�

6/2006KylisteTurun kauppakorkeakoulun

ylioppilaskunnan lehTi

Varo osaamiskuilua!

VastaakoKTM-KOULUTUS

työelämän tarpeita?

älypillerit

ulkkiksen tilinpäätös

iDOls-karsinnat

�

�www.jenkki.fi

�

Idols-huuma ei vain ota loppu-

akseen. Kyliste kävi tutustumas-sa potentiaalisiin anttituiskuihin ja katriylandereihin.

SIVU 26.

5 Pääkirjoitus6 Puheenaiheet7 Mielipiteet8–9 Turun KY20–21 Kyleisöä22–23 SEFE32 PT & GK34 Ravintolakriitikot35 Mesehaastattelu38 Takasivun täytteet39 Takasivun kolumni

Heikki Lähteenmäki

Tuula Vilja käy kuntosalilla

pelottelemassa nuorempiaan.

SIVU 24.

Ari Kasanen

Eikö tieto jää päähän? Popsi

pillereitä!SIVU 18. Jouluostoksia helpottamaan

Kyliste arvosteli kirjavan jou-kon uutuuslevyjä. SIVU 37.

10–11 Ulkkis12–15 Käytännönkauppakorkeakoulu16–17 SA14 in Wien18–19 Älypillerit24–25 Tuula Vilja26–29 Idols29 Porin kuulumisia36-37 007 ja joululahja-levyt

VAKIOT

MUKANA MYÖS

stock.xhngstock.xhng

�

Avoimuus ennen kaikkea

Kun suunnittelimme Käytännön kauppakorkeakoulu -juttua, tuli selväksi, että lähes jokaisella on jotain kommentoitavaa KTM-tutkinnon sisältöön ja opetukseen liittyen. Joidenkin mielestä kauppakorkeakoulussa on liikaa teoriaa ja liian vähän käytäntöä. Toiset taas kaipaavat akateemisia esseitä ja ihmettelevät ”prujulla pääsee läpi” -kursseja. Minä haluan mielenkiintoisia, monipuolisia ja etenkin hyödyllisiä opintojaksoja.

Kaikilla on sanansa sanottavana, mutta kuinka moni oikeasti antaa palautetta niille, jotka asioista päättävät? Onko se edes mahdollista? Jokaisen opintojakson yhteydessä täytettävä palautelomake on käyttökelpoinen työkalu yksittäisen kurssin kehittämiseksi. Laajamuotoisempaan palautejärjestelmään en ole törmännyt. Korkeakoulun päättävissä elimissä kyllä on opiskelijaedustajia, mutta vain harva tietää mitä kulissien takana oikeasti tapahtuu.

Avoin ja toimiva, vuorovaikutteinen viestintä on avainasemassa, jotta perusrakenteet saadaan toimiviksi. On selvää, että opiskelijoiden mielipide on vain osa kokonaisuutta. Opiskelijat ovat kuitenkin se joukko, joka konkreettisesti kokee eritasoisten päätösten seuraukset. Kauppakorkeakoulun asiakkaana tuntuu kummalta, mikäli riittäviä asiakaspalautekanavia ei ole tarjolla – onhan asiakas aina oikeassa.

Avoimuus ja vuorovaikutteisuus ovat edellytyksiä myös ylioppilaskunnalle, jotta sen toiminta olisi omistaja- eli jäsenlähtöistä. Mahdolliset ongelmat ja epäselvyydet on käsiteltävä ilman esirippuja, olivat ne sitten toimijaryhmä- tai hallintotasoisia. Jokaisen ylioppilaskunnan jäsenen tulisi tietää missä mennään – etenkin silloin, kun sattuu ja tapahtuu.

Ajankohtainen esimerkki on Ulkoasiainjaoston toiminnan ympärillä vellonut kysymys- ja syytösmeri, jota ruodittiin käytäväkeskustelujen lisäksi yo-kunnan foorumilla. Myrsky tyyntyi viimeistään onnistuneiden pikkujoulujen myötä, mutta sitäkin tärkeämpää oli Ulkkiksen aktiivinen ote tilanteen selvittämiseksi. Keskustelusta poisjättäytyminen olisi tarkoittanut lisäveden heittämistä myllyyn. Aiheesta lisää sivulla 11.

tapio.heikinheimo@tse.fi

päätoimittajaTapio Heikinheimo

toimittajat ja kuvaajatTapio Aalto, Mikko Aaltonen,

Emmi Autio, Mikko Karhulahti, Ari Kasanen, Tomi Keskinen,

Katja Koivisto, Mikko Lampikoski, Anu Leena Latva-Pukkila, Heikki

Lähteenmäki, Kiira Palola, Sampo Rouhiainen, Päivi Surakka, Pietari

Suvanto, Aura Vuorenrinne

painopaikkaNewprint, Raisio

33. vuosikertaISSN 1458-4077

ilmestymispäivä 1.12.2006

julkaisijaTurun kauppakorkeakoulun

ylioppilaskuntaRehtorinpellonkatu 3

20500 TURKUwww.tukkk.fi/ky

mediakorttiwww.tukkk.fi/ky/kyliste

Kyliste ilmestyy viisi kertaa luku-vuoden 2006-2007 aikana. Toimi-tus pidättää oikeuden muokata ja

lyhentää juttuja.

kannen kuvaTomi Keskinen

ToimitusporukalleSyksy takana, kevät edessä

palaute osoitteeseenkyliste@tse.fi

Heikki Lähteenm

äki

�

HEHÄN OVAT KUIN KAKSI MARJAA

etsiessäni lähteitä kandidaatintutkielmaani varten sain tutustua tiedonhaun kiehtovaan maailmaan. Törmäsin kuitenkin muutamiin ongelmiin tiedon suodattamisen ja-loilla poluilla.

Paljon kehuttu Nelli on kätevä siinä mielessä, ettei tiet-tyä lähdettä tarvitse hakea monesta kirjastosta erikseen. Huomasin kuitenkin turhan myöhään, että lähteet kannat-taa hakea sekä tekijän nimellä että nimekkeellä. Jommalla kummalla saattoi artikkeli löytyä, vaikka toisella siitä ei ol-lut tietoakaan. Mitään logiikkaa en tästä löytänyt, hain siis artikkeleita kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Nellin elektroniset artikkelit ovat sinänsä loistava jut-tu, mutta ongelmia riittää, vaikka etsimisprosessi sujuisi jouhevasti. Ajattelematon kandintekijä kun ei välttämättä ymmärrä tiedonhakuvaiheessa tulostaa näitä elektronisten lehtien artikkeleita PDF-muodossa. Poru tulee vasta, kun viitteisiin pitäisi merkitä sivunumeroita. Full text -muoto muuten kuin PDF:nä tarkoittaa sitä, että kaikki turhat käp-pyrät sun muut on artikkeleista poistettu, jonka jälkeen si-vunumerot ovat täysin sekaisin. Sopii toivoa, että artikkelit on tallentanut Omaan Nelliin, muutoin niitä joutuu taas haeskelemaan. Ja kotoahan kaikkia artikkeleita ei edes saa auki, ainakaan ilman ennätyksellisen hitaasti toimivaa etä-työpöytäyhteyttä, joka raastaa viimeisetkin hermonriekaleet pieneksi silpuksi.

Artikkelien tulostamisen luulisi olevan helppoa ja on sinänsä hienoa, että tämän voi koulumme kirjastossa teh-dä ilmaiseksi. Olisi kuitenkin perin mukavaa saada kaikki teksti tulostettua. Välillä tulostin nimittäin päätti ilahduttaa päivääni tulostamalla sivuista kaksi riviä paperin alareunaan – arkkien ollessa muuten tyhjiä. Riemunkiljahduksia pääsi myös silloin, kun tulostin päätti suihkia tekstialueen tilalle tuli kaksi isoa, mustaa suorakulmiota. Välillä se myös päätti piruuttaan tulostaa noin joka viidennen sivun moitteetto-masti ja loppuihin pari riviä alareunaan.

materiaalien fyysinen haKeminen eri kirjastoista

[KY]LISTA

Matti + Susan = eipäs sittenkäänPääministerin poikamieskauden starttiheila Susan ei jaksa enää valeh-della. Hän paljasti viimein eräälle iltapäivälehdelle, että pari ei tosiasi-assa tavannutkaan kauppareissulla. Todellisuudessa he tapasivat niinkin nykyaikaisella foorumilla kuin internetin treffipalvelussa. Nainen oli jo pitkään tuntenut kovia tunnontuskia siitä, että joutui valehtelemaan asiasta jopa ystävilleen. Nyt suhteen loputtua hän viimein koki pakkoa avautua, koska Susanin sanojen mukaan ”Yksi ystävänikin pyörii koko ajan Ikeassa, kun toivoo, että hänkin löytäisi sieltä elämänsä miehen.” Mitä tähän nyt enää voi sanoa...

Eduskuntavaalit lähestyvätPerustuslakivaliokunta suunnittelee äänestyskäytännön muuttamis-ta. Uudessa ehdotuksessa ehdokkaalle voisi antaa joko plus-äänen tai miinus-äänen Big Brother -ohjelmasta tuttuun tapaan. Muita uudistuksia olisivat muun muassa talosta poistaminen esimerkiksi lähentelyn takia sekä viikkotehtävä. Lisäksi Isolla Veljellä on oikeus halutessaan muuttaa talon sääntöjä ja toimintatapoja.

Joulu on jo ovellaMutta näinhän se on joka vuosi, joten eipä siitä sen enempää - ihan vaan muistutuksena.

Juice muistoissammeSuomen kansa tyrmistyi Juice Leskisen poismenosta. Kansan rakas-tamaa taiteilijaa muistellaan nyt joka mediassa, eikä siinä mitään, mutta voiko joku oikeasti väittää, että tämä ei ollut odotettavissa miehen ollessa niinkin elämän kuluttama kuin Leskinen oli...

BB on finaalissa!Tuotanto lupaa yhä vain suuria käänteitä! Kuka on lööppikingi? Por-no-Kaki, porno-Sari, hihittäjä-Hanne vaiko epäsiisti miesmenninkäi-nen Olli, jolla on Kala-niminen tyttöystävä? Kuinka asiaan vaikuttaa taloon palannut asukas, jonka kansa valitsi ”Lopeta toi akti!”-Kaarlon, bi-Miran ja lökäpöksy-Jennin keskuudesta? Tämän numeron ilmesty-mishetkellä ollaan jo viime metreillä – ja monet huokaavat helpotuk-sesta. Kuinka ihmeessä kenenkään (varsinkaan katsojan) psyyke kestäi-si vuoden mittaista BB:tä, jollainen pyörii Saksassa? PikkujoulutSesongin kestoaihe. Monen hyväntahtoisen pikkujoulupukin sydä-meen mahtuu jälleen kerran kaksi ämmää. ’Tis the season to be jol-ly...

TV-lupakeskusteluKylisteen saamien tietojen mukaan keskimäärin joka kymmenennellä opiskelijalla on TV-luvat kunnossa. TV-luvan maksamista perusteltiin muun muassa ”opiskelija-asenteen unohtamisella” ja ”suoraveloituskäy-tännöllä”.

Lordi ja itsenäisyyspäivän vastaanottoMaskeilla vaiko ilman? Mr Lordina vaiko Putaansuuna? Ei ole hirviö-artistin elämä helppoa, jos ja kun presidenttiä pääsee kättelemään vain matalammissa koroissa ja lyhyemmillä kynsillä. Herran kaverit arvele-vatkin, ettei siviiliasuisia lordilaisia linnassa nähdä. Koko Suomi odot-taa henkeään pidätellen, kuinka tämä yksityisyyden suojan ydinkysy-mys ratkeaa.

Kovan onnen kundi Earl

Kova pornobilesan-kari Jesse Jyläs

TiedOnhaUn ihanUUdeSTa

�

oli perin mielenkiintoista. Tällä tietokoneiden aikakaudella-kin jouduin juoksemaan seitsemän eri kirjastorakennuksen väliä aineistoa etsiessäni.

Monissa kirjastoissa oli kauppakorkealaiselle ihmettele-mistä. Sekä Turun yliopiston että Åbo Akademin pääkirjas-ton kirjoihin kuuluu tehdä aineistopyynnöt – kirjat saa ha-kea myöhemmin. Tämä minun piti tietenkin mennä paikan päälle toteamaan. Åbo Akademin omituisuudet eivät lopu tähän, vaan esimerkiksi Hankenin kirjastoon on mahdotonta päästä sisään. Hankenin ovi on aina lukittu. Kolme kertaa minua neuvottiin painamaan ulkona olevaa summeria ja kolme kertaa sitä painoin ja kuuntelin pari minuuttia korvia raastavaa piippausta. Kerran joku rakennuksesta ulos tuleva pelasti minut – pääsin livahtamaan sisään samalla ovenavauk-sella. Asiaa kirjastotädiltä tiedustellessani hän ilmoitti vain, että kirjastohenkilökunta saattaa olla puhelimessa juuri sil-loin kuin summeria soittaa, jolloin pyyntö ei perille mene. Taitavat olla aikamoisia pulisijoita.

Åbo Akademin humanistisen kirjaston löytäminen oli asia erikseen, mutta kun viimein olin paikallistanut kirjas-ton ja osaston sijainnin, en löytänyt etsimääni kirjaa mistään. Infotiskiltä asiaa tiedustellessani ei kirjastonhoitajakaan tien-nyt viitteestä mitään, vaan lupasi lähettää sähköpostia asiasta. Viikon päästä sain sitten sähköpostin, että kirja oli haettavis-sa. Onneksi sillä ei ollut kiire. Vieläkään en tiedä, mistä se kaivettiin esiin.

iloitsin, kun löysin Nellin kautta erään muualta lainassa olevan kirjan Turun kaupungin kirjastosta. Kirjastossa käy-dessäni kuitenkin selvisi, että juuri tämä varastoluokka (30) oli jo lokakuun puolivälissä pakattu muuttoa varten. Lähdin siis kotiin taas tyhjin käsin.

Eli onnea vain kaikille tiedonhakuun! Ehkäpä tämä vuo-datus estää muita tekemästä ainakaan osaa tekemistäni vir-heistä. Toivottavasti olen itsekin oppinut tiedonhausta jotain, jotta selviäisin graduvaiheesta ilman samoja virheitä.

Tiedonhaku on jees

1. Mistä asioista hyvä kurssi koostuu?2. kaipaisitko enemmän valinnanvapautta tutkinnon rakenteen suhteen?3. Mielestäsi paras ja huonoin kurssi?4. suurin epäkohta korkeakoulumme opetuksessa?

KÄYTÄVÄGALLUP

Anna Hellgrén, vk 2005, johtaminen1. Monipuolisesta opetuksesta ja materiaalis-ta, innostavasta opettajasta.2. Pakollisia kursseja on liikaa.3. Paras: JO7 Culture and International mana-gement, huonoin: TMY.4. Akateeminen vapaus.

teksti ja kuvat SAMPO ROUHIAINEN

Kaisa Koivisto, vk 2002, talousmaantiede1. Hyvästä luennoitsijasta ja eheästä koko-naisuudesta. Kurssi ei saa olla liian laaja.2. Kieliopintoihin tarvitaan lisää valinnanva-pautta. Pakko-opiskelu ei motivoi.3. Paras: Yhteiskuntavastuun kurssit, huo-noimpia olivat alkupään kurssit.4. HOPSia tehdessä ei ollut tarpeeksi tietoa opintojen suunnittelemiseksi.

Joonas Pajunen, vk 2006, -1. Sisältö on tärkeä, mutta myös se, miten se esitetään.2. Valinnanvapautta on tarpeeksi.3. Paras: LTYA1, huonoin: TKMY – jäi aika mystiseksi, luentomoniste on perseestä.4. En osaa sanoa vielä tässä vaiheessa opintoja.

TiedOnhaUn ihanUUdeSTaka

mpu

ksel

la...

Tom

i Kes

kine

n

Aleksi Seppo, vk 2004, kv liiketoiminta1. Hyvästä luennoitsijasta ja mielenkiintoisesta aiheesta.2. Jokainen on vastuussa omasta tutkinnos-taan, joten valinnanvapautta voisi lisätä.3. Paras: YLY, huonoin: -.4. Tällä hetkellä ATK-luokkien ruuhkat.

�

OLiSiKO SinULLa Varaa MaKSaa?

Näin kysytään Suomen ylioppilaskuntien liiton kampanjajulisteissa. Olisiko sinulla varaa mak-saa opinnoistasi Turun kauppakorkeakoulussa?

Ja jos olisi, niin kuinka paljon olisit valmis maksamaan?Suomella pitää olla varaa myös tulevaisuudessa säilyt-

tää kaikille maksuton korkeakoulutus. Korkeakoulutus ei ole kauppatavara, vaan kaikkia hyödyttävä perusoikeus. Maksuton koulutus on luonut suomalaisen nyky-yh-teiskunnan korkean koulutustason sekä mahdollisuuden kouluttautua – perhetaustasta tai varallisuudesta riippu-matta.

Vuonna 2005 valmistuneen, opetusministeriön alai-sen työryhmän raportin mukaan lukukausimaksujen keräämistä EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta tulisi harkita. Työryhmän luoman mallin mukaan opiskelijoilta voitaisiin kerätä jopa 12 000 euron lukukausimaksuja.

Suomessa tällä hetkellä opiskelevat ulkomaalaiset tut-kinto-opiskelijat eivät maksa opinnoistaan; he ovat tasa-arvoisessa asemassa suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Toki heidän on vaikeampi osallistua pääsykokeisiin, hei-dän pitää hakea oleskelulupaa Suomesta ja he eivät usein-kaan ymmärrä, mitä maitopurkin kylkeen on kirjoitettu. Kuinka tasa-arvoisia he todellisuudessa ovat? Taitaakin olla niin, että ulkomaalaisten on jo nyt, ilman lukukau-simaksuja, vaikeampi aloittaa opintoja suomalaisessa korkeakoulussa. Ja kuinkahan moni täällä nyt opiskele-vista lahjakkaista kiinalaisista, venäläisistä, intialaisista tai kanadalaisista itse asiassa olisi edes tullut tänne, jos olisi joutunut maksamaan opinnoistaan?

Vuoden 2005 keväällä tehdyn kyselyn mukaan 40 % suomalaisissa korkeakouluissa opiskelevista ulkomaalai-sista tutkinto-opiskelijoista olisi tullut Suomeen, vaikka olisi joutunut maksamaan opinnoistaan. On kuitenkin huomattava, että 75 % vastanneista olisi valmis maksa-maan opinnoistaan vain alle 1000 euroa vuodessa. Tuolla summalla ei korkeakoulujen rahoitusvajetta paikata, ei makseta kovinkaan monen uuden luennoitsijan palkki-oita eikä edes rahoiteta uusia toimistotyöntekijöitä, joita lukukausimaksujen kerääminen vaatisi. Lukukausimak-sujen pitäisikin olla lähempänä sitä 12 000 euroa, jota kukaan ei halua maksaa.

”Jos lukukausimaksut säädetään, eikä stipendejä ole, keitä me silloin todennäköisimmin saamme tänne? Kes-kinkertaisia opiskelijoita varakkaista perheistä. Moniko huippulahjakas tulee Suomeen maksamaan lukukausi-maksuja, jos tietää pääsevänsä stipendillä Cambridgeen tai Harvardiin.” (Hannu Tenhonen)

Mietipä siis, kuinka hyvässä asemassa sinä tällä het-kellä olet. Olet käynyt korkeatasoisen peruskoulun, saat maksuttoman korkeakoulutuksen ja ylioppilaskunnan kautta vielä palveluja, alennuksia ja edullisen terveyden-huollon. Toivottavasti näitä tasa-arvoisia perusoikeuksia ei aleta murentamaan vain siksi, että suomalaisiin korkea-kouluihin halutaan rekrytoida muutamia rikkaiden per-heiden lapsia kolmannesta maailmasta.

Johanna KärkiPääsihteeri

“Korkeakoulutus ei ole kauppatavara, vaan kaikkia

hyödyttävä perusoikeus.”

�

Tunnen tehneeni paljon sihteerikauteni aikana. Koen myös saaneeni aikaan selkeitä muutoksia parempaan, mutta ylioppilaskuntamme on jatku-

vassa muutoksessa ja parannettavaa löytyy aina. Suurim-pia ongelmia ylioppilaskunnassamme on tiedonkulku.

Jos aktiivisillakin toimijoilla on suuria puutteita tie-doissaan, mikä on tilanne rivikuntalaisilla? Tiedon jaka-minen ei ole yksinkertaista. Sähköpostin lisääntymiseen reagoidaan nopeasti ja negatiivisesti. Käytävillä olen use-amman kerran kuullut satunnaisen sähköpostinlukijan huomauttaneen kaverilleen, kuinka rasittavaa on jatku-vasti saada postia siltä ”hiton Latva-Pukkilalta” – viesti poistetaan välittömästi. Tästä huolimatta vaikuttaa siltä, ettei yo-kuntatietoa voi koskaan levittää liikaa.

Syksyn kuntalaiskyselystä selvisi esimerkiksi se, ettei iso osa opiskelijoistamme tunne itseään TuKYlaiseksi. Monet eivät myöskään tiedä, että osa korkeakoulun elin-ten hallintopaikoista on opiskelijoiden hallussa. Syyskuun TuKY-päivän kyselyssä moni vastasi, ettei korkeakoululla ja ylioppilaskunnalla ole heidän mielestään mitään eroa.

On outoa, ettei meidän pienessä ylioppilaskunnas-samme saada tietoa kulkemaan. Vaikka pari vuot-

ta sitten päiviteltiin liian hurjaa pornobilespektaakkelia, kauhistuivat monet tämän vuoden vastaavaa esitystä lähes yhtä paljon. Pienessä organisaatiossa, ja varsinkin innokkaiden nuorten johtamassa, on onneksi helppo teh-dä muutoksia. Muutosta ei pelätä läheskään niin paljon kuin esimerkiksi korkeakoulun puolella. Tätä ongelmaa ratkaisemaan lanseerattiin keväällä puolivuosittain puo-

let hallituksestaan vaihtava ja kaikissa bileissä näppejään uittava ilmiö nimeltä uusi Ulkkis. Samalla perustettiin ryhmittymä nimeltä Kunniaseura, jossa kokeneemmat ja suurimmalta osalta jo valmistuneet jäsenemme pohtivat, mitä nykyisessä yo-kunnan toiminnassa voitaisiin tehdä paremmin.

Yksi tämän hetken suurimmista projekteista vies-tinnän alueella ylioppilaskunnassamme on viestintäva-liokunnan luotsaama graafisen ohjeistuksen luominen. Tarkoituksena on luoda tarkasti määritellyt ohjeet siitä, miten ylioppilaskuntamme viestii sisäisesti ja etenkin ulkoisesti. Graafiseen ohjeistukseen kuuluvat myös fyy-siset pohjat sekä asiakirjoille että myös julisteille tai Po-werPoint-esityksille. Nämä helpottaisivat merkittävästi toimintaamme, koska hyvin laaditulle pohjalle on helppo tehdä yksinkertaiset ohjeet, joita kokemattomampikin tiedottaja pystyy nopeasti seuraamaan.

Vaikka kauteni loppuukin, en tosiaankaan aio jättää TuKYa. Mielessäni siintää paikka ViVassa, kenties

edustajistossakin, tietysti Kylisteen toimituksessa ja mah-dollisesti myös jossain toimijaryhmässä, vaikka tiedotta-jana. Tähän tiiviiseen yo-kuntaan kasvaa helposti kiinni erittäin vahvalla tunnesiteellä ja sen eteen haluaa uhrata ison osan vapaa-aikaansa, vaikka opiskeluinto samalla las-kisikin hurjasti.

Anu Leena Latva-PukkilaTiedotussihteeri (31.12.2006 asti)

“Vaikuttaa siltä, ettei yo-kuntatietoa voi koskaanlevittää liikaa.”

TiedOnKULKU yO-KUnnan SiSäLLä

�0

Vahvasti mielipiteitä jakava Ulkoasiainjaosto, Ulkkis, on ylioppilaskuntamme pysähtymätön bilemoot-tori. Ulkkiksen bileistä

ovat nauttineet kaikki, mutta kemujen jälkeisestä päivistä vain harva. Näiden nautintojen takaamiseksi toimii kulis-seissa joukko ihmisiä – lähes kokonaan ilman kiitosta. Kuluvan syksyn aikana Ulkkiksen väki on joutunut raa’an työn lisäksi kohtaamaan erilaisia ongelmia.

Viime keväänä toteutetun toimija-ryhmäuudistuksen myötä Ulkkis sai vas-tuulleen kaikkien ylioppilaskunnan suu-rimpien bileiden järjestämisen. Samalla Ulkkiksen hallituspaikkojen määrä tup-laantui. Kuten yleensäkin uudistuksissa, myös toimijaryhmäuudistuksessa on ol-lut kitkaa ja kipinöitä. Kulunut syksy on ollut murrosaikaa, ja Ulkkiksen hallitus myöntääkin toiminnassa olevan paran-nettavaa.

”Vastuu on ehkä kerääntynyt vähän liikaa. Me emme ole vielä tehneet sel-keätä työnjakoa hallituksen kesken. Nyt, kun puolet hallituksesta vaihtuu, on tar-koituksena luoda selkeät vastuualueet

kaikille”, sanoo Ulkkiksen puheenjoh-taja Sari Haavisto. Myös yrityssuhde-vastaava Aleksi Seppo näkee kuluneen syksyn toimijaryhmäuudistuksen jälkei-senä etsikkoaikana.

Tiedottajan paikalta väistyvä Liisa Kemppainenkin pitää ongelmien syy-nä uuden järjestelmän hiomattomuutta: ”Olin tekemässä sitä toimijaryhmätyö-ryhmän raporttia. Meidän olisi ehkä pitänyt tehdä se työ vähän pidemmälle, ja ainakin Ulkkiksen pestit olisi pitänyt heti alussa käydä läpi ja tehdä vastuut selviksi. Myös TuKYn hallitus olisi voi-nut ottaa aktiivisemman roolin tässä kaikessa.”

Kaikki kolme haastateltua Ulkkiksen hallituksen edustajaa ovat kuitenkin

sitä mieltä, että toimijaryhmäuudistus oli hyvä asia, ja Ulkkis saadaan tulevai-suudessa toimimaan entistä paremmin. ”Ennen oli järjetöntä, että kolme eri ta-hoa järjesti bileitä ja niitä oli sitten joka viikko. Kun on yksi taho, pystytään bi-leet suunnittelemaan keskitetysti”, Aleksi toteaa. Uudistuksen myötä muut toimi-jaryhmät ovatkin olleet sisällöntarjoaji-

na Ulkkiksen hoitaessa bilejärjestelyjen rutiinit. Vaikka yhteistoiminta ryhmien hallitusten välillä onkin toiminut ilman vastakkainasetteluja, kaivataan toimin-nan selkeyttämistä tässäkin yhteydessä.

Uudistuksista ja Ulkkikseen kohdis-tuvasta kritiikistä huolimatta syksyllä järjestetyt bileet – Kaupunkisuunnistuk-sen jatkoista Pikkumustiin Pikkujoului-hin – ovat olleet tavallisen juhlijan näkö-kulmasta pääasiassa onnistuneita.

Kiertoajelubileissä tosin kohdattiin joitain ongelmia: kaikki eivät mahtu-neet penkeille istumaan. Sari muistelee tapahtunutta: ”Minä olin sanonut bus-siyhtiölle, että meillä on vähintään sata ihmistä tulossa sinne, jotta olisimme saaneet 52-paikkaiset bussit. Siinä vai-heessa, kun tulee ne 48- ja 47-paikkaiset bussit pihaan, ei siinä paljon enää mitään voi tehdä. Tänä vuonna kuskejakaan ei ollut kovin hyvin tiedotettu bussiyhtiön puolelta, ja siitä tuli vähän jotain kon-flikteja.” Liisan mielipiteet kuskeista ei-vät ole painokelpoisia.

Ulkkiksen pupuinfo keräsi yhteen suuren joukon märkäkorvajänik-

TiLinPääTÖS

Koirat haukkuvat, karavaani kulkee.

teksti MIKKO AALTONEN kuva HEIKKI LÄHTEENMÄKI

Sari Haavisto ja Aleksi Seppo

��

siä lukukauden alussa. Saman tempun tekivät Tutustumisbileet ja Pupujaisten jatkot. Yllättäen Pupujaisten jatkot jopa keräsivät Montun täyteen juhla-väkeä. Sarin mukaan tämä oli odotta-matonta, mutta hän pitää syynä ylei-söryntäykseen bileuudistuksia: ”Tänä vuonna Pupujaisten jatkoille tuli selke-ästi vanhempaakin jengiä. Tähän var-maan vaikuttaa se, että Montussa ei ole kuin ehkä viidet bileet lukuvuodessa – ihmiset tulevat niihin kaikkiin.”

Montussa järjestettiin myös yksi vuoden kuumimmista tapahtumista, Porn to Party -kemut. Tänä vuonna pu-kuihin oli todella panostettu, ja juhlat olivat onnistuneet. Esiintyjistä voidaan olla montaa mieltä, jos ylipäätään näki esityksen. Koska esiintyjät eivät halun-neet käyttää paikalle varattua lavaa, jäi tuhma show monelta näkemättä.

Pornojen jatkot ovat myös herät-täneet kiihkeää keskustelua. Jatkoja ei pidetty Parkilla, vaikka se Ulkkiksen alkuperäisenä tarkoituksena olikin. Parkin jatkojen järjestämisessäkin tar-vitaan vielä käytäntöjen selkiyttämistä.

Pornobileiden ohella vuoden suo-situimpiin tapahtumiin kuuluu

kolmen päivän juhlaputki, joka pitää sisällään PeIsKä-risteilyn, risteilyn jat-kot ja Pikkumustat Pikkujoulut.

Risteilyltä ja sen jatkoilta selviyty-neet kohtasivat Pikkumustissa Pikku-jouluissa. Tämän vuoden päätös pitää PMPJ:t baarissa kohtasi etukäteen suurta kritiikkiä. Myöskään tapahtu-masta tiedottaminen ei toteutunut par-haimmalla mahdollisella tavalla. Pik-kumustat Zanzibarissa olivat kaikesta huolimatta erittäin menestyksekkäät: joulupukki oli perinteiden mukaises-ti humalassa, joulukuusi oli huhujen mukaan lainattu Calonian pihalta ja Ulkkiskin on saanut harvinaista kiitos-ta juhlien onnistumisesta.

Zanzibar ei tosin ollut hankkinut tarpeeksi työvoimaa pitämään huolta juhlijoista, vaikka baaria olikin tiedo-tettu sadoista osallistujista. Henkilö-kunnan vähäinen määrä johtikin ikä-viin jonoihin narikassa ja baaritiskillä.

Syksy on tarjonnut loistokkaita juh-lia, mutta lisää on tulossa. Pääosin

pupujen järjestämästä Pikkulaskiai-sesta on kasvamassa ennennäkemätön tapahtuma.

”Tänä vuonna se ollaan kasvatta-massa täysin ulos Montusta ja sitten ehkä muutamassa vuodessa Caribial-le”, Sari paljastaa suunnitelmista, ja Aleksi jatkaa: ”Pikkulaskiaista on aina rajoittanut Montun koko. Liput ovat aina loppuneet kesken. Jos saisimme nyt myydä lippuja ovelta loppuun asti, ei 1200 osallistujaa ole mitenkään mahdoton tavoite.”

Ennen Pikkulaskiaista Ulkkis jou-tuu kuitenkin uudelleenjärjestelemään toimintaansa. Toivottavasti monet Lii-san tekemistä muutosehdotuksista, ku-ten suunnitelmien parempi dokumen-tointi, otetaan käyttöön. Näin voidaan varmistaa Ulkkiksen parempi toiminta tulevaisuudessa, vaikka uuteen halli-tukseen olisikin päässyt epäilyttäviä yksilöitä. -

��

Ekonomikoulutusta mainostetaan seuraavilla iskulauseilla: ”Kauppatieteellinen koulutus antaa erinomaiset edellytykset

menestyä muuttuvassa maailmassa.” ”Kauppatieteellisen koulutuksen ydin on liiketoimintaosaamisessa.” Onko asia todella näin? Tanssimmeko tähtien kanssa, kuten SEFE asian ilmaisee?

KäyTännÖn KaUPPaKOrKea-

KOULUteksti TAPIO HEIKINHEIMO ja PIETARI SUVANTO

kuvitus TOMI KESKINEN

��

Kun erilaisia foorumeita ja seminaareja pidetään Turun kauppakorkeakoulussa, siir-retään opiskelijat taka-alal-le. Mercatorin sohvaosasto

varataan vieraiden kahvitilaisuuksia varten ja Montusta eristetään pahimpaan lou-nasaikaan yleensä noin kolmasosa. Myös naulakot ja käytävätietokoneet varataan konferenssivieraille. Toisin sanoen sanasta kauppakorkeakoulu häivytetään viimei-nen kolmannes. Konferenssivieraille tämä ei ole koulu, vaan kaupallista tutkimusta tuottava laitos sekä leppoisa foorumi, jossa tavataan vanhoja tuttuja ja luodaan uusia bisnessuhteita.

Mitä me opiskelijat hyödymme tästä kaikesta? Emme kovin paljoa, jos Mon-tusta satunnaisesti löytyviä, konferenssista jääneitä herkullisia lohileipiä ei lasketa. Jo-tenkin tuntuu siltä, että koulu kyllä pyrkii vastaamaan uusiin haasteisiin, vain opiske-lijat unohtuvat. Opiskelijan näkökulmasta työllistymisen uhkiin ja mahdollisuuksiin vastaaminen merkitsee lähinnä kulmien hiomista logosta ja nimen muuttamista englanninkieliseksi. Helsingin KY:n Kylte-ri-lehdessä (2/06) ilmiötä käsiteltiin globaa-lista näkökulmasta. HSE:n kansainvälinen kunnianhimo kyseenalaistettiin ja KTM-

tutkinnon kannalta olennaiseksi asiaksi nostettiin sen sisältö.

Me opiskelijat haluamme, että tämä koulu olisi jotain muutakin kuin yhteiskun-nan legitioima kumileimasin. Täältä on saa-tava muutakin irti kuin ne kolme kirjainta. Sitä haluavat myös työnantajat – kenties jopa enemmän kuin me opiskelijat.

Liiketoimintaosaaminen, mitä se on?Liike-elämän dynamiikkaa ja toimintamal-leja tulisi oppia jo koulussa, sillä käytän-nön liiketoimintaosaaminen on kiistaton menestystekijä alamme työpaikoissa. Ne porskuttavat, joilla sitä on. Muut putoavat pelistä, tai eivät edes pääse peliin mukaan.

On syytä pureutua käsitteen ytimeen: mistä tämä paljon hehkutettu liiketoimin-taosaaminen koostuu, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan?

Liiketoimintaosaaminen koostuu kah-desta asiasta. Ensinnäkin siihen sisältyy nä-kemys liiketaloudellisten toimien hahmot-

tamiseksi. Tämän tietämyksen, jota myös teoriapohjaksi kutsutaan, avulla on mah-dollista hahmottaa ne toimenpiteet, jotka tuovat taloudellista lisäarvoa. Tätä opiskel-laan koulussa.

Tieteeseen pohjautuvan kauppatieteelli-sen koulutuksen tärkein tehtävä on varustaa opiskelijat ajanmukaisilla tiedoilla. Lasken-tatoimen ja markkinoinnin perusteet ovat jokaisen ekonomin työvälineitä. Vankka teoriapohja auttaa erottamaan liiketalou-den metsän sen puilta. Se ei silti anna täysiä valmiuksia liiketoimintaympäristössä toi-mimiselle. Liiketoimintamallien hahmotta-minen antaa vasta mahdollisuuden käytän-nön toteutukselle.

Toinen olennainen osa liiketoiminta-osaamista on kyky, tai pikemminkin taito, soveltaa näitä teoreettisia malleja käytän-töön. Laajinkaan tietovaranto ei auta, jos käytännön toteutus on nolla. Käytännön toimista selviytyminen edellyttää lisäksi

muun muassa ihmis-suhdetaitoja, verkos-tojen hallintaa ja yri-tyselämän käytäntöjen tuntemista.

Työpaikkailmoi-tukset tukevat tätä jaottelua. Lähes jo-kaisessa talousalan

työpaikkailmoituksessa edellytetään kahta asiaa: ”soveltuvaa korkeakoulututkintoa” sekä käytännön taitoja, kuten ”analyyttistä ongelmanratkaisukykyä, tuloksellisia tiimi-työskentelytaitoja ja erinomaisia kommuni-kointitaitoja”.

International Business Education – Quo Vadis? -seminaarissa (9.11.) puhunut Matti Rihko, Raisio-konsernin johtoryhmän jä-sen, korosti yrityselämän vaatimusten kes-kittyvän nimenomaan käytännön taitojen ja skeemojen (ajattelu- ja toimintamallien) ympärille. Kuten Rihko sanoi, kirjoista opi-tut teoriat ovat toki yleishyödyllisiä, mutta vanhenevat ajan myötä. Tehokkaat skeemat ja taidot käytännön pulmien ratkaisemi-seksi kantavat läpi elämän. Parhaaseen tu-lokseen päästään luonnollisesti silloin, kun teoria ja käytäntö pystytään yhdistämään. Mikäli pystyy soveltamaan koulukirjojen oppeja liike-elämän myllerryksessä, voi sa-noa olevansa sellainen liiketoimintaosaaja, jollaiseksi ekonomit SEFEn määritelmän mukaan valmistuvat. Juuri tämänkaltaisia

työntekijöitä työnantajat etsivät. Työnantajien vaatimus on ymmärret-

tävä. Käytännön osaaminen on se tekijä, jonka avulla töitä tehdään. Työnantajat pelaavatkin käytäntökorttinsa fiksusti. Työnhakijoilta vaaditaan muutaman vuo-den työkokemusta, jotta työnantajat voivat varmistua hakijan käytännön valmiuksista. Koska työnantajat tiedostavat vastavalmis-tuneiden kauppatieteiden maistereiden puutteellisen käytännön osaamisen, ovat he alkaneet palkata vastavalmistuneita erilai-siin trainee-ohjelmiin, joiden määrä lisään-tyy vuosi vuodelta. Koulutusjakson aikana teoriakylläinen ekonomi oppii tarvittavat käytännön taidot työnantajan valvovan sil-män alla.

Oppilaitosten rooliSuuri kysymys nostaa väkisinkin päätään: Pystyisivätkö kauppatieteellistä koulutusta tarjoavat yliopistot varustamaan opiske-lijansa käytännön taidoilla jo opiskeluai-kana? Näinhän sen pitäisi jo olla, jos mai-noslauseita on uskominen – onhan annetut lupaukset pidettävä.

Tekemällä oppii, sanotaan. Mitä sitten pitäisi tehdä? Case-harjoitukset ja muut työt, joissa teoriaa joutuu soveltamaan käy-täntöön, ovat äärimmäisen tehokkaita me-netelmiä oppimistulosten kannalta.

Yritystoiminta ja tiimityöskentelytaidot -kurssi, kavereiden kesken YLY, on moneen kertaan (viimeksi tänä vuonna) palkittu opintojakso, jossa ensimmäisen vuoden opiskelijat joutuvat ratkomaan monen eri alan case-harjoituksia. Kurssi huipentuu kevään suureen caseen, joka tehdään yhdel-le kurssin monista yhteistyöyrityksistä.

Opiskelijoiden keskuudessa kurssi ei niitä kiitosta, koska ”siinä on kauheasti hommaa”. Harva kuitenkaan ajattelee kurs-sia sen tavoitteiden (tiimityöskentelytaidot, raportointi- ja esiintymistaidot sekä ennen kaikkea käytännön yritystoimintaan tutus-tuminen) kantilta. Salilta tuttu ”no pain, no gain” -lausahdus pätee myös opiskelu-ympäristössä.

Hyvin toteutettujen case-harjoitusten ja muiden käytännönläheisten oppimismene-telmien suurin vahvuus on siinä, että ne ke-hittävät liiketoimintaosaamisen molempia elementtejä: teoriatietämystä ja käytännön taitoja. Ei liene sattumaa, että moni maail-man johtavista MBA-ohjelmista (esim.

“Me opiskelijat haluamme, että tämä koulu olisi jotain muutakin kuin yh-

teiskunnan legitioima kumileimasin.”

“Laajinkaan tietovaranto ei auta, jos käytännön toteutus on nolla.”

��

Harvard, Stanford ja INSEAD) perustuu nimenomaan case-harjoituksiin. Harjoitukset, joita on kymmeniä tai jopa satoja, pakottavat opiskelijat aktiiviseen työskentelyyn annettujen ongel-mien ratkaisemiseksi. Ero perinteiseen ”yksi puhuu, muut kuun-televat” -metodiin on huima, kun arvioidaan opiskelijoiden tiimi-työskentely-, johtamis- ja ongelmanratkaisukykyjä.

On myönnettävä, että ainakin Turun kauppakorkeakoulussa on jo nyt varsin paljon erilaisia harjoituksia ja muita kurssin aika-na toteutettavia tehtäviä lopputentin lisäksi. Parantamisen varaa on kuitenkin huimasti. Harjoitustehtävät ovat liian usein vain pa-kollisia, irrallisia ja tenttiin oikeuttavia lisiä muuten kovin teoria-painotteisilla kursseilla. Aktiivista ja jatkuvaa ongelmanratkaisua kurssien aikana edellytetään vain harvoin.

YritysyhteistyöUusi tutkintorakenne antaa mahdollisuuksia KTM-koulutuksen uudistamiseksi. Etenkin maisteriohjelmien sisältö tulisi suunni-tella tarkkaan, jotta tutkinto todella vastaa työelämän tarpeita. Syventäviin opintoihin siirtyminen on perinteisesti tarkoittanut tenttilukemiston laajuuden kaksinkertaistumista ja harjoitustöiden sivumäärän lisäämistä, jotta kursseista saadaan ainakin paperilla aineopintokursseja vaativampia. Olisi kaikkien kannalta järkeväm-pää nostaa vaatimustasoa tavalla, josta on oikeasti hyötyä työnha-kuvaiheessa. Voisiko maisterivaihe olla eräänlainen koulun järjes-tämä trainee-ohjelma, jossa opeteltaisiin teorian lisäksi käytännön liiketoimintaosaamista?

Syventäviin maisterivaiheen kursseihin olisi luonnollista ottaa mukaan YLY-kurssilta tuttu yritysyhteistyö, jonka avulla opiske-lijat saavat konkreettisen kuvan yritystoiminnasta. Opettajamme Riitta Koskimies totesi taannoin Ekonomi-lehdessä (7/2006), YLYn ekonomiopetussaavutuspalkintoa vastaanottaessaan, että ha-lukkaita yhteistyöyrityksiä löytyy enemmän kuin on tarpeen. Jos halukkaita yrityksiä löytyy ensimmäisen vuosikurssin opetukseen, on kumma, jos niitä ei löytyisi syventäviin opintoihin. Kandivai-heen suorittaneilla opiskelijoilla sentään on jo vankka käsitys siitä,

mitä liiketoiminta on. Kun halukkaita kerran on, keneltä puuttuu tahto?

Maisterivaiheessa opiskelijat osaavat jo arvostaa käytännön osaamisen merkitystä, sillä työnhaku alkaa olla entistä ajankoh-taisempaa. Työpaikkoja kärkkyvät opiskelijat ovat varmasti moti-voituneita kovaankin työskentelyyn, jos ja kun yritysyhteistyö toisi opiskelijat lähemmäksi työelämää. Suhde opiskelijoiden ja yhteis-

“Kukapa ei haluaisi opiskel-la yritysyhteistyötä painot-

tavassa yliopistossa, josta valmistutaan reppu täynnä

käytännön osaamista.”

Esteitä käytännön toteutukselle?KauppaKorKeaKoulu on yliopisto. Käytännön korosta-minen ei ole tiedeyhteisön tavoite, sillä tietty etäisyys ammatti-korkeakouluihin halutaan säilyttää.

yliopistojen rahoitusmalli. Käytännön tuominen osaksi opetusta (yritysyhteistyön avulla) ei välttämättä ole korkeakoulun intresseissä, koska koulu saa rahaa jokaisesta val-mistuneesta opiskelijasta. Opiskeluaikojen venyminen laittaisi budjetin koville.

työmäärä. Yritysyhteistyön tuominen osaksi opetusta vaatisi kurssien vetäjiltä ylimääräisiä ponnisteluja. Vaikka nykyäänkin kurssin vaatimukset ja tavoitteet ovat laajat, pääsee pelkkien luentokalvojen lukemisella ja vanhoilla tenteillä pitkälle.

opettajat ovat pääosin tutKijoita. Onko heillä sovel-tuvuutta opettaa käytännön asioita opiskelijoille? Nykymuo-toinen koulutuksemme valmistaa meistä jatko-opiskelijoita, vaikka harvasta tulee sellainen.

��

työyritysten välillä olisi tiiviimpi, jolloin myös yritykset hyötyi-sivät: ne pääsisivät poimimaan karkit työnhakijakakun päältä. Molemminpuolisten hyötyjen ansiosta yritysyhteistyö ei olisi laaja-alainen hutaisu, jossa yritykset näkevät roolinsa yhteis-kuntavastuun toteuttajana ja opiskelijat turhana lisänä. Se olisi pikemminkin konkreettinen yhteistyösuhde, jossa yritykset an-taisivat opiskelijoille heidän kykyjään vastaavia tehtäviä.

Kaikki oikeissa töissä olleet tietävät, että työpaikoilla on paljon työtehtäviä, jotka eivät ole välttämättömiä, mutta eh-dottoman hyödyllisiä. Tämänkaltaiset irralliset projektit olisivat omiaan opiskelijoille. Miltä kuulostaisi esimerkiksi kulutushyö-dykeyrityksen case, jossa pitäisi pohtia keinoja opiskelijoiden tavoittamiseksi, kun jakelukanavana on yliopisto? Entä myy-mäläständiratkaisujen ideoiminen päivittäistavaroiden valmis-tajalle?

Maisteritason kurssilla vastaukseksi ei enää riittäisi ”teh-dään isoja ja hienoja mainoksia myymälöihin”, koska käytän-nön toteutuksessa on monta mutkaa: Jakelukanavat on otettava huomioon, kustannuksia tulee laskea ja ratkaisun vaikukset suurempien tavoitteiden täyttämiseksi on arvioitava. Tiiviissä case-kursseissa ongelmia voitaisiin ratkoa hyvinkin käytännön-läheisesti, mikäli yhteistyöyrityksen läsnäolo opetuksessa olisi vahva. Yrityksille tehtävät caset, joita nykyään on, jäävät liian usein briiffaus–raportointi-akselille. Molemminpuolinen aktii-vinen osallistuminen puuttuu.

Koululta tällainen yritysyhteistyö edellyttäisi asennetta, jon-ka mukaan opiskelijoita markkinoitaisiin työntekijöinä, jotka testaavat teoreettista osaamistaan käytäntöön. Myös yritysten toiveita olisi kuunneltava – unohtamatta kuitenkaan kurssien teoreettisia vaatimuksia. Jokaisella osapuolella on vaatimuksen-sa, mutta ne eivät missään nimessä ole ristiriidassa keskenään.

OK – mitä sitten?Käytännön taitojen opettaminen yritysyhteistyön avulla kuu-lostaa niin yksinkertaiselta idealta, että väkisinkin herää kysy-mys siitä, miksei sitä ole toteutettu jo. Epäloogista on etenkin se, että vaikka YLY-kurssi on moneen kertaan palkittu ja ke-huttu opintojakso, ei ”YLY kakkosta” tai vastaavia kursseja ole tarjolla.

Resurssit tuskin ovat ongelma. Kyse on pikemminkin re-surssien uudelleenjärjestelystä, sillä suhteet työelämään ovat koululla vahvat. Kysymys on ajattelutavan muutoksesta. Yh-teistyö yritysten kanssa on nähtävä mahdollisuutena, josta hyö-tyvät molemmat osapuolet. Mikäli yritysyhteistyö ja käytännön osaamisen painottaminen toteutettaisiin taidolla, olisi se erit-täin tehokas keino erottautua kauppatieteellisten yksiköiden harmaasta joukosta. Kukapa ei haluaisi opiskella yritysyhteis-työtä painottavassa yliopistossa, josta valmistutaan reppu täyn-nä käytännön liiketoimintaosaamista. Kun yritykset huomai-sivat maisterivaiheen yritysyhteistyön olevan kustannustehokas rekrytointikanava, ei yhtälössä ole häviäjää.

Teoria tästäkin asiasta on varmasti hallussa, siitä ei ole epäi-lystäkään. Jos halutaan tuloksia, vaatii se kuitenkin myös käy-tännön toimia. Hyöty teoreettisesta osaamisesta konkretisoituu silloin, kun sitä sovelletaan käytäntöön.

Nyökkäilyttääkö?Nousiko verenpaine?

Osallistu keskusteluun ylioppilaskunnan keskustelu-palstalla osoitteessa www.tuky.fi/forum

Satu Lähteenmäki, Turun kauppakorkeakoulun opetuksesta vastaava

vararehtori, kertoi Kylisteelle oman näkemyksensä.

mitä on liiketoimintaosaaminen?”Liiketoimintaosaamiseen sisältyvät ensinnäkin perusval-miudet ja -ymmärrys liike-elämän funktioista. Tiedollisten valmiuksien lisäksi tarvitaan kuitenkin omaa käytännön toimintaa. Nykyajan vaativassa liiketoimintaympäristössä edellytetään sosiaalisia taitoja, kykyä hahmottaa kokonaisuuk-sia ja yhä enenevässä määrin kansainvälistä näkemystä, jolla tarkoitetaan syvällistä tietotaitoa eri kulttuurien liiketoimin-nan perusteista ja -käytännöistä.”

miten turun kauppakorkeakoulussa opetetaan käytännön liiketoimintaosaamista?”Opetusmetodit ovat keskeisessä roolissa, vuorovaikutteisuus ja opiskelijoiden aktivointi on tärkeää. Jo työelämässä olevat avoimen yliopiston opiskelijat tuovat käytännön näkemystä luennoille, tätä tulisi hyödyntää enemmän. YLY-kurssi, joka muuten vaatii todella intensiivistä panostusta opettajilta, on varmasti se pisimmälle viety kokonaisuus. On muistettava, että KTM-koulutuksen tarkoitus on varustaa opiskelijat johtotehtä-vissä ja vaativissa asiantuntijatehtävissä tarvittavalla teoreet-tisemmalla ajattelutavalla. Kauppakorkeakoulu ei ole ’oppiso-pimuskoulu’, josta valmistuu opiskelijoita yritysten tarkkaan räätälöimiin tehtäviin.”

onko käytännön liiketoimintaosaamisen opetuksessa mielestäsi onnistuttu?”Luentoja on varmaankin hieman liikaa verrattuna erilaisiin harjoitustehtäviin. YLY-kurssin tapaista pitkälle vietyä yritysyh-teistyötä ei ole mahdollista toteuttaa muilla kursseilla resurs-sipulan takia. Eräs ratkaisu tähän voisi olla se, että opiskelijat hankkisivat itse yhteistyöyritykset. Sekin vaatii osaamista. Kurssien laajuutta kasvattamalla pystyttäisiin tuomaan enem-män vuorovaikutteisuutta käytännön opetukseen. Kurssien määrää tärkeämpää on niiden laatu.”

vastaako Ktm-koulutus työelämän tarpeita?”Riippuu hyvin pitkälti opiskelijasta itsestään. Mikäli oma pa-nostus ja aktiivisuus on kunnossa, on vastaus kyllä. Oma, aktii-vinen pyrkimys akateemisen tiedon jalostamiseksi yrityksessä sovellettavaan muotoon tuottaa käytännön valmiuksia. Ei ole pelkästään korkeakoulun velvollisuus varmistaa, että koulutus on tehokasta. Tällä hetkellä suuri haaste on substanssiaineiden vieraskielinen opetus. Nykyään luentoja on vain suomeksi ja englanniksi. Vieraskielinen opetus vahvistaisi opiskelijoiden kielitaitoa ja vähentäisi täten läsnäolopakollisen kieliopetuk-sen tarvetta.”

-

��

yö oli paitsi synKKä ja myrskyinen, myös silliksen jälkeinen. Opintomatka Wieniin oli alkanut. Urhea ryhmämme suuntasi lehtorim-me Joachim Schlabachin johdattelemina kohti Itävaltaa. Vaikka Wuosijuhlaviikko oli väsyttä-nyt monen pienen opiskelijan perinpohjaisesti, ei se haitannut menoa. Opettajamme huolehti ohjelman kulusta tarmokkaasti koko viikon ajan.

Ensituulahdukset Itävallan pääkaupungis-ta saimme aamukymmeneltä paikallista aikaa. Ilma helli tulijoita: aurinko paistoi, eikä Suo-men kylmästä tihkusateesta ollut enää tietoa-kaan. Sama vieraanvaraisuus maahan saapu-neita kauppatieteilijöitä kohtaan jatkui koko matkan ajan. Vain muutaman pienen hetken ajan koko viikon aikana saimme kokea, miltä aito oikea itävaltalainen sade tuntuu.

Matkan alkoi vapaapäivällä: osa kävi tutus-tumassa keskiaikaiseen goottilaiseen katedraa-liin Stephansdomiin (Pyhän Tapanin tuomio-kirkko), muutama nautti paikallisista herkuista perinteisellä sunnuntaibrunssilla ja osa tutustui kaupunkiin Tonava-risteilyltä käsin.

ViiKon ohjelma oli tiivis, mutta sitäkin antoisampi. Paikallinen oppaamme johdatteli meitä läpi viikon syvälle Wienin historian syö-vereihin. Heti maanantaina saimme huomata, että vaikka aika kuluu, eivät kaikki asiat silti-kään muutu. Schönbrunnin linnassa Sissi-vai-monsa kanssa asustellut Franz Joseph (1830–

OPinTOMaTKa aUF deUTSCh?ANU RUUSKANEN KRISTA PALIN

��

OPinTOMaTKa aUF deUTSCh?1960) sen jo tiesi: jokaisella suurmiehellä on oltava kotonaan neuvotteluhuone, jon-ka voi kätevästi hissin tavoin nostaa kerros-ta ylemmäksi, jotteivät palvelijat tai liian uteliaat vieraat pääsisi kuulemaan salaisia keskusteluja. Sopivasti linnan takapihalla sijainnut eläintarha ei myöskään jättänyt ketään kylmäksi.

Seuraavana aamuna (aikaisin) yritysvie-railumme kohde, logistiikkayritys LKW-Walter, oli järjestänyt meille asianmukaisen kuljetuksen luksusbussilla kohden valtavaa kompleksiaan. Mielenkiintoisten esitysten ja loistavien tarjoilujen sekä liikelahjojen jälkeen siirryimme samaisella luksusbussilla kohti kauppakorkeakoulun Wieniläistä vas-tinetta, Wirtschaftsuniversität Wieniä. Lu-entomonisteisiin hukkuessamme tunsim-me olomme hyvinkin kotoisaksi. Tämän jälkeen osa ryhmästämme jatkoi sivistävää päiväänsä vielä oopperan ilojen parissa.

KesKiViiKKona tutustuimme op-paamme, jonka kanssa olimme jo lähes sinutteluväleissä, johdolla kaupungin histo-riaan useiden eri kehitysvaiheita kuvaavien pienoismallien avulla. Iltapäivällä pääsimme tutustumaan itävaltalaiseen käsitykseen mo-dernista taiteesta upouudessa MUMOK:ssa (Museum Moderner Kunst). Ensimmäinen haastava tehtävämme kierroksen alussa oli jakautua kahteen kymmenen hengen ryh-

mään. Selviydyimme tehtävästä loistavasti: tutustuimme museoon yhdessä 12 ja yhdes-sä 8 hengen ryhmässä.

Kulttuurintäyteinen päivä päättyi Tschaikowski Impressionen -balettiin. Tu-levat ekonomit olivat kuin kalat vedessä kuohuviinin virratessa ja tummien puku-jen vilahdellessa ympärillä. Koska seuraava päivä oli pyhäpäivä (Wien Nationalfeiertag 26.10.2006), suuntasimme kohti yöelämää Wienin Bermudan kolmioon, Schweden-platzille – näinhän Suomessakin on tapana tehdä pyhäpäivän kunniaksi. Kun shoppai-luvimmaa oli pakon edessä hillittävä kaup-pojen ollessa kiinni, oli kaikilla varmasti ai-kaa piipahtaa yhteen tai useampaan Wienin monista kuuluisista kahviloista.

Iltapäivällä suuntasimme Klosterneu-burgin kylää kohden, jossa tutustuimme yli 900 vuotta vanhaan luostariin Stift Kloster-neuburgiin. Meidät houkuteltiin paikalle viininmaistajaisilla, jonka luostarin suh-tautuminen pyhäpäivän viettoon kuitenkin esti. Maistiohjelman sijaan saimme kuulla

opastetulla kierroksella luostarin historiasta ja nykypäivästä. Luostarin häikäisevän kul-takoristeisen kirkon vangitessa huomiomme ojenteli rahvas metallikaltereiden takaa kä-siään saadakseen koskettaa meitä – häikäi-seviä tulevia ekonomeja. Saattaa myös olla mahdollista, että he yrittivät kuvata kirkon loistoa meidän peittäessä näkymän.

matKamme aiKana piipahdimme myös Itävallan ulkopuolella, tavallaan. Pääsimme tutustumaan Yhdistyneiden Kansakuntien puolueettomaan maaperään, heti kuljettu-amme läpivalaisevan turvatarkastuksen läpi (Wienissä sijaitsevat muun muassa YK:n kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n sekä pakolaisasian päävaltuutetun UN-HCR:n toimipisteet). Ennen seuraavaa tur-vatarkastusta Wienin lentokentällä saimme käyttää perjantai-illan ja lauantaipäivän parhaaksi katsomallamme tavalla.

Wien – SA14 suosittelee.

“Tehtävämme oli jakautua kahteen 10 hen-gen ryhmään. Suoriuduimme loistavasti:

tutustuimme museoon yhdessä 12 ja yhdessä kahdeksan hengen ryhmässä.”

��

Olen tentissä. Kaikki tuntuu erilai-selta. En ole yhtään jännittynyt, en ärsyyntynyt, en turhautunut. Tenttimateriaali on kirkkaana ja tuoreena muistissa, järjestynyt

kuin apteekin hyllylle, josta vain poimin tarvittavan tiedon. Vilkaisen esseekysymyk-siä ja vastaukset jäsentyvät mielessäni kuin itsestään. Alan kirjoittaa ja kuulakärkiky-nän sininen muste soljuu paperille ennen kokemattomalla vauhdilla ja varmuudella. Kynä ei pysähdy hetkeksikään.

Ennen kaikki oli toisin. Jännitin, olin hermostunut ja epävarma tiedoistani. Kysy-mysten sisäistämiseen, kokonaisuuden hah-mottamiseen ja vastauksen jäsentelemiseen tuntui menevän ikuisuus. Kirjoittaminen

oli tuskaa: jatkuvaa lyijyn ja pyyhekumin taistelua. Miksen keksinyt näitä älypillerei-tä aiemmin?

ADHD-lääkkeestä urbaaniksi legendaksiÄskeinen kuvaus on keksitty, mutta aihe on todellinen. Kognitiivisuutta parantavat lääkkeet eivät ole enää tieteiskirjallisuut-ta vaan arkipäivää. Yhdysvalloissa tietyissä yliopistoissa jopa 90 % opiskelijoista on tutkimusten mukaan käyttänyt näitä älypil-lereiksi nimettyjä lääkkeitä parantaakseen oppimis- ja tenttituloksia parantaakseen.

Käyttö on hurjaa ja kiihtyy entisestään. Osa lääkkeistä on saatavilla ilman reseptiä, eivätkä hinnatkaan ole päätähuimaavia.

Kadulta pillerin saa 3–5 dollarilla. Paikal-lisissa apteekeissa älypillereiksi luokitel-tavien lääkkeiden kokonaismyynti on yli nelinkertaistunut viimeisen neljän vuoden aikana, Adderall-lääkkeen myynti jopa ne-lituhatkertaistunut. Apteekeissa ei ole juuri asiaan puututtu eikä suurta melua pidetty. Miksiköhän…

Lääkevaihtoehtoja on useita: Ritalin, Adderall, Provigil, Donepezil – valitse suo-sikkisi. Kaikkia yhdistää se, että niitä ei ole tarkoitettu “älylääkkeeksi” vaan todellisten ja vakavien sairauksien hoitoon. Ritalin ja Adderall on tarkoitettu ADHD-potilaille, Provigil narkolepsiasta kärsiville ja Done-pezil Alzheimerin taudin hoitoon. Kaikkia yhdistää myös se, että ne parantavat vireys-tilaa, keskittymiskykyä, havainnointikykyä ja lyhytaikaista muistia. Kuin vahingossa niistä on tullut parikymppisten, terveiden nuorten älynappeja.

Älypillerit ovat pyörineet ja levinneet amerikkalaisilla kampuksilla jo useita vuo-sia. Ritalinista on tullut jopa osa kampusten kulttuuria ja urbaania legendaa. Nyt ilmiö nostaa päätään vahvasti myös Euroopassa, erityisesti Isossa-Britanniassa. Olen varma, että joku on jo ehtinyt kokeilla näitä ihme-pillereitä suomalaisellakin kampuksella.

Kahvi, tupakka, kokis, energiajuoma – siinä opiskelijan perinteinen resepti yön pikkutunneille

kestäville lukusessioille ja kirjoitusrupeamille. Olipa annoksesi sitten kofeiinia tai nikotiinia, ovat keinot

olleet aika rajallisia, jopa viattomia. Nyt ollaan kuitenkin vedenjakajalla.

NERON AINEKSETteksti TOMI KESKINEN

kuvat STOCK.XCHNG

��

Kilpailuetua etsimässäEi ole vaikeaa vastata kysymykseen, miksi joku näitä lääkkeitä käyttäisi. Väsymyksen katoaminen, kohonnut vireystila, parantu-nut keskittymis- ja havainnointikyky, parantunut lyhytaikainen muisti, tehostunut ongelmanratkaisukyky – lääkkeethän ovat kuin opiskelijalle tehtyjä. Kaikki eivät ole vakuuttuneita näiden aineiden toimivuudesta, mutta tutkimustulosten enemmistö kertoo toisen-laista tarinaa. Pelkän väsymystilan poistamisessa suuri annos kofe-iinia tai älypilleri voivat ajaa saman asian, mutta mitä vaikeampi ja pitkäkestoisempi ongelma tai tehtävä on, sitä merkittävämpiä suo-ritustason parantumisia on älypillereiden käyttäjillä havaittu.

Samaa kieltä puhuvat käyttäjien omat kokemukset: eräskin amerikkalainen yliopisto-opiskelija kertoi The Washington Post -lehdelle, kuinka älypillereiden ottamisen jälkeen koulutehtävät sujuvat käden käänteessä ja niiden jälkeen tarmoa jää vielä kylpy-huoneen ja keittiön siivoamiseen sekä muihin askareisiin. Amerik-kalaisten yliopistojen asuntolat ovatkin varmasti siistimpiä kuin koskaan.

Kasvanut muistikapasiteetti ei kuitenkaan tule aivan ilmaiseksi. Lääkkeillä on havaittu olevan sivuvaikutuksia, kuten pahoinvoin-tia, oksentelua, ripulia ja unettomuutta. Oireet ovat monen mie-lestä olemattomia saavutettuihin hyötyihin nähden. Kannattaa silti muistaa, että lääkkeiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksia ei tiedetä ja ensimmäisiä tuloksia ollaan vasta nyt saamassa. Yksi pitkäaikai-sen käytön haittavaikutus näyttäisi olevan riippuvuus, mikä ei ole yllätys, sillä esimerkiksi Ritalin on amfetamiinipohjainen lääke. Jotkin tutkimukset kertovat sydän- ja maksahäiriöistä. Yhtään suo-raan älypillereihin liitettävää sairaus- tai kuolemantapausta ei ole kuitenkaan tiettävästi havaittu, ja se riittää monille. Kilpailu aloi-

tuspaikoista, menestymisenhalu kursseilla ja kilpailu työelämän huippupositioista entisestään alentavat kynnystä hankkia kilpailu-etua lääkepurkista. Älydoping on nykypäivää.

TekoälysukupolviMihin tämä kaikki johtaa? Nykyiset älypillerit ovat vasta ensim-mäistä lääkesukupolvea, uudet toisen sukupolven älypillerit ovat jo kehitteillä laboranttien pipeteissä. Uusien lääkkeiden tehon us-kotaan olevan huomattavasti entisiä voimakkaampi. Syntyykö yli-opistoihin ”doupattujen” ja luonnollisten opiskelijoiden kahtiaja-ko? Menestyvätkö vain ne, joilla on varaa ja halua tehostaa mieltään kemikaaleilla? Miten käy niiden, jotka päättävät pysyä puhtaana?

Paraskaan ennustaja ei osaa vastata edellisiin kysymyksiin, mut-ta ainakaan toistaiseksi tilanne ei ole vielä näin paha. Älypillerit eivät ajattele puolestasi. Pelkkä tiedon ahtaminen muistiin ei riitä. Tietoa pitää myös ymmärtää, tulkita ja soveltaa. Virheistä ja epä-onnistumisista oppiminen on edelleen yksi parhaista oppimisme-netelmistä.

Sitä paitsi, mitä on äly? Mikään lääke ei korvaa kokemusta, ihmisten ymmärtämistä, empatiaa tai vuorovaikutustaitoja. Ehkä meillä puhtailla on sittenkin sanamme sanottavana myös tulevai-suudessa.

NERON AINEKSET

Lähteet:Joel Garreau: “A dose of genius”, The Washington Post, 11 June 2006

Graham Lawton: “The incredibles” New Scientist, 13 May 2006Eugene Russo: “Seeking smart drugs”, The Scientist, 28 October 2002

-

�0

Kylteri on

��

monimuotoinen eläin

��

Kauppalehti kertoo Sinulle tulostaan ennakkotietokirjeellä. Jos et ole saanut kirjettä syyskuussa, jotain on pielessä...

Jos osoitteesi on muuttunut 1.9.2006 jälkeen, ilmoita uusi osoitteesi suoraan Kauppalehden tilaajapalveluun, puh. 010 665 8110. Ilmoita osoitteenmuutos myös SEFEen.

HUOM!Jos SEFEn jäsentiedoissasi on markkinointikielto et saa Kauppalehden ennakkotietokirjettä etkä Kauppalehteä! Mikäli kuitenkin haluat tietää talouselämän tapahtumista, ota yhteys Carita Erkkilään, puh. 0201 299 242 tai carita.erkkila@sefe.fi.

*) Nyt syksyllä opiskelunsa aloittaneet saavat ennakkotietokirjeen joulukuussa ja lehden tammikuun 2007 alusta alkaen 5 kk:n ajan.

Sefen opiskelijajäsenenä saat 7 opintovuoden ajan Kauppalehden jäsenetuna. Se kolahtaa postiluukustasi lokakuusta toukokuuhun.*)

BISNESOSaaMISESI tUKENa

��

Lokakuun ajan SEFE haki uutta kylte-riyhdyshenkilöä korkeakouluumme, koska minä eläköidyn pestistä tämän

vuoden päätteeksi. Hakemuksia tuli kiitet-tävä määrä, ja hakijoiden taso oli todella kova. Valinta ei ollut helppo, päätöstä poh-dittiin SEFEssä pitkään ja hartaasti. Nyt on aika julkistaa tiukan kyllihaun voittaja. Voittajaksi selviytyi nainen, joka on järjes-tänyt vuosijuhlat 323:lle ihmiselle. Nainen, jonka saatat muistaa NESU-piireistä tai tu-tor-toiminnasta. Hän on Reetta Noukka!

Reetta on 20-vuotias toisen vuosikurs-sin opiskelija koulussamme ja opiskelee pääaineenaan kansainvälistä liiketoimin-taa. Reetta aloittaa kyllinänne virallisesti 1.1.2007, mutta voitte tehdä häneen lä-hempää tuttavuutta jo aiemminkin (lähin-nä SEFE-asioissa).

Askel kohti uusia haasteitaKylteriyhdyshenkilönä eli kyllinä ehdin toi-mia virallisesti 1,5 vuotta. Minun kanssani samaan aikaan toimi yhdeksän muuta kylliä muissa kauppatieteellisissä yksiköissä ym-päri Suomea. Nämä mahtavat tyypit ovat kyllin tärkein tukiverkosto muuten itsenäi-sessä työssä.

Puoleentoista vuoteen on mahtunut mieletön määrä SEFE-kysymyksiä, lehtijut-tujen kirjoittelua, edustamista, kouluttau-tumista ja hauskanpitoa. Kyllin työ sisältää myös enemmän vaaroja ja seikkailuja kuin uskottekaan!

Tavallisen työn lisäksi meitä kyllejä on koulutettu niin tennikseen kuin lumilautai-luunkin. Työn vaaroista on todisteena edel-leen jäykkä, viime kevään lautailukoulutuk-sessa murtunut oikea ranne, joka meinasi sabotoida kandini valmistumisen. Ei tämä työ siis ole niin helppoa, miltä se näyttää.

Parasta työssä on ollut työkokemus sekä upeat uudet tuttavuudet ympäri Suomea, jotka muutoin olisivat jääneet saamatta.

Kylli on olemassa teitä varten Tuleeko sinulle koskaan tunne, että nyt on aika siirtyä eteenpäin elämässä? Minulle tulee. Tätä ilmiötä voisi kutsua varmaan neljännen vuosikurssin syndroomaksi, joka iskee tajuntaan, kun huomaa olevan-sa lähdössä kolmatta kertaa pornobileisiin samoissa vetimissä (jotka muuten juuri ja juuri mahtuvat päälle).

Kun sitten päättää ottaa sen ratkaisevan askeleen lähemmäs työelämää aloittamalla gradutyöskentelyn, sisältyy tunteiden kir-joon toki myös haikeutta. Todennäköisesti sitä myöhemmin kaipaa opiskeluaikojen vapautta ja rientoja. Toisaalta opiskelumo-tivaation löytäminen on omalla kohdallani niin harvinaista, että kun se tapahtuu, pitää sitä hyödyntää.

Pidemmittä puheitta, kiitokset kaikille kivoille immeisille joiden kanssa on ollut suuri ilo työskennellä! Suuren suuret kiitok-set myös kaikista kysymyksistä, jotka olette minulle lähettäneet. Me kyllit olemme juuri teitä varten ja sen takia kannustan jatkossa-kin olemaan rohkeasti yhteydessä kylliinne, olipa hän kuka tahansa.

1.1.2007 aloittava kyllinne:Reetta Noukkareetta.noukka@sefe.fi040-828 8004

Laura TelénSEFEn kylteriyhdyshenkilö 31.12.06 asti

Turun kauppakorkeakoululaura.telen@sefe.fi

arVOn KUnTaLaiSeT!

Turun kauppakorkeakoulun kylteriyhteyshenkilö vaihtuu. Vuosijuhlia onnistuneesti emännöinyt Reetta Noukka aloittaa kyllinä tammikuun alussa.

Kauppalehti kertoo Sinulle tulostaan ennakkotietokirjeellä. Jos et ole saanut kirjettä syyskuussa, jotain on pielessä...

Jos osoitteesi on muuttunut 1.9.2006 jälkeen, ilmoita uusi osoitteesi suoraan Kauppalehden tilaajapalveluun, puh. 010 665 8110. Ilmoita osoitteenmuutos myös SEFEen.

HUOM!Jos SEFEn jäsentiedoissasi on markkinointikielto et saa Kauppalehden ennakkotietokirjettä etkä Kauppalehteä! Mikäli kuitenkin haluat tietää talouselämän tapahtumista, ota yhteys Carita Erkkilään, puh. 0201 299 242 tai carita.erkkila@sefe.fi.

*) Nyt syksyllä opiskelunsa aloittaneet saavat ennakkotietokirjeen joulukuussa ja lehden tammikuun 2007 alusta alkaen 5 kk:n ajan.

Sefen opiskelijajäsenenä saat 7 opintovuoden ajan Kauppalehden jäsenetuna. Se kolahtaa postiluukustasi lokakuusta toukokuuhun.*)

BISNESOSaaMISESI tUKENa

Uusi ja vanha kylli – kuin kaksi marjaa?

Heikki Lähteenm

äki

��

Tuula Vilja uskoo opiskelijoiden pitävän häntä vanhana ja pelättynä tätinä, jonka kanssa ei uskalleta keskustella. Uskallamme epäillä.

Mitä me hänestä oikeas-taan tiedämme? Tuula Vilja on kaikkien tun-tema lehtori, mutta harva tuntee henkilöä

kustannuslaskelmien takana. Nyt tämä paljasjalkainen, Heidekenillä syntynyt tur-kulainen paljastaa taustojaan.

Puhuessaan omista opiskeluajoistaan Viljan suu on jatkuvasti hymyssä ja naurua riittää. Hänellä oli aikoinaan vaihtoehtoina opiskella kauppakorkeakoulussa tai lukea historiaa yliopistolla. Kauppakorkeakou-luun hän päätyi, koska tätä kautta sai mah-dollisuuden päästä yrityksiin töihin. “Nyt-hän mä tosin olen täällä.”

60-luvulla kauppakorkeakoulussa pää-ainevaihtoehtoja oli ruhtinaallisesti: liike-taloustiede I ja liiketaloustiede II, joista ensimmäinen on nykyinen laskentatoimi ja rahoitus sekä toinen ne muut liiketaloustie-teen haarat. “Minä olen sitten ehkä luon-teeni mukaisesti valinnut nämä numerot.”

Jo Viljan opiskeluaikoina on Turun kaup-pakorkeakoulussa ollut vilkasta yliop-

pilaskuntatoimintaa. Tosin tuohon aikaan kaikki toiminta oli vapaaehtoista, sillä pal-kattuja viranhaltijoita ei ylioppilaskunnal-la ollut. Tapahtumia kuitenkin riitti, eikä bileitä ollut yhtään vähempää kuin nyky-äänkään. “Silloin oli tämmöinenkin kuin Akateeminen polkupyöräseura, jonka tehtä-vänä oli ajaa polkupyörällä tuolla Montussa – kesken bileiden, kaljakori takatelineellä.”

Myös nykyiset excursiot kalpenevat vuosikymmenien takaisiin verrattuna. Ai-koinaan koko vuosikurssin tekemät ul-komaanexcut olivat tavallisia. Viljakin on sellaiselle opiskelijana osallistunut. “Kaksi bussilastillista meitä oli, ja täältä lähdettiin Hollantiin. Kierreltiin viikko Keski-Euroo-passa tutustumassa yrityksiin. Nykyäänhän mennään vain Tukholmaan ja takaisin.”

Ylioppilaskuntatoimintaan Vilja osal-listui opiskeluaikoinaan vain vähän, mutta opiskelujen jälkeen sitäkin enemmän. Har-va tietää, miten paljon työtä hän on tehnyt ylioppilaskuntamme hyväksi. Vilja on ollut auttamassa ylioppilaskuntaa taloushallin-non kysymyksissä vuodesta 1972 lähtien.

“Siellä on tutustunut moniin erilaisiin opiskelijoihin. Minä olen tavannut kaikki ylioppilaskunnan pääsihteerit, taloussihtee-rit, ylioppilaskunnan yritysten toimitusjoh-tajat ja kaikki muut mahdolliset toimijat vuosien saatossa. Olen eilenkin istunut siel-lä Patrialla pelästyttämässä ihmisiä.”

Ylioppilaskunta onkin muistanut häntä kaikilla mahdollisilla kunnianosoituksilla. Vilja sanoo, että opiskelujen lisäksi pitäisi aina viettää vähän ylioppilaskuntaelämää, kunhan ei vajoa siihen kokonaan. “Täs-tä on minua joku opiskelija kerran oikein moittinut. Hän oli kuulemma laskenut mi-nun tehtäviäni koko yön, ja minä sanoin, että kyllä ylioppilaskuntaelämääkin kuuluu viettää; edellisenä yönä oli ollut jotkut juh-lat. Hän oli aivan kauhistunut.”

Oman gradunsa Vilja on vääntänyt ai-kanaan tietysti kustannuslaskentaa

koskevasta aiheesta. Valmistuttuaan hän työskenteli muutaman vuoden “eräässä yrityksessä”, kunnes kauppakorkeakoululla avautui assistentin paikka. “Minut valittiin siihen ja sen jälkeen en ole osannut lähteä täältä pois.” Hän onkin virkaiältään kou-lumme vanhin työntekijä. Työnsä hyvinä puolina Vilja pitää vapautta ja itsenäisyyttä. Myös mahdollisuus tavata uusia opiskeli-joita tuo työhön oman mielenkiintoisen lisänsä. “Tänne tulevat opiskelijat ovat lahjakkaita ja kiinnostuneita asioista. On sanottava, että kauppakorkeakouluun ha-keutuu tietty aines. Erityyppiset ihmiset hakeutuvat eri aloille ja se näkyy kyllä ihan selvästi. Minulla on ollut myös kursseja yli-

opiston opiskelijoille, he ovat erilaisia. Olen saanut yliopisto-opiskelijoilta joskus sellai-sen arvostelun, että kovin oli bisneshenkis-tä. Minä ajattelin, että mitä muuta täällä pitäisi olla.”

Vilja toivoisi pystyvänsä antamaan opis-kelijoiden paljon toivomaa henkilökohtais-ta palautetta, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Hänen kursseillaan käy vuo-sitasolla 600 opiskelijaa, jolloin jokaiselle annettava yksilöllinen palaute on mahdot-tomuus. Henkilökohtaisen palautteen an-taminen onkin täytynyt keskittää kandi- ja graduryhmien opiskelijoille. Ainoastaan laskentatoimen resursseja lisäämällä ryhmä-koot voitaisiin saada riittävän pieniksi, jotta opiskelijakohtainen palaute mahdollistuisi.

Työ vie suuren osan lehtorin ajasta; il-talukemisena on usein kanditöitä ja

graduja. Vapaa-ajallaan Vilja harrastaa elo-kuvissa käymistä. Nytkin tarkoituksena on käydä katsomassa ainakin Borat ja pari muuta uutuutta. Lisäksi hän lukee – muu-takin kuin talousuutisia. Poliittinen historia ja elämäkerrat sekä Turun ja lähialueiden historia ovat hänen tyypillisintä lukemisto-aan.

Harrastuksiin kuuluvat myös kuvatai-teet, taitoluistelun ja tenniksen katsominen sekä liikunta kävelyn ja kuntosalin muo-dossa. “Käyn kuntosalilla pelottelemassa opiskelijoita. Ne ihmettelevät, että mikä mummoryhmä tämä on.”

Vilja haluaa myös lähettää viestin kun-talaisille: “Olen yllätyksekseni havainnut, että meillä on varsin aktiivinen ykköskurssi. Ykköskurssi esittää ihan hienoja kysymyk-siä minulle luennoilla. Viime kerrallakin kysyttiin montaa ihan keskeistä asiaa. Se on erittäin positiivista ja minä toivoisin, että sitä tapahtuisi jatkossakin myös muilla kursseilla.”

Mrs.

LaSKenTaTOiMi

-

teksti MIKKO AALTONENkuva ARI KASANEN

��

��

Huolimatta lähestyvistä Pikku-mustista Pikkujouluista ja kas-voille vihmovasta tihkusatees-ta, oli nuorisokeskus Vimman edessä tungosta marraskuun

11. päivän aamuna. Aurakadulle oli pakkautunut kymmenien metrien jono itsensä viimeisen päälle stailanneita tulevaisuuden idoleita täynnä toivoa. Kun joidenkin osalta lähes parituntiseksi venäh-täneen odottelun jälkeen ovet Idols-lipun alla vihdoin avautuivat, ei matka musiikkimaailman vuorenhuipulle suinkaan helpottunut. “Teidät on tuomittu ’ei jatkoon’, kunnes kyvyillänne toisin todistatte”, ohjaaja Anssi Rimpelä palautti kil-

pailijoita maan pinnalle. “Jos haluaa menestyä, siinä kaivaa kyllä verta nenästään. Vielä voitte juosta karkuun.” Rimpelä vitsailee.

Kyliste päätti ottaa selvää, mitä toistaiseksi toiveikkaiden kandidaattien päässä liikkui tulevan idoliuran taitekohdassa.

Ensimmäisenä vastaan kävelee tuttu kasvo kou-luta. Antti Lehtimäki on juuri tullut koelau-

lusta. Kädessä ei kuitenkaan ole keltaista lappua. ”Sain laulaa pitkään, mutta muuten homma sujui aika nopeasti. Menet sisään, sanot nimesi, laulat ja sitten otetaankin jo uutta sisään”, Antti kertoo. Vaikka mies ei jatkoon päässytkään, hän vakuut-

IDOLS-HUUMAAteksti SAMPO ROUHIAINEN kuvat HEIKKI LÄHTEENMÄKI

Sampo juontaja Janne Katajan kynsissä

��

taa, ettei laulu-ura lopu tähän. “Ehkä ura kaupallisella alalla on kuitenkin realistisempi vaihtoehto”, Antti myöntää pilke silmä-kulmassa. Päätös osallistumisesta oli tehty edellisenä iltana ja val-mistautuminen hoidettu parin tuopin äärellä baarissa.

Kahvilan puolella vuoroaan odottaa Tuomas Kolu Huittisis-ta. Edellinen yö on vietetty veljen kämpässä keittiön lattialla,

joten pientä väsymystä on ilmassa. Tuomas oli ilmoittautunut en-nakkoon, koska osallistumispäätös oli tehty jo hyvissä ajoin.

“Olen pääasiassa valmistautunut laulamalla suihkussa”, hän kertoo. Biisivalintoja on myöskin mietitty etukäteen. Musiikki-taustaa löytyy bändeistä ja on mies pasunistinakin toiminut.

Finaali on vielä kaukainen ajatus, mutta esiintymistaktiikkaa on mietitty jo valmiiksi. “Aion vedota tuomariston vasempaan pakkiin eli Joneen. Tämä parta toivottavasti tukee strategiaa”. Tärkeimmäksi tavoitteekseen toistaiseksi Tuomas määrittelee olla nolaamatta koko sukuaan.

Salolainen Heikki Tamminen on varautunut koitokseen asee-naan Dannyn Tuuliviiri. Mies on harrastanut laulua kuutisen

vuotta ja halusi koittaa, onko harjoittelu tuottanut tulosta. “Jos tänä vuonna ei tärppää, tulen ensi vuonna uudestaan. Hanskoja en aio heittää tiskiin. Kaikki mitä tästä eteenpäin tulee, on plussaa, vaikka tosissaan mennäänkin”, Heikki arvioi mahdollisuuksiaan.

Tuomariston eteen astuminen ei pahemmin jännitä, sillä luut-nantti Nikula on vanha tuttu kertausharjoituksista.

Ujon oloinen rokkarityttö Tuula Ranta odottelee jo kärsi-mättömänä vuoroaan päästä laulamaan. Kaverit ovat tulleet

mukaan kannustamaan Tuulaa ja pitämään seuraa odottelun ai-kana. Hän luottaa Alice Cooperin Poisoniin. Jos jatkopaikka au-keaa, olisi tietysti juhlan paikka, mutta koulu painaa päälle, joten vielä tänään ei ole luvassa hurjia kekkereitä, Tuula hihittää.

“Aikaisempina vuosina finaaleissa on ollut omat teemansa. Tänä vuonna kilpailusta halutaan enemmän kilpailijoiden nä-köistä”, kertoo Idolsia kolme kautta ohjannut Anssi Rimpelä. Valinnanvaraa kyllä on, sillä Vimman aulasta löytyy rokkareita, teknodiggareita ja totta kai myös asiaan kuuluviin efektifarkkui-hin pukeutuneita anttituiskuja.

Eteisen täyttää tunteikas laulu. Komea ääni kuuluu kiharapäi-selle miehelle. Lähempi tutustuminen yllättää; laulaja onkin

liettualainen Ruslanas Kirilkinas. Hänen Omega-yhtyeensä on jo niittänyt mainetta Liettuassa,

mutta hän on silti päättänyt osallistua kilpailuun myös Suomessa. “Minulle tärkeintä ei ole julkisuus ja tähdeksi tuleminen. Haluan olla hyvä laulaja. Siksi tulin tänne keräämään lisää kokemusta”, Ruslanas selventää.

Ura Liettuassa on siis peruttu toistaiseksi ja Ruslanas asuukin nykyään Tampereella. Miestä ei hyväksytty Tampereella jatkoon puutteellisen suomen kielen taidon vuoksi. Hän kuitenkin soitti tuotantoyhtiöön ja pyysi päästä laulamaan suomeksi. Uusi mah-dollisuus annettiin. Ystävän avustuksella Lauluyhtye Rajattoman Kaipaava taipui suomeksi ainakin maallikon korvaan hyvin.

Heidi soittelee rytmiryhmänsä kanssa kitaraa kahvilassa. “Sa-malla saa vähän ääntä auki ja rentoutuu”, hän kertoo. Turun

oma tyttö kertoo päättäneensä kisaan lähtemisestä jo kolme vuot-ta sitten. Päätöstä piti kuitenkin kypsytellä vähän ennen kuin hän uskaltautui tuomarien eteen. Alkusyksystä on lauleskeltu tavallista enemmän ja mietitty sopivaa laulua.

Heidi paljastaa, että on lähtenyt taktikoimaan kappaleensa suhteen: “Aion laulaa Stratovariuksen Coming Homen. Alun pe-rin miehen laulamassa kappaleessa ei pääse niin helposti vertaa- 16-vuotias Sukanya Ninkammee odottaa vuoroaan

Liettualainen Ruslanas Kirilkinas sai uuden mahdollisuuden

��

maan ääntä muiden naisten ääneen.”

Päivän varmasti nuorin osallistuja löytyy aulan penkiltä. 16-vuotias Sukanya

Ninkammee kirjoittaa jännittyneen nä-köisenä tekstiviestiä kaverilleen. Hän on nuoresta iästään huolimatta jo Idols-kon-kari, sillä koelauluissa on käyty pari viik-koa sitten Tampereella. 15 vuoden ikä esti silloin kuitenkin osallistumisen. Syntymä-

päivän jälkeen Sukanya on lähdössä uuteen koitokseen Turussa. Tälläkin kertaa tuo-maristo aiotaan valloittaa Britney Spearsin Lucky-kappaleella.

Se, miten kullekin lopulta tuomariston edessä kävi, selviää tammikuussa kun Idols pyörähtää käyntiin MTV3:lla.

[4.1. alkaen to ja su klo 20 (MTV3), Idols-extra to 21 (SubTV)]

JONE KErTOO saaneensa pestin tuo-mariksi aikoinaan vittumaisen miehen maineensa ansiosta. Kauhutarinat Jonen pitämästä kurista Radio Cityssä olivat kiirineet entisten harjoittelijoiden kautta ensimmäisen tuotantokauden tuottajalle, joka oli hakemassa raatiin sanavalmista tuomaria. Tuomaristoon tarvittiin edus-taja, jolla oli pokkaa antaa kovempaakin palautetta tilanteen vaatiessa. “Innostuin tehtävästä, koska sen kautta pääsin tutus-tumaan ison TV-produktion tekemiseen ja näkemään, miten hyviä laulajia pystymet-sästäkin voi yllättäen löytyä.”

Nikulan mukaan tuomarin ainoa tehtävä on arvioida kilpailijoita mahdolli-simman objektiivisesti (tai subjektiivises-ti, näkökulmasta riippuen). Tuomareiden työ on siis juuri sitä, miltä se televisiossa näyttääkin. Kun laulut kultakin päivältä on laulettu, tuomareiden työ on tehty ja tuotantotiimi hoitaa loput. Ideana on pitää tuomaristo ja kilpailijat erillään, etteivät henkilökohtaiset asenteet pääsisi vaikuttamaan arviointeihin.

Ärsyttävimmäksi haittapuoleksi työssään Nikula kokee seläntaputtelijat. “Toisaalta parempi niin, että jengi tulee kapakassa läpsimään olkapäätä, eikä päin naamaa.”

Vaikka yrittäjien määrä onkin kasva-nut monena vuonna, ei helmien määrä tunnu kasvavan samaan tahtiin. Tämän vuoden karsintoja Jone pitää kutakuinkin samankaltaisina aiempiin vuosiin verrat-tuna. Turun karsinnoista hän odotti saa-vansa vastaan jääkiekkoilijoita ja missejä, mutta yllättyi positiivisesti. “Aikaisempi mielikuva Turusta on ollut, että täällä kasvaa mimmejä, jotka menestyisivät, jos hyvä lauluääni muodostuisi kauniista sääristä”, Jone muotoilee.

Palkitsevinta tuomarin työssä on Nikulan mukaan ollut se, että on päässyt seuraamaan suomalaisen pop-genren kehittymistä aitiopaikalta. “Aikaisemmin suomalainen pop- ja rock-kulttuuri on ollut hyvin vahvasti bändikeskeistä ja käytännössä kaikki solistit ovat keskitty-neet iskelmän puolelle. Oli se yksi Nylon Beat, ja sitä kohden oli kaks ziljoonaa täysin yhdentekevää, sydänverta vuodat-tavaa keskinkertaisuutta”, Jone innostuu avautumaan. Kykyjenetsintäformaatti on hänen mielestään kehittänyt ja monipuo-listanut pop-kulttuuriamme.

“Opiskelkaa ihmiset, sillä laulamalla leipä on tiukassa”, Idols-tuomariston paja-vasara pamauttaa haastattelun lopuksi.

Kilpailijoiden lisäksi Kyliste sai haastattelun tuomariston kovanaamalta Jone Nikulalta.

-

��

jaahas, taitaa olla viimei-nen sävellys tähän lehtiseen tältä orkesterilta. Pian jo vaihtuukin vuosi ja sen mukana myös Por-Kyn hallitus. Opittiinko mitään ja miten tästä eräänlaisesta aine-järjestökurssista kokonaisuudes-saan suoriuduttiin? Tuleeko hylsy vai onko kurssi läpäisty erinomai-silla arvosanoilla?

Kurssillehan ilmoittauduttiin jo viime vuoden puolella vaali-kokouksessa. Silloin oltiin vielä hieman epävarmoja siitä mihin oltiin lähdössä, sillä tämä kurssi oli ilmeisesti unohtunut opinto-oppaasta. Vanhemmat opiskelijat kuitenkin suosittelivat sitä lämpi-mästi, vaikka se sisältääkin usei-ta case-töitä ja on usein muiden luentojen kanssa päällekkäin. In-nolla siis vain odottamaan kurs-sin alkamista tammikuussa.

ensimmäisellä luennol-la käytiin läpi luentojen ja case-harjoitusten sisältöjä toi-mintasuunnitelman ja tapahtu-makalenterin muodossa. Kurs-sin aiemmin käyneet lainasivat urakkaa helpottaakseen muis-tiinpanojaan ja opastivat oikeaan suuntaan. Muutaman pienem-män tapahtumacasen jälkeen en-simmäinen välikoe olikin hieman vaikeampi ja työläämpi. Hyvin ne vuosijuhlat kuitenkin sujui-vat, sillä tämän kurssin tentit saa suorittaa ryhmätyönä. Sitten päästiinkin nauttimaan ansaitus-ti pitkä, huurteinen tenttikalja. Pitkällähän tarkoitetaan siis sitä noin viikon mittaista.

Seuraavaksi tuli kuukausien mittainen luentotauko, kun luen-noitsija riutui kesälomakuumeen kourissa. Opinnot jatkuivat syk-symmällä ja taas päästiin pakerta-maan bileitä ja muita tapahtumia samalla tutulla harjoitusryhmäl-lä. Käytiinpä myös hieman lunt-taamassa muiden ainejärjestöjen taidonnäytteitä, kun PorKyn edustus kierteli pitkin isänmaa-ta vuosijuhlatunnelmissa. Vaik-ka läksyt saattoivat välillä jäädä tekemättä, löytyi aina auttavaa kättä ja potkua persuksiin – joko

muilta ryhmäläisiltä tai luennoit-sijan taholta. Parasta tällä kurssil-la olikin ryhmähenki ja se, miten opintojen ohessa tutustui toisiin kurssilaisiin yhä paremmin.

loppuKoKeena Voidaan pitää 17.–19.11. järjestettyä SAKKE-tapahtumaa, jonka mer-keissä noin 250 oikeustieteen opiskelijaa saapui Poriin seminaa-reihin ja juhlimaan. PorKy järjesti reippaan työryhmän avustuksella juristilupauksille rasteja, sillis-nakkilaisia, majapaikan valvontaa ja villiä bileseuraa. Meillä ainakin

oli kivaa ja kyllä vieraatkin näyt-tivät nauttivan. Tenttiglögille läh-detään 5.12., kun päästään taas viettämään PorKyn perinteisiä Kinkkujaisia.

Tämän vuoden kurssi alkaa olla paketissa. Arvosanan antaa luennoitsija, eli te kaikki rakkaat jäsenet sekä muut tahot joiden kanssa olemme saaneet tehdä yh-teistyötä. Opimme teiltä paljon ja teidän opastuksellanne case-harjoitusten tekeminen ja tent-timinen on ollut yhtä juhlaa ja ruusuilla tanssimista. Seuraavan vuoden kurssille ilmoittautumi-nen alkaa taas 21.11. Kun tämä juttu näkee päivänvalon, on uusi hallitus jo valittu ja silloin näh-dään, kuinka moni nykyisistä pääsee suorittamaan tämän kurs-sin uudestaan. Eipä sillä, tämän kurssin kävisi mielellään useam-mankin kerran.

Kiitos kuluneesta vuodesta koko PorKyn hallituksen puoles-ta.

Henkka, PorKy

näKeMiin Ja KiiTOS KaLOiSTa!

Ensikertalainen Henkka jakurssikonkari Jasu

Kunnon tuuletukset ovat aina paikallaan

�0

Rauhallista Joulua ja Räiskyvää Uutta Vuotta

stock.xchng

��

��

&NINA LINDSTRÖM ja VARPU UOTILA

KäVin Viime ViiKolla elämäni ensimmäisen kerran työvoimatoi-mistossa. Käyntini oli erittäin lyhyt ja lopputulos mieluinen. Työttömyys-päivärahaa voin saada sen jälkeen, kun olen palauttanut graduni, mutta olen jo nyt oikeutettu liikkuvuusavustukseen. Tämä johtuu siitä, että olen työttömyysuhan alla. Työvoimatoimisto siis korvaa matkakustannukseni, kun menen työhaastatteluun Turun ulkopuolelle. Aivan mahtavaa!

Työnhaussa on ollut masentavaa huomata, että tarjolla on itse asiassa hyvin vähän työpaikkoja, joita edes haluan hakea. Olen tähän mennessä lähettänyt kahdeksan työhakemusta ja käynyt kolmessa haastattelussa. En-simmäinen haastattelu jännitti todella paljon, sillä en ollut käynyt kunnon työhaastattelussa neljään vuoteen. Onneksi nyt on alla jo useampi haastat-telu, joten on taas helpompi mennä seuraavaan. Olen myös osallistunut soveltuvuustestiin yhtä paikkaa varten. Huh! Olin valmis julistamaan itse-ni hulluksi sen jälkeen.

Toisten hakijoiden tapaaminen haastattelussa on masentavaa. Haastat-telukutsun saavuttua on voittajafiilis – voi kuvitella olevansa ainoa oikea henkilö kyseiseen paikkaan. Samalla kuvittelee itsensä jo kyseiseen yrityk-seen töihin. Sitten haastattelupäivänä tapaa muita ehdokkaita ja huomaa, että hekin ovat pätevänoloisia ja kaiken lisäksi mukavia. Unelmat murene-vat ainakin hetkellisesti ja ei auta muu kuin tsempata sekä tehdä parhaansa haastattelussa.

Työnhaku ja gradun tekeminen aiheuttavat minulle jatkuvia mieli-alamuutoksia ja ovat henkisesti raskaita. Olo onkin ollut viime aikoina kuin mielenterveyspotilaalla. On ollut mahtavaa saada jotain konkreettista aikaiaiseksi monien kuukausien aherruksen jälkeen. Parempaa palkintoa ei voisi saada. Olen pyrkinyt valmistautumaan henkisesti siihen, että yksi vaihe elämästäni on lopussa. Odotan innolla työelämään siirtymistä, mutta samalla olo on jo hyvin haikea.

eräs muutamia vuosia sitten valmistunut ystäväni on monesti sanonut minulle, että opiskeluajasta kannattaa nauttia. ”Älä valmistu liian nopeasti, sillä muuten jäät paitsi yhdestä todella hauskasta jaksosta elämässäsi”, hän sanoo. Vielä muutama kuukausi sitten olisin epäillyt hänen sanojaan, mut-ta nyt niissä alkaa yllättäen olla järkeä.

Aluksi opiskelijaelämä ei ollut pelkää poutasäätä. Totta puhuen ukon-ilmakin iski muutamaan kertaan. Opiskelurytmiin sopeutuminen oli on-gelmallista ja aikatauluja tuli suunnitella tarkkaan, jotta sai kaiken tehdyksi ajallaan. Kaikki tehtävät eivät onneksi ole enää kuuluisia ”viimeisen illan projekteja”. Olen oppinut hallitsemaan ajankäyttöäni. Myös opintopisteitä on kertynyt mukavasti ilman suurempia hermoromahduksia. Nyt odotte-len enää vain viimeisiä tenttejä ennen joulua. Tenttejä on tulossa melko paljon, mutta toisaalta niiden jälkeen saan ajatella ansainneeni joululo-man.

Koulu on tuonut syksyyni paljon erilaisia asioita myös opiskelun lisäk-si. Olen hankkinut haalareita, touhunnut pienempiä projekteja ja ennen kaikkea hankkinut uusia mahtavia ystäviä. Myönnän odottavani jo kovasti joulua ja yhteistä aikaa perheen kanssa. Tästä huolimatta en malta odottaa ensi kevättä, sillä syksy oli erittäin hyvä ellei täydellinen.

Joululomaa odotellessa

Tuloksia syntyy!

Heikki Lähteenm

äki

��

��

raVinTOLaKriiTiKOT MaiSTaVaT

Tämän ruokaisan juttusarjan tarkoituksena on tehdä tutuk-si kauppakorkeakoulun opis-kelijalle tuntemattomampia opiskelijaravintoloita. ravin-tolakriitikot iskevät vuosien kokemuksella joka tiistai tark-kaan harkittuun kohteeseen tarkoituksena luoda katsaus ruokaan, palveluun sekä ilma-piiriin.Arvostelu tapahtuu vanhalla hyväksi havaitulla asteikolla 0.5–3.4. Pääruoasta arvosteluun vaikuttavat sekä maku että annoksen koko, lisukkeet arvioidaan tuoreuden sekä vaihtoehtojen mukaan, palveluun vaikuttavat ruokien saatavuus sekä henkilökunnan ystävällisyys ja il-mapiiriin vaikuttavat tilat, sisustus sekä viihtyvyys.Kokonaisarvosana annetaan makkaroina asteikolla 1-5.

teksti RAVINTOLAKRIITIKOT

Kommentit ja juttuehdotukset osoittee-seen ravintolakriitikot@tse.fi

Café ArkenKriitikot iskivät: tiistaina 7.11.2006Makuhermoja koeteltiin: lohta valkoviinissä

Arkenille vaeltaessa kriitikoille nousee väistämättä pieni hymy poskille. Tuo vanhaan tehdasrakennuk-seen sijoitettu ruokala on etenkin ruotsinkielisten naisopiskelijoiden suosiossa. Vaikka reitti Arkenille on raskasta ylämäkeä, käy matka joukkueeltamme sujuvasti. Johtuisiko se sitten kiireestä seuraavalle tunnille vai halusta tavata ns. parempaa kansaa.

Jonojen välttämiseksi kannattaa ravintolaan suunnata vasta kahden aikaan. Jonot ovat pahim-millaan klo 12–13 välillä. Opiskelijakorttia kysyttiin kassalla, mikä yllättikin Steakholderin, joka vastasi ruotsiksi esitettyyn kysymykseen tapansa mukaan periamerikkalaisittain ”YEAH!” Lounaaksi tarjoiltiin kolmea vaihtoehtoa: Lohta valkoviinikastikkeessa, tomaattista kasviskeittoa ja kasvispihvejä. Lohi osoittautui erittäin hyväksi ja kastike kruunasi ma-kuelämyksen, jopa Juureshaukka tunnusti kalan syötäväksi. Salaateissa olisi toivomisen varaa. Vaih-toehtoina oli kolmea hyvin samankaltaista tehdas-tuotetta. Leivillekään emme voineet antaa kiitosta, valittavana oli lähinnä näkkäriä ja vaaleata pullaa.

Huonot lisukkeet unohtuvat pöytään istu-essa. Mukava puheensolina ja ”lintujen” laulanta kantautuvat korviimme läheisistä pöydistä. Arkki-tehtuurisesti hieno ympäristö saa sisustuksellaan suuren paikan sydämessämme.

Kriitikot suosittelevat kaikille kielten ystäville!-soppamies-

PÄÄRUOKA: 2.9LISUKKEET:1.6 PALVELU: 2.0ILMAPIIRI: 2.5♂ : ♀ 2:3

YHTEENSÄ:

Café ArkenÅA humanistit Tehtaankatu 2 20500 TURKU

Lounasma-to 11.00-

15.30pe 11.00-15.00

Kävellen10 min

TuKKK:lta

Assarin ullakkoKriitikot iskivät: tiistaina 14.11.2006Makuhermoja koeteltiin: Kurkumariisillä suitsutettua Kanaa Marengo

”S..tana! Täähän on ihan normi kanaviillokkia!” huudahti Soppamies ottaessaan ensi haarukalli-sen kriitikoille uutta ruokalajia nimeltään Kanaa Marengo. Potentiaalia tässä ruokalajissa olisi ol-lut, mutta toteutuksessa oli ilmeisesti mennyt luu kurkkuun. Maku oli jälleen kerran jäänyt sinne keit-tiön puolelle, eikä mausteista oltu uskallettu ottaa kaikkea irti. Pisteet on silti myönnettävä annoksen visuaalisesta toteutuksesta ja vierasperäisten sa-nojen oivallisesta käytöstä.

Assarin ullakko on monelle kauppakorkeakou-lulaiselle Se Toinen Vaihtoehto Montun jälkeen. Ruoka on yleensä maittavaa ja laadukasta, mutta ennen kaikkea Assari on lähellä. Valitettavasti moni muukin (mäen päällä) kokee asian samalla tavalla: Assarin ruuhkat lounasaikoihin ovat käsittämät-tömät. Paras aika Assarilla vierailuun onkin juuri näiden ruuhka-aikojen ulkopuolella. Samaan hen-genvetoon voi kuitenkin todeta, että ajan kanssa syömiseen kannattaa todellakin valita joku eksoot-tisempi paikka. Assari on hyvä perusruokala, mutta mitään yllätyksiä se ei tarjoa. Sisustuskin koostuu enimmäkseen humanisteista, mutta kyllä siitäkin joukosta kriitikoiden valveutunut silmä helmiä poimii.

Tällä kertaa perinteistä tupla-annosta ei yritet-tykään ottaa, koska vuorossa ollut Juureshaukka jätti Assarin väliin ulkomaanmatkalla iskeneen ke-ripukin johdosta. Erityismaininnan Assarin ullakko saa kesäterassista, take away -annoksista ja poiste-tuista viikonlopun aukioloajoista.

-steakholder-

PÄÄRUOKA: 1.6LISUKKEET: 2.4PALVELU: 1.9ILMAPIIRI: 1.7♂ : ♀ 1:1

YHTEENSÄ:

Assarin ullakkoRehtorinpellon-

katu 4A20500 TURKU

Lounasma-to 10.30-

16.00 pe 10.30-15.00

vallihaudan yli länteen

15s.pääovelta

Unica

Arken

��

kiira sanoo:Miten on mennyt?

Noora sanoo:Hyvin, tapahtumarikkaasti ja vauhdilla! Syksy on mennyt tosi nopeasti, en voi uskoa että joulu häämöttää ihan muutaman viikon päässä! Vielä on onneksi kevät aikaa oppia kieltä paremmin, matkustaa jne.

kiira sanoo:Missä sä asut siellä?

Noora sanoo:Residenssissä jossa aika moni vaihtari asuu. Huoneistohotellityyppisiä huoneita, ihan siisti paikka ja löytyy kaikki tarvittava, koululle/keskustaan kävelee n. 20 minuuttia. Huono puoli on että tämä on aika kallis :(

kiira sanoo:Entäs koulu sitten? Onko sulla paljon kursseja?

Noora sanoo:No ei kovin monta, mutta sissinä otin kaikki kurssit ranskaksi niin kielimuuri on tuottanut huomattavasti lisää hommaa. Toisaalta on rennompaa kun en voi olla niin täysillä mukana kaikissa ryhmätöissä ;) Ryhmätyöt ja caset, se on homman nimi täällä! Alan jo vähän kaivata kunnon

massaluentoja ja itsenäisiä töitä ;)kiira sanoo:

Onko koti-ikävä päässyt vaivaamaan?Noora sanoo:

Tottakai välillä tulee koti-ikävä, mutta kun koko ajan on kaikenlaista puuhaa ja ohjelmaa niin ei se pahemmin ole ehtinyt vaivaamaan!

kiira sanoo:Mikä on ollut vaikeinta?

Noora sanoo:Välillä on tosi turhautunut olo kun kielen takia ei pysty hoitamaan asioitaan samalla tavalla kuin Suomessa, ja ranskalainen byrokratia on aivan uskomatonta! Mutta se kasvattaa pinnaa… ;)

kiira sanoo:Eroaako Ranska paljon Suomesta?

Noora sanoo:Eroaahan tämä, monet käytännöt ja tavat on tosi erilaisia, lähdetään vaikka poskipusuista ja päädytään byrokratiaan ;) Lista on niin pitkä…

kiira sanoo:Millaisia ne ranskalaiset oikeasti on? Puhuuko ne vain ranskaa?

Noora sanoo:Opiskelijat puhuu useimmat suht hyvää englantia, mutta palvelut ja muut on kyllä hoidettava ranskaksi, tai todella ontuvalla englannilla. Oli vähän yllätys että englantia tosiaan puhutaan niin huonosti. Muuten ihmiset ovat kyllä yleisesti tosi ystävällisiä ja kohteliaita.

kiira sanoo:Onko sulla paljon kavereita? vaihtareita vai ranskalaisia?

Noora sanoo:Ranskalaisten kanssa olen kursseilla tekemisissä, mutta vaihtareista koostuu kaveripiiri oikeastaan. Maista edustettuina mm. Suomi, Unkari, Saksa, Puola, Thaimaa jne.

kiira sanoo:Kenelle sä suosittelisit Lilleä?

Noora sanoo:Kaikille jotka haluaa viettää vaihtovuotensa Ranskassa, herkutellen ja matkustellen, vähän Turkua suuremmassa kauniissa ja eläväisessä opiskelijakaupungissa josta on loistavat yhteydet niin muualle Ranskaan kuin Eurooppaankin!

Noora Tilus viettää luku-vuoden 06–07 Ranskan Lillessä. Kysyimme kuulumiset.

KIIRA PALOLA

Lillen keskustaa

Noora Lillen Grand Placella

��

A Beautiful Killing Machine

Bond-instituutio on jo pitkään kärsinyt kli-seisestä toistosta, liiallisesta aikalaisuuden tavoit-telusta ja tekniikalla juppailusta – kaikesta sellai-sesta, jota voi jopa genreen suhteutettuna kutsua ylilyömiseksi. Näitä epäonnistumisia löytyy jokai-sen Bondia näytelleen listoilta (kyllä, myös Sean Connery on tehnyt virheitä), mutta viime aikoina erityisesti Pierce Brosnanin Bond on ollut tavat-toman tylsä. 007 on lähinnä vain osana loputonta räjähdysten ja veikeiden laitteiden kavalkadia.

Toiminta ja tekniset nerokkuudet kuuluvat tietysti luonnollisena osana Bondeihin, mutta pel-kästään ne eivät missään nimessä riitä. Die Anot-her Day (2002) oli jo todella alkuperäisideasta vie-raantunutta ja lannistavaa tavaraa. Ian Flemingin kirjoista elokuvaversiot luoneen Albert R. Broc-colin perikunta halusi korjata tilanteen palaamalla peruselementtien äärelle ja vaihtamalla pääosan esittäjää. Epätodennäköinen valinta kohdistui brittiläiseen Daniel Craigiin, pitkän teatteri- ja elokuvauran tehneeseen ammattilaiseen. Craig, 38, oli yllätysvalinta kuudenneksi James Bondik-si monestakin syystä ja onkin saanut kokea melko

kohtuutonta kritiikkiä jo ennen itse suoritusta. Var-sinkin brittilehdet jaksoivat revittää Craigin karisman

puutteesta (”The name’s Bland, James Bland”).Craig on kuitenkin parasta muutenkin erinomaisessa Ca-

sino Royalessa. Näyttelemisessä on tarkoituksella melkein koko elokuvan ajan äänenvaimennin päällä. Agentin alkuhaparoinnit ovat nautinnollista seurattavaa. Karisma ja James Bondin orastava persoona rajoitteineen muotoutuu hienona roolisuorituksena, ker-toen meille kaikille kovin tutun 007 taustoista.

on ollut Verrattoman fiKsua palata tässä vaiheessa Bon-deja takaisin alkuun. Casino Royale selvittää itsestäänselvyyksiä, kuten esimerkiksi ”Martini – shaken, not stirred” -sutkautuksen ja

Bondin tunnevammaisuuden (kyvyttömyys sitoutua muihin kuin alistu-viin hempukoihin) alkuperän. Casino Royale laajentaa Bond-tyttöyttä Vesper Lyndin (Eva Green) hahmolla mukavasti moniulotteisammaksi, silti sisältäen kaikki ne elementit jotka Bondeihin kuuluvat. Naisenhan kuuluu tässä maailmassa olla kaunis ja helposti liikuteltava objekti.

Bond itse ei ole ollut koskaan näin tumppu ja toisaalta näin humaa-ni. Hahmosta löytyy hämmentävää ja äärimmäisen koskettavaa syvyyttä.

Tämä on todella yllättävää kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen, kun Bondin on hyväksynyt über-coolina ja hurmaavana psykopaattina, jonka

sympatiat heilahtelevat Yhdistyneen kuningaskunnan ja ihmiskunnan pelas-tamisen sekä toisaalta omien tarpeiden obsessiivisen tyydyttämisen välillä. Casino Royalessa tuo sekopää on vasta muodostumassa, eikä cooliudesta ole

usein tietoakaan. Bond kompuroi, kaatuilee, on lapsellinen ja äärimmäisen heikoilla orastavan megalomaanisen egomaniansa kanssa. Kauniin tappajako-

neen alku on yhtä inhimillinen kuin kaikkien muidenkin eksperttien.Casino Royalen nerokkuus kiteytyykin juuri tässä. Katsoja, täysin aavista-

matta, saa tietää asioita Bondista, joita ei koskaan osannut pyytää tai uskonut voivansa saada tietää. Tässä tyydytetään tarpeita ja mielenkiintoa, jotka ovat ol-leet resessiivisenä mutta kyllä olemassa. Nerokasta ja ah niin toimivaa.

Ensi-iltaPÄIVI SURAKKA

-

��

PETRI KARVINEN ja MIKKO KARHULAHTI

Depeche Mode, The Best of, vol 1. -ennen 70-luvun puoliväliä syntyneille sisaruksille

Depeche Mode teki 80-luvulla pioneerikamaa yhdistäen oikeat soittimet konesoundiin, joka sopii jopa paatuneelle

kitarakorvalle. Vahvaa on kädenjälki vieläkin, eikä kulumisesta ole tietoa. 90-luvun taitteen megahitit Enjoy The Silence

ja Personal Jesus herättävät vielä 80-luvullakin syntyneen. Dave Gahanin laulusoundilla pyörittäisi isompaakin koneis-

toa, mutta Depechen kanssa se kieltämättä pääsee huippuihinsa. Rok tälle. uvwxn PK

All Saints, Studio 1 -varhaisteinille pikkusiskolleKivaa, mutta kovin hengetöntä purkkapoppia. Riskittömiä vetoja toinen toisensa perään, vaikka avausraita vah-

vimmin väläytteleekin sitä piilevää taitoa. Soittimista on otettu paikoittain ilo irti, mutta silti rumpukone määrää

tahdin. Ei saavutus silti huono ole. Tyttöbändi, joka julkaisee kolmannen albuminsa yhdeksän vuoden sisään, on jo

kerännyt oman fanipohjansa. Paremmin siis menee kuin Spice Girlsillä. uvlmn PK

Robbie Williams, Rudebox -palautuksena JoulupukilleMil Helvetil? Robbie luulee osaavansa groovaavan konemusan, mutta synnyttää vain kestoruman ankanpoikasen. Levyn ainoa kohokohta on Manu Chaon vetävä ”Bongo Bong and Je Ne T’aime Plus”, loput sitä palautusaineistoa. Koneilla voidaan tehdä kaikkea jännää, mutta Robbien yrittäessä tehdä siitä kaikille suosiollista hittipoppia, on jälki kamalaa. Vierailijasäveltäjiä alan piireistä on levylle mahtunut, mutta ei niillä tätä fiaskoa pelasteta. Levyn voisi lah-joittaa pois, mutta siinä menisi vahinko kiertoon. Sitä ei omatuntoni kestäisi jouluna. uklmn PK

Incubus, Light Grenades -pandasilmäiselle teinirokkarille tai neuroottiselle Incubus-jormalle

Foo Fighters, Skin and Bones -Foo-fanille, mielellään sille povekkaammalleJoko kesy In Your Honor -levy ei tipauttanut tarpeeksi tippiä poikien taskuun, tai sitten Nirvana-kummituksen unplugged-henki haluttiin viimein pumpata ilmaan. Tiedä sitten kummasta on kyse, mutta tietenkin sopivasti jouluksi runtattu akustinen kokoelmafiilistely lämmittää kaikesta tasaisuudestakaan huolimatta vain kuin mieto ja haalea jouluglögi – ilman rusinoita. uvlmn MK

Oasis, Stop the Clocks -brittirockista pitäville, ja siitä tietämättömille sukulaisille

Se, mitä The Beatlesin Red ja Blue (kokoelmalevyt vuodelta 1973) merkitsivät aikansa nuorille, voidaan nyt reilut

30 vuotta myöhemmin rinnastaa Oasiksen uran kattavaan julkaisuun. 90-luvun tärkeimmän brittibändin kokoelma

ei petä missään mittasuhteessa, se hipoo täydellisyyden rajapintaa jouluaaton musalahjalinnoissa. uvwxy MK

KOVa PaKeTTi PehMeäLLä SiSäLLÖLLä?Kylisteen levyarviot joulun hittilevyistä. Pick and buy!

Alun hyvä fiilis vaihtuu tylsyyteen, siitä turhautumiseen ja sitten sekavien tunnelmien siivittämänä loppuu koko-

naan. Tässä noin 50 minuutin matkassa kuulostetaan niin Incubukselta, Mars Voltalta, Faith No Morelta ja Stain-

dilta sekoitettuna höttögrungeen – arvatkaapa miltä kuulostaa kokonaisuus? No ei kovin hyvältä! Kovasti yritetään,

mutta joskus olisi parempi olla esittämättä jotain sellaista mitä ei ole. Joulutontun odotukset jäivät Korvatunturille.

uvlmn½ MK

Faithless, To All New Arrivals -sivistyneelle house-nörtilleFaithless yltää uusimmallaan hienoon ja monitasoiseen kokonaisuuteen, täynnä asiallista tekstiä ja monimuo-toista äänimaisemaa. Nykyään yhä monihenkisemmän kokoonpanon omaavan Faithlessin vahvuudet tunnelmalli-sen housen taitajana ovat edelleen tallella. uvwxn MK

��

SEUrAAVA nUMErO ILMESTYY HELMIKUUSSA.

Tapio HeikinheimoPäätoimittaja“Toivoisin joululahjaksi synonyymisanakirjaa.“

Mikko AaltonenToimittaja“Tahtoo kielioppikirjan ja hyvää viiniä.“

Mikko KarhulahtiToimittaja“Levyjä!“

Tapio AaltoToimittaja“Työpaikka olis kiva.“

Sampo RouhiainenToimittaja“En tahdo lahjaksi materiaa – paitsi rinkan.“

Katja KoivistoToimittaja“Pinkki plektra.“

Heikki LähteenmäkiKuvaaja

“Tietysti haluan kameran muistikortteja.“

Päivi SurakkaToimittaja

“Kaksi Porsche 911:stä, toisen itselleni ja toisen äidilleni!“

Emmi AutioToimittaja

“Digikamera ois ihana – ei tarttis turvautua muiden otoksiin!“

Tomi KeskinenToimittaja

“Värikynät ja paljon tusseja.“

Pietari SuvantoToimittaja

“Raidallisia KoKo-mukeja toivon - sellaisia ei tosin tehdä...“

Kiira PalolaToimittaja

“Uusi nauhuri!“

Anu Leena Latva-PukkilaToimittaja

“Haluan kruunun.“

RavintolakriitikotKulinaristiremmi“Ruokalippuja opiskelijaruokaloihin, kiitos!“

��

��

IsänmaallisuudestaKun runeBerg aiKoinaan kirjoitti Maamme-runon, arvos-teltiin häntä siitä, että runo ei kerro mitään Suomesta ja suomalaisuu-desta. Onko edes olemassa maata, jossa ei olisi laaksoa, kukkulaa tai vettä rantaa rakkaampaa, kysyttiin.

Jos säkeet ”Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa” eivät kerro paljoakaan Suomesta, niin kuka väittää, että kansainvälisten mai-nostoimistojen hioma fraasi ”Connecting people” kertoisi enemmän? Kun Suomesta pitäisi kertoa jotain, juolahtaa mieleen ensimmäisenä kymmenvuotias kansanperinteemme, kännykkä. Osaamme toki ker-toa myös muita kärjistettyjä stereotypioita. Japanilainen turistilauma kuuntelee henkeään haukkoen sinisistä järvistä ja valkoisista öistä. Olemme myös oppineet hieman itseironisen, mutta silti ylpeän keinon kertoa ties monennettako kertaa niistä samoista juhannuksista, koivu-noksista ja saunoista. Joskus jopa kehaisemme hieman ja yhdistelemme edellä mainitut: Kerromme, että Suomi on luontoa ja perinteitä kunni-oittava maa, joka surffailee nykyteknologian aallonharjalla.

Suomi ja suomalaisuus on ja on ollut silti paljon muuta kuin laaksoa ja kukkulaa tai kännykkää ja informaatioteollisuutta. Suomalaisuuden käsite elää koko ajan. Se on muotoutunut mm. sisällissodan, maail-mansodan, yleislakon, kasinovuosien, laman ja kansainvälistymisen kautta pisteeseen, jossa sitä on hankala kuvata samanlaiseksi kuin mitä se oli vuosikymmeniä sitten. Kukapa tämän päivän vaikuttajista us-kaltaisi sanoa ääneen kannattavansa 40-luvun ajatusta, jonka mukaan Suomen vahvuus piilee rodullisessa yhtenäisyydessä?

Miten suomalainen ajattelutapa sitten on muuttunut itsenäisyytensä aikana? Kansainvälistyvässä yhteiskunnassa vaietaan hartaasti monista sekä Suomea rasittavista että demokratiaa halventavista tapahtumis-ta. Jumalanpilkasta tuomitseminen tai suurristien ja erilaisten kun-niamerkkien myöntäminen sellaisille vaikuttajille kuin Ceausescu, Himmler tai Göring ei ole omiaan julistamaan sitä demokratian rie-muvoittoa, johon Suomi julistaa uskovansa. Suomi on silti virallisesti maa, joka kannattaa demokratiaa ja suvaitsevaisuutta kaikissa sen muo-doissa, vaikka yhdellä sanomalehdellä onkin pelottavan paljon valtaa. Nykyään meille syötetäänkin kansainvälisyyden ihanteita yhä useam-masta tuutista. Virallisen jargonin mukaan Suomi on maa, joka uskoo yhä enemmän kansainvälisyyteen. Tämä näkyy esimerkiksi avoimem-massa politiikassa maahanmuuttajia kohtaan. Emme ole enää erillinen osa Eurooppaa, vaan tunnemme itsemme jo eurooppalaisiksi. Saappaat kelpaavat enää osaksi mediatapahtumaa ja vanhat arvot ovat jääneet taka-alalle. Väitetään, että globalisaatio on asia, joka ohjaa suomalai-suuden kohtaloa.

Näin ollen toivotankin teidät tervetulleiksi uuteen uljaaseen Suomeen. Täällä meille annostellaan jatkuvasti globaalia somaa, minkä ansiosta miellämme itsemme mieluusti kansainvälisiksi. Ei ole kuitenkaan hä-peä tuntea itseään samanaikaisesti suomalaiseksi. Vaikka ensimmäinen kysymys vaihto-oppilaillemme on ”Why the hell did you come here?”, olisi meidän kuitenkin muistettava, että Suomi on yksi maailman par-haista valtioista – oli mittari mikä tahansa. Pitäkäämme siis henkinen pääkonttorimme Suomessa ja vihta rekisteröimättömänä tavaramerk-kinä.

pietari.suvanto@tse.fi

-

�0nordea.fi

Check-in hyvään alkuun.Sinä 18–25-vuotias, liity jo tänään.Jos olet 18–25-vuotias, voit saada Nordean Check-

in-asiakkaana monia rahanarvoisia palveluja ja etuja:

maksuttoman Visa Electron -kortin, luottoa Käyttö-

tilillesi, asuntolainaa ilman järjestelypalkkiota sekä

A

kotivakuutuksen pienemmällä omavastuulla – vain

muutamia etuja mainitaksemme. Tutustu Check-in-

asiakkuuteen konttorissamme tai osoitteessa

www.nordea.fi/check-in.

nordea.fi

Teemme sen mahdolliseksi

Nor

dea

Pan

kki S

uom

i Oyj