1

TURUN KAUPPAKORKEAKOULUNYLIOPPILASKUNNAN LEHTI

3/2008

KYL

ISTE

MEN

EE K

OTI

IN

M

Y G

ENER

ATIO

N

T

ERH

I-AN

NA

WIL

SKA

: ON

NEA

ETS

IMÄ

SSÄ

KYL

ISTE

MEN

EE K

OTI

IN

22

33

�

5 pääkirjoitus6 kylista ja käytävägallup

8 patria

10 terhi-anna wilska12 oman asunnon osto

14 kyliste tirkistelee

29 kyliste mokaa

19 kyllin hyvää20 kyleisö

22 terveisiä siperiasta

24 kyliste testaa hyvinvointipalvelut25 porinaa

26 opiskelijan mielenterveyspalvelut

30 ylioppilaskunnan yritykset32 my generation

34 festarielämyksiä

36 leffa-arvostelut

37 levyarvostelut

38 apinagalleria

39 takasivun kolumni

10

34

14

5

päätoimittajaTaru Kankala

toimittajat, kuvaajat ja taittajat Emmi Autio, Tomi Keskinen, Taru

Kankala, Minna Latva-Salo, Sampo Rouhiainen, Anni Rantala, Jyri Ranta, Maiju Ronkainen, Eetu

Simpanen, Päivi Surakka, Marko Viitanen, Jenniina Enlund, Tapio Heikinheimo, Anu Leena Latva-

Pukkila, Misme Yrjölä, Riikka Pia Kantola, Henna Turto, Heidi

Moberg, Johanna Kuisma

painopaikkaNewprint, Raisio

33. vuosikertaISSN 1458-4077

ilmestymispäivä 3.10.2008

julkaisijaTurun kauppakorkeakoulun

ylioppilaskuntaRehtorinpellonkatu 3

20500 TURKUwww.tuky.fi

mediakorttiwww.tuky.fi /palvelut/kyliste

Kyliste ilmestyy viisi kertaa luku-vuoden 2008-2009 aikana. Toimi-tus pidättää oikeuden muokata ja

lyhentää juttuja.

kannen kuvakuva Tapio Heikinheimokäsittely Marko Viitanen

KIITOKSET UPEALLE TOIMITUSPORUKALLE PANOSTUKSESTANNE!

palaute osoitteeseenkyynel@tse.fi

Jotkut ihmiset ovat tapaturmamagneetteja. Minä en ole. Lapsena juoksin kotitaloamme ympäri, ja toivoin liukastuvani sorapihalla. Halusin naarmuja. Jälkeenpäin ajateltuna halusin huomiota. En saanut kumpaakaan.

Vanhemmiten naarmuja on kyllä tullut. Altani on vedetty mattoja, selkääni on isketty puukkoja ja varpaitani on tallottu. Olen saanut iskuja vyön alle ja kyynärpäistä kylkiini. Osa mustelmista on aiheutunut puhtaasti omasta tyhmyydestä tai kömpelyydestä. Suhteellisesti koen kuitenkin kärsi-neeni melko vähän. Vakavat sairaudet, sosiaaliset ongelmat ja arvaamattomat tapaturmat ovat kier-täneet minut ja läheiseni. (Koputan puuta.) Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita. Näen näitä ihmisiä päivittäin lähelläni.

Monesti ihmisten onnettomuuteen riittävät äkkiseltään katsottuna vähäisemmiltäkin tuntuvat asiat. Kiire, stressi ja suorituspaineet. Opiskelijalle ne ovat monesti tuttuja. Yhteiskunta vaatii huip-pusuorituksia edistääkseen hyvinvointivaltion tehokkuutta, mutta nakertaa samalla itseensä reikiä, joita tavalliset laastarit eivät enää riitä paikkaamaan. Kirkuvan keltaiset otsikot kertovat suorempaa totuutta kuin BKT- tai HDI-vertailut. Viimeaikojen tuoreet esimerkit ovat saaneet kylmät väreet kulkemaan paatuneimmankin sosiaalikyynikon paidan alla. Henkisen hyvinvoinnin käsite tuntuu kolisevan onttona kuin tyhjä pillerirasia.

Kyliste ei kuitenkaan aio viiltää ranteitaan auki tehdäkseen marttyyrikuolemaa, vaan etsii kul-tahippuja hiekan seasta. Ongelmiin saa apua. Toimituksemme haastatteli muun muassa YTHS:n ammattiauttajia ja fyysisempiä apuja tarjoavia hoitoalan yrittäjiä. Piinapenkkiin istui myös Terhi-Anna Wilska, josta yritimme pusertaa ulos tiedon helpoimmasta tiestä sateenkaaren päähän. Lukija-kunnan tirkistelytarpeita tyydyttääksemme pujahdimme muutamien erilaisten opiskelija-asuntojen sisään ja paljastamme noloimmat munaukset. Hyvinvointi-teemaisessa numerossamme lisäksi ekst-rahyvänä (ja inspiroivana vaihtoehtona) oravanpyörästä karanneen toimittajan uusimmat kuulumi-set ja piristävä kolumni sisustuksen ihanuudesta.

Rentouttavia hetkiä syksyn ensimmäisen Kylisteen parissa!

Taru Kankala

PÄÄKIRJOITUS

HYVÄÄ VOINTIA JA MUUTAKIN MUKAVAA

�

VIISAUDEN SANAT”Perspektiiviä pitäisi voida ostaa ja nauttia suonensisäisesti.”Erlend Loe, Supernaiivi

Aika entinen ei koskaan enää palaaEnnen oli kaikki paremmin: miehet rautaa, laivat puuta ja taivaalla paistoi aina aurinko. Ennen vanhaan perunatkin olivat halvempia, kahvia juotiin juhlapäivinä ja tv näytti vain Ylen kanavia. Aikai-semmin ihmisetkin olivat parempia toisilleen. Pääasia elämässä ei ollut oma hyvinvointi ja itsekkyys, vaan osattiin ajatella yhteisöä ja suurempaa kokonaisuutta. Todennäköisesti tämä ei pidä paik-kaansa, eikä ihminen ole perusluonteeltaan muuttunut mihinkään. Samanlaisia ihmiset ovat aina olleet. On vain helpompi ajatella it-sekkyyden olevan nykysukupolven vitsaus, että elämänmeno olisi jotenkin muuttunut. On vain helpompi olettaa sen tapahtuneen, kuin katsoa peiliin.

Mikä nykyihmisessä on sitten niin pielessä? No, esimerkkejä on helppo löytää. Tämän päivän 14-vuotias koululainen ensimmäises-sä työharjoittelupaikassaan on täynnä itseään. Jos muistelee omaa harjoitteluaan, tuntui tekevän nöyrästi sen mitä käskettiin, vastaan sanominen ei olisi tullut mieleenkään. Toisin on nyt, hörökorvai-nen simpanssi sen kun valittaa ja soittaa suutaan ensimmäisestä päivästä alkaen, vaikka itse kyseiseen harjoittelupaikkaan hakikin ajatuksenaan tutustua työelämään. Sellaiseen käytökseen kyseinen olento on tottunut todennäköisesti jo kotonaan: vanhemmat ovat pompoteltavissa ja antaneet pikku-Mikolle kaiken, mitä kakara koskaan on halunnut.

Toinen suuri muutos vuosien takaiseen, parempaan kansalai-seen verrattuna on omatoimisuuden katoaminen. Ennen tehtiin asiat itse, itsetunto ei antanut periksi antaa jonkun toisen tehdä työt, jotka edes periaatteen tasolla kuuluivat itselle. Tänä päivänä asenteet ovat muuttuneet tässäkin. Nyt odotellaan, ja mikä pa-hinta, odotetaan muiden tekevän työ, joka itselle kuuluisi, koska hyväksikäyttäjä on huomannut pääsevänsä niin itse helpommalla. Tätä perustellaan tietenkin jollain aivan loistavalla selityksellä, ku-ten osaamisen puutteella. Itsehän uutta asiaa ei kannata opetella, jos joku osaa tehdä sen jo nyt paremmin.

Suunta maailmassa on selvä. Itsekkyys kasvaa kilpailun lisään-tyessä. Suhteilla idiootitkin pääsevät eteenpäin, ja vuosien päästä te nykyhetken hyväksikäyttäjät naureskelette sille, miten selvisitte-kään helpommalla. Vuosien päästä onneksi joku toinenkin naures-kelee teille, eikä ole unohtanut sitä, miten kuvittelitte pääsevänne eroon kaikesta ikävästä, pakollisesta pahasta käyttäytymällä kuten strutsi, painamalla päänne kakkakasaan ja uskomalla, ettei kukaan teitä sen jälkeen osaa kaivata. Kuten Paavo Lipponen, tuo suoma-laisen suoraselkäisyyden ja vahvuuden viimeinen lipunkantaja sen osuvasti sanoi: ”Nahkurin orsilla tavataan.”

[KY]listaPuputKäytäville on jälleen pelmahtanut laumoittain vieraita naamoja. Ventovieraatkin saattavat mor-jenstaa syksyn riennoissa pyörinyttä vanhempaa jäniseläintä - sekopäisiksikin haukuttuja pupusia kun ei meinaa vaatteet päällä tunnistaa.

Tosi-TVSinkkuäideille ja maajusseille etsi-tään jälleen sulhasia ja morsmaikkuja. Tähän mennessä tapahtunutta: eräs maajustiina pamahti ekatreffeillä pak-suksi. Sinkkuäitien sulhasehdokkaat on muun muassa laitettu lapioimaan lantaa ja heidän rasvaprosenttinsa on mitattu. Kuten maajussi-Janikin (ku-vassa) totesi: Tämähän on kuin karja-markkinoilla!

Kiinalainen laihdutuskuuriMonen makeanhimon kanssa painiskelevan laihduttajan elä-mä helpottui kummasti, kun melamiiniskandaali paisui koskemaan suklaata.

PrintteritKuusi toimivaa printteriä korvattiin kahdella jotka toimivat... jos toimivat. Tämähän parantaa opiskeluoloja yhtä hyvin kuin jos Mercan kahvi korvattaisiin kofeiinittomalla.

KuntavaalitTaas ovat kampanjaurpot liikkeellä. Lupauksia jaetaan suuntaan jos toi-seen - vaalien alla kaikki on mah-dollista. Turhien julkkisten skaala on laaja ja pienen opiskelijan voi olla vaikeaa löytää oma ehdokkaansa joukosta. Kannattaa kuitenkin yrit-tää, sillä jos ei itse ole äänestänyt, on ihan turha tulevina vuosina valittaa valtuustossa istuvista sikaharreista ja susanruususista.

�

Käytävägallup1. Onko koulutusjärjestelmämme mielestäsi liian vaativa yksittäi- sen opiskelijan hyvinvoinnille?2. Ovatko opiskelijoiden hyvinvointipalvelut mielestäsi riittävät?3. Mitä hyvinvointipalveluja vielä kaipaat tai kuinka nykyisiä pal- veluja tulisi mielestäsi kehittää?4. Miten pidät omasta hyvinvoinnistasi huolta?

Jarno Lindström, vuosikurssi 2008, pääainetta ei vielä valittu, henkisen tasapainon tila 4

1. Ei ole missään nimessä. Pidän haasteista ja vapaa-aikaa on kui-tenkin ihan hyvin. Mitä haastavampaa on, sitä parempia tuloksia tulee.2. En ole tutustunut opiskelijoiden terveyspalveluihin, enkä var-maan tutustukaan, sillä kokemuksissani kunnallisista terveydenhoi-topalveluista ei ole kehuttavaa. Keskityn siis yksityisten tarjoamiin palveluihin. Liikuntapalveluiden olen kuullut olevan monipuolisia, mutta itse aion jatkaa edelleen tutulla kuntosalilla. Yleiskuvani hy-vinvointipalveluista on kuitenkin positiivinen. Ja esimerkiksi opis-kelijaruokalat ovat tosi hyviä, vaikka luonnollisesti kahdentoista aikaan jonot ovat pitkiä. 3. Sosiaalihyvinvointipalveluista esimerkiksi opintotuki on riittä-mätön.4. Käyn kuntosalilla ja lenkillä. Pystyn sijoittamaan ne helposti joustavaan aikatauluuni, eivätkä ne vaadi liiallista sitoutumista mi-nulta. Lisäksi olen pyrkinyt olemaan kohtuullinen alkoholin käy-tössäni.

Suvi Hannula, vuosikurssi 2007, pääaine markkinointi, henki-sen tasapainon tila 5

1. Ei ole. Opiskelija pystyy vaikuttamaan kursseja valitsemalla omaan työmääränsä; voi valita kursseja sen mukaan miten itse jak-saa.2. Kyllä ovat: liikuntapalveluja on tarjolla hyvin ja järkevään hin-taan. Käsittääkseni myös henkisiin ongelmiin saa helposti apua YTHS:ltä, ja erilaisia virkistystoimintojakin on runsaasti.3. Ainahan kehitettävää löytyy, mutta liikuntapalvelutkin ovat jo niin monipuoliset, ettei niitä paljoakaan enempää voisi olla. Kysy-mys on lähinnä omasta ajankäytöstä ja siitä, kuinka osaa hyödyntää tarjontaa. Tietenkin ilmaiset virkistyslomat etelään olisivat mukava lisä.4. Yritän olla stressaamatta turhista asioista, etsin liikunnasta apua sekä henkisiin paineisiin että fyysiseen kuntoon ja syön jotenkin järkevästi.

Saara-Sofia Sutela, vuosikurssi 2005, pääaine kansainvälinen liiketoiminta, henkisen tasapainon tila 5 (asteikolla 1-5)

1. Ei ole. Tosin jos joutuu käymään opiskelujen ohessa töissä, niin silloin kuormasta saattaa tulla liian raskas. Muuten ihan opiskelut on hallittavissa.2. Ehkä ei, palveluita voisi olla enemmänkin. YTHS:n palvelut ovat hyvät, mutta muuten nuorten hyvinvointiin voisi kiinnittää enem-män huomiota. Meidän koululla asiat ovat keskimäärin paremmin kuin esimerkiksi AMKilla.3. Mielenterveyspalveluja voisi kehittää. Vaikka on erilaisia tuki-ryhmiä, ne eivät silti tunnu riittävän. Lisää resursseja siis mielen-terveystyöhön.4. Nukkumalla pitkät yöunet, syömällä vähintään yhden lämpimän aterian päivässä, ulkoilemalla ja harrastamalla liikuntaa säännölli-sen epäsäännöllisesti.

HEHÄN OVAT KUIN KAKSI MARJAA

Sari KokkilaBB-Minna

teksti HENNA TURTO kuvat JOHANNA KUISMA

8

PATRIAAjatuksia ylioppilaskunnasta ja sen ympäriltä.

Ylioppilaskunnan yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on pitää huolta opiskelijoiden sosiaalisesta, fyy-

sisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Näitä kaikkia hoidetaan YTHS:n lisäksi ylioppilaskunnassa muun muassa luomalla mahdollisuuksia toimia erilaisissa toimijaryhmissä ja osallistua näiden ryhmien järjes-tämään toimintaan sekä esimerkiksi perehdyttämällä uudet puput ylioppilaskuntayhteisöön tutorien avul-la. Jokaiselle on pyritty kehittämään jotakin, sillä jo-kainenhan parantaa hyvinvointiaan omalla tavallaan. Yksi pistää juoksukengät jalkaan ja suuntaa pitkälle lenkille KY-Sportin kanssa, toinen rentoutuu hyvän seuran ja lämpimän saunan merkeissä ainekerhonsa saunaillassa Parkilla, kolmas juhlii Ulkkiksen bileissä ainakin yhtä ankarasti kuin on päivällä opiskellut.

Opiskelijan hyvinvointiin kuuluu olennaisesti hyvä toimeentulo. Ylioppilaskuntien tekemän Nouse Jo! -kampanjan siivittämänä opintorahaa tupsahtaa tilille tänä syksynä 15 % aikaisempaa enemmän. Tulorajo-jen nosto tuli voimaan jo tämän vuoden tammikuusta lähtien. Valitettavasti ruoan hinnan ja asuntojen vuok-rien nousut syövät tätä pitkään kaivattua parannusta. Samalla opiskelijaruokailun enimmäishinta kallistui

2,60 euroon, koska KELAn tukema osuus jäi enti-seen suuruuteensa. Meillä Montussa on onneksi saatu neuvoteltua Amican kanssa sopimus, jonka mukaan Turun KY:n jäsenet saavat ruokansa vieläkin samaan vanhaan tuttuun 2,35 euron hintaan.

Turun kaikkien opiskelijoiden hyvinvointia pyri-tään parantamaan myös syksyllä pidettävissä kunta-vaaleissa. Turun ylioppilaskunnat sekä AMK:n opis-kelijakunta tekevät yhteistyötä muodostaen yhdessä Ryhmä 30000:n, jonka nimi kertoo Turussa opiske-levien määrän. Ryhmä 30000:n tarkoitus on vaikut-taa kuntavaaliehdokkaisiin, jotta he huomioisivat opiskelijat tulevalla valtuustokaudellaan. Tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluvat esimerkiksi joukko- ja kevyen liikenteen sujuvuus sekä opiskelijoiden huomioimi-nen kulttuurin käyttäjinä. Lisätietoa Ryhmä 30000:n toiminnasta löytyy osoitteesta www.kiinnostaako.fi .

Patrian väki toivottaa kaikille hyvää oloa syksyn alkuun!

Hyvinvointia Patrialta!

Jokainen parantaa hyvinvointia omalla tavallaan. Siksi ylioppilaskunta tarjoaa jokaiselle jotakin.

Anu Lahtinenhallituksen puheenjohtaja

99

10

Mitä on onnellisuus?teksti MAIJU RONKAINEN, MINNA LATVA-SALOkuva JOHANNA KUISMA

11

Voinko minä ostaa onnen?Terhi-Anna ei kiistä, etteikö rahalla olisi mitään tekemistä onnen kanssa. On jopa laskettu palkkataso, jonka saavuttamiseen saakka raha lisää onnea. Onnesi tulisi huipentua kun palkkashekkisi yltää 5000-7000 euroon kuukaudessa. Tämän jälkeen onni saattaa jopa vähentyä. Mitä onnen aineksia tällä palkkasummalla sitten saa? ”Ei tarvitse tehdä kompromisseja arki-elämän kulutuksessa”, toteaa Terhi-Anna. Hän jatkaa vielä, että avioliitot ja perheet, joissa taval-linen kulutus on mahdollista hoitaa sen enempää miettimättä, ovat keskimääräisesti kestävämpiä.

Raha vähentää onnettomuuden tunnetta, muttei lisää onnea loputtomiin. Liika raha aiheuttaa usein sosiaalisia ongelmia ja tar-

peettomuuden tunnetta. Töitä ei enää tarvitse tehdä elääkseen ja voi olla vaikeaa erottaa aidot ystävät siipeilijöistä. Lisäksi pitäisi olla nerokas mielikuvitus, jotta voisi kehittää itselleen uusia tarpeita, joihin rahansa laittaa.

Laiskanlinna ja onnen eväät

Voiko elämän kytkeä päälle ja pois?Pohdimme myös tilannetta, jossa työ ei olekaan mielekästä. Täl-löin työ on pelkkä väline ja sitä tehdään intensiivisissä jaksoissa vain siksi, että se mahdollistaisi pitkät vapaa-ajanjaksot, jolloin eletään täysillä. Elämää ikään kuin lykätään eteenpäin. Terhi-Anna toteaa, että tällainen elämän periodisoituminen on tyypil-listä epätyypillisissä elämäntilanteissa oleville, kuten opiskelijoille. Ihmiset haaveilevat usein kotiäitiydestä tai sapattivapaasta, mutta näihin joutilaisiin jaksoihin ladataan usein liikaa odotuksia, mikä johtaa luonnollisesti pettymykseen kun valtaisia elämyksiä ei tulekaan. Yhteiskunnan rakennekaan ei välttämättä salli tällaista elämäntyyliä ja perheelliselle se on liki mahdotonta. Yksinäisyys yllättää helposti normielämäntyylistä poikkeavan: missä piileksi-vät muut joutilaasta elämästä nautiskelevat? On-off –elämäntyyli kuulostaa ajatuksena houkuttelevalta, mutta arjen ilojen löytämi-nen tasapainoisesta elämästä saattaa kuitenkin olla avain kestä-vämpään onneen.

Keskikokoinen jauhosäkki riittää

Haastattelun jälkeen pää on tyhjä. Juttelimme onnellisuudesta ja sen saavuttamisesta yli tunnin, mutta heureka-elämys jäi puuttu-maan. Resepti onneen tuntuu löytyvän siitä, että lisätään kaikkea kohtuudella. Tuplamäärä sokeria ei tee piiraasta parempaa. Sileä, lähes puhki kuljettu kultainen keskitie lienee osoittautuvan nopeimmaksi tieksi onneen. Jos kohtuullisuuden arvon ymmärtää ajoissa, ei tarvitse mutkitella turhaan. ”Liika omien tunteiden ja onnen pohtiminen saattaa johtaa jopa onnettomuuteen”, Terhi-Annakin lopuksi toteaa.

Suurten ikäluokkien vanhemmat

eivät joutuneet miettimään miten

kasvattaa lapsensa viisaiksi kuluttajiksi

ja miten kuluttaa niin, että maksimoi

onnentunteensa. Kulutettiin yksinkertaisesti

siihen, mihin oli varaa. Vasta nyt Suomessa

kasvaa sukupolvia, joilla on lapsesta saakka

ollut mahdollisuus kuluttaa. Samojen

sukupolvien aikana myös vapaa-aika

on lisääntynyt siinä määrin, että he ovat

ehtineet tehdä kuluttamisesta ongelman.

Istuimme alas eri ikäluokkien kulutusta

tutkineen Terhi-Anna Wilskan kanssa

mielessämme vyyhti sukupolvellemme

tyypillisiä polttavia kysymyksiä. Nyt

selvitetään pikatie onneen.

Terhi-Anna Wilska on tuttu kasvo koulumme taloussosiologian opiskelijoille. Hänen nimensä on tullut tutuksi myös mediassa. Turun Kauppakorkeakoulussa ja Lancasterin yliopistossa opiskel-lut Terhi-Anna kiinnostui kulutuksesta, kun 80-luvun lopun ku-lutusjuhla kääntyi syväksi lamaksi 90-luvun alussa. Opintolainaa osakkeiden ostoon nostanut kauppatieteilijä joutui täysin odot-tamattomaan tilanteeseen valmistuessaan laman johdosta työttö-mäksi, ja joutuessaan muuttamaan suhtautumistaan kulutukseen ja elämäntapaansa täysin. Kuluttaminen ja eri ikäryhmien asenteet sitä kohtaan veivät Terhi-Annan mukanaan, ja hän tutkii niitä edelleen. Tämän hetken suomalaista kulutusta hän luonnehtii mie-lenkiintoisena syyllisyyden ja nautinnonhalun ristiriitana. Uuden laman odotukseen liittyvä hysteria on käsinkosketeltavaa. Toisaalta varallisuus ja aineellinen hyvinvointi ovat kasvaneet ja rahaa ihan-noidaan. Suomalaisten asenteissa kuluttamista ja rahaa kohtaan vallitsee sekasorto. Mikä toisi onnea kaikkien näiden valintojen ja mahdollisuuksien keskellä?

Vapaa-aika on tutkimusten mukaan lisääntynyt, onnellisuus ei. Jotta yhtälö tulisi vielä yllättävämmäksi, myös kiireen tunne on lisääntynyt. Terhi-Anna toteaakin, että olemisen taito on usein hukassa. Kiireen tunne tekee ihmisen tyytymättömäksi. ”Ei ole mahdollisuutta jättää mukavia asioita tekemättä”, Terhi-Anna ki-teyttää viitaten siihen, että tärkeintä on optio tehdä vapaa-ajallaan jotain mukavaa, vaikkei sitä todellisuudessa käyttäisikään.

Loputon vapaa-aika, kuten rahakaan, ei lisää onnea. Ihmisil-lä on sisäsyntyinen tarve tuntea itsensä hyödyllisiksi. Täytyy olla mielekäs työ, sekä sen verran vapaa-aikaa, että ehtii sekä toteuttaa itseään että olla tekemättä mitään. Nykyään niin työltä kuin vapaa-ajaltakin vaaditaan enemmän. Niitä ei pidetä enää vastaparina, vaan ne yhdessä määrittävät identiteettiä. Työ ja vapaa-aika muodosta-vat yhä useammin koherentin kokonaisuuden. Henkisesti vaativaa työtä tekevä ei vapaa-ajallaan lamaannukaan sohvan pohjalle, vaan hän on keskimääräisesti aktiivisempi. Yritysjohtajalla riittää energi-aa käydä teatterissa ja kuulua eri yhdistyksiin. Rutiinityötä tekevät taas viettävät todennäköisemmin vapaa-aikansa penkkiurheilun ja BB:n parissa. Ihmiset ajautuvat usein tiedostamattaan tilanteeseen, jossa työ ja vapaa-aika täydentävät toisiaan.

12

Syyskuun vuokra 415 €, elokuun vuokra 415 €, lokakuun vuokra 415 €… Vapaa liikkuvuus on taattu, mutta ra-hat katoavat kuin irvaileva kuiskaus ke-vättuuleen. Käteen ei jää mitään, paitsi turhautunut mieli ja edellisen asukkaan pakastimeen unohtamat jääpalamuotit. Ratkaisu ei ole opiskelijalle yksinkertai-nen - siispä Kyliste perehtyi oman asun-non ostoprosessiin.

”Kun oman asunnon ostoa alkaa har-kita, tulisi ensin kartoittaa omat intres-sinsä”, kertoo k o l m a n n e n vuos ikur s s in o p i s k e l i j a Noora Man-ninen – asun-nonomi s t a j a vuodesta 2006 alkaen. Oma sitoutumis- ja sijoitushaluk-kuus, huoneet ja neliömäärät, kallis keskusta-kämppä vai edullisempi luukku lähiöstä, ovat muutamia ensimmäisiä polttavia ky-symyksiä.

Eikä tietenkään sovi unohtaa rahaa. ”Jos saa takaajan, lainansaanti on todella helppoa”, Noora kertoo. Tähän tehtävään on varmasti monelle opiskelijalle yksin-kertaisinta suostutella omat vanhem-pansa. Jos takaajia ei kuitenkaan kuu-

lu, lainan saanti voi olla kinkkisempää – kyse on kuitenkin suurista summista ja pitkästä sitoumuksesta. Lainanotto vai-kuttaa myös KELAn almuihin: asumis-lisä muuttuu yleiseksi asumistueksi, joka riippuu puolestaan muun muassa yhtiö-vastikkeen suuruudesta ja hakijan muista tuloista. Työssäkäynti opintojen ohella onkin lähes välttämätöntä, ellei vanhem-pien taskuissa ole tarpeeksi tuohta nuoren asunnonomistajan kaiveltavaksi. ”Asun-non hintaa kannattaa tosiaan miettiä jo

ennen asuntojen katseluja, koska la inanmaksun ohella tarvitsisi jollain elääkin”, kiteyttää Susan-na Väkiparta, tämän kesän tuore asunnon-omistaja. Vaikka lainaa ei heti tar-vitsekaan alkaa lyhentää, erään-tyvät korot silti.

Asunnon ja kiinteistön kunnossa on myös huomioitava monia seikkoja. Huo-neiston kosteat tilat ovat itsestäänselvyys, lisäksi esimerkiksi vilkasliikenteisen tien varrella kannattaa kysellä asunnon ää-nieristyksistä. Kiinteistöstä puolestaan olisi suotavaa selvittää, onko julkisivu remontin tarpeessa tai talon putket kun-nossa. Myös maaperä on oma muuttujan-

sa tässä funktiossa: ”paalutus on todella kallis remppa taloyhtiölle ja saattaa myös aiheuttaa vastikkeiden nousua”, Susanna kertoo. Turun seudulla maaperä on pai-koittain hyvin savista, ja vanhojen talojen puupaalut ovat nähneet parhaat päivänsä. Ääriesimerkkinä eräässä naapurikunnassa jouduttiin laittamaan pahasti kallistunut ja uponnut talo kokonaan maan tasalle.

”Taloyhtiöstä kannattaa ehdottomasti katsoa tuloslaskelmaa ja tasetta. Se kertoo yhtiöstä todella paljon.” Myös yhtiöjär-jestys on syytä vilkaista läpi huolellisesti. ”Sieltä löytyvät muun muassa kiinteis-tön hallintaperusteet, yhtiön tilikausi ja yhtiönkokouksissa käsiteltävät asiat”, Susanna luettelee. Asunto-osakelaissa määritellään mihin tarkoitukseen kuu-kausittain maksettavaa vastiketta voidaan osakkailta periä. Normaalisti suurin osa menee veteen, lämmitykseen, jätehuol-toon, kiinteistön hoitoon ja siivouspal-veluihin. Yhtiökokouksella on myös valta nostaa vastikkeen suuruutta.

”Tällä hetkellä Turun seudulla on löytyy tarjontaa, joskin hinnat ovat vielä aika korkealla – mutta eivät enää nou-sussa”, Susanna arvioi. Keskustan alu-eella on kuitenkin paljon 50–60-luvuil-la rakennettuja taloja, mikä tarkoittaa orastavaa putkiremppa-aaltoa. Asunnon etsinnässä helpoin ja halvin auttaja on internet. Hakuohjelmilla pystyy tarkasti määrittelemään haluamansa kriteerit ja vertailemaan samantapaisten asuntojen

hintoja toisiinsa. Myös kiinteistönvälit-täjät ottavat mielellään yhteystietoja ylös asuntojen katselun yhteydessä, ja ottavat myöhemmin yhteyttä, jos jotain ostajalle mieleistä ilmaantuu myyntiin. Netin ja välittäjien lisäksi pankit tarjoavat neuvoja asunnonostajalle.

Mieleisen asunnon löytymisen help-pous vaihtelee. Susannan prosessi oli pidempi ja mutkikkaampi, kun vaati-mukset täyttävää asuntoa ei tuntunut löy-tyvän mistään. Noora puolestaan bongasi oman kaksionsa vanhasta Jugend-talosta keskustan alueelta. ”Täällä uhkuu vanha tunnelma, vaikka asunto on remontoitu täysin hieman ennen kuin ostin sen. Silti esimerkiksi makuuhuoneeseen oli jätetty vanhat kaksoisovet. Kaikki tapahtui tosi nopeasti, kun löysin heti mitä halusin.” Valittamista haastatelluilla asunnonomis-tajilla ei ole. ”Nyt asunto tuntuu oikeasti kodilta”, Susanna kiteyttää.

“Käteen ei jää mi-tään, paitsi turhautu-

nut mieli ja edellisen asukkaan pakasti-

meen unohtamat jää-palamuotit”

“Asunnon etsin-nässä helpoin ja halvin auttaja on

internet”

siinäpä vasta unelma!ma asunto, O

teksti TARU KANKALA ja RIIKKA KANTOLA

13

Syyskuun vuokra 415 €, elokuun vuokra 415 €, lokakuun vuokra 415 €… Vapaa liikkuvuus on taattu, mutta ra-hat katoavat kuin irvaileva kuiskaus ke-vättuuleen. Käteen ei jää mitään, paitsi turhautunut mieli ja edellisen asukkaan pakastimeen unohtamat jääpalamuotit. Ratkaisu ei ole opiskelijalle yksinkertai-nen - siispä Kyliste perehtyi oman asun-non ostoprosessiin.

”Kun oman asunnon ostoa alkaa har-kita, tulisi ensin kartoittaa omat intres-sinsä”, kertoo k o l m a n n e n vuos ikur s s in o p i s k e l i j a Noora Man-ninen – asun-nonomi s t a j a vuodesta 2006 alkaen. Oma sitoutumis- ja sijoitushaluk-kuus, huoneet ja neliömäärät, kallis keskusta-kämppä vai edullisempi luukku lähiöstä, ovat muutamia ensimmäisiä polttavia ky-symyksiä.

Eikä tietenkään sovi unohtaa rahaa. ”Jos saa takaajan, lainansaanti on todella helppoa”, Noora kertoo. Tähän tehtävään on varmasti monelle opiskelijalle yksin-kertaisinta suostutella omat vanhem-pansa. Jos takaajia ei kuitenkaan kuu-

lu, lainan saanti voi olla kinkkisempää – kyse on kuitenkin suurista summista ja pitkästä sitoumuksesta. Lainanotto vai-kuttaa myös KELAn almuihin: asumis-lisä muuttuu yleiseksi asumistueksi, joka riippuu puolestaan muun muassa yhtiö-vastikkeen suuruudesta ja hakijan muista tuloista. Työssäkäynti opintojen ohella onkin lähes välttämätöntä, ellei vanhem-pien taskuissa ole tarpeeksi tuohta nuoren asunnonomistajan kaiveltavaksi. ”Asun-non hintaa kannattaa tosiaan miettiä jo

ennen asuntojen katseluja, koska la inanmaksun ohella tarvitsisi jollain elääkin”, kiteyttää Susan-na Väkiparta, tämän kesän tuore asunnon-omistaja. Vaikka lainaa ei heti tar-vitsekaan alkaa lyhentää, erään-tyvät korot silti.

Asunnon ja kiinteistön kunnossa on myös huomioitava monia seikkoja. Huo-neiston kosteat tilat ovat itsestäänselvyys, lisäksi esimerkiksi vilkasliikenteisen tien varrella kannattaa kysellä asunnon ää-nieristyksistä. Kiinteistöstä puolestaan olisi suotavaa selvittää, onko julkisivu remontin tarpeessa tai talon putket kun-nossa. Myös maaperä on oma muuttujan-

sa tässä funktiossa: ”paalutus on todella kallis remppa taloyhtiölle ja saattaa myös aiheuttaa vastikkeiden nousua”, Susanna kertoo. Turun seudulla maaperä on pai-koittain hyvin savista, ja vanhojen talojen puupaalut ovat nähneet parhaat päivänsä. Ääriesimerkkinä eräässä naapurikunnassa jouduttiin laittamaan pahasti kallistunut ja uponnut talo kokonaan maan tasalle.

”Taloyhtiöstä kannattaa ehdottomasti katsoa tuloslaskelmaa ja tasetta. Se kertoo yhtiöstä todella paljon.” Myös yhtiöjär-jestys on syytä vilkaista läpi huolellisesti. ”Sieltä löytyvät muun muassa kiinteis-tön hallintaperusteet, yhtiön tilikausi ja yhtiönkokouksissa käsiteltävät asiat”, Susanna luettelee. Asunto-osakelaissa määritellään mihin tarkoitukseen kuu-kausittain maksettavaa vastiketta voidaan osakkailta periä. Normaalisti suurin osa menee veteen, lämmitykseen, jätehuol-toon, kiinteistön hoitoon ja siivouspal-veluihin. Yhtiökokouksella on myös valta nostaa vastikkeen suuruutta.

”Tällä hetkellä Turun seudulla on löytyy tarjontaa, joskin hinnat ovat vielä aika korkealla – mutta eivät enää nou-sussa”, Susanna arvioi. Keskustan alu-eella on kuitenkin paljon 50–60-luvuil-la rakennettuja taloja, mikä tarkoittaa orastavaa putkiremppa-aaltoa. Asunnon etsinnässä helpoin ja halvin auttaja on internet. Hakuohjelmilla pystyy tarkasti määrittelemään haluamansa kriteerit ja vertailemaan samantapaisten asuntojen

hintoja toisiinsa. Myös kiinteistönvälit-täjät ottavat mielellään yhteystietoja ylös asuntojen katselun yhteydessä, ja ottavat myöhemmin yhteyttä, jos jotain ostajalle mieleistä ilmaantuu myyntiin. Netin ja välittäjien lisäksi pankit tarjoavat neuvoja asunnonostajalle.

Mieleisen asunnon löytymisen help-pous vaihtelee. Susannan prosessi oli pidempi ja mutkikkaampi, kun vaati-mukset täyttävää asuntoa ei tuntunut löy-tyvän mistään. Noora puolestaan bongasi oman kaksionsa vanhasta Jugend-talosta keskustan alueelta. ”Täällä uhkuu vanha tunnelma, vaikka asunto on remontoitu täysin hieman ennen kuin ostin sen. Silti esimerkiksi makuuhuoneeseen oli jätetty vanhat kaksoisovet. Kaikki tapahtui tosi nopeasti, kun löysin heti mitä halusin.” Valittamista haastatelluilla asunnonomis-tajilla ei ole. ”Nyt asunto tuntuu oikeasti kodilta”, Susanna kiteyttää.

“Käteen ei jää mi-tään, paitsi turhautu-

nut mieli ja edellisen asukkaan pakasti-

meen unohtamat jää-palamuotit”

“Asunnon etsin-nässä helpoin ja halvin auttaja on

internet”

siinäpä vasta unelma!ma asunto, O

teksti TARU KANKALA ja RIIKKA KANTOLA

1�

Oletko koskaan halunnut päästä katsastamaan tutuntuttujen ja tutumpienkin asuintiloja ja sisustuksen taidonnäytteitä? Kyliste päätti lähteä uteliaan asialle ja kurkisti kolmeen kaninkoloon. Tarjolla sekä puutaloidylliä että persoonallista kirpparidesignia lukijoiden ihasteltavaksi.sekä puutaloidylliä että persoonallista kirpparidesignia lukijoiden ihasteltavaksi.

KYLISTE TIRKISTELEE

teksti ANNI RANTALA, RIIKKA KANTOLA ja TARU KANKALA kuvat TAPIO HEIKINHEIMO

15

PuutaloidylliKauppakorkeakoulun välittömässä läheisyydessä sijaitsee vanha, 1920-luvulla rakennettu puutalo, jonka yläkertaan kätkeytyy aivan erityislaatuinen yksiö. Joskus muinoin tämä 28 neliön asunto on toiminut talon hellahuoneena. Näistä ajoista muistona yksiön nurkassa nököttää massiivinen puuhella, joka on edelleen toimintakuntoinen. Sähkölämmitteisen asunnon lämmityskuluis-sa säästäisikin pitkän pennin talvisin polttamalla puita hellan uunissa. Legen-da kertoo, että joku edellisistä vuokralaisista oli aikoinaan laittanut asunnon parketin remonttiin hakkaamalla halkoja sisällä. Asuntoa vuokralle antaessaan vuokraemäntä painotti, että talossa asujan on ymmärrettävä tietynlaista puu-talofilosofiaa. Onneksi nykyinen vuokralainen on asuntonsa kanssa samalla aaltopituudella - vaikkei humanisti olekaan.

28m²

1�

70-luvulla rakennettu kerrostalo sijaitsee lyhyen matkan päässä koulusta ja kes-

kustasta. Ulkoapäin harmaa laatikkotalo on kylmä, mutta sisällä vallitsee läm-

min ja kotoisa tunnelma. Mukavan kokoinen kaksio uusittiin muutama vuosi

sitten pintamateriaaleiltaan täysin, huonekalut sen sijaan on koottu mummo-

lasta, kirpparilta, mistä milloinkin. Entinen asukas on maalannut seinät kirk-

kaan punaisella ja keltaisella, näiden värien ympärille uusi asukas sisusti leikki-

sän ja kirkkaan olohuoneen sekä kuninkaallisen makkarin - pikkurahalla.

45m²

Uutta ja vanhaa

1�

27m²

Erikoisia tilaratkaisuja

Tämä yksiö Kupittaan sydämessä kätkee sisäänsä erikoisia säilytysratkaisuja. Liki tuliterä pesukone ei mahtunut pieneen kylpyhuoneeseen ja löysi paikkansa kä-tevänä tv- tai yleistasona, sillä olisihan sääli pistää hyväkuntoinen laite kiertoon. Keittokomerossa on hyvin niukasti las-kutilaa, joten mikro nököttää oviaukon vieressä tuolilla. Myös mankka istuu sopivasti mikron päälle, mikä tyydyttää leipomisesta pitävän asukkaan korvia. Eteisen kenkävuorta on kekseliäästi pie-nennetty ripustamalla lenkkarit seinälle. Pientä kylpyhuonetta ja keittokomeroa ei kannata erehtyä pitämään miinuspuole-na, sillä näin huone saa enemmän neliöi-tä ja onkin riittävän tilava muun muassa luksusleveälle sängylle.

1818

1919

Kylteripäivien järjestämisestä on aiemmin vastannut ulkopuolinen tapahtumanjärjestäjä, mutta tänä vuonna projektipäällikkönä hää-rii SEFEn oma tyttö, myös Jyväskylän kyllinä toimiva anna Har-tikainen. Projektihommat ovat Annalle tuttuja jo viime vuodelta ainejärjestö Pörssi ry:n projektivastaavan hallituspestistä. KYPÄ- ja kyllitöiden ohessa Anna ehtii myös tanssia ja juontaa karaokea. Anna suostui syvähaastatteluun: Moi anna, kerrohan meille jotain KyPästä!Kylteripäivät, tuttavallisemmin KYPÄ, on SEFEn kylteritapah-tuma, jossa on mahdollisuus tutustua muihin kyltereihin ympäri Suomen, saada arvokasta tietoa työelämästä sekä pitää hauskaa. KYPÄ järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1984.

Miten päädyit KyPän projektipäälliköksi?Viime vuosina KYPÄn järjestäminen on ollut ulkopuolisen tapah-tumanjärjestäjäyrityksen vastuulla. Tänä vuonna halusimme kui-tenkin tehdä asiat eri tavalla ja KYPÄlle haluttiin järjestäjä, joka tuntee tapahtuman sekä kylterien toiveet ja odotukset. Mukaan lähtemistä ei tarvinnut kauaa miettiä: Tilaisuutta lähteä mukaan näin suureen projektiin ei voinut jättää käyttämättä!

Mitä uutta tammikuussa on odotettavissa? KYPÄn painopiste on tällä kertaa rekrytoinnissa ja uramahdolli-suuksissa. Tapahtuma ajoittuu kesätyönhaun kynnykselle, ja ha-luamme tarjota kyltereille mahdollisuuden luoda kontakteja ja tutustua mahdollisiin kesätyönantajayrityksiin. Seminaaripuheen-vuoroissa kuullaankin uratarinoita ja tapahtumapäivän päätteeksi työnantajiin voi tutustua rekrytointitilaisuudessa yritysten esitte-lypisteillä. Asiantuntijapuheenvuorojen teemana taas on suoma-lainen design, ja Artekin toimitusjohtaja Mirkku Kullberg on jo kiinnitetty puhujaksi tapahtumaan.

Mistä saamme lisää tietoa KyPästä?Tapahtuman nettisivut osoitteessa www.kylteripaivat.fi on jo päivi-tetty ja sinne lisätään uutta tietoa sitä mukaan kun asioita varmis-tuu. Sivuille tulee yhteistyöyritysten esittelyjä ja sieltä sekä tapahtu-masta saattaa löytyä myös työmahdollisuuksia, mikäli jokin yritys on juuri hakemassa työntekijöitä.

Millaisia terveisiä lähetät tapahtumaan lähtöä vielä harkitsevil-le? Käyta hyväksi KYPÄn tarjoama mahdollisuus verkostoitua niin yrityselämän vaikuttajien kuin kylteritovereidenkin kanssa! Saattaa kuulostaa kliseeltä, mutta verkostot ovat tämän päivän työelämässä tärkeä voimavara. Tapahtuman fi ilis syntyy osallistujista, joten olet-han luomassa sitä yhdessä muiden kanssa. Nähdään tammikuussa Helsingissä!

Lisätietoa KYPÄstä osoitteessa www.kylteripaivat.fi sekä kylliltäsi:

Reetta NoukkaKylteriyhdyshenkilöSuomen EkonomiliittoTurun kauppakorkeakoulugsm 040 828 8004reetta.noukka@sefe.fiwww.kylterit.net

Kylteripäivien järjestämisestä on aiemmin vastannut ulkopuolinen

Jyväskylän tehotyttö otti vetovastuun KYPÄstä

SEFEn perinteiset Kylteripäivät, KYPÄ, järjestetään jälleen 29.-30.1.2009,

tällä kertaa Helsingin Kaapelitehtaalla. Kylteripäivät on vuosittain järjes-

tettävä kauppatieteiden opiskelijoiden asia- ja viihdetapahtuma, joka tarjoaa noin 500:lle kylterille kosketuspinnan yritysmaailmaan sekä tilai-

suuden tavata kylterikollegoita ympäri Suomen.

KYLLIN HYVÄÄ

20

PSGM (Pupu Skill Group Matrix)

Äly

kkyy

s

Luotettavuus

KYleisöä esittää

21

PSGM (Pupu Skill Group Matrix)

Äly

kkyy

s

Luotettavuus

KYleisöä esittää

22

IDÄN PIKAJUNA

Kun juna lähti Turun rautatiease-malta liikkeelle ja nenäliinoja hei-luttava saattajajoukko jäi taakse, olo tuntui melko epätodelliselta.

Nyt alkaisi vihdoinkin se neljän kuukau-den yhtäjaksoinen vapaa-aika, jonka pää-asiallisena tarkoituksena olisi ainoastaan viihtyminen ja uskomattomat kokemukset. Viimeiset viikot ennen lähtöä olin mehus-tellut melkoisesti kuuden päivän junamat-

kalla, jonka aikana voisi ainoastaan lepäillä. Muutto (ja etenkin kämpän siivoaminen kelvolliseen luovutuskuntoon läksiäisbi-leiden jäljiltä), työpaikan vuoden kiireisin viikko, matkajärjestelyt ja läheisten hyväs-tely olivat pitäneet lähtöä edeltävän ajan siinä määrin kiireisenä, että edessä siintävä junamatka tuntui istumalihaksia koettele-van istumamaratonin sijaan maanpäälliseltä lepäilytaivaalta.

Lähdimme matkaan tyylikkäästi ja juu-riamme unohtamatta eli nappasimme vii-meiset heseateriat kyytiin Kouvolasta ja siitä lähtien yöjuna Moskovaan alkoikin tuntua jo ulkomailta. Moskovassa vietetyt pari päi-vää saivat kotimaan unohtumaan sopivasti aiheuttamatta kuitenkaan välitöntä kult-tuurishokkia. Moskovassa tankkasimme rinkan ylimääräisen tilan täyteen säilykkei-tä, nuudeleita ja hyvyyksiä tulevaa koitosta

teksti ja kuvat SAMPO ROUHIAINEN

Viikko junassa voi kuulostaa äkkiseltään tylsältä taipaleelta, mutta todellisuudessa se on mitä parhain tapa irrottautua

kiireisen ihmisen perusvitsauksista. Et kerta kaikkiaan pääse Facebookiin tarkistamaan kuka on vaihtanut profiilikuvaansa,

eikä opettaja karhua sähköpostitse palauttamatta jääneitä tehtäviä. Nyt on kerrankin aikaa, eikä kukaan - et edes sinä

itse - pääse häiritsemään lepoasi. Voit keskittyä nauttimaan pienistä; ikkunan maisemista ja matkalukemisestasi.

23

varten. Illalla kiinalainen junahenkilökunta toivotti ystävällisesti meidät tervetulleiksi junaan, ja veturi yskähti pilven harmaata nostalgian höyryä pimeään ja koleaan Mos-kovan iltaan.

Ensimmäinen päivä valkeni tarjoten tyypillisiä venäläisiä maisemia; viljapeltoja, lehtimetsiä ja radanvarsipensaikkoa. Välillä ohitse vilahti enemmän tai vähemmän (pää-asiassa enemmän) rapistuneita kyliä. Välillä pysähdyimme pikkukaupunkien asemille ostamaan kaalipiirakoita, suolakurkkuja, vihanneksia tai keitettyjä munia asemalai-turille kerääntyneiltä tädeiltä. Seuraavan päivän maisemia hallitsivat kuuluisat Sipe-rian lakeudet. Tasaista rantaniittyä muis-tuttavaa aroa pienine koivusaarekkeineen jatkui niin kauan kuin valoisaa riitti. Kras-nojarskin jälkeen metsä alkoi vallata alaa ja illalla ennen Baikalin rantaa maisema muis-tutti pitkälti Suomen Lappia. Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin nähdäksemme tuon maailman syvimmän järven, mutta järven pinnalla roikkunut sumu ja ikkunoi-

hin vihmova harmaa tihku eivät mairitelleet maisemankatsojan silmiä. Päivän vanhetes-sa näimme kuitenkin jo paremmin järvelle ja sen rannoille kohoaville tuntureille. Ulan Ude järven itäpuolella oli melkoinen lopun-ajan kaupunki, jonne en olisi välttämättä halunnut jäädä pidemmäksi aikaa asumaan. Saimme kuitenkin tuhlattua viimeiset rup-lamme ja lähdimme alaskalaisten jokien halkomien tunturimaisemien halki kohti Mongoliaa. Rajamuodollisuudet olivat, mitä olettaa saattaa, ja juna seisoikin kuusi tuntia. Olimme kuitenkin onnekkaampia kuin kanadalainen reissaaja, joka jäi pienen rajakaupungin tummuvaan iltaan selvittele-mään viisumiasioitaan junan lähtiessä kohti Mongoliaa.

Kun heräsimme seuraavana aamuna hieman ennen Ulan Batoria, maisema oli muuttunut täydellisen mongolialaiseksi. Kumpuileva matalien varpujen peittämä maasto oli parhaillaan värjäytymässä pik-kuhiljaa ruskeanpunaiseksi. Päivän mit-taan junan kulkiessa koko Mongolian halki

saimme nauttia pienten seisakkeiden täy-dellisestä hiljaisuudesta, mutta myös kokea Gobin armotta ikkunoiden läpi paahtavan auringon ja kaikkialta sisään vaunuun tun-keutuvan hiekkapölyn. Illalla saavuimme Kiinan rajalle täydenkuunjuhlan ilotulituk-sen ja asemalta soivien fanfaarien saattele-mana. Saimme myös todistaa uskomaton-ta episodia, jonka aikana ilmaan nostetun junan alle aseteltiin Kiinan raideleveydelle sopiva pyörästö. Viimeisen puolen päivän matka sujui kärsimättömänä odotellessa Pekingiin saapumista, vaikka ikkunassa vi-lisivät kauniit sokeritoppavuoret.

Kun lopulta aseman edessä silmille lä-vähti 17-miljoonaisen kaupungin vilinä, se tuntui ainoastaan oikeutetulta tasapainolta lähes viikon mittaisen hiljaiselon jälkeen.

IDÄN PIKAJUNA

Asiasta innostuneet voivat lukea reis-sun kulusta tarkemmin osoitteesta: vapaamatkustajat.blogspot.com

2�2�

Saavun Varissuolle Elsen hoitolaan tarkoituksenani kokeilla aku-punktiota. Else Väkiparta ottaa minut vastaan ystävällisesti ja ker-too auliisti akupunktion saloista.

Akupunktio on eräs kiinalaisen lääketieteen hoitokeinoista ja siinä pistetään ohuita neuloja ihon läpi akupisteisiin. Väkiparta on itse kiinalaisen lääketieteen avulla hoitanut itseltään muun muassa astman ja mahahaavan. Akupunktioon voi hakeutua vaikka selkäki-pujen tai yleishuonon olon vuoksi. Ensimmäisellä, noin puolitoista tuntia kestävällä käynnillä kartoitetaan elämäntavat ja suunnitellaan hoito, johon sisältyy myös ohjeita ruokavaliosta. Hoitokertoja voi olla kolmesta kymmeneen, kroonisissa tapauksissa hoitoa jatketaan noin kerran kuussa. Ajan mittaan oppii myös itse havainnoimaan kehonsa toimintaa ja hoitamaan itseään esimerkiksi ruokavalion avulla. Else Väkiparta korostaakin vastuuta omasta terveydestä ja painottaa, että pienikin muutos voi vaikuttaa hyvinvointiin.

Kerron kärsiväni niskakivuista, ja Väkiparta kokeilee minulta pulssin ja vilkaisee kieltäni. Hän pistää muutaman erittäin ohuen akuneulan selkääni. Pistäminen on verrattavissa hyttysenpistoon: nipistää erittäin vähän, jos lainkaan. Neulojen törröttäessä ihossa niitä ei tunne. Väkiparta laittaa selkääni myös kuivakuppasarvia. Ne hieman nipistävät, mutta eivät varsinaisesti tunnu epämuka-vilta. Saan tutustua myös moksaukseen, missä sikarin näköisellä moksalla lämmitetään akupisteitä. Siinä missä akupunktioneulat eivät tunnu juuri miltään, säteilee moksa miellyttävää lämpöä sy-välle selkälihaksiini.

Lyhyen hoitotuokion jälkeen lähden vastaanotolta tunnustellen oloani. Päädyn siihen, että oloni on rentoutunut ja hieman vet-reämpi kuin aiemmin, mutta en osaa sanoa johtuuko se lyhyestä shiatsu-hieronnasta ennen akupunktiota, neuloista, moksa-sikarista vai vain yllättävästä lekottelutuokiosta kesken päivän. Else Väkipar-ta kertookin, että tuloksia voi huomata heti tai muutamien hoito-kertojen jälkeen, mutta vaivojen poisjäänti saattaa olla huomaama-tontakin. Tällöin Väkiparta käy yhdessä potilaan kanssa läpi mitä vaivoja aluksi oli, jolloin saatetaankin huomata useiden oireiden kadonneen. Jos useamman hoitokerran jälkeen ei huomata mitään edistystä, voi olla myös mahdollista, ettei akupunktio tehoa. Kui-tenkin noin 95-98 prosenttiin ihmisistä akupunktio tehoaa, joten se voi olla kokeilemisen arvoinen tie hyvinvointiin.

Luotettavan, vähintään 3 vuotta opiskelleen akupunktiohoitajan tun-tee nimikkeestä kiinalaisen lääketieteen asiantuntija. Lisätietoja kii-nalaisesta lääketieteestä löydät osoitteesta www.fi nnacu.fi sekä Elina Hytösen kirjasta Lohikäärmeen lääketiede.

Akupunktio, 1. hoitokerta 52€, seuraavat kerrat 43€Elsen hoitola, Koukkarinkatu 2 A 100400-721592

Akupunktio

Forumin tiloissa sijaitseva 11. hetki tarjoaa perinteisten kampaa-mo-, kosmetologi- ja manikyyripalvelujen lisäksi erikoisempia hy-vänolon hoitoja, joista toimituksemme sai testattavakseen intialai-sen päähieronnan.

Hoitoon erikoistunut Hannele Soittila johdattaa toimittajan kampaamotilojen läpi liikkeen perälle, josta paljastuu pieni erilli-nen huone. Huone on sisustettu aiheeseen liittyvin etnisin seinä-maalauksin ja yksittäisin koriste-esinein. Huoneessa on silti funda-mentalismiin mieltyneenkin pohjoismaalaisen mielestä rauhallinen tunnelma, ja kun massiivinen puuovi on vedetty kiinni, hartiat laskeutuvat yleisöpaineen aiheuttamasta jännityksestä.

Huoneessa tuoksuvat pieneen lyhtyyn tiputetut Green Tea -ti-pat ja sivupöydältä alkaa kuulua rauhoittavaa musiikkia. Ensiksi is-tuudutaan matalalle tuolille. Hieronta alkaa hartia- ja niskaseudul-ta, ja asiaan perehtymätön toimittaja hämmentyy hetkeksi hoidon nimen harhaanjohtavuudesta. Hieronnan perusliike, painallus ja kolme pyöritystä, tuntuu kuitenkin liian hyvältä henkisesti raskas-ta taakkaa kantavan opiskelijan hartioissa, ja ajatus alkaa katkeilla. Pehmeään, mutta vaivihkaisen määrätietoiseen ja syvävaikutteiseen käsittelyyn pääsevät kaikki jumiutuneet paikat ja lopuksi myös käsi-varret. Mieli alkaa hitaasti kadottaa arkiaktiviteettien olemassa olon ja upota täysin toisenlaiseen maailmaan. Hyvänolon tunteeseen ja määränpäättömiin lentäviin ajatuksiin uponnut kokelas havahtuu vasta, kun kuulee rauhallisen pyynnön siirtyä makuuasentoon vie-reiselle alaslaskettavalle hoitotuolille. Siirtyminen tapahtuu silmiä tuskin avaten, ja vuoronsa saavat nyt päänahka, kasvot ja korvat. Kasvot tuntuvat muodostavan hullunkurisia ilmeitä hoitaja hiero-essa niitä, mutta erikoista kyllä, olo ei tule lainkaan vaivautuneeksi. Ammattilaisen käsiin on jo ehtinyt muodostua kyseenalaistamaton luottamus. Ajankulu on unohtunut, ja hoidon loppuessa pää on kevyt ja miellyttävän tyhjä.

Soittila kertoo hoidettavien saavan hieronnasta hyvin erilaisia kokemuksia, toiset saavat piristäviä energiapuuskia ja toiset tahto-vat suoraan kotiin jatkamaan miellyttävää lepäämistä. Oma oloni on jotain siltä väliltä. Päällimmäisenä tunnen ajatuksenjuoksuni selkiytyneen ja hartioideni keventyneen. Soittila kertoo hoidon olevan suosittu erityisesti toimistotyöntekijöiden ja hammasten-purusta kärsivien keskuudessa -lisäksi miehet muodostavat oman suhteellisen suuren ryhmänsä. ”Pääsääntöisesti hoito sopii kaikille, jotka mielivät saada pääasiansa kuntoon.”

Intialainen päähieronta, 60 min, 49€11. hetki, Forum Turku

Intialainen päähieronta

Kyliste testaaHyvinvointipalvelut

25

Porin syyskuun kuulumisiaIhmiset tekevät ratkaisevat ensivaikutelmansa uusista tuttavuuksista ällistyttävän nopeasti. Väitetään, että sii-hen kuluu keskimäärin aikaa kolme sekuntia.

Kun päätät lähestyä baaritiskillä notkuvaa megabei-beä, älä vaivaudu selittämään fi nanssikriisin vaikutuksia piensijoittajan osakesalkun tuotto-odotuksiin. Turhaan, sillä mimmi päättää jo ensimmäisten sekuntien aikana, oletko hyvä tyyppi vai perinteinen känniääliö. Jos ensi-vaikutelma on hatara, ei sitä vankista edes näppärät vin-kit osakesalkun hajauttamistrategioista.

Elokuu lähestyessä loppuaan tunsin odotusta ja jopa yllättävää innostusta. Opetushenkilökunnalle joudun nyt tunnustamaan, etteivät ne johtuneet aina niin in-nostavista luennoista, matematiikan kaavoista ja saksan kielioppikoukeroista. Mukava fi ilis johtui siitä, että tiesin näkeväni vanhat mahtavat kurssikaverit. Keskiviikkopip-paloita ja muita aktiviteettejä oli ollutkin jo ikävä. Uudet oppilaat olivat myös kovasti mielessä. Olisiko pupu-ar-paonni tällä kertaa suotuisa?

Saavuin elokuun viimeisenä tiistai-iltana yliopisto-keskuksen biletilalle. Ulos kuulunut mekkala ei voinut tietää muuta kuin hyvää. Astuin uteliaana sisään. Yksi, kaksi, kolme, laskin. Ensivaikutelma oli mainio! Ensim-mäiset bileet tiistaina sujuivat leppoisasti uusiin naamoi-hin tutustuen. Keskiviikkona pupujen saunaillassa meno oli jo astetta vauhdikkaampaa – ja luonnollisesti kos-teampaa. Biitch-olympialaiset seuraavana keskiviikkona olivatkin sitten sinetti ensivaikutelmaani.

Kolmet sekunnit ja kolmet bileet eivät voineet tehdä erehdystä – uusi vuosikurssi on lunastanut odotukset! Ilolla olen katsellut pupujen ryhmädynamiikan kehi-tystä. Ja se on ollut varsinkin tanssilattialla hyvin tiiviin oloista. Toivottavasti sama tahti jatkuu! Porin syksy on muutenkin edennyt mahtavasti. Ohjelmaa on riittänyt ja kaikilla on ollut hyvä meininki. Fuksien kastajaiset syyskuun puolessa välissä olivat juuri sitä, mitä niiltä nyt yleisesti voidaan olettaa – äärettömän kosteat ja hauskat.

Torstaina 25.9. pidettiin PorKyn historian suurim-mat sitsit. Aiheena taloudellisen laskusuhdanteen inspi-roimana oli homeless-teema. Pummisitseille tuli kylterei-tä ympäri Suomen – toivottavasti liftaamalla. May the Lasoli be with you!

Jaakko Levola

Kirjoittaja on Porin yksikön kolmannen vuosikurssin opiskelija, joka pitää alkoholinkäyttöä turhana ja selvin päin tanssimista idioottimaisena.

“ Turhaan, sillä mimmi päättää jo

ensimmäisten sekuntien aikana,

oletko hyvä tyyppi vai perinteinen

känniääliö”

2�

”Iiik, mä kuolen stressiin! Koulua on 30 tuntia viikossa ja kielten läksyt ja YLY vievät kaiken vapaa-ajan. Öisin olisi suota-vaa nukkua, mutta tenttiin on pari tuhatta sivua luettavaa. Töi-hinkin pitäisi mennä, kun lainaa ei uskalla ottaa ja valmistuakin olisi parasta alle viidessä vuodessa, ettei epäillä laiskaksi. Tenteistä kun ei vaan pisteitä irtoa ja kohta Kela vie kaikki tuetkin. Mä en selviä tästä!”

”Tutultahan tämä kuulostaa. Ei kai tämä vain ole omasta elämästä?” kysyy psykiatrian erikoissairaanhoitaja Ulla-Maija Eriksson hiukan huolestuneella äänellä, kun esitämme häntä varten laaditun esimerkkitapauksen, jossa tiivistyvät opiskelijaelä-män huolet silloin, kun niitä on liikaa. Erikssonilla on takanaan reilu kahdenkymmenen vuoden kokemus mielenterveystyöstä. Täl-lä hetkellä hän toimii Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön Turun yksikössä auttavana äänenä puhelimessa, kun opiskelijat haluavat ottaa yhteyttä varatakseen ajan psykologin vastaanotolle. ”Jos tuo vaan jatkuu ja jatkuu, niin kyllähän se voi pidemmällä tähtäimellä johtaa masennukseen”, Eriksson toteaa. Tunnollisuus ja siitä seu-raavat stressioireet paljastuvat ihan tavalliseksi ongelmaksi kylterei-den keskuudessa. Kun kouluunkaan ei ole aivan helppoa päästä, sinne ha-keutuvat pääsääntöisesti uutterat ihmiset.

Pari kutsuvaa lepotuolia saavat toimittajat istahtamaan alas. On aika jutella nuorten mielenterveydestä. Pino nenälii-noja pöydällä pelastaa, jos herkkä hetki koittaa. Useat potilaat saavat kuulemma hyvin kasattua itsensä vas-taanotolle tultaessa, mutta siinä vaiheessa

kun he alkavat kertoa asiaansa, tunteet nousevat usein pintaan ja ulkokuori pettää. Kynnys hakeutua vastaanotolle on loppujenlo-puksi matala ja vain jotkut harkitsevat pitkään. Näin onkin hyvä, sillä kauan, esimerkiksi vuosia kestänyt masennus on aina tuoretta vaikeampi hoitaa. Hoitoon hakeutuminen onkin siksi tehty hel-poksi: toisin kuin kunnallisiin mielenterveyspalveluihin hakeudut-taessa, YTHS:lle ei tarvita erityistä lähetettä lääkäriltä, vaan pelkkä ajanvaraus riittää. Joskus aikaa saattaa tosin joutua odottamaan, mutta kun systeemiin pääsee sisälle, niin apu taataan myös pidem-

pään sitä tarvitseville. Monille kuitenkin riittää jo muutama käynti.

Millainen on sitten vastaanotolle hakeutuvan nuo-ren tila? Ensinnäkin, kaikki vastaanotolle tulevat eivät ole masentuneita. Myös pienempien ongelmien takia voi käydä keskustelemassa. 30% kuitenkin kärsii ma-

sennuksesta ja vastaava prosent-timäärä ahdistuksesta. Myös yksinäisyys, stressi, jännitys ja opiskeluun liittyvät ongelmat

ovat tyypillisiä syitä. Vuonna

“Tunnollisuus ja siitä seuraavat stressioireet pal-

jastuvat ihan tavalliseksi ongelmaksi kyltereiden

keskuudessa.”

“Pantaa kiristää, hommat alkavat luisua käsistä. Ongel-mia toistensa perään, aurinkoakaan ei ole taivalla

näkynyt päiväkausiin. On vaikea puhua ystäville tai saada heiltä vaadittavaa apua. Opiskelijoiden mie-

lenterveysongelmat ovat jo monelle tuttu ilmiö. Mikä avuksi ennen kuin kuppi menee totaalisesti nurin? “

Mieli koetuksellalsjkh

dfdskjfhddghkdghskdlghkdg

Mieli koetuksella

teksti JENNIINA ENLUND ja EETU SIMPANEN kuvat SXC.HU

2�

2007 YTHS:n Turun Kirkkotien toimipisteen mie-lenterveyspalveluja käytti 1500 eri henkilöä, mikä vastaa noin kahdeksaa prosenttia kaikista Turun seudun opiskelijoista. Luku on hieman maan kes-kiarvoa suurempi. Erikssonin mukaan tämä johtuu siitä, että heidän mielenterveyspalvelunsa on löy-detty ja niihin osataan hakeutua.

Opiskelijan elämässä on selkeästi nähtävissä kaksi taitekohtaa, jotka saattavat laukaista masen-nuksen. Ensimmäinen sijoittuu opiskelujen alku-vaiheeseen, hetkeen jolloin usein muutetaan pois kotoa uudelle paikkakunnalle. Ystävien saaminen ei aina ole välttämättä helppoa, suhde tyttö- tai poikaystävään saattaa katketa ja uuteen itsenäiseen opiskeluun ja asumiseen totuttautuminen vaatii ponnisteluja. Toinen taitekohta tulee vastaan opin-tojen loppupuolella gradua kirjoitettaessa. Tule-vaisuus ja työnäkymät huolestuttavat silloin useita vastaanotolle hakeutuvia.

Selviä piikkejä palvelun kysynnässä on nähtävis-sä erityisesti ennen joulua sekä maalis-huhtikuussa. Nyt monella asiat ovat vielä hyvin kesän jälkeen, kun virtaa riittää ja odotukset uutta lukuvuotta – ehkä entistä parempaa – kohtaan ovat korkealla. Viimeistään marraskuussa puhelimet kuitenkin al-kavat soida. Valo vähenee ja kaamos yllättää mielen. Joulun alla myös Kela saattaa kysellä edellisvuoden opintotuista ja puuttuvista pisteistä. Sama ilmiö toistuu keväällä. ”Ihmiset alkavat laskea opintopis-teitään ja tajuavat, että eiväthän ne riitä oikeastaan yhtään mihinkään – kriisihän siitä seuraa.” Syyttävää sormea ei silti aina kannata osoittaa työssäkäyvään opiskelijaan. Masennus on nimittäin myös valmis-tumista merkittävästi hidastava seikka. Usein tämä kuitenkin unohdetaan tutkimuksia laadittaessa.

Uhkaava kriisi pistää toimittajan pohtimaan ma-sennuksen diagnosointia. Ei vielä ole riittävää ker-toa olevansa masentunut, vaan sairauden kartoitus vaatii syvällisempää analyysiä esimerkiksi kysymyk-sien avulla. ”Masennus pystytään diagnosoimaan yleensä varsin nopeasti, mutta jos kysymyksessä on monimutkaisempi ongelma, esimerkiksi kaksisuun-tainen mielialahäiriö, tutkimuskertoja vaaditaan useampia”, Eriksson täsmentää.

Lääkitys herättää myös paljon kysymyksiä, kos-ka käytäntö niiden myöntämisen suhteen vaikuttaa ensisilmäykseltä vaihtelevalta. Lääkkeen määrää-miseen tarvitaan aina lääkäri. Reseptin voi saada sekä yleislääkäriltä että psykiatrilta jo ensimmäi-sen käynnin yhteydessä. Yleislääkärit hoitavatkin nykyään paljon mielenterveysasiakkaita. Heidän vastaanotollaan käyvien määrä on satakertaistunut 2000-luvun alusta, mikä kertoo siitä, että avun saajien määrä on kasvanut. Hämmästyttävintä on se, että lääkityksen saaminen on niinkin helppoa. Psykiatrilla ei tarvitse välttämättä käydä lainkaan. Joillekin opiskelijoille psykiatrille tai psykologille meno voi tuntua hankalalta ja he haluavat kokeilla, josko lääkehoito auttaisi ensin. Yleislääkäri ja psy-kiatri ovat kuitenkin kaksi eri asiaa: toinen hoitaa ruumista, toinen mieltä. ”Meillä on onneksi todella fiksut yleislääkärit, joilla on hyvä tuntuma nuoriin, ja jotka kyllä ohjaavat tarvittaessa psykiatrin juttu-sille.” Pelkkä lääkitys ei ole kuitenkaan Erikssonin

28

kaan mukaan hyvä ratkaisu. On suositeltavaa käydä myös psy-kologin tai psykiatrin juttusilla. Pelkkä oireiden hoito ei riitä, vaan olisi hyvä tarttua myös itse ongelmaan. Toisaalta lääkehoitoa ei aina edes tarvita ja päätöksen lääkkeen ottamisesta tai ottamatta jättämi-sestä tekee lopulta aina potilas itse. Jos potilaan hoidossa kuitenkin tarvitaan psykoterapiaa tai yli kahden kuukauden sairaslomaa, hä-net ohjataan psykiatrin juttusille.

Laman lapset

90-luvun alussa mielenterveyspalveluja karsittiin laman seu-rauksena ja hoitoon hakeutumista vaikeutettiin monin tavoin. Tällöin syntyneet lapset ovat nyt 18-vuotiaita. ”Kyllähän sitä nyt puhutaan, että hoidamme laman lapsia.” Vanhempien päihdeon-gelmat ja työttömyys ovat jättäneet jälkensä myös lapsiin. 2000-luvun alusta nuorisopsykiatriaan on kuitenkin alettu osoittaa yhä lisää varoja, joten parannusta on nähtävissä.

Viime aikoina mediassa on puhuttu masennuksesta yhteiskun-nallisena ilmiönä, ei niinkään sairautena. Eriksson kuitenkin kiistää tämän: ”Ei kyseessä ole mikään muoti-ilmiö. Kyllä masennus on ihan diagnosoitavissa oleva sairaus, johon voi pahimmillaan jopa kuolla.” Ehkä kysymys onkin siitä, että ihmiset ovat alkaneet tulla enemmän julkisuuteen puhumaan masennuksestaan. Näin myös muut alkavat tarkkailla, löytävätkö itsestään samoja piirteitä ja hoitoon hakeutumisen kynnys laskee. Voidaankin ehkä siis sanoa, että sairaudesta puhuminen on trendikästä, ei sairastaminen itses-sään. On kuitenkin hyvä muistaa, että yleiset ahdinkotilat elämässä ja masennus sairautena ovat kaksi eri asiaa. Tosin jos pettymyk-siä tulee monta perätysten, seurauksena voi olla masennus. Joskus ahdinkotilat vähenevät itsestään, mutta niiden jatkuessa olisi syytä hakeutua psykologin vastaanotolle. Aina syy masennukseen ei ole itse selvitettävissä. ”Erityisesti silloin kun on kysymys pidemmästä ajasta. Jos on ollut vaikka lapsuutensa heitteillä, eikä ole ollut sellai-sia asioita mitä lapsi tarvitsee - hoivaa, huoltoa, ihmissuhteita - niin eihän näitä yhtäkkiä mikään korjaa.”

Olisi myös hyvä ymmärtää hakeutua hoitoon ajoissa. Tällöin toipuminenkin sujuu nopeammin. ”Siitähän se masennus onkin pirullinen tauti, että se tulee ihmiselle pikku hiljaa ja ihminen al-kaa helposti ajatella, että olenhan mä aina ollut tällainen. Masen-nuksesta tulee ikään kuin normaali tila. Kun asiaa sitten lähdetään

selvittämään, niin huomataan, että tilanne onkin päinvastoin.” Sairauden hoidossa on tärkeää muistaa sanoa nuorelle, että ikävät tuntemukset eivät ole osa häntä, vaan ne kuuluvat sairauteen.

Onneksi masennuksesta voi myös parantua. Monet parantu-neet ovat kuvanneet sitä, että sairauden kanssa eläminen on ikään kuin sellaista pitkässä, pimeässä tunnelissa olemista, joka vain jatkuu ja jossa valoa ei näy missään. Pidemmän

ajan kuluessa valonpilkahduksia alkaa kuitenkin pikkuhil-jaa näkyä ja lopulta tunneli on hävinnyt.

Kaamosmasennukseen Erikssonilla on myös antaa vinkkejä. YTHS:n tiloissa on esimerkiksi tehokas kirkasvalolamppu, jota pääsee käyttämään soittamalla ja varaamalla ajan. Potilailta saadun palautteen mukaan lampusta on ollut apua. Piristävän kirkasvalo-lampun voi toki myös hankkia kotiin, mutta silloin kannattaa var-mistaa lampussa olevan tarpeeksi tehoja. Eriksson myös kehottaa nuoria panostamaan enemmän itseensä ja suomaan itselleen enem-män sellaisia asioita, jotka tuntuvat mukavilta. Ei itseään pidä koko ajan piiskata.

Ja sitten vielä alun esimerkkitapaukseen, ensimmäisen vuo-den hätääntyneeseen pupuseen. Tällaisessa tapauksessa lähdetään Erikssonin mukaan yleensä liikkeelle siitä, että opiskelijan stressin määrää on lievitettävä. Potilaan kanssa mietitään yhdessä, miten kuormaa voisi lähteä purkamaan. Vastaanotolla voidaan opetella erilaisia stressinhallintamenetelmiä ja rentoutumiskeinoja. YTHS:llä on myös tarjota ujoille ja jännittäjille ryhmätoimintaa, jossa ver-taistuen avulla ongelmista opetellaan pääsemään eroon. Näistä ja paljon muustakin voi lukea lisää YTHS:n verkkosivuilta.

“Vanhempien päih-deongelmat ja työttömyys

ovat jättäneet jälkensä myös lapsiin.”

TK

Kokemuksia sohvalla istumisen vaikeudesta

Vihreä Klippan möllöttää minua vastapäätä. Toi-nen käsinoja on kuopalla, koristetyynyt siistissä rivissä. En

oikeastaan tunne tätä huonekalua. Silloin harvoin kun ehdin olla kotona, kuluvat päivät ja illat koulupöydän ääressä, yöt rät-tiväsyneenä sängynpohjalla. Mietin, että meidän pitäisi tutustua paremmin.

Opiskeluista on jäljellä yli puolet, vuosia työelämässä sen jälkeen enemmän kuin uskallan ajatella. Ehkäpä olisi hyvä hie-man säästää voimia. Istun siis varovasti keskelle kahdenistutta-vaa kodinihmettä. Se ei tunnu mitenkään erikoiselta. Nojaan taaksepäin ja Ikean edullinen epäergonomisuus lyö selkääni vasten. Kohotan hieman ryhtiäni ja yritän rentoutua. Tenttikir-ja huutelee minulle pilkkahuutoja viereisellä pöydällä. Päätän olla välittämättä siitä. Nostan jalat rahin päälle ja lasken kädet syliini. Asetelma on nyt valmiina, entäs sitten? Tämä ei tun-

nu tehokkaalta ajankäytöltä. Venäjän sanakokeisiinkin pitäisi lukea. Laitan kuitenkin telkkarin päälle. Ei rentoutumisen sa-laisuus voi olla mikään Gordionin solmu. TV syöttää armotta amerikkalaista massadraamaa. En pysty keskittymään siihen. Sormeni naputtelevat levottomasti. Muistan äkkiä kesken-eräisen kauppalistan ja pomppaan sohvalta täydentämään sitä. Perunajauhoja ja sokeria. Jos soittotunti loppuu ajoissa, ehdin huomenillalla vielä leipoa etkoja varten. Pyykkitupakin pitäisi varata. Yllätän itseni matkalla rappukäytävän varauslistalle ja teen ovella täyskäännöksen. Palaan nöyränä sohvalle. Suoritta-minen saa loppua. Tässä on pakko olla muutakin. Istun vielä hetken paikoillani ja päätän sitten mennä nukkumaan. Voin jättää lukemiset aamun bussimatkalle. Voin antaa sen itselleni anteeksi. Ei se voi olla niin vakavaa. Kyseessä on kuitenkin ma-raton, ei pikajuoksu.

Vihreä Klippan möllöttää minua vastapäätä. Toi-nen käsinoja on kuopalla, koristetyynyt siistissä rivissä. En

oikeastaan tunne tätä huonekalua. Silloin harvoin kun ehdin

2929

Olin ihastunut erääseen henkilöön, joka harrasti valokuvaamista. Syvässä mielenkiinnossani ajauduin kerran googlaamaan kaiken mitä hänestä löytyi. Kuvia ja muita materiaaleja kah-latessa meni useampikin tunti. Kun myöhemmin olimme oikeilla treff eillä, päädyimme kah-vittelemaan luokseni, juttelimme valokuvaamisesta ja minä tietysti esitin tietämätöntä, jotta hän saisi kertoa itselleen rakkaasta aiheesta. Hän innostuikin aiheesta siinä määrin, että halusi välittömästi näyttää netistä omia kuviaan. Yritin estellä vedoten kaikkeen mahdolliseen, mutta hänen oli näytettävä jokin kuvistaan saman tien. Kun hän alkoi kirjoittaa hakukenttään kuva-sivustonsa osoitetta, ilmestyi osoite valmiina kenttään, mikä ei tietysti voinut muuta tarkoittaa kuin sitä, että olin sivuilla jo käynyt. Todella vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen hän vain painoi enteriä, katsoimme kuvan, ja hän lähti kotiin. Emmekä - yllättävää sinänsä - alkaneet seurustella.Googlestalker

Olin pikkulapsena äitini kanssa kaupassa. Käytävällä nököttivät lastenvaunut, ja nuus-kija kun olen luonteeltani, tietysti kurkistin reunan yli. Ihmetykseni oli suuri, kun vau-nuissa makasikin hyvin aidon näköinen nukke. Ihmettelin siinä aikani – eihän kukaan toisi kauppaan nukkea lastenvaunuissa? – kunnes keksin patenttikeinon aitousongelman selvittämiseen. Nukkien silmäthän tunnetusti ovat lasia, joten pienessä mielessäni päät-telin, että vauvan aitouden selvitän – kuinkas muuten – tökkäämällä sitä silmään! Olin nimittäin aivan vakuuttunut siitä, että nukkehan se siellä pötköttelee. Tilanteen vaatimalla varovaisuudella ojensin hitaasti käteni vaunuihin ja ihan kevyesti tökkäsin sormeni nuken silmään. No kas kummaa, sehän räpytti! Liukenin äkkiä paikalta…Poke in the eye

Minulla ja ystävälläni on tapana puida miesjuttuja puhelimessa. Kerran sit-

ten hehkutin ystävälleni varsin yksityiskohtaisesti edeltävän yön lihallisia ilo-

ja tekstiviestissä. Kaikessa innostuksessani en tullut kiinnittäneeksi tarpeeksi

huomiota siihen, kenelle viestin lähetin. Ystäväni nimi sattuu aakkosellisessa

hakemistossa olemaan aivan mummoni nimen vieressä, joten tietysti viesti

lipsahti vahingossa isoäidin iloksi. Eipä ole vastausta kuulunut.

Seuraavaa sukukokousta odotellessa

Festaritungoksessa on vaikea pitää kamois-taan huolta. Ihmiset tönivät, eikä oma tark-kaavaisuuskaan ole koko ajan huipussaan. Joku huutaa tien varrelta, että jotain pu-tosi. Epäilen heti, ettei huuto ole osoitettu minulle. ”Joo, sun aivot tippu!”, kuuluu jatkoa edeltävälle huudolle. Hämmenty-neenä käännyn katsomaan taakseni, ettei tiellä loju mitään minulle kuuluvaa.Kaikki mukana?

Treffi t. Treffi leff ana Kill Bill ykkönen. Leff an jäl-keen kuuluu asiaan kommentoida katsottua pät-kää. ”Se mies siinä, jota yritetään tappaa”, aloitan, ”se Ben vai mikä se oli…”.Tarkkaavaisuus kunniaan

Kaikkien aikojen ensimmäisessä ylioppilaskirjoitusten tekstitaidon kokeessa

pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevia kuohutti analysoitavassa pilakuvassa

ollut sana ”stidit”, jonka merkitystä kaikki kokelaat eivät ymmärtäneet. Minua

ja ystäviäni asiasta noussut kohu lähinnä nauratti. Päätimmekin hieman vinoilla

”maalaisjunteille” abiristeilyllä. Avoimen hytin oven havaittuamme kurkistimme

sisään ja kysyimme hieman ivalliseen sävyyn: ”Onks teil stidei?” Saimme vastauk-

seksi hämmentyneen katseen ja hölmistynyttä mutinaa. Yksi porukastamme tuli

sitten kysäisseeksi, mistä lukiosta hytin asukit olivat. ”Helsingin luonnontiedelu-

kiosta”, kuului vastaus. Se niistä maalaisjunteista.

Slangihirmu

K y l i s t e m o k a a

30

Miten keksit lähteä hommaan?Ensimmäisen opiskeluvuoteni keväällä oli Dealingin talouspäällikön paikka haussa. Hain työhön, muttei osunut kohdalle. Varmaan ihan hyväkin, en-simmäisen vuoden opiskelijalle vastuu olisi saattanut olla vähän liikaa. Viime syksynä Dealingin aikaisemman toimi-tusjohtajan Janne Mustosen kahden vuoden määräaikainen pesti päättyi, ja eri vaiheiden kautta päädyin hakemaan paikkaa. Vanha hakemuksenikin oli varmaan tallella jossain mapissa. Mie-tin asioita ja laitoin uuden hakemuk-sen toimitusjohtajaksi. Olen ajatellut asiaa niin, että työelämässä kerkeää kuitenkin olla. Sen 5-6 vuotta, minkä yliopistossa viettää, voi hyvin käyttää ylioppilaskunnan hommiin. Mikään toimijaryhmistä ei niin innostanut, tämä on ehkä se omimman näköinen juttu tehdä jotain ylioppilaskunnan hyväksi.

Kuinka paljon tiesit työstä etukä-teen? Jonkun verran olin Mustosen Jannen kanssa työstä jutellut, Janne oli samassa lukiossa Joensuussa ja sitä kautta tun-sin hänet. Aika uusi ja jännittävä juttu-han se oli, eikä kauhean laajaa ja hyvää kuvaa voinut olla silloin kun hommaa hain.

Mikä on ollut haasteellisinta?Varmaankin kokonaisuuksien hallinta, sekä pikkukikkojen. Kerralla tulee niin paljon uutta asiaa, kun kyseessä on kui-tenkin ensimmäinen oikea oman alan työ. Totta kai ajanhallinta ja aikatau-lutus on myös iso asia, alkuvaiheessa opetellessa työ vei tosi paljon aikaa. Vielä kun itse haluaisi hommat tehdä tosi hyvin, kun on hiukan sellainen täydellisyyshakuinen, niin jää monesti viilailemaan jotain juttua liian pitkäksi aikaa.

Miten paljon toimitusjohtaminen vie aikaa?Se aika paljon vaihtelee. Joskus on ruuhkahuippuja, jolloin ollaan yömyö-hään toimistolla. Keskimäärin ehkä 15-20 tuntia. Tulevat isot kokoukset tai tilipäätöksessä auttaminen esimer-kiksi vievät enemmän aikaa. Syksy on tietenkin kiireinen, sekä periodien alut. Silloin tulee prujut ja muut myyntiin. Loka-marraskuussa alkaa sitten pääsy-koekirjojen myynti, se on aikaa vievää myös.

Toimitusjohtajuus on kahden vuo-den määräaikainen työ, sopii opiskeli-jalle hyvin. Kerkiää oppia hommat ja tuoda lisäarvoa fi rmalle. Mahdollista on tietenkin hakea jatko-optiota, jos pidempään haluaa olla. Oma kauteni päättyy vuoden päästä marraskuussa, eli kohta tulee ensimmäinen vuosi täy-teen työssä, aika on mennyt opetellessa. Jälkimmäinen on sitten se mun vuote-ni, osaa jo hommat ja pystyy tekemään ne paremmin.

Miten opiskelun ja työn yhteensovit-taminen on onnistunut?Opintopisteitä jos katsoo, niin ihan ai-kataulussa ollaan. Joskus tulee tietenkin sellaisia tilanteita, että työ pitää pistää edelle, mutta niitä tasoitellaan sitten hiljaisempina kuukausina. Ja työaika ei kuitenkaan ole kiinteä, ison osan hommista voi hoitaa iltaisinkin. Se on samalla hyvä ja huono juttu. Nopeasti käy niin, että tajuaa olleensa töissä hiu-kan liian myöhään.

HaastattelussaKY-Dealingin toimitusjohtaja

Santeri HalonenLiiketoimintaa Turun KY on harjoittanut lähes koko

olemassaolonsa ajan. Ensimmäiset askeleensa yrittäjänä

se otti kirjakauppiaana, ja vuosien saatossa toimintaan

on mahtunut muun muassa frakkivuokraamo, ruokala,

off set-paino sekä Unicorn, Turun ensimmäinen disco

vuonna 1968. Tänä päivänä liiketaloudellisen toiminnan

kivijalan muodostavat kolme kovaa: Legioona, KY-Dealing

sekä Valmennusakatemia.

Oy YLIOPPILASKUNTA AbLEGIOONA oy

1,7 miljoonan euron liikevaihto tekee Legioonasta yli-oppilaskuntamme yrityksistä suurimman. Legioona tarjoaa yrityksille vuokratyövoimaa ja opiskelijoille mahdollisuu-den hankkia leivän päälle muutakin kuin mielikuvitusta. Vuonna 1986 Ky-Contactin nimellä perustetussa yrityk-sessä ylioppilaskunta oli aluksi vähemmistöosakkaana, mutta muutaman vuoden päästä osti pääosan osakkeista. 1990-luvun alkuun mennessä Contact oli vakiinnuttanut paikkansa Turun alueella eikä tilanne ole muuttunut mi-hinkään, lukuun ottamatta uuden palvelunimen lansee-rausta 2001. Legioonaa pyörittävät vuokratyönvälityksen ammattilaiset, henkilöstökonsultit Manu Lonka (tj), Tai-na Lehtola ja aivi Elo.

KY-DEALING oyLiikevaihdoltaan toiseksi suurimman

yrityksemme toimintaan kuuluvat Wanha Narikka, Parkin tilojen vuokraus sekä kas-vavana liiketoimintana Pääsykoekirjat.fi , eri alojen pääsykoekirjoja myyvä verkkokauppa. Parin opiskelijan vuonna 1986 perustaman Dealingin ideana oli alun perin kaupata käytettyjä konttorikoneita ja ATK-laitteita. Alku ei ollut riemuisa, ja pian Dealing lai-tettiinkin pöytälaatikkoon odottamaan pa-rempien liikeideoiden syntyä. 1990-luvulla yritys heräsi jälleen eloon ja alkoi huolehtia Kylenterin toimittamisesta sekä ilmoitus-hankinnasta. Vuodesta 1996 lähtien se jär-jesti myös kauppakorkean pääsykoekurssit. Syksyllä 1996 perustettiin Wanha Narikka, jossa myytiin aluksi erilaisia TuKY-tuotteita. Seuraavana vuonna sen tiloissa aloitti Opis-kelijoiden frakkivuokraamo seurauksena yli-oppilaskunnan järjestämästä ideakilpailusta. Vuodesta 1999 Dealing on hoitanut myös ylioppilaskunnan kirjakauppaa. Yritystä pyöritetään pääasiassa opiskelijavoimin, johtoportaan muodostavat toimitusjohtaja Santeri Halonen sekä talouspäällikkö Suvi Vuorsola.

VALMENNUSAKATEMIA PROFFA oy

Yrityksistämme nuorin perustettiin vuonna 1998 pyörittämään pääsykoekursseja. Ensimmäisen pääsykoekurssin ylioppilaskuntamme järjesti jo vuonna 1979, mutta 1990-luvun puolessavälissä tulleet muu-tokset arvonlisäverolakiin pakottivat siirtämään toiminnan ensin Dea-lingille ja myöhemmin Valmennusakatemialle. Jos ylioppilaskunta olisi itse jatkanut kurssien järjestämistä, siitä olisi tullut arvonlisäverovelvol-linen yhteisö. Koska Valmennusakatemia järjestää kursseja vain Turus-sa, päätettiin syksyllä 2007 Valmennusakatemian yhteyteen perustaa toinenkin valmennusyritys, Verkkoakatemia. Verkkoakatemia tarjoaa valmennuskursseja etäopiskelijoille, ja ensimmäinen kurssi järjestettiin viime keväänä. Valmennusakatemiankin työntekijät ovat koulumme opiskelijoita, toimitusjohtajana aloittaa tänä syksynä Janne Tuominen ja markkinointipäällikkönä Ville nurminen.

“Tämä on ehkä se omimman

näköinen juttu tehdä jotain yli-oppilaskunnan

hyväksi.”

kuva TAPIO HEIKINHEIMO

teksti JYRI RANTAkuva SXC.HU

31

Miten keksit lähteä hommaan?Ensimmäisen opiskeluvuoteni keväällä oli Dealingin talouspäällikön paikka haussa. Hain työhön, muttei osunut kohdalle. Varmaan ihan hyväkin, en-simmäisen vuoden opiskelijalle vastuu olisi saattanut olla vähän liikaa. Viime syksynä Dealingin aikaisemman toimi-tusjohtajan Janne Mustosen kahden vuoden määräaikainen pesti päättyi, ja eri vaiheiden kautta päädyin hakemaan paikkaa. Vanha hakemuksenikin oli varmaan tallella jossain mapissa. Mie-tin asioita ja laitoin uuden hakemuk-sen toimitusjohtajaksi. Olen ajatellut asiaa niin, että työelämässä kerkeää kuitenkin olla. Sen 5-6 vuotta, minkä yliopistossa viettää, voi hyvin käyttää ylioppilaskunnan hommiin. Mikään toimijaryhmistä ei niin innostanut, tämä on ehkä se omimman näköinen juttu tehdä jotain ylioppilaskunnan hyväksi.

Kuinka paljon tiesit työstä etukä-teen? Jonkun verran olin Mustosen Jannen kanssa työstä jutellut, Janne oli samassa lukiossa Joensuussa ja sitä kautta tun-sin hänet. Aika uusi ja jännittävä juttu-han se oli, eikä kauhean laajaa ja hyvää kuvaa voinut olla silloin kun hommaa hain.

Mikä on ollut haasteellisinta?Varmaankin kokonaisuuksien hallinta, sekä pikkukikkojen. Kerralla tulee niin paljon uutta asiaa, kun kyseessä on kui-tenkin ensimmäinen oikea oman alan työ. Totta kai ajanhallinta ja aikatau-lutus on myös iso asia, alkuvaiheessa opetellessa työ vei tosi paljon aikaa. Vielä kun itse haluaisi hommat tehdä tosi hyvin, kun on hiukan sellainen täydellisyyshakuinen, niin jää monesti viilailemaan jotain juttua liian pitkäksi aikaa.

Miten paljon toimitusjohtaminen vie aikaa?Se aika paljon vaihtelee. Joskus on ruuhkahuippuja, jolloin ollaan yömyö-hään toimistolla. Keskimäärin ehkä 15-20 tuntia. Tulevat isot kokoukset tai tilipäätöksessä auttaminen esimer-kiksi vievät enemmän aikaa. Syksy on tietenkin kiireinen, sekä periodien alut. Silloin tulee prujut ja muut myyntiin. Loka-marraskuussa alkaa sitten pääsy-koekirjojen myynti, se on aikaa vievää myös.

Toimitusjohtajuus on kahden vuo-den määräaikainen työ, sopii opiskeli-jalle hyvin. Kerkiää oppia hommat ja tuoda lisäarvoa fi rmalle. Mahdollista on tietenkin hakea jatko-optiota, jos pidempään haluaa olla. Oma kauteni päättyy vuoden päästä marraskuussa, eli kohta tulee ensimmäinen vuosi täy-teen työssä, aika on mennyt opetellessa. Jälkimmäinen on sitten se mun vuote-ni, osaa jo hommat ja pystyy tekemään ne paremmin.

Miten opiskelun ja työn yhteensovit-taminen on onnistunut?Opintopisteitä jos katsoo, niin ihan ai-kataulussa ollaan. Joskus tulee tietenkin sellaisia tilanteita, että työ pitää pistää edelle, mutta niitä tasoitellaan sitten hiljaisempina kuukausina. Ja työaika ei kuitenkaan ole kiinteä, ison osan hommista voi hoitaa iltaisinkin. Se on samalla hyvä ja huono juttu. Nopeasti käy niin, että tajuaa olleensa töissä hiu-kan liian myöhään.

HaastattelussaKY-Dealingin toimitusjohtaja

Santeri HalonenLiiketoimintaa Turun KY on harjoittanut lähes koko

olemassaolonsa ajan. Ensimmäiset askeleensa yrittäjänä

se otti kirjakauppiaana, ja vuosien saatossa toimintaan

on mahtunut muun muassa frakkivuokraamo, ruokala,

off set-paino sekä Unicorn, Turun ensimmäinen disco

vuonna 1968. Tänä päivänä liiketaloudellisen toiminnan

kivijalan muodostavat kolme kovaa: Legioona, KY-Dealing

sekä Valmennusakatemia.

Oy YLIOPPILASKUNTA AbLEGIOONA oy

1,7 miljoonan euron liikevaihto tekee Legioonasta yli-oppilaskuntamme yrityksistä suurimman. Legioona tarjoaa yrityksille vuokratyövoimaa ja opiskelijoille mahdollisuu-den hankkia leivän päälle muutakin kuin mielikuvitusta. Vuonna 1986 Ky-Contactin nimellä perustetussa yrityk-sessä ylioppilaskunta oli aluksi vähemmistöosakkaana, mutta muutaman vuoden päästä osti pääosan osakkeista. 1990-luvun alkuun mennessä Contact oli vakiinnuttanut paikkansa Turun alueella eikä tilanne ole muuttunut mi-hinkään, lukuun ottamatta uuden palvelunimen lansee-rausta 2001. Legioonaa pyörittävät vuokratyönvälityksen ammattilaiset, henkilöstökonsultit Manu Lonka (tj), Tai-na Lehtola ja aivi Elo.

KY-DEALING oyLiikevaihdoltaan toiseksi suurimman

yrityksemme toimintaan kuuluvat Wanha Narikka, Parkin tilojen vuokraus sekä kas-vavana liiketoimintana Pääsykoekirjat.fi , eri alojen pääsykoekirjoja myyvä verkkokauppa. Parin opiskelijan vuonna 1986 perustaman Dealingin ideana oli alun perin kaupata käytettyjä konttorikoneita ja ATK-laitteita. Alku ei ollut riemuisa, ja pian Dealing lai-tettiinkin pöytälaatikkoon odottamaan pa-rempien liikeideoiden syntyä. 1990-luvulla yritys heräsi jälleen eloon ja alkoi huolehtia Kylenterin toimittamisesta sekä ilmoitus-hankinnasta. Vuodesta 1996 lähtien se jär-jesti myös kauppakorkean pääsykoekurssit. Syksyllä 1996 perustettiin Wanha Narikka, jossa myytiin aluksi erilaisia TuKY-tuotteita. Seuraavana vuonna sen tiloissa aloitti Opis-kelijoiden frakkivuokraamo seurauksena yli-oppilaskunnan järjestämästä ideakilpailusta. Vuodesta 1999 Dealing on hoitanut myös ylioppilaskunnan kirjakauppaa. Yritystä pyöritetään pääasiassa opiskelijavoimin, johtoportaan muodostavat toimitusjohtaja Santeri Halonen sekä talouspäällikkö Suvi Vuorsola.

VALMENNUSAKATEMIA PROFFA oy

Yrityksistämme nuorin perustettiin vuonna 1998 pyörittämään pääsykoekursseja. Ensimmäisen pääsykoekurssin ylioppilaskuntamme järjesti jo vuonna 1979, mutta 1990-luvun puolessavälissä tulleet muu-tokset arvonlisäverolakiin pakottivat siirtämään toiminnan ensin Dea-lingille ja myöhemmin Valmennusakatemialle. Jos ylioppilaskunta olisi itse jatkanut kurssien järjestämistä, siitä olisi tullut arvonlisäverovelvol-linen yhteisö. Koska Valmennusakatemia järjestää kursseja vain Turus-sa, päätettiin syksyllä 2007 Valmennusakatemian yhteyteen perustaa toinenkin valmennusyritys, Verkkoakatemia. Verkkoakatemia tarjoaa valmennuskursseja etäopiskelijoille, ja ensimmäinen kurssi järjestettiin viime keväänä. Valmennusakatemiankin työntekijät ovat koulumme opiskelijoita, toimitusjohtajana aloittaa tänä syksynä Janne Tuominen ja markkinointipäällikkönä Ville nurminen.

“Tämä on ehkä se omimman

näköinen juttu tehdä jotain yli-oppilaskunnan

hyväksi.”

kuva TAPIO HEIKINHEIMO

teksti JYRI RANTAkuva SXC.HU

32

HiPiT, SodaT, LaMaT. Nämähän on kuultu liian monta kertaa. Meitä edeltäneitä sukupolvia ovat yhdis-täneet milloin kansalliset tai ylikansalliset kriisit, kuk-kaiset tai tunkkaiset ideologiat, The Beatles ja Tsher-nobyl. Entäpä me? Me olemme viimeinen sukupolvi, joka muistaa JYRKin ja Radiomafian, sekä vuoden -95 tulisen Tupu, Hupu , Lupu -ketjun kokoonpanon. Eikä tässä vielä kaikki.

Tekniikan_käyttöönoton_pioneerit.blogspot.com

Eräänä tärkeimpänä yhdistävänä tekijänä voitaneen pi-tää sitä kunniaa, että olemme ensimmäisiä jotka ottivat koko sukupolven mitalla intensiiviseen hyötykäyttöön tietotekniikan mahdollistamat uudet supertehokkaat kommunikointikeinot. Jos alussa oli Hotmail, Nokian RinGo ja chat:in Jussi, ollaan jo nyt pisteessä Skype, iPhone ja Jussi, who tagged you in an album. Uudet so-vellukset imaistaan käyttöön empimättä ja puskaradio

laajentaa niiden osallistujakuntaa googlennopeudella. Nämä pullamössösukupolvelaiset eivät ehkä osaa teh-dä pullataikinaa, mutta osaavat taikatemppuja kuten ”Ctrl+t” ja ”synkronoi soittolista”. He nakuttavat no-peammin Macilla kuin Singerillä, eivät tunne Kosolan Vihtoria, mutta osaavat varoa troijalaisia. Tästä kelkas-ta ei ole varaa pudota, eikä useimmilla ole haluakaan. Myös yhteiskunnan tarpeet ovat muuttuneet kehityk-sen myötä, ja meillä on valmiudet vastata niihin. Mitä sitten, jos stadin kundeja ei enää kiinnosta suorittaa int-tiä loppuun, kun työnantaja kerran arvostaa enemmän Excel-taitoja.

Kertakäyttökulttuuria

Verkostoituva ja pienenevä maailma muuttuu ja virtaa jatkuvasti, eikä se meitä huoleta. Nopeus on toinen ni-memme. Tämä pätee valitettavasti myös kulutuskäyt-täytymiseemme. Hip hei Ikea ja vuodenajan sisustus! Vanhaa ei korjata vaan ostetaan uusi tilalle. Mutta eikö

TAGATTU

Mistä on pullamössösukupolvi tehty? Maikkarin pöllöstä ja roiskeläppäpitsoista? Kylisteen

toimitus otti asiakseen selvittää, mitkä tekijät yhdistävät meidän sukupolveamme, tai tarkemmin vielä, meidän ikäluokkiamme, siis silleeniinkuabout kasikytluvulla syntyneitä.

teksti HENNA TURTO ja TARU KANKALA kuvat SXC.HU

33

tämän hetken kuuminta muotia ollutkaan ekologisuus? Edis-tyksellinen luonnonsuojelemisemme on päätynyt pisteeseen, jossa viikoittaisen ostosmaratonin satoon on eksynyt tuot-teita, joiden pesulapussa lukee 100 % cotton sijasta 100 % organic cotton. Ah, me pienet, tekopyhät luontoaktivistit. Kertakäyttöisyys pätee muillakin elämän osa-alueilla. Tämä mies on täydellinen – ensimmäiseksi aviomiehekseni. Meidän on helppo vaihtaa, jättää ja lähteä. Harva kuvittelee jäävänsä samaan työpaikkaan vuosikymmeniksi. Myös totaalinen alan vaihtaminen on potentiaalinen vaihtoehto. Asuminen tule-vaisuudessa tässä talossa, kaupungissa tai maassa on kaukana itsestäänselvyydestä. Tähän hetkeen juuttuminen on muodos-tunut painajaiseksi. Vaadimme liikkumavapautta, johon eivät kuulu lapset, punaiset tuvat tai perunamaat.

Harrastuksena kokemusten keräily

Kokemusten keräämisestä on tullut sukupolvellemme suoras-taan elinehto. Pullamössösukupolvemme haluaa nähdä, tun-tea ja kokea. Turku-Tukholma-risteilystä on tullut riittämä-

tön elämys; vaadimme enemmän. Haluamme elämästämme elokuvaa; arkipäiväisyys on suorastaan kirosana. Kokemisen tarvettamme olemme valmiita tyydyttämään niin juorulehtien ”BB-Minnaa kähmittiin”-otsikoissa kuin siivoamassa hotellin vessoja Australiassa. Mitä poikkeuksellisempia kokemuksem-me ovat sitä parempi, sillä eihän muuten ketään kiinnosta lukea niistä blogeistamme. Kun ennen herra B:stä tuli lähikaupan julkkis viideksi vuodeksi, nyt reality-tv synnyttää Iltasanomi-en kuumimpia juhannusheiloja jo tehdasmaisesti. Olemme omaksuneet ”elämme vain kerran”-mentaliteetin niin pitkälle, että Duutsonien Jarppi on saavuttanut itsensä hakkaamisella supersankarin tittelin. Erikoisuuksien etsiminen on levinnyt kaikille elämän osa-alueilla. Fruitarismia tänään, dubsteppiä huomenna – ja elämä hymyilee!

SAMAAN KUV

AAN

3�

oLiPa KErran PUnKrocKPoiKa ja indierocktyttö, jotka päätyivät edusta-maan Kylistettä yksille kesän perinteisim-mistä festareista. Esiintyjälista oli suurelta osin peruskauraa, mutta onneksi lavalle nousi myös kourallinen mielenkiintoisia nimiä. Punkpojan listasta oli ruksittu muun muassa Anti-Flag, Flogging Molly ja Por-cupine Tree. Indietyttö taas odotti innol-la Porcupine Treen ohella muun muassa Scandinavian Music Groupia, Von Hertzen Brothersia sekä tänä vuonna sunnuntaille keskittynyttä indieartistien kirjoa.

EnSiMMäinEn cHEcK PoinT perjantaina oli Amerikan maalta Suomen suvessa piipahtanut punkpoppoo Anti-Flag. Kaava oli seuraava: puolitoistaminuuttinen rypistys ja sitten haukuttiin pari minuuttia Bushia. Yritystä oli, mutta kelkka ei kos-kaan lähtenyt liikkeelle. Odotukset olivat olleet kovat ja pikkaisen puuhakkeen maku jäi suuhun. Sitä vastoin lakonisen mutta mestarillisen Steven Wilsonin luotsaama Porcupine Tree täytti musiikilliset odotuk-set. Bändin visuaalinen show ei harmi kyllä päässyt oikeuksiinsa valoisassa ympäristös-sä. Mattoa alta veti lisäksi bändin suurimpi-en hittien yllättävän vähäinen määrä setissä sekä keikan päättyminen ilman encorea kuuntelijoiden väsymättömistä aplodeista huolimatta. Oli päätös sitten järjestäjien tai bändin, tuntui ehdottomasti, että jotain jäi saamatta.

iLLan PääTTi rUnSaiLLa ul-komusiikillisilla tehosteilla varustautunut koko kansan Nightwish. Komealta valot ja tulet Ruissalon illassa näyttivät ja bändi

veti enimmäkseen tuttuja hittejään, joita onkin metalliin menevässä Pohjolassa ker-tynyt vuosien saatossa aika liuta. Show olisi silti kaivannut ehkä hieman lisää asennet-ta muullakin tavoin kuin aggressiivisten tehosteiden osalta. Onhan se ihan söpöä, ettei Anette osaa kovin hyvin suomea ja tästä jaksetaan vääntää vitsiä joka välissä. Varmaa on, että suurin osa festarikansasta varmasti tykkäsi, mutta silti ainoa kuvaus, joka rutinoituneesta keikasta jäi ainakaan indietytölle mieleen, oli ”ihan kiva”. Sitä ne markkinavoimat taitavat teettää.

PUnKrocKPoiKa Ja indiE-TyTTö starttasivat aurinkoisen lauantain Scandinavian Music Groupin vuosi vuodel-ta yhä folkimpaan poppiin ja hetkittäin jopa countryn puolelle liukuvissa ulottuvuuksis-sa. Pedal steel -kitara ja banjo maustoivat mukavasti hittiputkea ja lopputuloksena oli kaikin puolin onnistunut kesäinen tunti. Ei ollut valittamista niin yhtyettä jo aiemmin fanittaneella (mutta yleensä countryvaikut-teita karsastavalla) indietytöllä kuin punk-pojallakaan.

EriTyiSESTi PUnKrocKPoJan EniTEn odottama vierailu toteutui alku-illasta, kun viimeksi vuonna 2005 Ruis-rockissa vieraillut Flogging Molly keräsi kansan Niittylavalle. Irkkupunk irtosi to-tuttuun tapaan ja Ruissalon ilmoille räväh-tivät kaikki tutut rallatukset. Iso lava ei kui-tenkaan palvellut bändiä eikä kansaa, sillä niin kaukana oltiin siitä muutaman vuoden takaisesta ryhmäekstaasista, kun silloisel-le Paviljonkilavalle noussut FG ensikerran hyppyytti turkulaisia. Edellisen vierailun

intensiteetti oli suureksi pettymykseksi ti-potiessään.

niiTTyLaVaLTa SUUnnaTTiin Von Hertzenin veljesten tunnelmoivaa progerockitusta fiilistelemään. Aikaisemmin vain levyllä bändiä kuulleen punkrockpo-jankin oli tunnustettava VHB:n nerokkuus. Yli kymmenen minuutin tunnelmoinnit tuntuivat toki edelleen ikuisuudelta kaksi-minuuttisiin ärähdyksiin tottuneen korvis-sa, mutta huippuhetkien tykitykset palkitsi-vat moninkertaisesti pienet suvantovaiheet. Päivän päättänyt HIM oli… no, juuri sitä mitä HIM on. Kyllä te tiedätte.

SUnnUnTain aLKUPUoLiSKo oLi singer-songwritereiden juhlaa. Ensin nautittiin musiikillinen brunssi hyväntuuli-sissa ja letkeissä tunnelmissa Anna Järvisen kanssa. Lisää laadukkaita folkterveisiä lah-den takaa toi paljon kiinnostusta herättänyt José González, jonka musiikki vei muka-naan. Myös täysin vieraille maille eksynyt punkrockpoika löysi sisäisen gonzálezinsa. Yksinkertainen akustinen kitara ja soljuva laulu tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Festareiden helmi oli löytynyt.

ViEraidEn VESiEn TUTKiMiS-Ta jatkanut punkrockpoika seilasi The Nationalin tahdissa jälleen uuteen eksoot-tiseen satamaan. Keikan intensiteetti nousi sille tasolle, että kyytiä saaneet kämmen-pohjat hohkasivat lämpöä vielä kotimatkal-lakin. Nämä sunnuntain musiikilliset löy-döt enemmän kuin korvasivat indietytön kovasti odottaman, mutta innottomaksi ja viileäksi kokemukseksi jääneen Interpolin.

Ruisrock 2008Teksti: Emmi Autio ja Tomi Keskinen

Kuvat: Emmi Autio

35

SzigET on KESKi-EUrooPan suu-rin musiikki- ja kulttuurifestivaali. Aivan Budapestin tuntumassa sijaitsevalle Mar-gitin saarelle kerääntyi tänä vuonna ennä-tysmäärä festarikansaa nauttimaan kuusi-päiväisestä kulttuuritykityksestä. 385 000 kanssajuhlijaa ja esiintyjät kuten R.E.M, Alanis Morrissette, Iron Maiden, Sex Pis-tols, Róisín Murphy, MGMT, The Killers, Danko Jones, Volbeat, Serj Tankian ja Jamiroquai loivat ainutlaatuisia festarielä-myksiä.

JoS SzigETTiin MiELii ensikerta-laisena, on aiheellista ja erittäin asiallista hy-pätä mukaan järjestetylle bussimatkalle läpi Via Baltican Krakovan kautta Budapestiin. Tällaisia matkoja tarjoaa Suomesta muun muassa Kissa, Pallo ja Ankka happenings and events. Bussimatka on jo pienet festa-rit sinänsä. Lisäksi 36:ssa tunnissa tutustuu väistämättä uusiin ihmisiin ja saa erittäin hyödyllisiä vinkkejä itse festareille.

BUSSiMaTKa TUnTUU KEHoS-Sa ja mielessä, mutta sitäkin paremmalta maistuu saapuminen Budapestiin. Sziget ei ole tavallinen festivaali, vaan se on kuin kaupunki kaupungin sisällä. Margitin saa-rella on kuutena Szigetin päivänä olo kuin kanilla Liisan ihmemaassa. Festareilla tör-mää kaikkeen, mihin ikinä voi festareilla kuvitella törmäävänsä - sekä paljon muu-hun. Kulkiessa pitkin saaren katuja ja pol-kuja maailman luokan bändien tähdittämät päälava, indie-lava ja metallilava vaihtuvat mustalaiselektron kautta afrikkalaiskyliin, askartelupajoihin, ostoskatuihin, world music-lavaan, etnisiin tanssiesityksiin, per-formansseihin, teatteriin sekä ambient telt-toihin, joissa voi heittää kengät narikkaan ja siemailla riippumatossa lepäillen kupillisen teetä. Välillä voi lähteä jorailemaan kuulok-keet päässä silent discoon tai viilentymään kuumalta päivältä Luminariumin varjoon. Öisin muun festarialueen sulkeuduttua

ibizamaisen clubbing-maailman areenat heräävät eloon ja festariyleisö siirtyy si-sätiloihin tai suurelle amfiteatterin muo-toiselle kattamattomalle meduusa-lavalle tanssimaan viimeiset mehut festaripäivän kuluttamista jaloista muun muassa Justi-cen, Ferry Corstenin ja John Digweedin tahtiin. Szigetin kulinaarisiin nautintoihin kuuluvat ehdoton festariaamujen pelastaja, eli rasvahirviö nimeltä langos, unkarilaiset ryynimakkarat, kaikki mahdolliset drinkit lasten hiekkaämpärien näköisistä kulhois-ta nautittuna, Unicum Next ja perinteinen punkkukola, jonka saa käteensä jokaiselta baaritiskiltä noin yhdellä suomalaisella eu-rolla. Hulluinta festareilla on se, että leiriy-tyminen ei tapahdu ainoastaan merkityillä alueilla, vaan myös kaikkialla ympäri saarta. Kyllä, myös aivan lavojen vieressä.

EriLainEn, rEnTo, riEHaKaS ja suloinen, mutta valtava Sziget kutsuu taas ensi kesänä!

SZIGET FESTIVAL 13.-18.8.2008BUDAPEST, UNKARI

SZIGET FESTIVALTeksti: Heidi Moberg

3�

Ohjaus: Anton Corbijn Käsikirjoitus: Deborah Curtis ja Matt Greenhalgh Pääosissa: Sam Riley ja Samantha Morton uvwxn

Joidenkin ensiohjaukset ovat vähän laadukkaampia kuin toisten. Oma debyyttini Varastomiehen Kosto (1997) yhdessä kahdeksan

muun kaverini kanssa ei noussut valtavirran suosioon. Yllätykselli-sestä, hieman lynchmäisestä juonikuviosta ja vakuuttavista näytte-lijäsuorituksista huolimatta jotain jäi puuttumaan. Suurella katke-ruudella seuraan onnistuneita ensiohjaajia ja kiroan heidät kaikki kiven taakse. Sinne kiroan hollantilaisen Anton Corbijninkin.

Valokuvattuaan lähes koko elämänsä rokkistaroja (mm. Dylan, Cobain, Bono, Cave) ja muita kuuluisuuksia (kuten Cage, Diaz, Van Vliet) Corbijn sai tarpeekseen ja päätti kokeilla myös liikkuvaa

kuvaa. Ensiohjaus Control on kerrassaan lois-tava. Kaikessa katkeruudessani olen tosin

kehittänyt muutaman erittäin painavan argumentin Corbijnin nerokkuutta vas-taan.

Ensinnäkään juoni ei ole omaperäinen. Control kertoo post punk- bändi Joy Divi-sionin keulakuvahahmon, Ian Curtisin tari-

nan. ”Perustuu tositarinaan.” Aika ysäriä, Anton. Vaikka idea on suoraan ja rumas-

t i sanottuna täysi susi, niin täytyy mielen-kiinnolla seurata Antonin omaperäistä tapaa kuljettaa katsoja läpi Curtisin lyhyen aikuis-elämän. Laulajan elämästä kerrotaan tiiviisti

ja intiimisti, toisaalta pysytellään kunnioittavasti etäällä. Curtis on selvästi Corbijnin suuri ido-li. Elokuva on nimenomaan Ian Curtis-elokuva

Righteous Kill alkaa räiskinnän merkeissä, kun vanhat nakki-sormet Pacino ja De Niro tulittavat ampumaradalla paperiuk-

koja kuin viimeistä päivää. Harvinaisen lapsellisesta aloituksesta ei synny sen parempaa parituntisen aikana, vaikka yritys on kova.

Ongelma on käsikirjoitus, joka sopisi laatunsa puolesta parem-min TV:n myöhäisiltaan. Epätietoisuus oikeasta murhaajasta säilyy jotenkuten loppuun saakka, mutta matka ratkaisun luo on väsyt-tävä ja tylsästi toteutettu. Ehkä Gewirtz on käynyt pari käsikirjoi-tuskurssia ja selannut psykologian alkeet hahmotellessaan poliisi-karikatyyrejaan, mutta valitettavan kliseisiä hahmoja on prosessista syntynyt. Tyylillisesti Righteous Kill muistuttaa hieman The De-

Ohjaus: Jon AvnetKäsikirjoitus: Russell GewirtzPääosissa: Al Pacino, Robert De Niro ja Carla Gugino uklmn

eikä Joy Divisioniin syvennytä enempää kuin on Curtisin kannalta oleellista. Sen sijaan bändin musiikki on vahvasti esillä elokuvan alusta loppuun, ja keikkakohtaukset ovatkin elokuvan parhaimmis-toa. Joy Divisionin lisäksi soundtrackilla kuullaan muun muassa Sex Pistolsia, Bowieta, New Orderia ja jopa The Killersiä.

Toiseksi, mustavalkoelokuva vuonna 2007 ei käy päinsä, ei kerta kaikkiaan. Corbijnilla kun olisi varmasti ollut tarjottavanaan ties minkälaista väripalettia. Ärsyttävää, kun katsoja jätetään oman mielikuvituksensa armoille. Katsojien ärsyttäminen.. ei hyvä, An-ton. Onneksi valöörit on säädetty viimeisen päälle ja jos nyt ihan totta puhutaan, niin ensiketutuksen jälkeen on ihan ok elää muu-tama tunti värittömässä maailmassa. Varsinkin kun se on niin valo-kuvauksellinen ja tarkka kuvakulmistaan kuin Corbijnin.

Kolmanneksi, ei tarvita paljon nerokkuutta, jos palkkaa Sam Rileyn (ah!) näyttelemään pääosaa. Varastomiehen kostokin olisi nyt kulttileffa jos miespääosassa olisi Miran sijaan ollut mies, pu-humattakaan miehestä kuten Riley. Hän ei ole ainoastaan maail-man kuumin mies heti Johnnyn jälkeen, vaan myös hyvä näyttelijä! Control suhtautuu tosin melko varovaisesti päähenkilönsä motiivi-en ja sielunelämän avaamiseen; Riley on koko elokuvan ajan joko hämmentynyt tai salaperäisen.. hämmentynyt. Sopii elokuvaan, muttei varsinaisesti anna Rileylle mahdollisuutta äärimmäisiin suo-rituksiin.

Viimeiseksi ja ehkä ainoaksi aiheelliseksi argumentiksi voisi mainita elokuvan rytmityksen. Elokuva on kovin hidastempoinen. Katsoin sen pikkuveljeni kanssa, ja viimeiset 15 minuuttia poika-parka odotti sormi eject-nappulalla, että saisi vaihtaa taideteoksen zombiesplätteriin. Corbijnin vahvuus on visuaalinen tyylipuhtaus, ei tarinankerronta.

Summa summarum, elokuva on kuin yksi pitkä Corbijn-pa-norama. Katso itse. Nyt sen saa jo dvd:lläkin. Osta vaikka Ärrältä. Ellet kesällä ehtinyt katsastaa kulttivalokuvaajan näyttelyä Tennis-palatsissa, kannattaa käydä myös miehen kotisivuilla osoitteessa www.corbijn.co.uk. RPK

Leffa-arvostelut

Control (UK 2007)

Righteous Kill (USA 2008)

partedia (2006), mutta leikkauksen liian uneliaan rytmin takia jää melkoisesti siitä jälkeen.

Righteous Kill yrittää pohdiskella, saako poliisi tappaa, jos kohteena on viattomia uhkaava sosiopaatti. Vanhat rikoskomisari-ot Turk (De Niro) sekä Rooster (Pacino) ovat nähneet toimialansa koko kirjon ja tietävät, ettei lain koura aina yllä sinne minne pitäisi. Kun ammattirikollisia alkaa putoilla kuin kärpäsiä, kääntyvät epäi-lyt poliisilaitokseen itseensä. Siinä sitä sitten ihmetellään, että kuka kollega sitä oikoo lain pykäliä.

Pacino ja De Niro mahtuvat hyvin valkokankaalle yhtä aikaa, ja tuosta hetkittäisestä parikemiasta syntyvätkin elokuvan mukavim-mat hetket. Valitettavasti koko elokuva on kuitenkin rakennettu sen varaan, että parivaljakko Al-Robert pystyy alkemistisilla taidoil-laan tekemään biojätteestä origamin. Dialogi ja tarinan rakenne ovat kaikesta huolimatta liian avuttomat, eikä siksi leffasta hääviä synnykään. Sekaan on ängetty vielä pakollinen näyttelijäksi haluava räppäri, tällä kertaa 50 Cent, mikä entisestään hajottaa elokuvan todellisuutta. Epäuskottavaa ja tylsää. PS

3�

Eleanoora Rosenholm: Älä kysy kuolleilta, he sanoivat

Maria Gasolina: Mä olen sun

Emma Salokoski Ensemble: Veden alla

Suomalainen kesäilta kohtaa letkeät brasilialaiset lanteet helsinkiläisen Maria Gasolinan toisella albumilla ”Mä olen sun”. Vaikka aurinkoinen draivi saattaa tuntua suomalaisessa syksyssä liioitellulta, piristävät

levyn käännösiskelmät mieltä salakavalasti edellisen levyn linjaa jatkaen. Koukuttava rytmi ja Lissu Lehtimajan hurmaava laulu saavat albumin avausraidan ”Hypin, hypin” sanat toteuttamaan itseään. ”Haloo haloo marsilainen” vie kuuntelijan hetkeksi piiloon auringolta, punaisten samettiverhojen taakse hämyiselle klubille. ”Bebete, nyt mennään!” puolestaan on globaali kuvaus vapaaillan päätty-misestä. Oikein viihdyttävää hyväntuulen musiikkia, joka kuitenkin menettää levytettynä vahvimman

säteilynsä niiden korvissa, jotka tietävät bändin olevan ehdoton livetähti. uvwxn HM

Aikamoista murhameininkiä. Eleanoora Rosenholmin toisella albumilla porukkaa lahdataan entiseen tapaan ja surmansa saavat tällä kertaa muun muassa venäläisvanki Vladimir Grutsov, demonilapsi ja kokaiinipöl-lyissä mielisairaalassa houraileva wannabe-astronautti. Porilaisyhtyeen musiikki on kokeellista taidepop-rock-elektroa, jonka naiivius on ärsyttävää ja juuri sellaisella tavalla hauskaa ja mielenkiintoista, että se onnistuu salakavalasti koukuttamaan skeptisimmänkin kuuntelijan. Lauletaan jee jee jee, toistellaan ja riimitellään. Ensimmäisellä kuuntelukerralla hieman piiloon jäävät rapinat, kolinat ja kummalliset orgaa-

niset äänet nousevat myöhemmässä kuuntelussa edukseen esiin. Äänimaailma on yksityiskohtia myöten puhdas ja kaikki on paikallaan. Ripauksen kotikutoisuutta levylle antaa Noora Tommilan hauras ääni, joka ei

aina yllä ihan sinne minne pitäisi. Eleanoora Rosenholmin sarjakuvamaisesti eteneviä tarinoita kuuntelee kerta toisensa jälkeen naureskellen ja idioottimaisesti mukana lauleskellen, kyse ei silti ole mistään rallattelu-levystä - välillä pelottaa oikeasti.uvwxn rK

Volbeatin kolmas albumi jatkaa yhtyeen kahdelta aiemmalta pitkäsoitolta tuttua linjaa rockabilly-hen-kisellä metallillaan. Vuodesta 2001 asti koossa ollut tanskalaisbändi on vasta hiljattain kerännyt tun-nettavuutta Suomessa radioiden lisättyä soittolistoilleen yhtyeen ehkä tunnetuimman kappaleen Radio Girl. Ensi kuulemalta bändin uutukainen vaikuttaa edellisiin albumeihin verrattuna hieman tasapaksulta. Levyn energiataso on huomattavasti edeltäjiään matalammalla. Jokunen helmikin mukaan toki mahtuu. Lyhyt ja ytimekäs Back to Prom herättää horroksesta, johon kuulija on saattanut ensimmäisiä kappaleita

kuunnellessaan vaipua. Muutaman lähtökohtaisesti puuduttavan balladinkin pelastaa taidokas ja oival-tava melodia. Silti tuntuu, että bändi on tällä kertaa lähtenyt varmistelemaan jo saavutettua suosiotaan

ja tehnyt suoraan sanottuna tylsän levyn. Jopa levyn Hank Williams- ja Social Distortion –coverit on tehty vasemmalla kädellä vähän sinnepäin. Levyn kappaleet hyppivät tunnelmasta toiseen imien vaikutteita ensin Metallicalta ja heti perään Elvikseltä. Silloin tällöin väliin on täytynyt ympätä mitäänsanomaton täyteraita pa-ketin pitämiseksi kasassa. Missään tapauksessa tämä albumi ei nouse yhtyeen kahden edellisen levyn tasolle, eikä edes lähelle. Silti sen jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen toisin kuin useimpia soittolistojen kärjessä keikkuvia tuotoksia. uvwmn AR

Jo Emma Salokoski Ensemblen uuden albumin avausraidalla Ja sinun äänesi voi kuulla, että yhtyeen tyyli ja sointi on harpannut kauemmas lattarirytmeistä ja Emman ääni enkelimäisestä saundistaan – kertosäkeessä

laulu soi jopa rujona. Ensemblen äänimaailma kuulostaa nyt enemmän suomalaiselta eivätkä kappaleet ole enää vain lattarisuomennoksia. Etenkin sanoituksissa on kuultavissa suomalainen sielunmaisema. Vaikka kappaleet ovat usean eri henkilön käsialaa, kuulostaa levy yhtenäiseltä eikä vain sekalaiselta kokoelmalta, kuten edeltäjä Kaksi Mannerta. Emman laulussa on enemmän sävyjä ja uskallusta, mutta välillä ääneen kaipaisi lisää voimaa. Vaikka levyllä liikutaan Rakkaus polttaa-kappaleen tyylisestä kepeästä lallattelusta vahvatunnelmaiseen ja dramaattiseen tulkintaan kuten kappaleessa Kotiin, ei

albumista jää poukkoilevaa vaikutelmaa. Levy vaatii tutustumista, jotta siitä saa otteen, mutta tarjoaa kärsivälliselle riipaisevan kauniita hetkiä ja kuplivan kevyttä tanssahtelua, kuten hauska Oodi kahville.

Tosin pirskahtelevan keväistä tunnelmaa tarjoilevan levyn julkaisuajankohta ihmetyttää – lieneekö tämä tarkoitettu kesän kaipailuun syksyn pimeyden keskellä? uvwmn MR

LEVYARVOSTELUTSPONSSAA EERIKINKATU 8 (02) 4695004 WWW.8RAITA.FI

Volbeat: Guitar Gangsters & Cadillac Blood

38

a pnai ag L LeriaTaru

Kissoille saarnaaminen

venäjäksi

EmmiSanojen

laskeminentekstityksistä

Tomi

Elämänsä

excelöinti

MarkoLiian harvoin kotiaskareiden

tekeminen

EetuBB:n katsominen

MismeViikonloppu-alastomuus

24/2

MinnaItsekseen

puhuminen

JenniinaBritnin

laulaminen suihkussa

HennaNaapuri-moskeijan rukoushetkien kyttäys

SampoTetriksen

pelaaminen kirjahyllyn

kirjoilla

TapioAl Bundy -tyylinen rötväys

sohvalla

Anni

Ruoka-aineiden

syyllistäminen

kiroillen

MaijuVanhojen kuittien ja

muistilappujen säilöminen

PäiviJalkalistojen imurointiviikottain

JyriNaapurin

teinityttöjen kyttäys

RiikkaLattiallaruokailu

JohannaEi keksi

HeidiEi niin

kovin kaunis tanssiminen kaikkialla

39

sietämätön sietämättömyys

39

kuva

OTT

O L

ATVA

TAKASIVUN KOLUMNI

Jos kuvailen ihmistyyppiä, joka innostuu helposti uu-sista asioista ja ryhtyy toteuttamaan niistä kehittelemi-

ään korkealentoisia kuvitelmia välittämättä tosielämän realiteeteista ja ennen kaikkea omista taidoistaan, kuinka moni tunnistaa itsensä?

Minä tunnistan.Voisin varmasti kirjoittaa aiheesta keskikokoisen kir-

jastollisen verran omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia käsikirjoja, joiden jokainen surkea tarina päättyisi pää-henkilön täydelliseen turhautumiseen ja kyynisiin mie-telauseisiin, kuten ”ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu”.

Tällä hetkellä olen hurahtanut sisustamiseen – mu-kava harraste, jos sattuu omaamaan jonkin verran va-rallisuutta, tai vaihtoehtoisesti hitusen käsityötaitoja ja rutkasti luovuutta. Valitettavasti edellämainituista sisus-tamista helpottavista ominaisuuksista omalle kohdalleni on osunut ainoastaan innovatiivisuutta – jos sitä nyt voi kutsua innovatiivisuudeksi, että katkoo ompelukoneen neuloja yrittäessään väkertää 80-luvun kammottavasta paljettipaidasta säihkyvää, uuden vuosituhannen tyyliin sopivaa koristetyynyä (köyhän, mutta yltiöoptimistisen ja muka-taiteellisen opiskelijan neronleimaus).

Nimenomaan rajallisen budjetin pakottamana mi-näkin siis päädyin ensimmäistä kertaa elämässäni kan-gaskauppaan. Ensimmäinen kullanarvoinen neuvoni muille poropeukaloille: älä yliarvioi itseäsi. Kun muut yläasteen käsityötunnilla neuloivat villasukkiinsa hienoja palmikoita ja kuvioita, minä tyydyin väkertämään su-kanvarteen yhden raidan. Silti valitsin koristetyynyjeni materiaaleiksi muunmuassa liukasta satiinia ja pari vuo-sikymmentä vanhaa haurasta paljettikangasta. Olisiko-han puuvilla ollut parempi valinta?

Kun sohvatyynyjen värkkäämisestä vihdoin päästiin – tunteja ja taas tunteja ompelua, purkamista, kiroilua ja uudelleenompelua – olivat edessä uudet, suuremmat haasteet. Pikkutyynyistä siirryin porttiteorian mukaisesti aina vain mittavampiin haasteisiin: parisänkyyn tarvit-tiin päiväpeitto. Ylpeys ei antanut periksi kiikuttaa kol-memetristä kangaspakkaa avuksi tarjoutuneelle anopille, vaan halusin tehdä peiton itse. Ovela myyjä myi minulle vuorikankaaksi alennuslaarin jämäpaloja, joiden parissa vietin pitkän tovin yrittäessäni kasata räteistä tarpeeksi suurta pintaa. Saumoista tuli niin vinot, että voisin mel-kein väittää ommelleeni tarkoituksella aaltokuviota. Ja tupareissamme sitten kaadoin upouudelle, vitivalkoiselle taidonnäytteelleni puoli mukillista limeboolia.

Onneksi tämän kaiken voi välttää. Onneksi tälle kai-kelle on olemassa vaihtoehto.

Kisko television töpseli seinästä hyvissä ajoin ennen lifestyle-ohjelmien maratonia, viskaa roviolle tahmaisin sormin selailemasi kiiltäväsivuiset design-lehdet, sulje silmäsi ohittaessasi jokirannan ihanaakin ihanammat ka-lusteputiikit. Älä sisusta, älä edes yritä. Vältyt monelta murheelta.

Sisustamisen

Misme Yrjölä

�0�0