lastenpsykiatrinen kotitutkimus ja -hoito perheen … · counselor of the thesis: m.a. eila passoja...

Kristiina Koivusalo AMKSA9 LASTENPSYKIATRINEN KOTITUTKIMUS JA -HOITO PERHEEN TUKENA - ASIAKASPERHEIDEN KOKEMUKSIA TYÖMUODOSTA Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma Marraskuu 2007

KESKI-POHJANMAAN TIIVISTELMÄ AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma Työn tekijä: Kristiina Koivusalo Työn nimi: Lastenpsykiatrinen kotitutkimus ja -hoito perheen tukena - asiakasperheiden kokemuksia työmuodosta Päivämäärä: 13.11.2007 Sivumäärä: 67 + 12 liitettä Työn ohjaaja: FM Eila Passoja Työn tarkastajat: FM Eila Passoja KT Pirjo Forss-Pennanen Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa asiakasperheiden kokemuksia lastenpsykiatri-sesta kotitutkimuksesta ja -hoidosta Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikössä. Päähuomio tutkimuksessa suuntautui perheiden kokemuksiin kotikäyntien miel-lyttävyydestä ja hyödyllisyydestä sekä perheitä auttaneisiin tekijöihin. Tutkimuksen tarkoi-tuksena oli myös etsiä niitä asioita, joita työmuodossa tulisi perheiden mielestä kehittää. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat kaikki Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsy-kiatrian yksikön asiakasperheet, jotka ovat hyödyntäneet kotitutkimusta tai -hoitoa. Puoli-strukturoitu kyselylomake postitettiin 61 perheelle, joista 17 palautti täytetyn kyselylo-makkeen. Monivalintakysymysten vastaukset analysoitiin laskemalla frekvenssit eri muut-tujille ja avoimet kysymykset sisällön analyysin menetelmällä. Tutkimustulosten mukaan perheet olivat enimmäkseen kokeneet lastenpsykiatriset koti-käynnit miellyttävinä ja hyödyllisinä. Auttavina tekijöinä kotikäynneissä perheet mainitsi-vat omassa kodissa, tutussa ympäristössä olemisen, työntekijöiden tuttuuden, turvallisuu-den ja luottamuksen heitä kohtaan sekä työntekijöiltä saadun rohkaisun. Kehittämisen koh-teina perheet toivat esiin asioita, jotka liittyvät vahvasti työmuotoon varattuihin resurssei-hin, kuten työntekijöihin, yhtä käyntiä varten varattuun aikaan ja käyntien lukumäärään. Avainsanat: lastenpsykiatria, kotitutkimus, kotihoito, yhteistyösuhde, perhe

CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY ABSTRACT OF APPLIED SCIENCES Degree Programme of Social Work Author of the Thesis: Kristiina Koivusalo Name of the Thesis: Child Psychiatric Home Research and Home Care as Family Support - Client Families´ Experiences from Working Model Date: November the 13th 2007 Pages: 67+12 Appendices Counselor of the Thesis: m.A. Eila Passoja Supervisors of the Thesis: m.A. Eila Passoja Doctor of Education Pirjo Forss-Pennanen The purpose of this thesis was to chart experiences of client families from child psychiatric home research and home care at Central Hospital of Central Ostrobothnia´s child psychiat-ric unit. In the research the main attention was directed to the families´ experiences of house calls´ amenity and utility and also to the factors which have helped families. The aim of the research was also to inquire things, which in families`opinion should be devel-oped in the working model. As the target group of the research were all Central Hospital of Central Ostrobothnia´s child psychiatric unit´s client families who have utilized home research or home care. The halfstructured questionnaire were posted to 61 families which some 17 returned the filled questionary. The multiple-choice questions were analyzed by counting frequencies and open-ended questions with content analysis. According to results families were mainly experienced child psychiatric house calls com-fortable and useful. As the helping factors in house calls families mentioned being at own home, in familiar environment, familiarity of the employees, security and confidence to-wards them and also encouragement given by employees. As a developing targets families expressed things that connect to the resources, which have reserved to the working model such as to employees, to the time which is reserved to one house call and to the number of house calls. Keywords: Child Psychiatry, Home research, Home care, co-operation relationship, fam-ily

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO ..................................................................................................................1 2 MIELENTERVEYS.......................................................................................................4

2.1 Mielenterveyden määrittelyä..................................................................................4 2.2 Mielenterveys lapsuudessa.....................................................................................6

3 LASTENPSYKIATRINEN TUTKIMUS JA HOITO...................................................9 3.1 Lastenpsykiatriset tutkimus- ja hoitomenetelmät...................................................9 3.2 Lastenpsykiatrinen hoitojärjestelmä.....................................................................10 3.3 Perhe lastenpsykiatrisessa työskentelyssä............................................................12 3.4 Lastenpsykiatrinen kotitutkimus ja -hoito............................................................16

3.4.1 Työmuodon piirteet......................................................................................16 3.4.2 Koti tutkimus- ja hoitoympäristönä .............................................................18 3.4.3 Kotitutkimus ja -hoito Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikössä......................................................................................................................19

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ...................................................................................22 4.1 Aikaisemmat tutkimukset ja projektit ..................................................................22 4.2 Tutkimuksen lähtökohdat ja tarkoitus..................................................................24

4.2.1 Tutkimuksen lähtökohdat.............................................................................24 4.2.2 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset ...........................................25

4.3 Tutkimuksen empiirinen toteutus.........................................................................26 4.3.1 Tutkimusstrategia ja tutkimusmenetelmät ...................................................26 4.3.2 Kohderyhmä.................................................................................................28 4.3.3 Aineiston hankinta .......................................................................................28 4.3.4 Aineiston analyysi........................................................................................29

5 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA EETTINEN POHDINTA.........................31 5.1 Luotettavuuden arviointi ......................................................................................31 5.2 Eettisyyden arviointi ............................................................................................32

6 LASTENPSYKIATRINEN KOTITUTKIMUS JA -HOITO PERHEIDEN KOKEMANA ......................................................................................................................33

6.1 Taustatietoja perheistä ja kotikäynneistä .............................................................34 6.2 Perheiden kokemukset lastenpsykiatrisista kotikäynneistä..................................37

6.2.1 Perheiden kokemukset .................................................................................38 6.2.2 Kokemusten taustatekijät .............................................................................38 6.2.3 Perheiden kokemusten muuttuminen jakson aikana ....................................40 6.2.4 Perheen sisäiset poikkeamat mielipiteissä kotikäynneistä...........................41

6.3 Perheiden kokemukset kotikäyntien hyödyllisyydestä ........................................43 6.4 Perheitä auttaneet tekijät ......................................................................................47 6.5 Asioita, joita perheiden mielestä kotikäynneillä voisi tehdä................................49 6.6 Kehittämisen kohteet perheiden näkökulmasta....................................................51 6.7 Perheiden viesti kotikäyntejä tekeville työntekijöille ..........................................53 6.8 Kyselyyn vastaamiseen osallistuneet perheenjäsenet ..........................................55

7 JOHTOPÄÄTÖKSET..................................................................................................57 8 POHDINTA .................................................................................................................60 9 LÄHTEET....................................................................................................................65 LIITTEET

1

1 JOHDANTO

Lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi on puhuttanut viime aikoina runsaasti. Kymme-

nen vuoden seurantajakson aikana vuodesta 1995 vuoteen 2004 alaikäisten psykiatriset

sairaalahoitojaksot lisääntyivät etenkin 90-luvun loppupuolella (Tuori, Sohlman, Ekqvist ja

Solantaus, 2006, 30), mikä ei suoraan kerro psyykkisten häiriöiden lisääntymisestä, mutta

antaa kuvaa tilanteesta, johon ollaan tultu. Valtioneuvoston eduskunnalle tekemästä lasten

ja nuorten hyvinvointia koskevasta selonteosta selviää, että vakavia psyykkisiä häiriöitä on

noin neljällä prosentilla ja keskivaikeita psyykkisiä häiriöitä noin 17 prosentilla 8-9-

vuotiaista. Lievemmistä häiriöistä kärsivistä lapsista avun piirissä on vain yksi kuudesta.

(Valtioneuvosto, 2002.)

Lamavuosien leikkaukset lasten peruspalveluista näkyvät nyt lisääntyneenä, jopa useam-

min sairaalahoitoa vaativana psyykkisenä oireiluna. Ongelmana lasten mielenterveystyössä

on resurssien puute ja palveluiden hajanaisuus, joista seuraa se, että lapsi ei saa aikaisessa

vaiheessa tarvitsemaansa apua. Hyvä esimerkki on lasten hidas ohjautuminen mielenterve-

ystyön perustasolta erikoissairaanhoidon piiriin. Lapsen lievään oirehtimiseen ei kiinnitetä

huomiota, jolloin psyykkinen oireilu pahenee usein paljonkin ennen kuin lapsi saa tilantee-

seensa apua. Kun oireet ovat vakavia, myös lapsen hoito kestää kauemmin ja saattaa vaatia

huomattavasti massiivisempia toimia kuin lievien oireiden hoito. Lasten mielenterveyspal-

velujen piiriin on yleisesti ottaen pitkät jonotusajat, joihin on pyritty vaikuttamaan uudiste-

tulla mielenterveysasetuksella, jossa on määrätty enimmäisjonotusajat hoidon tarpeen arvi-

ointiin ja hoidon aloittamiseen. (Valtioneuvosto, 2002.)

Alaikäisille suunnatun mielenterveystyön parantamiseksi ja kehittämiseksi eduskunta päät-

ti ylimääräisestä valtionavustuksesta, jota kunnat saivat vuodesta 2000 vuoteen 2002 (Val-

tioneuvosto, 2002). Tämän lisämäärärahan turvin on palveluita kyetty kehittämään ja juuri

tämän määrärahan avulla myös Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiatrian yksi-

kössä käynnistettiin Kotitutkimus-kotihoitoprojekti, jonka tarkoituksena oli kehittää yksi-

kön toimintaa siten, että asiakasperheitä voitaisiin tavata heidän kotonaan. Kotona tapahtu-

vassa työskentelyssä on painottunut Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa lastenpsykiatri-

nen tutkimus, jonka tarkoituksena on kerätä tietoa lapsen ja perheen tilanteesta jatkotyös-

2

kentelyä varten. Kotiinpäin suuntautuva toiminta vakiinnutti asemansa yksikön työmuoto-

na projektin aikana, mutta työtä toteuttavalla taholla ei ole ollut tilaisuutta systemaattisesti

tiedustella asiakasperheiden kokemuksia kotiin päin suuntautuvasta toiminnasta, vaikka

tietynlainen tuntuma asiakasperheiden mielipiteisiin yksikössä on toki ollut. Tilaisuus per-

heiden kokemusten kuulemiseen avautui, kun esitin yksikölle kiinnostukseni tehdä sosio-

nomi (AMK)-tutkintoon kuuluvan opinnäytetyöni lastenpsykiatrian piirissä toteutettavaan

perhetyöhön liittyvästä aiheesta. Tämän kiinnostuksen pohjalla itselläni on halu tutustua

syvällisemmin sekä perhetyöhön että lasten mielenterveystyöhön liittyviin asioihin.

Tutkimuksen tavoitteeksi nousi saada kerättyä perheiltä sellaista tietoa, jota lastenpsykiat-

rian yksikössä voidaan hyödyntää etenkin kotitutkimuksen, mutta myös kotihoidon kehit-

tämisessä. Tutkimuskysymykset liittyvät siis perheiden kokemuksiin kotikäyntien miellyt-

tävyydestä ja hyödyllisyydestä, näiden kokemusten taustalla vaikuttaviin tekijöihin sekä

siihen, minkälaisia asioita kotikäynneissä voisi edelleen kehittää. Tiedot kerättiin perheiltä

postitse lähetetyllä kyselylomakkeella, johon oli mahdollista vastata nimettömänä. Kysely

oli suunnattu vanhemmille, mutta lasten osallistuminen vastaamiseen oli toivottavaa. Vas-

tausten analysoinnissa olen halunnut tuoda esiin juuri perheiden kokemukset, koska tällai-

sesta tiedosta on työn kehittämisen kannalta eniten hyötyä. Tämä tavoite vaikutti myös

siihen, että valitsin aineistolähtöisen sisällön analyysin vastausten käsittelymenetelmäksi.

Eettiset kysymykset ovat keskeisiä tutkimuksessani, koska käsittelemäni aihe saattaa olla

joillekin perheille hyvin arka. Olen koko prosessin ajan kiinnittänyt huomiota eettisiin ky-

symyksiin. Kuten raportista käy useammassa yhteydessä ilmi, olen tehnyt monia ratkaisuja

eettisin perustein. Olen pitänyt ensiarvoisen tärkeänä sitä, ettei vastaajia kyetä tunnista-

maan, joten laadullisen tutkimuksen yleisestä linjasta poiketen en esitä alkuperäisiä vasta-

uksia raportissa.

Näkökulmani aiheeseen, lastenpsykiatriseen kotitutkimukseen ja -hoitoon on selkeästi so-

siaalialalle ominainen koulutuksestani johtuen. Vaikka lastenpsykiatriassa on kysymys

erikoissairaanhoidosta, ei sosiaalialan näkökulma ole poissuljettu vaan se täydentää hoito-

työn ja lääketieteen näkökulmia. Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiatrian yk-

sikön moniammatilliseen tiimiin kuuluu sosiaalityöntekijä, joka toteuttaa niin perhetyötä

kuin yksilöllisempää työskentelyä asiakkaiden kanssa. Hän on myös yksi kolmesta koti-

käyntejä tekevästä työntekijästä. Sosiaalityöllä on tärkeä rooli lastenpsykiatrian piirissä ja

3

toivon, että opinnäytetyöni osaltaan osoittaa, että sosiaalialalle ominainen näkökulma on

käyttökelpoinen myös erikoissairaanhoidon piirissä. Näkökulmani aiheeseen on perhekes-

keinen. Perhettä tarkastelen systeeminä, jonka yhden osan toiminta vaikuttaa muihin osiin

ja perheeseen kokonaisuutena. Tällöin voidaan ajatella, että niin lapsen psyykkinen oireilu

kuin kotikäynnitkin vaikuttavat koko perheeseen, joten perheiden antamien vastausten tar-

kasteleminen koko perhettä koskevina, ei siis ainoastaan vastaajaa koskevina, on perustel-

tua. Tärkeä rooli opinnäytetyössäni on myös auttamisella ja avun saamisella, koska lapsen

ja hänen perheensä auttaminen sekä se, että he kokevat saaneensa apua ovat lastenpsykiat-

risen kotitutkimuksen ja -hoidon tavoitteena.

4

2 MIELENTERVEYS

2.1 Mielenterveyden määrittelyä

Mielenterveys voidaan käsittää voimavarana, joka ylläpitää psyykkisiä toimintoja ja avus-

taa ihmistä elämän ohjaamisessa ja jota ihminen käyttää ja kerää jatkuvasti. Mielenterveyt-

tä määritellään yleensä tarkastelemalla sitä normaalin ja poikkeavan toiminnan valossa,

mutta sitä on mahdollista tarkastella myös ihmisen elämässä ilmenemisen kautta. Psykiat-

rian, mielenterveyden ongelmiin erikoistuneen lääketieteen osa-alueen piirissä näkökulma

mielenterveyteen on usein kuitenkin häiriö- ja ongelmakeskeinen näkökulma voimavara-

keskeisen näkökulman sijaan. (Lehtonen & Lönnqvist, 2001, 13 - 14.)

Mielenterveyttä on mahdollista tarkastella siis toisaalta positiivisen mielenterveyden ja

toisaalta mielenterveysongelmien kautta. Positiiviseen mielenterveyteen kuuluu hyvin-

voinnin kokemus, kyky solmia, kehittää ja ylläpitää tyydyttäviä ihmissuhteita, erilaiset

voimavarat, kuten elämänhallinnan tunne, itsetunto ja optimismi sekä kyky kohdata vas-

toinkäymisiä. (Lavikainen, Lahtinen & Lehtinen, 2004, 16.) Tärkeitä mielenterveyden tun-

nusmerkkejä etenkin psykiatrian näkökulmasta katsottuna ovat lisäksi myös todellisuuden

taju, jonka avulla on mahdollista erottaa omat ajatukset todellisuudesta, hyvin kehittynyt

identiteetti sekä sosiaalinen itsenäisyys. Voi siis ajatella, että hyvää mielenterveyttä on

tietynlainen psyykkinen joustavuus ja kyky suojata omaa itseä vaikeissakin elämäntilan-

teissa. (Lehtonen & Lönnqvist, 2001, 16 - 17.) Mielenterveysongelmia taas ovat puolestaan

psyykkinen stressi, tavalliset ja vakavat mielenterveyden häiriöt, päihteiden väärinkäyttö,

yksilölle ja ympäristölle haitalliset luonteen piirteet sekä etenevät elimelliset aivosairaudet

(Lavikainen ym. 2004, 16).

Mielenterveyden olemusta voidaan lähestyä myös tarkastelemalla sitä kehitysprosessia,

jonka kautta mielenterveys syntyy. Ihmisen elämän ja mielenterveyden kehityksen alussa

biologisten tarpeiden tyydyttäminen on keskeisellä sijalla. Biologisten tarpeiden tyydytty-

minen riittävän hyvässä vuorovaikutuksessa luo mielenterveydelle ytimen. Kun kehitys

etenee, biologisten tarpeiden tyydytystä alkaa säädellä ihmisen vuorovaikutus ympäristön

5

kanssa. Tämä vuorovaikutus koostuu ihmissuhteista ja yhteisön arvoista ja normeista. Tär-

keiden ihmissuhteiden merkitys psyykkiseen kehitykseen vaikuttavana tekijänä alkaa li-

sääntyä. Nuoruusikään tultaessa on tärkeää sopeutua aikuistumiseen ja ryhtyä rakentamaan

omaa identiteettiään. Aikuisuudessa ihminen kohtaa erilaisia kehitykseen ja elämäntilantei-

siin liittyviä kriisejä, joihin hänen tulee sopeutua uuden elämänjakson alkamiseksi. Tämän

prosessin aikana biologiset ja psyykkiset tapahtumat nivoutuvat yhteen siten, ettei niiden

erottaminen toisistaan enää ole mahdollista. (Lehtonen & Lönnqvist, 2001, 15.) Proses-

sinomaisuus tulee mielenterveyden kohdalla esille siinä, että se on sidoksissa yksilön elä-

mänhistoriaan ja elämäntilanteeseen (Saarelainen, Stengård &Vuori-Kemilä, 2000, 13).

Mielenterveydellä on kuitenkin kyky uusiutua. Normaaleissa arkipäiväisissä olosuhteissa

mielenterveyden uusiutuminen ja kuluminen ovat hyvin pitkälle tasapainossa ja kumpaakin

prosessia tapahtuu tavallisten arkipäivän onnistumisten ja epäonnistumisten yhteydessä.

Jos elinolosuhteet ovat stressaavat, tapahtuu kulumista enemmän, mikä tarkoittaa, että

myös uusiutumisen pitäisi lisääntyä tasapainon säilymiseksi. Mikäli uusiutumista tapahtuu

suhteessa kulumiseen vähemmän, ilmenee mielenterveyden häiriöiden oireita, jotka toimi-

vat merkkinä siitä, että kuormittumista on olemassa ihmisen elämässä. (Taipale, 1998, 12 -

13.) Mielenterveyden uusiutumiseen ja kulumiseen liittyvät läheisesti mielenterveyttä suo-

jaavat ja haavoittavat tekijät. Suojaavat tekijät edistävät mielenterveyden uusiutumista ja

haavoittavat tekijät kuormittavat yksilön mielenterveyttä. Sekä suojaavat että haavoittavat

tekijät voidaan jakaa yksilön ulkopuolelta tuleviin tekijöihin ja yksilön sisältä tuleviin teki-

jöihin. Suojaavia tekijöitä ovat mm. fyysinen terveys ja perimä, myönteiset varhaiset ih-

missuhteet, oppimiskyky, vuorovaikutustaidot, turvallinen ympäristö, sosiaalinen tuki ja

koulutusmahdollisuudet. Haavoittavia tekijöitä ovat puolestaan mm. synnynnäinen sairaus

tai vamma, huonot ihmissuhteet, avuttomuuden tunne, eristäytyneisyys, erot ja menetykset,

hyväksikäyttö ja väkivalta, päihteet, kiusaaminen vertaisryhmässä ja haitallinen ympäristö.

(Lehtonen & Lönnqvist, 2001, 15.)

Mielenterveys on hyvin vahvasti sidoksissa ympäristöön. Ajasta ja kulttuurista riippuu

hyvin pitkälle, minkälainen toiminta nähdään normaalina ja minkälainen ei. Erilaiset mie-

lenterveyden häiriöt ovat myös kytköksissä aikaan ja yhteiskuntaan. Nämä seikat asettavat

mielenterveyden tarkasteluun vaatimuksen siitä, että mielenterveys tulee nähdä laajemmas-

sa kontekstissa kuin vain yksilötasolla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että mielenterveyden

6

edistämistä toteutetaan yksilötasosta aina yhteiskunnallisella tasolla asti. (Saarelainen,

Stengård & Vuori-Kemilä, 2000, 14.)

2.2 Mielenterveys lapsuudessa

Lapsuudessa mielenterveyteen vaikuttavat lapseen itseensä, hänen perheeseensä ja ympä-

röivään yhteisöön liittyvät seikat. Lapsi itse on aktiivinen osapuoli suhteessa ympäristöön-

sä ja näin ollen hän on mukana prosessissa, jossa luodaan pohjaa tulevalle. (Taipale, 1998,

13; Friis, Eirola & Mannonen, 2004, 34.)

Lapseen itseensä liittyviä tekijöitä ovat lapsen ikä, sukupuoli ja temperamentti. Lapsen ikä

on yhteydessä siihen, mitä lapselta odotetaan ja mitä hänen oletetaan osaavan ja kykenevän

käsittelemään. Lapsen sukupuoli vaikuttaa siihen, miten lasta kasvatetaan ja minkälaisia

roolimalleja hänellä on. Sukupuolella on merkitystä myös yhteisöön sopeutumisen kannal-

ta, koska poikia on lastenpsykiatrian palveluiden piirissä ennen nuoruusikää tyttöjä enem-

män. Tämä ero kuitenkin tasoittuu ja kääntyy päinvastaiseksi nuoruusikään saavuttaessa.

Lapsen temperamenttipiirteet vaikuttavat vahvasti siihen, miten lapsi toimii ympäristös-

sään ja miten häneen suhtaudutaan. (Taipale, 1998, 22 - 28.)

Lapsillakin mielenterveyden taustalla ovat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät. Fyysi-

set tekijät ovat lapsella jatkuvasti läsnä, koska ruumiilliset kokemukset ovat lapsilla voi-

makkaita eivätkä ne ole eriytyneet psyykkisistä kokemuksista niin paljon kuin aikuisilla.

Esimerkiksi kipu saa lapsessa aikaan kokonaisvaltaisen pahan olon. Hermoston rakenteen

ja toiminnan poikkeavuudet altistavat lasta myös mielenterveyden ongelmille, koska poik-

keavuudet vaikuttavat lapsen havainnointiin, oppimiseen ja sosiaalisten suhteiden luomi-

seen ja ylläpitämiseen sekä tunnereaktioihin. Osassa mielenterveyden häiriöitä on havaitta-

vissa perinnöllisyyttä, joka osaltaan altistaa lasta psyykeen ongelmille. (Taipale, 1998, 24 -

29.)

Psyykkiset tekijät eli tieto, tahto ja tunteet ovat lapsuuden aikana esillä samoin kuin aikui-

suudessakin mielenterveyttä tarkasteltaessa, mutta lapsuudessa näissä tekijöissä tapahtuu

jatkuvaa kehitystä. Lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja vuorovaiku-

tuksen laatu erityisesti suhteessa vanhempiin on merkityksellinen lapsen kehityksen ja mie-

7

lenterveyden kannalta. Lapsen tulee saada ihmislajin kehitystä edistäviä kokemuksia, jotta

kehitystä voi tapahtua. (Taipale, 1998, 16.)

Pienelle lapselle sosiaaliset suhteet mahdollistavat tarvittavan hoivan ja turvan saamisen ja

tätä kautta hengissä pysymisen (Taipale, 1998, 19 - 20). Lapsi tarvitsee toisaalta rauhallista

ja vastaanottavaista hoivaajaa, mutta toisaalta kiinnostuvaa, innostavaa ja rohkaisevaa ai-

kuista. Aikuinen jakaa lapsen tunnekokemukset ja auttaa kehitystä eteenpäin luomalla ti-

lanteita, jotka ovat riittävän haasteellisia lapselle. Hoivaajaan samastumalla lapsen on

mahdollista luoda omia psyykkisiä rakenteitaan. (Mankinen, 2007, 117.)

Perhe on lapselle tärkein kasvuympäristö. Perheen historia, kokonaistilanne, tasapainotila,

sisäiset suhteet ja erilaiset riskitekijät vaikuttavat perheessä elävien lasten mielenterveyteen

(Taipale, 1998, 13 - 14). Olennaista perheen ja lasten hyvinvoinnin kannalta on perheen

arjenhallinta eli perheen kyky käsitellä sisäsyntyisiä ongelmia ja vastata ulkopuolelta tule-

viin haasteisiin sekä toisaalta ottaa ulkopuolista apua vastaan. Arjenhallinnan kannalta

olennaista on perheen kyky muutokseen siten, että perheen rutiinit, jotka luovat jäsenille

turvallisuutta, eivät häiriinny. (Friis ym. 2004, 24.)

Lasta ympäröivä yhteisö antaa lapselle vaikutteita ja mahdollisuuksia, mutta toisaalta se

luo lapseen kohdistuvia odotuksia. Yhteisö toimii lapsen kehitysympäristönä. Yhteisössä

lapseen vaikuttavia tekijöitä ovat kulttuuri, lapsen yhteiskunnallinen asema, yhteiskunnan

tarjoamat palvelut sekä työnteon ja perhe-elämän välinen tasapaino. Muutokset ympäröi-

vässä yhteisössä heijastuvat lapsiin vanhempiin kohdistuvien odotusten ja paineiden sekä

lapsille ja lapsiperheille tarkoitettujen palveluiden resursoinnin kautta. Esimerkkinä yhtei-

söön liittyvästä ilmiöstä, jolla oli suuria vaikutuksia lasten hyvinvointiin, on 1990-luvun

lama. (Taipale, 1998, 13 - 14, 18 - 19.)

Lasten psyykkisistä ongelmista käytetään kehityksen häiriön, tunne-elämän häiriön tai

käyttäytymisen häiriön nimitystä. Psyykkisen häiriön synty on yleensä lasten kohdalla pit-

kä prosessi eikä se alkuvaiheessa ilmene oireina. Kun oireet ilmaantuvat, lapsi kokee mo-

nenlaisia haasteita, joihin hän vastaa käyttämällä toisinaan myös toimimattomia selviyty-

miskeinoja. Ympäristö reagoi näihin sopimattomiin selviytymiskeinoihin usein siten, että

lapsen kehitys häiriintyy entisestään. Psyykkinen häiriö voidaan nähdä paitsi kehityksen

vinoutumana, myös viestinä siitä, että lapsen elämässä eivät kaikki asiat ole kohdallaan.

8

Tällöin lapsen oireilu tulisi ymmärtää oikein, jotta lapsi saa tarvitsemansa avun. (Manki-

nen, 2007, 112.)

Lapsuuden psyykkisillä ongelmilla on pitkäaikaisia seurauksia. Ongelmat vievät tarvittavia

voimavaroja lapsen kehitykseltä, mikä johtaa kehityksen pysähtymiseen. Ongelmilla on

myös vaikutuksensa lapsen koulussa toimimiseen ja oppimiseen sekä toverisuhteisiin.

(Friis ym. 2004, 34.) Erilaisista lapseen itseensä, hänen perheeseensä tai yhteisöön liitty-

vistä riskitekijöistä huolimatta monet lapset selviävät ilman mielenterveyden ongelmia.

Tässä keskeisiä ovat suojaavat tekijät, joita ovat lasten kohdalla läheisen aikuisen läsnäolo,

emotionaalinen tuki, erilaiset myönteiset kokemukset, taidot ja asiat lapsen elämässä sekä

myönteiset toverisuhteet. Suojaavien tekijöiden vaikutusmekanismeja ei vielä täysin tunne-

ta, mutta niiden on havaittu vähentävän riskiolosuhteiden vaikutuksia ja kielteisten ketjure-

aktioiden syntyä, tukevan hyvän itsetunnon ja myönteisen minäkuvan rakentumista sekä

avaavan uusia mahdollisuuksia. (Taipale, 1998, 41 - 42.)

9

3 LASTENPSYKIATRINEN TUTKIMUS JA HOITO

3.1 Lastenpsykiatriset tutkimus- ja hoitomenetelmät

Lastenpsykiatria on lasten psyykkisten häiriöiden diagnosointiin ja hoitoon erikoistunut

lääketieteen osa-alue. Lastenpsykiatrisia tutkimus- ja hoitomenetelmiä tarvitaan silloin,

kun lapsen kehitys ja hyvinvointi on vaarantunut tai estynyt. Häiriöt ilmenevät käyttäyty-

misen, emootioiden tai psyykeen ongelmina, jotka häiritsevät lapsen kehitystä ja sosiaalis-

ten suhteiden hoitoa. (Tikkanen, 2001, 9.) Lastenpsykiatristen tutkimusten tarkoituksena

on antaa sellaista tietoa, jota voidaan hyödyntää arvioitaessa lapsen psyykeen kehitystä

sekä mielenterveyden ja persoonallisuuden häiriöiden mahdollisuutta. Lastenpsykiatrisen

tutkimuksen pohjalta ryhdytään siis hoitotoimenpiteisiin, mikäli tämä nähdään tarpeellise-

na. Lastenpsykiatrisen tutkimuksen suorittaa siihen teoreettisesti ja käytännön työn kautta

perehtynyt henkilö, jonka on tärkeää tuntea myös lapsen normaali kehitys. (Almqvist,

2000b, 120 - 121.)

Ensimmäinen tapaaminen on luontevaa toteuttaa siten, että koko perhe on läsnä. Perheen

on hyvä kertoa oma näkemyksensä tilanteesta, jonka vuoksi tutkimuksiin on tultu lapsen

omaa näkökulmaa unohtamatta. Erilaiset esitiedot kerätään haastattelemalla ja huomiota

kiinnitetään itse tutkimukseen hakeutumisen syyn lisäksi myös lapsen fyysiseen tervey-

teen, persoonallisuuteen, koulussa toimimiseen ja yleiseen toimintakykyyn. (Moilanen,

2000, 122 - 123.) Ensimmäisellä tapaamisella nousee keskeiseksi pohjan luominen luotta-

mukselliselle suhteelle lapsen ja hänen perheensä kanssa. Tärkeää on, että lapsi ja perhe

saavat mahdollisuuden tutustua tutkijaan miellyttävässä tilanteessa. Tutkimusprosessin

keskivaiheessa huomiota kiinnitetään lapsen kertomusten ja leikkien sisältöön ja lopussa

esitetään selkeitä kysymyksiä tietojen tarkentamiseksi. (Almqvist, 2000a, 125 - 127.)

Tutkimusmenetelminä käytetään haastattelun lisäksi lastenpsykiatriassa leikin havainnoin-

tia ja piirtämistä. Nämä ovat hyviä menetelmiä, koska etenkin leikki on luonnollinen osa

lasten elämää. Tutkija havainnoi leikkiä, mutta kommenttien esittäminen ja kannustaminen

tai rauhoittaminen ovat myös sallittuja. Piirtämisen yhteydessä tulkintoja tehdään lapsen

kertomusten pohjalta. (Almqvist, 2000a, 132 - 133.)

10

Lastenpsykiatriseen tutkimukseen on kehitelty avuksi myös erilaisia strukturoituja ja stan-

dardoituja menetelmiä tehokkuuden lisäämiseksi. Tällaisia ovat mm. erilaiset kyselylo-

makkeet ja perhearviointimenetelmät. Tutkimukseen voidaan sisällyttää myös psykologi-

nen arviointi lapsen tilanteesta. Tämä tapahtuu havainnoinnin ja haastattelun avulla, mutta

myös erilaisten lapsille suunnattujen psykologisten testien tekeminen on mahdollista. Kes-

toltaan lastenpsykiatrinen tutkimus on noin 4 - 6 käyntikertaa. (Almqvist, 2000a, 138 -

139; Nieminen, 2000, 149.)

Lasten psyykkisten ongelmien hoito ja hoidon kesto riippuu luonnollisesti häiriön luontees-

ta. Psykoterapeuttisissa hoidoissa lapsi voi käsitellä yksin tai ryhmässä omaa tilannettaan

terapiatyön koulutuksen saaneen työntekijän kanssa. Terapiamuotoja on erilaisia ja niissä

asioita voidaan käsitellä mm. keskustelun, leikin, kuvataiteen, musiikin tai muun toiminnan

avulla. (Räsänen, 2000a, 341 - 342.) Perheen kanssa työskentely on olennainen osa lasten-

psykiatrista hoitoa, mutta mikäli lapsen ongelmat liittyvät kiinteästi perheen sisäiseen vuo-

rovaikutukseen, voidaan koko perheen kanssa työstää asioita perheterapiassa siten, että

jokaisen perheenjäsenen on mahdollista kehittyä ja kasvaa psyykkisesti. (Piha, 2000c,

347.) Psyykenlääkkeiden käyttö lasten psyykkisiä häiriöitä hoidettaessa on vähäistä, mutta

niiden yhdistäminen muihin hoitomuotoihin voi tuoda lapsen tilanteeseen oleellista helpo-

tusta (Räsänen, 2000b, 352).

Yhteenvetona voi siis sanoa, että sekä lastenpsykiatrisessa tutkimuksessa että hoidossa

pyritään ottamaan lapsi huomioon kokonaisvaltaisesti. Lapsi nähdään lisäksi osana perhet-

tään, joten koko perheen tilanteeseen kiinnitetään paljon huomiota. Luottamuksellisen suh-

teen luominen lapseen ja hänen perheeseensä sekä tutkimus- ja hoitotilanteiden miellyttä-

vyys ovat olennaisia asioita toimenpiteiden onnistumisen kannalta.

3.2 Lastenpsykiatrinen hoitojärjestelmä

Suomalainen lastenpsykiatrinen hoitojärjestelmä on kehittynyt kolmessa eri järjestelmässä

eli lastensuojelun ja sosiaalityön piirissä, josta kehittyivät perheneuvolat, entisten mielisai-

11

raanhoitopiirien yhteydessä, joista kehittyivät lasten mielenterveystoimistot sekä keskus-

sairaaloissa, joihin perustettiin lastenpsykiatrian poliklinikoita ja osastoja. Nykyään toimin-

tayksiköt sijoittuvat sosiaalitoimeen, perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon.

(Piha, Kaivosoja & Salomaa, 2000, 2 - 3.)

Avohoito

Avohoito on ensisijainen hoitomuoto lapsilla ja nuorilla, koska kotoa pois joutumisesta

saattaa olla suuriakin haittoja. Avohoidossa lapsi perheineen käy työntekijän vastaanotolla

sovittuna aikana, mutta muuten perhe elää täysin normaalisti. Avopalveluiden tarkoitukse-

na onkin tukea perheen normaalia elämää ja omia voimavaroja. (Taipale, 1998, 339.) Avo-

hoidossa voidaan käyttää kaikkia tutkimus- ja hoitomenetelmiä ja sitä voivat toteuttaa sekä

sosiaalihuollon piirissä että terveydenhuollon piirissä olevat toimijat (Tamminen, 2000,

330 - 332). Avohoito soveltuu tilanteisiin, joissa lapsen psyykkinen kehitys on vaarantunut

tai hänellä on vaikeuksia vuorovaikutussuhteissa tai itsenäistymisessä (K-PKS).

Osastohoito

Jos lastenpsykiatrisen avohoidon keinot eivät ole riittäviä lapsen auttamiseksi, turvaudu-

taan osastohoitoon. Myös osastolla ovat käytössä tavalliset tutkimus- ja hoitomenetelmät.

Osastohoitoa voidaan toteuttaa siten, että lapsi on osastolla aamusta iltapäivään (päiväosas-

totoiminta), maanantaista perjantaihin (viikko-osastotoiminta) tai jatkuvasti, riippuen lap-

sen ja perheen tilanteesta ja osaston hoitokäytännöistä. Resurssien puutteen vuoksi osasto-

hoitoon on vaikeaa päästä ja yleensä osastohoitoon pääsee ongelmien ollessa vakavia esim.

lapsella on itsetuhoisuutta tai psykoottisia oireita tai siinä tapauksessa, että lapsen oireet

ovat yhteydessä perheen tilanteeseen. (Piha, 2000a, 335 - 336.)

Puoliavoimet hoitomuodot

Puoliavoimia hoitomuotoja ei ole vielä monia käytössä, mutta niitä kehitellään koko ajan.

Syinä tähän kehitystyöhön ovat niin taloudelliset, hoidolliset kuin inhimillisetkin näkökul-

mat. Osastohoidossa on olemassa aina laitostumisen vaara ja samalla kärsii lapsen sosiaa-

listuminen omaan elinympäristöönsä. Puoliavoimien hoitomuotojen etuna on myös ollut

12

hoidon tulosten paraneminen lapsen saadessa viettää enemmän aikaa perheensä kanssa.

Lisäksi osastoja sairaalahoito on kallista, joten esimerkiksi hoidon tapahtuminen kotona

pienentää kustannuksia huomattavasti. (Tamminen, 2000, 333 - 334.)

Hoitoketjut lastenpsykiatriassa

Ensimmäinen edellytys lastenpsykiatrisen hoitoprosessin käynnistymiselle on luonnollises-

ti huolen herääminen lapsen psyykkisestä kehityksestä. Tämä huoli voi herätä esimerkiksi

vanhemmille, päivähoidon henkilökunnalle, opettajalle, koulukuraattorille tai terveyden-

hoitajalle. Hoidon tarpeen arviointi tapahtuu perusterveydenhuollossa terveyskeskuksessa

tai perheneuvolassa, joista lapsen on mahdollista saada lääkärin kirjoittama lähete erikois-

sairaanhoidon piiriin kuuluvaan lastenpsykiatrian yksikköön, mikäli tilanne sitä vaatii. On

myös mahdollista, että lapsi ohjautuu lastenpsykiatristen palveluiden piiriin yksityiseltä

lääkäriltä tai keskussairaalan muulta poliklinikalta. Lähetteen käsittelyn jälkeen perheelle

varataan ensikäyntiaika poliklinikalle ja tällöin neuvotellaan perheen kanssa jatkoarviosta.

Jatkoarviossa kartoitetaan lastenpsykiatriasia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen jatkotoi-

menpiteiden tarvetta. Jatkotoimista päätetään yhdessä perheen kanssa arviojakson päätyt-

tyä. (K-PKS.)

3.3 Perhe lastenpsykiatrisessa työskentelyssä Perhe voidaan nähdä yhteiskuntamme perusyksikkönä sekä lasten ja nuorten tärkeimpänä

ja keskeisimpänä kehityksen kontekstina. Perhe koostuu yhdessä asuvista avo- tai aviopuo-

lisoista lapsineen, yhdestä vanhemmasta lapsineen tai pelkästään avo- tai aviopuolisoista.

(Friis ym. 2004, 19.)

Perheen voidaan ajatella kehittyvän tiettyjen vaiheiden kautta. Perustana perheessä on van-

hempien parisuhde. Ensimmäisessä kehitysvaiheessa vanhempien irtautuminen primaari-

perheistään ja kiinnittyminen parisuhteeseen ja uusiin rooleihin luo alun perheelle. Toises-

sa kehitysvaiheessa lasten syntymän myötä vanhempien tulee kyetä kasvamaan vanhem-

man rooliin ja hyväksyä lapset sellaisina kuin he ovat. Tässä vaiheessa apuna on puolisoi-

den hyvä keskinäinen suhde. Seuraava kehitysvaihe alkaa kun vanhin lapsi tulee nuoruus-

ikään. Tällöin vanhemmat joutuvat hyväksymään lapsen heistä riippumattomat suhteet

esimerkiksi seurustelusuhteet ja ottamaan vastaan ympäristön palautetta lapsesta. Keskei-

13

sellä sijalla on myös lapsen kasvamisen ja seksuaalisen kypsymisen hyväksyminen sekä

molemminpuolinen irrottautuminen ja nuoren itsenäistyminen. Perheen kehityksen viimei-

senä vaiheena voidaan pitää sitä, kun nuori muuttaa pois kotoa. Tällöin vanhempien on

hyväksyttävä nuoren itsenäistyminen. Kun viimeinenkin lapsi elää itsenäisesti, on van-

hempien totuteltava taas kaksin elämiseen. Tähän vaiheeseen saattaa liittyä myös isovan-

hemman roolin omaksuminen. (Piha, 2000b, 66 - 67.)

Perheelle kuuluu myös tiettyjä tehtäviä. Näistä tehtävistä on olemassa monia erilaisia nä-

kemyksiä. Myös se, mitä tehtäviä minäkin aikakautena painotetaan, vaihtelee. Janne Kont-

turi (1999) esittelee Urpu Niemisen (1983, 9 - 14) listauksen perheen tehtävistä verkkojul-

kaisunsa kolmannessa luvussa. Perheen ensimmäisenä tehtävänä on huolehtia erilaisten

fyysisten tarpeiden tyydyttämisestä. Tähän ryhmään voidaan lukea ravinnon, asunnon,

vaatteiden jne. tarpeet. Yksittäiset ihmiset huolehtivat luonnollisesti omista fyysisistä tar-

peistaan, mutta perhe hoitaa tämän jäsenten välisellä yhteistyöllä. Seuraavina tehtävinä

perheellä voidaan katsoa olevan biologinen eli suvun jatkamiseen liittyvä tehtävä ja tähän

läheisesti liittyen hoivatehtävä eli huolenpidon tarjoaminen lapsille, sairaille ja vanhuksille.

On luonnollista, että perheellä on hoivaan ja huolenpitoon liittyviä tehtäviä, koska eten-

kään pienet lapset eivät selviä yksin. Perheelle kuuluu myös sosialisaatiotehtävä eli lasten

kasvattaminen ja kouluttaminen ympäröivän yhteisön vallitsevien normien mukaan, jotta

lapsi kykenee selviämään elämässään itsenäisesti. Perheen on tärkeää hoitaa jäsentensä

emotionaalista puolta jäsentensä tasapainoisuuden turvaamiseksi, joten sillä on emotionaa-

linen tehtävä. Emotionaaliseen tehtävään liittyy lapsen kehityksen edesauttaminen, per-

heenjäsenten lohduttaminen ja tukeminen, kiintymys ja läheisyys sekä vanhempien seksu-

aalisuuden osoitukset. Viimeisenä perheen tehtävänä on tarjota jäsenille elämänsisältöä,

joka vaikuttaa heidän elämänlaatuunsa, mielekkyyteen ja onnellisuuteen. Jos perhe on hy-

vin toimiva, elämänsisällöllä on positiivisia vaikutuksia.

Perhe vaikuttaa yksilöön hyvin monin eri tavoin ja sen on tarkoituskin vaikuttaa; kuuluu-

han perheelle vastuu lasten sosiaalistamisesta. Vanhempien suuri vaikutus lapseen perustuu

kiintymykseen, lapset ottavat helpommin mallia kohteista, joihin ovat kiintyneet. Perheen

vaikutus lapseen voi olla joko suoraa ja tietoista tai epäsuoraa ja tiedostamatonta. Monet

asiat, kuten parisuhdemalli, lasten kasvatuskäytännöt sekä rahankäytön ja vapaa-ajanvieton

mallit siirtyvät vanhemmilta lapselle ilman suuressa määrin tapahtuvaa tietoista ohjausta.

Toisaalta vanhemmat voivat tarjota lapselleen tietoisesti mallin esim. pöydän kattamisesta

14

tai tarjota lapselle tietoa sanallisesti. Vanhemmat voivat vaikuttaa lapseen myös mahdollis-

tamalla, rajoittamalla tai estämällä erilaisia seikkoja. Tällaisia ovat mm. kontaktit muihin

ihmisiin, harrastukset ja leikit. Sillä, mitä vanhemmat mahdollistavat, rajoittavat tai estävät

on suuri vaikutus lapsen kehitykseen ja erilaisiin taitoihin. Näkyvin vaikuttamisen tapa on

luultavasti hyväksyminen ja rankaiseminen. Hyväksynnän avulla vanhemmat vahvistavat

toimintaa ja rankaisemalla he sammuttavat tai tukahduttavat toimintaa. (Hurme, 1995, 148

- 150.)

Lapsen sairaus vaikuttaa aina monella tavalla koko perheeseen. Kun on kysymys psyykki-

sistä ongelmista, perheen tilanne saattaa olla vielä hankalampi kuin somaattisten sairauksi-

en yhteydessä, koska ongelmat eivät näy ulospäin ja koska ympäristön suhtautuminen

psyykkisesti oireilevaan lapseen saattaa olla hyvinkin negatiivista. Niin somaattisten saira-

uksien kuin psyykkisen oireilun ilmetessä on tärkeää antaa tukea koko perheelle identifioi-

dun potilaan tukemisen ja hoitamisen ohella. Perheen kanssa tehtävän yhteistyön ja tuke-

misen taustalla on aina ajatus siitä, että perheellä on ongelmien laadusta ja lukumäärästä

huolimatta muutospotentiaalia ja omia voimavaroja, joita voidaan hyödyntää (Aaltonen,

1982, 202).

Jotta potilaana olevan lapsen perhettä voidaan tukea, tulee hoitohenkilökunnan luoda yh-

teistyösuhde perheeseen. Yhteistyö etenkin vanhempien kanssa on tärkeää, koska tällöin

vanhemmat saavat mahdollisuuden auttaa lastaan tarjoamalla ammattilaisille sitä tietoa,

mitä heillä on lapsesta ja toimimalla lapsensa kanssa työntekijöiden neuvoja hyödyntäen.

Yhteistyö on myös hyvä keino auttaa vanhempia heidän mahdollisten syyllisyyden ja hä-

peän tunteidensa kanssa ja luoda heille turvallisuuden tunnetta. (Brummer, 2005, 175.)

Tukeva yhteistyö perustuu luottamukseen ja avoimuuteen sekä siihen, että osapuolet tunte-

vat toisensa, minkä vuoksi sen rakentumiselle tulee varata aikaa (Davis, 2003, 47). Työn-

tekijältä vaaditaan aitoa arvostusta ja inhimillistä kunnioitusta vanhempia ja heidän van-

hemmuuttaan kohtaan, jotta turvallinen ja luottamuksellinen suhde on mahdollinen

(Brummer, 2005, 175). Tulee kuitenkin muistaa, että vanhemmatkin vaikuttavat yhteis-

työsuhteen laatuun, joten sen luominen on molemminpuolinen prosessi eikä vastuu toimi-

vasta yhteistyöstä ole yksin työntekijällä (Davis, 2003, 48).

Kun yhteistyötä lähdetään luomaan vanhempien kanssa, on työntekijän tärkeää esitellä

itsensä, kertoa oma roolinsa lapsen auttamisprosessissa, luoda vanhempien kanssa yhteis-

15

ymmärrys yhteistyöstä, sopia mitä tehdään ja miten sekä osoittaa oma luotettavuus, hyö-

dyllisyys ja yhteistyökyky vanhemmille. Yhteistyön alkuvaiheessa on oleellista, että työn-

tekijä saa riittävän hyvän käsityksen perheen tilanteesta ja kykenee tarkastelemaan asioita

vanhempien näkökulmasta, mutta kuitenkin kriittisesti. Tämän jälkeen työntekijä voi auttaa

vanhempia luomaan omia osatavoitteita perheen ja lapsen tilanteen helpottamiseksi ja teh-

dä heidän kanssaan suunnitelmia tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun vanhemmat toteuttavat

suunnitelmia, on työntekijä heidän tukenaan. Vanhempien on tärkeää saada palautetta toi-

minnastaan ja tätä voidaan antaa prosessin kaikissa vaiheissa, mutta viimeistään kun arvi-

oidaan toiminnan onnistumista. (Davis, 2003, 48 - 54.)

Psykiatrian piirissä yhteistyötä ja tukea ei ole syytä rajata ainoastaan vanhempiin, varsin-

kaan jos työntekijöille herää ajatus siitä, että lapsen psyykkiset ongelmat liittyvät perheen

sisäiseen vuorovaikutukseen, vaan voidaan hyödyntää perhekeskeistä työotetta. Tällä ta-

voin on mahdollista saada avun piiriin myös sellaiset perheen jäsenet, joiden kohdalla huo-

li ei ole ollut niin suurta, että apua olisi lähdetty hakemaan. (Aaltonen, 1982, 191.) Tällai-

sia perheenjäseniä ovat esimerkiksi identifioidun potilaan sisarukset.

Perheen tukemisen päämäärinä voidaan nähdä ensinnäkin sekä vanhempien että lasten so-

peutumisen helpottaminen niin psyykkisellä, fyysisellä kuin sosiaalisella osa-alueella ja

perheen hajoamisen ehkäiseminen. Erityisesti voidaan kiinnittää huomiota vanhempien

rohkaisemiseen, heidän itsetuntonsa tukemiseen ja parisuhteen vahvistamiseen. Toisekseen

auttamisen päämääränä voi olla vanhempien ja sisarusten opettaminen vastaamaan sairaan

lapsen tarpeisiin siten, etteivät heidän omat tarpeensa jää taka-alalle. Tällöin voidaan auttaa

perhettä kehittämään selviytymisstrategioita erilaisiin tilanteisiin, opastaa tehokkaaseen

kommunikaatioon ja auttaa rakentamaan perheen ulkopuolista tukiverkkoa. Kolmanneksi

tärkeä päämäärä on se, että sairas lapsi voi saavuttaa parhaan mahdollisen elämän laadun.

Erityisesti esille nousee perheen hallinnan tunteen lisääminen, sairauden mukanaan tuomi-

en muutosten ja seurausten ymmärtämisessä ja ennakoimisessa auttaminen sekä tukeminen

päätöksissä, joita perhe tekee joko itsenäisesti tai ammattilaisten kanssa. (Davis, 2003, 40-

41.) Lapsen sairaus aiheuttaa luonnollisesti perheelle kuluja ja auttamistyön yhteydessä

vanhempien tiedot erilaisista heitä koskevista etuuksista on hyvä kartoittaa. Vanhemmat

voivat hakea Kelalta perheen tilanteesta riippuen mm. hoitotukea tai erityishoitorahaa

(Toimeentuloturva 2004).

16

Yhteistyö perheen kanssa alkaa, kun perhe tuo lapsen tutkimuksiin. Tutkimusten jälkeen

vanhemmille kerrotaan niiden tulokset ja annetaan mahdollisesti myös diagnoosi. Diag-

noosin kertominen ei ole mikä tahansa ilmoitusluontoinen asia, vaan työntekijän tulee

kiinnittää tilaisuuteen erityistä huomiota. Diagnoosin kertomisesta alkaa usein sopeutumis-

prosessi, jossa työntekijä auttaa vanhempia muutoksessa. (Davis, 2003, 78 - 79.) Aina

muutos ei tapahdu vanhemmissa helposti vaan työntekijän tulee auttaa vanhempia siinä.

Yksi keino tukea vanhempien muutosta on haastaminen. Tällöin työntekijä pyrkii autta-

maan vanhempia löytämään asioihin uusia näkökulmia. Mm. tiedon antaminen, syvempi

empatia, välittömyys ja vastakkainasettelu ovat tapoja haastaa vanhempia. Muutokseen

voidaan pyrkiä myös tietoisella ongelmanratkaisulla, jolloin asetetaan tavoitteita, tehdään

suunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi ja testataan käytännön toiminnalla suunnitelman

toimivuutta. Arviointi vaiheessa tarkastellaan miksi jokin suunnitelma toimi ja miksi toi-

nen ei toiminut (Davis, 2003, 82 - 89, 100 - 108).

Auttamissuhde loppuu aina joko vanhempien tai työntekijän ehdotuksesta. Suhteen lopet-

tamiseen tulee varata aikaa ja korostaa sitä, että apua saa tarvittaessa myös jatkossa. (Da-

vis, 2003, 109.)

Vaikka lapsella olevat ongelmat olisivat samanlaisia useassa eri perheessä, perheet tulee

kuitenkin kohdata aina yksilöllisesti ja auttamisstrategiat suunnitella jokaisen perheen koh-

dalla uudelleen (Davis, 2003, 110). Päämääriin voidaan siis pyrkiä monen eri reitin kautta.

3.4 Lastenpsykiatrinen kotitutkimus ja -hoito

3.4.1 Työmuodon piirteet

Lastenpsykiatrinen kotitutkimus ja -hoito ovat suhteellisen uusia työmuotoja siitäkin huo-

limatta, että kotona tapahtuva sairauden hoito on psykiatriankin piirissä vanha asia (Tikka-

nen, 2001, 11 - 12). Vaikka lastenpsykiatriassa pyritään huomioimaan perhe kaikissa tapa-

uksissa, tarjoaa kotona tapahtuva tutkimus ja hoito syvällisemmän ja perhekeskeisemmän

17

tavan työskennellä lapsen psyykkisen kehityksen turvaamiseksi. Lastenpsykiatrisessa koti-

tutkimuksessa ja -hoidossa yhdistyy elementtejä perhekeskeisestä psykiatrisesta hoidosta ja

perheterapiasta. Se, mitkä elementit painottuvat enemmän, on seurausta työntekijöiden

erilaisista koulutuksista ja työorientaatioista. (Arhovaara, 1999, 159 - 160.)

Perhekeskeisessä psykiatrisessa hoidossa työskentelyn tavoitteena on muuttaa perheen si-

säistä vuorovaikutusta tietoisesti identifioidun potilaan oireiden helpottamiseksi. Perhekes-

keisessä psykiatrisessa hoidossa ovat perheen voimavarojen tukeminen ja hyödyntäminen

keskeisellä sijalla, koska niiden avulla voidaan saada muutosta aikaan. (Aaltonen, 1982,

184 - 185, 202, 208.) Perheterapiassa asiakkaille annetaan mahdollisuus oivaltaa, millä

tavalla perheen ja identifioidun potilaan vuorovaikutuskuviot liittyvät toisiinsa ja nähdä

perheenjäsenten keskinäiset suhteet uudella tavalla. Perheterapiassa asiakkaan on myös

mahdollista kokea erilaista vuorovaikutusta perheenjäsenten kanssa ja jakaa kokemuksia

perheenjäsenen käytöksen muutoksesta yhteisesti ja tätä kautta vahvistaa muutoksen pysy-

vyyttä. (Wahlbeck, Lounavaara-Rintala & Vuornos, 2001.)

Kotitutkimusta ja -hoitoa voidaan toteuttaa moniammatillisessa työryhmässä, kuten esi-

merkiksi Satakunnan sairaanhoitopiirin toteuttamassa kokeilussa 1996 (Laiho, Marjamäki

& Sivonen, 1997, 4). Työryhmässä täytyy kuitenkin olla edustettuna lastenpsykiatrinen

osaaminen, jotta työmuotoa voidaan kutsua lastenpsykiatriseksi kotitutkimukseksi ja -

hoidoksi. Työryhmään kuuluu yleensä ainakin lääkäri, psykiatrinen sairaanhoitaja, psyko-

logi ja sosiaalityöntekijä. Kotikäynnit toteutetaan useimmiten pareittain ja työparina voivat

toimia ketkä tahansa edellä mainituista työntekijöistä. (Arhovaara, 1999, 164.) Työpari voi

olla myös lastenpsykiatrisen yksikön ulkopuolelta esim. lastensuojelusta tai perustervey-

denhuollosta (Mattila, 2003, 1).

Kotitutkimus ja -hoito soveltuu työmuotona käytettäväksi monissa eri tilanteissa jousta-

vuutensa ansiosta. Lapsen ja perheen kanssa työskentely voi tapahtua pääsääntöisesti vain

kotona. Tilanteita, joissa tähän päädytään voivat olla esimerkiksi se, että lapsen oireet liit-

tyvät selkeästi perhetilanteisiin tai perheen moniongelmaisuus sekä useamman lapsen

psyykkinen oireilu. Kotitutkimus ja -hoito voivat toimia työmuotona myös yhdessä osas-

tolla tapahtuvan hoidon kanssa, jolloin osastojaksot ja kotijaksot vuorottelevat. Tällaista

menetelmää voidaan soveltaa mm. silloin, kun lapsella on tarkkaavaisuushäiriöitä tai laaja-

alaisia kehityshäiriöitä. Kotihoitoa voidaan hyödyntää myös lapsen osastohoidon päätyttyä,

18

kotiutumisvaiheessa, jolloin lasta ja hänen perhettään tuetaan normaaliin tilanteeseen palat-

taessa. Kotona voidaan toteuttaa myös ainoastaan tutkimusjakso, jonka jälkeen jatkoa arvi-

oidaan yhdessä perheen kanssa. Pelkkää tutkimusjaksoa hyödynnetään mm. silloin kun

lapsi on jo jonossa odottamassa pääsyä osastolle, kun katsotaan, että kotona tapahtuva tut-

kimus antaa parempaa tietoa kuin poliklinikalla tapahtuva tutkimus tai kun vanhemmat

ovat erimielisiä hoidon tarpeesta. (Laiho ym. 1997, 4.)

Kotona työntekijä on osallisena erilaisissa arkipäivän tilanteissa leikkiessään lapsen kans-

sa, keskustellessaan vanhempien kanssa tai osallistuessaan muulla tavoin perheen toimin-

taan, jolloin kodin arki näyttäytyy erilaisessa valossa kuin poliklinikalla tai osastolla per-

heen toimintaa ja tilannetta havainnoitaessa. Mm. perheen erilaisille asioille antamat mer-

kitykset nousevat kotona esille paremmin kuin kodin ulkopuolella. Tämä voi olla erittäin

informatiivista. Kotona tapahtuvan työskentelyn avulla voidaan tukea lasta ja hänen per-

hettään omassa ympäristössä ilmenevien ongelmien ratkaisussa ohjauksen avulla. Tällöin

työntekijä voi esimerkiksi näyttää, miten lasta voi rajoittaa. Kotona mahdollistuu perheen

kohtaaminen aidosti. (Friis ym. 2004, 158 - 160.)

3.4.2 Koti tutkimus- ja hoitoympäristönä

Koti herättää ihmisissä monenlaisia mielikuvia, muistoja ja ajatuksia. Se on siis asuinpaik-

kana toimivan rakennuksen tai asunnon psyykkinen kokemus, jonka asukas on luonut

omakseen. Koti voidaan nähdä monimutkaisena olotilana, johon liittyvät hyvin kiinteästi

psyykkisten elementtien kuten muistojen, ajatusten ja tunteiden lisäksi myös arkirutiinit,

erilaiset rituaalit ja elämänmeno. Koti mielletään hyvin usein positiiviseksi, mutta tässäkin

tulee ottaa huomioon yksilön elämäntilanne, joka saattaa tehdä kodista negatiivisesti värit-

tyneen ympäristön. (Pallasmaa, 1992.)

Koti voi ilmentää asukkaidensa persoonaa monella tavalla ja tällä tavoin se antaa ulkopuo-

lisille tietoa asukkaista. Koti toimii myös asukkaan itsetunnon ja itsetuntemuksen vahvista-

jana ja se jäsentää yksilön maailmankuvaa kotiin liittyvien valintojen kautta. Koti nähdään

kulttuurissamme hyvin pitkälle yksityisen persoonan alueena ja tällä tavoin se auttaa asuk-

kaitaan määrittelemään, mikä kuuluu yksityiseen ja mikä julkiseen persoonaan. Ihanne

19

tilanteessa koti on yksilön identiteetin perusta ja siellä hän voi olla oma itsensä. (Pallas-

maa, 1992.)

Koti ei ole vieras ympäristö hoito- ja perhetyön toteuttamisessa, mutta sen merkitys jäi

taka-alalle siinä vaiheessa kun ihmisiä ryhdyttiin hoitamaan sairaaloissa. Kun hoito- ja

perhetyö ovat muuttuneet jälleen avohoitopainotteisiksi, on kodin merkitystä ryhdytty tut-

kimaan uudelleen. (Tikkanen, 2001, 12.) Lastenpsykiatrian piirissä tätä kodin soveltuvuut-

ta tutkimusten ja hoidon ympäristöksi ollaan selvitelty viime vuosituhannen lopulta saakka.

Kodilla toimintaympäristönä on havaittu monia positiivisia puolia. Työntekijöiden tulemi-

nen perheen kotiin nähdään usein positiivisena sekä helpompana ja vähemmän leimaavana

kuin poliklinikalla käynti. Kotona on myös mahdollista tavoittaa sellaisia henkilöitä, joita

ei välttämättä poliklinikalla tapaa ja vaikeistakin asioista on luonnollisempaa keskustella

tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Perheen kotona työntekijöiden ja asiakkaiden välinen

suhde muotoutuu olennaisesti erilaiseksi kuin poliklinikalla tapahtuvassa työskentelyssä.

Ensinnäkin työntekijöillä on mahdollisuus tehdä huomattavasti enemmän havaintoja per-

heen tilanteesta ja vuorovaikutuksesta kotona kuin poliklinikalla ja toisekseen työntekijöi-

den ja asiakkaiden välinen valtasuhde on täysin toisenlainen perheen kotona työskenneltä-

essä; perheen on mahdollista määrittää mm. istumapaikat ja jäsenet voivat valita kuinka

kauan ja millä tavalla he työskentelyyn osallistuvat. Kotona työskentely vaikuttaa myös

työtapojen valintaan. (Arhovaara, 1999, 162 - 163.)

Kotona tapahtuvassa työskentelyssä on olemassa myös varjopuolensa työntekijöiden kan-

nalta. Varsinkin hoitoa vastustavien perheiden kodissa tehtävään työskentelyyn liittyy aina

väkivallan kohteeksi joutumisen riski. (Arhovaara, 1999, 163.) Myös kauempana asuvien

perheiden luokse siirtymiseen kuluva aika muodostuu ongelmalliseksi samoin kuin perhei-

den toivomukset käyntien sijoittumisesta iltapäivään tai iltaan (Mattila, 2003, 9).

3.4.3 Kotitutkimus ja -hoito Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsy-kiatrian yksikössä

Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiatrian osasto on perustettu vuonna 1986.

Silloin osastohoidossa olleen lapsen hoitoon kuului kotikäynti. Myös poliklinikalla koti-

käynnit ovat olleet kiinnostuksen kohteena ja 1.11.2000 - 31.12.2003 oli yksikössä käyn-

20

nissä valtion rahoittama kotitutkimus-kotihoitoprojekti, jonka aikana kotona tapahtuvaa

lastenpsykiatrista tutkimusta ja hoitoa kehitettiin työmuotona. Projektin tavoitteina oli mm.

aikaistaa avunsaantia, ennaltaehkäistä perheen muiden lasten kehityksen häiriöitä, löytää

perheen voimavarat ja hyödyntää niitä hoitoa suunniteltaessa sekä arvioida, millaisissa

tilanteissa kotitutkimus ja kotihoito ovat toimivia työtapoja. (Mattila, 2003, 1 - 4.)

Kotitutkimus-kotihoitoprojektin myötä palvelujen avopainotteisuus lisääntyi ja tutkimusta

ja hoitoa voitiin tarjota entistä nopeammin. Asiakasperheiden suhtautuminen työmuotoon

oli projektin aikana myönteistä ja perheet sitoutuivat työskentelyyn hyvin. Tutkimuksen ja

hoidon kannalta kotona tapahtuva työskentely on havaittu projektin aikana monilta osin

informatiivisemmaksi kuin poliklinikalla tapahtuva työskentely. Esimerkiksi vanhemmuu-

teen liittyvät asiat, lapsen asema ja toiminta perheessä sekä mahdolliset vuorovaikutuksen

ongelmat tulevat hyvin esille kotioloissa. Kotitutkimus-kotihoitoprojektissa havaitut on-

gelmat liittyvät käytännön järjestelyihin; pitkät välimatkat sairaanhoitopiirin sisällä aiheut-

tavat sen, että varattaessa kotikäynnille aikaa tulee huomioida myös matkaan kuluva aika

ja iltapäivään painottuva työaika saattaa venyttää työntekijän työpäivää. Projektin loputtua

etenkin kotitutkimus on ollut keskeinen työmuoto Keski-Pohjanmaan keskussairaalan las-

tenpsykiatrian yksikössä. Intensiivisen kotihoidon tarjoamiselle ei lastenpsykiatrian yksi-

kössä ole ollut eikä ole edelleenkään henkilöstöresursseja, joten sen käyttö on jäänyt vähäi-

seksi, mikä on koettu yksikössä puutteena etenkin kotitutkimus-kotihoitoprojektin päätyt-

tyä. (Mattila, 2003, 8 - 11.)

Kotitutkimusta tai -hoitoa saaneet asiakasperheet ovat tulleet lastenpsykiatrian poliklinikal-

le lähetteellä tai he ovat perheitä, joiden lapsi on ollut osastolla tutkimuksissa tai hoidossa.

Asiakkaana olevien lasten iät vaihtelevat 0:sta noin 12:n ikävuoteen asti. Mahdollinen siir-

tymä nuorisopsykiatrian yksikköön on liukuva. (Mattila, 2003, 5.)

Kotitutkimusjakso muodostuu yleensä viidestä kotikäynnistä, jotka tapahtuvat kerran vii-

kossa ja kestävät kerrallaan kahdesta neljään tuntiin. Kotitutkimusjakson päätteeksi järjes-

tetään poliklinikalla palaute-jatkohoidon suunnitteluneuvottelu. Kotihoitojakso poikkeaa

tutkimusjaksosta siinä, että se kestää luonnollisesti ajallisesti pidempään, yleensä useampia

kuukausia. Kotikäyntejä järjestetään kerran viikossa mikäli mahdollista. Kotikäynnit pyri-

tään toteuttamaan työparityöskentelynä ja työpari voi olla myös muulta perheen kanssa

työskentelevältä taholta kuin lastenpsykiatrian yksiköstä esim. lastensuojelusta tai perus-

21

terveydenhuollosta. (Mattila, 2003, 4.) Kotiin päin suuntautuvaa työtä toteuttavan sairaan-

hoitaja Kari Köyhäjoen mukaan etenkin Kokkolan ulkopuolisilla paikkakunnilla pyritään

siihen, että työpari olisi kunnasta, koska tämän on havaittu edesauttavan perheen muun

kuin lastenpsykiatrisen avun esim. kotipalvelun saamista perheen sitä tarvitessa. Sairaan-

hoitaja/perheterapeutti Mervi Mattilan mukaan työskentelytavat kotikäynneillä ovat moni-

puolisia. Perheen kanssa voidaan keskustella, lasten kanssa leikkiä ja pelata, myös toimin-

nallisempi työskentely kuten metsäretket ovat mahdollisia.

Sekä kotitutkimusta että -hoitoa varten on Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa laadittu

sopimuslomakkeet, jotka täytetään yhteistyössä perheen kanssa. Sopimuslomakkeissa saa-

vat sekä vanhemmat että identifioidun potilaan asemassa oleva lapsi määritellä ne asiat,

mitkä he kokevat ongelmina ja tavoitteet, joihin työskentelyllä pyritään. Sopimuslomak-

keiden tarkoituksena on lisätä vanhempien ja lapsen mahdollisuuksia vaikuttaa tutkimuk-

seen ja hoitoon. (Mattila, 2003, 7.)

Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikön kotitutkimus-

kotihoitoprojekti oli muihin vastaaviin projekteihin verrattuna pitkäkestoisempi ja tällä

tavoin kokemusta kertyi useammasta perheestä kuin muissa projekteissa. Projekti toteutus

tapahtui 2000-luvun alussa, joten työntekijöillä on ollut mahdollisuus hankkia tietoa mui-

den vastaavien hankkeiden toteutumisesta ja onnistumisesta. Projektiraportin havainnot

ovat kuitenkin melko samalla linjalla kuin muiden vastaavien projektien tuottamat havain-

not.

22

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

4.1 Aikaisemmat tutkimukset ja projektit

Lastenpsykiatriset kotikäynnit ovat melko uusi työmuoto, vaikka sairaanhoidon ja psykiat-

riankin piirissä kotiin päin suuntautuvaa työskentelyä on toteutettu pitkän aikaa (Tikkanen,

2001, 12). Perheen kotona ainakin osittain tapahtuvaa työskentelyä on hyödyntänyt Aalto-

nen 1982 väitöskirjassaan Perhekeskeisen hoitoprosessin lähtökohdat psykiatrisessa avo-

hoidossa. Aaltonen selvittää mm. tutkimuksessaan, minkälaisia perhekeskeisiä hoitomuoto-

ja perheet ovat valmiita vastaanottamaan. Näihin perhekeskeisiin hoitomuotoihin sisältyy

myös kotona tapahtuva perheterapia ja sekä kotona että mielenterveystoimistossa tapahtu-

va perheterapia. Aaltosen tutkimuksen perusteella perheet suhtautuivat pääsääntöisesti

myönteisesti kotona tapahtuvaan perheterapiaan ja psykiatrisiin kotikäynteihin. (Aaltonen,

1982.)

Lastenpsykiatrian piirissä kotona tapahtuvaa työskentelyä on kehitelty 1990-luvun lopulta

alkaen erilaisten projektien muodossa. Joistakin projekteista on julkaistu loppuraportit,

mutta varsinaisia tutkimuksia aiheesta ei ole muita kuin Eira Tikkasen hoitotieteen pro

gradu -tutkimus Tavoitteena voimaantuminen - perheiden ja hoitohenkilökunnan yhteis-

työsuhde kotona toteutuvassa lastenpsykiatrisessa hoidossa vuodelta 2001. Tutkimukses-

saan Tikkanen kartoittaa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksikön koti-

hoitokokeilussa vuonna 1998 mukana olleiden perheiden ja työntekijöiden kokemuksia

yhteistyösuhteista kotona tapahtuvassa työskentelyssä. Keskeisessä asemassa tutkimukses-

sa on myös voimaantumisen käsite. Tikkanen tarkasteleekin yhteistyösuhdetta voimaantu-

mista edistävänä prosessina. Tutkimuksen mukaan perheiden voimaantumista edistäviä

tekijöitä työmuodossa olivat yhdessä tekeminen, yhteistyön luontevuus, yhteisten päämää-

rien asettaminen, yhteisoppiminen, aktiivisuus ja intensiivisyys, kokemusten aitous ja

mahdollisuus erilaisten merkitysten muuttumiseen. Työskentely ilmapiirissä tärkeitä ele-

menttejä perheiden näkökulmasta olivat Tikkasen tutkimuksessa turvallisuus, avoimuus ja

läheisyys. Perheiden voimaantumista edistävät myös luottamus, rohkaisu ja tuki sekä vas-

tuullisuus ja sitoutuminen yhteistyöhön. Hoitajien näkökulmasta katsottuna tärkeitä ele-

menttejä ovat erilaiset osaamisalueet kuten lastenpsykiatrisen hoitotyön tietotaito, perhe-

keskeinen ja perheterapeuttinen osaaminen, oikea ajoitus sekä muutoksen alkuun saaminen

23

sekä vanhemmuuden edistäminen. Tikkasen mukaan kotona tapahtuva lastenpsykiatrinen

hoito mahdollistaa sekä perheiden että hoitajien voimaantumisen. (Tikkanen, 2001.)

Satakunnan keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikössä kotiin päin suuntautuvasta toimin-

nasta käytetään nimitystä lastenpsykiatrinen kotiohjanta. Satakunnan sairaanhoitopiirissä

kokeilu lastenpsykiatrisen kotiohjantakäyntien kehittämiseksi toteutettiin 15.8. -

31.12.1996 ja sen taustalla oli hoitotyön asiantuntijaryhmän tavoite kokeilla Motalan sai-

raalassa, Ruotsissa pitkään käytössä ollutta mallia, jossa potilaalle tarjotaan erikoissairaan-

hoidon laitoshoitoon verrattavissa olevaa hoitoa kotioloissa potilaan niin halutessa ja

omaisten ollessa kykeneviä tukemaan potilasta kotona. Kokeilun erityistavoitteena oli ke-

hittää avohoidon palveluita siten, että niiden avulla kyettäisiin estämään, lykkäämään tai

korvaamaan osastolla tapahtuvaa lastenpsykiatrista hoitoa. Yhdellä kotikäynnillä oli kaksi

työntekijää ja käynnin kesto oli yleensä n. 2 - 3 tuntia. Työparien tukena toimi moniamma-

tillinen ohjausryhmä. Kotikäyntejä tehtiin yhteensä yhdeksään perheeseen. Kokeilu osoitti,

että kotona tapahtuva työskentely sopii tietyille perheille hyvin ja sen avulla voidaan lykätä

ja estää osastohoitoa. Kotona tapahtuva tutkimus voi nopeuttaa diagnosointia, koska koti

on lapsen luonnollinen ympäristö ja koska perheen sisäiseen dynamiikkaan liittyvät seikat

tulevat kotona esille. Hoidolle koti luo turvallisen ja tutun ympäristön. Kokeilussa havait-

tiin myös, että kotona tapahtuvalla työskentelyllä on vaikutusta koko perheeseen ja että

perheen kotona tapahtuva työskentely tarjoaa luontevan tien perheen verkoston kohtaami-

selle. Kokeilu osoitti, että kotikäynneissä on myös rajoittavia tekijöitä, joita ovat perheen

motivaation vaikutus hoitotuloksiin, työn tapahtuminen perheen ehdoilla sekä pitkien vä-

limatkojen aiheuttamat rajoitteet. (Laiho ym. 1997.)

Myös Helsingin kaupungin kaakkoisen alueen sosiaalikeskuksessa ollaan kehitetty kotiin

päin suuntautuvaa lastenpsykiatrista työskentelyä syksyllä 2000 valtion lisämäärärahan

turvin. Kokeilun tuloksena toimintansa aloittaneeseen liikkuvaan lastenpsykiatriseen tii-

miin kuului tuolloin psykologi-perheterapeutti, psykologi ja sosiaalityöntekijä. Kohderyh-

mänä projektissa olivat psyykkisesti oireilevat lapset, joita tutkimukset ja/tai hoidot eivät

olleet tavoittaneet. Avun saaminen tehtiin perheelle helpoksi ja nopeaksi siten, ettei lähe-

tettä tarvittu vaan kuka tahansa perheen jäsen tai perheen kanssa työskentelevä taho saattoi

ottaa yhteyttä. Tavoitteiksi projektin alussa nousivat lapsen oireen näkeminen osana per-

heen avuntarvetta, oikea-aikainen avuntarjoaminen, perhetutkimusjaksolla tapahtuva on-

gelmien erittely, hoitotavoitteiden määrittely yhdessä perheen kanssa, perheen hyvinvoin-

24

nin palauttaminen sekä avun tarpeessa olevan perheenjäsenen ohjaaminen hoitoon. Perhei-

den tapaamiset tapahtuivat projektin aikana yleisimmin perheen kotona ja useinmiten per-

heet olivat innostuneet mahdollisuudesta tavata työntekijöitä kotona. Työntekijät kokivat

projektin aikana, että tiedonsaanti perheestä, lapsesta ja ongelma-alueista nopeutui ja mo-

nipuolistui kun tutkimuskäyntejä tehtiin perheen kotiin. Kehittämisen kohteena projektin

työntekijät näkivät sen, että moniasiakkuusperheet kaipaisivat yhdyshenkilöä, joka koor-

dinoisi perheen asioita ja johon vanhemmat kykenevät tukeutumaan. Myös vanhempien

psyykkiset ongelmat tulivat esille projektissa, minkä seurauksena työntekijöille heräsi aja-

tus, että tiimiin voisi kuulua myös aikuispsykiatriaan erikoistunut perheterapeutti. (Kitti,

Kokko & Väkeväinen, 2001.)

Työntekijöillä on ollut kotiin päin suuntautuvasta lastenpsykiatrisesta työskentelystä

enimmäkseen positiivisia kokemuksia. Tikkasen tutkimus osoittaa, että myös perheet ko-

kevat tämänkaltaisen työmuodon myönteisenä. Kotona tapahtuvasta työskentelystä on hyö-

tyä niin lastenpsykiatrisen tutkimuksen kuin hoidonkin saralla, mutta kehittämisen kohteita

asiakasperheiden näkökulmasta tulisi työtä toteuttavien tahojen selvittää entistä enemmän.

Tällä tavoin olisi mahdollista lisätä myös vähäiseksi jäänyttä tieteelliseen tutkimukseen

perustuvaa tietoa työmuodosta.

4.2 Tutkimuksen lähtökohdat ja tarkoitus

4.2.1 Tutkimuksen lähtökohdat

Vaikka kotiin päin suuntautuva työskentely on ollut vuodesta 2000 lähtien tärkeä työmuoto

Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikössä, ei asiakasperheiden koke-

muksia ja mielipiteitä ole missään vaiheessa selvitetty systemaattisesti, vaan asiakkaiden

kokemuksista kehittyneet näkemykset perustuvat asiakkaiden suoraan palautteeseen ja

työntekijöiden havaintoihin. Tästä syystä asiakkaiden kokemusten ja mielipiteiden selvit-

täminen kotona tapahtuvasta työskentelystä nousi yhtenä aiheena esille työryhmässä, kun

esitin tuttavan välityksellä alkukeväästä 2006 kiinnostuksen tehdä opinnäytetyöni lasten-

psykiatriaan liittyvästä aiheesta.

25

Aiheen tärkeys yksikön toiminnan kehittämisen kannalta kävi ilmi käydessäni keskustele-

massa mahdollisista aiheista osastonhoitaja Jaakko Kososen kanssa huhtikuussa 2006. Täl-

löin päätimme yhteisesti, että ryhdyn tekemään tutkimusta asiakasperheiden kokemuksista

ja mielipiteistä liittyen kotitutkimukseen ja -hoitoon. Aiheen kiinnostavuus ja mahdollisuu-

teni tuottaa hyötyä opinnäytetyöni avulla olivat päätökseni taustalla. Lisätietoa aiheesta

sain sairaanhoitaja/perheterapeutti Mervi Mattilalta tavatessani hänet toukokuussa 2006.

4.2.2 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset

Tutkimukseni tarkoituksena on kartoittaa Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsy-

kiatrian yksikön kotitutkimusta hyödyntäneiden perheiden kokemuksia ja mielipiteitä työ-

muodosta. Tutkimuksen avulla tuotetaan tietoa, jota Keski-Pohjanmaan keskussairaalan

lastenpsykiatrian yksikössä voidaan käyttää hyväksi työmuotoa kehitettäessä siten, että

perheet hyötyisivät kotona tapahtuvasta työskentelystä mahdollisimman paljon. Vastausten

perusteella pyrin selittämään, miksi perheet ovat kokeneet työmuodon sellaisena kuin ovat

kokeneet. Koska työmuoto on ollut käytössä jo seitsemän vuotta, tutkimus saattaa osoittaa

eroja asiakasperheiden kokemuksissa eri vuosina tehtyjen kotikäyntien välillä. Tämä saat-

taa osaltaan auttaa työtä toteuttavaa tahoa tarkastelemaan erilaisten muutosten vaikutuksia

asiakkaiden mielipiteissä työmuodosta. Kokemukset, joihin tutkimuksessa kiinnitetään

erityistä huomiota liittyvät kotikäyntien miellyttävyyteen ja hyödyllisyyteen. Asiakkaiden

kokemukset itse työmuodosta ja sen hyödyllisyydestä ovat saattaneet muuttua vuosien

myötä heidän omien kokemustensa lisääntyessä, joten myös tätä seikkaa selvitetään.

Toiminnan kehittämisen kannalta on tärkeää saada tietää, mitkä asiat eivät ole perheiden

mielestä olleet hyvin tai mitä kotikäynneillä olisi voitu tehdä toisin. Perheet ovat oman

tilanteensa asiantuntijoita, joten kartoitan myös, mitä heidän mielestään kotikäynneillä

voitaisiin ylipäänsä tehdä.

Tutkimuksen tarkoituksen kautta tutkimuskysymyksiksi nousevat seuraavat: Kuinka miel-

lyttävänä ja hyödyllisenä perheet ovat kokeneet lastenpsykiatrisen kotitutkimuksen ja/tai -

hoidon? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet perheiden kokemuksiin? Mitkä ovat olleet perheitä

auttaneita tekijöitä työmuodossa? Mitä kotikäynneillä voitaisiin tehdä ja mikä kotikäyn-

neissä voisi olla toisin?

26

Aiempien tutkimusten ja projektien sekä Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiat-

rian yksikön oman projektin tuottaman tiedon perusteella oletan, että asiakasperheet ovat

pääosin tyytyväisiä työmuotoon ja ovat kokeneet sen hyödylliseksi. Uskon kuitenkin, että

perheet tuovat esille myös kritiikkiä ja kehittämisen kohteita. Uskon, että vastaajien on

helpompi esittää myös kriittisiä näkemyksiä, koska en kuulu lastenpsykiatrian poliklinikan

tai osaston henkilökuntaan vaan olen täysin ulkopuolinen.

4.3 Tutkimuksen empiirinen toteutus

4.3.1 Tutkimusstrategia ja tutkimusmenetelmät

Tutkimus asiakasperheiden kokemuksista lastenpsykiatrisesta kotitutkimuksesta ja -

hoidosta on soveltavaa tutkimusta. Soveltavan tutkimuksen avulla pyritään ratkaisemaan

käytännön ongelmia ja luomaan toimintasuosituksia. Merkittävä osuus tutkimuksessa on

työn työelämänkumppanilta, jonka tarpeisiin pyritään vastaamaan tietoa keräämällä, toi-

mintasuosituksia luomalla ja ratkaisemalla käytännön ongelmia. (Hirsjärvi, Remes & Sa-

javaara, 1997, 121.)

Tämä tutkimus on myös kartoittavaa tutkimusta, joka sisältää selittävän tutkimuksen piir-

teitä, koska tutkimus pyrkii löytämään asiakasperheiden kokemuksista sellaisia elementte-

jä, joita ei aiemmin ole havaittu ja tarjoamaan lisää tietoa asiakasperheiden kokemuksista

sekä löytämään perheiden kokemusten taustalla olevia tekijöitä. Tutkimuksen strategia on

kvalitatiivinen, koska tutkimuksessa kartoitetaan asiakasperheiden todellisia kokemuksia

työmuodosta. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa onkin lähtökohtana todellisen elämän ku-

vaaminen ja kokonaisuuden hahmottaminen. (Hirsjärvi ym. 1997, 152.) Tutkimukseen on

otettu mukaan kuitenkin myös laskennallisia elementtejä, mutta niiden tarkoituksena on

täydentää kvalitatiivista tietoa.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua kyselylomaketta (liite 3.), joka lähe-

tettiin vastaajille postitse. Kyselylomake sisältää sekä monivalintakysymyksiä että avoimia

kysymyksiä. Kyselylomakkeen laadinta tapahtui syksyn 2006 ja kevään 2007 aikana. Ta-

voitteena laadinnassa oli selkeä ja ymmärrettävä lopputulos. Etenkin lomakkeen alkuvai-

27

heessa kysymykset kartoittavat vastaajien taustatietoja ja samalla ne toimivat ns. lämmitte-

lykysymyksinä. Alun taustatietoja kartoittavat kysymykset ovat kuitenkin sellaisia, ettei

niiden pohjalta ole mahdollista päätellä kenenkään vastaajan henkilöllisyyttä.

Perheiden kokemusten eri variaatioita ei tutkijan näkemyksen mukaan voida välttämättä

kuvata Lickertin asteikon viidellä vaihtoehdolla, joten kyselylomakkeessa käytetään seit-

sennumeroista asteikkoa mm. kysymyksessä numero 8. Luokista keskimmäinen on aina ns.

neutraaliluokka. Siitä seuraavat luokat kuvaavat pientä kokemusta kun taas seuraavissa

luokissa kokemus on jo selkeästi olemassa. Ääriluokissa on kysymys kokemusten voimak-

kaasta ilmenemisestä.

Laadittaessa osaa kysymyksistä on apuna käytetty Eira Tikkasen (2001) pro gradua Tavoit-

teena voimaantuminen - perheiden ja hoitohenkilökunnan yhteistyösuhde kotona toteutu-

vassa lastenpsykiatrisessa hoidossa. Tikkasen kuvaamista perheiden kokemuksista on nos-

tettu keskeisiä elementtejä kyselylomakkeeseen. Väittämät ovat muodoltaan neutraaleja,

jolloin vastaaja voi käyttää niitä oli hänen kokemuksensa kotona tapahtuvasta työskente-

lystä positiivinen tai negatiivinen. Kehittämisehdotuksia kartoittavat kysymykset on laadit-

tu avoimiksi, koska aiempien tutkimusten perusteella ei ole saatavilla tietoa tämän tyyppi-

sistä perheiden mielipiteistä.

Kyselylomakkeen laadinnassa ovat olleet apuna opinnäytetyön työelämän ohjaaja sairaan-

hoitaja/perheterapeutti Mervi Mattila sekä sairaanhoitaja Kari Köyhäjoki, jotka toteuttavat

lastenpsykiatrian yksikössä perhetyötä. Heidän esittämiensä kommenttien pohjalta täyden-

nettiin ja muutettiin kyselylomaketta. Kyselylomakkeen lisäksi on vastaajille laadittu tiedo-

te (liite 1) ja vastausohjeet (liite 2), joiden tarkoituksena oli tarjota vastaajille tietoa tutki-

muksesta ja motivoida heitä vastaamaan. Kyselylomake on esitestattu 10:llä eri-ikäisellä ja

eri koulutustaustat omaavalla henkilöllä siten, että he saivat kertoa, mikäli jokin ilmaus ei

ollut ymmärrettävä tai jokin osa jäi epäselväksi. Varsinaisia vastauksia nämä henkilöt eivät

kyenneet antamaan, koska he eivät ole olleet mukana lastenpsykiatrisessa kotitutkimukses-

sa tai -hoidossa. Esitestauksen myötä kysymykset ja vastausohjeet muokattiin selkeämpään

ja helpommin ymmärrettävään muotoon.

Teemahaastattelun avulla olisi ollut mahdollista saada enemmän syvällisempää tietoa kuin

kyselylomakkeella. Postitettavaan kyselyyn päädyttiin kuitenkin sen vuoksi, että vastaajien

28

tavoittaminen ja yhteisen ajan sopiminen olisi saattanut tuottaa ongelmia. Lisäksi tutki-

muksen eettisyyden kannalta kysely on parempi, koska tutkija ei saanut missään vaiheessa

tietää vastaajien henkilöllisyyttä ja heidän anonymiteettinsä säilyi. Koska tutkija ei ole

työskennellyt perheiden kanssa, olisi perheiden voinut olla vaikeaa jakaa kokemuksiaan.

4.3.2 Kohderyhmä

Tutkimuksen kohderyhmänä ovat ne perheet, joihin on tehty lastenpsykiatriseen kotitutki-

mukseen tai -hoitoon liittyviä kotikäyntejä. Systemaattisesti työmuotoa on käytetty vuodes-

ta 2000 lähtien, jolloin oli käynnissä jo aiemmin mainittu Kotitutkimus-kotihoitoprojekti.

Vastaajien asiakkuus on alkanut siis aikaisintaan vuonna 2000. Perheiden lastenpsykiatrisia

palveluita käyttäneet lapset ovat kotikäyntien aikana olleet 0 - 13-vuotiaita. Vastaajat ovat

enimmäkseen olleet mukana kotitutkimuksessa, koska kotona tapahtuvaa hoitoa käytetään

työmuotona Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikössä harvoin re-

surssien vähäisyyden vuoksi. Lastenpsykiatrian yksikössä ei ole pidetty erillistä rekisteriä

perheistä, joiden kotona on tapahtunut tutkimusta tai hoitoa. Tämän vuoksi työntekijät jou-

tuivat muistelemaan, keitä ko. perheet olivat. Tällä tavoin varsinaisessa kotitutkimuksessa

tai -hoidossa mukana olleiden perheiden lukumääräksi saatiin 61.

Perheet ovat tulleet asiakkaiksi lastenpsykiatrian poliklinikalle ja yleensä jo ensikäynnillä

voidaan kysyä, ovatko he halukkaita osallistumaan kotona tapahtuvaan työskentelyyn. Per-

heiden ei ole siis pakko ottaa työntekijöitä vastaan kotonaan vaan työmuodon hyödyntämi-

nen perustuu vapaaehtoisuuteen.

4.3.3 Aineiston hankinta

Ennen aineiston hankintaa, tutkimuksella tuli olla tutkimuslupa Keski-Pohjanmaan keskus-

sairaalalta. Tutkimuslupahakemus jätettiin huhtikuussa 2007 Keski-Pohjanmaan keskussai-

raalan ylihoitaja Ulla Aspvikille. Hänen avustuksellaan hakemusta tarkennettiin tietyiltä

osin. Ulla Aspvik ja johtajaylilääkäri Sakari Telimaa myönsivät luvan tutkimukselle

4.4.2007 (ks. liite 4). Tutkimuksesta aiheutuvien kustannusten jakamisesta neuvoteltiin

myös Ulla Aspvikin kanssa ja sovittiin, että Keski-Pohjanmaan keskussairaala vastaa kyse-

29

lylomakkeen kopioinnista ja postittamisesta aiheutuvista kustannuksista sekä vastauskuor-

ten postimaksuista.

Kyselylomakkeet postitti lastenpsykiatrian yksikön sihteeri huhtikuun 2007 lopulla työnte-

kijöiden hänelle antamien nimien perusteella. Kyselylomakkeet lähetettiin lapsen ensisijai-

seen asuinpaikkaan, koska tällöin lapsen on vanhempien niin halutessa helpommin mah-

dollista osallistua vastaamiseen. Kyselylomakkeiden palautuspäivä oli 18.5.2007. Kysely-

lomakkeita lähetettiin kohderyhmän mukaisesti 61 kappaletta.

Palautuneet 18 kyselylomaketta noudettiin 22.5.2007 lastenpsykiatrian poliklinikalta. Alus-

tavan lomakkeiden läpikäynnin myötä vastaajien lukumäärä putosi 17:ään yhden tyhjänä

palautetun lomakkeen myötä. Pienen vastausmäärän vuoksi Mervi Mattilalta tiedusteltiin

vastausmäärän riittävyydestä ja saatiin vastaukseksi, että lastenpsykiatrian yksikölle 17

vastausta riittää ja että se on jopa yllättävän hyvä tulos. Pieneen vastausmäärään vaikutta-

vat joidenkin vastaajien kohdalla pitkä aikaväli toteutuneiden käyntien ja kyselyn välillä ja

kyselyssä kartoitettavan asian luonne. Pitkän aikavälin vuoksi perheiden on voinut olla

vaikeaa vastata yksityiskohtaisesti kotikäyntejä koskeviin kysymyksiin, koska erilaiset

yksityiskohdat ja tunnelmat ovat unohtuneet. Kotikäynteihin on saattanut perheiden osalta

liittyä myös erilaisia vaikeita tunteita, joiden aktivoitumisen pelossa joku on saattanut jät-

tää vastaamatta. Myös pelko siitä, että tutkijan lupauksesta huolimatta tulee tunnistetuksi,

on saattanut vaikuttaa kohderyhmän vastausinnokkuuteen.

Vastauslomakkeet tullaan palauttamaan Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiat-

rian poliklinikalle opinnäytetyön valmistuttua. Vastauslomakkeet tuhotaan keskussairaa-

lassa palauttamisen jälkeen.

4.3.4 Aineiston analyysi

Aineiston analysointiin ovat vaikuttaneet aineiston kvalitatiivinen luonne ja aineiston koko.

Kvalitatiivista aineistoa lähestytään analyysissä kokonaisvaltaisesti eli kaikki vastaajien

esittämät asiat huomioidaan ja tulkintaa tehdään suhteessa todelliseen elämään siten, että

vastaukset säilyttävät alkuperäisen sisältönsä. Tutkimuksen numeerisen aineiston tarkoi-

tuksena on tukea kvalitatiivista aineistoa.

30

Monivalintakysymysten vastaukset on taulukoitu Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Excel

oli riittävä vastausten taulukoinnissa, koska aineistosta on laskettu ainoastaan frekvenssejä

eli tietyn vaihtoehdon lukumääriä. Aineiston luonteen ja koon vuoksi ei ole ollut tarkoituk-

senmukaista laskea tunnuslukuja kuten keskiarvoa, keskihajontaa tai korrelaatioita, koska

ne eivät olisi olleet suoraan yleistettävissä kohderyhmään ja koska tämän tutkimuksen pai-

nopiste ei ole tunnusluvuissa vaan siinä, mitä erilaiset lukumäärät yms. tutkittavasta ilmi-

östä kertovat. Siitä huolimatta, että korrelaatioita ei ole laskettu aineistosta, monivalintaky-

symyksiin annettuja vastauksia on kuitenkin verrattu siten, että on pyritty löytämään mah-

dollisia selittäviä tekijöitä eri asioihin ja toisaalta pyrkimyksenä on ollut löytää eri asioiden

välille yhteyksiä. Johtopäätöksiä on tehty varovaisesti aineiston koon vuoksi.

Avoimien kysymysten analyysi on tapahtunut aineistolähtöisen sisällön analyysin mene-

telmää hyödyntäen. Siinä aineistosta nousevat alkuperäisilmaukset pelkistetään eli redu-

soidaan. Redusoinnin jälkeen aineisto ryhmitellään eli klusteroidaan alaluokiksi siten, että

samaa asiaa tarkoittavat ilmaukset muodostavat aina yhden ryhmän. Tämän jälkeen aineis-

toa abstrahoidaan eli siitä nousevia seikkoja yhdistetään teoreettisiin käsitteisiin muodosta-

en ylä- ja pääluokkia siten, että saadaan vastauksia alkuperäiseen tutkimuskysymykseen,

jota kuvaa analyysin yhdistävä luokka. (Tuomi & Sarajärvi, 2002, 112 - 115.)

Sisällön analyysissä tarkoituksena on tuoda selkeyttä hajanaiseen aineistoon (Tuomi &

Sarajärvi, 2002, 110). Raportoinnin selkeyttämiseksi ja vastaajien anonymiteetin suojaami-

seksi tulokset esitetään siten, että taulukoissa on näkyvissä pelkistetyt ilmaukset, yläluokat

ja yhdistävät luokat. Koko analyysiprosessia kuvaavat taulukot löytyvät liitteistä ja liitteen

numero ilmoitetaan kunkin kysymyksen yhteydessä. Teksti selventää taulukoiden sisältöä.

Tuomen ja Sarajärven (2002, 115) mukaan tutkija pyrkii ymmärtämään aineistolähtöisessä

sisällön analyysissä tutkittavia heidän omasta näkökulmastaan ja löytämään tutkittavien

asioille antamia merkityksiä. Tämän tutkimuksen aiheen näkökulmasta katsottuna se, että

vastaajien näkökulma asiaan säilyy, on erittäin tärkeää ja se on ollut tärkeänä vaikuttimena

analyysimenetelmää valittaessa.

31

5 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS JA EETTINEN POHDINTA

5.1 Luotettavuuden arviointi

Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuuden arvioinnista on olemassa lukuisia erilaisia käsi-

tyksiä ja malleja. Luotettavuuden arvioinnissa on kuitenkin aina tärkeää se, että tutkimus-

ja analysointiprosessit kuvataan lukijalle mahdollisimman tarkkaan, jotta lukija kykenee

seuraamaan tutkijan työskentelyä ja analyysiä sujuvasti. Prosessin kuvaamisessa johdon-

mukaisuus on ratkaisevassa asemassa; tutkimuksen eri osa-alueiden tulee olla saumatto-

massa suhteessa toisiinsa. (Tuomi & Sarajärvi, 2002, 135.) Tässä tutkimuksessa on pyritty

kuvaamaan mahdollisimman tarkasti tutkimusprosessin kulku ja analyysivaiheen työsken-

tely. Analyysivaiheen ratkaisuja kuvaavat sekä taulukot että sanalliset perustelut näihin

ratkaisuihin päätymisestä, mikä lisää tutkimuksen luotettavuutta. Tällä tavoin tutkijan rat-

kaisut analyysin suhteen ovat seurattavissa ja tarvittaessa kyseenalaistettavissa. On kuiten-

kin muistettava, että laadullisessa tutkimuksessa tutkija vaikuttaa omalla työskentelyllään

siihen, minkälaisia asioita aineistosta nousee esille. Tällöin tärkeäksi muodostuu tutkijan

puolueettomuus. (Tuomi & Sarajärvi, 2002, 133.) Tutkija voidaan tämän tutkimuksen yh-

teydessä nähdä puolueettomana, koska hän ei ole osa Keski-Pohjanmaan keskussairaalan

lastenpsykiatrian yksikön henkilökuntaa. Tämä osaltaan lisää tutkimuksen luotettavuutta.

Luotettavuustarkasteluissa voidaan tutkimusta lähestyä myös kredibiliteetin, siirrettävyy-

den, luotettavuuden ja vahvistettavuuden käsitteiden kautta. Näidenkin käsitteiden sisäl-

löistä eri asiantuntijoilla on erilaisia näkemyksiä, mutta tässä yhteydessä tutkimusta lähes-

tytään Tuomen ja Sarajärven (2002, 136 - 137) taulukossa esittelemän Niirasen (1990)

luokittelun pohjalta. Niiraselle kredibiliteetti on tutkijan luomien rekonstruktioiden ja al-

kuperäisten konstruktioiden vastaavuutta. Vastausten analyysissä on tässä tutkimuksessa

pyritty tuomaan esille vastaajien vastaukset sellaisina kuin ne lomakkeissa ovat olleet sii-

täkin huolimatta, että alkuperäisilmauksia on pelkistetty ja yhdistetty luokiksi. Luokkia

abstrahoitaessa on mahdollista, että osa vastaajien esiintuomista asioista ei tule enää niin

selkeästi esille, mutta koska analyysin kulku on kuvattu, ovat vastaajien ajatukset esillä

pelkistetyissä ilmauksissa, joten aineistolähtöinen sisällön analyysi ei tältä osin vähennä

tutkimuksen luotettavuutta, koska sen tarkoituksena on juuri kuvata asioita siten kuin vas-

taajat ovat ne kokeneet.

32

Tulosten siirrettävyys toiseen ympäristöön riippuu Niirasen (1990) mukaan siitä, kuinka

samanlaisia tai erilaisia tutkittu ympäristö ja sovellutus ympäristö ovat (Tuomi & Sarajärvi,

2002, 136 - 137). Tämän tutkimuksen aineistosta saatuja tuloksia voidaan soveltaa Keski-

Pohjanmaan keskussairaalassa, mutta muihin ympäristöihin sovellettaessa on tärkeää, että

toiminta on samankaltaista eli lähinnä lyhyitä kotitutkimusjaksoja ja että työntekijöiden

työotteista löytyy samanlaisia elementtejä. Tätä tutkimusta voidaan pitää kuitenkin myös

näiltä osin luotettavana, koska tulokset osoittavat, että kotiin päin suuntautuvasta toimin-

nasta löytyy sellaisia elementtejä, jotka nousevat monien vastaajien ilmauksista esille ja

näitä yleisiä elementtejä voidaan tarkastella myös muissa ympäristöissä.

Tutkimuksen luotettavuuden takaamiseksi Niiranen (1990) esittää, että ulkopuolisen henki-

lön tulisi tarkistaa tutkimusprosessin toteutuminen kuten Tuomen ja Sarajärven (2002, 136

- 137) taulukosta käy ilmi. Tämän tutkimuksen kohdalla ulkopuolisesta tarkastamisesta

vastaa ohjaava opettaja. Hänen tehtäviinsä kuuluu arvioida tutkimusprosessia läpi tutki-

muksen teon ja varmistaa omalta osaltaan, että menetelmiä on hyödynnetty oikein ja että

tulokset vastaavat kerättyä aineistoa. Lisäksi valmiin opinnäytetyön tarkastaa myös toinen

opettaja. Myös vahvistettavuus toteutuu Niirasen esittämien kriteerien pohjalta, koska ul-

kopuolinen henkilö eli opponentti arvioi tutkimuksen erilaiset tuotokset seminaari-

istunnossa.

Tätä tutkimusta voidaan pitää luotettavana. Luotettavuutta heikentävänä seikkana voidaan

kuitenkin nähdä se, että lastenpsykiatrian yksikössä ei ollut luetteloa perheistä, joihin koti-

käyntejä on tehty ja työntekijät joutuivat muistelemaan ko. perheet. On mahdollista, että

kaikki kotitutkimuksessa tai -hoidossa mukana olleet perheet eivät ole saaneet kyselyloma-

ketta ja on myös mahdollista, että lomakkeita on mennyt myös sellaisille perheille, jotka

eivät ole työmuotoa hyödyntäneet. Tämä seikka ei kuitenkaan liity tutkijaan tai tutkimuk-

seen vaan oli lähinnä lastenpsykiatrian yksiköstä riippuvaa.

5.2 Eettisyyden arviointi

33

Koska tutkimuksen aihetta voidaan pitää ns. arkana aiheena, on tutkimuksen kaikissa vai-

heissa pyritty toimimaan mahdollisimman eettisesti ja eettisyys on monien tutkijan tekemi-

en ratkaisujen taustalla. Ensinnäkin tutkimuksen kaikissa vaiheissa on vältetty vastaajien

anonymiteetin rikkoutumista. Tutkimusmenetelmän valinta on perusteltu sillä, että vastaa-

jat pysyvät anonyymeinä myös tutkijalle. Kyselylomaketta suunniteltaessa ei haluttu kerätä

aiheen kannalta epäolennaista tietoa, joka olisi saattanut edistää vastaajien tunnistamista.

Kyselylomakkeessa ei kysytty esimerkiksi lastenpsykiatrisia palveluita käyttäneen lapsen

sukupuolta, avun hakemisen syytä tai vanhempien ammattia. Vastaajien anonymiteettiin on

kiinnitetty huomiota myös aineistoa esitettäessä ja tämän vuoksi raportista on jätetty sel-

laista tietoa pois, jonka avulla vastaajat olisi voitu tunnistaa ja eri kysymyksiin annetut

vastaukset on mahdollisuuksien mukaan pyritty irrottamaan toisistaan.

Vastaajia ei myöskään ole pakotettu vastaamaan vaan he ovat saaneet vastata kyselyyn ja

palauttaa sen niin halutessaan. Osallistuminen on siis ollut täysin vapaaehtoista. Vastaajia

on myös informoitu kyselyn mukana olleessa tiedotteessa siitä, mihin tarkoitukseen heidän

antamiaan tietoja tullaan käyttämään, joten he ovat olleet tietoisia vastatessaan kyselyyn

myös tutkimuksen tarkoituksesta, tavoitteesta ja heidän antamansa tiedon soveltamisesta.

Tutkimusaiheen valinta on osaltaan myös eettinen valinta ja aiheen valinnan perustelut

tulevat esille tutkimuksentarkoitusta ja tutkimustehtävää määriteltäessä (Tuomi & Sarajär-

vi, 2002, 126). Vaikka tutkimusaihe onkin ns. arka-aihe, jonka tutkiminen saattaisi olla

eettisesti arveluttavaa, voidaan olla sitä mieltä, ettei aiheen tutkiminen ole epäeettistä, kos-

ka tutkimustulosten avulla on mahdollista parantaa työmuotoa siten, että siitä on entistä

enemmän hyötyä asiakasperheille tulevaisuudessa ja koska tutkija on ottanut kaikissa tut-

kimuksen vaiheissa eettiset kysymykset huomioon.

Kokonaisuudessaan tämä tutkimus on eettisesti laadukas, koska tehtyjä valintoja on läpi

tutkimusprosessin tarkasteltu myös eettisyyden näkökulmasta. Tutkimusluvan saaminen

Keski-Pohjanmaan keskussairaalalta on ulkopuolisen tahon osoitus siitä, että tutkimukses-

sa on huomioitu eettiset näkökannat.

6 LASTENPSYKIATRINEN KOTITUTKIMUS JA -HOITO PERHEIDEN KOKEMANA

34

6.1 Taustatietoja perheistä ja kotikäynneistä

Perheenjäsenten lukumäärä

Kyselyn ensimmäinen kysymys selvittää perheenjäsenten lukumäärää ja heidän asemaansa

perheessä. Perheenjäsenten lukumäärät tutkimukseen osallistuneissa perheissä vaihtelivat

2:sta 12:een.

TAULUKKO 1. Perheenjäsenten lukumäärä tutkimukseen osallistuneissa perheissä

Perheenjäsenten lkm Perheiden lkm. 2 13 44 55 36 3

enemmän kuin 6 1

Kaksihenkisen perheen muodostivat äiti ja lapsi. Kolmihenkisistä perheistä kahdessa oli

äiti kahden lapsen kanssa ja kahdessa molemmat vanhemmat ja yksi lapsi. Nelihenkisissä

perheissä kaikissa oli molemmat vanhemmat ja kaksi lasta, viisihenkisissä perheissä mo-

lemmat vanhemmat ja kolme lasta, kuusihenkisissä perheissä molemmat vanhemmat ja

neljä lasta ja enemmän kuin kuusi jäsentä sisältävässä eli 12 henkisessä perheessä molem-

mat vanhemmat ja 10 lasta.

Perheen tilanne

Kysymyksessä numero kaksi selvitettiin perheen tilannetta monivalintakysymyksellä, jon-

ka vastausvaihtoehdot olivat vanhemmat avioliitossa, vanhemmat avoliitossa, vanhemmat

eronneet ja jokin muu vaihtoehto. Tutkimukseen osallistuneista perheistä 11:ssä vanhem-

mat olivat avioliitossa, kahdessa perheessä vanhemmat olivat eronneet ja muun vaihtoeh-

don valitsi 4 perhettä. Näistä neljästä perheestä yksi oli yksinhuoltajaperhe ja kolme uu-

sioperheitä.

Lastenpsykiatrisia palveluita käyttäneen lapsen ikä kotikäyntejä tehtäessä

35

Kolmannessa kysymyksessä tiedusteltiin lastenpsykiatrisia palveluita käyttäneen lapsen

ikää kotikäyntejä tehtäessä. Kysymyksessä ei ollut valmiita vastausvaihtoehtoja, mutta

aineistoa käsiteltäessä vastaukset luokiteltiin lapsen ikäkausia mukailleen neljään luok-

kaan; 0 - 3-vuotiaisiin, 4 - 7-vuotiaisiin, 8 - 11-vuotiaisiin ja 12 vuotta tai vanhempi. Yksi

vastaaja ei ollut maininnut lapsen ikää. Luokittelu selkeytti aineiston käsittelyä, koska

muutamassa lomakkeesta kävi ilmi, että lapsella oli kotikäyntijakson aikana ollut syntymä-

päivä ja vanhempi oli merkinnyt lapsen iäksi esim. 5 - 6-vuotta.

TAULUKKO 2. Lastenpsykiatrisia palveluita käyttäneen lapsen ikä kotikäyntejä tehtäessä

Lapsen ikä Lasten lukumäärä 0-3 vuotta 04-7 vuotta 58-11 vuotta 1012 vuotta tai vanhempi 1ei tietoa 1

Kuten taulukosta on havaittavissa tutkimukseen osallistuneissa perheissä ei ole ollut identi-

fioituna potilaana 0 - 3-vuotiaita lapsia. Luokkaan 4 - 7-vuotta kuuluu viisi lasta ja luok-

kaan 8 - 11-vuotta 10 lasta eli selvä enemmistö. 12 vuotta tai vanhempi luokkaan sijoittui

yksi lapsi, mikä selittyy sillä, että usein tämän ikäinen lapsi on siirtynyt tai siirtymässä jo

nuorisopsykiatrian poliklinikan asiakkaaksi.

Toteutuneiden kotikäyntien lukumäärä

Kysymyksessä neljä käsiteltiin toteutuneiden kotikäyntien määrää. Alle kolmen käynnin

jakson voidaan ajatella tutkijan näkemyksen mukaan jääneen kesken, koska 1 - 2 käyntiä ei

tarjoa vielä juurikaan tietoa työntekijöiden avuksi. 3 - 4 käyntiä voi olla jo kotitutkimusjak-

son toteutuneiden käyntien lukumäärä vaikka kotitutkimusjakso koostuu yleensä viidestä

käynnistä. Mikäli käyntejä on tehty enemmän kuin viisi on todennäköisesti kysymyksessä

kotihoitojakso, jonka pituus ja käyntien lukumäärä riippuu perheen tai lapsen tilanteesta. 1

- 2 kotikäyntiä oli tehty yhteen perheeseen, 3 - 4 kotikäyntiä seitsemään perheeseen ja 5 tai

enemmän käyntejä yhdeksään perheeseen.

Kotikäyntien luonne

36

Kysymyksessä viisi selvitettiin perheiden näkemystä kotikäyntien luonteesta eli siitä, oliko

kysymyksessä kotitutkimus vai kotihoitojakso vai kenties molemmat (ks. tarkemmin mää-

rittelystä luvusta 3.3.1). Vastausvaihtoehtona oli myös en tiedä, koska kotitutkimuksen ja –

hoidon raja on monissa tapauksissa epäselvä. Koska Keski-Pohjanmaan keskussairaalan

lastenpsykiatrian yksikössä kotitutkimus on käytetympi työmuoto kuin kotihoito, kotitut-

kimuksessa mukana olleiden perheiden lukumäärä on selkeästi suurin em. vaihtoehdoista.

Kotitutkimusjakso oli ollut kyseessä 12 perheessä, kotihoitojakso yhdessä perheessä ja

sekä kotitutkimus- että kotihoitojakso kahdessa perheessä. Kaksi perhettä ei osannut sanoa

oliko kyseessä ollut kotitutkimus- vai kotihoitojakso.

Kotikäyntien toteutumisvuosi ja jatkuminen

Kuudennessa kysymyksessä selvitettiin kotikäyntien toteutumisvuotta ja sitä, jatkuvatko

kotikäynnit edelleen. Osa vastaajista ilmoitti, että kotikäyntejä oli tehty kahden vuoden

aikana. Kaikki nämä perheet on luokiteltu kotikäyntien alkamisvuoden mukaan. Koska

kotitutkimus-kotihoitoprojekti käynnistettiin vasta vuoden 2000 lopussa on ymmärrettä-

vää, ettei ko. vuonna ole tehty kotikäyntejä yhdenkään vastaajan kotiin. Kolme vastaajaa

ilmoitti kotikäyntien tekoajankohdaksi 2001 ja kuusi vastaajaa vuoden 2002. Vuotta 2003

ei kukaan vastaajista ilmoittanut kotikäyntien tekoajankohdaksi. Vuoden 2004 ilmoitti ko-

tikäyntien tekoajankohdaksi kaksi vastaajaa, vuoden 2005 yksi vastaaja ja vuoden 2006

viisi vastaajaa. Vuoden 2007 alkupuolella ei kotikäyntejä ole tehty yhdenkään vastaajan

kotiin.

17:stä vastaajasta vain yhden kohdalla kotikäynnit jatkuivat edelleen kyselyyn vastaamisen

aikaan. Kotikäynnit eivät siis jatku 16 vastaajan kohdalla. Tulos on ymmärrettävä, koska

aikaväli, jolta vastaajat ovat valikoituneet on useamman vuoden mittainen ja koska kotitut-

kimusjakso on pituudeltaan yleensä vain viiden käynnin mittainen.

Kotikäyntien lisäksi hyödynnetyt palvelut

37

Seitsemännessä kysymyksessä tiedusteltiin, mitä muita palveluita perheet ovat käyttäneet

lapsen tilanteen helpottamiseksi. Kysymys analysoitiin aluksi siten, että perheiden käyttä-

mien muiden palveluiden lukumäärä laskettiin.

TAULUKKO 3. Lastenpsykiatristen kotikäyntien lisäksi hyödynnettyjen palveluiden lu-

kumäärä

Kotikäyntien lisäksi Perheiden lkm. 1 palvelu 72 palvelua 63 palvelua 24 palvelua 25 tai useampia palveluita 0Yht. 17

Kaikki perheet olivat siis hyödyntäneet ainakin yhtä muuta palvelua. Tämä selittyy osittain

sillä, että erikoissairaanhoidon tarjoamia lastenpsykiatrisia palveluita pääsee hyödyntä-

mään vasta lähetteen saannin jälkeen, mikä edellyttää esim. perheneuvolan asiakkuutta, ja

osittain sillä, että kotikäynnit ovat useimmiten kotitutkimusta, joka vasta kartoittaa lapsen

tilannetta. Jatkossa lapsen kanssa saatetaan työskennellä poliklinikalla tai osastolla. Kysy-

myksen analysointia jatkettiin tarkastelemalla, mitä olivat perheiden lastenpsykiatristen

kotikäyntien lisäksi hyödyntämät palvelut.

TAULUKKO 4. Lastenpsykiatristen kotikäyntien lisäksi hyödynnetyt palvelut

Muut palvelut Perheiden lkm. perheneuvola 10poliklinikkakäynnit 13osastohoito 3muut 7

Muina hyödyntäminään palveluina vastaajat mainitsivat toimintaterapian, musiikkiterapi-

an, Oulun yliopistollisen keskussairaalan kastelupoliklinikan, kouluterveydenhoitajan kah-

desti, koulukuraattorin ja avustajan.

6.2 Perheiden kokemukset lastenpsykiatrisista kotikäynneistä

38

6.2.1 Perheiden kokemukset

Kyselylomakkeen kysymyksessä numero kahdeksan perheiltä kysyttiin, minkälaisena he

ovat kokeneet kotikäynnit. Kysymyksessä vastaajat saivat valita parhaiten tuntemuksiaan

kuvaavan vaihtoehdon seitsenportaiselta asteikolta. Perheiden vastaukset painottuivat vah-

vasti kokemuksen miellyttävyyden suuntaan kuten taulukosta 5 käy ilmi.

TAULUKKO 5. Minkälaisina perheet ovat kokeneet kotikäynnit?

Kokemus kotikäynneistä Perheiden lkm. 1 erittäin epämiellyttävinä 12 melko epämiellyttävinä 03 jonkin verran epämiellyttävinä 04 ei epämiellyttävinä eikä miellyttävinä 35 jonkin verran miellyttävinä 26 melko miellyttävinä 67 erittäin miellyttävinä 5Yhteensä 17

Kun tarkastellaan perheiden kokemuksia kotikäynneistä eri vuosina, ei kotikäyntien teko-

vuosien välillä ole havaittavissa suuria eroja perheiden kokemuksissa (ks. liite 5). Perhei-

den kokemuksia tarkasteltaessa haluttiin myös selvittää, onko perheiden käyttämien mui-

den palveluiden lukumäärällä vaikutusta perheen kokemukseen kotikäynnistä (ks. liite 5).

Vastaukset muuttuvat muiden palveluiden hyödyntämisen lisääntyessä hieman kriittisem-

miksi kyselyn aineistossa, mikä on ymmärrettävää, koska kyseiset perheet voivat verrata

eri tahoilla saamaansa palvelua ja apua toisiinsa. Tosin tässäkään yhteydessä ei voida vetää

varsinaisia johtopäätöksiä muiden hyödynnettyjen palveluiden lukumäärän vaikutuksesta

miellyttävyyskokemuksiin aineiston pohjalta vastaajien vähäisen lukumäärän vuoksi.

6.2.2 Kokemusten taustatekijät

Kysymyksessä numero yhdeksän kartoitettiin niitä tekijöitä, jotka perheiden mielestä ovat

vaikuttaneet heidän kokemuksiinsa kotikäynneistä. Vastatessaan monivalintakysymykseen

perheet saivat mainita tärkeysjärjestyksessä kolme tärkeintä tekijää kokemustensa taustalta.

Kysymyksen tarkastelu aloitettiin merkitsemällä lomakkeittain kolme tärkeintä tekijää

taulukkoon. Tämän jälkeen nämä tekijät ryhmiteltiin ensimmäiseksi, toiseksi ja kolman-

neksi tärkeimpiin tekijöihin. Mikäli vastaaja ei ollut maininnut kolmea vaihtoehtoa, on

taulukkoon merkitty kuitenkin ne vaihtoehdot, jotka perheet ovat antaneet.

39

TAULUKKO 6. Perheiden kokemuksiin vaikuttaneet tekijät

Tekijät

Tärkein kokemukseen vaikuttanut tekijä (perhei-den lkm.)

Toiseksi tärkein kokemuk-seen vaikuttanut tekijä (perheiden lkm.)

Kolmanneksi tärkein koke-mukseen vaikuttanut tekijä (perheiden lkm.)

Kotikäynneistä etukäteen saamanne tieto 2 1 1Kotikäynnin ajankohdasta sopiminen etukäteen 2 2 1Oma suhtautumisenne työntekijän kotonanne työskentelyä kohtaan 4 2 4Työntekijän havaittavissa oleva suhtautuminen ko-tonanne työskentelyä koh-taan 1 3 2Työntekijöiden toiminta kotonanne 3 8 1Jokin asia, jota kotikäynnillä käsiteltiin 3 0 4Muu tekijä 2 0 1

Tärkeimmän kokemuksiin vaikuttaneen tekijän kohdalla perheiden vastaukset jakautuivat

melko tasaisesti vaihtoehtojen kesken. Kuten taulukosta 6 käy ilmi, tärkeimmäksi tekijäksi

on mainittu neljästi vaihtoehtoa oma suhtautumisenne työntekijöiden kotonanne työskente-

lyä kohtaan. Perheiden suhtautuminen työmuotoon on tärkeää jo kokemuksen positiivisuu-

den ja negatiivisuuden kannalta, mutta se vaikuttaa myös työn tuloksiin. Myös vaihtoehdot

työntekijöiden toiminta kotonanne ja jokin asia, jota kotikäynnillä käsiteltiin koettiin tär-

keiksi. Muita tekijöitä, joita perheet mainitsivat valmiiden vastausvaihtoehtojen lisäksi

olivat lapsen hyötyminen ja turvallisuus.

Toiseksi tärkeimpien perheiden kokemuksiin vaikuttaneiden tekijöiden kohdalla eivät vas-

taukset jakautuneet niin tasaisesti eri vaihtoehtojen välille kuin tärkeimpien tekijöiden

kohdalla. Toiseksi tärkeimpien tekijöiden osalta eniten perheet olivat valinneet vaihtoehtoa

työntekijöiden toiminta kotonanne.

Kolmanneksi tärkeimmän tekijän kohdalla vastaukset jakautuivat tasaisesti vaihtoehtojen

välille. Eniten valittuja vaihtoehtoja olivat oma suhtautumisenne työntekijöiden kotonanne

työskentelyä kohtaan ja jokin asia, jota kotikäynnillä käsiteltiin. Muuna tekijänä vastaaja

mainitsi työntekijöiden ystävällisyyden.

Yhteenvetona voisi sanoa, että tärkeimpiä perheiden kokemuksiin vaikuttaneita tekijöitä

ovat yleisesti ottaen perheen oma suhtautuminen työntekijöiden heidän kotonaan työsken-

telyä kohtaan, työntekijöiden toiminta perheen kotona ja jokin asia, jota kotikäynnillä käsi-

40

teltiin. Työntekijöiden toiminta perheen kotona näyttäisi vastausten perusteella nousevan

kaiken kaikkiaan merkittävimmäksi tekijäksi. Ns. tekniset asiat, kuten kotikäynnistä etukä-

teen saatu tieto tai kotikäynnin ajankohdan sopiminen etukäteen, eivät näyttäneet olevan

perheille niin tärkeitä, vaan perheet painottivat enemmän itseensä ja auttamistyöhön liitty-

viä seikkoja.

6.2.3 Perheiden kokemusten muuttuminen jakson aikana

Kysymyksessä numero 10 perheiltä tiedusteltiin, ovatko heidän kokemuksensa kotikäyn-

neistä muuttuneet jakson aikana. Neljän perheen kohdalla kokemukset kotikäynneistä oli-

vat muuttuneet kotitutkimus- tai kotihoitojakson aikana. 13:lla perheellä kokemukset olivat

pysyneet siis samanlaisina. Lisäkysymyksessä niitä perheitä, joiden kokemukset olivat

jakson aikana muuttuneet, pyydettiin kertomaan, miten kokemukset ovat muuttuneet. Lisä-

kysymyksen vastausten analysoinnissa hyödynnettiin sisällön analyysin menetelmää (ks.

liite 6).

Kaikkien kokemuksissaan muutoksia kokeneiden vastaajien kohdalla voi ajatella koke-

muksen kotikäyntien miellyttävyydestä muuttuneen tavalla tai toisella positiivisemmaksi

alkuun verrattuna. Osa vastaajista ilmaisi tämän hyvin selkeästi tuoden esiin sen, että ko-

kemus on muuttunut myönteisemmäksi tai että arvostaa työmuotoa enemmän. Yhden vas-

taajan kohdalla jakson alkuvaiheessa oli ollut huolta siitä, miten olla, kun työntekijät tule-

vat kotiin. Tämä huoli oli kuitenkin ollut aiheeton ja huolen poistumisen voidaan ajatella

muuttavan kokemusta positiivisemmaksi, koska perheenjäsenten oleminen luultavasti hel-

pottui. Yksi vastaaja mainitsi kokemuksen muutosta tiedustelevaan kysymykseen luonnol-

lisen ympäristön. Kuten taulukosta 7 selviää on luonnollinen ympäristö analyysin yhtey-

dessä oletettu miellyttäväksi ympäristöksi ja miellyttävän ympäristön vaikutus kokemuk-

siin kotikäynneistä positiiviseksi.

TAULUKKO 7. Kokemusten muutos jakson aikana Pelkistetty ilmaus Yläluokka Yhdistävä luokka

Myönteisemmäksi muuttu-nut kokemus Enemmän arvostusta työ-muotoa kohtaan

Kokemuksen parantuminen alkuun verrattuna

Kokemusten muutos jakson

41

Huoli omasta olemisesta työntekijöiden läsnä ollessa aiheeton

Ympäristön luonnollisuus

Miellyttävä ympäristö

aikana

Kokemusten muutoksen taustalla olevia tekijöitä kartoitettiin myös kyselyssä kysymykses-

sä numero 11. Perheet saivat tässäkin kohdassa valita kolme tärkeintä tekijää, jotka ovat

vaikuttaneet kokemusten muuttumiseen. Vaihtoehdot olivat samat kuin kysymyksessä nu-

mero yhdeksän.

TAULUKKO 8. Tärkeimmät perheiden kokemusten muutoksiin vaikuttaneet tekijät

Tekijät

Tärkein kokemukseen vaikuttanut tekijä (perhei-den lkm.)

Toiseksi tärkein kokemuk-seen vaikuttanut tekijä (perheiden lkm.)

Kolmanneksi tärkein kokemukseen vaikuttanut tekijä (perheiden lkm.)

Kotikäynneistä etukäteen saamanne tieto 0 0 0Kotikäynnin ajankohdasta sopiminen etukäteen 0 0 0Oma suhtautumisenne työntekijöiden kotonanne työskentelyä kohtaan 1 0 0Työntekijöiden havaittavissa oleva suhtautuminen ko-tonanne työskentelyä koh-taan 0 1 1Työntekijöiden toiminta kotonanne 2 1 1Jokin asia, jota kotikäynnillä käsiteltiin 1 2 0Muu tekijä 0 0 2

Perheiden muuttuneisiin kokemuksiin vaikuttaneista tekijöistä voi sanoa, että kaikkien per-

heiden vastauksista nousi esiin työntekijöiden toiminta kotona, joskin sen merkitys oli ar-

vioitu perheissä hieman eri tavoin. Myös kotikäynneillä käsitellyillä asioilla on ollut merki-

tystä perheiden kokemusten muuttumiselle, koska yhteensä kolme vastaajaa mainitsi tämän

vaihtoehdon tärkeimpänä tai toiseksi tärkeimpänä vaihtoehtona. Muina vaihtoehtoina per-

heet mainitsivat toimintatavat ja ympäristön. Kokemusten muuttumisen kannalta tärkeitä

asioita olivat siis työntekijöiden toimintaan ja itse työhön liittyneet asiat, kuten alkuperäis-

tenkin kokemusten kohdalla.

6.2.4 Perheen sisäiset poikkeamat mielipiteissä kotikäynneistä

42

Kysymyksessä numero 12 tiedusteltiin perheiltä, ovatko kaikkien perheenjäsenten koke-

mukset kotikäynneistä samanlaisia vai poikkeavatko ne toisistaan. Jos mielipiteet poikke-

sivat toisistaan, perheitä pyydettiin lomakkeessa kertomaan, millä tavoin.

TAULUKKO 9. Perheen sisäiset poikkeamat mielipiteissä kotikäynneistä Pelkistetty ilmaus Yläluokka Yhdistävä luokka

Aikuisille käynneistä oli enemmän hyötyä kuin lap-sille.

Lapsi käynneistä ihmeis-sään, koska ei oivaltanut syytä käynteihin. Lapsen myöhempi kokemus kielteinen.

Lasten mielipiteet poikkeavat

Isä vastusti aluksi paljon.

Isän olo vaivaantunut.

Isän mielipiteet poikkeavat

Mielipiteissä vähäisiä eroja.

Mielipiteet lähes samanlai-sia. Mielipiteet melkein saman-laisia.

Mielipiteiden erot vähäisiä

Mielipiteet eivät poikkea toisistaan. Samanlaiset kokemukset.

Mielipiteet eivät poikkea.

Mielipiteet samanlaisia.

Lapsen muissakin ympäris-töissä kokemukset myöntei-siä ja käynnit nähtiin tärkei-nä.

Mielipiteissä ei eroja

Ei tietoa Ei tietoa

Kotikäynneistä muodostetun mielipiteen poikkeaminen toisis-taan perheenjäsenten välillä

Kuten taulukosta 9 (ks. myös liite 7) käy ilmi perheiden sisällä mielipiteissä kotikäynneistä

oli havaittavissa neljä erilaista variaatiota. Aineistosta oli havaittavissa, että ensinnäkin

lasten mielipiteet poikkesivat aikuisten mielipiteistä kotikäynneistä. Vastauksissa tuotiin

esiin, että aikuiset olivat saaneet käynneistä enemmän hyötyä kuin lapset, lapsi oli ollut

käynneistä ihmeissään, koska ei ollut oivaltanut käyntien syytä ja lapsen myöhempi koke-

mus käynneistä oli ollut kielteinen.

Toiseksi aineistosta löytyi perheitä, joissa isän mielipide oli poikennut muun perheen mie-

lipiteestä. Syy siihen, että isän mielipide on näissä tapauksissa poikennut muun perheen

mielipiteestä, on se, että kummassakin tapauksessa kyselylomakkeeseen oli vastannut per-

43

heen äiti, jolloin hänen mielipiteensä kotikäynneistä ei voi olla poikkeava. Isän poikkea-

vaan mielipiteeseen on vaikuttanut isän voimakas kotikäyntien vastustaminen jakson alus-

sa ja isän vaivaantunut olo liittyen kotikäynteihin.

Vastaajien joukossa on ollut myös niitä perheitä, joissa erot mielipiteissä saattavat koskea

jotakin pientä erityiskysymystä tai sitten erot ovat niin aavistuksenomaisia, ettei vastaaja

ole välttämättä kyennyt niitä erittelemään. Näiden perheiden kohdalla mielipiteet koti-

käynneistä ovat olleet lähestulkoon samanlaisia, mikä tulee esille myös taulukossa 9 esite-

tyistä pelkistetyistä ilmauksista.

Neljäs vastaajien ryhmä muodostuu niistä perheistä, joiden sisällä ei ole ollut poikkeamia

mielipiteissä kotikäynneistä. Kuten pelkistetyistä ilmauksista käy ilmi vastaajat ilmoittivat,

etteivät mielipiteet poikkea toisistaan tai mielipiteet ovat samanlaisia. Eräs vastaaja kertoi

myös, että myös muissa lapsen ympäristöissä mielipiteet kotikäynneistä ovat olleet saman-

laisia kuin kotona.

Neljä vastaajaa oli jättänyt vastaamatta kysymykseen, joten näiden vastaajien perheiden

sisäisistä mielipiteiden poikkeamista ei ole tietoa.

6.3 Perheiden kokemukset kotikäyntien hyödyllisyydestä

Kysymys numero 13 käsitteli perheiden kokemuksia kotikäyntien hyödyllisyydestä. Vas-

taajat saivat valita parhaiten hyödyllisyyskokemustaan vastaavan vaihtoehdon. Lisäksi

kyselylomakkeessa pyydettiin perheitä kertomaan miksi he ovat kokeneet kotikäyntien

hyödyllisyyden siten, kuin ovat kokeneet.

TAULUKKO 10. Perheiden kokemukset kotikäyntien hyödyllisyydestä

Kokemus kotikäyntien hyödyllisyydestä Perheiden lukumäärä täysin hyödyttöminä 1melko hyödyttöminä 0jonkin verran hyödyttöminä 0ei hyödyttöminä eikä hyödyllisinä 0jonkin verran hyödyllisinä 3melko hyödyllisinä 6erittäin hyödyllisinä 7

44

Kuten taulukosta 10 käy ilmi, perheet ovat enimmäkseen kokeneet kotikäynnit hyödyllisi-

nä. Ainoastaan yhden vastaajan kokemus on ollut se, että kotikäynnit ovat olleet täysin

hyödyttömiä. Verrattaessa perheiden kokemuksia kotikäyntien miellyttävyydestä hyödylli-

syyskokemuksiin havaitaan, että hyödyllisyyskokemukset ovat hieman positiivisempia

kuin kokemukset kotikäyntien miellyttävyydestä (ks. taulukko 5). Hyödyllisyyskokemuk-

sissa ei ollut yhtään ns. neutraalia vastausta toisin kuin miellyttävyyskokemuksissa ja posi-

tiivisinta vaihtoehtoa vastaavassa luokassa vastaajia oli hyödyllisyyskokemusten kohdalla

enemmän. Täysin hyödyttöminä kotikäynnit kokenut vastaaja oli myös kokenut kotikäyn-

nit erittäin epämiellyttävinä, mikä saattaa osaltaan selittää myös käyntien kokemista hyö-

dyttöminä.

Kuten perheiden miellyttävyyskokemusten kohdalla myös hyödyllisyyskokemuksia verrat-

tiin eri kotikäyntien tekovuosien välillä (ks. liite 8). Kotikäyntien tekovuosien välillä ei ole

juurikaan vaihtelua kokemuksissa kotikäyntien hyödyllisyydestä. Vuonna 2006 tosin oli

kaikista eniten kokemuksia, joissa kotikäynnit nähtiin perheen tilanteessa erittäin hyödylli-

sinä. Kysymyksen yhteydessä tutkittiin myös hyödynnettyjen palveluiden lukumäärän vai-

kutusta perheiden hyödyllisyyskokemuksiin (ks. liite 8). Hyödynnettyjen palveluiden lu-

kumäärällä ei aineistossa näytä olevan vaikutusta perheiden arvioihin kotikäyntien hyödyl-

lisyydestä.

Perheiden perustelut omille hyödyllisyyskokemuksille sekä analyysin pääpiirteet tulevat

esille taulukosta numero 11 (ks. myös liite 9). Lapsesta kotikäyntien aikana esiin tullut

tieto on koettu vastaajien keskuudessa hyödyllisyyskokemukseen vaikuttaneeksi tekijäksi.

Vastaajille on ollut tärkeää se, että työntekijät ovat saaneet tietoa sekä lapsesta että lapsen

kotiympäristöstä. Osa vastaajista toi myös esille, että on ollut hyvä, että työntekijät ovat

saaneet tietoa lapsen toiminnasta siinä ympäristössä, jossa ongelmallisia tilanteita syntyy

tai ympäristössä, jossa lapsella ei ole ylimääräisiä stressitekijöitä, kuten esimerkiksi poli-

klinikalla on. Lapsesta esiin tulleella tiedolla on tärkeä rooli lapsen hoidon jatkon suunnit-

telussa ja lapsen avun saannissa, mutta toisaalta työntekijöiden havaintoihin perustuva tieto

lapsen tilanteesta saattaa helpottaa myös vanhempien toimintaa lapsen kanssa. Työnteki-

jöiden lapsesta keräämä tieto auttaa vanhempia jäsentämään tilannetta, kun työntekijät ja-

kavat tämän tiedon perheen kanssa. Työntekijöiden havaintojen kautta vanhemmat voivat

saada apua tilanteen arviointiin ja toisaalta selityksiä lapsen käyttäytymiseen ja ongelmalli-

45

siin tilanteisiin. Tilanteen jäsentyminen auttaa vanhempia lasta koskevien päätösten teossa

ja ylipäänsä lapsen kanssa toimimisessa.

Myös kotiympäristöön liittyvillä seikoilla on ollut hyödyllisyyskokemuksiin vaikutusta.

Kotiympäristön luonnollisuus ja turvallisuus sekä oma ympäristö ovat vaikuttaneet myön-

teisesti kokemukseen kotikäyntien hyödyllisyydestä. Koti tuntuu vastaajista luonnolliselta

ja turvalliselta sekä selkeästi omalta ympäristöltä, jolloin vastaajien on ollut mahdollista

saada kotikäynneistä enemmän hyötyä. Yksityisyyden loukkaus on ollut kotikäyntien hyö-

dyllisyyden kokemusta heikentävä tekijä.

Tunnetasolla saatu apu on kuuden vastaajan kohdalla ollut vaikuttamassa kokemukseen

kotikäyntien hyödyllisyydestä. Vanhemman saama tuki, kokemusten jakaminen, vanhem-

man arvostus, tuki lapsen kasvatukseen liittyvissä asioissa ja kotikäyntien miellyttävyys

liittyvät tunnetasolla saatuun apuun. Omien kokemusten jakamisesta ymmärtävän kuulijan

kanssa ja työntekijän osoittamasta arvostuksesta vanhempaa kohtaan on tunteiden tasolla

vanhemmille apua, koska heidän ei tarvitse enää yksin kantaa huolta lapsen hyvinvoinnis-

ta, mutta heidän vanhemmuuttaan ei kyseenalaisteta vaan heitä rohkaistaan. Tukea van-

hempien on mahdollista saada monella eri tavalla, mutta usein se tapahtuu tunteiden tasolla

myös silloinkin, kun se on käytännöllistä, koska vanhempia ohjataan toimimaan lapsen

kanssa. Jos tunnelma kotikäynnillä on miellyttävä, myös se auttaa koko perhettä tunteiden

tasolla. Esimerkiksi motivoituminen lapsen ongelmien ratkaisuun on todennäköisesti pa-

rempaa kuin silloin kun kotikäyntien tunnelma on tavalla tai toisella epämiellyttävä.

Tunnetason avun lisäksi perheet ovat saaneet myös käytännön apua, jonka ovat kokeneet

hyödyllisyyskokemukseensa vaikuttaneena tekijänä, kuten pelkistetyistä ilmauksista käy-

tännön apu, konkreettinen apu ja asioiden sujuminen ilman suurta työpanosta käy ilmi.

Voidaan ajatella, että käytännön apu on omiaan helpottamaan perheen arjen sujumista ja

osaltaan parantamaan perheen arjen hallintaa. Perheet ovat kokeneet saaneensa myös oh-

jeiden ja opastamisen kautta apua, mikä on vaikuttanut heidän kokemuksiinsa kotikäyntien

hyödyllisyydestä. Se, että ohjeet tarjoavat perheille apua, on ymmärrettävää, koska usein

perhe saattaa olla hyvin neuvoton lapsen ongelmallisen käyttäytymisen edessä.

Työntekijään liittyvät seikat nousivat myös esille hyödyllisyyskokemusten taustatekijöitä

koskevista vastauksista. Yhden työntekijän läsnäolo oltiin koettu vaikuttavan myönteisesti

46

hyödyllisyyskokemuksiin, mutta toisaalta yksi vastaaja oli sitä mieltä, että työntekijällä on

ollut ammattitaidossa puutteita, mikä on vaikuttanut taas hyödyllisyyskokemusta heikentä-

västi. Työntekijän olemuksella, persoonalla, ammattitaidolla ja työntekijöiden määrällä

kotikäynneillä on vaikutusta hyödyllisyyskokemuksiin, kuten kotiympäristölläkin, positii-

visesti tai negatiivisesti.

TAULUKKO 11. Perheiden perustelut hyödyllisyyskokemuksilleen Pelkistetty ilmaus Yläluokka Yhdistävä luokka tietoa lapsen tilanteesta

kotiympäristön tarjoama tieto lapsen oma ympäristö ilman stressitekijöitä lapsen eläminen ja käyttäy-tyminen omassa ympäristös-sä

Lapsesta esiin tullut tieto

kotiympäristön luonnollisuus ja turvallisuus

oma ympäristö yksityisyyden loukkaus

Kotiympäristöön liittyvät seikat

vanhemman saama tuki ja kokemusten jakaminen

kokemusten jakaminen arvostus vanhempaa kohtaan tuki lapsen kasvatuksessa

tuki lapsen kasvatuksessa miellyttävyys

Tunnetason apu

käytännön apu konkreettinen apu asioiden sujuminen ilman suurta työpanosta

Käytännön apu

apua tilanteen arviointiin

selitykset eri tilanteisiin

Tilanteen jäsentyminen

tuki ja ohjeet toiminta- ja suhtautumisohjeet

Ohjeiden saamisen kautta tullut apu

yksi työntekijä työntekijän ammattitaidon puutteet

Työntekijään liittyvät seikat

Kotikäyntien hyödyllisyys-kokemusten taustalla olevat tekijät

47

Kysymyksessä numero 14 tiedusteltiin perheiltä ovatko heidän hyödyllisyyskokemuksensa

muuttuneet ajan myötä. Lisäksi tiedusteltiin miten nämä kokemukset ovat muuttuneet ja

mistä syystä. Kysymykseen oli vastannut kolme vastaajaa. Yhden vastaajan kohdalla hyö-

dyllisyyskokemuksessa tapahtunut muutos on sopeutumista ja sopeutumisen tulosta. Yksi

vastaaja koki arvostuksen kasvaneen myöhempien kokemusten myötä ja yksi vastaaja näki

merkittävänä työntekijöiden tekemien havaintojen toteutumisen. Vastaajien hyödyllisyys-

kokemusten voidaan tulkita muuttuneen myönteisemmiksi.

TAULUKKO 12. Hyödyllisyyskokemusten muutos Pelkistetty ilmaus Luokka Epänormaalilta tuntuneeseen tilanteeseen sopeutuminen.

Sopeutuminen

Arvostuksen kasvu Työntekijöiden havaintojen toteutuminen

Työmuodon arvostuksen kasvu ja myöhem-min havaittu hyöty.

6.4 Perheitä auttaneet tekijät

Kysymyksessä numero 15 pyydettiin vastaajia mainitsemaan tärkeysjärjestyksessä kolme

sellaista tekijää, joista heille on kotikäynneissä ollut eniten apua. Varsinaisia vaihtoehtoja

oli kahdeksan ja yhdeksänteen vaihtoehtoon vastaaja sai itse mainita auttaneen tekijän.

TAULUKKO 13. Perheitä auttaneet tekijät

Tekijä Tärkein auttanut tekijä (perheiden lkm.)

Toiseksi tärkein auttanut tekijä (perheiden lkm.)

Kolmanneksi tärkein aut-tanut tekijä (perheiden lkm.)

Kotikäynneissä ei ollut mitään perhettämme auttavaa 1 0 0Koko perheen huomioimi-nen 4 3 2Omassa kodissa, tutussa ympäristössä oleminen 10 3 0Työntekijöiden tuttuus, turvallisuus ja luottamus heihin 0 8 1Tasa-arvoisuus työnteki-jöiden kanssa 0 0 3Mahdollisuus osallistua työntekijän kanssa lapsen hoitoon 0 0 4Mahdollisuus asettaa omia tavoitteita 0 0 0Työntekijöiltä saatu roh-kaisu 2 1 5Muu 0 0 0

48

Kuten taulukosta 13 voi päätellä selkeä enemmistö vastaajista on maininnut Omassa kodis-

sa, tutussa ympäristössä olemisen perhettä eniten auttaneeksi tekijäksi. Kotona työntekijät

näkevät lapsen toiminnan usein juuri sellaisena kuin se normaalistikin on. Tällöin vanhem-

pien on mahdollista osoittaa työntekijöille ne asiat, jotka heitä huolestuttavat. Koti on myös

turvallinen paikka, jossa voi olla helpompi keskustella perheen tilanteesta kuin esimerkiksi

lastenpsykiatrian poliklinikalla. Myös käytännölliset syyt vaikuttavat varmasti siihen, että

omassa kodissa oleminen on ollut perheitä auttavaa; perheen ei ole tarvinnut matkustaa

lastenpsykiatrian poliklinikalle, mikä helpottaa huomattavasti perheen elämää, varsinkin

jos matka keskussairaalaan on pitkä. Yksi vastaaja oli myös maininnut, ettei kotikäynneis-

sä ollut mitään perhettä auttavaa. Kyseinen vastaaja oli kokenut kotikäynnit sekä epämiel-

lyttävinä että täysin hyödyttöminä.

Toiseksi tärkeimmät perheitä auttaneet tekijät ovat myös taulukossa 13. Kuten ko. taulu-

kosta käy ilmi eniten vastaajat ovat valinneet vaihtoehtoa työntekijöiden tuttuus, turvalli-

suus ja luottamus heihin. On ymmärrettävää, että jos perhe kokee työntekijän tuttuna, tur-

vallisena ja luottaa häneen, on perheenjäsenten helpompi keskustella hankalistakin tilan-

teeseen liittyvistä asioista ja pyytää työntekijältä apua tilanteen ratkaisemiseksi. Tämän

kautta työntekijöiden tuttuus, turvallisuus ja luottamus heitä kohtaan auttaa perhettä.

Kolmanneksi tärkeimmän tekijän kohdalla vastauksista ei noussut esiin selkeästi yhtä vaih-

toehtoa, jota vastaajat olisivat valinneet eniten, vaan valinnat jakautuivat melko tasaisesti.

Eniten vastaajat olivat valinneet vaihtoehtoa työntekijöiltä saatu rohkaisu. Toiseksi eniten

oli valittu vaihtoehtoa mahdollisuus osallistua työntekijöiden kanssa lapsen hoitoon. Osal-

listuminen lapsen hoitoon yhdessä työntekijöiden kanssa antaa vanhemmille kokemuksen

siitä, että heitäkin tarvitaan edelleen. Tällöin vanhempi voi myös harjoitella toimivaa vuo-

rovaikutusta lapsen kanssa työntekijän ollessa paikalla ja saada ohjeita toimintaansa.

Yhteenvetona voisi edellä olevista tuloksista sanoa, että tärkeimpiä perheitä auttaneita teki-

jöitä kotikäynneissä ovat olleet omassa kodissa, tutussa ympäristössä oleminen, työnteki-

jöiden tuttuus, turvallisuus ja luottamus heihin sekä työntekijöiltä saatu rohkaisu. Tuloksis-

ta voi siis päätellä, että apua perheille on ollut paitsi tutusta ympäristöstä, mutta myös työn-

tekijöihin ja heidän toimintaansa liittyvistä seikoista.

49

6.5 Asioita, joita perheiden mielestä kotikäynneillä voisi tehdä

Kysymyksessä numero 16 perheiltä tiedusteltiin, mitä kotikäynneillä voisi heidän mieles-

tään tehdä. Perheiden esittämät ehdotukset sekä analyysin pääpiirteet selviävät taulukosta

numero 14 (liite 10).

Kuten taulukosta 14 käy ilmi perheiden mielestä kotikäynneillä on ensinnäkin hyvä käsitel-

lä erilaisia asioita. Ylipäänsä hyvinkin monenlaisten asioiden käsittely on tärkeä osa koti-

käyntejä. Asioita olisi hyvä käsitellä keskustelemalla, mutta etenkin lasten kanssa työsken-

nellessä yhden vastaajan mielestä voisi hyödyntää pelejä ja leikkejä vaikeiden asioiden

käsittelyssä. Vaikeiden asioiden käsittelyä saatetaan vältellä, joten olisi hyvä, että nämäkin

asiat otettaisiin esille kotikäynneillä, minkä yksi vastaaja näkee suotavana kotikäyntejä

toteutettaessa.

Yhteistyö perheen kanssa on olennainen osa lastenpsykiatrista työskentelyä. Vastaajat eivät

varsinaisesti maininneet yhteistyösuhdetta vastauksissaan, mutta analyysissä pelkistetyistä

ilmauksista on tiivistynyt yhteistyötä käsittelevä luokka. Kolme vastaajaa toi esille, että

kotikäynneillä olisi hyvä huomioida koko perhettä. Tämä on hyvin tärkeää, jotta voidaan

todella puhua yhteistyöstä perheen kanssa. Perheet esittävät myös, että kotikäynneillä tulisi

selvittää perheen toiveet ja tarpeet kotitutkimus- tai -hoitojaksoa ajatellen, mikä on hyvin

olennainen osa yhteistyösuhteen alkuvaihetta. Työmuodon tarkoituksista olisi yhden per-

heen mukaan myös hyvä kertoa mm. sen osalta, että painotettaisiin normaalin arjen seu-

raamisen merkitystä työmuodon elementtinä. Se, että perheille tarjotaan tietoa työskente-

lystä ja sen tarkoituksesta, on myös tärkeä osa perheen kanssa tehtävää yhteistyötä.

Perheet toivovat myös, että työntekijät jakaisivat kotikäynneillä sitä tietoa, jonka he omaa-

vat. Perheiden mukaan työntekijät voisivat antaa ohjeita suoraan ja toisaalta ohjaavan kes-

kustelun avulla sekä auttaa perhettä luomaan omia sääntöjä erilaisiin ongelmatilanteisiin.

Edellä mainituissa tapauksissa työntekijä voi hyödyntää koulutuksensa ja työkokemuksen-

sa kautta tullutta tietoa, mutta perheiden kannalta on myös merkittävää, että työntekijä ja-

kaa sitäkin tietoa, minkä on erilaisia menetelmiä hyödyntämällä saanut selville perheestä.

Kotitutkimus tai -hoitojakson jälkeistä palautekäyntiä ja sen merkitystä perhettä auttavana

tekijänä ei siis kannata aliarvioida.

50

TAULUKKO 14. Asioita, joita perheiden mielestä kotikäynneillä voisi tehdä Pelkistetty ilmaus Yläluokka Yhdistävä luokka

vaikeistakin asioista keskus-telu pelien ja leikkien hyödyntä-minen vaikeita asioita käsi-teltäessä keskustelua lapsen parhaasta ja vanhempien auktoriteetista

keskustelu (6 kpl)

keskustelua arjessa keskustelu vanhempien kanssa

Erilaisten asioiden käsittely

koko perheen huomioiminen (3 kpl) toiveiden selvittäminen perheen toiveet ja tarpeet esille tavoitteiden asettaminen normaalin arjen seuraamisesta kertominen käytännön ohjeiden, sääntö-jen ja tavoitteiden luominen

Yhteistyö perheen kanssa

palautekäynnin tarjoaman tiedon tärkeys käytännön ohjeiden, sääntö-jen ja tavoitteiden luominen

ohjaava keskustelu

Työntekijän omaaman tiedon jakaminen perheen kanssa

lapseen tutustuminen (2 kpl) perheeseen tutustuminen tutustuminen tavallista tekemistä ja tou-huamista perheen parissa

Perheen havainnointi ja perheen tilanteeseen tutustu-minen

Mitä kotikäynneillä olisi perheiden mielestä hyvä tehdä?

Jotta työntekijä saisi perheestä tietoa on hänen hyvä havainnoida perhettä ja tutustua per-

heen tilanteeseen. Perheet toivovat tähän aiheeseen liittyen, että työntekijät tutustuisivat

sekä lapseen että koko perheeseen, mikä on hyvin olennaista tiedon keräämisen kannalta.

Perheen havainnointimahdollisuuksia avautuu runsaasti, kun työntekijä on mukana perheen

normaaliin arkeen kuuluvissa toiminnoissa, mikä oli yhdellä vastaajalla toiveena kotikäyn-

tien sisällöksi.

Perheiden ehdotukset siitä, mitä kotikäynneillä voisi tehdä, nousevat todennäköisesti hei-

dän omista kokemuksistaan niistä asioista, jotka he ovat omien kotikäyntiensä kohdalla

kokeneet hyvinä toimintatapoina. Perheiden esittämät toimintatavat olivat yhdistettävissä

siten, että ne antoivat kuvaa lastenpsykiatrisesta hoitokäytännöstä ylipäänsä.

51

6.6 Kehittämisen kohteet perheiden näkökulmasta

Kysymyksessä numero 17 perheiltä tiedusteltiin, mitkä asiat olisivat voineet olla toisin

kotikäynneissä. Perheiltä pyydettiin myös perusteluita näkökulmalleen. Mikäli vastaaja on

maininnut perusteluita kehittämisehdotuksilleen, olen liittänyt ne pelkistettyihin ilmauksiin

(ks. myös liite 11).

Ensimmäinen ryhmä kehittämisehdotuksia liittyy työntekijän suhteeseen lapseen ja perhee-

seen. Perheet ovat toivoneet enemmän lasten kanssa olemista työntekijöiltä. Vanhemmille

on tärkeää, että lapsi saa toiminnasta parhaan mahdollisen avun, mikä tarkoittaa usein heil-

le sitä, että aikaa vietetään lapsen kanssa. Vaikka myös vanhempien ohjauksella on keskei-

nen rooli lastenpsykiatrisessa hoitotyössä, on työntekijöiden tärkeää huomioida myös itse

lapsi kotikäynneillä, koska lapsen luottamus työntekijää kohtaan ja se, että työntekijä tun-

tee lapsen, ovat auttamisen kannalta tärkeitä seikkoja eikä niitä saavuteta muuten kuin lap-

sen kanssa olemalla. Tästä näkökulmasta katsottuna on myös perusteltua ajatella ehdotuk-

sen liittyvän työntekijän ja lapsen sekä perheen väliseen suhteeseen. Yksi perhe kritisoi

työparin läsnäoloa, koska heidän tapauksessaan lapsi oli luottanut enemmän tuttuun, las-

tenpsykiatrian yksikön työntekijään. Luottamus on olennainen osa ihmissuhteita, samoin

kuin auttamissuhdetta, mikä liittää sen ko. luokkaan. Yksi perhe toi esille myös sen, että

olisi hyvä, jos hoitajaan olisi mahdollista tutustua ennen kuin hän toimii esim. kahdestaan

lapsen kanssa. Myös tutustumisen voidaan ajatella olevan osa auttamissuhdetta, koska suh-

de perustuu osittain myös osapuolten toistensa tuntemiseen.

Työntekijäresursseihin liittyvät kehittämisehdotukset koskivat suurelta osin vaihtuvia työn-

tekijöitä. Työntekijän toistuville sairauspoissaoloille ei voida mitään, mutta asiakkaana

olevan perheen kannalta tilanne on ikävä, koska varattuja aikoja peruuntuu ja asioiden kä-

sittely saatetaan joutua aloittamaan alusta lukuisia kertoja. Myös se, että kotikäynneillä on

mukana satunnaisesti uusia henkilöitä, kuten esim. opiskelijoita, on ollut yhdestä perheestä

hankalaa, koska lapsi pelkäsi uusia henkilöitä. Olisi siis hyvä, että lastenpsykiatrian yksi-

köllä olisi sellaiset työntekijäresurssit, ettei yhden työntekijän sairastaminen tai muut vas-

taavat syyt vaikuttaisi kotikäyntien kokoonpanoihin siten, että siitä on perheelle haittaa.

52

TAULUKKO 15. Kotikäyntien kehittämisen kohteet perheiden näkökulmasta Pelkistetty ilmaus Yläluokka Yhdistävä luokka

enemmän lasten kanssa oloa työpari turha, lapsen luottamus tuttuun työnteki-jään tutustuminen hoitajaan

Työntekijän suhde lapseen ja perheeseen

työntekijän toistuvat sairaus-poissaolot tuottivat hanka-luuksia useamman työntekijän satun-nainen läsnäolo lapsesta pelottavaa

Työntekijäresurssit

enemmän aikaa kotikäyntei-hin aikaa liian vähän tarvittaessa käyntejä olisi voinut olla enemmänkin enemmän käyntejä

Käyntien lukumäärä ja niihin käytetty aika

työmuodosta kertominen aiemmassa vaiheessa

Työmuodosta tiedottaminen

kummankin vanhemman luona käyminen lapsen yksilöllisyyden muis-taminen

Lapsen ja perheen tilanteen yksilöllisyyden huomioimi-nen

Perheiden esiintuomat kehit-tämisalueet

Muutamien perheiden kehittämisehdotukset liittyivät kotikäyntien lukumäärään tai niihin

käytettyyn aikaan. Kaikki vastaajat esittivät, että kotikäyntejä voisi olla enemmän tai että

yksittäiseen kotikäyntiin tulisi käyttää enemmän aikaa. Resurssien lisääminen siten, että

kotikäyntejä olisi mahdollista järjestää enemmän tai että niille olisi varattu enemmän aikaa,

olisi hyödyllistä niin työntekijöiden kuin asiakasperheiden kannalta. Eräs vastaaja toi pe-

rusteluissaan esille, että mikäli käynnille olisi varattu enemmän aikaa, olisi lapseen voitu

luoda parempi suhde.

Yksi perhe nosti esiin sen, että työmuodosta olisi ollut hyvä kertoa aiemmassa vaiheessa.

Tämä liittyy työmuodosta tiedottamiseen, jossa niin lastenpsykiatrian yksikön kuin lasten-

psykiatrian yksikön yhteistyökumppaneiden roolin tulisi olla aktiivinen ja perheeseen päin

suuntautuva.

Kehittämisehdotukset liittyivät myös lapsen ja perheen yksilöllisen tilanteen huomiointiin.

Yksi vastaaja toi esille, että olisi tärkeää käydä kotikäynnillä kummankin lapsen vanhem-

man luona jos lapsi viettää aikaa molempien vanhempien luona näiden asuessa erillään.

53

Tämä on osa perheen yksilöllisen tilanteen huomioimista työtä suunniteltaessa ja toteutet-

taessa. Työntekijöiden olisi myös tärkeää muistaa lapsen yksilöllisyys siten, ettei perheelle

tule tunnetta siitä, että heidän kohdallaan toimitaan jonkin ennalta suunnitellun kaavan

mukaan. Tiettyjä asioita toteutetaan luonnollisesti kaikkien perheiden kanssa, mutta lapsen

ja perheen yksilöllisyys tulee aina ottaa huomioon, muistutti tilanne toisen lapsen tai per-

heen tilannetta kuinka paljon tahansa.

6.7 Perheiden viesti kotikäyntejä tekeville työntekijöille

Kysymyksessä numero 18 perheille tarjottiin vielä mahdollisuus sanoa kotikäyntejä teke-

ville työntekijöille aiheeseen liittyviä asioita, jotka vastaajasta on hyvä saattaa työntekijöi-

den tietoon (ks. myös liite 12). 16 perhettä oli halunnut vastata tähän kysymykseen.

Kun perheille tarjoutui mahdollisuus ilmaista vapaasti tuntemuksiaan kotikäyntejä tekeville

työntekijöille, merkittävä osa perheistä kiitti saamastaan avusta ja korosti tehdyn työn mer-

kitystä. Avusta kiitettiin ja ilmaistiin, että työntekijät tekevät arvokasta ja tärkeää työtä.

Sekä kiitokset että työn merkityksen esiin tuominen kuvaavat hyvin sitä, että perheet ovat

todella hyötyneet tehdystä työstä. Koska yleensä merkityksettömistä asioista ei kiitetä, kii-

tokset ja työn merkityksen korostaminen liittyvät toisiinsa ja ovat samassa luokassa.

Yläluokka Työmuodosta kertominen on muodostunut perheiden esittämistä vihjeistä ja

toiveista. Perheiden mukaan työntekijöiden kannattaa korostaa arjen seuraamisen roolia

sekä lapsen kotikäynneistä saamaa hyötyä kertoessaan työmuodosta asiakasperheille. Toi-

veena taas esitettiin, että työntekijät kertoisivat tarkemmin kotikäynnin kulusta esim. keite-

täänkö työntekijöille kahvit tai voiko käynnin aikana tehdä kotiaskareita. Tällaisen tiedon

tarjoaminen vähentää perheiden ennakkoluuloja ja helpottaa kotikäyntiin varautumista.

TAULUKKO 16. Perheiden viesti kotikäyntejä tekeville työntekijöille Pelkistetty ilmaus Yläluokka Yhdistävä luokka

kiittäminen (2 kpl) avusta kiittäminen (2 kpl) tärkeä työ arvokas työ työ arvokasta arvokas työ lasten parhaaksi

Avusta kiittäminen ja työn merkityksen korostaminen

54

työn arvokkuus arjen seuraamisen korosta-minen lapsen saaman hyödyn koros-taminen kotikäynnin kulusta kertomi-nen

Työmuodosta kertominen

toive henkilöstöresurssien lisääntymisestä jaksamisen toivotus

Henkilöstö

rauhallisuuden ja positiivi-suuden säilyttäminen huolen kuuleminen ja ymmärtäminen tuen tarjoaminen ei syntynyt tunnetta tirkiste-lystä itseluottamuksen vahvista-minen ja rohkaisu, jotka kohdistuivat niin vanhem-paan kuin lapseenkin

Työmuodon tukevat piirteet

työmuodon tasapuolisuus ja –arvoisuus tärkeää ajankohdan miettiminen puolueeton arvio toivottavaa vanhempia ei saa syyllistää

Työmuodon puolueettomuus ja tasapuolisuus

Perheiden viesti työntekijöil-le

Henkilöstöön liittyvät seikat, joita perheet halusivat sanoa työntekijöille, olivat ymmärtä-

väisiä ja hyväntahtoisia. Työntekijöille toivotettiin jaksamista työssään ja toivottiin, että

yksikköön olisi mahdollista saada lisää henkilökuntaa. Erityisesti näistä viesteistä välittyi

arvostus työntekijöitä kohtaan.

Perheet halusivat ilmaista työntekijöille myös sellaisia asioita, jotka liittyivät työmuodon

tukea antaviin piirteisiin. Yksi perhe toivoi työntekijöiden säilyttävän edelleen oman rau-

hallisuutensa ja positiivisuutensa, koska siitä on ollut heille suurta apua. Toinen perhe toi

esille, että heidän huolensa kuuleminen ja ymmärtäminen ovat olleet merkittävänä tukeva-

na tekijänä kotikäynneissä. Kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen merkitys tulee esiin jo

siinä, että perhe haluaa viestittää tämän työntekijöille. Tuen saaminen kotikäynneistä on

ollut yhdelle vastaajalle merkittävää, mikä on positiivista, koska tuen tarjoaminen on yksi

työskentelyn tavoite. Yksi perhe halusi myös ilmaista, että missään vaiheessa kotikäyntejä

ei syntynyt tunnetta ”tirkistelystä” vaan työntekijät toimivat ammattimaisesti, millä on oma

merkityksensä perheen saaman tuen kannalta. Tärkeänä on yksi perhe kokenut myös niin

lapselle kuin vanhemmalle suunnatun rohkaisun ja itseluottamuksen vahvistamisen, mikä

on luonnollisesti olennaista tuettaessa perhettä, kun etsitään lapsen ongelmiin ratkaisuja.

55

Perheet esittivät myös työmuodon puolueettomuuteen ja tasapuolisuuteen liittyviä viestejä.

Yksi perhe halusi korostaa, että olisi tärkeää, että perheillä olisi tasapuoliset ja tasa-arvoiset

mahdollisuudet saada apua kotitutkimuksesta tai -hoidosta. Kotikäynnin ajankohdan miet-

timinen tarkkaan liittyy työmuodon puolueettomuuteen ja tasa-arvoisuuteen toisaalta siten,

että aina ei ole mahdollista noudattaa perheiden toiveita kotikäyntien ajankohdan suunnit-

telussa, vaikka tämä toki olisi ihanteellinen tilanne. Toisinaan tasapuolisuuden nimissä

joutuvat perheet ottamaan vastaan myös vähemmän sopivia aikoja. Yksi perhe viestitti, että

työmuotoon liittyvän arvioinnin tulisi olla puolueetonta ja yksi vastaaja esitti, ettei van-

hempia saa syyllistää. Moniasiakkuusperheiden kohdalla voisi olla hyvä korostaa, että per-

heen tilannetta tarkastellaan lastenpsykiatrisesta näkökulmasta ja sitä, ettei tarkoituksena

ole etsiä esimerkiksi lapsen huostaanottoa tukevia seikkoja perheen elämästä, vaan pyrkiä

auttamaan lasta niillä keinoilla, joita lastenpsykiatrian ammattilaisilla on käytössä. Perheitä

olisi myös tärkeää kohdella tasapuolisesti kotitutkimuksen tai -hoidon kaikissa vaiheissa.

Perheiden viestit kotikäyntejä tekeville työntekijöille olivat myönteisiä muutamia toiveita

ja huomautuksia lukuun ottamatta. Perheet halusivat erityisesti kiittää saamastaan avusta ja

korostaa sitä, kuinka merkittävänä avun lähteenä he ovat kotikäynnit kokeneet.

6.8 Kyselyyn vastaamiseen osallistuneet perheenjäsenet

Viimeisessä kysymyksessä eli kysymyksessä numero 19 perheiltä tiedusteltiin vielä ketkä

perheenjäsenet olivat osallistuneet kyselyyn vastaamiseen. Kysymys oli viimeisenä, koska

tällöin myös kesken vastaamisen mukaan tulleet perheenjäsenet oli mahdollista mainita, ja

halusin päättää lomakkeen helpolla viimeisellä kysymyksellä.

TAULUKKO 17. Kyselyyn vastaamiseen osallistuneet perheenjäsenet

Perheenjäsen Perheiden lukumäärä isä 4 äiti 16 lastenpsykiatrisia palveluita käyttänyt lapsi/nuori 5 perheen muut lapset tai osa heistä 0 joku muu henkilö 2

56

Kuten taulukosta 17 käy ilmi 17:stä perheestä neljässä kyselyyn vastaamiseen oli osallistu-

nut perheen isä. Perheen isä ei ollut yksin vastannut yhteenkään kyselyyn. Kuten taulukos-

ta 17 edelleen käy ilmi, äidit ovat olleet vastaamassa 16 kyselylomakkeeseen ja kahdek-

saan näistä on vastannut vain äiti. Tämä saattaa osaltaan kertoa siitä, että perheissä äidit

ovat vastuussa lapsiin ja tunteisiin liittyvistä asioista joko omasta halustaan tai siitä syystä,

ettei muitakaan ole ottamassa niiden hoidosta vastuuta.

Lapset eivät ole juurikaan osallistuneet kyselyyn vastaamiseen. Vain viisi lastenpsykiatri-

sia palveluita käyttänyttä lasta tai nuorta on ollut mukana vastaamassa kyselyyn. Yksikään

perheen muista lapsista ei ole ollut mukana vastaamisessa. Koska kysely oli suunnattu lä-

hinnä vanhemmille, on lasten voinut olla vaikeaa osallistua vastaamiseen kysymysten

muodon ja sanaston vuoksi. Toisaalta lasten muistot kotikäynneistä voivat olla vähäisiä

etenkin sellaisissa tapauksissa, että kotikäynneistä on kulunut aikaa jo useampia vuosia.

Muita henkilöitä oli vastaamiseen osallistunut kahdessa perheessä. Tässä yhteydessä ei

kerrota, keitä nämä henkilöt ovat olleet, koska tämä tieto edesauttaisi vastaajien henkilölli-

syyden paljastumista. Näistä henkilöistä voi kertoa sen verran, että he ovat erittäin tiiviisti

perheen elämässä ja kotikäynneillä läsnä, mikä on mahdollistanut heidän osallistumisensa

kyselyyn vastaamiseen.

57

7 JOHTOPÄÄTÖKSET

Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiatrian

yksikölle tietoa perheiden kokemuksista kotona tapahtuvasta lastenpsykiatrisesta tutkimuk-

sesta tai hoidosta. Alkuolettamuksena oli, että perheet ovat kokeneet kotikäynnit enimmäk-

seen positiivisina ja olettamus vahvistui aineistoa analysoitaessa, sillä suurin osa perheistä

on kokenut kotikäynnit neutraaleina tai miellyttävinä. Muutoksia kokemuksissa kotikäyn-

tien miellyttävyydestä ei ollut tapahtunut juurikaan jakson aikana. Jos muutosta oli tapah-

tunut, oli kokemus muuttunut entistä myönteisemmäksi. Perheillä on saattanut olla erilaisia

ennakko-oletuksia ja -käsityksiä kotikäynteihin liittyen, mutta työskentelyn päästessä al-

kuun nämä käsitykset ovat todennäköisesti muuttuneet.

Miellyttävyyskokemusten taustalla oleviksi seikoiksi nousivat aineistosta perheen oma

suhtautuminen työntekijöiden kotona työskentelyä kohtaan, työntekijöiden toiminta per-

heen kotona ja jokin asia, jota kotikäynnillä käsiteltiin. Perheet ovat havainneet, kuinka

paljon heidän oma suhtautumisensa vaikuttaa kokemukseen kotikäynneistä niin positiivis-

ten kuin negatiivistenkin kokemusten osalta. Yllättävää oli se, miten paljon perheet painot-

tivat oman suhtautumisensa merkitystä tässä yhteydessä. Työntekijän persoonan ja ammat-

titaidon merkitys on noussut aineistosta esiin useaan otteeseen ja juuri nämä seikat vaikut-

tavat työntekijän toimintaan perheen kotona. Työntekijän positiivisuus ja rauhallisuus sekä

ammattitaito välittyvät perheelle mm. sitä kautta, että työntekijät pyrkivät näkemään per-

heen voimavarat ongelmista huolimatta ja sitä kautta, ettei perheen kotia haluta tirkistellä

eikä pieniin perheen kotiin liittyviin asioihin puututa. Työntekijän ammattitaidon ja per-

soonan voidaan siis ajatella vaikuttavan vahvasti perheen kokemuksiin kotikäynneistä.

Erilaisten asioiden käsittely kotikäynneillä edistää vanhempien huolen esiin tulemista ja

ymmärtämistä. Huolen ymmärrys tulee esiin siinä, ettei vanhempia syyllistetä, vaan heitä

rohkaistaan ja tuetaan asioiden ratkaisemisessa, mikä lisää kotikäyntien miellyttävyyttä.

Perheet kokivat kotikäynnit myös enimmäkseen hyödyllisinä. Tärkeinä hyödyllisyyskoke-

muksiin vaikuttaneina asioina perheet pitävät lapsesta esiin tullutta tietoa, tilanteen jäsen-

tymistä, kotiympäristöön ja työntekijään liittyviä seikkoja sekä tunnetasolla, käytännössä ja

ohjeiden saamisen kautta tullutta apua. Lapsesta esiin tullutta tietoa voivat hyödyntää niin

58

lastenpsykiatrian poliklinikan työntekijät kuin vanhemmatkin. Kotitutkimuksen kautta saa-

tu tieto auttaa vanhempaa erilaisten päätösten teossa ja lapsen toiminnan ja käyttäytymisen

ymmärtämisessä, jolloin se jäsentää lapsen tilannetta vanhempien ajatuksissa. Perheen ko-

tiympäristö on perheelle tuttu ja turvallinen, mutta on tärkeää, että kotiin menevät työnteki-

jät kunnioittavat perheen yksityisyyttä. Työntekijän on siis oltava ammattitaitoinen ja työ-

ryhmässä olisi hyvä ottaa huomioon eri perheiden tarpeet kun päätetään kuka tai ketkä läh-

tevät kotikäynneille, koska tällaiset seikat vaikuttavat yllättävän paljon siihen, kuinka hyö-

dyllisenä perhe kokee kotikäynnit. Perheet kokevat luonnollisesti eri tasoilla saadun avun

tärkeäksi; sitähän he ovat hakemassa. Oli apu sitten toimintaohjeiden, kokemusten jakami-

sen mahdollistamisen tai arjen sujuvuuden paranemisen muodossa, on se perheitä auttavaa

ja tekee kotikäynnit hyödyllisiksi heidän näkökulmastaan katsottuna. Kokemus kotikäyn-

tien hyödyllisyydestä ei myöskään ollut muuttunut kuin muutamalla vastaajalla, mutta

kaikkien näiden kohdalla kokemus on muuttunut siten, että he arvostavat kotikäyntejä en-

tistä enemmän.

Perheitä auttaneita tekijöitä ovat omassa kodissa, tutussa ympäristössä oleminen, työnteki-

jöiden tuttuus, turvallisuus ja luottamus heihin sekä työntekijöiltä saatu rohkaisu. Kodissa

olemisen merkitys perhettä auttaneena tekijänä ei ollut yllättävää, koska kuten jo aiemmin

on tullut esille, työntekijöiden tulemista kotiin pidetään helpompana, positiivisempana ja

vähemmän leimaavana kuin poliklinikalla käymistä (Arhovaara, 1999, 162 - 163). Saattaa

myös olla tilanteita, joissa kotona työskentely on ainoa järkevä tapa työskennellä lapsen ja

hänen perheensä kanssa, jolloin kotona olemista voidaan todella pitää auttavana tekijänä.

Kun työntekijän ja perheen välistä yhteistyösuhdetta tarkastellaan auttavana tekijänä, nou-

see sen merkitys entisestään. Työntekijä tulee perheelle tutuksi yhteistyösuhteen kautta,

jolloin työntekijä alkaa tuntumaan myös turvalliselta ja perhe alkaa luottaa häneen. Myös

työntekijän tavalla tai toisella tarjoama rohkaisu on ollut perheille tärkeää. Tämä tapahtuu

usein vanhempien huolta kuuntelemalla, etsimällä ratkaisuja tilanteeseen ja tukemalla van-

hempia näiden ratkaisujen toteuttamisessa. Tärkeää on, että vanhemmat tuntevat, että he

kykenevät toimimaan lapsen tilanteen parantamiseksi eli luottavat itseensä ja kokevat myös

työntekijöiden luottavan heihin.

Kotikäynneillä perheiden mielestä olisi hyvä käsitellä erilaisia asioita, havainnoida perhettä

ja tutustua koko perheen tilanteeseen, jakaa perheen kanssa sitä tietoa, mitä työntekijällä on

ja tehdä yhteistyötä perheen kanssa. Vaikeitakin asioita tulisi perheiden mielestä käsitellä

59

ja perheen ja lapsen tilanteeseen liittyvistä asioista olisi hyvä keskustella kotikäynneillä.

Lapseen tutustuminen ja lapsen seurassa oleminen sekä perheeseen tutustuminen ja per-

heen arjessa mukana oleminen antavat työntekijöille tietoa perheestä ja lapsesta. Perheet

näkevät tämän tärkeänä, koska tämän tiedon avulla he voivat saada apua. Työntekijät

omaavat pelkästään koulutuksensa puolesta tietoa, joka voi auttaa perhettä ja kun ammatin

kautta tulleeseen tietoon yhdistetään se tieto, mikä tulee esiin kotikäynneillä, on työnteki-

jän hyvä jakaa tätä tietoa perheen kanssa, jotta perhe voi hyödyntää sitä tilanteen ratkaise-

misessa. Perheet toivovat myös työntekijöiden tekevän yhteistyötä kanssaan huomioimalla

perhettä kokonaisuutena, huomioimalla perheen toiveita ja tarpeita, asettamalla kotikäyn-

neille yhdessä tavoitteita sekä kertomalla työmuodosta. Tällaiset elementit antavat perheel-

le mahdollisuuden vaikuttaa työskentelyyn. Koska perhe on oman tilanteensa paras asian-

tuntija, sen jäsenet tietävät, mitkä asiat ovat hyvin ja mihin kaivataan muutosta.

Alkuolettamuksena oli myös, että positiivisista näkemyksistä huolimatta perheet löytävät

työmuodosta kehittämisen kohteita. Perheiden esiin tuomat kehittämisehdotukset liittyivät

lapsen kanssa tapahtuvan toiminnan lisäämiseen, käyntien lukumäärän ja yhtä käyntiä

kohden varatun ajan lisäämiseen, työntekijään tutustumiseen ja työpareissa tapahtuvien

muutosten minimoimiseen, lapsen yksilöllisen tilanteen huomioimiseen sekä työmuodon

suositteluun aikaisessa vaiheessa. Perheille on tärkeää, että lapsi saa tarvitsemansa avun,

jolloin myös lapsen kanssa olisi hyvä toimia. Enemmän mahdollisuuksia myös lapsen

kanssa toimimiseen avautuisi, jos jaksoon kuuluisi nykyistä useampia käyntejä tai yhtä

kotikäyntiä kohden olisi enemmän aikaa. Myös parempi tutustuminen työntekijään olisi

perheelle helpompaa, jos aikaa olisi enemmän. Työntekijäresursseihin taas liittyy se, että

erilaisten työpareissa tapahtuvien muutosten lukumäärä olisi hyvä pitää mahdollisimman

pienenä, esim. opiskelijoiden roolia kotikäynneillä olisi hyvä pohtia. Työntekijäresurssien

lisääminen lastenpsykiatrian yksikköön antaisi mahdollisuuksia suorittaa useampia käynte-

jä ja varata yhtä käyntiä kohden enemmän aikaa, jolloin perheet voisivat saada entistä

enemmän apua kotiin päin suuntautuvasta toiminnasta. Lapsen ja perheen kanssa toimiessa

tulisi aina muistaa tilanteen yksilöllisyys. Vaikka asiakasperheiden tilanteissa on usein

samankaltaisuuksia, on jokaisen lapsen ja perheen tilanne myös oma yksilöllinen kokonai-

suutensa. Koska perheet kokevat kotikäynnit hyödyllisinä tilanteen ratkaisun kannalta,

heidän näkemyksensä mukaan olisi hyvä jos työmuotoa suositeltaisiin aikaisessa vaiheessa.

Näin voitaisiin säästää sekä lapsi että perhe monilta huolilta ja pahoinvoinnilta.

60

8 POHDINTA

Tämän tutkimuksen aineiston perusteella voidaan sanoa, että perheet ovat kokeneet lasten-

psykiatrisen kotitutkimuksen ja -hoidon miellyttävänä ja hyödyllisenä työmuotona silloin,

kun perheessä on ollut lapsi, jonka psyykkisestä hyvinvoinnista on ollut huolta. Saman-

suuntaiseen näkemykseen on päätynyt myös Tikkanen 2001 valmistuneessa pro gradu -

tutkimuksessaan. Koska tutkimuksen kohderyhmänä ovat olleet kaikki työmuotoa hyödyn-

täneet perheet, on aineistoa ollut mahdollista tarkastella myös aikaperspektiivissä. Ainoan

kauttaaltaan työmuodon negatiivisena kokeneen perheen kotiin oli kotikäyntejä tehty

vuonna 2001 eli työmuodon kokeiluvaiheessa. Työntekijöiden alkuinnostus ja rutiinien

puute ovat saattaneet osittain olla vaikuttamassa perheen kokemukseen kotikäyntien epä-

miellyttävyydestä ja hyödyttömyydestä, vaikka kahden muun ko. vuonna työmuotoa hyö-

dyntäneen perheen vastaukset painottuivatkin positiivisesti.

Varsinaisia eroja asiakasperheiden kokemuksissa kotikäyntien miellyttävyydessä tai hyö-

dyllisyydessä ei ollut havaittavissa eri vuosina toteutettujen kotikäyntien välillä. Tämä joh-

tuu todennäköisesti siitä, että kotikäyntejä tekevillä työntekijöillä oli jo siinä vaiheessa,

kun uutta työmuotoa ryhdyttiin kehittämään, pitkän työkokemuksen mukanaan tuomaa

ammattitaitoa työskennellä lasten ja perheiden kanssa kotioloissa. Lisäksi heillä on ollut

mahdollisuus hyödyntää muiden vastaavien kokeilujen tuloksia etsiessään sopivia työtapo-

ja kotikäynneille.

Hyvin selkeästi perheiden vastauksista nousi esille myönteisiä auttamis- ja yhteistyösuh-

teeseen liittyviä seikkoja. Perheiden vastauksista voidaan päätellä, että työntekijät ovat

ottaneet vanhemmat yhteistyökumppaneikseen. Perheiden ja työntekijöiden välisen yhteis-

työn tulisi Davisin (2003, 47) mukaan perustua luottamukseen ja avoimuuteen sekä mo-

lemminpuoliseen tuntemukseen. Nämä elementit ovat toteutuneet lastenpsykiatrisissa koti-

käynneissä ja ne ovat olleet merkittävänä perheitä auttaneena tekijänä. Yhteistyön kannalta

on myös tärkeää, että työntekijä kunnioittaa vanhempien vanhemmuutta ja arvostaa heitä

(Brummer, 2005, 175). Tällainen suhtautuminen vanhempiin kotikäyntejä tekevien työnte-

kijöiden taholta tuli esille perheiden vastauksista eri kysymysten yhteydessä. Aineiston

perheet toivovat yhteistä tavoitteiden asettelua ja ovat kokeneet mahdollisuuden asettaa

tavoitteita myönteiseksi. Tällä tavoin vahvistetaan työntekijän ja perheen yhteistyösuhdetta

ja mahdollistetaan perheen avun saaminen juuri niihin asioihin, jotka tuntuvat ongelmalli-

61

silta. Avun saaminenhan on lastenpsykiatristen kotikäyntien tavoitteena, joten henkilökun-

nan ammattitaitoon ja kykyyn luoda asiakasperhettä auttava yhteistyösuhde on hyvä jat-

kossakin kiinnittää huomiota.

Merkittävimmäksi perheitä auttaneeksi tekijäksi aineiston perusteella nousi omassa kodissa

oleminen. Koti tarjoaa työntekijöille mahdollisuuden havainnoida erilaisia tilanteita aidos-

sa kontekstissa ja etsiä ongelmiin ratkaisuja samassa yhteydessä kuin ongelmat ilmenevät

(Friis ym. 2004, 158 - 160). Perheet ovat nähneet tärkeänä sen, että työntekijät havainnoi-

vat perheen toimintaa tavallisissa arkipäivän tilanteissa, jakavat nämä havainnot perheen

kanssa ja ohjaavat perhettä toimimaan lapsen tilanteen kannalta parhaalla mahdollisella

tavalla. Pallasmaa (1992) kirjoittaa kodista yksityisen persoonan alueena ja tuo esille, että

koti auttaa asukkaitaan määrittelemään julkiseen ja yksityiseen kuuluvat asiat. Kodin yksi-

tyisyys nousi esille myös tutkimuksen vastauksista siten, että yksi vastaaja oli kokenut

työntekijöiden tulemisen kotiin yksityisyyttä loukkaavana ja toinen vastaaja taas oli koke-

nut, ettei perheelle syntynyt kokemusta siitä, että työntekijät olisivat tulleet kotiin tirkiste-

lemään. Käsitys julkiseen ja yksityiseen kuuluvista tekijöistä siis vaihtelee paljon eri per-

heiden välillä. Ikävien kodin yksityisyyteen liittyvien ristiriitojen välttämiseksi olisi työn-

tekijöiden hyvä selvittää perheen näkemys oman kotinsa yksityisyydestä ennen kotikäynte-

jä.

Koska työmuodolla kyetään vastaamaan perheiden tarpeisiin, tulisi siihen myös kohdistaa

resursseja, jotta perheiden auttaminen olisi mahdollista myös tulevaisuudessa. Tätä ovat

myös perheet tuoneet esille esittäessään työmuodon kehittämisehdotuksia toivoen joko

enemmän aikaa yhtä käyntiä kohden tai enemmän kotikäyntejä yhtä tutkimus- tai hoitojak-

soa kohti. Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikön resurssit ovat kui-

tenkin rajalliset, joten ulkopuolinen rahoitus lähinnä valtiolta on edellytys työmuodon re-

surssien lisäämiseen.

Tutkimuksessa tuli esiin mielestäni juuri tutkimuksen tarkoituksen kannalta oleellista tietoa

perheiden kokemuksista lastenpsykiatrisista kotitutkimuksista ja -hoidoista. Tämä tieto

vahvisti sekä omia ennakko-oletuksiani että lastenpsykiatrian yksikön työntekijöiden nä-

kemyksiä. Vastaukset tarjosivat myös tietoa siitä, mitkä ovat niitä tekijöitä kotikäynneissä,

jotka ovat vaikuttaneet käyntien miellyttävyyteen tai jotka ovat auttaneet perheitä heidän

tilanteessaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös kerätä perheiltä tietoa siitä, mitä koti-

62

käynneillä olisi hyvä tehdä ja siitä, mikä kotikäynneissä voisi olla toisin. Näitäkin asioita

vastaajat toivat esille ja tällä tavoin työmuotoa voidaan Keski-Pohjanmaan keskussairaalan

lastenpsykiatrian yksikössä edelleen kehittää. Laajemmin tutkimuksen tuloksista on mah-

dollista saada viitteitä siitä, mitä lastenpsykiatrista kotitutkimusta tai -hoitoa hyödyntävät

perheet toivovat työmuodolta ja mitkä asiat työmuodossa ovat perheille merkityksellisiä.

Näiden tietojen avulla vastaavaa toimintaa toteuttavat tahot voivat tarkastella omaa työs-

kentelyään, vaikkei varsinaisia johtopäätöksiä tai yleistyksiä olekaan mahdollista tehdä.

Kyselyyn vastasi alle kolmannes kohderyhmän edustajista. Syynä tähän on toisaalta saatta-

nut olla se, että perhe on siirtynyt elämässään niin paljon eteenpäin, ettei lastenpsykiatri-

sesta kotitutkimuksesta tai -hoidosta ole sellaisia muistikuvia, joiden avulla he olisivat ky-

enneet vastaamaan kyselyyn. Toisaalta on mahdollista, että aiheen käsittely olisi saattanut

osassa perheitä herättää kipeitä muistoja ajalta, jolloin perheen tilanne oli vaikeampi, joten

he ovat tästä syystä jättäneet vastaamatta. On myös mahdollista, että vastaamatta jättänei-

den joukossa on perheitä, joita ei ole kyetty auttamaan kotiinpäin suuntautuvalla toiminnal-

la, vaan lapsen tilanteen helpottamiseksi on tarvittu huomattavasti voimakkaampaa puut-

tumista. Tällöin lastenpsykiatrian piirissä toteutuneet kotikäynnit eivät välttämättä erotu

yksittäisenä toimenpiteenään kaikkien muiden interventioiden joukosta, mikä taas vaikeut-

taa vastaamista. Jos pohditaan, miten edellä mainittuihin ryhmiin kuuluvat perheet ovat

kokeneet kotikäynnit, voisi ajatella, että kahden ensimmäisen ryhmän kohdalla kotikäynnit

ovat olleet neutraaleja tai miellyttäviä ja niistä on ollut vähintäänkin jonkin verran hyötyä.

Viimeisen perheryhmän kohdalla taas mielipiteet kotikäyntien miellyttävyydestä saattavat

jakautua voimakkaasti, ja hyötyä nämä perheet tuskin kokevat saaneensa kovinkaan mer-

kittävällä tavalla.

Syvällisempää tietoa perheiden kokemuksista olisi ollut mahdollista saada haastattelun

avulla. Tällöin vastaajat eivät kuitenkaan enää olisi pysyneet nimettöminä minulle, joten

tiedonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta. Vastausten määrä jäi melko pieneksi

ja uusintakyselyn avulla tätä olisi voitu todennäköisesti korottaa. Laadullisessa tutkimuk-

sessa ei vastausten lukumäärä kuitenkaan ole olennainen, vaan tärkeämpää on vastausten

tarjoama tieto. Palautetut kyselylomakkeet sisälsivät tässä tapauksessa lopulta paljon tietoa

perheiden kokemuksista, joten katsoin vastausmäärän riittäväksi varmistettuani asian vielä

ohjaavalta opettajalta ja työelämän kumppanilta. On myös totta, ettei opinnäytetyöni aika-

taulu olisi kovin helposti mahdollistanut uusintakyselyn tekemistä. Jos olisin sellaisen teh-

63

nyt, analyysivaiheessa olisin joutunut kiirehtimään, jolloin tulos ei olisi syntynyt yhtä huo-

lellisen pohdinnan jälkeen kuin nyt.

Aineistolähtöinen sisällön analyysi oli menetelmänä minulle täysin uusi ja tutustuin siihen

kirjallisuuden avulla, mutta uskon, että olisi ollut hyvä, jos olisin hakenut siitä tietoa myös

sellaiselta henkilöltä, joka on tutustunut sisällön analyysiin ja käyttänyt menetelmää. Tä-

mänkaltainen aiheeseen perehtyminen olisi todennäköisesti vähentänyt omaa epävarmuut-

tani menetelmän käyttöön liittyvissä seikoissa, kuten esimerkiksi raportoinnissa.

Pyrin analyysiä raportoidessani kuvaamaan tarkoin analyysin etenemisen, mutta toisaalta

esittämään asian siten, että oleellinen tieto on helposti lukijan saatavilla. Ratkaisuillani

raportoinnissa pyrin siihen, että vastaajien kertomat ajatukset tulisivat esille selkeästi. Py-

rin myös perustelemaan mahdollisimman huolellisesti tekemäni ratkaisut aineiston tiivis-

tämisen ja luokittelun osalta, joten sisällön analyysin kaikki luokat alkuperäisiä ilmauksia

lukuun ottamatta ovat liitteenä. Aineistolähtöinen sisällön analyysi oli mielestäni käyttö-

kelpoinen menetelmä, koska aiheesta ei ole juurikaan olemassa tutkimukseen perustuvaa

tietoa, jota olisi ollut mahdollista tutkia tai soveltaa omaan tutkimukseeni. Aineistolähtöi-

nen sisällön analyysi oli tutkimukseni kannalta myös hyvä menetelmä, koska se toi vastaa-

jienkin näkemykset aiheesta esille, mikä oli tutkimuksen tarkoituskin. Toisaalta laadullinen

tutkimus on aina subjektiivista eli toinen tutkija olisi saattanut tiivistää ilmauksia toisella

tavalla ja toisin perustein kuin itse tein.

Koska lastenpsykiatrinen kotitutkimus ja -hoito on suhteellisen uusi työmuoto, ei siitä ole

paljoa tutkittua tietoa, joten lähteiden hankkiminen oli haastava osa koko prosessia. Tästä

syystä uskon kehittyneeni myös niiltä osin. Aiempia tutkimuksia ja projektiraportteja oli

saatavissa muutamia ja jonkin verran tietoa oli saatavissa myös alan kirjallisuudesta. Olen

kuitenkin myös soveltanut ja yhdistellyt eri lähteiden tarjoamaa tietoa, jotta loogisesti ete-

nevän kokonaisuuden rakentaminen on ollut mahdollista. En ole käyttänyt lopullisessa

työssäni ulkomaisia lähteitä, koska lastenpsykiatrinen hoitojärjestelmä ja hoitokulttuuri

poikkeavat useimmissa maissa omastamme ja koska suomenkielisistä lähteistä oli saatavis-

sa luotettavaa ja oleellista tietoa.

Vaikka lastenpsykiatrian piirissä Suomessa on toteutettu kotiinpäin suuntautuvaa toimin-

taa, ei siitä ole olemassa vielä paljoa tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tehdyt tutkimukset

64

ovat suuntautuneet koko perheeseen, mutta ainoastaan lastenpsykiatrisia palveluita käyttä-

neen lapsen kokemuksia ei olla selvitetty, mikä voisi olla työn kehittämisen kannalta hyö-

dyllistä. Työmuodon tuloksellisuuden arviointi on jäänyt työntekijöiden tuntuman varaan,

joten koko lastenpsykiatrisen palvelujärjestelmän kannalta olisi järkevää pitkittäistutki-

muksen avulla selvittää, kuinka tuloksellista kotiinpäin suuntautuva toiminta on sekä lyhy-

ellä että pitkällä aikavälillä. Tulevien ammattilaisten kannalta olisi myös hyvä, jos lasten-

psykiatrista kotitutkimusta tai -hoitoa toteuttavien työntekijöiden näkemyksiä ja erilaisia

työnteon tyylejä tutkittaisiin, koska tällaisen tiedon avulla työtään aloittavien olisi mahdol-

lista saada käyttöönsä välineitä, joita kokeneet työntekijät ovat työssään hyödyntäneet.

65

9 LÄHTEET Aaltonen J. 1982. Perhekeskeisen hoitoprosessin lähtökohdat psykiatrisessa avohoidossa. Akateeminen väitöskirja. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C. Osa 35. Turku. Kirjapaino Pika Oy. Almqvist F. 2000a. Status. Teoksessa Räsänen, E. Moilanen, I. Tamminen, T. & Almqvist, F (toim.) 2000. Lasten- ja nuorisopsykiatria, Duodecim. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy, 125 - 143 Almqvist F. 2000b. Tutkimuksen tavoite Teoksessa Räsänen, E. Moilanen, I. Tamminen, T. & Almqvist, F (toim.) 2000. Lasten- ja nuorisopsykiatria, Duodecim. Jyväskylä. Gum-merus Kirjapaino Oy, 120 - 122 Arhovaara S. 1999. Näkökulmia kotona tehtävään perhetyöhön ja perheterapiaan. Teokses-sa Aaltonen, J. & Rinne, R. (toim.) 1999. Perhe terapiassa -vuoropuhelua vuosituhannen vaihteessa. Suomen Mielenterveysseuran koulutuskeskus. Jyväskylä. Gummerus Kirjapai-no Oy, 158 - 167 Brummer M. 2005. Yhteistyö vanhempien kanssa. Teoksessa Brummer, M. & Enckell, H. 2005. Lasten ja nuorten psykoterapia. Juva. WSOY, 173 - 182 Davis H. 2003. Miten tukea sairaan tai vammaisen lapsen vanhempia. Suomen sairaanhoi-tajaliitto Ry. Sipoo. Silverprint. Friis, L. Eirola, R. & Mannonen, M. 2004. Lasten ja nuorten mielenterveystyö. Vantaa. WSOY. Hilkamo P. (toim.) 2004. Toimeentuloturva 2004. Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma. Helsinki. Edita Prima Oy. Hirsjärvi, S. Remes, P. & Sarajärvi, P. 1997. Tutki ja kirjoita. 6. - 8. painos. Kustannusosa-keyhtiö Tammi. Vantaa. 2002. Tummavuoren kirjapaino Oy. Hurme H. 1995. Perhe kehityksen kontekstina. Teoksessa Lyytinen, P. Korkiakangas, M. & Lyytinen, H. (toim.) 1995. Näkökulmia kehityspsykologiaan –Kehitys kontekstissaan. Porvoo. WSOY, 139 - 156 Kitti, M. Kokko, L. & Väkeväinen, R. 2001. Liikkuva lastenpsykiatrinen tiimi. Helsingin kaakkoisen alueen kokeiluprojekti syksyllä 2000. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Sel-vityksiä 2001:3. Laiho, P. Marjamäki, M. & Siivonen, M-L. 1997. Lastenpsykiatristen kotiohjantakäyntien kehittäminen osana erikoissairaanhoitoa Satakunnan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksikössä. Turun ja Porin lääninhallitus. Kuntaosasto. Lavikainen, J. Lahtinen, E. & Lehtinen, V. 2004. Mielenterveystyö Euroopassa. Sosiaali- ja terveysministeriön kehittämiskeskus (Stakes). Helsinki. Edita Prima oy.

66

Lehtonen J. & Lönnqvist J. 2001. Mielenterveys ja psykiatria. Teoksessa Lönnqvist, J. Heikkinen, M. Henriksson, M. Marttunen, M. & Partonen, T (toim.) 1999. Psykiatria. 2. - 3. painos. Kustannus Oy Duodecim. Hämeenlinna. Karisto Oy, 13 - 20 Mankinen K. 2007. Lapsen psyykkisestä sairastamisesta. Teoksessa Schulman, M. Kal-land, M. Leiman, A-M. & Siltala, P. (toim.) 2007. Lasten psykoterapia ja sen vuorovaiku-tukselliset ulottuvuudet. Therapeia-säätiö. Helsinki. Dark Oy, 110 - 129 Moilanen I. 2000. Anamneesi. Teoksessa Räsänen, E. Moilanen, I. Tamminen, T. & Alm-qvist, F (toim.) 2000. Lasten- ja nuorisopsykiatria. Duodecim. Jyväskylä. Gummerus Kir-japaino Oy, 122 - 125 Nieminen P. 2000. Psykologiset tutkimukset. Teoksessa Räsänen, E. Moilanen, I. Tammi-nen, T. & Almqvist, F (toim.) 2000. Lasten- ja nuorisopsykiatria. Duodecim. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy, 149 - 153 Piha, J. Kaivosoja, M. & Salomaa, K. 2000. Lasten mielenterveyspalveluselvitys 4/2000, Stakes. Piha J. 2000a. Osastohoito. Teoksessa Räsänen, E. Moilanen, I. Tamminen, T. & Almqvist, F (toim.) 2000. Lasten- ja nuorisopsykiatria. Duodecim. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy, 335 - 340, Piha J. 2000b. Perhe ja ympäristö. Teoksessa Räsänen, E. Moilanen, I. Tamminen, T. & Almqvist, F (toim.) 2000. Lasten- ja nuorisopsykiatria. Duodecim. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy, 65 - 76 Piha J. 2000c. Terapeuttinen perhetyöskentely. Teoksessa Räsänen, E. Moilanen, I. Tam-minen, T. & Almqvist, F (toim.) 2000. Lasten- ja nuorisopsykiatria. Duodecim. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy, 347 - 349 Räsänen E. 2000a. Psykoterapeuttiset hoidot. Teoksessa Räsänen, E. Moilanen, I. Tammi-nen, T. & Almqvist, F (toim.) 2000. Lasten- ja nuorisopsykiatria. Duodecim. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy, 341 - 346 Räsänen E. 2000b. Psyykenlääkehoito. Teoksessa Räsänen, E. Moilanen, I. Tamminen, T. & Almqvist, F (toim.) 2000. Lasten- ja nuorisopsykiatria. Duodecim. Jyväskylä. Gumme-rus Kirjapaino Oy, 352 - 358 Saarelainen, R. Stengård, E &Vuori-Kemilä, A. 2000. Mielenterveys- ja päihdetyö: yhteis-työtä ja kumppanuutta. Porvoo. WSOY. Salo, O. & Tuunainen, K. 1996. Da Capo –alusta uudelleen. Hämeenlinna. Salutonova Oy. Taipale V. 1998. Lasten Mielenterveystyö. Porvoo. WSOY. Tamminen T. 2000. Avohoitomuodot. Teoksessa Räsänen, E. Moilanen, I. Tamminen, T. & Almqvist, F (toim.) 2000. Lasten- ja nuorisopsykiatria. Duodecim. Jyväskylä. Gumme-rus Kirjapaino Oy, 330 - 334

67

Tikkanen E. 2001. Tavoitteena voimaantuminen - perheiden ja hoitohenkilökunnan yhteis-työsuhde kotona toteutuvassa lastenpsykiatrisessa hoidossa. Tampereen yliopisto. Hoitotie-teen laitos. Pro gradu -tutkielma. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Kustannusosa-keyhtiö Tammi. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy. Tuori, T. Sohlman, B. Ekqvist, M. & Solantaus T. 2006. Alaikäisten psykiatrinen sairaala-hoito Suomessa 1995 - 2004. Stakes. Helsinki. Valopaino Oy. Sähköiset lähteet Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Keski-Pohjanmaan keskussairaalan (KPKS) lasten-psykiatrian yksikön internetsivut. Saatavilla www-muodossa: >URL: http://www.kpshp.fi/fi/default.asp?a=3&b=&c=51&d=keski/sairaalapalvelut/psykiatria.htm#lastenpsykiatria > Luettu 8.10.2006 Kontturi J. 1999. Rakkaat vanhemmat? -Perheen merkityksestä erityisluokan oppilaalle. Syventävien opintojen tutkielma. Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopiston verkkojulkaisut. Saatavilla www-muodossa: > URL: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kas/opett/pg/kontturi/3.htm > Luettu 13.12.2006 Pallasmaa J. 1994. Identiteetti, intimiteetti ja kotipaikka –huomioita kodin fenomenologi-asta. Saatavilla www-muodossa: > URL: http://www2.uiah.fi/esittely/historia/identi.htm > Luettu 13.12.2006 Valtioneuvosto. 2002. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten hyvin-voinnista. Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavilla www-muodossa: >URL: http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/lasthyvinvoi/selonteko.htm > Luettu 11.8.2007 Wahlbeck, J-C. Lounavaara-Rintala, H. & Vuornos, P. 2001. Mitä perheterapeutilla on annettavana? Saatavilla www-muodossa: > URL: http://www.tukiasema.net/terapiat/perhe.asp > Luettu 13.12.2006 Julkaisemattomat lähteet Mattila M. 2003. Kotitutkimus-kotihoitoprojekti. Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä.

http://www.kpshp.fi/fi/default.asp?a=3&b=&c=51&d=keski/sairaalapalvelut/psykiatria.htm#lastenpsykiatria

http://www.kpshp.fi/fi/default.asp?a=3&b=&c=51&d=keski/sairaalapalvelut/psykiatria.htm#lastenpsykiatria

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kas/opett/pg/kontturi/3.htm

http://www2.uiah.fi/esittely/historia/identi.htm

http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/lasthyvinvoi/selonteko.htm

http://www.tukiasema.net/terapiat/perhe.asp

Lastenpsykiatrinen kotitutkimus ja -hoito perheen tukena LIITE 1

- asiakasperheiden kokemuksia työmuodosta

Arvoisa vastaanottaja,

Lähestyn teitä tämän kirjeen ja sen mukana tulevan kyselylomakkeen kautta, koska olette

hyödyntäneet Keski-Pohjanmaan keskussairaalan tarjoamaa lastenpsykiatrista kotitutki-

musta ja/tai kotihoitoa ja omaatte tätä kautta arvokasta tietoa ja tärkeitä kokemuksia kysei-

sestä työmuodosta. Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikkö haluaa

kehittää työmuotoa edelleen siten, että siitä olisi jatkossa hyötyä ja apua sekä lapsille että

heidän perheilleen ja tämän vuoksi teidän kokemuksianne lastenpsykiatrisesta kotitutki-

muksesta ja/tai kotihoidosta halutaan kuulla.

Olen sosiaalialan opiskelija Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulusta, sosiaali- ja terve-

ysalan yksiköstä ja samalla kun Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiatrian yk-

sikkö saa tietoa toimintansa kehittämiseksi, minä saan materiaalia opinnäytetyöhöni Las-

tenpsykiatrinen kotitutkimus ja –hoito perheen tukena –asiakasperheiden kokemuksia työ-

muodosta.

Kyselylomake on postitettu teille lastenpsykiatrian yksiköstä, joten en ole missään vaihees-

sa saanut tietää enkä saa tietää kenenkään kotitutkimuksessa ja/tai kotihoidossa olleen hen-

kilöllisyyttä. Kyselylomakkeet voitte postittaa mukana olevassa palautuskuoressa lasten-

psykiatrian yksikköön, josta noudan avaamattomat kuoret. Käsittelyn jälkeen palautan vas-

tauslomakkeenne lastenpsykiatrian yksikköön, jossa ne tullaan hävittämään opinnäytetyöni

valmistuttua. Antamanne tiedot tulen käsittelemään luottamuksellisesti ja siten, ettei teidän

tunnistamisenne ole missään vaiheessa mahdollista.

Toivon, että suotte hieman aikaanne ja vastaatte kyselyyn ohessa olevien ohjeiden mukai-

sesti ja postitatte sen 18.5.2007 mennessä mukana olevaa palautuskuorta käyttäen. Palau-

tuskuoren postimaksu on maksettu.

Ystävällisin terveisin

Kristiina Koivusalo, sosionomi (AMK) opiskelija

Lastenpsykiatrinen kotitutkimus ja -hoito perheen tukena LIITE 2

- asiakasperheiden kokemuksia työmuodosta

Vastausohjeet

Ohessa oleva kyselylomake sisältää sekä kysymyksiä, joissa voitte valita parhaiten sopivan

vaihtoehdon että avoimia kysymyksiä, joihin voitte vastata kirjoittamalla vastauksenne

kysymyksen alla oleville riveille. Jos tila ei riitä, voitte jatkaa vastaustanne lomakkeen

kääntöpuolelle. Näissä tapauksissa muistakaa numeroida vastauksenne. Kysymyksissä,

joissa vastausvaihtoehdot on annettu jo valmiiksi, vastaus annetaan rastittamalla sopivin

vaihtoehto. Näiden kysymysten yhteydessä on vielä tarkennetut ohjeet vastaamisesta.

Kun olette vastanneet kaikkiin kysymyksiin, laittakaa lomake palautuskuoreen ja postitta-

kaa se 18.5.2007 mennessä.

Kysely on suunnattu lähinnä vanhemmille, mutta koko perheen osallistuminen vastaami-

seen olisi positiivista, koska näin myös lasten mielipiteet pääsevät esille. Kokemuksenne

lastenpsykiatrisista kotitutkimuksista ja –hoidoista ovat tärkeitä ja arvokkaita, jotta Keski-

Pohjanmaan keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikkö kykenee kehittämään työmuotoa

sellaiseksi, että siitä on mahdollisimman paljon apua perheille.

Kiitän jo etukäteen vastauksistanne.

Kristiina Koivusalo, sosionomi (AMK) opiskelija

Lastenpsykiatrinen kotitutkimus ja –hoito perheen tukena LIITE 3/1

-asiakasperheiden kokemuksia työmuodosta

1. Montako henkilöä perheeseenne kuuluu? Luetelkaa myös perheeseen kuuluvat henkilöt esim.

äiti, isä jne.

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

2. Mikä seuraavista vaihtoehdoista kuvaa perheenne tilannetta parhaiten?

vanhemmat avioliitossa

vanhemmat avoliitossa

vanhemmat eronneet

jokin muu vaihtoehto; mikä_____________________________________________

3. Kuinka vanha lastenpsykiatrisia palveluita käyttänyt lapsenne oli kotikäyntejä tehtäessä?

_____________________________________________________________________________

4. Montako kotikäyntiä perheeseenne on tehty? Rastittakaa parhaiten sopiva vaihtoehto.

1-2 käyntiä

3-4 käyntiä

5 tai enemmän

5. Oliko kyseessä (rastittakaa sopiva vaihtoehto)

kotitutkimusjakso

kotihoitojakso

sekä kotitutkimus- että kotihoitojakso

en tiedä

LIITE 3/2

6. Minä vuonna kotikäyntejä tehtiin kotiinne ja jatkuvatko ne edelleen? Merkitkää vuosiluku alla ole-

ville viivoilla ja rastittakaa sitten sopiva vaihtoehto.

199_____ 200_____

eivät jatku

jatkuvat

7. Mitä muita palveluita olette kotikäyntien lisäksi käyttäneet lapsenne tilanteen helpottamiseksi? Rastittakaa sopivat vaihtoehdot.

perheneuvolan palveluita

lastenpsykiatrian poliklinikkakäyntejä Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa

lastenpsykiatrista osastohoitoa Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa

muita palveluita; mitä_________________________________________________

8. Minkälaisina olette kokeneet kotikäynnit? Laittakaa rasti yhteen, parhaiten tuntemuksianne kuvaavaan

ruutuun, kun 1= erittäin epämiellyttävinä ja 7= erittäin miellyttävinä

1. erittäin epämiellyttävinä

2. melko epämiellyttävinä

3. jonkin verran epämiellyttävinä

4. ei epämiellyttävinä eikä miellyttävinä

5. jonkin verran miellyttävinä

6. melko miellyttävinä

7. erittäin miellyttävinä

LIITE 3/3

9. Mitkä tekijät vaikuttivat kokemukseenne kotikäynneistä? Numeroikaa kolme tärkeintä vaihtoeh-

toa kun 1= tärkein, 2=toiseksi tärkein ja 3=kolmanneksi tärkein.

1. kotikäynnistä etukäteen saamanne tieto

2. kotikäynnin ajankohdasta sopiminen etukäteen

3. oma suhtautumisenne työntekijöiden kotonanne työskentelyä kohtaan

4. työntekijöiden havaittavissa oleva suhtautuminen kotonanne työskentelyä kohtaan

5. työntekijöiden toiminta kotonanne

6. jokin asia, jota kotikäynnillä käsiteltiin

7. muu tekijä; mikä________________________________________________________

10. Muuttuivatko kokemuksenne kotikäynneistä tutkimus tai –hoito jakson aikana? Rastittakaa so-

piva vaihtoehto.

ei

kyllä; miten____________________________________________________________

11. Jos kokemuksenne kotikäynneistä muuttuivat, mitkä tekijät vaikuttivat siihen? Vastatkaa kysymykseen, mikäli vastasitte kyllä kohdassa kymmenen. Numeroikaa kolme tärkeintä

vaihtoehtoa kun 1= tärkein, 2= toiseksi tärkein ja 3= kolmanneksi tärkein.

1. kotikäynnistä etukäteen saamanne tieto

2. kotikäynnin ajankohdasta sopiminen etukäteen

3. oma suhtautumisenne työntekijöiden kotonanne työskentelyä kohtaan

4. työntekijöiden havaittavissa oleva suhtautuminen kotonanne työskentelyä kohtaan

5. työntekijöiden toiminta kotonanne

6. jokin asia, jota kotikäynnillä käsiteltiin

7. muu tekijä; mikä________________________________________________________

LIITE 3/4

12. Ovatko kaikkien perheenjäsentenne mielipiteet kotikäynneistä samanlaisia vai poikkeavako ne

toisistaan? Jos poikkeavat, miten?

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

13. Kuinka hyödyllisinä koitte kotikäynnit tilanteessanne silloin kun niitä toteutettiin? Laittakaa

rasti yhteen parhaiten tuntemuksianne vastaavaan ruutuun, kun 1= täysin hyödyttöminä ja 7= erittäin hyödyl-

lisinä. Kirjoittakaa myös perustelut vastausvaihtoehdon perään.

1. täysin hyödyttöminä; miksi______________________________________________

2. melko hyödyttöminä; miksi______________________________________________

3. jonkin verran hyödyttöminä; miksi________________________________________

4. ei hyödyttöminä eikä hyödyllisinä; miksi___________________________________

5. jonkin verran hyödyllisinä; miksi_________________________________________

6. melko hyödyllisinä; miksi_______________________________________________

7. erittäin hyödyllisinä; miksi______________________________________________

14. Ovatko kokemuksenne kotikäyntien hyödyllisyydessä muuttuneet ajan myötä? Jos ovat mi-

ten ja mistä syystä?

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

LIITE 3/5

15. Mitkä tekijät kotikäynneissä ovat auttaneet perhettänne? Numeroikaa kolme tärkeintä vaihtoehtoa kun

1=tärkein, 2=toiseksi tärkein ja 3=kolmanneksi tärkein.

1. kotikäynneissä ei ollut mitään perhettämme auttavaa

2. koko perheen huomioiminen

3. omassa kodissa, tutussa ympäristössä oleminen

4. työntekijöiden tuttuus, turvallisuus ja luottamus heitä kohtaan

5. tasa-arvoisuus työntekijöiden kanssa

6. mahdollisuus osallistua yhdessä työntekijöiden kanssa lapsen hoitoon

7. mahdollisuus asettaa omia tavoitteita

8. työntekijöiltä saatu rohkaisu

9. jokin muu; mikä?_______________________________________________________

16. Mitä kotikäynneillä olisi mielestänne hyvä tehdä?

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

_____________________________________________________________________________

17. Mitkä asiat kotikäynneissä olisivat voineet olla toisin? Miksi?

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

18. Mitä haluatte vielä sanoa kotikäyntejä tekeville työntekijöille?

______________________________________________________________________________

______________________________________________________________________________

______________________________________________________________________________

______________________________________________________________________________

______________________________________________________________________________

______________________________________________________________________________

LIITE 3/6

19. Kuka/ketkä perheenjäsenistänne osallistuivat kyselyyn vastaamiseen? Rastittakaa parhaiten sopivat

vaihtoehdot.

isä

äiti

lastenpsykiatrisia palveluita käyttänyt lapsi/nuori

perheen muut lapset tai osa heistä

joku muu henkilö; kuka__________________________________________________

Kiitos vastauksistanne!

LIITE 5

Perheiden kokemukset kotikäynneistä eri vuosina Kotikäyntien tekovuosi Perheen kokemus

2001

2002

2003

2004

2005

2006

1 erittäin epämiellyttävinä 1 0 0 0 0 02 melko epämiellyttävinä 0 0 0 0 0 03 jonkin verran epämiellyttävinä 0 0 0 0 0 04 ei epämiellyttävinä eikä miellyttä-vinä 0 1 0 1 0 15 jonkin verran miellyttävinä 0 1 0 1 0 06 melko miellyttävinä 1 3 0 0 1 17 erittäin miellyttävinä 1 1 0 0 0 3Yhteensä 3 6 0 2 1 5

Perheiden kokemukset kotikäynneistä ryhmiteltynä muiden hyödynnettyjen palve-luiden lukumäärän mukaan Palveluiden lukumäärä Perheen kokemus

1

2

3

4

1 erittäin epämiellyttävinä 1 0 0 02 melko epämiellyttävinä 0 0 0 03 jonkin verran epämiellyttävinä 0 0 0 04 ei epämiellyttävinä eikä miellyttä-vinä 0 1 1 15 jonkin verran miellyttävinä 0 2 0 06 melko miellyttävinä 3 1 1 17 erittäin miellyttävinä 3 2 0 0Yhteensä 7 6 2 2

LIITE 6

Perheiden kokemusten muuttuminen kotitutkimus tai –hoitojakson aikana Pelkistetty ilmaus Alaluokka Myönteisemmäksi muuttunut kokemus

Enemmän arvostusta työmuotoa kohtaan

Myönteisyyden ja arvostuksen kasvu

Huoli omasta olemisesta työntekijöiden läsnä ollessa aiheeton

Huolen poistuminen

Ympäristön luonnollisuus

Luonnollinen ympäristö = miellyttävä ympäristö

Alaluokka Yläluokka Myönteisyyden ja arvostuksen kasvu Huolen poistuminen

Kokemuksen parantuminen alkuun verrattuna

Luonnollinen ympäristö = miellyttävä ympäristö Miellyttävä ympäristö Yläluokka Pääluokka Kokemuksen parantuminen alkuun verrattuna Miellyttävä ympäristö

Kokemusten muuttuminen positiivisemmiksi

Pääluokka Yhdistävä luokka Kokemusten muuttuminen positiivisemmiksi

Kokemusten muutos jakson aikana

LIITE 7

Kotikäynneistä muodostetun mielipiteen poikkeaminen perheenjäsenten välillä

Pelkistetty ilmaus Alaluokka Aikuisille käynneistä oli enemmän hyötyä kuin lapsille. Aikuisten suurempi hyöty

Lapsi käynneistä ihmeissään, koska ei oivaltanut syytä käynteihin.

Lapsen myöhempi kokemus kielteinen.

Lapsen ihmetys tai kielteisyys

Isä vastusti aluksi paljon. Isän olo vaivaantunut.

Isän vastustus tai vaivaantuneisuus

Mielipiteissä vähäisiä eroja.

Mielipiteet lähes samanlaisia.

Mielipiteet melkein samanlaisia.

Mielipiteet lähes samanlaisia

Mielipiteet eivät poikkea toisistaan.

Samanlaiset kokemukset.

Mielipiteet eivät poikkea.

Mielipiteet samanlaisia.

Mielipiteet samanlaisia

Lapsen muissakin ympäristöissä kokemukset myöntei-siä ja käynnit nähtiin tärkeinä.

Muissakin lapsen ympäristöissä kokemukset samanlaisia.

Ei tietoa Ei tietoa

Alaluokka Yläluokka

Aikuisten suurempi hyöty

Lapsen ihmetys tai kielteisyys


Isän vastustus tai vaivaantuneisuus Isän mielipiteet poikkeavat

Mielipiteet lähes samanlaisia Mielipiteiden erot vähäisiä

Mielipiteet samanlaisia

Muissakin lapsen ympäristöissä kokemukset samanlaisia

Mielipiteissä ei eroja

Yläluokka Pääluokka


Isän mielipiteet poikkeavat

Mielipiteiden erot vähäisiä

Mielipiteet poikkeavat toisistaan perheen sisällä

Mielipiteissä ei eroja Mielipiteet eivät poikkea toisistaan perheen sisällä

Pääluokka Yhdistävä luokka

Mielipiteet poikkeavat toisistaan perheen sisällä

Mielipiteet eivät poikkea toisistaan perheen sisällä

Kotikäynneistä muodostetun mielipiteen poikkeaminen toisistaan perheenjäsenten välillä

LIITE 8

Perheiden kokemukset kotikäyntien hyödyllisyydestä eri vuosina

Kotikäyntien tekovuosi Kokemukset kotikäyntien hyödyl- lisyydestä

2001

2002

2003

2004

2005

2006

1 täysin hyödyttöminä 1 0 0 0 0 02 melko hyödyttöminä 0 0 0 0 0 03 jonkin verran hyödyttöminä 0 0 0 0 0 04 ei hyödyttöminä eikä hyödyllisinä 0 0 0 0 0 05 jonkin verrran hyödyllisinä 0 1 0 2 0 06 melko hyödyllisinä 1 3 0 0 1 17 erittäin hyödyllisinä 1 2 0 0 0 4Yhteensä 3 6 0 2 1 5

Perheiden kokemukset kotikäyntien hyödyllisyydestä ryhmiteltynä muiden hyödyn-nettyjen palveluiden lukumäärän mukaan Palveluiden lukumäärä Kokemuk- set kotikäyntien hyödyllisyydestä

1

2

3

4

1 täysin hyödyttöminä 1 0 0 02 melko hyödyttöminä 0 0 0 03 jonkin verran hyödyttöminä 0 0 0 04 ei hyödyttöminä eikä hyödyllisinä 0 0 0 05 jonkin verrran hyödyllisinä 0 3 0 06 melko hyödyllisinä 2 1 2 17 erittäin hyödyllisinä 4 2 0 1Yhteensä 7 6 2 2

LIITE 9

Perheiden perustelut kokemuksille kotikäyntien hyödyllisyydestä Pelkistetty ilmaus Alaluokka tietoa lapsen tilanteesta kotiympäristön tarjoama tieto

Kotitutkimuksen tuottama tieto

lapsen oma ympäristö ilman stressitekijöitä lapsen eläminen ja käyttäytyminen omassa ympäris-tössä

Lapsen toiminnan ja elämisen näkeminen kotiympäristössä

kotiympäristön luonnollisuus ja turvallisuus oma ympäristö

Kotiympäristön luonnollisuus ja turvallisuus

vanhemman saama tuki ja kokemusten jakaminen kokemusten jakaminen

Vanhempien mahdollisuus jakaa kokemuksiaan

käytännön apu konkreettinen apu

Käytännön tasolla saatu apu

apua tilanteen arviointiin Tilanteen arviointi selitykset eri tilanteisiin Selityksen saaminen tilanteisiin arvostus vanhempaa kohtaan Vanhemman arvostus tuki ja ohjeet toiminta- ja suhtautumisohjeet

Toiminta- ja suhtautumisohjeet

tuki lapsen kasvatuksessa tuki lapsen kasvatuksessa

Tuki eri asioissa

asioiden sujuminen ilman suurta työpanosta Arjen sujuvuuden paraneminen miellyttävyys Miellyttävyys yksi työntekijä Yhden työntekijän läsnäolo työntekijän ammattitaidon puutteet Työntekijän ammattitaidon kehittämisvaatimukset yksityisyyden loukkaus Perheen yksityisyyden huomioiminen

Alaluokka Yläluokka Kotitutkimuksen tuottama tieto Lapsen toiminnan ja elämisen näkeminen kotiympä-ristössä

Lapsesta esiin tullut tieto

Kotiympäristön luonnollisuus ja turvallisuus Perheen yksityisyyden huomioiminen

Kotiympäristöön liittyvät seikat

Vanhempien mahdollisuus jakaa kokemuksiaan Vanhemman arvostus Tuki eri asioissa Miellyttävyys

Tunnetason apu

Käytännön tasolla saatu apu Arjen sujuvuuden paraneminen

Käytännön apu

Tilanteen arviointi Selityksen saaminen tilanteisiin

Tilanteen jäsentyminen

Toiminta- ja suhtautumisohjeet Ohjeiden saamisen kautta tullut apu Yhden työntekijän läsnäolo Työntekijän ammattitaidon kehittämisvaatimukset

Työntekijään liittyvät seikat

Yläluokka Pääluokka Tunnetason apu Käytännön apu Ohjeiden saamisen kautta tullut apu

Perheen saama apu

Lapsesta esiin tullut tieto Tilanteen jäsentyminen

Tiedon lisääntyminen

Kotiympäristöön liittyvät seikat Työntekijään liittyvät seikat

Ympäristötekijät

Pääluokka Yhdistävä luokka Perheen saama apu Tiedon lisääntyminen Ympäristötekijät

Kotikäyntien hyödyllisyyskokemusten taustalla olevat tekijät

LIITE 10

Asioita, joita kotikäynneillä voisi tehdä perheiden mielestä Pelkistetty ilmaus Alaluokka vaikeistakin asioista keskustelu pelien ja leikkien hyödyntäminen vaikeita asioita käsiteltä-essä

Vaikeiden asioiden esille ottaminen

keskustelua lapsen parhaasta ja vanhempien auktoriteetista keskustelu x 6 keskustelua arjessa keskustelu vanhempien kanssa

Keskustelu

koko perheen huomioiminen x 3 Koko perheen huomioiminen lapseen tutustuminen x 2 suhteen luominen lapseen

Lapseen tutustuminen

lapseen tutustuminen ja hänen seurassaan olo ajan viettäminen lapsen kanssa

Lapsen seurassa olo

perheeseen tutustuminen tutustuminen

Perheeseen tutustuminen

tavallista tekemistä ja touhuamista perheen parissa Perheen ja lasten tavallisessa arjessa mukana oleminen eri tavoin

palautekäynnin tarjoaman tiedon tärkeys Havaintojen tuottaman tiedon saattaminen perheen tie-toon

normaalin arjen seuraamisesta kertominen Työmuodosta kertominen toiveiden selvittäminen perheen toiveet ja tarpeet esille

Perheen toiveiden ja tarpeiden huomioiminen

tavoitteiden asettaminen Tavoitteiden asettaminen perheen kanssa käytännön ohjeiden, sääntöjen ja tavoitteiden luominen

ohjaava keskustelu Ohjeiden antaminen

Alaluokka Yläluokka Vaikeiden asioiden esille ottaminen Keskustelu

Erilaisten asioiden käsittely

Lapseen tutustuminen Lapsen seurassa olo Perheeseen tutustuminen Perheen ja lasten tavallisessa arjessa mukana oleminen eri tavoin

Perheen havainnointi ja perheen tilanteeseen tutustuminen

Havaintojen tuottaman tiedon saattaminen perheen tietoon Ohjeiden antaminen

Työntekijän omaaman tiedon jakaminen perheen kanssa

Koko perheen huomioiminen Perheen toiveiden ja tarpeiden huomioiminen Tavoitteiden asettaminen perheen kanssa Työmuodosta kertominen

Yhteistyö perheen kanssa

Yläluokka Pääluokka Perheen havainnointi ja perheen tilanteeseen tutustuminen Tiedon tuottaminen lapsen tilanteen helpottamiseksi Työntekijän omaaman tiedon jakaminen perheen kanssa

Yhteistyö perheen kanssa Erilaisten asioiden käsittely

Tuki ja apu

Pääluokka Yhdistävä luokka Tiedon tuottaminen lapsen tilanteen helpottamiseksi Tuki ja apu

Mitä kotikäynneillä olisi perheiden mielestä hyvä tehdä?

LIITE 11

Perheiden esiintuomat kehittämisalueet työmuodossa

Pelkistetty ilmaus Alaluokka enemmän lasten kanssa oloa Toimiminen lasten kanssa työntekijän toistuvat sairauspoissaolot tuottivat hankaluuksia useamman työntekijän läsnäolo lapsesta pelottavaa

Työpareissa tapahtuvien muutosten minimoiminen

työpari turha, lapsen luottamus tuttuun työntekijään tutustuminen hoitajaan

Työntekijään tutustuminen ja tutun työntekijän läsnäolo läpi jakson.

enemmän aikaa kotikäynteihin aikaa liian vähän

Tarpeeksi aikaa käynneille

tarvittaessa käyntejä olisi voinut olla enemmänkin enemmän käyntejä

Enemmän käyntejä

kummankin vanhemman luona käyminen Lapsen eri ympäristöjen huomioiminen lapsen yksilöllisyyden muistaminen Lapsen yksilöllisyyden muistaminen ja huomioiminen toiminnas-

sa työmuodosta kertominen aiemmassa vaiheessa Työmuodon suosittelu aikaisessa vaiheessa

Alaluokka Yläluokka Toimiminen lasten kanssa Työntekijään tutustuminen ja tutun työntekijän läsnäolo läpi jakson

Työntekijän suhde lapseen ja perheeseen

Työpareissa tapahtuvien muutosten minimoiminen Työntekijäresurssit Työmuodon suosittelu aikaisessa vaiheessa Työmuodosta tiedottaminen Tarpeeksi aikaa käynneille Enemmän käyntejä

Käyntien lukumäärä ja niihin käytetty aika

Lapsen eri ympäristöjen huomioiminen Lapsen yksilöllisyyden muistaminen ja huomioimi-nen toiminnassa

Lapsen ja perheen tilanteen yksilöllisyyden huomioiminen

Yläluokka Pääluokka Työntekijän suhde lapseen ja perheeseen Lapsen ja perheen tilanteen yksilöllisyyden huomi-oiminen

Työntekijän ja perheen välinen yhteistyö

Työntekijäresurssit Työmuodosta tiedottaminen Käyntien lukumäärä ja niihin käytetty aika

Lastenpsykiatrian yksikön resurssit

Pääluokka Yhdistävä luokka Työntekijän ja perheen välinen yhteistyö Lastenpsykiatrian yksikön resurssit

Perheiden esiintuomat kehittämisalueet

LIITE 12

Perheiden viestit kotikäyntejä tekeville työntekijöille Pelkistetty ilmaus Alaluokka kiittäminen x 2 avusta kiittäminen x 2

Avusta kiittäminen

tärkeä työ arvokas työ työ arvokasta arvokas työ lasten parhaaksi työn arvokkuus

Työn tärkeys ja arvokkuus

arjen seuraamisen korostaminen lapsen saaman hyödyn korostaminen kotikäynnin kulusta kertominen

Työmuodosta kertominen

toive henkilöstöresurssien lisääntymisestä jaksamisen toivotus

Henkilöstön määrä ja jaksaminen

työmuodon tasapuolisuus ja –arvoisuus tärkeää Työmuodon tasapuoliset ja –arvoiset hyödyntämis-mahdollisuudet

ajankohdan miettiminen Ajankohdan sopiminen rauhallisuuden ja positiivisuuden säilyttäminen Työntekijöiden rauhallisuus ja positiivisuus huolen kuuleminen ja ymmärtäminen Huolen kuuleminen ja ymmärtäminen tuen tarjoaminen itseluottamuksen vahvistaminen ja rohkaisu, jotka kohdistui-vat niin lapseen kuin vanhempaankin

Tuki, rohkaisu ja itseluottamuksen vahvistaminen

puolueeton tilanteen arvio toivottavaa vanhempia ei saa syyllistää

Työmuodon puolueettomuuden säilyttäminen

ei syntynyt tunnetta tirkistelystä Työntekijöiden ammattimainen toiminta Alaluokka Yläluokka Avusta kiittäminen Työn tärkeys ja arvokkuus

Avusta kiittäminen ja merkityksen korostaminen

Työmuodosta kertominen Työmuodon esiintuominen eri tahoilla Henkilöstön määrä ja jaksaminen Henkilöstö Huolen kuuleminen ja ymmärtäminen Tuki, rohkaisu ja itseluottamuksen vahvistaminen Työntekijöiden rauhallisuus ja positiivisuus Työntekijöiden ammattimainen toiminta

Työmuodon tukevat piirteet

Työmuodon puolueettomuuden säilyttäminen Työmuodon tasapuoliset ja –arvoiset hyödyntämismahdolli-suudet

Työmuodon puolueettomuus ja tasapuolisuus

Yläluokka Pääluokka Avusta kiittäminen ja merkityksen korostaminen Kiitollisuus ja työmuodon merkityksen korostaminen Työmuodosta kertominen Henkilöstö

Henkilöstö ja viestintä

Työmuodon tukevat piirteet Työmuodon puolueettomuus ja tasapuolisuus

Työmuodon piirteet

Pääluokka Yhdistävä luokka Kiitollisuus ja työmuodon merkityksen korostaminen Henkilöstö ja viestintä Työmuodon piirteet ja työmuodon esiintuominen

Perheiden viesti työntekijöille

lastenpsykiatrinen kotitutkimus ja -hoito perheen … · counselor of the thesis: m.a. eila passoja...

Documents