lapsi on meille syntynyt...maanantaina 13. joulukuuta 2004 vpl. pyhÄjÄrvi 3 kaunis, runneltu...

Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustajaMaanantaina 13. joulukuuta 2004 N:o 12 • 49. vuosikerta

Lutherin kotikaupungin, Wit-tenbergin kaupunginkirkossa,on Caspar Niemeckin muistollemaalattu taulu. Sen tekijä ei olekukaan vähäpätöisempi kuinLucas Cranach nuorempi, isän-sä poika. Tämä taulu kuuluu Lu-cas Cranach nuoremman edus-tavimpiin töihin.

Rouva ja herra Niemeck olivatlapseton varakas aviopari. Heantoivat omaisuutensa uskon-puhdistajien käyttöön. Heidänmuistolleen Cranach maalasitaulun ”Paimenten kumarrus”.

Etualalla on itse pariskuntapolvistuneena kuvan molem-min puolin. Keskellä maalaustaon ”pyhä perhe”. Heidän taka-naan ovat eläimet ja paimenet.Paimenet ovat 1500-luvun juh-la-asuissa mukanaan tikari, hat-tu ja paimensauva. He astuvattalliin sivulta. He ovat tulleetlaumansa luota kedolta. He ovatsivullisia, mutta enkeli on ke-hottanut heitä tulemaan sei-men luo. Taka-alalla olevat här-kä ja aasi pureskelevat rauhalli-sesti apettansa. Ne näyttävätolevan kotonaan tässä tapahtu-massa.

Talli on kuvattu korkeaksi va-loisaksi paikaksi ja muistuttaaeräällä tavalla kirkkoa. Tästä tal-lista avautuu katon läpi näköalasuoraan taivaaseen. Pienet pul-leat enkelit kannattelevat ka-tonrajassa nauhaa, jossa on en-kelien tervehdys: ”Jumalan onkunnia korkeuksissa, maanpäällä rauha ja ihmisille hyvätahto.” Eräs pikku- enkeli pite-lee vauhdikkaasti hampaillaannauhaa.

Koko maalaus julistaa joulunsanomaa monin tavoin. Joulu eiole vain perheiden juhla. Joulunlapsi on syntynyt kaikkia ihmi-siä varten, myös yksinäisille jasureville. Maria-äidin kädet

Adventtirukous

Lapsi on meille syntynytovat ristiasennossa rinnalla. Seennakoi Vapahtajan tehtävää. Eipaimenten olisi kannattanutjättää laumaansa tavallisenpienokaisen syntymän vuoksi.He karskit, työssä olijat, par-haimpiinsa pukeutuneina, ym-märsivät, että nyt oli kyse hei-dän elämänsä tärkeimmästäasiasta. Heidän pelastajansa olitässä. Eläimetkin, jotka vainvaistollaan aistivat ilmapiirin,tuntevat itsensä turvallisiksi.Joosefin käden asento on kutsu-massa paimenia, varmaanmyös meitä muita, Jeesus-lap-sen luo.

Joulukirkossa Kristus on mei-dän keskellämme seimen lapse-na. Me saamme tuntea turvalli-suutta ja syvää iloa, että juurimeitä varten on syntynyt Va-pahtaja. Voi olla, että elämäs-tämme puuttuu tärkeitä asioita,mutta tärkein on kuitenkin läs-nä: Jumala meidän kanssamme.

Joulun hyvä sanoma kohoaavirsissä ja soitinten sävelissäkorkealle. Ilosanoma on niinvalloittava, että hyvin voi toimiayhtä epäsovinnaisesti kuin tuoyksi maalauksen vallattomistapikku-enkeleistä. Jouluun kuu-luvat monet hauskat ja kotoisattavat. Niitä voimme vaalia.

Joulujuhlan keskuksena onJeesus-lapsi, maalauksessapuettuna punaiseen kapalo-vaatteeseen, johon kuuluu puh-taan valkoinen yläosa ja myssy.Vapahtaja, Jumalan puhtaudenja kirkkauden tuoja, antoi itsen-sä alttiiksi meidän vuoksemme,että me pelastuisimme ja sai-simme rauhan sydämeen. Jou-luna meillä on näkymä taivaa-seen asti, Vapahtaja on meitä ai-van lähellä. Me saamme katsellaja kuunnella, soittaa ja laulaa tä-tä ilosanomaa.

SILJA FORSBERG

Ne lapset, jotka talvella evakkoon lähti,heidän mieliinsä jäänyt on koivu ja tähti.Emme tienneet mihin elämä meidät heittää,monen kumpua nyt jo valkea hanki peittää.

Meidän elomme kohta jo iltahan ehtii,meillä kaikilla takana on vaiherikas retki.Me kävellen kuljimme asemalle silloinpaukkui pakkanen, loisti vain tähtöset illoin.

Ei herkkuja notkuneet pöytämme silloin,kädet ristihin liitimme aamuin illoin.Moni eestämme henkensä silloin antoi,moni arpia sodan vuoskymmenet kantoi.

Sukupolvet on kasvaneet, rauha on maassa,rakas Jumala, kiitos vapaasta maasta.Saamme kiitosmielellä joulukirkkoon tulla,60 vuotta on Suomi saanut vapaana olla.

Saamme kertoa lapsen lapsille illoin,miten vaikeudet suuret voitimme silloin.Rakas Jumala siunaa vartijat maamme,että täällä kaikki rauhassa olla saamme.

Suojaa ja varjele päämies maammeeduskunta ja hallitus, jolta ohjeet saamme.Anna meidän rukouksissa muistaa heitä,heidän päätöksensä koskevat meitä.

Nyt on adventti, ootamme joulujuhlaa,silloin kynttilät meille valoa tuhlaa.Tule rauhan ruhtinas päälle maan,tule jokaista meitä siunaamaan.

Rauhaisaa Joulua ja Siunausrikasta Uutta Vuotta kaikille.

AINO RITVA HONKALA

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuottakaikille pyhäjärveläisille ja lehtemme lukijoille!

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö, Vpl. Pyhäjärvi-lehti

pyha12_01 9.12.2004 15:13 Sivu 1

13.12.2004

VPL. PYHÄJÄRVI Maanantaina 13. joulukuuta 20042

Vuosi 2004 historiaan

Suomen itsenäisyyspäivän tienoilla voimmetodeta vuoden 2004 olevan siirtymässä histo-riaan. Kuluneena vuotena ei maailmassa oletapahtunut merkittäviä terrori-iskuja Venäjäälukuun ottamatta. Tsetseenia pysyy levotto-muuden pesäkkeenä. Alue ei todennäköisestirauhoitukaan ennen kuin siellä saadaan aikaanpoliittinen ratkaisu. Meillehän poliittinenratkaisu merkitsi 87 vuotta sitten itsenäisyyttä.Vapaammat, demokratian tuulet ovat saaneetviime päivinä runsaasti kannatusta myösUkrainassa.

Lähi-itä on edelleen sodan näyttämönä. Irak eiole rauhoittunut toivotulla tavalla. Palestiina onJasser Arafatin kuoleman jälkeen arvaamatto-massa kehitysvaiheessa.

Vuoden puheenaihe talouden puolella on ollutglobalisaatio. Se merkitsee yritysten toimintaakoko maapallon kattavana. Samalla kun hinta-kilpailu on kovaa, suuryritykset ovat siirtämässätoimintaansa sinne missä tuotantokustannuk-sissa voidaan säästää. Tuleva kehitys johtaatoivottavasti pitkällä tähtäyksellä elintasoerojenpienenemiseen maapallon eri alueilla. Tämämuutoskehitys tulisi korkean elintason maissatajuta ajoissa. Tuotantoelämän siirtyessäalhaisten työvoimakustannusten maihin omatoiminta tulisi mukauttaa uuden tilanteen vaati-muksia vastaavaksi. Henkilöresursseja, älykkäitäaivoja ja taitavia käsiä, löytyy rajattomastiesimerkiksi Aasiasta. Kysymys on vain koulu-tuksen viemisestä kyseessä oleviin maihin janiiden kansoille.

Karjala-asia on vuoden aikana ollut esillä yksit-täisten ihmisten kannanottoina sekä järjestöta-solla. Karjalan Liitossakin on aktivoiduttumiettimään tulevia menettelytapoja. Meilläjokaisella on mahdollisuus vaikuttaa Karjala-kysymykseen osallistumalla Pro Karelia-järjestöntoimeenpanemaan kansalaisvetoomukseenluovutettujen alueiden palauttamisen puolesta.Tavoite on puoli miljoonaa nimeä.

Vpl Pyhäjärvi-säätiön hallinnon, Pyhäjärvi-lehden sekä omasta puolestani kiitän lehtemmelukijoita menneestä vuodesta ja toivotanRauhaisaa Joulua ja menestyksekästä UuttaVuotta 2005.

Antero Pärssinen

Taipaleen ankarien taistelu-jen näyttämön, joka satapäi-väisen hellittämättömäntaistelun jälkeen oli maalis-kuun pakkorauhassa luovu-tettava viholliselle, tultua jäl-leen takaisinvallatuksi, herä-si Taipaleen taistelijoidenkeskuudessa ajatus arvok-kaan muistomerkin pystyt-tämiseksi niille kentille, joillapuolivälin neljättä tuhattaaseveljeä uhrasi henkensäisänmaan vapauden puoles-ta. Talvisodan aikaisen Tai-paleen lohkon komentaja,kenraalimajuri A. Blickin pu-heenjohdolla toimiva Taipa-leen muistomerkkitoimi-kunta, jossa Taipaleen taiste-lijoiden lisäksi ovat edustet-tuina Keski-Suomen maa-kunta ja Metsäpirtin kunta,onkin äskettäin lopullisestihyväksynyt professori Caro-lus Lindbergin laatimat pii-rustukset Taipaleen muisto-merkkiä varten, ja alustaviintöihin rakennuspaikalla onryhdytty juuri näinä päivinä.Tarkoitus on, että muisto-merkki saadaan pystyyn tu-levan kesän aikana.

Suomen Kuvalehdellä ontilaisuus julkaista oheisinaprof. Lindbergin alkuperäi-set luonnospiirrokset muis-tomerkkirakennuksesta jasen sisältämästä Taipaleentuntemattomalle sotilaalle jakaikille sankarivainajille py-hitettävästä kappelista.

Muistomerkkihankkeenrahoittamiseksi julkaistaan30 erilaista Taipaleen valo-kuvaa käsittävä postikortti-sarja. Ostamalla ja käyttä-mällä niitä voivat laajem-

Suomen Kuvalehti 1943

Taipaleen muistomerkki

matkin kansalaispiirit ollamukana rakentamassa tätäarvokasta kunniakkaan talvi-sotamme symbolia. Posti-kortteja on lähiaikoina saa-tavana kirja- ja paperi-kaupoista sekä Rautatiekirja-kaupan myymälöistä.

Taipaleen muistomerkkisijoitetaan tykistötulen pal-jaaksi lakaiseman Terenttilän’aavemetsän’ korkeimmalle

kohdalle, johon on haudattutoistasataa tuntematontasankarivainajaa. Muisto-merkki käsittää kiviaidanympäröimän kunniapihan,jonka toisella pitkällä sivullakohoaa 14 m korkea Taipa-leen luonnonkivistä muurat-tava jyhkeämuotoinen torni-rakennus. Sen pääosana onpohjakerroksessa sijaitseva’tuntemattoman sotilaankappeli’, johon tullaan pää-

ovesta. Sivuseinämällä ole-valta ovelta johtavat seinänsisässä kulkevat portaat ra-kennuksen toiseen kerrok-seen, johon tulee sijoitetta-vaksi pieni Taipaleen museo.Siitä noustaan edelleen kier-reportaita tornin huipulle,josta aukeaa mahtava näkö-ala kaikkien Taipaleen taiste-lupaikkojen yli LaatokastaSuvantoon saakka.

Taipaleen kappeli on 7 metriä korkea pitkänomainen huone, jossa on punaisesta porfyy-rista tehtävä alttari ja tuntemattoman sotilaan sarkofaagi sekä toisella sivuseinällä kol-messa syvennyksessä Taipaleessa kaatuneiden sankarien muistotaulut.Päätyseinään tulee lähes 5 metriä korkea lasimaalausikkuna, ja kattoa tukevat jykevät pu-nahonkaiset parrut.

Taipaleen kenttähautausmaaKenttähauta ”löytyi” heinä-kuun alkupäivinä 1994. Ken-tälle jääneiden etsinnät oli-vat varsinaisesti alkaneet jaolimme ensimmäisellä et-sintämatkalla, joka suuntau-tui Taipaleen alueelle. Tehtä-vänämme oli kentälle jäänei-den etsinnän lisäksi etsiä Tai-paleen tuntemattomiksi jää-neiden sankarivainajienkenttähautausmaa.

Olin ilmoittautunut etsin-töihin mukaan Heikki Kart-tusen kehotuksesta, tämätaas tapahtui keväällä 1994ollessamme Pyhäjärven san-karihauta-alueen kunnos-tustöissä. Meitä oli kymmen-kunta miestä ryhmässä, sel-laisia jotka eivät olleet kel-vanneet mihinkään muuhun”parempiosaisten” ryhmään.Osa oli kyllä ollut ”etsintä-koulutuksessakin” ja ainakinHeikki oli osallistunut ns.koe-etsintöihin. OppaiksiHeikki oli värvännyt jotainkautta pietarilaisen ”Karja-lan historiallisen seuran”poikia. Olimme majoittunei-na telttaan Terenttilän au-kealla olevalle panssarieste-linjalle ja koska autot, telttaja ylimääräiset varusteet pitijättää paikoilleen, oli myösjätettävä vartio.Toisena et-sintäpäivänä vartiovuorosattui minulle ja jäin muuta-man pietarilaisen toverinkanssa vartioon. Toverit läh-tivät katsomaan Taipaleenlinnoituksen kaivantoa, siitäheille kerrottuani. Kun hepalasivat, vannotin heidät

pysymään teltoilla vartiossaja suuntasin itse vanhanhiekkakuopan ympäristööntutkimaan paikkoja, toimet-tomuus kun oli alkanut vai-vata ja kun muu porukka olisuunnistanut Kirvesmäkeen.Siellä sitten paikkoja katsel-lessani satuin alueen kor-keimmilla kohdin oleville ki-viröykkiöille. Nousin lähim-mälle kivikasalle nähdäkseniparemmin ympäristöön, sil-loin olivat sekä saniaiset ettähorsmat täydessä kasvussaulottuen meikäläistäkinkainaloihin asti. Lisäksi kokorinne oli täynnä erikokoisialeppiä, osa kuollut ja kaatu-nut, siis melkoista ryteikköä.Siinä sitten aluetta katselles-sani huomasin ehjänä ole-van kiviaidan osan ja lähem-mässä tarkastelussa myöskahden muun sivun osaltakiviaidan jäännökset. Päätte-lin silloin olevani ainakin ai-ka lähellä etsintäkohdetta.

Palasin sitten takaisin leiri-alueelle ja ryhdyin keittele-mään vettä yms. porukalle.Kun porukka sitten palasiKirvesmäestä, kerroin ha-vainnostani ja ehdotin, ettäseuraavana aamuna, joka olilähtöpäivä Taipaleesta, tutki-simme porukalla lähemminalueen. Tämä ei kuitenkaansopinut silloisen ryhmän-johtajan piirustuksiin vaanlähdimme ”kohti uusia seik-kailuita” kuten hän asian il-maisi. Tämä taas suivaan-nutti meidät vanhemmat janiinpä päätimme tehdä uu-

den matkan syksymmällä.”Rautainen sihteerimme” ju-naili silloisen organisaationvetäjältä, Antti Vuoriseltamatkan, joka osui mukavastilokakuun alkuun. Siltä reis-sulta olivat sitten poissa em.ryhmänjohtaja sekä toinennuori mies. Saimme mukaanmiehen, Antti H Pohjosen,joka oli sota-aikana johtanutkenttähautausmaan raken-tamista. Etsintä aloitettiinvanhalta hiekkakuopalta,jossa laitoin joukkommeavoriviin, nenä pohjoiseen,itse olin laitimmaisena janiin lähdimme kävelemääneteenpäin. Ja kuinka olla-kaan, hetken kävelyn jälkeenosuin samalle paikalle, jossakesällä olin tarkastellutmaastoa. Huutelin porukankokoon ja käskin hakea uu-delta hiekkakuopalta sielläolleet, Antti H. Pohjosen,Heikin ja pari muuta muka-na ollutta. Esittelin alueenAntti H. Pohjoselle. Hän tar-kasteli pitkään paikkoja jasanoi vihdoin: ”Mikähänmahtaa olla tuon kiviaidanpitkän sivun suunta?” Kai-voin taskustani käsisuunta-kehän, mittasin aidan suun-nan ja sanoin: ”Jos laskema-ni korjaukset pitävät paik-kansa, suunta on tarkkaanpohjoiseen”. Tähän totesiAntti H: ”Paikka on sittenmyöskin oikea.” Hänen selvi-tyksensä mukaan aloimmetarkastella maastoa ja löy-simme hautarivien paikathautojen painautumien pe-

rusteella. Asian varmistim-me vielä kaivamalla yhdenhaudan auki niin syvälle, ettäosuimme arkun jäännöksiin.Siitä sitten alkoi alueen kun-nostustyö, jossa ryhmämmeon kantanut päävastuun.

Mainitsin alkuperäisenryhmämme koostuneenhenkilöistä, jotka eivät ”kel-vanneet” muihin porukoi-hin. Nyt on kuitenkin niin,että muut ryhmät ovatenemmän tai vähemmän ha-jallaan ja vain meidän ryhmätoimii edelleenkin.

Ryhmämme kokoonpanotulkoon sekin mainituksi.

Alkuperäiset, ensimmäi-sestä reissusta lähtien muka-na olleet: Antti Bengts Jyväs-kylä, Jorma Inkinen Tampe-re, edesmennyt Heikki Kart-tunen Nokia, Seppo Mauko-nen ja Teuvo Piironen Lap-peenranta, Jouni Rainto Es-poo, Rauno Ruohonen Kuo-pio ja Veikko Vesalainen Pa-rikkala. Ryhmä on täydentä-nyt itseään seuraavilla: MikaAlbertsson Imatra, PenttiLindfors Vantaa, Arvo Lötjö-nen Saari ja Sulo Ralli Sulka-va. Karttunen ja Ralli ovat ve-teraaneja, Albertsson, Lind-fors, Maukonen ja Piironenovat vielä työelämässä, muutovat eläkeläisiä. Työ jatkuutoistaiseksi ainakin Kannak-sella olevien kenttähautojenkunnossapidolla ja siinäohessa jossain määrin myös-kin etsinnöillä.

JORMA INKINEN

pyha12_0203 9.12.2004 15:19 Sivu 2 (Musta/Process Black väri)

VPL. PYHÄJÄRVIMaanantaina 13. joulukuuta 2004 3

Kaunis, runneltu Karjala lastenlasten silminVein musisoivat lastenlapse-ni Eveliinan, Pauliinan, Jo-hannan ja Jaakon kesäkuunalkupuolella tutustumismat-kalle juurilleen, PyhäjärvenSalitsanrannalle. Mukana oliensikertalaisena myös nuo-rempi vävymme, joka elin-tarvike- ja hygienia-alan am-mattilaisena joutui koke-maan monta kysymys- jahuutomerkkiä matkan aika-na.

Teimme rengasmatkanpikkubussilla Svetogorskin,Räisälän, Käkisalmen, Viipu-rin ja Nuijamaan kautta.”Tuli jännä olo, kun heti Suo-men rajan yli mentyämmenäkymät muuttuivat niin an-keiksi. Rakennukset ja tietolivat ränsistyneet. Miksi ih-miset eivät pidä niitä kun-nossa?” ihmettelee Johannaensi kosketustaan rajantaakse. Kuskimme juuret oli-vat Jääsken ja Antrean seu-duilta, ja kun hän oli myöshyvin kiinnostunut men-neitten vuosikymmentenasioista, saimme kuullamonta mielenkiintoista tari-naa noilta seuduilta. Ant-reassa teimme ylimääräisenlenkin Vuoksen yli mahtavanbetonisillan pieleen kahvi-tauolle. Mikä lienee tuonmelko uuden sillan tehtävä!Tämän pohjoisen reitin var-rella näkymät olivat ”alkupe-räisempiä” kuin KiviniemenViipurin suunnalla. Tie oliosittain vanhaa, osittain as-falttia, ja Räisälän puolessaoli menossa melkoinen tie-remontti. Pysähdyttiin Jääs-ken ja Antrean kirkkojen rau-nioilla. Räisälän kirkko olipystyssä ja käytössä!

”Meissä herätti ihmetystäRäisälässä ”nuorisotaloksi”muutetussa kirkossa pidettydisco. Uteliaisuuttamme oli-simme menneet ihmettele-mään menoa, keskellä kir-kasta perjantaipäivää, muttapappa ja muut eivät ehtineet

Unohdettu sankari Leo Alarik Luukkanen

eteiseenkään, kun kuuluitiukka kielto”, kommentoiEveliina kokemaansa. Maa-tuska tuli sitten pihalle selit-tämään, että kyseessä olipioneerileiri. ”Käkisalmentori oli myös mielenkiintoi-nen paikka. Monet kengät jaaurinkolasit tuntuivat hou-kuttelevilta. Mummi sentäänosti luutia”, muistelee Paulii-na. Käkisalmen linnan edes-sä Jaakon mielenkiinto koh-

distui museopanssarivau-nuun. Poikkesimme myösLaatokan rannalle. ”Tuntuikuin olisimme tulleet toiseenmaahan. Maisema oli todellakaunis”, toteaa Johanna.

Matka jatkui Musakan Lo-marantaan lounaalle. Hie-man epäillen alettiin lusikoi-da, mitäs muuta kuin kaa-lisoppaa. Täyttyiväthän nevatsat, ja ennen kiireisenmatkaohjelman jatkamista

todettiin, että yön yli viipy-minen tässä lomapaikassa eiolisi ollenkaan huono ajatus,kenties seuraavalla kerralla.Sankarihaudalla, kirkko-maalla ja tärvellyn lahjoitus-maatalonpoikien muisto-merkin luona kuultiin papan”pakolliset” selitykset. Ny-kyisten asukkaiden hauta-muistomerkit kuvineen,penkkeineen ja sekavinerauta-aitoineen herättivät

tiettyä hämmästystä. Taubi-lan entinen kauneuskaan eijäänyt nuorilta huomaamat-ta.

”Olihan se vaikuttavaa,kun olimme Salitsanrannankylässä. Sieltä pappa kertoi janäytti kotitalonsa paikan,koulun, kirjaston ja kotiran-nan. Pyhäjärvi oli suuri ja senrannalla söimme evästä”, kir-joittaa Jaakko. ”Salitsanran-nan kyläkauppa oli jännä ko-

kemus, niin erilainen. Eipäollut ostettavaa meidän ma-kuumme. Limsaa olisi teh-nyt mieli, mutta kun näytim-me kaupan tädille pulloja,jostain syystä hän nosti aika-moisen metakan. Saimmekuitenkin ostokset tehtyä.Mummi ja pappa ostivatkarkkia. Ja sitten ihmettelim-me, kun ostokset laskettiinhelmitaululla. Kauppias eitykännyt, kun Jaakko olisi ot-tanut kuvan laskemistou-husta, mutta tulihan se ku-va.”

”Palatessamme Suomeenpäin oli tien vieressä metsäs-sä järjestelmällisesti asetet-tuja kivenlohkareita, panssa-rivaunuesteitä. Tuli hiemanouto olo, kun ennen kaikistasotaan liittyvistä asioista olilukenut vain kirjoista, muttanyt niitä sai tarkkailla paikanpäällä”, muistelee Jaakko. Jamuita matkan herättämiäajatuksia: ”Karjalasta olenkuullut kerrottavan paljon,varsinkin sen kauniista luon-nosta. Se on todella vehmas-ta. Surkean näköisiä ja kun-toisia olivat puolestaan tietja kylät rakennuksineen. -Saimme varmasti aika realis-tisen kuvan elämästä rajantakana, nykyisestä kurjuu-desta ja entisestä kauneu-desta. Kauniimpaa kuin olinosannut kuvitellakaan. -Mietin, miten Venäjällä vas-takohtaisuudet ovat niin lä-hellä toisiaan. Kaunis luontopilataan. Eikö ihmiset haluasuojella ja säilyttää luontoa?Miksi he eivät pidä paikkojakunnossa? - Jos entinen Kar-jala olisi osa Suomea, var-maan siellä tulisi käytyäuseamminkin. – Kiitos, pap-pa!”

Matkalaisten ajatuksistakoonnut

PEKKA LAULAJAINEN

Sinun syntymästäsi on kulu-nut 80-vuotta. Synnyit Pyhä-järvellä Musakanlahden ky-lässä Helena o.s. Musakan jaArmas Luukkasen vanhim-pana lapsena. Samassa ta-lossa asui myös setäsi Viljamperheineen. Talvisota katkai-si normaalin elämän ja nuo-ruutesi. Jouduit perheesimukana evakkoon, ensinAlavudelle ja sieltä edelleenMouhijärvelle, jossa liityitSotilaspoikiin. Suomalaistenvallattua jatkosodassa Karja-lan, palasivat perheemmetakaisin kotiinsa Musakan-lahteen. Pyhäjärvellä liityitvälittömästi IS-poikiin ja oliterilaisissa vartiointi- ym.tehtävissä.

Syksyllä 1942, kun täytit 18vuotta hait ja pääsit vapaa-ehtoisena rintamalle. Tuo-hon aikana liittyy omat var-haisimmat muistikuvani si-nusta ja erilaisista tapahtu-mista. Koska asuimme sa-massa talossa olit minullekuin isoveli ja lomilla käy-dessäsi seurasin Sinua hyvintarkasti. Ihailin Sinua ja Si-nun sotilasvarusteitasi. Pal-velit kenttätykistössä ja

muistan Sinun kertoneenmiten teiltä oli tuhoutunutkorsu ja sen mukana oli pala-nut vilttisi. Äitini pakkasi Si-nulle uuden viltin. VeljesiHannun synnyttyä toit hänetkastamaan komppaniasinuoren sotilaspastorin. Isäl-lesi sattui viljanpuinnissaKiimajärven rannalla Aar-teenniemessä elokuussa -43tapaturma, jolloin hänen toi-sen käden sormet murs-kaantuivat puimakoneen ke-laan. Olit juuri tullut lomalleja tiedon tapaturmasta saa-tuasi ajoit hevosella täyttälaukkaa tapaturmapaikalleja veit isäsi Kiviniemeen lää-käriin.

Olit hyvin taitava käsistäsija teit rintamalla erilaisiamuistoesineitä. Äidillesi jaäidilleni teit ainakin kapio-kirstut, korulippaat ja lippu-tankoja pitelevät karhut. Mi-nulle teit poljettavan puuhe-vosen. Voi miten onnellinensiitä hevosesta olin ja mitenpaljon siitä pidin. Monestiyölläkin kun heräsin, kävinsitä silittelemässä ja annoinsille heiniä. Kesäkuun 16.pvä 1944 meidät evakuoitiin

toistamiseen Pyhäjärveltä.Itse olit jo joutunut rintamal-ta sairaalaan. Sinuun oli is-kenyt raju ja hyvin usein tap-pava keuhkotauti. Sairaus olivarsin yleinen siihen aikaanvarsinkin rintamajoukoissa.Nyt jälkeenpäin on esitettyarvioita, että oliko biologi-nen sodankäynti jo silloinkäytössä? Sinua ei voituenään auttaa sairaalassa,vaan lähetettiin kotiin.

Perheesi asui Mouhijärvel-lä kuten myös mekin. Kävim-me usein sinua katsomassa.Riuduit vuoteellasi ja elä-mänvoimasi hupenivat hy-vin nopeasti. Koskaan emmekuulleet sinun valittavankohtaloasi, vaan kärsit valta-vat tuskat valittamatta. Sun-nuntaina 6. 5. 1945 veljesiAsko lähetettiin tuomaan sa-naa, että sinun vointisi olikovin heikko. Kiiruhdimmesuoraan metsän halki kotiisi.Makasit vuoteellasi hyvinheikkona, mutta tyynenä jarauhallisena. Tunnistit vielämeidät ja ojensit kätesi ja sa-noit ”Päivää setä”. Samassakätesi herposi ja nuori elä-mäsi oli päättynyt vain 20-

vuotiaana. Vanhempasi olisi-vat halunneet sinulle hauta-paikan Mouhijärven sankari-hautausmaalla, mutta silloi-nen rovasti katsoi, että et olekuollut suoranaisesti sota-vammoihin! Sinut on siunat-tu Mouhijärven Vanhankir-kon hautausmaalle.

Näinä vuosikymmeninäolet kokonaan jäänyt osatto-maksi niistä virallisista huo-mion- ja kunnianosoituksis-ta, joita sotiemme sankari-vainajille on tehty. Me Sinunläheisesi kunnioitamme jarakastamme sinun muistoa-si iäti. Olit aina rehti, oikeu-denmukainen ja hyvin käyt-täytyvä. Nuoresta iästäsihuolimatta olit sodassa roh-kea ja miehuullinen. Teit pal-jon enemmän kuin täytit vel-vollisuutesi ja sen teit kun-niakkaasti.

SerkkusiTAISTO LUUKKANEN

Kotka

Leo Luukkanen 18-vuotiaana kenttätykkinsä edessä 14. 6.1943.

Pyhäjärvi papan kotirannasta katsottuna, taustalla Ivaskansaari.



Rakas Ukkimme

Arvo KalervoK A A S A L A I N E N* 3. 7. 1923 Vpl. Pyhäjärvi† 1. 11. 2004 Riihimäki

Meillä on Sinua niin ikävä

Mirja ja HeikkiPetri ja Hanna

TuulaBertta-siskoLaila ja Arvisukulaiset ja laaja ystävien joukkoViel kaipasit kotiin Karjalaanmissä aamun valkeni koi.Tuli kutsu luo Isän taivahan,siellä kannel kauniimmin soi.

Siunattu läheisten läsnä ollessa. Lämmin kiitos osanotosta.

Äitimme

EsterH A I K O N E No.s. Karvinen

* 12. 2. 1917 Vpl. Pyhäjärvi† 12. 11. 2004 Espoo

Kaipauksella muistaen

Helinä perheineenTuure perheineen

Siell’ kukkia täynnä on maa,sydän väsynyt levätä saa.Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä,ei tuskaa tunneta taivaan tiellä.

Siunaus toimitettu läheisten saattamana.

Siihe aikoaa anto keisarj Aukustuskäsky jot koko valtakunnas olj loaa-jittava verokirjat. Teää verolpano oljihka ensimäine ja tapahtu ko Kvirin-jus olj Syyrija käskyhaltijan. Kaikmänniit kirjottautummoaa vero-luettelluoo, jokahine ommoaa omi-tuisiee kaupunkihhiees. Nii läks Juo-sep ja Kalileast, Nasareti kaupungistja mänj Juuttoaa Peetlehemmii, To-aaveti kaupunkii; heää neäät kuulukuningas Toaaveti sukkuu. Heääläks sin yhess morseimiees Marikans, joka olj pienii päi.

Ko hyö olliit siel ni Mari synnyttä-mise aika tulj ja heää synnytti poja,esikoisees. Heää kapaloits lapse japanj sen soimiee, ko heil ei olt tillo-aa korttieeris.

Sil seuvul olj paimenii yöl vartioi-

mas laumajoaas. Yhtäkkii heijä ies-seääs seiso Herra enkelj, ja Herrakirkkaus olj heijä ympärilleää. Pai-menet pölästyit siint, mut enkelj sa-no heil: "Älkää pelätkö. Mie ilmotateill ilosanoma, suure ilo koko kan-sal. Tänäpäin o teill Toaaveti kau-pungis syntynt Vappauttaja, Ristus,Herra. Mie anna teil osviita: työ löy-vättä lapse, joka makkoaap soimeskapaloissoaa."

Ja sill hetkel olj enkeli ympärilsuur taivoaalline sotajoukko, jokaylisti Jumaloaa näinikkeä: "Jumalano kunnia korkeuvessa, moaan peäälrauha ihmisil joita heää rakasto-aap."

Ko enkelit olliit männieet takasitaivoasiee, paimenet hoaastoit toi-silliee: "A vot nyt Peetlehemmii! Siel

myö nähhää, mitä o tapahtunt, seminkä Herra meil ilmotti."

Ja hyö läksiit järkineää ja löysiit to-eperreää Mari ja Juosepi ja lapse jo-ka makas soimes. Teäänkö hyö näk-kiit ni hyö kertoit mitä vakahisest oljheil hoaastettu.

Kaik jotka kuuliit paimenie sanat,olliit ihmeisseää. Mut Marj kätki sy-vämmehhiees kaik mitä olj tapah-tunt ja tutkistelj sitä mielesseää.

Paimenet palasiit toimieesa, jahyö kiittiit ja ylistiit Jumaloaa siintmitä olliit kuullieet ja nähnieet. Kaikol just sil viisii ko heil olj hoaastettu.

Toimittanut Aulis MartinpoikaTenkanen Anni Matintytär Tenkasenja Martti Maunu Tuomaanpoika Toi-viaisen antamien ohjeiden perus-teella.

Luukkaa jouluevankeljum Soaapru ja Enkkuva mummo ja uki murtieel

Rakas isä ja Palonkulman pappa

OnniK A N S I K A S* 25. 6. 1924 Terijoki† 17. 11. 2004 lomamatkalla VirossaTuli enkeli siivin valkoisin,tarttui käteen isän, vei kotiin taivaaseen.Siell’ äitimme odotti tietäen sen,nyt jatkuvi matkamme yhteinen.Siell’ kohtaamme viel’ kerranhelmassa Luojan, armossa Herran.Rakkaudella muistaenlapset perheineenlapsenlapset perheineenmuut sukulaiset ja ystävät

Siunaus toimitettu omaisten ja ystävien läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

Ivaskensaaren poika Simo Hämäläinen on poissa

Ensimmäinen jouluJokainen joulu on tavallaan ensimmäinen joulu. Jou-lun vietto evakossa, uudessa kodissa, vieraalla maalla.Ensimmäinen joulu vauvan kanssa, ilman äitiä ja isääjne. Tästä joulusta tulee kaipuun täyttämä, muistojenkultaama. Ensimmäinen joulu ilman turvallista, rakas-ta isoveljeäni. Ajatukset vaeltavat lapsuuden perin-teisiin jouluihin.

Puutteenkin keskellä muodostuivat joulun juhlatperheen keskeisiksi, lämpimiksi tapahtumiksi, joistavoi ammentaa voimaa vielä vuosikymmenien jälkeen.

Kiitos niistäkin muistoista, veli.

Kaipuun taakkapainaa maahan saakka.Ystävä, voit avun antaaettä jaksan surun kiveäni kantaa.Valon Herra, anna mieleheni Rauha Suuri,murra sydämeni raskas itkumuuri.Tahdon kiitoksella muistaa heitäjotka vaeltavat autuaitten kultateitä.Siellä kohtaamme taas kerranluona Rakkauden Suuren, Joulun Herran.

”PIKKUSISKO”

Simo Antti Juhani Hämälä-nen nukahti ikiuneen var-hain kesäisenä aamuna21. 7. 2004 omassa kodis-saan Kontiolahdella. Hän olisyntynyt Viipurissa 16. 5.1927 kihlakunnantuomariAappo Hämäläisen ja ham-maslääkäri Hildur Hämäläi-sen poikana. Simo Hämäläi-sen isä Suur-Simo omistiIvaskensaaressa sijaitsevanmaatilan, jossa Aappo Hä-mäläinen perheineen viettikaikki vapaa-aikansa. Kou-lunkäyntinsä hän aloitti Vii-purissa mutta oppikouluntoiselta luokalta hän joutuilähtemään evakkoon vuon-na 1939. Koulunkäyntiä hänjatkoi Helsingissä Viipurinkaksoisyhteislyseossa jossatoinen, kolmas, ja neljäsluokka suoritettiin lyhen-nettyinä jaksoina Ilomme olisuuri kun viides luokka voi-tiin aloittaa Viipurissa jonnekoulumme Helsingistämuutti takaisin saaden pai-kakseen entisen Klassillisenlyseon rakennuksen. Täällätapasin Simon ensimmäisenkerran luokkatoverinani.Sorja oli poika. Myöskin rip-pikoulussa olimme samaanaikaan. Rauhassa emme saa-neet kouluamme Viipurissakäydä, sillä kevättalvella1944 varsinainen koulutyölopetettiin ja jouduimmetenttimään oppiaineet.Olimme silloin kuudennellaluokalla ja Simon ystävällisetvanhemmat ottivat minutsilloin kotiinsa asumaan. Seperhe jossa asuin vuokrallalähti jo pakoon pommituk-sia. Me Seija, Simo ja minäolimme silloin keväällä 1944kuin sisaruksia. Minä olinkolmikosta varmasti se kaik-kein komentelevaisin.

Suoritimme kaikki kuu-dennen luokan mutta alku-kesästä ryssät veivät Viipu-rin ja koulumme taasen Hel-sinkiin ja sinne mekin kolmeoppilasta siirryimme. MonetSimon poikakaverit sieltäkoulusta olivat jokapäiväisiävieraita niin Viipurissa kuinHelsingissäkin. Monta haus-kaa tapahtumaa ja juhlaa pi-

dettiin Simon kotona. Sittenvapunaattona tuli meille ys-täville murheellinen tieto jo-ka kertoi Simon perheineenmuuttavan Joensuuhun. Si-moa ja hänen vanhempiaantuli kovasti ikävä.

Ylioppilaaksi päästyään Si-mo opiskeli useita vuosiaHelsingissä. Hän avioituivarsin nuorena, sai tyttärenja kaksi poikaa ja kuusi las-tenlasta. Heitä kaikkia hänrakasti ja ikävöi. Kun hänenasunnostaan aukeni näköalapihaan johtavalle tielle hänheti riensi ulos katsomaankuka tulija oli.

Vaimonsa kuoltua Simo olikovin yksinäinen. Hän soit-teli usein luokkatovereilleenja ystävilleen. Hänen viimei-senä elinvuotenaan minäkinsoittelin hänelle päivittäin.Kävin myös Kontiolahdella-

kin viisi eri kertaa ja Simo kä-vi puolestaan Helsingissäjossa vietimme joulun 2003yhdessä. Kovasti oli meillähauskaa yhdessä. Opin oi-keastaan tuntemaan Simonvasta vanhana. Hän oli mah-dottoman huumorintajui-nen ja lempeä ihminen. Kunpuhuin hänen kansaan tun-tui minusta kuin olisin pääs-syt Karjalaan ja sinne Kan-nakselle takaisin. Simo olisäilyttänyt Karjalan murteenjuuri sellaisena kuin sitä Vii-purissa syntyneet ja sielläkoulunsa käyneet puhuivat.Simo pisti aina puheensa vä-liin Vpl. Pyhäjärven murret-takin. Nuottipoljento ja sa-navarasto olivat kuin 60vuotta sitten Karjalassa.

Koko kevättalven 2004 Si-mo suunnitteli käyntiä Pyhä-järvelle ja Ivaskensaareen.

Viisumivaikeudet tuntuivatniin ylipääsemättömiltä, ettämatka siirtyi kesään. Minä-kin opiskelin venäjää Simonpyynnöstä jo parin kuukau-den ajan. Vielä edellisenä il-tana ennen Simon poisläh-töä juttelimme puhelimessaja Simo sanoi minulle ” Si-nun on äkkiä tultava tänne,sillä

täällä on nyt niin lämmin-tä ja Höytiäisen vesikin on22 astetta. Ilmoitin tulevaniparin päivän kuluttua ja os-tin jo lipunkin valmiiksi. Si-mo kertoi olevansa vähänväsynyt ja en enää soittanuthänelle mutta iloinen ja elä-mänhaluinen hän oli. Aa-mulla hän oli sitten jo pois.Ilmeisesti hän oli lähtenytsielun siivin ilman viisumiasukunsa omistamalle maati-lalle Ivaskansaareen ja Eede-niin.

Simo oli karjalaisista kar-jalaisin. Hän oli varma siitä,että Karjala on taasen joskusmeidän. Vaikka Simo ei ollut-kaan syntynyt Pyhäjärvellähän vietti siellä nuoruudes-saan kaikki vapaa-aikansaSiitä hän uneksi, että Ivas-kansaaren isäntänä voisi jäl-leen kerran olla aikaisem-man omistajan kihlakun-nantuomari Aappo Hämä-läisen, isoisän mukaan ni-mensä saanut Simon poikaAappo Hämäläinen.

Simo oli niin ystävällinenja hyväntahtoinen ihminen,että sellaisia on vähän tässäkovassa maailmassa. Elä-mäntyönsä Simo Hämäläi-nen teki Pohjois-Karjalankuljetusliikkeen toimitus-johtajana. Hänen harrastuk-siinsa kuului nuorempanaralliautoilu ja nyrkkeily. Jonuorena poikasena Simo liit-tyi suojeluskuntaan ja vain14 vuotiaana koulupoikanahän Pyhäjärven tiellä joutuipelastamaan omalla toimin-nallaan kahden suomalaisensotilaan hengen.

Me elossa olevat luokkato-verit ja hänen ystävänsä kai-paamme häntä.

PIRKKO ( PIRRE) TERVO kotikunta Vuoksela.

Kihlakunnan tuomari Aappo Hämäläinen, sylis-sään Simo Hämäläinen.



Merkkipäiviä

Arvonimet

Ylioppilaita

Valtion metsä oli Rantakyläläisten ”kultakaivos”

90Tauno Torkkelisyntyi PyhäjärvenRantakylässä

17. 12. 1914 ja täyttää siiskunnioittavan määrän vuo-sia. Taunon vanhemmat oli-vat Anna-Mari os. Heikko-nen ja Jooseppi Torkkeli ja heolivat 1913 muuttaneet Ran-takylään Muolaasta.

Rantakylässä oli 40 taloa jaenin osa asukkaista olimuuttanut muualta. Maati-lat olivat kooltaan pienvilje-lystiloja, mutta hyvin huo-mattava lisätulo tuli asuk-kaille metsätöistä. Taunokertoi, että rantakyläläistenmaat rajoittuivat laajaan val-tion metsään. Joka talosta,lukuun ottamatta kahta ta-loa, tekivät miehet koko tal-ven rahtia valtion metsässä.Se oli ” kultakaivos”, jostasaatiin kaivattuja rahatulojajoka perheeseen.

Taunon nuoruudessa eijäänyt paljon aikaa harras-tuksille, sillä työtä joutui uu-rastamaan jokainen per-heenjäsen. Mutta oli jotakinja se oli 8-miehinen laulu-kööri, joka esiintyi usein erijuhlatilaisuuksissa. Taunolauloi siinä ykkösbassoa.Mutta sitten nuoren miehenelämään tuli muutos. Hänrakastui saman kylän tyt-töön Elina Patrakkaan. Pat-rakan perhe oli muuttanutRäisälästä. Rakkauden lisäk-si nuoria yhdistivät samatelämänarvot, isänmaalli-suus ja maanpuolustus. Eli-na toimi Lottana ja Taunosuojeluskunnassa. Heidät vi-hittiin kesäkuussa 1939.

Muutaman kuukauden ku-luttua häistä heitä tarvittiinjo maanpuolustustehtävissä.

Rantakylän pojat ja Taunoheidän mukanaan suoritti-vat ilmavalvontaa. AluksiTorkkelin talon katolla ja sit-ten talvisodan syttyessä Tie-lammen ilmavartioasemalla.Elina oli mukana ”vellinkeit-täjänä”. Talvisodan päätty-misen jälkeen heidät siirret-tiin Savonlinnan lähelle Ah-vion saaren valvonta-ase-malle. Tehtävistään heidätvapautettiin 19.4. 1940.

Sotien jälkeen Torkkelinperhe sai maatilan Jämijär-veltä. Tauno oli mukana mo-nissa yhteiskunnallisissatehtävissä. Hän oli yhdeksänvuotta kunnanvaltuustossa,viisi vuotta –hallituksessa,Osuuspankin hallinnossakuukausitarkastajana, SOK:nOsuuskaupan hallinnossasekä lisäksi lauloi kirkkokuo-rossa. Perheeseen syntyi kol-me lasta Eine, Eeva ja Matti.

Elämän virta kuljetti Tork-kelin perhettä kuitenkineteenpäin. 1959 he muutti-vat Hyvinkäälle. Sieltä ostet-tiin neljän perheen asuinta-lo, johon otettiin vuokralai-sia. Tauno sai työpaikan va-rastomiehenä.

Nyt on jo kauan oltu eläk-keellä. Viisi kertaa on käytyKarjalassa ja Rantakylästä eijäljellä entistä asutusta muu-ta kuin kansakoulu. Vuonna2001 ilmestyi Rantakylästämuistelmateos Tuul’ukkopuhaltaa. Teoksessa on pal-jon Taunon muistelmia. Tau-no, jolla on iästään huoli-

matta erittäin tarkka muisti,pahoittelee kirjan monia vir-heitä henkilötiedoissa. Kir-jassa kerrotaan, että Könin-kin pojat Matti ja Heikki huk-kuivat Laatokkaan. Tauno oi-kaisee, ”Köninkillä ei ollutlainkaan sen nimisiä poikia,eikä Köninkin pojista kukaanhukkunut Laatokkaan.” Tä-mä vain yksi oikaisu monistavirheistä.

Nykyisin Torkkelit asuvatHyvinkään keskustassa ker-rostalossa. Lapsista Einenperhe asuu Jyväskylässä,mutta talvet Espanjassa. Ee-va muutti Kanadaan jaavioitui englantilaisen kans-sa. Matin perhe asuu Hyvin-käällä. Lastenlapsia on 7 jalastenlastenlapsia 6. Elina-mummo esittelee valokuvis-ta jokaisen lastenlapsen pie-nimmästä suurempaan. Yh-dessä kuvassa komea nuoru-kainen Kanadan armeijanpunaisessa univormussajohtaa paraatia hopeamiek-koineen. Isoisää hymyilyttäämuistellessa, miten toisen-laiset pukimet hänellä oli ar-meijan puolesta sodan aika-na.

Tietysti tämän päivän las-ten elämä on tuiki erilaistakuin Elinan ja Taunon nuo-ruus Rantakylässä Kummal-lakin on kuitenkin kauniit jahyvät muistot Karjalasta. JaTaunon äänenpaino on hy-vin selkeä sanoessa: ”Karjalakuuluu ehdottomasti Suo-melle.”

Sydämelliset OnnittelutPäivänsankarille!

SALME RINTALA

Karjalasta kaipaan vain Laatokanhiekkarantoja ja Konevitsaa

85Rauha Mikkanenos. Anttonen syn-tyi 4. 12. 1919 Py-

häjärven Vernitsan kylässä.Vanhemmat olivat Olga os.Lappalainen ja Lauri Antto-nen. Rauhan syntyessä Suo-mi otti itsenäisyyden ensias-keleita. Nuoren tytön täyttä-essä 20-vuotta, Suomi oli josodassa ja itsenäisyys uhat-tuna. Talvisota oli syttynyt.

Rauhan kolme veljeä lähti-vät rintamalle puolusta-maan kotiseutuaan ja Rauhatäytti velvollisuutensa va-paaehtoisena kotijoukoissa.Hän toimi talvisodan aikanamuonittajana Sortanlahdes-sa. Hyvänä työparina oli IrjaHumala. Myöhemmissä so-dan vaiheissa hän toimi Ka-jaanin rajavartioston puhe-linkeskuksessa sekä Heinä-senmaan linnakkeen kes-kuksenhoitajana.

Sodan jälkeen Anttosenperhe sai asuinpaikan Ikaali-sista. Rauha sai työpaikanIkaalisten Seurahuoneeltatarjoilijana ja siitä tuli hänel-le ammatti koko työelämänajaksi. Elämän virta kuljettihäntä aina suurempiin liike-paikkoihin ja tasokkaimpiinravintoloihin, Hyvinkäälle,Lahteen ja viimein Helsin-kiin.

Mustalaisnainen oli joskusnuoruudessa ennustanutRauhalle, ettei hän menekoskaan naimisiin, muttatoisin kävi. Rauha ja ErkkiMikkanen vihittiin 1960 jayhteinen koti perustettiinHelsinkiin. Erkki nukkui pois1988 ja Rauha asustaa yksinkaunista kotiaan Helsingis-sä.

Karjalasta Rauha kertoikaipaavansa vain Laatokanhiekkarantoja ja Konevitsaa.Hänellä on tarkassa muistis-sa monet lapsena tehdytkirkkomatkat äidinäidin”Katka” -mummon kanssaluostarin jumalanpalveluk-seen. Mummolla oli kirkossaoma määrätty paikka, jossahän ristinmerkkejä tehden japolvillaan rukoillen osallis-tui yhteiseen toimitukseen.Mummon tavat, usko jaluostarin syvälle sydämeen

tuntuva hartaus jäivät voi-makkaana pienen tytön mie-len muistoihin aina ai-kuisikään asti. Ja kun joskuskiireen täyttämässä elämäs-sä tuli hetkiä, jolloin sielukaipasi lepoa ja lohtua, as-keleet veivät ortodoksi kirk-koon. Siitäkin huolimatta,että Rauha on luterilainen.

Rauha on tehnyt kaksi ko-tiseutumatkaa ja molemmil-la kerroilla hän on käynytmyös Konevitsassa. Hän ys-tävystyi silloisen luostarinjohtajan Nasirin kanssa ja ta-pasi hänet useita kertojaHelsingissäkin. Nykyisin Na-siri asuu Pietarissa ja toimiieri luostarien, myös Konevit-san, tarkastajana. Rauhankanssa yhteydenpito jatkuuedelleen Pietarista.

Omasta elämästään häntoteaa. – Olen elänyt hyvin

moni-ilmeisen ja todella ta-pahtumarikkaan elämän, jo-ten uusia elämyksiä en enääkaipaa. En ole juhlinutmyöskään merkkipäiviäni.Työelämässä näin niin pal-jon ihmisten juhlimisia, jo-ten omat juhlat ei kiinnosta.Suvun vanhimpana elän päi-vän kerrallaan. Tietysti tässäiässä on jo vähän vaivojakin,mutta joka päivä olen kiitol-linen, että kunto on vielänäinkin hyvä. Kotona on hy-vä asua. Palveluita saan tar-vittaessa ja hengen antimiaon Pyhän Laurin kirkko, ai-van kodin tuntumassa.

Sydämelliset onnittelut Si-nulle Rauha näin jälkikäteenlukuisilta serkuilta ja muiltasukulaisilta ympäri Suomea.Hyvää Joulua ja terveyttä tu-levana vuotena!

SALME RINTALA

90-vuotispäiväänsä viettää 15. 12. Rauha Nuora o.s. Hinkka-nen kotonaan Turussa.

Rauman lyseon lukiostaHeikki Packalen. Vanhem-mat Marketta ja Matti Packa-len. Isovanhemmat Annikaos. Lappalainen (Vernitsa) jaPertti Packalen.

Tasavallan presidentti onmyöntänyt teollisuusneu-voksen arvonimen toimitus-johtaja Jorma Lillbackalle.Jorman vanhemmat Ellenos.Talja (Vernitsa) ja KaukoLillbacka.

80-vuotisjuhlaansa vietti Jenny Hutri o.s. Ijas Vpl. Pyhäjär-ven Heinoisista läheisten seurassa 16. 10. tyttären luonaVammalassa.

Tauno ja Elina Torkkeli 65-vuotis hääpäiväna. Takana lapset vasemmalta Eeva, Matti ja Ei-ne.

Rauha Anttonen.



”Ilo pintaa vaik’syvän märkänis”

Pyhäjärvellä kesällä 2004 Antti ja Leena Musakan pihalla. Kiitokset heille hyvästä majoituksesta. HYVÄÄ JOULUA ja ON-NEA VUODELLE 2005 kaikille matkoillani mukana olleille. Ensi kesänä matkaamme Pyhäjärvelle 21.–24. 7. toivottaa Sei-ja Lintula.

Jo perinteiseksi muodostu-nutta karjalaisten pikkujou-lutapahtumaa vietettiin lai-varisteilyllä Tallinnaan upeal-la ”Romantik” aluksella. Ris-teilyn olivat järjestäneet Kar-jala-lehti, Matkatoimisto Lo-malinja Oy, yhdessä pitä-jäseurojen kanssa, mitkä lä-hinnä toimivat matkaryh-mien kokoojina. Risteilylleosallistui runsaat yli seitse-män- ja puolisataa osanotta-jaa.

Risteilyn ohjelma oli saatuvarsin mielenkiintoiseksi javaikuttavaksi. Ohjelmanjuontajana toimi evl. IlmariHakala. Yhdessä vaimonsaLeena Hakalan kanssa hesaivat luoduksi lämminhen-kisen pikkujoulutunnelman

missä ei myöskään unohdet-tu palauttaa mieliimme niitäraskaita aikoja ja kokemuk-sia, mitkä silloin 60-vuottasitten kansaamme kohtasi-vat. Kunnia selviytymises-tämme lankeaa sotaveteraa-neillemme ja sodan uhreille,jotka siitä raskaimman taa-kan joutuivat kantamaan. It-senäisyytemme kansakunta-na säilyi ja sotiemme haavatalkavat umpeutua. Tilaisuu-den musiikkipuolesta vastasiSortavalaissukujuurinen Ka-ti Neuvonen säestäjänäänhämäläinen Vesa Tuomi. Helaulattivat ja hauskuuttivatyleisöä. Ilta jatkui maittavanjouluillallisen nauttimisen jarattoisan seurustelun mer-keissä.

Tallinnaantutustuminen

Toisen risteilypäivän aamu-puolella oli tilaisuus käydätutustumassa Tallinnan jou-lumarkkinoihin ja runsaisiintavaravalikoimiin ja monimatkailija näyttikin löytävänsopivaa tuliaista tuleviin jou-lupaketteihinsa.

Karjalaisuustutuksi-tapahtuma

Paluumatkalle oli järjestettymyös monipuolista ohjel-maa, missä mm. evl. IlmariHakala kertoi kokemuksis-taan matkasta rajantakai-seen Karjalaan. Hänen mie-lestään näkymät eivät ole

kovin miellyttäviä ja mieltärohkaisevia. Karjalan nousualennustilastaan ei näytä ko-vin lupaavalta. Osmo Ahokaskertoili Karjalan Kannaksenevakuoinnista todeten senonnistuneen kohtalaisen hy-vin lukuunottamatta aivanrajan ja rintamalinjojen lä-heisyydessä asuvia.

Conferencekeskuksen ti-loihin oli järjestetty myösnäyttelytilaa karjalaisille pi-täjälehdille, kirjoille ja muil-le tuotteille. Lehdet herätti-vät risteilyvieraiden kiinnos-tusta, kuin myöskin muutesille tuodut asiat. Akvarelli-maalari Pentti Kokko oli jär-jestänyt akvarelleistäännäyttelyn mihin kuului maa-lauksia hänen synnyinseu-dultaan Riekkalan saarenmaisemia Sortavalan läheltä.Hän olisi myös valmis maa-laamaan tilauksesta omienkotiseutujensa maisemia ti-laajille.

Matkailun ja risteilyntulevaisuus

Jo paluumatkan aikana nou-si monella taholla kysymys,mikä on näiden risteilyjen jaKarjala-matkojen tulevai-suus? Yhtenä vaihtoehtonavoisi heittää mietittäväksiajatuksen matkan järjestä-jien ja matkailijoiden kerää-jien voimavarojen yhdistä-misen. Jos esimerkiksi Karja-la-lehti, Karjalan Liitto, suu-rimmat Karjalamatkojen jär-jestäjät ja pitäjäseurat yhdis-täisivät voimavarojaan, niineiköhän joitakin hyvin näyt-täviäkin tapahtumia yhdessäsaataisiin aikaan. Ajatus voiolla vielä liian raaka toteutet-tavaksi, mutta kehitys kulkeemielestäni siihen suuntaan.

ERKKI PÄRSSINEN

Tampereella juhlittiinpikkujouluaItsenäisyyspäivän aattonakokoontuivat Tampereenympäristössä asuvat pyhäjär-veläiset yhteiseen itsenäi-syys- ja pikkujoulujuhlaan.Pursiseuran ravintolaan olitamperelaisten lisäksi tullutjoukkoa Ylöjärveltä, Nokialta,Hämeenkyröstä ja Kangasal-ta, yhteensä liki 70 henkeä.

Tilaisuuden juontaja KariSipponen harmitteli, että lau-lujen säestäjä on hiemanmyöhässä, mutta se yleisöähaitannut. Karjalaisten laululaulettiin tunteella ja sydä-mellä ja tietysti seisaaltaan.

Tampereen Pyhäjärviker-hon puheenjohtaja Laila In-nanen toivotti yleisön terve-tulleeksi. Puheessaan hänpalautti mieleen menneenkesän kotiseutumatkat. Kai-puu kotiseudulle vie niin su-ku- kuin kyläyhteisöjä edel-leen matkoille. Hän kertoikeskeisiä asioita Pyhäjärvenpitäjästä, joka oli vaurasmaatalouspitäjä. Lopuksihän kehotti meitä vanhempiakertomaan lapsille ja lasten-lapsille monipuolisesta kar-jalaisesta kulttuurista ja koti-seudustamme, jossa ovatkaikkien meidän juuret.

Seija Lintulan lastenlapsetlauloivat ja leikkivät tuttujajoululeikkejä. Eila Uskola ker-toi säveltäjä P.J. Hannikaises-ta, joka on monien joululau-lujen säveltäjä. Aino Honkala

lausui koskettavan adventti-runon. Kerhon kuoro lisäsitunnelmaa kauniilla lauluilla.Ja tietysti yhteisestikin laulet-tiin. Huumorilla höystetyssäsketsissä mummo yrittimuistella nuoruuden rak-kausmuistoja miehensäkanssa. Se oli turhaa, unoh-tunut mikä unohtunut. LailaInnanen lauloi ja lausuihauskan runon.

Jouluun kuuluvat tietystimonenlaiset herkut. Siitäkinsaatiin esimakua, ruokapöytäoli könköllään syömistä. IrjaSiirtosen ja Helvi Kalttilanmyymät arvat tekivät kaup-pansa ja voittoja oli todellarunsaasti. Ja tietysti juhlaantuli myös joulupukki. Pieni 4-vuotias poika kysyi silmätsuurina, ”toitko varmasti lah-joja?” Vastauksena oli, ettäpukilla on aina lahjoja.

Lämminhenkinen tilaisuusjatkui yhteisenä ohjelmana,vilkkaana seurusteluna. LailaInnanen korosti vielä, että tu-levista Tampereen SeudunVpl. Pyhäjärvikerhon tapah-tumista ja kuukausikokouk-sista tiedotetaan Pyhäjärvi-lehden tapahtumakalenteris-sa, joten joukolla mukaanmyös kuukausikokouksiin.

OIKEIN HYVÄÄ JOULUAJA ONNELLISTA UUTTAVUOTTA Tampereen Pyhär-vikerholaisilta.

SALME RINTALA

Lännen terveisetYhdysvaloissa vietetäänmarraskuun neljäntenä tors-taina Kiitospäivää.

Se on yksi suurimmistajuhlapäivistä täällä. Silloinperheet kokoontuu yhteenpitkienkin matkojen takaa.Laitetaan kalkkuna päivälli-nen ym. jälkiruuaksi kurpit-sa piirakkaa jäätelön taivaahtokerman kera. Se onsovinnon päivä myöskin. Joson ollut jotakin erimielisyyt-tä, niin silloin unohdetaan janautitaan yhdessä olosta.

Oli lokakuu v. 1621, Ply-mouth, Massachusettes val-tio. Silloiset kristityt päätti-

vät pitää kiitosjuhlan. Satooli hyvin runsas ja intiaa-nienkin kanssa oli tultu hy-vin toimeen. Kuvernööri lä-hetti neljä miestä ampu-maan kalkkunoita metsästä.Intiaani päällikkö Maz Mas-sot oli kutsuttu juhlaan. Hänsaapuikin mukanaan 90 vä-rikkäästi maalatun vartijankanssa. Kuvernööri pelästyikauheasti. Heillä kun olivaan parikymmentä sotilas-ta. Mutta tämähän oli rau-han ja sopusoinnun juhla.Hän lähetti miehiä ampu-maan vielä lisäksi viisi peu-raa.

Ilma sattui onneksi ole-maan kaunis, sillä kaikki ta-pahtui ulkona. Juhlia kestikolme päivää. Päivisin mie-het kilpailivat mm. jousiam-munnassa ym. Iltaisin inti-aanit esittivät värikkäitä jahurjia tansseja. Naisten aikakului ahkerassa ruuanlaitos-sa. Karpaloita oli säkittäin,mutta ei oltu vielä keksittykuinka niitä parhaiten voisikäyttää. Kurpitsa piirakoistaei ollut vielä tietoa, kun ei ol-lut vielä uuniakaan. Kerma-vaahtoa ei ainakaan ollut,kun ei ollut lehmiäkään.Lehmät saapuivat vasta noin

kolmen vuoden päästä.Kiitospäivän vietto alkoi

levitä nopeasti. Ensimmäi-nen presidentti George Was-hington julisti vuonna 1789marrask. 26 pv Kiitospäiväksikoko maassa. Hän kehoittikotona ja kirkoissa kiittä-mään vuoden tuloista ja ru-koilemaan rauhaa, ystävälli-syyttä ja yhteenkuuluvai-suutta perheiden ja kanso-jen kesken.

Joulu rauhaa ja SiunaustaUudelle Vuodelle toivoo

LEMPI KÄHÖNEN-WILSON

Seija Lintulan lapsenlapset esittivät jouluisia leikkejä.

Joulupukki Tampereelta toivottaa hyvää joulua.

Karjalaisuus tutuksi -tapahtuma veti laivan Conferencekeskuksen tupaten täyteen kuuli-joita. Valokuva Kalervo Huppunen.

pyha12_0607 9.12.2004 15:33 Sivu 6


Vpl. Pyhäjärvi-seuran syyskokous sai nähtäväkseen harvinaisen filminKun pääkaupunkiseudulla jaUudellamaalla asustavatVpl. Pyhäjärvi-seuran jäse-net kokoontuivat 20. marras-kuuta pitämään syyskokous-taan, oli ilmassa hivenen his-torian havinaa. Saimme näetnähdä filmin, joka on kuvat-tu Pyhäjärvellä vv. 1939–1944. Filmin ensiesitys olimarraskuussa 1977. Muttaviime vuodet filmi on uinu-nut Ruususen unta Karjala-talolla pienessä komerossa,missä seura säilyttää niin pa-pereitaan, vajaita kahvipa-kettejaan, paperilautasiaanja kynttilänpätkiään, muistaaarteista puhumattakaan.

Syyskokous mm.hyväksyiensi vuodelle toimintasuun-nitelman, johon sisältyy ret-ki Vironperälle 6. 5. 05, mistäilmoitellaan hyvissä ajoin.Johtokuntaan uutena jäse-nenä hyväksyttiin tämän-vuotinen varajäsen MarkettaMattila. Muina jatkavat Ee-va-Liisa Miikkola, Paavo J.Paavola, Kaisa-Liisa Korho-nen, Arja Hiiri, Inkeri Hiiri,Meeri Kuusisto, Eero Sirkiä jaKaarina Pärssinen. Varajäse-nenä jatkaa Päivi Seppänenja uusiksi varajäseniksi valit-tiin Toivo Nokelainen ja Il-mari Pärssinen.

MuistojenPyhäjärvi –filmi vv.1939–1944

Seuraa jokunen vuosi sittenvetäneen Osmo Juvosen an-siota on, että filmi MuistojenPyhäjärvi pengottiin unoh-duksista esiin. Enkkualaisetovat tekemässä kotiseutufil-miä, johon he tänä vuonnakuvattujen maisemien lisäk-si halusivat sisällyttää van-hoja kuvia Pyhäjärveltä.

Näin tuleva enkkualaistenfilmi tulee antamaan histo-riallista perspektiiviä meille,joilla ei ole omakohtaisiamuistikuvia sotien aikaisestatai sitä vanhemmasta Pyhä-järvestä. Osmo Juvonen olimatkustanut Espanjan talvi-kodistaan vasiten Suomeensyyskokoukseemme osallis-tuakseen, mutta samaan ai-kaan osuneet sukulaissensyntymäpäivät veivät hänetkokouspäivänämme Vam-malaan. Filmin näytti ja sentaustatarinoita kertoili meil-le tällä kertaa Kari Pohjakal-lio, enkkualaisten filmihank-keessa mukana aktiivisestioleva ”pyhäjärveläisten vä-vy” . Kari itse on viipurilaisia,mutta vaimo on Saaprusta.Biologina Kari Pohjakallio oninnolla kulkenut mukana

Pyhäjärveä ja sen luontoatutkimassa monilla kotiseu-tumatkoilla ja kun uudenenkkualaisten filmin ainek-sia on taltioitu.

Kerrottakoon filmin taus-toista hieman. Muistojen Py-häjärvi –filmissä nähdääntuokiokuvia ja maisemia, jot-ka armeijan sotakuvaaja Rei-no Tenkanen taltioi filmiinkotiseutunsa sodanaikaises-ta elämästä. Hän itse oli vieläpaikalla ja haastateltavana,kun filmi sai Helsingissä elo-kuvateatteri Maxim 2:ssa en-si-iltansa 13. 11. 1977. Filminkoostaminen oli mahdollis-ta, kun Antero Pärssisenavulla saatiin Pääesikunnanhallusta tukittavaksi pätkiäalkuperäisestä kuva-ainek-sesta. Niistä koottiin mm.Kari Uusitalon ollessa aktii-visti hankkeessa mukana n.20 min kestävä filmi, joka nyton siirretty VHS-kasetille. Ky-seessä on mustavalkoinenmykkäfilmi ajan tavan mu-kaan.

Antero Pärssinen on yksifilmin ensiesityksessä muka-na olleista parista sadastaasiasta kiinnostuneesta jahäneltä löytyivät, kiitos huo-lellisen arkistoinnin, myösmuistiinpanot ensiesitykses-tä.. Nämä muistiinpanot tu-kenamme katselimme nytKarjala-talolla tämän kiin-nostavan kuvauksen sodanja välirauhan aikaisesta koti-seudustamme. Yhdessä yri-timme tarkentaa kuvaammefilmiin sisällytetyistä asiois-

ta.Tarkoitus on, että filmin

Muistojeni Pyhäjärvi VHS-tallenteesta tehdään ensivuonna videokopioita haluk-kaiden hankittavaksi. Filminomistaa VPL Pyhäjärvi-seu-ra, joka on filmin tuottaja. Al-kuperäisfilmin tallennus onaiottu siirtää Karjalan Liitontiloissa olevasta pahvikome-rosta esim. Pyhäsäätiön kas-sakaappiin tahi Mikkelinmaakunta-arkistoon, muttaasiasta niin kuin kopioidenteettämisestäkin päätöksetjäävät ensi vuoteen.

Millainen filmi oli?

Sen katseleminen ensi kertaavaiensi meidät kuin samaanaikaan ulkona raivonnut tä-män syyskauden pahin lu-mimyrsky olisi tukkinut tun-tohermomme. Oli hyvinhämmentävää ja tunteitanostattavaa tunnistaa joitainnäkymiä, tuttuja tienoita sil-loisessa asussaan lähes 60vuoden jälkeen.

Siellä vilahtivat maisematmm. aseman seudusta, Ala-kylän aukeasta Sirkanmäellepäin, pappilan puutarhasta,hautausmaasta, väliaikai-seen kirkkoon rovasti Viikanjohdolla kokoontuvasta kirk-koväestä, Konevitsan luosta-rista ja Streljkan hiekasta,Sortanlahdesta aallonmurta-jineen, hävitetystä Käkisal-mesta ja sen säilyneestä lin-nasta, Laatokalla nuottaa ve-tävistä kalastajista, uudisra-

kentajista, perunanmultaa-jista. Kuvakerronta päättyyilmatorjunnan työskentelynseuraamiseen Sortanlahdenkoulun ja Leppiniemen vä-lillä, taustalla aallonmurtajaja Polvanan niemi.

Tämä edelläoleva ei olekaikki, ei täydellinen luette-lo. Ja kunhan filmi saa lisääkatsojia, voi olla ja on toivot-tavaa , että Antero Pärssisenmuistiinpanojen täydennyk-seksi löytyy joidenkin filmis-sä esiintyvien paikkojen tun-nistajia. Vaikka filmin ensi-esityksen aikaan oli kulunut33 vuotta siitä kun kukaan olikäynyt Pyhäjärvellä, on nyttoisin. Kotiseutumatkaajiaon riittänyt, varmoja kertojiaja paikkojen tunnistajiakinalkuvuosina, mutta heitä eienää usein tapaa vanhoissamaisemissa kun ikääntymi-nen on vienyt voimat lähti-jöiltä ja osa alkuvuosien in-nokkaista kotiseutumatkaa-jista jo lepää maan mullissa.Tiedämme, että vanhojenpaikkojen varmuudella yhätunnistajia ei ole enää kovintiheässä. Siksi alkaa olla kiire.Sen vuoksi yhdistyksemmeaikoo ensi vuonna panostaaparhaansa, jotta historialli-sen filmin tallentamienmaisemien ja ihmisten tun-nistaminen täsmentyvät si-ten kuin se enää on mahdol-lista.

KAARINA PÄRSSINEN

Kuvassa vas. Kari Pohjakallio, Inkeri Hiiri, Eeva-Liisa Miikkola, Arja Hiiri, Kaarina Pärssi-nen ja Meeri Kuusisto valmistautuvat kokoukseen.

Lapsuuden jouluJoulu mielet herkistää,katseet suuntaa lapsuuteen.Äidin, isän askareet,siskon, veikon leikit monet.

Ilon, valon juhla on,ihmismielen muistot valtaa,sydän hyvä jokaisen,aatokset kauas, kauas kantaa.

Ennen paljon vähemmänkauppaan mentiin ostoksille.Itse tehtiin nallet, nuket,joulukoristeet ja tähdet.

Aattona kynttilät ja omputkuusen oksiin sidottiin,liput yhteen naruun –saivat juhlavamman näyn.

Jouluvirttä veisattiin,isä luki evankeliumin,äiti kattoi joulupöytäänherkut laittamansa monet.

Sitten syötiin koko perhevatsat täyteen jouluruokaa.Kylläisinä, onnellisnaihailtihin joulupuuta.

Lapset leikki lahjoillaan,mollamaijat nimet saivat.Kaikki pian tyytyväisnäjoulu-uneen syvään vaipui.

Pian talo hiljeni,joulun henki leijailihalki suuren avaruuden,antoi meille uskon uuden.

ULLA RUOSTETOJAo.s. PitkänenVanhemmat:

Anni ja Janne PitkänenVpl. Pyhäjärvi, Vernitsa

Hyvää Joulua teille jokaiselle!ULLA JA JORMA RUOSTETOJA

JoulutervehdyksiäHyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

RITVA JA YRJÖ S. KAASALAINEN

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta VuottaSELMA AHLHOLM os. Kilpeläinen,

Storpos Ruotsi

Lilja Salonen os. Kilpeläinen ja lapset toivottavatHyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta kaikilletutuille ja aivan erikoisesti siskolle Ruotsiin.

Joulurauhaa ja Onnellista Uutta Vuottakaikille sukulaisille, ystäville ja tutuille, toivottaa

RAKEL VALKAMA JA MIKA PERHEINEEN

Onnittelut Esteri Silvennoiselle os. Lappalainen. Olet täyttänyt 80-vuotta.

Tervehdys ja paljon onnea Aili ja Selim Lehtiselle. Hienoa, ettäyhteinen matka on ollut pitkä. Seurastanne häivyin 1938 kesälläkun menin Räisälän kansanopistoon.

Kaikille tutuille myös Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.T: KERTTU PYLVÄNÄINEN

pyha12_0607 9.12.2004 15:30 Sivu 7


Väitöksiä

Muistoja mummon 85-vuotispäivänäIhan ensimmäisessä muis-tossa mummosta on sellai-nen kummallinen piirre, et-tei siinä muistossa ole mum-moa lainkaan.

Tai ainakaan ei voi sanoamissä se mummo on, koskase on siinä jotenkin kaikkial-la. Talo on ehkä keltainen.On kesä, koska puissa onkukkia eikä omenia. Saunaon pienempi talo niin syvälläomenapuumetsässä, ettäpolulla on pimeää. Saunapo-lulla on iso musta ruosteinenpata, jossa kasvaa kukkia.Olen kai kaksivuotias. Por-taat talon yläkertaan ovattummanruskeaa lakattualautaa. Ne kiertyvät toiseenkerrokseen niin jyrkästi ettähuimaa. Niitä on vaikea kii-vetä ylös mutta se kannattaa,koska on hauska laskeutuaalas porras kerrallaan niin,että pudottautuu alaspäinaina yhden rappusen kerral-laan.

Toisessa kerroksessa onkirnu. Minulle selitetään mi-tä sillä tehdään, mutta enymmärrä miten maito muut-tuu voiksi. Maito on valkois-ta ja voi on keltaista, ja sekermakin liittyy tähän kaik-keen jollain kummallisellatavalla. Sen joka sitä maito-asiaa selittää on pakko ollamummo, ei se oikein kukaanmuukaan voi olla.

Jossain siellä talossa onkoira ja porontalja ja äijä,mutta niitäkään ei näe. On

Hannu Savolainen juhli Unkarissa

Omien osakkeiden ostot parantavat pienten yritysten osakkeiden likviditeettiäKTM Ilkka Tomperin rahoi-tuksen alaan kuuluva väitös-kirja ”Liquidity Effects, Ti-ming and Reasons for Open-Market Share Repurchases”tarkastettiin Vaasan yliopis-ton kauppatieteellisessä tie-dekunnassa perjantaina 19.marraskuuta 2004. Vastaväit-täjänä toimi professori Juha-Pekka Kallunki (Oulun yli-opisto) ja kustoksena profes-sori Petri Sahlström.

Tomperin väitöskirja kä-sittelee pörssiyhtiöidenomien osakkeiden ostojaosana pörssiyhtiön voitonja-koa sekä takaisinostojenajoitusta ja vaikutusta osak-keen likviditeettiin.

Ilkka Keijo Johannes Tom-peri on syntynyt Tampereel-la 28. elokuuta 1975. Hänpääsi ylioppilaaksi Tampe-reen lyseon lukiosta vuonna1994 ja valmistui kauppa-tieteiden maisteriksi Vaasanyliopistosta vuonna 1998.Tomperi on työskennellytanalyytikkona ja apulaisjoh-tajana Merita Corporate Fi-nance Oy:ssä vuosina1997–2000 ja vuodesta 2000lähtien Pricewaterhouse-Coopersin corporate finance-yksikössä. Tällä hetkelläTomperi työskentelee asian-tuntijana (Manager) PwCCorporate Finance Oy:n yri-tyskauppatiimissä.

Suutarin joulukuusiOlimme jatkosodan aikanakotona 1942 ja joulu oli tu-lossa. Sanoin äidilleni, ettähaluan lähteä Taavitsaisentyttöjen kanssa hakemaanjoulukuusta vesikelkalla.Kaunis kuusi löytyikin ja kuntulin kotiin, laitoin sen aitanseinää vasten tarkoituksena,että kun isä tulee kotiin, hänlaittaa siihen jalan. Näinkuusi on valmis aattoillaksi.

Toisin kuitenkin kävi. Seu-raavana aamuna mennessä-ni ulos, huomasin, että mi-ten ollakkaa, kuusi oli karsit-tu latvasta tyveen ja kirves olirangan vieressä. Siitä oli siisoksat pois kuin suutarin jou-lukuusesta. Paljastuihan setekosen tekijäkin. Silloin kol-me ja puolivuotias veljeni oliaamulla hakenut puuliiteris-tä kirveen ja ajatteli, että kar-sinpa tuosta kenkien pyyhki-miseen rappujen eteen ha-vuja. Miten ihmeessä se juu-ri sinä aamuna heräsi ennenminua? No eihän siinä muu-ta, kuin minä lähdin aa-tonaattona uudelleen met-sään. Olin jo edellisellä ker-ralla pannut merkille, ettäsiellä on kunnollisia joulu-kuusia. Ei tarvinnut etsiävaan menin suoraan kuusenluo. Löin kirveellä poikki jatoin vesikelkalla pihaan.

Aattona kuusi tuotiin tu-paan. Isä oli tehnyt siihenhyvän ristikkojalan. Koristei-ta oli omasta takaa ja jostainäiti oli saanut loihdittuakynttilät. Näin aattoilta alkoihämärtyä. Joulusauna olilämmitetty ja lähdimme ko-ko perhe saunaan. Veljeni jaminä peseydyimme nopeas-ti, sillä oli kiire odottamaan

pukkia. Kun oltiin pesty, kii-rehdittiin heti tupaan. Sielläaloimme korva tarkkanakuunnella, jos-ko kuuluisi lä-hestyviä ääniä,joka viittaisi sii-hen, että joulu-pukki on tulos-sa.. Miten ol-lakkaan, siinähiljaa ja jännit-tyneenä istues-samme, alkoiporstuasta kuu-lua valtava jyti-nä. Tuntui kuinpiiskoilla vedel-täisiin pitkinseiniä. Yht’äkkiä ovi tempais-tiin auki, turkinhelmat vainheilahti ja iso risukimppulensi tuvan lattialle.

Minä jäin heti miettimään,onko joulupukki sittenkinkuullut kiroiluni, vaikka olinluvannut etten koskaan ki-roilisi. Ja toinen asia, onko sepukki nähnyt, kun olen salaapolttanut kessusätkiä. Muttakun veljeni alkoi itkeä loh-duttomasti, yhdyin itkuunminäkin. Isä ja äiti tulivatsaunasta ihmetellen, mitätyö hyvät pojat itkettä. Näy-timme risukasaa lattialla.Pukki kävi jo ja toi tuollaset.Äiti ja isä alkoivat lohdutella.Kyllä se pukki on pahastierehtynyt. Varmasti se oliKonnitsaan menossa ja har-haili, eikä tunnistanut taloja.

Vanhemmat saivat meidätrauhoitettua. Laulettiinmuutama joululaulu ja äitipyysi meidät sytyttämäänkuuseen kynttilät. Hetkenkuluttua alkoi ulkoa kuuluasellaista ääntä, että taitaa sit-

tenkin tulla joulupukki. Jakun ovi avautui, sieltä astelijoulupukki lumipuvussa ja

lumiviitta har-tioilla. Ja pukillayllätys, mukanaoli pukin muo-rikin He sanoi-vat, että heidänyhteisikänsä onvähän alle 600vuotta. Meilläriitti ihmettele-mistä. Pukkiantoi meillekunnolliset lah-jat ja tietenkinme lauloimmepukkiparille.

Pukki lähti sitten pois, muttamuisti erikoisen asian. Hänpyörähti porstuassa ja sanoinähneensä ulkona toisenpukin harhailevan ja selässäoli hirmuinen risukimppu.Sanoi etsivänsä erästä taloa(jota en nyt tässä kerro).

Sen jälkeen lauloimmemuutaman joululaulun. Isäluki jouluevankeliumin. Sit-ten laulettiin vielä Enkeli tai-vaan…ja niin oli aattoilta ku-lunut.

Vasta vuoden kuluttua sel-visi, mistä oli tullut se risujajakava joulupukki. NaapurinHelmi oli pantannut tietoanäin kauan. Helmi oli katso-nut ikkunasta, nyt pojat tule-vat saunasta ja äiti ja isä ovatvielä saunassa. ”A nythä mielähen.” Hän veti turkin pääl-leen ja otti jo päivällä kerää-mänsä risukimpun kaina-loon ja kävi heittämässä risutmeidän lattialle. Sen pitui-nen oli tämä tarina.

LEPPOINMÄEN POIKA

Käkisalmen rouvien KaisanpäivätKäkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yh-distys vietti 27. 11. 2004 perinteistä Kai-sanpäivä-juhlaa Karjalatalossa Helsingis-sä aloittaen samalla adventtiajan vietonmiellyttävässä juhlatunnelmassa. Vieraitaoli juhlaamme saapunut läheltä sekä kau-kaa noin 90 henkilöä, joten ilmapiiri olikotoisen karjalainen.

Ennen juhlan alkua juhlaväellä oli tilai-suus tutustua Liisa Tenkasen kokoamaanvanhojen valokuvien näyttelyyn. Esillä olirunsaat 80 kuvaa Käkisalmesta ja käkisal-melaisista sekä yhdistyksen toiminnasta.

Juhlan juontajana toimi leppoisallaesiintyjän rutiinilla Paula Koho. Varsinai-sen ohjelman aloitti perinteisesti ViipurinLauluveikot Tuomas Neuvosen johdolla.Saimme kuulla kauniita serenadeja sekäupean laulun ”Karjala”.

Yhdistyksemme puheenjohtaja LiisaTenkasen tervetuliaissanat virittivät juh-laväen käkisalmelaiseen tunnelmaan. Tä-män jälkeen kouluneuvos Antti Hentto-nen piti juhlapuheen, joka muodostuierittäin mielenkiintoisesta kertomuksestaVuoksi-virran tuhansien vuosien takai-sesta syntymästä ja virran eri vaiheista.Maan kohoamisella oli suurin vaikutussen eri uomien muodostumiseen, muttamyös ihmiskädet pieniksi suunnitelluillatoimenpiteillään saivat aikaan ennalta ar-vaamattomia seurauksia virran kulussa.Esitystä havainnollistivat selkeät kartat,jotka elävöittivät jo muutenkin kiinnosta-vaa esitystä, jonka päätteeksi kuulimme

vielä nauhalta Viipurin Lauluveikkojenesittämän Vuoksi-laulun sekä Esa Saarionlausuman Yrjö Jylhän runon ”Taipaleenjoki”.

Ennen lounasta käkisalmelaisen taus-tan omaava taiteilija Annu Toiviainen-Malmio luki isänsä Esko Toiviaisen vai-kuttavan kertomuksen ”Sankarihaudalla”.

Runsaan perinteisen lounaan ja kahvinjälkeen ohjelma jatkui professori HeikkiVärtsin mukaansatempaavalla esityksel-lä. Hän kertoi elävään karjalaiseen ta-paansa käkisalmelaisen evakkopojantiestä tanssitaiteilijaksi. Ilman sotaa hänolisi ehkä tehnyt elämäntyönsä liike-miehenä. Perheen asetuttua evakkomat-kallaan Jyväskylään, kehottivat vanhem-mat aktiivista koulupoikaa osallistumaanteatteritoimintaan. Tanssiroolien myötätie johti teini-iässä oopperan balettikou-luun Helsinkiin ja siitä edelleen tanssitai-teen huipulle. Esitystä värittivät monethienot valokuvat eri rooleista pitkän uranvarrelta, ja monet herkulliset kaskut haus-kuttivat kuulijoita. Balettiin kuuluvanpantomiimi-kielen lyhyt oppikurssi olimyös vertaansa vailla.

Lopuksi arvottiin taiteilija Eeni Kokonlahjoittama kaunis työ ”Terijoen salava” jaonnetar suosi tällä kertaa Kaarina Valkos-ta. Myös muita arpajaisvoittoja oli run-saasti tarjolla.

Juhla päättyi komeasti kajahtaneeseenKarjalaisten lauluun.

MIRJAMI SIHVO

Lempääläinen Hannu Savo-lainen täytti 50 vuotta 31. 10.Hänen isänsä oli Vpl. Pyhä-järven Salitsanrannan kou-lupiirissä syntynyt Jalo Savo-lainen ja äitinsä Aune kotoi-sin Keuruulta.

Hannun syntyessä perheasui Nokialla, josta muuttiensin Messukylään ja sittenUrjalaan, kunnes asettuiKangasalle vuonna 1964.

Diplomi-insinööriksi Han-nu valmistui Tampereen Tek-nillisestä Korkeakoulusta1982 ja aloitti syksyllä -82 it-alan työt Dava Oy:llä Es-poossa. Yritysostojen seu-rauksena hän työskentelimyöhemmin Nokia Datan jaICL:n palveluksessa. Nykyi-nen työpaikka on Fujitsun jaTeliaSoneran yhteisesti

omistama Isoworks, jossaHannun tehtävät liittyvät tie-tohallintoon.

Lempäälään Hannu muut-ti vuonna 1986 löydettyäänpaikkakunnalta elämäntove-rin.

Juhliaan Hannu viettiLempäälän unkarilaisessaystäväkaupungissa Ta-polcassa suuren suomalais-unkarilaisen ystäväjoukoniloisessa seurassa. Unkarinkielen opiskelu kuuluukinnykyisin hänen tärkeimpiinharrastuksiinsa samalla, kunhän hoitaa isältään Kan-gasalle jäänyttä pientilaa.

Hannu Savolaisen elämäs-tä ja matkoista maailman erimantereilla kerrotaan myöshänen avopuolisonsa RitvaMäkelän kirjoittamassa

omaelämäkerrallisessa kir-jassa nimeltään Kaukokai-puun kutsu.

vain se keltainen talo ja pataja portaat ja kirnu, enkä mi-nä ymmärrä mitä kirnullatehdään vaikka sitä kuinkaminulle selitetään.

❐ ❐ ❐

Toisessakaan muistossamummoa ei näy, mutta sejohtuu vain siitä ettei järvenjäällä näe pyryltä paria met-

riä pidemmäksi. Hiihdänmummon perässä tai edellä.Tuntuu jotenkin turvallisel-ta, vaikka olen hiihtänyt yhtäsoittoa ainakin kymmenentuntia ja sataviisikymmentäkilometriä, ja olen sentäänvasta kuusi.

Mummo puhuu kai Karja-lasta. Sitäkään ei oikein täy-sin ymmärrä, mutta jotenkinsiitä tulee mieleen lehmät jajotenkin aurinkoiset ajat.Mummo sanoo, että sinnepitää lähteä sitten kun mi-nulla on ajokortti. Sen minäymmärrän ettei sinne jostainsyystä juuri nyt pääse. Ja kunhiihtää vielä toiset sata kilo-metriä ja kahdeksan tuntiapääsee perille.

Talo on nyt valkoinen ja seon toisessa kaupungissakuin se keltainen, mutta siel-lä on samat tavarat. Illallalämpiää sauna, mutta sitäsaunaa ei ole piilotettuomenapuiden alle.

❐ ❐ ❐

Kolmannessa muistossa onmonta muistoa. Minä väitänmummolle vastaan ties mis-tä asioista ties minkä värisis-sä taloissa. Ja mummo väit-tää myös vastaan, ja me väit-telemme vaikka nyt pohjat-tomista lammista ja siitä voi-ko veden muuttaa viiniksi,mikä on kuitenkin jollain ta-valla paljon epäuskottavam-paa kuin se, että maitomuuttuu voiksi kun sitä tar-peeksi kauan vatkaa. Pohjat-tomia lampia on Karjalassa,mummo väittää, mutta minätiedän ettei se ole totta. Minätiedän että mummokin tie-tää, vaikka väittää muuta. Seon aika ovela mummo.

Toini Pelkonen v. 2000 Vpl.Pyhäjärvi-juhlissa Lahdes-sa.

Ilkka Tomperi.

Hannu Savolainen.



Evakkojoulu 1939Tätä kirjoitettaessa 5. 12.-04 oli meistämoni 65-vuotta takaperin junan härkä-vaunuissa matkalla Etelä-Pohjanmaal-le. Alavudelle taidettiin päästä Itsenäi-syyspäivän aamuna.

Jotkut ovat Pyhäkylän koulupiirin tie-tojen keräyksen yhteydessä tästä mat-kasta jotain maininneet. Onkin tärkeää,että kirjaa elävöittämään saataisiin esi-merkkejä, eli lyhyitä muistikuvia siitä,miten juuri Sinulla matka sujui ja mil-lainen oli joulu evakossa 1939? Kerroasiasta lyhyesti ihan omin sanoin.

Naisiakin jo tunnettu

Lokakuun lehdessä olleen valokuvannaisiakin on jo tunnistettu. Naiset vas.Selma Pusa, Hanna Haikonen, LempiPennanen, Siiri Pitkänen ja viimeistä onsovitettu apteekille. Miehet vas. Leino

Pennanen, Heikki Sirkiä, Vilho Toiviai-nen, Arvi Federley, Lauri Pitkänen, Kau-ko ja Heino Hämäläinen. Korjatkaa tie-toa, jos olette eri mieltä.

Koulupiirikokous

Joulun aikana saatatte tavata sukulaisiatai entisiä naapureita. Muistakaahankertoa heille, että Pyhäkylän koulupii-rin yleinen kokous pidetään Vammalas-sa Seurojentalossa lauantaina 12. 3.2005. Ohjelmasta tarkemmin myöhem-min. Arpajaisvoittoja kehoitetaan va-raamaan. Samoin toimikunta toivoo,että myyjäispöytään tehtäisiin erilaisiakäsitöitä talven aikana.

Kiitoksen paikka

Valokuvia ja tietoja Pyhäkylän koulupii-

rin perheistä ”tippuu” pikku hiljaa.Aukkopaikkoja kuitenkin vieläon. Koet-takaahan herätellä ”nukkuvia” liikkeel-le.

Korjauksia, puuttuvia nimä ja muitakoulupiirin tietoja odotellaan edelleenosoitteeseen: Toivo Hinkkanen, Koski-sentie 6, 38300 Kiikka, p. 050 3425 027 ,tai [email protected].

Toimikunta kiittää lämpimästi jokais-ta kuvien ja tietojen lähettäjää ja toivot-taa kaikille avustajille ja lehden lukijoil-le Joulurauhaa ja Onnea vuodelle 2005 !

Pyhäjärveläisterveisin ja edelleenpostia odotellen !

PYHÄKYLÄNKOULUPIIRIN

KIRJATOIMIKUNTA

Vuoden ruoka ja leivonnainenPotlohkoa ja sienikasvispiirakkaa

Karjalan Liiton naistoimikunta on valinnut tulevan vuo-den karjalaiseksi ruoaksi ruokaisan potlohkon ja leivon-naiseksi tällä kertaa suolaisen piirakan, sienikasvispiira-kan.

Ruokaisa potlohko on vanha perinneruoka, joka edus-taa karjalaiselle ruokaperinteelle tyypillistä uuniruokaa.

Sienikasvispiirakka on uudempi perinneherkku. Viimevuosina laajemminkin suosituiksi tulleet sieniruoat ovatolleet itäisen ja karjalaisen ruokaperinteen oiva lisä.

Yksinkertaisista perusaineksista valmistettua ruokaa,potlohkoa ja sienikasvispiirakkaa, on helppo tehdäisommallekin joukolle. Nämä maistuvat herkut valmis-tetaan seuraavasti:

Potlohko2 l perunaviipaleita tai lohkoja500 g sianniskaa tai lapaa2 tl suolaa4 dl vettä2 sipulia10 maustepippuria

Leikkaa sipuli ja sianniska tai lapa kuutioiksi. Ladoperunaviipaleita tai lohkoja uunivuokaan, lisää sipuli-kuutiot, sianniska tai lapakuutiot ja päälle perunaviipa-leita. Mausta ja lisää vesi.

Hauduta uunissa 200 asteessa noin 2,5 tuntia.

SienikasvispiirakkaPohja:250 g voita6,5 dl vehnäjauhoja2 tl leivinjauhoa1,5 dl kermaa

Täyte:50 g paprikasuikaleita70 g porkkanasuikaleita70 g kesäkurpitsasuikaleita100 g sipuli- tai purjorenkaita650 g ryöpättyjä suolasienikuutioita

Mausteeksi valkopippuria, suolaisuus tarkistetaan.

Liemi:6 dl kermamaito9 kananmunaa

Pohjataikina:Sekoita voi, vehnäjauhot, leivinjauhe ja kerma. Levitä

taikina uunipellille. Suolasienet kuutioidaan, kasviksetsuikaloidaan ja freesataan paistinpannulla.

Täyte levitetään pohjataikinan päälle, maustetaan val-kopippurilla. Päälle kaadetaan munamaitoliemi.Paistetaan 200 asteessa.

Luovutettu Karjala mukana postimerkkimessuillaHelsingin Messukeskuksessajärjestettiin 29.–31. 10. 2004postimerkkimessut, joissaoli oma osastonsa myöskinluovutetun alueen postihis-toriasta ja postikorteista.teemalla ” 60 rauhan vuotta”. Näyttelyosastolla oli luo-vutetun Karjalan postihisto-ria ja postikortit varsin laa-jasti esillä. Näyttelyn olivatkoonneet Viipurin Filatelisti-kerho ja Upseerifilatelistit-eräiden Karjala-aktivistienavustamina. Näyttelyssä kä-vi runsaasti yleisöä.

Näyttelyssä olivat esilläseuraavat filatelisitiset koko-elmat: Väinö Oinonen ( Kar-jalan kannaksen leimat), Gö-ran Nykvist (Vanhoja ehiöitäluovutetusta Karjalasta),Pentti Holma (Laatokan ran-nikkopitäjien postihistoria),Antti Lehmus (Karjalan ra-dan postihistoria), Pertti Mä-keläinen (Kiskoilla Viipurista

Etelä-Karjalaan), Lasse Kö-nönen (Luovutetun Karjalanpostileimoja), Risto Pitkänen(Luovutetun Karjalan venä-läisleimat), Hannu Elo (Suo-menlahden luovutettujensaarien postileimoja), KariPohjakallio (ViipurinlääninPyhäjärvi), Matti Parkkinen(Käkisalmi), Teuvo Termo-nen (Kivennapa), Harri Jäp-pinen (Viipuri), Anssi Mikko-la (Viipurin postileimoja it-senäisyyden ajalta), LasseKönönen (Luovutetun Karja-lan dokumentti), Aarre Ritola

(Suomi 1938–1947 minunkannaltani), Postimuseo (Ta-kaisin Karjalaan).

Postikorttikokoelmissanähtiin; Matti Sipari ( Viipu-ri), Matti Etäsalo (Karjalanrautatieasemat), HannuForsblom (Luovutetun Kar-jalan kolme luostaria), LasseKönönen (Postikortteja Luo-vutetusta Karjalasta), TaunoNikkilä (Kortteja Kurkijoel-ta), Kari Pohjakallio (KorttejaViipurinläänin Pyhäjärvel-tä), Sanna Roivainen (Sai-maan kanava luovutetussa

Karjalassa). Lisäksi HeikkiSuikki (Luovutetun Karjalanex libriksiä).

Näyttelyssä mukana ollutKari Pohjakallio lähetti leh-temme käyttöön valokuvianäyttelystä:

Kanslianeuvos Kari Rahi-ala, postimerkkikeskuksenjohtaja Markku Penttinen,postin ylijohtaja evp.AskoSaviaho sekä Karjalan Liitonpuheenjohtaja MarkkuLaukkanen Vpl. Pyhäjärvi-kokoelman äärellä.

Karelianismi, karjalaisuusja Suomi teemana

Kirjallisuudessa sekä pos-titteiden päällä on nähtä-vissä Karila-niminen pos-tiasema Vpl. Pyhäjärveltä.Se on tosin jo vuonna1915 lopettanut toimin-tansa. Voitko sanoa missäse on Pyhäjärvellä ollut?

Eräässä kirjassa maini-taan sen paikaksi Alakylä.Mitä se tarkemmin tar-koittaa?

Vastaukset toimituk-seen, kerromme seuraa-vassa lehdessä missä Ka-rila sijaitsi.

Missä Pyhäjärvellä oli Karila?

Vuonna 1894 Vpl. Pyhäjär-ven postileimassa postin ni-mi oli Pyhäjärvi Wp.l

Vpl. Pyhäjärvi-kokoelman sivuja postimerkkimessujen näyttelyssä.

Toimintasuunnitelmaan hy-väksyttiin, että jatkossa Kar-jalan Liitto tukee karjalankielen ja karjalankielisen vä-estön aseman vahvistamistamaassamme.

Ensi vuoden toimintatee-mana on karelianismi, karja-laisuus ja Suomi. Aihettatuodaan esille mm. tulevanvuoden matkoilla ja semi-naareissa. Karelianismia pei-lataan myös tämän päivänkarjalaisuuteen; toiminnas-sa pyritään kiinnittämäänhuomiota ja selvittämään si-tä, miten siirtokarjalaisuuson vaikuttanut suomalai-seen yhteiskuntaan ja kult-

tuuriin.Liiton vuosittaisista tapah-

tumista hengelliset päivätjärjestetään Oulussa 12.-13.3.2005 ja kesäjuhlat Lah-dessa 17.-19.6.2005.

Tulevana vuonna liittopäivittää Karjala-ohjelmaan-sa ja jatkaa toimintaa Karja-la-kysymyksen ratkaisemi-seksi. Vuoden 2005 toimin-taa sävyttävät lisäksi huhti-kuussa pidettävä liittoko-kous, piirien toiminnan ke-hittämishankkeet ja piirienalueella tehtävän koulutus-toiminnan, mm. tiedotus-koulutukset, kehittäminen.



23. 5. 2004 vierailin Laina Tuomisen, (o.s.Vuohelainen) luona Vammalassa. Hän esittiminulle Topi Kukon kirjan ”Tuulukko puhal-taa” Vpl Pyhäjärven Rantakylästä. Mainitussakirjassa on Pauli Javanaisen kirjoitus lähinaa-pureistansa Rännäleistä. Samana päivänäminä sain tämän kirjan ikiomaaksi Reino Äi-kiältä.

Itse olen Mikko Rännälin jälkeläisiä, tyttä-rensä Susannan, joka kävi Salitsanrannankoulua v.1924, tytär Elvira.

Tässä yhteydessä haluaisin lisätä tietoaRännäleistä.

Olin silloin vajaa 6 vuotias ja paikka oli Kes-ki-Aasia, Etelä Kazahstan, puuvillasovhoosiPahta-Aral. Muistan kun eränä alkukevän1955 päivänä meillä oli paljon vieraita, äitim-me piti puhetta, melkein kaikki itkivät, ja mi-näkin jossa vaiheessa, äidimme puheen jäl-keen, lausuin runon vaarin muistolle seisoenjakkaralla että kaikki näkee runonlausujaa.Se oli äitimme itse laatima ”Runo Elville”. Tä-mä kuva tilaisuudesta tuli silloin tällöin mie-leeni varttumismatkani varrella ja meni sa-malla.

Nyt, 50 vuoden jälkeen, kun olen itse jomummo, ja äitini Susanna muutti pois ikui-suuteen jo lähes 7 vuotta sitten, tuo kevätpäi-vä tulee usein mieleeni. Tuolloin Susanna-ty-tär piti isälleensä, Mikko Rännälille, muisto-tilaisuuden. 12.12.2004 tulee tasan 50 vuottaMikko Rännälin kuolemasta.

Mikko Rännäli kuoli 12. 12. 1954. Isän kuolemasta sekä Susanna-tytär Keski

Aasiaan että Matti-poika Uuteen Seelantiin,saivat tietää Suomesta nuorimman Impi si-sarensa välityksellä.

Säilyneestä kirjeenvaihdosta: Matti kirjoittaa Susannalle kirjeessä

11.4.55 ”...Kun saavuimme tänne saimmeikävän uutisen että sillä aikaa kun olimmematkalla oli meidän rakas isämme muutta-nut taivaan kotiin, jossa on hänen hyvä olla.Et usko miten raskas isku se oli minulle ja tie-dän että sitä se on myöskin Sinulle, mutta tä-mä on luonnon laki ja ehkä me käsitämmesen sillä se on Herran tahto.

Minä sain tänne ”papan” viimeisenä ilta-naan kirjoittaman paperin, kun hän sittenaamulla oli kuollut. Siihen oli kirjoitettu näin.

”Kotkassa lauantainna 11 p joulukuutayleisessä sairaalassa.

... Veritulppa kulki sydämen läpi ja se hei-kensi kovasti sydänverenkiertoa, ja voipi ollaviimeinen sairauteni, vaan eihän tämä mikäsattuma ole, kun ihminen on syntynyt ja ai-kansa elänyt täällä maanpäällä, niin on hä-nen vuoronsa kuolla ja toinen täyttää paikan.

On kulunut 50 vuotta kun minä nuorenamatkalaisena kuljin sen aikaista tuttua pol-kua jossa hyräilin virrestä 376 GeorgNeumark’in tavoin, ja nyt jätän rakkaat omai-seni Herran haltuun”.

... hän oli sitten 12 p:nä joulukuuta kuollutklo 9.45.

... Impi sisko oli ollut isän luona sairaalassaja oli järjestänyt hänen hautajaisiaan. Näinkävi ettei me toiset lapset voitu olla isän hau-tajaisissa. Näin on päättynyt meidän isänmonivaiheinen elämän taival.

Jumala vain voi hänelle hänen hyvyytensäpalkita. Siunattu olkoon hänen muistonsa...”

Mikko Rännäli: 18.3.19881 - syntyi Miikkulaisten To-

serovossa.1905 - oli Japanin sodassa, 9.1.1905 - oli Pietarin Senaatin to-

rilla verisenä sunnuntainna, selvisi hengissäsäikähdyksellä, junkkerien laukauksesta

Mikon hattu lensi ja pää jäi ehjänä. 1914 - oli Saksan sodassa 1919 - muutti perheineen Miik-

kulaisista Vpl Pyhäjärvelle12.12.1954 - kuoli Kotkan sairaalassa,

haudattu Kotkan vanhalla hautausmaalla.

Maria Rännäli (o.s. Läärä), Mikon vaimo,kuoli Kauvatsalla v. 1946.

Susanna Rännälistä, Mikon tytärestä oli ar-tikkeli tammikuun 2004 Pyhäjärven lehdes-sä, minkä jälkeen alkoi meidän ystävyys Lai-na Tuomisen kanssa.

Matti Rännäli, Mikon poika, työpuitteissamuutti perheineen 24.11.1954 Uuteen See-lantiin, jossa hän kuoli v. 1975.

Minä vietin joulua 2002 Uudessa Seelan-nissa Matin jälkeläisten, serkkumme perhei-neen kanssa. Tapasimme ensimmäistä ker-taa elämässämme. Kuten Suomessa on tapa-na, kävimme siellä kesäisenä JouluaattonaMatin ja vaimonsa Kaarinan haudalla sytyt-tämässä kynttilät.

Syksyllä 2004 olen tavannut ja tutustunutImpi-tätiimme, Mikon nuorimman tyttä-reen.

Tässä lyhyesti Rantakylän Rännäleistä, tä-mä on se tieto mitä olen saanut lapsuusajois-ta ja kerännyt viime 2 vuoden aikana.

Helsingissä, 24.11.2004 ELVIRA NÄSSI

Runo Elville1. Äijä rakas, vanha vaari,

en voinut sua tuntea.Kohtalo ei suonut mulleseurassasi kulkea.

2. Ei tienneet sua sisko, veikotei myös isä rakkahin.Yksin äiti sua muistaalapsuudessaan varahin.

3. Paljon huolta kärsit meistäkaukaisista omista.Annoit huostaa Taivaan HerranMuuta kun et voinut sä.

4. Pidit huolta lapsistasikaukana kun oli ne,mutta tautivuotees luotakaikki oli poissa he.

5. Nyt jo pääsit rauhaan täältämurehista maailman.Suo sä Jeesus, että kerranTaivahassa kohdataan.

P.S. Tämän runon äitimme Susanna itselaati minua varten ja minä, Elvira, luin tämänulkoa hänen isänsä muistotilaisuudessa sei-soen jakkaralla. Olin silloin vajaa 6 vuotias.Miksi minä, uskon siksi kun olin nuorin lap-sistamme, siskon ja veljien kanssa on ikäeroa9-21 vuotta.

Muistotilaisuuden pidimme n. maaliskuun1955 alkupuolella.

Mikko Rännäliä lämpimästi ajatellen...

Äitini Liisa Pärssinen oli huolellisesti talletta-nut isämme Aleks Pärssisen kirjeet sota-ajal-ta 1939–40 ja 1941–44 (45). Äidin kuoleman(1970) jälkeen ne ovat olleet allekirjoittaneenhallussa. Pyhäjärven poliiseista ja nimismie-histä on vain niukalti tietoja Impi Wiikan kir-joittamassa Pyhäjärven historiassa (lue s.231–232). Niilo Aalto hoiti nimismiehen vir-kaa vuoteen 1936. Hänestä on valokuva Rei-no O. Kukon & K. Viikan kirjoittamassa Pyhä-järvi-kirjassa (lue s. 127 emt.). Isäni on saanuthäneltä työtodistuksen 28. 1. 1936 (seuraaoheisena). Isäni tunsi hyvin myös N. Aallonseuraajan: nimismies Aleksi Melan, josta I.Wiika kirjoittaa Pyhäjärven historiassa...”joutui toimimaan sota-ajan ja evakuoin-tien vaikeat ja voimiakysyvät vuodet1939–1944” (s. 232). Esitän toimitusneuvos-ton harkittavaksi katsooko se aiheelliseksijulkaista pol.konst. Aleks Pärssisen vaimol-leen Putikosta 12/4 -40 lähettämän kirjeen,jonka olen kopioinut tarkoitusta varten. Mie-lestäni siinä on erittäin paljon tuntematontatietoa talvisodan jälkeisestä ajasta, jolloin so-tapoliisit joutuivat välirauhan 13. 3. -40 jäl-keen selvittämään pitäjän asioita – isänihäntunsi kunnalliset päättäjät sekä tietysti myösKonnitsan asukkaat, olihan hän itsekin kun-nanvaltuuston jäsen. Nyt on vielä elossa nii-tä, joille ko. kirjeessä mainitut henkilöt ovattuttuja (nimeltä tunnettuja), mutta myö-hemmin heitä ei enää tiedetä, ketä he ovat ol-leet Pyhäjärvellä. Isäni kirjeet ovat siten ne-kin Pyhäjärven historiaa, vaikka hän ei sai-raana miehenä 1948–50 voinut enää osallis-tua tietojen kokoamiseen. Hän kuoli 3. 8.1950 Hämeenkyrössä omalla maanhankinta-tilallaan, jonne perhe muutti 1950. Karjala-lehden päätoimittaja Antti O. Arponen kir-joittaa 28. 10. -04 ... sotapoliiseista ei ole teh-ty kunnon kirjaa. Heillä ... jne; Pääkirjoitus, s.3. – Isäni sai työpaikan Kemin poliisilaitok-selta 1. 7. 1940.

EEVA HÄMÄLÄINEN

Putikko 12/4 -40Rakas vaimoni!Monien mutkien jälkeen olen viimein pysäh-tynyt tänne Putikkoon. Putikko on rautatie-asema ja kylä Punkaharjun pitäjässä.Nimismies Mela pääsi Kerimäen jaPunkaharjun piirien v.t. nimismieheksi jajätti minut mukaansa – toiset menivät sota-poliisijoukkueen mukana Sulkavalle.Nimismies asuu Kerimäen kirkonkylässä jaminä täällä Putikon aseman luona O. Y.Auvisen talossa, josta sain vaivoin hyvin pie-nen kamarin eri uloskäynnillä. Syömässäkäyn tässä aivan lähellä olevassaSuojeluskuntatalossa, jossa lotat pitävät ruo-kalaa sotilaille. Olen ollut tässä talossa aino-astaan yhden yön. Sitä ennen olimmePunkaharjun aseman II-I. odotushuoneessamajoitettuna, sieltä nimismies Ristola,Karttunen ja minä muutimme

Punkasalmelle, jossa asuimme toista viikkoa.Minä olen tutkinut täällä Putikossa ja ym-

päristöllä sitä 18/3 -40 Putikon asemalla ta-pahtunutta junaonnettomuutta, jossa 11 ih-mistä kuoli ja useita kymmeniä loukkaantuipahasti. Olemme vielä nimismiehen kanssasotapoliisin kirjoissa, mutta komennuksellatäällä, siksi kun tulee vakinainen nimitys tän-ne.

Kaksi miestä Pyhäjärven vakinaisista polii-seista nimitettänee Alavudelle. Minä luulen,ettei siellä niiden pyhäjärveläisten asiain sel-vittely kovin helppoa ole. Minun pitäisi saadasieltä Alavudelta pois se kirjoituskoneeni,jonka J. Patrakka 2 viikkoa takaperin muas-saan muiden tavarain mukana sinne vei. Sekuulema joutui sinne huoltovarastoon ase-man lähelle, jonka hoitajana kuuluu olevanentinen Pyhäkylän Osuuskaupan hoitajaMäntylä. Ne ei kuulu antavan sieltä huoltova-rastosta tavaroita nyt pois, mutta virkatehtä-vässä välttämättä tarvittavaa kirjoituskonettaei voitane pidättää. Jos saat sen pikaisestipois, niin lähetä hyvin pakattuna ja matkava-kuutettuna kiitotavarana rautateitse minulleosoitteella Putikon asema.

En muista, oliko se kone minun sotilas-päällystakkini vai siviilituulitakkini sisällekääritty. Hyvä olisi saada ne Patrakan tuomatkumpikin paketti sinun käsillesi. Saisit puh-distaa ja silittää sen sotilaspäällystakin. Siitäsaa hyvän kesätakin, kun ottaa talvivuorinpois.

Minä ole pyrkinyt lomalle sinne asioita jär-jestelemään, mutta en ole päässyt, kun onpaljon työtä ja näitä toimipaikkoja järjestel-lään parhaillaan. Eilen käydessäni Kerimäel-lä lupasi vähän tuonnempana laskea lomalle,samalla kertaa kun tiemestari ”Leino”, jokaon myös täällä. Tulemme sinne AlavudelleMikko Karilaisen autolla, joka on ollut täälläkäytössämme siitä lähtien, kun läksimme Py-häjärveltä. Auto pitäisi nyt tuoda sinne Mik-ko Karilaiselle. Kun saan selville, että tuleekotänne vakinainen paikka, niin tulette tekinsitten tänne. Ehkä asia siksi selvenee, kun tu-len sinne, että voimme sitten yhdessä mat-kustaa.

Bernhard ja Kalle Kaasalainen ja VäinöPärssinen olivat välillä 2 viikkoa pois palve-luksesta siellä Alavudella, mutta nyt 2 päiväätakaperin otettiin uudelleen palvelukseen, jamenivät nyt Sulkavalle. Sain kuulla Kalle Kaa-salaiselta, että Eva on ollut pitkän ajan Idanluona Seinäjoella, kuka ja miten hänet sinnevei? Kirjoita ensi tilassa, että miten te voitte jamitä ne pyhäjärveläiset touhuavat – ovatkohalukkaat hakemaan maita ja minnepäin nii-tä ehkä käydään sijoittamaan.

Syd. terveisin sinulle ja lapsille! Aleksi.Osoitteeni on nyt: Putikko as.Kopio Aleksi Pärssisen vaimolleen Liisa

Pärssiselle lähettämästä kirjeestä. Laatinut:Eeva Hämäläinen 29. 6. 2004.

Kirjeitä rintamalta

90-vuotias HiljaHinkkanen o.s.Äikiä tunnistaavalokuvien hen-kilöitä ElviiraNässille.



Valmistauduin haastatte-luun lukemalla luentomate-riaalia, muistelemisen yksi-lölliset ja kulttuuriset merki-tykset sekä ikääntyminen japsyykkinen hyvinvointi oli-vat hyvänä tukena. Olimmesopineet jo talvella hyvissäajoin tästä tapaamisesta, tie-sin hänen elämänkaarestajotakin koska tapasimme sil-loin tällöin sukujuhlissamutta varsinainen elämän-tarina oli tuntematon.Maanviljelijä ja sotaveteraa-ni Arvo Ijäs asuu tilavassakerrostaloasunnossa Huit-tisten keskustassa yksinpuolison jouduttua jo van-hainkotiin. Koti on kauniistisisustettu, paljon tauluja japosliinimaalauksia joissanäkyy Martta puolison kä-den jälki. Aloitimme kahvillaja kerroin vielä haastattelunluottamuksellisuuden sekäminne ja kenelle se toimite-taan. Nauhuria ei käytetty,Arvo kertoi elämästään parituntia jossa autoin tarkenta-villa kysymyksillä.

Nuoruus

Karjalan kannaksen Pyhäjär-vellä ja tarkemmin Rotjan-lahden kylässä varttui Arvomaalaistalon poikana. IsäVille s. 1875 oli muuttanut 19v. Käkisalmesta ja mennytnaimisiin 10 vuotta nuorem-man Pyhäjärveläisen EevaNolon kanssa. Arvo oli toi-seksi nuorin perheen lapsis-ta, hänellä oli kuusi siskoa,ainoa veli Teuvo oli kuollut jopuolivuotiaana. Tapausmuistuu hyvin mieleen Ar-von ollessa silloin 7-vuotias.Jouluaamuna aikuiset olivatkirkossa, lapset juoksivatkammarissa piiriä johon yh-täkkiä oli ilmestynyt sinipu-kuinen pieni enkeli samaanpiiriin. Seuraavana yönä pie-ni Teuvo sairastui vakavastija kuoli helmikuun alussaKäkisalmesta haetuista lääk-keistä huolimatta. Arvo sa-noo etteivät kaikki näe enke-liä koko elämänsä aikana.

Salitsanrannan kansakou-lua käytiin silloin 4 vuottajonka jälkeen työtä tehtiinkotona. Kotitalon ympärilläolivat laajat pellot ja naapu-ritalot sekä kauempana nä-kyi kaunis Pyhäjärvi. Maa-laistalossa oli puuhaa kokoperheelle, oli puutarha- japeltotyöt, 8–10 lehmää, 2 he-vosta ja metsätyöt jotka piti-vät koko perheen hengissä.Piha oli palkittu hyvästäpuutarhanhoidosta. Äiti jasiskot hoitivat sisätyöt, puu-tarhan ja lehmät. Lauantai-sin tuvan uunissa paistuivatkaikki herkut, karjalanpaistija piirakat. Arvo muisteleeisäänsä hyvänä kasvattajanajoka neuvoi lapsia hiljaa pu-huen, tavarat palautetaan ai-na paikalleen, hevosta on kä-siteltävä niin ettei se karkaakäsistä. Ja myöhemmin isäneuvoi nuorta miestä jos vii-naa otetaan on pysyttäväpystyssä. Arvo sanoo vielä-kin kiitos yksin ruokailtuaankoska niin oli opetettu jo ko-tona.

Salitsanrannan maalaislii-ton talolla oli iltamia ja juhliajoihin osallistuttiin sekä ase-man lähellä olevalla Kokko-linnan suojeluskuntatalolla.Vuonna -33 Arvo pääsi isän-sä mukana 18-vuotiaana Vii-purin markkinoille, suureen

Omaelämäkerrallinen haastattelu 12. 4. 2004

Arvo Ijäs synt. 27. 5. 1915 Vpl. Pyhäjärvi

maailmaan ensimmäisenkerran missä isä myi 2 hevos-ta ja osti yhden tilalle. Sa-moin he kävivät yhdessä Hii-tolan ja Käkisalmen markki-noilla ostamassa myös vaat-teita, kenkiä, mm. ajoreki jasilavavaljaat hankittiin ko-tiin. Matkoilla isä opetti sa-malla poikaa katsomaanmaailman menoa, muisteleeArvo niin hyvässä kuin pa-hassa.

Armeijan kutsunnat alkoi-vat v. -35 ja Arvo sai komen-nuksen v. -36 KäkisalmenVahtiniemen linnakkeellavuodeksi. Konevitsan saarenvartiopatterilla palveltiin 2kk ajan neljän miehen poru-kassa, jolloin Arvo toimimyös emäntänä ja paistoipullaa joka lauantai, hänmuistelee hymyillen. Kevääl-lä v. -37 alkoi rankka tykistö-koulutus Kaarnajoen linnak-keella lähellä Laatokkaa.Käytössä olivat uudet tykit,joilla harjoiteltiin kova-panosammuntaa Laatokalle.Armeija-aikana käytiin myöstansseissa eikä sodan uhkaavielä koettu silloin, kertooArvo.

Sota

Mustat pilvet alkoivat ke-rääntyä myös Suomen tai-vaalle ja sodasta alettiin pu-hua. Naapurin miehiä olikutsuttu reserviin v. -38. Arvomuistaa tarkalleen päivän,10. 9. -39 kun hänet kutsut-tiin palvelukseen armeijastatuttuun paikkaan Kaarnajo-en linnakkeelle tykkimiehek-si. Varusteet saatiin Konevit-sasta ja tykit oli heti laitettuampumakuntoon. Arvo pal-veli koko talvisodan ajan täs-sä linnakkeessa kokien pal-jon puhutut ja kovat Taipa-leenjoen taistelut. Arvo ker-too nyt vain muistavansa Su-vannon jäällä makaavat lu-kuisat ammutut venäläisetsotilaat. Kaikkia raskaita yk-sityiskohtia ei jaksa muistel-la. Joulukuussa v. -39 osa ko-tiväestä lähti evakkoon Poh-janmaalle Alavudelle astimissä saivat asua ison maa-laistalon pirtissä, kyläläisetevakuoitiin aina samalle seu-dulle. Kaksi siskoa ja isä sekähevonen ja lehmät jäivät vie-

lä kotitaloon Pyhäjärvelle.Arvon koti toimi sotilasma-joituksena ja kotona rauhanaikana toiminut puhelinkes-kus muutettiin talon peruna-kellariin jota lotat tulivat nythoitamaan. Maaliskuussa v. -40 sotilaat auttoivat tyhjen-tämään talon, hevonen jalehmät vietiin myös Alavu-delle. Evakkojen satoja leh-miä ajettiin tietä myöten Pa-rikkalaan asti, päivässä mat-kattiin noin 15–20 km ja yötvietettiin ulkona metsässä.Arvon siskot olivat myös aja-massa lehmiä talvisessa ke-lissä joita sairastui ja kuolikylmyyteen. Evakkomatkatolivat raskaita kaikille ja koti-väen kohtalo ei helpottanutrintamalle joutuneita. Koti-väki pääsi muuttamaan ta-kaisin Pyhäjärvelle vasta syk-syllä v. -41 kun jatkosota olimenossa ja Kannas vallattutakaisin. Ns. puhdistuspar-tioiden käytyä myös Arvonkotiväki palasi kotiin kutenlukuisat muut karjalaiset.Valtio oli lunastanut vanhatlehmät ja hevonen oli myyty,tilalle Arvon isä osti neljälehmää kotiin. Kaikki olivatonnellisia päästyään takaisinomaan kotitaloon.

Arvo pääsi siviiliin 25. 5. -40 ja asui sitä ennen Kerimä-en kansakoululla jonne olitultu kuorma-autoilla rinta-malta. Kaksi serkkupoikaasekä tuttuja naapuripoikiakaatui talvisodassa, muiste-lee Arvo hiljaa. Mutta rauhanaika ei kestänyt kauan kunjatkosodan pilvet alkoivatkerääntyä taivaalle. Arvo jou-tui syksyllä v. -40 linnoitus-töihin Joensuuhun ja myö-hemmin reserviin. Jalkaisinmarssittiin pitkiä matkoja,osa matkasta junalla ja Ham-maslahden sekä Matkaselänkautta tultiin Sortavalaan.Hänet kutsuttiin nyt täyden-nysmieheksi uuteen ryh-mään, joka joutui kovaantaisteluun elokuussa v. -41.Kuuluisa taistelu kesti pit-kään 32 vrk, jossa Arvo latasitykkejä koko ajan. Suomalai-set saivat Sortavalan isossahyökkäyksessä sotasaaliiksivenäläisiltä mm. kuorma-autoja, satoja aseita ja tarkal-leen 222 hevosta, muistaaArvo. Hyökkäyksen jälkeen

hän kertoo polttaneensa ket-jussa tupakkaa koska jokapuolella makaavien hevos-ten raatojen haju oli niin val-tava. Samana syksynä Arvojoutui Impilahden kauttakauas itään Syvärille ja asuikoko talven teltassa kunnesehtivät keväällä rakentaakorsuja. Syvärillä vietettiinmyös kolme rintamajoulua.Kotiväkeä kaivanneelle Ar-volle ne jäivät mieleen. Vuo-den -42 loppiaiseksi hänpääsi käymään kotona. Hänmatkusti 3 vrk Syväriltä osit-tain kaverin kyydissä, osanmatkaa jalan ja sitten junallaPetroskoihin ja Sortavalaan.Suojärvellä vietettiin kokopäivä metsässä pommitus-ten pelon takia, osan loppu-matkasta kyyditsi mm. venä-läinen sotasaalishevonen.Desanttivaaran takia Pyhä-järven kaikki talot olivat an-kean pimeinä mutta oli ilopäästä kotiin, muistelee Arvomatkaansa rintamalta kotiin.Viikon lomasta meni iso osamatkaan. Muistiin on jäänytnaapuritalossa vietetyt py-häkoulun joulujuhlat. Kotoasaatujen tuhtien eväidenkanssa hän palasi rintamalle,vähän matkaa isän kanssajoka lähti Kerimäelle osta-maan hevosta. Syvärillä Arvopalveli koko jatkosodan ajanjuhannukseen v. -44 asti. Ko-ko 7. divisioona siirrettiinlänteen Loimolanjärvelle150 km, taivallettiin taas ja-lan ja hevosilla. Matkallahyökkäsivät lentokoneet.

Vuosia jatkunut sota alkoilähestyä loppuaan. Suomivetäytyi Kannakselta ja uusiraskas evakkomatka alkoijälleen kaikille karjalaisillekesällä v. -44. Aselevon tultuaArvo matkasi Hammaslah-teen ja sieltä Kuopioon,muistelee kuinka he ostivatmatkalla isännältä lampaanruuaksi ja antoivat taljanisännälle. Varusteet luovu-tettiin, olkamerkit leikattiinsotilastakista pois mutta tak-kia pidettiin koska muita-kaan vaatteita ei kellään ol-lut. Tykkimies Arvo Ijäs olinyt siviili. Sodasta hän saimyöhemmin tunnustuksenakuusi mitalia joista Taipaleenristi on hänelle arvokkain.Sotamuistot eivät koskaan

unohdu eikä kaunis Karja-laan jäänyt kotitalo, josta onvalokuvan perusteella maa-lattu kaunis taulu muistoksiseinällä.

Sodan jälkeen

Koko Ijäksen perhe oli muut-tanut sodan jaloista Orive-delle evakkoon, missä Arvotapasi syksyllä v. -44 morsia-mensa. Kansakoulunopetta-ja Martta Terola oli kotoisinKurkijoelta, myös evakossaja opetti siellä siirtoväen lap-sia Omnistaipaleen kansa-koululla.

Arvo ja Martta menivätkihloihin marraskuussa v. -45. Arvo muistaa hyvin kuin-ka kihlasormukset ostettiinTampereelta ja pelkällä ra-halla niitä ei saanut. Niihintarvittiin paitsi vähän rahaa,vanha kultasormus ja 5 kgvoita. Elintarvikkeista oli ko-va puute sodan jälkeen jol-loin voi oli arvostettu maksu-väline. Arvo ja muu kotiväkimuuttivat v. -46 Huittisiin,mistä he ostivat siirtoväenasutustilan Vesiniityiltä. Sis-koja oli jo silloin vihitty mut-ta lähes kaikki asuivat Huitti-sissa. Yksi siskoista jäi sodanjälkeen asumaan Savonlin-naan pysyvästi. Arvo ja Mart-ta vihittiin 30. 6. 1946 Huit-tisten kirkossa. Rovasti LauriJokinen vihki vanhan kaavanmukaan jonka Arvo muistaa:”Älköön Teitä ihminen mis-sään nimessä erottanut” oli-vat ne tärkeät papin sanat.Martta tuli Vampulan koulunopettajaksi v. -48 ja opetti ai-na eläkeikään asti. Hän myösasui koulun asunnossa vii-kolla ja kulki linja-autolla vii-konlopuksi kotiin Vesiniityil-le ja auttoi silloin maalaista-lon töissä. Suku kotiutuiHuittisiin jossa asui myösmuita karjalaisia kuten siir-toväen asuttamisessa oli hy-vin otettu huomioon. Arvonisä kuoli pääsiäislauantainav. -50 sydänkohtaukseen.Isän menetys oli suuri suru jaArvosta tuli nyt isäntä ta-loon, jossa asui äiti ja siskoja.Hän muistaa kuinka navetanuusimisesta oli iso vastuu,uusi hevonen oli ostettu jakoko maanviljely olivat hä-nen harteilla. Ei ollut enääisää neuvomassa. Uusi Jer-mu-hevonen oli hankittu ta-loon, olikin hyvä hevonen,eli 15 v. jonka jälkeen oli vie-lä yksi hevonen talossa ja sil-lä varsa. Hevoset ovat ainaolleet Arvolle tärkeitä. Syk-syllä v. -59 Arvo osti myös au-ton mutta meni vasta kevääl-lä autokouluun. Hieno autoodotti suulissa koko talven.Maanviljelyn ohella Arvo oliaktiivisesti mukana seura-kunnassa eri tehtävissä.Huittisten kirkkoneuvostos-sa hän toimi yli 30 vuodenajan, yksi mieluisimpia teh-täviä oli kolehdin keräämi-nen kirkossa joka pyhä. Hänpiti myös kotona naapurienlapsille pyhäkoulua jossaMartta-puoliso auttoi. Arvoosallistui isoon 60-luvullaHelsingissä pidettyyn luteri-laisen maailmanliiton ko-koukseen viikon ajan jossaoli yli sata maata edustettu-na ja missä piispa Simojokipiti saarna joka aamu. Vuo-det vierivät hiljalleen työtätehden. Äiti kuoli v. -72 jasiunattiin Huittisten kirkko-maahan. Martta-opettaja oli

jo päässyt eläkkeelle Vampu-lan koulun opettajana teh-dystä pitkästä työstä. Hän pi-ti lukemisesta ja maalaami-sesta. He hankkivat kerrosta-loasunnon Huittisista jaasuivat kesäisin maalaista-lossa, ”Vesillä” kuten Arvosanoo. He pääsivät liikku-maan autolla jota Arvo ajoi v.-98 asti. Iän karttuessa Arvomyi lopulta maalaistalonsa,joka oli myös yksi merkittäväpaluu isännän elämässä.Martta-puoliso sairastuivuosia sitten pikkuhiljaa,muisti heikkeni, liikkuminenja syöminen vaikeutui. Artotoimi käytännössä lähes 10 v.vaimonsa omaishoitajanakotona, laittaen ruuan jahoitaen päivittäiset pukeu-tumiset ja pesut. Myöhem-min kodinhoitajien avusta-mana. Tuttu Marja-Liisa-rouva on auttanut paljon,toiminut kotimiehenä ja käykaupassa vieläkin. LopultaMartta-puolison hoito vai-keutui kotona ja hän muuttivanhainkotiin maaliskuussa2001 jossa hän vietti viimevuonna -92 v. syntymäpäiviätutussa seurassa. Hän istuunyt rullatuolissa ja viihtyyvanhainkodissa, tuntee yhäArvon joka vierailee van-hainkodissa kaksi kertaa vii-kossa Marja-Liisa-rouvankyydissä.

Yksin jääminen oli taas isomuutos elämässä. Kaikki sis-kot ovat jo kuolleet, viimeise-nä Olga-sisko nukkui poispari vuotta sitten 95-vuoti-aana. Siskojen lapset vierai-levat silloin tällöin. Kodin-hoitaja käy nyt pari kertaaviikossa hoitamassa isompiakodin askareita ja saunottaa.Hieroja käy kerran viikossa,Arvo pitää huolta terveydes-tään. Hän laittaa vieläkinruuan itse, pitää karjalan-paistista ja hernekeitosta.Nytkin on iso vuoka omate-koista makaronilaatikkoakaapissa. Arvon liikkuminenon alkanut hidastua hänenkohta täyttäessä 89 v. Hänjaksaa mennä enää harvoinkirkkoon, kuuntelee sen ra-diosta mutta kävelee läheis-ten haudoille joka pyhä, kirk-komaa ja kaunis kirkko nä-kyy kodin ikkunaan. Tuttupappi antaa ehtoollisen tar-vittaessa kotona, Arvo kiittääkirkon palveluja. Ystäväpiirion kuitenkin paljon harven-tunut kun ikää on tullut, yksinuorempi veteraaniystävävierailee aika ajoin jonkakanssa voi muistella men-neitä aikoja. Arvo lukee yhäpaljon, päivälehdet ja näyt-tää mieluista kirjaa ”Iänkaik-kinen elämä” jota hän jaMartta ovat yhdessä luke-neet 60-luvulta lähtien. Seantaa lohtua Arvon yksinäi-syyteen. Vuosia on edessävielä paljon kun kuunteleehänen viisasta, luottavaistaja positiivista elämänkatso-musta.

Kiitän arvokkaasta elä-mäntarinan kertomisesta.Arvostan hänen sitkeää jak-samista, osa tarinasta on ol-lut raskaita muistoja vuosienvarrelta. Arvo halaa lämpi-mästi, kiittää mielenkiinnos-ta hänen elämää kohtaan.Lupasin lähettää puhtaaksikirjoitetun elämäntarinanhänelle postissa jota hän vie-lä puhelimitse täydensi parikertaa.

PAULA ÄIKÄS

Arvo Ijäs onnittelemassa 90-vuotiasta Martta Ijästä 23.8.2001.



Lehtemme tammikuun numero tehdään 13. 1.2005. Tähän lehteen tarkoitettu aineisto on oltava toimituksessa 3. 1. 2005 mennessä.

www.vplpyhajarvi.fi

Tilauslomake uusille Vpl Pyhäjärvi-lehden tilaajille(Tätä lomaketta voivat käyttää ainoastaan kokonaan uudet tilaajat.)

Tilaushinta 20 euroa/vuosi

Tilaajan nimi______________________________________

Osoite___________________________________________

________________________________________________

Laskutusosoite, jos se on eri kuin tilaajan osoite

________________________________________________

________________________________________________

Lomake lähetetään Vpl Pyhäjärvi-lehden taloudenhoitajalle Reino Äikiälle os. 32700 Huittinen.

APAHTUMAKALENTERIT

Vastaava toimittajaErkki Pärssinen38300 Kiikkapuh. (03) 513 5150

Salme RintalaKorkeemäenkatu 26 A 2637100 Nokiapuh. (03) 341 0551

Reino ÄikiäNokkamäentie 25632700 Huittinenpuh. (02) 566 213

Toimituksen osoite:Reino Äikiä32700 Huittinenpuh. (02) 566 213matkapuh. 040 769 5775fax (02) 566 218e-mail: [email protected]

Sivunvalmistus:Oy Tyrvään SanomatPainopaikka:Satakunnan Painotuote Oy,Kokemäki

Julkaisija:Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö

PyhäjärvijuhlatIkaalisissa16.-17. 7. 2005

PYHÄJÄRVEN LOMARANTA OYKiittää kaikkia pyhäjärveläisiä ja heidän ystäviään

vuoden 2004 vierailuista.Tervetuloa myöskin ensi vuonna lomailemaan entiselle kotiseudulle.

Pirkko Musakka (varaukset) puh. 05-416 5620Leena ja Antti Musakka puh. 990-7-911-2341-301

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Lämmin kiitos tähänastisesta yhteistyöstä.

Rauhallista Joulua jaHyvää Uutta Vuotta

toivottaen

Bussiyhtiö Putus OyKartanontie 639, 21830 Riihikoski, p. 0400 226 285

Karjalan retkiä ja kotiseudun matkojaviisumit, matkat ja majoitukset järjestetään huolella

erikokoisilla autoilla (10–50 henk.)

Vuoden 2005 lehtitilauksetKaikki Vpl. Pyhäjärvi-lehti-tilaukset ovat ns. kestoti-lauksia. Tämä tarkoittaa sitä,että lehden tulo myöskinvuonna 2005 jatkuu auto-

maattisesti ja tilausmaksusama kuin vuonna 2004 eli20 euroa laskutetaan tammi-kuun lehden ilmestymisenaikoihin. Lehdessä oleva ti-

lauslipuke on tarkoitettu ai-noastaan kokonaan uusilletilaajille.

Kaikki osoitteenmuu-tokset ja muutkin tilauk-

■ Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon tammikuunkokous pidetään Ravintola Wanhassa Herrassa,Laaksokatu 17, LAHTI, Nuutin päivänä, torstaina13.01.2005 klo 13.00 alkaen.

Helmikuussa kokoonnumme Elsa ja RaimoMusakalla Kevätkatu 14 D, Mukkulassa. Silloin aloi-tamme klo 17. Tervetuloa kaikki Lahden seudullaasuvat pyhäjärveläiset. Johtokunta

■ Huittisten KarjalaisetSeuran joulujuhlaan vietetään osuuspankin kokousti-loissa perinteisin ohjelmin keskiviikkona joulukuun 15päivänä 2004 kello 18.00 alkaen. Pukki saapuu jotennimetön pikkupaketti mukaan. Tervetuloa.

EtsintäkuulutusMuistajia etsitään!

Etsin haastateltavaksiRaja-Karjalan alueellasyntyneitä henkilöitä, jot-ka muistavat Raja-Karja-lan ortodoksien kuole-maan liittyviä käytäntöjätoista maailmansotaaedeltäneeltä ajalta.

Erityisen kiinnostunutolen Salmin Käsnäselän

(Salmin ort. srk) ja Uuk-sun (Pitkärannan ort. srk)sekä Impilahden Kitilän(Kitelän ort srk.) kuole-maan liittyneistä käytän-nöistä. Kaikkia pitäjiä jakyliä koskevat vinkit ote-taan kuitenkin ilolla vas-taan.

Ystävällisin terveisinTIINA JUURELA

Käkisalmi kuvataiteilijoiden silmin

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön hallitus piti vuoden viimeistä kokoustaan Vammalassa 18. 11. Hen-kilöt vasemmalta: Erkki Pärssinen, Reino Äikiä, Mirja Tenkanen, Antero Pärssinen, SalmeRintala, Arja Hiiri ja Yrjö S. Kaasalainen. Kokouksessa päätettiin mm. Vpl. Pyhäjärvi -leh-den tilaushinnaksi entinen 20 euroa vsk. Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa.

sia koskevat muutokset tu-lee toimittaa lehden talou-denhoitajalle Reino Äi-kiälle os. Nokkamäentie256 32700 Huittinen, pu-helin (02) 566 213 tai säh-köposti [email protected] . Kaikki muutosasiattulee toimittaa viimeistäänaina kulumassa olevankuun 10 päivään mennessäehtiäkseen saman kuunosoitteistoon. Lehti ilmes-tyy yleensä kuukaudenpuolenvälin jälkeen joskinjuhlanumero ja joulunu-mero saattavat ilmestyä joaikaisemminkin.

Mikäli lehti ei jostainsyystä jonain kuukautenasaavu perille soitto edellämainittuun taloudenhoitajannumeroon auttaa asiassa jalähetämme täältä puuttuvannumeron.

Lehteen tarkoitettu ai-neisto on toimitettava kuunalkuun mennessä, jolloin eh-dimme käsitellä sen paino-kuntoon. Lehden teosta vas-taavan toimittajan ErkkiPärssisen ja toimittajien Sal-me Rintalan ja Reino Äikiänyhteystiedot löytyvät lehdentakasivulta.

Hyviä lukuhetkiä myös-kin vuonna 2005.

Käkisalmi kuvataiteilijoi-den silmin – Menetetty, kai-vattu on kirja menetetyn Kä-kisalmen taiteesta ja taide-elämästä. Tekijäna on FMtaidehistorioitsija JohannaLuhtala (os. Kiuru), (jokaisänsä puolelta on käkisal-melainen.)

Käkisalmi-säätiö rahoittaan. 100 sivuisen teoksen val-mistumista. Kirjaan kuva-

taan Käkisalmi-aiheisia tai-deteoksia etupäässä ennen1939 syntyneitä.

Ennen julkaisematontamateriaalia on löydetty jomelko runsaasti. Omanaosastonaan esitellään Käki-salmen julkiset ja kirkolliset,sekä luterilaiset että orto-doksiset taideteokset. Mu-kaan otetaan myös jonkunverran sodan jälkeen synty-

neitä teoksia. Tekstissä kuva-taan taiteilijoita ja heidänyhteyksiään Käkisalmeen.Kirjoittaja etsii edelleen tie-toja käkisalmiaiheisista taiKäkisalmeen liittyvistä taide-teoksista.

Yhteydenottoja toivotaanJohanna Luhtala Väinönkatu38 a 17, 40100 Jyväskylä, p.050 432 7033, [email protected].

Teos on tarkoitus julkistaaensi kesäkuussa jokavuotisil-la Heinolassa järjestettavilläKäkisalmelaisten kesäjuhlil-la.

Käkisalmi-säätiön asetta-ma kirjan toimituskunta onFM Paula Koho, KTM TuomoPärssinen ja FM Marja Huo-vila.

Konnitsan kyläkirja 2 toimikunta• kiittää tähän mennessä saadusta noin sadasta kuvas-

ta ja tekstistä, • toivoo saavansa pian lisää noin 50-80 vuotta vanho-

ja kuvia ja kertomuksia kotikylästämme ja• toivottaa kaikille konnitsoisille rauhallista joulua.

Kotikylämme tietoja odottaaEnsio NäriäinenSiikinkatu 2 B 1433710 TAMPEREPuh. (03) 317 5415Sähköp. [email protected]

pyha12_12 9.12.2004 15:45 Sivu 12

lapsi on meille syntynyt...maanantaina 13. joulukuuta 2004 vpl. pyhÄjÄrvi 3 kaunis, runneltu...

Documents