kirjakauppa - faktor · rt kirjakaupat. helsinki, runeberginkatu 5, puh. 0207 476 366 kuopio,...

RYRAKENNETTU YMPÄRISTÖ 4/2015

RAKEN

NETTU

YMPÄR

ISTÖ 4 /2015 ■ TEEM

A: RAKEN

NU

SVALVON

NAN

UU

DISTU

S, TIEDO

NKU

LKU

rakennusvalvonnan uudistustiedonkulku

Rakentajan paras kirjakauppakirjakauppa

Keittiön remonttiAsiantuntevia ohjeita pe-rusteelliseen ja kevyeen keittiöremonttiin, mitoituk-seen sekä lupa- ja vastuu-kysymyksiin. (RT-ohjeita)4., uudistettu painos72 s., 28,-

Kylpyhuoneen remonttiYksityiskohtaisia ja havain-nollisia ohjeita kylpyhuone-remontin suunnitteluun, te-kemiseen ja teettämiseen. (RT-ohjeita)

Rakennuksen puutyötKeskeisimmät talonraken-nuksessa tarvittavat puu-työt, joiden työmenetelmät selostetaan monipuolisesti ja havainnollisin kuvituksin.

Asuintilojen suunnitteluSelkeitä ohjeita ja tilaratkai-suja toimivan, viihtyisän ja asukkaan toiveiden mukai-sen asunnon – kodin suun-nitteluun. Perustuu RT-ohje-kortteihin.

Pihojen kivityöt - suunnittelu ja rakentaminenPerusteellinen ja havainnol-linen kirja yksityispihojen kivitöiden suunnitteluun ja rakentamiseen.

Rakennusfysiikka. Perusteet ja sovelluksiaOppikirjassa käsitellään tär-keimmät rakennuksen toi-mivuuteen ja viihtyisyyteen vaikuttavat tekijät, jotka suunnittelijan tulee hallita.

Laatukirjoja rakentamiseen ja remontointiin.

Tutustu ja tilaa verkkokaupassa

www.rakennustietokauppa.fi

RT kirjakaupatHelsinki, Runeberginkatu 5, puh. 0207 476 366Kuopio, Kauppakatu 40-42, puh. 0207 476 494

Sujuvaan sopimiseen

Varmista hankkeesi onnistunut toteutus Sopimuslomake Netin luotettavilla sopimuksilla!

Sopimuslomake Net

Tutustu osoitteessa www.sopimuslomake.net

Palvelussa lomakkeet ovat helposti käytettävissä, täytettävissä ja tallen-nettavissa – niin ammattilaisille kuin yksityisille.

Sopimuksetyrityksille ja

kotitalouksille!

256 s., 52,- 249 s., 34,- 99 s., 47,-

5., uudistettu painos112 s., 32,- 216 s., 44,-


kirjakauppa

Rakennusalan ehdottomatmenekkiteoksetRakennusosien kustannuksia 2015Tyypillisten pien-, rivi- ja kerrostalojen sekä teollisuusrakennusten rakenteiden kustan-nuksia

hanke- ja rakennussuunnitteluun rakennus- ja elinkaarikustannusten arviointiin tarjousten laadintaan ja vertailuun rakentamisen aikaiseen kustannusten laskentaan

264 s., hinta 99 €, kestotilaus 89 € (ilmestyy vuosittain)

Kerrostalot 1975–2000

Korjausrakentamisen kustannuksia 2015 Tyypillisten korjauskohteiden rakentei-den purku- ja kunnostuskustannuksia, sekä työmaapalvelluiden ja -kaluston kustannuksia

korjauskohteen hankesuunnitteluun korjaustöiden kustannusten laskentaan sekä tarjousten laadintaan korjausrakentamisen aikaiseen kustannusten laskentaan


Painettuna ja e-kirjana!


Tietoa pintaa syvemmältä asuinkerrostalojen korjaamiseen

Vuosina 1975–2000 eri puolille Suomea valmistui yhteensä yli 460 000 kerrostalo-asuntoa, joista huomattava osa on perus-korjausiässä. Kerrostalot 1975-2000 -kir-jassa käydään läpi ajanjakson kerrostalo-jen rakennustapa ja -materiaalit sekä ra-kennus- ja LVIS-tekniikan pääpiirteet.

Runsas ja havainnollinen kuvitus johdattaa pintaa syvemmälle: rakenteiden ja asen-nusten yksityiskohtiin. Mukana on laaja sähköinen liite, johon on koottu tietoa ajan-kohdan määräyksistä ja ohjeista.

Käytännön käsikirja:

117 s., 74 €

Petri Neuvonen, toim.UUTUUS!

Rakentajan paras kirjakauppa!

korjausrakentamisen suunnittelijoille kuntoarvioijille ja kuntotutkimusten tekijöille korjausrakentajille kiinteistöjen omistajille isännöitsijätoimistoille rakennusalan opettajille ja opiskelijoille kuntien rakentamisesta vastaaville viranomaisille

UUTTA KOR:issaKorjauskohteen purkua ja uusimista käsittelevien rakenteiden yhteyteen on lisätty tyypillisimpiä uudisrakenteita ROK:ista. Rakenteista osa on uusittu entistä energiatehokkaammiksi, esim. talon vaipan lämmöneristeiden uusi-misen, eristekerroksen vahvistamisen ja ikkunoiden uusimisen osalta.

Sujuvaan sopimiseen Sopimuslomake Net

Tutustu ja ota käyttöösi palvelun valmiit asiakirjat!Lisätietoja mm. vuosilisensseistä saat myynnistämme, www.rakennustieto.fi/tuotemyynti, puh. 0207 476 401.

Rakennus- ja kiinteistöalan yhteisen sopimuskäytännön mukaiset asiakirjat > asuntoja liikerakentamiseen > korjaamiseen > kiinteistönpitoon > asumiseen

Valitse tarpeitasi vastaava käyttötapa www.sopimuslomake.net

Verkkopalvelussa voit täyttää lomakkeita sekä tulostaa

niihin liittyviä sopimusehtoja ja tehtäväluetteloita.

Valmiin lomakkeen ja latauslinkin voit lähettää helposti

yhteistyökumppanille kommentoitavaksi tai hyväksyttäväksi.

Palvelussa myösHelppokäyttöiset sähköiset työmaapäiväkirjat talon- ja infrarakentamiseen.

Toimii tarvittaessa myös tarkastusasiakirjana RakMK A1.

• Tarjoukset ja tarjouspyynnöt • Suunnittelusopimukset • Hankinta-/toimitussopimukset• Urakka-asiakirjat• Valvonta- ja tarkastuslomakkeet• Energiatodistus• Kiinteistöpalvelusopimukset• Asunto- ja kiinteistökauppa• Vuokrasopimukset

LisäksiSopimusehdot Tehtäväluettelot Asiakirjamallit

• Kuluttajasopimukset• Hakemukset ja ilmoitukset• Käännökset

(englanti, ruotsi, viro, venäjä)

Täytettäviä lomakkeita moneen tarkoitukseen:

Vuosilisenssi sovitun valikoiman jatkuvaan

käyttöön

Saldo, jolla voi ladata kaikkia

palvelun asiakirjoja

Yksittäin verkkopankki-

maksulla

Testaa 3 päivää ilmaiseksiwww.sopimuslomake.net/tyomaapaivakirjat

wwww.rakennustieto.fiOHJELMAT ASIAKIRJAT TUOTETIETO KAUPPA

www.sopimuslomake.net

Rakennettu Ympäristö 4/15 3

Kannen kuva:RY Rakennettu Ympäristö -lehti painetaan nykyään perinteikkäässä, vuonna 1923 toimintansa aloittaneessa Vammalan Kirjapaino Oy:ssä (alkujaan nimenä oli Tyrvään kirjapaino). Yhdessä Mouhijärven ja Äetsän kanssa Vammalasta tuli vuonna 2009 Sastamalan kaupunki. Naapuripitäjä Tyrvää yhdistyi Vammalaan jo vuonna 1973. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko kuuluu Suomen keskiajan merkittäviin pyhättöihin. Vuoden 1997 traaginen tuhopoltto raunioitti kirkkoa pahoin. Sisäosat uusittiin kokonaan, pitkälti talkoolaisten toimesta. Suunnittelusta vastasi arkkitehti Ulla Rahola. Kuusi vuotta sitten valmistuivat sisätilojen uudet, Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen maalaukset. Lehtereiden maalauksista vastasi Kuutti Lavonen. Kuva: Ulla Vahtera

RY 4/2015 rakennusvalvonnan uudistus, t iedonkulku

20

33

44

42

8

4 Normitalkoiden raikkaat tuulet – koulutusta suunnittelijoille, rakentajille ja viranomaisille

Sara Keravuori

5 Pääkirjoitus

6 Rakennusvalvonnan uudistamisnäkymiä

Aila Korpivaara

8 Kaupunki ja kaavoitus – mihin suuntaan menossa?

Staffan Lodenius

12 Sähköinen asiointi – kahvipöydän visioista ennätysten tielle ja tekemään historiaa

Joona Majurinen

16 Rakennusvalvontaan valonnopeutta ja läpinäkyvyyttä

Risto Pesonen

20 Suur-Ii ponnistaa hirsirakentamisen perinteestä

Lauri Jääskeläinen

25 Onko eurooppalaista rakennusvalvonnan mallia?


30 Ääniympäristö on tärkeä osa rakennettua ympäristöä

Ari Saarinen

33 Meluntorjunnan vaikutukset jäävät vaille huomiota

Katri Isotalo

37 Ketkä ovat kelpoisia hajajätevesijärjestelmien suunnittelijoiksi?

Erja Väyrynen

38 Julkisivun korjaustapa valitaan teknisin perustein

Juuso Kieksi ja Arto Köliö

41 Lancashiressa teollisen perinnön suojelu on koko yhteisön asia

Katriina Etholén

42 Sinan Olli Lehtovuori

43 Rakennustiedon ga-palkinto 2015

44 Prahan kaupungin ja arkkitehtuurin historiallisia vaiheita

Markku Rainer Peltonen

47 Julkaisuja, Matti

48 KHO:n päätöksiä

58 Ristikko

















käyttöön




maksulla




4 Rakennettu Ympäristö 4/15

YMPÄRISTÖMERKKI

MILJÖMÄRKT

www.rakennettuymparisto.fi52. vuosikertaISSN 1457-9510Aikakauslehtien Liiton jäsen

JulkaisijatRakennustarkastusyhdistys RTY ry.Rakennustietosäätiö RTS

KustantajaRakennustieto OyPL 1004, 00101 Helsinki

ToimitusRakennustarkastusyhdistys RTY ry.Kettutie 2, 00800 HELSINKIPuh. (09) 323 2223sara.keravuori@rty.inet.fiwww.rakennustarkastusyhdistysrty.fi

PäätoimittajaLauri Jääskelä[email protected]

ToimituspäällikköTommi AhlbergPuh. 050 354 [email protected]

ToimitussihteeriSara Keravuori Puh. (09) 323 [email protected]

TaittoVammalan Kirjapaino Oy

Vakituiset avustajat Marina Fogdell, Marjut Kauppinen, Ulla Vahtera, Matti Visanti ja Susanna Wähä

IlmoituksetRakennustieto OyPL 1004, 00101 HELSINKIEero SaleniusPuh. 040 764 [email protected]

ToimitusneuvostoHenna Helander, Lauri Jääskeläinen, Aila Korpivaara, Jukka Lyytinen, Matti Rautiola, Ulla Vahtera ja Jouni Vastamäki

TilauksetRakennustieto OySari VanonenPuh. 0207 476 [email protected]/vuositilaus 72 €/75 €6 numeroa vuodessa

Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Toimitus pidättää itselleen oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.

KirjapainoVammalan Kirjapaino Oy

RYK

uva:

Bet

onite

ollis

uus

Syyskoulutuksessa käsitellään muun muassa laajarunkoisten rakennusten uusia määräyksiä. Kuvassa Itellan logistiikkakeskusta Vantaalla.

Rakennustarkastusyhdistys RTY teki vuosi sitten uuden avauksen koulutustoimintaansa järjestämällä iltapäivän mittaiset rakentamisen ajankohtaisasioita täsmäiskuina käsittelevät syysseminaarit. Eri puolilla Suomea pidettyihin tilaisuuksiin saapui lähes 500

kuulijaa kuuntelemaan, keskustelemaan ja tapaamaan kollegoita. Koulutukseen osallistuneille tehdyn kyselyn mukaan ajankohtaisille lyhytkoulutuksille oli tarvetta, ja RTY:n johtokunta teki päätöksen koulutusten jatkamisesta.

Lokakuussa 2015 järjestetään Normitalkoiden raikkaat tuulet syyskoulutukset neljällä paikkakunnalla. Ensimmäisenä ajankohtaisaiheena on rakentamisen normitalkoiden valmistelu ministeriössä ja rakennusmääräysten keventäminen. Hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus normien karsimisesta. Esteettömyysmääräykset ja väestönsuojien rakentamisvelvoite kevenevät ja ELYkeskusten toimivalta supistuu. Mitä muuta on odotettavissa ja mikä on muutosten aikataulu?

Laajarunkoisten ja hallimaisten rakennusten uusia määräyksiä ja toteutettujen kohteiden teknistä tarkastusmenettelyä koskevia kysymyksiä selvitetään päivän toisessa esityksessä. Mikä on laajarunkoinen halli ja kuka niitä saa suunnitella ja tarkastaa? Entä miten toteutetaan jo olemassa olevien hallien tarkastukset?

Pääkaupunkiseudun rakennusvalvontojen asiantuntijaryhmät ovat valmistelleet yhtenäiset periaatteet kelpoisuuksien arviointiin. Työhön osallistuneet rakennusvalvontojen edustajat esittelevät pääsuunnittelijan, työmaavastaavien ja suunnittelijoiden uudet kelpoisuustulkinnat.

Lähtölaukauksen koulutuksille antaa Jyväskylä 1.10.2015, josta koulutukset jatkuvat viikon välein Rovaniemellä, Helsingissä ja Lappeenrannassa.

Lisätietoa koulutuksista löytyy Rakennustarkastusyhdistyksen kotisivuilta www.rakennustarkastusyhdistysrty.fi.

Sara Keravuori

Normitalkoiden raikkaat tuulet – koulutusta suunnittelijoille, rakentajille ja viranomaisille


Pääkirjoitus

Kuva: Risto O

ksanen

Informaatiotulva on tosiasia. Tietoa välittyy säh-köisesti ja mobiilisti kiihtyvään tahtiin. Kansalaista, joka ei koko ajan näprää älypuhelintansa tai vas-taavaa, katsotaan jo kieroon. Kuitenkin tutkimuk-

setkin osoittavat, ettei jatkuva monen asian yhtäai-kainen tekeminen välttämättä kovin tehokasta ole, pikemmin päinvastoin. Vaaratilanteitakin se voi aihe-uttaa.

Samalla kun tietoa tuotetaan ja siirretään yhä enemmän, on vaikeampaa havaita epäolennaises-ta olennainen, tai karsia disinformaatio kokonaan pois. Helppoa ei välttämättä ole senkään ratkaise-minen, mikä informaatio ansaitsee tulla säilytettä-väksi.

Rakennussuunnittelun yhteydessä tuotetaan val-tava määrä informaatiota. Sähköiset välineet no-peuttavat hankkeen suunnittelua monella tapaa. Monidimensionaalisilla järjestelmillä on suhteelli-sen helppo luoda illustraatioita ja muuta havainne-aineistoa. Tietomalleista on puhuttu jo kohta kaksi vuosikymmentä, ja onnistuneita esimerkkejä ratio-nalisoinnista alkaa jo löytyä.

Julkiselle rakennusvalvonnalle sähköiset järjestel-mät merkitsevät työtapojen muutoksia. Vielä muu-tama vuosi sitten sähköinen lupajärjestelmä tuotti viranomaisen päässä helposti vain lisätyötä, koska ketjua luonnoksista arkistokelpoisiin dokumenttei-hin ei saatu aukottomaksi. Järjestelmien kehitystyö on mahdollistanut luotettavuutta niin että arkisto-

laitos on lähtenyt kelpuuttamaan sähköistä arkis-tointia pysyväksi säilytystavaksi.

Sähköiset järjestelmät ovat lähtökohtaisesti mo-biileja. Rakennuslupakäsittelyn toimistorutiineja voidaan teoriassa hoitaa kuntarajoista riippumatta, etätyöstä puhumattakaan.

Viimeisin – ja perusteellisin – maankäyttö- ja ra-kennuslain arviointiselvitys päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan rakennusvalvontayksikön vähimmäis-koko on noin kymmenen rakennusalan ammatti-henkilöä.1 Arviointiselvityksen jälkeen on käyty eri suuntiin menevää keskustelua, miten laajalti tun-nustettuun tarpeeseen vahvistaa rakennusvalvon-nan osaamispohjaa voidaan parhaiten päästä. Lähi-kuukaudet näyttänevät, lähdetäänkö laajempiin or-ganisatorisiin uudistuksiin vai ei.

Organisaatioratkaisuista riippumatta tarvitaan tahtoa ja kykyä löytää tietotulvasta olennainen. Sen lisäksi tarvitaan taitoa normien ja määräysten sovel-tamiseen. Metodi on osin vanhanaikainen ja nyky-päivänä vieraaltakin tuntuva: systemaattinen täy-dennyskoulutus, omakohtainen ajattelu ja jo opit-tujen asioiden kertaus.

16.8.2015 LAURI JÄÄSKELÄINEN

1 Arviointi maankäyttö- ja rakennuslain toimivuudesta 2013. Ympäristöministeriö 2014, siv. 187.

Tietoa – ja kykyä sen soveltamiseen


Rakennusvalvonnan uudistamisnäkymiä

Rakennusvalvonnan sidosryhmät ja asiakkaat ovat pääsääntöisesti kannattaneet uudistusta ja pitäneet sen tavoitteita tärkeinä. Keväällä 2015 uudistushanke jäi hallitus kausien väliin

odottamaan uuden hallituksen ohjelmaa ja uuden ministerin päätöksiä.

Säännökset ohjaavat yhtenäisiin käytäntöihinPääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa on voimakas sääntelyn purun ja lupamenettelyjen sujuvoittamisen linjaus useilla toimialueilla, ei ainoastaan rakentamisen sektorilla. Hallitusohjelman asuntopolitiikkaa käsittelevässä liitteessä 4 on monia rakennusvalvontaa koskevia kohtia. Rakentamisen lupa ja valvontaprosessien toimivuus edellytetään arvioitavaksi kokonaisuutena uudelleen. Pari vuotta sitten toteutetussa maankäyttö ja rakennuslain kokonaisarvioinnissahan rakentamisen lupa ja valvontaprosessia ei kokonaisuutena arvioitu eikä käsitelty myöskään siihen liittyviä oikeustapauksia. Hallitusohjelman lupaprosessien yleiset sujuvoittamisvaatimukset viitoittavat varmasti kokonaisarviointia ja sääntelyn jatkokehittämistä.

Rakennusvalvontaa koskettavat läheisesti hallitusohjelman kirjaukset hajarakentamisen helpottamisesta, vapaaajan asuntojen pysyvään asuinkäyttöön muuttamisesta sekä kirjaukset rakennusten käyttötarkoituksen muutosten ja täydennysrakentamisen sujuvoittamisesta. Hallitusohjelman maininta pienimuotoisesta piharakentamisesta ja aurinkopaneelien toteuttamisesta ilmoitusmenettelyllä tarkoittaa, että maahan on luotava yhtenäiset menettelyt joko lainsäädännön tai ohjeistuksen avulla. Rakentamista halutaan helpottaa ja korjausrakentamista ja käyttötarkoituksenmuutoksia lisätä sääntelyn purkamisella ja säännösten joustavalla soveltamisella. Yhtenäisten käytäntöjen saavuttami

Rakennusvalvontayksikön koon kasvattamisella on tavoiteltu asiantuntemukseltaan vahvempia yksiköitä, jotka olisivat yhtenäisemmin resursoituja ja yhtenäisemmin toimivia. Merkittävänä päämääränä on myös ollut toiminnan kustannusvastaavuus.

AILA KORPIVAARA

Kuv

a: F

innw

ind

Aurinkosähköpaneelien asennusta varten vaaditaan yleensä toimenpidelupa. Hallitusohjelmassa on maininta, että aurinkopaneelien toteuttamiseen riittäisi ilmoitusmenettely.


Ympäristöministeriön uudet toimitilat Aleksanterinkadulla Helsingissä. Rakennuksen peruskorjaustöissä kiinnitettiin erityistä huomiota energiatehokkuuteen; rakenteellisilla ja teknisillä ratkaisuilla tavoitellaan jopa energiankulutuksen puolittamista. Uudessa energiatehokkuusluokituksessa rakennus on luokassa C, joka on suojellun rakennuksen korjaushankkeessa erittäin hyvä arvosana. Talo täyttää nyt jopa uudisrakentamisen vaatimustason.

Kuv

a: M

ikae

l Lin

dén

denhuollon kanssa sekä sähköisen asioinnin käyttöönotto etenevät koko ajan.

Uuden hallituksen linjaukset viitoittavat käytännössä rakennusvalvonnan uudistamishanketta, sen aikataulua ja toteuttamistapaa koko hallituskauden ajan. Tärkeäksi osaksi rakennusvalvonnan uudistamishanketta tulevat lupa ja valvontamenettelyjen ja säännösten tulkintojen yhtenäistäminen ja joustavoittaminen. Ja tietysti myös aluehallinnon kehittämisellä on vaikutusta rakennusvalvonnan organisointiin. ■

Arkkitehti SAFA Aila Korpivaara. Rakennusneuvos. Ympäristöministeriö.

seksi tarvitaan toisinaan lisää säännöksiä – tai ainakin ohjeita.

VIRVA selvittämään yhden luukun periaatettaHallitusohjelmaan on kirjattu, että rakennuslupaasioissa hallitus toteuttaa yhden luukun periaatteen viranomaistoimipisteissä ja sähköisessä asioinnissa. Elokuussa on käynnistynyt valtioneuvoston kanslian rahoittama Kuntaliiton aloitteesta syntynyt VIRVAhanke. Siinä tehdään selvitys kolmen toimialan, rakennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon kokonaisuudelle edullisesta organisoitumisesta. Hankkeessa on mukana Suomen Kuntaliiton ja ympäristöministeriön lisäksi sosiaali ja terveysministeriö sekä maa ja metsätalousministeriö. Hanke valmistuu vuoden 2016 kesällä.

Käytännössä VIRVAhanke pidentää rakennusvalvonnan uudistamisen aikataulua vuodella. Toisaalta tämä lisävuosi tarvitaan myös hallitusohjelman edellyttämien rakentamisen lupa ja valvontaprosessien toimivuuden kokonaisarviointiin. Hankkeet etenevät samaan tahtiin ja vasta niiden päätyttyä päästään mahdolliseen lainvalmisteluun.

On kuitenkin tärkeätä, että kuntien oma kehitystyö, rakennusvalvontojen vapaaehtoinen yhteistyö, yhteistyö ympäristönsuojelun ja ympäristötervey


Mitä meidän ajastamme kertoo se, että sata vuotta vanha kaupunkisuunnitelma tuntuu heräävän henkiin Helsingin uuden yleiskaavan valmistelussa.

Kaupunki ja kaavoitus – mihin suuntaan menossa?

Eliel Saarisen Munkkiniemi‒Haagasuunnitelma julkistettiin v. 1915. Nyt sata vuotta myöhemmin, Helsingin uuden yleiskaavan valmistelussa, esitellään esikaupunkivyöhykkeil

le – sisääntuloväylien varsille ja esimerkiksi Malmin lentokenttäalueelle – kaupunkisuunnitelmia, jotka erehdyttävästi muistuttavat Saarisen käsialaa. Onko kaupunkimuotoilutrendeissä ympyrä sulkeutumassa, vai onko kyse ajattomasta urbaanista rakennustavasta? Vai onko yksinkertaisesti kätevin keino havainnollistaa tavoiteltua ison mittakaavan kaupunkikudosta käyttää kaikille tuttua rakeisuuskuviota – josta toteutusvaiheessa voi vapaasti irrottautua, kulloisenkin ajan hengessä? Kertooko tämä esimerkki myös kaavoituskäytäntöjen muutoksista?

Kaupunkimuotoilun trenditUrbs, quo vadis? Onko kantakaupungin laajentaminen koko perinteiselle esikaupunkivyöhykkeelle realistista ja tavoiteltavaa? Mitä se voisi tarkoittaa, Helsingissä tai muualla?

Yhdyskuntiamme on aina täydennysrakennettu, niin kortteli kuin aluemittakaavassa. Viime vuosi

kymmeninä entisiä teollisuus, satama, ratapiha, laitos ja muita brownfieldalueita on kaavoitettu uuteen käyttöön – ja niitä alueita Saarisen Pro Hel-singfors suunnitelmassa riitti. Myös ”kaavoituksen jakojäännöksiä” ja toimintojen välisiä tilke ja suojaalueita on otettu hyötykäyttöön. Nyt kaipaavat katseet kääntyvät kuitenkin kohti kaupunkilaisten lähiviheralueita ja lähimaisemia, jolloin nimbyreaktio väistämättä herää. Tällöin on vuorovaikutustikkailla noustava seuraavalle askelmalle ‒ sillä riskillä että lähidemokratia kaataa hankkeet ja haaveet. Ainoa etenemispolku näyttää olevan urbaanin elämäntavan juurtuminen/juurruttaminen asukkaiden keskuuteen – mihin ei asukasbarometrien ja gallupien valossa tunnu vielä olevan ”Kallion ja Punavuoren kuplien” ulkopuolella valmiutta.

Bulevardisointi mahdollisuutena ja haasteenaYleiskaavaluonnoksen kuningasajatusta, pääväylien bulevardisointia, hidastaa tai haastaa ympäristöterveyden näkökulmat. Jos alan viranomainen julkisuudessa (HS 28.6.2015) toteaa, että vilkkaan kadun varrella asuvan elinikäodote saattaa vähetä 2,5 vuotta,

Tarkoittaako Helsingin tiivistäminen myös ”kööpenhaminlaistamista” niin kaupunkirakenteen kuin urbaanien tilojen suhteen? Kööpenhaminasta on ansaitusti tullut kansainvälinen pyöräily- ja kävelykaupungin symboli. Julkisen kaupunkitilan muokkaaminen neljän liikkumismuodon rinnakkaiseloa tukevaksi on vaativa ja hidas prosessi.

STAFFAN LODENIUS

Kuv

a: S

taff

an L

oden

ius


kuka kaavoittaja tai päättäjä voi kantaa näin formuloidun vastuun? Ei auta se, että arvio koskikin Kanadan puolen vuosisadan takaisia olosuhteita. Varovaisuusperiaate on nyt (yli)vahvana vallassa.

”Saarislaisen” korttelirakenteen puolesta puhuvat monet kehityspiirteet kuten toimintojen sekoittuneisuus, tilojenkäytön yleispätevyys, ympäristöhäiriöiden väheneminen tai ruokakuntakoon pieneneminen. Yhtenäinen rakenne sallii silti, hyvässä ja pahassa, osaalueiden sosiaalista tai etnistä eriytymistä.

Kautta maailman kaupunkisuunnittelun (ei aina vielä toteutuksen) kantaviksi periaatteiksi ovat nousseet joukkoliikennekäytävät (TOD), kattavat pyöräilyreitistöt (Copenhagenization) ja kävelypainotteiset keskustat (Form-Based-Code). Kun siihen lisätään 2030luvun itseohjautuvat, sähkökäyttöiset ja yhteisölliset autot, autokaupunkia edeltävä kaupunkirakenne voi hyvinkin palvella myös sitä seuraavaa aikakautta.

Hajaantuvien kaupunkien eheyttämisessä on laajalti sovellettu arkkitehti Leo Kososen kehittä

mää ns. Kuopiomallia auto, joukkoliikenne ja jalankulkuvyöhykkeineen. Helsingin malli haastaa tämän sulauttamalla sormet yhtenäisrakenteeseen. Ehkä siinä kulkee metropolin ja laajan, yksikeskustaisen kaupunkiseudun välinen raja.

Kaavako keskeisin keino?Entä kaavajärjestelmä, minne menet? Riittääkö maankäyttö ja rakennuslain päivittäminen vai onko aika luoda uusi ympäristömuutosten säätelyjärjestelmä?

Land skall med lag byggas – kaupungista puhumattakaan… MRL on rakennuslain jatke. Rakennuslaki sääteli kaupungistumista ja uudisrakentamista, rakennetun ympäristön modernisaatiota. Vaikka MRL:ssä täydennys ja korjausrakentaminen, käyttäjälähtöisyys sekä kestävä kehitys ovat keskeisinä tukipilareina, on suunnittelun ja sääntelyn logiikka yhä uudisrakentamiskeskeinen (ks. seuraavan sivun kaavio). Kaupungistumisen lähestyessä saturaatiovaihetta uudisalueiden suunnittelu on poikkeus, ei oletusarvo. Olevan ympäristön käyttöön, ylläpitoon

Malmin lentokenttäalueen muuttamista asumiskäyttöön on selvitetty useassa vaiheessa 1980-luvulta alkaen – herättäen vastalauseita niin käyttäjien, museoviranomaisten kuin asuk-kaiden piirissä. Valtiovallan ja Helsingin kaupungin tuoreiden kannanottojen perusteella muutos voi tapahtua 2020-luvulla. Kaupunkisuunnitteluviraston laatima havainnekuva (ylhäällä) noudattaa samaa suljettua rakennustapaa ja rakeisuutta kuin Saarisen Munkkiniemi–Haaga -suunnitelma (oikealla). (KSV Yleissuunnittelu / Ahokas, Toivola, Rauramo, 2014; Munksnäs–Haga och Stor-Helsingfors, Aktiebolaget M.G. Stenius förlag / Eliel Saarinen, 1915)


ja vaalimiseen liittyvät haasteet vaihtelevat voimakkaasti eikä juridinen kaava ole välttämättä joustavin ja tehokkain väline ratkaista näitä – jos väline ollenkaan.

Hallitus kaavaileeKaavoitusjärjestelmä on ollut tarkasteltavana osana MRL:n kokonaisarviointia ja uudistamistyötä. Hallituskoalition dramaattinen muutos voi tuskin olla vaikuttamatta MRL:n uudistuksen suuntaan. Ainakin julkisuudessa vallitsee odottava hiljaisuus. Kaavoitus ja rakentamisen ohjaus rakentuvat rajoittaviin säädöksiin ja hallitusohjelman yhdeksi keskeiseksi periaatteeksi on naulattu normiston purkaminen. Puolueittensa kautta toiveitaan asettavat maakuntien ja hajaasutusalueiden toimijat, jokamiesrakentajat ja asujat sekä rakennusteollisuus ja kiinteistökehitysalan edustajat. Ja ne normit, joista talkoilla halutaan vapautua, edustavat lähtökohtaisesti hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen ihanteellisia periaatteita ja ns. hyviä kaavoitustapoja. Saavutetusta tietotaidosta ei saisi nyt tinkiä.

Hallitusohjelman mukaan valtion otetta yleispiirteiseen ja strategiseen suunnitteluun löysennetään ja ELYkeskusten toiminta muutetaan konsultoivaksi. Viranomaisille määritellään sitovat enimmäiskäsittelyajat, suositaan hankekaavoitusta sekä sallitaan lievennyksiä esimerkiksi esteettömyys, väestönsuoja ja pysäköintinormeihin – osa määräyksistä ja vaatimuksista on toki kuntien määräysvallassa mutta valtiovallan ohjeistuksen piirissä. Rakennuslupaviranomaisen kannalta helpotetaan lomaasuntojen muuttamista pysyviksi, muutetaan joitakin lupavaatimuksia ilmoitusvelvollisuuksiksi, mahdollistetaan alueelliset poikkeusluvat korjausrakentamisessa jne. Helpottuvatko vai monimutkaistuvatko lupakäytännöt jää nähtäväksi.

Toki turhien normien poistaminen tai lieventäminen on paikallaan. Esimerkiksi autopaikkavaatimuksia on syytä tarkastella ennakkoluulottomasti paitsi joukkoliikennekäytävillä myös laajemmin, kun edellä kuvattu liikkumisen ja liikennejärjestelmän murros kohta tapahtuu.

Tutkijat tuumivatMutta onpa kaavoitusjärjestelmän uudistamista esitetty muiltakin tahoilta kuin uuden hallituskoalition ja sitä ennen ympäristöhallinnon taholta. Akateemisissa piireissä on laajasti kyseenalaistettu järjestelmän toimivuutta. Juho Rajaniemi, allekirjoittaneen seuraaja Tampereen teknillisen yliopiston yhdyskunta suunnittelun professorina, esitti HS:n vieras kynäpalstalla (27.6.2015) mm.: ”Mielekkäintä olisi lopettaa kaavoittaminen kokonaan ja luoda tilal-le elinympäristömme säätelyyn paremmin soveltuvia keinoja. …Uusien keinojen suunnitteluun tarvitaan ihmisen toiminnan ja ympäristön syvällistä ymmär-tämistä. Pieniin ja väliaikaisiin muutoksiin pitää pys-tyä reagoimaan aiempaa nopeammin, mutta suuris-sa ja pysyvissä muutoksissa hitaus on usein hötkyilyä hedelmällisempää. Maakunta-, yleis- ja asemakaavan sijaan kaksi suunnittelutasoa riittää, etenkin jos nii-den välillä on jatkuva vuorovaikutus – ihanteellisessa maailmassa kokonaisuutta ja sen osia tosin suunnitel-taisiin samanaikaisesti.” Hänen ”virkaanastujaisluentonsa” otsikko viime talvelta oli ytimekkäästi ”Jäähyväiset kaavoitukselle”. Myös muiden yliopistojen tutkijoilta kuuluu samansuuntaisia arvioita.

Uudet kujeet?MRL toi mukanaan uudet selvitys ja arviointi sekä vuorovaikutusvaateet. Tarpeelliset ja hyvää tarkoittavat käytänteet ovat paisumistaan paisuneet, ai heuttaen työmäärien merkittävää kasvua ja

Kaupungistuminen on tapahtunut eurooppalaisittain myöhään mutta sitäkin nopeammin. Byggnadsbalken 1734 (musta pallo) sääteli maaseutuvaltaisen yhteiskunnan maankäyttöä. Kaupunkien yleinen rakennusjärjestys 1856 (sininen pallo) antoi puitteet kaupunkien rakentamistapaan. Asemakaavalaki 1932 (punainen pallo) loi asemakaavainstrumentin sovellettavaksi myös yksityiselle maalle. Rakennuslaki 1959 (keltainen pallo) sääteli kokonaisvaltaisesti Suomen varsinaista kaupungistumis- ja modernisaatiovaihetta. MRL 2000 (vihreä pallo) astui voimaan kaupungistumisen kyllästymisvaiheen alkaessa.

Kaupungistuminen ja rakennus lainsäädäntö Suomessa


Otaniemen maankäytön tavoiteltuja muutoksia tarkastellaan pääkäyttäjien, yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa, ylläpitämän ’Kokokuvan’ avulla. ’Innovaatiokaava’-selvityksessä hahmotellaan kaksitasoista maankäytön ja rakentamisen ohjauksen järjestelmää. (Pelkistetty kaavio, Aalto-yliopistokiinteistöt ja Arkkitehtitoimisto A-Konsultit Oy, 2014)

proses sien hallitsemattomuutta niin ajallisesti kuin sisällöllisesti.

Yhdyskuntasuunnittelu on ja on aina ollut lukuisten, osin ristiriitaisten näkökulmien ja tarpeiden yhteensovittamista. Kun yksittäiselle näkökulmalle kaavoituslainsäädännön ulkopuolelta annetaan ”vetooikeus”, synteesin rakentaminen ontuu tai käy mahdottomaksi (jos tässä uskaltaa rinnastaa YK:n turvallisuusneuvostoon). Jokainen kaavoittaja voi kertoa omat surkuhupaisat tarinansa.

Yhtenä seurauksena tästä on oikeusvaikutuksettomien suunnitelmien suosio: laaditaan visioita, kehityskuvia, strategioita, kaavarunkoja, konsepti ja yleissuunnitelmia. Tavoitteena on proaktiivinen vaikutus reaktiivisen, rajoittavan määräysapparaatin sijaan. Mitä voidaan tehdään, mitä tulisi tehdä, jotta kunnan tahtotila toteutuisi?

Hankekaavoitus vai ”uusi arkkitehti”?Otaniemen yliopistoalueen strategisen maankäyttösuunnittelun yhteydessä on lanseerattu ”innovaatiokaava”käsitettä. Suunnittelu – kaavan muodossa tai ei – tapahtuisi kahdella tasolla. Yleispiirteinen, proaktiivinen suunnitelma toisaalta määrittäisi, selvityksiin perustuen, reunaehdot ja tavoitteet ja toisaalta varmistaisi poliittisen ohjauksen ja vuorovaikutteisuuden; keskeisinä työkaluina toimisivat manuaalit ja sopimukset. Toteuttamiseen liittyisi taas yksityiskohtainen suunnitelma, hankekaava viitesuunnitelmineen ja toteuttamissopimuksineen, jossa rakennusvalvonta on kiinteästi mukana (ks. kaavio).

Kansainväliset asiantuntijat ja tutkijat peräänkuuluttavat ”Uutta arkkitehtia” eli suunnittelijaroolia, missä hän/ammattikunta toimii sosiaalisena katalysaattorina, tilajärjestelyn mahdollistajana ja urbaanien suhteiden välittäjänä (BMW Guggenheim Lab, 2014). Muutos on ilmassa – kuten tosin on huomattu ja huomautettu jo Herakleitoksen ajoista alkaen. Edellä on viitattu vain muutamiin näkökulmiin tai ilmiöihin, mutta jokainen voi listata niitä lisää. ■

Professori emeritus, arkkitehti SAFA Staffan Lodenius.

Viitteet:Lodenius, Staffan (2010). Sisältö vai muoto kaavoituksellisen ohjauksen keskiössä: havaintoja New York Cityn suunnittelukäytännöistä. Yhdyskuntasuunnittelu 48: 4, s. 8–28. 100 Urban Trends. A Glossary of Ideas from the BMW Guggenheim Lab. www.bmwguggenheimlab.org/100urbantrends/#!/berlin/ Viitattu 16.8.2015.Helsingin yleiskaava. Helsingin keskeisimmät maankäytön muutosalueet. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2014:43.


Sähköinen asiointi – kahvi pöydän visioista ennätysten tielle ja tekemään historiaa

Mutta kuinkas sitten kävikään? Viime syksynä puhelimeni soi ja Jouni Vastamäki iloisesti kertoi, että Järvenpään kaupunki alkaa ottaa vain sähköisesti lupahakemuksia vastaan – sähköistys on siis 100 %. Se oli puhelinsoitto, jota en edes kuvitellut SADeohjelman aikana saavani. Järvenpään kaupungin voi hyvällä omallatunnolla kutsua päässeen ensimmäisenä kaupunkina Suomessa maaliin eli 100 % sähköistysasteeseen rakennusvalvonnan lupien käsittelyssä.

Mukavaa on ollut seurata, että ”veturi” Vastamäki on myös saanut aikaan sen, että Järvenpään kaupungin yleisten alueiden luvitus on saavuttanut 100 % käyttöasteen. Samoin virkansa laajennuttua Hyvinkään kaupungin johtavaksi rakennustarkastajaksi, on myös Hyvinkään sähköistysaste 100 %.

HistoriaaViime vuonna kulttuuri ja asuntoministeri Pia Vii-tasen asettama työryhmä selvitti rakennusvalvonnan kehittämisen vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Selvitys lähestyi asiaa monesta eri näkökulmasta ja herätti uudenlaisia ajatuksia työryhmän ulkopuolellakin. Digitalisaatio. Mitä se voisi olla? Voisiko tulevaisuuden rakennusvalvontayksikkö olla sellainen, että tiettyihin vaativiin hankkeisiin voisi pyytää valmisteluapua ja resursseja toisen kunnan rakennusvalvonnasta? Tai jos oma kunta olisi ruuhkautunut, voisiko hakemusten valmistelutyöhön saada vaikka toiselta puolelta Suomea apuja? Idea oli hyvä, mutta sitä piti päästä oikeasti toteuttamaan. Samalla tuli aika kokeilla, mihin valtakunnallinen asiointipalvelu lupapiste.fi voisi taipua.

Mitä teimme? Järvenpään kaupunki sopi Kajaanin kaupungin kanssa, että Järvenpää luo Kajaanille viranomaistunnukset lupapisteeseen, jolloin Järvenpään kaupunki voi siirtää omasta sähköises

Valtiovarainministeriön käynnistämä SADeohjelma (sähköistä asiointia ja demokratiaa) on kääntymässä loppusuoralle. Viime talvea voi hyvällä omalla tunnolla kut

sua monessakin mielessä ennätykselliseksi ja historialliseksi. Tämän ennätystehtailun veturina on ollut valtakunnallinen sähköinen rakentamisen asiointipalvelu www.lupapiste.fi. Lupapiste on luotsannut monet isot ja pienemmätkin kuntien rakennusvalvontayksiköt uskomattoman hienoihin suorituksiin, joista voimme toimialana kaikki olla ylpeitä. Olen (viimein) sivusta voinut suurella ilolla seurata sitä mahtavaa kuntien innokkuutta ja sitoutumista uusiin sähköisiin työkaluihin ja toimintatapauudistuksiin.

Mitä nämä ennätykset ja historialliset teot ovat olleet? Näitä onnistumisen tarinoita on ilo kertoa. Kuvastakoon ne sitä Sipilän hallituksen digitalisaation poikkileikkaavaa kärkiteemaa, jota on jo tehty kuntien rakennusvalvontayksiköissä. Ja auttakoon nämä tarinat vielä miettiviä lähtemään mukaan digitalisaation hienoon maailmaan.

100 %Järvenpään kaupunki lähti ympäristöministeriön ensimmäisiksi piloteiksi keväällä 2013. Ensimmäinen sähköinen lupahakemus käsiteltiinkin jo viranomaiskoulutuksessa heti ensimmäisenä päivänä maaliskuussa 2013. Kesti kuitenkin noin vuoden, että asiointipalvelu ja kuntien käsittely ja dokumenttienhallintajärjestelmät saatiin sellaiseen valmiuteen, että sähköinen asiointikanava olisi Järvenpään kaupungin viranomaisille se pääasiallinen tapa ottaa vastaan yritysten ja kansalaisten neuvontapyyntöjä ja lupahakemuksia. Matkalla menestykseen kuului, että ”jos tulevaisuudessa tulisi edes kolmannes tätä kautta, niin olisimme tyytyväisiä”. Vieressä istuneena palvelun projektipäällikkönä murisin ja mulkoilin.

JOONA MAJURINEN


tä hakemusten työjonosta hankkeen Kajaanin kaupungin työjonoon valmisteltavaksi. Kun hakemus olisi Kajaanin rakennusvalvonnan puolesta valmis päätöksentekoa varten, se palautettaisiin Järvenpään kaupungin sähköiseen työjonoon päätöksentekoa varten. Tämähän onnistui ja historiallinen yhteistyö näki päivänvalon, vaikka viranomaiset olivat satojen kilometrien päässä toisistaan. Hakemusten laatukin oli samaa tasoa, eivätkä toimintatavatkaan poikenneet paljoa itsenäisistä kunnista.

Tämän historiallisen pilotin toivotaan antavan kunnille kannustusta uusiin yhteistyöajatuksiin. Uusimuotoinen rakennusvalvonta voi olla sitäkin, että rutiininomaiset hankkeet voidaan luvittaa peruskunnissa, mutta vaativat ja erityisasiantuntemusta vaativat hankkeet voidaan siirtää esimerkiksi isompiin kaupunkeihin yhteisesti palkattujen resurssien käsiteltäväksi. Digitalisaatio ei siis tarvitse isompia rakennusvalvonnan yksiköitä. Siihen riittää yhteiset digitaaliset palvelut. Isommat rakennusvalvonnan yksiköt voidaan siis luoda digitaalisesti ilman isoja hallinnon organisaatiouudistuksia. Tonnit ja tunnit paukkuivat! Valtakunnallinen lupapiste.fipalveluhan aukesi keväällä 2013 ja käyttäjäkunnat ovat laajentuneet yli 100 kunnan eri organisaatioon. Vaikka organisaatioita oli useita, lupapisteen käyttöaste vaihteli hyvin paljon vielä vuoden 2014 aikana. Tämä oli aivan ymmärrettävää. Kyllähän uudet toimintatavat vaativat sulattelua, ja siihen SADeohjelmakin antoi kunnille mahdollisuuden. Viime vuoden lopulla alkoi kuitenkin

selkeä muutos, ja se näkyi heti talvella 2015 lupahakemuksissa. Saavutimme tammikuussa ensimmäisen rajapyykkimme, eli lupapisteen kautta jätettiin yli 1 000 hakemusta kuukaudessa. Muutamaa kuukautta myöhemmin puhkaisimme jo 2 000 hakemuksen rajan kuukaudessa. Ennusmerkit viittaavat siihen, että vuonna 2015 lupapiste.fipalvelun kautta haetaan jo yli 30 000 rakentamisen lupaa.

Iin kunnassa rakennuslupahakemuksista 60 % tulee jo sähköisesti Lupapisteen kautta viiden kuukauden jälkeen. Lehtileikekuvassa Iin kunnan rakennustarkastaja Hannu Paasovaara.

Vantaalla pientalojen rakennuslupahakemuksista 100 % käsitellään sähköisesti, mikä näkyy konkreettisesti rakennusvalvontatoimiston työpöydillä.

Kuv

a: L

upap

iste

Kuv

a: L

upap

iste


Samalla keväällä saavutimme yli 10 000 rekisteröityneen käyttäjän määrän, joka tänä päivänä on kasvanut jo 17 000 käyttäjään. Samalla myös lupapiste.fipalvelun tukikyselyt ylittivät 1 000 avun rajapyykin. Nämä ovat hienoja saavutuksia kunnilta, kun varsin hyvin tiedämme, että 2000luvun alkupuolella käyttöasteet kuntakohtaisissa asiointipalveluissa olivat vuosia jopa alle 5 % monessa kaupungissa.

Tärkeintä on, että nämä ennätykset rikotaan jo ensi vuonna.

Paljon on myös puhuttu, paljonko sähköinen asiointi tuo säästöjä. Luvan hakijoille hyödyt syntyvät lähes heti. Hauskana esimerkkinä kesällä oli tapaus Sallan kunnassa, kun luvan hakija teki sähköisen hakemuksen Teksasista ja lupahan myönnettiin. Ei tarvitse paljoa mielikuvitusta käyttää, kuinka vaivalloista hakijalle olisi ollut asioida perinteisesti paperiasiakirjoin.

Muutoin on jo nyt nähtävissä, että käsittelyaikoja on pystytty lyhentämään pelkästään lausuntomenettelyjä sähköistämällä. Se on jo iso askel. Mielenkiintoisena kokeena Naantalin kaupunki pystyi myöntämään sähköisellä asiointipalvelulla luvan alle viidessä tunnissa. Tämä ei ole itsetarkoitus jokaisen luvan kohdalla, mutta vain osoituksena, että joissakin hankkeissa sekin on mahdollista.

Tietojärjestelmien yhteentoimivuus on tottaSuomessa astui vuonna 2011 voimaan tietohallintolaki. Tietohallintolaki velvoittaa julkisen hallinnon organisaatiot toteuttamaan käyttämiensä tietojärjestelmien yhteentoimivuuden avoimien kuvausten ja rajapintojen avulla.

”Yhteentoimivuudella tarkoitetaan prosessien ja niiden toimintaa tukevien tietojärjestelmien kykyä vaihtaa ja jakaa tietoa. Yhteentoimivuudella viitataan ennen kaikkea siihen, että järjestelmät pysty

vät vaihtamaan tietoja keskenään. Tietojärjestelmien yhteentoimivuuden vaatimus perustuu tietohallintolain 7 §:ään, jonka mukaan julkisen hallinnon viranomaisen on julkisen hallinnon tietojärjestelmien yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi ja varmistamiseksi suunniteltava ja kuvattava kokonaisarkkitehtuurinsa sekä noudatettava laadittua ja ylläpidettyä kokonaisarkkitehtuuria ja sen edellyttämiä yhteentoimivuuden kuvauksia ja määrityksiä sekä toimialakohtaisia tietojärjestelmien yhteentoimivuuden kuvauksia ja määrityksiä.”

SADeohjelmassa velvoitettiin toteuttamaan asiointipalveluiden ja kuntien rakennusvalvontatietojärjestelmien yhteentoimivuus tietohallintolain mukaisesti. Tehtävä ei ollut helppo. Olihan sitä jo yritetty ennen SADeohjelmaa VM:n KuntaIThankkeessa. Työ oli vielä kesken ja tehtävää paljon. SADeohjelman erillisrahoituksella saimme vuo sien 2013–2015 aikana toteutettua kaikkiin kunnissa käytössä oleviin rakennusvalvonnan tietojärjestelmiin

Suunnittelijakoulutus keräsi ison osallistujajoukon Hyvärilän kurssikeskukseen Nurmeksessa.

Lupapiste on laajasti käytössä Pirkanmaalla. Kuvassa Pirkkalan rakennusvalvonnan energistä käyttäjäjoukkoa.

Kuv

a: L

upap

iste

Kuv

a: L

upap

iste


(Facta, KuntaNet, Louhi kuntapalvelin ja Trimble Locus) ja asianhallintajärjestelmiin (Dynasty, Dynasty360, Kuntatoimisto, Tweb, MFiles ja Tiera tiedonhallinta) avoimiin kuvauksiin perustuvat kaksisuuntaiset rajapinnat.

Tämä tarkoittaa viranomaisille sitä, että hakemustiedot, RHtiedot ja liiteasiakirjat voidaan esimerkiksi napin painalluksella siirtää kuntien käsittelyjärjestelmiin käsiteltäväksi ja samoin päätösotteet lupaehtoineen takaisin kuntien järjestelmistä Lupapistepalveluun. Uskallan väittää, että Suomen kuntien rakennusvalvontayksiköt ovat ensimmäiset organisaatiot koko maailmassa, jossa lähes standardintasoinen yhteentoimivuus toimialan tietojärjestelmien välillä on saavutettu. Se on hieno toimialan ponnistus ja taidonnäyte. Tästä on hyvä jatkaa kohti sähköistä arkistointia.

Hienoa on ollut kuulla, että näiden avoimien rajapintojen päälle on alkanut kehittyä myös muita mobiilisovelluksia työmaaaikaiseen valvontaan, kuten katselmusten kirjaamiseen.

Turku, uskomatonta! Valtakunnallinen lupapiste.fipalveluhan tarjotaan kansalaisille ja yrityksille sekä eri kunnille yhtenä nykyaikaisena pilvipalveluna erillisten asiointipalveluiden sijaan. SADeohjelman linjauksena tuli, että tulevaisuuden asiointipalveluiden tulee olla yhteisiä kansalaisille ja yrityksille yli kuntien ja valtion hallintorajojen. Se on palveluna hyvinkin nopeasti otettavissa käyttöön, mutta kunnathan saavat siitä vasta hyödyt irti, kun se on edellisessä kappaleessa kuvatun yhteentoimivuuden osalta kunnossa. Tällaiset tietojärjestelmien integraatioprojektit voivat olla hyvinkin pitkiä ja vaativia, vaikka vain otettaisiin valmiita sovelluksia käyttöön.

Viime syksynä Vantaan kaupunki yllätti minut täydellisesti, kun kaupunki avasi palvelun alle kahdessa kuukaudessa. Olin niin positiivisesti yllättynyt Vantaan suorituksesta, että lupasin Vantaan rakennusvalvontajohtaja Pekka Virkamäelle, että jos joku yhtä iso kaupunki ottaa palvelun nopeammin käyttöön kuin Vantaa, niin minä pidän luennon RTY:n päivillä uimahousuissa.

Lupauksen sain lunastaa alta neljän kuukauden – kiitos Turun kaupungin ja rakennusvalvontajohtaja Reima Ojalan. Olen edelleen koko sydämestäni kiitollinen, että meillä on näin mahtavia kuntaorganisaatioita Suomessa. Me pystymme uskomattomiin suorituksiin, kun niin vain päätämme. Itse totesin, että valtakunnallinen lupapiste.fipalvelu on nyt valmis otettavaksi käyttöön niin isoissa kuin pienissäkin rakennusvalvonnan yksiköissä. Että tarina saisi vielä huikean lopetuksen, niin samana päivän kun Turun kaupunki avasi Lupapisteen, myös Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto avasi Lupapistepalvelun. Ei tällaistakaan ole muilla toimialoilla ennen tapahtunut.

Diplomi-insinööri Joona Majurinen. Projektipäällikkö. Ympäristöministeriö.

Ja Turun ennätys, sähköinen asiointikanava 54 päivässä käyttöön, on sitten tehty rikottavaksi.

Ennätyksistä eteenpäin Sähköisen asioinnin kehitys on siis hyvällä mallilla. Edellä kuvatut ennätykset ja historialliset teot ovat vain olleet mukava lisä arjen aherruksessa ja kannustavat meitä kehittämään niin Lupapisteasiointipalvelua kuin lupien sujuvampaa käsittelyä yhdessä. Käyttäjien, käyttäjäorganisaatioiden ja hakemusten volyymit kasvavat päivä päivältä, mutta kehitystyötä ja tehtävää on vielä paljon.

Viime syksynä linjasimme vielä SADeohjelman loppuajan tavoitteet ja silloin nousi selkeästi esille tarve kehittää asiointipalveluun valmiudet sähköistä rakennussuunnitelmien ja hakemusten pysyväisarkistointia varten. Tätä kehitystyötä varten saimme SADeohjelmasta lisärahoituksen, joka on kevään ja kesän aikana mahdollistanut toteuttaa samaan valtakunnalliseen pilvipalveluun myös työkalut tiedon ohjaussuunnitelmaa varten eli tiedonohjausjärjestelmän (TOJ). Samoin Lupapistepalveluun kehitetään oma dokumentinhallintajärjestelmä. Tämä dokumentinhallintajärjestelmä on laajentunut kattamaan myös kunnille valtakunnallisen sähköisen pysyväisarkiston pilvipalveluna, jonka käyttöönotot alkavat alkusyksystä ensimmäisissä 15 kunnassa. Tätä kehitystyötä on tehty ennakkoluulottomasti ja todellakin aivan uudelta ajattelupohjalta. Kehitystyön alussa ajatukset olivat sähköistää ”paperinen lupaprosessi arkistoon asti”. Kokonaan uutena ja mullistavana ajatuksena on havaittu, ettei digitaalisessa maailmassa sähköisiä asiakirjoja tarvitse siirrellä kuten paperiasiakirjoin käsiteltävässä prosessissa. Kannustankin kuntia tutustumaan tähän täysin uuteen ajatteluun. Tätä voi jo vilpittömästi kutsua kuntien innovaatioksi.

Tällä valtakunnallisella rakennussuunnitel mien sähköisellä pysyväisarkistolla on kaikki edellytykset kehittyä valtakunnalliseksi rakennusasiakirjojen pysyväisarkistoksi, jonka tarpeellisuudesta on puhuttu eri asiayhteyksissä jo vuosia. Tehkäämme tämäkin ennätyksellinen teko vielä lähivuosina. ■

Kuv

a: L

upap

iste

Kuv

a: L

upap

iste


Oulussa ja monissa muissakin kaupungeissa on ollut käytössä Teklan jo viime vuosikymmenellä kehittämä alusta sähköistä asiointia varten. Kuvassa kerrostaloasumista Oulun Limingantullissa.

Kuv

a: V

enni

Ahl

berg


Sähköinen asiointi on tulevaisuudessa rakennusvalvonnankin keskeinen toimintatapa, vaikka tällä hetkellä vasta pari prosenttia maamme rakennusluvista käsitellään sähköi

sesti.Kaikkien sähköistä rakennuslupaasiointipalve

lua tarjoavien kuntien lupahakemuksista keskimäärin 15 prosenttia käsitellään sähköisesti. Sähköisen asioinnin yleistyminen edellyttää rakennustarkastajista itsestään lähtevää asennemuutosta.

”Nyt on oltava ennakkoluulottomasti mukana sähköisen asioinnin kehittyvässä ympäristössä. Kaikki rakennusvalvonnoissa työskentelevät, joiden kanssa keskustelin, suhtautuivat positiivisesti sähköiseen asiointiin. Useilla heistä oli palvelu käytössään tai tulossa, mutta osa vielä harkitsi sitä”, kertoo rakennustarkastaja Mikael Kangasniemi Nurmijärveltä vuodentakaisen insinöörityönsä tuloksista. Sähköinen lupajärjestelmä ei estä keskusteluja kasvotusten valvontaviranomaisen kanssa. Se mahdollistaa palvelun, joka helpottaa rakennusluvan hakemista ja käsittelyä alustavien neuvotteluiden jälkeen.

Lupaa voi hakea sähköisesti 24 tuntia vuorokaudessa. Rakennuttaja voi suunnittelijoiden kanssa täyttää hakemuksen ja liitteet sekä lähettää suunnitelmat verkon kautta, jolloin käsin tehtävää tiedonsyöttöä lomakkeista ei enää rakennusvalvonnassa tehdä.

Säädökset mahdollistavat sähköisen prosessinSähköistä asiointia on voimakkaasti ollut eteenpäin viemässä johtavana rakennustarkastajana rinnakkain sekä Järvenpäässä että Hyvinkäällä toimiva Jouni Vastamäki. Hän on myös selvittänyt edellytyksiä sille, että asiakirjat kulkevat rakennusvalvonnassa systemaattisesti sähköisessä muodossa lupamenettelyn luonnosvaiheesta asiakirjojen pysyväisarkistointiin.

Juridisia esteitä sille ei ole. Säädökset mahdollistavat koko prosessin sähköistämisen. Silloin lupahakemus, pääpiirustukset ja liiteasiakirjat kulkevat sähköisessä muodossa luonnosvaiheesta päätökseen ja edelleen sähköiseen arkistoon.

Huomattava osa pien ja kerrostaloille tehtävistä säädöstenmukaisuustarkasteluista on mahdollista tehdä tietomallitarkasteluna. Sitä voidaan lupakäsittelyssä erityisesti hyödyntää asuntosuunnittelussa esteettömyyden sekä palo ja käyttöturvallisuuden tarkastamisessa, jossa mallintaminen toimii ihmissilmää varmemmin.

Menettely edistää säädöstulkinnan yhtenäistämistä ja tarkastelu saadaan laajennettua käyttötarkoitukseltaan erilaisiin rakennuksiin.

Resurssipula vaatii tuottavuuttaViime vuonna tapahtui Suomessa Rakennustarkastusyhdistys RTY:n puheenjohtajan, Vantaan rakennusvalvontajohtaja Pekka Virkamäen arvion mukaan sähköisen asioinnin läpimurto. Lupapiste otettiin käyttöön kymmenissä kunnissa ja kaupungeissa.

”Asiaa edistää myös arkistolaitoksen aktivoituminen. Yhteistyössä eräiden kaupunkien ja ympäristöministeriön kanssa se on kehittämässä sähköistä arkistojärjestelmää rakennusluville. Seuraava vaihe on uudistaa prosesseja siten, että täysi hyöty saadaan irti sähköisestä asioinnista. Toistaiseksi sitä on käytetty vain perinteisen lupakäsittelyn tukena.”

Vastamäki uskoo sähköisen asioinnin parantavan jatkossa rakennusvalvonnan tuottavuutta. Toistaiseksi suurimpia hyötyjiä ovat asiakkaat, jotka voivat toimittaa asiakirjat verkon kautta ja seurata hankkeensa etenemistä.

”Jatkossa resurssipula helpottuu kahta kautta. Toisaalta tuottavuus kasvaa sähköistä asiointia hyödynnettäessä. Toisaalta samassa sähköisessä asiointijärjestelmässä toimivat kunnat voivat tasata kapa

Rakennusvalvontaan valonnopeutta ja läpinäkyvyyttäSähköinen rakennuslupaprosessi tehostaa rakennusvalvontaa ja yhtenäistää säädöstulkintaa. Järjestelmä voidaan ottaa heti käyttöön pienissäkin kunnissa.

RISTO PESONEN


Vuosi Lupatunnus määrät Rakennusluvat Toimenpideilmoitukset Jatkoajat muut luvat

2010 831 305 186 254 86

2011 846 305 181 218 142

2012 823 290 167 216 150

2013 779 249 163 227 140

siteettiaan antamalla ruuhkatilanteessa lupakäsittelyn tai osan siitä toisen rakennusvalvonnan tehtäväksi.”

Esimerkkinä sähköisen alustan antamista mahdollisuuksista on Vantaan ja Sipoon yhteistyö. Sipoo luvittaa tavanomaiset pientalokohteet molemmissa kunnissa ja Vantaa rakennustarkastajat hoitavat vastavuoroisesti rakennusaikaisen valvonnan.

Myöskin erikoissuunnitelmien ja vaativien kohteiden, kuten maneesien, rakennesuunnitelmien tarkastus voidaan hoitaa nykyistä tehokkaammin kuntien työnjakoa kehittämällä.

Sähköiset prosessit leviävät kunnissaNurmijärven rakennusvalvonnalla on käytössä paikkatietojärjestelmä, jonka työkalut toimivat hyvin rakennetun ympäristön tiedon tallentamisessa ja hallinnassa. Ne tukevat myös koko valvontaprosessia ja rakennusrekisterin pitoa.

”Tietoa voidaan hyödyntää rakennetun ympäristön jatkuvassa seurannassa. Rakennus ja huoneistorekisteri päivittyy rakennuslupaprosessissa tallennettavilla hanke ja rakennustiedoilla. Myös valtion rekistereihin vaaditut tiedot siirtyvät automaattisesti”, Kangasniemi kertoo.

Hänen vuosi sitten valmistunut insinöörityönsä tähtäsi sähköisen järjestelmän käyttöönottoon ja Nurmijärvi tilasikin loppuvuonna 2014 sen. Elokuun lopulla järjestettiin infotilaisuus suunnittelijoille ja luvanhakijoille.

”Uskon, että käyttöönotto tapahtuu harjoittelujaksojen jälkeen lokakuussa. Työtä sähköisen järjestelmän valmistelu on vaatinut paljon. Kun resurssit ovat niukat, on kohta vuosi mennyt. Iso ponnistus on ollut taustajärjestelmien yhteensovittaminen, mutta kokonaisuudesta saatava hyöty tulee olemaan vaivan väärtti. Jatkossa tavoitteena on sähköisen aineiston arkistointilupa.”

Nurmijärven sähköisen asioinnin haasteet liittyivät mahdollisiin kuntaliitoksiin ja ylikunnalliseen rakennusvalvontaan, jotka vaikuttivat sähköisen rakennuslupaasiointimallin valinnassa. Rakennusvalvonnan sähköinen polku on keskeisimmiltä osiltaan monistettavissa kunnan muillekin toiminnoille.

Asiakas hyötyyKeväällä 2014 Kuntaliitto käynnisti projektin selvittääkseen rakennusvalvonnan alueellistamisen vaikutuksia kuntien toimintaan rakennusvalvonnan kannalta sekä sähköistämisen mahdollisuuksia.

Väliraportti on valmistunut 2014 ja myöhemmin valmistuneen ympäristöministeriön, kuntien ja Solita Oy:n kehittämän Lupapistejärjestelmän avulla koko sähköinen lupaprosessi mahdollistuu.

Lupapistettä kehittäessään ministeriö valitsi ohjelmointipalvelujen tuottajaksi Solita Oy:n, joka tarjoaa vastaavia palveluja laajemminkin valtionhallinnon tarpeisiin. Asiakaskuntia on vajaa sata ja johtaja Jani Muhonen nostaa ”pääkilpailijakseen” vanhat toimintatavat, joiden takia kehitysaskelia otetaan paikoin hitaasti. ”Vaikka palvelujen digitoinnista puhutaan hallitusohjelmaa myöten, ei lupajärjestelmien käyttöönotolle riitä yleinen trendi. Korostamme sähköistämisen tuomia etuja, joista kunnille voisi mainita tietojen ajan tasalla pysymisen, läpimenoaikojen lyhentymisen ja kommunikoinnin helpottumisen osapuolten välillä. Asiakkaiden kannalta tietenkin on oleellista reaaliaikaisen seurannan mahdollisuus ja prosessin nopeutuminen.”

Ongelmana yhteensopivuusUseissa kaupungeissa, kuten Turussa, Oulussa ja Kajaanissa, on Lupapistejärjestelmän rinnalla käytössä Teklan jo viime vuosikymmenellä kehittämä alusta sähköistä asiointia varten. Valinta eri järjestelmien välillä tulee johtavan rakennustarkastajan Hannu Leskisen mukaan eteen Kajaanissa tämän vuoden kuluessa.

”Etuja sähköisestä lupamenettelystä löytyy ja se on ilman muuta ratkaisu kaikille kunnille jo lähitulevaisuudessa. Kontaktit luvananojan kanssa voi alkaa jo ennen kuin edes lupa on varsinaisesti vireilläkään. Kaikki asiat ovat paremmin hallinnassa ja etenevät tehokkaasti, olkoonpa asiakkaanamme ammattirakennuttaja tai pientalonrakentaja.”

Merkittävä etu on resurssien riittävyys ja erikoistumisen kehittäminen, mikä on tärkeätä henkilöresurssien ollessa niukkoja. Leskinen pitää raken

Luvan ja ilmoituksen mukaiset asiat vuosina 2010. Rakennusvalvonnassa käsiteltiin vuosina 2010–2013 yhteensä 3279 lupa-hakemusta ja ilmoitusta, joista toimenpideilmoituksia ja rakennusluvan voimassaolon jatkamisia oli lähes puolet. Taulukossa on esitetty vuosittaiset tilastot tietojärjestelmään avattujen lupatunnusten mukaisesti. Rakennusluvat käsittävät uudisrakennukset, hormit ja rakennuksen muutostyöt. Toimenpideilmoituksiin on otettu mukaan myös purkuilmoitukset. Muut luvat ovat toimenpidelupia kuten jätevesijärjestelmän tai lämpökaivon rakentamisia, paikoitusalueita, tonttiliittymiä ym.(Lähde: Mikael Kangasniemi. Sähköisen rakennuslupa-asiointimallin valmistelu Nurmijärven rakennusvalvonnassa. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, Rakennustekniikan koulutusohjelma 2014).


nusvalvontojen ristiin toimimista hyödyllisenä kuntayhteistyönä – ilman kuntaliitoksiakin.

Ongelmana hän näkee kymmenkunnan rakennustarkastukselle ohjelmistoja tarjoavan yrityksen kanssa ohjelmien yhteensopivuuden ja alan sanastojen vastaavuuksien ymmärtämisen. Kajaanissa kaupungin koko tekninen järjestelmä hyödyntää Teklan järjestelmää, joten siihen rakentamisen liittäminen tuntuu perustellulta.

Pienissä kunnissa välttämätön askelPekka Virkamäki pitää tärkeänä, että kaikki kunnat saadaan samaan sähköiseen järjestelmään tai niiden pitäisi vähintäänkin pystyä vaivattomasti keskustelemaan keskenään.

”Ensisijaisesti pienten kuntien rakennusvalvontoja pitäisi yhdistää isommiksi kokonaisuuksiksi. Sähköisestä asioinnista tuskin tulee taikasauvaa, jolla pienten kuntien rakennusvalvontojen ongelmat voidaan ratkaista. Toisaalta joissakin yksittäisissä pienissä kunnissa sähköinen asiointi toimii hyvinkin paikallisen rakennustarkastajan innostuksen varassa.”

Ympäristöministeriön SADehankkeen myötä syntynyt Lupapistepalvelu on Hannu Leskisen mielestä paras kehityshanke, jolla on luotu mah

Rakennetun ympäristön ja asumisen palvelukokonaisuuden tavoitteena on tuottaa ja mahdollistaa rakennettuun ympäristöön ja asumiseen liittyviä lupa-, haku- sekä tietoja analyysipalveluita. Asiointi-palveluiden avulla kansalaiset, asunto-osakeyhtiön toimihenkilöt ja yritykset voivat asioida viranomaisten kanssa ja esim. käynnistää sähköisesti erilaisia rakennetun ympäristön lupaprosesseja. Palveluiden avulla voidaan hyödyntää erilaisia rakennettua ympäristöä ja sen tilaa kuvaavia tietovarantoja. (Lähde: Ympäristöministeriö)

dollisuudet saattaa kaikkien kuntien erilaiset ohjelmistot ja käytännöt yhteiseksi rakennusvalvonnan sähköisen palvelun alustaksi.

”Ainokainen mahdollisuus kehittyä pienissä, yhden tarkastajan kunnissa on tehdä yhteistyötä rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun viranomaistoiminnassa muiden, kuten kaavoitus, pelastustoimi, ympäristöterveydenhuolto ja museoviranomaisten sekä ELYjen kanssa. Uskon, että Lupapisteen kehitysvaiheessa oleva sähköinen arkistointi lisää ja edistää varsinkin pienten kuntien sähköisen asioinnin käyttöönottoa.” ■

Diplomi-insinööri, vapaa toimittaja Risto Pesonen.

K = Palvelussa käytetään karttaliittymää


Suur-Ii ponnistaa hirsi-rakentamisen perinteestäTaivalkoski idempänä ja Pudasjärvi lännempänä Oulu–Kuusamo-valtatien 20 varrella ovat vanhaa Suur-Iin pitäjää1. Molemmat ovat edelleen maantieteellisesti laajoja. Pudasjärven kaupunki on pinta-alaltaan puolet Uudestamaasta.

assa Metsähallitukselle rakennettiin hirrestä toimitilat.2

Kokemukset uuden polven hirsirakentamisesta olivat vakuuttavia. Samaan aikaan Pudasjärvi kipuili satojen muiden Suomen kuntien tavoin huonokuntoisten koulu ja päiväkotikiinteistöjen sisäilma ja korjausongelmissa. Uuden päiväkodin tarve kaupungin keskustaan oli pitkään ollut ilmeinen. Suunnittelijaksi oli valikoitunut arkkitehtikilpailun kautta Oulussa mainetta saanut arkkitehti Janne Pihlajaniemi. Päätös rakentaa päiväkoti puusta oli olemassa, mutta Karhukunnashanke saikin päättäjät innostumaan hirrestä. Tämä sopi myös ekologista arkkitehtuuria aiemmin harrastaneelle arkkitehti Pihlajaniemelle. Loppu onkin sitten jo historiaa. Lumipallo oli lähtenyt pyörimään.

Hirsisiä rakennuksia eri käyttötarkoituksiin nousee Pudasjärvelle kiihtyvällä vauhdilla. Pudasjärven päättäjille ei enää tunnu kelpaavan kuin hirsi. Pitäisikö jo hetkeksi pysähtyä, saattavat epäilijät kysellä. Pitkäaikaiskokemusta yli satavuotiaista ja edelleen

Taivalkoski tunnetaan kirjailijaprofessori Kal-le Päätalon kotikuntana. Monet Päätalon romaanien tapahtumapaikat löytyvät autenttisina Taivalkoskelta ja houkuttelevat kesäisen

Päätaloviikon aikana kulttuurimatkailusta kiinnostuneita. Syöte Suomen eteläisimpänä tunturialueena on vienyt Pudasjärven matkailua eteenpäin.

Hirsirakentaminen on Pudasjärven kiinnostavimpia aluevaltauksia. Maailman suurin hirsinen päiväkoti on ollut käytössä jo kaksi vuotta. Hirsinen koulukampus valtatien varrella on valitusten ratkettua kovaa vauhtia rakenteilla, ja siitäkin tulee valmistuttuaan lajissaan maailman suurin.

Maailman hirsipääkaupunkiMiten hirsibuumiin Pudasjärvellä hurahdettiin? Oliko se hetken päähänpisto ja brändikikkailua? Johtuiko se paikkakunnan kärkiyrityksestä, maailman suurimmasta hirsitalojen valmistajasta Kontiotuote Oy:stä?

Kysymystä valaisee Pudasjärven kaupungin vs. tekninen johtaja Eero Talala. Vakituisena virkanaan Talala hoitaa rakennusvalvonnan tarkastusinsinöörin tehtäviä. Näillä näkymin teknisen johtajan pesti jatkuu ainakin vuoden 2016 loppuun. Sijaisuusaikanaankin Talala valmistelee rakennusvalvonnan esitykset viranomaislautakunnalle.

Hirren tulevaisuus rakennusmateriaalina näytti joutuvan vaakalaudalle, kun rakentamisen energiamääräyksiä lähdettiin tiukentamaan 2010luvulle tultaessa. Pystyykö jatkossa edes lomamökkiä tekemään hirrestä, ihmeteltiin. Määräysten valmistelusta vastannut ministeri Jan Vapaavuori ilmoitti hirren säilyvän hyväksyttävänä materiaalina, jos sen oivallisuus pystytään osoittamaan. Karhukunnas-niminen tutkimushanke oli vastaus ministerin heittämään haasteeseen. Tutkimuksella haettiin objektiivista tietoa hirsitalojen ekologiasta ja elinkaaresta normiuudistuksia varten. Kysymys ei ollut yksinomaan teoreettisista laskelmista, vaan Karhukunnas oli myös koerakentamisprojekti. Muun mu

Pudasjärveltä kotoisin ollut arkkitehti Reijo Niskasaari (1951–1988) oli niin sanotun Oulun koulukunnan isä. Pudasjärvellä ja Taivalkoskella ilmestyvän paikallissanomalehti Iijokiseudun toimitalo (1985) Pudasjärven keskustassa Kurenalalla on taattua Niskasaarta ja regionalismia.

LAURI JÄÄSKELÄINEN

Kuv

at L

auri

Jääs

kelä

inen


hyvässä kunnossa olevista hirsitaloista kyllä löytyy, myös Pudasjärveltä, mutta entä modernit hirsitalot?

Parasta siis käydä tutustumassa PikkuPaavalin massiivihirsiseen päiväkotiin. Päiväkodin johtaja Jaana Tuohimaa vahvistaa sen, mitä Eero Talala oli jo aiemmin kertonut. Sisäilmaongelmat ovat poistuneet, akustiikka on parantunut, lepohuoneiden ääneneristävyysvaatimukset täyttyivät, puiset sisäpinnat hohtavat vaaleina kuin uudet. Läpiviennitkin ovat onnistuneet, jatkaa Talala. Ainoa asia, mitä on jouduttu kahden vuoden jälkeen paikkaamaan, on hirsikehikon tiedossa olleesta painumisesta johtuva seinänviereisten kevyiden alakattoeristelevyjen osittaiset irtoamiset. Levyt kiinnitettiin arkkitehdin toivomuksesta piilokiinnityksellä, mikä ei ilmeisestikään ole kestävä ratkaisu eri tavoin elävissä puurakenteissa. Tuhatkolmesataa hyötyneliöisen päiväkotirakennuksen hinnaksi tuli n. 3 miljoonaa euroa (n. 2 300 euroa neliöltä).

Kiinnostus hirsirakentamiseen kasvussaHirsikoulukampus herättää maailmanlaajuista mielenkiintoa. Keskimäärin satakunta vierailijaa käy viikoittain tutustumassa kampuksen työmaahan. Delegaatioita käy Suomen kuntien lisäksi Australiaa ja Kanadaa myöten, toteaa vs. tekninen johtaja Eero Talala. Jotta työmaa etenisi aikataulussa, joudutaan vierailuaikoja keskittämään.

Kampuksen päärahoittajana ja rakennuskompleksin omistajana toimii Kuntarahoitus Oy. Kaupunki tulee koulutiloihin vuokralaiseksi. Rakentaja Lemminkäinen Talo Oy tytäryhtiöineen ylläpitää koulua 25 vuotta leasingperiaatteella. Kaupungilla on mahdollisuus lunastaa 700 oppilaalle mitoitettu koulu jo aikaisemmin.

Urakan voittanut Lemminkäinen oli jo ennen tarjouskilpailun päättymistä valinnut kumppanikseen Kontiotuotteen. Yhtiön tuotantolaitokset sijaitsevat vain muutaman kilometrin päässä. Logistisesti tämä tuo säästöä kustannuksissa, kun hirsiä ei tarvitse varastoida. Höylähirttä tarvitaan rakennusta varten lähes 30 kilometriä. Jo suunnittelun alkuvaiheessa käytiin keskustelut alueellisen pelastustoimen kanssa, jotta palosuojauksesta ei tule liian raskasta. Alakouluun, yläkouluun, lukioon ja kansalaisopistoon jakautuvat lohkot kytkeytyvät toisiinsa sisäkautta. Kokonaisuus on samalla lailla ”kengätön” kuin PikkuPaavalin päiväkoti: ulkokengät jätetään eteistilojen lokerikkoihin.

Kaikkiin kaupungin kilpailuttamiin hirsitalohankkeisiin tulee monisivuinen liiteasiakirja, jossa täsmennetään hirreltä vaadittavat ominaisuudet. Karhukunnastutkimushankkeesta saatiin tarvittavat, suurille hirsitoimittajille yhtäläiset parametrit. Kontiotuote kilpailee täysin samalta viivalta kuin muutkin hirsitoimittajat.

Rakentamisessa tähdätään hyvään luovutuskuntoon. Hankkeen etenemistä valvoo säännöllisesti kokoontuva yhteistyöryhmä, jota Talala vetää. Ryhmän toiminta jatkuu myös koulukampuksen käyttöönoton jälkeen.

Pudasjärven kaupungin seuraava kohde on tuetun ja senioriasumisen kohde noin kuudellekymmenelle asukkaalle. Tarjousaika päättyy elokuussa. Hirsirungon parasta pystytysaikaa ovat kuivat talvikuukaudet. Poliittiset päättäjät eivät lähde hakkaamaan päätänsä hirteen, mutta puu on ehdoton vaatimus. Luonnollisesti muitakin materiaaleja tarvitaan. Väestönsuojat tehdään betonista, samoin keittiölohko koulukampuksessa. Välipohjat ja käve

Metsähallituksen toimitalo valtatie 20:n varrella oli alkusysäys Karhukunnaan alueen hirsitalokorttelille. Alue suunniteltiin yhteistyössä Oulun yliopiston arkkitehtiosaston kanssa. Arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehtitoimisto Juha Paldanius.

Pudasjärven vs. tekninen johtaja, tarkastusinsinööri Eero Talala on selostanut Pudasjärven hirsitalobuumia sadoille aiheesta kiinnostuneille vierailijoille.


lysiltojen kaiteet tulevat upouudesta Kuhmon CLTkomponenttitehtaasta. Tiiltä tarvitaan, samoin kappaletavarasta tehtyjä puisia osia. Mutta päärakennusmateriaalina on luontevasti hirsi. Suunnittelussa on mukana BREEAMsertifiointivaatimukset.

Taivalkoski kunnioittaa kirjailijamestariansaKalle Päätalo (1919–2000) eli lapsuutensa Taivalkosken Jokijärven kylässä Kallioniemellä. Kallioniemi toimii kesäisin museona. Asuinrakennuksen kalustus ja esineistö ovat pääosin alkuperäisiä. Esillä on muun muassa Kallen reppu. Jokijärvellä on muutakin Päätaloon liittyvää nähtävää, muun muassa vuonna 1950 valmistunut koulu, jonka rakentamista Kalle Päätalo nuorena kunnan rakennusmestarina valvoi. Jokijärveltä on matkaa Taivalkosken keskustaan parisenkymmentä kilometriä. Kuntakeskuksessa on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva kyläkauppa ja matkalaispirtti Jalava, joka sekin on tuttu Päätalon lukijoille. Esikoisteos Ihmisiä telineillä ilmestyi vuonna 1958. Niihin aikoihin Päätalo oli jo muuttanut Tampereelle, kuten Päätalon kirjoja lukeneet hyvin tietävät.

Jos Pudasjärveä voi pitää maailman hirsipääkaupunkina, niin Taivalkoskea leimaa Iijoki ja Kalle Päätalo. Päätalokeskuksessa voi tutustua kirjailijan Tampereen aikuiseen näköistyöhuoneeseen ja muuhun Päätalon elämästä kertovaan aineistoon. Ennen täysipäiväistä kirjailijan uraansa Päätalo ehti luoda mittavan uran vastaavana mestarina eri urakoitsijoiden palveluksessa. Päätalokeskuksen näyttely antaa hyvän kuvan sotienjälkeisen ajan Suomen jälleenrakennuskaudesta. Rakentamisen vimma kulki läpi koko maan ja yhteiskunnan.

Museoesineistön ja kirjallisten dokumenttien perusteella Päätalo tähtäsi rakennustyömailla aina

korkeaan laatuun. Samaa todistavat hänen romaaninsa. Kaikki kirjalliset piirit eivät Päätalon yksityiskohtiin ulottuvia ja realistisia kuvauksia aina arvostaneet. Nyt kun norjalainen Karl Ove Knausgård on hyvin henkilökohtaisilla ja sukunsa vaiheita tarkasti kuvaavilla teoksillansa noussut maailmanmaineeseen, on Päätaloa jo ryhdytty vertaamaan Knausgårdiin.

Päätalon kirjallista tuotantoa arvostaville Taivalkosken kesäinen Päätaloviikko kymmenine oheistapahtumineen on sukellus Suomen 1900luvun historiaan. Romaanien henkilöt lähtevät uudelleen elämään ympäristössä, joka on merkillinen sekoitus uskomattoman laajojen erämaiden karua ankaruutta, Iijoen mahtavaa virtaa, kamppailua jokapäiväisestä leivästä ja sammumatonta uskoa parempaan

Pikku-Paavalin päiväkoti haki arkkitehtuuriansa Pudasjärveltä löytyvistä puurakenteisista kesänavetoista. Julkisivun hirsipinnat on kuultokäsitelty punertaviksi.

Päiväkodin pohjakerroksen ulko- ja väliseinät ovat massiivihirrestä. Lamellihirren paksuus ulko- ja kantavissa seinissä on 275 mm. Eristämättömällä lamellihirrellä päästiin matalaenergialuokkaan. Rakennesuunnittelusta vastasi Arkkitehti- ja insinööritoimisto Jussi Tervaoja Oy.

Sisätilojen hirsipinnat on käsitelty valkoisella puuvahalla ja hirsisuojalla.

Kuv

at L

auri

Jääs

kelä

inen


tulevaisuuteen. Kalle Päätalo viimeistään toi identiteetin ja oikeutuksen ihmisille, jotka ovat eläneet omaa elämäänsä omista lähtökohdistansa luonnon ehdoilla. Elämänmuoto on ollut mitä ekologisinta tämän päivän mittapuulla mitaten. Päätalon Taivalkosken kunnalle lahjoittaman, Veikko Haukkavaa-ran veistoksen Uneutettu vonkamies kaiverrus ”Annoitte paljon, itse tyydyitte vähään!” on pysähdyttävä kunnianosoitus maan hiljaisille.

Rakennusvalvonnan yhteistyötä selvitettiinLaajaa Oulun seudun silloisen kymmenen kunnan rakennusvalvonnan yhteistyötä ns. isäntäkuntamallin pohjalta selvitettiin vuonna 2009. Aika ajoi selvityksen ohi siinä vaiheessa, kun Oulun neljä naapurikuntaa (Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja YliIi) yhdistyivät Ouluun.

Sekä Taivalkosken että Pudasjärven rakennusvalvonnat ovat itsenäisiä. Käytännössä on tehty yhteistyötä Oulun seudun kanssa. Talala kertoi osallistuneensa vuoden mittaiseen koulutusrupeamaan, jonka Oulu organisoi yhdessä ammattikorkeakoulun kanssa. Oulunkaari on nimitys kuntayhtymälle, joka vastaa seudun terveys ja perhepalveluista. Rakennusvalvonnalle Oulunkaari olisi myös luonteva organisointitapa, mutta eräänä kysymysmerkkinä ovat etäisyydet. Matkaa Pudasjärven keskustasta kaupungin laidoille tulee nyt jo kymmeniä kilometrejä. Kaupunki on pintaalaltaan Suomen toiseksi laajin.

Pudasjärven kaupungin rakennusvalvonnan mitoitus on periaatteessa kaksi tarkastajaa ja yksi kansliahenkilö. Asukkaita on noin 8 500. Tällä hetkellä, kun Talala hoitaa vs. teknisen johtajan vakanssia, on rakennusvalvonnassa 1,5 tarkastajaa, mutta Ta

Päiväkodin johtaja Jaana Tuohimaa on erittäin tyytyväinen rakennukseen, jossa parannusta aiempaan on niin akustiikassa, viihtyisyydessä kuin sisäilmassa.

Pudasjärven rakenteilla olevan hirsikoulun työmaataulu on luonnollisesti sekin hirrestä.

Syksyksi 2016 valmistuva koulukampus koostuu neljästä rakennuksesta, jotka yhdistetään toisiinsa sisäkäytävillä. Arkkitehtisuunnittelusta vastaa Arkkitehtitoimisto Pekka Lukkaroinen Oy Oulusta.

Kuv

at L

auri

Jääs

kelä

inen


lala valmistelee lautakuntaasioita. Talala to teaa linjauksista, joiden mukaan rakennusvalvonnat muodostetaan itsekannattaviksi, merkitsevän jonkintasoisia korotuksia Pudasjärven lupamaksuihin. Normaalivuosina verovaroilla katetaan rakennusvalvonnan menoista 8–9 euroa asukasta kohti, eli yhteenlaskettuna 70 000 euroa. Jokunen vuosi sitten tulot saatiin nousemaan reippaasti kampanjalla, jolla metsästettiin luvatonta rakentamista. Kampanja onnistui, kun porkkanana vapaaehtoisesti lupahakemuksensa jättäneille tarjottiin lupapäätös jälkikäteen ilman lain mahdollistamaa korotettua maksua. Moni haki kiltisti erilaisille luvatta rakennetuille hankkeille jälkikäteisen luvan. Lupien määrä nousi vuodessa jopa tuhanteen, kun normaalivuosina haetaan kolme –neljäsataa lupaa.

Tuttua tutumpiakin ovat Talalan kertomukset rakennusvalvontaa työllistävistä naapuririidoista ja vastaavista. Vaikka lääniä Pudasjärvellä riittää, niin vaikkapa aitaerimielisyydet jatkuvat vuosikausia. Työaikaa käyttäisi mieluusti johonkin muuhun hyödyllisempään. Parhaillaan odotetaan hallintooikeuden ratkaisua Tolpanvaaran–Jylhävaaran tuulivoimahankkeeseen. Alun perin tarkoitus oli toteuttaa peräti 27 suuren kokoluokan tuulivoimalaa ja 3 muuntoasemaa, mutta asukastilaisuuksien ja naapurikannanottojen jälkeen hankkeesta pudotettiin 5 voimalaa pois. Kysymys on 140 miljoonan euron tuulipuistohankkeesta, joka odottaa hallintotuomioistuimen ratkaisua. Rakennusluvat voimaloille on jo myönnetty ehdoilla, että tulevat voimaan kun ensin valtuuston hyväksymä osayleiskaava saadaan valitusten ratkettua lainvoimaiseksi.

Puu, luonto ja matkailu ovat eittämättä Pudasjärven ja Taivalkosken tulevaisuuden rakennuspuita. Hyvälaatuista tukkipuuta riittää rakentamiseen ja muuhun jatkojalostukseen. Luonnossa liikkuminen, laskettelu ja muu talviliikunta eivät jää kiin

ni lumenpuutteeseen, ja kun näihin liittää mukaan alueen oman laatuisensa kulttuurin, on pöytä kiinnostavalle löytöretkelle katettu. ■


1 Suur-Ii käsitti Iin, Pudasjärven, Kiimingin, Haukiputaan, Ylikiimingin, Kuivaniemen, Taivalkosken, Ranuan ja Yli-Iin kunnat. Näistä Kiiminki, Haukipudas, Ylikiiminki ja Yli-Ii ovat nykyään osa Oulua, ja Kuivaniemi taas yhdistyi Iin kunnan kanssa vuonna 2007.2 www.karhukunnas.fi

Kalle Päätalon esikoisteoksen ilmestymisvuonna 1958 hän toimi vielä täyttä päätä vastaavana työnjohtajana. Päätalo-keskuksen näyttelykuvassa Päätalo keskimmäisenä.

Kallioniemen kotitalossa Pudasjärven Jokijärvellä nuori Kalle Päätalo pääsi lukemisen makuun. Sairaalloinen Hermanni-isä ei Kallen luku- ja kirjoitusharrastuksia hyvällä katsonut.

Päätalon lahjoittama Veikko Haukkavaaran veistos kunnioittaa Kallioniemen pihapiirissä Iijoki-romaanisarjan tukkilaisten muistoa.

Kuv

at L

auri

Jääs

kelä

inen


Euroopan yhdentyminen on ollut megatrendi viimeiset parikymmentä vuotta. Mitkä ovat olleet vaikutukset rakennusvalvontaan? Onko olemassa yhteistä eurooppalaista näkemystä hyvästä rakentamisesta ja sen saavuttamisen keinoista?

Onko eurooppalaista rakennusvalvonnan mallia?

CEBC – The Consortium of European Building Control – perustettiin v. 1989 eurooppalaisten rakennustarkastajien foorumiksi, jossa voidaan vaihtaa ajatuksia ja tehdä yh

teistyötä paremman rakentamisen eteen. Pääasiallisena työmuotona ovat olleet keväisin ja syksyisin järjestettävät työkokoukset vuorotellen eri maissa. Suomessa on kokoonnuttu kolmasti. Toisena tärkeänä työmuotona on laatia vertailevia selvityksiä rakentamisen määräyksistä ja viranomaiskäytännöistä.

Havaintona on Euroopan eri maiden rakennusvalvonnan järjestelmien tietynasteinen erilaisuus. Yhtä yhtenäistä mallia ei ole. Sen sijaan voidaan erotella yhteisiä nimittäjiä ja ryhmitellä järjestelmiä eri kategorioihin. Luonnollisena selityksenä eroavuuksille on vuosisataiset perinteet ja Euroopan jakautuminen oikeus ja hallintokulttuuriltaan eri leireihin. Aglosaksinen common law (tapausten, ei niinkään normien kautta rakentuva järjestelmä), germaaninen ankaran normatiivinen ja kolmantena romaaninen, yksityisoikeuden kodifikaatioon perustuva Napoleonin järjestelmä ovat päälohkot. Eurooppaoikeus on uusin tulokas, jonka tehtäväksi


on tullut yrittää löytää kulttuurierojen keskeltä yhteistä säveltä.

SelvityksiäViimeisen parinkymmenen vuoden aikana on, paitsi CEBC:n toimesta, niin joissakin yliopistoissa kartoitettu Euroopan eri maiden rakennusvalvonnan järjestelmiä. Erityisesti Delftin Teknillisessä yliopistossa Alankomaissa on tehty systemaattisia vertailevia tarkasteluja. Henk Visscher on toiminut monessa selvitysprojektissa asiantuntijana ja vetäjänä.1

CEBC:n toimesta laaditut selvitykset ovat tarkastelleet rakentamismääräysten eroavuuksia esim. esteettömyyden, paloturvallisuuden, rakenteellisen turvallisuuden yksityiskohtien jne. osalta. Yleisemmin on kartoitettu muun muassa yksityisen tarkastustoiminnan laajuutta ja koko rakennusvalvonnan filosofiaa ja päämäärää tavoiteltaessa parempaa rakentamisen laatua.

EU:n sääntelyn laajentuminen ja tiukentuminen näkyy enenevässä määrin myös rakentamisen sektorilla. Erityisesti energiatehokkuutta koskevat direktiivit sekä rakennustuotteiden sääntely, ensin

Tanskalaisen Henning Larsenin arkkitehtitoimiston suunnittelema Reykjavikin musiikkitalo Harpa palkittiin vuoden 2013 Mies van der Rohe -huomionosoituksella.

Kuv

a: L

auri

Jääs

kelä

inen


direktiivin ja nyttemmin asetuksen kautta, muovaavat väistämättä jäsenvaltioiden rakennusvalvonnan toimintaa.

Suuria periaatteellisia eroja syntyy sitä kautta, mitä eri tehtäviä jäsenvaltioissa julkiselle rakennusvalvonnalle kuuluu. Luotettavan kuvan saamiseksi pitäisi tuntea kunkin maan maankäytön suunnittelun järjestelmät. Niissä on kuitenkin niin huomattavia hallinnollisia eroja, että erojen hahmottaminen ja kytkennät rakennusvalvontaan tuottaa vaikeuksia. Mitään kattavaa kokonaisselvitystä aihepiirin ympäriltä en ole löytänyt.

Maailmanpankki (World Bank) on tehnyt systemaattista työtä selvittääkseen maailmanlaajuisesti hallinnollisia ja byrokraattisia esteitä yritysten etabloitumisen näkökulmasta. Vuosittain julkaistaan laajoja raportteja, jotka kattavat periaatteessa koko maapallon. Vuosikausien ajan on muun muassa raportoitu, minkälaista hallintoa ja millaisia määräyksiä eri maissa kytkeytyy kuvitteelliseen rakennushankkeeseen, joka vertailtavuuden vuoksi on pysynyt vuosikausia samanlaisena. Kuvitteellinen hanke on kaksikerroksinen varastorakennus, jonka laajuus on 1 300 m². Kerroksen sisäkorkeus on 3 m. Rakennuspaikka, joka ei sijoitu teollisuusalueelle tai vastaavalle valmiiksi kaavoitetulle vyöhykkeelle, on suuruudeltaan 929 m². Hankkeeseen ryhtyvä omistaa ko. rekisterissä olevan rakennuspaikan, jonne on toimivat yhteydet. Suunnittelun on tehnyt lisensoitu arkkitehti. Rakennustyön toteutusaika on 30 viikkoa, missä ei ole mukana rakentamisen edellyttämät hallinnolliset ja muut lupaprosessit. Kysely mittaa viranomaisprosessien edellyttämää vähimmäisaikaa kalenteripäivissä sekä viranomaisten perimiä maksuja.

Esimerkkitapauksesta on tehty indikoitu tarkastelu vuodesta 2005 vuoteen 2013. Tarkastelu kattaa 183 maata. Suomi sijoittuu tässä tarkastelussa sijalle 23. Ykkösenä on Hong Kong.2 Takavuosista on Suomen sijoitus hieman pudonnut. Esimerkiksi vuonna 2009 Suomi oli ko. kuvitteellisen hankkeen lupakäsittelyn kolmanneksi nopein (38 päivää).3 Tiedot kerätään maakohtaisilla kyselyillä asiantuntijoilta. Suomen osalta vastaajat ovat tulleet pitkälti yksityiseltä sektorilta, lähinnä asianajotoimistoista. Rakennuslupien osalta olen vastannut kyselyyn n. 10 vuoden ajan. Maailmanpankki on erityisen kiinnostunut tietämään kaikista lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista uudistuksista, joilla prosesseja on kehitetty asiakasystävällisemmiksi. Myös korruption vastainen taistelu on ykköskysymyksiä. Maailmanpankin tutkijat ovat tehneet johtopäätöksen, jonka mukaan, mitä monimutkaisemmat ja vaikeammat lupaprosessit, sitä enemmän on korruptioherkkyyttä.4

Uusimuotoista rakennusvalvontaa selvittäneen, rakennusneuvos Aila Korpivaaran johdolla toimineen työryhmän loppuraporttiin sisältyy neljäsivuinen selvitys rakennusvalvonnan tehtävien siirtymisestä yksityisten toimijoiden hoidettavaksi

EUmaissa.5 Selvitys perustuu edellä jo mainittuihin lähteisiin, kuten mm. CEBC:n raportteihin. RYlehdessä on säännöllisesti julkaistu laatimiani katsauksia CEBC:n kokouksissa käsitellyistä aiheista.6 Vuonna 2007 laadin ympäristöministeriölle suppeahkon katsauksen rakennusvalvonnan tilanteesta Euroopan joissakin maissa.7

ErojaMaailmanpankin uusin Doing Business selvitys (2015) on tarkastellut maankäytön suunnittelun roolia osana rakentamisen viranomaisprosesseja8. Yleisenä johtopäätöksenä on, kuinka toimiva zoning, joka edellyttää jonkintasoista maankäytöllistä lupaa (planning permission) ennen rakentamista, tai ennen rakennusluvan jättämisen mahdollisuutta, helpottaa ja nopeuttaa rakennuslupaprosessia. Eurooppalaisina ääriesimerkkeinä tuodaan esiin Belgia ja Ruotsi. Belgiassa vain suuret rakennushankkeet vaativat varsinaisen kaavoitusluvan. Kaavoituslupa samalla takaa ongelmattoman rakennusluvan, koska jo kaavoituslupavaiheessa tulee projekti esittää riittävän yksityiskohtaisesti. Pienemmissä hankkeissa suunnitelmien tulee vastata eri hallinnollisten tasojen määrittelemiä reunaehtoja. Ruotsi esiintyy raportissa esimerkkinä maasta, jossa lähes kaikki asuinrakentaminen edellyttää vuosia kestävää yksityiskohtaista kaavoitusta. Kuitenkin, kuten raportissa selostetaan esim. Tukholman käytäntöjä, yli puolet rakennushankkeista poikkeaa kaavoista niin paljon, että rakennusluvan saamiseksi joudutaan joko suunnitelmia muuttamaan, tai muuttamaan kaavaa. Ja tämä taas kestää keskimäärin 18 kuukautta.

David Smith on hoitanut CEBC:n Presidentin (puheen-johtajan) tehtävää vuodesta 1996. Lokakuussa Milanossa valitaan hänen seuraajansa. Smithin takana aiemmin CEBC:n varapuheenjohtajana toiminut Yves Pianet.

Kuv

a: L

auri

Jääs

kelä

inen


Suomi lukeutuu zoning-vertailussa ryhmään, jossa kaavoituksellinen tarkastelu tarvitaan ennen rakentamista yleensä, muttei aina. Meidän suunnittelutarveratkaisu on eräänlainen planning permissi-on. Euroopan maista samaan kategoriaan sijoittuvat mm. Ranska, Latvia ja Liettua.

Kaavoitusluvat ja zoning on tässä lyhyessä artikkelissa jätettävä rakennusvalvonnallisen tarkastelun ulkopuolelle, olkoonkin, että niillä on läheiset kytkennät rakennuslupakäytäntöihin. Sama koskee kysymystä itse rakentamista koskevien lupien myöntämisestä siltä osin, mitkä viranomais tai muut tahot niitä käsittelevät. Monissa maissa rakennustarkastajat eivät toimi varsinaisina lupaviranomaisina, joille esim. kuuluisi kaupunkikuvalliset ja vastaavat kysymykset. Yleensä rakennusvalvontakäytäntöjä vertailtaessa tarkastellaan kysymystä teknisistä rakentamismääräyksistä ja niiden noudattamisen tarkastamisesta lupavaiheessa; rakennustyönaikaisesta valvonnasta; ja kolmanneksi valmiin rakennuskohteen käyttöönotosta.

Uusimuotoista rakennusvalvontatointa koskevassa raportissa on rakentamismääräysten tar-kastamisen osalta löydetty Euroopasta viisi erilaista pääluokkaa:1. Viranomainen tarkastaa (Tanska, Hollanti, Italia,

Espanja)2. Viranomainen tarkastaa, ellei siirrä yksityiselle

(Suomi, Saksa)3. Voi valita julkisen tai yksityisen (Englanti ja Wales)4. Yksityinen tarkastaa (Romania, Ranska osittain)5. Ei lainkaan pakollista (Ranska osittain, Belgia).

Rakennustyönaikaisen valvonnan osalta on maat ryhmitelty kuuteen luokkaan:1. Viranomainen vastaa (Hollanti, Slovakia)

2. Viranomainen vastaa, ellei siirrä yksityiselle (Suomi, Saksa)

3. Voi valita julkisen tai yksityisen (Englanti ja Wales)

4. Sekä viranomais että yksityistä valvontaa (Ruotsi, Norja, Itävalta, Tšekki, Italia, Puola, Espanja

5. Yksityinen (Belgia, Tanska, Ranska, Romania)6. Ei lainkaan pakollista (Portugali).

Rakennuksen käyttöönoton osalta edellytetään useimmiten viranomaisen lopputarkastusta. On maita, joissa riittää työstä vastanneen tahon ilmoitus töiden valmistumisesta. Noin kahdessa kolmasosassa maista tarvitaan erillinen käyttöönottolupa.

Kun otetaan huomioon lupavaihe ja rakennustyönaikainen valvonta, voidaan erottaa kolme perustyyppistä valvontajärjestelmää:1. Viranomaisperusteinen järjestelmä (Hollanti,

Slovakia)2. Sekamuotoinen järjestelmä (Suomi, Ruotsi, Nor

ja, Tanska, Italia, Ranska, Saksa)3. Dualistinen järjestelmä (Englanti ja Wales).

TuloksiaErityisesti CEBC:n piirissä on kannettu huolta rakennustarkastuksen vaikuttavuudesta ja mahdollisuuksista estää rakentamisen virheitä ja edistää rakentamisen hyvää lopputulosta. Tarkastelutapa on erilainen kuin Maailmanpankilla, joka ei ole toistaiseksi arvioinut rakennusvalvonnan hyödyllisyyttä kuin lähinnä korruption kitkemisen kannalta.

Saksa osavaltioineen on ollut kiinnostava esimerkkimaa eri osavaltioiden poikkeavan lainsäädännön johdosta. Saksassa lähdettiin tiukkaa rakennusvalvontaa dereguloimaan Baijerin osavaltion mallin pohjalta 1990luvulla. Perinteinen raskaak

Hugh Johnson hoiti CEBC:n pääsihteerin ja rahastonhoitajan tehtävää mallikkaasti toistakymmentä vuotta. Islannin kokouksessa kesäkuussa uudeksi pääsihteeriksi valittiin Martin Russell-Croucher. Kuvassa Hugh Johnson Euraasian ja Amerikan mannerlaatan liittymää ihmettelemässä Reykjanesissä Islannissa.

Kuv

a: L

auri

Jääs

kelä

inen

Kuv

a: L

auri

Jääs

kelä

inen


si mielletty Prüfingenieur-järjestelmä jäi Baijerissa voimaan lähinnä vain eräiden erityiskohteiden osalta. Baijerin helpotuksia lähdettiin seuraamaan muissakin osavaltioissa. Enää vain Brandenburgin osavaltiossa vaaditaan kattavasti riippumatonta rakennesuunnitelmien ja laskelmien tarkastusta ulkopuolisen Prüfingenieurin (tarkastusinsinöörin) toimesta. Kustannukset kolmannen osapuolen tarkastusinsinöörin käytöstä ovat keskimäärin yhden prosentin luokkaa laskettuna perusrakennuskustannuksista. Tätä on rakennuttaja ja poliittisella taholla pidetty liian suurena. Kun riippumattoman ulkopuolisen tarkastuksen vaikuttavuutta on Brandenburgissa selvitetty, on ainakin tarkastusinsinöörien oman yhdistyksen mukaan yhden euron tarkastuspanoksella vältetty keskimäärin viiden euron edestä virheitä ja niiden korjauskuluja. Huomattava on, että riippumaton tarkastusinsinööri kantaa myös vastuun tarkastamastaan kohteesta.

Saksan esimerkki on tyypillinen deregulaatioineen ja yksityistämisineen. Molemmat ovat olleet vallitsevana trendinä Euroopassa parinkymmenen vuoden ajan. Samaan aikaan kun määräyksiä halutaan lieventää, kannetaan poliittisella tasolla huolta rakentamisen laadusta ja virheistä. Esimerkiksi Hollannissa on arvioitu rakentamisen virhekustannusten olevan luokkaa 11 % rakennussektorin vuotuisesta liikevaihdosta9. Jotta määräysten ja valvonnan lieventämisen dilemma toimisi, tarvittaisiin tilalle muun tyyppisiä mekanismeja takaamaan parempaa rakentamisen laatua. Mekanismit voivat olla lähinnä erityyppisiä sertifiointi ja auktorisointijärjestelmiä. Napoleonin kodifikaation omaksuneissa maissa (Ranska, Belgia) olennaisessa roolissa ovat joko pakolliset tai vapaaehtoiset virhe ja vastuuvakuutukset. Myös Englannissa on vakuutusten merkitys kasvanut.

Kun CEBC:n piirissä on tarkasteltu kysymystä rakennusvalvonnan tuottamasta lisäarvosta, on to

dettu tehtävä vaikeaksi. Ei ole juurikaan käytössä luotettavaa empiiristä ja systemaattista tietoa, kuinka paljon on rakennusvalvonnan avulla pystytty virheitä karsimaan ja estämään. Kuitenkin juuri tämän on nähty olevan rakennusvalvonnan olemassaolon tärkeimpiä perusteita.

Uusimpia esimerkkejäVuorotellen eri maat uudistavat rakentamista koskevaa lainsäädäntöänsä ja samalla rakennusvalvontakäytäntöjänsä. Vertailevat selvitykset ovat apuna, kun yritetään ottaa oppia eri maiden omaksumista hyvistä ratkaisuista ja käytännöistä.

Kiintoisa on Islannin tuore uudistus. Rakentamista koskeva uusi lainsäädäntö tuli voimaan vuosina 2011–2012. Samalla kehitettiin sähköinen lupahakemusjärjestelmä, joka on saatu lopullisesti käyttöön vuosina 2014–2015. Tärkeässä roolissa on Islannin Rakentamisviranomainen (Iceland Construction Authority, ICA). ICA vastaa rakentamista koskevan normiston kehittämisestä, mukaan luettuna sähköturvallisuus. ICA myös valvoo paikallisia palokuntia.

Islannin uusi lainsäädäntö edellyttää kaikilta keskeisiltä toimijoilta joko sertifiointia tai lisenssiä, mitä täydennetään pakollisella laadunvalvontajärjestelmällä. Lisensoijana toimii ICA. Keskeiset toimijat ovat suunnittelijoita, työnjohtajia ja rakennuttajakonsultteja. Työnaikaiset tarkastukset edellytetään tehtäväksi standardisoitujen manuaalien mukaisesti; tämä vaatimus tulee voimaan tänä vuonna. Vuonna 2018 siirrytään tarkastusten osalta pakollisiin auditoituihin tarkastusyhteisöihin tai akkreditoituihin rakennusviranomaisiin. Rakentamisprosessi tulee hoitaa digitaalisesti Islannin Rakentamisviranomaisen (ICA) tietokannan (database) avulla; tämä vaatimus tulee voimaan tänä vuonna (2015). Kaikki rakentamista koskeva sääntely keskitetään Islannin Rakentamisviranomaiselle. ICA toi

CEBC:n kevään 2014 kokous oli pilvenpiirtäjien dominoimassa Frankfurt am Mainissa.

Kuv

a: L

auri

Jääs

kelä

inen


sin sanoen hoitaa tietokantaa ja konstruoi portaalin rakentamisprosesseihin. Tietokanta tulee sisältämään Islannissa myönnetyt ja myönnettävät rakennusluvat piirustuksineen, tarkastusmanuaalit ja vastaavat sekä luettelon lisensoiduista ammattilaisista. Kaikki työnaikainen tarkastus raportoidaan ICA:n portaalin kautta.

Yhteydet paikallisiin rakennusvalvontoihin (n. 50 kpl) on toteutettu vuonna 2014. Järjestelmä on selvästi sukua Suomen Lupapiste.fipalvelulle, johon islantilaiset ovat tutustuneetkin.

Irlannin vuonna 2014 voimaan tullut lainsäädäntö on periaatteiltaan Islannin kaltainen. Irlannin talouden kuumina vuosina 2002–2008 ei rakentamisen laatu toteutunut tarkoitetulla tavalla. Osasyynä pidetään kunnallisen rakennusvalvonnan samanaikaista alasajoa. Rakennuslupaan riitti muutama täytetty A4lomake. Esimerkiksi piirustuksia ei toimitettu viranomaisille. Työnaikaisia katselmuksia ei ehditty pitää. Kun buumi päättyi, kaatuivat rakennusvirheet osin veronmaksajien maksettavaksi. Keskenjääneet rakennusprojektit ja asunnot, joissa ei käytännössä pystynyt asumaan, olivat todellisuutta. Uusi lainsäädäntö asettaa vastuun rakennuttajille, suunnittelijoille ja urakoitsijoille. Kaikkien keskeisten toimijoiden pitää kuulua oman ammattialansa rekistereihin: arkkitehtien arkkitehtirekisteriin, rakennesuunnittelijoiden insinöörirekisteriin ja tarkastajien tarkastajien rekisteriin. Rakennustyön tarkastaa siihen erikseen oikeutuksen saanut ja sertifioitu asiantuntija. Julkinen rakennusvalvonta pitää kohteessa vähintään yhden katselmuksen. Paloviranomainen on mukana konsultoimassa osassa kohteita. Määräysten ja proseduurien laiminlyönti on rikkomus, joka saatetaan seuraamusharkintaan. Sähköistä asiointia varten on yksi valtakunnallinen järjestelmä: www.localgov.ie.

Myös Norja on uudistanut rakentamista koskevan lainsäädäntönsä 2010luvulla. Uudistuksissa hylättiin omavalvonta, ja siirryttiin puhumaan riippumattomasta kontrollista. Riippumaton ulkopuolinen valvonta on kriittisissä kohteissa pakollista. Sen lisäksi kunta voi arvioinnin kautta määrätä ulkopuolisen valvontaorganisaation suorittamaan valvontaa. Jos ulkopuolinen valvonta havaitsee hankkeessa virheitä ja puutteita, joita ei korjata, tulee valvontaa suorittavan tahon ilmoittaa siitä viranomaiselle. Myös kunnalle kuuluu velvoite suorittaa valvontaa. Laki kuitenkin mahdollistaa sen, että kunta mitoittaa oman valvontansa resurssiensa ja osaamisensa mukaan. Yhteistyö valvonnassa muiden kuntien kanssa on lain nimenomaisen säännöksen mukaan sallittua.

Tulevaisuuden näkymiäYhteenvetona voi väittää, että eroista huolimatta on eurooppalainen rakennusvalvonta perustaltaan ja toimintatavoiltaan yhtenäisempi kuin ovat rakenta

mista koskevat sisällölliset määräykset. Rakentamisen teknisissä määräyksissä on huomattavia eroja, vaikka EU on esimerkiksi rakennustuotteiden osalta yhtenäisyyttä tuonut. Energiatehokkuus on ollut viime vuosien imperatiivina, mutta direktiivi on jättänyt implementointiin jäsenvaltioille pelivaraa. Kysyntää uudentyyppiselle rakennusvalvonnalle on sitä mukaa kun rakennukset muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on välttämätöntä, jotta riskejä voidaan ehkäistä ennalta.

Rakennusten kunnossapito ja kuluttajansuojakysymykset ovat nouseva kysymys. Suomen uusi laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden arviointia koskeva laki (300/2015) on melko ainutlaatuinen ja edistyksellinen esimerkki tulevasta kehityssuunnasta. Sähköiset lupahakemusjärjestelmät ovat lopullisesti murtautumassa yleiseen käyttöön. ■


1 Visscherin kumppaneineen kirjallinen tuotanto on laaja. Mainittakoon vain esim.: Building control in five European countries (Visscher, Delft University Press 1993); Building regulations in Europe Part I (Meijer – Visscher – Sheridan, Delft University Press 2002); Building regulations in Europe Part II (Sheridan – Visscher – Meijer, Delft University Press 2003); Deregulation and privatization of European building-control systems? (Meijer – Visscher 2006); Dynamics of building regulations in Europe (Visscher – Meijer 2007); Building regulations from an European perspective (Meijer – Visscher 2008); Comparison of tasks and responsibilities in the building control systems of European Union countries, Pedro – Meijer – Visscher 2008).2 Doing Business 2014. The World Bank. ISBN 978-0-8213-9984-2.3 Doing Business 2010. The World Bank. ISBN 978-0-8213-7961-5.4 Doing Business 2010, s. 17.5 Uusimuotoinen rakennusvalvontatoimi. Aila Korpivaara ja Santeri Syrjälä (toim.). Ympäristöministeriön raportteja 9/2015, s. 42–45.6 Rakennusvalvonta 1/1999 s. 28–32; RY 1/2002 s. 70–73; RY 1/2004 s. 60–63; RY 1/2006 s. 14–17; RY 1/2008 s. 53–56; RY 4/2009 s. 19–22; RY 4/2012 s. 50–53. 7 Jääskeläinen: Huomioita rakennusvalvontaa koskevien säännösten tilanteesta joissakin Euroopan maissa. 30.11.2007.8 Zoning and urban planning. Doing Business 2015, s. 53–59. ISBN 978-1-4648-0351-2.9 USP Marketing Consultancy 2008.


Ääniympäristö on tärkeä osa rakennettua ympäristöäYhteiskunnan eri toiminnoista aiheutuu ääntä sekä värähtelyä, jotka riittävän voimakkaina tai ominaispiirteittensä vuoksi koetaan meluna tai tärinänä. Ra-kennetussa ympäristössä melua syntyy liikenteestä, teollisuudesta, työmaista ja ulkoilmatapahtumista. Asunnoissa meluhaittaa voi aiheutua rakenteiden ja rakennusosien riittämättömästä ääneneristävyydestä, taloteknisistä laitteista ja järjestelmistä, puutteellisista asennuksista tai piittaamattomuudesta talon järjestyssäännöistä.

Elinympäristön viihtyisyys, koetun laadun myönteinen ominaisuus tai vaikutelma, muodostuu eri tekijöiden, kuten näkymä, ääni, tuoksu, turvallisuus ja puhtaus, yhteisvaiku

tuksesta. Melu vähentää viihtyisyyttä erityisesti asumiseen käytettävillä alueilla ja virkistysalueilla. Melu aiheuttaa kustannuksia rajoittamalla mm. maankäyttöä ja rakentamista, sekä vähentämällä reaaliomaisuuden ja asuinympäristön arvoa tai arvostusta.

Ääniympäristöllä on sairastavuutta lisäävä tai vähentävä vaikutus. Haitat kansanterveydelle aiheutuvat mm. unihäiriöistä, sekä sydämen ja verenkiertoelimistön toimintahäiriöistä. Melusta aiheutuvien tautien tai sairauksien menetetyt hyvän elämänlaadun elinvuodet (DALY) ovat EU:ssa vuositasolla 61 000 vuotta sydän ja verisuonitautien, 903 000 vuotta unihäiriöiden ja 654 000 vuotta melun häiritsevyyden osalta.1

Valtioneuvosto kiinnitti vuoden 2006 periaatepäätöksessään huomiota meluntorjunnan tavoitteisiin ja viranomaisten väliseen yhteistyöhön.2 Ongelmien ennaltaehkäisy ja haittojen vähentäminen edellyttävät meluntorjunnan huomioonottamista läpäisevästi melua aiheuttavaa toimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa. Vuoteen 2020 mennessä melualueilla asuvien määrä tulisi olla vähintään 20 prosenttia eli noin 200 000 asukasta pienempi kuin vuonna 2003. Päätöksen toteutuminen edellyttäisi tieliikenteen melupäästön pienenemistä 3–5 dB.

Melun haittavaikutuksista säännellään kattavastiMelun haittavaikutuksista säännellään laajasti EU:n ja kansallisin normein, vaikuttamalla melupäästön suuruuteen, melulle herkkien toimintojen sijoittu

miseen, meluntorjuntaan ja ympäristössä sallittuihin melutasoihin. Kattavuus on tarpeen, sillä esimerkiksi tieliikennemelulle altistumisen voimakkuuteen vaikuttavat liikennevälineen melupäästön rajaarvo, liikennemäärä, ajonopeus, raskaan liikenteen osuus, tien nousut ja laskut, päällyste, renkaat ja rengastyyppi, toimintojen sijoittelu, liikenteen tilavaraukset, suojaalueet, maanpinta, meluesteet, rakennusten sijoittelu, asuntojen pohjaratkaisut, sekä rakennuksen vaipan ääneneristävyys.

Meluntorjuntaa sivuavia määräyksiä sisältyy ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen, terveellisen ja viihtyisän ympäristön turvaamiseen, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamiseen, kaavoitusmenettelyn ja rakentamisen ohjaukseen, liikennejärjestelmien suunnitteluun, terveydelle haitallisiin toimintoihin ja kiinteistön tai rakennuksen käyttöön siten, ettei siitä aiheudu naapurustolle kohtuutonta haittaa. EU:n melupäästödirektiiveillä vaikutetaan teollisuuden toimintaan edistämällä meluttomampien tuotteiden suunnittelua, tuotantoa ja markkinoille saattamista.

Ympäristönsuojelulain uudistuksessa lakiin sisällytettiin perussäännös ääniympäristön laadusta. Kaikessa toiminnassa on tavoiteltava sellaista ääniympäristön laatua, jossa vaarallista tai haitallista ääntä (melu) ei esiinny terveyshaittaa tai merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa aiheuttavassa määrin. Ympäristölaatuvaatimukset ja tavoitteet voivat olla erilaisia eri melulähdetyypeille ja eri alueille. Ympäristön pilaantumisena pidetään myös ympäristön yleisen viihtyisyyden vähentymistä arvioituna yleisen edun kannalta. Melutason lisäksi myös melulähdetyypin muita haittavaikutuksia aiheuttavat ääniominaisuudet voidaan huomioida sääntelyssä.

ARI SAARINEN


Asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista laajentaa asumisterveysohjeen soveltamisalaa. Asetuksen keskiäänitasojen toimenpiderajat asunnoissa ja muissa oleskelutiloissa koskevat sekä rakennuksen sisä että ulkopuolelta aiheutunutta melua. Rakentamismääräyksissä on jatkossa nykyistä kattavammin huomioitava rakennusten vaipan ääneneristävyys.

Suomen rakentamismääräyskokoelman äänitekniset määräykset uudistetaan vuoteen 2018 mennessä.3 Rakenteiden ja rakennusosien ääneneristävyyttä tai taloteknisistä laitteista tai puutteellisista asennuksista aiheutuvaa melua ei voida pitää hyväksyttävänä, jos uni tai lepo häiriintyy tai jos keskittymistä tai luottamuksellisuutta tai kommunikointia vaativa toiminta ei ole käytännössä mahdollista.

Tieliikenteen melun vähentäminen on meluntorjunnan tärkein painopistePainetta melualueiden, useimmiten maanteiden ja katujen, välittömään läheisyyteen rakentamiseen on aiheuttanut sopivien kaavoitettavien alueiden puute ja melualueiden laajuus. Hyvät liikenneyhteydet tai asunnon sijainti ydinkeskustoissa on usein toivottua. Useimmiten se tarkoittaa tällöin myös altistumista melun haittavaikutuksille.

Meluntorjunnan tavoitteiden toteutumisen kannalta oleellista on maanteiden ja katujen liikenteen melualueilla altistuvien vähentäminen. Yhdistele

mällä eri meluntorjuntakeinoja on 5 dB melutason pienentäminen mahdollista ja esimerkiksi Helsingissä melulle (L

den) altistuvien määrä vähenisi täl

löin 36 % eli 87 200 asukasta. Yömelulle (Ln,yö

) altistujien määrä vähenisi 56 %, eli 90 200 asukasta. Lisäksi yli 65 (L

den) ja yli 60 dB (L

n,yö) melualueilla asu

vien määrä pienenisi merkittävästi.4

Yhdyskuntarakenteen tiivistyminen ja eheytyminen edellyttävät meluntorjunnan huomioimista ra

Hai

tan

ehkä

isy

– la

insä

ädän

tö

ja m

elun

torju

nta

Aku

stin

en il

miö

Tode

ntam

inen

ja

valv

onta

Laitteiden melupäästön raja-arvoihin liittyvä EU-

sääntely

Alueidenkäyttöön liittyvä sääntely

Rakentamisen ja melutason sääntely

Tekninen meluntorjunta, kuten meluesteet ja -vallit

Rakennuksen vaipan ja seinäkkeiden ääneneristävyys,

talotekniset laitteet

Äänen eteneminen

Laitteiden äänitekninen

suunnittelu ja suojaus

Melupäästö(Emissio)

Melutaso(Immissio)

Mittaminen ja laskentamallit

Meluhaittaa hallitaan eri toimin.

Kuv

a: M

aria

Uot

inen

Tieliikenteen meluntorjunta on keskeistä rakennetussa ympäristössä.

Kuv

a: A

ri Sa

arin

en


kennusten sijoittelussa, asuntojen tilasuunnittelussa ja rakennusten vaipan toiminnallisuuden mitoituksessa. Lisärakentaminen voi mahdollistaa pihaalueiden ääniympäristön laadun paranemisen, kun rakennukset sijoitetaan äänen etenemistie huomioiden. Meluherkkien huonetilojen, kuten makuu ja olohuoneiden, sijoittaminen hiljaisen julkisivun puolelle voi olla tarkoituksenmukaista. Korjausrakentamiskohteissa rakennuksen lämmöneristystä parannettaessa vaipan ääneneristävyyden lisääminen erityisesti melualueilla edistää asumisviihtyvyyttä asuntojen melutason pienentyessä. Lasituksella voidaan parantaa parvekkeen ääniolosuhteita.

Ääniympäristön laadun parantaminen edellyttää uusia menettelytapojaRakennetun ympäristön akustista laatua voidaan parantaa yhdistämällä ääniteknistä ja yhdyskuntasuunnittelua, sekä määrittämällä tavoiteltavat ääniolosuhteitten suunnitteluparametrit.

Tarkoituksenmukainen ääniympäristö lisää ja vahvistaa rakennetun ympäristön esteettisyyttä ja monikäyttöisyyttä edistäen sen soveltuvuutta kaikille5, kuten esimerkiksi näkö ja kuulovammaisten helpompaa liikkumista ja kommunikointia akustisesti hyvin suunnitelluissa tiloissa. Laadukas ääniympäristö parantaa elämänlaatua myös välillisesti, esimerkiksi houkuttelemalla liikkumaan viihtyisässä ympäristössä.

Akustinen laatu on erityisen tärkeää julkisissa tiloissa, kuten auditorioissa, asemilla, puistoissa, aukioilla, kävelykaduilla, pihoilla, liikuntapaikoilla ja uimarannoilla.

Meluntorjunnan haasteena ovat vaikutusten moninaisuus ja niukat resurssit Meluntorjuntaan liittyvät haasteet johtuvat erityises

ti sen poikkitieteellisestä ja yhteiskunnan eri toimintoihin kohdistuvasta luonteesta. Melun tuotolle on olemassa usein yhteiskuntapoliittisesti hyväksyttävä motiivi, tarve ja oikeus toimintaan. Riittävä, taloudellisin ja käytännöllisin tulos saavutetaan usein vain eri meluntorjuntakeinoja yhdistelemällä. Resursseja ongelman laajuuteen ja ratkaisujen kustannusvaikutuksiin nähden on niukasti.

Melun haittavaikutuksia on voitu pienentää säätämällä melulle annetuista ohjearvoista. Vaikutukset eivät kuitenkaan ilmene kaikilla alueilla ja halutussa määrin. Kaikkein tiheimmin asutuilla alueilla melutason ohjearvojen alittuminen ei ole osoittautunut mahdolliseksi, johtuen pääasiassa liikennevälineiden melupäästön suuruudesta ja liikennetiheydestä. Meluntorjuntatoimenpiteitä on pyritty kohdistamaan teknistaloudellisesti järkevästi melulle altistuneiden määrän ja melutasojen pienentämiseksi. Melukartoitukset ovat mahdollistaneet resurssien ja torjuntatoimien kohdistamisen ajallisesti ja paikallisesti oikein.

Rakennetun ympäristön akustiseen laatuun on kiinnitetty vain vähän huomiota. Kaupunkisuunnittelussa sen merkitys viihtyisyyteen vaikuttavana tekijänä olisi mahdollista hyödyntää nykyistä paremmin. Miellyttävä ääniympäristö palvelee monia yhdyskuntasuunnittelun tavoitteita, kuten virkistystä, liikuntaa, sosiaalista vuorovaikutusta tai kulttuurin edistämistä. Maan korkean hinnan vuoksi on julkisten tilojen optimaaliseen toimivuuteen panostaminen myös taloudellisessa mielessä perusteltua. ■

Filosofian lisensiaatti Ari Saarinen. Ympäristöneuvos. Ympäristöministeriö, rakennetun ympäristön osasto.

1 WHO, JRC. Burden of disease from environmental noise, 2011.2 Valtioneuvoston periaatepäätös meluntorjunnasta. Ympäristöministeriön raportteja 7 | 2007.3 Suomen rakentamismääräyskokoelma C1 osa. Ääneneristys ja meluntorjunta rakennuksessa, määräykset ja ohjeet 19984 Valtioneuvoston periaatepäätöksen ja valtakunnallisen toimintaohjelman toteutumista meluntorjunnassa selvittäneen työryhmän raportti. Ympäristöministeriö 2013.5 Ljudlandskap för bättre hälsa. Resultat och slutsatser från ett multidisciplinärt forskningsprogram 2008. Arbets- och miljömedicin. Sahlgrenska Akademin vid Göteborgs universitet.

Ääniympäristön laatu vaikututtaa ihmisen hyvinvointiin.

Kuv

a: W

ikip

edia


Jopa 900 000 suomalaisen arvioidaan altistuvan melulle asuinympäristössään. Tämä on tulos ympäristöministeriön koko Suomen kattavasta meluarviosta vuodelta 2005.

Tuoreempi tutkimus vuodelta 2012 kertoo, että lähes puolet helsinkiläisistä asuu alueella, jossa 55 desibelin meluraja ylittyy. Määrä kasvoi 42 prosentista 48 prosenttiin viidessä vuodessa. Tässä tutki

Meluntorjunnan vaikutukset jäävät vaille huomiotaLiikennemelulle altistuvien arviointi ontuu yhtenäisen menetelmän puuttuessa. EU:n yhteinen arviointimenetelmä tuo apua strategisen tason melukartoitukseen.

muksessa selvitettiin EU:n ympäristömeludirektiivin mukaisesti yli 100 000 asukkaan kaupungit sekä asuinalueet pääliikenneväylien ja lentokenttien läheisyydessä.

Noin 90 prosenttia melusta on tieliikenteen aiheuttamaa. Kaupunkinopeuksilla suurin melun lähde on auton moottori. Kun nopeus kasvaa, pahin ulina lähtee renkaista.

KATRI ISOTALO

Liikenteen melu ei ole suurinta Helsingin keskustassa vaan pääväylien läheisyydessä.

Kuv

a: H

elsi

ngin

kau

punk

i


Euroopassa melulle altistuu yli 125 miljoonaa ihmistä eli joka neljäs eurooppalainen, ja ympäristömelu aiheuttaa vähintään 10 000 ennenaikaista kuolemaa joka vuosi.

Ympäristömelu on pienhiukkasten jälkeen laajin ympäristöongelma maailmassa. Melun haittavaikutusten vähentämiseksi Euroopan neuvosto hyväksyi ympäristömeludirektiivin vuonna 2002, mutta yhteiset arviointimenetelmät saatiin hyväksyttyä vasta vuonna 2014.

Meludirektiivi pantiin Suomessa täytäntöön ympäristönsuojelulain muutoksella vuonna 2004. Kaksi vuotta myöhemmin valtioneuvosto teki peri

Ympäristöaltisteiden kuten melun kansanterveydel-listä merkitystä voidaan arvioida käyttäen mittana altistumisesta aiheutuneiden sairauksien (tai lievem-pien terveyden häiriöiden) vuoksi menetettyjä hyvän elämänlaadun elinvuosia (DALY, Disability Adjusted Life Years). Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Eu-roopan komission yhteinen tutkimuskeskus (JRC) ovat arvioineet EU jäsenvaltioiden melusta johtuvia DALY lukumääriä seuraavasti (WHO, JRC 2011):

• Sydän- ja verisuonitaudit 61 000 vuotta • Lasten kognitiiviset häiriöt 45 000 vuotta• Unihäiriöt 903 000 vuotta• Tinnitus 22 000 vuotta• Melun häiritsevyys (kiusallisuus) 654 000 vuotta

Lähde: Ympäristöministeriö 2013.

Kuv

a: O

lli K

ontk

anen

Julkisivulaskennan (vasen kuva) mukaan rakennus on meluvyöhykkeellä 55–60 dB ja ruudukkolaskennan (kuva oikealla) mukaan 60–65 dB. Molempia menetelmiä käytetään.

aatepäätöksen ympäristömelulle altistuvien ihmisten määrän vähentämiseksi 20 prosentilla vuodesta 2003 vuoteen 2020. Tavoitteen toteutumista ja tehtyjen meluntorjuntatoimenpiteiden vaikutusta ei ole kuitenkaan kyetty seuraamaan tarkasti, sillä melulle altistuvien määrän arviointiin ei ole yksiselitteistä menetelmää.

Melulle altistuva henkilö määritellään hänen asuinpaikkansa melutilanteen perusteella. Melutason ylittäessä päiväajan keskiäänitason 55 dB henkilö lasketaan melulle altistuvaksi.

Melun torjunnan vaikutuksia ei oteta riittävästi huomioonMeluasiantuntijana Sito Oy:ssä työskentelevä Olli Kontkanen selvitti viime vuonna diplomityössään Suomessa ympäristömelulle altistuvien ihmisten määrän arviointia.

Diplomityö vahvisti epäilykset siitä, että arviot melulle altistuvien ihmisten määrästä vaihtelevat merkittävästi menetelmästä riippuen. Arvioinnin tarkkuuteen vaikuttavat muun muassa melulle altistuvan henkilön määritelmä sekä melulaskennassa käytetyt laskentamallit, laskentamenetelmät ja lähtötiedot. Ero eri menetelmillä arvioiduissa määrissä vaihteli 72 ja 119 prosentin välillä. Esimerkiksi Helsingissä melulle altistuvien määrän lisääntyminen selittyy vain osin kasvaneella asukasmäärällä. Suurempi selittäjä ovat muuttuneet arviointi ja laskentamenetelmät.

Kontkasen diplomityössä havaittiin, että 8–28 prosenttia melulle altistuviksi määritellyistä suomalaisista asuu vuoden 2000 jälkeen valmistuneissa rakennuksissa. Kaupunkien tiivistyessä asuntoja


rakennetaan yhä meluisammille paikoille, mutta samalla lainsäädännön asettamat vaatimukset meluntorjunnalle ovat kiristyneet. Nykyiset arviointimenetelmät eivät kuitenkaan ota huomioon meluntorjunnan vaikutuksia.

”Ensinnäkin melulle altistuvan henkilön määritelmä ei ota kantaa siihen missä melulle altistuminen tapahtuu”, Kontkanen toteaa.

Rakentamisessa on usein huomioitu meluvaikutukset esimerkiksi ulkoseinän ääneneristyksellä, sijoittamalla oleskelualueet rakennusmassojen suojaan sekä parvekkeiden lasituksella ja sijoittelulla. Koska melulle altistuminen mitataan rakennuksen ulkoseinästä, ei meluntorjunnan vaikutus näy juurikaan altistuvien lukumäärässä.

”Melulle altistuvien laskenta tehdään melulaskenta ja paikkatietoohjelmistoilla määrittämällä asuinrakennuksen ulkoseinään kohdistuva melutaso. Kun päiväajan melun 55 dB:n ohjearvo ylittyy yhdessä kohtaa rakennuksen ulkosivua, melulle altistuviksi lasketaan kaikki tuossa rakennuksessa asuvat”, Kontkanen selventää.

Aina asukkaiden lukumääräkään ei ole ajan tasalla. Epätarkkuutta aiheuttaa myös rakennus ja huoneistorekisterin paikkatietojen epätarkkuus. ”Rakennuksen tai asukastiedon sijaintitarkkuus voi heittää hyvinkin 10 metriä.”

Kontkasen mielestä paikkatietoominaisuuksia ei hyödynnetä melulle altistuvien arvioinnissa vielä riittävästi. Kun melutieto on laskettu, se pitäisi yhdistää paikkatietoon. Näin voitaisiin seurata tehtyjen meluntorjuntatoimien vaikutusta ja parantaa eri meluselvitysten vertailukelpoisuutta.

Rakennetun ympäristön meluasioista ympäristöministeriössä vastaava ympäristöneuvos Ari Saa-rinen muistuttaa, että tärkeintä on, ettei melusta aiheudu kohtuutonta haittaa rakennuksen sisällä tai

Melulle altistuvan henkilön määritelmässä ei oteta huomioon oleskeluympäristöä. Niinpä esimerkiksi Helsingin kantakaupungin kivitalojen asukkaat lasketaan melulle altistuviksi, vaikka talossa olisi paksut kiviseinät, hyvät ikkunat ja oleskelualueet suojaisalla sisäpihalla. Valokuvassa korttelin Museokadun puoleista julkisivua.

Kuv

a: O

lli K

ontk

anen

Kuv

a: T

omm

i Ahl

berg


Melun kokeminen on vaihdellutMelun kokeminen on sekä yksilöllistä että kulttuurisi-donnaista. Länsimaissa melu liitetään usein voimaan ja tehokkuuteen: esimerkiksi höyrykoneisiin ei aluksi haluttu äänenvaimennusta, koska joidenkin tehtaili-joiden mielestä koneen pauhu oli todistus sen tehok-kuudesta.

Suurin syy nykyajan meluun on 1950-luvulta kiihty-nyt autoistuminen. Ympäristöongelman määritelmän se sai 1960–1970-luvulla, mutta jäi pian vakavampana pidettyjen ympäristöongelmien, kuten vesien pilaan-tumisen, jalkoihin.

Melusta on tullut ainakin Helsingissä normi, johon kaupunkilaisten odotetaan sopeutuvan, vaikka siitä tasaisesti yleisönosastokirjoituksissa valitetaankin. Vastalääkkeeksi melulle on alettu hakea kaupungin hiljaisia paikkoja, tämäkin EU-direktiivin innoittama-na.

Lähde: Outi Ampuja: Meluongelman muotoutuminen, Yhdyskuntasuunnittelu 2011.

pihan oleskelualueilla kuten parvekkeilla ja terasseilla. Ympäristöministeriön teettämässä asukasbarometrissä rakennuksen ääneneristys nousee aina merkittäväksi asumisviihtyvyystekijäksi.

Sama tarkkuus helpommin Kontkanen selvitti myös tieliikennemelun laskentamallin yksinkertaistamista. Tarvetta yksinkertaistetulle menetelmälle olisi, sillä valtakunnallisen 3Dmelumallin tuottaminen on työlästä eli kallista.

Tulokset osoittivat, että tieliikenteen melulle altistuvien ihmisten määrä saatiin arvioitua yhtä luotettavasti ilman 3Dmaastomallia kuin 3Dmaastomallia käyttäen. Kontkasen menetelmässä ”maastona” olivat rakennukset.

Liikennetiedot tarvitaan yksinkertaistetussa mallissakin tarkasti. Tärkein tieto on liikenteen määrä. Sen lisäksi tarvitaan tiedot tienpinnan laadusta, ajoneuvojen nopeuksista ja raskaan liikenteen osuudesta. Nämä lähtötiedot saadaan hyvin maanteiltä, mutta ongelmia teettävät kaupungin katujen liikenne. Asemakaavavaiheessa meluselvitysten liikennetiedot onkin syötettävä melumalliin usein käsipelillä.

”Yksinkertaistetulla menetelmällä saatujen tulosten perusteella voidaan tunnistaa ne ongelmakohteet, joista kannattaa tehdä tarkempi maastomallipohjainen melulaskenta ja meluntorjuntasuunnitelma”, Kontkanen toteaa.

Kontkanen heittää kysymyksen kuntien rakennusvalvonnalle ja kaavoittajille: ”Osataanko meluselvityksiä vaatia? Esimerkiksi aina silloin, kun rakennuksen lähellä on vilkasliikenteinen tie, meluselvitys pitäisi tehdä.”

Uusi EU-tason menetelmä kasvattaa säätietojen merkitystä EU:n pitkään tekeillä olleet yhteiset laskentamenetelmät ovat strategisen melukartoituksen menetelmiä, joiden avulla seurataan yleistä kehitystä. Suomi on Ari Saarisen mukaan muiden Pohjoismaiden kanssa kartoituksen kärkikastia, joten suuria muutoksia uudet menetelmät eivät Suomeen tuo.

EU:n meludirektiivissä määriteltiin jäsenvaltioille yhteiset laskentasuureet, arviointimenetelmät ja perusteet melukartoitukseen. Suositukset ohjeiden pääpiirteistä laadittiin jo vuonna 2003, mutta näkemys tarkennetuista ohjeista yhteiseksi laskentamenettelyksi valmistui vasta vuonna 2012. Viime vuonna hyväksyttyjen ohjeiden tulee olla käytössä vuonna 2018. Suomessa pohditaan parhaillaan, otettaisiinko menetelmä käyttöön jo vuotta aiemmin. Menetelmä tunnetaan nimellä Common Noise Assessment Methods (CNOSSOSEU).

CNOSSOSmenetelmän edellyttämät ajoneuvojen melupäästötiedot ovat Suomessa Saarisen mukaan jo tiedossa. Raideliikenteestä tarvitaan ehkä hieman lisää tietoa. Lisäksi tarvitaan maastomallit äänen etenemisen arvioimiseksi. Nekin on jo laserkeilattuna suurimmasta osasta selvitettäviä alueita. Kolmas alue lähtötiedoista eli säätiedot tuo jonkin verran uutta ajattelua.

”Meluarviot on meillä tehty aina pahimpien olosuhteiden perusteella. Sääolosuhteiden tarkempi huomioiminen saattaa hieman pienentää meluisaksi alueeksi laskettuja alueita, mutta merkittäviä muutoksia CNOSSOS ei ole laskentatuloksiin tuomassa”, Saarinen summaa.

Maailman terveysjärjestö WHO on antamassa tänä vuonna uusia suosituksia melun ohjearvoiksi. Euroopan komissio kuuntelee Saarisen mukaan näitä tiukkaan tieteelliseen arviointiin perustuvia suosituksia tarkalla korvalla. ■

Valtiotieteen maisteri Katri Isotalo. Toimittaja. Viestintä Isotalo Oy.


oppaan Haja-asutuksen jätevedet (Ympäristöopas 2011, ympäristöministeriö) ohjeita suunnittelijan valinnasta. Oppaan mukaan rakennuksen ulkopuolisen jätevesijärjestelmän muutos tai uusimistyön suunnittelijan pätevyydeksi suositellaan teknikkotasoista tutkintoa silloin, jos jätevesijärjestelmään johdetaan jätevesiä useammasta kuin kahdesta asunnosta tai jos jätevesi poikkeaa määrältään tai laadultaan tavanomaisesta. Näin ollen on mahdollisuus soveltaa lievempiä vaatimuksia sellaisissa yksinkertaisissa muutos tai uusimistapauksissa, joissa on enintään kaksi asuntoa ja jäteveden määrä ja laatu ovat tavanomaisia.

Riittävän osaamisen puute hajajätevesijärjestelmien suunnittelussa on ilmeinen ongelma. Suunnittelu vaatii pohjakoulutuksen lisäksi erityisosaamista ja erikoistumista. Edellä mainitussa oppaassa suositellaan teknikoillekin vähintään yhden viikon täydennyskoulutusta haja-asutuksen vesihuollosta. Suunnittelijalla on edelleen mahdollisuus käyttää pätevyytensä osoittamiseen myös rakennusalan eri tahojen ylläpitämän pätevyydentoteamisjärjestelmän (FISE Oy) antamaa henkilön pätevyyttä koskevaa todistusta. Hajaasutuksen vesihuollon FISE suunnittelijapätevyyden voi saavuttaa myös muulla kuin teknikon pohjakoulutuksella, mutta kaikilta edellytetään täydennyskoulutusta hajaasutuksen kiinteistökohtaisesta jätevesihuollosta. ■

Tekniikan tohtori, arkkitehti Erja Väyrynen. Yliarkkitehti. Ympäristöministeriö, rakennetun ympäristön osasto.

Maankäyttö ja rakennuslakia uudistettiin viime syksynä mm. suunnittelijoiden kelpoisuuden ja suunnittelutehtävien vaativuuden osalta. Lakia täsmentävä asetus

rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluokista tuli voimaan 1.6.2015. Samalla annettiin uudet ympäristöministeriön ohjeet rakennusten suunnittelijoiden kelpoisuudesta ja suunnittelutehtävien vaativuudesta.

Tulkinta tapauskohtaistaHajaasutuksen jätevesien käsittelyjärjestelmien suunnittelijat ovat olleet huolestuneita siitä, miten uusia ohjeita tulkitaan heidän tehtävissään. Valaisen tässä yleisellä tasolla ympäristöministeriön näkemystä asiasta, jotta käytäntö pysyisi mahdollisimman yhtenäisenä eri puolilla Suomea. Kuhunkin yksittäiseen tapaukseen liittyvän kelpoisuuden arvioi aina paikallinen rakennusvalvontaviranomainen, tulkiten tapauskohtaisesti lakia, asetusta ja ohjeita.

Silloin, kun hajaasutuksen jätevesijärjestelmä rakennetaan kiinteänä osana muuta uudisrakennushanketta eli suunnitellaan kokonainen kiinteistön vesi ja viemärijärjestelmä, sovelletaan pääsääntöisesti edellä mainittuja ohjeita kiinteistön vesi ja viemärilaitteiston suunnittelutehtävän vaativuudesta ja suunnittelijan kelpoisuudesta. Näitä ohjeita sovelletaan siis siitä riippumatta, onko järjestelmä itsenäinen vai osa laajempaa vesihuoltojärjestelmää. Yleensä asuintalon kiinteistökohtaisen vesi ja viemärilaitteiston suunnittelutehtävä on vaativuudeltaan tavanomaista luokkaa. Tällöin suunnittelijan kelpoisuusvaatimuksena on vähintään lviteknikon tutkinto. Tästä kelpoisuudesta säädetään itse asiassa jo lakitasolla (Maankäyttö ja rakennuslaki 120 e § 2 mom 2 kohta.)

Yksinkertaisissa tapauksissa lievemmät vaatimuksetKun suunnitellaan olemassa olevaan rakennukseen pelkkä rakennuksen ulkopuolinen ns. hajajätevesijärjestelmä, voidaan useimmiten edelleen noudattaa

Vuonna 2011 annettiin ympäristönsuojelulain muutoksen yhteydessä ohjeet haja-asutuksen jäte vesien suunnittelijoista. Muuttavatko uudet ohjeet rakennusten suunnittelijoiden kelpoisuudesta käytäntöä hajajätevesien osalta?

Ketkä ovat kelpoisia hajajätevesijärjestelmien suunnittelijoiksi?

Pienpuhdistamoa tutkaillaan Inkoossa. Pienpuhdistamohankkeessa tarvitaan kiinteistönomistajan ja suunnittelijan yhteistyötä.

Kuv

a: L

aura

Oja

/ym

päris

töha

llinn

on k

uvap

ankk

iERJA VÄYRYNEN


Suomen ilmasto on julkisivun kestävyydelle haasteellinen. Kosteus ja pakkanen altistavat betonijulkisivun erityisesti pakkasrapautumiselle ja karbonatisoitumisesta aiheutuvalle

raudoitteiden korroosiolle. Varsinkin vanhojen 1960 ja 1970luvuilla rakennettujen elementtijulkisivujen pitkäaikaiskestävyyden suunnittelu ja toisaalta säilyvyysvaatimuksetkaan eivät ole olleet nykyisen tasoisia, mikä on aiheuttanut niiden verrattain nopean vaurioitumisen säärasituksen alaisena olevissa rakennusosissa, julkisivuissa ja parvekkeissa. Nämä ajallensa tyypilliset rakenteet ovat jo 40–50 vuotta vanhoja, ja korjaustarve on realisoitunut suuressa osassa julkisivuja ja parvekkeita.

Rakenteen kunto ja korjaustarve keskiössäKyseisen aikakauden rakennusten volyymistä johtuen voidaan myös olettaa, että näissä rakenteissa on vielä paljon korjattavaa myös tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen myötä myös vaurioitumiseen vaikuttavat ulkoilman olosuhteet muuttuvat niin, että esimerkiksi vaurioitumisen kannalta oleellinen viistosateiden osuus tulee lisääntymään.

Kestävän kehityksen mukaisesti myös vanhojen rakennusten julkisivujen energiatehokkuutta pyritään parantamaan ja elinkaarta pidentämään korjausten yhteydessä. Verrattuna olemassa oleviin 1960 ja 1970lukujen rakenteisiin, uudisrakentamisessa on ajan saatossa toteutettu lukuisia rakenteiden säilyvyyttä ja käyttöikää pidentäviä toimenpiteitä kuten betonin lujuusluokan nosto, suojahuokosvaatimukset pakkasenkestävyyden varmistamiseksi sekä ruostumattomien raudoitteiden käyttö.

Korjaustarve selviää kuntotutkimuksellaJulkisivukorjauksen ja korjaustavan valinnan kannalta tärkein lähtötieto on perusteellinen kuntotut

Julkisivun korjaustapa valitaan teknisin perusteinJulkisivun korjaustavan valinnan lähtökohtana on vaurioituneen rakenteen kustannustehokas korjaaminen niin, että vaurioitumisen syy voidaan poistaa, sekä rakenteen turvallisuuden ja terveyden varmistaminen. Tämän lisäksi korjaus tulisi kuitenkin nähdä mahdollisuutena parantaa rakennuksen energia-tehokkuutta, asumismukavuutta ja ulkonäköä. Tärkeässä roolissa on tehdä rakennukselle pitkän tähtäimen suunnitelma ja ottaa korjausmenetelmiä vertaillessa huomioon eri korjausten elinkaarikustannukset ja käyttöiät. Näin vältytään yllättäviltä ja kalliilta korjauksilta.

kimus. Kuntotutkimus eroaa pääosin aistinvaraisesta kuntoarviosta siten, että tutkimusten yhteydessä tietoa rakenteiden vaurioitumisen tilasta tuotetaan useilla rinnakkaisilla menetelmillä – aistinvaraisesti sekä kenttä ja laboratoriotutkimuksilla. Siinä, missä kuntoarvio on arvokas kiinteistönpidon työväline, vain laadukkaalla kuntotutkimuksella voidaan selvittää julkisivun tekninen korjaustarve, ja vertailla kohteeseen soveltuvia korjausvaihtoehtoja.

Alalla on paljon toimijoita, ja kuntotutkimusten laatu on vaihtelevaa. Kuntotutkimuskäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi on olemassa Betoniyhdistyksen julkaisema kuntotutkijoiden ohje BY42 Betoni-julkisivun kuntotutkimus. Ohje on laadittu niin, että sitä soveltamalla voidaan saada rakenteen kunnosta luotettava kuva.

Kuntotutkimusten kilpailutilanne on kuitenkin synnyttänyt painetta tutkimusten keventämiseksi hintaan perustuvassa tarjouskilpailussa. Kuntotutkimus tulisikin nähdä myös tilaajien keskuudessa ennemmin investointina kuin kertakustannuksena, koska parhaimmillaan käsitellään satojen tuhansien eurojen korjaushanketta, ja tutkimuksilla korjaustavan ja toimenpiteiden valinnassa saavutettu hyöty voi näin helposti ylittää konsulttitoimeksiannon arvon jopa moninkertaisesti. Kuntotutkimusten kilpailutuksen avuksi on erikseen laadittu vapaasti käytettävissä oleva BY42 Tilaajan ohje, jonka tarkoitus on mahdollistaa tutkimusten sisällönohjaus ottamalla myös laatukriteereitä mukaan kilpailutukseen.

Korjaustoimenpiteet päätetään hankesuunnitteluvaiheessaMerkittävä osa korjaushanketta on hankesuunnittelu, jossa määritetään korjaukselle tavoitteet. Selkeiden tavoitteiden asettaminen onkin ehkä tärkein yk

JUUSO KIEKSI JA ARTO KÖLIÖ


Julkisivun korjaustapa valitaan teknisin perustein

sittäinen tekijä korjauksen onnistumiselle. Julkisivukorjaus on esimerkiksi taloyhtiön mittakaavassa iso ja kallis hanke, eikä perusteellisen hankesuunnittelun merkitystä voi korostaa liikaa. Korjauksen hankesuunnitteluvaiheessa tulisi aina myös selvittää muiden rakenteiden korjaustarve. Varsinkin parvekkeiden ja ikkunoiden korjaustarpeet vaikuttavat korjaushankkeeseen. Myös muiden korjausten, kuten esimerkiksi ilmanvaihdon tai salaojituksen uusimisen ajoittaminen julkisivukorjauksen yhteyteen tuo usein tuntuvia kustannussäästöjä verrattuna tilanteeseen, jossa kaikki työt tehtäisiin erillisinä urakoina.

Erityisesti asuntoosakeyhtiöillä haasteena ovat usein rajalliset resurssit ja tietotaidon puute, jolloin ison korjaushankkeen läpivieminen ilman hankesuunnittelua ja usein myös ilman ulkopuolista rakennuttajaa saattaa olla riskialtista. Tällöin korjaustapaa valitessa saatetaan päätyä korjauskustannuksien perusteella liian kevyeen korjaukseen tai korjata hyväkuntoisia julkisivuja turhan raskailla korjauksilla. Tässä tapauksessa liian kevyt korjaus on erittäin riskialtis, koska korjauksella ei tällöin pystytä poistamaan vaurioitumisen syitä, ja riskit vaurioitumisen uusimiselle sekä käyttöiän jäämiselle tavoitteesta kasvavat.

Peittävä korjaus ajoissaKorjaustavoista säilyttävät korjaukset kuten betonikuoren paikkauspinnoituskorjaukset soveltuvat parhaiten kohteisiin, joissa julkisivun rakenne ja ulkonäkö täytyy säilyttää tai julkisivun vauriot ovat paikallisia korroosiovaurioita. Kandidaatintyöhön tehtyjen tyyppitalon menekkilaskelmien perusteella peittävä paksueristerappaus on korjauskustannuksiltaan kilpailukykyinen paikkauskorjauksen kanssa kun korjattavaa on noin 30 % julkisivun pintaalasta.

Peittävän korjauksen energiasäästöjen ja rakennuksen laatutason parantumisen myötä peittävällä korjauksella saavutetaan kuitenkin säästöjä elinkaaren aikana. Ottamalla huomioon elinkaarikustannukset, voitaisiin peittävään korjaukseen siirtyä siis jo selvästi aikaisemminkin. Monissa vanhoissa elementtirakennuksissa, joissa julkisivun ulkonäön säilyttäminen ei välttämättä ole vaatimus, on peittävä korjaus siis hyvinkin varteenotettava vaihtoehto.

Peittävän korjauksen vahvuuksia on sen soveltuvuus hyvin erilaisille julkisivupinnoille ja materiaaleille. Lisäksi se mahdollistaa pakkasrapautuneen ja pitkällekin vaurioituneen julkisivun korjaamisen. Peittävä korjaus on aina luvanvarainen julkisivun pintarakenteen ja värityksen muuttuessa, joten täl

Julkisivun korjaustapa määrittää saavutettujen teknisten ominaisuuksien lisäksi toteutukseen, käytettävyyteen ja asumismukavuuteen liittyviä ominaisuuksia sekä tavoiteltavan käyttöiän.

Kuv

a: A

rto

Köl

iö


löin korjausta koskee myös ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus ja muutostöissä. Asetuksen vaatimaan Uarvon puolitukseen pääseminen tarkoittaa käytännössä aina vähintään 100 mm paksua mineraalivillaeristettä.

Julkisivun purkaminen ja uusiminen on hyvin kallis korjaus eikä se ole hinnaltaan kilpailukykyinen säilyttävän ja peittävän korjauksen kanssa. Purkavaan korjaukseen päädytään yleensä silloin kun julkisivu on jo niin pitkälle vaurioitunut että se ei enää kelpaa peittävän korjauksen alustaksi. Harmillisen usein tämä tilanne voi olla edessä, jos korjaus tarpeeseen ei ole puututtu ajoissa. Purkuun päädytään myös, jos seinän lämmöneristekerros päädytään vaihtamaan esimerkiksi mikrobikasvuston vuoksi.

Paras lopputulos saadaan korjaustoimenpiteitä yhdistämälläKirjallisuusselvityksen perusteella peittävän korjauksen lisälämmöneristyksen energiansäästöt ovat pienimmillään noin 2–3 %:n luokkaa, mutta toteutuneissa kohteissa on päästy jopa 10 %:n energiansäästöihin pelkällä 50–70 mm paksulla lisälämmöneristyksellä. Julkisivukorjauksen yhteydessä tehtyjen ikkunaremontin ja ilmanvaihdon säätöjen avulla voidaan päästä vieläkin suurempiin energiansäästöihin. Tässäkin tapauksessa siis useiden harkittujen toimenpiteiden toteutus samassa hankkeessa kannattaa.

Energiasäästöjen lisäksi lisälämmöneristyksellä voidaan myös parantaa vedon tunteen vähenemi

Tekniikan kandidaatti Juuso Kieksi. Tampereen teknillinen yliopisto.

Diplomi-insinööri Arto Köliö. Tohtorikoulutettava. Tampereen teknillinen yliopisto.

Kirjallisuutta:BY42 Tilaajan ohje 2014. Helsinki. Suomen Betoniyhdistys. Saatavilla: www.betoniyhdistys.fi.BY42 Betonijulkisivun kuntotutkimus 2013. Helsinki. Suomen BetoniyhdistysBY50 Betoninormit 2012. Helsinki. Suomen Betoniyhdistys.BY32 Betonirakenteiden säilyvyysohjeet ja käyttöikä-mitoitus 1989. Jyväskylä. Suomen Betoniyhdistys r.y.JUKO-ohjeistokansio. Julkisivuyhdistys r.y. Saatavilla: www.julkisivuyhdistys.fi.SBK-säätiö. 2009. Tehdään elementeistä – Suomalaisen betonielementtirakentamisen historia. Betonitieto Oy. 332 s.

sen kautta asumismukavuutta. Lisälämmöneristettyä peittävää korjausta puoltaa myös se, että erillisenä korjauksena ulkoseinän lisälämmöneristys ei ole investointikustannusten ja takaisinmaksuajan puolesta järkevä ratkaisu energiatehokkuuden parantamiseksi. Julkisivukorjauksen yhteydessä peittävällä korjauksella tehdyn lisälämmöneristyksen takaisinmaksuaika on kuitenkin paljon kannattavampi.

Julkisivun korjaustavan valinta on aina hyvin tapauskohtaista, sillä siihen vaikuttavat hyvin monenlaiset tekijät. Laadukas kuntotutkimus ja hankesuunnittelu ovat korjauksen onnistumisen kannalta elintärkeitä, sillä niiden avulla selvitetään hankkeen suuret linjat. Ratkaiseva tekijä korjaustavan valinnassa on kuitenkin käytännössä aina korjauksen tavoitteet. Halutaanko julkisivu korjata vanhalle tasolle vai investoidaanko perusparannuksena pidettävään raskaampaan korjaukseen? Monissa Suomen vanhoissa betonirakennuksissa perusparannus on aiheellinen, mikäli julkisivun ja rakennuksen elinkaaren halutaan jatkuvan toiset 30–40 vuotta. ■

Julkisivukorjauksen yhteydessä tehdyllä lisälämmöneristyksellä voidaan parantaa rakennuksen energiatehokkuutta. Mineraalivillaeristettä käytettäessä lisälämmöneristyksen paksuus on käytännössä aina vähintään 100 mm, kun tavoitellaan energiansäästöä.

Kuv

a: A

rto

Köl

iö


Tätä alueen yhtä isoimmista puuvillakehräämöistä alettiin rakentaa vuonna 1913, ja sitä laajennettiin kymmenen vuotta myöhemmin. Omistaja on pysynyt samana aina tähän päi

vään asti. Rakennus on nykyään suojeltu.Leigh Spinners Ltd:n toiminta rakennuksessa

jatkuu yhä. Tämän on mahdollistanut yhtiön kyky vastata ajan haasteisiin. Puuvillan kehrääminen päättyi vasta 2005, mutta 1969 aloitettiin mattojen ja muutama vuosi sitten tekonurmen valmistus.

Alkuperäinen höyrykone saatetaan toimintakuntoonLeigh Spinners Ltd. käyttää nykyään vain pientä osaa rakennuksesta, ja tyhjillään olo on saattanut muun osan siitä huonoon kuntoon. Tiukasti paikallisuuteen nojaava yhdistys Leigh Building Preservation Trust perustettiin vetämään yhdessä omistajatahon kanssa hanketta, joka rakennuksen kunnostamisen ohella tulee luomaan sinne myös uutta toimintaa. Rakennuskompleksin keskeisin ja tulevan toiminnan kannalta mielenkiintoisin elementti on sen uudemman osan höyrykonehuoneessa sijaitseva alkuperäisessä asussaan oleva höyrykone.

Saadun rahoituksen turvin työt aloitettiin juuri konehuoneesta, joka oli kärsinyt eniten tyhjillään olosta katon ollessa jo vaarassa romahtaa. Työt ovat olleet käynnissä vapaaehtoisvoimin jo sen verran kauan, että muun muassa asbesti on poistettu ja katto korjattu. Kun konehuone on kunnostettu ja siivottu, tilalle astuu höyrykoneen kunnostami

Lancashiressa teollisen perinnön suojelu on koko yhteisön asiaEuroopan kulttuuriympäristöpäivien tämän vuoden teemana on teollisuuden ja tek-niikan perintö. Puuvillakehräämöiden viimeisintä sukupolvea edustava Leigh Spin-ners Mill Leighissä Suur-Manchesterin alueella Englannissa ei liity teemavuoteen, mutta se näyttää, miten vanhaa teollista perintöä pidetään parhaiten yllä.

seen erikoistunut tiimi. Lajissaan melko harvinaisen höyrykoneen toivotaan olevan toimintakunnossa vuoteen 2017 mennessä.

Stewart McGarrie Leigh Building Preservation Trustista kertoo, että lopullinen tavoite on tehdä paikasta vierailukohde. Koska lähialueella on myös kaksi muuta kunnostettua, turistikohteina toimivaa höyrykonekohdetta – Wiganissa sijaitseva Trencherfield Mill Steam Engine ja Astley Green Colliery Museum – niin toiveena on linkittää nämä yhteen hyödyntämällä läheistä Bridgewaterin kanavaa ja kanavaveneitä matkailijoiden kuljettamiseen kohteesta toiseen linjaauton ohella.

Konehuoneen ja höyrykoneen kunnostaminen on ensimmäinen askel. Tämän jälkeen hanke laajenee koko tehdaskiinteistöön. Suunnitelmien mukaan uudempi osa tulisi olemaan kaupallisen toiminnan tyyssija, ja vanhempaan osaan sijoitettaisiin lähitienoon asukkaita palvelevaa yhteisöllistä toimintaa. Tulevan käytön suunnittelussa otetaan huomioon yhteisön toiveet ja keskeisten sidosryhmien näkemykset. Tämän hetken suunnitelmissa etusijalla ovat kahvila, urheilu ja nuorisotoiminta, sekä tilojen luominen liike ja yhdyskuntatoiminnoille unohtamatta paikan historiaa. Leigh Spinners Ltd. tulee jatkamaan toimintaansa rakennuksessa kuten tähänkin asti.

Näyttää siltä, että Leighissä on löydetty toimiva konsepti, jossa kaikki osapuolet ovat valmiita ajamaan yhteisön etua. ■

Filosofian maisteri Katriina Etholén. Freelance-toimittaja.

http://leighspinners.org/http://www.leighspinners.co.uk/about_leigh_spinners_ltd.phpHankkeen edistymistä voi seurata myös Friends of Leigh Spinners -Facebook-ryhmässä

Hanke saatettiin käyntiin Leigh Spinners Millin höyrykonehuoneesta.

Kuv

a: K

atrii

na E

thol

én

KATRIINA ETHOLÉN


SinanA

natolian poika Koca Mimar Sinan (1490−1588) pääsi Osmanien valtakunnan aikana sulttaani Suleiman I:n eliittien palatsikoulutukseen. Hän sai oppia sotilasin

sinööriksi, mutta sulttaani nosti hänet imperiumin pääarkkitehdiksi vuonna 1539. Siitä alkoi uskomaton rakentajaarkkitehdin ura. Sinan suunnitteli 131 moskeijaa, 200 erilaista sosiaalista rakennusta sekä siltoja ja akvedukteja. Töiden määrä on 471. Tulee mieleen W.A. Mozartin laatu ja tuotteliaisuus musiikin alalla!

Sinanin kuuluisin mestariteos on Selim II:n suuri moskeija (1568−1574) Edirnessa. Sen valmistuessa mestari oli 84vuotias. Nils Erik Wickberg sanoi pienen arkkitehtiseurueen johtajana Istanbulissa 1960luvun alussa, että jokaisen arkkitehdiksi opiskelevan pitäisi käydä moskeijaa tutkimassa.

Akvedukti, Kemerburgaz, Istanbul

OLLI LEHTOVUORI

Istanbulilaisia Suleimanin moskeijan seinustalla

Suleiman I:n moskeija Ataturk-sillalta piirrettynä, Istanbul

Piirr

okse

t: O

lli L

ehto

vuor

i

Kuv

at: O

lli L

ehto

vuor

i


Arkkitehti SAFA Olli Lehtovuori. Artikkeli on kolmas ja viimeinen osa Turkki-sarjasta.

Kirjallisuutta:Metin Sözen: Sinan, Architect of agesElias Cornell: Arkitekturhistoria (Tukholma, 1968)Olli Lehtovuori: 7 matkaa Eurooppaan (Rakennustieto, 2011)

Tutuin kulttirakennus on Istanbulissa sijaitseva Suleimanin moskeija (1550−1557). Se on oikeastaan myös palvelukeskus. 7,3 hehtaarin moskeijaalueella on erilaisia julkisia sosiaalisia palvelurakennuksia ja Sinanin hautakappeli. Istanbulin moskeijat olivat sananmukaisesti taivaallisia ihmisille, jotka asuivat kurjissa, ahtaissa asunnoissaan.

Hagia Sofia oli Sinanille suuri ihmettelyn aihe ja ylittämätön esikuva tuhannen vuoden takaa. Yksi sen minareeteista on hänen suunnittelemansa. Mestarin töitä Istanbulissa ovat myös Topkapin palatsin keittiöt kaupunkimiljöön kannalta hienoine savupiippuineen. Ne ovat nyt museona.

Länsimaissa Mimar Sinanin aikalainen Palladio on nostettu renessanssin ajan arkkitehdiksi numero yksi. Mielestäni Sinan päihittää akateemisen Palladion joka suhteessa − kvaliteetin ja uskomattoman kapasiteetin, käytännöllisyyden ja juurevuuden takia! ■

Pilareita, Hagia Sofia

Rakennustiedon ga-palkinto 2015

Vuoden 2015 Rakennustiedon gapalkinto on myönnetty Kehittyvä kerrostalo työryhmälle.

Ryhmään kuuluvat asemakaavaarkkitehti Annukka Lindroos, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, arkkitehti Ulla Vahtera, Helsingin rakennusvalvontavirasto, johtava tonttiasiamies Pekka Saarinen, Helsingin kiinteistövirasto, toimistopäällikkö Sami Haapanen, Helsingin kiinteistövirasto, ja suunnitteluinsinööri Anu Turunen, Helsingin kaupunginkanslia.

Kehittyvä kerrostalo ohjelma on perustettu vastaamaan suunnitteluun ja rakentamiseen liittyviin kehittämistarpeisiin Helsingissä. Palkittu työryhmä on edistänyt monipuolisten kehityshankkeiden toteuttamista asuinympäristön suunnittelussa ja rakentamisessa, ja kehitysehdotukset ovat myös usein johtaneet konkreettisiin toteutuksiin.

Lisätietoja hankkeesta löytyy osoitteesta www.kerrostalo.hel.fi

Piirr

okse

t: O

lli L

ehto

vuor

i


Arkeologisten tutkimusten perusteella Prahan alueella on ollut asutusta jo varhaisella esihistoriallisella ajalla. Ensimmäiset slaavit saapuivat Böömiin 500luvulla. 800lu

vulla Vltavajoen vasemmanpuoleiselle rannalle rakennettiin ensimmäinen linna ja toinen oikeanpuoleiselle rannalle 900luvulla. Linnojen läheisyyteen alkoi kasvaa asumuksia. Noin 1230 hallitsija Vences-laus I antoi linnojen ulkopuolella sijaitseville asumuksille kaupunkioikeudet. Näin sai myös Prahan Vanha kaupunki alkunsa. Saksalaisia ja juutalaisia kauppiaita ja käsityöläisiä alkoi muuttaa sinne.

Prahasta tuli böömiläisten valtiaiden asuinpaikka. Prahan varsinainen ensimmäinen pikkukaupunki Malá Strana perustettiin Vltavajoen mutkaan 1257. Malá Stranan läpi kulki koko Euroopan halki kauppareitti, joka ulottui Volgalta aina Espanjan Córdobaan saakka.

1300luku merkitsi Prahalle kukoistuskautta, kun keisari Kaarle IV ja hänen poikansa Wenzel IV olivat vallassa. Silloisesta Prahasta tuli Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan pääkaupunki ja keisarien asuinpaikka. 1348 Prahaan perustettiin Kaarlen yliopisto, joka oli ensimmäinen yliopisto KeskiEuroopassa. Jo 1300luvulla ensimmäiset opiskelijat saapuivat sinne myös Suomesta. Vielä samana vuonna kun yliopisto perustettiin, ryhdyttiin rakentamaan Uutta kaupunkia, joka sijaitsi nykyisen Venceslauksen aukion läheisyydessä.

Luostarin kirjaston aarteet Turkuun30vuotisella sodalla oli myös seurauksia Böömille ja Prahalle. Böömin kapinasta 1618 alkanut uskon

Prahan kaupungin ja arkkitehtuurin historiallisia vaiheitaVltava-joen rannoilta kasvaneella Prahan kaupungilla on rikas historiallinen ja samalla rakennushistoriallinen menneisyys. Keskellä Eurooppaa sijaitseva Praha on ollut useiden merkittävien poliittisten ja myös sotilaallisten tapahtumien keskipisteenä. Prahan arkkitehtuuri on käynyt läpi kaikki mantereen huomattavimmat tyylisuuntaukset.

sota levisi suureen osaan Eurooppaa päättyen vuonna 1648 Westfalenin rauhaan. Ruotsi osallistui sotaan vuodesta 1630 lähtien. On arvioitu, että silloisessa Ruotsin armeijassa olisi ollut ainakin 20 000 suomalaista. Vuonna 1648 Ruotsin joukot piirittivät Prahaa ja saivatkin siitä osan haltuunsa. Tällöin historian kirjoittajien mukaan suomalaiset varastivat Prahan Strahovin luostarin aarteet ja veivät sen arvokkaan kirjaston sotasaaliina Turkuun. Kirjasto tuhoutui Turun akatemian palossa 1827.

1800luku merkitsi Prahalle nousukautta kaupungin kuuluessa habsburgilaisten valtakuntaan. Kaupunkiin muutti uutta älymystöä eri puolilta Eurooppaa. Prahan tšekin ja saksankielisten kirjailijapiirien toiminta oli vilkkaimmillaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tšekit ja slovakit yhdistyivät omaksi kansallisvaltiokseen, jonka pääkaupungiksi tuli Praha.

Tšekkoslovakia pysyi demokraattisena valtiona aina vuoteen 1939, jolloin saksalaiset miehittivät maan. Se merkitsi kymmenille tuhansille Böömin ja Prahan juutalaisille kuolemaa.

Toisen maailmansodan jälkeinen vapaus natseista muuttui uudeksi diktatuuriksi, kun 1948 Klement Gottwaldin johtama uusi kommunistinen hallitus pääsi valtaan. Vuonna 1968 tšekkoslovakialaiset yrittivät muuttaa maansa sosialismia humanistisemmaksi, mutta se johti Neuvostoliiton väliintuloon ja maan miehitykseen. Hieman yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin 1989 Tšekkoslovakiassa niin sanotun samettivallankumouksen jälkeen alkoi pitkään kaivattu vapauden aika. Slovakian erottauduttua Tšekkoslovakiasta vuonna 1993 Prahasta tuli Tšekin tasavallan pääkaupunki.

MARKKU RAINER PELTONEN

Ostoskeskus Centrum Cerny Most on uutta Prahaa.

Kuv

at: M

arkk

u Ra

iner

Pel

tone

n


Rakennustaiteen monipuolista historiaa

Prahan pääasiassa viidestä historiallisesta pikkukaupungista muodostunut vanha kaupunki valittiin vuonna 1992 UNESCO:n maailman kulttuuriperintöluetteloon. Tähän maailmanperintöön kuuluu myös Prahan linna, joka on Guinnessin ennätyskirjan mukaan maailman laajin muinainen linna. Se on samalla Prahan ehkä tärkein maamerkki, joka sijaintinsa vuoksi näkyy keskikaupungin useimpiin osiin. Linna on ollut myös vuodesta 1918 Tšekkoslovakian ja vuodesta 1993 Tšekin tasavallan presidentin asuinpaikka. Linna perustettiin 800luvulla, mutta sen rakentaminen ja korjaustyöt ovat kestäneet käytännöllisesti katsoen tähän päivään saakka.

Keskiajalla kaupunkiin rakennettiin lukuisia kirkkoja, joiden tornit vielä nykyään ovat vaikuttava osa sen kaupunkikuvaa. Kuningas Kaarle IV:n aika oli vilkasta rakennusaikaa. Silloin toteutettiin mm. kuuluisa Kaarlen yliopisto. Kaarle IV:n aloitteesta rakennettiin Prahan linnan alueelle goottilainen Pyhän Vituksen katedraali, joka on vielä tänään maan suurin kirkko. Sen suunnittelivat ranskalainen Matthias Arrasilainen ja saksalainen Peter Parler. Samoin tänä aikana rakennettiin Vltavajoen yli kivinen, kaikille Prahan kävijöille tuttu Kaarlensilta. Se on kestänyt kaikki Vltavajoen suurtulvat, jopa viimeksi vuonna 2002, jolloin laajoja osia Prahaa joutui vesimassojen alle.

Renessanssi liittyy Prahan habsburgilaiseen aikaan. Barokki tuli puolestaan Prahaan kolmenkymmenvuotisen sodan myötä tai sen jälkeen. Klassismin aika merkitsi samalla kirkon vetäytymistä takaalalle. Tällöin tapahtui myös Prahan pikkukaupunkien lopullinen yhteen liittyminen.

1800luvun loppu oli tšekkiläisen kansallisen heräämisen aikaa. Kulttuurisesti se oli nousukautta. Kaupunkiin muutti älymystöä eri puolilta Eurooppaa. Vanhat tyylit otettiin uudelleen käyttöön. Prahassa raivattiin pois kaupunginmuureja. Niiden sijaan syntyi leveitä bulevardeja. Näin sai alkunsa myös Venceslauksen aukio, joka on ollut tähän päivään saakka Prahan tärkein poliittisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuritapahtumien keskus. Huomattavimmat rakennusprojektit olivat Kansallismuseo ja Kansallisteatteri. Vltavajoen yli rakennettiin uusia siltoja.

Arkkitehdeille vaikutteita kubismista

Aivan 1800luvun lopulla Prahassa otettiin käyttöön teräsrakentaminen. Kansainvälisten esikuvien mukaan Prahaa alkoi vallata art nouveau tai jugendtyyli.

Pariisissa 1907 syntynyt kubismi on ehkä huomattavin 1900luvun taiteen tyylisuunta. Praha on todennäköisesti ainoa paikka maailmassa, missä kubismi sai laajan kannattajajoukon myös arkkitehtien piirissä ja jossa myös toteutettiin rakennuksia tämän uuden avantgarden hengessä. Arkkitehti Josef Gočárin suunnittelema kubistivaikutteinen tavaratalo Mustan madonnan talo Prahassa rakennettiin jo 1910–1911. Tämän jälkeen kubistisia rakennuksia toteutettiin useita Prahassa. Mustan madonnan taloa on saneerattu viimeisten vuosikymmenien aikana. Sen toisessa kerroksessa sijaitseva ravintola Grand Café Orient on kunnostettu alkuperäiseen kubistiseen asuunsa.

Funktionalismi tuli Prahaan jo suhteellisen varhain. Wieniläisen arkkitehdin Adolf Loosin teoreettiset ajatukset saivat kannatusta myös Prahassa. Adolf Loos toteutti itsekin Prahaan yhden projektin, Villa Müllerin. Teräs, betoni ja lasi tulivat suosituiksi rakennusmateriaaleiksi. Eräs huomattavin funkiskauden rakennus Prahassa on Holesovren kaupunginosassa sijaitseva arkkitehtien Oldrich Tylin ja Josef Fuchsin suunnittelema lasipintainen Messupalatsi. Tänään messuhallissa ovat näytteillä Prahan kansallisgallerian modernin taiteen kokoelmat. Funktionalismi vaikutti vielä pitkään kommunistisella ajalla.

Kommunistisella ajalla rappeutunutta historiallista rakennuskantaa on alettu korjaamaan laajoilla saneerausprojekteilla. Useissa Prahan kaupunginosissa on jo ilme, joka ei enää muistuta kommunismin ajan harmautta ja surullisuutta. Kaupunkiin ovat ehtineet jättää jälkensä myös kansainväliset tähtiarkkitehdit. Kuuluisin esimerkki on kanadalaissyntyisen Kaliforniassa asuvan Frank Gehryn kroatialaissyntyisen mutta jo pitkään Prahassa asuneen Vlado Milunicin kanssa suunnittelema aivan Vltavajoen läheisyydessä sijaitseva dekonstruktivistinen Tanssiva Talo. Toinen huomattava esimerkki on ranskalaisen Jean Nouvelin suunnittelema Kultainen enkeli toimistorakennus, joka kaarevine lasiseinineen muistuttaa funkisajan luomuksia.

Prahan kaupungin panoraamaa. Prahan linnaa. Pyhän Vituksen goottilainen katedraali on Tshekin tasavallan suurin kirkko.

Kuv

at: M

arkk

u Ra

iner

Pel

tone

n


Kaupungin uusia haasteita ja tavoitteitaPrahassa on vielä ratkaisematta monia ongelmia. Prahassa onkin perustettu 13henkinen korkeantason asiantuntijalautakunta, joka koostuu arkkitehdeista ja muista asiantuntijoista. Lautakunnan tehtävänä on suojella Prahan kaupunkikuvaa ja antaa lausuntoja kaupungin virallisille suunnitteluelimille ajankohtaisista tapahtumista. Yksi asia, jota ei vielä ole pystytty ratkaisemaan, on räjähdysmäisesti kasvavan turismin ja siihen liittyneen rakentamisen vaikutukset ennen kaikkea keskikaupunkialueella. Jo nyt lähes kaikki entiset asukkaat ovat joutuneet muuttamaan pois tältä historialliselta alueelta nousseiden vuokrien vuoksi. On arvioitu, että keskimäärin turisti oleskelee Prahassa noin kolme päivää ja liikkuu kaupungissa ainoastaan 1,5 kilometrin säteen sisäpuolella. Matkailijavirtojen osittainen johdattaminen muualle Prahan alueille pois keskikaupungilta saattaisi helpottaa syntynyttä tilannetta.

Praha on nopeasti kasvava kaupunki. Asukasluvun määrä nousee tuhansilla vuosittain. Työttömyys on pientä maaseutuun verrattuna. Prahaan onkin suunnitteilla suuria asuntorakennusprojekteja lähinnä kaupungin reunaalueille. Haasteena on saneerata kommunistisella ajalla toteutetut elementtirakenteiset lähiöt. Prahan koillisimmassa kolkassa sijaitsevaan suureen lähiöön on rakennet

Arkkitehti SAFA Markku Rainer Peltonen. Berliini.

tu valtavan suuri ostoskeskus Centrum Cerny Most, joka vetää päivittäin monipuolisten palvelujen ja tarjonnan vuoksi tuhansittain asiakkaita muualta Prahasta. Siellä käy myös paljon turisteja.

Viime vuosina Prahassa laajaa keskustelua on aiheuttanut Letnakukkulalle suunniteltu uusi futuristinen kansalliskirjasto. Kilpailun voitti vuonna 2007 arkkitehti Jan Kaplický. Hän muutti heti Neuvostoliiton miehityksen jälkeen 1968 Tšekkoslovakiasta Lontooseen, jossa hän tuli kuuluisaksi Future Systems arkkitehtitoimiston perustajana ja sen pääsuunnittelijana. Kaplickýn arkkitehtuuri on hightechtyyliä, jossa on esikuvana luonnon muodot. Silloinen Tšekin tasavallan presidentti Václav Klaus vastusti voimakkaasti tätä Kaplickýn kansalliskirjastosuunnitelmaa. Kaplickýn kuollessa yllättäen vuonna 2009 näytti siltä, että suunnitelma olisi jo unohdettu, mutta viime aikoina Tšekin uusi presidentti Miloš Zeman on ottanut projektin uudelleen esille ja on ilmoittanut haluavansa nähdä Jan Kaplickýn projektin toteutettuna.

Prahan kehityksen ja rakentamisen tulevaisuus on avoin. Asiantuntijat valittavat, ettei Prahalla ole minkäänlaista konseptia, miten kaupunkia tulisi kehittää. Jotkut vaativat Prahan uudelleen määrittelemistä eurooppalaisena kaupunkina. Monet etsivät inspiraatiota jopa Kaarle IV:n ajoilta. Kaikki toivovat arkkitehtien, suunnittelijoiden, asukkaiden ja kunnallispoliitikkojen parempaa yhteistyötä. Prahan kaupungin historiallinen rakennettu ympäristö on ainutlaatuinen, mutta sen suojeleminen ja samalla kaupungin kehittäminen Euroopan yhdeksi huomattavimmaksi metropoliksi on vielä ilman laajempaa suunnitelmaa ja ratkaisua. ■

Art nouveau arkkitehtuuria Prahassa. Kunnantalo on nykyään tärkeä konserttien pitopaikka Prahassa

Entinen Messupalatsi on Prahan funktionalismia parhaimmillaan.

Ranskalaisen arkkitehdin Jean Nouvelin suunnittelema Kultainen enkeli -toimistorakennus Prahassa.

Frank Gehryn suunnittelema Tanssiva talo erottuu ympäristöstään.

Kuv

at: M

arkk

u Ra

iner

Pel

tone

n


Matti

Pientalon suunnittelu ja rakentaminenMitä omakotitalon teettämistä suunnittelevan on syytä tietää hankkeen eri vaiheissa tontin valinnasta valmistuneen talon huoltoon? Kirjasta saa yksityiskohtaista käytännön tietoa rakennushankkeen suunnitteluun ja toteutukseen. Kirja ohjeistaa pätevien rakennusalan ammattilaisten ja erilaisten rakentamisessa tarvittavien lupien ja asiakirjojen hankinnassa.

Ennen hankkeen aloittamista pientalon tulevan asukkaan eli rakennuttajan kannattaa pohtia tarpeitaan, toiveitaan ja resurssejaan. Rakennuttajan rooli hankkeessa vaihtelee oman osaamisen ja ajankäytön mukaan, mutta viime kädessä hän on vastuussa hankkeen onnistumisesta. Hän tekee valinnat ja päätökset saamansa asiantuntijatiedon perusteella ja vastaa kustannuksista.

Kirja on tarkoitettu ensisijaisesti oman talon rakennuttajalle, joten pääpaino on hankkeen valmistelussa ja suunnittelussa. Rakennuttajan on kuitenkin oltava selvillä myös rakentamisen eri vaiheista, jotta hän osaa hoitaa oman osuutensa aikataulun mukaan ja sopia asioista ammattirakentajien kanssa. Siksi kirjassa käydään pääpiirteittäin läpi rakentamisvaihe aloituskokouksesta LVISasennuksiin sekä rakentamiseen olennaisesti liittyvä valvonta ja johtaminen. Kirjan viimeinen luku kertoo talon val

mistumisvaiheesta ja siihen liittyvistä katselmuksista sekä takuista. Myös pihatyöt, valmiin talon huolto ja kunnossapito on käsitelty kirjassa.

Tekijät: Satu Sahlstedt, Tuomas Palolahti, Anssi Koskenvesa, Rakennustieto 2015 ISBN: 978-952-267-094-6Kirja on saatavilla Rakennustiedon verkkokaupasta: www.rakennustietokauppa.fi sekä RT Kirjakaupoista.

Julkaisuja


KHO:n päätöksiä

48Rakennettu Ympäristö 3/15

■ Lapuan rakennustarkasta-ja myönsi (4.12.2012) Lapuan kaupungille luvan Lapuan linjaautoaseman purkamiseen. Lapu-an ympäristölautakunta hylkäsi (30.1.2013) Nurkkakivi ry:n oikaisuvaatimuksen.

Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi (1.7.2014) Nurkkakivi ry:n valituksen. Perusteluja: (lyhennettynä): Rakennuksen suojelu asemakaavaalueella ratkaistaan ensi sijassa asemakaavalla. Aluetta koskevan asemakaavan merkitystä arvioitaessa hallintooikeus on ottanut huomioon, että asemakaavan muutos on laadittu ja vahvistettu sen jälkeen kun rakennuslain silloisiin säännöksiin oli rakennussuojelulain (60/1985) säätämisen yhteydessä sisällytetty rakennussuojelua koskevat kaavan laatimissäännöt. Alueen uudelleen kaavoittaminen ei ole vireillä. Asiassa saadun selvityksen mukaan linjaautoasemarakennuksella ei ole valtakunnallista rakennusperintömerkitystä, vaikka rakennuksella onkin rakennus perinnön suojelemisesta annetun lain 2.2 §:ssä ja MRL 139.1 §:ssä tarkoitettuja arvoja

Purkamislupa

Lapuan linja-autoaseman purkaminen

KHO 12.6.2015

Taltio 1655

Diaarinumero 2557/1/14

Julkaistu, muu päätös

Museoviraston lausunnossa esitetyllä tavalla. Kaavoituksen keinoja on kuitenkin pidettävä sinänsä riittävinä suojelun tarpeeseen nähden. Linjaauto asemarakennusta ei ole osoitettu suojeltavaksi alueella voimassa olevassa asemakaavassa. Rakennuksen rakennussuojelua koskevat kysymykset on tutkittu ja ratkaistu asemakaavan muutoksen yhteydessä eikä rakennuksen purkaminen haittaa kaavoituksen toteuttamista. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella vuonna 2002 voimaan tulleen asemakaavan muutoksen tulisi katsoa olevan vanhentunut eikä sen ajanmukaisuuden arviointi ole ollut tarpeen MRL 60.2 §:n nojalla. Kysymys rakennuksen suojelusta on näin ollen harkittu rakennussuojelua koskevien säännösten edellyttämällä tavalla eikä rakennuksen purkamiselle ole laissa säädettyjä esteitä. Rakennustarkastajan on näin ollen tullut myöntää haettu lupa rakennuksen purkamiseen.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallintooikeuden päätöstä ei muutettu.

Toimituksen huomautuksia

Ratkaisu sisältää jälleen kerran sen toteamisen, kuinka purkamislupasäännösten tarkoituksena ei ole ollut rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen, vaan varmistaa, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa MRL:n säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennussuojelulain (erityislaki) mukaisella suojelupäätöksellä. Rakennusperinnön suojelemisesta annettu laki (498/2010) säilytti edeltävän rakennussuojelulain (60/1985) lähtökohdan kaavasuojelun ensisijaisuudesta. Hallituksen esityksessä todetaan erityislain soveltamisen tulevan kysymykseen asemakaavaalueilla tai asemakaavoitettaviksi päätetyillä alueilla, jos kohteella on valtakunnallinen merkitys, kaavoituksen keinot ovat riittämättömät suojelun tarpeeseen verrattuna sekä jos suojeluun on erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi. Erityislakia voitaisiin soveltaa asemakaavoitustilanteen vuoksi esimerkiksi silloin, kun asemakaavaa voidaan pitää rakennusperinnön

Kuv

a: H

elen

a Te

rävä

inen


KHO:n päätöksiä

Kuv

a: H

elen

a Te

rävä

inen

huomioon ottamisen kannalta vanhentuneena eikä asian selvittäminen ja ratkaiseminen asemakaavamuutoksella käynnisty. Erityisenä syynä voidaan pitää myös kaavoituksen viivästymistä joko kunnan ottaman kannan tai kaavoituksen resurssien vuoksi niin, että rakennuksen purkaminen tai ajan kulumisesta johtuva kunnon rappeutuminen uhkaavat. (HE 101/2009 vp s. 25).

Purkamisluvasta valittanut yhdistys Nurkkakivi ry on v. 1996 perustettu lapualainen kotiseutu ja kulttuuriyhdistys. Purkamisluvista valitusoikeus kuuluu mm. kaikille kunnan jäsenille (MRL 192.2 §:n 2 kohta). Kunnan jäseniä ovat vuorostaan mm. yhteisöt, joiden kotipaikka on ao. kunnassa. Purkamisluvan rakennuslupaa laajempi valitusoikeus ei koske niitä purkamistilanteita, joissa purkaminen ratkaistaan osana rakennuslupaa. Viimeksi mainituissa tapauksissa valitusoikeus on kuitenkin säädetty ulottumaan ELYkeskuksille (MRL 192.3 §). Nyt oli kysymyksessä itsenäinen purkamislupa, jolloin lapualaiselle yhdistykselle kuului valitusoikeus.

Asiassa oli jo käyty rakennussuojeluprosessiNurkkakivi ry teki marraskuussa 2008 silloiselle LänsiSuomen ympäristökeskukselle linjaautoasemaa koskevan suojeluesityksen ja pyysi asettamaan rakennuksen toimenpidekieltoon. Kaupunki oli kesäkuussa 2006 tehnyt esisopimuksen linjaautoaseman tontin ja asemarakennuksen myynnistä markettihanketta varten. Markettia vastustaneet kuntalaiset veivät esisopimuksen tuomioistuimeen, ja KHO hylkäsi valituksen marraskuussa 2008. Asia tunnetaan ”Lapuan markettikapinana”.

Asemarakennus asetettiin toimenpidekieltoon helmikuussa 2009. Pian tämän jälkeen ympäristökeskus päätti olla rakennusta suojelematta. Yhdistys valitti ympäristöministeriöön. Joulukuussa 2009 antamassaan lausunnossa Museovirasto totesi, että rakennus

ansaitsee tulla huomioiduksi myös valtakunnallisella tasolla 1960luvun pienimittakaavaisen tasokkaan liikennearkkitehtuurin edustajana. Vähäeleinen, arkkitehti Ahti Kor-hosen suunnittelema rakennus sopeutuu erinomaisesti ympäristöönsä, jota dominoi monumentaalinen kaupungintalo. Aikansa korkealuokkaisena edustajana linjaautoasema on Museoviraston lausunnon mukaan maakunnallisesti ainutlaatuinen ja sillä on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen ja rakennuksen käytön kannalta. Lokakuussa 2010 ympäristöministeriö hylkäsi yhdistyksen valituksen ja päätti olla rakennusta suojelematta. Ministeriö perusteli kantaansa sillä, että rakennuksen säilyttäminen ja suojelu voidaan selvittää asemakaavalla.

Nurkkakivi ry painotti, kuinka rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvostus on vuosien kuluessa kasvanut. Asemakaavamuutosta laadittaessa ja sitä koskeneessa valitusprosessissa ei ollut käytettävissä Museoviraston ja ympäristöministeriön myöhemmin esittämiä kannanottoja, joiden mukaan linjaautoasemarakennusta voidaan pitää kulttuurihistoriallisen merkityksensä vuoksi kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojeltavana kohteena. Alueen asemakaavaa yhdistys piti vanhentuneena. Ympäristöministeriön ja Kuntaliiton julkaisussa Ajankoh-taista kaavoituksessa sivulla 2 mainitaan, että asemakaavan vanhentuminen voi johtua suojelumääräysten puuttumisesta tai suojelun tavoitteiden muuttumisesta.

Asemakaavan ajanmukaisuudesta ja arvioinnista säädetään MRL 60 ja 61 §:issä. Täydentäviä säännöksiä annetaan MRA 68 §:ssä. Lain 60 §:n 1 momentti antaa yleisen oikeusohjeen ja jatkuvan velvoitteen kunnalle seurata asemakaavojen ajanmukaisuutta ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin vanhentuneiden asemakaavojen uudistamiseksi. Saman pykälän 2–5 momentit koskevat

asemakaavan ajanmukaisuuden arviointia erityistilanteessa. Erityistä ajanmukaisuuden arviointia koskeva säännöstö on toisinaan virheellisesti mielletty asemakaavojen kolmentoista vuoden vanhentumissäännöksi. Asemakaavat eivät Suomessa automaattisesti vanhene eivätkä ne sisällä viimeistä käyttöpäivää.

Asemakaavan ajanmukaisuuden erityisarviointi voi aktualisoitua tilanteessa, jossa haetaan rakennuslupaa uuden rakennuksen rakentamiseksi. Paitsi että asemakaavalle on laissa säädetty 13 vuoden aikaraja, tulee asemakaavan olla merkittävältä osalta edelleen toteuttamatta, jotta säännöksen soveltamista on harkittava. Lisäksi rakennuslupahakemuksen tulee koskea sellaisen uuden rakennuksen rakentamista, jolla on alueiden käytön tai ympäristökuvan kannalta olennaista merkitystä. Muitakin reunaehtoja ja menettelyä koskevia sääntöjä on sekä laissa että asetuksessa annettu.

Käsillä olevassa tapauksessa ei ollut kysymys uuden rakennuksen rakentamisesta, vaan olemassa olevan purkamisesta. Jo siitä seuraa, ettei erityisarvioinnin soveltamista tullut lähtökohtaisesti harkita. Purkamisen tarkoituksena on kuitenkin ollut vapauttaa tontti asemakaavan mukaisen vähittäiskaupan suuryksikön rakentamiseen. Marketin rakentamisella on eittämättä ympäristökuvan kannalta olennaista merkitystä. Hallintooikeus on ikään kuin ”varmuuden vuoksi” sisällyttänyt päätökseensä toteamuksen, ettei asemakaavan ajanmukaisuuden arviointi MRL 60.2 §:n tarkoittamalla tavalla ole ollut tarpeen.

Asia on viime kädessä ratkennut kohteen rakennushistoriallisen ja perinteen merkityksen arvioinnin kautta. Maankäyttö ja rakennuslain 139 §:ssä säädettyjen purkamisluvan myöntämisen edellytysten on katsottu täyttyneen. Purkamislupa on tullut myöntää.

Purkamislupien harkinta on kaiken kaikkiaan monitahoista ja siinä tulee ottaa huomioon kunkin


KHO:n päätöksiä

yksittäistapauksen erityisluonne. Vaikka tapaukset vaikuttaisivat samankaltaisilta, voi niihin sisältyä yllättäviä erityispiirteitä. Viitattakoon vaikka ratkaisuun KHO 19.6.2014 t 1973 (ratkaisua on sivuttu tämän lehden numerossa 1/2015 s. 52). Tämä Vaasan Villa Gustafsro huvilaa koskeva tapaus on samankaltainen Lapuan linjaautoasemarakennuksen kanssa, mutta eräänä erona on se, että asemakaavan hyväksymisen jälkeen tehdyssä inventoinnissa huvila osoittautuikin huomattavasti aikaisempaa oletettua vanhemmaksi.

Tästä seurasi, ettei purkamisluvan edellytyksiä ollut KHO:n mielestä riittävästi selvitetty.

Helsingin Lauttasaaren vesitornia koskevassa ratkaisussa KHO 27.5.2015 t. 1383 merkitykselliseksi muodostui sen sijaan se, että vesitornin suojeluasia oli tullut vireille vasta sen jälkeen, kun rakennuslautakunta oli purkamisluvan käsitellyt ja myöntänyt. Vaikka ELYkeskuksen kielteisestä rakennussuojelupäätöksestä tehty valitus oli vireillä ympäristöministeriössä, hallintooikeus oli voinut hylätä valituksen myönnetystä

purkamisluvasta. Korkein hallintooikeus on varta vasten kirjannut päätökseensä lausuman, jonka mukaan ympäristöministeriöllä on KHO:n päätöksen estämättä oikeus ryhtyä tarpeellisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin. Ympäristöministeriö on päätöksellään 12.8.2015 pysyttänyt rakennussuojeluesityksestä ELYkeskuksen tekemän hylkäävän päätöksen lopputuloksen. Ministeriön päätöksestä voi vielä valittaa KHO:een sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.


■ Kristiinankaupungin raken-nustarkastaja jätti tutkimatta (10.12.2012) yhtiön hakemukset tuulivoimalakiinteistöjä palvelevien sähköjohtojen sijoittamisesta kiinteistöille. Kristiinankaupun-gin tekninen lautakunta hylkäsi (29.5.2013) yhtiön oikaisuvaatimuksen, ja muutti rakennustarkastajan päätöstä siten, että hakemukset hylätään, koska ei ole yksiselitteisen selvää, soveltuuko maankäyttö ja rakennuslain 161 § hakemukseen.

Vaa s a n ha l l i nt o - o i ke u s (29.1.2014) kumosi teknisen lautakunnan päätöksen ja saattoi rakennus tarkastajan päätöksen lopputuloksen voimaan.

Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallintooikeuden päätöksen lopputulosta.

Perusteluja: (osittain lyhennettynä): MRL 161.1 §:n mukaan kiinteistön omistaja ja haltija on velvollinen sallimaan yhdyskuntaa

Johtojen sijoittaminenTuulivoimalapuistot

Maakaapelit

Yhdyskuntaa tai kiinteistöä palveleva johto toisen alueelle (MRL 161 §)

KHO 8.5.2015

Vuosikirja KHO:2015:69

tai kiinteistöä palvelevan johdon sijoittamisen omistamalleen tai hallitsemalleen alueelle, jollei sijoittamista muutoin voida järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. Sama koskee johtoihin liittyviä vähäisiä laitteita, rakennelmia ja laitoksia. Johtoa tai muuta laitetta ei saa rakentaa niin, että vaikeutetaan alueen kaavoitusta tai kaavan toteuttamista. Jollei sijoittamisesta ole sovittu kiinteistön omistajan ja haltijan kanssa, sijoittamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Sijoittamisesta päätettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei kiinteistölle aiheuteta tarpeetonta haittaa.

Maankäyttö ja rakennuslain 161 § sisältää valtiosääntöoikeudellisesti arvioituna maanomistusoikeutta rajoittavan sallimisvelvollisuuden, johon maanomistaja on perustuslain 15.1 §:n puitteissa velvollinen alistumaan. Lainkohdassa säädetty sietämisvelvollisuus

on perustuslaissa turvattua omistajan vapautta rajoittava säännös, jota on tulkittava suppeasti ja pitäen ohjeena perustuslaissa turvattua omaisuuden suojaa.

Esillä olevassa asiassa kyse on johtojen sijoittamisesta maan alle alueelle, johon on jo perustettu yksityistielain mukainen tieoikeus. Maakaapelin sijoittamisesta määräämiseen viranomaisen päätöksellä ei näin ollen sinänsä ole perustuslaista johtuvaa estettä.

Kyse ei ole yhtä tai useampaa asuinkiinteistöä tai asuinkiinteistöistä muodostuvaa yhdyskuntaa palvelevasta sähkönsiirrosta. Kyse ei toisaalta ole valtakunnan kantaverkkoon kuuluvasta johdosta tai seudullisesta johdosta, eikä johto myöskään jännitteeltään vastaa näitä lainkohdan soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjä johtoja. Kyse on sellaisesta sähkönsiirtotarpeesta, johon vuonna 1981 silloista lakia säädettäessä ei ole osattu varautua

ja jollaisen osalta myöhemmistäkään lain esitöistä ei soveltamisalakysymykseen ole saatavissa nimenomaista ohjetta.

Lain 161 §:n sanamuoto ei edellytä, että kiinteistöä palvelevalla sähköjohdolla siirrettäisiin sähköä vain jakeluverkosta kiinteistöllä asuvalle tai toimivalle sähkönkäyttäjälle. Se, että johdot palvelevat ensisijaisesti sähkön siirtoa voimaloista sähköverkkoon, ei ole esteenä 161 §:n soveltamiselle. Tuulivoimaloita yhdistävät johdot on tarkoitettu palvelemaan tuulivoimalakiinteistöjen käyttötarkoitusta. Johtoja voidaan pitää kiinteistöjä palvelevina johtoina. Sitä vastoin johtojen ei voida katsoa palvelevan yhdyskuntaa sillä perusteella, että tuulivoimatuotanto tuo tuloja yhdyskuntaan, eikä muullakaan perusteella.

Kunnan rakennusvalvontaviranomainen on voinut määrätä johtojen sijoittamisesta, eikä hakijan ole ollut tarpeen hakea tarvittavia käyttöoikeuksia kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta tai kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain nojalla. Johtojen sijoittamista koskeva päätös voidaan sinänsä tehdä riippumatta hankkeen edellyttämistä muista luvista. Sijoittamista koskevan päätöksen tekemisen edellytykseksi ei liioin ole asetettu sitä, että johto tai laitos, jota se palvelee, on osoitettu kaavassa. Ennen yleiskaavan hyväksymistä ei kuitenkaan voida arvioida tuulipuistohankkeen toteuttamisen edellytyksiä kaavoitukselle aiheutuvan haitan kannalta. Myöskään rakennuslupien myöntämisen edellytyksiä taikka tuulivoimaloiden alueiden sijaintia kaavassa ei ole voitu vielä selvittää, eikä suunniteltujen johtojen tarkka sijaintikaan ole tiedossa. Hakemusta on sen lisäksi sen vireillä ollessa oleellisesti muutettu. Hakemus on katsottava asian selvittämättömään tilaan nähden ennenaikaiseksi.

Toimituksen huomautuksiaOikeuskysymyksenä tapauksessa oli erityisesti se, voidaanko ensisijaisesti voimalakiinteistöjä palvelevia johtoja pitää MRL 161 §:n tarkoittamina yhdyskuntaa palvelevina johtoina. Säännös on poikkeus perustuslain takaamasta omaisuudensuojasta, minkä takia sitä tulee lähtökohtaisesti tulkita suppeasti. Näin on myös KHO päätökseensä kirjannut.

Vakiintuneesti on katsottu, että säännöksessä ”yhdyskunnalla” tarkoitetaan saman kunnan alueella olevaa kylää, lähiötä tms. Hallituksen esityksessä 1/1981 vp, jonka pohjalta vanhan rakennuslain vastaavaa säännöstä muutettiin (RakL 133), on edellytetty valtakunnallisten ja seudullisten johtoverkostojen jäävän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tapauksessa KHO 1995 A 39 katsottiin kuitenkin 45 kV:n sähköjohto yhdyskuntaa palvelevaksi siitä huolimatta, että se sijaitsi useamman kunnan alueella ja sitä käytettiin ajoittain jakelualueella olevien voimalaitosten tuottaman sähkön siirtämiseen valtakunnan kantaverkkoon.

Vaasan hallintooikeus asettui Kristiinankaupungin lupaviranomaisen kanssa samalle kannalle ja katsoi, etteivät johdot palvele alueen yhdyskuntia säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Johdot on suunniteltu olemaan 20 tai 31,5 kV:n sähköjohtoja, jotka on tarkoitus sijoittaa maakaapeleina olemassa olevan metsätien varteen tiekunnan hallitsemalle alueelle. Jos hakemusta ei hyväksytä, aiheuttaisi se yhtiölle 20kertaiset kustannukset, kun johdot vedettäisiin kiertämällä hakemuksen kohteena olevat kiinteistöt. Tuulivoimalat, joita yhdistävien johtojen sijoittamisesta on kysymys, sijoittuvat Lappfjärdin tuulivoimaalueelle. Alue sijaitsee Kristiinankaupungin ja Isojoen kuntien alueilla.

Yhtiö vetosi myös siihen, että tuulivoimapuisto palvelee yhdys

kuntaa sitä kautta, että se tuo sijaintikunnalleen verotuloja ja työpaikkoja. Tämä perustelu ei luonnollisestikaan menestynyt.

Sen sijaan KHO katsoi, että johtoja voidaan pitää kiinteistöjä palvelevina johtoina. Johdot palvelevat tuulivoimalakiinteistöjen käyttötarkoitusta. Kussakin tuulivoimalassa tuotettu sähkö on tarkoitus johtaa muuntamon ja syöttöjohdon kautta seudulliseen ja valtakunnalliseen sähkönsiirtoverkkoon kaupallisessa tarkoituksessa. MRL 161 §:n sanamuoto ei edellytä, että johdolla siirrettäisiin sähköä vain jakeluverkostosta kiinteistöllä asuvalle tai toimivalle sähkönkäyttäjälle. Soveltamista ei estä sekään, että voimaloilla on tarkoitus tuottaa sähköä taloudellisen hyödyn saamiseksi voimalat omistavalle yhtiölle.

Lopputulos oli, että sijoittamisesta päättäminen kuuluu rakennusvalvontaviranomaisen toimivaltaan. KHO myös toteaa päätöksessään, ettei päätöksen tekemisen edellytykseksi ole asetettu sitä, että johto tai laitos, jota johto palvelee, on osoitettu kaavassa. Ennen yleiskaavan hyväksymistä ei kuitenkaan voida arvioida tuulipuistohankkeen toteuttamisen edellytyksiä MRL 161 §:ssä tarkoitetun kaavoitukselle aiheutuvan haitan kannalta. Myöskään rakennuslupien myöntämisen edellytyksiä tai voimaloiden alueiden sijaintia kaavassa ei ole voitu vielä selvittää. Hakemusta johtojen sijoittamisen osalta oli lisäksi sen vireillä ollessa oleellisesti muutettu. Tästä kaikesta seurasi, että hakemus oli katsottava asian selvittämättömään tilaan nähden ennenaikaiseksi.


Nro Teemat Ilmestymispäivät

5/2015 Rakenteellinen turvallisuus 16.11.

6/2015 Kauneus, valo 18.12.

.

Rakennettu Ympäristö

seuraavat lehdet:RY

RY Rakennettu Ympäristö -lehden Resumé- ja English Summary -palstat julkaistaan lehden www-sivuilla www.rakennettuymparisto.fi.

English Summary is published on www.rakennettuymparisto.fi.

Svenskspråkig resumé av tidningens innehåll hittar du på www.rakennettuymparisto.fi.

RY Rakennettu Ympäristö on ammattilehti, joka keskittyy käytännön kaavoitus-, rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojelutyöhön. Lisäksi se välittää rakentamisen lainsäädäntöön ja hallintoon liittyvää ajankohtaista tietoa.

Ilmoitusvaraukset: Jarmo Jokela, puh. 044 759 5104, [email protected].

Varaukset viimeistään; 20.8. (nro 4), 14.10. (nro 5) ja 19.11. (nro 6).

Hinnat sisältävät alv. 10%. Palauta kuponki postitse, laita tilaus sähköpostilla osoitteeseen [email protected] tai tilaa verkkokaupasta www.rakennustietokauppa.fi

Tilaaja

Yritys

Lähiosoite Postiosoite

Laskutusosoite, jos eri kuin tilaajan

Puhelin Sähköposti

Pvm Allekirjoitus

Asiakasnumero

TILAAN OSOITTEENMUUTOS

Sari VanonenTunnus 500143500003 VASTAUSLÄHETYS

Postimaksu on maksettu

RY Rakennettu Ympäristö -lehti ❑ kestotilaus á 57 € / vuosikerta ❑ vuositilaus á 59 € / vuosikerta (4 nroa)

Rakennustaito -lehti ❑ kestotilaus á 58 € / vuosikerta ❑ vuositilaus á 62 € / vuosikerta (6 nroa)

Tiedä, mistä alalla puhutaan 2015!

RY Rakennettu Ympäristö 4/2015 on luettavissa myös digilehtenä osoitteessa www.rakennettuymparisto.fi.


KHO:n päätöksiä

Hinnat sisältävät alv. 10%. Palauta kuponki postitse, laita tilaus sähköpostilla osoitteeseen [email protected] tai tilaa verkkokaupasta www.rakennustietokauppa.fi

Tilaaja

Yritys

Lähiosoite Postiosoite

Laskutusosoite, jos eri kuin tilaajan

Puhelin Sähköposti

Pvm Allekirjoitus

Asiakasnumero

TILAAN OSOITTEENMUUTOS

Sari VanonenTunnus 500143500003 VASTAUSLÄHETYS

Postimaksu on maksettu

RY Rakennettu Ympäristö -lehti ❑ kestotilaus á 57 € / vuosikerta ❑ vuositilaus á 59 € / vuosikerta (4 nroa)

Rakennustaito -lehti ❑ kestotilaus á 58 € / vuosikerta ❑ vuositilaus á 62 € / vuosikerta (6 nroa)

Tiedä, mistä alalla puhutaan 2015!

■ Varsinais-Suomen ELY-keskus myönsi (13.6.2011) poikkeamispäätöksen osakeyhtiölle omakotitalon (400 m²), autotallin (70 m²) ja rantasaunan (30 m²) rakentamiseen poiketen MRL 72 §:n säännöksestä. Poikkeamispäätökseen perustuva rakennuslupa myönnettiin viranhaltijapäätöksellä (22.7.2011). Yhtiö haki sittemmin muutoslupaa siten että rakennusta voidaan vuokrata lyhytaikaisia jaksoja varten. Lautakunta myönsi poikkeamisen (9.11.2011). Turun hallinto-oikeus kumosi (19.9.2012) lautakunnan päätöksen ja katsoi, ettei yhtiö ollut poikkeamisen tarpeessa.

Paraisten rakennuslautakun-ta hyväksyi (27.9.2012) yhtiön hakemuksen saada muuttaa rakennusluvassa (22.7.2011) hyväksyttyä huonejärjestystä.

Turun hallinto-oikeus hylkäsi (3.12.2013) valituksen lautakunnan päätöksestä. Päätös ei ollut yksimielinen.

Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan eikä muuttanut hallintooikeuden päätöksen lopputulosta. Ratkaisu oli äänestys (3–2).

Perusteluja: (lyhennettynä): Alkuperäisen rakennusluvan mukaan rakennus käsitti 1. ja 2. kerroksen yhteistilojen lisäksi kuusi makuuhuonetta, joista kahdessa oma kylpyhuone. Myönnetyssä muutosluvassa 1. kerroksen kirjasto muuttuu kylpyhuoneelliseksi vierashuoneeksi. Toisessa kerroksessa kolme makuuhuoneisiin liittyvää pukuhuonetta muuttuu kylpyhuoneeksi. Lisäksi olohuone muuttuu makuuhuoneeksi ja wctila laajenee kylpyhuoneeksi, joka liittyy makuuhuoneeseen. Muutosten jälkeen rakennuksessa on yhteensä kahdeksan pesuhuoneella varustettua makuuhuonetta.

Käyttötarkoituksen olennainen muutosHuonejärjestys ja sen muutos

Poikkeamispäätöksen tarve

KHO 10.6.2015

Vuosikirja KHO:2015:87

Yhtiön toimittaman selvityksen mukaan rakennusta käyttävät lomaasuntona henkilöt, joilla on suora yhteys yhtiön toimintaan, kuten hallituksen jäsenet ja johtajat sekä heidän perheensä, ja liikekumppanit. Rakennusta ei vuokrata ulkopuolisille matkailijoille. Toukokuusta syyskuuhun rakennuksessa majoittuu 2–4 vierasta ja muina kuukausina arviolta 2. Rakennuksen koko kapasiteettia ei käytetä säännönmukaisesti.

Myönnetyn poikkeamisluvan mukaan rakennuksen käyttötarkoitus on ympärivuotinen asuminen. Rakennuslupa ja muutoslupa vastaavat tältä osin poikkeamislupaa.

Vaikka rakennuksessa suoritettavat huonejärjestelyt eli makuuhuoneiden määrän ja niihin liittyvien omien pesuhuoneiden lisääminen osaltaan mahdollistivat sen, että rakennusta voitiin valituksessa tarkoitetulla tavoin käyttää hakijayhtiön toimialan mukaiseen matkailu tai majoitustoimintaan, hakemuksessa ilmoitettu käyttö ei esitetyn selvityksen perusteella vaikutuksiltaan poikennut tämän kokoisen rakennuksen tavanomaisena pidettävästä asumiskäytöstä siten, että yhtiö olisi ollut myös rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennaista muuttamista koskevan rakennusluvan tarpeessa. Hanke voitiin siten toteuttaa omakotitalon rakentamista koskevan poikkeamispäätöksen perusteella hakematta uutta poikkeusta.

Toimituksen huomautuksiaKysymyksessä on omakotitalolupa rantaalueella. Alueella ei ollut voimassa asema tai yleiskaavaa, jossa rakennuspaikan käyttötarkoitus olisi määrätty. ELYkeskus oli myöntänyt poikkeamisluvan.

Ensimmäinen muutoslupa (poikkeaminen) verrattuna poikkeamisluvan perusteella myönnettyyn rakennuslupaan koski mahdollisuutta vuokrata tiloja lyhytaikaisesti. Asia eteni valituksesta hallintooikeuteen, joka piti hakemusta tarpeettomana.

Nyt oli ratkaistavana toinen muutoslupa, joka koski huonejärjestyksen muuttamista. Oikeuskysymykseksi muodostui, muuttuiko samalla omakotitalon käyttötarkoitus olennaisesti.

Sesonkiluonteisesta majoituksesta maatilalla on ratkaisu KHO 1983 II 97: Kausiluonteinen ja tilapäinen enintään 25 henkilön yhtäaikainen majoittaminen maatilaan kuuluvissa rakennuksissa ei merkinnyt rakennuksen käyttämistä muuhun majoitustoimintaan kuin mitä maatalouden harjoittaminen edellytti eikä asiassa tarvittu lupaa käyttötarkoituksen muuttamiseen. Sen sijaan omakotitalon käyttö yksinomaan lyhytkestoiseen majoitus toimintaan ei ratkaisussa KHO:2014:143 (RY 5/14 s. 52–53) vastannut kaavan pääkäyttö tarkoituksen mukaista omakotiasumista. Kysymys oli omakotialueelle epätyypil lisistä lyhytkestoisista majoitusjaksoista, osin lomaasuntokäytössä.

Korkeimman hallintooikeuden enemmistö asetti lähtökohdaksi käyttötarkoituksen muutosluvan tarpeen arvioinnissa yhtiön hakemuksen. Hakemuksen mukaan rakennusta ei käytetty vuokraustoimintaan. Ratkaisuun on kirjattu maininta, jonka mukaan rakennusvalvontaviranomainen voi tarvittaessa kieltää rakennuksen muun kuin rakennusluvan mukaisen käytön.


KHO:n päätöksiä

Vähemmistö painotti hakijayhtiön harjoittavan toimialansa mukaan majoitus ja matkailutoimintaa Turunmaan saaristossa. Asian käsittelyn eri vaiheissa oli yhtiö toimittanut erilaisia tietoja rakennuksen käytön luonteesta. Kiinteistölle on myönnetty lupa kerrosalaltaan 140 m²:n suuruiselle helikopterihallille. Vähemmistö katsoi saatujen selvitysten osoittavan, ettei rakennuksen pääasiallinen käyttö ole omakotiasuminen, vaan vaihtelevan henkilömäärän väliaikainen majoitus. Toiminnan vaikutukset poikkeavat olennaisesti tavanomaisesta omakotiasumisesta. Tämän vuoksi ei muutoslupaa olisi saanut vähemmistön mukaan myöntää ilman MRL 125 §:n 5 momentin tarkoittamaa käyttötarkoituksen muutoslupaa.

Vaikka ratkaisu on vuosikirjaratkaisu, ei se välttämättä helpota rakennusvalvonnassa tapahtuvaa rajanvetoa käyttötarkoituksen muutoslupien tarpeen arvioinneissa. Sen johtopäätöksen voi tehdä, etteivät tilajärjestelyt yksinomaan ole ratkaisevia. Toisaalta on lukuisia ratkaisuja, joissa nimenomaan tilajärjestelyjen kautta on saunarakennukseksi nimettyä rakennusta rantaalueella pidetty jonain muuna kuin luvanhakijan ilmoittamana talousrakennuksena. Mainittakoon vaikkapa vuosikirjaratkaisu KHO:2004:3. Tapauksessa rantavyöhykkeelle sijoitettavaksi tarkoitetussa rakennuksessa (kerrosalaltaan 29,5 m²) oli sauna, pesuhuone, noin 17,5 m²:n suuruinen tupa ja kuisti. Tuvassa oli takka ja keittonurkkaus. Kun otettiin huomioon

rakennuksen sisältämistä tiloista saatu selvitys sekä erityisesti se seikka, että siinä olisi keittonurkkaus, rakennusta ei sen pienehköstä koosta huolimatta voitu pitää MRL 72.3 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna talousrakennuksena. Luvantarpeen arviointi on kokonaisharkintaa, jossa tulee ottaa huomioon paitsi itse suunnitelma niin viranomaiselle toimitetut selvitykset tulevan toiminnan luonteesta. Jos sitten toiminta faktisesti poikkeaa myönnetystä luvasta, muuttuu asia valvontaluonteiseksi.


■ Kunta oli hyväksynyt omistamansa tilan alueelle asemakaavan, jossa oli osoitettu rakennusoikeutta pientaloasumiseen sekä katu ja viheralueita. Asemakaavaalue oli pintaalaltaan 8,7 hehtaaria ja se sijaitsi aikaisemmin asemakaavoitetun kylätaajaman koillispuolella. Asemakaavaalue muodosti pääosan kylätaajaman pohjoispuolelle oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitetusta asuntoalueesta.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko asemakaava lainvastainen sillä perusteella, että A:n ja B:n omistamaa 0,5 hehtaarin suuruista rakennettua tilaa ei ollut sisällytetty asemakaavaalueeseen. Tila sijaitsi asemakaavaalueen itäpuolella ja samalla yleiskaavassa osoitetulla asuntoalueella kuin kunnan omistama tila.

Asema-kaava. Asemakaava-alueen rajaus.Kunnan kaavoitusmonopoli.

Kunnan kehitys.

Maanomistajien yhdenvertaisuus.

KHO 15.6.2015

Vuosikirja KHO 2015:95

Asiassa saadun selvityksen mukaan asemakaavaalueen rajaukseen oli vaikuttanut kunnan tavoite laatia asemakaavoja ensisijaisesti omistamilleen alueille. Tähän nähden korkein hallintooikeus totesi, että kunnalla on kaavoitusmonopolinsa mukaisesti ja osana maapolitiikkaansa oikeus laatia haluamansa sisältöisiä kaavoja edellyttäen, että kaavalle laissa säädetyt sisältövaatimukset täyttyvät. Kunnalla on tällöin harkintavaltansa puitteissa mahdollisuus muun ohella päättää siitä, mille alueille ja missä aikataulussa asemakaavoja laaditaan. Pelkästään sillä perustella, että kaavaalueen rajaukseen olivat vaikuttaneet maanomistukselliset seikat, kaavapäätöstä ei siten ollut pidettävä lainvastaisena. Kaavaratkaisun lainmukaisuus oli

kuitenkin voitava perustella myös muilla kuin maanomistukseen liittyvillä näkökohdilla.

Asemakaavaalue sijaitsi kylätaajaman ja A:n ja B:n omistaman tilan välissä eikä mainitun tilan ympäristössä ollut muutoinkaan tiivistä rakennuskantaa. Tilan kohdalla kaavarajaus noudatti tien suuntaisesti vedettyä linjausta. Kaavaalue muodosti maankäyttö ja rakennuslain 54 §:n kannalta tarkasteltuna maankäytöllisesti yhtenäisen kokonaisuuden. Asemakaava ratkaisu ei rajoittanut asemakaavoittamattoman alueen tulevaa suunnittelua niin, ettei aluetta voitaisi tulevassa kaavoituksessa osoittaa maanomistajien kannalta tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Näissä oloissa tilan jättäminen tässä vaiheessa asema


KHO:n päätöksiä

kaavaalueen ulkopuolelle ei ollut lainvastaista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu Valittajat A ja B ovat valituksessaan hallintooikeuteen vaatineet, että kunnanvaltuuston asemakaavan hyväksymistä koskeva päätös kumotaan, koska valittajien omistamaa kiinteistöä ei sisällytetty asemakaavaan. Valittajat ovat katsoneet, ettei heitä kohdella maanomistajina tasavertaisena, jos kiinteistöä ei kaavoiteta osittain tai kokonaan. Valittajien mukaan myös kulku kiinteistölle hankaloituu yksityistien sulkemisen myötä ja kiinteistölle tulee asemakaavan johdosta 40 naapuria, mikä aiheuttaa haittaa olemassa olevalle asutukselle.

Valituksenalaisella päätöksellä on kaavoitettu kiinteistö RN:o 3:80 kokonaisuudessaan. Kaavoitettavan alueen pintaala on noin 8,7 hehtaaria ja kaavaalue sijaitsee EteläMäntsälässä Hyökännummella Tuusulan kunnan rajan läheisyydessä. Nykytilanteessa alue on pääosin rakentamatonta metsämaastoa, joka on hakkuiden jäljiltä nuorta vesakkoa. Alue rajautuu etelässä pientaloasutukseen. Muilta osin ympäröivät alueet ovat viljelyskäytössä olevia peltoja. Kaavaselostuksen mukaan asemakaavalla muodostuu rakennusoikeutta yhteensä 11 820 kerrosneliömetriä ja kaavaalueelle osoitetaan 45 ohjeellista erillispientalotonttia. Asemakaavaalueella on voimassa 2005 hyväksytty osayleiskaava, jossa alue on osoitettu pääosin uudeksi tai olennaisesti muuttuvaksi alueeksi, joka on tarkoitettu asemakaavoitettavaksi tai jonka asemakaavaa on tarkoitus muuttaa. Alueen maankäyttömuodoksi on tältä osin osayleiskaavassa merkitty pientalovaltainen asuntoalue (AP) ja osaksi lähivirkistysaluetta (VL). Valittajien kiinteistö sijaitsee osayleiskaavan APalueella, joka on nykyisellään varvikkoa.

Helsingin hallintooikeus hyväksyi valituksen ja kumosi kunnanvaltuuston päätöksen. Päätöstään hallintooikeus perusteli

muun ohella sillä, että maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimus huomioon ottaen tietyn alueen sisällyttäminen asemakaavoitettavaan alueeseen tai sen jättäminen alueen ulkopuolelle ei voi perustua yksinomaan siihen, että alueen omistaa tietty maanomistaja. Kaavaalueen rajaus ei voi myöskään perustua pelkästään siihen, että kunnan periaatteena on asemakaavoittaa vain omistamiaan maita. Hallintooikeuden mukaan Mäntsälän kunta on sekä vastineissaan asemakaavaehdotuksesta tehtyihin muistutuksiin, kaavaselostuksessa että hallintooikeudelle antamassaan lausunnossa vedonnut kaavaalueen rajauksen osalta noudattamaansa periaatteeseen, ettei ensimmäistä asemakaavaa laadita yksityiselle maalle. Hallintooikeus katsoi, ettei tämä ole hyväksyttävä maankäytöllinen syy kaavaalueen rajaukselle. Mäntsälän kunnanvaltuuston päätös loukkaa siten maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta ja kunnanvaltuusto on ylittänyt harkintavaltansa hyväksyessään asemakaavan kaavaaluetta koskevan rajauksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuKunta on valituksessaan korkeimmalle hallintooikeudelle (KHO) vaatinut, että hallintooikeuden päätös kumotaan. Kunta on valituksessaan KHO:lle todennut, että alueella voimassa olevassa Hyökännummen osayleiskaavassa on valituksenalaisella päätöksellä asemakaavoitetun asuinalueen ja osayleiskaavaan merkityn maatalousalueen välissä kapea maakaistale. Tällä alueella sijaitsee kolmen eri maanomistajan omistamia kiinteistöjä, joista yksi on hallintooikeuteen valittaneiden omakotikiinteistö. Asemakaavoitustyössä kunnan tavoitteena on ollut saada omistamalleen alueelle noin 40–50 uutta rakennuspaikkaa.

Kunnan mukaan asemakaavaalueen rajauksesta päätettäessä työn alkuvaiheessa ei katsottu tarpeelliseksi asemakaavan laajuu

den tai yhdyskuntarakenteen kehittymisen kannalta ottaa mukaan edellä mainittuja pellon ja kunnan alueen väliin jääviä alueita, koska ne eivät olisi tuoneet mukanaan merkittävää lisäarvoa alueen suunnittelun kannalta. Taajaman kasvu tapahtuu pääasiassa taajaman eteläosassa koulun ympärillä ja taajaman sisällä. Tämänkään vuoksi valittajien omistaman alueen sisällyttämisellä asemakaavoitettavaan alueeseen ei esimerkiksi taajamarakenteen tiivistämisen tai tulevan kasvun kannalta ole merkitystä.

Kunta on todennut, että valittajat ovat kirjeessään kunnalle ja myös valituksessaan esittäneet, että heidän tonttinsa jaettaisiin kaavatyön yhteydessä 2–3 tonttiin, huolimatta siitä, että valittajat ovat perustelleet valitustaan myös 40 uuden naapurin tuomalla häiriöllä. Kunta on todennut, että valittajien kiinteistön ja uusien tonttien väliin on merkitty kahdeksan metriä leveä istutusvyöhyke.

KHO on päätöksessään todennut, että kunnalla on velvollisuus alueen asemakaavoittamiseen, jos maankäyttö ja rakennuslain 51 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Mainitun lainkohdan perusteella yksittäisellä maanomistajalla ei toisaalta ole oikeutta saada aluettaan kaavoitetuksi, vaan kaavan laatimisen tarpeellisuus kuuluu kunnan ratkaistavaksi. Yleiskaavalla ei ole maankäyttö ja rakennuslain perusteella sellaista ohjausvaikutusta asemakaavoitukseen, että yleiskaavan tietyn aluevarauksen sisältämä alue tulisi välttämättä kokonaisuudessaan sisällyttää samaan asemakaavaalueeseen. Valituksenalainen asemakaava muodostaa sellaisenaan riittävän maankäytöllisen kokonaisuuden. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että kaavaalueen rajaukseen on vaikuttanut se, että kunta on pyrkinyt kohdistamaan uusien asemakaavojen laatimisen omistamilleen maaalueille.

KHO on todennut, että kunnalla on kaavoitusmonopolinsa mukaisesti ja osana maapolitiikkaansa oikeus laatia haluamansa


KHO:n päätöksiä

Kuntatekniikka-lehden tilaajalledigilehti maksutta loppuvuodeksi!

Tilaukset verkosta www.kuntalehti.fi /tilaa, sähköpostitse [email protected]

tai puhelimitse soittamalla numeroon 050 599 6681

Tilaa Kuntatekniikka-lehti - tietopaketti

tulevaisuuden tekijöille

sisältöisiä kaavoja edellyttäen, että kaavalle laissa säädetyt sisältövaatimukset täyttyvät. Kunnalla on tällöin harkintavaltansa puitteissa mahdollisuus muun ohella päättää siitä, mille alueille ja missä aikataulussa asemakaavoja laaditaan. Tämän vuoksi pelkästään se, että kaavan rajaukseen ovat vaikuttaneet maanomistukselliset seikat, ei sellaisenaan tee kaavaratkaisua lainvastaiseksi. Kaavaratkaisun lainmukaisuus on kuitenkin voitava perustella myös muilla kuin maanomistukseen liittyvillä näkökohdilla.

Kunnanvaltuuston päätöksellä hyväksytty asemakaavaalue sijaitsee kylätaajaman ja valittajien tilan välissä. Karttatarkastelun mukaan tilan lähistöllä ei muutoinkaan ole tiivistä rakennuskantaa. Tilan kohdalla kaavarajaus noudattaa tien suuntaisesti vedettyä linjausta. Asemakaavaratkaisu ei rajoita asemakaavoittamattoman alueen tulevaa suunnittelua niin, ettei aluetta voitaisi tulevassa kaavoituksessa osoittaa maanomistajien kannalta tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

KHO katsoi, että kaavaalue muodostaa maankäyttö ja rakennuslain 54 §:n kannalta tarkasteltuna maankäytöllisesti yhtenäisen kokonaisuuden. Näissä oloissa valittajien tilan jättäminen tässä vaiheessa asemakaavaalueen ulkopuolelle ei ole ollut lainvastaista.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon maankäyttö ja rakennuslain 51 §:stä ilmenevä tarkoitus turvata kunnan päätäntävalta asemakaavoituksessa ja kunnanhallituksen kaavaalueen laajuudesta esittämä maankäytöllisiin syihin perustuva selvitys, kaupunginvaltuuston ei voida katsoa loukanneen maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta tai muutoinkaan ylittäneen harkintavaltaansa tehdessään asemakaavan hyväksymistä koskevaa päätöstä. Hallintooikeus ei siten ole voinut kumota kunnanvaltuuston päätöstä päätöksessään mainitsemallaan perusteella. KHO kumosi hallintooikeuden päätöksen ja otti käsiteltäväkseen muut valittajien hallintooikeudelle esittämät va

litusperusteet. KHO hylkäsi A:n ja B:n valituksen. Kunnan hyväksymä kaavaratkaisu ei ollut lainvastainen valituksessa esitetyillä perusteilla.

ArviointiaTässä vuosikirjaratkaisussa on kysymys Mäntsälän kunnan asemakaavaratkaisusta, jolla mahdollistettiin 45 pientaloasunnon rakentaminen kunnan omistamalle alueelle. Tapauksessa on kysymys kunnan kaavamonopolin käytön rajoista ja mahdollisuuksista. Tapauksessa oli arvioitavana, mikä merkitys asian ratkaisun kannalta on sillä, että maanomistusolot ovat osaltaan vaikuttaneet asemakaavaalueen rajaukseen.

KHO on aiemmin vuosikirjaratkaisussaan 2011:11 ottanut kantaa kaavaalueen rajauksen lainmukaisuuteen Mäntsälän tapausta muistuttavassa Järvenpään asemakaavatapauksessa. Siinä tarkasteltavana oli erityisesti se, tuliko asemakaavan käsittää yleiskaavassa osoitettu asuntoaluevaraus kokonaisuudessaan (ks. oikeustapauskuvaus RY 2/2011). Yhteistä molemmille tapauksille on se, että ne muistuttavat maanomistajia kunnan kaava monopolin keskeisestä sisällöstä, jotka liittyvät maankäyttö ja rakennuslain (MRL) 20 ja 51 §:ään. MRL:n mukaan kunnalla on velvollisuus huolehtia tarpeellisten kaavojen laadinnasta ja asemakaava on laadittava ja pidettävä ajan tasalla sitä mukaa kuin kunnan kehitys, erityisesti asuntotuotannon tarve, taikka maankäytön ohjaustarve sitä edellyttää. Kunnalla on siis harkintavalta kaavoitukseen ryhtymisestä ja kaavoituksen sisällöstä.

Kunnan kaavoitusvallankäyttöä on tarkasteltu sekä tässä Mäntsälän että aiemmassa Järvenpään ta pauksessa myös siitä lähtökohdasta, että kunta oli asettanut tavoitteeksi kaavoittaa ensisijaisesti omistamiaan maita. Kuten KHO ratkaisuissaan on todennut, lähtökohta ei sinänsä tee kaavaratkaisusta lainvastaista, mutta kaavan lainmukaisuus esimerkiksi yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta tulee olla perusteltavissa maan

käyttöön liittyvillä syillä. Näissä tapauksissa, joissa kaavaalueen rajaukseen tyytymättömän maanomistajan maat ovat tulleet rajatuksi kaavan ulkopuolelle, korostuu maanomistajien alisteinen asema suhteessa kaavoitusta valtaa käyttävään kuntaan. Maanomistajien yhdenvertainen kohtelu ei sisällä velvollisuutta kaavoittaa maanomistajan vaatimuksesta alueita, vaan harkinta kaavan tarpeellisuudesta kuuluu kunnalle. Kaava alueen rajaukseen lienee mahdollista löytää maankäyttöönkin liittyvät perusteet useimmissa tapauksissa, vaikka tosiasiassa ainoa syy rajaukseen olisi kunnan tavoite suunnitella omistamiaan alueita. Sillä seikalla, että kaavaalue olisi tarkoituksenmukaisempi tai suunnitteluratkaisuna parempi toisella tavalla rajattuna, ei ole merkitystä lainmukaisuuden arvioinnin kannalta.

Kaavaalueen rajauksen tarkastelussa keskeisenä lainmukaisuuden arvioinnin tekijänä on se, voiko kaavaalueen ulkopuolelle rajattua aluetta suunnitella itsenäisenä kokonaisuutena yleiskaavassa osoitettuun tarkoitukseen tulevassa suunnittelussa. Maanomistajan kannalta mahdollisuus saada alueensa asemakaavoitetuksi seuraavassa vaiheessa riippuu jälleen kunnan kehityksestä ja asemakaavan laatimistarpeesta. Tässä Mäntsälän tapauksessa kunta perusteli kaavaalueen rajausta myös sillä, ettei kunta tavoitellut taajaman leviämistä enää valittajien omistaman kiinteistön suuntaan. Maanomistajien kannalta voi olla vaikea hyväksyä kunnan perustelua, jonka voi ymmärtää niin, ettei asemakaavoitusta lähiaikoina tulla jatkamaan tällä yleiskaavan APalueella. Kaavoitukselle luonteenomainen tarkentuminen yleiskaavasta asemakaavavaiheeseen siirryttäessä voisi tarkoittaa myös, että mahdollinen myöhemmin laadittava asemakaavaratkaisu ei mahdollistaisi nyt valittajien omistaman kiinteistön osalta asuinpientaloja.

Susanna Wähä

Kuntatekniikka-lehden tilaajalledigilehti maksutta loppuvuodeksi!

Tilaukset verkosta www.kuntalehti.fi /tilaa, sähköpostitse [email protected]

tai puhelimitse soittamalla numeroon 050 599 6681

Tilaa Kuntatekniikka-lehti - tietopaketti

tulevaisuuden tekijöille



kirjakauppa














117 s., 74 €





Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvomme yhden 40 euron lahjakortin.

Ohessa ristikon 3/2015 oikea ratkaisu. Vastauksia saapui 21 kappaletta. Palkinnon voitti Raimo Niemi Riihimäeltä. Onnittelut voittajalle!

Ratkaisijan nimi:

Lähiosoite:

Postinumero ja postitoimipaikka:

Lähetä ratkaisusi 15.10.2015 mennessä RY Rakennettu Ympäristö -lehteen.Osoite: Kettutie 2, 00800 Helsinki tai [email protected].

Ristikko 4/2015


kirjakauppa














117 s., 74 €





















käyttöön




maksulla




RYRAKENNETTU YMPÄRISTÖ 4/2015

RAKEN

NETTU

YMPÄR

ISTÖ 4 /2015 ■ TEEM

A: RAKEN

NU

SVALVON

NAN

UU

DISTU

S, TIEDO

NKU

LKU

rakennusvalvonnan uudistustiedonkulku

Rakentajan paras kirjakauppakirjakauppa

Keittiön remonttiAsiantuntevia ohjeita pe-rusteelliseen ja kevyeen keittiöremonttiin, mitoituk-seen sekä lupa- ja vastuu-kysymyksiin. (RT-ohjeita)4., uudistettu painos72 s., 28,-

Kylpyhuoneen remonttiYksityiskohtaisia ja havain-nollisia ohjeita kylpyhuone-remontin suunnitteluun, te-kemiseen ja teettämiseen. (RT-ohjeita)

Rakennuksen puutyötKeskeisimmät talonraken-nuksessa tarvittavat puu-työt, joiden työmenetelmät selostetaan monipuolisesti ja havainnollisin kuvituksin.

Asuintilojen suunnitteluSelkeitä ohjeita ja tilaratkai-suja toimivan, viihtyisän ja asukkaan toiveiden mukai-sen asunnon – kodin suun-nitteluun. Perustuu RT-ohje-kortteihin.

Pihojen kivityöt - suunnittelu ja rakentaminenPerusteellinen ja havainnol-linen kirja yksityispihojen kivitöiden suunnitteluun ja rakentamiseen.

Rakennusfysiikka. Perusteet ja sovelluksiaOppikirjassa käsitellään tär-keimmät rakennuksen toi-mivuuteen ja viihtyisyyteen vaikuttavat tekijät, jotka suunnittelijan tulee hallita.

Laatukirjoja rakentamiseen ja remontointiin.

Tutustu ja tilaa verkkokaupassa



Sujuvaan sopimiseen

Varmista hankkeesi onnistunut toteutus Sopimuslomake Netin luotettavilla sopimuksilla!

Sopimuslomake Net

Tutustu osoitteessa www.sopimuslomake.net

Palvelussa lomakkeet ovat helposti käytettävissä, täytettävissä ja tallen-nettavissa – niin ammattilaisille kuin yksityisille.

Sopimuksetyrityksille ja

kotitalouksille!

256 s., 52,- 249 s., 34,- 99 s., 47,-

5., uudistettu painos112 s., 32,- 216 s., 44,-

kirjakauppa - faktor · rt kirjakaupat. helsinki, runeberginkatu 5, puh. 0207 476 366 kuopio,...

Documents