metsopolin uutiskirje 1/2016
DESCRIPTION
Pääkaupunkiseudun keskisuomalaiset ry:n uutiskirje 1/2016TRANSCRIPT
Pääkaupunkiseudun keskisuomalaiset ry:n uutiskirje 1/2016
METSOPOLI
J o seitsemännen kerran myön-netty Keski-Suomen kult-
tuuriympäristöpalkinto jaettiin Jyväskylässä 9. joulukuuta 2015. Tällä kertaa palkinnon sai agrono-mi Lea-Elina Nikkilä. Kunniakir-jat myönnettiin Multia-Seuralle ja jämsäläiselle Villa Hiidenmäelle.
Lea-Elina Nikkilä on aktiivi-sesti osallistunut useisiin luonnon monimuotoisuutta ja perinteisten elinkeinojen säilyttämistä edistä-viin hankkeisiin, joilla on tuotu näkyväksi ja kehitetty myös perin-nemaisemien hoidon tapoja. Nik-kilä on suunnitelmallisesti hoita-nut ja kunnostanut Leivonmäellä sijaitsevan Haapalehdon tilan pe-rinnemaisemia.
Multia-Seura ry on hyvä esi-merkki keskisuomalaisesta kan-
salaistoiminnasta oman kotiseu-dun ja kulttuuriperinnön hyväksi. Kotiseutuyhdistyksen aktiiviset paikallistoimijat ovat merkittä-vä yhdyslenkki jopa sukupolvia ylittävässä kulttuuriympäristökas-vatuksessa. Seura on myös säilyt-tänyt maakunnallista osaamista ja perinteisiä työtapoja kaikkien käytössä.
Jämsäläisen Villa Hiidenmäen yrittäjät Marjatta Kunnaton ja Timo Korpela ovat kehittäneet historialliseen ympäristöön toimi-van matkailu- ja majoituskohteen, joka tukeutuu tilalla olevan luon-nonsuojelualueen ja muinaismuis-toalueen arvoihin.
Villa Hiidenmäellä arvokas ra-kennettu kulttuuriympäristö, mai-sema ja arvokkaat luontokohteet on nähty voimavarana.
Matti Nykäsenmitalit esilleJyväskylään
■ Mäkikotka Matti Nykä-sen mitalit ovat tänä keväänä esillä hänen kotikaupungis-saan Jyväskylässä. Nykäsen arvokisamitaleihin voi tutus-tua Keski-Suomen museossa aina 10. huhtikuuta 2016 asti.
Mestarihyppääjä saavutti urallaan 1982–1990 neljä olympiakultaa ja yhden olym-piahopean sekä yhteensä 14 aikuisten MM-mitalia, joista kuusi kultaista.
Matti Nykäsen mitalit -näyttely on lainassa Suomen Urheilumuseosta Helsingistä. Kokoelmaan, joka hankittiin vuonna 1995 kansalaiske-räyksellä, kuuluu yhteensä 42 mitalia.
Jämsä, Multia ja Leivonmäki
saivat kulttuuriympäristöpalkinnot
Metsopolin väki viettää teeiltaa nyyttikestien tapaan Tiina Lindholmin kotona keskiviikkona 17.2.2016 alkaen kello 17.00 osoitteessa Halko-
suontie 38 B, Martinkylä, Sipoo.
Tämänkertaisena teemana “omat harrastukset” leppoisan yhdessäolon ohella. Talo tarjoaa teen, kahvin ja mehun. Ilmoittautumiset ja nyytin-sisältöehdotukset Tiinalle viimeistään perjantaina 12.2.2016 sähköpos-titse: [email protected]. Muut yhteystiedot takakannessa koh-
dasta “Hallituksen muut jäsenet”.
Lämpimästi tervetuloa uudet ja vanhat jäsenet!
Metsopolin nyyttikestiteeilta Sipoossa 17. helmikuuta 2016
Matti Nykäsen mitaleja voi keväällä ihailla Jyväskylässä.
Metsopolissa on keväällä 2016 tarjolla monenlaista tekemistä. Tässä alusta-va ohjelma – katso ajantasaiset tiedot kotisivuiltamme:
www.metsopoli.fi.
Ke 17.2. Teeilta Sipoossa Katso tarkemmin etusivun ilmoitusta.
Maaliskuu Vierailu Kansallisarkistoon
Ma 18.4 Onko lottovoitto syntyä Keski-Suomeen? Vierailu Veikkauksen pääkonttorissa Vantaalla
La 21.5. Tutustuminen Helsingin Seurasaareen
■ Keski-Suomen päivä on vapaa-muotoinen, talkoohenkinen erilais-ten tilaisuuksien ja tapahtumien päivä, jota vietetään omaehtoisesti eri puolilla maakuntaa.
Tänä vuonna juhlaa vietetään taas perinteisellä paikallaan: maa-nantaina 18. huhtikuuta 2016.
Keski-Suomen päivä täyttää nyt tasan 160 vuotta, sillä käsite Keski-Suomi esiintyi sanomaleh-den palstalla 18.4.1856 tiettäväs-
ti ensimmäistä kertaa historiassa. Silloin jyväskyläläinen piirilääkäri Wolmar Schildt julkaisi Suometar-lehdessä kirjoituksen, jossa hän toi-voi Suomen armolliselta esivallalta maaherran lääniä Keski-Suomeen.
Päivän tapahtumat on koottu maakuntaliiton sivuille: www.kes-kisuomi.fi/kspaiva.
Facebook: www.facebook.com/KeskiSuomenPaiva.
Keski-Suomen päivää vietetään jälleen18. huhtikuuta
Keski-Suomen vanhin kesäteatteri kovassa iskussa■ Hankasalmella toimiva Venekos-ken kesäteatteri on lajissaan koko maakunnan vanhin: ensi kesänä pyörähtää käyntiin jo 62. toiminta-kausi.
Tällä kertaa teatteriin tuo vauhtia Antti Heikkisen dramatisoima ja
Annu Sankilammin ohjaama Pih-katappi. Viime vuosien aikana on nähty muun muassa Ulvova mylläri, Pikku Pietarin piha sekä Mies joka ei osannut sanoa ei.
Teatterin katettuun katsomoon mahtuu 500 näytelmien ystävää.
M etsopolin kevätkausi käynnistyy samaan ai-
kaan, kun kotiseudulla Keski-Suomessa kamppaillaan rajun työttömyyden parissa. Esi-merkiksi maakunnan pohjois-osassa työtä vailla on jo tasan viidennes työvoimasta.
Näin ei saisi olla, sillä jo-kaisen tulisi voida hankkia leipänsä omalla työllään - nyt siihen ei vain anneta mahdol-lisuutta. Kummastelua he-rättää se, minne on kadonnut lakitekstistä lause: ”Työvoi-ma on valtiovallan erityisessä suojeluksessa”.
Vaikka Metsopolin toimin-nassa mukanaolevat eivät saakaan rahallista korvausta aherruksestaan, ei vapaaeh-toistyön merkitystä tule kos-kaan väheksyä. Ilman meitä vapaaehtoisia erittäin harva yhdistys toimisi päivääkään.
Kotiseututyö on pitkälti kulttuurityötä: huolehtimista oman heimonsa pesäpuusta, asuipa sen juurella yhden pi-täjän tai kokonaisen maakun-nan väki.
Meidän keskisuomalaisten kannattaa muistaa ylpeänä, että 5. helmikuuta vietetään Runebergin päivää ja 28. helmikuuta taas Kalevalan päivää. Runeberg’hän viihtyi Saarijärvellä ja Kalevalaan olisi varmasti löytynyt aineis-toa ympäri Keski-Suomea ai-nakin puolen kansalliseepok-sen verran (kts. uutiskirje, ss. 6-7).
Jari Pietiläinenpuheenjohtaja
Puheenjohtajaporisee
2
Tulevaa ohjelmaa Metsopolissa
Kun metson väki pikkujouluja vietti...
■ Keski-Suomen liitto on käyn-nistänyt palkintokampanjan, jonka avulla etsitään parasta tekoa tai toi-mintaa keskisuomalaisen perinteen tallentamiseksi.
Kampanja-aika kestää 27. hel-mikuuta 2016 saakka.
Kuka oivallinen perinteen tal-lentaja tulee mieleesi? Ilmoita pal-kintoehdokkaaksi harrastuspiiri,
Keski-Suomi-palkinto odottaaottajaansa – kuka saaja voisi olla?
kerho, järjestö, yritys, kunta, seu-rakunta, koulu, työpaikka tai yk-sittäinen henkilö, joka mielestäsi ansaitsee tämän palkinnon keski-suomalaisen perinteen tallentami-sesta.
Kampanjan päätyttyä esiraati valitsee ehdotusten joukosta neljä finalistia. Voittajan valitsee kama-rineuvos Erkki Fredrikson, joka
kruunaa Keski-Suomi -palkinnon saajan Keski-Suomen päivänä 18. huhtikuuta 2016.
Tammikuun loppuun mennessä mukana on jo toimijoita muun mu-assa Hankasalmelta, Kannonkos-kelta, Keuruulta, Konginkankaalta, Lievestuoreelta ja Palokasta.
Kampanjassa on mukana myös Pääkaupunkiseudun keskisuoma-laiset ry.
Voit ehdottaa toimijaa perustelui-neen nettilomakkeella osoitteessa:www.keskisuomi.fi/keskisuomipal-kinto
■ Pikkujouluperinne ei ole Suo-messa kadonnut mihinkään, vaan voi yhä sangen pulskasti. Tähän tu-lokseen saattoi kepeästi tulla, kun osallistui Metsopolin ensimmäiseen pikkujouluun Vantaan Tikkurilassa 9. joulukuuta.
Juhlapaikaksi oli hyvän vinkin ansiosta valikoitunut tuliterä Mal-tainen Metso, joka sijaitsee Tikku-rilan uudella asemalla, suoraan ju-nanraiteiden päällä.
Maltainen Metso on erikoistunut hyviin viskeihin, oluisiin ja siide-reihin - luonnollisesti myös alkoho-liton vaihtoehto on aina tarjolla.
Jokaiseen oikeaoppiseen pikku-jouluun toki kuuluvat myös pienet lahjapaketit. Näitä paketteja Hel-sinki-Korvatunturi-väliä reissaava Joulupukki ehti meille jättää, kun vaihtoi Tikkurilassa junaa.
Talon antimiin tutustuessaan ja lahjapaketteja jakaessaan Metsopo-lin väki pohdiskeli samalla jo vuo-den 2016 suuntaviivoja.
Ainakin siitä tehtiin vankka pää-tös, että emme jätä Maltaista Met-soa ensi vuonnakaan autioitumaan, vaan joulukoristelemme sitä somas-ti pyrstösulillamme.
Tämä paikka on nyt korkattu! Tikkurilassa sijaitseva pubiravintola Maltainen Metso osoittautui Metsopolin pikkujouluja varten oivalliseksi paikaksi. Alkuil-lasta vielä hieman ujosteltiin...
...mutta illan päätteeksi otettiin jo sokka irti. Tunnelma oli rennonsorttista.
Jari Pietiläinen
3
Jari Pietiläinen, puheenjohtaja:
Kun muuan linnunpoika talvella 1964 kiekaisi elämänsä ensi ker-ran keskussairaalassa Jyväskyläs-sä, eipä hän tiennyt, miten lujaan keskisuomalaisuus hänessä pinttyy. Näin on kuitenkin käynyt.
Olen lähtöisin laukaalaisia, Lie-vestuoreelta kotoisin. Kun Haarlan sellutehdas aikanaan kaatui, perheemme muutti vuonna 1967 Keuruulle.
Einari Vuorelan, Hannele Huovin, Kirsi Neuvosen, Matti Kassilan ja Kalevi Sorsan ko-tipitäjässä oli hyvä varttua, mutta valko-lakin jälkeen halusin levittää siivet uusiin tuuliin. Valmistuin sosiaalialan ammat-tiin, sitten minusta tuli toimittaja. Kynä-hommia olen tehnyt jo reilun varttivuosisadan ajan.
Metsopoli on yhdistyksenä ollut verraton foorumi nähdä, miten eri-laisia me Keski-Suomessa syntyneet olemme. Yhdellä on silmää taiteelle, toisella on kädentaidot hyppysissä ja kolmas tunteekin vaikka urheilun omakseen.
Yhteistä yhdistystä on ollut ilo johtaa. Ilman meidän jokaisen pa-nostamme ei siitä olisi koskaan tul-lut näin hienoa ja pippurista. Tähän vekkuliin joukkoon kuuluminen ja Keski-Suomen lipun kantaminen yhdessä on aikamoinen etuoikeus.
Tiina Lindholm, jäsen:
Taustastani: Olen syntyjäni saarijär-veläinen, koulutukseltani sairaan-
hoitaja ja terveystieteiden tohtori. Ammatikseni tutkin parisuhdeväki-valtaa ja hoitamisen etiikkaa.
Pääkaupunkiseudulle tulin vuon-na 1983, kun aloitin opintoni Hel-singin yliopistossa. Koti-ikävissäni liityin oitis Keskisuomalaiseen osa-kuntaan. Näille teille tulin sitten jääneeksi, kun myös perheenperus-tamiskuviot aktivoituivat seuraava-
na vuonna.Yhdistykseen liittymisestäni:
Kun nykyinen puheenjohtajamme Jari soitti minulle vuonna 2013 ja kyseli, olisinko kiinnostunut keski-suomalaisista ihmisistä ja asioista täällä etelämmässä, olin heti val-mis kuin partiolainen konsanaan.
Siitä alkaen me yhdistyksen pe-rustaneet ja siihen myöhemmin liittyneet kotiseutupöhköt olemme koettaneet pitää metsonpyrstösul-kiamme mahdollisimman paljon esillä, keksiä mukavaa puuhaa la-jitovereillemme ja pitää samalla kieppimme lämpiminä.
Erityismainintoja Metsopolista: Metsopolissa on mukavaa muun muassa se, että yhteisestä kotiseu-
dusta huolimatta me olemme var-sin erilaisia ihmisiä, jotka viihtyvät todella hyvin keskenään ja joilla on runsaasti monipuolista osaamista siipiensä alla yhteiseksi hyväksi.
Uudehko yhdistyksemme tarjoaa jatkuvasti mahdollisuuksia vaikut-taa toimintaan ja olla luovasti kek-seliäs tulevien tapahtumien suunnit-telemiseksi.
Anneli Neittaanmä-ki, varajäsen:
Olen syntynyt Saari-järven Koskenkylällä maanviljelijäperhee-seen.
Vuonna 1975 läh-din opiskelemaan Jyväskylään, sieltä jatkoin Kuopioon, Suonenjoelle ja ly-hyen kotiseudulle paluun jälkeen Es-pooseen. Espoon Lep-pävaarassa on vie-rähtänyt jo 34 vuotta.
Yhtä pitkä on myös työsuhteeni Es-poon kaupunkiin.
Entisillä saarijärveläisillä on pää-kaupunkisseudulla Saarijärven Los-si -niminen yhdistys. Sen vetäjältä Tiina Lindholmilta kuulin, että ol-laan perustamassa keskisuomalais-ten yhdistystä.
Olin asiasta heti innostunut ja menin perustamiskokoukseen. Siitä lähtien olen osallistunut yhdistyk-sen toimintaan. On ollut mukava tutustua uusiin keskisuomalaisiin ja meillä on ollut monia mielenkiin-toisia ja mukavia tapahtumia.
Sarja jatkuu seuraavassa Uutiskirjeessä
Metsonsulat pörhössä– hallituksen jäsenet esittäytyvät
Metsopolin porukkaa riittää joka kankaalle. Nyt esittäytyvät yhdistyksen hallituksen jäsenet.
Uutiskirjeessä aloitetaan uusi palsta, jossa yhdistyksen hallituksen jäsenet saavat itse kertoa itse itsestään.
4
■ Tätä pyöräretkeä suunniteltiin jo alkutalvesta 2015 ja majoitusvaraukset tehtiin kuukausia ennen matkan alkua. Pojallani oli innostusta asiaan niin paljon, että hän hoiteli kaikki varaushommat netin kautta ja minun tehtäväkseni jäi huolehtia, että välimatkat eivät tule liian pitkiksi ja että vältämme mahdollisimman paljon vilkkaita väyliä.
Aikaisemmilla retkillä olimme joutuneet ajamaan vilkkaallakin tiellä muutaman kymmenen kilometrin matkan ja se ei kyllä ole mukavaa; se on myös vaaral-lista. Tällä matkalla onnistuimme valitsemaan hyvät reitit. Kulkuvälineinä meillä oli tavalliset retkipyörät ja varusteet pyrimme karsimaan mahdollisimman vähiin.
Sääennusteet lähtöhetkellä lupailivat sateita koko matkalle, joten varustauduimme kunnon sadevaatteil-la. Eväitä emme paljon ottaneet matkaan, kun niitä on saatavissa matkanvarrelta ja vielä halvemmallakin kuin meiltä.
Matkaan lähdimme 15.7.2015 aamukuuden aikoihin. Viking-laivalle on Koillis-Helsingistä matkaa 16 km. Laivaan meno on helppo, kun ei tarvitse kävellä pit-kiä rännejä, vaan pyöräilijöille laitettiin ihan oma silta pyörätilaan. Kun laivalla saimme levähtää lähes kak-si tuntia, olimme valmiit lähtemään hyvin hoidettuja rantapolkuja kohden Laulasmaata, jossa ensimmäinen yöpymispaikkamme oli kylpyläpalveluineen ja aamiai-sineen.
Seuraava päivä olikin mielenkiintoinen. Paldiskin majakka, Kloogan ja Ämärin historialliset kohteet ta-voitteenamme.
Matkalla ei voinut olla näkemättä lukuisia Naton lentokoneita. Olikin hyvä, että ei niitä jääty ihaile-maan, koska sadepilvet lähestyivät uhkaavasti ja eh-dimme juuri ja juuri sisälle, kun kesän kovin ukonilma oli päällä. Sadetta saimme katsella Paldise mõis -maja-paikkamme ikkunasta. Kartanossa meitä palveltiin hy-vin, kun pyörämakailijoita oli meidän lisäksemme vain pariskunta Saksasta ja pari nuorta Hollannista.
Aamulla saimme lähteä poutasäällä jatkamaan kohti Dirhamin satamaa, harvaan asuttua merenrantaa. Mat-kalla ihastelimme kirkkoja ja muita vanhoja rakennuk-sia. Majapaikkamme oli jahtiklubin yhteydessä oleva uusi ja siisti hotelli, jonka baarissa ystävällinen suomea puhuva tarjoilija, kertoi paljon tarinoita lähihistoriasta.
Jatkuu seuraavassa Uutiskirjeessä.
Viitasaarelta kotoisin oleva kirjoittaja on Metsopolin hallituksen varajäsen
Ossi Rantakömi
Pyörämatkaillen halki Länsi-Viron, osa IMatkaa tekivät isä Ossi ja poika Marko
Viitasaarelais-helsinkiläinen Ossi Rantakömi teki poi-kansa Markon kanssa mukavan pyörämatkan halki Viron.
Hoplaa, nyt on virolaisilla kalaa!
Viro on miltei paratiisi vanhojen kirkkojen ystäville.
5
■ Professori Ahti Rytkönen on laatinut esityksen keskisuomalai-sesta kansanrunoudesta, jonka ku-vaavat esimerkit ajoittuvat ilmei-sesti 1700-luvulta aina 1900-luvun alkupuolelle asti. Rytkösen kirjoi-tus julkaistiin Keski-Suomi VII- teoksessa sivuilla 271-287.
Nide ilmestyi vuonna 1965 Keski-Suomen Museoyhdistyksen julkaisusarjassa, ja siinä muun mu-assa todetaan, miten Keski-Suo-messakin on saatu talteen Kaleva-lan ”eepillisen aineksen rippeitä” (s. 275).
Tähän artikkeliin on Rytkösen esityksestä poimittu sekä aihee-seen liittyvää tietoutta että ehkä hauskimpia kirjoittajan huomion saaneista runoista. Saarijärven Kolkanlahdesta on peräisin seu-raava 16-vuotisen nuorenmiehen sanelema runo, jonka tallentamis- tai julkaisuvuotta ei ole teoksessa mainittu:
”Ampiainen armas lintu,älä puske poikaväkkeä, äläkä miesväkkeä,voan puske akkaväkkeä.”
Sen toisinnos on löytynyt Saarijär-ven Hännilän kylältä:
”Ampiainen armas lintu,lenti että siivet vinku.Ei se ammu aikamiestäeikä potki poikamiestäampuupi akkaväkeä.”
Aihepiiriltään tähän sopii pihti-putaalainen ”Hiien linnun” karkoi-tusloitsu:
”Ampijainen Hiien lintu,jolla on käärmeen kähyä,mustan linnun murkinata,
älä tykkee minusta enempikuin Jumala siitä sielusta,joka väärin vannoo ja katumata kuoloo.”
Nuijasodan muistoksi on puoles-taan Keuruulla v. 1776 laadittu runo, josta oli säilynyt vain kolme katkelmaa:
”Kivijärven kiltit miehet,vahvat Vastingin urohot,nuijan nurkassa pitääpi,pimeässä pitkä-varren,jolla Huovia hosuupi,ryyttäriä rynkyttääpi.”
Tätä oli myöhemmin täydentänyt H.G. Porthan:
”Weri pärskyi paidan päälle,Suolet singoilit sisäldä,Ryyttereist’ rywetyistä,Huowista hosotetuista.”
Hankasalmella on ollut käytössä loitsu, jonka uskottiin säilyttävän
vastasyntyneen tulevat hampaat terveinä. Ensin lapsen suuhun saa-tettiin laittaa ruosteinen rautanau-la, minkä jälkeen lausuttiin:
”Syö ruoste, ruma henki, rautaa,eläkä lapsen hampaita.”
Sumiaisista on saatu talteen lap-sennukutusruno:
”Nukuta, Jumala, lasta,että saisin itekkin moata,petäjäisen penkin peässä,raitasen rahin nenässä,kultatuolin kumpusessa.”
Joutsassa hyräiltiin seuraavaa keh-tolaulua:
”Yksin ompi hyvä olla,kaksin kaunis moata männä,mutta kun tulee tuutilulla,sitte vasta on paha olla:vaku se panee tiikun kiikun,lapsi se sanoo vääkyn vääkyn,muori se sanoo, että voi voi voimikä tuon tollikan tuohon toi.”
Karstulassa mies siunasi emäntää saadessaan ruokaa ja maitoa – naa-puriaan unohtamatta:
”Tähän taloonsata sarven kantavata,tuhat villan tuopaa.Mutta tuohon toiseen taloonyksi kyittö kytkyelle,kieli suusta riippumahan,napa moata vetämähän,sarvet p---an kakkaleissa,häntä vätkä väiveitä täyteen.”
Ennen vanhaan ihmiset olivat varsin taikauskoisia monien elä-mänilmiöiden suhteen. Karstulas-sa koetettiin pitää käärmeet loitolla
Koonnut Tiina Lindholm
Katkelmia keskisuomalaisesta kansanrunoudesta
Kuvassa Henrik Gabriel Porthan, joka tunnetaan muun muassa Au-rora-seuran perustajana. Porthan
keräsi myös kansanperinnettä .
6
kartanolta kiertämällä rakennus Matinpäivänä kolmeen kertaan vetäen perässä raakkurautaa ja isännän housuja. Samalla tuli lausua:
”Pois kieru kartanosta,väärä makkara majasta.”
Samalla tavoin kansa uskoi sai-rauksienkin johtuvan monen-laisista, jopa yliluonnollisista syistä. Niinpä vaivojen poissapi-tämiseksi tarvittiin tautiloitsuja, joista Rytkösen mukaan (s. 279-281) kaikkein tapeellisimpia oli-vat ns. riidenluvut.
Riisi-sana juontunee venäjän kielestä ja on sukua järsimistä ja kaluamista tarkoittavalle grystj-verbille, joka suomeksi voitai-siin kääntää ’taudiksi’ tai ’järsi-jätaudiksi’.
Riiden komplikaationa eli ”tautitoverina” esiintyi ”sätkä”, tauti, joka sai ihmisruumiin sät-kimään aiheuttaen vihlovia ja ”luistelevia” kipuja erityisesti reumatismin ja synnytyksen yh-teydessä
Riisi- ja sätkäloitsut ovat säilyneet ja edelleen muokkaan-tuneet muun muassa Hankasal-mella, Jämsässä, Karstulassa, Kivijärvellä, Pihtiputaalla ja Vii-tasaarella.
Esimerkiksi Viitasaarella ”rii-sin” eri lajit – kuten pää-, silmä-, rinta-, syvän-, maha- ja sätkäriisi – karkotettiin “Kipuvuoren kuk-kulalle”.
Esitettäköön vielä tämän katsa-uksen lopuksi Saarijärveltä löy-tynyt tunnelma(!)runo:
”Tule surma suota myöten,kangasta myöten kaputtele,teälläpä sinua tarvitaan,teäl on akka ammuksissa,väkäleuka veännyksissä, koukkuleuka kuolluksissa .”
■ Vapaa-ajan asuntoa minulla ei ole Pihtiputaalla, joten tukikohta siellä käydessä on lapsuuden ajan koti, jota on asuttanut veljeni per-he.
Maatalouden harjoittamisen hekin lopettivat 1990-luvun al-kupuolella. Liitonjoen kylällä on tietojeni mukaan enää viitisen asutustilaa, jossa on eläimiä tai viljellään peltoja.
Viime vuosina kylänraittia pyöräillessäni olen huomannut, että maisema on muuttunut. On tutun ja tuntemattoman näköistä.Samanlaiset ovat tuntemukset ko-tipihapiiristä.
Monesta kohtaa tulee mieleen tuttuja muistoja. Yhteensä 35 vuotta poissa muualla, synnyttää pakosta vierauden tunnetta lap-suudenajan pihapiiristä ja kylä-raitista.
Pihtiputaalta lähdön jälkeen olen tapahtumia ja asioita seu-rannut sekä paikallislehden että sukulaisten kautta. Valtakunnan tasolla urheilussa Pihtipudas tun-netaan parhaiten keihäspitäjänä. Kesäisin järjestetään keihäskar-nevaalit ja keihäskoulu lajista kiinnostuneille.
Niemenharjun leirintäalueen uutta rakentamishanketta seuraan mielenkiinnolla.
Pihtiputaalla toimii vireä tal-kootyövetoinen raviurheiluhar-
raste, jossa veljeni on innokkaasti mukana. Toto-raveja järjestetään useita kevään,kesän ja syksyn ai-kana.
Lapsuuden ja kouluaikojen kavereista kuulee silloin tällöin. Joitakin jopa näkee.
Yksi luokkakokous on pidet-ty vuonna 2001, jolloin kokoon-nuimme yhteen. Keskikoulun loppumisesta oli tuolloin kulunut 25 vuotta.
Mieleenpainuva tapahtuma se oli. Onnistuimme saamaan mu-kaan meidän silloinen luokanval-vojamme.
Itse lähdin Pihtiputaalta sil-loisen vaimoni kanssa armeijan jälkeen Etelä-Suomeen ammatti-koulutuksen pariin ja sen jälkeen olen työuraani tehnyt Vantaan kaupungilla rahatoimiston kir-janpitäjänä ja laskentasihteerinä kuntatekniikan keskuksessa.
Lapsia minulla on yksi ja lap-senlapsia kaksi. Asuinpaikka Vantaalla Hakunilassa.
Tämän kirjoituksen laatiminen on ollut antoisa ja hauska koke-mus. Lopuksi haluan todeta pihti-putaalaisen sananparren, joka on minusta tuntunut kotoisalta:
– Parempi on päivä Puttaalla kuin viikko Viitasaarella...
Kirjoittaja onMetsopolin sihteeri
Kotiseutuni Keski-Suomessa IV
Erkki Heinonen
(Jatkoa edellisestä uutiskirjeestä)
Muistathan, ettäKeski-Suomen päivää
vietetään 18. huhtikuuta 2016!
7
Näin saat yhteyden MetsopoliinMetsopolin hallitus:
PuheenjohtajaJari Pietiläinen
[email protected] 822 1574
VarapuheenjohtajaAnne Schütz
[email protected] 2937472
SihteeriErkki Heinonen
[email protected] 720 2851
Hallituksen muut jäsenet:
Juha Kämäräinen
Tiina [email protected]
040 842 7181
Jouni [email protected]
040 936 8010
Tarkko [email protected]
044 544 4873
Hallituksen varajäsenet:
Anneli NeittaanmäkiErkki Pohjanheimo
Ossi RantakömiPirjo Sipi
Toimihenkilöt:
Rahastonhoitaja, jäsensihteeriJuhani Kytöjoki
[email protected] 279 2883
Toiminnantarkastaja Jani Jansson
(varalla Jari Pylväinen)
Yhdistyksen kotisivu ja sähköposti:
Tule mukaan! Liity jäseneksi!Pääkaupunkiseudun keskisuomalaiset ry:n jäseneksi
pääset maksamalla 20 euroa yhdistyksen pankkitilille.
Laita maksun saajaksi Pääkaupunkiseudun keskisuomalaiset ry sekä maksajan tietojen kohdalle jäseneksi liittyjän nimi.
Yhdistyksen pankkitilin numero on:FI65 4764 0010 0343 10
BIC-HELSFIHH
8
■ Suomalaisen metsäntutkimuk-sen ja -hoidon varsinainen grand old man on Helsingissä asuva Peitsa Mikola, 100. Viime lo-kakuussa syntymäpäiväänsä juh-lineen Mikolan isä oli pappi ja Jyväskylän seminaarin uskonnon-opettaja.
Jo vuonna 1934 ylioppilaaksi kirjoittanut Mikola väitteli tohto-riksi Helsingin yliopistossa vuon-
na 1949. Samainen korkeakoulu nimitti hänet 1957 metsäbiologi-an professorin virkaan, jossa hän toimi vuonna 1978 alkaneisiin eläkepäiviin asti.
Lokakuussa julkistettiin myös Peitsa Mikolan juhlakirja Vuosi-sadan metsäbiologi.
Metsopoli onnittelee paljon nähnyttä ja sitkeää keskisuoma-laista!
Metsäprofessori Peitsa Mikolatäytti pyöreät sata vuotta
Suomalaisen metsäntutkimuksen uranuurtaja Peitsa Mikola täytti lokakuus-sa 2015 täydet sata vuotta. Helsingin Pitäjänmäessä asuva Mikola on kotoi-sin Jyväskylästä. (Kuva: Ville-Petteri Määttä)
Kotiseutupäivä kokosi väen yhteen Jämsässä■ Marraskuussa Jämsässä vietet-tiin Keski-Suomen maakunnallista museo- ja kotiseutupäivää.
Päivien pääpuhuja oli Tarja Pääjoki, joka teki selkoa muun muassa kulttuuriperinnön hyvin-vointia lisäävästä vaikutuksesta.
Päivän aikana tutustuttiin erityi-sesti Jämsän, Jämsänkosken sekä Kuoreveden ja Längelmäen koti-seutuyhdistysten toimintaan.
Kuluvana vuonna museo- ja ko-tiseutupäivää vietetään Jyväsky-lässä.