Morfologia-kurssin luentomateriaalit

Juho Harme

1. joulukuuta 2016

Sisalto

Tasta kurssista 8

1 Mika ihmeen morfologia? 91.1 Mita ovat sanaluokat? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

1.1.1 Itsenaiset sanaluokat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91.1.2 Apusanaluokat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

1.2 Mita on sanan sisalla? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101.2.1 Moren lajeja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

1.3 Kieliopilliset kategoriat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111.4 Millainen kieli venaja on morfologian kannalta? . . . . . . . . . . . . . . . 121.5 Morfologian osa-alueita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

2 Morfeemityypeista ja sanaluokista 132.1 Substantiivit, adjektiivit, pronominit, lukusanat . . . . . . . . . . . . . . . 13

2.1.1 Substantiivit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132.1.2 Adjektiivit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132.1.3 Pronominit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142.1.4 Lukusanat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

3 Luku ja suku kieliopillisina kategorioina 163.1 Luku kieliopillisena kategoriana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16

3.1.1 Erikoistapauksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163.2 Suku kieliopillisena kategoriana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

3.2.1 Substantiivien suvun maaraytyminen . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

4 Sija kieliopillisena kategoriana 204.1 Venajan sijat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 204.2 Mitka ihmeen deklinaatiot? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 214.3 Venajan substantiivien jaottelu deklinaatioihin . . . . . . . . . . . . . . . 21

4.3.1 Ensimmainen deklinaatio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 224.3.2 Toinen deklinaatio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234.3.3 Kolmas deklinaatio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244.3.4 Neljas deklinaatio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244.3.5 Viides deklinaatio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244.3.6 Monikon deklinaatiot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 254.3.7 Vaihtoehtoisia jaotteluita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

2

5 Sija kieliopillisena kategoriana 2 275.1 Sekamuotoja ja poikkeuksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27

5.1.1 Muutoksia vartaloissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 275.1.2 Monikkoon liittyvia poikkeuksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 295.1.3 Sekadeklinaatioita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30

5.2 Deklinaatioista ja painotyypeista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 315.2.1 I deklinaation painotyypit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325.2.2 II deklinaation painotyypit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 345.2.3 III deklinaation painotyyppeja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 375.2.4 IV deklinaation painotyyppeja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38

6 Adjektiiveista, pronomineista ja lukusanoista 416.1 Adjektiivien ja pronominien sijataivutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 416.2 Lukusanoista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 426.3 Adjektiiveihin liittyvia ilmioita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44

6.3.1 Laatu- ja relaatioadjektiivit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 446.3.2 Lyhyet ja pitkat muodot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 456.3.3 Possessiiviadjektiivit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 466.3.4 Vertailuaste kieliopillisena kategoriana . . . . . . . . . . . . . . . . 47

7 Sijat funktionaalisen morfologian kannalta 497.1 Genetiivin perusmerkitykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49

7.1.1 Suomen genetiiviin verrattavia merkityksia . . . . . . . . . . . . . 497.1.2 Suomen partitiiviin verrattavia merkityksia . . . . . . . . . . . . . 507.1.3 Mitan ilmaukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50

7.2 Genetiivi verbin taydennyksena . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 517.2.1 Kysymista, etsimista ja saavuttamista tarkoittavat verbit . . . . . 527.2.2 Pelkaamista ja valttelya tarkoittavat verbit . . . . . . . . . . . . . 537.2.3 Muita merkitysryppaita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53

7.3 Genetiivi ja kieltomuodot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 537.3.1 Subjekti genetiivissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 537.3.2 Objekti genetiivissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54

7.4 Genetiivi ja prepositiot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55

8 Sijat funktionaalisen morfologian kannalta 2. 568.1 Datiivin merkityksia ja kayttoa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56

8.1.1 Tuttuja merkityksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 568.1.2 Datiivi semanttisena subjektina . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 578.1.3 Datiivi verbin taydennyksena . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 588.1.4 Datiivi adjektiivien taydennyksena . . . . . . . . . . . . . . . . . . 588.1.5 Lisaa merkityksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59

9 Sijat funktionaalisen morfologian kannalta 3 609.1 Elollisuuskategoria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60

3

9.2 Miten elollisuuskategoria ilmenee? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 609.3 Milloin elollisuuskategoria ilmenee? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60

9.3.1 Erityistapauksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 619.4 Akkusatiivin merkityksista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62

10 Sijat funktionaalisen morfologian kannalta 4 6310.1 Instrumentaalin merkityksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63

10.1.1 Agentti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6310.1.2 Predikatiivinen instrumentaali . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6410.1.3 Prepositio + instrumentaali verbin taydennyksena . . . . . . . . . 6410.1.4 Instrumentaali verbin taydennyksena . . . . . . . . . . . . . . . . . 6510.1.5 Kontrastiivisia huomioita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

10.2 Prepositionaalin merkityksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6610.3 Íà vai â? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66

10.3.1 Íà-prepositio venajassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6710.3.2 Â-prepositio venajassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6910.3.3 Kokoavasti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71

10.4 Prepositionaali taydennyksen sijana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71

11 Persoona kieliopillisena kategoriana 7311.1 Preesens- ja innitiivivartalo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7311.2 Konjugaatiot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74

11.2.1 1. konjugaatio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7411.2.2 2. konjugaatio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7511.2.3 Aanteenmuutoksia 1. konjugaatiolla . . . . . . . . . . . . . . . . . 7611.2.4 Aanteenmuutoksia 2. konjugaatiolla . . . . . . . . . . . . . . . . . 77

12 Persoona kieliopillisena kategoriana 2 ja partisiippien muodostus 7812.1 Milloin mikakin konjugaatio? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7812.2 Innitiivi- ja preesensvartaloiden suhteista ensimmaisessa deklinaatiossa . 80

12.2.1 1. ryhma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8012.2.2 2. ryhma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8012.2.3 3. ryhma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8012.2.4 4. ryhma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8012.2.5 5. ryhma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8112.2.6 6. ryhma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8112.2.7 7. ryhma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81

12.3 Epasaannollisesti taipuvia verbeja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8212.4 Muutama sana painoista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8212.5 Partisiippien muodostus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83

12.5.1 Mita partisiipit ovat? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8312.5.2 Miten partisiipit muodostetaan? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84

4

13 Paaluokka kieliopillisena kategoriana 8913.1 Passiivirakenteet venajassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89

13.1.1 Morfologinen passiivi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8913.1.2 Perifrastinen passiivi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9013.1.3 Indeniittis-persoonainen rakenne . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9013.1.4 Passiivilauseen agentti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91

14 Aika ja aspekti kieliopillisina kategorioina 9214.1 Aikamuodot venajassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9214.2 Aikamuotojen muodostaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94

14.2.1 Preteriti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9414.2.2 Futuuri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95

14.3 Aspektikategoria ja sen arvot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9514.4 Aspektiparin kasite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9714.5 Aspektin valinnasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98

15 Aspekti kieliopillisena kategoriana 2 10015.1 Perusmerkitykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10015.2 Joitakin erityismerkityksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101

15.2.1 Toistoon liittyvat erityismerkitykset . . . . . . . . . . . . . . . . . 10215.2.2 Perfektiivisen aspektin muita erityismerkityksia . . . . . . . . . . . 10315.2.3 Imperfektiivisen aspektin erityismerkityksia . . . . . . . . . . . . . 104

16 Aspekti kieliopillisena kategoriana 3 10616.1 Aspektin valinnasta menneessa ajassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106

16.1.1 Konkreettis-faktinen/-prosessuaalinen merkitys seka toisto . . . . . 10616.1.2 Yleisesti toteavaan erityismerkitykseen liittyva aspektinvalinta . . . 108

16.2 Aspektin valinnasta tulevassa ajassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10916.3 Aspektin valinnasta kieltomuotojen yhteydessa . . . . . . . . . . . . . . . 11016.4 Aspektin valinnasta myontomuotoisten innitiivimuotojen yhteydessa . . . 11216.5 Teonlaadun kasite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113

17 Tapaluokka kieliopillisena kategoriana 1 11517.1 Imperatiivin muodostus venajassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115

17.1.1 2. persoonan imperatiivin paatteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11617.1.2 Milloin mikakin paate? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11617.1.3 Tarkennuksia saantoon . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117

17.2 Muita imperatiivimuotoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118

18 Tapaluokka kieliopillisena kategoriana 2 12018.1 Imperatiivi funktionaalisen morfologian kannalta . . . . . . . . . . . . . . 120

18.1.1 Pari sanaa aspektista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12118.2 Konditionaali . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122

18.2.1 Funktionaalisen morfologian kannalta . . . . . . . . . . . . . . . . 123

5

18.2.2 Kontrastiivisia huomioita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124

19 liikeverbit 1 12619.1 Liikeverbiparit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127

19.1.1 Tavallisimpia liikeverbipareja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12719.2 Harvinaisempia liikeverbipareja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12819.3 Huomioita kaytosta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128

20 Liikeverbit 2 13020.1 Oikeinkirjoituksesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13020.2 Muodostamisesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130

20.2.1 Selkeat tapaukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13120.2.2 Painollinen a-suksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13220.2.3 Muodostuksen pohjana preksillinen duratiivinen verbi . . . . . . . 13220.2.4 Viela yksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132

20.3 Preksillisten verbien valinen ero aspektuaalisena erona . . . . . . . . . . 13320.4 Preksit ja merkitykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 133

20.4.1 Ïî . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13420.4.2 Ó . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13420.4.3 Âû . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13420.4.4 Ïðè . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13520.4.5 Çà . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13520.4.6 Ïîä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13520.4.7 Â . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13520.4.8 Ïðî . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13520.4.9 Ïåðå . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13620.4.10Îò . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13620.4.11äî . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13620.4.12î . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13620.4.13 ñ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13620.4.14Ðàç . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13620.4.15Âç . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137

20.5 Liikeverbien teonlaadut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137

21 Gerundit ja adverbit 13921.1 Gerundit ja niiden muodostus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139

21.1.1 Imperfektiivisen aspektin gerundi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13921.1.2 Perfektiivisen aspektin gerundi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140

21.2 Gerundien kaytto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14221.3 Adverbeista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143

21.3.1 Adjektiiveista muodostetut adverbit . . . . . . . . . . . . . . . . . 14421.3.2 Muihin kuin adjektiiveihin pohjaavat . . . . . . . . . . . . . . . . . 144

21.4 Adverbeista funktionaalisen morfologian kannalta . . . . . . . . . . . . . . 144

6

Kirjallisuutta 146

Liite 1: termilista 148

7

Tasta kurssista

Kaksi kielentutkimuksen perinteista paahaaraa ovat syntaksi ja morfologia. Siina missasyntaksi tutkii lauserakenteita ja sanojen tai lausekkeiden valisia suhteita, ovat morfolo-giassa kiinnostuksen kohteena ennen kaikkea sanat itse ja se, mista ne koostuvat.Rohkaisuksi voin tassa vaiheessa todeta, etta periaatteessa kyseessa on eraanlainen

kertauskurssi: kaikki kurssilla kasiteltavat asiat ovat sinulle jo tuttuja aikaisemmistaopinnoistasi. Taman kurssin pointtina on, etta opit perusteellisemmin jasentamaan jaanalysoimaan osaamistasi. Opit suomen- ja venajankieliset termit ilmioille, joihin ennenolet ehka viitannut vain ilmaisulla se þùèé-paatteinen muoto. Samalla saat, toivotta-vasti, vastauksia moniin miksi -kysymyksiin, kuten miksi îòåö-sanan genetiivi on îòöàeika îòåöà.Kurssilla kaytettava saattaa olla sinulle jossain maarin uudenlaisessa muodossa. Toi-

vottavasti et pelasty yritykseni on tehda tastakin tylsasta kielioppikurssista oikeastimotivoivaa ja nykyaikaista. Samalla on pidettava mielessa se, etta kyseessa ovat yliopis-ton aineopinnot, ja sita kautta myos tilaisuus opetella syvallisempia kielen analysoinnintyokaluja.

8

1 Mika ihmeen morfologia?

Talla luennolla perehdytaan lyhyesti siihen, mita kaikkea morfologian alaan kuuluu. Tar-kastelemme, mita aihealueita kurssilla kasitellaan ja luomme yleiskuvan kurssiluentojensisallosta ja tavoitteista.

1.1 Mita ovat sanaluokat?

Sanaluokan kasite esitellaan meille jo ala-asteikaisena. Sanat muodostavat kielessa enemmantai vahemman selvia ryhmia: esimerkiksi lekseemeilla êíèãà, ñòîë ja ðàçðóøåíèå on jo-tain yhteista ja ne eroavat lekseemeista èãðàòü, ñëóøàòü ja ÷èòàòü, joilla puoles-taan on keskenaan jotakin yhteista. Sanaluokkien maarittely ei kuitenkaan ole yksiselit-teista. Mihin sanaluokkaan mielestasi esimerkiksi aktiivin partisiipin preesensin muotoïîçâîëÿþùèé kuuluu? Enta onko sanalla òûñÿ÷à enemman yhteista sanojen ïÿòü,äåñÿòü ja ñåìü kanssa kuin edella mainittujen kolmen substantiivin kanssa? Ahti Ni-kunlassi(2002: 123) on kasitellyt sanaluokkajaon ongelmia laajasti. Talla kurssilla palau-tetaan mieleen perinteista sanaluokkajakoa, mutta kehotan muistamaan, etta sanaluokateivat ole millaan tavalla ylhaalta annettuja, objektiivisia kategorioita, vaan enemman taivahemman kompromissien tuloksena syntynyt taksonomia eli luokittelu.Slavistisessa perinteessa on tapana erotella toisistaan itsenaiset sanaluokat (ñàìîñòîÿòåëüíûå

÷àñòè ðå÷è) ja apusanaluokat (ñëóæåáíûå ÷àñòè ðå÷è). Lisaksi luokittelua voidaan jat-kaa morfologisin perustein esimerkiksi niin, etta sijoissa taipuvia sanoja (kaytannossasubstantiiveja, adjektiiveja, lukusanoja, pronomineja) kutsutaan yhteisesti nomineiksi.

1.1.1 Itsenaiset sanaluokat

substantiivit (ñóùåñòâèòåëüíûå) adjektiivit (ïðèëàãàòåëüíûå) pronominit (ìåñòîèìåíèÿ) lukusanat (÷èñëèòåëíûå) verbit (ãëàãîëû) adverbit (íàðå÷èÿ)

1.1.2 Apusanaluokat

prepositiot (ïðåäëîãè) konjunktiot (ñîþçû) partikkelit (÷àñòèöû) interjektiot (ìåæäîìåòèÿ)

9

1.2 Mita on sanan sisalla?

Ajattele vaikka pakettia laakepillereita kuvastakoon se lausetta tai laajemmin tekstia.Jos sinulta kysytaan, mista laakepaketti koostuu, selkein vastaus olisi pillereista. Sama-ten vastaus kysymykseen mista lause koostuu olisi luultavasti sanoista. Kuitenkin se,mika vaikutus pillereilla on jonkin sairauden parantamisessa, maaraytyy sen mukaan,mista ainesosista kukin pilleri on tehty. Samoin sanojen kohdalla itse sanojen merkitysmuodostuu sen perusteella, mita morfeja sanassa on.Otetaan esimerkki. Ajattele sananmuotoa âûèãðèâàþ. Jaetaan se morfeiksi:

(1) /âû/èãð/ûâà/þ/

Esimerkissa 1 on siis nelja mora. Jokaisella naista on jokin merkitys jos jonkinnaista muuttaisi tai poistaisi, sanan merkitys muuttuisi. Kokeile mielessasi! Milla tavallamerkitys muuttuu, jos poistat ensimmaisen morn ja vaihdat hieman kolmatta? Enta josvaihdat viimeisen morn vaikka morksi /åøü/ ?Kuten edellisesta kay ilmi, kielen pieninta, konkreettista yksikkoa, joka kantaa it-

sessaan jotakin merkitysta, kutsutaan morksi (ìîðô). Morfeja on tapana merkita lait-tamalla ne kauttaviivojen valiin (toinen vaihtoehto on erottaa mort esimerkiksi +-merkilla). Esimerkissa 1 viimeinen mor /þ/ tuo verbiin sen merkityksen, etta toimintaasuorittaa yksikon ensimmainen persoona. Sanan varsinainen merkitys jota muut mortmuokkaavat tulee toisesta morsta, /èãð/.Katsotaan lisaa esimerkkeja ja jaetaan ne samantien osiksi:

(2) /ïåê/ó/(3) /ïå÷/¼øü/

Kummassakin ylla olevista esimerkeista on kaksi mora. Olet varmasti kuullut myossanan morfeemi (ìîðôåìà). Siina missa mor on konkreettinen, yksittainen esiintyma,morfeemi on abstrakti yksikko, joka voi esiintya useampana erilaisena morna. Esimer-keissa 2 ja 3 on kummassakin morfeemi, jota voitaisiin merkita esimerkiksi ïåê tai1

LEIPOA. Taman morfeemin konkreettisia esiintymia ovat mort /ïåê/ ja /ïå÷/. Ky-seessa on siis yhden ja saman morfeemin kaksi konkreettista esiintymaa, vahan niin kuinjalkapallojoukkueessa maalivahti-morfeemia voivat edustaa mort /Joe Hart/ ja/Manuel Neuer/.Usein on niin, etta jokin tietty morfeemi edustuu aina vain yhdella, tietylla tavalla.

Talloin on kaytannossa melkeinpa sama, puhutaanko morfeemista vai morsta, muttateoriassa erottelu toki tulee edelleen pitaa mielessa. Jos mietitaan esimerkin 1 /èãð/-mora, voidaan todeta juuri nain: morfeemia èãð edustaa vain yksi mor, /èãð/. Mor-feista /ïåê/ ja /ïå÷/ voidaan puolestaan viela sanoa, etta ne ovat toistensa allomorfe-ja (àëëîìîðô). Allomorn kasite kannattaa painaa mieleen nimenomaan suhteellisenakasitteena: yksittainen mor voi muodostaa allomorparin tai -kolmikon suhteessa joi-hinkin muihin morfeihin.1Kuten huomasit, morfeemeja merkitaan asettamalla ne aaltosulkujen sisaan. Jos morfeemiin viitataansen merkityksella, se on tapana kirjoittaa isolla.

10

Jaitko miettimaan, mita morfeemeja esimerkkien 2 ja 3 toiset mort (/ó/ ja /¼øü/)edustavat? Kysymys on monimutkaisempi kuin ensi katsomalta saattaisi olettaa. Lii-an informaatiotulvan valttamiseksi siirran vastauksen tuonnemmaksi ja palaan siihen,kun kasittelemme tarkemmin verbeja sanaluokkana. Lisalukemiseksi tassa esitetyistakasitteista ks. esimerkiksi (Ìóñàòîâ 2016: 20; Nikunlassi 2002: 104, Koivisto (2013):66).Ala pelasty, vaikka moren erottelu ei aina ole selkeaa. Voi olla, etta sanasta voisi

loytya enemman osasia kuin luulit tai voi myos olla, etta pilkot sanan niin pieniksi pala-siksi, ettei niilla kaikilla todellisuudessa ole omaa merkitysta. Kurssin kuluessa erilaisiinmorfeemeihin tutustutaan paremmin ja tata myota myos kyky havaita niita paranee.

1.2.1 Moren lajeja

Edella sanoista puhuttaessa havaittiin, etta niiden voi nahda muodostavan erilaisia ryh-mia. Myos morfeja tutkittaessa huomataan, etta tietyilla morfeilla on jotain yhteista,joka taas erottaa ne joistakin muista morfeista.Esimerkiksi edella tarkemmin kasitellyissa morfeissa /èãð/ ja /ïåê/ on selkeasti jotakin

yhteista, jotakin erilaista verrattuna morfeihin /âû/, /ûâà/, /¼øü/ jne. Ensinmainitutmort voidaan luokitella juurimorfeiksi (êîðíåâîé ìîðô, êîðåíü). Ne ilmaisevat sananvarsinaisen leksikaalisen merkityksen: voisi sanoa, etta ilman niita muut mort ovat tur-hia. Muut mort nimittain eivat ilmaise leksikaalista vaan kieliopillista merkitysta. Esi-merkiksi esimerkin 3 /¼øü/-mor ilmaisee toista persoonaa, indikatiivia ja ei-mennyttaaikaa. Nama ovat hyvin erityyppisia merkityksia kuin juurimorn /ïåê/ leksikaalinenmerkitys. Kieliopilliset mort voi jakaa moniin alaluokkiin, joita tutkitaan tarkemminseuraavalla luennolla. Naita alalajeja ovat ennen kaikkea preksit, suksit, intereksit,postksit ja taivutuspaatteet.

1.3 Kieliopilliset kategoriat

Edella puhuttiin toisesta persoonasta, indikatiivista jamenneesta ajasta. Nama ovat asioi-ta, joita edella kasitellyt morfeemit ilmaisevat. Tutkitaan lisaa vahan toisenlaisia sanoja:

(4) /ñòîë/àìè/(5) /êðèâ/àÿ/

Esimerkin 4 /àìè/-morsta voidaan sanoa, etta se ilmaisee toisalta monikkoa (sita,etta poytia on enemman kuin yksi), toisaalta instrumentaalisijaa. Esimerkin 5 /àÿ/-morilmaisee puolestaan yksikkoa, nominatiivisijaa ja lisaksi feminiinisukua.Huomataan siis, etta vaikka kieliopilliset mort eivat sinansa pysty esiintymaan yk-

sinaan, niilla silti ilmaistaan monenlaisia asioita. Asia, jota morfeemilla ilmaistaan eiole erityisen kateva nimitys, mutta onneksi naihin voidaan viitata katevammin termillakieliopillinen kategoria (ãðàììàòè÷åñêàÿ êàòåãîðèÿ). Venajassa ilmaistavia kieliopillisiakategorioita ovat ainakin

sukukategoria (êàòåãîðèÿ ðîäà)

11

lukukategoria (êàòåãîðèÿ ÷èñëà) sijakategoria (êàòåãîðèÿ ïàäåæà) elollisuuskategoria (êàòåãîðèÿ îäóøåâë¼ííîñòè) paaluokkakategoria (êàòåãîðèÿ çàëîãà) persoonakategoria (êàòåãîðèÿ ëèöà) aspektikategoria (êàòåãîðèÿ âèäà) tapaluokkakategoria (êàòåãîðèÿ íàêëîíåíèÿ) aikamuotokategoria (êàòåãîðèÿ âðåìåíè)

Jos mietitaan kasitteita instrumentaali, toinen persoona tai feminiini, voidaan sanoa,etta ne ovat kieliopillisten kategorioiden arvoja. Palatakseni jalkapallojoukkuemetaforaanvoitaisiin kuvitella pelipaikan kieliopillinen kategoria ja sille arvot maalivahti, puolustaja,hyokkaaja jne. Yksi taman kurssin tehtavista on tutustua naihin kategorioihin ja kon-kreettisiin tapoihin, joilla kategorioiden eri arvoja eri sanoilla ilmaistaan. Heti alkuunvoidaan todeta, etta laheskaan kaikki sanat eivat ilmaise tai edes voi ilmaista kaikkiakategorioita. Toiset kategoriat ovat tyypillisia esimerkiksi substantiiveille; joitain katego-rioita ilmaisevat vain verbit.On huomattava, etta yksi mor voi ilmaista useaa eri kieliopillista kategoriaa. Venajassa

tama on enemman saanto kuin poikkeus (vrt. kaikkia edella kasiteltyja kieliopillisia mor-feja!), ja tallaisille morfeille on oma nimityksensakin: salkkumor (ãèáðèäíûé ìîðô)(ks. Nikunlassi 2002, 1067).

1.4 Millainen kieli venaja on morfologian kannalta?

Kielten luokittelua erilaisten yhtenevien ja eriavien ominaisuuksien perusteella kutsutaankielitypologiaksi. Kun kielia luokitellaan morfologisten ominaisuuksien perusteella, onperinteisesti jaoteltu kielia toisaalta synteettisiin ja analyyttisiin.

Analyyttisiksi kutsutaan kielia, jossa kieliopillisia suhteita ilmaistaan kieliopillistensanojen (prepositiot, partikkelit, ym.) ja sanajarjestyksen avulla

Synteettisiksi sanotaan kielia, jossa kieliopillisia suhteita ilmaistaan taivutuspaatteidenavulla (vrt. Nikunlassi 2002, 119)

Kumpaan ryhmaan venaja mielestasi kuuluu?

1.5 Morfologian osa-alueita

Sananmuodostusoppi (ñëîâîîáðàçîâàíèå) ja taivutusoppi (ñëîâîèçìåíåíèå)

Morfofonologia(ìîðôîíîëîãèÿ), Morfosyntaksi (ìîðôîñèíòàêñèñ), Funktionaali-nen morfologia (ôóíêöèîíàëüíàÿ ìîðôîëîãèÿ)

12

2 Morfeemityypeista ja sanaluokista

2.1 Substantiivit, adjektiivit, pronominit, lukusanat

Tulevilla luennoilla aletaan tarkemmin perehtya eri kieliopillisiin kategorioihin ja nii-den arvoihin. Aloitamme luku-, suku- ja sijakategorioista, jotka ovat erityisen olennai-sia substantiiveilla, mutta myos adjektiiveilla, pronomineilla ja lukusanoilla. Ennen kuinsiirrytaan varsinaisiin kieliopillisten kategorioiden arvoihin ja toisaalta niiden kayttoonkaytannossa (funktionaaliseen morfologiaan), on syyta tutkia hivenen tarkemmin, mitaerityispiirteita mainittuihin sanaluokkiin liittyy. Kun myohemmin siirrytaan kasittelemaanverbeja, otetaan uudestaan kasittelyyn myos nama kategoriat niilta osin kuin ne verbeillaedustuvat.

2.1.1 Substantiivit

Substantiivit ovat venajan yleisin sanaluokka: Venajan kansalliskorpuksen paaaineistonsanoista 28,5% on substantiiveja. Substantiivit ilmaisevat niin sukua, lukua, sijaa kuinelollisuuttakin.Substantiiveja voidaan luonnollisesti jaotella edelleen esimerkiksi semanttisin perus-

tein (merkityksen mukaan). Voidaan erotella yleisnimet (èìåíà íàðèöàòåëüíûå) ja eris-nimet (èìåíà ñîáñòâåííûå). Toisaalta voidaan puhua abstrakteista tai konkreettisistasubstantiiveista. Lisaksi oma ryhmansa ovat ainesanat kuten êàøà, íåôòü ym. Substan-tiivit toimivat erityisen usein lahtokohtina muiden sanaluokkien sanojen muodostukselle(ks. Ìóñàòîâ 2016: 312).

2.1.2 Adjektiivit

Myos adjektiivit ilmaisevat suku- luku- ja sijakategorioita seka ainakin valillisesti elolli-suuttakin. Niiden erikoisuus ovat lisaksi vertailuasteet (ñòåïåíè ñðàâíåíèÿ), joita niidenlisaksi ilmaisevat vain adverbit.Adjektiivit esiintyvat venajassa pitkina ja lyhyina muotoina (äëèííûå è êîðîòêèå

ôîðìû ïðèëàãàòåëüíûõ). Lyhyiden muotojen kaytto on syntaktisesti rajoitettua: netoimivat ainoastaan predikatiiveina, kuten esimerkissa 6.

(6) Ñêàíäèíàâñêàÿ êóõíÿ ëàêîíè÷íà â ñðåäñòâàõ è ìíîãîîáðàçíà â ìåòîäàõ

13

2.1.3 Pronominit

Pronominit ilmaisevat (joskin vaihtelevasti) luku-, suku- ja sijakategorioita seka ainoanasanaluokkana verbien lisaksi myos persoonakategoriaa. Erotuksena verbeista persoonanilmaiseminen ei tapahdu pronomineilla taivutuspaatteen vaan sanavartalon avulla (Ni-kunlassi 2002, 154). Erityisesti persoonapronominit ovat taivutuksen suhteen omalaatui-nen luokka, jonka sisalla on suurta vaihtelua. Tahan palataan tarkemmin luennolla 5.Pronominien erikoisuuksiin morfologian kannalta kuuluu myos se, etta niista on useinhankala erottaa juurimorfeemia ja taivutuspaatteita. Ajattele vaikka sananmuotoja ìíåja ìåíÿ ja vertaa niita nominatiivimuotoon ÿ.

2.1.4 Lukusanat

Lukusanat ovat, kuten edella mainittiin, osittain hamarasti maariteltavissa oleva luokka,johon luetaan usein morfologiselta rakenteeltaan hyvin erilaisia sanoja. Laheskaan kaik-ki lukusanat eivat, nurinkurista kylla, ilmaise luvun kieliopillista kategoriaa (niilla ei oleerillisia yksikko- ja monikkomuotoja). Myoskaan sukua lukusanat eivat paria poikkeustalukuun ottamatta ilmaise. Lukusanat onkin oma luokkansa ennen muuta sen takia, ettatahan ryhmaan yleensa luettavat sanat ovat merkityksen puolesta lahella toisiaan (tar-kemmin ks. Nikunlassi 2002: 123). Morfologiselta kannalta kannattaa kiinnittaa huomioseuraaviin luokansisaisiin jakoihin:

Jarjestysluvut (ïîðÿäêîâûå ÷èñëèòåëüíûå) ja peruslukusanat (êîëè÷åñòâåííûå÷èñëèòåëíûå).

Jarjestysluvut (esimerkiksi ïÿòûé) toimivat monessa suhteessa adjektiivien tavoin. Niillaei kuitenkaan ole vertailuasteita tai erillisia lyhyita ja pitkia muotoja.

Perusluvut 1-4 ja muut luvut

Peruslukusanatkaan eivat ole taysin yhtenainen joukko. Oma erillistapauksensa on en-sinnakin lukusana îäèí, joka ilmaisee sukukategoriaa (vrt. muodot îäíà, îäíî jne), lu-kukategoriaa (îäèí vs. îäíè) ja taipuu esimerkiksi sijoissa paljolti adjektiivien tavoin.Luvuilla 2-4 on hyvin erilaiset taivutusparadigmat (konkreettiset kieliopillisten katego-rioitten, kuten sijan, arvot) kuin muilla luvuilla. Peruslukusanat ovat siinakin suhteessaerikoinen luokka, etta nominatiivissa ne toimivat paasanana ja maaraavat niihin liittyvansubstantiivin sijan (ñåìü ñòîëîâ), mutta muuten kayttaytyvat syntaktisessa mielessa ad-jektiivien tavoin (áåç ñåìè ñòîëîâ).

Morfologiset substantiivit

Lukusanoiksi voidaan merkityksensa puolesta luetella myos sanat ìèëëèîí, ìèëëèàðäja òûñÿ÷à, vaikka ne taipuvat kuten mitka tahansa substantiivit ja ilmaisevat niin suku-,luku- kuin sijakategorioita.

14

Kollektiivilukusanat

Oma alaluokkansa lukusanojen sisalla ovat kollektiivilukusanat (äâîå, òðîå ym.) joidenkayttoymparistot ovat melko rajattuja. Nekaan eivat ilmaise lukua eli eivat tee eroayksikon ja monikon valilla.

15

3 Luku ja suku kieliopillisina kategorioina

3.1 Luku kieliopillisena kategoriana

Kuten edella todettiin, lukukategoria (êàòåãîðèÿ ÷èñëà) koostuu venajassa tasan kah-desta vaihtoehdosta, joiden suhteen sananmuodot ovat oppositiossa keskenaan: jos sa-nat ilmaisevat lukua, ne ilmaisevat joko yksikkoa (åäèíñòâåííîå ÷èñëî) tai monikkoa(ìíîæåñòâåííîå ÷èñëî).Voidaan sanoa, etta luvun oletusarvo on yksikko (Nikunlassi 2002: 147). Nain voidaan

paatella, koska monet sananmuodot eivat voi olla ilmaisematta lukua: esimerkiksi verbinñòàòü preteritimuoto ilmaisee aina joko yksikkoa tai monikkoa (ñòàë,ñòàëà,ñòàëî,ñòàëè).Jos lauseessa ei ole elementtia, joka ohjaisi (kongruenssi / ñîãëàñîâàíèå) kayttamaanjompaakumpaa, valitaan yksikko, niin kuin esimerkissa 7:

(7) Áàáóøêå ñòàëî ëó÷øå.

Tarkastellaan seuraavassa muutamaa lukukategoriaan liittyvaa erityistapausta.

3.1.1 Erikoistapauksia

Substantiiveilla lukukategorian ilmaisemiseen liittyy kaksi erityistapausta: niin kutsututpluralia tantum- ja singularia tantum -sanat. Kummatkaan naista sanaryhmista eivatkaytannossa ilmaise lukukategoriaa (Nikunlassi 2002: 147).Pluralia tantum -sanat ovat aina monikossa, singularia tantum -sanat puolestaan aina

yksikossa esiintyvia sanoja. Pluralia tantum -sanat ovat selvarajaisempi luokka (siihenkuuluu venajassa noin 600 sanaa) siina mielessa, etta singularia tantum -ryhman sanoillavoi usein tietyissa kayttotapauksissa tulkita olevan monikkomuodonkin.Mahdollisesti tulevina kielenopettajina kannattaa kiinnittaa naihin sanaryhmiin huo-

miota siina suhteessa, etta vaikka mainitut ilmiot ovat olemassa niin suomessa kuinvenajassa, eivat niihin kuuluvien sanojen joukot ole identtisia. Klassinen esimerkki tastaon venajan sana ìåáåëü.Suosittelen tutustumaan naiden termien hyviin Wikipedia-artikkeleihin:

singularia tantum pluralia tantum

16

3.2 Suku kieliopillisena kategoriana

3.2.1 Substantiivien suvun maaraytyminen

Substantiivien suvun maaraytyminen on melko monimutkainen ilmio. Esitettaessa sii-hen liittyvia saannonmukaisuuksia voidaan paatya hyvinkin erilaisiin kuvausmalleihin.Esittelen tassa kahta vaihtoehtoa.

Nikunlassin kuvaus

Ahti Nikunlanssi (2002: 149) esittaa lahtokohtaisesti hyvin yksinkertaisen kaavan, jotasoveltamalla substantiivin suku voidaan maaritella:

1. mies-/urospuolinen = maskuliini. nais-/naaraspuolinen = feminiini

2. 1. deklinaatio = maskuliini, 2. ja 3. deklinaatio = feminiini, 4. ja 5. deklinaatio= neutri

3. taipumaton sana, lyhenne tms. = erillisia saantoja

Deklinaatioiden (òèïû ñêëîíåíèÿ) kasitteeseen pureudutaan tarkemmin seuraavallaluennolla, joten selvyyden vuoksi voi olla tarpeen ennen jatkamista tutustua alla olevaandeklinaatiosta kertovaan materiaaliin.Perusajatus Nikunlassin kaavassa on, etta jokaisen sanan kohdalla katsotaan ensin,

onko silla merkityksensa puolesta (semanttisesti) jokin suku. Esimerkiksi ïàïà on mer-kityksen puolesta maskuliini, joten siihen sovelletaan ensimmaista saantoa eika kaavassatarvitse edeta pidemmalle. Sanasta ãîðîä ei puolestaan merkityksen osalta voida vielasanoa mitaan. Taman vuoksi on katsottava toista saantoa. Sana ãîðîä kuuluu taivutus-muotojensa puolesta ensimmaiseen deklinaation, joten sen suvuksi maaraytyy maskuliini.Sana óìíîñòü puolestaan kuuluu kolmanteen deklinaatioon, joten se on feminiini. Sanaìîðå kuuluu neljanteen deklinaatioon ja on neutri.Taipumattomilla sanoilla ei ole deklinaatiota ne eivat nimensa mukaisesti taivu,

joten taivutusmuotojen sarjaakaan ei ole olemassa. Taman vuoksi naiden sanojen suvunmaarittelemiseen tarvitaan erillisia saantoja. Sama koskee esimerkiksi lyhenteita.

Seljakinin kuvaus

Edellista perinteisempi tapa opettaa suvun maaraytymista on todeta, etta aanteisiin X, Yja Z paattyvat substantiivit ovat maskuliineja, aanteisiin A, B, C paattyvat feminiinejaja aanteisiin D, E, F taas neutreja. Tata tapaa noudattaa esimerkiksi Seljakin (2006:28) (ks. myos esimerkiksi Wade 2010: 54). Kuvaus on selkeasti vahemman yleistavakuin Nikunlassilla, mutta toisaalta tarkempi se antaa edellista kuvausta suorempiavastauksia yhta konkreettista sanaa koskeviin kysymyksiin. Esitan seuraavassa tiivistetynversion tasta kuvaustavasta.Seljakin lahtee liikkeelle siita, etta sanat voidaan suvun maaraytymisen suhteen jakaa

viiteen paaryhmaan:

17

1. Taipuvat substantiivit2. Taipumattomat substantiivit3. Useampiosaiset sanat4. èùå- ja èùêî-sukseihin paattyvat sanat5. Erisnimet

Tarkastelen tassa lyhyesti kahta ensimmaista ryhmaa seka viimeista ryhmaa. Eni-ten huomiota taytyy kiinnittaa ensimmaiseen ryhmaan, joka onkin maarallisesti laajin.Taman ryhman osalta suku maaraytyy seuraavasti:Ensiksi: Yksikon nominatiivin paatteen mukaan seuraavan taulukon kuvaamalla ta-

valla:

esimerkkisana nominatiivin paate suku

êíèãà -[à] Fíåäåëÿ -[à] Fìîðå -[å] Nòåëî -î Níî÷ü pehmea konsonantti + ø Fîáåä kova konsonantti + ø Mãåíèé -[j] M

Tahan maaraytymistapaan on kuitenkin seuraavia poikkeuksia tai lisayksia.

1. kaikki ìÿ-paatteiset sanat ovat neutreja2. tietyt kovaan sibilanttiaanteeseen paattyvat ovat feminiineja merkiksi tasta lisataan

sanan loppuun pehmea merkki (ìîëîä¼æü, ëîæü, äðîæü, ìûøü, ðîñêîøü)3. eraat pehmeaan konsonanttiin paattyvat ovat maskuliineja. Suurin tallainen ryhma

ovat òåëü-paatteiset sanat. Toinen selkea ryhma ovat kuukausien nimet. Naidenlisaksi on noin 150 muuta sanaa, jotka paattyvat pehmeaan konsonanttiin, muttaovat maskuliineja.

Toiseksi: sanan merkityksen mukaanYleissaanto on yksinkertainen:

1. Kaikki miespuoliseen henkiloon tai elaimeen viittaavat ovat maskuliineja2. Kaikki naispuoliseen henkiloon tai elaimeen viittaavat ovat feminiineja

Tilanne on todellisuudessa kuitenkin mutkikkaampi. Yksi ongelmallinen ryhma ovathenkiloihin viittaavat sanat, jotka paatteensa perusteella ovat maskuliineja. Naihin ta-pauksiin on seuraavanlaisia ratkaisuja:

1. Kun sana ei ole ammatti, toimeenkuva tai muu vastaava: esimerkiksi ÷åëîâåê, âðàã,ïîäðîñòîê ja ãåíèé ovat aina maskuliineja. (Îíà õîðîøèé ÷åëîâåê)

18

2. Ammattia tms. tarkoittavalla sanalla voi olla feminiininen rinnakkaismuoto, jotatietyissa tilanteissa voidaan kayttaa maskuliinimuodon sijaan (ñòóäåíòêà, ïåâèöà,øàõìàòèñòêà ym.).

3. Ammattia tms. tarkoittavalla sanalla ei aina ole feminiinista rinnakkaismuotoa(âðà÷, ïðîôåññîð, äîêòîð, êîíäóêòîð). Nama sanat ovat tavallisesti maskulii-neja. Tietyissa ymparistoissa suku voi kuitenkin olla feminiini: â ãîñòÿõ áûëà íàøâðà÷.

Lisaksi esimerkiksi sanoilla ïëàêñà, óáèéöà, ïÿíèöà, êîëëåãà, óìíèöà suku maaraytyyriippuen kulloinkin puheena olevasta henkilosta.Toinen Seljakinin sanaryhma ovat taipumattomat substantiivit. Sellaiset taipumatto-

mat sanat, jotka eivat viittaa henkiloon, ovat yleensa neutreja poikkeuksena kuitenkinesimerkiksi sanat ïåíàëüòè ja êîôå.Jos taipumattomat sanat viittaavat henkiloon, niiden suvun maaraytyminen muis-

tuttaa taipuvien henkiloon viittaavien sanojen suvun maaraytymista. Esimerkiksi sanatðåôåðè ja àòàøå vertautuvat talloin sanoihin âðà÷, ïðîôåññîð ym. ja ovat lahtokohtaisestimaskuliineja. On kuitenkin myos selkeasti feminiineja taipumattomia henkilosanoja, esi-merkiksi sanat ëåäè ja ìàäàì.Jos ei ole valttamatonta erikseen painottaa taipumattoman elaimen sukua, sen suku on

myos maskuliini: êîðè÷íåâûé êåíãóðó, óìíûé øèìïàíçå. Lisaksi taipumattomien sano-jen sisalla on joukko sanoja, joiden suku maaraytyy niiden taustalla olevaan yleisnimeen:kielet, kaupungit ja saaret ovat maskuliineja (vrt. ÿçûê, ãîðîä, îñòðîâ), monet joet taasfeminiineja. Lyhenteiden osalta patee yleensa lyhenteen paasanan suku (ÌîñêîâñêèéÃîñóäàðñòâåííûé Óíèâåðñèòåò)Erisnimista (viides ryhma) Seljakin toteaa, etta etunimien suku luonnollisesti maaraytyy

sen kantajan mukaan. -îâ, -èí ja -cêèé-paattyvista sukunimista on erikseen feminiini-versio, muista ei.

19

4 Sija kieliopillisena kategoriana

Sija (ïàäåæ) on venajassa keskeisin nominien taivutuskategoria (Nikunlassi 2002: 138).Sijojen ilmaisuvoima on suuri eri sijojen kayttotarkoituksiin pureudutaan tarkemminluennoilla 79. Talla luennolla tarkastellaan, mita sijoja venajan sijajarjestelmaan kuuluuja miten substantiiveista eri sijat muodostetaan, toisin sanoen perehdytaan substantiivientaivutussarjoihin eli deklinaatioihin (òèïû ñêëîíåíèÿ ñóùåñòâèòåëüíûõ).

4.1 Venajan sijat

Venajan tavallisimmin kaytetyt sijat on lueteltu seuraavassa taulukossa:

nimitys (suom) nimitys (ven.) esimerkki substantiivista

nominatiivi èìåíèòåëüíûé ïàäåæ êóðñgenetiivi ðîäèòåëüíûé ïàäåæ êóðñàdatiivi äàòåëüíûé ïàäåæ êóðñóakkusatiivi âèíèòåëüíûé ïàäåæ êóðñàinstrumentaali òâîðèòåëüíûé ïàäåæ êóðñîìprepositionaali ïðåäëîæíûé ïàäåæ êóðñå

Naiden yleensa mainittujen sijojen lisaksi venajan sijajarjestelmasta voidaan erottaamyos eraita harvinaisempia sijoja. Naista sijoista (tarkemmin ks. esim. Nikunlassi 2002:138-139) on huomattava, etta ne kaikki ovat kaytossa vain yksikossa. Harvinaisempiensijojen mainitsemisella tassa yhteydessa on se funktio, etta on hyva tiedostaa naidenmuotojen olevan selitettavissa todellisuudessa muutenkin kuin vain poikkeukselliseksigenetiiviksi, poikkeukselliseksi prepositionaaliksi tms. Oiva lahde pohdittaessa naidensijojen nimittamista sijoiksi on tama Lundin yliopiston opinnayte (Trakymaite 2004).Partitiivinen genetiiviPartitiivisen genetiivin (ðîäèòåëüíûé ïàðòèòèâíûé) muoto on ainoastaan pienella

joukolla substantiiveja. Esimerkkeina partitiivisen genetiivin muodoista voidaan mainitavaikka sananmuodot ÷àþ, íàðîäó ja ñíåãó. Partitiivisen genetiivin kaytto liittyy tilantei-siin, joissa ilmaistan epamaaraista maaraa: íàëèòü ÷àþ, ñòàêàí ñàõàðó. Nama voidaankuitenkin nykykielessa yleensa korvata akkusatiivilla tai genetiivilla.LokatiiviLokatiivi (ìåñòíûé ïàäåæ) esiintyy myos rajoitetulla joukolla substantiiveja. Sita

kaytetaan â- ja íà-prepositioiden yhteydessa ilmaisemaan paikkaa (íà áåðåãó). Eron pre-positionaaliin huomaa verratessaan sanaa î-preposition yhteydessa esiintyvaan muotoon:î áåðåãå. Huomaa myos êðîâü-sanan yhteydessa lokatiivimuoto â êðîâÈ ja prepositio-

20

naali muoto î êðÎâè. Tahan ryhmaan voidaan lukea myos tyyliltaan puhekieliset muodotâ îòïóñêÓ, â ÷àÞ, joiden kohdalla myos tavallinen e-paatteinen prepositionaalimuotoon mahdollinen (vrt. Øåëÿêèí 2006: 47).AdnumeratiiviAdnumeratiivi (àäíóìåðàòèâ) koskee kaytannossa kolmea substantiivia: øàã, ðÿä ja

÷àñ. Naiden genetiivimuodot ovat øÀãà, ðßäà ja ÷Àñà, mutta lukusanojen 2-4 yhtey-dessa niista kaytetaan muotoja øàãÀ, ðÿäÀ, ÷àñÀ.VokatiiviVokatiivin (çâàòåëüíûé ïàäåæ) muotoja on ennen kaytetty saannonmukaisesti puhut-

telun yhteydessa. Tasta jaanteena ovat edelleen eraat huudahdukset, kuten ãîñïîäè!.Myos nykyvenajassa voidaan kuitenkin nahda olevan vokatiivi puhekielessa. Nama

muodot lankeavat yhteen monikon genetiivimuodon kanssa, esimerkiksi:Ìàì!/Ïàï!/Ñàø!(Ñóïðóí 2001: 93).

4.2 Mitka ihmeen deklinaatiot?

Deklinaatiolla (òèï ñêëîíåíèÿ) tarkoitetaan substantiivin taivutusmuotojen sarjaa. Kie-len sanoja tutkittaessa tuskin koskaan on niin, etta kaikki sanat taipuisivat juuri samal-la tavalla: kaikkien sanojen genetiivi (jos kielessa genetiivia on) muodostettaisiin tietyllamorlla, kaikkien sanojen akkusatiivi olisi samoin juuri sama mor ja niin edelleen. Luon-nollisesti asia ei ole niinkaan, etta esimerkiksi sijojen muodostaminen olisi taysin sattu-manvarainen prosessi, jossa jokaisen sanan kohdalla sija muodostettaisiin aina eri tavalla.Todellisuudessa eri lekseemien sananmuotoja tarkastelemalla havaitaan aina, etta tietytsanat taipuvat samalla tavalla muodostavat ryhmia sen perusteella, minkalaisin morfeineri sijamuodot toteutuvat.On kuitenkin tulkintakysymys, mika lasketaan ryhmaksi. Kuten talla kurssilla olemme

jo aiemmin huomanneet, ryhmien tai saantojen muodostaminen on tasapainoilua parhaankuvaustavan loytamiseksi: toisaalta olisi hyva, etta ryhmia olisi mahdollisimman vahan(yleistykset olisivat mahdollisimman suuria) toisaalta ryhmaan kuuluminen ei saa ollaliian valjaa, niin etta jouduttaisiin listaamaan lukemattomia poikkeuksia.Venajan substantiiveja voidaan niiden yksikon sijamuotojen perusteella ryhmitella mo-

nellakin tavalla, ja mika tapa valitaankin, jaannoksena syntyy aina koko joukko sanoja,jotka eivat oikein sovi mihinkaan ryhmaan ja joita on pidettava lekseemikohtaisina poik-keuksina.

4.3 Venajan substantiivien jaottelu deklinaatioihin

Koulukieliopeissa deklinaatiot typistetaan usein kolmeen ja todetaan, etta kullakin su-vulla on oma deklinaationsa (ks. esim. Wade 2010: 73). Ei kuitenkaan ole mitaan erityistasyyta olettaa, etta suvun ja deklinaation valilla olisi ehdottomasti syyseuraussuhde, jos-sa suku maaraa taivutustyypin. Taman vuoksi seuraavassa esitettavat viisi deklinaatio-tyyppia (ks. Nikunlassi 2002: 140) eivat lankea aivan tarkalleen yksiin sukujen kanssa.

21

Erityisesti kannattaa kiinnittaa huomiota siihen, etta esimerkiksi toiseen deklinaatioonkuuluu myos maskuliineja kuten ìóæ÷èíà.Jos suku ei maaraa substantiivin taivutustyyppia, niin mika sitten? Jos kyseessa on

johdettu sanavartalo (toisin sanoen, jos sanan vartaloon kuuluu juurimorn lisaksi suk-seja), deklinaatiotyyppi maaraytyy viimeisen suksin mukaan. Esimerkiksi abstraktejasubstantiiveja muodostava îñòü-suksi tuottaa kolmannen deklinaation mukaisen tai-vutussarjan. Jos taas sanavartalo koostuu pelkasta juurimorsta, maaraytyy deklinaatiojuurimorn mukaan.

4.3.1 Ensimmainen deklinaatio

Ensimmaiseen deklinaatioon kuuluvat kaytannossa kaikki maskuliinit. Ne on mie-lekasta ryhmitella yhteen, koska sijat ilmaistaan niissa koko lailla samoilla morfeilla.

Nominatiivin paatteena on nollamor (ø) Genetiivin paatteena on /à/. Huomaa, etta jos edeltava konsonantti on liudentu-nut, merkitaan mora kirjoituksessa ÿ-kirjaimella. Itse mor on silti sama vokaali.

Akkusatiivin paate lankeaa yhteen joko nominatiivin tai genetiivin kanssa elolli-suudesta riippuen

Datiivin paatteena on mor /ó/. Jalleen kerran, jos edeltava konsonantti on liu-dentunut, merkitaan mora kirjoituksessa þ-kirjaimella.

Instrumentaalin paatteena on mor /îì/ Prepositionaalin paatteena on mor /å/ tai /è/

Seuraava taulukko kuvaa ensimmaisen deklinaation kootusti esimerkkien kautta:

Sija Paatemor esim.1 esim.2

Nom. ø ñòîë ó÷èòåëüGen. /à/ ñòîëà ó÷èòåëÿDat. /ó/ ñòîëó ó÷èòåëþAkk. /ø/ ~ /a/ ñòîë ó÷èòåëÿInstr. /îì/ còîëîì ó÷èòåëåìPrep. /å/ ~ /è ñòîëå ó÷èòåëå

Miten niin /åì/ ei ole oma paatteensa?

Aika todennakoisesti jokin edellisessa taulukossa ja sita edeltavassa listassa sarahti kor-vaasi. Naissahan vaitetaan, etta saneissa ó÷Èòåëåì, âðà÷Îì, ôîíàðì ja äÎìîì olisisama instrumentaalia ilmaiseva taivutuspaate. Kyse on fonologisista seikoista, ja tassakohden vaadittaneen pidempaa selitysta kuin pelkka alaviite.Verrataan sanoja íîæÎì ja ìÓæåì. Nikunlassi (2002: 139) huomauttaa, etta syy

eriaville kirjoitusasuille on oikeinkirjoitussaannossa: konsonanttien ø, æ, ÷, ö, ù jalkeenpainoton paate kirjoitetaan -åì, painollinen -îì. Samoin paate kirjoitetaan -åì tai -¼ìliudentuneiden konsonanttien jaljessa ja /j/-foneemin jaljessa. Tama ei poista kuiten-

22

kaan sita, etta fonetiikan (ja morfologian) nakokulmasta kyse on yhdesta ja samastapaatteesta, morsta /îì/. Painollisen tavun jalkeisessa asemassa sijaitessaan î-foneemiaantyy joka tapauksessa redusoituneena toisen asteen reduktion (ks. Nikunlassi 2002:87) mukaisesti, niin etta foneettisesti katsoen /om/-paatteen vokaali sanoissa ìÓæåì jaäÎìîì on sama pieni ero on ainostaan siina, etta liudentuneen konsonantin jalkeinenî-vokaalin variantti (sanassa ìÓæåì) eroaa hieman liudentumattoman konsonantinjalkeisesta (sanassa äÎìîì).Kirjoitussaantojen ei siis pida antaa hamartaa sita tosiasiaa, etta ortograsesti merk-

kijonoilla îì ja åì ilmaistavat paatteet ovat itse asiassa sama paate, joiden sisaltamavokaalifoneemi î on sama. Talla vokaalifoneemilla on tosin paatteen osana toimiessaankolme eri allofonia: painollinen versio, liudentumattoman konsonantin jalkeinen versio jaliudentuneen konsonantin jalkeinen versio.Fonetiikan kurssilta muistat ehka, etta [o]-foneemilla on myos niin kutsuttu ensimmaisen

asteen reduktion mukainen allofoni, joka esiintyy juuri painollista tavua edeltavassa tavus-sa esimerkiksi sanoissa Ðîññèÿ, ãîâîðèòü (ensimmainen naista o-foneemeista edustaantoisen asteen reduktiota, jalkimmainen ensimmaisen asteen reduktiota).

4.3.2 Toinen deklinaatio

Toiseen deklinaatioon kuuluvat -/à/-morin paattyvat sanat. Niiden sijapaatteista voi-daan todeta:

Nominatiivi ilmaistaan morlla /à/ (vrt. myos kirjoitusasu) Genetiivi ilmaistaan morlla /è/. Etu- ja taka-i ovat saman [è]-foneemin eri variant-teja (allofoneja) (ks. Nikunlassi 2002: 85, 94), joten aanneymparistosta riippuen1

mor voi edustua joko etisena tai takaisena. Akkusatiivi ilmaistaan morlla /ó/ Datiivissa on kaksi vaihtoehtoa: /å/ tai /è/ Instrumentaali ilmaistaan morlla /îé/ (tahan morin luetaan myos kirjoitusasul-taan eroavat paatteet ¼é ja åé). Runokielessa on lisaksi olemassa paate /îþ/.

Prepositionaali ilmaistaan morlla /å/ tai /è/

Sija Paatemor esim.1 esim.2 esim.3

Nom. /à/ êíèãà ñåðèÿ òûêâàGen. /è/ êíèãè ñåðèè òûêâûDat. /å/ ~ /è/ êíèãå ñåðèè òûêâåAkk. /ó/ êíèãó ñåðèþ òûêâóInstr. /îé/ êíèãîé ñåðèåé òûêâîéPrep. /å/ ~ /è/ êíèãå ñåðèè òûêâå

1Sanan alussa ja liudentuneen konsonantin jaljessa foneemi [è] edustuu etu-i:na, liudentumattomankonsonantin jalkeen taka-i:na. Lisaksi kun prepositio ja sita seuraava sana aantyvat yhtena sanana,kayttoon tulee taka-i (ñ Èðîé). (Nikunlassi 2002: 77, 94).

23

4.3.3 Kolmas deklinaatio

Kolmanteen deklinaatioon kuuluvat liudentuneeseen konsonanttiin paattyvat feminiinit.Niiden paatteet jakautuvat seuraavasti

Nominatiivissa ja akkusatiivissa on nollamor /ø/ Genetiivissa, datiivissa ja prepositionaalissa /è/ instrumentaalissa /ju/

Sija Paatemor esim.1 esim.2

Nom. /ø/ òåòðàäü íî÷üGen. /è/ òåòðàäè íî÷èDat. /è/ òåòðàäè íî÷èAkk. /ø/ òåòðàäü íî÷üInstr. /ju/ òåòðàäüþ íî÷üþPrep. /è/ òåòðàäè íî÷è

4.3.4 Neljas deklinaatio

Neljas deklinaatio on hyvin samanlainen kuin ensimmainen: ainoana erona on nomina-tiivi, jota neljannessa deklinaatiossa ei ilmaista nollapaatteella vaan paatteilla /î/ (jo-hon tassa luen myos kirjoitusasultaan eroavan å-paatteen)2. Tama deklinaatio voitaisiinhyvin esittaa myos osana ensimmaista.

Sija Paatemor esim.1 esim.2 esim.3

Nom. /î/ ìåñòî ïîëå ïåíèåGen. /à/ ìåñòà ïîëÿ ïåíèÿDat. /ó/ ìåñòó ïîëþ ïåíèþAkk. /ø/ ìåñòî ïîëå ïåíèåInstr. /îì/ ìåñòîì ïîëåì ïåíèåìPrep. /å/ ~ /è/ ìåñòå ïîëå ïåíèè

4.3.5 Viides deklinaatio

Viidennen deklinaation muodostavat yksinaan ìÿ-aanneyhdistelmaan paattyvat subs-tantiivit. Ne ovat kaikki neutreja.

2Kuitenkin painollisessa muodossa, esimerkiksi sanassa æèòèÅ mor todella koostuu /ý/-foneemista(Nikunlassi 2002: 140).

24

Sija Paatemor esim

Nom. /à/ âðåìÿGen. /è/ âðåìåíèDat. /è/ âðåìåíèAkk. /ø/ âðåìÿInstr. /îì/ âðåìåíåìPrep. /å/ ~ /è/ âðåìåíè

4.3.6 Monikon deklinaatiot

Esittelen seuraavassa Nikunlassin (Nikunlassi 2002: 142) ehdotuksen monikon dekli-naatioiksi. Monikkomuotojen muodostuksessa helppoa on, etta datiivi-, instrumentaali-ja prepositionaalimuodot ovat kaytannossa aina samat: muodostetaan paatteilla /àì/,/àìè/, ja /àõ/. Taivutuksen erot tulevat esille kaikkein yleisimmissa sijoissa eli nominatii-vissa ja genetiivissa. Usein (esim. Øåëÿêèí 2006: 44) monikolle esitetaankin ainoastaanyksi deklinaatio.

4.3.7 Vaihtoehtoisia jaotteluita

Kuten kurssilla on painotettu, substantiivit voidaan jakaa deklinaatioihin useammallaeri tavalla ja kukin jaottelu on aina kyseisen tutkijan/jaottelun tekijan teoreettinen kan-nanotto. Tassa esitetty jaottelu eroaa klassisesta deklinaatiojarjestelmasta, joka meneekarkeasti ottaen seuraavasti (tarkemmin ks. Øåëÿêèí 2006: 4450):

deklinaation nimi mitka substantiivit esimerkki

I deklinaatio yksikon nominatiivi paattyy /à/-morfeemiin (suurin osa feminiineja) ìàøèíà,áàíÿII deklinaatio yksikon nominatiivi nollapaate ja suku maskuliini seka /î/-paatteiset neutrit ñòîë,ó÷èòåëü,ìîðå,òåëî, ìóçåéIII deklinaatio yksikon nominatiivi liudentuneen konsonantin jalkeinen nollapaate ja suku feminiini íî÷ü, ìîëîä¼æü

Ensimmainen monikon deklinaatio

Monikon nominatiivin ja genetiivin kannalta ensimmainen ja kolmas deklinaatio voidaanhyvin yhdistaa. Talloin saannoksi tulee, etta nominatiivin paate on /è/ (muista, etta ky-seinen morfeemi kattaa seka etu- etta taka-i:n) ja genetiivin joko /åé/ tai /îâ/. Genetiivinpaatteen osalta voidaan todeta, etta:

Jos sanan vartalo paattyy parilliseen liudentuneeseen konsonanttiin tai konsonant-teihin æ, ÷, ø, ù, monikon genetiivin paate on /åé/

Muussa tapauksessa monikon genetiivin paate on /îâ/

Sija Paatemor esim. 1 esim.2 esim. 3 esim. 4

Nom. /è/ ýêðàíû âûêëþ÷Àòåëè âðà÷ íî÷è

25

Sija Paatemor esim. 1 esim.2 esim. 3 esim. 4

Gen. /åé/ ~ /îâ/ ýêðàíîâ âûêëþ÷Àòåëåé âðà÷åé íî÷åéAkk. /è/ ýêðàíû âûêëþ÷Àòåëè âðà÷åé íî÷èDat. /àì/ ýêðàíàì âûêëþ÷Àòåëÿì âðà÷àì íî÷àìInstr. /àìè/ ýêðàíàìè âûêëþ÷Àòåëÿìè âðà÷àìè íî÷àìèPrep. /àõ/ ýêðàíàõ âûêëþ÷Àòåëÿõ âðà÷àõ íî÷àõ

Toinen monikon deklinaatio

Toinen monikon deklinaatio voidaan muodostaa suoraan toisen yksikon deklinaation poh-jalta, niin etta monikon nominatiivin paate on /è/ ja monikon genetiivin paate /ø/

Sija Paatemor esim. 1

Nom. /è/ êíèãèGen. /ø/ êíèãAkk. /è/ êíèãèDat. /àì/ êíèãàìInstr. /àìè/ êíèãàìèPrep. /àõ/ êíèãàõ

Kolmas monikon deklinaatio

Kolmas monikon deklinaatio saadaan, kun yhdistetaan yksikon neljas ja viides deklinaa-tio. Talloin voidaan todeta, etta monikon nominatiivin paate on /à/ ja genetiivilla onkaksi paatetta, /ø/ ja /åé/ (sanoilla, joilla yksikon nominatiivissa liudentunut vartalonviimeinen aanne ja nominatiivin paate kirjoitusasussa å: ïîëå, ìîðå ym.).

Sija Paatemor esim. 1 esim.2 esim. 3

Nom. /à/ âðåìåíà ãí¼çäà ïîëÿGen. /ø/ âðåì¼í ãí¼çä ïîëåéAkk. /è/ âðåìåíà ãí¼çäà ïîëÿDat. /àì/ âðåìåíàì ãíåçäàì ïîëÿìInstr. /àìè/ âðåìåíàìè ãíåçäàìè ïîëÿìèPrep. /àõ/ âðåìåíàõ ãíåçäàõ ïîëÿõ

26

5 Sija kieliopillisena kategoriana 2

Talla luennolla sijakategoriaa kasitellaan viela taivutusopin kannalta ja tarkastellaanpoikkeuksia edella esitettyihin deklinaatioihin seka lisaksi adjektiivien ja pronominiendeklinaatioita. Lopuksi pohditaan sanapainon vaihtelua eri taivutusmuodoissa.

5.1 Sekamuotoja ja poikkeuksia

Edella lueteltujen viiden taivutustyypin voi nahda muodostavan selkeimmat paaryhmat,joihin suurin osa substantiiveista voidaan sovittaa. Naiden ulkopuolelle jaa kuitenkinvaistamatta iso joukko substantiiveja. Seuraavassa esitetaan muutamia huomioita jasaannonmukaisuuksia naista sanoista.

5.1.1 Muutoksia vartaloissa

Aanteenmuutokset

Vaistyva vokaali Ehkapa merkittavin yksittainen sanojen sijataivutukseen vaikut-tava morfofonologinen ilmio on niin sanottu vaistyva vokaali (áåãëûé ãëàñíûé). Tallailmiolla viitataan lahinna /î/- ja /ý/-vokaalien vaihteluun nollaaanteen/nollavokaalin(íóëü çâóêà/íóëü ãëàñíîãî) kanssa. Katsotaan paria esimerkkia1:

(8) Ñâåòîâîé ñèãíàë âûäåðãèâàë å¼ èç ãëóáîêîãî ñíà.(9) Âðàæäåáíîñòü ê èíîñòðàíöàì â Ðîññèè ãëóáîêî îáåñïîêîèëà åãî(10) Äâà ïóíêòà â ñïðàâî÷íèêå, ïàðà-òðîéêà ñòàòåé â ïðåññå ýòî è óáèëî Áåðíàðà

Ëóàçî

Esimerkkien 810 lihavoidut substantiivit ovat kaikki sanoja, joiden taivutusmuodois-sa vaistyvan vokaalin ilmio nakyy. Esimerkiksi sananmuodon ñíà yksikon nominatiivion ñîí ja sananmuodon èíîñòðàíöàì èíîñòðàíåö. Myos sananmuoto ñòàòåé osuuvaistyvan vokaalin piiriin, vaikkei ensi silmaykselta silta nayttaisikaan. Katsotaan il-miota tarkemmin Nikunlassin (2002: 113-114) ja Seljakinin (2006: 59-60) pohjalta.Nikunlassin mukaan vaistyvalle vokaalille voidaan esittaa yksinkertainen perussaanto:

jos sananmuodossa vaistyvana vokaalina ilmeneva foneemi esiintyy ennen nollapaatetta(ø), se edustuu konkreettisena vokaalina, muussa tapauksessa nollavokaalina.Ajatellaan edella esitetyn pohjalta sanaa ñîí ja katsotaan sen taivutusparadigmaa

(mukana seka yksikko etta monikko):

1esimerkit kansalliskorpuksesta

27

Sija Paatemor esim.

y.nom. ø ñîíy.gen. /à/ ñíày.akk. /ø/ ~ /a/ ñîíy.dat. /ó/ ñíóy.instr. /îì/ cíîìy.prep. /å/ ~ /è ñíå- m.nom. /è/ ñíûm.gen. /îâ/ ñíîâm.akk. /è/ ñíûm.dat. /àì/ ñíàìm.instr. /àìè/ cíàìèm.prep. /àõ/ ñíàõ

Kuten taulukosta huomataan, ainoa sija, joka edustuu nollapaatteena, on yksikon no-minatiivi. Edella esitetyn saannon mukaisesti talloin myos vaistyva vokaali esiintyy oi-keasti vokaalina, muissa tapauksissa nollaaanteena. Seljakinin (2006: 59) luokittelussañîí kuuluu ensimmaiseen vaistyvan vokaalin sisaltavien sanojen ryhmaan. Edella mai-nittu ñòàòüÿ seka esimerkiksi sanat âåäðî, îêíî kuuluvat toiseen, jossa ainoa vaistyvanvokaalin sisaltava muoto on monikon genetiivi. Tama sopii edella esitettyyn saantoon:nailla sanoilla monikon genetiivi esiintyy nimenomaan nollapaatteena.Pohdi tarkemmin ilmiota tutkimalla esimerkiksi seuraavien sanojen taivutusmuotoja

(klikkaamalla linkkia paaset Wikisanakirjan artikkeliin):

ðîò, ñîí, ðîâ, ðîæü, ëîá, ìîõ, ëåä, øîâ, äåíü, ëåâ, ïåíü ïîñîë, îð¼ë, ïåïåë, êîò¼ë âèñîê, äðóæîê, ëîêîòü, íîãîòü, îãîíü, êîðåíü, ëþáèìåö, ïåðåö, âîðîáåé, ìóðàâåé, ðó÷åé

Monikon genetiivimuoto ñòàòåé saattaa viela hamata. Miten niin siina on vaistyvavokaali? Sanan /ñòàòüÿ/ juurimor on tarkkaan ottaen /ñòàòü/ eli foneettisessa asussa/ñòàòj/ (pehmea merkki ei merkitse tassa kohden pelkkaa liudennusta tahan riittaisipelkka ÿ-kirjainkin). Nollavokaalin sisaltavissa muodoissa ñòàòüÿ taipuu siis còàòüè,ñòàòüÿì jne. Monikon genetiivi on kuitenkin nollapaatteinen, eli muoto olisi ilman vaistyvaavokaalia juurimor + ø, toisin sanoen /ñòàòj/ + ø. Tahan nollapaatteen edelle livahtaavaistyva vokaali å, jolloin muoto on /ñòàòej/ø/. Tata ei tule sekoittaa /åé/-morfeemiinmonikon genetiivin tunnuksena, vaan monikon tunnus on tassa nollapaate ja vokaali kuu-luu juurimorin se ei vain esiinny nykykielessa sanan muissa muodoissa.Kyseessa on siis melko laaja, muttei kuitenkaan automaattinen ilmio. Se esiintyy subs-

tantiiveilla tiettyjen suksien yhteydessa, ei kuitenkaan aina. Usein vaistyvan vokaalin

28

ennustamisessa auttaakin paitsi suksi, myos sanapaino. Esimerkiksi sanat àìåðèêÀíåöja èíîñòðÀíåö sisaltavat vaistyvan vokaalin, sana áëèçíÅö ei. Sanat êÎðåíü ja êÀìåíüsisaltavat vaistyvan vokaalin, sana îëÅíü ei. Lisaksi on todettava, etta tiettyjen kon-sonanttiyhdistelmien lasna ollessa nollavokaali ei esiinny, vaikka voisi olettaa: õèòðÅö-õèòðåöÀ.

Muita aanteenmuutostapauksia

Vaistyvan vokaalin lisaksi myos eraat muut ilmiot vaikuttavat substantiivien sijataivu-tukseen. Naita ovat esimerkiksi õ/ø-vaihtelu ja ê/÷-vaihtelu: Óõî/Óõà mutta Óøè/óøÅé- Îêî/Îêà, mutta Î÷è/î÷Åé. Lisaksi sanalla ñîñåä on monikossa liudentunut vartalo(vrt. yks.gen. ñîñåäà - mon.gen ñîñåäåé). (Nikunlassi 2002: 141).

Yksittaisia tapauksia

Substantiiveilla ìàòü ja äî÷ü on useimmissa sijamuodoissa poikkeava vartalo:

Sija Paatemor esim.1

Nom. /ø/ ìàòüGen. /è/ ìàòåðèAkk. /ø/ ìàòüDat. /è/ ìàòåðèInstr. /ju/ ìàòåðüþPrep. /è/ ìàòåðè

Toinen huomionarvoinen vartalonmuutosten ryhmaan osuva sanajoukko ovat yhdys-sanat tyyppia ïîëäåíü. Nama sanat voivat saada ylimaaraisen ó-vokaalin: ïîëóáóòûëêè,ïîëóáóòûëêå jne. Tasta ilmiosta ei kuitenkaan ole mahdollista tehda yleispatevaa saantoa.Esimerkiksi Seljakin(2006: 50) toteaa (korostus minun):Ïðè èçìåíåíèè ïî ïàäåæàì . . . êîìïîíåíò ïîë ìîæåò çàìåíÿòüñÿ êîìïîíåíòîì

ïîëóJonkinnakoisena suuntaviivana voinee sanoa, etta ó-vokaalin sisaltavat muodot ovat

usein tyyliltaan kirjallisempia.Isachenko (2003[1965]: 167) mainitsee viela esimerkiksi seuraavia poikkeuksellisesti tai-

puvia sanoja (linkit vievat Wikisanakirjan artikkeleihin, joista voit tutkia taivutusta tar-kemmin): êóðèöà, ÷óäî, íåáî ñóäíî.Aivan omanlainen poikkeuksensa on sana ìå÷òà, jonka monikon genetiivimuoto on

hankala maaritella. Ainoa jarkeva ratkaisu on kayttaa muotoa ìå÷òàíèé, jonka voivarsinaisesti nahda olevan peraisin sanasta ìå÷òàíèå.

5.1.2 Monikkoon liittyvia poikkeuksia

Monilla 1. deklinaatioon kuuluvilla sanoilla monikon paate ei aina ole odotuksenmukaises-ti /è/, vaan tietyissa tapauksissa /à/. Nain on esimerkiksi seuraavilla sanoilla (taydellinen

29

lista ks. Øåëÿêèí 2006: 5253):áîê, âåê, ãëàç, äîì, àäðåñ, áåðåã, âå÷åð, ëàãåðü, ïàñïîðò, ïðîôåññîðJoillakin substantiiveilla puolestaan on kaksi eri monikkomuotoa, niin etta muodoilla

usein on eri merkitys. Tallaisia sanoja ovat esimerkiksi îáðàç (îáðàçû, `hahmot' - îáðàçÀ,`ikonit'), ïðîïóñê (ïðÎïóñêè, `poissaolot' - ïðîïóñêÀ, `paasyluvat'), ëèñò (ëèñòÛ,`paperit/sivut',ëÈñòüÿ,`lehdet').Erityista huomiota kannattaa kiinnittaa sanojen êîëåíî ja ÿáëîêî monikoihin. Sanalla

êîëåíî on kaksi monikon nominatiivia, joista toinen (êîëåíÀ) ei viittaa polviin fysiologi-sena ilmiona vaan esimerkiksi Israelin heimoihin Raamatussa; muoto êîëÅíè on se, jokaviittaa êîëåíî-sanaan sen tutummassa merkityksessa. ßáëîêî-sana muistuttaa taivu-tukseltaan êîëåíî-sanaa siina mielessa, etta sekin noudattaa muuten neljatta deklinaa-tiota, mutta monikon nominatiivi ei osukaan edella monikon kolmanneksi deklinaatioksimaariteltyyn ryhmaan vaan ilmaistaan /è/-morlla.

5.1.3 Sekadeklinaatioita

Tietyt sukunimet taipuvat muuten 1. deklinaation mukaan, mutta niiden yksikon instru-mentaalimuoto muistuttaa adjektiivien instrumentaalimuotoa:

Sija Paatemor esim. 1 esim.2

Nom. /ø/ Èâàíîâ ÌàëêèíGen. /à/ Èâàíîâà ÌàëêèíàAkk. /à/ Èâàíîâà ÌàëêèíàDat. /ó/ Èâàíîâó ÌàëêèíóInstr. /ûì/ Èâàíîâûì ÌàëêèíûìPrep. /å/ Èâàíîâå Ìàëêèíå

Kuitenkin esimerkiksi óê-paatteiset sukunimet saavat normaalin yksikon instrumen-taalin paatteen:

(11) ôèëüì ñ Ìàëêèíûì è Êîâàëü÷óêîì

Toinen esimerkki sekadeklinaatiosta on sana ïóòü, jossa sekoittuvat ensimmaisen jakolmannen deklinaation paatteet siten, etta instrumentaalin paate on ensimmaisen dekli-naation mukainen, genetiivi, datiivi ja prepositionaali kolmannen. Vertailun vuoksi allaon kuvattu myos yksi substantiivi kummastakin varsinaisesta deklinaatiotyypista:

Sija Paatemor esim 1.

Nom. /ø/ ïóòüGen. /è/ ïóòèAkk. /ø/ ïóòüDat. /è/ ïóòèInstr. /îì/ ïóò¼ìPrep. /è/ ïóòè

30

5.2 Deklinaatioista ja painotyypeista

Aleksandr Isatsenko toteaa laajassa venajan kieliopin kuvauksessaan seuraavasti (2003[1965]:129):Ìîðôîëîãè÷åñêàÿ õàðàêòåðèñòèêà èìåí ñóùåñòâèòåëüíûõ â ðóññêîì ÿçûêå íå

îãðàíè÷èâàåòñÿ óêàçàíèåì âñåõ ïàäåæíûõ îêîí÷àíèé. ×òîáû ïðàâèëüíî ïîëüçîâàòüñÿñëîâîì, íåîáõîäèìî óñâîèòü åãî àêöåíòîëîãè÷åñêèå îñîáåííîñòè.Vapaan sanapainon takia olennaista venajan substantiivien morfologiassa on paitsi

paatteiden tunteminen, myos sen tiedostaminen, etta eri sananmuotojen aantamys vaih-telee painon osalta ja myos painon suhteen sanoja voidaan jossain maarin ryhmitella.Tassa yhteydessa ei luennoilla ehdita tekemaan erityisen kattavaa katsausta eri pai-

notyyppeihin, vaan tarkempi tutustuminen painotyyppeihin jaa itsenaisen opiskelun va-raan.Kaytannossa sanapainoa pohdittaessa on kaksi vaihtoehtoa: joko paino sijaitsee var-

talolla tai paatteella. Eri painotyypit voidaan hahmottaa taman opposition valossa niin,etta tyypit erottaa toisistaan se, missa muodoissa paino on paatteella, missa taas varta-lolla. Usein yksikko ja monikko muodostavat selkean jakolinjan, mutta myos yksittaisetsijat voivat erottua joukosta. Merkittava jakolinja kulkee nominatiivin ja obliikvisijo-jen (êîñâåííûå ïàäåæè) valilla: usein esimerkiksi poikkeava monikon taivutusmuoto onjuuri nominatiivi.Itse asiassa hivenen yksinkertaistaen substantiivien sanapainon vaihtelun voi typistaa

seuraavaan L.L. Kasatkinin (2006: 68) esittamaan taulukkoon:

Kuvio 5.1:

Taulukossa neliot merkitsevat sanavartaloa, ympyrat paatetta. Musta nelio tai ympyratarkoittaa painon sijaintia. Taulukko listaa tavalliset kahdeksan painotyyppia ja osoit-taa painon vaihtelun saannonmukaisuuden. Siihen kannattaa palata, kun kayt lapi seu-raavassa esitettyja deklinaatiokohtaisia painotyyppeja. Tarkasteluni perustuu Isatsenkon(2003[1965]: 130136, 141143, 152156, 161) esitykseen.

31

5.2.1 I deklinaation painotyypit

Ensimmaisen deklinaation sanoille voidaan erottaa viisi painotyyppia, joita nimitan tassaseuraavasti:

1. çàâÎä-tyyppi2. ñòîë-tyyppi3. íîñ-tyyppi4. âîëê-tyyppi

ÇàâÎä-tyyppi

ÇàâÎä-tyypin sanoissa paino on niin yksikossa kuin monikossa vartalolla:

sija yks. mon.

nom. çàâÎä çàâÎäûgen. çàâÎäà çàâÎäîâdat. çàâÎäó çàâÎäàìakk. çàâÎä çàâÎäûinstr. çàâÎäîì çàâÎäàìèprep. çàâÎäå çàâÎäàõ

Tahan tyyppiin kuuluu suuri osa maskuliineista. Joukossa on

1. johtamattomia (íåïðîèçâîäíûå) sanoja kuten áàðÀí, ñòóë, íàðÎä, ñîÞç,çàêÎí.

2. paljon johdettuja (ïðîèçâîäíûå) íà÷Àëüíèê, ãðÎõîò, çÀðàáîòîê, îòäÅë,ïîäîêÎííèê3. melko uusia lainoja: ÷åìîäÀí, áèëÅò, ìàãàçÈí,òðàìâÀé4. erisnimia ÈâÀí, ÍèêîëÀé, ÁåòõÎâåí, ÄóíÀé

Ñòîë-tyyppi

Ñòîë-tyypin sanoilla paino on yksikon nominatiivissa (ja akkusatiivissa) teknisesti ottaenvartalolla (usein suksilla, kuten -åö), kaikissa muissa muodoissa paatteella. Kaytannossatuloksena on paradigma, jossa paino on aina viimeisella tavulla:

sija yks. mon.

nom. ñòÎë ñòîëÛgen. ñòîëÀ ñòîëÎâdat. ñòîëÓ ñòîëÀìakk. ñòîë ñòîëÛinstr. ñòîëÎì ñòîëÀìèprep. ñòîëÅ ñòîëÀõ

32

Tahan tyyppiin kuuluu monia johtamattomia yksitavuisia sanoja: áûê, âîë, âîæäü,âðà÷,ãðèá,ãðîá,äâîð,äîæäü,¼æ,êàðàíäàø,ïèðîã,ðóáëü,÷åðäàê.Johdettujen sanojen osalta voidaan erottaa koko joukko sukseja, jotka tuottavat

taman painotyypin substantiivin:

åö: ïåâÅö, êóïÅö, ãëóïÅö

Myos sanat, joissa åö ei enaa nykykielen kannalta suksi: îòÅö, êîíÅö,ïåñÅö

èê: ó÷åíÈê, ãðóçîâÈê, áîëüøåâÈê, ñòàðÈê,äâîéíÈê àê: ðûáÀê,äóðÀêêàçÀê, ÿê: çåìëßê, ïîëßê,êîíüßê îê: âîðîòíè÷Îê, áåëÎê, ïåñÎê,ïîòîëÎê óí: õâàñòÓí,áåãÓí óõ: ïåòÓõ,ïàñòÓõ à÷: ñêðèïÀ÷, ñèëÀ÷,òðóáÀ÷ è÷: ÈëüÈ÷, êèðïÈ÷

Íîñ-tyyppi

Íîñ-tyypissa paino on yksikossa vartalolla, monikossa paatteella:

sija yks. mon.

nom. íÎñ íîñÛgen. íÎñà íîñÎâdat. íÎñó íîñÀìakk. íÎñ íîñÛinstr. íÎñîì íîñÀìèprep. î íÎñå î íîñÀõ

Tahan tyyppiin kuuluvat muun muassa seuraavat paaosin yksitavuiset sanat:àëüò, áàë, áàñ, áîðò, áóíò, âàë, âåðõ, âîç, ãîä, ãðîá, äîëã, æèð, êðóã, ëàä, ìîçã,

ìîñò, íèç, íîñ, ïàí, ïàð, ïèð, ïëóã, ðàç, ðÿä, ñàä, ñóï, ñûð, øàã, øêàô, òîðã, ÷àéKannattaa huomata, etta lahes kaikilla naista sanoista on olemassa ó-paatteinen loka-

tiivimuoto: íà íîñÓ, â ðÿäÓ jne.Oman ryhmansa taman painotyypin sisalla muodostavat sanat, joilla on epasaannollinen

/à/-paatteinen monikon nominatiivi: áåðåã, ãëàç, ãîëîñ, õîëîæ, äðóã, êíÿçü.

Âîëê-tyyppi

Âîëê-tyypin sanoilla paino on vartalolla yksikossa seka monikon nominatiivi-/akkusatiivimuodoilla,muuten paatteella:

sija yks. mon.

nom. âÎëê âÎëêè

33

sija yks. mon.

gen. âÎëêà âîëêÎâdat. âÎëêó âîëêÀìakk. âÎëêà âîëêÎâinstr. âÎëêîì âîëêÀìèprep. âÎëêå âîëêÀõ

Tahan ryhmaan kuuluu lahinna vanhoja kantavenalaisia sanoja: áîã, âåòåð, âÎëîñ,âîð, ãîñòü, ãÎëóáü, ãðîì, ãóñü, çâåðü, çóá, êàìåíü, êÎðåíü, ëÅáåäü, ëÎñîñü, ëÎêîòü,ìåäâåäü, Îêóíü, õëåá, ÷¼ðò, óãîëü.

5.2.2 II deklinaation painotyypit

Toinen deklinaatio on sanapainon kannalta ehka kielenoppijalle kaikkein haastavin, sillapaino ei laheskaan aina noudattele kaavaa, jossa yksikko ja monikko olisivat johdonmu-kaisia kokonaisuuksia. Toisen deklinaation sanat voidaan painon perusteella jakaa seu-raaviin kolmeen paaryhmaan:

1. øêÎëà-tyyppi2. Sanat, joilla yksikossa aina paino paatteella3. Sanat, joissa yksikon akkusatiivi muodostaa poikkeuksen

Toinen paaryhma voidaan edelleen jakaa kolmeen alaryhmaan:

a) òðàâÀ-tyyppib) ñâå÷À-tyyppic) âîëíÀ-tyyppi

Kolmannesta paaryhmasta voidaan erottaa alaluokat:

a) ðóêÀ/ãîëîâÀ-tyyppib) öåíÀ-tyyppi

Mainittujen paaryhmien ulkopuolelle jaavat muun muassa sanat äåðÅâíÿ seka äÎëÿ.

ØêÎëà-tyyppi

Tavallisin ja produktiivisin toisen deklinaation tyypeista on øêîëà-tyyppi, jonka sanoillapaino on muuttumattomasti aina vartalolla:

sija yks. mon.

nom. øêÎëà øêÎëûgen. øêÎëû øêÎëdat. øêÎëå øêÎëàì

34

sija yks. mon.

akk. øêÎëó øêÎëûinstr. øêÎëîé øêÎëàìèprep. øêÎëå øêÎëàõ

Joukosta voi erottaa omiksi ryhmikseen:

1. johtamattomat sanat: êÎæà, ìÓõà, âÎëÿ, ëÈïà, ðÅïà, âÅðà, ëîïÀòà, íåäÅëÿ2. nykykielen kannalta johtamattomat sanat: ëÎæêà, ñâÀäüáà, ïÅ÷êà,íÎæêà3. lainat: ôàáðèêà, êÀôåäðà, êóëüòÓðà, ãàçÅòà, ñèñòÅìà, ïîëÅìèêà

Sanat, joilla yksikossa paino aina paatteella

Kuten edella todettiin, tama joukko on mielekasta jakaa kolmeen alaryhmaan, joita kaik-kia yhdistaa se, etta kaikissa yksikon muodoissa paino on paatteella mutta jotka eroavatsen perusteella, miten monikon painot asettuvat. Nama tyypt eivat ole yhta yleisia kuinedella mainittu øêîëà-tyyppi, mutta niihin kuuluvat sanat ovat hyvin tavallisia.

ÒðàâÀ-tyypin sanat ÒðàâÀ-tyypin sanoilla monikon paino on aina vartalolla:

sija yks. mon.

nom. òðàâÀ òðÀâûgen. òðàâÛ òðÀâdat. òðàâÅ òðÀâàìakk. òðàâÓ òðÀâûinstr. òðàâÎé òðÀâàìèprep. òðàâÅ òðÀâàõ

Tahan tyyppiin kuuluvat muun muassa seuraavat kaksitavuiset sanat: áåäÀ, âäîâÀ,âåñíÀ, âåòëÀ, âèíÀ, âîéíÀ, ãëàâÀ, ãðÿäÀ, äûðÀ, æåíÀ, çâåçäÀ, çìåß, èãëÀ, èãðÀ,èêðÀ, êîçÀ. ëóíÀ, íîðÀ, íóæäÀ, îâöÀ, îñÀ, ïèëÀ,ï÷åëÀ,ðóäÀ, ñâèíüß, ñåìüß,ñêàëÀ, ñåñòðÀ, ñìîëÀ, ñîâÀ, ñîñíÀ, ñòðåëÀ, ñòðóíÀ, ñòðàíÀ,òðóáÀLisaksi seuraavia kolmitavuisia îòà-paatteisia: êèñëîòÀ, êðàñîòÀ, âûñîòÀ, ñèðîòÀ,

êîëáàñÀ.

ñâå÷À-tyyppi Ñâå÷À-tyypin monikon paino on obliikvisijoissa paatteella:

sija yks. mon.

nom. ñâå÷À ñâÅ÷ègen. ñâå÷È ñâå÷dat. ñâå÷Å ñâå÷Àìakk. ñâå÷Ó ñâÅ÷è

35

sija yks. mon.

instr. ñâå÷Îé ñâå÷Àìèprep. ñâå÷Å ñâå÷Àõ

Tama tyyppi ei ole yleinen, mutta sisaltaa esimerkiksi sanat æåëåçÀ,ñêîâîðîäÀ, ñòðîêÀ,ïðîñòûíß. Naissakin kuitenkin monikon painomuodoissa voi olla vaihtelua.

âîëíÀ-tyyppi ÂîëíÀ-tyypin sanoilla monikon nominatiivin paate on vartalolla, mut-ta obliikvisijoissa on rinnakkaismuotoja (molempi painovaihtoehto mahdollinen). Kaytannossatasta tyyppia voi ajatella niin, etta yksikko=paate, monikko=vartalo. Kuten alla olevistaWiktionary-linkeista huomaat, kaikilla Isatsenkon tahan luokkaan luettelemilla substan-tiiveilla ei nykykielessa valttamatta katsota olevan edes vaihtelun mahdollisuutta.

sija yks. mon.

nom. âîëíÀ âÎëíûgen. âîëíÛ âÎëídat. âîëíÅ âÎëíàì ~ âîëíÀìakk. âîëíÓ âÎëíûinstr. âîëíÎé âÎëíàìè ~ âîëíÀìèprep. âîëíÅ âÎëíàõ ~ âîëíÀõ

Âîëíà-sanan lisaksi tahan harvinaiseen tyyppiin kuuluvat muun muassa äóãÀ (`kaari'),ñóäüáÀ, ñóäüß.

Sanat, joissa yksikon akkusatiivi muodostaa poikkeuksen

Tahan ryhmaan kuuluvat sanat ovat monet erittain tavallisia, ja painon muuttuminen yk-sikkoparadigman sisalla aiheuttaa kielenoppijan kannalta paljon epavarmuutta. Tassakinon kuitenkin kyseessa saannonmukainen tyyppi, joka on mahdollista opetella. Jaan tyypintassa kahteen alaryhmaan. Kaikille ryhmille on yhteista se, etta yksikon akkusatiivissapaino on vartalolla, muissa yksikon muodoissa paatteella.

ðóêÀ-tyyppi Ðóêà-tyypin sanoilla monikon paino on obliikvisijoissa paatteella:

sija yks. mon.

nom. ðóêÀ ðÓêègen. ðóêè ðóêdat. ðóêÅ ðóêÀìakk. ðÓêó ðÓêèinstr. ðóêÎé ðóêÀìèprep. ðóêÅ ðóêÀõ

36

Tahan alatyyppiin voidaan lukea mm. seuraavat:âîäà, ãîðà, äîñêÀ, äóøÀ, çèìÀ, êðîõÀ, êîñÀ, ðåêÀ, ðóêÀ, çèìÀ, ñðåäÀ, ñòåíÀ,

ñòîïÀ, ùåêÀ, íîãÀLisaksi samalla tavoin taipuvat eraat useampitavuiset sanat, kuten ãîëîâà:

sija yks. mon.

nom. ãîëîâÀ ãÎëîâûgen. ãîëîâÛ ãîëÎâdat. ãîëîâÅ ãîëîâÀìakk. ãÎëîâó ãÎëîâûinstr. ãîëîâÎé ãîëîâÀìèprep. ãîëîâÅ ãîëîâÀõ

öåíà-tyyppi Taman alatyypin sanoissa koko monikon paradigma saa painon var-talolle (joka genetiivin osalta tosin tarkoittaa vaistyvan vokaalin tapauksessa viimeistatavua):

sija yks. mon.

nom. çåìëß çÅìëègen. çåìëÈ çåìÅëüdat. çåìëÅ çÅìëÿìakk. çÅìëó çÅìëèinstr. çåìëé çÅìëÿìèprep. çåìëÅ çÅìëÿõ

Tyyppi on harvalukuinen, sen tavallisimpia sanoja ovat ñïèíÀ, öåíÀ, çåìëß, èçáÀ(`pieni mokki').

5.2.3 III deklinaation painotyyppeja

Kolmas deklinaatio voidaan jakaa kahteen paaryhmaan:

1. Òåòðàäü-tyyppi2. Âåùü-tyyppi

òåòðàäü-tyyppi

Òåðòðàäü-tyyppi on produktiivinen ja yleinen. Paino lankeaa kaikissa muodoissa varta-lolle:

sija yks. mon.

nom. òåòðÀäü òåòðÀäè

37

sija yks. mon.

gen. òåòðÀäè òåòðÀäåédat. òåòðÀäè òåòðÀäÿìakk. òåòðÀäü òåòðÀäèinstr. òåòðÀäüþ òåòðÀäÿìèprep. òåòðÀäè òåòðÀäÿõ

Tyyppiin kuuluu suuri joukko sanoja, jotka voi jakaa karkeasti seuraaviin alaryhmiin:

1. Yksitavuisia: æèçíü, æåñòü, ñòàëü, øåðñòü, íåôòü,2. Kaksitavuisia: ëàäÎíü, êðîâÀòü, ïîñòÅëü, ïðÅëåñòü, ïÀìÿòü,ïÎìîùü3. Suurin osa îñòü-paatteisista kuuluu tahan tyyppiin (nailla yleensa ei monikkomuo-

toja): ðÀäîñòü, ãëÓïîñòü,íåîæÈäàííîñòü4. Vierasperaisia: ìîðÀëü, ìåäÀëü, ôîðÅëü, ïàíÅëü

âåùü-tyyppi

Âåùü-tyyppiin kuuluvat III deklinaation sanat, joissa monikon obliikvisijoissa paino lan-keaa paatteelle:

sija yks. mon.

nom. âÅùü âÅùègen. âÅùè âåùÅédat. âÅùè âåùÀìakk. âÅùü âÅùèinstr. âÅùüþ âåùÀìèprep. âÅùè âåùÀõ

Tahan ryhmaan kuuluvat sanat voidaan pituutensa ja muodostustapansa perusteellajaotella seuraavasti:

1. Yksitavuisia johtamattomia: âåñòü, âëàñòü, íî÷ü, ðå÷ü, ðîÿëü, ñåëüäü, ñåòü, ñìåðòü,ñíàñòü, ñîëü, ñòðàñòü, ÷àñòü

2. Useampitavuisia, paaosin johdettuja: âÅäîìîñòü, ëÎïàñòü, ëÎøàäü, ìÅëî÷ü, íÎâîñòü,Îáëàñòü, ñêÎðîñòü, ñòÅïåíü, ïëÎùàäü, ïÎâåñòü, öÅðêîâü, ÷Åòâåðòü

Lisaksi muutamat sanat kuten ïå÷ü kuuluvat tahan tyyppiin, mutta niilla on olemassalokatiivimuoto (â ïå÷È).

5.2.4 IV deklinaation painotyyppeja

Neljas deklinaatio jakautuu painotyyppien puolesta seuraaviin ryhmiin:

1. áîãàòñòâî-tyyppi

38

2. ñëîâî-tyyppi3. ïèñüìî-tyyppi

Áîãàòñòâî-tyyppi

Neljannen deklinaation perustyyppia edustavat áîãàòñòâî-sanan kaltaiset sanat, joillapaino pysyy joka muodossa vartalolla.

sija yks. mon.

nom. áîãÀòñòâî áîãÀòñòâàgen. áîãÀòñòâà áîãÀòñòâdat. áîãÀòñòâó áîãÀòñòâàìinstr. áîãÀòñòâîì áîãÀòñòâàìèprep. áîãÀòñòâå áîãÀòñòâàõ

Tahan ryhmaan kuuluu seuraavanlaisia sanoja:

ùå-suksi:æèëÈùå painoton -ñòâî-suksi: áîãàòñòâî, Îáùåñòâî, êÀ÷åñòâî,ëåêÀðñòâî íèå-suksi, òèå-suksi: íàñëàæäåíèå, îáúÿâëåíèå, ñòàðÀíèå, ïîíßòèå,ïðåäïðèßòèå è÷êî-deminutiivit: ñåðäÅ÷êî,îêÎøå÷êî

ñëîâî-tyyppi

Erotuksena edellisesta tyypissa lankeavat tassa tyypissa monikon paatesarjan kaikki pai-not paatteelle:

sija yks. mon.

nom. ñëÎâî ñëîâÀgen. ñëÎâà ñëîâdat. ñëÎâó ñëîâÀìinstr. ñëÎâîì ñëîâÀìèprep. ñëÎâå ñëîâÀõ

Tyyppiin kuuluu muun muassa: - kaksitavuisia johtamattomia sanoja: âÎéñêî,äÅëî, ëÅòî, ìÀñëî, ìÅñòî, ìÎðå, ìÛëî, ïÎëå, ïðÀâî, ñÅðäöå, ñëÎâî, ñòÀäî, òÅëî -kolmetavuisia, joissa paino siirtyy ensimmaiselta tavulta viimeiselle: çÅðêàëî, Îáëàêî- poikkeustapauksia: äÅðåâî, Îçåðî

Ïèñüìî-tyyppi

Ïèñüìî-tyypin sanoissa kaikkien yksikkomuotojen painot ovat paatteella. Monikossa pai-no siirtyy edelliselle tavulle:

39

sija yks. mon.

nom. ïèñüìÎ ïÈñüìàgen. ïèñüìÀ ïÈñåìdat. ïèñüìÓ ïÈñüìàìinstr. ïèñüìÎì ïÈñüìàìèprep. ïèñüìÅ ïÈñüìàõ

Tahan tyyppiin kuuluu: - kaksitavuisia johtamattomia sanoja: áåäðÎ, áåëüìÎ,áðåâíÎ, âåäðÎ, âåñëÎ, âèíÎ, ãíåçäÎ, çâåíÎ, çåðíÎ, êîëüöÎ, êðûëÎ, ëèöÎ, îêíÎ,ïåðÎ, ïëå÷Î, ñòåêëÎ, ÷èñëÎ, ÿäðÎ, ÿéöÎ, - kolmitavuisia sanoja: âåðåòåíÎ, êîëåñî,ðåìåñëî- eraita ñòâî-johdettuja sanoja:ìåíüøèíñòâÎHuomaa seuraavien sanojen vartaloissa tapahtuvat muutokset: ÿéöî, ïëå÷î, êîëüöî

40

6 Adjektiiveista, pronomineista ja

lukusanoista

Tahan asti olemme tutustuneet sijakategoriaan vasta taivutusopin kannalta ja vain subs-tantiivien osalta. Talla luennolla mietitaan muiden nominien taivutusta ja lisaksi laajem-min eraita adjektiiveihin liittyvia ilmioita. Koska kurssin painopiste on substantiivien javerbien kieliopillisten kategorioitten tuntemisessa, tama luento on ehka kohtuuttomankintiivis ja pikainen katsaus melko laajaan joukkoon ilmioita. Pyrin kompensoimaan tataantamalla vinkkeja lisalukemiselle ja toisaalta kotona tehtavilla internetharjoituksilla.

6.1 Adjektiivien ja pronominien sijataivutus

Kuten substantiivien kohdalla, seuraamme myos adjektiivien osalta Nikunlassin (2002:143) esittamia deklinaatiomalleja. Tosin on todettava, etta adjektiivien taivutus on jokatapauksessa simppelimpaa, eika tulkintaeroille jaa samalla tavalla sijaa kuin substantii-vien kohdalla. Adjektiivideklinaatio (àäúåêòèâíîå ñêëîíåíèå) Nikunlassin esittamassamuodossa nayttaa seuraavalta:

Sija Maskuliini Feminiini Neutri Monikko

Nom. /îj/ ~ /èj/ /àja /îje/ /èjý/Gen. /îâî/ /îj/ /îâî/ /èõ/Dat. /îìó/ /îj/ /îìó/ /èì/Akk. /îé/ ~ /îâî/ /ójó /îé/ ~ /îâî/ /èjý/ ~ /èõ/Instr. /èì/ /îj/ /îì/ /èì'è/Prep. /îì/ /îj/ /îì/ /èõ/

Taulukkoa katsoessa on hyva muistaa, etta muodot on, jalleen kerran, esitetty fo-neettisessa asussa, mista johtuen kirjoitusasultaan eroavat îé ja åé ovat yhta ja sa-maa paatetta, samoin kirjoitusasultaan eroavat ûõ ja èõ. Ainoa deklinaatioon poikkeuk-sen lisaava tekija on se, etta maskuliinien nominatiivilla on kaksi varianttia: painollisenpaatteen /îj/ ja painottoman /èj/.Tassa esitetty taivutus koskee adjektiivien pitkia muotoja (ïîëíûå ôîðìû ïðèëàãàòåëüíûõ ),

mutta myos monia pronomineja, partisiippien pitkia muotoja ja suurinta osaa jarjestysluvuista.Eraat muut pronominit, sanat îäèí jaòðåòüèé seka possessiiviadjektiivit (ïðèòÿæàòåëüíûåïðèëàãàòåëüíûå) taipuvat seuraavan, niin kutsutun pronominideklinaation (ìåñòîèìåííîåñêëîíåíèå) mukaan:

41

Sija Maskuliini Feminiini Neutri Monikko

Nom. /ø/ /à/ /î/ /è/Gen. /îâî/ /îj/ ~ /ýj/ /îâî/ /èõ/Dat. /îìó/ /îj/ ~ /ýj/ /îìó/ /èì/Akk. /ø/ ~ /îâî/ /ó/ /î/ ~ /îâî/ /è/ ~ /èõ/Instr. /èì/ /îj/ ~ /ýj/ /èì/ /èì'è/Prep. /îì/ /îj/ ~ /ýj/ /îì/ /èõ/

Taulukosta on huomattava, etta talla kertaa /ýj/ on esitetty erillisena paatteena. Tamajohtuu siita, etta kyseessa todella on eri vokaali. Tama kay ilmi siita, etta monilla tamanryhman sananmuodoista paate on painollinen (esim. ìîÅé), eika painollisissa vokaaleissatapahdu reduktiota. ÌÎé- ja ìîÅé-sanojen viimeiset vokaalit ovat selvasti eri foneemeja.Se, kumpaa paatetta kaytetaan, maaraytyy seuraavasti: /îj/-paate, kun sanan vartalopaattyy liudentumattomaan konsonanttiin, /ýj/-paate kaikissa muissa tilanteissa.Tutkitaan viela konkreettisia esimerkkeja kummastakin deklinaatiotyypista.Adjektiivideklinaatio êðàñèâûé-sanalla:

Sija Maskuliini Feminiini Neutri Monikko

Nom. êðàñèâûé êðàñèâàÿ êðàñèâîå êðàñèâûåGen. êðàñèâîãî êðàñèâîé êðàñèâîãî êðàñèâûõDat. êðàñèâîìó êðàñèâîé êðàñèâîìó êðàñèâûìAkk. êðàñèâûé / êðàñèâîãî êðàñèâóþ êðàñèâîå / êðàñèâîãî êðàñèâûå ~ êðàñèâûõInstr. êðàñèâîì êðàñèâîé êðàñèâîì êðàñèâûìèPrep. êðàñèâîì êðàñèâîé êðàñèâîì êðàñèâûõ

Pronominideklinaatio ìîé-sanalla:

Sija Maskuliini Feminiini Neutri Monikko

Nom. ìîé ìîÿ ìî¼ ìîèGen. ìîåãî ìîåé ìîåãî ìîèõDat. ìîåìó ìîåé ìîåìó ìîèìAkk. ìîé ~ ìîåãî ìîþ ìî¼ ~ ìîåãî ìîè ~ ìîèõInstr. ìîèì ìîåé ìîèì ìîèìèPrep. ìî¼ì ìîåé ìî¼ì ìîèõ

6.2 Lukusanoista

Lukusanat ovat venajassa heterogeeninen ryhma sanoja. Ordinaalilukusanat (jarjestysluvut,ïîðÿäêîâûå ÷èñëèòåëüíûå) taipuvat venajassa adjektiivideklinaation (òðåòüèé prono-minideklinaation) mukaan, joten niita ei tassa yhteydessa kasitella tarkemmin. Sen si-jaan kardinaalilukusanojen (êîëè÷åñòâåííûå ÷èñëèòåëíûå) taivutuksesta on paikallaan

42

huomauttaa eraita erityispiirteita (vrt. Wade 2010: 208209):

suuri osa kardinaalilukusanoista ei taivu luvussa. Tama on itse asiassa hahmotta-vista helpottava asia: jos mietit, pitaisiko lauseessamina nain kolme miesta kayttaalukusanasta monikon vai yksikon genetiivia (akkusatiivia), vastaus on, ettei sanallaole kuin yksi genetiivimuoto: ÿ âèäåë òð¼õ ìóæ÷èí.

lukusana îäèí taipuu myos suvussa ja luvussa (îäíà, îäíî, îäíè) ja noudattaapronominideklinaatiota

lukusanat íóëü ja íîëü taipuvat kuten ensimmaisen deklinaation substantiivit muut liudentuneeseen aanteeseen paattyvat lukusanat taipuvat seuraavan taulu-kon mukaisesti sijoissa mutteivat luvussa tai suvussa. Saannonmukaisten kymmen-lukujen taivutuksessa on huomioitava myos yhdyssanan ensimmainen osa. Lisaksikannattaa muistaa vaistyva vokaali lukusanassa âîñåìü.

Sija Paate Esimerkki 1 Esimerkki 2

Nom. /ø/ ïÿòü ïÿòüäåñßòGen. /è/ ïÿòÈ ïÿòÈäåñÿòèDat. /è/ ïÿòÈ ïÿòÈäåñÿòèAkk. /ø/ ïÿòü ïÿòüäåñßòInstr. /ju/ ïÿòüÞ ïÿòüÞäåñÿòüþPrep. /è/ ïÿòÈ ïÿòÈäåñÿòè

Lukusanojen 34 nelja sijataivutus on puolestaan seuraavanlainen:

Sija Esimerkki

Nom. òðèGen. òð¼õDat. òð¼ìAkk. òðè ~ òð¼õInstr. òðåìßPrep. òð¼õ

Lukusana kaksi on siita poikkeuksellinen, etta se ilmaisee nominatiivi-/akkusatiivimuodoissaanmyos sukua (seuraavassa taulukossa esiintyva äâå-muoto):

Sija Esimerkki

Nom. äâà ~ äâåGen. äâóõDat. äâóìAkk. äâà ~ äâå ~ äâóõInstr. äâóìß

43

Sija Esimerkki

Prep. äâóõ

Tutki viela itsenaisesti lukusanojen ñîðîê, ñòî , äåâÿíîñòî ja ïîëòîðà taivutustawiktionarysta (klikkaa sanoja).Ordinaali- ja kardinaalilukusanojen lisaksi venajassa on erikseen kollektiivilukusanojen

(ñîáèðàòåëüíûå ÷èñëèòåëüíûå) ryhma. Kollektiivimuoto muodostetaan ainakin teorias-sa luvuista 210, joskin muodot 710 ovat harvinaisia (Wade 2010: 221). Seuraavassa onlistattu kaikki tavallisimmat kollektiivilukusanat nominatiivimuodossa (klikkaa sanojatutkiaksesi taivutusta):

äâîå òðîå ÷Åòâåðî ïßòåðî øÅñòåðî cÅìåðî

Funktionaalisen morfologian kannalta voidaan todeta, etta kollektiivilukusanoja kaytetaan(Wade 2010: 221222):

1) kollektiivisanojen yhteydessa (äâîå ÷àñîâ, ÷åòâåðî ñóòîê)2) elollisten maskuliinisubstantiivien yhteydessa (ei aina, mutta usein): äâîå äðóçüåé,

òðîå ìàëü÷èêîâ3) sanan äåòè yhteydessa (ei myoskaan aina): òðîå/÷åòâåðî/ïÿòåðî äåòåé4) Kun lukusanasta normaalisti riippuvaa subjektina toimivaa substantiivia ei ole il-

maistu: Íàñ áûëî äâîå / Òðîå ñòîÿëè íà óãëó.

6.3 Adjektiiveihin liittyvia ilmioita

6.3.1 Laatu- ja relaatioadjektiivit

Adjektiivien luokan sisalla voidaan tehda osittain merkitykseen perustuva jako laatu- jarelaatioadjektiiveihin (ks. Nikunlassi 2002: 132133; Øåëÿêèí 2006: 72, 79). Jaottelullaon eraita kaytannossa hyodyllisia sovellutuksia, joten kasitellaan sita lyhyesti myos tassa.Laatuadjektiivit (êà÷åñòâåííûå ïðèëàãàòåëüíûå) voivat nimittain ilmaista ominai-

suuden asteittaisena: niihin voidaan luontevasti liittaa maareeksi sellaisia adverbeja kuinî÷åíü tai äîâîëüíî.

(12) î÷åíü ìÿãêèé(13) äîâîëüíî èíòåðåñíûé

Tasta seuraa, etta naista adjektiiveista voi myos muodostaa vertailuasteita (ks. alem-pana) ja lyhyita muotoja (myos tarkemmin alempana). Nikunlassi (Nikunlassi 2002: 132)antaa relaatioadjektiivista (îòíîñèòåëüíûå ïðèëàãàòåëüíûå) esimerkin ãîñóäàðñòâåííûé,Seljakin (2006: 72) puolestaan mainitsee muun muassa sanat æåëåçíûé ja ìîñêîâñêèé.

44

6.3.2 Lyhyet ja pitkat muodot

Kuten jo peruskoulusta muistat, monilla venajan adjektiivilekseemeilla voidaan erot-taa kaksi eri muotosarjaa, pitkat muodot (ïîëíûå ôîðìû) ja lyhyet muodot (êðàòêèåôîðìû). Pitkista muodoista on jo puhuttu, joten seuraavaksi muutama sana lyhyista.Lyhyet muodot ilmaisevat ainoastaan suku- ja lukukategorioita (joko molempia tai

jompaakumpaa), eivat siis sijaa. Lyhyita muotoja voi muodostaa ainoastaan laatuadjek-tiiveista (ks. ylla), ei relaatioadjektiiveista tai possessiiviadjektiiveista. Myos laatuadjek-tiivien suhteen Seljakin (2006: 79) esittaa esittaa seuraavat rajoitukset, niin etta lyhyitamuotoja ei muodosteta, jos:

1. laatuadjektiivi on muodostettu suksilla -ñê- (áðàòñêèé ym.)2. laatuadjektiivi on muodostettu -ë-suksilla ja muodosta tulisi homonyyminen ver-

bin menneen ajan muodon kanssa (îòñòàëûé, áûâàëûé ym.)3. laatuadjektiivin maskuliinin nominatiivipaate on /îj/ ja vartalo paattyy /îâ/-

suksiin (äåëîâîé ym.)4. Tiettyjen varien nimityksista (ðîçîâûé, êîðè÷íåâûé ym.)

Lisaksi on muistettava, etta tietyilla adjektiiveilla on pelkastaan lyhyet muodot: esi-merkiksi ðàä, ãîðàçä, äîëæåí, âèíîâàò (Øåëÿêèí 2006: 80; Zolotova, Onipenko, andSidorova 2004: 90).Niissa tapauksissa kun lyhyet muodot ovat mahdollisia, muodostaminen tapahtuu seu-

raavasti niin, etta sanan vartaloon lisataan sukua tai lukua ilmaiseva paate:

Adjektiivi Vartalo paate / m paate / f paate / n paate / mon

ìîëîäîé /ìîëîä/ /ø/ /à/ /î/ /è/ñèíèé /ñèí'/ /ø/ /à/ /î/ /è/

Taulukkoa tulkittaessa kehotan muistamaan monesti jo toistetut huomautukset paatemorfeistafonetiikan ja kirjoitusasun kannalta. Seuraava taulukko kuvaa konkreettiset muodot kir-joitusasussaan:

muoto / m muoto / f muoto / n muoto / mon.

ìÎëîä ìîëîäÀ ìÎëîäî ìÎëîäûñÈíü ñèíß ñÈíå ñÈíè

Lyhyita muotoja muodostettaessa tulee lisaksi muistaa, etta vaistyvan vokaalin il-mio (ks. edella) koskee myos naita sanoja. Kuten aiemmasta muistetaan, perussaantovaistyvan vokaalin yhteydessa on, etta ennen nollapaatetta vokaali edustuu ilmiaanteena(î, å, è), muulloin nollaaanteena. Nain ollen vaistyva vokaali lyhyiden adjektiivien ta-pauksessa esiintyy konkreettisena aanteena yksikon maskuliinimuodoissa, esimerkiksi áîëüíîéáîëåí, êðàòêèéêðàòîê, äëèííûéäëèíåí.Lyhyisiin muotoihin liittyy erittain tarkea funktionaalisen morfologian piiriin kuuluva

45

kysymys: milloin lyhytta muotoa kaytetaan?Ensinnakin voidaan todeta, etta kayttoon liittyy yksi merkittava rajoite: lyhytta ad-

jektiivia voidaan kayttaa ainoastaan predikatiivin (èìåííàÿ ÷àñòü ñêàçóåìîãî) roolis-sa, ilmaisemaan jotakin ominaisuutta subjektista (äåäóøêà áîëåí). Tama on kuitenkin lososesti sanottuna ainoastaan valttamaton, ei riittava ehto lyhyen adjektiivinkaytolle. Toisin sanoen ei ole myoskaan niin, etta predikatiivin funktiosta aina seuraisilyhyt muoto.Wade (2010: 188) mainitsee seuraavat varmasti jo vanhastaan tutut kayttoerot/-saannot:

Lyhyet adjektiivit saattavat tietyilla sanoilla ilmaista tilan valiaikaisuutta (Îíáîëåí / áîëüíîé)

Kontekstin kapeus saattaa suosia lyhytta muotoa (Ìèêêî ïðàâ). Lyhyt muoto voi olla tyyliltaan kirjallisempi lyhyt muoto voi ilmaista, etta ominaisuutta on liikaa: Áîòèíêè ìàëû, áðþêè óçêè Jos adjektiivilla on oma maareensa, kaytetaan lyhytta muotoa:

Àóäèòîðèÿ ïîëíà íàðîäó Îíè íàìè äîâîëüíû Ñèáèðü áîãàòà ëåñàìè

Zolotova ym. (2004: 90) huomauttavat, etta joissakin tapauksissa lyhyen adjektiivinkaytto on â êîíòåêñòå ñâîáîäíîãî àâòîðñêîãî âûáîðà puhujan tai kirjoittajan omaratkaisu (îí óìíûé / óì¼í), joka ei ole kieliopillisesti pakotettu joissain taas jokomahdotonta tai ainoa mahdollisuus. Zolotova ym. antavat seuraavanlaisia esimerkkejatilanteista, joissa lyhyt adjektiivi on ainoa mahdollisuus:

(14) Âàøå óïîðñòâî ïå÷àëüíî(15) Ôàíòàñòèêà õîðîøà òîãäà, êîíäà çðèòåëü íå ñðàçó ïîíèìàåò, êàê ñäåëàí òðþê(16) Òû ñàì çàìå÷àåøü, ÷òî ìîëîêî òåáå ïîëåçíî.

Esimerkeissa 15 ja 16 on adjektiivin merkitysta rajoittava spesi konteksti, minka takiapitka muoto ei ole mahdollinen. Esimerkissa 14 puolestaan on emotionaalis-kausatiivinenadjektiivi (vrt. ïå÷àëüíûé, ãðóñòíûé, âåñåëûé). Yleisluontoisemmassa kontekstissa sekalyhyet etta pitkat adjektiivit olisivat mahdollisia (vrt. Zolotova, Onipenko, and Sidorova2004: 91):

(17) Ìîëîêî ïîëåçíîå / ïîëåçíî

Toisaalta pitkien adjektiivien kaytto on rajattua, kun kyseessa ei ole henkilosubjekti:

(18) Îí áûë õîëîäíûì / õîëîäåí. MUTTA Äîì áûë õîëîäåí.

6.3.3 Possessiiviadjektiivit

Possessiiviadjektiivit (ïðèòÿæàòåëüíûå ïðèëàãàòåëüíûå) ilmaisevat jonkin esineen, asiantai ominaisuuden kuulumista jollekin (elolliselle) subjektille. Seljakinin mukaan (2006:

46

72) possessiiviadjektiivit jakautuvat kahteen ryhmaan: a) niihin, jotka ilmaisevat kuu-lumista jollekin konkreettiselle yksilolle (ïàïèí, ìàìèí ym.) b) niihin, jotka ilmaisevatkuulumista jollekin ryhmalle tai joukolle. (âîë÷üÿ øêóðà ym.)Ensimmaisen kategorian possessiiviadjektiivit muodostetaan liittamalla jokin suk-

seista -èí, -íèí ja -îâ (Wade 2010: 175). Esimerkiksi:

(19) /áàáóøê/ /áàáóøê/èí/

Toisen kategorian possessiiviadjektiivit puolestaan muodostetaan liittamalla adjektii-vin paate yleisnimeen. Samalla tapahtuu aanteenmuutoksia:

(20) /ìåäâåä'/ /ìåäâåæ/èé(21) /äåâèö/à/ /äåâè÷/èé

Possessiiviadjektiivit taipuvat edella esitetyn pronominideklinaation mukaisesti.

6.3.4 Vertailuaste kieliopillisena kategoriana

Vertailuaste on kieliopillinen kategoria, jota ilmaisevat ainoastaan adjektiivit ja adverbit.Kategorialla on kolme arvoa: positiivi (ïîëîæèòåëüíàÿ ñòåïåíü), komparatiivi (ñðàâíèòåëüíàÿñòåïåíü) ja superlatiivi (ïðåâîñõîäíàÿ ñòåïåíü).Vertailuaste (komparatiivi tai superlatiivi) muodostetaan venajassa joko yksinkertais-

ta muodostustapaa (ïðîñòàÿ ñðàâíèòåëüíàÿ ñòåïåíü) tai yhdistettya muodostustapaa(ñëîæíàÿ ñðàâíèòåëüíàÿ ñòåïåíü) noudattaen.Yhdistetty komparatiivi muodostetaan seuraavan simppelin kaavan mukaisesti:áîëåå + [adjektiivi/adverbi positiivimuodossa]Yhdistetyn superlatiivin muodostamisessa puolestaan kaytetaan seuraavaa kaavaa:ñàìûé + [adjektiivi/adverbi positiivimuodossa]Taman kurssin kannalta mielekasta on keskittya lahinna yksinkertaisen komparatiivin

muodostukseen. Nikunlassi (2002: 145) erottelee yksinkertaisen komparatiivin paatteiksiseuraavat kolme:

/ý/ /øý/ /ýjý/ (tai vaihtoehtoisesti /ýj/)

Yksinkertaisen komparatiivin muodostamisesta tekee hankalan se, etta muotoon liit-tyy suuri joukko aanteenmuutoksia. Selkein tapaus on viimeksi mainittu /ýjý/-paate,joka aiheuttaa ainoastaan vartalon viimeisen konsonantin vaihtumisen liudentuneeseenversioon. Nain ollen saadaan seuraavat muodot:

/êðàñèâ/åå/ /óìí/åå/ /çàìå÷àòåëüí/åå/ /ïðî/õëàä/í/åå/

47

Kaksi muuta paatetta aiheuttavat monimutkaisempia muutoksia vartalon viimeisenmorfeemin ja vertailuastepaatteen rajalla. Seuraavaan on listattu tavallisimpia muutoksia(ks. Wade 2010: 197):

aanne uusi aanne esimerkki huom.

ã æ äîðîãîé-äîðîæåä æ ìîëîäîé-ìîëîæåç æ áëèçêèé-áëèæåê ÷ æàðêèé-æàð÷åñ ø âûñîêèé-âûøåñê ù ïëîñêèé-ïëîùå ê katoaañò ù ÷èñòûé-÷èùå ò katoaaò ÷ áîãàòûé-áîãà÷åõ ø òèõèé-òèøåâ âë äåø¼âûé-äåøåâëå

Edella esitettyjen muodostustapojen lisaksi on huomattava, etta erailla tutuilla ad-jektiiveilla yksinkertaisten komparatiivimuotojen ei voi sanoa sisaltavan samaa juuri-morfeemia kuin positiivimuotojen. Naissa tapauksissa ei ole kyse suksin lisaamisestavartaloon, vaan kokonaan uudesta vartalosta. Tallaisia muotoja sanotaan suppletiivisiksi(ñóïïëåòèâíûå ôîðìû). Naita ovat ainakin seuraavat:

õîðîøèé - ëó÷øå ïëîõîé - õóæå ìàëåíüêèé - ìåíüøå

Morfosyntaksia

Yksinkertaisen komparatiivin muodot ovat syntaksin kannalta poikkeuksellisia muihinadjektiivimuotoihin verrattuna. Ne eivat nimittain ilmaise sukua, lukua tai sijaa, vaanniita kaytetaan kaytannossa aina predikatiivisesti, kuten seuraavissa esimerkeissa:

(22) Îíè áûëè ëó÷øå, îíè áûëè èíîñòðàííûå è ïðåêðàñíûå.(23) Íî òå áûëè äåøåâëå, ôóíêöèîíàëüíåå è â êîíå÷íîì ñ÷¼òå ïîáåäèëè

48

7 Sijat funktionaalisen morfologian

kannalta

Nyt siirrymme taivutusopista kohti funktionaalista morfologiaa ja ryhdymme tarkaste-lemaan, mita eri merkityksia ja kayttoyhteyksia eri sijoilla (sijakategorian arvoilla) on.Yksi monimerkityksisimmista on genetiivi.

7.1 Genetiivin perusmerkitykset

7.1.1 Suomen genetiiviin verrattavia merkityksia

Genetiiville voidaan erottaa esimerkiksi seuraavia merkityksia (vrt. Wade 2010: 5455 ,Øåëÿêèí (2006): 6263):

Omistus (kenelle jokin kuuluu) Rooli kokonaisuudessa Osa kokonaisuudesta Ominaisuus Toiminnan tekija Toiminnan kohde Syy

Omistus on luonnollisesti tyypillisin mieleen tuleva genetiivin ominaisuus. Ajatteleseuraavia esimerkkeja:

(24) Äîì áðàòà(25) Âåëîñèïåä ìàëü÷èêà(26) Èäåÿ çíàìåíèòîãî ôèëîñîôà

Naissa kaikissa ilmaistaan jonkin konkreettisen tai abstraktin asian kuulumista hen-kilolle. Omistussuhteen kaltainen on myos merkitys, jossa genetiivi ilmaisee jonkin hen-kilon tai esineen roolia jossakin kokonaisuudessa:

(27) ÷ëåí êîìèòåòà(28) ãðàæäàíèí Ðîññèè

Tata lahella on varsinainen osan merkitys:

(29) ÷àñòü ñòðàíû

49

(30) êðûøà äîìà

Ominaisuuden merkitys kay ilmi esimerkiksi seuraavasta:

(31) æåíùèíà âûñîêîãî ðîñòà(32) ÷åëîâåê òâ¼ðäûõ óáåæäåíèé

Genetiivi voi ilmaista seka jonkin esineen tai henkilon olemista toiminnan kohteenaetta toiminnan suorittajana:

(33) ÷òåíèå ãàçåòû(34) èçîáðåòàòåëü ñàìîë¼òà

Jos asiaa pohtii, huomaa, etta suomen ja venajan genetiiveilla on monia hyvin saman-laisia funktioita ajattele edellisten esimerkkien valossa ilmaisuja pojan pyora, komiteanjasen, Venajan kansalainen, talon katto, lehden lukeminen, lentokoneen keksija. Useinvenajan genetiivilla on kuitenkin tehtavia, joita suomessa toteuttaa partitiivi (joskuskumpikin: maan osa / osa maata).

7.1.2 Suomen partitiiviin verrattavia merkityksia

Suomen partitiivia muistuttavat etenkin seuraavat kayttotilanteet:

Maaran ilmaisut:

(35) ìàëî/ìíîãî/ñêîëüêî/ñòîëüêî èíòåðåñíûõ ëþäåé

Tahan liittyvat myos tarpeeksi suurta maaraa kuuvaavat ilmaisut:

(36) Äîñòà÷íî äåíåã(37) äåíåã íå õâàòàåò

Vertailun kohde

(38) Ìàøà ìîëîæå Ìèøè(39) Ëåâ ñèëüíåå ÷åëîâåêà

7.1.3 Mitan ilmaukset

Genetiivi voi ilmasta, etta jotakin on abstraktin mittayksikon (ëèòð âîäû) tai jonkinkonkreettisen esineen maaran verran (÷àøêà ìîëîêà).

50

Varsinaisia partitiivisia merkityksia

Kuten aiemmilta luennoilta muistat, venajasta voidaan jopa erotella erikseen partititivi-sen genetiivin sija. Partitiivisia merkityksia voidaan kuitenkin ilmaista myos tavallisellagenetiivilla. Yksi erityinen kayttotilanne kay ilmi seuraavista esimerkeista:

(40) Îí âçÿë è ñúåë ïîìèäîð.(41) Äàâàéòå ëó÷øå âûïüåì êâàñà è áóäåì òàíöåâàòü.

Esimerkeissa 40 ja 41 genetiivin merkitys on nimenomaan partitiivinen: se ilmaisee(jo ilman esimerkiksi íåìíîãî-sanaa) pienta maaraa jotakin ainetta tai joitakin yksiloitajotakin tavaraa (yleensa syotavaa), jota on saatavilla paljon / yhtena massana tai jouk-kona. Wade (Wade 2010: 108109) luettelee joukon rajoituksia, jotka saatelevat, milloinvastaava partitiivinen merkitys on mahdollinen.Ensinnakin, genetiivimuotoisen sanan on oltava objektina eika subjektina: ei ole mah-

dollista sanoa íà ñòîëå åñòü âèíà. Toinen, hailyvampi, rajoitus on, etta objektin paaverbion useimmin perfektiivinen. Tahan liittyy myos myohemmin kurssilla vastaan tulevateonlaadun (ñïîñîá äåéñòâèÿ) kasite: eraat teonlaadut ilmaisevat luonnostaan partitii-visuutta, kuten seuraavat esimerkit:

(42) Äåäóøêà óæå íàðóáèë äðîâ.(43) Ìû íàåëèñü ÿáëîê.

Poikkeus tasta rajoituksesta ovat verbit õîòåòü ja ïðîñèòü:

(44) Åñëè ðåá¼íîê ïðîñèò êîíôåò, íàäî åìó ñíà÷àëà äàòü, à ïîòîì. . .(45) Òû õî÷åøü ìîðîæåíîãî?

7.2 Genetiivi verbin taydennyksena

Syntaksin (ñèíòàêñèñ) eli lauseopin kannalta oleellisia kasitteita ovat verbin taydennykset(äîïîëíåíèÿ tai tarkemmin àêòàíòû) ja maaritteet (îáñòîÿòåëüñòâà tai tarkemminñèðêîñòàíòû). Taydennyksilla tarkoitetaan elementteja, joita ilman verbi ei voi esiin-tya. Ajatele seuraavaa esimerkkia:

(46) Çàâòðà ÿ ïî÷èíþ ñâîé êîìïüþòåð`Korjaan huomenna tietokoneeni'

Verbin ïî÷èíèòü objekti êîìïüþòåð on sen taydennyksena lauseessa 46. Sen sijaançàâòðà on saman verbin maarite, jota ilmankin lause olisi mahdollinen.Lauseessa 46 verbin taydennys on (nominatiivin kaltaisessa) akkusatiivissa. Akkusa-

tiivimuotoinen taydennys on tavallisin, muttei ainoa vaihtoehto. Pohdi taydennysta seu-raavassa esimerkissa:

(47) Íóæíî ïðèçíàòü, ÷òî ÿ âàì î÷åíü çàâèäóþ.

51

Esimerkin 47 çàâèäîâàòü-verbin taydennys on datiivimuotoinen. Edelleen voidaan sa-noa, etta ïðèçíàòü-verbin taydennyksena on kokonainen sivulause (÷òî ÿ âàì î÷åíüçàâèäóþ).Genetiivi on taydennyksen saamana sijana venajassa erittain yleinen. Ongelmallisen

genetiivitaydennyksen kaytosta tekee se, etta on monia tilanteita, joissa seka genetiivietta akkusatiivi ovat kontekstista riippuen mahdollisia. Genetiivitaydennyksen saavatverbit voikin karkeasti jakaa niihin, joilla taydennys on aina genetiivissa seka niihin,joilla taydennys on joko genetiivissa tai akkusatiivissa.Yleispiirteena hailyvissa tapauksissa (kun mietit, tulisiko taydennyksen olla genetii-

vissa vai ei) voidaan todeta seuraavaa:

1. Genetiivilla on taipumus olla yleisempi (geneerisempi), akkusatiivilla spesimpi jayksiloivampi1.

2. Abstraktit sanat ovat oletettavammin genetiivissa kuin konkreettiset tai varsinkaanhenkiloihin viittaavat.

7.2.1 Kysymista, etsimista ja saavuttamista tarkoittavat verbit

Genetiivitaydennyksen saavat verbit voi ryhmitella valjasti merkityksen perusteella. Tahanensimmaiseen ryhmaan kuuluu sellaisia verbeja kuin äîáèâàòüñÿ, äîñòèãàòü, æåëàòü jaçàñëóæèâàòü. Naiden taydennykset ovat kaytannossa aina genetiivissa:

(48) Åñëè ðàáîòà íðàâèòñÿ, ÷åëîâåê ëåãêî ñ íåé ñïðàâëÿåòñÿ, äîáèâàåòñÿ õîðîøèõðåçóëüòàòîâ, òîãäà è ëþäè âîêðóã êàæóòñÿ äîáðûìè è ìèëûìè.

(49) Êàðåëèÿ âîîáùå çàñëóæèâàåò îòäåëüíîãî ïóòåøåñòâèÿ. Â Âàëààìî ñòîèòîñìîòðåòü Íîâîâàëààìñêèé ïðàâîñëàâíûé ìîíàñòûðü.

Akkusatiivin ja genetiivin valilla puolestaan horjuvat tahan ryhmaan kuuluvat ver-bit æäàòü/îæèäàòü/äîæèäàòüñÿ, èñêàòü, ïðîñèòü/õîòåòü ja òðåáîâàòü. Naidensuhteen patevat edella todetut taipumukset genetiivin yleisluontoisuudesta ja abstrak-tiudesta. Tutki ensin seuraavia esimerkkeja genetiivitaydennyksista:

(50) Òàêîé ñïîñîá òðåáóåò îïûòà ðàáîòû.(51) Ýòî òðåáóåò ãîòîâíîñòè êëèåíòîâ.(52) Òåïåðü çàèíòåðåñîâàííûå ñòîðîíû æäóò ðåøåíèÿ ìîñêîâñêîé ýêîëîãè÷åñêîé

ýêñïåðòèçû

Seuraavissa esimerkeissa puolestaan on akkusatiivitaydennys:

(53) Ó íåãî, åñòåñòâåííî, òðåáóþò ïðîïóñê.(54) Íî íåìåö îñòàâàëñÿ ïðè ñâî¼ì è òðåáîâàë âåäðî(55) Ìû ñ Àíêîé îáåðíóëèñü äîâîëüíî áûñòðî, íî ïîòîì äîëãî æäàëè Òàíþ

1Tasta voi johtaa muistisaannon: gen=gen genetiivi on geneerisempi.

52

7.2.2 Pelkaamista ja valttelya tarkoittavat verbit

Tahan ryhmaan kuuluvat verbit ovat yleensa vahvasti genetiivia puoltavia. Kuitenkinnykyisin (ks. Peteghem and Paykin 2013) on ilmeisesti yleistynyt myos akkusatiivinkaytto lauseissa tyyppia áîþñü áàáóøêó. Ei siis pida taysin paikkaansa, etta ñÿ-postksiinpaattyvat verbit eivat voisi koskaan saada akkusatiivitaydennysta.Áîÿòüñÿ-verbin lisaksi tahan ryhmaan voidaan lukea muun muassa verbit îïàñàòüñÿ,

ïóãàòüñÿ, ñòåñíÿòüñÿ, ñòûäèòüñÿ, ñòîðîíèòüñÿ ja èçáåãàòü.

(56) Àë¼øà, êàê ñêàçàë ÿ óæå âûøå, ñíà÷àëà ñòûäèëñÿ ïîõâàë.(57) Êàòÿ âñå âðåìÿ ïåðåæèâàëà èç-çà òîãî, ÷òî ñûí íåëþäèì (ihmisia karttava) è

ñòîðîíèòñÿ îáùåñòâà.

Etenkin henkiloviittauksissa akkusatiivi on mahdollinen.

(58) Ìîè äåòè íå èçáåãàþò ìåíÿ, êàê ÿ èçáåãàë ïàïó.

7.2.3 Muita merkitysryppaita

Myos menettamista tai poistamista tarkoittavat verbit kuten ëèøèòüñÿ saavat tavalli-sesti genetiivitaydennyksen:

(59) Ñïóñòÿ äâà ãîäà ðàáîòû ëèøèëñÿ åùå îäèí ÷èíîâíèê.

7.3 Genetiivi ja kieltomuodot

Edella kasiteltiin konkreettisia sanoja, joiden taydennykset ovat usein tai aina gene-tiivissa. Kokonaan oma teemansa ovat kieltolauseet ja genetiivin esiintyminen niissa.Venajan niin kutsuttu kieltogenetiivi (genitive of negation, ðîäèòåëüíûé ïàäåæ â îòðèöàòåëüíûõêîíñòðóêöèÿõ) on saanut osakseen mittavaa tutkimustyota ja huomiota (ks. esim. Parteeand Borschev 2006).

7.3.1 Subjekti genetiivissa

Jos lahdetaan liikkeelle tutusta ja yksinkertaisesta, voidaan todeta, etta venajassa onjoukko kieltorakenteita, joihin liittyy aina genetiivi. Nama voidaan jakaa esimerkiksi seu-raaviin kategorioihin (Wade 2010: 111).

1. Olemassaolon tai saatavuuden kieltaminen íåò-partikkelilla: åäû íåò. Íåò äåíåã.Íå áûëî âðåìåíè. Âîéíû íå áóäåò.

2. Olemassaolon tai saatavuuden kieltaminen verbeilla: äåíåã íå îñòàëîñü/íå èìååòñÿ.Íè îäíîãî æèâîãî ñóùåñòâà íå ïîïàäàëîñü. Òàêîãî íå ñóùåñòâóåò. Tassakinkuitenkin patee edella esitetty huomio spesista ja geneerisesta merkityksesta. Joskyse on tietysta konkreettisesta viittauskohteesta, on subjektin sija nominatiivi:

53

äîêóìåíòû, î êîòîðûõ ìû ãîâîðèëè, íå ñîõðàíèëèñü mutta äîêóìåíòîâ íåñîðõàíèëîñü2

3. Aistihavainnon puuttumista ilmaisevat predikatiiviadverbit ñëûøíî/âèäíî: â òàêîìøóìå äàæå ñîáñòâåííûõ ìûñëåé íå ñëûøíî

4. Ajanilmaukset: ìíå óæå äâàäöàòü ìèíóò íå îòâå÷àþò3.

Kannattaa myos panna merkille, etta tietyissa passiivirakenteissa kieliopillisen subjek-tin sijaksi tulee genetiivi:

(60) íà äàííîì ýòàïå íèêàêèõ äåíåæíûõ ðåôîðì íå ïðåäóñìîòðåíî.(61) èçìåíåíèÿ õèìè÷åñêîãî ñîñòàâà íå óñòàíîâëåíî(62) Íî ïîêà ñðåäè ïðîäàâöîâ äèñêîâ íà óëèöàõ Ìîñêâû ïàíèêè íå íàáëþäàåòñÿ.

7.3.2 Objekti genetiivissa

Eniten epaselvyytta genetiiviakkusatiivi-opposition suhteen aiheuttavat tapaukset, jois-sa kieltolauseen verbilla on objektitaydennys. Objektin sisaltavissa kieltolauseissa gene-tiivia voi pitaa jopa todennakoisempana kuin akkusatiivia. Edella mainittu geneerisyysvs spesisyys -tendenssi antaa joitakin suuntaviivoja, samoin seuraavat huomiot (Wa-de 2010: 113). Mielenkiintoisena faktana todettakoon, etta eraissa muissa slaavilaisissakielissa (puola, slovakki) genetiivi on kieltomuodoissa valttamaton (King 1995: 31).Genetiivi tulee oletuksena, jos lauseessa on kaksoiskielto tai íè-partikkeli:

(63) Ëþäè, êîòîðûå íèêîãäà íå ó÷èëè èíîñòðàííûõ ÿçûêîâ ïðîñòî ÿâëÿþòñÿ íîñèòåëåìíåðåàëèçîâàííîé ñïîñîáíîñòè

(64) Îí íè íà ñåêóíäó íå ïîòåðÿë äîñòîèíñòâà

Samoin genetiivia puoltaa gerundin kaytto:

(65) Íå èìåÿ ñïåöèàëüíîãî îáðàçîâàíèÿ, çàùèòèòüñÿ áåç àäâîêàòà ñîâñåì íåïðîñòî

Ymmartamiseen ja aistihavaintoon viittaavat verbit saavat todennakoisesti genetii-vitaydennyksen kieltolauseissa:

(66) ×åñòíî ãîâîðÿ, ÿ ñàì íå çíàþ îòâåòà íà ïîñòàâëåííûé âîïðîñ,(67) Ïî÷åìó òû âñ¼-òàêè äàë äåíüãè íà îðêåñòð, òû æå íå ïîíèìàë êëàññè÷åñêîé

ìóçûêè?

Myos abstraktit substantiivit yhdistyvat, kuten edella todettiin, genetiiviin. Esimerk-keinaWade (2010: 113) mainitsee sanat ðàçäðàæàíèå, ðîëü, ïîíÿòèå, âíèìàíèå, âïåò÷àòëåíèå,âðåìÿ.Seuraavassa on joitakin esimerkkeja spesiin objektiin tai konkreettiseen henkiloon

viittaavista, akkusatiivin valintaa puoltavista tapauksista:

2huomaa, etta genetiivitapauksissa verbi taipuu oletussuvussa ja -sijassa (yksikon neutri).3(Huomaa kuitenkin, etta tarkkaan ottaen nama tapaukset voidaan laskea johtuvan ennemmin parti-tiivisuudesta kuin kieltomuodosta (King 1995))

54

(68) Åñëè êòî-òî ïî òåì èëè èíûì ïðè÷èíàì íå ïîëó÷èë äåíåæíóþ âûïëàòó çàÿíâàðü 2005 ãîäà. . .

(69) Ñåðãåé áîëüøå íå óâèäåë Òàíþ æèâîé.(70) Âû íå çíàåòå Àñþ. Îíà íà òàêîå íå ñïîñîáíà.

Lisaksi on hyva huomata, etta akkusatiiviin tulevat esimerkin 71 kaltaiset lauseet,joissa kielto on tavalla tai toisella lievempi:

(71) Ìû ñ íèì âìåñòå ãàñòðîëèðîâàëè â ßïîíèè, ãäå ÷óòü íå óáèëè ÿïîíêó.

Samoin akkusatiivi on todennakoinen, jos kiellon kohteena ei ole varsinaisesti verbinilmaisema toiminta vaan esimerkiksi sen aste kuten seuraavassa Waden (2010: 113) esi-merkissa:

(72) Îí íå âïîëíå óñâîèë óðîê.

7.4 Genetiivi ja prepositiot

Genetiivi ilmaisee prepositioiden yhteydessa usein samoja asioita kuin itsenaisestikinkaytettyna. Mahdollisia merkityksia ovat esimerkiksi

syy tai paamaara: äëÿ, îò, ðàäè, èç-çà, âñëåäñòâèå paikka: äî, èç, èç-çà, ñ, îò, âäîëü, ïîïåð¼ê, âãëóáü, âîçëå, îêîëî, ñðåäè aika: äî, ïîñëå, èç, ñ, îò, îêîëî muita: áåç, âìåñòî,

55

8 Sijat funktionaalisen morfologian

kannalta 2.

8.1 Datiivin merkityksia ja kayttoa

Vaikka genetiivi on venajan sijoista ehka monikayttoisin, myos datiivilla on erityisestiprepositioiden yhteydessa koko joukko merkityksia. Seljakin (2006: 6365) erottaa itseasiassa kaikkiaan yhdeksan eri merkitysrypasta, joista seuraavassa tarkastellaan huomio-narvoisimpia ja vahemman itsestaanselvia.

8.1.1 Tuttuja merkityksia

Ensinnakin voidaan todeta, etta niin kuin kaytannossa kaikilla venajan sijoilla, myosdatiivilla on koko joukko paikallismerkityksia, jotka suomessa ilmaistaisiin varsinaisillapaikallissijoilla (inessiivilla, elatiivilla, adessiivilla ym.). Pohdi vaikkapa seuraavia esi-merkkeja:

(73) Çîîïàðê íàõîäèòñÿ ê þãó îò öåíòðà.(74) . . . â ÿðîñòè ïîäíèìàåòñÿ è èä¼ò ê îêíó.(75) Ñåíüêà ñíîâà ïîäîø¼ë ê êðîâàòêå, ïîãëàäèë ìàëü÷èêó ïî ãîëîâå.

Perusmerkitys paikassa on siis ê-preposition avulla ilmaistava lahestyminen jotakinkohti. Kuitenkin esimerkki 75 esittaa myos toisen paikkaan liittyvan merkityksen: liikepintaa pitkin. Tama toteutetaan ïî-prepositiolla

(76) Ïîëçóò ïî ïîëþ äâà áîéöà, âäðóã ðÿäîì âçðûâ(77) Ëþäè êàê ìóðàâüè áåãàþò ïî òðàññå ñêëàä-ìàãàçèí-ñêëàä, âûâîçÿ âñ¼, ÷òî

åù¼ íå ñòîèò íà ïîëêàõ

Toinen varmasti tuttu merkitys on vastaanottajan ilmaiseminen:

(78) Âîçìîæíî òàêæå, ÷òî ìåíåå îáðàçîâàííûå ðîäèòåëè èçî âñåõ ñèë ñòðåìÿòñÿäàòü äåòÿì âûñøåå îáðàçîâàíèå

(79) Ðó÷êó âñ¼-òàêè áëàãîïîëó÷íî âåðíóëè õîçÿéêå

Myos ajan ilmaiseminen on funktio, jonka ilmaisuun suurin osa sijoista osallistuu,eika datiivi tee poikkeusta. Ensimmainen ajallinen merkitys suomentuu usein mennessa-ilmauksilla:

56

(80) Ê ñåðåäèíå ñëåäóþùåé íåäåëè êàðòî÷êè áûëè àêêóðàòíî ðàñïðåäåëåíû íà øåñòüñòîïîê.

(81) ß ïî ðàáîòå òîæå ïðàêòè÷åñêè âåñü äåíü ó êîìïà, òàê ê âå÷åðó ó ìåíÿ ãîëîâàêðóæèòüñÿ íà÷èíàåò.

(82) Áëèæå ê âå÷åðó ìû ñíîâà îòïðàâèëèñü â ëàãåðü

Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei venajassa ole samalla tavalla kaytossa ilmauksiailtapaivalla ja aamupaivalla kuin suomessa. Ê-prepositio ja datiivi ovat usein avuksi il-maistaessa vastaavia ajankohtia, kuten seuraavista kaunokirjallisista kaannosesimerkeistakay ilmi1:

(83) Iltapaivalla en enaa muista aamun uutisiaÎáû÷íî ê âå÷åðó ÿ óæå çàáûâàþ óòðåííèå èçâåñòèÿ

(84) Oli jattanyt lapun, etta palaa iltapaivalla, mutta ei sita ole nakynyt.Îñòàâèë çàïèñêó, ÷òî âåðíåòñÿ ê âå÷åðó, íî áîëüøå íå ïîÿâëÿëñÿ.

Toinen ajallinen perusmerkitys on suomen instruktiivia vastaava:

(85) Ïî ïîíåäåëüíèêàì è ÷åòâåðãàì ïðèõîäèëà äîìðàáîòíèöà óáèðàòü åãî äîì

Huom Ïî-prepositio merkityksessa `johonkin aikarajaan asti se mukaanlukien' saaviereensa datiivin sijasta akkusatiivin: ìàãàçèí ðàáîòàåò ñ ïîíåäåëüíèêà ïî ïÿòíèöó.

8.1.2 Datiivi semanttisena subjektina

Datiivi on merkittava sija venajassa myos siita syysta, etta silla on tiettyja syntaksinkannalta tarkeita tehtavia: ennen muuta kyky toimia lauseen semanttisena subjektina(ñóáúåêò erotuksena syntaktisesta termista ïîäëåæàùåå). Semanttinen subjekti voimerkityksen puolesta olla esimerkiksi kokija (ks. esim. 86) tai agentti (esim. 87) (kat-tava katsaus erilaisten lauseiden erilaisista subjekteista suomessa ja venajassa: Leinonen1985: 1415):

(86) Ìíå õîëîäíî/âåñåëî/æàðêî/õîðîøî/íåâàæíî.(87) ×òî íàì äåëàòü?(88) Äåäóøêå æàëü ñòóäåíòîâ.(89) Ìíå ïîêàçàëîñü, ÷òî ñèòóàöèÿ óæå ïðîøëà.(90) Ìíå äóìàåòñÿ, ÷òî âû îøèáàåòåñü.

Usein naissa tapauksissa suomen kokija ilmaistaisiin adessiivilla (lla) tai ehka hive-nen vanhahtavasti genetiivilla: Minulla/minun on kylma/jano/nalka/saali. On kuitenkintapauksia, jotka suomenkieliselle eivat tule yhta intuitiivisesti, kuten ïðèñíèòüñÿ-verbi(`nahda unta jostakin'):

(91) Îäíàæäû åé ïðèñíèëñÿ ñîí, ÷òî Àíòîí Èâàíîâè÷ ãîâîðèò åé êàêóþ-òî ïðîñòóþîáûäåííóþ ôðàçó.

(92) Êîãäà, ïîóæèíàâ, ÿ ë¼ã â ïîñòåëü, ìíå ïðèñíèëîñü, ÷òî ÿ êèíîìåõàíèê.1Esimerkit peraisin Tampereen yliopiston ParFin-korpuksesta, teoksista Konkka: Hullun taivas ja Leh-tolainen: Kuparisydan.

57

8.1.3 Datiivi verbin taydennyksena

On joukko verbeja, joiden taydennyksen sija on datiivi. Verrattuna genetiivin taydennyksekseenottaviin verbeihin datiiviverbien kaytto on selkeampaa: vastaavaa horjuntaa akkusatii-vin ja datiivin valilla ei ole kuin akkusatiivin ja genetiivin valilla. Kieltolauseissa datii-vitaydennys ei myoskaan muutu genetiiviksi ei voida sanoa îí íå ïîìîãàë Àííû.Seljakinia (2006: 64) mukaillen voidaan erottella muun muassa seuraavia datiivin kans-

sa yhdistyvia verbeja:

vastaavuutta tai suhdetta johonkin ilmaisevat: çàâèäîâàòü, ïðîòèâîðå÷èòü, îòâåòñòâîâàòü,ñîîòâåòñòâîâàòü

samanaikaista toimintaa: àêêîìïàíèðîâàòü, ïîäïåâàòü kuuluminen / alistuminen / vastustaminen: ñäàâàòüñÿ, ïîä÷èíèòüñÿ, ñîïðîòèâëÿòüñÿ

(93)  ïåðâóþ î÷åðåäü ïðèä¼òñÿ ïîä÷èíèòüñÿ ïðèíöèïó ýêîëîãè÷íîñòè.(94) Ïîòîì, êîãäà ÿ ïîäðîñëà è ñòàëà ó÷èòüñÿ â ìóçûêàëüíîé øêîëå, òî àêêîìïàíèðîâàëà

åé íà ðîÿëå íà íàøèõ äîìàøíèõ êîíöåðòàõ.(95) Âëàñòè ýòèõ ñòðàí äîëãî ñîïðîòèâëÿëèñü óïîìèíàíèþ ïðàâîçàùèòíîé ïðîáëåìàòèêè.

Naihin voidaan lisata ainakin ryhma edistamista tai positiivista vaikuttamista johonkinmerkitsevia verbeja: ñïîñîáñòâîâàòü, ñîäåéñòâîâàòü

(96) Ñîäåéñòâîâàòü ïîëèòè÷åñêîìó ðàçâèòèþ è ïîëèòè÷åñêîé îðãàíèçàöèè ðàáî÷åãîêëàññà íàøà ãëàâíàÿ è îñíîâíàÿ çàäà÷à

(97) Ñêîðåéøåå ïðåîäîëåíèå äàííîãî áàðüåðà áóäåò ñïîñîáñòâîâàòü ðàçâèòèþ áèçíåñà

Kiinnita huomiota datiivin rooliin verbeissa çàïðåøàòü / ðàçðåøàòü (kieltaa / sallia):

(98) Èíîãäà ÿ è ðàçðåøàþ ñåáå ïîäîáíûå íàäåæäû(99) Âïîñëåäñòâèè â ýòîò çàêîí áûëè âêëþ÷åíû ïîïðàâêè, çàïðåùàþùèå àìåðèêàíöàì

óñûíîâëåíèå ðîññèéñêèõ äåòåé

Kiellon/sallimisen kohteena oleva asia tai esine on siis akkusatiivissa ja se, jolla oikeusasiaan on tai jolta se viedaan, on datiivissa.

8.1.4 Datiivi adjektiivien taydennyksena

Paitsi verbit, myos adjektiivit voivat saada datiivimuotoisen taydennyksen. Huomaa,kuten edella mainittiin, etta talloin kaytetaan yleensa lyhytta muotoa.

(100) Òàêèå èíòåëëèãåíòû ïîïðîñòó âðåäíû ãîñóäàðñòâó(101) Òâîÿ äóøà ïîäîáíà ̼ðòâîìó ìîðþ(102) üòå ïèñàë â Ôàóñòå: Òû ðàâåí òîìó, êîãî ïîíèìàåøü.

58

8.1.5 Lisaa merkityksia

Seuraavaan on koottu joukko tapauksia, joissa datiivin kaytto ei valttamatta ole yhtatuttua kuin edella mainituissa tapauksissa.Yksi Seljakinin (2006: 65) kayttamista merkitysryhmista voitaisiin ilmaista termilla

toiminnan kohteen omistaja. Naissa tapauksissa verbilla on akkusatiiviobjekti, muttataman lisaksi datiivilla ilmaistaan taman objektin haltija tai isompi kokonaisuus, johonse kuuluu:

(103)  ÷åòâ¼ðòûé, ìîæåò áûòü, ðàç ïîæàâ õîçÿèíó ðóêó, ãîñòü ñòóïèë çà ïîðîã(104) Òàêîå áëàãîðîäñòâî âîñõèòèëî ìåíÿ, è ÿ åù¼ ñèëüíåé ïîæàë åìó ðóêó.

Omistettava asia voi olla abstraktikin, kuten elama esimerkin 105 jalkimmaisessalauseessa.

(105) Åãî äðóãó óáèéöà ïîâðåäèë ëåâûé áîê, íî âðà÷è ñïàñëè ìóæ÷èíå æèçíü

Huomaa myos konkreettisempi omistettava, ruumiinosa, esimerkin 105 ensimmaisessalauseessa.Katsotaan viela eraita po-preposition ilmaisemia merkityksia. Yksi tavallisimmista on

ilmaista jonkun tai jonkin toiminta-alaa tai maaritettavaa ominaisuutta: ÷åìïèîí ìèðàïî ôèãóðíîìó êàòàíèþ, èññëåäîâàíèå ïî ëèíãâèñòèêå, îòëè÷íûé ïî êà÷åñòâó. Toi-nen tavallinen merkitys puolestaan ilmaisee syyta tai perustetta: ñóäèòü ïî âíåøíîñòè,öåíèòü ïî óìó, óéòè ïî áîëåçíè (naista tarkemmin ks. Øåëÿêèí 2006: 65).Ïî-preposition erityisempiin merkityksiin kuuluu niin kutsuttu distributiivinen (ðàñïðåäåëèòåëüíûé)

merkitys, jossa jokaiselle antamisen kohteelle annetaan yksi kappale annettavaa esinetta:

(106) À ïîòîì â ãîñòè ïðèøëè äðóçüÿ, è ìàìà ïîñàäèëà âñåõ çà ñòîë è äàëà êàæäîìóïî êóñêó î÷åíü êðàñèâîãî è âêóñíîãî ïèðîãà ñ âèøíÿìè.

(107) Ðèòóàë ¾ïîñâÿùåíèÿ¿ ïåðâîêóðñíèêîâ. Äèïëîìíèêè ðàçäàþò êàæäîìó ïî ãâîçäèêå.

59

9 Sijat funktionaalisen morfologian

kannalta 3

9.1 Elollisuuskategoria

Elollisuus (îäóøåâë¼ííîñòü) on aspektin ohella yksi niista venajan kieliopillisista kate-gorioista, jotka suomessa eivat ole kieliopillisen kategorian asemassa. Kuten suku, myoselollisuus on ominaisuus, joka maaraytyy substantiivin vartalon mukaan, mutta ilmeneeennen kaikkea kongruoivien sanojen muotojen kautta (Nikunlassi 2002: 152).

9.2 Miten elollisuuskategoria ilmenee?

Elollisuuskategoria ja akkusatiivin sija liittyvat venajassa kiinteasti yhteen. Substantii-vin elollisuus nakyy siten, etta elollisilla substantiiveilla akkusatiivi on tietyissatapauksissa genetiivin kaltainen. Tarkemmin sanottuna:

1. Jos substantiivi kuuluu I deklinaatioon ja on yksikossa2. Riippumatta deklinaatiosta, jos substantiivi on monikossa

Jos taas substantiivi kuuluu II deklinaatioon, akkusatiivilla on suvusta riippumattaoma paatteensa:

(108) Èíûìè ñëîâàìè, íà êàæäîãî ìóæ÷èíó îò 35 è âûøå ïðèõîäèòñÿ ïî÷òè äâåæåíùèíû ñîîòâåòñòâóþùåãî âîçðàñòà.

(109) Òû ñëó÷àéíî Âàíþ Âîðîíêîâà íå çíàåøü?(110) Îäíà ìîëîäàÿ êðàñèâàÿ àìåðèêàíñêàÿ äåâóøêà ïîëþáèëà îäíîãî ðóññêîãî ìóæ÷èíó.

Elollisuuskategorian ilmaiseminen on siis morfologisesti yksinkertaista. Hieman mut-kikkaampi on kysymys siita, milloin sana on elollinen.

9.3 Milloin elollisuuskategoria ilmenee?

Seljakin (2006: 43) huomauttaa, etta elollisuus ja elottomuus eivat kieliopillisena kate-goriana lankea yhteen sen kanssa, mita esimerkiksi biologiassa pidetaan elavana. Katsovertailun vuoksi vaikkapa seuraavaa Wikipedian maaritelmaa, jonka mukaan elolliset or-ganismit:maintain homeostasis, are composed of cells, undergo metabolism, can grow, adapt to

their environment, respond to stimuli, and reproduce.

60

Jos mietitaan venajan elollisuuskategoriaa, selvin esitetyn biologisen maaritelman ul-kopuolelle jaava joukko ovat kasvien nimet: ÿ âèäåë áåð¼çû, Ìèøà êóïèë íåâåñòåíåçàáûòêè. Hieman epamaaraisempi joukko ovat erilaiset alkeellisemmat organismit, joi-ta ei pideta elollisena: â ýòîé ëàáîðàòîðèè èçó÷àþò ìèêðîáû/âèðóñû/ýìáðèîíû/áàêòåðèè.Myoskaan joukkoihin viittaavat kollektiivisubstantiivit eivat ole elollisia naista Nikun-lassi (2002: 152) mainitsee muun muassa sanat íàðîä ja ñòàäî. Seljakin puolestaanliittaa viela erikseen kiinteat, tiettyyn joukkoon pyrkimista tarkoittavat ilmaisut, kutenseuraavissa kansalliskorpuksen esimerkkilauseissa:

(111) Ïðåæäå âñåãî: äîëæíî áûòü òðóäíî ¾ïîñòóïèòü â ìóçûêîâåäû¿.(112) Äîëæíî áûòü, òåì æå ëåòîì 1916 ãîäà ÿ ïîñòóïèëà â ñêàóòû.

Lukusanoista: perustilanne on, etteivat lukusanat taivu elollisuuskategorian mukai-sesti:

(113) Ìû âèäåëè ïÿòü ãåíåðàëîâ.

Tahan on kuitenkin kaksi poikkeusta: lukusanat 14 seka kollektiivilukusanat, kutenseuraavissa esimerkeissa:

(114) Åäâà âçãëÿíóë â å¼ ãëàçà, êàê óæå èìåë ïÿòåðûõ äåòåé, ñòèðàëüíóþ ìàøèíóÈíäåçèò è ñìåðòü â ñåìèäåñÿòèñåìèëåòíåì âîçðàñòå îò àíåìèè.

(115) Òðèíàäöàòîãî èþëÿ âåðøèëàñü êàçíü. Âåøàëè ÷åòâåðûõ äåêàáðèñòîâ.

9.3.1 Erityistapauksia

Nikunlassin (2002: 153) perusteella voidaan luetella seuraavat elollisuuskategorian ilme-nemiseen liittyvat erikoistapaukset:

1. Esimerkiksi sanat ñíåãîâèê ja êóêëà voivat tulla kohdelluiksi elollisina, jos niihinviitataan ikaan kuin ne olisivat elavia henkiloita. Samoin myos normaalisti puhtaas-ti esinetta tarkoittavat, kuten esimerkin 116 çâåçäà, voivat henkiloon viitatessaansaada elollisen tulkinnan Tahan joukkoon voidaan liittaa myos esimerkiksi sanaëèöî, joka henkiloa tarkoittaessaan kayttaytyy elollisen substantiivin tavoin.

2. Kalat ja ayriaiset tulkitaan elottomiksi, jos puhutaan niiden syomisesta (esimerkit117 ja 118).

3. Pelikorttien ja shakkinappuloiden nimet (êîðîëü, äàìà, ym.) ovat elollisia.

(116) Êñòàòè, ìíå çà Êëåâ÷åíþ î÷åíü îáèäíî: â êîìàíäå îí âûíóæäåí ðàáîòàòü íåíà ñåáÿ, à íà ãîëëàíäñêèõ çâ¼çä.

(117) Îíà îáû÷íî çàêàçûâàåò êðåâåòêè (`katkarapu'), ñâåæóþ êëóáíèêó è. . .(118) Ðûáàêè ëîâÿò êðåâåòîê, ãîòîâÿòñÿ ê çàâòðàøíåé ðûáàëêå.

61

9.4 Akkusatiivin merkityksista

Akkusatiivin perusmerkitys on selkea: kyseessa on suoran objektin sija, joka ilmaiseetoiminnan kohdetta. Venajassa akkusatiivilla on kuitenkin myos muita merkityksia. Myostassa voidaan erottaa omaksi joukokseen paikan ja ajan merkitykset.Paikkaan tai tilassa tapahtuvaan liikkeeseen liittyvat merkitykset ilmaistaan preposi-

tiolla íà, â, çà, ïîä ja î. Suurin osa naista on tuttuja ja koko lailla selkeita: akkusatiiviilmaisee liiketta johonkin suuntaan ennemmin kuin jossakin suunnassa:

(119) Ïðèøëè íà ðàáîòó, à ïîòîì ïîøëè ïîîáåäàòü(120) Ðîññèéñêàÿ äåëåãàöèÿ ïðèáûëà â Ñòàìáóë ñ íàìåðåíèåì ñïîñîáñòâîâàòü äàëüíåéøåìó

óêðåïëåíèþ ñâÿçåé ñ Îðãàíèçàöèåé Èñëàìñêàÿ êîíôåðåíöèÿ(121) Äóðíî ïàõíóùèå þíîøè èç ãðóïïû ïîääåðæêè, ñòîÿâøèå âîçëå ìåíÿ, ïîñïåøíî

âûñêî÷èëè çà äâåðü â êîðèäîð.(122) Ê âå÷åðó Ñåðãåé ïðèø¼ë ïîä îêíî ñ ñàêñîôîíîì

Î-preposition tulee usein mieltaneeksi vain prepositionaaliin liittyvaksi. Kuitenkinsilla on akkusatiivin yhteydessa kaytettaessa tarkea paikan ilmaisemiseen liittyva merki-tys, tormaaminen/osuminen johonkin.

(123) Åñëè íå ïîìîãàåò ýòîò ïðè¼ì, ïîïðîáóéòå ñòóêíóòü ëáîì î êëàâèàòóðó.(124) Êàê áóäòî ðàçáèòüñÿ î çåìëþ õóæå, ÷åì ñãîðåòü â òàíêå?(125) ß äîëãî âûòèðàë áîòèíêè î òðàâó è ïðîìî÷èë èõ íàñêâîçü

Ajan ilmaisemisessa akkusatiivilla voidaan sanoa olevan venajan sijoista tarkein rooli.Erityisesti niin kutsutussa lokalisoivassa tai ajankohtaa ilmaisevassa funktiossa (âðåìåííûåëîêàëèçàòîðû) kun ilmaistaanmilloin tai mina ajankohtana jotakin tapahtui akkusa-tiivi on (eraiden prepositionaalitapausten ohella) tavallisin sija. Naissa tapauksissa ak-kusatiivia kaytetaan â-preposition yhteydessa (esimerkki 126).Kestoa (ïðîäîëæèòåëüíîñòü)eli ajallista ekstensiota ilmaistaessa akkusatiivia kaytetaan ilman prepositioita (esimerkki127). Ajallista paamaaraa ilmaistaessa prepositio on íà (esimerkki 128). Myos ïîä+akkusatiivion mahdollinen (esimerkki 129) ja usein rinnastettavissa ê+datiivi-tapauksiin:

(126)  âå÷åð ìîåãî äåáþòà â ëîæå äèðåêöèè íàõîäèëñÿ Ìèõàèë Èâàíîâè÷ ×óëàêè(127) Ïðåìüåð ßöåíþê âìåñòå ñ ìèíèñòðàìè âñþ íåäåëþ õîäèë ïî ïàðëàìåíòñêèì

ôðàêöèÿì.(128) îí ïðèãëàøàåò ìåíÿ íà ìåñÿö â ßëòó(129) Çàòî ïîä óòðî ÿ çàñíóë êàê óáèòûé è ïðîáóäèëñÿ â ïîëîâèíå äâåíàäöàòîãî.

Kun mietitaan íà-prepositiota seuraavaa akkusatiivia, on usein kiinnitettava huomiotasiihen, etta etenkin puhekielessa paino saattaa osua substantiivin sijasta íà-prepositiolle.Usein talloin on kyse idiomeista, joista tavallisin lienee íÀ íî÷ü ãëàäÿ. Katso pidempilista esimerkiksi taalta.Viimeisena hajanaisena akkusatiivihuomiona kehotan muistamaan myos seuraavat ak-

kusatiivin kayttotilanteet: çà êàêóþ öåíó / íè çà ÷òî, ó÷èòüñÿ íà êîãî.

62

10 Sijat funktionaalisen morfologian

kannalta 4

10.1 Instrumentaalin merkityksia

Aloitetaan myos instrumentaalin perusmerkitysten kasittely paikkaan ja aikaan liitty-vista merkityksista, joista suurin osa toteutuu prepositioiden avulla. Seljakin (Øåëÿêèí2006: 67) ryhmittelee instrumentaalin paikalliset perusmerkitykset merkityksiksi, jotkakuvaavat jonkin objektin sijaintia suhteessa toiseen objektiin. Tassa merkityksessa oleel-lisia ovat prepositiot íàä, ïîä, ïåðåä, çà, ñ ja ìåæäó.

(130) æàðèòü íàä ðàñêàë¼ííûìè óãëÿìè.(131) . . . âñòàíåòå ïåðåä êàðòèíîé è áóäåòå äóìàòü: Òàê. . . âîò îíà, ýòî æå îíà. . . (132) Ïîä ïèäæàêîì ó íåãî áûëà òîëüêî ðâàíàÿ ñåò÷àòàÿ ìàéêà

Tiettyja paikallisia merkityksia voidaan ilmaista ilman prepositioita, kuten ilmauksissatyyppia metsan lapi, rantaa myoten ym.

(133) Ïî÷åìó-òî ÿ âñïîìíèë, êàê ìû øëè ñêâåðîì (`aukio') è ñïîðèëè(134) Êðóãîì çîëîòèëèñü îñåííèå ïîëÿ, ìû øëè äîðîãîé, ïî êîòîðîé. . .(135) Îí ø¼ë ëåñîì, è åìó ïðåäñòàâëÿëîñü: âîò óæ íåò åãî. . .

Myos ajalliset merkitykset ovat varmasti tuttuja, seka prepositioiden kanssa etta ilman:

ïåðåä ñíîì / ðàññâåòîì / òåì, êàê. . . óòðîì, âå÷åðîì, äí¼ì, ëåòîì, çèìîé, öåëûìè âå÷åðàìè

Huomaa, etta kaytannossa sanat óòðîì, âå÷åðîì ym. ovat nykyvenajassa adverbeja,morfologisesti siis muotoa /óòðîì/ ennemmin kuin /óòð/îì/.Ajallisesta merkityksesta on kyse myos silloin, kun kuvataan jotain toimintaa alkavaksi

suhteessa johonkin tapahtumaan: âñòàòü ñ ñîëíöåì, óåõàòü ñ ðàññâåòîì (Øåëÿêèí2006: 68).

10.1.1 Agentti

Kuten tunnettua, eras instrumentaalin tehtavista on ilmaista passiivilauseiden tekijaa:

(136) Ìû âèäåëè êàíàë, ïîêðûòûé ëüäîì.(137) Òàêèì îáðàçîì, ïðîôèëàêòèêà ýêñòðåìèçìà, ïðîâîäèìàÿ ãîñóäàðñòâîì, íàðóøàåò

ïðàâà ÷åëîâåêà è äîëæíà áûòü ïðèçíàíà íåêîíñòèòóöèîííîé

63

(138) Êâàðòèðû, êîòîðûå ó íàñ ñòðîÿòñÿ êîìïàíèåé ¾Ñòðîéìåòðåñóðñ¿, îòëè÷àþòñÿõîðîøåé ïëàíèðîâêîé.

Erikseen taman merkityksen sisalta on syyta mainita myos lauseet, joita Seljakin (2006:69) nimittaa termilla çíà÷åíèå ñòèõèéíîãî íîñèòåëÿ äåéñòâèÿ, luonnonvoiman ai-heuttaman toiminnan merkitys. Tarkempi katsaus aiheeseen on saatavilla tasta A. Mus-tajoen ja M. Kopotevin (2005) artikkelista.

(139) Âåòðîì óíåñëî ëîäêó(140) Òðîòóàð çàëèëî âîäîé

10.1.2 Predikatiivinen instrumentaali

Instrumentaali on usein syntaksin kannalta erityisasemassa sen vuoksi, etta, kuten nomi-natiivi, se voi toimia predikatiivin roolissa (predikatiivinen instrumentaali, òâîðèòåëüíûéïðåäèêàòèâíûé), eli ilmoittaa ominaisuuden tai tilan, joka jostakin subjektista lauseessakerrotaan. Katso seuraavia esimerkkeja:

(141) Ëèöî æåíùèíû áûëî èñïóãàííûì(142) Èëè ñàì, íå äàé Áîã, áóäåøü êàïèòàíîì, è ñàìîìó ïðèä¼òñÿ âñåõ ìó÷èòü.(143) Òå, êòî òîãäà áûëè ìàñòåðàìè, óæå ñòàëè êëàññèêàìè.(144) È, êîíå÷íî, ìû î÷åíü íàäååìñÿ íà òî, ÷òî íàøå âçàèìîäåéñòâèå áóäåò ýôôåêòèâíûì(145) Íàïðèìåð, ÿ êîãäà-òî áûëà ñòðåêîçîé (`sudenkorento'), íî, óâèäåâ Ïàêè, âëþáèëàñü

áåç óìà è ïðåâðàòèëàñü â êîëèáðè

Etenkin menneessa ajassa ero instrumentaalin ja nominatiivin valilla on usein siina,etta instrumentaalilla ilmaistava ominaisuus tai tila on valiaikaisempi (Wade 2010: 126).Tama nakyy esimerkiksi lauseissa 141 ja 145, mutta on ainoastaan tendenssi, ei it-sestaanselvyys. Predikatiivin kaltainen on myos kaytto eraiden verbien kuten ñòàòü,íàçûâàòü, îñòàòüñÿ, ðàáîòàòü, ñëóæèòü kanssa:

(146) Òåñòî ìåñèòü äî òåõ ïîð, ïîêà îíî íå ñòàíåò áëåñòÿùèì(147) Ñòðàòåãè÷åñêèå ïëàíû Oracle â íîâîì ôèíàíñîâîì ãîäó îñòàíóòñÿ ïðåæíèìè(148) Ýòè ìåäëåííî ðàñòóùèå è îñîáåííî öåíèìûå êàêòóñû èíîãäà íàçûâàþò êàìåííûìè

ðîçàìè.

10.1.3 Prepositio + instrumentaali verbin taydennyksena

Monet verbit saavat taydennyksekseen prepositiolausekkeen, jonka substantiivijasen oninstrumentaalissa. Naita voidaan Seljakinin (2006: 67) esityksen pohjalta jaotella esimer-kiksi seuraavanlaisiin ryhmiin:

Alistaminen jollekin: âëàñòâîâàòü/íà÷àëüñòâîâàòü íàä êåì-òî Mielentila suhteessa johonkin: çàäóìàòüñÿ/ðàáîòàòü/ñìåÿòüñÿ/øóòèòü íàä ÷åì-ëèáî

64

Alisteinen toiminta suhteessa johonkuhun: ïðåêëîíÿòüñÿ/èçâèíèòüñÿ ïåðåä êåì-ëèáî

seuraaminen/valittaminen: ñëåäèòü çà ïîëèòèêîé, óõàæèâàòü çà äåòüìè paamaara: ñõîäèòü çà ìîëîêîì, ïðèåõàòü çà äî÷êîé

10.1.4 Instrumentaali verbin taydennyksena

Waden (2010) perusteella voidaan suoran instrumentaalitaydennyksen saavat verbit jao-tella seuraaviin ryhmiin:

1. Hallinta. Esimerkiksi âëàäåòü, ïðàâèòü, óïðàâëÿòü, ïîëçîâàòüñÿ, ðàñïîëîãàòü,ðàñïîðÿæàòüñÿ, ðóêîâîäèò, çàâåäîâàòü.

2. Asenne. Esimerkiksi âîñõèùàòüñÿ, ãîðäèòüñÿ, õâàñòàòüñÿ, èíòåðåñîâàòüñÿ,óâëåêàòüñÿ, íàñëàæäàòüñÿ, îáõîäèòüñÿ.

3. Vastavuoroinen toiminta. Esimerkiksi äåëèòüñÿ, îáìåíèâàòüñÿ.4. Muut, kuten (usein merkitykseltaan negatiiviset) áîëåòü, ñòðàäàòü, æåðòâîâàòü,

ðèñêîâàòü tai positiivisemmat/neutraalitòîðãîâàòü, ïðîñëàâëÿòüñÿ, çàíèìàòñüÿ,óâëåêàòüñÿ.

(149) Âèçåíòàëü óòâåðæäàë, ÷òî ðàñïîëàãàåò äëèííûì ñïèñêîì ñ ôàìèëèÿìè áûâøèõíàöèñòîâ.

(150) Ïðîôåññîð, àêàäåìèê ÐÀÅÍ Åâãåíèé Íèêîëàåâè÷ Ïàíîâ çàâåäóåò ëàáîðàòîðèåéñðàâíèòåëüíîé ýòîëîãèè è áèîêîììóíèêàöèè Èíñòèòóòà ïðîáëåì ýêîëîãèè èýâîëþöèè ÐÀÍ.

(151) Õâàñòàëèñü äðóã ïåðåä äðóãîì ñâîåé ëîâêîñòüþ, óìåíèåì ñìóõëåâàòü, ïåðåòîðãîâàòü,ìàõíóòüñÿ íå ãëÿäÿ.

(152) Íåìåöêèé çîîëîã Ðþäèãåð Ôåðõàññåëüò äåëèòñÿ ñâîèìè íàáëþäåíèÿìè: Ó ìåíÿâ àêâàðèóìå áûë ðîçîâî-êðàñíûé ñàìåö. . .

(153) Íîâàÿ ñòîëèöà ßïîíèè ïðîñëàâëÿëàñü âñåìè ñðåäñòâàìè ìàññîâîé èíôîðìàöèè.

10.1.5 Kontrastiivisia huomioita

Vertaillaan viela suomea ja venajaa ja pohditaan, miten suomessa ilmaistaan asioita,joita venajassa ilmaistaan instrumentaalilla.Instrumentaalia kaytetaan ensinnakin usein suomen essiiviin:

(154) Îíà óìåðëà ìîëîäîé / ãåðîåì(155) Îíè óåõàëè ñåìüåé(156) Åñëè ïðèäó çäîðîâûì. . .

Vertaa myos:

(157) Îí ñèäåë ïëå÷îì ê ïëåííîìó, à ñïèíîé ê äåðåâó

65

Toisaalta suomessa on usein suora objekti siina, missa venajassa on instrumentaalisi-jainen sana. Luonnollisesti monet naista tapauksista liittyvat edella esitettyivin instru-mentaalitaydennyksen saaviin verbeihin (çàíèìàòüñÿ, óïðàâëÿòü ym.) Lisaksi kannattaakiinnittaa huomiota esimerkiksi ruumiinosien liikuttamiseen:

(158) ß ìîë÷à ìàõíóë ðóêîé è ïîø¼ë ïðî÷ü.(159) Ïðèíþõèâàÿñü, î÷åíü ñìåøíî äâèãàþò íîñîì è ìèãàþò ãëàçàìè.

Wade (2010: 122) huomauttaa, etta naissa tapauksissa paitsi ruumiinosa myos ruu-miinosalla (kadella) tapahtuva liike tulkitaan samoin:

(160) Íà îäíîé èç íèõ ñòîÿò äâà ãðàæäàíèíà è ðàçìàõèâàþò ÷åìîäàíàìè.

10.2 Prepositionaalin merkityksia

Nimensa mukaisesti prepositionaali on sija, jota kaytetaan vain prepositioiden yh-teydessa. Se ei siis ole suoraan esimerkiksi verbin taydennyksena olevan sanan suku.Prepositionaalin yhteydessa paikallismerkityksista tuskin tarvitsee erikseen mainita: â-prepositio + prepositionaali merkityksessa `jossakin paikassa' on ensimmaisia rakentei-ta, jonka venajaa vieraana kielena opiskeleva omaksuu. Tama rakenne vastaa suuressamaarin suomen inessiivia, mika tekee omaksumisesta suomalaiselle usein helppoa, muttatoisaalta aiheuttaa myos hankaluuksia. Tavalliset ajan ja paikan merkitykset on listattuseuraavassa:

1. Sijainti jossakin konkreettisessa tai abstraktissa tilassa: â çäàíèè, â çîîïàðêå, âìåòðî, â øêîëå â îáùåñòâå, â ìèðå, â òàêîì ñîñòîÿíèè, â ìîåì ïîíèìàíèè, âæèçíè. . .

2. Ajallisen sijainnin (kysymys milloin) ilmaiseminen tietyilla substantiiveilla: â ýòîìãîäó, íà ïðîøëîé íåäåëå, â ýòîì ìåñÿöå. . .

3. Sijainti jonkin liepeilla (ïðè-prepositio): Ïðè øêîëå, ïðè äîðîãå. Tamakin mer-kitys toteutuu myos abstraktimmassa mielessa (`yhteydessa'): ïðè æàðåíèè, ïðèðåøåíèè, ïðè ñîçäàíèè ym.

4. Harvinaisempi ajallinen merkitys on ïî-preposition kanssa muodostettava, perakkaisyyttailmaiseva merkitys (ks. Øåëÿêèí 2006: 69): ïî îêîí÷àíèè óíèâåðñèòåòà, ïî ïðèåçäåäîìîé.

Aika- ja paikkamerkitysten lisaksi on luonnollisesti muistettava î-prepositioon liit-tyva merkitys, joka kuvaa jonkin: ãîâîðèò î ïîãîäå, ðàññêàçûâàòü î ïîåçäêå, âîïðîñ îíåîáõîäèìîñòè ïðèíÿòûõ ìåð, ìíåíèå î âíåøíåé ïîëèòèêè ym.

10.3 Íà vai â?

Seljakin (2006: 70) toteaa â- ja íà-prepositioiden peruserosta seuraavaa:

66

[. . . ] ïðåäëîã â óêàçûâàåò íà âíóòðåííèå ïðåäåëû ïðåäìåòà, ïðåäëîã íà íàâíåøíèå ïðåäåëû.Ilmaistaessa objektin A sijaintia suhteessa objektiin B prepositioiden valinen tyonjako

onkin myos kielenoppijalle helppo. Ilmaisujen íà ñòîëå ja â êîðîáêå ero on helppo omak-sua ja vastaa suomen sisa- ja ulkopaikallissijojen valista eroa. Ongelmia ilmenee kui-tenkin, kun siirrytaan abstraktimpiin paikan kuvauksiin: venajaksi sijaitaan íà ðàáîòå,suomessa taas sisapaikallisesti toissa. Toisaalta suomeksi ollaan vieraisilla, venajassa âãîñòÿõ. Kannattaa myos muistaa, etta â- ja èç-prepositioita seka íà- ja ñ-prepositioitakaytetaan yleensa johdonmukaisesti omina ryhminaan (íà ðàáîòå/ñ ðàáîòû, â øêîëå/èçøêîëû)1.Seuraaviin taulukoihin on koottu tapauksia, joissa suomen jaottelu sisa- ja ulkopaikal-

lissijoihin ei osu yksiin venajan v- ja na-prepositioiden kayton kanssa. Monissa tapauk-sissa seka v- etta na-prepositio ovat mahdollisia, mutta naissakin kayttoa rajaa useinkonteksti silla tavalla, etta prepositioilla on enemman tai vahemman selva tyonjako.

10.3.1 Íà-prepositio venajassa

Ensiksi keskitytaan tapauksiin, joissa suomessa on sisapaikallissija, mutta venajassa ai-nakin tietyissa konteksteissa na.

sana â/íà suomi huom. ks. esimerkit

ðàáîòà íà ssaçåìëÿ íà ssa maassa (maapallolla) 161.ðóêà íà ssa/lla riippuen kontekstista: tie-

tyissa tapauksissa (erit. mon.)venajassa íà

162, 163, MUTTA164, 165

ïðàêòèêà íà ssa kaytannossa 166, 167ïðåäïðèÿòèå íà ssa jonkin verran riippuvaisuut-

taa kontekstista168, 169, 170,MUTTA 171

ñâåò (maailma) íà ssa mutta: maapallollaîáúåêò íà ssa kohteessa 172âîäà íà ssa tietyissa tapauksissa

venajassa íà (vrt. kellu-minen / veden pinta)

173, 174

êóõíÿ íà ssa erit. puhekielessa joskus myosâ

175

îñòðîâ íà ssa/lla suomessakin joskus saarella,muttei aina

176

âûáîðû íà ssaþã íà ssaÓêðàèíà íà ssa Prepositio ainakin jossain

maarin poliittinen valinta

1tastakin on eraita poikkeuksia (ks. Wade 2010: 423).

67

sana â/íà suomi huom. ks. esimerkit

âûñòàâêà íà ssa 177ñåâåð íà ssaçàñåäàíèå íà ssa kokouksessa. Â çàñåäàíèè

mahdollinen, muttei yleinen178, 179

ôîòîãðàôèÿ íà ssa valokuvassa 180ýòàï íà ssa vaiheessa 181ñòàäèÿ íà ssa vaiheessa 182ñâàäüáà íà ssa haissaïðèðîäà íà ssa Kun merkityksessa `viettaa ai-

kaa luonnossa'183, 184, 185MUTTA 186

äåëî íà ssa íà ñàìîì äåëåâñòðå÷à íà ssa tapaamisessa 187ïî÷òà íà ssa 188ïðàçäíèê íà ssa juhlissa 189âîñòîê íà ssaÇàïàä íà ssaíåáî íà ssa* maan paalla niin kuin. . . 190ðîäèíà íà ssa kotimaassa, synnyinmaassa,

isanmaassañëóæáà íà ssa vrt. íà ðàáîòå 191ñåìèíàð íà ssaêîíôåðåíöèÿ íà ssa konferenssissa, symposiumis-

sa, seminaarissa..192

êàðòèíà íà ssa kuvassa, taulussa.. 193ìåðîïðèÿòèå íà ssa tapahtumassa 194âîéíà íà ssa 195, 196 MUTTA

197øåÿ íà ssa kaulassa (kaulalla) 198

(161) Íåëüçÿ ñëèâàòü íà çåìëþ ìàñëî, áåíçèí è ïðî÷óþ ãàäîñòü(162) Ó íàñ íà ðóêàõ åñòü ìåäñïðàâêè(163) Íà ðóêå íå áûëî îáðó÷àëüíîãî êîëüöà(164) Ïîñòîÿííî ïî äîìó õîäèò ñ ìîáèëêîé â ðóêàõ(165) Ëþäè â ðóêàõ çàêîíà è ñîïðîòèâëåíèÿ íå îêàçûâàþò(166) Îäíàêî íà ïðàêòèêå ðå÷ü èä¼ò î òîì, êòî áóäåò ïðèíèìàòü ïðèõîäÿùèå â

Ðîññèþ êðóïíûå èíâåñòèöèè(167)  ïðàêòèêå Ñîâåòà Áåçîïàñíîñòè ÎÎÍ íå áûëî ñëó÷àåâ, ÷òîáû..(168) Íî ó íàñ íà ïðåäïðèÿòèè ðàáîòàþò áîëüøå ñòà òûñÿ÷ ÷åëîâåê(169)  òå÷åíèå çèìíèõ êàíèêóë äåòè îáû÷íî ïîñåùàëè íåñêîëüêî ¼ëîê (â äåòñêîì

ñàäó èëè â øêîëå, íà ïðåäïðèÿòèÿõ è ó÷ðåæäåíèÿõ);(170) Çàáàñòîâêè íà ïðåäïðèÿòèÿõ è â îðãàíèçàöèÿõ Ðîññèéñêîé Ôåäåðàöèè â 1990

1995 ãîäû

68

(171) Çàïðåòû íå ðàñïðîñòðàíÿþòñÿ íà òîðãîâëþ àëêîãîëåì â ïðåäïðèÿòèÿõ îáùåñòâåííîãîïèòàíèÿ.

(172) Êàê âñåãäà, â íî÷íîå âðåìÿ íà îáúåêòàõ øëè ðàáîòû(173) Ëèñòüÿ íà âîäå(174) Îíà ðàçâèâàåò ñêîðîñòü íà âîäå äî 80, à ïî ñíåãó äî 100 êì/÷(175) Ìû ñèäåëè íà êóõíå è ïèëè ÷àé(176) Õîòÿ íà îñòðîâå âñ¼ æå ðîñëè äåðåâüÿ è êóñòû. Ó Õîíìà-ñàí íà îñòðîâå Õîêêàéäî

äåñÿòü îòåëåé.(177) Ïðîòîòèï óñòðîéñòâà áûë ïðîäåìîíñòðèðîâàí íà âûñòàâêå îôèñíîãî îáîðóäîâàíèÿ

â ßïîíèè â 1964 ãîäó.(178) Íà çàñåäàíèè áûë çàñëóøàí âîïðîñ î ïðîâåäåíèè Êîíãðåññà áóõãàëòåðîâ è

àóäèòîðîâ Ðîññèè(179) Íà çàñåäàíèè êîìèòåòà òàêæå áûëî ðåøåíî îáðàòèòüñÿ ê ïðàâèòåëüñòâó(180) À íà ôîòîãðàôèè íàì áûëî øåñòü ëåò(181) Åù¼ íà ýòàïå ïëàíèðîâêè ñðàçó íàäî ðåøèòü - ñêîëüêî âðåìåíè âû áóäåòå

óäåëÿòü áóäóùåìó ñàäó.(182) íàõîäèòüñÿ â ñòàäèè: Íàø èíñòèòóò íàõîäèòñÿ â ñòàäèè çàâåðøåíèÿ. . .(183) Âìåñòå ìû î÷åíü ëþáèì îòäûõàòü íà ïðèðîäå(184) Íàõîäÿñü íà ïðèðîäå, íå íóæíî çàáûâàòü, ÷òî ïîñëå âàñ ñþäà ïðèäóò äðóãèå

ëþäè(185) Îòäûõàòü äåòÿì ëó÷øå íà ïðèðîäå, à íå â ãîðîäå.(186)  1783 ã. Äæ. Ìèò÷åëë ïðåäïîëîæèë, ÷òî â ïðèðîäå äîëæíû ñóùåñòâîâàòü

ò¼ìíûå çâ¼çäû; Âîîáùå â ïðèðîäå âñòðå÷àþòñÿ è äðóãèå âèäû èãîëü÷àòûõêðèñòàëëîâ.

(187) Ðîññèéñêóþ äåëåãàöèþ íà âñòðå÷å âîçãëàâëÿë çàìåñòèòåëü ìèíèñòðà èíîñòðàííûõäåë Â. È. Êàëþæíûé.

(188) Îí òóò æå ïîåõàë íà ïî÷òó è îòáèë Ïàâëó Àëåêñååâè÷ó òåëåãðàììó.(189) Íà ïðàçäíèêå ìû áûëè âìåñòå ñ Òèòîâûì,(190) Êàê íà íåáå, òàê è íà çåìëå(191)  êâàðòèðå òèõî: ìàìà íà ñëóæáå, Âàðÿ è Çîÿ â øêîëå.(192)  ïðîøëîì ãîäó ó íàñ íà êîíôåðåíöèè âûñòóïàë çàìå÷àòåëüíûé ôèíñêèé

ýêîíîìèñò Ïåêêà Ñóòåëà(193) Åãî ìîæíî óâèäåòü íà êàðòèíå Ñàâðàñîâà Ãðà÷è ïðèëåòåëè.(194) Ïðåäïîëàãàåòñÿ, ÷òî íà ìåðîïðèÿòèè, êîòîðîå ñîñòîèòñÿ â êîíöå ìàðòà, áóäóò

îáñóæäàòüñÿ âñå ïðåäëîæåíèÿ(195) ß ÷óâñòâóþ ñåáÿ çäåñü êàê íà âîéíå(196) Îòåö áûë âîåííûì è ïðîïàë íà âîéíå áåç âåñòè(197) Ïî÷òè âñå âåðèëè, ÷òî äîáðî ïîáåäèò â âîéíå(198) À íà øåå ó íåãî âèñåë àìóëåò

10.3.2 Â-prepositio venajassa

Siirrytaan tarkastelemaan tapauksia, joissa suomessa on ulkopaikallissija, mutta venajassaainakin tietyissa konteksteissa v.

69

sana â/íà suomi huom. ks. esimerkit

îáëàñòü â ssa/lla jollakin alueella, mutta hal-linollisesti laanissa, maakun-nassa, oblastissa

ñôåðà â lla Alalla / alueella 70ðåãèîí â lla Alueella 71çîíà â lla alueella, vyohykkeellaóíèâåðñèòåò â ssa/lla Suomessa usein ainakin arki-

puheessa: toissa ylipoistolla,opiskelee yliopistolla + ulko-paikallissija kun `kampuksella'

72

êðàé â lla vrt. suomen seudulla 73, MUTTA tie-tysti 74

ñåçîí â lla kaudella 75, 76, 77àýðîïîðò â lla lentokentalla (vrt. kuitenkin

ÍÀ àåðîäðîìå, esim. 79)Êðûì â lla Krimilla (Krimin niemimaal-

la)ñåêòîð â lla sektorilla 80, 81, 82ýïîõà â lla aikakaudella 83ëàãåðü â lla leirilla 84, 85îòïóñê â lla vrt. kuitenkin íà êàíèêóëÿõ,

íà îòäûõå86

(199)  òîì ÷èñëå áóäåì ãîâîðèòü è î ðàçâèòèè íàøåãî âçàèìîäåéñòâèÿ â ñôåðåýêîíîìèêè.

(200) Ìû ðàçäåëÿåì ìíåíèå î òîì, ÷òî äîñòèæåíèå ñòàáèëüíîñòè â ðåãèîíå ñëóæèòâêëàäîì â óñòàíîâëåíèå ìèðà âî âñ¼ì ìèðå,

(201) ß ïîíÿë, ÷òî ñëó÷àé â óíèâåðñèòåòå åìó íå èçâåñòåí.(202) Äåëî ïðîèñõîäèëî â êðàÿõ äîâîëüíî þæíûõ; Èñêëþ÷åíèå òîëüêî äëÿ òåõ, ó

êîãî â êðàå æèâóò ðîäñòâåííèêè(203) À îí ñèäåë íà êðàå ñòóëà(204)  ïîñëåäíåì ìàò÷å ñ Ñàòóðíîì â Ðàìåíñêîì ïîäîïå÷íûå Íèêîíîâà âïåðâûå

â ñåçîíå çàáèëè áîëüøå äâóõ ìÿ÷åé(205)  ñåçîíå 1994/ 95 ãã., îòìå÷àÿ 40-ëåòèå ñâîåé òâîð÷åñêîé äåÿòåëüíîñòè(206) Ýòà ïîáåäà ñòàëà äëÿ ïèëîòà ¾Ðåä Áóëë¿ ñåäüìîé â ñåçîíå(207) Íàâåðíîå, äóìàëè, ÷òî êòî-òî áóäåò âñòðå÷àòü íå â àýðîïîðòó, à ó äâåðåé äîìà.(208) Áîëüøîé ñêàíäàë ðàçðàçèëñÿ íûíåøíåé çèìîé â Ìàãàäàíå, êîãäà íà àýðîäðîìå

áûëè çàìîðîæåíû ïîëòîðû ñîòíè ñîëäàò-ïîãðàíè÷íèêîâ(209)  ñåêòîðå îáðàáàòûâàþùåé ïðîìûøëåííîñòè;(210) ß â ñåêòîðå ïåðåðàáîòêèi(211) Ëåãêîàòëåò â ñåêòîðå äëÿ ïðûæêîâ â äëèíó.(212) Èìåííî ïîýòîìó â ýïîõå Êèåâñêîé Ðóñè èùóò ñåãîäíÿ èñòîêè ñïåöèôè÷åñêè

70

óêðàèíñêèõ ôåíîìåíîâ(213) Îëüãà ó íàñ äî 8 èþíÿ â ëàãåðå ðàáîòàåò.(214)  ëàãåðå Àíàòîëèé Àíäðååâè÷ î÷åíü áîëåë(215)  îòïóñêå ìû è íà êàíèêóëàõ.

10.3.3 Kokoavasti

Tehdaan viela joitakin kokoavia huomioita edella olevista taulukoista. Ensinnakin, venajassatapahtumaa tai kokoontumista tarkoittavia sanoja kaytetaan usein na-preposition kans-sa, vaikka suomessa olisi sisapaikallissija: kokouksessa mutta íà çàñåäàíèè, tapaamisessamutta íà âñòðå÷å. Toiseksi, suomessa aluetta, vyohyketta tai kaistaletta tarkoittavatsanat taipuvat ulkopaikallissijoissa, mutta venajassa prepositio on tavallisesti v. Lisaksivenaja tuntuu erottelevan monesti tarkemmin pinnan ja sisallon: suomeksi jotakin ontaulussa, venajaksi íà êàðòèíå. Tama nakyy siinakin, etta vetta kasitellaan osittain eritavalla: esimerkiksi lehtia on suomeksi vedessa, mutta venajassa íà âîäå. Oma selkeaeriava luokkansa ovat ilmansuunnat, jotka venajassa liitetaan aina íà-prepositioon, suo-messa sisapaikallissijoihin.Kontrastiiviselta kannalta mainittakoon myos, etta kannattaa kiinnittaa huomiota pre-

positionaalin ja genetiivin monikkomuotojen samanlaisuuteen. Kielenoppijana tulee useinsekoittaneeksi ilmaisut tyyppia ïîñëå øóìíûõ ìåñò ja â øóìíûõ ìåñòàõ.

10.4 Prepositionaali taydennyksen sijana

Kuten mainittu, prepositionaali ei suoraan toimi verbin nominitaydennyksen sijana. Onkuitenkin koko joukko verbeja ja adjektiiveja, joiden taydennys on muodossa v/na + no-mini prepositionaalissa. Waden (2010: 482) mukaan yksi tallainen joukko ovat varmuutta/ epailysta / syyllisyytta ilmaisevat sanat: îáâèíÿòü/ïîäîçðåâàòü/ïðèçíàòüñÿ â ÷åì.Tassa yhteydessa kannattaa erityisesti muistaa lyhyt adjektiivimuoto óâåðåí/óâåðåíà,jonka yhteyteen ei liity prepositio î vaan prepositio â:

(216) Áîëåå òîãî, ïðåäïðèíèìàòåëü óâåðåí â áîëüøîì áóäóùåì ýòîé ìàøèíû íàíåìåöêèõ è çàïàäíîåâðîïåéñêèõ äîðîãàõ

(217) È òåì íå ìåíåå ÿ áûë ñîâåðøåííî óâåðåí â ñâîåé ïðàâîòå.

Ó÷àñòâîâàòü lienee kaikille tuttu prepositionaalitaydennyksen saava verbi. Omanmainintansa ansaitsee kuitenkin myos verbi ðàçáèðàòüñÿ â ÷åì-ëèáî. Ilmaisu on etenkinpuhekielessa monikayttoinen (`osata jotakin', `parjata jonkin kanssa', `ymmartaa jonkinpaalle') kuten alla olevista esimerkeista kay ilmi. Esimerkissa 221 on lisaksi instrumen-taalitaydennyksen saava versio merkityksessa `hoidella jokin' (pois paivajarjestyksesta).

(218) Ìîæíî ñêàçàòü ÷òî îí åù¼ íå ðàçáèðàåòñÿ â æèçíè, íà íåè òàáà÷íàÿ êîìïàíèÿäåíüãè äåëàåò, íà åãî çäîðîâüå, à îí íå ïîíèìàåò..

(219) Äëÿ ýòîãî äîñòàòî÷íî ðàçîáðàòüñÿ â ïðè÷èíàõ òîãî, ïî÷åìó Ðîññèÿ â ïîñëåäíèå÷åòûðå ãîäà çàìåòíî óïðî÷èëà ñâîþ ðåïóòàöèþ îòâåòñòâåííîãî èãðîêà íà ìåæäóíàðîäíîéàðåíå.

71

(220) È çà÷åì ðàçáèðàòüñÿ â ìóçûêå, êîãäà ìîæíî ïðîñòî ïåòü.(221) Òîãäà Õëîïîíèí ïîîáåùàë ðàçîáðàòüñÿ ñ íèìè â òîì ñëó÷àå, åñëè îíè áóäóò

âåñòè ñåáÿ íåêîíñòðóêòèâíî.

72

11 Persoona kieliopillisena kategoriana

Siirramme nyt kurssin painopistetta substantiiveista ja muista nomineista kohti verbeja.Aloitamme tutkimalla persoonaa kieliopillisena kategoriana.Persoonakategoria (êàòåãîðèÿ ëèöà) on ennen kaikkea verbien mutta myos persoona-

ja possessiivipronominien ilmaisema kieliopillinen kategoria. Siina missa pronomineillapersoona ilmaistaan sanan vartalossa (vrt. muotoja ìû,ÿ,îí,íàø,åãî), kaytetaan ver-beilla taivutuspaatteita. Keskitymme tassa yhteydessa persoonaan nimenomaan verbienominaisuutena.Nikunlassi (2002: 154) huomauttaa, etta verbien persoonapaatteet ilmaisevat itse asias-

sa melko monta eri asiaa: paitsi persoonaa, myos tapaluokkaa, aikamuotoa ja lukua. Kunsiirrytaan tarkastelemaan verbien persoonataivutusta, tutkitaan siis loppujen lopuksi laa-jempaa ilmiota kuin pelkkaa persoonaa.

11.1 Preesens- ja innitiivivartalo

Venajan verbeista puhuttaessa on tapana erottaa kaksi eri vartaloa (perusteluita talleks. Èñà÷åíêî 2003[1965]: 27). Muistanet aiemmilta luennoilta, etta vartalolla (îñíîâà)tarkoitetaan sita osaa sanasta, joka jaa jaljelle, kun otetaan pois taivutuspaatteet.Ensimmainen verbin vartaloista saadaan, kun poistetaan innitiivimuodosta innitii-

vin tunnus. Nain ollen esimerkiksi verbin ñìîòðåòü innitiivivartalo (îñíîâà èíôèíèòèâà)on ñìîòðå, verbin èãðàòü innitiivivartalo èãðà, verbin âçÿòü taas âçÿ ja niin edelleen.Ajattele verbia /ñìîòð/å/òü/. Persoonamuodoissa å-suksia ei ole nakyvissa, vaan

esimerkiksi ensimmaisen persoonan muoto kuuluu /ñìîòð/þ/. Verbin toinen vartalo,preesensvartalo (îñíîâà íàñòîÿùåãî âðåìåíè), saadaankin poistamalla persoonapaate.Tapana on, etta muodostamiseen kaytetaan monikon kolmannen persoonan muotoa.Nain ollen ñìîòðåòü-verbista preesensvartalo on /ñìîòð/ÿò/ /ñìîòð'/, ïóãàòü-verbista/ïóãà/þò/ /ïóãàj/, âåñòè-verbista /âåä/óò/ /âåä/.Eraanlaisen ongelman vartaloiden erottelun kannalta muodostavat âåñòè- ja ïå÷ü-

verbien kaltaiset sanat. Naista Nikunlassi (2002: 137) huomauttaa seuraavaa:Jos

a. innitiivimuoto paattyy ÷-konsonanttiin (ïå÷ü, ëå÷ü, òå÷ü, ìî÷ü jne.) TAIb. verbin innitiivimuoto loppuu -ñòè tai -ñòü ja preesensvartalossa ñ-konsonanttia

vastaa ä- tai ò-konsonantti (âåñòè-âåäóò, óïàñòü-óïàäóò, öâåñòè-öâåòóò jne.)

talloin innitiivivartalo ja preesensvartalo on sama: ïå÷ü-verbilla siis ïåê, âåñòè-verbillaâåä ja niin edelleen.

73

âåñòè-verbin kaltaisilla verbeilla seka ÷-konsonanttiin innitiivissa paattyvilla verbeillainnitiivi- ja preesensvartalot ovat samoja: âåñòè âåä & âåä, ïå÷ü ïåê & ïåê jne.Nama ovat siis innitiivivartalon muodostamisen osalta poikkeuksellisia (Nikunlassi 2002:137).Innitiivivartaloista voidaan mainita viela Seljakinin (2006: 122) huomautus siita, etta

yleensa preteritimuodon vartalo on sama kuin innitiivivartalo: èãðà/ëà/, ñìîòðå/ëà/jne.

11.2 Konjugaatiot

Venajassa verbit jaetaan persoonataivutuksen osalta kahteen taivutustyyppiin eli konju-gaatioon (ñïðÿæåíèå), joiden lisaksi on joukko epasaannollisesti taipuvia verbeja. Taivu-tettaessa ñÿ-postksin sisaltavia verbeja kannattaa muistaa, etta vokaalin jalkeen posksion muodossa ñü (ó÷óñü, çàíèìàþñü jne) (Øåëÿêèí 2006: 124).

11.2.1 1. konjugaatio

Tutkitaan ensin kahta 1. konjugaatioon kuuluvaa verbia ja tarkastellaan taivutuspaatteitakirjoitusasussaan:

persoona verbi 1 verbi2

y. 1. èãðà/þ/ æèâ/ó/y. 2. èãðà/åøü/ æèâ/¼øü/y. 3. èãðà/åò/ æèâ/¼ò/m. 1. èãðà/åì/ æèâ/¼ì/m. 2. èãðà/åòå/ æèâ/¼òå/m. 3. èãðà/þò/ æèâ/óò/

Kirjoitusasun perusteella voidaan todeta, etta verbit edustavat ensimmaisen konjugaa-tion kahta eri sanatyyppia. Asia kuitenkin yksinkertaistuu, jos tutkitaan kuten edellasubstantiivien deklinaatioiden yhteydessa sanojen foneettista asua (ks. Nikunlassi 2002:155).Muodostetaan ensin kummastakin verbista preesensvartalot. Èãðàòü-verbilla tama

tapahtuu ottamalla èãðàþò-muodosta pois persoonapaate. Preesensvartalo on talloin/èãðàj/. Samaa muotoa kaytetaan kaikissa persoonissa. Æèòü-verbilla preesensvarta-lo muodostetaan æèâóò /æèâ/. On huomattava, etta vartalo ei ole identtinen jokamuodossa, vaan siina tapahtuu aanteenmuutos liudentumattoman ja liudentuneen â-konsonantin valilla. Yksikon 1. ja monikon 3. persoona saavat vartalon /æèâ/, muttamuut persoonat vartalon /æèâ'/.Muistatko, miten /î/-vokaali kayttaytyy painottomana ja painollisena? Edella olem-

me todenneet, etta sananmuodoissa âðà÷îì, ìåñòîì jaæèòåëåì on foneettisesti sama/îì/-paate, joka painottoman tavun jalkeisessa asemassa aantyy redusoituneessa muo-

74

dossa ja painollisena redusoimattomassa muodossa1 . Sama ilmio tapahtuu verbitaivu-tuksessa. Voimme itse asiassa tiivistaa edella esitetyt 1. konjugaation paatteet seuraa-vasti:

persoona paate esimerkki1 esimerkki2

y. 1. /ó/ /æèâ/ó/ /èãðàj/ó/y. 2. /îø/ /æèâ'/îø/ /èãðàj/îø/y. 3. /îò/ /æèâ'/îò/ /èãðàj/îò/m. 1. /îì/ /æèâ'/îì/ /èãðàj/îì/m. 2. /îò'ý/ /æèâ'/îò'ý/ /èãðàj/îò'ý/m. 3. /óò/ /æèâ/óò/ /èãðàj/óò/

11.2.2 2. konjugaatio

Siirrytaan sitten tarkastelemaan toista varsinaista konjugaatiotyyppia. Tahan konjugaa-tioon kuuluvat esimerkiksi sanat âêëþ÷èòü ja óñâîèòü (`omaksua').

Persoona verbi1 verbi2

y. 1. âêëþ÷/ó/ óñâî/þ/y. 2. âêëþ÷/èøü/ óñâî/èøü/y. 3. âêëþ÷/èò/ óñâî/èò/m. 1. âêëþ÷/èì/ óñâî/èì/m. 2. âêëþ÷/èòå/ óñâî/èòå/m. 3. âêëþ÷/àò/ óñâî/ÿò/

Pohditaan jalleen, miten naista sanoista muodostetaan preesensvartalot. Âêëþ÷èòü-verbin monikon kolmas persoona on âêëþ÷àò, josta persoonapaatteen jalkeen jaa jaljelle/âêëþ÷/. Óñâîèòü-verbilla muodostus tapahtuu óñâîÿò /óñâîj/. Foneettisesti ilmais-tuna paatemorfeemit ovat siis seuraavat:

persoona paate esimerkki1 esimerkki2

y. 1. /ó/ /âêëþ÷/ó/ /óñâîj/ó/y. 2. /èø/ /âêëþ÷/èø/ /óñâîj/èø/y. 3. /èò/ /âêëþ÷/èò/ /óñâîj/èò/m. 1. /èì/ /âêëþ÷/èì/ /óñâîj/èì/m. 2. /èò'ý/ /âêëþ÷/èò'ý/ /óñâîj/èò'ý/m. 3. /àò/ /âêëþ÷/àò/ /óñâîj/àò/

Ensimmaisen ja toisen konjugaation paatteita tarkasteltaessa huomataan, etta yksikon

1Lisaksi vokaaliaanteeseen vaikuttaa jonkin verran edellisen konsonantin liudentuneisuus.

75

ensimmaisen persoonan muoto on kummassakin konjugaatiossa sama, muuten konjugaa-tiot ovat erilaisia.

11.2.3 Aanteenmuutoksia 1. konjugaatiolla

Nikunlassin (2002: 155) mukaan ensimmaisesta konjugaatiosta voidaan aanteenmuutostennakokulmasta erottaa omaksi ryhmakseen kaikki /î/-foneemilla alkavat muodot. Naissatapahtuu aanteenmuutoksia, joista eras kohdattiin jo æèòü-verbia tarkasteltaessa. Lis-tataan ensin kirjoitusasussaan kaikki æèòü-verbin persoonamuodot, jotka alkavat /î/-foneemilla:

æèâ¼øü æèâ¼ò æèâ¼ì æèâ¼òå

Æèòü-verbilla aanteenmuutos tarkoittaa, etta liudentumaton konsonantti vaihtuu liu-dentuneeseen. Preesensvartalo æèòü-verbilla on /æèâ/. Nain ollen foneettisessa asussaanluetellut muodot ovat:

/æèâ'/îø/ /æèâ'/îò/ /æèâ'/îì/ /æèâ'/îò'ý/

Selkeammin havaittava aanteenmuutos koskee konsonantteja /ê/ ja /ã/, jotka vaihtu-vat konsonanteiksi /÷/ ja /æ/. Otetaan tasta esimerkiksi verbi ëå÷ü (`panna maaten').Preesensvartalo talla verbilla saadaan: ëÿãóò ëÿã. Nain ollen /î/-foneemilla alkavatmuodot ovat (konsonanttimuutoksen jalkeen):

ëÿæåøü = /ëÿæ/îø/ ëÿæåò = /ëÿæ/îò/ ëÿæåì = /ëÿæ/îì/ ëÿæåòå = /ëÿæ/îò'ý/

Ïå÷ü-verbilla preesensvartalo muodostetaan ïåêóò /ïåê/. Nain ollen aanteenmuutoksenjalkeen saadaan:

ïå÷¼øü = /ïå÷'/îø/ ïå÷¼ò = /ïå÷'/îò/ ïå÷¼ì = /ïå÷'/îì/ ïå÷¼òå = /ïå÷'/îò'ý/

Huomaa, etta verbeja tyyppia ïèñàòü ei tassa lasketa kuuluvaksi aanteenmuutostenpiiriin, silla preesensvartalo on kaikissa tapauksissa /ïèø/ eika siis vaihtele muuten kuinsuhteessa innitiivivartaloon /ïèñà/.

76

11.2.4 Aanteenmuutoksia 2. konjugaatiolla

Kun mietitaan toista konjugaatiota, voidaan todeta, etta aanteenmuutoksen kohteeksijoutuvia muotoja on vahemman. Siina, missa 1. konjugaatiolla nelja kuudesta muodos-ta muuttuu, 2. konjugaatiolla ainoastaan yksikon ensimmaisen persoonan muo-to muuttuu konsonanttivaihtelujen seurauksena (Nikunlassi 2002: 155). Muutos sinansaon kuitenkin 1. konjugaatiota monimutkaisempi. Nikunlassin (2002: 83) ja Isachenkon(2003[1965]: 35) antamien listojen perusteella voidaan esittaa ainakin seuraavat aanteenvaihteluparit:

muutos verbin innitiivi verbin preesensvartalo yks. 1. pers.

ò'-÷ ïëàòèòü /ïëàò'/ /ïëà÷/Ó/ò'-ù îáðàòèòü /îáðàò'/ /îáðàù/Ó/ä'-æ ñàäèòü /ñàä'/ /ñàæ/Ó/ç'-æ èçîáðàçèòü /èçîáðàç'/ /èçîáðàæ/ó/çä'-çæ åçäèòü /åçä'/ /Åçæ/ó/ñ'-ø ïðîñèòü /ïðîñ'/ /ïðîø/ó/ñò'-ù ïóñòèòü /ïóñò'/ /ïóù/Ó/ï'-ïë íàêîïèòü /íàêîï/ /íàêîïë'/óá'-áë ëþáèòü /ëþá'/ /ëþáë'/ó/ô'-ôë' ðàçãðàôèòü /ðàçãðàô'/ /ðàçãðàôë'/Ó/â'-âë' ëîâèòü /ëîâ'/ /ëîâë'/ó/ì'-ìë êîðìèòü /êîðì'/ /êîðìë'/ó/

77

12 Persoona kieliopillisena kategoriana 2

ja partisiippien muodostus

Jatketaan konjugaatioiden tutkimista. Talla luennolla perehdytaan siihen, mista voitietaa jonkin verbin kuuluvan ensimmaiseen tai toiseen konjugaatioon ja toisaalta sii-hen, minkalaisia verbeja jaa mainittujen kahden konjugaation ulkopuolelle.

12.1 Milloin mikakin konjugaatio?

Ensimmainen konjugaatio on venajassa ylivoimaisesti toista yleisempi. Asia on intuitii-visestikin selva, mutta katsotaan kokeeksi vahan tilastoja Wikisanakirjan datan avulla1.Venajan wikisanakirjan 5.10.2016 saatavilla olleessa versiossa on listattuna

yhteensa 27307 verbia. Naista 22648 verbille on maaritetty tai melko helposti maariteltavissa2

konjugaatio. Wikisanakirja kayttaa verbitaivutuksen luokitteluun Zaliznjakin monimut-kaisempaa luokittelua, jossa on kaiken kaikkiaan 16 eri taivutusryhmaa. Nama on kui-tenkin tassa kokeessa yhdistetty niin, etta vaihtoehtoina on ainoastaan ensimmainenkonjugaatio, toinen konjugaatio tai poikkeuksellinen taivutus. Jos tarkastellaan verbeja,joille Wikisanakirjassa on edella kuvatulla tavalla maaritettavissa konjugaatio, voidaaneri konjugaatioiden yleisyytta kuvata seuraavasti:

1Data on vapaasti kaytettavissa ja ladattavissa taalta.2Muokkasin dataa siten, etta mikali tiedoista puuttui konjugaatio juuri tietylle verbille (esim.íàïàðèòüñÿ) mutta konjugaatio loytyi verbin preksittomalle (johtamattomalle) versiolle (ïàðèòüñÿ)tai postksittomalle versiolle, maariteltiin johdetun verbimuodon konjugaatioksi johtamattoman (taipostksittoman) verbin konjugaatio. Prosessi ei ole virheeton, mutta vahentaa maarittelemattomientapausten maaraa merkittavasti. Tarkka kuvaus tehdysta analyysista saatavilla taalta

78

Kuvio 12.1: Konjugaatioiden yleisyydet Wikisanakirjassa

Kuvio osoittaa, etta ensimmaiseen konjugaatioon kuuluvien verbien maara on huomat-tavan suuri verrattuna toisen konjugaation verbeihin: tarkkaan ottaen 16744 verbia siinamissa toiseen konjugaatioon voidaan laskea 5782 verbia ja poikkeuksellisiin 122 verbia.Tilastot eivat varmasti poikkeusten osalta ole ehdottoman tarkkoja, mutta yhta kaikkikokeilu antaa hyvan vahvistuksen sille, etta 1. konjugaation verbit todella ovat selkeassaenemmistossa.Koska toinen konjugaatio on huomattavasti harvinaisempi, se on hyva paikka aloittaa,

kun yrittaa miettia, mista minkakin taivutustyypin tunnistaa. Seljakin (2006: 125126)esittaa, etta innitiivivartalon perusteella voidaan paatella verbi 2. konjugaatioon kuu-luvaksi, jos

1. innitiivivartalo paattyy /è/-aanteeseen eika ole osa juurimora. Tasta seuraa,etta verbit tyyppia æåíèòü, ó÷èòü, çâîíèòü, ïðîñèòü ovat toisen konjugaationverbeja, mutta verbit ïèòü, øèòü, áèòü ensimmaisen, samoin kuin verbit áðèòü(`ajaa (partaa)') ja ãíèòü (`pilaantua'). Tama on ylivoimaisesti suurin ryhma: Wi-kisanakirjadatan 2. konjugaation sanoista perati 5086 paattyy innitiivissa èòü.

2. innitiivivartalo paattyy /à/-vokaaliin, jota edeltaa suhuaanne, eika /à/-vokaalisaily preesensvartalossa. Tama tarkoittaa verbeja tyyppia ñëûøàòü, äåðæàòü, ïðîçâó÷àòü,ëåæàòü. Lisaksi a:han ilman suhuaannetta paattyvat ñïàòü ja ãíàòü. Jos /a/ sailyypreesensvartalossa, kyseessa on 1. konjugaation sana (îáåùàòü ym.). Wikisanakir-jan aineistossa taman ryhman sanoja on 243.

3. innitiivivartalo paattyy /à/-vokaaliin ja sita edeltaa vokaali j-aanne: ñòîÿòü, áîÿòüñÿ.

79

Wikisanakirjadatassa naita tapauksia on 27 ja kaikki ovat johdoksia edella maini-tuista kahdesta verbista (esimerkiksi ïðîñòîÿòü, äîñòîÿòüñÿ, ïîáîÿòüñÿ ym.)

4. innitiivimuoto paattyy -åòü, eika å saily preesensvartalossa. Tallaisia sanoja onWikisanakirja-aineistossa 373, esimerkiksi ïðîçâåíåòü, îãëÿäåòü, ñìîòðåòüñÿ, çàõðàïåòüym usein kyseessa on jokin aanen lahettamiseen liittyva verbi kuten õðàïåòü,çâåíåòü. Jos å sailyy preesensvartalossa, verbi kuuluu 1. konjugaatioon kuten esi-merkiksi ïîêðàñíåòü.

12.2 Innitiivi- ja preesensvartaloiden suhteista

ensimmaisessa deklinaatiossa

Tarkastellaan viela ensimmaisen deklinaation tarkeimpia sisaisia sanaryhmia, joita tassaerotellaan seitseman.

12.2.1 1. ryhma

Produktiivisin ja ylivoimaisesti suurin ryhma ovat verbit tyyppia ÷èòàòü, joissa in-nitiivivartalon lopussa on jokin vokaaleista à, å, è/û tai ó (Øåëÿêèí 2006: 127). Yh-teista talle ryhmalle on, etta preesensvartalo loppuu /j/-aanteeseen: ÷èòàòü - ÷èòàj-,ïîêðàñíåòü - ïîêðàñíåj, äóòü - äój. Taman lisaksi innitiivivartalon viimeinen vokaa-li on preesensvartalossa joskus eri: îòêðûòü - îòêðîj, ìûòü - ìîj, áðèòü - áðej sekaèj-vaihtelu sanoissa ltyyppia /áèòü//áüþ/ò (foneettisesti: /áè/ò'//áj/óò/).

12.2.2 2. ryhma

Toisen 1. konjugaation sisaisen ryhman muodostavat ne tutut verbit, joiden innitiivivar-talo paattyy /îâà/ (tai /åâà/) ja preesensvartalo /ój/: /èíòåðåñ/îâà/ /èíòåðåñ/ój/,/æåâà/ /æój/ (æåâàòü, `purra').

12.2.3 3. ryhma

Hieman edellisen kaltainen ryhma ovat verbit tyyppia äàâàòü. Nailla innitiivivartalonloppu on muotoa /àâà/ ja preesensvartalo /àj/. Ryhmaan kuuluvat esimerkiksi /ïðèçíàâà/òü/ /ïðèçíà/j/, /óñòàâà/òü/ /óñòàj/.

12.2.4 4. ryhma

Seuraavaksi ryhmaksi voidaan erottaa verbit tyyppia ïèñàòü. Naissa innitiivivartalopaattyy /à/-vokaaliin, ja preesensvartalo eroaa innitiivivartalosta juurimorn viimeisenkonsonantin osalta: /ïèñà/ /ïèø/, /ïëàêà/ /ïëà÷/.3 Seljakinin (2006: 129) mukaantaman tyypin verbeja on noin sata (ïèñàòü, ñêàçàòü, äâèãàòü, ìàõàòü,èñêàòü,áðûçãàòüym.).

3Huomaa, ettei naita verbeja pida sekoittaa niihin ensimmaisen konjugaation verbeihin, joilla tapahtuupreesensvartalon sisalla aanteenmuutos /î/-alkuisissa muodoissa (ks. æèòü edella).

80

12.2.5 5. ryhma

Verbit, joiden innitiivivartalo paattyy íó, voidaan jakaa kahteen ryhmaan sen perus-teella, miten niiden preteritimuodot muodostetaan. Ensimmaiseen ryhmaan kuuluvatmomentaaniset (îäíîàêòíûé) verbit tyyppia òîëêíóòü, joilla preteritimuoto muodos-tetaan suoraan innitiivivartalon perusteella (/òîëêíó/ë/). Toisen ryhman muodosta-vat verbit tyyppia îñòûíóòü (`jaahtya, haaleta'), jotka ilmaisevat asteittaista oloti-lan muutosta ja joiden preteritimuodoissa íó-suksi katoaa taivutuspaatteen edelta(îñòûë). Naita jalkimmaisia verbeja on selvasti vahemman, Seljakinin (2006: 129) mu-kaan noin viisikymmenta. Kummassakin tapauksessa preesensvartalo paattyy /í/ (òîëêí îñòûí). Yhteensa naita ryhmia edustaa Wikisanakirjan aineistossa 926 verbia, esimer-kiksi ïîäâèíóòü, øàãíóòü, çàì¼ðçíóòü (preteriti çàì¼ðç).

12.2.6 6. ryhma

Seljakin (2006: 133) laskee perustellusti omaksi ryhmakseen verbit tyyppia íà÷àòü/îáíÿòü(`halata') / ïîíÿòü/íàæàòü (`painaa'), joissa preesensvartalo eroaa melko selkeasti in-nitiivivartalosta. Muodostus noudattaa mallia /íà÷à/ /íà÷í/, /îáíÿ/ /îáíèì/,/ïîíÿ/ /ïîéì/, /íàæà/ /íàæì/. Kaikissa tapauksissa siis preesensvartaloon ilmes-tyy nasaali /ì/ tai /í/ seka taman lisaksi joko /è/ tai /j/.

12.2.7 7. ryhma

Ehka haastavimman ryhman muodostavat verbit, joissa tapahtuu edella mainittu aanteenmuutosmuissa kuin yksikon ensimmaisessa ja monikon kolmannessa persoonassa. Lisaksi tamanryhman verbeilla esiintyy esimerkiksi vaistyvan vokaalin ilmiota. Ryhman muodostavatseuraavat alaluokat:

innitiivissa -÷ü paattyvat verbit tyyppia ïå÷ü, æå÷ü, ëå÷ü, joilla innitiivi- japreesensvartalot ovat identtiset. Huomaa vaistyva vokaali æå÷ü-verbilla (innitiiviæå÷ü, mutta preesensmuodot /æã/ó, /ææ¼øü/ jne.) ëå÷ü-verbilla puolestaan onpreesensmuodoissa vartalon lopussa a-vokaali: ëÿãó, ëÿæåøü ym.

innitiivissa /ñòè/ tai /çòè/ tai /ñòü/ paattyvat verbit kuten íåñòè,ñïàñòè, âåçòè,êðàñòü ja ïîïàñòü. Nailla verbeilla aanteenmuutos tapahtuu liudentumattomienja liudentuneiden konsonanttien valilla, kuten (selvyyden vuoksi foneettisesti esi-tettyna) /âåç/ó /âåç'/îø ja /ïîïàä/ó /ïîïàä'/îø/. Osalla ñòè-innitiivinsaavista verbeista seka kaikilla ñòü-innitiivin saavista preteritin vartalo paattyyvokaaliin ja saa peraansa normaalin ë-tunnuksen (vrt. âåçòè â¼ç ja áðåñòè áð¼ë/ ïîïàñòü ïîïàë).

Edellisen kaltainen alaryhmansa ovat verbit ïëûòü ja æèòü, joilla preesensvarta-lo loppuu innitiivivartalossa esiintymattomaan â-konsonanttiin ja on siis muotoa/æèâ/ tai /ïëûâ/ ja joilla myos toteutuu aanteenmuutos liudentuneiden ja liuden-tumattomien konsonanttien valilla. Vastaavasti verbilla ó÷åñòü preesensvartalossaon ylimaarainen ò: ó÷åñòü /ó÷ò/. Myos verbit tyyppia óìåðåòü kuuluvat tahan

81

ryhmaan: niillakin tapahtuu vaihtelu liudentuneen ja liudentumattoman konsonan-tin valilla. Lisaksi havaitaan vaistyva vokaali: innitiivivartalo on muotoa /óìåðå/,preesensvartalo /óìð/.

12.3 Epasaannollisesti taipuvia verbeja

Edella kasiteltiin etenkin ensimmaiseen konjugaatioon liittyvia paikoin melko monimut-kaisiakin eroja innitiivi- ja preesensvartaloiden valilla seka preesensvartalon sisalla ta-pahtuvia aanteenmuutoksia niin ensimmaisessa kuin toisessakin konjugaatiossa. Vaikkakuvatut ilmiot tekevat venajan verbitaivutuksesta melko laajan ilmion, voidaan todeta,etta loppujen lopuksi suuri osa verbeista sopii kuitenkin joko ensimmaiseen tai toiseenkonjugaatioon poikkeuksia ja sekataivutustapauksia ei ole alyttoman paljon. Wikisana-kirjan aineistossa varsinaisten poikkeustapausten luokkaan osuu vain 122 tapausta (mu-kana paljon johdoksia) kaikkiaan noin 27 000 verbilekseemista . Merkittavimpia naista lie-nevat õîòåòü, áåæàòü, äàñòü ja åñòü (linkit Wikisanakirjaan). Kaksi ensimmaista sekoit-tavat 1. ja 2. deklinaation, äàòü-verbissa on tyystin omat paatteensa ja åñòü-verbillakinyksikon ensimmainen persoona saa aivan oman, muista slaavilaisista kielista kuten tse-kista tutun m-paatteen seka eraita muutoksia preesensvartaloon.

12.4 Muutama sana painoista

Tassa yhteydessa verbien painotyyppeihin ei perehdyta yhta tarkasti kuin substantiivien.Seljakinin (2006: 136) perusteella voidaan kuitenkin todeta, etta verbit jakautuvat painonpuolesta kolmeen paaryhmaan:

1. Paino aina vartalolla

Tahan kuuluvat kaikki verbit, joiden innitiivi paatty painottomaan àòü-tavuun kuten îáÅäàòü, ëÀÿòü, Åõàòü ym. Muutenkin edella esitetty 1. kon-jugaation ensimmainen ja suurin alaryhma sisaltaa kaytannossa vain tahanpainotyyppiin kuuluvia verbeja (poikkeuksena verbit tyyppia áèòü / ïåòü).Lisaksi suurin osa îâà/åâà-suksillisista verbeista (toinen 1. konjugaation ala-ryhma) kuuluu tahan ryhmaan.

2. Paino aina paatteella

Tahan paatetyyppiin kuuluu suurin osa edella 1. konjugaation seitsemanneksialaryhmaksi luokitelluista verbeista (æèòü, íåñòè, êðàñòü ym. MUTTA ëå÷ü,ñåñòü). Toinen suuri tyhma ovat toisen konjugaation verbit, joiden innitii-vi loppuu painolliseen /èòü/-tavuun(çâîíèòü, òâîðèòü ym.). Lisaksi joita-kin îâà/åâà-verbeja (æåâàòü, îñíîâàòü, êëåâàòü ym.) ja kaikki àâà-verbit(äàâàòü, ïðèçíàòü ym.).

3. Paino aina vartalolla paitsi yksikon ensimmaisessa persoonassa

82

Tahan paatetyyppiin kuuluvat kaikki edella neljanneksi 1. konjugaation ala-ryhmaksi luetellut verbit, jos ne loppuvat innitiivissa painolliseen àòü-tavuun(ïèñàòü, ìàõàòü). Lisaksi tahan kuuluu parikymmenta 2. konjugaation pai-nolliseen èòü-tavuun innitiivissa paattyva verbia kuten âîäèòü, êóïèòü,ëîâèòü, êîðìèòü, ñòóïèòü ym.

12.5 Partisiippien muodostus

Pohjustetaan nyt tulevaa luentoa paaluokista kaymalla lapi viela yhta sananmuodos-tusoppiin liittyvaa teemaa: partisiippien muodostusta.

12.5.1 Mita partisiipit ovat?

Verbeilla on niin suomessa kuin venajassa kahdenlaisia muotoja: persoonamuotoja (ñïðÿãàåìûåôîðìû ãëàãîëà) ja nominaali- eli inniittimuotoja (íåñïðÿãàåìûå ôîðìû ãëàãîëà).Persoonamuodot taipuvat suomalaisen nimityksensa mukaisesti persoonissa tai venajantapauksessa menneen ajan muotojen osalta suvussa ja luvussa. Nominaalimuodot puo-lestaan muistuttavat taivutukseltaan ja osin myos syntaktiselta kayttaytymiseltaan no-mineja, esimerkiksi adjektiiveja. Partisiipit ovat nominaalimuoto, joita on seka suomessaetta venajassa mutta jotka eivat kuitenkaan naissa kahdessa kielessa muodosta identtisiakategorioita.Venajassa partisiipit voidaan jakaa neljaan ryhmaan riippuen niiden edustamasta ai-

kamuodosta ja paaluokasta (molemmat verbien ilmaisemia kieliopillisia kategorioita).

1. Aktiivin partisiipit

aktiivin partisiipin preesensmuoto ilmaisee jonkin subjektin jotakin ominai-suutta nykyhetkessa: ÷åëîâåê, íåñóùèé ÿùèê. Suomessa tata vastaa niinkutsuttu VA-partisiippi (ks. VISK 521): laatikkoa kantava henkilo.

aktiivin partisiipin preteritimuotoa puolestaan vastaa suomen NUT-partisiippija se ilmaisee vastaavaa ominaisuutta menneessa ajassa: ÷åëîâåê, í¼ñøèéÿùèê (laatikkoa kantanut henkilo)

2. Passiivin partisiipit

passiivin partisiipin preesensmuoto ilmaisee jonkun agentin jollekin kohteellesuorittamaa tai suoritettavissa olevaa toimintaa: ÿùèê, íåñîìûé ÷åëîâåêîì(ihmisen kantama laatikko). Tata vastaa usein suomen agenttipartisiippi. Toi-saalta suomen agenttipartisiippi on nimensa mukaisesti sidottu tekijaan: asiatovat aina jonkun tekemia, joten kun tekijaa ei ilmaista, joudutaan suomes-sa turvautumaan muihin muotoihin. Vertaa esimerkiksi muotoa ïîíèìàåìûévirkkeessaÈíòåðåñ äëÿ íèõ ïðåäñòàâëÿþò òåððèòîðèè, óäîâëåòâîðÿþùèåîïðåäåëåííûì (õîòÿ è íå âñåãäà îäíîçíà÷íî ïîíèìàåìûì) ïðèíöèïàì,jossa partisiippi ilmaistaisiin suomeksi pikemminkin `ymmarrettavissa ole-va'. Toisaalta lauseessa Äåíüãè äîëæíû õðàíèòüñÿ â õîðîøî îõðàíÿåìûõ

83

ïîìåùåíèÿõ agentittoman passiivin partisiipin preesensmuodon vastineenaon puhtaasti vain suomen TU-partisiippi (hyvin vartioiduissa).

12.5.2 Miten partisiipit muodostetaan?

Rajoituksia

Venajan partisiipeissa on syyta kiinnittaa huomiota siihen, ettei kaikkia partisiippeja voimuodostaa kaikista verbeista. Tarkastellaan ensin, mita puhtaan sananmuodostuksellisiarajoituksia partisiippien muodostamiseen liittyy.

Sananmuodostukselliset rajoitukset Paapiirteissaan sananmuodostuksen tasolla ovatvoimassa seuraavat rajoitukset:

1. Niin aktiivin kuin passiivin partisiipin preesensmuotoja muodostetaan vain im-perfektiivisen aspektin verbeista.

2. Passiivin partisiipin preteritimuotojamuodostetaan vain perfektiivisen aspek-tin verbeista.

3. Aktiivin partisiipin preteritimuotoja voidaan muodostaa aspektista riippu-matta.

Kayttoon liittyvat rajoitukset Vaikka jokin partisiippimuoto voitaisiin teoriassa muo-dostaa, on usein kaytannossa niin, ettei muotoa kuitenkaan ole olemassa. Ensinnakinpartisiippien kayttoa rajoittaa se syntaktinen seikka, etta passiivin partisiippimuotojamuodostetaan paaasiassa transitiiviverbeista eli verbeista, jotka saavat taydennyksekseensuoran objektin (poikkeuksena esimerkiksi ðóêîâîäèòü ÷åì, josta voidaan muodostaapassiivin partisiipin preesensmuoto). Seljakin (2006: 177) huomauttaa lisaksi erityises-ti passiivin partisiipin preesensmuodoista, etta ne ovat tyyliltaan kirjallisia, mista joh-tuen monista arkipaivaisista verbeista niita ei todellisuudessa muodosteta: esimerkiksiverbeista ðóãàòü, êîðìèòü, êðûòü. Wade (2010: 369) antaa tarkemman luettelon siita,minka tyyppisista verbeista ei passiivin partisiipin preesensia muodosteta. Waden huo-miot ovat paapiirteissaan seuraavia:

Passiivin partisiipin preesensia ei muodosteta verbeista, joiden innitiivi paattyy-÷ü, -óòü, -åðåòü, -çòü, -ñòü

Ei myoskaan monista yksitavuisista verbeista kuten áèòü, áðàòü, ìûòü, øèòü Ei useimmista edella 1. konjugaation 4. alaryhmaksi nimitetyista verbeista (ïèñàòü,ïëàêàòü, ïðÿòàòü)

Monet 2. konjugaation verbit ovat sellaisia, ettei niista muodosteta passiivin parti-siipin preesensia. Wade mainitsee esimerkkeina mm. verbit áëàãîäàðèòü, ïëàòèòü,ïîðòèòü ja ÷èñòèòü.

Vartalot

Partisiipit muodostetaan venajassa suksien avulla. Nikunlassin (2002: 163) mukaanmuodostus voidaan (hieman yksinkertaistaen) tiivistaa toteamalla, etta preesensmuoto-

84

jen pohjana on preesensvartalo, preteritimuotojen pohjana innitiivivartalo. Nain ollenedella esimerkkina toimineesta íåñòè-verbista voidaan preesensmuotojen osalta todeta:

a) Aktiivin partisiipin preesens:

1. Preesensvartalo muodostetaan íåñòè /íåñ/óò/ /íåñ/2. Aktiivin partisiipin preesens muodostetaan /óù/-suksilla3. Aktiivin partisiipin preesensmuodon vartaloksi saadan /íåñ/óù/4. Partisiippimuotojen taivutuspaatteet ovat adjektiivideklinaation mukaiset, jo-

ten aktiivin partisiipin preesensmuotoja íåñòè-sanasta ovat /íåñ/ó/ùèé/,/íåñ/óù/àÿ/ ym.

b) Passiivin partisiipin preesens:

1. Preesensvartalo muodostetaan íåñòè /íåñ/óò/ /íåñ/2. Aktiivin partisiipin preesens muodostetaan /îì/-suksilla3. Aktiivin partisiipin preesensmuodon vartaloksi saadan /íåñ/îì/4. Partisiippimuotojen taivutuspaatteet ovat adjektiivideklinaation mukaiset, jo-

ten aktiivin partisiipin preesensmuotoja íåñòè-sanasta ovat /íåñ/îì/ûé/,/íåñ/îì/àÿ/ ym.

Preteritimuotojen kohdalla on parempi kayttaa esimerkkina jotakin saannollisen in-nitiivivartalon verbia, esimerkiksi ïðî÷èòàòü:

a) Aktiivin partisiipin preteriti:

1. Innitiivivartalo muodostetaan /ïðî÷èòà/òü /ïðî÷èòà/2. Aktiivin partisiipin preteriti muodostetaan /âø/-suksilla3. Aktiivin partisiipin preteritimuodon vartaloksi saadaan /ïðî÷èòà/âø/4. Partisiippimuotojen taivutuspaatteet ovat adjektiivideklinaation mukaiset, jo-

ten aktiivin partisiipin preesensmuotoja ïðî÷èòàòü-sanasta ovat /ïðî÷èòà/âø/èé,/ïðî÷èòà/âø/àÿ ym.

b) Passiivin partisiipin preteriti:

1. Innitiivivartalo muodostetaan /ïðî÷èòà/òü /ïðî÷èòà/2. Passiivin partisiipin preteriti muodostetaan /íí/-suksilla3. Aktiivin partisiipin preteritimuodon vartaloksi saadaan /ïðî÷èòà/íí/4. Partisiippimuotojen taivutuspaatteet ovat adjektiivideklinaation mukaiset, jo-

ten aktiivin partisiipin preesensmuotoja ïðî÷èòàòü-sanasta ovat /ïðî÷èòà/íí/ûé,/ïðî÷èòà/íí/àÿ ym. Lisaksi voidaan muodostaa lyhyet muodot /ïðî÷èòà/í/ø/,/ïðî÷èòà/í/à/ym., joissa /îíí/-suksin sijasta on suksi /îí/

Suksit

Partisiippien muodostamisessa kaytettavat suksit vaihtelevat jonkin verran. Seuraavas-sa kaydaan lapi vaihtelut muodostussukseissa partisiipeittain (tarkemmin ks. Nikun-lassi 2002: 162, Øåëÿêèí (2006): 175178).

85

Preesenspartisiipit Partisiippien preesensmuotojen muodostus on selkeaa. Aktiivinpartisiipin preesensin sukseja on kaksi: /óù/ ja /àù/. Nama jakautuvat siististi niin,etta 1. konjugaation verbeilla suksi on /óù/, 2. konjugaation verbeilla /àù/. Passii-vin partisiipin preesensmuodoissa 1. konjugaation suksi on /îì/ ja 2. konjugaationsuksi /èì/. Huomaa jalleen kerran, etta /îì/-suksin vokaali on painollisen tavunjalkeinen redusoitunut /î/, jota liudentuneen konsonantin tai j-aanteen jaljessa mer-kitaan å-kirjaimella.Tarkastellaan esimerkkia kummastakin konjugaatiosta.

a) Verbi /ïîêóïàòü/ kuuluu 1. konjugaatioon. Preesenspartisiipit muodostetaan pree-sensvartalosta, joka tassa tapauksessa on /ïîêóïàj/.

Aktiivin partisiipin tunnus 1. konjugaatiolla on /óù/, joten muodoksi saa-daan: /ïîêóïàj/óù/èé/.

Passiivin partisiipin tunnus 1. konjugaatiolla on /îì/ joten muodoksi saadaan/ïîêóïà/åì/ûé (foneettisessa asussaan /ïîêóïàj/îì/ûé)

b) Verbi /äåðæàòü/ kuuluu 2. konjugaatioon. Preesenspartisiipit muodostetaan pree-sensvartalosta, joka tassa tapauksessa on /äåðæ/.

Aktiivin partisiipin tunnus 2. konjugaatiolla on /àù/, joten muodoksi saa-daan: /äåðæ/àù/èé/.

Passiivin partisiipin tunnus 1. konjugaatiolla on /èì/ joten muodoksi saadaan/äåðæ/èì/ûé

Kuten todettu, preesenspartisiipit muodostetaan saannonmukaisesti preesensvartalos-ta. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin edella 1. konjugaation toiseksi alaryhmaksi ni-metty joukko, jonka verbeilla passiivin partisiipin muodostus tapahtuu innitiivivartalonperusteella. Esimerkiksi sanat ïðèçíàâàòü ja äàâàòü saavat siis muodoiksi ïðèçíàâàåìûé/äàâàåìûé(eivatka preesensvartaloon pohjautuvia *ïðèçíàþåìûé/*äàþåìûé).

Aktiivin partisiipin preteriti Aktiivin partisiipin preteritissa on myos kaksi eri vaih-toehtoa suksille: /âø/ tai /ø/. Ensimmaista kaytetaan, jos verbin innitiivivartalopaattyy vokaaliin, toista muissa tapauksissa. Selkeita sanoja tassa suhteessa ovat sanat,joilla innitiivin tunnus on tavallinenòü: /ïðî÷èòà/âø/èé/, /èãðà/âø/èé, /ðàññìàòðèâà/âø/èéjne. Enemman pohdiskelua vaativat ÷ü-, ñòü ja ñòè-innitiivit.Pohditaan ensin ÷ü-paatteisia verbeja, esimerkiksi verbeja ïå÷ü ja ñòðè÷ü (`leikata

hiuksia'). Edella todettiin, etta innitiivivartalo on nailla verbeilla preesensvartalon kal-tainen eli muodostetaan /ïå÷ü/ /ïåê/óò/ /ïåê/ ja /ñòðè÷ü/ /ñòðèã/óò/ /ñòðèã/.Naissa tapauksissa innitiivivartaloita ovat siis ïåê ja ñòðèã, jotka paattyvat konsonant-tiin. Partisiipin muodostava suksi on siis /ø/, joten aktiivin partisiipin preteritimuodotovat /ï¼ê/ø/èé/ ja /ñòðèã/ø/èé/ (huomaa kuitenkin painollinen î-vokaali ï¼êøèé-sanassa).Myos ñòè-verbeista todettiin edella, etta innitiivivartalo on preesensvartalon kaltai-

nen. Nain ollen íåñòè-verbin innitiivivartalo on /íåñòè/ /íåñ/óò/ /íåñ/. Koska

86

vartalo paattyy konsonanttiin, kaytetaan /ø/-suksia ja aktiivin partisiipin preteriti-muodoksi saadaan /í¼ñ/ø/èé (tassakin tapauksessa vartalon vokaalina o). EsimerkiksiÏîâåñòè-verbista innitiivivartalo taas on /ïîâåä/, joten aktiivin partisiipin preteritissasaadaan /ïîâåä/ø/èé. Erikseen on mainittava èäòè-verbi, jonka partisiippimuodossavartalo muuttuu kokonaan ja on /øåä/ø/èé.×ü- ja ñòè-paatteisten verbien tavoin myos ñòü-paatteisilla verbeilla innitiivivartalo

on preesensvartalon kaltainen: /ñåñ/òü/ /ñÿä/, /óïàñ/òü/ /óïàä/. Nailla verbeillapartisiipin muodostus ei kuitenkaan noudata edella kuvattua logiikkaa, vaan verbit saavatâø-suksin, joka liitetaan preteritimuodon vartaloon. Aktiivin partisiipin preteritimuo-dot ovat talloin: ñåñòü /ñå/âø/èé/ ja óïàñòü /óïà/âø/èé/.

Passiivin partisiipin preteriti Passiivin partisiipin preteritin muodostamiseksi on mui-ta partisiippeja enemman eri sukseja. Vaihtoehtoja ovat /íí/, /îíí/ ja /ò/. Muo-dostus on edellisia partisiippeja hankalampaa myos siina mielessa, etta siihen liittyyaanteenmuutoksia. Suksit jakautuvat seuraavasti:

1. Jos verbin innitiivivartalo paattyy à-suksiin, on partisiipin muodostava suf-ksi muotoa /íí/. Esimerkiksi ïðî÷èòàòü-verbilla innitiivivartalo muodostetaan/ïðî÷èòàòü/ /ïðî÷èòà/òü/ ja se loppuu /à/-suksiin. Partisiippimuoto on siis/ïðî÷èòà/íí/ûé/.

2. Hankaluutena edellisen kohdan osalta on, etta verbien innitiivivartalon vokaa-li voi olla /à/, vaikka kyseessa ei olisikaan verbinmuodostussuksi /à/ voi ni-mittain olla osa verbin juurimorfeemia, kuten sanoissa /íà÷à/òü. Tallaisia ovatitse asiassa kaikki edella 1. konjugaation 6. ryhmaksi luetellut verbit: íàæàòü,ïîíÿòü, ïðèíÿòü jne. Naissa tapauksissa partisiippi muodostetaan /ò/-suksilla:/íàæà/ò/ûé, /íà÷à/ò/ûé jne. lukuun ottamatta eraita poikkeuksia: äàòü äàííûé.

3. /ò/-suksia puolestaan kaytetaan myos, jos innitiivivartalo paattyy /íó/, /åðå/tai -/î/. Esimerkiksi /âûòåðåòü/-verbin innitiivartalo on /âûòåðå/. Tasta muo-dostetaan passiivin partisiipin preteriti poistamalla viimeinen vokaali ja lisaamalla/ò/-suksi: /âûòåð/ò/ûé. /Çàòÿíóòü/-verbin vartalo on puolestaan /çàòÿíó/ japartisiippimuoto /çàòßíóòûé/.

4. Jos verbin innitiivivartalo paattyy konsonanttiin, partisiippi muodostetaan suk-silla /îíí/. Esimerkiksi ïðîâåñòè-verbilla preesens- ja innitiivivartalo ovat yhte-nevat, joten innitiivivartalokin muodostetaan /ïðîâåä/óò /ïðîâåä/. Tahan lii-tetaan /îíí/-suksi, jolloin partisiippimuodoksi saadaan /ïðîâåä/¼íí/ûé. Lisaksitaman paatteen saavat toisen konjugaation verbit, joiden innitiivivartalo paattyy/è/- tai /å/-suksiin. Tallaisia ovat esimerkiksi èñêàçèòü (`vaaristaa') ja ïðîñìîòðåòü.Èñêàçèòü-verbin innitiivivartalo on /èñêàçè/. Partisiippia muodostaessa /è/-suksihaviaa ja tilalle liitetaan /îíí/-suksi: /èñêàæ/¼íí/ûé/. Kuten huomaat, sa-malla tapahtuu aanteenmuutos. Îíí-suksin edella tapahtuvat aanteenmuutoksetovat itse asiassa samoja kuin 1. ja 2. konjugaatioiden persoonapaatteiden kohdal-la havaittiin. Ïðîñìîòðåòü-verbissa puolestaan /ïðîñìîòðå/-innitiivivartalostahaviaa /å/-suksi ja se korvautuu /îíí/-suksilla: /ïðîñìÎòð/åíí/ûé/. Huo-maa jalleen kerran, etta liudentuneen konsonantin jaljessa painoton /î/-aanne kir-

87

joitetaan å:na.

88

13 Paaluokka kieliopillisena kategoriana

Paaluokka (çàëîã) on kieliopillinen kategoria, joka on yksinomaan verbien ominaisuus.Kategorialla on kaksi arvoa: aktiivi (äåéñòâèòåëüíûé çàëîã) ja passiivi (ñòðàäàòåëüíûéçàëîã).Paaluokkakategorian oletusarvona voi hyvin pitaa aktiivia: verbit ovat useimmiten ak-

tiivissa, ja passiivinen kaytto on niin suomessa kuin venajassakin aina jonkinasteinenpoikkeus. Tassa yhteydessa onkin kysyttava funktionaalisen morfologian kannalta tarkeakysymys: Milloin ja mihin passiivia tarvitaan?Marjatta Vanhala-Aniszewskin (1992: 242) mukaan passiivin tarkein funktio niin suo-

messa kuin venajassa on huomion vieminen pois toiminnan varsinaisesta suorittajasta(äåôîêóñèðîâêà ðåàëüíîãî ïðîèçâîäèòåëÿ äåéñòâèÿ). Vertaa tahan liittyen seuraavialauseita:

(222) ß íàïèñàë êíèãó êàê äëÿ ñîâðåìåííèêîâ, òàê è äëÿ ïîòîìêîâ(223) Êíèãà íàïèñàíà êàê äëÿ ñîâðåìåííèêîâ, òàê è äëÿ ïîòîìêîâ

Yksinkertaisimmillaan aktiivin ja passiivin erossa on kyse lauseiden 222 ja 223 valisestaerosta: lauseessa 222 on selvasti ilmaistu, kuka on vastuussa suoritetusta toiminnasta,kun taas lause 223 jattaa taman auki. Monimutkaisemmaksi ero muuttuu, kun ajatellaanpassiivilauseita, joissa tekija ilmaistaan agenttitaydennyksen avulla:

(224) Êíèãà íàïèñàíà Äîñòîåêñêèì.

Kuitenkin myos lauseesta 224 voidaan todeta, ettei paahuomio ole tekijassa vaan te-kemisen kohteessa: tekijan ilmaiseminen on ainoataan taydentavaa informaatiota.

13.1 Passiivirakenteet venajassa

Venajasta erotetaan tavallisesti kaksi erityyppista passiivirakennetta ja naiden lisaksi kol-mas rakenne, jota kaytetaan passiivin funktiossa. Varsinaisia (morfologisessa ja syntakti-sessa mielessa) passiivirakenteita ovat morfologinen (ñÿ-passiivi) ja perifrastinen passiivi(ìîðôîëîãè÷åñêèé / ïåðèôðàñòè÷åñêèé ïàññèâ) (Vanhala-Aniszewski 1992: 60). Kaik-kiin passiivirakenteisiin liittyy olennaisena vaatimuksena verbin transitiivisuus: toisinsanoen intransitiiviverbeja kuten áåæàòü, ðàñòè, ðàáîòàòü ei voi kayttaa passiivissa.

13.1.1 Morfologinen passiivi

Morfologinen passiivi muodostetaan nimensa mukaisesti morfologisin keinoin, lisaamallapostksi /ñÿ/ imperfektiivista aspektia edustavaan verbiin. Koska se muodostetaan imper-fektiivisen aspektin verbeista, seurauksena on, etta morfologisella passiivilla kuvattava

89

toiminta on aina prosessuaalista (ïðîöåññíûé), se ei koskaan saavuta suoritetun toimin-nan rajaa tai voi kertoa loppuun saatetusta prosessista. Morfologinen passiivi voidaanmuodostaa niin menneen (esimerkit 228, 229) kuin ei-menneen ajan muodoista (esimerkit225, 226, 227), mukaan lukien futuurimuodot.

(225) Çàâîä ñòðîèòñÿ íà íîâîé ïðîìûøëåííîé ïëîùàäêå(226) Òåìà áóäåò îáñóæäàòüñÿ è íà ïðîâîäèìîé Âûñøåé øêîëîé ýêîíîìèêè ×åòâ¼ðòîé

åæåãîäíîé êîíôåðåíöèè(227) Óçáåêñêèé õëåá ïå÷¼òñÿ â òðàäèöèîííûõ ãëèíÿíûõ ïå÷àõ òàíäûðàõ.(228) Âñå äåòàëè áóäóùåãî äîìà èçãîòàâëèâàëèñü äëÿ âàñ íà äîìîñòðîèòåëüíûõ

êîìáèíàòàõ(229) Âûÿñíèëîñü, ñàìîëåò ïðîåêòèðîâàëñÿ åùå â íà÷àëå ïÿòèäåñÿòûõ ñïåöèàëèñòàìè

ôèðìû ¾Ëîêõèä ýðêðàôò êîðïîðåéøåí¿

13.1.2 Perifrastinen passiivi

Perifrastisella passiivilla tarkoitetaan partisiippien ja áûòü-verbin avulla muodostettavaapassiivirakennetta. Tarkkaan ottaen rakenne muodostetaan passiivin partisiipin preteri-tin lyhyista muodoista. Kuten edelliselta luennolta muistat, passiivin partisiipin preteriti-muotoja tehdaan ainoastaan perfektiivisen aspektin verbeista, joten perifrastinen passiiviheijastelee perfektiivisen aspektin ominaisuuksia siina missa morfologinen passiivi im-perfektiivisen aspektin. Myos tata passiivimuotoa on mahdollista kayttaa niin menneen(esimerkit 230, 231) kuin ei-menneen ajan toiminnasta (esimerkki 232).

(230) Äàííàÿ òåõíîëîãèÿ áûëà èñïîëüçîâàíà äëÿ ïîäãîòîâêè âõîäíûõ òåñòîâ ïî ìàòåìàòèêå(231) Âåðòîë¼ò áûë îáíàðóæåí 6 ñåíòÿáðÿ â Èíãóøåòèè(232) Îñîáîå âíèìàíèå áóäåò óäåëåíî íàðàùèâàíèþ ìåæäóíàðîäíîãî ïàðòíåðñêîãî

ñîòðóäíè÷åñòâà

Perifrastista passiivia voidaan kayttaa myos ilman áûòü-verbia. Talloin on Vanhala-Aniszewskin (1992: 66) mukaan kyse niin kutsutusta passiivin perfektimerkityksesta(ïåðôåêò ïàññèâà). Keskeisinta tassa merkityksessa on ajatus siita, etta toiminnan tu-los on puhehetkella voimassa. Nain ollen esimerkissa 233 Hodorkovski on puhehetkellapidatettyna (merkitys on staattinen), kun taas áûòü-verbin sisaltavassa esimerkissa 234pidatys kuvataan menneisyydessa tapahtuneena toimintana, jonka tuloksen ei oletetaolevan enaa voimassa:

(233) Õîäîðêîâñêèé àðåñòîâàí(234) Õîäîðêîâñêèé áûë àðåñòîâàí (ïîñëå ÷åãî åãî ïîâåçëè â Ìîñêâó äëÿ äîïðîñîâ)

13.1.3 Indeniittis-persoonainen rakenne

Indeniittis-persoonaiset (íåîïðåäåëåííî-ëè÷íûå) rakenteet eivat ole morfologian taisyntaksin kannalta varsinaisia passiivimuotoja, mutta niita yhta kaikki kaytetaan sa-maan tarkoitukseen kuin passiivia: ennen kaikkea varsinaisen tekijan haivyttamiseen tai

90

identioimatta jattamiseen. Kiinnostavaa kylla, juuri indeniittis-persoonaiset rakenteetvastaavat esimerkiksi Nikunlassin (2002: 162, 203) mukaan kaikkein lahimmin suomenpassiivirakenteita.Indeniittis-persoonaiset rakenteet muodostetaan venajassa tavallisimmin jattamalla

lauseesta pois subjekti ja kayttamalla verbin monikon kolmannen persoonan muotoa taimonikon preteritimuotoa. Lisaksi on mahdollista kayttaa áûòü-verbia ja lyhytta adjek-tiivia tai passiivin partisiipin preteritin lyhytta neutrimuotoa, jota usein (muttei aina)seuraa innitiivi. Seljakin (2006: 261) antaa kustakin indeniittis-persoonaisesta lause-tyypista seuraavat esimerkit. Esimerkissa 235 muodostuksen pohjana on monikon kolmaspersoona, esimerkissa 236 preteritin monikkomuoto, esimerkissa 237 partisiippimuoto in-nitiivin kanssa ja esimerkissa 238 partisiippimuoto ilman innitiivia.

(235) Ïî ðàäèî ïåðåäàþò ïîñëåäíèå èçâåñòèÿ(236) Âûñòàâêó îòêðûëè â÷åðà(237)  øêîëå áûëè äîâîëüíû åãî ðàáîòîé(238) Íàì ðåêîìåíäîâàíî îòìåíèòü ïîõîä â ãîðû(239)  ãîðîäå ïîñòðîåíî ìíîãî äîìîâ

Tassa yhteydessa on hyva mainita, etta indeniittis-persoonaista rakennetta muis-tuttavat myos geneeris-persoonaiset (îáîáùåííî-ëè÷íûå) rakenteet. En tarkastele niitakuitenkaan yhtena passiivin ilmaisun keinona, vaan kyseessa on ennemminkin, nimensamukaisesti, pyrkimys yleistaa jokin ilmio yhden esimerkkitapauksen perusteella tarkoit-tamaan keta tahansa ihmista tai jonkin konkreettisen ryhman (lapset, opiskelijat ym.)edustajaa. Tassa merkityksessa tavallinen on etenkin yksikon toinen persoona: åñëè òûçíàåøü èíîñòðàííûå ÿçûêè, íàéòè ðàáîòó áóäåò íåòðóäíî.

13.1.4 Passiivilauseen agentti

Toisin kuin suomessa, venajassa passiivilauseenkin tekija voidaan erikseen mainita. Tahankaytetaan niin kutsuttua agenttitaydennysta (àãåíòèâíîå äîïîëíåíèå), joka ilmaistaaninstrumentaalilla. Esimerkiksi virkkeeseen 234 voitaisiin liittaa tekija, jolloin saataisiinvirke 240. Tekija voidaan lisata myos morfologisesti muodostettuun passiivirakenteeseen,jolloin esimerkista 225 saadaan 241:

(240) Õîäîðêîâñêèé áûë àðåñòîâàí ïîëèöèåé(241) Çàâîä ñòðîèòñÿ êîìïàíèåé NCC.

Huomaa kuitenkin, etta vaikka tekijan ilmaisu on mahdollista, se ei ole yleista. Vanhala-Aniszewskin (1992: 244245) mukaan agenttimuotoja kaytetaan lahinna virallisessa asia-tyylissa ja tieteellisessa tyylissa. Nikunlassi (2002: 200) puolestaan esittaa jopa tarkanluvun: vain 20%:ssa passiivimuodoista on ilmaistu agentti.

91

14 Aika ja aspekti kieliopillisina

kategorioina

Aika on varsin poikkitieteellinen kasite. Se on merkittava niin lososessa, psykologises-sa, lingvistisessa kuin fysikaalisessakin mielessa. On luonnollista, etta ajan ilmaiseminenkielessa on yksi keskeisimmista ja tarkeimmista kysymyksista, joita niin kielenoppija kuin-tutkija joutuu pohtimaan. Menematta sen syvempiin lososiin pohdintoihin, todetta-koon kaytannon tasolla, etta ajan ja ajallisten suhteiden ilmaisuun voidaan luonnolli-sissa kielissa kayttaa ainakin verbien aikamuotoja, aspektia, adverbeja seka esimerkiksikiinan kielessa olevia temporaalipartikkeleita (Klein [1994] 1999, 143). Talla ja seuraavillakahdella luennollolla keskitymme kahteen ensiksi mainittuun kieliopilliseen kategoriaan:aikamuotoihin eli tempukseen (êàòåãîðèÿ âðåìåíè) seka aspektiin (êàòåãîðèÿ âèäà).

14.1 Aikamuodot venajassa

Aikaa ja aspektuaalisuutta paljon tutkineen kielitieteilijan A.V. Bondarkon (2005: 261)mukaan venajassa kaytossa olevat aikamuodot (aikakategorian arvot) on perinteisimmantulkinnan mukaisesti jaettu seuraavan taulukon kuvaamalla tavalla:

Aika muoto1 muoto 2

Mennyt (preteriti) ïðîøåäøåå íåñîâåðøåííîå ïðîøåäøåå ñîâåðøåííîåNykyhetki (preesens) íàñòîÿùåå íåñîâåðøåííîå -Tuleva (futuuri) áóäóùåå íåñîâåðøåííîå áóäóùåå ñîâåðøåííîå

Taulukko kiinnittaa huomion siihen, etta aikaa ilmaistaessa aikamuotokategoria ja as-pektikategoria toimivat venajassa yhteistyossa: ei oikeastaan ole mahdollista puhua aika-muodoista puhumatta myos aspektista. On tahdennettava, etta esitetyt muodot koskevatainoastaan indikatiivin tapaluokkaa (èçúÿâèòåëüíîå íàêëîíåíèå). Tutkitaan viela tois-ta versiota taulukosta, jossa kasitteiden nimet on korvattu konkreettisilla esimerkeilla,verbien îòêðûòü ja îòêðûâàòü indikatiivimuodoilla:

Aika muoto1 muoto 2

Mennyt (preteriti) îòêðûâàë îòêðûëNykyhetki (preesens) îòêðûâàþ -Tuleva (futuuri) áóäó îòêðûâàòü îòêðîþ

92

Kummassakin esitetyista taulukoista on silmiinpistavaa, etta yksi solu on tyhjana.Menneesta ja tulevasta ajasta on esitetty aspektien (perfektiivinen aspekti, ñîâåðøåííûéâèä; imperfektiivinen aspekti, íåñîâåðøåííûé âèä) mukaiset muodot: ïðîøåäøåå íåñîâåðøåííîå/ñîâåðøåííîå(imperfektiivinen/perfektiivinen preteriti), áóäóùåå íåñîâåðøåííîå/ñîâåðøåííîå (im-perfektiivinen/perfektiivinen futuuri). Nykyhetkesta ei ole kuitenkaan erotettu muotoaíàñòîÿùåå ñîâåðøåííîå (perfektiivinen preesens). Pohditaan tata hieman tarkemmin.Yksi perfektiivisen aspektin tarkeimmista ominaisuuksista on, etta se ilmaisee toimin-

nan yhtena ehjana kokonaisuutena: se on ikaan kuin molemmista paistaan rajattu jana,jota ei voi paloitella pienempiin osiin:||Tehdaan tahan liittyen ajatusleikki. Kuvittele avaamista toimintana. Ajattele vaikka

itsesi avaamassa kirjaa:

Kuvio 14.1:

Ajattele edelleen, etta silla hetkella, kun katesi on jo ottanut kirjan etukannesta kiin-ni ja nostanut sita muutaman sentin, joku kysyy sinulta, mita teet. Vastaat tietenkinAvaan kirjaa. (huomaa suomen objektin partitiivi). Jos kirjan avaaminen kuvattaisiinnyt edellisen kaltaisella janalla. . .Avaaminen alkaa || Avaaminen paattyy. . . olisi sinut puhehetkella (H) sijoitettava janalle jotakuinkin seuraavalla tavalla:Avaaminen alkaa |-H| Avaaminen paattyyMita kaikki tama kertoo tekemastasi kirjan avaamisesta toimintana? Sen, ettei toimin-

taa esiteta yhtena ehjana, suljettuna kokonaisuutena (öåëîñòíîå äåéñòâèå). Voisi sanoa,etta sina puhujana ikaan kuin astut toiminnan keskelle, sen sisaan. Venajassa tallainensisalle astuminen on mahdollista imperfektiivisen aspektin verbeilla, muttei perfektiivi-sen aspektin verbeilla. Nikunlassin (2002: 176) mukaan juuri tasta seuraa, etta perfektii-visen aspektin verbit eivat voi samalla tavoin ilmasta nykyhetkea kuin imperfektiivisenaspektin verbit. Mieti edellista ajatusleikkia ja siina annettua vastausta venajaksi. Kysy-mykseen ×òî òû äåëàåøü? on mahdollista vastata ainoastaan Îòêðûâàþ êíèãó. Josvastaus olisi Îòêðîþ êíèãó, sijoittuisi toiminta tulevaan siita syysta, etta perfektiivi-nen aspekti ei annan mahdollisuutta hypata keskelle verbin kuvaamaa toimintaa vaan

93

pakottaa kuulijan kuvittelemaan toiminnan yhtena kokonaisuutena.

14.2 Aikamuotojen muodostaminen

Siirrytaan nyt tarkastelemaan venajan aikamuotoja sananmuodostusopin kannalta. Pree-sensin muodostaminen oikeastaan kavi ilmi jo edellisesta: se tehdaan imperfektiivisen as-pektin verbeista taivuttamalla niita persoonamuodoissa1. Enemman huomiota on sensijaan kiinnitettava menneen ajan muotoihin.

14.2.1 Preteriti

Jos palautetaan mieleen edella esitetty verbivartaloiden jakaminen preesens- ja innitiivi-vartaloihin, on perussaanto preteritin muodostamiseen yksinkertainen: verbin innitiivi-vartaloon lisataan taivutuspaate /ë/. Lisaksi preteriti ilmaisee venajassa sukua ja lukua,joten /ë/-paatteen peraan lisataan viela lyhyista adjektiiveista tutut /ø/ (maskuliininnollapaate), /à/, /î/ tai /è/. Monikkoa ilmaisevan /è/-paatteen edella preteritin tunnusmuuttuu liudentuneeksi: /ë'/. Esimerkiksi verbista îòêðûâàòü saadaan innitiivivartalo/îòêðûâà/, johon liitetaan preteritin paate: /îòêðûâà/ë/. Verbilla /îòêðûòü/ innitii-vivartalo on /îòêðû/, joten preteritimuoto ennen suku-/lukupaatteita on /îòêðû/ë/.On olemassa joukko tapauksia, joissa preteritin /ë/-paatetta ei ilmaista maskuliini-

muodoissa ja joihin liittyy myos muutoksia ininitiivivartalossa. Nikunlassi (2002: 157)luettelee tahan liittyen seuraavat ryhmat:

1. Jos innitiivivartalo paattyy åðå, kuten verbeilla óìåðåòü ja âûòåðåòü. Naillaverbeilla åðå putuoaa pois menneen ajan muodoissa, niin etta verbilla âûòåðåòü(`pyyhkia') preteritimuodot ovat /âûòåð/ø, /âûòåð/ë/à, /âûòåð/ë/î ja /âûòåð/ë/è.Jos ollaan aivan tarkkoja, maskuliinimuodossa on kaksi nollapaattetta, silla sekapreteriti etta suku on ilmaistu nollapaatteella: /âûòåð/ø/ø/

2. Jos verbi kuuluu edella ensimmaisen konjugaation viidenneksi alaryhmaksi maariteltyynverbien joukkoon eika ole momentaaninen verbi (kuten òîëêíóòü, ìàõíóòü) vaan il-maisee olotilan muutosta kuten ïîãÈáíóòü tai îñëÀáíóòü. Talloin íó putoaa poisvartalosta kaikissa preteritimuodoissa: /îñëàá/ø/ø/, /îñëàá/ë/à/, /îñëàá/ë/î/,/îñëàá/ë/è/.

3. Jos verbin innitiivivartalo on sama kuin preesensvartalo ja paattyy konsonanttin(ïå÷ü, íåñòè, ìî÷ü ym.). Talloin vartalosta ei kuitenkaan havia mitaan, vaan ainoapoikkeus on /ë/-paatteen puuttuminen maskuliinimuodosta: /ï¼ê/ø/ø, /ïåê/ë/àjne. Poikkeuksen tasta muodostavat verbit tyyppia ïîïàñòü ja âåñòè. Nailla in-nitiivivartalo paattyy konsonanttiin (ïîïàä, âåä), mutta preteriti muodostetaansiten, etta vartalon viimeinen konsonantti haviaa, ja myos maskuliinimuodossa on/ë/-paate: /ïîïà/ë/ø, /â¼/ë/ø ym.

1Tassa esittamani kuvaus on tarkoituksellisen yksinkertaistettu. Todellisuudessa (ks. esim. Bondarko2005: 262265) myos perfektiivisen aspektin muodot pystyvat ilmaisemaan merkityksia, jotka ontulkittavissa preesensmerkityksiksi.

94

14.2.2 Futuuri

Jo edella oli puhetta siita, etta jos perfektiivisen aspektin verbeja kaytetaan ei-menneenajan muodossa (indikatiivin persoonamuodoissa), viitataan talloin toiminnan sisaisestarajattuudesta johtuen vaistamatta johonkin, mika tapahtuu tulevaisuudessa. Perfektiivi-sen aspektin indikatiivin persoonamuotoja nimitetaankin usein yksinkertaiseksi futuuriksi(ïðîñòîå áóäóùåå âðåìÿ) erotukseksi liittofutuurista (ñëîæíîå áóäóùåå âðåìÿ), jokapuolestaan muodostetaan imperfektiivisen aspektin verbista ja sen yhteyteen liitettavastaáûòü-verbista.Huomaa, etta liittofutuuri ja yksinkertainen futuuri eivat ole kaksi eri tapaa ilmaista

sama asia, vaan (kuten taulukot edella antavat ymmartaa) kaksi erillista muotoa, joillakummallakin on oma merkityksensa. Lauseet ÿ áóäó îòêðûâàòü ja ÿ îòêðîþ eivatole merkitykseltaan samoja. Seuraavilla luennoilla pureudutaan tarkemmin siihen, mitenimperfektiivisen ja perfektiivisen aspektin futuurimuodot eroavat toisistaan.

14.3 Aspektikategoria ja sen arvot

Nyt siirrymme kasittelemaan tarkemmin itse aspektikategoriaa. Kuten esimerkiksi persoona-tai sijakategorian kohdalta muistat, kieliopillisilla kategorioilla on aina tietty maara mah-dollisia arvoja persoonakategorialla arvot ovat 1., 2. ja 3. persoona, sijakategorialla no-minatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, instrumentaali ja prepositionaali. Aspektikate-gorian arvoina voidaan pitaa imperfektiivista aspektia (íåñîâåðøåííûé âèä) ja perfek-tiivista aspektia (ñîâåðøåííûé âèä). Mutta mita aspektilla ylipaataan tarkoitetaan?Jos halutaan antaa lavea maaritelma aspektille, sanotaan yleensa esimerkiksi, etta se

muodostaa nakokulman toimintaan tai tarkemmin sanottuna sen rakenteeseen (ks. esim.Nikunlassi 2002: 175; Klein [1994] 1999: 16). Taman maaritelman valossa voidaan puhuaylipaataan aspektuaalisuudesta, joka on lasna myos suomen kielessa. Suomessa aspektu-aalisuutta ilmaistaan usein esimerkiksi objektin sijalla (soin puuroa/puuron) tai esimer-kiksi sellaisilla verbimuodoilla kuin kuolemaisillaan virkkeessa sotilas oli kuolemaisillaan,mutta hengitti viela, joskin raskaasti. Mika tekee slaavilaisten kielten aspektista erityi-sen, on se, etta kyseessa ei ole vain yleisen tason ilmaistava nakokulma, vaan varsinainenkieliopillinen kategoria.Muistatko ensimmaisilta luennoilta, miten kieliopillisen kategorian kasite voitiin maaritella?

Maaritelma kuului, etta kieliopillinen kategoria on ominaisuus, jonka suhteen eri sanat taisananmuodot ovat oppositiossa keskenaan. Venajassa jokainen verbi ilmaisee joko perfek-tiivista tai imperfektiivista aspektia: aivan samoin kuin substantiivi edustaa aina jotakinkuudesta sijasta, edustaa verbi aina jompaakumpaa kahdesta aspektikategorian arvosta.Viedaan opposition kasitetta nyt vahan eteenpain. Paitsi oppositioista ylipaataan, kie-

litieteessa voidaan puhua myos privatiiveista oppositioista (ïðèâàòâíûå îïïîçèöèè). Pri-vatiivilla oppositiolla tarkoitetaan tilannetta, joissa toiselta opposition jasenelta puuttuujokin piirre tai ominaisuus, joka toisella on, ja tama tietyn piirteen lasnaolo tai puute onse, mika erottaa jasenet toisistaan. Venajan aspektikategorian arvot ovat juuri tallaisessa,privatiivissa, oppositiossa keskenaan. Mutta mika on se piirre, jota toinen aspekti ilmai-see ja toinen ei?

95

Esitin luennon alussa esimerkin kirjan avaamisesta. Vaitin, etta perfektiivinen aspek-ti ei annan mahdollisuutta astua sisaan avaamistapahtumaan, vaan esittaa tapahtumanyhtena rikkomattomana kokonaisuutena, jolla on alku ja loppu, toisin sanoen totaa-lisena. Juuri tama ominaisuus, jota yleisemmin voidaan nimittaa toiminnan sisaiseksirajaksi (âíóòðåííûé ïðåäåë äåéñòâèÿ), on karkeasti yleistaen se piirre, joka per-fektiivisella aspektilla on, mutta jonka suhteen imperfektiivinen aspekti onneutraali. Voidaan sanoa, etta perfektiivinen aspekti on opposition tunnusmerkilli-nen (ìàðêèðîâàííûé ÷ëåí îïïîçèöèè) osapuoli, imperfektiivinen taas tunnusmerkiton(íåìàðêèðîâàííûé ÷ëåí îïïîçèöèè). Siina, missa perfektiivinen aspekti on tarkkaanrajattu kappale

Kuvio 14.2: Perfektiivinen aspekti rajattuna kokonaisuutena

on imperfektiivinen aspekti enemman kuin epamaaraista usvaa (ajatus vertaukseenperaisin Nikunlassilta 2002: 176, joka puhuu kaasusta tai nesteesta):

Kuvio 14.3: Imperfektiivinen aspekti epamaaraisena, rajaamattomana ilmiona

On kuitenkin pidettava mielessa, etta aspektin kategoria on monimutkainen ja moni-tahoinen ilmio, jota ei ole mahdollista tai jarkevaakaan yrittaa puristaa yhteen virkkee-seen tai yhteen ominaisuuteen. Ajatus sisaisesta rajasta lienee kuitenkin toimivampi kuintavallisessa kouluopetuksessa usein esitettava toiminnan suorittaminen loppuun vs. toi-minnan keskeneraisyys. Ajattele vaikka seuraavaa esimerkkilausetta:

96

(242) Êîâàëü÷óê î ÷åì-òî ïîøóòèë è áàñèñòî çàñìåÿëñÿ

Kumpaakaan esimerkin 242 (perfektiivisista) verbeista ei erityisen hyvin kuvaa aja-tus siita, etta puhuja korostaisi niiden suorittamista loppuun. Çàñìåÿòñÿ-verbi mer-kitsee nauramisen alkamista, jolloin ajatus rajasta ja toiminnasta kokonaisuutena tun-tuu selvasti jarkevammalta; ïîøóòèòü puolestaan merkitsee `vitsailemista pikkaisen /vahan aikaa', ja loppuun suorittaminen vaikuttaa myos tassa jonkin verran kompeloltatavalta ilmaista perfektiivisen aspektin luonnetta.Ajatus sisaisesta rajasta on kuitenkin sekin viela sinansa turhan pelkistava. Tahan liit-

tyen Bondarko (2005: 230231) esittaa, etta kumpaakin aspektia on hedelmallista tarkas-tella kokonaisen piirrejoukon valossa, ja vertailla, mita piirretta mikin aspekti ilmentaausein, mita harvoin ja mita ei lainkaan. Bondarkon esittamia piirteita ovat muun muassaseuraavat:

Toiminnan kasittaminen kokonaisuutena (sisainen raja) Prosessuaalisuus Kesto Toiminnan akillinen alkaminen Toiminnan samanaikaisuus ja perakkaisyys

Prosessuaalisuus on esimerkiksi imperfektiiviselle aspektille tyypillista, sisainen ra-ja puolestaan perfektiiviselle. Kestoa aspektit ilmaisevat kumpikin, mutta eri tavoin,akillista alkamista, samanaikaisuutta ja perakkaisyytta myos, mutta erilaisin painotuk-sin.

14.4 Aspektiparin kasite

Aspektien valinen oppositio toteutuu sanatasolla siten, etta verbeista on tapana muodos-taa aspektikategorian suhteen pareja. Voidaan esimerkiksi ajatella, etta verbit îòêðûòüja îòêðûâàòü ovat oppositiossa keskenaan, niin etta îòêðûòü ilmaisee perfektiivisyytta,îòêðûâàòü imperfektiivisyytta. Aina ei kuitenkaan ole yksinkertaista maaritella, mitkaosapuolet mihinkin pariin kuuluvat. Mika olisi mielestasi aspektipari esimerkiksi niinkintavallisen verbin kuin åõàòü aspektipari? Ïîåõàòü? Äîåõàòü? Ïðèåõàòü?Edellisessa esimerkissa ja yleisemmallakin tasolla aspektiparin maarittamisesta

tekee vaikeaa se, etta kukin ehdotetuista pareista tuo jotakin lisaa verbin merkityk-seen. Åõàòü-verbin tapauksessa verbiin liittyy ehdotetusta parista riippuen mielikuva jo-ko lahtemisesta, saapumisesta, loppuun asti kulkemisesta tai muusta vastaavasta. Yleinenaspektiparin maaritelma nimittain kuuluu, etta aspektiparin muodostavat verbit, jotkaovat merkitykseltaan taysin samoja, mutta eroavat toisistaan aspektikategorian osalta.Kuten Nikunlassi (2002: 177) huomauttaa, on kuitenkin hankala maaritella, mika mer-kityksessa lopulta on aspektikategorian mukanaan tuomaa, mika leksikaalista eli sananoman merkityksen piiriin kuuluvaa.Aspektiparin maarittelyvaikeuksiin ei menna tassa yhteydessa sen syvemmalle. On kui-

tenkin hyva muistaa, etta verbit voivat muodostaa selkeampia ja vahemman selkeita as-

97

pektipareja. Kaikkein selkeimmat aspektiparit syntyvat silloin, kun perfektiivisesta ver-bista muodostetaan imperfektiivinen verbi suksin avulla:

ïåðå÷èò/à/òü ïåðå÷èò/ûâà/òü ðàññìîòð/å/òü ðàññìàòð/èâà/òü çàìåò/è/òü çàìå÷/à/òü

Prosessia, jossa perfektiivisesta aspektista muodostetaan imperfektiivisen aspektin ver-bi suksin avulla, kutsutaan imperfektivaatioksi (èìïåðôåêòèâàöèÿ). Kun sananmuo-dostus tapahtuu toiseen suuntaan kuten edella åõàòü-esimerkissa syntyy usein vahemmanselvia aspektipareja. Sananmuodostusta suuntaan imperfektiivinenperfektiivinen kutsu-taan perfektivaatioksi (ïåðôåêòèâàöèÿ) ja se tapahtuu aina preksien avulla:

çâîíèòü ïîçâîíèòü âèäåòü óâèäåòü ðèñîâàòü íàðèñîâàòü áëàãîäàðèòü ïîáëàãîäàðèòü

Kuten edella mainittiin, perfektivaation tuloksena on joskus verbeja, joilla merkitysmuuttuu selvastikin. Aina preksin lisaamista imperfektiiviseen verbiin ei voi lainkaanajatella aspektiparin tuottamisena. Ajattele vaikkapa imperfektiivista èãðàòü-verbia japerfektiivisia verbeja âûèãðàòü ja ïðîèãðàòü.Perfektivaatiossa kaytettavien preksien maara on suuri: mahdollisia ovat esimerkik-

si äî, îò, ïî, ñ, èç, îá, ïåðå, ïðî, ñ ja monet muut. Imperfektivaatiossa kaytettaviensuksien maara on rajatumpi. Nikunlassi (2002: 166) luettelee muun muassa seuraavat:

èâà (ïðî÷èòàòü ïðî÷èòûâàòü) åâà (çàáîëåòü çàáîëåâàòü) à (îáó÷èòü îáó÷àòü, òîëêíóòü òîëêàòü)

On olemassa joukko tapauksia, joissa aspektiparin osapuolina olevat sanat eivat muis-tuta toisiaan lainkaan. Talloin aspektinmuodostuksessa ei ole kaytetty sen paremminprekseja (perfektivaatio) kuin suksejakaan (imperfektivaatio), vaan sanojen juurimor-tkin ovat erilaisia. Tallaista muodostumista sanotaan suppletiiviseksi (ñóïïëåòèâíûéñïîñîá), ja esimerkkeja siita ovat esimerkiksi ãîâîðèòü - ñêàçàòü seka êëàñòü - ïîëîæèòü.

14.5 Aspektin valinnasta

Olen edella jattanyt tarkoituksellisen vahalle huomiolle sananmuodostuksellisen puolenaspektista. Tarkoitukseni on talla kurssilla keskittya enemman aspektiin funktionaalisenmorfologian kannalta ja pohtia, joskin vain pintapuolisesti ja melko nopeasti, ennen kaik-kea kysymysta siita, milloin mitakin aspektia tulisi tai kannattaisi kayttaa. Tahan kysy-mykseen paneudutaan seuraavilla kahdella luennolla. Pohjustuksena niille on kuitenkinhyva kayda lapi seuraavat huomiot.

98

1. Jommankumman aspektin kayttaminen on harvoin normatiivisessa mielessa oikeintai vaarin. Kyse on aina puhujan viestintatavoitteesta: usein molempi aspekti onmahdollinen, mutta niilla on eri merkitykset.

2. Aspektin valintaan vaikuttavat monet puhtaan kieliopilliset tekijat. Kun pohditaspektin kayttoa, mieti ainakin seuraavia seikkoja:

Mika aikamuoto on kyseessa? Onko kyseessa kielto- vai myontolause? Onko kyse indikatiivimuodoista vai kenties innitiivista? Edustaako tilanteessa kaytettava verbi jotakin teonlaatua (tahan kasitteeseenpureudutaan luennolla 17)?

3. Kuten jo todettua, aspektin merkitysta pohdittaessa ei kannata olla liian yksipuo-linen vaan muistaa, etta kyse on monitahoisista ilmioista. Kummastakin aspektistavoidaan erottaa useita erilaisia merkityksia. Voidaan ensinnakin puhua imperfek-tiivisen ja perfektiivisen aspektin perusmerkityksista (îáùèå âèäîâûå çíà÷åíèÿ),jotka kuvaavat kaikkein tyypillisinta tapaa kayttaa kumpaakin aspektia. Naidenlisaksi voidaan eritella tarkempia konteksteja ja kayttotilanteita, joissa kumpaakinaspektia kaytetaan jollain perusmerkityksesta mahdollisesti poikkeavalla tavalla.Tallaisissa tapauksissa puhutaan aspektin erityismerkityksista (÷àñòíûå âèäîâûåçíà÷åíèÿ).

99

15 Aspekti kieliopillisena kategoriana 2

Edellisen luennon lopussa esiteltiin ajatus aspektuaalisten merkitysten jakamisesta perus-ja erityismerkityksiin (îáùèå è ÷àñòíûå âèäîâûå çíà÷åíèÿ). Perusmerkityksilla tar-koitetaan sellaista imperfektiivisen tai perfektiivisen aspektin kayttoa, jossa kummal-lekin aspektille tyypilliset ominaisuudet tulevat kaikkein selvimmin esiin (Nikunlassi2002: 178). Toisin sanoen perusmerkityksissa aspekti kayttaytyy odotetulla, ikaan kuinsaannonmukaisimmalla mahdollisella tavalla.

15.1 Perusmerkitykset

Imperfektiivisen aspektin perusmerkityksena pidetaan niin kutsuttua konkreettis-prosessuaalistamerkitysta (êîíêðåòíî-ïðîöåññíîå çíà÷åíèå). Konkreettis-prosessuaalinen merkitys (jat-kossa lyhyemmin KPM) viittaa nimensa mukaisesti tapauksiin, jossa imperfektiivista as-pektia kaytetaan viittaamaan yhteen konkreettiseen tapahtumaan, jota kuitenkin kuva-taan ei sisaisesti rajattuna vaan avoimena, prosessuaalisena. Pohdi esimerkin 243 jalkimmaistalausetta:

(243) Êîãäà ìàìà ïðèøëà äîìîé, ÿ èãðàë íà ôîðòåïèàíî(244) Ñèæó äîìà íà êóõíå è çàíèìàþñü êèòàéñêèì.(245) Îí äóìàë, äóìàë, äóìàë, è ÷óâñòâîâàë, ÷òî ãîëîâà ó íåãî ðàçäóâàåòñÿ òî÷íî

âîçäóøíûé øàð.

Esimerkin 243 jalkimmaisessa lauseessa on selvasti nahtavissa, etta

1. Kyseessa on yksittainen tapahtuma2. Tapahtumalle ei ole asetettu rajoja, vaan se on avoin (ajattele edella esitettya

vertausta usvasta)3. Tapahtumaa voitaisiin siis kuvata prosessiksi, joskaan ei tassa tapauksessa pro-

sessiksi siina mielessa, etta kyseessa olisi toiminto, jota ei ole saatu valmiiksi.Oleellisempi ajatus on prosessuaalinen vastakohtana rajatulle.

Vastaavasti myos esimerkeissa 244 ja 245 kuvataan yksittaisia ja konkreettisia tapah-tumia, mutta esitetaan ne ilman sisaista rajaa tai ajatusta toiminnan totaalisuudesta.Jos KPM-merkityksen toimintoja esittaa samassa lauseessa useita, on tuloksena useita

samanaikaisia prosesseja:

(246) Ìîëîäàÿ æåíùèíà ñèäåëà ó îêíà âàãîíà è ÷èòàëà(247) Îíà ñèäåëà è äóìàëà è â ãîëîâó åé ïðèõîäèëà . . . òîëüêî ïóñòîòà

100

(248) ß ïëàêàëà è îáíèìàëà äî÷êó.

Perfektiivisella aspektilla perusmerkitykseksi kutsutaan konkreettis-faktista merkitysta(êîíêðåòíî-ôàêòè÷åñêîå çíà÷åíèå). Samoin kuin imperfektiivisella aspektilla, tassakinon siis kyse yhdesta konkreettisesta toiminnasta. Siina missa imperfektiivinen aspektiesittaa toiminnan rajaamattomana, esiintyy se perfektiivisella aspektilla kuitenkin ra-jattuna, kokonaisena faktana, jonka tapahtumisesta (alkuineen ja loppuineen) kerrotaan.Tarkastellaan esimerkkeja:

(249) Îí ïîâòîðèë ìíå ñâîé âîïðîñ.

Esimerkista 249 voidaan todeta, etta lause on hyvin selkea ja helposti tulkittavissa.Konkreettis-faktiselle merkitykselle (jatkossa lyhyemmin KFM) onkin tyypillista, etteisen ilmenemiseen tarvita sen laajempaa kontekstia, vaan se on yleensa melko yksitulkin-tainen. Esimerkissa 249 kay hyvin selvaksi, etta kyseessa on yksi konkreettinen, rajat-tu tapahtuma jonka keskelle ei hypata, vaan jonka tapahtuminen esitetaan kokonaisenafaktana.

(250) Áóõãàëòåð ñäåëàë â ó÷åòå çàïèñü.(251) Ïåðåøëþ ññûëêó íà ýòó ñòàòüþ çíàêîìûì ó÷èòåëÿì.(252) ß çàïîëç ïîä äèâàí, ëåã íè÷êîì, âûíóë íîæ èç êàðìàíà è ïðîðåçàë â ñèòöå

äûðêó, ÷òîá óäîáíî áûëî ïîäñìàòðèâàòü.

Erityisen havainnollinen on esimerkki 252, joka on peraisin Charles Dickensin salapo-liisitarinasta (Òðè ðàññêàçà î ñûùèêàõ). Verbeilla çàïîëçòè (`ryomia'), ëå÷ü (íè÷êîì) `menna maaten (mahalleen)' , âûíóòü (ottaa esille) ja ïðîðåçàòü (`leikata') kuva-taan kaikilla selkeasti kokonaisia, rajattuja, yksittaisia toimintoja tapahtuneita faktoja.Huomaa, etta kun KFM-merkityksen toimintoja on lauseessa monta, ne eivat tapahdusamanaikaisesti (vrt. esim. 246) vaan perakkaisesti.

15.2 Joitakin erityismerkityksia

Perusmerkitysten lisaksi voidaan erotella tutkijasta riippuen enemman tai vahemmansuuri joukko imperfektiivisen ja perfektiivisen aspektin erityismerkityksia. Siina missaperusmerkitykset ilmenevat ilman erityista kontekstia ja ovat suoraviivaisia tulkittavia,tarkoitetaan erityismerkityksilla melko spesifeja tilanteita, tiettyja ymparistoja, joissaimperfektiivinen tai perfektiivinen aspekti tuo esiin tietyn puolen toiminnasta. Erityis-merkitysten voi ajatella olevan johdettuja perusmerkityksesta: perfektiiviseen aspektiinliittyy edelleen toiminnan rajattuus ja kokonaisuus. Naissa tilanteissa kuitenkin kayttovoi etenkin kielenoppijan kannalta olla jossain maarin ennalta arvaamattomampaa. Eri-tyismerkityksista kannattaa muistaa, etta ne ovat usein jollain tavalla varittyneita lausei-ta, ja saman asian pystyisi sanomaan neutraalimmin perusmerkityksia kayttamalla.

101

15.2.1 Toistoon liittyvat erityismerkitykset

Aloitetaan erityismerkitysten tarkastelu joukosta merkityksia, jotka kaikki kuvaavat jol-lain tavalla toistoa. Ehka hieman yllattaen naita merkityksia on seka imperfektiivisellaetta perfektiivisella aspektilla.Imperfektiivisella aspektilla voidaan erottaa kaksi toistoon liittyvaa erityismerkitysta:

rajoittamattoman ja rajoitetun toiston merkitykset (íåîãðàíè÷åííî-êðàòíîå / îãðàíè÷åííî-êðàòíîå çíà÷åíèå). Tutkitaan kumpaakin esimerkkien kautta.Rajoittamaton toisto on hyvin tavallinen merkitys. Siina tapahtumaa ei sijoiteta mi-

hinkaan konkreettiseen aikaan vaan kuvataan se toistuvana, eika ilmaista tarkkaan, kuin-ka paljon toistoja on:

(253) ß ÷àñòî ïîêóïàþ íà ðûíêå îâîùè.(254)  Ôèíëÿíäèè âñåãäà èãðàþò â õîêêåé.(255) Ñàéò ïîñòîÿííî ïîïîëíÿåòñÿ íîâûìè ìàòåðèàëàìè

Kuten nimesta voi paatella, rajoitetun toiston merkityksessa nimenomaan kerrotaan,kuinka monta kertaa jokin toistuva tai toistunut toiminto tapahtuu tai on tapahtunut.Tama merkitys on edellista huomattavasti harvinaisempi ja tulee kysymykseen vain mel-ko rajatuissa konteksteissa. Oleellista on, etta toistokertojen valinen aika jaa hamaranpeittoon ja voi olla pitkakin, kuten erityisesti esimerkissa 256:

(256) ß òðè ðàçà ïîñòóïàë â óíèâåðñèòåò(257) Ìíå ýòî íàäîåëî. Òðè ðàçà ïîäîãðåâàëà òåáå ñóï.

Etenkin esimerkki 257 on kuitenkin hyvin lahella sita toistoon liittyvaa eristyismerki-tysta, joka kuuluu perfektiiviselle aspektille. Tata merkitysta kutsutaan summatiiviseksi(ñóììàðíîå çíà÷åíèå) ja aivan kuten rajoitetun toiston merkitys, se kuvaa tapahtumia,jotka ovat toistuneet tarkkaan maaritellyn maaran kertoja. Oleellinen ero kuitenkin onsiina, etta perfektiivinen aspekti joka, kuten muistat, on aspekteista se kantaaottavam-pi osapuoli ei jata samanlaista tulkinnanvaraa sille, voisiko tapahtumien valinen aikaolla jollain tapaa epamaarainen tai mahdollisesti pitkakin. Pohdi seuraavia esimerkkeja:

(258) Îí íåñêîëüêî ðàç ïåðå÷èòàë çàïèñêó(259) Â÷åðà ÿ ïÿòü ðàç ïðî÷èòàë ìàòåðèàë äëÿ ýêçàìåíà.(260) Îí íåñêîëüêî ðàç ïåðåñïðîñèë : ¾Òî÷íî?¿ íî óæå íå íà óõî, ñëûøàëè è

äðóãèå.(261) Ìèìî ìåíÿ 15 ðàç ïðîøåë çàìå÷àòåëüíûé Âàñÿ Ãåðåëëî, è â ïÿòíàäöàòûé ðàç

ñêàçàë: Âñå, íå ìîãó áîëüøå, óõîæó äîìîé.

Joskus summatiivisen ja rajoitetun toiston merkityseroja on vaikea erottaa tai niitaei kaytannossa ole, mutta vertaa esimerkkia 258 seuraavaan imperfektiivisen aspektinesimerkkiin, ja pohdi, missa eron voisi havaita:

(262) ß ïåðå÷èòûâàë ýòîò ðîìàí íåñêîëüêî ðàç

102

15.2.2 Perfektiivisen aspektin muita erityismerkityksia

Tutustutaan viela kahteen perfektiivisen aspektin erityismerkitykseen: perfektin merki-tykseen (çíà÷åíèå ïåðôåêòà) ja potentiaaliseen merkitykseen ().Perfektin erityismerkitys liittyy perinteiseen ajatukseen tuloksen voimassaolosta ja

siita, etta juuri tata perfektiivinen aspekti painottaa. Jos nimittain on tilanne, jossapuhuja kertoo jostakin sellaisesta toiminnasta, jonka tulos on puhetilanteessa jotenkinnakyva tai lasna, perfektiivinen aspekti on usein looginen valinta. Nikunlassi (2002: 179)esittaa tahan liittyen seuraavan esimerkin:

(263) Îí ïîõóäåë è ïîñòàðåë

Esimerkissa 263 puheen kohteena olevasta henkilosta on nahtavissa muutos, joka onpuhehetkella voimassa. Suomessakin tallainen voimassaolo tulisi ilmaistuksi perfektin ai-kamuodolla: Han on laihtunut ja vanhentunut. Vertaa lausetta vastaavaan imperfektii-viseen lauseeseen (îí õóäåë è ñòàðåë), jolloin kyseessa olisi konkreettis-prosessuaalinenmerkitys: katsottaisiin menneisyyteen kohti itse laihtumistapahtumaan sen sijaan, ettaihmeteltaisiin tapahtuman tulosta nykyhetkessa. Olga Rassudova (1984) antaa lisaksiseuraavan esimerkin:

(264) Âû ìîæåòå âçÿòü àíêåòó. ß åå óæå çàïîëíèë.

Esimerkissa 264 puhuja on juuri tayttanyt lomakkeen (perfektiivinen çàïîëíèë). Per-fektiivinen aspekti ilmaisee tuloksen olevan puhehetkella lasna ja relevantti.Siirrytaan nyt miettimaan potentiaalista merkitysta. Ajattele seuraavia esimerkkilausei-

ta:

(265) Ñàøå ìîæíî äîâåðÿòü. Îí âñåãäà ïîìîæåò äðóãó.(266) Ïî ëèöó íå ïîéìåøü, ñêîëüêî åé ëåò(267) Êóïèë íîâûé çàìîê, òåïåðü íèêòî íå ïðîëåçåò â êâàðòèðó.(268) Òîëüêî ñêàæåøü åìó îí íåìåäëåííî ïðèåäåò.

Potentiaalisessa merkityksessa voidaan ajatella, etta puhuja antaa siina arvionsa

1. Tekijan kyvysta tai kyvyttomyydesta suorittaa jokin tehtava2. Tekijan taipumuksesta toimia tietylla tavalla

Esimerkissa 265 puhuja katsoo lauseen tekijalla (Ñàøà) olevan tietty taipumus toimia:han on aina valmis auttamaan. Voisi ajatella, etta valitsipa minka tahansa kerran kai-kista mahdollisista kerroista, joina ikina pyydat Sasalta apua, niin aina voit olla varma,etta han auttaa. Vastaavasti esimerkissa 268 voidaan kuvitella mika tahansa sanomis-kerta: joka kerta pyynnon kohde varmuudella tulee. Esimerkeissa 266 ja 267 puolestaanannetaan arvio tekijan kyvysta paatella henkilon ika tai murtautua asuntoon.

103

15.2.3 Imperfektiivisen aspektin erityismerkityksia

Imperfektiivisen aspektin osalta keskitytaan tarkastelemaan yleisesti toteavaa merkitysta(îáîáù¼ííî-ôàêòè÷åñêîå çíà÷åíèå) seka pysyvaa ominaisuutta tai tilaa korostavaa eri-tyismerkitysta (çíà÷åíèå ñîñòîÿíèÿ, ñâîéñòâà èëè îòíîøåíèÿ).Perinteinen esimerkki yleisesti toteavasta erityismerkityksesta on seuraava:

(269) Òû ÷èòàë Ïðåñòóïëåíèå è íàêàçàíèå?

Yleisesti toteava merkitys tuo esiin imperfektiivisen aspektin neutraaliuden tai kantaa-ottamattomuuden. Sita kaytetaan, kun halutaan selvittaa tai ilmaista, onko jokin toi-minta ylipaataan tapahtunut. Toisin kuin usein imperfektiivisen aspektin osalla, huomioviedaan siis pois toiminnasta sinaansa ja kiinnostus kohdistuu vain siihen, oliko toimintaavai ei. Siina missa perfektiivinen aspekti olisi varikkaampi ja esimerkiksi edella esitetyissaDickensin salapoliisitarinoissa tyypillinen kerronnallinen verbimuoto, on yleisesti totea-va merkitys painvastoin nimensa mukaisesti vain kuivan toteava. Nain ollen esimerkissa269 puhujaa kiinostaa, ilman mitaan ennakko-odotuksia, onko kuulija koskaan lukenutRikosta ja rangaistusta. Vertaa tata esimerkkiin 270:

(270) Òû ïðî÷èòàë Ïðåñòóïëåíèå è íàêàçàíèå?

Lause 270 ottaa edellista enemman kantaa toimintaan. On mahdollista, etta keskus-telun osapuolet A ja B ovat aiemmin sopineet, etta B:n pitaa lukea Rikos ja rangaistus.Nyt koittaa totuuden hetki ja A kysyy: Oletko lukenut, niin kuin sovittiin? Tai toisaaltavoi olla, etta B kertoi edellisena iltana lukevansa juuri Rikosta ja Rangaistusta ja nytA:ta kiinnostaa, tuliko kirja luettua loppuun. Yhta kaikki, se, onko lukemista koskaantapahtunut, ei ole epailyksen alla: oletetaan, etta lukemista joko on tapahtunut tai olisipitanyt tapahtua. Esimerkissa 269 puolestaan tahan ei oteta kantaa. Ajattele vastaavastiesimerkkia 271:

(271) ß çíàþ, ÷òî Õàííà ïîñòóïàëà â ìàãèñòåðñêóþ ïðîãðàììó ïî ïåðåâîäîâåäåíèþâ Òàìïåðñêîì óíèâåðñèòåòå

Esimerkissa 271 ollaan, samalla tavalla kuin esimerkissa 269, neutraaleja suhteessasuoritettuun toimintaan. Esimerkissa 271 puhuja ei tieda, paasiko Hanna sisaan tai onkohan kenties yrittanyt paasya useampaan kertaan vai ainoastaan kerran. Perfektiivisenaspektin verbi olisi aivan eri tason kannanotto kaikkiin naihin kysymyksiin.Yleisesti toteava merkitys voidaan jakaa moniin alamerkityksiin. Erityisen huomionar-

voinen alamerkitys on ajatus toiminnan mitatoitymisesta (àííóëèðîâàííîñòü äåéñòâèÿ).Naissa tapauksissa yleisesti toteava merkitys ja edella kasitelty perfektin merkitys muo-dostavat ikaan kuin parin, jossa perfektiivinen aspekti merkitsee jonkin tuloksen voimas-saoloa, imperfektiivinen mitatoitymista. Tahan liittyvat seuraavat esimerkit:

(272) Ïî÷åìó â àóäèòîðèè òàê õîëîäíî? Âû íå îòêðûâàëè îêíî?(273) Ïàïà â÷åðà ïðèåçæàë.

104

Esimerkissa 272 kysyja epailee, etta vaikka ikkuna on puhehetkella kiinni, se on ehkaavattu hanen poissa ollessaan ja sitten taas suljettu (avaaminen on mitatoity). Vastaa-vasti isa on esimerkissa 273 tullut ja edelleen lahtenyt (tuleminen mitatoity). Perfektii-visen aspektin tapauksessa korostuisi toiminnan tuloksen voimassaolo: ikkuna olisi auki(îòêðûëè) ja isa viela talossa (ïðèåõàë).Yleisesti toteavan merkityksen lisaksi tarkastellaan viela laajempaa rypasta eri merki-

tyksia, jotka liittyvat imperfektiiviseen aspektiin. Nikunlassi (2002: 182) kayttaa tassayhteydessa nimitysta tilan, ominaisuuden tai suhteen merkitys (çíà÷åíèå ñîñòîÿíèÿ,ñâîéñòâà, èëè îòíîøåíèÿ). Ajatus on, etta jos kuvataan jonkin asian, esineen tai ihmi-sen pysyvaa ominaisuudetta tai tamanhetkista tilaa, kaytetaan tavallisesti imperfektii-vista aspektia. Ajattele esimerkkia 274:

(274) Ðåêà òå÷åò ÷åðåç ãîðîä.

Virtaaminen on joen pysyva ominaisuus kyse ei ole toistosta tai yksittaisesta konkriit-testa tapauksesta, vaan jatkuvasta tilasta. A.V. Bondarko kayttaa vastaavista tapauksis-ta nimitysta potentiaalis-laadullinen merkitys (ïîòåíöèàëüíî-êà÷åñòâåííîå çíà÷åíèå).Kyse voi kuitenkin olla myos pienemman mittakaavan ominaisuuksista tai tiloista kutenseuraavissa:

(275) Òû èãðàåøü íà ãèòàðå?(276) Ìèøà áîëååò ãðèïïîì.(277) Îíà íà ñàìîì äåëå ñ÷èòàåò, ÷òî ñîëíöå - ýòî î÷åíü ñòàðàÿ çâåçäà

Tilasta, ominaisuudesta ja suhteesta on siis kyse myos, kun kerrotaan jonkun olevansairaana tai tiettya mielta jostakin asiasta (mielipide nahdaan ominaisuutena).

105

16 Aspekti kieliopillisena kategoriana 3

Kielenoppijan kannalta kiinnostavin ja tarkein kysymys aspektiin liittyen on, milloinkumpaakin aspektia kaytetaan ja mista voisi loytaa edes jonkinlaisia ankkuripisteita, joi-den perusteella jommankumman aspektin valintaa olisi mahdollista perustella. Yksi mah-dollinen tapa vastata tahan tarpeeseen on pyrkia ryhmittelemaan aspektinkayttotilanteitamahdollisimman tarkasti. Sen sijaan, etta pyrittaisiin antamaan yksi universaali vastaus kayta imperfektiivista aspektia aina kun haluat kuvata toiminnan prosessuaalisenatms. voidaan yrittaa eritella, minkalaisia aspektinvalintatilanteita liittyy esimerkiksimenneeseen/tulevaan aikamuotoon, kieltomuotoon tai innitiiveihin1.

16.1 Aspektin valinnasta menneessa ajassa

Kun ajatellaan aspektin valintaa menneessa ajassa, voidaan eritella nelja tarkeaa oppo-sitiota, nelja merkitysparia, joiden valilla valinta on usein suoritettava:

1. Konkreettisfaktinen merkitys ja konkreettis-prosessuaalinen merkitys2. Konkreettisfaktinen merkitys ja rajoittamattoman toiston merkitys3. Summatiivinen merkitys ja rajoittamattoman toiston merkitys4. Konkreettisfaktinen merkitys ja yleisesti toteava merkitys5. Perfektin merkitys ja yleisesti toteava merkitys

16.1.1 Konkreettis-faktinen/-prosessuaalinen merkitys seka toisto

Laajin naista merkityspareista on luonnollisesti ensimmainen, koska kyse on perusmerki-tyksista ja siten aspektien valisesta peruserosta. Pohditaan muutamaa yleista huomiotatasta oppositiosta.Ensinnakin, KPM- ja KFM-merkitysten valinen ero saattaa nakya hyvin konkreettises-

ti siina, mihin ajalliseen hetkeen puhujan huomio varsinaisesti kohdistuu. Mieti vaikkapaseuraavien lauseiden merkityseroa:

(278) Ñàìîëåò âîçâðàùàëñÿ íà àýðîäðîì.(279) Ñàìîëåò âîçâðàòèëñÿ íà àýðîäðîì.(280) Áèëåòû óæå ïðîäàâàëè.(281) Áèëåòû óæå ïðîäàëè

Lauseiden 278 ja 279 seka 280 ja 281 valilla on selva ero siina, mihin hetkeen puhujanhuomio kohdistuu. Lauseessa 278 huomio on hetkessa, jolloin lentokone on viela ilmas-sa, mutta seuraavassa lauseessa huomio on laskeutumisen jalkeisessa ajassa. Vastaavasti1Hyva teos tassa suhteessa ja lahtokohta taman luennon pohdinnoille on (Rassudova 1984).

106

lauseessa 280 huomio on myyntihetkessa, lauseessa 281 myynnin jalkeisessa hetkessa.KPM- ja KFM-merkitysten valinen ero tulee erityisen hyvin ilmi, kun ne esiintyvat ai-kaa ilmaisevassa sivulauseessa. Esimerkissa 282 kyse on selkeasti yhdesta konkreettisestaprosessista, esimerkissa 283 yhdesta rajatusta tapahtumasta:

(282) Ñòóäåíòû âîëíîâàëèü, êîãäà âûñòóïàëè c äîêëàäîì(283) Êîãäà ñòóäåíòû âûñòóïèëè, îíè neðåñòàëè âîëíîâàòüñÿ

Pidetaan huomio edelleen perfektiivisen aspektin konkreettis-faktisessa merkityksessa,mutta siirrytaan imperfektiivisen aspektin osalta tarkastelemaan rajoittamattoman tois-ton merkitysta. Naissa tapauksissa kysymys siis kuuluu, onko puhe yhdesta yksittaisestaja rajatusta tapahtumasta vai toistuvasta toiminnasta. Rassudova (1984) esittaa tahanliittyen seuraavat esimerkit:

(284) Ê âå÷åðó áîëüíîìó ñòàëî õóæå(285) Ê âå÷åðó áîëüíîìó ñòàíîâèëîñü õóæå(286) Ê äåñÿòè ÷àñàì óòðà, íå âûäåðæàâ íåñëûõàííîé íàãðóçêè, ïîðòèëèñü âñå òåëåôîíû.(287) Ê äåñÿòè ÷àñàì óòðà, íå âûäåðæàâ íåñëûõàííîé íàãðóçêè, èñïîðòèëèñü âñå

òåëåôîíû.

Perfektiivinen aspekti on vastaavissa tilanteissa syyta valita, kun ei haluta luoda aja-tusta toistuvuudesta: esimerkeissa 285 ja 286 kerrotaan useista tapahtumista (aina iltaisinkavi niin, etta sairaan vointi huononi / joka kerta kello kymmeneen mennassa tapahtuiniin, etta puhelimet menivat epakuntoon). Vastaavasti esimerkit 284 ja 287 viittaavatyhteen konkreettiseen faktaan.Toistoon liittyen oma erityistapauksensa ovat tilanteet, joissa kerrotaan, missa ajassa

jokin toiminto suoritetaan. Huomaatko eroa seuraavissa lauseissa?

(288) Îí ÷èòàë çà äâà ÷àñà 30 ñòðàíèö(289) Îí ïðî÷èòàë çà äâà ÷àñà 30 ñòðàíèö

Lause 288 on varmasti harvinaisempi, mutta mahdollinen, ja ilmaisee, etta joskus nuoruudessaan, kouluaikoina tms. henkilon lukunopeus oli 30 sivua kahdessa tunnissa.Jalleen kerran, lause 289 tuottaa tulkinnan yhdesta konkreettisesta prosessista.Kuten varmasti muistat, myos perfektiivinen aspekti voi kuitenkin ilmaista toistoa.

Tasta seuraa, etta rajoitetun toiston merkitys (imperfektiivinen aspekti) ja summatiivi-nen merkitys (perfektiivinen aspekti) kilpailevat jossain maarin keskenaan. Naissa tilan-teissa auttaa, kun ajattelee, etta perfektiivisen aspektin tapauksessa kyse on luultavastiperakkaisista toistoista, kun taas imperfektiivinen aspekti ei maarittele toistojen valistaaikaa vaan ennemmin toteaa vain niiden olemassaolon. Esimerkissa 290 verbi ñìîðãíóë(`rapayttaa silmia') selkeasti kuvaa toinen toistaan seuraavia rapaytyksia, esimerkissa291 puolestaan ìíîãî ðàç ðàññìàòðèâàëè vain toteaa, etta toistoja todella on ollutuseita eika vain yksi.

(290) Ñòàëî æàðêî ãëàçàì, ÿ íåñêîëüêî ðàç ñìîðãíóë, ïîòîì áåç ðàçäóìèé íàëèëïîëîâèíó ôóæåðà è òóò æå âûïèë.

107

(291) Ìû ìíîãî ðàç ðàññìàòðèâàëè íà çàñåäàíèè Ïðåçèäèóìà ÐÀÍ âîïðîñû, ñâÿçàííûåñ ðàêåòíîé è àâèàöèîííîé òåõíèêîé, íî â ïåðâûé ðàç â ïîâåñòêó íàøåãî çàñåäàíèÿïîñòàâëåíà òåìà êîðàáåëüíîé ÿäåðíîé ýíåðãåòèêè

16.1.2 Yleisesti toteavaan erityismerkitykseen liittyva aspektinvalinta

Tarkastellaan viela imperfektiivisen aspektin yleisesti toteavaa erityismerkitysta. Senkaytto on lahella toisaalta perfektiivisen aspektin konkreettis-faktista merkitysta, toi-saalta perfektin merkitysta. Erona ensimmaisessa oppositiossa on, etta imperfektiivisenaspektin tapauksessa otetaan vahemman kantaa, ollaan toteavia, kun taas perfektiivi-sen aspektin tapauksessa on kertovampi, selostavampi ote. Katsotaan taas Rassudovan(1984: 55) esimerkkeja:

(292) 1-ãî Ìàÿ â Äîìå Äðóæáû ñîáðàëèñü ïðåäñòàâèòåëè îáùåñòâåííîñòè(293) Ñîáèðàëèñü ïðåäñòàâèòåëè îáùåñòâåííîñòè 1-ãî Ìàÿ?

Perfektiivinen aspekti selostaa tassa tapahtumia ja tuo mukanaan kertovan, varikkaammanvaikutelman. Imperfektiivinen aspekti puolestaan keskittaa huomion siihen, voidaankotodeta, etta toiminta on tapahtunut vai ei.

(294) Ìíå êàæåòñÿ, ÷òî ÿ ãäå-òî óæå âèäåë Âàñ(295) ß Âàñ, êñòàòè, óâèäåë â÷åðà â ñòîëîâîé.

Esimerkit 294 ja 295 kuvaavat omalta osaltaan imperfektiivisen aspektin varittomyyttaja kantaaottamattomuutta ja toisaalta perfektiivisen aspektin konkreettisuutta ja tark-kuutta.Kuten mainittu, yleisesti toteava merkitys voi sekoittua myos perfektin merkitykseen.

Perfektin merkityksessahan kyse oli siita, etta korostetaan jonkin tuloksen ajankohtai-suutta puhehetkella. Selkeimmin tama oppositio tulee esille, kun puhutaan toiminnanmitatoitymisesta:

(296) Ïîêà ìåíÿ íå áûëî, êòî-òî âêëþ÷èë êîìïüþòåð/âçÿë ôëîìàñòåð/îòêðûë îêíî(297) Ïîêà ìåíÿ íå áûëî, êòî-òî ÿâíî âêëþ÷àë êîìïüþòåð/áðàë ôëîìàñòåð/îòêðûâàë

îêíî

Seraava Rassudovan (1984: 65) esimerkkidialogi valaisee hyvin ajatusta tuloksen nakymisestapuhehetkella vs. asian toteamista:

(298) Äîáðûé äåíü. Ïîìíèòå? Ìû, êàæåòñÿ, âñòðå÷àëèñü. . .(299) Äà, âîò âñïîìíèë. Òû èçìåíèëñÿ!

Esimerkissa 298 on yleisesti toteava verbi âñòðå÷àòüñÿ, kun taas esimerkissa 299 kyseon perfektin merkityksesta (`oletpa muuttunut').

108

16.2 Aspektin valinnasta tulevassa ajassa

Aspektin valintaan menneisyydessa liittyy usein eniten vaikeuksia, minka takia sille myosomistettiin edella melko paljon huomiota. Pohditaan kuitenkin myos eraita huomioitafutuurista.Kuten edellisilla luennoilla selitettiin, venajasta voidaan merkityksen perusteella erot-

taa kaksi futuurimuotoa, imperfektiivinen ja perfektiivinen. Imperfektiiviselle aspektilleovat tyypillisia seuraavat piirteet:

Prosessuaalisuus Toistoa Aikomusta Epavarmuutta

Kaksi ensimmaista lueteltua merkitysta liittyvat tietysti imperfektiivisen aspektin ylei-siin ominaisuuksiin, joista on jo paljon puhuttu. Ajattele varbia çàíèìàòüñÿ seuraavassalauseessa:

(300) ß çàâòðà íå ñìîãó ïîåõàòü ñ âàìè íà ñòàäèîí, áóäó çàíèìàòüñÿ.

On selvaa, etta kyseessa on konkreettis-prosessuaalinen merkitys. Sen sijaan esimer-kissa 301 luetellaan rajattuja, ei-prosessuaalisia, yksittaisia tapahtumia:

(301) ß ïîäíèìóñü, ïîìîþ ïîñóäó è ïîéäó ïîìîãàòü ìàìå.

Voidaan siis sanoa, ettei aspektien valinen perusero havia futuurissa minnekaan. Pe-ruseron lisaksi on kuitenkin lisasavyja, jotka on hyva muistaa. Katsotaan ensin kahtajalkimmaista edella listattua imperfektiivisen aspektin ominaisuutta. Ajattele esimerk-keja 303 ja 304 (namakin Rassudovalta).

(302) Òû áóäåøü åñòü?(303) Åñëè Äèìà áóäåò óõîäèòü, ïîçâîíèòå ìíå(304) Åñëè Äèìà óéäåò, ïîçâîíèòå ìíå.

Esimerkissa 302 aikomuksen merkitys tulee esiin kysymyksessa: Meinaatko/onko si-nulla aikomusta syoda? tama tuo esiin puhujan epavarmuuden. Esimerkissa 303 soit-taa pitaa silloin, jos Dima ryhtyy tekemaan lahtoa, ilmaisee aikomuksen. Esimerkki 304puolestaan ei kerro aikomuksesta, vaan soittaa pitaa silloin, jos Dima on jo lahtenyt.Ylipaataan voidaan sanoa, etta siina missa imperfektiivinen aspekti ilmaisee epavarmuuttaja aikomusta, ilmaisee perfekti varmuutta ja paattavaisyytta, kuten seuraavassa esimer-kissa:

(305) Íå âîëíóéñÿ, òû ñïðàâèøüñÿ ñ ýòèì êóðñîì!

Imperfektiivisen ja perfektiivisen aspektin valinen ero varmuudessa voidaan melko hy-vin tiiviistaa seuraavaan esimerkkiin:

109

(306) Äåëàòü ÿ, ïîæàëóé, áóäó, à ñäåëàþ, íå çíàþ.

Perfektiiviselle aspektille tyypillisena futuurimerkityksena voi myos pitaa esimerkin308 viimeista verbia (ñåé÷àñ óáåðó):

(307) ß åùå íå óáðàë áóìàãè, óæå óáèðàþ, ñåé÷àñ óáåðó

Ajatus on, etta perfektiivinen aspekti ilmaisee lupauksen suorittaa toiminta loppuun.Vertaa myos seuraava esimerkki:

(308) ×òî òû òàê äîëãî îäåâàåøüñÿ? Ñåé÷àñ îäåíóñü

16.3 Aspektin valinnasta kieltomuotojen yhteydessa

Aspektinvalinnan kannalta on paljon merkitysta silla, onko kyseessa kielto- vai myontolause.Katsotaan aluksi joitakin esimerkkeja liittyen aspektin kayttoon kieltomuodossa ja men-neessa ajassa. Yleisesti ottaen voidaan todeta, etta kieltomuodossa imperfektiivisen as-pektin kayttoala laajenee, ei kuitenkaan, etta kieltomuoto automaattisesti merkitsisi im-perfektiivista aspektia.Imperfektiivisella aspektilla on usein se merkitys, ettei toiminta ole viela edes alkanut:

(309) Óæå ñòåìíåëî, íî ñâå÷è åù¼ íå ãîðåëè.(310) Áûëåòû åùå íå ïðîäàâàëè(311)  40-ûå ãîäû êâàðêè íå èçó÷àëè.

Toinen tyypillinen imperfektiivisen kieltomuodon merkitys on, etta toiminnassa ei ta-pahdu muutoksia:

(312) Äîæäü íå ïåðåñòàâàë.(313) Êîìïüþòåð íå âêëþ÷àëñÿ.(314) Ó÷åíûå äîëãî íå íàõîäèëè îòâåòà íà âîïðîñ î òîì, ïî÷åìó çíà÷åíèå ãðàâèòàöèîííîé

ïîñòîÿííîé ñîñòàââëÿåò èìåííî 6,67408(31)·1011 ì3·ñ2·êã1

Esimerkissa 312 sataminen on tila, jossa ei tapahdu muutoksia, esimerkissa 313 puo-lestaan vastaava tila on tietokoneen kaynnistymattomyys (sammuksissa oleminen). Esi-merkki 314 on merkittava siina mielessa, etta íàõîäèòü on verbi, joka yleensa ei ilmaisejatkuvaa tilaa tai kestoa, mutta joka kuitenkin kieltolauseessa nain tekee.Edella kasiteltiin aspektien eroa sellaisissa lauseissa kuin Òû ÷èòàë êíèãó? ja Òû

ïðî÷èòàë êíèãó? ja todettiin, etta perfektiivinen aspekti ottaa kantaan siihen, olikotoiminta odotettua vai ei. Jonkin toiminnan odottamisen tai edellyttamisen merkitysnakyy myos kieltolauseissa, kuten seuraavissa esimerkeissa:

(315) Âàíÿ, ìû ïî òåáå ñêó÷àëè, ÷òî æå ýòî òû íå ïðèøåë?

110

(316) Êñòàòè, íà çàñåäàíèå ñåíàòñêîãî êîìèòåòà ïðåäñòàâèòåëè Ìèíïå÷àòè íå ïðèøëè,õîòÿ ïðèãëàøåíèå èì áûëî íàïðàâëåíî.

(317) Ìû íå ïîñìîòðåëè ôèëüì, õîòÿ âñå åãî õâàëèëè

Samoin perfektin erityismerkitys voi olla syy puoltaa perfektiivisen aspektin kayttoa.Esimerkissa 318 ïðèíåñòè-verbilla on selva yhteys nykyhetkeen:

(318) Ó òåáÿ åñòü ñî ñîáîé íîóòáóê? Íåò, ÿ åãî íå ïðèíåñ

Etenkin verrattaessa konkreettis-faktista ja yleisesti toteavaa erityismerkitysta aspek-tin valinta kieltomuodon suhteen on usein hailyvaa ja muotojen valilta on vaikea loytaasuuria merkityseroja. Nain on esimerkiksi seuraavissa lauseissa:

(319) Ìåíÿ íèêòî íå âñòðåòèë/ âñòðå÷àë.(320) Àâòîáóñ íå îñòàíàâëèâàëñÿ / îñòàíîâèëñÿ?(321) Îí íå ñîîáùèë / ñîîáùàë î ñâîåì ïðèåçäå.(322) Ñåãîäíÿ ÿ íå êóïèëà / ïîêóïàëà ôðóêòîâ.

Siirrytaan nyt tarkastelemaan kieltomuotoa ja innitiiveja. Sen lisaksi, etta kaikenkaikkiaan kieltomuoto kasvattaa imperfektiivisen aspektin kayttoalaa, voidaan kielto-muoto + innitiivi -rakenteiden osalta todeta, etta naissa tapauksissa imperfektiivinenaspekti on aivan erityisen todennakoinen, joskaan ei edelleenkaan millaan tavalla ainoavaihtoehto.Periaatteessa myos innitiivimuotojen kohdalla on mietittava edella mainittuja imper-

fektiivisen ja perfektiivisen aspektin peruseroja. Esimerkiksi seuraavissa lauseissa perfek-tiivinen verbi ilmaisee yksittaista tulokertaa, imperfektiivinen toistuvia kertoja:

(323) Îí íå ñîãëàñèëñÿ ïðèéòè â ïîíåäåëüíèê(324) Îí íå ñîãëàñèëñÿ ïðèõîäèòü â ïîíåäåëüíèê

On kuitenkin olemassa tiettyja kielteisia innitiivirakenteita, joissa aspektin valinta onhyvin selkeaa.Ensinnakin, jos kiellon kohteena on itse innitiivimuoto eika sen paasana, imperfektii-

visen aspektin kaytto on lahes varmaa:

(325) ß ñòàðàëñÿ íå óïîòðåáëÿòü ñëîâ, êîòîðûå íå áûëè áû ïîíÿòíû âòîðîêëàññíèêó(326) Àãåíò îáÿçóåòñÿ íå çàêëþ÷àòü àíàëîãè÷íûå ñîãëàøåíèÿ ñ äðóãèìè ïëàò¼æíûìè

ñèñòåìàìè(327) À íàñ÷¼ò âñåãî çäàíèÿ ìû ïðåäïî÷èòàåì íå çàãàäûâàòü

Toiseksi, kieltomuodon ja pakkoa tai tarvetta ilmaisevien íàäî, íóæíî, íåëüçÿ, äîëæåírakenteiden yhdistelmaan liittyy saannonmukaisesti juuri imperfektiivisen aspektin verbi:

(328) Íå íàäî çàáûâàòü, ÷òî íåôòü íåâîñïðîèçâîäèìûé ðåñóðñ.

111

(329) Áîëüøå íå íóæíî îòêëàäûâàòü ïîêóïêó íà ïîòîì!(330) Ìû òâåðäî óáåæäåíû, ÷òî êëèåíò íå äîëæåí ïåðåïëà÷èâàòü çà ðàñêðó÷åííûé

áðåíä

Vertaa tassa yhteydessa myos çà÷åì + innitiivi -rakenteet:

(331) Çà÷åì ïèñàòü ìíîãî î òîì, ÷üè âçãëÿäû òåáå ÷óæäû?

Huomaa kuitenkin, etta íåëüçÿ-sanan yhteydessa perfektiivista aspektia voi kayttaa,kun ilmaistaan mahdottomuutta (vrt. potentiaalin erityismerkitys):

(332) Íåëüçÿ ñêàçàòü, ÷òî â ïüåñå Èáñåíà òîëüêî îäíà òåìà.(333) Íà ìóíèöèïàëüíîì óðîâíå íåëüçÿ ðåøèòü ìåæãîñóäàðñòâåííûå âîïðîñû.

16.4 Aspektin valinnasta myontomuotoisten

innitiivimuotojen yhteydessa

Paitsi kielto- myos myontomuotoiseen innitiiviin liittyy eraita hyvin selkeita saannonmukaisuuksia.Yksi tavallisimmista tapauksista liittyy niin kutsuttuihin vaihetta ilmaiseviin verbeihin.Naita ovat esimerkiksi íà÷èíàòü, ñòàòü, êîí÷àòü, ïðîäîëæàòü. Naiden verbien yhtey-dessa kohdataan jalleen kerran se imperfektiivisen aspektin ominaisuus, etta puhujan onmahdollista astua sisalle verbin ilmaisemaan toimintaan, pilkkoa se palasiksi (Nikunlassi2002: 176). Perfektiivisen aspektin toiminta, joka on luonteeltaan rajattua ja totaalis-ta, ei tata salli, ja siksi vaihetta ilmaisevien verbien kanssa kaytetaan aina imperfek-tiivisen aspektin verbeja. Varsinaisten vaihetta ilmaisevian verbien lisaksi ryhmaan voiluetella monia muitakin verbeja, jotka viittaavat esimerkiksi vaiheittaiseen oppimiseen,omaksumiseen tms. Toisin sanoen sellaisia verbeja kuin ó÷èòüñÿ, ïðèâûêíóòü, áðîñèòü(merkityksessa `lopettaa') yms.

(334) Ñèòóàöèÿ òàì ïðîäîëæàåò îñòàâàòüñÿ äîñòàòî÷íî ñëîæíîé. . .(335) Áàáóøêà ñåé÷àñ ëîæèòñÿ ñïàòü è òðåáóåò, ÷òîáû ÿ êîí÷àëà ïèñàòü è òîæå

ëåãëà

Toisaalta tietyt verbit ovat luonteeltaan niin selkeasti tulosta painottavia, etta niidenyhteydessa kaytetaan kaytannossa aina perfektiivista aspektia. Tallaisia ovat ainakinóñïåòü ja óäàòüñÿ:

(336) Î÷åíü ðàññ÷èòûâàåì íà òî, ÷òî Ïðåçèäåíòó X. Êàðçàþ óäàñòñÿ óêðåïèòüöåíòðàëüíîå ïðàâèòåëüñòâî

(337) Òàê âû óæå óñïåëè ïðî÷èòàòü ýòè ñòðàíè÷êè?

Myos çàáûòü-verbin taydennys on kaytannossa aina perfektiivinen verbi:

(338) Ìû çàáûëè êóïèòü çàêóñêè è ïîäàðêè, è êèíóëèñü èñïðàâëÿòü ñâîé ïðîìàõ

112

Mainittakoon myos, etta äàâàòü-verbi + innitiivi -rakenteissa kaytetaan imperfektii-vista aspektia:

(339) Äàâàéòå ïðèäåðæèâàòüñÿ òåìû!

Jos kaytetaan perfektiivista aspektia, verbi esiintyy innitiivin sijasta persoonamuo-dossa:

(340) Äàâàéòå ïðèäåðæèìñÿ òåìû!

Edella mainittujen jossain maarin kiinteiden rakenteiden ulkopuolella innitiivilla jaimperfektiivisella aspektilla on taipumus useimmiten ilmaista jotakin toistuvaa tai jolla-kulla tapana olevaa:

(341) ß ðåøèë äåëàòü ìåìóàðíûå çàïèñè îá àðòèñòàõ, ðåæèññ¼ðàõ, ïèñàòåëÿõ, ñêîòîðûìè ìíå ïîâåçëî ðàáîòàòü è äðóæèòü.

(342) Ó÷èòåëüíèöà íàñòîÿòåëüíî ñîâåòîâàëà Íàcòå îáðàùàòü áîëüøå âíèìàíèÿ íàïîäîïå÷íîãî.

(343) Âåçäå ïðèíÿòî äàâàòü ÷àåâûå 10% îò îáùåé ñóììû(344) È êîíå÷íî, íå çàáûâàéòå ïî÷àùå ìåíÿòü ïàðîëü.

Toisin sanoen, jos innitiivilla ilmaistaan yksittaista tapahtumaa, perfektiivinen as-pekti on hyvin todennakoinen:

(345)  âîñêðåñåíüå ìû ñîáèðàåìñÿ ñõîäèòü íà âûñòàâêó(346) Ìíå íàäî ïîãîâîðèòü ñ íèì(347) ß õî÷ó ïðî÷èòàòü ýòó êíèãó

16.5 Teonlaadun kasite

Yksi aspektinvalintaan vaikuttava tekija ovat niin kutsutut teonlaadut (ñïîñîáû äåéñòâèÿ)2,joita tassa yhteydessa sivutaan vain hyvin ohimennen. Teonlaatu on tiettyjen konkreet-tisten sanojen tai sanaryhmien ominaisuus vertaa tata aspektiin yleensa, joka on poik-keuksetta kaikkien verbien ilmaisema kategoria.Jotta asia kavisi ymmarrettavaksi, katsotaan konkreettisia esimerkkeja. Pohdi verbeja

çàñìåÿòüñÿ, çàïëàêàòü, çàðûäàòü, çàïåòü ja çàøóìåòü. Nama ovat kaikki perfektiivi-sen aspektin verbeja, mutta niita yhdistaa jokin tarkempi ominaisuus kuin vain ne, jot-ka ovat tyypillisia perfektiivisille verbeille. Kaikki nama çà-etuliitteiset verbit nimittainilmaisevat nimenomaan toiminnan alkamista:

(348) Êîãäà çà âäîâöîì õëîïíóëà äâåðü, Èðèíà çàïëàêàëà.(349) Êàê áóäòî ÿ äîëæåí òóò ïðîñòî çàïåòü îò ðàäîñòè.

2Isachenko (2003[1965]), jolla on ollut erityisen suuri vaikutus teonlaatujen tutkimukseen, kayttaa niistatermia ñîâåðøàåìîñòü.

113

Tama ei ole perfektiivisen aspektin ominaisuus sinansa, eika nailla verbeilla ole aspek-tiparia. Niiden kaytto ei perustu niinkaan yleisiin syihin kayttaa perfektiivista aspektia(muuta kuin epasuorasti), vaan siihen, etta puhuja haluaa ilmaista nimenomaan toi-minnan yleensa jonkin aanen tai muun aistein havaittavan arsykkeen lahettamisen alkamista. Alkamista ilmaisevaa teonlaatua nimitetaan inkoatiiviseksi (íà÷èíàòåëüíûéñïîñîá äåéñòâèÿ).Useimmiten teonlaadut, kuten edellisessa tapauksessa, muodostetaan aina tietylla pre-

ksilla, ja muodostamisen tuloksena on aina perfektiivisia verbeja. Inkoatiivisen teonlaa-dun lisaksi mainittakoon tassa yhteydessa seuraavat:

1. Perduratiivinen (ïðîäîëæèòåëüíûé) teonlaatu

ilmaisee tekemista jonkin tietyn konkreettisen ajan verran muodostetaan ïðî-preksilla verbeja: ïðîñèäåòü, ïðîìîë÷àòü, ïðîäåðæàòü, ïðîëåæàòü, ïðîñòîÿòü esimerkkilause: Êàê ìíå ïîòîì ñêàçàëè, ïðîñïàë ÿ 14 ÷àñîâ

2. Delimitatiivinen (îãðàíè÷èòåëüíûé) teonlaatu

ilmaisee myos tekemista jonkin rajoitetun ajan, mutta yleensa vain vahanaikaa

muodostetaan yleensa ïî-preksilla, usein intransitiiviverbeista verbeja: ïîñèäåòü, ïîñòîÿòü, ïîêóðèòü, ïîãîâîðèòü usein suomennettaessa lisataan esimerkiksi adverbi vahan tms. (istuttiinvahasen, vahan aikaa tupakoitiin, puhutaan pikkasen)

esimerkkilause: *Áîëüøèíñòâî ñïåêòàêëåé äëÿ äåòåé ïîâñåìåñòíî ñäåëàíûïî æåëåçíûì ðåöåïòàì"ñòàðûì êàçà÷üèì ñïîñîáîì : ïîãîâîðèëè, ïîïåëè,ïîòàíöåâàëè.*

3. Momentaaninen (îäíîàêòíûé) teonlaatu

ilmaisee jotakin yksittaista tapahtumaa (heilautusta, yskahdysta, hypahdysta)erotettuna mohdollisesta useiden tapahtumien sarjasta

ei muodosteta preksilla vaan kyseessa íó-suksin sisaltavia verbeja verbeja: ìàõíóòü, ïðûãíóòü, êàøëÿíóòü esimerkkilause: Îí êàøëÿíóë, ÷åðòûõíóëñÿ (`kirosi'), îòêèíóë êðþ÷îê èïðåäñòàë ïåðåä íèìè.

4. Saturatiivinen (ñàòóðàòèâíûé) teonlaatu

ilmaisee jonkin asian tekemista kyllikseen tai jopa kyllastymiseen asti muodostetaan íà-preksilla seka ñÿ-postksilla verbeja: íàåñòüñÿ, íàñìåÿòüñÿ, íàêóïàòüñÿ, íàñìîòðåòüñÿ, íàõâàñòàòüñÿ esimerkkilause: Äîâîëüíî íàøóòèëèñü ìû, ïîðà è çà äåëî!

114

17 Tapaluokka kieliopillisena kategoriana

1

Olemme keskella kurssin toista puoliskoa (tai oikeastaan jo sen loppupuolella), ja viimeviikot kasittelyn kohteena ovat olleet verbit ja niihin ilmentamat kieliopilliset kategoriat.Paaluokka- ja aika- ja aspektikategorioiden jalkeen siirrymme nyt tutkimaan tapaluokka-eli moduskategoriaa (êàòåãîðèÿ íàêëîíåíèÿ).Tapaluokkakategorialla on venajassa seuraavat arvot:

Indikatiivi (èçúÿâèòåëüíîå íàêëîíåíèå) Konditionaali (ñîñëîãàòåëüíîå íàêëîíåíèå) Imperatiivi(ïîâåëèòåëüíîå íàêëîíåíèå)

Koska tapaluokka on kielipillinen kategoria, kaikki verbimuodot ilmaisevat jotakin senkolmesta arvosta lukuun ottamatta nominaalimuotoja. Tahan asti kasiteltyjen aiheidenyhteydessa lahes kaikki tutkimamme verbitapaukset ovat olleet indikatiivitapauksia. Seonkin tavallisin modus. Siina missa konditionaali ilmaisee ehdollisuutta (óñëîâíîñòü), jaimperatiivi kaskya (ïîâåëèòåëüíîñòü), on indikatiivin tehtavana ilmaista suoria vaitteitailman velvoitteen tai epavarmuuden savyja. Indikatiivi on myos aikamuotojen suhteenlaajimpikayttoisin modus, silla indikatiivimuotoja voidaan muodostaan niin menneenajan, nykyhetken kuin tulevankin ajan verbimuodoista. Nopea vertailu eri moduksistavoidaan tehda seuraavan simppelin esimerkin avulla (esimerkki 350 indikatiivi, esimerkki351 konditionaali ja esimerkki 352 imperatiivi):

(350) ß èãðàþ íà ãàðìîøêå(351) ß èãðàë áû íà ãàðìîøêå(352) Èãðàé íà ãàðìîøêå!

Indikatiivin muodostus on kayty lapi, kun pohdittiin persoona-, preteriti- ja futuuri-muotojen rakentamista. Talla luennolla keskitytaan imperatiivin muodostamiseen, ensiluennolla puolestaan imperatiivin kayttoon ja konditionaaliin.

17.1 Imperatiivin muodostus venajassa

Kuten monesti aiemminkin, Ahti Nikunlassi (2002: 159160) tarjoaa koulukielioppejasyvallisemman mallin siihen, miten imperatiivi venajassa muodostetaan. Muodostuksenkannalta ongelmallinen on luonnollisesti 2. persoonan innitiivi, joten keskitytaan siihenseuraavassa huolellisemmin.

115

17.1.1 2. persoonan imperatiivin paatteet

Ensinnakin, voidaan erottaa kaksi paatetta 2. persoonan imperatiiville. Ensimmainennaista on /È/, kuten muodossa

(353) /ñìîòð/È/

Toinen on vanha tuttu nollapaate /ø/, joka esiintyy esimerkiksi muodossa

(354) /äîñòàíü/ø/.

Lisaksi, vaikkei ensi katsomalta huomaisi, nollapaate on myos muodossa

(355) /íàëåé/ (`kaada')

Esimerkin 355 morfologinen asu ei siis ole /íàëå/é/, jossa /é/ olisi imperatiivin paate.Ennemminkin muoto on konstruoitava nain: /íàëåj/ø/, niin etta imperatiivin paate on/ø/. Miksi? Pohditaan tarkemmin.Nikunlassin (2002: 159; vrt Øåëÿêèí 2006: 162) mukaan imperatiivin muodostuksen

pohjana on preesensvartalo. Katsotaan esimerkkien 353, 354 ja 355 preesensvartaloita,jotka ovat:

ñìîòðåòü - ñìîòðÿò - ñìîòð äîñòàòü - äîñòàíóò - äîñòàí íàëèòü - íàëåþò - íàëåj

Jos ylla lueteltuja preesensvartaloita vertaa esimerkkeihin 353, 354 ja 355, voidaantodeta, etta

1. esimerkissa 353 preesensvartaloon ñìîòð on liitetty /è/2. esimerkissa 354 preesensvartaloon äîñòàí on liitetty /ø/3. esimerkissa 355 preesensvartaloon íàëåj on littetty /ø/

Huomaa lisaksi, etta esimerkeissa 354 ja 353 tapahtuu vartalon viimeisen konsonantinliudentuminen, joten tarkkaan ottaen muodot ovat /ñìîòð'è/ ja /äîñòàí'/ taman ta-kia esimerkissa 354 myos on kirjoitusasussa pehmea merkki. Ei siis niin, etta pehmeamerkki olisi imperatiivin paate, vaan niin, etta imperatiivin paate on /ø/ ja sen edellakonsonantti liudentuu. Paras todiste nollapaatteen olemassaolosta on esimerkki 355, jossapreesensvartalolle ei tapahdu mitaan (/íàëåj/ on preesensvartalo ja imperatiivi /íàëåj/ø.

17.1.2 Milloin mikakin paate?

Paatteet ovat siis /È/ ja /ø/, mutta kielenoppijan kannalta tarkea kysymys on, milloinmitakin paatetta pitaisi kayttaa. Intuition valossa vaikuttaa selvalta, etta è-paate onyleisempi nollapaate siis jonkinasteinen erityistapaus.Oleellisia asioita, joiden perusteella paate maaraytyy, ovat

116

1. Paattyyko preesensvartalo j-aanteeseen?2. Missa paino on 1. persoonan ei-menneen ajan muodossa?

Katsotaan esimerkkia 353 edellisten kriteerien perusteella. Kysymykseen 1 vastaus onkielteinen: preesensvartalo on /ñìîòð'/, joten se ei paaty j-aanteeseen. Toiseen kysy-mykseen voidaan vastata, etta paino on paatteella: ñìîòðÞ. Lopputulos: /è/-paate.Katsotaan nyt esimerkkia 354. Kysymykseen 1 vastaus on jalleen kielteinen (/äîñòàí/

ei paaty j:hin). Vastaus kysymykseen 2 sen sijaan on erilainen kuin asken. Paino ei en-simmaisen persoonan muodossa ole paatteella vaan vartalolla: /äîñòÀíó/. Lopputulos:/ø/-paate.Siirytaan viela esimerkkiin 355. Kysymykseen 1 vastaus on myonteinen (/íàëåj/), ja

toiseen kysymykseen voidaan sanoa, etta paino on vartalolla (íàëÅþ). Lopputulos:/ø/-paate .Edella olevat esimerkit antavat perusmallin imperatiivin eri paatteiden kaytolle.

1. Jos preesensvartalo paattyy j-aanteeseen, imperatiivin paate on nollaaanne.2. Jos paino yksikon ensimmaisen persoonan muodossa on paatteella, imperatiivin

paate on /è/3. Jos paino yksikon ensimmaisen persoonan muodossa on vartalolla, imperatiivin

paate on nollaaanne.

Testataan esitettya saantoa esimerkiksi verbeilla ïèñàòü, ñèäåòü, ñìîòðåòü ja âçÿòü(linkit Wiktionaryyn). Kaikilla nailla:

1. Preesensvartalo ei paaty j:hin2. Yksikon 1. persoonassa paino on paatteella3. Imperatiivin paate on /È/.

Toisaalta esimerkiksi ïåòü, áûòü, òåìíåòü, èãðàòü saavat nollapaatteen, koska

1. verbeilla ïåòü, òåìíåòü, èãðàòü on preesensvartalon lopussa j2. áûòü-verbilla ei ole j:ta, mutta paino 1. persoonassa vartalolla (áÓäó)3. Muodot ovat siis /ïîj/ø/, /áóä'/ø/ jne.

Huomaa, etta kummankin imperatiivin paatteen edella preesensvartalonviimeinen konsonantti liudentuu (jos ei jo valmiiksi sita ollut). Taman takiasaamme muodot áóäü eika áóä, äîñòàíü eika äîñòàí jne.

17.1.3 Tarkennuksia saantoon

Edella esitettya voidaan vahan tarkentaa. Ajattele verbeja êîí÷èòü, ïðûãíóòü ja ÷ècòèòü.Niissa

1. preesensvartalo (/êîí÷/, /ïðûãí/, /÷èñò/) ei paaty j:hin

117

2. paino on yksikon 1. persoonassa vartalolla: êÎí÷ó, ïðÛãíó, ÷Èùó

Edella esitetyn saannon perusteella tuloksena pitaisi olla nollapaatteinen imperatiivi-muoto (êîí÷, ïðûãí, ÷èñò). Nain ei kuitenkaan ole, vaan mainituilla verbeilla impera-tiivin paate on /È/. Tasta voidaan tehda tarkennus edella esitettyyn saantoon:

Jos paino on yksikon 1 persoonassa vartalolla ja preesensvartalo paattyy kon-sonanttiyhtymaan (tassa: í÷, ãí, ñò), imperatiivin paate on /È/. Huomaa, ettapaino myos imperatiivissa pysyy talloin vartalolla, joten muodot ovat: êÎí÷è,ïðÛãíè, ÷Èñòè. (vrt. kuitenkin òîëêíóòü - òîëêíÓ - òîëêíÈ).

Toinen vastaava tarkennus on, etta painollisella âû-preksilla alkavilla verbeilla paateon /È/ eika nollapaate, vaikka paino 1. persoonassa ei olekaan paatteella: âÛõîäèòü âÛõîäè, âÛñêàçàòü âÛñêàæè jne. Tama patee kuitenkin vain, jos preksittomallaverbilla on È-paate imperatiivissa (õîäÈ, ñêàæÈ). Esimerkiksi âûáðîñàòü-verbilla im-peratiivi on siis âÛáðîñàé, koska áðîñàòü-verbilla imperatiivi on áðîñàé.Kolmantena tarkennuksena mainittakoon sellaiset melko harvalukuisat verbit kuin

äîèòü ja ïîèòü, joiden imperatiivimuodot ovat /äî/È/ ja /ïî/È/. Nailla verbeilla pree-sensvartalot ovat /äîj/ ja /ïîj/, mutta silti imperatiivin paate /È/: äîÈ ja ïîÈ.Neljas tarkennus koskee verbeja tyyppia äàâàòü, joissa muodostuksen pohjana onkin

innitiivivartalo: äàâàé, óçíàâàé, âñòàâàé.Viides tarkennus koskee vaistyvaa vokaalia. Verbin /áèòü/ preesensvartalo on /á'j/,

mutta kuten ehka muistat ennen nollapaatetta vaistyva vokaali esiintyy ilmiaanteena(oikeana vokaalina), joten nailla verbeilla imperatiivimuodot ovat mallia /áåé/, /ïåé/.Oma yksittainen imperatiivimuotonsa on lisaksi verbilla åñòü. Seljakin (2006: 163) to-

teaa myos, etta kaikista (preksittomista) verbeista imperatiivia ei muodosteta ja mai-nitsee tassa yhteydessa verbit õîòåòü, âèäåòü, ìî÷ü ja ñëûøàòü.Lisaksi tietenkin on todettava, etta monikkomuodot muodostetaan kaikista edella kasitellyista

yksikon toisen persoonan muodoista lisaamalla lisaamalla imperatiivin paatteen peraanpaate /òå/: ñìîòðèòå, ïåéòå, ñòàíüòå, áóäüòå, èãðàéòå jne.

17.2 Muita imperatiivimuotoja

Edella kasiteltiin tarkkaan yksikon toisen persoonan imperatiivin muodostamista, kos-ka se tapahtuu erityisten paatteiden avulla, synteettisesti. On olemassa kuitenkin myosmuita imperatiivimuotoja, jotka muodostetaan analyyttisesti, apusanoja kayttaen. Itseasiassa, kun lasketaan monikkomuodot, Seljakin (2006: 162) toteaa, etta venajassa onperati kuusi eri imperatiivimuotoa. Edella niista kasiteltiin kahta (2. persoonan yksikkoja monikko), mutta mita ovat loput nelja (tai paremminkin kaksi, joista kummastakinyksikko- ja monikkomuodot)?Ensiksi voidaan mainita kolmannen persoonan kaskymuodot, jotka muodostetaan sa-

nojen ïóñòü/ïóñêàé avulla:

(356) Ïîæàëóéñòà, íå êðè÷èòå, íà íàñ ñìîòðÿò. Ïóñêàé ñìîòðÿò. ß çà ãëàñíîñòü.

118

(357) Òîëüêî íå ãîâîðè åìó îá ýòîì, ïóñòü îñòà¼òñÿ â ñ÷àñòëèâîì íåâåäåíèè.

Toiseksi omaksi kaskymuodokseen voidaan erottaa kaskyt, joita koskevan joukon osamyos puhuja on (Seljakinilla tassa termi ñîâìåñòíîå äåéñòâèå). Nama muodostetaansananmuodon äàâàé avulla. Siihen voidaan yhdistaa joko imperfektiivisen aspektin verbiinnitiivimuodossa tai perfektiivisen aspektin verbi indikatiivimuodossa:

(358) Ðàçâå ýòî ñïðàâåäëèâî? Äàâàé äåëèòüñÿ ïî-÷åñòíîìó.(359) Äàâàé âûïüåì êîôå, ïðåäëîæèë Ìàðòèí

Toisaalta puhujan itsensa kasittamaa joukkoa voi kaskea myos ilman äàâàé-sanaa:

(360) Íó, ÷òî æ ïîä äîæäåì òî ñòîÿòü?.. ïîéäåì êóäà-íèáóäü, ñêàçàë Ñåíÿ.

Myos innitiivimuotoja voidaan kayttaa kaskemiseen, kuten seuraavassa Nikunlassin(2002: 199) esimerkissa:

(361) Âñåì ñòóäåíòàì ñîáðàòüñÿ ó ãëàâíîãî âõîäà!

Naissa tapauksissa kyse on jyrkasta, kategorisesta kiellosta. Toisaalta innitiivi ontavallinen kaskymuoto esimerkiksi resepteissa:

(362) Ãîòîâîå ìÿñî çàâåðíóòü â ôîëüãó, ÷òîáû ñîõðàíèòü åãî ãîðÿ÷èì, à êîñòè âìåñòåñ ñîêîì ñî ñêîâîðîäêè, 40 ìë âîäû è ñîêîì óñòðèö âàðèòü â êàñòðþëå 20ìèíóò, ïîñëå ÷åãî ïðîöåäèòü ÷åðåç ìåëêîå ñèòî, äîáàâèòü ïàññåðîâàííóþ íàìàñëå ìóêó, ñìåøàòü âñ¼ âåí÷èêîì è âàðèòü 5 ìèíóò, ïîëîæèòü óñòðèöû ñøàìïèíüîíàìè è ãðåòü ñîóñ åù¼ íåñêîëüêî ìèíóò.

119

18 Tapaluokka kieliopillisena kategoriana

2

18.1 Imperatiivi funktionaalisen morfologian kannalta

Edellisella luennolla keskityttiin imperatiivin muodostamiseen. Katsotaan taman luennonaluksi viela muutamia huomioita imperatiivin kaytosta eli imperatiivista funktionaalisenmorfologian kannalta.Edella todettiin jo, etta kaskyja voidaan ilmaista monilla muillakin muodoilla kuin

varsinaisilla sananmuodostuksellisessa mielessa imperatiiveilla (innitiiveilla, indikatiivi-muodoilla). Asia voidaan kaantaa myos toisin pain: varsinaisia sananmuodostuksellisessamielessa imperatiiveja voidaan kayttaa myos muihin tarkoituksiin kuin kaskyn tai keho-tuksen ilmaisemiseen.Yksi tallainen tapaus ovat konditionaalilauseen ehdot. Konditionaaliin paneudutaan

talla tunnilla tarkemmin edempana, mutta katsotaan jo nyt seuraavia esimerkkia:

(363) Áóäü ÿ ìàðêñèñòîì, ÿ áû ïîñ÷èòàë, ÷òî ýòè èäåè èìåþò êëàññîâóþ ïðèðîäó.(364) À îñòàíüñÿ ÿ òîãäà, âñ¼ ñâåëîñü áû òîëüêî ê âîñïèòàíèþ ìëàäåíöåâ äà ê

îæèäàíèþ ñìåðòè.

Suomennokset voisivat kuulua esimerkiksi:

(365) Jos olisin marxisti, olisin sita mielta, etta nama ajatukset ovat luonteeltaan luok-kakysymyksia

(366) Jos olisin sillon jaanyt, kaikesta olisi tullut vain lasten kasvattamista ja kuolemanodottelua

Kyseisissa esimerkeissa imperatiivi siis ilmaisee kaskyn sijasta ehtoa, aivan kuten ta-vallinen konditionaali yleensa. Toinen vastaava imperatiivin eikaskeva merkitys on Ni-kunlassin (2002: 197) mukaan niin kutsuttu konsessiivirakenne, kuten seuraavassa esi-merkissa:

(367) Çåìëþ ïðèõîäèëîñü êàê-òî ïîäåëèòü, à êàê íè ïîäåëè, âñå ðàâíî áóäåò íåñïðàâåäëèâî(368) Ýòîãî íèêòî íå ìîæåò ïîíÿòü, êàê íè îáúÿñíÿé.

Esimerkkien 367 ja 368 imperatiivit voisi suomentaa rakenteilla `Miten ikina jaat-kin/selitatkin, joka tapauksessa/kuitenkaan. . . '.

120

18.1.1 Pari sanaa aspektista

Jatketaan viela aspektikategorian kasittelya imperatiivien kannalta. Ensinnakin, kutenedella esimerkiksi futuurin osalta todettiin, aspektien valinen perusero sailyy myos impe-ratiivimuodoissa. Vertaa esimerkiksi seuraavia esimerkkeja, joista 369 edustaa konkreettis-faktista merkitysta ja 370 konkreettis-prosessuaalista:

(369) Ïîðàáîòàé, à ïîòîì ïîéäåì ãóëÿòü.(370) Ñòîéòå çäåñü, íèêóäà íå óõîäèòå.

Esimerkissa 369 kyseessa on rajattuja ja perakkaisia toimintoja, esimerkissa 370 puo-lestaan avoimia ja samanaikaisia. Myos oppositio toiston (rajoittamattoman toiston mer-kitys) ja yhden kerran (konkreettis-faktinen merkitys) valilla sailyy, kuten seuraavassa:

(371) Ïåðåä íà÷àëîì ðàáîòû ïðîâåòðèòå êîìíàòó(372) Ïåðåä íà÷àëîì ðàáîòû ïðîâåòðèâàéòå êîìíàòó

Esimerkki 371 ilmaisee yksittaista konkreettista toimintaa, esimerkki 372 toistuvaa,joka kerta suoritettavaa.Sen lisaksi, etta peruserot aspektien valilla sailyvat, voidaan kuitenkin erottaa myos

eraita erityispiirteita aspektin kaytolle nimenomaan imperatiivissa. Perusero on, etta im-perfektiivinen aspekti kaskee vahemman radikaaleja asioita, ikaan kuin imperfektiivisellaaspektilla pyytaminen on vahemman pyydetty. Huomaa, ettei tama tarkoita, etta koh-teliaampi pyynto olisi aina imperfektiivinen, vaan pikemminkin, etta odottamattomampipyynto on yleensa perfektiivinen.Vertaa seuraavia tilanteita urheilukaupassa. Ajatellaan ensin, etta lahestyt myyjaa,

joka ei viela tieda, minkalaista asiaa sinulla on. Sina olet tullut ostamaan tennismailaa.Aspektin kannalta olisi luontevaa kysya:

(373) Ïîæàëóéñòà, ïîêàæèòå ìíå òåííèñíûå ðàêåòêè.

Pyynto ei ole millaan lailla epakohtelias, mutta perfektiivinen aspekti on lasna, koskase ei pelkkaa retoriikkaa, myyjaa pyydetaan oikeasti tekemaan jotakin. Kun myyja viesinut tennismailahyllylle, han voi puolestaan todeta:

(374) Âîò òàêèå ó íàñ åñòü. Âûáèðàéòå!

Kyseessa on koko lailla retorinen, tyhjempi, kasky: sinua kehotetaan tekemaan toimin-to, josta jo tiedat, etta sita sinulta odotetaan. Sama imperfektiivisen aspektin neutraaliustulee esille, jos puhujalla ei ole johonkin pyyntoon vahvaa kantaa tai hanta ei kiinnosta:

(375) ß õî÷ó ñõîäèòü ñåãîäíÿ ê Ñàøå. - Íó ÷òî æå, èäè.

Imperfektiivisen aspektin ja odotetun toiminnan suhde imperatiivissa nakyy myos ke-hotuksen toistamisrakenteissa. Tyypillisen tilanteen voi kuvitella ruokapoydassa, jossaisanta tai emanta nakee sinun istuvan paikallasi, etka ole viela ottanut mitaan lautasel-lesi:

121

(376) Âîçüìè, ïîæàëóéñòà, áóëî÷êó!

Jos pyynnon kuultuasi alat eparoida, etka oikein tieda, ottaisitko vai etko, emanta/isantatoistaa:

(377) Áåðè, áåðè, íå ñòåñíÿéñÿ!

Ensimmaisessa pyynnossa (376) kaytossa on siis perfektiivisen aspektin verbi, toisessaimperfektiivisen.Toistettakoon viela, ettei edella mainittu odotettavuuden ero liity kohteliaisuuteen,

vaan painvastoin imperfektiivinen aspekti voi usein olla epakohteliaampi vaihtoehto. Voisiesimerkiksi kuvitella, etta vanhus pyytaa sinulta apua kadulla perfektiivisella aspektilla:

(378) Ìîëîäîé ÷åëîâåê, ïîìîãèòå ïîæàëóéñòà, ñ ñóìêîé.

Imperfektiivinen aspekti voisi olla karsimaton, heti toimintaan patistava:

(379) Íó ÷åãî æå âû òóò æäåòå, íè÷åãî íå äåëàåòå, ïîìîãàéòå ìíå!

Kieltomuodoista ja imperatiivista Seljakin (2006: 165) esittaa, etta imperfektiivisenaspektin voi katsoa usein olevan jyrkempi, absoluuttinen: Íå ãîâîðè åìó îá ýòîì! Íåõîäèòå òóäà! Perfektiivinen aspekti kantaa ennemminkin varoituksen luonnetta: Ñìîòðè,íå ñêàæè åìó îá ýòîì! Ñìîòðè íå óïàäè!

18.2 Konditionaali

Konditionaalia kaytetaan, kuten mainittua, ilmaisemaan jokin asiaintila ehdollisena taimahdollisena. Venajan konditionaalin voi ajatella usein tarkoittavan, etta talla hetkellaon voimassa vastakkainen asiaintila kuin hetkella, johon konditionaalilause viittaa (Ni-kunlassi 2002: 195). Ajattele esimerkkia 380, jossa oletetaan, etta kuulija ei nae, millailolla emanta kertoi historiaa:

(380) Åñëè áû âû âèäåëè, ñ êàêèì âîñòîðãîì õîçÿéêà ðàññêàçûâàëà åãî 150-ëåòíþþèñòîðèþ!

Lause 380 esittaa samalla konditionaalin muodostusperiaatteen venajassa: konditio-naali saadaan aikaan verbin menneen ajan muodolla yhdistettyna taipumattomaan áû-partikkeliin. Toisin kuin esimerkiksi eglannissa tai ruotsissa, seka ehtolauseen etta paalauseenverbit ovat konditionaalimuodossa:

(381) Åñëè áû ÿ áûë Äåäîì Ìîðîçîì, òî çàñòàâèë áû ëþäåé âåðèòü â ÷óäåñà

Lause 381 nayttaa myos, etta ehtolauseissa áû-konjunktion paikka on selkea: se seuraaheti konjunktion jalkeen. Sen sijaan paalauseissa paikka voi jonkin verran vaihdella. Wade(2010: 334) toteaa, etta paitsi verbin jaljessa (kuten esimerkissa 381), partikkeli voi sijaitamyos verbin edessa:

(382) Åñëè áû ÿ áûë Äåäîì Ìîðîçîì, ÿ áû çàñòàâèë ëþäåé âåðèòü â ÷óäåñà

Seljakin (Øåëÿêèí 2006: 167) tarkentaa, etta tavallisin paikka on verbin jaljessa jaetta sijaitessaan ennen verbia áû yleensa on koko lauseen toinen sana.

122

18.2.1 Funktionaalisen morfologian kannalta

Katsotaan seuraavassa tarkemmin konkreettisia konditionaalin kayttotilanteita.Yksi tarkea konditionaalin tehtava on toiveen ilmaiseminen (vrt. suomen kunpa/jospa-

lauseet).

(383) Óåçæàëè áû óæå ñêîðåé, íå ðâàëè áû äóøó!(384) Çíàë áû òû, êàêèì òðóäîì ýòî âñ¼ äîñòà¼òñÿ, áåçäåëüíèê òû òàêîé

Toiveen ilmaisemiseen liittyy eras kielenoppijan kannalta kriittinen huomio. Konditio-naali nimittain on pakollinen sivulauseessa aina, kun toive kohdistuu johonkuhun muu-hun kuin puhujaan itseensa (Wade 2010: 335; Nikunlassi 2002: 196). Talloin áû-partikkeliyhdistyy ÷òî-konjunktioon:

(385) Òû õî÷åøü, ÷òîáû ÿ ýòîò ÷¼ðòîâ êîìïüþòåð â îêíî âûáðîñèëà?(386) Õî÷åøü, ÷òîáû òåáÿ óâàæàëè è ëþáèëè?(387) Ðîäèòåëè ÷àñòî òðåáóþò, ÷òîáû ðåá¼íîê íå âñòàâàë èç-çà ñòîëà äî òåõ ïîð, ïîêà

íå ïðèãîòîâèò âñå óðîêè.(388) Îí æåëàë, ÷òîáû ñóä íàä ïðåñòóïíèêàìè ïðîèñõîäèë ñ âîçìîæíîé ñòåïåíüþ

çàêîííîñòè è ãëàñíîñòè.

Kuten esimerkeista 385 388 havaitaan, tavallisia tallaisissa tilanteissa kaytettavia lie-vempaa tai jyrkempaa toivomusta ilmaisevia verbeja ovat õîòåòü,æåëàòü,òðåáîâàòü.Joukko on kuitenkin laajempi kuin vain perusajatus toivomisesta antaisi ymmartaa.Myos sanojen íåîáõîäèìî, íóæíî, íàäî kanssa kaytetaan konditionaalia:

(389) Íåîáõîäèìî, ÷òîáû íàøè ïàðòèéíûå îðãàíèçàöèè âêëþ÷èëèñü â ýòî äåëî(390) Íóæíî, ÷òîáû ãîëîñ áèçíåñà çâó÷àë ãðîì÷å, ÷åì îí çâó÷àë ðàíüøå.(391) Íàäî, ÷òîáû ðåá¼íîê ñòàíîâèëñÿ ñàìîñòîÿòåëüíûì.

Wade (2010: 336) listaa myos seuraavat sanat, joiden yhteydessa kaytetaan vastavallatavalla konditionaalia:

âàæíî æåëàòåëüíî ëó÷øå ïðîòèâ

Esimerkiksi:

(392) Íî îíè ïðîòèâ òîãî, ÷òîáû èíîñòðàííûì ãðàæäàíàì ïðîäàâàëè çåìëþ.(393) Íî ëó÷øå, ÷òîáû ðåá¼íîê ñàì óâèäåë, ÷òî ìàìà/ïàïà íå áðîñàþò ñâîè ÷àøêè.

Huomaa myos etta ñêàçàòü-verbi + konditionaali -yhdistelma voi ilmaista jonkin toi-minnan toivottuutta tai suotavuutta / ylipaataan kaskynomaista pyyntoa:

123

(394) ß ñêàæó, ÷òîáû Äæàìàë âàì ïîçâîíèë.(395) Íî ïîòîì ìàìà ñêàçàëà, ÷òîáû ÿ î í¼ì áîëüøå íå ñïðàøèâàëà.(396) Ïîìíèøü, òû ìíå ñêàçàëà, ÷òîáû ÿ òåáÿ çäåñü ïîäîæäàë?

Lisaksi konditionaali voidaan yhdistaa esimerkiksi verbiin ïðåäëîæèòü korostamaan,etta kyseessa on jonkun tahdon ilmaus (Nikunlassi 2002: 196):

(397) Âåðíî ëè, ÷òî íà íåäàâíåé êîëëåãèè Ìèíòðàíñà âû ïðåäëîæèëè, ÷òîáû ðîññèéñêèå÷èíîâíèêè ëåòàëè â êîìàíäèðîâêè çà ðóáåæ òîëüêî ðåéñàìè ðîññèéñêèõ àâèàêîìïàíèé?

18.2.2 Kontrastiivisia huomioita

Vaikka seka suomessa etta venajassa, kuten useimmissa muissa kielissa, on tapaluokkanimelta konditionaali, se ei tarkoita, etta kyseessa olisivat taysin samanlaiset tapaluokat.Seuraavassa joitakin erityisesti suomalaisen kielenoppijan kannalta ongelmallisia eroja.Ensimmainen silmiinpistava ero on, etta venajan konditionaalissa ei ole aikamuotoja.

Suomessa konditionaalia voidaan kayttaa preesensissa ja perfektissa (tulisi / olisi tullut),mutta venajassa konditionaalin aikamuoto on aina sama. Niinpa seuraava Waden (2010:333) esimerkki voisi saada kontekstista riippuen kaksi suomennosta: 1. Menisin, jos minutkutsuttaisiin; 2. Olisin mennyt, jos minut olisi kutsuttu.

(398) ß ïîø¼ë áû, åñëè áû ìåíÿ ïðèãëàñèëè.

Toiseksi voidaan karkeasti todeta, etta suomessa konditionaalia kaytetaan ahkeramminkuin venajassa. Tama johtuu muun muassa siita, etta suomessa niin kutsutut modaalisetpredikaatit (Nikunlassi 2002: 196) kuten tahtoa, luulla, arvella ovat usein konditionaalis-sa, vaikka periaatteessa ne jo ilmankin ilmaisisivat puhujan epavarmuutta ilmaisemastaanasiasta. Venajassa naissa tapauksissa kaytetaan kuitenkin tavallisesti indikatiivia. Ver-taa seuraavia ParFin-rinnakkaiskorpuksen esimerkkeja. Kyseessa on siis suomenkielisiaalkuperaisteksteja ja niiden venajannoksia:

suomenkielinen lahdeteksti venajankielinen kohdeteksti

Miten sina parjaat, Kaisa? Luulisin, etta si-nulla on aivan tarpeeksi paineita ilman mur-hajuttuihin sekaantumistakin?

Êàê òû, Êàéñà, ñî âñåì ñïðàâëÿåøüñÿ?Äóìàþ, ÷òî ó òåáÿ äîñòàòî÷íî íàãðóçêèè áåç âìåøàòåëüñòâà â äåëî îá óáèéñòâå?

Luulisitteko kykenevanne pelaamaan sellai-sella panoksella, jos tama tapahtuma olisikehittynyt sellaisiin mittoihin.

Ñ÷èòàåòå ëè âû ñåáÿ ñïîñîáíûìïîñòàâèòü íà íåå, åñëè äåëî äîéäåòäî òàêèõ ìàñøòàáîâ?

Mita se sielta haki? Mita luulisit? ×òî îí òàì çàáûë?- Êàê òû äóìàåøü?

Esityksen paatyttya mies kysyi haluaisinkojuoda kahvit

Çàêîí÷èâ âûñòóïëåíèå, îí ñïðîñèë, íåõî÷ó ëè ÿ âûïèòü êîôå,

124

suomenkielinen lahdeteksti venajankielinen kohdeteksti

Mina haluaisin kernaasti ostaa sen kornetin ß îõîòíî êóïëþ òðóáó

Mies ymmartaisi hyvin sen, etta vaimo ha-luaisi hoitaa heidan kotiaan ja puutarhaan-sa huolellisemmin.

Îí õîðîøî ïîíèìàë, ÷òî æåíà õî÷åòáîëåå òùàòåëüíî óõàæèâàòü çà èõ äîìîìè ñàäîì.

Jos konditionaalilla kuitenkin ilmaistaan selvasti jonkin asiaintilan ehdollisuutta eikavain puhujan epavarmuutta, venajassakin konditionaali on tarpeen, kuten seuraavassakaannosesimerkissa:

Moni tytto haluaisi pysya sellaisen miehen luona.

Ìíîãèå äåâóøêè õîòåëè áû èìåòü òàêîãî ìóæ÷èíó.

125

19 liikeverbit 1

Venajan verbijarjestelmasta erottuu omaksi ryhmakseen eraiden liikkumista ilmaisevienverbien joukko, jota kielenopetuksessa ja tutkimuskirjallisuudessa nimitetaan liikeverbeik-si (ãëàãîëû äâèæåíèÿ). Liikeverbeiksi ei lueta kaikkia mahdollisia liikkumista ilmaiseviaverbeja (ei esimerkiksi `äâèãàòüñÿ', `ïóòåøåñòâîâàòü', `ïåðåìåùàòüñÿ'), vaan sellaisetverbit, jotka tuntuvat muodostavan tietynlaisen parin toisen vastaavaa liiketta tarkoit-tavan verbin kanssa. Tallaisen parin muodostavat esimerkiksi verbit èäòè ja õîäèòü.Mika sitten naissa verbeissa on sellaista, etta ne jossain mielessa kuuluvat yhteen?A.V. Isachenko (2003[1965], 310) esittaa seuraavan pohdinnan verbeihin èäòè ja

õîäèòü liittyen ja toteaa, etta naista verbeista tiedetaan:

1. Etta molemmat ovat semanttisesti hyvin lahella toisiaan (merkitsevat muun muassaliiketta kavellen).

2. Etta molemmat ovat imperfektiivisen aspektin verbeja3. Etta kumpikaan ei edusta mitaan erityista teonlaatua4. Etta verbit tuntuvat jollain tavalla muodostavan parin, jota vastaavia voidaan

loytaa myos tietyilla muilla, kuitenkin tarkkaan rajatuilla verbeilla.5. Tallaisten verbiparien ryhma on tiukkaan rajattu ja epaproduktiivinen: Kieleen

ei ilmesty uusia vastaavia verbipareja, vaan painvastoin jotkin olemassaolevistapareista alkavat kaytoltaan hiipua.

6. Vaikka verbit muodostavat jonkinlaisen parin, ei ole mahdollista sanoa, etta toinenverbi olisi johdettu toisesta niin kuin esimerkiksi perfektivaation ja imperfektivaa-tion tapauksissa.

Naiden verbien valinen ero ei ole siis aspektissa, mutta verbit kuitenkin muodosta-vat jonkin ominaisuuden suhteen parin. Isachenko nimittaa tata erottavaa ominaisuuttatermilla õàðàêòåð äåéñòâèÿ (toiminnan luonne).Mika sitten on èäòè- ja õîäèòü-verbien valinen ero? Voidaan esittaa, etta èäòè-tyypin

verbit ilmaisevat toiminnan yksisuuntaisena, mutta õîäèòü-tyypin verbit eivat ota suo-raan kantaa siihen, kuinka moneen suuntaan toimintaa suoritetaan. Èäòè-tyypin verbejavoidaan nimittaa duratiivisiki ja õîäèòü-tyypin verbeja iteratiivisiksi (íàïðàâëåííûå/íåíàïðàâëåííûåãëàãîëû äâèæåíèÿ).Katsotaan tahan liittyen esimerkkeja:

(399) Ìàøà èäåò ïî òðîïèíêå

Esimerkissa 399 kuvataan, kuinka Masa etenee yhteen suuntaan polkua pitkin. Verra-taan tata esimerkkiin 400:

126

(400) Ìàøà õîäèò ïî êîìíàòå

Esimerkissa 400 kuvataan, miten Masa kavelee sinne tanne, useisiin suuntiin, huonees-sa. Toisaalta esimerkissa 401

(401) Ìàøà õîäèò â øêîëó ÷åðåç ïàðê

kuvataan tarkalleen kaksisuuntaista liiketta (Masa menee kouluun ja tulee koulustatiettya reittia) ja esimerkissa 402 ei puhuta suunnasta sinansa mitaan, vaan ennemminkinkyvysta:

(402) Áîëüíîé óæå õîäèò.

Voidaan siis todeta, etta õîäèòü-tyypin verbeilla kysymykseen toiminnan luonteesta eioteta samalla tavalla kantaa kuin èäòè-tyypin verbeilla ne ovat taman oppositioparinneutraali, tunnusmerkiton osapuoli.

19.1 Liikeverbiparit

Edella mainittiin, etta liikkeen suunnan perusteella paritettavien verbien maara on ra-jattu, eika ryhmaan enaa tule uusia verbeja. Mita pareja sitten ylipaataan on olemassa?Seuraavissa taulukoissa on esitetty merkittavimmat duratiiviset ja iteratiiviset liike-

verbit. Taulukoiden kolmanteen sarakkeeseen on merkitty, onko kyseessa transitiivinen(suoran objektin saava) vai intransitiivinen (ilman objektia kaytettava) verbi. Liikeverbiton jaettu kahteen taulukkoon, niin etta ensimmaisessa ovat (oletettavasti) tavallisimminkaytetyt verbit, toisessa harvinaisemmat.

19.1.1 Tavallisimpia liikeverbipareja

duratiivinen verbi iteratiivinen verbi transitiivisuus

èäòè õîäèòü intransitiivinenáåæàòü áåãàòü intransitiivineníåñòè íîñèòü transitiivinenâåñòè âîäèòü transitiivinenåõàòü åçäèòü intransitiivinenëåòåòü ëåòàòü intransitiivinenïëûòü ïëàâàòü intransitiivinenâåçòè âîçèòü transitiivinen

èäòè-õîäèòü-, áåæàòü-áåãàòü-, íåñòè-íîñèòü- ja âåñòè-âîäèòü-verbipareja yhdistaa kaik-kia se, etta ne ilmaisevat liiketta ilman kulkuneuvoa (tai itse kulkuneuvon liiketta,mista jaljempana tarkemmin), kun taas åõàòü-åçäèòü-, ëåòåòü-ëåòàòü-, ïëûòü-ïëàâàòü-ja âåçòè-âîçèòü-verbeja yhdistaa se, etta niilla tavallisesti (joskaan esimerkiksi ïëûòü-

127

ïëàâàòü-parilla ei toki aina) ilmaistaan liiketta kulkuneuvolla.

19.2 Harvinaisempia liikeverbipareja

duratiivinen verbi iteratiivinen verbi transitiivisuus

ëåçòü ëÀçèòü intransitiivinenïîëçòÈ ïÎëçàòü intransitiivinenãíàòü ãîíßòü transitiivinenêàòÈòü êàòÀòü transitiivinenòàùÈòü òàñêÀòü transitiivinenáðåñòè áðîäÈòü intransitiivinen

Vaikka nama verbit on luokiteltu harvinaisemmiksi kuin edella mainitut, ovat ne siltikaytossa, ja koko venajan verbikategoriaa tarkasteltaessa kuitenkin verrattain yleisia.Verbipari áðåñòè-áðîäèòü yleensa ilmoitetaan yhtena liikeverbiparina, mutta Isachenko(2003[1965], 313) ei pida sita varsinaisena liikeverbiparina, koska verbien merkitykseteroavat toisistaan muutenkin kuin vain liikkeen suunnan kuvaamisen suhteen.

19.3 Huomioita kaytosta

Kieltenoppijan kannalta hankalia ovat yleensa tilanteet, joissa oma aidinkieli kuvaa jonkinilmion enemman tai vahemman ylimalkaisesti, mutta opiskeltava kieli tekee tarkempiaerotteluja. Tata ongelmaa voi kuvata ongelmaksi tihean ja harvan kasiteverkon valilla.Liikeverbien suhteen suomen kasiteverkon voi hyvin todeta harvaksi verrattuna venajan

vastaavaan: suomessa usein parjaa pelkastaan sanoilla menna tai tulla, jotka eivatota kantaa liikkeen suuntaisuuteen tai siihen, tehdaanko se kulkuneuvolla vai jalan.Taman vuoksi venajan jarjestelma, jossa nama asiat on valttamatta ratkaistava, ai-heuttaa suomenkieliselle venajanopiskelijalle vaikeuksia: suomen lausetta Milloin sinatulit voisi periaatteessa vastata venajaksi mika vain esimerkiksi lauseista Êîãäà òûïðèøåë/ïðèåõàë/ïðèëåòåë/ïðèïëûë.Tassa yhteydessa kannattaa huomata, etta suomalainen venajanopiskelija kayttaa hel-

posti åõàòü-verbia liian usein. Siina missa suomessa mennaan ja tullaan yhta lailla laival-la, junalla kuin lentokoneella, venajassa kulkuvalineen tyyppi otetaan yleensa tarkemminhuomioon. Vertaa seuraavia lauseita:

(403) Äëÿ ýòîãî îíè ñ Äàðüåé çàáëàãîâðåìåííî ïðèïëûëè â Íüþ-Éîðê, íî íå ñòàëèîñòàíàâëèâàòüñÿ â îòåëå, à ðåøèëè îñòàòüñÿ íà áîðòó ÿõòû.

(404) Ïðåçèäåíò Ðîññèè Âëàäèìèð Ïóòèí ïðèëåòåë â Àâñòðèþ ñ ìèðíûìè èíèöèàòèâàìè(405) Äâà ìåñÿöà íàçàä ÿ ïðèåõàë â Ïèòåð ñ ìå÷òîé î ëó÷øåé æèçíè.

Jokainen esimerkkien 403 405 lauseista voitaisiin suomentaa kayttamalla tulla- taisaapua-verbeja suomeksi jopa olisi jokseenkin outoa, jos lauseisiin 403 ja 404 liitettaisiin

128

erikseen tietoa kulkuneuvosta, jolla ollaan tultu (He saapuivat laivalla New Yorkiin taiVenajan presidentti saapui lentaen itavaltaan). Etenkin vesitse tapahtuvan kulkemisenkuvaaminen ïëûòü-verbilla on usein suomenkielisen kannalta odottamatonta.Toinen kulkuvalineisiin liittyva tarkennus liikeverbien kaytosta koskee kulkuvalineiden

itsensa liiketta. Kun kuvataan maalla liikkuvien kulkuvalineiden liiketta ennemmin kuinihmisten liikkumista kulkuvalineilla, kaytetaan tavallisesti èäòè-verbia, kuten seuraavis-sa esimerkeissa:

(406) Ïîåçä ø¼ë ÷åðåç íî÷íîé ãîðîä.(407) Ïîåçä èä¼ò, îñòàíàâëèâàåòñÿ, äîëãî ñòîèò, ñíîâà èä¼ò(408) Ê ñ÷àñòüþ, ìàøèíà øëà î÷åíü ìåäëåííî(409) Àâòîáóñ øåë áåñêîíå÷íî äîëãî, è îò îñòàíîâêè íàäî áûëî åùå áåñêîíå÷íî äîëãî

èäòè ïåøêîì.

129

20 Liikeverbit 2

Edellisella luennolla todettiin, etta liikeverbit ovat venajassa oma ryhmansa ennen kaik-kia sen perusteella, etta ne ne muodostavat pareja liikkeen suuntaisuuden eli toiminnanluonteen perusteella. Ilman prekseja kaytettaessa niin duratiiviset kuin iteratiivisetkinverbit ovat imperfektiivisen aspektin verbeja ja kuvaavat joko yksisuuntaista liiketta (du-ratiiviset) tai kaksisuuntaista, useampisuuntaista tai suunnan suhteen maarittelematontaliiketta (iteratiiviset).Talla luennolla perehdytaan siihen, mita tapahtuu, kun liikeverbit esiintyvat preksil-

lisina muotoina.

20.1 Oikeinkirjoituksesta

Liitettaessa prekseja iteratiivisten ja duratiivisten verbien vartaloihin kannattaa muis-taa seuraavat tapaukset:

1. Kun èäòè-verbiin (myos preteritissa) liitetaan konsonanttiin paattyva preksi, pre-ksin ja vartalon valiin lisataan î:

ñîéòè, îáîéòè, âîø¼ë, ïîäîø¼ë jne.

2. Kun åõàòü-/åçäèòü-verbeihin liitetaan konsonanttiin paattyva preksi, preksin javartalon valiin lisataan Ú:

ñúåõàòü, âúåõàòü jne.

20.2 Muodostamisesta

Preksillisten liikeverbien muodostaminen on monimutkaisempi kysymys kuin milta en-si katsomalta vaikuttaisi. Ainoa taysin selkea osa-alue ovat duratiivisten (èäòè-tyyppi)verbien preksilliset johdokset (ïðèéòè ym.). Naista voidaan todeta, etta:

1. Preksillinen verbi muodostetaan lisaamalla preksi duratiivisen verbin vartalonedelle.

2. Tuloksena on perfektiivisen aspektin verbi

Toisin sanoen:

åõàòü-verbista voidaan johtaa perfektiiviset muodot ïðèåõàòü, ïîåõàòü, âúåõàòü,îáúåõàòü, ïîäúåõàòü ym.

130

ëåòåòü-verbista voidaan johtaa perfektiiviset muodot ïðèëåòåòü, ïîëåòåòü, âëåòåòü,îáëåòåòü, ïîäëåòåòü ym.

ja niin edelleen kaikkien duratiivisten verbien osalta

Hankalammaksi tilanne muuttuu, kun ryhdytaan tutkimaan iteratiivisten verbien poh-jalta (ainakin naennaisesti) johdettuja muotoja. On nimittain niin, etta kaytannossakaikissa muissa tapauksissa preksin lisaaminen imperfektiivisen aspektin verbiin tuot-taa perfektiivisen aspektin verbin, mutta esimerkiksi verbi ïðèíîñèòü onkin imperfek-tiivinen. Tama hairitseva huomio on johtanut eraat lingvistit, etupaassa A.V. Isachen-kon (2003[1965]), esittamaan melko poikkeuksellisen teorian preksillisten liikeverbienmuodostuksesta. Laura Janda (2010) esittaa oman, hyvin toisenlaisen ratkaisunsa on-gelmaan todeten (eittamatta perustellusti) etta perinteinen liikeverbit poikkeuksellisiksijulistava nakemys on keinotekoinen. Talla kurssille pyrimme olemaan puuttumatta mai-nittuun muodostusongelmaan, ja otamme lahestymistavan, josta uskoisin olevan enitenkaytannon hyotya esimerkiksi opetustyossa. Se tarkoittaa jossain maarin pitaytymistamainittuun keinotekoinen poikkeus -lahestymistapaan.Oletetaan siis, perinteisten kielioppien tapaan, etta

1. Preksin liittaminen duratiiviseen liikeverbiin tuottaa perfektiivisen aspektin ver-bin

2. Preksin liittaminen iteratiiviseen liikeverbiin tuottaa imperfektiivisen aspektinverbin.

3. Tietyt iteratiiviset verbit kayttaytyvat poikkeuksellisella tavalla preksillista muo-toa muodostettaessa

20.2.1 Selkeat tapaukset

Suurin osa etenkin tavallisimmista iteratiivisista liikeverbeista kayttaytyy onneksi hyvinsaannonmukaisesti, kun niihin liitetaan preksi. Tahan saannonmukaiseen ryhmaan kuu-luvat seuraavat verbit, eika naiden verbien vartalolle tapahdu mitaan preksin liittamisenyhteydessa:

iteratiivinen verbi îò-preksi/i

õîäèòü îòõîäÈòüíîñèòü îòíîñÈòüâîäèòü îòâîäÈòüëåòàòü îòëåòÀòüâîçèòü îòâîçÈòüãîíßòü îòãîíßòüáðîäèòü *îòáðîäÈòü

* îò-preksillinen muoto tasta verbista on ainoastaan hypoteettinen

131

20.2.2 Painollinen a-suksi

Kolme verbia muodostaa poikkeuksen siina suhteessa, etta paino siirtyy preksillisessamuodossa kohti sanan loppua. Lisaksi åçäèòü-verbilla tapahtuu sama aanteenmuutoskuin persoonataivutuksessa:

iteratiivinen verbi îò-preksi/i

áÅãàòü îòáåãÀòüïÎëçàòü îòïîëçÀòüÅçäèòü îòúåçæÀòü

20.2.3 Muodostuksen pohjana preksillinen duratiivinen verbi

Lopuksi voidaan erottaa nelja tapausta, joissa ainakin vaikuttaisi silta, etta imperfek-tiivisen aspektin muoto ei itse asiassa ole muodostettu preksilla iteratiivisesta prek-sittomasta verbista vaan ennemminkin suksilla duratiivisesta preksillisesta verbista.

iteratiivinen verbi îò-preksi/i

ïëÀâàòü îòïëûâàòüêàòÀòü îòêàòûâàòüëÀçèòü îòëåçÀòüòàñêÀòü îòòàñêèâàòü

Toisin sanoen, samalla tapaa kuin verbi ïåðå÷èòûâàòü on muodostettu suksilla ver-bista ïåðå÷èòàòü, verbi îòïëûâàòü ainakin vaikuttaa muodostetun suksilla verbistaîòïëûòü. Vertailun vuoksi seuraavassa on esitetty rinnakkain preksilliset duratiivisestaliikeverbista muodostetut muodot ja taman ryhman imperfektiiviset muodot:

iteratiivinen verbi îò-preksi/i

îòïëûòü îòïëûâÀòüîòêàòèòü îòêÀòûâàòüîòëåçòü îòëåçÀòüîòòàùèòü îòòàñêèâàòü

20.2.4 Viela yksi

Tilanne ei vielakaan ole taysin tyydyttavasti selitetty. Asiaan vaikuttavat viela liikever-bien teonlaadut, joita kasitellaan luennon lopuksi.

132

20.3 Preksillisten verbien valinen ero aspektuaalisena erona

Èäòè- ja õîäèòü-verbien valinen ero, kuten jo monesti todettua, on peraisin naidenverbien eri tavasta kuvata liikkeen suuntaa. Jos verrataan esimerkiksi ïðîõîäèòü- jaïðîéòè-verbeja, tilanne on kuitenkin toinen: ero muuttuu tavallisesti aspektuaaliseksi.Tata huomiota on syyta tutkia tarkemmin. Verbien ïðîéòè/ïðîõîäèòü, ïðîáåæàòü/ïðîáåãàòü,

ïðîëåòåòü/ïðîëåòàòü valilla ei siis taman vaitteen mukaan olekaan edella kasiteltyaeroa liikkeen suunnassa vaan ero on muuttunut aspektuaaliseksi eroksi imperfektiivisen(ïðîõîäèòü) ja perfektiivisen (ïðîéòè) verbin valilla. Tutkitaan tata vertaamalla seu-raavia lauseita:

(410) Ïàïà õîäèë â ìàãàçèí(411) Ïàïà ø¼ë â ìàãàçèí(412) Ïàïà ïðîõîäèë ìèìî ìàãàçèíà(413) Ïàïà ïðîø¼ë ìèìî ìàãàçèíà

Lauseessa 410 iteratiivinen verbi ilmaisee liiketta kahteen suuntaan, lauseessa 411 dura-tiivinen verbi ilmaisee liikkeen yksisuuntaisena. Lauseiden 412 ja 413 valinen ero kuiten-kin on nimenomaan aspektuaalinen: lauseessa 412 ïðîõîäèòü kuvaa toiminnan sisaisestirajaamattomana, niin etta lauseen isa kuvataan kulkemassa juuri kaupan ohitse; lausees-sa 413 ïðîø¼ë kuvaa toiminnan sisaisesti rajattuna, niin etta kauppa on jo ohitettu.Samoin esimerkissa 414 on verbi ïðèåçæàòü eika verbia ïðèåõàòü puhtaan aspektuaa-lisista syista: perfektiivinen aspekti viittaisi yhteen konkreettiseen faktaan, joten ÷àñòî-adverbin kanssa on kaytettava imperfektiivista aspektia.

(414) ß ÷àñòî ïðèåçæàþ â óíèâåðñèòåò íà àâòîáóñå

Ajattele tassa yhteydessa taannoista esimerkkiamme 273, jonka toista tassa esimerk-kina 415

(415) Ïàïà â÷åðà ïðèåçæàë.

Esimerkissa 415 toki on tapahtunut liike kahteen suuntaan, mutta ennemmin kuinliikkeen suunnasta, tassa on kyse toiminnan mitatoitymisesta samalla tapaan kuinlauseissa êòî áðàë ñî ñòîëà ôëîìàñòåð, âû íå îòêðûâàëè îêíî jne. Ïðèåõàòü-verbin kaytto toisi puolestaan tulkinnan siita, etta isa on kaymassa tallakin hetkellaperfektiivisyytensa vuoksi, ei niinkaan liittyen liikkeen suuntaan.Nikunlassi (2002: 187) kuitenkin huomauttaa, etta tietyilla liikeverbeilla on rajoituksia

siina, mita kaikkia aspektuaalisia merkityksia ne voivat ilmaista. Esimerkiksi ïðèõîäèòü-verbia ei voi Nikunlassin mukaan kayttaa lauseessa *Ñìîòðè, áðàò ïðèõîäèò, vaan onturvauduttava preksittomaan èäòè-verbiin.

20.4 Preksit ja merkitykset

Seuraavassa on kuvattu lyhyesti eri preksien tavallisesti mukanaan tuomat merkitykset.

133

20.4.1 Ïî

Ïî-preksi on poikkeuksellinen kaikkiin muihin nahden, silla se ei toimi saannonmukaisestisiten, etta sen liittaminen duratiiviseen verbiin muodostaisi perfektiivisen aspektin ver-bin ja liittaminen iteratiiviseen verbiin puolestaan talle aspektiparin. Yksinkertaistaenvoidaan sanoa, etta ïî-preksi voidaan liittaa vain duratiiviseen verbiin (ïîéòè, mut-tei ïîõîäèòü, ellei kyse ole delimitatiivisesta teonlaadusta, kuten jaljempana selitetaan).Nain muodostettavat verbit ovat liikkeen alkamista tai laveammin ilmaistuna lahtoa mer-kitsevia perfektiivisen aspektin verbeja, joilla ei ole aspektipareja:

(416) Ìèøà ïîáåæàë.(417) Êàê òû åùå çäåñü? Íå âîëíóéñÿ, ñêîðî ïîéäó.

Perfektiivisen aspektin voimassa olevaa tulosta korostava luonne nakyy seuraavissaesimerkeissa:

(418) Îí ïîøåë íà ðàáîòó(419) Ìàøà ïîíåñëà êíèãó â áèáëèîòåêó.

Toisin kuin muilla prekseilla, joilla itsellaan on jokin suuntaan liittyva merkitys (pois,kohti, loitommas, taakse ym.), ïî ei kanna suuntaan liittyvia merkityksia, vaan sen tuo-ma muutos verbiin liittyy alkamisen merkitykseen ja perfektiiviseen aspektiin. Seka esi-merkissa 418 etta 419 lauseen subjekti on puhehetkella poissa joko toissa tai kirjastos-sa. Huomaa, etta ïî saattaa tahan liittyen merkita myos liikkeen laadun muuttumista(Wade 2010: 355):

(420) Ñíà÷àëà ìû øëè ìåäëåííî, íî ïîòîì ïîøëè áûñòðåå.

20.4.2 Ó

liike pois, pidemmaksi aikaa / kauemmaksi

(421) Îí áûë åäèíñòâåííûì ñûíîì â ñåìüå, áûëè åùå äâå ñòàðøèå ñåñòðû, êîòîðûåóåõàëè èç Ðîññèè â 19181919 ãîäàõ

(422) Áðàò óõîäèò íà ðàáîòó ÷åðåç 15 ìèíóò

20.4.3 Âû

liikkua sisalta ulos ylittaa kahden tilan valinen raja ja jattaa raja taakseen

ilmaisee myos lahtopistetta, etenkin lahtoajan yhteydessa poistua hetkeksi

(423) Çàòåì ìû âûëåòåëè èç Ñîåäèíåííûõ Øòàòîâ è ïðèáûëè â ßïîíèþ(424) Åñòåñòâåííî, åñëè âû âïåðâûå âûåõàëè çà ïðåäåëû Ðîäèíû, òî îñíîâíîé ïðîáëåìîé

äëÿ âàñ íàâåðíÿêà ÿâëÿåòñÿ âîïðîñ ïðîæèâàíèÿ íà îòäûõå(425) Âûøåë íà ìèíóòó ïðîòåðåòü ëîáîâîå ñòåêëî è â ìãíîâåíèå ëèøèëñÿ ñóìêè,

êîòîðàÿ ëåæàëà íà çàäíåì ñèäåíüå

134

20.4.4 Ïðè

Tulla jonnekin, ilmestya jonnekin

(426) Îëåã ïðèåõàë â Ïèòåð

20.4.5 Çà

Poiketa varsinaiselta reitilta ja tulla / paatya jonnekin vahaksi aikaa

Huomaa kaytto myos puhuttaessa internetissa liikkumisesta:

(427) Óâàæàåìûé ïîñåòèòåëü, Âû çàøëè íà ñàéò êàê íåçàðåãèñòðèðîâàííûé ïîëüçîâàòåëü

Paatya jonnekin kauas, jonkin rajan taakse

(428) Ïðåäïîëîæèòåëüíî, îí çàïëûë â ïîäâîäíóþ ïåùåðó Ko Poo è íå ñìîã âûáðàòü. . .

Muu negatiivinen seuraus

20.4.6 Ïîä

lahestya jotakin

(429) Ãàððè ïîäáåæàë ê îêíó, èãíîðèðóÿ ïîðàæåííûå âîïëè Ôëèòâèêà

20.4.7 Â

liikkua/liikuttaa sisalle ylittaa kahden tilan valinen raja

(430) Íà æàðêîì àôðèêàíñêîì ñîëíûøêå ñîõëî âñå ýòî ìîìåíòàëüíî. È çåìëÿíàÿíàñûïü ïåðåä ïèðàìèäîé, ÷òîáû âòàñêèâàòü òóäà êàìåííûå áëîêè, áûëà íåíóæíà

(431) Äà òàê ñèëüíî, ÷òî áóð ïðîñòî âëåòåë â çîíó àíîìàëüíî âûñîêîãî ïëàñòîâîãîäàâëåíèÿ.

20.4.8 Ïðî

ohittaa / jattaa taakseen menna sisaan ja edeta peremmalle jossakin tilassa tai ensin edeta ja sitten astuasisalle

kulkea suoraviivainen reitti

(432) Ìû ïðîøëè â îòäåë íîâûõ ïîñòóïëåíèé, è äåâóøêà ïðèíåñëà ìíå æåíñêóþñóìêó Gianfranco Sisti

(433) Îíè ïðîøëè â äîì ÷åðåç áîëüøóþ êàìåííóþ òåððàñó

135

20.4.9 Ïåðå

liikkua jonkin puolelta toiselle vaihtaa (asuin-)paikkaa

(434) . . . îí è åñòü òîò ñàìûé ìîñòèê, ÷åðåç êîòîðûé ðóññêèå àíòèêîììóíèñòû ïåðåáåæàëèèç Åâðîïû â Àðãåíòèíó â 1947ã.

20.4.10 Îò

loitota pieni etaisyys / vahaksi aikaa Toimittaa jokin sinne, minne se kuuluu / toimittaa joksikin aikaa / (palauttaa) /

(435) Íåñêîëüêî ïàðíåé ïî÷òè ñðàçó îòáåæàëè â ñòîðîíó(436) Óòðîì ìàòü îòâåëà äî÷êó â äåòñêèé ñàä(437) Ïî ïðîñüáå Ãåíðè ÿ îòâåç ðóêîïèñü åìó

20.4.11 äî

saavuttaa jokin raja matkan luonnehdinta

(438) Çà 40 âàñ äîâåçóò äî àýðîïîðòà(439) Êàê âû äîåõàëè?

20.4.12 î

liikkua ympari kayda useissa paikoissa

(440) Îí îáåæàë ïîëÿíó è áðîñèëñÿ âîí, à çà íèì - âñÿ ñòàÿ(441) ÿ îáúåõàë ÑØÀ âäîëü è ïîïåðåê è òàêîãî íå âèäåë

20.4.13 ñ

laskeutua keraantya yhteen paikkaan

(442) Ëûæíèê ñúåõàë ñ ãîðû(443) Â Ìîñêîâñêîé êîíñåðâàòîðèè 23 îêòÿáðÿ ñîøëèñü Âîñòîê è Çàïàä.

20.4.14 Ðàç

hajaantua eri suuntiin

(444) Ìèëèöèÿ ïîãîâîðèëà ñ ðåáÿòàìè, îíè ðàçîøëèñü è, ñîáñòâåííî, íè÷åãî íå ïðîèçîøëî.

136

20.4.15 Âç

nousta ylos

(445) Îíè óæå âçîøëè íà âåðøèíó õîëìà, îò îñòàëüíîé êîìïàíèè èõ ñêðûâàëàïîëóðàçðóøåííàÿ ñòåíà

(446) Ñîëíöå óæå âçîøëî.

20.5 Liikeverbien teonlaadut

Edella aspektiaiheisten luentojen lopuksi puhuttiin nopeasti teonlaatujen (ñïîñîáû äåéñòâèÿ)kasitteesta. Teonlaadut ovat selitysvoimainen termi myos eraita preksillisia liikeverbejatutkittaessa, tarkemmin sanottuna verbeja, jotka on muodostettu paaasiassa iteratiivi-sista (õîäèòü-tyyppi) liikeverbeista.Muistatko aspektiluennon yhteydesta verbeja tyyppia ïîðàáîòàòü, ïîñèäåòü, ïîêóðèòü?

Namahan ilmaisivat tekemista jonkin tietyn, rajatun ajan: Ïîñëå îáåäà ìû ïîñèäåëè âãîñòèíîé. Samalla tapaa iteratiivisista liikeverbeista voidaan muodostaa tallaisia deli-mitaatiivista teonlaatua (îãðàíè÷èòåëüíûé ñïîñîá äåéñòâèÿ) edustavia perfektiivisenaspektin verbeja:

(447) È ó ìåíÿ åùå îäèí âîïðîñ: åñëè ïðîñòî ïîïëàâàòü â áàññåéíå, òî ýòî ïëàòíîèëè áåñïëàòíî?

(448) Ïðèåõàëè â Õåëüñèíêè, ïîåçäèëè ïî ãîðîäó íà àâòîáóñå, ïîáûâàëè â ñîáîðå âñêàëå, à ïîòîì ïîåõàëè â àêâàïàðê.

(449) Ïîñêîëüêó æèçíü â êâàðòèðå äëÿ ðàñòóùèõ äåòåé îãðàíè÷èâàåò èõ. Èì íóæåíïðîñòîð, ãäå ïîáåãàòü.

On tarkea huomata etta verbit ïîéòè ja ïîõîäèòü eivat ole aspektipareja, vaanïîõîäèòü on aspektipariton delimitatiivinen verbi, joka merkitsee `kavella vahan aikaa'.Verbien ïîéòè, ïîåõàòü, ïîëåòåòü seka muiden ïî-etuliitteisten duratiivisista verbeistamuodostettujen verbien voi puolestaan nahda edustavan inkoatiivista (íà÷èíàòåëüíûé)teonlaatua, eli niiden tehtava on ilmaista liikkeen alkamista (vrt. alkamista ilmaisevatçàñìåÿòüñÿ, çàïëàêàòü jne.).Liikeverbeista voidaan muodostaa myos muita teonlaatuja, kuten perduratiivinen (ïðîäîëæèòåëüíûé):

(450) Âû ìîæåòå ìíîãî ëåò ïðîåçäèòü íà ìîùíûõ àâòîìîáèëÿõ è íè ðàçó â æèçíèíå íàäàâèòü ïåäàëü ãàçà äî ïîëà.

Ehka kaikkein oleellisin iteratiivisista liikeverbeista muodostettava teonlaatu on kui-tenkin momentaaninen (îäíîàêòíûé) teonlaatu, joka liikeverbien tapauksessa muodos-tetaan liittamalla ñ-preksi iteratiivisen verbin vartaloon. Liikeverbien tapauksessa mer-kitykseksi muodostuu `jonnekin poikkeaminen', usein jonkin paamaaran haettavan ta-varan tahden tai `jossain kayminen kerran'.

(451) Ñåãîäíÿ ñúåçäèëà â òðåííàæåðêó è ïîåõàëà ê Ñåð¼æå.

137

(452) Êóïèë äâà êîíâåðòà è íàïèñàë ˼õå Ìàòâååâó, ÷òîáû ñõîäèë ê äåäó ìîåìó èîáúÿñíèë åìó âñ¼.

(453) Íó, ÿ ñáåãàë â âèäåîñàëîí, áûñòðåíüêî ïðîñìîòðåë ïàðó áîåâèêîâ, âîçâðàùàþñü,à èõ íåò.

(454) Çàòåì ñõîäèë â ñàðàé çà òîïîðîì è áûñòðî íàðóáèë ùåïû.(455) Îäíàæäû èíæåíåð Èâàíîâ ðåøèë ñõîäèòü çà êåôèðîì.(456) Âîêðóã ëåñ. Åñòü âîçìîæíîñòü ñõîäèòü çà ãðèáàìè.

Huomaa, etta teonlaatujen muodostaminen iteratiivisista liikeverbeista tapahtuu eritavalla kuin tavallisten perfektiivisten liikeverbien. Teonlaatujen tapauksessa iteratii-visen verbin vartalolle ei tapahdu mitaan edes paino ei liiku. Ajattele esimerkin 451verbia ñúåçäèòü. Muodostettaessa tavallisia perfektiivisen aspektin liikeverbia kaytetaanåçæàòü-vartaloon perustuvia muotoja kuten ïîåçæàòü, îòúåçæàòü ym. Teonlaatu-ja muodostettaessa lahtokohtana on kuitenkin muuttumaton iteratiivisen verbin varta-lo. Taman takia myos esimerkissa 447 verbi on ïîïëàâàòü, vaikka muuten preksillisetmuodot ïëàâàòü-verbin tapauksessa ovat tyyppia ïîäïëûâàòü, îòïëûâàòü jne. Huo-maa myos, etta áÅãàòü-verbin teonlaaduissa paino pysyy å-vokaalilla (äåòè ïîÁåãàëèíà óëèöå), mutta tavallisissa preksillisissa muodoissa paino liikkuu viimeiselle tavulle(ñïîðòñìåíû ïðîáåãÀëè ìèìî ñòàäèîíà).S-etuliitteiset momentaaniset liikeverbit ovat merkitykseltaan lahella etuliitteettomia

iteratiivisia liikeverbeja. Akkiseltaan esimerkiksi lauseilla 457 ja 458 ei juuri ole eroa:

(457) ß åçäèë â Ïåòåðáóðã(458) ß ñúåçäèë â Ïåòåðáóðã

Ero voidaan kuitenkin nahda siina, etta perfektiiviselle aspektille tyypillisesti esimerk-ki 458 painottaa tuloksen voimassa oloa, eli tassa tapauksessa sita, etta matka onnistut-tiin tekemaan ja on ikaan kuin vahemman neutraali, kun taas esimerkki 457 ainoastaantoteaa, etta tallainen matka tuli tehtya. G.K. Skvortsova (2003) kuvaa eroa liikeverbi-harjoituskirjassaan seuraavilla selittavilla lauseilla:

(459) ß åçäèë â Ïåòåðáóðã = ß áûë â Ïåòåðáóðãå(460) ß ñúåçäèë â Ïåòåðáóðã = Ìíå óäàëîñü ïîáûâàòü â Ïåòåðáóðãå

Huomaa viela, etta koska ñ-preksi tuottaa myos merkityksen `liikkua jostakin alas',syntyy edella ensimmaiseen muodostysryhmaan lueteltujen tavallisimpien verbien (ñõîäèòü,ñíîñèòü ym.) kohdalla homonyymisia muotoja, joiden kohdalla vain konteksti kertoo, on-ko kyse momentaanisesta teonlaadusta vai alaspain vievan liikeen merkityksesta.

138

21 Gerundit ja adverbit

Takaisin sivun ylalaitaan Tutki luentokalvoja Tutki tuntitehtavia

Luennoilla 22 ja 23 perehdytaan viela yhteen verbimuotoon, gerundeihin (äååïðè÷àñòèÿ).Kyseessa ei ole enaa kieliopillinen kategoria, vaan oma verbimuotonsa, joka ilmaisee tiet-tyja kieliopillisia kategorioita, kuten aspektia. Lisaksi tarkastellaan adverbien muodosta-mista venajassa seka joitakin adverbien funktioita.

21.1 Gerundit ja niiden muodostus

Nimityksella gerundi tarkoitetaan venajasta puhuttaessa adverbimaisia verbimuotoja, joi-ta tavallisesti kaytetaan korvaamaan sivulauseita. Àêàäåìè÷åñêàÿ ãðàììàòèêà (Øâåäîâà1980: 669) maarittelee termin äååïðè÷àñòèå seuraavasti:

àòðèáóòèâíàÿ ôîðìà ãëàãîëà, â êîòîðîé ñîâìåùàþòñÿ çíà÷åíèÿ äâóõ ÷àñòåé ðå÷è:

ãëàãîëà è íàðå÷èÿ, ò. å. çíà÷åíèÿ äåéñòâèÿ è

îáñòîÿòåëüñòâåííî--îïðåäåëèòåëüíîå: áåæàë, ïîäïðûãèâàÿ.

âûøåë, õëîïíóâ äâåðüþ.

Suomessa vastaavia nominaalimuotoja ovat niin kutsutut toisen innitiivin (e-innitiivi)muodot kuten hyppienA, juosten* ja partisiippirakenteet kuten juostuaanA, hypittyaan*(Hakulinen et al. 2004: 120).Venajan gerundeja on kahta tyyppia: imperfektiivisen aspektin gerundeja (äååïðè÷àñòèÿ

íåñîâåðøåííîãî âèäà) ja perfektiivisen aspektin gerundeja (äååïðè÷àñòèÿ ñîâåðøåííîãîâèäà). Tarkastellaan seuraavassa kummankin muodostusta Nikunlassin (2002: 158) esi-tyksen pohjalta.

21.1.1 Imperfektiivisen aspektin gerundi

Imperfektiivisen aspektin gerundin (jaljempana i-gerundi) muodostamisen lahtokohtanaon verbin preesensvartalo. Gerundin tunnus on /à/ ja perustapauksessa se vain liitetaankonjugaatiosta riippumatta suoraan preesensvartalon peraan. Mikali vartalo paattyy liu-dentumattomaan konsonanttiin (kuten íåñòè-verbilla), konsonantti vaihtuu liudentu-neeksi (Nikunlassi 2002: 158).

139

verbi preesensvartalo gerundi kirjoitusasu

èãðàòü èãðàj /èãðàj/à èãðàÿäóìàòü äóìàj /äóìàj/à äóìàÿãëÿäåòü ãë'àä' /ãë'àä'/à ãëÿäÿõîäèòü õîä' /õîä'/à õîäÿíåñòè íåñ /íåñ'/à íåñÿ

Kuten olemme monesti aiemmin havainneet, äàâàòü-tyypin verbit kayttaytyvat poik-keuksellisesti siina mielessa, etta âà-suksi ei putoa pois gerundia muodostettaessa:

verbi preesensvartalo gerundi kirjoitusasu

äàâàòü äàj /äà/âà/j/à äàâàÿ

Voidaan siis todeta, etta i-gerundin muodostaminen on yksinkertaista. Hankaluutenanaihin muotoihin liittyen on usein tietaa, voidaanko i-gerundia ylipaataan muodostaajuuri tasta verbista.Luonnollisesti ensimmainen edellytys muodostamiselle on, etta kyseessa on imperfek-

tiivista aspektia edustava verbi: i-gerundia ei voi siis muodostaa esimerkiksi verbistaïðîõîäèòü. Kaikki imperfektiivisetkaan verbit eivat kuitenkaan kelpaa, vaan muodos-tuksessa on lisaksi seuraavat rajoitukset:

1. Edella ensimmaisen konjugaation neljanneksi alaryhmaksi nimitettyyn luokkaankuuluvista ø-/æ-/ù-aanteisiin preesensvartalossaan paattyvista verbeista i-gerundiaei muodosteta. Toisin sanoen verbeista ïèñàòü, äâèãàòü, èñêàòü ym.

2. I-gerundia ei muodosteta ylipaataan, jos verbin preesensvartalo paattyy konsonant-teihin ê tai ã.

3. I-gerundia ei muodosteta, jos preesensvartalossa on í-suksi kuten verbeilla ìîêíóòü,ñîõíóòü ym.

4. Lisaksi verbit, joiden preesensvartalossa ei ylipaataan ole vokaaleja, eivat saa I-gerundin muotoa (vrt. ðâàòü, ïèòü)

Wade (2010: 388) huomauttaa, etta tapauksissa, joissa verbista ei voida muodostaa i-gerundia, gerundi usein tehdaan kayttamalla pohjana jotakin synonyymista verbia. Nainollen vaikka õîòåòü-verbilla ei ole gerundia, voidaan vastaaja merkitys ilmaista æåëàòü-verbin gerundilla (æåëàÿ), ja vaikka ìî÷ü-verbilla ei ole gerundia, voidaan vastaava mer-kitys ilmaista rakenteella `áóäó÷è â ñîñîòîÿíèè'.

21.1.2 Perfektiivisen aspektin gerundi

Perfektiivisen aspektin gerundin (jatkossa p-gerundi) muodostus on jonkin verran i-gerundin muodostusta mutkikkaampaa. Ensinnakin, siina missa i-gerundin muodostuk-seen kaytetaan vain yhta mahdollista aksia (/à/), on p-gerundin muodostamisessakaytossa nelja: /â/, /âøè/, /øè/ ja /à/. Muodostus tapahtuu innitiivivartalostaseuraavasti:

140

Jos innitiivivartalo paattyy vokaaliin

Ensimmaisessa tapauksessa p-gerundi muodostetaan lisaamalla innitiivivartaloon /â/-tunnus:

verbi innitiivivartalo gerundi kirjoitusasu

ïîìûòü /ïîìû/ /ïîìû/â/ ïîìûâñîáðàòü /ñîáðà/ /ñîáðà/â/ ñîáðàâçàìåòèòü /çàìåò'è/ /çàìåò'è/â/ çàìåòèâñêàçàòü /ñêàçà/ /ñêàçà/â/ ñêàçàâïîäàðèòü /ïîäàð'è/ /ïîäàð'è/â/ ïîäàðèâóìåðåòü1 /óìåðå/ /óìåðå/â/ óìåðåâ

/â/-paate koskee myos ñòü-paatteisia verbeja, vaikka edella niiden innitiivi- vartaloonkin todettu yhtenevaksi preesensvartalon kanssa: óïàñòü - óïàâ.Jos verbiin kuuluu ñÿ-postksi, p-gerundin tunnuksena on â:n sijasta /âøè/. Koska

vokaalin jalkeen ñÿ on aina muodossa ñü, nama gerundimuodot paattyvat /âøè/ñü/.

verbi innitiivivartalo gerundi kirjoitusasu

ïîìûòüñÿ /ïîìû/ /ïîìû/âøè/ñü/ ïîìûâøèñüñîáðàòüñÿ /ñîáðà/ /ñîáðà/âøè/ñü/ ñîáðàâøèñü

Jos vartalo paattyy konsonanttiin

Toisen ryhman muodostavat verbit, joiden innitiivivartalo paattyy konsonanttiin. Talloinp-gerundi muodostetaan lisaamalla jompikumpi akseista /øè/ tai /à/. Naiden suk-sien kaytossa on jonkin verran horjuntaa ja myos tapauksia, joissa molempia kaytetaan.Paapiirteissaan voidaan sanoa, etta /øè/-suksia kaytetaan ÷ü- ja çòü-paattyvissa in-nitiiveissa (huomaa, etta nama ovat usein tapauksia, joissa i-gerundia ei kaytannossamuodosteta) ja /à/-suksia ñòè- ja ñòü-paattyvissa innitiiveissa (seka èäòè-verbista).ñòè- ja ñòü-paattyvien verbien innitiivivartalon maarittely lienee hyva kerrata (ks.

Nikunlassi 2002: 137):Jos

a. innitiivimuoto paattyy ÷-konsonanttiin (ïå÷ü, ëå÷ü, òå÷ü, ìî÷ü jne.) TAIb. verbin innitiivimuoto loppuu -ñòè tai -ñòü ja preesensvartalossa ñ-konsonanttia

vastaa ä- tai ò-konsonantti (âåñòè-âåäóò, óïàñòü-óïàäóò, öâåñòè-öâåòóò jne.)

innitiivivartalo ja preesensvartalo ovat samoja: ïå÷ü-verbilla siis ïåê, âåñòè-verbillaâåä ja niin edelleen.

1verbeilla, joihin sisalty íó-suksi tai åðå-aanneyhtyma, esiintyy rinnakkaismuotoja, jotka on muo-dostettu øè-suksilla: óìåðåòü: óìåðåâ/óìåðøè; ïðîìîêíóòü: ïðîìîêíóâ/ïðîìîêøè (Nikunlassi2002: 159)

141

verbi innitiivivartalo gerundi kirjoitusasu

èñïå÷ü /èñïåê/ /èñï¼ê/øè/ èñï¼êøèçàëåçòü /çàëåç/ /çàëåç/øè/ çàëåçøèïðîéòè /ïðîéä'/ /ïðîéä'/à/ ïðîéäÿóíåñòè /óíåñ/ /óíåñ'/à/ óíåñÿóâåçòè /óâåç/ /óâåç'/à/ óâåçÿèçîáðåñòè /èçîáðåò/ /èçîáðåò'/à/ èçîáðåòÿ

Poikkeuksen muodostavat verbit óïàñòü ja ñåñòü, joiden gerundit ovat óïàâ ja ñåâ.Kaiken kaikkiaan nyrkkisaantona voi ajatella, etta liikeverbeilla muodot ovat suurim-

maksi osaksi /à/-paatteisia.

21.2 Gerundien kaytto

Gerundit kuuluvat paaasiassa kirjoitettuun asiatyyliin ja ovat siis puhekielessa harvinai-sia. Kirjoitettaessa kannattaa muistaa oikeinkirjoitussaanto, jonka mukaan gerundimuo-toja edeltaa aina pilkku. Kuten edella mainittiin, gerundeja kaytetaan paaasiassa kor-vaamaan sivulauseita. Koska ne ovat luonteeltaan adverbimaisia, niita voidaan kayttaamyos ylipaataan kuvaamaan toiminnan tapaa. Seuraavassa ensin muutama korpusesi-merkki imperfektiivisen aspektin gerundeista:

(461) Äàò÷àíå äîâåëè áóòåðáðîäû äî õóäîæåñòâåííîãî ñîâåðøåíñòâà, íàãðóæàÿ íàðæàíîé õëåá ñî÷åòàíèå êðåâåòîê, ãîð÷èöû è êëóáíèêè, äà åù¼ íàñòàèâàÿ íàòîì, ÷òî ýòî âêóñíî

(462) Èâàíîâ ïîäàë çàÿâëåíèå â ñóä, òðåáóÿ îãðàíè÷èòü Ñàôðîíîâó â ðîäèòåëüñêèõïðàâàõ

(463) À âîïðîñ ýòî íåìàëîâàæíûé, ó÷èòûâàÿ ïîñòîÿííóþ çàíÿòîñòü èãðîêà ¾Çåíèòà¿.(464) Ãëÿäÿ íà ñíèìîê, â äàííîì ñëó÷àå, íà ñåëôè, ÷åëîâåê ñðàçó ôîðìèðóåò ïåðâîå

âïå÷àòëåíèå îá îáúåêòå

Esimerkissa 461 gerundimuoto íàãðóæàÿ kuvaa toiminnan tapaa: sita, miten voilei-pien vieminen kohti taiteellista taydellisyytta on tapahtunut; toinen gerundi íàñòàèâàÿkuvaa toimintaa, joka tapahtuu edellisen toiminnan ohella: tanskalaiset paitsi ahtavatleivan paalle katkarapuja, myos vaittavat etta lopputulos on maukas. Esimerkissa 462puolestaan gerundin òðåáóÿ kaytto on jossain maarin vahemman suoraviivaista: Ivanovon tehnyt anomuksen, jossa vaatii vanhempainoikeuksien rajoittamista. Huomaa siis,etta suomentaminen e-innitiivi rakenteella saattaa usein johtaa kompelyyksiin suomessa(Jatti hakemuksen vaatien Safronovin oikeuksien rajoittamista = jattaessaan hakemustasamalla vaati).Katsotaan viela esimerkkeja perfektiivisen aspektin gerundeista:

(465) Ñäåëàâ íåñêîëüêî êðóãîâ, ëåò÷èê ïðèíÿë ðåøåíèå ñàäèòüñÿ íà âîäó.(466) Ïðèäÿ â ñåáÿ, àðòèñò ïðèçíàëñÿ, ÷òî âñå áûëî èìåííî òàê, êàê îïèñàëà Âàíãà

142

(467) À â ýòîì ãîäó ñîáðàëè öåëûé áóêåò èç íàãðàä, çàâîåâàâ òðè çîëîòûõ è îäíóñåðåáðÿíóþ ìåäàëü

Esimerkeista 465467 kay selvasti ilmi, etta p-gerundiin liittyy perfektiivisen aspek-tin luonteen mukaisesti ajatus toimintojen perakkaisyydesta ja kokonaisuudesta. Esimer-kissa 465 lentaja on ensin tehnyt muutaman kierroksen ja sen jalkeen tehnyt paatoksen.Esimerkissa 466 artisti on ensin palannut tolkkuihinsa ja sitten tunnustanut. Esimer-kissa 467 palkintoja on kertynyt sita kautta, etta ensin on voitettu kolme kulta- ja yksihopeamitali.Gerundit siis ilmaisevat muun muassa toiminnan tapaa, varsinaisen toiminnan ohessa

tapahtunutta toimintaa ja perakkaisia toimintoja. Useimmiten nama muodot olisi mah-dollista korvata tavallisilla verbin indikatiivimuodoilla (îíè íàãðóæèâàþò. . . â êîòîðîìîí òðåáóåò. . . . åñëè ó÷èòûâàåì.. Êîãäà ãäÿäèøü. . . )Huomaa, etta gerundit ovat kuitenkin puhekielessakin yleisia monissa fraaseissa ja

sanonnoissa, kuten seuraavissa ãîâîðèòü-verbiin liittyvissa:

(468) Èíà÷å ãîâîðÿ, âîïðîñû èíôîðìàöèîííîé áîðüáû ñòàíîâÿòñÿ ïðåäìåòîì ãëîáàëüíîãîâîåííî-ïîëèòè÷åñêîãî ïëàíèðîâàíèÿ

(469) Êîðî÷å ãîâîðÿ, íåãàòèâ ñòàë çàïðåäåëüíûì.(470) Î÷åíü ëþáîïûòíûé è, ìÿãêî ãîâîðÿ, ñòðàííûé, ñëó÷àé èìåë ìåñòî â Êðàñíîäàðñêîì

êðàå

Jotkin gerundimuodot ovat leksikaalistuneet ja muuttuneet adverbeiksi:

(471) Íåñìîòðÿ íà òî ÷òî òåáå áûëî óæå äâàäöàòü òðè. . .(472) È äà, è íåò. Ñìîòðÿ êàê ïîíèìàòü ýòî ñëîâî.

21.3 Adverbeista

Kurssin viimeisena aiheena ennen kertausta kasitellaan viela lyhyesti muutamaa adver-beihin (íàðå÷èÿ) liittyvaa huomiota.Adverbit ovat tietyssa mielessa eraanlainen sanaluokkajaottelun roskakori: adverbeiksi

luetellaan karkeasti ottaen ne sanat, jotka eivat ole substantiiveja, verbeja, adjektiiveja,pronomineja jne. Useimmiten adverbit ilmaisevat tapaa (ìåäëåííî), paikkaa (äàëåêî)tai aikaa (çàâòðà).Mita voidaan sanoa adverbien muodostamisesta? Luonnollisesti sellaisten sanojen kuin

çàâòðà, òîãäà, òàì ym. kohdalla muodostuksesta puhumisella on vain kielihistoriallistamerkitysta. Nykykielen kannalta nama muodot on vain otettava annettuina, yhtena mor-feemina. Lisaksi edella oli puhetta siita, etta esimerkiksi ajanilmaukset óòðîì âå÷åðîì,ja muut vastaavat ovat nykykielen kannalta yhdesta morfeemista koostuvia adverbeja.On kuitenkin myos iso joukko adverbeja, jotka koostuvat ainakin kahdesta morfeemista,ja joiden muodostamisesta on siis mielekasta puhua tarkemmin.

143

21.3.1 Adjektiiveista muodostetut adverbit

Jos ajatellaan adverbeja tyyppia ñêó÷íî, ñòðàííî ja ìåäëåííî, voidaan todeta, ettane ainakin nayttavat itse asiassa adjektiivien lyhyilta neutrimuodoilta. Nikunlassin mu-kaan (2002: 128) tama onkin uskottava teoria ajatellen sita, etta juuri yksikko ja neut-ri ovat luku- ja sukukategorian oletusarvoja, joita kaytetaan, kun mikaan lauseessa eierityisesti ohjaa kayttamaan jotakin tiettya sukua tai lukua. Oli asia todellisuudessamiten vain, taman tyypin adverbeista voidaan vahintaankin todeta, etta ne on muo-dostettu liittamalla neutrimuodonkin ilmaisema morfeemi /î/ tai /å/ adjektiivin varta-loon. Wade (2010: 396) tosin huomauttaa, etta paino saattaa vaihtua riippuen siita, onkomuotoa kaytetty predikatiivina vai adverbina: îí áÎëüíî ñêó÷àåò ïî òåáå, mutta ýòîæèâîòíîå áîëüíÎ.Mainittujen adjektiiveista muodostettavien adverbien kohdalla kannattaa pitaa mie-

lessa, etta jos adjektiivilla on liudentunut paate (èñêðåííèé, êðàéíèé, âíåøíèé), ad-verbimuoto on, kuten lyhyt neutrimuotokin, kirjoitusasussaan å-paatteinen: êðàéíå,èñêðåííå, âíåøíå lukuunottamatonta liudentumattoman paatteen sisaltavia sanoja äàâíÎ,ïÎçäíî ja ðÀíî. Adjektiiveista muodostettavien adverbien joukossa oma erityistapauk-sensa ovat -ñêèé tai -öêèé-paattyvat sanat (èñòîðè÷åñêèé, êëàññè÷åñêèé, áðàòñêèé),joista adverbit muodostetaan pelkalla /è/-suksilla: èñòîðè÷åñêè, êëàññè÷åñêè, áðàòñêè.Ïî-alkuisia muotoja naista sanoista voidaan kayttaa, kun sanalla viitataan ominaisuu-teen, joka kuuluu jollekin elolliselle olennolle tai joukolle olentoja. Suurin tallaisten sano-jen luokka ovat kansallisuuteen viittaavat ïî-ðóññêè, ïî-ôèíñêè, ïî-øâåäñêè jne. Omalukunsa ovat viela sanat, joilla ei ole varsinaista î-paatteista adverbimuotoa mutta joil-la voidaan ilmaista tapaa yhdistamalla niiden datiivimuoto ja ïî-preksi: ïî-äðóãîìó,ïî-íàñòîÿùåìó.

21.3.2 Muihin kuin adjektiiveihin pohjaavat

Wade (mts) huomauttaa, etta tapaa ilmaisevia adverbeja muodostetaan paitsi adjek-tiivien, myos useiden partisiippien pohjalta samalla periaatteella kuin adjektiiveista:óãðîæàþùèé óãðîæàþùå, îáîñíîâàííûé îáîñíîâàíî jne. Toisaalta kuten joóòðîì-tyyppisten muotojen osalta huomattiin muodostuksen pohjana voivat olla myossubstantiivit. Jo mainittujen muotojen lisaksi tallaisina voidaan pitaa esimerkiksi sanojaäÀðîì (`ilmaiseksi, turhaan') ja ø¼ïîòîì.Paitsi instrumentaalimuotojen pohjalta, adverbeja on historiallisesti katsoen muodos-

tunut myos prepositio + substantiivi -yhdistelmista. Tallaisia ovat muun muassa sanatâñëóõ (`aaneen'), íàîáîðîò, èçäàëè, âäàëè, ñâÅðõó, ïîáëèçîñòè, âìåñòå, ñïðàâà/ñëåâà,ñíÀðóæè ja âíóòðè.

21.4 Adverbeista funktionaalisen morfologian kannalta

Adverbeja kaytetaan maarittamaan joko koko lausetta (Ëåòîì ìû ìíîãî êóïàëèñü), ver-bia (ñòðàííî âûãëÿäèò), adjektiivia (áåçóìíî èíòåðåñíûé) tai toista adverbia (áåçóìíîóæàñíî). Toisaalta on myos tapauksia, joissa adverbi itse on ikaan kuin verbin paikal-

144

la. Naissa niin kutsutun predikatiiviadverbin sisaltamissa lauseissa on datiivimuotoinensubjekti: ìíå ñêó÷íî/èíòåðåñíî/õîðîøî.

145

Kirjallisuutta

Bondarko, A.V. 2005. Òåîðèÿ Ìîðôîëîãè÷åñêèõ Êàòåãîðèè È Àñïåêòîëîãè÷åñêèåÈññëåäîâàíèÿ. Moskova: Jazyki slavjanskoj kultury.

Hakulinen, Auli, Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heino-nen, and Irja Alho. 2004. Iso Suomen Kielioppi. Verkkoversio. Helsinki: SuomalaisenKirjallisuuden Seura. http://scripta.kotus.fi/visk.

Janda, Laura. 2010. Perfectives from Indeterminate Motion Verbs in Russian. NewApproaches to Slavic Verbs of Motion. Amsterdam: John Benjamins, 12539.

King, Tracy Holloway. 1995. Conguring Topic and Focus in Russian. Stanford: CSLIPublications.

Klein, Wolfgang. (1994) 1999. Time in Language. London: Routledge.

Koivisto, Vesa. 2013. Suomen Sanojen Rakenne. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Leinonen, Marja. 1985. Impersonal Sentences in Finnish and Russian. Slavica Helsin-giensia 3. Hki: University of Helsinki.

Mustajoki, Arto, and Ìèõàèë Âÿ÷åñëàâîâè÷ Êîïîòåâ. 2005. Ëîäêó Óíåñëî Âåòðîì:Óñëîâèÿ È Êîíòåêñòû Óïîòðåáëåíèÿ Ðóññêîé` Ñòèõèéíîé' Êîíñòðóêöèè (Ëîäêó ÓíåñëîÂåòðîì: The Conditions and Contexts of Use of the Russian` Elemental' Construction).Russian Linguistics 29 (1). JSTOR: 138. http://www.helsinki.fi/~mustajok/pdf/Lodku_uneslo_vetrom.pdf.

Nikunlassi, Ahti. 2002. Johdatus Venajan Kieleen Ja Sen Tutkimukseen. Helsinki: FinnLectura.

Partee, Barbara, and Vladimir Borschev. 2006. The Genitive of Negation in Rus-sian: Multiple Perspectives on a Multi-Faceted Problem. In First Annual Meeting ofthe Slavic Linguistics Society, Bloomington, iN, September. http://people.umass.edu/partee/docs/SLS06_handout.pdf.

Peteghem, Marleen Van, and Katia Paykin. 2013. The Russian Genitive Within theNP and the VP. In The Genitive, edited by Anne Carlier and Jean-Christophe Verstrae-te. Vol. 5. John Benjamins Publishing.

146

Rassudova, O.P. 1984. Aspectual Usage in Modern Russian. Moskova: Russky Yazyk.

Trakymaite, Ringaile. 2004. Ïàäåæíàÿ Ñèñòåìà Ñîâðåìåííîãî Ðóññêîãî ßçûêà.Lund university. https://lup.lub.lu.se/student-papers/search/publication/3810042.

Vanhala-Aniszewski, Marjatta. 1992. Ôóíêöèè Ïàññèâà Â Ðóññêîì ÈÔèíñêîì ßçûêàõ(= Studia Philologica Jyvaskylaensia 25). Jyvaskyla: University of Jyvaskyla.

Wade, Terence. 2010. A Comprehensive Russian Grammar. Vol. 8. John Wiley & Sons.

Zolotova, G. A., N. K. Onipenko, and M. U. Sidorova. 2004. Kommunikativnaja Gram-matika Russkogo Jazyka. Moskva: RAN.

Èñà÷åíêî, Àëåêñàíäð. 2003[1965]. Ãðàììàòè÷åñêèé Ñòðîé Ðóññêîãî ßçûêà  ÑîïîñòàâëåíèèÑ Ñëîâàöêèì. Ìîðôîëîãèÿ. ×àñòü 1, 2. Ìîñêâà: ßçûêè ñëàâÿíñêîé êóëüòóðû. https://www.litres.ru/a-v-isachenko/grammaticheskiy-stroy-russkogo-yazyka-v-sopostavlenii-s-slovackim-morfologiya-chast-1-2/.

Êàñàòêèí, Ë. Ë. 2006. Ñîâðåìåííûé Ðóññêèé ßçûê: Ôîíåòèêà. Moskva: Academia.

Ìóñàòîâ, Âàëåðèé. 2016. Ðóññêèé ßçûê. Ìîðôåìèêà. Ìîðôîíîëîãèÿ. Ñëîâîîáðàçîâàíèå.Ó÷åáíîå Ïîñîáèå. Ìîñêâà: Ôëèíòà. https://www.litres.ru/valeriy-musatov/russkiy-yazyk-morfemika-morfonologiya-slovoobrazovanie-uchebnoe-posobie/.

Ñêâîðöîâà, Ã. Ë. 2003. Ãëàãîëû Äâèæåíèÿ - Áåç Îøèáîê. Ìîñêâà: Ðóññêèé ÿçûê.Êóðñû.

Ñóïðóí, ÂÈ. 2001. Àíòðîïîíèìû  Âîêàòèâíîì Óïîòðåáëåíèè. Èçâåñòèÿ ÓðàëüñêîãîÃîñóäàðñòâåííîãî Óíèâåðñèòåòà. 2001. 20. http://elar.urfu.ru/bitstream/10995/23753/1/iurg-2001-20-17.pdf.

Øâåäîâà, Íàòàëüÿ Þëüåâíà. 1980. Ðóññêàÿ Ãðàììàòèêà. Â Äâóõ Òîìàõ. Íàóêà.http://lukashevichus.info/knigi/russk_gramm_sl_shvedova_1.pdf.

Øåëÿêèí, Ì.À. 2006. Ñïðàâî÷íèê Ïî Ðóññêîé Ãðàììàòèêå. drofa.

147

Liite 1: termilista

suomi venaja maaritelma

adjektiivideklinaatio àäúåêòèâíîåñêëîíåíèå

(Pitkien) adjektiivien, eraiden pronomi-nien ja partisiippien pitkien muotojen nou-dattama taivutusmuotojen sarja

adjektiivit ïðèëàãàòåëüíûå laatua ilmaisevia sanoja. Ilmaisevat myossukua taivutuspaatteilla

adverbit íàðå÷èÿ taipumattomia mm. tapaa, paikkaa ja ai-kaa ilmaisevia sanoja

aksi àôôèêñ morfeemeja, joiden avulla johdetaan uusiasanoja. Jakautuvat sukseihin, preksei-hin, interkseihin ja postkseihin

agenttitaydennys àãåíòèâíîå äîïîëåíèå instrumentaalimuotoinen nomini, joka il-maisee passiivilauseen tekijan

aikamuotokategoria êàòåãîðèÿ âðåìåíè verbien ilmaisema kieliopillinen kategoria,jonka tarkeimmat arvot mennyt aika ja ei-mennyt aika

aktiivi äåéñòâèòåëüíûé çàëîã Paaluokkakategorian toinen arvoallomor àëëîìîðô mor, joka on taydennysjakaumassa toi-

sen morn kanssa eli on yksi kahdesta taiuseammasta konkreettisesta esiintymasta,jona jokin morfeemi ilmenee

apusanaluokat ñëóæåáíûå ÷àñòè ðå÷è muut sanaluokat paitsi partikkelit, prepo-sitiot, konjunktiot ja interjektiot

aspektikategoria êàòåãîðèÿ âèäà koko venajan verbijarjestelman lapaisevakategoria, jolla perinteisesti nahty kaksiarvoa, imperfektiivinen ja perfektiivinen

deklinaatio òèï ñêëîíåíèÿ taivutusmuotojen sarja nomineilladelimitatiivinen teon-laatu

îãðàíè÷èòåëüíûéñïîñîá äåéñòâèÿ

tietyn, yleensa vahaisen, ajan kestavaatoimintaa ilmaisevia verbeja, esimïîñèäåòü, ïîêóðèòü

distributiivinen merki-tys

ðàñïðåäåëèòåëüíîåçíà÷åíèå

datiivin merkitys, jossa jotakin esinettaannetaan kullekin yksi

duratiiviset liikeverbit îäíîíàïðàâëåííûåãëàãîëû äâèæåíèÿ

esim. èäòè, åõàòü, ilmaisevat liiketta yh-teen suuntaan

148

suomi venaja maaritelma

elollisuuskategoria êàòåãîðèÿîäóøåâë¼ííîñòè

erityisesti akkusatiivin osalta oleellinenkategoria, joka liittyy sanan referentin sta-tukseen elollisena/elottomana olentona

erityismerkitys (aspek-tin)

÷àñòíîå âèäîâîåçíà÷åíèå

kontekstista riippuva erityinen tapakayttaa aspektia

feminiini æåíñêèé ðîä yksi sukukategorian arvoistaeksio ôëåêñèÿ sama kuin taivutuspaatefunktionaalinen morfo-logia

ôóíêöèîíàëüíàÿìîðôîíîëîãèÿ

morfologian osa-alue, joka keskittyy sano-jen ja morfeemien kayton tutkimiseen

imperatiivi ïîâåëèòåëüíîåíàêëîíåíèå

kaskya ilmaiseva tapaluokka

indikatiivi èçúÿâèòåëüíîåíàêëîíåíèå

tavallisin tapaluokka, ilmaisee toiminnanilman ehtoa, kaskya tai puhujan arviotasiita.

inniittimuoto íåñïðÿãàåìàÿ ôîðìàãëàãîëà

ks. nominaalimuoto

innitiivivartalo îñíîâà èíôèíèòèâà verbin vartalo, joka muodostetaan poista-malla innitiivimuodosta innitiivin tun-nus

inkoatiivinen teonlaatu íà÷èíàòåëüíûé ñïîñîáäåéñòâèÿ

alkamista ilmaisevia verbeja, esimerkiksiçàïëàêàòü, çàñìåÿòüñÿ

interksi èíòåðôèêñ morfeemi, joka esiintyy sanojen valissa,esin ëåñ/î/çàãîòîâêà

interjektiot ìåæäîìåòèÿ huudahdussanoja kuten îé! àõ! ym.intransitiivinen íåïåðåõîäíûé verbi, joka ei saa objektiaiteratiiviset liikeverbit íåíàïðàâëåííûå

ãëàãîëû äâèæåíèÿesim. õîäèòü, åçäèòü, eivat ota kantaaliikkeen suuntaisuuteen

itsenaiset sanaluokat ñàìîñòîÿòåëüíûå÷àñòè ðå÷è

muut sanaluokat paitsi partikkelit, prepo-sitiot, konjunktiot ja interjektiot

jarjestysluvut ïîðÿäêîâûå÷èñëèòåëíûå

lukusanoja, jotka ilmaisevat, kuinka mo-nes jokin ilmio/asia/tms. on.

johdettu sana ïðîèçâîäíîå ñëîâî sana, jonka vartaloon kuuluu juurimornlisaksi akseja

johtamaton sana íåïðîèçâîäíîå ñëîâî sana, jonka vartaloon ei kuuluu (ainakaannykykielen kannalta) juurimorn lisaksiakseja

juurimor êîðíåâîé ìîðô, êîðåíü sanan leksikaalisen ytimen ilmaiseva joh-tamaton mor

kardinaaliluvut êîëè÷åñòâåííûå÷èñëèòåëíûå

lukusanoja, jotka ilmaisevat maaraa

149

suomi venaja maaritelma

kieliopillinen kategoria ãðàììàòè÷åñêàÿêàòåãîðèÿ

morfeilla ilmaistava kielellinen piirre(esim. sija, suku, aspekti, persoona,paaluokka) jonka suhteen kaksi eri sa-nanmuotoa (esim. èãðàþ, èãðàåøü) ovatoppositiossa.

kollektiivilukusanat ñîáèðàòåëüíûå÷èñëèòåëíûå

lukusanoja, jotka viittaavat ryhmaan hen-kiloita

komparatiivi ñðàâíèòåëüíàÿ ñòåïåíü toinen vertailuastekonditionaali ñîñëàãàòåëüíîå

íàêëîíåíèåehtoa tai mahdollisuutta ilmaiseva tapa-luokka

kongruenssi ñîãëàñîâàíèå kongruenssiksi kutsutaan ilmiota, jossa jo-kin lauseen elementti (kuten predikaat-tiverbi) vaikuttaa jonkin toisen elemen-tin muotoon. Esimerkiksi verbin men-neen ajan muoto on kongruenssissa sub-jektin suvun ja luvun kanssa (îíà èãðàëà,ñïîðòñìåíû èãðàëè)

konjugaatio ñïðÿæåíèå verbien taivutustyyppikonjunktiot ñîþçû lauseita yhdistavien apusanojen ryhma

(à,è,íî,õîòÿ ym.)konkreettis-faktinenmerkitys

êîíêðåòíî-ôàêòè÷åñêîå çíà÷åíèå

perfektiivisen aspektin perusmerkitys

konkreettis-prosessuaalinen merki-tys

êîíêðåòíî-ïðîöåññíîåçíà÷åíèå

imperfektiivisen aspektin perusmerkitys

laatuadjektiivi êà÷åñòâåííîåïðèëàãàòåëüíîå

adjektiivi, joka voi ilmaista toiminnan as-tetta ja intensiteettia

liikeverbit ãëàãîëû äâèæåíèÿ joukko verbeja, jotka muodostavat parinliikkeen suuntaisuuden suhteen

liittofutuuri ñëîæíîå áóäóùååâðåìÿ

ei-mennyt aikamuoto, joka muodostetaanáûòü-verbista ja imperfektiivisen aspektinverbista

lukukategoria êàòåãîðèÿ ÷èñëà venajassa talla kategorialla kaksi arvoa:yksikko ja monikko

lukusanat ÷èñëèòåëíûå numeroita ja lukumaaraa ilmaisevia sa-noja morfologisesti osin epayhtenainenluokka

maskuliini ìóæñêîé ðîä yksi sukukategorian arvoistamodus íàêëîíåíèå ks. tapaluokkakategoriamomentaaninen teon-laatu

îäíîàêòíûé ñïîñîáäåéñòâèÿ

verbeja, jotka ilmaisevat yksittaisen toi-minnan erotettuna vastaavien toimintojensarjasta, esimerkiksi ìàõíóòü, êàøëÿíóòü

150

suomi venaja maaritelma

morfeemi ìîðôåìà kielen pienen merkitysta kantava yksikkomorfeemiraja ìîðôåìíûé øîâ morfeemien valinen raja, esim juurimorn

ja suksin rajamor ìîðô morfeemin konkreettinen esiintymamorfofonologia ìîðôîíîëîãèÿ morfologian osa-alue, joka tutkii muun

muassa aanteenmuutoksiamorfosyntaksi ìîðôîñèíòàêñèñ morfologian osa-alue, joka tutkii morfolo-

gian ja syntaksin rapaintoja, esimerkiksikongruenssia

neutri ñðåäíèé ðîä yksi sukukategorian arvoistanollaaanne íóëü çâóêà erityisesti vaistyvan vokaalin yhteydessa:

aanne, joka toisissa ymparistoissa edustuukonkreettisena aanteena, toisissa ei

nollamor íóëåâîé ìîðô morfeemi, joka ei ilmene minaan konkreet-tisena kielellisena aineksena, mutta jonkaolemassaolo on perusteltua olettaa

nollavokaali íóëü ãëàñíîãî ks. nollaaannenominaalimuoto íåñïðÿãàåìàÿ ôîðìà

ãëàãîëàverbimuotoja, jotka eivat taivu persoonis-sa vaan nominien tavoin. Esimerkiksi par-tisiipit.

nominit èíìåííûå ÷àñòè ðå÷è sijoissa taipuvat sanaluokat (pois lukien si-joissa taipuvat partisiipit)

obliikvisija êîñâåííûé ïàäåæ muut sijat kuin nominatiivi ja nominatii-vin kaltainen akkusatiivi

oletusarco çíà÷åíèå ïîóìîë÷àíèþ

kieliopillisen kategorian (esim. luvuntai suvun) arvo, jota kaytetaan, josmikaan lauseen elementti ei suoraanohjaa kayttamaan tiettya arvoa (ks.kongruenssi), mutta arvoa ei yhta kaikkivoi myoskaan olla ilmaisematta.

paaluokkakategoria êàòåãîðèÿ çàëîãà verbien ilmaisema kategoria, jonka arvotovat aktiivi (äåéñòâèòåëüíûé çàëîã) japassiivi (ñòàðàòåëüíûé çàëîã)

painotyyppi àêöåíòîëîãè÷åñêèéòèï

saannonmukainen sanapainon ilmenemi-nen tiettyjen muotojen paatteella ja tiet-tyjen muotojen vartalolla

partikkelit ÷àñòèöû maarallisesti suuri taipumattomien kielio-pillisten sanojen ryhma, esim. íå, áû, ìîë

passiivi ñòðàäàòåëüíûé çàëîã Paaluokkakategorian toinen arvoperduratiivinen teonlaa-tu

ïðîäîëæèòåëüíûéñïîñîá äåéñòâèÿ

tietyn ajan kestavia tapahtumia ilmaiseviaverbeja, esim ïðîæèòü, ïðîçàíèìàòüñÿ

151

suomi venaja maaritelma

perfektin merkitys çíà÷åíèå ïåðôåêòà yksi perfektiivisen aspektin erityismerki-tyksista

persoonakategoria êàòåãîðèÿ ëèöà tavallisimmin verbeilla, mutta joissain ta-pauksissa myos pronomineilla ilmaistu kie-liopillinen kategoria

perusmerkitys (aspek-tin)

îáùåå âèäîâîåçíà÷åíèå

aspektin tyyppillisin, lahtokohtainen mer-kitys

perusmerkitys (aspek-tin)

îáùåå âèäîâîåçíà÷åíèå

ks. perusmerkitys

positiivi ïîëîæèòåëüíàÿñòåïåíü

ensimmainen vertailuaste

possessiiviadjektiivit ïðèòÿæàòåëüíûåïðèëàãàòåëüíûå

adjektiivin kaltaisia sananmuotoja, joillaosoitetaan jonkin asian tai esineen kuuluu-vuus jollekin elolliselle olennolle

postksi ïîñòôèêñ morfeemi, joka esiintyy suksien japaatteiden jaljessa, esim. ñÿ

predikatiivi èìåííàÿ ÷àñòüñêàçóåìîãî

se, mita jostakin entiteetista predikoidaan:lauseen predikaattiverbin taydennys, jo-ka kertoo esimerkiksi jonkin ominaisuudensubjektista (ÿ ðàä / äåäóøêà áîëåí)

predikatiiviadverbi ïðåäèêàòèâíîåíàðå÷èå

adverbi, joka toimii lauseen predikaattia,esim. ñêó÷íî lauseessa ìíå ñêó÷íî

preesensvartalo îñíîâà íàñòîÿùåãîâðåìåíè

verbin vartalo, joka muodostetaan poista-malla persoonapaate, tavallisesti oletukse-na monikon kolmannesta persoonasta

preksi ïðåôèêñ, ïðèñòàâêà aksi, joka liittyy juurimorfeemin etupuo-lelle

prepositiot ïðåäëîãè yksimorfeemisia sanoja, joilla ilmaistaankieliopillisia kategorioita. Adpositioita,jotka edeltavat niista riippuvaa substan-tiivia.

pronominideklinaatio ìåñòîèìåííîåñêëîíåíèå

Eraiden pronominien ja muun muassa pos-sesiiviadjektiivien noudattama taivutus-muotojen sarja

pronominit ìåñòîèìåíèÿ Nominien asemesta kaytettavia sanojarajoitetun toiston mer-kitys

îãðàíè÷åííî-êðàòíîåçíà÷åíèå

yksi imperfektiivisen aspektin erityismer-kityksista

rajoittamattoman tois-ton merkitys

íåîãðàíè÷åííî-êðàòíîå çíà÷åíèå

yksi imperfektiivisen aspektin erityismer-kityksista

relaatioadjektiivi îòíîñèòåëüíîåïðèëàãàòåëüíîå

adjektiivi, joka ei voi ilmaista toiminnanastetta ja intensiteettia

152

suomi venaja maaritelma

salkkumor ãèáðèäíûé ìîðô mor, joka ilmaisee samalla kertaauseampaa kieliopillista kategoriaa, esim.êðàñèâ/àÿ/-sanan viimeinen mor sijaaja lukua

sanaluokka ÷àñòü ðå÷è sanojen ryhmittely, joka yleensa tehdaanpaaosin morfologisin, osin kuitenkin se-manttisin (ja syntaktisin) perustein

sananmuodostusoppi ñëîâîîáðàçîâàíèå morfologian toinen paahaara, joka tutkiimm. akseja ja johtamista

semelfaktiivinen teon-laatu

îäíîàêòíûé ñïîñîáäåéñòâèÿ

sama kuin momentaaninen teonlaatu

sidottu juurimor ñâÿçàííûé êîðåíü juurimor, joka ei voi itsessaan muodostaasanaa, esim. î/äå/òü

sijakategoria êàòåãîðèÿ ïàäåæà tarkein venajan nominien keiliopillisistakategorioista, jolla erotetaan lukuisia eri-laisia merkityksia

substantiivit ñóùåñòâèòåëüíûå sijoissa taipuva asioita / henkiloita / esi-neita ym. nimeava sanaluokka

suksi ñóôôèêñ aksi, joka liittyy juurimorfeemin jalkeenennen taivutuspaatteita ja postkseja

sukukategoria êàòåãîðèÿ ðîäà substantiivien luokittelu kolmeenryhmaan. Sukukategoriaa ilmaisevatmyos adjektiivit, eraat pronominit sekatietyissa muodoissa verbit

summatiivinen merkitys ñóììàðíîå çíà÷åíèå yksi perfektiivisen aspektin erityismerki-tyksista

superlatiivi ïðåâîñõîäíàÿ ñòåïåíü kolmas vertailuastesuppletiiviset muodot ñóïïëåòèâíûå ôîðìû sananmuotoja, joissa juurimor vaihtuu ja

mahdolliset aksit lisataan eri morin.taivutusoppi ñëîâîèçìåíåíèå morfologian toinen paahaara, joka tutkii

eri sananmuotojataivutuspaate îêîí÷àíèå ei uutta sanaa vaan uuden sananmuodon

muodostava morfeemi,joka ilmaisee esim.sijaa

tapaluokkakategoria êàòåãîðèÿ íàêëîíåíèÿ verbien ilmaisema kieliopillinen kategoria,jonka arvoja mm. indikatiivi ja konditio-naali

tempus âðåìÿ ks. aikakategoria

153

suomi venaja maaritelma

teonlaatu ñïîñîá äåéñòâèÿ tietyt verbit voidaan ryhmitella kuuluvak-si merkityksen ja kayttotavan puolesta yh-tenaisiksi ryhmiksi, joita kutsutaan teon-laaduiksi. Teonlaadut tuovat usein esillejommankumman aspektin tyypillisia omi-naisuuksia kuten toiminnan rajattua alku-pistetta.

transitiivinen ïåðåõîäíûé verbi, joka saa objektintunnusmerkillinen osa-puoli

ìàðêèðîâàííûé ÷ëåíîïïîçèöèè

se opposition osapuoli, joka ilmaisee jota-kin piirretta tai ominaisuutta

tunnusmerkiton osa-puoli

íåìàðêèðîâàííûé÷ëåí îïïîçèöèè

se opposition osapuoli, joka jattaa jonkinpiirteen tai ominaisuuden ilmaisematta taion sen suhteen neutraali

vaihetta ilmaisevat ver-bit

ôàçîâûå ãëàãîëû verbit tyyppia íà÷èíàòü, ñòàòü, joidenkanssa kaytetaan imperfektiivista aspektia

vaistyva vokaali áåãëûé ãëàñíûé morfofonologinen ilmio, jossa vokaalit [o],[e] ja joskus [è] vaihtelevat nollavokaalinkanssa, kuten muodoissa ñîí - ñíå

vapaa juurimor ñâîáîäíûé êîðåíü juurimor, joka voi sellaisenaan muodos-taa sanan

vartalo îñíîâà se osa,joka jaa (preksi+juuri+suksit)kun taivutuspaate otetaan pois

verbit ãëàãîëû tekemista, toimintaa ilmaisevia sanoja,jotka ilmaisevat aspektia, paaluokkaa, per-soonaa

vertailuaste ñòåïåíü ñðàâíåíèÿ adjektiivien ja adverbien kieliopillinen ka-tegoria, jolla on arvot positiivi, kompara-tiivi, superlatiivi

yksinkertainen futuuri ïðîñòîå áóäóùåå âðåìÿ ei-mennyt aikamuoto, joka muodostetaanperfektiivisen aspektin verbin persoona-muodoista

aanteenmuutos/-vaihtelu

÷åðåäîâàíèå morfofonologinen ilmio, jossa usein mor-en rajalla esiintyy eri aanne sananmuo-dosta riippuen

154