MöhsiJeppe ei juo -n ökö kulmöa r aött öut e en

Sarmanto sanoi, että hän pitää keittiön kaapissaviinaa vieraitaan varten, vaikka ei itse käytä alkoho-lia. Tämä lausunto liikuttaa minua syvästi. Voinvain riisua aseeni tällaisen lähimmäisenrakkaudenedessä. Jos haluatte tulla juomaan minun luokseni,pullo ei odota teitä keittiöni kaapissa.

Ojaharjun ja Sarmannon lausuntojen yhdistävätekijä on, että he pyytävät anteeksi raittiuttaan. Se

on dramaattinen näyte juomatavan yleisyydestä,norminmukaisuudesta, ja kääntäen raittiuden poik-keavuudesta. Poikkeava pyytää aina anteeksi, josaadakseen luvan jatkaa poikkeavuuttaan. Jalomie-linen enemmistö antaa luvan, milloin ei laukeaprimitiivireaktioon, enemmistön terroriin. Minä enpysty pyytämään anteeksi raittiuttani. Olen kiinnos-tuneempi aivan toisesta asioiden tilasta: siitä ettäjuovat alkaisivat pyytää anteeksi juomistaan. Tämätavoite ei toteudu koskaan. Minä edistän sitä kuinSisyfos, kuin Don Quijote.

Markku Enaall

mästä päihtymisestä" vaihtoehtona alkoholipäihty-mykselle, vedotaan raittiuden puolesta meissä ole-vaan lapseen. "Elämästä päihtymisessä alkoholi-päihtymyksen süaan ei ole kysymys mistään alem-man vietin jalostamisesta, vaan synnynnäisen inhi-millisen kyvyn säilyttämisestä. Lapset ovat tästähyvä todistus: he osaavat päihtyä elämästä." Näintoteaa Maksimainenja nimeää alkoholistaja muistahuumeista päihtymisen tämän synnynnäisen kyvynvieraantuneeksi muodoksi.

On ilmeistä, että alkoholin käytön motiiveissameillä Suomessa on - tiedostamattomalla - "lap-sellisuudella" vankka sija. "Raskas työ vaatii ras-kaat huvit", kuuluu yksi perusteellisen juopotteluntunnetuimmista perusteluista. Halutaan irrottautuapitkäjänteisyyttä kysyvästä arkitodellisuudesta japäästä alkoholin avulla hetkeksi vapaaksi vastuunvaljaista. Lapseen kohteissaan vetoavat myös mai-nostajat vihjatessaan alkoholin käyttöön liittyvän"intiimisyyttä, romantiikkaaja pieni annos pariseik-kailua" (Christo{fer Tigerstedt: Uusia arvoja vanho-jen rinnalle. Uusi keskiluokka rynnistää olutmai-noksiin. Alkoholipolitiikka I /85) . Isoa miestä lapset-taa Mauri Sariolan romaaneissa, kun kirjailija ku-vaa tämän infantiilia asennoitumista tunnettuunkonjakkimerkkiin.

Kun näin on, raittiusväki menettelee aivan oikeinpyrkiessään osoittamaan kansalaisille lupaaja mah-dollisuuksia vaihtaa vapaalle, rentoutua ja nauttialapsen lailla elämän aidoista antimista korviketyy-dytyksen tuovien päihteiden süasta. Yhden kielelli-sen huomautuksen tässä tekisin: puhuisin mieluum-min elämästä hurmaantumisesta tai haltioitumises-ta kuin päihtymisestä. Viimeksi mainittu nimitysliittyy niin kiinteästi (keinotekoisiin) päihteisiin,että "elämästäkin päihtyminen" saattaa monen ta-junnassa vääntyä alkoholin ja muiden huumeidenmainokseksi, siis alkuperäisen sisältönsä vastakoh-daksi.

Vanhemman kohdalla raittius saattaa tietenkinolla aiemman ikäkauden ympäristön sanelemaa al-koholin käytön sovinnaista tai/ja moralisoivaa tuo-mitsemista. Tällaiseksihan raittius usein - sovin-naisesti tailja moralisoivasti - toisin ajattelevientaholta leimataan, mutta väite ei sisällä koko totuut-ta, ei edes vanhemman asenteista. Raittiusperintees-sä voi olla ja on mukana myös sukupolvissa kulkeu-tunut ja nykypäivänkin kokemuksen vahvistamatietoisuus siitä, että alkoholin vaikutuksen alainenyksilö usein käyttäytyy tavalla, jota hän itsekään einormaalitilassa pitäisi suotavana. Päihtynyt "type-rehtii" saattaen itsensä naurun alaiseksi, tuottaatoisille häiriötä, on väkivaltainen. Tällaisen käyttäy-tymisen vierastamista, joka on vanhemmalle omi-naista, ei tule tulkita yksioikoisesti vain sovinnaisuu-

"Moalima viisastuu ja meijän poejat kanssa."

Tämä entisen savolaisisännän optimistinen arvropalautuu mieleen Alkoholipolitiikan palstoilla käy-tävää keskustelua seuratessa. Jepen juomista koske-van klassisen kysymyksen rinnalle on pohdittavaksinoussut myös se seikka, miksiJeppe ei juo. Eli toisinsanoen: miksi raittiit ovat raittiita? Ongelmaa sivu-sivat osaltaan lehden tämän vuoden ensimmäisessänumerossa Martti Lindqvist, Kari Saari, Tero Mak-simainen ja Heleena Lönnroth.

Kannan osaltani korren keskustelun kekoon jayritän tarkastella raittiutta transaktio-käsitteistönkehyksissä. Kyseiseen ihmisen käyttäytymistä selit-tävään teoriaan sen tarkemmin puuttumatta totean,että siinä meistä itse kustakin tavataan kolmikkolapsi, vanhempija aikuinen. Jokainen näistä persoo-nallisuutemme osatekijöistä etsii tilaisuutta vaikut-taa päätöksiimme ja päästä esille käyttäytymises-sämme. Lapsi edustaa impulsiivista, estotonta, naii-viaja välittömästi luovaa minuuttamme. Vanhempikoostuu niiden auktoriteettien äänistä, jotka elä-mänhistoriassamme ovat vaikuttaneet omaksu-miimme arvoihin, asenteisiin, käsityksiin oikeastajaväärästä erilaisissa tilanteissa. Aikuinen tuo minä-kuvaan itsenäisen harkinnan, realiteettien tajun,tietoiset, järkevät ja tarkoituksenmukaiset valinnat.

Kun puhutaan, kuten Tero Maksimainen, "elä-

t55

deksi tai moralismiksi; kyllä siihen sisältyy myöstervettä protestia yhteisöllisen "hyvän elämän" peli-sääntöjen rikkojaa kohtaan, tuota Martti Lindqvis-tin esille tuomaa käsitettä tässä soveltaakseni.

Entä sitten kohtuullinen, hillitty alkoholin käyttöja raitis vanhempi? Tässä otan esimerkin henkilö-kohtaisesti läheltä eli oman isävainajani. Hän oliabsolutisti, ja hänen ajattelutapansa mukaan kaik-kein vaarallisinta alkoholin käyttöä on kohtuullinenkäyttö - siksi, että siinä vahva, itsensä hallitsevayksilö antaa viettelevän esimerkin heikommalle lä-himmäiselleen. Vahvan velvollisuutena on ollaraitis.

Vaikka en itse katso voivani soveltaa isänikannanottoa kaavamaisena vaatimuksena kaikkiinalkoholin käyttäjiin, mielestäni siihen sisältyvä peri-aate voi tätä nykyäkin tarjota yksilön raittiusvakau-mukselle kestävän eettisen pohjan. Kulttuurimmeon siinä määrin alkoholipainotteinenja tästä seuraa-va sosiaalinen käyttäytymispaine esimerkiksi nuori-son suhteen siksi voimakas, että jokainen asiallinen,raittiudestaan numeroa tekemätön mutta sitä luon-tevasti toteuttava absolutisti tarjoaa ympäristölleenmallin vaihtoehdosta: Ei olekaan pakko ottaa, onmahdollista olla raitiskin. Jos ja kun tämän mallinomaksuu joku sellainen, jonka kohdalla alkoholinkäyttö syystä tai toisesta merkitsisi riskiryhmäänjoutumista, mallin antajan motiivit osoittautuvatkäytännön testissä perustelluiksi: on todella kysy-mys lähimmäisen parhaasta.

Viileän objektiivisesti todellisuuteen suhtautuvanja siltä pohjalta ratkaisunsa tekevän aikuisen tehtä-viin persoonallisuudessamme kuuluu muun ohessaerilaisten toisaalta lasta, toisaalta vanhempaa kieh-tovien todellisuudenvastaisten iskulauseiden jamyyttien onttouden paljastaminen. Alkoholin koh-dalla tämä voisi merkitä vaikkapa satunnaiseenvilustumiseen otetun konjakkitilkan objektiivista ar-viointia: pahanmakuista, ei tätä nyt ainakaan nau-tinnokseen juo! Ovathan "täyteläiset" (tai jonkinmuun myönteisen adjektiivin osakseen saavat) ma-ku ja aromi niitä mainoskielen myyttejä, jotka alko-holijuomiin kernaasti sisällytetään.

Aikuinen voi myös kiinnittää kriittistä huomiotaväitteisiin viinasta aina hintansa väärtinä. Alkoho-

lin liikakäyttöön liittyvien kansantaloudellisten jayksityisen ihmisen tai perheen taloutta koskevienseuraamusten vähättely ei ajattelevaa aikuista petä,ja myös kohtuullisen käytön osalta aikuinen laskee

kustannukset ja rinnastaa niitä johonkin raittiinelämäntavan tarjoamaan vaihtoehtoon.

Aikuinen tietää, että kaikista "sankarimyyteistä"huolimatta alkoholia käytetään arkisen asiallisestinähtynä vain siksi, että kysymyksessä oleva ainevaikuttaa aivoihin, juuri aikuisen käyttäytymisellekeskeiseen ihmisruumiin instrumenttiin. Vaikkahän ei asiallisuudessaan hyväksykään summittaistapelottelua alkoholin terveyshaitoilla, hän ei toisaaltaummista niiltä silmiään.

Aikuiselle raittius saattaa merkitä myös kaikenva-ravakuutusta. Vaikka hän nykyisessä tilanteessaanvoisikin päätellä kykenevänsä pitämään alkoholinkäytön kohtuuden rajoissa, hän tuntee ympäristös-tään esimerkkejä yksilöistä, jotka jossakin elämänsämurrosvaiheessa ovat sortuneet pakenemaan vai-keuksiaan viinaan, pelottavin seuraamuksin. Aikui-sella on tarpeeksi realiteettien tajua ymmärtääk-seen, ettei hän voi omalta kohdaltaankaan ollavarma itsensä hallitsemisesta kaikissa kohtalon-käänteissä, joita tulevaisuuteen saattaa sisältyä. Sik-si hän näkee turvallisimmaksi pysytellä kokonaanerossa alkoholista; päätös, joka on hänelle helppo,koska se ei ole ulkoapäin pakolla saneltu vaanomaan vapaaehtoiseen kaikenvara-ajatteluun poh-jautuva.

Jeppe voi siis olla juomatta monestakin syystä:Siksi että hän osaa antaa lapselleen olemisen jaesillepääsyn oikeuden ilman viinaakin; siksi ettäraittius merkitsee hänelle moraalista mutta ei välttä-mättä moralistista valintaa; siksi että hän punnitseealkoholin hyödyt ja haitat ja havaitsee jälkimmäisetsuuremmiksi. Tietysti on olemassa myös arvelutta-viin perusteisiin pohjautuvaa, epätervettä raittiutta.Liityn Martti Lindqvistiin siinä, että raittius onvälinearvo, eikä sen varaan voida rakentaa maail-mankatsomusta. Toisaalta raittius voi, kunhan sen

perusteet ovat terveet, liittyä yhtenä osatekijänäihmisen tapaan elää hyvää elämää.

Aarre Huuskonen

156