maatilayrityksen talouden perusteita...talouden kehittymistä ja tilaa arvioidaan numeraalisilla...
TRANSCRIPT
MAATILAYRITYKSEN TALOU-DEN PERUSTEITA MAATILAYRITTÄJÄN KÄSIKIRJA
Toimittanut Mika Mujunen
Versio 17.1.2018
Savon ammatti- ja aikuisopisto
Sisältö
1. Johdantoa aiheeseen ................................................................................................................... 1
2. Yrittäjyys ...................................................................................................................................... 3
Liiketoiminnan käynnistäminen ............................................................................................................... 3
Yritysidea ja yritysmuodot ....................................................................................................................... 3
3. Maatilan yhtiömuodot ja yhtiöittäminen sekä yritykseen liittyviä joitakin oikeusasioita ............11
Yleistä .................................................................................................................................................... 11
Luonnollinen henkilö / yrittäjäpuolisot/ Elinkeinon harjoittaja ”Toiminimi” ......................................... 11
Verotusyhtymä ...................................................................................................................................... 12
Avoin yhtiö tai Kommandiittiyhtiö ......................................................................................................... 14
Maatila osakeyhtiönä ja syitä maatilan yhtiöittämiselle ...................................................................... 15
Perheviljelmästä osakeyhtiömuotoon eli ns. toimintamuodon muutos ................................................ 15 Apportti ............................................................................................................................................ 17 Osakeyhtiön maataloustuista ........................................................................................................... 18
Kuolinpesä ............................................................................................................................................. 18
Johdatus yrittäjän joihinkin oikeusasioihin ............................................................................................ 19
Avioliittoon liittyviä ............................................................................................................................... 19
Laki perintökaaresta: ............................................................................................................................. 19
Laki holhoustoimesta ............................................................................................................................. 20 Edunvalvontavaltuutus ..................................................................................................................... 20
Aviopuolisoiden hallintaoikeustestamentti ........................................................................................... 21
Pohdittavaksi ......................................................................................................................................... 22
4. Työnantajana toimiminen ja Palkanlaskenta ..............................................................................23
Työntekijän työaika, lisätyö, ylityö ........................................................................................................ 25
Lepoajat, lomat ..................................................................................................................................... 27
Ylityökorvauksen laskeminen ................................................................................................................ 27
Loma-ajan palkka, Lomaraha, Lomaltapaluuraha, Lomakorvaus ......................................................... 28
Palkan sivukulut ..................................................................................................................................... 28
Työnantajan tekemä ennakonpidätys työntekijälle maksettavasta palkasta ....................................... 31
Työntekijältä palkasta perittävät maksut ............................................................................................. 31
Työnantajan tilitys- ja ilmoitusmenettely .............................................................................................. 32
Työntekijälle mahdollisesti annettavista luontoiseduista ja niiden laskemisesta (liittyy palkkaan) ..... 37
Pohdittavaksi ......................................................................................................................................... 37
5. Johdatus maataloustukien perusteisiin .......................................................................................39
Maatila .................................................................................................................................................. 40
MAATALOUSMAA .................................................................................................................................. 40
Peruslohko ja kasvulohko, piennar, eläinyksiköt ................................................................................... 41
Uusi tukijärjestelmä vuodesta 2015 alkaen........................................................................................... 43
AKTIIVIVILJELJÄ ...................................................................................................................................... 43
HAKIJAN TUKIKELPOISUUS .................................................................................................................... 44
EU:n suorat peltotuet ...........................................................................................................................45
Perustuki ................................................................................................................................................ 45
VIHERRYTTÄMISTUKI ............................................................................................................................. 45
NUOREN VILJELIJÄN TUKI (EU:n maksama tuki) .................................................................................... 47
PELTOKASVIPALKKIO (EU:n maksama tuki) ........................................................................................... 47
EU:n osarahoitteiset PELTOtuet ...........................................................................................................48
YMPÄRISTÖKORVAUS (EU:n ja Suomen yhteisrahoittama) ................................................................... 48
Ympäristösopimukset (EU:n ja Suomen yhdessä maksama tuki) .......................................................... 51
Luonnonhaittakorvaus eli LHK (EU:n ja Suomen yhdessä maksama tuki) ............................................. 52 Luonnonhaittakorvauksen kotieläinkorotus ..................................................................................... 53 Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa (kasvit) ..................................................................... 53
LUONNONMUKAINEN TUOTANTO ........................................................................................................ 53
Kansalliset peltotuet ............................................................................................................................54
Pohjoinen hehtaarituki .......................................................................................................................... 54
Yleinen hehtaarituki .............................................................................................................................. 55
Nuorten viljelijöiden tuki (Kansallinen C-alue) ....................................................................................... 55
Kasvihuonetuotannon tuki (kansallinen tuki) ........................................................................................ 56
Puutarhatuotteiden varastointituki ....................................................................................................... 56
Eläinperusteiset tuet (EU:n maksamat) ................................................................................................57
Nautapalkkio ......................................................................................................................................... 57
EU:n lypsylehmäpalkkio ......................................................................................................................... 58
EU:N LAMMAS- JA VUOHIPALKKIOT ...................................................................................................... 58
Uuhipalkkio ............................................................................................................................................ 58
Kuttupalkkio .......................................................................................................................................... 58
Teuraskaritsa- ja kilipalkkio ................................................................................................................... 58
ELÄINTEN HYVINVOINTIKORVAUS (EU:n maksama) ............................................................................. 59
Eläinperusteiset tuet (suomen maksamat kansalliset tuet) ..................................................................59
Nautojen eläinyksikkötuki (pohjoinen nautatuki) .................................................................................. 60
Teurasnautojen tuki (nautojen pohjoinen nautatuki) ............................................................................ 60
Pohjoinen uuhituki ................................................................................................................................. 61
Pohjoinen kuttutuki ............................................................................................................................... 62
Sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettu tuki ........................................................................... 62
Sikatalouden kriisituki ........................................................................................................................... 62
Pohjoinen hevostuki .............................................................................................................................. 62
Maidon tuotantotuki ............................................................................................................................. 63
Laskentaesimerkkejä ............................................................................................................................. 64
Muita tukia: Alkuperäisrotujen kasvattaminen ..................................................................................... 65
6. Maatalous-/Maaseutupolitiikan perusteet .................................................................................66
7. Maidon laatu ja hinnan muodostuminen ....................................................................................66
Maidon hinnan muodostuminen ........................................................................................................... 66
Maidon laatuluokitus ............................................................................................................................ 67
8. Lihan laatuluokitus......................................................................................................................69
Yleistä .................................................................................................................................................... 69
NAUTAELÄINTEN RUHOJEN LUOKITTELU .............................................................................................. 69
Lihan laatuluokat ................................................................................................................................... 70
9. Vilja- ja öljykasvien laatuvaatimukset ja hinta ............................................................................72
Hehtolitrapaino, sakoluku ja valkuaispitoisuus ..................................................................................... 72
Muita esim. TSP eli 1000 siemenen paino (tarvitaan kylvösiemenmäärän laskennassa) ..................... 73
Viljan kylvömäärä .................................................................................................................................. 74
Sadon arviointi kotikonstein .................................................................................................................. 74
Vilja-, öljy- ja nurmikasvisiementen kylvömäärätaulukko ..................................................................... 76
10. LASKUTUS ...................................................................................................................................77
Laskutuksen perusohjeet ....................................................................................................................... 77
Kevennetyt laskumerkintävaatimukset satunnaislaskuttajalle ............................................................. 77
Peruslaskumalli (viljelijän yleinen peruslaskumalli – ei kevennetty) ..................................................... 78
Sähköinen lasku ..................................................................................................................................... 79
11. Johdon laskentatoimi ..................................................................................................................79
12. Sisäinen eli Operatiivinen laskentatoimi - KUSTANNUSLASKENNAN perusteet ..........................87
Laskentamenetelmiä ............................................................................................................................. 88 Jakolaskenta ..................................................................................................................................... 88 Lisäyslaskenta ................................................................................................................................... 88 Toimintolaskenta .............................................................................................................................. 89 Katetuottolaskenta ........................................................................................................................... 89 Poistomenetelmiä ja niiden erovaisuuksia ....................................................................................... 98
13. Hinnoittelu ................................................................................................................................ 105
Kustannusperusteinen hinnoittelu ....................................................................................................... 105 Hinnoittelukerroin .......................................................................................................................... 106
Markkinalähtöinen hinnoittelu ............................................................................................................ 107
Arvoperusteinen hinnoittelu ................................................................................................................ 107
Sopimusperusteinen hinnoittelu .......................................................................................................... 107
Kysyntään vaikuttavat tekijät - joustot ............................................................................................... 108
14. Ulkoinen eli yleinen laskentatoimi - Maatilayrityksen KIRJANPIdon perusteet ......................... 109
Kirjanpidon tarkoitus ........................................................................................................................... 109
Mitä kirjanpitovelvollisuus tarkoittaa?................................................................................................ 111
Kirjanpidosta yleistä ............................................................................................................................ 111
TYÖJÄRJESTYS KIRJANPIDON TEKEMISEKSI ......................................................................................... 112
Yhdenkertainen kirjanpito ................................................................................................................... 112
Kahdenkertainen kirjanpito ................................................................................................................. 113 Maatilayrityksen tuloslaskelma (tuloksen muodostuminen) ......................................................... 115 Maatilayrityksen tase (maatilan varat ja sen rahoituslähteet) ....................................................... 118 Taseen vastaavaa koostaminen maatilalle ..................................................................................... 120 Taseen vastattavaa koostaminen maatilalle .................................................................................. 121
Verolomakkeet .................................................................................................................................... 123
Maatalouden veronalaiset tulot .......................................................................................................... 123
Maatalouden vähennyskelpoiset vuosimenot ..................................................................................... 125 Yksityistalouteen kuuluvan auton menojen vähentäminen ........................................................... 130 Maatalouden vähennyskelpoiset investointimenot (poistot) ........................................................ 130 Menojäännöspoiston esimerkki (Ilman tasausvarausta) ................................................................ 132 Menojäännöspoisto rakennukselle esimerkki (tasausvaraus mukana) .......................................... 132 Poistoprosentti ............................................................................................................................... 133
Maatalouden tilinpäätöksestä ............................................................................................................ 133 Maatalousverotuksen muistiinpanokaava: .................................................................................... 133 Tasausvaraus .................................................................................................................................. 134 Nettovarallisuus, maatalousyrityksen voitonjako pääomatuloon ja ansiotuloon .......................... 136
Ennakkoverot ....................................................................................................................................... 138
Arvonlisävero ....................................................................................................................................... 139
Arvonlisäveron laskeminen .................................................................................................................. 140
15. Laskentatoimi - Maatalousyrityksen tuloksen analysointi ja kannattavuuden mittaaminen ..... 141
Käyttökate % ....................................................................................................................................... 142
Kannattavuuskerroin ........................................................................................................................... 143
Yrittäjätulo (maataloustulo) ................................................................................................................ 143
Oman pääoman tuotto % .................................................................................................................... 144
Maksuvalmius (Quick ratio) ................................................................................................................. 144
Current ratio ........................................................................................................................................ 145
Omavaraisuusaste ............................................................................................................................... 146
Suhteellinen velkaantuneisuus (%) ...................................................................................................... 146 Lainojen takaisinmaksuaika ............................................................................................................ 147
Maatalouden verotuspoistojen määrä suhteessa velkojen lyhennyksiin ............................................ 147
Kannattavuuskertoimen laskenta ja laskentataulukon käyttö (pikaopas) .......................................... 148
16. BUDJETOINTI ............................................................................................................................. 151
17. Talouden kriisitilanteet maatalousyrityksessä ja niiden ratkaiseminen .................................... 153
Nopea kasvu – mahdollisuus vai uhka? ............................................................................................... 154
Talousongelmien välttämisen keinot ................................................................................................... 154
18. Maatilan prosessit .................................................................................................................... 155
19. Johdatus Maatilan sukupolvenvaihdoksen perusteisiin ............................................................ 158
Sukupolvenvaihdoksen toteutuksen vaihtoehdot 2014 saakka ........................................................... 159
Luopumistuki (LUTU) ........................................................................................................................... 161
Nuoren viljelijän Aloitustuki ................................................................................................................. 161
20. InvestointiLASKELMAT .............................................................................................................. 162
Yleistä ja käsitteitä .............................................................................................................................. 162
Laskentamenetelmät ........................................................................................................................... 164 Yleistä ............................................................................................................................................. 164 Takaisinmaksuajan menetelmä ...................................................................................................... 164 ROI .................................................................................................................................................. 165 Annuiteettimenetelmä ................................................................................................................... 165 Nykyarvomenetelmä ...................................................................................................................... 166 Sisäisen korkokannan menetelmä .................................................................................................. 167 Diskonttaus - taulukko (vuosittaiset maksut vaihtelevat) .............................................................. 168 Diskonttaus-taulukko (vuosittaiset maksut eivät vaihtele) ............................................................ 169 Annuiteetti-taulukko (Tulosta tämä taulukko työpöytäsi seinälle!) ............................................... 170
21. Markkinointi ............................................................................................................................. 171
Markkinoinnilla tarkoitetaan ............................................................................................................... 171
Markkinointiajattelun kehityskaaret ................................................................................................... 172
Kuluttajan ostokäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä .................................................................... 173
Mikä tuote on? .................................................................................................................................... 175
Tuotteen kerrokset .............................................................................................................................. 175
Tuotekehityksestä ................................................................................................................................ 178
Merkki .................................................................................................................................................. 179
Tuotteen pakkaus ................................................................................................................................ 179
Markkinoiden segmentointi ................................................................................................................ 180
Segmentointiprosessi........................................................................................................................... 180
Markkinoinnin kilpailukeinot 5P (people, product, price, place promotion)........................................ 182
Myytävien tuotteiden/palveluiden tuotekehitys ................................................................................. 183
Markkinointiviestintä .......................................................................................................................... 184
22. Maatilan johtaminen ................................................................................................................ 185
Johtamis- ja päätöksentekotavat ........................................................................................................ 185 Operatiivinen johtaminen (aikajänne maksimissaan 1-2 vuotta) ................................................... 185 Strateginen johtaminen (aikajänne 3-5-10 vuotta) ........................................................................ 185 Visionäärinen johtaminen (aikajänne noin 10 vuotta) ................................................................... 185
Maatilan suunnittelu- ja johtamistöiden pääluokat ............................................................................ 187
Ajankäytön hallinta ............................................................................................................................. 188
Maatilan riskien hallinta ...................................................................................................................... 188
23. Yrityssuunnittelu, Strategia ja johtaminen ................................................................................ 190
Menestymistään parantaneiden maitotilojen strategian hallitseva piirre on ollut kasvu ................... 190
Suunnittelu .......................................................................................................................................... 190
Strategian perusteita ........................................................................................................................... 191
Yrityksen elämäntehtävä, toiminta-ajatus .......................................................................................... 193
Yrityksen arvot ..................................................................................................................................... 194
Yrityksen visio ...................................................................................................................................... 195
Strategiset tavoitteet........................................................................................................................... 195
24. YRITYSSUUNNITTELU (Lopputyö ja Yritystalouden näyttö) ....................................................... 197
Liiketoimintasuunnitelman ohje mallipohjaan opiskelijalle ................................................................ 197
25. Yrityssuunnittelu - Maatilan strategiasuunnitelman laatiminen (Jatko-osa) ............................. 213
Yleistä .................................................................................................................................................. 213
Analyysien tekeminen .......................................................................................................................... 215
Balanced scorecard (tasapainotettu tuloskortti) menetelmä .............................................................. 216
Työvaiheet strategian rakentamiseen Balanced scorecard – tasapainotetun tuloskortin avulla ....... 219
Strategiasuunnitelman ohje mallipohjaan opiskelijalle ....................................................................... 220
26. Innovatiivisuus johtamisen tukena ........................................................................................... 241
Ideasta innovaatioksi – kirjan satoa .................................................................................................... 241
Mistä innovaatiot saavat alkunsa? ..................................................................................................... 242
27. LÄHTEET ja lisälukemista ........................................................................................................... 245
28. Liitteet ...................................................................................................................................... 247
Liite: Väite: ”Maatalous saastuttaa järvet…” ...................................................................................... 247
1
1. JOHDANTOA AIHEESEEN
Maatilalla tarkoitetaan niin sanottua aktiivitilaa, jolla on käytössä olevaa maatalous-
maata vähintään yksi hehtaari ja tila harjoittaa maataloustuotantoa. Maatiloja ovat myös
alle 1ha:n maataloustuotantoa harjoittavat tilat, jotka viljelevät puutarhakasveja. Käy-
tännössä verotoimisto kuitenkin päättää, onko kyseessä maatila.
Tukipolitiikassa kansallisia pelto- ja kotieläintukia saadakseen hakijalla tulee olla vii-
meistään 15.6. hallinnassaan kasvukauden ajan vähintään viisi (5,00) hehtaaria viljelyk-
seen soveltuvaa peltoa. Huom. Jos tilalla viljellään puutarhakasveja, ympäristötuen vä-
himmäisalaa koskeva ehto täyttyy, kun puutarhakasveja viljellään vuosittain tukikelpoi-
siksi hyväksytyillä lohkoilla yhteensä vähintään 1 hehtaarin alalla.
Maatilataloudella puolestaan tarkoitetaan maatilan harjoittamaa maa- tai metsätaloutta.
Maataloudella tarkoitetaan varsinaista maataloutta sekä sellaista erikoismaataloutta tai
maa- tai metsätalouteen liittyvää muuta toimintaa, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä.
Naudanlihan suhteen Suomi ei ole omavarainen, sillä kotimainen naudanlihan tuotanto
on noin 82 miljoonaa kiloa ja kulutus 99 miljoonaa kiloa. Suurimmat naudanlihan tuoja-
maat ovat Puola, Saksa ja Tanska. (A-tuottajat 2011.)
Kansantalouden mittareita
Talouden kehittymistä ja tilaa arvioidaan numeraalisilla mittareilla, jotka ovat eri maissa
samat ja mahdollistavat näin vertailun. Keskeisiä indikaattoreita ovat bruttokansantuote
eli BKT, työttömyysaste ja inflaatiosta kertova hintaindeksi. Myös vienti ja tuonti ovat
keskeisiä käsitteitä kansantalouden tilaa arvioitaessa.
Bruttokansantuote eli BKT kertoo vuodessa tuotettujen, markkinoilla myytyjen tai julki-
sen sektorin tarjoamien tavaroiden ja palvelujen kokonaisarvon kertymä. Siinä lasketaan
yhteen kaikki sellainen taloudellinen toiminta, josta maksetaan palkkaa tai saadaan
myyntituloa. Mitä suurempi BKT asukasta kohden on, sitä vauraampi yhteiskunta. Suo-
messa pienet ja keskisuuret yritykset vastaavat yli puolesta koko yritystoiminnan syn-
nyttämästä bruttokansantuotteesta, joten niiden merkitys on suuri. Eniten BKT:n kas-
vuun vaikuttaa työn tuottavuus eli se, kuinka paljon tuotantoa työvoima saa aikaan an-
netuilla panoksilla, esimerkiksi koneilla ja raaka-aineilla. Kansantalouden kannalta on
sitä parempi, mitä kehittyneempää ja tehokkaampaa yritysten toiminta on. Kun yritykset
investoivat Suomeen ja teettävät täällä työtä, bruttokansantuote kasvaa.
Paljonko on suomalaisen maatalouden osuus BKT:sta?
Vienti ja tuonti vaikuttavat kansantalouden tilaan. Jos tavaroiden ja palvelujen myynti
Suomesta ulkomaille on suurempaa kuin tuonti, jää erotuksena Suomeen ylijäämää hyö-
dyttämään Suomen taloutta.
2
Työttömyysaste kertoo, montako prosenttia työikäisistä on työttöminä. Työttömyys hei-
kentää kansalaisten ostovoimaa ja kulutusta ja siten myös yritysten mahdollisuuksia
myydä tuotteita ja palveluja. Jos jollekin alalle koulutettujen ihmisten määrä ja alan työ-
paikkojen määrä eivät vastaa toisiaan, syntyy rakenteellista työttömyyttä. Rakenteellista
työttömyyttä saattaa syntyä myös maantieteellisistä syistä, jos avointen työpaikkojen si-
jainti ja työtä hakevien ihmisten asuinpaikat ovat kaukana toisistaan. Viimevuosina mo-
net alat ovat kärsineet työvoimapulasta, kun taas joillakin aloilla on ollut ylitarjontaa
koulutetusta työvoimasta.
Hintaindeksillä seurataan hintojen kehittymistä, indeksissä tiettyä perusvuotta, esimer-
kiksi vuotta 2006, merkitään sadalla. jos indeksi on 110, hinnat ovat nousseet kymme-
nen prosenttia vuodesta 2006. Yleisestä seurattuja ovat esimerkiksi asuntojen, kuluttaja-
hintojen, rakentamisen sekä julkisten menojen hintaindeksit. Kuluttajahintaindeksiä
käytetään inflaation mittarina ja se tarkistetaan määrävuosittain. Kuluttajahintaindeksi
kuvaa tavaroiden ja palvelujen kuluttajahintojen muutosta keskimääräisen kotitalouden
kulutusrakenteen mukaisesti painotettuna. Liian suuri inflaatio on haitaksi taloudelle.
Erityisen haitallista inflaatio on maan ulkomaisen hintakilpailukyvyn kannalta. Hyödyk-
keitä on aikaisempaa vaikeampi saada kaupaksi ulkomaille hintojen noustessa voimak-
kaammin kuin muissa maissa.
Inflaatio nostaa hintoja. Deflaatio puolestaan laskee hintoja, mutta miksi kansantalou-
den näkökulmasta Deflaatio on paha paikka?
3
2. YRITTÄJYYS
Osakeyhtiölaki 5§: Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomista-
jille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.
Tämä on hyvä periaate. Yrittäjä toimii tyypillisesti joko yksin tai yhdessä omien suku-
laistensa tai yrittäjäkumppaniensa kanssa. Yrittäjä on tällöin joko yksinyrittäjä, tii-
miyrittäjä tai perhe- tai sukuyrittäjä. Yrittäjä on henkilö, joka voi käyttää yrityksessä
omistajan valtaa ja kantaa myös omistajan vastuun.
Liiketoiminnan käynnistäminen
Yleisin tapa ryhtyä yrittäjäksi on perustaa yritys oman idean pohjalta. Useimpien yritys-
ideoiden taustalla on syvällinen tuotteen, alan ja asiakaskunnan tuntemus, jopa oma har-
rastus.
Muita tapoja ovat perhe- tai sukuyrityksen jatkaminen tai yritysosto, joissa yrittäjyys
aloitetaan valmiimmasta lähtötilanteesta. Maatilalla monesti on kyse sukutilan jatkami-
sesta. Yrityskaupassa ostetaan joko koko yritys, yrityksen liiketoiminta tai osakkeita.
Yritysidea ja yritysmuodot
Mukaillen ja lainaten Viitala & Jylhä (Liiketoimintaosaaminen: 2013,39-):
Yritysidea on lähtölaukaus, joka voi johtaa uuden liiketoiminnan käynnistämiseen. Sen
kehittelyn ja suunnittelun tuloksena syntyvät liikeidea ja liiketoimintasuunnitelma.
Yritysidea tarkentuu toiminta-ajatukseksi ja liikeideaksi.
Toiminta-ajatus vastaa kysymykseen, miksi yrityksen aiotaan perustaa. Toiminta-aja-
tuksen ja perustehtävän määrittelyllä haetaan vastausta kysymyksiin, miksi yritys on
olemassa, mitä varten töitä tehdään, mikä on koko homman tarkoitus ja tehtävä.
Liikeidea on kuvaus yrityksen tavasta menestyä valitulla toiminta-alalla: Mitä, kenelle,
miten. Lisäksi se kuvaa yrityksen menestystekijöitä. Liikeidea on tärkeä kirjata mahdol-
lisimman tarkkaan, sillä siten muut voivat arvioida sitä.
Liikeideassa määritellään yrityksen asiakkaat, tuotteet ja kilpailuedut. Liikeidea perus-
tuu asiakkaan tarpeisiin, ja siinä selvitetään, miten nämä tarpeet aiotaan tyydyttää. Yri-
tyksen kaiken toiminnan, tuotteiden, henkilöstön, toimintatavan ja tavoitellun ulkoisen
kuvan tulisi olla sopusoinnussa ja viestiä samaa.
Uudelle yritykselle on valittava yritysmuoto. Valintaa tehdessään uuden yrittäjän tulee
pohtia oikeudellista asemaansa, tulevaa verotuskohtelua, toiminnan laajuutta, hallinnol-
lista joustavuutta sekä voitonjako- ja vastuunkantokysymyksiä.
Ammatti- ja elinkeinotoiminnan harjoittaminen yksityisenä elinkeinonharjoittajana on
yrittämisen pelkistetyin muoto. Yksityinen toiminimi ei ole erillinen yhtiö, vaan kaikki
4
päätöksenteko kuuluu yrittäjälle itselleen. Vastaavasti myös vastuu sekä yrityksen
saama voitto ja koko yrityksen omaisuus kuuluvat yrittäjälle.
Yhtiömuotoja on neljä: avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö ja osakeyhtiö sekä osuuskunta.
Ne jaetaan kahteen pääryhmään: henkilöyrityksiin ja pääomayrityksiin. Henkilöyrityk-
siin kuuluvat avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö. Pääomayrityksiin kuuluvat osakeyhtiö
ja osuuskunta. Keskeisin ero näiden ryhmien välillä on, että henkilöyrityksissä yrittäjät
vastaavat henkilökohtaisella omaisuudellaan yrityksen veloista, kun taas pääomayrityk-
sissä vastuu rajoittuu sijoitettuun pääomapanokseen.
Avoin yhtiö ja Kommandiittiyhtiö
Perustuu soveltaen lakiin avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä
Finlex: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1988/19880389
Avoin yhtiö soveltuu yritysmuodoksi pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joissa on vähän
osakkaita ja joiden toimintaan ei liity mainittavaa tappionvaaraa. Avoin yhtiö on melko
yleinen perheyritysmuoto.
Avoin yhtiö perustetaan yhtiömiesten välisellä sopimuksella. Yhtiöllä on oltava toimi-
nimi, jossa tulee olla sanat avoin yhtiö tai yhtiömuoto muutoin ilmaistuna. Avoin yhtiö
on aina ilmoitettava kaupparekisteriin.
Avoin yhtiö rakentuu yhtiömiesten välille. Kaikki yhtiömiehet, väh. 2 henkilöä, ovat oi-
keutettuja osallistumaan yhtiön hallintoon ja toimimaan yksin yhtiön puolesta, mutta
työnjaosta voidaan sopia keskinäisellä sopimuksella.
Yhtiösopimukseen kirjoitetaan panokset, jotka voivat olla erisuuruisia (rahaa tai koneita
ja kalustoa). Jokaisen yhtiömiehen panosta seurataan omalla kirjanpidon tilillään esim.
”Mika Mujusen yhtiöpanos/sijoitus”. Työpanos on myös mahdollinen, mutta sitä ei kir-
jata kirjanpitoon. Yhtiön kirjanpitoon kirjataan vain maksettu yhtiöpanos.
Viranomaisille on tehtävä perustamislomake Y2 ja toimitettava kirjallinen yhtiösopi-
mus. Sopimukselle ei ole määrämuotoa, mutta mainittava esimerkiksi: yhtiön toiminimi,
kunta, toimiala, tilikausi, yhtiömiehet ja kommandiittiyhtiössä lisäksi yhtiömiesten erit-
telyjä äänettömän sijoittama panos. Sopimukseen on hyvä kirjata myös voitonjako, yh-
tiön edustaminen, yhtiösopimuksen irtisanominen ja toiminta mahdollisessa kuoleman-
tapauksessa.
5
Yhtiösopimusmalli
Kaupparekisteriin merkittävällä henkilöyhtiöllä on oltava toiminimi. Toiminimilain
(128/1979) mukaan avoimen yhtiön toiminimessä tulee olla sanat ”avoin yhtiö”. Lyhen-
nettä ”Ay” tai ”ay” ei kaupparekisterikäytännössä ole hyväksytty osoittamaan yhtiö-
muotoa (Koski – Immonen 1990, s. 42 – 43). Avoimen yhtiön toiminimessä ei saa olla
muun henkilön nimeä kuin yhtiömiehen.
Kommandiittiyhtiön toiminimessä on oltava sana ”kommandiittiyhtiö” tai sen yleisesti
tunnettu lyhenne (yleensä ”Ky” tai ”ky”). Kommandiittiyhtiössä ei saa olla muun henki-
lön nimeä kuin henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen.
6
Avoimessa yhtiössä yhtiömiehet voivat nostaa varoja, jos he sopivat siitä keskenään.
Yksi henkilöyhtiön tärkeä perusedellytys onkin luottamus kumppaniin. On välttämä-
töntä tuntea toistensa toiminta ja kyetä pitämään kiinni keskinäisistä sopimuksista liike-
toiminnan erilaisissa käänteissä.
Yhtiömiehet ovat henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön sitoumuksista ja muista velvoit-
teista. Yhtiön velvoitteista on siten vastuussa, paitsi yhtiö itse omalla varallisuudellaan,
kukin yhtiömies koko henkilökohtaisella varallisuudellaan. Yhtiömiesten vastuu on soli-
daarista ja omavelkaista. Kukin yhtiömies on täyteen määrään asti vastuussa kaikista
velvoitteista, ja velkoja voi kohdistaa maksuvaatimuksensa suoraan keneen tahansa yh-
tiömiehistä eikä hänen tarvitse ensin vaatia suoritusta yhtiöltä.
Kommandiittiyhtiö
Kommandiittiyhtiö soveltuu yritysmuodoksi pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joissa on
vähän osakkaita ja tappionvaara on pieni. Kommandiittiyhtiö on sovelias perheyritys-
muoto. Se on sopiva tilanteessa, jossa osa yrittäjistä haluaa ja voi henkilökohtaisesti
osallistua yhtiön toimintaan ja osa puolestaan haluaa ja voi olla mukana vain pääoman-
sijoittajana.
Vastuunalainen yhtiömies on kommandiittiyhtiössä kuin yhtiömiehet avoimessa yhti-
össä. Vastuunalainen yhtiömies on myös vastuussa yhtiön velvoitteista samalla tavoin
kuin avoimen yhtiön yhtiömies. Lain 3§:n mukaan äänettömällä yhtiömiehellä ei ole oi-
keutta hoitaa yhtiön asioita eikä kielto-oikeutta.
Osakeyhtiö
Osakeyhtiössä omistajien vastuuta on rajoitettu samoin kuin kommandiittiyhtiössä ää-
nettömien yhtiömiesten vastuuta. Osakeyhtiössä vastuu rajoittuu vain sijoitettuun pää-
omaan, kun taas kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet sekä avoimen yhtiön
yhtiömiehet ja yksityiset elinkeinonharjoittajat vastaavat yrityksensä sitoumuksista koko
omaisuudellaan. Omistusosuus määrittelee myös äänivallan yhtiökokouksessa tehtävissä
päätöksissä.
Osakeyhtiön ylin päättävä elin, yhtiökokous, valitsee hallituksen tekemään yhtiön toi-
mintaa koskevia päätöksiä. Yhtiössä on lisäksi lähes aina hallituksen valitsema toimitus-
johtaja, joka huolehdi päivittäisestä johtamisesta. Toimitusjohtaja ei ole pakollinen. Yh-
den henkilön yhtiössä sama henkilö on ainoa osakas, ainoa hallituksen varsinainen jäsen
ja toimitusjohtaja.
Yksityisen osakeyhtiön (Oy) osakepääoman vähimmäissuuruus on 2 500 euroa.
Osakeyhtiölaki 2. luku 1§: Yhtiön perustamiseksi on laadittava kirjallinen perustamisso-
pimus, jonka kaikki osakkeenomistajat allekirjoittavat. Perustamissopimuksessa on aina
7
mainittava:1) sopimuksen päivämäärä, 2) kaikki osakkeenomistajat ja kunkin merkitse-
mät osakkeet, 3) osakkeesta yhtiölle maksettava määrä (merkintähinta), 4) osakkeen
maksuaika ja 5) yhtiön hallituksen jäsenet. Perustamissopimuksen allekirjoituksella
osakkeenomistaja merkitsee perustamissopimuksesta ilmenevän määrän osakkeita.
Lisäksi mukaan liitetään yhtiöjärjestys, joka sisältää minimimuodossaan kolme kohtaa:
toiminimi, kotipaikka ja toimiala. Toimialaksi tässä yrityksessä voidaan merkitä yleis-
toimiala, joka tarkoittaa kaikkea laillista liiketoimintaa (eli ei ole pakko merkitä jotakin
erityistä toimialaa). Jos taas kyseessä olisi esim. kukkakauppa, voisi toimialaksi merkitä
Kukkien vähittäiskauppa (47761) tai jos maatalous ja maidontuotanto, niin toimiala olisi
esim. Lypsykarjan kasvatus (01410).
Osakeyhtiö on pakko rekisteröidä kaupparekisteriin ennen kuin se saa lainvoiman. Il-
moitus tehdään Y1 – lomakkeella ja sen liitelomakkeella. Sitten täytetään henkilötieto-
lomake. On huomattava, että ilmoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa perusta-
missopimuksen allekirjoittamisesta, muussa tapauksessa perustaminen raukeaa. Osake-
yhtiön voi helpoiten verkossa ositteessa www.ytj.fi.
Osakeyhtiön pitää perustaa pankkiin oma pankkitili rahaliikennettä varten, jonne osake-
pääoma tulee olla maksettu yhtiötä perustettaessa.
Sähköisellä osakeyhtiön perustamispalvelulla saa synnytettyä käytännössä tarvittavan
perustamisasiankirjan sekä yhtiöjärjestyksen:
Kuvakaappaus Ytj:n tietopalvelusta osakeyhtiön perustamisdemosta
8
Lisäksi pitää päättää tilikausi, joka tyypillisimmillään on 12 kk esim. kalenterivuosi,
mutta se voi pitempi, kuitenkin maksimissaan 18 kk. Lisäksi yrityksen pitää antaa itsel-
leen nimi, joka ei ole vielä varattu. Yhtiön nimeä kannattaa miettiä tarkasti, sillä se on
julkinen ja luo mielikuvan yrityksestä. Aputoiminimellä voidaan harjoittaa osaa yrityk-
sen toiminnasta. Kustakin aputoiminimestä on maksettava oma, erillinen käsittely-
maksu.
Perustamisilmoituksella (Y1-lomake) voi tehdä ilmoituksen sekä Patentti-ja rekisterihal-
litukselle (PRH) että Verohallinnolle. Yritys saa toimintaansa varten Y-tunnuksen, joka
osoittaa yhtiön olevan laillinen ja on merkitty tarvittaviin rekistereihin Patentti- ja rekis-
terihallitukseen sekä verottajan rekistereihin (alv-velvollisuus, mahdollinen työantajare-
kisteri, vakuutusmaksurekisteri, ennakonpidätysrekisteri).
Y1-lomakkeen lisäksi osakeyhtiö liittää mukaan liitelomake nro 1. Perussääntö on, että
perustamisilmoitus on lain mukaan tehtävä ennen toiminnan aloittamista. Toiminnan
voi halutessaan aloittaa rekisteröidyttyään yhtiön YIT-palvelussa, mutta on muistettava
että viranomainen voi vaatia lisäselvityksiä yms. jotka on varmistettava ennen toimin-
nan aloittamista.
Lisäksi muutamia yleisiä asioita: Tilikaudesta on määrättävä joko perustamissopimuk-
sessa tai yhtiöjärjestyksessä. Perustamissopimuksessa on lisäksi tarvittaessa mainittava
yhtiön toimitusjohtaja, hallintoneuvoston jäsenet ja tilintarkastaja. Perustamissopimuk-
sessa voidaan nimetä hallituksen ja hallintoneuvoston puheenjohtaja. Pienessä yhtiössä
ei tarvita erillistä hallintoneuvostoa, riittää että on hallitus, johon kaikki perustajat kuu-
luvat. Jos hallituksen varsinaisia jäseniä on enemmän kuin yksi, on valittava puheenjoh-
taja. Varajäsen on valittava, jos hallitukseen valitaan vähemmän kuin kolme varsinaista
jäsentä. Toimitusjohtaja on osakeyhtiölain mukaan vapaaehtoinen toimielin, mutta olisi
järkevää keskittää operatiivinen johto jollekin perustajista. Yhtiötä voivat edustaa: 1.
Hallitus kokonaisuudessaan suoraan lain nojalla tai 2. yhtiöjärjestysmääräyksen perus-
teella hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja.
(Soveltaen Osakeyhtiölaki, Patentti- ja rekisterihallitus 2014, Yrityksen perustamisopas
2014, Y1-lomakkeen täyttöopas 2014.)
Osuuskunta
Osuuskunta eroaa osakeyhtiöstä yrittäjän aseman ja roolin suhteen. Osuuskunnassa jo-
kaisella toiminnassa mukana olevalla on yksi ääni. Jäsenet maksavat jäsen- tai osuus-
maksua, minkä lisäksi osuuskunta voi kerätä ulkopuolisilta sijoittajilta pääomarahoi-
tusta. Yrittäjät ovat myös jossain muussa vaihdantasuhteessa osuuskunnan kanssa, esi-
merkiksi työntekijänä (työosuuskunta), kuluttajana (osuuskaupat) tai raaka-aineen tuot-
tajana (maatalouden tuottajaosuuskunta).
Osuuskunnan voi perustaa pienemmällä alkupääomalla kuin osakeyhtiön. Siihen liitty-
minen ja siitä eroaminen on myös helpompaa kuin osakeyhtiössä.
Jotta henkilö- ja pääomayhtiöt saisivat niin sanotun oikeustoimikelpoisuuden, yritys on
rekisteröitävä Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään kaupparekisteriin. Kauppare-
9
kisteri-ilmoituksen tekevät myös yksityiset elinkeinonharjoittajat, jotka harjoittavat lu-
vanvaraista elinkeinoa ja joilla on pysyvä toimipaikka ja vierasta työvoimaa. Kauppare-
kisteri sisältää perustiedot yrityksistä, muun muassa yrityksen nimen, yritysmuodon,
yrityksen toimialan, yrittäjän tai yrittäjien henkilötiedot, yhtiösopimuksen sekä merkin-
tälistan.
Lopuksi yleistä
Lisäksi yrittäjän on järjestettävä suhteensa verottajan kanssa sekä yritysverotusta (en-
nakkoperintärekisteri) että tarvittaessa arvonlisäverotusta (arvonlisäverorekisteri) var-
ten. Mikäli yritys maksaa perustajille tai omistajille palkkaa tai työllistää vierasta työ-
voimaa, perustamismuodollisuuksiin kuuluu myös esimerkiksi palkanmaksua (muun
muassa työnantaja-rekisteri) ja henkilöstön vakuuttamista koskevia toimenpiteitä.
10
Yrityksen perustamisvaiheet (kirjasta liiketoimintaosaaaminen 2015 sivu 59)
11
3. MAATILAN YHTIÖMUODOT JA YHTIÖITTÄMINEN SEKÄ
YRITYKSEEN LIITTYVIÄ JOITAKIN OIKEUSASIOITA
Yleistä
Maatalouden yritysmuotoina voivat olla:
• Luonnollinen henkilö / Yrittäjäpuolisot /Elinkeinonharjoittaja
• Verotusyhtymä
• Avoin yhtiö/Kommandiittiyhtiö
• Osakeyhtiö
• Kuolinpesä
Suomen maatilat ovat pääosin perheviljelmiä. Suurin osa maatilayrittäjistä harjoittaa
maataloutta yksityisenä luonnollisena henkilönä tai avioparina.
Luonnollinen henkilö / yrittäjäpuolisot/ Elinkeinon harjoittaja ”Toiminimi”
Tässä yritysmuodossa maatila on yksityinen elinkeinonharjoittaja ja se on helppo perus-
taa. Ammatti- ja elinkeinotoiminnan harjoittaminen yksityisenä elinkeinonharjoittajana
on yrittämisen pelkistetyin muoto. Yksityinen toiminimi ei ole erillinen yhtiö, vaan
kaikki päätöksenteko kuuluu yrittäjälle itselleen. Vastaavasti myös vastuu sekä yrityk-
sen saama voitto ja koko yrityksen omaisuus kuuluvat yrittäjälle.
Kaupparekisteriin ilmoitusvelvollisia ovat kaupparekisterilain mukaan kaikki elinkei-
nonharjoittajat. Yksityisten elinkeinonharjoittajien osalta on kuitenkin kaksi poikkeusta.
Ilmoitusvelvollisuus ei koske yrittäjiä
1. joilla ei ole liikehuoneistoa eikä muita apulaisia kuin aviopuoliso tai suoraan etenevää
polvea olevia vajaavaltaisia jälkeläisiä, tai
2. jotka ovat maatilatalouden tai kalastuksen harjoittajia.
12
Vaikkei elinkeinonharjoittaja olisikaan ilmoitusvelvollinen kaupparekisteriin, hänen
kuitenkin kannattaa yleensä tehdä ilmoitus. Näin hän suojaa toiminimensä. Eli esimer-
kiksi toimintaa aloitettaessa maatalousyrittäjän ei ole välttämätöntä tehdä erillistä ilmoi-
tusta yritys- ja yhteisötietojärjestelmään (YTJ), mutta yrittäjä voi halutessaan kuitenkin
rekisteröidä maatilansa yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi esimerkiksi markkinointi-
tarkoituksissa.
Perustettaessa maatila Luonnollinen henkilö / yrittäjäpuolisot – muotoon yrittäjän on
välttämätöntä asioida verotoimistossa ja hänen on rekisteröidyttävä perustamisilmoitus-
lomakkeella (Y3) arvonlisäverovelvolliseksi, sillä maataloudenharjoittaminen on arvon-
lisäverovelvollista (jos tilikauden liikevaihto vähintään 8 500 €). Samalla Y3-lomak-
keella ilmoittaudutaan arvonlisäverovelvolliseksi, ennakkoperintärekisteriin ja rekiste-
röidytään tarvittaessa työnantajaksi.
Y3-lomake:
https://www.ytj.fi/palvelut/y-lomakkeet/perustamisilmoituslomakkeet
Tässä yritysmuodossa yrittäjä toimii siis yksin, jolloin hän on henkilökohtaisella varalli-
suudellaan vastuussa maatilan veloista ja vastuista. Myös tulo on kokonaisuudessaan
yrittäjän tuloa, joka jakaantuu periaatteessa pääoma- ja ansiotulo-osuuksiin, mutta voi
olla myös kokonaan joko pääoma- tai ansiotuloa. Pääomatulo-osuus määritetään ensin,
ja loppuosa tuloksesta luetaan ansiotuloksi. Mikäli yrittäjällä on puoliso(joko avo- tai
aviopuoliso), ja puoliso työskentelee tai on omistajana tilalla, jakaantuu tulos ja vastuu
omistus- ja työntelemisen osuuksien suhteessa näiden henkilöiden kesken eli maata-
loutta harjoittavia luonnollisia henkilöitä ja puolisoita koskevat samat henkilöverotuk-
sen säännökset kuin muitakin luonnollisia henkilöitä ja puolisoita. TVL sisältää yrittäjä-
puolisoiden erillisverotussäännökset, jotka ovat samat niin maataloutta kuin elin-
keinotoimintaakin harjoittaville puolisoille. (Kiviranta 2007.)
Verotusyhtymä
Maatalousverotusyhtymä (maataloudessa kutsutaan usein nimitystä maatalousyhtymä)
voidaan perustaa tyypillisesti tilanteissa, että sukutilalla on jatkajahalukkaita sisaruksia
enemmän kuin yksi, ja tilan koko mahdollistaa riittävän tulonmuodostuksen kaikille ha-
lukkaille. Maatalousyhtymä on vähintään kahden tai useamman eri henkilön muodos-
tama yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on kiinteistön viljely tai hallinta. ProAgria on
kirjoittanut erinomaisen oppaan maa- ja metsätalousyhtymiä varten ja se on luettavissa
osoitteessa:
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/proagria.../opas.pdf.
Yhtymäoppaan (sivu 3) mukaan Verotusyhtymä on kahden tai useamman henkilön
muodostama yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on kiinteistön käyttö, viljely tai vuok-
raus. Verotusyhtymistä käytetään nimitystä maatalousyhtymä, metsäyhtymä tai kiinteis-
töyhtymä, niiden harjoittaman toiminnan mukaan. Verotusyhtymä on ns. laskentayk-
sikkö. Verotusyhtymä ei ole oikeushenkilö, joten se ei voi hankkia omaisuutta tai ottaa
velkaa omiin nimiinsä.
13
Yhtymäoppaan mukaan (sivu 3) mukaan Maatalousyhtymä muodostuu maatilan yhteis-
omituksen tai hallinnan (vuokramies) perusteella. Maatalousyhtymä harjoittaa maa- tai
maa- ja metsätaloutta. Yleensä verotusyhtymän muodostavat vanhemmat ja lapsi (lap-
set) yhdessä puolisonsa kanssa. Metsäyhtymä muodostuu yleensä metsäkiinteistön yh-
teisomistuksen perusteella. Metsäyhtymä harjoittaa metsätaloutta. Kiinteistöyhtymä
muodostuu kiinteistön omistamisen tai hallinnan perusteella. Kiinteistöyhtymä voi
omistaa esimerkiksi kesämökin tai omakotitalon.
Enroth ym. (Enroth ym. 2007, 44.) puolestaan toteaa, että yhtymän perustaminen vaatii
mukaan toimintaan kolmannen henkilön pääomapanoksen, yrittäjäpuolisot eivät siten
voi kahdestaan perustaa verotusyhtymää. Kirjallisen yhtymäsopimuksen laatiminen
saattaa epäselvyyksien välttämiseksi olla paikallaan.
Verotusyhtymä voi syntyä vaiheittaisen sukupolvenvaihdoksen, perinnönjaon tai yhtei-
sen hankinnan seurauksena. Vanhempien ja ennen verovuoden alkua 17 vuotta täyttä-
neen lapsen (ja tämän puolison) kesken katsotaan muodostuvan jaettavana verotusyhty-
mänä verotettava maatalousyhtymä, jos lapsi sijoittaa yritystoimintaan työpanoksen li-
säksi myös pääomaa.
Maatalousyhtymä syntyy usein myös siten, että täysi-ikäinen lapsi vuokraa tilan ulko-
puolista maatalousmaata, jota hän hoitaa vanhempiensa kanssa yhdessä käyttäen joko
vanhempiensa koneita ja rakennuksia tai omiaan taikka molempia. Samaan tulokseen
voi johtaa myös se, että lapsi ostaa tilan ulkopuolista maatalousmaata. (Kiviranta 2007.)
Verotuksessa verotusyhtymä on vain laskentayksikkö, jolle vahvistetaan luonnollisten
vähennysten tultua vähennetyksi puhdas tulo tai tappio. Tämä tulo tai tappio jaetaan
osakkaille heidän osuuksiensa suhteessa. Osakkaiden osuudet yhtymän maatalouden
puhtaaseen tuloon tai tappiolliseen puhtaaseen tuloon määräytyvät osakkaiden työ- ja
pääomapanosten mukaisessa suhteessa. Näistä osuuksista vähennetään osakaskohtaisesti
kunkin osakkaan maatalouteen kohdistuvien velkojen korot. Osakaskohtaisesti vähenne-
tään myös osakkaan maatilan tai sen osan hankintaan kohdistuvien velkojen korot. (Ki-
viranta 2007.)
Korkojen vähentämisen jälkeinen osakkaan osuus yhtymän maatalouden tulosta on pää-
oma- ja ansiotulo-osuuteen aivan kuten maatalouden harjoittajalla yleensäkin. (Kivi-
ranta 2007.)
Yhtymäopas toteaa (sivu 5), että Yhtymä voidaan perustaa myös muilla kuin edellä ker-
rotuilla omistukseen perustuvilla tavoilla. Tällaisia voi olla esim. tapaukset, joissa vilje-
lijän kumppaniksi tuleva henkilö tuo yhtymään esim. vuokramaata tai maatalouskoneita.
Yhtymän voi myös perustaa kaksi tai useampi viljelijä ryhtymällä harjoittamaan osak-
kaiden tiloilla maataloutta yhtymänä. Opas toteaa, että päätöksentekoa verotusyhty-
mässä ei säätele mikään erityinen lainsäädäntö vaan kaikki perustuu osakkaiden keski-
näisiin sopimuksiin, suullisiin tai kirjallisiin. Siksi olisi äärettömän tärkeää, että ”peli-
säännöistä” keskusteltaisiin mahdollisimman paljon ennen yhtymän perustamista.
Yhtymäopas toteaa, että Yhtymän kassasta (pankkitililtä) maksetaan yhtymän rahame-
not ja investointien omarahoitusosuus. Näiden kulujen maksamisen jälkeen kassaan ker-
tyvät varat ovat se ”potti”, joka on osakkaiden käytettävissä maksettavaksi määrättyjen
verojen maksun jälkeen mm. kunkin yksityistalouden menoihin. Yksityistalouden rahan
käyttö on usein se sudenkuoppa, johon koko yhtymä saattaa kaatua. Osakkaiden tapa
käyttää rahaa ja kulutustottumukset saattavat olla kovin erilaiset, mikä aiheuttaa erimie-
lisyyksiä. Tämän välttämiseksi asiasta on sovittava mahdollisimman yksityiskohtaisesti.
14
Vastuut yhtymässä jakautuvat kaikille osakkaille, mutta ne voivat olla erisuuruisia eri
asioissa. Koska esim. velat ovat yhtymässä aina osakkaiden henkilökohtaisia, eivät
nämä ole samansuuruisia. Kuitenkin näiden velkavastuiden vakuudeksi rahoittajat vaati-
vat pääsääntöisesti kaikkien osakkaiden omaisuuden kiinnitysten piiriin. Tätä kautta
useimmiten yhtymän kaikki osakkaat ovat vastaamassa toistensa veloista. Sopimusoi-
keudellisesti kukaan yhtymän osakas ei voi yksin tehdä mitään sitoumuksia yhtymän
puolesta.
Yhtymän purkaminen esimerkiksi lasten ja vanhempien välillä on yleensä kitkaton. Yh-
tymäoppaan (sivu 6) mukaan vaiheittaisen sukupolvenvaihdoksen kautta syntynyt yh-
tymä purkautuu normaalisti spv:n toisessa vaiheessa, jossa jatkaja ostaa loputkin osat
tilasta. Muut tapaukset ovat hankalampia purkaa. Syynä on yleensä omaisuuden arvotta-
misesta syntyvät erimielisyydet. (Katso lisätietoja Yhtymäoppaasta).
Avoin yhtiö tai Kommandiittiyhtiö
Avoin yhtiö on henkilöyhtiö, jossa yhtiömiehiä on oltava vähintään kaksi. Yhtiön osak-
kailla on rajaton vastuu yhtiön velvoitteista. Avoin yhtiö ei ole verotuksessa erillinen
verovelvollinen, vaan laskentayksikkö kuten verotusyhtymä. (Enroth ym. 2007, 28-30.)
Kommandiittiyhtiön perustaminen vaatii vähintään yhden vastuunalaisen ja yhden ää-
nettömän yhtiömiehen. Vastuunalaiset yhtiömiehet vastaavat yhtiön käytännön toimin-
nasta. Äänettömät yhtiömiehet toimivat käytännössä rahoittajina. Jos voittoa syntyy, he
saavat sijoittamalleen pääomalle vuosittaisen tuoton. Äänettömät yhtiömiehet voivat
olla yrityksessä töissä, mutta he eivät osallistu yrityksen hallintoon. Kommandiittiyhtiö
on hyvä valinta silloin, kun tarvitaan ylimääräinen rahoittaja yritykseen. Sijoittajan ei
itse tarvitse osallistua yrityksen toimintaan ja hänen taloudellinen vastuunsa yhtiöstä
voidaan rajata vain sijoituksen suuruiseksi.
Kivirannan (Maatalousverotus-WsoyOnline 2011) mukaan avointa yhtiötä ja komman-
diittiyhtiötä verotetaan elinkeinoyhtymänä (TVL 4.1 § 1 k). Avointa yhtiötä tai kom-
mandiittiyhtiötä verotetaan kokonaan jaettavana yhtymänä kuten verotusyhtymää. Näin
ollen myös liiketoimintaa harjoittavan avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön tulo jae-
taan verotettavaksi osakkaiden tulona niiden osuuksien mukaan, jotka osakkailla on yh-
tiön tuloon. Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön osakkaiden tulo-osuudet määräyty-
vät käytännössä yleensä yhtiösopimuksessa sovitulla tavalla.
Kiviranta toteaa, että elinkeinoyhtymälle vahvistetaan erikseen elinkeinotoiminnan,
maatalouden ja henkilökohtaisen tulolähteen tulo tai tappio. Tulo kustakin tulolähteestä
erikseen jaetaan edelleen osakkaille, joiden tulo-osuudet yhtymän tulolähteiden tuloihin
määräytyvät yhtiösopimuksessa sovitulla tavalla. Osakkaan verotuksessa elinkeinotoi-
minnan ja maatalouden tulot jaetaan edelleen elinkeinotoiminnan ja vastaavasti maata-
louden nettovarallisuuden mukaisesti pääoma- ja ansiotulo-osuuksiin. Muun toiminnan
tulo on pääomatuloa. Tappio vahvistetaan elinkeinoyhtymälle eli yhtiölle, ja sitä ei siten
osakas voi jakaa yhtiön osakkaille, eikä sitä edes yhtymän purkautuessa tai sen toimin-
nan lopettamisen jälkeen voida vähentää osakkaan tuloista.
Avoin yhtiö ja Kommandiittiyhtiö ovat kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvollisia ja
niiden on pidettävä kahdenkertaista kirjanpitoa.
15
Kiviranta toteaa, että avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön perustaminen maatalouden
harjoittamista varten ei ole tarkoituksenmukaista. Verotusyhtymässä korkojen vähen-
nysoikeus on osakaskohtainen, mutta elinkeinoyhtymän maatalouteen liittyvät toimin-
nan aikaiset korot vähennetään elinkeinoyhtymän tulosta.
Maatila osakeyhtiönä ja syitä maatilan yhtiöittämiselle
Syy kasvinviljelytiloilla muuttaa juridinen muoto osakeyhtiöksi on yleensä verotukselli-
nen. Nämä tilat ovat usein osa-aikaisia ja yrittäjillä on esimerkiksi palkkatuloja, joilla
voidaan pääosin kattaa yrittäjäperheen kulutustarpeet. Tällöin maataloudesta kertyviä
tuloja ei välttämättä tarvitse jakaa osinkona yrittäjälle, vaan ne voidaan jättää tilan ke-
hittämiseen. Veroetu tulee siitä, että osakeyhtiönä maatalouden tuloista maksetaan vain
yhteisövero, joka on huomattavasti alempi kuin olisi pääomatulovero tai ansiotuloista
maksettava vero. Lisäksi pelto-omaisuuden erilaisesta arvottamisesta johtuen osakeyh-
tiön nettovarallisuus on muita maatiloja suurempi, joka toisaalta mahdollistaa nykyvero-
tuksella tiettyyn rajaan asti myös verovapaan osingon jakamisen.
Kotieläintilat puolestaan ovat usein päätoimisia, jolloin yrittäjäperheen on pakko saada
myös tuloa maataloudesta yksityisten kulutustarpeiden tyydyttämiseen. Tällöin maata-
loudesta on saatava tuloa myös osakeyhtiöstä, joko osinkona tai palkkana. Verohyötyä
ei tällöin pienillä tiloilla ole, koska ansiotulosta maksettava vero jää pienillä tulotasoilla
selvästi jopa pääomaveroa pienemmäksi. Tämä selittää sen, että kotieläintuotannossa
osakeyhtiöittäneet tilat ovat varsin suuria. Niillä tulotaso on jo niin korkea tai sen odote-
taan investointien ansiosta nousevan niin korkeaksi, että verohyötyä tulee, vaikka tila
olisi päätoiminen ja maatalouden tuloja nostettaisiin osinkoina. (MTT 2013.)
Perheviljelmästä osakeyhtiömuotoon eli ns. toimintamuodon muutos
Kivirannan (Maatalousverotus-WsoyOnline 2011) mukaan osakeyhtiöittäminen on pe-
rusteltua verosäästösyistä toteuttaa TVL 24 §:n mukaisena toimintamuodon muutok-
sena. Tällöin osakeyhtiöön siirtyminen on mahdollista ilman tuloveroseuraamuksia ja
eräissä tapauksissa myös varainsiirtoverovapaasti. Kiviranta korostaa, että verotukselli-
sista syistä osakeyhtiöön ei ole tarkoituksenmukaista siirtyä maatalousomaisuuden kau-
palla tai muulla luovutuksella. Kiviranta toteaa, että TVL 24 §:n mukaisessa toiminta-
muodon muutoksessa sovelletaan ns. jatkuvuusperiaatetta, mikä merkitsee sitä, että yh-
tiöittäminen voidaan toteuttaa ilman tuloveroseuraamuksia. On huomattava, että jos
maatalousomaisuus myydään osakeyhtiölle, aiheutuu tarpeettomia tuloveroseuraamuk-
sia.
Kiviranta toteaa, että toimintamuodon muutosta koskevan TVL:n säännöksen tarkoituk-
sena on joustavoittaa siirtymistä yritysmuodosta toiseen, esim. maatalouden harjoittami-
sesta luonnollisena henkilönä osakeyhtiömuotoiseen maatalouden harjoittamiseen. Maa-
talouden harjoittajan ei katsota lopettavan toimintaansa, jos aiemmin harjoitettuun toi-
mintaan liittyvät varat ja velat siirretään toimintamuodon muutoksessa samoista arvoista
toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle, jonka kaikki osakkeet maatalouden harjoittajat mer-
kitsevät samassa omistussuhteessa kuin he ovat yrityksen edellisessäkin toimintamuo-
dossa omistaneet (TVL 24.1 § 1 k; ks. myös KHO 2002/982).
16
Jos esim. puolisot ovat yhdessä harjoittaneet maataloutta, heidän on omistettava maata-
loutta jatkavan osakeyhtiön osakkeet samoissa omistussuhteissa kuin he aiemmin omis-
tivat maatalouteen kuuluvan nettovarallisuuden. Muutoin kysymyksessä ei ole TVL 24
§:ssä tarkoitettu toimintamuodon muutos, jonka kulmakiviä siis ovat ehdoton omistus-
suhteiden muuttumattomuus ja "tasejatkuvuus".(Kiviranta Esko- Maatalousverotus-
WsoyOnline 2011.)
Kun noudatetaan tällaista ehdotonta omistussuhteiden muuttumattomuutta ja "tasejatku-
vuutta", osakeyhtiön toiminta katsotaan aiemman toiminnan jatkamiseksi: toimintamuo-
don muutoksessa kiinteistön luovutusvoittoverotus ei realisoidu, irtaimen käyttöomai-
suuden eli koneiden, kaluston ja laitteiden poistot eivät palaudu eivätkä tasausvaraukset
purkaudu. (Maatalousverotus-WsoyOnline 2011.)
Identtisyyden säilyessä eivät myöskään kotieläinten, maitokiintiön ja varastojen hankin-
tamenot miltään osin tuloudu maatalouden harjoittajan verotuksessa, koska käteisperi-
aatteesta johtuen näiden erien "tasearvo" on nolla. Tällöin ei kuitenkaan myöskään pe-
rustettavan osakeyhtiön verotuksessa katsota näillä maatalouden irtaimiston omaisuus-
osilla olevan hankintamenoa.
Kiviranta tarkoittaa yritysmuodon muutoksella sellaista muutosta, jossa yrityksen ident-
tisyys eli yrityskokonaisuus säilyy (kokonaisuus=eläimet, pellot, rakennukset, koneet).
Liiketoimintaa ei keskeytetä eikä siis jouduta selvitysmenettelyyn. Kivirannan mukaan
yrityksen identtisyys on ennen kaikkea vero-oikeudellinen kysymys. Tuloverotuksen
kannalta tärkeintä on, aiheuttaako muutos yrityksen vuositulosta rasittaen tehtyjen va-
rausten purkautumisen ja palautuvatko käyttöomaisuudesta tehdyt poistot tuloon. Yri-
tysmuodon muutoksen syynä on yleensä yrityksen kehittyminen ja laajentuminen sekä
näiden mukanaan tuoma oman pääoman lisäämistarve. Muutokseen voivat johtaa myös
perheolot, yrityksen uudelleen organisointi tai yrityksen omistajan vaihtuminen. Myös
verotussyillä voi olla merkitystä (Maatalousverotus-WsoyOnline 2011.)
Jos yrityksen identtisyyden säilyttämisestä luovutaan, maatalouden harjoittajan verotuk-
sessa voi ajatella sovellettavan koneiden, kaluston ja laitteiden alkuperäisen hankinta-
menon tai sitä alemman käyvän myyntihinnan mukaista tuloutusta (MVL 4.3 §). Sama
koskee kotieläimiä, maitokiintiötä ja maatalouden varastoja. Osakeyhtiön tuloverotuk-
sessa nämä tuloutukset ovat vastaavasti vähennyskelpoisia hankintamenoja. (Kiviranta
Esko- Maatalousverotus-WsoyOnline 2011.)
Toimintamuodon muutospäivämäärään asti verotus toimitetaan aiemman toimintamuo-
don mukaan, muutospäivästä lähtien verotetaan osakeyhtiötä. Verovuonna, jona toimin-
tamuotoa muutetaan, poistot voidaan tehdä kumman tahansa, joko aiemman toiminta-
muodon tai osakeyhtiön, verotuksessa tai jakaa näiden kesken. Yleensä muutosvuoden
poisto on edullista tehdä kokonaan osin progressiivisen tuloverotuksen piirissä olevassa
aiemmassa toimintamuodossa (esim. konepoisto 25 % menojäännöksestä).
Kiviranta mainitsee, että jos kaikkia maatalouden varoja ei siirretä yhtiölle (sille luovu-
tetaan vain esim. kotieläintalouden tuotantorakennus eläimineen tai maatalouden ir-
taimisto), tuloveroseuraamuksilta ei voi välttyä. Toimintamuodon muutoksessa saanto-
kirja ei ole kauppa- tai muu luovutussopimus, vaan osakeyhtiön perustamissopimus.
Yhtiöön siirrettävistä kiinteistöistä (maapohja, rakennukset) on maksettava varainsiirto-
vero kiinteistön käyvästä arvosta. Kiviranta pohtii, ettei tämä käypä arvo voine olla kor-
keampi kuin perintö- tai lahjaverotuksessa sovellettava käypä arvo.
17
Varainsiirtovero on maksettava myös, jos kiinteä omaisuus siirretään osakeyhtiöltä ta-
kaisin henkilökohtaiseen omistukseen. Tätäkin luovutussuuntaa koskee myös luovutus-
voiton verotus.
Yhtiöön sovelletaan aina puun myyntitulon verotusta. Metsä tietenkin osaltaan korottaa
osakkeen matemaattista arvoa ja täten lisää osakkeenomistajan verovapaan ja veronalai-
sen pääomatulo-osingon saantimahdollisuuksia. Toisaalta yhtiöön ei sovelleta metsävä-
hennystä eikä menovarausta. Varsinkin metsävähennyksellä on suuri taloudellinen mer-
kitys.
Osakeyhtiön maatalous MVL:n (maatalousverolaki) mukaan:
Osakeyhtiömuotoinen maatila on kirjanpitovelvollinen. Siihen sovelletaan kirjanpitolain
säännöksiä, mm kahdenkertaista kirjanpitoa.
Osakeyhtiön harjoittamaan maatalouteen sovelletaan MVL:n verotusperusteita. MVL:n
mukainen verotus edellyttänee, että osakeyhtiöllä on omistuksessaan tai hallinnassaan
maatila tai ainakin maatalousmaata. Muissa tapauksissa sovellettaneen EVL:n säännök-
siä.
Kivirannan mukaan maatilataloutta harjoittavassa osakeyhtiössä johtavassa asemassa
oleva osakas voi olla MYEL-eläkevakuutuksen ja siihen liittyvän pakollisen ja vapaaeh-
toisen MATA-tapaturmavakuutusturvan sekä ryhmähenkivakuutuksen piirissä. MYEL-
eläkevakuutuksen myöntäminen edellyttää (MYEL 5 §), että:
• osakeyhtiön osakas omistaa yksin yli 30 % yhtiön osakepääomasta tai hänellä on
yksin yli 30 % yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä,
• osakeyhtiön osakas omistaa yhdessä avio- tai avopuolisonsa tai samassa talou-
dessa asuvan, osakkaalle sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa ole-
van henkilön kanssa yli 50 % yhtiön osakepääomasta tai heillä on yhdessä yli 50
% yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä
• omistusosuutta laskettaessa otetaan huomioon myös välillinen, toisten yhteisöjen
tai yhtymien kautta tapahtuva omistaminen, jos osakeyhtiössä tai muussa yhtei-
sössä johtavassa asemassa työskentelevä henkilö yksin tai yhdessä avio- tai avo-
puolisonsa tai samassa taloudessa asuvan, hänelle sukua suoraan ylenevässä tai
alenevassa polvessa olevan henkilön kanssa omistaa sanotusta toisesta yhteisöstä
tai yhtymästä yli 50 % tai heillä on tätä vastaava määräämisvalta.
Jos esim. puoliso ei omista maataloutta harjoittavan osakeyhtiön osakkeita, hän ei ole
MYEL:n piirissä.
Apportti
Yrittäjä siirtää perustettavaan osakeyhtiöön vähintään omistamansa maatilaomaisuuden
apporttina, ja saa vastikkeeksi yhtiön osakkeita. Apportti tarkoittaa muuta kuin rahasi-
joitusta, ei kuitenkaan työsuoritusta, vaan esimerkiksi koneita, kiinteistöä tms. Osak-
kaan maatalouteen kohdistuvat velat siirtyvät myös perustettavalle yhtiölle. Koko maa-
tilaomaisuus siirtyy siten samoista arvoista uuteen yhtiöön, jolloin toimintamuodon
muutos ilman veroseuraamuksia on mahdollinen.
18
Osakeyhtiön maataloustuista
Katso hakuopas.
Kuolinpesä
Kun henkilö kuolee, syntyy kuolinpesä. Kuolinpesä tarkoittaa henkilön kuoltuaan jättä-
mää omaisuutta, jota omaiset hallinnoivat kuolinpesän kautta. Kuolinpesä on voimassa
niin kauan kunnes kuolinpesä on purettu ja omaisuus on jaettu perillisille. Kuolinpesä
voi olla voimassa useita vuosia.
Verohallinto saa tiedon kuolemantapauksesta väestötietojärjestelmästä. Kuolemasta ei
tarvitse erikseen ilmoittaa. Kuolinpesän osakkaiden velvollisuus on järjestää perunkir-
joitus 3 kuukauden kuluessa kuolemasta ja toimittaa perukirja verohallintoon 1 kuukau-
den kuluessa perunkirjoituksesta.
Aviopuolison kuoltua jäljelle jääneestä puolisosta tulee leski. Avio-oikeuden perusteella
leski saa puolet aviopuolisoiden yhteenlasketusta varallisuudesta. Jos hänen omistus-
osuutensa on pienempi kuin kuolleen puolison omaisuus, saa hän yhteenlasketuista va-
roista tasinkoa niin paljon, että osuudet ovat yhtä suuret. Toinen puolisko omaisuudesta
periytyy lapsille.
Maataloutta harjoittavia jakamattomia kuolinpesiä verotetaan erillisinä verovelvollisina
niin kauan kuin osakkaat pitävät kuolinpesän (tai kuolinpesään kuuluvan maatilan tai
osan siitä) jakamatta. Jakamattoman kuolinpesän säilyttämisen verotuksellinen mielek-
kyys riippuu sekä kuolinpesän että sen osakkaiden omista tuloista.
Myös kuolinpesän harjoittaman maatalouden tulo jaetaan pääoma- ja ansiotulo-osuuteen
siten, että tulosta lasketaan ensin pääomatulo-osuus maatalouteen kuuluvan nettovaralli-
suuden perusteella. Pääomatulo-osuuden ylittävä osa tulosta on ansiotuloa. Kuolin-
pesänkin maatalouden tulo voi olla kokonaan joko pääoma- tai ansiotuloa. (Kiviranta
2007.)
19
Johdatus yrittäjän joihinkin oikeusasioihin
Avioliittoon liittyviä
Avioliittolaki (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234)
34§:n mukaan se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edel-
leen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.
35§:n mukaan kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla
saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset…
41§: Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään kirjallisessa avioehtosopimuksessa
voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuu-
teen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjes-
tyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä
aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta.
Avioehto
Omaisuus voi kuulua miehelle tai vaimolle tai se voi olla heidän yhteistä omaisuuttaan.
Pääsäännön mukaan omaisuus on sen, jonka nimiin se on hankittu.
Avio-oikeudella on merkitystä, kun liitto päättyy joko eroon tai toisen puolison kuole-
maan. Avioeron jälkeen tehtävässä osituksessa enemmän avio-oikeuden alaista omai-
suutta omistava puoliso joutuu luovuttamaan vähemmän omistavalle omaisuuttaan (ta-
sinko) niin paljon, että puolisot saavat yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta.
Mikäli puolisoilla on avioehto, kukin pitää omaisuuden, joka heillä oli liittoon tulles-
saan. Puolisot voivat siis keskenään sopia, että heillä ei ole avio-oikeutta toistensa omai-
suuteen. Avioehto voidaan tehdä jo ennen avioliiton solmimista tai milloin tahansa
avioliiton aikana.
Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Nimensä mukaisesti lakia sovelletaan
ainoastaan taloudellisiin kysymyksiin. Lakia sovelletaan sekä eri että samaa sukupuolta
oleviin puolisoihin. Avoliiton päättyessä ei tehdä ositusta eikä puolisoilla ole oikeutta
toistensa omaisuuteen. Jos avoliitto on kestänyt yli viisi vuotta tai puolisoilla on yhtei-
nen lapsi, voi toisella puolisolla olla oikeus erityiseen hyvitykseen. Hyvitystä on mah-
dollista saada, jos toinen puolisoista on omalla panoksellaan vaikuttanut toisen puolison
omaisuuden karttumiseen ja puolisoiden varojen määrässä on tästä johtuen epäsuhta.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026
Laki perintökaaresta:
18. luku:
1§:n mukaan kuolinpesän osakkaita ovat perilliset … sekä eloonjäänyt puoliso. Milloin
… tai puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen, ei eloonjäänyt puoliso
ole osakas, ellei hän ole perillinen.
3§n mukaan jos perillinen tai testamentinsaaja on vajaavaltainen ts. hän on alle 18-vuo-
tias henkilö tai vajaavaltainen täysi-ikäinen holhottava. Alaikäisen edunvalvojina ovat
20
hänen huoltajansa tai jos hänen toimintakelpoisuuttaan on rajoitettu, eikä hänellä ole
edunvalvojaa, sen, jonka hallussa pesä on, tulee ilmoittaa siitä holhoustoimesta annetun
lain (442/1999) 46 tai 47 §:ssä tarkoitetulle holhousviranomaiselle.
Laki holhoustoimesta
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990442
1§: Holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka
eivät vajaavaltaisuuden, … tai muun syyn vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asi-
oistaan.
2§: Vajaavaltaisella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä (alaikäinen) ja sellaista 18
vuotta täyttänyttä henkilöä (täysi-ikäinen), joka on julistettu vajaavaltaiseksi.
3§: Vajaavaltaisen taloudellisia ja muita tässä laissa tarkoitettuja asioita hoitaa edunval-
voja. Sille, joka ei ole vajaavaltainen, voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen mää-
rätä edunvalvoja, jos hän tarvitsee tukea asioittensa hoitamisessa.
Toisen vanhemman kuollessa jäljelle jäänyt on alaikäisen huoltaja. Alaikäisen periessä
kuolleen vanhempansa omaisuutta valvoo huoltaja alaikäisen perimää omaisuutta ja
huoltajan on hakeuduttava holhousasioiden rekisteriin maistraattiin.
Huom. Jos lapsen edunvalvonta on merkitty holhousasioiden rekisteriin, edunvalvojan
on laadittava vuosittain tili lapsen omaisuuden hoitamisesta. Vuositili tarpeellisine tosit-
teineen on annettava maistraatille tarkastettavaksi kolmen kuukauden kuluessa tilikau-
den (kalenterivuosi) päättymisestä. Tilistä tulee käydä selville lapsen varat ja velat tili-
kauden alkaessa ja päättyessä, tilikauden aikana niissä tapahtuneet muutokset, lapsen
puolesta tehdyt merkittävät oikeustoimet sekä muut vastaavat toimenpiteet, joihin edun-
valvoja on ryhtynyt omaisuutta hoitaessaan. Jos edunvalvojana on alaikäisen lapsen
vanhempi, voi maistraatti eräin edellytyksin päättää, että hoidettavaa omaisuutta tai sen
määrättyä osaa koskeva tili saa olla yleispiirteinen. (maistraatti.fi.)
Holhoustoimilain 34§ määrää toimet, joihin leski tarvitsee luvan holhotessaan alaikäis-
ten lastensa omaisuutta:
Mm. puun myyntiin, muun lainan kuin valtion takaaman opintolainan ottamiseen, pää-
miehen rahavarojen lainaamiseen. Lupa tarvitaan myös silloin, kun luvanvarainen oi-
keustoimi tehdään kuolinpesän nimissä ja pesän osakkaana on alaikäinen lapsi.
Oikeustoimi, jonka edunvalvoja on tehnyt ilman tarvittavaa lupaa, ei sido päämiestä,
ellei maistraatti hyväksy sitä jälkeenpäin edunvalvojan hakemuksesta.
Tuohon 3§:ään liittyen kannattaa yrittäjän laatia puolisoiden välille hallintaoikeustesta-
mentti.
Edunvalvontavaltuutus
Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi itse etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen
varalta, että hän myöhemmin tulee kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi
21
sairauden tai heikentyneen terveydentilan vuoksi. "Miten haluaisin asioitani hoidetta-
van, jos sairastun vakavasti tai jos kykyni tehdä päätöksiä heikkenee vanhana?" on ky-
symys, jota yhä useampi pohtii etukäteen. Marraskuussa 2007 voimaan tullut edunval-
vontavaltuutusta koskeva laki antaa aikaisempaa paremmat keinot varautua hyvissä
ajoin etukäteen mahdolliseen toimintakyvyn heikkenemiseen. Tekemällä edunvalvonta-
valtuutuksen ihminen voi varmistaa, että mahdollisen toimintakyvyttömyyden kohda-
tessa hänen asioitaan hoitaa hänen itse valitsemansa uskottu henkilö.
Edunvalvontavaltuutus tehdään kirjallisesti testamentin tapaan. Edunvalvontavaltuu-
tusta koskevassa valtakirjassa valtuuttaja nimeää valtuutetun, joka on suostunut tehtä-
vään, sekä määrittelee asiat, jotka valtuutus kattaa. Hän voi oikeuttaa valtuuttamansa
henkilön huolehtimaan omaisuutensa hoidosta ja muista taloudellisista asioistaan sekä,
niin halutessaan, häntä itseään koskevista asioista, kuten terveyden- ja sairaanhoidosta.
Kahden esteettömän todistajan on oltava samanaikaisesti läsnä, kun valtuuttaja allekir-
joittaa valtakirjan tai tunnustaa siinä olevan allekirjoituksensa. Tämän jälkeen todista-
jien on todistettava valtakirja allekirjoituksillaan. Lähiomainen ei voi toimia todistajana.
Allekirjoitettu valtakirja luovutetaan valtuutetun haltuun tai siitä ilmoitetaan muutoin
valtuutetulle.
Valtakirjan laatimisessa voi olla hyvä pyytää oikeudellista apua oikeusaputoimistosta tai
asianajajalta. Valtakirjan voi luonnollisesti myös peruuttaa tai sitä voi muuttaa.
Laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) löytyy internetistä osoitteesta
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070648
Aviopuolisoiden hallintaoikeustestamentti
Maatilalla voi syntyä hankala tilanne toisen omistajan kuollessa, varsinkin jos on ala-
ikäisiä lapsia. Tilan omistajana on tällöin kuolinpesä, jossa osakkaina ovat leski ja ala-
ikäiset lapset. Kun tilaa omistavat nyt osin alaikäiset lapset, niin asioihin vaikuttavat
holhouslain mukaiset velvoitteet ja viranomaisvalvonta. Siksi puolisojen kannattaa laa-
tia toisilleen Hallintaoikeustestamentti, joka turvaa lesken aseman kuoleman kohdatessa
toista (keskinäinen testamentti: tyypillisesti keskinäisessä testamentissa aviopuolisot
testamenttaavat toisilleen omaisuutensa käyttö-, hallinta- tai omistusoikeuden; usein tar-
koituksena on, että omaisuus jaetaan rintaperillisille vasta, kun molemmat puolisot ovat
kuolleet). Ilman hallintaoikeustestamenttia saattaa olla hankaluuksia (esim. aviehdon ta-
kia) hoitaa tilan taloudellisia asioita, koska holhouslaki ja viranomaisvalvonta seuraavat
alaikäisten lasten edun toteutumista.
Hallintaoikeustestamentilla leskelle voidaan antaa laaja elinaikainen käyttöoikeus tilan
omaisuuteen, jonka turvin hän voi jatkaa itsenäisesti tilan toimintaa. Hän ei voi kuiten-
kaan pantata omaisuutta eikä myydä sitä eteenpäin.
Keskinäisen hallintaoikeustestamentin tarkoitus on turvata siis jäljelle jäävän puolison
oikeutta säilyttää yhteinen omaisuus hallussaan mutta ei loukata perillisten lopullista oi-
keutta. Samalla pyritään välttämään kaksinkertainen perintöverotus. Puoliso voi hallin-
taoikeustestamentin turvin pyörittää yritystoimintaa ja myydä esimerkiksi puuta metsän
vuotuista kasvua vastaavasti.
Ota yhteys lakimieheen yhdessä puolison kanssa ja laita asia kuntoon. Varsinkin, jos on
alaikäisiä lapsia.
Laki: Perintökaari: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040
22
Muita tärkeitä lakeja:
Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista.
Pohdittavaksi
Kuinka paljon Suomessa on maatiloja? Entä peltoa? Viljelijä omistaa keskimäärin pel-
toa montako ha? Paljonko Suomessa on metsää?
Maatilalle soveltuvat eri yritysmuodot?
Mitä merkitystä on puolisojen keskinäisellä avioehdolla maatilayrittämisessä? Mitä ta-
pahtuu maatilayrittäjyydessä, jos toinen puolisoista kuolee?
23
4. TYÖNANTAJANA TOIMIMINEN JA PALKANLASKENTA
Palkanlaskenta on oma erillinen itsenäinen kurssinsa, jonka aineisto perustuu Työsopi-
mus- ja työaikalakeihin sekä maatalousalan työehtosopimukseen. Tutustutaan palkan-
laskennan perusteisiin Excel-taulukkopohjaa hyväksi käyttäen. Lisäksi tutustutaan työ-
tulosta kertyvään eläkkeen määrään ja tutustutaan MYEL (maatalousyrittäjien eläke-
laki)- ja MATA (maatalouden tapaturma)-vakuuttamisen perusteisiin. Tämä aineisto
löytyy Yritystalouden Moodle-kurssiltasi.
Palkatessa työntekijää on pohdittava, millä työehdoilla työntekijä on yrittäjällä töissä.
Työehtosopimus on työntekijäjärjestön ja työnantajan tai työnantajien järjestön välinen
sopimus alakohtaisista työehdoista kuten palkoista, työajoista, lomista ja muista eduista,
joita sopimuksen soveltamisalalla noudatetaan. Työehtosopimukset voivat olla joko nor-
maalisitovia tai yleissitovia. Työehtosopimuksen yleissitovuus tarkoittaa sitä, että työso-
pimuslain mukaan myös järjestäytymättömän työnantajan (eli ei kuulu työantajaliittoon)
on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän
työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista
ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä.
Yleissitovaa työehtosopimusta on noudatettava kaikissa toimialalla toimivissa yrityk-
sissä, siis myös sellaisessa yrityksessä, joka ei ole työehtosopimuksen tehneen työnanta-
jaliiton jäsen. Työsopimuksen ehto, joka on ristiriidassa yleissitovan työehtosopimuksen
vastaavan määräyksen kanssa, on mitätön ja sen sijasta on noudatettava yleissitovan työ-
ehtosopimuksen määräystä. Normaalisitovat työehtosopimukset velvoittavat niitä osa-
puolia, jotka ovat sopimuksen allekirjoittaneet, tai jotka kuuluvat järjestöön, joka on sol-
minut työehtosopimuksen. (Yrittäjät.fi.)
Yleensä työsopimukset ovat yleissitovia.
24
Malli työehtosopimuksesta
25
Työntekijän työaika, lisätyö, ylityö
Työaikalaki 4§: työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on vel-
vollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. 6§:n mukaan säännöllinen työ-
aika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työehtosopimuk-
sissa on kuitenkin yleensä sovittu lyhemmästä työajasta (katso oma työehtosopimus). Ly-
hyempi työaika voi perustua myös työpaikalla noudatettuun käytäntöön. Työehtosopi-
muksessa työnantaja ja työntekijäjärjestöt voivat sopia säännöllisestä työajasta työaika-
lain 6–8 §:n säännöksistä poiketen. Työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika
saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa enintään 52 viikon ajanjakson aikana.
Työaikalain 13 §:n mukaan, ellei työehtosopimuksessa muuta sanota, työnantaja ja työn-
tekijä voivat sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään yhdellä
tunnilla. Säännöllisen työajan tulee tällöin tasoittua keskimäärin 40 tunniksi viikossa
enintään neljän viikon ajanjakson aikana. Viikoittainen työaika saa olla enintään 45 tun-
tia. Maataloustyössä säännöllisen työajan tulee tasoittua keskimäärin 40 tunniksi viikossa
enintään kolmen kuukauden ajanjakson aikana. (Finlex.fi)
Lisätyö = työtä, jota työntekijä tekee säännöllisen työaikansa ja pisimmän lainmukaisen
säännöllisen työajan välisenä aikana. Pisin lainmukainen normaali työaika on yleensä 8
tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työehtosopimuksissa on yleensä sovittu lakia
lyhemmistä työajoista. Eli laki sanoo 40 tuntia, mutta työehtosopimus monesti antaa työn-
tekijälle tätä lyhemmän työajan. Lisätyötä on siis lain maksimi-TES:n maksimi.
Eli lisätyö, joka on työnantajan aloitteesta sovitun työajan lisäksi tehty työaika, joka ei
kuitenkaan ylitä säännöllistä työaikaa, ei ole ylityötä, ellei siitä ole erikseen työehtosopi-
muksessa sovittu. Vuorokautisella ylityöllä tarkoitetaan yleensä säännöllisen vuorokauti-
sen eli 8 tunnin työajan aikana tehtyä työtä. Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta
ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.
Kun viikkoylityökorotus on maksettu 8 tunnilta (50 %) korvataan sen jälkeiset työviikon
muut ylityökorotukseen oikeuttavat tunnit aina 100 %:n ylityökorotuksella riippumatta
siitä, onko kyseessä viikoittainen tai vuorokautinen ylityö. Työaikalain mukaan lisätyöstä
maksetaan vähintään sovitulta työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus. Miksi ei
korotusta? Pohdi ensin, mitä on lisätyö. Esim. maatalous- ja puutarha-alojen TES ei puhu
lainkaan lisätyöstä. Kaupan alan TES:ssä sanotaan seuraavaa ” Lisätyö on sovitun työajan
lisäksi tehty työ enintään 40 tuntiin saakka viikossa”.
Työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa on yleensä sovittu lakia paremmista eh-
doista.
Lisätyön voi sopia vapaaksi 1:1 periaatteella, ellei TES:ssä toisin ole sovittu.
Vuorokautinen ylityö = työtä, jota työntekijä tekee säännöllisen lain mukaisen enimmäis-
työajan lisäksi vuorokaudessa. Eli vuorokautisella ylityöllä tarkoitetaan niitä tunteja,
jotka tehdään vuorokautisen säännöllisen työajan, 8 tunnin, lisäksi.
Viikoittainen ylityö = työtä, jota työntekijä tekee viikoittaisen lainmukaisen enimmäis-
tuntimäärän lisäksi viikossa. Eli tarkoitetaan niitä tunteja, jotka tehdään viikoittaisen
säännöllisen työajan lisäksi (40 tuntia) ja joista on vähennetty vuorokautiset ylityötunnit.
26
Viikoittaisen ja vuorokautisen ylityön erottaminen on tärkeää, koska niistä maksettava
korvaus on erisuuruinen. Päivittäisessä 2 ensimmäistä ylityötuntia 50 % korotus, mutta
viikkotasolla laskettaessa 50 % korotukseen lasketaan 8 ylityötuntia.
Ensisijaisesti ylityökorvaus maksetaan lain mukaan päivittäisestä ylityöstä, vasta toissi-
jaisesti viikoittaisesta ylityöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lauantaina tehtävä työ
on viikoittaista ylityötä, jos se tehdään normaalin 40 tunnin työviikon lisäksi.
(Soveltaen työaikalaki 22§.)
Työntekijä voi pitää ylityökorvauksen halutessaan palkallisena vapaana. Mikäli työnan-
taja ei suostu antamaan työntekijän esittämää ajanjaksoa vapaaksi, työntekijä voi vaatia
korvauksen rahana.
Lisä- ja ylityön laskeminen: työaikalainsäädännössä ajatellaan, että "normi" viikkotyö-
aika on 40 tuntia ja sen yli meneviä tunteja käsitellään ylitöinä. Eli lisätyötunteja kertyy
vain jos tekee alle 40 tunnin työviikkoa. Jos todellinen työtuntimäärä viikon ajanjaksolla
jää 40 tuntia pienemmäksi, lasketaan todellisten viikkotuntien ja 40 tunnin erotus lisä-
työksi. Esimerkki: Jos työntekijän säännöllinen työtuntimäärä on 37,5 tuntia viikossa ja
hän työskentelee joku viikko 42 tuntia, niin hänelle maksetaan lisätyökorvausta 2,5 tun-
nilta (40–37,5) ja ylityökorvausta 2 tunnilta. Lisätyökorvaus on useimmiten yksinkertai-
nen tuntipalkka, mutta joissakin työehtosopimuksissa (esim. Erto) on sovittu paremmin
ja korvausta maksetaan 50 %:lla korotettuna palkkana. Yli 40 viikkotunnin tehty työ on
ylityötä ja lasketaan ylityökorvaussääntöjen mukaisesti.
Tai että työntekijä voisi tehdä viikon (5 päivää) työt sisään 4 päivässä esim. tekemällä 8
tunnin sijasta 10 tunnin päiviä. Tällöin ei tulisi päivittäistä ylityötä, koska viikottainen
työaika täyttyy. Esim. rakennusalan TES:ssa ei puhuta päivittäisestä ylityöstä, mutta viik-
koylityöstä sanotaan sopimuksessa 13§:ssä, että viikoittaisesta ylityöstä maksetaan 8 en-
simmäiseltä tunnilta 50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.
Työaikalain 19§:n mukaan ylityötä saadaan teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden
ajanjakson aikana, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa.
Säännöllisen työajan määräytyessä 6, 9, 10, 12 tai 13 §:ssä säädetyllä tavalla on vuoro-
kautisen säännöllisen työajan ylittävältä kahdelta ensimmäiseltä työtunnilta maksettava
50 prosentilla ja seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka. Viikoittaisen säännöllisen
työajan ylittäviltä työtunneilta on maksettava 50 prosentilla korotettu palkka.
Työaikalain 25§:n mukaan jos työntekijän palkka määräytyy tuntia pidemmältä ajalta,
lasketaan tunnilta suoritettava palkka jakamalla sopimuksen mukainen palkka säännölli-
sen työajan mukaisella tuntimäärällä. Suorituspalkalla tehtävässä työssä tuntipalkka las-
ketaan jakamalla suorituspalkka työn suorittamiseen käytetyllä tuntimäärällä.
Jos palkkaukseen sisältyy luontoisetuja, ne on otettava huomioon tässä pykälässä tarkoi-
tettua palkkaa laskettaessa. Säännöllisen työajan ansioon ei lueta työntekijän työsuorituk-
sesta riippumatonta enintään kaksi kertaa vuodessa suoritettavaa voitto- tai muuta vastaa-
vaa palkkiota.
27
Lepoajat, lomat
Työaikalain 28§ säätää päivittäisestä lepoajasta seuraavasti: Jos vuorokautinen työaika
on kuutta tuntia pidempi eikä työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta
välttämätöntä, on hänelle annettava työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kes-
tävä lepoaika, jonka aikana työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikaltaan. Työnantaja
ja työntekijä voivat sopia lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta le-
poajasta. Lepoaikaa ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun eikä loppuun. Jos työ-
aika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, työntekijällä on halutessaan oikeus pitää enintään
puoli tuntia kestävä lepoaika kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.
Moottoriajoneuvon kuljettajalle on annettava jokaista 5 tunnin 30 minuutin pituista työ-
jaksoa kohti vähintään 30 minuutin pituinen tauko yhdessä tai kahdessa erässä.
29§ säätää vuorokausilevosta, jos mainitaan mm. että lepoa on oltava vähintään 11 tuntia.
Jos työn tarkoituksenmukainen järjestely edellyttää, työnantaja ja 10 §:ssä tarkoitettu
työntekijöiden edustaja voivat sopia tilapäisestä vuorokausilevon lyhentämisestä työnte-
kijän suostumuksella.
Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kes-
tävän keskeytymättömän vapaa-ajan, joka on mikäli mahdollista sijoitettava sunnuntain
yhteyteen. Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuoro-
kauden ajanjakson aikana. Vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.
Viikonlopputyö? Maatalousalan TES sanoo: Lauantai on yleensä viikon toinen vapaa-
päivä. Töissä, joita laatunsa vuoksi on tehtävä kaikkina arkipäivinä, voidaan lauantain
sijasta antaa vapaapäiväksi jokin muu saman viikon arkipäivä. Tällainen vapaapäivä on
pyrittävä sijoittamaan viikkolepopäivän yhteyteen.
Vuosilomaa kertyy 2,5 pv tehtyä 14 työpäivää/kk, kun työsuhde on jatkunut yli vuoden,
muutoin lomaa kertyy 2 pv/kk. Vuosilomaa ei voi vaihtaa rahaksi. Poikkeuksena tässä
ovat esim. harjoittelijat, joiden työsuhde on lyhyt. Harjoittelijoiden ja muiden lyhyiden
työsuhteiden (esim. marjanpoimijat) kertynyt loma voidaan maksaa lomakorvauksena.
Lomapäivä=Arkipäivä.
Käy läpi kohtaa Maatalous- ja Puutarha-alojen työehtosopimuksissa.
Ylityökorvauksen laskeminen
Ylityötunneista maksetaan aina korotettua palkkaa. Vuorokautisen säännöllisen työajan
ylittävältä kahdelta tunnilta tulee työaikalain mukaan maksaa 50 %:lla korotettu palkka
ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.
28
Säännöllisenä työaikana tehdystä sunnuntaityöstä on maksettava 100 prosentilla korotettu
palkka.
Lisä- ja ylityökorvausten määrittelyssä laskentaperusteena on työntekijän tuntipalkka.
Tuntipalkka lasketaan siten, että sopimuksen mukainen palkka jaetaan säännölliseen työ-
hön käytetyllä tuntimäärällä. Palkkaukseen mahdollisesti sisältyvät luontaisedut (esim.
auto-, puhelin- ja asuntoetu) on myös otettava huomioon, ellei työehtosopimuksessa ole
toisin sovittu. Jos työntekijän työaika on 37,5 tuntia viikossa, voi tuntipalkan jakaja olla
enintään 160. Työehtosopimuksissa on yleensä kuitenkin sovittu paremmasta jakajasta,
jolloin se em. tapauksessa on yleensä enintään 158. Katso oman alasi työehtosopimus.
Jos työnantaja ilmoittaa, ettei ylityökorvauksia makseta, ylitöitä ei tarvitse tehdä.
Loma-ajan palkka, Lomaraha, Lomaltapaluuraha, Lomakorvaus
Työntekijä saa vuosilomansa ajalta säännönmukainen palkkansa. Palkkaan kuuluvat
luontoisedut on annettava vähentämättöminä. Palkan lisäksi työntekijälle maksetaan vuo-
silomarahaa, joka on yleensä 50 % loma-ajan palkasta.
Jos työntekijä ei ole ansainnut vuosilomaa (työntekijä, jolla on oikeus vapaaseen esim.
harjoittelija), hänelle maksetaan vuosilomakorvauksena työehtosopimuksessa sovitun
%:n mukaan maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta ylityökorvausten ko-
rotusosia. Huom! Prosenttikorvausta käytetään pääsääntöisesti osa-aikaisten lomapalkkaa
ja ns. vapaata ansaitsevien lomakorvausta laskettaessa. Vuosilomapalkka on 9 % taikka
työsuhteen jatkuttua lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä
vähintään vuoden 11,5 % lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajaltamaksetusta
tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuk-
sen mukaisesta ylityöstä maksettavaa korotusta. Vuosilomapalkan perusteena olevaan
palkkaan lisätään laskennallisesti työssäolon veroiselta poissaoloajalta saamatta jäänyt
palkka. Työehtosopimuksissa prosentista on voitu sopia toisin (esim. maaseutuelinkeino-
jen alalla 15,8 % työsuhde kestänyt yli vuoden tai 12,5 % työansiosta sellaiselle työnte-
kijälle, jonka työsuhde on jatkunut alle vuoden).
Lomaraha ei ole lakisääteinen asia, joten siitä pitää sopia erikseen. Katso loman kertymi-
nen työehtosopimuksesta. Maatalousalan TES:ssa on sovittu seuraavaa: Työntekijälle,
joka aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman pää-
tyttyä, suoritetaan lomaltapaluurahana (lomaraha) 50 % hänen vuosilomapalkastaan. Lo-
maltapaluuraha maksetaan kunkin lomajakson päätyttyä.
Lomakorvaus puolestaan on korvaus lomasta, jota ei voi pitää jostain syystä.
Palkan sivukulut
Sairausvakuutusmaksu (Sotu-maksu)
Jokainen, joka maksaa ennakkoperintälain mukaista palkkaa, on työnantajana velvollinen
maksamaan työnantajan sosiaaliturvamaksua sairausvakuutuslain mukaan Suomessa va-
kuutetuista työntekijöistä. Ei alle 16 -vuotiaasta, eikä 68 vuotta täyttäneestä.
Sotumaksua suoritetaan kuukauden aikana maksetuista eläkevakuutuksen alaisista pal-
koista. Maksu lasketaan paitsi rahapalkasta myös palkkana pidettävistä luontoiseduista.
29
Sotu-maksua maksetaan myös pelkän luontoisedun arvosta, jos rahapalkkaa ei makseta
lainkaan. Sotumaksu on maksettava riippumatta siitä, onko palkasta toimitettu ennakon-
pidätys. Kustannusten korvaukset jäävät sotu-maksun ulkopuolelle siltä osin kuin ne ovat
Verohallinnon päätöksen mukaan verottomia.
Tilitetään ennakonpidätysten yhteydessä veroviraston tilille viimeistään palkanmaksua
seuraavan kuukauden 12. päivänä.
Tarkista määrä vuosittain.
Työeläkevakuutusmaksu eli TyEl
TyEl kerryttää työntekijän eläketurvaa. Vakuutus on otettava viimeistään ensimmäistä
palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden aikana. Yksityinen työnantaja vakuuttaa
kaikki työntekijänsä työntekijäin eläkelain eli TyEL:n mukaan. Työnantajan on järjestet-
tävä työntekijöidensä työeläketurva kuukauden kuluessa ensimmäisestä palkanmaksusta.
TyEL:in mukaan vakuutetaan, kun työ tehdään työsuhteessa. Yrittäjän työ vakuutetaan
YEL:n ja maatalousyrittäjän MyEL:n mukaan. Vakuuttaminen alkaa työntekijän 18:tta
syntymäpäivää seuraavan kalenterikuukauden alusta ja päättyy sen kuukauden loppuun,
jolloin työntekijä täyttää 68 vuotta. Työntekijän tai työnantajan kansalaisuudella ei ole
merkitystä. Suomessa tehty työ vakuutetaan pääsääntöisesti Suomessa.
TyEL vakuutussopimus on tehtävä työnantajan valitseman eläkevakuutusyhtiön kanssa,
kun palveluksessa on vakituisia työntekijöitä tai kun maksetut palkat ylittävät vuosittain
vahvistettavan euromäärän kuuden kuukauden aikana. Työnantajan on ilmoitettava työn-
tekijöilleen, missä eläkeyhtiössä työeläketurva on järjestetty.
Sekä eläkkeet että vakuutusmaksut perustuvat työnantajan ilmoittamiin työntekijöiden
ansiotietoihin. Työntekijöiden tiedot voi ilmoittaa eläkevakuutusyhtiöön kahdella tavalla
joko vuosi-ilmoituksella tai kuukausittain. TyEl-maksut voi yrittäjä suorittaa kuukausit-
tain (jos palkat hyvin vähäisiä) tai vuosi-ilmoituksella.
Tapaturmavakuutus
Tapaturmavakuutuslain (608/48) 8 §:n mukaan työnantajan on otettava työntekijöilleen
tapaturmavakuutus. Lakisääteinen tapaturmavakuutus korvaa työntekijän työssä aiheutu-
neet tapaturmat sekä eräät erikseen määritellyt vammat ja ammattitaudit. Työnantaja
maksaa tapaturmavakuutusmaksut. Tapaturmavakuutusyhtiö perii ryhmähenkivakuutuk-
sen maksun lakisääteisen tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä. Vakuutus otetaan va-
kuutuskaudeksi, joka on yleensä kalenterivuosi. Vakuutussopimus voidaan tehdä myös
määrättyä, kestoltaan rajallisesti rajoitettua työtä tai työkohdetta varten.
Jos työnantaja on teettänyt vuoden aikana yhteensä vain alle 12 työpäivää, hän on tapa-
turmavakuutusvelvollisuudesta vapautettu.
Tapaturmavakuutusmaksun suuruus vaihtelee työn vaarallisuuden ja toimialan mukaan
0,3 - 8 % välillä.
Vakuuttamisvelvollisuus koskee kaikkia työsuhteessa olevia työntekijöitä työntekijän
palkasta tai iästä riippumatta. Myöskään työsuhteen kestolla ei ole merkitystä. Pääasial-
lisen toimeentulonsa yrittäjätyöstä saavat yrittäjät eivät ole velvollisia ottamaan itselleen
30
lakisääteistä tapaturmavakuutusta, mutta voivat ottaa itselleen vapaaehtoisena samansi-
sältöisen vakuutuksen. Lisäksi yhtiömuotoisissa yrityksissä saattavat myös yrityksen
omistajaosakkaat olla pakollisesti vakuutettavia.
Työttömyysvakuutusmaksu ja Ryhmähenkivakuutusmaksu
Työttömyysvakuutusrahasto perii työttömyysvakuutusmaksun Tapaturmavakuutusmak-
sun yhteydessä. Työnantaja pidättää työntekijän työttömyysvakuutusmaksun palkanmak-
sun yhteydessä. Maksua ei peritä alle 17-vuotiaista eikä yli 64-vuotiaista työntekijöistä.
Työttömyysvakuutusmaksujen maksaminen on työnantajan lakisääteinen velvollisuus.
Työnantaja pidättää palkansaajan osuuden työttömyysvakuutusmaksusta jokaisen pal-
kanmaksun yhteydessä. Työnantajana vastaat sekä palkansaajan että työnantajan maksun
suorittamisesta Työttömyysvakuutusrahastolle eli TVR:lle.
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu työnantajan palkkasumman mu-
kaan. Jos työnantajan kalenterivuonna maksamat palkat ylittävät vuosittain muuttuvan
palkkasummarajan, työnantaja maksaa rajan ylittävältä osalta korkeampaa työnantaja-
maksua. Palkkasummarajaan ei lasketa mukaan osaomistajien palkkaa.
Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun suuruus riippuu siitä, onko henkilö työntekijä
vai yrityksen osaomistaja.
Työttömyysvakuutusmaksut määräytyvät palkansaajille maksettujen palkkojen mukaan.
Maksuvelvollisuus jakautuu sekä työnantajalle että työntekijälle. Työnantaja suorittaa
kummankin osuuden Työttömyysvakuutusrahastolle eli TVR:lle maksuprosenttien mu-
kaan. TVR lähettää työnantajalle maksulomakkeet maksujen suorittamista varten.
Ilmoita toteutuneet palkat Työttömyysvakuutusrahastoon vakuutusvuoden päättymisen
jälkeen.
Ilmoittaminen
31
Työnantajan tekemä ennakonpidätys työntekijälle maksettavasta palkasta
Tuloverolain (TVL) mukaan veronalaista tuloa on verovelvollisen rahana tai rahanarvoi-
sena etuutena saamat tulot, ellei niitä ole TVL:ssä erikseen säädetty verovapaaksi. Tulot
jaetaan lisäksi veronalaisiin ansio- ja pääomatuloihin. Tuloista määräytyvät verot kerä-
tään verovelvollisilta ennakkoperinnällä. Ennakkoperinnän tarkoituksena on kerätä vero-
velvollisilta verot ja maksut jo verovuoden aikana. Tavoitteena on, että ennakkoon vero-
vuoden aikana veronsaajille suoritettu määrä vastaisi mahdollisimman hyvin verovelvol-
listen lopullista verotusta. Ennakkoperinnän muodot ovat ennakonpidätys (työntekijälle)
ja ennakonkanto (yrittäjälle). Yrittäjä maksaa yrityksen tuloveron ennakonkannon kautta.
Ennakonpidätysjärjestelmän piiriin kuuluvat palkka, eläketulot, erilaiset sosiaaliset tuet
ja avustukset sekä vakuutuslaitosten maksamat veronalaiset suoritukset. Ennakonpidätys
on toimitettava myös muulle kuin palkansaajalle maksetusta työkorvauksesta, jos kor-
vauksen saaja ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin. Ennakonpidätyksen toimittaa ve-
rovelvollisen puolesta suorituksen maksaja. Ennakonpidätys on ensisijainen ennakkope-
rinnän muoto. Kotitalouksille on säädetty eräitä erivapauksia pidätysvelvollisuudesta ja
työnantajan sosiaaliturvamaksun suorittamisesta.
Ennakonkannossa verovelvollinen maksaa verovuoden aikana veronsa ennalta määrätty-
jen eräpäivien mukaan. Ennakonkannon alaisia tuloja ovat mm. vuokratulo, maatalouden
tulo ja elinkeinotulo.
Ennakkoperintälaissa käsitteet työnantaja ja palkansaaja on korvattu käsitteillä suorituk-
sen maksaja ja saaja.
Ennakonpidätyksen on velvollinen toimittamaan jokainen, joka maksaa toiselle suori-
tusta, ellei tulo ole verovapaa. Todetakseen ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuu-
den suorituksen maksajan on selvitettävä: 1) onko maksettava tulo veronalaista, 2)onko
tulo ennakonkannon alaista, 3)onko suorituksen saaja ennakkoperintärekisterissä. Jos tu-
loa ei ole rajattu ennakonpidätysvelvollisuuden ulkopuolelle ja saaja ei ole ennakkope-
rintärekisterissä, maksajan on toimitettava ennakonpidätys.
Ennakonpidätysvelvollisuus koskee yleensä kaikkia Suomessa olevan työnantajan lukuun
tehdystä työstä maksettuja palkkoja. Kotitalous, joka toimii työnantajana, ei tarvitse toi-
mittaa ennakonpidätystä eikä maksaa työnantajan sotu-maksua silloin, kun sen maksama
palkka samalle työntekijälle on enintään 1500 € kalenterivuodessa.
Työntekijältä palkasta perittävät maksut
Työnantaja perii työntekijältään tämän palkasta seuraavat maksut: Veron ennakonpidä-
tys, Työntekijän osuuden eläkemaksusta eli TyEl:in, sekä työttömyysvakuutusmaksun.
Työntekijän maksuprosentin suuruus riippuu hänen iästään. Työntekijän osuus TYEL-
maksusta on matalampi alle 53-vuotiailta ja korotettua maksua ryhdytään perimään 53
vuotta täyttäneeltä, syntymäpäivää seuraavan kuukauden alusta. Työnantaja pidättää
työntekijän osuuden palkasta ja tilittää sen vakuutusyhtiölle työntekijän puolesta.
32
Työntekijälle palkasta pidätetty ja maksettu eläkevakuutusmaksu on työntekijälle tulove-
rotuksessa vähennyskelpoinen meno. Saadakseen verovähennyksen työnantajan on eri-
teltävä maksu palkansaajakohtaisesti palkkakirjanpidossa ja ilmoitettava maksun määrä
vuosi-ilmoituksella ja palkansaajalle annettavalla maksutositteella.
Työttömyysvakuutusmaksu pidätetään työ- ja virkasuhteessa tai muussa palvelussuh-
teessa olevilta henkilöiltä, joita koskee työnantajan järjestämä pakollinen tapaturmasuoja.
Ky:n ja ay:n vastuunalaisen yhtiömiehen palkasta maksua ei peritä. Maksun periminen
perustuu lakiin, jonka mukaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on pysyvä. Työn-
antaja ei tilitä erikseen työntekijöiden osuutta, vaan se peritään heiltä samassa yhteydessä
kuin työnantajan työttömyysvakuutusmaksu.
Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on palkansaajan tuloverotuksessa vähennyskel-
poinen. Vähennystä varten työnantaja merkitsee perimänsä maksun vuosi-ilmoitukseen
ja palkansaajalle antamaansa tositteeseen samalla tavalla kuin työeläkevakuutusmaksun.
Työnantajan tilitys- ja ilmoitusmenettely
Yritys on säännöllisesti palkkoja maksava työnantaja, jos se maksaa vakituisesti palkkaa
kahdelle tai useammalle palkansaajalle. Yrityksen on ilmoittauduttava säännöllisesti
palkkaa maksavaksi työnantajaksi myös silloin, kun se maksaa palkkaa samanaikaisesti
vähintään 6 palkansaajalle, vaikka heidän työsuhteensa ovat tilapäisiä ja tarkoitettu lyhyt-
aikaisiksi. Säännöllisesti palkkoja maksava työnantaja ilmoittautuu verohallinnon rekis-
teriin ytj-tietojärjestelmän kautta.
Jos yrityksellä on palveluksessaan vain 1 vakituinen tai 1-5 työntekijää, joiden työsuhde
ei kestä koko kalenterivuotta, yritys on ns. satunnaisesti palkkoja maksava työnantaja.
Säännöllisesti tai satunnaisesti palkkoja maksavien työnantajien ilmoitusmenettelyt poik-
keavat hieman toisistaan.
Yrittäjä, palkatessaan työntekijän, joutuu tekemään seuraavat ilmoitukset:
Kausiveroilmoitus kuukausittain, jossa selvitetään työnantajasuoritukset verottajalle.
Työnantajasuorituksia verottajalle ovat työntekijöiden palkan ennakonpidätykset sekä
työnantajan sairausvakuutusmaksu. Kausiveroilmoitus tehdään kohdassa Veroilmoitus
oma-aloitteisista veroista Tämän voit tehdä verkossa Omavero-palvelussa (vero.fi)
33
Kausiveroilmoitus annetaan kohdekausittain. Kohdekausi on pääsääntöisesti kuukausi.
Sähköisessä muodossa annetun kausiveroilmoituksen määräpäivä työnantajasuorituksista
on palkkojen maksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden 12. päivä.
Vuosi-ilmoitus verottajalle
Työnantajan on annettava Verohallinnolle kuukausi-ilmoituksen lisäksi vuosittain ilmoi-
tus maksamistaan palkoista ja muista suorituksista. Nämä tiedot annetaan vuosi-ilmoituk-
sella. Verohallinto saa vuosi-ilmoituksista laajasti tietoja henkilöasiakkaiden verotukseen
vaikuttavista tuloista, vähennyksistä ja varallisuudesta. Esimerkiksi esitäytetyn veroil-
moituksen palkkatiedot perustuvat työnantajien antamiin vuosi-ilmoitustietoihin.
Vuosi-ilmoitus on annettava kerran vuodessa, yleensä suorituksen maksuvuotta seuraa-
van tammikuun loppuun mennessä. Sillä ei ole merkitystä, miltä ajalta palkkaa tai muuta
suoritusta on maksettu. Esimerkiksi 3.1.2017 maksettu palkka merkitään vuoden 2017
vuosi-ilmoitukseen, vaikka työ olisikin tehty vuonna 2016.
34
Tämä lomake on helpointa täyttää verkossa.
Huomaa, että pientyönantaja ei useinkaan tarjoa luontaisetuja, joten lomake on helppo
täyttää.
TyEl-ilmoitus eläkevakuutusyhtiölle
Kannattaa tehdä kuukausittain. Näin toimit kuukausi-ilmoittajana:
Teet palkkatiedoista ilmoituksen joko palkanlaskentaohjelmiston TyEL-kuukausi-ilmoi-
tustiedostona tai verkkolomakkeella. Lähetät tiedot työsuhde- ja palkkatiedoista heti pal-
kanlaskennan jälkeen tai viimeistään seuraavan kuukauden 20. päivä mennessä. TyEL-
maksun eräpäivä on palkanmaksua seuraavan kuukauden 20. päivä mennessä. Esim.ilma-
rinen.fi tai etera.fi.
Tapaturmavakuutusmaksu
Työnantajan otettava tapaturmavakuutus työntekijöilleen ennen vakuutettavan työn alka-
mista. Vakuutusta ei voi ottaa taannehtivasti. Työnantajan otettava vakuutus, jos työan-
tajan maksamaksi sovitut palkat ylittävät kalenterivuodessa 1 200 euroa. Raja on työan-
tajakohtainen, joten kaikki työnantajan saman kalenterivuoden aikana maksamat palkat
lasketaan yhteen. Työtapaturmavakuutukseen liitetään työehtosopimusten edellyttämä
työntekijäin ryhmähenkivakuutus. Vakuutusmaksun perusteena on työantajan ilmoitta-
mat palkkatiedot. Työantaja ilmoittaa vakuutuskauden aikana maksetut palkat eriteltyinä
työnlaaduittain tammikuun loppuun mennessä.
35
Palkkasummailmoitus Työttömyysvakuutuksesta
Kun vakuutusvuosi eli kalenterivuosi on päättynyt, tee palkkasummailmoitus TVR:lle.
Tee ilmoitus viimeistään seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä. Ilmoita palk-
kasummailmoituksella vuoden aikana maksetut palkat. Ilmoita vain maksuvelvollisuuden
piirissä olevat palkat. Jos olet arvioinut ennakkopalkkasumman pienemmäksi kuin toteu-
tuneet palkat, TVR lähettää lopullisen päätöksen mukana tasausmaksun. Jos arvioimasi
ennakkopalkkasumma on suurempi, kuin toteutuneet palkat, palauttaa TVR ylimääräiset
maksut.
36
Ryhmähenkivakuutusmaksu
Työntekijöiden ryhmähenkivakuutuksen ovat velvolliset ottamaan ne työnantajat, joiden
toimialaa koskevassa yleissitovassa työehtosopimuksessa on tästä määräys. Tapaturma-
vakuutusyhtiö perii ryhmähenkivakuutusmaksun tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä.
Vakuutusmaksu vaihtelee vakuutusyhtiöittäin.
Oletko tilapäinen vai sopimustyönantaja?
Olet tilapäinen työnantaja, jos palveluksessa on vain satunnaisissa tai määräaikaisissa
työsuhteissa olevia työntekijöitä ja työntekijöille yhteensä maksettavien palkkojen määrä
on puolessa vuodessa alle 8 334 €. Jos taas työllistät säännöllisesti tai maksat palkkoja
vähintään 8 334 € (vuonna 2017) puolen vuoden aikana, sinun tulee tehdä TyEL-hake-
mus. Täytettyäsi TyEL-hakemuksen sinulle syntyy vakuutussopimus ja saat vakuutus-
yhtiöltä vakuutuskirjan, jossa näkyy vakuutusnumero.
Sopimustyönantajana voit valita, ilmoitatko palkkatiedot vakuutusmaksuineen kuukau-
sittain vai vuosi-ilmoituksella. Vakuutussopimuksen voi tehdä, vaikka ehdot eivät täyt-
tyisikään.
37
Työntekijälle mahdollisesti annettavista luontoiseduista ja niiden laskemisesta (liit-
tyy palkkaan)
Asuntoetu
Työntekijä käyttää työsuhteensa ajan yrityksen omistamaa tai vuokraamaa asuntoa. Asun-
toetu lasketaan perusarvosta ja laskettavasta arvosta neliömetriä kohti. Jos asunto on ra-
kennettu ennen vuotta 1961, 150 m2:ä ylittävästä osasta huomioidaan vain puolet (näin
laskelmissa on huomioitu hukkaneliöt). Asuntoetu sisältää yleensä myös vesi-ja lammi-
tysmaksut. Jos työnantaja perii vuokraa työntekijältään käyttämästään asunnosta, huomi-
oidaan se asuntoedun arvoon vähentävästi.
Autoetu
Autoeduksi nähdään työntekijän käyttäessä työnantajan henkilö- tai pakettiautoa yksityis-
ajoihinsa. Vapaassa autoedussa työnantaja kustantaa kaikki auton kulut kun taas auton
käyttöedussa työntekijä maksaa muun muassa käytöstä aiheutuneet polttoainekulut.
Autoetu koostuu perusarvosta (prosenttiosuus) ja käyttökustannuksista (euromäärä). Pe-
rusarvo lasketaan uushankintahinnasta, joka perustuu käyttöönottokuukauden automallin
yleiseen suositushintaan jonka automallin maahantuoja tai tukkukaupan ilmoittaa. Auton
hinnasta vähennetään kuitenkin 3 400 € ennen perusarvon laskemista.
Auton käyttökustannukset voidaan nähdä joko kuukausittaisena tai yksityisajojen mää-
rään kohdistuvana kilometrikohtaisena arvona. Kuukausikohtainen arvo on laskettu 1
500 km:n kuukausikohtaisella ajomäärällä, eli 18 000 km/'vuosi. Kilometrikohtaisessa
arvossa edun arvo perustuu siihen kilometrimäärään, joka on kerääntynyt yksityis-
ajoista. Tässä tapauksessa on hyvä pitää ajopäiväkirjaa ajetuista kilometreistä
Pohdittavaksi
Mitä työsopimuksessa tulee vähintään sopia?
Miksi työsuhteen alkuun kannattaa sopia koeaika? Mitä se tarkoittaa työnantajalle käy-
tännössä?
Millä perusteilla työnantajana voit irtisanoa työsopimuksen? Mitä sinun pitää huomi-
oida? Irtisanomisaika? Entä työntekijä, kuinka pitkä on irtisanoutumisaika?
Paljonko on maatalousalan työntekijän säännöllinen työaika päivässä? Viikossa?
Miten määritellään tauot? Entä vuosiloma?
Selvitä ylityön teettämisen ja sen korvaamisen periaatteet. Paljonko ylityötä työnantaja
voi teetättää, jos työntekijä on siihen valmis?
Miksi MYEL on maatalousyrittäjälle tärkeä. Kerro myös MYEL-maksun määräytymis-
perusteet. Katso tietoa aiheesta osoitteessa www.mela.fi
Pohdittavaksi seuraava kokonaisuus: Kevät on koittanut ja olet palkkamassa kesäksi
nuoren työntekijän ajalle 1.5.–30.9.
38
Täytä työsopimus, joka on liitteenä kurssissa. Kyseessä on määräaikainen työsopimus.
Henkilö, jonka palkkaat, on Matti Mainio, kesän ajan maataloustyöntekijä. Matti on
täysi-ikäinen, juuri maatalousalan perustutkinnon suorittanut henkilö vailla alan työko-
kemusta (valmistui keväällä kuluvaa vuotta). Palkka maksetaan tuntien mukaan eli ky-
seessä on tuntipalkkainen työntekijä ja palkka maksetaan 2 x kuukaudessa (2 viikon jak-
soissa) kuukauden 1. ja kuukauden 15. päivä. Pohdi työehtosopimuksesta tilanteeseen
sopiva koeaika. Matille kuuluvat kaikki päivittäiset maatilan työt pellolla ja tarpeen mu-
kaan myös navetassa.
Laske, paljonko on työntekijän keskimääräinen kuukausipalkka kyseisellä tuntiansiolla,
jos keskimääräinen kuukausituntimäärä on 160 tuntia. Saatko kyseisellä palkalla työnte-
kijän töihin? Motivoiko palkka työntekijää? Miten voisit motivoida/palkita hyvää työn-
tekijää? Mitä sivukuluja palkasta aiheutuu?
Tee Matti Mainion viimeisen työkuukauden eli syyskuun ajalta palkkalaskelma. Työ-
päiviä syyskuussa on 22 päivää. Pohdi loman kertyminen ja lomakorvauksen maksami-
nen (annatko kertyneen loman vapaana vaiko rahallisena lomakorvauksena). Kuinka
paljon työntekijän palkkaus maksaa syyskuussa yrittäjälle sivukuluineen ja lomakor-
vaukset huomioiden. Työntekijälle ei ole luontaisetuja (ei puhelin-, auto- eikä asun-
toetua). Paljonko työntekijälle jää kulujen jälkeen palkasta käteen, jos työntekijän
vero- % on 18? Käytä apunasi esim. Excel-palkkalaskentataulukkoa, jonka näet tämän
kurssin liitteenä tai vapaasti jokin käytössäsi oleva jokin muu palkkalaskentajärjestelmä
tulosteineen.
39
5. JOHDATUS MAATALOUSTUKIEN PERUSTEISIIN
Teksti tukihakuopasta sekä www.mavi.fi ja
http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/maatalous/tuet/ mukaillen:
Suomen maataloustukijärjestelmä on osa Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiik-
kaa (CAP = Common Agriculture Policy). Suomessa yhteistä maatalouspolitiikkaa kut-
sutaan YMP:ksi.
Maataloustuki tarkoittaa rahallista avustusta, joka maksetaan maanviljelijälle tuotannon
kannattavuuden parantamiseksi maatiloilla. Tuen tarkoituksena on mahdollistaa maan-
viljelyn jatkuvuus olosuhteissa, missä vaihteleviin maailmanmarkkinahintoihin nähden
tarvitaan investointien vuoksi vakaa maatalouden rahoitus sekä elintarvikkeiden saata-
vuuden turvaaminen.
Useimpien tukien maksamisen ehtona mainitaan, että viljelijä mainitun tukiehtojen li-
säksi joutuu noudattamaan ns. täydentäviä ehtoja. Täydentävät ehdot tähtäävät siihen,
että pellot säilyvät hyvässä viljelykunnossa, pysyvät laitumet säilyvät avoimina, ravin-
nepäästöjä vesistöihin vältetään ja luonnon monimuotoisuutta pidetään yllä. Ne sisältä-
vät myös useita kansanterveyteen sekä eläinten ja kasvien terveyteen liittyviä vaatimuk-
sia. Täydentäviä ehtoja tulee noudattaa koko kalenterivuoden ajan.
40
Maatila
Maatilalla tarkoitetaan viljelijän johtamaa yhden tai useamman kiinteistön tai kiinteistön
osan tai tuotantorakennuksen ja sen maapohjan muodostamaa, maatalouden harjoittami-
seen käytettävää toiminnallisesti ja taloudellisesti itsenäistä tuotantoyksikköä, jota halli-
taan yhtenä kokonaisuutena omistuksen tai vuokrauksen perusteella.
MAATALOUSMAA
Maatalousmaata ovat tukiehtojen mukaan:
Pelto, pysyvä laidun, pysyvä nurmi, pysyvä kasvi, kasvihuoneala, hoidettu viljelemätön
pelto eli kesanto sekä tilapäisesti viljelemätön ala. Maatalousmaan hoidosta säädetään
täydentävien ehtojen asetuksella.
Maatalousmaa on viljelykelpoinen. Viljelykelpoisuudella tarkoitetaan, että peruskun-
nostustoimenpiteitä, kuten kalkitus tai ojitus, ei tarvitse lohkolla enää tehdä. Lohkolla
olisi pystyttävä tuottamaan tavanomainen sato.
41
Peruslohko ja kasvulohko, piennar, eläinyksiköt
Peruslohkolla tarkoitetaan viljelijän viljelemää ja hänen omistuksessaan tai hallinnas-
saan olevaa yhtenäistä viljelyaluetta, jota rajoittaa esimerkiksi raja, vesistö, reunaoja, tie
tai metsä. Peruslohkon pinta-ala on pysyvä. Hallinto antaa peruslohkolle tunnuksen, jota
ei saa muuttaa.
Kasvulohkolla tarkoitetaan yhteen peruslohkoon kuuluvaa yhtenäistä aluetta, jossa vilje-
lijä kasvattaa yhtä kasvilajia. Yhdellä peruslohkolla voi olla yksi tai useampia kasvuloh-
koja. Kasvulohko voi kuulua vain yhteen peruslohkoon. Kasvulohkojen rajat ja samalla
niiden pinta-alat voivat vaihdella peruslohkon sisällä vuosittain. Kasvulohkon pinta-ala
voi siis vaihdella vuosittain esim. viljelykierrosta riippuen. Kasvulohko tunnus merki-
tään kirjaimin A, B, C jne. Pienin pinta-alatukiin hyväksyttävä perus- ja kasvulohko on
kooltaan vähintään 0,05 ha.
Peruslohko 1
42
Pientareet
Tukihakuoppaan määritelmä: Valtaojien varsilla sijaitseville peltolohkoille on jätettävä
vähintään yhden (1) metrin levyinen monivuotisen nurmikasvillisuuden peittämä pien-
nar valtaojan varteen. Piennar saa olla enintään keskimäärin kolme (3) metriä leveä.
Piennarta ei tarvitse niittää. Se on kuitenkin aina niitettävä, jos se uhkaa vesakoitua.
Valtaojaa suurempien vesiuomien ja vesialueiden varsilla oleville peltolohkoille on pe-
rustettava vesiuoman varrelle vähintään keskimäärin kolme (3) metriä leveä monivuoti-
sen nurmi- heinä ja niittykasvillisuuden peittämä suojakaista. Suojakaistan leveys saa
olla enintään keskimäärin kymmenen (10) metriä leveä. Suojakaista on suositeltavaa
niittää kerran kasvukauden aikana. Suojakaista on kuitenkin aina niitettävä, jos se uhkaa
vesakoitua. Vesistöjen ja valtaojien varsilla oleville peltolohkoille on jätettävä vähin-
tään 60 senttimetrin levyinen, muokkaamaton piennar, jolle ei levitetä lannoitteita eikä
kasvinsuojeluaineita.
Eläinyksikkö
Eläinyksikkö tarkoittaa eläinten vertailulukua, jonka perusvertailulukuna on lypsylehmä
(tai emolehmä, yli 24 kk vanha sonni tai emolehmähieho). Muita tukikelpoisia eläimiä
verrataan lehmään.
Nautojen, uuhien, kuttujen ja hevosten kansallisia kotieläintukia laskettaessa käytetään
koko Suomessa eläinyksikkökertoimia. Tukeen oikeuttava eläinyksikkömäärä saadaan
kertomalla eläinryhmän eläinmäärä (kpl) taulukossa mainituilla ey-kertoimilla.
Kotieläintila, kasvinviljelytila, puutarhatila (määritteitä Luonnonhaittakorvauksessa).
43
Kotieläintila on maatila, jossa on eläimiä. Kotieläintilan määritelmänä on eläintiheys
peltohehtaaria kohden.
LFA säännöissä sanottiin, että eläintiheyden tulee olla vähintään 0,4 eläinyksikköä
LFA-tukikelpoista hehtaaria kohti TAI tilalla on oltava vähintään 10 eläinyksikköä koti-
eläinten koko laskentajakson ajan ja eläintiheys on oltava vähintään 0,2 eläinyksikköä
LFA-tukikelpoista hehtaaria kohti.
Kasvinviljelytila
Ei kotieläintila eikä puutarhatila. Vähintään 5 ha peltoa. Aktiiviviljelijä.
Puutarhatilalla tarkoitetaan maatilaa, jolla viljellään vuosittain puutarhakasveja vähin-
tään 1 hehtaarin peltoalalla.
Puutarhakasveja: (https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070366)
Puutarhakasvien ryhmään 1 luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan koristekasveja,
vihanneksia, siemenmausteita, mauste- ja lääkekasveja. Koristekasveilla tarkoitetaan
tässä yksi- ja monivuotisia avomaalla leikko- ja kuivakukiksi viljeltyjä koristekasveja.
Vihanneksiin luetaan myös muun muassa tilli, persilja ja piparjuuri sekä monivuotiset
vihannekset kuten maa-artisokka, raparperi ja parsa. Mauste- tai lääkekasveihin voidaan
lukea muun muassa basilika, etelänarnikki, helokki, iisoppi, kamomillasaunio, kangas-
ajuruoho, kehäkukka, keltakatkero, kesäkynteli, kissanminttu, koiruoho, korianteri, kul-
tapiisku, liperi, maraljuuri, maurinmalva, maustekirveli, maustemeirami, mintut, mäki-
kuisma, särmäkuisma, mäkimeirami, niittyhumala, nokkonen, ei kuitenkaan kuitunok-
konen, punahattu, purasruoho, rakuuna, ratamot, reunuspäivänkakkara, rohtoraunioyrtti,
rohtosormustinkukka, rohtovirmajuuri, ryytisalvia, saksankirveli, siankärsämö, sitruuna-
melissa, takiaiset, timjami, tuoksuampiaisyrtti, ukontulikukka, rohtotulikukka, unikko,
öljyunikko, villasormustinkukka, väinönputki, yrtti-iiso ja lääkepaju. Lääkepajun vilje-
lystä edellytetään sopimusta lääketehtaan kanssa.
Puutarhakasvien ryhmään 2 luetaan ne kasvulohkot, joilla kasvatetaan marja- ja hedel-
mäkasveja sekä taimitarhakasveja. Hedelmä- ja marjakasveihin luetaan muun muassa
omena, luumu, kriikuna, kirsikka, päärynä, makea pihlajanmarja, mansikka, mustahe-
rukka, punaherukka, valkoherukka, viherherukka, karviainen, vadelma, mesivadelma,
mustavatukka, mesimarja ja jalomaarain, tyrni, pensasmustikka, marja-aronia, ruusu
ruusunmarjojen tuotantoon, ruusukvitteni, tuomipihlaja, puolukka, karpalo ja lakka. Tai-
mitarhakasveilla tarkoitetaan monivuotisten koristekasvien eli perennoiden, pensaiden
ja puiden sekä marja- ja hedelmäkasvien taimituotantoa, johon luetaan myös katu- tai
puistopuuviljelykset. Taimitarhakasveihin luetaan myös pellolla kasvatettavat monivuo-
tiset puut ja pensaat, joista korjataan ammattimaisesti vuosittain leikkohavuja tai leikko-
vihreää. Taimitarhaviljelyalaan kuuluu myös pistokkaiden ja astiataimien tuotanto kas-
vulohkoilla katteiden alla, esimerkiksi kevyissä muovihuoneissa.
Uusi tukijärjestelmä vuodesta 2015 alkaen
AKTIIVIVILJELJÄ
44
Viljelijätuet kohdennetaan tuenhakijoille, joiden maataloustoiminta ei ole hyvin vä-
häistä. Tähän liittyen on luotu aktiiviviljelijä-käsite. Aktiiviviljelijöiden ulkopuolelle
halutaan rajata ne, joiden liiketoiminnan tarkoituksena ei ole ollut lainkaan tai on vain
hyvin vähäisessä määrin ollut maataloustoiminnan harjoittaminen. Aktiiviviljelijän vaa-
timusten täyttämistä edellytetään suoria tukia, luonnonhaittakorvausta, luonnonmukai-
sen tuotannon korvausta, eläinten hyvinvointikorvausta sekä pääsääntöisesti myös ym-
päristökorvauksia hakevilta.
Osa-aikaviljelijöitä ei haluta rajata ulos aktiiviviljelijöiden joukosta. Osa-aikaviljelijät,
jotka ovat saaneet alle 2 000 euroa suoria tukia edellisenä vuotena, ovat aktiiviviljeli-
jöitä.
Et ole Aktiiviviljelijä, jos sinulla on osakkuus seuraavissa: lentoasema, rautatieyhtiö,
vesiyhtiö, kiinteistöyhtiö, pysyvä urheilukenttä tai vapaa-ajan alue. Näistä muodostetaan
ns. (negatiivi)kieltolista. Kieltolistalle joutuu, jos tuenhakija hallinnoi jotain näistä
edellä mainituista. Kiinteistöyhtiöllä tarkoitetaan isännöintitoimistoja, perustajaurakoit-
sijoita ja kiinteistövälittäjiä. Majoituspalveluiden tarjoamista tilalla ei pidetä kiinteistö-
yhtiötoimintana.
HAKIJAN TUKIKELPOISUUS
Rriittää, että hakija on 18-vuotias. EU:n kokonaan rahoittamissa tuissa ei tätä alaikära-
jaa ole.
Viljelijälle maksettavia tukia ovat:
EU:n suorat tuet: Perustuki, Peltokasvipalkkio, Viherryttäminen, Nuoren viljelijän tuki,
Eläinpalkkiot.
EU:n osarahoitteiset tuet: Luonnonhaittakorvaus (LHA), Ympäristökorvaus, Ympäristö-
sopimukset, Eläinten hyvinvoinnin korvaus, Luomu.
Kansalliset tuet: Kansalliset peltotuet, Kansalliset kotieläintuet.
Viljelijä sitoutuu Täydentävien ehtojen noudattamiseen kaikissa tukimuodoissa:
Viljelijän on pyrittävä korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottamiseen.
2015
45
EU:N SUORAT PELTOTUET Perustuki
Perustuen aiempi nimitys oli tilatuki. Perustuki on EU:n maksamaan suoraa tukea pelto-
hehtaarilta. Pellon perustukea saa, jos pellolla on tukioikeus. Ilman tukioikeutta pelto ei
voi saada tukea. Tukioikeudet on jaettu 2006. Ennen kuin viljelijä voi päästä osaksi pe-
rustukijärjestelmää, hänen on täytettävä aktiiviviljelijän määritelmä. Aktiiviviljelijöitä
ovat pääsääntöisesti ne viljelijät, jotka jättävät tukihakemuksen.
Saadakseen tuen on oltava aktiiviviljelijä. Ei ikärajaa. Perustukea saava noudattaa kai-
kella maatalousmaalla täydentäviä ehtoja.
Perustuessa tukikelpoista alaa on kaikki maatalousmaa eli pelto, pysyvä nurmi / pysyvä
laidun sekä pysyvät kasvit.
Eli käytännössä lähes kaikki viralliset maatalouskasvit ovat perustuen piirissä. Edellyt-
tää tietenkin, että sinulla on perustukioikeus peltoosi. Perustukea maksetaan kaikista
maatalousmaan kasvulohkoista, joiden koko on vähintään 0,05 ha ja joilla on tukikel-
poista kasvustoa tai muuta tukeen oikeuttavaa käyttömuotoa. Hakuoppaan liitteessä B
on lueteltu kaikki käytössä olevat kasvikoodit. Perustukea ei makseta tilapäisesti viljele-
mättömälle alalle, kasvihuonealalle (joka on pysyvillä kasveilla), eikä 20-vuotisille eri-
tyisympäristötukisopimusaloille.
Voit siirtää tukioikeuksia joko pysyvästi tai määräajaksi. Ilmoita tukioikeuksien siirros-
ta lomakkeella 103B ja liitteellä 103A.
VIHERRYTTÄMISTUKI
Muista: Tukialueita ovat AB ja C-alueet. Viherryttämistukea maksetaan maatilan tuki-
kelpoiselle maatalousmaalle enintään viljeljän hallinnassa olevia tukioikeuksia vastaa-
valle alalle.Myös viherryttämistuen vaatimuksista vapautetuille tiloille maksetaan viher-
ryttämistukia (katso tarkemmin alempaa). Viherryttämistuella tuetaan ilmaston ja ympä-
ristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä. Sen avulla monipuolistetaan viljelyä, säi-
lytetään pysyviä nurmia ja lisätään maatilojen ekologisia aloja. Tuessa kohteena ovat il-
maston ja ympäristön kannalta suotuisat maatalouskäytännöt:
a) viljelyn monipuolistaminen
b) pysyvän nurmen säilyttäminen
c) ekologinen ala.
Tukihakuopas sanoo: Jos haet perustukea, viherryttämistuen vaatimukset koskevat maa-
tilasi kaikkia tukikelpoisia hehtaareja. Pienet maatilat sekä pääosin nurmituotantoa har-
joittavat tilat saavat vapautuksia viljelyn monipuolistamisesta ja ekologisesta alasta. Jos
maatilallasi on luomutuotantoa, sinulla on automaattisesti oikeus viherryttämistukeen
eikä sinun tarvitse noudattaa viherryttämistuen vaatimuksia maatilan luomutuotanto-
alalla.
46
Pysyvän nurmen säilyttämisen tavoitteena on ympäristön huomioiminen viljelyssä, eri-
tyisesti hiilen talteenoton varmistaminen. Pysyvät nurmet ovat lohkoja, jotka ovat olleet
nurmella yli viisi vuotta, eivätkä ole sinä aikana kuuluneet tilan viljelykiertoon. 1-5
vuotta nurmella olleet lohkot katsotaan viljelykierrossa oleviksi nurmiksi. Viljelykier-
rossa oleva nurmilohko muuttuu pysyväksi nurmeksi kuudentena vuonna, kun ilmoitat
sen edelleen jollakin heinä- tai nurmirehukasvilla. Lohkon nurmen uusiminen niin, että
se esimerkiksi välillä kynnetään ja kylvetään uudelle nurmikasvustolle, ei katkaise nur-
mivuosien laskentaa.
47
Ekologinen ala (EFA): Ekologisen alan tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säi-
lyttäminen ja parantaminen. Ekologisen alan velvoite koskee Uudenmaan, Varsinais-
Suomen ja Ahvenanmaan maakunnissa sijaitsevia tiloja. Muu Suomi vapautuu ekologi-
sesta alasta metsäisyyden perusteella. Jos maatilallasi on yli 15 ha peltoalaa, ilmoita vä-
hintään viisi prosenttia maatilasi peltoalasta ekologiseksi alaksi (Efa-ala).
Ekologisen alan vaatimus ei koske maatilaasi, jos
• yli 75 prosenttia peltoalasta on nurmella, kesannolla, palkokasvien viljelyssä,
tai näiden käyttötapojen yhdistelmänä, edellyttäen että näiden käyttötapojen
ulkopuolelle jäävä peltoala on enintään 30 hehtaaria. Palkokasveja ovat her-
neet, pavut, lupiinit (ei Alaskan eikä komealupiinia), virnat, soijapavut, mesi-
kät, mailaset ja apilat.
• yli 75 prosenttia tukikelpoisesta maatalousmaasta on pysyvää nurmea tai nur-
mea, tai näiden käyttötapojen yhdistelmänä, edellyttäen että näiden käyttöta-
pojen ulkopuolelle jäävä peltoala on enintään 30 hehtaaria.
NUOREN VILJELIJÄN TUKI (EU:n maksama tuki)
Tuen tavoitteena on helpottaa maataloustoiminnan aloittamista ja edistää maatalouden
rakennekehitystä. EU:ssa huoli nuorten saamisesta maatalousalalle => CAP2020-uudis-
tuksessa tavoitteena nuorten viljelijöiden tukeminen aiempaa enemmän tilan aloitusvai-
heessa. Tämän vuoksi v. 2015 alkaen jäsenmaille pakollinen uusi nuorten viljelijöiden
tuki suorien tukien järjestelmässä. Nuoren viljelijän tuki on EU:n suora tuki, jota mak-
setaan koko maassa.
Voit saada tukea, jos olet aktiiviviljelijä, toimit tilasi pääasiallisena yrittäjänä, olet en-
simmäisen perustukihakemuksen jättämisvuonna korkeintaan 40-vuotias. Sinulle mak-
setaan myös perustukea.
Tukea maksetaan enintään viisi vuotta. Jos olet aloittanut tilanpidon pääasiallisena yrit-
täjänä ennen ensimmäisen hakemuksen jättämistä, vähennetään nämä vuodet tukikel-
poisten vuosien määrästä.
Sinun on haettava myös perustukea ja aktivoitava vähintään yksi tukioikeus tilatunnuk-
sen alle, jotta voit saada nuoren viljelijän tukea. Tukea voit saada perustuessa aktivoitu-
jen tukioikeuksien perusteella enintään 90 hehtaariin asti.
Voit hakea tukea keväällä päätukihaun yhteydessä. Max. 90 tukioikeushehtaaria.
PELTOKASVIPALKKIO (EU:n maksama tuki)
48
On tuotantoon sidottu EU:n suora tuki, jonka tavoitteena on nykyisen tuotannon tason
ylläpitäminen. Peltokasvipalkkio maksetaan hehtaariperusteisesti. Lopullinen palkkion
taso määritetään kunkin kasviryhmän palkkiokelpoisen kokonaisalan perusteella.
Yleisiä ehtoja:
Tuenhakijan on oltava aktiiviviljelijä. Tällä tuella ei ole ikärajoja.
Tukialueella AB maksetaan avomaanvihanneksille, tärkkelysperunalle, rukiille, sokeri-
juurikkaalle sekä valkuaiskasveille.
Tukialueella C maksetaan tärkkelysperunalle, rukiille, sokerijuurikkaalle sekä valkuais-
kasveille.
Tärkkelysperunasta vaaditaan viljelysopimus perunatärkkelysteollisuuden kanssa.
Valkuaiskasvien seokset viljojen kanssa eivät ole tukikelpoisia.
EU:n suorien tukien yhteenlasketun summan on ylitettävä 200 euroa.
Tuotantosidonnaisia tukia voidaan maksaa myös tukioikeudettomille hehtaareille.
Pienin peltokasvipalkkioon oikeuttava kasvulohko on 0,05 hehtaaria.
Peltokasvipalkkioon oikeuttavat kasvit:
Peltokasvipalkkion määrä (ehdotetut tukitasot, ei hyväksytyt)
EU:N OSARAHOITTEISET PELTOTUET YMPÄRISTÖKORVAUS (EU:n ja Suomen yhteisrahoittama)
Ympäristötuki muuttui ympäristökorvaukseksi.
Ympäristötukisitoumus on jatkossa ympäristösitoumus.
Ympäristötuen lisätoimenpide on jatkossa toimenpide.
49
Erityisympäristötukisopimus on jatkossa ympäristösopimus.
Ympäristösitoumus koostuu:
• ravinteiden tasapainoisen käytön tilakohtaisesta toimenpiteestä, jota toteutat kai-
killa maatilan peltolohkoilla ja
• sitoumuslohkojen valinnaisista lohkokohtaisista toimenpiteistä.
• Sitoumuksen vähimmäispinta-ala on 5 hehtaaria ja puutarhakasveilla 1 hehtaari.
Sitoumuksen tekeminen tarkoittaa, että sitoudut noudattamaan ympäristökorvauksen vä-
himmäisvaatimusten mukaisia ehtoja lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä.
Sitoudut toteuttamaan ravinteiden tasapainoisen käytön toimenpidettä, joka koskee koko
tilaa. Lisäksi voit valita yhden tai useamman lohkokohtaisen toimenpiteen, jota voit to-
teuttaa sitoumukseen kuuluvilla korvauskelpoisilla lohkoilla. Valitsemasi lohkokohtai-
sen toimenpiteen toteutusala voi vaihdella vuosittain.
Ympäristösitoumuksen perustason vaatimuksena on täydentävien ehtojen vaatimusten
noudattaminen. Lisäksi Ympäristösitoumuksen vaatimuksena on yhden päivän pakolli-
nen ympäristökorvauksen koulutus, joka sinun tulee suorittaa kahden ensimmäisen si-
toumusvuoden aikana. Koulutusvaatimuksen voit täyttää vaihtoehtoisesti suorittamalla
verkkotentin hyväksytysti. Voit sitoutua ympäristökorvaukseen ja lohkokohtaisiin toi-
menpiteisiin viideksi vuodeksi päätukihaussa. Sitoutumisen yhteydessä voit valita yh-
den tai useamman lohkokohtaisen toimenpiteen.
Ympäristösitoumuksen sisältö:
Perustaso
• Täydentävät ehdot (ympäristökorvauksen perustason vaatimuksena on suorien
tukien mukainen maatalousmaan säilyttäminen sellaisessa kunnossa, että se so-
veltuu laitumeksi tai viljelyyn ilman, että sitä pitäisi valmistella muuten kuin ta-
vanomaisilla maatalouskäytännöillä)
• Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytön vähimmäisvaatimukset
o Yli viiden hehtaarin lohkoilla lannoituksen on perustuttava kahteen tai
useampaan maanäytteeseen.
o Toteuta sekä typpi- että fosforilannoitus lohkokohtaisesti viljeltävän kas-
vin, maan viljavuuden tai multavuuden ja satotason perusteella sitoumus-
ehtojen mukaisesti. N ei saa ylittyä.
o P voi ylittyä, koska voit käyttää fosforilannoituksessa viiden vuoden ta-
sausjaksoa. Aloita fosforintasaus silloin, kun sallittu vuosittainen fosfori-
taso ylittyy. Voit aloittaa tasausjakson myös fosforimäärän alittaessa sal-
litun vuosittaisen määrän. Kirjaa tasausjakson alkaminen ja päättyminen
lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.
50
• Tilakohtaiset toimenpiteet
o Ravinteiden tasapainoinen käyttö
▪ Ravinteiden tasapainoinen käyttö - toimenpide on pakollinen toi-
menpide ympäristökorvaukseen sitoutuvalle ja se koskee kaikkia
tilan peltolohkoja. Ympäristösitoumuksen lohkokohtaisiin toi-
menpiteisiin sitoutuminen edellyttää, että tuensaaja toteuttaa ra-
vinteiden tasapainoisen käytön tilakohtaista toimenpidettä koko
peltoalalla.
▪ Tee viljelykiertosuunnitelma (5- vuotinen aiesuunnitelma)
▪ Tee vuosittain viljelysuunnitelma
▪ Teetä viljavuustutkimukset tilan viljelyssä olevista pelloista sään-
nöllisesti viiden vuoden välein
▪ Tee peltomaan laatutesti kerran sitoutumiskauden aikana, vii-
meistään 3. vuoden loppuun mennessä.
▪ Täytä ympäristökorvauksen yhden päivän koulutusvaatimus.
▪ Jätä suojakaista, jos peruslohko rajoittuu vesistöön.
Lohkokohtaiset toimenpiteet (korvaus ilmoitetun peltoalan mukaan)
• Lietelannan sijoittaminen peltoon
• Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen
• Valumavesien hallinta
• Ympäristönhoitonurmet
• Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys
• Orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemenperunalla
• Peltoluonnon monimuotoisuus
• Puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu
• Korkeampi tukitaso ja vaativammat ehdot kohdentamisalueilla
Peltojen talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä, suojavyöhykkeistä ja luonnonhoitopel-
tonurmista maksetaan korkeampaa tukea kohdentamisalueilla. Näillä alueilla myös eh-
dot ovat vaativampia ja vaikuttavampia.
Ympäristösitoumuksiin kuuluu koko tilan toimenpiteenä ravinteiden tasapainoinen
käyttö ja suojakaistat (peltoviljelykasvit 54 € / puutarhakasvit 200 €).
Lohkokohtaisista toimenpiteistä viljelijä voi valita lietelannan sijoittamisen, valumave-
sien hallinnan, suojavyöhykkeet, monivuotiset ympäristönurmet, luonnonhoitopellot tai
peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden. Toimenpiteellä peltoluonnon monimuotoisuus
edistetään sitoumuksissa kerääjäkasvien, viherlannoitusnurmien, saneerauskasvien ja
monimuotoisuuspeltojen viljelyä lohkokohtaisesti. Uutena lohkokohtaisena toimenpi-
teenä otetaan käyttöön ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen.
51
Puutarhakasveille on tarjolla toimenpiteet: vähennetty lannoitus, orgaanisen katteen
käyttö sekä vaihtoehtoisten kasvinsuojelumenetelmien hyödyntäminen.
Ympäristösopimukset (EU:n ja Suomen yhdessä maksama tuki)
Jos täytät aktiiviviljelijän määritelmän, voit hakea kaikkia ympäristösopimuksia.
Rekisteröidyt yhdistykset voivat hakea kosteikkojen hoitosopimusta tai maatalousluon-
non monimuotoisuuden ja maiseman hoitosopimusta. Vesilain mukaiset vesioikeudelli-
set yhteisöt voivat hakea kosteikonhoitosopimusta.
Sinun ei tarvitse enää sitoutua ympäristökorvaukseen, jotta voit hakea ympäristösopi-
musta. Sopimusten kesto on 5 vuotta. Palauta sopimushakemus ELY – keskukseen pää-
tukihaun yhteydessä.
52
Sopimusalan tulee olla vähintään 0,3 ha, paitsi kurki-, hanhi- ja joutsenpeltojen osalta 5
ha.
Alkuperäisrotujen kasvattamisesta tehdään sopimus, jos
lampaita ja vuohia on vähintään 0,9 ey (vähintään 5 yli 1-vuotiasta eläintä)
nautoja 1,0 ey (vähintään 1–2 eläintä 1–2 v.)
hevosia 2,0 ey (vähintään 2 hevosta)
maatiaiskanoja vähintään 20 vähintään ½-vuotiasta eläintä.
Luonnonhaittakorvaus eli LHK (EU:n ja Suomen yhdessä maksama tuki)
Luonnonhaittakorvauksella (tunnetaan aiemmin nimellä LFA) tasataan tuotanto-olosuh-
teiden eroja eri alueiden välillä korvaamalla epäedullisista olosuhteista aiheutuvaa hait-
taa. Tuella pyritään varmistamaan maatalousmaan pysyminen maatalouskäytössä.
Luonnonhaittakorvaus jakautuu kolmeen osioon, osarahoitteiseen osuuteen, kansalli-
seen lisäosaan sekä kansalliseen kotieläintilan korotukseen. Osarahoitteisen EU-rahoi-
tusosuus on 42 % ja kansallinen osuus vastaavasti 58 %. Kaksi muuta osaa ovat koko-
naan kansallisesti rahoitettuja.
Hakijalla tulee olla korvauksen maksamiseksi vähintään 5 hehtaaria korvauskelpoisia
lohkoja tai saaristoalueilla sijaitsevia lohkoja vähintään 3 hehtaaria.
Tuenhakijan tulee olla suorien tukien mukainen aktiiviviljelijä ja vähintään 18-vuotias.
Hakija voi olla alle 18-vuotias jos hakijan puoliso täyttää ikävaatimuksen tai hän har-
joittaa tuotantoa yhdessä ikävaatimuksen täyttävän perheenjäsenensä kanssa. Luonnon-
haittakorvauksissa ei ole yläikärajaa tai eläke-ehtoa.
Maksettava hehtaarikohtainen korvaus alenee tilan LHK:n maksualan kasvaessa.
Korvaus maksetaan kaikille lähtökohtaisesti kaikille korvauskelpoisille lohkoille. Tukea
ei kuitenkaan makseta kasvihuonealoille, tilapäisesti viljelemättömiksi ilmoitetuille loh-
koille, eikä 20-vuotisten erityistukisopimusten lohkoille. Vähimmäisala korvauksen
53
maksamiseksi on 5 hehtaaria korvauskelpoisia lohkoja (pellon ja pysyvän laitumen loh-
kot yhteenlaskettuna).
Voit ilmoittaa kesantoja ja luonnonhoitopeltonurmia yhteensä enintään 25 % korvaus-
kelpoisesta peltoalasta (pysyviä laitumia ei lueta peltoalaan). Lopulla alalla on ilmoitet-
tava viljelykasveja, jotta korvaus voidaan maksaa koko tilasi korvauskelpoiselle alalle.
Luonnonhaittakorvauksen kotieläinkorotus
Luonnonhaittakorvauksen kotieläinkorotusta on haettava erikseen. Kotieläinkorotusta
myönnetään tilalle, jolla täyttyy eläintiheysraja 0,35 eläinyksikköä korvauskelpoista
peltohehtaaria kohti. Eläinmäärä lasketaan eläinrekisteristä tai tilallasi pidettävästä kir-
janpidosta.
Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa (kasvit)
Poistunut 2015.
LUONNONMUKAINEN TUOTANTO
Luomu omana sitoumuksenaan vuodesta 2015 alkaen.
Opas s.118: Luomutuotanto edistää turvallisten orgaanisten lannoitusaineiden kierrä-
tystä ja lisää kasvi- ja eläinlajien monimuotoisuutta sekä eläinten lajinmukaisempaa hoi-
toa.
Voit antaa luomusitoumuksen, jos täytät aktiiviviljelijän määritelmän. Sitoutuvan henki-
lön tulee olla yli 18-vuotias, mutta yläikärajaa ei enää ole. Sitoumus edellyttää lisäksi
luomukurssin suorittamista. Kasvinviljelytiloilta vaaditaan 5-päiväinen ja kotieläinti-
loilta 7-päiväinen kurssi luonnonmukaisen tuotannon perusteista.
Sitoumustyypit: Toimenpide jakautuu kahteen sitoumustyyppiin, kasvitilan ja kotieläin-
tilan sitoumukseen. Kotieläintilan sitoumus sisältää sekä peltoviljelyn että kotieläintuo-
tannon. Molemmissa pinta-alan vähimmäisvaatimus on 5 hehtaaria korvauskelpoisia
lohkoja tai joka vuosi vähintään 1 hehtaari puutarhakasvien viljelyssä olevaa korvaus-
kelpoista peltoa.
Luomusitoumuksen tekeminen ei edellytä ympäristösitoumuksen tekemistä. Avomaan-
vihannesten viljelyssä voit antaa sitoumuksen myös pelkästään niistä tilan lohkoista,
joilla sitoumuskauden aikana viljelet avomaan vihanneksia.
Lisäksi, jos harjoitat luonnonmukaista kotieläintuotantoa, maksetaan korotusta 134 eu-
roa/ha. Kotieläintilallasi on tällöin oltava korvauskelpoista sitoumushehtaaria kohti vä-
hintään 0,3 eläinyksikköä luonnonmukaisesti kasvatettuja eläimiä. Eläinmäärä lasketaan
ensimmäisenä sitoumusvuonna 1.5.–31.12. ja myöhempinä vuosina kalenterivuodelta.
Tila/kasvi Korvaus €/ha/v
kasvinviljelytila 160
54
Kotieläintila 160+134 =294
Avomaan vihannesten viljelyalalle 600
Luomutila voi ilmoittaa vuosittain kesantoja ja luonnonhoitopeltonurmia yhteensä enin-
tään 25 % sitoumusalasta.
KANSALLISET PELTOTUET
Opas s. 124: Ei yläikärajaa. Vähimmäispinta-alavaatimus on 5 ha. Puutarhakasvien vä-
himmäispinta-alavaatimus on 1 ha. Peruslohkon ominaisuus on korvauskelpoisuus (enti-
nen tukikelpoisuus).
Etelä-Suomessa ei makseta enää kansallisia peltotukia.
Pohjoiset peltotuet koostuvat kolmesta tukimuodosta, jotka maksetaan peltoviljelylle
kasvikohtaisena tukena, yleisenä hehtaaritukena ja nuorille viljelijöille suunnattuna tu-
kena.
Ympäristöehdot
Pohjoisissa tuissa tulee noudattaa osaa täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ym-
päristön vaatimuksista. Ehdot koskevat suojakaistoja, pientareita, viljellyn maatalous-
maan hoitoa, sängen polttoa, maisemapiirteiden säilyttämistä ja hukkakauran ja jättiput-
kien torjuntaa.
Pohjoinen hehtaarituki
Pohjoinen hehtaarituki on tarkoitettu tukialueella C viljeltäville tietyille peltokasveille:
vehnä, ruis, sokerijuurikas, tärkkelysperuna, avomaanvihannekset, öljy- ja valkuaiskas-
vit, öljy- ja kuitupellava, tattari, maissi, tietyt valkuaiskasvustot ja tietyt hamppukasvus-
tot. Pohjoiseen hehtaaritukeen liittyy pinta-alarajoite. Tämän takia tukeen on asetettu tu-
kiyksikkökerroin. Tukiyksikkökerrointa muutetaan, jos tuen myöntämisen perusteena
olevien tukiyksiköiden määrä ylittyy. Pohjoisen hehtaarituen tukiyksikkökerroin on
0,65.
Herneen/härkäpavun/makea lupiinin ja viljan seoskasvusto on tukikelpoinen,
jos seoksen yhteenlasketusta siemenmäärästä (kg) yli 50 % on herneen, härkäpavun tai
makean lupiinin siementä
55
Yleinen hehtaarituki
Yleinen hehtaarituki on tarkoitettu kaikelle peltoviljely-alalle tukialueella C2–C4. Tu-
keen ei kuitenkaan ole oikeutettu viljelemätön lohko, hoidettu viljelemätön pelto, luon-
nonlaidun ja -niitty, kasvimaa eikä kasvihuoneala. Tukikelpoisia kasveja ovat maata-
lous-, puutarha- ja energiakasvit.
Tukialueilla C3 ja C4 yleistä hehtaaritukea maksetaan avomaanvihanneksille, mutta
ei muille pohjoista hehtaaritukea saaville kasveille.
Nuorten viljelijöiden tuki (Kansallinen C-alue)
Nuorten viljelijöiden tuki on tukialueella C maksettava kansallinen pinta-alatuki. Tu-
keen oikeuttavat maatalous-, puutarha- ja energiakasvien viljelyala. Viljelyssä tulee
noudattaa paikkakunnan tuotanto-olosuhteet huomioivaa viljelytapaa ja osaa täydentä-
vistä ehdoista.
Nuoren viljelijän määritelmä
Tuenhakijana voi olla sama kuin EU:n nuoren viljelijän tuessa. Tukea maksetaan viljeli-
jälle, joka on perustanut maatilan ensimmäistä kertaa sen pääasiallisena yrittäjänä. Ha-
kija saa olla ensimmäisen hakemuksen jättämisvuonna korkeintaan 40-vuotias. Tukea
maksetaan korkeintaan viisi vuotta.
56
Kasvihuonetuotannon tuki (kansallinen tuki)
Yhteenlaskettu kasvihuonepinta-ala on oltava vähintään 300 m2. Kasvihuonetuotannon
tuki on koko maassa maksettava kansallinen tuki. Tukialueilla A ja B kasvihuonetuki
maksetaan Etelä-Suomen kansallisena tukena, jolloin myös kasvihuoneen on sijaittava
tukialueella A tai B. Vastaavasti tukialueella C tuki on pohjoista tukea ja maksetaan
vain niille kasvihuonealoille, jotka sijaitsevat C-alueella.
Tukikelpoiset kasvit:
tomaatti, kasvihuonekurkku, avomaankurkku, salaatti (Lactuca sativa ja Cichorium -la-
jit), lehtitilli, persilja, paprika, kiinankaali, leikkokukat, leikkovihreä, ryhmäkasvit, sisä-
tiloihin tarkoitetut ruukussa viljeltävät koristekasvit.
Voit hakea tukea myös salaatin sekä ruukkulehtitillin ja ruukkupersiljan taimituotantoon
omaan kasvihuonekäyttöösi. Muu taimituotanto ei oikeuta tukeen.
Tuen määräytyminen
Saamaasi tuen määrään vaikuttavat kasvien viljelypinta-ala sekä viljelyjakson pituus
(2–7 kk vai yli 7 kk). Kasvihuoneiden tulee olla hallinnassasi ja viljelyssä 15.5. sekä
huoneiden tulee täyttää tietyt tekniset vaatimukset. Tuki myönnetään kasvien viljely-
pinta-alaa kohti (m2).
Lue muista tuen ehdoista hakemuslomakkeen hakuohjeesta.
Puutarhatuotteiden varastointituki
Puutarhatuotteiden varastointitukea voidaan myöntää 15 päivänä lokakuuta, 16 päivänä
marraskuuta ja 15 päivänä joulukuuta varastossa olevien puutarhatuotteiden varastointi-
määrien keskiarvon perusteella tukeen oikeuttavasta varastointimäärästä enintään seu-
raavasti:
Varastotyyppi euroa/m³
Koneellisesti jäähdytetty varasto 14,2
Muu varasto 8,8
Tuen perusteena oleva varastointimäärä ilmoitetaan kuutiometrin tarkkuudella ja siihen
sisällytetään ainoastaan ne puutarhatuotteet, jotka ovat olleet kauppakelpoisia varastoon
pantaessa. Tuen edellytyksenä on, että tuotteet säilytetään normaalin varastointitavan
mukaisesti. Kauppakunnostuksen yhteydessä pilaantuneiksi havaittuja tuotemääriä ei si-
sällytetä ilmoitettavaan varastointimäärään.
57
Varastointitukikelpoisia puutarhatuotteita ovat kiinankaali, kyssäkaali, lanttu, mukula-
selleri, nauris, omena, palsternakka, porkkana, punajuuri, punakaali, purjo, ruusukaali,
savoijinkaali, sipuli ja valkokaali.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150044#Lidp1536064
ELÄINPERUSTEISET TUET (EU:N MAKSAMAT)
Lähde Euroopan unionin eläinpalkkiot – hakuohjetta mukaillen:
EU:n eläinpalkkioiden maksamisen edellytyksenä tukivuonna on, että viljelijä ilmoittaa
kaiken hallinnassaan olevan maatalousmaan lomakkeella 102B (VIPU.fi).
Kaikkien EU:n rahoittamien suorien tukien, kuten nautapalkkio ja lypsylehmäpalkkio,
saaminen vaatii täydentävien ehtojen noudattamista koko kalenterivuoden ajan.
Tukikelpoisuuspäivällä tarkoitetaan päivää, jonka nauta on ollut palkkiokelpoisena ti-
lalla.
Nautapalkkio
Nautapalkkioita maksetaan koko maassa. Hakijan pitää olla aktiiviviljelijä, joka on re-
kisteröitynyt eläintenpitäjäksi.
Palkkiokelpoisia sonneja ja härkiä (koko maa) ovat lihantuotantotarkoitukseen kasvatet-
tavat tai kasvatetut vähintään 6 kuukauden mutta alle 20 kuukauden ikäiset eläimet.
Myös jalostussonnit hyväksytään palkkiokelpoisiksi eläimiksi.
Hiehoille palkkio määräytyy käyttötavan mukaan: Emolehmähieho (koko maa) iältään 8
kk- 4 v oikeuttaa palkkioon, kun käyttötapa on emolehmä.
Saaristohieho (AB-alueen ulkosaaristo) iältään 6 kk – 4 v oikeuttaa palkkion, kun käyt-
tötapa on maidontuotanto.
Teurashieho (AB-alue pl. ulkosaaristo) enintään 4 v oikeuttaa palkkioon, kun käyttötapa
on muu kuin emolehmä. teurashiehon ruhopainon tulee olla vähintään 170 kiloa. Palk-
kio perustuu nautarekisterin tietoihin. Palkkio määräytyy aktiiviviljelijän hallinnassa ol-
leiden teurashiehojen lukumäärän mukaan. Palkkio maksetaan tukivuoden (1.1.-
31.12.201x) aikana nautarekisteriin ilmoitettujen teurastusilmoitusten perusteella. Hie-
hon on oltava aktiiviviljelijän hallinnassa yhtäjaksoisesti vähintään 60 vuorokautta teu-
rastusta edeltävien 90 vuorokauden aikana, jotta viljelijä on oikeutettu teuraspalkkioon.
Hallinta-ajalla varmistetaan, että teuraspalkkio maksetaan hiehon kasvattajalle eikä esi-
merkiksi välittäjälle.
Tilan keskimääräinen eläinmäärä määräytyy tukivuoden (1.1.–31.12.201x) aikana vilje-
lijän hallinnassa olleiden palkkion ehdot täyttävien sonnien ja härkien tukikelpoisuus-
päivien perusteella. Keskimääräinen eläinmäärä lasketaan nautarekisterin tietojen perus-
teella, laskemalla yhteen tilan kaikkien sonnien ja härkien tukikelpoisuuspäivät ja jaka-
malla tämä luku 365:llä.
Huom! Myöhästyneet ilmoitukset (syntymä, osto, poisto, tuonti ja vienti) nautarekiste-
riin vähentävät viljelijälle maksettavan EU:n nauta- ja lypsylehmäpalkkion määrää.
Palkkion perusteena olevia eläimiä koskevien ilmoitusten myöhästyminen vähentää
naudalle kertyvien tukikelpoisuuspäivien määrää. Vähennystä ei kuitenkaan tehdä, jos
58
ilmoitukset on tehty kyseisen nautaeläimen ensimmäiseen tukikelpoisuuspäivään men-
nessä. Edellisen omistajan myöhästyneet ilmoitukset eivät vähennä tukikelpoisuuspäiviä
uudella omistajalla.
EU:n lypsylehmäpalkkio
Lypsylehmäpalkkiota maksetaan AB-tukialueella. Palkkion määrä määräytyy keskimää-
räisen eläinmäärän perusteella. Täysi palkkio maksetaan lypsylehmästä, joka on ollut
tilalla palkkiokelpoisena koko tukivuoden (1.1.– 31.12.201x).
EU:N LAMMAS- JA VUOHIPALKKIOT
Uuhipalkkio
Uuhipalkkiota maksetaan vain AB-tukialueella. Palkkio määräytyy lammas- ja vuohire-
kisteristä saadun keskimääräisen eläinmäärän mukaan. Täysi palkkio maksetaan uu-
hesta, joka on ollut tilalla palkkiokelpoisena koko tuen määräytymisjakson eli täyden
kalenterivuoden.
Uuhipalkkiota maksetaan uuhien kaskimääräisen eläinmäärän perusteella siten, että
palkkiokelpoisten uuhien enimmäismäärä voi olla enintään 201x syntyneiden karitsoi-
den määrä.
Minimimääränä keskimäärin 20 kpl uuhia. Palkkiokelpoinen uuhi on naaraspuolinen
lammas, joka on yli 12 kuukauden (vähintään 12 kuukauden ja yhden päivän) ikäinen ja
joka on merkitty ja rekisteröity.
Kuttupalkkio
Kuttupalkkiota maksetaan AB-tukialueella. Palkkio määräytyy lammas- ja vuohirekiste-
ristä saadun keskimääräisen eläinmäärän mukaan. Vuohitilan on toimitettava vuohen-
maitoa tai vuohenmaidosta valmistettuja tuotteita myyntiin ja muutoinkin noudatettava
tavanomaista tuotantotapaa.
Tilalla on oltava keskimäärin vähintään 20 kappaletta kuttupalkkioon oikeuttavia kut-
tua. Palkkiokelpoinen kuttu on naaraspuolinen poikinut vuohi, joka on yli 12 kuukauden
(vähintään 12 kuukauden ja yhden päivän) ikäinen ja joka on merkitty ja rekisteröity.
Tilan keskimääräinen eläinmäärä määräytyy kalenterivuoden (1.1.–31.12.201x) aikana
viljelijän hallinnassa olleiden palkkion ehdot täyttävien kuttujen tukikelpoisuuspäivien
perusteella. Keskimääräinen eläinmäärä lasketaan lammas- ja vuohirekisterin tietojen
perusteella, laskemalla yhteen tilan kuttujen tukikelpoisuuspäivät ja jakamalla tämä
luku 365:llä. Tukikelpoisuuspäivien lisäksi tukikelpoistenkuttujen määrää rajaa hyväk-
sytty maitomäärä. Tukivuoden (1.1.–31.12.201x) hyväksytty maitomäärä on 400 litraa
maitoa per kuttu.
Teuraskaritsa- ja kilipalkkio
Teuraskaritsoista ja -kileistä maksetaan palkkiota koko maassa. Palkkiokelpoinen ka-
ritsa on enintään 12 kuukauden ikäinen poikimaton lammas, joka on merkitty ja rekiste-
röity säädösten mukaisesti. Karitsan ruhopainon tulee olla vähintään 18 kiloa. Huomioi,
59
että 12 kuukauden ja yhden päivän ikäinen lammas ei enää täytä karitsan ikäehtoa, eikä
näin ollen ole oikeutettu teuraskaritsapalkkioon.
Palkkiokelpoinen kili on enintään 18 kuukauden ikäinen poikimaton vuohi, joka on
merkitty ja rekisteröity säädösten mukaisesti. Kilin ruhopainon tulee olla vähintään 15
kiloa. Kääpiövuohet eivät ole palkkiokelpoisia eläimiä. Huomioi, että 18 kuukauden ja
yhden päivän ikäinen vuohi ei enää täytä ikäehtoa.
Palkkio perustuu lammas- ja vuohirekisterin tietoihin. Palkkio määräytyy aktiiviviljeli-
jän hallinnassa olleiden teuraskaritsoiden/ teuraskilien lukumäärän mukaan. Palkkio
maksetaan tukivuoden (1.1.–31.12.201x) aikana lammas- ja vuohirekisteriin ilmoitettu-
jen teurastusilmoitusten perusteella. Teuraskaritsa – ja kilipalkkiota maksetaan vain
eläimistä, jotka on teurastettu Maaseutuvirastolle ilmoittautuneessa teurastamossa.
Karitsan/ kilin on oltava aktiiviviljelijän hallinnassa yhtäjaksoisesti vähintään 30 vuoro-
kautta teurastusta edeltävien 50 vuorokauden aikana, jotta viljelijä on oikeutettu teuras-
palkkioon. Hallinta-aika varmistaa, että teuraspalkkio maksetaan karitsoiden/ kilien kas-
vattajalle eikä esimerkiksi välittäjälle.
ELÄINTEN HYVINVOINTIKORVAUS (EU:n maksama)
Yksivuotinen eläinten hyvinvointikorvauksen sitoumus voidaan tehdä eläinlajikohtai-
sesti naudoista, sioista, lampaista ja vuohista tai siipikarjasta (munivista kanoista, broi-
lereista ja kalkkunoista, pois lukien näiden emolinnut). Eläinlajikohtaisten toimenpitei-
den ehdot ylittävät peruslainsäädännön vaatimukset.
Vähimmäispeltoalavaatimusta ei ole.
Toimenpiteet liittyvät muun muassa eläinten ruokintaan ja hoitoon, pito-olosuhteiden
parantamiseen, laidunnukseen ja ulkoiluun sekä eläinlajikohtaisiin erityistoimiin.
Katso ohje: www,mavi.fi
ELÄINPERUSTEISET TUET (SUOMEN MAKSAMAT KANSALLI-
SET TUET)
Usein kotieläimet tulevat kansallisissa kotieläintuissa tukikelpoisiksi saavuttaessaan tu-
keen oikeuttavan kuukausi-/vuosimäärinä ilmoitetun ikärajan. Naudoista sonneilla, hä-
rillä ja emolehmähiehoilla on kuukausimääränä ja hevosilla vuosina ilmoitettu ikäraja.
Kansallisten kotieläintukien myöntämisen edellytyksenä on, että olet rekisteröitynyt
eläintenpitäjäksi Eviran eläintenpitäjärekisteriin nautaeläinten, sikojen, siipikarjan, lam-
paiden ja/tai vuohien osalta. Rekisteröityminen tapahtuu Eviran lomakkeilla sen kunnan
maaseutuelinkeinoviranomaisen kautta, missä maatilasi talouskeskus sijaitsee tai missä
asuinpaikkasi on.
60
Nautojen, uuhien ja kuttujen keskimääräinen lukumäärä saadaan laskemalla yhteen
eläinryhmän yksittäisten eläinten tukikelpoisuuspäivät tuen määräytymisjaksolta tuki-
vuonna 1.1.201x – 31.12.201x ja jakamalla summa luvulla 365. Eläimen ensimmäisellä
tukikelpoisuuspäivällä tarkoitetaan sitä päivää, jolloin se tulee tukikelpoiseksi. Se voi
olla tuen määräytymisjakson ensimmäinen päivä (tukivuosi 1.1.201x) tai päivä, jolloin
eläin saavuttaa tietyn ikäryhmän ikävaatimuksen (6 kk, 8 kk tai 24 kk), poikimispäivää
seuraava päivä tai eläimen ostopäivää seuraava päivä.
Eläimen viimeisellä tukikelpoisuuspäivällä tarkoitetaan sitä päivää, jolloin eläin lakkaa
olemasta tukikelpoinen. Se voi olla eläimen poistopäivä, toiseen ikäryhmään (yli 6 kk,
yli 8 kk tai yli 24 kk) siirtymistä edeltävä päivä, tuen määräytymisjakson viimeinen
päivä (tukivuonna 31.12.201x) tai poikimispäivä.
Nautojen eläinyksikkötuki (pohjoinen nautatuki)
Nautojen pohjoinen eläinyksikkötuki määräytyy nautarekisteristä tukivuonna 1.1.201x–
31.12.201x saadun eläinten keskimääräisen lukumäärän perusteella.
Eläinyksikkötukea myönnetään C-alueella emolehmistä, emolehmähiehoista, sonneista
ja häristä. Hallinnassasi olevan emolehmän ja emolehmähiehon käyttötapana nautare-
kisterissä on oltava emolehmä tuen määräytymisjakson (1.1.201x – 31.12.201x) viimei-
senä päivänä. Jos poistat eläimen hallinnastasi kesken tuen määräytymisjakson, niin
eläimen käyttötapana on oltava emolehmä viimeisenä päivänä, kun eläin on hallinnas-
sasi.
Emolehmähieho on tukikelpoinen, kun se on vähintään 8 kk:n, mutta enintään 4 vuoden
ikäinen.
Teurasnautojen tuki (nautojen pohjoinen nautatuki)
Nautojen pohjoinen teurastuki määräytyy tukivuonna 201x teurastettujen eläinten luku-
määrän perusteella.
Tukea maksetaan hiehoista, sonneista ja häristä, joiden ruhot on todettu lihantarkastuk-
sessa ihmisravinnoksi kelpaavaksi. Ruhopainon on hiehoilla oltava vähintään 170 kg ja
sonneilla ja härillä 220 kg.
Teurastukea ei makseta niistä teurastetuista hiehoista, joista on maksettu emolehmähie-
hojen ey-tukea eli ts. liharotuisesta hiehosta ei makseta kahta eri kansallista nautatukea.
Kun ostat 8 kk täyttäneen liharotuisen hiehon teurashiehoksi kasvatettavaksi, sinun on
syytä tiedustella hiehon käyttötapaa myyjältä. Jos hiehon käyttötapana on emolehmä,
siitä on saatettu maksaa tai voidaan tulevaisuudessa maksaa ey-tukea, joka vaikuttaa
hylkäävästi teurastukeen. Jos haluat hiehosta teurastuen, muuta tarvittaessa sen käyttöta-
vaksi lihantuotanto ja pyydä myös myyjää tekemään omalta osaltaan sama käyttötapa-
muutos. Eläimen käyttötapa on omistajakohtainen tieto.
61
2015
Pohjoinen uuhituki
Uuhien pohjoinen kotieläintuki määräytyy lammas- ja vuohirekisteristä 1.1.201x–
31.12.201x saadun uuhiesi keskimääräisen lukumäärän perusteella. Tukikelpoisten uu-
hiesi määrää rajaa tukivuotta edeltävänä syntyneiden karitsoiden lukumäärä. Tuen
62
myöntämiseksi hallinnassasi on oltava tukikelpoisia uuhia vähintään keskimäärin 2 ey
(= 10 kpl).
Uuhituen myöntämisen edellytyksenä on, että uuhien keskimääräinen karitsamäärä on
tukivuotta edeltävänä vuonna ollut vähintään 1,0 karitsaa tukivuoden uuhta kohden.
Tukihakuoppaan (kansalliset kotieläintuet s.38) esimerkki soveltaen: Tukialueella C2
sijaitsevan tilan uuhet ovat kerryttäneet yhteensä 14 610 tukikelpoisuuspäivää. Keski-
määräinen uuhien lukumäärä on (14 610/365 = 40,03) eli 40,0 uuhta. Tilalla on tuki-
vuotta edeltäneenä vuonna 201x syntynyt 41 karitsaa, joten kaikista 40 uuhesta voidaan
myöntää tuki. Uuhituki lasketaan seuraavasti: 40 kpl x 0,2 ey/kpl = 8 ey → 8 ey x 369
€/ey = 2 952 €.
Pohjoinen kuttutuki
Kuttujen pohjoinen kotieläintuki määräytyy lammas- ja vuohirekisteristä 1.1.201x–
31.12.201x saadun kuttujesi keskimääräisen lukumäärän perusteella. Tukikelpoisten
kuttujesi määrää rajaa kuttujesi tukivuonna 201x tuottama, tuen perusteeksi hyväksytty
maitomäärä. Tuen myöntämiseksi hallinnassasi on oltava tukikelpoisia kuttuja vähin-
tään 1 ey (= 5 kpl).
Täyden kuttutuen saamiseksi kuttujesi hyväksytyn maidontuotannon on tukivuonna
1.1.– 31.12. oltava vähintään 400 litraa/kuttu.
Sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettu tuki
Hakuopas s.28.
Sikatalouden kriisituki
Hakuopas s.32
Pohjoinen hevostuki
Hakuopas s. 34: Tuen ehtona n, että hevonen on rekisteröity eli tunnistettu (Hippos).
Tukikelpoisia hevosia ovat siitostammat (hevonen tai poni), vähintään 1-vuotiaat suo-
menhevoset ja 1 - 3 -vuotiaat muut hevoset ja ponit. Siitostamma ja suomenhevonen
antavat yhden eläinyksikön ja muu 1 - 3 -vuotias hevonen tai poni 0,6 eläinyksikköä.
Kansallista kotieläintukea ei makseta Etelä-Suomen alueella. Hakijan on oltava vähin-
tään 18-vuotias ja hakijan hallinnassa on oltava tukikelpoisia hevosia vähintään 3 ey.
Pohjoista hevostukea myönnetään enintään 5 ey suuremmalta ey-määrältä kuin mistä
hakijalle on myönnetty tukea vuonna 2014. Lisäksi hakijalla on oltava kasvukauden
ajan hallinnassasi vähintään 5 hehtaaria viljelykseen soveltuvaa peltoa.
Hevosilla on 100 päivän hallinta-aika, joka alkaa tukivuonna 1.5.201x ja päättyy
8.8.201x (alkamis- ja päättymispäivät mukaan lukien). Hakemuksella ilmoittamiesi he-
vosten on oltava hallinnassasi koko hallinta-ajan.
63
Maidon tuotantotuki
Maidon tuotantotukea maksetaan C-tukialueella tuottajalle meijeriin toimitetusta ja suo-
raan kuluttajille myydystä maidosta.
64
Laskentaesimerkkejä
Perustietoja tilasta:
Esimerkki 1: Lypsy+lihanautakarjatila C2-alue 2016
Tilalla on 60 lypsylehmää ja 20 lihasonnia. Peltoa tilalla 105 ha, josta säilörehulla (si-
sältäen laidunnuksen) 60 ha ja rehuviljalla 45 ha. Laske tilan tukiennuste sis. peltotuet ja
eläintuet.
Tuki Yksikkö €/yksikkö Peltoala Yhteensä €
Perustuki ha 101 105 10 605,00 €
Viherryttämistuki ha 66 105 6 930,00 €
Luonnonhaittakorvaus LHK ha 242 105 25 410,00 €
LHK:n kotieläintilakorotus ha 60 105 6 300,00 €
Ympäristökorvaus (perus) ha 54 105 5 670,00 €
Pohjoinen hehtaarituki ha 105 - €
Yleinen ha-tuki ha 0 105 - €
Nuoren viljelijän tuki €U (max 90ha) ha 50 90 4 500,00 €
Nuoren viljelijän kansallinen tuki ha 36 105 3 780,00 €
Summa peltotuet 63 195,00 €
Tuet eläimistä: Lehmä €/ey 0 60 - €
Sonni (6-20 kk) Eu nautapalkkio €/eläin/v 20 160 3 200,00 €
Pohjoinen tuki sonni €/ey 12 430 5 160,00 €
Summa eläintuet 8 360,00 €
Tuet yhteensä 71 555,00 €
Esimerkki 2: Lammastila C2 alue
Tilalla on 100 uuhta. Peltoa tilalla 31ha, josta säilörehulla (sisältäen laidunnuksen) 18
ha ja rehuviljalla 13 ha. Laske tilan tukiennuste sis. peltotuet ja eläintuet.
65
Tuki Yksikkö €/yksikkö Ala Yhteensä €
Perustuki ha 101 31 3 131,00 €
Viherryttämistuki ha 66 31 2 046,00 €
Luonnonhaittakorvaus LHK ha 242 31 7 502,00 €
LHK:n kotieläintilakorotus ha 60 31 1 860,00 €
Ympäristökorvaus (perus) ha 54 31 1 674,00 €
Pohjoinen hehtaarituki ha 31 - €
Yleinen ha-tuki ha 0 31 - €
Nuoren viljelijän tuki €U (max 90ha) ha 50 31 1 550,00 €
Nuoren viljelijän kansallinen tuki ha 36 31 1 116,00 €
Summa peltotuet Ey Määrä 18 879,00 €
Tuet eläimistä: uuhipalkkio EU C2 €/uhi 0 100 - €
Teuraskari tsat, teuraski l i t EU €/karitsa 40 100 4 000,00 €
Pohjoinen tuki UUHI, Kuttu €/ey 369 0,2 100 7 380,00 €
Summa eläintuet 11 380,00 €
Tuet yhteensä 30 259,00 €
Muita tukia: Alkuperäisrotujen kasvattaminen
Alkuperäisrotujen kasvattamisesta tehdään sopimus, jos lampaita ja vuohia on vähintään
0,9 ey (vähintään 5 yli 1-vuotiasta eläintä) nautoja 1,0 ey (vähintään 1–2 eläintä 1–2 v.)
hevosia 2,0 ey (vähintään 2 hevosta) maatiaiskanoja vähintään 20 vähintään ½-vuotiasta
eläintä.
Nautarodut: itä-, pohjois- ja länsisuomenkarja 530 €/ey/vuosi Suomenhevonen
300€/ey/vuosi Lammas 300 €/ey/vuosi Suomenvuohi 300 €/ey/vuosi Maatiaiskanat ja -
kukot 300 €/tila.
66
6. MAATALOUS-/MAASEUTUPOLITIIKAN PERUSTEET
Maatalouspolitiikan ja maaseutupolitiikan kurssi on oma erillinen itsenäinen kurssinsa,
jonka aineisto perustuu alan ajankohtaisiin lähteisiin. Kurssin tavoitteena on lähdeai-
neistoja lukien selvittää, miksi maaseutu-/maatalouspolitiikkaa tarvitaan. Tämä aineisto
löytyy Yritystalouden Moodle-kurssiltasi. Keskimääräinen karitsamäärä tarkoittaa sitä,
että yksittäinen uuhi ei menetä tukeaan vaikka se ei olisi karitsoinut, jos joku toinen ti-
lasi uuhista on saanut esimerkiksi kaksoset.
7. MAIDON LAATU JA HINNAN MUODOSTUMINEN
Maidon hinnan muodostuminen
Maidon hinta koostuu monesta osasta. Meillä Suomessa hinta rakentuu seuraavasti:
• perushinta
• rasva- ja valkuaiskorjaus
• laatuvähennys
• kausilisä/-vähennys
• luomulisä
Maidon perushinta tarkoittaa E-luokkaisen, rasva- ja valkuaispitoisuudeltaan normimai-
don hintaa, johon sisällytetään myös laatusopimuslisä. Jos tuottajamaidon hinnassa ta-
pahtuu muutoksia, tarkoittaa se tätä perushinnan muutosta. Jos tuottajamaidon rasva- tai
valkuaispitoisuus ylittää / alittaa normimaidon pitoisuudet, korjataan maidon hintaa
ylös-/ alaspäin (hinta nouse/laskee).
Itämaidolla rasvakymmenyksen arvo on 0,024 €/litra ja valkuaiskymmenyksen arvo on
0,065 €/litra (arvot pysyneet vakaina vuosittain). Perushinta E-laatuluokan maidolle,
joka sisältää 4,3 % rasvaa ja 3,3 %. Laskentaperusteena Itämaito käyttää kahden viimei-
simmän kuukauden rasva- ja valkuaistulosten keskiarvoa.
67
Raakamaidon laatuvaatimukset:
Tilan raakamaitovaatimukset. Lähde: Itämaito Valio
Meijerille olisi tärkeää, että maitoa tulisi tasaisesti. Siksi on käytössä ns. kausilisä, jolla
tilityshintaa korjataan perushinnasta ylös- tai alaspäin ja pyritään näin hinnalla ohjaa-
maan tuotantoa. Esimerkiksi vuonna x kausilisä/-vähennys oli:
tammi-helmikuu 0 snt/l
maalis-toukokuu - 2,0 snt/l
kesä-heinäkuu 0 snt/l
elo–lokakuu + 2,0 snt/l
marras-joulukuu 0 snt/l
Maidon laatuluokitus
Maidon laatuluokkia on kolme, joista paras on tavoiteltava perusluokka E.
Laatuluokat. Lähde:Valio Itämaito
68
Laatuluokka voi tippua (katso Laatuluokat-taulukko) raja-arvojen lisäyksestä bakteerien
ja solujen osalta. Laatuluokka voi tippua myös esim. seuraavista syistä: Jos tilalta otettu
maitoerä aiheuttaa ns. kuormapoikkeaman ja koko maitoerä hylätään, maito hinnoitel-
laan I-luokkaan; tai jos tilan maitoerä sisältää antibioottijäämiä, maito hinnoitellaan I-
luokkaan, jolloin tilalta veloitetaan myös aiheutunut kuormamenetys; tai jos maidossa
on haju- ja makuvirhe tai korkea VHBI-pitoisuuden (huonolaatuisen säilörehun voihap-
poitiöt) aiheuttama vastaanoton keskeytys pudottaa maidon laadun I-luokkaan.
Terveen lehmän utareessa muodostuvassa maidossa ei ole bakteereita. Niitä
tulee maitoon ensimmäisen kerran vedinkanavassa. Maidon bakteereista
suurin osa on peräisin eri pinnoilta (lypsylaitteisto, tilasäiliö, lehmän utare,
vetimet). Myös lypsäjän henkilökohtaisella hygienialla on merkityksensä.
Lehmän maidossa on myös aina jokin verran soluja. Ne eivät lisäänny mai-
dossa bakteerien tapaan. Solupitoisuus kertoo ensisijaisesti lehmän tervey-
dentilasta, mutta sillä on vaikutusta myös valmiiden tuotteiden laatuun.
Siksi solupitoisuus on yksi tuottajamaidon maidon hinnoitteluperusteista.
Terveellä lehmällä maidon solupitoisuus on yleensä alle 100 000 kpl/ml. Tu-
lehdukset utareessa kohottavat herkästi maidon solupitoisuutta.
Lähde: http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMI/Milkworks/Oppimate-
riaali/mita_maito_on
Laatuluokilla on vaikutusta hintaan:
• 1-luokkaisen maidon laatuvähennys on -2 snt/l
• 2-luokkaisen maidon laatuvähennys on -32 snt/l
Jos tilalla ei ole laatusopimusta ja E- luokan ehdot eivät täyty, alenee maidon hinta lisää
-0,5 snt/l.
Saadaksesi parhaan tuloksen maidontuottajana tuotat parasta E-laatua kustannustehok-
kaasti ja pyrit hyödyntämään myös kausilisän, jos vain mahdollista.
69
8. LIHAN LAATULUOKITUS Yleistä
Suomessa naudanlihantuotanto perustuu Suomessa maito- ja liharotuisiin eläimiin. Mai-
torotuisten osuus on suurempi, liharotuisia eläimiä kokonaismäärästä on noin 17 %.
Teuraaksi kasvatettavista vasikoista noin kolmannes kasvatetaan syntymätilalla, tällöin
puhutaan yhdistelmätuotannosta. Nautatilojen erikoistumisen myötä välitysvasikoiden
määrät ovat lisääntyneet. Maitotilalla syntyneistä välitettävistä sonnivasikoista jo lähes
kaikki kasvatetaan kolmivaiheisesti.
Tyypillisesti maitotilalla syntynyt vasikka siirretään n. 14 vuorokauden ikäisenä terniva-
sikkana vasikkakasvattamoon, josta se viiden kuukauden ikäisenä siirretään loppukas-
vattamoon. Loppukasvatusvaihe on noin 14 kuukautta, jonka aikana sonni saavuttaa
teuraspainon (lihapaino), joka on 340 kiloa. Teurashiehojen teurastusikä on keskimäärin
16 kuukautta ja teuraspainotavoite 240 kiloa.
Pihvirotuisten sonnien keskiteuraspaino on 410 kiloa ja kasvatusaika 18 kuukautta. Pih-
virotuisten hiehojen keskiteuraspaino on 245 kiloa ja kasvatusaika 18 kuukautta. (A-
tuottajat 2011.)
NAUTAELÄINTEN RUHOJEN LUOKITTELU
Nautaeläinten ruhojen luokittelu tehdään lihakkuuden (Europ kirjainluokitus) ja rasvai-
suuden (numeroilla 1-5) perusteella.
Ruho tarkoittaa teurastetun eläimen koko ruhoa nyljettynä ilman päätä ja sisälmyksiä ja
sorkkia.
Katso luokituskuvat Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen sivuilta: Mallikuvat
http://www.ltk.fi/img/file.php?id=97 ja ruhojen luokitusohjeet:
http://www.ltk.fi/img/file.php?id=98
70
Lihan laatuluokat
Katso luokituskuvat Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen sivuilta: Mallikuvat http://www.ltk.fi/img/file.php?id=97 ja ruhojen luokitusohjeet: http://www.ltk.fi/img/file.php?id=98
71
Lähde: Lihateollisuuden tutkimuskeskus 2011 (http://www.ltk.fi/img/file.php?id=98/)
72
9. VILJA- JA ÖLJYKASVIEN LAATUVAATIMUKSET JA HINTA
Hehtolitrapaino, sakoluku ja valkuaispitoisuus
Mukaillen Eviran laatumääritysohjeita (www.evira.fi) sekä Raision vastaanottovaati-
muksia (www.raisio.com).
Viljan hyvä laatu koostuu monista tekijöistä. Viljan tulee olla tuleentunutta ja väriltään
ja muulta ulkonäöltään kaunista sekä hajutonta. Se ei saa olla aistinvaraisesti arvostel-
tuna tunkkaista eikä nokista, eikä siinä saa olla tuholaisia ja ulosteita. Laatuun vaikuttaa
mm. hehtolitrapaino, sakoluku, valkuaispitoisuus sekä rikkakasvisiemenpitoisuus.
Hehtolitrapaino on viljan tilavuuspaino, kg/hl. Yksi hehtolitra on 100 litraa. Hehtolitran-
paino kuvaa viljan kuntoa ja leipäviljoilla hehtolitranpaino kuvaa määrättyyn rajaan asti
viljasta myllyssä saatavaa jauhosaalista.
Hehtolitranpainoon vaikuttaa mm. jyvien muoto, koko ja pintarakenne. Hehtolitran-
paino nousee, kun jyvät ovat pyöreähköjä, sileäpintaisia ja samankokoisia. Hehtolitran-
painoa alentaa esim. jyvien epätasainen pinta, kapea ja pitkähkö muoto sekä näytteessä
olevat kevyet tilaa vievät roskat. Yleensä mitä suurempi on viljan hehtolitranpaino sitä
parempi. Leipäviljan laatuhinnoittelussa perushintaisen myllyvehnän hehtopainon tulee
olla 76 - 78 kiloa. Ohra ja kaura 60–70.
Perushintaisen rehuohran hehtolitrapainon on oltava vähintään 65 kg. Vastaanotossa
hehtolitrapainon on oltava vähintään 62 kg. Perushintaisen rehukauran hehtolitrapainon
on oltava vähintään 55 kg. Vastaanotossa hehtolitrapainon pitää olla vähintään 52 kg.
Kotikonsti hehtolitrapainon määrittelyyn: Ota 10 litran sanko, punnitse sen paino ennen
täyttöä. Laita lukema muistiin (tai taaraa elektroninen vaaka). Täytä sanko täyteen vil-
jalla ja punnitse. Vähennä pois sangon paino. Kerro saamasi viljan paino lukemalla 10
(koska 1 hl=100 l 1 sanko 10 l10 l x 10=100 l=1 hl). Laita lukema ylös. Ota vilja-
erästä useita punnituksia eri puolelta varastoa ja laske keskiarvo.
Sakoluvulla mitataan leipäviljan itämisastetta. Itäneillä jyvillä entsyymiaktiivisuus on
korkea. Sakoluku perustuu siihen että, jauhojen entsyymiaktiivisuudella on leivonnassa
merkitystä paiston aikana tapahtuvalle tärkkelyksen liisteröitymiselle. Jos sakoluku on
matala eli entsyymiaktiivisuus korkea, leivän sisus ei kypsy paiston aikana, vaan seu-
rauksena on taikinamainen ja kostea sisus. (Evira.)
Leipäviljan laatuhinnoittelussa perushintaisen vehnän sakoluvun on oltava vähintään
180. Leivontaominaisuuksien kannalta sakoluvun optimi vehnärouheella on 190–220.
Vehnäjauhojen sakoluku optimi on 230–280. Myllyt pyrkivät pitämään leipurivehnäjau-
hon sakoluvun noin 250:ssä.
Rukiin sakoluvut ovat yleensä alhaisempia kuin vehnän. Rukiin sakoluvun tulee olla yli
90, jotta sen leivontakelpoisuus olisi hyvä.
Valkuaispitoisuus tarkoittaa vehnän leivontalaatua sekä mallasohran ja rehuviljan käyt-
töarvoa. Vehnän proteiinipitoisuus on tärkeä leivontalaadun kannalta. Vehnän proteii-
nipitoisuus on suoraan verrannollinen nostatetun leivän tilavuuteen ja sisuksen rakentee-
seen. Leipävehnän yleisenä laatuvaatimuksena on noin 12–13 %:n proteiinipitoisuus.
73
Sitkopitoisuus mittaa, paljonko vehnässä on sitkoa muodostavaa proteiinia eli gluteenia.
Vehnän erinomaiset leivontaominaisuudet perustuvat sen sisältämiin proteiineihin, jotka
veden kanssa sekoitettaessa muodostavat sitkeän ja elastisen massan, ns. vehnän sitkon.
Sitko antaa vehnäjauholle sen ainutlaatuisen kyvyn muodostaa venyvä ja kimmoisa tai-
kina.
Rikkapitoisuus ja lajittelumittauksessa viljanäytteestä määritetään rikkapitoisuus eli
puhtaus erottamalla näytteestä rikat, joita ovat roskat ja rikkajyvät. Roskat ovat täysin
käyttökelvotonta materiaalia ja rikkajyvät alentavat viljan käyttöarvoa. Rikkajyviin lue-
taan mm. surkastuneet, vihreät, tuholaisten vioittamat, rikkoutuneet, muiden viljalajien
ja itäneet jyvät.
Öljykasvit: Katso Raision laatuohjeet.
Raisio Oy:n viljan laatuvaatimukset
Muita esim. TSP eli 1000 siemenen paino (tarvitaan kylvösiemenmäärän lasken-
nassa)
Lisää kotikonsteja:
1000 siemenen painon määrittäminen omalle siemenelle suunniteltaessa siemenmäärää
hehtaarille:
74
Ota eri puolilta käytettäväksi aiottua siemenerää otetaan kourallinen jyviä siten, että
näyte vastaa koko erän laatua. Sekoita huolellisesti ja ota pari kolme kourallista paperi-
pussiin, merkkaa muistiin laji, lajike sekä mistä näyte on peräisin. Laske valikoimatta
500 jyvää näytteestä ja punnitse tarkalla vaa’alla. Kerro grammamäärä kahdella (koska
laskit 500 jyvää ja tarvitaan 1000 500 kpl x 2 = 1000 kpl).
Tai laske 4 kpl sadan siemenen eriä, punnitse jokainen erä, lasken näiden keskiarvo,
kerro tulos kymmenellä. Tai käytä lajikkeen taulukkoarvoja, jos siemen vaikuttaa nor-
maalikokoiselta.
Tuhannen siemenen paino voi joinakin vuosina poiketa huomattavasti suuntaan tai toi-
seen lajikkeittain annetuista taulukkoarvoista. Eviran ohje on, että sopivan tiheän kas-
vuston varmistamiseksi se kannattaa aina määrittää eräkohtaisesti.
Alla Tilasiemen Oy:n taulukko.
Viljan kylvömäärä
Viljan kylvömäärä lasketaan seuraavasti:
Kylvömäärä kg/ha = (kylvötiheys kpl/m2 x tuhannen siemenen paino, g) / itävyys-%
Haluttu kylvötiheys päätetään itse olosuhteiden ja viljalajin ja lajikkeen perusteella.
Kylvötiheys arvioidaan haluttuna oraiden lukumääränä neliömetrille. Ohralla käytetään
kylvötiheytenä yleensä 450–500 kpl itäviä jyviä/m2, joillakin lajikkeilla jopa 550 kpl/m2
. Kauralla tavallinen kylvötiheys on noin 500 kpl/m2. Vehnä kylvetään tiheämpään,
koska se versoo vähemmän, vehnän kylvötiheytenä käytetään noin 600 - 650 kpl/m2.
Sadon arviointi kotikonstein
Rajaa pellolta 1 m2 alue. Odotettavissa oleva puimaton laskennallinen sato voidaan arvi-
oida seuraavasti: tähkäluku (kpl/m2) * jyväluku tähkässä * tuhannen jyvän paino / 100.
75
Laske tähkäluku/m2 eli laske, montako tähkää on neliöllä. Kun tähkämäärä on selvillä,
laske yhdessä tähkässä olevien jyvien kpl-määrä (useiden tähkien keskiarvo). Kerro täh-
kässä olevien jyvien lkm ennustetulla 1000 siemenen painolla. Jaa saamasi tulos luvulla
100 saat selville hehtaarisadon.
500 kpl x 27 kpl/röyhy x 34,2 g/1000sp /100=4617 kg/ha.
Tai voit laskea sen vaikka myös näin:
Yhdelle neliölle kylvät 500 kpl siemeniä. Yhdessä kauraröyhyssä on keskim. 27 jyvää.
Jos keskimäärin kaikki siemenet itävät, saat neliöltä 500 x 27 = 13500 jyvää13500
kpl/m2 x 10 000 m2 Syntyy hehtaarilta jyviä paljon…
Jos 1000sp on kuivattuna 34,2 g, tulisi neliöltä satoa (0,0342/1000kpl)*13500kpl=461,7
g eli 0,4617 kg/m2. Hehtaarilla on 10 000 m2, joten hehtaarisato olisi 0,4617 x 10 000
m2=4617 kg.
76
Vilja-, öljy- ja nurmikasvisiementen kylvömäärätaulukko
Maatalous: http://www.k-maatalous.fi/palvelut/asiakkuus/Documents/VO_2013_netti_W.pdf
77
10. LASKUTUS Laskutuksen perusohjeet
Yrittäjänä laskutat myymistäsi tuotteista tai palveluista. Vaikka ostaja maksaisi saman
tien ”rahat käteen”-periaatteella, on sinun yrittäjänä todistettava myynnin oikeellisuus
laskutositteella, jonka voit siirtää kirjanpidon tulotositteeksi. Tämä tarvitaan, koska
Suomessa kaikki myynti on veronalaista tuloa + tuotteisiin ja palveluihin on sisällytel-
tävä arvonlisävero.
Laskun voit kirjoittaa käsin paperille tai tehdä sen tietokoneella laskutusohjelmalla tai
tehdä sen internetissä esim. täällä: http://ilmainenlaskutusohjelma.fi
Arvonlisäverolaki 209 b § määrittää luettelon pakollisista laskumerkinnöistä, joita ovat:
• laskun antamispäivä
• juokseva tunniste
• myyjän arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
• myyjän ja ostajan nimi ja osoite
• tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne
• tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä
• ALV-veron peruste verokannoittain ja yksikköhinta ilman veroa ja hyvityk-
set ja alennukset (jos eivät yksikköhinnassa)
• suoritettavan veron määrä muutoslaskussa sekä viittaus aikaisempaan las-
kuun.
Kevennetyt laskumerkintävaatimukset satunnaislaskuttajalle
Arvonlisäverolaki joustaa satunnaisia tavaranmyyjiä ns. kevennetyillä laskumerkintä-
vaatimuksilla, jolloin kaikkia edellä mainittuja laskumerkintöjä ei tarvitse tehdä las-
kuun. Tämä mahdollisuus koskee määrältään vähäisiä lasku ja. Tällaisia tilanteita voisi-
vat olla esim. kun laskujen teko on vähäistä ja sen loppusumma on enintään 1000 euroa.
Seuraavat tiedot on oltava laskuissa, jos niihin sovelletaan kevennettyjä laskumerkintöjä
• laskun antamispäivä
• myyjän nimi ja arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
• myytyjen tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen luonne
• suoritettavan veron määrä verokannoittain tai veron peruste verokannoittain.
78
Peruslaskumalli (viljelijän yleinen peruslaskumalli – ei kevennetty)
79
Sähköinen lasku
Yleistermi sähköisessä muodossa olevalle laskulle. Yhä enenevässä määrin suuret tava-
ran ostajat haluavat laskunsa sähköisessä muodossa eli paperinen lasku ei heille käy.
Tyypillisesti laskutusohjelmassa on mahdollisuus ns. Finfoice-laskuun. Tällöin tarvitset
tietokoneelle laskutusohjelman, jossa on valmius muodostaa Finvoice-verkkolaskuja ja
tee sopimus pankkisi kanssa palvelun käyttöönotosta. Ilman tietokonetta verkkolaskutus
ei toimi ja joudut ostamaan laskutuspalvelun esim. tilitoimistolta.
Suosittelen oman laskutusohjelman hankkimista. Aiheesta lisää ollessamme tietokone-
luokassa.
11. JOHDON LASKENTATOIMI
Lähde: Talousohjaus ja kustannuslaskenta. Sanoma Pro 2013 sivut 51–59.
Yrityksen tulos ei ole yksiselitteinen asia tai käsite, sillä tuloksella voidaan tarkoittaa
useita erilaisia asioita. Voidaan puhua esimerkiksi liikevaihdosta, myyntituotoista,
myyntikatteesta, käyttökatteesta, liiketuloksesta, rahoitustuloksesta tai kokonaistulok-
sesta. Koska tuloskäsitteitä on monia, on syytä varmistaa, mitä tulosta itse asiassa tar-
koitetaan. Eri tuloskäsitteitä käytettäessä johtopäätökset yrityksen tulokseen liittyvistä
asioista voivat olla hyvin erilaisia.
Tuloslaskelman perusidea:
LIIKEVAIHTO
+ Liiketoiminnan muut tuotot
-Materiaalit ja palvelut
-Henkilöstökulut
-Poistot ja arvonalentumiset
-Liiketoiminnan muut kulut
LIIKEVOITTO (-TAPPIO)
-Rahoitustuotot ja –kulut
VOITTO (TAPPIO) ENNEN TILINPÄÄTÖSSIIRTOJA JA VEROJA
-Tuloverot (Veroennakko tähtää mahd. lähelle tätä arvoa!)
TILIKAUDEN VOITTO (TAPPIO)
Liikevaihdolla tarkoitetaan yhteenlaskettua eri tuotteiden ja palvelujen myyntimäärien
ja yksikköhintojen tuloa. Liikevaihto tarkoittaa rahamäärää, jonka yritys saa varsinai-
sesta liiketoiminnastaan palveluja, tuotteita ja tavaroita myymällä. Liikevaihto saadaan
bruttomyynnistä, kun siitä vähennetään myönnetyt avustukset, arvonlisävero ja muut
välittömästi myynnin määrään perustuvat verot.
Myyntikate = liikevaihto - muuttuvat kustannukset.
80
Myyntikatteen tulisi siten kattaa kaikki muut kuin muuttuvat kustannukset.
Käyttökate = myyntikatteesta vähennetään kiinteät kustannukset. Käyttökatetta lasketta-
essa ei kuitenkaan huomioida poistoja eikä korkoja.
Liiketulos lasketaan siten, että myyntituotoista vähennetään liiketoiminnan varsinaiset
kustannukset, kuten muuttuvat ja kiinteät kustannukset sekä suunnitelman mukaiset
poistot.
Rahoitustulos saadaan liiketuloksesta, kun siitä vähennetään rahoitukseen liittyvät kus-
tannukset, kuten korkokustannukset.
Nettotuloksella tarkoitetaan tuloskäsitettä, jossa rahoitustuloksesta on vähennetty verot.
Nettotuloksen tarvitsee kattaa vain satunnaiset kustannukset ja omistajien voittotavoite.
Satunnaisia kustannuksia voi syntyä esimerkiksi tuotantokoneiden tai muun käyttöomai-
suuden myynnin seurauksena.
Kokonaistuloksella tarkoitetaan yleensä "viivan alle jäävää tulosta”. Se saadaan, kun
myyntituotoista vähennetään kaikki kustannukset.
Toiminnan kustannukset voidaan luokitella eri kustannuskäsitteisiin. Sisäisessä eli joh-
don laskentatoimessa (vapaaehtoisessa) puhutaan kustannuksista, kun taas kirjanpidossa
(pakollisessa) käsitellään menoja ja kuluja. Menolla tarkoitetaan tuotannontekijän hank-
kimisesta suoritettua vastiketta. Menoja ovat siten esimerkiksi useamman tilikauden
ajan käytössä olevien pitkävaikutteisten tuotannontekijöiden, kuten kiinteistöjen tai ko-
neiden hankintakustannukset. Kulu puolestaan tarkoittaa sitä osaa menosta, joka on jak-
sotettu tuotannontekijän käyttöajalle. Tyypillinen esimerkki kulusta on koneista tai kiin-
teistöistä tehtävät poistot. Poistot näkyvät tuloslaskelmassa, kun taas poistolla vähen-
netty hankintameno kirjataan taseeseen. Rahoituslaskelmassa esitetään hankinnoista
syntyneet menot.
Jos tuotannontekijän, esimerkiksi koneen, hankintahinta on 1 000 € ja tuotannontekijän
käyttöaika viisi vuotta. Tällöin meno on 1 000 € ja kulu 200 € vuodessa (1 000 €/5 v.)
viiden vuoden ajan. Alle viiden vuoden käyttöajalla kulu on yli 200 € vuodessa ja yli
viiden vuoden käyttöajalla alle 200 € vuodessa.
Kustannukset mittaavat tuotannontekijän käyttöä tai kulutusta rahamääräisesti. Johdon
laskentatoimessa kustannukset jaotellaan muuttuviin ja kiinteisiin, välittömiin ja välilli-
siin, yhteis- ja yleiskustannuksiin sekä erillis- ja kokonaiskustannuksiin.
Kun kustannuksia luokitellaan sen mukaan, miten ne vaihtelevat tuotantomäärän mu-
kaan, puhutaan muuttuvista ja kiinteistä kustannuksista. Muuttuvat kokonaiskustannuk-
set kasvavat tuotantomäärän kasvaessa ja vastaavasti pienenevät tuotantomäärän supis-
tuessa. Muuttuvia kustannuksia ovat tavallisesti materiaali- ja suorittavan työn palkka-
kustannukset. Kun esimerkiksi huonekalutehtaassa valmistetaan yksi pöytä, siihen ku-
luu yhden pöydän vaatima materiaali- ja työmäärä. Vastaavasti kahden pöydän valmis-
tamiseen kuluu kaikkiaan kahden pöydän vaatima materiaali- ja työmäärä.
81
Kiinteät kokonaiskustannukset taas eivät muutu tuotantomäärän muutosten mukana.
Esimerkiksi huonekaluliikkeen myymälän pääomakustannukset eivät muutu sen mu-
kaan, myydäänkö yksi vai kymmenen pöytää. Pääomakustannuksilla tarkoitetaan esi-
merkiksi käyttöomaisuudesta tehtäviä poistokustannuksia ja rahoituksen hankinnasta ai-
heutuvia rahoituskustannuksia eli korkoja.
On olemassa myös puolimuuttuvia kustannuksia. Niissä osa kustannuksista muuttuu
tuotantomäärän muuttuessa ja toinen osa kustannuksista pysyy kiinteinä tuotantomäärän
vaihteluista huolimatta. Puolimuuttuvia kustannuksia ovat esimerkiksi sähkö- ja vesi-
kustannukset. Osa sähkön ja veden kustannuksistahan on kiinteitä, kuten kuukausi-
maksu. Osa sähkölaskun kustannuksista taas määräytyy sähkön kulutuksen mukaan.
Sähkölaskuun voi siten vaikuttaa pienen-tämällä kulutusta, jolloin muuttuvat kokonais-
kustannukset pienenevät.
Eli laskentatoimessa puhutaan kustannuksista, mutta kirjanpidossa käsitellään menoja ja
kuluja. Menolla tarkoitetaan tuotannontekijän hankkimisesta suoritettua vastiketta.
Menoja ovat useamman vuoden ajan käytössä olevien pitkävaikuteisten tuotannonteki-
jöiden esim. kiinteistön tai koneen euromääräiset hankintakustannukset.
Kulu puolestaan tarkoittaa sitä osaa menosta, joka on jaksotettu tuotannontekijän käyt-
töajalle. Esimerkki kulusta on koneista tai kiinteistöstä tehtävä poisto.
Kustannnukset mittaavat tuotannontekijän käyttöä tai kulutusta rahamääräisesti. Tyypil-
lisesti laskentatoimessa kustannukset jaetaan muuttuviin ja kiinteisiin, välittömiin ja vä-
lillisiin ja välittömiin, yhteis- ja yleiskustnnuksiin sekä erillis- ja kokonaiskustannuksiin.
Kokonaiskustannukset, yksikkökustannus
Valmistusmäärän vaikutus muuttuviin ja kiinteisiin kokonaiskustannuksiin (57,Talousohjaus- ja kustannuslaskenta 2013)
82
Valmistusmäärän vaikutus muuttuviin ja kiinteisiin yksikkökustannuksiin (57,Talousohjaus- ja kustannuslaskenta 2013)
Rajakustannus
Muuttuvien ja kiinteiden kustannusten lisäksi kustannukset voivat olla tai välillisiä kus-
tannuksia. Välittömillä kustannuksilla tarkoitetaan sellaisia kustannuksia, jotka ovat hel-
posti kohdistettavissa suoraan laskentakohteille, esimerkiksi tuotteille tai palveluille.
Välittöminä kustannuksina käsitellään yleensä esimerkiksi raaka-ainekustannuksia tai
tuotantohenkilöstön palkkakustannuksia.
83
Välillisillä kustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, joita on vaikea tai mahdotonta koh-
distaa välittömästi tuotteisiin tai palveluihin. Kustannusten kohdistaminen on haastavaa,
jos yrityksessä valmistetaan useita erilaisia tuotteita samoilla tuotantovälineillä. Esimer-
kiksi huonekaluja valmistavassa yrityksessä voidaan valmistaa useita erilaisia pöytiin,
tuoleihin ja hyllyihin liittyviä tuoteryhmiä. Huonekaluvalmistaja voi kuitenkin käyttää
samoja tiloja, koneita ja myyntihenkilöstöä tuotteiden valmistamisessa ja toimittami-
sessa asiakkaille. Tällaisessa tilanteessa haasteena on se, millä tavalla tiloista, koneista
ja myyntihenkilöstöstä aiheutuvat kustannukset kohdistetaan eri tuoteryhmille. Koska
eri tuoteryhmien valmistaminen vaatii todennäköisesti erilailla tilojen tai koneiden käyt-
töä, se tulisi saada näkyviin eri tuoteryhmien ja tuotteiden kustannusten laskennassa.
Välittömät ja muuttuvat kustannukset eivät tarkoita samaa asiaa, vaikka esimerkiksi ma-
teriaalikustannukset yleensä ovat sekä muuttuvia että välittömiä. Samoin välilliset ja
kiinteät kustannukset ovat eri käsitteitä. Kustannukset voi kohdistaa tuotteisiin (välittö-
mät kustannukset), mutta vastaavasti ne voivat olla valmistusmäärästä riippumattomia
(kiinteät kustannukset). Toisaalta kustannukset voi olla haasteellista kohdistaa laskenta-
kohteisiin (välilliset kustannukset), mutta ne kuitenkin voivat muuttua valmistusmäärän
mukaan (muuttuvat kustannukset). Tällaisessa tapauksessa puhutaan välillisistä ja muut-
tuvista kustannuksista. Jako muuttuviin ja kiinteisiin johtuu siis kustannusten volyymi-
riippuvuudesta ja jako välittömiin ja välillisiin niiden kohdistettavuudesta aiheuttamis-
periaatteen mukaan laskentakohteisiin.
Muuttuvien ja välittömien sekä kiinteiden ja välillisten kustannusten eroja
Muuttuvat kustannukset Kiinteät kustannukset
Välittömät Yhden tuotteen sisäänosto- Kuukausipalkaliisen kustannukset kustannukset myymäiäpäällikön palkka
Provisiopalkkaisen myyjän
palkkakustannukset:
Välilliset kus-tannukset
Myymälän energiakustannukset
Ketjun markkinointikusannukset Tietojärjestelmäkustannukset
Edellä mainittujen kustannuskäsitteiden lisäksi on muitakin kustannuskäsitteitä. Niitä
ovat esimerkiksi raja- ja lisäkustannukset, yksikkö- ja kokonaiskustannukset, erillis- ja
yhteiskustannukset seka uponneet ja vaihtoehtoiskustannukset.
Rajakustannuksilla tarkoitetaan kustannusten lisäytä, joka syntyy, kun valmistusmäärää
kasvatetaan yhden yksikön verran. Tällöin esimerkiksi tarkastellaan, kuinka paljon kus-
tannuksia syntyy, kun tuolien valmistusmäärää kasvatetaan viidestä tuolista kuuteen
tuoliin. Rajakustannuksia voidaan pitää alimpana hintana, jolla tuotetta kannattaa
myydä lyhyellä aikavälillä. Käytännössä rajakustannusten käyttämiselle hinnoittelussa
pitää kuitenkin olla painavat perusteet. Rajakustannukset voivat joissain tapauksissa
84
kasvaa suurestikin, jos esimerkiksi kapasiteettia tai henkilökunnan määrää täytyy kas-
vattaa.
Lisäkustannuksilla tarkoitetaan kustannusten lisäystä, joka syntyy, kun valmistusmäärää
kasvatetaan enemmän kuin yhden yksikön verran. Talloin tarkastellaan esimerkiksi kus-
tannusten lisäystä, joka syntyy siitä, että tuolien valmistusta kasvatetaan viidestä tuolista
vaikkapa kymmeneen tuoliin.
Yksikkökustannukset saadaan, kun kokonaiskustannukset jaetaan valmistusmäärällä.
Yksikkökustannukset huomioivat siten muuttuvat ja kiinteät välilliset ja välittömät kus-
tannukset. Yksikkökohtaiset kustannukset on tärkeää tietää, jotta kyetään laskemaan esi-
merkiksi tuotekohtaisia kannattavuuslaskelmia. Kokonaiskustannuksilla tarkoitetaan
kaikkia toiminnassa aiheutuneita kustannuksia. Ulkoisessa laskentatoimessa kokonais-
kustannukset voidaan selvittää tuloslaskelmasta. Kokonaiskustannukset on tärkeää tie-
tää, jotta tiedetään koko yritystoiminnan kannattavuus ja yrityksen kyky selviytyä ky-
syntävaihteluista.
Erilliskustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka aiheutuvat esimerkiksi tietyn tuot-
teen valmistamisesta ja toimittamisesta. Erilliskustannuksia ei aiheudu, jos tietyn tuot-
teen valmistamisesta tai palvelun tuottamisesta luovutaan. Erilliskustannuksia ovat esi-
merkiksi raaka-ainekustannukset ja tietyn tuotteen valmistamiseen vaadittavien konei-
den kustannukset. Yhteiskustannukset eroavat erilliskustannuksista siinä, että ne jäävät
voimaan, vaikka tietyn tuotteen valmistamisesta luovuttaisiin. Yhteiskustannuksia ovat
esimerkiksi yleisjohtamiseen tai -markkinointiin liittyvät kustannukset. Erillis- ja yhteis-
kustannukset on hyvä tietää esimerkiksi tuotevalikoimiin liittyvässä päätöksenteossa,
jolloin pohditaan esimerkiksi tuotannon jatkamiseen tai suuntaamiseen liittyviä toimia.
Uponneilla kustannukset tarkoitetaan tuotteen valmistamiseen sitoutuneita kustannuk-
sia, vaikkei itse tuotetta koskaan valmistettaisikaan. Joissakin tilanteissa suunnitelmat
saattavat muuttua niin, ettei uutta tuotetta ennakkokaavailuista huolimatta saadakaan
markkinoille. Tämän tyyppisessä tilanteessa on kuitenkin usein ehditty jo tekemään in-
vestointeja tuotannon aloittamista varten. Mahdollisesti on ehditty hankimaan uusia ko-
neita, rekrytoitu henkilöstöä, ostettu raaka-aineita ja vuokrattu tuotantotiloja. Kun tuot-
teen valmistamisesta päätetään luopua, on siis jo sitouduttu suureen määrään kustannuk-
sia. Tällöin voi käydä niin, että vaikka päätetäänkin luopua tuotteen valmistamisesta,
esimerkiksi tuotantotilojen vuokra täytyy maksaa vuokrasopimuksen irtisanomisajalta.
Erityisesti sellaisten tuotteiden osalta, joiden valmistusaika on pitkä, on siis tärkeää olla
selvillä siitä, millaisiin kustannuksiin on sitouduttu projektin eri vaiheissa.
Vaihtoehtoiskustannuksilla tarkoitetaan tuottoja, jotka aiheutuvat toiseksi parhaan vaih-
toehdon valitsematta jättämisestä. Yrityksissä tulisi miettiä vaihtoehtoiskustannuksia
esimerkiksi silloin, kun investoidaan uusiin toimitiloihin. Yrityshän voi käyttää inves-
toinnissa vaadittavat rahat myös muihin tarkoituksiin, kuten sijoituksiin, kilpailijoiden
ostamiseen tai uuden tuotantolinjaston hankintaan. Investoinnin kustannuksia lasketta-
essa tulisikin siten miettiä sitä tuottoa, joka saataisiin samalla investoinnilla muista koh-
85
teista, kuten osakemarkkinoilta. Toinen esimerkki vaihtoehtoiskustannuksista liittyy ti-
lanteeseen, jossa toimitaan omissa tiloissa. Vaihtoehtoiskustannus on tällöin se tulo,
joka saataisiin, jos tila vuokrattaisiin jollekin ulkopuoliselle vuokralaiselle.
Kannattavuus
Kannattavuus on yksi tärkeimpiä asioita yrityksen menestymisen kannalta. Kannatta-
vuudella tarkoitetaan tuottojen ja kustannusten erotusta.
Kannattavuutta voidaan mitata absoluuttisesti ja suhteellisesti. Kun kannattavuutta mita-
taan absoluuttisilla mittareilla, käytetään rahamää-räisiä mittareita, kuten myyntikatetta,
liikevoittoa tai nettotulosta. Absoluuttiset mittarit ovat kuitenkin siinä mielessä haasta-
via, että niiden perusteella on vaikeaa vertailla erikokoisten yritysten menestymistä.
Vertailtavuuden helpottamiseksi käytetäänkin usein suhteellisia kannattavuuden mitta-
reita. Usein kannattavuutta tarkastellaan suhteessa myyntiin tai sijoitettuun pääomaan.
Suhteellisen kannattavuuden mittareita ovat esimerkiksi myyntikateprosentti, liikevoit-
toprosentti ja sijoitetun pääoman tuottoprosentti. Absoluuttisen kannattavuuden ja suh-
teellisen kannattavuuden eroja voidaan havainnollistaa seuraavan esimerkkilaskelman
avulla:
Absoluuttinen ja suhteellinen kannattavuus
€ (absoluuttinen) % (suhteellinen) Myyntituotot 1 200 100 % - Muuttuvat kustannukset 720 60% Myyntikate 480 40 % = (480/1 200) • 100 %
Esimerkkilaskelmasta havaitaan, että absoluuttinen myyntikate on 480 € ja suhteellinen
myyntikate 40 %. Myyntikateprosentti kertoo, että jokaista myytyä euroa kohden jää
0,40 € myyntikatetta kattamaan kiinteitä kustannuksia. Vaikka myyntikateprosentti on
esimerkkilaskelmassa korkea, sen perusteella ei voi päätellä yrityksen taloudellista me-
nestystä. Kaikkihan riippuu viime kädessä siitä, kuinka paljon myyntikatteen tulisi vielä
kattaa esimerkiksi kiinteitä tai rahoituskustannuksia.
Maksuvalmius ja vakavaraisuus
Kannattavuuden lisäksi maksuvalmius ja vakavaraisuus ovat talouden tilanteen arvioin-
nin keskeisiä näkökulmia. Kannattavuutta voidaan pitää myös yritystoiminnan pääta-
voitteena ja perustana. Yrityksen pitää myyntituotoillaan kyetä kattamaan kaikki ku-
lunsa ja niiden jälkeen tuottaa voittoa omistajilleen. Kannattavuuden hallinta onkin yri-
tys¬johdon keskeisimpiä tehtäviä. Kannattavuus on ennen kaikkea pitkän aikavälin ta-
voite, ja toiminta voi olla lyhyen aikaa jopa kannattama¬tonta, jos yrityksellä riittää
omaa pääomaa tappioiden kattamiseen ja maksuvalmiutta laskujen maksuun.
86
Maksuvalmiutta sen sijaan voidaan pitää lyhyen aikavälin tavoitteena, koska yrityksen
on aina kyettävä suoriutumaan maksuistaan. Juuri tätä maksukykyä kuvaa termi maksu-
valmius. Maksuvalmiutta voidaan mitata erilaisilla tunnusluvuilla, kuten current tai
quick ratiolla. Keskeinen idea molemmissa tunnusluvuissa on vertailla helposti rahaksi
muutettavan omaisuuden (esim. rahoitusomaisuus) riittävyyttä suhteessa lyhytaikaiseen
vieraaseen pääomaan (esim. ostovelat).
Vakavaraisuudessa on puolestaan kysymys yrityksen rahoitusrakenteesta eli oman ja
vieraan pääoman suhteesta yrityksen rahoituksessa. Vieras pääoma on ulkopuolisten ra-
hoittajien yritykseen velaksi antamaa rahaa, jolla on yleensä tuottovaatimus eli korko.
Omaa pääomaa yritykseen taas voi kertyä joko omistajien sijoituksista tai tulorahoituk-
sesta. Vakavaraisuutta voidaan mitata esimerkiksi omavaraisuusasteella tai nettovel-
kaantumisasteella.
87
12. SISÄINEN ELI OPERATIIVINEN LASKENTATOIMI -
KUSTANNUSLASKENNAN PERUSTEET
Yrityksen laskentatoimi jakaantuu yleensä sisäiseen ja ulkoiseen laskentatoimeen. Sisäi-
seen laskentatoimen alueeseen kuuluvat esim. tuote-, hinta-, ja kannattavuuslaskelmat.
Ulkoista laskentatoimea on kirjanpito.
Pienyrityksessä, kuten esim. maatilalla, saattaa sisäinen laskentatoimi puuttua kokonaan
tai se on heikosti järjestetty. Monesti kuitenkin maatilan sisäisen laskentatoimen hoitaa
maatalousneuvoja.
Yrityksellä on tarve laskea tuote- ja palvelukohtaisia yksikkökustannuksia. Tätä tarvi-
taan hinnoittelussa, toiminnan tehostamisessa, valmistettavien tuotteiden valinnassa, toi-
minnan ohjauksessa sekä päätöksissä.
Yksikkökustannuksia voidaan arvioida usean vaihtoehtoisen laskentamenetelmän
avulla. Jakolaskenta on käyttökelpoinen yritykselle, jossa valmistetaan keskenään sa-
manlaisia tuotteita massatuotantona jatkuvan prosessin avulla. Lisäyslaskenta on käyttö-
kelpoinen, kun valmistetaan useita erilaisia tuoteryhmiä, joiden valmistusprosessit erä-
tuotannossa eroavat toisistaan.
Katetuottolaskennassa yrityksen toiminnan kannattavuutta arvioidaan ja hallitaan kes-
kittymällä muuttuvien kustannusten ja toiminnan volyymin suhteen analysointiin. Kate-
tuottolaskentaa käytetään tuotteen, palvelun ja yrityksen kannattavuuden analysoinnissa.
Katetuottolaskentaa voi hyödyntää myös kustannusrakennemuutosten tarkastelussa, kun
verrataan esimerkiksi eri vaihtoehtoja toisiinsa. Tuotteiden ja palvelujen hinnoittelussa
katetuottolaskennan avulla voidaan analysoida tuotteiden volyymin ja myyntihinnan
muutosten vaikutusta kannattavuuteen. Budjetoinnin tukena katetuottolaskenta toimii
myös, sillä kannattavaan toimintaan vaadittavaa tuote- ja palvelukohtaista myyntimää-
rää voidaan analysoida kattavasti kustannustasoon suhteuttamalla katetuottoajatteiun pe-
rusteella.
Katetuottoajattelu perustuu seuraaviin olettamuksiin: 1. Toiminnan kustannukset on
mahdollista jakaa kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin. 2. Muuttuvat kustannukset
muuttuvat tasasuhteisesti (lineaarisesti) toiminnan tai myynnin määrään nähden. 3.
Kiinteät kustannukset ovat kiinteitä toiminnan tai myynnin volyymin suhteen. 4. Koko-
nais¬kustannukset ja -tuotot muuttuvat lineaarisesti. 5. Tuotannontekijöiden hankinta-
kustannukset ja tuotteiden myyntihinnat ovat riippumattomia toiminta-asteesta ja pysy-
vät ennallaan tarkastelukauden aikana.
Useampaa laskentamenetelmää käytettäessä puhutaan hybridilaskennasta.
Tähän kurssiin kuuluu Excel-työkirja, joka on ladattavissa Sakkyn Moodle-verkossa
kustannuslaskennan kursseilta. Laskelmapohja käydään läpi lähipäivien aikana.
Ohjelmaan olen tehnyt erillisen ohjeen.
88
Laskentamenetelmiä
Jakolaskenta
On yksi suoritekohtaisen kustannuslaskennan menetelmä. Jakolaskennalla tarkoitetaan
yksinkertaisimmillaan kustannusten jakamista tuotetulla suoritemäärällä.
Esim. jos kasvinviljelytila, joka tuottaa vain esim. yhtä viljalajia:
Kustannukset kirjanpidosta + poistot + korot / tuotettu viljamäärä=Tuotantokustannus
€/kg.
Jakolaskenta on hyvin yksinkertainen ja helppo toteuttaa käytännössä. Siinä oletetaan,
että kustannukset riippuvat suoraan tuotantovolyymista. Jakolaskenta sopii siten verrat-
tain hyvin jatkuvan prosessin mukaisesti valmistettavien matalan jalostusasteen tuottei-
den kustannuslaskentamenetelmäksi. Jakolaskennan käyttö muuttuu sen sijaan haasteel-
liseksi, jos yritys valmistaa useita samantyyppisiä tuotteita tai tuoteryhmiä, jolloin tuo-
tannon kokonaisvolyymi ei kuvaa enää luotettavasti aiheuttamisperiaatetta.
(Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013, 123.)
Lisäyslaskenta
Lisäyslaskenta on käyttökelpoinen, kun valmistetaan useaa hyvin erilaisen valmistus-
prosessin vaativaa tuotetta tai palvelua. Sitä voidaan käyttää tilanteissa, joissa jakolas-
kenta ei toimi. Lisäyslaskennassa kustannukset luokitellaan välittömiin ja välillisiin kus-
tannuksiin. (Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013, 126.)
89
Työvaiheet lisäyslaskenassa (Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013, 127.)
Toimintolaskenta
Toimintolaskennannassa kustannukset kohdistetaan todellisen käytön mukaan. Laskenta
lähtee liikkeelle resursseihin sitoutuneista kustannuksista, jotka kohdistetaan toimin-
noille niiden käytön mukaan. Toiminnoilta kustannukset kohdistetaan edelleen laskenta-
kohteille.
Toimintolaskenta soveltuu organisaatioihin, joiden toiminta on monimutkaista kuten
että esim. yrityksessä on toisistaan eroavia erilaisia tuotteita ja tuoteperheitä on run-
saasti, ja tuotantoprosessit ovat vaativia, monivaiheisia ja keskenään erilaisia. Runsau-
desta seuraa monesti se, että kustannusten kohdentaminen luotettavasti ja oikein on
haasteellista eikä se aiheuttamisperiaatteen tarkoittamalla tavalla onnistu riittävän tar-
kasti perinteisillä menetelmillä. Toimintolaskennasta hyötyvät siten usein eniten organi-
saatiot, joissa yleiskustannusten osuus kustannusrakenteesta on suuri ja joissa niiden
kohdentamista tuotteille, projekteille, palveluille ja asiakkaille pidetään tärkeänä.
Tyypillisesti toimintolaskennan soveltajia on metalli- ja elintarviketeollisuudessa.
(Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013, 155–156.)
Katetuottolaskenta
Katetuottolaskennan perusajatus on kustannusten jakaminen muuttuviin ja kiinteisiin
kustannuksiin. Katetuottolaskelman peruskaava on:
Tuotot
-muuttuvat kustannukset
= katetuotto A
-työpalkkavaatimus (€/h x työtunnit)
= katetuotto B
- kiinteät kustannukset
= Katetuotto Ctulos
Tuotteen tuotantokustannus saadaan katetuottolaskennasta laskemalla yhteen:
+muuttuvat kustannukset
+ työpalkkavaatimus (€/h x työtunnit)
+ kiinteät kustannukset
+ voitto
90
Kustannusten yhteissumma jaetaan tuotetulla määrällä tuotetta, jolloin vastauksena on
€/yksikkö Alin hinta, jolla voit myydä tuotetta.
Tuotantokustannus katetuottolaskelmaa ja toimintolaskelmaa hyödyntäen Hybridilas-
kelma.
Kriittinen piste
Kriittisessä pisteessä tulo (liikevaihto) on juuri sen suuruinen, että liiketoiminnan kulut
saadaan katettua. Kriittisessä pisteessä tulos on 0; ei synny voittoa eikä tappiota. Kriitti-
nen piste ilmoitetaan joko myyntituottona (€) tai tuotemääränä (kpl), jolla liiketoimin-
nan tulos on nolla euroa.
Kriittinen piste (€)=kiinteät kustannukset (€) : katetuottoprosentti (%) x 100%
Sen voit laskea myös:
+muuttuvat kustannukset (Huomaa, että muuttuvien kulujen suhteellinen osuus pysyy
samana! Absoluuttinen €-määrää muuttuu)
+ työpalkkavaatimus (€/h x työtunnit)
+ kiinteät kustannukset.
Saat laskettua oman yrityksesi kriittisen pisteen kurssiin kuuluvalla kustannuslaskenta-
mallilla.
Esimerkki kriittisen pisteen laskennasta:
Tuotteen myyntihinta on 1000 euroa, Muuttuvat kustannukset 700
1000 €- 700 €=300 €. Myyntikate on 30 % (koska 300 € / 1000 € x 100% =30%.
Jos yrityksen kiinteät kustannukset ovat 30 000 euroa, voidaan kriittisen
pisteen edellyttämä myynnin määrä laskea seuraavasti:
30 000
---------- * 100 = 100 000 euroa.
30
Kokonaiskustannukset, yksikkökustannus
91
Valmistusmäärän vaikutus muuttuviin ja kiinteisiin kokonaiskustannuksiin (57,Talousohjaus- ja kustannuslaskenta 2013)
Valmistusmäärän vaikutus muuttuviin ja kiinteisiin yksikkökustannuksiin (57,Talousohjaus- ja kustannuslaskenta 2013)
92
Rajakustannus
Rajakustannuksilla tarkoitetaan kustannusten lisäystä, joka syntyy, kun valmistusmäärää
kasvatetaan yhden yksikön verran. Tällöin voidaan pohtia, kuinka paljon kustannuksia
syntyy litraa kohden, kun maidon tuotantoa kasvatetaan 9000 litrasta 10 000 litraan. Tai
rajakustannuksessa tarkastellaan, kuinka paljon kustannuksia syntyy, kun viljan satota-
voitetta kasvatetaan 3500 kg:sta 4500 kg. Saadaksesi enemmän tuottoja, on panoksia li-
sättävä ja tämä maksaa. Rajatuoton avulla etsitään raja, jossa kustannusten lisäys on
vielä kannattavaa.
93
Yksikkökustannukset saadaan, kun kokonaiskustannukset jaetaan valmistusmäärällä.
Yksikkökustannukset huomioivat siten muuttuvat ja kiinteät välilliset ja välittömät kus-
tannukset. Yksikkökohtaiset kustannukset on tärkeää tietää, jotta kyetään laskemaan esi-
merkiksi tuotekohtaisia kannattavuuslaskelmia. Kokonaiskustannuksilla tarkoitetaan
kaikkia toiminnassa aiheutuneita kustannuksia. (61-62, Talousohjaus- ja kustannuslas-
kenta 2013).
Kustannusten laskenta on vaiheittain etenevä prosessi. Ennen laskentaa on laskettava
kotoisten rehujen tarve ja pelto-alatarve. Tälle löytyy tuotantokustannuslaskentataulu-
kossa peltoalalaskuri. Että saisimme myös hidasvaikutteiset kiinteät kustannukset huo-
mioitua (mm. rakennukset), on syytä laskea seuraavassa järjestyksessä: Vaihe 1, jossa
laskemme koneiden aiheuttamat kiinteät kustannukset. Vaihe 2, jossa laskemme raken-
nusten kiinteät kustannukset. Vaihe 3, jossa laskemme kasvituotannon tuotantokustan-
nuksen. Vaihe 4, jossa laskemme kotieläinten tuotantokustannukset.
Laskennan vaiheet:
Vaihe 2. Kiinteät rakennuskustannukset
Vaihe 1. Kiinteät konekustannukset
Vaihe 3. Kasvien tuotantokustanus
Vaihe 4. Maidon/Lihan tuotantokustannus
Yhteenveto ->Tuloslaskelma
muodostuu
94
Katetuottolaskennan kiinteät kustannukset – pääomakulut ja niiden luonne
Kiinteät konekustannukset
• Poisto=Hankintahinta-jäännösarvo /käyttövuodet
• Korko pääomalle
• Vakuutusmaksut
Koneet yleensä kohdistuvat
kasvituotantoon
• Kohdistuvat kasvilaskelmille
• Navettakoneet eläinlaskelmille
Jaetaan peltohehtaareille
•Kiinteä kustannus alenee, mitä enemmän hehtaareja!
Kiinteät rakennuskustannukset
• Poisto=Hankintahinta-/käyttövuodet
• Korko pääomalle
• Vakuutusmaksut
• Kunnossapito
• Energia (voisi olla myös muuttuva kust.)
• Kiinteistövero
Rakennukset kohdistuvat eläin- ja
kasvituotantoon
• Kohdistuvat kasvi- ja eläinlaskemille
Jaetaan peltohehtaareille ja
eläimille
•Kiinteä kustannus alenee, mitä enemmän eläimiä ja/tai hehtaareja!
95
Kiinteitä kustannuksia ovat pääoman poisto ja korko, vakuuttaminen, rakennuksissa
myös kunnossapito (ylläpito) ja kiinteistövero. Salaojien poistot, korot sekä kunnossa-
pito ovat samoin koko tilan kustannuksia.
Kiinteille kustannuksille on ominaista, että kustannus on pysyvä. Sen suuruus ei suu-
remmin vaihtele vuosien välillä. Kustannus pysyy, vaikka tuotantosuunta vaihtuisi tai
loppuisi kokonaan.
Kiinteitä kustannuksia ovat myös ns. välilliset yleiskustannukset, jotka pitävät sisällään
mm yrittäjän MYEL vakuutuksen, kouluttautumisen, ammattikirjallisuuden, tiemaksut,
kirjanpito. Yleiskustannusten peruste on 3 % muuttuvien ja kiinteiden kustannusten yh-
teissummasta. Eli kasvinviljelyn kustannuslaskentaharjoituksessammehan joudut sijoit-
tamaan alkutietoihin lähtöarvot kiinteidenkustannusten laskemiseksi. Kustannukset syö-
tetään koko tilalta ja jaetaan omistuksessa olevien peltohehtaarien mukaan. Pellon osalta
kustannus tulee keskimääräisenä kiinteänä kuluna hehtaaria kohden, mikä on riittävä
tarkkuus, kunhan vain lähtösummat ovat mahdollisimman oikeita.
Kiinteä kustannus tarkoittaa pitkäaikaisten investointikustannusten jakamista niiden
käyttövuosille ja tätä kautta laskettujen vuosikulujen jakamista peltohehtaareille ja tuo-
tantoeläimille, mistä kustannus voidaan vyöryttää tuotetulle viljakilolle, maitolitralle ja /
tai lihakilolle.
Kiinteät kustannukset rakennuksissa
Rakennuksesta aiheutuvia kustannuksia ovat:
• Poisto, jolla tarkoitetaan rakentamiskulujen jakamista käyttövuosille.
• Korko, jolla tarkoitetaan oman pääoman aiheuttamaa tuottovaatimusta ja/tai
vieraan pääoman kustannusta.
• Vakuutusmaksut, jolla tarkoitetaan rakennuksen tuhoutumisriskin siirtoa mak-
sua vastaan vakuutusyhtiölle.
• Energiakustannus esim. lämpö ja sähkö. (periaatteessa muuttuva kustannus,
mutta meidän laskelmissa on kiinteää kustannusta)
• Kunnossapito esim. joka 5. vuosi tapahtuva kunnostus.
• Mahdolliset muut kustannukset esim. kiinteistövero kunnalle.
Selvitettäessä jonkun rakennuksen kustannusvaikutusta (esim. navetan vaikutusta mai-
don tai lihan tuotantokustannukseen tai konehallin vaikutusta koneketjun tuntihintaan)
selvitetään ensin rakennuksen hankintahinta poiston ja koron laskemiseksi.
Uuden, äskettäin rakennetun rakennuksen hinta on tiedossa ja silloin tämän rakennuksen
kustannus on kohtuullisen helppo selvittää, mutta jos rakennuksista, joiden rakentami-
96
sesta on kulunut jo vuosia, voi olla hyvin työlästä ”kaivaa esille” rakennuksen toteutu-
nut todellinen hinta poiston ja koron laskemiseksi. Siksi laskennan avuksi voidaan ottaa
uushankintahinta, jossa pohjana käytetään rakennusten jälleenhankinta-arvoja.
Mikäli rakennus on hyvin vanha, ei poistoa ja korkoa kannata väkisin lähteä las-
kemaan. Mutta muut kulut kuten kunnossapito, vakuutus ja energia sekä mahdollinen
kiinteistövero on syytä kuitenkin laskea, sillä ne ovat todellisia kustannuksia.
Rakennusten taloudellinen kestoaika on yleensä 20 – 35 vuotta. Fyysinen käyttöikä voi
olla paljon pitempi esim. 50 vuotta, mutta taloudellisissa laskelmissa käytetään siis 20–
35 vuotta.
Rakennuksilla ei ole jäännösarvoa. Jäännösarvolla tarkoitetaan kohteen arvoa sen käy-
tön loppuessa ja myytäessä pois. Jäännösarvo voidaan laskea koneille, mutta rakennuk-
sille sen laskeminen ei ole useinkaan mielekästä, koska se on kiinteästi paikallaan. Jos
rakennus olisi siirrettävissä, voisi jäännösarvon laskeminen olla tarpeen.
Poisto ja korko (kiinteää kustannusta)
Poisto on sijoitetun pääoman jakamista käyttövuosille. Tolvanen & Granqvistin (25,
1984) mukaan uuden omaisuusesineen hankintaan sijoitettu pääoma tulee maksetuksi
takaisin omaisuusesineen käyttövuosien kuluessa.
Pääoman käytöstä aiheutuu myös korkokustannuksia. Korko on hinta, joka joudutaan
maksamaan rahan sitoutumisesta toimintaan. Ensin on ratkaistava, otetaanko korot kus-
tannuslaskennassa huomioon ja miten ne huomioidaan. Korkojen huomioon ottamiseksi
on kustannuslaskennassa kolme periaatteellista vaihtoehtoa:
- Toimintaan sitoutuneen pääoman korot sisällytetään kustannuksiin.
- Vain maksetut vieraan pääoman korot sisällytetään kustannuksiin
- Korkoja ei sisällytetä lainkaan kustannuksiin vaan ne otetaan huomioon voitto- tai ka-
tetavoitteessa.
Myös laskentakoron määrittelyyn on johdon laskentatoimessa useita vaihtoehtoja. Mää-
rittelyssä voidaan käyttää niin sanottuja vaihtoehtoiskustannuksia, jotka vastaavat kysei-
sen pääomamäärän tuottoa, jos se käytettäisiin parhaaseen vaihtoehtoiseen sijoituskoh-
teeseen. Korkona voidaan pitää myös vieraan pääoman korkoa lainamarkkinoilla. Kol-
mas vaihtoehto on omistajan tuottovaatimus sijoituksilleen. Neljäntenä voidaan käyttää
oman ja vieraan pääoman tuottovaatimusten painotettua keskiarvoa. (89, Talousohjaus
ja kustannuslaskenta 2013.)
97
Poiston laskemiseksi on useita menetelmiä. Yleinen tapa on tasapoistomenetelmä, jossa
pääoma jaetaan tasan käyttövuosille. Toinen tapa on ns. aleneva poisto, joista esimerk-
kinä voidaan mainita verotuksen menojäännöspoisto. Kolmas tapa on käyttää annuiteet-
tia. Annuiteetti on yleinen tapa laskea omaisuusesineen poisto ja korkokustannus. Tällä
tavalla laskien saadaan myös linkitettyä poisto ja korkokustannus pankkilainojen lyhen-
nyksiin ja korkoihin, koska laskentamekanismi on yhteinen.
98
Poistomenetelmiä ja niiden erovaisuuksia
Tasapoistomenetelmä
Tasapoiston vuotuinen poistoerä rakennuksilla = Hankinta-arvo (alv o %) / kestoaika.
Tasapoiston vuotuinen poistoerä koneilla = Hankinta-arvo (alv o %)-jäännösarvo / ko-
neen kestoaika.
Kun poistettavan omaisuusesineen arvonlisäverottomasta uudisarvosta vähennetään niin
monta poistoerää kuin poistokohteen ikä on vuosina, saadaan kohteen nykyarvo. Nyky-
arvo = hankinta-arvo – ikä x (hankinta-arvo /kestoaika). (Tolvanen & Granqvistiä mu-
kaillen 25, 1984).
Aleneva poisto, eli Menojäännöspoisto
Poimi poisto veroilmoitukselta. Periaatteen löydät kohdasta Menojäännöspoiston esi-
merkki Kirjanpitoluennosta.
Annuiteettimenetelmä
Annuiteettimenetelmä on hyvin käyttökelpoinen ja helppo. Tarvitset tietää/arvioida in-
vestointiajan vaikutuksen ja haluamasi korkoprosentin sekä annuiteettitaulukon.
Annuiteettimenetelmällä investoinnin koron ja poiston summa on yhtä suuri joka vuosi,
mutta alussa koron osuus on poistoa suurempi. Laskennan kannalta tärkeintä on, että
poisto ja korko ovat vuodesta toiseen saman. Niiden keskinäinen suhde muuttuu, mutta
yhteissumma säilyy samana koko ajan. Katso esimerkiksi korkolaskuria Excel-talous-
laskennassa (Annuiteetti sama, mutta poiston ja koron keskinäinen suhde vaihtuu.
Alussa koron osuus suurempi, mutta kun pääoma alenee, suurenee poiston osuus ja ko-
ron osuus alenee).
Annuiteettikerroin valitaan annuiteettitaulukosta. Kertoimeen vaikuttavat haluttu korko-
kanta ja investoinnin kestovuodet.
Esimerkki: Investointi maksaa 45 000 euroa (ei jäännösarvoa). Investoinnin kestoaika
on 20 vuotta ja korkokanta on 6 %. Tällöin investoinnin vuotuiset poisto- ja korkokus-
tannukset ovat annuiteettimenetelmällä (annuiteettitekijä 20 vuoden kestoajalla ja 6 %:n
korkokannalla 0,087):
45 000 * 0,087 (poisto ja korko) = 3 915 €. (Kertoimen saat taulukosta Annuiteetti.)
99
Koron osuuden saat selville näin:
Korkoprosentti x pääoma eli 6% / 100 x 45000 €=2700 € korkoa.
Kun korko vähennetään annuiteettista eli 3915 € - 2700 € = 1 215 €on tämä poiston
osuus.
Korko on rahan hinta eli se on korvaus ajalta, jolloin lainattu raha ei ole lainan antajan
käytössä. Jos ostat työkoneen ja lainaan tarvittavan rahan pankista, joudut maksamaan
vallitsevan korkotason mukaisen koron + pankin marginaalin korvauksena rahan käy-
töstä. Jos taas sijoitat pankkitilillä olevan oman rahan mainittuun esimerkkityökonee-
seen, ei pankkitilin raha ole enää muussa käytössäsi ja siksi sijoittamallesi pääomalle tu-
lee laskea korko kustannuslaskennassa.
Tyypillisesti siis korkoa maksetaan rahalaitokselle korvauksena saadusta luotosta ja kor-
koa siis voidaan laskea myös sijoitetulle omalle pääomalle eli maatalouden yritystoi-
mintaan sijoittamasi raha vaatii korvausta, koska se ei esim. pankkitilillä kasvamassa
korkoa.
Muista, että päätät itse: Korkojen huomioon ottamiseksi on kustannuslaskennassa kolme
periaatteellista vaihtoehtoa:
- Toimintaan sitoutuneen pääoman korot sisällytetään kustannuksiin.
- Vain maksetut vieraan pääoman korot sisällytetään kustannuksiin
- Korkoja ei sisällytetä lainkaan kustannuksiin vaan ne otetaan huomioon voitto- tai ka-
tetavoitteessa.
100
Vakuutusmaksut (kiinteää kustannusta)
Vakuuttaminen on vapaaehtoista. Vakuuttamisella siirretään esim. rakennusten tuhoutu-
misen riski maksua vastaan vakuutusyhtiölle. Vakuutusmaksu määräytyy monesti maa-
tilavakuutuksen kokonaisuudesta, jossa on monesti asiakas ja vakuutusyhtiökohtaisia
eroja alennusten kautta.
Mitä vakuuttaminen sitten maksaa? Suoraa vastausta tähän minulla ei ole, mutta huo-
mioi se kustannuksissa esim. kysymällä hintoja vakuutusyhtiöstä. Jos teet laskelmia ko-
titilallesi, selviää asia tilan kirjanpidosta. Kirjanpidon luvut ovat oikeita, toteutuneita lu-
kuja ja niitä kannattaa silloin käyttää laskelmissa. Mieti, onko vakuutusturva ajan ta-
salla!
Tolvanen & Granqvistin (29, 1984) mukaan palovakuutusmaksun määränä voit käyttää
0,2 % omaisuusesineen vakuutusarvosta.
Energiakustannus (kiinteää kustannusta)
Ilmaista energiaa ei aurinkoa lukuun ottamatta ole. Tyypillinen energiakustannus maati-
lalla on sähkö ja polttoöljy. Sähkön kulutuksen perusyksikkö on kWh eli kilowattitunti
eli 1000 wattituntia. Eli jos 40 W (watin) lamppu palaa yhden tunnin, on sähköä kulunut
40 Wattituntia eli 0,040 KWh. Yksityistalouden sähkön hinta on noin 5-8 centtiä/kWh +
5-6 centtiä/kWh verkkomaksua eli yhteensä 10–14 centtiä/kWh. Tällöin tunnin lampun
polttaminen tuli maksamaan 0,040 kWh x 0,10 €/kWh = 0,004 €/h. Keskimäärin säh-
köä kuluu omakotitalossa noin 15 000 – 18 500 kWh.
Kotieläintila käyttää sähköä tyypillisesti 100 000 - 150 000 kWh/vuosi. Sähkön hintaan
vaikuttaa sulakekoko. Omakotitalouksissa tyypillisin sulakekoko on 3 X 35 A (ampee-
ria). Maatiloilla koko on suurempi johtuen isoista sähkömoottoreista. Tyypillisin sulake-
koko on 3 x 63 A.
Paljonko kulutus on maitotilalla lehmää kohden? Energiaa kuluu esim. kotieläintilan na-
vetassa valaistukseen, lannanpoistoon, ilmanvaihtoon, vedenpumppaukseen, ruokinta-
laitteiden käyttämiseen, lypsämiseen, veden lämmitykseen, rakennuksen perus- ja lisä-
lämmitykseen ja rakennuksen erilaisten koneiden ja laitteiden käyttämiseen.
101
(Mikko Posio 2010)
Lehmää kohden voi siis laskea noin keskimäärin 900 – 1500 kWh/vuosi riippuen siitä,
lämmitetäänkö navettaa (sähkö vai biolämpö kuten esim. hake) ja lämmitetäänkö nave-
tan kuuma vesi sähköllä vai biolämmöllä. Energiankulutuksen keskiarvot olivat: sähköä
1348, lämpöenergiaa 1630 kWh/lehmäpaikka/vuosi). (Lähde: Posio, Mikko. Tutkielma
HY - Kotieläintilan energian kulutus 2010).
Näin laskien esim. 50 lehmän navetassa sähköenergiaa menisi arviolta 50 x 1348 kWh/v
= 67 400 kWh/vuosi.
Konehallissa vastaavasti sähkön kulutus täytyy arvioidaan käyttötarpeen mukaan. Onko
lämmitys sähköllä? Hitsataanko? Käytetäänkö sähkökoneita, kuten esim. metallityöstö-
koneita? Arvio 500 €/v.
102
Rakennusten kunnossapito (kiinteää kustannusta)
Rakennuksia on kunnostettava jatkuvasti. Tyypillisesti rakennuksiin tehdään vuosittain
pientä pintakorjausta ja säännöllisin väliajoin isompi huoltoremontti, kuten esim. pinto-
jen maalaaminen ja sokkelin korjaus. Nämä kulut tulee huomioida kustannuslasken-
nassa. Ne voidaan arvioida esim. jos navetta maalataan joka viides vuosi, lasketaan kus-
tannus aina vuotta kohden jakamalla kustannus/5 vuodella.
Muut kiinteät kustannukset esim. kiinteistövero
Kiinteistövero on kiinteistön arvon perusteella kunnalle vuosittain suoritettava vero.
Kiinteistövero koskee kaikkia kiinteistöjä lukuun ottamatta metsiä ja maatalousmaita.
Verottomia ovat myös eräät yleiset alueet, kuten kadut ja torit. Kiinteistövero menee
kiinteistön sijaintikunnalle.
Kiinteistövero tulee maksettavaksi kiinteistölle määrätyn verotusarvon perusteella. Vero
on kunnanvaltuuston vahvistaman prosentin mukainen määrä kiinteistön edellisen vuo-
den verotusarvosta.
Kiinteistöveron perusteena käytetyt verotusarvot määrätään arvostamislain (1142/2005)
mukaan.
Kiinteistöveroprosentit
Kunta päättää veroprosentit vuosittain seuraavissa rajoissa:
yleinen kiinteistöveroprosentti 0,50 - 1,00
vakituisten asuinrakennusten veroprosentti 0,22 - 0,50
muiden asuinrakennusten veroprosentti, (esim. kesämökki) 0,50 - 1,00
yleishyödyllisen yhteisön veroprosentti 0,00 - 1,00
rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentti x) 1,00 - 3,00
Tuotantorakennusten ja vastaavien menojäännöksen omaavien maatalousrakennusten
kiinteistöveroprosentti on yleinen kiinteistöveroprosentti eli 0,50–1,00 %. Eli jos kone-
hallin poistamaton menojäännös on 50 000 €, niin kiinteistövero on:
103
Kooste rakennusten kiinteistä kuluista
Em. kustannukset eli poisto, korko, kunnossapito, vakuutus, energia ja muut kulut on
parasta selvittää keskimäärin vuotta kohden ja johtaa siitä sitten esim. m2:ä tai eläintä
kohden. Kun on saatu selville vuosikustannus ja m2 – kustannus, on tämä kustannus
”vyörytettävissä” sitä käyttäville kohteille esimerkiksi konehallin kustannus traktorille
ja työkoneille tai navetan kustannus eläimelle tai puutarhan tuotteille tonnia tai kiloa
kohden.
Selvitettäessä jonkun rakennuksen kustannusvaikutusta (esim. navetan vaikutusta mai-
don tuotantokustannukseen tai konehallin vaikutusta koneketjun tuntihintaan tai kasvi-
huoneen vaikutusta puutarhatuotteen kilohintaan) selvitetään ensin siis aina rakennuk-
sen hinta.
104
Katetuottolaskennan muuttuvat kustannukset
Muuttuvat kustannukset ovat välittömiä vuosikustannuksia, jotka määräytyvät tuotanto-
suunnittain ja tuotannon voimakkuuden mukaan.
Koneiden muuttuvia kustannuksia ovat mm. polttoaine-, voiteluaine- ja huoltokustan-
nukset. Näiden määrä riippuu pitkälti siitä, kuinka paljon koneita käytetään. Jos konetta
ei käytetä, ei myöskään polttoainetta kulu ja huolto on vähäistä.
Kasvituotannon muuttuvia kustannuksia ovat esim. kasvinviljelyssä tavanomaiset vilje-
lykustannukset, kuten lannoitteet, siemenet, kalkitus (vuotta kohden) ja urakoitsijoiden
perimät työkustannukset. Lisäksi mukaan lasketaan omasta traktorista ja leikkuupuimu-
rista aiheutuvia muuttuvia kustannuksia, joita ovat poltto- ja voiteluainemenot sekä näi-
den kunnossapitokustannukset. Mukaan lasketaan myös viljankuivaamossa sähkön ja
polttoaineen kulutuksesta aiheutuva menot. Jos satotasoa halutaan nostaa, kalkitaan pel-
toa ja sitä lannoitetaan voimakkaammin, jolloin muuttuvat kustannukset nousevat.
Kotieläintuotannossa muuttuvia kustannuksia aiheuttavat mm. eläinten ruokinta, tervey-
denhoito ja eläinkannan uudistaminen.
105
13. HINNOITTELU
Hinnoittelumenetelmiä ovat esim. Kustannusperusteinen hinnoittelu, Markkinaperustei-
nen hinnoittelu, Arvoperusteinen hinnoittelu ja Sopimusperusteinen hinnoittelu.
Kustannusperusteinen hinnoittelu
Kustannusperusteisessa hinnoittelussa menetelmänä käytetään usein Katetuottohinnoit-
telua, jonka perusperiaatteena on jakaa kustannukset muuttuviin ja kiinteisiin kustan-
nuksiin, johon lisätään voitto.
+Muuttuvat kustannukset
+Työpalkka
+Kiinteät kustannukset
+Voittotavoite
Hinta saadaan, kun summa jaetaan tuotetulla määrällä.
106
Hinnoittelukerroin
Kustannusperusteisen hinnoittelun apuna voidaan käyttää hinnoittelukerrointa.
Hinnoittelukertoimen ideana on määrittää kerroin, jonka avulla tuotteen hinta lasketaan.
Hinnoittelukertoimen käyttö on helppoa, mutta sen määrittelyssä pitää huomioida tar-
kasti, mitä hinnoittelukertoimen tulee kattaa.
Pohdittava, että kattaa muuttuvia ja kiinteitä kustannuksia sekä voittotavoitteen.
Hinnoittelukertoimen avulla myyjä pystyy esimerkiksi itsenäisesti määrittelemään tuot-
teen myyntihinnan, kun hän tietää sen sisäänostohinnan.
Esimerkiksi kukkakauppias tai maatalouskonekorjaaja varaosamyynnissä voi käyttää
tätä.
Esimerkki: Hinnoittelukertoimen laadinta ja käyttö esimerkkiyrityksessä kukkakau-
passa:
Hinnoittelukertoimen perustaksi on päätetty raaka-ainekustannukset. Tällöin hinnoitte-
lukerroin on:
(Kokonaiskustannukset + Voittotavoite) / Raaka-ainekustannukset = (28500
+1700+33474 +5000) / 28500 = 2,41
Tällöin hinnoittelukaavaksi saadaan: tuotteen hinta = 2,41 • raaka-ainekustannus
Hinnoittelukertoimen etuja? Hinnoittelukerroin määräytyy katetuottoprosentin mukaan.
Katetuottoprosentti tarkoittaa sitä prosenttiosuutta tuotteen hinnasta, joka jää yrityk-
selle. Hinnoittelukertoimella varmistat ALENNUSTA laskiessa, ettet tule myyneeksi
alle oman hinnan. Hinnoittelukerroin on siis hyvä ja turvallinen laskentamenetelmä.
107
Markkinalähtöinen hinnoittelu
Markkinalähtöisessä hinnoittelussa (market-based pricing) hinta saadaan suoraan mark-
kinoilta. Tällöin on tarjolla useita vaihtoehtoisia substituutteja eli korvaavia tuotteita.
Markkinalähtöisessä hinnoittelussa maatalousyritysten on tärkeää pyrkiä sopeuttamaan
kustannuksensa markkinahinnan alapuolelle toimiakseen kannattavasti. Kustannuslas-
kennassa opit laskelmaan oman tuotantokustannuksen, jota nyt voit verrata markkina-
hintaan. Markkinalähtöisiä hintoja on esimerkiksi raaka-ainepörsseissä, joissa raaka-ai-
neet, kuten vilja, hinnoitellaan markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Myytävällä
suoritteella on markkinoilla varsin usein aitoja substituutteja, jotka luovat sille markki-
nahinnan tai ainakin hintatason, jota on hinnoittelussa varsin vaikeata menestyksellä
ylittää, ellei suoritetta kyetä jollakin tavoin erilaistamaan eli differoimaan kilpailijois-
taan. (223, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)
Arvoperusteinen hinnoittelu
Arvoperusteisessa hinnoittelussa (value-based pricing) hinnoittelu tapahtuu sen perus-
teella, miten arvokkaaksi tuotettu tuote tai palvelu koetaan. Tällaista voisi olla esimer-
kiksi koneurakointi. Hinnoittelu on tehtävä kustannusperusteisesti, mutta hintaa on ver-
rattava markkinatarjontaan. Esim. hyvällä laadulla voi perustella korkeamman hinnan.
Asiakas päättää. Arvoperusteisessa hinnoittelussa olennaista on miettiä asiakkaan silmin
tuotteen tai palvelun lisäarvoa. Asiakashan voi arvostaa kohtuullisen hinnan lisäksi luo-
tettavuutta ja toimintavarmuutta. (223, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)
Sopimusperusteinen hinnoittelu
Sopimusperusteisessa hinnoittelussa (agreed price) hinta sovitaan myyjän ja asiakkaan
välisissä neuvotteluissa.
Hinnoittelumenetelmien soveltuvuutta ja kilpailun kovuuden välistä suhdetta havainnol-
listaa seuraava kuva:
Kilpailutilanteen vaikutus käytettävään hinnoittelumenetelmään
Jos yritys on monopoliasemassa eli se hallitsee markkinoita, on sillä suuri vapaus päät-
tää hintatasosta. Kustannusperusteisen hinnoittelun käyttö on tällöin yleistä. Kilpailun
108
kiristyminen taas lisää arvo- ja sopimusperusteisen hinnoittelun käyttöä. Kovassa kilpai-
lutilanteessa on tyypillisesti käytettävä markkinaperusteista hinnoittelua. Kustannuslas-
kentaperusteista hinnoittelua käytettäessä on muistettava myös asiakkaiden tarpeet ja
markkinatilanne. Jos joko kustannukset tai markkinanäkökulma jätetään huomioimatta,
kannattavuusongelmiin ajautumisen vaara on suuri. Ei pidä hinnoitella itseään ulos
markkinoilta eikä tehdä myöskään liian halvalla. (224, Talousohjaus ja kustannuslas-
kenta 2013.)
Kysyntään vaikuttavat tekijät - joustot
Hinnoittelussa joudut miettimään eri tekijöiden vaikutusta kysyntään, tällä tarkoitetaan
kysynnän joustoa. Usein arvioidaan hinnan, tulojen tai toisen tuotteen hinnan muutosten
vaikutusta tuotteen kysyntään. Käytännössä näiden tekijöiden täsmällinen arviointi on
haastavaa, varsinkin jos kyse on uusista tuotteista. Vanhojen olemassa olevien tuottei-
den tapauksessa voidaan helpommin arvioida, kuinka esimerkiksi hinnan muutokset
vaikuttavat kysyntään.
Hintajoustoa laskettaessa tutkitaan hinnan vaikutusta kysynnän määrään. Jos pienetkin
hinnanmuutokset vaikuttavat merkittävästi tuotteen kysyntään, puhutaan joustavasta ky-
synnästä. Joustamattomasta kysynnästä taas puhutaan, jos hinnan muutoksilla ei ole
merkittävää vaikutusta tuotteen kysyntään.
Kysyntä voi olla joustavaa tai joustamatonta.
Kpl
euroa
Joustava ja joustamaton kysyntä. 225, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.
(225, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)
Kysynnän tulojoustossa on kyse siitä, kuinka tulojen muutos vaikuttaa hyödykkeen ky-
syntään. Ylellisyyshyödykkeissä pienikin tulojen muutos voi vaikuttaa merkittävästi
tuotteen kysyntään esim. kallis laukku. Tulojesi noustessa ostat helpommin ylellisyys-
tarvikkeita. Vastaavasti välttämättömyyshyödykkeissä (ruoka) tulojen muutos ei juuri
lainkaan vaikuta tuotteen kysyntään.
109
14. ULKOINEN ELI YLEINEN LASKENTATOIMI - MAATILAYRI-
TYKSEN KIRJANPIDON PERUSTEET
Kirjanpidon tarkoitus
• Antaa oikeat ja riittävät tiedot yrityksen tai muun yhteisön toiminnan tulok-
sesta ja taloudellisesta asemasta.
• selvittää toiminnan tulos (omistajia, rahoittajia ja verottajaa varten).
• selvittää taloudellinen asema (varat ja velat).
• pitää kirjanpitovelvollisen talous erillään yksityistaloudesta.
Kirjanpidossa kerätään ja järjestetään tositteet eli kuitit, rekisteröidään niiden tiedot tie-
tyn menetelmän mukaan ja saadaan tulokseksi laskelmat yrityksen taloudesta. Kirjanpi-
don kokonaisuus muodostuu yrityksen tuotoista, kuluista, omaisuudesta, omista varoista
ja veloista. Kirjanpito tuottaa tietoa yrityksen johtamista varten.
Tositteessa on tärkeää siinä oleva tieto.
• Tositteen merkinnät on oltava selkeitä
• Tositteiden pitää olla alkuperäisiä, kirjanpitovelvolliselle osoitettuja, luettavia
ja tositteen antajan nimellä ja osoitteella varustettuja.
• Tosite voidaan muuttaa toiseen muotoon kirjanpidon laatimista varten, esimer-
kiksi paperilasku pdf-kuvaksi.
• Tosite voi olla sähköinen tai paperinen.
Tositteen sisältö
• päiväys (luovutus-, lasku- tai maksupäivä)
• mitä ja keneltä on ostettu, kun on kyse ostosta
• mitä ja kenelle on myyty, kun on kyse myynnistä
• maksutositteesta pitää näkyä maksaja, maksun saaja ja maksun syy
• Kaupan kohteena olevan tavaran tai palvelun luovutusajankohta on myös voi-
tava osoittaa tositteen tai sen liitteen avulla tai muutoin.
Lähde soveltaen: Kirjanpidon abc
http://www.taloushallintoliitto.fi/tilitoimistot/kirjanpidon_abc/
110
Kirjanpidossa tehtävän arvonlisäverotuksen ostovähennyksen edellytyksenä on, että os-
tosta on kirjanpitotositteena lain vaatimukset täyttävä lasku.
Arvonlisäverolaki 209 b § määrittää luettelon pakollisista laskumerkinnöistä, joita ovat:
• laskun antamispäivä
• juokseva tunniste
• myyjän arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
• myyjän ja ostajan nimi ja osoite
• tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne
• tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä
• ALV-veron peruste verokannoittain ja yksikköhinta ilman veroa ja hyvityk-
set ja alennukset (jos eivät yksikköhinnassa)
• suoritettavan veron määrä muutoslaskussa sekä viittaus aikaisempaan las-
kuun.
Tositemerkintöjä voi, kannattaa ja joskus pitääkin täydentää. Esimerkiksi edustuskulu-
tositteeseen merkitään ketkä ja miksi olivat kestittävinä.
Kirjanpidon perusperiaate on, että kirjataan yrityksen tulot ja vähennyskelpoiset ostot.
Lisätään menoihin pitkäaikaisten investointien vuosipoistot. Tehdään mahdolliset va-
raukset tulevaisuudessa tapahtuvia investointeja varten. Lasketaan erotus. Mikäli tulos
on positiivinen eli tulot ovat menoja suuremmat, syntyy voittoa. Vastaavasti jos menot
ovat tuloja suuremmat, syntyy tappiota.
Tulot Menot Investointien poistot (pit-
käkestoiset investoinnit)
Verollinen myynti 24 % mu-
kaan (alv poistettava)
+ Eläinten myyntitulot
+ Muut myyntitulot
Verollinen myynti 14 % mu-
kaan (alv poistettava)
+ Kotieläintuotteiden myynti-
tulot
+ Kasvinviljelytuotteiden
myyntitulot
Verollinen myynti 10 % mu-
kaan (alv poistettava)
+Majoituspalvelut yms. myyn-
titulot
Arvonlisäveroton myynti
-Palkkamenot
-Vähennyskelpoiset ostot
[Poistot]
Verovuodelta vapaaehtoinen
tasausvaraus
Poistot koneista
Poistot rakennuksista
Poistot silloista ja sala-
ojista
111
+Valtiolta saadut tulot
+Muut arvonlisäverottomat
tuet ja korvaukset
+Muut arvonlisäverottomat
tulot.
EROTUS (Voitto/Tappio)
Mitä kirjanpitovelvollisuus tarkoittaa?
Kirjanpitovelvollisia ovat:
Kaikki liike- tai ammattitoiminnan harjoittajat ovat kirjanpitovelvollisia. Kirjanpito tu-
lee tehdä joko yhdenkertaisen tai kahdenkertaisen kirjauksen periaatteilla. Maanviljeli-
jälle riittäisi tositteiden muistiinmerkitseminen ilman tiliöintiä, mutta käytännössä
maanviljelijä tekee kirjanpidon yhdenkertaisen kirjanpidon mukaisesti, jolloin hän saa
tuloslaskelman.
Kirjanpitovelvollisuus tarkoittaa sitä, että yrittäjän on pidettävä kahdenkertaista kirjan-
pitoa, jollei kirjanpitolaissa toisin säädetä. Tulot ja menot kirjataan joko suoriteperustei-
sesti tai maksuperusteisesti. Pääsääntö laissa on, että kirjanpito tehdään suoriteperustei-
sena (menon kirjaamisperusteena on tuotannontekijän vastaanottaminen ja tulon kirjaa-
misperusteena suoritteen luovuttaminen). Maksuperusteisessa kirjanpidossa meno ja
tulo kirjataan maksuun perustuen.
Kirjanpidosta yleistä
Maataloudessa tilikausi on aina 12 kk, kalenterivuosi. Kirjanpidon tekeminen perustuu
päivättyihin ja numeroituihin kuitteihin. Sekä yhden- että kahdenkertaisessa kirjanpi-
dossa kirjausten perusteena olevien tositteiden täytyy olla päivättyjä ja numeroituja.
Kirjaukset kirjataan aikajärjestyksessä. Nippukirjausta ei suositella (eli kuitit kasataan
aiheen mukaan nippuun ja lasketaan nipun kokonaissumma yhteen). Kuititon maksupal-
velu = tiliote ja kuitti yhdessä riittävät todentamaan maksun tapahtuneeksi.
Tilikauden tositteet tulee Suomessa säilyttää vähintään 6 vuotta sen vuoden lopusta lu-
kien, jonka aikana tilikausi on päättynyt. Yhtiömuotoisen maatilan kahdenkertaisessa
kirjanpidossa tasekirja, tase-erittelyt ja muut kirjanpitokirjat on säilytettävä vähintään
10 vuotta laskettuna tilikauden päättymisestä.
112
TYÖJÄRJESTYS KIRJANPIDON TEKEMISEKSI
• Tositteet ja tiliotteet mappiin aikajärjestykseen
• Alimmaisena on Tosite 1, sitten tosite 2 tositteen 1 päällä jne. Viimei-
sin tosite on päällimmäisenä. Eli tilivuoden ensimmäinen tosite (tosite
1) on alimmaisena kansiossa ja sen päällä ovat seuraavat tositteet
juoksevassa numerojärjestyksessä.
• Pienikokoiset tositteet kannattaa niitata isommalle paperille kiinni.
• Kaupan kassakonekuiteista kopio, koska niiden teksti ei säily kuutta
vuotta.
• Pankin tiliote pitää tulostaa mappiin mukaan. Tiliote ja tosite ovat kir-
janpidon perusta. Kirjaus perustuu aina tositteeseen. Tosite on liiketa-
pahtumasta syntynyt tosite. Huomaa, että pelkkä tiliote ei riitä menon
tai tulon tositteeksi, vaan siihen täytyy liittää kululasku, myyntilasku
tai muu selvitys. Tiliotteella ei ole riittävästi yksilöiviä tietoja, että se
sellaisenaan kävisi tositteesta.
• Kun kuitit on kirjattu, tehdään tilinpäätös
• Tilinpäätöksessä tilikauden (12 kk)
o tulot lasketaan yhteen
o menot lasketaan yhteen
o menoihin lisätään poistot koneista ja rakennuksista
o menot vähennetään tuloista
o ennen verojen laskemista vähennetään velkojen korot
o tulostetaan tuloslaskelma
o tehdään veroilmoitus
o veroilmoitukselle menoihin lisätään mahdollinen varaus
o lasketaan nettovarallisuus
o tulos jaetaan pääomatuloksi ja ansiotuloksi.
o veroilmoituksen tulostaminen
o päiväkirjan (tositekirjaukset numerojärjestyksessä) tulostaminen
o mappiin
o pääkirjan (tositekirjaukset tileittäin) tulostaminen mappiin
o veroilmoituksen jättäminen.
Yhdenkertainen kirjanpito
Maatalouden yhdenkertaisessa kirjanpidossa puhutaan ns. käteis- eli kassaperiaatteesta,
mitä kutsutaan myös maksuperusteiseksi kirjaamiseksi. Tämä tarkoittaa, että tulo lue-
taan yleensä sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jona maksu on saatu. Meno taas
katsotaan maksuvuotensa vähennyskelpoiseksi menoksi.
Varastokirjanpito ei ole pakollinen peruskirjanpidossa, jolloin esim. maataloustuottei-
den varaston lisäystä ei lueta maatalouden tuloksi. Myöskään verovuoden päättyessä
olevia tilisaatavia ei lueta tuloiksi eikä tilivelkoja menoiksi. Maksuperusteisessa kirjan-
pidossa meno ja tulo kirjataan maksuun perustuen. Kuten suoriteperusteisessa, myös
113
maksuperusteisessa kirjanpidossa ostovelat ja myyntisaamiset on pystyttävä aina selvit-
tämään.
Yhdenkertaisessa kirjanpidossa kirjattava tapahtuma merkitään tuloksi, menoksi, ko-
roksi, veroksi tai omaksi käytöksi. Kirjaus tehdään vain yhdelle tilille, vastatiliä ei käy-
tetä kuten kahdenkertaisessa kirjanpidossa. Kirjaukset yhdenkertaiseen kirjanpitoon
tehdään silloin, kun rahaa on luovutettu tai saatu. Kun rahaa on luovutettu, kirjanpitoon
merkitään, mihin se on käytetty. Kun rahaa on saatu, kirjanpitoon merkitään, mistä
syystä sitä on saatu. Sitä, onko menoon käytetty raha otettu kassasta vai nostettu pankki-
tililtä tai onko tullut kassaan vai pankkitilille, ei merkitä kirjanpitoon.
Yhdenkertaisessakin kirjanpidossa kirjaukset tehdään eri tileille, josta selviävät menot
ja tulot eriteltyinä. Yhdenkertaisesta kirjanpidosta selviävät vain menot ja tulot, mutta ei
esimerkiksi se, kuinka paljon ammattitoimintaan liittyviä varoja tai velkoja on kertynyt;
siksi tilinpäätöstä varten yhdenkertaisen kirjanpidon tekijän on luetteloitava varansa ja
velkansa.
Maatilataloudenharjoittajan pitämän yhdenkertaisen kirjanpidon ja osakeyhtiömuotoisen
maatilan kahdenkertaisen kirjanpidon väliset erot on tärkeää huomioida. Erityisesti va-
rastokirjanpidon puuttuminen aiheuttaa ongelmia yhdenkertaista kirjanpitoa pitävien
maatilayritysten analysointiin. Kun varastojen muutos ei näy maatilojen tuloksessa, yrit-
täjä pystyy pienentämään tai suurentamaan vuotuista tulostaan tekemällä hankintoja (ns.
tilinpäätösostoja) ennen vuodenvaihdetta tai siirtämällä hankinnat vuodenvaihteen yli.
Yhdenkertaista kirjanpitoa pitävien maatilojen omaisuuserien arviointiin liittyy myös
huomattavaa harkinnanvaraisuutta, koska tasetta ei laadita. Kiinteisiin omaisuusosiin si-
toutuneen pääoman määrän arviointi on varsin työlästä erityisesti koneiden, kaluston ja
rakennusten osalta. (Heikkilä, Timo 2011, 9.)
Kahdenkertainen kirjanpito
Maataloudenharjoittaja ei ole pakotettu tekemään maataloudesta kirjanpitolain mukaista
kahdenkertaista kirjanpitoa. Mutta halutessaan hän saa sen tehdä. Yhtiömuotoinen maa-
tila tekee aina kahdenkertaisen kirjanpidon. Mutta mitä on kahdenkertainen kirjanpito?
Kahdenkertaisessa kirjanpidossa jokainen liiketapahtuma kirjataan kahdelle eri tilille -
toisen debetiin ja toisen kreditiin.
Kirjaus tehdään sekä lähteestä että rahan käytöstä.
DEBET-kirjaus tehdään rahan käytöstä;
KREDIT-kirjaus tehdään rahan lähteestä.
114
Kirjaukset ovat toistensa vastakirjauksia.
Vastakirjaus voi koostua useammastakin tilimerkinnästä. Esimerkiksi pankkitililtä otet-
tua rahaa voidaan käyttää osittain lainan lyhennykseen (kirjaus lainatilille) ja osittain
korkomenoon (kirjaus korkomenojen tilille). Kredit=Meno. Debit=Tulo. Kun kassaan
tulee rahaa, on se kassan Debit kirjaus. Vastaavasti Kredit vastakirjaus tehdään tilille,
jota luovutettiin rahan saamiseksi. Esim.
Kuvassa yllä näet teknisen suorittamisen. Vaihe 1, jossa kirjataan lainan lyhennys ta-
seen tilille 25302, vaihe 2 taas kuvaa rahan lähteen eli raha siirtyi pankkitililtä lainan ly-
hennykseen. Näin toistuvat myös vaiheet 3-6. Vaiheessa 7 kirjataan esimerkkikorko,
joka lainan lyhennyksen tavoin otetaan pankkitililtä.
115
Maatilayrityksen tuloslaskelma (tuloksen muodostuminen)
Tuloslaskelmassa on tilikaudelle kuuluvat tuotot ja kulut.
Tuloslaskelmassa esitetään päättyneen tilikauden ”tuotot” ja ”kulut” – siis tulot ja menot
vähennysmuotoisena laskelmana. Laskelman lopputuloksena saadaan tilikauden tulos.
Tämä luku esittää yrityksen ja samalla sen omistajien varallisuuden muutoksen (voiton
tai tappion) tilikauden aikana. Yrityksen verotus perustuu tuloslaskelmaan.
OIKAISTU TULOSLASKELMA
+ Myynti
= LIIKEVAIHTO
+ tuotevarastojen ja kotieläinomaisuuden lisäys
- tuotevarastojen ja kotieläinomaisuuden vähennys
= KOKONAISTUOTTO
- muuttuvat kulut
- kiinteät kulut ilman poistoja ja korkoja
- yrittäjäperheen palkkavaatimus
= KÄYTTÖKATE
- poistot
= LIIKETULOS
+ rahoitustuotot
- korot ja rahoituskulut
= NETTOTULOS
116
– oman pääoman korkovaatimus
= YRITTÄJÄNVOITTO
Lähde: MTT:n Taloustohtori
Käsitteiden selityksiä
Myyntituotot: Myyntituotot on kyseisellä tilikaudella myytyjen tuotteiden arvo (koti-
eläin- ja kasvinviljely- sekä puutarhatalouden tuotot). Tuottoihin ei lueta arvonlisäveroa.
Tuet: Tuet sisältävät sekä kansalliset, osarahoitteiset että EU:n kokonaan maksamat
tuet. Erä sisältää sekä "suorat tuet" että myös tuotteen hinnan mukana maksetut tuet
(esim. maidon tuotantotuki).
Liikevaihto: Toiminnan laajuutta (volyymia) kuvaava liikevaihto saadaan myyntituotto-
jen ja tukien summana.
Tuotevarastojen arvon muutos: Tuotevarastot sisältävät myytävien tuotteiden ja ns. väli-
tuotteiden (esim. tilalla tuotetut rehut ml. karkearehut) varastot. Varastojen arvot määri-
tetään vuodenvaihteessa käyvin arvoin (voit käyttää kustannuslaskennan hintaa). Varas-
tojen arvon muutos lasketaan vuoden lopun ja alun arvojen erotuksena.
Kotieläinomaisuuden arvon muutos: Kotieläinomaisuus sisältää sekä tuotantoa varten
pidettävien että myyntiin kasvatettavien kotieläinten arvon. Kotieläinten arvot määrite-
tään vuodenvaihteessa käyvin arvoin. Kotieläinomaisuuden arvon muutos lasketaan
vuoden lopun ja alun arvojen erotuksena.
Sisäiset siirrot: Sisäiset siirrot sisältää maa- ja puutarhatalouden ulkopuolelle (yksityis-
talouteen, muuhun yritystoimintaan) maksutta luovutettujen tuotteiden arvon.
Muut tuotot: Maa- ja puutarhatalouden muut tuotot sisältävät mm. kiinteistöjen ja ko-
neiden vuokratulot sekä tuotantopanosten myyntitulot.
Kokonaistuotto: Kokonaistuotto on tilivuoden maa- ja puutarhatalouden tuotannon ar-
von (myyntituotot, varastojen muutokset, sisäiset siirrot toimialan ulkopuolelle) ja tu-
kien summa. Se kuvaa yrityksen toiminnan laajuutta liikevaihtoa paremmin silloin, kun
huomattava osa tilikauden tuotannosta on sitoutunut varastoihin tai kasvaviin koti-
eläimiin.
Muuttuvat kulut: Sisältää mm. aine- ja tarvikeostot (lannoitteet, rehut, poltto- ja voitelu-
aineet, sähkö, siemenet), tarvikevarastojen muutokset, sisäiset siirrot (muilta toimi-
aloilta vastaanotetut), ostopalvelut, palkat, konevuokrat.
Kiinteät kulut: Kiinteät kulut sisältää mm. yrittäjäperheen palkkavaatimuksen, raken-
nusten ja viljelysmaan vuokrat, käyttöomaisuuden kunnossapitokulut ja vakuutusmak-
sut.
117
Yrittäjäperheen palkkavaatimus: Yrittäjäperheen oman työn käytöstä aiheutuva kustan-
nus on laskettu kertomalla työkirjanpitoon perustuva yrittäjäperheen työtuntimäärä en-
nalta asetetulla tuntipalkkavaatimuksella. Palkkavaatimus ei sisällä sosiaalikuluja, jotka
on luettu muihin kiinteisiin kuluihin. Tuntipalkkavaatimusta on muutettu vuosittain
maataloustyöntekijän tuntipalkan muutoksen mukaisesti.
Käyttökate: Yrityksen liiketoiminnan tulos ennen poistoja ja rahoituseriä.
Poistot: Poistot lasketaan omaisuusosittain (jokainen kone, rakennus jne. erikseen)
suunnitelman mukaisina poistoina jälleenhankinta-arvosta johdetuista nykyarvoista.
Poistomenetelmänä käytetään yleensä tasaprosenttipoistoa, jossa poistoprosentti mää-
räytyy käyttöomaisuusryhmittäin (rakennukset 9 %, koneet 18 %, traktorit 14-22 %,
puimurit 12-18 %, salaojitukset 5 %).
Liiketulos: Liiketulos saadaan, kun käyttökatteesta vähennetään suunnitelman mukaiset
poistot. Liiketulos mittaa yrityksen varsinaisen toiminnan tulosta ennen rahoituseriä ja
veroja.
Rahoitustuotot: Maa- ja puutarhatalousomaisuuden tuottamat korko- yms. rahoitus-
tuotot.
Korot ja rahoituskulut: Maa- ja puutarhatalouden lainoista maksetut korko- ja muut ra-
hoituskulut.
Nettotulos: Nettotulos saadaan, kun liiketulokseen lisätään rahoitustuotot ja vähenne-
tään korot ja muut rahoituskulut. Nettotulos jää koroksi yritystoimintaan sijoitetulle
omalle pääomalle. Nettotulosta tarkasteltaessa on huomattava, että veroja ei ole vähen-
netty voitonjakoeränä.
Oman pääoman korkovaatimus: Yrittäjäperheen oman pääoman käytöstä aiheutuva kus-
tannus. Se lasketaan kertomalla tilikauden alun ja lopun keskiarvona laskettava oma
pääoma laskentakorkokannalla. Laskentakorkokanta on viisi prosenttia (5 %).
Oma pääoma lasketaan vähentämällä maa- ja puutarhatalouden omaisuudesta velat.
Omaisuuteen luetaan: tuotanto-oikeudet (mm. maidon viitemäärä), maaomaisuus (pel-
lot), rakennukset, koneet ja kalusto, salaojat, muu käyttöomaisuus, osakkeet ja osuudet,
tuotanto-panosten varastot, tuotevarastot (sis. karkearehuvarastot), kotieläimet, muu
vaihto-omaisuus, saamiset ja rahoitusomaisuus.
Yrittäjänvoitto: Yrittäjänvoitto kuvaa yrityksen euromääräistä (absoluuttista) kannatta-
vuutta. Se saadaan vähentämällä kokonaistuotosta kaikki (myös laskennalliset poisto-,
palkkavaatimus- ja korkovaatimuskustannukset) tuotantokustannukset. Jos yrittäjän-
voitto on negatiivinen, yritys on tuottanut tappiota. Tuottojen pitäisi olla näiden tappioi-
den verran suurempia tai kustannusten alhaisempia, jotta omalle työlle ja omalle pää-
omalle olisi saatu vaatimusten mukaiset korvaukset.
118
Maatilayrityksen tase (maatilan varat ja sen rahoituslähteet)
Maatilan tasemalli Taloustohtori 2012
Taseen tehtävä on antaa kuva maatilayrityksen taloudellisesta asemasta. Se kertoo varal-
lisuuden tasearvon ja sen, miten omaisuus on rahoitettu omalla ja vieraalla pääomalla.
(Salmi 2010, 35.)
Maatalouden tase muodostuu kahdesta osasta. Toisessa esitetään omaisuuden arvo
(VASTAAVAA) eli maan, koneiden, rakennusten sekä tuote- ja tarvikevarastojen arvo,
ja toisessa yrityksen rahoituksen järjestäminen (VASTATTAVAA) eli rahoituksen ja-
kaantuminen omaan pääomaan ja vieraaseen pääomaan. Vastaavaa ja vastattavaa on ol-
tava arvoltaan toisiinsa verrattuna yhtä suuret.
Vastaavaan eli maatilan varoihin kuuluvat voidaan jakaa pysyvät vastaavat (pitkäaikai-
set varat) ja vaihtuvat vastaavat (lyhytaikaiset varat). Pysyviä vastaavia ovat aineetto-
mat ja aineelliset hyödykkeet. Aineettomiin hyödykkeisiin luetaan pitkävaikutteinen ra-
hankäyttö, mikä ei muodosta aineellista omaisuutta, esim. maitokiintiö. Aineellisia hyö-
dykkeitä ovat muun muassa maa-alueet, rakennukset ja koneet. Pellon arvo perustuu
edellisen viiden vuoden keskimääräisiin peltokauppahintoihin ilman salaojituksia, jotka
luetaan perusparannuksiin. Verotuksessa käytetään pellon verotusarvoa, taseen lasken-
nassa sitä ei pidä käyttää. Pohdi, paljonko olet maksanut pelloistasi, onko käypä arvo
suurempi kuin mitä olet niistä maksanut. Pellon kysynnän kasvu nostaa pellon hintaa,
jolloin tilan varallisuus kasvaa.
119
Rakennusten ja koneiden käypien arvojen laskenta perustuu niiden jälleenhankinta-ar-
voihin ja käyvän arvon muutosta vastaaviin poistoihin. Vaihtuvia vastaavia ovat esimer-
kiksi myyntisaamiset, rahat ja pankkisaamiset sekä vaihto-omaisuus eli aine- ja tarvike-
varastot.
Maatalouden tase lasketaan kunkin laskelmavuoden alun sekä lopun tilanteen mukai-
sena siten, että edellisen vuoden lopun (31.12.) tase on sama kuin seuraavan vuoden
alun (1.1.) tase.
Elinkeinosuunnitelman täyttöohje (2011) ohjeistaa seuraavasti: Älä käytä taseessa omai-
suuden arvoina verotuksen mukaisia arvoja. Olemassa olevien rakennusten ja peruspa-
rannusten osalta tulee käyttää jälleenhankintahinnasta poistot vähentämällä saatavaa ny-
kyarvoa ja muilla omaisuusosilla arvioitua käypää arvoa. (Puhutaan tästä lisää lähitun-
neilla.)
Tuloslaskelmassa esitettävät omaisuuden vuotuiset poistot perustuvat maatalouden ta-
seen arvoihin, eivätkä verotuslaskelmissa käytössä oleviin arvoihin.
Lähteet: Salmi 2010; Taloustohtori 2012; ELINKEINOSUUNNITELMAN (LNRO
430) LAADINTAOHJE 7.12.2011.
120
Taseen vastaavaa koostaminen maatilalle
Maaomaisuus ja perusparannukset (sa-
laojat yms.).
Pellon arvoksi maatalouden taseessa
kirjataan omistuksessa olevan pellon ar-
vioitu käypä arvo. Laske mukaan sala-
ojat, sillat, padot ja kaivot.
Muista maa-alueista maatalouden tasee-
seen kirjataan vain tuotantorakennusten
rakennuspaikan arvo, johon voidaan so-
veltaa metsämaan tai peltomaan hintata-
soa, ellei muuta arvoa rakennuspaikalle
ole osoitettavissa. Käytössä olevien
luonnonlaidunten ja -niittyjen arvoon
voidaan soveltaa 35 prosenttia sijainti-
alueen vastaavasta peltomaan arvosta.
Koneet ja laitteet
Koneiden ja laitteiden arvo käypään ar-
voon eli vastaavien vaihtokoneiden hin-
tatietoihin tai muihin vastaaviin tieto-
lähteisiin tai laskemalla arvo menojään-
nösperiaatteella. Uusilla koneilla ja lait-
teilla käytetään arvona maksettua tai ar-
vioitua ostohintaa.
Maidon viitemäärä (kiintiö)
Suosituksena maidon viitemäärän ar-
voksi on enintään tilan verotuksessa
käytettävä viitemäärän arvo. Eli litra-
määrä x arvo €/l.
Osakkeet, osuudet ja muut sijoitukset
Laske mukaan vain sellaiset maatalous-
toimintaan liittyvät osakkeet, osuudet ja
muut sijoitukset, joista saatavat osinko-
ja korkotulot käsitellään verotuksessa
maatalouden tai muun yritystoiminnan
tulona, ja jotka ovat välttämättömiä
maatalouden tuotantosopimusten tai
muulla tavalla tuotteiden markkinoinnin
kannalta. Osuuspääomien (osuusmaksu-
jen) arvo maksamiesi osuuksien mu-
kaan.
Kotieläimet voit arvostaa seuraavasti:
121
Elävien eläimien suositusarvot taseessa € (Elinkeino-
opas 2011)
Taseen vastattavaa koostaminen maatilalle
Valtionlainat ja korkotukilainat
Kohdassa ilmoitetaan valtion myöntämien tuettujen
lainojen lyhentämättä oleva pääoma.
Muut pitkäaikaiset lainat
Esitetään maatalouteen kohdistuvien pitkäaikaisten
(yli vuoden lyhennysaika) lainojen tai muiden
vieraan pääoman ehdoilla myönnettyjen pitkäai-
kaisten sijoitusten lyhentämättä oleva pääoma tai
sen maatalouteen kohdistuva osuus.
122
Lyhytaikaiset lainat
Esitetään maatalouteen kohdistuvien lyhytaikaisten lainojen (alle vuoden lyhennysaika)
tai muiden vieraan pääoman ehdoilla myönnettyjen lyhytaikaisten sijoitusten lyhentä-
mättä oleva pääoma tai niiden maatalouteen kohdistuva osuus.
Muita lyhytaikaisia velkoja ovat esimerkiksi ostovelat ja saadut ennakot. Ostovelkoihin
kirjataan ennen tilikauden päättymistä saatuihin palveluihin ja/tai tuotteisiin liittyvät
maksamattomat laskut.
Muita lyhytaikaisia velkoja ovat arvonlisäverovelat. Alv-saamisten ja alv-velkojen kir-
jaukset on selkeää tehdä nettokirjauksena siten, että alv-saamisista ja alv-veloista kirja-
taan taseeseen vain niiden erotus. Jos alv-saamisia on enemmän kuin alv-velkoja, taseen
muihin lyhytaikaisiin saamisiin kirjataan alv-saamisten ja alv-velkojen erotus. Jos alv-
velkoja on enemmän kuin alv-saamisia, taseen muihin lyhytaikaisiin velkoihin kirjataan
alv-velkojen ja alv-saamisten
erotus.
Oma pääoma
Oma pääoma saadaan laskettua niin, että taseen VASTAAVAA -puolen yhteissum-
masta vähennetään VASTATTAVAA -puolen valtion- ja korkotukilainat, muut pitkäai-
kaiset lainat, lyhytaikaiset lainat ja muut lyhytaikaiset velat.
123
Verolomakkeet
Maatalous täyttää 2 – lomakkeen ja Metsätalous 2C – lomakkeen. Arvonlisävero erotel-
laan erikseen ja ilmoitus tehdään kausiveroilmoituksella.
Maatalouden veronalaiset tulot
Maatalouden tuloa ovat kaikki maatalouteen liittyvästä toiminnasta rahana tai rahanar-
voisena etuutena saadut tulot. Myyntitulot ilmoitetaan veroilmoitukselle nettomääräi-
sinä ilman myynnistä suoritettavan arvonlisäveron osuutta. Täydellistä listaa ei ole ole-
massa. Verovapaita tuloja ei oikeastaan ole olemassa. Yksityishenkilö saa kerätä luon-
nonantimia ja myydä niitä verovapaasti.
Verotettava tulo muodostuu suoraan maatalousyrityksen tuloksesta. Tulot ja menot ker-
tyvät kirjanpidon kautta. Verotettava tulo muodostuu suoraan maatalousyrityksen tulok-
sesta.
Ohessa listaa verotettavista tuloista Esko Kivirannan (Wsoy-Online 2011) mukaan:
1) Maatalous- ja puutarhatuotteista, myös kotieläimistä, saadut luovutushinnat ja muut
vastikkeet sekä niistä ja sadonvarasta ynnä muusta sellaisesta saadut vahingon-, vakuu-
tus- ja muut korvaukset kuitenkin niin, että milloin olennainen osa kotieläimistä myy-
dään tai menetetään verovuoden aikana, jaetaan saadut luovutushinnat tai korvaukset
verovelvollisen vaatiessa yhtä suurina erinä verovuoden ja kahden sitä seuraavan vero-
vuoden veronalaisiksi tuotoiksi;
2) maatalouteen kuuluvasta rakennuksesta, rakennelmasta tai sen osasta saadut luovu-
tushinnat sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset
3) koneista, kalustosta ja laitteista saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sekä vahin-
gon-, vakuutus- ja muut korvaukset, kuitenkin niin, että sellaisista koneista, kalustosta ja
laitteista, joiden hankintamenot on vähennettävä poistoina, saadut vastikkeet ja kor-
vaukset tuloutetaan menojäännösmenettelyn kautta;
4) maatalouteen saadut avustukset ja korvaukset, lukuun ottamatta uudis- ja kivenrai-
vauspalkkioita ja muita niihin verrattavia maanparannusavustuksia; koneiden, kaluston
ja laitteiden hankkimista tai perusparannuksia varten saadut avustukset ja korvaukset
kuitenkin tuloutetaan menojäännösmenettelyn kautta, samoin salaojitusavustukset.
Myös rakennusten ja rakennelmien hankintaan ja perusparannuksiin saadut avustukset
tuloutetaan vähentämällä ne vastaavista hankinta- tai perusparannusmenoista (meno-
jäännösmenettelyn kautta).
124
5) tilalta otetusta sorasta, savesta, mullasta, turpeesta, jäkälästä ynnä muusta sellaisesta
saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset;
6) tilalla olevan tuotantolaitoksen tuotteiden luovutushinnat sekä maa- tai metsätalouden
yhteydessä harjoitetusta muusta toiminnasta saadut korvaukset, mikäli tuotantolaitosta
tai toimintaa ei ole pidettävä eri liikkeenä;
7) kalastuksella ja metsästyksellä saatujen tuotteiden luovutushinnat;
8) koneista, kalustosta ja laitteista, hevosista sekä muista tuotantovälineistä saadut
vuokrat ja muut käyttökorvaukset.
9) tilasta, sen osasta ja tilalla olevasta rakennuksesta saadut vuokrat ja muut sellaiset
korvaukset;
10) ostettujen maataloustarvikkeiden luovutushinnat jne…
Koneiden myynti
Koneista, kalustosta ja laitteista saadut myyntihinnat ja korvaukset tuloutetaan ensisijai-
sesti hankintamenojäännöksestä vähentämällä. Jos tuloutettava määrä on hankintame-
nojäännöstä suurempi, ylittävä osa tuloutetaan suoraan veronalaiseksi tuloksi.
Maatalouden korko- ja osinkotulot
Maatalouden harjoittaja voi saada maatalouteen kuuluvasta omaisuudesta korko-, jopa
osinkotulojakin. Maatalouteen kiinteästi liittyvien osuuskuntien osuus-, lisäosuus- ja si-
joitusosuuspääoman sekä ns. tuottajalainojen korot ja osuuspääoman korko ovat maata-
louden veronalaista tuloa 1500 € ylittävältä osalta (eli 1500 € verovapaasti). Sama kos-
kee mahdollista maatalouteen kuuluvasta omaisuudesta saatua osinkoa. Osingoista 43 %
on verovapaata tuloa. Nämä kaikki jakaantuvat nettovarallisuusmenettelyn mukaisesti
pääoma- ja ansiotulo-osuuksiin kuten muukin maatalouden tulo.
125
Maatalouden tulolähteen sivutoiminta
Jos tilalla harjoitetaan sellaista maa- tai metsätalouteen liittyvää toimintaa, jota ei pidetä
eri liikkeenä, siitä saadut tulot ovat veroilmoituksessa erikseen ilmoitettavia maatalou-
den sivuansiotoiminnasta saatuja tuloja.
Maatalouden vähennyskelpoiset vuosimenot
MVL:a ja Kivirantaa mukaillen:
Palkat
Maataloudessa työskennelleille maksetut rahapalkat ovat vähennyskelpoisia. Palkkaa
maksettaessa on toimitettava ennakonpidätys. Vähennyskelpoisia ovat myös palkan si-
vukulut, kuten työnantajan sosiaaliturvamaksu (sotumaksu). Palkka vähennetään sen ve-
rovuoden verotuksessa, jona se on maksettu. Työn tekemisajankohta ei vaikuta vähen-
nysoikeuden ajoittumiseen.
Veromuistiinpanoihin on sisällytettävä yksityiskohtainen selvitys palkkamenoista. Sel-
vitykseen kuuluu kunkin työntekijän täydellinen nimi, henkilötunnus ja kotikunta sekä
työssäoloaika, rahapalkka, ennakonpidätys ja sotumaksu.
Vähennysoikeuden piiriin kuuluvat myös työntekijöiden ja heidän omaistensa eläke-,
sairauskorvaus-, työkyvyttömyyskorvaus-, työttömyyskorvaus- ja muiden niiden kal-
taisten oikeuksien järjestämisestä johtuvat vakuutus- yo. maksut. Näitä ovat esim.
TyEL-eläkevakuutusmaksut ja lakisääteiset tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksut
sekä työntekijäin ryhmähenkivakuutusmaksu. Työntekijöiden ja heidän omaistensa työ-
suhteeseen perustuvat avustukset ovat myös vähennyskelpoisia.
Investointeja, kuten maatalouden rakentamista, salaojitusta yms. koskevat palkkamenot
on aktivoitava eli vähennettävä poistoina.
Perheenjäsenet
Maatalouden menona saa vähentää ennen verovuoden alkua 14 vuotta täyttäneelle
omalle, otto- tai kasvattilapselle tai muulle perheenjäsenelle maksetun rahapalkan.
Säännöksessä tarkoitettu muu perheenjäsen elää verovelvollisen taloudessa ja hänen toi-
meentulonsa riippuu verovelvollisesta.
126
Rahapalkan määrä
Omalle lapselle maksettuna palkkana ei saa vähentää enempää kuin vastaavasta työstä
olisi vieraalle ollut maksettava. Palkan määrän on oltava kohtuullisessa suhteessa teh-
tyyn työhön.
Siemenet, lannoitteet, rehut, yms.
Maatalouden harjoittajalla on oikeus vähentää vuosimenoina maataloutta varten hankit-
tujen siementen, lannoitteiden, maanparannusaineiden (esim. maanviljelyskalkin), kas-
vinsuojeluaineiden, rehujen, rehunsäilöntäaineiden, poltto- ja voiteluaineiden sekä säh-
kön hankintamenot. Myös mm. maataloutta varten hankittujen taimien hankintamenot ja
siementen lajittelu- ja peittausmenot saadaan vähentää.
Energia
Poltto- ja voiteluaineista sekä sähköstä aiheutuneet menot joudutaan yleisesti jakamaan
maatalouden ja yksityistalouden kesken. Erittely tehdään verolomakkeella 2 tehtyihin
muistiinpanoihin perustuen. Verovelvollisen on aina esitettävä selvitys kunkin menola-
jin kokonaiskuluista. Ostopolttoaineiden käytön jakaantumisesta maatalouden ja yksi-
tyistalouden kesken on huolellisesti tehtyjen muistiinpanojen pohjalta mahdollista tehdä
yksityiskohtainen selvitys. Sähkölasku muodostuu energiamaksuista ja pääsulakkeen
koosta riippuvista perusmaksuista. Perusmaksut jaetaan yksityistalouden ja tuotannon
kesken samassa suhteessa kuin energiamaksut.
Kotieläimet
Maataloutta varten hankittujen kotieläinten hankintamenot ovat niiden maksuvuonna
vähennyskelpoisia.
Hankintamenon jaksottaminen
Kotieläinten hankintamenot vähennetään verovelvollisen vaatimuksesta yhtä suurin
vuotuisin poistoin kolmessa vuodessa, eli hankintameno jaetaan kolmeen yhtä suureen
osaan vähennettäväksi kolmena verovuonna. Hankintamenon jaksottaminen edellyttää
ennen verotuksen päättymistä, mieluimmin jo veroilmoituksessa tai ainakin hyvissä
ajoin verotuksen toimittamisen aikana, esitettyä vaatimusta.
127
Menojen jaksottaminen on vain harvoin edullista verovelvolliselle, sillä menojen vähen-
tämistä lykättäessä vero tulee maksettavaksi tietysti aikaisemmin kuin muutoin. Jaksot-
tamista käytetään esim., jos tulolähteen tuloksesta muutoin tulisi hyvin epätasainen tai
tappiollinen. Jaksotetut kotieläinten hankintamenot on muistettava vähentää jaksotta-
misvuosien verotuksessa.
Maatalouden palvelut
Karjantarkkailusta ja -lääkinnästä sekä siementarkastuksesta, viljavuustutkimuksesta
yms. johtuneet menot saa vähentää. Kotieläintalouden yksittäisiä vähennyskelpoisia me-
noeriä ovat mm keinosiemennys-, astutus-, kantakirja-, puhdistusaine-, kengitys- ja
näyttelymenot.
Maatalouskoneiden korjausmenot
Verotuksessa saadaan vähentää maataloudessa käytettyjen koneiden, kaluston ja laittei-
den korjaus- ja kunnossapitomenot (MVL 6.1 § 7 k). Lähes poikkeuksetta ne ovat vuo-
simenoina vähennettävissä edellyttäen kuitenkin, että kone, kalusto tai laite saatetaan
vain aikaisempaa vastaavaan kuntoon. Joskus harvoin kunnostamista voidaan pitää pe-
rusparannuksena: Maatilaverotuksen käsikirjan mukaan käytetyn traktorin tai leikkuu-
puimurin perusteellista korjausta heti oston jälkeen voitaisiin pitää perusparannuksena.
Rakennusten korjausmenot
Tilan rakennusten ja rakennelmien korjauksesta ja kunnossapidosta johtuneet menot
ovat vuosimenoina vähennyskelpoisia. Omana asuntona tai muutoin yksityistaloudessa
käytetyn rakennuksen korjausmenoja ei kuitenkaan saa vähentää. Siksi nämä menot on
pidettävä erillään tai vähennettävä kokonaismenoista.
Verotuksessa joudutaan vetämään rajaa perusparannusmenojen ja korjaus- ja kunnossa-
pitomenojen välille. Perusparannuksella tarkoitetaan omaisuuden saattamista aikaisem-
paa parempaan kuntoon, korjauksella ja kunnossapidolla taas omaisuuden saattamista
enintään siihen kuntoon, missä se aikaisemminkin on ollut.
Rakennuksen korjaus- ja kunnossapitomenoihin on luettu mm sähkö-, vesi- ja viemäri-
johtojen, ovien ja ikkunoiden uusiminen sekä rakennuksen uudelleen maalaaminen.
Myös vesikaton uusiminen uudella kattomateriaalilla on katsottu vuosimenoksi, jos
tästä aiheutuneet menot ovat pienemmät tai enintään yhtä suuret kuin aikaisempaa katta-
mistapaa käyttäen. Rakennuksen perusparannukseksi on katsottu esim. rakennuksen laa-
jentaminen tai lämmitysjärjestelmän muuttaminen.
128
Tuotantovälineiden vuokrat ja käyttökorvaukset
Maatalousmaan, rakennusten, koneiden, kaluston ja laitteiden sekä muiden tuotantoväli-
neiden vuokrat ja käyttökorvaukset ovat ns. luonnollisia vähennyksiä ja vähennyskel-
poisia maatalouden tulosta.
Leasing
Leasingvuokrat eli -vastikkeet ovat tuloverotuksessa eräin edellytyksin kokonaan vä-
hennyskelpoisia sinä verovuonna, jona ne maksetaan. Leasingsopimuksin vuokratun ko-
neen vastikkeiden vähentäminen edellyttää, että kone on maatalouden harjoittajan hal-
lussa, mutta ei sen sijaan sitä, että kone on otettu maatalouden käyttöön.
Ojat
Pellon kuivatusta edistävien avo-ojien, myös esim. piiriojien, kunnossapidosta (per-
kauksesta tms.) aiheutuneet menot ovat maatalouden ns. luonnollisia vähennyksiä ja
vuosimenoina vähennyskelpoisia. Ojien kunnossapitomenoihin voidaan lukea Maatila-
verotuksen käsikirjan mukaan myös uusien sarkaojien tekemisestä aiheutuneet menot.
Kiviranta mainitsee, että uusien valtaojien ja viemäreiden (myös piiriojien) kaivunme-
not eivät ole vähennyskelpoisia, koska niiden katsotaan nostavan pysyvästi viljelysmaan
arvoa.
Tiet
Maatilaa palvelevan yksityistien tiemaksu katsottiin vuosimenona vähennyskelpoiseksi
siltä osin, kuin se kohdistuu tien kunnossapitomenoihin (KVL 1969/109). Myös vilje-
lysteiden kunnossapitomenot saadaan vähentää vuosimenoina. Vähennyskelpoisia ovat
esim. hiekan, soran, sepelin tms. ajo viljelystielle sen kunnossapitämiseksi, tien vierus-
ojien perkaus jne.
Sen sijaan sillan, tilalle johtavan tien tai viljelystien rakentamis- tai perusparannusmenot
eivät ole vuosimenoina eivätkä poistoina vähennyskelpoisia, sillä niiden katsotaan nos-
tavan pysyvästi kiinteistön arvoa. Siksi ne ovat vähennyskelpoisia ainoastaan TVL:n
mukaisessa luovutusvoittojen verotuksessa.
Aidat
129
Kotieläintalouteen liittyvien aitojen rakentamis-, korjaus- ja kunnossapitomenot ovat
maatalouden vuosimenoina vähennyskelpoisia.
Pienkaluston hankintamenot
Sellaisten koneiden, kaluston ja laitteiden hankintameno, joiden taloudellinen käyttö-
aika on enintään kolme vuotta, vähennetään kokonaan sinä verovuonna, jona se on suo-
ritettu.
Pienkalustoon on vanhastaan luettu lapiot, talikot, kirveet jne. Mitään euromääräistä
enimmäisarvoa ei laissa ole tällaiselle esineelle asetettu. Pienkaluston ja aktivoitavan
kaluston välisessä rajauksessa käytäntö vaihtelee verolautakunnittain. Enintään kolmen
vuoden taloudellisen käyttöajan määritelmä antaa tiettyä tulkintaväljyyttä.
Eläke-, tapaturma- ja ryhmähenkivakuutusmaksut
Maatalouden harjoittaja saa vähentää maatalousyrittäjien eläke- ja tapaturmavakuutus-
maksut. Vähennysoikeus koskee niin verovelvollisen kuin hänen perheenjäsentensäkin
vakuutusmaksuja.
Eläkevakuutusmaksu
Puolisot saavat vähentää pakollisen eläkevakuutusmaksun vaihtoehtoisesti joko maata-
louden verotuksessa (2-verolomakkeella) tai pääveroilmoituksessa ansiotulosta (1-vero-
lomakkeella). Eläkevakuutusmaksua ei saa jakaa vähennettäväksi osaksi maatalouden
tulosta ja osaksi TVL:n mukaisesta ansiotulosta.
Verovelvollisen on eräissä tapauksissa tarkoituksenmukaista vähentää MYEL-maksu 1-
verolomakkeella. Syynä voi olla esim. tarve suurentaa maatilan maatalouden puhdasta
tuloa, jotta tasausvarausta voidaan suurentaa.
Perheyrityksen jäsenten eläkevakuutusmaksu vähennetään aina 2-verolomakkeella.
Maataloutta harjoittavan kuolinpesän tai verotusyhtymän osakkaiden eläkevakuutus-
maksut saadaan vähentää kuolinpesän tai verotusyhtymän maatalouden veroilmoituk-
sessa, mutta osakas saanee vähentää eläkevakuutusmaksunsa niin halutessaan myös an-
siotulostaan (1-verolomakkeella).
Metsätalouden harjoittaja saa vähentää pakolliset eläkevakuutusmaksut metsätalouden
pääomatulosta.
130
Yksityistalouteen kuuluvan auton menojen vähentäminen
Kilometrivähennys
Maatalouden harjoittaja saa vähentää tekemästään maatalouteen liittyvästä matkasta sa-
mansuuruisen kilometrivähennyksen, kuin mikä on palkansaajan oman auton käytöstä
tilapäiseen työmatkaan saama verovapaa kilometrikorvaus (tarkasta määrä vuosittain
www.vero.fi). Auton maatalouteen liittyvän käytön pääasiallisuus määritellään autolla
ajetun kokonaiskilometrimäärän perusteella. Käytä aina ajopäiväkirjaa ajaessasi maata-
louden ajoja.
Verohallitus toteaa verotusta varten antamissaan yhtenäistämisohjeissa, että jos ajopäi-
väkirjaa ei ole pidetty, edellytyksenä on tällöinkin, että ajetut kilometrit voidaan luotet-
tavasti selvittää. Jos maataloudenharjoittajalla on vuoden aikana säännöllisesti toistuvia,
esim. kerran viikossa tehtäviä, matkoja samaan kohteeseen, ilmoitetaan tällaisen matkan
kilometrimäärä ja kuinka monta kertaa vuodessa kohteeseen ajetaan. Lisäksi on aina sel-
vitettävä autolla verovuoden aikana ajettu kokonaiskilometrimäärä. Eli siis vuoden alun
km-lukema ja vuoden lopun km-lukema kannattaa pitää ajopäiväkirjassa muistissa.
Maatalouden vähennyskelpoiset investointimenot (poistot)
Koneiden, kaluston ja laitteiden aktivoitavaan hankintamenoon eli poistopohjaan lue-
taan hankintaan välittömästi liittyvät menot, kuten kuljetus-, vakuutus- ja asennusme-
not. Näihin voi kuulua myös maataloutta varten palkattujen työntekijöiden palkka- yms.
menoja.
Rakennusten poistot
Maatalouden käyttöomaisuuteen kuuluvien rakennusten ja rakennelmien hankinta- ja
perusparannusmenot saa vähentää poistoina menojäännösjärjestelmän mukaan kuten
muustakin maatalouden käyttöomaisuudesta aiheutuneet menot. Sama koskee maatalou-
teen liittyvän toiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvien rakennusten ja rakennelmien han-
kinta- ja perusparannusmenoja. Enimmäispoisto poistamatta olevasta hankinta- ja perus-
parannusmenosta vaihtelee rakennuslajista riippuen 6–20 %:iin. Poisto tehdään kustakin
rakennuksesta erikseen. Poistomenettelyn piiriin kuuluvat myös tähän rakentamiseen
liittyvät palkka- yms. menot.
Talousrakennus
Käyttöomaisuuteen kuuluvan talousrakennuksen vuotuinen enimmäispoisto on 10 %
poistamattomasta hankintamenosta (MVL 9.2 § 1 k).
131
Asuin- ja toimistorakennus
Käyttöomaisuuteen kuuluvan asuin-, toimisto- tai muun niihin verrattavan rakennuksen
vuotuinen enimmäispoisto on 6 % poistamattomasta hankintamenosta (MVL 9.2 § 2 k).
Poistokelpoisia ovat maatalouden palkattujen työntekijöiden käytössä olevat asuinra-
kennukset. Tällaisia työntekijöitä voivat olla myös omat täysi-ikäiset lapset. Asuinra-
kennuksen poisto-oikeus koskee myös maatilatalouteen liittyvässä maatilamatkailutoi-
minnassa käytettyjä vuokrattavia lomamökkejä. Viljelijäperheen omana asuntona tai
muuten yksityiskäytössä (esim. maatalousyhtymän osakkaan käytössä) olevasta raken-
nuksesta ei saa tehdä poistoja.
Kasvihuone
Käyttöomaisuuteen kuuluvan kasvihuoneen ja muun kevyen rakennelman vuotuinen
enimmäispoisto on 20 % poistamattomasta hankintamenosta.
Ympäristönsuojeluun liittyvä rakennelma
Vesistön pilaantumisen ja ulkoilman saastumisen estämiseksi hankittujen rakennelmien
vuotuinen enimmäispoisto on 25 % poistamattomasta hankintamenosta.
Kertapoisto
Maatalouteen kuuluvan rakennuksen tai rakennelman enintään 1 000 euron suuruinen
poistamaton hankintameno vähennetään kertapoistona. Säännös koskee paitsi maatalou-
den talousrakennuksia ja MVL:n mukaan verotetun toiminnan käytössä olevia kasvi-
huoneita ja muita kevyitä rakennelmia myös maatalouden käytössä olevia asuin-, toi-
misto- ja muita näihin verrattavia rakennuksia, kuten MVL:n mukaan verotettavassa lo-
mamökkien vuokraustoiminnassa käytettyjä mökkejä.
Poistojen aloittaminen
Rakennuksesta tai rakennelmasta ei saa tehdä poistoja ennen käyttöönottoa. Tämä mer-
kitsee sitä, että ennen käyttöönottovuotta hankittujen ja maksettujen rakennustarvikkei-
den hankintamenot saa ottaa poistomenettelyn kohteeksi vasta rakennuksen tai raken-
nelman käyttöönottovuonna. Sama koskee muitakin rakentamisesta aiheutuneita me-
noja. Verovelvollisen on siis syytä huolellisesti säilyttää tositteet vastaisuudessa tehtä-
vää verotusselvitystä varten.
132
Menojäännöspoiston esimerkki (Ilman tasausvarausta)
Konehalli
Alkusaldo vuo-
den alussa Poisto % Max. Menojäännöspoisto
Loppusaldo vuoden
lopussa
1. vuosi 50 000 € 10 % 5 000 € 45 000 €
2. vuosi 45 000 € 10 % 4 500 € 40 500 €
3. vuosi 40 500 € 10 % 4 050 € 36 450 €
4. vuosi 36 450 € 10 % 3 645 € 32 805 €
5. vuosi 32 805 € 10 % 3 281 € 29 525 €
6. vuosi 29 525 € 10 % 2 952 € 26 572 €
7. vuosi 26 572 € 10 % 2 657 € 23 915 €
8. vuosi 23 915 € 10 % 2 391 € 21 523 €
9. vuosi 21 523 € 10 % 2 152 € 19 371 €
10. vuosi 19 371 € 10 % 1 937 € 17 434 €…
…
33. vuosi 1 717 € 10 % 172 € 1 545 €
34. vuosi 1 545 € 10 % 155 € 1 391 €
35. vuosi 1 391 € 10 % 139 € 1 252 €
Menojäännöspoisto rakennukselle esimerkki (tasausvaraus mukana)
Konehalli
Alkusaldo
vuoden
alussa
Poisto %
Max. Tasausvaraus Menojäännöspoisto
Loppusaldo
vuoden lo-
pussa
1. vuosi 50 000 € 10 % 10 000,00 4 000 € 36 000 €
2. vuosi 36 000 € 10 % 3 600 € 32 400 €
3. vuosi 32 400 € 10 % 3 240 € 29 160 €
4. vuosi 29 160 € 10 % 2 916 € 26 244 €
5. vuosi 26 244 € 10 % 2 624 € 23 620 €
6. vuosi 23 620 € 10 % 2 362 € 21 258 €
7. vuosi 21 258 € 10 % 2 126 € 19 132 €
8. vuosi 19 132 € 10 % 1 913 € 17 219 €
9. vuosi 17 219 € 10 % 1 722 € 15 497 €
10. vuosi 15 497 € 10 % 1 550 € 13 947 €…
…
33. vuosi 1 373 € 10 % 137 € 1 236 €
34. vuosi 1 236 € 10 % 124 € 1 113 €
35. vuosi 1 113 € 10 % 111 € 1 001 €
133
Poistoprosentti
Aktivoidusta koneiden ym. hankintamenosta voidaan verotuksessa tehdä 0–25 %:n
poisto. Rakennuksissa poisto vaihtelee 0-10 %.
Esimerkki:
Koneet 0-25 % menojäännöksestä
Laske poisto ja jäljelle jäävä menojäännös max. 25 % mukaan.
Vuoden alun menojäännös 50 000 €.
Poisto verovuonna: 25 % X 50 000 € = 12 500 €
Seuraavalle vuodelle siirtyvä menojäännös on 37 500 €.
Rakennukset: talousrakennukset 10 %, toimisto- ja lomarakennukset 6 %, ympäristöra-
kennukset 25 %, kasvihuoneet 20 %.
Laske navetan poisto ja jäljelle jäävä menojäännös.
Poisto - % 10. Menojäännös 300 000 €.
Poisto verovuonna: 10 % X 300 000 € = 30 000 €
Seuraavalle vuodelle siirtyvä menojäännös on 300 000 €- 30 000 €=270 000 €.
Myös salaojien kustannukset menevät poistomenettelyn kautta.
Maatalouden tilinpäätöksestä
Tilinpäätöksessä veronalaiset tulot summataan ilman arvonlisäveroa. Samoin summa-
taan verovähennyskelpoiset menot. Tilinpäätöksessä tuloista voidaan vähennyskelpois-
ten menojen lisäksi vähentää investointimenot poistomenettelyn kautta sekä joitain ve-
rotuksellisia vähennyksiä kuten tasausvaraus.
Maatalousverotuksen muistiinpanokaava:
TULOT
134
Verollinen myynti 23 %
1. Eläinten myyntitulot
2. Verovuoden tuotoksi jaksotetut kotieläinten myyntitulot
3. Muut myyntitulot
Verollinen myynti 13 %
4. Kotieläintuotteiden myyntitulot
5. Kasvinviljelytuotteiden myyntitulot
Verollinen myynti 9 %
6. Majoituspalvelut yms. myyntitulot
Arvonlisäveroton myynti
7. Valtiolta saadut tulot
8. Muut arvonlisäverottomat tuet ja korvaukset
9. Tasausvarauksen suora tuloutus
10. Muut arvonlisäverottomat tulot
MENOT
11. Palkkamenot
12. Arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoiset ostot 23 %
13. Verovuoden poistona vähennettävät kotieläinten jaksotetut hankintamenot
14. Arvolisäverotuksessa vähennyskelpoiset ostot 13 %/ 9 %
15. Muut maatalouden menot
16. Poistot
17. Verovuodelta tehty tasausvaraus
EROTUS (Voitto/Tappio).
Tasausvaraus
Tasausvaraus on valtion keino houkutella yrittäjää investoimaan. Tasausvarauksen
määrä on verovelvollisen valinnan mukaan 0–40 % maatilan maatalouden puhtaasta tu-
losta, joka on luonnollisten vähennysten, myös maatalouden harjoittajan tosiasiallisesti
135
tekemien poistojen, vähentämisen jälkeinen tulo. Laskentapohjana ei siis ole kaavamai-
sesti täysillä poistoilla rasitettu maatalouden puhdas tulo. Metsätalouden puhdasta tuloa
ei oteta tasausvarauksen määrää laskettaessa lukuun.
Tasausvarauksen vähimmäismääräksi on säädetty 800 euroa verovuodessa, mikä mer-
kitsee sitä, että varauksen tekeminen edellyttää vähintään 2 000 euron suuruista maati-
lan maatalouden puhdasta tuloa. Tasausvarauksen enimmäismäärä on puolestaan 13 500
euroa. Tällainen varaus edellyttää 33 750 euron suuruista maatalouden puhdasta tuloa.
Tämän ylittävä puhdas tulo ei enää lisää tasausvarauksen määrää. Varauksen määrää
laskettaessa täysien satojen eurojen yli menevä osa jätetään huomioon ottamatta.
Tasausvaraus on vähennyskelpoinen sekä valtion- että kunnallisverotuksessa. Siihen ei
liity talletusvelvollisuutta. Tasausvarauksen hyväksymiseksi riittää, että se on tehty ve-
roilmoituksessa. Se voidaan tehdä ja sitä voidaan muuttaa vielä veroilmoituksen jättä-
misajan päätyttyäkin ennen verotuksen päättymistä.
Varauksen käyttö
Tasausvarausta voidaan käyttää investointeihin. Varauksen tulevaa käyttökohdetta ei
maatalouden harjoittajan tarvitse ilmoittaa varausta tehdessään.
Tasausvaraus voidaan tulouttaa vähentämällä se maatalouden käyttöomaisuushyödyk-
keiden hankinta- ja perusparannusmenoista. MVL 8.2 §:ssä tarkoitettujen koneiden, ka-
luston ja laitteiden hankintamenoihin tasausvarausta on käytettävä sinä verovuonna,
jona hyödyke on hankittu, ja perusparannusmenoihin sinä verovuonna, jona perusparan-
nus on suoritettu.
Kone katsotaan hankituksi sinä verovuonna, jonka aikana sitova sopimus koneen han-
kinnasta on tehty. Jos konetta ei ole otettu hankintavuonna käyttöön, varaus käytetään
eri vuonna kuin poistojen tekeminen hankintamenosta alkaa.
MVL 9 §:ssä tarkoitettujen rakennusten ja rakennelmien ja MVL 10 §:ssä tarkoitettujen
salaojien, siltojen ja patojen yms. hyödykkeiden hankinta- ja perusparannusmenoihin ta-
sausvarausta on käytettävä sinä verovuonna, jona hyödykkeen rakennustyö on aloitettu
tai se on valmistunut.
Ennen rakennus- tai salaojitustyön aloittamisvuotta hankittujen rakennus- tai salaojitus-
tarvikkeiden hankintamenoihin tasausvarausta saa käyttää aikaisintaan työn aloittamis-
vuonna. Toisaalta varauksen käyttämisvuonna ei tarvitse olla lainkaan vastaavia kuluja.
Verovelvollisen mahdollisuus käyttää halutessaan tasausvarausta jo rakennustyön aloit-
tamisvuonna on merkityksellistä nimenomaan rakennusten ja rakennelmien hankinta- ja
perusparannusmenojen kannalta, koska rakentaminen ajoittuu usein monelle kalenteri-
vuodelle. Peltolohkon salaojitus sen sijaan tehdään yleensä saman kalenterivuoden ai-
kana, joten varauksia käytetään salaojien hankintamenoihin samana vuonna, jona pois-
tojen tekeminen alkaa.
136
Nettovarallisuus, maatalousyrityksen voitonjako pääomatuloon ja ansiotuloon
Aihe käsitellään tarkasti luennolla. Jos haluat tutustua aiheeseen, tutustu Esko Kiviran-
nan maatilaverotus – kansion sisältöön.
Tiivistettynä:
Maatalouden pääomatulo: 20 % tai 10 tai 0 % oman valinnan mukaan. Lasketaan maata-
louden edellisen vuoden nettovarallisuudesta. Verottajan olettama 20 %.
Maatalouden nettovaroihin lasketaan
+ Maatalousmaan arvo salaojituksineen
+ Tuotantorakennukset + rakennuspaikka
+ Koneet (menojäännös)
+ Tuotantokiintiöt
- Maatalouden velat
Edellisen vuoden nettovarallisuuteen lisätään käsiteltävänä verovuoden maksetuista pal-
koista 30 % lisäämään nettovarallisuuden määrää.
Esimerkki:
Kun tulos on voitollinen, jaetaan syntynyt tulos aina ensin pääomatulo-osuuteen ja lop-
puosa ansiotulo-osuuteen. Tätä jakoa varten tarvitaan tieto nettovarallisuudesta edelli-
sestä verotuksesta vuodelta verovuosi-1. Tässä harjoituksessa nettovarallisuus olkoon
100 000 €. Verolaki sanoo, että nettovarallisuuteen (tässä 100 000 €) on lisättävä 30 %
verovuonna maksetuista palkoista.
Oliko palkkoja? Olkoon esimerkissä maksettuja palkkoja 1000 €, joten nettovarallisuus
on 100 000 + (30 % x 1000 €) = 100 300 €.
Oletus on, että pääomatulo-osuus on 20 % nettovarallisuudesta. ELI
20 % x 100 300 € = 20 060 €.
Tämä 20 060 € osuus on pääomatulo-osuutta, joka vähennetään maatalouden voitolli-
sesta tuloksesta.
137
Eli jos tulos olisi 31 000 €, silloin:
Vaihtoehto A: Pääomatulo-osuus 20 % nettovarallisuudesta
Palkoista nettovaroihin 0,30 x 1000 € = 300 €
nettovarallisuus + 30 % palkoista =
100 000 € + 300 € = 100 300€
Pääomatulo-osuus 20 %
0,20 x 100 300 € =20 060 €
Ansiotulo-osuus
31000 € - 20060 € =10940 €
Ansiotulon jako puolisoille 50/50 % 10940 / 2 = 5470 €
138
Vaihtoehto B: Pääomatulo-osuus 10 % nettovarallisuudesta
Pääomatulo-osuus 10 %
0,10 x 100 300 € = 10 030 €
Ansiotulo-osuus
31000 € - 10030 € = 20970 €
Ansiotulon jako puolisoille 50/50 % 20970 / 2 = 10485 €
Vaihtoehto C: Pääomatulo-osuus 0 % nettovarallisuudesta
Pääomatulo-osuus 0 %
0 x 100 300 € = 0 €
ansiotulo-osuus
31000 € - 0 = 31000 €.
Ansiotulon jako puolisoille 50/50 % 31000 € / 2 = 15500 €.
Tästä lisää lähituntien aikana.
Ennakkoverot
Ennakot kannetaan 1 – 12 erässä kannettavan veron suuruudesta riippuen. Eräpäivä on
kunkin kalenterikuukauden 23. päivä. Eli veroa ei pidätetä suoraan tulosta, kuten pal-
kansaajalla vaan verottaja lähettää kuluvan vuoden arvioidusta tuloksesta ennakkove-
rosta maksun, joka pitää maksaa eräpäivänä. Mikäli ennakoita ei olisi, tulisi veroilmoi-
tuksen jättämisen jälkeen suuret jälkiverot tuloksen ollessa voitollinen. Ennakkoverot
ovat siis hyvä asia maksujen ennakoinnin ja maksuvalmiuden kannalta.
139
Arvonlisävero
Arvonlisävero on yleinen kulutusvero, joka kohdistuu lähes kaikkien tavaroiden ja pal-
velujen kulutukseen. Arvonlisävero on välillinen vero, joka on tarkoitettu lopullisten
kuluttajien maksettavaksi. Veronkantajina toimivat verovelvolliset yritykset, jotka sisäl-
lyttävät veron määrän myyntihintoihinsa ja tilittävät veron valtiolle.
Vero kannetaan jokaisesta tuotanto- ja jakeluketjussa tapahtuneesta myynnistä, mutta
jokainen porras suorittaa valtiolle veroa vain siinä portaassa syntyneestä arvonlisästä.
Lopulliseen kuluttajahintaan sisältyy veroa verokannan mukainen määrä, joka on yhtä
suuri kuin arvonlisistä maksettu vero yhteensä. Käytännössä veron kertaantuminen on
estetty vähennysoikeuden avulla: tuotantopanosostoihin sisältyneen veron saa vähentää
myynnistä suoritettavasta verosta.
Arvonlisäverojärjestelmä tuli voimaan Suomessa 1.6.1994. Yleinen arvonlisäverokanta
on Suomessa 24 prosenttia. Lisäksi käytössä on kaksi alennettua verokantaa (10 ja 14
%) ja nollaverokanta (myynti verotonta, mutta myyjälle palautetaan tuotantopanosostoi-
hin sisältynyt arvonlisävero). Verokanta ilmoitetaan laskettuna verottomasta hinnasta.
- Elintarvikkeet ja rehuaineet 14 %
- lääkkeet, kirjat, henkilökuljetukset ja niihin liittyvät matkatavarakuljetukset 10 %
- majoitustilan, myös leirintäpaikkojen, ja käyntisataman käyttöoikeuden
luovuttaminen 10 %
- teatteri-, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitysten, näyttelyjen, urheilutapahtumien, huvi-
puistojen, eläintarhojen, museoiden sekä muiden vastaavien kulttuuri- ja viihdetilai-
suuksien ja laitosten pääsymaksut 9 % (koskee myös huvipuistojen ajolaitteiden ja mui-
den vastaavien laitteiden käytöstä perittäviä pääsymaksuluonteisia maksuja)
Elintarvikkeella tarkoitetaan ruokatavaraa, juomaa ja muuta sellaisenaan ihmisen nautit-
tavaksi tarkoitettua ainetta sekä niiden raaka-ainetta ja niitä valmistettaessa tai säilöttä-
essä käytettävää maustetta, säilöntäainetta, väri- ja muuta lisäainetta.
Rehuaineella puolestaan tarkoitetaan rehua ja rehuseosta sekä niiden valmistuksessa
käytettäväksi tarkoitettua raaka- ja lisäainetta, eläinten ruokana käytettäviä teollisuuden
jäteaineita sekä rehukalaa.
Vaikka myynnin verokanta on alennettu, myyntiä varten hankittujen tuotantopanosten
vähennysoikeus määräytyy panosten ostohintaan sisältyvän veron mukaan, yleensä siis
24 %:n verokannan mukaan. Maatilayrittäjän tyypillisistä tuotantopanoksista ovat rehut
14 %:n verokannan piirissä ja eläinlääkkeet 10 %:n verokannan piirissä.
140
Arvonlisäveron laskeminen
Arvolisäveron laskentaan on monia tapoja, mutta helpoin tapa on mielestäni seuraava:
Kun Brutto=Nettosumma + alv. Eli 100 % (tuotehinta ilman alvia)+ alv %, jolloin tä-
män perusteella voidaan päätellä kerroin Kun tuotteen hinta itsessään on siis 100 % ja
kun siihen lisätään alv:n määrä esim.24 %, on näiden yhteissumma bruttomäärä 100 %
+ 24 % =124 %. Kun 124 %: 100 = saadaan kerroin 1,24. Vastaavasti 14 % mukainen
kerroin olisi 1,14 ja 10 % mukainen kerroin 1,10. Kun halutaan laskea nettosumma bru-
tosta, voidaan bruttosumma jakaa tällä saadulla kertoimella. Alv saadaan bruton ja ne-
ton erotuksesta. Vastaavasti jos halutaan nettosummasta laskea bruttosumma, kerrotaan
netto kertoimella.
Esimerkki 1: Bruttosumma on 75 €, alv % 24. Laske alv ja laskun summa nettona.
Netto 75 € : 1,24= Brutto
ALV:n osuus 75 – brutto = alv.
Esimerkki 2: Nettosumma on 76 €, alv % 24. Laske alv ja laskun summa bruttona.
Bruttona 76 € X 1,24 = brutto
ALV:n osuus brutto -netto = alv.
141
15. LASKENTATOIMI - MAATALOUSYRITYKSEN TULOKSEN
ANALYSOINTI JA KANNATTAVUUDEN MITTAAMINEN
Kannattavuus tarkoittaa yrityksen pitkän tähtäimen tulontuottamiskykyä, jota voidaan
mitata erilaisilla tunnusluvuilla. Tässä käsittelen maatilan tuloksen analysoinnin kan-
nalta tärkeimmät.
142
Alla laskentajärjestys:
OIKAISTU TULOSLASKELMA
+ Myyntituotot
+ Tuet
= LIIKEVAIHTO
+ tuotevarastojen ja kotieläinomaisuuden lisäys
- tuotevarastojen ja kotieläinomaisuuden vähennys
+ sisäiset siirrot (luovutukset)
+ maa- ja puutarhatalouden muut tuotot
= KOKONAISTUOTTO
- muuttuvat kulut
- kiinteät kulut
- yrittäjäperheen palkkavaatimus
= KÄYTTÖKATE
- poistot
= LIIKETULOS
+ rahoitustuotot
- korot ja rahoituskulut
= NETTOTULOS (Yrittäjätulo)
– oman pääoman korkovaatimus
= YRITTÄJÄNVOITTO
Käyttökate %
Maatiloilla yleisesti käyttökatteen tulisi olla suhteellisen suuri, että se kattaisi sekä pois-
tot että rahoituskulut. Tavoite on 30–40 % käyttökate. Tätä edellyttävät usein rahoitus-
laitokset.
Jos esim. Käyttökate 41300 €+59400 (poistetaan palkkavaatimus)=100 700 €. Tämä on
liikevaihdosta 100700 €/232800 €*100=43 %
Maatiloilla yleisesti käyttökatteen tulisi olla suhteellisen suuri, että se kattaisi sekä pois-
tot että rahoituskulut. Tämän toteuttaminen on toisaalta hankalaa, varsinkin kasvinvilje-
lytiloilla, koska liikevaihto jää usein pieneksi.
Käyttökate pelkästään 40 % kriteerillä on tiukka, saattaisi olla järkevää tarkastella haa-
rukalla 30–40 %. 40 % käyttökatetavoite on haastava saavuttaa.
Pankki tarkastelee käyttökatetta lainoitukseen. Yleensä maksimilainan määrä on 4-6 x
käyttökate.
143
Kannattavuuskerroin
Maataloudessa yleisesti käytetty kannattavuusmittari on kannattavuuskerroin. Se kertoo,
saavutetaanko omalle pääomalle ja omalle työlle tavoitteiden mukainen tulos. Jos kan-
nattavuuskerroin on yksi (1) tai suurempi, kertoo se, että asetetut tavoitteet ylitettiin eli
yritystoiminnassa onnistuttiin. Alle yhden kannattavuuskerroin tarkoittaa, että asetettua
kannattavuustavoitteita ei saavutettu. Saatu tulo saattaa kuitenkin olla yrittäjäperheelle
riittävän suuri. Viime aikoina kannattavuuskerroin on ollut keskimäärin 0,4-0,6, joka
kertoo, että tavoitteita ei ole saavutettu (eli haluttua tuntipalkkaa ja sijoitetun pääoman
tuottoa). Kannattavuuskerroin lasketaan seuraavasti:
Eli Tuloslaskelmalta poimitaan Nettotulos, joka jaetaan palkkavaatimuksen ja pääoman
korkovaatimuksen summalla.
Yrittäjätulo (maataloustulo)
Maatalouden yrittäjätulo kuvaa sitä osaa maataloudesta syntyvistä tuotoista, joka jää
korvaukseksi yrittäjän omalle työlle ja omalle pääomalle. Se lasketaan vähentämällä
maataloudesta saatavista tuotoista maatalouteen kohdistuvat muuttuvat ja kiinteät kulut,
poistot sekä velkojen korot. Käytännössä maatalouden yrittäjätulo saadaan tuloslaskel-
masta laskemalla yhteen maatalouden nettotulos ja yrittäjän palkkavaatimus. Nuoren
144
viljelijän aloitustukeen ja investoin-titukeen liittyvät yrittäjätuloa koskevat minimivaati-
mukset on esitetty hakemuslomakkeiden täyttöohjeissa.
Oman pääoman tuotto %
Oman pääoman tuotto kertoo, saako yrittäjä omalle pääomalle kilpailukykyistä tuottoa.
Oman pääoman kyky tehdä tulosta Nettotulos/keskimääräinen oma pääoma. Lasken-
nassa oman työn kustannus on asetettu palkkavaatimuksen mukaan. Yleisessä yritystoi-
minnassa käytetään pääoman tuotolle seuraavia ohjearvoja:
>= 10 % hyvä
5-9 % tyydyttävä
alle 5 % heikko.
Maksuvalmius (Quick ratio)
Maksuvalmius eli yrityksen kyky suoriutua laskuista kuvaa yritystoiminnan riskejä ly-
hyellä aikavälillä. Maksuvalmiuden tunnuslukuna voidaan käyttää termiä Quick ratio.
Salmi (2010, 180) toteaa, että Quick Ratio (”happotesti”) on välittömän maksuvalmiu-
den suppea mittari.
Laskusääntö:
Tässä lasketaan käteisvaroiksi vain kaikkein nopeimmin ja halvimmin rahaksi muutetta-
vat taseen erät. Käytännössä Quick ratio eli Maksuvalmiussuhde saadaan suhteutta-
malla yrityksen rahoitusomaisuus lyhytaikaisiin velkoihin. Rahoitusomaisuutta ovat
saamiset ja tilillä olevat varat. Eli laskutetut, mutta tilille vielä tulemattomat eli saata-
vissa olevat rahat + pankkitileillä (tilin 1920) olevat yrityksen käteisvarat.
Lyhytaikainen vieras pääoma koostuu lainojen seuraavan tilikauden lyhennyksistä ja
ostoveloista. Eli lainojen lyhennykset (eivät näy tuloslaskelmalla, on poimittava käsin
erikseen) + mahdolliset ostovelat lasketaan yhteen.
Luvun arvo yksi kertoo, että yritys pystyy suoriutumaan lyhytaikaisista maksuvelvoit-
teistaan rahoitusomaisuudellaan. Mikäli rahoitusomaisuus on vain puolet lyhytaikaisten
velkojen määrästä, saattaa se olla merkki niukasta maksuvalmiudesta.
Quick Ratio tulos:
145
>=1,0 hyvä
0,5-0,9 tyydyttävä
<0,5 heikko
Quick Ratio kertoo siis yrityksen mahdollisuutta selvitytä lyhytaikaisista (alle vuoden)
veloistaan pelkällä rahoitusomaisuudellaan.
Current ratio
Tämä tunnusluku on Quick ratiota laajempi tunnusluku. Se mittaa, kuinka hyvin yritys
voi selviytyä lyhytaikaisista veloistaan vaihto (eli varastot + eläimet) - ja rahoitusomai-
suudellaan (kaikki rahavarat eli pankissa olevat varat, käteiskassa-varat yms.).
Laskusääntö:
Vaihto-omaisuus (eli varastot + eläimet) + lyhytaikaiset saamiset + rahat ja pankkisaa-
miset + rahoitusomaisuus (arvopaperit) / Lyhytaikainen vieras pääoma.
Kauppalehden mukaan ”Current ratio soveltuu sekä yksittäisen yrityksen että saman toi-
mialan yritysten maksuvalmiuden tilan ja kehityksen arviointiin. Tunnusluku toimii
myös hieman Quick ratiota paremmin toimialojen välisessä vertailussa.”
Tunnusluvun viitteelliset ohjearvot ovat:
Erinomainen yli 2,5
Hyvä 2 - 2,5
Tyydyttävä 1,5 - 2
Välttävä 1 - 1,5
Heikko alle 1
146
Omavaraisuusaste
Omavaraisuusaste kuvaa oman pääoman osuutta koko pääomasta. Pääoma näkyy taseen
loppusummasta Oma pääoma / taseen loppusumma.
Vakavaraisuudella mitataan yritystoiminnan riskejä pitkällä aikavälillä. Vakavaraisuu-
den mittarina käytetään omavaraisuusastetta ja velkojen suhdetta liikevaihtoon. Putto-
sen (Knüpfer ja Puttonen 2009, 229–230) mukaan omavaraisuusaste (oma pääoma jaet-
tuna taseen loppusummalla) kertoo, onko oman ja vieraan pääoman suhde hallinnassa.
Omavaraisuusasteen arviointiohje (Salmi 2010, 169):
- alle 20 % heikko
- 20-39 % tyydyttävä
- >= 40 % hyvä.
Suhteellinen velkaantuneisuus (%)
Tämä tunnusluku on myös vakavaraisuuden tunnusluku, johon vaikuttaa yrityksen toi-
miala. Mitä säännöllisemmät ovat tulot sitä enemmän yritys kestää velkaa. Suhteellinen
velkaantuneisuus kuvaa vieraan pääoman suhdetta liikevaihtoon Vieras pääoma/lii-
kevaihto.
Suhteellista velkaantumista eli velkojen ja liikevaihdon suhdetta käytetään vakavarai-
suuden mittarina etenkin velkaisissa yrityksissä. ProAgrian perussääntö on, että 100 %
on hälytysraja ja yli 200 %:n taso tietää todennäköisesti vaikeuksia. Maataloudessa tur-
vallinen enimmäisvelan määrä on siis enintään liikevaihdon verran, kun lainat ovat nor-
maaliehtoisia, eivätkä sisällä lyhytaikaisia luottoja.
Korkoprosentin vaihtelusta johtuen Salmen (2010, 169) mukaan 80 %:n raja osoittaa
yrityksen heikkoutta:
147
Vertailutieto Taloustohtorista velat liikevaihdosta eri tuotantosuunnissa (Ollikainen, ProAgria Oulu)
Yrityksen toimiala vaikuttaa siihen, kuinka suuren velkamäärän suhteessa liikevaihtoon
yritys kestää: mitä korkeampi on käyttökateprosentti, sitä korkeampi voi suhteellinen
velkaantuneisuus olla.
Käyttökate lasketaan: Liikevaihto- muuttuvat kulut – kiinteät kulut (ei poistoja, eikä
korkoja) – yrittäjäperheen palkkavaatimus. Käyttökatteen tulisi Salmen (2010, 150) mu-
kaan olla tasolla 10 – 25 %.
Lainojen takaisinmaksuaika
Lainojen takaisinmaksuaika kuvaa sitä, kuinka pitkä on lainojen takaisinmaksuaika, jos
koko rahoitusjäämä käytettäisiin lainojen lyhennyksiin. Ollikaisen (ProAgria Oulu) mu-
kaan tämä tunnusluku voi olla myös yksi vakavaraisuuden tunnusluvuista.
Rahoitusjäämä lasketaan verolomakkeen tiedoista kaavalla: Tulot yhteensä – suorat ra-
hamenot – Yksityistalouden rahoitus – maksetut korot – maksetut verot = Rahoitus-
jäämä.
Lainojen takaisinmaksuaika lasketaan kaavalla: Lainan määrä/rahoitusjäämä = Lainan
takaisinmaksuaika vuosina. Ollikaisen mukaan tavoitteeksi voidaan asettaa lainojen ta-
kaisinmaksuajalle 5 vuotta, mikäli rahoitusjäämää vastaava summa voitaisiin käyttää
lainan lyhennyksiin. Tilanteessa, että tuotanto halutaan ajaa nopeasti alas (esim. sairas-
tumisen seurauksena), on tärkeää pohtia etukäteen, kuinka nopeasti kriisitilanteessa sel-
vitään velkojen takaisinmaksusta.
Maatalouden verotuspoistojen määrä suhteessa velkojen lyhennyksiin
Verotuspoistojen määrä suhteessa lainan lyhennyksiin kuvaa, kuinka paljon poistoja
tehdään suhteessa lainan lyhennykseen. Tunnusluku lasketaan kaavalla: Tehdyt pois-
tot/Lainan lyhennys = poistojen määrä suhteessa lainojen lyhennyksiin.
Talousasiantuntijoiden mukaan isojen investointien jälkeen kaavamainen maksimipois-
tojen teko verotuksessa ei ole järkevää verosuunnittelua, sillä se kuluttaa poistot ennen
velan päättymistä. Siksi maataloudessa tulisi pyrkiä tasaiseen verotettavaan tulokseen ja
148
mitoittaa poistot enintään lainan lyhennysten suuruisiksi, vaikka se tarkoittaisi lyhyellä
aikavälillä korkeampaa verotusta. Tasainen verotettava tulo pitää veroennakot saman
suurusina vuodesta toiseen ja auttaa maksuvalmiuden suunnittelua.
Kannattavuuskertoimen laskenta ja laskentataulukon käyttö (pikaopas)
Tällä kurssilla käytössäsi on veroilmoituksen pohjalta laadittava kannattavuusanalysoin-
tityökalu Exceliin, jolla voit arvioida tilasi kannattavuutta verolomakkeen tietojen poh-
jalta.
Avaa Excel-kannattavuudenlaskenta (Kannattavuuskerroin-työkirja). Siirry Aloitus-vä-
lilehdeltä työtuntien laskentaan (alhaalta välilehdeltä) .
Työtunnin-taulukossa pohdit, paljonko eri kuukausien aikana käytät aikaa maatalous-
työhön. Taulukossa on lueteltu valmiiksi vuoden kuukaudet ja paljonko kussakin kuu-
kaudessa on päiviä.
Tässä taulukossa kirjaat Tunnit sarakkeelle arvioimasi keskimääräisen päivittäistyöajan
kussakin kuukaudessa. Tavoitteena on saada selville maatalousyrityksen kokonaistyö-
aika. Kunkin kuukauden suurin mahdollinen työpäivien lukumäärä on kirjoitettu val-
miiksi. Lisää mahdolliset lomapäivät, jolloin et tee maataloustyötä. Mikäli sinulla on
kuukausia, jolloin et tee maataloustyötä, nollaa sen kuukauden työpäivät. Tällainen ti-
lanne syntyy helposti esim. kasvinviljelytilalla talviaikana. Mikäli taulukko ei sellaise-
naan toimi sinun yrityksessäsi, selvitä tunnit ja syötä tuntien yhteismäärä tuntisoluun
(pura tarvittaessa taulukon suojaus). Tarvittaessa pyydä lisäohjeita Mika Mujuselta.
Siirry työtunnit selvitettyäsi Varallisuus – välilehdelle. Koska tässä laskennassa käyte-
tään hyväksi veroilmoituksen tietoja, kerätään varallisuustiedot tässä siten, että tietoja
korjataan tarvittaessa esimerkiksi peltovarallisuuden ja eläinten osalta. Osa veroilmoi-
tuksen tiedoista ei ole todellisia (esim. pelto on ilmoitettu vain verotusarvosta, ei todelli-
sesta raha-arvosta) ja eläimiä ei ole arvotettu lainkaan veroilmoituksella, siksi ne otetaan
149
mukaan varallisuuslaskentaan tässä vaiheessa. Tavoitteena on selvittää maatalouden ko-
konaisvarallisuus eli paljonko varoja on kiinni maataloustuotannossa, että pystymme
laskelmaan sijoitetun pääoman tuoton.
Verolomakkeen nro 2 viimeiseltä sivulta löydät nettovarallisuuden laskennasta peltojen
verotusarvon. Ongelmana on, että kyseessä on verotusarvo, ei todellinen markkina-arvo.
Mikäli olet laittanut rahaa peltoihin verotusarvoa enemmän, korjaa lukemaa laittamalla
hehtaarihinnan kohdalle keskimääräinen oikea hehtaarihinta. Eli jos olet ostanut peltoa
useita kertoja, laske peltomaahan sijoittamasi rahan yhteissumma ja jaa summa peltojen
yhteismäärällä, jolloin saat keskimääräisen peltohehtaarin hinnan. Laita lisäksi omista-
miesi (ei vuokrattuja peltoja, koska ovat vain hallinnassa) peltojen hehtaarimäärä näky-
viin, että ohjelma osaa laskea pääoman kokonaismäärän (hehtaarin käyvän arvon x heh-
taarimäärä).
Muilta osin tee tarvittavat muutokset. Huomaa lisätä eläimet, sillä näitä ei ole huomioitu
mitenkään veroilmoituksella. Tuotantoeläimissä, varsinkin isommalla kotieläintilalla, on
kiinni melkoinen rahamäärä. Tee myös arvio varaston määristä, sillä varastossa on
yleensä rahaa kiinni. Tämän saanet parhaiten katsomalla pääkirjaa ja tutkimalla syksyllä
ostettujen rehujen ja lannoitteiden yhteissummaa.
Siirry Kannattavuus-välilehdelle. Tässä taulukossa syötät tietoja maatilasi verolomak-
keelta. Ajatus on, että taulukon keltaisiin soluihin syötetään omia arvoja. Etene ylhäältä
alas, vasemmalta oikealle. Syötä alkuun
pääoman tuottotavoite-prosentti esimerkiksi
5 %. Katso kunkin rivin keltaisen solun
kohdalta ohje, mitä soluun tulee syöttää.
Ohjelma laskee suuntaa antavan kannatta-
vuuskertoimen syöttämiesi verolomaketie-
tojen perusteella. Kerroin on siis suuntaa
antava. Kokeile muuttaa pääoman tuotto-
prosenttia isommaksi ja pienemmäksi.
Muuta myös maatalousyrittäjän työtunnin
hintatavoitetta korkeammaksi ja alemmaksi.
Kiinnitä huomiota, mitä tapahtuu kannatta-
150
vuuskertoimelle. Kokeile, millä tuntipalkalla ja pääoman tuottoprosenttiyhdistelmällä
saat kannattavuuskertoimen >=1.
151
16. BUDJETOINTI
Budjetti= yrityksen talousarvio. Yritetään ennakoida tulevaisuuden tuloja ja menoja tili-
kausittain.
Tyypillisesti maatila laatii budjetin seuraavalle tilikaudelle hyvissä ajoin ennen nykyi-
sen tilikauden päättymistä, tyypillisesti esim. loka-marraskuussa. Kassavirtalaskelma
kuvaa tulojen ja menojen kassavirtoja. Sen voi mieltää pankkitiliotteeksi halutulta ajan-
jaksolta. Panot ovat tuloja kassaan ja otot ovat menoja kassasta.
Kassavirtalaskelman saldo kuvaa käytettävissä olevia käteisvaroja määrätyllä hetkellä.
Kassavirta näyttää maatilayrityksen todelliset maksusuoritukset ajanjaksolta.
Kassavirta-analyysistä näkee, onko yritykseltä mennyt enemmän rahaa kuin mitä on
maksettu yritykselle. Kassavirtalaskelman avulla pystyt reagoimaan nopeammin toi-
minnassa tapahtuviin muutoksiin kuin tutkimalla tuloslaskelmaa jälkeenpäin.
Budjettitehtävässä harjoittelet Kassavirtalaskelman tulkintaa. Laskelmassa löydät termin
Rahoitusjäämä ja rahoitusjäämäprosentti.
Rahoitusjäämästä ilmenee, miten yritys on selviytynyt juoksevista maksuistaan tilikau-
den aikana. Jatkuvasti negatiivinen rahoitusjäämä merkitsee yrityksen velkaantuneisuu-
den kasvua. Yritys on pystynyt ainakin osittain suorittamaan investointista tulorahoituk-
sella ja mahdollisesti lyhentänyt myös velkojaan, jos rahoitusjäämä on positiivinen.
Rahoitusjäämäprosentti lasketaan jakamalla kassavirtalaskelman rahoitusjäämä myyn-
nin kassaan maksuilla eli kaavana:
Rahoitusjäämän voi laskea esimerkiksi verolomakkeen tietojen avulla seuraaavsti:
Tulot yhteensä – suorat rahamenot – yksityisosuus menoista(sähkö-, puhelin- ja vesime-
not) – maksetut korot – maksettavat verot = Rahoitusjäämä.
Rahoitusjäämätermiä voi käyttää esimerkiksi lainojen takaisinmaksun minimilasken-
taanLaskenta: Lainojen määrät (2-lomake sivu 4) / rahoitusjäämä = Lainojen takaisin-
maksuaika vuosina.
Tavoitteeksi: Lainojen takaisinmaksuaika, kuvaa kuinka pitkä on lainojen takaisinmak-
suaika, jos koko rahoitusjäämä käytettäisiin lainojen lyhennyksiin. Lainojen takaisin-
maksuaika on vakavaraisuuden tunnusluku. Voidaan esimerkiksi pohtia, että lainat tulisi
maksaa alle 5 vuodessa kokonaan pois.
Rahoitusjäämän saat selville myös kurssin budjettilaskelmalta.
152
Alla kaavajärjestys, josta Excel-budjetissa on valmiina sovellettu versio laskettaessa
kassavirran tunnuslukuja:
Katso lisää Excel-budjetista kaavojen sovellusta.
Budjetin voi laatia käsin tai atk-ohjelmalla esim. Excel-taulukkolaskennalla. Kirjanpito-
ohjelmissa on monesti budjetointipalikka mukana, mutta monet niistä ovat toteutuksil-
taan epäonnistuneita, sillä tilit joudutaan hakemaan yksitellen näkyviin. Siksi olen laati-
nut kurssin avuksi erillisen budjetointitaulukon Excelillä, jolla voit harjoitella budjetin
tekoa. Samainen budjetti on myös kustannuslaskentatehtävä osana. Lisäksi molemmissa
budjettimalleissa on lyhyt kassavirta-analyysi.
153
17. TALOUDEN KRIISITILANTEET MAATALOUSYRITYKSESSÄ
JA NIIDEN RATKAISEMINEN
Maksuvalmius = laskut voidaan maksaa määräaikana. Lyhyellä aikavälillä maksuval-
miuden ylläpitäminen on kannattavuuttakin tärkeämpi asia. Pitkällä aikavälillä hyvän
maksuvalmiuden ehtona on riittävä kannattavuus. Hyvin kannattavillakin tiloilla voi
ajoittain esiintyä maksuvaikeuksia, jotka johtuvat tulojen ja menojen ajoittumisesta eri
ajanjaksoille.
Vakavaraisuus = pääomasta riittävän suuri osa omaa pääomaa.
Hyvä vakavaraisuus parantaa riskinsietokykyä. Vakuudet riittävät lainatarpeisiin. Tun-
nuslukuna tähän soveltuu termi omavaraisuusaste = oma pääoma/taseen loppusumma.
Yrityksen kriisi ilmenee pääsääntöisesti liiketoiminnan heikkona kannattavuutena. Kun
sisään tulevan rahan määrä on pienempi kuin ulosmaksettavan rahan, syntyy maksuval-
miusongelma, jota paikataan ottamalla velkaa tai myymällä omaisuutta tai lykkäämällä
laskujen maksua.
Yritystoiminnan tulee olla kannattavaa eli viljelijän on tiedettävä, mitä myytävän tuot-
teen/palvelun tuottaminen maksaa itselle. Kannattamaton yritystoiminta on perustelta-
vissa vain tietoisella päätöksellä, kun kyseessä on jokin ylimenovaihe. (Rissanen 2004,
179.)
Maksuvalmiusongelmien syitä:
1. Tappiollinen myynti ts. tuotantokustannus myyntihintaa korkeampi
2. Menot etupainotteisia, esim. lihantuotannossa rahat kiinni jopa 24 kk en-
nen kuin lihatili tulee. Tila joutuu lainaamaan käyttöpääomaa, jota lyhen-
netään sitten, kun tulo tulee.
3. Kalliit investoinnit suhteessa tuottotasoon
a. Tuottavuus/tuotannon tehokkuus matala
4. Yksityistalouden kulutus harkitsematonta
5. Velan määrän ollessa 80 % liikevaihdosta, aiheuttaa velka yleensä havait-
tavia ongelmia maksuvalmiuteen. Korkojen noustessa ongelmia, pelivara
menetetty. Ylivelkaantumisen riski on ilmeinen.
6. Kassassa olevan rahan vähyys, pelivara pieni
7. SPV
a. Tilan ostosta seurannut velka ei mahdollista lisävelkaa, investointi
tuottavaan toimintaan jäissä useamman vuoden
8. Vahvat vakuudet, mutta heikko kassavirta-->Ylivelkaantuminen
a. Kasvinviljelytila/metsätila, eli lainan saanti ei ole vakuuksien puut-
teen takia ongelma, mutta käytännössä lainaa ei saa maksettua pois
kuin myymällä omaisuutta.
154
9. Nopea kasvu
Nopea kasvu – mahdollisuus vai uhka?
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos on listannut viisi kohtaa raportissaan
www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts46.pdf. Maatilayrityksen ja sillä toimivan yrittäjän pitää täyt-
tää seuraavat viisi edellytystä, jotta yrityksen koon kasvattaminen “onnistuu”.
Ensinnäkin nykyisen yrityksen tulee olla lähtökohtaisesti kannattava. Tilan yrittäjällä
tulee olla potentiaalia johtaa myös nykyistä isompaa yksikköä. Kasvatettavan yrityksen
pitää olla lähtökohdiltaan riittävän iso, jotta sillä toimiva yrittäjäperhe saa toimeentulon
ja lisäksi kykenee selviytymään laajenemisen aiheuttamista lisäkustannuksista. Kasvu
edellyttää käyttämättömien resurssien olemassa oloa. Jo käyttämätön johtamispotenti-
aali riittää resurssiksi, jonka turvin yritystä voi kasvattaa. Viides kasvun edellytys on
saatavilla olevat resurssit. Tällainen lisäresurssi voi olla vaikkapa viljelysmaa.
Nopea kasvu velkarahalla tuo uhkia. Jos lainaa on liikaa suhteessa liikevaihtoon, menee
tuloksesta merkittävä osa lainojen korkojen ja lyhennysten maksamiseen. Tällöin yritys
voi joutua maksuvalmiuskriisiin esim. koronnousun seurauksena. Lainoja pitäisi saada
lyhennettyä nopeasti pois.
Talousongelmien välttämisen keinot
1. Suunnittele, tee budjetti eli tulo- ja menoarvio (katso kohta Budjetti)
2. Vältä liikaa velkaa. Max. Käyttökate 30-40 % ja velan määrä max. 80 %
liikevaihdosta on hyvä ohjenuora.
a. Omarahoitusosuuden lisääminen (esim. pitkitä investointia tulevai-
suuteen eli vahvista tasetta nykyisellä tuotannolla
b. Nosta velka osissa, älä kerralla jos ei ole tarve, säästät korkome-
noissa ja lyhennyserä lyhentää pääomaa pois.
3. Maksa pankkilainaa nopeasti pois
4. Varo investoinneissa vauhtisokeutta.
a. Esim. rakentamisessa hämärtyy helposti rahan taju, laskut ovat
suuria ja niitä on paljon.
5. Kilpailuta ostot
6. Koneyhteistyö säästää kuluja.
155
18. MAATILAN PROSESSIT
Avainsanat: Maatilan prosessit ja työketjut, Töiden organisointi, vastuut, aikataulut,
seuranta.
Prosesseilla tarkoitetaan tässä yhteydessä työvaiheita. Yritys tarvitsee toimintatapoja ja
yhteisiä pelisääntöjä eli prosesseja toimintansa pyörittämiseen. Hyvin suunnitellulla
prosesseilla:
• tehostetaan toimintaa ja saadaan aikaan kustannussäästöjä.
• hyvin mietityt prosessit varmistavat, että toiminnan kannalta tärkeät asiat tulee
tehtyä,
• vältetään turhan tekemistä,
• kyseenalaistetaan jokainen työvaihe,
• vältetään virheitä.
Lean – ajattelussa (Toyotan tapaan) pyritään siihen, että:
• oikea määrä oikeanlaatuisia oikeita asioita saadaan oikeaan aikaan ja oikeaan
paikkaan
• vähennetään kaikkea turhaa ja ollaan joustavia sekä avoimia muutoksille
• vältetään arvoa tuottamattomia toimintoja, joita ovat esim:
o kuljetukset
o varastot
o liike
o odotusaika
o ylituotanto
o yliprosessointi
o viallinen tuote.
Esimerkki maatilan prosessikaaviosta:
156
157
158
19. JOHDATUS MAATILAN SUKUPOLVENVAIHDOKSEN PE-
RUSTEISIIN
Maatilojen sukupolvenvaihdoksia tehdään noin alle 1000 tilalle vuodessa. Maatilojen
omistusten siirtoa tuetaan yhteiskunnan taholta, jotta maatilat eivät pirstoutuisi pieniksi
”maaplänteiksi”, vaan pysyisivät toimeentulon ja työpaikan tarjoavina elinvoimaisina
yksikköinä. Tiloja siirtyy sukupolvelta toiselle myös ilman tukea, mutta nämä tilat ovat
rakenteeltaan sellaisia, joilla ei yleensä ole mahdollisuutta saada toimeentuloa. On muis-
tettava, että pieneltäkin tilalta voi saada tuloa, mutta se vaatii usein tarkkaan harkitun
konseptin ja erikoistumisen, jolloin tuki saattaa olla mahdollinen.
Sukupolvenvaihdoksen eteneminen
Pro Agria - SPV:n vaiheet maatilalla
159
Sukupolvenvaihdoksen toteutuksen vaihtoehdot 2014 saakka
Maatila voidaan siirtää toiminnan jatkajalle kaupalla, vaihdolla, muulla vastikkeellisella
luovutuksella tai lahjana. Sukupolvenvaihdoksessa käytetään usein kaupan ja lahjan vä-
limuotoa eli lahjanluonteista kauppaa.
Kauppa
Kaupassa yksi tai useampi lapsista ostaa tilan vanhemmiltaan ja ryhtyy viljelemään sitä.
Maatilan sukupolvenvaihdos on ostajan ja myyjän välinen asia. Sukupolvenvaihdok-
sissa on yleistynyt käytäntö, jossa ennakkoperintöä ei enää makseta ostajan muille sisa-
ruksille. Koko kauppahinta maksetaan myyjille, jotka sitten käyttävät saamansa rahat
parhaaksi katsomallaan tavalla. (OP-Sukupolvenvaihdoksen opas 2011, 4.)
Muilla lapsilla on kuitenkin oikeus perimyksessään lakiosuuteen; ja on syytä muistaa,
että tilakauppa-asioista on parasta neuvotella avoimesti myös sisarusten kanssa, ettei
käy seuraavalla tavalla:
Meitä on kolme sisarusta, joilla kaikilla on maatalousalan koulutus. Yksi jäi
tilanjatkajaksi. Kun sukupolvenvaihdosta tehtiin, meitä muita sisaruksia ei
kutsuttu paikan päälle, emmekä vieläkään tiedä, millä hinnalla maatila lah-
jaksi tälle yhdelle sisarelle päätyi. Ja lahjaksi hän sen sai. Vanha pari
muutti uuteen asuntoon kirkonkylälle, emmekä tiedä kuka asunnon käytän-
nössä omistaa - tilanjatkaja vai vanha pari. Meitä muita sisaria loukkasi sy-
västi tapa, jolla asia hoidettiin. Meille tehtiin selväksi ainoastaan, että suku-
polvenvaihdos on ostajan ja myyjän välinen asia. Silti olisi ollut hienotun-
teista kertoa edes avoimesti, mitä tapahtuu. Asia on jäänyt kaivelemaan vä-
lejä.
Minua askarruttaa, missä kohtaa voimme vaatia ns. lakiosuutta? Lähde:
http://www.laki24.fi/keskustelu.php?id=23862.
Tilakaupassa myyjä voi pidättää itsellään elinikäisen hallintaoikeuden. Kiinteistön
omistusoikeus ja hallintaoikeus voivat olla eri osapuolilla. Hallintaoikeuden pidättämi-
sellä alennetaan luovutuksen arvoa, jolloin kauppahinta voi olla alhaisempi. Tuleva lah-
javerotus laskee, koska omaisuuden arvo alenee. Tilan kauppahintaa laskettaessa on tär-
keää huomioida verottajan käypä arvo tilasta ja tilan velat, sekä myyjien rahoitustarve ja
tilan maksuvalmius (OP-Sukupolvenvaihdoksen opas 2011, 4).
Lahja
160
Lahjassa tilan omistajat lahjoittavat tilan jatkajalle. Saaja maksaa veron samastaan lah-
jan arvosta. Vuorisen (2010, 29) mukaan tilasta luopuminen jatkajalle osittain tai koko-
naan lahjana on usein kannattavaa, vaikka jatkaja joutuukin tällöin maksamaan lahjave-
ron. Lahjana tehty luovutus on jatkajan kannalta selkeä ratkaisu, koska omistus ja hal-
linta siirtyvät samanaikaisesti (Vuorinen 2010,29Pyykkönen 1998, 38–39 ).
Lahjan luonteinen kauppa tarkoittaa (Vuorinen (2010,29Stenlund (2003, 98)), että
maatila myydään oikeaa arvoa alhaisemmalla hinnalla, jolloin käyvän arvon ja kauppa-
hinnan välinen ero katsotaan lahjaksi. Lahjana saadun omaisuuden verotus ratkaistaan
vertaamalla käypää arvoa kauppahintaan. Lahjaveroa joudutaan maksamaan, jos tila
lahjoitetaan jatkajalle tai se myydään lahjanluonteisella kaupalla. Lahjanluonteiseksi
kauppa katsotaan, jos kauppakirjassa maksettavaksi sovittu vastike on enintään ¾ omai-
suuden käyvästä arvosta.
Maatilojen sukupolvenvaihdos on kuitenkin oikeutettu lahjaveron huojennukseen, jol-
loin lahjaveroa ei tarvitse maksaa, jos kauppakirjassa sovittu hinta on yli puolet tilan
käyvästä arvosta. Lahjaveron huojennus on
Huojennuksen saaminen edellyttää, että tilalla todella harjoitetaan maataloutta. Pelkän
metsätalouden harjoittaminen ei oikeuta huojennuksen saamiseen perintö- tai lahjavero-
tuksessa. Maatalouden harjoittamisen on oltava aitoa maatalouden harjoittamista. Huo-
jennus keventää veroa.
Vastikkeeseen lasketaan rahasuoritusten lisäksi siirtyvät ja poismaksettavat velat sekä
syytinki (Sukupolvenvaihdoksen opas 2011, 14). Syytinki voidaan sopia kauppakirjassa
esim. siten, että osa kauppahinnasta maksetaan kiinteistöeläkkeenä eli syytinkinä. Syy-
tinki on siis osa kauppahintaa, ja sen suorittaminen sovitulla tavalla on myyjän oikeus ja
ostajan velvollisuus. Siksi syytinkiehtojen sisältö on harkittava tarkasti.
Vaiheittainen sukupolvenvaihdos
Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät ole vielä eläkeiässä, tai muuten koko tilan luovutus
ei ole ajankohtainen, voi vaiheittainen omistajanvaihdos olla sopiva tapa siirtää maatila
jatkajalle. Osuuspankin SPV-opas (2011,9) mainitsee, että aloitustuki voidaan hyödyn-
tää täysimääräisesti jo tässä vaiheessa, mikäli aloitustuen edellytykset muuten täyttyvät.
Vaiheittaisessa omistajanvaihdoksessa on kuitenkin hyvä ottaa huomioon seuraavat
asiat:
• jatkajalle luovutetaan niin suuri osa tilasta siten, että yrittäjätulovaatimus täyt-
tyy
• yrittäjätulo on täytettävä kolmen kalenterivuoden kuluessa esim. luovuttamalla
loppuosa tilasta
• muodostuu vanhempien ja jatkajan verotusyhtymä, jossa tulo jaetaan omistus-
ja työpanoksen mukaan.
161
• Vanhemmat pääsevät LUTU (luopumistuki) –eläkkeelle vasta koko tilan luo-
vutuksen jälkeen, toisaalta eläkeoikeus säilyy myös vaiheittaisessa omistajan-
vaihdoksessa.
Luopumistuki (LUTU)
Luopumistuki turvaa vanhan viljelijän ja puolison toimeentulon viljelystä luopumisen
jälkeen. Edellytyksenä on, että viljelijä on ollut MYEL-vakuutettu.
Luopumistuen tarkoituksena on edistää maatalouden rakennekehitystä. Luopumistuki
mahdollistaa sen, että jatkajat voivat saada maatilayrityksen omistukseensa mahdolli-
simman nuorina. Luopumistuki myös nopeuttaa tilojen peltopinta-alan kasvua. Kuukau-
sittain maksettava luopumistuki turvaa maataloudesta luopuvien yrittäjien toimeentuloa
tilan luovutushetkestä vanhuuseläkeikään saakka.
LUTU siis mahdollistaa, että luopujien ei tarvitse odottaa vanhuuseläkeikään (63-68 v)
saakka, vaan he voivat myydä tilansa lähisukulaisilleen ja saada luopumistuen jo 56-
vuotiaina. Luopumistukea on haettava ennen lopullista tilakauppaa luovutuskirjan luon-
noksen perusteella. Hakemus tulee vireille, kun se on toimitettu kunnan maaseutuelin-
keinoviranomaiselle, Mela -asiamiehelle tai Melaan. Ratkaisun luopumistuesta tekee
Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela.
Luopumustuki lakkautuu 2018 Eu:n määräyksestä.
Nuoren viljelijän Aloitustuki
Nuoren viljelijän aloitustukea myönnetään tilanpidon jatkajalle, joka on alle 40 -vuotias
hakuhetkellä ja aloittaa ensimmäistä kertaa tilanpitoa. Aviopuolisoista kummankin pitää
täyttää ikäehto, jos he ovat yhdessä tilanpidon jatkajia. (Op - Sukupolvenvaihdoksen
opas 2011, 6). Tuen ehtona on, että maatalouden yrittäjätulon on oltava vähintään 25
prosenttia hakijan kaikkien niiden tulojen yhteismäärästä, jotka muodostuvat yrittäjätu-
loista, palkkatuloista ja muista hakijan säännöllisesti saamista tuloista.
Nuoren viljelijän aloitustukea on mahdollinen kahden eri tukitason mukaisesti:
a) Jos tilalta saatava maatalouden yrittäjätulo on vähintään 17 000 euroa, voidaan avus-
tusta myöntää enintään 35 000 euroa ja korkotukea enintään 20 000 euroa sekä enintään
15 000 euroa lisäkorkotukea.
b) Aloitustukena voidaan myöntää enintään 5 000 euroa avustusta ja korkotukilainan
korkotukea enintään 20 000 euroa hakijalle, jonka tilalta kertyy maatalouden, muun yri-
tystoiminnan ja metsätalouden yrittäjätuloa vuosittain yhteensä vähintään 15 000 euroa.
Yrittäjätulosta vähintään 10 000 euroa on tultava maataloudesta. Muun yritystoiminnan
162
yrittäjätuloissa huomioidaan tilalla ja tilan maatalouden tuotantovälineillä harjoitettu
muu yritystoiminta.
Korkotuella tuetun lainan enimmäismäärä voi olla enintään 80 prosenttia hyväksyttä-
vistä kustannuksista, kuitenkin yhteensä enintään 150 000 euroa.
20. INVESTOINTILASKELMAT Yleistä ja käsitteitä
Investoinnilla tarkoitetaan tiettyyn hankkeeseen sijoitettujen varojen ja siitä saatavien
tuottojen muodostamaa kokonaisuutta. Hankkeeseen sijoitettu rahamäärä on yleensä
suuri ja tarkasteluajanjakso pitkä. Investointikustannuksia ovat esimerkiksi rakennusten
hankinta, koneiden ja laitteiden hankinta, organisaatioiden perustaminen (esimerkiksi
yhtiön perustaminen tuotantoa varten), käyttökoulutus ja käynnistyskustannukset sekä
rakennusaikainen korko. Käyttökustannuksia puolestaan ovat tuotantokustannukset sekä
ylläpito- ja huoltokustannukset. (Pulkkinen, Holopainen & Keinänen 2003,187.)
Investoinnille voidaan ajatella kulujen seurauksena tulevan tuottoja, joita voivat olla
varsinaiset investointituotot ja kustannussäästöt sekä jäännösarvo. Laskentakorkokan-
tana voidaan käyttää vieraan pääoman korkokantaa tai oman ja vieraan pääoman keski-
korkokantaa sekä myös tuottotavoitteen mukaista korkokantaa.
Investoinnin kannattavuuden laskentaan on käytössä seuraavia menetelmiä: Takaisin-
maksuajan menetelmä, nykyarvo-, annuiteetti- sekä sisäisen korkokannan menetelmä.
Näissä edellä mainituissa takaisinmaksuaikaa lukuun ottamatta kannattavuuden kritee-
rinä ja vertailupohjana on koron laskeminen. Korko on aina olennainen osa investointia
riippumatta rahan lähteestä. Korolla tarkoitetaan rahalle määräytyvää hintaa eli korko
on lainan antajalle maksettava korvaus ajalta, jolloin lainattu raha ei ole lainan antajan
käytössä. (Pulkkinen ym. 2003,189–202.)
Investoinnin kannattavuuden laskeminen edellyttää seuraavien perustietojen keräämistä:
1. Investoinnin hankintameno ilmoittaa investoinnin toteuttamishetken menot. Hankin-
tamenoon sisällytetään esimerkiksi koneiden ja laitteistojen käyttöönottokustannukset.
2. Investoinnin vuosittaiset nettokassavirrat osoittavat investoinnin tuottojakauman.
Poistoja ei oteta mukaan laskelmaan, koska ne eivät ole kassavirtoja aiheuttavia teki-
jöitä. Investoinnin vuosittaiset käyttökustannukset on yleensä helpompi selvittää kuin
investoinnista syntyvät vuosituotot.
163
Investoinnin jäännösarvo on investoinnin arvo taloudellisen pitoajan lopussa. Jäännös-
arvo voi olla positiivinen, jos investointikohteen myymisestä saadaan tuloja tai negatii-
vinen, jos investointikohteesta luopuminen aiheuttaa kuluja, esimerkiksi romuttamisesta
ja hävittämisestä aiheutuvat menot.
Investoinnin kannattavuuteen vaikuttaa laskentakorko, joka ilmaisee investoinnin tuot-
tovaatimuksen. Yleinen tapa laskea tuottovaatimus on painotettu oman ja vieraan pää-
oman keskimääräinen kustannus. (Soveltaen Järvenpää, Länsiluoto, Partanen, Pel-linen. 2013, 379.)
Investointikustannuksia:
• rakennusten hankinta
• koneiden ja laitteiden hankinta
• käyttökoulutus ja käynnistyskustannukset
• rakennusaikainen korko.
Käyttökustannuksia:
• tuotantokustannukset
• ylläpito- ja huoltokustannukset .
Tuotot:
• varsinaiset investointituotot
• kustannussäästöt
• jäännösarvo
Laskentakorkokantana voidaan käyttää:
• vieraan pääoman korkokantaa
• oman ja vieraan pääoman keskikorkokantaa
• tuottotavoitteen mukaista korkokantaa
Yleisesti tunnettuja laskentamenetelmiä ovat:
• takaisinmaksuajan menetelmä
• ROI – pääoman tuottoaste
• annuiteettimenetelmä
• nykyarvomenetelmä
• sisäisen korkokannan menetelmä.
164
Laskentamenetelmät
Yleistä
Liiketalouskirjallisuudessa (Pulkkinen & Holopainen & Keinänen 2003,189) esitetään
mm. takaisinmaksuajan menetelmä, ROI eli pääoman tuottoaste, nykyarvo-, annuiteetti-
ja sisäisen korkokannan menetelmät, joilla voidaan tutkia investointien kannattavuutta.
Näissä takaisinmaksuaikaa lukuun ottamatta kannattavuuden isona kriteerinä ja vertailu-
pohjana on koron laskeminen.
Nykyisin ajatellaan että korko on aina olennainen osa investointia riippumatta rahanläh-
teestä. Ideanahan tässä on että raha on laitettava poikimaan!
Korko tarkoittaa rahan hintaa eli lainan antajalle (eli sijoittajalle) maksettava korvaus
ajalta, jolloin lainattu raha ei ole lainan antajan käytössä. Rahoitusmarkkinoilla sijoitta-
jalla on pääomaa, jolle sijoittaja etsii tuottavaa sijoituskohdetta. Pankki elää lainan ko-
rolla; investoija maksaa luottoa takaisin sovitulla maksuajalla ja maksaa pääomasta kor-
vausta rahan lainaajalle. Lainan ottajalla on tuottava sijoituskohde, mutta ei pääomaa.
Rahoitusmarkkinoilla lainan antajan ja ottajan tarpeet kohtaavat, ja rahalle syntyy hinta
- korko.
Muita perusteluja koron syntymiselle ovat inflaatio (eli rahan arvon lasku) ja vaihtoeh-
toiskustannus (eli rahalla voi tehdä jotain muutakin mukavaa kuin lainata).
Takaisinmaksuajan menetelmä
Investoinnin takaisinmaksuaika on se aika, jonka kuluttua investoinnista saadut tulot
ovat yhtä suuret kuin investoinnin aiheuttamat menot. Yksinkertaisimmillaan takaisin-
maksuaika saadaan jakamalla investoinnin hankintameno saatavilla vuosituloilla. Täl-
löin korkoa ei oteta laisinkaan huomioon.
Esimerkki takaisinmaksuajan menetelmästä:
Investoinnin hankintahinta on 9000 € ja siitä saadaan hankintaa seuraavina vuosina
1200 € nettotulot.
Vastaus: Jos korko jätetään huomiotta saadaan takaisinmaksuajaksi 9000 € / 1200 €/a =
7,5 vuotta.
Takaisinmaksuajan menetelmässä on se heikkous, ettei se ota lainkaan huomioon sitä
mitä tapahtuu takaisinmaksuajan jälkeen. Takaisinmaksuajan menetelmä on kuitenkin
käyttökelpoinen silloin, kun arvostellaan investoinnin likvidisyyttä (maksuvalmiutta)
ja epävarmuutta. Tässä käytössä se onkin yleinen.
165
ROI
ROI (Return On Investment) eli pääoman tuottoaste on tuloksen ja sidotun pääoman
suhde.
(Nettotulos / Keskimäärin sidottu pääoma) * 100 %
TAI
(Nettotulos / Alussa sidottu pääoma) * 100 %.
Nettotulos tarkoittaa tässä tilannetta, jossa tuloista on vähennetty menot.
Investointi on kannattava, jos ROI eli pääoman tuottoaste on vähintään kriteerinä
olevan laskentakoron suuruinen.
Takaisinmaksuaika ja ROI yhdessä muodostavat hyvän parin tarkastella investoinnin
kannattavuutta. Aiemmin mainittu esimerkki, jossa investoinnin hankintahinta on 9000
€ ja siitä saadaan hankintaa seuraavina vuosina 1200 € tulot.
Vastaus A) Jos korko jätetään huomiotta saadaan takaisinmaksuajaksi 9000 € / 1200 €/a
= 7,5 vuotta.
Vastaus B) ROI eli pääoman tuottoaste: 1200/9000*100 % = 13,3 %.
Annuiteettimenetelmä
Annuiteettimenetelmä on hyvin käyttökelpoinen ja helppo. Tarvitset tietää/arvioida in-
vestointiajan vaikutuksen ja haluamasi korkoprosentin sekä annuiteettitaulukon.
Annuiteettimenetelmällä investoinnin koron ja poiston summa on yhtä suuri joka vuosi.
Investointi kannattaa, jos sen tuotto on vähintään yhtä suuri kuin annuiteetin ja muiden
mahdollisten kustannusten, esim. vakuutuksen, summa. Annuiteettikerroin valitaan an-
nuiteettitaulukosta. Kertoimeen vaikuttavat haluttu korkokanta ja investoinnin kesto-
vuodet.
Esimerkki: Investointi maksaa 45 000 euroa (ei jäännösarvoa). Investoinnin kestoaika
on 20 vuotta ja korkokanta on 6 %. Tällöin investoinnin vuotuiset poisto- ja korkokus-
tannukset ovat annuiteettimenetelmällä (annuiteettitekijä 20 vuoden kestoajalla ja 6 %:n
korkokannalla 0,087):
45 000 * 0,087 (poisto ja korko) = 3 915 €. (Kertoimen saat taulukosta 3, Annuiteetti.)
166
Eli jos vuotuinen tulon lisä on investoinnin seurauksena vähintään 3915 €, on hanke
kannattava taloudellisesti.
Nykyarvomenetelmä
Nykyarvomenetelmässä siirretään kaikki kustannukset ja tuotot nykyhetkeen ja verra-
taan niitä keskenään. Eli tässä menetelmässä tuotot ja kustannukset diskontataan inves-
toinnin käyttöönotto-ajankohtaan. Investointi on kannattava jos tuottojen nykyarvo on
suurempi tai yhtä suuri kuin kustannusten nykyarvo.
Diskonttaus = eriaikaisten tuotto- tai kustannuserien tekeminen keskenään vertailukel-
poisiksi (korkovaikutus huomioiden).
Laskelma voidaan tehdä myös niin, että lasketaan vuotuiset nettotulot ja lasketaan nii-
den nykyarvo, johon lisätään jäännösarvon nykyarvo. Tätä verrataan hankintamenoon.
Tästä käytetään nimeä nettonykyarvomenetelmä.
Eli: Nykyarvomenetelmällä eri vuosien tuotot tai kustannukset muutetaan (diskonta-
taan) nykyarvoiksi (keskenään vertailukelpoisiksi) useimmiten investoinnin toteuttamis-
ajankohtaan. Mikäli halutun korkokannan mukaan diskontattujen tuottojen nykyarvojen
summa on suurempi kuin hankintakustannus, investoiminen kannattaa.
Nykyarvomenetelmän käyttöä (nykyarvon laskemista) havainnollistavat seuraavat teh-
tävät.
Esimerkkejä nykyarvomenetelmän käytöstä:
1. Mikä on investoinnin 3 vuoden tuottojen nykyarvo 8 %:n korkokannalla, kun tuotto
on joka vuosi 10 000 €? Kun tuotto on joka vuosi yhtä suuri, diskonttauksessa käyte-
tään yhtä suurten jaksottaisten suoritusten nykyarvotekijää. Sen arvo (on annuiteettite-
kijän käänteisarvo) 3 vuodella ja 8 %:n korkokannalla on 2,577 (Katso kerroin Nykyar-
votaulukosta 2).
Nykyarvo = 10 000 * 2,577 = 25 770 €
167
2. Mikä on kolmen vuoden kuluttua investoinnista saatavan 30 000 € tuoton nykyarvo,
kun korkokanta on 8 %? Nykyarvo lasketaan diskonttaamalla tuotto käyttäen diskont-
taustekijää (nykyarvotekijää).
Nykyarvo = 30 000 * 0,7938 = 23 815 €
3. Kone maksaisi 22 000 €. Mikä on investoinnin tuottojen nykyarvo, kun tuotto on en-
simmäisenä vuonna tuotto käyttökulujen jälkeen on 8 000 €, toisena vuonna 9 000 € ja
kolmantena vuonna 10 000 € ja kun korkokanta on 8 %? Kun investoinnin tuotto on
vuosittain erisuuruinen, kunkin vuoden tuotto diskontataan erikseen käyttäen diskont-
taustekijää:
Nykyarvo =
1. vuosi 8000 € * 0,926 = 7408 €
2. vuosi 9000 € * 0,857 = 7713 €
3. vuosi 10 000 € * 0,794 = 7940 €
--------------
Yhteensä 23061€.
Jos nykyhetkeen diskontatut tuotot ovat investointia suuremmat, on hanke kannattava.
Sisäisen korkokannan menetelmä
Kun investointi on todettu kannattavaksi, voidaan tällä menetelmällä varmistaa ns. sisäi-
nen korkokanta eli pääoman tuottovaatimus.
Siinä tiettyyn ajankohtaan diskontatut tuotot ja hankintakustannus saadaan yhtä suu-
riksi. Tuntemattomana tekijänä on investoinnin korkokanta. Investointia pidetään kan-
nattavana, jos se tuottaa vähintään tavoitteeksi asetetun koron sijoitukselle. Tavoitteena
on yleensä pääoman vaihtoehtoisen käytön antama korko eli esim. pankki).
Esimerkki: Investoinnin hankintahinta on 9000 € ja siitä saadaan hankintaa seuraavina
vuosina 1200 € nettotulot. On ensin päätettävä, mikä on investoinnin tekninen käyt-
töikä. Sovitaan tässä esimerkissä, että tekninen käyttöikä on esimerkiksi 12 vuotta.
Takaisinmaksuaika = Hankintahinta : tuotto(€/vuosi)
9000 € : 1200 €= 7,5 vuotta
Nykyarvotekijän taulukosta (taulukko 2) saadaan nykyarvotekijän 7,5 ja 12 vuoden koh-
dalta korkokannaksi saadaan noin 8 %.
168
Diskonttaus - taulukko (vuosittaiset maksut vaihtelevat)
169
Diskonttaus-taulukko (vuosittaiset maksut eivät vaihtele)
170
Annuiteetti-taulukko (Tulosta tämä taulukko työpöytäsi seinälle!)
171
21. MARKKINOINTI
Markkinoinnilla tarkoitetaan
Markkinoinnilla tarkoitetaan vastuullista, suhdeajatteluun pohjautuvaa ajattelu- ja toi-
mintatapaa, jonka avulla pystytään luomaan myyvä, kilpailukykyinen ja eri osapuolille
arvoa tuottava tarjooma vuorovaikutteisesti viestien. (Yrityksen asiakasmarkkinointi:
Bergström & Leppänen 2013,23.)
Markkinointi on ajattelumalli ja tapa tehdä liiketoimintaa. Markkinointi ei ole erillinen
toiminto, vaan se näkyy kaikessa yrityksen toiminnassa. Markkinointi yhdistää kaiken
toiminnan asiakkaan ympärille. Markkinoinnin keskeisiä tehtäviä ovat kannattavien
asiakassuhteiden luominen ja kehittäminen sekä jatkuva kilpailuedun ylläpitäminen.
Markkinointi on asiakkaan löytämisen ja säilyttämisen taitoa. Markkinoinnin tavoitteina
ovat asiakastyytyväisyys, asiakkaan ilahduttaminen ja sitoutuminen. Markkinoinnissa
on tärkeää asiakkaan ymmärtäminen ja asiakaspsykologian osaaminen. (Liiketoiminta-
osaaminen: Viitala & Jylhä 2013,98.)
Perinteisesti markkinointia on ajateltu tuotteiden tai palvelujen myyntinä. Markkinointi
tulisi kuitenkin nähdä ajattelu- ja toimintatapana. Markkinointiajattelu on orientoitu-
mista markkinoiden ja asiakkaiden tarpeisiin. Markkinointiajattelu on jatkuvaa asiakkai-
den tarpeiden havainnointia ja asiakastiedon käsittelyä. Perimmäisenä tarkoituksena on
aidosti ymmärtää asiakasta ja asiakastarpeita, osata tarjota asiakkaalle toimivia ratkai-
suja ja luoda parasta mahdollista arvoa asiakkaalle.
Markkinoinnilla on erilaisia tehtäviä:
1. Kysynnän ennakointi ja selvittäminen
Markkinoita on tutkittava jatkuvasti toimintaa kehitettäessä, esimerkiksi kun aiotaan
tuoda uusi tuote markkinoille. On tunnettava nykyisten ja potentiaalisten ostajien tarpeita,
heidän arvostuksiaan ja ostokäyttäytymistään: mitä, miten ja mistä asiakkaat ostavat, ja
miksi heidän ostokäyttäytymisensä on sellaista. Kyse on ns. kysynnän ennakoinnista,
mikä on pohja tuotekehitykselle, markkinointiviestinnälle ja muille markkinointiratkai-
suille.
2. Kysynnän luominen ja ylläpito
Kysyntää voidaan luoda myös tekemällä tuote kilpailijoista erottuvaksi. Voidaan myös
viestiä asiakkaita puhuttelevalla tavalla. Ostohalukkuutta ja kysyntää voidaan luoda
esim. omalle kohderyhmälle suunnatun mainonnan ja myynninedistämisen avulla. Mai-
nonta, myyntityö ja asiakas-palvelu sekä suhdetoiminta ovat keinoja ylläpitää asiakas-
suhteita, jotta asiakkaat ostaisivat uudelleen ja suosittelisivat yrityksen tuotteita muille-
kin.
3. Kysynnän tyydyttäminen
Yrityksen tarvitsee kehittää jatkuvasti asiakkaiden tarpeista lähtien uusia tuotteita ja toi-
mintatapoja. Asiakaspalautetta on syytä hankkia ja markkinatutkimuksia kannattaa hyö-
dyntää kehittämistyössä.
172
Myytävien tuotteiden on oltava helposti saatavilla. Ostamista voi helpottaa erilaisilla
maksujärjestelyillä. Sujuva asiakaspalvelu ja henkilöstön osaaminen vaikuttavat asiakas-
tyytyväisyyteen ja asiakassuhteen kestoon.
Markkinointiajattelun kehityskaaret
Markkinointiajattelun kehityskaaret
Bergström ym. (2013,12–19) mukaan on yrityksiä, jotka toimivat edelleen tuotanto- tai
myyntisuuntaisella tavalla. Uuden ajattelutavan omaksuminen esimerkiksi valtion ja
kuntien ylläpitämissä organisaatioissa on vasta kehitteillä.
Tuotantosuuntainen ajattelu
Tuotanto- eli valmistussuuntainen markkinointiajattelu perustuu siihen, että yrityksen
tuotteet ovat kysyttyjä ja käyvät kaupaksi yli kapasiteetin. 1900-luvun alkupuolelta aina
1950-luvun lopulle asti useilla toimialoilla oli pulaa tuotteista, ja kaikki, mitä saatiin
tuotettua, myös myytiin. Yritysten ei tarvinnut pohtia markkinointia, tuotteiden ominai-
suuksia tai asiakkaan tarpeita, vaan niiden piti vain huolehtia olemassa olevien tuottei-
den saatavuudesta. Ajateltiin, että kun tuote käy hyvin kaupaksi, sitä ei tarvitse miten-
kään muuttaa. Tuotanto-ongelmia pyrittiin ratkomaan parantamalla ostotoimintaa sekä
kehittämällä tuotantomenetelmiä ja jakelua.
Pohdittavaksi: Internet-yhteyksien kaupassa maaseudulla on samankaltainen tilanne. Pal-
velu pätkii, myydään niukkuutta. Palvelun tuottajan mukaan enempää ei ole tarjolla…
Osa pienyrittäjistä ajattelee vielä nykyäänkin tuotannon näkökulmasta. Maanviljelijä
varsinkin. Myös monien julkisten laitosten tapa toimia on edelleen tuotantosuuntainen:
Esimerkiksi verotoimiston, terveyskeskuksen tai päivähoidon palvelujen kysyntä on
usein tarjontaa suurempi. Kun asiakkaita on kapasiteettia enemmän, tuotantosuuntaisen
organisaation ei tarvitse suuresti miettiä asiakkaan tarpeita tai tuotteen kehittämistä,
vaan kehittämisnäkökulma kohdistuu enemmänkin kustannusten karsintaan ja toimin-
nan tehostamiseen.
Kun tuotteet eivät sitten enää käyneetkään kaupaksi, oli pakko miettiä keinoja myynnin
lisäämiseksi. Yrityksiin palkattiin myyntihenkilöstöä ja mainonnan asiantuntijoita.
Tämä vaihe vallitsi monissa yrityksissä 1950-luvun lopulta pitkälle 1960-luvulle. Uusia
asiakkaita etsittiin aggressiivisesti, ja mainontaan käytettiin entistä enemmän varoja. Ta-
voitteena oli taivutella asiakkaat keinolla millä hyvänsä ostamaan olemassa olevia tuot-
teita. Myyntivolyymi oli tärkeämpi kuin asiakkaiden tyytyväisyys. Eikös kuulosta hur-
jalta nykyään, kun tuolloin tyytymättömistä asiakkaista ei välitetty, koska ajateltiin, että
173
menetettyjen tilalle on löydettävissä uusia asiakkaita. Tuotteita kehuttiin usein ylisanoin
ja luvattiin liikaa. Markkinoilla toimii edelleen myyntisuuntaisesti orientoituneita yri-
tyksiä. Esimerkkinä mainitaan joskus puhelinmyynti ja kotimyynti, vaikka useimmiten
kyseiset yritykset pyrkivätkin toimimaan asiakaslähtöisesti.
Suhdeajattelussa yrityksen tärkein suhde on asiakassuhde. Nykyaikaisessa markkinoin-
nissa on keskeisintä löytää oma asiakaskunta, jonka tarpeet, arvostukset ja ostokäyttäy-
tyminen tunnetaan mahdollisimman tarkasti. Tuotekehittely on asiakaslähtöistä, tuotteet
hinnoitellaan houkuttelevasti ja saatavuudesta huolehditaan mahdollisimman hyvin.
Vastuullisen ajattelun mallissa nykyisellään vastuullinen yritystoiminta tarkoittaa yri-
tyksen toimintaa, jossa yritys yhdistää vapaaehtoisesti sosiaaliset ja ekologiset näkökul-
mat liiketoimintaansa sidosryhmiensä kanssa. Yrityksen yhteiskuntavastuu kattaa siis
yritystoiminnan taloudellisen vastuun, ympäristövastuun ja myös sosiaalisen vastuun eli
vastuun työolosuhteista, työntekijöistä ja lähiympäristön asukkaista. Myös maanviljelijä
sitoutuessaan esim. ympäristötukeen voisi hyödyntää tätä teemaa markkinoinnissaan,
jos markkinoinnille on tarvetta. (Bergström ym. 2013,12–19.)
Tutkimusten mukaan vain 20 prosenttia yrityksistä on asiakaslähtöisiä, vaikka 80 pro-
senttia väittää olevansa. Yritykset osaavat kertoa siitä, mitä ne tekevät ja mitä niiden
tuotteet ja palvelut ovat, mutta eivät siitä, mitä hyötyä asiakas saa. ”Ihmiset eivät halua
ostaa neljäsosatuuman poraa vaan neljäsosatuuman reiän. Monet yritykset puhuvat kui-
tenkin edelleen porakoneesta, eivätkä sen avulla saatavasta reiästä tai siitä, että asiak-
kaan tavoitteena on esimerkiksi porata seinään reikä voidakseen ripustaa taulun ja teh-
däkseen kodistaan viihtyisämmän”. (Liiketoimintaosaaminen: Viitala & Jylhä 2013,75.)
Kuluttajan ostokäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä
Ulla Kärnän luento 2013 Ostokäyttäytymisen vaikuttavista tekijöistä
Ostokäyttäytyminen: Demografiset tekijät
Yksilöiden ominaisuuksia, jotka helposti selvitettävissä, mitattavissa ja analysoitavissa
174
Ns. kovia tietoja: markkinoiden kartoituksen peruslähtökohta
Tärkeimpiä demografisia muuttujia ovat mm. ikä ja ikärakenne, sukupuoli, siviilisääty,
asuinpaikka ja asuinmuoto, perheen elinvaihe ja koko, liikkuvuus maan sisällä ja maa-
han- ja maastamuutto, tulot, käytettävissä olevat varat, kulutus, tuotteiden omistus, am-
matti, koulutus, kieli, uskonto, rotu. Selittävät erilaisia tarpeita ja motiiveja, mutta ei se-
litä tuotteen lopullista valintaa.
Kuluttajan ostokäyttäytymiseen vaikuttavista psykologisisia tekijöitä:
Kuluttajan psykologiset tekijät (Bergström ym. 2013,105)
Psykologisilla tekijät ovat yksilön henkilökohtaisia piirteitä eli persoonallisia tarpeita,
tapoja, kykyjä ja toimintamuotoja, jotka heijastuvat ostokäyttäytymiseen.
Bergström ja Leppänen (2013,109) toteavat, että tarpeet virittävät ihmisen aktiiviseksi,
mutta vasta motiivit eli syyt, saavat liikkeelle ja suuntaamaan käyttäytymisen tiettyyn
toimintaan. Ostomotiivi selittää, miksi kuluttaja hankkii hyödykkeitä. Markkinoijan
kannalta oleellisin on jako järki- (rational) ja tunneperäisiin (emotional) ostomotiivei-
hin. Järkiperäisiä syitä tuotteen ostoon ovat mm. hinta ja tuotteen helppokäyttöisyys
sekä tehokkuus. Tunneperäisiä motiiveja ovat mm. muodikkuus, yksilöllisyys tai ympä-
ristön hyväksyntä. On sanonta, että myy tunteella, mutta tärkeää on ostaja kykenee pe-
rustelemaan valintansa itselleen ja muille järkisyillä.
Sosiaaliset tekijät:
Perheellä on voimakas vaikutus ostokäyttäytymiseen ja miehellä, vaimolla ja lapsilla on
omat roolinsa ostotilanteessa. Perheen elinvaihe vaikuttaa kulutuksen määrään ja raken-
teeseen. Niinpä elinvaihetarkastelu on yrityksille hyödyllistä esim. segmentointia ja eri-
laisia kampanjoita suunniteltaessa.
175
Sosiaaliluokka = yhteiskunnan rakenne, jonka mukaan yksilön tai perheen asema yhteis-
kunnassa määräytyy = perustuu demografisiin tekijöihin, kuten tuloihin, koulutukseen,
ammattiin ja asumiseen. Luokkatietoisuus vaikuttaa ostajan sosiaaliseen liikkuvuuteen,
kulutusvalintoihin ja viiteryhmien merkitykseen ostopäätöksissä. Lainaus Ulla Kärnän
luento 2014 Ostokäyttäytymisen vaikuttavista sosiaalisista tekijöistä
Seuraavat osiot perustuvat Ulla Kärnän luennoilla tehtyihin muistiinpanoihin:
Mikä tuote on?
Tuote on markkinoitava hyödyke, jota tarjotaan markkinoille arvioitavaksi, ostettavaksi
ja/tai kulutettavaksi niin, että asiakkaalle tuotetaan arvoa asiakkaan tarpeet, odotukset ja
mielihalut tyydyttäen.
Tuote
• On markkinoinnillinen kokonaisuus, joka tuo arvoa asiakkaalle
• Asiakas ostaa tuotteen tuomaa hyötyä ja mielihyvää
• Fyysinen tuote, palvelu, elämys, henkilö, paikkakunta, organisaatio, yleis-
hyödyllinen toiminta, aate, idea, tapahtuma, tutkimustulos tai näiden yhdis-
telmä (tarjooma)
• Tuotteita voidaan ryhmitellä usealla tavalla esim. tuotteiden käyttö, ostotapa,
tuotteiden ikä, tuotteiden ostaja.
Tuotepolitiikka
• Tuotepolitiikka käsittää kaikki ne yrityksen toimintaperiaatteet, joita tar-
jooman suunnittelussa noudatetaan ja toimet, joita tarjoomaan kohdistetaan
Tuotepäätökset koskevat esim. pakkausta, laatua,
tuotekehitystä, brändiä
• Tuotepäätökset liittyvät tuotelajitelmaan ja tuotevalikoimaan
LAJITELMA = eri tuoteryhmiä (tuotemixin leveys)
• VALIKOIMA = eri tuotteet tuoteryhmän sisällä (tuotemixin
syvyys)
• TUOTEMIX = joukko tuotteita, joita yritys tarjoaa ostettavaksi
Lajitelma- ja valikoimapäätökset ovat tuotteiden valinta- ja
lukumääräpäätöksiä
• Samalla tehdään päätökset tuotteiden hinnasta, jakelusta ja
markkinointiviestinnästä
Tuotteen kerrokset
YDIN TUOTE käsittää ydinhyödyn tai ongelman ratkaisevan palvelun, jota asiakas tuo-
tetta ostaessaan ensisijaisesti hakee (esim. porakonetta ostettaessa hankitaan itse asiassa
reikiä).
176
AVUSTAVAT OSAT sisältävät tuotteen ominaisuudet, laadun, brändin, muotoilun ja
pakkauksen eli kaikki ne osat, jotka yhdessä antavat kuluttajalle ydintuotteen hyödyt.
MIELIKUVATUOTE käsittää lisäpalvelut ja hyödyt, joita on rakennettu ydintuotteen ja
sen avustavien osien ympärille (esim. takuu, myynnin jälkeinen palvelu).
Mielikuvat muodostuvat tiedosta, asenteista, tunteista, kokemuksista, uskomuksista ja
ennakkoluuloista. Mielikuva rakentuu yritys-, maan-, palvelu- ja hintakuvan varaan.
Muita tekijöitä ovat mm. erikoinen muotoilu, ylimääräinen suorituskyky tai tekniikka,
sosiaalinen status.
Tuote ja palvelu koostuvat kolmesta eri kerroksesta. Tuotteen kerrokset ovat ydintuote,
avustavat osat sekä mielikuva tuotteesta. Palvelun vastaavat kolme kerrosta taas ovat
ydinpalvelu, lisäpalvelu sekä tukipalvelu.
177
(Bergström & Leppänen 2013, 204).
Bergströmin & ym. mukaan lisäpalvelu on usein välttämätön osa palvelua, kuten läh-
töselvitys lentoasemalla ennen lentomatkaa. Tukipalvelulla tuotetaan kilpailuetuja mui-
hin nähden - sellainen voi olla esimerkiksi ilmainen kotiinkuljetus. Palvelukokonai-
suutta nimitetään palvelupaketiksi: laivamatka voi sisältää paitsi varsinaisen matkan
myös hyttipalvelut, ateriat, ostoetusetelit ja ohjelman.
Tuote kaikkine kerroksineen vaikuttaa tuotekuvaan (image) eli potentiaalisten ostajien
mielikuvaan tuotteesta. Ydintuote, avustavat osat ja mieli- kuvatuote muodostavat koko-
naisuuden, jota ostajat arvioivat.
Hinta on useimmille ostajille tärkeä ostamiseen vaikuttava tekijä, mutta ei yrityksen ai-
noa kilpailukeino. Aina ei tarvitse myydä edullisemmin kuin kilpailija, mutta hinnalla
on osattava operoida eri tilanteissa. Hinta on vaarallinen kilpailukeino, sillä hintojen
alentaminen laskee tuottoja ja voi johtaa kannattavuusvaikeuksiin. Tästä syystä monet
markkinoijat pyrkivätkin kilpailemaan muilla keinoilla kuin vain hinnalla. Jos tarjooma
saadaan erilaistettua ja asiakkaat kokevat sen arvokkaaksi, he ovat valmiita maksamaan
enemmän, eikä yritys joudu hintakilpailuun. (Bergström & Leppänen 2013, 169.)
178
Saatavuus kilpailukeinona sisältää ostamisen tekemisen mahdollisimman helpoksi. Saa-
tavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yrityksen tuotteita pitäisi olla myynnissä kaikki-
alla. Käytännössä yritys joutuu usein kilpailemaan pääsystä jakelukanaviin tukku- ja vä-
hittäiskaupassa. Ostaminen ei saisi olla vaikeaa vaan se pitäisi tehdä helpoksi, eli tuote
on tarjolla siellä, missä asiakas haluaa ostaa, ja silloin kun asiakas aikoo ostaa. Saata-
vuutta on myös helppo tietojen saaminen tuotteista: esimerkiksi pakkauksissa on oltava
riittävästi informaatiota tai tuotetietoja voi katsella kotona internetistä. (Bergström &
Leppänen 2013, 170.)
Markkinointiviestintä on yrityksen eniten ulospäin näkyvä kilpailukeino. Markkinointi-
viestinnällä yritys luo mielikuvia tuotteistaan ja asemastaan markkinoilla sekä herättää
kiinnostusta ja ostohalua. Markkinointiviestinnän muodot ovat mainonta, henkilökohtai-
nen myyntityö, myynninedistäminen eli SP (sales promotion) sekä tiedotus- ja suhdetoi-
minta eli PR (public relations). Kohdemarkkinat ja yrityksen resurssit vaikuttavat sii-
hen, kuinka markkinointiviestinnän eri muotoja käytetään. Eri asiakasryhmille viesti-
tään eri tavalla ja eri viestimiä käyttäen. Myyntityössä on toimittava asiakaslähtöisesti:
ensin kartoitetaan asiakkaan tarpeet ja vasta sitten esitellään tuotteita. (Bergström &
Leppänen 2013, 170.)
Markkinointiviestinnän tarkoituksena on siis luoda mielenkiintoa, myönteisiä asenteita
sekä herättää ostohalua asiakkaissa. Markkinointiviestintä voidaan jakaa kahteen osaan,
vuorovaikutusmarkkinointiin ja myyntitukeen. Vuorovaikutusmarkkinointiin kuuluvat
asiakaspalvelu ja henkilökohtainen myyntityö, kun taas myyntitukeen kuuluvat mai-
nonta, myynninedistäminen sekä suhdetoiminta.
Tuotekehityksestä
Tuotekehityksen vaiheet:
1.Ideointi ja arviointi: paljon ideoita, joiden menestymismahdollisuutta arvioidaan,
kannattavuuslaskelmat.
2.Kehittely ja testaus: mallikappaleet, ominaisuuksien testaus, tutkimuksia, koemarkki-
nointi.
3.Tuotteistaminen ja lanseerauksen valmistelu: nimi, pakkaus, hinta, patentit, markki-
nointiviestintä, tuotannon investoinnit.
4.Lanseeraus: kaupallistaminen = tuodaan markkinoille, tunnetuksi tekeminen, seuranta
ja jatkokehittely.
179
Vaiheita toteutetaan limittäin ja rinnakkain.
Merkki
Tuotteeseen kuuluu olennaisena osana merkki, tuotemerkki.
Tuotemerkillä tarkoitetaan tuotteen nimeä, käsitettä, symbolia, kuvaa tai niiden yhdis-
telmää. Sen tarkoituksena on yksilöidä yrityksen tuotteet ja erottaa ne kilpailijoiden tar-
jonnasta > tuotteelle luodaan arvoa ja houkuttelevuutta.
Tuotemerkkiin liittyvät esim. tuotenimi (lausuttava osa), esim. Heteka
Logo (visuaalinen esitys), esim. Niken Swoosh-kaari
Tuotehahmo (persoona, esim. Serla-paperin orava),
Tavaramerkki (oikeudellinen suoja)
skulause, slogan, jolla kuvaa brändin olemusta (Connectin People)
Tunnusmusiikki (Silja Line).
Tuotteen pakkaus
• Pakkauksella voidaan tuotteistaa tuote
olennainen osa tuotetta
Pakkauksen tehtävänä voi olla
• Tuotteen suojaaminen: ilma, valo, lämpö, lika, isku
• Tuotteen käytön helpottaminen: avattavuus, annostelu, jälkikäyttö
• Viestien välittäminen: väri, muoto, erottuvuus, etiketti
• Segmentointi: esim. pakkauskoot, pakkausten ulkonäöt
• Erottautuminen: yksinkertaisuus, mieleenpainuvuus
• Kuljetuksen, varastoinnin ja käsittelyn helpottaminen: kestävä, helposti esille
pantava, järkevästi hyllytilaa vievä
• Tuotesuunnittelun ja -kehityksen osoittaminen
Ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen: kierrätettävyys,
poltettavuus esim. Valio voi
180
Ulla Kärnä: Markkinavaiheet
Markkinoiden segmentointi
Segmentointia tehdään, koska yritys ei pysty tyydyttämään kaikkia tarpeita. Siksi yritys
pyrkii löytämään sopivimmat asiakasryhmät. (Bergström ym. 2013,150.)
Asiakkaiden ryhmittely yhtenäisiin joukkoihin, segmentteihin, on asiakassuhteiden hal-
linnan ja markkinoinnin kannalta keskeisin työkalu. Segmentoinnin perusperiaate on, että
asiakkaat ovat erilaisia ja että yrityksen tulisi lähestyä ensimmäiseksi niitä asiakkaita,
jotka hyötyvät sen liiketoiminnasta eniten. Segmentointipäätökset ovat perustana mark-
kinoinnin suunnittelulle ja toteutukselle. (Liiketoimintaosaaminen: Viitala & Jylhä 2013,
100.)
”Segmentointi on erilaisten asiakasryhmien etsimistä ja valintaa markkinoinnin kohteeksi
niin, että valitun kohderyhmän arvostukset ja tarpeet tuntien pystytään tyydyttämään ne
kilpailijoita paremmin ja kannattavasti. Segmentti on asiakasryhmä, johon kuuluvilla os-
tajilla on vähintään yksi ostamiseen liittyvä yhteinen piirre.” (Bergström ym. 2013,150.)
Kuva 1 Segmentointi
Segmentointiprosessi
1. vaihe: Kysynnän ja ostokäyttäytymisen tutkiminen, jossa:
1 Analysoidaan kysyntä ja potentiaalisten ostajien ostokäyttäytyminen
2 Selvitetään ostokäyttäytymisen taustalla olevat tekijät, ja valitaan segmentointikri-
teerit
3 Pilkotaan markkinat kriteerien perusteella segmentteihin:
A perussegmentointi
B asiakassuhdesegmentointi
Tämän jälkeen
Markkinointiohjelman luominen:
1 Asemoidaan yritys tai tuote markkinoille suhteessa kilpailijoihin
2 Suunnitellaan kullekin segmentille oma markkinointiohjelmansa
3 Toteutetaan markkinointiohjelma, ja seurataan sen onnistumista
181
Markkinoiden segmentointi tarkoittaa siis kokonaismarkkinoiden jakamista ja ryhmitte-
lyä toisistaan erottuviin pienempiin keskenään samanlaisiin osiin. Kullekin segmentille
markkinoidaan eri tuotetta tai samasta tuotteesta on rakennettu eri versio erilaisella
markkinoinnilla, ovelaa eikö? Segmentoinnin tarkoitus on parantaa kannattavuutta,
koska on kannattavampaa myydä pienemmille homogeenisille ryhmille kuin myydä
epäyhtenäisille kokonaismarkkinoille.
Segmentointi ei kuitenkaan ole yrityksen kannalta helppoa. Segmentoinnin pulmia voi-
vat olla väärän segmentin valinta eli valitun segmentin kannattamattomuus. Segmentti
voi myös olla liian pieni tai se tehdään väärillä perusteilla. Segmentin tavoittaminen voi
olla liian kallista tai yritys voi keskittyä liikaa yhteen segmenttiin, jolloin muut segmen-
tit voivat kärsiä siitä. Segmenttien välillä voi esiintyä tietovuotoja” tai yritys ei kykene
muodostamaan segmenttiä järkevällä tavalla.
Jotta segmentointi onnistuisi, on kokonaismarkkinoiden oltava riittävän suuria, että yri-
tys voisi erotella siitä pienempiä asiakasryhmiä. Myös valittujen segmenttien tulee olla
riittävän suuria, kannattavia ja helposti saavutettavissa. Segmenttien erottaminen toisis-
taan tulisi tehdä selvästi. (Lahtinen & Isoviita 2001, 96).
Segmentointitapoja on monia. Segmentointi voidaan toteuttaa esimerkiksi segmentoi-
mattomalla markkinoinnilla, joka tarkoittaa sitä, että yritys käsittelee markkinoita yh-
tenä kokonaisuutena. Yritys siis kehittää sellaisen tarjonnan, joka vastaa enemmistön
tarpeita. Tätä sanotaan massamarkkinoinniksi, jonka tavoitteena on suuren myyntivo-
lyymin saavuttaminen.
Yritys voisi myös toimia siten, että segmentoi markkinansa ja toimii kaikilla segmen-
teillä. Tällaisessa segmentointitavassa jokaiselle segmentille kehitetään oma tarjonta ja
markkinointiohjelma. Tällöin markkinoinnin markkinointikustannukset ovat melko suu-
ria ja tavoitteena on mahdollisimman suuri markkinaosuus jokaisessa segmentissä.
Keskitetyllä markkinoinnilla tarkoitetaan taas sitä, että yritys suuntaa markkinointipon-
nistuksensa yhteen tai muutamaan segmenttiin. Näin voimavarat voidaan suunnata ja
käyttää tehokkaasti. Keskitetyn markkinoinnin tavoitteena on vahva markkina-asema ja
hyvä kannattavuus. Segmentointitapana voidaan käyttää myös asiakaskohtaista räätälöi-
tyä markkinointia, jolloin yksittäinen asiakas on yksi segmentti. Asiakaskohtaisella rää-
tälöidyllä markkinoinnilla on mahdollisuus saavuttaa kannattavia kanta-asiakassuhteita.
Tällainen markkinointi kuitenkin vaatii yritykseltä paljon voimavaroja. (Lampikoski
Kari, Suvanto Pirkko ja Vahvaselkä Irma: Markkinoinnin menestystekijät, Porvoo, 85.)
182
Markkinoinnin kilpailukeinot 5P (people, product, price, place promotion)
Ns. markkinointimix on kokonaisuus, jolla yritys lähestyy asiakkaitaan ja muita ulkoisia
sidosryhmiä. Markkinointimix muodostuu peruskilpailukeinoista, joita ovat tuotetar-
jooma, hinta, saatavuus ja markkinointiviestintä. Menestyäkseen kilpailussa yritykset
käyttävät erilaisia markkinointikeinoja. Markkinoinnin kilpailukeinoilla tarkoitetaan sitä,
miten yritys lähestyy asiakkaitaan ja muita sidosryhmiään markkinoinnin kilpailukeino-
jen kautta. Kilpailukeinoista yritys suunnittelee markkinointikokonaisuuden eli ns. mark-
kinointimixin eli kilpailukeinojen yhdistelmän 4P tai 5P-mallin mukaisesti, mikä sisältää
seuraavat kilpailussa menestymisen kannalta keskeiset keinot: -henkilöstö ja asiakaspal-
velu, tuotetarjooma, hinta, saatavuus sekä markkinointiviestintä. (Bergström & Leppänen
2013, 166).
Markkinoinnissa tulisi jokaisella yrityksellä olla omanlaisensa kilpailukeinojen yhdis-
telmä, jotta erottuisi kilpailijasta. Kilpailukeinot suunnitellaan yleensä valitun segmen-
tin eli kohderyhmän mukaan ja niitä käytetään eri tavoin eri asiakassuhteiden vaiheissa.
Markkinointimixin sisällön avaaminen Bergström & Leppästä (2013, 168–170) mukail-
len:
Henkilö(stö) ja palvelu ovat tärkeä kilpailutekijä sekä tavaroita että palveluja markki-
noivassa yrityksessä. Jokainen yrityksen työntekijä osallistuu omalla tavallaan markki-
nointiin, eikä markkinointi ole vain markkinointiosaston tehtävä. Siksi on panostettava
sisäiseen markkinointiin. Jos kyseessä on palveluja markkinoiva yritys, korostuu henki-
löstön merkitys, koska henkilöstö tuottaa palvelukokemuksia asiakkaille. Myös miellyt-
tävä palveluympäristö vaikuttaa erityisesti markkinoitaessa kuluttajille; on tärkeää, että
myymälässä viihdytään tai että verkkokaupassa on kiinnostavaa ja helppoa asioida.
Tuotetarjooma on menestyksen lähtökohta. Tuote kilpailukeinona ei tarkoita vain yksit-
täisiä markkinoitavia tuotteita, vaan asiakasryhmittäin suunniteltua kokonaisuutta, joten
tuotteen rinnalla pitää puhua myös tarjoomasta. Tuotteen ei aina tarvitse olla markkinoi-
den hienoin tai paras, jos se ominaisuuksiltaan ja hinta-laatusuhteeltaan vastaa odotuk-
sia ja tyydyttää asiakaskuntaa.
Tarjooma tarkoittaa eri asiakkuuksille markkinoitavaa tavaroiden ja palvelujen kokonai-
suutta, jonka tulisi houkutella asiakasta. Tarjooma voi esim. sisältää tavarat ja palvelut,
niistä perityn hinnan, jakelukanavan ja viestinnän, jolloin kaikki nämä erilaistetaan eri
asiakasryhmille. Monilla aloilla kilpailevat tuotteet ovat hyvin samankaltaisia, ja silloin
kilpailuetua saadaan erilaistamalla tarjooma eli koostamalla tuotteiden ja palvelujen yh-
distelmä, joka on erilainen kuin pahimmilla kilpailijoilla.
183
Myytävien tuotteiden/palveluiden tuotekehitys
Tuotekehitys tarkoittaa sekä täysin uusien tuotteiden eli innovaatioiden tuottamista että
entisten parantamistyötä eli muunnosten aikaansaamista. Tuotekehityksellä saadaan ai-
kaan kokonaisuuksia, jotka vastaavat ostajien tarpeita. Yrityksen on seurattava markki-
noita ja trendejä, tulkittava ostajien käyttäytymistä ja panostettava systemaattiseen kehi-
tystyöhön. Väestön ikääntyminen, taloudellinen kehitys ja ilmastonmuutos on otettava
huomioon myös tuotekehityksessä. Terveellisyys, luonnollisuus, kestävä kehitys ja tur-
vallisuus ovat trendejä, joihin tuotekehityksenkin on vastattava. Pelkästään ydintuottee-
seen panostaminen ei useinkaan riitä. Tyydyttääkseen ostajien tarpeita ja saavuttaakseen
kilpailuetua yrityksen on omaksuttava laajempi markkinoinnillinen näkemys. Ydintuot-
teen laajentaminen tuotepoliittisin keinoin aikaansaa sellaisen tarjooman, jonka ostaja
on valmis hankkimaan ja jota ostaja arvostaa. Tuotekehityksellä raakatuotteesta tehdään
markkinoitava tuote eli tuotteistetaan se, jolloin se on asiakkaiden mielestä muita pa-
rempi ja haluttavampi. (Bergström & Leppänen 2013,205.)
Tuotekehityksen vaiheet: ideointi ja arviointi, kehittely ja testaus, tuotteistaminen ja lan-
seerauksen valmistelu, lanseeraus.
Tuotekehityksen vaiheet
Ideointi ja arviointi
• mahdollisimman paljon ideoita
• erilaiset ideointitekniikat
• ideoiden menestymismahdollisuuksien arviointi
• asiantuntijahaastattelut ja pisteytysmenetelmät
• kannattavuuslaskelmat: kustannukset, tuotot
Kehittely ja testaus
• mallikappale
• ominaisuuksien testaus
• tuoteasemointi
• ostaja- ja jälleenmyyjätutkimukset
• koemarkkinointi
Tuotteistaminen ja lanseerauksen valmistelu
• nimen ja pakkauksen suunnittelu
• jälleenmyyjien valinta
• hinnoittelu
• patenttisuoja, tavaramerkin rekisteröinti
• markkinointiviestinnän suunnittelu
• tuotannon investoinnit
Lanseeraus
• kaupallistaminen
• tuotteen tunnetuksi tekeminen
184
• jatkokehittely
Käytännössä tuotekehityksen eri vaiheita toteutetaan limittäin ja rinnakkain riippuen yri-
tyksestä, toimialasta ja tuotteista. Tuotekehitys on useissa yrityksissä jatkuvaa toimintaa.
(Bergström & Leppänen 2013,211–212.)
Markkinointiviestintä
Katso lisää esim. Markkinointiopas
http://www.yrityshelsinki.fi/sites/www.yrityshelsinki.fi/files/article-at-
tachments/201209/Markkinointiopas_2012_2304.pdf
185
22. MAATILAN JOHTAMINEN
Johtamis- ja päätöksentekotavat
Maatilayrityksen johtaminen on haasteellista. On osattava suodattaa olennainen tieto
valtavasta tietotulvasta. Työtä ei helpota jatkuva toimintaympäristön muutos. Yritysten
koko on kasvussa ja tuotantomenetelmät kehittyvät jatkuvasti. Pääomien tarve kasvaa
suureksi investoinneissa. Rahoitusriskit kasvavat, jos tarvitaan paljon vierasta pääomaa.
Maatilayrityksessä tehdään lyhyen (nykyhetki + 1-2 vuotta) ja keskipitkän (1-5 vuotta)
sekä pitkän tähtäyksen (5-20 vuotta) suunnitelmia.
Operatiivinen johtaminen (aikajänne maksimissaan 1-2 vuotta)
Operatiivinen johtaminen tarkoittaa maatilalla kausi- ja vuosisuunnitteluun liittyviä
töitä. Suunnittelu kohdistuu nykyhetkeen; päätöksenteko perustuu nykyhetkestä saata-
vaan tietoon. Tällaisia töitä ovat esim. ruokinnansuunnittelu ja viljelysuunnittelu. Teh-
dessäsi kirjanpitoa ja välitilinpäätöstä teet operatiivista suunnittelua, joka perustuu kulu-
vaan tai edelliseen vuoteen, tämänhetkiseen lainsäädäntöön. Viljelysuunnittelussa poh-
dit tänä tai ensi vuonna markkinoille kelpaavien tuotteiden hintoja ja oman tilan tar-
peita. Myös tukien vaihtelu saattaa vaikuttaa päätökseen tekoosi, minkä kasvin valitset
viljelyyn.
Operatiivisessa johtamisessa tunnet toimintaympäristön. Operatiivisen johtamisen ta-
voitteena on voiton maksimointi tai huonoina vuosina tappion minimointi.
Strateginen johtaminen (aikajänne 3-5-10 vuotta)
Strateginen johtaminen tarkoittaa maatilayrityksessä liikeidean, yrityksen tavoitteiden ja
strategian luomista. Johtaminen on myös jatkuvaa seurantaa ja uudelleenarviointia. Stra-
teginen suunnittelu on varautumista tulevaisuuteen, tiedon kehittämistä ja tulevaisuu-
dessa olevien vaihtoehtojen analysointia.
Strategisessa johtamisessa toimintaympäristö on muuttuva, mutta silti olemassa olevasta
tietovirrasta on löydettävissä ennustettavuutta. Strategisen johtamisen tavoitteen on si-
joitetun pääoman tuoton varmistaminen (eli varallisuuden kasvattaminen).
Visionäärinen johtaminen (aikajänne noin 10 vuotta)
Visionäärinen johtamisen perustehtävä on mission ja vision määrittely. Yrityksen elä-
mäntehtävä (missio) muodostuu kolmen tekijän, toiminta-ajatuksen, vision ja arvojen
yhteisvaikutuksesta. Toiminta-ajatus on kaiken toiminnan perusta. Se vastaa kysymyk-
seen "Miksi olemme olemassa?”. Visio tarkoittaa tulevaisuuden tilaa, jota maatilayritys
tavoittelee pitkällä aikavälillä. Arvoilla tarkoitetaan niitä perusperiaatteita, joiden mu-
kaan yrityksessä eletään kaikissa olosuhteissa.
186
Visionäärisessä johtamisessa suunnittelet tulevaisuutta pitkällä aikavälillä. Millaisena
haluat nähdä yrityksesi tulevaisuudessa? Eli tässä pohdit eri vaihtoehtoja pitkällä aika-
välillä.
Toiminataympäristö on muuttuva ja arvaamaton. Pitkän aikavälin ennustettavuus on
heikkoa. Ennakointi on tärkeää.
(Maatilayrityksen menestystekijät 2008, 35.)
Visionäärinen
Visio, tulevaisuuden kuva
Missio
Strateginen
Toiminnan arviointi ja uudelleensuuntaaminen, Strategian
toimeenpano, Tavoitteiden asettaminen, Liikeidean muotoilu
Operatiivinen
Tuotantoprosessien ohjaus, Myynti ja markkinointi, henkilöstön johtaminen, Rahoitus, Taloushallinto ja
operatiivinen laskenta, Suhteet sidosryhmiin.
Pitk
ä ai-
ka-
väli
Ly-
hyt
aika-
väli
(päi-
vit-
täi-
nen)
Kes-
ki-
pitkä
aika-
väli
(3-5 -
10 v)
187
Maatilan suunnittelu- ja johtamistöiden pääluokat
Maatilan suunnittelutyöhön menee paljon aikaa. Alla suunnittelu- ja johtamistöiden pää-
luokat.
Pääluokka Kuvaus Esimerkkejä luokkaan
kuuluvista töistä
Suunnittelu Tuotannon suunnitteluun
liittyvät työt o kasvinviljelyn suunnit-
telu
o kotieläinten ruokinnan,
jalostuksen ja terveyden-
huollon suunnittelu
Tuotannon ohjaus ja seu-
ranta
Tuotantoprosesseihin liit-
tyvät säätö- ja seurantatyöt o koneiden säätö ja seu-
ranta
o tuotostietojen seuranta
o työnjohto, henkilöstö-
hallinto
Mittaaminen ja tallennus Mittaaminen, analysointi
tai analysoitavaksi lähettä-
minen
o näytteiden ottaminen
o mittaustulosten ottami-
nen ja käsittely
Viranomaisselvitykset o tukihakemukset
o luvat
o satovahinkoilmoitukset
o veroilmoitus
Ostot Tuotantoon liittyvien osto-
jen valmistelu, ostotapah-
tumat
o investointiostaminen
o tarvikeostot
o tuotantopanosten ostotu-
rakointipalveluiden osta-
minen
o työvoiman rekrytointi ja
sopiminen
Myynnit Tuotantosopimukset o tuotosten myynnit
Rahoitus Rahoituksen hankinta ja
sijoitustoiminta o ottolainaukseen kuluva
aika, kiinnitykset
188
Laskutus ja kirjanpito Maksuliikenteen hoito o laskuttaminen
o laskujen maksu
o kirjanpito
Kouluttautuminen Tiedonhankinta o kurssit
o ammattilehtien lukemi-
nen
o näyttelyt
Konsultointi o neuvonnan tarjoamien
palveluiden käyttäminen
o teollisuuden tarjoaminen
palveluiden käyttäminen
o
Neuvottelut ja kokoukset Tasavertaisten kumppanei-
den kanssa käytävä yhtey-
denpito tuotannon hoitami-
sesta
o tilan oman väen sisäiset
neuvottelut, opastukset ja
päätöksen tekoon liittyvät
keskustelut
o ulkopuolisten kanssa
käytävät neuvottelut
o ammattiin liittyvät ko-
koukset
(Maatilayrityksen menestystekijät 2008, 39.)
Kirja: Maatilayrityksen menestystekijät.
Agrineuvos-viljelysuunnittelu, WebWisu, Maatalousneuvos. Kannattavuuslaskenta.
Erilliset kurssit lähipäivien aikana.
Ajankäytön hallinta
Atk-ohjelmana TTS – Manager, maatilan työmäärän laskentaohjelma.
Maatilan riskien hallinta
189
Riski on vahingon tai muun epäsuotuisan tapahtuman mahdollisuus. Riskejä voi pienen-
tää toiminnan kehittämisellä, osaan voi varautua vakuutuksella. Kaikkiin riskeihin ei voi
varautua, mutta näidenkin mahdollisten riskien tiedostaminen on yrittäjälle tärkeää.
Maatilatalouden yritystoiminnassa on erilaisia vaaratilanteita ja riskejä. Vuosittain maa-
taloudessa tapahtuu noin 6000 tapaturmaa, joista ¼ on vakavia (vakava tapaturma=yli 1
kk työkyvyttömyys). Siksi maatilan johtamisessa ja suunnittelussa on tärkeää riskien
tunnistaminen ja arviointi.
Lue lisää Maatalousyrittäjien verkkopalvelusta www.mela.fi sekä MTT:n tuore tutki-
musraportti osoitteesta:
Maatilan turvallisuuden johtaminen: http://www.mtt.fi/met/pdf/met126.pdf
sekä http://www.smts.fi/mpol2008/index_tiedostot/Posterit/ps041.pdf .
190
23. YRITYSSUUNNITTELU, STRATEGIA JA JOHTAMINEN
Tämä tekstiosio pohjautuu pitkälti Mika Kamenskyn (2010) ja Matti Hakasen (2007)
kirjoittamiin kirjoihin sekä Balanced Scorecard – kirjaan (Malmi, Peltola, Toivanen),
joita olen soveltanut maatalouteen. Lisäksi apuna on ollut Haapanen, Heikura, Leinon
2004 kirjoittama kirja Maatila liikeyrityksenä.
Menestymistään parantaneiden maitotilojen strategian hallitseva piirre on ollut
kasvu
Tutkimusten mukaan (Maatilojen menestyminen ja menestymistekijät, 2008) parhaiten
menestyneiden maitotilojen strategian perusta on yrityskoon tuomat hyödyt, johon
liittyy
a) keskittyminen kotieläintuotantoon ja sen tuottavuuteen,
b) maltillinen investointikäyttäytyminen sekä c) hyvä vakavaraisuus.
• Menestyneiden maitotilojen strategian hallitseva piirre on ollut kasvu. Se
näkyy liikevaihdon kasvuna, investointiaktiivisuutena ja velkaantumisena.
Mikäli ne selviävät kasvuprosessin tuomasta velkarasitteesta sekä pystyvät
parantamaan tuotantoprosessiensa tuottavuutta, niiden voidaan olettaa
menestyvän jatkossa entistä paremmin.
• Heikoimmin menestyneillä tiloilla strategiana on ollut myös pyrkimys
kasvuun, mutta ne eivät ole siinä onnistuneet niin, että se näkyisi
menestymisen paranemisena. Ongelmat liittyvät usein kasvun rajoitteisiin,
tuotantoprosessien hallintaan, investointien suuntaamiseen ja
velkaantumiseen.
• Viljatiloilla ainoa havaittu keino parantaa menestymistä oli tuottavuuden
parantaminen, mihin liittyy maltillinen investointikäyttäytyminen.
Yrityskoolla tai kasvulla ei ollut vaikutusta viljatilojen menestymiseen pitkällä
aikavälillä. (Maatilojen menestyminen ja menestymistekijät, 2008.)
Suunnittelu
Yritys pyrkii tavoitteisiinsa suunnittelemalla toimintaansa tulevaisuudessa. ”Tässä
työssä tarkoituksena on määritellä se maali, johon pyritään, ja ne tavat, joilla maalia ta-
voitellaan”. (Haapanen, Heikura, Leino, 2004, 133).
Lisäksi suunnitellaan vaihtoehtoisia suunnitelmia siltä varalta, että todennäköisimmältä
tuntunut vaihtoehto ei toteudukaan. Ensimmäiseksi arvioidaan todennäköisin muutos
liiketoimintaympäristössä suunnitteluaikajaksolla. Sen mukaan asetetaan liiketoiminnan
tavoitteet. Sitten suunnitellaan strategia. Sama toistetaan seuraavaksi todennäköisimmän
liiketoimintaympäristönmuutoksen kohdalla.
Mikäli muutosten todennäköisyyksiä on mahdoton arvioida, voidaan pyrkiä arvioimaan
parasta ja huonointa vaihtoehtoa. Nämä muodostavat muutosten äärirajat, joiden väliin
191
todenmukainen tulos asettuu. Huonoimman ja parhaimman vaihtoehdon vaikutuksista
voidaan tehdä laskelmia, jolloin ääritilanteisiin osataan varautua paremmin.
Miksi tarvitaan tavoitteita tai keinoja? Tavoitteet auttavat kehittymään. Tavoitteiden
avulla yrittäjä parantaa yrityksensä toimintaa. Kun tavoitteellista toimintaa aletaan myös
seurata ja analysoida, voidaan tehtyjä päätöksiä tarkentaa ja tehdä uusia päätöksiä. Ta-
voitteiden ja johtamisen keskeinen idea on parantaa yrityksen suorituskykyä.
Strategian perusteita
Tilanteissa, joissa tila miettii tulevaisuutta ja rakentaa tahtotilaansa, on tarpeellista suun-
nitella tulevaa toimintaa. Suunnitelmissa pohditaan nykyistä tilannetta, verrataan vaihto-
ehtoisia tuotantomuotoja, laajentaako tuotantoa vai supistaa, investoidako, millainen ko-
nekanta tarvitaan, osa-aikaistaa, tarvitaanko työvoimaa jne. Tällöin joutuu miettimään
keinoja, miten toteuttaa haluttu vaihtoehto. On tehtävä strategia.
Strategia on keinot vision (ajatus tulevaisuudesta) saavuttamiseksi.
• Se on suunnitelma päämäärän saavuttamiseksi.
• Se on tavoitejohtamista. Asetetaan tavoite, johon pyrkiä Mietitään keinot,
joilla tavoitteisiin päästään.
• Strategialla yritys kiinnittyy tulevaisuuteen.
• Strategia on jäsennelty tavoitteellinen tulevaisuuspolun valinta, yrittäjän paras
arvaus omien tavoitteiden ja voimavarojen sekä tulevan toimintaympäristön
kohtaamisesta tulevaisuudessa.
Visio muodostaa strategian perustan. Päämäärä eli visio asetetaan tiloilla yleensä 5-10
(tai 20) vuoden päähän. Se kertoo mitä tavoitellaan ja millaisia silloin halutaan olla. Sitä
tehdessä pitää huomioida, jos tilan kehittämisestä vastaavilla henkilöillä on erilaisia nä-
kemyksiä ja sovittaa ne yhteen. Myös muiden perheenjäsenten toiveet ja tarpeet kannat-
taa huomioida visiossa (soveltaen agronet.fi).
192
Strategiasta tarvitaan vähintään pari vaihtoehtoa vision saavuttamiseksi. Vaihtoehdot
perustuvat analyyseihin, joita yritys on tehnyt toimintaympäristöstään. Strategiaa poh-
dittaessa on tehtävä valintoja asiakkaista, tuotteista ja palveluista. Strategiassa on myös
pohdittava kysymystä: mitä maatalousyrityksemme ei tee, jolla suljetaan pois tuot-
teet/palvelut, joihin emme kohdista huomiota. (Soveltaen Hakanen 2004, 89.)
Visio on siis yrityksen tulevaisuuden tahtotila. Visio määrittää, millainen yritys haluaa
tulevaisuudessa olla.
Strategisia tavoitteita tarvitaan matkalla kohti visiota. Kun yritys saavuttaa strategiset
tavoitteensa, suunta kohti määränpäätä on oikea. Strategiset tavoitteet ulottuvat yleensä
1 - 3 vuoden päähän, kun taas visio on kauaskantoisempi. Kun yritys ryhtyy asettamaan
tavoitteitaan, on sen päätettävä, mihin sitoutua ja keskittyä lähivuosina. Tavoitteet poh-
jautuvat yrityksen visioon ja tehtyihin strategiavalintoihin. Huolella suunnitellusta visi-
osta käy ilmi, mille osa-alueille huomiota tulisi kiinnittää. (Soveltaen Hakanen 2004,
121.)
Kamensky sanoo, että kaikki organisaatiot on perustettu jotakin tehtävää varten. Ne pyr-
kivät tyydyttämään joidenkin ihmisten tai joidenkin organisaatioiden tarpeita muuttu-
vassa maailmassa käyttämällä toimintaansa tiettyjä resursseja. Strategian avulla nekin
pystyvät parantamaan toimintaansa. Ne pystyvät paremmin kohdistamaan huomion oi-
keisiin tarpeisiin ja asiakkaisiin, huomaamaan tarvittavat muutokset ajoissa ja tehosta-
maan resurssien oikeaa kohdentamista ja käyttöä. Kilpailun puuttuminen muuttaa strate-
gian luonnetta ja sisältöä, mutta se ei tee strategiatyöskentelyä tarpeettomaksi. (Ka-
mensky 2010, 17.)
Kamensky pelkistää strategisen johtamisen kymmenen keskeistä menestystekijää:
• Yhteinen strategia- ja bisneskieli ->yhtiökumppaneilla/perheyrittäjillä oltava yh-
teinen näkemys
• Kyky, halu ja rohkeus uusiutua
• Yleensä vain pakon/kriisin edessämietittävä yrityksen olemassaolon tarkoi-
tusta olemassaolon pakko muutokset vapaaehtoisesti riittävän ajoissa.
• Luovuus ja innovatiivisuus. Voisiko tämän tehdä toisin? Onko olemassa jokin
toinen, parempi tapa?
• Jos yritys ei ”pärjää”, ei yritys ole pystynyt muuttumaan ympäristössä tapahtu-
vien muutosvaatimusten tahdissa.
• Strategiatyö tähtää tulevaisuuteen, josta ei kokemusta->Syntyy näkemysvaje yh-
tiön eri henkilöiden välille.
193
Kamensky: Näkemysvaje yhtiössä on luonnonlaki
Kamensky: ”Kun eri ihmisillä on erilainen määrä sekä näkemystä että nä-
kemysvajetta, organisaation yhteisen näkemyksen muodostaminen on suuri
haaste. Tuo yhteinen näkemys kuitenkin hyvin pitkälle ratkaisee sen, kuinka
hyviä strategioita organisaatiossa pystytään luomaan, toteuttamaan ja uu-
distamaan.
Menestyksekkäälle strategiatyöskentelylle on erittäin olennaista, että yritys-
johto tunnistaa ja tunnustaa näkemysvajeen. Yritysjohdon on sisäistettävä,
mitä näkemysvaje merkitsee johtamistavalle sekä organisaatiosta ulospäin
että organisaatioon sisäänpäin.” Miten tämä toimii maatilan toimessa
työnantajana? Entä yhteistyötä tekemiev maatilojen kesken? Onko näkemys-
vaje tilojen välillä ongelma?
• Joukkuepelin sisäistäminen Yrityksessä koko henkilöstö yrityksen kehityk-
sessä mukana. Samoin maatilojen yhteistyö on joukkuepeliä.
• Kyky keskittyä olennaiseen.
• Tärkeää tiedostaa, mitä yritys ei tee.
• Pitkäjänteisyys
o Vain pitkäjänteisesti toimiva yritys pystyy tuottamaan tulosta joka päivä.
Yrityksen elämäntehtävä, toiminta-ajatus
Kamenskyn mukaan jokaisen yrityksen tulisi paneutua miettimään omaa elämäntehtä-
väänsä. Miksi olemme olemassa? Mitä haluamme saavuttaa pitkällä aikavälillä? Mikä
194
on arvopohjamme? Mitkä ovat sellaisia toimintaperiaatteita, joista emme missään olo-
suhteissa tingi?
Näihin kysymyksiin vastaaminen johtaa oivaltamaan, että yrityksen elämäntehtävä
muodostuu kolmesta pääelementistä: Toiminta-ajatus ilmaisee yrityksen perustarkoituk-
sen. Se vastaa kysymykseen "Miksi yritys on olemassa?" Visio on yrityksen tulevaisuu-
den tahtotila. Arvot ovat niitä periaatteita, joiden mukaan organisaatio toimii.
Elämäntehtävä on toiminta-ajatuksen, vision ja arvojen muodostama kokonaisuus. Se
voidaan ilmaista kahdella vaihtoehtoisella tavalla:
Ilmaisemalla toiminta-ajatus, visio ja arvot erillisinä määritelminä, jolloin niiden muo-
dostama kokonaisuus on elämäntehtävä, tai kirjoittamalla yhdellä tai useammalla virk-
keellä auki toiminta-ajatuksen, vision ja arvojen sisältö yhdeksi kokonaiseksi elämän-
tehtäväksi. (Kamensky 2010, 65–67.)
Yrityksen arvot
Kamensky (2010,73) määrittää yrityskulttuurin seuraavasti: ”Yrityskulttuuri on tiettyjen
perusolettamuksien malli, luon mallin on keksinyt tai kehittänyt tietty ryhmä oppiessaan
selviytymään ulkoisesti vaativissakin olosuhteissa. Samalla on opittu ryhmän sisäistä
yhteistoimintaa. Tuo ulkoisen ja sisäisen sopeutumisen malli on sitten osoittautunut niin
hyväksi ja päteväksi, että se opetetaan edelleen uusille jäsenille oikeana tapana nähdä,
ajatella ja tuntea yritykseen liittyviä kysymyksiä.”
195
Kulttuurin tasot (Kamensky 2010. 72)
Kamenskyn (2010,74) mukaan arvoja on paljon, joten ne on asetettava tärkeysjärjestyk-
seen. Ilmaistuja arvoja on yleensä kahdesta kymmeneen, yleisimmin niitä on neljä. Niitä
nimitetään usein perusarvoiksi tai ydinarvoiksi - tai vain arvoiksi. Perusarvot ovat toi-
mintaa ohjaavia periaatteita, joille on ominaista voimakkuus ja pysyvyys sekä riippu-
mattomuus ajasta ja paikasta.
Suomalaisten yritysten viisi suosituinta arvoa ovat asiakaslähtöisyys, kehittyminen, yk-
silön kunnioittaminen, tuloksellisuus ja yhteistyö.
Yrityksen visio
Visio on näkemys siitä tulevaisuuden kuvasta, jonka halutaan toteutuvan pitkällä aika-
välillä. Kuten muutkin elämäntehtävän elementit, visio on arvoperusteinen ja ulottuu
pitkälle tulevaisuuteen.
Yritysmaailmassa strateginen tahtotila on asetettava niin korkealle, että saadaan ai-
kaiseksi ristiriita nykytilan kanssa. Tällaisen "epärealistisen" tavoitteen asettaminen ei
ole helppoa; vastustusta tulee usealta taholta. Koneen Pekka Herlin asetti vision omana
aikanaan mahdottomaksi. Nykyisellään Kone on maailman suurimpia hissiyhtiöitä.
(Kamensky 2010,79-80.)
Visio antaa pääsuunnan yrityksen toiminnalle pitkäksi aikaa eteenpäin.
Toinen tarkastelutaso on yrityksen elämäntehtävä: ohjata toiminta-ajatuksen ja arvojen
pohjalta toimintaa kohti visiota, joka konkretisoi sen, millaista menestystä yritys haluaa
saavuttaa pitkällä, yleensä 10–20 vuoden aikavälillä. Vision tehtävänä on antaa yrityk-
selle kunnianhimoinen pääsuunta ja suunnata toiminta kulkemaan kohti tätä päämäärää.
(Kamensky 2010,82.)
Strategiset tavoitteet
Suoraa lainausta Hakanen (2007,121–122):
Vision ja strategian muuntaminen toiminnaksi lähtee strategisten tavoitteiden asettami-
sesta. Strategiset tavoitteet ovat välietappeja matkalla kohti visiota. Kun yritys saavuttaa
strategiset tavoitteensa, se tietää olevansa oikealla reitillä kohti visiota. Strategiset ta-
voitteet ovat konkreettisempia tavoitteita kuin visio, ne ovat yleensä aikajänteeltään 1-3
vuotta eteenpäin ja niiden saavuttaminen johtaa omalta osaltaan vision saavuttamiseen.
Strategisten tavoitteiden asettaminen on yrityksen tavoitetilan määrittämistä muutaman
vuoden aikavälillä. Siinä päätetään siitä, mihin sitoudutaan ja mihin kohdennetaan huo-
mio lähivuosina. Yleensä arvioidaan, että strategisten vaikutusten aikaansaaminen kes-
tää 2-3 vuotta. On kuitenkin muistettava, että ympäristön tilanteet voivat merkittävästi
muuttua siinäkin ajassa.
Visio muodostaa strategisten tavoitteiden lähtökohdan. Strategisten tavoitteiden määrit-
täminen perustuu yrityksen visioon ja tehtyihin strategiavalintoihin. Hyvin rakennettu ja
196
kuvattu visio kertoo jo varsin pitkälle, minkä tyyppisiä ja mille osa-alueille strategiset
tavoitteet painottuvat.
197
24. YRITYSSUUNNITTELU (LOPPUTYÖ JA YRITYSTALOUDEN
NÄYTTÖ)
Kirjallisesti laaditusta liiketoimintasuunnitelmasta käy ilmi yrityksen toiminta kokonai-
suudessaan. Liiketoimintasuunnitelmassa on hyvä käydä läpi esim. seuraavia asioita:
perustiedot sekä kuvaus yrityksestä ja yrittäjästä, tulevan liiketoiminnan esittely, rahoi-
tus ja pääoman tarve, kannattavuuslaskelmat ja tavoitteet tulevaisuudessa, riskienhal-
linta, strategiat ja yhteenveto.
Liiketoimintasuunnitelma toimii apuvälineenä pohdittaessa yrityksen rahoitusta, inves-
tointeja ja markkinointia. Rahoitusta hakiessa hyvin tehty suunnitelma antaa kattavat
tiedot ja kokonaiskuvan perustettavasta yrityksestä.
Liiketoimintasuunnitelman ohje mallipohjaan opiskelijalle
1. YRITTÄJÄN TAUSTA JA OSAAMINEN
Miksi tällaista kysytään? Mieti itsesi henkilöksi, joka lukee työtäsi. Työn lukijalle on
tärkeä ymmärtää, kenen kanssa on tekemisissä ja millaisesta ihmisestä on kysymys. Li-
säksi, jos kyseessä on oikea yritystoiminta, korostuu taustatietojen merkitys esim. rahoi-
tusta haettaessa. Kuvittele, että olet hakemassa rahoitusta yritysidealle ja liiketoiminta-
suunnitelmaasi lukee rahoitusalan asiantuntija. On tärkeää, että muodostat mahd. oikean
kuvan itsestäsi ja taustasi. Älä kerro pitkiä elämäntarinoita. Kerro esimerkiksi ikäsi, per-
hesuhteesi, opiskelutaustasi ja miten olet rakentanut taustaa yrittäjyydelle. Kerro yrityk-
sesi toimintaan liittyvät opiskelut alalta.
2. YRITYSIDEA, YRITYKSEN ELÄMÄNTEHTÄVÄ, YRITYKSEN ARVOT
Pohdittavia kysymyksiä:
- Mikä on yritysideasi? Mikä on yrityksen elämäntehtävä? Miksi yritys on olemassa?
- Miten yritysideasi sai alkunsa?
- Miksi yritysideasi on toteuttamisen arvoinen? Mihin pyrit?
Kamenskyn (2010,74) mukaan arvoja on paljon, joten ne on asetettava tärkeysjärjestyk-
seen. Ilmaistuja arvoja on yleensä kahdesta kymmeneen, yleisimmin niitä on neljä. Niitä
nimitetään usein perusarvoiksi tai ydinarvoiksi - tai vain arvoiksi. Perusarvot ovat toi-
min-taa ohjaavia periaatteita, joille on ominaista voimakkuus ja pysyvyys sekä riippu-
matto-muus ajastaja paikasta.
198
Suomalaisten yritysten viisi suosituinta arvoa ovat asiakaslähtöisyys, kehittyminen,
yksi-lön kunnioittaminen, tuloksellisuus ja yhteistyö. Jos et löydä työhösi arvoja, älä ota
siitä stressiä. ne löytyvät, jos ovat löytyäkseen. Joskus jopa vasta vuosien päästä.
Mieti kuvitteellista tilannetta: Yritys mainostaa arvoissaan kunnioittavansa ihmistä. Li-
säksi henkilöstö on heidän sanojensa mukaan tärkein voimavara. Samaan aikaan yrityk-
sen johto on tuomittu ehdolliseen vankeuteen ja kymmenientuhansien vahingonkor-
vauk-siin. Oikeuden mukaan johto syyllistyi tahalliseen työturvallisuusrikokseen. Liian
suuri työtaakka, hoitamattomat kosteus- ja homevauriot, pilkkaamista. Voivatko arvot ja
käy-täntö olla ristiriidassa kauan?
Esimerkki yritysideasta:
Yritysideana on laadukkaan luomulihan tuottaminen ja suoramyynti. Tavoit-teena on
kehittää maatilasta toimiva ja kannattava lammastila, josta saatai-siin toimeentulo koko
perheelle. Yritysideamme lähti siitä, kun halusimme toimintaa ostamallemme maati-
lalle, samalla toteutui pitkäaikainen haave yrittäjyydestä. Maatilamme kannattavuus ja
yritysidea perustuu pääasiassa suoramyyntiin.
Kotimaisen lihan tarjonta ei vastaa kysyntää ja tuottajia tarvitaan lisää. Tällä hetkellä
vain noin kolmannes Suomessa myydystä lihasta on kotimaista. Li-säksi kuluttajat ovat
yhä enemmän tietoisia eettisistä arvoista, sekä ekologi-suudesta ja puhtaudesta. Py-
rimme vastaamaan kysyntään, tarjoamalla luo-mulihaa ympärivuotisesti ennakkotilaus
periaatteella. Oma kylmäkuljetusket-ju antaa mahdollisuuden toimittaa lihaa asiakasys-
tävällisesti. Lihat voidaan toimittaa vaikka asiakkaan kotiovelle.
Arvoinamme ovat...
Jatkamme sukutilaa…. jne.
Mitä ovat arvot?
Maatilayrittäjän arvot muodostavat toiminnan selkärangan. Maatilalla arvoja voisi lä-
hestyä esim. kysymällä: millainen on yrittäjyysmotivaatiosi maidon-/lihantuottajana ja
mitkä ovat siihen vaikuttavat tekijät? Voitko yhtyä seuraaviin väittämiin: Aineellinen
motivaatio ja tilan jatkuvuus on tärkeää. Voitaneen ajatella, että jatkuvuus on myös tär-
keämpää tiloilla, joilla sukupolvenvaihdos on ajankohtainen kuin tiloille, joilla sukupol-
venvaihdos ei ole ajankohtainen kysymys. Sanotaan, että koulutus lisää myös aineellista
motivaatiota. Entä tilakoko? Onko suurella tilakoolla merkitystä aineelliseen motivaati-
oon? Lisääkö karjantarkkailu ja jalostustoiminta yrittäjämotivaatiotasi? Entä koneyh-
teistyö? Naapurusten yhteistyö? Sosiaalinen arvostus? Arvot ovat pitkäaikaisia, suhteel-
lisen muuttumattomia periaatteita, joita yrittäjä haluaa noudattaa kaikessa toiminnas-
saan. Voisivatko arvoja olla esim. luotettavuus, taloudellinen kannattavuus, yhteistyö,
kestävä kehitys ja jatkuvuus yli sukupolven tai voisimmeko ottaa soveltaen mallia Kone
Oy:n arvoista, joita ovat mm:
• Asiakkaan ilahduttaminen (Asiakkaan menestys on päämäärämme!)
• Tahto uudistua (Pyrimme jatkuvasti tekemään asiat entistä paremmin. Muu-
tosten ennakointi ja niihin sopeutuminen tarkoittaa sitä, että meidän on jatku-
vasti etsittävä järkevämpiä työtapoja ja oltava avoimia uusille ideoille.)
199
• Into saada aikaan (Pidämme sen mitä lupaamme. Uusien ideoiden pikainen to-
teuttaminen ja palava halu pyrkiä asiakasta tyydyttävään laatuun ovat valtte-
jamme. Haasteet ovat meille tervetulleita ja olemme ylpeitä ”kyllä onnistuu” -
asenteestamme.)
• Yhdessä onnistuminen (Vain yhdessä työskentelemällä voimme onnistua.
Kannustamme jokaista jakamaan ideansa ja tietonsa muiden kanssa. Osoi-
tamme luottamusta ja kunnioitusta toinen toisillemme ja annamme ja saamme
tunnustusta hyvistä suorituksista. Käyttäytymistämme ohjaavat korkeimmat
eettiset normit.) (Lähde: www.kone.com)
Eivätkö nuo ole arvoja, joita viljelijä voisi ainakin osittain ottaa arvoikseen? Pohdi siis,
mitkä ovat tuottajan keskeisimmät arvot yrittäjänä ja perustele ne. Ilman perusteluja ar-
voilla ei ole merkitystä, ne eivät aktivoidu. Pohdi myös asenteet yrittäjyyttä kohtaan ja
tavoitteet yrittäjänä ja perustele ne.
Laita mukaan ilmakuva maatilasta?
3. TUOTE / PALVELU
Tuote, jota myydään, voi olla tavara tai palvelu. Yrittäjä voi valmistaa itse myytävän ta-
varan tai myydä jonkun muun valmistamaa tavaraa. Tuote voi myös olla tiedon eli asi-
antuntemuksen myyntiä. Varsinkin palvelujen kohdalla on pystyttävä mahdollisimman
konkreettisesti kertomaan asiakkaalle, mitä hyötyä hänelle tästä palvelusta on toisin sa-
noen mitä lisäarvoa hän tästä saa.
Pohdittavia kysymyksiä:
- Mikä on tuotteesi?
- Mitä ainutlaatuista ja erinomaista siinä on?
- Miten se eroaa markkinoilla olevista vastaavista tuotteista?
- Miten onnistut laadullisesti verrattuna kilpailijoihin?
- Mitä kilpailuetua tuotteesi sinulle tuo?
- Mitä heikkouksia siinä on?
- Mitä kehittämistyötä tuotteesi vielä tarvitsee?
- Mitä etua tai hyötyä siitä on asiakkaallesi? Minkä asiakkaan ongelman ratkaiset?
- Kerro vastaavien markkinoilla olevien tuotteiden hinnat? Miten aiot hinnoitella omasi?
Lisäksi:
200
1. Pystytkö esittämään ostajalle kilpailijoista selkeästi erottuvaa hyötylupausta?
2. Pystytkö antamaan lupauksen tueksi jämerää takuuta?
3. Haluatko kertoa toimituksen sisällön selkokielisesti?
4. Hinnoittele palvelu ymmärrettävästi.
5. Haluatko antaa palveluillesi nimiä, jotka tarttuisivat asiakkaiden mieleen.
6. Käytätkö tarkistuslistoja tai työohjeita.
8. Oletko miettinyt hyvitysohjelmaa siltä varalta, että jotain menisi toimitusvaiheessa
pieleen. Tämäkin voi joskus olla myyntivaltti?
4. TUOTTEEN / PALVELUN LAATUVAATIMUKSET
Selvitä laatuvaatimukset.
5. YHTIÖMUOTO
Perustele yhtiömuotosi. Pohdi hiukan yhtiömuotosi etuja, mahdollisia haittoja. Voisitko
harkita osakeyhtiön perustamista elinkeinonharjoittajan sijaan? Yhtiömuoto eli yritys-
muoto on oikeudellinen muoto, jolla harjoitetaan yritystoimintaa. Yritysmuoto käy ta-
vallisesti ilmi yrityksen toiminimestä. Yritystoimintaa voidaan harjoittaa yhtiönä,
muuna yhteisönä tai luonnollisena henkilönä.
Yhtiömuodon ja muutenkin yritysmuodon valintaan vaikuttavat mm. osallistujat, pää-
töksentekojärjestelmä ja -vapaus, riski, verotus, joustavuus, voitonjako ja sukupolven-
vaihdosmahdollisuudet.
Syy kasvinviljelytiloilla muuttaa juridinen muoto osakeyhtiöksi on ollut verotukselli-
nen. Nämä tilat ovat usein osa-aikaisia ja yrittäjillä on esimerkiksi palkkatuloja, joilla
voidaan pääosin kattaa yrittäjäperheen kulutustarpeet. Tällöin maataloudesta kertyviä
tuloja ei välttämättä tarvitse jakaa osinkona yrittäjälle, vaan ne voidaan jättää tilan ke-
hittämiseen. Veroetua tulee siitä, että osakeyhtiönä maatalouden tuloista maksetaan vain
yhteisövero, joka on huomattavasti alempi kuin olisi pääomatulovero tai ansiotuloista
maksettava vero. Lisäksi pelto-omaisuuden erilaisesta arvottamisesta johtuen osakeyh-
tiön nettovarallisuus on muita maatiloja suurempi, joka toisaalta mahdollistaa nykyvero-
tuksella tiettyyn rajaan asti myös verovapaan osingon jakamisen.
Kotieläintilat puolestaan ovat usein päätoimisia, jolloin yrittäjäperheen on pakko saada
myös tuloa maataloudesta yksityisten kulutustarpeiden tyydyttämiseen. Tällöin maata-
loudesta on saatava tuloa myös osakeyhtiöstä, joko osinkona tai palkkana. Verohyötyä
ei tällöin pienillä tiloilla ole, koska ansiotulosta maksettava vero jää pienillä tulotasoilla
selvästi jopa pääomaveroa pienemmäksi. Tämä selittää sen, että kotieläintuotannossa
osakeyhtiöittäneet tilat ovat varsin suuria. Niillä tulotaso on jo niin korkea tai sen odote-
taan investointien ansiosta nousevan niin korkeaksi, että verohyötyä tulee, vaikka tila
201
olisi päätoiminen ja maatalouden tuloja nostettaisiin osinkoina. (Osakeyhtiömuotoinen
maatalous Suomessa 2013.)
6. ASIAKKAAT JA MARKKINATIEDON HANKKIMINEN
6.1. Asiakkaat
Voimavarat kannattaa kohdentaa niihin asiakkaisiin, jotka ovat eniten kiinnostuneita
yrityksen tuotteesta ja ovat siten potentiaalisia asiakkaita. On suositeltavaa jo alusta al-
kaen laatia itselleen luettelo niistä tahoista, jotka ovat kiinnostuneita tuotteestasi. Maata-
lousalalla markkinat ovat monesti yhden ostajan varassa, kuten esimerkiksi on tilanne
maidontuotannossa, jossa maito myydään lähimeijerille. Pohdi näissä tilanteissa nykyti-
lanne ja kirjoita se auki. Sitten pohdi, onko tulevaisuudessa mahdollisuutta toimittaa
maito vaihtoehtoiselle jalostajalle. Voisitko itse jalostaa osan maidosta juustoksi, jääte-
löksi? Voitko kohottaa itse tuotteesi jalostusastetta? Suoramyynnissä tilanne on toinen,
joudut miettimään asiakasta tarkemmin. Myös koneurakointi, koneiden korjaus, marjan-
viljely yms. yrittäminen vaatii asiakaskunnan pohdintaa.
Pohdittavia kysymyksiä:
- Mikä on kohderyhmäsi? Ketkä ovat asiakkaitasi? Pyri jaottelemaan asiakasryhmät pie-
nempiin alaryhmiin.
- Miksi juuri nämä asiakasryhmät kiinnostavat sinua?
- Kuinka paljon asiakkaita on?
- Missä asiakkaasi sijaitsevat? Miten selvität asiakkaiden yhteystiedot?
- Miten voisit asiakaskyselyllä saada tietoa potentiaalisista asiakkaistasi?
- Tee asiakkaistasi lista. Kuka on ensimmäinen asiakkaasi?
- Miten voit hyödyntää häntä markkinoinnissa?
- Mitkä ovat asiakkaidesi nykyiset ostotottumukset (keneltä asiakas nykyisin ostaa)?
- Kuka tekee ostopäätöksen ja kuka maksaa (aikuinen, lapsi, yritys, julkisyhteisö, muu)?
- Mihin asiakkaasi eivät ole tyytyväisiä?
- Millaisen tuotteen asiakkaasi haluaisivat? Miten voit tähän tarpeeseen vastata?
- Mitä erityisiä lisäarvoja pystyt asiakkaalle tarjoamaan (maksamiseen, toimittamiseen,
huoltoon ym. liittyviä)?
- Miten saat asiakkaan ostamaan uudelleen?
6.2 Markkinat
202
Markkinoiden tuntemus on lähtökohtana kannattavalle myynnille. Ennen perustamista
on hyvä selvittää, millaisilla markkinoilla aikoo toimia.
Pohdittavia kysymyksiä:
- Kuinka suuret kokonaismarkkinat ovat toiminta-alueellasi (esim. volyymin, asiakkai-
den lukumäärän, myynnin ym. suhteen)?
- Miten markkinat kehittyvät? Millaisia kehitysnäkymiä toimintaympäristössäsi tulevai-
suudessa näet?
- Millaisia sesonkivaihteluja tai suhdanneriippuvuutta suunnitelluilla markkinoilla on?
- Millaisia muutoksia (lainsäädäntö tms.) markkinoilla tulee olemaan?
6. 3 Kilpailijat
Mitä paremmin tunnet kilpailijasi, sitä helpompi sinun on erottua heistä ja markkinoida
tuotettasi. Kilpailijoita kannattaa seurata jatkuvasti ja miettiä heidän toimenpiteitään asi-
akkaan näkökulmasta sekä kilpailijoiden omasta näkökulmasta.
Pohdittavia kysymyksiä:
- Ketkä ovat tärkeimmät kilpailijat? Nimeä vähintään 3 tärkeintä.
- Mitä tuotteita kilpailijasi tarjoavat?
- Miten kilpailijoidesi tuotteet eroavat tarjoamistasi?
- Mitkä ovat kilpailijoidesi vahvuudet ja heikkoudet?
- Minkä kilpailijat tekevät paremmin kuin sinä?
- Minkä sinä teet paremmin kuin kilpailijat?
- Millaista markkinointia kilpailijasi käyttävät? Miten kilpailijoiden markkinointi eroaa
omastasi?
Selvitä siis samalla alueella olevat mahdolliset kilpailijat. Miksi? Tunne vihollisesi, sa-
noi jo 2500 vuotta sitten kiinalainen strategi Sun Tzu. Etsi tietoa niin paljon kuin jaksat.
Missä he ovat hyviä? Löytyykö heikkouksia, jota sinä voisit paikata. Tekeekö joku huo-
nommin jonkun työn, jonka sinä osaat paremmin. Tai huomaatko, että kilpailija on ai-
van superhyvä? Pystytkö erottautumaan mitenkään verrattuna tuohon superhyvään yri-
tykseen.
203
6.4 Myynti ja markkinointisuunnitelma, viestintä
Yrittäjän on muistettava, että markkinointia on kaikki se, minkä asiakas yrityksestä huo-
maa. Markkinointi sisältää henkilökohtaisen myynnin, myynninedistämisen ja mainon-
nan. On tärkeää pohtia, millä keinoin asiakkaan aikoo tavoittaa ja toisaalta erottautua
kilpailijoista. Jos tuotteena on esim. maito, jonka ostaa meijeri, tämä kohta voi olla
haastava, mutta yritä pohtia miten tuottaja voisi omalta osaltaan osallistua maidon
markkinointiin omalle tekemisellään. Pohdi mainoksen tekemistä, jos yritystoimintasi
tarvitsee mainostamista.
Pohdittavia kysymyksiä:
- Mitä mainosvälineitä käytetään? Mitä mainonnan keinoja aiot käyttää? Mitä kustan-
nuksia niistä aiheutuu? (esim. www-sivut, Facebook, Twitter, Google-kohdemarkki-
nointi, paperiset mainokset, käyntikortit, lehti-ilmoittelut…)
-Millainen merkitys on henkilökohtaisella myyntityöllä, messuilla, lehdillä, myyntikam-
panjoilla jne.?
-Miten tuotteiden myynti järjestetään?
-Kuinka paljon aiot käyttää aikaa henkilökohtaiseen myyntityöhön? Mitä kustannuksia
tästä aiheutuu?
- Millaiset myyntitaidot sinulla on (vuorovaikutustaidot ym.)?
- Mitä myynninedistämisen keinoja aiot käyttää? Mitä kustannuksia niistä aiheutuu?
- Pystytkö tuotteistamaan tuotteitasi/palveluitasi? (Tuote1 sopii yhdelle, tuote 1 muokat-
tuna toiselle jne.)
- Tee lyhyt markkinointikirje ja/tai käyntikortti (kokeile ilmaisia palveluja esim.
www.vistaprint.fi). Liitä se mukaan liiketoimintasuunnitelmaan.
- Paljonko laitat rahaa markkinointiin yritystoiminnan alussa/ jatkossa vuosittain?
- Haluatko tehdä markkinoinnista erillisen markkinointisuunnitelman? Kysy tarvittaessa
lisää vinkkiä Mikalta.
204
Kuva 2 (Bergström & Leppänen 2013, 204).
6.5 Verkosto
Kerro, millaisia verkostoja sinulle muodostuu luonnostaan tällaisen yritystoiminnan
seurauksena. Pohdi sen jälkeen, mitä verkostoja sinun tarvitsisi vielä hakea ja/tai luoda.
Verkostoitumista olisi esimerkiksi yhteistyöyritys. Voisiko jonkun palvelun ostaa ali-
hankintana?
7. YRITYKSEN KANNATTAVUUS
7.1 Investoinnit ja rahoitus
Kuvaa yrityksen tärkeimmät hankinnat ja investoinnit. Kerro isoimmat investoinnit ja
perustele ne. Kuukausimenoista luettele tärkeimmät esim. oma palkkavaatimus ja muille
205
maksettavat palkat. Rehumenot, lannoitteet. Ei kannata luetella jokaista lillukan vartta
vaan pohdi kokonaisuuksista euromääriä. Laita vain tärkeimmät kuukausittaiset me-
noerät. Esim. maititilalla saattaa mennä rehuihin paljon rahaa.
7.2 Tuotteen/Palvelun hinnoittelu
Tähän voisit laittaa esim. tuotteen tai palvelun hinnoittelun perusperiaatteet. Voisit
myös ottaa esille tärkeimmät hinnoittelemasi tuotteet/palvelut. Käytä apunasi kustan-
nuslaskelman tietoja.
Hinnoittelua voit tehdä esim. seuraavin periaattein:
Hinnoittelumenetelmiä ovat esim. Kustannusperusteinen hinnoittelu, Markkinaperustei-
nen hinnoittelu, Arvoperusteinen hinnoittelu ja Sopimusperusteinen hinnoittelu.
Kustannusperusteinen hinnoittelu
Kustannusperusteisessa hinnoittelussa menetelmänä käytetään usein Katetuottohinnoit-
telua, jonka perusperiaatteena on jakaa kustannukset muuttuviin ja kiinteisiin kustan-
nuksiin, johon lisätään voitto.
+Muuttuvat kustannukset
+Työpalkka
+Kiinteät kustannukset
+Voittotavoite
Hinta saadaan, kun summa jaetaan tuotetulla määrällä.
Hinnoittelukerroin
206
Kustannusperusteisen hinnoittelun apuna voidaan käyttää hinnoittelukerrointa.
Hinnoittelukertoimen ideana on määrittää kerroin, jonka avulla tuotteen hinta lasketaan.
Hinnoittelukertoimen käyttö on helppoa, mutta sen määrittelyssä pitää huomioida tar-
kasti, mitä hinnoittelukertoimen tulee kattaa.
Pohdittava, että kattaa muuttuvia ja kiinteitä kustannuksia sekä voittotavoitteen.
Hinnoittelukertoimen avulla myyjä pystyy esimerkiksi itsenäisesti määrittelemään tuot-
teen myyntihinnan, kun hän tietää sen sisäänostohinnan.
Esimerkiksi kukkakauppias tai maatalouskonekorjaaja varaosamyynnissä voi käyttää
tätä.
Esimerkki: Hinnoittelukertoimen laadinta ja käyttö esimerkkiyrityksessä kukkakau-
passa:
Hinnoittelukertoimen perustaksi on päätetty raaka-ainekustannukset. Tällöin hinnoitte-
lukerroin on:
(Kokonaiskustannukset + Voittotavoite) / Raaka-ainekustannukset = (28500
+1700+33474 +5000) / 28500 = 2,41
Tällöin hinnoittelukaavaksi saadaan: tuotteen hinta = 2,41 • raaka-ainekustannus
Hinnoittelukertoimen etuja? Hinnoittelukerroin määräytyy katetuottoprosentin mukaan.
Katetuottoprosentti tarkoittaa sitä prosenttiosuutta tuotteen hinnasta, joka jää yrityk-
selle. Hinnoittelukertoimella varmistat ALENNUSTA laskiessa, ettet tule myyneeksi
alle oman hinnan. Hinnoittelukerroin on siis hyvä ja turvallinen laskentamenetelmä.
Markkinalähtöinen hinnoittelu
Markkinalähtöisessä hinnoittelussa (market-based pricing) hinta saadaan suoraan mark-
kinoilta. Tällöin on tarjolla useita vaihtoehtoisia substituutteja eli korvaavia tuotteita.
Markkinalähtöisessä hinnoittelussa maatalousyritysten on tärkeää pyrkiä sopeuttamaan
kustannuksensa markkinahinnan alapuolelle toimiakseen kannattavasti. Kustannuslas-
kennassa opit laskelmaan oman tuotantokustannuksen, jota nyt voit verrata markkina-
207
hintaan. Markkinalähtöisiä hintoja on esimerkiksi raaka-ainepörsseissä, joissa raaka-ai-
neet, kuten vilja, hinnoitellaan markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Myytävällä
suoritteella on markkinoilla varsin usein aitoja substituutteja, jotka luovat sille markki-
nahinnan tai ainakin hintatason, jota on hinnoittelussa varsin vaikeata menestyksellä
ylittää, ellei suoritetta kyetä jollakin tavoin erilaistamaan eli differoimaan kilpailijois-
taan. (223, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)
Arvoperusteinen hinnoittelu
Arvoperusteisessa hinnoittelussa (value-based pricing) hinnoittelu tapahtuu sen perus-
teella, miten arvokkaaksi tuotettu tuote tai palvelu koetaan. Tällaista voisi olla esimer-
kiksi koneurakointi. Hinnoittelu on tehtävä kustannusperusteisesti, mutta hintaa on ver-
rattava markkinatarjontaan. Esim. hyvällä laadulla voi perustella korkeamman hinnan.
Asiakas päättää. Arvoperusteisessa hinnoittelussa olennaista on miettiä asiakkaan silmin
tuotteen tai palvelun lisäarvoa. Asiakashan voi arvostaa kohtuullisen hinnan lisäksi luo-
tettavuutta ja toimintavarmuutta. (223, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)
Sopimusperusteinen hinnoittelu
Sopimusperusteisessa hinnoittelussa (agreed price) hinta sovitaan myyjän ja asiakkaan
välisissä neuvotteluissa.
Hinnoittelumenetelmien soveltuvuutta ja kilpailun kovuuden välistä suhdetta havainnol-
listaa seuraava kuva:
Kilpailutilanteen vaikutus käytettävään hinnoittelumenetelmään
Jos yritys on monopoliasemassa eli se hallitsee markkinoita, on sillä suuri vapaus päät-
tää hintatasosta. Kustannusperusteisen hinnoittelun käyttö on tällöin yleistä. Kilpailun
kiristyminen taas lisää arvo- ja sopimusperusteisen hinnoittelun käyttöä. Kovassa kilpai-
lutilanteessa on tyypillisesti käytettävä markkinaperusteista hinnoittelua. Kustannuslas-
kentaperusteista hinnoittelua käytettäessä on muistettava myös asiakkaiden tarpeet ja
markkinatilanne. Jos joko kustannukset tai markkinanäkökulma jätetään huomioimatta,
kannattavuusongelmiin ajautumisen vaara on suuri. Ei pidä hinnoitella itseään ulos
markkinoilta eikä tehdä myöskään liian halvalla. (224, Talousohjaus ja kustannuslas-
kenta 2013.)
Kpl
208
euroa
Joustava ja joustamaton kysyntä. 225, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.
(225, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)
7.3 Kirjanpito ja talouden suunnittelu
Yrittäjä vastaa itse kirjanpidosta sekä taloudellisesta suunnittelusta. Kannattaa harkita
miltä osin antaa näitä tehtäviä ulkopuolisten hoidettavaksi ja keskittyy itse ydin-osaami-
seensa.
Pohdittavia kysymyksiä:
- Miten hoidat yrityksesi kirjanpidon?
- Miten aiot suunnitella yrityksesi toimintaa ja kuinka seuraat toteutunutta?
- Kuka hoitaa yrityksesi tilinpäätöksen suunnittelun ja budjetoinnin?
- Miten aiot järjestää rahoituksen ja vakuudet?
- Millaisia vakuutuksia yrityksesi tarvitsee? Mitä kustannuksia niistä aiheutuu?
7.4 Verotus ja arvonlisävero
Tutustu tarvittaessa ammattisi verolomakkeeseen.
http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Lomakkeet/Yritys_ja_yhteisoasiakkai-
den_lomakkeet/Veroilmoitus
209
Selvitä arvonlisäveron vaikutus yritystoimintaasi. Onko sinun alalla poikkeava alv? Mi-
ten lasket arvonlisäveron?
Arvonlisäveron laskeminen
Arvolisäveron laskentaan on monia tapoja, mutta helpoin tapa on mielestäni seuraava:
Kun Brutto=Nettosumma + alv. Eli 100 % (tuotehinta ilman alvia)+ alv %, jolloin tä-
män perusteella voidaan päätellä kerroin Kun tuotteen hinta itsessään on siis 100 % ja
kun siihen lisätään alv:n määrä esim.24 %, on näiden yhteissumma bruttomäärä 100 %
+ 24 % =124 %. Kun 124 %: 100 = saadaan kerroin 1,24. Vastaavasti 14 % mukainen
kerroin olisi 1,14 ja 10 % mukainen kerroin 1,10. Kun halutaan laskea nettosumma bru-
tosta, voidaan bruttosumma jakaa tällä saadulla kertoimella. Alv saadaan bruton ja ne-
ton erotuksesta. Vastaavasti jos halutaan nettosummasta laskea bruttosumma, kerrotaan
netto kertoimella.
Esimerkki 1: Bruttosumma on 75 €, alv % 23. Laske alv ja laskun summa nettona.
Netto 75 € : 1,23= 60,97 €
ALV:n osuus 75 – 60,97 = 14,03€.
Esimerkki 2: Nettosumma on 76 €, alv % 23. Laske alv ja laskun summa bruttona.
Bruttona 76 € X 1,23 = 93,48 €
ALV:n osuus 93,48 -76 = 17,48 €.
Jos alv - % 13, on kerroin 1,13 jne.
Selvitä itsellesi kausiveroilmoitus. Kausiveroilmoituksen antavat arvonlisäverovelvolli-
set ja säännöllisesti palkkaa maksavat työnantajat sekä satunnaiset työnantajat silloin,
kun he ovat maksaneet palkkoja. Kausiveroilmoitus on annettava myös silloin, kun on
peritty ennakonpidätyksiä tai lähdeveroja.
http://www.vero.fi/fi-FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Kausiveroilmoitus
210
8. YRITYSKUVA ELI IMAGO
On tärkeää pohtia, millaisen mielikuvan yrityksestäsi haluat asiakkaillasi olevan, kun he
kuulevat yrityksesi nimen. Yrityskuvaan vaikuttaa kaikki se, minkä asiakas yrityksestäsi
huomaa.
Pohdittavia kysymyksiä:
- Mitä tuotteeseen liittyvää mielikuvaa haluat viestittää?
- Mitä toimintatapoja koskevia periaatteita haluat viestittää?
- Mitä haluat kertoa työvaatteilla, sisustuksella, somistuksella ym.?
Esimerkiksi maatilan näkökulmasta on pohdittava tässä erityisesti sitä, miltä maatilan
pihapiiri ja ympäristö näyttää siellä vieraileville vieraille ja yhteistyökumppaneille.
Ajattele esimerkiksi maitoauton kuljettajaa, joka vierailee joka toinen päivä pihapiiris-
säsi. Onko siistillä pihapiirillä vaikutusta maatilasi imagoon? Sama asia kuorma-auto-
yrittäjällä. Puhdas auto viesti hyvää sanomaa, likainen auto on syytä pestä päivittäin.
Pohdi, millaisen viestin haluat antaa mielikuvilla.
9.SWOT-ANALYYSI YRITYSHANKKEESTA
Viimeiseksi on hyvä suorittaa yhteenveto yrityshankkeestasi, jossa arvioit hankkeen
vahvuudet ja heikkoudet sekä mahdollisuudet ja uhkatekijät. Tästä yhteenvedosta käy-
tetään nimitystä SWOT-nelikenttäanalyysi. Nelikenttäanalyysissä sisäiset vahvuudet ja
heikkoudet sekä liiketoimintaympäristön mahdollisuudet ja uhat kootaan omiksi ryh-
mikseen. SWOT: vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet, uhkat (Strengths, Weaknes-
ses, Opportunities, Threats).
211
SWOT – analyysissä arvioidaan yrityksen lähtökohtatilanne. Yrityksen vahvuudet,
heikkoudet sekä mahdollisuudet ja uhat pyritään tunnistamaan monipuolisesti. Yrityk-
sellä saattaa olla sellaisia vahvuuksia ja osaamisia, joita ei helposti huomata jokapäiväi-
sessä työskentelyssä. Toisaalta SWOT-analyysi saattaa paljastaa yritykselle sellaisia
heikkouksia ja uhkia, joihin ei muuten osattaisi varautua. Analyysiä voidaan käyttää
kaikentyyppisissä yrityksissä. Hakasen (2007, 50) mielestä sen käyttö voi olla avata sil-
miä näkemään, mistä asioista tarvitaan lisää tietoa ja mitä asioita kannattaa analysoida
tarkemmin.
VAHVUUDET (S)
KÄYTÄ HYVÄKSI
HEIKKOUDET (W) (=Kehittämiskoh-
teet)
VÄLTÄ, PARANNA
- Tuotteen/palvelun edut? Kyvyt? Kilpai-
luetu? Merkittävät myynti-ideat.
- Kokemus, tieto? Taloudelliset varat, to-
dennäköinen tuotto? Innovatiivisuus?
- Sijainti? Hinta arvo, laatu, todistukset?
- Johto, jatkuvuus? Toimintamalli ja ar-
vot.
- Puutteita tarjouksessa? Puutteita ky-
vyissä? Heikko kilpailukyky? Toiminta-
alue?
- Talous? Aikataulut, määräajat ja pai-
neet? Kassavirta, aloituskassa?
- Jatkuvuus? Häiritsevät tekijät?
- Tiedon luotettavuus, suunnitelmien en-
nustettavuus?
- Sitoutuminen, johtaminen?
- Sijainti? Välimatkat?
MAHDOLLISUUDET (O)
VARMISTA TOTEUTUMINEN
UHAT (T)
POISTA TAI LIEVENNÄ
- Markkinoiden kehitys?
Kilpailijoiden heikot puolet? Trendit
alalla?
- Teknologian kehitys ja innovaatiot?
- Uudet markkinat?
-Poliittiset vaikutukset? Lainsäädännön
vaikutukset? Ympäristövaikutukset?
- IT-kehitys?
- Markkinakysyntä?
- Ylitsepääsemättömät heikkoudet?
- Avainhenkilöstön menetys?
- Säävaikutus?
212
10. RISKIT
Yritystoimintaan kuuluu olennaisena osana riski ja riskin kantaminen. Riski on epäsuo-
tuisaksi koetun tapahtuman mahdollisuus. Siihen liittyy myös taloudellisia menetyksiä.
Riskin suuruuteen liittyy voiton ja tappion mahdollisuus.
Maataloudessa on paljon riskejä. tutki oheista maatilalle tehtyä riskikartoitustaulukkoa.
Sovella taulukkoa yritykseesi riskien hallinnassa.
11. VISIO eli TULEVAISUUS
Kuva 3 Lue artikkeli halutessasi: http://www.smts.fi/mpol2008/index_tiedostot/Posterit/ps041.pdf
213
Tavoiteltu tulevaisuuden tila, ”yrityksen toive”. Millaisena haluat nähdä yrityksesi esi-
merkiksi 5 vuoden kuluttua? Entä 10 vuoden kuluttua?
LTS päättyy tähän.
25. YRITYSSUUNNITTELU - MAATILAN STRATEGIASUUNNI-
TELMAN LAATIMINEN (JATKO-OSA)
Yleistä
Tämä tekstiosio pohjautuu pitkälti Mika Kamenskyn (Strateginen johtaminen, menes-
tyksen timantti. Talentum 2010), Matti Hakasen (Pk-yrityksen strategiatyö – menestys-
tekijöinä tieto, luovuus ja oppiminen) kirjoittamiin kirjoihin sekä Balanced Scorecard –
kirjaan (Malmi, Peltola, Toivanen 2006), joita olen soveltanut maatalouden näkökulma
huomioiden.
Tämä on samalla oppaasi strategiasuunnitelman tekemiseen tutkintosi yritystalouden
näyttöä varten. Avaa erillinen strategiasuunnitelman mallipohja verkko-oppimisympä-
ristöstä ja täytä se vastaamalla jäljempänä esittämiini kysymyksiin tämän ohjeen mukai-
sesti. Käytä myös vapaasti omaa luovuuttasi. Voit toki myös käyttää muita ohjeita ja
malleja, valinta on sinun.
Käytännössä strategiset toimet koostuvat kolmesta tärkeästä vaiheesta: (1) Analyysista,
(2) strategian valinnasta ja (3) strategian toteutuksesta.
Analyysi (1) auttaa ymmärtämään maatilan strategisen aseman. Tavoitteiden asetannan
kannalta on tärkeää analysoida muutoksia ympäristössä ja selvittää, miten ne voivat vai-
kuttaa sinuun ja työntekijöihisi. Analyysi tähtää kuvan luomiseen niistä keskeisistä teki-
jöistä, joilla voi olla vaikutusta yrityksesi suorituskykyyn nyt ja tulevaisuudessa.
Analyysin jälkeen valitaan strategia (2). Strategian valinta määritellään parhaimman
mahdollisen toimintatavan valinnaksi, joka perustuu tarjolla olevien strategisten vaihto-
ehtojen arvioinnille.
Viimeinen osa, strategian toteutus (3), määritellään tavaksi, jolla strategia muutetaan
toimiksi. Strategia voidaan toteuttaa useammassa vaiheessa. (Soveltaen Strategy Train
2012.)
214
Joitakin peruspääperiaatteita, jotka auttavat oikeiden strategisten valintojen tekemisessä:
• Mitkä mahdollisista strategisista vaihtoehdoistasi perustuvat maatilasi vah-
vuuksille, auttavat heikkouksien voittamisessa ja käyttämään tilaisuudet hyö-
dyksi auttaen samalla vähentämään tai väistämään yrityksesi kohtaamia uh-
kia? Tätä periaatetta nimitetään strategiseksi yhteensopivuudeksi tai strate-
gian sopivuudeksi.
• Miten laajasti valittua strategiaa voidaan toteuttaa?
• Voiko arvioitujen taloudellisten resurssien määrä kasvaa? Onko osaavia työn-
tekijöitä tarpeeksi?
• Vaikka em. ehdot täyttyisivät, onko valinta sidosryhmien kannalta hyväksyt-
tävä?
• Pidä mielessä, että valittavana on useampi kuin yksi strategia. Ei ole olemassa
”oikeaa” tai ”väärää” valintaa, koska kaikki valinnat sisältävät aina erilaisia
uhkia ja heikkouksia.
• (Strategy Train 2012.)
Mikä on strategia?
• Strategia on keinot vision saavuttamiseksi.
• Strategia on suunnitelma päämäärän saavuttamiseksi.
• Strategian tekeminen seuraa etukäteen määriteltyä vaiheittaista prosessia, jolla
on alku ja loppu.
• Strategialla yritys kiinnittyy tulevaisuuteen.
• Strategia on jäsennelty tavoitteellinen tulevaisuuspolun valinta, yrittäjän paras
arvaus omien tavoitteiden ja voimavarojen sekä tulevan toimintaympäristön
kohtaamisesta tulevaisuudessa.
215
Analyysien tekeminen
Analyysityö parantaa yrityksen strategiatyöskentelyä kolmella tavalla:
1. Se luo perustan strategioiden luomiselle, toteuttamiselle ja uusimiselle.
2. Se kehittää lähtötilanteen tuntemusta yrityksen toimintaympäristöstä ja itse yrityk-
sestä sekä näiden välisestä vuorovaikutuksesta.
3. Se kehittää ihmisten strategista osaamista parantamalla analysointitietoja ja -taitoja
sekä parantamalla ihmisten halua ja rohkeutta strategiatyöhön. Lisäksi analyysityö luo
edellytyksiä yhteisen strategisen näkemyksen syntymiselle.
Analyysit muodostavat kivijalan, jonka päälle menestyksellinen liiketoiminta rakentuu.
Analyysit ovat niin tavoitteiden, strategioiden kuin toimenpiteidenkin valinnan perusta.
(Kamensky 2010, 114.)
Analyysit luovat siten perustan strategioiden luomiselle, toteuttamiselle ja uusimiselle.
Ne kehittävät lähtötilanteen ja ympäristön tuntemusta yrityksen toimintaympäristöstä,
itse yrityksestä sekä näiden välisestä vuorovaikutuksesta. Lisäksi analyysit kehittävät
ihmisen strategista osaamista parantamalla analysointitietoja ja – taitoja sekä paranta-
malla ihmisten halua ja rohkeutta strategiatyöhön.
216
Balanced scorecard (tasapainotettu tuloskortti) menetelmä
Strategisten tavoitteiden suunnittelun ja seurannan työkalu on ns. tasapainotettu tulos-
kortti. Siinä tavoitteissa on otettu huomioon taloudellisten tavoitteiden lisäksi asiakkai-
siin, yrityksen toimintoihin ja kehittymiseen liittyvät tavoitteet. Tavoitteille laaditaan
käytännölliset mittarit. (Haapanen, Heikura, Leino, 2004, 139).
BSC mittariston tarkoituksena on tarkastella yritystä eri näkökulmista ja toiminnan ly-
hytaikainen ohjaus yhdistetään yrityksen visioon ja strategiaan.
Voisivatko maatilan näkökulmat olla seuraavanlaisia?
Tämä menetelmä on strategioiden täsmentämiseen, toteuttamiseen ja seurantaan tarkoi-
tettu työkalu, jolla muunnetaan visio ja strategia konkreettisiksi tavoitteiksi ja mitta-
reiksi ja edelleen toimintasuunnitelmiksi ja toiminnaksi. Tasapainoinen mittaristo auttaa
tuomaan esiin jokapäiväisen työn strategiset piirteet. Hyvin laadittu tasapainotettu mit-
taristo on siten yrityksen strategian kuvaus käytännön toteutustasolle asti.
Maatilan TAVOITTEET
TALOUDEN näkökulma (miten omistaja näkee
yrityksen taloudellisen tilan ja sen kehityksen?)
ASIAKKAAN näkökulma (miten asiakas näkee
yrityksen?
OSAAMISEN JA UUDISTUMISEN näkökulma (Miten pysyä
mukana jatkuvasssa kehityksessä?)
TYÖN ORGANISOINTI JA PROSESSTIT (Missä yrittäjällä
on vielä parantamisen
varaa? Onko prosessien toiminta tehokasta?
Millaiset ovat
tuotantokustannukset ja miten niitä saadaan
vähennettyä?)
217
Nimitys tasapainoinen mittaristo tulee siitä, että pyrkimyksenä on löytää tasapaino yri-
tyksen eri osa-alueisiin perustuvien mittareiden sekä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoit-
teiden ja toiminnan välillä. Tuloskorttimittariston avulla pyritään asettamaan lyhyen ja
pitkän tähtäimen tavoitteet tasapainoon. Se mittaa tuloksia ja prosesseja, joilla tulokset
saavutetaan. Mittaristo ilmaisee yrityksen mittaushetken tilanteen asetettuihin tavoittei-
siin verrattuna ja viestittää mittaustulosten perusteella mahdollisesta strategian muutos-
tarpeesta.
218
Taloudellista menestymistä kuvaavat mittarit
Liikevaihto
Kannattavuus
Markkinaosuus
Kassavirta
Asiakasnäkökulmaa kuvaavat mittarit
Asiakastyytyväisyys
Asiakaslukumäärä
Keskioston arvo
Visio
Prosessi lähtee liikkeelle yritykselle määritellystä ja hyväksytystä visiosta, yrityksen ta-
voite- ja tahtotilasta muutaman vuoden tähtäimellä.
Näkökulma
Yrityksen kokonaisvisio ja toiminta puretaan osiin, strategisiin näkökulmiin. Tarkaste-
lutavan tavoitteena on varmistaa koko yrityksen ja sen kaikkien olennaisten osa-aluei-
den, liiketoimintojen, prosessien, jne. kehittyminen vision vaatimalla tavalla.
Hakasen (2007,118) mukaan Balanced Scorecard-mallissa keskeinen idea on, että yri-
tyksen strategiaa ja toimintaa tarkastellaan, mitataan ja ohjataan useammasta eri näkö-
kulmasta (eikä pelkästään esimerkiksi taloudellisesta näkökulmasta). Näkökulmien si-
jasta voidaan perustellusti puhua myös tavoitealueista tai painopistealueista. Kaikkien
näkökulmien taustalla vaikuttavat visio ja strategia. Huom! Tärkeä ymmärryksen kan-
naltaJokaiselle näistä näkökulmista määritetään strategiset tavoitteet, kriittiset
menestystekijät, mittarit, konkreettiset tavoitteet ja toimintasuunnitelmat. Yritys
ottaa huomion kohteeksi muutaman ratkaisevan tunnusluvun kultakin olennai-
selta tavoitealueelta.
BSC:ssa yrityksen strategian ja toiminnan kokonaistarkastelu sekä mittaaminen voi ta-
pahtua esimerkiksi seuraavista näkökulmista:
• Kuinka asiakkaat näkevät meidät? Kuinka me näemme asiakkaamme? (asia-
kasnäkökulma)
• Missä asioissa prosesseja, rakenteita ja toimintatapoja koskien tulee saavuttaa
erinomainen suorituskyky? (sisäinen näkökulma, prosessit, sisäinen tehok-
kuus)
• Kykenemmekö jatkuvaan kehittymiseen ja arvon luomiseen? (innovaatio ja
oppiminen-näkökulma, uudistuminen)
• Kuinka varmistamme osaamisen ja jaksamisen (henkilöstön näkökulma)
• Miltä näytämme omistajien silmissä?(talouden näkökulma)
• Mitkä ovat yhteiskunnan ja ympäristön kannalta huomioitavat asiat? Mikä on
yrityksen yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen vastuu? (yhteiskunnallinen ja ym-
päristö-näkökulma)
219
Työvaiheet strategian rakentamiseen Balanced scorecard – tasapainotetun tuloskortin avulla
Työvaiheet Strategian rakentaminen Balanced Scorecard – tasapainotetun tuloskortin avulla
220
Strategiasuunnitelman ohje mallipohjaan opiskelijalle
1. Taustatietoja maatilasta tai yrityksestä
Pohdittavia kysymyksiä:
- Kerro tilan, yrityksen historiaa, kuvaa yrittäjiä ja työntekijöitä. Kuvaa tilan kehitysvai-
heita. Lisää tarvittaessa vaikkapa ilmakuva maatilasta, jos sellainen on käytössä.
- Kerro yhtiömuotosi. Perustele yhtiömuoto, miksi juuri se.
2. Yritysidea, Yrityksen elämäntehtävä, Yrityksen arvot
Yrityksen elämäntehtävä (missio) muodostuu kolmen tekijän, toiminta-ajatuksen, vision
ja arvojen yhteisvaikutuksesta. Toiminta-ajatus on kaiken toiminnan perusta. Se vastaa
kysymykseen "Miksi olemme olemassa?”.
Arvoilla tarkoitetaan niitä perusperiaatteita, joiden mukaan yrityksessä eletään kaikissa
olosuhteissa. Arvot ovat pelkistetty ja konkreettinen tapa ilmaista yrityksen kulttuuri eli
yrityksen tapa elää. Niiden avulla voidaan määritellä yrityksen oma tapa toimia ja tehdä
tiettäväksi tärkeät asiat tai ohjeet, joita yhtiössä työskentelevien odotetaan noudattavan.
Arvot on tarkoitettu hyvin pitkäikäisiksi. Merkittävät ympäristömuutokset tai muutokset
yrityksen arvomaailmassa voivat kuitenkin johtaa niiden tarkistamisiin. (Kamensky
2010, 55-56.)
Maatilayrittäjän arvot muodostavat toiminnan selkärangan. Maatilalla arvoja voisi lä-
hestyä esim. kysymällä: millainen on yrittäjyysmotivaatiosi maidon-/lihantuottajana ja
mitkä ovat siihen vaikuttavat tekijät?
Voitko yhtyä seuraaviin väittämiin: Aineellinen motivaatio ja tilan jatkuvuus on tärkeää.
Voitaneen ajatella, että jatkuvuus on myös tärkeämpää tiloilla, joilla sukupolvenvaihdos
on ajankohtainen kuin tiloille, joilla sukupolvenvaihdos ei ole ajankohtainen kysymys.
Sanotaan, että koulutus lisää myös aineellista motivaatiota. Entä tilakoko? Onko suu-
rella tilakoolla merkitystä aineelliseen motivaatioon? Lisääkö karjantarkkailu ja jalos-
tustoiminta yrittäjämotivaatiotasi? Entä koneyhteistyö? Naapurusten yhteistyö? Sosiaa-
linen arvostus? Arvot ovat pitkäaikaisia, suhteellisen muuttumattomia periaatteita, joita
yrittäjä haluaa noudattaa kaikessa toiminnassaan.
221
Voisivatko arvoja olla esim. luotettavuus, taloudellinen kannattavuus, yhteistyö, kestävä
kehitys ja jatkuvuus yli sukupolven tai voisimmeko ottaa soveltaen mallia Kone Oy:n
arvoista, joita ovat mm:
• Asiakkaan ilahduttaminen (Asiakkaan menestys on päämäärämme!)
• Tahto uudistua (Pyrimme jatkuvasti tekemään asiat entistä paremmin. Muu-
tosten ennakointi ja niihin sopeutuminen tarkoittaa sitä, että meidän on jatku-
vasti etsittävä järkevämpiä työtapoja ja oltava avoimia uusille ideoille.)
• Into saada aikaan (Pidämme sen mitä lupaamme. Uusien ideoiden pikainen to-
teuttaminen ja palava halu pyrkiä asiakasta tyydyttävään laatuun ovat valtte-
jamme. Haasteet ovat meille tervetulleita ja olemme ylpeitä ”kyllä onnistuu” -
asenteestamme.)
• Yhdessä onnistuminen (Vain yhdessä työskentelemällä voimme onnistua.
Kannustamme jokaista jakamaan ideansa ja tietonsa muiden kanssa. Osoi-
tamme luottamusta ja kunnioitusta toinen toisillemme ja annamme ja saamme
tunnustusta hyvistä suorituksista. Käyttäytymistämme ohjaavat korkeimmat
eettiset normit.) (Lähde: www.kone.com)
Eivätkö nuo ole arvoja, joita viljelijä voisi ainakin osittain ottaa arvoikseen? Pohdi siis,
mitkä ovat tuottajan keskeisimmät arvot yrittäjänä ja perustele ne. Ilman perusteluja ar-
voilla ei ole merkitystä, ne eivät aktivoidu. Pohdi myös asenteet yrittäjyyttä kohtaan ja
tavoitteet yrittäjänä ja perustele ne.
Strategiaa luotaessa maatila tarvitsee vision, joka tarkoittaa näkemystä, millainen hänen
maatilayrityksensä on vaikkapa viiden tai 10 vuoden kuluttua. Visio siis luo strategialle
suunnan. Visio kertoo maatilayrittäjän haluaman tavoitetilan, jonka määrittelyssä on
otettava huomioon toimintaympäristöön kohdistuvat muutokset. Vision tulee olla tavoit-
teellinen ja realistinen. Vision tulisi kuvata tilaa, johon halutaan mutta johon nykyme-
nolla ei pystytä. Visiota ei ole pakko sitoa aikaan, mutta se kannattaisi sitoa. Aikaan si-
tomaton visio saattaa jäädä kaukaiseksi, vieraaksi ja etäiseksi, jolla ei ole merkitystä.
Mikäli onnistut luomaan selkeän vision, voidaan jo siitä usein johtaa tulosmittareita.
Esim. maatilan visiona voisi olla, että maatila on kannattavuuskertoimella mitattuna
alueen johtava maitotila vuoteen 2020 mennessä. Tällöin kannattavuus ja sille asetettu
tavoite toimisivat yhtenä mittarina mittaristossa. (Soveltaen Balanced Scorecard – Ra-
kenna ja sovella tehokkaasti 2006, 62).
Pohdittavia kysymyksiä:
- Mikä on yritysideasi? (Mitä, kenelle, miten, missä?)
- Miten yritysideasi sai alkunsa?
- Miksi yritysideasi on toteuttamisen arvoinen? Mihin pyrit?
222
Esimerkki: Yritysideana on laadukkaan luomulihan tuottaminen ja suora-
myynti. Tavoitteena on kehittää maatilasta toimiva ja kannattava lammas-
tila, josta saataisiin toimeentulo koko perheelle. Yritysideamme lähti siitä,
kun halusimme toimintaa ostamallemme maatilalle, samalla toteutui pitkä-
aikainen haave yrittäjyydestä, joka antaisi elannon koko perheelle (yrityk-
sen elämäntehtävä). Maatilamme kannattavuus ja yritysidea perustuu pää-
asiassa suoramyyntiin.
Arvoinamme ovat Asiakkaan ilahduttaminen (1), Tahto uudistua (2), ja Into
saada aikaan (3).
Kotimaisen lihan tarjonta ei vastaa kysyntää ja tuottajia tarvitaan lisää.
Tällä hetkellä vain noin kolmannes Suomessa myydystä lihasta on koti-
maista. Lisäksi kuluttajat ovat yhä enemmän tietoisia eettisistä arvoista,
sekä ekologisuudesta ja puhtaudesta. Pyrimme vastaamaan kysyntään, tar-
joamalla luomulihaa ympärivuotisesti ennakkotilaus periaatteella. Oma kyl-
mäkuljetusketju antaa mahdollisuuden toimittaa lihaa asiakasystävällisesti.
Lihat voidaan toimittaa vaikka asiakkaan kotiovelle.
3. ANALYYSIT TILAN NYKYHETKESTÄ
Miksi analysoida? Analyysien tavoitteena on luoda hyvä perusta strategioiden valin-
noille ja tavoitteiden asettamiselle, saada aikaan uusia ideoita ja tuoreita näkemyksiä,
luoda avainhenkilöiden yhteinen näkemys ympäristön ja yrityksen nykytilasta ja kehit-
tymisestä. Analyysivaihe on tärkeä osa strategiatyöhön liittyvää oppimisprosessia.
Hakanen (2007, 52) muistuttaa, että tiedon hankinnan ja analysoinnin tavoitteena on
ymmärryksen lisääminen. Jotta tiedosta on hyötyä, on sitä jalostettava
analyysien avulla. Analyysissä tieto tulee ymmärryksen muotoon ja sen arvo kasvaa.
Pelkät tosiasiat eivät itsessään kerro vielä paljoakaan, vasta niiden tulkinnat tuovat tie-
dolla hyödynnettävän arvon.
Nykytilan analyysi-> Suunnittelu -> Toimeenpano -> Seuranta.
Seuraavaksi käyn läpi yleisesti tunnettuja analyyseja, jotka voit ottaa mukaan työhösi
joko kokonaan tai osittain.
3.1. Ulkoinen ja sisäinen analyysi
Ulkoinen analyysi – Liiketoi-
mintaympäristö
Sisäinen analyysi – Yrityksen ja
yrittäjän resurssit
Asiakkaat
Yhteistyökumppanit
Kilpailijat
Kansataloudelliset tekijät
Poliittiset päätökset
Yrityksen resurssit (koneet, työntekijät, toimitilat)
Yrittäjän resurssit (osaaminen, motivaatio, sitoutu-
minen, terveys, kehitysmahdollisuudet, kumppanit)
Tilinpäätösanalyysi
Yrittäjän päämäärät
223
Yhteiskunnalliset muutokset
Teknologian kehitys
Ympäristö
Ulkoisen analyysin tarkoituksena on löytää keskeiset mahdollisuudet ja uhat, jotka voi-
daan tunnistaa liiketoimintaympäristöstä. Analyysin käyttökelpoisuus riippuu siitä,
kuinka liiketoimintaympäristöä tulkitaan omaan yritykseen nähden.
Peste-analyysi on apumenetelmä, jolla selvitetään ilmiön tai organisaation poliittista,
ekonomista, sosiaalista, teknistä ja ekologista tilaa ja tulevaisuutta.
PESTE voidaan jakaa vaiheisiin, joiden avulla ympäristön vaikutusta organisaatioon
voidaan arvioida:
o tunnista tärkeimmät ilmiöt, jotka organisaatioon vaikuttavat
o luokittele tunnistetut ilmiöt mahdollisuuksiksi tai uhkiksi
o arvioi kunkin mahdollisuuden tai uhan merkitys (priorisoi)
o määrittele strategiset tavoitteet mahdollisuuksien ja uhkien prioriteettien mukaisesti.
• Poliittisia: lainsäädännön rajoitukset, kansainväliset sopimukset, rikollisuus,
yhdentyminen esim. EU, tutkimus-, kehittämis-, alue-, matkailu-, yms. poli-
tiikka
• Ekonomisia: maailman, Euroopan, alueen talouskehitys, talouskriisit ja lamat,
kilpailurajoitukset, julkinen rahoitus ja tuet, ostovoima; Teknologisia: infor-
maatio- ja tietoliikenne, bio-, nano-, energiateknologiat, verkkokauppa, virtu-
aalimaailma
• Sosiaalisia: arvot, kulutuskäyttäytyminen, ikärakenne, muuttoliike, syntyvyys
• Ekologisia: kasvihuoneilmiö, ilmaston muutos, saastuminen, jäteongelmat, lii-
karakentaminen, ympäristötietoisuus.
Sisäisessä analyysissä tarkastellaan yrityksen resursseja (koneet, työntekijät, toimitilat),
yrittäjän resursseja (osaaminen, motivaatio, sitoutuminen, terveys, kehitysmahdollisuu-
det, kumppanit), tilinpäätöksen tunnuslukuja sekä yrittäjän päämääriä.
Arviointia helpottaa tunnuslukujen vertailu muihin saman alan yritysten tunnuslukuihin
– > Benchmarking=Oman toimialan tai jonkin muun kehittyneen toimialan parhaiden
käytäntöjen etsiminen ja vertailu. (Haapanen, Heikura, Leino, 2004, 125).
Tilinpäätösanalyysin tarkoituksena on saada selkeä kuva yrityksen taloudellisesta tilan-
teesta.
Tuloslaskelma selvittää, kuinka tilikauden tulos on muodostunut. Tase kuvaa yrityksen
rahoitusasemaa ja rahan käyttöä tilinpäätöshetkellä.
224
Tilinpäätösanalyysi voidaan jakaa vaiheisiin seuraavasti: Eri vuosien tilinpäätöstietojen
muokkaaminen siten, että ne ovat keskenään vertailukelpoisia; seurattavien tunnusluku-
jen valinta; tunnuslukujen laskeminen ja havainnollistaminen; menestyksen ja tulevai-
suuden arvioiminen.
Kehittymisen arvioimiseksi olisi hyvä seurata tilinpäätöksiä 3 -5 vuoden ajalta.
Tilinpäätöksestä saatavat tunnusluvut:
Sijoitetun pääoman tuotto % =100 X (nettotulos +verot)/sijoitettu pääoma)
Nettotulos % =100 X nettotulos/liikevaihto
Kannattavuuskerroin.
Omavaraisuusaste=100 X (Varat - Velat)/varat
Velkaantumisaste = Velat/Oma pääoma
Maksuvalmius
Quick ratio = Rahoitusomaisuus/Lyhyet velat
Current ratio= (Rahoitusomaisuus-vaihto-omaisuus)/Lyhytaikaiset velat.
Rahoitusomaisuuteen luetaan kaikki rahavarat, eli pankissa olevat varat, käteiskassa-va-
rat yms. Vaihto-omaisuus taas tarkoittaa varastossa olevaa myytävää tavaraa. Eli tuot-
teita, joita olet tilannut valmistajilta yms. ja jotka sinun on tarkoitus myydä eteenpäin
asiakkaillesi. maanviljelyssä näitä olisivat esim. lannoitteet ja rehut, jotka ovat realisoi-
tavissa rahaksi. Hyvälle rehulle voi löytää ostajan, mutta se riippuu satovuodesta. Huo-
noina satovuosina on pulaa rehusta, hinta nousee, hyvinä vuosina rehua vaikea myydä.
Varaston arvo on aina hankintahinta (hinta minkä olet maksanut tavarasta) ilman arvon-
lisäveroa tai sitä alempi hinta (mikäli tavaran arvo on jostain syystä pudonnut).
Katso aiemmin ollut kohta Tuloksen analysointi.
ULKOINEN
225
ANALYYSI
PESTE-Analyysi Vaikutus
Kyllä/EI
Mikä? Huomiosi,
toimenpi-
teesi maati-
lallesi
Poliittiset tekijät Lainsäädännön rajoi-tukset, kansainväliset
sopimukset, rikolli-
suus, EU-politiikka, maatalouspolitiikka.
Ekonomiset tekijät Maailman, Euroopan,
alueen talouskehitys, talouskriisit ja lamat,
kilpailurajoitukset,
julkinen rahoitus ja tuet, ostovoiman hei-
kentyminen…
Sosiaaliset tekijät Kulutuskäyttäytymi-
nen, ikärakenne, muuttoliike, synty-
vyys…
Teknologiset tekijät Informaatio- ja tieto-liikenne, bio-, ener-
giateknologiat,, virtu-
aalimaailma…
Ekologiset tekijät Kasvihuoneilmiö, il-
maston muutos, saas-
tuminen, jäteongel-mat, liikarakentami-
nen, ympäristötietoi-
suus…
SISÄINEN
ANALYYSI
Kommentit Arvio (hyvä tai kehitä) Huomiosi, toimenpiteesi
maatilallesi
Yrityksen resurssit:
Koneet
Työntekijät
Toimitilat
Yrittäjän resurssit:
Osaaminen, motivaatio, sitoutuminen
Terveys, opiskelu- ja ke-
hitysmahdollisuudet
Kumppanit
SISÄINEN
ANALYYSI
Tunnusluku Arvio (hyvä tai kehitä) Huomiosi,toimenpiteesi
maatilallesi
Tilinpäätöksestä saata-vat tunnusluvut:
Sijoitetun pääoman
tuotto % =100 X (nettotulos +ve-
rot)/sijoitettu pääoma)
Nettotulos % =100 X nettotulos/liikevaihto
Kannattavuuskerroin
Omavaraisuus-
aste=100X (Varat - Ve-lat)/varat
Velkaantumisaste = Ve-
lat/Oma pääoma
Maksuvalmius
Quick ratio = Rahoitus-
omaisuus/Lyhyet velat
226
Current ratio= (Rahoi-
tusomaisuusvaihto-
omaisuus)/Lyhytaikaiset
velat
3.3 Analyysien yhteenveto (sisäinen ja ulkoinen analyysi + 8-SWOT)
Analyysiä tehdään tulevien päätöksien pohjaksi. Mitä enemmän näet vaivaa analyysin
teossa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä onnistutaan tekemään oikeita päätöksiä.
Analyysin tuloksena on suuri määrä tietoa, josta pitäisi pystyä jäsentämään olennainen.
Synteesi eli kokoavat analyysit yhdistää sisäisen tilan ja toimintaympäristön tekijät.
Synteesianalyysit pyrkivät tiivistämään tietoa ja luomaan kokonaisnäkemystä tarkastel-
tavasta ilmiöstä. Esimerkkinä synteesianalyysistä on 8-kenttäinen SWOT-analyysi. Se
on yhteenvetoanalyysi, jossa kootaan kaikista muista analyyseistä ja arvioinneista saa-
dut olennaisimmat ajatukset yhteen.
Liiketoimintasuunnitelman perusversiossa tehdään nelikenttäanalyysi, mutta se jää puo-
litiehen, kun vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien määrittelyn jäl-
keen ei tehty johtopäätöksiä eikä suunniteltu toimenpiteitä. Eli siinä asiat vain todetaan,
mutta ei pohdita analyysin synnyttämää informaatiota. Jotta analyysi vietäisiin loppuun,
kannattaa käyttää niin sanottua 8-kenttäistä SWOT-analyysiä, jossa pohditaan nelikent-
täanalyysiin perustuvia tarvittavia toimenpiteitä.
8-KENTTÄINEN SWOT-
ANALYYSI
S
Vahvuudet
W
Heikkoudet
227
- Tuotteen/palvelun edut?
Kyvyt? Kilpailuetu? Mer-
kittävät myynti-ideat.
- Kokemus, tieto? Talou-
delliset varat, todennäköi-
nen tuotto? Innovatiivi-
suus?
- Sijainti? Hinta arvo,
laatu, todistukset?
- Johto, jatkuvuus? Toi-
mintamalli ja arvot.
Esim:
o Vahva osaaminen
o Hyvä sijainti
o Kehittyvä tila, jatkuvuus
turvattu.
- Puutteita tarjouksessa?
Puutteita kyvyissä?
Heikko kilpailukyky? Toi-
minta-alue?
- Talous? Aikataulut, mää-
räajat ja paineet? Kassa-
virta, aloituskassa?
- Jatkuvuus? Häiritsevät
tekijät?
- Tiedon luotettavuus,
suunnitelmien ennustetta-
vuus?
- Sitoutuminen, johtami-
nen?
- Sijainti? Välimatkat?
Esim:
o Oman pääoman niuk-
kuus
o Konekanta vanhaa
o Vuokrapellot kaukana,
työaikaa kuluu paljon
pyörien päällä.
O
Mahdollisuudet
S+O
Menestystekijät
O+W
Heikkoudet
Mahdollisuuksiksi
- Markkinoiden kehitys?
Kilpailijoiden heikot puo-
let? Trendit alalla?
- Teknologian kehitys ja in-
novaatiot?
o - Uudet markkinat?
o Esim:
o Kotimaisen maidon ky-
syntä kasvaa
o Lähiruoka
o Viljelijän arvostus li-
sääntyy, yhteiskunnallinen
hyväksyntä alalle
o Tuotteiden laajenevat
käyttökohteet
o Tehokas tuotanto mah-
dollista hyväksytysti
o Maataloustuotteiden ky-
syntä kasvaa
o Vahvistettava omaa pää-
omaa tehostamalla toimin-
taa
o Koneyhteistyö?
o Konetöiden ulkoistami-
nen?
o Vuokrapeltojen tilusjär-
jestelyt lähiseudun viljeli-
jöiden kanssa.
228
o Uudet meijerituotteet li-
säävät maidon kysyntää
T
Uhat
S+T
Uhat vahvuuksiksi
T+W
Mahdolliset
kriisitilanteet
-Poliittiset vaikutukset?
Lainsäädännön vaikutuk-
set? Ympäristövaikutukset?
- IT-kehitys?
- Markkinakysyntä?
- Avainhenkilöstön mene-
tys?
- Säävaikutus?
Esim:
o Maatalouspolitiikka
”poukkoilee”
o Ympäristön tila
o Anarkia?
o Ammattitaitoisen työvoi-
man saanti?
o Hinnat ”poukkoilevat”
ylös/alas.
o Maatalouspolitiikan ak-
tiivinen seuraaminen
o Ympäristötukiehtojen
noudattaminen
o Luomuun siirtyminen
o Oppisopimuksella am-
mattiin hyödyntäminen
o Futuureilla vakautta vil-
jan hintaan
o Vakiinnutetaan oma kus-
tannustaso maidon tuotan-
nossa Rehuomavarai-
suus.
o Tilan tuotanto pystyt-
tävä ajamaan alas tietyssä
”valmiusajassa”
o Tuotannon supistaminen
oltava mahdollista
o Mietittävä vaihtoehtoiset
tuotantomuodot jo val-
miiksi tilalle.
o Vältettävä ylivelkaantu-
mista. Kestävä taso 80 -90
% liikevaihdosta.
Strength = S Vahvuudet; Weakness=W Heikkoudet;
Opportunities=O Mahdollisuudet; Threats=T Uhat.
4. Nykytilanteen analyysin yhteenveto ja muiden vaihtoehtojen pohdinta
Pohdi seuraavaksi nykytilanteen yhteenveto käyttämällä hyväksesi edellä tekemääsi 8-
kenttäisen SWOT:in analyysiä. Pohdi, mitä ajatuksia se sinussa herättää. Arvioi sitten
todennäköisin muutos liiketoimintaympäristössä suunnitteluaikajaksolla lyhyellä ja pit-
källä aikavälillä. Sen pohjalta voit asettaa liiketoiminnan tavoitteet ja sitten pohditaan
strategiaa. Tähän voit myös hahmotella, jos haluat, myös mahdollisen vaihtoehdon, joka
olisi maatilallasi mahdollinen nykyisen suunnitelmasi vaihtoehtona.
229
Mikäli muutosten todennäköisyyksiä on mahdoton arvioida, voit arvioida parasta ja
huonointa vaihtoehtoa. Nämä muodostavat muutosten äärirajat, joiden väliin todenmu-
kainen tulos asettuu. Huonoimman ja parhaimman vaihtoehdon vaikutuksista voidaan
tehdä laskelmia, jolloin ääritilanteisiin osataan varautua paremmin.
Nykytilanne. Avaa tähän tekstinä nykyi-
nen tuotantosuuntasi.
Arvioi todennäköisin muutos liiketoimin-
taympäristössä suunnitteluaikajaksolla
Esim. Maidontuotanto 30 lehmää. Lihan-
tuotantoa. Peltoa 35 ha, metsää 100 ha.
Pienimuotoista koneurakointia.
Maidon hinta on nousemassa, mutta sa-
maan aikaan tuotantopanosten hinta ko-
hoaa. Riippuvuus esim. polttoöljystä
suuri, koska tehdään paljon kotoista re-
hua.
Rehun hinta kohoaa.
Lihan hinta alhainen.
Onko tämä tuotantomuoto tässä laajuu-
dessa mahdollinen 5 vuoden/10 vuo-
den/20 vuoden kuluttua? Pohdi.
Onko tähän muutokseen mahdollista va-
rautua nykyisessä tuotantosuunnassa?
Tuotantosuunnan vaihtaminen 1- 2 vaih-
toehtoa
Arvioi todennäköisin muutos liiketoimin-
taympäristössä suunnitteluaikajaksolla
Onko tämä tuotantomuoto tässä laajuu-
dessa mahdollinen 5 vuoden/10 vuo-
den/20 vuoden kuluttua? Pohdi.
Onko tähän muutokseen mahdollista va-
rautua vaihdetussa tuotantosuunnassa?
230
5. MAATILAYRITYKSEN STRATEGIA(T)
Miksi tarvitaan tavoitteita tai keinoja? Tavoitteet auttavat kehittymään. Tavoitteiden
avulla yrittäjä parantaa yrityksensä toimintaa. Kun tavoitteellista toimintaa aletaan myös
seurata ja analysoida, voidaan tehtyjä päätöksiä tarkentaa ja tehdä uusia päätöksiä. Ta-
voitteiden ja johtamisen keskeinen idea on parantaa yrityksen suorituskykyä.
Mikä on strategia?
o Strategia on keinot vision saavuttamiseksi.
o Strategia on suunnitelma päämäärän saavuttamiseksi.
o Strategian tekeminen seuraa etukäteen määriteltyä vaiheittaista prosessia, jolla on
alku ja loppu.
o Strategialla yritys kiinnittyy tulevaisuuteen.
o Strategia on jäsennelty tavoitteellinen tulevaisuuspolun valinta, yrittäjän paras arvaus
omien tavoitteiden ja voimavarojen sekä tulevan toimintaympäristön kohtaamisesta tu-
levaisuudessa.
Visio muodostaa strategian perustan. Päämäärä eli visio asetetaan tiloilla yleensä 5-10
(tai 20) vuoden päähän. Se kertoo mitä tavoitellaan ja millaisia silloin halutaan olla. Sitä
tehdessä pitää huomioida, jos tilan kehittämisestä vastaavilla henkilöillä on erilaisia nä-
kemyksiä ja sovittaa ne yhteen. Myös muiden perheenjäsenten toiveet ja tarpeet kannat-
taa huomioida visiossa (soveltaen agronet.fi).
231
Strategiasta tarvitaan vähintään pari vaihtoehtoa vision saavuttamiseksi. Vaihtoehdot
perustuvat analyyseihin, joita yritys on tehnyt toimintaympäristöstään. Strategiaa poh-
dittaessa on tehtävä valintoja asiakkaista, tuotteista ja palveluista. Strategiassa on myös
pohdittava kysymystä: mitä maatalousyrityksemme ei tee, jolla suljetaan pois tuot-
teet/palvelut, joihin emme kohdista huomiota. (Soveltaen Hakanen 2004, 89.)
Visio on siis yrityksen tulevaisuuden tahtotila. Visio määrittää, millainen yritys haluaa
tulevaisuudessa olla. Vision toteutuessa Visio on yrityksen tavoitteiden ja päämäärien
toteutumisen tulos.
Monet kirjat ohjeistavat, että Visio tulee olla yksinkertainen ja selkeä. Kun katsot yri-
tysten julkaisemia visioita, huomaat että usein Visiot voivat sisältää määrittelyjä yrityk-
sen liiketoiminnan laajuudesta, kasvusta, yrityskuvasta, kilpailutilanteesta, kilpai-
lueduista tai sidosryhmäsuhteista. Esim. Kone Oy:n on yksinkertaisen selkeä ja määrit-
televä: Visiona on ”…tarjota paras käyttäjäkokemus. Strategiamme on tarjota asiak-
kaillemme kilpailuetua luomalla paras käyttäjäkokemus innovatiivisilla ratkaisuilla. Ih-
misten johtaminen ja liiketoimintaprosessit luovat pohjan toiminnalliselle erinomaisuu-
delle ja kustannuskilpailukyvylle.”
Toisaalta onko tällaisista kaikille julistettavasta ”mainosvisioista” oikeasti
pienyrittäjälle hyötyä? Tunnetuille suuryrityksille visio laaditaan myös brändin
luomistarkoituksessa. Voinemme kait luoda kukin oman mainosvisiomme
nettissivuillamme ja yritysmainoksissa käytettäväksi, mutta sen tulee sitten olla oikeassa
suhteessa yrityksen Arvojen kanssa. Ne eivät saa olla ristiriidassa, sillä muuten työltä
katoaa pohja pois.
Koneesta mallia ottaen maatilamatkailua tekevä viljelijä voisi pyrkiä visiossaan
vaikkapa seuraavin sanoin: Visonamme on tarjota täydellinen maallalomakokemus.
Voisiko maitotilan kestävänä perusvisiona olla Kannattava liiketoiminta kestävä kehitys
232
(sosiaalinen, taloudellinen, ekologinen näkökulmat) huomioiden.
Kone oy
Toisinpäin ajatellen visioon pääsemiseksi tarvitaan strategisia tavoitteita. Kun yritys
saavuttaa strategiset tavoitteensa, suunta kohti määränpäätä on oikea. Strategiset tavoit-
teet ulottuvat yleensä 1 - 3 vuoden päähän, kun taas visio on kauaskantoisempi (5-10
vuotta tai pitempi). Kun yritys ryhtyy asettamaan tavoitteitaan, on sen päätettävä, mihin
sitoutua ja keskittyä lähivuosina. Tavoitteet pohjautuvat yrityksen visioon ja tehtyihin
strategiavalintoihin. Huolella suunnitellusta visiosta käy ilmi, mille osa-alueille huo-
miota tulisi kiinnittää. (Soveltaen Hakanen 2004, 121.)
Tai voisiko maatilan perusvisio (jota ei tarvitse välttämättä julkaista muille kuin yrityk-
sessä toimiville henkilöille ja perheenjäsenille) olla luonteeltaan konkreettinen, kuin
vaikkapa ”Hyvin kannattava maatalousyrittäjyys alan ja alueen kilpailijoihin verrat-
tuna”.
Strategian valinnasta: Maatila elää ajassaan. Kukin yrittäjä joutuu tarkastelemaan stra-
tegiavalintaa yrityksensä vision läpi. Jos visiossa esiintyy sana kannattavuus tai talous,
on selvää että tätä päämäärää kohden pyrkiessä tulee suunnitella valikoima keinoja,
joilla tavoitteeseen pinnistellään. On tehtävä strategia. Jos siis visiossa on viittaus talou-
teen, voitaneen ajatella, että keinovalikoimaan on sisällytettävä kannattavuusstrategia.
Toisaalta, jos pieni maatila on asettanut visiokseen kannattavuuden parantumisen, te-
hokkuuden ja jatkuvuuden, voisi kuvitella, että strategiavalikoimaan on lisättävä kannat-
tavuusstrategian lisäksi myös kasvustrategia. Voiko tilan töitä ulkoistaa? Jos kyllä, kan-
nattaisi mukaan lisätä ulkoistamisstrategia.
233
Pohdittavaksi strategian luontiin:
• Kasvu entistä tuotantoa laajentamalla
• Kasvu uusia toimintoja käynnistämällä (monipuolistaminen)
• Tuotantosuunnan vaihto
• Toiminnan jatkaminen likimain ennallaan
• Tuotannon vähentäminen, osa-aikaisuus
• Toiminnan lopettaminen.
Pohdittavia kysymyksiä:
- Mikä tai mitkä ovat maatilasi strategia(t)?
- Miksi? Perustele.
- Laita asiat tärkeysjärjestykseen! Muista Kamenskyn ohje strategiaan: Strategiset ta-
voitteet määrittelevät toiminnan laajuuden, markkina-aseman ja kannattavuuden pitkällä
aikavälillä. Muita strategisia tavoitteita voivat olla esimerkiksi laatuun, asiakkaisiin,
osaamiseen, kassavirtaan tai teknologiaan liittyvät tavoitteet, jotka ovat olennainen osa
valittua strategiaa. Strategisten tavoitteiden asetanta keskittyy kahden ydinkysymyksen
ympärille:
1. Mitkä ovat oikeat tavoitteet?
2. Mikä on oikea tavoitetaso?
234
Liiketoiminnan menestyksen "timantti" (Kamensky s.28)
Kamensky (2010,28) tiivistää strategiatarpeen seuraavasti: ”Strategia ratkaisee yrityksen
menestyksen pitkällä aikavälillä. Johtaminen ratkaisee yrityksen menestyksen pitkällä
aikavälillä. Osaaminen ratkaisee yrityksen menestyksen pitkällä aikavälillä. Vuorovai-
kutus ratkaisee yrityksen menestyksen pitkällä aikavälillä”.
235
6. Näkökulmien valinta ja konkretisointi tuleville vuosille=Strategiakartta
(Tasapainotettu tuloskortti - prosessi (strategian konkretisointi käytännön toteutukseen))
Yrityksen arvot (3-5 kpl) Arvojani
ovat:
esim. Yksilön
kunnioitus
esim. Tehokkuus esim. sukutilan
jatkuvuus
Visio=päämäärä pitkällä aika-
välillä tavoiteltu tulevaisuu-
den tila, ”yrityksen toive”
Esim. Maatila on elinvoimainen, alueensa kärkituottaja laadussa ja talousluvuilla mitattuna;
tai maatilamme on alueen johtava maataloustuottaja - asiantuntija, joka tuottaa hyvälaatuisia raaka-aineita kannattavasti, ja maatila siirtyy hyvässä talouskunnossa seuraavalle sukupol-
velle tai Esim. Maatilamme on alueen johtava maataloustuottaja - asiantuntija, joka tuottaa hyvälaatuisia raaka-aineita kannattavasti, ja maatila siirtyy hyvässä talouskunnossa seuraavalle
sukupolvelle.
Yrityksen strategia(t)
(1-2 kpl)
Toiminnan suuntaviivat 2-8
vuoden tähtäimellä. Miten tule-
vaisuudenkuva toteutetaan.
Esim. Kannattavuusstrategia: Ylläpitää ja kehittää ny-
kyistä tuotantoa kannattavasti.
Esim. Kasvustrategia: Laajentuminen tilaostojen (metsä) kautta ja sitä kautta vahvistaa tilan tasetta.
Näkökulma=Tavoite, mitä
kautta strategiaa toteutetaan
Valitse 3-5 kpl
1.Näkökulma: Talous
236
Yksiselitteinen, mi-
tattava tavoite, joka
on linjassa tulevai-
suudenkuvan
kanssa. Asetetaan
mm. toiminnan laa-
juudesta, kannatta-
vuudesta ja mark-
kina-asemasta)
Kannattavuuden parantaminen
(Kannattavuuskerroin 1,0-1,1)
Tuotantokustannusten tehostaminen
tuotettua kiloa/litraa kohden
Kohtuullinen palkkavaatimus €/h Investoinnit tulevaisuuteen
2.Näkökulma: Kuluttajat ja asi-
akkaat
Määritä tärkeimmät (2-5 kpl)
strategiset tavoitteet
Laadun tuottaminen
Tavoitteen ylittäminen (Tehdään
enemmän kuin mitä laadun ”minimi-
vaatimukset” edellyttävät)
Luottamus
Vuorovaikutuksen lisääminen Tiedotus
(Sosiaalinen media, internet?)
3.Näkökulma: Työn organi-
sointi ja prosessit
Määritä tärkeimmät (2-5 kpl)
strategiset tavoitteet
Työprosessien tehostaminen
(Rehuntuotanto prosessina, lyp-
syprosessi, työmenekit, turha työ
pois. Hävikit pois)
Koneketjutus kuntoon. Pullon kaulat
pois.
Työhuippujen tasoitus Koneyhteistyö/ Ulkopuolinen
koneurakointi
Rakennusten tehokas hyödyntä-minen. Rakennusten vuokraus
ulos/tilalle vuokraus
4.Näkökulma: Osaaminen ja
uudistuminen
Määritä tärkeimmät (2-5kpl)
strategiset tavoitteet
Mitä on osattava? Mitä osaamista
ostetaan?
Uusien tehokkaampien viljelymenetel-
mät
Kohtuullinen työmäärä vuo-
dessa? Max 2000-2400 h/v?
Kuinka motivoit itseäsi?
237
5.Näkökulma: Eläinten hyvin-
voinnin parantaminen
(Voisiko tämä olla yksi näkökulma? Kuinka tätä voisit mitata? Mitä hyötyä tästä näkökulmasta?
Määritä tärkeimmät (2-5 kpl)
strategiset tavoitteet Eläinten terveys kohenee Keskituotos kohoaa Laadun paraneminen Mielihyvä?
6.Näkökulma: Joku muu?
Mikä? Koneurakointi?
Määritä tärkeimmät (2-5 kpl)
strategiset tavoitteet
238
Näkökulma
Yrityksen visio puretaan osiin, strategisiin näkökulmiin. Tarkastelutavan tavoitteena on
varmistaa yrityksen ja prosessien kehittyminen vision suuntaan.
Strateginen tavoite
Kullekin näkökulmalle asetetaan 2–5 strategista tavoitetta. Strategiset tavoitteet
ovat konkreettisempia tavoitteita kuin visio, ne ovat yleensä aikajänteeltään
1–3 vuotta eteenpäin ja niiden saavuttaminen näyttää käsityksemme mukaan johtavan
omalta osaltaan vision saavuttamiseen. (Huom! tasapainotettu mittaristo ei ole strategia.
Se on vain menettelytapa, työkalu, strategian täsmentämiseen, viestintään, toteuttami-
seen ja seurantaan.– > Tässä tuetaan päästrategiaa.)
Kriittiset Menestystekijät
Kriittiset menestystekijät ovat niitä olennaisia kilpailu- ja suorituskykytekijöitä,
joiden hyvä taso varmistaa strategisten tavoitteiden, ja sitä kautta vision saavuttamisen.
Kriittisiä menestystekijöitä ovat ne tiedot, taidot, kyvyt, resurssit, ominaisuudet ja ai-
kaansaannokset, joiden perusteella yritys menestyy.
Avainmittarit ja tavoitteet
Kun maatilalla on visio ja strategia, voidaan näiden pohjalta johtaa mittareita. Mittareita
tarvitaan, jotta asetettuja tavoitteita voidaan mitata. Ilman seurantaa ja mittausta tavoit-
teet eivät konkretisoidu. Mittareita saadaan esim. määrittämällä näkökulmat, kriittiset
menestystekijät ja kriittisten menestystekijöiden pohjalta luotavat mittarit.
Määritellään ne tärkeimmät konkreettiset asiat, kohteet ja niiden ominaisuudet, joiden
avulla kriittisten menestystekijöiden ja strategisten tavoitteiden toimintaa mitataan.
Näille mittareille asetetaan lyhyen aikavälin (vuoden) tavoitearvot, jotka toteutuessaan
johtavat strategisten tavoitteiden saavuttamiseen.
Toimintasuunnitelma
Toimintasuunnitelmissa kuvataan tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset
toimenpiteet.
239
Laaditaan tuloskortti. Koostat näkökulmat mittareineen yhdelle kortille (ProAgrian ta-
paan). Valitse itsellesi sopiva muoto. Alla esimerkki kevyestä tuloskortista.
Kevyt Tuloskorttiesimerkki – näkökulmana Maidontuotannon tehostaminen: Virtuaali-info
Lopuksi tehdään toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelmassa kirjoitat tiiviisti koos-
teen, mihin johtopäätöksiin olet päätymässä. Listaa yhteenvetona havaintosi ja listaa tu-
levat toimenpiteet, joita joudut tekemään toteuttaaksesi vision ja strategian. Listaa te-
kemäsi tilatason suunnitelmat (viljelysuunnitelma, budjetti, tuotantokustannuslaskelmat,
investointilaskelmat, jne.). Kirjoita perustelut muutokselle jos sellainen on edessä, kerro
tulevaisuuden kuva, avaa strategiasi tavoite, kerro strategiastasi…
Muista, että yrityssuunnittelussa on tärkeää:
• analysoida yritystä ja sen liiketoimintaympäristöä
• pyrkiä sopeutumaan tuleviin uhkiin ja käyttämään hyväksi markkinoilla olevia
mahdollisuuksia
• asettaa päämääriä ja eritasoisia tavoitteita
• luoda vaihtoehtoisia rakenteita ja toimintatapoja sekä arvioida niiden vaiku-
tuksia.
240
Termi Selite
Arvot Sukutilan jatkuvuus, ympäristön suojelu,
tasa-arvoisuus
Tulevaisuudenkuva Kannattava maidontuotanto. Sukutila siir-
tyy jatkajalle vuonna 2030 elinkelpoisena
ja haluttuna yrityksenä. Mahdollisesti
osakeyhtiö.
Toiminta-ajatus (Mitä, kenelle, miksi,
missä)
Laadukasta maitoa elintarviketeollisuu-
delle Nilsiässä
Strateginen tavoite
Yksiselitteinen, mitattava tavoite, joka on
linjassa tulevaisuudenkuvan kanssa. Ase-
tetaan mm. toiminnan laajuudesta, kan-
nattavuudesta ja markkina-asemasta.
Kannattava ja voitollinen yritystoiminta
Strategia 1.Kasvustrategia. Tuotannon lisäys, pel-
toalan ja eläinten lisäys hallitusti.
2.Ulkoistusstrategia: Koneurakointipalve-
lujen käyttöä lisätään
Toimintaa tukevat suunnitelmat Viljelysuunnitelma, tuotantokustannus-
laskelmat (katelaskelmat), Konelaskel-
mat, kannattavuuskerroinlaskelma…
Muut esim. investointisuunnitelma, pit-
kän aikavälin budjetti eli maksuvalmius-
laskelma.
241
26. INNOVATIIVISUUS JOHTAMISEN TUKENA Ideasta innovaatioksi – kirjan satoa
Solatie & Mäkeläisen (2009, 28) mukaan innovaatiolla on monenlaisia määritelmiä Te-
kijät listaavat muutamia määritelmiä seuraavasti:
• Se on tuoretta ajattelua, joka luo arvoa.
• Se on laajasti käyttöön otettu keksintö tai uudiste.
• Se on uusi tai parannettu tuote, palvelujärjestelmä, prosessi, toimintatapa,
brändi, jakelukanava tms.
• Se on jonkin asian käynnistämistä ensimmäistä kertaa.
• Innovaatio on uuden luomista.
Innovaatiot luovat siis jotain uutta arvoa, joko materiaalista tai antimateriaalista kuten
esim. parempaa ja tehokkaampaa palvelua. Mutta miksi innovointi on vaikeaa? Tätä ky-
symystä Solatie & Mäkeläinen pohtivat asettamalla vastaukseksi yhdeksän erilaista
syytä, jotka hankaloittavat erityisesti merkittävien innovaation syntyä: pelko, oletukset,
tieto, tavat ja tottumukset, laiskuus, sivukonttori, kompensoimattomuus, aika sekä johta-
minen. (Solatie & Mäkeläinen 2009, 30.)
(Pelko): Suomalaiset pelkäävät epäonnistumista, sillä meidät on kasvatettu tavoittele-
maan virheettömyyttä. Luovuus ja innovointi vaativat kuitenkin virheitä. Onnistuneen
innovaation toteuttaminen vaatii usein lukemattomia epäonnistumisia. Kirjoittajat to-
teavatkin, että kun seuraavan kerran jokin asia menee pieleen, ei kannata kysyä syyllistä
vaan pitää kysyä: ”Miksi näin tapahtui? ja Mitä voimme oppia?” Sitten uusi yritys ja
täysillä eteenpäin.(Eli oppina tästä on, ettei itsesääliin pidä kannata jäädä rypemään.)
(Oletukset): Ovat itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita niin kauan, kunnes joku kumoaa
ne. Maatalousala on tuotannonhaara, jolla on hyvin vahvoja oletuksia kuten tuista riip-
puvuus, tuotannon samankaltaisuus alueittain, erilaisuuden välttäminen.
(Tieto): tieto on itsestään selvästi tärkeää, mutta on syytä tiedostaa myös se tosiasia, että
tieto saattaa estää meitä näkemästä muutosta, sillä tieto on vaarallista silloin, kun emme
uhraa aikaa tiedolle, mitä emme tiedä. Maailma on mahdollisuuksien kasauma; tietoi-
suus siitä, että en tiedä, on tärkeä.
(Tavat ja tottumukset): Monissa asioissa työpaikalla tiettyjä asioita tehdään tietyllä ta-
valla, koska niin on aina ennenkin tehty. Kuten Solatie & Mäkeläinen (2009, 47) totea-
vat, että tätä emme yleensä huomaa, kunnes joku ulkopuolinen sen meille osoittaa. Oh-
jeeksi kirjoittajat toteavat (2009, 48), että väillä kannattaa arjen askareissa pysähtyä ja
kyseenalaistaa tekemisensä.
(Laiskuus): Työntekijät ovat laiskoja keksimään uutta, jos kaikki toimii hyvin. Syynä
tähän on se, että he haluavat pitää kaiken ennallaan.
(Sivukonttorisyndrooma): Pääkonttorissa tehdään päätökset, emme voi vaikuttaa asiaan,
on tehokas tappamaan henkilökunnan luovuuden. Mutta on selvää, että pääkonttori
kuuntelee viisaita neuvoja, jos niitä annetaan vaikkapa kaukaa sivukonttorista, jossa
henkilökunta uskoo itseensä ja tekemiseensä.
242
(Kompensoimattomuus): työpaikan innovaattorit pitää palkita kunnon kompensaatiolla.
Palkitseminen voi olla taloudellinen tai henkinen, se voi kohdistua yhdelle ihmiselle tai
tiimille, mutta kannustimen on oltava tuntuva. Samasta asiastahan puhui Numcoren lu-
ennoitsija lähipäivillä, missä hän määritteli tuotteelle hinnaksi esim. 200 000 €, mikä on
tietysti äkkikuulemalta kalliin oloinen investointi, mutta jos sen tuoma hyöty vuoden ai-
kana on esimerkiksi 5 miljoonaa €, ei hinta ole enää kummoinen hyötyyn nähden. Kir-
joittajat korostavat rahan merkitystä innovoinnin palkitsemisen perusteena.
(Aika): Innovointi vaatii aikansa. Väite, ettei ole aikaa innovoinnille, täytyy unohtaa ja
ottaa aika. Ajan puute on kirjoittajien mielestä aina tekosyy (Johtaminen): Kirjoittajat
toteavat, että johtaminen on yksi innovaatiotoiminnan suurista haasteista tarkoittaen
tällä sitä, että johtamisen tulee kehittyä muuttuvan maailman mukana. Johtamisen van-
hoilla opeilla pärjääminen on vähän niin ja näin. (Solatien & Mäkeläisen (2009, 41 -
54.)
Solatien & Mäkeläisen (2009, 81) mukaan minun – ollakseni luova – ei tarvitse olla en-
simmäinen ihminen maailmassa, joka oivaltaa tietyn asian vaan minulle riittää, että asia
avaa uuden näkökulman, mahdollisuuden tai tavan toimia.
Kirjan tekijät viittaavat (2009, 84) Tom Petersin reseptiin menestyksestä: testaa nope-
asti, epäonnistu nopeasti ja korjaa nopeasti. Tällä Peters tarkoittaa, että pulmakohdat on
syytä löytää mahd. äkkiä, sillä niitä yleensä uudessa asiassa on aina. Lisäksi Solatie ja
Mäkeläinen muistuttavat epäonnistumisen välttämättömyydestä. Mitä aikaisemmin vir-
heen huomaa, sitä paremmin sen saa korjattua ja sitä suurempi on onnistumisen mahdol-
lisuus.
Tätä samaa viestiä toistaa kanadalaissyntyinen yhdysvaltalainen yrityskouluttaja Brian
Tracy, joka vieraili Helsingissä luennoimassa myynnin kehittämisestä. Tracy korostaa
Kauppalehti Option haastattelussa(nro 17 – 2009,44) epäonnistumisesta, että ihminen
oppii virheistään. ”Taustatyö on aina tehtävä huolella. Ylimielisyys kostautuu”, toteaa
Tracy. Epäonnistuminen on siis mahdollisuus kehittymiselle. Ei saa lannistua, vaan on
opittava tehdystä. Tärkeää on, ettei tee samaa virhettä uudestaan.
Mistä innovaatiot saavat alkunsa?
On itsestään selvää, että ihminen joutuu ratkomaan päivittäin helppoja ja vaikeita ongel-
matilanteita. Helppojen ratkaiseminen liittyy tilanteisiin, joissa ongelma on jo ennestään
jollakin lailla tuttu, jolloin pystymme käyttämään jo opittua ja meille tuttua hyväksi ja
ratkaisemaan ongelman yleensä nopeasti ja ilman vaikeuksia. Tilanteissa, joissa on-
gelma on meille uusi, joudumme selvittämään ongelmaan liittyviä reunaehtoja ja sidos-
pisteitä saadaksemme avattua uuden ja tuntemattoman solmukohdan. Tämä vaatii usein
järjestelmällistä asian opiskelua ja koettelua, harvemmin uusi ongelma ratkeaa suoraan
kokeilemalla tuurilla; tosin joskus voi käydä niinkin.
Mistä innovaatioiden mahdollisuudet syntyvät? Mistä maatalousyrittäjät saavat innovaa-
tionsa?
243
Tuomas Kuhmosen seminaariesitelmämateriaali 2007
Jyväskylän yliopiston tutkija Tuomas Kuhmosen mukaan maatilojen innovaatioiden
lähteet tulevat pitkälti toisilta yrittäjiltä. Monesti viljelijät tukeutuvat jo olemassa ole-
viin, testattuihin ratkaisuihin, mutta valmiita ratkaisuja räätälöidään monesti tilalle sopi-
vaksi. Yliopistojen ja korkeakoulujen osuutta innovaatioiden kehittämisessä maatilojen
hyväksi pitäisi pyrkiä kohottamaan, sillä koulutuksen korkean tason pitäisi tuottaa pal-
jon uutta tietoa maatalouteen.
244
Kuhmosen seminaariesitelmämateriaali 2007.
Maatilan neuvonnan tilasta Kuhmonen toteaa oheisessa taulukossa, että esim. nautakar-
jatalouden ja karjanjalostuksen osalta sekä perinteinen talousneuvonta vastaavat hyvin
kysynnän tarpeisiin, mutta tuotekehitys ja uudet vaihtoehdot eli innovaatiot eivät pysty
vastaamaan kysynnän tarpeeseen. Tässä kohdassa olisi maatalouden saralta ehdotto-
masti nosteen paikka. Neuvonnan tulisi ehdottomasti satsata uuden tuotekehittelyn neu-
vontaan esimerkiksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kanssa.
Muusta yritystoiminnasta Kuhmonen toteaa, että uuden liitännäiselinkeinon aloittami-
sen taustalla on puolella aloittajista pakko, mutta neljänneksellä aloittajista ovat aktiivi-
sia toimintansa kehittäjiä.
245
27. LÄHTEET JA LISÄLUKEMISTA
Hakanen, Matti 2007. Pk-yrityksen strategiatyö – menestystekijöinä tieto, luovuus ja
oppiminen. Helsinki: Multiprint Oy.
Hirvijoki, Knuutila, Heikinmaa. Rahoitustukea saaneiden tilojen talous, suunnitelmien
toteutuminen ja tulevaisuuden suunnitelmat.
www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts46.pdf.
Järvenpää Marko, Länsiluoto Aapo, Partanen Vesa, Pellinen Jukka 2013: Talousohjaus
ja kustannuslaskenta. Sanoma Pro. (Kannattaa lukea!)
Laakso Tapio, Laitinen Erkki,Vento Harri 2010. Uhkaava maksukyvyttömyys ja onnistunut
yritys-saneeraus. Helsinki: Talentum.
Maatilojen menestyminen ja menestymistekijät,Helsingin yliopisto 2008->
http://www.smts.fi/mpol2008/index_tiedostot/Esitelmat/es035.pdf
Malmi, Peltola, Toivanen 2006. Balanced scorecard. Talentum.
Pentti, Seppo: KONETYÖN KUSTANNUKSET JA TILASTOLLISET URAKOINTI-
HINNAT; Agronomi Seppo Pentti; LYHENNELMÄ TYÖTEHOSEU-
RAN MAATALOUSTIEDOTEESTA 4 / 2005.
Peltoviljelytöiden keskimääräiset aloitusajat. Mtt verkkojulkaisu
http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts50.pdf
Piippo, Aino 2011: MAATILOJEN TALOUSVAIKEUDET. Opinnäytetyö.
Pulkkinen, P. Holopainen, M. & Keinänen, K. 2003. Talous- ja rahoitusmatematiikka.
HELSINKI: WSOY.
Posio, Mikko 2010: Kotieläintilojen energiankulutus. Pro gradu – tutkielma. Helsingin
yliopisto.
Saaranen, P. Kolttola, E. Pösö, J. 2003. Liike-elämän matematiikka. Helsinki: Edita.
Savon Voima oy: Sähkön hinta: http://www.savonvoima.fi
Solatie, Jim & Mäkeläinen, Mika 2009. Ideasta innovaatioksi. Luovuus hyötykäyttöön.
Helsinki: Talentum.
Sun Tzu 1982. Sodankäynnin taito. Like-kustannus. Kannattaa lukea!
Tieto Tuottamaan sarja; Laajenevien tilojen haasteet; Pro Agria - Maaseutukeskusten
liitto; Otavan kirjanpaino Keuruu.
Granqvist & Tolvanen 1984; Maatalous 1. Kirjayhtymä.
Oksa, Anna-Liisa & Motti, Juhani 1987. Maatalous 2. 2. painos. Kirjayhtymä.
Haapanen, Heikura, Leino. Maatila liikeyrityksenä. WSOY 2004.
Kamensky, Mika. Strateginen johtaminen, menestyksen timantti. Talentum 2010.
Pulkkinen, Holopainen, Keinänen. Talous- ja rahoitusmatematiikka. Wsoy 2003.
Puttonen Vesa, Knüpfer Samuli. Moderni rahoitus. Wsoy 2009. (Hyvä teos!)
Saaranen, Kolttola, Pösö.Liike-elämän matematiikkaa. Edita 2003.
Heikkilä, Timo. Osakeyhtiömuotoisten maatilojen kannattavuus- ja rahoitusasemaver-
tailu. Helsingin Yliopisto 2011.
Salmi, Ilari. Mitä tilinpäätös kertoo. Edita 2010. (Hyvä!)
Solala, Timo. Osakeyhtiön taloudelliset ja toiminnalliset vaikutukset maatilalle. Pro
Gradu –tutkielma . Helsingin Yliopisto 2011.
Vuorinen, Elina. Maatalousyritysten sukupolvenvaihdokset Pirkanmaalla. Pro Gradu –
tutkielma . Helsingin Yliopisto 2010.
246
Maito ja me-lehden nettiartikkeli: Säilörehuteema 17.5.2006
http://www.valio.fi/maitojame/sailorehu_06/karhotus.htm
Verotus:
Kiviranta, Esko. Maatilaverotus-kansio, WSOY.
Ossa, Maa- ja metsätalousverotus, 2002.
Maatilatalouden tuloverolaki (543/1967).
Arvonlisäverolaki (1501/1993).
www.finlex.fi
www.vero.fi.
Linkkejä: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/maaseudun_kehittaminen/maaseutura-
kentaminen/rakentamissaadokset/rakentamissaadokset_lista.html ja sieltä tiedosto: Ra-
kennusten ja rakennustilojen yksikkökustannuksia. Vuoden 2011 rakennusmääräykset
ja hinnat löytyvät osoitteesta:
http://www.finlex.fi/data/sdliite/liite/5968.pdf
Energia.fi: http://www.energia.fi/fi/tilastot/sahkotilasto/hinnat/kotitaloussahkonhintaeu-
roopassa
247
28. LIITTEET
Liite: Väite: ”Maatalous saastuttaa järvet…”
Väite on totta. Miten totta? Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksessä sanotaan seu-
raavaa:
Kuten huomataan, on vesistöjä rehevöittävän kokonaisfosforin ja kokonaistypen tonni-
määrä kasvanut. Varsinkin kasvulle tärkeän typen (N) määrä.
Miksi sitten on näin?
248
Tulevia toimenpiteitä?
Selvitys löytyy osoitteesta: (http://www.vtv.fi/files/139/1752008_Maatalouden_ravinne-
paastojen_vahentaminen_NETTI.pdf). Viljelijänä sinun on osattava perustella toimenpi-
teesi pelloillasi. Jos levität karjanlantaa järven läheisyydessä, ja sinulla on ympäristötuki-
asiat suojavyöhykkeineen kunnossa, on sinun hyvä varautua kritiikkiin. Tutustu huolella
ympäristötuen sitoutumisehtoihin. Asiassa ei kannata jättäytyä tietämättömäksi.