Mitä voi tehdä parodian nimissä?

– Parodia tekijänoikeuden rajoitusperusteena

Itä-Suomen yliopisto

Oikeustieteiden laitos

Pro gradu –tutkielma ja seminaari,

siviilioikeus

9.1.2018

Tekijä: Hanna Salmela 250909

Ohjaaja: Katja Lindroos

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Hanna Salmela

Työn nimi

Mitä voi tehdä parodian nimissä? – Parodia tekijänoikeuden rajoitusperusteena

Pääaine

Siviilioikeus

Työn laji

Pro gradu -tutkielma

Aika

9.1.2018

Sivuja

XIII–62

Tiivistelmä

Tämä pro gradu – tutkielma tarkastelee parodian tekijänoikeudellista asemaa Suomessa. Suo-

messa tekijänoikeuslakiin ei ole kirjoitettu erityistä säännöstä parodiasta, vaan oikeuskirjallisuu-

dessa parodiaa on perinteisesti tarkasteltu tekijänoikeuslain 4.2 §:n mukaisena vapaana muun-

nelmana. Vaikka parodian toisaalta voidaankin perustellusti katsoa kuuluvan vapaan muunnel-

man piiriin, käytännössä tämä tulkinta on ongelmallinen parodian monimuotoisuuden vuoksi.

Vapaa muunnelma ei kuulu tekijänoikeuslain 2 luvun mukaisiin tekijänoikeusrajoituksiin, joihin

parodian puolestaan voitaisiin katsoa kuuluvan kansainvälisten sopimusten ja EU-lainsäädännön

perusteella. Lisäksi parodian ideana on saattaa alkuperäisteos arvostelun kohteeksi. Parodioi-

vassa teoksessa voi siis olla huomattaviakin määriä lainauksia alkuperäisteoksesta. Tämä herät-

tää kysymyksen siitä milloin parodian tarkoituksen edellyttämä lainausmäärä on ylittynyt siten,

että kyseessä onkin oikeudenloukkaus alkuperäisteoksen liiallisen kopioinnin perusteella. Missä

menee sallitun ja kielletyn parodian raja ja mitä ylipäätänsä voidaan tehdä parodian nimissä?

Parodialle ei ole olemassa virallista juridista määritelmää, sillä parodia on hyvin pitkälti aikaan,

paikkaan, kulttuuriin ja sen traditioihin sidottu käsite. Sen vuoksi tutkielma pyrkii omalta osal-

taan hahmottamaan ja ymmärtämään parodian tekijänoikeudellista asemaa ja parodia-käsitteen

määritelmää seuraavien neljän suuremman kokonaisuuden kautta: kansainvälinen ja eurooppa-

lainen tekijänoikeuskehys, tekijänoikeuden ja taiteen välinen problematiikka, tekijän moraaliset

oikeudet ja perusoikeusnäkökulma parodiaan.

Avainsanat: parodia, tekijänoikeus, tekijänoikeuslaki, tietoyhteiskuntadirektiivi, sitaattioikeus, moraaliset oikeudet,

taide, laiton taide, tekijänoikeusparodia, tavaramerkkiparodia, sananvapaus

II

SISÄLLYS

LÄHTEET................................................................................................................................ III

LYHENNELUETTELO .......................................................................................................... IX

LIITTEET .............................................................................................................................. XII

1 JOHDANTO ........................................................................................................................... 1

1.1 Tutkielman tausta ja tutkielman kannalta oleelliset käsitteet ........................................... 1

1.2 Tutkimuskysymys ............................................................................................................ 3

1.3 Tutkimusmetodi ja aiheen rajaus...................................................................................... 4

1.4 Tutkielman rakenne .......................................................................................................... 4

2 SUOMALAISEN TEKIJÄNOIKEUSLAINSÄÄDÄNNÖN KANSAINVÄLINEN

ULOTTUVUUS ......................................................................................................................... 7

2.1 Pohjoismaiden tekijänoikeuslainsäädännöt ...................................................................... 7

2.2 Kansainvälinen tekijänoikeuskehys ................................................................................. 8

2.3 Eurooppalainen tekijänoikeuskehys parodian näkökulmasta ......................................... 12

2.3.1 Parodian kulttuurisidonnainen luonne ..................................................................... 14

2.3.2 Euroopan unionin tuomioistuimen kannanottoja parodiaan .................................... 15

3 TEKIJÄNOIKEUDELLISIA HUOMIOITA PARODIAAN ............................................... 23

3.1 Parodian oikeuttaminen .................................................................................................. 23

3.1.1 Tekijänoikeuslaissa säädetyt yksittäiset rajoitukset, erityisesti sitaattioikeus ......... 23

3.1.2 Parodian asema ........................................................................................................ 25

3.1.3 Tekijänoikeusneuvoston lausunnot parodiasta ........................................................ 28

3.1.4 Moraalisten oikeuksien suhde parodiaan ................................................................. 35

3.2.Taide ja tekijänoikeus..................................................................................................... 42

3.2.1 Laiton taide ja muut uudet taidesuuntaukset ........................................................... 43

3.2.2 Tekijänoikeusparodia ja tavaramerkkiparodia taiteessa .......................................... 45

4 PERUSOIKEUSNÄKÖKULMA PARODIAAN ................................................................. 49

4.1 Parodia digitaalisessa käyttöympäristössä ..................................................................... 49

4.2 Perusoikeuksien tarkastelumalli ..................................................................................... 49

4.3 Sananvapauden ja tekijänoikeuden suhde ...................................................................... 53

5 YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT ..................................................................................... 58

III

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Bruun, Niklas: Mikko Mallikas huumekauppiaana, Sallitun parodian rajat ja tekijänoikeus.

IPRinfo 1/2006.

Fergusson, Ian F: The World Trade Organization: Background and Issues. CRS Report for

Congress. Congressional Research Service 2007.

Ficks, Erik: Om det icke-existerande eller harmoniserade parodiundantaget i svensk upphovs-

rätt. Nordiskt immateriellt rättsskydd 2015.

Gommers, Carina: The autonomous concept of parody and conflicting fundamental rights: a

balancing act. Journal of Intellectual Property Law & Practice 2014, Vol. 9, No. 12, s. 968-

970.

Grönros, Eija-Riitta:

- Kielitoimiston sanakirja: A-K. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 170.

3. uudistettu painos. Helsinki 2012, s. 469.

- Kielitoimiston sanakirja: L-R. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 170.

3. uudistettu painos. Helsinki 2012, s. 459.

- Suomen kielen perussanakirja: 3.osa, S-Ö. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen jul-

kaisuja 140. Helsinki 2006, s. 33.

Haarala, Risto: Suomen kielen perussanakirja: 2.osa, L-R. Kotimaisten kielten tutkimuskes-

kuksen julkaisuja 55. Helsinki 2001, s. 424.

Haarmann, Pirkko-Liisa: Tekijänoikeus ja lähioikeudet. 3.uudistettu painos. Jyväskylä 2005.

Haarmann, Pirkko-Liisa – Mansala, Marja-Leena: Immateriaalioikeuden perusteet. Helsinki

2012.

Harenko, Kristiina – Niiranen, Valtteri – Tarkela, Pekka:

- Tekijänoikeus. 2.uudistettu painos. Liettua 2016.

- Tekijänoikeus – kommentaari ja käsikirja. Helsinki 2006.

Hietanen, Herkko: Pelleily sallittu? – Parodia tekijänoikeuden rajoituksena. Defensor Legis

N.o 1/2009.

Hoikka, Mikko: Sananvapaus Euroopan unionin oikeudessa. Vammala 2009.

Huuskonen, Mikko: Teoskynnys – eräitä rajanvetotilanteita erityisesti lyhyiden ilmaisujen suo-

jan osalta. Teoksessa Sorvari Katariina (toim.): Tekijänoikeusneuvosto 25 vuotta. Helsinki

2011.

IV

Jacques, Sabine: A Parody Exception: Why Trade Mark Owners Should Get the Joke. Intel-

lectual Property Review 2016, 38(8) s. 471-481.

Karo, Marko – Lavapuro, Juha – Mylly, Tuomas: Tekemisen vapaus. Luovuuden ehdot ja te-

kijänoikeus. Helsinki 2007.

Knoph, Ragnar: Åndsretten. Oslo 1936.

Kotila, Olli: Respektioikeus ja eräät digitaalisen käyttöympäristön piirteet. Teoksessa Rainer

Oesch, Hanna Heiskanen, Outi Hyyrynen (toim.): Tekijänoikeus ja digitaalitalous. Helsinki

2009.

Kur, Annette: Intellectual property rights in a fair world trade system, proposals for reform of

TRIPS. Cheltenhem 2011, s. 278.

Leppämäki, Laura: Tekijänoikeuden oikeuttaminen. Jyväskylä 2006.

Mylly, Tuomas: Tekijänoikeuden ideologiat ja myytit. Lakimies 2/2004, s. 228-254.

Neuvonen, Riku: Eurooppalaisen sananvapauden ideaali ja todellisuus. Teoksessa Päivi Tii-

likka (toim.): Sananvapaus puntarissa. Viestintäoikeuden vuosikirja 2013. Helsinki 2014.

Norrgård, Marcus: Tekijänoikeusneuvosto: nyt ja tulevaisuudessa. Teoksessa Sorvari Kata-

riina (toim.): Tekijänoikeusneuvosto 25 vuotta. Helsinki 2011.

Oesch, Rainer: Tekijänoikeudet ja perusoikeusnäkökulma. Lakimies 3/2005, s. 351-376.

Ohta, Tom: The parody problem: what does the future hold? Intellectual Property Magazine 6-

7/2014, s. 11-12.

Pitkänen, Anu: Tavaramerkkioikeuden ja tekijänoikeuden kaksoissuoja. Helsinki 2016.

Raitio, Juha: Oikeusvarmuus ja oikeusvoima eurooppaoikeudessa. Defensor Legis N:o 4/2012,

s. 403-418.

Rosati, Eleonora: CJEU rules on notion of parody (but it will not be funny for national courts).

Journal of Intellectual Property Law & Practice 2015, Vol. 10, No. 2, s. 80-82.

Senftleben, Martin – Angelopoulos, Christina – Frosio, Giancarlo – Moscon, Valentina –Pe-

guera, Miquel – Rognstad, Ole Andreas: The Recommendation on Measures to Safeguard Fun-

damental Rights and the Open Internet in the Framework of the EU Copyright Reform.

17.10.2017. Saatavana osoitteesta: [https://ssrn.com/abstract=3054967] (9.1.2018)

Sormunen, Petra: Parodiaa brändin kustannuksella. IPRinfo 4/2012.

V

Sorvari, Katariina:

- Riisuttu mies: teoksen muuttamisesta taloudellisena ja moraalisena oikeutena. Teok-

sessa Saarnilehto Ari (toim.): Sopimus, vastuu, velvoite. Turun yliopiston oikeustie-

teellisen tiedekunnan julkaisuja. Turku 2007, s. 335-345.

- Tekijänoikeuden loukkaus. Juva 2007.

Sundberg, Nils H.: Selostuksia ja tiedonantoja korkeimman oikeuden ratkaisuista vuonna 1971.

Helsinki 1972, s. 103-105.

VIRALLISLÄHTEET

EU

KOM(2016) 593, lopull. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tekijänoikeu-

desta digitaalisilla sisämarkkinoilla.

Euroopan unionin perusoikeuskirja (2012). EUVL C 326, 26.10.2012, s. 391–407.

Suomi

KM 1953:5: Ehdotus laiksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin. Helsinki 1953.

SopS 5/1995: Maailman kauppajärjestön perustamissopimus.

PeVL 13/2007 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 68/2007 vp)

laiksi kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Ruotsi

SOU 1956:25: Upphovsmannarätt till litterära och konstnärliga verk.

INTERNET-LÄHTEET

Electronic Frontier Finland ry: Helsingin hovioikeus: Tehokas parodia ei ole parodiaa.

Lehdistötiedote 15.4.2011.

[http://effi.org/julkaisut/tiedotteet/lehdistotiedote-2011-04-15.html] (9.1.2018)

Kopiosto: Kopiosto tekijänoikeusjärjestön internetsivut.

[http://www.kopiosto.fi/kopiosto/fi_FI/] (9.1.2018)

Le Gorafi: Le Figaro-uutissivustoa parodioiva sivusto.

[http://www.legorafi.fr] (9.1.2018)

VI

WIPO: Maailman henkisen omaisuuden järjestön internetsivut.

[http://www.wipo.int/about-wipo/en/] (9.1.2018)

WTO: Maailman kauppajärjestön internetsivut.

[https://www.wto.org/english/thewto_e/whatis_e/tif_e/org6_e.htm] (9.1.2018)

Nordpresse: Sudpresse-uutissivustoa parodioiva sivusto.

[http://nordpresse.be/] (9.1.2018)

Taiteilija Jani Leinosen internetsivut.

[http://janileinonen.com/fi/] (9.1.2018)

Taiteilija Jani Leinosen McDonald’s video.

[http://www.youtube.com/watch?v=wcBuRSzCbM8] (9.1.2018)

KUVAMATERIAALI

Kuvat alkuperäisteoksesta ja jälkiperäisteoksesta C-201/13 Deckmyn v. Vandersteen.

[https://www.actualitte.com/article/bd-manga-comics/belgique-la-parodie-ne-peut-contenir-

de-message-discriminatoire/51085] (9.1.2018)

Valokuva Bjarne Melgaardin maalauksesta. Puppy Orgy Adic Party – näyttely, Galerie Fors-

blom 2015. © Jussi Tiainen.

[https://news.artnet.com/app/news-upload/2015/04/BMEL_018-256x256.jpg] (9.1.2018)

Kuva Miina Äkkijyrkän vuonna 2007 Marimekolle suunnittelemasta Kevätjuhla- kuosista.

[https://www.finnstyle.com/kevatjuhla-green.html] (9.1.2018)

OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan unionin tuomioistuin

C-201/13 Johan Deckmyn and Vrijheidsfonds VZW v Helena Vandersteen, Christiane Van-

dersteen, Liliana Vandersteen, Isabelle Vandersteen, Rita Dupont, Amoras II CVOH, WPG

Uitgevers België EU:C:2014:2132

C-479/04 Laserdisken ApS v Kulturministeriet EU:C:2006:549

C-112/00 Eugen Schmidberger, Internationale Transporte und Planzüge v Republik Österreich

EU:C:2003:333

VII

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

C-2013/13 Johan Deckmyn ja Vrijheidsfonds VZW v Helena Vandersteen, Christiane Vanders-

teen, Liliana Vandersteen, Isabelle Vandersteen, Rita Dupont, Amoras II CVOH ja WPG Uit-

gevers België EU:C:2014:2132. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Villalón 22.5.2014.

Suomi

Korkein oikeus

KKO 1967 II 10

KKO 1971 II 44

Hovioikeudet

Helsingin HO 15.4.2011 t. 1157

Käräjäoikeudet

Helsingin KO 21.6.2012 t. 5208

Tekijänoikeusneuvoston lausunnot

TN 2017:4 (Maalausten tekijänoikeus ja parodia)

TN 2010:3 (Tekijänoikeus internetsivuston sisältöön ja sisällön käyttö parodiassa)

TN 2010:2 (Laulun säkeen suoja)

TN 2009:2 (Logojen käyttö parodiassa)

TN 2007:18 (Tekijänoikeus piirrokseen ja logoon)

TN 2006:18 (Tekijänoikeus logoon)

TN 2001:12 (Oikeus Puhdas Elämä Lapselle – tunnukseen)

TN 2001:4 (Tekijänoikeus diaarikaavaan, arkistokaavaan ja arkistointiohjeisiin)

TN 2000:1 (Tekijänoikeus pallopelin säännöstöön ja pelin tunnuksiin)

TN 1994:21 (Moraaliset oikeudet, loukkaus, taideteos, postikortti)

VIII

Ruotsi

Korkein oikeus

HD T 4739-04

Norja

Korkein oikeus

Høgsteretts dom, 25.03.2010, HR-2010-00527-A, (sak nr. 2009/1905)

IX

LYHENNELUETTELO

Bernin yleissopimus Berne Convention for the Protection of Literary and

Artistic Works of September 9, 1886; kirjallisten ja

taiteellisten teosten suojaamista koskeva Bernin

yleissopimus

CJEU Court of Justice of the European Union, Euroopan

unionin tuomioistuin

Effi Electronic Frontier Finland ry

ECHR Convention for the Protection of Human Rights and

Fundamental Freedoms 1953; yleissopimus ihmisoi-

keuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroo-

pan ihmisoikeussopimus)

EU Euroopan unioni

esim. esimerkiksi

GATT-sopimus General Agreement on Tariffs and Trade 1947. Tul-

leja ja kaupankäyntiä koskeva yleissopimus

HD högsta domstolen, Ruotsin korkein oikeus

HO hovioikeus

KKO korkein oikeus

KO käräjäoikeus

KOM komission ehdotus

ko. kyseessä oleva

ks. katso

mm. muun muassa

Hof van beroep te Brussel Belgian muutoksenhakutuomioistuin

nk. niin kutsuttu

NRK Norsk rikskringkasting AS, norjalainen TV- ja radio-

asema

ophavsretsloven Lov om ophavsretten til litterære og kunstneriske

værker 1961:158. Tanskan tekijänoikeuslaki

X

Pariisin yleissopimus Paris Convention for the Protection of Industrial Pro-

perty of March 20, 1883; teollisoikeuden suojelemista

koskeva Pariisin yleissopimus

PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto

PL Suomen perustuslaki 731/1999

Ranskan tekijänoikeuslaki Loi n°57-298 du 11 mars 1957 sur la propriété

littéraire et artistique

SEUT Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen

konsolidoitu toisinto, EUVL, N:o C 83, 30.3.2010, s.

47

SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja

SOU statens offentliga utredningar, Ruotsin hallituksen

mietintö

StGB Strafgesetzbuch 1998. Saksan rikoslaki

Tavaramerkkidirektiivi Ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY, an-

nettu 21. päivänä joulukuuta 1988, jäsenvaltioiden ta-

varamerkkilainsäädännön lähentämisestä, EYVL N:o

L 040, 11.2.1989

TavaraML tavaramerkkilaki 7/1964

TekOikL tekijänoikeuslaki 404/1961

Tietoyhteiskuntadirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi

2001/29/EY, annettu 22.päivänä toukokuuta 2001, te-

kijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden

yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa, EYVL

N:o L 167/10, 22.6.2001

tm. tai muuta

TN tekijänoikeusneuvosto

TRIPS-sopimus Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual

Property Rights 1993. Maailman kauppajärjestön pe-

rustamissopimuksen liitteessä 1C oleva teollis -ja te-

kijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista

tehty sopimus

ts. toisin sanoen

XI

UCC Universal Copyright Convention 1952. Yleismaail-

mallinen tekijänoikeussopimus

UN United Nations, Yhdistyneet kansakunnat

UNESCO United Nations Educational, Scientific and Cultural

Organization, Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-,

tiede- ja kulttuurijärjestö

URL Lag om upphovsrätt till litterära och konstnärliga

verk 1960:729. Ruotsin tekijänoikeuslaki

USA United States of America. Yhdysvallat

vrt. vertaa

WCT WIPO Copyright Treaty 1996. WIPOn tekijänoikeus-

sopimus

WIPO World Intellectual Property Organization, maailman

henkisen omaisuuden järjestö

WPPT WIPO Performances and Phonograms Treaty 1996.

WIPOn esitys- ja äänitesopimus

WTO World Trade Organisation, maailman kauppajärjestö

ÅVL Lov om opphavsrett til åndsverk m.v. (åndsverklo-

ven) 1961. Norjan tekijänoikeuslaki

XII

LIITTEET

Kuva 1. Alkuperäinen työ ja jälkiperäisteos (C-201/13)

Vasemmalla olevassa kuvassa on belgialaisen sarjakuvataiteilija Willebrord Vandersteenin vuonna

1961 tekemän Suske en Wiske – sarjakuva-albumin kansikuvapiirros.

Oikealla on Johan Deckmynin julkaiseman kalenterin kansikuva. Kalentereita jaettiin Ghentin kaupun-

gin uudenvuoden vastaanotolla vuonna 2011.

XIII

Kuva 2. Alkuperäinen työ ja jälkiperäisteos (TN 2017:4)

Vasemmalla olevassa kuvassa on taiteilija Miina Äkkijyrkän vuonna 2007 Marimekolle suunnittelema

Kevätjuhla-kuosi.

Oikealla on valokuva norjalaisen taiteilijan Bjarne Melgaardin maalauksesta. Puppy Orgy Adic

Party – näyttely, Galerie Forsblom 2015. © Jussi Tiainen.

1

1 JOHDANTO

1.1 Tutkielman tausta ja tutkielman kannalta oleelliset käsitteet

Immateriaalioikeuksilla, joihin tekijänoikeus lukeutuu, on entistä korostuneempi merkitys

teknologiayhteiskunnassa. Mylly katsoo, että ”[j]uuri tekijänoikeudesta (ja immateriaalioi-

keuksista yleisemminkin) on tulossa informaatioajan merkittävä vallankäytön väline, joka

määrittää paitsi yksittäisiä oikeuksia, myös koko informaatiojärjestelmän ja digitaalisen

kulttuurin perustavaa laatua olevia parametreja.”1 Ihminen kohtaa tiedostamattaan valtavan

määrän tekijänoikeuden suojan piiriin kuuluvia teoksia joka päivä. Uuden sarjakuvan, mu-

siikkilevyn, James Bond - elokuvan takana on joku, joka on luonut kyseisen teoksen – tekijä.

Vanha sananlasku ”kunnia sille, jolle se kuuluu” kiteyttää hyvin tekijänoikeusnormistosta

kumpuavan ajatuksen tekijän kunnioittamisesta.2

Tekijänoikeuslailla (TekOikL, 8.7.1961/404) voidaankin katsoa olevan kahdenlainen funk-

tio. Toisaalta sen tarkoituksena on edistää luovaa työtä yhteiskunnassa tunnustamalla teki-

jälle yksinoikeus teokseensa. Teoksen lisäksi tekijänoikeus suojaa tekijän varallisuus- ja per-

soonaallisuusoikeudellisia komponentteja.3 Tekijän yksinoikeus ei ole kuitenkaan absoluut-

tinen, sillä TekOikL:n toinen luku määrittelee tekijänoikeuden rajoitukset ja säännökset so-

pimuslisenssistä. Tekijän yksinoikeutta teokseen on katsottu tarpeelliseksi rajoittaa yleisen

edun vuoksi. Lain toisena tarkoituksena voidaan siten nähdä yleinen intressi tekijänoikeu-

della suojattujen teosten lailliseen käyttämiseen.

Tekijänoikeus suojaa ainoastaan teoksen ilmaisumuotoa, johon tekijä on henkisen luomis-

työnsä seurauksena teoksensa saattanut.4 Ideat, ajatukset, teemat ja periaatteet eivät kuulu

suojan piiriin. Tämä ajatusmalli on ymmärrettävä, sillä mikään teos ei synny tyhjiössä. Tai-

teilijat saavat inspiraatiota heitä ympäröivästä maailmasta. He ottavat usein vaikutteita mui-

den teoksista.

1 Mylly 2004, s. 232-233. 2 Sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan ”tekijänoikeuslaki” korostaa tekijän oikeutta. Iso-Britanniassa vas-

taava laki tunnetaan nimellä ”copyright law” eli oikeus kopioida. Tekijän yksinoikeus teokseen ja toisen teok-

sen käyttäminen on totuttu tekijänoikeudessa näkemään vastakkaisina näkökulmina. 3 ”Tekijänoikeuden varallisuusoikeudellisia komponentteja kutsutaan tavallisesti tekijän taloudellisiksi oikeuk-

siksi ja persoonallisuusoikeudellisia komponentteja tekijän moraalisiksi oikeuksiksi.” Haarmann 2005, s. 110. 4 Esim. kirjallisen teoksen ja kuvataiteen suojan määräytymisestä: ”Kirjallisen teoksen osalta suoja kohdistuu

vain niihin sanavalintoihin, joilla tekijä on ajatuksensa, ideansa tai tietonsa ilmaissut. Kuvataiteen osalta suoja

kohdistuu niihin väri-, tekniikka- ja muihin valintoihin, joilla tekijä on teoksensa luonut.” Harenko – Niiranen

–Tarkela 2006, s. 15.

2

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee oikeudellisesta näkökulmasta tilanteita, joissa tekijä

on ottanut vaikutteita toisen tekemästä työstä ja luonut alkuperäisteosta parodioivan teoksen.

Parodiaan liittyy monia tekijänoikeudellisia kysymyksiä, joihin tutkielma pyrkii osaltaan

vastaamaan.

Tekijällä tarkoitetaan TekOikL:n 1.1 §:n mukaisesti sitä henkilöä, joka on luonut kirjallisen

tai taiteellisen teoksen. Teoksen tekijällä on tekijänoikeus luomaansa teokseen.5 Teoksen

tekijänä ei voida pitää oikeushenkilöä, vaan kyseessä on aina luonnollinen henkilö.6 Te-

kOikL ei ole asettanut muita vaatimuksia tekijälle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei tekijän tarvitse

olla esim. taidealan ammattilainen tai edes täysi-ikäinen.

Teos on henkisen luomistyön tulos. Nauttiakseen tekijänoikeussuojaa, teoksen on yllettävä

teostasoon. Teos saavuttaa teostason olleessaan tarpeeksi itsenäinen ja omaperäinen.

Jälkiperäisteos on teos, joka pohjautuu jo olemassa olevaan teokseen. Tekijänoikeuslain mu-

kaisesti jälkiperäisteoksia ovat muunnelma (TekOikL 4 §), käännös (TekOikL 4 §) ja ko-

koomateos (TekOikL 5 §).

Parodia on kirjallisuuden laji tai tuote, jossa jokin yleisesti tunnettu aihe tai teos tehdään

naurunalaiseksi sen ominaispiirteitä ivallisesti mukailemalla.7 Karikatyyri eli pilapiirros ko-

rostaa henkilön tm. luonteenomaisia piirteitä.8 Pastissi on ”toisen ajan t. taiteilijan tyyliä

tahallisesti jäljittelevä (us. parodinen) taideteos”.9 Nämä edellä olevat kolme määritelmää

parodialle, karikatyyrille ja pastissille ovat Kotimaisten kielten keskuksessa laaditun suomen

yleiskielen sanakirjan mukaisia määritelmiä. Käsitteille ei ole annettu juridisia määritelmiä,

minkä vuoksi pro gradu -tutkielmani pyrkii hahmottamaan parodian oikeudellista asemaa ja

merkitystä tekijänoikeuskontekstissa.

5 TekOikL 1.1§: ”Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa

se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valo-

kuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmet-

köönpä se muulla tavalla. (24.3.1995/446).” Luettelo teostyypeistä ei ole tyhjentävä, mikä käy ilmi sanamuo-

dosta ”taikka ilmetköönpä se muulla tavalla”. 6 Yrityksen työntekijä, joka on henkisen luomistyönsä tuloksena aikaansaanut teoksen, voi tosin sopimuksen

nojalla siirtää tekijänoikeudet yritykselle. 7 Haarala 2001, s. 424. 8 Grönros 2012, s. 469. 9 Grönros 2012, s. 459.

3

1.2 Tutkimuskysymys

Lähden tutkielmassani liikkeelle siitä olettamasta, että parodian katsotaan olevan validi pe-

ruste rajoittaa tekijän yksinomaista määräämisvaltaa teokseen. Tutkimuskysymykseni on:

Mikä on parodian tekijänoikeudellinen asema Suomessa? Suomessa tekijänoikeuslakiin ei

ole kirjoitettu erityistä säännöstä parodiasta, vaan oikeuskirjallisuudessa parodiaa on perin-

teisesti tarkasteltu TekOikL:n 4 §:n valossa:

”4 § Teoksen muuntelu ja muuttaminen (22.5.2015/607)

Sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tahi saattanut sen muuhun kirjalli-

suus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oi-

keutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen.

Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen

tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.”

Parodian katsotaan nimenomaan olevan TekOikL:n 4.2 §:n mukainen vapaa muunnelma.

Vapaa muunnelma on uusi ja itsenäinen teos, jonka joku on saanut aikaan alkuperäisteosta

vapaasti muuttaen. Koska teos luokitellaan uudeksi ja itsenäiseksi, uuden teoksen tekijän

tekijänoikeus ei riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen. Vaikka parodian toisaalta voi-

daankin perustellusti katsoa kuuluvan vapaan muunnelman piiriin, käytännössä tämä tul-

kinta on ongelmallinen parodian monimuotoisuuden vuoksi. Vapaa muunnelma ei kuulu Te-

kOikL:n 2 luvun mukaisiin tekijänoikeuden rajoituksiin, joihin parodian puolestaan voitai-

siin katsoa kuuluvan kansainvälisten sopimusten ja EU-lainsäädännön perusteella.

Lisäksi parodian ideana on saattaa alkuperäisteos arvostelun kohteeksi. Parodioivassa teok-

sessa voi siis olla huomattaviakin määriä lainauksia alkuperäisteoksesta. Tämä herättää ky-

symyksen siitä milloin parodian tarkoituksen edellyttämä lainausmäärä on ylittynyt siten,

että kyseessä onkin oikeudenloukkaus alkuperäisteoksen liiallisen kopioinnin perusteella.10

Missä menee sallitun ja kielletyn parodian välinen raja? Tutkielma pyrkii hahmottamaan

parodian tekijänoikeudellista asemaa Suomessa tarkastelemalla mm. edellä esitettyjä kysy-

myksiä.

10 Hietanen käyttää tässä yhteydessä termiä sisäänrakennettu ristiriita, joka parodiassa teosmuotona on. Hieta-

nen 2009, s. 152.

4

1.3 Tutkimusmetodi ja aiheen rajaus

Tutkielmassa selvitetään oikeusdogmaattisella metodilla voimassa olevan oikeuden kanta

parodiaan tekijänoikeuden rajoitusperusteena. Koska parodian tekijänoikeudellinen asema

on suhteellisen spesifi aihe eikä Suomen TekOikL:ssa ole nimenomaista säännöstä parodi-

asta, tutkielma tarkastelee parodian oikeudellista asemaa analogisen laintulkinnan kautta.

Olennaista on myös ymmärtää tekijänoikeudet laajemmassa mittakaavassa kuin pelkästään

Suomen tasolla. Euroopan unionin lainsäädäntö on keskeinen osa kansallista tekijänoikeutta

koskevaa lainsäädäntöä. Suomalaisen tekijänoikeuslain kehittymiseen on vaikuttanut EU:n

lainsäädännön lisäksi erityisesti muiden pohjoismaiden immateriaalioikeudellisen lainsää-

dännön samanaikainen kehittyminen. Pohjoismaiden tekijänoikeuslait sisältävät paljon yh-

täläisyyksiä, jonka johdosta tutkielmassa hyödynnetään oikeusvertailua eräänä tutkimusme-

todina. Tarkastelun kohteina ovat lähinnä ruotsalainen ja norjalainen oikeuskäytäntö.

Tämä tutkielma keskittyy TekOikL:n 2 luvussa säädettyihin yksittäisiin rajoituksiin, joihin

parodian voitaisiin perustellusti katsoa kuuluvan. Samaisen luvun sopimuslisenssijärjes-

telmä jää tarkastelun ulkopuolelle, koska se perustuu käyttölupien kollektiiviseen hankkimi-

seen eikä näin ollen liity aiheeseen. Tutkielma rajautuu tekijän moraalisten oikeuksien tar-

kasteluun eikä taloudellisia oikeuksia tulla käsittelemään muutamaa viittausta lukuun otta-

matta. Parodioivan teoksen ei nimittäin katsota kilpailevan alkuperäisen teoksen kanssa ja

näin ollen tarvetta alkuperäisen teoksen tekijän taloudellisten oikeuksien suojaamiselle ei

ole.11

1.4 Tutkielman rakenne

Pro gradu -tutkielmani lähestyy parodiaa lähtökohtaisesti neljän suuremman kokonaisuuden

kautta, jotta lukija saa kattavan kuvan parodian tekijänoikeudellisesta asemasta ja myös kä-

sitteen tulkinnan hankaluudesta. Toinen luku ”Suomalaisen tekijänoikeuslainsäädännön

kansainvälinen ulottuvuus” tarjoaa katsauksen siihen, millaisia yhtymäkohtia Suomen teki-

jänoikeuslailla on muihin pohjoismaisiin tekijänoikeuslakeihin ja EU-lainsäädäntöön näh-

den tutkielman aiheen kannalta. EU-lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten painotus

11 Sorvari 2007, s. 179.

5

tekijänoikeudellisissa kysymyksissä on merkittävä, mikä ilmenee myös tutkielmasta. Erityi-

sesti unionin tuomioistuimen antama ennakkoratkaisu Deckmyn – tapauksessa12 on merki-

tyksellinen parodia – käsitteen tulkinnan näkökulmasta.

Tutkielman kolmas luku ”Tekijänoikeudellisia huomioita parodiaan” käsittää sekä parodian

oikeuttamista koskevan osan että taiteen ja tekijänoikeuden välisen problematiikan. Parodian

oikeuttamista kuvataan yhtäältä tekijänoikeuslain 2 luvussa ilmenevien rajoitusten, erityi-

sesti sitaattioikeuden kautta ja toisaalta parodian tämänhetkistä asemaa valotetaan tutkiel-

massa myös muiden oikeuttamisperusteiden ja tekijänoikeusneuvoston antamien lausunto-

jen kautta. Tekijänoikeusneuvoston antamat lausunnot ja niistä ilmenevät ristiriitaisuudet

osoittavat miten vaikea käsitettä on tulkita.13

Tekijänoikeusneuvoston lausunnot johdattavat seuraavaan aiheeseen, taiteen ja tekijänoi-

keuden väliseen suhteeseen, mikä ei myöskään ole helposti hahmottuva kokonaisuus. On

kuitenkin tärkeää ymmärtää näiden kahden välinen riippuvuussuhde toisiinsa ja se seikka,

että molemmat – niin taide kuin tekijänoikeus - ovat omaan aikaansa sidottuja ja ne muok-

kautuvat vallitsevan ajan ja olosuhteiden mukana. Nykyinen tekijänoikeuslaki ei tunnista

uusia taiteen muotoja. Uusien taidemuotojen osalta tarkastelun kohteena on erityisesti laiton

taide, joka ilmentää kriittistä taidetta. Laittoman taiteen yhtenä tehtävänä voidaan nähdä se,

että laiton taide pyrkii tarkoituksellisesti rikkomaan tekijänoikeuksia kyseenalaistaen salli-

tun ja kielletyn rajat. Tutkielma tarkastelee laitonta taidetta tekijänoikeudellisesta näkökul-

masta, mutta on hyvä huomioida ettei laiton taide rajaudu pelkästään tekijänoikeudellisiin

seikkoihin.14 Mitä kaikkea voidaan ylipäätänsä tehdä taiteen nimissä? Kuten jäljempänä

huomataan, laiton taide voi sisältää parodioivia elementtejä ja toisaalta tietynlaista oikeu-

tusta laittoman taiteen tekemiseen voidaan hakea vetoamalla teoksen parodiatarkoitukseen

ja yhteiskunnalliseen kritiikkiin. Kolmannessa luvussa käsitellään myös alkuperäisteoksen

tekijän moraalisia oikeuksia suhteessa parodioivaan jälkiperäisteokseen.

Neljäs kokonaisuus muodostuu neljännen luvun ”Perusoikeusnäkökulma parodiaan” tee-

masta. Parodiaa tarkastellaan perusoikeuksien kautta. Parodian oikeutuksen osalta suurin

merkitys on perustuslaissa (11.6.1993/731, PL) tunnustetulla sananvapaudella. Tarkastelun

12 C-201/13 13 Ks. TN 2009:2, TN 2010:3 ja TN 2017:4. 14 Laiton taide on käsitteenä laaja eikä mitenkään yksiselitteinen. Kaikissa tilanteissa ei ole kyse tekijänoikeuk-

sien tarkoituksellisesta rikkomisesta. Laittoman taiteen piiriin voidaan luokitella luvattomat graffitit. Vrt. lu-

valliset graffitit. Vaikka kyseessä olisi luvaton graffiti (graffiti on maalattu kiellettyyn paikkaan), graffitin te-

kijällä saattaa silti olla tekijänoikeus graffitiin, mikäli teos nauttii TekOikL:n mukaista teossuojaa.

6

kohteena ei ole pelkästään kansallinen oikeus, vaan sananvapauden ja parodian välistä suh-

detta tarkastellaan läheisemmin myös unionin oikeuden kautta. Uuteen valmisteilla olevaan

tekijänoikeusdirektiiviin15, joka pyrkii vastaamaan digitaalisen ympäristön asettamiin haas-

teisiin, on otettu kantaa nimenomaan perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta.16

15 KOM(2016) 593, lopull. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tekijänoikeudesta digitaali-

silla sisämarkkinoilla. 16 Senftleben ym. 2017.

7

2 SUOMALAISEN TEKIJÄNOIKEUSLAINSÄÄDÄNNÖN KANSAIN-

VÄLINEN ULOTTUVUUS

2.1 Pohjoismaiden tekijänoikeuslainsäädännöt

Suomessa tekijänoikeuslainsäädännön muuttamista oli ehdotettu sekä valtiosäätyjen ko-

kouksissa vuonna 1897 että lainvalmistelukunnassa vuosina 1905 ja 1920, mutta siitä huoli-

matta varsinaiset lainsäädäntötoimet käynnistyivät vasta vuonna 1927 professori E.N. Setä-

län laatiman lakiesityksen laki tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin pohjalta.17

Nykyinen tekijänoikeuslakimme on vuodelta 1961. Lain alkuperäinen nimi oli laki tekijän-

oikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin. Pohjoismaiden tekijänoikeuslait olivat aluksi

yhdenmukaisia, sillä ne valmisteltiin yhteistyössä Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan te-

kijänoikeuskomiteoiden kanssa.18,19 Tekijänoikeuslain lisäksi samana vuonna annettiin laki

oikeudesta valokuvaan, joka myös valmisteltiin pohjoismaiden yhteistyön avustuksella.20

Merkittävin uudistus lakeihin olivat tekijänoikeuden lähioikeudet.21 Komiteanmietinnön

1953:5 mukaan lähioikeuksien piiriin ja nykyisen TekOikL:n 5 lukuun katsotaan ”--[j]oukko

sellaisia suorituksia ja töitä koskevia suojasääntöjä, joita tosin ei voida pitää kirjallisina eikä

taiteellisina teoksina varsinaisessa mielessä, mutta jotka kuitenkin ovat tuollaisten teosten

kaltaisia siinä määrin, että on pidetty tarpeellisena antaa niiden valmistajille jonkinlainen

tekijänoikeudellinen suoja”22. Esimerkkejä lähioikeuksista ovat esittävän taiteilijan (Te-

kOikL 45 §) ja ääni-ja kuvatallenteiden tuottajien (TekOikL 46 § ja 46a §) suojat.

1970-luvulta lähtien tekijänoikeuslakiin on tehty muutoksia teknologian kehityksen myötä.23

Vuonna 1961 tekijänoikeuslain kanssa samanaikaisesti annettu laki oikeudesta valokuvaan

kumottiin vuonna 1995. Valokuviin liittyviä oikeuksia koskevat säännökset sisällytettiin

tuolloin tekijänoikeuslakiin.24

17 Haarmann 2005, s. 8. 18 Haarmann 2005, s. 8-9. 19 Norjan tekijänoikeuslaki: Lov om opphavsrett til åndsverk m.v. (åndsverkloven) 1961.

Ruotsin tekijänoikeuslaki: Lag om upphovsrätt till litterära och konstnärliga verk 1960:729.

Tanskan tekijänoikeuslaki: Lov om ophavsretten til litterære og kunstneriske værker 1961:158. 20 Haarmann 2005, s. 8. 21 Haarmann 2005, s. 8. 22 KM 1953:5, s. 76-77. 23 Haarmann 2005, s. 9. 24 Haarmann 2005, s. 9.

8

Suomen tekijänoikeuslaki on alun perin 1960-luvun alussa ollut hyvin samankaltainen mui-

den pohjoismaiden kuten Ruotsin, Norjan ja Tanskan tekijänoikeuslainsäädäntöjen kanssa,

mutta ajan ja erityisesti eriaikaisten ratifiointivaiheiden myötä lainsäädännöt ovat tietyiltä

osin eriytyneet toisistaan.

Parodian tekijänoikeudellisen aseman hahmottamisen kannalta pohjoismaiset tekijänoikeus-

lainsäädännöt eivät eroa toisistaan merkittävissä määrin ja sen vuoksi tutkimuksessa esiin-

tyvä pohjoismaisten oikeustapausten esittely on perusteltua. Suomessa parodian tekijänoi-

keudellista asemaa on käsitelty oikeuskirjallisuudessa ja argumentoinnin tukena on usein

nimenomaan käytetty muiden pohjoismaiden oikeuskäytäntöä.25

Kun tarkastellaan suomalaista tekijänoikeuslainsäädäntöä, entistä enenevissä määrin tulee

kiinnittää kuitenkin huomiota EU-lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin, jotka

omalta osaltaan harmonisoivat ja yhdenmukaistavat jäsenvaltioiden immateriaalioikeuksiin

liittyvää lainsäädäntöä.

2.2 Kansainvälinen tekijänoikeuskehys

1800-luvulla immateriaalioikeuksien suojaaminen oli hyvin valtiokohtaista ja vasta 1900-

luvulla kasvava kansainvälinen kaupankäynti sai valtiot kiinnostumaan ylikansallisesta, val-

tioiden rajat ylittävästä sääntelystä.26 Taustalla vallitsevana ajatuksena oli, että ”- - yhteis-

työstä kiinnostuneiden valtioiden tulisi myöntää toisten hankkeessa mukana olevien kansa-

laisille sama suoja kuin omille kansalaisilleen.”27 Seuraavaksi käsiteltävät immateriaalioi-

keuksia (erityisesti tekijänoikeutta) koskevat yleissopimukset eivät dualististen järjestel-

mämme mukaan ole suoraan sovellettavissa Suomessa, vaan valtion tulee lainsäädäntötoi-

min saattaa konvention määräykset sovellettaviksi.28 Monissa keski-Euroopan maissa, joissa

noudatetaan monistista järjestelmää, yleissopimukset ovat suoraan sovellettavissa.29

Immateriaalioikeuden alalla kaksi merkittävää konventiota, joita maailman henkisen omai-

suuden järjestö (WIPO) hallinnoi, ovat Pariisin yleissopimus (1883) ja Bernin yleissopimus

25 Esim. Bruun 2006: ”Mikko Mallikas huumekauppiaana – sallitun parodian rajat ja tekijänoikeus” 26 Haarmann – Mansala 2012, s. 22. 27 Haarmann – Mansala 2012, s. 22-23. 28 Haarmann – Mansala 2012, s. 30. 29 Haarmann – Mansala 2012, s. 30.

9

(1886).30 WIPO on YK:n alainen järjestö.31 Se perustettiin vuonna 1967, jolloin allekirjoi-

tettiin maailman kauppajärjestön perustamissopimus.32 Nykyisin sen piiriin kuuluu 191 so-

pimusvaltiota.33 WIPO:n tarkoituksena on johtaa tasapainoisen ja tehokkaan kansainvälisen

immateriaalioikeusalan kehitystä mahdollistaen innovaatioiden ja luovuuden hyödyntämi-

sen kaikille.34

Teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen ensimmäisen artiklan toi-

sen kohdan mukaan ”[t]eollisoikeuden suojelu kohdistuu patentteihin, hyödyllisyysmallei-

hin, teollismalleihin, tehtaan- tai kauppamerkkeihin, palvelumerkkeihin, toiminimiin, alku-

perää osoittaviin merkintöihin tai nimityksiin sekä vilpillisen kilpailun ehkäisemiseen”. Te-

kijänoikeus jää Pariisin yleissopimuksen ulkopuolelle.

Kirjallisten ja taiteellisen teosten suojaamista koskeva Bernin yleissopimus käsittää tekijän-

oikeuden. Bernin yleissopimus sisältää kaksi tärkeää periaatetta: kansallisen kohtelun peri-

aatteen ja vähimmäissuojan periaatteen. Kansallisen kohtelun periaate takaa samat oikeudet

sekä toisen sopimusvaltion teoksille että oman maan teoksille.35 Siten toisen sopimusvaltion

teokset eivät ole tietyn sopimusvaltion kansallisia teoksia huonommassa asemassa, vaan mo-

lemmat nauttivat samantasoista suojaa.36 Vähimmäissuojan periaatteella puolestaan varmis-

tetaan se, että sopimusvaltion on noudatettava yleissopimuksessa asetettua suojaa ja täten

taattava kyseinen suojataso toisen sopimukseen liittyneen valtion kansalaisille.37

Tekijänoikeuden rajoitussäännösten, joihin parodia EU-lainsäädännön, kansainvälisten so-

pimusten ja oikeuskirjallisuuden perusteella katsotaan myös sisältyvän, tulkinnassa on huo-

mioitava Bernin yleissopimuksessa esitetty kolmen kohdan testi (9 artiklan 2 kohta). Bernin

yleissopimuksen kolmen kohdan testi koskee pelkästään teosten toisintamista, ts. kappalei-

den valmistamista, mutta myöhemmin testiä on laajennettu koskemaan tekijän kaikkia ta-

loudellisia oikeuksia.38 Tällaisena tekijän kaikkia taloudellisia oikeuksia koskevana kolmen

30 Suomi allekirjoitti Pariisin yleissopimuksen vuonna 1921 ja Bernin yleissopimuksen vuonna 1928. 31 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 10. 32 SopS 5/1995 33 Ks. WIPOn internetsivut http://www.wipo.int/about-wipo/en/ 34 ”Our mission is to lead the development of a balanced and effective international intellectual property (IP)

system that enables innovation and creativity for the benefit of all.” Ks. http://www.wipo.int/about-wipo/en/ 35Haarmann – Mansala 2012, s. 23. 36 Esimerkkinä kansainvälisestä kohtelusta ovat yhdysvaltalaisen Charles M. Schulzin Ressu-sarjakuvat, jotka

saavat Suomessa suojaa Suomen TekOikL:n mukaisesti ja vastaavasti Jaana Kaparin suomenkielinen käännös

Harry Potter ja puoliverinen prinssi -teoksesta, joka saa suojaa Yhdysvalloissa liittovaltiotason tekijänoikeus-

lain mukaan. Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 9. 37 Haarmann – Mansala 2012, s. 23. 38 Haarmann 2005, s. 155.

10

kohdan testinä se on sisällytetty tietoyhteiskuntadirektiivin39 5 artiklan 5 kohtaan: ”Tämän

artiklan 1,2,3 ja 4 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä eri-

tyistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyö-

dyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.” Kol-

men kohdan testi edellyttää, että kaikki kolme kriteeriä täyttyvät: 1) kyseessä on erityista-

paus, 2) teoksen hyödyntäminen ei saa olla ristiriidassa tavanomaisen hyödyntämisen kanssa

ja 3) teoksen käyttö ei saa kohtuuttomasti haitata oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.

UNESCO:n hallinnoima yleismaailmallinen tekijänoikeussopimus40 perustuu samoille peri-

aatteille kuin Pariisin ja Bernin yleissopimukset, mutta sen merkitystä pidetään nykyään vä-

häisenä.41 Tätä sopimusta voidaan kuitenkin pitää merkittävänä siitä syystä, että se asetti

tekijänoikeudelle tietyt muotovaatimukset ja sai siten USA:n mukaan kansainväliseen teki-

jänoikeudelliseen yhteistyöhön.42 Yleismaailmallisen tekijänoikeussopimuksen III artiklan

ensimmäisen kohdan mukaan muotovaatimus täyttyy, kun julkaistussa teoksessa on seuraa-

vat tiedot: tekijänoikeussymboli ©, oikeudenhaltijan nimi ja teoksen julkaisuvuosi.43

GATT-yleissopimus, joka koski tulleja ja kaupankäyntiä, oli nk. TRIPS-sopimuksen (Ag-

reement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights) edeltäjä kauppapoliitti-

sella rintamalla.44 Tekijän- ja teollisoikeuksia koskeva TRIPS-sopimus allekirjoitettiin

vuonna 1993 ja samalla GATT-yleissopimuksen tilalle perustettiin Maailman kauppajärjestö

(World Trade Organization, WTO).45 Sitä ennen immateriaalioikeudet eivät kuuluneet sopi-

musten alaan. WTO on globaali kansainvälinen järjestö, joka keskittyy jäsenmaiden väliseen

39 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22.päivänä toukokuuta 2001, tekijänoi-

keuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa, EYVL N:o L 167/10,

22.6.2001. 40 Universal Copyright Convention (UCC) 1952. 41 Näin Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 9. 42 Haarmann – Mansala 2012, s. 24. 43 Yleismaailmallisen tekijänoikeussopimuksen III artiklan 1 kohta: ”Any Contracting 'State which, under its

domestic law, requires as a condition of copyright, compliance with formalities such as deposit, registration,

notice, notarial certificates, payment of fees or manufacture or publication in that Contracting State, shall re-

gard these requirements as satisfied with respect to all works protected in accordance with this Convention and

first published outside its territory and the author of which is not one of its nationals, if from the time of the

first publication all the copies of the work published with the authority of the author or other copyright pro-

prietor bear the symbol © accompanied by the name of the copyright proprietor and the year of first publication

placed in such manner and location as to give reasonable notice of claim of copyright.” 44 Haarmann – Mansala 2012, s. 25. 45 Haarmann – Mansala 2012, s. 25.

11

kaupankäyntiin liittyviin tekijöihin. Järjestöön kuuluu tällä hetkellä 164 jäsentä46, jotka yh-

dessä edustavat yli 95 % maailman kaupankäynnistä.47 Suomi liittyi maailman kauppajär-

jestöön vuonna 1995.

TRIPS-sopimuksessa ilmenee kansallisen kohtelun periaatteen lisäksi suosituimmuuskoh-

telu. Suosituimmuuskohtelun mukaan WTO-valtion on annettava samat oikeudet, mitkä se

antaa toisen WTO-valtion kansalaisille, myös kolmannen WTO-valtion kansalaisille. Tämän

periaatteen myötä kahden WTO-valtion väliset keskinäiset sopimukset ovat menettäneet

merkityksensä.48

Kolmivaihetesti on sisällytetty myös TRIPS-sopimukseen. TRIPS-sopimuksen II osan artik-

lat 9-14 käsittävät tekijänoikeuteen ja lähioikeuksiin liittyviä määräyksiä. Kyseisen osion

artikla 13 sisältää rajoitukset ja poikkeukset tekijänoikeuteen. Sen mukaan jäsenvaltiot saa-

vat asettaa rajoituksia ja poikkeuksia yksinoikeuteen tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät

ole ristiriidassa teoksen normaalin käytön kanssa ja jotka eivät kohtuuttomasti haittaa oikeu-

denhaltijan oikeutettuja etuja. Näin ollen voidaan katsoa, että kyseinen kohta mahdollistaa

teoksen käytön parodiatarkoituksessa yksinoikeuden rajoitusperusteena.

TRIPS-sopimusta on kritisoitu sen vuoksi, että jäsenvaltiot ovat eriarvoisissa asemissa kes-

kenään. WTO:n jäsenyys hyödyttää erityisesti kehittyneitä maita ja suuria talousmahteja ke-

hitysmaiden kustannuksella. Näkemykset ja tarpeet immateriaalioikeudesta ovat erilaiset ke-

hittyneillä mailla ja kehitysmailla.49 Kansainväliset sopimukset nojautuvat kansallisen koh-

telun periaatteelle, mikä puolestaan johtaa siihen, että vaikka eri jäsenvaltioiden kansalaisia

kohdellaankin kuin oman valtion kansalaisia, jäsenvaltioiden säännöt voivat erota toisis-

taan.50 Näin ollen ”[l]opputuloksena saattaa olla epäyhtenäinen tulkinta ja epäyhtenäinen

suoja.”51

46 WTO:n internetsivujen mukaan 29. heinäkuuta 2016 mennessä WTO:n jäsenluku oli 164. 47 Fergusson, Ian F 2007, s. 2. 48 Haarmann – Mansala 2012, s. 25. 49 Haarmann – Mansala 2012, s. 34. 50 Haarmann – Mansala 2012, s. 35. 51 Haarmann – Mansala 2012, s. 36.

12

2.3 Eurooppalainen tekijänoikeuskehys parodian näkökulmasta

Vaikka tekijänoikeutta ei ole täysin harmonisoitu EU-lainsäädännössä, voidaan kuitenkin

todeta EU-lainsäädännön pitkälti muokanneen tekijänoikeuskehystä. Tähän mennessä uni-

onissa on hyväksytty yhdeksän direktiiviä, jotka koskevat tekijänoikeuksia ja lähioikeuk-

sia.52

EU:n tekijänoikeusdirektiivien säätämä suojataso on osittain korkeampi kuin mitä kansain-

välisten sopimusten edellyttämä suojataso on.53 Esimerkkinä tästä ovat yksinoikeuden rajoi-

tusperusteet, jotka on listattu seuraavaksi käsiteltävässä direktiivissä, kun taas kansainväli-

sissä sopimuksissa, kuten TRIPS-sopimuksessa, rajoitusten ja poikkeuksien mahdollisuus

on pelkästään mainittu yksilöimättä sitä mitkä rajoitukset ja poikkeukset voivat tulla kysee-

seen. Direktiivi kehottaa, muttei velvoita jäsenvaltioita ottamaan listausta kansalliseen lain-

säädäntöön. Näin ollen direktiivi mahdollistaa yksilöidymmät tekijän yksinoikeuden rajoi-

tusperusteet.

Euroopan parlamentin ja neuvoston antaman tietoyhteiskuntadirektiivin54 tarkoituksena on

ollut yhdenmukaistaa tekijänoikeuden ja lähioikeuksien piirteitä unionin alueella edistäen

oikeusvarmuutta, henkisen omaisuuden suojaa, uusia innovaatioita ja kilpailukykyä. Vuonna

2001 annettu tietoyhteiskuntadirektiivi on tullut tarpeeseen, sillä monissa EU-maissa teki-

jänoikeuslainsäädäntö on ollut vanhentunutta eikä se sellaisenaan ole vastannut yhteiskun-

nan digitalisoitumisen myötä syntyneisiin tekijänoikeudellisiin ongelmiin. Unionin oikeu-

den sui generis – luonteen myötä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien asemaa on haluttu vah-

vistaa yhdenmukaistamalla niitä koskevaa lainsäädäntöä siten, ettei jäsenvaltioiden välillä

olisi merkittäviä oikeudellisia eroja, jotka osaltaan rajoittaisivat mm. palveluiden ja tuottei-

den vapaata liikkuvuutta.55

52 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 12. 53Ks. Kopioston internetsivut http://www.kopiosto.fi/kopiosto/tietoa_tekijanoikeudesta/tekijanoikeuden_pe-

rusteet/fi_FI/kansainvalinen_ulottuvuus/ 54 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22.päivänä toukokuuta 2001, tekijänoi-

keuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa, EYVL N:o L 167/10,

22.6.2001. 55 ”EU:n perussopimusten mukaiset perusperiaatteet tavaroiden ja palveluiden vapaasta liikkuvuudesta - - kos-

kevat myös tekijänoikeutta ja lähioikeuksia. Oikeuksia ei saa hyödyntää tavalla, joka olisi ristiriidassa tavaroi-

den ja palveluiden vapaan liikkuvuuden kanssa (EU:n toimintaa koskevan sopimuksen konsolidoidun toisinnon

(SEUT) 34 ja 36 artiklat (aiemman Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen konsolidoidun toisinnon 28 ja

30 artiklat).” Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 11.

13

Parodia on kirjattu tietoyhteiskuntadirektiivissä esitettyyn sallittujen rajoitussäännösten lu-

etteloon ja näin ollen poikkeuksiin, jotka liittyvät kappaleen valmistamisen, levityksen, te-

osten välittämisen yleisölle ja suojatun aineiston saattamisen yleisölle koskeviin yksinoi-

keuksiin. Kyseisen direktiivin 5 artiklan 3 momentin kohdasta k käy ilmi, että ”jäsenvaltiot

voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 ja 3 artiklassa säädettyihin oikeuksiin seuraa-

vissa tapauksissa: -- käyttö karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa”. Lisäksi tietoyhteiskun-

tadirektiivin 5 artiklan 5 kohdassa tarkennetaan, että ”[t]ämän artiklan 1,2,3 ja 4 kohdan

mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät

ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä

kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja”.

Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artikla koskee tekijän taloudellisten oikeuksien rajoitusta ei-

vätkä nämä rajoitukset vaikuta tekijän moraalisiin oikeuksiin.56 Näin ollen ”[v]aikka paro-

dian tekeminen olisi sallittua lakiin sisältyvän rajoitussäännöksen nojalla ilman tekijän lu-

paa, niin tällöinkään parodia ei saisi loukata tekijän moraalisia oikeuksia.”57

Tietoyhteiskuntadirektiivi on minimidirektiivi, mikä mahdollistaa jäsenvaltiot halutessaan

säätämään myös tehokkaammasta oikeudellisesta suojasta. Direktiivi kehottaa jäsenvaltioita

ottamaan kansalliseen tekijänoikeuslakiinsa parodiaa koskevan rajoitussäännöksen. Mitään

vaatimusta poikkeus- ja rajoitussäännösten implementoimiselle ei ole, vaan se on jokaisen

jäsenvaltion päätettävissä, haluaako valtio vapaaehtoisesti sisällyttää parodiapoikkeuksen

lainsäädäntöönsä sovellettavaksi. Direktiivi mahdollistaa jäsenvaltiolle oikeuden itse päättää

keinot ja muodon rajoitussäännösten saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Joissa-

kin jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa, parodian käytön sallittavuus perustuu tekijänoikeus-

laissa säädettyyn nimenomaiseen rajoitukseen.58 Ranskan tekijänoikeuslain mukaan julkais-

tuaan teoksen tekijä ei voi kieltää muita käyttämästä teosta parodiassa, pastississa ja karika-

tyyrissä.59

Pohjoismaissa on yleisesti katsottu alkuperäisteoksen käyttämisen parodioimistarkoituk-

sessa olevan sallittua ilman nimenomaista rajoitussäännöstä tekijänoikeuslaissa. Tästä

56 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 72. 57 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 72. 58 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 52. 59 Loi n°57-298 du 11 mars 1957 sur la propriété littéraire et artistique. Article 41, 4°: ” Lorsque l'oeuvre a été

divulguée, l'auteur ne peut interdire la parodie, le pastiche et la caricature, compte tenu des lois du genre.”

14

syystä Suomen eikä Ruotsin tekijänoikeuslakeihin ole sisällytetty parodiaa koskevaa sään-

nöstä. Se, ettei Suomen tekijänoikeuslaissa mainita parodiaa rajoitussäännöksenä, on ollut

tietoinen valinta. Tämä käy ilmi hallituksen antamasta esityksestä HE 28/2004 vp, jossa on

käsitelty tietoyhteiskuntadirektiivin edellyttämiä muutoksia kansalliseen tekijänoikeusla-

kiin. Teoksen käytön karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa osalta on todettu, ettei tällaisia

rajoituksia sisälly tekijänoikeuslakiin.60

2.3.1 Parodian kulttuurisidonnainen luonne

Parodia on hyvin pitkälti aikaan, paikkaan, kulttuuriin ja sen traditioihin sidottu käsite. Sen

vuoksi parodian rajojen määrittäminen riippuu mm. edellä mainituista tekijöistä eikä näin

ollen itse parodian käsitettä voida yleisesti harmonisoida EU-tasolla.

Joissakin jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa ja Belgiassa, parodialla on hyvin pitkät perinteet

ja se on vahvasti sidoksissa valtion politiikkaan. Ranskalainen uutissivusto Le Figaro on

ollut parodioinnin kohteena ja sen nimestä on muodostettu anagrammi Le Gorafi, Le Figaroa

parodioiva uutissivusto. Le Gorafin sivuilla ilmoitetaan, että kaikki sivuilla esitetty tieto on

virheellistä (ellei toisin todisteta) ja uutiset ovat kirjoitettu humoristisessa tarkoituksessa.

Henkilöiden ja yritysten nimien käyttö on täysin satiirista.61 Belgiassa on vastaavanlainen

sivusto Nordpresse, joka parodioi Sudpresse-uutissivustoa.

Sallitun ja kielletyn parodian rajojen määrittely on vaikeaa. Se, mikä katsotaan sallituksi

parodiaksi jäsenvaltiossa x, voidaan puolestaan kieltää valtiossa y. Jokaisella valtiolla on

omat herkät aiheensa mm. uskonto, terrorismi, joissa parodioinnin sallittavuus voidaan ky-

seenalaistaa. Parodian sallittavuuden arvioinnista vastuussa on viime kädessä kansallinen

tuomioistuin. Italiassa paavin parodiointi tai Saksassa natsimerkkien käyttö parodiassa me-

nee kielletyn parodian puolelle.

Saksan rikoslain (Strafgesetzbuch 1998, StGB) 86 § koskee propagandaa. Kyseisen lain

86 a §:ssä säädetään seuraava:

§ 86a perustuslain vastaisten organisaatioiden tunnusmerkkien käyttö

60 HE 28/2004 vp, s. 37. 61 ”Tous les articles relatés ici sont faux (jusqu’à preuve du contraire) et rédigés dans un but humoristique.

L’utilisation de noms de personnalités ou d’entreprises est ici à but purement satirique.” Ks. http://www.lego-

rafi.fr/about/

15

(1) henkilö voidaan tuomita vapausrangaistukseen maksimissaan kolmeksi vuodeksi tai

sakkoihin, mikäli hän:

1. Levittää kotimaassaan lakipykälän §86 kappaleessa nr. 1 kohdissa 1, 2 ja 4 mainittujen

puolueiden tai yhdistysten tunnusmerkkejä, tai käyttää niitä julkisesti, kokouksissa tai

levittämissään kirjoituksissa, tai

2. Kappaleessa nr. 1 listattujen tapojen mukaisesti varastoi, valmistaa, vie maasta tai tuo

maahan levitettäväksi tai käytettäväksi esineitä, jotka kuvastavat tai sisältävät kyseisiä

tunnusmerkkejä.

(2) kappaleen 1 mukaisia tunnusmerkkejä ovat etenkin liput/viirit, merkit, univormut, tun-

nuslauseet sekä tervehdysmuodot. Virkkeessä 1 lueteltuihin tunnusmerkkeihin kuuluvat

myös ne, jotka erehdyttävästi muistuttavat niitä.62

2.3.2 Euroopan unionin tuomioistuimen kannanottoja parodiaan

Euroopan unionin immateriaalioikeuteen sisältyy asetusten ja direktiivien lisäksi perussopi-

muksen ja Euroopan unionin tuomioistuimen sitä koskevien jäsenvaltioiden sitovat ratkai-

sut.63 Kansallisella tuomioistuimella on sen soveltaessa direktiivipohjaista lainsäädäntöä

mahdollisuus pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä miten di-

rektiiviä tulisi tulkita.64 Ylin kansallinen tuomioistuin, jonka ratkaisuun ei voi hakea muu-

tosta, on tietyissä tilanteissa velvollinen pyytämään ennakkoratkaisua.65

62 StGB:n 86a § alkuperäisenä tekstinä:

Ӥ 86a Verwenden von Kennzeichen verfassungswidriger Organisationen

(1) Mit Freiheitsstrafe bis zu drei Jahren oder mit Geldstrafe wird bestraft, wer

1. im Inland Kennzeichen einer der in § 86 Abs. 1 Nr. 1, 2 und 4 bezeichneten Parteien oder Vereinigungen

verbreitet oder öffentlich, in einer Versammlung oder in von ihm verbreiteten Schriften (§ 11 Abs. 3) verwendet

oder

2. Gegenstände, die derartige Kennzeichen darstellen oder enthalten, zur Verbreitung oder Verwendung im

Inland oder Ausland in der in Nummer 1 bezeichneten Art und Weise herstellt, vorrätig hält, einführt oder

ausführt.

(2) 1Kennzeichen im Sinne des Absatzes 1 sind namentlich Fahnen, Abzeichen, Uniformstücke, Parolen und

Grußformen. 2Den in Satz 1 genannten Kennzeichen stehen solche gleich, die ihnen zum Verwechseln ähnlich

sind.“

63 Haarmann – Mansala 2012, s. 33. 64 Haarmann – Mansala 2012, s. 33. 65 SEUT Art. 267, kohta 3: ”Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsi-

teltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän

tuomioistuimen on saatettava kysymys Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.”

16

Euroopan unionin tuomioistuin on käsitellyt parodiaa antamassaan ennakkoratkaisussa C-

201/13 Deckmyn v. Vandersteen.66 Tapaus koski tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 mo-

mentin k-kohdan tulkintaa eli teosten käyttöä karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa. Tämä

ratkaisu on merkittävä, sillä se täsmentää parodian juridista määritelmää.

Tapauksessa oli kyse kalenterista, jonka kansilehti muistutti Willebrord Vandersteenin

vuonna 1961 tekemän Suske en Wiske -sarjakuva-albumin kannessa olevaa piirrosta.67 Gen-

tin kaupungin uudenvuoden juhlissa 2011 jaettiin kalentereita, jotka Deckmyn, Belgian ää-

rioikeistopuolueen jäsen, oli julkaissut.

Alkuperäisteoksessa valkoiseen kaapuun pukeutunut henkilö esittää kirjan päähenkilöä. Hän

lentää propellilla väkijoukon yläpuolella heittäen heille rahaa. Ihmiset näyttävät keräävän

innokkaina kolikoita kadulta. Jälkiperäisteos eroaa osittain alkuperäisestä työstä. Suske en

Wiske -sarjakuvan päähenkilö on korvattu Ghentin pormestarilla, Daniël Termontilla. Por-

mestari on myös pukeutunut valkoiseen kaapuun ja hän lentää ilmassa heittäen rahaa ihmi-

sille. Pormestari käyttää Belgian lippua vyönään. Ihmisryhmä, joka kolikoita kerää, on pu-

keutunut kaapuihin ja he ovat tummaihoisia.

Vandersteen katsoi Deckmynin loukanneen hänen tekijänoikeuttaan julkaisemalla jälkipe-

räisteoksen, joka sisälsi syrjivän kannanoton eikä täyttänyt parodian vaatimuksia. Deckmyn

puolestaan piti teostaan poliittisena karikatyyrina, osana parodian soveltamisalaa. Alin tuo-

mioistuin totesi jälkiperäisteoksen loukkaavaan alkuperäisen teoksen tekijänoikeuksia ja

määräsi levityskiellon kalenterille. Molemmat osapuolet valittivat tuomiosta Hof van beroep

te Brussel, Belgian muutoksenhakutuomioistuimeen.

Koska kyse oli EU-oikeuden tulkinnasta, Hof van beroep te Brussel esitti seuraavat kolme

ennakkoratkaisukysymystä unionin tuomioistuimelle:

”1) Onko parodian käsite unionin oikeuden itsenäinen käsite?

2) Mikäli näin on, onko parodian täytettävä seuraavat edellytykset tai tunnusmerkit:

- sillä on oltava sille ominainen alkuperäinen luonne (omaperäisyys)

- sen on oltava muodoltaan sellainen, että parodiaa ei voida kohtuudella yhdistää alkupe-

räisen teoksen tekijään

66 C-201/13, Johan Deckmyn and Vrijheidsfonds VZW v. Helena Vandersteen, Christiane Vandersteen, Liliana

Vandersteen, Isabelle Vandersteen, Rita Dupont, Amoras II CVOH, WPG Uitgevers België, (2014). 67 Ks. Liitteet, kuva 1 alkuperäisestä työstä ja jälkiperäisteoksesta.

17

- sillä on oltava huumori- tai pilailutarkoitus riippumatta siitä, kohdistuuko tällä tavoin

ilmaistu mahdollinen kritiikki alkuperäiseen teokseen tai johonkin muuhun asiaan tai

henkilöön

- parodian kohteena olevan teoksen lähde on mainittava?

3) Onko teoksen täytettävä vielä muita edellytyksiä tai tunnusmerkkejä, jotta se voidaan

määritellä parodiaksi?”68

Ensimmäisen kysymyksen osalta unionin tuomioistuin totesi parodian olevan unionin oikeu-

den itsenäinen käsite, jota on tulkittava yhdenmukaisella tavalla. Parodian käsite, joskin il-

man määritelmää, on kirjattu tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 momentin k-kohtaan.

Viittausta ei ole tehty mihinkään kansalliseen lainsäädäntöön, joten tästä syystä parodian

voidaan katsoa olevan nimenomaan unionin oikeuden käsite.

Toisen kysymyksen osalta unionin tuomioistuin totesi, että parodia on ”---vakiintuneen oi-

keuskäytännön mukaan määritettävä sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka sillä on

yleiskielessä, ottamalla samalla huomioon asiayhteys, jossa sitä käytetään, ja sen lainsää-

dännön tavoitteet, johon se kuuluu”69. Tietoyhteiskuntadirektiivi ei sisällä tiettyjä edelly-

tyksiä eikä tunnusmerkkejä parodialle, joka kuitenkin tuomioistuimen ratkaisun mukaan on

unionin oikeuden käsite. Sen vuoksi on välttämätöntä, että käsitteelle annetaan tulkintaohje.

Yleiskielen antama merkitys parodialle on melko kapea-alainen, joten merkittävää tässä rat-

kaisussa on se, että unionin tuomioistuin tarkensi parodian määritelmää ja tunnusmerkkejä

seuraavin sanoin: ”Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaa on tulkittava siten,

että parodian keskeisinä tunnusmerkkeinä ovat se, että siinä yhtäältä viitataan olemassa ole-

vaan teokseen mutta poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla ja toisaalta se on huumorin

tai pilailun ilmentymä. Kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun parodian käsitteeseen ei so-

velleta edellytyksiä, joiden mukaan parodialla on oltava sille ominainen alkuperäinen luonne

sen lisäksi, että siinä poiketaan havaittavissa olevalla tavalla parodian kohteena olevasta al-

kuperäisestä teoksesta, se on voitava kohtuudella yhdistää muuhun henkilöön kuin alkupe-

räisen teoksen tekijään, sen kohteena on oltava alkuperäinen teos tai siinä on mainittava pa-

rodian kohteena olevan teoksen lähde.”70

68 C-201/13, ratkaisun kohta 13. 69 C-201/13, ratkaisun kohta 19. 70 C-201/13, ratkaisun kohta 33.

18

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arvioidessa kuuluuko jälkiperäisteos parodian

soveltamisalaan ja täyttääkö se parodian tunnusmerkit, sen on myös otettava huomioon oi-

keudenmukainen tasapaino alkuperäisteoksen tekijän oikeuksien ja jälkiperäisteoksen teki-

jän ilmaisunvapauden välillä.71 Kyse on toisilleen vastakkaisista oikeuksista – tilanteesta,

jossa oikeudet ovat kollisiossa.72 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tulee myös

arvioida, sisältyykö jälkiperäisteokseen syrjivä viesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan

21 artiklan 1 kohdan mukaan.73,74 Sallittuna parodiana ei voida pitää teosta, joka sisältää

syrjivän viestin.

Julkisasiamiehen Pedro Cruz Villalón antama ratkaisuehdotus on unionin tuomioistuimen

ennakkoratkaisua perustellumpi ja kattavampi. Julkisasiamies täsmensi, ettei unionin tuo-

mioistuimelle ole esitetty kysymystä moraalisista oikeuksista, kolmivaihetestistä eikä siitä,

mitä ”hyvän tavan mukainen” käyttö parodian osalta tarkoittaa.75 Nämä kysymykset kuulu-

vat kansallisen tuomioistuimen arvioitaviksi.

Ensimmäinen kysymyksen osalta julkisasiamies yhtyy unionin tuomioistuimen vastaukseen

parodiasta unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä ja sen perusteluihin. Julkisasiamies huo-

mauttaa, että Euroopan komissio ”- - pyrkii tulkitsemaan parodian käsitettä siten, että ky-

seessä on direktiivillä suojatun teoksen jäljitelmä, joka ei ole karikatyyri eikä pastissi ja joka

ilmaisee huumori- tai pilailutarkoituksen. Komissio toteaa erityisesti, ettei mikään Hof van

beroepin toisessa kysymyksessään ehdottamista ominaisuuksista ole käsitteen määritelmän

välttämätön osatekijä, vaikka se myöntää, että huumorilla ja pilailulla on erityinen merkitys

71 C-201/13, ratkaisun kohdat 34 ja 35. 72 Kollisiotilanteita käsitellään tarkemmin jäljempänä kohdassa 4.2 Perusoikeuksien tarkastelumalli. 73 C-201/13, ratkaisun kohta 30. 74 Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa ”[k]ielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu

sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin,

kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulu-

miseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sel-

laiseen seikkaan.” 75 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohdat 27-30.

19

osatekijöinä.”76 Komission kannanotosta käy ilmi parodian, karikatyyrin ja pastissin käsit-

teellinen erotteleminen, jota julkisasiamies ei tässä tapauksessa pidä relevanttina.77,78 Sekä

parodia, karikatyyri että pastissi kuuluvat samaan kategoriaan tietoyhteiskuntadirektiivissä.

Julkisasiamies on ratkaisuehdotuksessaan vertaillut parodialle yleiskielessä annettua määri-

telmää espanjaksi, ranskaksi, saksaksi ja hollanniksi.79 Kyseinen vertailu osoittaa parodian

erilaiset määritelmät ja tarpeen sille, että parodia käsitteenä tulisi ymmärtää yhdenmukaisesti

EU:n jäsenvaltioissa. Julkisasiamies erottaa parodiasta kaksi osaa: rakenteelliset piirteet ja

toiminnalliset piirteet.80 Rakenteellisesti julkisasiamies katsoo parodian olevan samanaikai-

sesti sekä luomus että jäljennös, tarkentaen sen olevan ”- - aina enemmän tai vähemmän

jäljennös, koska kyseessä tekijän teos, joka ei koskaan vastaa täysin alkuperäistä. Parodia

päinvastoin lainaa osatekijöitä aikaisemman tekijän teoksesta (riippumatta siitä, oliko tämä

teos puolestaan täysin omaperäinen vai ei), ja nimenomaan nämä lainatut osatekijät eivät ole

lähtökohtaisesti toissijaisia tai epäolennaisia vaan päinvastoin olennaisia teoksen merkityk-

selle”.81

Parodian toiminnalliset piirteet julkisasiamies jakaa kolmeen osaan: kohteeseen, vaikutuk-

seen ja sisältöön. Parodioinnin kohteena voi olla joko alkuperäinen teos tai täysin eri

kohde.82,83 Kyseessä olevan tapauksen osalta jälkiperäisteoksen tekijän ei katsottane paro-

dioivan alkuperäistä teosta, vaan tekijän tarkoituksena on ollut käyttää alkuperäisteoksen

elementtejä poliittisessa karikatyyrissä. Kohteena on siis muu kohde kuin alkuperäinen teos.

76 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 41. 77 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 46: ” Tietyssä yksittäistapauksessa tekijän tietyn teoksen

lukeminen tietyn käsitteen tai jonkin toisen käsitteen piiriin saattaisi johtaa käsitteiden konfliktiin, jos ei kat-

sottaisi, että kyse voi olla useammasta käsitteestä samanaikaisesti. Näin ollen ei ole mielestäni tarpeen käsitellä

tätä eroa enempää, sillä viime kädessä kaikilla näillä käsitteillä on siinä mielessä sama vaikutus, että ne ovat

poikkeus sen alkuperäisen teoksen tekijän oikeudesta, joka näkyy tavalla tai toisella ikään kuin johdannaisessa

teoksessa.” 78 Esim. Iso-Britannian hallitus on parodia-poikkeuksen osalta todennut, että parodia, karikatyyri ja pastissi

jakavat saman toimintaperiaatteen ja vaikka niiden välillä on nyanssieroja ja erilaisia painotuksia, teos saattaa

sisältää elementtejä kaikista kolmesta. Ohta 2014, s. 12. 79 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 47. 80 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 48. 81 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 50. 82 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 61. 83 Ohta käyttää tässä yhteydessä käsitettä ”weapon parody” (parodia aseena) tarkoittaen sitä, että parodian

kohteena on joku tai jokin muu kuin alkuperäinen teos, jota parodioivassa teoksessa hyödynnetään. Ohta 2014,

s. 11.

20

Parodialla pyritään tiettyyn vaikutukseen siten, että teos ilmentää pilaa, komiikkaa tai vit-

siä.84 Sisällön osalta julkisasiamies lausuu seuraavaa: ”Koska alkuperäistä teosta käytetään

tämän manipuloinnin keinoin sellaisen poliittisen viestin välittämiseen, jota teoksen oikeu-

denhaltijat eivät täysin oikeutetusti voi jakaa eivätkä tosiasiallisesti jaa, tulee esiin viime

kädessä kysymys siitä, onko riidan ratkaisevan tuomioistuimen otettava mukaan arvioin-

tiinsa, joka koskee väitettyä ”parodiaa” koskevaa poikkeusta, edellä mainitun poliittisen

viestin sisältö.”85 Parodian sisältöä peilataan nimenomaan suhteessa perusoikeuksiin ja nii-

den vaikutukseen.

Verrattuna unionin tuomioistuimen antamaan ennakkoratkaisuun, julkisasiamiehen ratkai-

suehdotuksessa painottuu enemmän perusoikeuksien merkitys parodian käsitettä tulkitta-

essa. Parodian käsitettä tulkittaessa perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan syrjintäkiellon

lisäksi on tärkeää ottaa huomioon seuraavat perusoikeudet: ihmisarvo (1 artikla), sananva-

paus ja tiedonvälityksen vapaus (11 artikla), taiteen ja tutkimuksen vapaus (13 artikla), omis-

tusoikeus (17 artikla) ja kulttuurinen, uskonnollinen ja kielellinen monimuotoisuus (22 ar-

tikla).86 Euroopan komissio tukee sitä tarkoitusta, jonka lainsäätäjä on antanut tietoyhteis-

kuntadirektiiville ja katsoo, että erityisesti immateriaalioikeuksia ja ilmaisunvapautta on

kunnioitettava ja ko. direktiiviä tulee tulkita niiden mukaan.87,88 Julkisasiamiehen ratkai-

suehdotuksesta käy ilmi, että parodian käsitettä tulkittaessa ”- - yleisen tuomioistuimen on

nojauduttava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin perusoikeuksiin ja pun-

nittava niitä asianmukaisesti keskenään tapauksissa, joissa tapaukseen liittyvät olosuhteet

sitä edellyttävät.”89

Unionin tuomioistuimen antama Deckmyn – ratkaisu on merkittävä mm. siinä mielessä, että

parodia määritellään unionin oikeuden itsenäiseksi käsitteeksi. Unionin tuomioistuin täs-

84 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 68. Julkisasiamies esittää retorisen kysymyksen siitä

”kuinka paljon komiikkaa voi sisältyä tiettyyn keskiaikaisia ritariromaaneja koskevaan parodiaan?” Tällä ky-

symyksellä hän viittaa tragikomiikkaan, parodian liioittelemiseen ja siihen missä määrin vakavista aiheista voi

vitsailla. 85 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 72. 86 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 73. 87 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 75. 88 ”Ehdotettu yhdenmukaistaminen edistää sisämarkkinoiden neljän vapauden toteuttamista ja liittyy erityisesti

niiden oikeudellisten perusperiaatteiden noudattamisen, jotka koskevat omaisuutta, henkinen omaisuus mu-

kaan lukien, sekä ilmaisunvapautta ja yleistä etua.” Tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29/EY johdanto-osan 3.

perustelukappale. 89 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 88.

21

mensi, ettei parodia-poikkeuksen vapaaehtoisuus - eli se onko poikkeus vahvistettu kansal-

lisella tasolla vai ei - kumoa parodian asemaa unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä.90

Tämän voidaan katsoa olevan askel kohti jäsenvaltioiden tekijänoikeuslakien harmonisoin-

tia EU-tasolla ja siten kohti yhtenäisempää eurooppalaista tekijänoikeuslakia.91

Eleonora Rosatin artikkelin otsikko ”CJEU rules on notion of parody (but it will not be

funny for national courts)”92 on osuva. Unionin tuomioistuimen ratkaisu Deckmyn – tapauk-

sessa jättää nimittäin paljon asioita kansallisten tuomioistuinten ratkaistavaksi. Ratkaisu ei

anna vastauksia tärkeisiin kysymyksiin siitä mitä ”hyvän tavan mukainen käyttö” tarkoittaa

parodian osalta ja siitä millainen merkitys alkuperäisteoksen tekijän moraalisille oikeuksille

annetaan parodiatapauksissa ja millä tavalla kolmivaihetesti liittyy parodian arvioimiseen.

Rosati nostaa esille kysymyksen siitä miten ja millä tasolla (kansallinen vai EU-taso) ”huu-

mori tai pilailu” tulisi arvioida.93 Rosatin mukaan on myös epäselvää miten parodia käsit-

teenä voi samanaikaisesti viitata olemassa olevaan teokseen poiketen siitä havaittavissa ole-

valla tavalla ja olla huumorin tai pilailun ilmentymä ilman että parodian alkuperäinen luonne

tulee säännöksessä sovellettavaksi.94,95

Euroopan unionin tuomioistuimen antaman ratkaisun mukaan säännöksessä ei siis sovelleta

parodian alkuperäistä luonnetta yhtenä parodian arviointiperusteena. Vaikka Suomen ja

Ruotsin tekijänoikeuslainsäädännöt ovatkin hyvin yhtenäiset ratkaisussa annettujen paro-

dian tulkintaperiaatteiden kanssa, niin eräs huomio jonka Ficks on ottanut esille, on nimen-

omaan parodian alkuperäinen luonne.96 Sekä ruotsalaisessa että suomalaisessa tekijänoi-

keuslaissa ei ole erityistä säännöstä parodiasta yksinoikeuden rajoitusperusteena. Parodioi-

van työn on kuitenkin samalla tavalla kuin muiden teosten täytettävä omaperäisyyden ja it-

senäisyyden kriteerit ja yllettävä teostasoon, jotta se saa TekOikL:n mukaista suojaa. Euroo-

pan unionin tuomioistuimen ratkaisu puolestaan ei edellytä parodialta alkuperäistä luonnetta,

kun taas suomalaisesta ja ruotsalaisesta oikeuskäytännöstä ilmenee parodian omaperäisyy-

90 C-201/13, ratkaisun kohta 16: ”Tätä tulkintaa ei kumoa direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa

tarkoitetun poikkeuksen vapaaehtoisuus. Tulkinta, jonka mukaan jäsenvaltioilla, jotka ovat vahvistaneet tällai-

sen poikkeuksen, olisi vapaus täsmentää sen osatekijät siten, että ne eivät olisi yhdenmukaistettuja vaan voisi-

vat vaihdella jäsenvaltiosta toiseen, olisi vastoin kyseisen direktiivin tavoitetta.” 91 Gommers 2014, s. 970. 92 Otsikon suomennos: Euroopan unionin tuomioistuin antaa ratkaisun parodian käsitteestä (mutta se ei tule

olemaan hauskaa kansallisille tuomioistuimille). 93 Rosati 2015, s. 82. 94 Rosati 2015, s. 82. 95 C-201/13, ratkaisun kohta 33. 96 Ficks 2015, s. 325.

22

den ja itsenäisyyden kriteerit parodia-käsitettä tulkittaessa. Siten aiemmat kansallisten tuo-

mioistuinten antamat ratkaisut eivät ole yhtenäisiä Deckmyn – ratkaisun kanssa. Tämä luo

epävarmuutta teosten arviointiperusteisiin.97 Ficks itse kannattaa parodian sisällyttämistä

yksinoikeuden rajoittamisperusteena Ruotsin tekijänoikeuslakiin.98

Kansallisten tuomioistuinten tulee parodia-poikkeusta soveltaessaan ottaa huomioon julki-

sasiamiehen antamassa ratkaisuehdotuksessa esitetyt parodian erilaiset ominaispiirteet.99

Gommers katsoo, että parodian toiminnalliset piirteet tulevat luultavasti olemaan kaikista

vaikeimpia arvioida.100 Jonkun asian tai ihmisen ivaaminen on perusoikeuden, sananvapau-

den, käyttöä.101 Toisaalta sananvapauden käyttö voi olla samanaikaisesti ristiriidassa useiden

muiden perusoikeuksien kanssa, jolloin kansallisen tuomioistuimen on punnittava näitä pe-

rusoikeuksia keskenään ja otettava huomioon yksittäisen tapauksen faktapremissit ja nor-

mipremissit.

97 Ficks 2015, s. 325: ”Ett sådant system riskerar att skapa oklarhet kring den allmänna bedömningen av vad

som utgör nya och självständiga verk enligt svensk rätt.” 98 Ficks 2015, s. 325: ”Dessutom är det med denna lösning inte tillräckligt tydligt att svensk rätt överhuvudtaget

ger ett undantag från ensamrätten för parodier. Precis som att 4 § 2 st. URL ursprungligen infördes i ”tydlighe-

tens intresse”, talar nu samma intresse starkt för införandet av ett uttryckligt parodiundantag i lagen.” 99 Gommers 2014, s. 970. 100 Gommers 2014, s. 970: ”The most difficult assessment will probably remain the functional characteristic of

the contenct of the parody.” 101 Gommers 2014, s. 970.

23

3 TEKIJÄNOIKEUDELLISIA HUOMIOITA PARODIAAN

3.1 Parodian oikeuttaminen

Parodian katsotaan yleisen käytännön mukaan olevan validi peruste rajoittaa tekijän yksin-

oikeutta teokseen. Parodian oikeutus voidaan yhtäältä katsoa tulevan TekOikL:n 2 luvussa

säädetyn yksittäisen rajoituksen, sitaattioikeuden, perusteella. Toisaalta oikeuskirjallisuus,

muiden pohjoismaiden oikeuskäytäntö ja tekijänoikeusneuvoston antamat lausunnot hah-

mottavat parodian asemaa ja ne toimivat omilta osiltaan parodian oikeuttamisperusteina.

Seuraavat kappaleet antavat tietoa parodian tämänhetkisestä tekijänoikeudellisesta asemasta

Suomessa, mikä ei ole täysin ongelmaton ja ehdotuksen siitä, mitä voitaisiin tehdä toisin.

3.1.1 Tekijänoikeuslaissa säädetyt yksittäiset rajoitukset, erityisesti sitaattioikeus

Tekijänoikeuden lähtökohta on tekijän yksinoikeus luomaansa teokseen. Tätä lähtökohtaa

on katsottu tarkoituksenmukaisesti rajoittaa erilaisten opetukseen, tutkimukseen, sivistystoi-

meen liittyvien syiden samoin kuin sosiaalisten ja yhteiskunnallisten intressien vuoksi. Kyse

on tekijän ja teoksen käyttäjän oikeuksien välisen suhteen määrittämisestä.102 Tekijän mää-

räysvalta on pääsääntö, jonka vuoksi rajoitussäännökset ovat poikkeuksia ja niitä on tulkit-

tava suppeasti.103,104

TekOikL:n 2 luvussa on määritelty tarkemmin tekijän yksinoikeuden rajoitukset. Rajoitukset

voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: täysiin rajoituksiin ja lisensseihin.105 Täydet oi-

keuden rajoitukset mahdollistavat teoksen käyttämisen ilman tekijän lupaa ja ilman käyttö-

korvausta.106 Seuraavaksi tarkastellaan tutkielman aiheen kannalta relevanttia täyden oikeu-

den rajoitusta eli sitaattioikeutta. Bruunin mielestä joissakin tapauksissa parodian sallitta-

vuus voi perustua sitaattioikeuteen.107

102 Näin toteaa Haarmann: ”On tullut tavaksi puhua nimenomaan tekijänoikeuden rajoituksista, vaikka itseasi-

assa kysymys on tekijänoikeuden rajojen, ulottuvuuden määrittämisestä.” Haarmann 2005, s. 154. 103 ”Kun tekijän valta määrätä teoksestaan periaatteellisesti on yksinoikeus, ovat edellä mainitut rajoitukset

poikkeuksia pääsäännöstä ja niitä koskevia määräyksiä on sen vuoksi tulkittava ahtaasti.” KM 1953:5, s. 53. 104 Rajoitussäännösten tulkinnassa on huomioitava edellisessä luvussa käsitelty kolmen kohdan testi. 105 Pakko- ja sopimuslisenssit kuuluvat lisenssijärjestelmän piiriin eikä niitä tässä yhteydessä tarkastella sen

tarkemmin. 106 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 80. 107 Bruun IPRinfo (1/2006).

24

Sitaattioikeus eli lainausoikeus on yksi keskeisimpiä tekijän yksinoikeuden rajoitusperus-

teita. TekOikL:n 22 §:n mukaan ”[j]ulkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti

ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.” Sitaattien sallittavuutta ei ole si-

dottu tiettyyn teoslajiin, vaan periaatteessa lainauksia voidaan ottaa kaikenlaisista teoksista.

Useimmiten sitaatit ovat kuitenkin kirjasitaatteja.

Jotta siteeraajan katsotaan menetelleen ”hyvän tavan mukaisesti”, on vetoomusfunktion täy-

tyttävä. Vetoomusfunktiolla tarkoitetaan sitä, että oman teoksen ja siteerattavan teoksen vä-

lillä on oltava asiallinen ja perusteltu yhteys.108 Siteerausoikeuden hyvän tavan mukainen

käyttö ilmenee myös TekOikL:n 11 §:n yleisistä säännöksistä, joiden mukaan tekijän nimi

ja lähde on mainittava. Teosta ei myöskään saa ilman tekijän suostumusta muuttaa enempää

kuin sallittu siteeraaminen vaatii. Lain sanamuoto ”tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa”

puolestaan viittaa siihen, että siteerausoikeuden sallittu laajuus arvioidaan tapauskohtaisesti.

Teos, joka koostuu pelkästään sitaateista, ei täytä vetoomusfunktiota. Tietyissä tilanteissa

hyvinkin pitkien sitaattien käyttäminen on sallittua. Toisaalta sitaatti ei saa myöskään olla

niin lyhyt, että se asiayhteydestä irrotettuaan antaisi väärän vaikutelman alkuperäisestä kat-

kelmasta.

Siteerausoikeus mahdollistaa lainausten ottamisen julkistetusta teoksesta hyvän tavan mu-

kaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Lainauksilla on oltava asiallinen ja pe-

rusteltu yhteys teokseen, jossa niitä käytetään. Seuraavasta Norjan korkeimman oikeuden

ratkaisusta käy ilmi vetoomusfunktion toteutumatta jääminen:

Norjan korkein oikeus on 25.03.2010 antamassaan ratkaisussa HR-2010-00527-A (sak

nr. 2009/1905) arvioinut esittävän taiteilijan suojan laajuutta ja siteerausoikeutta. Nor-

jalainen TV- ja radioasema NRK esitti parodioivan koosteen eri elokuvakohtauksista.

Kooste sisälsi 10 sekunnin mittaisen kohtauksen elokuvasta ”Brent av Frost”, josta 2

sekuntia käsitti alastoman naisnäyttelijän kuvaamisen. Naisnäyttelijä ei hyväksynyt, että

kyseinen kohtaus oli irrotettu alkuperäisestä kontekstista ja haastoi TV -ja radioaseman

oikeuteen. Korkein oikeus myönsi asiassa valitusluvan ja otti asian käsittelyyn.

Perusteluissaan korkein oikeus viittasi Norjan tekijänoikeuslain109 42 §:ään, joka koskee

esittävien taiteilijoiden suojaa. Se totesi, ettei teoskynnyksen ylittymistä vaadita, vaan

esittävän taiteilijan suoja aktualisoituu näyttelijän esittäessä teoksen.

108 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 694. 109 Lov om opphavsrett til åndsverk m.v. (åndsverkloven). LOV-1961-05-12-2.

25

Siteerausoikeuden osalta korkein oikeus katsoi NRK:lla olleen oikeuden näyttää sek-

sikohtaus. Alastonkohtauksen ei kuitenkaan luokiteltu olevan osa parodiaa eikä

NRK:lla ollut asiallista perustetta sille miksi ko. kohtaus oli sisällytetty koosteeseen.

Tuomarienemmistön mielestä alastonkohtauksen sisällyttäminen koosteeseen ei vastan-

nut tarkoitusta. Eriävän mielipiteen antaneen tuomarin mielestä myös alastonkohtaus

kuuluu siteerausoikeuden piiriin.

Voisi kuvitella, että Suomessa vastaavanlaisessa tapauksessa päädyttäisiin samaan lopputu-

lokseen tuomarienemmistön kanssa. Alastonkohtauksen esittäminen parodiamielessä ilman

perustetta kohtauksen valinnalle on todennäköisemmin hyvän tavan vastaista kuin sallittua.

Lehdistöllä on yleistä sitaattioikeutta laajempi sitaattioikeus.110 TekOikL:n 23.1 §:n mukaan

”[s]anomalehteen tai aikakauskirjaan saa toisesta sanomalehdestä tai aikakauskirjasta, jollei

siinä ole jälkipainantakieltoa, ottaa uskonnollista, poliittista tai taloudellista päivänkysy-

mystä koskevan kirjoituksen.” Normin sanamuodosta käy ilmi tarkoitus ja siteerausoikeuden

laajuus. Jos kirjoitus ei koske uskonnollista, poliittista tai taloudellista päivänkysymystä,

voidaan tehdä vastakohtaispäätelmä ja todeta, ettei kirjoitus kuulu TekOikL:n 23 §:n tarkoit-

taman lainausoikeuden piiriin. Aiheen lisäksi kirjoituksen on oltava päivänkysymys eli ajan-

kohtainen. Lehdistön lainausoikeus käsittää koko kirjoituksen. Tekijän nimi ja lähde on mai-

nittava aina (TekOikL 23.2 §). Yllämainitut kriteerit osoittavat, ettei lehdistön sitaattioikeus

mahdollista teoksen käyttöä parodiatarkoituksessa toisin kuin yleinen sitaattioikeus joissa-

kin tilanteissa mahdollistaa.

3.1.2 Parodian asema

Suomalaisesta oikeuskäytännöstä on löydettävissä vain yksi korkeimman oikeuden ratkaisu

KKO 1971 II 44, joka liittyy parodiaan. Mitään varmaa vastausta parodiaa koskevien oi-

keustapausten vähäisyydelle ei ole. Hietanen on pohtinut voisiko asianomistajien pelko pa-

rodian saamasta julkisesta huomiosta oikeudenkäynnissä olla yksi selittävä tekijä siihen

miksei asiaa haluta viedä oikeuteen.111 Toisaalta monet tekijänoikeudelliset kysymykset te-

110 Laajaa lainausoikeutta puoltaa lehdistön tehtävä jakaa ajankohtaista tietoa. Yleensä mitään kirjoittajasta

johtuvaa estettä sille, että ajankohtainen artikkeli julkaistaan toisessa sanomalehdessä tai aikakauskirjassa ei

ole. Haarmann 2005, s. 193. 111 Hietanen 2009, s. 150.

26

kijänoikeusneuvostossa ovat sellaisia, jotka eivät ole vielä aktualisoituneet osapuolten vä-

liseksi riitatilanteeksi ja joissa halutaan varmistua etukäteen tekijänoikeudellisesti sallituista

ja kielletyistä toimintatavoista.112

Parodia sanana ei tosin esiinny koko ratkaisussa, vaan KKO käyttää ilmaisua ”- - saattaa

toisesta teoksesta ilmenevä aatteellinen ja yhteiskunnallinen näkemys arvostelun kohteeksi

- -”.113 Haarmannin mielestä seuraavaksi esiteltävässä KKO:n ratkaisussa on pikemminkin

kyse satiirista114 kuin parodiasta.115,116

Ratkaisussa KKO 1971 II 44, nk. Lapualaisooppera – tapauksessa, arvioitiin oliko kir-

jailija ylittänyt siteerausoikeuden rajan lainatessaan omaan teokseensa laajahkoja osia

toisen teoksesta lähdeteosta mainitsematta ja ko. teoksen kirjoittaneen henkilön lupaa

kysymättä. Kirjailijan tarkoituksena oli saattaa lähdeteoksessa esitetyt aatteet ja yhteis-

kunta arvostelun kohteeksi. Lainauksia oli käytetty sellaisissa yhteyksissä, joissa sitaatit

loivat täysin päinvastaisen ajatuksen kansanliikkeestä, eivätkä ne siten vastanneet läh-

deteoksen kirjailijan esittämiä ajatuksia.

Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että kirjailija oli ottanut lainauksia lähdeteoksesta vain

tarkoituksen edellyttämän määrän. Ratkaisussaan korkein oikeus kiinnitti huomiota te-

osten eri kirjallisuuslajeihin ja katsoi jälkiperäisteoksen olevan uusi ja itsenäinen. Lai-

naamista ei pidetty hyvän tavan vastaisena eikä tekijänoikeutta loukkaavana tekona lai-

nausten käyttötavan ja kirjailijan tarkoituksen perusteella.

Parodiaa on perinteisesti tarkasteltu TekOikL:n 4.2 §:n mukaisena teoksen vapaana muutta-

misena. Teoksen vapaasta muuttamisesta on kyse silloin, kun olemassa olevaa teosta käyte-

tään ”uuden teoksen luomisen lähtökohtana, esikuvana tai tausta-aineistona”.117 Parodia on

tietynlainen muunnelma teoksesta. Tosin sen tarkoitus eroaa kuitenkin muunnelmasta siten,

että siinä missä alkuperäisteosta kunnioittamalla tehdään käännös tai teos muutetaan eri tai-

demuotoon, parodian tarkoituksena on saattaa alkuperäisteos arvostelun kohteeksi. Koska

112 Norrgård 2011, s. 88. 113 Sundberg 1972, s. 103. 114 Satiiri sisältää kahdenlaisen määritelmän (Grönros 2006, s. 33):

”1. pilkkaruno, -romaani, -näytelmä tms. Terävä poliittinen satiiri. Swiftin satiiri Gulliverin retket.

2. pilkka, iva, sukkela ilkeys. Teoksen pureva satiiri. Satiirin mestari.” 115 Haarmann 2005, s. 67. 116 Tämän pro gradu -tutkielman yhteydessä kysymys, siitä kumpaa tyylikeinoa ratkaisu edustaa, on jokseenkin

irrelevantti. Joka tapauksessa mm. Hietanen on käsitellyt tapausta parodiaa koskevassa artikkelissaan ja teki-

jänoikeusneuvosto on antamassaan lausunnossa TN 2010:3 (Tekijänoikeus internetsivuston sisältöön ja sisäl-

lön käyttö parodiassa) viitannut tapaukseen. Ks. Hietanen 2009, s. 150-151. 117 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 668.

27

tekijällä on oikeus määrätä teoksesta niin muuttumattomana kuin muutetussakin muodossa,

muunnelman tekemiseen tarvitaan alkuperäisen tekijän suostumus.118 Toisin kuin muun-

nelma, olemassa olevan teoksen vapaa muuttaminen ei edellytä alkuperäisen tekijän suostu-

musta. Tämä on ymmärrettävää, sillä luvan saaminen toisen teoksen käyttämiseen paro-

diatarkoituksessa lienee hankalaa.

Parodian tulkitseminen TekOikL:n 4.2 §:n vapaasti muutettuna teoksena ei kuitenkaan ole

riittävää, sillä kyseinen säännös ei ota huomioon parodian monimuotoisuutta.119 Oikeuskir-

jallisuudessa korostuu vahvasti puoltava kanta karikatyyria, parodiaa ja pastissia koskevan

rajoitussäännöksen sisällyttämisestä TekOikL:n 2 lukuun.120 Parodian sisällyttäminen rajoi-

tussäännöksenä TekOikL:iin selventäisi parodian asemaa eikä jatkossa parodian oikeutta-

misperusteena pidettäisi sitä, että ”- - tämän tyyppinen teosten käyttö on perinteisesti ollut

sallittua”121.

Keskusteltaessa siitä, onko parodian sisällyttäminen rajoitussäännöksenä TekOikL:iin tar-

peen vai ei, esille nousevat positiiviset seuraukset. Parodia, joka on jo perinteisen, vakiintu-

neen käytännön mukaan sallittua, saisi itselleen vakiintuneemman, selkeämmän aseman. Itse

en näe mitään negatiivista seurausta sille, että parodialla olisi oma pykälänsä tekijänoikeus-

laissa. Päinvastoin, parodian, karikatyyrin ja pastissin sisällyttäminen Suomen tekijänoi-

keuslakiin vastaisi monen muun EU-jäsenvaltion tekijänoikeuslakia, sillä tietoyhteiskunta-

direktiivi kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kyseisen rajoituksen kansallisiin tekijänoikeus-

lakeihin.

Parodia ei ole absoluuttinen käsite, eikä sitä sen vuoksi tulisikaan liian tarkasti määritellä

lainsäädännössä. Parodia näyttäytyy erilaisena eri teoslajeissa ja sen vuoksi määritelmän

liian ahdas tulkitseminen voisi rajata parodia-poikkeuksen vain tiettyihin teoslajeihin. Te-

kOikL:n 1.1 § sisältää tekijänoikeuden kohteen ja kuten lain sanamuodosta käy ilmi, luettelo

teostyypeistä ole tyhjentävä. Parodian tunnusmerkkejä arvioitaessa kansallinen tuomioistuin

on kiinnittänyt arvioinnissaan huomiota alkuperäisteoksen ja jälkiperäisteoksen erilajisuu-

teen ja siihen, että ne esiintyvät eri konteksteissa. Tämä on ollut yksi olennainen kriteeri,

118 Alkuperäisen tekijän suostumus tarvitaan myös kokoomateoksiin. TekOikL 5 §: ”Sillä, joka yhdistelemällä

teoksia tai teoksen osia on aikaansaanut kirjallisen tai taiteellisen kokoomateoksen, on siihen tekijänoikeus,

mutta hänen oikeutensa ei rajoita oikeutta ensiksi mainittuihin teoksiin.” 119 Hietanen 2009, s. 148. 120 Näin Hietanen 2009, s. 155. Bruun IPRinfo (1/2006). 121 Bruun IPRinfo (1/2006).

28

johon tuomioistuin on viitannut. Myös jäljempänä käsiteltävistä tekijänoikeusneuvoston lau-

sunnoista ilmenee sama peruste teosten erilajisuudesta ja eri kontekstista, jossa ne vaikutta-

vat.

Hietasen ehdotus parodiaa koskevasta pykälästä, joka voitaisiin sisällyttää tekijänoikeusla-

kiin, on seuraavanlainen:

”Parodia

22a §

Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muunnetun teoksen, jonka tarkoitus on

saattaa alkuperäinen teos, teoksesta ilmenevä tekijän aate tai yhteiskunnallinen näkemys

arvostelun kohteeksi. Parodian kohteena olevaa teosta saa kopioida siitä laajuudessa

kuin se tarpeen parodiatarkoituksen saavuttamiseksi. Tällaisen muunnetun parodiateok-

sen tekijänoikeus ei riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.”122

Mielestäni Hietasen ehdottama pykälä on toimiva. Siitä käy ilmi parodian asema muunnet-

tuna teoksena eli ts. parodioivaa teosta ei välttämättä tarvitse luokitella kokonaan uudeksi ja

itsenäiseksi teokseksi. Hietanen sisällyttäisi ehdotuksen osaksi siteerausoikeutta (TekOikL

22 §), mikä on luonnollinen valinta ottaen huomioon sen, että parodiateos usein käyttää osia

alkuperäisteoksesta. Sallitun siteerausoikeuden laajuus arvioidaan tapauskohtaisesti kiinnit-

täen huomiota tarkoituksenmukaisuuteen. Ehdottaisin, että pykälää muokattaisiin kuitenkin

siten, että se koskisi myös karikatyyriä ja pastissia tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3

momentin k-kohdan mukaisesti. Vaikkakin merkitykset ovat sekoittuneet, karikatyyriä ja

pastissia ei systemaattisesti tulisi luokitella parodian alalajeiksi.

3.1.3 Tekijänoikeusneuvoston lausunnot parodiasta

Tekijänoikeusneuvoston tehtävänä on antaa lausuntoja tekijänoikeuslain soveltamisesta.123

Nämä lausunnot eivät ole luonteeltaan sitovia. Tekijänoikeusneuvoston antamat lausunnot

122 Hietanen 2009, s. 155. 123 TekOikL 55 §: ”Valtioneuvosto asettaa tekijänoikeusneuvoston, jonka tehtävänä on avustaa opetusministe-

riötä tekijänoikeutta koskevien asioiden käsittelyssä sekä antaa lausuntoja tämän lain soveltamisesta.

Tarkemmat säännökset tekijänoikeusneuvostosta annetaan valtioneuvoston asetuksella.”

29

ovat maksuttomia. Neuvoston toimivalta rajoittuu ainoastaan tekijänoikeuslain soveltami-

seen, eikä se näin ollen anna lausuntoja muiden lakien soveltamisesta. Tähän mennessä te-

kijänoikeusneuvosto on antanut kolme parodiaan liittyvää lausuntoa.

Lausunnossa TN 2009:2 oli kyse logojen käytöstä parodiatarkoituksessa. Lausunnon

pyytänyt A oli lisännyt omille internetsivuilleen Kesko Oyj:n (jäljempänä Kesko) logoja

– Keskon K -logon, K-citymarket -logon ja muunnellun K Plussa -logon – ja käyttänyt

niitä tekemässään aineistossa, joka parodioi Keskon mainoksia. A halusi ensinnäkin tie-

tää onko hän velvollinen poistamaan Keskoa parodioivan aineiston internetsivuilta ja

toiseksi, missä menee siteerausoikeuden ja loukkaavuuden rajat. A:n mukaan kyse oli

vain harmittomasta satiirista ilman taloudellisia ja kilpailullisia intressejä.

Parodian sijaan Kesko katsoi logojen tulleen käytetyksi luvattomasti loukkaavassa ja

hyvän tavan vastaisessa käyttöyhteydessä. Vastineessaan se viittasi TekOikL:n 3.2

§:ään, jonka mukaan ”[T]eosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa

tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön

saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.”

Tekijänoikeusneuvosto ei katsonut Keskon logojen yltävän teostasoon niiden yksinker-

taisen ja tavanomaisen kirjallisen ja visuaalisen ilmaisumuotonsa vuoksi. Koska logoja

ei pidetty TekOikL:n 1.1 §:n mukaisina teoksina, logot eivät siten saaneet tekijänoi-

keussuojaa eikä A:lla ollut TekOikL:sta johdettua velvollisuutta poistaa aineistoa inter-

netsivuilta.

Tekijänoikeusneuvosto lähti lausunnossaan liikkeelle siitä mikä on teos, miten teos saavuttaa

teostason ja kenellä on tekijänoikeus teokseen. Logojen ei ole yleensä katsottu ylittävän te-

oskynnystä, mikä käy ilmi tekijänoikeusneuvoston aiemmista lausunnoista.124 Tosin teosta-

son saavuttamisen arviointi suoritetaan tapauskohtaisesti.125 Kyseinen tekijänoikeusneuvos-

ton antama lausunto on sinällään suppea, sillä se antaa vastauksen vain logojen tekijänoi-

keussuojaan (tässä yhteydessä: tekijänoikeussuojan puuttumiseen). Tekijänoikeusneuvosto

ei toimivaltansa rajoissa voi ottaa asiaan enempää kantaa, koska kyse ei ole enää tekijänoi-

keuslain soveltamisesta. Tämän vuoksi parodian ja luvattoman muuntelun välinen rajapinta

124 Ks. TN 2007:18, TN 2006:18, TN 2001:12 ja TN 2000:1 125 ”Teoskynnysarvioinnin lopputulos on parhaimmillaankin aina vain arvio, mutta samalla tavoin kuin tava-

ramerkkioikeuden puolella arvioitaessa erottamiskykyä ja sekoitettavuutta, kyseessä on eri tavoin havainnon

ja juridiikan kautta strukturoitu ja perusteltu asiantuntija-arvio.” Näin Huuskonen 2011, s. 110.

30

jää neuvoston tarkastelun ulkopuolelle. Olisi mielenkiintoista tietää mitä tekijänoikeusneu-

vosto olisi asiassa lausunut, mikäli Keskon logojen olisi katsottu yltäneen teostasoon.

Kuinka paljon olisi annettu painoarvoa tekijän subjektiiviselle käsitykselle siitä, että logoja

on käytetty parodiatarkoituksessa? Yksityisen henkilön, joka on muunnellut alkuperäisteosta

parodiatarkoituksessa ja jolla ei ole mitään kilpailevia tai taloudellisia intressejä parodioin-

nin kohteena olevaa yritystä kohtaan, ei luultavasti katsottaisi syyllistyneen luvattomaan

muunteluun.

Sekä edellä että seuraavaksi esiteltävässä lausunnoissa jälkiperäisteos on saatettu yleisön

saataviin internetsivujen kautta. Molemmissa tapauksissa on lainattu osia alkuperäisteok-

sesta parodioivaa käyttöä varten eivätkä tekijät ole saaneet taloudellista hyötyä. Tekijänoi-

keusneuvoston lausunto TN 2010:3 on radikaalimpi esimerkki parodian loukkaavuudesta:

Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa TN 2010:3 oli kyse tekijänoikeudesta internetsi-

vuston sisältöön ja sisällön käytöstä parodiassa. Lausuntoa haettiin kihlakunnansyyttä-

jän toimesta Helsingin hovioikeudessa vireillä olleeseen rikosasiaan 15.4.2011 t. 1157,

jossa yksityinen henkilö X oli parodioinut Pelastakaa Lapset ry:n nettivihjetoimintaa

julkaisemalla oman internetsivuston Pelastakaa Pedofiilit.

Pelastakaa Pedofiilit -internetsivusto muistutti ulkoasultaan, logoltaan, teksteiltään ja

valikoltaan Pelastakaa Lapset ry:n internetsivustoja. Pelastakaa Lapset ry:n internetsi-

vustolta oli otettu laajoja tekstiosioita ilman asianmukaisia lähdeviittauksia. X:n mu-

kaan kyse oli yhteiskuntakriittisestä parodiasta ja sananvapauden käyttämisestä Te-

kOikL:n sallimissa puitteissa.

Helsingin käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 30.9.2009. Tällöin KO katsoi henkilön X

syyllistyneen tekijänoikeusrikokseen ja tuomitsi hänet 40 päiväsakkoon. Kihlakunnan-

syyttäjän mielestä ”asiassa olisi hyvä ennen hovioikeuskäsittelyä saada tekijänoikeus-

neuvoston lausunto, sillä vastaavista tapauksista ei ole juurikaan oikeuskäytäntöä saa-

tavilla”126. Tekijänoikeusneuvostolle esitettiin seuraavat kysymykset: 1) Ylittääkö Pe-

lastakaa Lapset ry:n internetsivusto teoskynnyksen? 2) Mikäli teoskynnys ylittyy, onko

X loukannut Pelastakaa Lapset ry:n internetsivuston tekijälle kuuluvia TekOikL:n 3 §:n

mukaisia moraalisia oikeuksia? 3) Mikäli teoskynnys ylittyy, onko X loukannut tekijän

Pelastakaa Lapset ry:lle siirtämiä TekOikL:n 2 §:n mukaisia taloudellisia oikeuksia?

126 TN 2010:3, s. 2.

31

Neuvosto piti Pelastakaa Lapset ry:n logon TekOikL:n 1 §:n tarkoittamana teoksena,

sillä logo ilmentää yhdistyksen aatteellista perustaa itsenäisellä ja omaperäisellä tavalla.

Osa internetsivuston tekstistä saavutti teoskynnyksen, kun taas Nettivihje-palvelun tun-

nus ja kaavio katsottiin tavanomaisiksi. Joku muu olisi vastaavaan työhön ryhtyessään

voinut päätyä samaan lopputulokseen, joten teoskynnys ei näiden osalta ylittynyt. Tun-

nus ja kaavio eivät nauti TekOikL:n 1 §:n mukaista teossuojaa, joten niitä voi vapaasti

käyttää.

Pelastakaa Pedofiilit- logon tekijänoikeusneuvosto katsoi olevan TekOikL:n 4.2 §:n

mukainen muunnelma Pelastakaa Lapset ry:n logosta, joka saa suojaa uutena itsenäisenä

ja omaperäisenä teoksena. Alkuperäisteoksen tekijänoikeus ei vaikuta uuden teoksen

tekijänoikeuteen. Neuvosto ei kuitenkaan pitänyt Pelastakaa Pedofiilit -sivuston tekstiä

TekOikL:n 4.2 §:n tarkoittamana muunnelmana, sillä ”- - teksti koostuu lähes yksin-

omaan TekijäL 1 §:n nojalla suojatusta tekstistä eikä lapset-sanan vaihto pedofiilit-sa-

naksi ilmennä riittävästi tekijän henkisen luomistyön itsenäistä ja omaperäistä tulosta.127

Pelastakaa Lapset ry:n sivuston suojatun tekstin käyttäminen Pelastakaa Pedofiilit -si-

vustolla ilman oikeudenhaltijan suostumusta loukkasi Pelastakaa Lapset ry:lle kuuluvia

taloudellisia oikeuksia. Samaten alkuperäisen tekstin muuttaminen tekijää loukkaavalla

tavalla ja sen saattaminen yleisön nähtäville tekijää loukkaavassa yhteydessä merkitsi

TekOikL:N 3 §:n moraalisten oikeuksien loukkausta.

Helsingin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Ratkaisussaan se viittasi

edellä esitettyyn tekijänoikeusneuvoston lausuntoon lisäten, ettei sananvapauden suoja

ole rajoittamaton eikä siihen vetoaminen tässä yhteydessä oikeuta oikeuksien loukkaa-

miseen.

Pelastakaa Pedofiilit – tapaus osoittaa miten hankalaa on määritellä missä menee sallitun ja

kielletyn parodian raja. Ratkaisu sisältää ristiriitaisuuksia. Parodian ei tulisi olla kiellettyä

sen takia, että se edustaa vastakkaisia arvopäämääriä. Aidon parodian ei tulisi myöskään

katsoa loukkaavan tekijän moraalisia tai taloudellisia oikeuksia.128 Pelastakaa Pedofiilit –

internetsivuston tarkoituksena ei ole ollut henkilökohtaisesti loukata ketään, vaan kyseen-

alaistaa Pelastakaa Lapset ry:n sivuilla olevan nettivihjepalvelun toimivuus. Lausunnon pe-

rusteluissa huomio kiinnittyy parodian sijaan siteerausoikeuden ylittämisen arviointiin, mikä

127 TN 2010:3, s. 8. 128 Hietanen 2009, s. 154.

32

toisaalta on erikoista. Parodioiva teos ottaa lainauksia alkuperäisteoksesta tarkoituksen edel-

lyttämän määrän – joissain tapauksissa lainaukset saattavat olla hyvinkin laajoja. Olennaista

lainausten määrässä on parodian tarkoituksen toteutuminen.

Kyseinen hovioikeuden päätös onkin saanut osakseen kritiikkiä. Electronic Frontier Finland

(Effi) ry129 on antamassaan lehdistötiedotteessa 15.4.2011 ottanut kantaa Helsingin hovioi-

keuden päätökseen nimenomaan parodian näkökulmasta. Parodian tehtävänä on saattaa al-

kuperäisteos pilkan kohteeksi tavalla, joka voi loukata ja pahoittaa mielen. Parodian ei silti

tulisi loukkaavuuden perusteella olla rangaistavaa. Parodia ei myöskään lakkaa olemasta pa-

rodia, vaikka se muistuttaisikin alkuperäistä teosta paljon. ”Ilmeisesti hovioikeuden mielestä

parodia on sallittua vain epäonnistuessaan, siis silloin kun kohde ei siitä loukkaannu. - - Tai

ehkä oikeus sallisi pahojen ihmisten parodioinnin, mutta ei kilttien”, Effin varapuheenjohtaja

Tapani Tarviainen toteaa.130

Tekijänoikeusneuvoston tuorein lausunto on viime vuodelta ja se koskee maalausten teki-

jänoikeutta ja parodiaa:

Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa TN 2017:4 arvioitiin sitä olivatko B:n teokset te-

kijän M teosten epäitsenäisiä muunnelmia vai parodisia teoksia, jotka eivät loukkaa te-

kijän tekijänoikeutta alkuperäisiin teoksiin.131 Kyseessä oli Miina Äkkijyrkän (jäljem-

pänä M) Marimekolle vuonna 2007 suunnittelema Kevätjuhla-kuosi, joka kuvaa vasi-

koita niityllä. Kuosi on Marimekon lisensoima. Norjalainen taiteilija Bjarne Melgaard

(jäljempänä B) oli inspiroitunut kuosista ja tehnyt kiistan kohteena olevan maalauksen,

joka oli yksi hänen Helsingissä järjestetyn näyttelyn töistä. Lausunnon mukaan ”B tekee

usein teoksensa tiettyä kaupunkia tai galleriaa ajatellen. - - B:n mukaan lausuntopyyn-

nön kohteena olevat maalaukset ovat saaneet inspiraatiota hänen kotonaan löytyneestä

Marimekon valmistamasta kodin irtaimistosta. Näyttelyssä haluttiin kuvata todellista tai

harhaista perheidylliä.”132 B:n tyylille tunnusomaista on provosoivien ja kiistanalaisten

aineksien sisällyttäminen tunnettuihin ja ikoneiksi muodostuneihin hahmoihin.133

129 ”Electronic Frontier Finland ry on perustettu puolustamaan kansalaisten sähköisiä oikeuksia. Tällaisia ovat

esimerkiksi oikeus sensuroimattomaan viestintään, kohtuullisiin käyttöehtoihin digitaalista sisältöä ostettaessa

sekä vapaus kehittää ja julkaista avoimia tietokoneohjelmia. Yhdistys herättää keskustelua ja pyrkii vaikutta-

maan muun muassa lainsäädäntöhankkeisiin sananvapaudesta ja tekijänoikeudesta Suomessa ja Euroopassa.”

Lisätietoja Effin kotisivulta http://www.effi.org/ 130 Electronit Frontier Finland ry:n lehdistötiedote. Helsingin hovioikeus: Tehokas parodia ei ole parodiaa.

2011. Internetlinkki lehdistötiedotteeseen https://effi.org/julkaisut/tiedotteet/lehdistotiedote-2011-04-15.html 131 Ks. Liitteet, kuva 2 alkuperäisestä työstä ja jälkiperäisteoksesta. 132 TN 2017:4, s. 2. 133 TN 2017:4, s. 2.

33

Tekijänoikeusneuvosto totesi, että vähäisistä muutoksista huolimatta B on aikaansaanut

uusia teoksia, jotka ylittävät teoskynnyksen.134 Neuvosto kiinnitti antamassaan johto-

päätöksessä huomiota teosten eri kontekstiin ja tarkoitukseen. Neuvoston mukaan ”B:n

teoksia voidaan siten pitää M:n nyt kyseessä olevien teoksien ja niiden eläinhahmojen

parodiointina.”135 Tekijänoikeusneuvosto piti teosten käyttöä parodioivissa maalauk-

sissa tekijänoikeudellisesti sallittuna.

Tekijänoikeusneuvoston antama ratkaisu on suorastaan yllättävä ja sisältää kohtia, joita ha-

luan seuraavaksi käsitellä tarkemmin. Erityisesti parodian käsite lausunnossa on paradok-

saalinen.

Kahta kuvaa verrattaessa on ilmeistä, että Melgaardin maalauksessa olevat vasikat ovat lä-

hestulkoon identtisiä Äkkijyrkän Kevätkausi-kuosissa olevien vasikoiden kanssa. Vasikoi-

den piirteet ja asettelu alkuperäisteoksessa ja jälkiperäisteoksessa ovat samat. Kevätkausi-

kuosissa vasikat ovat valkoisia ja taustavärinä on vihreä. Melgaardin maalauksissa vasikat

ovat kellertäviä ja taustaväri on harmaa pohja, johon on lisätty värikkäitä kuvioita. Värikkäät

kuviot eivät korostu teoksessa, vaan maalauksen keskiössä ovat nimenomaan vasikat. Mo-

lemmissa teoksissa on myös käytetty samanlaista luonnostelumaista piirustustyyliä vasikoi-

den osalta. Kevätkausi -kuosia on käytetty Marimekon tuotteissa, kuten pussilakanoissa ja

kodin astioissa, kun taas Melgaardin maalaus on ollut osana taiteilijan Puppy Orgy Adic

Party – näyttelyä, Galerie Forsblomissa Helsingissä vuonna 2015. Teosten konteksti ja käyt-

tötavat ovat siten erilaiset.

Jotta tekijänoikeusneuvosto pystyy ylipäätänsä antamaan tarkempaa lausuntoa jälkiperäiste-

oksesta, on sen arvioita täyttyykö teoskynnys. Edellä käsitellyssä tekijänoikeusneuvoston

antamassa lausunnossa TN 2009:2, joka koski logojen käyttöä parodiatarkoituksessa, teki-

jänoikeusneuvosto katsoi etteivät kyseiset logot yltäneet teostasoon eivätkä ne siten nautti-

neet teossuojaa. Tavanomainen arviointikriteeri teoksen omaperäisyydelle on se, voisiko ku-

kaan muu samaan työhön ryhtyessään päätyä samanlaiseen lopputulokseen.136 Jos on toden-

näköistä, että joku toinen voisi päätyä samanlaiseen lopputulokseen, omaperäisyysvaatimus

ei täyty.

134 TN 2017:4, s. 8. 135 TN 2017: 4, s. 8. 136 TN 2017:4, s. 3.

34

Se, että jälkiperäisteoksessa käytetään eri teoslajia kuin alkuperäisteoksessa, ei mielestäni

tulisi pelkästään sellaisenaan olla pätevä syy omaperäisyysvaatimuksen täyttymiselle.137

Sorvarin ja Haarmannin kannanotto siitä, että ”[k]aikissa tapauksissa parodiakin saa suojaa

itsenäisenä teoksena vain teossuojan yleisten edellytysten täyttyessä” on sisällytetty lausun-

toon.138 Melgaardin maalaus ei juurikaan poikkea Äkkijyrkän suunnittelemasta Kevätjuhla-

kuosista. Tästä huolimatta tekijänoikeusneuvosto piti Melgaardin teosta uutena ja itsenäi-

senä.139

Koomista tässä tapauksessa on se, että tekijänoikeusneuvosto toteaa jälkiperäisteoksen ole-

van uusi ja itsenäinen ja samassa yhteydessä julistaa Melgaardin maalauksen parodioivan

Kevätkausi-kuosin eläinhahmoja.140 Herää kysymys millä tavoin Kevätkuosin-eläinhahmoja

on parodioitu Melgaardin maalauksessa. Vaikka taiteilijan tunnusomaisena tyylinä olisikin

yleisesti provosoivien ja kiistanlaisten aineksien sekoittaminen tuttuihin hahmoihin, käsitel-

tävänä olevassa maalauksessa ei ilmene muuta provosoivaa kuin alkuperäisteoksen eläin-

hahmojen jäljentäminen. Melgaardin maalauksesta ei liene havaittavissa parodian tunnus-

merkkejä.

Parodian käsite on ilmeisesti unohtunut, vaikkakin tekijänoikeusneuvosto on viitannut lau-

sunnossaan sekä unionin tuomioistuimen Deckmyn – tapauksessa annettuun ennakkoratkai-

suun141 että julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen ko. tapauksesta.142 Kuten Deckmyn – ta-

pauksesta ilmenee, ”[p]arodian keskeisinä tunnusmerkkeinä ovat se, että siinä yhtäältä vii-

tataan olemassa olevaan teokseen mutta poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla ja toi-

saalta se on huumorin tai pilailun ilmentymä”143. Melgaardin maalauksesta ei ilmene vasi-

koiden parodiointia. Vaikka jokaisella on oma subjektiivinen käsitys siitä mitä huumori on,

parodiatarkoituksen tulisi jollain tavalla ilmentyä teoksesta siten, että sitä voitaisiin pitää

oikeutettuna objektiivisesti tarkasteltuna. Pelkkä tekijän subjektiivinen käsitys siitä, että al-

kuperäisteosta on hyödynnetty parodiatarkoituksessa uuden teoksen tekemiseen, ei ole riit-

tävä.

137 Tekijänoikeusneuvosto viittaa lausunnossaan vuoden 1971 Lapualaisooppera – tapaukseen: ”- - teosta oli

pidettävänä uutena ja itsenäisenä teoksena, joka kaunokirjallisuuteen luettavana näytelmänä kuului toiseen kir-

jallisuuden lajiin kuin alkuperäisteos”. TN 2017:4, s. 7. 138 TN 2017:4, s. 6. Ks. tarkemmin Sorvari 2007, s. 179 ja Haarmann 2005, s. 67. 139 TN 2017:4, s. 8. 140 TN 2017:4, s. 8. 141 C-203/13. 142 TN 2017:4, s. 7-8. 143 C-203/13, ratkaisun kohta 20.

35

3.1.4 Moraalisten oikeuksien suhde parodiaan

Teoksen muuttamista voidaan tarkastella sekä taloudellisten että moraalisten oikeuksien nä-

kökulmasta, sillä tekijän teokseen liittyvät oikeudet voidaan jakaa moraalisiin ja taloudelli-

siin oikeuksiin.144 Moraalisten oikeuksien suojaamista voidaan pitää yleisesti hyvänä asiana,

sillä ”- - yleisön voidaan olettaa haluavan tietää, keiden tekemistä teoksista on kysymys, ja

yleisön intressissä lienee myös, ettei teoksia saateta julkisuuteen loukkaavassa muo-

dossa.”145

Angloamerikkalainen tekijänoikeus korostaa taloudellisia oikeuksia, kun taas mannereu-

rooppalaisessa tekijänoikeudessa korostuvat alkuperäisen tekijän moraaliset oikeudet.146

Angloamerikkalaisissa oikeusjärjestelmissä moraaliset oikeudet ovat samalla tavoin luovu-

tettavissa toiselle kuin taloudelliset oikeudet, kun taas mannereurooppalaisissa oikeusjärjes-

telmissä korostuu moraalisten oikeuksien lähtökohtainen luovuttamattomuus.147

Moraaliset oikeudet eivät kuulu tietoyhteiskuntadirektiivin soveltamisalaan, vaan oikeuden-

haltijoiden moraalisia oikeuksia sovelletaan kansallisen lainsäädännön, kirjallisten ja taiteel-

listen teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen, WIPOn tekijänoikeussopi-

muksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen määräysten mukaan.148 Tekijänoikeuden

mahdollista loukkausta arvioitaessa nämä TekOikL:n 2 ja 3 §:issä säädetyt oikeudet (talou-

delliset ja moraaliset oikeudet) on käsiteltävä toisistaan erillään.149

144 Tässä yhteydessä tekijän taloudelliset oikeudet jäävät tarkastelun ulkopuolelle. 145 Haarmann 2005, s. 138. 146 Leppämäki 2006, s. 74. 147 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 75. 148 Tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29/EY johdanto-osan 19 perustelukappale. 149 Sorvari 2007, s. 337: ”On mahdollista, että teosta muutetaan niin, että sekä taloudellisia että moraalisia

oikeuksia loukataan, tai että muutokset eivät loukkaa tekijän taloudellisia oikeuksia mutta rikkovat tämän mo-

raalisia oikeuksia tai päinvastoin.”

36

TekOikL:n 3 §:ssä on säädetty tekijän moraalisista oikeuksista.150 Moraalisten oikeuksien

merkityksessä on teostyyppikohtaisia eroja.151 Mitä vahvempi henkilökohtainen side teki-

jällä on teokseensa, sitä korostuneempana moraalisten oikeuksien merkitystä voidaan pitää.

Moraalisiksi oikeuksiksi katsotaan perinteisen käsityksen mukaan isyysoikeus (droit à la

paternité), respektioikeus (droit au respect), luoksepääsyoikeus (droit d’àcces) ja katumis-

oikeus (droit de repentir, droit de modifier).152 Kyseinen pykälä puolestaan käsittää ainoas-

taan isyysoikeuden (1 mom.) ja respektioikeuden (2 mom.) määritelmät. Luoksepääsyoi-

keutta eikä katumisoikeutta ole säännelty ko. lainkohdassa.

Moraalisten oikeuksien osalta on hyvä muistaa, ettei niiden katsota siirtyvän automaattisesti

tekijän luovuttaessa tekijänoikeudet toiselle taholle. Tätä näkemystä tukee sekä TekOikL:n

3.3 § että samaisen lain 27.1 §, jossa säädetään, että ”[T]ekijänoikeus voidaan, 3 §:n sään-

nöksistä johtuvin rajoituksin, luovuttaa kokonaan tai osittain.” Yleensä moraaliset oikeudet

jäävät kuitenkin teoksen tekijälle.

Moraaliset oikeudet ovat lähtökohtaisesti luovuttamattomia ja ne suojaavat tekijäpersoo-

naa.153 Tämä tarkoittaa sitä, että jos tekijä myy teoksen toiselle, moraaliset oikeudet pysyvät

tekijällä itsellään. Tekijänoikeuslain valmistelutöistä ilmenee, että moraaliset oikeudet ovat

tarkoitettu lähtökohtaisesti luovuttamattomiksi: ”Tekijä ei niin ollen saattaisi laillisesti aini-

aaksi tai kaikissa suhteissa luopua oikeudestaan esiintyä teoksensa luojana tai suojasta sen

muuttamista vastaan. Tiettyä tilaisuutta tai teoksen määrätynlaista käyttämistä varten hän

sitä vastoin voisi määrätä tekijänoikeudestaan myös sanotuin tavoin.”154 Moraalisten oikeuk-

150 TekOikL 3 §: ”Kun teosta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin,

on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.

Teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, äl-

köönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhtey-

dessä.

Oikeudesta, joka tekijällä on tämän pykälän mukaan, hän voi sitovasti luopua vain mikäli kysymyksessä on

laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen.” 151 ”Taiteellisissa teoksissa moraalisten oikeuksien merkitys on usein korostunut. Vakavahenkinen musiikki

voi ilmentää tekijänsä syvimpiä ideologioita, myös kantaa ottavat kirjoitukset voivat olla voimakkaasti sidok-

sissa tekijän arvomaailmaan ja ideologiaan. Sen sijaan funktionaalisten teosten, kuten tietokoneohjelmien,

osalta moraalisten oikeuksien merkitys on yleensä vähäinen. Tarkoitus on, että ohjelma voi konekielisten käs-

kyjen mukaisesti toteuttaa tiettyjä toimintoja. Ohjelmistoja luodaan useimmiten työsuhteessa työntekijöiden

työtehtävinä, eivätkä ohjelmistot henkilöidy tekijöihinsä, vaan pikemminkin siihen yritykseen, joka on inves-

toinneillaan mahdollistanut ohjelmistotuotannon”. Näin Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 72. 152 Karo – Lavapuro – Mylly 2007, s. 19-20. 153 Haarmann 2005, s. 139: ”Käytännössä haamukirjoittajat luopuvat kaikista moraalisista oikeuksistaan.” 154 KM 1953:5, s. 49.

37

sien kokonaisluovutusta ei voida katsoa lainsäätäjän tarkoitukseksi, vaan moraaliset oikeu-

det voidaan poikkeuksellisesti rajoitetuissa tilanteissa, esim. sovittu käyttö, luovuttaa toi-

selle.155

Leppämäen asettama kysymys ”Mikä sitten oikeuttaa tekijän luovuttamaan työnsä omistus-

oikeuden, mutta pitämään silti itsellään oikeuden saman teoksen uusintamiseen?”156 on mie-

lenkiintoinen. Leppämäki viittaa hegeliläiseen teoriaan, jonka mukaan teos on henkisen tuo-

tannon tulos, johon tekijällä säilyy ilmaisutapa.157 Ilmaisun ja idean erottaminen on olen-

naista: ”- - idea on kaikkien vapaassa käytössä, ja ilmaisu on tekijänoikeuden alainen osa.

Nykyään tosin tunnustetaan erottelun tekemisen vaikeus niiden välillä erityisesti nykytaiteen

sekä tietokoneohjelmistojen kohdalla”158. Täysin ongelmatonta ilmaisun ja idean erottami-

nen ei siis ole.

Isyysoikeus eli oikeus tulla tunnustetuksi teoksen tekijänä edellyttää, että tekijän nimi on

mainittava hyvän tavan mukaisesti, kun teoksesta valmistetaan kappaleita tai se saatetaan

yleisön saataviin. Se, mikä katsotaan hyvän tavan mukaiseksi nimen ilmoittamiseksi, vaih-

telee teostyyppien välillä. Varsinaisen nimen sijasta voidaan ilmoittaa tekijän taiteilijanimi

tai jopa jättää nimi kokonaan ilmoittamatta, jos tekijä näin tahtoo.159 Olennaista on kunni-

oittaa tekijän antamaa tahdonilmaisua.

Tekijänoikeusneuvoston antamassa lausunnossa TN 1994:21 oli kyse isyysoikeuden

loukkauksesta. Neuvosto totesi, että taideteoksesta valmistetussa postikortissa tuli il-

moittaa TekOikL:n 3.1 §:n hyvän tavan mukaisesti tekijän ja taideteoksen nimi, kun

postikorttia levitettiin yleisön saataviin.

Joissakin tilanteissa nimen ilmoittamatta jättäminen katsotaan hyvän tavan mukaiseksi käyt-

täytymiseksi, esim. hautajaisissa tai jumalanpalveluksessa.160 Mainosalalla on myös yleistä,

ettei mainoksen yksittäisiä tekijöitä ilmoiteta mainoksen yhteydessä.161

Tekijänneuvoston antamassa lausunnossa TN 2010:2 tarkasteltiin lyhyiden ilmaisujen

suojaa. A oli vuonna 1969 tehnyt suomenkielisen käännöksen ruotsinkieliseen ”Peppi

155 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 75. 156 Leppämäki 2006, s. 78. 157 Leppämäki 2006, s. 78. 158 Leppämäki 2006, s. 78. 159 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 49. 160 Haarmann 2005, s. 143. 161 Haarmann 2005, s. 143.

38

Pitkätossu” – sävelteokseen. Käännös on hyvin tunnettu Suomessa eri-ikäisten ihmisten

keskuudessa. Ikea Oy (jäljempänä Ikea) oli käyttänyt ilmaisua ”Heikun keikun” omassa

huonekalujen ja kodin tavaroiden mainoskampanjassaan, joka oli julkaistu Helsingin

sanomissa. Lisäksi Ikea oli käyttänyt kampanjansa yhteydessä mainoslausetta ”Ikea on

vinksinvonksin ja hinnat eikunkeikun”. Ikea ei ollut kysynyt A:lta lupaa käännöksen

käyttöön eikä A:n nimeä oltu mainittu missään. Ikea katsoi ilmaisujen olevan suomen

yleiskieltä ja tavanomaisia sanontoja.

Lyhyitä ilmaisuja ei ole pääsääntöisesti katsottu kuuluvan TekOikL:ssa suojattujen te-

osten joukkoon.162 Tekijänoikeusneuvosto totesi, että yksittäisen sanan pitäisi edustaa

poikkeuksellisen korkeaa omaperäisyyden ja itsenäisyyden tasoa, jotta se voisi saada

suojaa kirjallisena teoksena. Olennaista tässä tapauksessa oli se, että ilmaisuja oli käy-

tetty yhdessä, jolloin tekijänoikeusneuvosto katsoi kyseisen säkeen olevan tekijänoikeu-

della suojattu. Tekijänoikeusneuvosto perusteli kantaansa seuraavasti:”[i]lmaisujen

käyttäminen yhtäaikaisesti luo selvemmän rinnastuksen käännöstekstiin. - - Kyseessä

on lyhyehkö laulun säe, jossa esiintyy kaksi sanaliittoa, jotka luovat rytmisen vaikutel-

man. Lausetta on pidettävä itsenäisenä ja omaperäisenä. Kuka tahansa vastaavaan työ-

hön ryhtyessään ei päätyisi samaan lopputulokseen.”163

Tekijänoikeusneuvosto katsoi, ettei mainoskäyttö sinänsä tarkoita vielä moraalisten oi-

keuksien loukkaamista ja että mainosalalla on yleistä, ettei tekijän nimeä mainita. Neu-

vosto totesi, että ”[a]lan tavalla ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole merkitystä, sillä te-

osta on käytetty ilman lupaa eikä tekijällä ole ollut tilaisuutta arvioida teoksen käyttöä

myöskään isyysoikeuden näkökulmasta. Koska tekijän nimeä ei ole mainittu, on siis

taloudellisten oikeuksien lisäksi tässä tapauksessa loukattu myös TekijäL 3 §:n mu-

kaista isyysoikeutta.”164

Respektioikeus kieltää teoksen muuttamisen tavalla, joka loukkaa tekijän kunniaa tai per-

soonaa.165 Respektioikeuden sisältö on yhteiskunnan sen hetkisistä vallitsevista arvoista ja

arvostuksista riippuvainen.166 Mahdollinen tekijänoikeuden loukkaus arvioidaan pääasialli-

sesti objektiivisen mittapuun mukaan ts. tarkastelun keskiössä ei ole tekijän subjektiivinen

162 Huuskonen 2011, s. 115: ”Pitkä sarja torjuvaa lausuntokäytäntöä sai siten seurakseen lausunnon, jossa suoja

edellytysten nähtiin täyttyneen. Lausunto oli yksimielinen.” 163 TN 2010:2, s. 4. 164 TN 2010:2, s. 5. 165 Esimerkkejä tekijän kunniaa loukkaavasta muuttamisesta on Haarmannin mukaan kirjallisen teoksen jul-

kaiseminen typistettynä versiona tai ala-arvoisena käännöksenä tai uskonnollisen sävellysteoksen muuttaminen

iskelmäksi. Haarmann 2005, s. 144. 166 Kotila 2009, s. 134.

39

näkemys siitä, että hänen moraalisia oikeuksiaan olisi loukattu.167 Tekijän subjektiivinen nä-

kemys otetaan kuitenkin huomioon osana kokonaisarviointia, joka käsittää teoksen luonteen,

teoksesta ilmenevän ideologian ja tarkoitusperät ja sen tavanmukaisen käyttötavan ja -yh-

teyden.168 Merkitystä on myös sillä, edustaako muutettu teos eri teoslajia kuin alkuperäinen

teos.169

Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisussa HD T 4739-04 oli kyse teoksen muuntelusta

parodiatarkoituksessa ja sen arvioinnista oliko tekijän moraalisia oikeuksia loukattu.

Nk. Alfons Åberg – tapauksessa parodian kohteeksi joutui kirjailija Gunilla Bergströmin

lastenkirjoista tuttu hahmo Alfons Åberg, Suomen Mikko Mallikas. Parodia sai alkunsa

siitä, että nimi Alfons tarkoittaa tanskan kielellä ”parittajaa”. Ruotsin Radio esitti ohjel-

majakson, joka loi kuuntelijalle päinvastaisen mielikuvan hahmosta. Ohjelmassa Mikko

Mallikas esitettiin parittajana ja huumekauppiaana. Muun materiaalin lisäksi ohjel-

massa käytettiin kirjasta poimittuja repliikkejä ja soitettiin nimikkohahmon elokuvista

tunnettua musiikkia.

Kirjailija katsoi moraalisten oikeuksiensa tulleen loukatuksi, koska hänen teoksensa

osia oli esitetty tekijän kannalta loukkaavassa muodossa. Suomen TekOikL:n 3.2 §:n

mukaan ”[t]eosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaa-

tuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin te-

kijää sanotuin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.” Ruotsin korkein oikeus katsoi,

ettei tekijän moraalisia oikeuksia oltu loukattu. Ohjelma pikemminkin loukkasi rehtinä

ja tunnollisena pidettyä hahmoa.

Bruun on artikkelissaan pohtinut sallitun parodian rajoja ja analysoinut ko. tapausta. Ruotsin

korkeimman oikeuden tuomarit äänestivät päätöksestä ja ”[e]nemmistön mukaan teosten

muuntelua parodiatarkoituksessa on perinteisesti pidetty sallittuna, ja tällöin voidaan myös

167 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 52. 168 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 52. 169 Kotila 2009, s. 134. Kotila antaa tässä yhteydessä esimerkin, että ”- - parodiat ja ivamukaelmat ovat lähtö-

kohtaisesti sallittuja.” Parodia ei kuitenkaan ole teoslaji, kuten valokuvateos tai kaunokirjallinen esitys. Sekä

valokuvateos että kaunokirjallinen teos voivat sisältää parodiaa, mutta parodiaa itsessään ei pitäisi luokitella

teoslajiksi.

40

varsin laajasti käyttää alkuperäisteosta sanasta sanaan”170,171,172. Vähemmistöön jääneet tuo-

marit pitivät teosta muunnelmana, kun taas enemmistö katsoi teoksen olevan uusi ja itsenäi-

nen. Tekijän moraalisia oikeuksia ei kuitenkaan oltu loukattu.

Parodioiva teos yleensä loukkaa tekijän tunteita asettamalla parodian keinoin tekijän kirjal-

lisen tai taiteellisen arvon kyseenalaiseksi. Hietasen mukaan aidon parodian ei pitäisi katsoa

loukkaavan tekijän taloudellisia tai moraalisia oikeuksia.173 Moraalisten oikeuksien ja paro-

dian välinen suhde on usein väärinymmärretty.174 Mitä tahansa ei ”parodian suojissa” voida

kuitenkaan ilmaista, sillä vaikkei parodian katsottaisi loukkaavan tekijän respektioikeutta,

sallitun rajan ylittävä parodia voi täyttää kunnianloukkauksen kriteerit.

Luoksepääsyoikeus on kirjattu TekOikL:n 52 a §:ään. Kuvataiteen teoksen tekijällä on oi-

keus päästä katsotaan ja mahdollisesti kuvaamaan toiselle luovuttamaansa teoskappaletta.

Luoksepääsystä ei saa aiheutua kohtuutonta haittaa teoksen omistajalle ja se on oltava tar-

peen joko tekijän taiteellisen työn kannalta tai tekijän taloudellisten oikeuksien toteutumisen

vuoksi. Luoksepääsyoikeus ei koske muita teoslajeja. Esimerkiksi ”rakennustaiteen, taide-

käsityön ja taideteollisuuden tuotteet sekä lain 49 a §:ssä tarkoitetut valokuvat” eivät kuulu

luoksepääsyoikeuden piiriin.175 Säännöksellä on haluttu selventää luoksepääsyoikeuden laa-

juutta, jotta voitaisiin välttää tekijän ja teoksen omistajan väliset intressiristiriidat.

Katumisoikeudella on kaksi määritelmää, droit de retrait ja droit de modifier. Droit de

retrait eli ns. peruuttamisoikeus tarkoittaa sitä, että tekijällä on sopimussuhteessa ollessaan

oikeus estää teoksen julkaiseminen muuttuneen vakaumuksen perusteella. Droit de retrait –

oikeuden katsotaan kuuluvan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden piiriin.176 Sen

170 Bruun IPRinfo (1/2006). 171 vrt. Helsingin HO 15.4.2011 t. 115. 172 Alfons Åberg – tapauksessa ja Lapualaisooppera – tapauksessa voidaan nähdä samoja piirteitä. Molemmissa

tapauksissa jälkiperäisteos on saatettu eri lajiin kuin alkuperäisteos. Teosten erilajisuudella on ollut merkitystä

siihen, että jälkiperäisteoksen on katsottu muunnelman sijaan olevan uusi ja itsenäinen teos. Lisäksi molem-

missa tapauksissa jälkiperäisteokset ovat lainanneet verrattain laajoja osia alkuperäisteoksesta. 173 Hietanen 2009, s. 154. Näin myös Ruotsin hallituksen mietintö SOU 1956:25 s. 124, jossa todetaan ivamu-

kaelmien ja parodioiden olevan vakiintuneen tavan mukaan sallittuja. 174 Hietanen katsoo, että ”[M]oraalisten oikeuksien osalta on esitetty virheellinen käsitys, jonka mukaan mo-

raaliset oikeudet eivät tulisi parodian osalta kyseeseen vain koska teos on itsenäinen ja vapaasti muunneltu. Jos

parodia katsotaan tekijänoikeuden rajoitukseksi ilman että se on 4.2§ mukaisesti vapaasti muunneltu, myös

moraaliset oikeudet väistyvät niissäkin tapauksissa joissa teos ei ole vapaasti muunneltu.” Hietanen 2009, s.

154. 175 Haarmann 2005, s. 149. 176 Haarmann 2005, s. 151.

41

käyttöehdot perustuvat sopimukseen. Tekijä voi joko lunastaa teoksen tai muuten sovitulla

tavalla korvata peruuttamisoikeuden käytön myötä aiheutuneet kulut.177

Droit de modifier antaa tekijälle oikeuden muokata teosta uutta painosta varten. Oikeus tehdä

muutoksia ja lisäyksiä uuteen painokseen on kirjattu TekOikL:n 36 §:ään kustannussopi-

muksia käsittelevien säännösten yhteyteen.

Moraaliset oikeudet ovat voimassa TekOikL:n 43 §:n mukaisen suoja-ajan eli pääsääntöi-

sesti 70 vuotta tekijän kuolemasta.178 TekOikL:n 53 §:n klassikkosuoja, joka puolestaan suo-

jaa yleisiä sivistyksellisiä etuja ajallisesti rajoittamattoman ajan, tulee sovellettavissa vasta

tekijän kuoleman jälkeen.179, 180 Haarmannin mukaan ”[t]ietyssä mielessä voidaan säännök-

sen johdosta sanoa, että tekijän moraalisten oikeuksien suoja on tehty ikuiseksi. Säännök-

sessä ei kuitenkaan puhuta tekijän moraalisista oikeuksista vaan sivistyksellisistä eduista.”181

Käytännössä TekOikL:n 53 §:n mukaiseen klassikkosuojaan ja Pohjoismaissa vastaavaan

säännökseen liittyviä oikeustapauksia on hyvin vähän.182 Suomalaisesta oikeuskäytännöstä

löytyy vain yksi klassikkosuojaan liittyvä korkeimman oikeuden ratkaisu.

Korkeimman oikeuden antamassa ratkaisussa KKO 1967 II 10, nk. Liisa Ihmemaassa –

tapauksessa, kustannusyhtiön menettelyn katsottiin loukanneen TekOikL:n 53.1 §:n

mukaisia sivistyksellisiä etuja. Kustannusyhtiö oli julkaissut mukaelmia ja lyhennelmiä

arvokkaina tunnetuista nuorisokirjoista jättäen ilmoittamatta siitä, että teosten kirjallista

arvoa oli turmeltu. KKO piti kustannusyhtiön toimintaa sopimattomana.

Kuten ylempänä on todettu, klassikkosuojaan liittyvää pohjoismaista oikeuskäytäntöä on hy-

vin niukasti saatavilla, joten tämä KKO:n ratkaisu on harvinainen ja omaa laatuaan. Klas-

sikkosuojaan liittyvät oikeustapaukset eivät ole yleisiä siitä huolimatta, että tunnettuja klas-

sikkoteoksia varmasti hyödynnetään paljon uusien teosten luomisessa. Haarmann antaa

177 Haarmann 2005, s. 151. 178 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 75. 179 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 75.

180 TekOikL:n 53 §: ” Jos kirjallisen tai taiteellisen teoksen suhteen tekijän kuoltua menetellään julkisesti si-

vistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla, on asetuksella määrättävällä viranomaisella valta, vaikka tekijänoikeus

on lakannut tai sitä ei ole ollut, kieltää sellainen menettely.

Jos se, jota kielto koskee, on siihen tyytymätön, hän voi saattaa asian tuomioistuimen ratkaistavaksi.”

181 Haarmann 2005, s. 151. 182 Haarmann 2005, s. 153.

42

mahdollisen selityksen klassikkosuojaan liittyvien oikeustapausten vähäisyydelle. ”Jos Mo-

zartia muunnetaan iskelmämusiikiksi tai Michelangelon töitä käytetään mainoksissa, ei ky-

symys välttämättä ole siitä, että vain häviävän pieni joukko tuntisi sivistyksellisiä etuja lou-

katun, vaan ehkä pikemminkin siitä, että tällaiset teokset koetaan niin vahvoiksi, että niiden

katsotaan kestävän sivistymättömänkin kohtelun”, Haarmann muotoilee.183

Haarmannin kuvausta klassikkosuojan sivistyksellisten etujen loukkaamisen tietynlaisesta

vaikeudesta voisi tulkita parodian osalta siten, että erittäin tunnetun teoksen – klassikon –

parodiointi on tietyllä tapaa sallitumpaa ja helpompaa kuin teoksen, jonka tekijä on edelleen

elossa ja hyvin tietoinen hänelle kuuluvista tekijänoikeuksistaan.

3.2.Taide ja tekijänoikeus

Taide ja tekijänoikeuslainsäädäntö ovat itsessään molemmat hyvin hankalasti hahmotettavia

ja määritettäviä kokonaisuuksia. Taiteen vapaus on turvattu PL:n 16 §:ssä, joka käsittää si-

vistykselliset oikeudet. Tekijänoikeuden ja taiteen välinen suhde on jokseenkin ongelmalli-

nen erityisesti nykytaiteen ja uusien taidemuotojen osalta. Käsitys kopioinnista ja tekijänoi-

keuden kriteereistä on kulttuurisidonnaista.184 Kuten Leppämäki väitöskirjassaan toteaa,

koko tekijänoikeusjärjestelmä on rakentunut länsimaisen yhteiskunnan taloudellisia intres-

sejä silmällä pitäen.185 Leppämäki viittaa tekijänoikeusneuvoston antamiin lausuntoihin,

jotka eivät varsinaisesti liity taiteeseen. Esimerkkinä tästä on tekijänoikeusneuvoston lau-

sunto tekijänoikeudesta diaarikaavaan, arkistokaavaan ja arkistointiohjeisiin.186

Tekijänoikeusneuvosto koostuu oikeudellisen koulutuksen saaneista jäsenistä, jotka antavat

lausuntoja tekijänoikeuskysymyksiin liittyvissä asioissa. Lausunnot ovat luonteeltaan suosi-

tuksia. Se, ovatko juristikoulutuksen saaneet tekijänoikeusneuvoston jäsenet oikeita henki-

löitä arvioimaan mikä on taidetta ja mikä määritellään TekOikL:n 1 §:n mukaiseksi teos-

kynnyksen ylittäväksi teokseksi, on herättänyt kritiikkiä taideyhteisön sisällä.187 Kuten

Huuskonen toteaa, ”[a]siantuntijankin arvio voi olla väärä, usein asiat voidaan perustella

183 Haarmann 2005, s. 153. 184 Esim. aasialaisen tradition mukaan taiteilijat jäljentävät mestareiden töitä ja harjoittelevat niin pitkään, ettei

jälkiperäisteoksia pysty erottamaan alkuperäisteoksesta. Tämän on katsottu olevan osaltaan syynä piratismin,

joka on todellinen ongelma Aasiassa, hyväksyttävyyteen. Leppämäki 2006, s. 30. 185 Leppämäki 2006, s. 95. 186 TN 2001:4. 187 Knophin mukaan uudet teostyypit ja teosmäärät ovat madaltaneet teoskynnyksen tasoa siten, että melko

tekniset teokset ja käyttöesineet saatetaan katsoa TekOikL:n 1 §:n mukaisiksi teoksiksi. Knoph 1936, s. 66 ja

70.

43

myös toisin. Hyvätasoisella teoskynnysarviolla on kuitenkin merkitystä ja sellainen voi

myös linjata tulevaa käytäntöä. Huolellisesti perusteltu arvio on aina oikeudellisen ratkaisu-

toiminnan kannalta painavampi kuin pikaisesti tehty puhtaaseen intuitioon perustuva rat-

kaisu. Teoskynnysarviolla on myös olennainen merkitys luovien alojen käytännön toimivuu-

delle.”188

Nykyinen tekijänoikeuslaki ei aseta mitään laatuedellytyksiä teokselle, joten mikä tahansa

teos, jos se katsotaan tarpeeksi omaperäiseksi ja itsenäiseksi, nauttii tekijänoikeuslain aset-

tamaa teossuojaa. Sen vuoksi tekijänoikeusneuvoston lausunnoista ilmenee hyvinkin tavan-

omaisia ja arkipäiväisiä tekeleitä, jotka määritetään teoksiksi. Leppämäki itse kannattaisi

sitä, että teossuojan saaminen edellyttäisi jonkinlaista esteettisen laadun vaatimusta. Esteet-

tisesti laadukkailla teoksilla on esteettinen arvo ja ne omalta osaltaan edistävät taidetta ja

tekijänoikeuden tarkoitusta.189

Kuten edellä mainitsin, tekijänoikeusjärjestelmä on rakentunut taloudellisten intressien ym-

pärille. Omistaminen on yksi tekijänoikeuden perusteista190 ja sellainen taide, joka ei pyri

kaupallisuuteen, jää helposti tekijänoikeuden ulottumattomiin. On olemassa taidetta, jota ei

ole tarkoitettu omistettavaksi ja taidetta, jonka ajallinen kesto on ennalta määritetty. Määri-

tetyn ajan jälkeen taideteos lakkaa olemasta. Esimerkkinä tämän tyyppisestä taiteesta voisi

olla suolle tehty teos, joka katoaa luonnon muuttuvien olosuhteiden mukana. Ylipäätänsä

taidetta on hyvin vaikea määritellä ja lokeroida, eikä liian yksityiskohtainen määrittely ole

edes tarpeen. Taiteen on saatava uudistua, rikkoa rajoja ja ilmentää erilaisia suuntauksia.

3.2.1 Laiton taide ja muut uudet taidesuuntaukset

Uudentyyppinen taide kyseenalaistaa tekijänoikeuden kriteereitä. ITE-taide, Art Brut, Out-

sider-Art ja Illegal Art ovat uudenlaisia taidemuotoja, jotka eivät sovi tekijänoikeuden alai-

seen kehykseen.191 ITE-taide tarkoittaa itse tehtyä taidetta, jota kuka tahansa voi tehdä. Te-

kijänoikeuslaki ei aseta mitään vaatimuksia tekijälle ts. tekijän ei tarvitse olla ammattilais-

188 Huuskonen 2011, s. 110. 189 Leppämäki 2006, s. 30. Esteettistä laatua voidaan suojata myös mallioikeuden kautta, kuten Leppämäki

toteaa. 190 Leppämäki 2006, s. 32. 191 Leppämäki 2006, s. 32.

44

taiteilija. Laki puolestaan asettaa teokselle tietyt kriteerit: teoksen on oltava riittävän itsenäi-

nen ja omaperäinen, jotta se ylittää teoskynnyksen ja nauttii siten tekijänoikeussuojaa. ITE-

taide voi nauttia tekijänoikeussuojaa, mikäli se täyttää itsenäisyyden ja omaperäisyyden vaa-

timukset. Yleensä nämä vaatimukset eivät täyty ITE-taiteen kohdalla.192

Art Brut taidesuuntaus tarkoittaa ”- - marginaaliryhmien, esimerkiksi vammaisten, tuotta-

maa taidetta, joka perustuu tekijöiden omaan vahvaan näkemykseen”193. Art Brut tai Outsi-

der Art tuottaa taidetta, jota ei tavallisesti mielletä taiteilijoiden tekemiksi, koska tekijät ovat

marginaaliryhmien (mielenterveyspotilaat, vammaiset, vangit jne.) edustajia. He eivät

edusta ns. korkeaa taidetta eivätkä ole yhteiskunnan taiteen valtavirtausten keskiössä, vaan

he ovat ”outsider” eli ulkopuolisia.

Illegal art eli laiton taide on 2000-luvun alussa yleistynyt taiteensuuntaus, joka pyrkii mm.

tarkoituksellisesti rikkomaan tekijänoikeuksia ja muita rajoituksia.194 Laiton taide kyseen-

alaistaa sallitun ja kielletyn rajat. Leppämäki kuvailee osuvasti laittoman taiteen pakottavan

yleisöä ”--pohtimaan taiteen tekemisen tapoja ja suhdetta lailliseen”195. Maailmalla laiton

taide on näyttäytynyt esimerkiksi siten, että muiden logoja ja tavaramerkkejä on käytetty

hyväksi.196

Suomalaisen kuvataiteilijan Jani Leinosen teokset tai ainakin osa niistä voitaisiin luokitella

laittoman taiteen piiriin, vaikkei julkisessa keskustelussa Jani Leinosen korosteta kuuluvan

laittoman taiteen tekijöihin. Jani Leinonen käyttää pääsääntöisesti isojen korporaatioiden ta-

varamerkkejä hyväksi omassa taiteessaan.197 Jani Leinonen on esimerkiksi käyttänyt Raisio

Oyj:n Eloveena-tyttöä omissa taideteoksissaan siten, että perinteinen suomalainen Eloveena-

tyttö on muun muassa kuvattu terroristina.

Jani Leinosen työt ovat kantaaottavia ja ne kritisoivat nyky-yhteiskunnan puutteita. Laitto-

man taiteen ja tekijänoikeuden välinen suhde on mielenkiintoinen, kuten seuraava tapaus

osoittaa:

192 Leppämäen mukaan ”ITE-taiteen teokset ovat puolestaan hyvin moninaisia käyttöesineistä tatuointeihin ja

koristeltuihin laitteisiin. Jopa ITE-taiteilijan koko elämäntapa voidaan kansantieteen tutkijoiden mukaan ym-

märtää teokseksi.” Leppämäki 2006, s. 32. Selvää on, ettei nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö tunnista taitei-

lijan elämäntapaa teokseksi. 193 Leppämäki 2006, s. 33. 194 Leppämäki 2006, s. 33. 195 Leppämäki 2006, s. 33. 196 Leppämäki viittaa tässä yhteydessä tekijänoikeuden kritisoijaan, Lawrence Lessigiin, joka kannustaa ylei-

söään omilla nettisivuillaan laittoman taiteen tekemiseen. Leppämäki 2006, s. 33. 197 Ks. Jani Leinosen sivut http://janileinonen.com/fi/

45

Helsingin käräjäoikeuden 21.6.2012 antama tuomio petoksesta ja väärennöksestä liittyi

Jani Leinosen ja kahden muun tekijän tekoon, jossa he varastivat Ronald McDonald –

patsaan Helsingin Ruoholahden McDonald’s -ravintolasta. Leinonen kumppaneineen

erehdytti henkilökuntaa väärennetyllä dokumentilla, jossa he ilmoittivat toimivansa

huoltoliikkeen puolesta ja hakevansa patsaan pois. He videoivat patsaan poisviennin ja

kuvasivat myös toisen videon198, jossa Leinonen uhkasi teloittaa patsaan, mikäli McDo-

nald’s ei vasta ruoan eettisyyttä koskeviin kysymyksiin. Tapaus sai laajaa kansainvälistä

mediahuomiota. Tekijöiden motiiveina olivat taiteellisen teoksen tekeminen ja yrityk-

sen etiikan ja ruoan alkuperän kyseenalaistaminen.199

3.2.2 Tekijänoikeusparodia ja tavaramerkkiparodia taiteessa

Jani Leinosen teoksia voidaan tarkastella sekä tekijänoikeuden että tavaramerkkioikeuden

näkökulmasta. TavaraML 6.2 § antaa tavaramerkin haltijalle oikeuden kieltää sekaantumis-

vaaran perusteella toinen tavaramerkki, joka koskee samoja tai samankaltaisia tavaroita ja

jos olisi todennäköistä, että keskivertokuluttaja voisi sekoittaa tavaramerkit toisiinsa. Kysei-

sellä kielto-oikeudella on taloudellinen aspekti, koska samalla alalla olevat tavaramerkit,

jotka muistuttavat toisiaan, ovat itseasiassa toistensa kilpailijoita.

Jos otetaan esimerkiksi Raisio Oyj:n Eloveena-tavaramerkki ja Jani Leinosen teos, jossa on

muokattu Eloveena-tyttöä, voidaan todeta, ettei tavaramerkkejä käytetä samalla alalla. Rai-

sio Oyj:n Eloveena-tavaramerkki on käytössä elintarvikealalla, kun taas Jani Leinonen on

käyttänyt tavaramerkkiä taiteellisessa tarkoituksessa. Toki tässä yhteydessä on huomioitava,

ettei kyse ole kahdesta eri tavaramerkistä, vaan yhdestä tavaramerkistä, jota on hyödynnetty

taiteen tekemisessä.

Se, että tavaramerkkioikeuden suoja on rajattu tavaramerkin käyttöön elinkeinotoiminnassa,

tarjoaa mielenkiintoisen kysymyksen tavaramerkin käytön tarkoituksesta. Nimike ”käyttä-

minen elinkeinotoiminnassa” viittaa kaupalliseen tarkoitukseen, jossa tavaramerkin haltija

saa taloudellista hyötyä. Pitkänen pohtii sitä ”- - toteutuuko edellytys elinkeinotoiminnassa

tapahtuvasta käytöstä myös taiteellista tarkoitusta ilmentävien merkkien osalta”.200 Tällöin

198 https://www.youtube.com/watch?v=wcBuRSzCbM8. 199 Vaikka tapaukseen liittyy parodioivia elementtejä, tapausta on käsitelty erityisesti petoksen ja väärennöksen

osalta. 200 Pitkänen 2016, s. 151.

46

on tehtävä kokonaisarviointi tavaramerkin käyttötarkoituksesta. Pitkäsen mukaan ”[m]itä

läheisemmin kyse on tuotteen myynnin edistämisestä ja mitä vähemmän informatiivisesta

tai taiteellisesta tarkoituksesta, sitä todennäköisemmin tavaramerkin käyttö kuuluu tavara-

merkin haltijan yksinoikeuden piiriin”.201

Rajanveto tavaramerkin käytöstä elinkeinotoiminnassa ja yksityistarkoituksessa voi olla

hankalaa. Taiteen kohdalla taiteilija ei välttämättä saa mitään taloudellista hyötyä julkaistes-

saan teoksen, jossa on hyödynnetty tavaramerkkejä. Taiteilijalla on taiteellinen tarkoitus

tehdä teos. Toisaalta kuuluisat taiteilijat voivat saada vastaavanlaisista teoksista taloudellista

hyötyä ja näkyvyyttä. Tällöin voidaan katsoa, että teoksella on sekä taiteellinen että kaupal-

linen tarkoitus.

Teos voi kuulua useampaan immateriaalioikeuden suojan piiriin ja siksi on tärkeää selvittää

mitä suojaa teos voi saada. Suomessa ei ole säädetty tavaramerkkioikeuden ja tekijänoikeu-

den välisestä suhteesta, vaan asiaa on tarkasteltu pitkälti pohjoismaisessa oikeuskirjallisuu-

dessa.202 Tekijänoikeuden ja tavaramerkkioikeuden päällekkäisyystilanteiden lisääntymistä

voidaan selittää usealla tekijällä. Viime vuosikymmenen aikana sekä tavaramerkki-että te-

kijänoikeussuoja ovat molemmat laajentuneet. Ilmiötä selittää teollisuusmaiden enenevä tie-

toisuus immateriaalioikeuksien hyödyntämisestä taloudellisessa mielessä. Tietoisuus on kas-

vanut myös kansainvälisen TRIPS-sopimuksen myötä, sillä se asettaa korkeammat suoja-

vaatimukset ja on sitä edeltäneitä sopimuksia laaja-alaisempi. Lisäksi EU-tasolla on haluttu

edistää vapaata kauppaa unionin alueella harmonisoimalla yhdenmukaisia immateriaalioi-

keusnormeja.203

Toisin kuin tekijänoikeutta koskevassa tietoyhteiskuntadirektiivissä, tavaramerkkidirektii-

vissä204 ei ole erityistä parodia-poikkeusta tavaramerkin haltijan yksinoikeuden rajoitta-

miseksi. Tavaramerkkiparodiaa, kuten myös tekijänoikeusparodiaa on hankala määritellä.

Tavaramerkkiparodian voisi yhden määritelmän mukaan käsittää tavaramerkillä suojatun

merkin jäljitelmänä, joka humoristisella tai kritisoivalla tavalla tuo esille tavaramerkkiin ki-

teytyvät arvot.205 Se on mukaelma olemassa olevasta, yleensä kuuluisasta, merkistä, mutta

samanaikaisesti sen on erotuttava siitä joko vääristymänä tai oltava täysin eri kontekstissa,

201 Pitkänen 2016, s. 153. 202 Pitkänen 2016, s. 37. 203 Pitkänen 2016, s. 43. 204 Ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY, annettu 21. päivänä joulukuuta 1988, jäsenvaltioiden tava-

ramerkkilainsäädännön lähentämisestä. 205 Jacques 2016, s. 471.

47

jotta se tunnistettaisiin uudeksi merkiksi.206 Parodian tunnuspiirteet, jotka on esitelty teki-

jänoikeutta koskevassa Deckmyn – ratkaisussa, soveltuisivat myös tavaramerkkeihin.207 Si-

ten tekijänoikeusparodian ja tavaramerkkiparodian määritelmät voisivat olla jollei yhtenäiset

niin ainakin samansuuntaiset.

Sormusen kirjoittama artikkeli ”Parodiaa brändin kustannuksella” sisältää määritelmän ai-

don ja epäaidon parodian erosta. Sen mukaan ”[a]ito parodia ei yleensä johda oikeudenlouk-

kaukseen vaan sillä on selkeästi oma viestinsä eli parodiatarkoituksensa. Se ei ole sekoitet-

tavissa tai kilpaile alkuperäisen teoksen kanssa päinvastoin kuin epäaito parodia, jolla ei ole

omaa viestiä ja joka aiheuttaa todellista sekaannusvaaraa kuluttajille. Epäaito parodia voi

myös pyrkiä hyötymään kilpailijan maineesta ilman, että aiheutuu sekaantumisvaaraa. Kum-

massakin parodian lajissa loukkaus voi tulla kyseeseen vesittymissuojasääntelyn perusteella,

mutta aidossa tämä on kuitenkin poikkeuksellista.”208

Se, missä tarkoituksessa parodiaa oikeasti käytetään, voi osoittautua hankalaksi selvittää.

Epäaito parodia voi aktualisoitua tilanteissa, joissa parodian käyttö ei pelkästään tuo yhteis-

kunnan epäkohtia esille kritisoivaan sävyyn, vaan jälkiperäisteoksen tekijä saa taloudellista

hyötyä uudesta teoksesta. Todellista sekaantumisvaaraa kuluttajille ei siis pidetä ehdotto-

mana kriteerinä epäaidon parodian tunnusmerkistön täyttymisessä. Sormunen katsoo tavara-

merkkiparodian olevan ”--todennäköisemmin sallittua, mitä enemmän siinä on kyse taiteel-

lisesta tai informatiivisesta tarkoituksesta. Tilanne on kuitenkin toinen, jos parodiaa tehdään

myynnin edistämiseksi.”209

Jani Leinosen kohdalla kyse on taiteellisesta, informatiivisesta ja kaupallisesta tarkoituk-

sesta. Ero parodian arvioinnissa ilmenee sen käyttötarkoituksesta. Käytetäänkö parodiaa he-

rättämään kriittistä yhteiskunnallista keskustelua jostakin aiheesta vai onko parodia tekijän

keino ansaita taloudellista hyötyä tunnetun yrityksen tai muun tahon kustannuksella? Puh-

taasti kritisoiva keskustelua herättävä parodia lienee demokraattisessa yhteiskunnassa sa-

nanvapausperiaatteen mukaisesti hyväksyttävämpää kuin jälkimmäinen peruste, joka vai-

kuttaa yritysten kilpailu- ja toimintakykyyn.

206 Jacques 2016, s. 471. 207 Jacques 2016, s. 480. 208 Sormunen IPRinfo 4/2012. 209 Sormunen IPRinfo 4/2012.

48

Tuomioistuimet ovat taipuvaisempia hyväksymään parodioivan teoksen sananvapauteen pe-

rustuen silloin, kun kyseessä on poliittinen tai muuten julkinen intressi eikä kyse ole talou-

dellisista intresseistä.210

210 Näin Jacques 2016, s. 479.

49

4 PERUSOIKEUSNÄKÖKULMA PARODIAAN

4.1 Parodia digitaalisessa käyttöympäristössä

Euroopan komission ehdotus tekijänoikeusdirektiivin211 uudistamisesta on saanut kannanot-

toja nimenomaan perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta.212 Direktiiviehdotus liittyy

tekijänoikeusjärjestelmän modernisointiin digitaalisilla sisämarkkinoilla. Ehdotuksen artikla

13, joka koskee tiettyjen suojattujen sisältöjen käyttöä verkkopalveluissa, on katsottu olevan

yhteensopimaton Euroopan unionin perusoikeuskirjan Artikloiden 8 (henkilötietojen suoja),

11 (sananvapaus) ja 16 (elinkeinovapaus) kanssa, sillä sen soveltaminen asettaisi kohtuutto-

man rasitteen palvelimen tarjoajille, erityisesti pienille ja keskisuurille operaattoreille. Hen-

kilötietoja seulottaisiin tilanteissa, joissa loukkaavaa sisältöä ei ole edes ladattu palveli-

melle.213

Tällaiset seulontajärjestelmät eivät myöskään edistä käyttäjien sananvapautta.214 Sitaattioi-

keus ja parodia ovat tietoyhteiskuntadirektiivin mukaisia lakisääteisiä tekijänoikeuden rajoi-

tuksia.215 Parodian merkitys digitaalisessa käyttöympäristössä on merkittävä. Sosiaalinen

media on mahdollistanut sen, että teoksia muokataan parodiatarkoituksessa ja ne jaetaan vä-

littömästi verkkoon muiden käyttäjien saataville. Koska parodia tekijänoikeuden rajoituspe-

rusteena on nivoutunut niin vahvasti sananvapauteen ja parodia on Deckmyn-ratkaisun

myötä tunnustettu unionin oikeuden itsenäiseksi käsitteeksi, on todennäköistä, että parodia-

poikkeus säilyy uusissa käyttöympäristöissä.

4.2 Perusoikeuksien tarkastelumalli

Suomen perustuslaki (11.6.1999/731, jäljempänä PL) on perusta kaikelle lainsäädännölle ja

julkisen vallan käytölle. Perustuslain 2 luvussa säädetään yksilöille kuuluvista perusoikeuk-

sista. Tekijänoikeusjärjestelmällä voidaan nähdä olevan liittymäkohtia taiteellisen ilmaisun

vapauteen.216 Tämän pro gradu -tutkielman aiheen kannalta keskeisiä perusoikeuksia, joita

211 KOM(2016) 593, lopull. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tekijänoikeudesta digitaali-

silla sisämarkkinoilla. 212 Senftleben ym. 2017. 213 Senftleben ym. 2017, s. 1. 214 Senftleben ym. 2017, s. 1. 215 Ks. Tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29/EC artiklat 5(3)(d) ja 5(3)(k). 216 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 3.

50

käsitellään seuraavaksi ovat sananvapaus (PL 12 §) ja omaisuuden suoja (PL 15 §). Perus-

oikeusnäkökulma on vahvasti läsnä silloin, kun tuomioistuin arvioi parodian oikeutusta tai

määrittää sen rajoja.217 Kritiikkiä on esitetty mm. siitä, ovatko juristikoulutuksen saaneet

henkilöt oikeita arvioimaan sitä mikä voidaan ylipäätänsä katsoa taiteeksi.218

Vaikka sananvapauden ja perusvapauksien voidaan yleisesti katsoa tukevan toisiaan, välillä

ne ovat kuitenkin ristiriidassa keskenään. Tässä yhteydessä kollisiolla tarkoitetaan ristiriita-

tilannetta, jossa pitää tehdä valinta sovellettavasta perusvapaudesta kahden perusvapauden

välillä, koska molempia perusvapauksia ei pystytä tilanteessa soveltamaan. Hoikan mukaan

”[u]nionin sekundaarioikeuden kasvaessa jatkuvasti sekä normitiheydeltään että soveltamis-

alaltaan voidaan kollisiotilanteiden olettaa tulevan yhä yleisemmiksi. Yksi unionin oikeuden

sananvapauskäsitteen keskeisimmistä ongelmista liittyy siten nimenomaan ehtoihin, joilla

punninta sananvapauden ja sisämarkkinoiden perusvapauksien välillä voidaan ja joilla se

tulisi suorittaa.”219

Hoikka tarkastelee sananvapauden ja perusvapauksien kollisiota kolmivaiheisen arvioinnin

kautta. Ensin tarkastelun kohteena on sananvapauden merkitys ”perusvapauksien rajoitta-

mista legitimoivana periaatteena”220. Sen jälkeen arvioidaan ”--perusvapauksien toteutta-

mistarvetta unioniperusoikeutena turvatun sananvapauden rajoitusperusteena”.221 Viimei-

sessä arviointivaiheessa ”- - oikeuskäytännössä jo esiin tulleita ja oikeuskirjallisuudessa en-

nakoituja kollisiotilanteita käsitellään sääntelyaloittain, ottaen erityisesti huomioon ne omi-

naispiirteet, jotka yhtäältä sisämarkkinoiden tehokas toteuttaminen ja toisaalta sananvapau-

den riittävän suojatason takaaminen kullakin näistä aloista edellyttää”.222 Hoikan malli tar-

joaa unionin sisäisen kolmivaiheisen tarkastelukriteeristön sananvapaudelle ja perusvapauk-

sille, kun taas seuraavaksi esiteltävä Oeschin malli on tietyiltä osin pelkistetympi ja se jakaa

kollisiotilanteet kahteen luokkaan.

217 Kur 2011, s. 278: ”In a broader sense, constitutional issues are further regularly involved when courts need

to assess the legitimacy of parodies or other forms of adaptions, or when they measure the exact realms of

limitations.” 218 ”Tekijänoikeus ei ole arvoneutraalia, vaan se perustuu omistusta koskeviin ideologisiin valintoihin. Samalla

sekä lainsäätäjien että tuomioistuinten ratkaisut määrittävät, keillä on mahdollisuus luoda ja minkätyyppistä

ilmaisua. Jos tekijänoikeus muodostuu rajoitteeksi pluralistiselle ja spontaanille kansalaiskeskustelulle, kritti-

selle taiteelle tai massakulttuuria kritisoivalle ja kulttuurisia ikoneja purkavalle ilmaisulle, ideaalimuotoisen

tekijänoikeuden ilmaisuvapauteen ja siten demokratiaan liittyvät vaikutukset jäävät lähinnä näennäisiksi.”

Karo – Lavapuro – Mylly 2007, s. 23. 219 Hoikka 2009, s. 160. 220 Hoikka 2009, s. 160. 221 Hoikka 2009, s. 160-161. 222 Hoikka 2009, s. 161.

51

Tekijänoikeuden ja perusoikeuksien välistä suhdetta voidaan hahmottaa Oeschin esittämien

mallien avulla. Konfliktimallissa tekijänoikeus on sovittamattomassa ristiriidassa perusoi-

keuksien kanssa, jonka vuoksi perusoikeuksien ylempi asema tunnustetaan ehdoitta. Yksi-

tyiskohtaisessa tarkastelumallissa tekijänoikeus ja perusoikeudet eivät ole sovittamatto-

massa ristiriidassa keskenään, sillä niillä katsotaan olevan samansuuntaisia tavoitteita. Jois-

sakin tilanteissa ne ovat keskenään ristiriidassa, jolloin päällekkäisyys poistuu perustuslain

etusijaperiaatteen ja lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoituksen perusteella (PL

106 § ja 107 §).223 Yksityiskohtainen tarkastelumalli on lähempänä Suomen käytäntöä. Var-

sinaisissa konflikteissa perusoikeudet menevät tekijänoikeuden edelle.

Parodiatapauksissa on useimmiten kyse sananvapauden ja omaisuuden suojan välisestä kol-

lisiotilanteesta. Toisaalta parodioivan teoksen tekijän oikeus tehdä ja julkaista työ saa vahvaa

tukea sananvapaudesta. Sananvapaus on merkittävä perusoikeus, joka mahdollistaa kaiken-

laisen keskustelun yhteiskunnassa ilman sensuuria. Toisaalta taas alkuperäisen teoksen teki-

jää suojaa tekijänoikeus ja mahdollisesti omistusoikeus.

Perusoikeuskirjan artikla 17 koskee omistusoikeutta.224 Kyseisen artiklan toisessa momen-

tissa korostuvat teollis- ja tekijänoikeuksien turvaaminen osana omistusoikeutta. Suomen

perustuslain pykälä omaisuuden suojasta on perusoikeuskirjaan verrattuna huomattavasti vä-

häsanaisempi. PL 15 §:n mukaan ”[j]okaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolu-

nastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla”. Toisin kuin pe-

rusoikeuskirjassa, tekijänoikeuden turvaamista ei ole korostettu.

Euroopan unionin tuomioistuimen antama ratkaisu Schmidberger v Itävalta225 – tapauksessa

on yksi merkittävimmistä sananvapauden ja perusvapauksien suhdetta määrittelevistä oi-

keustapauksista.

Schmidberger v Itävalta – tapauksessa kuljetusyhtiö nosti kanteen kansallisessa tuomio-

istuimessa Itävallan valtiota vastaan Brennerin moottoritiellä järjestetyn mielenosoituk-

sen takia, joka rajoitti tavaroiden vapaata liikkuvuutta aiheuttaen samalla viivästystä ja

223 Ks. tarkemmin malleista Oesch 2005, s. 358-359. 224 1. Jokaisella on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä käyttää, luovuttaa ja testamentata

sitä. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan muutoin kuin yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä

tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten, että hänelle suoritetaan kohtuullisessa ajassa oi-

keudenmukainen korvaus omaisuuden menetyksestä. Omaisuuden käyttöä voidaan säännellä lailla siinä määrin

kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä.

2. Teollis- ja tekijänoikeudet turvataan.” Euroopan unionin perusoikeuskirja (2012). EUVL C 326, 26.10.2012,

s. 399. 225 C-112/00.

52

kustannuksia kuljetusyhtiölle. Tapauksessa oli kyse sananvapauden ja kokoontumisva-

pauden punninnasta suhteessa tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen.

Tuomioistuin totesi, että ”[t]ällaisessa tilanteessa on verrattava keskenään kysymyk-

sessä olevia intressejä ja määritettävä kunkin asian olosuhteiden perusteella, onko näi-

den intressien välillä oikea tasapaino”.226 Se perusteli sananvapauden ja kokoontumis-

vapauden oikeuttamista neljällä perusteella: 1) Asianosaiset olivat saaneet viranomai-

selta luvan mielenosoituksen järjestämiseen. 2) Tieliikenteen keskeytyminen oli ollut

kestoltaan vähäinen. 3) Kyse ei ollut tiettyjen tuotteiden tai tavaroiden rajoittamisesta,

vaan mielenosoituksessa haluttiin perusoikeuksia käyttämällä tuoda esille mielipide

ympäristöpolitiikasta. 4) Viranomaiset olivat ennen mielenosoitusta pyrkineet pitämään

mahdolliset tieliikenteen keskeytyksestä aiheutuvat haitat vähäisinä tiedottamalla kes-

keytyksestä tiedotusvälineissä ja informoimalla kiertoreittejä. Mielenosoitusta seurasi

järjestysyksikkö eikä tapahtuman aikana aiheutunut levottomuuksia.227

Unionin tuomioistuimen antamassa ratkaisussa todetaan, että ” -- sananvapauden ja ko-

koontumisvapauden osalta voidaan asettaa tiettyjä rajoituksia, jotka ovat perusteluja

yleistä etua koskevien tavoitteiden takia, jos näistä rajoituksista on säädetty laissa, jos

rajoituksista on säädetty kyseisissä määräyksissä tarkoitetun yhden tai useamman lailli-

sen päämäärän saavuttamiseksi ja jos ne ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteis-

kunnassa eli ne ovat perusteltavissa ehdottoman tärkeällä yhteiskunnallisella tarpeella

ja ne ovat muun muassa oikeassa suhteessa tavoiteltuun lailliseen päämäärään näh-

den.”228 Tuomioistuin katsoi, ettei jäsenvaltio ollut menetellyt EU-oikeuden vastaisesti

salliessaan mielenosoituksen järjestämisen Brennerin moottoritiellä.

Edellä käsitellystä ratkaisusta voidaan todeta, että perusvapauksille voidaan asettaa rajoituk-

sia, silloin kuin kaikki ehdot täyttyvät: 1) Rajoitus on perusteltavissa yleisen edun vuoksi. 2)

Rajoitus on laissa säädetty ja sillä on yksi tai useampi laillinen päämäärä. 3) Rajoitus on

perusteltavissa yhteiskunnallisella tarpeella. 4) Rajoitus on oikeasuhteinen tavoiteltuun lail-

liseen päämäärään nähden.

Kuten Schmidberger – tapauksen ratkaisusta ja edellä tarkasteluista malleista käy ilmi, olen-

naista on punninta perusvapauksien ja sananvapauden välillä ja tapauksen olosuhteiden huo-

mioonottaminen. On hyvä muistaa, että sananvapaudella ja ilmaisunvapaudella on rajansa

226 C-112/00, ratkaisun kohta 81. 227 C-112/00, ratkaisun kohdat 84-88. 228 C-112/00, ratkaisun kohta 79.

53

eikä mitä tahansa voi tehdä ko. perusoikeuksien nimissä. Millään perusoikeudella ei ole au-

tomaattista etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki Euroo-

pan unionin perusoikeuskirjaan sisältyvät perusoikeudet ovat merkityksellisiä.229 Vaikka de-

mokraattisessa yhteiskunnassa korostuvat sananvapauden ja ilmaisunvapauden merkitys, ne

eivät oikeuta esim. rasistisen viestin levittämistä.230

4.3 Sananvapauden ja tekijänoikeuden suhde

Sananvapauden merkitystä tietoyhteiskunnassa pidetään nykyään niin korostuneena, että

”[t]oisinaan tällä perusteella on kyseenalaistettu koko nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä”.231

Tosin tekijänoikeuden ei voida nähdä rajoittavan sananvapauden ydintä eli oikeutta oman

mielipiteen ilmaisemiseen, sillä tekijänoikeus suojaa vain teoksen ilmaisumuotoa eikä sen

sisällä piilevää informaatiota.232

Sananvapaus on merkittävä perusoikeus, joka mahdollistaa kaikenlaisen keskustelun yhteis-

kunnassa ilman sensuuria. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa säädetään sa-

nanvapaudesta ja tiedonvälityksen vapaudesta. Sen mukaan

”1. Jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden

sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttu-

matta ja alueellisista rajoista riippumatta.

2. Tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta kunnioitetaan.”233

Suomen perustuslain 12:1 § :ssä säädetään sananvapaudesta. PL 12:1 §:n mukaan jokaisella

on ”oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään

ennakolta estämättä.” Tosin muut perusoikeudet voivat rajoittaa tätä oikeutta ja kollisioti-

lanteissa perusoikeuksia tulee punnita keskenään.

229 Hoikan mukaan pääsääntönä on, että ”perusvapauksia voidaan unionin oikeudessa rajoittaa silloin, kun se

on sananvapauden vuoksi välttämätöntä”. Hoikka 2009, s. 167. Toisaalta eikö samanlaista logiikkaa voisi käyt-

tää myös muihin perusvapauksiin? 230 Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artikla käsittää syrjintäkiellon. 231 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 3. 232 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 3. 233 Euroopan unionin perusoikeuskirja (2012). EUVL C 326, 26.10.2012, s. 398.

54

Sananvapaus on turvattu EU:n jäsenvaltioiden perustuslaeissa.234 Neuvosen mukaan olen-

naisimmat erot valtioiden välillä ilmenevät siinä mitä perustuslakia alempi lainsäädäntö sa-

noo ja mitä se kieltää tai sallii.235 Esimerkkeinä Neuvonen mainitsee seuraavien valtioiden

lainsäädännöt: ”Unkarissa on kiellettyä puolustaa natsien tai kommunistihallinnon rikoksia.

Juutalaisten kansanmurhan vähättelyn kielto on monissa maissa. Turkissa on kiellettyä mai-

nita niin sanottua Armenian kansanmurhaa, Ranskassa oli lähellä, että kyseisen kansanmur-

han kieltämisestä olisi tullut rikollista.”236

Hoikka toteaa sananvapauden olevan ”-- huomattavan vaikeasti täsmennettävissä oleva oi-

keus, jonka suojasisältö on vahvasti sidottu aikaan ja paikkaan, viestintämuotojen kehityk-

seen ja jäsenvaltioiden kansallisiin oikeuskulttuureihin”.237 Samanlainen päätelmä on mah-

dollista tehdä myös parodian osalta, sillä se, mikä koetaan sallituksi parodiaksi, riippuu jä-

senvaltiosta. Moni asia, kuten jäsenvaltion historia, kulttuuri ja tavat vaikuttavat parodian

sallittavuuteen.

Vaikka toisaalta tekijänoikeuden voidaan pääsääntöisesti tukevan sananvapautta, etenkin pa-

rodian osalta voi syntyä kollisiotilanne, jossa vastakkain ovat tekijänoikeus ja sananvapaus.

Tällainen tilanne voi aktualisoitua silloin, kun tekijä käyttää toisen tekijän alkuperäisteosta

oman teoksesta luomiseen parodioivalla tavalla ja alkuperäisteoksen tekijä haluaa suojata

omaa työtään. Siinä missä jälkiperäisteoksen tekijä vetoaa sananvapauteen ja uuteen, itse-

näiseen teokseen joka nauttii teossuojaa, alkuperäisteoksen tekijä puolestaan vetoaa esim.

omaisuudensuojaan, tekijänoikeuteen, sitaattioikeuden ylittämiseen tai moraalisten ja talou-

dellisten oikeuksien loukkaamiseen.

Sekä sananvapauden että tekijänoikeuden voidaan nähdä edistävän yksilön itseilmaisua ja

luovaa työtä. Lisäksi sananvapaus on osittain sisällytetty tekijänoikeusjärjestelmään.238,239

Sananvapautta ja tekijänoikeutta ei tulisikaan nähdä vastakkaisina, kilpailevina instrument-

teina.240

234 Neuvonen 2014, s. 30. 235 Neuvonen 2014, s. 30. 236 Neuvonen 2014, s.30. 237 Hoikka 2009, s. 1. 238 Oesch 2005, s. 365. 239 Esimerkkejä sananvapauden sisäänrakennuttamisesta tekijänoikeusjärjestelmään ovat sitaatti (TekOikL 22

§) ja ajankohtaiskirjoitus (TekOikL 23 §). 240 Oesch 2005, s. 375.

55

Hoikka suhtautuu kuitenkin kriittisemmin tekijänoikeuden ja sananvapauden väliseen suh-

teeseen.241 Hän katsoo, että ”[t]ekijänoikeus on mielletty ennen kaikkea ja jopa yksinomaan

luovan työn kannustimena, joka tukee vapaata viestintäprosessia ja sananvapautta, eikä sen

rajoittavia vaikutuksia jokaisen mahdollisuuksiin tallentaa, välittää, muokata ja hyväksikäyt-

tää vastaanottamaansa informaatiota ole kriittisesti arvioitu sananvapausrajoituksina”.242

Konfliktit sananvapauden ja tekijänoikeuden välillä nousevat esille yleensä silloin, kun oi-

keudenomistaja käyttää asemaansa estääkseen jälkiperäisteoksen julkaisemisen.243 Leppä-

mäen mielestä ristiriita sananvapauden ja tekijänoikeuden välillä ilmenee, koska ”[k]ansain-

väliset, laajenevat tekijänoikeusmarkkinat houkuttelevat tekijänoikeuden omistajia vaati-

maan yhä tiukempaa ja pidempiaikaista tekijänoikeutta”, mutta samalla ”- - tekijänoikeuden

on myös nähty rajoittavan sananvapautta, koska se käsitetään perinteisesti omaisuutena, jo-

hon vedotaan”.244

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa 13/2007 on todettu tekijänoikeuden nauttivan omai-

suuden suojaa.245 Konkreettisella tasolla omaisuuden suoja käsittää yksilön omistamat ai-

neelliset esineet, mutta suojaa on sittemmin ulotettu koskemaan aineettomia esineitä. Omai-

suuden suoja tukee tekijänoikeudellista lähtökohtaa tekijän yksinoikeudesta määrätä teok-

sesta. Suojan piiriin kuuluvat tekijän taloudelliset oikeudet varallisuusoikeuksina.246 Parodia

ei luonteensa vuoksi sovellu tavallisiin markkinamekanismeihin, sillä olisi absurdia ajatella,

että oikeudenomistaja myisi parodiateoksen tekijälle luvan muokata alkuperäisteosta pilk-

kaavalla tavalla.247

Tekijänoikeuden ja sananvapauden välistä problematiikkaa käsittelee Euroopan unionin tuo-

mioistuimen antama ennakkoratkaisu nk. Laserdisken - tapauksessa248:

241 Hoikan mielestä sananvapauden asema on vahvistunut eivätkä immateriaalioikeudet ole olleet vastavuoroi-

sessa kehityksessä osallisina. Näiden tasapainottamiseksi tarvitaan unionin oikeuden säännösmuutoksia tai nii-

den tulkintoja muuttavia perusoikeusratkaisuja. Hoikka 2009, s. 226. 242 Hoikka 2009, s. 225-226. 243 Kur 2011, s. 278. 244 Leppämäki 2006, s. 83-84. 245 PeVL 12/2007, s. 2: ”Ehdotettu laki on merkityksellinen perustuslain 15 §:ssä turvattua omaisuudensuojaa

nauttivien varallisuusarvoisiin immateriaalioikeuksiin liittyvän tekijänoikeuden kannalta.” 246 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 3. 247 Hietanen 2009, s. 149. 248 C-479/04.

56

Tanskan kansallinen tuomioistuin pyysi ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta

siitä, miten direktiivin 2001/29/EY40 (tietoyhteiskuntadirektiivi) 4 artiklan toista koh-

taa tulisi tulkita. Ko. lainkohta koskee levitysoikeuden sammumista.249

Laserdisken oli tanskalaisyhtiö, joka maahantoi elokuvateosten kappaleita muista EU-

maista ja kolmansista maista ja myi kappaleita yksityisille henkilöille. Osa kolmansista

maista peräisin olevista maahantuoduista elokuvateosten kappaleista oli sellaisia, joita

ei olisi muuten ollut saatavilla Tanskassa eikä muissa EU-maissa. Laserdisken katsoi

tietoyhteiskuntadirektiivin 4 artiklan toisen kohdan olevan vastoin Euroopan ihmisoi-

keussopimuksen250 10 artiklaa koskevaa sananvapautta, koska se evää kansalaisilta oi-

keuden vastaanottaa tietoa.

Yksityishenkilöiden sananvapauden rajoittamisen lisäksi, Laserdisken vetosi samaisen

lainkohdan rajoittavan tekijänoikeuksien haltijoiden vapautta levittää ajatuksiaan. Tuo-

mioistuin ei pitänyt tekijän sananvapauden rajoitusta perusteltuna, sillä levitysoikeus

sammuu direktiivin mukaan vain sillä edellytyksellä, mikäli tekijänoikeuden haltija an-

taa suostumuksensa omistusoikeuden siirtoon.

Hoikka puoltaa tuomioistuimen ratkaisua, sillä ”[vaikka] tällainen tulkinta luonnollisestikin

sivuuttaa ongelmat varsinaisen tekijän ja teoksia markkinoivan tekijänoikeuksien haltijan

sopimussuhteen mahdollisista vaikutuksista tosiasialliseen sananvapauteen, sitä voidaan jo

tekijän yksityisautonomian ja siviilioikeudellisten yleisten oppien näkökulmasta pitää varsin

perusteltuna.”251 Mielenkiintoista tässä tuomioistuimen ratkaisussa on tekijänoikeuden hal-

tijan sananvapaus. Elokuvien maahantuonti palveli yleisön oikeutta vastaanottaa tietoa,

mutta samalla ”- - se toisaalta rajoitti tekijänoikeuden haltijoiden mahdollisuutta päättää te-

osten tuomisesta alueellisille markkinoille ja siten heidän oikeuksiaan hyödyntää teoksi-

aan”252. Se kuinka vahvana tekijänoikeus näyttäytyy vaikuttaa tekijöiden motivaatioon luoda

jotakin uutta ja sitä kautta tekijöiden sananvapauteen.253 Sananvapaus kuuluu jokaiselle, niin

tekijälle kuin yleisöllekin.

249 Direktiivi 2001/29/EY, 4 artikla 2.kohta: ” Levitysoikeus ei sammu yhteisössä teoksen alkuperäiskappaleen

tai sen kopioiden osalta, paitsi kun on kyseessä yhteisössä tapahtuva kohteen ensimmäinen myynti tai muu

omistusoikeuden siirto, jonka oikeudenhaltija suorittaa itse tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan.” 250 Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemiseksi (ECHR). 251 Hoikka 2009, s. 227. 252 Hoikka 2009, s. 228. 253 Hoikka 2009, s. 228.

57

Parodian oikeutuksen osalta suurin merkitys on perustuslaissa tunnustetulla sananvapau-

della. Sananvapaus oikeuttaa parodioimaan myös arkaluontoisista asioista. Sallitun ja kiel-

letyn parodian välisen eron määrittäminen on hankalaa, eikä sitä oikeastaan ole käsitelty

suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa. Toisaalta liian henkilökohtaisuuksiin menevä louk-

kaava parodiointi voitaisiin tulkita kielletyksi, etenkin silloin kun varsinaista parodiatarkoi-

tusta ei pystyttäisi vakuuttavalla tavalla todistamaan. Kun parodia ei ole aitoa parodiaa tai

kun sallitun parodian rajat ylittyvät, mahdollinen tekijänoikeuden loukkaus tulee arvioita-

vaksi.

58

5 YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT

Suomen tekijänoikeuslaki ei nykyisellään vastaa digiajan tuomiin tekijänoikeudellisiin on-

gelmiin. Yhteiskunnan digitalisoitumisen myötä käyttäjät voivat välittää ja jakaa tiedostoja

välittömästi internetissä. Parodian asema sosiaalisessa mediassa on enenevissä määrin kas-

vava. Alkuperäisiä teoksia muokataan verkossa ja niistä tehdään parodiateoksia esim. kuvan-

tai äänimuokkauksen avulla. Monissa tilanteissa tekijänoikeudet sivuutetaan tai ei edes tie-

dosteta sitä, että tekijänoikeuksia on mahdollisesti loukattu.254 Internetistä löytyvä materiaali

käsitetään usein siten, että se on kaikkien vapaassa käytössä ja muokattavissa, vaikka todel-

lisuudessa asia ei olisikaan näin.

Taiteen näkökulmasta tekijänoikeuslainsäädäntö on osittain ongelmallinen. Kuten aiemmin

on käynyt ilmi, tekijänoikeusneuvoston jäsenet eivät koostu taiteen ammattilaisista, vaan

juridiikan asiantuntijoista. Tämä herättää kysymyksen siitä kuka on oikea henkilö arvioi-

maan mitä taide on – taiteen ammattilainen vai juridiikan ammattilainen vai kenties molem-

mat yhdessä? Tekijänoikeusneuvoston antamat lausunnot eivät liity pelkästään taiteeseen,

vaan lausuntoja on annettu mitä erinäisimmistä asioista. Se, ettei teoksilla ole tiettyä esteet-

tisen laadun vaatimusta on johtanut siihen, että teokseksi voidaan nykyään luokitella sellaisia

teoksia, joilla ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa.255

Toisaalta taide on jatkuvassa muutostilassa eikä tekijänoikeuslaki ole pysynyt sen perässä

uusien taidemuotojen osalta. Etenkin laiton taide taidemuotona kyseenalaistaa yhteiskunnan

normit ja säännöt. Laiton taide rikkoo tarkoituksella tekijänoikeuden rajoja. Laiton taide il-

mentää usein parodioivia piirteitä ja taiteen tekijä voikin vedota siihen, että on halunnut saat-

taa tietyn yhteiskunnallisen epäkohdan esille parodian ja laittoman taiteen keinoin.

Yleisesti katsoen lain uudistamiselle on tarvetta. Parodian osalta olisi suotavaa, että sen te-

kijänoikeudellista asemaa vahvistettaisiin sisällyttämällä teoksen käyttö karikatyyrissä, pa-

rodiassa tai pastississa tekijänoikeuslain 2 luvun rajoitussäännöksiin niin, että se koskisi

kaikkia teoslajeja. Vaikka parodia esiintyy erilaisena eri teoslajeissa, parodia – lausekkeen

tulee koskea kaikkia teoslajeja. Liian ahdas tulkinta, joka sulkisi toiset teoslajit parodioinnin

ulkopuolelle, ei olisi mielekästä. Tekijänoikeuslainsäädännössä ei pidä olla kaiken kattavaa

254 Näin myös Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 4. Digitalisoitumisen myötä tekijänoikeus on ”- - alettu

mieltää public domain – tyyppiseksi isännättömäksi hyödykkeeksi, jonka käytön tulisi olla rajoittamatonta tai

ainakin helppoa.” 255 Leppämäki kannattaa esteettisen laadun vaatimista teoksilta. Leppämäki 2006, s. 30.

59

määritelmää parodiasta, vaan pikemminkin maininta siitä, että tekijän yksinoikeuden rajoit-

taminen käyttämällä teosta parodiassa, karikatyyrissä ja pastississa on sallittua.

Parodian oikeuttamisperusteeksi tekijänoikeuden rajoitussäännöksenä ei tulevaisuudessa

riittäne toteaminen, että teosten käyttämistä parodiatarkoituksessa on perinteisesti pidetty

sallittuna.256 Parodian sisällyttäminen tekijänoikeuslain 2 luvun rajoitussäännöksiin vastaisi

myös tietoyhteiskuntadirektiivin tarkoitusta yhdenmukaistaa jäsenmaiden tekijänoikeuslain-

säädäntöjä. Jos parodia sisällytettäisiin tekijänoikeuslakiin, sen tekijänoikeudellinen asema

tulevaisuudessa ei ainakaan heikkenisi. Tämä myös osaltaan edistäisi oikeusvarmuutta ja

lain ennakoitavuutta.257 Tekijänoikeusparodian ja tavaramerkkiparodian yhtenäisten piirtei-

den ja sen seikan, että parodioiva teos voi sisältää sekä tekijänoikeudellisia että tavaramerk-

kioikeudellisia elementtejä, johdosta olisi loogista sisällyttää vastaavanlainen yksinoikeuden

rajoitus myös tavaramerkkilakiin (7/1964, TavaraML).

Euroopan unionissa ei ole yhtä yhtenäistä käsitystä sille, mikä on sallittua parodiaa ja mikä

ei, vaan parodian sallittavuuden arviointi sijoittuu aina kyseessä olevan jäsenvaltion oi-

keustraditioon ja -kulttuuriin. Jäsenvaltioissa, joissa pilapiirroskulttuurilla ja yhteiskunnal-

listen asioiden esilletuomisella parodian kautta on pitkät perinteet, parodioinnin rajat liene-

vät laajemmat, kuin maissa joissa tällaista kulttuuria ei ole. Kuten julkisasiamiehen anta-

masta ratkaisuehdotuksesta Deckmyn - tapaukseen käy ilmi, parodia-käsitteen määrittämi-

sessä on huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä.258

Unionin tuomioistuimen Deckmyn – ratkaisu on kuitenkin monessa suhteessa merkittävä as-

kel kohti yhtenäisempää eurooppalaista tekijänoikeuslainsäädäntöä. Se, että parodia on unio-

nin oikeuden itsenäinen käsite, edellyttää kansalliset tuomioistuimet ottamaan sekä ratkai-

sussa esitetyt parodiakriteerit että julkisasiamiehen antaman ratkaisuehdotuksen huomioon

parodiatapauksia käsiteltäessä. Myös ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet tietoyhteiskun-

tadirektiivissä ilmenevää parodiaa, pastissia ja karikatyyriä koskevaa rajoituslauseketta

osaksi kansallista tekijänoikeuslainsäädäntöään, ovat velvollisia huomioimaan parodia – kä-

sitteen yhtenäiset tulkintaohjeet.

256 Bruun IPRinfo (1/2006). 257 Raitio 2012, s. 404. Raition mukaan yleisenä käytäntönä lain ennakoitavuudelle on se, että siihen liittyy

yksittäisen tapauksen tosiasiat ja relevantti normisto. 258 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 47.

60

Pohjoismaiden tekijänoikeuslainsäädäntöjen osalta Deckmyn – ratkaisu kyseenalaistaa paro-

dian omaperäisyysvaatimuksen. Unionin tuomioistuin totesi, ettei parodian tunnusmerkkei-

hin kuulu omaperäisyysvaatimus ts. parodioivalla teoksella ei tarvitse olla sille ominaista

alkuperäistä luonnetta. Suomessa ja Ruotsissa parodioivilta teoksilta on nimenomaan edel-

lytetty sitä, että ne täyttävät itsenäisen ja omaperäisen teoksen vaatimukset. Nauttiakseen

TekOikL:n mukaista suojaa, parodioivien teosten on yllettävä teostasoon ja oltava itsenäisiä

ja omaperäisiä samalla tavalla kuin muidenkin teosten.

Jos omaperäisyys vaatimus puuttuu, tämä tarkoittaa sitä, ettei arvioinnissa huomioida objek-

tiivisen mittapuun vaatimusta (olisiko joku toinen vastaavaan työhön ryhtyessään voinut

päätyä samaan lopputulokseen). Parodioivan teoksen ei unionin tuomioistuimen antaman

ratkaisun mukaan tarvitse täyttää omaperäisyyden vaatimusta tai se ei ainakaan ole parodian

tunnusmerkki. Deckmyn - ratkaisu vaikuttaa merkittävällä tavalla kansallisten tuomioistuin-

ten parodian tunnusmerkkien arviointikriteereihin. Jatkossa parodian tunnusmerkkinä ei ar-

vioida sen omaperäisyyttä.

Unionin tuomioistuimelle ei Deckmyn - tapauksessa esitetty kysymystä moraalisista oikeuk-

sista, kolmivaihetestistä eikä siitä, mitä ”hyvän tavan mukainen” käyttö parodian osalta tar-

koittaa, joten näihin kysymyksiin ratkaisu ei ota kantaa. Parodiaa määriteltäessä nämä kolme

aihetta ovat kuitenkin hyvin olennaisia. Moraalisten oikeuksien, kolmivaihetestin ja ”hyvän

tavan mukainen käyttö” jää kansallisten tuomioistuinten punnittavaksi ja arvioitavaksi, mikä

toivon mukaan tulevaisuudessa tarkoittaa sitä, että näihin käsitteisiin saadaan täsmällisempi

ja yhtenäisempi tulkintaohje.

Edellä luvussa 3 esitetyistä oikeustapauksista ilmenee miten läheinen yhteys parodialla ja

TekOikL:n 22 §:n sitaattioikeudella on toisiinsa. Parodioiva teos voi sisältää laajojakin lai-

nauksia alkuperäisteoksesta loukkaamatta kuitenkaan alkuperäisteoksen tekijän tekijänoi-

keutta, sillä lainauksia on lupa ottaa teoksesta tarkoituksen edellyttämä määrä. Välillä tar-

koituksen edellyttämä määrä voi olla hyvinkin laaja, kun taas toisinaan lyhyempikin lainaus

riittää. Jälkiperäisteoksen tekijän on tarvittaessa pystyttävä osoittamaan lainauksen tarkoi-

tuksenmukaisuus.259

259 Esim. Sitaattioikeuden laajuudesta Norjan korkeimman oikeuden ratkaisu HR-2010-00527-A, jota käsitel-

tiin kohdassa 3.1.1 Tekijänoikeuslaissa säädetyt yksittäiset rajoitukset, erityisesti sitaattioikeus.

61

Olennaista on myös ymmärtää parodian monimuotoinen luonne, joka poikkeaa muista jälki-

peräisteoksista eli muunnelmasta, käännöksestä ja kokoomateoksesta. Teoksen ymmärtämi-

nen ja sen arvioiminen on subjektiivinen kokemus, oli kyseessä sitten parodioiva teos tai ei.

Tarvitseeko parodian olla hauskaa ja toisaalta onko loukkaava parodia sallittua?260

Tämä kysymys on vaikea. Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2017:4 käsitelty jälkiperäis-

teos, norjalaisen taiteilijan maalaus jonka inspiraationa on ollut Marimekon Kevätjuhla-

kuosi, ei välttämättä ole kaikkien ihmisten mukaan hauska parodiasta puhumattakaan. Täs-

säkin tapauksessa teosten erilajisuudella ja eri käyttökontekstilla on ollut merkitystä paro-

dian oikeuttamisen arvioinnissa. Teosten erilajisuudelle ei tulisi kuitenkaan antaa liikaa pai-

noarvoa muiden arviointikriteerien kustannuksella.

Tekijänoikeusneuvoston antama lausunto 2010:3 Pelastakaa Pedofiilit – tapauksesta on puo-

lestaan esimerkki loukkaavasta parodiasta ja aiheesta, joka luo negatiivisen mielikuvan mo-

nelle ja kyseenalaistaa sen mistä aiheista on ylipäätänsä lupa parodioida. Parodian tarkoi-

tuksena on toisaalta hauskuuttaa ja toisaalta nostaa jokin aihe kritiikin kohteeksi ja herättää

samalla yhteiskunnallista keskustelua. Parodiatapauksia käsitellessä ei ole kyse pelkästään

parodian hauskuudesta tai loukkaavuudesta, vaan myös sitaattioikeuden laajuuden arvioin-

nista. Toisinaan käsittelyyn liittyy tekijänoikeuslainsäädännön lisäksi myös muu lainsää-

däntö.

Oikeuskirjallisuudessa ei ole niinkään otettu kantaa siihen mikä on sallitun ja kielletyn pa-

rodian välinen raja. Kielletty parodia on mielestäni sellaista, jossa jälkiperäisteosta puolus-

tellaan ”parodiana”, vaikka todellisuudessa taustalla ovat muut intressit. Henkilökohtaisuuk-

siin menevä loukkaava parodiointi ylittää sallitun parodian rajan ja voi täyttää kunnianlouk-

kauksen piirteet. Sallittuna parodiana on pidettävä aitoa parodiaa. Aito parodia voi olla hy-

vinkin loukkaavaa alkuperäistekijän mielestä, mutta silti sallittua. Viime kädessä parodian

sallittavuuden ja parodian tunnusmerkkien täyttymisen arvioi kansallinen tuomioistuim.

Parodialla ja sananvapaudella on siten omat rajansa eikä mitä tahansa voida sanoa tai tehdä

näiden nimissä. Rajat muodostuvat kansallisesta lainsäädännöstä, EU-lainsäädännöstä ja

kansainvälisistä sopimuksista. Kollisiotilanteissa perusoikeuksia tulee punnita keskenään ja

ottaa huomioon kunkin yksittäisen tapauksen tosiseikat. On hyvä muistaa, ettei sananva-

260 Ohta pohtii näitä kysymyksiä artikkelissaan. Ohta 2014, s. 11.

62

pautta ja tekijänoikeutta tule nähdä keskenään kilpailevina oikeuksina, jotka ovat ristirii-

dassa keskenään, vaan toisiaan tukevina instrumentteina. Tätä puoltaa myös se seikka, että

sananvapaus on tietyiltä osin sisällytetty tekijänoikeusjärjestelmään.