Kylät taidon näyttämöinä KulttuuriraKKa-jatKohanKe 2012 –2014

12

19

6

Esittävä taide kuuluu kaikille Kulttuurirakka-jatkohanke elävöitti Lapin kuntien kulttuuritarjontaa .................................................. 3

Maaseudun Sivistysliitto ja Kulttuurirakka-jatkohanke ................................. 4

Lapin esittävien taiteiden keskus yhdistää Lapin vapaan kentän ammattilaiset ................... 5

”Tällä ei ole rajoja – ihmiset ovat nyt irti!” Käkilavasta kesäteatterikyläksi ............................... 6

Onnistunut paluu Teatteri-ilmaisun ohjaajana kotipaikkakunnalla .... 10

Hovineitona Prinsessa Homssantomssan kuninkaallisella valtiovierailulla ....................... 12

Kylätarinoita ja sirkusta matkailijoille ............. 16

”Oivalsin, että olen tärkeä” Taiteen soveltava käyttö avaa uusia mahdolli- suuksia tekijöille ja kokijoille ................................ 19

Konkarin iloinen yllätysErityisryhmätyöskentelyä Ranualla........................ 22

Sisällys

Toimittaneet: Malla Alatalo ja Matti Selin Kirjoittajat: Malla Alatalo, Matti Selin, Janne Rosenvall ja Paula YliseläValokuvat: Janne Airaksinen, Malla Alatalo, Petteri Jakobson, Joonas Martikainen, Hanna-Leena Metsävainio ja Matti Selin

Taitto: Ulla Ollila / Kuohu DesignPaino: Pohjolan Painotuote OyKustantaja: Maaseudun Sivistysliitto ry

ISBN 978-951-9436-78-4

© Kirjoittajat, kuvaajat ja Maaseudun Sivistysliitto

ulttuurirakka-jatkohankkeessa elävöitettiin Lapin maaseutua esittävien taiteiden avulla. Seitsemässä yhteistyökunnassa ammattilaisohjaajat yhdessä paikallisten harrastajien kanssa toteuttivat toinen toistaan upeampia kylätarinoita, joiden aiheet syntyivät tekijöistä ja paikallisesta kulttuurista. Lisäksi esittä-vän taiteen ammattilaiset kiersivät yhteensä seitsemässätoista Lapin kunnassa esittämässä omia esityksiään ja pitämässä erilaisia työpa-joja. Mukana toiminnassa oli kaiken ikäi-siä ihmisiä päiväkoti-ikäisistä lapsista aina vanhuksiin saakka. Hankkeen tulokset nu-meroina ovat vaikuttavia – esityksiä näki ja työpajoihin osallistui tuhansia ihmisiä. Lapin laajalla maaperällä vaikuttavuutena voi kui-tenkin pitää myös sitä, kuinka pieniä yleisö-jä tai kuntakeskuksista kaukaisia kohteita tavoitettiin. Mieltä lämmittää esimerkiksi se, kuinka lähes koko Lokan koulu Sodan-kylässä sai osallistua teatterityöpajaan – neljän koululaisen voimin.

Hanke osoitti, että vapaan kentän esittävän taiteen ammattilaisille on oma paikkansa Lapissa. Uusille mielenkiintoisille esityksille on kysyntää ja päteviä harrastajaryhmien ohjaajia tarvitaan useissa kunnissa. Toisaalta perinteisten työmuoto-jen rinnalle on vähitellen muodostumassa uusia malleja, mikä näkyi myös hankkeessa. Etenkin taiteen soveltava käyttö antaa monia uu- sia mahdollisuuksia hyödyntää esittävän taiteen ammattilaisten osaa-mista esimerkiksi kouluissa, vanhainkodeissa ja palvelutaloissa. Tai-teella on tutkitusti positiivisia vaikutuksia ihmisten sekä organisaati-

oiden hyvinvoinnille ja esittävän taiteen eri osa-alueet tarjoavat sen edistämiseen erinomaisia työkaluja.

Tähän julkaisuun on kerätty kokemuksia ja tietoa Kulttuurirakka-jat-kohankkeen saavutuksista. Kahteen vuoteen mahtuu monia hienoja hetkiä, onnistumisia ja haasteita. Siksi aiheiden valinta ja rajaaminen artikkeleihin oli erityisen vaikeaa. Tästä huolimatta onnistuimme teh-

tävässä hyvin. Valitut teemat kuvaavat monipuolisesti ja melko kattavasti hank-keessa toteutettua toimintaa. Erityisenä helmenä voidaan varmasti pitää Sieppijär-ven kylässä toteutettua kylätarinaa, jonka seurauksena paikkakunnalle perustettiin oma harrastajateatteriryhmä ja kulttuu-rikahvila. Kyläläiset kertoivat iloksemme myös, että koko kylän yhteinen projekti edisti asukkaiden yhteistöllisyyttä ja hyvin-vointia.

Haluamme kiittää omasta puolestamme kaikkia hankkeessa työskennelleitä esittä-vän taiteen ammattilaisia, kuntien työnte- kijöitä sekä niitä ihmisiä, jotka omalla osal- listumisellaan tekivät kaiken mahdolliseksi.

Ilman Letkeä työ olisi ollut mahdotonta. Yhdistystoiminta osoitti voi-mansa ja tehdyllä työllä on koti, jossa se jatkuu.

Malla Alatalo Matti SelinHankevetäjä HankevetäjäMaaseudun Sivistysliitto Maaseudun Sivistysliitto

Maaseudun Sivistysliiton hallinnoiman Kulttuurirakka-jatkohankkeen päätavoitteena oli edistää esittävien taiteiden harrastusmahdollisuuksia Lapin maa-

kunnassa sekä työllistää alan ammattilaisia. Hanke toteutettiin yhdessä Lapin esittävien taiteiden keskuksen (Letken) kanssa. Osatavoitteena oli myös

kehittää Letken toimintaa muun muassa lisäämällä yhteistyötä esittävän taiteen ammattilaisten ja matkailusektorin välillä. Yhteistyökuntia olivat Enontekiö,

Inari, Kolari, Pelkosenniemi, Posio, Ranua ja Sodankylä. Kulttuurirakka-jatkohanke oli osa EU:n osarahoittamaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisoh-

jelmaa 2007-2013. Vuosina 2012-2014 hankkeen järjestämässä toiminnassa oli mukana yli 6000 osallistujaa, 17:ssä Lapin kunnassa. Hanke työllisti vuosina

2012-2014 yli 30 esittävän taiteen ammattilaista eri mittaisiin työsuhteisiin.

Esittävä taide kuuluu

kaikilleKULTTUURIRAKKA JATKOHANKE EL ÄVÖITT I L APIN KUNTIEN KULTTUURI-TARJONTAA

K

6

3

Maaseudun SivistysliittoJA KULTTUURIRAKKA -JATKOHANKE

okaisella on oikeus luovuuteen. Itsensä toteuttaminen tavalla tai toisella on perus- tarve ja siksi luovuus sekä sen kehittäminen lisäävät hyvinvointia. Hyvinvointia lisää myös se, kun asioita tehdään ja niistä päätetään yhdessä. Syntyy luottamusta, arvos- tusta, huolenpitoa ja demokraattista keskustelua. Parhaimmillaan yhteisö perustaa yhdistyksen vaikuttamaan johonkin asiaan omassa elinympäristössään. Uskon, että pärjäämi- sessä nimenomaan paikallisuus on entistä tärkeämpää. Hyvään elämään kuuluu vahva iden- titeetti. Sen rakentumisessa keskeistä on tietää mistä tulee, missä juuret ovat. Globaali maailma ei ole paikallisuuden vihollinen. Ajattelemalla globaalisti ja toimimalla paikallisesti on mahdol-lisuus entistä parempaan elämään. Paikallisuuteen liittyy myös ympäristösivistys. Se ymmärtää ja edistää ihmisen ja ympäristön suhdetta kestävällä tavalla. Siihen kuuluu yksilön ja yhteisön luontosuhde, mutta myös suhde rakennettuun ympäristöön ja paikalliseen kulttuuriin.

Luovuuden, vaikuttamisen ja ympäristösivistyksen edistäminen ovat Maaseudun Sivistysliiton keskeisiä teemoja kun tavoitteenamme on Itse Tehty Elämä. Se on elämää, jossa kukkii luovuus, rohkeus, yrittäjyys, paikallisuus, vastuullisuus, moniäänisyys ja yhteisöllisyys. Letken toteuttama Kulttuurirakka syntyi edistämään kaikkea tätä: kyläläisten luovaa toimintaa, paikalliskulttuuria, yhdistystoimintaa ja sen jäsenten toimintamahdollisuuksia. Sen jatkohankkeeseen Letke pyysi mukaan Maaseudun Sivistysliittoa. Oli helppoa vastata kyllä. Tämä julkaisu syntyi tarpeesta do- kumentoida ja jakaa Kulttuurirakka-jatkohankkeen kokemukset vielä kerran yhdessä ja myös muiden iloksi ja hyödyksi. Kiitos MSL:n ja Letken tiimille erinomaisesta yhteistyöstä. Työ jat- kuu Letkessä.

Paula Yliselätoiminnanjohtaja Maaseudun Sivistysliitto

MSL:n strategiset linjaukset ja niiden kehittäminen

itse

tehty

elämä

YMPÄRISTÖJAME

VAIKUTASIIS

LUOJA

ELÄ

ko

kem

ukse

llis

uu

s

yhteisöllisyys luovuus rohkeus m

on

iku

lttuurisuus

paikallisuus yritteliäisyys

vast

uull

isuu

s

JMSL:n toiMinnan

Lähtökohdat ja tavoitteet

4

yHdIsTÄÄ L APIN VAPAAN KENTÄN AmmATTIL AIsET

Lapin esittävien taiteiden keskus ulttuurirakka-jatkohankkeen tavoitteiden mukaisesti muo- dostimme ryhmän tuumimaan yhdistyksen tilaa ja tulevai- suutta. Tapaamisiin saapuivat Malla Alatalo, Hannu Friman, Pieta Koskenniemi, Joonas Martikainen, Janne Rosenvall, Johanna Salo sekä Matti Selin. Keitä me olemme, minne olemme me-nossa, miksi ja miten? Keskeisimmiksi sisällöiksi kirkastuivat kiertue-toiminnan kehittäminen, hankkeet ja projektit sekä yhteisöllisyyden ja jäsenten ammatti-identiteettien vahvistaminen. Haluamme yhdistyksen toimivan avoimesti, tasapuolisesti ja monimuotoisuutta tukien.

Jäseninä meillä on kirjava porukka eri esittävän taiteen aloilta. Se mer-kitsee laajaa osaamiskenttää; ammattilaisia, jotka ovat tottuneet sietä-mään epävarmuutta, sujahtavat erilaisiin työryhmiin ja ammattikuviin nykypäivän työelämän vaatimalla liukkaudella. Samalla taiteellinen työ vaatii pitkäjänteisyyttä, jonka pätkätyöt harvoin mahdollistavat. Alojen väliset ristiriidat ja arvoasteikot ovat myös vaanimassa varomatonta, etenkin kun kilpailu kiristyy resurssien niuketessa. Työvoimaa ei voi käyt-tää niissä määrin, kuin kulloisenkin esityksen kannalta olisi tarpeen. Olisiko mahdollista tehdä kevyen mallin konsultoivaa vertaisapua? Ja äkkiä jäseniksi ne alueen ammattilaiset, jotka eivät vielä yhdistyksem-me jäseniä ole!

Esittävää taidetta ei ole ilman yleisöä. Alu-eella asuu vain 200 000 asukasta, mikä on vähän. Asenteet kulttuuria kohtaan ovat kovenemassa ja vakiintuneet ”laitokset” ovat etulyöntiasemassa vapaaseen kenttään nähden. Eikä nyt puhuta metreistä. Harras-tustoiminta, jonka arvoa ei kukaan kiistä, syö huomiota ja resursseja myös ammatti-laisilta, sillä rahoituskanavien päätöksissä on mm. ammatillisten kriteereiden osalta epäjohdonmukaisuutta. Meidän on siis pi-dettävä itsestämme mölyä, vaikka se useim-miten turhauttaakin. Ja meidän on etsittävä yleisöä, vietävä esityksiä sinne missä ihmiset

ovat. Kiertueiden järjestämistä pilotoidaan kesällä 2014. Käytännön jär-jestelyjen, hankintojen ja kokemusten kautta haetaan tuntumaa tur- nee-elämän romantiikkaan ja realismiin. Pohjoisessa on totut-tu siirtymään rajojen yli, luon- nollista kansainvälisyyttä tulee hyödyntää tehokkaammin. Kas- vavat turistivirrat pitäisi myös oh- jata heitä varten suunniteltujen esitysten äärelle. Lappi kiinnos-taa, miksei siis lappilainen taide?

Tarvitsemme tukea ja osaamista markkinoinnin kehittämiseen. Monet kaipaavat ammatti-iden-titeettinsä tueksi yrittäjämäis-tä otetta. Lähitulevaisuudessa tulee uudistaa nettisivut sekä yhdistyksen ilme suhteessa mediaan ja yhteistyökumppaneihin. Ja kuten kaikissa yhteisöissä, myös Letkessä on jatkuvasti kehitettävä sisäistä viestintää. Tällä vältämme kuppikunnat, tietämättömyy-destä johtuvat juorupuuskat sekä ydinjoukon väsymisen.

Taidealojen ulkopuolella avautuu monia mahdollisuuksia osaaville ja ennakkoluulottomille tekijöille. Soveltava taide tarjoaa työkaluja ja tie-tämystä uusille kohderyhmille. Tiivistämme yhteistyötä myös poikkitai-teellisissa projekteissa, hyvää yhteistyötä Lapin taiteilijaseuran kanssa jatketaan entistäkin intensiivisemmin ja samalla haemme innokkaasti kontakteja myös muihin toimijoihin.

Tekijöinä tiedämme, ettei kaikille voi tarjota kaikkea, asioiden loksah-dellessa kohdilleen voi jokaiselle kuitenkin löytyä jotakin. Vapaus ja vastuu esityksistä ovat tekijöillä ja työryhmillä. Yhdistyksemme tehtä-vänä on koota yhteen, tarjota mahdollisuuksia ja kirkasta näkyvyyttä yhä monipuolisemmalle, taidokkaammalle ja mielenkiintoisammalle esittävälle taiteelle Lapin alueella.

Teksti: Janne Rosenvall

K ekijöinä tiedämme,

ettei kaikille voi tar-

jota kaikkea, asioiden

loksahdellessa kohdilleen

voi jokaiselle

kuitenkin

löytyä jotakin.

T

5

iitä minkä tekee, on aina

hyötyä, mutta siitä minkä

jättää tekemättä voi olla haittaa.”

”S

6

iimekesäinen Sieppijärven kylä- tarina ”Käkilava” keräsi yli tuhat katsojaa ja onnistui muutenkin yli odotusten – sitä on aina mukava muis- tella. Vielä innostavampaa on kuitenkin suunnata katseet kohti kylää nyt vuotta myöhemmin. Näytelmän vaikutukset pu- reutuvat paljon syvemmälle kyläyhtei-söön kuin pelkän numerofaktan perus-teella arvaisikaan. Tulevalle kesälle kyläläi- set touhuavat jo uutta näytelmää omin voimin. Vaikka ryhmä on viimevuotisesta yhä kasvanut, kolmikymmenpäisen jou-kon sparraajina toimii ryhmä edelliske-sän aktiiveja.

KoKo Kylän KäKilava Kun Kulttuurirakka-jatkohankkeeseentyöllistynyt sieppijärveläinen teatteri-ilmaisun ohjaaja Anna-Leena Nordberg käynnisti kylällä näytelmätoimintaa kesällä 2013, in-nostui Sieppijärven kylälle paluumuuttanut Berit Siitonen ehdot-tamaan aiheeksi 50–60-lukujen Käkilavaa, joka oli tuolloin tun-nettu tanssipaikka. Siitonen ryhtyi yhdessä ohjaajan kanssa myös näytelmän toiseksi kirjoittajaksi, Käkilavalla kun oli vahvat kytkök-set hänen oman sukunsa historiaan. Siitonen toi näytelmään mu-kaan myös lapsensa.

- Ilman lapsia minä en ainakaan tätä näytelmää halunnut tehdä, vakuuttaa Siitonen, joka toimii myös tänä kesänä 2014 paitsi uu-

den näytelmän käsikirjoittajana myös päävastuullisena ohjaajana. - Äiti päätti sen meidän puolesta, täy- dentää Siitosen nyt 6-vuotias kuopus, Aku Siitonen.

Keväällä 2013 aivoinfarktista toipuvalla Jyrki Vaattovaaralla ei ollut aikomus-ta lähteä mukaan näytelmätouhuihin. Toisin kuitenkin kävi. Tyttärensä pyyn-nöstä Vaattovaara lähti katsomaan, mistä oli kyse.

- Olin tuolloin aika syvässä masennuk-sessa. Olin ensin opetellut puhumaan asiat oikein päin ja täytellyt lähinnä sanaristikoita pari vuotta. Olin itselleni uskotellut, ettei minusta ole enää mi-

hinkään. En luottanut, että oppisin vuorosanoja tai mitään uut-ta. Mutta paljon opin ja vasta myöhemmin todella oivalsin, mistä olisin jäänyt paitsi ilman näytelmää. Elämä aukesi moneen suun-taan, Vaattovaara kiteyttää.

Ohjaaja Anna-Leena Nordberg sai houkuteltua mukaan myös Ahti Hiltusen. - Lupauduin mukaan, enkä ole katunut. Siitä minkä tekee, on aina hyötyä, mutta siitä minkä jättää tekemättä voi olla haittaa. Tekemisiään voi pyytää anteeksi, mutta ei tekemättä jättämisiään, perustelee Hiltunen.

KÄKIL AVAsTA KEsÄTEATTERIKyL ÄKsI

”Tällä ei ole rajoja – ihmiset ovat nyt irti!”

V

7

uusi näytelmä ja uusia tuuliaNordbergin työ Sieppijärven kylässä jätti jälkeensä paitsi valtavan innostuksen, myös oppia tulevaa varten. Osa po-rukasta oli toki vastuullisissa tehtävissä viime kesänäkin, mutta nyt kaikki tehdään itse. Tuore kesänäytelmä ei suin-kaan ole ainoa Käkilavan kaikuina kylälle syntynyt tulos; sen lisäksi kylällä viriää yritystoimintaa, teatteriyhdistys, kulttuu-rikahvila, kirjaprojekteja, ohjelmapalveluideoita.

Kaikkea tätä palvelemaan on vanha liiketila Sieppijärven keskustassa otettu uuteen käyttöön. Tällä hetkellä siinä toi-

mii tuore yhdistys ”Amatöörikööri Käkilava ry” ja sen toi-misto ja pian samaan tilaan avautuu Kulttuurikahvila, jossa paikalliset käsityöläiset voivat myydä tuotteitaan ja jonne yhdistykset ja yritykset voivat jättää esitteitään jakoon. Kah-vilan voimakaksikkona häärii aktiivisena Siitonen sekä viime vuonnakin näytelmän puvustajana ja näyttelijänä ansioitunut Katja Saukkoriipi. Molemmat naiset aloittavat tilassa myös omaa yritystoimintaa; Saukkoriipi ompelijana ja Siitonen mo-nialaisena yrittäjänä.

Posit i iv isuuden lähett iläätKun pohditaan näytelmän vaikutuksia Sieppijärven kylän kannalta, korostuu ryhmän puheissa yhteisöllisyyden tun-teen vahvistuminen. Yhteisöllisyys ulottuu harjoitusten ulko-puolellakin ihmissuhteisiin.- Meistä on tullut yksi suuri perhe. Onhan meillä kylällä ris-tiriitoja, kateutta ja katkeruutta, mutta todella uskon, että näytelmä yhdistää meitä, kuvailee Vaattovaara.

Vaattovaara tietää, että lähikylissä piilee monenlaista osaa-mista ja hän toivookin, että muuallakin löydettäisiin saman-

lainen tekemisen henki. - Toivon, että näyttäytyisimme muille positiivisuuden lähettiläinä. Näen, et-tä tällaisella toiminnalla voisi kehittää myös kylien välistä verkostoitumista ja yhteistyötä, Vaattovaara visioi.

- Haluaisin, että näytelmäpaikkana oleva uimaranta profiloituisi tapah-tumaympäristönä siistiksi kesäteat- teripaikaksi, jossa voisi nähdä esi-tyksiä myös naapurikylistä, Vaatto-vaara ideoi edelleen.

Viimekesän näytelmä ja luovan tekemisen henki on totta tosiaan tuottanut tulosta kylässä. Vaatto-vaara itse on rohkaistunut säveltä-

mään omia musiikkikappaleita, joita kuullaan tulevan kesän näytelmässä ja ehkäpä vielä jonain päivänä levytyksenäkin. Siitosella on käynnissä kaksikin kirjaprojektia ja lisäksi työs-tetään kyläläisten yhteistä julkaisua, jonne tekstejään kirjoit-taa Siitosen lisäksi myös näytelmätoiminnassa mukana oleva Jaana Lipo.

- Tällä touhulla ei ole rajoja – ihmiset ovat nyt irti! Vaatto-vaara innostuu.

Teksti: Malla Alatalo • Valokuvat: Malla Alatalo ja Matti Selin

eistä on tullut

yksi suuri perhe.

Onhan meillä kylällä ristirii-

toja, mutta todella uskon,

että näytelmä

yhdistää meitä.”

”

8

9

TEATTERI - I LmAIsUN OHJAAJANA KOTIPAIKKAKUNNALL A

Onnistunut paluuEsittävän taiteen ammattilaisille on tarvetta monilla paik-kakunnilla Lapissa. Erityisesti lasten ja nuorten kanssa työs- kentelevistä kulttuuriohjaajista on suuri pula. Kulttuurirak- ka-jatkohankkeen yhtenä tavoitteena oli tukea harrastus- toiminnan kehittymistä ja luoda maaseudulle kulttuurioh-jaajille työpaikkoja.

Anna-Leena Nordberg ja Heli Huovinen ovat nuoria teatteri-ilmaisun ohjaajia ja paluumuuttajia. Molemmat opiskelivat esit-tävän taiteen koulutusohjelmassa Kokkolassa Keskipohjanmaan Ammattikorkeakoulussa. Opiskeluiden jälkeen Nordberg työskenteli Ou-lussa. Työ nuorille suunnatussa Outoguru-hank-keessa antoi mahdollisuuden palata takaisin Lappiin, Kolarin Sieppijärvelle. Myös Huoviselle muutto kotipaikkakunnalle oli selvää jo opiske-luaikana. Saamenkielisiä teatteri-ilmaisun ohjaa-jia ei Inarissa ole ja heidän ammattitaidolleen on kova kysyntä.

- Tunnen, että olen itse saanut omalta yhteisöltä ja ympäristöltä niin paljon tukea ja kannustusta, että nyt haluan antaa jotain takaisin. Olen käynyt hakemassa am-mattitaidon, jonka välitän eteenpäin tälle yhteisölle.

Kulttuurialan ammattilais ille on KysyntääTyö Kulttuurirakka-jatkohankkeessa antoi Huoviselle mahdolli-suuden päästä kiinni työelämään jo opintojen loppuvaiheessa.

- Oli jännittävää aloittaa ohjaaminen ennen valmistumista mutta toisaalta se oli myös hyvää harjoitusta kun tutustui ihmisiin ja sai oman nimensä kuuluviin paikkakunnalla.

Huovinen käsikirjoitti ja ohjasi inarilaisille harrastajille Kätketty-näytelmän. Esitys ammensi ideoita ja ajatuksia paikallisista ta-rinoista, joita oli kerätty aiemmin toteutetussa Tarinat talteen-hankkeessa.

- Kulttuurialan ammattilaisille on kysyntää, mikä näkyy esimerkik-si harrastajien asenteessa, kertoo Huovinen. Itsensä kehittämisen tarve luovalla alalla osoittautui harrastajien keskuudessa suureksi. Kun koulutuksen hankkinut ohjaaja palasi, halusivat kaikki kovas-

ti oppia uusia tekniikoita ja saada tekemiseen tuoreita ajatuksia.

Norberg puolestaan ohjasi ja käsikirjoitti Ko-larin Sieppijärvellä Käkilava-näytelmän, josta muodostui suurmenestys. Vastaanotto koti-paikkakunnalla oli erittäin hyvä.

- Ilmapiiri oli todella kannustava ja halu työllis-tää paluumuuttajia näkyi monessa yhteydessä. Esimerkiksi minä tein viiden kuukauden sijai-suuden nuorisotyönohjaajana, missä 70% työ-ajasta oli seurakunnalla ja 30% kunnalla. 20%

sain käyttää nuorisoteatteriin.

rohKeutta ja monialaisuutta tarvitaanTyöskentely Lapissa vaatii rohkeutta ja kykyä soveltaa omaa osaa-mistaan. Kulttuurialan osaajille ei välttämättä löydy valmiita työ-paikkoja, jotka tarjoaisivat toimeentuloa pitkälle tulevaisuuteen. Nordberg opiskelee parhaillaan luonto- ja eräoppaaksi ja uskoo, että työt tulevat jakaantumaan tasaisesti matkailu- ja kulttuu-rialojen välillä. Huovinen puolestaan tekee teatteri-ilmaisun oh-jaajan lisäksi muun muassa toimittajan töitä.

Teksti ja valokuvat: Matti Selin

len käynyt

hakemassa

ammattitaidon, jonka

välitän eteenpäin tälle

yhteisölle.”

”O

–––––– Heli Huovinen ––––––

10

lmapiiri oli todella

kannustava ja halu

työllistää paluumuutta-

jia näkyi monessa

yhteydessä.”

”I

–––– Anna-Leena Nordberg ––––

Anna-Leena Nordberg

Heli Huovinen

Kulttuurirakka-jatkohanke työllisti vuosina 2012–2014 Lapissa yli 30 esittävän taiteen ammattilaista eri mittaisiin työsuhteisiin. Ammattilaiset ohjasivat

kylätarinoita, työpajoja ja esiintyivät 17 eri paikkakunnalla. 11

12

HovineitonaPrinsessa Homssantomssankuninkaallisella valtiovierailulla

Kulttuurirakka-jatkohankkeen tavoitteisiin on olennai- sesti kuulunut se, että luodaan uudenlaisia mahdolli- suuksia maaseudun asukkaille osallis-tua aktiivisesti esittävän taiteen toimin- taan. Tähän tavoitteeseen ovat vastan- neet ympäri Lappia järjestetyt esitys- ja työpajakiertueet.

Toukokuun lopulla pääsin seuraamaan kier- tuetaiteilijan työpäivää Kemijärvellä. Kysees-sä oli toinen ja viimeinen kemijärveläisille esikoululaisille ja viisivuotiaille järjestetyistä retkipäivistä, joiden osaksi oli toivottu taide- painotteista, osallistavaa toimintaa. Anne Niskalan osallistavan teatterin keinoja hyö-dyntävä esitys ”Prinsessa Homssantomssan tähtivierailu” ja siihen kytkeytyvä työpaja ”Prinssit, prinsessat ja sammakot” järjestettiin varta vasten päi-vän teemaan sopivaksi.

Tapahtumapaikaksi oli valittu vanha, tunnelmallinen Oinaan koulu noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Kemijärven keskustasta. Tämä erityinen paikka takasi lapsille arjesta irtau-tumisen tunnelman. Esitysten tilaaja oli Kemijärven kaupunki ja työpajat järjestettiin hankkeemme resursseilla.

Lähdin matkaan Rovaniemeltä jo aamuvarhaisella, jotta minulla olisi aikaa tarvittaessa harhaillakin matkalla ja jotta olisin ajois-

sa auttamassa työpajapäivän valmisteluissa. Harmajassa säässä, tihkusateessa, kaitaa kylätietä körötellessäni meinasi jo epäusko

kohteen löytymisestä vallata mielen. Löysin kuin löysinkin kyltin, joka kertoi Oinaan ky-län olevan enää kuuden kilometrin päässä. Pian päällystetty tie päättyi, mutta sitä vas-toin tihenevä asutus kertoi minun olevan kylän tuntumassa. Kaarsin autoni kyltin opastamana kohti Oinaan koulun pihaa. Paikka näytti autiolta, mutta äkkiä koulun ikkunassa näkyi räiskyvän pinkki peruukki – Prinsessa Homssantomssa siellä minua jo odotti.

- Kieltämättä olin vähän hämilläni ensim-mäisen kerran tänne saapuessani, kertoi punanenäinen Anne. - Täällä ei ollut ke-

tään paikalla, mutta ovi oli raollaan ja pääsin sisään. Kylmäkin täällä oli, mutta joku oli onneksi juuri käynyt laittamassa tulet kaminaan. Laitoin esitystilan valmiiksi ja etsin itselleni puku-huoneen vaatteiden ja maskin vaihtamista varten. Vessaa en sisätiloista löytänyt, joten prinsessan piti käydä nurkan takana ennen lapsiyleisön saapumista, jatkoi Anne seikkailukertomus-taan nauraen.

En voinut olla ääneen ihailematta pohjoisten freelance-taiteili-joiden joustavuutta, ammattitaitoa ja sisukkuutta. Annen saa-puminen Oinaan koululle ei sisältänyt prinsessan arvolle sopi-

aikka näytti

autiolta, mutta

äkkiä koulun ikkunassa

näkyi räiskyvän pinkki

peruukki – Prinsessa

Homssantomssa siellä

minua jo odotti.

”P

13

vaa glamouria, mutta oikeanlaisella asenteella ja touhukkaalla otteella kaikki järjestelyt olivat hoituneet yhden naisen voimin.

Nyt tarjosin apuani ja saimme siirrettyä suuret pöydät paikoil-leen ja esitystilan nopeasti ojennukseen. Katselimme ikkunasta, kun pihaan ajaneesta linja-autosta laskeutuvat lapset asettuivat jonoon saapuakseen prinsessaa tapaamaan. Anne räpsäytti pu-nanenän paikoilleen, avasi keltaisen sateenvarjonsa ja lähti vas-taanottamaan vieraita.

Esitys noudatti väljää tarinan runkoa ja oli vahvasti yleisöä osal-listava. Prinsessa Homssantomssa suoritti kuningas-isänsä oppien

mukaista virallista valtiovierailua, joka ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin piti. Innokas yleisö sai auttaa hieman hömelöä Homssan-tomssaa muun muassa kadonneen kruunun etsimisessä.

Kun esityksen osuus oli saatu päätökseen, pääsivät kaikki askar-telemaan itselleen kruunun ja sitten kokeilemaan, miltä elämä kuninkaallisena tuntuu. Käskyjen antaminen toisille, etenkin itse Homssantomssalle vaikutti hauskalta – mikäs siinä katsellessa, kun saat prinsessan tanssimaan gangnam-styleä!

- Tämä oli hauskaa! kuuluikin onnellinen huudahdus osallistuji-en joukosta työpajan päätteeksi.

rinsessa Homssantomssa suoritti kuningas-isänsä oppien mukaista virallista

valtiovierailua, joka ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin piti. Innokas yleisö sai

auttaa hieman hömelöä Homssantomssaa muun muassa kadonneen kruunun etsimisessä.

P

14

Myös päiväkodin henkilökunnalta saatiin hyvää palautetta esi-tys- ja työpajatoiminnasta. Osallistaminen ja pedagoginen ote tekivät vaikutuksen. Toisekseen se, että ammattimaisesti tuo-tettua taidetoimintaa tuotiin omalle paikkakunnalle, koettiin tärkeäksi. –Mieluummin kutsumme teitä tänne meille, kun lähdemme lasten kanssa pitkille kaupunkireissuille. Tällaista lisää! kiitteli Sinikka Lampela Kemijärven varhaiskasvatuksen puolesta.

Paluumatkalla Oinaalta Rovaniemelle mietin kuinka valaisevaa kaltaiselleni hankehallinnon puolella työskentelevälle on nähdä aluille saattelemieni toimenpiteiden toteutumista käytännössä. Koskaan ei tiedä varmaksi, kuinka huolellakin tehdyt suunni-telmat muotoutuvat muuttuvissa tilanteissa. Vahva luottamus raudanlujiin paikallisiin ammattilaisiin auttaa tulevaisuudessa-kin – ei yhtään epäilytä lähettää taiteilijoita syrjäseuduille vas-taisuudessakaan. Hommat hoituu kyllä!

Teksti ja valokuvat: Malla Alatalo

15

Ajatus paikallisten harrastajien valmistamista, oman alueen tarinoihin poh- jautuvista esityksistä matkailijoille sai alkunsa Kylämatka-esityssarjasta, joka toteutettiin ensimmäisen kerran Turussa osana kulttuuripääkaupunkivuotta 2011. Tätä hienoa ideaa haluttiin hyödyntää myös Lapissa.

Posiolla eemeli -eraKon tarinaEemelin tarina pohjautui Posiolla Lapiosalmessa asuneen paikallisen erakon elämään. Näytelmässä ”Eemeli, Lapiosalmen erakko” seurattiin Eemelin vaiheita huutolaispo-jasta oman mökin asujaksi. Esityksestä muodostui hauska ja koskettava tarina, joka käsitteli yhden ihmiskohtalon kautta ulkopuolisuutta ja sielun herkkyyttä. Teoksen oh-jasi teatteri-ilmaisun ohjaaja Hanna-Leena Metsävainio ja käsikirjoituksesta vastasi-vat yhdessä Marja-Leena Mattila sekä Janne Rosenvall.

Yhteistyö posiolaisen matkailuyrittäjän Ari Saukon vetämän Lapiosalmen erämatkai-lukeskuksen kanssa lähti liikkeelle jo varhaisessa vaiheessa prosessia. - Halusimme tehdä ulkoilmaesityksen ja mietimme aluksi Posion keskustaa mutta siel-lä käytännön järjestelyt olisivat olleet melko työläitä. Tuolloin sain ajatuksen esityksen viemisestä Eemelin autenttiseen ympäristöön, muistelee Metsävainio.

Kylätarinoita ja sirkusta matkailijoille

16

Kulttuurista on vähitellen

muodostumassa merkittävä

matkailun vetovoimatekijä

Suomessa. Luontoelämysten

ja perinteisten turistikohtei-

den lisäksi matkailijat halu-

avat yhä useammin tutustua

myös paikallisiin tapoihin ja

oppia uusia asioita. Kulttuuri-

rakka-jatkohankkeessa tähän

nousevaan trendiin vastattiin

käynnistämällä yhteistyö

esittävän taiteen ammatti-

laisten ja matkailusektorin

välillä. Hankkeen aikana

matkailijoille oli tarjolla ky-

lissä tuotettuja esityksiä sekä

ammattilaisten toteuttamana

kokoperheen sirkusta.

17

Niinpä esityspaikaksi valittiin posiolaisen matkailuyrittäjän Ari Saukon vetämä Lapiosalmen erämatkailukeskus, jonka läheisyy-dessä sijaitsivat Eemelin alkuperäinen asuintalo sekä hänelle tär-keät Lapiolampi ja Salmijärvet.

Vastaanotto ja suhtautuminen erämatkailukeskuksessa oli alus-ta alkaen positiivista ja kannustavaa. Esitystoiminnasta toivottiin jatkuvaa ja se nähtiin mahdollisuutena paikan kehittymiselle. Matkailijoiden lisäksi yhteistyöllä oli merkitystä Lapiosalmen erä-matkailukeskuksen tekemisestä uudelleen tunnetuksi myös pai-kallisesti. Yleisössä nähtiin paljon posiolaisia katsojia.

Matkailullisen näkökulman ja taiteellisen prosessin yhdistäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Harrastajavetoisessa teatterissa erityisesti markkinointi on usein haastavaa. - Esitys toteutettiin prosessilähtöisesti ja sisältö syntyi matkan var-rella. Kunnan työntekijät olisivat halunneet tietää markkinointia varten jo hyvissä ajoin yksityiskohtaisia tietoja esityksestä kuten nimeä, kestoa tai esityspaikkaa. Näistä ei prosessin alussa työryh-mällä vielä ollut tietoa, toteaa Metsävainio.

sirKusta levilläKylätarinoiden lisäksi hanke oli mukana tuottamassa sirkusta Levillä 24.2.–7.3.2014 yhdessä Lapin esittävien taiteiden kes-

kuksen sekä Levin Matkailu Oy:n ja paikallisten matkailuyrittä-jien kanssa. Hiihtolomien aikaan matkailijoille oli mahdollisuus käydä katsomassa koko perheen sirkusesitys Von Wuff ja osal-listua Kreivittären sirkuskouluun. Lisäksi tarjolla oli maksuttomia sirkustyöpajoja Kylpylähotelli Levitunturin päivällisasiakkaille. Esityksissä kävi yhteensä 148 katsojaa ja työpajoissa oli mukana noin 60 osallistujaa.

KulttuurimatKailun tuomia haasteitaKulttuurirakka-jatkohankkeen aikana toteutettujen esitysten positiivinen vastaanotto osoitti käytännössä, että kulttuurimat-kailutuotteille on kysyntää. Yhteistyö matkailuyrittäjien kanssa paljasti myös kulttuurin matkailullisen tuotteistamisen vaikeuden. Kulttuurialan osaajien ja taiteilijoiden sekä matkailuyrittäjien yh-teistyön synnyttämisessä yksi selkeä haaste tällä hetkellä on toi-mintakulttuurien erilaisuus. Yritystoiminnassa ydinajatus on liike-taloudellinen kannattavuus ja markkinaehtoisuus. Kulttuuri- sekä taidealanyhdistyksissä puolestaan lähtökohtana on ensisijaisesti mahdollistaa ideologisista tai muista syistä tärkeäksi koetun toi-minnan toteuttaminen. Kulttuurimatkailun kehittäminen vaatii lisää konkreettisia yhteistyöprojekteja, joiden avulla eri lähtökoh-dista työskentelevät ihmiset oppivat ymmärtämään toisiaan.

Teksti: Matti Selin • Valokuvat: Janne Airaksinen ja Joonas Martikainen

Kulttuurirakka-jatkohankkeessa valmistettiin yhdeksän kylätarinaa seitsemällä eri paikkakunnalla ja niitä esitettiin yhteensä 27 kertaa. Ryhmien toimintaan

osallistui kaiken kaikkiaan 388 harrastajaa ja esityksissä kävi yli 2600 katsojaa. Näistä esityksistä erityisesti Posion Näyttämön ”Eemeli, Lapiosalmen erakko”

toteutettiin yhteistyössä matkailusektorin kanssa.

18

taiteen SoveLtava käyttö avaa uuSia MahdoLLiSuukSia tekijöiLLe ja kokijoiLLe

”Oivalsin, että olen tärkeä”

Taiteen soveltava käyttö yhteiskunnan eri osa-alueilla on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. Soveltavasta draamasta puhuttaessa tarkoitetaan teatterin tekemisen työkalujen hyödyntämistä perinteisen esityskeskeisen prosessin ulkopuolella. Soveltavassa draaman pääasialliset tavoitteet ovat usein sosiaalisia, kuten syrjäytymisen ehkäiseminen tai hyvinvoinnin lisääminen. Työskentelylle on tyypillistä matala osallistumiskynnys, erilaisten ihmisten välinen vuorovai-kutus sekä prosessikeskeisyys. Soveltava draama tarjoaa teatteri-ilmaisun ohjaajille mahdollisuuden työskennellä perinteisen harrastuskentän ulkopuolella.

sa Kulttuurirakka-jatkohankkeessa työskennelleistä esittä- vän taiteen ammattilaisista lähestyi kylätarinan valmis- tamista soveltavan draaman näkökulmasta. Sodankylässä draamalliset työmenetelmät tulivat tutuiksi Vaalajärven ja Syväjär- ven kyläkouluilla, joissa teatteri-ilmaisun ohjaajat Karoliina Kan-gasniemi ja Hanna-Leena Metsävainio tutustuttivat sekä oppi-laat että henkilökunnan uusien mielenkiintoisten työmenetelmi-en käyttöön.

Lähestymistavan valinta oli molemmille ohjaajille selvää jo alussa.- Jokaisen pitäisi päästä tekemään sellaisia asioita, joista he itse tykkäävät. Kaikki eivät ole esiintyjiä, eivät edes halua olla. Sovel-tavan draaman käyttö antaa mahdollisuuden siihen, että jokai-nen voi olla osallistujana ilman esiintymispakkoa. Tämä madaltaa osallistumiskynnystä, toteaa Metsävainio.

Kangasnimen mielestä esityksen valmistamisen sijaan soveltavas-sa draamassa korostuvat monet sosiaalisesti tärkeät teemat. - Siinä keskiössä ovat tekijä sekä prosessi. Pinnan alla liikkuu hir-veästi merkittäviä asioita, kuten itsetunnon kehittäminen, omien rajojen ylittäminen, uusien puolien löytäminen itsestä, rohkaistu-minen sekä haaveet. Hirveän tärkeää on myös ryhmä ja ryhmäs-sä toimiminen.

Samaa mieltä on Metsävainio. - Draamalähtöiset harjoitteet auttavat oppilaita löytämään vasta-uksia moniin tärkeisiin kysymyksiin kuten siihen kuka minä olen, mihin minä olen menossa tai missä asioissa minä olen hyvä.

oPettajat ja oPPilaat työsKentel ivät yhdessäSodankylän kyläkouluilla yhtenä keskeisenä tavoitteena oli saada koulujen oppilaat ja opettajat työskentelemään yhdessä. Tavoit-teen saavuttamisen kannalta merkittävää oli opettajille järjestetty kouluttautumispäivä, jossa avattiin tekemisen tapoja ja käytiin läpi erilaisia työskentelymetodeja. Suurin osa opettajista osallis-tui koulutukseen ja antoi päivästä erittäin hyvää palautetta.

- Siellä jopa rehtori sanoi, ettei ollut aiemmin tehnyt mitään näin jännittävää, muistelee Metsävainio.

Monet opettajat myös kertoivat jälkeenpäin saaneensa paljon uusia ideoita ja työkaluja siihen kuinka hyödyntää soveltavan taiteen työmenetelmiä omassa työskentelyssään myös jatkossa.

Kangasniemi ja Metsävainio käsittelivät työskentelypro-sessin aikana hyvinkin erilai-sia teemoja eri ikäisten oppi-laiden kanssa.

- Ihan pikkuisten kanssa tee- mana olivat tarinat sekä ää-net. Teimme heidän kanssaan aika paljon eläintarinoita. Kak- koskolmosilla aiheena oli tut-kimusmatka omaan kouluun ja omaan ympäristöön. Isom-milla käsiteltiin puolestaan san-karuutta ja idoleita. Vanhim- pien oppilaiden kanssa poh-dittiin tulevaisuutta tai utopistista tulevaisuutta, kertoo Metsä-vainio.

Koulut Kylässä -taPahtumaTyöskentely huipentui oppilaiden ja opettajien järjestämään ja koko perheelle suunnattuun Koulut kylässä -tapahtumaan, joka pidettiin 9.11.2013 Syväjärven kylätalolla. Tapahtuman avulla haluttiin tuoda kouluissa tehtävää työtä näkyväksi kyläläisille. Osallistujille oli järjestetty makkaran paistoa, hullunkuriset olym-pialaiset, lyhytelokuvia, esityksiä, ja erilaisia kuvataidenäyttelyitä. Koulun oppilaskunta hoiti tapahtuman kahvitarjoilun.

Sekä Metsävainiolle, että Kangasniemellä työskentely Syväjärven ja Vaalajärven kyläkouluilla oli merkittävä kokemus. Molemmat saivat erittäin hyvää palautetta sekä oppilailta, että opettajilta. Mieleenpainuvimman kommentin tokaisi yksi pienemmistä op-pilaista.

- Oivalsin, että olen tärkeä.

Teksti: Matti Selin • Valokuvat: Hanna-Leena Metsävainio

aikki eivät ole

esiintyjiä, eivät

edes halua olla. Sovelta-

van draaman käyttö antaa

mahdollisuuden siihen,

että jokainen voi

olla osallistujana

ilman esiintymis-

pakkoa.”

”KO

20

21

anualla kylätarina toteutettiin yhdessä Päiväkeskus Niittyvillan väen kanssa. Niittyvillan asiakkaat ovat eriasteisia kehitysvammaisia; osa tarvitsee jatkuvasti henkilökohtaisen avustajan apua, osa liikkuu pyörätuolilla. Projektiin ohjaajiksi palkattiin teatteri-ilmaisun ohjaaja Hanna-Leena Metsävainio sekä sirkusohjaaja Mette Ylikorva, joilla molemmilla oli jo runsaasti kokemusta erityisryhmien kanssa työskente-lystä. Kylätarinan mutkaton eteneminen oli ohjaajille kuitenkin positiivinen yllätys.

- Oli hauska huomata, että tämä työ voi olla myös helppoa, Ylikorva iloitsee. - Marju-kan henkilökunta ja asiakkaat lähtivät heti innokkaasti mukaan.

- Tuntui, että toiminta kohdistui juuri sinne minne pitikin eikä meillä ei ollut yhden yh-tä ongelmaa koko aikana, kiittelee Ylikorva henkilökunnan asennoitumista projektiin.

- Osaamme tarvittaessa kyllä motivoida henkilökuntaa ja olemme siihen aina varautu- neetkin, mutta nyt siihen ei ollut tarvetta, Ylikorva jatkaa.

Esiintyjäryhmän innokkaasta asenteesta kertoo hyvin se, että jo toisiin harjoituksiin oh- jaajat otettiin vastaan lämpöisin halauksin.

ERIT yIsRyHmÄT yÖsKENTELyÄ RANUALL A

Konkarin iloinen yllätys

ällainen taiteellinen

toiminta antaa siipiä.

Se kun ei ole pelkkää jumppaa,

vaan mukana on paljon myös

itseilmaisua.”

”T

R

22

Koko syksyn 2013 jatkuneen toiminnan tuloksena syntyi ”Super-sankarit”-niminen esitys, jonka ryhmä esitti kahdesti. Ensi-ilta pi-dettiin Palvelutalo Marjukassa omaisten päivänä joulukuun alussa ja toinen esitys oli osa Ranuan kehitysvammaisten tukiyhdistyksen pikkujouluohjelmaa.

Esityksessä näkyy molempien ohjaajien omat erityisosaamisalat: teatteri-ilmaisu ja sirkus. Tarina ja dialogi syntyivät yhteistyössä ohjaajien, esiintyjien ja hoitohenkilökunnan kanssa.

- Tällainen taiteellinen toiminta antaa siipiä. Se kun ei ole pelkkää jumppaa, vaan mukana on paljon myös itseilmaisua. Siinä löytää keinoja tuoda esiin tunteita ja vaikeitakin asioita, Ylikorva pohtii.

- Oli myös tärkeää, että esiintyjät saivat olla esillä positiivisella elä-mänasenteella. Ja kun kyse oli taiteesta niin siinä ei ollut mukana minkäänlaista kilpailua.

Projektin jälkeen ryhmään jäi palo jatkaa toimintaa ja mahdolli-suuksia siihen onkin jo yhdessä ideoitu.

- Hienointa prosessissa oli saada seurata kuinka monet kylätarinan tekemiseen osallistuneet heittäytyivät rooleihinsa ja nauttivat siitä suurella sydämellä. Muutama ensimmäistä kertaa esiintynyt löysi itsestään oikean näyttelijän, summaa Ylikorva toiminnan tuloksia.

Teksti: Malla Alatalo • Valokuvat: Joonas Martikainen

23

”Tämä oli hauskaa! ”