minervan pöllö 1/2011: suomi

1/2011

Teemana S u o m i

2

Sähköuruilla sählääminen Sergeinalkoi pinnaa kiristääRiita kun ratkennut ei nyrkeinTartuit kättä pidempään

JoS oTan niin TaPanJa minÄHÄn oTanoTan Ja TaPanJa TaPeTTuaniKin oTan

Tuskin oli veri kuivaa vaatteissasiKun jo istuit maijassaVaan sanaharkan syy se mikä oliSen jo ehdit unohtaa


Varjoista muurienLöytyi valaistusmielialalääkkeetJeesus ja bodaus

Siviilielämän taitoja vapauduttuasioitis opettelemaan siis dokaamaan!maalari entinen nyttemmin on vainaaKun kossus koitti anastaa


otan... Tapan... Tapan...TaPa Ja Juo!

Rytmihäiriö kappaleessa Jos otan …niin tapan

KiRJoiTuSPÄ

Ä-

3

Minervan Pöllö 1/201133. vuosikertaJulkaisija:Dilemma ryToimituksen osoite:Dilemma ry / minervan Pöllö,unioninkatu 40, HYPaino: Nordprint, HKI

Päätoimittajat:Vesa Korkkulaifeoma KulmalaJuho PääkkönenUlkoasu ja taitto:Vesa KorkkulaKansi: mikael RotkoISSN: 1239-2545Painos: 150

minervan Pöllö on filoso-fian opiskelijoiden ainejär-jestö Dilemma ry:n julki-asema neljästi vuodessa ilmestyvä aikakausjulkai-su. Tämä lehti on saanut HYY:n järjestölehtitukea.Kannen kuva: otisarchives/flickr

LueTTeLonäin kohtaatsuomalaisen julkisessakulkuvälineessäsivu 5

PJ- haastattelu: matti Petteri Pöntiösivu 6

Kun vaari yskänlääkettä hakisivu 28

analyysissä nufit ja Tieteenpäivätsivu 10

näkökulmia Suomestasivu 32

Suomen imaginäärihistoriasivu 24

KeskusteluTere Vadénin kanssasivu 12

SiSÄLLY

S-

4

JoiTaKin TaPoJa KoHDaTa SuomaLainen JuLKiSiSSa KuLKuVÄLineiSSÄ

JoiT

aK

in

TaPo

Ja

KoH

DaT

a

Suo

ma

Lain

en

JuLK

iSiS

Sa

Ku

LKu

VÄ

Lin

eiSS

Ä

JoiTa

Kin

Ta

PoJa

Ko

HD

aTa

Suo

ma

Lain

en

JuLK

iSiSSa

Ku

LKu

VÄ

LineiSSÄ


JoiTa

Kin

Ta

PoJa

Ko

HD

aTa

Suo

ma

Lain

en

JuLK

iSiSSa

Ku

LKu

VÄ

LineiSSÄ


Ifeoma Kulmala

Kuva: Anon

5

”Suomessa on naisten asiat parhaiten maailmassa. Se johtuu siitä, että viikinkikulttuurissa naiset eivät saaneet kunnon hautajaisia, mutta koska Suomessa ei oltu viikin-kejä, naisillakin oli hautajaiset. Siksi me ollaan parempia kuin Ruotsi!”

Raitiovaunu 2011.

”mistä sinä olet saanut noin sievän neekeri vauvan?” Korkeasaaren lautta 1989.

Vieras täti laittaa äänettä käden päähän ja kokeilee tukkaa. Vieras täti poistuu äänettä seuraavaan bussiin. en mene.

Bussipysäkki 1997.

”neekerineekerineekerineekerineekerineekerineekeri-neekerineekerineekerineekerineekerineekerineekerinee-kerineekerineekerineekerineekerineekerineekerineekeri-neekeri.”

metro 2000.

”on se hienoa, että sinä olet noin hyvin opetellut luke-maan suomen kieltä!”

Juna 2007.

”mistä sä olet kotoisin? -- Tai siis missä sun juuret niinku on?”

Juna 2009.

JoiTa

Kin

Ta

PoJa

Ko

HD

aTa

Suo

ma

Lain

en

JuLK

iSiSSa

Ku

LKu

VÄ

LineiSSÄ


6

maTTi PeTTeRi PÖnTiÖ

Ha

aSTa

TT

eLuSSa

D

iLemm

an

uu

Si PJ

Kuva: Matti Petteri Pöntiö

7

Minervan Pöllö: Miten kiinnostuit filosofian opiskelusta? Opiskelit kuulemma ensi psykologiaa, mutta vaihdoit filosofian pääaineeksesi?matti Petteri Pöntiö: Löysin filosofian lukiossa. etenkin yhteiskuntafilosofia ja yksilön elämänfilosofiaa koskevat teemat innoittivat minua, enkä ole päässyt niistä yli vielä tänäkään päivänä. Psykologiaa olin päättänyt lähteä lukemaan jo hyvin nuorena. Siellä tehdään kyllä osaltaan pal-jon hyvää tutkimusta, mutta oppiaineen maailman- ja tiedekuva on musertavan kapea. esimerkiksi etiikka redusoidaan keskusteluksi siitä, mitä ihmiset eri kysely-tutkimuksissa ovat mieltä mistäkin ja maa-ilmasta voidaan sanoa ainoastaan sellaista mikä on tilastollisesti todennettavissa.

Tämä ei vastannut omia mielenkiin-non kohteitani. ennen kuin opin olemaan suuremmalti välittämättä tästä imaginää-risestä vaihdannan välineestä, jota rahaksi kutsutaan, yritin vielä viime hetkeen asti pitää vanhasta psykologin haaveesta kiinni.

Miksi halusit Dilemman puheenjohtajaksi?Harkitsin puheenjohtajuutta vakavasti vasta kun tulin ehdotetuksi siihen vuo-sikokouksessa. Tahdon vilpittömästi olla hyvä puheenjohtaja. Tällä tarkoitan sitä, että dilemmalaiset saavat minusta mah-dollisimman paljon irti. on mielenkiin-toista myös nähdä, miten päätöksenteko rakentuu hyvän hallintotavan mukaiseksi. Haluan tietää kuinka deliberatiivista ja tarkoituksenmukaista legitiimi ainejär-jestötasoinen hallitustoiminta voi olla. uskon saavani iloa puheenjohtajuuteen liittyvistä puuhailun osa-alueista. Luotta-muksen nauttiminen on minulle tärkeää.

8

Miten näet puheenjohtajan aseman Dilemmassa?Klassisesti Dilemman sekä ainakin valt-sikkalaisten ainejärjestöjen puheenjoh-tajuudet ovat ylipäätään näyttäytyneet hyvin henkilöityneinä. meillä on loistava hallitus, poissaoloani tuskin huomaisi. mi-tä tulee puheenjohtajan roolin lakisää-teiseen osuuteen, on se perin pieni ja lähinnä täynnä muodollisuuksia. Kyse on pikemminkin toimintakulttuurista.

Tahtoisin nähdä puheenjohtajan mah-dollisimman tasavertaisena jäsenenä suh-teessa muihin hallituslaisiin. esimerkiksi tulevana vuonna tapahtumien järjestä-misen päävastuu kiertää hallituslaisil-la, jolloin kukin on osallisena myös siinä roolissa, mikä on yleensä jäänyt pelkäs-tään puheenjohtajan hoidettavaksi. Tämä uskoakseni lisää toiminnan mielekkyyttä. Toisena tasa-arvoisuutta nostavana tekijä-nä pidän tiedon mahdollisimman tasaista jakautumista. en kuitenkaan aio vältellä vastuuta siinä määrin, kuin se kohdalleni osuu.

Mikä erottaa Dilemman muista ainejärjestöistä?Jospa ajattelemme hetken ruumiillista ihmistä. Kuvittele tämä ruumiillinen ihmi-nen kaikkine sisään- ja ulostulokäytävi-neen. nyt kuvittele näiden reittien jokai-nen mahdollinen käyttötapa. Sanoinhan kaikki mahdollinen, kuvittele lisää! Sitten kuvittele kaikki tämä mahdollinen käyttö perin ekstensiivisen eksessiivisenä. Sitä Dilemma on.

9

Mistä olet Dilemmassa ylpeä? Entä häpeätkö jotain?Pidän Dilemmasta niin pal-jon, että siitä puhuminen tällä tasolla ällöttää minua. Se on kuin hyvä hetki, jo-ta ei halua pilata sanoilla. Rakastamme rakastaa sitä. oman kielikuvallisen koi-ramme kyseenalaistama-ton rakastelu on samaan aikaan sitä, mikä näyttäy-tyy kaikista häpeällisimpä-nä osana toimintaamme.

Veittäisitkö juhan-nuksen mieluummin Walter Benjaminin vai Gottfried Leibnizin kanssa?

Miten meidän tulisi taistella avoimen, au-tonomisen ja vapaan yliopiston luomisen puolesta lukukausi-maksuja vastaan?Dilemmalaisilla on paljon annettavaa käytävään kes-kusteluun. emme ole suuri joukko, mutta omalta osal-tani rohkaisen jokaista ainejärjestömme jäsentä tuomaan omat viiksikar-vansa poltettavaksi. niistä lähtee hyvä käry.

Voin kuvitella lukuisia tilanteita, jossa joudun vastaavan valinnan eteen. Legenda kertoo ja näyt-tää Leibnizin omistaneen käsittämättömän liioitel-lun peruukki-installaation. näin juhannusteknisissä yhteyksissä valitsen miek-kosista pehkoisemman seurakseni.

”Kuvittele ruumiillinen ihminen kaikkine sisään- ja ulostulo-käytävineen. Kuvittele näiden reittien jokainen mahdollinen käyttötapa. Sanoinhan kaikki mahdollinen, kuvittele lisää! Sitten kuvittele kaikki tämä mahdollinen käyttö perin ekstensiivisen eksessiivisenä. Sitä Dilemma on.”

10

“Kun lukiolainen avaa sielunsa kipupisteitä yleisön edessä puhuen, on keskustelun vieminen teoreettis-käsitteelliselle tasolle lähinnä pahoinpitelyä.”

nufiT Ja TieTeen PÄiVÄT

Akseli Huhtanen2011: miTÄ Ja KeneLLe

Kuvat: Otis Historical Archives

Kuva: NASA Great Images in Nasa Collection

11

“Kun lukiolainen avaa sielunsa kipupisteitä yleisön edessä puhuen, on keskustelun vieminen teoreettis-käsitteelliselle tasolle lähinnä pahoinpitelyä.”

Tammikuun kolmantena viikonloppuna jär-jestettiin Helsingissä kaksi tiede- ja filosofia-aiheista tapahtumaa: nuorten filosofiatapah-tuma nufit, ja Helsingin yliopiston Tieteen päivät. näitä tapahtumia yhdistävät ainakin osittain niiden aihealueet, sillä molemmat koostuvat popularisoiduista esityksistä, joiden sisältö liikkuu tieteen, filosofian ja yhteiskun-nan ympärillä. onko tällaisille tapahtumille tilausta, varsinkin kun ne järjestetään saman viikonlopun aikana?Yliopistolaiset taatusti saavat tiedettä ja fi-losofiaa tarpeeksi oman alansa parissa, ja toisaalta yliopiston tiloissa järjestetty Tieteen päivät ei ehkä vastaa houkuttelevuudeltaan kesäfestareita. filosofian kursseja on useim-missa lukioissa hankala järjestää osallistujien puutteen vuoksi, joten miksi filosofia kiinnos-taisi koulun ulkopuolella?

Tapahtumien olemassaoloa selittää katsaus

niiden yleisöön: Prometheus-leirin tuki ry:n perustama nufit vetää dilemmalaisten ohella lähinnä rastapäistä nuorta väkeä. myös tilai-suudessa esitettyjen kysymysten perusteella voi sanoa, että kävijät ovat pääosin identiteet-tiään etsiviä, lukioikäisiä nuoria. Tämä on luon-nollista, onhan suurin osa tapahtuman järjes-täjistä opettajia, ja aiheetkin valittu suurten maailman- ja elämänkatsomuksellisten aihei-den parista: uskonto, sodat, tieto, identiteetti ja henkisyys, näin muutamia mainitakseni.

Tapahtuman yhtäältä paatoksellisten ja toisaalta populaarien puheenvuorojen sekaan sopii melko heikosti paikalla olevien dilem-malaisten panos: akateeminen päteminen ja naurahtelu puhujille ja yleisön kysymyksil-le. Kun lukiolainen avaa sielunsa kipupisteitä yleisön edessä puhuen, on keskustelun viemi-

nen teoreettis-käsitteelliselle tasolle lähinnä pahoinpitelyä.

Tieteen päivillä asetelma taas on toinen. Yleisö koostuu lähinnä keski-ikäisistä opet-tajista, eläkeläisistä ja muutamasta tutkijasta. Suurimmalla osalla lienee taustaa akateemisen maailman parissa, sillä muutoin he tuskin tuli-sivat yliopistolle kuuntelemaan luentoa. Päin-vastoin kuin nufitissa, Tieteen päivillä tyhmiä kysymyksiä esittävä joukko on vähemmistössä. Sen muodostaa ne omasta elämästään anek-dootteja kertovat opettajat, jotka ovat tulleet paikalle koska ovat kiinnostuneita ”ylläpitä-mään ammattitaitoaan”. muu yleisö, nykyiset ja eläköityneet tutkijat, kuuntelee vaivaantu-neesti, kun popularisoidun esityksen antanut panelisti joutuu vastaamaan keittiöpsykologi-seen kysymykseen rakkauden merkityksestä Demi-lehden nettifoorumilla.

Kuka tapahtumista sitten saa ja mitä?

Vaikuttaisi siltä, että molemmilla tilaisuuk-silla on maailmankuvaa vahvistava funktio niiden kävijöille. nufitissa lukiolaiset kuule-vat käsitteellisen muotoilun ongelmille, joita ovat pohtineet luettuaan Sofian maailman, ja Tieteen päivillä tieteestä hieman etääntyneet saavat kokea olevansa edelleen akateemisen diskurssin aallonharjalla. Tätä tukee sekin, että Tieteen päivillä myynnissä oleva kirjallisuus on populaaritiedettä ja filosofian klassikoita, ei tutkimuskirjallisuutta. Suomessa epäilemättä on tilaa näille kahdelle akateemista maailmaa kaduille tuovalle tapahtumalle, mutta kumpaa-kin tuntuu vaivaavan lievästi suuruudenhullu

”huipulle ja yhteiskuntaan” -henki. Huhujen mukaan vuoden 2012 nufit saisi jo valtiollista rahoitusta.

13

TeRe VaDénin Ha

aS- TaTTeLu

26.1.2011Paikkana mbar, HelsinkiHaastattelijana Vesa Korkkula

ALUKSI

Vesa Korkkula: Internetin mahdol-listamien kommunikaatioväylien ansiosta paikka ei ole enää samalla tavalla relevantti kuin ennen. Oli-simme voineet tehdä tämän haas-tattelun sähköpostin tai vaikka Sky-pen välityksellä ja jossain mielessä sama merkityssisältö olisi välittynyt. Jos olisimme tehneet näin, olisiko jotain olennaista puuttunut?Tere Vadén: aloitetaan tällaisella filosofi-sella vastauksella: tuo riippuu siitä miten olennainen määritellään. ainakin siitä olisi tullut erilainen. edustan Dreyfusin kou-lukuntaa internetin ja kyberavaruuden ajatteluun liittyen, eli fyysinen läheisyys ja samassa paikassa oleminen ovat sellainen ulottuvuus, jota ei voi virtualisoida.

Edellisen kysymyksen tarkoitus oli vain johdattaa tähän haastatteluun. Näin alkuun voisit hieman kertoa itsestäsi.aloitin filosofian opiskelun Tampereella 1988, jolloin Juha Varto oli päähahmona erilaisissa viroissa ja piti pääosan luen-noista. Veikko Rantala oli professorina ja myös tekoälyä ja kognitiotiedettä käsitel-leiden graduni ja väitöskirjani ohjaajana.

Väittelemisen jälkeen olin töissä Ruotsis-sa Högskolan Skövdessä filosofian lehto-rina ohjelmassa, jossa oli yhdistetty filo-sofiaa ja neurotiedettä. opetin filosofian puolta Paavo Pylkkäsen kanssa.

Tämän jälkeen palasin Tampereelle. olen koko ajan ollut tekemisessä inter-aktiivisen median tutkimisen ja opettami-sen kanssa. olen myös tehnyt sijaisuuksia filosofian laitoksen puolella ja analyytti-sen filosofian tutkimusta kognitiotieteen parissa. Pauli Pylkön seminaarien innoit-tamana kiinnostuin 90-luvun puolivälissä paikallisen ajattelun teemasta. Sieltä tulee se suomalaisen kirjallisuuden ja taiteen filosofiseen pohdintaan kohdistuva mie-lenkiinto, jonka vuoksi tein kirjan Kaler-vo Palsasta.

SUOMI JA YLIOPISTO

Tämän Pöllön teemana on Suomi. Mitä sinulle tulee ensimmäisek-si mieleen kun kuulet tuon sanan? Berghällin ja Hotakaisen dokumen-taarinen elokuva Miesten vuoro, Tal-visota vai jotain ihan muuta?en osaa sanoa mikä tulee ensimmäisenä mieleen. minulla on monimutkainen viha-rakkaussuhde Suomi-sanasta mieleen tuleviin asioihin, joista päällimmäisenä on tällä hetkellä tuloerojen kasvu. mutta sii-tä tulee toki muutakin mieleen.

Jos on vaikka jokin keskustelutilai-suus aiheesta ”Mitä on suomalai-suus”, niin helposti jo lähtöoletuk-sena on se, että on olemassa yksi oikea vastaus, joka on sitten jotain kotia, uskontoa ja isänmaata tai muuta vastaavaa. Se sulkee lähtö-

14

”Paikallisuus voi olla olemassa vain jos se on epäyhtenäistä ja likaista sekä vähän noloa ja kummallista.”

Kuva: Tere Vadén

15

kohtaisesti moneuden ulos.Kyllä, ja se on yksi näistä hankaluuk-sista. on useita keskenään ristiriitaisia yhtenäiskertomuksia, jotka kaikki ovat tietynlaisia valtapositioita. nämä yhte-näiskertomukset Suomesta jättävät jotain kertomatta tahallaan tai vahingossa ja tä-mä on yksi paikalliseen ajatteluun liittyvä teema, jota olen kehitellyt. Paikallisuus voi olla olemassa vain jos se on epäyh-tenäistä ja likaista sekä vähän noloa ja kummallista.

Jukka Hankamäki tuo ilmi monta kiintoisaa asiaa Suomen filosofia-kentästä kirjassaan Suomalaisen nykyfilosofian historia. Kuten mo-nessa muussakin asiassa, on toisaal-la virallinen juhlapuheissa esitetty kertomus menestyksekkäästä ja sovinnaisesta akateemisesta tutki-muksesta, jossa Suomen akatemia jakaa ”tieteellisin” perustein apu-rahoja. Marginaalissa on kuitenkin katkeruutta.Se on monella tapaa hyvä kirja. ensinnä-kin olen iloinen, että meillä on tilaisuus nauttia Jukka Hankamäen läsnäolosta, vaikutuksesta ja ajattelusta. Sanon tämän ilman mitään ironista värettä. Hankamä-en tyyppisen itsenäisen ajattelijan ei ole helppo toimia tällaisessa yhtenäiskulttuu-rin maassa.

Hänen persoonansa on niin mo-ninainen, ettei häntä voi laittaa mihinkään valmiiseen kategoriaan. Toisinajattelija ei ole henkilö joka on vain kriittinen vallitsevaa järjes-telmää kohtaan vaan sellaisena olo vaatii paljon enemmän. Hankamäki

kuuluu tähän kategoriaan ehkä ai-noana Suomessa tällä hetkellä.Totta. Jukka on onnistunut luomaan ihan oman äänen, ajattelun ja näkökulman moniin asioihin. Se on filosofointia, joka monissa eurooppalaisissa maissa on kes-keisin osa filosofian tehtävää. Tässä näkyy se perverssi asema, joka filosofialla on Suomessa ja suomalaisissa yliopistoissa. Täällä akateeminen filosofia on mieltänyt itsensä tieteelliseksi filosofiaksi, luonnon-tieteen apulaiseksi, ja painottunut ana-lyyttisen perinteen puolelle.

Muutama vuosi sitten Helsingin Sa-nomissa oli Jaakko Hintikan 80-vuo-tishaastattelu, jonka yhteydessä hän sanoi, että näkee uhkaavana sen kehityksen, jossa filosofia leikittelee kaunokirjallisuuden kanssa.Georg Henrik von Wright piti logiikkaan ja tieteelliseen selittämiseen liittyvää työtään ja toisaalla humanistista elämän-asennetta ja edistyksen epäilyä käsittele-viä kirjoituksiaan elämäntyönsä kahtena eri puolena, joilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. miten tämä ihminen on äänes-tetty Suomen tärkeimmäksi intellektuel-liksi? eihän ajatus siitä, että tekee kahta tärkeää työtä, joiden välillä ei näe mitään yhteyttä, ole intellektuellismia, vaan ka-tastrofi!

filosofian pitäisi pyrkiä kokonaise-na ihmisenä olemiseen. Jos näkee oman elämäntyönsä jakautuneen kahteen suuntaan, joiden yhteyttä ei itse kykene ymmärtämään, on kyseessä paha epäon-nistuminen. Toisaalta me kaikki olemme osaltaan tässä tilanteessa. Se on jossain mielessä sitä Deleuzen ja Guattarin kuvaamaa skitsofreniaa, jota kapitalismi

16

tuottaa. filosofian pitäisi olla rohtoa tä-hän skitsofreniaan.

Onko yliopisto loppujen lopuksi hy-vä paikka tehdä filosofiaa?ei välttämättä. Kyllähän filosofian historia osoittaa, että nimenomaan akateemi-sia hyviä filosofeja ei kauhean paljoa ole vaan monet hyvät filosofit ovat toimineet yliopiston ulkopuolella. näen filosofian asiana jota kuka tahansa voi tehdä riip-pumatta elannon hankkimisen tavasta. ammattifilosofia on yksi pieni sirpale fi-losofian kokonaisuudesta, eikä välttämät-tä edes se mielenkiintoisin sirpale.

Olet ollut Jarkko S. Tuusvuoren kanssa Niin & Näin lehden päätoi-mittajana. Minkälaisena näet Niin & Näin -lehden roolin Suomen filoso-fiakentällä?Sitä on vaikea nähdä sisältäpäin, olen ollut lehden toimitusneuvostossa alusta alkaen. Joskus tuntuu siltä, että ihmiset näkevät lehden paljon isompana ja vaiku-tusvaltaisempana kuin mitä se oikeasti on. Se on kuitenkin puhtaasti vapaaehtoisvoi-min ja talkoopohjalta tehty. niin & näin

-lehden toimittamisen tapa ja politiikka ovat periaatteettomia ja eklektisiä. eh-kä juuri siksi lehti on ollut elävä ja rikas. Kaikkiruokaisuus on ollut samaan aikaan sekä välttämättömyys että hyve.

Miten näet yliopiston tulevaisuu-den?Kysymys yliopistojen tulevaisuudesta on globaali. Kuulin tänään radiossa keskus-telun, jossa olivat mukana joku opetus-ministeriön johtaja ja tieteentekijöiden liiton edustaja. He puhuivat uudesta yli-

opistolaista ikään kuin se olisi ollut suo-malaisten yliopistojen halu tai Suomen opetusministeriön aloite. Todella koomis-ta, koska mistään tällaisesta ei ole kyse! Kyse on siitä, että Suomen yliopistolai-tosta viedään suuntaan, johon muiden oeCD-maiden yliopistot ovat kehitty-neet viimeiset 15 vuotta. Yliopistouudis-tuksessa oli kyse käytetystä yliopisto-uudistuksesta, joka on ostettu halvalla englannista ja pistetty täällä pystyyn talo-udellisessa tilanteessa, jossa pohja, jonka varassa yliopistouudistus on suunniteltu, on hävinnyt.

Yliopiston tulevaisuus vaikuttaa sel-vältä. Korkeakoulutuksen merkitys siinä mielessä, että sillä tienaisi paljon, tulee pienenemään lujaa vauhtia. Toisaalta myös tahto korkeakoulutuksen ylläpitoon itseisarvoisessa mielessä laskee. Tämä tarkoittaa sitä, että yleissivistävä koulutus tulee oeCD-maissa vähenemään vaikka se on kasvanut tähän asti.

LUONTO, YMPÄRISTÖ JA SYNTYTIETO

Mikä on käsityksesi mukaan filosofi-an ja ympäristön suhde? Olen kuul-lut väitettävän, että filosofian histo-ria ei ole antanut hyviä käsitteellisiä välineitä luonnon tai ympäristön hahmottamiseen, koska esimerkiksi Platonin vaikutuksesta muuttuvaa luontoa ei pidetty ideamaailmaan kuuluvana todellisena tiedon koh-teena ja siten arvokkaana asiana.onhan tämä sellainen klisee, että länsi-maalainen filosofian historia on vieraan-tumista lähiympäristöstä. mutta vaikka se on klisee, se on totta. Klisee on sellainen

17

totuus johon yritetään kyllästyä, mutta siinä ei onnistuta. ajatellaan tilannetta, jossa jostain tulisi oman ympäristönsä pilanneita alkuperäiskansojen edustajia kysymään länsimaiselta filosofialta, miten meidän pitäisi elää täällä amatsonin vii-dakossa, jotta ympäristö pysyisi kunnos-sa. Länsimaisella filosofialla ei olisi tähän mitään sanottavaa.

Tuli tuosta kliseehuomiosta mie-leen, että puhetta ilmastonmuu-toksesta riittää ja se on tärkeä aihe, mutta voisiko ongelma olla, että liika toisto tekee siitä puheesta yh-dentekevää ja tylsää?Tätä voisi ajatella heideggerilaisen kielikä-sityksen pohjalta. Kielenkäyttö yhteisenä kulkuvälineenä banalisoi. Tätä voisi myös käsitellä kalevalalaisen syntytietokäsityk-

sen kautta. Syntytieto tarkoittaa sellaista tietotapaa, jossa propositionaalisen tie-don ja toiminnan tai esteettisen ulottu-vuuden ja käytännön välillä ei ole mitään eroa. Syntytieto on tietoa, joka näkyy siinä mitä ihmiset tekevät, ei siinä mitä he sanovat. Tämä on nimenomaan se tiedon laji, joka meiltä puuttuu. Voimme tieteelli-sesti kiistellä hiilijalanjäljistä, kulutustottu-muksista ja tehdä laskelmia vaikka kuinka paljon, mutta sellaista vaikuttavaa synty-tietoa, jonka tiedostaminen näkyisi suo-raan meidän elämässämme, ei meillä ole.

Tästä tuli mieleen Žižekin käsitys ideologiasta. Ideologia on tiedosta-maton tiedetty. Vaikka kiellettäisiin kaikki julkilausutut arvoväittämät ja -sitoumukset sekä väitettäisiin, että kaikki ideologiat ja ismit ovat

”Kyllähän filosofian historia osoittaa, että nimenomaan akateemisia hyviä filoso-feja ei kauhean paljoa ole vaan monet hyvät filosofit ovat toimineet yliopiston ulkopuolella. ”

Kuva: Otis Historical Archives

18

”Georg Henrik von Wright piti tieteelliseen selittämiseen liittyvää työtään ja toisaalla humanistista elämän-asennetta käsitteleviä kirjoituksiaan elämän-työnsä kahtena eri puolena, joilla ei ole mi-tään yhteyttä toisiinsa. Miten tämä ihminen on äänestetty Suomen tärkeimmäksi intellek-tuelliksi? Ei ajatus siitä, että tekee kahta tärke-ää työtä, joiden välillä ei näe mitään yhteyttä, ole intellektuellismia, vaan katastrofi! Filo-sofian pitäisi pyrkiä kokonaisena ihmisenä olemiseen. Jos näkee oman elämäntyönsä jakautuneen kahteen suuntaan, joiden yh-teyttä ei itse kykene ymmärtämään, on ky-seessä paha epäonnis-tuminen.”

Kuva: NASA Marshall Space Flight Center

Collection

19

kuolleita, on tämä vain merkki siitä, että ollaan kaikkein vaikutusvaltai-simman ideologian piirissä.Kyllä. Se on suoraan selkäytimessä.

AVOIN LÄHDEKOODI JA TUOTANTO

Aloitetaan perusteista. Mitä tarkoit-taa lähdekoodi? Mitä ovat vapaat ja avoimen lähdekoodin ohjelmat eli VALO:t? Enää nämä kysymykset eivät ole mitään nörttijuttuja toi-sin kuin joskus 1990-luvulla. Oletko muuten huomannut, että ketään ei enää kutsuta nörteiksi, koska me kaikki olemme välttämättä nört-tejä!Jos esimerkiksi microsoft myy käyttöli-senssin valmistamaansa ohjelmaan, rullaa tuo ohjelma koneellasi binäärikoodin muodossa ja tällöin on käytännössä mahdotonta tutustua kyseiseen koodiin, koska se on vain sarja ykkösiä ja nol-lia. Tämän tietokoneen käyttämän kielen sijaan ihmiset kirjoittavat ja ymmärtä-vät ohjelmointikieliä, joilla ohjelmistoja koodataan. Jotta niitä voisi ymmärtää ja parannella, on oltava vapaa pääsy niiden lähdekoodeihin.

Eli lähdekoodi on se perusta?Lähdekoodi on se perusta jota ihminen ymmärtää ja käsittelee. Se on algoritmin tai ohjelman taso. avoimen lähdekoodin ajatus tulee siitä, että lähdekoodiin pitäisi olla pääsy koska tietokoneohjelma ei ole mitään muuta kuin monimutkainen ma-temaattinen kaava, joka muuttaa ykkösiä ja nollia toisiksi ykkösiksi ja nolliksi ja miten tällaisen voisi omistaa? miten joku

voi sanoa, että jotain algoritmia ei saa tutkia? Tietokoneohjelmaa ei voi muuttaa ilman pääsyä lähdekoodin ja avoimen läh-dekoodin liike vaatii, että sinne tulisi olla kaikilla pääsy. näin tietokoneohjelmia voidaan kehittää.

Eli jos joku kysyy, miksi ohjelmis-tojen pitäisi olla vapaita, voi siihen vastata, että siitä aiheutuu paljon haittaa jos niiden lähdekoodeja ei päästä käsittelemään? Vai mikä tä-mä argumentti on?Sen voi ymmärtää tuollaisella instrumen-taalisella tavalla, eli ajatuksena siitä, että avoimen lähdekoodin avulla ohjelmat kehittyvät parhaiten. Tai sitten sen voi ymmärtää eettis-ihanteellisesti. mate-maattisia algoritmeja ei nyt vain voi omis-taa. mitä tarkoittaisi jonkin algoritmin omistaminen? miten se ylipäänsä voisi olla mahdollista ja miksi siihen pitäisi suostua?

avoimen lähdekoodin ohjelmia on olemassa todella paljon. nettiä on lähes mahdoton käyttää ilman avoimen läh-dekoodin ohjelmia, käytännössä kaikki palvelin- ja e-mailohjelmistot ovat avoin-ta lähdekoodia. avoimen lähdekoodin perustalta on luotu myös Wikipedia ja siihen perustuvalta toimintamallilta voi odottaa vielä paljon.

Eli olemme vasta alussa avoimeen lähdekoodiin perustuvassa tuotan-totavassa?Tämän voi ajatella kolmen aallon kaut-ta. ensimmäisenä tulivat ohjelmistot. Se raaka-aine ja tuote, joka on ykkösiä ja nollia ja jota voidaan käsitellä ja jakaa tie-toverkoissa. Toinen aalto käsittää muun

20

funktionaalisen informaation josta Wiki-pedia on paras esimerkki. näillä alueilla yksimielisyys on vielä mahdollista. Kol-mas aalto on muu kulttuuri, jossa ei enää vallitse yksimielisyys siitä, mikä on paran-nusta. Tätä vaihetta kokeillaan koko ajan.

Idea alkuperästä tietyllä tavalla hä-viää, jos oletetaan, että meillä on elokuvan x raakamateriaalit, jot-ka ovat kaikkien saatavilla, ja jotka lähtevät rönsyilemään eri suuntiin kunkin editointipöydältä. Biisistä ei tehdä enää remiksiä, koska kaikki on jo välttämättä sitä.on vain rinnakkaisia eri versioita. Tästä on myös tieteenfilosofinen paralleeri eli Kuhnin ja feyerabendin huomio siitä, että kilpailevia paradigmoja on jo aina olemas-sa. Kilpailevia versioita on aina olemassa ja on paradigmapoliittinen päätös, mikä nimetään valmiiksi biisiksi.

Kyse on siis keskitetyn mallin hajot-tamisesta ja vapaaehtoisuudesta?Kyse on siitä miten löydetään ne oikeat dynamiikat, eli missä voidaan toimia si-ten, että pienet panostukset saavat jotain aikaan. Keskeistä open source -mallin kannalta on, että ihmiset jotka sijaitsevat eri puolilla maailmaa ja tekevät eri asioita, voivat tehdä pienen jutun ja silti ne pie-net jutut kasautuvat yhteen merkittäviksi kokonaisuuksiksi.

Puhutaan seuraavaksi tietotyöstä. Minkälaista tuotantomallia avoi-men lähdekoodin ohjelmat edusta-vat? Ne ilmeisesti poikkeavat suu-resti palkkatyömallista?Tämä on iso yhteiskunnallinen kysymys.

open source -projektit ovat hankkeina ja yhteisöinä kestäviä ja taloudellisesti kan-nattavia, mutta eivät välttämättä sen yksi-lön kannalta, joka niihin osallistuu. useim-miten niiden on perustuttava siihen, että suurin osa ihmisistä, jotka niiden tekoon osallistuvat, saavat elantonsa muualta. Joillekin open source -kehittäjille makse-taan käytännössä perustuloa, mutta sitä ei maksa yhteiskunta vaan yritykset. esi-merkiksi Linux foundation maksaa Linus Torvaldsille palkkaa siitä, että Torvalds tekee mitä huvittaa.

Jussi Vähämäki on kirjassaan itsen alistus pohtinut sitä, mitä tapahtuu tässä kognitiivisessa ylijäämässä, jota on koko ajan enemmän ja enemmän. ihmiset ei-vät halua olla vain median vastaanottajia vaan myös luojia. Kapitalistin näkökul-masta on kyse siitä, miten tämä saadaan tuotteistettua – miten vapaaehtoistyöstä voi imeä arvoa ja kaupallistaa sen.

Kapitalismin kannalta on siis kes-keistä luoda niukkuus immateriaa-lisen sfääriin, jossa ei luontaisesti vallitse niukkuutta. Tästä nousee konflikti.Kyllä. Tästä nousee myös kaupallisuuden pyrkimys levittäytyä tunteisiin ja elämyk-siin. Tätä Vähämäki kuvaa osuvasti. Yhä

”Onhan tämä sellainen klisee, että länsi-maalainen filosofian historia on vieraan-tumista lähiympäristöstä. Mutta vaikka se on klisee, se on totta. Klisee on sel-lainen totuus johon yritetään kyllästyä, mutta siinä ei onnistuta.”

21

useamman ihmisen työkyky on epäspe-sifiä kykyä olla hyvä tyyppi, hyvillä mielin ja verkostoitua. Keskiössä ovat ruumiilli-suuteen liittyvät kyvyt hymyillä ja näyttää hyvältä.

Keskustelin pari viikkoa sitten ui-mahallin saunassa työstä ja eräs kuusissakymmenissä oleva mies otti osaa keskusteluun kysymällä

”Kun te puhutte työstä niin puhut-teko te jostain nappuloiden paina-misesta?” Vastasin toki myöntävästi ja hän kommentoi, että eihän nois-sa hommissa ole kyse töistä alkuun-kaan. Tässä näkyy sukupolvien väli-nen kuilu.Tuo on todellinen ilmiö. Tämä immateri-aalityön konflikti on Žižekin mielestä yksi niistä neljästä antagonismista, joita kapita-lismi ei edes periaatteessa kykene ratkai-semaan. olen periaatteessa ihan samaa mieltä. olen samaa mieltä myös Vähämä-en kanssa, vaikka sisälläni on peikko, joka sanoo, että tekijänoikeuksiin ja immateri-aalityöhön liittyvät ongelmat ovat rikkaan valkoisen miehen ongelmia. Suurin osa maailman ihmisistä ei ole missään teke-misissä tekijänoikeuksien ja immateriaali-työn kanssa.

Toisaalta se ei ehkä ole noin yksi-selitteistä. Otetaan yksinkertainen esimerkki. Etelä-Amerikassa asuva viljelijä on joutunut tilanteeseen, jossa ainoat siemenet joita hän voi hankkia, ovat suuren elintarvike-alan yrityksen tuottamia ja myy-miä. Nämä siemenet eivät lisäänny orgaanisesti vaan niitä pitää ostaa aina lisää. Konkreettiseen viljelypro-sessiin tulevat siis mukaan immate-riaalioikeudet, vaikka viljelijä ei itse niitä ajattelisi.Kyllä, enkä väitä, etteikö hän ymmärtäisi niiden päälle jopa paljon paremmin kuin mitä me ”tiedämme”. Se, missä sijaitsee hikipaja, jossa painetaan t-paitaan niken merkki, liittyy siihen, että arvostamme tavaramerkkejä ja copyrighteja enemmän kuin muita asioita. Tätäkin kautta imma-teriaalisuus on suoraan yhteydessä intian hikipajoihin. eli perun välittömästi äsken sanomani. (naurua!)

Moni käyttää jo nyt avoimeen lähdekoodiin perustuvia ohjelmia kuten Firefox-selainta ja Open Of-ficea, mutta Linuxin Ubuntu-käyt-töjärjestelmään siirtyminen tuntuu jo suuremmalta askeleelta koh-ti tuntematonta. Miten VALOjen omaksumisen voi omalta osaltaan aloittaa?onhan se isompi askel. Kun siirtyy käyt-tämään esimerkiksi Linuxia, on oltava jonkinlainen turvaverkko; joku jonka puoleen kääntyä kun tarvitsee apua. Vaik-ka ketään ei olisi, Suomessa on paikallisia Linux-käyttäjäklubeja, joista saa tarvit-taessa apua omiin ongelmiin. ubuntun käyttö on jo niin helppoa, että se onnis-

Kuva: LSE:n kuva-arkisto

22

tuu pelkkien Youtube-videoiden avulla. Parhaassa tapauksessa opastavia videoita löytyy erilaisia, jolloin voi valita itselle parhaiten sopivan pedagogisen tyylin.

Kuten näistä keskusteluista huomaa, et ole tutkimuksissasi pysynyt ka-pea-alaisesti perinteisen akateemi-sen filosofian piirissä. Olet kirjoitta-nut myös mm. paljon öljyhuipusta, taloudesta ja taiteesta.Öljyhuippu on asia, josta en haluaisi olla kiinnostunut. nykyinen teollinen sivilisaa-tio on massiivisen riippuvainen fossiili-sista polttoaineista. Öljyn suhteen tämä raaka-aineen hiipuminen ja sen tuotan-tokustannusten kasvu aiheuttaa sen, että sen avulla tuotetun energian määrä vä-henee. Tämä aika on jo läsnä. nämä ovat masentavia huomioita.

filosofit kuten marx, Heidegger ja adorno ovat osittain haukkuneet väärää puuta, sillä mikäli teollisen sivilisaation synty johtuu siitä ainutkertaisesta piikistä fossiilista energiaa, joka on sattumalta löytynyt maankuoren sisältä ja joka sitten poltetaan olemattomiin, suuri osa heidän massayhteiskunta- ja teknologiakritiikis-tään ei osu kohteeseensa. He puhuvat kyllä sinänsä todellisista ja mielenkiin-toisista asioista, mutta eivät puutu itse perusasiaan ja näe teollisen sivilisaation ainutkertaista luonnetta.

esimerkiksi massiivinen työnjako tai teknologinen kehitys riippuvat totta kai tietyistä ajatustottumuksista, luonnontie-teen kehityksestä ja teknologisista edis-tysaskeleista, mutta vielä enemmän niihin vaikuttaa halpa öljy ja tästä ei kukaan ole vielä sanonut mitään järkevää. Tämä on täysin käsittämätöntä.

TALOUSLASKU JA VELKA

Viime vuosina on noussut keskus-teluun ajatus talouslaskusta. Mistä tässä degrowth-liikkeessä on kyse? Tällä hetkellä käynnissä olevan Da-vosin World Economic Forumin ja konsulttiyhtiö McKinsey & Compa-nyn julkaiseman raportin mukaan velan määrää maailmassa tulee kasvattaa vielä nykyisestä huomat-tavasti enemmän tai muuten talous ei kasva. Kapitalismi romahtaa jos ei ole talouskasvua, mutta tässä raportissa olevassa skenaariossa ve-lankasvua ei käsitetä negatiivisena asiana, vaan se nähdään välttämät-tömänä tai jopa hyvänä.

Kenties öljyn lisäksi tulisi keskus-tella velasta. Meillä on tieteenfilo-sofiaa, mielenfilosofiaa ja poliittista filosofiaa, mutta ehkä tarvittaisiin velkafilosofiaa?Degrowth-liikkeessä kyseenalaistetaan talouskasvu ja pysäytetään se rikkais-sa ylikuluttavissa maissa. Tämä tehdään tahallisesti, sillä hallitsematonta talous-laskuahan me saamme joka tapaukses-sa. Sen nimi on lama ja siitä seuraa myös ei-toivottuja asioita. Degrowth-liikkeen ajatus onkin toteuttaa hallittu talouslasku poliittisen konsensuspäätöksen pohjalta positiivisessa merkityksessä siten, että ihmisten onnellisuus lisääntyy vaikka tu-lotaso laskisi.

Yhteys velkaan tulee tähän energiaky-symyksen kautta. Historiallisesti ajatel-len länsimaalaisiin talouksiin on pystytty pumppaamaan koko ajan enemmän ja enemmän energiaa. Kansantalouden tuot-tavuus on kasvanut siihen nähden, miten

23

paljon on mahdollista saada irti yhdestä öljytynnyristä, mutta jo 70-luvun lopulta lähtien tämä nimellinen talouskasvu eli bruttokansantuotteen kasvu on jouduttu tekemään velan määrää kasvattamalla.

ilmiö on levinnyt maailmalle Yhdysval-loista, jossa yksityistaloudet lisäävät ku-lutustaan ottamalla velkaa. Sama koskee kansantalouksia. niidenkin kasvu on hy-vin pitkälti perustunut velanottoon. niin kauan kuin talous kasvaa, pienenee velan määrä suhteessa. Taloutta voi kasvattaa ottamalla valtavasti velkaa.

Tässä on tullut keskusteltua aika doomeista meiningeistä näin lop-puun, mutta olisiko sinulla edes pie-niä ehdotuksia toisenlaiseen maail-maan pääsemiseksi?Tämä energiaongelma on niin iso ja han-kala! uusimman kirjani Kaksijalkainen ympäristövallankumous motto on ”Ku-kaan ei tiedä mitään.” on vaikea nähdä mitä pitäisi tapahtua. Toisaalta sen näke-minen on helppoa. Ruoan tuotantoa ja elinkeinoja pitää hajauttaa ja paikallistaa. Riippuvuutta suurista, monimutkaisista ja kaukaisista asioista tulee vähentää.Yhä suurempi osa ihmisistä joutuu tule-vaisuudessa osallistumaan näihin aktivi-teetteihin. Kun öljyn tuottaman energian määrä vähenee, tarvitaan lisää lihaksilla tuotettua energiaa. on laskettu, että jo-kaisessa kalorissa, joka teollisella maata-loudella tuotetaan, on yhdeksän kaloria fossiilista energiaa. maatalous ei suinkaan ole perustuotantoa, sillä se ei ole oike-astaan tapa tuottaa, vaan tapa kuluttaa energiaa.

Iso vastuu tämän paikallisuuden lisäämisessä on kaupunkisuun-nittelulla. Kyse on siitä, millaisia kaupunkeja rakennamme, miten ne rakentuvat. Rakennetaanko pil-venpiirtäjäkeskusta ja hajautetaan ihmiset sadan kilometrin säteelle omakotitaloihin, joista tullaan joka päivä töihin moottoriteitä pitkin vai organisoidaanko koko rakenne fiksummin.Tässä näkyy teknologian ja infrastruktuu-rin hitaus. Kun on rakennettu fossiilisilla polttoaineilla toimivia autoja, olemme jumissa niiden kanssa. etenkin Suomessa tulisi miettiä näitä asioita, koska olemme massiivisen riippuvaisia tuontiöljystä ja kaasusta.

Surullista on pohtia esimerkiksi matti Vanhasen taannoin kauppaamaa nurmi-järvi-unelmaa, jossa pääkaupunkiseudulla työskentelevät asuvat isoissa omakotita-loissa idyllisessä lähiössä, josta parilla au-tolla vähintään päivittäin suhataan sinne tänne. unelma on hyvin jälkijättöinen, Yh-dysvalloissakin jo romahtanut, ja kaiken lisäksi tekee meidät täydellisen riippu-vaisiksi Venäjän fossiilisista polttoaineista. Tämä sen sijaan että Keskusta nostattai-si joka niemeen notkoon ja saarelmaan pienvoimaloita, biokaasua, tuulivoimaa, haketta: olisi isänmaallista, pelastaisi maa-seudun, pelastaisi luontoa. Huippuironia on juuri nurmijärvessä: vain 150 vuotta sitten Kivi kävi siellä erällä ja luonnosteli henkisesti itsenäistä tapaa elää vireää elä-mää karuissa olosuhteissa.

24

Suomen imaginäärihistoria

ilari aula

Seuraavasta käy ilmi, että vuotta 2011 edeltänyt Suomen historia on harhaa.


25

Turhauttavinta menneisyyttä on keksitty menneisyys. Sen kuvaama suuri kerto-mus on rakenteeltaan suorasukainen. Se ei sisällä haparoivia suunnanottoja maas-tosta eikä huonoja oikoteitä onneen. Sen sankarien silmien takana leiskuvat miljoo-nat liekit, kaikki samoin värein ja tah-doin varustettuna, yhtenäisenä joukko-voimassaan. Tämä on kertomuksen kaari: menneisyyden, hetken ja tulevaisuuden yhteen nivoman kansan vaellus kohti aa-munkoittoa.

Sommitelma yhteisen juonen lujitta-masta me-muodosta jättää piiloon sen loputtoman sattumanvaraisuuksien kehän, jonka kautta asetumme osaksi kokonai-suutta. Suomen historia on imaginää-ristä, eikä tätä tarvitse perustella, sillä todistuksen taakka asettuu sille perustaa muuraavien harteille. filosofit H ja S ovat kuolleet, joten tarvetta olisi uusille ura-koitsijoille. Tässä tekstissä heitä ei kuulu. Se käytetään imaginäärihistorian määrit-telemiseen.

imaginäärihistorian kautta ymmär-rämme tahallamme väärin paikkam-me ajallisessa jatkumossa ja osana yhtä. imaginäärihistoria vandalisoi rajan tuiki tärkeän ja aivan epäoleellisen välillä. ima-ginäärihistoria hapertaa pois yhteisen tietoisuutemme uneksitut kannet - jättä-mättä tilalle mitään. imaginäärihistoria on terapiaa.

imaginäärihistoria ei ole revisionismia, sillä se ei usko edes kulisseihin. imagi-näärihistoriallisen tutkimuksen menetel-miä ovat esimerkiksi: Raamatun lukemi-nen piripäissään; Suuren Kertomuksen katsomista 3D-lasit silmillä; Velikovskyn maapallon historia; mustavalkoisten valo-kuvien värittäminen niillä faber Castell

– värikynillä, joilla lapsuudessa piirrettiin viivoja pöytäliinaan.

Neljä imaginäärihistoriallista esimerkkiä:

1. Talvisodan jatkotTalvisodan kesä 1940 oli kuuma ja paah-teinen. maailma kiiti nauraen kohti tuho-aan, varsinkin niiden rintamalta palaa-vien mielestä, joiden kämmenet olivat vereslihalla ja otsasuonissa tykytti kiima. Juhlinta oli eskapistista, rehevää, holtiton-ta. Talvisodan jatkoja pidettiin usein meillä, sillä asuin sopivasti Tali-ihantalaan vievän bussilinjan varrella. aamuvarhaisella sieltä sitten köpöteltiin pysäkille, siemaistiin pa-kista tasoittavat ja mietittiin että taas sitä sai mutta mitä.

2. Toisen joulupukin pajan rakenta-minen RovaniemelleKaupallistuminen järkytti suomalaisen myyttistä maailmankuvaa marraskuussa 1998, kun Rovaniemen kylkeen avattiin kilpaileva joulupukin paja. Tilastokeskuk-sen hiljattain julkaisemassa tutkimuksessa on todettu: masennuksen ja alkoholinkäy-tön takia hoitoon hakeutuneiden määrän lisääntymisen ja ko. kollektiivisen lapsen-uskon menetykseen johtaneen tapahtu-man välillä on osoitettavissa selvä tilastol-linen yhteys. Joulupukkien rinnakkaisen esiintyminen herätti maailmanlaajuista vastarintaa ja johti globalisaatiokriittisen liikkeen syntyyn.

3. Kun isoisä lampun ostiisoisä osti lampun ja ripusti sen oveen,

26

eikä maailma ollut enää entisensä. Sen jälkeen tiiliseinillä väreili tummia hah-moja, jotka heräsivät eloon aina kun ovi avattiin, ja kun joitain meistä tultiin hakemaan (kukaan ei koskaan palannut), näytti siltä että ne tanssivat ulkoa kantau-tuvien huutojen tahdissa. Heinä tuoksui silti väkevästi. Painauduimme lähemmäs toisiamme.

4. Suomi: Noin 169 000 000 tulosta (0,15 sekuntia)

Kansallisen heräämisen alkusoitto: ”ei saatana, marju, me ollaan täällä netissä!” Havahtuminen siihen, missä todellisuus todella on, poiki vuoden 1917 itsenäi-syysjulistuksen. Virtuaalinen kansakunta syntyi ilman kansallisia rajoja tai maan-tiedettä, raviten itseään hakutuloksista, luoden itseään foorumeilla ja tulosta-

en vääjäämättä lauseet sen kirjailija L:n maahan, jonka kyntö tehtiin kuokalla eikä kannettavalla.

Historiasta ”historiaan”

edellisten kaltaiset imaginäärihistorian otokset vandalisoivat osallisuutemme suuresta kertomuksesta. imaginääri-historia on luovuuden terapiaa pakolla uurrettua historiaamme vastaan, mutta se ei tarjoa kiinnekohtaa, jonka päälle rakentaa menneisyydestä pysyvyyttä ha-muavaa identiteettiä. Siltä puuttuvat ne henkiset luistimet, jotka pitäisivät yksilöä

uppoamasta nykyisyyden riitteen päältä postmodernin Suomenlahteen. Se purkaa rakentamatta uudestaan, repii rikki rie-mastuttavasti mutta kuitenkin.

imaginäärihistoria nakertaa suomalais-ten avainkokemusten rikkoutumatonta ketjua, joka sukupolvelta toiselle toisin-taa meitä minän sijasta. Siksi suomalai-suus itsessään julistaa imaginäärihistori-an aktiivista kieltoa. Se ei halua asettua rienauksen kohteeksi, sillä sen piirteet ovat graniittiin uurretut ja tarkat. Viimei-nen kansallinen utopia, Historia, tarjo-aa me-muodon ainoan vankan perustan, jonka syleily hiljentää soraäänet ja epäilyn.

”Sommitelma yhteisen juonen lujittamasta me-muodosta jättää piiloon sen loputtoman sat-tumanvaraisuuksien kehän, jonka kautta asetumme osaksi kokonaisuutta.”

Kuva: Ames Research Center Image Library

27

isoin kirjaimin kirjoitettuna Historia on toimiva työkalu, jonka avulla löydämme varmasti oman paikkamme.

Tämän takia traagisinta on valinta Historian, historian ja ”historian” välillä. Suuri kertomus vaatii tuekseen Histo-rian soljuvat juonenkäänteet, rakenteen ja hahmot. Suomen Historian avulla rajataan joukkoon ja sommitellaan sen moninaisuus suuremman kehyksen sisään. Suomen Historia pitää meidät koossa ja tarinan yhdellä uralla; sen käänteitä säes-tävät tutut laulut Suvivirrestä Sillanpään marssilauluun.

Suomen historia alentaa itsensä mo-

nien joukkoon, suvaitsee tulkintaa ja keskustelee akateemisesti. Sen kerto-muksessa on syrjäpolkuja, suoranaisia umpikujiakin, joiden kautta kuljettu tie tutkitaan askel askeleelta. Historiantut-kimus pyrkii erottamaan oman polkun-sa muiden matkaajien jäljistä, kirjaten samalla ylös ne törmäykset ja ystävyydet, kansalaissodat, vapaussodat, erot ja vi-hanpidot, joiden kautta vaeltajien joukon luonne on muovautunut matkan aikana.

Vain ”historia” ei siedä kertomuk-sia. menneisyys on sille kaleidoskoop-pi, jonka peilit heijastavat takaisin oman katseemme. Se sylkee kohti Historian lineaarisuutta ja rienaa yrityksiä rakentaa kertomukselle selkeä kulku. me luomme

”historian”, satunnaisuuksien kudelman, sitoaksemme itsemme autioon hetkeen, jossa keksitty sekoittuu toivottuun ja pel-komme salaisiin haluihin. Vain imaginääri-

sen kautta siliää pois turhautuneisuus, ja rauhoitumme paikkaamme ”historiassa”.

Valintaa historioiden välillä ei ole helppoa: sen traagisuus on siinä, että var-ma perusta ei löydy kuoppaa kaivamalla, mutta toisaalta ilman urakointia ja lapion heiluttelua koko maa kumisee onttout-taan. Jäämme salaa kaipaamaan menetet-tyä varmuutta. imaginäärihistoria rakastaa sattumaa minuutemme perustana, mutta kieltää nauraen sen päälle rakennetun pysyvyyden. Historia on joko luovaa tai totta, peruskivi tai psyykelääkkeitä aamu-puurossa. niiden välillä luoviessa kuluu ihmisikä.

”Imaginäärihistoria nakertaa suomalaisten avainkokemusten rikkoutumatonta ketjua, jo-ka sukupolvelta toiselle toisintaa meitä minän sijasta.”

28

HuumauSaineiDenKÄ

YT

Ön

HiSToRiaSuo

meSSa

1800-1950

Vesa Korkkula

Esittelyssä Mikko Ylikankaan teos Unileipää, kuolonvettä, spiidiä.

Jotkin asiat taotaan oppi-laiden päähän peruskou-lun jokaisella luokalla ja toiset vaietaan kuoliaiksi. Huumausaineiden käytön historia Suomessa on aihe, josta en muista kuulleenioikeastaan mitään koko peruskoulun ja lukion aikana. mitä nyt joku opet-taja saattoi mainita, että 1970-luvulla hipit poltteli pilveä. Täten oletin, että huumausaineiden käyttö on varsin tuore ilmiö.

mikko Ylikankaan teos unileipää, kuolonvettä, spiidiä tuo Suomen huu-mausaineiden käytönhistorian hieman toisen-laiseen valoon. Suomessa huumausaineiden käytöllä on pitkät perinteet. oo-piumia käytettiin täällä to-dennäköisesti jo viimeis-tään keskiajalla muidenpaikallisten rohtojen ohel-la. näitä aineita käytettiin

”kiwun ja mojotuxen sei-sautukseen”.

Vaikka huumausainei-den väärinkäyttö tuli lait-tomaksi vasta 1950-luvun jälkeen, alkoi huumaus-aineiden kontrolli paljon aikaisemmin, jo vuonna 1800. Suomen Talousseura pelkäsi, että oopiumia käy-tettäisiin palkkamurhan

välineenä, eikä siksi suos-tunut julkaisemaanteologi anders Chyde-niuksen tutkimuksia oo-piumista. Tosin ainoat huu-mekauppaa säätelevätlait olivat 1920-luvun puo-liväliin saakka rohdos- ja myrkkyasetukset. ennen 1950-lukua huumausainei-den laittomasta käytöstä ei oikeastaan voi puhua, koska huumeiden

väärinkäyttö ei ollut rikos missään vaiheessa.

eräs kiintoisa Ylikan-kaan huomio koskee sota- ja lääketeollisuuden välisiä tiiviitä tuotantokytköksiä. esimerkiksi kunnollisen ja suurelta osin sotateolli-suuden tarpeisiinkehitetyn injektioruiskun käyttöönotto 1853 lisäsi suuresti huumausaineiden käyttöä. narkoottisten aineiden lainsäädännölli-sellä kontrollilla on aina ollut suuri taloudellinen merkitys. Lääketeollisuus, lääkärit, apteekkarit ja jär-jestäytynyt rikollisuus ovat hyötyneet tiukentuneesta huumausainelainsäädän-nöstä.

Toinen tärkeä ja yllät-tävä huomio liittyy siihen pääosin positiiviseen sävyyn, jolla suomalaiset sanomalehdet käsittelivät huumausaineita 1800-lu-vulla. niissä lähinnä koros-tettiin oopiumin, morfiinin, hasiksen ja kokaiinin nau-tintoa tuovaa puolta. Toki

29

”Kokaiini on puhtaasti länsimainen myrkky – Siinä ei ole oopiumin tympeää aistillisuutta, se on kirkasta järkeä, konsentroitua auringonpaistetta ja teräksenkimallusta.”mika Waltari romaanissaan Suuri Illusioni

liiallisesta käytöstä myös varoiteltiin. Vas-ta kun aineiden käyttö levisi työväen luo-kan piiriin raittiusliikkeen synnyn aikoihin, alettiin lehdissä kirjoitella turmiollistenhuumeiden kirouksesta. 1800-luvun lop-pua kohden länsimaalaisen lehdistön mie-lipide muuttui pikku hiljaa negatiivisem-maksi huumausaineiden käyttöä kohtaan.

1920-luvulle tultaessa poliisin huume-kontrolli oli vielä vähäistä, koska kielto-lain aikainen pirtukontrollikoneisto vei suuren osan ressursseista. Vielä 1927 kokaiinia ja heroiinia ei tarvinnut ostaa Saksalaisilta salakuljettajilta, koska sitä sai laillisesti lääketukusta.

Kansainliitto harkitsi 1924 heroiinin valmistuksen täyskieltoa. Suomi vastusti sitä jyrkästi. Heroiinia puolusteltiin veto-amalla sen voimakkaaseen kykyyn poistaa

kipua. Suomen lääkäriseura totesi myös, että ei ollut näyttöä siitä, että heroiini ai-heuttaisi riippuvuutta edes pitkäaikaises-sa käytössä. näkemys oli erikoinen, koska tällöin Suomen sairaaloissa oli jo pitkään hoidettu heroiinista riippuvaisia potilai-ta ja heroiiniaddiktiosta oli jo kirjoitettu ulkomaisissa lääkärilehdissä.

Heroiini oli myyntimenestys 1930-lu-vun Suomessa. Tällöin Suomi oli laillisen heroiinin kulutuksessa maailman kärki-maita. esimerkiksi kulutus henkeä kohti ylitti kaikkien muiden Pohjoismaiden yh-teenlasketun kulutuksen vuosikymmenen lopulla moninkertaisesti.

ehkä kiinnostavin Ylikankaan teoksen osuus koskee talvi- ja jatkosotaa. Sodas-sa huumeiden avulla torjuttiin väsymystä, nostettiin mielialaa ja luotiin rohkeutta


30

ennen taistelua. Rintamalla sotilaille jaet-tiin auliisti heroiinitabletteja eikä niiden liiallisesti käytöstä turhaan varoiteltu. Pelkästään jatkosodan aikana puolustus-voimissa kulutettiin noin 250 miljoonaa heroiini- ja morfiinitablettia.

Tämä on sitä suomalaista sisua.

etenkin Pervitin, eräänlainen meta-am-fetamiinivalmiste, oli tärkeä apu Suomen armeijalle. Se terästi valppautta, poisti

kokeilla ja tempaisi huiviin usean tabletin annoksen. Tämän jälkeen hänestä alkoi tuntua kuin hän hiihtäisi vasta ensimmäi-siä kilometrejä. Tosin tässä vaiheessa ym-päristö alkoi hämärtyä. Hän eksyi muusta joukosta ja hiihti Pervitin-huumassa kahden viikon pituisen yksinvaelluksen, paeten venäläisiä partioita. Hän hiihti yli 400 kilometriä, vaikka oli haavoittunut miinasta. Tänä aikana hän oli syönyt 30 Pervitin-tablettia.

Toisen maailmansodan jälkeen YK ti-

unentarpeen, kasvatti itsevarmuutta ja keskittymiskykyä sekä alensi riskinot-torajaa. Se myös poisti näläntunteen ja stimuloi tavallista parempiin ruumiillisiin suorituksiin. Pervitiinin vaikutuksesta ää-ritilanteissa havainnollistaa kaukopartio-mies aimo Koivusen kertomus.

Hän oli osa tiedustelupataljoonaa La-pissa 1944. Hänen partionsa oli tehnyt matkaa suksilla yhteen putkeen kolme päivää, muutamaa taukoa lukuun otta-matta. Koivunen ei ollut syönyt juuri mitään ja väsymys painoi. Hän kantoi koko osaston Pervitin-annosta ja päätti

vasi syytä siihen, että Suomella kuluu he-roiinia vuodessa sen verran mitä muilla mailla keskimäärin 25 vuodessa. Sisäasi-ainministeriön vastaus oli, että sitä tarvit-tiin kivunlievitykseen. Heroiinin käyttöä perusteltiin kansanterveydellisillä syillä. Sodan jälkeen huumausaineita sai helpos-ti apteekista väärennetyillä resepteillä.

ihmettelenkin suuresti miksi Suomen nykyinen hallitus ei paranna maamme kil-pailukykyä sisällyttämällä koululaisten päi-vittäisiin ruoka-annoksiin pakollista pikkuPervitin-lisää. Ties vaikka seuraavassa hal-litusohjelmassa näin lukisikin.

Kuva:

Otis

Historical

Archives

31

n Ä K Ö K u L m i a

S u o m e S T a

Huhtanen

akseli


32

Suomea pidetään kulttuurisesti ja poliit-tisesti yhtenäisenä maana, jossa sitten 1910-luvun ei ole tarvinnut riidellä asi-oista. Välillä toki erimielisyyksiä ilmenee ja ihmiset ovat aatteelliselta taustaltaan varsin erilaisia, mutta pohjimmiltaan kyse on kuitenkin suomalaisten hyvinvoinnista, jota kukaan tuskin tohtii vastustaa. Suo-messa eduskunta päättää asioista hallituk-sen esitysten mukaisesti, ja näitä esityksiä valmistelevat ammattitaitoiset virkamie-het ja riippumattomat asiantuntijat. eihän kukaan halua vastustaa sitä, että asioista tietävät päättävät menettelytavoista. Poli-tiikka toimii, koska keskenään tasa-arvoi-set eturyhmät huolehtivat kukin omista eduistaan avoimen, parlamentaarisen hal-lintotavan mukaisesti.

edellä esitetty kuva suomalaisesta po-litiikanteosta on paitsi tyypillinen medias-sa, myös tyypillisen harhainen. Todellisuu-dessa eturyhmiä ei ole, tai ainakin vain osa niistä ajaa aktiivisesti omaa etuaan. Suurin osa suomalaisista vaikuttaa ajat-televan samoin, sillä iso osa poliittisista kysymyksistä näyttäytyy täysin absurdei-na. Kyse ei siis ole niinkään samanmieli-syydestä, vaan siitä, että tietystä asemasta katsoen monet kysymykset ovat täysin merkityksettömiä, ja siten niistä ei olla samaa eikä eri mieltä. isot kysymykset kuten talous, ulkopolitiikka ja oikeustur-va eivät yksinkertaisesti kosketa henki-lökohtaisella tasolla juuri ketään. näin ainakin niin pitkään, kun niitä hoidetaan maltillisesti konsensuspolitiikan keinoin.

Kiinnostus politiikkaan kumpuaa ko-kemuksista siitä, että jollakin asialla on väliä. afrikkalaisten lasten tilanne voi näyttää kurjalta paperilla, mutta valoku-vassa tai paikan päällä se näyttää vielä hy-

vin paljon huonommalta. ilman tunnere-aktiota asiat kiinnostavat hyvin harvoja. Katsoessa suomalaista valtakunnanpoli-tiikkaa esimerkiksi Lapista käsin vaikutta-vat monet asetelmat täysin mielettömil-tä. ilmiselvimmät vierauden kokemukset tulevat ympäristö- ja ilmastokysymyksiä tarkasteltaessa.

Vihreä liike on pitkään ajanut luon-

nonsuojelullisia tavoitteita Suomessa. 2000-luvulla mukaan nousi vahvasti huoli ilmastonmuutoksesta ja sitä kautta ener-giapolitiikka sai liikkeen ja puolueen pii-rissä paljon huomiota. Helsinkiläinen city-vihreä kannattaa usein vesivoimaa, sillä se on uusiutuvaa ja päästötöntä. Suomessa vesivoimaa voidaan kuitenkin rakentaa ainoastaan peittämällä laajoja maa-alueita tekojärvien alle.

Kuva: Walter Reed Historical Collection

33

näin onkin tehty, Lapissa: Lokka ja Porttipahta kuuluvat euroopan suu-rimpiin tekojärviin, ja ne rakennettiin 1960-luvulla pakkomuuttojen, omistusoi-keuskähminnän ja järviekologian tuho-amisen kautta. nyt vastaavia tekojär-vihankkeita on jälleen meneillään, sillä niiden suhteen vallitsee puoluerajat ylittävä kannatus. Kun samaan aikaan

tapahtuu esimerkiksi moottoriteiden uu-delleenlinjauksia maankuulujen liito-ora-vanpapanoiden takia, voi vihreän politii-kan arvojärjestystä olla vaikea ymmärtää tulevilla tekojärvialueilla.

Sama pätee pian uudistuvaan kaivos-lakiin. Laki suhtautuu erittäin tarkasti pieneenkin ennalta määriteltyjen suojelu-alueiden, kuten kansallispuistojen sisällä tapahtuvaan kaivamiseen, mutta vapaut-

taa reippaasti muuta kaivostoimintaa myös ulkomaalaisille yhtiöille. Seuraukset ovat ilmeiset: pienkaivuuta harjoittavat paikalliset menettävät elinkeinonsa, kun taas suuryritykset valtaava Lappia kiihty-vällä tahdilla. esimerkiksi Suomen suurim-piin kuuluvan kunnan, Sodankylän, pinta-alasta noin 80% on kaivosvaltauksien tai valtausvarauksien piirissä. Lapin vallatuille alueille mahtuvat myös euroopan viimei-set laajat erämaa-alueet, joita parhaillaan pilkotaan kaivosteiden edeltä.

Lappilainen luonnonsuojelu on vahvasti sidoksissa henkilökohtaiseen luontokokemukseen, joka taas kumpuaa luontoon liittyvistä elinkeinoista. näitä elinkeinoja ovat muiden muassa kullan-kaivuu, poronhoito ja lohikalojen pyynti, jotka kaikki ovat ajautuneet uhanalaisiksi vesivoimaa ja kaivostoimintaa koskevien eduskunnan päätöksien takia.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että Lapista katsoen etelästä on aina tullut pelkkää paskaa: toinen maailmansota, te-koaltaat, kaivoslaki ja ahneita laiskoja ih-misiä. Toki tulee myös rahakkaita turisteja, mutta niilläkin on tapana lopulta leikata lappilaisen kakusta: ensin majoitutaan ho-tellissa ja sitten rakennettaan rantamökki. Seuraavana vuorossa onkin kalastusoike-uksien vaatiminen, porojen liikkumisen rajoittaminen ja kunnallistekniikan vaati-minen keskelle korpea.

Turhautuminen ”etelän politiikkaan” onkin johtanut konkreettisiin ehdotuksiin. Lapin läänin entinen maaherra Hanne-le Pokka ja monet muut ovat puhuneet maakunnan autonomisuudesta, joka vas-taisi osin tilannetta ennen toista maail-mansotaa. Tavoiteltu autonomia muistut-taisi ahvenanmaan maakunnan nykyistä

34

asemaa. Vaikka kysymys itsehallinnosta on ollut pitkään esillä ja sillä on laaja kansalaiskannatus myös etelä-Suomessa, se ei ole juuri edennyt. aihetta ei pidetä oleellisena, sillä se koskee alle kahdensa-dantuhannen hengen väestönosaa, jonka edustus hallintoelimissä on perinteisesti kovin pieni.

”Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että Lapista katsoen etelästä on aina tullut pelkkää paskaa: toinen maailmansota, tekoaltaat, kaivoslaki ja ahneita laiskoja ihmisiä.”



Kysymys itsehallinnosta lienee paras esimerkki poliittisesta aiheesta, joka etelä-Suomesta käsin vaikuttaa merkityk-settömältä, mutta on lappilaisten mie-lestä hyvin tärkeä. aihe saattaa nousta yllättäen esille tupakkatauolla kesken tu-ristikeskuksen työpäivän tai bussikuskin

kanssa matkalla ivaloon. Kyse on monen mielestä lappilaisten oikeusturvasta, sillä nykyisellään hajanaista, heterogeenistä maakuntaa kohdellaan hallinnossa heikol-la asiantuntemuksella ja monen ei-lappi-laisen eturyhmän ohjauksessa.

Vierauden kokemus etelästä pohjoi-

seen ja toisin päin katsoessa näkyy voi-makkaasti myös kysymyksessä maakun-tayliopistoista. Typerän, keinotekoisen aluepolitiikan takia 1960–70-luvuilla maa-seutukaupunkeihin perustetut yliopis-tot eivät vaikuta erityisen dynaamisilta huippuosaamiskeskittymiltä, ja kulttuuri-

sia aloja tutkivan yliopiston edut maakun-nan taloudelle eivät nekään ole ilmeiset. oleellista esimerkiksi Lapin ja oulun yliopistojen kannalta onkin niiden merki-tys alueen henkiselle omavaraisuudelle ja identiteetille.

Yliopistot ovat ensimmäisiä keskus-hallinnon Pohjois-Suomeen viemiä ins-

tituutioita, jotka eivät vie sinne kulttuu-rihegemoniaa, vaan päinvastoin lisäävät paikallisen kulttuurin ja yhteisöllisyyden elintilaa alueella. Tämä näkyy esimerkiksi lappilaisten tutkimuskohteiden valinnassa niin yhteiskunnallisilla, humanistisilla kuin luonnontieteellisillä aloilla. Toisaalta on

syntynyt myös kokonaan uusia tutkimus-haaroja, kuten saamelaiskulttuurin tut-kimus. näin yliopistot pohjoisessa ovat auttaneet paikallisia yhteisöjä vahvista-maan omaa identiteettiään, tiedostamaan taustaansa ja asemaansa sekä paranta-neet paikallisten ymmärrystä välittömäs-

ti käsillä olevasta luonnosta. Hiljattain tulleen suomalaistutkimuksen mukaan asuinpaikka vaikuttaa voimakkaasti yli-opistoon hakemiseen ja pääsemiseen, joten vaikuttaa ilmeiseltä, että Pohjois-Suomi olisi varsin erilainen paikka ilman yliopistojaan.

35




ei vaikuta uskottavalta väittää, että ih-miset Pohjois-Suomessa olisivat jotenkin lähtökohtaisesti mielipiteiltään tai arvo-pohjaltaan erilaisia kuin etelässä. ei myös-kään ole todennäköistä, että paikka saisi ihmisen muuttamaan arvojaan vahvas-ti erilaisiksi, sillä Lapissakin on nykyään esimerkiksi autoja, sähköä ja tasokkaita

tyihin poliittisiin kysymyksiin vaihtelee voimakkaasti juuri asuinpaikan mukaan. arvopohja voi pysyä muuttumattomana, mutta silti mielipide yksittäisen kysymyk-sen kohdalla voi muuttua tai ainakin alkaa horjua. Kyse ei ole vain tiedollisten todis-teiden määrän kasvusta, vaan pikemmin-kin siitä, että olemme niin sitoutuneita

olutravintoloita. esimerkiksi vaaleilla mi-tattu puoluepoliittinen jakauma ei eroa dramaattisesti muusta Suomesta.

Kuitenkin edellä esitettyjen esimerk-kien valossa vaikuttaa siltä, että asioiden tärkeysjärjestys ja suhtautuminen tiet-

elinympäristöihimme, että niitä koskevat kysymykset painottuvat ennalta arvaa-mattomilla tavoilla. Tämä ei ole irratio-naalisuutta vaan inhimillisyyttä: olemme tilallisia olentoja, ja Suomessa tilaa on paljon.

Kuva: Library of Congress

SeuR a aVa PÖLLÖ iLmeST Y Y TouKoKuuSSa Ja Sen Teema onP a R a - T R i P P i - H Ä m Y

minervan pöllö 1/2011: suomi

Documents