi seuraavien kysymysten pohdintaa:

● Millaisia ovat omalla alallasi työhyvinvoinnin suurimmat haasteet ja uhat nyt? Entä kymmenen vuoden päästä? Mitkä asiat puolestaan tukevat työhyvinvointia? Voidaan toteuttaa esimerkiksi SWOT-analyysina.

● Mistä uhat ja ongelmat kumpuavat? Vaikuttaako ammattiliitto näissä asioissa ongelmien lähteeseen vai keskittyykö se ongelmien ehkäisyyn tai minimointiin työpaikan tai yksilöiden tasolla?

● Kuinka ammattiyhdistysliike on onnistunut työhyvinvoinnin tukemisessa alallasi? Missä asioissa sillä on vielä tehtävää?

● Tarjoaako ammattiliittosi työhyvinvoinnin tukea alalla aloittaville tai sitä mahdollisesti vasta opiskeleville työntekijöille?

● Onko liitolla ajankohtaista tietoa siitä, kuinka nuoret työntekijät voivat? ● Millaisessa asemassa työhyvinvoinnin kehittäminen ylipäätään on omassa

ammattiliitossasi? ● Kuinka ammattiliittosi voisi vaikuttaa siihen, että työ- ja opiskeluhyvinvointi paranisi a)

alalle pyrkivien ja alalla työskentelevien ihmisten keskuudessa sekä b) yleisesti Suomessa?

● Millainen tulisi olla ammattiliittosi tai ammattiyhdistysliikkeen viesti työssäjaksamisen kanssa kamppailevalle nuorelle työntekijälle?

Ilmastonmuutos ja ay-liike

Kyselylomakkeessa ilmastonmuutos nousi esille ongelmana, johon kyselyyn vastanneet

odottavat myös ammattiyhdistysliikkeeltä toimia. Sama teema nousi esille myös tapaamisessa

TJS-edustajan Sikke Leinikin kanssa. Seuraavassa pohdin kasvatustieteilijän näkökulmasta

keskeisimpiä asioita mitkä keskusteluissamme nousi esille, kuin myös niitä seikkoja mitkä

näemme keskeisinä ilmastonmuutoksen vastaisessa työskentelyssä. Asia on tietysti valtavan

suuri, eikä varsinaista ratkaisua voida suunnittelemamme koulutuksen pohjalta ratkaista.

Tarkoitus on valaista kokonaistilannetta ja keksiä yhteisiä näkökulmia siihen, kuinka tätä

valtavaa nykypäivän – ja ennen kaikkea tulevaisuuden ongelmaa voidaan lähestyä.

Loppuraportissa teemat ovat esitelty suhteellisen suppeasti ja pääpiirteittäin.

Ilmastonmuutos on keskeisimpiä haasteita ihmiskunnalle, sekä sen tulevaisuudelle.

Ilmastonmuutos vaikuttaa siihen, kuinka maapallo on tulevaisuudessa elinkelpoinen ja koti

miljardeille ihmisille. Nykyisen tieteellisen konsensuksen mukaan monista paikoista tulee

elinkelvottomia, kun taas joihinkin alueisiin – kuten Suomeen – muutokset osuvat vähemmän

radikaaleina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ilmastonmuutos voitaisiin ottaa joissain maissa

kevyesti – muutokset koskevat globaalissa todellisuudessa kaikkia, etenkin korkean kulutuksen

ja teknologian maissa. Tulevaisuudessa muutos osuu ihmistodellisuuteen väistämättä –

kulutustottumuksia, energiankulutusta, luontosuhdetta ja ennen kaikkea työtä on

tekemässämme ruuvattava uuteen asentoon, mikäli pahimmilta skenaarioilta halutaan välttyä.

Pahimman tuhon välttämiseksi ihmiskunta on ennennäkemättömän haasteen edessä ja

vastatakseen haasteeseen, tarvitaan lähes kaikkien toimijoiden välistä yhteistyötä. Tämä

koskee myös ammattiyhdistysliikettä ja työtä ylipäätään.

1. Fossiiliset polttoaineet

Arviolta n. 80 % maailman ja teollisuuden energiasta tulee fossiilisista polttoaineista, mikä

tietysti tarkoittaa korkeita hiilidioksidipäästöjä (OECD/IEA 2014). Tämä tarkoittaa myös

yksiselitteisesti sitä, että mikäli päästöjä halutaan pienentää, joudutaan pienentämään myös

fossiilisten käyttöä. Fossiilisten käyttö on kuitenkin kasvatus tähän päivään mennessä ja

todennäköisesti tulee kasvamaan myös jatkossa (Helsingin Sanomat 20.11.2019). Yksi keino

AY-liikkeeltä on painostaa yrityksiä lopettamaan fossiilisten käyttö. Australiassa 1000 insinööriä

oli kieltäytynyt työskentelemästä fossiilisten polttoaineiden parissa (Guardian 24.10.2019)

Tehtävä ei tietenkään ole helppo, mutta muutoksen on tapahduttava. Toki voidaan väittää, että

pahimpien tuhojen alkaessa muutos on väistämätön, mutta on myös mahdollista vielä vaikuttaa

tuhojen laajuuteen. Energiatalouden muutoksessa ja fossiili-irtiotossa joudutaan pohtimaan

kulutuksen muotoja, kuin myös ihmisen luontosuhdetta, uudella tavalla (ks. Värri 2018;

Salminen & Vadén 2018).

2. Globalisaatio ja talousjärjestelmän riippuvuussuhteet

Keskeisen haasteen ilmastonmuutoksen torjumiselle tuo tietysti globaali kapitalismin verkko.

Fossiilisten polttoaineiden (etupäässä öljyn) varaan on rakennettu riippuvuussuhteiltaan erittäin

monimutkainen ja hienovarainen verkko, missä monet maat – Suomi mukaan luettuna – on

riippuvainen tuontienergiasta. Irrottautuminen öljyllä pyörivästä tuotantoketjusta ei tietenkään

ole helppo tehtävä, taloudellinen hyvinvointi riippuu siitä monella tapaa. ”Paikallisen” ajattelun

kantilta irrottautuminen globaalista kulutusjuhlasta voi siis tuntua täysin mahdottomalta – mitä se

eittämättä jossain määrin myös on. Yksi maa tai yksi sidosryhmä tuskin voi ratkaista koko

ongelmaa, tai vetäytyä omaan kuplaansa ilman hyvin radikaalia muutosta (materiaalisessa)

hyvinvoinnissa. Ongelma on näin myös ammattiyhdistysten käsissä, mikä on tietysti osa

globaalia tuotantoprosessia. Fossiiili-irtiotto vaikuttaa laajasti myös globaaliin työvoimaan ja

prekaariuteen, josta seuraavassa kappaleessa. Tehtävän vaikeutta kuvastaa se, että

viimeisimmässä Madridin ilmastokokouksessa suuret maat eivät vieläkään tunnu sitoutuvan

ilmastonmuutoksen ehkäisyn tavoitteisiin täydellä teholla (YLE 15.12.2019).

3. Työn murros ilmastonmuutoksen näkökulmasta ja varallisuuden uudelleenarviointi

Ammattiyhdistysliikkeen kannalta koimme keskeiseksi ilmastonmuutoksen mukana tulevan työn

muuttumisen. Ensimmäisenä mainittu teema, fossiiliset polttoaineet, ovat keskeinen osa

nykyistä teollisuusrakennetta. Näistä eroon pääseminen on ilmastonmuutoksen kannalta

keskeinen haaste. Kun teollisuuden energiarakennetta laitetaan uuteen uskoon, on mahdollista,

että uusiutuvilla – tai muilla vaihtoehtoilla energiaratkaisuilla – ei pystytä vastaamaan nykyisen

energiankulutukseen. Tämä voi tarkoittaa, ainakin hetkellistä, materiaalisen elintason laskua

(Järvensivu & Toivanen 2018). Tämä voi siis tarkoittaa menetettyjä työpaikkoja, työn

painopisteen siirtymistä, palkkauksien muutos ja niin edelleen – joka tapauksessa näissä

siirtymissä AY-liikkeellä voi olla keskeinen rooli työjärjestyksen muokkauksessa. Kun muutoksia

on tehtävä, on viisaampi pitää huolta, että materiaalinen hyvinvointi järjestetään

mahdollisimman tasapuolisesti, sekasortoisella ja äärimmäisellä kilpailulla voi olla huono

vaikutus ilmastonmuutosta ehkäisevien toimenpiteiden käyttöönotossa.

4. Kasvatustieteellinen viitekehys

Kasvatustieteellinen anti ilmastonmuutostyöskentelyyn sekä eri instituutioiden yhteistyöhän on

juuri sivistyksellisen (opetuksellisen) keinon ja yhteistyön kehittäminen. Ei voida olettaa, että

kasvatustieteilijä lyö kovat faktat pöytään ja kertoo sitä kautta, miten asiat ovat, vaan punnita

tietoa, sekä pohtia kuinka tieto kulkee ja jalostuu eri sidosryhmien välillä. Historian valossa

sivistystoiminnalla, pedagogiikalla ja didaktiikalla on ollut suuri vaikutus siihen, kuinka massojen

sivistystaso saadaan nousemaan kohti parempaa yhteiskuntaa. Samaa kehitystyötä tulee jatkaa

myös ekokriisiä silmällä pitäen (ks. Värri 2018). On totta, että sosialisaatio ja kasvatus on

verrattain hidas projekti, mutta tiedon järkevällä ja tehokkaalla siirrolla voidaan saada nopeitakin

muutoksia aikaiseksi. Haaste on toki iso, sillä ilmastonmuutoksen tuhojen hillitsemiseksi

ihmiskunta joutuu miettimään tuotantoprosesseja, kulutusmuotoja, luontosuhdetta, työtä ja

taloutta uudelta näkökantilta.

AY-liikkeen mahdollisuutta ilmastonmuutoksen tuhojen hillitsemiseksi voidaan lähestyä

kollektiivisen asiantuntijuuden kautta (Hakkarainen, Lallimo & Toikka 2012). Ensinnä

AY-liikkeen ja sen toimijoiden tulee tunnustaa tilanteen vakavuus, ilmastonmuutos muutoksen

lähtökohtana, toiseksi sen tulee toimia yhteistyössä eri asiantuntijuuksien (luonnontieteellinen,

sosiologinen, kasvatustieteellinen, taloudellinen jne.) kanssa. AY-liikkeen tulee tunnistaa paras

mahdollinen tieto ilmastonmuutoksesta, sekä sen mahdollisista vaikutuksesta työelämään ja

liikkeen toimintaan.

TJS:n koulutuksen kannalta tärkeää on saada tieto ja mahdollisuudet ilmastonmuutoksesta

kulkemaan AY-johtajille, jota kautta tieto siirtyy työpaikoille, ay-liikkeen jäsenille, sen toimijoille ja

sitä kautta myös muille eri työelämän sektoreille. Koulutuksen suunnittelijoina me, joukko

kasvatustieteilijöitä, toteutimme kyselyn opiskelijoille ay-liikkeestä. Eräs toistuva teema mikä

nousi kyselyssä esiin, oli ay-liike ja ilmastonmuutos. Tämä teema ei ole ehkä perinteisin

ay-liikkeen ajama asia, joten siksi myös perinteisen asiantuntijuuden rajoja on tarkasteltava

tehtävän vuoksi uusiksi (ks. Hakkarainen & muut 2012). Tämä on juuri kollektiivisen

asiantuntijuuden ytimessä: ymmärtääkseen työn merkitystä ilmastonmuutoksen kannalta, on

tukeuduttava asiantuntijatietoon niin luonnontieteelliseltä, kuin yhteiskunnalliseltakin taholta.

Irrottautuminen yhdestä näkökulmasta (esim. työn näkeminen pelkästään taloudellisena

hyvinvointina, ilman sen ilmastovaikutuksiin tukeutumista) on mahdollista tätä kautta. Työnteon

ja teollisuuden negatiivista vaikutusta ilmastoon tulee punnita monista eri näkökulmista. Uuden

tiedon ja asiantuntijuuden kautta on mahdollista puuttua olemassa oleviin käytöntöihin (mt).

Viestintä ja näkyvyys nuorten arjessa

Olemme jo aiemmin tässä raportissa pohjustaneet sitä, että ammattiyhdistysliikkeellä on

vaikeuksia saada nuoria mukaan toimintaansa. Tähän on osaltaan todennäköisesti vaikuttanut

esimerkiksi nuorten luottamuksen väheneminen ay-liikettä kohtaan, joka tulee esille

aikaisemmassa tutkimuksessa, (esim. Nuorisobarometrit). Kurssilla teettämämme kyselyn

perusteella meille muodostui myös sellainen käsitys, että vastaajat eivät välttämättä olleet

kaikilta osin tietoisia ay-liikkeen toiminnasta. Joihinkin kyselyn kysymyksiin, jotka liittyivät

ay-liikkeen käytännön toimintaan, vastattiin paljon ”en osaa sanoa” tai ”en tiedä”. Nämä edellä

mainitut havainnot herättävät kysymyksiä siitä, miten ay-liike on onnistunut viestinnässään ja

miten sitä mahdollisesti voidaan kehittää tulevaisuutta ajatellen.

Yksi rakentamamme koulutuspaketin osista keskittyy nimenomaan ay-liikkeen viestinnän

kehittämiseen. Keskeisimmät ympäristöt nuorille suunnatun viestinnän näkökulmasta ovat

todennäköisesti oppilaitokset ja sosiaalinen media, joiden piirissä nuoret viettävät suuren osan

ajastaan. Tämä on myös aikaisemmin todennäköisesti hyödynnetty nuorille suunnatussa

viestinnässä ay-liikkeen sisällä. Lähdemme siis viestinnän kehittämisessä liikkeelle sellaisesta

oletuksesta, että keskeisenä haasteena ei ole nuorille kohdistetun viestinnän paikkojen

tunnistaminen, vaan ennemminkin viestinnän laadun kehittäminen. Pelkkä läsnäolo nuorten

arjessa ei riitä, vaan on tärkeää pysähtyä miettimään sitä, mitä näissä vuorovaikutuksen

paikoissa tapahtuu.

Tässä osiossa haastamme koulutukseen osallistuvia henkilöitä pohtimaan muun muassa

seuraavia asioita:

• Mitä kehitettävää ay-liikkeen viestinnässä on? • Miten nuoria saadaan mukaan viestimään ay-liikkeestä toisille nuorille? • Mitä oppilaitosyhteistyössä käytännössä tapahtuu, ketkä sitä tekevät? Oppilaitosyhteistyö

Oppilaitosyhteistyö on eräs keskisimmistä vaikutusmuodoista, jonka kautta ay-liike pyrkii

tekemään toimintaansa näkyväksi nuorille ja saamaan uusia jäseniä. Eri ammattiyhdistysten

verkkosivuilla on oppilaitosyhteistyö nostettu keskeiseksi väyläksi saada nuoria mukaan

ay-toimintaan. Oppilaitosyhteistyö on looginen viestinnänmuoto, koska suuri osa opiskelevista

nuorista on saavutettavissa kasvotusten juuri oppilaitoksissa.

Asiantuntijuuden näkökulmasta voidaan ajatella, että nuoret ovat oman elämänsä ja nuoruuden

asiantuntijoita. Tästä oletuksesta voidaan vetää johtopäätös, että oppilaitosyhteistyö on

tehokasta silloin, jos sitä tekee toiset opiskelevat nuoret, koska heillä on kaikista syvällisin tieto

siitä, mitä merkitystä ay-liikkeellä on nuoren opiskelijan näkökulmasta tarkasteltuna.

Sosiaalinen media

Nykypäivän nuoret viettävät huomattavan osan ajastaan erilaisissa sosiaalisen median

palveluissa. Viestiminen internetissä ja kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa on nykypäivän

nuorille paljon ominaisempaa kuin aikaisemmille sukupolville. Tästä syystä nykynuoria

kuvaillaan usein myös termillä diginatiivi. (Kiilakoski 2010).

Sosiaalisen median eri väylät, kuten facebook, instagram ja whatsapp ovat nuorten

keskuudessa suuressa suosiossa, joten ne näyttäytyvät ihanteellisilta kanavilta nuorille

kohdistettuun viestintään. Sosiaalinen media on kuitenkin täynnä nuorille kohdistettua

materiaalia, joten on syytä pohtia myös sitä, miten ay-liikkeen viesti saadaan nostettua

parhaiten esille tästä kaikesta informaatiotulvasta. Tähän ongelmaan voisi eräänä ratkaisuna

olla se, että ay-liike palkkaa nuoria viestintään kesätöihin ja työharjoitteluihin. Todennäköisesti

nuorilta tuleva viestintä tavoittaa toisia nuoria kaikista parhaiten, koska he hallitsevat aikuisia

paremmin nuorten käyttämän sanavaraston ja osaavat viestiä juuri niistä asioista, joita nuoret

pitävät tärkeinä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Lopputulema ja loppuarviointi Saimme tehtäväksemme valtavan haasteen, jonka ratkaiseminen viiden hengen voimin ja

yhden kurssin puitteissa ei ollut lähtökohtaisestikaan mahdollista. On kuitenkin ollut

mielenkiintoista ja palkitsevaa tarkastella ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuutta, työelämän

muutoksia ja nuorten osallisuutta niissä tämän konkreettisen haasteen kautta.

Olemme päässeet syventymään aiheeseen, joka koskettaa meistä jokaista jollain tavalla.

Tekemämme työnjaon kautta olemme päässeet tutustumaan paitsi kurssin aiheeseen, eli

organisaatioiden kehittämiseen, myös työelämää ja ammattiyhdistysliikettä haastaviin valtaviin

teemoihin, joita ymmärrämme nyt paremmin kuin syksyn alkaessa. Riippumatta siitä, millaisiin

työmarkkina-asemiin kukin meistä päätyy, tästä on meille varmasti hyötyä tulevaisuudessa, sillä

uskomme, että jokainen työnantaja ja työntekijä joutuu kohtaamaan nämä esiin nostamamme

kysymykset tavalla tai toisella ja kehittämään toimintaansa niihin vastatakseen.

Suurimmaksi ongelmaksi kurssityön aikana muotoutui sen valtavuus. Työelämän muutoksesta

ja lopputyöhön valitsemistamme teemoista on kaikista kirjoitettu kymmenittäin ellei sadoittain

kirjoja ja artikkeleita, eikä työn puitteissa ollut mahdollista tutustua kuin murto-osaan niistä.

Joudumme luottamaan – ja toisaalta onneksi voimmekin luottaa – siihen, että TJS

Opintokeskuksen ammattilaiset pystyvät virittämään laatimamme teemakehikon varaan

mielekkäitä kurssisisältöjä.

Toinen iso haaste oli käytettävissämme olevien työtuntien ja kurssiajan rajallisuus. Emme

ajanpuutteen vuoksi pystyneet pitämään laatimaamme kyselyä auki niin pitkään kuin olisi olleet

tarpeen, tai tiedottamaan siitä niin laajasti kuin olisi ollut hyvä tehdä. Lopputulosta tämä ei

merkittävästi haitannut, sillä koemme, että kurssikehikkoon nostamamme teemat olisivat

päätyneet sinne muodossa tai toisessa myös siinä tapauksessa, että kyselyyn olisi vastanut

suurempi joukko nuoria. Kuitenkin on otettava huomioon se mahdollisuus, että rajallisen

vastaajajoukon vuoksi teemavalikoimasta on voinut jäädä kokonaan pois merkittäviä

kokonaisuuksia.

Kutakin valitsemastamme viidestä teemasta voisi tarkastella useista erilaisista teoreettisista

näkökulmista, ja kurssityön puitteissa olemme pystyneet tarjoamaan niihin vain pintaraapaisun.

Tämän lisäksi lopullisesti toteutettavalla kurssilla teemoihin valittavat näkökulmat riippunevat

vahvasti myös siitä, minkä alojen työntekijöitä tai ammattiyhdistysaktiiveja toteutusjaksolle

lopulta osallistuu. On hyvin mahdollista, että osa teemoista ei ole lainkaan relevantteja tietyillä

aloilla; toisaalta jokin niistä voi korostua vahvastikin.

TJS Opintokeskuksen työntekijät ovat työn kehittämisen ammattilaisia, ja koemme oppineemme

työelämän ja organisaatioiden kehittämisen asiantuntijuudesta eniten juuri heidän kanssaan.

Kiitämme heitä haastavasta ja mielenkiintoisesta yhteistyöstä ja toivomme, että työstämme on

heille hyötyä.

Lähteet Beck, U., & Beck-Gernsheim, E. (2002). Individualization: Institutionalized individualism and its social and political consequences. London: SAGE Publications. Brunila, K., Mononen-Batista Costa, M. 2010. Tiedon, työllisyyden, osaamisen, yrittäjyyden ja tasa-arvon eurooppalainen Suomi. Teoksessa Yrittäjyyskasvatus hallintana (toim. Katri Komulainen, Seija Keskitalo-Foley, Maija Korhonen ja Sirpa Lappalainen). Vastapaino 2010, ss. 207 – 230.

Furlong, A., & Cartmel, F. (1997). Young people and social change: individualization and risk in late modernity. Buckingham: Open University Press.

Guardian 2019. Leading Australian Engineers Turn Their Back on New Fossil Fuel Projects. 21.10.2019. https://www.theguardian.com/environment/2019/oct/21/leading-engineers-turn-their-backs-on-new-fossil-fuel-projects luettu 25.11.2019

Eeva Jokinen, 2018. Elämää 2000-luvulla – pätkätyön prekaari käyttöliittymä. Teoksessa Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta (toim. Anu Suoranta & Sikke Leinikki). Vastapaino 2018, 22. 18 – 27.

EPSU. (2019). Young workers: attitudes to work, unions and society. Report for the European Federation of Public Service Unions (EPSU). European Public Service Union.

Hakkarainen, Kai; Lallimo, Jiri & Toikka, Seppo 2012. Kollektiivinen asiantuntijuus ja jaetut tietokäytännöt. Aikuiskasvatus 4/2012. 246 - 256.

Helsingin Sanomat 2019. Tuore raportti: Valtiot aikovat tuottaa fossiilisia polttoaineita yli kaksinkertaisesti ilmastotavoitteisiin nähden. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006313838.html Viitattu 27.11.2019.

Jokinen, E. 2018. Elämä 200-luvulla: elämän prekaari käyttöliittymä.Teoksessa Suoranta, A., Leinikki, S. & Aaltonen, J. (2018). Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta: Mikä on työn ja toimeentulon tulevaisuus? Tampere: Vastapaino. Järvensivu, Paavo & Toivanen, Tero, 2018. Miten järjestää työ ja työllisyys ekologisen jälleenrakennuksen aikakaudella. Teoksessa Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta (toim. Anu Suoranta & Sikke Leinikki). Vastapaino 2018. 44 -62.

Järvensivu, A., Nikkanen, R., Syrjä, S., Järvensivu, A., Nikkanen, R., Syrjä, S., Uosukainen, K. (2014). Työelämän sukupolvet ja muutoksissa pärjäämisen strategiat. Tampere: Tampere University Press. Kallio, K. P. (2019). Elettyä kansalaisuutta jäljittämässä: kansalaisuuden ulottuvuudet nuorisobarometreissa. Teoksessa E. Pekkarinen & S. Myllyniemi (toim.), Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Nuorisotutkimusverkosto.

Kiilakoski, T. 2010. Huomioita sosiaalisesta mediasta ja nuorisotyöstä. Nuorisokanuuna. Http://www. nuorisokanuuna.fi/tiedostot/tomi_kiilakoski_080310.pdf. (Viitattu 16.12.2019.)

Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 48. [Verkkoaineisto.] [Viitattu 15.12.2019.] Saatavissa: https://www.yths.fi/filebank/4300-KOTT_uusin_2016.pdf Melin, H. 2012. Pystyykö ammattiyhdistys uudistumaan?Teoksessa Helander, M. & Nylund, M. (2012). Palkka työstä: Ay-liike ja edunvalvonnan uudet muodot. Helsinki: Into : Työväen Sivistysliitto TSL. Myllyniemi, S. (2012). Monipolvinen hyvinvointi. Nuorisobarometri 2012. Nuorisotutkimusverkosto.

Myllyniemi, S., & Kiilakoski, T. (2013). Nuorten yhteiskunnalliset osallistumistavat ja asenteet. Teoksessa S. Borg (toim.), Demokratiaindikaattorit 2013. Oikeusministeriö.

Pekkarinen, E., & Myllyniemi, S. (2019). Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Nuorisotutkimusverkosto.

Opetusministeriö 2004. Yrittäjyyskasvatuksen linjaukset ja toimenpideohjelma. Opetusministeriön julkaisuja 2004:18.

Pulkka, V-V. 2018. Joutilaisuuden ylistys digitaalisessa taloudessa- vaihtoehtoja ansiotyön yhteiskunnalle.Teoksessa Suoranta, A., Leinikki, S. & Aaltonen, J. (2018). Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta: Mikä on työn ja toimeentulon tulevaisuus? Tampere: Vastapaino. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelma. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. [Verkkoaineisto.] [Viitattu 15.12.2019.] Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Seija Keskitalo-Foley, Katri Komulainen ja Päivi Naskali, 2010. Risto Reipas riskinottaja. Koulutuspolitiikan tavoittelema ihannekansalainen. Teoksessa Yrittäjyyskasvatus hallintana (toim. Katri Komulainen, Seija Keskitalo-Foley, Maija Korhonen ja Sirpa Lappalainen). Vastapaino 2010, ss. 15 – 36.

Sampsa Puttonen, Mervi Hasu ja Krista Pahkin, 2016. Työhyvinvointi paremmaksi. Keinoja työhyvinvoinnin ja työterveyden kehittämiseksi suomalaisilla työpaikoilla. Työterveyslaitos 2016. [Verkkoaineisto.] [Viitattu 15.12.2019.] Saatavissa: http://www.tyoelama2020.fi/files/1353/TTL_Tyohyvinvointi_paremmaksi_kannet_22062016.pdf

Salminen, Antti & Vadén Tere, 2018. Elo ja anergia. Niin & Näin, Tampere

Suoranta, A., Leinikki, S. & Aaltonen, J. (2018). Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta: Mikä on työn ja toimeentulon tulevaisuus? Tampere: Vastapaino. THL 2019. Hyvinvointi ja terveyserot. [Verkkoaineisto.] [Viitattu 15.12.2019.] Luettavissa: https://thl.fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/terveys

Träskelin, M. (2010). Työelämän muutos ja työhyvinvointi – Kokemuksia työelämän muutoksesta vanhustyössä. Teoksessa Jaksaako jatkaa? Artikkeleita kuntatyön muutoksesta ja työssä jatkamisen tukemisesta kunta-alalla. Pauli Forma, Risto Kaartinen, Toni Pekka ja Janne Väänänen (toim.). Kuntatyö 2010-hanke. Kuntien eläkevakuutus, Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Suomen Kuntaliitto 2010, ss. 57 – 73.

Värri, Veli-Matti, 2018. Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Vastapaino, Tampere.

Yle Uutiset 2019. Madridin ilmastokokous päättyi laihoin tuloksin. https://yle.fi/uutiset/3-11118505 viitattu 16.12.2019.