korpilahti, kirkkolahden · 2011. 5. 9. · lopulliset hoitotoimet tulee pohjautua myös metsän...

KORPILAHTI, KIRKKOLAHDEN VIHERYLEISSUUNNITELMA

Suunnitelmakartta, Päivänvarjontie 1:1000

11.4.2011

Päivänvarjontien hulevesipainanne 1:200, 1:50

SuunnitelmaselostusSuunnitelmakartta, Kirkkolahti 1:2000Maisemanhoitokartta, Kirkkolahti 1:2000Suunnitelmakartta, Päivänvarjontie 1:1000Leikkaus A-A...C-C, Periaate pihakadusta 1:500, 1:200Periaate hulevesipainanteesta 1:200, 1:50

240_Korpilahti_ja_Kirkkolahti_maisemanhoito, 240_Kirkkolahti_viheryleissuun, 240_Leikkaukset_A_C, 240_Leikkaus_E_ylarinne, 240_leikkaus_E_alarinne, 240_hu-levesipainanne, 240_Polkutyyppi_P1, 240_Sillan_periaate

240_Korpilahti_ja_Kirkkolahti_yleissuunkartta,

TYÖRYHMÄ JA TYÖN KULKU

Suunnitelma on tehty Jyväskylän kaupungin kaupunkirakennepalveluiden toimeksiannosta. Jyväskylän kaupungilla työstä ovat vastanneet Paula Tuomi, Mervi Vallinkoski ja Sirkka-Liisa Sikiö. Suunnitelma koskee Jyväskylän Korpilahden Kirkkolahden ranta- alueita, joille on tekeillä uusi asemakaava. Työryhmän kokouksiin ovat osallistuneet Jyväskylän kaupungin kaupunkirakennepalveluista Paula Tuomi, Julia Virtanen, Anne Sandelin, Mika Koliseva, Sirkka-Liisa Sikiö ja Jorma Lipponen. Ohjaustyö-ryhmän kokouksia on pidetty yhteensä 3 kpl.Viheryleissuunnitelman on laatinut konsulttina VSU, Arkkitehtuuri- ja viheraluesuunnittelu Oy. Projek-tinjohtajana ja suunnittelijana on toiminut Outi Palosaari, arkkitehti SAFA sekä suunnittelijoina Tommi Heinonen, maisema-arkkitehti ja Sami Kaleva, hortonomi AMK ja maisema-arkkitehtiyo., Susanne Ant-tila, hortonomi AMK ja Soila Lokasaari, hortonomi AMK. Kirkkolahden viheryleissuunnitelma käynnis-tettiin jo v. 2009, jolloin se laadittiin koskemaan Kirkkolahden alueen lisäksi myös Tähtirinteen aluetta. Viheryleissuunnitelman päivitys Kirkkolahden osalta käynnistettiin, koska kaavaan tuli muutoksia, jotka vaativat myös viher- ja katualueiden sekä kunnallisteknisten ratkaisujen, kuten hulevesijärjestelyjen, uudelleen tarkastelua. PÄIJÄNTEEN MAISEMAKUVA

Päijänne ulottuu Hämeen viljavilta laajoilta savikoilta Keski-Suomen mäkimaille ja Pohjois-Päijänteen vuorimaahan. Päijänteen ympäristö on useiden ruhjelaaksojen pirstomaa. Päijänteen rannat ovat kalli-oisia ja metsäisiä ja korkeussuhteiltaan voimakkaasti vaihtelevia. Suhteelliset korkeuserot ovat suuret, paikoin jopa yli 100 m. Luode-kaakko suuntautuneet murroslinjat työntyvät pitkinä lahtina sisämaahan ja kapeat vesireitit ja kosket jyrkkien kallioiden lomassa luovat erityispiirteet alueelle. Metsät hallitsevat maisemaa kaikkialla ja soita on vähän. Luonto on paikoin hyvinkin rehevää. Jyrkkien rinteiden alaosien metsät ovat kuusivaltaisia. Paikoin esiintyy jaloja lehtipuita, lehmusta, tervaleppää ja raitaa. Rehevim-piä alueita ovat Muinais-Päijänteen entisen rantaviivan alueet (n. 95m mpy). Metsätalouden rooli on pitkään ollut Päijänteen alueella merkittävä. (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=44660)Kiinteä asutus on sijoittunut keskiajalla ensimmäiseksi Päijänteen kallioisille rannoille ja lahdenpou-kamiin sekä Päijänteeseen laskevaa Jämsänjoki-vartta ylöspäin. Tyypillisiä asuinpaikkoja ovat olleet harjujen hiekkamaat. Nykyasutus ja kyläkunnat ovat myös asettuneet harjujen liepeille tai lahdenpoh-jukoihin vesistön tuntumaan. Viljelysmaat ja kylät ovat sijoittuneet lahtien poukamiin. Jyrkkärinteiset kalliometsät rajaavat viljelysmaisemaa. Asuinrakennukset ja tilakeskukset sijoittuvat ylempinä peltojen rinteillä, kalliolla tai moreenikummuilla, muttei juuri koskaan aivan rannassa. Kuvaavaa alueelle on pitkät näkymälinjat mäeltä mäelle ja talolta talolle. Perinnemaisemat, rantaniityt, laitumet ja haat ovat poistumassa maisemakuvasta. Aktiivisesti niitä on viljelty 1940-50 -luvuille saakka. (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=44660)Päijänteelle ominaiset elinkeinot; kalastus, metsätalous sekä venematkailu ovat luoneet rannoille oma-leimaisia piirteitä venekoppeineen, rantautumispaikkoineen sekä uittoon liittyvine rakennelmineen. Alu-eella tiet noudattavat asutuksen ja viljelysten muodostamia jonomuodostumia. Kylärakenne, tien varsiin ja harjuille aikanaan syntyneet raitit eivät enää ole selvästi näkyvissä. Rakennuskulttuuria leimaavat vauraat talonpoikaistilat, suurtilat sekä torpat. Toisaalta rakennuskannassa näkyvät myös huvilakulttuu-rin piirteet. Päijänteen rooli Suomen asutushistorian kannalta on ollut varsin merkittävä.(http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=44660)

SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA

Kirkkolahden metsäalueilla sijaitsee muutamia olevia rakennuksia ja alueelle tullaan lisäämään raken-nuskantaa jatkossa. Metsiltään alue on kulttuurivaltaista, jossa ihmisen kädenjälki on näkyvissä. Metsät sijaitsevat järveen viettävissä rinteissä ja puusto on suurelta osin nuorehkoa tai harvennettua sekamet-sää, mutta joukossa on myös umpeen kasvaneita metsänosia. Kenttä- ja pensaskerrokseltaan metsät ovat heinittyneitä ja suurruohovaltaisia. Puuston päälajisto koostuu pääasiassa koivusta ja männystä, mutta myös kuusta esiintyy paikoittain. Suuria maisemamäntyjä esiintyy vanhojen huviloiden pihoilla. Kirkkolahteen laskee monia pieniä painanteita ja noroja, joista valuu alueen pintavesiä. Lisäksi alueella on kolme luonnontilaisena tai luonnontilaisenkaltaisena säilynyttä noroa. Norot ovat vesilain 17 a §:n mukaisia pienvesiä ja niiden luonnontila tulee säilyttää. Kirkkolahden rannan rakentamisessa tuleekin ottaa huomioon valumavedet, joita kertyy rannalle useasta suunnasta. Kirkkolahden alueelta on löydet-ty merkkejä liito-oravan liikkeistä metsässä. Tämän vuoksi uusille rannan tonteille on säilytettävä ja/ tai istutettava puustoa liito- oravan elinympäristön turvaamiseksi.

Korpilahti, Kirkkolahden viheryleissuunnitelmaSelostus 11.4.2011, VSU Oy


SUUNNITELMAN TAVOITTEET

Viheryleissuunnitelman tavoitteena on parantaa Kirkkolahden polkuverkostoa ja ohjata lähimetsien hoitoa. Tavoitteena on monipuolisen ja elinvoimaisen kasvillisuuden ylläpitäminen sekä ulkoilumahdolli-suuksien turvaaminen. Tehtävillä hoitotoimenpiteillä ja ulkoilureitistöllä huolehditaan alueen kasvillisuu-den kulutuskestävyydestä ja elinvoimaisuudesta. Kirkkolahden rakentamisen kustannukset on esitetty erillisessä liitteessä.

Kirkkolahden ympäri linjattu uusi polku kulkee Kirkkolahden rannan tuntumassa tulvarajan yläpuolel-la, josta avautuu vaihtelevia näkymäaukkoja rantakasvillisuuden lomasta Kirkkolahdelle. Polku alkaa Kirkkolahdenpolulta ja päättyy uuden Päivänvarjontien asutusalueeseen, josta on yhteys Tähtirinteen uudelle leikki- ja venepaikoille. Tien viereinen reitti yhtyy puhelinmastolla taas poluksi ja tältä alueelta aukeaa kirkolle päin Kirkkolahden ylitse miellyttäviä näkymiä, joten alueelle voitaisiin rakentaa näkö-alalava tukemaan poluston virkistyskäyttöä. Jyrkimmissä rinnekohdissa kevyt portaikko suojaa kasvil-lisuutta, maaperää eroosiolta ja helpottaa liikkumista. Olevat polut liitetään osaksi uutta polkureitistöä. Polut ovat kapeita, vähintään 1,2 m levyisiä sorapäällysteisiä lukuun ottamatta venevajojen kohdalla 3 m levyistä polkua ja venevajojen kohdalla rantaan ulottuvaa sora- aluetta, jolloin ne sopivat luonnon-mukaiseen metsikköön. Polku tehdään poistamalla kunttakerrosta n. 20 cm syvyydeltä ja täyttämällä kaivanto soralla. Norojen kohdalla norot ylitetään sillalla. Luonnontilaisten norojen kohdalla kasvillisuus jätetään luonnontilaiseksi. Polkua ei valaista, mutta jos polku päätetään tulevaisuudessa valaista, käy-tetään vastaavia valaisinmalleja kuin alueella olevat valaisimet. Uusien tonttien välissä kulkevan Päivänvarjontien tuleville kasvillisuusalueille istutetaan maanpeitekas-veja, perennoja ja matalia pensaita sekä puustoa esim. mäntyjä, koivuja tai haapoja. Päivänvarjontien eteläpuolen tonteilla hulevedet kerätään niskaojilla, joilla vedet johdetaan rinteen mukaisesti Päivänvar-jontielle päin. Päivänvarjontiellä hulevedet kerätään painanteisiin, joissa on syvempiä viivytyspainatei-ta, ja johdetaan painanteissa Kirkkolahteen. Tonttien rannat käsitellään luonnontilaisiksi, joissa eroosio-ta estetään luurankokiveyksellä.

Asutusalueen viereiset taajamametsät

Taajamametsien hoidon lähtökohtana on metsän moninaiskäytön ja maiseman ominaispiirteiden säilyttäminen. Tavoitteena on luoda ja ylläpitää pitkäikäinen puusto, kaunis ja viihtyisä asuin- ja virkis-täytymisympäristö. Metsiin pyritään luomaan vaihtelevia elinvoimaisia ja kulutusta kestävää metsä-luontoa. Haluttu ilmiasu metsille on ”halittu hoitamattomuus”. Puusto pidetään sekapuustona, jonka hoitoon käytetään luonnonmukaisia metsänhoidon menetelmiä. Näillä jäljitellään metsän sukkessiota. Luonnonmukaisen metsän hoidon lähtökohtina on säilyttää alueilla luontaisesti kasvava puulajityyppi ja turvata metsän jatkuvuus eli metsän tulee sisältää eri kehitysvaiheessa olevaa puustoa. Hoitotoimet jakautuvat pitkälle aikavälille ja ovat jatkuvia. Metsän puustossa suositaan sekapuustoa, sillä sekametsärakenne lisää puiston kestävyyttä ja ekologista monimuotoisuutta. Kaikissa hoitotoi-missa otetaan huomioon taajamametsän maisemalliset, toiminnalliset ja ekologiset arvot ja tavoitteet hoitoluokkakohtaisesti. Lopulliset hoitotoimet tulee pohjautua myös metsän hoito-suunnitelmiin.


KUVA 1. SÄILYTETTÄVIÄ MÄNNYNTAIMIA TÄHTIRINTEEN RANNALLA

KUVA 2. TONTEILLA SÄILYTETTÄVIÄ SUURIA MAISEMAPUITA

KUVA 3. LUONNONTILAISENA SÄI-LYTETTÄVÄ NORO

KUVA 4. VALAISIN KIRKKOLAHDELLA

KUVA 5. TÄHTIRINTEEN RANNALLA SÄILYTETTÄVÄ LUONNONKASVILLISUUS


Kirkkolahden puusto on nykyisellään suurelta osin n. 70 vuoden ikäistä. Metsän uudistamisessa ja hoidossa suositaan luontaisia uudistusmenetelmiä, joita ovat: pienpuuston- ja taimikonhoitoa, harven-nushakkuita ja uudistamista metsän kehitysvaiheen tarpeen mukaan. Puuston nykyinen toimenpide-tarve on metsikön rakenteen muokkaamista, jolloin hakkuumuotona poimintahakkuut ovat suositeltavin harvennustapa. Yleispiirteittäin metsää siistitään tulevien polkujen laidoilta tarkemmin ja muista alueista pyritään saada hoitotoimilla luonnontilaisen kaltaisia. Polun molemmin puolin poistetaan 2 m matkalta vesakko ja isojen puiden runkokorkeutta nostetaan 2- 3 m korkeuteen. Metsän puurakenteena suositaan seka-puustoa ja umpeen pensoittuneet aluskasvustot harvennetaan. Metsään jätetään kuollutta, lahoavaa sekä pysty- että maapuita alueen monimuotoisuuden turvaamiseksi alueille, jossa ne eivät aiheuta vaaraa alueen käyttäjille. Puuston harvennuksilla parannetaan tiheiden ja varjoisten metsien kulutuskestävyyttä. Valon lisääntymisen myötä pohjakasvillisuuden lajikoostumus muuntautuu parem-min kulutusta kestäväksi. Rantapuustoa tulee hoitaa lievin harvennuksin sekä pienimuotoisilla aukotuksilla. Näkymiä avattaessa puuryhmiä poistetaan paikoitellen niin, että jäljelle jääneet puut ryhmittyvät luontevasti. Tavoitteena ei ole saada koko alueelle tasaista väljää rungostoa, vaan eri tiheyksillä kasvavaa moni-ikäistä sekapuus-toa, jossa on siivilöityviä näkymäaukkoja. Vesistöltä päin rantaa tarkasteltaessa rannan puuston tulee säilyä mahdollisimman ehjänä. Rantaviivan läheinen pensaskerros säästetään ja välittömässä rannan tuntumassa suositaan lehtipuita. Havupuusuojavyöhykkeitä harvennetaan lievästi. Tulevien tonttien kohdalla puusto suositellaan harvennushakattavan ennen varsinaista rakentamisen aloitusta. Harven-netun tontin ja säilyvän metsäkuvion reuna harvennetaan siten, että metsän laitaan muodostuu luon-tainen vaihettumisvyöhyke suuremmista puista ja kasvavista taimista n. 10 m matkalla tontin reunasta. Uusilla rannan tonteilla on säilytettävä ja/ tai istutettava puustoa (kuusia, haapoja ja koivuja)liito- oravan elinympäristön turvaamiseksi. Liito-oravan kulkureitillä yksittäisten puiden välisen etäi-syyden toisistaan tulee olla enintään 20 m. Kolohaavat ja liito-oravan jätöspuu säilytetään paikallaan. Lisäksi uusien tonttien sekä puhelinmaston alueella olevat suuret maisemapuut säilytetään. Taajamametsien puuston hoitotoimenpiteitä

Pienpuuston- ja taimikonhoitoMetsän alemman kerroksen hoito tehdään harventamalla ja aukottamalla aluskasvustoa. Tehdyillä toimenpiteillä jäsennetään maisemaa ohjaamalla puulajisuhteita ja luodaan elintilaa säilyville puille. Tavoitteena on eri-ikäisrakenteinen sekametsä. Pienpuuston ja taimikon hoidossa on mahdollista avar-taa näkyvyyttä tai jättää tiheikköjä näkösuojiksi ja monimuotoisuuden lisäämiseksi. Harventamisessa vältetään tasaista raivaamista.

HarvennushakkuuHarvennushakkuulla voidaan vaikuttaa metsikön rakenteeseen. Tavoitteet vaihtelevat kohteittain, sillä harvennushakkuulla voidaan luoda metsän eri-ikäinen sekapuusto, yhden puulajin metsiköitä ja puupilaristoja. Haluttua kasvutiheyttä ohjaa puulaji, runkoluku/ pohjapinta-ala, kasvupaikan rehevyys ja puuston elinvoimaisuus. Harvennuksessa keskitytään joko ylä- tai alaharvennukseen. Tavoitteena on luoda: 1. puoliavointa ja monikerroksellista tilaa, 2. tiheää ja monikerroksellista tilaa, 3. tiheää pilaristoa tai 4. avointa pilaristoa. Harvennukset tulee tehdä ajallaan, sillä ylitiheässä kasvaneiden puiden latvus ja juuristo heikentyvät. Puun korjuussa vältetään runko- ja juuristovaurioita. Vanhoissa metsiköissä latvuksille tehdään tarpeeksi kasvutilaa.

UudistaminenTaajamametsien uudistamisen pituus on noin 30 – 50 % normaaleja talousmetsiä pidempi. Puusto säilyy elinvoimaisena n. 80 – 180 vuotta. Kirkkolahden puusto on nykyisellään suurelta osin n. 30 - 70 vuoden ikäistä. Uudistamisessa suositaan luontaisia uudistusmenetelmiä, joita ovat: siemenpuuhak-kuu, poimintahakkuu, pienaukkouudistaminen, liukuvareunainen kaistalehakkuu, suojuspuumenetelmä ja alikasvoksen vapauttaminen.

IstuttaminenIstuttamisella voidaan vaikuttaa tulevan metsän rakenteeseen ja ilmiasuun. Puukujanteiden muodostuminen ja suojametsien luonti alueelle sopivilla ja luontaisilla puulajeilla on mahdollistaistuttamisella. Avoimien alueiden metsittäminen tehdään istuttamalla ellei luontainen uudistaminen ole mahdollista.


NÄKYMÄ POLULTA KIRKKOLAHDEN RANNALLA

NÄKYMÄ VENEPAIKOILLE KIRKKOLAHDENPOLULTA


Ulkoilu- ja –virkistysmetsät C2

Kuvio 1Kuviolla tila on pusikoitunutta avointa tilaa, jolla kasvaa myös isompia yksittäisiä havu- ja lehtipuita. Kuviolla pyritään avoimen pilariston muodostumiseen. Kuviolle tehdään alaharvennus aukottamalla aliskasvuston pensaikkoa. Suuria puita jätetään yksittäin ja ryhmiin. Puusto jätetään sekapuustoksi. Puuston hoidossa huomioidaan Jyväskyläntielle avautuvat näkymälinjat. Säilytetään metsämaiseman ja alkuperäisen luonnon lajisto. Viereisen noron suojapuuston reunassa pyritään vaiheittaiseen puus-ton vaihtoon eli vältetään jyrkkiä puuston kokovaihdoksia.

Kuvio 4, 5Kuviolla pääpuustona kasvaa koivua ja seassa kasvaa joitain isompia kuusia. Kuviolla pyritään tiheään monikerrokselliseen sekapuustoon. Alueella kasvavat kuuset säilytetään. Välittömiä toimenpiteitä ei tarvita, mutta tiheimpiä kohtia voidaan aukottaa alaharvennuksella. Olevat maapuut jätetään paikoil-leen. Rannassa puusto pidetään tiheänä monikerroksellisena sekä osin avoimena pilaristona. Suuret kuuset säilytetään ja rannassa olevat linnunpöntöt jätetään paikalleen.

Kuvio 12Kuvion pääpuusto on koivua ja joukossa kasvaa myös joitain isompia mäntyjä. Koivikkoa harvenne-taan, siten että kasvustosta muodostuu puoliavointa ja monikerroksellista. Näköalapaikalla avataan tarvittaessa näkymiä Kirkkojärvelle päin. Suuret maisemamännyt säilytetään.

Suojametsät C3

Suojametsien kohdilla tavoitellaan kasvillisuuden monikerroksellisuutta, peittävyyttä ja ylläpidetään suojavaikutusta. Kuvio: 2 Tavoitteena harvennushakkuulla tiheä monikerroksellinen sekametsä. Alueella kasvavat kuuset säi-lytetään. Myöhemmin kuusten ikääntyessä ja elinvoimaisuuden heikentyessä tehdään alikasvoksen vapauttaminen, jotta uudistetaan kuusten kasvua.

Kuvio: 6Alueelle sijoittuu liito-oravan kulkureitti. Hakkuuaukiolle jäänyt puujäte kerätään pois. Hakkuuaukion reuna hoidetaan siten, että metsän ja aukion rajavyöhykkeelle muodostuu luontainen vaihettumisvyö-hyke. Hakkuuaukion ja uuden rakennusten väliin jäävän alueen reunassa puustoa lisätään istuttamalla mäntyä ja koivua. Metsitystaimien lisäksi alueelle istutetaan joitain isompia puita saarekkeina (korkeus n. 250 –300 cm).

Kuvio: 11Ei toimenpiteitä. Puusto mäntyvaltaista, mutta luoteisosassa koivikkoa. Alueella on säilytettäviä liito-oravan kolohaapoja ja jätöspuu. Lisäksi suuret lehmukset tulisi säilyttää maiseman monimuotoisuuden lisäämisen kannalta.

Kuvio: 13Asutuksen reuna-alueen käsittely, jossa luodaan luontainen vaihettumisvyöhyke tontin ja metsän välil-lä.

Erityisalueet E

Kuvio 3: SuojelualueetKirkkolahden etelä- ja itäosissa on luonnontilaisina tai luonnontilaisenkaltaisena säilyneitä noroja, jotka kuuluvat vesilain 17 a §:n mukaisiin pienvesiin. Näitä alueita ei saa muuttaa niin, että niiden säi-lyminen luonnontilaisena vaarantuu. Norojen välittömät lähiympäristöt eivät kuulu metsälain erityisiin ympäristöihin, mutta norojen luonnontilaisuuden säilymisen kannalta tulee lähiympäristöä säilyttää 10 metrin matkalta molemmin puolin noroa suojavyöhykkeenä. Norojen suojavyöhykkeelle ei tehdä metsänhoidollisia töitä. Suojavyöhykkeiden tavoitteena on turvata kyseisen alueen ja yleisemminkin paikallisen luonnon elinympäristöjen ja eliölajien monimuotoisuus. Alueella tehdään tarvittaessa luonnonhoitotoimia, jotka lisäävät ja auttavat monimuotoisuuden lisään-tymistä. Puusto ylläpidetään nykyisellään.

METSÄKUVIOIDEN HOITOTOIMETLähimetsät C1

Lähimetsien, jotka sijaitsevat rakennuskannan läheisyydessä, hoidon tavoitteena on maisemakuvan sekä monipuolisen ja elinvoimaisen kasvillisuuden ylläpitäminen sekä ulkoilumahdollisuuksien turvaami-nen. Tehtävillä hoitotoimenpiteillä ja ulkoilureitistöllä huolehditaan kasvillisuuden kulutuskestävyydestä ja elinvoimaisuudesta. Kuvio: 7, 8, 9Asutuksen väliin jäävän metsän puusto harvennetaan, aluskasvustoa avataan ja tiheässä kasvavia pui-ta harvennetaan. Tavoitteena on puoliavoin monikerroksellinen kasvusto. Kuviolla 8 (sekä kuviolla 10) sijaitsee olevien purettavien huviloiden pihoilla suurikokoisia maisemamäntyjä, jotka säilytetään. Lisäksi kuviolla 8 on kolohaapoja, jotka säilytetään.

Kuvio: 10 Tonttien hoitotoimetAlueella on liito- oravan kulkureitti. Uusilla rannan tonteilla on säilytettävä ja/ tai istutettava puustoa (haapaa, kuusta, koivua, leppää) liito- oravan elinympäristön turvaamiseksi. Tonttien puiden enim-mäisetäisyys toisistaan on 20 metriä. Tonteilla säilytetään olevia suurikokoisia puita ja tonttien puusto harvennetaan ennen varsinaista rakentamisen alkamista. Suositaan haapaa, koivua, kuusta, leppää ja mäntyä. Päivänvarjontien eteläpuolen tonteilla hulevedet kerätään niskaojilla, joilla vedet johdetaan rinteen mukaisesti Päivänvarjontielle päin. Päivänvarjontiellä hulevedet kerätään kasvillisuusalueiden painanteisiin, joissa on syvempiä viivytyspainanteita, ja johdetaan painanteissa Kirkkolahteen. Tonttien rannoille jätetään kasvamaan luonnonkasvillisuutta. Ranta voidaan suojata eroosiota vastaan luuranko-kiveyksellä, jossa rantaa vasten asennetaan suurehkoja kivilohkareita hunajakennokuviota mukaillen. Osa ”kennoista” jätetään auki ja niihin istutetaan luontaista rantakasvillisuutta juurakkoina. Suurten kivien välit täytetään louheella ja / tai murskeella.



KIRKKOLAHTI, VIHERYLEISSUUNNITELMA, suunnitelmakartta, 1:2000

korkeusjärjestelmä N60

KIRKKOLAHTI, VIHERYLEISSUUNNITELMA, maisemanhoito, 1:2000


KIRKKOLAHTI, PÄIVÄNVARJONTIE, VIHERYLEISSUUNNITELMA, 1:1000


KIRKKOLAHTI VIHERYLEISSUUNNITELMA,leikkaukset A-A, B-B, C-C, 1:500

KIRKKOLAHTI ,VIHERYLEISSUUNNITELMAperiaate pihakadusta, ylärinne, 1:200

KIRKKOLAHTI ,VIHERYLEISSUUNNITELMAperiaate pihakadusta, alarinne, 1:200

KIRKKOLAHTI ,VIHERYLEISSUUNNITELMA,Periaate hulevesipainanteesta, 1:200 ja 1:50

KORPILAHTI, KIRKKOLAHDEN VIHERYLEISSUUNNITELMA, polun periaatekuva, 1:20

LUONNONMUKAISTEN VIHERALUEIDEN POLKUTYYPIT

LEIKKAUS, POLKU 1:20

PÄÄLTÄ, POLKU 1:20

KORPILAHTI, KIRKKOLAHDEN VIHERYLEISSUUNNITELMA, sillan periaatekuvat, 1:20

LUONNONMUKAISTEN VIHERALUEIDEN NOROT YLITTÄVIEN SILTOJEN TYYPPIPIIRUSTUS

korpilahti, kirkkolahden · 2011. 5. 9. · lopulliset hoitotoimet tulee pohjautua myös metsän...

Documents