N:o 4/2013 n Tarkastettu levikki 54 583 n Syyskuun 11. päivänä 2013

Moni veteraani saisi veteraanilisää (sivu 7)

Veva palkitsee upseerikokelaita sivu 6

Muistomerkki-kartoitus vauhdissa sivu 8

Tärkeää tietoa testamentin tekemisestä sivu 9

Haastattelussa Lauri Koski sivut 10-11

Venäläisiä Lokan kylässä sivut 12-13

Jatkosotapaketti sivut 14-16, 18-35

Junkers-muistomerkki paljastettiin sivu 36

Salpalinjalla 20. vaellus sivu 39

Perinnettä vaalitaan 300 vuoden takaa sivu 47

Keskeisesti veteraanityötä tukevien säätiöiden edustajat olivat Sotaveteraaniliiton ja Rintamaveteraaniliiton vie-raina Pasilan Veteraanitalossa (sivu 7). Vasemmalla Kaatuneiden Muistosäätiön asiamies Helena Hakomäki ja So-tavahinkosäätiön puheenjohtaja Peter Kűttner.

Keskisuomalaisia sotaveteraaneja oli lennolla kuumailmapallolla. Alaikäraja lennolle oli 90 vuotta. Kuumailma-pallojen ympärillä moottoroitu liitäjä (sivu 37).

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n2

Helsingissä 11. syyskuuta 2013

Kolumni

Olli Kleemola aloitti Sotave-teraani-lehden kolumnistina.

Aktiivisen syyskauden alkaessa on jälleen kerran tarpeellista pysähtyä pohtimaan edessämme olevaa tehtäväkenttää. Sota-veteraaniliiton sääntöjen velvoittamina liiton ensimmäisenä ja tärkeimpänä teh-tävänä on edunvalvonta. Siihen kytkeytyy tiukasti monipuolisen tuen antaminen kaikilla tasoilla sitä tarvitseville sotavete-raaneille, heidän puolisoilleen ja leskille. Järjestökentän toimivuus on tae sille, että edellä luetellut osa-alueet kyetään kun-nialla hoitamaan jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa ja toimintaympäristön aset-tamissa haasteissa. Perinneaikakauteen valmistautuminen jatkuu ja se tulee vaa-timaan suunnittelun tarkentumista ja ta-voitteiden selkiinnyttämistä Oulun liitto-kokousta silmälläpitäen.

Syksyn vaativin haaste on edunval-vontaan liittyvä kuntoutusmäärärahojen ja kotiin vietävien palvelujen säilyminen eduskunnan tahdon mukaisesti riittäväl-lä tasolla vuosina 2014-2017. Liittotasolla tehdään yhteistyötä päättäjien suuntaan erityisesti Rintamaveteraaniliiton kans-sa; onhan liitoilla tässä asiassa yhteinen intressi. Alue- ja paikallistasolla tulee olla jatkuvassa kosketuksessa sekä poliittisiin että virkamiespäättäjiin. Ellei yhteyksiä ole, ne on luotava. Tiedon välittämistä sii-tä tosiseikasta, että sotaveteraanit, puoli-sot ja lesket tarvitsevat apua vielä usean vuoden ajan, ei pidä kaihtaa, vaan tuoda tämä tarve hyvällä tavalla julki. Asiallisel-la vaikuttamisella voidaan ehkäistä vääri-en käsitysten syntymistä.

Paikallisyhdistykset ovat avainasemas-sa, kun varmistetaan monipuolisen tuen antaminen eri muodoissa niitä eniten tar-vitseville. Niillä on tieto, taito ja halu veljis-tä huolehtimiseen. Piirien sosiaalineuvojat

ja yli 200:n yhdistyksen veteraaniyhteys-henkilöt tekevät todella arvokasta ja pyy-teetöntä työtä tällä vaativalla sektorilla.

Liittomme kenttärakenne tulee muuttu-maan tulevina vuosina. Kotimaan paikal-lisyhdistysten lukumäärä tulee vuosikym-menen loppuun mennessä vääjäämättä pie-nenemään. Tulevaisuussuunnittelun aivan keskeinen kysymys on, miten tämä muu-tos voidaan alueellisesti hallita ilman, että menetetään mahdollisuudet ja kyky tuki-tehtävän täyttämiseen. Liittokokouksen ja valtuuston päätökset ovat vahva selkänoja tarvittavien toimenpiteiden läpiviemiseen. Meillä ei ole varaa epäonnistua; toista mah-dollisuutta ei todennäköisesti tule.

Järkähtämätön edunvalvonta, huolel-la ja taidolla hoidettu sosiaali- ja tukitoi-minta sekä järjestökentän aktiivinen ke-hittäminen ovat kokonaisuutena ottaen askelia ja valmistautumista tuleviin toi-mintavuosiin ja perinneaikakauteen. Nii-hin kuuluu Tammenlehvän Perinneliiton pyytämänä ja liiton toimielinten hyväk-symänä perinnetyön organisoinnin val-mistelu alueellisella tasolla.

Tehtäviä ja työtä on paljon. Pidetään ri-vit ojennuksessa ja rintama yhtenäisenä.

Finn-Göran Wennström

PS. Valtiovarainministeriön talousarvio-esitys vuoden 2014 kuntoutusmääräraho-jen osalta ei ole sopusoinnussa eduskun-nan 5.12.2012 juhlaistunnossaan tekemän yksimielisen päätöksen kanssa. Esitetyllä määrärahalla kunnat eivät kykene tarjo-amaan kuntoutusta ja kotiin vietäviä pal-veluja kaikille niitä haluaville ja tarvitse-ville sotaveteraaneille. On jälleen moni-puolisen vaikuttamisen paikka.

Alkusyksyn mietiskelyä

Astuin alkukesällä Koblenzissa hat-tukaupan ovesta sisään. Oli yksi kesä-kuun kuumimmista päivistä ja Reinin laaksossa mittari näytti lähes 40 astetta. Hattukaupan tiskin takana seisoi hel-teestä piittaamatta villapukuun pukeu-tunut, kumaraselkäinen vanha mies, kaupan omistaja herra Schnell. Kau-pankäynnin lomassa hän kertoi olevan-sa 96-vuotias ja olleensa mukana Rans-kan-sotaretkellä, jossa hän oli saanut konekiväärisuihkun molempiin pol-viinsa. Hän luonnehti itseään kuitenkin onnekkaaksi: sodan loppuvaiheessa hän oli välttynyt venäläisten sotavankeu-delta oltuaan toipilaana ranskalaises-sa sotasairaalassa. Palattuaan sodasta Schnell oli ottanut hoitaakseen suvul-leen puolitoista vuosisataa kuuluneen hattukaupan.

Kysyttyäni, eikö hänellä ole palve-

luksessaan myyjiä, hän kertoi kyllä palkanneensa myyjättären, mutta että tämä työskentelee vain päivisin, kos-ka omistajalla kerran on iltaisin aikaa hoitaa liikettä. ”Mikäli terveyteni vain sallii”, Schnell totesi, ”aion työskennel-lä 110-vuotiaaksi!” Vaikka hän jalkavai-vojensa vuoksi liikkui suhteellisen vai-valloisesti kahden kävelykepin varassa, hän nouti keskustelumme lomassa liik-keen takahuoneesta lukuisia hattuja ko-keiltavaksi.

Ulos liikkeestä astuttuani oli pak-ko pysähtyä hetkeksi miettimään juu-ri tapahtunutta. Juhlapuheissa usein kuullut lausahdukset veteraanisukupol-ven sitkeydestä ja tulevaisuudenuskosta muuttuivat yhdellä iskulla kouriintun-tuvammiksi. Samalla tulin miettineeksi veteraanien mukanaan kantamaa taak-kaa laajemminkin: Olivatpa he lähtöi-

sin mistä sotaakäyneestä maasta tahan-sa, pystyäkseen nostamaan kotimaansa jaloilleen heidän oli ensin kyettävä jät-tämään taakseen karmivat kokemuk-sensa. Kyettävä vaimentamaan muis-tot siitä, miltä tuntuu, kun paras ystä-vä osuman saaneena menehtyy viereen. Kyettävä tukahduttamaan korvissa kai-kuvat elävältä palavien sotilaiden huu-dot tuleen ammutusta hyökkäysvau-nusta, olivatpa nämä omia tai vihollisia.

Suomessa on kuluneena kesänä kes-kusteltu sodassa psyykkisiä vammo-ja saaneiden suomalaissotilaiden riit-tämättömästä hoidosta sodan aikana ja jälkeen. Keskustelun käynnisti Åbo Akademin tutkijan Ville Kivimäen väi-töskirja Murtuneet mielet, jossa käsitel-lään sitä, miten sotilaat pitkälti jätettiin yksin traumojensa kanssa rauhantulon jälkeen. Hoidon puutteesta huolimatta

valtaosa veteraaneista pystyi sodan jäl-keen ammentamaan karmivista koke-muksistaan voimaa – he jättivät sodan haamut taa rakentamalla uutta elämää, rauhaa ja vaurautta. Tälle suurelle hen-kiselle ja fyysiselle ponnistukselle so-dassa ja rauhassa allekirjoittaneen on hyvinvointi-Suomen kasvattina nostet-tava hattua!

Olli Kleemola

Juoksuhaudoista tulevaisuuteen

Viime vuoden itsenäisyyspäivän alla eduskunnan pitämä täysistunto sota-veteraaneille siivitti veteraanijärjestöt vaikutelmaan, että vuosittaiset vään-nöt kuntoutusmäärärahan tasosta olisivat mennyttä aikaa. Eduskunta päätti nostaa kuntoutuksen määrära-haa 6 milj. eurolla. Lisäksi eduskunta hyväksyi lausuman, että hallitus val-mistellessaan vuosien 2014-2017 ke-hyspäätöstä varaa riittävän määrära-han veteraanien vuosittaiseen kun-toutukseen. Hyväolontunne kesti runsaan puolen vuoden ajan.

Sotaveteraaniyhdistykset, -piirit ja liitto ovat yhdessä kuntien kanssa et-sineet kuntoutuksen ja palveluiden ul-kopuolella olevia veteraaneja. Tämän-kin johdosta kuntoutuksen piiriin tu-lee lisää kuntoutettavia ja palvelun tarvitsijoita. Etsintätyö jatkuu ja sik-si määrärahan tason tulee tulevina-kin vuosina olla riittävä, jos eduskun-nan linjauksesta pidetään kiinni. Liian suuri määräraha ei olisi haitta. Kaikki-en veteraanien saadessa kuntoutuksen ja palveluita kotiin, palautuisi käyttä-mätön määräraha valtion kassaan.

Vuonna 2012 vain 53,4 % kuntou-tukseen oikeutetuista veteraaneista pääsi osallistumaan kuntoutukseen. Valtiokonttorin tilasto kertoo myös muita asioita. Pitkät kuntoutusjaksot (3-4 viikon laitoskuntoutus, 20-30 kerran avokuntoutus tai kotikuntou-tus) ovat edelleen harvinaisia. Vain 100 veteraanin laitoskuntoutusjak-so oli tämän mittainen. Kuitenkin

arviolta puolet veteraaneista kuulu näihin ryhmiin. Mikäli kunnat nou-dattaisivat Valtiokonttorin ohjetta, tarvittaisiin merkittävä lisäys kun-toutusmäärärahaan.

Valtiokonttorin ohjekirjeen mu-kaan kunnat voivat hakea lisämää-rärahaa, mikäli varat näyttäisivät loppuvan. Elokuun loppuun men-nessä yhteensä 104 kuntaa oli ha-kenut lisämäärärahaa. Näyttää sil-tä, että tänäkin vuonna moni kun-toutusta hakeva veteraani jää ilman kuntoutusjaksoa.

Tätä kirjoitettaessa on käytettävissä valtiovarainministeriön talousarvio-esitys vuodelle 2014. Sen mukaan kun-toutusmääräraha laskisi 16,4 % 30,6 miljoonaan euroon. Toivomme, että ti-lanne korjataan valtion talousarvioesi-tyksessä. Muuten olemme kyselemässä eduskunnalta lupauksen perään.

Tällainen pompottelu ei ole ke-nenkään edun mukaista, vähiten tie-tysti sodassa olleen miehen tai nai-sen. Siksi kaikkien toimijoiden edun mukaista olisi löytää veteraaniaika-kauden loppuvuosiksi yhteinen nä-kemys. Määrärahojen riittävyyttä tulisi yhteisesti laskea ottaen mu-kaan kaikki muuttuvat tekijät.

Paras malli tietenkin olisi rinta-maveteraanien subjektiivinen oikeus kuntoutukseen pääsyyn. Sen sodis-sa olleet miehet ja naiset olisivat an-sainneet.

Markku Seppä

Rikotaanko lupaus?Tilanne on huolestuttava. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahat ovat loppuneet tai loppumassa 104 kunnassa tai kuntayhtymässä.

34/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Uudeksi toiminnan-johtajaksi on valit-tu eversti evp., VTM

Pekka Holopainen. Holopainen aloittaa tehtävässä 1.10.2013.

Pekka Holopainen (57) on valmistunut upseeriksi 1980 ja suorittanut yleisesikuntaupsee-rin tutkinnon 1989. Valtiotie-teen maisteriksi hän valmistui 2002.

Uransa aikana hän on ollut muun muassa pääesikunnan tiedotusosaston ulkomaantie-dotuksesta vastaavana upsee-rina, pääesikunnan päällikön avustajana, Karjalan prikaatis-sa pataljoonan komentajana ja esikuntapäällikkönä, Helsin-gin sotilasläänin esikuntapääl-likkönä sekä Maanpuolustus-

Tammenlehvän Perinneliiton toiminnanjohtaja vaihtuu

korkeakoulun koulutustaidon laitoksen sekä Strategian lai-toksen johtajana. Kansainvälis-

tä kokemusta Holopaiselle on kertynyt Siviili-sotilasyhteis-työosaston päällikkönä Koso-vossa 2004, Euroopan Unio-nin neuvoston pääsihteeristön voimavarayksikön päällikkönä 2007–2010 sekä UNMOGIP-rauhanturvaoperaation apu-laiskomentajana Pakistanissa ja Intiassa 2011- 2012. Reser-viin Holopainen siirtyi vuoden 2012 lopussa.

Vuodesta 2005 lähtien toi-minnanjohtajana ollut evers-ti evp. Pertti Suominen jat-kaa perinnetyötä Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtajana, mihin tehtä-vään hänet valittiin viime maa-liskuussa.

Pekka Holopainen

Vuonna 2001 YK:n vuo-tuiseksi Rauhanpäi-väksi vahvistettiin

syyskuun 21. päivä. Rauhan-päivän merkityksen korosta-miseksi MVJ kehotti 2008 kir-jeellään järjestämään kaikissa jäsenmaissa kansallisesti sovi-tettuja tapahtumia. Suomessa haluttiin tuoda esille erityisesti liikunnan merkitys veteraani-en ja nuorempienkin ikäluok-kien hyvinvoinnille.

Sotainvalidien Veljesliit-to, Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto ja Suo-men Rauhanturvaajaliitto ovat yhteisesti päättäneet järjestää Kansa kävelemään tapahtuman myös tänä vuonna. Lisäksi mu-kana on eri kansalaisjärjestö-jä. Valtakunnallinen päätapah-tuma on tänä vuonna Salossa. Viime vuonna päästiin koko maassa noin 15 000 osallistu-jaan ja tänä vuonna on rohke-

Kansa kävelemään 22.9.ana tavoitteena saada mukaan 20 000 liikkujaa.

Kävelytapahtuma toteute-taan pääsääntöisesti sunnun-taina 22.9. Joillakin paikkakun-nalla tapahtuma järjestetään päällekkäisten tapahtumien vuoksi jonain muuna päivänä ja lisäksi on sovittu, että mm.

Kuvassa viimevuotisen Kuopio tapahtuman järjestelijöitä, (vas.) Kuopion Sotaveteraanimuseon Marko Lehtimäki, Pohjois-Savon Rauhanturvaajien Tuomas Oinonen ja Kuopion piispa Jari Jolkko-nen. Kuva: Sotaveteraaniliiton arkisto

Kansa kävelemään 2013Paikkakunnat ja yhteyshenkilöt:Helsinki, Käpylän urheilupuisto su 22.9. klo 12.00 – Tapani Forsström 040 587 0352Imatra, Koskenparras su 22.9. klo 13.00 – 17.00Heikki Naukkarinen 040 559 0140Joensuu, Mehtimäki, Areenan edusta su 22.9. klo 14.00 – 15.00Esko Harjunen 050 584 4030Joutsa, Liikuntahalli pe 20.9. klo 14.00 Pekka Hytönen 0400 543 990Kajaani, Kaupunginlampi la 21.9. klo 13.00 –Ermo Saari 044 254 4161Kotka, Sapokka su 22.9. klo 12.00 – 15.00Reijo Tähti 040 585 0501

koululaiset voivat osallistua koulutyöhön liittyen viikoilla 38. tai 39.

Tämän vuotisen tapahtu-man suojelijana on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Lisätietoja antavat Hei-mo Purhonen 040 775 4458 ja Heikki Pietilä 040 534 5696.

Kouvola, Kasarminmäki su 22.9. klo 12.00 – 15.00Mikko Räinä 040 825 5666Kuopio, 22.9. klo 12 - 15 Kuopion Sotaveteraanimuseon yhteydessä ja Valkeisenlammen ympäristössä.Tuomas Oinonen 044 518 0937Lohja, Kirkkokenttä su 22.9. klo 11.15 – 14.00Kari Levonen 040 767 5586 Pudasjärvi, Rajamäen lähiliikuntapuisto ma 16.9. klo 12.00 –Antti Pesälä 040 578 2344Salo, Salon tori su 22.9. klo 13.00 – 15.00Heimo Purhonen 040 775 4458Savonlinna, Kauppatori su 22.9. klo 12.00 -Jaakko Lindell (015) 514 037Seinäjoki, Jouppilanvuoren Esteetön kuntoreitti (Vuorikorsu) su 22.9. klo 12.00 –Jari Ojala 040 866 5666

Taidekilpailun tarkoituk-sena on löytää ehdotuk-sia talvisodan kansalli-

seksi muistomerkiksi Helsin-gin Kasarmitorille. Kilpailun ensimmäinen vaihe oli ideakil-pailu, johon jätettiin 258 eh-dotusta. Jatkoon valittiin eh-dotuksillaan Abel Groenewolt, Pekka Kauhanen, Olli Mantere, Kai van der Puij ja Timo Ripat-ti sekä Anssi Pulkkinen.

Jatkokehittelyyn tarkoitet-tu taidekilpailun toinen vaihe päättyy 27.11.2013.

Muistomerkkikilpailu toiseen vaiheeseen

Muistomerkki on tarkoitus paljastaa 13.3.2015 talvisodan päättymisen 75-vuotispäivänä.

Kaikki kilpailuun osallis-tuneet ehdotukset asetetaan näytteille Helsingin Kamppiin (Runeberginkatu 4 C) kilpailun toiseen vaiheen jälkeen.

Lisätietoja taidekilpailusta:www.minedu.f i/ta lvisota

www.talvisota.fi/talvisotayh-distys

Perinteinen taskukalen-teri ilmestyy syyskuus-sa 35. kerran. Kalente-

rissa on totuttuun tapaan tie-toa mm. veteraanietuuksista ja liiton toiminnasta. Liiton ja so-taveteraanipiirien, piireissä toi-mivien sosiaalineuvojien, Nais-järjestön, Sotaveteraanien tuki- ja perinnesäätiön luottamus- ja toimihenkilöiden yhteystiedot sisältyvät järjestöjaksoon. Ka-lenterista löytyvät tiedot myös sotaveteraanien valtakunnalli-sista tapahtumista ja liiton jär-jestämistä kilpailuista.

Kalenteri on erinomai-nen tietopaketti veteraaneil-le ja heidän omaisilleen sekä hieno lahja yhteistyökump-paneille ja sotaveteraanityön tukijoille.

Kalenterin hinta on kuu-si euroa. Kalenteria voi ostaa tai tilata liiton myyntitoimis-

Sotaveteraanikalenteri vuodelle 2014

tosta, PL 600, 00521 Helsinki, puh. (09) 6126 2016, sähkö-posti: marja.riukka@sotave-teraaniliitto.fi Myös useim-mat sotaveteraaniyhdistykset hoitavat kalenterimyyntiä.

Käy katsomassa Sotaveteraaniliiton internet-sivut ja verkkokauppa.

www.sotaveteraaniliitto.fi

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 20134

SANA

Kuolleita

Käy katsomassa Sotaveteraaniliiton internet-sivut ja verkkokauppa.www.sotaveteraaniliitto.fi

”Silloin päivä paistavampi,kullan kehrä kirkkahampi,kun on salot samonnunnasoutanut siintävät selät,päässyt taivahan laelle.”

Kainuun Sotaveteraanipiirin kunniapuheenjohtaja, kunnal-lisneuvos Ville Tikkanen kuoli sunnuntaina 26.5 äkillisesti ko-tonaan Kajaanissa. Tikkanen oli syntynyt Vienan Karjalassa Pistojärvellä 18.8.1919.

Talvisodan jälkeen hän osal-listui Kuhmon mottien sii-voukseen. Jatkosodan aikana Tikkanen palveli 6. divisioo-nassa osallistuen mm. Sallan ja Ihantalan taisteluihin.

Siviiliammatissa hän toi-mi liikennöitsijänä Kajaanissa. Kajaanin kunnallispolitiikas-

Ville Tikkanen (18.8.1919 – 26.5.2013)sa hän toimi yli 20 vuotta, josta valtuuston puheenjohtajana 13 vuotta.

Hän toimi sosiaalidemo-kraattien kansanedustaja 1966-1975. Presidentin valitsijamie-henä hän oli 1968.

Tikkanen kirjoitti kaikkiaan 17 teosta. Omia sotakokemuk-sia on kuvailtu teoksessa Itä-rajan kahta puolta. Petsamos-ta Rajajoelle 1939-1944. Muita teoksia ovat mm. Partisaanien uhrit, Jänkäjääkärin sota, Koh-talon divisioonat. Hän kirjoitti myös Kainuun Sotaveteraani-piiri ry 40 vuotta historiikin.

Veteraanien asiat olivat Tik-kaselle tärkeitä. Kirjoista saa-mansa tulot hän ohjasi vete-raanien käyttöön. Hän kuului Sotaveteraaniliiton liittohal-

Kesä, joka on ollut odo-tettu, valoisa ja lämmin

vuodenaika, on vaihtumas-sa syksyyn. Täällä Pohjolassa olemme vuodenaikojen ihmi-siä ja elämme voimakkaasti niiden vaihtelut ja muutokset. Lähi-idässä ja Palestiinassa on vaikea erottaa, milloin kesä vaihtuu syksyyn ja kuuma vuodenaika hellittää otettaan. Vuodenaikojen vaihtumi-nen on lähes huomaamaton-ta. Syksyn tulo aloittaa jälleen uuden vaiheen vuoden kier-rossa. Syksyn tullessa saam-me viestin kevään ajalta, pää-siäisestä. Siinä meitä muistu-tetaan annetuista lupauksista, jotka kuuluvat tähän päivään ja huomiseen.

Syyskuun lähellä olevalla sunnuntailla, 17. sunnun-

tailla helluntaista, on otsikko ”Jeesus antaa elämän”. Tätä pyhäpäivää on nimitetty myös pikkupääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Siihen sisältyy pääsiäisen sanoma. Sen aihe palauttaa meidät uskon ja elä-män lähtökohtaan Kristuksen ylösnousemisen päivään. Sun-nuntain evankeliumi Luuk-kaan mukaan (Luukas 7: 11-16) muistuttaa meitä tästä. Jeesus ja hänen seuraajansa olivat matkalla Nainin kau-punkiin, kun he kaupungin portilla kohtasivat saattueen, jossa kannettiin kuollutta, les-kiäidin ainoaa poikaa. Äiti oli menettänyt poikansa, joka oli hänen turvaverkkonsa. Nyt hän oli yksin ja vailla tulevai-suutta. Jeesus näki hänet ja hä-nen surunsa, meni paarien vie-reen, kosketti niitä ja kantajat pysähtyivät. ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: Nouse!”. Nuorukainen nousi istumaan ja alkoi puhua. Evankeliumi kertoo, että Jeesus antoi hänet takaisin äidille. Jumala oli kat-sonut kansansa puoleen.

Syksyn pääsiäinen antaa meille näkökulman tähän

päivään ja tulevaisuuteen. Mitä ajattelemme tulevai-suudesta ja mitä odotettavaa meillä on? Millaisia ne sitten ovat? Kenties suuria odotuk-sia, joita elämä on karsinut. Ja pieniltä näyttäviä ja kuitenkin tärkeitä, miten selviytyä täs-tä päivästä seuraavaan. Nai-nin leskellä oli huoli omasta tulevaisuudestaan. Elämässä voi olla ja saa olla suuria odo-tuksia ja haaveita. Eivät ne ole kiellettyjä. Mutta myös siellä, missä on hiljainen tai kärsi-mätön odotus tai kun elämän toivo on katoamassa, Vapah-taja lähestyy elämämme paa-reja. Mitä kannettavaa meil-lä niissä on? Vapahtajasta sa-nottiin, että hän näki Nainin lesken surun. Herra näki ja tiesi hänen menetyksensä ja taakkansa. Mitä kannettavaa meillä onkin elämässä, Her-ra tietää sen eikä muiden aina tarvitse tietää sitä kaikkea. Riittää kun hän tietää. Hä-nen läsnäolonsa antaa elämän ja uuden toivon. Nainin les-ken pojan herättäminen kuol-leista on rohkaisu ja merkki siitä, että Vapahtaja on läs-nä elämässämme. Hän an-taa elämän ja lupauksen, että näin suuria on tapahtuva ker-ran aikojen lopulla. Syksyllä saamme pääsiäisen viestin ja lupauksen: ”Minä elän ja te-kin tulette elämään”. Siinä Jumala alkaa kantaa meidän elämäämme. Elämää saa kat-sella Kristuksen kautta. Hän antaa elämän ja on itse elämä.

Seppo Väätäinen

Syksyn pääsiäinen

litukseen 8 vuoden ajan. Kai-nuun Sotaveteraanipiirin pu-heenjohtajana Tikkanen toimi 1971 –1982 ja sen jälkeen useita vuosia piirihallituksen jäsene-nä. Piirin kunniapuheenjohta-jaksi hänet kutsuttiin 2006.

Aktiivisena osallistujana hän käytti veteraanin puheen-vuoron vielä kuluvan vuoden kansallisena veteraanipäivänä Kajaanissa.

Vuonna 2009 Ville Tikka-nen kertoi haastattelussa, että kaikkein mieluisin puhuttelu-nimi hänelle on veteraani.

Seppo Tähkäpää Kainuun Sotaveteraanipiirin

puheenjohtaja

Ruotsalainen merkittävä yh-teiskunnallinen vaikuttaja ja Suomen-ystävä professori Carl-Olof Ternryd kuoli 85 vuoden ikäisenä 8.7.

Professori Ternryd valmistui Kungliga tekniska högskolanis-ta vuonna 1953 ja teki pitkän uran valtion tielaitoksen palve-luksessa, aikana jolloin Ruotsin tieverkosto kasvoi kohisten ny-kyisiin mittoihin. Vägverket-laitoksen pääjohtajana hän toi-mi 1978-1982, minkä jälkeen hän siirtyi puolustusmateri-aalilaitos FMV:n pääjohtajaksi kuudeksi vuodeksi.

Ternryd ymmärsi nykyisen kehittyneen yhteiskunnan val-tavat infrastruktuuriongelmat hyvin konkreettisesti ja pai-notti tutkimus- ja kehitystyön tärkeyttä. Ilman uusia kustan-nustehokkaita menetelmiä yh-teiskunnan perusrakenteiden ylläpitoa ei hänen mielestään kyettäisi säilyttämään. Tar-mokkaana ja innostavana joh-tajana hän hankki ajatuksilleen vastakaikua ja toimi Ruotsin kuninkaallisessa insinööritie-deakatemiassa osaston puheen-johtajana vielä 2000-luvulla.

Ternrydin pääjohtajuus

Carl-Olof Ternryd 1928-2013FMV:ssä ajoittui aikaan, jolloin valtiopäivät oli juuri täpärästi päättänyt ilmavoimien uuden monitoimitaistelukoneen ke-hittämisestä Viggen-järjestel-män korvaajaksi. FMV toimi valtion puolesta JAS 39 Gripen –järjestelmän hankinnassa.

Ruotsin kuninkaallinen so-tatiedeakatemia (KKrVA) oli Ternrydin sydäntä erityisen lähellä. Hän toimi akatemian kunnioitettuna puheenjohtaja-na 1990-luvulla niin menestyk-sellisesti, että akatemiasta tuli Ruotsin yksi johtavia turvalli-suus- ja puolustuskeskustelun johtavia foorumeja. Akatemial-la on nykyisin noin 400 jäsen-tä ja 30 ulkomaalaista kutsujä-sentä, joista seitsemän on suo-malaisia.

Ternryd oli keskeinen vaikut-taja kun haettiin ruotsalaistu-kea Syväriltä Kannakselle -elo-kuvien tukiyhdistykselle. Åke Lindmanin ohjaamiin kahteen elokuvaan ”Etulinjan edessä” ja Tali-Ihantala 1944” kerättiin Ruotsissa 10 miljoonaa kruu-nua, mikä takasi elokuvien teon. Ternryd hankki henkilökohtai-sesti projektille Ruotsin kunin-kaan näkyvän tuen.

Professori Ternrydin kunni-oitus Suomen armeijan sodan ajan saavutuksille oli rajaton ja hän osallistui ruotsalaisten va-paaehtoisten tilaisuuksiin vielä syksyllä 2012. Suomen puolus-tustaistelun merkitys Ruotsil-le oli Ternrydin opetus maan-miehilleen. Jos puna-armeija olisi edennyt Tornionjoelle, oli-si Ruotsin kehitys maailman-sodan jälkeen ollut aivan toi-nen. Ternryd otti voimakkaas-ti kantaa Ruotsin puolustuksen alasajoon. Hän katsoi, että puo-lustuspäätöksistä vastuullinen nuori poliitikkopolvi ei ym-märtänyt turvallisuuden kovia realiteetteja.

Suomelle tekemistään pal-veluksista tasavallan president-ti myönsi Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin pro-fessori Ternrydille 6.12.2004.

Jan Klenberg , Amiraali Pertti Torstila, Valtiosihteeri

Stefan Forss, Dosentti

Kirjoittajat ovat professori Ternrydin pitkäaikaisia ystäviä,

PT ja SF lisäksi KKrVA:n kutsuttuja jäseniä.

54/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Onnittelemme

Sipi Tilus 100 vuottaSosiaalineuvos ja rintamalot-ta Sipi Tiluksen 100-vuotissyn-tymäpäiväjuhla Ilmajoen seu-rakuntakeskuksessa oli isän-maallinen tilaisuus. Juhla alkoi

Sipi Tiluksen 100-vuotispäivää juhlisti Kauhavan Lentosotakou-lun suorittama ylilento. Päivänsankari edessä rollaattorissaan ja taustalla ystävien, veteraanien, sukulaisten ja perinneyhdistysten edustajien joukkoa.

Kauhavan Lentosotakoulun suorittamalla ylilennolla. Seu-rakuntasali täyttyi arvovaltai-sesta onnittelijoiden joukosta, aseveljistä, yhteisöjen edusta-

Toivo Järvenpää 100 vuottaJämsän sotaveteraanien vanhin jäsen Reino Könkkölä täytti 100 vuotta 30. heinäkuuta. Könk-kölä osallistui Talvisotaan KTR 7:ssä ja jatkosotaan KTR 19:ssä. Hänet kotiutettiin 17.11.1944. Sotilasarvoltaan Könkkölä on korpraali. Elämäntyönsä hän on tehnyt maanviljelijänä asut-taen rintamamiestaloa Jämsän Ehunsalmella. Könkkölä pe-rusti perheen puolisonsa Bertan kanssa saaden neljä lasta. Könk-kölällä on ollut runsaasti luotta-mustoimia, mm. kansakoulun johtokunnan, tielautakunnan ja vaalilautakunnan jäsenyys.

Reino Könkkölä 100 vuotta

Etelä-Pohjanmaan Sotavete-raanipiirin puheenjohtaja Esko Petäjä täytti 70 vuotta 10. syys-kuuta. Merkkipäivää juhlistet-tiin Isonkyrön seurakuntakes-kuksessa.

E-P:n piirin 6. puheenjohta-ja on samalla ensimmäinen so-

taa kokematon piirin puheen-johtaja.

Elämäntyönsä Esko Petäjä on tehnyt opettajana Kymenlaak-sossa ja Ylistarossa sekä edel-leen kotitilansa viljelijänä Isos-sakyrössä. Koti, kotiseutu, per-he, uskonto ja Isänmaa ovat ne peruspilarit, joihin hänen arvo-maailmansa on rakennettu.

Esko Petäjä omaa korkean työ- ja osallistumismoraalin. Sitoutuessaan johonkin hän antaa siihen aina 100%.

Opettajantoimensa ohessa Esko on tehnyt laajan ja moni-puolisen työn kirkkomusiikin alalla. Hän on hoitanut har-rastuspohjalta kanttorien sijai-suuksia useissa seurakunnis-sa. Pitkäaikaisesta toiminnasta

Esko Petäjä 70 vuotta

jettajana, yhteensä 57 vuotta. Talvisodan aikana hänellä oli erikoistehtävä, joka myös liit-tyi kuljetuksiin. Jatkosodan ai-kana hän toimi myös kuljetus-tehtävissä.

Luottamustehtävissä Toivo Järvenpää toimi mm. koululau-takunnassa, vaalilautakunnas-sa sekä sydänyhdistyksen hal-lituksessa.

Kurikan Sotaveteraanit toi-vottaa veteraanille hyviä ja an-toisia päiviä.

Mikko S SänttiKuvassa poika Juha Järvenpää ja päivänsankari Toivo Järvenpää.

Sotaveteraani, maanviljeli-jä Väinö Korkeamäki viet-ti 100-vuotispäiviään Karijoen vanhainkodilla 24.7. Korkea-mäki on syntynyt Karijoen Ala-kylässä. Asevelvollisuuden hän suoritti Lappeenrannan ratsu-väessä. Hänen joukko-osasto-jaan oli talvisodassa K.T-P 8 ja

Väinö Korkeamäki 100 vuotta

Kurikassa on nyt kolme yli sa-tavuotiasta sotaveteraania. Toi-vo Järvenpää syntyi 19.6.1913. Hän oli iloinen ja liikuttunut saadessaan Sotaveteraanien an-sioristin rintaansa.

Kaksi viimeistä vuotta täy-sin sokeana elänyt veteraani ei sen anna haitata. Miehellä on muisti kuin nuorella ja hän on kiitollinen terveydentilastaan.

Jo nuorena aloitettu ruu-miillinen työ on antanut hyvät eväät elämälle.

Elämäntyönsä hän teki kuorma-autoyrittäjänä ja kul-

jatkosodassa 2/1/ JR 58, taiste-lupaikkoina Sortavalan suun-ta, Karjalankannas, Metsäpirt-ti ja Taipale. Synnyinseudulle palattuaan hän toimi tiiliteh-das- ja sirkkelisahayrittäjänä. Väinö avioitui vuonna 1949, jonka jälkeen hän osti Elna-vaimon kanssa maatilan lähel-tä synnyinkotiaan. Vuonna 1981 tehdyn sukupolvenvaih-doksen jälkeen Väinö osallis-tui vielä  pitkään tilan töihin. Neljä lasta perheineen toi-vottavat henkisesti vireälle ja oloihinsa tyytyväiselle papal-le Jumalan siunausta tuleville päiville.

Ritva Tuomisto

Eino Kaukonen vietti 100-vuo-tissyntymäpäiväänsä 27.7. lä-heisten ja ystävien ympäröimä-nä. Vain runsasta viikkoa aikaisemmin päättyi autoilu-kärpäsen pureman veteraanin ajokortin voimassaolo. Tablet-titietokoneen välityksellä hän seuraa aktiivisesti päivän po-litiikkaa, sillä se on aina ollut hänen kiinnostuksensa koh-de. Tietokoneen avulla leppoisa kahden sodan veteraani pitää keskusteluyhteyttä ulkomail-la asuvaan pojantyttärentyttä-reen, Helmiin, joka syntyi Ei-non päivänä puolitoista vuotta sitten. ”Nyt en enää suunnittele

Eino Kaukonen 100 vuotta

jista, ystävistä ja sukulaisista. Onnittelupuheenvuoroissa ko-rostui Sipi Tiluksen uuttera ja monipuolinen työ isänmaam-me hyväksi.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko ihaili päivänsan-karin rohkeutta, jolla hän on ajanut lottien asiaa ja pitänyt arvokasta perinnettä yllä.

Sipi Tilus toimi kovissa pai-koissa Kannaksen taisteluissa muonituslottana. Tali-Ihanta-lan tulimyrskyt hän koki yhdes-sä aseveljiensä kanssa. Sipi Tilus lausui kiitoksensa juhlavieraille. Rintamalotan ääni oli edelleen kantava, vaikka liikkumaväli-neenä on parin viime vuoden aikana ollut lähinnä rollaattori.

Matti Latvala

kirkkomusiikkialan valtakun-nallisissa ja maakunnallisissa luottamustoimissa hänelle on myönnetty director cantuksen arvonimi.

Isänmaan asia ja maanpuo-lustus ovat niin ikään hänen sydäntään lähellä. Esko on re-serviläisenä tehnyt vaikutta-van ja nousujohteisen uran yk-sikönpäälliköstä sotilasalueen päällikköön. Hänet ylennettiin majuriksi 1999.

Esko Petäjä on toiminut ve-teraanityössä vuodesta 2004. Tähänkin tehtävään hän sitou-tuu täysillä.

Eteläpohjalainen sotaveteraa-niväki onnittelee johtajaansa.

Pertti Kortesniemi

tulevaisuutta, vaan elän päivän kerrallaan!” on Einon motto.

Lauri Leskinen

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 20136

Tammenlehvän Perinne-liitto luovutti Veteraa-niperinteen vaalijakil-

ven Savonlinnan Kerimäellä sijaitsevalle Hotelli ja Kuntou-tuskeskus Herttuan sotahis-torialliselle näyttelylle. Kilven luovutus on osoitus Herttuan tekemästä arvokkaasta työstä sotien 1939-1945 veteraanipe-rinteen vaalimiseksi.

Kilven luovutti Herttualle Tammenlehvän Perinneliiton varapuheenjohtaja Matti Nie-mi. Herttuan puolesta kilven vastaanotti Herttuan omistaja ja yhtiön hallituksen puheen-johtaja Visa Järvinen.

Herttua on jo 1980-luvun lo-pulla oma-aloitteisesti ja omal-la kustannuksellaan entisöinyt ja kunnostanut kuntoutuskes-kuksen välittömässä läheisyy-dessä sijaitsevia Salpalinjaan kuuluvia puolustusasemia. Herttuan sisätiloihin on myös koottu Salpalinjasta ja vuosi-en 1939 – 1945 sodista kertova ”Viimeisellä linjalla” -näyttely. Näyttely koostuu Salpalinjasta, Suomen sodista 1939-1945 sekä pula-ajasta kertovasta osasta. Näyttelyssä on mm. käsiasei-ta, sotilaspukuja ja -varusteita, suomalaisia kunniamerkkejä sekä Salpalinjan historiaan liit-tyvää esineistöä.

Kunnostetut salpalinjakoh-teet ja näyttely kertovat Herttu-an kävijöille Suomea koetelleis-

ta sotavuosien vaikeista ajoista.Herttuassa veteraaniperin-

teen vaalijakilpi otettiin vas-taan kiitoksella. Tunnustuksen vastaanottanut yrityksen omis-taja Visa Järvinen totesi kiitos-puheessaan, että kilven myön-täminen on osoitus siitä, että asioita on tehty oikein. ”Tämän

myöntämisen myötä pääsim-me varsin arvokkaaseen seu-raan”, kiitteli Järvinen viitaten kilven aiemmin saaneisiin yh-teisöihin.

Teksti: Timo Lehtinen Kuva: Jussi Silvennoinen/

Puruvesi-lehti

Herttuan Kuntoutuskeskukselle veteraaniperinteen vaalijakilpi

Veteraaniperinteen vaalijakilpi voidaan myöntää perinne-työtä tekeville yhteisöille osoituksena veteraaniperinteen vaalimiseksi tehdystä arvokkaasta työstä. Kilven myöntä-misellä kannustetaan samalla perinnetyön tekijöitä sekä li-sätään liiton ja perinnetyön tunnettavuutta.

Ensimmäiset Tammenlehvän Perinneliiton vaalijakil-vet luovutettiin vuonna 2010 Sotamuseolle ja Kansallisar-kistolle. Sittemmin sen on tähän mennessä saanut 16 muu-ta kohdetta eri puolella maata. Perinneliitto on perustettu vuonna 2003 vaalimaan sotiemme 1939-1945 veteraanien perinteitä ja arvoja.

Henkilöt vas. Visa Järvinen, Kaarina Niemi, Matti Niemi, Timo Leh-tinen, Jaakko Lindell, Veikko Toivanen, Seppo Häyrinen ja Matti Louekoski.

Utin Jääkärirykmentin kotiuttamistilaisuudes-sa 19.6.2013 luovutet-

tiin ensimmäinen Suomen Ve-teraaniliittojen valtuuskunnan teräs-muistolautanen upseeri-kokelas Ville Makkoselle. Lau-tasen luovuttivat Kymenlaakson Sotaveteraanipiirin puheenjoh-taja Arto Mikkonen ja toimin-nanjohtaja Toivo Hartikainen.

Päätöksen lautasen luovut-tamisesta teki Utin Jääkäri-rykmentti. Ville Makkonen on kiinnostunut sotakirjallisuu-desta ja perinteistä. Kiinnos-tus on herännyt erityisesti siitä syystä, että hänen isoisänsä on taistellut aikanaan saksalaisten joukoissa. Muita harrastuksia hänellä on pienestä alkaen ollut isänsä kanssa metsästys ja kalas-tus. Harrastuksiin kuuluu myös ammunta ja purjelento. Ville

Vevan ensimmäinen tunnustuspalkinto upseerikokelas Ville Makkoselle

Makkonen valmistui ylioppi-laaksi Nastolan lukiosta ja suo-ritti varusmiespalveluksen Utin Jääkärirykmentissä. Kotiutumi-sen jälkeen Ville Makkonen jäi puolustusvoimien palvelukseen

Keskellä upseerikokelas Ville Makkonen, toiminnanjohtaja Toivo Hartikainen (vas.) ja puheenjohtaja Arto Mikkonen. Kuva: Puo-lustusvoimat

ja hän aikoo sotilasuralle.Lautasen on suunnitellut ja

valmistanut suomalainen tai-detakoja. Se on taottu teräkses-tä, jota monet veteraanit vie-lä sotien seurauksena kantavat

Kysyisin neuvoa isä-ni puolesta, joka on 88-vuotias sotaveteraa-

ni. Viime kevääseen saakka hän pystyi ajamaan omaa autoa ja hoitamaan kauppa- ym. asioin-timatkat omatoimisesti. Kevääl-lä hän kaatui ja siitä lähtien hän on tukeutunut rollaattoriin. Li-säksi hän sai keväällä Alzhei-mer-diagnoosin, jolloin lääkäri eväsi ajokortin, aivan perustel-lusti. Äidilläni ei ole ajokorttia.

Nyt vanhempani sitten ovat kuljetusavun tarpeessa, joten olen hakenut isäni nimissä kul-jetuspalvelutukea (ns. taksisete-leitä) kunnalta. Hakemukset on tehty kunnan perusturvalle osoitettuna. Saimme 20.8. kol-mannen kielteisen päätöksen

– Ensin tehtiin vaikeavam-maisten kuljetuspalveluhake-mus (saimme näin otsikoidut hakemuslomakkeet kunnan vi-ranhaltijalta), päätös oli kieltei-nen. Syy: hakija ei ole vaikea-vammainen.

– Toinen hakemus oli sosi-aalihuoltolain mukainen kulje-tuspalveluhakemus, päätös oli kielteinen. Syy: hänen varalli-suutensa (pankkitalletus) ylitti perusturvalautakunnan myön-tämiskriteerien mukaisen va-rallisuusrajan, (vaikka pienet kuukausitulot jäivät rajan alle).

– Kolmas hakemus tehtiin jälleen sosiaalihuoltolain mu-kaisena kuljetuspalveluha-kemuksena ja viitteellä ”Kul-jetuspalvelua haetaan vete-raanimäärärahan puitteissa kunnallisiin avopalveluihin osoitetusta määrärahasta”. Syy oli tällä kertaa se, että kunta on käyttänyt kaikki tämän vuo-den ko. määrärahat, joten ei ole enää, mistä jakaa.

Alkuvuodesta vanhempani saivat kirjeen kunnalta, jossa tarjottiin veteraanien siivous-palvelua juuri tuosta määrära-hasta. Palvelua ei äitini silloin katsonut välttämättömäksi, jo-

ten se jäi heidän kohdaltaan käyttämättä. Kuljetusapu on nyt tällä hetkellä se kriittisin avun tarve, koska he asuvat ha-ja-asutusalueella. Isä saa mm. viikoittaista pesupalvelua ns. kotihoidon palveluna kunnalta, siitä toki kunta laskuttaa.

Kesän ajan me lähiomaiset olemme porukalla hoitaneet kyydityksiä, mutta syksyn tul-len työt ja opiskelut eivät sitä enää mahdollista kuin satun-naisesti.

Tässäpä hieman faktaa siitä, miten vaikea on käytännössä saada kuljetusapua.

Veteraanin tytär

Vastaavia kysymyksiä tulee liitolle useita ja tämä osoittaa sen, että veteraanit eivät vie-läkään saa heille tarkoitettu-ja palveluita. Yksi syy on ve-teraanimäärärahojen riittä-mättömyys.

Kuntien käytäntö näyt-tää myös vaihtelevan suures-ti. Kotiin vietävät avopalve-lut ovat veteraanien lisäapua kotona asumisen tukemi-seen muiden apujen lisäksi. Apua myönnetään valtion varoista tarpeen mukaises-ti. Veteraanin lisäpalvelun tarve määrittelee myönnet-tävän palvelun sisällön. Kul-jetuspalvelut ovat yksi niitä palveluja, joiden tarve on li-sääntynyt. Valtiokonttorin ohjeistuksen mukaisesti kul-jetuspalvelujen järjestämi-nen kuuluu tämän määrä-rahan kautta myönnettäviin lisäpalveluihin. On valitetta-vaa, että kunnan määrärahat jaetaan ilman tarveharkin-taa, mm. siivouspalvelusete-leinä. Tulos on sitten tämä; jos et tarvitse siivousta, et voi saada sitten mitään muu-takaan. Selvittelemme asiaa kyseisen kunnan kanssa.

Kysymys omaiselta

sirpaleina kehossaan. Sen väri on sama kenttäharmaa, mikä tuolloin oli asepuvun väri. Lau-tanen on korkeatasoista, mo-dernia taidetaontaa. Sen pel-kistetyt muodot tuovat mieleen sodanaikaiset puhdetyöt.

Lautanen luovutetaan re-serviupseerikurssien päätösti-laisuudessa oppilaalle, joka on

kiinnostunut veteraani- tai pe-rinnetyöstä. Ville Makkonen sai lautasen ensimmäisenä.

Esityksen Reserviupseeri-kurssilaisen palkitsemisesta teki Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piiri.

Teksti: Arto Mikkonen ja Toivo Hartikainen

74/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Veteraanilisä on vuo-den alusta 104,42 eu-roa kuukaudessa ja

sitä sai Kelan mukaan heinä-kuussa 6031 veteraania eli 35 prosenttia kaikista ylimääräis-tä rintamalisää saavista, joita oli 17  924. Veteraanilisän saa-jia olisi todennäköisesti enem-män, jos sitä edellyttävät hoito-tukiasiat olisivat ajan tasalla.

Veteraanilisä kuuluu niille veteraaneille, jotka saavat Ke-lasta ylimääräistä rintamali-sää sekä korotettua tai ylintä hoitotukea. Hoitotuen saanti edellyttää sen hakemista Kelal-ta. Hakemusta ei enää erikseen

tarvita veteraanilisää varten, koska lisän maksamisen edel-lytykset ovat Kelan tiedossa. Lisä perustuu vammaisetuuk-sista annettuun lakiin, ja se on verotonta. Se ei pienennä eläk-keensaajan asumistukea. Lisä maksetaan myös laitoshoidossa olevalle veteraanille, mutta se otetaan huomioon pitkäaikais-hoidon maksussa, jonka laitos tai kunta perii veteraanilta

Hoitotuen määräEläkettä saavan hoitotuki mak-setaan kolmeen ryhmään por-rastettuna avuntarpeen, oh-jauksen ja valvonnan tarpeen

sekä erityiskustannusten mää-rän perusteella. Hoitotuki on verotonta tuloa. Hoitotukea tarkistetaan vuosittain kansan-eläkeindeksillä.

Voit saada perushoitotukea, jos tarvitset vähintään viikoit-tain apua henkilökohtaisis-sa toiminnoissasi tai ohjausta ja valvontaa niissä. Jos sinulla on pelkästään avun, ohjauksen tai valvonnan tarvetta kotita-loustöissä tai asioiden hoidos-sa, hoitotukea ei voida myön-tää. Voit saada perushoitotu-kea myös erityiskustannusten perusteella, jos niitä on kes-kimäärin perushoitotuen ver-ran kuukaudessa. Sokealla ja liikuntakyvyttömällä on aina oikeus vähintään perushoito-tukeen. Hoitotukeen eivät vai-kuta eläkkeensaajan ja hänen perheensä tulot eikä omaisuus

Korotettu hoitotuki 153,91 €/kkVoit saada korotettua hoitotu-kea, jos tarvitset joka päivä ai-kaa vievää apua useissa hen-kilökohtaisissa toiminnoissasi

Veteraanilisä hoitotukien viidakossaVeteraanilisän hakemisessa näyttää olevan epätietoi-suutta, joten on ehkä hyvä palauttaa mieliin koko asia-kokonaisuus. Veteraanilisään liittyvien eläkkeensaajan hoitotukien hakeminen saattaa tuottaa veteraanille vaikeuksia, joten toivotaan hänen tuekseen tarvittaessa omaisia, kotipalvelun henkilöstöä tai oman järjestön yhdistyksen edustajaa. Hoitotukea haettaessa tarvitaan lääkärintodistus. Ensin kannattaa selvittää kaikki avun ja tuen tarve ja aiheutuneet kustannukset ja täyttää Kelan hakemus näiltä osin valmiiksi. Ottakaa se mukaan lääkärille, niin usein tämä helpottaa myös lääkäriä kir-joittamaan tarvittavan todistuksen.

(esim. syömisessä, pukeutumi-sessa ja peseytymisessä) tai jos tarvitset säännöllistä ohjausta ja valvontaa. Voit saada koro-tettua tukea myös erityiskus-tannusten* perusteella, jos sai-raus tai vamma aiheuttaa niitä huomattavan määrän, vähin-tään tuen verran kuukausit-tain.

Ylin hoitotuki 325,46 €/kkVoit saada ylintä hoitotukea, jos tarvitset ympärivuorokautista toisen henkilön hoitoa ja val-vontaa etkä pärjää yksin kuin lyhyen aikaa. Voit saada ylintä hoitotukea myös erityiskustan-nusten perusteella, jos niitä on vähintään ylimmän hoitotuen verran kuukausittain.

Henkilökohtaisilla toimin-noilla tarkoitetaan mm. pu-keutumista, peseytymistä, liik-kumista tai toimintoja, jotka liittyvät sosiaaliseen vuorovai-kutukseen.

Erityiskustannukset ovat tarpeellisia ylimääräisiä kus-tannuksia, jotka sairaus tai

vamma aiheuttaa. Kustannuk-sina hyväksytään yleensä vain jatkuvat kustannukset, jolloin niitä tulee olla vähintään kuu-den kuukauden ajalta.

*Erityiskustannuksia ovat esimerkiksi• sairaanhoito-jalääkekulut• ylimääräisetmatkakustan-

nukset• kotipalveluntaikotisairaan-

hoidon kustannukset• ylimääräisetvaatekustan-

nukset ja• erityisruokavalionnoudat-

tamisesta aiheutuvat kus-tannukset.

Voit valtuuttaa toisen henki-lön asioimaan puolestasi, jos si-nun on itse hankala hoitaa Ke-la-asioitasi.

Lähde: Kela, eläkkeensaajan hoitotuki

Kuntakohtaiset tilastot löy-tyvät internet-sivuiltamme www.sotaveteraaniliitto.fi

Anni Grundström

Sotavahinkosäätiön, Eileen Starckjohann ja Thelma Starckjohann-Bruun Sää-

tiön, Kaatuneiden Muistosääti-ön ja Lotta Svärd Säätiön edus-tajat kokoontuivat Pasilaan Suomen Sotaveteraaniliiton ja Rintamaveteraaniliiton kans-sa keskustelemaan avustuksia koskevista asioista. Säätiöt ovat olleet ja ovat edelleen merkittä-viä tukijoita avustettaessa ve-teraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään taloudellisesti. Sää-tiöt myöntävät määrärahat pe-rustuen liittojen jäsenmääriin. Rintamaveteraaniliiton tun-nuksen omaavien määrä oli vuoden vaihteessa noin 5 500 ja Sotaveteraaniliiton 22 000.

Suomen Sotaveteraaniliiton kautta myönnettävä keskimää-räinen avustus oli noin 450 eu-roa vuonna 2012 ja avustusta sai lähes 1  000 henkilöä. Lää-ke- ja hoitokulujen omavastuu-osuudet, silmälasien hankin-ta ja asunnonkorjaukset olivat pääasiallisia avustuskohteita.

Sotavahinkosäätiön puheen-johtaja Peter Küttner on ol-lut vahva vaikuttaja nykyisen avustusohjeistuksen luomiselle. Luottamuksellisuus hakemus-ten käsittelyssä on ollut perus-lähtökohta. Hakemuksiin liit-

tyvää byrokratiaa on vältetty mahdollisimman paljon. Kaik-ki olivat yksimielisiä siitä, että periaate avustusten kohdenta-misessa kaikkein pienituloisil-le avun tarpeessa oleville on pe-rustana myös tulevaisuudessa.

Keskustelua herättivät alu-eelliset erot hakemusten mää-rissä. Liittojen toimintatapo-jen erilaisuus ja yhdistysten/osastojen toiminta vaikuttavat liitoille tulevien hakemusten määrään. Järjestötoiminnas-sa yhdistystasolla on toimin-taa uudistettava siten, että avun pyytämisen odottaminen ei ole toiminnan lähtökohta vaan avun tarjoaminen ja vierellä kulkeminen. Sotaveteraanilii-

ton sosiaalineuvojien ja yhdis-tysten veteraaniyhdyshenkilöi-den työ näkyy liitolle tulevien hakemusten määrässä.

Yhteinen huoli oli niistä tunnuksen omaavista veteraa-neista, jotka eivät kuulu mihin-kään järjestöön jäseninä. Heitä arvioidaan olevan noin 8  000. Etsivää työtä on siis jatkettava.

Säätiöiden edustajat saivat perustietoa liittojen toimin-nasta, avustusten merkitykses-tä ja avun tarpeesta lähivuosi-na. Vaikka veteraanien määrä vähenee vuosittain, niin avun tarve kasvaa veteraanien ikään-tyessä. Veteraania ei jätetä, ol-koon tämä säätiöiden kuin mei-dän kaikkien yhteinen tavoite.

Avustusten hakumenettelyTäsmätukena kohdistettava avustus on tarkoitettu pienitu-loisille, ensisijaisesti ylimääräis-tä rintamalisää saaville, tunnuk-sen omaaville miehille ja nai-sille. Myös veteraanien lesket ja puolisot voivat avustusta saada. Hakijan täytyy olla liiton jäsen-yhdistyksen jäsen. Avustuksen myöntämiselle on tulorajat ase-tettu noin 1 050 euroon kuukau-dessa bruttona. Hakulomakkei-ta on saatavissa sotaveteraanipii-reistä ja yhdistyksistä sekä liiton internet-sivuilta www.sotavete-raaniliitto.fi /aineistopankki.

Hakemukset tulee täyttää asi-anmukaisesti, niin että niistä sel-viää hakija, syntymäaika, onko hakijalla tunnus, tai onko kysy-myksessä veteraanin puoliso tai leski. Hakemuksen liitteenä on ol-tava tuloselvitys, joko Kelan todis-tus ylimääräisestä rintamalisästä tai verotodistus. Hakemuksessa on esitettävä selvitys avustuksen käytöstä, kustannukset sekä kuitit tai niiden kopiot.

Hakemus jätetään siihen ve-teraaniyhdistykseen, jonka jäsen hakija on.

Anni Grundström

Säätiöiden edustajat vieraina Pasilassa

Pasilassa pitkän pöydän äärellä säätiöiden edustajat paneutui-vat liittojen ajankohtaisiin asioihin sekä avustusten myöntöpe-rusteisiin.

Muutoksia Kelan eläkkeiden maksupäivään

Kela maksaa lo-kakuusta läh-tien kansan-

eläkkeen, rintamalisän ja ylimääräisen rinta-malisän kuun 7. päi-vä. Ensimmäinen yh-tenäinen maksupäivä on 7.10.2013. Asiakkai-den kannattaa tarkis-taa, vaikuttaako mak-supäivän muuttuminen heidän laskujensa mak-suun. Muidenkin eläke-etuuksien maksupäiviä tullaan yhtenäistämään, mutta toistaiseksi nii-den maksupäivä mää-räytyy sukunimen al-kukirjaimen mukaan. Tähän saakka maksu-päivät on porrastettu sukunimen alkukirjai-men mukaan. (A–K 4. päivä, L–R 14. päivä ja S–Ö 22. päivä). Takuue-läke taas maksetaan lain mukaan kuun 22. päivä ja eläkkeensaajan asu-mistuki kuun 4. päivä kuten ennenkin.

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 20138

Tammenlehvän Perinne-liiton toimeksiannosta on koko valtakunnassa

aloitettu sotiimme 1939-1945 liittyvien muistomerkkien kar-toitus. Tehtävän suoritusvastuu on sotaveteraanipiireillä ja eri-tyisesti sen nimeämällä perin-neyhteyshenkilöllä. Etelä-Poh-janmaan Sotaveteraanipiirissä on jokaiseen sotaveteraaniyh-

tin perinneportaaliin.Kartoitus koskee kaikkia

muistomerkkejä tai niihin rin-nastettavia patsaita, kiviä, laat-toja ja kylttejä.

Suuren ryhmän muodos-tavat mm. kouluilla sijaitse-vat sankaritaulut. Näitä arvioi-daan olevan Etelä-Pohjanmaan piirin alueella 150 kpl. Koulu-ja on lakkautettu ja rakennuk-sia myyty mm. yksityisille hen-kilöille. On tärkeää selvittää

Muistomerkkikartoitus etenee Etelä-Pohjanmaalladistykseen nimetty henkilö, joka vastaa kartoituksen teke-misestä.

Hankkeen tarkoituksena on inventoida muistomerkit ja sel-vittää niiden kunto, sijainti ja hoitovastuu. Kartoituksen ul-kopuolelle jäävät hautausmai-den yhteydessä olevat sanka-rihautausmaat, jotka ovat seu-rakuntien vastuulla ja joista Tammenlehvän Perinneliitto kokoaa omaa tiedostoa interne-

Karijokisista Hautaniemen vel-jeksistä karijokelaiset järjestöt pystyttivät laatan vuonna 2005. Seinäjoen Veteraanipatsas si-

jaitsee Olavi Pihan puistossa.

Tämä Pro Patria -sankaritaulu sijaitsee Lappajärven seurakuntatalolla.

ovatko ko. sankaritaulut tallel-la ja missä ne sijaitsevat. Toisen suuren ryhmän muodostavat joukkojen perustamisesta tai sijainnista kertovat laatat ra-kennusten seinässä.

Tapahtumapaikkaan sidot-tuja erilaisia muistokiviä on myös paljon. Oman ryhmän muodostavat ns. yksityiset muistomerkit, jotka voivat olla yksityisen henkilön tai sukujen toimeksiannosta pysytettyjä.

Etelä-Pohjanmaan Sotave-teraanipiirin alueella kartoitus on käynnistynyt kaikkien 20 kunnan ja 30 yhdistyksen alu-eella. Tavoitteena on saada kar-toitus tehdyksi tämän vuoden aikana.

Pertti Kortesniemi

Toiminta-alue

Perusturvakuntayhtymä Ak-seli toimii Varsinais-Suomes-sa Maskun, Mynämäen ja Nousiaisten kuntien alueel-la. Perusturvakuntayhtymä Akseli vastaa vuodesta 2011 alkaen kolmen kunnan perus-terveydenhuollon sekä ikäih-misten palveluiden järjestämi-sestä. Vuodesta 2013 lähtien kuntayhtymän vastuulla ovat myös edellä mainittujen kun-tien kaikki sosiaalitoimen pal-velut lukuun ottamatta lasten päivähoitopalveluja. Akselin jäsenkuntien yhteenlaskettu asukasmäärä vuonna 2012 oli 22 497 asukasta. Akselin alue on osa Turun seutua ja asukas-määrältään kasvava.

Kuntoutukseen ja kotiin vie-täviin palveluihin oikeutettu-jen veteraanien määrä ja val-tion veteraanimäärärahat oli-vat vuoden 2013 alussa: – Masku; 22 veteraania, kun-

toutusmääräraha 18 450,12 ja kotiin vietäviin palvelui-hin 3829,30

– Mynämäki; 54 veteraa-nia, kuntoutusmääräraha 45286,67 ja kotiin vietäviin palveluihin 9300,19

– Nousiainen; 19 veteraa-nia, kuntoutusmääräraha

15954,20 ja kotiin vietäviin palveluihin 3307,12 Veteraanien yhteyshenkilö-

nä avopalveluiden ja kotikäyn-tien osalta toimii sosiaaliohjaa-ja Leena-Maija Virtanen.

Kotikäyntien tavoite ja sisältöKotitäyntien tavoitteena on toi-mintakyvyn ja terveyden seu-ranta ja sotaveteraaneille tar-koitetun kuntoutuksen ja kotiin vietävien palvelujen kohdenta-minen tarpeen mukaisella ta-valla. Kotikäynti sisältää pal-velutarpeiden arviointia, en-nakointia ja veteraanin omien voimavarojen tukemista, jotta kotona asuminen ja itsenäinen selviytyminen olisivat mah-dollisia. Käynnillä kartoitetaan myös apuvälineet ja asunnon ja asuinympäristön toimivuus. Veteraaneille annettaan tietoa palveluista ja etuuksista sekä tarvittaessa suunnitellaan yk-silöllisiä tarvetta vastaavia pal-veluja.

Toiminnan käynnistyminenKotikäynnit aloitettiin vuonna 2012 sosiaaliohjaajan toimes-ta sellaiselle veteraanille, joka eivät kuulu palvelujen piiriin.

Veteraanit saivat alkuvuodes-ta kirjeen, jossa kerrottiin tu-levasta kotikäynnistä. Ennen kotikäyntiä ohjaaja soitti vete-raanille ja sopi käynnin ajan-kohdan.

Myönteisten palautteiden sekä ennakoivien palveluiden tarpeiden määrittelyn ja suun-nittelun selkeytymisen vuoksi kotikäynnit otettiin Perustur-vakuntayhtymä Akseliin py-syväksi työmuodoksi. Vete-raanien määrä on laskussa ja heidän toimintakykynsä las-kee luonnollisesti korkean iän myötä, joten vuosittaisten koti-käyntien merkitys kasvaa myös muiden palvelujen suunnitte-lun näkökulmasta. Palvelun ta-voitteista on toetutunut myös se, että kotona asuvat veteraa-nit tietävät palveluverkostossa edes yhden henkilön, johon ot-taa yhteyttä mieltä askarrutta-vissa asioissa. Veteraanit saivat ”kasvot” työntekijälle.

Kotikäyntien sisältöOhjaaja varasi kotikäyntiin ai-kaa n.1,5-2.5 h. Tarkoitus oli luoda kiireetön ja leppoisa il-mapiiri jutustelulle. Keskuste-lun pohjana käytettiin Kotona selviytymisen arviointi -loma-ketta ja kaikille tehtiin RAVA-

toimintakykymittaus sekä tar-vittaessa MMSE ja/tai GDS -15 seula.

Palveluohjauksen ja tuen tarve oli yksilöllinen ja riippu-vainen siitä, onko veteraanilla läheisiä rinnallaan ohjaamas-sa ja auttamassa. Kotikäynnillä ohjaaja selvitti veteraaneille ja heidän puolisoilleen/lapsilleen palvelujen tarjontaa ja yhteys-tietoja. Mikäli käynnillä paljas-tui akuutti palvelun/avun tar-ve, ohjaaja otti palvelua tarjo-avaan tahoon yhteyden saman tien. Kelan etuudet olivat mo-nelle epäselviä. Ohjaaja auttoi

Perusturvakuntayhtymä Akseli - kasvot veteraanipalveluille

ja neuvoi esimerkiksi eläkkeen-saajan hoitotuen hakemisessa ja tarvittaessa käynnisti haku-prosessin.

Kaikille tunnuksen omaa-ville veteraaneille postitet-tiin 11.6.2013 maksusitoumus kymmenen tunnin kodinhoi-dollisista palveluista sekä tie-dot palveluntuottajista. Leena-Maija Virtanen seuraa maksu-sitoumusten käyttöä.

Leena-Maija Virtanen sosiaaliohjaaja

Veteraani Into Suvitie Maskusta ja Leena-Maija Virtanen tutustui-vat kotikäynnin yhteydessä. Nyt on helppo asioida tutun ihmisen kanssa.

94/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Mikä testamentti on?Testamentti eli jälkisäädös on luonnollisen henkilön vapaa-ehtoisesti ilmaisema viimeinen tahto, jolla tekijä määrää, ke-nelle hänen omaisuutensa on kuolemansa jälkeen menevä. Tekijä voi testamentata koko omaisuutensa tai vain osan sii-tä, esimerkiksi rahasumman tai yksittäisen esineen. Kaksi henkilöä voi laatia testamentin myös yhdessä, jolloin kyseessä on keskinäinen testamentti.

Kenelle perintö menee ilman testamenttia?Perinnönjättäjän kuoltua saa-vat rintaperilliset (lapset, otto-lapset ja heidän jälkeläisensä) hänen omaisuutensa perintö-kaaren mukaisesti.

Jos rintaperillisiä ei ole, me-nee perintö lähisukulaisil-le kuitenkin niin, että serkut eivät enää peri. Jos perinnön-jättäjällä ei ole serkkuja lä-heisempiä sukulaisia, menee perintö valtiolle. Tämä voi-daan kuitenkin aina estää te-kemällä testamentti.

Laki takaa oikeuden saada perintöä vain rintaperillisille, joilla heilläkin on oikeus vain lakiosaan. Se on puolet siitä pe-rintöosuudesta, jonka rintape-rillinen saa siinä tapauksessa, ettei perinnönjättäjä ole tehnyt testamenttia. Toinen puoli pe-rintöosuudesta on niin sanot-tua vapaaosaa, jonka perinnön-jättäjä voi testamentata vapaas-ti kenelle haluaa, vaikka hänellä olisikin rintaperillisiä. Jos rin-taperillisiä ei ole, on koko omai-suus vapaasti testamentattavis-sa. Testamentintekijän puolison avio-oikeutta ei testamentilla kuitenkaan saa loukata.

Testamentin tekijästä ja saajastaTestamentin voi pääsääntöises-ti tehdä jokainen täysi-ikäinen henkilö. Tekijän on kuitenkin oltava psyykkisesti siinä kun-nossa, että hän kykenee itse-näiseen tahdonmuodostuk-seen. Testamentin tekoa ei estä pelkästään se, että tekijälle on määrätty edunvalvoja.

Testamentin saajana voi olla luonnollinen henkilö, joka on elossa testamentin tekijän kuo-linhetkellä. Myös tekijän kuo-linhetkellä vielä syntymätön, mutta elävänä myöhemmin syntyvä lapsi voi olla tietyin edellytyksin saajana.

Testamentti voidaan teh-dä myös oikeushenkilöiden esim. yhdistyksen tai säätiön hyväksi.

Testamentin laatiminenTestamentin tekemiselle on laissa säädetty tiukat muoto-vaatimukset. Testamentti on ensinnäkin tehtävä kirjalli-sesti kahden todistajan olles-sa läsnä. Siinä on oltava tekijän henkilötiedot, se on päivättä-vä ja tekijän on allekirjoitetta-va testamentti, minkä jälkeen todistajat yhtä aikaa läsnä ol-len allekirjoittavat testamen-tin todistuslausuman. Tekijän ei tarvitse näyttää todistajil-le testamentin sisältöä, mutta näiden tulee tietää, että kysees-sä on testamentti. Laki määrää, että todistajien on merkittävä nimikirjoituksensa oheen am-mattinsa ja asuinpaikkansa sa-moin kuin todistamisen paikka ja aika.

Testamentin todistajien tu-lee olla 15 vuotta täyttäneitä ja esteettömiä. Sieluntoimin-naltaan häiriintynyt henkilö ei kelpaa todistajaksi. Esteelli-siä todistajaksi ovat myös testa-mentin tekijän puoliso ja teki-jään läheisessä sukulaisuus- tai lankoussuhteessa olevat hen-kilöt sekä näiden aviopuolisot, samoin henkilö, joka hyötyy testamentista. Yhteisön halli-tuksen jäsen ei kelpaa todista-jaksi testamenttiin, jolla hänen yhteisölleen testamentataan omaisuutta.

Tiukoista muotovaatimuk-sista huolimatta testamentin tekijä voi päättä testamentin si-sällöstä vapaasti, kunhan teki-jän tarkoitus käy riidattomasti ilmi. Testamentattaessa omai-suuseriä ja esineitä tulee koh-de kuvata niin tarkasti, ettei se-kaannuksia pääse syntymään. Testamentin saajat, joita voi olla testamentissa lukuisiakin, tulee yksilöidä - jos mahdollis-ta - henkilötunnusten avulla.

HätätilatestamenttiJos testamentin tekijä ei voi sai-rauden tai muun pakottavan syyn vuoksi tehdä muotovaa-timusten mukaista kirjallis-ta testamenttia, on testament-ti mahdollista tehdä suullisesti kahden todistajan todistama-na. Tekijän omakätisesti kir-joittama ja allekirjoittama tes-tamentti on myös hätätilas-sa pätevä. Hätätilatestamentti kuitenkin raukeaa, jos tekijällä on esteen lakattua ollut kolmen

Testamentti on tärkeä asiakirjakuukauden aikana mahdolli-suus määrätä omaisuudestaan muotovaatimukset täyttävällä testamentilla.

Testamentin muuttaminen ja peruuttaminenTestamentin tekijä voi koska tahansa muuttaa tai peruuttaa testamentin. Muutokset on teh-tävä muotovaatimuksia tarkoin noudattaen, mutta peruutta-minen käy yksinkertaisesti hä-vittämällä testamentti. Uusi, muotovaatimuksia noudatta-en laadittu testamentti mitätöi vanhan.

Testamentin säilytysTestamentti tulee säilyttää tur-vallisessa paikassa niin, ettei-vät asiattomat tahot pääse sii-hen käsiksi.

Sen täytyy toisaalta olla hel-posti löydettävissä testamentin tekijän kuoltua. Paras paikka testamentille onkin pankin tal-lelokero. Yleistä myös on, että testamentti laaditaan kahtena alkuperäiskappaleena, joista toinen luovutetaan testamentin saajalle.

Testamentilla saadun omaisuuden verotusTestamentilla saatua omaisuut-ta verotetaan, kuten perintöä perintö- ja lahjaverolain mu-kaisesti.

Verovelvolliset jaetaan kah-teen veroluokkaan, joista en-simmäiseen kuuluvat testa-mentin tekijän aviopuoliso sekä lähisukulaiset alenevassa ja ylenevässä polvessa. Toiseen veroluokkaan, jossa vero on huomattavasti korkeampi kuin ensimmäisessä luokassa, kuu-luvat muut sukulaiset ja vieraat.

Veroseuraamusten anka-ruutta lievennetään usein niin, että aviopuolisot laativat keski-näisen käyttöoikeustestamen-tin, jossa eloon jäänyt puoliso

saa vain käyttöoikeuden testa-mentattuun omaisuuteen. Kun toinen puolisoista kuolee, peri-tään perintövero siltä, joka tes-tamentin mukaan saa omai-suuden kummankin puolison kuoltua. Verotettavan omai-suuden määrää lesken käyt-töoikeus kuitenkin pienentää parhaimmillaan kymmeniä prosentteja.

Yleishyödylliset yhteisöt ovat perintöverosta vapaita. Täl-laisia yhteisöjä ovat myös Sotaveteraaniliitto, -piirit ja -yhdistykset sekä Sotave-

teraanien tuki- ja perinne-säätiö, joille voi testamenta-ta omaisuutta joko tiettyyn tarkoitukseen tai ilman tar-koitemääräystä, jolloin varat menevät saajan normaalin toiminnan rahoittamiseen.

Mistä apua testamentin laatimiseen?Mutkattomissa tilanteissa apua testamentin laatimiseen löytyy Internetistä ja asiakirjaoppaista.

Vähänkin vaikeammissa ta-pauksissa on kuitenkin syytä kääntyä lakimiehen puoleen, jotta testamentin tulkintaa ja veroseuraamuksia koskevat ongelmat voitaisiin ratkaista jo testamentin tekovaiheessa.

Suomen Sotaveteraaniliiton valtuuttama lakimies, Aarno Koho, puh. 040 588 1112 avus-taa tarvittaessa testamentin laatimisessa veloituksetta.

Aarno Koho

Malli testamentiksi

T E S T A M E N T T I

Minä Matti Mantunen määrään viimeisenä tahtonani ja testamenttinani, että kuoltuani on rahavaroistani menevä viisitoistatuhatta (15.000) euroa Suomen Sotaveteraaniliitto ry:lle perinnetyöhön käytettäväksi.

Muu omaisuuteni on menevä rintaperillisilleni perintö-

kaaren 2 luvun mukaisessa järjestyksessä.

Mäntsälässä elokuun 1. päivänä 2013 Matti Mantunen ht 311140-001A maanviljelijä, Mäntsälä

Vartavasten kutsuttuina ja yhtä aikaa läsnäolevina todis-tamme, että Matti Mantunen, jonka hyvin tunnemme, on täydellä ymmärryksellä ja vapaasta tahdostaan ilmoittanut edellä olevan sisältävän hänen testamenttinsa ja että hän on tämän testamentin omakätisesti allekirjoittanut.

Paikka ja aika kuten edellä

Simo Sunola Leena Sunola maanviljelijä, Mäntsälä toimistosihteeri, Mäntsälä

Perinnetyökin tarvitsee tukeaSotaveteraaniliitto jatkaa pe-rinnetyötä. Liitolle voi tehdä lahjoituksen. Varoilla rahoi-tetaan sotiemme veteraanien perinnetyötä.

Sotaveteraanityö tarvitsee vielä tukeaSotaveteraaniliitto ja useim-mat sotaveteraaniyhdis-tykset ja -piirit toimivat 2020-luvulle asti. Sotavete-raaniyhteisöt tarvitsevat va-roja sotaveteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä tukemiseen. Sotaveteraani-yhteisöt ovat edelleen hyvä kohde testamenttivaroille.

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201310

Lauri Koski syntyi Tyr-vään kunnassa, nykyi-sessä Sastamalan kau-

pungissa, 7.8.1923. Isä oli pai-kallisen osuuskaupan johtaja ja lapsia oli tyttö ja neljä poikaa. Kristillisessä kodissa me lapset saimme hyvän ja kurinalaisen kasvatuksen, Lauri Koski tote-aa. Kävin kotikunnassani kan-sakoulun ja keskikoulun, mut-ta lukioon en ennättänyt, koska siihen aikaan olin ilmoittautu-nut sotilaspalvelukseen. Soti-laspoikana osallistuin paikal-lisen varikkoalueen vartiointi-tehtäviin.

Koulupoikana, jopa sodan-kin jälkeen olin innokas par-tiolainen. Hankin itselleni par-tiossa koulutusohjaajan päte-

vyyden, Lauri Koski kertoo. Myös tuleva vaimoni, Kannel-järvellä syntynyt Zoja, oli hän-kin partiotyössä mukana. Mää-rätietoisena nuorena tyttönä sai hän tehtäväkseen johtaa Kolk-ka-poikia. Lauri piti yllä myös lennokkikerhoa ja harrasti ai-kuisena purjelentoa.

Jatkosodan syttyessä 1941 oli Lauri Koski vasta 17-vuotias ja näin ollen tarvitsi vanhem-piensa suostumuksen päästes-sään vapaaehtoisena armeijaan. Tyrvää kuului Satakunnan so-tilaspiirin toiminnassa tykistö-alueeseen, oli luonnollista, että myös Lauri Koski määrättiin tykistöön.

Lauri Koski sai kutsun Hä-meenlinnan varuskuntaan, jos-

ta hän jo viikon alokaskoulu-tuksen jälkeen sai siirron aliup-seerikouluun. Aliupseerikoulun jälkeen korpraali Koski määrät-tiin kouluttajaksi samaan kou-lutusyksikköön. Välittömäs-ti uuden tehtävän alettua, hän pyysi siirtoa rintamalle.

Tykinjohtajaksi ÄänislinnaanSain siirron Äänislinnan lä-helle, kevytpatteristo 10:een ja siellä minusta tuli tykinjohtaja, Lauri Koski muistelee. Pian oli edessä Kontupohjan ja Karhu-mäen taistelut. Vastassa olivat panssarivaunuilla vahvistetut vihollisen joukot. Sitkeydellä ja neuvokkuudella saimme valloi-tettua molemmat rintamakoh-teet joulukuussa 1941.

Kesken kovimman taistelu-tilanteen viereeni iskeytyi suu-ri kranaatti, joka räjähtäessään aiheutti voimakkaan paine-aallon ja huumaavan räjähdy-säänen vieden kuulon molem-mista korvistani, Lauri Koski kertoo. Myöhemmin kuulo oi-keaan korvaan hiljalleen palau-tui, mutta vasemmasta se oli mennyt lopullisesti.

Taistelujen tauottua Karhu-mäessä alkoi pitkä asemasota-vaihe, joka tällä rintamaloh-kolla jatkui kesäkuulle 1944. Asemasodan aikana patteris-tomme siirrettiin Karhumäes-tä Syvärille. Uudesta tukikoh-dastamme kävimme tekemässä pikaisia tuli-iskuja siellä, missä tarve kulloinkin oli tarpeelli-sin, Koski kuvailee.

Syväriltä Lauri Koski sai komennuksen Äänislinnaan, jonne oli perustettu rynnäk-kötykkipataljoona. Jokaiseen vaunuun asennettiin 4” tykki ja vaunuun asiantuntijaksi ko-mennettiin tykistön aliupseeri. Lauri Koski toimi vaununjoh-tajana viiden kuukauden ajan. Vuonna 1943 Koski sai kutsun tykistön upseerikouluun Niini-saloon. Kurssin päätyttyä vuo-den lopulla oli vuorossa paluu takaisin KTR 4:jään, joka oli taisteluasemissa Syvärillä.

Tali-Ihantala taistelutVihollisen suurhyökkäys alkoi 9.6.1944 kannaksella150  000 tuhannen sotilaan voimin. Kymmenen päivän kuluttua Viipuri oli menetetty ja pian myös Tali. Nyt vihollisjoukko-jen panssarikärki eteni pitkin Juustilan tietä tavoitteena Sai-maan kanava ja edelleen Lap-peenranta.

Suomalaisjoukkojen apuun siirrettiin junakuljetuksena Syväriltä 11 Div. Vastahyök-käys panssarivaunujen tuke-mana käynnistettiin heti ja vi-hollinen saatiinkin työnnettyä laajan kyläaukean taakse, jon-ne linjat pysähtyivät aina asele-poon asti. Suurena apuna vas-tahyökkäyksen onnistumises-sa oli saksalaisen taisteluosasto Kühlmayn tehokas toiminta Stuka syöksy- ja hävittäjäpom-mittajilla, Koski toteaa.

Juustilan taistelun jälkeen vihollinen suuntasi voiman-sa Ihantalaan. Siellä suomalai-set olivat ehtineet saada puo-lustuksen kuntoon ja tykit ase-miin, ja niin hyökkäysyritykset saatiin torjutuksi.

Juustilan ja Ihantalan tais-teluissa onnistuimme tuhoa-maan 215 vihollisen panssari-vaunua, omien menetysten ra-joittuessa yhdeksään vaunuun. Se taistelu oli meille koko sota-ajan tuloksellisin, Lauri Koski sanoo.

Sota päättyi syyskuulla 1944, mutta kotiuttaminen Lauri Kosken osalta sai vielä odottaa. Edessä oli lähtö Lapin sotaan. Kalusto miehistöineen oli tar-koitus siirtää pohjoiseen juna-kuljetuksella, mutta se ei oikein onnistunut tai edistyi hitaasti. Lapin läänissä saksalaiset oli-vat tuhonneet lähes kaikki rau-tatiesillat. Ylitornioon asti jo-tenkin päästiin, mutta sitten tuli toppi. Lauri Koski kotiutet-tiin yksikkönsä mukana Niva-lassa 22.11.1944. Aikaa sodas-sa oli kulunut kolme vuotta, neljä kuukautta ja neljä päivää. Kotiutettaessa Lauri Koski oli 21-vuotias.

Sodan jälkeinen työTyöskentelin isäni kauppaliik-keessä, eikä opiskelu enää kiin-nostanut, Lauri Koski kertoo. Vilkas ja utelias mielikuvitus vetivät maailmalle, johon yllät-täen tarjoutuikin sopiva mah-dollisuus kavereiden pyytäessä mukaan purjevenehankintaan ja kaukomaille ulottuvaan pur-jehdusmatkaan. Mitään edel-lytyksiä maailmanmatkaajaksi Laurilla ei kuitenkaan ollut. Ei kielitaitoa, ei ammattia, ei ra-haa, mutta rohkeutta ja luotta-musta korkeimman johdatuk-seen kylläkin.

Kahdeksan nuorenmiehen porukka osti 16 metriä pitkän vanhan purjeveneen, kunnos-

Lauri Koski – Tyrvään miehiä

Lauri Koski pitkäaikaisen kotinsa piha-alueella. Taustalla häämöttävää taloa asuu nyt hänen poikan-sa. Lauri itse on siirtynyt läheiseen kerrostaloon. Lauri Kosken edessä ikimuistoinen jämäkkä kivi-pöytä. Kuva. Matti Värri

Sastamalan Sotaveteraaniyhdistyksen hallitus: Istumassa vasem-malta Hannu Toivonen sihteeri, Pentti Hannula toiminnanjohtaja ja Lauri Koski puheenjohtaja ja seisomassa Markku Esko jäsen, Paavo Sundholm jäsen, Pekka Maaranen varapuheenjohtaja ja Erkki Aal-tonen jäsen. Kuvasta puuttuvat jäsenet Matti Niemi, Osmo Ojan-sivu, Pekka Koski ja Tauno Virtanen. Kuva: Lauri Kosken arkisto

Kunniavartio sankarihaudalla itsenäisyyspäivänä 2012. Vasemmal-ta: Tauno Virtanen, Juho Koski, Pekka Koski ja Lauri Koski. Juho ja Pekka ovat Laurin poikia. Kuva: Lauri Kosken arkisto

114/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

ti sen ja lähti 24.8.1948 pur-jehdusmatkalle kohti Atlant-tia. Matkalla purjehtijat poik-kesivat monissa kaupungeissa, kuten Kööpenhaminassa, Lon-toossa, Lissabonissa ja Casa-blancassa, josta matka jatkui Madeiran ja Kanariansaarten kautta yli Atlantin Puerto Ri-coon ja sieltä edelleen Venezue-laan. Matka kesti 12 kuukautta ja 10 päivää. Merimatkaa kertyi 8 112 mpk.

Venezuelaan saavuttuamme meidät pidätettiin, koska ve-neestämme oli löytynyt aseita, Lauri Koski kertoo. Yli kuukau-den jatkuneen pidätyksen jäl-keen meidät vapautettiin koska aseet olivat osoittautuneet met-sästysaseiksi. Vapauttamistam-me edesauttanut valtion virka-mies halusi ostaa purjeveneem-me kalastusta varten.

Venekaupan myötä kielitai-toinen venekapteeni ja Lau-ri Koski pääsivät valtiolle kar-toitustöihin. Kartoitustyö oli neljän osavaltion peruskartoi-tusta. Alue oli viidakkoseutua, osin Andien vuoristoa, jossa ei ollut tieyhteyksiä. Maastos-sa kuljettiin jeepillä, aaseilla ja muuleilla.

Lomalla Lauri Koski poikke-si Suomessa vaimonhakumat-kalla. Lauri vihittiin siirtolais-tytön Zojan kanssa, jonka jäl-keen nuoripari palasi yhdessä Venezuelaan. Lopullinen paluu Suomeen tapahtui 1,5 vuoden

Juuri 90 vuotta täyttänyt sotaveteraani Lauri Koski on elänyt si-sältörikkaan ja kunnioitettavan elämän. Läpi elämän hän on aina luottanut Jumalan johdatukseen. Kuva. Matti Värri

kulutta, koska Laurin isä oli kuollut ja Lauria odotti isännä-tön kauppaliike.

Palattuani Venezuelan mat-kalta ryhdyin jatkamaan isäl-täni jäänyttä kauppaliikettä. Myymälöitä oli kaksi. Vanhem-pi veljeni otti vastuulleen ruoka-tavarakaupan, minulle jäi puo-lestaan vastuu paperikaupasta, Lauri Koski selvittää. Monipuo-listin kaupan paitsi artikkeliva-likoimaa, niin myös laajensin sen toimialaa. Uusia toimialoja olivat musiikki ja matkailu.

Muutaman vuoden jälkeen Koski myi yrityksensä ja siir-tyi Helsingin Sanomien Tampe-reen aluekonttorin piiripäälli-köksi. Aluekonttorin tehtävänä oli markkinointi-, levikki-, jake-lu- ja kuljetusasiain hoito Tam-pereen talousalueella. Eli kaikki muu toiminta paitsi toimituk-sellinen työ. Tätä tehtävää Lauri Koski hoiti 25 vuotta, jonka jäl-keen hän siirtyi eläkkeelle.

Zoja ja Lauri Koskella on avioliitostaan viisi lasta, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Tytöis-tä toinen toimii lähetystössä, ensin 20 vuotta Nepalissa, nyt Keniassa ja toinen terveyshoita-jana Rovaniemellä. Pojista yksi on jo menehtynyt, mutta jäljel-le jääneistä pojista toimii toinen paikallisen metalliyrityksen vientijohtajana ja toinen Hel-singin yliopiston tietohallinnon vastaavana. Lapsenlapsia on kymmenen ja jälkikasvua nel-

jännessä polvessa on kahdeksan ja tulossa vielä kolme.

Pitkäaikainen työ SotaveteraaneissaPaikallisen Sotaveteraaniyh-distyksen jäseneksi Lauri Koski liittyi 1977 ja vuosikokoukses-sa 1995 hänet valittiin yhdis-tyksen varapuheenjohtajaksi. Kahden viikon kuluttua koko-uksesta silloinen puheenjohtaja yllättäen kuoli, jolloin puheen-johtajuus siirtyi Laurille. Siitä lähtien Lauri Koski on toimi-nut Sastamalan Sotaveteraani-yhdistyksen puheenjohtajana, nyt jo 18 vuotta. Puheenjohta-juus jatkuu edelleen.

Rintamatunnuksen omaavia jäseniä on 114 ja kannattajajä-seniä yli 500. Ottaen huomioon rajallisen toimialueemme on kannattajajäsenten määrä suh-teutettuna asukaslukuun todel-la suuri. Kokonaisjäsenmäärä on 700.

Säännöllistä yhteyttä jäsen-kuntaan yhdistys pitää neljä kertaa vuodessa lähetettävällä jäsenviesti-julkaisulla. Jäsen-viesti julkaisee kutsut yhdis-tyksen kokouksiin, retkiin ja eri tapahtumiin. Se antaa myös seikkaperäisen kuvauksen jo tapahtuneista kokouksista, ret-kistä ja muusta toiminnasta. Se julkaisee myös henkilöuutiset.

Yhdistyksen johto laskee ha-vuseppeleen poisnukkuneiden haudalle, hoitaa merkkipäivä-

onnittelut ja vastaa itsenäisyys-päivänä kunniavartioinnista ja seppeleen laskusta sankari-vainajien muistomerkille. Hal-litus vastaa myös kokousten, retkien ja muiden tapahtumien järjestelyistä.

Kaupunki tarjoaa jokaiselle rintamatunnuksen omaavalle veteraanijäsenelle veloituksetta kotiin toimitettuna lämpimän aterian kolme kertaa viikossa ja kodin suursiivouksen kerran vuodessa. Yhdistys järjestää vuosittain viikon kestävän kun-toutusmatkan Pärnuun, joka on sotaveteraaneille ilmainen.

Puheenjohtaja Lauri Koski

kirjoitti vuonna 2010 elämään-sä kuvaavan kirjan: ”Muistojen polku”. Kirja on mielenkiintoi-nen kuvaus yhden miehen elä-mästä, lapsuuden, nuoruus-vuosien, sodan ja työelämän kautta eläkevuosille. Siitä lukija löytää moniakin yhtäläisyyksiä joko omaan tai läheisensä elä-mänkaareen. Kirja on tilatta-vissa hintaan 15 €/kpl, osoit-teesta: lauri.j.koski@gmail.com tai gsm 050 356 8355. Myynnis-tä saatavat tulot menevät Sota-veteraanien Sastamalan yhdis-tykselle.

Matti Värri

Erikoishammasteknikko valmistaa suoraan asiakkaille kokohammasproteesit ja huoltaa ne.Erikoishammasteknikkoliiton jäsen on järjestäytynyt terveyspalvelujen tuottaja.KELA korvaa hammashuollon kustannuksia Veteraaneille ja Miinanraivaajille edelleen.

Erikoishammasteknikkoliiton jäsenet palveluksessasi:

SODANKYLÄ

EHT Erkki MelamiesJäämerentie 14, 99600 Sodankylä

puh. 016-612 280gsm. 0400-396 662

JÄMSÄ

EHT Terho ParikkaKoskentie 2, 42100 Jämsä

puh. 014-713 711

EHT Esa Ontero ja EHT Hannu Orell

Kirkkokatu 17 A 19, 90100 Oulu Puh. 08-311 8252

vastaanotto myös Haukiputaalla sopimuksen mukaan

OULU

LAHTI

Hammas-Tiimi Oy EHT Timo Vuori

Rautatienkatu 21 B,15100 Lahti Puh. 03-752 7577

EHT Vesa KuusiratiUrheilutie 49, 86600 Haapavesi

puh. 08-451 075

HAAPAVESI

HÄMEENLINNA

EHT P. Kari-KoskinenLinnanniemenkatu 8, 13100 Hämeenlinna

puh. 03-616 9777, GSM 0500-486 831

PORVOO

EHT Pekka JuurikkoLundinkatu 10 B, 4 krs., 06100 Porvoo

puh. 019-524 4433

SUONENJOKI

EHT Harri Ikävalko Harrin Hammas

Asemakatu 11, 77600 Suonenjoki Puh. 017-513 652

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201312

nulla oli ainoastaan uimahou-sut jalassa. Pakenin partisaane-ja joen törmän alle yhdessä Yrjö Lokka -nimisen miehen kanssa.

Vitikan mukaan joen tör-män yläpuolelle, puolen metrin päähän heistä ilmestyi pikaki-vääri, jonka liekki läpätti ja syl-ki luoteja kohti joella pakenevia kyläläisiä.

Kun seuravana kesänä pa-lasin evakosta takaisin kylään, löysin paikasta 147 pikakivää-rin hylsyä, Vitikka muistelee.

Erkki Vitikan äiti Maria oli yhdessä Enna Neitolan kans-sa iltalypsyllä navetassa. Par-tisaanit sytyttivät navetan tu-leen. Maria ja Enna paloivat sen mukana kuoliaaksi. Erkin sisko Martta ja heidän isänsä selviy-tyivät hyökkäyksestä.

Karun kohtalon koki Jo-hannes Kumpula. Hän menet-ti puolisonsa Hiljan ja viisi las-taan. Nämä menehtyivät kou-lun kellariin koulun palaessa.

Johannes yritti viime het-keen saakka pelastaa perheen-sä, mutta partisaanien tulit-taessa pelastajia ja haavoittu-neena hän joutui luopumaan yrityksestään, Erkkilä toteaa.

Linnea Kavakka, Helli ja hä-nen kuusivuotias poikansa An-tero Lokka, neljävuotias Urpo Yliriesto, kolmetoistavuotias Irma Ylilokka, kaikki he kuoli-vat ja luetteloa voi vielä jatkaa. Heidän muistoaan vaalitaan kyläläisten sydämissä.

Historiallinen hetkiPartisaanit tekivät tuhoja myös muissa Lapin kylissä. Lokan kylä on ollut kuitenkin näistä ainoa, joka ei ole vuosien saa-tossa suostunut ottamaan ve-näläisiä vierailijoita vastaan.

Nyt aika oli kuitenkin otol-linen ja 13.7.2013 kylässä ko-ettiin historiallinen hetki, kun neljän hengen venäläisryhmä vieraili paikanpäällä. Aika ta-paamiseen oli kypsynyt.

Niin kyläläisiä kuin venäläi-siä vieraitamme jännitti aluk-si. Mutta jännitys laukesi hyvin nopeasti. Vierailun lopputulos oli aivan uskomattoman läm-min ja helpottunut molemmin puolin, Erkkilä kertoo.

Virallinen Venäjä ei tunnustaVenäjä ei ole vielä tunnusta-nut partisaanien joukkotuho-ja. Kuitenkin lokkalaisten ja

seitajärveläisten kanssa saman pöydän ääressä istuneet tutki-jat tunnistivat kyläläisten ko-kemat julmuudet ja vääryydet. Tällä oli suuri merkitys lokka-laisille.

Venäjällä ongelma juontaa juurensa siihen, että siellä on annettu ymmärtää Lokan ky-län olleen vaarallinen sotilaal-linen kohde, joka oli tuhottava. Stalinets tiesi kuitenkin tarkas-ti, mitä oli tekemässä: kylvä-mässä kauhua siviilien keskuu-teen.

Valheellinen linja jatkui Sta-linetsin analyysikokouksessa. Kolmannen joukkueen taisteli-ja I. P. Vjahirer oli sanonut, että

Rauhan siltaa rakentamassa - venäläisiä ensimmäistä kertaa Lokan kylässä

Vierailijat: - Petroskoin valtionylipiston dosentti, historian laitoksen

dekaani Sergei Verigin- Karjalan pedagogisen akatemian dosentti, historian laitok-

sen johtaja German Tshumakov- Carelia-lehden toimittaja Armas Mashin- Karjalan kansallisen teatterin virkailija Anna Zavjalova

Neuvostopartisaanit tekivät sodan aikana vuosina 1941-

1945 useita iskuja suomalaisiin rajaseudun kyliin. Venäläiset vieraat kävivät muun muassa Sodankylän Lokassa, Savukos-ken Seitajärvellä ja Sallassa, jossa matka huipentui Sallan Hau-tajärvellä vietettyyn partisaanihyökkäyksen 70-vuotismuisto-juhlaan. Dmitrijenkon johtama joukkue

rynnisti ensimmäisenä hyök-käykseen Lokassa. Hänen am-pumastaan valojuovaluodis-ta syttyi tuleen Lokan koulu, jonka kellarissa paloi äiti viiden lapsensa kanssa. Kuva kirjasta ”Viimeinen aamu”.

Lokan kylä ennen partisaanien tuhoamista.

Lokan kylä partisaanien iskun jälkeen.

Lokan kyläläiset puuhaili-vat ilta-askareissaan, kel-lo lähenteli kuutta. Oli

heinäkuun 14. päivä ja elettiin vuotta 1944. Kylän kohtalon-hetket olivat lähellä, sillä sitä lähestyi 98 henkilöstä koostuva partisaaniosasto Stalinets.

Stanilets oli tarkkaillut kylää jo aiemmin ja päättänyt hyökä-tä länsipuolelta, sillä kyläläiset vartioivat idästä päin tulevaa reittiä. Se pääsi yllättämään, vaikka Veikko ja Vilma Man-ninen lehmiä noutaessaan koh-tasivat tuntemattoman miehen, joka oli selvästi venäläinen. Mies kutsui Veikkoa luokseen ja Veikko reagoi ampumalla välittömästi.

Tämä laukaus sai partisaanit liikkeelle ja herätti kyläläiset valmiuteen. Olli Lokka sai vielä hidastettua hyökkäystä ampu-malla kuusi partisaania. Tämä säästi todennäköisesti ihmis-henkiä, kertoo tietokirjailija Veikko Erkkilä, joka on pereh-tynyt partisaanikysymykseen.

Partisaanit kylvivät tuhoa ampumalla silmittömästi kaik-kia tavoittamiaan ihmisiä ja sy-tyttivät samalla rakennuksia palamaan.

Hyökkäyksessä kuoli kak-sikymmentäyksi siviiliä, joista yksi oli mies ja loput naisia ja lapsia, Erkkilä toteaa.

Yksi hyökkäyksestä selvin-nyt oli Erkki Vitikka, joka oli tuolloin kymmenvuotias. Hän muistaa tapahtumat vielä hy-vin.

Oli lämmin hellepäivä, mi-

134/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Lokan historiallisen tapaamistilaisuuden henkilöitä. Vas. Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys Sal-lan etsintäryhmän sihteeri Pasi Purhnen, kirjailija Lauri Hihnavaara, etsintäryhmän puheenjohtaja Pekka Moilanen, Petroskoin yliopiston historian laitoksen dekaani Sergei Verigin, Karjalan kansallisen teatterin virkailija Anna Zavjalova sekä Lokan kylän edustajat Voitto Kavakka, Erkki Vitikka, Jouko Lok-ka, Pertti Lokka ja Martta Ruha (o.s. Vitikka). Nykyisin Erkki asuu Savukoskella ja Martta Kemijärvellä.   

”varuskunnan tuhoamisen yh-teydessä olin vakuuttunut, että rauhalliseksi siviilikyläksi naa-mioitunut Lokka oli todellisuu-dessa hyvin aseistunut varus-kunta, sen kaikki asukkaat oli-vat aseistuneita”.

Autoja ei irronnut evakuointiinPartisaaniuhka oli tiedetty jo etukäteen. Savukosken Seita-järvelle oli hyökätty viikkoa aikaisemmin. Lokka ja muu Sompion alue oli päätetty eva-kuoida. Sodankylän nimismies jarrutteli. Hän ei pitänyt sitä kaikista kiireellisimpänä asia-na. Vähillä autoilla oli kysyn-tää muualle.

Muistan hyvin, kun yritim-me saada autoja, mutta ei niitä

meille herunut. Olimme hyvin huolissamme ja peloissamme, koska olimme kuulleet parti-saanien hyökkäyksistä. Kyllä niitä autoja sitten löytyi kuljet-tamaan ruumiita pois, Erkki Vitikka toteaa.

Vitikka asuu nykyisin Savu-koskella. Hän oli mukana kol-men muun Lokan kylästä lap-sena selviytyneen kanssa jutte-lemassa venäläisten kanssa.

Pidin vierailua merkittävä-nä. On hyvä päästä keskuste-lemaan asioista. Minä itse olen jo antanut anteeksi. Kaunan ja katkeruuden kantamisesta sy-dämessä ei ole mitään hyötyä, siinä vain pilaa oman ja toisten elämän, Vitikka toteaa.

Tarja Lappalainen

Professori Matti Kassila (89) on ollut suomalai-sen elokuvan keskeinen

tekijä vuodesta 1949 lähtien. Vuoteen 1994 asti hänet tun-nettiin ennen kaikkea ohjaa-jana ja käsikirjoittajana, mutta hyvin ansaituilla eläkepäivil-läänkin hän on ollut mukana elokuvamaailmassa kirjailijana ja nyt jälleen taas käsikirjoit-tajana. Kassila on kirjoittanut Suomen kohtalonhetket -nimi-sen elokuvakäsikirjoituksen, jonka tuotantoa kehitellään Il-lume Oy:ssä. Uudesta käsikir-joitusversiosta ja ohjauksesta vastaa Olli Soinio, joka käsi-kirjoitti myös Jörn Donnerin Kuulustelu-elokuvan.

Käsikirjoitukseni alkaa, kun sisäministeri Kekkoselle tulee Terijoelta rajavartioston pääl-likön puhelu: Kronstadtin ty-kit ampuvat Terijokea ja rajan yli tulee joukkoja. Ja loppuu siihen, kun presidentti Kyös-ti Kallio kuolee joulun alla Helsingin asemalla sotamar-salkka Mannerheimin käsi-varsille. Mainitsen myös, että samana päivänä Hitler allekir-joittaa Berliinissä ns. Barbaros-sa-suunnitelman, joka merkitsi seuraavana keväänä hyökkäys-tä Neuvostoliittoon, kertoo it-sekin sota-ajan hyvin muistava Kassila uudesta projektistaan.

Katson sotaa ja välirauhaa johtajien kautta, Kallion, pää-ministeri Rytin, ulkoministeri Väinö Tannerin, Mannerhei-min ja muiden vähäisempien roolien kautta. Sitä ei ole kos-kaan tähän mennessä suoma-

laisessa elokuvassa tehty. Tan-ner ja Ryti kertovat katsojille suoraan asioista ja liittyvät sit-ten muiden joukkoon toimi-joiksi. Koko tapahtumasarja on erittäin mielenkiintoinen, kun muistetaan, että Stalin ni-mitti 1.12.1939 Terijoen halli-tuksen ja sanoi Suomen halli-tuksen paenneen tuntematto-maan paikkaan. Stalin oletti, että armeijassa olevat työväen edustajat karkaavat puna-ar-meijan puolelle ja kohta mars-sitaan Helsinkiin. Yllätys oli, että kaikki, jopa kommunistit, taistelivat urhoollisesti puna-armeijaa vastaan, pitivät puo-liaan pääasemissa 105 päivää ja saavuttivat suuria voittoja. Kes-ti kauan, ennen kuin Stalin oli niellyt kaiken ja päästiin rau-hantunnusteluihin Tukholman kautta. Puna-armeija lopulta mursi linjat, kun se oli kerän-nyt valtavan panssari- ja tykis-tövoiman ja kykeni murtautu-maan Summassa pääaseman läpi. Niinpä tilanne tuli kriit-tiseksi ja oli pakko tehdä kova rauha.

Tuntemattomasta sotilaasta, Pohjantähdestä ja PäämajastaKotimaisista sotaelokuvista Kassila pitää parhaimpana Ed-vin Laineen Tuntematonta so-tilasta. – Se on ylivoimainen. Rauni Mollbergin Tuntematon oli kehno, hän tuhosi monta hyvää roolia kummallisilla tul-kinnoillaan ja käytti heiluvaa kameraa (siis käsivarakameraa)

koko filmin ajan, niin että kat-somossa oli vähällä tulla meri-sairaaksi.

Kassila on itsekin ollut mu-kana tekemässä sotafilmejä. Mikko Niskasen Sissit-eloku-vassa (1963) ja Edvin Laineen Täällä Pohjantähden alla -fil-missä (1968) hän toimi tuotan-topäällikkönä ja yhtenä käsi-kirjoittajista, jälkimmäisessä myöskin kertojaäänenä. Kas-silan itsensä ohjaama filmati-sointi Ilmari Turjan Päämajas-sa-näytelmästä tuli ensi-iltaan vuonna 1970. – Minun Pääma-ja on vain siinä mielessä sota-filmi, että se kuvaa sodan joh-toa Mikkelissä, ohjaaja kertoo tänä päivänä. Mannerheimia näytelleen Joel Rinteen sijaan katsojan huomio elokuvassa kiinnittyi Airoa näytelleeseen Jussi Jurkkaan. – Jussi Jurkka oli loistava päämajamestarina ja sai miespääosa-Jussin siitä, Kassila muistelee yhtä niistä yli kymmenistä Jussi-palkinnois-ta, jotka hänen elokuvansa ovat voittaneet.

Sota-aikana lentokonetehtaalla ja panssarivoimien keskuskorjaamossaKassila oli itse sota-aikana va-pautettu rintamapalvelukses-ta sydänvian takia, mutta ter-veydentila riitti isänmaan pal-velemiseen muissa tehtävissä. Kassilan veli Jaakko taasen oli panssarivänrikki. Hän joh-ti joukkuetta, jossa oli viisi Vickers-vaunua, kun hyökkä-ys lähti Tuulosjoelta kohti Sy-

Matti Kassilalta käsikirjoitus talvisota-aiheiseen elokuvaan

Matti Kassila kotonaan Rajatorpassa kesällä 2013. Kuva: Pekka J. Heiskanen

väriä ja hän pääsi joukkuei-neen ensimmäisenä Syvärinjo-elle. Eversti Lagus tuli ja kätteli häntä, kiitti hyvin suoritetusta työstä. Jaska sai 4.lk:n vapau-denristin ja ylennyksen luut-nantiksi.

Talvisodan aikaan Kassila oli Tampereen lentokoneteh-taalla asentajan apulaisena ko-koontaosasto 1:ssä, jossa huol-lettiin kaikki talvisodassa käy-tetyt lentokoneet. Näiltä ajoilta on peräisin Kassilan tietämys sekä suomalaisista että venäläi-sistä konetyypeistä. Jatkosodan aikana taas olin Varkaudes-

sa panssarivoimien keskuskor-jaamon piirustuskonttorissa. Niinpä tunnen kaikki jatko-sodassa käytetyt kotimaiset ja saksalaiset sturmit sekä so-tasaaliina saadut venäläiset panssarivaunut, joita oli pal-jon, mm. viisi, Sotkaksi kutsut-tua T-34-vaunua, jota sanottiin maailman parhaaksi.

Vantaan kaupunginmuseos-sa avattiin Matti Kassila – oh-jaaja omalla maallaan -näytte-ly 4. syyskuuta.

Niko Jutila

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201314

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Jatkosotatapahtumia 1943

syyskuu18.9.  Kouluhallitus kiinnittää huomioita siihen, että

inkeriläislapsilla pitää olla sama oikeus maksutta käydä kansakoulua kuin muillakin saman koulu-piirin lapsilla, vaikkeivät olekaan Suomen kansa-laisia.

20.9.  Saksan sodanjohto pohtii, mitä vetäytyminen Narvajoen linjalle aiheuttaisi. Suomessa uskotaan syntyvän vakavia poliittisia ja sotilaallisia seura-uksia.

24.9.  Inkerinsuomalaisten valistus- ja toiminnan-tarpeen tyydyttämiseksi suunnittelevat väes-tönsiirtoasian keskustoimisto ja Inkerin liitto perustettavaksi erityisiä Inkeri-kerhoja.

28.9.  Hitler antaa yleisohjeen n:o 50, johon sisältyvät suunnitelmat Ahvenanamaan (Tanne West) ja Suursaaren (Tanne Ost) miehittämisestä sinä tapauksessa, että Suomi irtautuu sodasta.

 lokakuu2.10. Ylipäällikkö mainitsee ohimennen päämajan

kahvipöydässä, että hän on lähettänyt kullekin upseerivankileirissä olevalle venäläiselle upsee-rille laatikon tupakkaa. Laskun hän on maksanut omista varoistaan.

7.10. Suomen Marsalkka suunnittelee kolmen divisi-oonan perustamista siltä varalta, että saksalaiset vetäytyvät Lapista. Jalkaväenkenraali Erfurthille kerrotaan, että suomalaiset aikovat rakentaa Pohjois-Suomessa taistelevien saksalaisten selus-taan oman linnoituslinjan.

8.10.  Valtioneuvosto päättää, että Suomi ottaa vastaan ne Inkeristä ja Virosta evakuoitavat suomalaiset ja vatjalaiset, jotka vapaaehtoisesti haluavat tulla ja jotka Valpo hyväksyy.

10.10. Kansainvälisen Pelastakaa Lapset -järjestön pääsihteeri Goerges Thélen saapuu Suomeen neuvottelemaan Mannerheim-liiton jaa muiden järjestöjen kanssa Suomen lasten avustamisen uusista suuntaviivoista.

14.10 Tykistökenraali Alfred Jodl tuo presidentti Rytille Hitlerin kirjeen, jossa tämä kritikoi suomalaisten erillisrauhapuheita. Jodl vakuuttaa marsalkka Mannerheimille, ettei saksalaisilla ole aikomusta vetäytyä Leningradin piirityksestä Narvajoen linjalle.

15.10. Kaatuneiden ja kadonneiden lukumääräksi sodan alkamisesta lähtien ilmoitetaan 37 962.

16.10. Kaikki Helsingin elokuvateatterit lahjoittavat tämäniltaiset pääsylipputulonsa sotainvalidien hyväksi.

17.10. Alkavan sotaorpoviikon kunniaksi järjestetään Ateneumissa lapsiaiheisten töiden näyttely. Lip-putulot lahjoitetaan sotaorpojen hyväksi.

18.10. Inkeriläisten siirron toinen ja laajin vaihe alkaa. Tähän mennessä inkeriläisiä on siirretty Suomeen 22 050 henkeä 65 laivauksella. Laivauksia nopeu-tetaan Viron tilanpuutteen takia ja suomalainen siirtokoneisto joutuu ajoittain sekasortoon.

28.10. Suomenlahden yllä käydään päivän aikana seitsemän ilmataistelua, joissa ammutaan alas yhteensä kahdeksan viholliskonetta.

Partisaanit tappoivat is-kussa linja-autossa mat-kustaneen Oulun piispa

Yrjö Wallinmaan, joka oli me-nossa suorittamaan piispantar-kastusta Inarin seurakuntaan, rouva Aune Hiltusen, neiti Ruut Kjäldin ja linja-autokuljettaja P Nyqvistin. Haavottuneina is-kusta selvisi 10 bussissa matkus-tanutta henkilöä ja viisi henki-löä säästyi ehjin nahoin.

Nyt vietetyn muistotilaisuu-den yleisön joukossa olivat ta-pahtumaan osallistuneista rou-va Kirsti E. Guttorm, o.s. Paltto, joka viiden vanhana oli muka-na bussimatkalla Sodankylästä Inariin. Hänet evakuoitiin tuol-loin 70 vuotta sitten kaatunei-den ja haavoittuneiden mukana kenttäsairaalaan Sodankylään. Sodankylässä potilaita oli vas-taanottamassa lottana sairaa-lassa työskennellyt nyt jo iäkäs rouva Elsa Lehtinen o.s. Yliaska. He tapasivat tässä muistojuhlas-sa toisensa ja yhteistä muistelta-vaa riitti.

Muistojuhlassa hartauden ja muistopuheen piti lääninrovas-

ti Jouko Lepistö, joka pohti teon tarkoitusta, joksi voi arvella Poh-jolan hengellisen johtajan sur-masta aiheutuvaa suomalaisten selkärangan murtamista.

Tilaisuuteen oli vain kuukaut-ta aikaisemmin Lapissa kenttä-piispana ensimmäisen tarkas-tuksen tehnyt Pekka Särkiö lä-hettänyt oman tervehdyksensä, jonka tilaisuudessa luki Jääkä-riprikaatin komentajan sijainen everstiluutnantti Jari Osmonen.

Tervehdyksessään kenttäpiis-

pa Särkiö toteaa näiden partisaa-niosastojen siviiliväestöön koh-distuneet veriteot sotarikoksiksi, jotka kansainvälinen oikeus eh-dottomasti tuomitsee. Ne muis-tuttavat siitä, kuinka tärkeää on maanpuolustuksella suojata vä-estöä hyökkääjän uhalta ja vä-kivallalta. Lapin puolustukseen panostaminen riittävällä tavalla on kenttäpiispan sanomassa ai-heellista yhä edelleen.

Kirkon sanoma kaikkina ai-koina on lohdutuksen ja rauhan sanoma.

Tilaisuus muistomerkillä päättyi seppeleenlaskun ja rou-va Guttormin muistokukan las-kemisen jälkeen Sodankylän So-tilaskotiyhdistyksen tarjoamaan kahvihetkeen.

Teksti ja kuva: Pekka J. Heikkilä

Partisaani-iskusta Laanilassa 70 vuottaJääkäriprikaati ja Inarin seurakunta järjestivät yhdessä heinäkuun neljäntenä päivänä Laaninojan sillan maastoon Oulun hiippakunnan seurakuntien vuonna 1950 pystyt-tämällä muistomerkillä tunteikkaan muistojuhlan tapah-tuman 70-vuotismuiston merkeissä. Tapahtuma kokosi noin 60 hengen joukon muistelemaan jatkosodan aikaisen neuvostopartisaanien tuhoisan iskun aiheuttamaa surua siviilipostiautoa vastaan tehdyn iskun seurauksista.

Yleisöä muistotilaisuuteen oli saapunut noin 60 henkeä.

Laaninojan maas-tossa olevalle muis-tomerkille laskettiin

havuseppele.

154/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Suomen kotirintamaa ja poliittis-ta kehitystä on totuttu pitämään jokseenkin säröttömänä. Välirau-

han ja jatkosodan aikana toimitettiin jopa kahdet presidentinvaalit, joskin valinnan suorittivat vuonna 1937 vali-tut valitsijamiehet eivätkä kansalaiset suoraan. Ainoana sotaakäyvänä Man-ner-Euroopan valtiona Suomessa toimi tuolloin demokratia, vaikka yleisiä vaa-leja ei sodan olosuhteista johtuen voitu järjestäkään.

Suomessa oli kuitenkin sodan aika-na toimintaa, joka ei ollut laillisen hal-lituksen linjan mukaista, vaan jopa sen vastaista. Tämä toiminta tähtäsi sii-hen, että Suomi irtautuu Saksan rinnal-ta ja rintamasta ja tekee Neuvostoliiton kanssa pikaisen rauhan - tarvittaessa vaikka huonoillakin ehdoilla. Samaan päämäärään pyrki tietysti maan halli-tuskin, mutta tarjolla oli vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja.

Tämän ns. rauhaopposition näkyvin aikaansaannos oli 70 vuotta sitten, elo-kuun 20. päivänä 1943 kirjelmä tasaval-lan presidentti Risto Rytille. Siinä esitet-tiin huolestuneisuus sodan jatkumisesta - mikä allekirjoittajien mielestä aiheutti levottomuutta kansalaisissa - ja toivot-tiin valtiovallan toimenpiteitä Suomen irrottamiseksi sodasta. Tämä 33 tunne-tun kansalaisen allekirjoittama vetoo-mus rauhan puolesta oli kuitenkin vain jäävuoren huippu. Järjestäytynyt rau-hanoppositio oli aloittanut toimintansa jo saman vuoden tammikuussa. Aktii-visimmillaan, joskin pääosin näkymät-tömissä, sen toiminta oli heinä-elokuus-sa 1944.

Rauhanopposition toimintaa on tut-kittu aika vähän, vaikka toiminnan yleispiirteet ovat toki selvillä. Seuraa-vassa tiivistelmä tästä jossakin määrin arkaluotoiseksi koetusta aiheesta.

Rauhanopposition syntyTammikuussa 1943 oli sotaa käyty jo yli puolitoista vuotta eikä loppua ollut vielä edes näköpiirissä. Saksa oli kär-sinyt Stalingradissa murskaavan tap-pion, kun kokonainen 6. Armeija, lä-hes 300 000 miestä oli joko tuhoutunut tai antautunut. Usko Saksan voittoon oli saanut pahan kolauksen. Erityises-ti ruotsalaisen kansanpuolueen riveissä oli henkilöitä, joilla oli hyvät yhteydet Tukholmaan ja ruotsalaisten välityk-sellä myös amerikkalaisiin. Sitä kautta saatiin tietoja, jotka vääjäämättömäs-ti osoittivat sen, että Liittoutuneet, mu-kaan luettuna Neuvostoliitto, tulisivat voittamaan sodan.

Näitä RKP:n piirissä toimivia henki-löitä yhdisti myös kuuluminen Nylibe-rala Studentförbundetiin, vuonna 1937 perustettuun ruotsinkieliseen ylioppi-

lasjärjestöön. Kysymyksessä eivät olleet kuitenkaan pelkästään opiskelijat, vaan yhdistykseen kuului varttuneempaa vä-keä, niin tutkijoita kuin muitakin aka-teemisia toimijoita. Yhdistyksen pu-heenjohtajana toimi perustamisesta läh-tien vuoteen 1945 saakka lakit. tri J.O. Söderhjelm.

Pääosin tästä piiristä lähtöisin ole-va joukko, johon kuului myös useita RKP:n kansanedustajia, kokoontui tam-mikuun 29. päivänä keskustelemaan sii-tä, miten rauhanasiassa voitaisiin edetä. Samassa kokouksessa asetettiin myös toimikunta - sen muodostivat Söder-hjelm, valtion tiedotuslaitoksen apulais-johtaja Nils Meinander ja Svenska Pres-sen -lehden toimittaja Ragnar Ölander - joka sai tehtäväkseen suunnitella, mi-ten ryhmän tuli suhtautua tuleviin pre-sidentinvaaleihin, miten luoda toimivat yhteydet länteen, vielä Ruotsiakin kau-emmaksi ja miten saada aikaan yhteis-työ muiden samanmielisten ryhmien kanssa.

Vapaamuotoinen, vaihtelevan ko-koonpanon saava ryhmä tuli Nils Mei-nanderin johdolla kokoontumaan sään-nöllisesti syksyyn 1944 saakka. Viral-lisesti kokoontumisten aiheena olivat “stipendiasiat” siltä varalta, että Valtiol-linen poliisi tulisi puuttumaan tyhmän toimintaan. Oikeasti esillä oli rauhan aikaansaaminen, se miten Suomi saatai-siin irti sodasta ja rauhansopimus Neu-vostoliiton kanssa.

Ryhmä onnistui tavoitteissaan koh-talaisen hyvin. Se loi hyvin toimivat yh-teydet Tukholman poliittisiin päättäjiin ja sen johdolla muodostettiin keväällä 1943 ns. yhteistoimintakomitea. Siihen liittyi väkeä kaikista poliittisista ryh-mittymistä Isänmaallista Kansanliiket-tä lukuun ottamatta ja edellä mainitun Rytille osoitetun kirjelmän allekirjoit-tajiksi saatiin 33 vaikutusvaltaista hen-kilöä kaikista puolueista IKL:ää lukuun ottamatta. Sen sijaan tavoitteessaan saa-

da ylipäällikkö Mannerheim presiden-tiksi jo helmikuussa 1943 ryhmä ei on-nistunut. Aika ei ollut vielä kypsä tälle vaiheelle, mutta tämäkin rauhanoppo-sition tavoite toteutui elokuussa 1944, tosin jo pääosin muista syistä kuin ryh-män toiminnan ansiosta.

Elokuussa 1943 laaditun Rytille osoi-tetun kirjelmän allekirjoittajien joukos-sa ei ollut kolmea tunnettua lakitieteen tohtoria. Joukosta puuttuivat Urho Kek-konen, J.K. Paasikivi ja J.O. Söderhjelm, vaikka he kaikki toimivat eri tavoin rauhanliikkeessä. Tutkimuskirjallisuu-dessa on esitetty erilaisia syitä heidän nimiensä puuttumiselle. Yksi syy voi olla sekin, että oikeusoppineet vaistosi-vat vaaran tällaisen kirjelmän julkitu-lossa; se olisi voinut horjuttaa yhtenäistä rintamaa. Näin ei sentään käynyt, vaik-ka kirjelmä julkaistiinkin Tukholman sanomalehdissä jo muutaman päivän kuluttua siitä, kun se oli annettu Rytille.

Presidentti Ryti oli tietoinen kirjel-män laadinnasta ja rauhanopposition muustakin toiminnasta. Päiväkirjois-saan ja kuolemansa jälkeen julkaistuis-sa muistelmissaan hän ei ota mitään kantaa asiaan, ei edes mainitse nimel-tä koko rauhanadressia. Sen sijaan sil-loinen pääministeri Edwin Linkomies kuin myös valtiovarainministeri Väi-nö Tanner paheksuivat muistelmissaan rauhanopposition toimintaa. Se on ym-märrettävää, hehän itse pyrkivät sa-maan tavoitteeseen, mutta tekivät sen ainakin omasta mielestään vastuulli-semmin ottaen huomioon sen, että La-pissa ja Petsamossa oli vielä 300 000 saksalaista sotilasta, jotka eivät lähtisi maasta pelkästään heidän pyynnöstään. - Kirjelmä ei vaikuttanut ainakaan suo-ranaisesti sitä eikä tätä.

Holger Nystenin piirin toimintaVastuullisuuttaan korosti myös toinen rauhan asialla ollut ryhmä, ns. Nyste-nin piiri. Monet tämän ryhmän jäsenet kuuluivat myös varsinaiseen, aikaisem-min perustettuun rauhanoppositioon ja ryhmien toiminta oli ainakin osittain päällekkäistä. Myös Suomen Puunjalos-teellisuuden Keskusliiton asiamiehenä toiminut Johan Otto Söderhjelm kuului molempiin ryhmiin ja oli mukana nii-den toiminnassa alusta alkaen. Hän vä-hättelee kuitenkin Meinanderin johta-man ryhmän toimintaa ja totesi vuonna 1965 prof. Lauri Puntilalle antamassaan haastattelussa, että Nystenin piirissä toimineet henkilöt olivat olleet realiste-ja eivätkä mitään kiihkoilijoita viitaten varsinaisen rauhanopposition toimin-taan.

Nystenin piirin toiminta lähti liik-keelle kesällä 1943 Söderhjelmin ta-vattua yhdessä Paperiteollisuusyh-

distyksen johtajan Holger Nystenin kanssa Helsinkiin saapuneen Ruotsin Washingtonin -lähetystössä työsken-nelleen Sven Dahlmanin. Hän oli en-tuudestaan Söderhjelmin tuttu ja hän sai molemmat nyt vakuuttuneeksi sii-tä, että Amerikka liittolaisineen tulee voittamaan sodan. Viesti oli siis sama, minkä monet olivat Suomessakin jo ymmärtäneet saksalaisten Stalingradin tappion jälkeen. Ehkä viesti oli kuiten-kin vielä uskottavampi, kun se tuli At-lantin takaa. Joka tapauksessa Nysten alkoi koota ympärilleen samanhenki-siä ystäviään ja työtovereitaan ja he al-koivat kokoontua pohdiskelemaan sitä, miten Suomi pääsisi vähimmin vau-rioin sodasta irti. Aktiiviseksi toiminta muuttui vasta seuraavana kesänä, kun venäläiset olivat päässeet Kannaksella läpimurtoon. Nysten kutsui joukkon-sa useaan kertaan kokoon ja aina pääl-limmäisenä oli sama asia; miten saada Mannerheim presidentiksi ja suunnan muutos aikaan.

Nystenin piirin vaikutusvaltaisim-maksi suomenkieliseksi hahmoksi nou-si tuolloin maalaisliiton kansanedusta-ja Urho Kekkonen. Piirissä toimi useita ruotsinkielisiä teollisuusjohtajia ja polii-tikkoja ja eräs toimeliaimmista oli juu-ri J.O. Söderhjelm. Hän oli noussut hei-näkuussa 1944 varasijalta eduskuntaan. Sinne häntä oli rohkaissut menemään hänen esimiehensä Puunjalostusteolli-suuden Keskusliitosta, puolustusminis-teri Rudolf Walden ja näin oli syntynyt linkki sille, että Nystenin ohella myös Söderhjelm saattoi raportoida rauhan-liikkeen toimista Waldenin välityksellä suoraan Mannerheimille.

Useilla Nystenin piirin jäsenillä oli paremmat yhteydet Tukholmaan kuin konsanaan rauhanopposition jäsenil-lä ja niitä käytettiin nyt hyväksi. Esillä oli monta vaihtoehtoa sen varalta, että rintama romahtaa ja venäläiset miehit-

Jatkosodan rauhanopposition pitkät jäljet

J.O. Söderhjelm

J.K. Paasikivi

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201316

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

tävät maan. Ennen kuin näitä vaihtoeh-toja ehdittiin kovin pitkälle suunnitella, saatiin ruotsalaisten ystävien välityksel-lä Neuvostoliiton Tukholman -lähetti-läältä Aleksandra Kollontaylta helpot-tava tieto. Sen mukaan venäläiset saat-taisivat sittenkin suostua solmimaan rauhan suomalaisten kanssa eikä ehdo-tonta antautumista enää vaadittaisi. En-nakkoehtona oli kuitenkin se, että Rytin ja Tannerin oli väistyttävä.

Mikä oli saanut Stalinin mielen muuttumaan? Sen olivat tehneet Talin ja Ihantalan ja tietysti muidenkin rinta-man osien urheat sotilaat. He olivat on-nistuneet pysäyttämään ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksen. Maailmansota ratkaistaisiin kuitenkin Berliinin suun-nalla ja sinne alettiin venäläisjoukkoja nyt Kannakselta siirtää.

Nystenin piiriläiset puolestaan jat-koivat jo aloittamaansa työtä - mielipi-teiden muokkausta - joka oli osaltaan ja välillisesti johtava kahden viikon pääs-tä, heinäkuun 28. päivänä siihen, että Mannerheim suostui ottamaan presi-dentin tehtävät vastaan Rytin ilmoit-taessa erostaan. Vallitsevan käytännön mukaisesti presidentin vaihtuessa vaih-tuisi hallituskin ja silloin jättäisi paik-kansa myös Tanner.

STK:n toimitusjohtaja Antti Hack-zell nimitettiin pääministeriksi elokuun 8. päivänä. Maiden välinen aseleposo-

pimus astui voimaan Suomen puolella syyskuun 4. päivänä ja venäläisten puo-lella vuorokautta myöhemmin. Hack-zellin johtama rauhansopimusvaltuus-kunta matkusti 7.9. Moskovaan ja 10 päivän odottelun jälkeen rauhanneu-vottelut alkoivat 17.9. Neuvoteltavaa ei sinänsä tosin ollut, vaan venäläiset esit-tivät ehtonsa ota tai jätä -tyyliin. Väli-rauhansopimus tunnettuine ehtoineen allekirjoitettiin sitten syyskuun 19. päi-vänä.

JälkiarviointiaNystenin piirin toiminta rauhansopi-muksen jouduttamiseksi näyttää on-nistuneen. Totta kai maan hallitus pyr-ki samaan päämäärään, mutta parla-mentaariseen kaapuun pukeutuneena ei voinut toimia yhtä vikkelästi eikä nok-kelastikaan. Nystenin piiri toimi rau-hansopimuksen solmimisen jälkeen vielä parisen kuukautta ja oli voimak-kaasti vaikuttamassa kahden hallituk-sen - Antti Hackzellin ja Urho Castre-nin - kaatamiseen ja kolmannen, mar-raskuun 17. päivänä 1944 nimitetyn J.K. Paasikiven johtaman hallituksen ko-koonpanoon. Uuteen hallitukseen tuli seitsemän Nystenin piirissä toiminutta henkilöä eli pääministerin lisäksi Åke Gartz, Kaarlo Hillilä, Urho Kekkonen, Sakari Tuomioja, Ralf Törngren ja Eero A. Wuori.

Nystenin piiriin liittyvä jälkinäytös näyteltiin huhtikuussa 1948 Moskovas-sa. Siltä suunnalta oli helmikuussa tul-lut Josif Stalinin allekirjoittama kutsu tulla neuvottelemaan ystävyydestä, yh-teistoiminnasta ja keskinäisestä avun-annosta. Presidentti Paasikivi - joka oli ollut Söderhjelmin mukaan Nystenin piirin “näkymätön johtajapersoonalli-suus” - nimitti Moskovaan lähtevään neuvottelukuntaan myös luottomiehen-sä Urho Kekkosen ja J.O. Söderhjelmin.

Huhtikuun 6. päivänä allekirjoite-tusta yya-sopimuksesta tuli Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden peruskivi aina jälkimmäisen hajoamiseen saak-ka. Söderhjelm ja Kekkonen onnistui-vat ujuttamaan sopimukseen johdan-toon lausuman, jonka mukaan Suomel-la oli oikeus pyrkiä puolueettomuuteen, pysyttäytymiseen “suurvaltain välisten eturistiriitojen ulkopuolella“. Tästä lau-sekkeesta puolestaan muodostui suo-malaisille poliittisille päättäjille koko sopimuksen tärkein elementti.

Nystenin piiriläisten kolmas, viimei-seksi jäävä voimannäyttö oli vuoden 1956 presidentinvaalit. Ehdokkaina oli lähes pelkästään piirin jäseniä eli K-A. Fagerholm, Urho Kekkonen, Eino Kil-pi, Sakari Tuomioja ja Ralf Törngren ja vain vähiten ääniä saanut Suomen Kan-sanpuolueen asettama ehdokas Eero Rydman oli “ulkopuolinen”. Piiriläisten

luoman linjan - hyvät ja luottamuksel-liset suhteet Neuvostoliittoon - jatku-minen oli varmaa, vaikka säännölliset kokoontumiset oli lopetettu jo marras-kuussa 1944.

Esko Vuorisjärvi

Lähteet:- Osmo Apunen & Corinna Wolff: Petturei-ta ja patriootteja, Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938-1948, Helsinki 2009- J.O. Söderhjelm: Kolme matkaa Mosko-vaan, Tampere 1970- Heikki Mikko Viitala: Rauhanoppositio, Tut-kimus poliittisesta oppositiosta Suomessa vuosina 1940-1944, Pori 1969

U.K. Kekkonen

Kaikki tuotteet on varustettu Sotaveteraaniliiton logolla.

Tilaukset: Puh. 0400 757 195, 050 517 6396,

ep.sotaveteraanipiiri@netikka.fi

Suomi-kello, hinta 35 euroa.

Liiton tunnuksella varustettu solmio,

hinta 15 euroa.

Kylpypyyhkeet (Finlayson)

Pyyhkeen koko 70x150, neljä värivaihtoehtoa, hinta 22 euroa/kpl.

Kävelykeppi Jääpiikillä ja rannelenkillä

varustettu kävelykeppi. Sotaveteraanien

perinneyhdistyksen jäsenten käsityönä valmistama. Tilatessasi

ilmoita pituutesi.Hinta 60 euroa

Tilaukset: Solveig Hyöty, (09) 612 7003, sodrafinlands.kvd@sotaveteraaniliitto.fi

VeteraanivyöLaadukas kotimainen

kääntövyö, nahkaa väri musta/viininpunainen. Soljessa liiton tunnus.

Hinta 25 euroa

KynttilänjalkaKultakeskuksen perinteinen malli vuodelta 1918. Korkeus 77 mm.

Varustettu liiton tunnuksella. Hopeaa.Hinta 150 euroa

KaulaliinaLaadukas, vuorillinen

kaulaliina. Hinta 23 euroa

HenkselitKotimaiset,

veteraanitunnuksella. Saatavana on

viininpunaista, mustaa ja harmaata.

Hinta 23 euroa

Tilaukset:Kanta-Hämeen Sotaveteraanipiiri ry, Suomenkasarmi rak. 15,

13130 Hämeenlinna tai puh. (03) 675 6839 (ma-to klo 9.00-12.00),kanta-hameen.svp@sotaveteraaniliitto.fi. Toimitus postiennakolla.

Tilaukset: Loimaan Seudun Sotaveteraanien

Perinneyhdistys r.y., Risto Jaakkola, Loimaankatu 8 C 5, 32200 Loimaa,

puh. 050 566 0456, risto.jaakkola@saunalahti.fi

Toimitus postiennakolla.

Sotaveteraanipiirien myyntituotteet

174/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Pohjanmaan Kiinteistötekniikka OyAlavieska

-rakennusautomaatiota-

AKR Betoni OyEspoo

Evenflow OyEspoo

Oy Finductives LtdEspoo

www.finductives.fi

Espoon Asunnot OyEspoo

Puhdistus Helmi OyEspoo

Steripolar OyEspoo

Market-Visio OyEspoo

Ari-Air OyEspoo

Espoon Sähköasennus KyEspoo

Euran Yritystilit OyEura

Insinööritoimisto Aulis Bertin OyHarjavalta

www.aulisbertin.fi

Kuljetusliike Yrjö Erämies Oy

Hartola

Hauhon Myllärit OyHauho

Helaform OyHelsinki

Tiori Kuljetus OyHelsinki

Brando OyHelsinki

Lihatukku Heikin Liha OyHelsinki

Asianajotoimisto Kari Silvennoinen KyKorkeavuorenkatu 19 A,00130 Helsinki puh.010 616 8920,www.silvennoinen.fi

Rail Partners OyHelsinki

Insinööritoimisto Saanio&Riekkola Oy

Helsinki, www.sroy.fi

Suomen Varustamot ryHelsinki

TRG-Rakennus OyHelsinki

Arkkitehdit Jurvainen ja Pesola Oy

Helsinki

Kuljetus Oy SeraiHelsinki

Olympiakylän Huolto OyHelsinki

Oy Helsinki Chartering AbHelsinki

K-EXTRA HERKKULAUTTAHelsinki, Lauttasaari

Mantilan Kuljetus OyHelsinki

Rakennus Oy IsotaloHelsinki

Espoon Puhdistustuote OyHelsinki

Kaupin Kiinteistökoneet Oy

Humppila

Kiljavan Lääketutkimus Oy

Hyvinkää

Triplan OyHämeenlinna

Paletti OyHämeenlinna

Kuljetusliike Matti Löflund Oy

Iittala

Imatran Kone OyImatra

Velarium Oy AbImatra

LVIK-Insinööritoimisto Termoins Oy

Imatra

Kuusitunturi OyImatra

Kiitos sotaveteraaneille Espoosta!nro 107

Kiitos sotaveteraaneille Haminasta!nro 102

Kiitos sotaveteraaneille Summasta!nro 110

Kiitos sotaveteraaneille Imatralta!nro 111

Kiitos sotaveteraaneille Helsingistä!nro 104

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201318

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

DB (21.20), ja kaksi SB:tä (21.17–21.44), kaikki kuusi Blenheimiä (21.37–21.45), kaksi Dornieria (21.25 - 22.00) ja 12 Junkersia (noin 22.15, näistä yksi ehkä vasta 24.00). Suurimman osan kohtee-seen pudotetuista pommeista arvioi-tiin osuneen saareen. Lentokonetuhoja ei neuvostopuolella kirjattu. Neuvosto-lähteet ilmoittavat Lavansaaren sotilas-kohteiden lisäksi maaliksi myös Kap-pellahteen ankkuroidut alukset. Yksi DB pudottikin pomminsa mereen La-vansaaren pohjoispuolelle. Tosin myös lentokentän pohjoispään etäisyys Kap-pellahteen oli pieni.

Suomalaisten ja saksalaisten tietä-mättä olivat venäläiset saaneet Lavan-saareen tutkan, joka pystyi havaitse-maan suomalaiskoneet 100 km:n säteel-lä. Ilmatorjunta ampui 1400 laukausta ja ilmoitti pudottaneensa kaksi suoma-laiskonetta. Nyt tiedämme, että yksi Blenheim tuhoutui kohdetta pommitta-essaan. Toinenkin Blenheim tuhoutui, mutta kaukana Lavansaaresta polttoai-neen loputtua.

Neuvostolähteiden mukaan pommi-tukseen osallistui 13 Ju 88,-konetta, yksi Blenheim, viisi Do 215 -konetta, neljä Ju 87 -konetta ja seitsemän He 111 –konet-ta eli yhteensä 30 pommikonetta. Ha-vainnoissa oli selviä virheitä ja ilmeisesti päällekkäisyyttä. He-111-koneiksi mää-ritellyt olivat kenties Blenheimejä ja Ju-87 –koneet venäläisiä sotasaaliskoneita. Dornierit oli helppo tunnistaa pyrstöstä.

Operaatiokäskyssä oli nimenomaan

muistutettu, että pommeja ei räjähdys-vaaran takia saanut tuoda takaisin tuki-kohtaan. Viisi (mahdollisesti seitsemän) konetta pudotti pomminsa Suomenlah-teen, koska eivät olleet varmoja edes sii-tä, kuuluivatko valonheittimet varmas-ti Lavansaareen vai johonkin suoma-laiseen tukikohtaan. Kaksi Lentolaivue 48:n koneista (yksi DB ja yksi DF) kään-tyi pian lähdön jälkeen takaisin. ne pu-dottivat pomminsa Höytiäisiin ja Pyhä-selkään. Ainakin kaksi Dornieria pu-dotti pomminsa Laatokkaan.

Onneton paluulentoPaluulento ja laskeutuminen huonos-sa säässä päättyivät onnettomasti. Utin kenttä peittyi ajoittain aivan pintaan asti ulottuvaan pilveen, ja koko Ete-lä-Suomi oli matalan pilvikerroksen peitossa. Eräät koneet joutuivat palates-saan harhailemaan pitkiä aikoja, monet aivan polttoaineen loppumiseen asti, ja pyrkimään mahdollisuuksien mukaan eri kentille.

Neljä DB/DF-konetta pääsi onnel-lisesti Onttolaan, jossa oli hyvä sää. DN-koneista neljän onnistui suunnis-tautua tukikohtaansa Mensuvaaraan; yksi laskeutui Immolaan ja yksi Ontto-laan. Kolme BL-konetta laskeutui Im-molaan ja yksi Mensuvaaraan. Yhden miehistö hyppäsi polttoaineen loputtua laskuvarjoilla Lahdenpohjaan ja yksi tu-houtui miehistöineen.

JK-koneista seitsemän pääsi Uttiin, yksi lensi Onttolaan ja vaurioitui las-

Lavansaaren revohka – Suomalaispommittajien oppitunti 1943

Suomen ilmavoimat saivat vuon-na 1943 käyttöönsä uusia pommi-koneita, mutta pommitusretkistä

kaksi osoitti, että johtamisessa ja suun-nistamisessa oli puutteita. Ensimmäi-nen epäonnistuminen oli lumimyrskyn ahdistama paluu Sekehen tukikohdan pommituksesta helmikuussa. Kolme konetta tuhoutui ja viisi teki pakkolas-kun. Toinen, sään heikkoudesta syys-kuussa kärsinyt pommitusretki Lavan-saareen jäi kantamaan nimitystä ”re-vohka”.

Keväällä 1943 hankittiin 23 moder-nia saksalaista Junkers Ju-88A-4 (JK) –syöksypommittajaa, jotka tulivat Lento-laivue 44:n käyttöön. Elokuusta alkaen kalustoon alkoi saapua uusi erä Valtion lentokonetehtaan valmistamia Blen-heim (BL)-koneita. Muut pommikone-tyypit olivat Dornier ja venäläiset sota-saaliskoneet (DB, SB). Kaukotiedustelua suoritti LeLv 48, jolla oli myös Pe-2 –so-tasaaliskoneita.

Loppukesän tärkein pommitusret-ki suuntautui aamuyöllä 20.8. Lehdon partisaanitukikohtaan Sorokan lou-naispuolelle Itä-Karjalassa. Yhteensä 31 pommikonetta (5 BL-, 6 DN-, 4 DB- ja 16 JK) pudotti partisaanitukikohtaan 35 tonnia pommeja. Aamulla suoritettu kuvaustiedustelu totesi kohteessa suur-ta tuhoa.

Punatähtiset ahdistavat merenkulkuaVenäläisten lentotoiminta kiihtyi Suo-menlahdella elokuussa 1943. Lento-osas-tot pommittivat Helsinkiä, Kotkaa ja So-merin saaritukikohtaa Lavansaaren ja Seiskarin lentokentiltä. Kohteina olivat myös Suursaari ja Tytärsaari sekä eten-kin viimemainitun läheisyydessä toimi-neet saksalaiset alukset. Nämä kärsivät-kin huomattavia tappioita, mutta saa-rissa vauriot jäivät lähes olemattomiksi. Helsinkiin, Kotkaan ja Haminaan suori-tettiin 10 - 12 koneen osastoin pommi-tuksia, joissa hyökkääjät kuitenkin lähes poikkeuksetta pudottivat pomminsa en-nenaikaisesti ja kääntyivät takaisin it:n avattua tulen. Hyökkäysten tarkoituk-sena saattoikin olla miinoitusten salaa-minen. Venäläisten mukaan Helsingin satama-alueelle pudotettiin viikolla 7.-15.9. kaikkiaan 36 miinaa.

Venäläisten lisääntynyt aktiivisuus Suomenlahdella kostautui 16.9. iltapäi-vällä suomalaisille myös merellä. Ve-näläinen pommikone upotti kahdella torpedolla saattaja Uiskon Naissaaren pohjoispuolella. Venäläisen laivasto-kronikan mukaan asialla oli Il-4, joka oli ns. risteilylennolla Suomenlahden suuntaisesti.

Päätös tuhota Lavansaaren lentokentän laitteetPommitusten lisääntyessä Ilmavoimien komentaja käski 9.9. Lentorykmentti 4:n ja Lentorykmentti 5:n suorittaa seu-raavan täydenkuun aikana hyökkäyksiä Lavansaaren lentotukikohtaan maalei-na lentokoneiden seisontapaikat ja len-tokonekorsut kiitoradan kummallakin puolella. Lentolaivueiden komentajat kokoontuivat 10.9. Mensuvaaraan poh-timaan mahdollisuuksia. Ilmavoimien esikunta antoi 11.9. pommituskäskyn ja Lentorykmentti 4 omansa 12.9., minkä jälkeen laivueet antoivat omat käskyn-sä..

Lentorykmentti 4 ilmoitti 14.9., 15.9. ja 16.9., ettei pommitusta sinä iltana teh-täisi. Seuraava yö näytti olevan sääolo-suhteiltaan lupaava. Eräitä huolestutta-via tietoja saatiin iltapäivällä, ja johto-vastuussa ollut LentoR 4:n komentajan sijainen everstiluutnantti B. Gabriels-son lykkäsi ensin klo 18.30 hyökkäystä mutta teki klo 19,25 päätöksen operaa-tioon ryhtymisestä. Kun tarkoituksena oli uusia hyökkäys samana yönä, osa lai-vueista siirrettiin lähemmäs pommitus-kohdetta: 44.laivue Uttiin ja 42.laivue Immolaan. Operaatioon varatut Lento-rykmentti 5:n 6.laivueen SB-koneet oli siirretty Uttiin jo 15.9. Myös 46.laivue toimi Immolasta, kun taas 48.laivueen tukikohta oli Onttola.

KohteellaLaivueet nousivat ilmaan klo 20,50 - 21,30 välillä. Toiminta-alueella havait-tiin matala pilvikerros, joka nopeasti tiheni. Pian oli vaikeaa määrittää, len-nettiinkö mantereen vai meren päällä. Suunnistaminen oli vaikeata ja aiheut-ti koneiden eksymisiä. Maanäkyvyyden kadottua pimeässä yössä syntyi monia sekaannuksia ja kaaosmainen ruuhka radiotoiminnassa. Osaltaan tähän oli syynä tottumattomuus radiolaitteiden käytössä.

Lähempänä kohdetta todettiin La-vansaaren olevan pilvien peitossa. Vain osa koneista löysi kohteen; se paljastui vihollisen valonheittimistä ja it-tulesta, jotka näkyivät pilviharson läpi. Viiden laivueen 35 pommituskoneesta 23 suo-ritti kohteen pommituksen. Pommituk-set tapahtuivat pääpiirteittäin valon-heittimien rajoittaman alueen keskelle. Etukäteen oli määritelty kaksi maalialu-etta, lentokentän molemmille sivuille, mutta vain yhdessä taistelukertomuk-sessa näkyy pommien kohdistaminen määriteltyyn maalialueeseen. Pommi-tusta – venäläisten laskujen mukaan 70 pommia – kesti kohteella 21.32-24.00.

Kohteeseen pudotti pomminsa yksi

Pommituslaivueille käsketyt lähestymisreitit Lavansaareen. Laivueiden numerot merkitty lähtökentän kohdalle. Laivue 48:n tuli lähestyä kohdetta etelästä ja Lai-vue 44:n koillisesta.

194/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

kussa, yksi vaurioitui suorittaessaan pakkolaskun pellolle Kouvolan eteläpuolelle Sippolan Liikkalassa, yksi laskeutui Mikkeliin, jossa se vaurioitui kentän huonon kunnon takia, kolme laskeutui Malmille (kaksi näistä vaurioitui kenttävalaistuksen puuttuessa) ja yksi lensi Äänislinnan pohjoispuolelle 20 km ja teki mahalaskun Uskjärveen.

Yhteen laskien: neljä lentävään henkilökuntaan kuulunutta sai surmansa, kaksi BL-konetta tuhoutui ja seitsemän JK-konetta vau-rioitui.

Hyökkäys oli tarkoitus uusia, mutta 23.55 annettiin käsky, että hyökkäystä ei sääolosuhteiden takia jatketa.

JälkipyykkiOnnettomasti päättynyttä Lavansaaren pommitusoperaatiota on kutsuttu ”Lavansaaren revohkaksi”. Ilmavoimien tutkimuksissa to-dettiin, että yöpommituslennon aloittaminen illan 17.9. olosuhteis-sa oli uskallettua. Säätilanteen operatiiviselle johdolle ilmoittanut kokosi tiedot säätiedoista eri havaintoasemilla ja eri ajankohtina. Hän saattoi vedota siihen, että meteorologien ennusteet olivat eron-neet toisistaan. Operaation johtamisen kannalta oli valitettavaa, että rykmentin komentajalla ei ollut kiinteää yhteyttä työkentille.

Eräitä asioita oli jäänyt valmistelematta. Yhteyttä ilmavalvontaan ja ilmatorjuntaan ei ollut järjestetty. Malmin kentän lennonjohdol-le ei ollut ilmoitettu, että olisi varauduttava koneiden vastaanottoon. lentorykmentti 4:n viidestä valomajakasta oli käytössä vain yksi. Blenheim-laivueen radioasemaa ei ehditty saada toimintaan. Lento-laivue 44:n henkilökunnan koulutus todettiin puutteelliseksi: kalus-ton käyttö ja tuntemus ei ollut kaikin osin vaaditulla tasolla. Ennen kaikkea ei tunnettu Junkers-koneiden kohtilentolaitetta.

Ylipäällikkö käski kenraaliluutnantti Hj. Siilasvuon tutkimaan epäonnistumisen syyt. Tutkimuksen loppulausunnossa kiinnitet-tiin huomiota erityisesti edellä mainittuihin johtamisessa ja len-nonvarmennuksessa todettuihin puutteisiin.

Lavansaaren onnettomuuden jälkeen aina vuoden 1943 loppuun pommitustoiminta supistui hyvin vähiin. Tämä johtui osaksi sii-tä, että Ilmavoimien Viestikoulussa jo vuosia suunnitteilla olleet radiopurjehduskurssit nyt, ylimmän johdon kiinnitettyä huomio-ta Lavansaaren pommituksen jälkiseurauksiin, toteutettiin Ilma-voimien viestipataljoonassa. Laivueitten henkilöstöt osallistuivat näihin johtamiseen ja lennonvarmennukseen liittyviin koulutus-tilaisuuksiin vuorotellen. Vuoden lopulla Ilmavoimien komenta-ja Lundqvist pyysi selvittämään Saksassa mahdollisuuksia kahden esikuntaupseerin harjoitteluun yöpommitusrykmentissä.

Ohto Manninen

Ilmakuvanegatiivi Lavansaaren lentokentän alueesta elokuussa 1943. Siihen on merkitty soti-laallisia laitteita ja pommitusmaalit 1 ja 2.

Piirros Lavansaaren sotilaskohteista sotavankitietojen pohjalta.Suomalaisia pommikoneita matkalennolla. Alhaalla Blenheim, yl-häällä Dornier. SA-kuva.

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201320

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Asevelihengen yksi koetinkivi oli, miten tuhansista sotainvali-deista pidettäisiin huolta.

Tahdonpuutteesta ei suomalaisia tässä asiassa saattanut syyttää. Sodas-sa vammautuneilla oli tukenaan koko yhteiskunnan jakamaton myötätunto ja kunnioitus. Lehdistössä sotainvalidit pulmineen ja toiveineen pääsivät esil-le tavan takaa. Järjestettiin keräyksiä ja arpajaisia. Veljesliiton Kukkasrahastos-ta adresseineen tuli heti hyvin suosittu.

Monesti toiminnan alku oli liikutta-van vaatimaton. Turun osaston toimin-takin alkoi Allan Hartmanin muistiku-van mukaan tyhjästä:

Ensimmäiset varat saatiin pikkulas-ten juhlasta. Sen tuotto tuotiin minulle ruskeassa paperipussissa, viiden ja kym-menen markan kolikkoina. Alkuvuosi-na ei ollut varsinaisia keräyksiä. Varat saatiin lahjoituksista ja hyväntekeväi-syysjuhlista. Varsinkin liikelaitokset oli-vat auttamassa. Varoja tarvittiin veljien asumiseen, ruokaan, kouluun, sairaan-hoitoon.

Lahdessa toiminta oli heti suurisuun-taisempaa. Kaupungin ravintoloiden tuotosta meni osa invalideille. Naisosas-to järjesti missikisoja ja arpajaisia. Myy-jäisiä pidettiin. Elintarvikepulan aikana keväällä 1942 tehtailija Kauko Saario lahjoitti kaksi kiloa omenoita. Ne huu-tokaupattiin Seurahuoneella. Lahtelai-silla oli kahvila ja kioskeja, pesulakin.

Puolustusvoimien ylipäällikkö mar-

salkka Mannerheim kantoi vastuunsa alaisistaan. Jatkosodan alussa hän ha-lusi sotainvalidihuollon organisoitu-van uuteen uskoon. Puolustusvoimien sodanaikainen lääkintähuolto ei enää keskittynyt vain terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon vaan nyt myös huoleh-dittiin taistelukyvyttömiksi saatetuista sotainvalideista.

Sotainvalidiuden ensiaskeleetTamperelainen invalidihuoltaja, kaptee-ni Eero Sarso kiteytti sotilaslääkäreille pitämässään esitelmässä, mistä invalidi-soitumisessa oli kysymys:

Kun mies rintamalla haavoittuu teh-täväänsä täyttäessään, ei hänellä en-simmäisinä hetkinään ole muita aja-tuksia kuin että hän saa levätä. Tämän jälkeen tulevat haavoittumisen aiheut-tamat ruumiilliset ja sielulliset tuskat, jotka sotilaalla on voitettavanaan var-sinkin silloin, kun hän tuntee jäävänsä invalidiksi ja mahdollisesti toisten avun tarpeeseen, mikäli hänen taloudellinen asemansa on epävarma, niin kuin asian-laita on useimmiten suomalaisen soturin kohdalla.

Joka päivä kymmeniin sotasairaaloi-hin tuotiin lukuisia pahasti haavoittu-neita miehiä. Sotasairaaloissa heidät otti vastaan invalidihuoltaja. Hän kortistoi pysyvän vamman saaneet sotainvalidit ja huolehti, että nämä saivat heille kuu-luvat korvaukset puolustusvoimilta.

Sotainvalidihuoltaja kartoitti alusta-

vasti myös työkyvyn. Ketään ei vapau-tettu sotapalveluksesta ennen kuin työ-suhde tai työhuolto oli järjestetty. Pääl-le päätteeksi sotainvalidihuoltaja otti selvää, miten perheen taloudellinen ti-lanne kesti toisen puolison vammautu-misen. Kuten arvata saattaa, ani harva pärjäsi ilman Veljesliiton ja yhteiskun-nan tukea.

Kaikesta tuesta huolimatta jotkut so-tainvaldit masentuivat ja alkoholisoi-tuivat. Useimmilla elämänhalu kuiten-kin voitti, kun vammat hiljalleen paran-tuivat kuntoutuksen tuloksena. Toipilas

alkoi kaivata toimintaa. Sotasairaalois-sa aloitettiin työ- ja askarteluterapia. Se loi uskoa, että paluu ansiotyöhön ja jok-seenkin normaaliin elämään olisi vielä joskus mahdollista.

Tehtävä oli vaativa invalidihuollolle. Kovin monet sotainvalidit näet olivat maaseudun monitaitoisia poikia, mut-ta ammattitaidottomia ajatellen inva-liditeettinsa astetta. Veljesliiton kurssit yrittivät vastata haasteeseen. Koulutet-tiin hitsaajia, puuseppiä, autonasenta-jia, vaattureita, radionkorjaajia, kirjan-sitojia.

Kesähyökkäys 1941 vaati raskaan in-himillisen veron. Valtion maksamien sotatapaturmakorvauksien toimeen-pano venyi, kun anomusten käsittely ruuhkautui. Se hankaloitti alkuunpää-syä.

Veljesliitto joutui jakamaan taloudel-lista apua vaikeuksissa oleville sotain-valideille. Heitä oli tuhansia ja lisää tuli sodan pitkittyessä. Apua tarvittiin pa-himpaan hätään – vuokranmaksuun, perheen elantokuluihin ja vaatteiden ostoon. Tällaiset avustukset olivat har-kinnanvaraisia, koska ne saattoivat hei-kentää sotainvalidien omatoimisuutta.

Sotainvalidien Veljesliitto pystyi jo sodan aikana iskostamaan jäsenistöön-sä iskulauseen: Me palaamme töihin. Sotainvalidit eivät halunneet jäädä mui-den ihmisten armoille ja elätettäviksi, mistä ilmiöstä Suomessakin oli pitkät perinteet. Moniin muihin sotaa käyviin maihin verrattuna Suomessa koulutuk-sen ja työnteon kohtalonyhteys ymmär-rettiin ja toteutettiin kohtalaisen hyvin.

Työn muodossa annettu korvaus eit-tämättä auttoi sotainvalidia taloudelli-sesti ja henkisesti. Laki sotainvalidien työhuollosta tuli voimaan syyskuussa 1942. Sotainvalideille työhuolto mää-ritteli valtion kustantamaa ammatti-

Jatkosodan rintamamiehet – aseveljiä kaikki

Vuorineuvos John Grundström luovuttaa 1/2 miljoonan markan shekin Aseveliliiton edustajalle sotavirkailija Paasoselle käytettäväksi sota-leskien ja orpojen avustami-seen. Helsinki 26.11.1941. Sa-kuva

Jalkapallo-ottelu upseerit-kunnanisät invaliidien hyväksi. Puolten vaihto. Upseerien maalivahdilla on niin vähän työtä, että kiikkutuoli katsottiin mahdolliseksi. Samoin päivänvarjo. Lahdenpohja 20.6.1943. Sa-kuva

214/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

ja yleiskoulutusta, työvoimapalvelui-ta, raaka-aine- tai työvälineapua sekä opintolainoja.

Työhuollosta kehittyi olennainen osa vaikeiden sotavammojen korvausjärjes-telmää. Jatkosodan aikana Veljesliiton ja vaapehtoisten huoltojärjestöjen aloit-tama ammattikurssitoiminta siirtyi val-tion valvomaksi ja kustantamaksi.

Ulkomaanapua sotavammaisilleSuomi sai sotainvalidiensa huoltoon ja hoitoon apua ulkomailta. Ruotsalaiset teollisuuspiirit olivat jo 1940 perusta-neet avustusjärjestön Hjälpkommittén för Finlands Invalider. Se kustansi ja or-ganisoi Ruotsissa noin 1 100 suomalai-sen sotainvalidin ammattikoulutuksen.

Ruotsin valtio tarjosi sotainvalideil-le ilmaista sairaalahoitoa. Amputoiduil-le hankittiin proteeseja. Länsinaapuriin kuljetettiin eritoten vaikeavammaisia pitkäaikaispotilaita vielä sodan päätyt-tyäkin. Ylioppilassotainvalideilla oli mahdollisuus opiskella Tukholman kor-keakouluissa.

Tanskalaiset puolestaan soivat inva-lideille parin kuukauden lepo- ja vir-kistysmatkoja. Saksassa tarjottiin pa-rantolahoitoa sodassa tuberkuloosiin sairastuneille, joita oli kaikkiaan puoli-toistatuhatta.

Haavoittuneet tekivät myös Sak-san valtion tarjoamia virkistysmatko-ja. Berliinissä paluumatkalla ollut suo-malaisryhmä joutui 1. maaliskuuta 1943 keskelle liittoutuneiden pommitusta. Se antoi esimakua, mistä päin sodan tuulet nyt puhalsivat.

Aseveliliiton huoltotyöSotainvalidien Veljesliitto oli tiiviis-sä yhteistyössä Suomen Aseveljien Lii-ton kanssa. Yhteen hiileen puhallettiin muun muassa rintamamiesten asunto-asioissa, mutta avustavien järjestöjen kenttä oli sotaa käyvässä maassa niin kirjava, että rajanvetoakin oli tehtävä. Tehdyn sopimuksen mukaan Veljesliit-to huolehti sodissa haavoittuneista ja sairastuneista, SAL jäsenyhdistyksineen muista aseveljistä ja heidän omaisistaan.

Liittojen yleisperiaatteet kävivät il-man rajankäyntiäkin yhteen: niiden oli määrä ylläpitää isänmaallista, omahy-väisyydestä vapaata, uhrivalmista hen-keä, joka rauhankin aikana muodostaa suurissa asioissa rungon yksimieliselle kansalle ja joka kerran tarvittaessa on valmis antamaan kaikkensa puolustaes-saan tätä maata.

Katse suunnattiin jo varhain tulevai-suuteen, sodastahan odotettiin lyhyttä ja asevelihengestä rauhanaikaisen Suo-men ideologista kivijalkaa. Aseveliliit-toa johti aktiivinen ja suoraviivainen rintamamiespolvi, joka ei siekaillut toi-missaan ja josta sodan jälkeen kuultiin enemmänkin.

Keulakuvana toimi koko sodan ajan kenraaliluutnantti Paavo Talvela. Lii-

tosta kasvoi mahtava 250 000 jäsentä (joista naisia viidennes) käsittävä järjes-tö. Sen vaikutus ja lonkerot ulottuivat kaikkialle – rintamilta koteihin, Pää-majasta Valtioneuvoston linnaan. Täs-tä saatiin kiittää SAL:n toimistoa suve-reenisti johtaneita yliasiamies L. Arvi P. Poijärveä sekä toiminnanjohtaja Veikko Loppia. Heitä säestivät muiden muassa Väinö Leskinen, Jussi Saukkonen, Pen-na Tervo sekä Leo Tujunen.

Sota toi puutetta ja yhä uusia huollet-tavia. Kärsimään joutuneille säädettiin useita erikoislakeja. Asepalveluksessa olleiden perheille maksettiin kuukausi-palkkaa helmikuussa 1942 annetun ase-tuksen nojalla. Omaiset olivat tietyin edellytyksin oikeutetut vuokra-avus-tukseen.

Lakisääteisiä avustuksia hidastuttivat byrokraattinen tarveharkinta ja valtion kehno fiskaalinen tilanne. Ensiapua siis tarvittiin ja SAL otti sen hoitaakseen yhdessä Suomen Huollon kanssa. Apua jakoivat huoltotoimistot, pienemmil-lä paikkakunnilla huoltoasiamiehet tai aseveliyhdistykset; niitä oli sodan lop-puvaiheessa miltei 800.

Huoltotyöllä kuten ylisummaan SAL:n kaikkinaisella toiminnalla oli vahva aatteellinen lataus. Se nähtiin foorumina, jolla kansalaiset saattoivat parhaiten todistaa solidaarisuutensa toisiaan kohtaan. Yhteishenki haluttiin kehittää yhteisvastuuntunnoksi, joka kantaisi yli sodan ja johtaisi sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja turvallisuu-den tunteeseen. Sitä kautta yhteiskun-nan vakaus turvattaisiin kaikissa olois-sa. Poliittisen eripuran ei enää haluttu rikkovan kansan yhtenäisyyttä.

Kaunista periaatetta lähdettiin to-teuttamaan järjestämällä huoltorenkai-ta. Paremmin toimeentulevat ottivat ”kummilapsekseen” perheen tai vas-taavan, ja kukin sitoutui luovuttamaan sille edellytystensä mukaisen summan kuukaudessa. Pian näitä renkaita oli tu-hansia kaikkialla maassa.

Huoltotyö ulottui asutus- ja omako-titoimintaan, ammattikoulutukseen, elinkeinonharjoitukseen sekä kaikki-naiseen neuvontaan. Tilapäishuoltoon sisältyivät raha-avustukset, lainat, vaa-tetus- ja muut luontaisavustukset, lai-nopillinen neuvonta ja lääkäriapu.

Avun kohteiksi valikoituivat sotales-ket ja muut kaatuneiden omaiset, vä-hävaraiset aseveljet sekä siirtoväkeen kuuluvat aseveljet ja heidän perheensä. Sotaleskiä pyrittiin kurssittamaan am-mattiin ja rintamamiehiä toimittamaan toipumislomille virkistyskohteisiin.

Talkoita ja propagandaaKeskeisenä SAL:n työmuotona oli tal-koo- ja naapuriapu. Monet olisivat tyy-tyneet tähän, hädänalaisimpien aseveli-perheiden tukemiseen. SAL asetti maan edun ensi sijalle sikäli, että koko maan kattava talkootoiminta herättäisi tervet-

tä kilpailuhenkeä, se taas työniloa, mikä yhdistäisi kansakuntaa, tyrehdyttäisi valituksen ja apatian.

Tulevaisuudenusko rakentui talkoo-työn saavutuksille: raivattiin maata, kylvettiin peltoa, korjattiin satoa, ra-kennettiin ja korjattiin, kaadettiin met-sää polttopuuksi, jonka riittävyys oli so-taa käyvän maan elinehto.

Lomalla olevia rintamamiehiä myö-ten kaikki kynnelle kykenevät osallis-tuivat talkootoimintaan. Suurtalkoot ry. Ja SAL pitivät huolen kansalaisten mobilisoinnista. Se ei ollutkaan vaikeaa, kun kansan valtasi kilpailumania mot-titalkoissa. Parhaat palkittiin. Ja palkin-noista oltiin ylpeitä.

Asemasodan rintamillakin talkoot olivat kunniassa. Rakennettiin sadoit-tain asevelitalojen kehikkoja. Ne kulje-tettiin pystytettäväksi pääosin Kannak-selle mutta myös Pohjois-Suomeen.

Aseveli- ja sotainvalidikyliä raken-nettiin kaikkialle Suomeen kaupunkien liepeille, usein keskelle sankkaa metsää. Ne ovat ajat sitten sulautuneet kaupun-kirakenteeseen, ja ovat nykyään arvos-tettuja asuinalueita – aivan kuin sodan jälkeiset rintamamiestaloalueet isoine tontteineen.

Talot ja kylät antoivat rintamamie-hille ”siellä jossakin” uskoa tulevaisuu-teen. Maansaanti oli rintamajoukkojen keskeinen mielialatekijä ja se käsitet-tiin Aseveliliitossakin. Tuhannet mie-het haaveilivat omasta palstasta, talosta ja perheestä.

Professori Kyösti Haatajan laskelmi-en mukaan Itä-Karjalaan olisi voitu si-joittaa 820 000 henkilön maatalousvä-estö 57 000 viljelystilalle. Suomalaisten sijaan näille alueille asutettiin aikanaan toiselta ilmansuunnalta tulleita rinta-mamiehiä perheineen.

Aseveliliiton ponnistukset yhteisvas-tuullisuuden herättämiseksi ja lähim-mäisten auttamiseksi olisivat valuneet tyhjiin ilman oikean suuntaista mieliala-huoltoa tai paremminkin propagandaa.

Uskoa valettiin maan johtajiin ja hei-dän kykyynsä tehdä oikeita päätöksiä. Teroitettiin yhteenkuuluvuutta ja kiel-lettiin vastakohtaisuudet. Kielellinen jakolinja oli aikansa elänyt. Kaikki puo-lueet olivat isänmaan asialla. Sitä eivät olleet itsekkäät ja joutilaat kansalaiset. Työtä oli tehtävä ja salakauppana ilme-nevä moraalinen rappio torjuttava.

Ettei hukattaisi tilaisuutta, mielten muokkauksessa pyrittiin olemaan kau-kokatseisia. Sodan jälkeen alkaisi taas aatteiden välinen mittelö. Aseveljet voittaisivat sen, jos pysyttäisiin uskol-lisena aseveljeyteen perustuvalle valta-kunnalliselle ja sosiaaliselle eetokselle. Aseveliliitosta saattaisi tulla kansakun-taa pysyvästi eheyttävä liike, kokosihan se ympärilleen kansakunnan aloitteelli-simmat voimat.

Sodan venyessä kansallinen eheys joutui yhä kovemmalle koetukselle. Se ei luvannut hyvää jatkon varalle. Aseve-liliitto oli mukana mielialoja tarkkaile-vassa SAT-VIA -organisaatiossa. Kansa oli väsynyt sotaan, elintarvikepulaan ja huhumyllyyn milloin mistäkin.

Rauhanhuhut eivät näistä olleet vä-häisimpiä, ja keväällä 1944 niissä näyt-tikin olevan perää. Jotakin oli ilmassa, konekiväärimiehenä Kannaksella pal-veleva Antti Nieminenkin oli touko-kuussa huomaavinaan:

Venäläisten propaganda kiihtyy ja käy uhkaavaksi. Ilmasta pudotetaan etulinjasta kauas takamaastoon tuhan-sin kappalein lentolehtisiä. [Rauhan]eh-dot on lueteltu lentolehtisessä. Paasiki-vi on palannut Moskovasta ja on tuonut tullessaan venäläisten ehdot, raskaat eh-dot. Suomen eduskunta ei niitä ole voi-nut hyväksyä. Karjalan luovutus ilman taistelua on ollut mahdotonta hyväksyä. Suomalainen rintamamies pyyhkii taka-puoltaan tuollaisella paperilla.

Syksyn 1943 kääntyessä kevääseen sodan ratkaisuhetket olivat käsillä.

Ari Uino

Kenraaliluutnantti Paavo Talvela toimi Suomen Aseveljien Liiton puheenjohtajana. Liitto teki merkittävää huoltotyötä erityisestä sotaleskien, -orpojen ja kaatuneiden rintamamiesten perheiden hyväksi. Kuva: Sa-kuva

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201322

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Purjehduskauden 1942 päättyessä olivat laivastomme riveissä tal-visodan alkaessa olleet mootto-

ritorpedoveneet palvelusuransa päässä – niistä ei enää ollut etulinjan tehtäviin.

Vuoden 1943 alussa laivastom-me käytössä oli varsinaisina moot-toritorpedoveneinä vain kaksi G-5 -tyypin sotasaalisvenettä, jotka olivat saaneet nimikseen Viima ja Vihuri. Yh-dessä moottoritorpedoveneiden kanssa toimi sotasaalisvene Vasama. Se oli al-kujaan aseistettu torpedoin, mutta vuo-desta 1943 sitä käytettiin moottorityk-kiveneenä.

Moottoritorpedoveneet vuonna 1943Vuosina 1943-44 laivastomme moot-toritorpedoveneiden (mtv) määrä kas-voi merkittävästi. Niitä hankittiin os-tamalla ulkomailta, rakentamalla koti-maassa ja sotasaaliina seuraavasti:

- Hurja-luokka, 5 alusta, toiminta-valmiina keväällä 1943; rakennettiin Italian Genovassa,

- Taisto-luokka, 6 alusta, toiminta-valmiina kesällä 1943; rakennettiin Tu-russa,

- Jymy-luokka, 4 alusta, toimintaval-miina keväällä 1943, rakennettiin Itali-an Genovassa,

- V-luokka (tai Viima-luokka), kak-

si alusta - yksi kesällä 1944, rakennet-tu Neuvostoliiton Leningradissa, sota-saaliita.

Vanhat mtv:t oli nyt voitu korvata kokonaan uuden sukupolven aluksilla ja uudella alustekniikalla. Myös aseistus oli uutta. Hankinnat olivat kuitenkin eri syistä venyneet ja vuoden 1943 kevät ja alkukesä jouduttiin käyttämään mie-histön kouluttamiseen ja alusten huol-tojärjestelmän rakentamiseen.

Kesällä 1943 oli siis Moottoritorpe-doveneosastoksi nimetyssä yksikössä kaikkiaan 18 alusta. Osasto jaettiin kah-teen laivueeseen, kumpaankin laivuee-seen kuului emälaiva; 1.MtvLv:n aluksia olivat Taistot ja Jymyt (10 alusta) sekä emälaivana Suomen Joutsen ja 2.Mtv Lv:n aluksia Hurjat ja V-luokka (7 alus-ta) emälaivana von Döbeln.

Emälaivat von Döbeln ja Suomen JoutsenVuosina 1941 ja 1942 laivastomme mtv:t muodostivat vain yhden laivueen. Alus-ten lukumäärän kasvettua v. 1943 muo-dostettiin Moottoritorpedoveneosas-to, jossa oli kaksi laivuetta. Kummal-lekin laivueelle oli alkujaan kaavailtu oma emälaivansa; 1.MtvLv:lle koululai-va Suomen Joutsen ja 2.MtvLv:lle emä-laiva von Döbeln. Vuoden 1943 aikana tilanne muuttui siten, että Von Döbeln

toimi emälaivana Mtv -osaston tukeu-tumisalueilla itäisellä Suomenlahdella ja Suomen Joutsen Helsingissä.

Moottoritorpedoveneet taistelussaVuonna 1943 Neuvostolaivasto oli sul-jettu Suomenlahden pohjukkaan. Hei-dän hallussaan olevina tukikohta-saarina olivat kuitenkin muun mu-assa Seiskari ja Lavansaari. Näiden saarien huoltokuljetukset tulivat ole-maan Moottoritorpedoveneosastomme kohteina.

Neuvostolaivasto käytti kuljetuksiin hinaajien vetämiä proomuja ja joitakin pienehköjä kuljetusaluksia. Kuljetuksia suojaamassa oli tavallisesti useita hei-dän vartioveneitään.

Syksyn 1943 aikana Hurjat ja V-luo-kan sotasaalisveneet toteuttivat venä-läisille Leningradista Seiskariin ja La-vansaareen johtaville väylille kaikkiaan kahdeksan miinoitusoperaatiota nk. SALPA-miinoitteisiin (Salpa 1-4). Kaik-kiaan miinoja oli 62 ja raivausesteitä 74.

Tietoa näihin miinoitteisiin ajaneista vihollisaluksista ei ole. Kuitenkin mii-noitteet pakottivat vihollisen sitomaan voimiaan niiden raivaamiseen.

Saattuetaistelut 19.8.-7.9.1943

Taistelu 19.-20.8.1943Lentotiedustelu oli havainnut 19.8.1943 vihollisen saattueen Lavansaaren itä-puolella matkalla itään. Moottoritor-pedoveneosaston ensimmäinen laivue (Taistot ja Jymyt) lähti klo 21.00 tuki-kohdastaan Viipurin lahdelta Koivis-ton salmen kautta kohti etelää. Sää me-rialueella oli hyökkäykselle otollinen. Suomenlahden pohjoinen horisontti oli tumma ja eteläinen kuun valaisema. Tuulta oli vain kaksi beaufordia.

Laivueen komentaja kapteeniluut-nantti Jouko Pirhonen johti laivuettaan Taisto 5:llä, jonka päällikkö oli luut-nantti Mauno Satuli. Veneen parina oli sotilasmestari Toimi Ovaskaisen Taisto 1. Seuraavan parin muodostivat Kaptee-niluutnantti Tauno Siivosen Taisto 4 ja luutnantti Kaarlo Kyröhongan Taisto 6. Taistot muodostivat ensimmäisen alus-ryhmän.

Toista alusryhmää johti kapteeni-luutnantti Kaarlo Salo (vuodesta 1945 Kajatsalo) aluksellaan Jymy 1. Ryhmään kuuluivat Aarre Vuorensaaren Jymy 3 ja luutnantti Jorma Haapkylän Jymy 2.

Taisto-ryhmä suuntasi kohti etelää ja sai vihollisen saattueen näkyviin. Sii-

Laivastomme uudistunut moottoritorpedovenease 1943

Rakennus-Vene vuosi Mitat Koneet /nopeus AseistusHurja- lk 1941 16,5x4,3x1,5 m 2 x 800 hv/36 so 2x45 cm torp, 1x20 mm tai 2x20 mm ja 2xkkTaisto –lk 1943 17,8x4,3x1,2 m 2 x 1150 hv/48 so 2x45 cm torp, 1x20 mmJymy –lk 1939 18,7x4,7x1.5 m 2 x 1150 hv/42 so 2x45 cm torp, 1x20 mmV-luokka n. 1938 17,3x3,4x0,7 m 2 x n. 900 hv/50 so 2x53 cm torp, 1 kk

Moottoritorpedoveneosaston alusten tilanne on kirjattu osaston sotapäiväkirjaan 19.8.1943 eli 19.-20.8.43 saaristotaistelun ensimmäisen päivän aamuna. Listasta käy ilmi, että Taisto- ja Jymy-veneiden tukikota oli Viipurin ulkosatama Uuras ja Hurja-luokan aluksien Tuholma (Tuuholmi, Virolahti).

Jymy 3 täydessä vauhdissa sodan jälkeisessä asussaan moottoritykkiveneenä.

Taisto 3 eli Tyrsky on moottoritorpedoveneistä ainoana säilytetty sotien aikaisessa asussaan jälkipolville. Se on nyt Forum Marinum –merikeskuksen museoaluksena.

234/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

hen kuului kolme hinaajaa proomui-neen ja 12-14 vartiovenettä (MO-vene; aseistuksena 1-2 kpl 45 mm:n tykkiä ja 1-2 konekivääriä. Venäläisten lähtei-den mukaan saattueeseen kuului myös useita raivaajia, joita suomalaiset pitivät vartioveneinä).

Laivueen komentaja odotti pilven siir-tymistä kuun eteen ja sen jälkeen antoi laivueelleen hyökkäyskäskyn. Ensim-mäinen pari Taistot 5 ja 1 hyökkäsivät

suoraan saattueen sisään kärki- ja si-vustavarmistuksen väliin. Taisto 5 am-pui 500 metrin etäisyydeltä syvimmäs-sä uivaa keskimmäistä noin 100 metristä proomua kohti kaksi torpedoa. Toisena tuleva Taisto1 ampui torpedot kohti en-simmäistä ja kolmatta proomua. Viholli-sen vartioveneet avasivat tulen hyökkää-viä veneitä vastaan. Kiivaassa tulitais-telussa havaittiin vain keskimmäisessä proomussa tapahtunut räjähdys.

Ensimmäisen ryhmän toinen pari joutui tulitaisteluun saattueen kärjessä kulkeneiden vihollisen vartioveneiden kanssa eikä päässyt edulliseen ampu-ma-asemaan.

Suomalaisveneet käyttivät runsaasti savuja, mikä aiheutti sekaannusta jopa niin, että vihollisten havaittiin ampu-van toisiaan.

Toinen ryhmä havaitsi edetessään kohti etelää kaksi vihollisen vartiove-nettä. Niitä väistääkseen ja vetääkseen niiden huomion pois ensimmäisestä ryhmästä ryhmä kääntyi kohti länttä. Ryhmä kääntyi sitten kohti saattuetta, mutta havaitsi tilanteen siellä sellaisek-si, ettei ollut mahdollisuuksia erottaa vihollisia omista. Ryhmä seurasi kui-tenkin vielä itään etenevää saattuetta, mutta joutui tulitaisteluun vartiovenei-den kanssa. Kun sopivaa hyökkäystilan-netta ei enää ilmaantunut, ryhmä lähti paluumatkalle.

Laivue palasi tukikohtaansa klo 03.30.

Hyökkäyksen tuloksena on kirjat-tu Taisto 5:lle proomun upotus ja Tais-

Hurja-luokan veneet eivät epäluotettavien koneittensa vuoksi soveltuneet torpedo-hyökkäyksiin. Aluksia käytettiin mm. karttapiirroksessa näkyvien SALPA -miinoittei-den laskemiseen. Kuvan nuolet viittaavat moottoritorpedoveneiden hyökkäyksiin saattueita vastaan. Pisteviivat kuvaavat neuvostolaivaston saattueiden käyttämiä väyliä. (Kuva Suomen Laivasto 1918-68 osa 2)

to 1:lle proomun kyseenalainen osuma. Omia alustappioita ei ollut.

Taistelu 21.-22.8.1943Moottoritorpedoveneosasto sai 21.8.1943 ilmoitukset sekä lännestä itään että idästä länteen kulkevista saattueista. Kohteeksi valittiin jälkimmäinen, jos-sa lastia olisi todennäköisesti enem-män. Saattueeseen kuului neljä hinaajaa proomuineen, kuljetusalus, 2-3 raivaa-jaa ja noin 20 vartiovenettä.

Koivistolle valmiusasemaan siirty-nyt 1.MtvLv:een kuului ensimmäisenä veneparina Taistot 2 (luutnantti Pehr Karmela) ja Taisto 4, toisena Taisto 5 ja Taisto 6 (luutnantti Kaarlo Kyröhonka) sekä kolmantena Jymyt 2 ja 3; tästä ve-neparista Jymy 3 joutui konevian takia palaamaan kesken operaatiota tukikoh-taansa Uuraaseen. Laivue sai klo 22.15 käskyn hyökätä saattuetta vastaan.

Veneiden tultua 2500 metrin päähän saattueesta sieltä vaadittiin tunnusta. Samanaikaisesti antoi laivueen komen-taja hyökkäyskäskyn.

Ensimmäinen venepari hyökkäsi

Karttapiirros 19.-20.8.1943 taistelutapahtumasta. (Lähde: Laivat puuta, miehet rautaa)

Karttapiirros 21.-22.8.1943 taistelutapahtumasta. (Lähde: Laivat puuta, miehet rautaa)

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201324

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

saattueen keskustaan, toinen jälkipää-hän ja kolmas nyt yksinäinen Jymy 2 etupäätä vastaan.

Taisto 2 upotti isokokoisen proomun ja Taisto 6 kuljetusaluksen. Kolmaskin torpedoräjähdys havaittiin, mutta tais-telun tuoksinassa osuma jäi epäselväksi.

Hyökkäyksen tuloksena on kirjat-tu kaksi upotusta ja yksi kyseenalainen osuma.

Taistelu 6.-7.9.1943Mtv:t Taistot 2, 4 ja 6 sekä Jymyt 2 ja 3. olivat 6.9.1943 partioimassa kapteeni-luutnantti Kaarlo Salon johdolla Koivis-ton salmen eteläpuolisella merialueella. Klo 20.55 osasto sai viestin: Yksi sota-laiva, seitsemän hinaajaa, kolme proo-mua, 10 vartiovenettä ja yksi mootto-ritorpedovene Kronstadtinlahdella, suunta länsi, vauhti 6 solmua. Osasto sai käskyn hyökätä saattuetta vastaan kuitenkin ilman Jymy 3:a, joka oli saa-nut konevian.

Alukset kulkivat hiljaista vauhtia kohti saattuetta, mutta joutuivatkin tu-litaisteluun vihollisen vartioveneiden kanssa. Pääkoneita käynnistettäessä syttyi Taisto 6:n kaasuttimesta tulipa-lo, joka kuitenkin saatiin sammumaan. Kiivaassa tulitaistelussa saatiin run-saasti osumia lähimpään vartiovenee-seen, joka voimakkaasti savuten vetäy-tyi taistelusta. Kaikki suomalaisveneet vetäytyivät nyt pohjoiseen.

Alusten vauriotilanteiden selvittelys-sä päädyttiin siihen, että kaksi konevau-rioita saanutta Taisto 4 ja Jymy 2 palaa-vat tukikohtaansa. Kapteeniluutnantti Salo päätti jatkaa tehtävää vielä taiste-lukelpoisilla kolmella veneellä Taisto 2 ja 6 sekä korjatuksi saadulla Jymy 3:lla. Laivue sai ilmoituksen saattueen sen-hetkisestä sijainnista ja alukset siirtyi-vät saattueen kulkureitin eteläpuolelle lähelle Seiskaria odottamaan sen ilmes-tymistä näkyviin – pian se havaittiin-kin.

Saattueen kärjessä oli viisi vartiove-

nettä ja pieni höyryalus. Sen jälkeen tuli neljä hinaajaa ja proomua, joista yksi oli noin 2000 -tonninen. Saattueen poh-joispuolella ja oli lukuisia vartioveneitä ja toisen ja kolmannen proomun välissä yksi panssaroitu vartiovene. Saattueen eteläpuolella ei ollut ainoatakaan varti-ovenettä.

Taisto 2 (luutnantti Pehr Karmela) ja Taisto 6 (luutnantti Kaarlo Kyröhonka) ampuivat kaikki neljä torpedoaan keu-lassa kulkenutta proomua ja sen hinaa-jaa kohti. Proomu sai kaksi täysosumaa ja hinaaja yhden. Proomusta kohosi kaksi valtavaa savupatsasta ja se painui syvyyteen. Hinaaja syttyi palamaan ja se jäi paikalleen. Samanaikaisesti Jymy 3 (luutnantti Aarre Vuorensaari) ampui torpedon viimeisenä kulkevaa 60 met-ristä proomua kohti – torpedo osui ja proomu upposi. Kaikki veneet ajoivat hyökkäyksen jälkeen saattueen etelä-puolella kohti itää ja kääntyivät saattu-een kuljettua ohi kohti pohjoista ja tu-kikohtaansa.

Hyökkäyksen tuloksena on kirjattu kaksi upotusta ja yksi vaurioitettu hi-naaja sekä yksi vaurioitettu vartiovene.

YhteenvetoAikavälillä 19.8.–19.11.1943 Moottori-torpedoveneosasto teki kaikkiaan 55 partiomatkaa ja niistä kuusi johti koot-tuun hyökkäykseen saattueita vastaan. Hyökkäyksissä ammuttiin kaikkiaan 30 torpedoa. Niistä osui 7 ja 9 jäi epävar-maksi.

Yhdestä saattueesta upotettiin hinaa-ja K-12 ja bensiinilastissa ollut proomu sekä muista saattueista yhteensä kolme proomua.

Vaikka suomalaisten tulokset oli-vat vaatimattomia, moottoritorpedove-neidemme uhka vaati neuvostolaivastoa keskittämään saattueidensa turvaami-seen merkittävän määrän taisteluvoimi-aan.

Vuoden 1943 aikana kulki Kronstadtin ja Lavansaaren välillä 72 saattuetta ja nii-

Karttapiirros 6.-7.9.1943 taistelutapahtumasta. (Lähde: Laivat puuta, miehet rautaa)

tä suojaamaan oli koottu 153 raivaajaa, 260 pientä raivaajaa, 185 vartiovenettä ja savutustehtäviin 251 moottorivenettä (Lähde Meririntama).

Visa Auvinen Ye-komentaja evp

Merikirjailija

Lähteet:Suomen Laivasto 1918-68 osa 2.Kalervo Kijanen (kirjoitus jatkosodasta)Taisto-luokan moottoritorpedoveneet.Eero Auvinen, Olli-Pekka Haukiala, Mikko MeronenLaivat puuta, miehet rautaaOrvo Peuranheimo, Jouko Pirhonen, Kuller-vo KillinenLeijonalippu MerelläVisa AuvinenMeririntamaPer-Olof EkmanSuomentaja Jorma Haapkylä

Kuljetusliike Olli Riihimäki Oy

Orisamala

Isonkyrön Kuljetus OyIsokyrö

Walto Wood OyIvalo

Suomen Levyprofiili Oy

Joensuu

Rakennuspalvelu Keijo Niiranen

Joensuu

Metsäkoneurakointi Veljekset Eronen Ky

Kiihtelysvaara

Kuljetus Risto Putkinen OyJoensuu

Joensuun Laivaus OyJoensuu

www.jpj-woodJuupajoki

Suomen CNC-Koneistus Oy

Jyväskylä

Finland Motor Home OyJärvenpää

Solarkaihdin KyKalajoki

254/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Suomalaisten vangiksi jääneiden puna-armeijalaisten luovuttami-nen saksalaisille jatkosodan aika-na nousi otsikoihin Elina Sanan teoksen Luovutetut. Suomen ihmis-luovutukset Gestapolle ilmestyttyä vuonna 2003. Iltapäivälehtien sivuille asti päätyi tieto siitä, että Suomi luovutti saksalaisille yli 2000 neuvostosotavankia, joiden joukossa oli muutamia kymmeniä juutalaisia sotavankeja.

Sotavankiluovutusten volyymi ja erityisesti luovutettujen juu-talaisten sotavankien lukumää-

rä on herättänyt runsaasti keskustelua sekä tieteellisissä julkaisuissa että päi-välehdissä. Luovutettujen sotavanki-en henkilötietoja vertaamalla käy ilmi, että suomalaiset sotilasviranomaiset luovuttivat saksalaisille yhteensä 2916 sotavankia jatkosodan aikana. Näistä sotavangeista suomalaisille kuitenkin palautettiin 640 sotavankia, joten sak-salaisille lopullisesti luovutettujen so-tavankien kokonaislukumäärä on 2276 sotavankia. Saksalaiset taas luovuttivat suomalaisille sotilasviranomaisille 2714 sotavankia, joista saksalaisille palautet-tiin 500 sotavankia. Vaikka kaikki so-tavankiluovutukset eivät olleet osa so-tavankien vaihtoa, luovutuksia tehtiin molempiin suuntiin. Aseveljelle pysy-västi luovutetut 2276 sotavankia edusta-vat 3-4 prosenttia Suomessa jatkosodan aikana olleiden sotavankien kokonais-määrästä eli noin 70 000 sotavangista.

Sotavankien luovutuksella monia syitäSotavankiluovutusten käsittäminen yh-deksi tapahtumaksi johtaa helposti yk-sinkertaistuksiin. Luovutukset johtui-vat eri syistä ja niillä tavoiteltiin erilai-sia asioita. Sotavankiluovutusten syitä olivat työvoiman tarve puolin ja toisin, tiettyihin etnisiin ryhmiin kuuluvien sotavankien suosiminen, sotavankien vaihto sekä tiedustelu- ja valvontasyyt. Sotavankiluovutukset ja -vaihdot alkoi-vat heti sodan alussa, mutta niiden pai-nopiste ajoittuu vuosiin 1942 ja 1943. Vuonna 1944 saksalaisille luovutettiin ja heiltä vastaanotettiin enää yksittäisiä sotavankeja.

Sotavankiluovutusten ja -vaihto-jen vaiheet seuraavat osaltaan Suomen ja Saksan välisiä suhteita, mutta sota-vankiluovutuksia ei voi suoraviivaises-ti sitoa yleispoliittiseen tilanteeseen. En-simmäiset sotavankiluovutukset johtui-vat käytännön syistä ja niistä päätettiin joukkoyksikkötasolla. Saksan armeijal-la oli sotavankileiri Stalag 309 Sallassa, jonne saksalaisten Lapissa vangitsemat sotavangit siirrettiin, mutta muualla Suomessa saksalaisten vangiksi jäämät sotavangit siirtyivät suomalaisten hal-tuun. Kun yhteistä vihollista vastaan kerran taisteltiin, myös vangiksi jääneet vihollissotilaat olivat yhteisiä.

Vankeja työvoimaksiMyöhemmin sotavankiluovutuksia ta-pahtui molemminpuolisen työvoiman-tarpeen vuoksi. Jatkosodan alussa Suo-

messa oli merkittävä työvoimapula. Yli 15 % kokonaisväestöstä ja yli 30 % mies-puolisesta väestöstä oli mobilisoitu, ja sota itsessään loi lisäksi uusia työpaik-koja. Varsinkin kesällä ja alkusyksystä 1941 rintaman selustassa tarvittiin työ-voimaa sadonkorjuuseen ja rakennus-töihin. Sotavankityövoiman käyttö oli ainoa mahdollisuus, sillä omia sotilai-ta ei voitu irrottaa rintamalta. Helpoin tapa hankkia lisää työvoimaa oli sota-vankien “lainaaminen” aseveljeltä. Vielä kesällä 1941 saksalaiset eivät käyttäneet sotavankeja laajamittaisesti työvoima-na. Syksyllä 1941 kuitenkin huomattiin, että Saksassa kärsittiin työvoimapulas-ta, joka haittasi muun muassa sotateolli-suutta. Tilanteeseen haettiin parannus-ta sotavankien avulla. Saksalaisten al-kaessa valmistautua talvisodankäyntiin Muurmanskin rintamalla heidän sota-vankityövoiman tarpeensa Lapissa kas-voi. Työvoimaa tarvittiin muun muassa Jäämerentien ylläpitoon ja parantami-seen. Työvoimaksi luovutettavia sota-vankeja ei valikoitu kansallisuuden tai sotilasarvon perusteella.

Kaikkia ei kohdeltu samanlaisestiLuovutuksia tapahtui myös tiettyjä kansallisuuksia edustavien sotavanki-en aseman parantamiseksi. Heti sodan alussa suomalaiset sotilasviranomaiset totesivat virolaisista ja latvialaisista so-tavangeista, että heitä ”ei voitane koh-della tavallisina sotavankeina vaan jou-tuvat erikoisasemaan”. Samasta syys-tä suomalaisten vangiksi Aunuksessa ja Syvärillä jääneiden 22 espanjalaisen nuorukaisen kotiuttamisesta Espanjaan alettiin neuvotella Espanjan lähettilään kanssa heti syksyllä 1941. Nämä tasa-valtalaisten lapset oli kuljetettu Neu-vostoliittoon keväällä 1938. Jatkosodan alussa heidät määrättiin rintamal-le puolustamaan Leningradia – nuorin suomalaisten vangiksi jääneistä oli vain 15-vuotias. Lopulta heidät siirrettiin Es-panjaan keväällä 1943. Tarkoituksena oli palauttaa eurooppalaiset sotavan-git saksalaisten hallussa oleville etnisil-le alkuperäalueilleen, jossa saksalaiset vapauttaisivat heidät sotavankeudesta. Suomalaiset sotilasviranomaiset eivät halunneet tuhlata resursseja sotavan-keihin, jotka aiottiin kotiuttaa heti, kun sota päättyisi akselivaltojen voittoon. Erityisesti vuonna 1941 neuvostosota-vankien huolto Suomessa oli riittämä-tön ja asumisolot kurjat. Koska sodan oli oletettu loppuvan nopeaan voittoon, talvimajoitusta ei ollut suunniteltu, ei myöskään talvivarusteiden hankintaa. Koko maassa vallinnut elintarvikepu-la talvella 1941-1942 vaikutti erityisesti sotavankeihin, joiden muona-annokset

olivat raskaaseen työhön nähden riittä-mättömät.

Vankina virolainen olympiapainijaSaksalaisten valloittamassa Virossa vi-rolaisten sotavankien saapuminen Suo-mesta oli suuri uutinen vuodenvaih-teessa 1941-1942. Sanomalehdessä jul-kaistiin palanneiden nimilista. Myös Viron radiossa luettiin kaikkien Suo-mesta siirrettyjen vankien nimet. So-tavankeja osattiin odottaa kotiin, sillä marraskuussa1941 Linna Teataja – sa-nomalehdessä ilmestyi useita juttuja aiheesta. Sotavankijoukon symboliksi niin Virossa kuin Suomessakin nousi painin maailmanmestari ja kaksinker-tainen olympiavoittaja Kristjan Palus-alu. Olympiavoittajan vangiksi jäämi-nen oli merkittävä asia Suomessakin, ja Palusalun kuulustelupöytäkirja talletet-tiin heti sotahistorialliseen toimistoon tulevaisuuden historiantutkimusta aja-tellen. Palusalun 31.10.1941 vanginneen jalkaväkirykmentti 4:n esikunnassa hän kohtasi sattumalta Berliinin olympialai-sista tutun lääkintämajuri Heikki Savo-laisen. Tämä oli ollut pronssia voitta-neen suomalaisen voimistelujoukkueen jäsen Berliinin olympialaisissa vuonna 1936, samoissa olympialaisissa, joissa Palusalu voitti kaksi painin kultamita-lia.

Vankien vaihtoaPyrkimys sotavankien kotiuttamiseen johti tiettyjä etnisiä ryhmiä edustavien sotavankien vaihtoon siten, että saksa-laiset luovuttivat suomensukuisia so-tavankeja suomalaisille ja suomalaiset puolestaan kaukasialaisia ja ukrainalai-sia sotavankeja saksalaisille. Sotavanki-en vaihtoa alettiin suunnitella jo syksyl-lä 1941, kun Itä-Karjalan Sotilashallin-toesikunnan lainopillinen avustaja Veli Merikoski neuvotteli Saksan itäalueiden ministeriön (Ostministerium) ja val-loitettujen itäalueiden siviilihallinnon (Reichskommissariat) kanssa Itä-Kar-jalaan jääneen venäläisen siviiliväes-tön siirtämisestä Saksaan. Tavoitteena oli, että Itä-Karjalan venäläinen siviili-väestö vaihdettaisiin Saksan valtaamil-la alueilla olleeseen suomalaiseen väes-töön. Vuonna 1942 suomalaiset pääsivät valitsemaan suomensukuisia, käytän-nössä siis suomalaisia, inkeriläisiä, kar-jalaisia ja vepsäläisiä, sotavankeja sak-salaisilta sotavankileireiltä.

Heimopataljoona 3 syntyyAluksi näitä sotavankeja suunniteltiin käytettäväksi Itä-Karjalaa asuttamaan, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun lähinnä inkeriläisistä ja itäkarjalaisista sotavangeista koostunut Heimopatal-

Sotavankien vaihdot ja luovutukset jatkosodan aikana

Kristjan Palusalu oli virolainen kultamitalipainija, joka luovutettiin saksalaisille Vi-rossa.

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201326

Antti Franssila, 83, Alajärven Kos-kenvarrelta muistaa hyvin kotiti-lallaan työskennelleet inkeriläiset evakot – Savolaisen perheen ja kylän muissa taloissa olleet venä-läiset sotavangit. Olivatpa Antin isän Voitto Franssilan 40 hehtaarin pelloilla hyvänä apuna myös venä-läiset sotasaalishevoset.

Inkeriläisperhe sotaa paossaInkeriläisillä oli sodan aikana kahden-laisia kohtaloita. Osa heistä oli viety ko-timaansa Neuvostoliiton armeijaan ja taisteli siellä venäläisten rinnalla. Toi-nen osa tästä Leningradin ympäristöä asuttaneesta kansasta jäi sodan ja sak-salaisten jalkoihin ja miehet palvelivat rintamalla saksalaisten riveissä tai Suo-men armeijassa.

Franssilan tilan inkeriläispakolaisel-le Juho Savolaiselle kävi näin. Hänen perheensä lähetettiin noin 40 000 muun inkeriläisen tavoin Suomeen. Per-

heen isä kuoli tulomatkalla evakuoin-tileirillä Lohjalla, eikä hänen hautaan-sa myöhemminkään löydetty. Vuon-na 1943, Alajärvelle tullessaan, Juho oli 16-17-vuotias ja asui ja teki maatöitä Franssilan tilalla.

- Ahkerat inkeriläiset tekivät mielel-lään töitä, muistelee Antti Franssila

Juho meni Suomen armeijaan kone-kivääriampujaksi ja kävi lomillaan kat-somassa Koskenvarrella asuvaa perhet-tään: äiti-Katria ja sisaria Annia, 18, ja Lempiä, 13. Jatkosodan lopulla Juho Sa-volainen tuli takaisin Alajärvelle. Asele-po solmittiin 4. syyskuuta 1944 ja Juho pääsi heti työmieheksi Franssilan tilalle.

Kun sota loppui, Juho Savolainen pelkäsi Neuvostoliitossa odottavaa vas-taanottoa ja lähti kohti Ruotsia, Tur-kuun saakka, mutta palasi viime tin-gassa perheensä perään, sillä äiti ja vanhempi sisar Anni halusivat palata kotimaahan, Annilla kun oli sulhasensa NL:n armeijassa.

Luottovankeja kohdeltiin maataloissa hyvin

Venäläisiä sotavankeja Alajärven keskustassa 1943 heinä-elokuussa: Vas. alajärve-läinen kyläseppä Aaro Tallbacka, Nikolai-vanki Alapihan talosta, Vasili Brit-vanki Puumalan talosta ja Sergei Filopovist-vanki Viitaniemestä. Kuva: Pekka Viitanie-men kokoelmat

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

joona 3 perustettiin joulukuussa 1942. Saksasta siirrettyjä suomensukuisia so-tavankeja hyväksyttiin vapaaehtoisik-si sen riveihin. Ennen Heimopataljoona 3:n perustamista Suomeen siirretyt hei-mosotavangit työskentelivät etupäässä maatiloilla. Vain noin kolmasosa Suo-meen siirretyistä heimosotavangeista pyrki vapaaehtoisena Suomen armei-jaan. Inkeriläiset olivat innokkaimpia taistelemaan Suomen puolesta, kaukai-semmat heimoveljet tverinkarjalaiset ja vepsäläiset vähemmän innokkaita. Osa vapaaehtoiseksi halukkaista oli asepal-velukseen kelpaamattomia huonon suo-men kielen taidon tai poliittisen epä-luotettavuuden vuoksi. Osasyynä pal-velushaluttomuuteen oli sotaväsymys, mutta heimosotavangit tiesivät myös, että rintamalla vastassa saattoi olla isä, veli tai ystävä. Omat ongelmansa aiheu-tuivat myös suomalaisten vaihtelevasta suhtautumisesta venäjää puhuviin hei-mosotamiehiin.

Tiedustelua ja vastavakoiluaSotavankeja luovutettiin puolin ja toi-sin myös tiedustelu- ja valvontasyis-tä. Kaikki Päämajan tiedustelujaoston osastot osallistuivat jatkosodan aikana myös sotavankien vaihtoon tai luovu-tuksiin. Ulkomaatoimisto hoiti yhteyk-siä saksalaisiin sotavankien vaihtojen ja luovutusten yhteydessä. Tiedusteluosas-to taas sai saksalaisilta tiedustelun kan-nalta mielenkiintoisia sotavankeja ja luovutti saksalaisille vastaavia sotavan-keja. Varsinkin lentäjäsotavangit olivat tärkeä tiedonlähde sekä suomalaisille että saksalaisille. Osa tiedusteluosaston kautta saksalaisille luovutetuista tai sak-salaisilta vastaanotetuista sotavangeis-ta oli joko kaksoisagentteja tai todella

Vangit olivat tarpeellista työvoimaa, koska merkittävä osa miehistä oli rintamalla.

taitavia reaalipoliitikkoja, sillä useampi heistä loi Neuvostoliittoon palattuaan hyvän sotilasuran. Valvontaosaston ala-toimistoista ainakin Lapin alatoimisto luovutti ja vastaanotti sotavankeja vas-tavakoilutarkoituksessa. Valvontaosasto luovutti saksalaisille myös useita satoja poliittisesti epäluotettavia sotavankeja, heidän joukossaan 48 juutalaista sota-vankia. Kaiken kaikkiaan suomalaiset luovuttivat yhteensä 54 juutalaista sota-vankia saksalaisille. Heistä suomalaisil-le palautettiin kaksi Porin saksalaisel-la lentokenttätyömaalla ollutta vankia. Saksalaiset luovuttivat suomalaisille ai-nakin seitsemän juutalaista sotavankia.

Oikeudellisia näkökohtiaSotavankien luovuttaminen kolman-nelle osapuolelle ei periaatteessa ollut kansainvälisen oikeuden nojalla kiel-lettyä. Toisen maailmansodan aikana voimassa olleissa kansainvälisissä so-pimuksissa ei juurikaan säädelty sota-vankien vaihtoja ja luovutuksia. Vuon-na 1929 solmittu Geneven sopimus ra-joitti vain sairaiden ja haavoittuneiden sotavankien siirtoa silloin kun siitä oli haittaa heidän paranemiselleen. Muu-toin sopimuksessa mainittiin vain se, että sotavankeja siirrettäessä vangeille piti etukäteen kertoa, mihin heidät ai-ottiin siirtää, ja antaa heille mahdolli-suus ottaa omaisuuteensa mukaan. Vas-ta vuonna 1949 solmitussa Geneven sopimuksessa säänneltiin tarkemmin sotavankien siirtoa kolmannelle osa-puolelle.

Ida Suolahti FM

Kirjoittaja valmistelee aiheesta väitöskirjaa

Nyt kaupoissa upea Arto Pietilän toimittama

Suomi sodissa 1939 - 1945 kuvakirja.Talvisota, jatkosota ja Lapin sota.

Huomattavasti kuvia myös kotirintamalta.

Yli 600 ainutlaatuista valokuvaa kautta Suomen!Kuvia pommitetuista kaupungeista ja sotilaista Marskiin.

Lähde Puolustusvoiminen mahtava SA-kuva-arkisto.

Myynti mm. Akateeminen kirjakauppa ja Suomalainen kirjakauppa.

Tilaukset myös www.kustannushd.fi Arto Pietilä 050 3639195

274/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Kurejoen rannoilla työskenteli sodan aikaan paljon venäläisiä sotavankeja alajärve-läisillä maatiloilla. Myös Inkerin evakkoja oli asutettu seudulle. Antti Franssila muis-telee lämmöllä heillä asunutta Savolaisen perhettä.

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Perhe ei kuitenkaan päässyt palaa-maan kotiinsa Inkerinmaalle, vaan hei-dät vietiin jonnekin Moskovan taakse, josta he myöhemmin tulivat takaisin päin metsätyöhön Vienan Karjalaan. Juho taas vangittiin heti ensin vuodek-si Pietari Paavalin vankilaan Leningra-diin ja sieltä pakkotyöhön Siperiaan 10 vuodeksi, kirvesmieheksi hiilikaivok-selle.

Karkaileva sotakorvaushevonenVoitto Franssilan perhe Antti-poiki-neen muutti Kookinlaakson uudistilalle välirauhan kesänä. Talvisodan syttyessä asuin- ja karjarakennukset olivat puoli-valmiita. Niiden ensimmäinen asukas oli pyhäjärveläinen Juho Hinkkasen so-tasiirtolaisperhe karjoineen. Asuinra-kennukseen saatiin kaksi huonetta asu-miskuntoon ja vesikattovaiheessa ol-leeseen navettaan sisustettiin sikala ja talousosasto. Sikalassa pidettiin muuta-maa lehmää ja Hinkkasen isännällä oli myös komea ori, jolle tarvittiin tallia.

Franssiloiden asetuttua aloilleen Kookinlaaksoon tila laajeni 30 hehtaa-rin kokoiseksi. Hevosiakin tarvittiin ki-peästi.

- Saimme käyttöön kaksi venäläis-tä sotasaalishevosta. Arvo Sillanpää - naapurin isäntä - nikkaroi sähköaidan hevoslaitumen ympärille. Toinen venä-läishevosista ei sähköstä piitannut, vaan lähti usein omille teilleen ja oli muu-tenkin vihainen, purikin minua kerran, muistelee Antti Franssila.

- Kerran hevonen sitten irtisanou-tui vihollismaata hyödyttävästä työpal-veluksesta ja karkasi teille tietymättö-mille. Se oli saatu kiinni 20 kilometrin päästä, Lapuan Lakaluoman kylästä, kertoo Franssila. Karkusuuntaa pohdit-taessa todettiin, ettei taida pitää paik-kaansa uskomus, että hevonen osaa ko-tiinsa.

– Suoraan länteen paineli venäläishe-vonenkin, Franssila naurahtaa vanhalle tapaukselle, josta hän kirjoitti tarinan myös Alajärvi-seuran 2006 julkaise-maan Sota-aika kotirintamalla -kirjaan. Alajärven inkeriläisistä pakolaisista on kirjattu muistitietoa myös mm. Maiju

Viitaniemen toimittamaan Hoiskon pe-rinnekirjaan Entisaikojen elämänme-noa.

Sotavankeja monessa talossaMyös venäläisiä sotavankeja työskenteli paljon alajärveläisillä maatiloilla paik-kaamassa työvoimapulaa.

- Naapurissa, Eino Mäkelän tilal-la oli yksi. Olimme joen toisella puolel-la pellolla töissä ja meidän Juho-evakko neuvoi meille pojille, miten huutaa ve-näjäksi: Stalin, huono mies. Mäkelän venäläisvanki tuli aivan joen varteen vastaamaan, että ”Mannerheim pruik-kuhousu!”, kertoo Franssila.

Arvo Sillanpään tilalle taas sijoitet-tiin vanki, joka oli ammatiltaan kol-hoosin traktorikuski. Hän pilkkasi tilan rautapyöräistä traktoria mitättömäksi ja vertasi sitä kolhoosinsa telaketjutrakto-riin, jolla hänen mukaansa ajettiin aa-mupäivä sarkaa toiseen suuntaan ja ilta-päivä takaisin valtava äes perässä.

- Sellainenkin jäi mieleen, kun tämä vanki kaatoi kortilla saatua petrolia suoraan ämpäristä traktorin tankkiin ja ison osan peltoon. Isäntä juoksi hätiin: ”Älä haaskaa polttoainetta!” Vanki vas-tasi, että ”Soromnoo, valtion bensaa, ei tarvitse välittää”.

Perunatkin kuorittiin lautaselleAntti Franssila kertoo, että venäläisvan-keja kohdeltiin kuten muitakin. Vangit nukkuivat vinttikamareissa, komerois-sa, liiterin nurkassa – missä tilaa oli. Heidän joukossaan oli hyviä maatyö-miehiä, eivät tosin kaikki. Eräälle tilal-le maatöihin määrättiin sotavanki, joka oli siviiliammatiltaan lääkäri.

- Kun maatyöt eivät sujuneet, isäntä ehdotti, että tee sitten lääkärin töitä ja niin vanki tekikin ja hoiti kylän asuk-kaita lääkärinä, kertoo Franssila.

- Nälkäähän täällä maalla ei ollut ja vangit söivät samaa ruokaa kuin talon väkikin. Öiksi heidät olisi pitänyt telje-tä lukon taa, mutta ei taloissa niin tehty. Ajateltiin, että vangit tekevät paremmin töitä, kun heitä kohdellaan hyvin, sanoo Franssila.

Hän muistaa naapuritalon, jossa oli

kaksi vankia. Varsinkin sitä ahkeraa ja nöyrää vankia emäntä piti arvossa – kuori tälle perunatkin valmiiksi. Toisi-naan vangeista ja talon väestä tuli aivan ystäviä.

- Monet vangeista lähtivät kotimaa-han vesissä silmin. He pelkäsivät, ettei heitä kohdella hyvin Neuvostoliitossa, kun olivat jääneet vangiksi. Sotavankeja karkasi keräilyjunista, Franssila kuvai-lee.

Yhteyttä on pidettyVuosikymmeniä sotien jälkeen yhteyk-siä solmittiin uudelleen, kaikista van-geista ei koskaan kuulunut mitään, mutta toisten kanssa yhteys säilyi – niin kävi Franssiloiden ja Inkerin siirtolais-ten Savolaistenkin tapauksessa.

Vasta Hrutsevin tultua valtaan Juho Savolainen saattoi ottaa uudestaan yh-teyttä Franssilan perheeseen. Tuolloin MTK:n luottamustehtävissä toiminut Antti Franssila kutsui Juho Savolaisen Suomeen ja Alajärvelle ja nuoruuden ys-tävät tapasivat vuosien jälkeen Riihimä-en asemalla, jonne Juho Savolainen saa-pui Nina-tyttärensä kanssa.

- Juho muisti vielä hevostemme ni-metkin, ihmettelee Antti Franssila. Myöhemmin, Gorbatshovin aikana

Juho Savolainen pääsi palaamaan ko-timaisemiinsa Kankaan kylään, Pieta-rin seudulle ja työhön rakennusmiehek-si kolhoosiin. Pietarista löytyivät myös asiakirjat, jotka todistivat hänet kotiti-lansa alkuperäiseksi omistajaksi ja ta-loon asettuneet venäläiset joutuivat läh-temään. Antti Franssila vieraili Savo-laisten luona Kankaan kylässä.

- Katselimme monia paikkoja siellä Pietarin seudulla. Kuin ihmeen kaupal-la Savolaisten talo oli säästynyt ja myö-hemmin he saivat ostaa vähän lisää puu-tarhamaatakin talonsa yhteyteen. Juho kasvatti vihanneksia kasvihuoneessa ja marjojakin viljeli kovasti.

Myöhemmin presidentti Mauno Koi-visto myönsi inkerinsuomalaisille pa-luumuuttajan aseman ja Juho Savolai-nen palasi Suomeen ja asuu nyt Punka-harjulla sotaveteraanikylässä.

- Soittelemme aina joskus ja vaih-damme kuulumisia, en viitsi enää lä-hettää kuivia kortteja – on mukavampi kuulla ääntä ja puhua puhelimessa, sa-noo Franssila.

Teksti ja kuvat: Erja Niemelä

Kuljetuspalvelu Vatiala OyKangasala

Sähkö-IskeläKangasala

Karkkilan Toritaksi OyKarkkila

Pekka Tolvanen OyKemi

www.pekkatolvanen.fi

PR-Trukit OyKemi

RP-Louhinta OyKeminmaa

Moottorikoneistamo R-Koneistus Oy

Kerava

ProfeCons OyKerava

www.profecons.fi

RCC Solutions OyKerava

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201328

Talvisodan virolaiset vapaaehtoiset

1939 -1941 saapui maahamme salateit-se Suomenlahden yli suuri joukko viro-laisia nuoria miehiä. Talvisodan aika-na Suomeen lähdön motiivina oli en-nen kaikkea veljeskansan auttaminen taistelussa itsenäisyyden säilyttämisek-si. Kevättalvella 1940 miehiä tuli noin 50 – 60, tehtyään äärettömän vaivalloi-sen matkan pakkasessa ja tuulessa yli railojen repimän Suomenlahden. Moni lähteneistä hukkui vaarallisella matkal-laan. Perille päässeistä muodostettiin oma sotilasyksikkö Suomen puolustus-voimiin. Tälle osasto Sisuksi nimetylle joukolle alettiin antaa sotilaskoulutusta. Talvisota päättyi kuitenkin ennen jou-kon koulutuksen loppuun saattamista. Osasto lakkautettiin, mutta miehet jäi-vät Suomeen pääosan sijoittuessa eri ta-voin suomalaiseen työelämään.

Kaksi erityisryhmää teki kuitenkin poikkeuksen. Jo ennen osasto Sisun lak-kauttamista päätti noin 10 miehen ryh-mä lähteä Norjaan tukeman norjalaisia heidän taistelussaan itsenäisyyden puo-lesta saksalaismiehittäjää vastaan.

Toinen, viiden miehen erityisryhmä värvättiin Suomen puolustusvoimien tiedustelun palvelukseen. Suomen soti-lastiedustelu oli luonnollisesti kiinnos-tunut tilanteesta Virossa Neuvostolii-ton laajennuttua Baltiaan. Miehet teki-vät matkoja Viroon joidenkin viipyessä siellä pitkiäkin aikoja lähettäen hankki-miaan tietoja radiolla Suomeen. Aina-kin kaksi joutui veneen rikkouduttua pidätetyiksi ja pitkiin vankeusrangais-tuksiin Neuvostoliitossa. Myös suoma-laisia miehiä oli mukana tiedustelutoi-minnassa. Staffanin saaren omistaja Nordberg osallistui tiedusteluretkiin ja sai surmansa neuvostorajavartijoiden luodeista jo syksyllä 1939.

Pakenijoiden toinen aaltoVuoden 1941 alkupuolella tuli toinen pienempi aalto Viron poikia Suomeen. Tämän joukon Suomeen lähdön tausta-na oli Viron uusi tilanne sen ollessa nyt osa Neuvostoliittoa. Neuvosto-Virossa pyrittiin lamauttamaan kaikki demo-kraattinen, itsenäinen, vapaudentah-toa ilmentävä ajattelu. Tämä aiheutti maanalaisen vastarinnan, johon liittyi uusien isäntien propagandaan reagoi-via lentolehtisiä, jopa aseiden kätkentää. Tästä taas seurasi pidätyksiä ja vangit-semisia ja edelleen se, että monet nuoret miehet alkoivat suunnitella maasta läh-töä uskoen, että vieraalla maalla saattai-si avautua mahdollisuuksia menetetyn itsenäisyyden palauttamiseen. Niinpä kevättalvella 1941 tuli Suomenlahden jään yli noin 20 nuorta miestä kokien samanlaisia vaivoja, vaaroja ja vastuksia

kuin edeltäjänsä vuotta aikaisemmin. Tämä joukko oli suurimmaksi osaksi nuoria opiskelijoita tai koululaisia, joil-la ei vielä ollut oleellisia sidonnaisuuksia elämässään Virossa. Suomeen saavuttu-aan miehet joutuivat suoraan Rataka-dulle Valpon pidättämiksi ja kuulustel-taviksi. Tarkoituksena oli luonnollisesti selvittää saapuneiden taustat ja luotetta-vuus.

Osasto Sisun miehistä tiedustelujoukkoOsasto Sisun miehet, ainakin pääosa heistä, olivat ennen joukon hajaantu-mista keväällä 1940 sopineet siitä, että jos tarve ja mahdollisuus olla hyödyksi kotimaalle Virolle ilmenee, heille ilmoi-tetaan siitä. Yhteyshenkilöinä Suomes-sa olivat majuri Aksel Kristjan ja toi-mittaja Harald Vellner. Majuri Kristjan oli vuodesta 1935 toiminut Viron soti-lasasiamiehenä Suomessa. Viron tul-tua miehitetyksi hän ei palannut koti-maahan, vaan jäi poliittisena pakolai-sena Suomeen. Toimittaja Vellner oli paennut Suomeen jo 1939 ja työskente-li Helsingin Sanomien poliittisen osas-ton toimittajana. Näiden kahden mie-hen ajatuksena oli kouluttaa Suomessa olevista virolaismiehistä tiedustelujouk-ko, jota tarvittaessa olisi käytetty toimi-maan Virossa. Hankkeen henkisenä tu-kena oli Suomeen tullut amiraali Johan Pitka. Taloudellista tukea hankki Ees-ti Laevandus-yhtiön johtaja Heinrich Neuhaus. Talvisodan jälkeisessä tilan-teessa Suomen puolustusvoimien tie-dustelua hanke ja siihen liittyvä yhteis-toiminta kiinnosti.

Sodan uhkan kasvaessa kesäkuus-sa 1941 alkoivat Kristjan ja Vellner kut-sua entisiä osasto Sisun miehiä kokoon eri tavoin viestittäen. Monet saivat tie-don Helsingissä Fazerin kahvilassa, jos-sa säännöllisesti tavattiin. Kutsumisen ajankohta vaihtelee muistelijan mukaan kesäkuun alusta kesäkuun 23. päivään. Kokoontumispaikaksi tuli Munkki-niemen koulu, jossa virolaiset upseerit eversti Henn-Ants Kurg ja luutnantti Helmar Lossman olivat vähitellen saa-puvia miehiä vastaanottamassa. Var-sin pian joukkoon tuli myös saksalai-sedustus, yliluutnantti Kurt Reinhardt ja sonderführer Werner Schwartze. Kävi ilmi, että saksalaiset olivat otta-neet operaation johtoonsa. Reinhardt nimettiin johtajaksi ja siis sotilasarvos-sa ylempänä olevan Kurg:in esimiehek-si. Taustalla yleisjohtajana oli ilmei-sesti Abwehrin Suomen osaston johtaja korvettenkapitän Alexander Cellarius. SuomaIaisia upseereita ei muistelijoiden mukaan paikalla ollut.

Tähän Sisu-lähtöiseen osastoon tuli yhteensä noin 50 miestä. Ammatilli-

silta taustoiltaan he olivat mitä moni-naisimpien alojen edustajia, asianajajia, kaupallisen alan johtaja, eri alojen vir-kamiehiä, sotilaita, kalastajia jne. Mies-ten ikä vaihteli 16 vuodesta 57 vuoteen.

Toisen aallon miehistä radistiryhmäAivan erikseen tästä Sisu-lähtöises-tä ryhmästä valittiin kevättalvella 1941 saapuneista pakolaisista 14 miestä, jois-ta oli tarkoitus muodostaa radiokoulu-tuksen saanut tiedusteluryhmä. Kes-kustelut miesten kanssa käytiin ja eh-dotus liittymisestä tiedustelujoukkoon tehtiin heti, kun heidät oli vapautet-tu Valpon suojista Ratakadulta. Heidät majoitettiin aluksi Helsingissä muka-vasti matkustajakoteihin. Rahoitus tä-hän saatiin ilmeisesti edellä mainituista Neuhausin keräysvaroista. Maalis-huh-tikuun vaihteen tienoilla joukko vietiin amiraali Pitkan puhutteluun. Amiraa-li loi joukkoon henkeä muistuttamalla, että isänmaa tarvitsee aloitekykyisten nuorten miesten tekoja, sillä Neuvosto-liittoon liittyminen ei ollut kaikkien vi-rolaisten harras toivomus, kuten propa-ganda oli väittänyt.

Amiraalin puhuttelusta joukko vie-tiin suoraan noin 20 km Helsingistä länteen Espoon Soukanniemeen (silloin Sökö), Staffanin saareen. Tukikohdak-si, sekä koulutus- että asuinpaikaksi tuli saarella oleva kaksikerroksinen huvila, yläkertaan majoitus, alakertaan luok-kahuone ja ruokailutila. Koko operaa-tio toimi äärimmäisen salaisena. Siksi oli kiellettyä muun muassa yhteydenpi-to lähiseudun asukkaisiin. Selityksenä mahdollisille uteliaille oli, että kysees-sä on joukko virolaisia Talvisodan va-paaehtoisia, jotka on tuotu Espooseen lepäämään rasituksistaan. Koulutetta-

vat saivat suomalaista sotilaan päivära-haa. Käytännössä, joskin epävirallisesti, koulutettavat olivat siis Suomen puolus-tusvoimien sotilaita.

Tämän joukon johto oli Suomen so-tilastiedustelun käsissä. Paikalla kou-lutuksen johtajana oli luutnantti Erk-ki Laurinmäki. Koulutuksen valvojik-si oli nimetty Suomen radiotiedustelun johtaja, Päämajan Radiopataljoonan ko-mentaja majuri Reino Hallamaa sekä majuri Kristjan. Majuri Hallamaa eli Suomen radiotiedustelu oli hankkees-sa vahvasti mukana. Laurinmäki oli Päämajan Radiopataljoonan teknisellä puolella palveleva upseeri. Kouluttajis-ta vänrikki Aleksanteri Kinert oli ra-diotiedustelun venäjänkielentaitoinen koodinmurtaja ja vääpeli Lauri Yrjölä Kauniaisissa toimivalta radiotiedustelu-asemalta komennettu kuuntelija. Viro-laisena kouluttajana oli Toomas Hellat, joka oli saapunut Suomeen jo syksyllä 1939, saanut syksyllä 1940 tiedustelu- ja radisti- sekä laskuvarjohyppykoulu-tuksen ja tehnyt talvella 1940 -1941 tie-dustelumatkan Viroon. Hänen roolinsa Staffanilla jäi koulutuksen osalta vähäi-seksi. Lähinnä hän muistelmassaan kat-soo itsensä koulutettavien ”kasvattajak-si” ja hengen luojaksi.

Kouluttajien asuinpaikkana sekä ra-diolähettimen sijoituspaikkana oli Staf-fanin vieressä mantereen puolella sijait-seva ns. Hallamaan huvila. Huvila oli hankittu Hallamaan toimenpitein ja hänen nimiinsä keväällä 1941 käytettä-väksi sotilastiedustelun salaisiin tarkoi-tuksiin. Tämä selittää Staffanin saaren valinnan koulutuspaikaksi.

Tiivistä koulutustaMunkkiniemen koululle sijoitetun osas-ton kouluttamisesta ei muistelmissa ole

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

ERNA-joukon perustaminen ja koulutus

Staffanin saarella on laatta, joka kertoo toiminnoista saarella sodan aikana.

294/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

täsmällistä tietoa. Koska tämä joukko tuli olemaan ERNA-osaston eräänlai-nen taisteluosa, oli koulutus ilmeisesti pelkästään taistelukoulutusta ja muu-ta sotilaallista harjoittelua, esimerkiksi asekäsittelyä ja liikkumista metsämaas-tossa. Ainakin pääosalla oli otilaskou-lutustaustaa Sisu-koulutuksen ansiosta. Aseistus oli jokseenkin kehno. Henki-lökohtaisena aseena oli 7,65 FN-pistooli. Lisäksi oli joitakin omia aseita sekä sak-salaisia vanhoja automaattiaseita, käsi-kranaatteja ja räjähdysaineita. Koulu-tusjakso oli kokonaisuudessaan noin viikon pituinen.

Staffanilla koulutus tähtäsi tieduste-lijan taitoihin ja siinä erityisesti radi-oiden käyttämiseen. Radiotekniikasta annettiin ilmeisesti vain jotakin pin-nallista tietoa. Tärkeintä oli sähkötys-koulutus, joka alkoi luonnollisesti mor-se-aakkosten opettelulla. Tavoitteena oli sähkötysnopeus 60 merkkiä minuutissa, mutta monet pääsivät 80, jopa 100 mer-kin nopeuteen. Innostus oli suuri. Säh-kötystä harjoiteltiin virallisten oppitun-tien jälkeenkin usein myöhään yöhön. Samalla harjoiteltiin salakirjoitusasioi-ta. Tiedustelijoiden radiona käytettiin suomalaisia kaukopartioita varten kehi-tettyjä keveitä ns. Kyynel-radioita. Valo-kuvista päätelleen silloin oli jo käytössä lähettimenä Kyynel tyyppiä M4 tai M5 ja vastaanottimena tyyppiä M7. Nämä versiot olivat tulleet Päämajan Radiopa-taljoonan Varikkokomppaniassa sarja-tuotantoon keväällä 1941. Yhteydenpi-toa harjoiteltiin jopa 160 km etäisyydel-lä. Sitä varten Staffanilla oli käytössä 1 kilowatin lähetin. Venäjänkieli oli myös ohjelmassa, mutta siltä osin edistymi-nen oli heikkoa.

Tiedustelutoiminnan tarpeita var-ten perehdyttiin Puna-armeija organi-saatioon ja sen panssarikalustoon, me-rivoimien aluksiin ja ilmavoimien len-tokonetyyppeihin. Toomas Hellatin muistelman mukaan perehdyttiin myös Puna-armeijan aseistukseen ja harjoi-teltiin ammuntaa eri käsiaseilla. Ülo Jõgi taas muistelmassaan toteaa erityi-sesti, että mitään ammuntoja Staffanin miehillä ei ollut. Sen sijaan pioneeritoi-mintaa, lähinnä räjähdysaineiden käyt-töä, harjoiteltiin. Liikuntaa harrastet-tiin kunnon ylläpitämiseksi. Erityisen mieluisa laji oli suunnistaminen.

ERNA-joukko muodostuuKesäkuun loppupuolella Staffanilla nähtiin ensimmäisen kerran saksalai-nen upseeri. Majuri Kristjan toi muka-

naan Kurt Reinhardtin (Hellatin mu-kaan myös sonderführer Schwartze oli mukana). Reinhardt selosti suunnitteil-la olevaa tiedusteluoperaatiota, jota oli suunniteltu yhteistoiminnassa Suomen sotilasjohdon kanssa. Nyt hän esitti ky-symyksen, halusiko Staffanin joukko liittyä Munkkiniemessä koulutettavaan joukkoon ja yhteistoimintaan saksalais-ten kanssa vai luopua koko yritykses-tä. Miehet alkoivat kuumeisesti miettiä eri vaihtoehtoja. Henkisenä lähtökohta-na olivat epäluulot entistä historiallis-ta Viron itsenäisyyden vihollista koh-taan. Asiaa mietittiin lähes koko yön. Lopulta päätöksenä oli, että liitytään Munkkiniemen miesten ja sitä kautta siis myös saksalaisten kanssa sotimaan sen hetken vihollista vastaan. Miehet katsoivat, että yhteistyötä voidaan teh-dä vaikka paholaisen isoäidin kanssa, kun vastassa on niin paljon kärsimyksiä tuottanut kommunistivalta.

Hellatin mukaan myös muita saksa-laisia vieraili Staffanilla, ennen kaik-kea itse ”Pyhä Cellarius” . Ülo Jõgi taas kiistää, että muita saksalaisia olisi Rein-hardtin lisäksi käynyt .

Staffanin miesten päätös merkitsi sitä, että heidän asemansa Suomen puo-lustusvoimissa palvelevina vapaaehtoi-sina laillistettiin. Nyt he saivat uudet so-tilaspuvut menneiden kuukausien har-joituksissa kuluneiden asujen tilalle.

Koulutus päättyi heinäkuun alussa ja Staffanin miehet liitettiin Munkkinie-messä harjoittelevaan joukkoon. Hal-lamaan huvilaan jäi siellä olevan radio-lähettimen käyttäjiksi ja yhteyden Suo-men-päätä hoitamaan kaksi virolaista laivaradistia. Seurasi valatilaisuus, jos-sa syntyi kiista eversti Kurgin ja yliluut-nantti Reinhardtin välille siitä, kenelle vala vannotaan. Reinhardt vaati uskolli-suudenvalaa Führerille. Tästä virolaiset kieltäytyivät, koska he katsoivat olevan-sa vain yhteistoiminnassa saksalaisten kanssa, eivät Führerin alaisia. Kiistan lopputuloksena oli, että vala vannottiin Suomen valtiolle. Valan vannojia oli yh-teensä 67 , 15 Staffanin ja 52 Munkki-niemen miestä. Saksalaiset antoivat jou-kolle ja koko operaatiolle nimen ERNA. Nimen alkuperästä ei ole tietoa. Viron pojat tulkitsivat huumorimielellä sen tulevan sanoista Eesti Rahvast Nöö-gitakse Alati (Viron kansaa pilkataan aina).

Heinäkuun alussa harjoiteltiin venei-siin siirtymistä ja maihinnousua Kulo-saaressa. Sieltä siirryttiin Pirttisaareen, lopulliseen lähtösatamaan.

Toomas HellatKuten edellä kerrotusta ilmenee, oli Toomas Hellat erikoinen mies ERNA-joukossa. Siitä syystä hänen elämänvai-heistaan vielä muutama sana. Hän oli syntynyt Tallinnassa 1920. Isä oli toi-minut muun muassa ulkoministerinä sekä suurlähettiläänä Puolassa, Latvias-sa, Suomessa ja Unkarissa. Hän oli käy-nyt koulunsa Helsingin saksalaisessa koulussa sekä Tallinnan Westholmin ja Tarton Treffnerin lukioissa. Hän aloit-ti 1938 oikeustieteen opinnot Tarton yliopistossa, mutta siirtyi syksyllä 1939 purjeveneellä Suomeen. Talvisodan ai-kana hän toimi Suomen Yleisradion vi-ronkielisten lähetysten kuuluttajana. Käytyään lyhyen tiedustelukurssin hän lähti marraskuussa 1940 veneellä tie-dustelutehtävään Viroon palaten helmi-kuussa 1941 hiihtäen takaisin Suomeen. Staffanin kurssin päätyttyä hän osallis-tui ERNA-operaatioon hypäten yhdessä Ülo Jõgi n kanssa laskuvarjolla Viroon.

Vuoden 1941 lopulla Hellat astui Sak-san sotilastiedustelun palvelukseen saa-den alkuvuodesta 1942 tiedustelukou-lutuksen Riiassa ja Hampurissa. Hänet oli tarkoitus siirtää tiedustelutehtävään Egyptiin, mutta Rommelin operaation epäonnistuttua hän joutui vastaaviin tehtäviin Balkanille. Hän pääsi takai-sin Viroon Büroo Cellariukseen vuoden 1943 lopulla.

Virossa hän osallistui Suomen soti-lastiedustelun kanssa syksyllä 1943 or-ganisoituun uuteen tiedusteluoperaati-oon Haukka, jonka tavoitteena oli ke-rätä tietoa ennen kaikkea saksalaisten toiminnasta ja suunnitelmista Virossa.

Kesällä 1944 saksalaiset perustivat tie-dusteluorganisaation Tümmler, jonka tarkoitus oli jäädä Viroon saksalaisten mahdollisesti vetäytyessä. Hellat osal-listui myös tähän. Kun venäläiset sitten miehittivät Viron ja yhteydet Suomeen ja Ruotsiin käytännössä katkesivat, jäi Hellat Viroon. Piileskeltyään muutamia kuukausia hän joutui KGB:n pidättä-mäksi joulukuussa 1944.

Heti Tallinnassa vankilaan joudut-tuaan hän oli suostunut yhteistyöhön KGB:n kanssa ja kuulusteluihin liittyen alkanut kirjoittaa omaa elämäkertaan-sa ja siihen liittyen erityisesti muistel-miaan tapahtumista ja henkilöistä koko tiedustelijauransa ajalta. Muistelmissa, jotka arkistoissa ovat säilyneet, Hellat usein korostaa omaa rooliaan eri tapah-tumissa. Tätä Ülo Jõgi omassa teokses-saan kritisoi pyrkien kumoamaan Hel-latin useita väitteitä.

Viron KGB suunnitteli Hellatin lä-hettämistä agenttina länteen, mutta tämä suunnitelma ei toteutunut. Va-pauduttuaan Hellat toimi mm. Viru-hotellin rakennustyömaalla ja hotelli Tallin’issa hallintovirkailijana.

Lauri Lehtonen

Lähteet:Ülo Jõgi, Ernan tarina, suom. Juha Tetri, kus-tannusosakeyhtiö Ajatus, Helsinki 1996Hans Salm, Viie luure agent, Esti luurajat II maailmasojas, Maalehe raamat, toinen pai-nos, Tallinna 2007Toomas Hellat, toim. Jana Reidla, Luuraja aruanne KGB:le, Grenader kirjastus, Tallinna 2006

Koulutettavien koulutus- ja majoitusrakennus saarella

Maalaiskartano Pihkala OyKestilä

Linja-Autoliikenne Helander ja K:nit OyKestilä

puh.(08) 812 2325 ja 0400-890 753

JP Konetyö OyKeuruu

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201330

Englantilaisten radiotie-dustelun ensimmäinen merkittävä läpimurto

Saksan laivaston osalta sai al-kunsa siitä, kun sukellusve-ne U-110 vaurioitui vakavasti 8.5.1941 Grönlannin eteläpuo-lella. Brittilaivaston onnistui viedä alukselta Enigma-sala-kirjoituskone ja siihen liittyvät paperit ennen sen uppoamista. Brittien salainen radiotieduste-luprojekti Ultra pystyi nyt kesä-kuusta joulukuuhun 1941 luke-maan saksalaisten Hydra-koo-dia vain 48 tunnin viiveellä.

Sukellusveneiden kannal-ta oli lisäksi kohtalokasta, että britit kesäkuusta 1941 alkaen onnistuivat tuhoamaan jou-kon saksalaisia huoltoaluk-sia. Nämä olivat tärkeitä, jotta hyökkäyssukellusveneiden toi-minta-aika pitenisi ja ne voi-sivat toimia sellaisilla alueilla, joihin brittien ilmavoimat eivät kyenneet lentämään.

Enigman kaappaus jäi sak-salaisilta salaan. He totesivat kyllä brittien tietojen yllättävän lisääntymisen, mutta Saksan laivaston epäilykset kohdistui-vat vakoilijoihin ja yhteensat-tumiin.

Triton-koodi sulkee brittien silmätVasta helmikuussa 1942 sak-salaiset ottivat käyttöön mo-nimutkaisemman Triton-koo-din. Amerikkalaiset ja brittiläi-set koodinmurtajat sokeutuivat nyt uudelleen noin 10 kuukau-deksi. Kauppalaivamenetyk-set kasvoivat lähes kestämät-tömiksi. On tosin arvioitu, että niiden syynä olivat saattoalus-ten ja lentokoneiden vähäisyys ja käytössä olleen suuntima-laitteen HFDF (high frequen-cy direction finding) epätark-kuus. Vuoden 1942 kuluessa saksalaissukellusveneet upotti-vat 8,5 miljoonaa tonnia aluk-sia, kun taas liittoutuneet upot-tivat 85 saksalaista sukellusve-nettä.

Tammikuusta kesäkuuhun 1942 sukellusveneillä oli suu-rimmat menestyksensä Yhdys-valtain itärannikolla. Tätä es-tämään ei pystytty, kun ei ollut radiotiedustelutietoja eikä riit-tävästi pitkän lentoajan omaa-via koneita.

Eri tavoin, saksalaisten toi-mintamallien tutkimisen, pin-tahavaintojen ja HFDF:n avulla liittoutuneet edelleen kykenivät vastaiskuihin. Amerikkalais-ten uusi Torjuntatietokeskus kehittyi vuoden 1942 aikana brittien Operaatiotietokeskuk-sen rinnalle. Saksalaisten ope-raatio Paukenschlag Yhdysval-tain itärannikolla pääsi tätä en-nen toimimaan menestyksellä.

Liittoutuneet mursivat Tri-ton-koodin joulukuussa 1942. Tärkeä apu oli se, että he sai-vat 31.10.1942 Välimerellä su-kellusvene U-559:stä saksalais-ten uuden sääkoodin. Aluksi sanomien selvittäminen kesti niin kauan, että niistä ei ollut välitöntä operatiivista hyötyä. Saksalaiset taas kykenivät sel-vittämään liittoutuneiden saat-tuekoodit. Näin heillä oli käy-tössään mm. saattueiden aika-taulut. Vaikka Ultran avulla kyettiinkin muuttamaan saat-tueiden reittiä, uusi reitti saat-toi viedä toisen sukellusvene-ryhmän eteen, niin paljon su-kellusveneitä oli merellä.

Selvitystyö nopeutuuEnigman selvittäminen nopeu-tui koko ajan mutta pääosa ai-neistosta oli säätietoja ja polt-toainetietoja kaukana operaati-oiden painopisteistä. Dönitzin lähettämistä ohjeista taas puut-tuivat paikanmääritykset ja muu välittömästi käytettävissä

oleva informaatio. Helmikuus-sa Ultran kyky lukea Saksan laivaston sanomia oli nopeutu-nut, niin että viive oli vain vä-hän yli vuorokauden. Maalis-kuussa 1943 briteillä oli kriisi-vaihe, kun saksalaiset ottivat käyttöön taas uuden sääkoo-din. Kun näiden sanomien si-sältö oli suurin piirtein päätel-tävissä, britit pääsivät kriisin yli yhdeksässä päivässä.

Keväällä 1943 taistelu Atlan-tista alkoi kääntyä saksalaisten tappioksi. Liittoutuneiden me-nestyksiin vaikuttivat Ultran li-säksi muutkin tekijät: tutka, il-

masuojan lisäys, kaikuluotain, saattoalukset sekä koulutuksen ja kokemuksen lisääntyminen. Tässä vaiheessa briteille Ultran avulla paljastui, että saksalaiset pystyivät lukemaan saattuesa-nomia, ja 10.6.1943 brittien lai-vastosifferit uusittiin.

Sukellusveneiden tappiot kasvoivat. Helmikuun alku-puolella ne upottivat saattue SC-118:n 65 aluksesta kymme-nen; susilauman yhdeksästä veneestä kolme upposi ja viisi vaurioitui. Vain neljä venettä pystyi jatkamaan tehtävässään.

Ultra ei pystynyt estämään sitä, että sukellusveneet osuivat saattueen reitille. Lauma ehti kokoontua ennen tehokkaiden vastatoimien alkua. Maalis-kuussa 1943 Ultran lukunope-us oli kaksi vuorokautta, ja Dö-nitzillä oli Atlantilla peräti 120 sukellusvenettä. Ne upottivat tonnistoa enemmän kuin mi-nään muuna sodan kuukaute-na. Tästä alkaen sukellusvenei-den toimintamahdollisuudet heikkenivät radikaalisti. Lento-koneet (niiden toimintasäteen lisääntyminen) ja tutkan käyt-tö ilmasta ja saattoalusten li-sääntyminen ja nopeutuminen heikensivät ratkaisevasti sukel-lusveneiden mahdollisuuksia toimia pinnalla. Toukokuussa Dönitz veti veneensä pois Poh-jois-Atlantin saattuereiteiltä.

Sukellusveneen metsästysKeväällä 1943 liittoutuneet siir-sivät toimintansa painopistettä saattueiden suojaamisesta of-fensiiviin, sukellusveneiden ah-distamiseen. Voimien keskit-tämiseksi joustavasti Yhdys-valtain laivastoon perustettiin 10.Laivasto – ”laivasto ilman laivoja”. Tämä johtoesikunta käytti tehokkaasti hyväkseen torjunnan tietokeskusta.

Saat tuelentotu k ia lu k sia

Ultra ja EnigmaRadiotaistelu AtlantistaToisen maailmansodan yhdeksi ratkaisevimmista teki-jöistä on katsottu taistelu Atlantista. Kyse oli Yhdysval-tain ihmis- ja materiaalipotentiaalin hyödyntämisestä Euroopassa. Ehtisivätkö saksalaiset sukellusveneet upottaa enemmän alustonnistoa kuin amerikkalaiset eh-tivät rakentaa? Jälkeenpäin on voitu todeta, että liittou-tuneiden radiotiedustelun kyky selvittää saksalaisten salasanomia oli tässä taistelussa keskeinen tekijä.

Vallattu U-110 ennen uppoamistaan. Siitä britit saivat saaliiksi en-simmäisen laivasto-Enigman.

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

314/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

konstruoitiin nopeasti, niin että kesällä 1943 niiden ympärille voitiin perustaa metsästäjäryh-miä (hunter killer task groups) ajamaan sukellusveneet esiin. Saattotukialukset rakennettiin rahtilaivan rungoille. Tällainen ryhmä pääsi saksalaisten su-kellusveneiden ”Trutz”-linjan sivuitse. Amerikkalaiset olivat 24.5. saaneet selvitetyksi su-kellusveneiden saaman ohjeen, koska saksalaisviestit tuolloin luettiin välittömästi. Lukemi-sessa oli kuitenkin aukko 1.-4.6., ja vasta 4.6. voitiin met-sästäjäryhmälle ilmoittaa Dö-nitzin 1.6. tekemä ohjeistuksen muutos. Silloin amerikkalais-koneet pystyivät lähes välittö-mästi upottamaan sukellusve-ne U-217:n hyökkäyslinjan ete-läpäästä. Seuraavana päivänä U-758 joutui hyökkäyksen koh-teeksi. Se lähetti hätäsanoman, jonka yhteydessä amerikkalai-sille paljastui sukellusveneiden polttoaineentäydennyspaikka. Jatkossa sanomista paljastui li-sää täydennykseen liittyviä tie-toja. Huoltosukellusvene U-118 upotettiin 12.6. Huoltosukel-lusveneen upottaminen lyhensi välittömästi useiden sukellus-veneiden partiomatkoja.

Sukellusveneet harvenevatVedettyään sudet pois Pohjois-Atlantin saattuereitiltä Dönitz lähetti veneitä kaukotoimin-taan. Tällä välin oli löydettävä keinot tutkan ja lentokoneen yhteisvaikutuksen torjumisek-si. Pitkät matkat toiminta-alu-eille ja pysyminen pitkään toi-

minta-alueilla vaati polttoai-netäydennyksen järjestämistä keskisellä Atlantilla. Kesällä 1943 täydennysalue oli Azorien ympärillä. Huoltosukellusve-ne U-487 upotettiin 13.7.1943 Azorien lounaispuolella nel-jän saattuetukialuksen voimin. Vaikka Ultralla toimikin tuol-loin hitaasti, oli vanhemmis-ta sanomista päätelty tämän huoltoveneen saapuminen alu-eelle täydentämään useita su-kellusveneitä. Nämä joutuivat vaikeuksiin. Yksi tapasi 7.8. huoltosukellusveneen U-117, ja tämän amerikkalaiset lentoko-neet upottivat. Kyseessä oli ai-noa silloin käytettävissä ollut tankkausvene, mikä vähensi sukellusveneiden operaatioita elokuussa. Veneen löytämises-sä oli taas käytetty varhemmin saatu sanomamateriaalia.

Heinä-elokuussa 1943 liit-toutuneet upottivat 62 saksa-laista sukellusvenettä. Elokuun lopussa oli toiminnassa enää 40 sukellusvenettä. Tuon kesän ai-kana liittoutuneet onnistuivat upottamaan suuren osan Dö-nitzin huoltoveneistä, yhteen-sä kahdeksan 11:sta silloin käy-tössä olleesta. Tämä tukahdut-ti sukellusveneiden toiminnan.

Saksalaiset olivat kehittä-neet sukellusveneiden taktiik-kaa ja uusia aseita. Tutkan ha-vaitsemislaitteet paranivat. Akustinen torpedo oli käy-tettävissä saattoalusten tuho-amiseen. Liittoutuneet kehitti-vät kuitenkin ”Foxer”-laitteen, joka saattoaluksen perässä hi-nattuna houkutteli akustiset torpedot sivuun. Syksyllä 1943

Taistelu tonnistostasukellusveneitäupotettu

upotettu1000 tn

USA:ssa rakennetut

Brittienrakentamat

rakennetut yhteensä

lisäys1000 tn

1939, 4 kk 9 810 101 231 332 -4781940 22 4407 439 780 1219 -31881941 35 4398 1169 815 1984 -24141942 85 8245 5339 1843 7182 -10631943 237 3661 12384 2201 14585 +109741944 241 1422 11639 1710 13349 +119271945, 4 kk 152 458 3551 283 3834 + 3378Yhteensä 782 23351 34622 7863 42485 +19134

Ultran lukukyky palautui ke-sän vaikeuksien jälkeen. Näin saattueiden reitit voitiin ohja-ta kauemmas sukellusveneiden tunnetuista olinpaikoista. Ve-neitä ei riittänyt näitä harhau-tuksia tukkimaan.

Vuoden 1943 saattuetaiste-luissa salasanomien avaaminen oli ollut ratkaisevassa osassa. Kesän ja syksyn aikana liittou-tuneet olivat sen avulla ohjan-neet ilmavoimat oikeille alueil-le. Sodan loppuajan avaaminen sujui suuremmitta ongelmit-ta, vain vastustajan radiohiljai-suus oli enää esteenä.

Kesäkuun 4. päivänä 1944 amerikkalaiset valtasivat Rans-kan Länsi-Afrikan länsipuolel-la U-505:n. Tällöin saatiin saa-liiksi Enigma-laite ja käytössä olevat koodikirjat, mikä hel-potti edelleen saksalaissano-mien tulkintaa. Saksalaisille ei koko sodan aikana paljastunut tämäkään seikka, mikä olisi edellyttänyt koodien radikaalia muuttamista.

Sukellusveneistä vedenalaisiaKeväällä 1944 Saksan sukel-lusvenejohto sai käyttöönsä li-sää sukellusveneitä. Merellä oli keskimäärin 60 sukellusvenet-tä. Ennen Normandian mai-hinnousua, joulukuusta 1943 kesäkuun alkuun 1944 sukel-lusveneet upottivat 19 liittou-tuneiden alusta. Näin ei mai-hinnousua kuitenkaan pystyt-ty torjumaan. Tässä yrityksessä upposi 50 taistelusukellusvenet-tä ja kaksi huoltosukellusvenet-tä. Tuolloin oli jo keväästä 1944 alkaen käytettävissä snorkkeli eli ilmaputki, joka lisäsi sukel-lusveneiden mahdollisuutta py-

Huoltosukellusvene U-118 pommituksen kohteena.

Amerikkalaiset ovat juuri vallanneet U-505:n. Siitä saatu Enigma-kone ei enää paljon lisännyt Ultra-tiedustelun kapasiteettia.

syä pitkään pinnan alla. Nyt oli mahdollista toimia pinnan alla. Kesästä 1943 lähtien sukellus-veneet olivat pakostakin pää-osan toiminta-ajastaan sukel-luksissa. Amerikan rannikolla veneet saattoivat odotella saa-lista satamien ulkopuolella no-usten pinnalle vain öisin. Sään ansiosta ja vastustajan tulkites-sa tiedustelutietoja virheellisesti sukellusveneet saivat menestys-tä Pohjois-Amerikan vesillä vie-lä kesäkuusta 1944 huhtikuu-hun 1945. Ilmatoiminta ei ollut tällä alueella riittävää.

Huolimatta pintavoimien yliotteesta U-veneet olivat liit-toutuneille ongelma sodan lop-puun saakka. Saksalaisten uu-det sukellusvenetyypit (XXI ja XXIII) kykenivät liikkumaan nopeasti veden alla, ja niiden käyttööntulo oli yritettävä es-tää. Luopuessaan 7.11.1943 yö-hyökkäystaktiikasta Dönitz ti-lautti satoja uuden tyypin venei-tä, joiden oli määrä valmistua seuraavana keväänä. Keväällä

1944 liittoutuneet kuitenkin li-säsivät pommituksiaan Saksan laivanrakennusta vastaan, joten uusia veneitä valmistui käyt-tökuntoon vasta Normandian maihinnousun jälkeen.

Saksalainen merisotahisto-rian asiantuntija Jürgen Roh-wer on katsonut, että radiotie-dustelun vaikutus suursodan kehitykseen oli erittäin mer-kittävä vuoden 1941 loppupuo-liskolla. Sen avulla säästettiin muuttamalla Pohjois-Atlantil-la saattuereittejä arviolta 300 rahtialusta eli 1,6-2,0 miljoo-naa tonnia. Ilman näitä aluk-sia Normandian maihinnousu olisi voinut siirtyä jopa kevää-seen 1945.

Ohto Manninen

Päälähteet: Jerry C. Russell, Ultra and the Cam-paign against the Uboats in World War II (1980)Roger Sarty – Jürgen Rohwer, In-telligence and the Air Forces in the Battle of the Atlantic 1943-1945 (1988)

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

www.golfsarfvik.fiKuljetusliike

E. Kärkkäinen KyKiuruvesi

www.nordstar.fi

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201332

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Tammikuun 18. päivä osapuolet aikaansaivat luonnoksen sodan-käynnin suuntaviivoiksi vuodel-

le 1943. Neuvottelutulos esiteltiin Roo-seveltille ja Churchillille, jotka hyväk-syivät sen.

Sisilian valtaamisen päämäärä oli:– Tehdä Välimeren kulkuyhteydet tur-

vallisemmiksi.– Kääntää Saksan painetta pois Venä-

jän rintamalta.– Lisätä painetta Italiaa vastaan.

Operaation ylipäälliköksi nimitettiin kenraali Dwight Eisenhower. Hänelle hyväksyttiin annettavaksi ohje perustaa heti esikunta operaation suunnittelua ja valmisteluja varten.

Sisilian puolustuksen järjestelyt Sisilian puolustuksesta vastasi italialai-nen 6. Armeija. Sisilian asevoimien ko-mentajaksi nimitettiin armeijankenraa-li Alfredo Guzzoni. Hän oli johtanut menestyksellisen Albanian miehityk-sen 1939 ja toiminut komentajana Rans-kan vastaisella rintamalla. Hän oli jo 66-vuotias ja ollut kaksi vuotta eläk-keellä, minkä ansiosta hänen nimeään eivät tahranneet italialaisten eri rinta-milla kokemat tappiot.

Saksa ja Italia olivat sopineet poliitti-sella tasolla, että Italian emämaan puo-lustuksen tulisi tapahtua italialaisten johtamana. Saksalaisten edut edellytti-vät, että he voisivat jollain tavoin vai-kuttaa italialaisten komentajien saksa-laisten yhtymien käyttöä koskeviin pää-töksiin. Sisiliassa kysymys ratkaistiin sijoittamalla 6.Armeijan Esikuntaan ar-vovaltainen saksalainen yhteysupseeri ja hänen käyttöönsä pieni saksalainen yhteysesikunta.

Yhteysupseeriksi nimitetty kenraa-limajuri Frido von Senger und Etterlin sai ohjeet tulevaan tehtäväänsä 22. kesä-kuuta Hitlerin päämajassa Berchtesga-denissa. Von Sengerin tehtäväksi mää-rättiin Sisilian puolustuksen johtami-nen saksalaisten joukkojen osalta. Von Senger siirtyi Sisiliaan Rooman kautta, missä Kesselring ja von Richthofen pe-

rehdyttivät 25. kesäkuuta hänet vallitse-vaan tilanteeseen.

Saksalaisia joukkoja oli Sisiliassa Tu-nisian taistelujen päättyessä noin 30.000 miestä ilmavoimien, ilmatorjunnan ja huollon henkilöstöä sekä Tunisiaan pa-laamassa olleita lomalaisia, toipilaita ja täydennysmiehiä. Näistä alettiin 6. tou-kokuuta muodostaa divisioonaa, joka sai nimen 15.Panssarikrenatööridivi-sioona. Se käsitti panssarivaunupatal-joonan, kolme panssarikrenatööriryk-menttiä, divisioonan tykistön ja asela-jijoukot. Divisioonaa ei ehditty täysin moottoroida, joten se eteni heittomars-sein.

Panssaridivisioona ”Hermann Gö-ring” oli perustettu 1933 valtakunnan-marsalkan henkikaartiksi, laajennettu 1935 poliisirykmentiksi ja sodan aikana 1942 prikaatiksi ja divisioonaksi.

Sisilia oli jaettu kahden armeijakun-nan ja kolmen laivastoaseman vastuu-alueisiin. XII Armeijakunnan puolus-tuksen painopiste oli saaren länsipääs-sä, jonne oli ryhmitetty operatiiviset reservit. Armeijakunnan aluetta pidet-tiin uhanalaisena, sillä se oli lähinnä Tunisiaa ja sinne ryhmitettyjen liittou-tuneiden hävittäjäyksiköiden toimin-tasäteen sisäpuolella. Armeijakunnan taktillisina reserveinä oli kolme liikku-vaa ryhmää ja neljä taktillista ryhmää.

XVI Armeijakunnan puolustuksen painopiste oli saaren kaakkoiskulmas-sa, joka oli Maltalle ryhmitettyjen hä-vittäjäyksiköiden toimintasäteen sisä-puolella. Puolustusryhmitys oli paino-pistesuunnassakin todella harva.

18.Rannikkoprikaatin vastuualueen leveys oli 58 kilometriä. Alue oli jaet-tu kahden rannikkorykmentin vastuu-alueisiin. Prikaatin alueella nousi mai-hin kaksi amerikkalaista divisioonaa.

”Hermann Göring” divisioonan siir-to saatiin päätökseen 30. kesäkuuta mennessä ja divisioonan pääosat ryh-mittyivät 5. heinäkuuta mennessä Cal-tagironen alueelle.

Maihinnousun suunnittelu ja valmistelut Casablancan konferenssissa tehdyt pää-tökset käynnistivät sotatoimen suunnit-telun Washingtonin ja Lontoon viras-toissa ja esikunnissa sekä Pohjois-Af-rikan ja Lähi-Idän sotanäyttämöjen eri esikunnissa.

Eisenhower pyysi sanomassaan Alex-sanderille 30. tammikuuta tätä nimeä-mään itselleen esikuntapäällikön Si-silian operaation suunnittelua varten. Esikuntapäälliköksi nimitettiin kenraa-limajuri Charles Gairdner.

Esikunnan runkohenkilöstö koottiin Alger’hen tammikuun lopulla. Esikun-ta, peitenimeltään Force141, oli kum-mankin kansakunnan kaikkien puolus-tushaarojen yhteisesikunta

Tunisian taistelujen johtaminen si-toi Alexanderin 18.Armeijaryhmän ko-mentopaikalle huhtikuun lopulle asti siinä määrin, ettei hän voinut paneu-tua täysipainoisesti Sisilian operaati-oon. Gairdner johti näin ollen suunnit-teluesikunnan työskentelyä ja konsultoi Alexanderin kanssa vain tärkeissä kysy-myksissä. Järjestely oli suunnittelun su-jumisen kannalta epätyydyttävä. Kun myös Montgomery ja Patton olivat rin-tamakomentajia ei Force 141 voinut saa-da takaisinkytkentöjä välittömästi ala-johtoportailtaan.

Force 141 sai työskentelynsä perus-taksi brittien Casablancan konferenssia varten laatiman suunnitelmarungon. Sen pohjalta laadittiin ensimmäinen maihinnoususuunnitelma.

Taistelut Sisiliasta 1943Casablancan konferenssi ja päätös hyökkäyksestä SisiliaanLiittoutuneiden maihinnousu Pohjois-Afrikkaan marraskuussa 1942 ja sitä seuranneet taistelut Tunisiassa muuttivat olennaisesti strategista tilannetta Välimeren alueella. Liittoutuneiden joukkojen olemassaolo Pohjois-Afrikassa teki ajankohtaiseksi kysymyksen, miten jatkaa so-dankäyntiä Välimeren alueella.

Roosevelt ja Churchill lähimpine neuvonantajineen kokoontuivat 14. tammikuuta 1943 korkean tason konferenssiin Casablancaan ratkomaan maailmanlaajuisia strategiaa koskevia kiistakysymyksiä. Välimeren strategia ja hyökkäys Sisiliaan sen osana olivat laaja-alaisen konferenssin erilliskysymyksiä.

Tiestön käyttö 7. A:n ja 8 A:n saumalla 13.-15.7.1943Lähde: Bradley, Omar N., A Soldier´s Story, New York 1951, s. 134-138

Operaatiosuunnitelma “Huskyn” perusajatusLähde: Garland&Smyth, mt., karttaliite III

334/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Suunnitelma esiteltiin Eisenhoweril-le ja hänen puolustushaarakomentajil-leen 13.maaliskuuta Alger’ssa. Suunni-telmaan tehtiin senjälkeen muutoksia ja tarkennuksia. Force 141 toimitti sen Ei-senhowerille, joka hyväksyi sen 10.huh-tikuuta. Sotatoimen ja sen valmistelujen kannalta asioiden olisi silloin pitänyt olla hyvin, mutta niin ei ollutkaan.

Montgomeryn mielestä joukkojen jako kahtaalle synnytti vaaran niiden tuhoutumisesta osina. Montgomery lä-hetti Alexanderille sanoman, jossa hän kertoi oman näkemyksensä Itäisen voi-maryhmän tehtävästä. Hänen armeijan-sa täytyy operoida keskitetysti armeija-kunnat ja divisioonat niin lähekkäin, että ne pystyvät tukemaan toisiaan. Maihinnousuista Gelan ja Scoglittin alueille tuli luopua. Lopuksi hän ilmoit-ti kategorisesti antaneensa käskyn, että maavoimien osalta kaikki Itäistä voi-maryhmää koskeva suunnittelu ja työs-kentely jatkuu hänen edellä luonnostele-mansa suunnitelman pohjalta.

Montgomeryn toimenpiteet saivat jyrkän kielteisen vastaanoton. Umpi-kujan purkamiseksi jouduttiin järjestä-mään uusia kokouksia.

Montgomery lähetti esikuntaansa palattuaan Alexanderille sanoman, jos-sa hän neuvoo esimiestään miten tämän tulisi menetellä. Sanoma päättyy virk-keeseen: “Mielestäni oikea vastaus olisi määrätä amerikkalainen armeijakunta minun johtooni ja antaa minun armei-jan esikuntani hoidella koko operaatio maataistelun osalta.”

Alexanderilla on täytynyt olla harvi-naisen korkea sietoraja Montgomeryn pyrkyryyden suhteen. Sanoman viimei-nen virke merkitsi sitä, että Montgome-ry halusi omia Alexanderin tehtävän tosin johtoporrasta alemmalla tasolla. Se että Alexander ei ryhtynyt alaisensa suhteen kurinpidollisiin toimenpiteisiin selittyy heidän tuttavuudellaan.

Eisenhowerin mahdollisuudet vai-kuttaa suunnitelmavaihtoehdon valin-taan olivat rajoitetut. Ylipäällikkonä

hänen oli pakko toimia siten, että eri kansallisuuksien väliset kitkatekijät tu-lisivat minimoitua. Mutta kun Mont-gomeryn henkilökohtaiset valtapyyteet leikkasivat kansallisia arvovaltakysy-myksiä, Eisenhower oli lujana ja palaut-ti sekä Montgomeryn että Alexanderin omille paikoilleen “ruodussa”.

Liittoutuneet pyrkivät harhautta-maan tulevan toimintansa päämäärän kaikilla tasoilla. Strategisella tasolla tar-jottiin puolustajalle maihinnousukoh-teina Sardiniaa ja Kreikkaa. Operatiivi-sella tasolla tehtiin valemaihinnousu ja voimannäyttö Sisilian länsirannikolle puolustajan reservien sitomiseksi saaren länsiosiin. Taktisella tasolla tehtiin vale-maahanlaskuja paikallisten reservien suuntaamiseksi sivuun maahanlasku-alueilta ja risteilijäosaston tykistösyök-sy Catanian sekä Taorminan edustoille.

Brittien toteuttaman strategisen har-hautusoperaation perusajatus oli nero-kas. Saksalaiset tiesivät, että liittoutu-neiden upseereja kuljetettiin jatkuvasti lentoteitse Espanjan rannikkoa pitkin Pohjois-Afrikkaan. Espanjan vesille tu-lisi toimittaa muka jonkin mereen pu-donneen lentokoneen hukkuneena uh-rina ruumis, jonka mukana olisi har-hauttavia asiapapereita. Kun ruumis ajautuisi rantaan, olisi todennäköis-tä, että paperit joutuisivat saksalaisten asiamiesten käsiin.

Kaikille Sisilian operaatioon osal-listuville joukoille annettiin koulutus-keskuksissa kaksi viikkoa kestävä mai-hinnousukoulutus. Koulutus huipentui 23.-30.kesäkuuta pidettyihin maihin-nousun kenraaliharjoituksiin, jotka vie-tiin läpi divisioonittain.

Maihinnousu Sotatoimi LADBROKESisilian maihinnousu alkoi maahanlas-kuilla puolustajan selustaan kumman-kin maihinnousevan armeijan alueil-la. Brittiläisen 1.Maahanlaskuprikaatin tehtävänä oli – vallata Ponte Granden silta ehjänä ja

pitää se Cassibilen alueella maihin-nousevien joukkojen saapumiseen saakka,

– tukea yhdellä komppanialla mereltä suoritettavaa kommandohyökkäystä Capo Murro di Porcon rannikkopat-terille ja

– valmistautua jatkamaan hyökkäystä Syrakusaan.Maahanlasku epäonnistui operaatio-

na, silti sille asetettu tärkein päämäärä saavutettiin.

Sotatoimi HUSKY 1Amerikkalaisen vahvennetun 505.Las-kuvarjorykmentin tehtävänä oli– vallata ilmasillanpää Niscemin ete-

läpuolella ja estää vihollisen pääsy pohjoisesta Gelan suuntaan

– katkaista vihollisen yhteydet ja estää tulellaan Ponte Olivon lentokentän käyttö,

– vallata ja pitää Gela – Caltagirone ja Gela – Vittoria teitä hallitseva tuki-kohta “Y” sekä tienristeys “X”,

– tukea 1.Jalkaväkidivisioonan hyök-käystä divisioonan saavutettua yhte-yden ilmasillanpäähän.Sotatoimi HUSKY 1 epäonnistui

operaationa. Taktillisella tasolla lasku-varjoyksiköiden oma-aloitteinen tais-telutapa tuki kuitenkin merkittävästi 7.Armeijan maihinnousua.

Amerikkalaisen 7.Armeijan maihinnousuSäätila alkoi nopeasti huonontua 9.hei-näkuuta aamupäivällä.

7.Armeijan (Force 343) tehtävänä oli– nousta maihin linjan Pozzallo – Ra-

gusa – Chiaramonte Gulfi – Vizzini länsipuolella H-hetkellä hyökkäys-päivänä,

– vallata ja pitää lentokentät vähän pohjoiseen Comisosta ja Ponte Oli-vossa sekä laskupaikat Biscarissa ja luoteeseen Licatasta,

– vallata ja pitää toiminnassa Licatan sataman sekä

– valmistautua jatko-operaatioihin.

Brittiläisen 8.Armeijan maihinnousuBrittiläisen 8.Armeijan tehtävänä oli– nousta maihin Pozzallon ja Syraku-

san välisellä alueella,– edetä pääpiirteiselle tasalle Pozzallo

– Ragusa – Syrakusa ja saavuttaa yh-teys amerikkalaiseen 7.Armeijaan ja

– vallata Augustan ja Catanian sata-mat sekä Gerbinin lentokentät.15.Armeijaryhmän kannalta tilanne

ei ollut 10. heinäkuuta vakaa. Puolusta-jan taktillisten reservien vastahyökkä-ykset oli onnistuttu torjumaan, mutta operatiiviset reservit olivat vasta siirty-mässä vastahyökkäyksiin Gelan ja Syra-kusan suuntiin.

Puolustajan vastahyökkäyksetVastahyökkäykset Gelan alueellaPanssaridivisioona “Hermann Göring” oli saanut ensimmäiset tiedot maihin-noususta omilta eteen ryhmitetyltä tie-dusteluelimiltään jo varhain 10.hei-näkuuta aamulla. Divisioona ei jäänyt odottamaan käskyjä ylemmiltä johto-portailta vaan lähti liikkeelle kello vii-deltä kahtena taisteluosastona. Siirron pituus oli kummallakin taisteluosastolla noin kolmekymmentä kilometriä, joten niiden olisi pitänyt saapua kärkiosillaan noin kahden tunnin kuluessa hyökkä-yksen lähtöalueelle Biscari - Priolo. Di-visioona saavutti lähtöalueensa useita tunteja myöhässä ja oli hyökkäysvalmis vasta iltapäivällä.

Panssarivaunurykmentin taistelu-osaston noin kello 14 alkanut hyökkä-ys pysähtyi Casa del Prion eteläpuolel-la vastassa olleen Jalkaväkirykmentti 16:n II pataljoonan puolustukseen, kun laivatykistön tuli erotti suojajalkaväen panssarivaunuista.

6.Armeija antoi 10.heinäkuuta kel-lo 14.45 “Livorno” divisioonalle käs-kyn siirtyä Gelan suuntaan, jossa divi-sioonan tuli hyökätä yhdessä “Hermann Göring” divisioonan kanssa vihollisen lyömiseksi. XVI Armeijakunnan ko-mentaja antoi käskyn 11.heinäkuuta toi-meenpantavasta vastahyökkäyksestä.

Catanian lahden rannikkoa Agnone Bagnin kohdalla. Kuva: Urho Myllyniemen arkisto 10.7.1976

Ponte Granden rauniot sekä Anapo- ja Cianejokien suiston harjanteet. Kuva: Urho Myllyniemen arkisto 10.7.1976

Maastoa Melillin eteläpuolelta. Vasemmalla rauta-tie ja meren ranta. Kuva: Urho Myllyniemen arkisto 14.7.1976

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201334

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Panssaridivisioona “Hermann Görin-gin” tuli hyökätä Gelan suuntaan koil-lisesta ja “Livorno” divisioonan luotees-ta. Yhtymien välirajaksi käskettiin val-tatie n:o 117 välillä Ponte Olivo – Gela. Hyökkäyshetki oli kello 06.00.

Panssaridivisioona “Hermann Gö-ringin” taistelujaotus muodostui kol-mesta taisteluosastosta. Vasem-malla, Biscarin lounaispuolella oli Panssarikre natöörirykmentti ja komp-pania “Tiikeri” panssarivaunuja. Pans-sarivaunurykmentti oli jaettu kahteen taisteluosastoon. Conrath johti divisi-oonaansa edestä liikkuen keskimmäi-sen taisteluosastonsa kärkikomppanian mukana.

Divisioonan hyökkäys alkoi kello 06.15. Saksalaisten ja italialaisten ilma-voimat suorittivat samaan aikaan voi-makkaan ilmahyökkäyksen Gelaa ja sen edustalla olevaa laivastoa vastaan. Saksalaisten molemmat panssarivaunu-pataljoonat suuntautuivat keskitettyyn hyökkäykseen kohti Gelan lentokenttää. Kaksi risteilijää ja hävittäjä ampuivat kello 08.29-11.30 välisenä aikana saksa-laisia panssarivaunuja vastaan 270 lau-kausta. Hyökkäjä joutui irtautumaan ja ryhmittymään uudelleen.

“Livorno” divisioonan komentaja odotti turhaan tunnin ajan ilmoitusta naapurinsa hyökkäyksen alkamisesta ja käski sitten oman hyökkäyksensä alka-maan kello 07.30.

Hyökkäys pysähtyi laivatykistön ja raskaan kranaatinheittimistön tuleen. Hyökkäävien pataljoonien jotkut yk-siköt kärsivät yli 50 prosentin tappiot. Risteilijä Savannah ampui tällöin 474 laukausta. “Livorno” divisioonan vasta-hyökkäys oli päättynyt.

Conrath hyökkäsi iltapäivällä pans-sarivaunupataljoonillaan uudestaan. Hyökkäys sai hyvän alkumenestyksen ja panssarit etenivät jo laivatykistön varmuusetäisyyden sisäpuolelle. Vastas-sa oli kuitenkin neljä patteristoa (- kak-si patteria) ja kaksi tykkikomppaniaa suora-ammunnassa sekä neljä Sherman

panssarivaunua, joiden tulivoima py-säytti hyökkäyksen.

Saksalaiset panssarivaunut joutuivat ampumaan päin sokaisevaa aurinkoa. Amerikkalaisilla tykkimiehillä oli au-rinko selän takana, mikä oli merkittä-vä etu.

Panssarikrenatöörirykmentin hyök-käys Biscarista kohti Acatejoen yli joh-tavaa Ponte Dirilloa ei pystynyt mur-tamaan vastassa olleen amerikkalaisen pataljoonan puolustusta. Puolustaja sai tuekseen neljä laivaston hävittäjää, jot-ka ampuivat päivän kuluessa kaikkiaan 1796 laukausta.Taisteluun liittyi myös uusi tekijä. Vit-torian suunnasta hyökkäsi noin 300 laskuvarjomiehen osasto panssarikre-natöörien kylkeen. Syntyi iltapäivään kestänyt taistelu, joka pysäytti hyokkä-yksen Ponte Dirillon suuntaan.Guzzoni käski 11.heinäkuuta iltapäiväl-lä XVI Armeijakunnan lopettaa kaikki hyökkäyksellinen toiminta Gelan alu-eella.

Vastahyökkäykset Syrakusan suuntaanEteentyönnetyt tiedusteluelimet ilmoit-tivat varhain aamulla 10.heinäkuuta eversti Schmalzille vihollisen maihin-nousuista alueella Syrakusa – Ispica – Noto. Hän päätti 6.Armeijalta saamansa toimintaohjeen mukaisesti lähteä vas-tahyökkäykseen Syrakusan suuntaan. Prikaati marssi tietä Catania – Lentini – Syrakusa.

“Panssarikrenatööripataljoona” ja rynnäkkötykkikomppania etenivät 11.heinäkuuta aamulla Melillistä Syra-kusan suuntaan. “Panssarikrenatööri-pataljoona” sai Priolon pohjoispuolel-la kosketuksen Syrakusan suunnasta hyökkääviin brittiläisen 5.Jalkaväkidi-visioonan osiin, joita tuki laivatykistö. Maasto on Melillin eteläpuolella avointa ja mereltä näkee lähes esteettä tähystää liikenteen tiellä. Kevyet risteilijät Ugan-da ja Mauritius tukivat 152 mm:n tykis-töllään brittejä niin tehokkaasti, ettei

Schmalz voinut jatkaa hyökkäystä Sy-rakusan suuntaan. Prikaati Schmalz pe-räytyi Melilliin ja ryhmittyi puolustuk-seen.

Schmalz totesi 11.heinäkuuta illalla, että vain hänen joukkonsa olisi käytet-tävissä Catanian alangon suunnassa es-tämään maihinnousijan etenemiseen Messinaan. Schmalz päätti ryhmittyä puolustukseen maastollisesti edullisem-malle Lentinin alueelle ja suojata ryh-mittymisen viivyttämällä “Panssarik-renatööripataljoonalla” Melillin ja Len-tinin välillä.

Kilpajuoksu MessinaanBrittien hyökkäys Catanian suuntaan ei 13.heinäkuuta edistynyt toivotulla ta-valla. Sää oli helteinen ja jalkamarssein etenevät brittidivisioonat alkoivat vä-syä. Joukkojen liikkuvuus perustui si-viiliväestöltä pakko-otettuihin aaseihin ja muuleihin. Nyt kostautui Montgome-ryn päätös, että moottoroitujen divisi-oonien kuljetusvälineitä ei oltu otettu mukaan maihinnousun ensivaiheessa.

Montgomery käski 13.heinäkuuta XIII Armeijakunnan murtautua Lenti-nin alueelta läpi Catanian alangolle.

Hyökkäykset Ponte dei Malatin ja Primasolen silloille eivät ratkaisevasti

vauhdittaneet brittien etenemistä. Jal-kaisin liikkuva brittien XIII Armeija-kunta ei ollut saanut otetta mekanisoi-dusta ja panssaroidusta viivyttäjästä. Huomatessaan ettei Catanian alangon suunnassa ole saavutettavissa tuloksia, Montgomery siirsi painopisteen armei-jansa vasemmalle siivelle pyrkien kier-tämään Etnan muodostaman esteen va-semmalta puolelta.

Montgomery suuntasi 1.Kanadalai-sen divisioonan 12.heinäkuuta oma-valtaisesti valtatielle 124 ja hankki vas-ta jälkikäteen toimenpiteelleen Alexan-derin hyväksymisen. 15.Armeijaryhmä antoi 13.heinäkuuta kello 21.16 käskyn tulevien operaatioiden perusteista, jol-la armeijojen välirajaa muutettiin siten, että valtatie 124 tuli kuulumaan 8.Ar-meijalle.

Käsky tuli melkoisena yllätyksenä 7.Armeijalle. Pattonin kärsivällisyys oli kovalla koetuksella, mutta hän noudat-ti käskyä. Välirajan siirto vaikutti rat-kaisevasti Sisilian sotatoimien jatkoon. Amerikkalainen 45.Jalkaväkidivisioo-na, joka oli ehtinyt jo työntymään osil-laan valtatien 124 tuntumaan, joutui kääntymään ympäri, palaamaan takai-sin rannalle ja ryhmittymään uudel-leen. Vaikea ryhmitysmuutos 1.D:n tait-

5. Jalkaväkidivisioonan joukkoja rantautumassa tykistötulen alla 10. heinäkuuta aamulla Cassibilen George-sektorilla. Kuva: N.A. 4638, IWM

Brittien jalkaväkeä marssilla 11.7.1943. Kuva: N.A. 4306, IWM

354/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

se keskeytti amerikkalaisen II Armei-jakunnan etenemisen noin kolmeksi vuorokaudeksi, sillä 45.Jalkaväkidivisi-oona kykeni osillaan hyökkäykseen vas-ta 17.heinäkuuta kello 04.00.

Näin saamansa aikavoiton turvin puolustaja kykeni siirtämään Sisilian länsipäästä italialaisen XII Armeija-kunnan jalkaväkidivisioonat Etna-ase-maan, siellä jo olevien 6.Armeijan mui-den yhtymien yhteyteen. Saksalainen XIV Panssariarmeijakunnan Esikunta otti 17.heinäkuuta johtoonsa Sisiliassa olleet saksalaiset joukot ja syrjäytti as-teittain saarella olleet italialaiset johto-portaat. Guzzoni alisti 2.elokuuta kaik-

ki sotatoimialueella toimivat saksalaiset ja italialaiset joukot XIV Panssariar-meijakunnan esikunnalle.

Patton oli päivä päivältä tyytymättö-mämpi armeijalleen määrättyyn passii-viseen tehtävään suojata Montgomeryn sivusta ja selusta. Alexander havaitsi Pattonin olevan oikeutetusti turhautu-nut ja antoi tälle luvan toteuttaa suunni-telmansa saarrostushyökkäyksestä Pa-lermoon.

Sisilian länsiosan valtaamiseksi Pat-ton perusti tilapäisyhtymän, joka käsitti jalkaväkidivisioonan ja maahanlasku-divisioonan. 23. heinäkuuta oli Sisilian länsiosa yhtymän hallussa.

Alexander oli tällä välin todennut, ettei 8.Armeija ollut yksinään riittävän voimakas karkottamaan akselin jouk-koja Sisiliasta. Hän antoi siksi 7.Armei-jalle 20.heinäkuuta uuden tehtävän. Pa-lermon valtauksen jälkeen Pattonin tulisi kääntää joukkonsa pohjoisen ran-tatien suunnassa itään, edetä 8.Armei-jan rinnalle, jonka jälkeen molempi-en armeijojen tulisi hyökätä Messinan suuntaan.

Vauhdittaakseen hyökkäystään ame-rikkalaiset suorittivat kolme merikouk-kausta saksalaisten selustaan.

Mussolinin kukistuminen 25.heinä-kuuta nosti aivan uudella tavalla esiin

kysymyksen Sisiliassa olevien saksalais-ten joukkojen käytöstä. Kokeneet pans-sariyhtymät olivat liian arvokkaita uh-rattaviksi Sisiliassa. Kesselring hankki Hitleriltä luvan aloittaa evakuointi par-haaksi katsomanaan ajankohtana. Eva-kuointi toteutettiin 10. - 17.elokuuta.

Amerikkalaisen 3.Jalkaväkidivisioo-nan partio tunkeutui Messinaan 16.elo-kuuta illalla. Patton ajoi Messinaan 17.elokuuta kello 10 ja otti virallisesti vastaan kaupungin siviili- ja sotilasvi-ranomaisten antautumisen.

Urho Myllyniemi

Avection Ky Kauko Kivilehto

Kokkola

Kometko OyKonnevesi

Konnekuljetus OyKonnevesi

A ja T Myyry OyKontiolahti

Insinööritoimisto H. Eskelinen Oy

Kotka, www.heske.fi

Kotkan Metallityöt OyKotka

Kuumic OyKuusankoski

www.kuumic.fi

PVK-Kaivu OyElimäki

Kymen STG GroupKouvola

Valkealan Vaihtoautot KyValkeala

KORIAN PÖLKKY Kronoby Elverk Kruunupyyn Sähkölaitos

Kuljetuspalvelu J. Heimonen Ky

Kuopio

Maanrakennuspalvelu Mikko Lyytinen Oy

Kuopio

Betola OyKuopio

”palvelua iloisella mielellä”

Puijon Kiinteistöpalvelu OyKuopio

Kiitos sotaveteraaneille Kotkasta!nro 114

Kiitos sotaveteraaneille Kuusankoskelta!

nro 113

Kuopion Talokeskus OyKuopio

Pölkky OyKuusamo

www.polkky.fi

JPT Jaskari OyKöyliö

Ipa-Pesu OyLahti

Kuljetus Raimo Kivinen KyLahti

JVW Service OyLahti

Kasit OyLaihia

Moto-Olli OyLaitila

M. Uussaari OyLaitila

Teleko OyLappeenranta www.teleko.fi

Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy

Lappeenranta

Kiitos sotaveteraaneille Lappeenrannasta!

nro 109

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201336

JK-274:n muistomerkki pal-jastettiin 4.6.2013 runsas-lukuisen kutsuvierasjoukon

läsnäollessa. Saulkrastin kau-pungin järjestämässä juhlalli-sessa tilaisuudessa olivat läsnä

mm. pormestari Ervins Gravi-tis, Suomen ja Latvian suurlä-hettiläät Pirkko Hämäläinen ja Juris Bone, Latvian puolus-tusministeriön parlamentaa-rinen sihteeri Veiko Spolitis, Latvian ilmavoimien edustajia, Lapin lennoston ja killan edus-tajia Rovaniemeltä, Lentovari-kon killan edustajia Tampereel-ta, JK-274:n lentäjien omaisten edustajia sekä latvialaiset Janis ja Guntis Seregins (isä ja poi-ka), jotka osoittivat Junkersin turmapaikan Vesa Rinkiselle.

JK-274:n muistomerkki oli Lapin lennoston killan ja Saul-krastin kaupungin yhteishan-ke. Muistomerkin suunnitteli latvialainen arkkitehdiksi val-mistuva Dace Ungure. Muis-tomerkki on betonista ja siinä on metalliosa, johon on leikat-tu Junkersin silhuetti.

Muistomerkin ja muisto-

merkkialueen rakensi saulkras-tilainen yritys SIA ZK Celtnie-ciba.

Muistomerkkialueella on in-formaatiotaulu, jossa on lat-viaksi, suomesi ja englannik-si kerrottu JK-274 viimeisestä lennosta ja turman uhreista.

Suomen Ilmavoimat osti alkuvuodesta 1943 Sak-sasta 24 uudenaikaista

Junkers Ju 88 A-4 -pommiko-netta. Tehdas luovutti koneet tilaajalle huhtikuussa 1943 ja ne lennettiin Suomeen kah-dessa erässä. Jälkimmäinen 12 koneen erä starttasi Poh-jois-Saksasta Tutowista huh-tikuun 22. päivänä. Yksi ko-neista oli JK-274, jonka mie-histöön kuuluivat kersantti Urho Jääskeläinen ohjaajana, luutnantti Lauri Suhonen tä-hystäjänä ja kersantti Aimo Valkeeniemi radiosähköt-täjänä. Lisäksi matkustaja-na oli alikersantti Erkki Hor-ma, joka palveli suomalaises-sa vapaaehtoispataljoonassa Saksassa ja oli lomamatkalla

Junkersille muistomerkki Latviaan

Suomeen. Koneen lentomatka päättyi traagisesti. Se sai moot-torivian Riian pohjoispuolella ja syöksyi metsään lähellä Pa-bazin kylää, 40 km pohjoiskoil-liseen Riiasta 23.4.2013 kello 11:35. Kone syttyi palamaan ja tuhoutui täysin. Kolmehenki-nen miehistö ja matkustaja sai-vat välittömästi surmansa.

Junkers JK-274:n putoamispaikka kauan arvoituksenaVaikka JK-274:n lentoturma oli pääpiirtein kuvattu kirjallisuu-dessa, ei koneen tarkkaa puto-amispaikka kukaan tiennyt. ”Kiinnostuin asiasta keväällä 2010, kun luin Matti Hämäläi-sen teoksen Pommituslentolai-vue 44”, kertoo Vesa Rinkinen.

Summittaisen vihjeen koneen putoamispaikasta hän sai kir-jan kuvasta, joka kuvatekstin mukaan esitti tuhoutuneen ko-neen jäännöksiä ”Pabatsin ky-läläisten ihmeteltävänä”.

Jaakko Hyvösen teokses-sa Kohtalokkaat lennot 1939–1944 kerrotaan koneen tuhou-tuneen Riian kaupungista noin 40 kilometriä pohjoiskoilli-seen sijaitsevan Pabatsin ky-län lähistöllä. Kansallisarkis-ton Sörnäisten toimipisteessä Rinkinen tutustui yksityiskoh-taiseen tutkimusaineistoon ko-neen tuhoutumisesta, mutta paikan tarkkaa sijaintia ei mai-nita sielläkään.

Kun painetuista lähteistä ja arkiston tiedoista ei ollut apua, eikä sotilasilmailumme histo-riaa tuntevilla henkilöillä ol-lut tietoa tarkasta putoamis-paikasta, lähdin Latviaan sel-vittääkseni asiaa paikan päällä. Kuvittelin, että joku iäkäs ky-läläinen voisi vielä muistaa ta-pahtuman ja ehkä olisi nähnyt-kin sen ja että onnistuisin löy-tämään paikallisen asukkaan, joka osaisi opastaa minut ko-neen putoamispaikalle. Tiesin hyvin, että todennäköisyys täl-laiselle oli erittäin pieni, mutta toisaalta oli selvää, että yrittä-mättä ainakaan ei voi onnistua, muistelee Rinkinen hankkeen alkuvaiheita.

Junkers JK-274:n viimeinen lento

JK-274:n muistomerkki on näyttävä kokonaisuus.

Omaisten edustajat Sirkka-Liisa Koivuniemi (os. Valkeeniemi) ja Jouni Valkeeniemi muistomerkin paljastuksen jälkeen. Sirkka-Liisa syntyi isän kaatumisen jälkeen saman vuoden syksyllä. Hän oli voi-nut tutustua isäänsä vain valokuvien ja jälkeen jääneiden kirjeiden avulla ja nyt saattoi laskea kukat isän kaatumispaikalle 70 vuotta myöhemmin. Aimo Valkeeniemi oli Jouni Valkeeniemen isosetä. 

Muistomerkkihanketta ovat tukeneet useat latvialaiset ja suomalaiset yksityishenkilöt ja yhteisöt, joista erityisesti mai-nittakoon SIA Neste Latvija.

Teksti: Vesa Rinkinen Kuvat: Jorma Hautala

Koneen putoamispaikka löytyyVesa Rinkinen teki vuonna 2010 vaimonsa Pirjon kanssa kaksi tutkimusmatkaa Latvi-aan, ensimmäisen heinäkuus-sa ja toisen syyskuun lopulla. Heinäkuussa sattui tapaus, jota hän nimittää onnekkaaksi yh-teensattumaksi. Erinäisten vai-heiden jälkeen hän sai sattu-malta yhteyden henkilöön, jon-ka isoäiti oli nuorena tyttönä kuullut voimakkaan pamauk-sen ja ajettuaan polkupyörällä paikalle nähnyt tuhoutuneen koneen jäännökset.

Syyskuussa silminnäkijän poika, tunnettu paikallinen museo- ja kotiseutuharrasta-ja, näytti paikan, johon kone oli aikalaistiedon mukaan pu-donnut, ja josta hän oli nuore-na löytänyt pieniä koneen osia. Sain myös haastatella hänen nyt jo iäkästä äitiään, onnetto-muuden silminnäkijää. Doku-mentoin hänen kertomuksensa, valokuvasin onnettomuuspai-kan ja merkitsin sen topografi-kartalle sekä kirjoitin muistiin paikan GPS-koordinaatit (N 57,22423 - E 24,39064). Koneen putoamispaikka sijaitsee ny-kyisen Saulkrastin kaupungin eteläpuolella vanhan Tallinna-Riika -tien varressa sijaitsevan huoltoaseman eteläpuolella. Pabazi ja muita paikallisia ky-

liä on yhdistetty Saulkrastin kaupungiksi. Uusi tie E67, Via Baltica, on noin 1,5 kilometriä putoamispaikasta itään.

Ehdotus muistomerkistäTampereen Suomalaisen Klu-bin Ruutiukkojen lounasko-kouksessa piti Vesa Rinkinen 7.2.2011 Junkers JK-274:n pu-toamispaikan etsimisestä ja löytämisestä esitelmän, joka julkaistiin Klubin internet-si-vulla http://www.tampereen-suomalainenklubi.fi/tapahtu-mat/07022011.html Esitelmä päättyi sanoihin: ”Nyt kun tiedetään tarkalleen, mihin JK-274 putosi, olisi perustel-tua pystyttää paikalle muis-tomerkki. Se olisi kunnian-osoitus onnettomuudessa me-nehtyneille, jotka käskettyä tehtävää suorittaessaan so-dan aikana saivat surmansa vieraalla maalla. Myös omai-sille näiden sankarivainajien muistamisella olisi merkitys-tä”.

Junkers JK-274:n putoamispaikka valokuvattuna 23.4.1943. Ku-va. Sa-kuva

374/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Illalla 19.6. tapahtui se, mitä kevään kuluessa oli valmis-teltu. Tikkakosken lähis-

tölle saapui Aeronaut-nimisen yrityksen pakettiautoja perä-vaunuineen. Aeronaut on Suo-men toiseksi vanhin kuumail-mapallolennätyksiä tarjoava yritys. Yleisölennätyksiä se on tehnyt jo 1989 lähtien. Alku-illasta varmistui lähtöpaikak-si Ränssin Kievarin piha-alue, sillä tuulen suunta ratkaisee kuumailmapallon lähtöpaikan ja ennen kaikkea sen ”oletetun” laskeutumispaikan. Markku Sipinen totesikin kuumailma-palloa täyttäessään tietävänsä laskeutumispaikasta vain sen, että siellä on hyttysiä ja ystäväl-lismielisiä alkuasukkaita.

Kaluston lentokuntoon saat-tamisen ohessa yrityksen hen-kilöstö vastaili toimittajien kysymyksiin. Toimittajia oli APU-lehdestä, YLE Keski-Suo-mesta, Sotaveteraani-lehdes-tä ja paikallislehtien edustajia. Toimittajia varten oli laadit-tu esite, jossa esitettiin tulevan lentotapahtuman sponsoroi-neet yritykset, lennätettävien nimi, ikä ja sodan ajan tehtävä. Esitteen perusteella toimittajat pystyivät etukäteen valmistau-tumaan.

Vaikka perustan tapah-tuman onnistumiselle mah-dollisti yritysten sponsoritu-ki, tapahtuman toteutumises-ta kuuluu viime kädessä kiitos Jyväskylän kaupungin sosiaali-neuvoja Maria Kiviaholle. Ve-

teraanikenttä ja veteraanien toiveet ovat Marialle tuttuja ja tämän kuumailmapallolennon toteutuminen vastasi usean ve-teraanin toiveeseen.

Vihdoin minibussin saa-pui tuoden mukanaan Keski-Suomen alueen 14 veteraanis-ta koostuvan lentävän osaston. Alaikäraja oli 90 vuotta. Spon-soritoimintaan liittyen jokai-nen veteraani noudettiin koto-aan ja myös palautettiin sinne lennon jälkeen.

Veteraanien purkautuessa bussista toimittajat kilvan rien-sivät heitä haastattelemaan. To-dennäköisesti yleisin toimitta-jien veteraaneille esittämä ky-symys oli: Jännittääkö lennolle lähtö? Yleisin vastaus oli: Mitäs sitä jännittämään, nautitaan kauniista suomalaisesta maise-masta lennon aikana.

Keski-ikä 92,5 vuotta, vanhin 98-vuotiasVaikka tämän ikäisten kuu-mailmapallolento lienee ainut-laatuista maailmassa, tilaisuu-desta ei tarkoituksella haluttu tehdä yleisötapahtumaa mai-nostamalla sitä etukäteen. Suu-ret yleisömassat olisivat häirin-neet veteraanien haastatteluja, pallojen lentokuntoon saatta-mista ja veteraaneille annetta-vaa lentoturvallisuuteen liitty-vää koulutusta.

Vanhin osallistuja, 98-vuoti-as Väinö Viinikainen kertoi elä-mänsä aikana lentäneensä niin paljon kaupallisilla lennoilla,

ettei edessä oleva koitos jän-nittänyt ollenkaan. 90-vuotias (Keski-Suomen viimeinen Pil-venveikko) Antti Savela kertoili varsin poikkeuksellisesta soti-lasurastaan. Sotatyöt hän aloit-ti Pajarin sissinä, mutta lento-varikon päällikkönä toiminut velipoika kehotti hakeutumaan Uttiin 5 kk:n mekaanikkokurs-sille. Kurssin läpäistyään Ant-ti siirrettiin Lentovarikko 4:lle Tikkakoskelle mekaanikok-si huoltamaan Blenheimien ja Dornierien moottoreita. Sieltä matka jatkui -42 upseerikou-luun Niinisaloon, jonka jäl-keen Mensuvaaraan tähtäriksi LentoR 4:n pommikonelaivu-eeseen nro 46. Lentäminen oli siis Antille tuttua jo sota-ajalta.

Miehiä ja naisiaJos ei miehillä ennen lentoa ”puntti tutissut”, eivät kyllä jän-nittäneet naisetkaan. Lennol-le osallistunut Aino Lehtonen (91) kertoi odottavansa lennos-ta ikimuistoista tapahtumaa. Ja Ainon toive toteutui. Samassa korissa lentäneet herrasmiehet Martti (94), Kaarle (92) ja Simo (93) lauloivat Ainolle ja Margi-tille (91) serenadin noin kilo-metrin korkeudessa.

Keski-Suomen veteraanien lentävä osasto

Maria Kiviaho ja lentopäivänä 92-vuotta täyttänyt Mirjam ”Mik-ki” Haavila.

Lennon jälkeen nautiskeltiin kuohuviiniä ja mansikoita.

Vielä toinen juttu Ainosta. Jokunen aika sitten olimme pa-laamassa piirimme puheenjoh-tajan Birger J Fältin ja Ainon kanssa Rintamaveteraanien kutsuvierastilaisuudesta Peu-rungasta. Birger kysyi Ainol-ta: ”Mistä sinä Aino ammennat tuon pirteytesi ja aktiivisuute-si”? Minä ainakin odotin tyy-pillistä terveysalan lehtien vas-tausta: liiku paljon, syö terveel-lisesti ja nuku hyvin, jne. Mutta Ainopa vastasi: ” Minä katselen monesti TV:stä tulevia thrille-reitä puolille öin, meen maata, monesti herään kolmelta yöllä syömään leipää ja keitän kah-vit, meen maata ja herään aamu kahdeksalta ottamaan lääk-keet. Jos tällä reseptillä saavut-taa Ainon virkeyden, aloitan itse sen noudattamisen jo heti huomenna.

Veteraanien lentäessä tai-vaalla ympärillä pyöri myös pienkone, joka ilmasta kuva-si tapahtumia. Kuvaamisen oli järjestänyt lennot toteuttanut yritys ja heidän kotisivuiltaan www.aeronaut.fi voi käydä kat-selemassa kuvia.

Lento kesti noin tunnin ja korkeimmillaan huimapäät lensivät noin 1 km:n korkeu-

dessa. Molemmat pallot laskeu-tuivat Tikkakosken lentoken-tän alueelle hallitusti.

Veteraanin kiitosEräs veteraaneista piti lennon jälkeisen veteraanien kiitospu-heen. Hän kiitti tapahtuman järjestäjiä tästä ikimuistoises-ta tapahtumasta. Kun hän haki vertausta sille rinnassa poltta-valle kiitoksen määrälle, hän rinnasti sen siihen kuumuu-teen, jolla ilmaa puhalletaan liekeillä pallojen sisään len-non aikana. Voisiko kiitoksen määrää sen voimallisemmin il-maista.

Lennon jälkeen tieduste-lin Ilmasotakoulun johtajal-ta eversti Petri Tollalta, voisiko veteraanien lentävä osasto vie-railla Tikkakosken varuskun-nassa saamassa lisää ”lentoalan koulutusta” ilmavoimallisesti painotettuna. Eversti Tolla il-moitti Ilmasotakoulun ottavan mielellään veteraanit vierailul-le loppukesästä. Joten varus-kunnassa tavataan veteraanien lentävän osaston kanssa ilmai-luasioiden merkeissä.

Vesa Juko

JR1:n historia on nyt saatavana kirjana VALKEASAARESSA LÄPIMURTO – Jalkaväkirykmentti 1 Jatkosodassa JR1:n vaiheet Jatkosodassa on kirjoittanut evl, ST Janne Mäkitalo. Osa tekstistä on maj (evp) Jukka Vainion käsialaa. Kirjan kustantaja on Docendo Oy. Kirjoittajat ovat pitäneet lukuisia taistelupaikkaesittelyjä Kannaksella ja haastatelleet JR1:n sotilaita. Neliväripainoksen noin 400 sivua kertovat rykmentin sotatien perustamisesta aina v. 1944 kotiuttamiseen. Kuvat, kartat ja Veteraanien haastattelut luovat mielenkiintoisen kuvan hyökkäys-, asemasota- ja suurhyökkäyksen torjuntavaiheesta. Kirja on tullut painosta ja sitä voi tilata hintaan 54 € + postikulut. Yhteydenotot Perinnekillan sihteerille jarmo.tolski@pp2.inet.fi, puhelin 040 153 8973. JR1:n Perinnekilta ry

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201338

Juhlapuheen maanpuolus-tusjuhlassa piti Itä-Suo-men sotilasläänin komen-

taja kenraalimajuri Veli-Pek-ka Parkatti. Muita puhujia juhlassa olivat muun muassa Salpalinjan perinneyhdistyk-sen puheenjohtaja eversti Arto Mikkonen ja Suomen Rau-hanturvaajaliiton puheenjoh-taja kenraaliluutnantti Paa-vo Kiljunen. Sotilasmusiikista vastasivat Rakuunasoittokun-ta ja rauhanturvaajien Faitteri -soittokunta. Juhlassa kuultiin myös paikkakuntalaisten lau-lajien esityksiä. Laulaja Raija Bernitz, säestäjänään hanuris-ti Pertti Husu ja vuoden 2008 tangokuningas Jukka Halli-kainen säestäjänään musiik-kieverstiluutnantti Harri Sak-sa, esittivät tunnettuja kappa-leita.

Varsinainen ”veret pysäh-dyttävä” ohjelmakatkos koet-tiin, kun ilman ennakkovaroi-tusta yleisön eteen ryntäsi so-tilaspukuinen, aseistautunut ja kiroileva ”alikersantti Antti Rokka”. Antti piti tilaisuuden juontajalle tiukkasanaisen pu-huttelun:

Maanpuolustusjuhla Salpalinja-museolla – Rauhan rakentajat -muistomerkki paljastettiinMiehikkälän, Luumäen ja Virolahden reserviupseeri- ja reserviläisyhdistykset järjestivät isänmaallisen maan-puolustusjuhlan Miehikkälän Salpalinja-museolla, kesä-kuun viimeisenä sunnuntaina. Juhlassa rauhanturvaajat paljastivat Salpalinjan rakentajien työn ja kaikkien Suo-mea puolustaneiden kunnioittamiseksi Rauhanrakenta-jat-muistomerkin. Satapäisen juhlayleisön muodostivat maastosta palanneet Salpavaelluksen osanottajat sekä eri maanpuolustus- ja veteraanijärjestöjen jäsenet.

Usot sie ukko, että mie en käy kiviä siun polulleis asette-lemaan….. Alikersantti Rok-ka oli paikkakuntalainen Ant-ti Peltola, juuri Teatterikor-keakouluun valittu näyttelijä. Tilanteen rauhoituttua ohjelma sai taas jatkua.

Puolustuslinja oli tarpeellinenSalpalinjan linnoitustyö läh-ti liikkeelle jo runsaan viikon kuluttua Talvisodan päättymi-sestä, kun Mannerheim oli In-kilän neuvottelussa Juvalla to-dennut, että puolustuslinja on viipymättä rakennettava. So-dan kokemukset olivat osoitta-neet, että puolustustaistelussa ilman suojaa olevat joukot vä-syvät nopeasti ja kärsivät suu-ria tappioita. Tarvittiin siis lin-noitettu puolustusasema.

Talvisodan rauhansopimus ei poistanut sodanuhkaa. Päin-vastoin, vihollisella oli edelleen vahvat joukot rajan tuntumas-sa. Tapahtui rajaloukkauksia, uusia teitä ja lentokenttiä ra-kennettiin rajan läheisyyteen. Hyökkäyksen uhka ja epävar-muus vaikuttivat siihen, että

linnoitustyöt saatiin nopeasti käyntiin ja että rakentamiseen osoitettiin ennennäkemättö-män paljon työvoimaa ja rahaa.

Salpalinja on eräs vahvim-mista toisen maailmansodan aikana rakennetuista linnoi-tusketjuista, totesi Veli-Pekka Parkatti puheessaan.

Suomenlahdelta Savukos-kelle ja sieltä edelleen jäämerel-le kenttälinnoitettuna raken-nettu puolustuslinnoitus, Sal-palinja on suurin yksittäinen rakennuskohde, mitä Suomes-sa on koskaan toteutettu.

Linnoituksen lasketaan maksaneen tuon ajan rahas-sa, ilman ulkomaista työapua, noin 2,5 miljardia markkaa. Se on suhteellisesti ottaen yhtä paljon kuin koko tämän vuo-den puolustusbudjetin osuus valtion budjetista.

Tätä puolustusasemaa ei tes-tattu koskaan, se ei joutunut taisteluun. Joku voi sanoa, että mitä hyötyä siitä sitten oli. To-dellisuudessa joka on ollut niin vahva, ettei sitä vastaan kan-nattanut hyökätä, on parhaiten täyttänyt tehtävänsä, kenraa-li Parkatti totesi. Toisen maail-mansodan jälkeen on sotataito muuttunut. Linjapuolustuksesta on siirrytty aluepuolustukseen.

Yhtenä merkittävimmistä toisen maailmansodan linnoi-

tusketjuista Salpalinja kuuluu Museoviraston määrittelemiin Suomen valtakunnallises-ti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Etelä-Karjalan Sotaveteraanipiiri on esittänyt valtioneuvostolle Sal-palinjan nimeämistä itsenäi-syytemme monumentiksi Suo-men itsenäisyyden 100-vuotis-juhlavuonna 2017.

Ansioituneita palkittiin Salpavaelluksen järjestelyssä pitkään mukana olleita henki-löitä palkittiin Salpalinjan pe-rinneyhdistyksen Salpa-raken-tajan ansiomitalilla. Mitalin vastaanottivat:

Hannu Lavonen, Reino Pie-tikäinen ja Risto Sivula Mie-hikkälästä, Jorma Mänttäri ja Kari Tahvanainen Luumäeltä, Eero Kaasalainen Savitaipa-leelta sekä Jukka Lappi Viro-lahdelta.

Samoin juhlassa palkittiin Salpavaelluksen järjestelyssä jo pitkään mukana olleita henki-löitä muistoesineellä:

Armi Oinonen ja Kimmo Salmela Miehikkälästä, Han-nu Ilves ja Jukka Sillanpää Luumäeltä sekä Pekka Krouvi, Petri Rajajärvi ja Erkki Rik-kola Virolahdelta. Lisäksi vael-lusidean ”isä” Arto Lavento palkittiin vaeltajan sauvalla.

Rauhan rakentajat -muistomerkki on koottu paljaalle kalliolle. Graniitti on materiaalina karun kaunis ja se symbolisoi ikuisuutta.

Maanpuolustusjuhla pidettiin Salpalinja-museon piha-alueella. Taustalla ravintola- ja museorakennus.

Rauhan rakentajat -muistomerkki paljastettiinKymenlaakson Rauhanturvaa-jien aloitteesta ja Suomen Rau-hanturvaajaliiton myötävaiku-tuksella sekä yritysten talou-dellisen yhteistyön tuloksena valmistunut Rauhanrakenta-jat -muistomerkki paljastettiin juhlan päätteeksi Salpalinjan museon piha-alueen lähituntu-massa.

Muistomerkki on rapaki-vigraniitista avokalliolle ra-kennettu kivirakennelma ja on läpimitaltaan neljä metriä ja korkeudeltaan metrin. Kivi on materiaalina karun kau-nis ja se symbolisoi ikuisuutta. Rauhanrakentajat -teoksen on suunnitellut miljöösuunnitteli-ja Kalle Räinä Mikkelistä.

Muistomerkillä kunnioite-taan Salpalinjan rakentajien uutteraa työtä isänmaamme it-senäisyyden ja kansamme va-pauden puolesta. Se on myös suomalaisten rauhanturvaaji-en kunnianosoitus ja kiitos so-tavuosina Suomea puolusta-neille miehille ja naisille. sanoi Suomen Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja Paavo Kiljunen juhlassa pitämässään paljastus-puheessa.

Kuvat ja teksti: Matti Värri

Suurkiitokset Teille Sotaveteraanit!

Raimo Hakkarainen OyMustijärventie 25, Ruutana

puh.03-358 3100

Vanhustyön Keskusliitto Ry

Helsinkiwww.vtkl.fi

394/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Vaellusreittejä oli neljä, kestoltaan ja matkan pituudessa toisistaan

poikkeavia. Pääreitti, Eteläi-sen rantamaan reitti startta-si liikkeelle jo perjantai-ilta-na meren rannalta Virolahden Majaniemestä. Reittipäällikkö Erkki Rikkola esitteli Eteläinen rantamaa -nimellä tunnettua 1930-luvun puolustussuunni-telmaa sekä Siikasaari-Miehik-kälä välille rakennettua Salpa-asemaa.

Majaniemestä liikkeelle läh-

teneet vaeltajat, lähes 80 hen-kilöä, jaettiin viiteen pienryh-mään. Ensimmäisessä ryhmäs-sä oli mukana muun muassa puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen. Hän halusi henkilökohtaisesti ko-kea, millaisia ajatuksia Salpa-vaellus nostattaa mieleen.

Ensimmäinen yöpyminen oli Harjun oppimiskeskuksen rantasaunalla ja toinen Pyy-hinlammella. Molemmissa kohteissa oli saunomismahdol-lisuus ja itse yöpyminen tapah-

tui joko armeijan joukkuetel-toissa tai omissa pienteltoissa. Reitti päättyi sunnuntaina Sal-palinja-museolle. Vaelluskilo-metrejä reitille kertyi 27 ja ne jakautuivat kolmelle eri vuoro-kaudelle.

Luumäen linnoitteet -reit-ti oli kestoltaan kaksipäiväi-nen. Se lähti lauantaina Salpa-linjan-museolta Miehikkälästä. Vaelluksen alkumatka Luumä-en linnoituksen alueelle tehtiin linja-autolla. Pysähdyttiin As-kolan korsualueella, Kotkanie-messä presidentti P.E. Svinhuf-vudin kotimuseolla sekä Kivi-järven tulvituspadolla. Väliin vaeltajat jalkautuivat käyden muun muassa kolmella eri kor-sulla. Yöpyminen oli telttama-joituksessa Mustalammen met-säkämpällä.

Polkupyörä-reitti lähti mu-seolta lauantaina. Ensimmäise-nä päivänä pyöräiltiin 50 km ja toisena päivänä 17 km. Yöpy-minen oli Eteläisen rantamaan -reitin tavoin Pyyhinlammella.

Pyöräreitin osallistujille oli eduksi, että he ajoivat ajoteitä ja -väyliä pitkin, joilta oli help-po poiketa varsinaiseen tutus-tumiskohteeseen. Pyörävael-lukseen oli varattu 30 kpl SA:n pyörää, mutta ihan kaikille ei ajajaa kuitenkaan löytynyt. Tu-tustumiskohteet kaikilla vael-lusreiteillä olivat samat tai ai-nakin samantapaiset.

Laatuaikaa linjalla -reitti, oli kohdistettu nuorille ja lap-sille sekä heidän huoltajilleen.

Salpalinjalla juhlavaellus

Lähtö oli lauantaina Salpalinjaa seuraillen veteraanien majalle ”Jermulaan”, josta edelleen Pyy-lammelle telttamajoitukseen. Reitin varrella voitiin tutus-tua kiviesteisiin, panssarikai-vantoon, juoksuhautoihin, kor-suihin, tykkiin ja panssarivau-nuun. Vaellusmatka oli 12 km.

Omia eväitä vaeltajat ei-vät välttämättä tarvinneet, sil-lä tapahtuman järjestäjät olivat Marttojen ja sotilaskotisisarten avustamina järjestäneet yöpy-mispaikkoihin kenttäruokai-lun ja reitin varrelle lounas- tai maastokahvitarjoilun.

Jokaiselle vaellusreitille oli nimetty reittipäällikkö, jotka lähtöpisteissä esittelivät Salpa-

linjan historiaa ja linjalla olevia linnoituskohteita. Reitillä koh-dattuja yksittäisiä linnoitus-kohteita oli vaeltajilla mahdol-lisuus lähemmin tarkkailla.

Kaikki vaeltajat kokoontui-vat samanaikaisesti Salpalin-ja-museon piha-alueen tun-tumaan, josta he järjestäyty-neessä muodossa marssivat soittokunnan tahdittamina Maanpuolustusjuhlan yleisö-paikoille.

Kuvat ja teksti: Matti Värri

Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen eteni tottuneesti ryhmänsä keulilla.

Tämän kesäinen Salpavaellus ajoittui kesäkuun viimei-seen viikonvaihteeseen. Järjestyksessään vaellus oli jo kahdeskymmenes, kun kansallistuntoinen 160 osallis-tujan joukko kaakonkulman metsissä samosi. Vaeltajien määrä on vuosittain vaihdellut 100:n ja 200:n osallistujan tasossa, joten juhlavaelluskin ylti hyvään keskiarvoon.

Toinen helteinen vaelluspäivä on jo takana. ”Lujille otti, mutta hauskaa tämä toki on”, myönsivät si-sarukset Marju Lehonkoski Punkaharjulta (vas.) ja Terttu Tyster-Pöhö Kotkasta. Iltaohjelma Pyyhin-lammella vielä odottaa, samoin odottaa takana oleva Sopu-teltta. Sisaruksille vaellus oli jo neljäs. Yksi Luumäki-reitillä, muut tällä Eteläisen rantamaan reitillä.

Kahvitauko Hauhialla, Nurmijärventien risteyksessä. Marttojen tarjoamista kahveista nauttimassa: (vas.) rouva Eila Lerssi-Parkat-ti, Jukka Sillanpää ja Antero Sarvilahti Luumäeltä sekä Veli-Pekka Parkatti.

OULUNKYLÄN KUNTOUTUSSAIRAALA OULUNKYLÄN SAIRASKOTISÄÄTIÖ

Tarjoamme veteraaneille

laitos- päivä- ja avokuntoutusta.

Tervetuloa Oulunkylän kuntoutussairaalaan!

Käskynhaltijantie 5, 00640 HELSINKI Puhelin (09) 752 712

etunimi.sukunimi@okks.fi, www.okks.fi

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201340

Tanssien järjestäminen on ollut yksi yleisin va-rojen ha n k inta keino

maassamme. Kauhajoen Sota-veteraanien juhannusjuhla ja tanssiperinne alkoi jo 1970-lu-vulla. Veteraaniyhdistys oli Kauhajoen Karhulla talkois-sa ja vastikkeeksi he saivat Ka-sinon käyttöoikeuden juhan-nusaatoksi. Tällöin järjestettiin

Vapaussodan Perinne-liitto järjesti vuotuiset kesäpäivänsä Ilmavoi-

mien Teknillisen Koulun tilois-sa 18. -19. toukokuuta.

Kesäpäivien ehdoton lem-mikki on nyt kuusivuotias Helmi Tiimonen Imatralta. Jo parivuotiaana lauleskeli Ko-timaani ompi Suomi ja nyt ruo-karukouksen Ei Jumalan käm-menellä pelkää lintunen.

Veljesillallisen alkusanat lausui IlmvTK:n komentaja, eversti Pasi Jokinen korostaen veljesillallisten merkitystä yh-teenkuulumisen ilmentymänä ja tuttujen tapaamisella.

Juhlajumalanpalveluksessa alttaripalveluksen suoritti kirk-koherra Pentti Leppänen Jäm-sästä. Saarnan piti Satakunnan

Lennoston sotilaspastori Kari Mannermaa. Saarnassaan hän siteerasi Mannerheimiä: ”Va-paussodassa, talvisodassa ja jatkosodassa olimme pönkkä idästä yrittävää bolsemismia vastaan”.

Jälkikäteen voimme olla sa-maa mieltä silloisen ylipäällik-kömme kanssa. Voimme to-deta, kuinka kylmää oli kyy-ti punavallan alle joutuneissa maissa, totesi Mannermaa.

Sykähdyttävää oli kokea myös seppeltenlasku punaisten vuonna 1918 menehtyneiden ristille, Sankarihaudalle, Kar-jalaan jääneiden muistopaadel-le ja Vapaussodan muistoristil-le.

Pääjuhla Kuoreveden kou-lulla veti salintäyden yleisöä.

Vapaussodan kesäpäivät Kuorevedellä Kauhajoen juhannustanssit

Laattia luikas ja peli soi, toteavat Aarne Lassila ja Alli Kujanpää.

varttuneemman väen tanssit. Parhaimpina vuosina tanssi-yleisöä oli yli 1000 henkeä. Ke-väällä sovittiin neljän naapuri-yhdistyksen kanssa, kuka vuo-rollaan järjestää kesän aikana toiset tanssit. Juhannuksena ol-laan kuitenkin aina Kasinolla.

Pertti Kortesniemi

Reipas pikkuneiti Helmi Timo-nen (6 vuotta) on kesäpäivien odotetuin esiintyjä.

Sotilaspastori Kari Mannermaa jalkautui juttusille lipunlaskun jäl-keen. Tässä rupatellaan Eevojen kanssa. Tumma Eeva on Luukko-nen Imatralta ja vaalea Lindqvist Keuruulta.

Juhlakansan toivotti tervetul-leeksi Vapaussodan Perinne-liiton puheenjohtaja Kalervo Sipi. Vilppulan Mieslaulajat esiintyi tutuin isänmaallisin sävelin. Solistin sairastuttua jäi Vilppulan urhojen muistolle kuulematta.

Nyky-yhteiskunnassamme ongelmia käsittelevän juhla-puheen piti vaasalaissyntyinen professori Matti Kuusijärvi.

Nuorison puheenvuoron käytti orivesiläinen Kimmo Vihusaari toivottaen: Kiitän Teitä, vapaussotamme perin-neliittolaiset, sotiemme vete-raanit, lotat sekä kaikkia teitä eri yhteisöjä ja yksityisiä, jot-ka olette olleet rakasta isän-maatamme rakentamassa. Elä-käämme sovussa.

Kuvat ja teksti: Raimo Laskujärvi

Olimme kuntoutusmat-kalla 19.5-2.6.2013 Viimsissä. Erityiset

Kiitokset Kaatuneiden Muistosäätiölle

Allasvoimistelu ja uinti täyden-sivät monipuolista kuntoutusta.

kiitokset matkanjohtaja Kau-ko Korpelalle, matkavastaava Marjo Hautalalle, lääkäri Sep-po Rinta-Kauppilalle ja Silven-noisen Kirstille. Useista retkis-tä mieleenpainuvin oli Metsä-kalmisto, jossa laskettiin kukat Suomen-poikien muistomer-kille. Hoidot oli hyvin järjestet-ty ja parketilla oli mahdollisuus iltaisin laittaa sandaalia vinoon aivan oman tyylinsä mukaan.

Vaikka loma on jo elettyä elämää, niin muistoissa se säi-lyy kuitenkin ajasta aikain taa.

Kiittäen ja kumartaen ja kaikkia mukana olleita terveh-tien,

Olavi Vainio Hämeenkoski

Sotiemme Veteraanit -ke-räyksen piiripäälliköt ko-koontuivat Vaasassa 14.-

15. elokuuta. Neuvottelupäivät avasi Veteraanivastuun pu-heenjohtaja Matti Niemi. Tu-levien vuosien rahankeräys-luvasta kertoi Markku Seppä.

Sotiemme Veteraanit -keräyksen piiripäälliköt koolla Vaasassa

Kaatuneitten Omaisten Liiton toiminnanjohtaja ja Veteraa-nivastuun varapuheenjohtaja Jarmo Hietanen kertoi liitton-sa toiminnasta.

Everstiluutnantit Pette-ri Tervonen ja Ilpo Karvinen pääesikunnasta sekä kapteeni

Puolustusvoimista paikalla olivat everstiluutnantit Petteri Tervo-nen ja Ilpo Karvinen sekä kapteeni Sami Sipponen.

Tauolla olivat juttelemassa vas. Pirkanmaan Timo Tulosmaa, Sa-takunnan Seppo Heino, Etelä-Pohjanmaan Pertti Kortesniemi ja Lahden Seppo Vohlonen.

Sami Sipponen maavoimien esikunnasta selvittivät nyky-käytäntöön tulevia muutok-sia varuskuntien sulkemisen vuoksi. Puolustusvoimat jatkaa sotiemme veteraanien tukea ja mm. varusmieskeräyksiä niin pitkään kun tukea tarvitaan.

Ensimmäinen päivä päättyi kiertoajeluun Vaasassa ja kau-punginhallituksen puheenjoh-taja Seppo Rapon tapaamiseen.

Toisen päivän ohjelmassa oli piirien edustajien puheen-vuorot ja Matti Liuhdon esit-telemät syksyn kampanjatuot-teet, Veteraaniheijastin ja Jun-kers-merkki. Neuvottelupäivät päätti Matti Niemi kiittämällä osallistujia ja Vaasan keräyspii-rin Tuula Harjunpäätä onnis-tuneista järjestelyistä. Lopuik-si tutustuttiin Vaasan Sotavete-raanimuseoon.

414/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Suomen Karbonaatti Oy

Lappeenranta

Topiron KyLaukaa

Ilkan Ikkuna&Puu OyLeppävirta

Leppävirran Kierreporraslkporras.fi

Kuljetusliike Veljekset Matilainen Ky

Liperi

Rakennus Tammi OyLohja

Asianajotoimisto Tuomanen ja Kreander Oy

Lohja

Kauniston Sora OyLoimaa

Tomas Oy AbLoviisa

NäsegårdLoviisa

Mikko Kohvakka KyHaukivuori

Mikkelin Vesilaitos Torniainen VesaHirvensalmi

Tilausliikenne A. Kainulainen OyMuurame

puh. 014-373 1051

Wallius Hitsauskoneet OyMuurla

Mannerkiven Liikenne OyMäntsälä

Mäntän Rengaspiste OyMänttä

Pihkis OyMänttä

www.pihkis.com

Protopaja OyNaantali

P. Dahlin Oy-eristysliike-

Naantali

Juhani Ellä OyNaantali

Päijänne-Sähkö OyNastola

www.paijanne-sahko.fi

Koneurakointi Jorma Lääveri T:mi

Nastola

Naficon Liitin OyNauvo

Appcom OyNokia

Laattatyö Wikman OyNokia

Metallityö Välimäki OyNokia

Valtimon Sähkötyö OyNurmes

Nordcontact OyNurmijärvi

-käännöspalveluja,-Suomi,Ruotsi,Englanti ja Venäjä, puh. 044-271 1429

HT-Maanrakennus OyPerttula

Ollakka Data Consulting Ky

Oulu

Kiitos sotaveteraaneille Lieksasta!nro 102

Kiitos sotaveteraaneille Naantalista!nro 115

Katterla OyOulu

Työkalutori OyOulu

OMP-Konepaja OyOulu

Outokummun Varaosa OyOutokumpu, Polvijärvi

Turun HKV-Rakennepalvelu Oy

Paimio

Virtasen MaalitehdasTyökuja 5, 21600 Parainen

puh. 02-454 4500

Tiilimäen Romuliike OyPori

Höglund&Höglund ÖbPorvoo

Vartioliike Edström Oy AbPorvoo

KJK-Plan OyPuumala

Pyhännän Vesi OyPyhäntä

Kuljetusliike Timo TuominenPälkäne

Kauhajoen juhannustanssit

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201342

Suurin kadettikurssi juh-li 5.6.2013 juhlavuottaan perinteisin menoin. Van-

hoja kadetteja on vielä rivissä 19, joista 9 osallistui juhlaan.

Marskin paadelle Hietanie-messä laskivat seppeleen Ermei Kanninen ja Mauri Maunula sekä Sankariristille kukat Nii-lo Kulve ja Olli Vuorio. Tilai-suutta juhlistivat kunniavartiot ja Kaartin soittokunnan soitto-ryhmä fanfaarein ja sitä todisti-vat seitsemän kadettisisarta.

MPKK:lla rehtori Veijo Tai-palus kertoi tämän päivän up-seerikoulutuksesta. Ruokala-

rakennuksen aulassa Mikko Sarparanta laski kukat kaatu-neiden kadettiveljien Sankari-taululle. Juhlalounaalle osallis-tuivat vanhojen kadettien ja si-sarten lisäksi kadettiveljiemme pojat amiraali Juhani Kaskea-la, kenraaliluutnantti Heik-ki Lyytinen ja prikaatikenraa-li Juha Mäkipää sekä korkea-koulun edustajina Taipalus, eversti Harri Niskanen ja ka-dettien edustajat.

Kurssiaikaisen filmin kat-somisen jälkeen nautittiin lou-nas marskin ryyppyineen. Sen aikana Juhani Kaskeala valotti

Kadettikurssi 26:n valmistumisesta 70 vuotta

kurssin sodan jälkeisiä vaihei-ta todeten sekä puolustusvoi-missa että siviilissä olleen huo-mattavan paljon merkittävissä tehtävissä olleita kadettivelji-ämme. Ermei Kanninen vasta-si ja kiitti Kaskealaa, Lyytistä ja Mäkipäätä hyvin onnistuneen juhlan järjestelyistä.

Näin jälkikäteen arvoisil-le nuoremmille kadettiveljille järjestelyistä kurssin lämpimät kiitokset.

Olli Vuorio Kadetti 2674

Vasemmalta Gunni Lehmuskallio, Leena Rauste-Kuosa, Terttu Jokinen, Aili Ylipaavalniemi, Olli Vuorio (93), Niilo Ojala (97), Mikko Sarparanta (93), Mauri Maunula (92), Väinö Ikonen (91), Niilo Kulve (93), Er-mei Kanninen (91), Matti Niemi (93) ja Jaakko Hillo (92), Saimi Kaskeala, Satu Tiivola ja Rauni Kähönen.

Varsinais-Suomen So-taveteraanipiirin pe-rinteinen Marsalkka

Mannerheimin muistojuhla keräsi jälleen runsaasti vete-raaniväkeä eri puolilta piiriä muistelemaan tätä historiam-me suurmiestä.

Juhlan aloitti Laivaston Soit-tokunta soittamalla Suomalai-sen Ratsuväen Marssin 30-vuo-tisessa sodassa sekä Suomalai-sen Sotilaan Hymnin. Tämän jälkeen seurasi rovasti Risto Miettisen pitämä kenttäharta-us. Kenttähartauden päätteeksi Varsinais-Suomen Sotaveteraa-nipiirin puheenjohtaja Tuuk-ka Alhonen ja Sotainvalidien Veljesliiton Turun osaston pu-heenjohtaja Reino Lahtinen laskivat seppeleen Louhisaaren kartanolinnan puistossa ole-valle muistopaadelle.

Tilaisuuden juhlapuheen piti

Marsalkka Mannerheimillä edessään vielä uusi koitos

professori Ohto Manninen. Hän käsitteli puheessaan mm. Marsalkan itsestään jättämää kuvaa, hänen suurmiesmainet-taan ja suomalaisten suhdetta Mannerheimiin. Mannisen mu-kaan Mannerheimin kuvalla on vielä myös tulevaisuus ja hän to-tesi, että ”Edessä Mannerheimil-lä on kuitenkin vielä uusi koitos. Säilyykö hänen perintönsä ja muistonsa vielä senkin jälkeen, kun hänen johdollaan sotineet ovat väistyneet syrjään”.

Juhlassa esiintyivät myös Turun Sotaveteraanilaulajat ja tapahtuma päättyi kaikkien yhteisesti laulamaan Maamme-lauluun. Juhlan jälkeen tarjo-tun kenttälounaan tuotto käy-tetään lyhentämättömänä sota-veteraanien hyväksi.

Teksti ja kuva: Osmo Suominen

Juhlapuhuja, professori Ohto Manninen

Edesmenneen liikennöit-sijä Tapani Kankaan si-sarukset muistivat ko-

tikuntansa sodan kokeneita miehiä ja naisia lahjoittamal-la Tapanin muistolistoista ker-tyneet varat Isonkyrön sotain-valideille ja sotaveteraaneille, 780 euroa kummallekin. So-tainvalidien asiainhoitaja Erkki Hölsö (toinen oik.) ja veteraa-

Lahjoitus Isonkyrön sotaveteraaneille ja -invalideille

nien puheenjohtaja Esko Pe-täjä (oik.) vastaanottivat kum-pikin 780 euron lahjoituksen yhdistystensä puolesta. Lahjoi-tuksella Tapani Kankaan sisa-russarja halusi viestittää kun-nioitustaan sotiemme aikana maatamme puolustaneita koh-taan.

Esko Petäjä

Sotiemme veteraanit puolisojäsenineen Ii-salmen seudulta osal-

listuivat elokuussa kesäret-kelle lähellä Kajaania sijait-sevalle Vuottojärven majalle. Päivän aikana veteraanit saivat nauttia mainiosta retkiruuas-ta makkaran sekä kahvin kera.

Veteraanien kesäretki Vuottojärvelle

Lahjoituksen vastaanotti Esko Petäjä.

Pirkko Tenhunen ja ahven

Retkeläisille oli varattu mah-dollisuuksia myös harrastaa. Mustikoiden keruu tuntui ole-van usealle mieleistä toimintaa. Yllättävin ja erikoisin retkisaa-lis oli Pirkko Tenhusen ongella pyydystämä kookas ahven.

Teksti ja kuva: Osmo Naakka

434/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Ilmajokelaista harrastajasä-veltäjä Taisto Koskelaa Yrjö Jylhän Kiirastulen tekstit

ovat puhutelleet niin paljon, että hän päätti säveltää 14 tun-netuinta runoa lauluiksi. Puo-lentoista vuoden urakka saatiin päätöksen tänä kesänä. Kappa-leet on laulanut levylle ilma-jokelainen muusikko Hannu Mahlamäki.

Koskelan mielestä sävellys-työ oli vaikea, koska runot on alun perin tehty lausuttavak-si eikä laulettavaksi. Monessa kohtaa samaa asiaa tarkoitta-van sanan olisi voinut korvata toisella sanalla, joka olisi hel-pottanut huomattavasti. Kii-rastulen tekijänoikeuksien hal-litsijat eivät kuitenkaan anta-neet tällaiseen lupaa. He myös

Jylhän Kiirastulen runot lauluiksi

Runojen säveltäjä Taisto Kos-kela kädessään uunituore levy.

tarkastivat sävellykset etukä-teen. Jylhän läheiset pitävät sä-vellystyötä onnistuneena.

Levyä voi tilata: puh (06) 424 6044.

Pertti Kortesniemi

Keuruun Rintama-miehet ry:n ja Keu-ruun Sotaveteraanit

ry:n erinomaisesta yhteistyös-tä esimerkkinä on neljä vuosi-kymmentä jatkunut metalliro-munkeräystoiminta. Kertyneet varat on käytetty veteraanien virkistystoimintaan mm. yhtei-siin matkoihin jopa ulkomaille ja teatterimatkoihin. Jokavuo-tinen lohikeitto on nautittu yh-dessä kesän lopulla.

Vuodet ovat harventaneet

Keuruulla toimii yhteistyö

Kuvassa vasemmalta Pentti Kaipanen, Mauri Kytölä, Erkki Niiranen, Kai Lahtinen ja toimittaja Päivi Liimatainen (KSML)

romukeräykseen osallistuvia veteraaneja. Kaj Lahtinen on ainoa elossa oleva vuonna 1974 toimintaa aloittamassa ollut ve-teraani.

Yhdistysten naisjaostot ovat olleet mukana kahvi- ja voilei-pätarjoiluineen romun lastaus-talkoissa. Tuottoisa romunke-räys on ollut myös tärkeää ja virkistävää sekä veljiä yhdistä-vää toimintaa.

Jarmo Ruhanen

Sotavainajien muiston vaa-limisyhdistyksen hallitus teki 15.7. muistokäynnin

kahden pakkolaskuonnetto-muudessa elokuussa 1941 Vi-ron maaperällä menehtyneen suomalaisen lentäjän muisto-merkille Valgussa.

Yhdistyksen lisäksi kukka-laitteensa muistomerkille laski-vat suurlähettiläs Aleksi Här-könen ja sotilasasiamiehen avustaja Ari Harjula Suomen suurlähetystöstä sekä Märja-maan kunnan apulaisjohtaja Triin Matsalu. Tätä ennen yh-distyksen neuvottelukunnan puheenjohtaja, emeritus kent-täpiispa Hannu Niskanen piti lyhyen hartaus- ja muistohet-ken.

Täysin vedenpitävästi ei ole kyetty selvittämään, mik-si Nummelasta Hangon rin-

Lounais-Eestiin 27.-28.7. tehdyllä matkalla oli mukana Suomen-poiki-

en lisäksi heidän puolisoitaan ja leskiä sekä kannattajajäse-niä Virosta ja Suomesta. Mat-kakohteina olivat mm. Äksissä Suomen-poikien museo ja Jää-

Suomen-poikien Viron perinneyhdistyksen kesämatka

Muistokäynti Viron Valgussa

Suomen poikien museossa Äksissä Villem Ahas ja Mati Blumfeldt esittelivät Suomen Poikien taisteluita venäläisiä vastaan Tarton alueella elo- syyskuussa 1944.

ajankeskus. Võrun maakun-nassa yövyimme Rogosi Mõi-sassa, Külalistemajassa. Peter Kivimäki loihti grillillä illal-lisen, joka nautittiin ulkona lämpimässä säässä. Matkalla tutustuttiin myös vanhoihin kartanoihin, joita nyt on pe-

Elokuussa 1997 onnettomuus-paikan tuntumaan pystytettiin kuvanveistäjä Heikki Häiväojan tekemä Suomen valtion muis-tomerkki.

tamalle lentotehtävää suorit-tamaan lähteneet alikersantti Pentti Antila ja lentomekaanik-ko Antti Sairio päätyivät Viron puolelle ja ehkä teknisen vian tai polttoaineen loputtua me-nehtyivät epäonnistuneessa pakkolaskussa. Koneen hylys-tä kerrotaan löytyneen saksan- ja venäjänkielisiä lentolehtisiä, jotka viittaisivat tarkoituksella tehtyyn lento-operaatioon. Vi-rolaiset metsäveljet hävittivät heti tapahtuman jälkeen ko-neen jäänteet ja hautasivat me-nehtyneet lentäjät.

Muistomerkistä ja sen lähi-ympäristöstä on pitänyt erin-omaisen hyvää huolta Märja-maan kunta. Kiitoksena tästä kunnalle luovutettiin yhdistyk-sen standaari.

Pertti Suominen

ruskorjattu. Matkan yksi ko-hokohta olivat 14. luvulta pe-räisin olevat ritarilinnan rau-niot; Vana Vastseliina, joka perustettiin Tarton piispan ja Liivinmaan ritarimestarin toi-mesta. Linnoituksella on ol-lut paljon eri kansojen isäntiä. Lopullisesti linnoitus tuhot-tiin Pohjoissodassa(1702) venä-läisten toimesta. Keskiajalla oli Vastseliinan linnoitus katolisen maailman tunnetuimpia py-hiinvaellusmatkailun kohteita. Siellä kumarrettiin linnan kap-pelissa sijaitsevaa pyhää Ristiä; kappelin vierailu antoi 40 päi-vän syntien pyyhinnän, jonka ensimmäisen kerran vahvisti paavi Innocentius VI vuonna 1354.

Suur-Munamägin -Viron korkein ”vuori” 326 m - näkö-tornissa Suomen-pojat viritti-vät laulun, joka herkisti muka-na olleen kulkijan mielen.

Anni Grundström

Suomen Sotaveteraaniliiton joulukorttimallisto 2013

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201344

Kyrön Seudun Sotavete-raanit järjestivät jälleen yhteistyössä Varsinais-

Suomen Sotaveteraanipiriin hengellisen toimikunnan kans-sa Metsäkirkon heinäkuun alussa Kyrössä. Tapahtuma oli saanut uuden paikan Kyrön koulun pihalta Veteraanikiven viereisestä puistikosta.

Kyrön metsäkirkko uudessa paikassa

Tilaisuudessa toimivat teks-tin lukijoina rovastit Anne-li Rantalaiho (etualalla) ja Rit-va Nieminen. Liturgina toi-mi kappalainen Juha Dubbe ja saarnan piri kirkkoherra Riku Laukkanen (taustalla).

Teksti ja kuva: Osmo Suominen

Töölön Reserviupsee-rit ry järjesti 17.–18.8. kohdennetun teema-

viikonlopun sidosryhmilleen. Helsingin Reserviupseeripiirin majalla Sipoossa pidetyssä ta-pahtumassa perehdyttiin vete-raanien hyväksi tehtävän työn nykytilaan, tulevaisuuden nä-kymiin ja työn tehostamiseen jatkossa.

Työryhmässä oli isäntien li-säksi toistakymmentä edusta-jaa Suomen Sotaveteraanien Viron yhdistyksestä, Inkeri-

läisistä ja Karjalaisista Heimo-veteraaneista, sekä Suomen ja Viron Suomen-poikien perin-neyhdistyksistä.

Osallistujien kokemuksia ja näkemyksiä kartoitettiin mm, ryhmätöiden merkeissä. Ta-pahtuma lujitti edelleen sidos-ryhmien yhteistyötä ja antoi vinkkejä veteraanien hyväksi tehtävän työn toteuttamiseen.

Teksti ja kuva: Hans Gabrielsson

Yhteistyötä yli rajojen

Helsingissä toimi vuo-sina 1985-1996 muis-tomerkkitoimikunta,

joka koostui 20:stä järjestöstä. Puheenjohtajana oli kauppa-neuvos Ensio Hukkataival So-tainvalidien Veljesliitosta sekä varapuheenjohtajina yli-in-sinööri Gunnar Laatio Suomen Sotaveteraaniliitosta ja halli-tusneuvos Osmo Kalliala Kaa-tuneitten Omaisten Liitosta. Toimikunta sai muistomerk-kiin rahat kansalaiskeräyksil-lä sekä materiaalilahjoituksilla,

Sodanajan naisen kunniaksiKrigstidens kvinna till ära 1939-1945

niin että paljastusjuhla voitiin pitää 12.10.1996 Helsingin kau-pungin osoittamassa paikassa Kallion virastotalon ja Ympy-rätalon lähellä olevan Portha-nin rinteen kallion kulmassa. Muistomerkki ja sen hoitovas-tuu annettiin Helsingin kau-pungille. Hankkeessa mukana olleet järjestöt on mainittu me-tallilaatassa, joka on kiinnitet-ty patsaan viereiseen kalliosei-nämään.

Muistomerkin tekijä, kuvan-veistäjä Heikki Häiväoja sa-

noi paljastusjuhlassa mm. ”Tä-män muistomerkin takaa löy-tyy sota. Mutta sitä ei ole tehty muistomerkiksi sodalle, vaan parhaimmille ominaisuuksil-le ihmisessä, joita juuri sodan-ajan naiset ovat tuoneet esiin.”

Jostakin syystä jälkipolvet ovat unohtaneet muistomer-kin eikä sen luokse ole juu-rikaan tehty kunniakäynte-jä. Nyt järjestöjen keskuudes-ta on muodostettu työryhmä, joka järjestää muistomerkillä pienimuotoisen juhlatilaisuu-den lauantaina 12.10.2013 klo 10.00 alkaen. Työryhmä kut-suu eri järjestöjen henkilöitä ja yleisöä paikalle noin tunnin kestävään juhlaan.

Tämän lehden välityksel-lä kutsu kohdistuu erityisesti Suomen Sotaveteraaniliiton ja Sotaveteraanien Naisjärjestön jäsenkuntiin.

Mikko Virrankoski, työryhmän puheenjohtaja

Kuva: Sotaveteraaniliiton kuva-arkisto

Muistomerkin paljastustilaisuus 12.10.1996

Tarjoamme veteraaneille laitos-, päivä-, avo- ja kotikuntoutusta sekä lyhytaikaista ja pitkäaikaista hoitoa. Kymen Hoito- ja Kuntoutuskeskus Kokkokallionkatu 2, 49400 Hamina Puhelinvaihde 020 7761 700 neuvonta@hoiku.fi www.hoiku.fi

Tervetuloa Haminaan! Nykyaikaisten menetelmien ja vahvan ammattitaidon lisäksi asiakkaidemme kuntoutumisen ja hoidon takana ovat lämminhenkinen ihmisten huomioiminen, kuuntelu ja aito välittäminen. Tule sinäkin ihastumaan!

Levin Huoneistolomat OyLevi

www.levinhuoneistolomat.fi

Metsäkirkon perinne jatkuu Kyrössä.

Ryhmätyöt menossa sidosryhmien edustajien kanssa.

454/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Lähes 25 vuoden ajan so-ta-ajan lauluja tulkinnut pöytyäläinen Tuija Sau-

ra julkaisi ensimmäisen CD-le-vynsä. Tuija on koonnut äänit-teen kunnioittaakseen sotiem-me veteraanien sukupolvea. Äänitteen 18 kappaletta ja nii-den väliin lomittuvat kuusi pu-heosuutta tekee levystä vaikut-tavan.

Tuija Sauralta CD-levyÄänite on saanut nimekseen

Tuija Saura – Minä katson tätä maata. Korkeatasoisen laulun ja selkeän puheosuuden yhdis-telmä on onnistunut kokonai-suus.

Levyä on saatavissa Tuijal-ta 20 euron hintaan, sähköpos-ti tuija.saura@luukku.com tai puhelin 0400 123 134.

Uudenmaan sosiaali-neuvoja ja yhdistysten veteraaniyhdyshenki-

löt kokoontuvat ainakin kak-si kertaa vuodessa yhteiseen tapaamiseen, tällä kertaa asi-an lomassa tutustuttiin van-han rantatien historiaan. Op-paana toimi Tuusulan veteraa-niyhdyshenkilö Leena Jäntti. Keskustelussa tuli esille jälleen

Uudenmaan veteraaniyhdyshenkilöt kokoontuivat Tuusulassa

Kierroksen jälkeen Järvenpään veteraanimajalla puheenjohtaja Heikki Lindroos odotti kahvin kanssa.

veteraaniyhdyshenkilöiden tär-keä rooli yhdistysten veteraani-kentässä ja ongelmien moni-mutkaistuminen neuvonnassa ja ohjauksessa. Piirin sosiaali-neuvoja Raili Mankki on teh-nyt vuodesta 2004 alkaen työtä tämän verkoston luomiseksi ja ylläpitää yhteishenkeä ja yhdys-henkilöt tiedottamisen kautta ajan tasalla.

Perehdyttyäni kirjaan Tällaista elämä oli – ve-teraaniväen tarinoita,

heräsi ajatus tehdä siitä ääni-kirja. Kesän aikana luen tari-nat äänitallenteeksi CD-levyil-le. Kirja sisältää myös runoja, jotka FM O Vääriskoski lausuu äänitallenteelle. Tarkoituksena on myös saada kirjaan tarinoi-ta kertoneita veteraaneja luke-maan omat tarinansa.

Sotaveteraaniliitto ja sen

Keuruun museon helmi-kuussa 2013 julkaise-ma kirja Tällaista elä-

mä oli – veteraaniväen tarinoi-ta ilmestyy myös äänikirjana. Sotaveteraanien ja sodan ai-kaisten lasten ja nuorten arki-elämästä kertova 300-sivuinen teos saadaan korvin kuultavak-si Suomen Sotaveteraaniliitto ry:n tuella.

Idea äänikirjasta syntyi lä-hes yhtä aikaa Keuruun mu-seolla ja Keski-Suomen Sota-veteraanipiirissä. Kirjan toi-mittanut filosofian maisteri Orvokki Vääriskoski tutustui Keuruun museon tutkimusas-sistenttina ja pitkän kirjapro-jektin aikana sekä veteraani-väen lukuhaluihin että iän tuo-miin rajoitteisiin. Samaa pohti piirin uudeksi toiminnanjohta-jaksi toukokuun alusta 2013 ni-mitetty Vesa Juko. Ideat kohta-sivat, kun Juko lehtijutun luet-tuaan tutustui kirjaan.

Kirja äänitetään jyväskylä-läisessä studiossa elokuun lo-pulla. Vesa Juko huolehtii, että äänikirja saadaan veteraaniti-laisuuksiin sekä myös kotikäyt-töön liikunta- ja näkörajoitteis-ten kuuntelijoiden iloksi. Ää-nikirjan käytännönläheisistä tavoitteista ja yhteistyöstä iloi-taan myös Keuruun museolla.

Tavoite on pelastaa tarinatMuseo äänitti kirjan tarinoi-ta Keuruun kansalaisopiston toteuttamassa veteraanien ta-rinapiirissä Keuruun seura-kuntakeskuksessa vuodesta 2007. Kirjassa on myös muse-olle lähetettyjä tarinoita ja ru-noja sekä haastatteluja, jotka syntyivät kirjan toimittajan ve-teraanipiiriläisille ja heidän ta-rinoistaan kiinnostuneille pitä-mässä kirjoittajapiirissä. Kir-

Keski-Suomi aloitti äänitallenneyhteistyön Keuruun museon kanssa

alaiset sotaveteraanipiirit saa-vat äänitallenteen käyttöönsä. Sotaveteraanipiirit voivat jakaa äänitallennetta alaisilleen pai-kallisyhdistyksille kuunnelta-viksi veteraanien kokoontumi-sissa. Sotaveteraaniliiton alaiset organisaatiot eivät saa harjoit-taa äänitallenteella myyntitoi-mintaa, siihen on oikeus aino-astaan Keuruun Museolla.

Tarkoituksena on myös hankkia helppokäyttöisiä

Tarinakirja korvin kuultavaksijan lisäksi museon Tällaista elämä oli -projektiin kuuluivat tarinapohjainen kesänäyttely 2012 sekä Museoviraston avus-tuksella toteutettu näyttely- ja draamaopastuskokonaisuus vanhuksille ja kouluille.

Tarinoijat ovat Keuruun, Multian ja Mäntän seudun paikallista väkeä sekä seudul-le työhön, evakkoon tai avioon muuttaneita tai nykyisin muu-alla asuvia. Tämä elävöittää ta-rinoita, mikä näkyy myös kir-jan sanasto-osiossa. Äänikirjan toteuttamista tukee tavoite pi-tää kirjan tarinat alkuperäisinä ja omaäänisinä.

Itse tarinapiirin aloitti jo vuonna 2001 Jukojärven kyläl-lä sotaveteraani Matti Siltasen puoliso Kirsti Siltanen, joka halusi veteraanien muistelevan paitsi sotatapahtumia myös ar-kisia ja hauskoja tarinoita lap-suudesta asti. Viiden äänitys-lukuvuoden aikana piirissä tarinoi 150 eri henkilöä. Vete-raanien ikääntymisen myötä piiriin tuli lisää 1920–1930-lu-vuilla syntyneitä miehiä ja nai-sia, jotka elivät pula- ja sota-aikaa ja olivat sotilaspoikia ja pikkulottia, sotilaiden lapsia, leskiä, sotaorpoja. Tästä muo-dostui käsite veteraaniväki.

Kirja on mittavan yhteistyön tulos: kaikkiaan toimijoita on ollut yli 200. Yhteinen tavoite

oli pelastaa katoavaa kulttuu-rihistoriallista perintöä kirjaksi ja arkistoon. Äänikirjan myötä vahvistuu jälleen uusi tavoite: sen toivotaan innostavan myös veteraaniyhdistyksiä tarinan-keruuseen, jotta sotamuisto-jen lisäksi saataisiin talteen tie-toa siitä arkielämästä ja henki-sestä perinnöstä, josta pulan ja sodan kestänyt väki ammensi voimansa.

Kerran veljeksille tuli eteen eri-koinen lääkärissäkäynti. He oli-vat ongella, kun koukku jäi toi-sen veljen päähän. Siimaa ei kat-kaistu – se ei tullut mieleenkään, koska siima oli kallista. Toi-nen kulki koukku päässä edellä ja toinen kantoi vapaa perässä. Kun asia oli hoidettu, lähdettiin jatkamaan ongintaa. Eikä sitä kukaan potilaistakaan ihmetel-lyt, siiman katkaisu niinä aikoi-na olisi ollut isompi juttu.

Kirjan tiedot: Sivuja 288, tekstikokonaisuuksia 62, jois-ta 17 runoja, lisäksi henkilö-luettelo ja sanasto. Mustaval-koisia kuvia 32. Julkaisija: Keu-ruun museo. Taitto: Digipaino Keuruskopio Oy. Painopaikka: Otavan Kirjapaino Oy, Keu-ruu, 2013.

Orvokki Vääriskoski

MP3-soittimia, joihin äänital-lenne tallennettaisiin. Näitä MP3-soittimia voitaisiin sitten kierrättää yhdistysten sotavete-raaneilla.

Ohessa FM Orvokki Vääri-skosken artikkeli Tällaista elä-mä oli – veteraaniväen tarinoi-ta kirjan valmistumisprosessis-ta.

Vesa Juko

ISÄNNÖINTI • HUOLTO • SIIVOUS JA KORJAUSPALVELUT

Juvankatu 10, 33710 Tamperewww.kaukajarviok.fi

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201346

Autokoulu Ajomestari OyPöytyä

ATP Metal Works OyRaahe

Petrox OyRaisio

Apricon OyRiihimäki

Komtek OyRiihimäki

Kaivinkonepalvelu Lehto OyRovaniemi

Salon Tilipalvelu OySalo

Salon Auto-Kiillotus OySalo

Rakennusliike T. Rauman Oy

Salo

Salon Seripaino OySalo

Pohjoismainen Solumuovi Oy

Muurla

Pensi Rescue OySastamala

Lihapalvelu Reijo Renfors Oy

Sastamala

Janze OySavonlinna

www.janze.net

Maansiirto ja Raivaus Räsänen Oy

Kerimäki

JL-Rikotus OySeinäjoki

SIIKAJOEN NUORISOKOTI

KoneNeliö OySiilinjärvi

Konehuolto A. UotilaSomero

Säkylän MetsätyöSäkylä

Nota OyTampere

NPE Kulplan Oy-teollisuuden suunnittelu-

Tampere

Kuljetusliike PG-Trans OyTampere

Insinööritoimisto Comatec Oy

www.comatec.fi

WSK-Sähkö OyTampere

Lean Ware OyTampere

www.leanware.fi

Tolppa OyTampere

Sampo-Aidat OyTampere

Tervakosken Sähkötaito OyTervakoski, Janakkala

Matti Tamsi OyTeuva

www.tamsin.fi

Nikka KyTornio

Studio Blue OyTornio

Kolmeks OyTurenki

V-S Talopalvelut KyTurku

Rakennus-Salama OyTurku

HTA-Urakointi OyTurku

CeravaxTurku

AA-Pintarakennus OyTurku

Ultrafilter Finland OyTuusula

www.ultra-filter.fi

Kuljetus Kervinen OyTuusula

Kiitos sotaveteraaneille Raisiosta!nro 100

Kiitos sotaveteraaneille Somerolta!nro 103

Kiitos sotaveteraaneille Tampereelta!

nro 105

Kiitos sotaveteraaneille Tampereelta!

nro 112

474/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Suomen Sotahistoriallinen Seura jalkautuu välillä pääkaupungista maakun-

tiin. Tällä kertaa vuorossa oli Pälkäneen kunta Pirkanmaal-la. Kunnan ja seuran tavoitteet kohtasivat luontevasti, kun Päl-käneellä käydystä Kostianvir-ran taistelusta tulee lokakuussa kuluneeksi 300 vuotta. Kunta haluaa muistaa merkkivuotta monin tavoin. Yksi muoto oli järjestää seminaari, missä kä-siteltäisiin taistelun merkitys-tä Ruotsin suurvalta-asemalle ja Suomen asukkaille. Hehän senkin sodan todellisia maksu-miehiä olivat venäläisten sota-joukkojen valloitettua Suomen alueen ja suurimman osan vir-kakunnasta siirryttyä Tornion-joen länsipuolelle.

Kunnanjohtaja Esko Ara-salo otti yhteyttä seuran pu-heenjohtajaan, sotatieteen toh-tori Pentti Airioon ja “kauppa” syntyi, kunta tarjoaisi puitteet, huolehtisi pitopaikasta ja tie-dottamisesta, seura järjestäsi tilaisuuden ohjelman ja luen-noitsijat. Helteisenä heinäkuun 26. päivänä Pälkäneen kome-an, koivuin koristellun Nui-jantalon juhlasali täyttyi lä-hes viimeistä sijaansa myöten. Kuntalaiset ja sotahistoriasta kiinnostuneet olivat kokoontu-neet kuulemaan, kuinka kaikki oikeasti tapahtui, mikä oli syy ja mikä oli seuraus.

Kolme alustusta Seuran hallituksen jäsen, so-tahistorioitsija Jari Forsblom avasi kokouksen ja myös päät-ti sen, välissä kuultiin kolme esitelmää. Dosentti Antti Ku-jala kertoi Suuren Pohjanso-dan taustoista ja tapahtumis-ta, tietokirjailija Matti J. Kan-kaanpää valotti isonvihan aikaa - joka venäläisen sotavä-en harjoittamien raakuuksien vuoksi syöpyi monen sukupol-ven ajaksi suomalaisten mieliin - ja professori Aki-Mauri Huh-

Sotahistoriaa 300 vuoden takaa

tinen kertoi päätapahtumas-ta, Kostianvirran taistelusta. Se päättyi venäläisten voittoon. Kun joukot eivät päässeet vir-ran yli, ne rakensivat äkkiä sa-tamäärin pieniä lauttoja, joiden avulla niiden onnistui syyspi-meässä kiertää Mallasveden kautta Ruotsin armeijan - joka muodostui pääosin suomalai-sista - selkäpuolelle. Lukumää-rältään ylivoimaiset venäläiset ratkaisivat taistelun nopeasti edukseen.

Ruotsi murtui Vaikka taisteluja vielä käytiin-kin eri puolilla maata, oli Ruot-sin armeijan selkäranka mur-tunut. Venäläiset joukot mie-hittivät maan; alkoi isonvihan aika, joka päättyi Uudenkau-pungin rauhaan kahdeksan vuotta myöhemmin 1721. Myös Ruotsin suurvalta-aika päättyi, kun se menetti Suomenlahden etelä- ja itäpuolella olleet maa-alueensa, mm. läntisen Karja-lankannaksen ja Käkisalmen läänin eteläosan Venäjälle.

Varsinaisten esitelmien jäl-keen kuultiin vielä kahden Päl-käneen kesäasukkaan, Seppo ja Tapio Korppoon kertovan omista ja rahoittamistaan venä-läisen Aleksei Blandovin teke-mistä Kostianvirta-tutkimuk-sista. Ne perustuvat Pietarin ja Tukholman arkistoista löyty-

neisiin asiakirjoihin. Heidän tutkimuksistaan käy ilmi, että venäläisten saavuttama Kos-tianvirran voitto oli merkittävä voitto myös Pietari Suurelle.

Suomen ja itänaapurin raja on sen jälkeen kokenut monia muutoksia Siestar- eli Rajajoen ja Kymijoen välillä. Tänä päi-vänä raja kulkee Etelä-Karja-lan kohdalla suunnilleen siinä, missä Pietari Suuri halusi sen lähes 300 vuotta sitten kulke-vankin. Viimeksi rajankulun tälle paikalle varmistivat itse-näisen Suomen armeijan soti-laat 70 vuotta sitten.

Esko Vuorisjärvi

Onnistuneen seminaaripäivän päätti 1700-luvun hengessä ja va-rusteissa käyty taistelunäytös.

Kostianvirran taistelun muisto-merkki paljastettiin 1906.

Muusikko Mat-ti Jurvan kuoleman 70-vuotismuistokir-

joituksen johdosta lehdistössä mieleeni palasi tapaus tuosta hetkestä. Olin silloin Syvärillä ja sattumalta käymässä divisi-oonan esikunnassa, jossa koh-tasin silloin harvinaisen lait-teen, yleisradiovastaanottimen ja sen päiväuutiset. Jäin kuun-

telemaan. Äänessä oli tuttu viihdemies, nimeä en muista, mutta uutisten lopun muistan. Hän kertoi, että ”juuri tulleen tiedon mukaan tunnettu muu-sikko Matti Jurva on kuollut ja nyt kuulemme Matti Jurvan laulavan ”Sujut ollaan”.

Reijo Kurkela, 93-vuotias sotaveteraani, Helsinki

Larin Paraske, oikealta ni-meltään Paraske Miki-tantytär, varsin tunnet-

tu ja arvostettu kalevalaisen ru-nouden taitaja ja nimenomaan laulaja, oli kotoisin Pohjois-In-keristä ja oli maaorjan tyttäre-nä suuressa perheessä tottunut köyhyyteen. Vartuttuaan ai-kuiseksi - naimaikään - hänet naitiin 20-vuotiaana Sakkolan Vaskelaan, äitinsä kotikylään. Maaorjuus jäi, mutta köyhyys jatkui, sillä hänen uusi kotinsa - Larilan tila - oli pieni. Larin Parasken puoliso Kaurila Tep-pananpoika oli vaimoaan 18 vuotta vanhempi ja sairaalloi-nen eikä voinut hoitaa tilaansa terveen tavoin. Vaimo joutui-kin perheen elannoksi hank-kimaan lisäansioita mm. ve-tämällä muiden kanssa jaalo-ja Taipaleenjoessa Laatokalle ja päinvastoin, halkotöissä ja hoi-tamalla orpolapsia, joita hän nouti useita Pietarin lastenko-deista. Paraske sai miehensä kanssa peräti yhdeksän omaa lasta, joista vain kolme saavut-ti aikuisiän. Suuri lapsikuollei-suus oli tuolloin iso ongelma. Kaurila Teppananpotka kuoli vuonna 1888 jättäen vaimolleen elinkelvottoman pikkutilan. Se joutui vasaran alle joitakin ker-toja, viimeksi vuonna 1889 vain 200 markan velan vuoksi.

Larin Paraske oli hyvä lau-

laja. Mainitaan, että häntä vie-hättivät erityisesti sekä Inke-rin että Karjalan lauluperin-teet. Sakkolan apupappi Adolf Neovius näki Parasken ky-vyt ja aloitti järjestelmällisesti kirjoittaa muistiin tämän ru-noja. Toiminta tuottikin mel-kein ennätysmäärän runoja, joihin sisältyi kertovia runo-ja, lyriikkaa, hää-, tanssi-, leik-ki- ja lastenlauluja sekä itkuvir-siä. Oman sanontansa mukaan Paraske lauloi ”päämuistista ja korvakuulolta”, mikä edellytti loistavaa muistia. Kun apupap-pi Neovius muutti uuteen vir-kaansa Porvooseen, hän kut-sui sinne myös Larin Parasken - lesken - ja yhteistyö jatkui ai-nakin vuoteen 1894 asti.

Larin Paraske tuli pian tun-netuksi Suomessa. Häneen tu-tustuivat monet suomalaiset kulttuuripersoonat. Kerrotaan, että jopa Jean Sibelius kuunte-li Parasken runoja ja itkuvir-siä valmistellessaan samaan ai-kaan oopperaansa Kullervoa. Eero Järnefelt, Albert Edelfelt sekä muutamat muut taiteilijat maalasivat muotokuvia Paras-kesta. Hän kuoli vuonna 1904. Hänen näköispatsaansa on Helsingissä Hesperian puistos-sa ja Kaarelassa on Larin Paras-ken polku.

Anssi Vuorenmaa

”Pikkutietoutta kauniista Karjalasta” Runonlaulaja Larin Parasken elämästä…

Muisteluja

VALTIOKONTTORIN PUHELINNUMEROT MUUTTUVATStatskontorets telefonnummer ändras ALKAEN

FRÅN OCH MED

10.9. PUHELINVAIHTEEMME UUSI NUMERO ON 10.9.2013 ALKAENFrån och med den 10. september 2013 är det nya numret till vår växel

0295 50 2000

0295 50 3085MATKAPUHELINNUMEROMME SÄILYVÄT ENNALLAAN.

Våra mobiltelefonnummer förblir oförändrade.

TAVOITTEENA KUSTANNUSSÄÄSTÖTMålet är att få kostnadsbesparingar

Uudistuksen taustalla on valtiovarainministeriön linjaus valtion puheviestintäratkaisujen kehit-tämisestä. Tavoitteena ovat merkittävät kustan-nussäästöt ja toiminnalliset hyödyt virastoille ja laitoksille.

Reformen bygger på finansministeriets riktlinjer om utvecklandet av statens lösningar för telefon-kommunikation. Målet är att uppnå betydande kostnadsbesparingar och operativa fördelar i statens ämbetsverk och inrättningar.

Lisätietoa kotisivuillamme: www.valtiokonttori.fi > Yhteystiedot > Puhelinnumerouudistus.Mer information på webbplatsen: www.statskontoret.fi > Kontakt > Telefonnummerreform.

Sörnäisten rantatie 13, Helsinki | PL 60, 00054 VALTIOKONTTORIPuh. 09 77 251, Faksi 09 772 5208, www.valtiokonttori.fi

UUSI FAKSINUMEROMME 10.9.2013 ALKAENFrån och med den 10. september 2013 är vår nya faxnumret

4/13 D e n 11 s e p t e m b e r 201348

Då den aktiva höstsäsongen börjar, är det igen en gång nödvändigt att stanna upp och diskutera hela fältet av uppgifter, som vi har framför oss. Krigsveteranförbun-dets främsta och viktigaste uppgift är en-ligt dess stadgar intressebevakningen. Därtill ansluter sig intimt givande av ett mångsidigt stöd på alla nivåer åt de krigs-veteraner, som är i behov av sådant, även-som åt deras makor/makar och änkor. Fältorganisationens förmåga att fungera är garanti för att ovannämnda delområ-den med heder skall kunna skötas i för-hållanden, som ständigt undergår för-ändringar och där verksamhetsmiljön ställer utmaningar. Förberedelserna till traditionstidevarvet fortsätter och kom-mer att kräva precisering av planering-en och kartläggande av målsättningarna med tanke på förbundsmötet i Uleåborg.

Höstens mest krävande utmaning är till intressebevakningen hörande anslagen för rehabilitering och för servicetjänster till veteranernas hem, så att de bibehålles enligt riksdagens yttrande på tillräcklig nivå för åren 2014 – 2017. På förbundsnivå utför vi samarbete med Frontveteranför-bundet gentemot beslutsfattarna; förbun-den har ju gemensamt intresse. Regionalt och lokalt bör kontakter upprätthållas såväl till politiska som tjänstemannabe-slutsfattare. Om kontakter inte finns, bör de skapas. Man skall inte underskatta det faktum, att krigsveteranerna, deras ma-kor/makar och änkor ännu under flere år behöver stöd, utan föra fram behovet på ett bra sätt. Genom saklig påverkan kan man förhindra , att missförstånd uppstår.

Lokalföreningarna är i nyckelposition, då man skall säkerställa givandet av ett mångsidigt stöd i olika former åt de mest behövande. De har kunskap, förmåga och vilja att ta hand om bröderna. Distriktens socialrådgivare och de över 200 veteran-kontaktpersonerna gör verkligen ett värde-

Funderingar vid höstens ankomstfullt och oegennyttigt arbete på denna krä-vande sektor.

Fältstrukturen i vårt förbund kommer att förändras under de kommande åren. Lokalföreningarnas antal kommer inom förloppet av detta decennium oundvikli-gen att minska. Den alldeles centrala frå-gan i framtidsplaneringen är, huru man regionalt skall behärska denna förändring utan att förlora möjligheterna och förmå-gan att uppfylla sina stöduppgifter. Förbun-dets och fullmäktiges beslut utgör en stadig ryggrad , då de behövliga åtgärderna skall genomföras. Vi har inte råd att misslyckas; annan möjlighet får vi av allt att döma inte.

Orubblig intressebevakning, noggrann och med kunnighet skött social- och stöd-verksamhet och en aktiv utveckling av organisationsfältet är som helhet betrak-tat steg och förberedelse för kommande verksamhetsår och för traditionstidevar-vet. Till dessa hör av Traditionsförbundet Eklövet inbegärd och av förbundets verk-samhetsorgan godkänd beredning av or-ganiserandet av traditionsarbetet på regi-onal nivå.

Det finns mycket uppgifter och arbete. Vi skall hålla leden i rättning och fronten hel.

Finn-Göran Wennström

PS. Finansministeriets budgetförslag för år 2014 är inte vad beträffar rehabiliterings-anslagen i samklang med det av riksdagen den 5.12.2012 i jubileumsplenum enhälligt fattade beslutet. Med det föreslagna ansla-get förmår kommunerna inte erbjuda re-habilitering, ej heller servicetjänster till ve-teranernas hem åt alla de krigsveteraner, som önskar och som är i behov därav. Igen har vi anledning att skrida till mångsidiga påverkningsaktiviteter.

Översättning Holger Strandberg

Riksdagens plenum just före själv-ständighetsdagen i fjol bibringade veteranorganisationerna föreställ-ningen att de årliga krafttagen om rehabiliteringsanslagens nivå skul-le hört till en gången tid. Riksdagen beslöt höja rehabiliteringsanslaget med 6 milj. euro. Därutöver godkän-de riksdagen ett yttrande att reger-ingen i sin planering av rambeslut för åren 2014 – 2017 reserverar till-räckligt anslag för den årliga reha-biliteringen av veteranerna. Känslan av välbefinnande räckte ett halvt år.

Krigsveteranföreningarna, -di-strikten och förbundet har tillsam-mans med kommunerna sökt fram veteraner, som befunnit sig utanför rehabiliteringen och utanför servi-cebetjäningen. Även av den anled-ningen ökar antalet, som är i behov av rehabilitering och servicetjänster. Detta sökarbete fortsätter. Därför bör anslagsnivån även under kom-mande år vara tillräcklig, om man håller fast vid riksdagens linjering. För stort anslag skulle inte vara till nackdel. Då alla veteraner får reha-bilitering och servicetjänster till sina hem, återgår de oanvända anslagen till statens kassa.

År 2012 fick endast 53,4 % av de till rehabilitering berättigade delta i reha-bilitering. Statskontorets statistik be-rättar också andra fakta. De långa re-habiliteringsperioderna (3 - 4 veckors anstaltsrehabilitering, 20 – 30 gånger öppen rehabilitering eller rehabilite-ring hemma) är alltfort sällsynta. En-dast 100 veteraner blev delaktiga av anstaltsrehabilitering av sådana mått. Och dock hör uppskattningsvis hälf-

Brytes löftet?

ten av veteranerna till dessa grupper. Om kommunerna skulle hålla sig till Statskontorets anvisningar, skulle det behövas betydande ökning av rehabi-literingsanslagen.

Enligt Statskontorets anvisnings-dokument kan kommunerna an-hålla om tilläggsanslag , om medlen ser ut att inte räcka till. Före augus-ti månads utgång hade xx kommu-ner sökt om tilläggsanslag. Det ser ut som om mången veteran även detta år blir utan rehabiliteringsperiod, fastän han sökt därom.

I skrivande stund är finansminis-teriets budgetförslag för år 2014 till-gängligt. Enligt detta förslag skulle rehabiliteringsanslaget sjunka med 16,4 % till 30,6 milj. euro. Vi hoppas att läget ändras före den slutliga bud-getframställningen. Om inte, måste vi fråga efter riksdagens givna löfte.

Ett sådanthär roende och hopande fram och tillbaka är inte till fördel för någon, naturligtvis särskilt inte för den man eller kvinna, som var med i kriget. Därför borde det för alla, som berörs av anslagsberedningen, vara till fördel att finna gemensam syn för veterantidevarvets slutskede. Vid be-räknandet av anslagens tillräcklighet borde sammantaget alla föränderliga faktorer tas i beaktande.

Den bästa modellen skulle förstås vara frontveteranernas subjektiva rätt till deltagande i rehabilitering.. Det skulle de män och kvinnor, som deltagit i kriget, ha förtjänat.

Markku Seppä Översättning

Holger Strandberg

Seepsula-YhtiötTuusula

Oy Hartman Rauta AbVaasa

Plan-Ark OyVaasa

J. Tavela ja Kumpp. KyValkeakoski

Kevra OyVantaa

Oy K. Juslin AbVantaa

Arokivi OyVarkaus

Kuljetus J&J OyVehmaa

Vesilahden KalliomurskeVesilahti

Maansiirto J. Salminen OyVihti

Kaivuriurakointi T:mi Teppo Iivari

Virolahti

Via Feenix OyVirrat

Tili-Fakta OyVirrat

Kiitos sotaveteraaneille Viinijärveltä!nro 101

Situationen är alarmerande. Anslagen för rehabilitering av frontvetera-ner är slut eller håller på att ta slut i 104 kommuner eller samkommuner.

494/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Syyskuun ristikko

Virkistä muistiasi

1. Menee kauaksi, mutta ei liikahda paikaltaan?2. Jos sinulla on se, niin haluat jakaa sen, mutta

jos jaat sen, sitä ei enää ole. Mikä se on?3. Missä urheilulajissa voittajat kulkevat taakse-

päin ja häviäjät eteenpäin?4. Sen tekijä ei sitä tarvitse, sen hankkija ei sitä

käytä ja sen tarvitsija ei tiedä tarvitsevansa sitä. Mikä se on?

5. Mitä yhteistä on ihmisillä ja perunoilla?6. Mikä näkymätön valkea sydäntäkin polttaa?

Oikeat vastaukset sivulla 55

Sanakilpa Lehdessä 3/2013 kilpailusanamme oli ”Sadonkorjuu”. Hyväksyttyjä sanoja löytyi 96 kpl, jotka ovat:

Ajos, arkuus, aunus, (3)Dorka, (1)Jako, jakso, jano, jaos, jono, joro, judo, judoka, juna, juoksu, juoru, jurous,(12)Kajo, karju, karuus, koju, koodaus, korjaus, korjuu, korona, korsu, koru, koto, koura, kouru, kudos, kuja, kuona, kuono, kuoro, kura, kuru, kuura, kuurna, kuuro, (23)Narsku, naru, nasu, nauru, noja, norja, noro, norsu, nousu, nuora, nuoska, nurja, nuuska, (13)Okra, oksa, oras, orja, orjuus, (5)Radon, rajuus, rako, ranko, rasu, rausku, roju, roosa, roska, roso, rousku, rujo, rujous, ruko, rukous, runko, runo, runous, ruoka, ruoko, ruoska, ruska, rusko, ruso, ruuna, (25)Sanko, sooda, sora, sudoku, suka, suku, suoja, suora, suru, suura, (10)Ujous, uros, usko, uurna (4).Kaikkien osallistujien kesken arvottiin kolme DVD-kokoelmaa ”Jatkosodan katsaukset”. Pal-

kinnon saavat Seija Kähkönen, Polvijärvi, Heikki Pertovaara, Helsinki ja Eija-Liisa Sarkkola, Hauho. Seuraava kilpailusanamme on ”SIENIMETSÄ”. Lähettäkää vastauksenne perjantaihin 4.10. mennessä kirjeessä tai postikortilla: PL 600, 00521 HELSINKI, faksilla numeroon (09) 6126 2020 tai sähköpostilla osoitteeseen toimitus@sotaveteraaniliitto.fi. Vastaukseen kirjoitetaan lähettäjän nimi ja osoite, kirjekuoreen lisäksi ”Sanakilpa”. Kaikkien vastanneiden kesken arvo-taan kolme Sotaveteraaniliiton kalenteria 2014.

Ylistaron Puurakenne OyEristepalvelu

Moilanen&Kamppinen OyYlistaro

Boxia OyYlöjärvi

puh.03-235 5500, www.boxia.fi

Rakennus jaRemontti Pasi Koivunen

Ylöjärvi

Powernet OyÄänekoski

Kiitos sotaveteraaneille Ylihärmästä!nro 108

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201350

Kirjat

Viipurin kadotetut vuodet 1940 – 1990. Kustan-nusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2013. ISBN 978-951-31-6885-8.

Keväällä 2013 ilmestynyt kir-ja on saanut osuvan nimen, Vii-purin kadotetut vuodet 1940 – 1990. Ellei kirjan kattamaan ajanjaksoon sisältyisi myös lyhy-esti kuvattua suomalaista aikaa elokuun lopusta 1941 kesäkuu-hun 1944, kirjan nimenä voisi olla myös ”Punainen Viipuri” tai ”Neuvosto-Viipuri”.

Kun olen vuosia tutkinut in-tensiivisesti tapahtumia Viipu-rissa sotiemme 1939-44 aika-na, on mielenkiintoista viimein saada asiallista tietoa myös siitä, miten uudet isännät sotien jäl-keen ottivat meille niin rakkaan kaupungin haltuunsa ja mitä he sille tekivät. Tässä suhteessa kir-ja täyttää aukon kaupungin his-toriassa. Kuvaus on kaunistele-matonta ja hyvin objektiivisen tuntuista.

Tästä kirjasta meidän on kiit-täminen paitsi kirjailijoita, Yury Shikalovia ja Tapio Hämys-

Viipurin kadotetut vuodettä, myös Kustannusosakeyhtiö Tammea, joka on halunnut jul-kaista tämän kirjan täydentä-mään runsasta Viipuria käsitte-levää kirjallisuutta. Kirjailijoista Shikalov on Udmurtian tasaval-lassa syntynyt ja myöhemmin Viipurissa asunut tutkija, joka on väitellyt Joensuun yliopis-tossa Karjalan historiasta. Hän työskentelee Itä-Suomen yliopis-tossa projektitutkijana ja on jul-kaissut useita tutkimuksia ja ar-tikkeleita Venäjän Karjalan ja Suomen luovutettujen alueiden historiasta. Tapio Hämynen on Itä-Suomen yliopiston Suomen historian professori, joka on tut-kinut laajasti Karjalan historiaa.

Lukija saa käteensä erinomai-sen tieto- ja kuvateoksen suoma-laisen Viipurin historiasta Neu-vostoliiton kaudella. Sen ilah-duttavana lopputulemana on, että Viipuri on edelleen, huoli-matta ankeista vaiheistaan neu-vostovallan aikana, leimallises-ti suomalainen kaupunki. Ei siis enää ”vanha venäläinen kau-punki, jonka urhoollinen puna-armeija vapautti”.

Kirja kertoo, miten suoma-

lainen, pahasti raunioitunut Vii-puri niin talvisodan kuin jat-kosodankin rauhan jälkeen asutettiin ja vähitellen jälleenra-kennettiin neuvostokaupungik-si. Kaupungin suomalainen his-toria ja osin jopa eräät konkreet-tiset merkit suomalaisuudesta pyyhittiin pois kuin niitä ei oli-si ollutkaan. Lopputulos, tämän päivän Viipuri, on osin seuraus-ta neuvostoaikana tehdyistä rat-kaisuista, uusimmilta osiltaan se edustaa venäläistä näkemystä esimerkiksi arkkitehtuurista.

Tekijöillä on ollut käytettävis-sään runsaasti neuvostoaikais-ta, aikaisemmin tuntematonta materiaalia Viipurin museon ja Leningradin oblastin valtiolli-sen arkiston kokoelmista. Kir-jan mustavalkoinen, osin nuh-ruinen ja heikkolaatuinen mut-ta kieltämättä mielenkiintoinen kuvitus on pääosin ennen jul-kaisematonta.

Göran Lindgren

Suomalaisten Waffen-SS vapaaehtoisten matrikkeli 1941-1943 ISBN 978-952-93-1930-5 Porvoo 2013

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksalle sallittiin vain 100  000 miehen vahvuiset ase-voimat. Tilanne jatkui vuoteen 1935, jolloin yleinen asevelvolli-suus palautettiin. Saksan asevoi-mat olivat kovin keskeneräiset, kun syyskuussa 1939 ne yhdes-sä Neuvostoliiton puna-armei-jan kanssa hyökkäsivät Puo-laan. Hitler suunnitteli uusia valloituksia asevoimien johdon varoituksista piittaamatta. Sit-ten avautui mahdollisuus saada täydennystä asevoimiin ulko-mailta. Vuosina 1939-1945 ul-komaalaisia värvättiin peräti 1,6 miljoonaa. Näiden joukossa oli hollantilaisia 55  000, belgialai-sia 43  000, latvialaisia 110  000, espanjalaisia 46  000, tanskalai-sia 8000, norjalaisia 6000, neu-vostoliittolaisia 968  000 joita-kin lukumääriä mainiten. Suo-men puoleen käännyttiin 1941

ja vedottiin jääkäriperinteisiin 1915-1918. Suomen valtion joh-to käsitteli asiaa ja näytti vihre-ää valoa tilanteessa, jossa perin-teiset ystävämme lännessä olivat hylänneet meidät. Saksa näytti ainoalta tukea antavalta suur-vallalta. Suomessa lähdettiin sii-tä, että vapaaehtoiset liitettäisiin Wehrmachtiin eli tavalliseen ar-meijaan. Suomalaisista oli yllä-tys joutua Waffen-SS joukkoi-hin. Nämä joukot olivat taval-lisia taistelujoukkoja, ei SS:n tai vielä vähemmän Dirlewangerin teurastusjoukkojen kaltaisia.

Kun suomalaisia värvättiin, lähtökohta oli, että vapaaehtois-ten tulisi olla otos Suomen kan-sasta, ei vain äärioikeistolaisia. Suomalaisia värvättiin kaikki-aan 1407 vapaaehtoista, joista kansallissosialisteja lienee ollut 5 %:n luokkaa. Värväys toteu-tettiin keväällä 1941. Ensin 400 Talvisodan veteraania lähti, sit-ten 800 vuosina 1922-1925 syn-tynyttä ja vuonna 1942 tuli vie-lä 200 miehen täydennysosasto.

Suomalaiset liitettiin 5. SS-Panssaridivisioonaan (Wiking),

jota johti kenraali Felix Stei-ner, sen Nordland-rykmenttiin, jossa suomalaiset muodostivat oman pataljoonan. Alkuvuo-desta 1942 taisteltiin Ukrai-nassa Mius-joella, myöhemmin 5. SS-PsD osallistui Kaukasi-an sotaretkeen. Alkuvuodes-ta 1943 he taistelivat Stalin-gradin suunnalla, kunnes hei-dät toukokuussa 1943 vedettiin rintamalta pois ja lomalle Suo-meen. Erinäisten vaiheitten jäl-keen pataljoona lakkautettiin 4.7.1943 ja miehet, jotka aamu-päivällä olivat saksalaisissa pu-vuissa, vaihtoivat iltapäivällä suomalaiset sotilaspuvut pääl-leen. Yleisarvosanana saksalai-set esimiehet pitivät suomalai-sia koko divisioonan parhaina. Suomalaiset sotivat kotona Poh-jolassa 1943-1945 kaikella kun-nialla. Tappioitta se ei mennyt: Saksan itärintamalla kaatui 256 vapaaehtoista ja Suomen rinta-milla 113 viimeiset Lapin sodas-sa. Noin 800 haavoittui.

Kun lukee upeasti tehtyä ma-trikkelia, hämmästyy monesti. Yhdessä vaiheessa he valittivat

huonoa menestystä. Kuitenkin jo 1955 he perustivat Veljesapu-nimisen yhdistyksen, mikä So-tainvalidien Veljesliittoa lukuun ottamatta on vanhin sotavete-raaniyhdistys Suomessa.

Eräässä tilaisuudessa keskus-telin joukon heikäläisiä kanssa, jolloin eräs heistä valitti syrjin-tää. En voinut olla hiljaa - vas-tassani seisoi kaksi professoria, lainsäädäntöneuvos, toimitus-johtaja, agronomi jne. – todella ”surkeasti” menestyneitä. Mat-rikkelista laskin eräitä lukuja.

Luvut ovat suuntaa antavia, sillä samalla henkilöllä voi olla useita ”titteleitä.” Professoreita 10, juristeja 19, ekonomeja 12, insinöörejä 25, toimittajia 14, toimitusjohtajia 40, agronome-ja, metsänhoitajia, pankinjohta-jia, lääkäreitä, hammaslääkärei-tä, maanviljelijöitä, virkamiehiä, ruumiillisen työn tekijöitä jne.

Lyhyesti hyvin oman elämän-sä hoitaneita, useassa armeijassa palvelleita on eräitä Suomi-Sak-sa-Suomi-USA (=Mannerheim- ristin ritari Lauri Törni), Suomi-Saksa-Suomi-Ranska (muuka-

laislegioona Ranskan Indokiina kaksi henkilöä).

Politiikassa on joitakin ol-lut mukana edustaen Maalais-liittoa, SDP:tä ja Kokoomusta. Näistä kannattaa mainita mi-nistereinä toimineet Sulo Suort-tanen ja Pekka Malinen. Upsee-reiksi koulutettiin Saksassa 21 ja Suomessa 282 = 303 henkilöä, tavaton määrä yhdestä pataljoo-nasta.

Lopuksi maininta Nürnber-gin oikeudenkäynnistä vuodelta 1946. Päätös oli 5. SS-PsD:n va-pauttava – ei sotarikoksia.

Yleisarvosana matrikkelista on erinomainen. Olisin kuiten-kin toivonut selvitystä elämän-urista enemmän. Nyt siinä ker-rotaan tarkkaan sotatie, mutta mitä he tekivät sodan jälkeen? Siitä siis tarkemmin, mutta hyvä näinkin.

Kirjaa voi tilata panssarikil-lan tai Jari Saurion kautta puh. 050 584 8090 tai jari.saurio@iki.fi

Tapio Skog

Matrikkeli SS-vapaaehtoisista

PakkausÖhman Teerikukontie 10-12 | 00700 Helsinki

puh. (09) 351 790

www.pakkausohman.com

KaiKKi paKKauKseen

www.pakkausohman.com

514/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Markku Palokangas ym. Puolustusvoimien joukko-osastot 1945-2005, osa 2 Puolustusvoimat 95 vuotta 1918-2013Sotahistorian laitos Tam-pere 2013ISBN 978-951-25-2468-6 ja ISSN 1239-551 X.

Puolustusvoimista on julkaistu monenlaisia kirjoja. Nyt on vuo-rossa joukko-osastoja, sotakou-luja, varikkoja, esikuntia ja eri-laisia laitoksia esittelevä kokoo-mateos. Tätä kirjaa on edeltänyt Puolustusvoimien perinteitä kä-sittelevä osa 1 vuodelta 2008.

Tässä on saatu aikaan tieto-paketti, joka pitää sisällään jo-kaisesta joukosta seuraavia tie-toja: yleinen historia, sijoitus-paikka (-paikat), mahdolliset joukkoyksiköt, joukon lippu, joukko-osasto risti, kunnia-marssi, vuosipäivä, komentajat (- johtajat), kilta- tai perinneyh-distykset, mahdolliset perinne-kohteet, joukkoa käsittelevä kir-jallisuus, mahdolliset muut asiat - paljon tietoa siis.

Puolustusvoimien sotatien alkaessa 30.11.1939 saatiin riviin vain 295 000 sotilasta ja näis-tä 274 000:lle voitiin antaa ase. Lisää toki saatiin sodan aika-na ja sotilaitakin, sillä Talviso-dan päättyessä heitä oli kaikki-aan 346 000. Välirauhan aikana koulutettiin 100 000 ennen sotia kouluttamatonta ja vuonna 1941 asevoimissa oli 500 000 miestä ja 100 000 naista. Sodan aikana menetettiin taisteluissa kaatu-neina, haavoihin kuolleina sekä sodassa kadonneina yhteensä 93 563 sotilasta ja lisäksi noin 2 700 siviilihenkilöä.

Sota oli vaatinut raskaan ve-ron. Paitsi henkilömenetyksiä - tähän lisättynä haavoittuneet, Puolustusvoimat menetti lähin-nä Karjalaan jääneet kasarmi- ja harjoitusalueet: Sortavala (ilma-voimat), Huuhanmäki (Viipurin rykmentti), Kiviniemi (Jääkä-ripataljoona 4), Valkjärvi (Jää-käripataljoona 2), Terijoki (Jää-käripataljoona 1), Viipuri (mm Karjalan Kaartin rykmentti), Rannikkolinnakkeet (mm. Koi-vistolla).

Rauhansopimus rajoitti Puo-lustusvoimia siten, että miesvah-vuus sai olla vain 41 900 henki-löä. Rauhan tulo vaikutti myös rauhan ajan joukkoihin. Niinpä esimerkiksi Santahaminassa en-

nen sotia ollut Uudenmaan ryk-mentti ”löysi” itsensä Dragsvi-gista ja vuonna 1941 Kontiolah-della perustettu ja Jatkosodassa Aunuksen taisteluissa kunnos-tautunut Jalkaväkirykmentti 9 sijoitettiin Santahaminaan ja Hyrylään saaden myöhemmin vuonna 1945 lakkautetun Jääkä-ripataljoona 2:n nimen.

Sodan jälkeinen ”armeija” muodostettiin uudelleen jalka-väkijoukot rykmentti ja myö-hemmin prikaati -kokoonpa-noon sekä seitsemään jääkäri tms pataljoonakokoonpanoon. Laivastolla oli tukikohdat Hel-singin Katajanokalla ja Pansi-ossa. Lentäjillä oli lentorykmen-tit Porissa, Rissalassa, Utissa ja Luonetjärvellä. Tämä sijoittumi-nen ja organisointi toteutettiin 1946-1955 vaikeissa taloudelli-sissa olosuhteissa. Jälleenraken-nus, 400 000 siirtoväkeen kuu-luvan sijoittaminen ja sotakor-vaukset kuluttivat rahaa, mutta Puolustusvoimat saatettiin rau-han ajan kannalle. On huomat-tava, että Puolustusvoimat toi-mivat näillä eväillä 1990-2000 luvuille saakka. Ehkä merkittä-vin muutos tehtiin 1950-luvul-la, jolloin ”kaupunkimotteihin” jääneet joukot sijoitettiin uusille paikoille. Näistä osoituksena Po-rin prikaatin (3. Pr) siirto Säky-lään, Karjalan prikaatin (5. Pr) siirto Valkealaan, Pohjois Savon prikaatin (2. Pr) siirto Kuopiosta Kajaaniin ja Pohjanmaan Jääkä-ripataljoonan (JP 1) siirto Vaa-sasta Sodankylään. Nämä ovat esimerkkejä, kun nyt on lyhy-en ajan sisällä paremmissa olo-suhteissa lopetettu joukko-osas-toja. Näitä ovat Savon Prikaati, Uudenmaan rakuunapataljoo-na, Pohjois-Karjalan Patteris-to, Kymen Jääkäripataljoona (käytännössä). Viime ”teuras-tus” sai mielet kuohumaan jopa evp kenraalitkin pitivät emä-munauksena Pohjois-Karjalan Prikaatin, erään Puolustusvoi-mien parhaan joukko-osaston lopettamista. Tämä erinomai-sessa kunnossa ollut Itä-Suo-men viimeinen joukko-osas-to jätti jälkeensä ehkä noin 500 km:n aukon. Valkealasta Kajaa-niin Rajavartiolaitoksen yksiköt poisluettuina.

Kirja alkaa Puolustusvoimain komentajan kenraali Ari Pu-heloisen saatesanoilla ja kirjan käyttöoppaalla. Sitten seuraavat joukkojen ja esikuntien sekä so-

takoulujen esittely järjestyksessä maavoimat, merivoimat, ilma-voimat, sotakoulut, varikot sekä Sotatieteen laitos ja Puolustus-voimien koulutuksen kehittä-miskeskus.

Tässä on pakko kaivaa esiin sekä naurettu että kirottu orga-nisaatio- tai koulutusjärjestelmä nimeltä kärrynpyöräpyöritys. Sillä tarkoitetaan uudistamis-ta jota seuraa parin vuoden jäl-keen uudistamisen uudistamis-ta ja pian uudistamisen uudista-misen uudistamista jne, jolloin vanhat kouluttajat toteavat, että tämä uudistettu on sama kuin meillä oli 10 vuotta sitten! Mer-kittävä uudistus on tehty ja joku sai kunniaa ja mainetta.

Kirjaa tehtäessä oli tietenkin pakko kääntyä eri joukkojen puoleen, jotta tiedot olisivat oi-keita. Hämmästyttävää kyllä lä-heskään kaikilla joukoilla ei ole oman toimintansa historiaa, toi-silla taas on. Mieleen tulee so-dan ajan joukko-osastohistoriat. Varmasti niistä löytyy ”vinkke-jä” oman joukon vaiheita tarkas-tellen. Saattaapa tulla yllättäviä-kin tietoja. Mm. Kaartin patal-joonan sekä johdolle että muulle joukolle paljastui, että ko. patal-joona on ainoa koko maailmas-sa, joka on jäljellä Bulgarian va-paustaistelusta 1877-78. Kaikki muut joukot on lopetettu. Tämä selityksenä miksi Bulgarian val-tio laskee PE:n pihalla olevalle muistomerkille merkkipäivänä kukkia ja kutsuu nykykaartilai-sia Bulgariaan.

Kirjassa lukija pysähtyy use-aan kertaan hänelle tuttujen joukkojen esittelyn eteen. So-takoulujen organisaatiokehi-tys varmasti mietityttää. Kruu-nuhaassa Helsingissä toimi-nut Sotakorkeakoulu, Tuusulan taistelukoulu sekä Santahami-nan Kadettikoulu tekivät ku-kin sarallaan kiitosta ansaitse-vaa työtä. 1990-luvun alun ko. sotakoulujen yhdistäminen ja kerääminen Santahaminaan he-rätti lukuisia vastalauseita joi-ta ei huomioitu. Synnytettiin mammuttimainen Maanpuolus-tuskorkeakoulu jatkamaan em sotakoulujen työtä toivottavasti tuloksellisesti.

Teos on pyritty huolella teke-mään, mutta muuan virhe luki-jalle löytyi. Kyseessä on UudJP:n komentajaluettelo. Komenta-jat ovat oikeassa järjestykses-sä, mutta komentajakaudet ovat

pääosalta virheelliset. Jatkossa ne on aihetta korjata.

Tietoteoksen ”vetäjä” on mai-nittu. Syytä on mainita muutkin tekijät: Pekka Saloranta, Mart-ti Leinonen, avustajat Juhani Kandell, Ilpo Karvinen, Timo Martelius, Johanna Palokangas, Aki Aunala. Piirroksista ja tun-nuskuvista vastaavat Timo Sara-maa ja Toni Tilsala.

Kun näinkin ansiokas teos on tehty, tulee mieleen niiden joukkojen ja sotakoulujen tilan-ne, jossa mitään historiaa ei ole. Eniten on ihmetelty Kadetti-koulua. Siitä on julkaistu vuon-na 1969 KadK 50 vuotta, ei muu-

ta. Toki kadettikurssit ovat olleet ahkeria, mutta koulun historia puuttuu. Unohtaa ei tietysti sovi suomalaisen upseerikoulutuk-sen (akt.res) historiaa 1779-1979.

Työryhmä on saanut pai-navaa tekstiä aikaan. Kir-ja on suuren kiitoksen väär-ti! Kiitos kohdistuu niin te-kijöihin kuin tukijoihinkin. Teosta voi tällä hetkellä ostaa Sotamuseosta Maurinkatu 1, Helsinki puh. 029 9953 0241. Toivottavasti jatkossa sitä löytyy kirjakaupoistakin.

Tapio Skog

Joukko-osastoista historia

Ohjelmistoratkaisut www. arctechno.com

Puh. 09 4242 990

Rudus toimittaa asiakkailleen ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavia Vihreitä betoneita, jotka suunnitellaan koh-dekohtaisesti vastaamaan asiakkaan tarpeita. Tulevaisuus on hyvissä käsissä, kun rakennat Ruduksen kanssa – tutustu toi-mintaamme tarkemmin osoitteessa www.rudus.fi/vihreabetoni

Betonikuorma, joka kuormittaa vähemmän ympäristöä.

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201352

Kirjat

Kirjoittaja: Visa Auvinen, ye-komentaja, merikirjailijaJulkaisija: Suomen Joutse-nen Valtameripurjehtijain perinneyhdistys rySivuja 170, sidottu. Kirja-paino Newprint Oy, Raisio.

Laivastomme koululaiva Suo-men Joutsen teki 1930-luvulla kahdeksan valtamerille suun-tautunutta koulutuspurjehdus-ta. Kolmella matkalla vuosi-na 1934 – 37 mukana oli myös suomalaisia tuotteita esittele-vä vientinäyttely – uiva näytte-ly. Kahdella ensimmäisellä mat-kalla noin 40 yritystä ja yhteisöä esitteli tuotteitaan ja kolmannel-la noin 20. Kaikkiaan 62 yritystä oli mukana näyttelyissä.

Ajatus näyttelyn järjestämi-sestä syntyi jo silloin kun poh-dittiin hankittavan koululai-vamme käyttömahdollisuuksia. Yhdeksi tehtäväksi varsinaisen koulutuksen lisäksi kaavailtiin Suomen tunnetuksi tekemis-tä sekä itsenäisenä valtiona että aktiivisena ulkomaankaupan harrastajana.

Vientinäyttelyjen käynnistä-misessä aloitteen tekijänä ja siten

näyttelyjen järjestäjänä yhdessä Merivoimien esikunnan kanssa oli Suomen Vientiyhdistys (ny-kyinen FINPRO). Yhdistyksen esityksestä ensimmäinen näyt-telymatka suunnattiin Levant-tiin eli Välimeren maihin. Mat-kasta saatujen myönteisten koke-musten perusteella toinen matka tehtiin Etelä-Amerikkaan, joka jo aiemmin oli ollut ulkomaan-kauppaa harrastavien yritys-temme mielenkiinnon kohtee-na. Kolmannen näyttelymatkan kohde oli Väli-Amerikka.

Näyttelyjen järjestelyissä Suomen ulkoasiainministeriö oli vahvasti mukana. Paikal-liset konsulit huolehtivat kut-sujen lähettämisestä Suomesta kiinnostuneille liikemiehille ja toimittivat sanomalehdille ku-va-aineistoa ja tekstejä jo ennen koululaivan saapumista. Vierai-lun jälkeen konsulit laativat ker-tomukset näyttelyn toteutumi-sista.

Kirjan päälähteinä ovat ol-leet artikkelit näyttelymatkoista suomalaisissa ja näyttelyn koh-demaiden lehdissä sekä Suomen Vientiyhdistyksen kuva-aineis-to. Lehtileikkeet eivät ole kovin-

Suomen Joutsen vienninedistäjänä 1930-luvullakaan laadukkaita, mutta asia-sisältönsä vuoksi ja paikallisen värin luomisessa ne puolusta-vat paikkaansa kirjan runsaassa kuvituksessa. Sen sijaan Vien-tiyhdistyksen valokuvat näyt-teilleasettajien osastoista ovat ammattikuvaajien korkealuok-kaista työtä.

Vientinäyttelymatkoilla oli kahdenlainen merkitys: etsiä suomalaille tuotteille vientikoh-teita ja tehdä Suomea tunnetuk-si maailmalla. Suomesta ei vielä 1930 -luvulla tiedetty maailmal-la kovinkaan paljon.

Teoksen kuvaukset näyttely-matkoista ja niihin liittyneestä yleisön ja liikemiesten kiinnos-tuksesta Suomeen ja Suomen vientimahdollisuuksiin antavat lukijalle hyvän ja mielenkiin-toisen kuvan siitä, että koulu-laivamme ja sen kolmella valta-meripurjehduksella mukana ol-leiden vientinäyttelyiden panos maamme tunnetuksi tekemises-sä ja kauppavaihdon kehittämi-sessä ennen sotia oli merkittävä.

Teosta myyvät julkaisija (www.suomenjoutsenenperin-neyhdistys.fi) ja Forum Mari-num –merikeskus Turussa.

Perintöä vaalittu yhdessä 20 vuotta pojasta polveen.Kanta-Hämeen Sotilaspoi-kien Perinnekilta ry 1993 - 2013-08-22ISBN 978-952-93-2360-9400 sBookwell Oy Porvoo 2013-08-22Reima Lundberg

Reima Lundberg on kirjoittanut esiteltävänä olevan teoksen Soti-laspojat, Leijonan pojat joka kä-sittelee Kanta-Hämeen Sotilas-poikien Perinnekilta ry:n vaiheita 1993–2013. Kirja on poikkeuksel-lisen kattava. Kahdeksasta pää-luvusta kolme ensimmäistä sel-vittää suojeluskuntien ja niihin kytkeytyvien poikasotilaiden vaiheita. Kaksi seuraavaa lukua kertoo sotilaspoikien osallisuu-desta talvi – ja jatkosotiin.

Talvi- ja jatkosodan aikana sotilaspoikien työ oli jo merkit-tävää. Pojat toimivat erilaisissa lähettitehtävissä, hieman van-hemmat vartiopalveluksessa ja väestönsuojelupuuhissa.

Jatkosodan vuosina sotilas-poikien tehtävät lisääntyivät;

kotiseudun turvaaminen ja suo-jaaminen, osallistuminen jär-jestyksen ja turvallisuuden yl-läpitoon yhdessä viranomaisten kanssa, huolto ja koulutustehtä-viin. Muutama sotilaspoika ehti rintamapalvelukseenkin. Kirjas-sa tulee esille runsaasti eri tehtä-vissä toimineiden sotilaspoikien omakohtaisia kokemuksia ja nä-kemyksiä.

Teoksen kolme viimeistä lu-kua muodostaa selkeän paino-pisteen. Niissä paneudutaan Kanta-Hämeen Sotilaspoikien Perinnekilta ry:n syntyyn ja kil-lan aktiiviseen toimintaan ja pe-rinnetyöhön. Aiheeseen ennen tutustumattomalle avautuu to-della selkeä maailma hämäläis-ten sotilaspoikien vaiheista.

Lukuisten haastattelujen ja muisteloiden antia täydentää hyvä kuvitus. Yhdessä nämä te-kijät luovat lähes käsin koske-teltavan ilmapiirin. Oman soti-laspoika-ajan vaikutelmani he-räsivät ja tuli tarve ottaa yhteys pariinkin sodan ajan veljeen. Olivat jo valitettavasti tulleet viimeiseen iltahuutoon. Kirjan sivuilta tulivat vastaan myös tu-

Sotilaspojat – Leijonan pojattut kollegaveljet Raimo Hastio, Pekka Kantakoski, Erkki Ran-nikko ja Teuvo Mahrberg. So-tilaspoika-henki elää voimalli-sena Kanta-Hämeessä, sitä il-mentää perinnekillan jäsenistön määrä, innostus sekä toimihen-kilöiden uurastus.

Reima Lundberg on todella hyvin tuonut esille sotilaspoi-kien merkityksen ja perinnear-von maamme historiassa. En ole aiemmin tutustunut näin selke-ään ja elävästi kertovaan suoje-luskunta-ajan tutkimukseen.

Teoksen taitto ja ulkoasu ovat kiitettäviä.

Kirja antaa hyvän perustan tämän päivän nuorille siitä työs-tä ja maailmasta jossa sotilaspo-jat toimivat. Perinteet elävät.

Kirjaa voi ostaa hintaan 25 € Etelä-Hämeen Reserviläispiiri ry Linnankasarmi rak. 1 13100 Hämeenlinna p. 044-9676728 ehresp@virpi.net

Jyri Paulaharju sotilaspoika,

yleisesikuntaeversti

idg-tools.com

Berner OyHelsinki

Luotettavaa tietoa terveydestä ja sairauksista kaikille suomalaisille »

KP-Service Partner Oy

534/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

Fysioterapiapalveluja Sotaveteraaneille

HEINOLA

Heinolan Fysito Ky AaltoVirtakatu 4, puh. 03-714 2041

Pukinmäen Fysiopalvelu OySäterintie 3 00720 Helsinki

Puh. 09-345 1609 www.pukinmaenfysiopalvelu.fi

HELSINKI

Lauttasaaren Fysikaalinen Hoitolaitos

Raija Kaila Pohjoiskaari 9 A, 00200 Helsinki

Puh. 09-6820 201

Erikoisosaamistamme: Ikäihmisten, veteraanien ja muistisairaiden kuntoutusta.

Myös kodeissa ja hoito-laitoksissa. Geriatrinen Fysioterapia

KANGASALA

Kangasalan Lääkintävoimistelu Ky

Torikatu 1, 36200 KangasalaPuh. 03-377 0297

LOHJA

Lohjan Fysikaalinen Hoitolaitos Oy

Kauppakatu 5-9 (Lohjantähti), 08100 Lohja puh. 019-321 104

HAAPAJäRvI

Haapajärven Lääkäritalo Oy/ Fysiokolmio

Kirkkokatu 5, puh. 08-763 575

Myllykosken Fysikaalinen HoitolaitosSeurantalo

Puh. 05325 5911

Inkeroisten palvelukeskusValtatie 10, 46900 Inkeroinen

Puh. 05367 4916

KOUvOLA

LAPINLAHTI

Fysioterapiakeskus TupunaJuhani Ahontie 4, puh. 0400-802 056

NASTOLA

Nastolan Fysikaalinen HoitolaitosTimpurintie 2, puh. 03-762 4888

- Veteraanien asialla jo yli 35 vuotta -

PALOKKA

Palokan FysioterapiaOlavintie 1, puh. 014-677 777

PIELAvESI

Fysioterapiakeskus TupunaToritie 2, puh. 0400-802 645

RAAHE

Veteraanikuntoutusta,Lääkintävoimistelua,

Hierontaa

Antinkankaantie 30, 92130 Raahepuh. 08-220 444

Siikajoen sivupiste, puh. 044-522 0480

Malmin Fysioterapia KyKirkonkyläntie 8, 00700 Helsinki

Puh. 09-345 1551e-mail: malminfysioterapia@kolumbus.fi

www.malminfysioterapia.com

• FYSIOTERAPIA • LYMFATERAPIA • JALKOJEN HOITO • HIERONTA • AKUPUNKTIO • RYHMÄJUMPAT

e-mail: oulunkylan.kuntoutus@kolumbus.fi

Fysioterapia Hannele ImmonenFysioterapeutti Hannele Immonen ja

Susanna Tähtinen - Myös akupunktio

Hollantilaisentie 9 A, 00330 Helsinki puh. 09-485 806

JäRvENPää

Järvenpään KuntohoitoKansakoulunkatu 32 B 1

puh/fax 09-291 7177www.jarvenpaankuntohoito.fi

Tampereen Kuntouttamislaitos Oy

(Polioinvalidit ry)- yli 50 vuotta palvelua -

myös kotikäyntejäKyttälänkatu 5 (katutaso), 33100 Tampere

puh. 03-3142 5800www.tampereenkuntouttamislaitos.fi

TAMPERE

vILPPULA

vilppulan Fysio OyKaarikatu 5, puh. 03-471 3288, 044-361 1052

FysiokolmioAnjalantie 9, puh. 08-776 770

REISJäRvI

TUUSNIEMI

Tuusniemen Kuntoutus KyPoikkitie 2, 71200 Tuusniemi

puh. 040-545 5788 ja 040-535 7544 www.tuusniemenkuntoutus.fi

P u h . 0 9 - 3 4 3 2 0 4 4Kauppakeskus Itis, Itäkatu 7, 2.krs Helsinki

www.metrofysio.�

F Y S I O T E R A P I A L Y M F A T E R A P I A H I E R O N T A V E T E R A A N I K U N T O U T U S

KHT-yhteisö www.bdo.fi

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201354

OULU

Uudenmaan HammaspalveluKeskustie 5, 01900 Nurmijärvi

Lepsämäntie 1,01800 Klaukkala Puh. 0207 411 420

NURMIJÄRVI

Mikkelin Hammaslääkärikeskus

Mikonkatu 3, 50100 Mikkeli, puh. 015-761 0100

MIKKELI

ROVANIEMI

Dentia HammaslääkäritRovakatu 18, 96200 Rovaniemi

puh. 016-311 855 ja 016-344 656

SALOIISALMI

Hammaslääkäri Juha Sirviö

Kirkkopuistonkatu 15 A, 74100 Iisalmi puh. 017-825 002

Puh. 03-214 8648, e-mail. paivi.virtanen@gmail.comHämeenkatu 14 C, 3. krs, Tampere

HAMMASLÄÄKÄRI PÄIVI VIRTANEN

Salon Hammaslääkärikeskus Oy

Turuntie 8 , 24100 Salo Puh. 02-727 6600

AJANVARAUS 010 273 8000WWW.OMAHAMMASLAAKARISI.FI

35euroa

OMA HAMMASLÄÄKÄRISI

JOHANNAJÄRVENPÄÄ

HAMMAS-TARKASTUS

Tarkastuksen hintaKela-korvauksen

jälkeen on 14,60 euroa.Tarjous on voimassavuoden 2011 loppuun.

OMAT HAMMASLÄÄKÄRISIHAKANIEMESSÄHÄMEENTIE 16:

Esa Bergqvist, Johanna Järvenpää,

Elise Linden, Hannaleena Valtanen-Bergqvist

Veteraaneille KELA-suorakorvaus myösproteettisesta hoidosta.

Ilmoitus, koko 80 x 50 mm

OMA HAMMASLÄÄKÄRISI ROVANIEMI Valtakatu 16, 96200 Rovaniemi

Ajanvaraus 010 273 8120www.omahammaslaakarisi.f i

(Aiemmin NapapiirinHammaslääkärikeskus Oy)

Hammaslääkärikeskus Koskident

Koskikeskus 4 krs., Hatanpäänvaltatie 1 33100 Tampere

ajanvaraus puh. 010 835 5600

VAASA

Hietasaarenkatu 24, Sandögatan 2465100 VAASA-VASA

Puh. 06-320 2700

HammaspulssiHumalistonkatu 11, 20100 Turku

Puh. 02-277 7000

TURKU

Aleksis Kiven katu 10 E, 33210 Tampere

TAMPERE

Hyvältätuntuvahymy

Puutarhakatu 12, 4 krs.20100 Turku

Puh. 02-2333 222

EHT Esa-Matti KoponenPuijonkatu 26 B 23, 3 krs., 70110 Kuopio

Puh. 017-261 3370

KUOPIO

PlusTerveys HymyDentTuruntie 1,3krs., 24100 Salo

Puh. 02-733 2211

Hammaslääkäriasema Dentapex Oy

Enqvistinkatu 7, puh. 03-345 3372, Sammon Valtatie 7, puh. 03-255 4519, TAMPERE

Turun Hammaslääkärikeskus

Hämeenkatu 2, 20500 Turku ( esteetön kulku liikuntarajoitteisille )

Puh. 02-2333 778

Ajanvaraus ma-to klo 8-17, pe klo 8-12

Shoprider

Sähkömopot* Kotiin toimitettuna* Hyvät maksuehdot

P. 0500 567 104 www.potkupyora.com

554/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 2013

JulkaisijaSuomen Sotaveteraaniliitto ry–Finlands Krigsveteranförbund rf

Suomen Aikakauslehtien liiton jäsen

Päätoimittaja Markku Seppä

ToimitusKellosilta 4 C00520 Helsinkipuh. päätoimittaja (09) 6126 2012sähköposti markku.seppa@sotaveteraaniliitto.fitai toimitus@sotaveteraaniliitto.fi faksi (09) 6126 2020 internet www.sotaveteraaniliitto.fi

Osoitteenmuutokset ja lehden peruutuksetSotaveteraaniliiton jäsenet ilmoittavat osoitteenmuutoksista omaan yhdistykseensä tai liittoon Riina Lillforsille, PL 60000521 Helsinkipuh. (09) 6126 2015sähköposti riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi

Lehden tilaukset ja hinnatSotaveteraaniliittoon kuulumattomat voivat tilata Sotaveteraani-lehden liiton toimistosta puh. (09) 6126 2015 /Riina Lillfors. Lehden vuosikerran hinta on 15 euroa. Irtonumero maksaa 4 euroa.

ToimitusneuvostoPuheenjohtaja Jyrki VesikansaJäsenet: Anni Grundström, Antti Henttonen, Raija Hinkkala, Göran Lindgren, Pertti Nieminen, Markku Seppä, Aarno Strömmer, Eeva Tammi, Finn-Göran Wennström, sihteeri Marja Riukka

Toimitus ei voi vastata pyytämättä lähetetystä aineistosta.

Ilmestyminen 20131/13: 20. helmikuuta • 4/13: 11. syyskuuta2/13: 17. huhtikuuta • 5/13: 30. lokakuuta3/13: 12. kesäkuuta • 6/13: 11. joulukuuta

Ilmoitushinnat1,60 euroa/pmm. Väri- ja määräpaikkailmoituksista sovitaan erikseen.

Lehti CD-levynäSotaveteraani-lehden pääsisältö on kuunneltavissa CD-levynä (ns. Daisy-äänite), jonka vuosikerran hinta on liiton jäsenille 8,50 euroa ja muille 17 euroa. Näkövammaisten Keskusliitto lainaa kuunteluun tarkoitettuja Daisy-soittimia. CD-levyjä voi tilata Sotaveteraaniliiton myyntitoimistosta PL 600, 00521 Helsinki, puh. (09) 6126 2015, sähköposti riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi

IlmoitusmyyntiMedia-ammattilainen Adspace OyKylänvanhimmantie 2900640 Helsinkipuh. (09) 877 6136, 040 735 7531faksi (09) 726 1306 Isto Valkeapää puh. 040 735 7571

TaittoTaittotalo PrintOneVehkalahdentie 12 A00950 Helsinkipuh. 050 320 8972sähköposti minna.komppa@printone.fi

PainopaikkaSuomen Lehtiyhtymä Oy, Tuusula 2013ISSN 0782-8543

Ristikon ratkaisuHaetaan yhteyttä

Kokoonnutaan Virkistä muistiasi oikeat vastaukset1. Tie2. Salaisuus3. Köydenvedossa4. Hauta-arkku5. Molemmilla on mukuloita6. Rakkaus

Suodenniemeläinen Kalevi Hakala (kuvassa oikealla) tieduste-lee hänen vieressään istuvan lääkintämiehen henkilöllisyyttä. Joukko-osasto oli JR 35 ja paikka Ihantalassa 1944 suurhyökkä-yksen jälkeen. Paikasta noin 150 metrin etäisyydellä on eversti Vihman kaatumispaikka. Yhteydenotot: Kalevi Hakala, Nok-kamaantie 207, 38510 Sastamala, puh (03) 517 7155.

* * * * *

Etsin isäni Ahti Kalervo Lehtosen (5.10.1916-13.10.1985) mah-dollisia sotakavereita. Isäni palveli Talvisodassa 14. Viesti-komppaniassa puhelinmiehenä ja 1. Komppanian Viestipatal-joona 6.:ssa, jatkosodassa 61./Ilmavalvontapataljoona 7:ssä ja 60./Ilmavalvontapataljoona 7:ssä radiosähköttäjänä. Yhteyden-otot: Pentti Lehtonen, puh. 040  730 4310, pentti.lehtonen50@gmail.com

* * * * *

Arvoisa sotiemme veteraani!Olemme tekemässä kirjaa Talvisodan asevelimerkeistä. Nyt toi-vomme aikalaistietoja ja -muistikuvia asevelimerkkien synty-misen ajalta.

Kaikki tieto asevelikerhojen sekä -yhdistysten perustamisis-ta ja erityisesti asevelimerkkien syntymisestä talvisodan päät-tymisen ja välirauhan ajalta kiinnostaa meitä. Ystävällisesti tie-dot tai yhteydenotot:

Matti Allonen, 040 827 2835 tai matti.allonen@kolumbus.fi Jari Nykänen, 040 557 2841 tai jari.nykanen@pp.inet.fi

Antrean ja Vuoksenrannan komppanian (1736. ISK.) veteraanit ja sotilaspojat puolisoineen. Kokoonnumme perjantaina 20.9. klo 12.00 Marskin majalla Lopella veljes-tapaamisen ja ruokailun merkeissä. Ilmoittautumiset 16.9. mennessä: Mauri Jantunen, puh. (03) 672 3179 tai 0400 728 922.

* * * * *

Niinisalon RUK 48 (12.7. - 8.11.1940)   Kurssimme  kokoontuu 73-vuotiskurssilounaalle (avec) Pääesikuntaan, Fabianinkatu 2,  Helsinki,  perjantaina 8.11. klo 12.00. Isäntänä kummikurssimme RUK 148 Nui-jamiehet/vara-amiraali Juha Rannikko, arkipuku. Ilmoit-tautumiset 1.11. mennessä: Pekka Jokela, puh 0400 315 647.

Hyvät veljet, joukolla mukaan!

4/13 s y y s k u u n 11. pä i vä n ä 201356

Sotaveteraaniliiton myyntitoimisto palvelee

Täytä ja postita oheinen tilauskuponki tai tilaa puhelimitse.

6 Suomen lippu Hinta 30 euroa

4 Liiton standaari Hinta 35 euroa

2 JäsenmerkkiMyös kannattajajäsenille Hinta 15 euroa

1 Sotaveteraani mitali Myös kannattajajäsenilleHinta 15 euroa

✂

TILAUSKORTTISuomen Sotaveteraaniliitto PL 600, 00521 HELSINKI

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nimi (tekstaten):................................................................Lähiosoite:................................................................Postinumero ja -toimipaikka:................................................................ 4/13

KÄYNTIOSOITE: Kellosilta 4 C, Itä-Pasila. Raitiovaunu 7 B kulkee Kellosillan pysäkille.

5 Isännänviiri Kotipihalle tai mökille. Sinivalkoisen viirin pi-tuus neljä tai viisi metriä. Hinnat 60 ja 70 euroa

Toimisto avoinna ma-pe 8.30-16.00Soita Riinalle (09) 6126 2015 tai Marjalle (09) 6126 2016

Sähköposti:riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi•marja.riukka@sotaveteraaniliitto.fiVerkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraaniliitto.fi

35 Sotaveteraanikalenteri vuodelle 2014Kalenteri on tarpeellinen ja hyvä tietopaketti jokaisen jäsenen taskuun. Hinta 6 euroa

43 Sama kaiku on askelten -CDKymmenen sotaveteraani-kuoron ja Haminassa sotaveteraanien konsertissa taltioiduista äänitteistä on koottu 38 laulua sisältävä tupla-CD. Uusi painos Hinta 20 euroa

Säästötalletus on turvallinen tili säästämistä varten. Voit tehdä tilillepanoja ja nostoja milloin haluat.

Kysy lisää talletustarjouksistamme ja varaa aika rahaa säästävään tapaamiseen www.aktia.fi tai puh. 0800 0 2470.

Tervetuloa Aktiaan!

VUOTUISTA KORKOA

UUSI

NIVELTUOTE

JOKA M

YÖS ON H

YVÄKSI

SYDÄMELLE

Lisää nivelten liikkuvuutta ja notkeutta.Myös hyväksi sydämelle.• Rajoittavatko nivelesi liikkumistasi?

• Naksuvatko polvesi?

• Tunnetko itsesi kankeaksi?

Jäykät nivelet?Kaksi hyötyainetta samassa kapselissa:

ekologinen kurkumauute, joka sisältää omega-3:a.

tietoa curcuminista™Hyväksi sekä nivelille että sydämelle.

• Ekologinen kurkumauute edistää nivelten toimintaa ja terveyttä

• Omega-3 edistää sydän- ja verisuonijärjestelmän terveyttä

• C-vitamiini, joka on tarpeen elimistön normaaliin kollageenituotantoon mm. nivelissä

Tuotetta voi ostaa terveyskaupoista jajoistakin apteekeista sekä tilata rahti-vapaasti numerosta 06 34 36506 taiosoitteesta www.elexironline.fi suoraan kotiin kannettuna 2-3 arkipäivässä.Hinta: 32 €/60 kapselia. Ei lisämaksuja

elexirpharma tukee reumaatikko-rahastoa ruotsissa.

cucum_292x90.indd 1 2013-09-04 09:08:34