lestijÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat osa 2weppi.gtk.fi/data/tr/lestijarvi_365.pdf ·...

1

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 365, 2005Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2

TurvetutkimusraporttiReport of Peat Investigation 365

Riitta-Liisa Kallinen

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOTJA NIIDEN TURVEVARATOsa 2

Abstract:The peatlands and peat reserves in LestijärviPart 2

Geologian tutkimuskeskusEspoo 2005

Lestijärvi 28.4.2006, 09:391

2

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 365, 2005Riitta-Liisa Kallinen

Lestijärvi 28.4.2006, 09:392

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND

Turvetutkimusraportti 365 Report of Peat Investigation 365

Riitta-Liisa Kallinen

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JANIIDEN TURVEVARAT

Osa 2

Abstract:The peatlands and peat reserves in Lestijärvi

Part 2

Espoo 2005

Lestijärvi 28.4.2006, 09:393

4


Lestijärvi 28.4.2006, 09:394

5


Kallinen, Riitta-Liisa 2005. Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,osa 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 365, 39 sivua, 20kuvaa, 1 taulukko ja 4 liitettä.

Geologian tutkimuskeskus on tutkinut vuosina 1990–91 Lestijärvellä yh-teensä 17 suota yhteispinta-alaltaan 3312 ha. Tämä on noin 13 % kunnan yli20 ha:n soiden pinta-alasta. Tutkituissa soissa on yhteensä 44,85 milj. suo-m3 turvetta.

Soiden keskisyvyys on 1,4 m, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintaturpeen osuus on 0,2 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,7. Tutkituillasoilla on yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 1147 ha. Tämän alueen turvemäärävastaa noin 60 % tutkittujen soiden turvemäärästä.

Turpeesta on rahkavaltaista 60 % ja saravaltaista 40 %. Rämeet ovat ylei-simpiä suotyyppejä. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 38 % suotyyp-pihavainnoista.

Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 90,8 % märkäpainosta ja kuiva-aineen määrä 96 kg/m3. Turpeen keskimääräinen happamuus (pH) on 4,2,tuhkapitoisuus 3,1 % kuivapainosta ja rikkipitoisuus 0,15 % kuivapainosta.Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,2 MJ/kg.

Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 11 suolta, yhteensä 580ha. Näiden soiden energiaturvevarat ovat yhteensä 8,38 milj. suo-m3 ja ener-giasisältö 50 %:n käyttökosteudessa 15,26 milj. GJ eli 4,24 milj. MWh. Ym-päristöturvetuotantoon soveltuvia alueita on 4 suolla, yhteensä 72 ha:n alal-la. Ympäristöturpeen määrä on 0,63 milj. suo-m3. Tutkituista soista neljäkuuluu erilaisiin suojeluohjelmiin.

Asiasanat: suo, turve, energia, Lestijärvi

Riitta-Liisa KallinenGeologian tutkimuskeskusPL 123770211 KUOPIO

Sähköposti: [email protected]

ISBN 951-690-946-9

Lestijärvi 28.4.2006, 09:395


Kallinen, Riitta-Liisa 2005. Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,osa 2 – The peatlands and peat reserves in Lestijärvi, part 2. Geologian tut-kimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Reportof Peat Investigation 365, 39 pages, 20 figures, 1 table and 4 appendices.

The Geological Survey of Finland studied 17 mires in the municipality ofLestijärvi in 1990–91. Mires cover 3312 hectares, which is 13 % of the mi-res over 20 hectares area in Lestijärvi, and contain about 44.85 million cu-bic meters of peat in situ.

The mean depth of peat is 1.4 m, including the slightly humified Sphag-num predominant surface layer, which averages 0.2 m in thickness. The meanhumification degree (H) of peat is 4.7. The area deeper than 1.5 m covers1147 hectares and contains about 60 % of the total peat quantity.

The portion of Sphagnum predominant peat is 60 % and Carex predomi-nant peat 40 %. The most common site types are pine bogs. Pristine mirescover 38 % of the total peatland area.

The average water content of peat is 90.8 % of wet weight and the drybulk density is 96 kg/per m3 in situ. The average pH value is 4.2, the averageash content of peat is 3.1 % of dry weight and sulphur content 0.15 % of dryweight. The average effective calorific value of the dry peat is 21.2 MJ/kg.

Altogether 11 mires covering 580 hectares were evaluated suitable forfuel peat production. The available amount of fuel peat is about 8.38 millionm3 in situ and energy content at 50 % moisture 15.26 million GJ or 4.24million MWh. Four mires are suitable for horticultural peat production, co-vering 72 hectares. The quantity of horticultural peat is about 0.63 millionm3 in situ. Four mires studied are belonging to conservation programs.

Key words: mire, peat, energy, Lestijärvi

Riitta-Liisa KallinenGeological Survey of FinlandP.O. Box 1237FIN- 70211 KUOPIOFINLAND

E-mail: [email protected]

Lestijärvi 28.4.2006, 09:396

7


SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO ................................................................................................................................................. 9

TUTKIMUSMENETELMÄT ................................................................................................................... 9

Kenttätutkimukset ...................................................................................................................................... 9Laboratoriomääritykset ............................................................................................................................. 9

TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET ................................................................... 11

ARVIOINTIPERUSTEET ....................................................................................................................... 12

TUTKITUT SUOT ..................................................................................................................................... 138. Paukaneva .............................................................................................................................................. 139. Jatkonneva ............................................................................................................................................. 14

10. Rimpineva 2 .......................................................................................................................................... 1511. Iso-Lamminneva .................................................................................................................................... 1612. Kuikkaneva ............................................................................................................................................ 1813. Sauvinkivenneva ................................................................................................................................... 1914. Kivineva ................................................................................................................................................ 2015. Patikkaneva ........................................................................................................................................... 2116. Likoneva ................................................................................................................................................ 2217. Jokineva ................................................................................................................................................. 2318. Soidinräme............................................................................................................................................. 2419. Veteläneva ............................................................................................................................................. 2520. Rimpineva 1 .......................................................................................................................................... 2621. Säiläneva ............................................................................................................................................... 2722. Pitkäräme ............................................................................................................................................... 2823. Hakaneva ............................................................................................................................................... 2924. Murtoneva ............................................................................................................................................. 30

TULOSTEN TARKASTELUA ................................................................................................................. 32

Suot ja soistuminen .................................................................................................................................... 32Suoyhdistymät ja suotyypit ....................................................................................................................... 32Turvekerrostumat ....................................................................................................................................... 32Soiden soveltuvuus turvetuotantoon ........................................................................................................ 33Soidensuojelu .............................................................................................................................................. 33

KIITOKSET ................................................................................................................................................. 33

KIRJALLISUUS ........................................................................................................................................ 34

LIITTEET ................................................................................................................................................... 35

Lestijärvi 28.4.2006, 09:397

Lestijärvi 28.4.2006, 09:398

9


JOHDANTO

Lestijärven kunta sijaitsee Länsi-Suomen läänissä,Keski-Pohjanmaan maakunnassa. Lestijärven turve-tutkimukset liittyvät Geologian tutkimuskeskuksen(GTK) tekemään turvevarojen inventointiin. Turve-tutkimusten tarkoituksena on etsiä turvetuotantoonsoveltuvia soita sekä selvittää käyttökelpoisten tur-vevarojen laatu ja määrä. Tutkimuksissa huomioidaanmyös soiden ja turpeen muut käyttömahdollisuudet.Tutkimustulokset palvelevat soiden käyttäjiä ja anta-vat tietoja soiden soveltuvuudesta esimerkiksi maa-ja metsätalouteen sekä suojeluun ja virkistyskäyttöön.

Lestijärven kunnassa on yli 20 hehtaarin soita 25175ha, mikä on 44 % kunnan maapinta-alasta (Lappalainenet al. 1980, Virtanen et al. 2003). Yli 20 ha:n kokoisiasoita on 144 kpl, ja niiden keskikoko on 174 ha (Virta-nen et al. 2003). Kunnan metsätieteellinen suoala on 24470 ha (Tomppo et al. 1998). Vuosina 1985–86 ja 1990–91 Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Lestijärvelläyhteensä 24 suota (liite 4), mikä on noin viidesosa (17 %)kunnan yli 20 ha:n soiden pinta-alasta. Vuosina 1985 –

86 tutkitut suot (7 kpl) on julkaistu Korpijaakon & Koi-viston (1989) raportissa. Tässä raportissa julkaistaanvuosina 1990–91 tutkittujen, yhteensä 17 suon tutkimus-tulokset, joiden yhteispinta-ala on 3312 ha. Suot sijoit-tuvat kunnan keski- ja pohjoisosiin (kuva 1). Turvetut-kimusten kenttätöistä on vastannut geologi Martti Kor-pijaakko.

Tässä raportissa julkaistaan yleiskuvaus Lestijär-vellä tutkituista soista, niiden turvemääristä ja soi-den soveltuvuudesta turvetuotantoon. Geologian tut-kimuskeskuksen turveinventoinnin kehittäminen jamaksullisuus -raportin (KTM, Energiaosasto 1990)mukaisesti yksityiskohtaisia tutkimustuloksia ei jul-kaista, vaan niitä voi tilata GTK:n Kuopion yksikös-tä. Yksityiskohtaiset suoselosteet sisältävät mm. eri-laisia suokarttoja, turvekerrostuman poikkileikkaus-kuvia sekä tarkempia tietoja turpeen laadusta, mää-rästä ja laboratorioanalyysien tuloksista. Tutkimus-tuloksia on mahdollista tilata palstoittain, soittain,kunnittain, maakunnittain tai vesistöalueittain.

TUTKIMUSMENETELMÄT

Kenttätutkimukset

Kenttätutkimuksissa noudatettiin Geologian tutkimus-keskuksen turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattu-ja menetelmiä (Lappalainen ym.1984). Suot tutkittiinlinjatutkimusmenetelmällä, jossa suon hallitsevan osanpoikki on vedetty selkälinja ja sitä vastaan kohtisuoraanpoikkilinjoja 200 tai 400 metrin välein. Tutkimuspisteeton merkitty maastoon paaluin. Ne ovat selkä- ja poikki-linjoilla 100 metrin välein. Tutkimuslinjalta ja erillisiltäsyvyysmittauslinjoilta turvekerrostuman paksuus mää-ritettiin kairaamalla 50 metrin välein. Suon pinnan kor-keuden ja laskusuhteiden selvittämiseksi tutkimuslinjatvaaittiin ja korkeudet yhdistettiin valtakunnalliseen kiin-

topisteverkkoon.Jokaiselta tutkimuspisteeltä määritettiin suotyyppi,

suon pinnan vetisyys (5-asteikko) ja mättäisyys (peittä-vyys -% ja korkeus). Puustosta määritettiin puulajisuh-teet prosenttiosuuksina sekä kehitys- ja tiheysluokka.Turvekerrostumien kairauksissa selvitettiin turvekerrok-sen paksuus, pääturvelajit ja turpeen lisätekijät (6-as-teikko), turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikko),turpeen kosteus (5-asteikko), tupasvillakuitujen määrä(6-asteikko) ja liekoisuus (%-osuus). Lisäksi määritet-tiin liejukerrostumat ja pohjamaalajit.

Kenttätutkimustietojen perusteella soista otettiintilavuustarkat laboratorionäytteet siten, että ne edus-tavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoistaturvekerrostumaa (Korpijaakko 1981). Turvenäytteis-tä määritettiin GTK:n turvelaboratoriossa Kuopiossahappamuus eli pH-arvo, vesipitoisuus, kuivatilavuus-paino, tuhkapitoisuus, lämpöarvo ja rikkipitoisuus.Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainostaja tuhkapitoisuus prosentteina kuivan turpeen painosta815 ± 25 °C:ssa hehkutettuna. Kuivatilavuuspaino

Laboratoriomääritykset

ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen mää-rän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m3). Lämpöar-vot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pil-leriksi puristetuista turvenäytteistä LECO AC-300isotermisellä kalorimetrillä (ASTM D3286). Tulok-set ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle tur-peelle ja 50 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle(MJ/kg). Turpeen rikkipitoisuus on analysoitu LECOSC-132 -rikkianalysaattorilla.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:399

10


��

�

�

��

�

�

�

��

��

�

�

�

�

� � �

�

�

��

�

��

��

�

�

��

�

��

�

�

�

��

��

��

� ��

�

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�� !�"��

� #��"��

��

� #��$�"��

�

� �� !

Kuva 1. Lestijärvellä (v. 1990–91) tutkitut suot vesistöalueittain. Suot 1–7 (tutkittu v. 1985–86) ovat liitteessä 4.

8. Paukaneva Lestijoen vesistöalue (Paukanevan a 51.032)9. Jatkonneva Lestijoen vesistöalue (Paukanevan a 51.032)

10. Rimpineva 2 Lestijoen vesistöalue (Lestijärven lähialue 51.041)11. Iso-Lamminneva Lestijoen vesistöalue (Takolammen va 51.042) / Kalajoen vesistöalue (Reis-Vuohtajärven a 53.053)12. Kuikkaneva Perhonjoen vesistöalue (Korpiojan va 49.074) / Lestijoen vesistöalue (Pappilanpuron va 51.045)13. Sauvinkivenneva Lestijoen vesistöalue (Paukanevan va 51.032/ Mato-ojan va 51.036)14. Kivineva Lestijoen vesistöalue (Mato-ojan va 51.036)15. Patikkaneva Lestijoen vesistöalue (Paukanevan a 51.032)16. Likoneva Lestijoen vesistöalue (Lestijärven lähialue 51.041)17. Jokineva Lestijoen vesistöalue (Jokinevanpuron va 51.044)18. Soidinräme Lestijoen vesistöalue (Pappilanpuron va 51.045)19. Veteläneva Lestijoen vesistöalue (Pappilanpuron va 51.045)20. Rimpineva 1 Lestijoen vesistöalue (Pappilanpuron va 51.045)21. Säiläneva Lestijoen vesistöalue (Pappilanpuron va 51.045)22. Pitkäräme Lestijoen vesistöalue (Pappilanpuron va 51.045)23. Hakaneva Lestijoen vesistöalue (Pappilanpuron va 51.045)24. Murtoneva Lestijoen vesistöalue (Pappilanpuron va 51.045/ Lehtosenjoen alaosan a 51.051)

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3910

11


�

��

��

��

� ��

��

��

!!��

"#��$��#�!%�&!��##��%�%��!!�#%��##�'��$��!!�#%��%�&�%�!��$��%��$�$��#��$��#�!%�&!��##��()�*"#��$��#�!%�&!��##��()�*

��+

� ��

�

� �

�

�

� �

�

�

� �

�

�

�

�

�

�

� �

�

�

�

�

�

�

�

�

��

�

�

�

��

�

�

� �

�

�

�

��

�

�

��

�

�

�

�

�

��

�

�

��

��

�

�

��

�

�

�

�

� �,

�

,

��

-

��

��

�

� -

�-

�

�

��

�

�

�

��

��

��

��

��

��

��

��-��,

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��-

��

��

��

��

��.

��

�.

-�

�- ��

-��

-��

�-�

�

-��,

�-��

�-

�

�

�,

�

��.

��

��

��

��

�.-��

�.�-

��

��

��

��

��

��

��

��

Tutkimusaineistot on tallennettu atk:lle numeeriseenmuotoon. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turve-lajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyö-hykelaskutapaa käyttäen (Hänninen et al. 1983). Sii-nä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäi-sen syvyyskäyrän - tai syvyyskäyrän ja suon reunan -välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä. Jokaisel-ta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemää-rä ja nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaistur-vemäärä. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvete-kijöiden määrät on laskettu turvemäärillä painottaen.Maastossa havaitut lieko-osumat on muunnettu tilas-tollisesti kantopitoisuusprosenteiksi turvemäärästäerikseen 0–1 ja 1–2 metrin syvyyskerroksissa.

Jokaisesta tutkitusta suosta on arkistoitu GTK:nturvearkistoon seloste ja piirretty kartta.

Suoselosteissa on tietoja suon sijainnista, ympäris-töstä, laskusuhteista, pinta-aloista, syvyyksistä, suo-

TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET

tyypeistä, ojitustilanteesta, turvelajeista ja turpeenmaatuneisuudesta. Turvenäytteiden laboratoriomää-ritystulokset on esitetty taulukkomuodossa ja tulok-sista on laadittu lyhyt yhteenveto. Suon käyttökelpoi-suudesta on tehty arvio, jossa on pyritty huomioimaantärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät.

Suokartasta (kuva 2) ilmenee tutkimuslinjojen ja -pisteiden sijainti, turvekerrostuman paksuus tutkimus-pisteillä, heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintatur-vekerroksen paksuus ja turpeen keskimaatuneisuus.Kartoille on myös piirretty suon syvyyskäyrät. Suonsyvimmistä tutkimuslinjoista voidaan piirtää poikki-leikkausprofiileja (kuva 3), joista nähdään turveker-rostuman rakenne, turvelajit, maatuneisuus, pohja-maalajit ja suon kaltevuus. Yksityiskohtaisia suose-losteita, laboratoriotuloksia, erilaisia suokarttoja jaturvekerroksen poikkileikkausprofiileja voi tilataGeologian tutkimuskeskuksen Kuopion yksiköstä.

Kuva 2. Esimerkki suokartasta.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3911

12


Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien selite liitteessä 3.

Turvekerrostuman paksuus, maatuneisuus ja turvelajisekä turpeen fysikaaliset ominaisuudet ovat määrääviätekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturve-tuotantoon. Tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäis-syvyytenä on pidetty 1,5 metriä. Tuotantoon soveltu-valle alueelle ei ole asetettu vähimmäiskokoa, vaan pie-netkin alueet on huomioitu. Käyttökelpoisen energia-turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähen-netty 0,5 m, mikä vastaa tuotannon jälkeen suon pohjal-le jäävää turvekerrosta. Energiaturpeiksi (polttoturpeik-si) soveltuvat saraturpeet sekä rahkaturpeet, joiden maa-tumisaste on vähintään H5. Polttoturpeen laatuohjeen(1991) mukaan turpeen tuhkapitoisuus ei saa ylittää 10%:a, eikä rikkipitoisuus 0,3 %:a (liite 2).

Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotan-

ARVIOINTIPERUSTEET

toon kiinnitetään huomiota erityisesti turpeen maa-tuneisuuteen, rahkasammaltyyppiin ja turvekerrostu-man paksuuteen. Tässä raportissa ympäristöturpeel-la ymmärretään kaikkea heikosti maatunutta (H1-4)rahkavaltaista turvetta. Heikosti maatunut rahkaval-tainen pintaturvekerros soveltuu ympäristöturpeeksi,jos kerroksen paksuus on yli 0,6 m. Mikäli heikostimaatunut pintarahkakerros on ohut, voidaan se luo-kitella energiaturpeeksi, koska kunnostusvaiheessakerros sekoittuu alla olevaan maatuneempaan turpee-seen ja voidaan siten tuottaa energiaturpeena.

Turvetuotannon ohella soiden käyttösuosituksissa onhuomioitu myös suon säilyttäminen luonnontilaisenamaisemallisten ja biologisten luontoarvojen takia.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3912

13


8. Paukaneva (kl. 2341 08) on laaja yhtenäinenaapasuoalue, joka sijoittuu Lestijoen varrelle noin 12km Lestijärven kirkonkylältä luoteeseen, Lestijärvenja Toholammin kuntien rajalle. Paukaneva kuuluuvaltakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja Natura-2000-verkostoon. Suon reunat ovat kauttaaltaan oji-tettu, silti suo on kokonaisuutena varsin luonnonti-lainen. Suoalueen läpi virtaava Lestijoki on koskien-suojelulain nojalla suojeltu vesistö (Länsi-Suomenympäristökeskus 2004).

Geologian tutkimuskeskus on tutkinut vuonna 1990Paukanevasta Lestijoen eteläpuolelle jäävän osan.Tutkimuslinjasto rajoittuu pohjois- ja koillisosistaanLestijokeen ja muilta osin loiviin hiekkamoreenikan-kaisiin (kuva 4). Suon itäpuolella on maantie ja ete-läpuolisilla kankailla metsäautoteitä.

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Paukane-van a 51.032). Suon pinta on 135–137 m mpy ja viet-

TUTKITUT SUOT

8. Paukaneva

tää itäosasta koilliseen noin 2 m/km ja länsipäästälounaaseen noin 1 m/km. Vedet laskevat Lestijokeen.

Suon pinta-ala on 311 ha, josta yli 1,5 metrin sy-vyistä aluetta on 191 ha. Suon keskisyvyys on 1,9metriä. Koko suon turvemäärä on 5,80 milj. suo-m3

ja yli 1,5 metriä syvän alueen 4,83 milj. suo-m3.Tutkimuspisteistä 77 % on avosuolla, 20 % rämeel-

lä, 2 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. Suon länsi-ja keskiosan yleinen suotyyppi on rahkaneva. Keski-osassa on myös lyhytkorsinevaa ja varsinaista sarane-vaa. Linjaston itäpäässä esiintyy vaihtelevasti lyhyt-korsinevan ojikkoa ja muuttumaa sekä lyhytkorsine-varämeen ja rahkarämeen muuttumaa. Jokivarren ran-nat ovat muuta suoaluetta rehevämpää luhtanevaa.Suon itäosa on osittain ojitettu, samoin suon etelä-osan reuna-alueet.

Turpeesta on 79 % rahka- ja 21 % saravaltaista.Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on

� ��

�

�

�

��

�

��

� ��

� ��

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

�

�

�

�

��

��

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

��

�

�

�

�

�

�

�

��

�

�

�

�

�

��

� ��

�

�

�

�

�

�

��

�

��

��

��

�

�

�

�

��

�

��

� � �

�

�

�

�

�

� ��

� ��

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

� � �

�

�

�

�

�

�

�

�

�

� ��

� �

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

��

�

�

�

�

�

�

�

��

��

�

�

�

�

�

Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Paukanevalla.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3913

14


25 %, puun jäännöksiä sisältävien 2 % ja varpuaines-ta sisältävien 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahka-turve (31 %), tupasvillarahkaturve (14 %), sararah-katurve (21 %) ja rahkasaraturve (14 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 japohjaturvekerroksen 6,1. Turvekerrostumassa esiintyyhyvin vähän liekoja. Suon yleisimmät pohjamaalajit ovatkivinen moreeni ja hiekka. Lestijoen puoleisella suonosalla, turvekerroksen alla on lähes yhtenäinen liejuker-ros, jonka paksuus vaihtelee 10–160 cm:iin.

Suon länsi- ja keskiosasta on otettu tilavuustarkat tur-venäytteet. Turvenäytteiden vesipitoisuudet (84,3 %–96,2 %) vaihtelevat voimakkaasti. Tämä vaikuttaa myöskuiva-ainepitoisuuksien vaihteluun (35–162 kg/m3).Turvenäytteiden vesipitoisuus on keskimäärin 91,6 %,kuiva-ainepitoisuus 83 kg/m3, tuhkapitoisuus 2,4 % jarikkipitoisuus 0,14 %. Lämpöarvo on keskimäärin 20,5MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,0 MJ/kg.

Paukaneva kuuluu valtakunnalliseen soidensuoje-luohjelmaan ja Natura-2000-verkostoon.

9. Jatkonneva (kl. 2341 11) sijaitsee noin 10 kmLestijärven kirkonkylältä luoteeseen, LestijärvenKiiskilänlahden luoteispuolella. Jatkonneva on Les-tijoen yläjuoksualuetta ja kuuluu valtakunnalliseenrantojensuojeluohjelmaan ja Natura-2000-verkostoon(Länsi-Suomen ympäristökeskus 2004). Suo on tut-kittu vuonna 1991.

Jatkonneva sijoittuu kaakosta luoteeseen virtaavan Les-tijoen ja saman suuntaisen pitkän, yhtenäisen hiekkamo-reenikankaan (Seljänkangas) väliselle alueelle (kuva 5).

9. Jatkonneva

Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, sillä suon kaak-koispäästä kulkee Halsua-Reisjärvi maantie ja lisäk-si suon ympärillä on useita metsäautoteitä.

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Paukanevana 51.032). Suon pinta on 137–144 m mpy ja viettää lou-naaseen, luoteisosassa vietto on noin 2 m/km ja kaak-koisosassa noin 4 m/km. Vedet laskevat Lestijokeen.


��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

� ��

� ��

��

�

��

��

� ��

��

��

��

��

��

��

� ��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

�

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

��

�

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

� ��

��

�

� ��

��

�

��

�

��

��

�

� ��

��

��

�

Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Jatkonnevalla.

Lestijärvi 28.4.2006, 10:0914

15


ja yli 1,5 metriä syvän alueen 3,10 milj. suo-m3.Tutkimuspisteistä 74 % on rämeellä, 23 % avosuol-

la, 2 % turvekankaalla ja 1 % korvessa. Suon kaak-koispää ja luoteisosan pohjoisreunat ovat tiheään oji-tettuja. Keskiosan ojitus on harvempaa. Suon luoteis-päässä on laajahko luonnontilainen alue. Suon kaak-koispään ojitetulla alueella esiintyy pääasiassa pallo-sararämeen ojikkoa ja muuttumaa, tupasvillarämeenojikkoa ja muuttumaa sekä varsinaisen sararämeenmuuttumaa. Tämän alueen reunoilla on korpirämeenojikkoa ja muuttumaa. Keskiosan luonnontilainenalue on varsinaista sararämettä, rimpinevaa ja tupas-villarämettä ja ojitettu alue pääasiassa varsinaisensararämeen ja pallosararämeen muuttumaa. Luoteis-pään luonnontilainen alue on karua rahkanevaa, rah-karämettä ja keidasrämettä, ja ojitettu alue on pääasi-assa tupasvillarämeen ojikkoa.

Turpeesta on 53 % rahka- ja 47 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 18 %ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 22 %. Yleisim-mät turvelajit ovat rahkasaraturve (22 %), rahkatur-ve (17 %), puuainespitoinen rahkasaraturve (13 %)ja sararahkaturve (13 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8

ja pohjaturvekerroksen 5,7. Turvekerrostumassa ei oleliekoja. Suon yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekkaja moreeni. Liejuja ei esiinny.

Suon luoteispäästä ja keskiosasta on otettu tilavuus-tarkat turvenäytteet. Muutamien yksittäisten turvenäyt-teiden kuiva-ainemäärät ovat korkeita (max. 166 kg/m3),keskimäärin kuiva-ainemäärä on 119 kg/m3. Turvenäyt-teiden keskimääräinen vesipitoisuus on 88,2 %, tuhka-pitoisuus 3,8 %, lämpöarvo 21,6 MJ/kg ja lämpöarvo50 %:n kosteudessa 9,6 MJ/kg. Rikkipitoisuus ylittäämuutamissa turvekerroksen pohjalta otetuissa näytteis-sä polttoturpeen laatuohjeen raja-arvon (> 0,30 %). Tur-peen keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,20 %.

Jatkonnevan alue on Lestijoen yläjuoksualuetta jakuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan.Yläjuoksualue on maakunnan merkittävin koskika-rojen talvehtimisalue. Jatkonnevan alueella esiintyymyös monia uhanalaisia tai muuten harvinaisia kas-vilajeja, kuten hoikkavillaa, jokileinikkiä, kaarlenval-tikkaa, rantalemmikkiä, rantanätkelmää, rimpivihvi-lää, suomenlummetta ja raidankeuhkojäkälää. Suonkaakkoisosassa, Tikkakosken alapuolella Lestijoki onvarsin luonnontilainen ja maisemallisesti hieno (Län-si-Suomen ympäristökeskus 2004).

10. Rimpineva 2 (kl. 2341 11) sijaitsee noin 5 kmLestijärven kirkonkylältä luoteeseen. Suo on tutkittuvuonna 1991.

Suo rajoittuu hiekkamoreenikankaisiin, jotka ovatpaikoin lohkarepintaisia. Suon pohjois- ja länsipuo-liset kankaat ovat laajoja ja yhtenäisiä, sen sijaan ete-läpuolta reunustavat kankaat ovat rikkonaisia ja kum-paremaisia. Suon keskiosassa on Rimpilampi (148,9m mpy), länsipuolella Iso-Valkiaisen (149,3 m mpy)järvi ja itäpäässä peltoja (kuva 6). Suo vaihettuu poh-joisosistaan Isonevan soidensuojelualueeseen. Rim-pineva 2:n länsiosa kuuluu tämän soidensuojelualu-een Natura 2000- laajennuksiin (Länsi-Suomen ym-päristökeskus 2004).

Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset, sillä suonitäpäästä kulkee Reisjärvi–Lestijärvi maantie ja poh-joispuolisella Ketunpesänkankaalla (Rimpinevankan-gas) metsäautotie.

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Lestijärvenlähialue 51.041). Suon pinta on 145–150 m mpy javiettää kaakkoon noin 2 m/km. Vedet laskevat itä-osan ojia pitkin Lestijärveen.

Suon pinta-ala on 173 ha, josta yli 1,5 metrin syvyistäaluetta on 122 ha. Suon keskisyvyys on 2,8 metriä.

Tutkimuspisteistä 48 % on avosuolla, 42 % rämeellä,1 % korvessa ja 9 % turvekankaalla. Suon länsi- ja kes-kiosa on luonnontilainen, itäosa on ojitettu. Suon keski-osassa on pääasiassa lyhytkorsinevaa ja kalvakkanevaa.

10. Rimpineva 2

Suon itäosassa esiintyy varsinaisen sararämeen muuttu-maa, joka on paikoin kehittynyt varputurvekankaaksi.Lounaisosassa vallitsee rimpineva, jonka keskellä onhieman silmäkenevaa ja tupasvillarämettä. Suon reuna-alueilla esiintyy erilaisia rämetyyppejä (mm. varsinai-nen sararäme, pallosararäme, kangasräme, isovarpurä-me, tupasvillaräme ja korpiräme).

Turpeesta 70 % on rahka- ja 30 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 11 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävien 15 % ja varpuai-nesta sisältävien 6 %. Yleisimmät turvelajit ovat sa-rarahkaturve (19 %), rahkaturve (17 %), rahkasara-turve (14 %) ja tupasvillarahkaturve (11 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 japohjaturvekerroksen 4,8. Liekoja on hyvin vähän. Suonitä- ja keskiosan yleinen pohjamaalaji on hiesu ja länsi-ja lounaisosan kivinen moreeni. Itä- ja lounaisosassaesiintyy paikoin liejua 10–30 cm:n kerroksena.

Suon keskiosasta ja lounaisosasta on otettu tilavuus-tarkat turvenäytteet. Keskiosasta otettu näytesarja onpääturvelajiltaan saravaltaista ja lounaisosan rahkaval-taista, turve on molemmissa näytesarjoissa heikosta koh-talaiseen maatunutta. Näytesarjojen fysikaaliset ominai-suudet ovat vesipitoisuuden, kuiva-ainemäärän ja rikki-pitoisuuden osalta hyvin samankaltaiset. Suokohtainenkeskiarvo vesipitoisuudelle on 92,6 %, kuiva-ainemää-rälle 70 kg/m3 ja rikkipitoisuudelle 0,13 %. Saraturve-näytteiden keskimääräiset lämpöarvot (21,3 MJ/kg ja 9,4

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3915

16


MJ/kg) ja tuhkapitoisuus (3,7 %) ovat hieman korke-ampia kuin vastaavien rahkaturvenäytteiden arvot (19,6MJ/kg, 8,6 MJ/kg ja 1,6 %).

Rimpineva 2:n länsiosa kuuluu Isonevan soidensuo-jelualueen Natura 2000-laajennuksiin. Suoalue on sekälinnustoltaan että kasvistoltaan arvokas. Kasvistoon kuu-luu alueellisesti uhanalaisia ja muuten harvinaisia kas-veja, mm. kaarlenvaltikka, punakämmekkä, rimpivih-vilä ja vaaleasara. Lisäksi soiden saarekkeissa on pieniäluonnonmetsiä (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2004).

Natura-2000 laajennusalueen itäpuolella, suon yli1,5 metrin syvyisellä 34 ha:n alueella on energiatur-vetuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,68 milj. suo-m3. Tämän alueen keskiosassa, turvekerroksen pin-taosassa on 7 ha:n alalla ympäristöturpeeksi soveltu-vaa heikosti maatunutta rahkaturvetta noin 0,07 milj.suo-m3. Tuotantoon soveltuvan alueen käyttöä rajoit-taa Natura-alueen läheisyys ja suon kuivatusongel-mat (vedet laskevat Lestijärveen). Lisäksi suoalueenturve on energiaturpeeksi heikosti maatunutta.

�

�

��

��

��

��

��

��

��

�

��

�

�

��

��

��

��

�

�

�

�

�

�

��

��

��

�

�

��

��

��

��

�

�

��

�

�

�

�

� ��

� ��

��

�

�

��

�

�

��

��

��

��

�

�

�

�

��

��

�

�

�

�

�

�

��

��

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

��

��

�

�

Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Rimpineva 2:lla.

11. Iso-lamminneva (kl. 2341 11) sijaitsee Lesti-järven pohjoispuolella noin 8 km Lestijärven kirkon-kylältä koilliseen. Suo on tutkittu vuonna 1991.

Iso-lamminneva on luode-kaakkosuuntainen kapeah-ko suoalue, joka rajoittuu pääosin mataliin hiekkamo-reenikankaisiin (kuva 7). Luoteispäästä suo rajoittuuLamminneva-Kivineva-Tuomikonnevan soidensuojelu-alueeseen ja itäosistaan Takalolampeen (142,1 m mpy).

Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, sillä suon etelä-puolella kulkee maantie, josta johtaa tie suon keski-osan pelloille ja pohjoispuolisille turvetuotantoalu-eille. Lisäksi suon luoteispään halki kulkee Lestijär-vi–Reisjärvi maantie.

11. Iso-lamminneva

Suon etelä- ja keskiosat kuuluvat Lestijoen vesis-töalueeseen (Takolammen va 51.042) ja suon pohjoi-simmat osat Kalajoen vesistöalueeseen (Reis-Vuoh-tajärven a 53.053). Suon pinta on 142–147 m mpy javiettää pääasiassa koilliseen, suon pohjoisosassa noin2 m/km ja eteläosassa Takalolammen kohdalla 4–5m/km. Suon eteläisin osa viettää loivasti lounaaseen.Suon eteläosan vedet laskevat Takalolammen tai Ta-kalolammesta laskevan kanavan kautta Lestijärveen.Suon pohjoisosan vedet laskevat pääosin ojia myö-ten Takalolampeen, osa vesistä kulkeutuu ojia myö-ten koilliseen kohti Reisjärven Vuohtajärveä.

Suon pinta-ala on 360 ha, josta yli 1,5 metrin sy-

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3916

17


vyistä aluetta on 108 ha. Suon keskisyvyys on 1,1metriä.

Tutkimuspisteistä 21 % on avosuolla, 56 % rämeel-lä, 11 % turvekankaalla ja 12 % pellolla. Suon poh-joisosan yleisiä suotyyppejä ovat rimpinevan ojikkoja muuttuma. Tämän eteläpuolella yleistyvät isovar-purämeen, tupasvillarämeen, lyhytkorsinevarämeenja varsinaisen sararämeen muuttumat. Suon keski- japohjoisosassa on peltoalueita. Suon eteläosassa val-litsee isovarpurämeen ojikko ja muuttuma, näidenkeskellä esiintyy paikoin myös rahkarämeen ja tupas-

villarämeen ojikkoa ja muuttumaa. Eteläosan laidoillavarpu-, puolukka- ja ruohoturvekankaat sekä kangas-rämeen ojikko ja muuttuma ovat yleisiä suotyyppejä.

Turpeesta on 64 % rahka- ja 36 % saravaltaista. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 9 %, tupasvil-lan jäännöksiä sisältävien 23 % ja varpuainesta sisältä-vien 8 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve(20 %), rahkasaraturve (19 %), tupasvillarahkaturve(10 %) ja tupasvillasararahkaturve (10 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8ja pohjaturvekerroksen 5,3. Liekoja on erittäin vähän

�

�

�

��

��

��

��

��

��

�

�

�

��

��

��

��

��

��

��

�

�

�

��

��

�

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

�

��

��

�

��

��

�

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

�

�

��

��

��

� ��

��

�

�

�

��

��

�

��

��

�

�

�

�

� ��

��

��

��

��

�

�

�

� ��

�

��

��

�

��

��

��

��

��

�

� ��

��

�

�

�

� ��

��

��

� ��

��

��

��

�

�

��

� ��

�

�

� �

��

��

��

��

��

Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Iso-lamminnevalla.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3917

18


(0,2 %). Suon pohjamaalaji on pääasiassa kivistämoreenia. Takalolammen lounaisreunalla ja luoteis-puolella esiintyy paksuimmillaan noin 2 metrin lie-jukerros.

Suon keskiosan peltoalueelta on otettu tilavuustarkatturvenäytteet. Näytesarja on kohtalaisesti maatunutta,pintaosastaan rahkavaltaista ja pohjaosastaan saravaltais-ta turvetta. Turvenäytteiden keskimääräinen vesipitoi-suus on 89,5 %, tuhkapitoisuus 2,7 % ja rikkipitoisuus0,14 %. Suon pintaosasta otettujen näytteiden kuiva-ai-nemäärät ovat korkeita, samoin lämpöarvot. Turvenäyt-teiden keskimääräinen kuiva-ainepitoisuus on 102 kg/

m3 ja lämpöarvot 21,8 MJ/kg ja 9,7 MJ/kg.Iso-lamminnevan yli 1,5 metrin syvyinen alue on

kolmessa eri altaassa. Näistä tuotantoon soveltuupohjoisin, 88 ha:n alue, jonka energiaturvetuotantoonsoveltuva turvemäärä on 1,14 milj. suo-m3. Turve-kerroksen pintaosan heikosti maatunut rahkavaltai-nen kerros on liian ohut ympäristöturvetuotantoon,joten sen voidaan ajatella sekoittuvan alla olevaanmaatuneempaan kerrokseen. Suon tuotantokäyttöävaikeuttaa rajoittuminen Takalolampeen ja soidensuo-jelualueeseen. Lisäksi Takalolammen ympäristössä onpaikoin paksuja liejukerrostumia.

12. Kuikkaneva (kl. 2341 07) sijaitsee noin 8 kmLestijärven kirkonkylältä lounaaseen. Suo on tutkit-tu vuonna 1991.

Suo rajoittuu rikkonaisiin ja lohkarepeitteisiin mo-reenikankaisiin. Suon eteläosan keskellä on Kuikka-lampi (170,2 m mpy). Kulkuyhteydet suolle ovat hy-vät, sillä suon itäpuolella kulkee maantie ja eteläpuo-lella metsäautotie (kuva 8).

Suo sijaitsee vedenjakaja-alueella: suon länsiosakuuluu Perhonjoen vesistöalueeseen (Korpiojan va49.074) ja itäosa Lestijoen vesistöalueeseen (Pappi-lanpuron va 51.045). Suon pinta on 164–171 m mpyja viettää pääosin koilliseen 1–2,5 m/km. Vedet las-kevat ojia pitkin pääsääntöisesti suon koillispuolellasijaitsevaan Iso-Lemmistöön (158,6 m mpy). Suonluoteisosan vedet laskevat ojia pitkin länsi-luoteeseen.

Suon pinta-ala on 294 ha, josta yli 1,5 metrin sy-vyistä aluetta on 69 ha. Suon keskisyvyys on 1,1metriä.

Tutkimuspisteistä 40 % on avosuolla, 53 % rämeelläja 7 % turvekankaalla. Suo on ojitettu keskiosan Kuik-kalammen ympäristöä ja luoteiskulmaa lukuun otta-matta. Suon luonnontilaisella keskiosalla esiintyyvarsinaista saranevaa, silmäkenevaa ja rahkanevaa,jotka muuttuvat reunoja kohden pallosara- ja kangas-rämeeksi. Suon eteläosassa on erityyppisten rämei-den, kuten tupasvilla-, rahka-, isovarpu-, pallosara-ja korpirämeen ojikoita. Pohjoisosassa esiintyy vaih-televasti rimpinevaa, varsinaista sararämettä, varsi-naista saranevaa ja näiden muuttumaa sekä tupasvil-larämeen ja pallosararämeen ojikkoa ja muuttumaasekä ruohoturvekangasta.

12. Kuikkaneva

Turpeesta on 38 % rahka- ja 62 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 5 %ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 11 %. Yleisim-mät turvelajit ovat rahkasaraturve (39 %), sararahka-turve (15 %), rahkaturve (12 %) ja kortepitoinen rah-kasaraturve (11 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4ja pohjaturvekerroksen 5,1. Liekoja on erittäin vähän(0,1 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka jamoreeni. Liejuja ei esiinny.

Suon keskiosasta on otettu tilavuustarkat turvenäyt-teet. Näytesarjan turve on pintaosastaan sararahka-valtaista ja pohjaosastaan rahkasaravaltaista ja tur-peen maatuneisuus vaihtelee heikosti maatuneestakohtalaisesti maatuneeseen (H 3–6). Turvenäytteidenkeskimääräinen vesipitoisuus on 90,9 %, kuiva-aine-määrä 91 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,3 %, lämpöarvot20,9 MJ/kg ja 9,3 MJ/kg. Muutamien näytteiden rik-kipitoisuus kohoaa lähelle polttoturpeen laatuoh-jeen raja-arvoa (0,30 %), keskimäärin turpeen rikki-pitoisuus (0,24 %) on kuitenkin alle sen.

Kuikkanevan tuotantoon soveltuva yli 1,5 metrinsyvyinen alue on kolmessa eri altaassa; Kuikkalam-men ympärillä on kahdessa altaassa yhteensä 52 ha:nja pohjoisosassa 11 ha:n alueella tuotantoon soveltu-vaa turvetta. Näiden alueiden turvemäärä on yhteen-sä 0,50 milj. suo-m3. Suon keskiosassa, noin 19 ha:nalueella turvekerroksen pintaosassa on ympäristötur-peeksi soveltuvaa heikosti maatunutta rahkavaltaistaturvetta 0,15 milj. suo-m3. Suon keskiosan hyödyn-tämistä ja kuivatusta vaikeuttaa suon keskellä olevaKuikkalampi.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3918

19


�

�

�

�

��

��

� �

��

�

�

�

�

��

��

��

��

�

� ��

��

��

�

��

�

�

��

��

�

�

��

��

��

�

�

��

��

��

��

��

�

�

��

��

��

�

�

�

�

�

��

��

�

��

�

��

��

��

�

��

�

�

��

��

��

��

��

�

��

��

�

��

��

��

�

��

�

��

��

�

��

�

��

�

�

��

��

��

�

Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Kuikkanevalla.

13. Sauvinkivenneva (kl. 2341 08) sijaitsee noin12 km Lestijärven keskustasta luoteeseen. Suo ontutkittu vuonna 1990.

Suo rajoittuu pääasiassa mataliin hiekkamoreeni-kankaisiin ja luoteispäässä peltoihin. Suon pohjois-koillispuolella virtaa Lestijokeen laskeva Heinosen-puro. Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä suon länsireu-naa sivuaa maantie ja suon etelä- ja itäpuolella onmetsäautoteitä (kuva 9 ).

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Paukanevana 51.032/ Mato-ojan va 51.036). Suon pinta on 126–140 m mpy. Suon pohjois- ja keskiosa viettää luotee-seen noin 5 m/km ja eteläosa länsi-luoteeseen 3–4 m/km. Osa vesistä laskee ojia ja kanavia pitkin suoraanLestijokeen ja osa Heinosenpuron kautta Lestijokeen.


13. Sauvinkivenneva

Tutkimuspisteistä 33 % on avosuolla, 52 % rämeel-lä, 2 % korvessa ja 13 % turvekankaalla. Suo on oji-tettu kokonaan. Suon pohjoisosassa yleinen suotyyp-pi on varsinaisen sararämeen muuttuma, keskiosassavarsinaisen saranevan muuttuma ja eteläosassa rim-pinevan muuttuma sekä puolukkaturvekangas.

Turpeesta 23 % on rahka- ja 77 % saravaltaista. Var-puainesta sisältävien turpeiden osuus on 15 %, tupasvil-lan jäännöksiä sisältävien 7 % ja puun jäännöksiä sisäl-tävien 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve(43 %), varpuainespitoinen rahkasaraturve (14 %), sa-raturve (10 %) ja sararahkaturve (10 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 japohjaturvekerroksen 5,8. Liekoja on erittäin vähän (0,2%). Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Suon keski- ja ete-läosassa on paikoin kivistä moreenia. Liejuja ei esiinny.

Suon eteläosasta on otettu tilavuustarkat turvenäyt-

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3919

20


teet. Näytesarjan turve on pintaosastaan rahkavaltais-ta, muutoin turve on puu- ja varpuainespitoista rah-kasaraa. Maatuneisuudeltaan turve vaihtelee heikos-ta melko maatuneeseen (H 4–7). Turvenäytteidenkeskimääräinen vesipitoisuus on 89,8 %, tuhkapitoi-suus 3,7 % ja rikkipitoisuus 0,15 %. Turvekerroksenpintanäytteen kuiva-ainemäärä on korkea (159 kg/m3),turpeen keskimääräinen kuiva-ainemäärä on 96 kg/

m3. Turvenäytteiden keskimääräiset lämpöarvot ovat20,8 MJ/kg ja 9,2 MJ/kg.

Sauvinkivennevan yli 1,5 metrin syvyinen alue onkahdessa eri altaassa: etelä-keskiosan 20 ha:n ja poh-joisosan 4 ha:n altaissa on energiaturvetuotantoonsoveltuvaa turvetta yhteensä 0,31 milj. suo-m3. Sau-vinkivennevan tuotantokäyttöä vaikeuttaa yli 1,5metrin alueen epäyhtenäisyys.

�

�

�

�

��

��

� �

��

��

�

�

��

��

��

��

��

�

�

��

��

��

�

��

� �

�

�

�

�

��

��

��

� �

��

��

��

�

�

�

� ��

��

��

�

�

�

�

� ��

��

�

��

��

�

�

� ��

�

��

�

�

��

�

�

�

�

� ��

��

��

��

�

�

Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Sauvinkivennevalla.

14. Kivineva (kl. 2341 08) sijaitsee noin 7 km Les-tijärven keskustasta luoteeseen Lestijärveltä Toholam-mille johtavan maantien varrella. Suo on tutkittuvuonna 1991.

Suo rajoittuu pohjoispuolelta luode-kaakkosuuntai-seen Syrinharjuun ja tämän reunaa kulkevaan Lesti-järvi–Toholampi maantiehen. Muilta osin suota ym-päröivät rikkonaiset ja voimakkaasti lohkarepeit-

14. Kivineva

teiset moreenikankaat. Suon luoteispuolella on pel-toja ja itä- ja länsireunalla kulkevat metsäauto- japeltotiet (kuva 10).

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Mato-ojanva 51.036). Suon pinta on 140–147 m mpy ja viettääpohjois-luoteeseen 3–4 m/km. Vedet laskevat ojiapitkin länsi-luoteispuolella virtaavaan Peritalonpu-roon, josta edelleen Puikonpuron kautta Mato-ojaan

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3920

21


��

��

�

��

�

�

��

��

��

�

�

�

��

�

�

�

�

�

�

�

�

��

��

��

��

�

�

�

�

�

��

��

��

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Kivinevalla.

15. Patikkaneva (kl. 2341 08) sijaitsee Lestijoenvarrella noin 12 km Lestijärven keskustasta luotee-seen, lähes Lestijärven ja Toholammin kuntien rajal-la. Suo on tutkittu vuonna 1991.

Patikkaneva on valtakunnalliseen soidensuojeluoh-jelmaan ja Natura-2000-verkostoon kuuluvan Pauka-nevan (suo nro 8) itäisiä osia. Patikkaneva rajoittuulounaisreunaltaan Lestijokeen, joka samalla erottaaPatikkanevan Paukanevasta. Muilta osin suo rajoit-tuu mataliin hiekkamoreenikankaisiin. Suon itäpuo-lelta kulkee maantie ja luoteispuolelta metsäautotie(kuva 11).

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Paukane-van a 51.032). Suon pinta on 135–37 m mpy ja viet-tää lounaaseen noin 2 m/km. Vedet laskevat Lestijo-keen.


15. Patikkaneva

ja yli 1,5 metrin syvyisen alueen 2,80 milj. suo-m3.Tutkimuspisteistä 69 % on avosuolla, 29 % rämeellä

ja 2 % korvessa. Suon luoteis-pohjoisosa on ojitettu,muilta osin suo on luonnontilainen. Keskiosassa esiin-tyy silmäkenevaa ja rimpinevaa, tämän ympärillä onyleisesti lyhytkorsinevaa ja jonkin verran lyhytkorsi-nevarämettä. Luoteisosan luonnontilainen alue onpääasiassa rahkanevaa, rahkarämettä ja kalvakkane-vaa. Suon koillisreuna on kangasrämeen ja isovarpu-rämeen ojikkoa. Lestijoen varrella luhtaneva ja ne-vakorpi ovat yleiset suotyypit.

Turpeesta on 70 % rahka- ja 30 % saravaltaista. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 4 %, tupasvil-lan jäännöksiä sisältävien 6 % ja varpuainesta sisältävi-en 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (33%), rahkasaraturve (21 %) ja rahkaturve (12 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8ja pohjaturvekerroksen 5,4. Suon yleisimmät pohja-maalajit ovat hiekka ja kivinen moreeni. Lestijoen

ja edelleen Lestijokeen.Suon pinta-ala on 109 ha, josta yli metrin syvyistä

aluetta on 12 ha. Suon keskisyvyys on 0,6 metriä.Tutkimuspisteistä 87 % on rämeellä, 2 % korvessa ja

11 % turvekankaalla. Suo on ojitettu kokonaan. Suonkeski- ja lounaisosat ovat varsinaisen sararämeen muut-tumaa, tämän ympärillä on pääasiassa pallosararämeenojikkoa ja muuttumaa. Reuna-alueiden yleisimmät suo-tyypit ovat pallosararäme ja ruohoturvekangas.

Turpeesta 24 % on rahka- ja 76 % saravaltaista.

Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 35 %ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 14 %. Yleisim-mät turvelajit ovat puuainespitoinen rahkasaraturve(32 %) ja rahkasaraturve (28 %).

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 japohjaturvekerroksen 4,5. Suon pohjamaalaji on hiek-kaa. Liejuja ei esiinny. Suolta ei ole otettu tilavuus-tarkkoja turvenäytteitä.

Kivineva soveltuu parhaiten metsätalouskäyttöönohuen turvekerroksen vuoksi.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3921

22


varrella on 10–120 cm:n paksuisia liejukerroksia.Suon luoteispäästä ja keskiosasta on otettu tilavuus-

tarkat turvenäytteet. Näytesarjojen turve on pintaosas-taan heikosti maatunutta tupasvillapitoista rahkatur-vetta, ja tämän alla on kohtalaisesti – hyvin maatu-nutta (H 6–8) sararahkaa tai rahkasaraa. Näytesarjatovat fysikaalisilta ominaisuuksiltaan hyvin samanlai-set, paitsi suon keskiosasta otettujen muutamien yk-sittäisten näytteiden tuhkapitoisuudet ovat kohonneita(kuitenkin alla 10 %). Turvenäytteiden keskimääräi-

�

�

�

��

�

��

��

�

��

��

� ��

��

�

�

��

��

��

��

��

�

��

��

�

��

�

��

��

��

�

��

��

�

�

��

��

��

� �

��

�

��

� ��

�

��

�

�

��

�

��

�

��

��

��

��

��

��

�

�

�

��

��

��

��

�

��

�

�

�

� ��

��

� �

�

�

Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Patikkanevalla.

16. Likoneva (kl. 2341 11) sijaitsee Lestijärven jaLestijärven Kiiskilänlahden välisessä niemessä noin6 km Lestijärven keskustasta koilliseen. Suo on tut-kittu vuonna 1991.

Suo rajoittuu pääosin hiekkamoreenikankaisiin jakaakossa Niemenlampeen, josta on suora yhteys Les-tijärveen. Suon länsi-luoteispuolella on peltoja, jasuon keskellä on uudempaa tuotantoa oleva kapeapeltoalue. Suon etelä-lounaispuolelta kulkee Niemen-kylän maantie, joka yhtyy Lestijärvi – Reisjärvi maan-tiehen (kuva 12). Suon pinta on paikoin hyvin kivi-nen.

16. Likoneva

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Lestijärvenlähialue 51.041). Suon pinta on 141–142 m mpy javiettää hyvin loivasti kaakkoon. Vedet laskevat ete-läosan reunaojia pitkin Niemenlammen kautta Lesti-järveen.


Tutkimuspisteistä 35 % on avosuolla, 56 % rämeelläja 9 % turvekankaalla. Suon pohjois-luoteisosa onpääasiassa isovarpurämeen muuttumaa, ja reunoillaesiintyy varpu- ja puolukkaturvakangasta. Suon kes-kiosassa on rimpinevaa ja tämän ojikkoa, tämän ym-

nen vesipitoisuus on 90,1 %, kuiva-ainemäärä 99 kg/m3, tuhkapitoisuus 5,6 % ja rikkipitoisuus 0,19 %.Keskimääräinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on 20,7MJ/kg ja 50 %:n kosteudelle 9,1 MJ/kg.

Patikkaneva kuuluu osana Paukanevaa valtakun-nalliseen soidensuojeluohjelmaan ja Natura-2000-ver-kostoon. Lisäksi suoalueen läpi virtaava Lestijoki onkoskiensuojelulain nojalla suojeltu vesistö. Patikka-nevan itäosan kosteikko on kahlaajien suosittua pe-sintäaluetta (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2004).

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3922

23


��

��

��

��

� �

��

��

��

��

��

�

�

��

�

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

�

��

��

�

��

Kuva 12. Tutkimuspisteiden sijainti Likonevalla.

pärillä on tupasvilla- ja isovarpurämettä sekä näidenojikkoa ja muuttumaa. Suon pohjoisosa on ojitettukokonaan, samoin eteläosan reunat. Eteläosan keski-osaan on raivattu kapea peltoalue, jonka ympärilläon luonnontilaista aluetta.

Turpeesta on 79 % rahka- ja 21 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävien 32 % ja varpuai-nesta sisältävien 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat sa-rarahkaturve (23 %), rahkasaraturve (17 %), tupas-villapitoinen rahkaturve (17 %) ja tupasvillapitoinensararahkaturve (13 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6ja pohjaturvekerroksen 6,0. Yleisimmät pohjamaala-jit ovat kivinen moreeni ja hiesu. Suon luoteis- ja

keskiosassa on 10–40 cm:n paksuisia liejukerroksia.Suon keskiosasta on otettu tilavuustarkat turvenäyt-

teet. Näytesarjan turve on pintaosasta heikosti maa-tunutta rahkaturvetta, jonka alla on sararahkaturvettaja tämän alla järviruoko- ja kortepitoista sararahka-turvetta. Turpeen maatuneisuus vaihtelee heikostahyvin maatuneeseen (H4–8). Turvenäytteiden keski-määräinen vesipitoisuus on 90,5 %, kuiva-ainemäärä95 kg/m3, tuhkapitoisuus 1,5 % ja rikkipitoisuus0,08 %. Keskimääräinen lämpöarvo kuivalle turpeelleon 21,0 MJ/kg ja 50 %:n kostealle 9,3 MJ/kg.

Likonevan yli 1,5 metrin syvyisellä, 55 ha:n alu-eella on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,77milj. suo-m3. Suo ei sovellu tuotantoon, koska se si-jaitsee Lestijärven rantavyöhykkeellä.

17. Jokineva (kl. 2341 10) sijaitsee Lestijärven ete-lärannalla noin 8 km Lestijärven keskustasta kaak-koon. Suo on tutkittu vuonna 1991.

Suo rajoittuu lounaispuolelta luode- kaakkosuun-taiseen Kasalanharjuun ja länsi- ja luoteispuoleltaLestijärveen laskevaan Lehtosenjokeen ja tätä reu-nustaviin peltoihin. Pohjoispuolelta suo rajoittuu Les-tijärven Kuivaniemenlahteen ja itäpuolelta moreeni-kankaisiin. Suon eteläpuolella on peltoa. Suon halkivirtaa Jokinevanpuro, joka laskee Lehtosenjoen kauttaLestijärveen. Suon lounaispuolella kulkee Kinnula–Lestijärvi maantie (kuva 13).

17. Jokineva

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Jokinevan-puron va 51.044). Suon pinta on 141 - 145 m mpy.Suon eteläosa viettää itä-koilliseen noin 3 m/km javedet laskevat suo-ojia pitkin Jokinevanpuroon, jos-ta edelleen Lehtosenjoen kautta Lestijärveen. Suonpohjoisosa viettää luoteeseen noin 2 m/km ja vedetlaskevat Lehtosenjoen kautta Lestijärveen.


Tutkimuspisteistä 11 % on avosuolla, 73 % rämeel-lä, 2 % korvessa, 6 % turvekankaalla ja 8 % pellolla.Suon etelä- ja itäosan ojitetulla alueella on pääasias-

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3923

24


�

�

��

��

��

��

�

�

��

��

��

��

��

��

��

�

�

�

��

��

��

��

��

��

�

��

�

��

��

� �

�

�

�

�

��

��

��

�

��

�

��

��

��

��

��

��

�

�

�

�

��

��

��

��

��

�

�

��

�

��

��

��

Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Jokinevalla.

18. Soidinräme (kl. 2341 10) sijaitsee noin 6 km Les-tijärven kirkolta lounaaseen. Suo on tutkittu vuonna 1991.

Suo rajoittuu moreenipeitteisiin kalliomäkiin. Kulku-yhteydet suolle ovat hyvät pohjois-, etelä- ja itäpuolellakulkevien metsäautoteiden ansiosta (kuva 14).

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Pappilan-puron va 51.045). Suon pinta on 169–173 m mpy javiettää eteläosasta pohjoiseen noin 1,5 m/km ja poh-

18. Soidinräme

joisosasta luoteeseen 2 m/km. Vedet laskevat suo- jametsäojia pitkin suon luoteispuolella olevaan Iso-Lemmistöön (158,6 m mpy).


Tutkimuspisteistä 8 % on avosuolla ja 92 % rämeel-lä. Suon länsiosa ja eteläkärki on ojitettu. Suon kes-kiosalla vallitsee rahkaräme ja tupasvillaräme. Tämän

sa peltoa, kytöheittoa, varsinaisen sararämeen muut-tumaa sekä isovarpurämeen ojikkoa ja muuttumaa.Suon luonnontilaisella pohjois- ja keskiosalla esiin-tyy vaihtelevasti lyhytkorsinevaa, rimpinevaa, varsi-naista sararämettä, lyhytkorsinevarämettä sekä tupas-villa- ja isovarpurämettä.

Turpeesta 62 % on rahka- ja 38 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 15 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävien 5 % ja varpuaines-ta sisältävien 15 %. Yleisimmät turvelajit ovat sara-rahkaturve (14 %) ja rahkasaraturve (19 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8ja pohjaturvekerroksen 5,0. Yleisimmät pohjamaala-jit ovat hiesu ja hiekka. Liejukerrokset keskittyvätJokinevanpuron ja Lehtosenjoen varteen ja kerrostenpaksuus vaihtelee välillä 10–70 cm.

Suon keskiosasta on otettu tilavuustarkat turvenäyt-teet. Näytesarjan turve on rahkasaraa, pintaosastaan kor-tepitoista ja muilta osin puuainespitoista. Turpeen maa-tuneisuus vaihtelee heikosta jonkin verran maatuneeseen(H 4–5). Turvenäytteiden keskimääräinen vesipitoisuuson 89,8 %, kuiva-ainemäärä 99 kg/m3 ja tuhkapitoisuus4,2 %. Keskimääräinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on23 MJ/kg ja 50 %:n kosteudelle 10,3 MJ/kg. Turpeenkeskimääräinen rikkipitoisuus (0,46 %) ylittää poltto-turpeen laatuohjeen raja-arvon (0,30 %).

Jokinevan yli 1,5 metrin syvyisellä, noin 115 ha:nalueella on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 2,0milj. suo-m3. Suo ei kuitenkaan sovellu tuotantoonympäröivien vesistöjen vuoksi, sillä se sijaitsee Les-tijärven rantavyöhykkeellä ja rajoittuu Lehtosenjo-keen. Lisäksi suon halki virtaa Jokinevanpuro.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3924

25


�

�

� � ��

�

� ��

�

� ��

�

� � ��

�

��

�

��

�

��

�

��

�

��

�

�

Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Soidinrämeellä.

alueen ympärillä on pääasiassa pallosararämeen jatupasvillarämeen ojikkoa ja muuttumaa sekä rahka-rämeen ojikkoa.

Turpeesta 59 % on rahka- ja 41 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 5 %ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 28 %. Yleisim-mät turvelajit ovat rahkasaraturve (27 %), rahkatur-ve (19 %), tupasvillasararahkaturve (14 %), sararah-katurve (13 %) ja tupasvillarahkaturve (11 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 japohjaturvekerroksen 5,5. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %).Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka.

Suon keskiosasta on otettu tilavuustarkat turvenäytteet.

Näytesarjan turve on pintaosastaan heikosta kohtalaiseenmaatunutta (H4-6) tupasvillapitoista rahkaturvetta ja ker-roksen keski- ja pohjaosassa on H5-7 maatunutta rahka-saraa, joka on paikoin puuainespitoista. Turvenäytteidenkeskimääräinen vesipitoisuus on 90,4 %, kuiva-ainepi-toisuus 109 kg/m3, tuhkapitoisuus 2,3 % ja rikkipitoisuus0,10 %. Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on 21,5MJ/kg ja 50 %:n kosteudelle 9,5 MJ/kg.

Soidinrämeen yli 1,5 metrin syvyisellä ja 34 ha:n ko-koisella alueella on energiatuotantoon soveltuvaa tur-vetta 0,34 milj. suo-m3. Tämän alueen pintaosassa, noin30 ha:n alalla on ympäristöturpeeksi soveltuvaa heikos-ti maatunutta rahkaturvetta 0,27 milj. suo-m3.

19. Veteläneva (kl. 2341 10) sijaitsee noin 7 km Les-tijärven kirkolta etelään. Suo on tutkittu vuonna 1991.

Suota ympäröi hiekkamoreenikankaat. Pohjoisosas-taan suo rajoittuu metsäautotiehen ja vaihettuu samal-la Rimpineva 1:ksi (suo nro 20). Kulkuyhteydet suolleovat hyvät, sillä sen ympäristössä on useita metsäau-toteitä (kuva 15 ).

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Pappilan-puron va 51.045). Suon pinta on 162…168 m mpy javiettää pohjois-koilliseen noin 3 m/km. Vedet laske-vat suon reunaojia pitkin pohjoiseen; Rimpineva 1:nja Siliänevan (Säilänevan) kautta Iso-Lemmistöstä(158,6 m mpy) laskevaan Salonpuroon, josta edel-leen Pappilanjoen kautta Lestijärveen.

Suon pinta-ala on 111 ha, josta yli 1,5 metrin sy-vyistä aluetta on 59 ha. Suon keskisyvyys on 1,8metriä.

19. Veteläneva

Tutkimuspisteistä 48 % on avosuolla ja 52 % rä-meellä. Suon reuna-alueet ja pohjoispää on ojitettu.Suon keskiosa on rimpinevaa ja tämän ympärillä onvarsinaista saranevaa. Reunoja kohden yleistyvät eri-laiset rämeet, kuten varsinainen sararäme sekä lyhyt-korsinevarämeen, tupasvillarämeen, pallosararämeenja kangasrämeen ojikot.

Turpeesta 49 % on rahka- ja 51 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 7 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävien 18 % ja varpuai-nesta sisältävien 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat rah-kasaraturve (30 %), sararahkaturve (16 %), tupasvil-lapitoinen rahkaturve (15 %) ja kortepitoinen rahka-saraturve (12 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6ja pohjaturvekerroksen 5,3. Liekoja ei esiinny.

Suon reuna-alueella pohjamaalaji on kivinen mo-

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3925

26


�

�

�

�

� ��

�

� ��

�

� � ��

�

� � � ��

�

� � � ��

��

�

�

�

�

��

�

��

�

��

�

��

�

��

�

�

Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Vetelänevalla.

20. Rimpineva 1 (kl. 2341 10) sijaitsee noin 5 kmLestijärven kirkolta etelään. Suo on tutkittu vuonna 1991.

Suota ympäröivät hiekkamoreenipeitteiset kankaat.Kaakkoispuoleen rajautuvilla kankailla on kalliopal-jastumia. Suon eteläosassa on Rimpilampi (158,7 mmpy). Kulkuyhteydet ovat hyvät, sillä suo on metsä-autoteiden ympäröimä (kuva 16).

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Pappilan-puron va 51.045). Suon pinta on 156–162 m mpy javiettää koilliseen, pohjoisosasta noin 2 m/km ja ete-läosasta noin 5 m/km. Vedet laskevat ojia ja Rimpi-lammesta johtavaa kanavaa pitkin Salonpuroon jaedelleen Lestijärveen.


20. Rimpineva 1

Tutkimuspisteistä 28 % on avosuolla, 70 % rämeel-lä, 1 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. Suon keski-osassa on pieni luonnontilainen alue, muilta osin suoon ojitettu. Suon keskiosa on rimpinevaa, rimpine-van ojikkoa, varsinaisen ja ruohoisen saranevan muut-tumaa. Suon reunoilla esiintyy erilaisia rämeitä, ku-ten ruohoisen ja varsinaisen sararämeen muuttumaa,rahkarämeen ja tupasvillarämeen muuttumaa, isovar-purämeen ojikkoa, korpirämeen ja kangasrämeenojikkoa ja muuttumaa.

Turpeesta on 26 % rahka- ja 74 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 8 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävien 5 % ja varpuaines-ta sisältävien 6 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahka-saraturve (35 %), kortepitoinen rahkasaraturve (19 %)

reeni. Keskiosassa esiintyy hiekkaa, hietaa ja hiesua.Suon keskiosassa, muutamalla tutkimuspisteellä onliejua 10–30 cm:n kerroksina.

Suon keskiosan tutkimuspisteiltä on otettu tilavuus-tarkat turvenäytteet. Näytesarjojen turve on rahkasa-raa, joka on pohjaosastaan puu- ja kortepitoista. Tur-peen maatuneisuus vaihtelee heikosta hyvin maatu-neeseen (H 4–8). Turvenäytteiden keskimääräinenvesipitoisuus on 91 %, kuiva-ainemäärä 88 kg/m3,

tuhkapitoisuus 3,4 % ja rikkipitoisuus 0,13 %. Kes-kimääräinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on 21,5 MJ/kg ja 50 %:n kosteudelle 9,5 MJ/kg.

Vetelänevan yli 1,5 metrin syvyisellä, 59 ha:n alu-eella on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,88milj. suo-m3. Suon keskiosassa noin 16 ha:n alalla onympäristöturpeeksi soveltuvaa heikosti maatunuttarahkaturvetta 0,14 milj. suo-m3.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3926

27


��

�

��

��

��

��

�

�

��

��

��

��

��

�

��

�

�

�

��

�

� �

��

��

��

��

��

�

�

��

��

�

�

��

��

�

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

� ��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

� ��

� �

��

�

�

��

��

�

�

� �

��

�

��

��

�

��

��

��

�

Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti Rimpineva 1:lla.

ja sararahkaturve (10 %).Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6

ja pohjaturvekerroksen (H5-10 maatuneen) 4,8. Suonpohjamaalaji on pääasiassa kivistä moreenia. Keski-osassa esiintyy myös hiekkaa ja hietaa. Liejukerros-tumat keskittyvät Rimpilammen ympärille ja kerros-ten paksuus vaihtelee 10–80 cm:iin.

Suon keski- ja pohjoisosasta on otettu tilavuus-tarkat turvenäytteet. Näytesarjan turve on rahkasaraa,joka on paikoin korte- ja varpuainespitoista. Turpeen

maatuneisuus vaihtelee heikosta melko maatuneeseen(H4 - 7). Turvenäytteiden keskimääräinen vesipitoi-suus on 91,2 %, kuiva-ainemäärä 87 kg/m3, tuhkapi-toisuus 4,6 % ja rikkipitoisuus 0,15 %. Keskimääräi-nen lämpöarvo kuivalle turpeelle on 21,8 MJ/kg ja50 %:n kosteudelle 9,7 MJ/kg.

Rimpineva 1:n yli 1,5 metrin syvyisellä, 60 ha:nalueella on energiatuotantoon soveltuvaa turvettayhteensä 1,08 milj. suo-m3. Tuotantoa vaikeuttaa suoneteläosassa oleva Rimpilampi.

21. Säiläneva (kl. 2341 10) sijaitsee noin 4 km Lesti-järven kirkolta lounaaseen. Suo on tutkittu vuonna 1991.Vanhemmilla kartoilla suo esiintyy nimellä Säiläneva,uudemmilla (v. -97 alk.) nimellä Siliäneva. Suo rajoittuuluoteispuolelta Isosalon moreenipeitteiseen kalliomäkeen,muilta osin hiekkamoreenikankaisiin. Suon koillisreunallaon kaatopaikka. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, silläsen ympärillä kulkee useita metsäautoteitä (kuva 17).

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Pappilan-puron va 51.045). Suon pinta on 153–157 m mpy javiettää pohjois-koilliseen noin 2 m/km. Vedet laske-vat ojia pitkin ensin Salonpuroon ja edelleen Pappi-lanjoen kautta Lestijärveen.


21. Säiläneva

Tutkimuspisteistä 11 % on avosuolla, 88 % rämeelläja 1 % turvekankaalla. Suon keskiosassa on pieni luon-nontilainen alue, muilta osin suo ojitettu. Suon etelä- jakeskiosan yleisiä suotyyppejä ovat varsinaisen sararä-meen muuttuma ja isovarpurämeen muuttuma. Pohjois-osassa vallitsee tupasvillarämeen ojikko ja muuttumasekä isovarpurämeen muuttuma. Suon reunalla esiintyyyleisesti korpirämeen ojikkoa ja muuttumaa.

Turpeesta 60 % on rahka- ja 40 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 10 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävien 9 % ja varpuaines-ta sisältävien 10 %. Yleisimmät turvelajit ovat rah-kasaraturve (31 %) ja sararahkaturve (26 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 japohjaturvekerroksen 5,4. Liekoja esiintyy hyvin vähän

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3927

28


�

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

��

��

��

��

��

�

��

��

��

�

��

�

��

�

�

� �

��

��

� ��

�

��

� �

��

��

��

�

��

� � �

��

�

��

��

��

��

��

��

�

�

��

��

Kuva 17. Tutkimuspisteiden sijainti Säilänevalla.

22. Pitkäräme (kl. 2341 10) sijaitsee noin 3 kmLestijärven kirkolta lounaaseen, Säilänevan (suo nro21) koillispuolella. Suo on tutkittu vuonna 1991.

Suo rajoittuu pääosin hiekkamoreenikankaisiin,pohjois-koillispuolelta peltoihin ja Salonpuroon. Suonkeskiosassa on peltoa. Suon eteläpuolella kulkeemaantie ja metsäautotie (kuva 18).

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Pappilanpu-ron va 51.045). Suon pinta on 145–149 m mpy ja viet-tää pohjois-koilliseen noin 3 m/km. Vedet laskevat ojiapitkin Salonpuroon, josta edelleen Pappilanjoen kauttaLestijärveen.

Suon pinta-ala on 66 ha, josta yli metrin syvyistäaluetta on 6 ha. Suon keskisyvyys on 0,7 metriä.

Tutkimuspisteistä 85 % on rämeellä, 9 % turvekan-kaalla ja 6 % pellolla. Suo on ojitettu kokonaan. Ylei-

22. Pitkäräme

simmät suotyypit ovat isovarpurämeen ja varsinaisensararämeen muuttuma. Suon keskellä on peltoa. Suonreunoilla yleisiä suotyyppejä ovat ruoho- ja varputurve-kangas sekä pallosararäme ja sen ojikko ja muuttuma.

Turpeesta 96 % on rahka- ja 4 % saravaltaista. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 22 %, tupasvil-lan jäännöksiä sisältävien 12 % ja varpuainesta sisältävi-en 21 %. Yleisimmät turvelajit ovat puu- ja varpuainespi-toinen sararahkaturve (37 %) ja sararahkaturve (35 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2ja pohjaturvekerroksen 5,0. Yleisimmät pohjamaala-jit ovat hieta ja hiekka. Suolta ei ole otettu tilavuus-tarkkoja turvenäytteitä.

Pitkäräme ei sovellu turvetuotantoon ohuen turve-kerroksen vuoksi.

(0,1 %). Suon pohjamaalaji on kivistä moreenia.Suon pohjois- ja eteläpäästä on otettu tilavuustar-

kat turvenäytteet. Eteläosasta otetun näytesarjan tur-ve on kortepitoista rahkasaraa, joka on maatuneisuu-deltaan (H 5–7). Pohjoisosasta otetun näytesarjan tur-ve on pintaosasta sararahkaa ja pohjaosasta rahkasa-raa. Turpeen maatuneisuus vaihtelee kohtalaisestamelko maatuneeseen (H 6–7). Turvenäytteiden kes-kimääräinen vesipitoisuus on 90,1 %, kuiva-ainemää-

rä 100 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,9 % ja rikkipitoisuus0,18 %. Keskimääräinen lämpöarvo kuivalle turpeelleon 21,8 MJ/kg ja 50 %:n kosteudelle 9,7 MJ/kg.

Säilänevan yli 1,5 metrin syvyisellä, 43 ha:n alu-eella on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,64milj. suo-m3. Turvekerroksen pintaosan heikosti maa-tunut rahkavaltainen kerros on ohut, joten se voidaanlaskea alla olevaan maatuneempaan, energiaturpeek-si soveltuvaan kerrokseen.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3928

29


�

�

�

� �

��

�

�

�

�

��

��

�

��

�

�

��

��

�

�

��

�

�

�

�

��

��

�

�

��

� �

��

�

��

��

�

��

��

�

��

�

Kuva 18. Tutkimuspisteiden sijainti Pitkärämeellä.

23. Hakaneva (kl. 2341 10) sijaitsee noin 5 kmLestijärven kirkolta kaakkoon. Suo on tutkittu vuon-na 1991.

Suo rajoittuu itä- ja lounaispuolelta hiekkamoree-nikankaisiin ja muilta osin peltoihin. Kulkuyhteydetovat hyvät, sillä suon keskiosan pelloille tulee tie jalisäksi suon eteläpuolella on useita metsäautoteitä(kuva 19).

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen (Pappilan-puron va 51.045). Suon pinta on 131–136 m mpy javiettää suon pohjoisosasta luoteeseen noin 2 m/km jaeteläosasta koilliseen noin 3 m/km. Vedet laskevatsuo- ja pelto-ojia pitkin pohjoisessa olevan Pappilan-joen kautta Lestijärveen.


Tutkimuspisteistä 5 % on avosuolla, 70 % rämeellä, 1% korvessa, 12 % turvekankaalla ja 12 % pellolla. Suoon ojitettu kokonaan. Suon keskiosa on peltoa. Pohjois-osassa esiintyy isovarpurämeen ojikkoa ja muuttumaa,rimpinevan ja rahkarämeen muuttumaa sekä reuna-alu-eilla turvekankaita. Suon eteläosan peltoalueen ympä-rillä esiintyy isovarpurämeen ojikkoa ja muuttumaa.

23. Hakaneva

Suon läntisin osa on pääasiassa varsinaisen sararämeenja ruohoisen sararämeen muuttumaa.

Turpeesta 74 % on rahka- ja 26 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 22 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävien 6 % ja varpuaines-ta sisältävien 21 %. Yleisimmät turvelajit ovat puu-ja varpuainespitoinen sararahkaturve (29 %), sararah-katurve (24 %) ja rahkasaraturve (19 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6ja pohjaturvekerroksen 5,1. Suon yleisimmät pohja-maalajit ovat hiekka ja hieta.

Suon pohjoispäästä on otettu tilavuustarkat turve-näytteet. Näytesarjan turve on puu- ja varpuainespi-toista sararahkaa, maatuneisuudeltaan (H 5–7). Tur-venäytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,0 %,kuiva-ainemäärä 98 kg/m3 ja tuhkapitoisuus 3,7 %.Keskimääräinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on 20,6MJ/kg ja 50 %:n kosteudelle 9,1 MJ/kg. Turpeen rik-kipitoisuutta ei ole määritetty.

Hakanevan pohjoisosassa, yli 1,5 metrin syvyisel-lä noin 5 ha:n alueella on energiaturpeeksi soveltu-vaa turvetta 0,04 milj. suo-m3. Suon eteläosan turve-kerrostuma on liian ohut tuotantokäyttöön.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3929

30


�

��

� ��

�

�

�

�

�

�

�

�

��

�

�

��

��

��

�

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

�

� � � �

��

��

�

� � � �

��

�

� � �

�

��

��

��

�

�

�

��

��

��

��

�

�

��

�

��

��

��

�

��

��

�

Kuva 19. Tutkimuspisteiden sijainti Hakanevalla.

24. Murtoneva (kl. 2341 10) sijaitsee noin 7 kmLestijärven kirkolta kaakkoon. Suo on tutkittu vuon-na 1991.

Suo rajoittuu itäosastaan peltoihin ja muilta osinhiekkamoreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät,sillä suon läpi kulkee metsäautotie (kuva 20).

Suo kuuluu Lestijoen vesistöalueeseen; länsiosakuuluu Pappilanpuron valuma-alueeseen (51.045) jaitäosa Lehtosenjoen alaosan alueeseen (51.051). Suonpinta on 149–152 m mpy ja viettää länsiosasta koilli-seen ja itäosasta luoteeseen noin 2 m/km. Vedet las-kevat suo- ja metsäojia pitkin Lehtosenjokeen, jokalaskee Lestijärveen.

Suon pinta-ala on 116 ha, josta yli metrin syvyistäaluetta on 7 ha. Suon keskisyvyys on 0,7 metriä.

Tutkimuspisteistä 95 % on rämeellä, 2 % korvessa

24. Murtoneva

ja 3 % turvekankaalla. Suo on ojitettu kokonaan. Suonkeskiosassa vallitseva suotyyppi on isovarpurämeenmuuttuma. Reuna-alueiden yleisiä suotyyppejä ovatpallosararämeen ojikko ja muuttuma.

Turpeesta 74 % on rahka- ja 26 % saravaltaista. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 7 %, tupasvil-lan jäännöksiä sisältävien 5 % ja varpuainesta sisältävi-en 17 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (35%), rahkasaraturve (21 %) ja rahkaturve (16 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5ja pohjaturvekerroksen 5,3. Suon keskiosan yleisim-mät pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu. Suon reunatovat kivistä moreenia. Suolta ei ole otettu tilavuus-tarkkoja turvenäytteitä.

Murtoneva ei sovellu turvetuotantoon ohuen turve-kerroksen vuoksi.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3930

31


��

�

��

�

��

��

�

��

�

��

��

��

��

��

�

�

�

�

��

��

�

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

�

��

��

��

�

��

��

��

��

�

��

�

��

��

��

�

��

�

��

�

�

��

�

Kuva 20. Tutkimuspisteiden sijainti Murtonevalla.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3931

32


Lestijärven kunnassa on yli 20 hehtaarin kokoisia soi-ta 25 175 ha, mikä on 44 % kunnan maapinta-alasta (Lap-palainen et al. 1980, Virtanen et al. 2003). Lestijärvensoita on tutkittu vuosina 1985–86 ja 1990–91 (liite 4).Tässä raportissa julkaistaan vuosina 1990–91 tutkittu-jen soiden (yht. 17 kpl) tutkimustiedot, joiden yhteis-pinta-ala on 3312 ha (liite 1). Tutkittujen soiden keski-koko on 195 ha. Soista suurimpia ovat Jatkonneva (682ha), Iso-Lamminneva (360 ha) ja Paukaneva (311 ha).Aiemmin Lestijärven soista julkaistun raportin (Korpi-jaakko & Koivisto 1989) ja tämän raportin tutkimusalaon yhteensä 4272 ha, mikä on noin 20 % kunnan yli 20ha:n soiden kokonaisalasta.

Lestijärven alueen maaperä on pääosin suota ja nii-den välisiä matalia moreeniselänteitä. Alue on topo-grafialtaan kohtalaisen tasaista. Alueen deglasiaatioeli vapautuminen mannerjäätiköstä tapahtui noin 9100 vuotta sitten (Mäkelä 1988). Kunnan halki, Val-keisen alueelta Yli-Lestin ja Lestijärven kirkonkylänkautta Syriin kulkee kaakko-luodesuuntainen harju-jakso. Geologisesti harju kuuluu Keski-Pohjanmaanitäosan pitkittäisharjujen vyöhykkeeseen (Niemelä1979). Kunnan pohjois- ja eteläosassa esiintyy luo-de-kaakko suuntaisia drumliineja ja kaakkois- ja luo-teisosassa kumpumoreenialueita (Vaasan lääni seu-

TULOSTEN TARKASTELUA

Suot ja soistuminen

tukaavaliitto 1989).Alueen kallioperä kuuluu Keski-Suomen syväkivi-

alueeseen. Vallitsevia kivilajeja ovat kvartsidioriitit,granodioriitit ja ja graniitit. Syväkivien ikä on noin 1750–1 850 milj. vuotta (Simonen 1980, Vaasan lääniseutukaavaliitto 1989).

Kaikki tutkitut suot kuuluvat joko kokonaan tai osit-tain Lestijoen vesistöalueeseen. Tutkituista soista Iso-lamminneva ja Kuikkaneva sijoittuvat kahdelle ve-sistöalueelle: Iso-Lamminneva sijoittuu Lestijoen jaKalajoen vesistöalueen rajalle ja Kuikkaneva Lesti-joen ja Perhonjoen vesistöalueen rajalle. Lestijoenvesistöalueen tärkeimmät osat ovat Lehtosenjoki,Lestijoen yläosa ja Lestijärvi.

Soiden muodostuminen Lestijärven alueella alkoijäätikön perääntymisen jälkeen noin 9100 vuotta sit-ten. Soiden pohjaturpeen puupitoisuudesta voidaanpäätellä, että alueen yleisin soistumismuoto on met-sämaan soistuminen. Osa soista on syntynyt vesistö-jen umpeenkasvun seurauksena, mistä kertoo soidenpohjalla oleva liejukerrostuma. Soiden tutkimuspis-teistä 9 %:lla on pohjaliejuhavaintoja. Tutkittujensoiden pohjamaalajihavainnoista hiekkaa on 38 %,moreenia 49 % ja hienolajitteisia maalajeja (hietaa jahiesua) 13 %.

Suoyhdistymällä tarkoitetaan soiden kasviyhdys-kuntien samankaltaisuutta, joka on syntynyt eri soi-den samanlaisen hydrologian ja kasvien ravinteidensaannin seurauksena. Lestijärvi sijoittuu suoyhdisty-mätyypiltään pääosin Pohjanmaan aapasoiden vyö-hykkeelle ja osittain myös viettokeitaiden vyöhyk-keelle (Ruuhijärvi 1983).

Lestijärven soilla määritetyistä suotyypeistä on las-kettu pinta-alalla painotetut keskiarvot. Yli puolet

Suoyhdistymät ja suotyypit

(60 %) suotyypeistä on rämeitä. Avosoita on 31 %,korpia 1 %, turvekankaita 5 % ja peltoja 3 %. Luon-nontilaisia suotyyppejä on yhteensä 38 %, ojikkojenosuus on 22 % ja muuttumien 32 %. Täysin luonnon-tilaisia soita ei ole tutkitulla alueella. Useimmat ovatjoko osittain tai kokonaan ojitettuja. Reunaojituksis-ta huolimatta lähes luonnontilaisiksi soiksi voidaanlukea Paukaneva (nro 8), Patikkaneva (nro 15), Rim-pineva 2 (nro 10) ja Veteläneva (nro 19).

Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,4 m, joka vas-taa koko maan tutkittujen turvekerrostumien keski-syvyyttä 1,41 m (Virtanen et al. 2003). Syvin suo onRimpineva 2, jonka keskisyvyys on 2,8 m. Tutkituil-la soilla on yli metrin syvyistä aluetta 1640 ha, yli1,5 metrin aluetta 1147 ha ja yli kahden metrin aluet-ta 734 ha. Soiden turpeista on rahkavaltaista 60 % jasaravaltaista 40 %. Koko turvemäärästä tupasvillapi-toisia turpeita on 16 %, puuainespitoisia turpeita 10% ja varpuainespitoisia 6 %. Heikosti maatuneen pin-taturvekerroksen keskimääräinen paksuus on 0,2 m,

Turvekerrostumat

välikerroksen (H4 maatunut) 0,2 m ja pohjakerrok-sen 1,0 m. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on4,7 ja pohjaturvekerroksen eli polttoturpeeksi sovel-tuvien kerrosten 5,4.

Lähes kaikilta tutkituilta soilta on otettu tilavuus-tarkkoja turvenäytteitä laboratoriomäärityksiä varten.Turvekerrostumien keskimääräinen vesipitoisuus on90,8 % märkäpainosta ja kuiva-aineen määrä 96 kg/m3. Turpeen keskimääräinen happamuus (pH) on 4,2ja tuhkapitoisuus 3,1 %. Rikkipitoisuus on keskimää-rin 0,15 %. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3932

33


keskimäärin 21,2 MJ/kg ja 50 %:n kosteudessa 9,5MJ/kg. Kivinevalta, Pitkärämeeltä ja Murtonevalta eiole otettu tilavuustarkkoja turvenäytteitä.

Lestijärvellä tutkittujen soiden turvemäärä on yh-

teensä 44,85 milj. suo-m3, tästä yli 1,5 metrin alueel-la on 27,96 milj. suo-m3 ja yli kahden metrin syvyi-sellä alueella 20,92 milj. suo-m3.

Turvetuotantoon soveltuvat suot ja tuotantoalat,turvemäärät sekä energiasisällöt on esitetty taulukossa1. Tutkituista soista energiaturvetuotantoon soveltu-vaa turvetta on 11:llä suolla, yhteensä 580 ha. Ener-giaturvevarat ovat yhteensä 8,38 milj. suo-m3 eli noin14450 m3/ha. Energiaturvetuotantoon soveltuviensoiden kuivan turpeen energiasisältö on yhteensä17,08 milj. GJ eli 4,75 milj. MWh. Hyödyntämiskel-poista ympäristöturvetta on 4 suolla, yhteensä 72 ha.Ympäristöturpeen määrä on yhteensä 0,63 milj. suo-m3. Tutkituista soista Kivinevan (nro 14), Pitkärämeen(nro 22) ja Murtonevan (nro 24) turvekerros on liian

Soiden soveltuvuus turvetuotantoon

ohut tuotantokäyttöön. Lestijärvellä tutkittujen soi-den tuotantokäyttöä rajoittaa useimpien soiden kuu-luminen suojeluohjelmiin tai niiden sijainti on suoje-lualueen välittömässä läheisyydessä. Lisäksi useim-mat suot sijaitsevat Lestijoen ja Lestijärven tai mui-den vesistöjen läheisyydessä. Esim. Paukaneva (nro8), Jatkonneva (nro 9) ja Patikkaneva (nro 15) sijait-sevat Lestijoen varrella, Likoneva (nro 16) ja Jokin-eva (nro 17) Lestijärven rantavyöhykkeellä ja Iso-lam-minneva (nro 11) rajoittuu Lestijärveen laskevaanTakalolampeen.

Tutkituista soista neljä kuuluu suojeluohjelmiin. Pau-kaneva (nro 8) ja Patikkaneva (nro 15, osana Paukane-vaa) kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaanja Natura-2000-verkostoon. Patikkanevan itäosan kos-teikko on kahlaajien suosittua pesintäaluetta. Paukane-va–Patikkaneva suoalueen läpi virtaava Lestijoki onkoskiensuojelulain nojalla suojeltu vesistö ja sitä on esi-tetty myös erityistä suojelua vaativien vesistöjen ohjel-maan. Jatkonneva (nro 9) on Lestijoen yläjuoksualuettaja kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaanja Natura-2000-verkostoon. Yläjuoksualue on maakun-

Soidensuojelu

nan merkittävin koskikarojen talvehtimisalue. Jatkonn-evan alueella esiintyy myös monia uhanalaisia tai muu-ten harvinaisia kasvilajeja, kuten hoikkavillaa, jokilei-nikkiä, kaarlenvaltikkaa, rantalemmikkiä, rantanätkel-mää, rimpivihvilää, suomenlummetta ja raidankeuhko-jäkälää. Rimpineva 2:n (nro 10) länsiosa kuuluu Ison-evan soidensuojelualueen Natura 2000- laajennuksiin(Länsi-Suomen ympäristökeskus 2004). Lisäksi Iso-Lamminneva (nro 11) sijaitsee Lamminneva-Kivineva-Tuomikonnevan soidensuojelualueeseen välittömässäläheisyydessä.

Lestijärven turvetutkimuksista on vastannut geolo-gi Martti Korpijaakko. Tutkijoina ovat toimineet tut-kimusassistentti Pertti Silén ja kausiapulaiset ElmoHeikkinen, Ari Kähkönen ja Rauno Malinen. Tutki-muksiin liittyvät maastotyöt ovat tehneet tutkimus-työntekijät Lauri Harju ja Jouko Korpi. Laboratorio-mestari Seija Parviainen sekä laborantit Anne Back-

KIITOKSET

man ja Arja Salpakari ovat vastanneet turvenäyttei-den laboratoriomäärityksistä. Kartanpiirtäjät RitvaJokisaari ja Riitta Turunen ovat piirtäneet raporttiintarvittavat suokartat. Raportin on tarkastanut geologiTimo Suomi. Tekijä kiittää kaikkia raportin eri työ-vaiheisiin osallistuneita.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3933

34


Energiataloudellinen Yhdistys, Lämpölaitosyhdis-tys ry. & Turveteollisuusliitto ry. 1991. Polttotur-peen laatuohje. 20 s.

Hänninen, P., Toivonen, T. & Grundström, A. 1983.Turvetutkimustietojen laskentamenetelmät. Geolo-ginen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13,4/83/131. 30 s.

Korpijaakko, M. 1981. Uusi kairatyyppi tilavuustark-kojen turvenäytteiden ottamiseen. Suo 32 (1), 7-8.

Korpijaakko, M. & Koivisto, M. 1989. Lestijärvellätutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimus-keskus, Turvetutkimus, Turveraportti 223. 51 s.

KTM, Energiaosasto 1990. Geologian tutkimuskes-kuksen turveinventoinnin kehittäminen ja maksul-lisuus. Työryhmän raportti.

Lappalainen, E., Häikiö, J. & Heiskanen, P. 1980.Vaasan läänin suoinventointi. Yhdistelmä pinta-ala-mittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos,maaperäosasto, raportti P 13,6/1980/25.

Lappalainen, E., Sten, C.-G. & Häikiö, J. 1984.Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutki-muskeskus. Opas n:o 12, 62 s.

Länsi-Suomen ympäristökeskus 2004. Lestijärvi: Na-tura 2000-alueet. < URL: http: //www.ymparisto.fi/>.

KIRJALLISUUS

Mäkelä. J. 1988. Deglasiaatio Kinnulan – Pihtipu-taan alueella Keski-Suomessa. Turun yliopistonmaaperägeologian osaston julkaisuja , nro 69.

Niemelä, J. 1979. Suomen sora- ja hiekkavarojenarviointiprojekti 1971–1978. Tutkimusraportti nro42, Geologinen tutkimuslaitos.

Ruuhijärvi, R. 1983. Suomen suoyhdistymätyypit.Suomen suot ja niiden käyttö. Suoseura ry. Helsin-ki. s. 24–28.

Simonen, A. 1980. The Precambrian in Finland. Geo-logical Survey of Finland, Bulletin, 304.

Tomppo, E., Katila, M., Moilanen, J., Mäkelä, H.& Peräsaari, J. 1998. Kunnittaiset metsävaratie-dot 1990–94. Metsätieteen aikakauskirja ; 4B(1998): , 839 s. ISSN 1455-2515.

Vaasan läänin seutukaavaliitto 1989. Vaasan lää-nin puoleisen Suomenselän sora- ja hiekkahuolto.Sarja B:47. s. 26.

Virtanen, K., Hänninen, P., Kallinen, R-L., Vartiai-nen, S., Herranen, T. & Jokisaari, R. 2003. Suo-men turvevarat 2000. Geologian tutkimuskeskus,Tutkimusraportti 156. 101 s., 7 liitettä.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3934

35


Taul

ukko

1. L

esti

järv

en s

oide

n tu

rvet

uota

ntoo

n so

velt

uva

suoa

la, t

urpe

en m

äärä

ja e

nerg

iasi

sält

ö.

Suo

n nr

o ja

nim

iY

mpä

rist

ö-E

nerg

ia-

Tuhk

a-R

ikki

-V

esi-

pHH

yödy

ntäm

istä

hai

ttav

ia

turv

e-tu

rve-

Kui

va-

Kui

va-

Kui

va-

pito

isuu

spi

tois

uus

pito

isuu

ste

kijö

itä

vara

tva

rat

tilav

uus-

aine

tta

aine

-lä

mpö

-lä

mpö

-

Ym

päri

stö-

Ene

rgia

-(m

ilj.

(milj

. pa

ino

mää

räar

vo(m

ilj(m

ilj.

arvo

(milj

.(m

ilj.

turv

etu

rve

suo-

m3)

suo-

m3)

(kg/

suo-

m3)

(100

0 tn

)(1

000

tn/h

a)(M

J/kg

)G

J)M

Wh)

(MJ/

kg)

GJ)

MW

h)%

%%

10. R

impi

neva

27

340,

070,

6870

47,6

1,40

20,6

0,98

0,27

90,

860,

242,

40,

1192

,54,

2N

atur

a-al

ue (v

arau

s)

11. I

so-L

amm

inev

a88

1,14

106

121

1,37

21,9

2,65

0,74

9,7

2,34

0,65

2,7

0,14

89,1

4,3

Raj

oittu

u ve

sist

öön

ja s

oide

nsuo

j.alu

eese

en

12. K

uikk

anev

a19

630,

150,

578

390,

6220

0,78

0,22

9,5

0,74

0,21

4,2

0,21

91,9

4,1

Suo

n ke

skel

lä o

n la

mpi

13. S

auvi

nkiv

enne

va24

0,31

118

371,

5221

,10,

770,

219,

20,

670,

193,

10,

1587

,64,

2Tu

ot.s

ovel

t.alu

e ei

yht

enäi

nen

16. L

ikon

eva

550,

7795

731,

3320

,51,

500,

429,

31,

360,

381,

40,

0990

,73,

5V

esis

töje

n ym

pärö

imä

17. J

okin

eva

115

299

198

1,72

23,1

4,57

1,27

10,3

4,08

1,13

3,4

0,29

89,9

5,3

Ves

istö

jen

ympä

röim

ä

18. S

oidi

nräm

e30

340,

270,

3410

937

1,09

20,5

0,76

0,21

9,5

0,70

0,20

1,7

0,08

92,4

3,7

19. V

etel

änev

a16

590,

140,

8886

761,

2821

,51,

630,

459,

51,

440,

403,

20,

1391

,14,

3

20. R

impi

neva

160

1,08

8187

1,46

21,6

1,89

0,53

9,7

1,70

0,47

4,2

0,14

91,9

4,3

Suo

n ke

skel

lä o

n la

mpi

21. S

äilä

neva

430,

6410

567

1,56

22,1

1,49

0,41

9,7

1,30

0,36

3,7

0,14

89,6

4,6

23. H

akan

eva

50,

0482

30,

6620

,60,

070,

029,

10,

060,

024

91,7

4,1

Tuot

anto

on s

ovel

tuva

ala

pie

ni

Yht

./Kes

kiar

vo72

580

0,63

8,38

9478

61,

2721

,217

,08

4,75

9,5

15,2

64,

243,

10,

1590

,84,

2

ener

gias

isäl

töen

ergi

asis

ältö

Tuot

anto

kelp

oine

nE

nerg

iatu

rpee

n ku

iva-

aine

mää

räLä

mpö

arvo

ja e

nerg

iasi

sältö

ala

(ha)

Teho

lline

n50

%:n

kos

t.

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3935

36


TU

TK

ITT

UJE

N S

OID

EN

PIN

TA-A

LA

, TU

RV

EK

ER

RO

ST

UM

IEN

PA

KS

UU

S, M

AA

TU

NE

ISU

US

JA

TU

RV

EM

ÄÄ

RÄ

SY

VY

YS

AL

UE

> 0

.3 m

SU

ON

SU

ON

NIM

IK

AR

TTA

- PI

NTA

-

KE

SKIS

YV

YY

S m

KES

KIM

AAT

.T

URV

EM

ÄÄ

RÄ

MIL

J. M

3

LIN

JAST

O

B-

C

- N

:OL

EH

TI

ALA

Kas

vu-

Väl

i-Po

ltto-

YH

TPo

ltto

YH

TK

asvu

-V

äli-

Poltt

o-Y

HT

mPI

STPI

STH

Atu

rve

turv

etu

rve

turv

etu

rve

turv

etu

rve

035

66 P

AU

KA

NE

VA

2341

0831

10.

40.

21.

31.

96.

15.

01.

370.

513.

925.

8088

156

10 0

3579

SA

UV

INK

IVE

NN

EV

A23

4108

166

0.1

0.0

0.8

0.9

5.8

5.4

0.13

0.05

1.34

1.51

5615

1722

035

72 J

AT

KO

NN

EV

A23

4111

682

0.2

0.2

0.7

1.1

5.7

4.8

1.29

1.38

4.57

7.24

1962

558

58 0

3582

KIV

INE

VA

2341

0810

90.

10.

10.

50.

64.

54.

20.

060.

100.

510.

6730

6517

18 0

3584

LIK

ON

EV

A23

4111

800.

10.

21.

51.

85.

95.

60.

090.

131.

211.

4230

501

0 0

3587

VE

TE

LÄ

NE

VA

2341

1011

10.

20.

31.

31.

85.

34.

60.

210.

391.

391.

9846

607

4 0

3573

RIM

PIN

EV

A 2

2341

1117

30.

30.

61.

92.

84.

84.

40.

441.

103.

234.

7759

502

0 0

3574

IS

O-L

AM

MIN

NE

VA

223

4111

360

0.1

0.2

0.8

1.1

5.3

4.8

0.32

0.75

3.04

4.11

1217

031

20

035

78 K

UIK

KA

NE

VA

2341

0729

40.

10.

20.

71.

15.

14.

40.

440.

592.

063.

0967

5012

10 0

3583

PA

TIK

KA

NE

VA

2341

0819

40.

30.

21.

41.

85.

44.

80.

520.

292.

763.

5762

5014

7 0

3586

SO

IDIN

RÄ

ME

2341

1081

0.4

0.3

0.8

1.4

5.6

4.4

0.30

0.21

0.64

1.16

3740

67

035

88 R

IMP

INE

VA

123

4110

125

0.0

0.2

1.4

1.6

4.8

4.6

0.06

0.19

1.75

2.00

7040

108

035

91 H

AK

AN

EV

A23

4110

177

0.0

0.2

0.5

0.7

5.1

4.6

0.06

0.37

0.82

1.25

6275

4036

035

92 M

UR

TO

NE

VA

2341

1011

60.

10.

20.

50.

75.

34.

60.

100.

230.

530.

8651

6023

32 0

3585

JO

KIN

EV

A23

4110

164

0.0

0.4

1.8

2.2

5.0

4.8

0.05

0.61

2.92

3.58

4910

58

035

89 S

ÄIL

ÄN

EV

A23

4110

103

0.1

0.2

1.1

1.3

5.4

5.1

0.08

0.20

1.11

1.38

5280

64

035

90 P

ITK

ÄR

ÄM

E23

4110

660.

00.

40.

30.

75.

04.

20.

030.

260.

170.

4631

3514

24

YH

TE

EN

SÄ

/KE

SK

IM.

3312

0.2

0.2

1.0

1.4

5.4

4.7

5.55

7.36

31.9

444

.85

111.

5 K

M

LIITE 1

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3936

POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2(1) JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT

Kohta Ominaisuus Raja-arvon kohdistuminen Raja-arvot Toteamistapa

- kattavuus ja taajuus

Yksikkö Ilmoitus-tarkkuus Laatuluokittain

J6 J8 J10 1. KOSTEUS

SAAPUMIS-TILASSA

Toimituserä -vähintään -enintään Yksittäinen kuorma -vähintään -enintään

p-% p-%

p-% p-%

0,1 0,1

0,1 0,1

40,0 60,0

38,0 65,0

40,0 56,0

38,0 63,0

40,0 50,0

38,0 60,0

A, 1/vrk A, 1/vrk C

2. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO SAAPUMIS-TILASSA

Toimitus ä, ervähintään

MJ/kg 0,1

6,0 8,0

10,0 A, 1/vrk

3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS-TILASSA

Toimitus ä, ervähintään

MWh/m3

0,01 0,50

0,70 0,80

A, 1/vrk

4. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO KUIVA- AINEESSA

Kuukausierä, vähintään

MJ/kg

0,01 18,00

18,00 19,00

B, 1/vrk

5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA

Kuukausierä enintään Toimituserä ja kuukausierä yhdeltä toimi- tuspaika a ltenintään

p-%

p-%

0,1

0,1

10,0

15,0

10,0

15,0

10,0

15,0

B, 1/kk C

6. TUHKAN SULAMIS- KÄYTTÄYTYM.

Kuukausierä, puolipallopiste vähintään

EC

10 +1120

+1120 +1120

C

ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI-

PITOISUUS KUIVA- AINEESSA

Kuukausierä, enintään

p-% 0,01

0,30 0,30

0,30 B, 1/kk

ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 8. SUURET

KAPPALEET Kuorma, silmäkooltaan 200x200 mm täryritilälle jäävä osuus enintään Yksittäisen kappaleen suurin sallittu ulottuvuus ja tilavuus

p-%

m

m3

0,2

0,1

1,0

1,0

0,2

1,0

1,0

0,2

0,5

1,0

0,2

C C C

ellei etukäteen toisin ole sovittu

9. KARKEA

AINES Toimituserä, 200x200 mm täryritilän lä- päisevä, mutta 40x40 mm seu- lalle jäävä osuus enintään

p-%

1 6

6 6

C

ellei etukäteen toisin ole sovittu 10. IRTOTIHEYS Kuorma,

-vähintään -enintään

kg/m3

kg/m3

10 10

200 450

220 450

240 450

C

Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedulliseen suuntaan. Kattavuus A. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys turpeen arvon määrittämistä varten. B. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus määritetään satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu taajuus on vähimmäistaajuus, jolla ominaisuus määritetään.

POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (2) PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT

Kohta Ominaisuus Raja-arvon kohdistuminen Raja-arvot Toteamistapa

- kattavuus ja taajuus

Yksikkö Ilmoitus-tarkkuus Laatuluokittain

P9 P11 P13 P15 *) 1. KOSTEUS

SAAPUMIS-TILASSA

Toimituserä -vähintään -enintään

p-%

p-%

0,1

0,1

35,0

53,0

30,0

47,0

27,0 **) 40,0

20,0 **) 33,0

A, 1/vrk A, 1/vrk

2. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO SAAPUMIS-TILASSA ***)

Toimituse ä, rvähintään

MJ/kg 0,1

9,0 11,0

13,0 15,0

A, 1/vrk

3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS-TILASSA ***)

Toimituse ä, rvähintään

MWh/m3

0,01 1,00

1.15 1,30

1,50 A, 1/vrk

4. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO KUIVA- AINEESSA

Kuukausierä, vähintään

MJ/kg

0,01 18,00

19,00 19,00

20,00 B, 1/vrk

5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA

Kuukausierä enintään Toimituserä ja kuukausierä yhdeltä toimi- tuspaika a ltenintään

p-%

p-%

0,1

0,1

10,0

15,0

10,0

15,0

8,0

12,0

6,0

8,0

B, 1/kk C

6. TUHKAN SULAMIS- KÄYTTÄYTYM.

Kuukausierä, puolipallopiste vähintään

EC

10 +1120

+1120 +1120

+1120 C

ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI-

PITOISUUS KUIVA- AINEESSA

Kuukausierä, enintään

p-% 0,01

0,30 0,30

0,30 0,30

B, 1/kk

ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 8. SUURET

KAPPALEET Kuorma, suurin ulottuvuus enintään osuus enintään

mm

p-%

10

0,1

300

1,0

300

1,0

300

1,0

200

1,0

C

ellei etukäteen toisin ole sovittu 9. PALAKOKO Keskimääräiset

mitat -halkaisija -pituus

mm

mm

10

10

20...80 ellei etukäteen toisin

80...200 ole sovittu

C

10. HIENOAINEKSEN OSUUS Kuorma,

silmäkooltaan 20x20 mm verk-koseulan läpäi- sevä osuus enintään

p-% 1

20

15

5 ****) tai 10

5 ****) C

ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 11. IRTOTIHEYS Kuorma

-vähintään -enintään

kg/m3

kg/m3

10

10

280

550

280

550

300

520

300

500

C

HUOMAUTUKSET: *) Pienkäyttöluokka, jonka osalta toteamistapa (-kattavuus ja taajuus) sovitaan tapauskohtaisesti. **) Erityisrajoitus kohdassa 5.2 ***) Sovitaan toimitussopimuksessa käytetäänkö MJ/kg vai MWh/m3, ei molempia samanaikaisesti. Lisähuomautus: MJ/kg- ja MWh/m3- arvoja ei ole tästä syystä synkronoitu keskenään. ****) Seulottu kuormausvaiheessa. Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedulliseen suuntaan. Kattavuus A. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys turpeen arvon määrittämistä varten. B. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus määritetään satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu taajuus on vähimmäistaajuus, jolla ominaisuus määritetään.

LIITE 3

39


LIITE 4

Lestijärvellä tutkitut suot

Suo KL1. Lemmistönneva 234107 (osa 1)2. Ahvenlamminneva 234107 (osa 1)3. Eltonneva 234107 (osa 1)4. Mössinneva 234107 (osa 1)5. Radanpäänneva 234107 (osa 1)6. Lankkuräme 234107 (osa 1)7. Pillisneva 234107 (osa 1)8. Paukaneva 234108 (osa 2)9. Jatkonneva 234111 (osa 2)

10. Rimpineva 2 234111 (osa 2)11. Iso-Lamminneva 234111 (osa 2)12. Kuikkaneva 234107 (osa 2)13. Sauvinkivenneva 234108 (osa 2)14. Kivineva 234108 (osa 2)15. Patikkaneva 234108 (osa 2)16. Likoneva 234111 (osa 2)17. Jokineva 234110 (osa 2)18. Soidinräme 234110 (osa 2)19. Veteläneva 234110 (osa 2)20. Rimpineva 1 234110 (osa 2)21. Säiläneva 234110 (osa 2)22. Pitkäräme 234110 (osa 2)23. Hakaneva 234110 (osa 2)24. Murtoneva 234110 (osa 2)

Lestijärvi 28.4.2006, 09:3939

lestijÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat osa 2weppi.gtk.fi/data/tr/lestijarvi_365.pdf ·...

Documents