n:o 3 suvannon seutu - sakkola.fi · sitovat ilmoittautumiset tilaisuuteen 1.6.07 mennessä:...

1SUVANNON SEUTUN:o 3

NRO 3/2007 TOUKOKUU

Metsäpirttiläisten nuorten ripillepääsyn muistoksi vuonna 1934 otetussa kuvassa vasemmalta Laina Tauren, Lainanveli, Bertta Kiiski, Huugo Tauren ja Sanni Peltonen.

N:o 3SUVANNON SEUTU2

SUVANNON SEUTU nro 3/2007:* Ystävyyskuntavieraat viihtyivät, s.4-5

* Turkkisen turinat, s. 6

* Mummo ja Lumikki, s. 7

* Sakkola-Museo aukeaa, s.8

* Museo-Antti esittäytyy, s. 8-9

* Arkistonhoitaja sompaa yölinjalla, s. 10-11

* Raparperisimaa, s. 11

* Kaatuneitten muistopäivänä, s.12-13

* Karjalaiset kesäjuhlat Oulussa, s.13

* Virtuaalinen kotiseutu ja kotiseutumatkailu, s. 14-15

* Kesän matkatarjontaa, s. 16-17

* Jo lapsena äidin tilalle, s. 18-19

* Metsäpirtissä pääsiäisenä, s. 19

* Metsäpirtin pitäjäjuhla, s. 20

* Lähde mukaan leikkiin, s. 21

* Wanhat tapahtumat, s. 23

* Virkin virkkeet, s. 24

* Vuokselan kuulumiset, s. 24

* Sakkolan kyläkirja-hankkeet, s. 26-27

* Merkkipäiviä, s. 28-29

* Poisnukkuneita, s. 30

* Yhteystietoja, s. 32

Seuraava lehti ilmestyy juhannukseksi, aineistot ke 6.6. mennessä!

VILAKKALAN EEVATtapaaminen Porvoossahelluntaina 27.5. 2007

Ilmoittautumiset 20.5. mennessäpj. Jorma Länsirinteelle

Kytöperänkuja 2,04430 Järvenpää

puh. 044-320 9313

SAKKOLAN KIRKONKYLÄN NUORISOSEURAviettää kesän avausta lenkkeillen, turisten ja rokkaa syöden

Pirkkalassa Aune Laamasella Sorkkalantie 198la 26.5.2007 klo 13.00. Johtokunta paikalle klo 12.00.

Joukolla mukaan!

HOVINKYLÄSEURANkokous sunnuntaina 20.5.

klo 15.00Mirja Antilalla,

osoite Kitarakuja 1, Vantaapuh. 050-599 6936

SAKKOLA-SEURAN kirkkopyhä 17.5.2007 klo 12.00

Vantaan Pyhän LaurinkirkossaIlmoittautumiset 10.5. mennessä

Leena Rantakarille,GSM 040 5141682, tai s-posti:[email protected]

KALLOSEN SUKUTAPAAM INENKangasalla kulttuurikeskus Äijälässä sunnuntaina 17.6.2007.Ohjelmassa:* Kukkien lasku Karjalaan jääneiden muistomerkille klo 9.45, jonka jälkeen

* Jumalanpalvelus Kangasalan kirkossa* Sukutapaaminen Äijälässä klo 12.00Ruokailutarjoilun hinnat: aikuiset 15 ja lapset 7,5 euroa

* Tilaisuudessa päätetään sukuseuran perustamisesta– tule sinäkin mukaan!

Sitovat ilmoittautumiset tilaisuuteen 1.6.07 mennessä:Marjatta Naskali p. 02- 767 5001Marjatta Vulli , p. 040 771 2009Esko Kallonen, p. 040 5540 747, 03- 3676 603


��

Lempäälän,Punkalaitumenja Vesilahdenkunnat ovatsolmineet ke-sällä 2001 ystä-vyyskuntasuh-teen entisenSakkolan alu-eella nykyisintoimivan kolmen sikäläisen kunnankanssa. Mukana ovat alusta saakka ol-leet myös Sakkola säätiö ja Käkisalmenläänin hallinto. Yhteistyösopimus onpitkän ja määrätietoisen työn tulosta,jossa aloitteen tekijänä oli Sakkola sää-tiö. Yhteistyöalue on laajentunut muu-tamassa vuodessa venäläisten puolel-ta niin, että lähes kaikki Käkisalmen alu-een kunnat ovat mukana.

Pääsiäisen jälkeen 10 johtajaa Käki-salmen alueen kunnista ja lääninhallin-nosta teki vierailun Punkalaitumen, Ve-silahden ja Lempäälän kuntiin. Vierailuoli venäläiselle osapuolelle jo toinen, to-sin monen sikäläisen kunnan johtaja onvaihtunut edellisestä vierailusta. Me

Tuttuja vieraitaVenäjältä

suomalaiset olemme tavanneet venäläi-siä johtajia monia kertoja erilaisten neu-vottelujen ja yhteisten illanviettojenmerkeissä Karjalan kannaksella.

Meillä moititaan, etteivät kunnat hoi-da kunnolla vanhustyötä, terveydenhoi-toa ja koulutusta. Lempäälän ja Vesi-lahden terveydenhoitopalveluihin javanhustyöhön tutustuttuamme venäläi-set vieraamme olivat sitä mieltä, ettänämä asiat ovat meillä todella hyvässäkunnossa. Ymmärrän venäläisten mie-lipiteen käytyäni itse joskus Käkisalmenalueen sairaalassa ja Sakkolassa toimi-van kasarmin varuskuntalääkärin vas-taanotolla.

Lempäälän terveyskeskuksessa käy-dessämme venäläiset naureskelivat, ettäsiellä heille esiteltiin ”Potjomkinin ku-lissit” eli vieraille ei näytetty mitään ta-vallista, vaan nimenomaan turisteja var-ten rakennetut kulissit. Toki se oli hei-dän puoleltaan pelkästään vitsailua jaenemmänkin venäläisten neuvostoai-kaista toimintaa irvailevaa puhetta.

Vesilahden Narvan ja Lempäälän Kul-jun vasta remontoiduissa kyläkouluis-sa vieraillessamme vieraamme saattoi-vat vielä kuvitella, etteivät asiat jokakunnassa ole täysin kunnossa. Yllätys-vierailu Punkalaitumen lukiolle, kirjas-toon ja urheilukentälle varmaan hälven-sivät näitä ajatuksia.

Punkalaitumella vieraamme saivatkuulla työperäisestä maahanmuutostaja ulkomailta tulevien työntekijöidenkoulutus- ja kotouttamisprojektista sekä

valtion ja kuntien yritystoimintaa tuke-vasta toimista. Punkalaitumelaisessametallialan perheyrityksessä vierailles-samme venäläiset ihmettelivät sitä, ettätyöntekijät osallistuvat myös neuvot-teluihin, joissa sovitaan siitä millä hin-nalla yrityksen tuotteita tilaajalle toimi-tetaan.

Erityisen kiinnostuneita vieraammeolivat kunnallishallinnosta ja jätehuol-losta. Meillä ollaan liittämässä pieniäkuntia isommiksi yksiköiksi ja kuntienvälistä yhteistyötä pyritään lisäämään.Venäjällä jaetaan suurempia hallintoyk-siköitä pienemmiksi, jotta kunnallinendemokratia toteutuisi paremmin. TosinVenäjällä terveydenhuolto ja koulutuson kokonaan valtion järjestämää, johonpaikallisella tasolla on varsin vähän sa-nottavaa.

Jätehuolto tonttikohtaisine jäteastioi-neen, kyläkohtaisine jäteasemineen jamonen kunnan alueella toimivine jät-teenkäsittelylaitoksineen oli venäläisil-le outo asia. Siellä pyritään etsimäänratkaisua kasvavaan jäteongelmaan ra-kentamalla pieniä paikallisia kaatopaik-koja. Myös meikäläinen ajatus siitä, ettäse maksaa jätehuollosta, joka jätteentuottaa, oli heille vieras ajatus.

Hannu J. PaukkuSakkola-Säätiön

valtuuskunnan puheenjohtaja Harjatie 5, 32210 LOIMAA

GSM 0500-741296e-mail:

[email protected]

Punkalaitumen kun-nanjohtaja Antero Aleni-us (toinen oik.) ja kun-nanhallituksen puheen-johtaja Pekka Karppa-nen vastaanottivat venä-läisvieraiden lahjaksituoman taulun.


Kymmenhenkinen ystävyyskun-tavieraiden lähetystö tuntuiviihtyvän hyvin visiitillään

Punkalaitumella, Vesilahdessa ja Lem-päälässä.

Suomalaisten kuntien johtajat ja muutpaikallisia palveluita ja toimintoja esi-telleet saivat vastattavakseen tukuittainkysymyksiä. Samalla vertailtiin kunnal-listen palvelujen järjestämisen malliaSuomen ja Venäjän välillä.

Vierailuun kuului tutustuminen Vesi-lahdessa Narvan koulukeskukseen, ter-veyskeskukseen ja vanhainkotiin sekähiljattain kaavoitettuun asuinalueeseen.

Lempäälässä lounastettiin Hakkarinkartanoravintolassa ja kierrettiin tovikartanon arboretumissa ja Kuokkalanmuseoraitilla. Lisäksi tutustuttiin Kul-jun kouluun ja seurakuntakeskukseen,Lempäälän terveyskeskukseen ja van-hainkotiin. Lopuksi ihmeteltiin Pohjois-maiden suurinta liikekaupunki Ideapar-kia.

Punkalaitumella vieraat tutustuivatkunnantaloon ja koulutoimeen, sekä te-kivät yritysvierailun ja kuulivat tietoajätehuollosta. Yhteinen illanvietto olivierailusta vastanneen Punkalaitumenkunnan järjestämä.

Ystävyyskuntavieraat viihtyivät

Suomeen tutustui kuntajohtajia Sak-kolan kirkolta ja Petäjärveltä sekä Kaar-lahdesta, Pyhäjärveltä, Räisälästä, Valk-järveltä, Raudusta, ja johtajia Käkisal-men läänistä.

Vierailua isännöivät Punkalaitumen li-

säksi Vesilahti, Lempäälä ja Sakkola-Säätiö.

Virallinen ystävyyskuntayhteistyö onsolmittu kesällä 2001, ja kyseessä olitoinen venäläisten kuntajohtajien viral-linen vierailu Suomeen. - MRT

Vesilahden kunnanjohtaja Erkki Paloniemi (vas.) kertoi uusien asuinalueidenkaavoituksesta ja maankäytön suunnittelun tärkeydestä.

Vieraat isäntineen Ideaparkissa jättimäisen kartan äärellä Laatokan rannalla.


Ylilääkäri Jorma Kivekäs esitteli Lempäälän terveyskeskuksen toimintaa.

Vesilahdessa Narvan monitoimitalonliikuntahallissa Raudun kunnanjohta-ja Aleksanrd Sokolov joutui koripal-lonheiton haastekisaan. Heittoa seu-raavat koulun rehtori Arto Uusitalo(vas.), kunnanjohtajat Ljudmila Ivano-va ja Tamara Komrakova Sakkolastasekä kunnanjohtaja Erkki Paloniemi.

Lempäälän kunnanjohtaja Olli Viita-saari isännöi lounasta Hakkarin kar-tanoravintolassa. Pöytäseurassa Petä-järven kunnanjohtaja Tamara Komra-kova ja Käkisalmen läänin apulaisjoh-taja Svetlana Potapova.

Yhteisessä illan-vietossa vaihdet-tiin ystävyyslah-joja. Sakkola-Säätiön puheen-johtaja HannuTurkkinen jarahastonhoitajaAila Alanen anta-vat terveisetLjudmila Ivano-valle.


Terveisiä pitäjämessuilta Karjalatalol-ta. Huhtikuisena lauantaina olimme siel-lä porsastelemassa eli Sakkolan pitäjääedustamassa. Mielestäni tilaisuus an-saitsee paikkansa karjalaisten tapaamis-paikkana ja karjalaisuuden esittelijänäpääkaupunkiseutulaisille. Varmaan jat-kossa muuallekin Suomeen KarjalanLiitto järjestää vastaavanlaisia vapaa-muotoisia tapaamisia.

Sakkola-Seura oli paneutunut asian-hoitoon Kuparisen Teuvon johdolla jasäätiönkin edustajia oli paikalla. Naa-purissa esittelivät metsäpirttiset toimin-taansa ja aulassa Revon Leena Sorva-lin hautausmaan historiaa kunnostus-tavoitteineen.

Mielenkiintoisia elokuvia ja esitelmiäseuratessa avartui karjalaisuuden käsi-tys. Väkeä oli niin paljon liikkeellä, ettäHyytiän Kalevin karttakatsaukset jäivätväliin. Varmaan Suvannon Seudun sää-tiöiden tapaamisissa ja tämän lehden

Kesää vuotellessa

palkeilla saamme oman annoksemmeKalevilta. Mieleenpainuvin ja mielen-kiintoisin oli tulitikuista rakennettujenKarjalan kirkkojen pienoismallinäytte-ly. Olipa Unto Komonen nähnyt vaivaaja upeasti rakentanut pienoismallinsa.Auliisti hän jakoi meille muille tietoa tu-litikkutekniikastaan.

Mistäpä tiesi, että karjalaistilaisuu-dessa olimme? Puheensorinasta ja huu-dahduksista, mukavasta murteen sol-junnasta. Oli tuota taustakohinaa niin

paljon, ettei edes avaustuokiosta salinperälle kuullut uuden liittomme toimin-nanjohtajan Satu Hallenbergin puheen-vuoroa eikä Karelia -kuoron laulantaa.Taisivat mikrofoniin asioita toimittaa,vaan eipä kuulunut Sakkolan myynti-pöydälle asti.

Viime numerossa lupasin rakentaa lie-kun luhtiin. Tulipa se tehtyä velipoikaMatin kanssa ja kiikkujiakin on riittä-nyt. Tuntuipa hyvältä nähdä jännitty-neen riemuisat ilmeet ja kuulla riemun-kiljahdukset, kun vatsanpohjassa mu-kavasti vihlaisi. Eipä suurta vaivaa tairahaa tarvittu. Hivenen viitseliäisyyttäja vanhoja muistoja lapsuudesta mie-leen palauttaen syntyi elämyksiä ja var-maan perinne tuleville pääsiäisille.

Siitäpä mieleeni tuuma: Mitäpä, josme mummot ja äijät, isovanhemmat,neuvoisimme vunukoillemme lapsuu-den leikkejä ja pelejä, varsinkin ulko-salla tapahtuvia. Kiireiset äidit ja isätjoutuvat usein turvautumaan televisi-oon ja tietokoneeseen, mutta me voi-simme omalta osaltamme siirtää leikki-perinnettä ja jopa työntekoa leikin var-jolla nuorimmillemme. Kaupunkiolosuh-teissa osin hankalaa, mutta kesämökeil-lä ja maaseudun mummoloissa melkohelppoa.

Tuohon pihan perälle Soili-vaimoni jalapsenlapset tekivät räsymatoista ja

Unto Komosen Sakkolan kirkon tulitikkupienoismalli Karjalatalolla.

Terhi Liski ja Teuvo Kuparinen Sakkola-pöydän takana pitäjämessuilla14.4.2007 Karjalatalolla Helsingissä.


kuusenoksista majan tapaisen. Seikkai-lumatka kynttilänsytytyksineen ja pik-ku satuineen innostivat muksut keksi-mään uusia pikkuseikkailuja kuustenkatveessa. Ja äijän mielessä jalostui ha-vumaja ajatukseksi lautakodaksi. Eikö-hän se syksyksi valmistu kesän moni-naisista menoista huolimatta. Matka-taanhan sitä porukalla niin Ouluun ke-säkuussa kuin heinäkuun lopulla Su-vannon rannoille.

Mitenkähän olisi käden taidon kehit-täminen yhteistuumin? Mummo näyt-tää ompelemisen ja neulomisen alkeetja antaa tilkkuja käyttöön. Vaari teroit-taa puukon tai linkkarin kuntoon näyt-täen oikeat otteet ja pelisäännöt. Sittenvuolemaan kaarnalaivaa, tekemään pa-jupilliä tai vaikkapa käpylehmiä piha-leikkiin. Kyllä perusvälineiden: puukon,vasaran, sahan, neulan ja langan käyt-tö kuuluu meidän kaikkien perustaitoi-hin vielä tänä päivänäkin kulutusyh-teiskunnassamme.

Kesän myötä myös pienet puutarha-toimet voisivat sujua yhteistyössä.Muutaman oman kukan tai vaikkapayrtin kasvattaminen onnistuu ihan mis-sä vaan. Puutarhassa, parvekkeella taiolohuoneen ikkunan ääressä. Oma kas-vattama tai tekemä on ihan muuta kuinkaupan hyllyltä otettu.

Tärkeintä on tietysti yhteinen puu-hailu ja läheisyys.

Äitienpäiväonnittelut kaikille äideilleja mummoille. Kaikelle kansalle hyvääkevättä ja kesää karjalaisuuden ja sak-kolalaisuuden merkeissä.

Tapaamisin Oulussa 15.-17. kesäkuu-ta!

Hannu Viljonpoika Turkkinen

”Mitäpä, jos me mummotja äijät, isovanhemmat,

neuvoisimme vunukoillemmelapsuuden leikkejä ja pelejä,varsinkin ulkosalla tapahtuvia.”

Pari vuotta sitten toteutui vihdoin vuosikymmenet toiveissa ollut,Turun Sukututkijoiden järjestämä retki Suitian kartanoon. En edesyritä kuvailla, miltä tuntui seistä vuosisatoja sitten rakennetun kar-

tanon pihalla. Juhlasali mykisti täydellisesti. Liikuttunut olen myös Apu-lehden julkaisemasta lehtijutusta, joka liittyy Helsingin yliopiston Suitiantutkimustilan satapäiseen lehmikarjaan. Suitian tila toimii myös geenipank-kina ja suojaa uhanalaisia rotuja kuolemasta sukupuuttoon.

Etsin esiin valokuvan Sakkolasta, mummostani Helena Suikkasesta, omaa-sukua Helena Mikontytär Ruuna.

Oheisen kuvan voisi otsikoida nimellä ”Viimeinen lypsy”. Olin maatalontytär, mutten tiennyt silloin, miten hieno eläin lehmä on. Vasaramiehet nui-jivat kotini ja talvisota 1940 vei loput. Valokuva mummostani ja Lumikki-lehmästämme lienee otettu noin 80 vuotta sitten. Lumikin tunsi kai kokoSakkola. Lumikki-vasikka lienee joutunut vasaran nuijimaksi. On liian mur-heellista palata noihin vuosiin enempää.

Kyllikki IlvessaloTurku

Mummo ja Lumikki


Sakkola-Museon kesäkausi käyntiinSakkola-Museon kesäkausi Kuokkalan Museoraitilla Lempäälässä alkaa15.5.2007. Tänä kesänä Sakkolan kylistä on esittelyvuorossa Vilakkala.

Tiedustelut Antti Hynnäp. 040 849 0048

Hannu Turkkinenp.040 581 4398

Museo on avoinna15.05. - 19.08.2007

ti-pe klo 11-17la-su klo 12-16

ma suljettu

Sakkola-Museon museovastaava esittäytyy

Useimmat minut nimeltä ja näöl-tä Suvannon Seudun sivuiltatuntevatkin, mutta Marjo Ris-

tilä-Toikan lievää voimakkaamman pai-nostuksen jälkeen olen katsonut par-haaksi tässä hieman laveammin valot-taa toimenkuvaani museovastaavanasekä muutakin elämääni.

Juureni ovat vahvasti Sakkolassa,isäni Tauno Hynnä on kotoisin Hapa-raisten Korvenkolkalta ja edesmennytäitini Eila Hynnä, o.s. Kurikka puoles-taan Kirkonkylän Karholan Kurikkalas-ta. Kotiseuturetkiä olen vanhempienikanssa tehnyt juurilleni kymmenkuntakertaa ja Karjala-innostus ja -kiinnos-

tus ovat vuosien myötä vain kasva-neet, lieneekö siihen syynä vanhempie-ni, sukulaisteni ja muiden tuntemienivanhemman polven sakkolalaisten kiin-nostavat kertomukset menneistä ajois-ta. Mielelläni olen aina Sakkolassa van-hempieni kotinurkilla ja muuallakin vie-raillut ja imenyt halukkaasti vaikutteita


Antti Hynnä tarkastamassa, että mu-seo on valmiina uuteen kesäkauteen.Siviilitöinään tekniikan tohtori työs-kentelee Tampereen teknillisessä yli-opistossa.

Serkukset Tarja Vierikko ja Antti Hynnä ovat nykyisin molemmat mukanaSakkola-Museon toiminnassa. Uusi arkistonhoitaja Tarja esittäytyy seuraaval-la aukeamalla, ja Suvannon Seudun 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kerrom-me tämän vuoden aikana myös muiden nuoremman polven Sakkola-aktiivienajatuksia karjalaisuudesta ja toiminnasta 60-vuotiaassa Sakkola-Säätiössä.

”Jotta vieläyksityiskokoelmissa

oleva materiaalisaataisiin tallennettua

jälkipolville.”

itseeni enkä usko tulevaisuudessakaanintoni näihin asioihin hiipuvan. Karja-laisuus on vanhempieni kotona ollutaina voimakkaasti läsnä niin murteenkuin perinteidenkin muodossa. Erityi-sesti tässä yhteydessä on syytä maini-ta monet karjalalaiset perinneruuat, jois-ta vaikkapa perunakakkarat karjalan-paistiin kastettuna ovat suurinta herk-kuani. Myös innostukseni sienestyk-seen ja sieniruokiin ovat varmastikinperua vanhemmiltani. Erityisesti viimesotien traagiset tapahtumat ja karjalais-ten kokemat vääryydet ovat voimak-kaasti iskostuneet tietoisuuteeni, kunolen kuunnellut sekä vanhempieni ettämuiden evakkojen kertomuksia talviso-dan ensimmäisistä päivistä, evakkoonlähdöstä, evakkomatkoista sekä sopeu-tumisesta uuteen elinympäristöön uu-silla asuinsijoilla. Henkilökohtainenmielipiteeni näistä asioista onkin, ettäSuomi ja suomalaiset ovat joutuneetvenäläisten tekemien rikosten kohteek-si ja ennen kuin Venäjää voidaan pitääsivistysvaltiona, on sen nämä asiatmyönnettävä ja hyvitettävä.

Edellä kerrottuun viitaten ei olekaanmikään varsinainen ihme, kun HannuTurkkinen ilman suurempaa painostus-ta sai minut viitisen vuotta sitten ylipu-hutuksi museovastaavaksi edeltäjäniJuha Kuisman tultua työkiireidensä ta-kia estyneeksi virkaa hoitamaan. Työn-kuvaani museovastaavana yhdessämuseotoimikunnan kanssa kuuluu mm.Sakkola-museon kehittäminen, uusiennäyttelyiden ideointi, museoesittelyt,

museon ja julkisen median ja viran-omaisten väliset suhteet sekä museonkokoelmien kartuttaminen. Viime vuo-sina erityisenä painopisteenä on ollutmuseon valokuvakokoelman kartutta-minen ja digitointi (tarkoittaa kuvanskannausta ja siirtämistä sähköiseenmuotoon). Tarkkaan en ole laskenut,mutta viimeisen viiden vuoden aikanamuseon kokoelmiin on digitoitu reilustiyli tuhat valokuvaa ja muutakin materi-aalia, esimerkiksi erilaisia asiakirjoja.Tämä materiaali on ollut suurena apu-na mm. kyläkirjoja valmisteltaessa. Täs-sä yhteydessä haluankin rohkaista nii-tä kaikkia, joilla on edellämainitun kal-taista materiaalia hallussaan ottamaanyhteyttä Sakkola-säätiön toimihenkilöi-hin tai minuun, jotta vielä yksityisko-koelmissa oleva materiaali saataisiintallennettua jälkipolville. Digitoinninjälkeen alkuperäiset kuvat palautetaanomistajilleen täysin vahingoittumatto-mina. Vielä on syytä mainita, että viimevuodenvaihteeseen mennessä saatiindigitoitua museon ääninauhakokoelma.

Kaiken kaikkiaan on digitoitu noin 80C-kasetillista haastatteluja sekä muutamateriaalia vastaten ajassa mitattunanoin 63 tuntia. Kun tähän vielä lisätäänSuomen kielen nauhoitearkistosta tä-män vuoden alussa saatu merkittäväsakkolalainen nauhoitekokoelma, yh-teensä noin 50 tuntia haastattelumate-riaalia, voidaan museon kokoelmiennäiltäkin osilta todeta olevan varsinkattavat.

Siviilityössäni toimin laboratorioinsi-nöörinä Tampereen teknillisen yliopis-ton Materiaaliopin laitoksella. Samas-sa talossa olen ollut siitä lähtien, kunvuonna 1976 menin sinne opiskele-maan.

Iältäni ja erityisesti mieleltäni olenhyvinkin nuorekas, enhän vielä moneenkuukauteen ole edes viittäkymmentätäyttänyt. Harrastuksiini kuuluvat mm.lukeminen, musiikin kuuntelu sekä mo-nenlainen järjestötoiminta.

Antti Hynnä


“

Sakkola-Museon uusi arkistonhoi-taja Tarja Vierikko, 50, on yöelä-jä. Hän on viimeiset kymmenkun-

ta vuotta päätyökseen pyörittänyt au-tonrattia, ja nimenomaan yöaikaan. Sak-kola-Säätiön vapaaehtoistoimille riittääsitten aikaa päivännäöllä, kunhan en-sin on nukuttu kunnon unet.

Tarja Vierikko, omaasukua Lindström,on sakkolaista sukua äitinsä Anni Hyn-nän kautta. Sukujuuret ovat SakkolanHaparaisissa. Vuonna 1931 syntynytAnni Hynnä ehti aloittaa koulun Sak-kolassa, ja kokea myös evakkona pa-laamisen sinne ja taas uuden siirtolai-suuden.

– Äiti ei ehkä niin paljon ole puhunutKarjalasta, eikä hän tai tätini ole halun-nut lähteä Karjalaan käymään. Isompilenkkini Sakkolaan on ollut enoni Tau-no Hynnä: hänen kanssaan on käytypari kertaa Karjalassa, ja kerronta jaopastus on ollut mitä parhainta.

– Sakkolaan mennessä on ollut joten-

Arkistonhoitaja sompaa yölinjalla

kin jännä tunne. Se ei ole ollut mikä ta-hansa paikka, toteaa paljon eri puolillamaailmaa matkustellut Tarja.

Viime kesänä Sakkolan-matkalla olimukana myös Tarjan 25-vuotias tytärTuire.

– Hänkin oli myyty – ihasteli muunmuassa veteraani Yrjö Raaskan kerto-mia juttuja.

Myös Tarjan veljet Jarmo ja Reijo Lind-ström ovat käyneet kotiseutumatkallakarjalaisen sukunsa juurilla.

Äiti-Anni piti toki karjalaisia perintei-tä yllä kotona, uusilla asuinsijoilla Hä-meessä, Lempäälässä.

– Äiti leipoi piirakoita, ainakin jouluk-si. Sieniä meillä syötiin myös, vaikka neeivät Hämeessä kaikille maistukaan.

Tarja on itsekin oppinut karjalanpiira-koiden teon.

– Aika harvoin niitä kyllä leivon. Mut-ta ehkä sekin aika tulee vielä.

Äitinsä ei kotona puhunut karjalan-murretta, mutta eno-Tauno on sitä vaa-

linut.– Karjalanmurre kuulostaa korvan

ihan tutulta. Kun on Itä-Suomessa liik-keellä, niin se tuntuu oikein hyvältä.

Äitiään Tarja Vierikko on innostanutvanhojen muisteluun valokuvien avul-la. Evakkotarinoita äiti on kertonut, jamuitakin muisteluja, kun on nähnyt va-lokuvia nykyisistä Sakkolan maisemis-ta.

– Sekin täytyy ymmärtää, että jotkutmuistot voivat olla Karjalan jättäneilleihmisille kipeitä, eikä niitä jaksa kertoa,muistuttaa Tarja.

– Mutta meidän sukupolvellamme ononneksi ihana uteliaisuus, halu tietääjuuristamme ja karjalaisuudestamme,toteaa Sakkola-Museon uusi arkiston-hoitaja, joka perehtyy tehtäviinsä edel-täjänsä Elsa Mäkelän opastuksella.

Tarja Vierikko on syntynyt kuljetus-yrittäjäperheeseen. Heti 18-vuotiaanakuorma-autokortin saatuaan hän työs-kenteli isänsä Tauno Lindströmin fir-

Töissä öisin tien päällä – ja lomilla paljon matkoilla. Kevättalven viisikymppisensä Tarja vietti läheisten-sä kanssa lomamatkalla Thaimaassa, mutta rakkain matkakohde on kuitenkin monilta reissuilta tutuk-si tullut Kreikka.


massa soraa ajamassa.– Silloin naiskuski oli kummajainen, ei

enää.Tie vie sitten kauppaopistoon ja mer-

konomiksi valmistuttuaan Tarja työs-kenteli pitkään toimistotöissä. Tuntu-maa autonrattiin hän piti kuitenkin sa-malla yllä; kummallakin veljellään onkuljetusalan yritys.

Kymmenen vuotta sitten, nelikymp-pisenä, Tarja päätti muuttaa ammattin-sa suuntaa – hän siirtyi päätoimiseksiautonkuljettajaksi. Nykyisin hän työs-kentelee Tampereelta käsin toimivanKuljetus Jarmo Kivistö Ky:n palveluk-sessa.

Tarjan päätyö on ajaa yöaikaan lehtiäkirjapainosta Vantaalta kohti Pirkanmaa-ta ja Pohjanmaata. Ensimmäiset lehtisat-sit tulevat kyytiin Helsingin Sanomata-lon ja Hufvudstadsbladetin kirjapai-noista, ja Tampereelta Aamulehden pai-nosta lisää. Jakeluauton kuljettajan yötvaihtelevatkin aina – kirjapainojen ai-kataulut sanelevat sen, mikä on illan reit-ti.

Kun naisihmisenä sompaa vielä kui-tenkin enemmälti miehisessä rahtarimaa-ilmassa, millainen jätkä tytön sitten täy-tyy olla?

– Ei tässä mikään jätkä tarvitse olla –mutta hyvä tyyppi. Joku sanoi joskus,että sinun on kai oltava 150 prosenttiaparempia kuin noi äijät, että oot yhtähyvä. Se kyllä pitää paikkansa. Taiton-sa on näytettävä ja paikkansa lunastet-tava.

Tottuneena autonkuljettajana Tarja eikavahda syksyn ensiliukkaita eikä tal-ven puhureita ja räntäkelejä.

– Tarkkaavaisuus ja terve ”pelko” pi-tää olla aina mukana. Koskaan ei tiedäsitä, kuka tulee mutkan takan vastaan –kerran esimerkiksi kaksi saman yrityk-sen rekkaa rintarinnan. Mikä lie ollutpojilla kisa, tuumaa Tarja, joka nippa-nappa onnistui väistämään pientareel-le.

– Kävin kyllä seuraavana päivänäpuhuttamassa sen kuljetusfirman po-mon…

Työn herkkuja ovat valoisat kesäyöt,ja Suomen luonto ylipäätään.

– Luonto näyttäytyy yöaikaan niinerilaisena. Kauniit aamusumut, aurin-gonnousut – ja olen kyllä pysähtynytihmettelemään, miten kaunis voi olla tal-vinen kuunkehrä.

Puhumattakaan eläimistä, joihin onsaanut tutustua ilveksestä alkaen.

Risuja lankeaa hurjastelijoille ja muil-le teiden törkimyksille.

– Kesäyön vitsauksia ovat moottori-pyörillä nopeusennätyksiä yrittävät –hullun hommaa. Ja sitten muut vähem-män teiden ritarit: allekirjoitan kyllä Lii-kenneturvan ihmettelyn – Mikä kummameihin fiksuihin suomalaisin oikein me-nee tien päällä?

– Minä itte -asenne pitäisi saada pois,ja tilalle joustavuutta ja malttia. Tienpäällä pätevät samat säännöt kuin elä-mässä yleensä, hän muistuttaa.

Marjo Ristilä-Toikka

Karjalaista ruokaperinnettä:

Raparperisima

Sima on vanha Pohjoismaissa tunnettu kansallisjuoma. Alkuaikoinasitä valmistettiin vedestä, hunajasta ja humalasta. Nykyisin vedestä, sitruunasta ja sokerista. Juoma käytetään pienellä hiivamäärällä.

Aikoinaan oli äitini kotona valmistettu alkukesällä raparperisimaa. Mo-nilla on vielä pakasteissa jäljellä raparperipaloja ja näistä kannattaakinvalmistaa vaikka äitienpäiväksi säilöntäaineetonta raparperisimaa.

Ohje:4 litraa vettä¼ kg taloussokeria¼ kg fariinisokeria½ litraa raparperipaloja¼ tl tuoretta tai kuivahiivaa

Kiehauta vesi, kaada se sokerin ja raparperipalojen päälle. Kun keitoson haaleaa, lisää hiiva. Anna käydä 1-2 vuorokautta, siivilöi ja pullota.Nautitaan kylmänä.

SimaterveisinRaili Leino (Kopperoinen)

Haparainen, Halikko

Suvannon Seudun 50-vuotis-juhlavuosi jatkuu.

* Seuraavassa numerossa kesä-kuussa odotellaan juhannusta.Kirjoita ja muistele juhannuksenviettoa!

* Kesäkuun lehdessä saadaanmyös kuulumisia Vuoksela-juhlas-ta ja ennakkotietoa Metsäpirtin jaSakkolan pitäjäjuhlista.

* Heinäkuulla on Sakkolan 60-vuotisjuhlien ennakkonumero jakooste Metsäpirtti-juhlien tapah-tumista.


Vuosittain vietettävä kaatuneit-ten muistopäivä on yksi arvok-kaimmista liputuspäivistä, joi-

ta Suomessa vietetään. Meidän tuleemuistaa, että sodissamme vuosina 1939-1945 kaatui rintamilla yli 83 000 sotilas-ta ja lottaa. Sen lisäksi 50 000 jäi invali-deiksi. Kotirintamalla kuoli pommituk-sissa 2 000 ihmistä. Lisäksi se määräsotilaita, jotka haavoittuivat siellä tuli-helvetissä psyykkisesti, sitä ei tiedäkukaan. Sen ei ole välttämättä tarvinnutnäkyä ulospäin sotien jälkeen siviilielä-mässä. Se on ollut sisäistä, henkistäseurausta sodasta. Tätä sotaa jatkaamoni veteraani lopun elämäänsä, esimer-kiksi unessa öisin.

Sotien jälkeen puhuttiin korpituo-mioistuimista. Niitä voitiin käydä jossa-kin, vaikka korpikuusen alla, jopa yh-den tuomarin sanelemana. Tuomio,usein teloitustuomio, pantiin kohta täy-täntöön. Teloitetut haudattiin kai ylei-sesti sille paikalle.

Heinäkuun loppupuolella 1944 ruvet-tiin vainajat tuomaan kotiseudulle, eikuitenkaan haudattaviksi sankarihau-taan. Olen lukenut joskus sotamies EminHytin tapauksen, joka on jäänyt mielee-ni. Hän oli seissyt asennossa majuri,oliko se Ligren tai Lindgren, tämä olisyyttänyt Hyttiä karkuruudesta. Senenempää oikeudenkäyntiä, tämä oli am-punut Hytin siihen paikkaan. Ei näistäsalaisista teloituksista ole jäänyt mitäänpapereita arkistoihin. Sodan kauhuistaihminen voi mennä shokkiin, täysin se-kaiseksi, eikä voi itselleen mitään. Hänlähti perääntymään ja hakemaan suojaa.

Sotaväen rikoslakia muutettiin4.7.1944. Uusi laki salli kuolemanran-gaistuksen sotilaalle, jos tämä ei keho-tuksesta huolimatta palannut takaisinrintamalle. Olivatko nuo teloitustuomiotsilti kaikki välttämättömiä ja oikeutettu-ja? Sodassa ihmisen hermot ovat koval-la rasituksella ja se voi joskus tuottaaturhaakin raakuutta.

Muistan erään tapauksen kesältä1944. Peräännyttiin Syväriltä läpi Itä-Karjalan kohti kotimaatamme. Jossakinsiellä liittyi meihin noin 13-14-vuotias

Kaatuneitten muistopäivänäpoika, hän kulki joukossamme hyvänmatkaa. Eräs sotilas kuului sanovankin,että antakaa pojallekin pyssy, kun onmukanamme. Ei saanut poika pyssyä.Eräs suomalainen upseeri ampui pojansiihen tien reunalle. Jos olivat salaisianuo korpituomioistuimet teloituksi-neen, niin salaisia olivat myös Itä-Kar-jalan piikkilangoilla aidatut keskityslei-rit. Jälkikäteen on tullut myös julki, ettäkovin korkealta taholta oli tullut esitysjättää Karjalan väestö asuinsijoilleenluovutuksen yhteydessä.

Heinä-, elo- ja syyskuu 1941 olivat neveriset kuukaudet, kun vallattiin Karja-laa takaisin ja hyökättiin Itä-Karjalaan.Näiden kolmen kuukauden aikana kaa-tui tai menehtyi eri tavoin erään tilastonmukaan 20 235 sotilasta. Itä-Karjalaanmentäessä paljon sotilaita oli kieltäyty-nyt ylittämästä vanhaa rajaa. Tästä oliseurannut ankaria rangaistuksia, puhut-tiin teloituksistakin.

Olihan Mannerheim sanonut jo vuon-na 1918, että ei laiteta miekkaa tuppeenennen kuin Karjala on vapaa. Joitakinsotilaita meno ja valloitus jopa hurmasi,hurmasi monen sotilaan ja esimiehen.Ei jäädä vanhaan rajaan, puolitiehen.

Mennään kauas itärajan taa, kunneskoko Karjala on vapaa maa. Sanottiin,että retki kauan kestä ei, mutta heiltäkaikilta se parhaat vuodet vei.

Olen aina muistanut niitä hevosia, jot-ka olivat siellä sodissa miesten kanssa.Paljon ne auttoivat, paljon ne kärsivätja paljon ne kestivät. Voiko mikään ollakarmeampaa kuin haavoittuneen hevo-sen suora huuto!

Suonenjoella vuonna 1946 eräs van-hempi kirkkoherra sanoi, että oli pahin,ehkä vaikein tehtävä saattaa tieto ko-tiin omaisen kaatumisesta. Vaikka sitäpelättiin, mutta silti aina tuo sanoma oliyllätys.

Kaatuneitten omaisten liitto perustet-tiin viimeisen sotamme, Lapin sodan,jälkeen. Tämä antoi jonkinlaista lohtuaja yhteenkuuluvuuden tunnetta surevil-le omaisille.

Sotien aikana, ainakin jo jatkosodanaikana, oli voimassa laki, että jos per-heestä oli kaatunut kaksi veljestä, niintoiset pääsi pois rintamalta. Elimme so-tien aikana erikoista aikaa sikäli, että jot-kut ikäluokat joutuivat olemaan kolmes-sa sodassa elämänsä aikana.

Sakkolassa oli voimakkaana suojelus-

Muistomerkki ja sankariristejä Sakkolan sankarihautausmaalla.


kunta ja lottatoiminta ennen talvisotaa.Me pojat kuuluttiin suojeluskunnanpoikaosastoon, tai sotilaspoikiin. Soti-en aikana oli tuo kuuluisa asevelihenkisotilaiden kesken rintamalla. Kotirinta-malla oli taas toisen auttamisen henki,talkoohenki. Tulee väkisinkin mieleen,että löytyisikö tänä päivänä vielä sel-laista yhteenkuuluvuuden henkeä, niinrintamalla kuin kotirintamallakin. Vaionko nykyajan kiire ja huima kehityskaikessa vienyt meitä kauemmas toisis-tamme?

Minun on tässä nyt kerrottava tarinavenäläisestä asevelihengestä ja vaina-jan kunnioittamisesta. Olin nuorenapoikana syksyllä 1941 kahden venäläi-sen, neuvostoliittolaisen, sotavanginkanssa hautaamassa heidän kaatuneitasotilaitaan. Joskus sattui, että hauta olivähän lyhyt siihen tulevalle vainajalle.Ratkaisu ei ollut haudan pidentäminen,vaan lapiolla kun survoi päätä sivulle,niin sopihan sinne.

Myös sotien aikana tapahtui usein,että sotilas näki tai tiesi kohtalonsa joedeltäpäin. Hyvä esimerkki tästä onnaapurimme Eero Patja talvisodan aika-na. Heitä lähti helmikuun 12. päivänä1940 kahdeksan miehen partio Suvan-non yli vihollisen puolelle tiedustelu-tehtävissä. Ennen lähtöä Eero antoi kel-lonsa minun isälleni ja oli sanonut, ettähän ei sieltä enää palaa takaisin. Hän olijopa pyytänyt isääni kertomaan kotivä-elle, mitä kylvetään mihinkin seuraava-na keväänä. Niinhän siinä sitten kävi,että partiosta palaajia oli vain neljä, heis-täkin kaksi oli haavoittunut. Eero ei ol-lut palaajien joukossa. Nyt tämä tasku-kello on Eeron pojalla, joka ei isän kaa-tuessa vielä ollut ehtinyt syntyä.

Tänäkin vuonna nuo pienet kivet san-karihaudoilla ja graniittipaadet niin kirk-komailla kuin taistelupaikoilla kertovat,mitä tämä sukupolvi kesti. Muistokivi-en hiljainen viesti kertoo kiitosta, vel-voitusta meille. Kiitosta Jumalalle, ettävoimme elää itsenäisenä, vapaana val-tiona.

Kansa, joka unohtaa kaatuneet soti-laansa, unohtaa itsensä ja oikeutuksis-taan ensimmäisen – vapautensa.

Viljo Pitkänen

Karjalaisuuden katselmuskesäjuhlilla Oulussa

Karjalan Liiton Kesäjuhlat järjestetään tänä vuonna 15-17.6. Ou-lussa. Juhlien tunnus ja yleisteema on ”Siirtoväki Pohjolassa,voimavarana karjalaisuus”.

Ensimmäisenä juhlapäivänä, perjantaina pidettävässä seminaarissa ky-sytään mm. ”Tunnetaanko karjalaisuutta Pohjolassa”? Viime sotien jäl-keen evakkoja ei varsinaisesti siirretty Oulun seudulle ja Pohjois-Suo-meen. Silti Pohjolan piirin alueella heitä tai heidän jälkeläisiään nyt onlähes kaikista viime sotien jälkeen luovutetuista pitäjistä.

Siirtoväkeä on monina vuosisatoina sotien ja sortokausien aikoina kul-kenut pohjoisessa Suomessa, sekä sieltä turvaa hakien että sieltä pae-ten. Myös Sallan ja Petsamon evakoiden ja Vienan Karjalan pakolaistenkohtaloista puhutaan seminaarissa.

Kesäjuhlat ovat karjalaisten vuotuinen odotettu tapaaminen, jossa tut-tujen ja samanhenkisten ihmisten kanssa iloitaan tapaamisesta.

Juhlamme on myös tapa esitellä karjalaista kulttuuria ja perinteitä kun-kin juhlapaikkakunnan asukkaille.

Oulu on tähän juhlintaan mitä otollisin kaupunki: oululaisia on yli 130000 ja kesällä turistejakin liikkuu kaupungissa tuhatpäin. Oulu on 402-vuotias kaunotar, jokien ja meren, siltojen ja puistojen kaupunki, jonkapäivät keskikesällä, vaaleitten öitten aikana venyvät pitkiksi.

Juhlapäivien ohjelmaa on tuttuun tapaan runsaasti. Perjantaina illan-suussa lauletaan yhteislauluja torilla vanhojen aittojen kulmilla Toripol-liisin valvonnassa. Siitä on hyvä jatkaa kaupunkiin tutustumista.

Avajaisjuhla on lauantaina klo 14.30 jäähallissa. Siellä nähdään mm.tätä tilaisuutta varten kirjoitettu näytelmä ”Evakkona Oulun seudulla”.

Luterilaiset ja ortodoksiset kirkkotilaisuudet ovat sekä lauantaina ettäsunnuntaina.

Lauantaina on myös kuorojen kavalkadi. Päivän aikana myös leivotaankilpaa karjalanpiirakoita, pelataan kyykkää, juostaan Karjalan maraton jaollaan mukana kansantanssikonsertissa ja juhlatansseissa, joissa soitto-kunta Vaskiveikot puhaltelee.

Pääjuhlapaikka on jäähalli, kuorot ja nuoret esiintyvät Madetojan salis-sa.

Lippukulkue kaupungin halki lähtee sunnuntaina klo 12 torilta sotilas-soittokunnan tahdittamana. Päiväjuhlaan klo 14.30 on puhujaksi lupau-tunut kaikkien tuntema näyttelijä, professori Lasse Pöysti. Hän on itsesanonut tulevansa ”jutustelemaan” Ouluun.

Uusia karjalaisten sukuseurojen sukutauluja on nähtävinä ja neuvojasukututkimuksiin saatavissa Pohjankartanossa. Entisiin aikoihin voidaanpalata valokuvanäyttelyissä. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan museossa onvienankarjalaisten pukujen näyttely. Karjalainen tori on avoinna jäähal-lissa kaikkina juhlapäivinä.

Lisätietoja: Liisa Karppinen, 040-553 4927, [email protected],Leena Leskelä, 0400-582 549

Majoituksesta MatkaMaa Oy/MarjaValppu puh. 08-336 935, [email protected]


Karjalan kannas, Käkisalmen lää-ni, sen eteläisimmät pitäjät –Suvannon Seudun alue, ovat

olleet vuosisatoja karjalaisen heimonasuttamaa aluetta. Tuolta kotiseudultayli 60 vuotta sitten lähteneitä evakkojaon vuosi vuodelta vähemmän muiste-lemassa. Onneksi muistitietoa on tallen-nettu kaikkina sodan jälkeisinä vuosi-na erilaisiin kokoelmiin. Viimeisimpiähaasteita ovat olleet kyläkirjat. Montakylää on kuitenkin vielä kokonaan kä-sittelemättä.

Internet tuli suuren yleisön tietoisuu-teen 15 vuotta sitten. Nyt sinne on tal-lennettu valtava määrä kaikenlaista tie-toa. Myös Karjalan kannaksen histori-aa ja perinnetietoa internet on tulvillaan.Hyvän estimaatin saa vaikkapa Goog-len avulla syöttämällä sinne tärppejäkuten ”karjala”, ”sakkola”, ”larin paras-ke”, ”laatokka”, ”konevitsa”, ”talviso-ta + kirvesmäki”, jne.

Tietotekniikan kehittyminen on tarjo-amassa yhä uusia mahdollisuuksia.Nuorisolle on tarjolla tuhansittain eri-laisia korkeatasoisia pelejä, joissa pe-laaja voi eläytyä peliin virtuaaliteknii-kan avulla. Käytännössä tämä tarkoit-taa vaikkapa sitä, että hän pystyy oh-jaamaan kulkuaan pelin 3-ulotteisessamaailmassa, kulkea ajassa, kohdata ih-misiä ja muita elämyksiä, ja tuntea ikään-kuin olevansa itse mukana tuossa maa-ilmassa.

Miten tätä samaa tekniikkaa voitaisiinhyödyntää tai soveltaa entisen kotiseu-dun historian ja elämän kuvaamisessa?Kuka sen tekisi, jos se olisi mahdollis-ta? Mitä se maksaisi, mistä löytyisi ra-hoittajat?

Mitä itse asiassa voitaisiin toteuttaa?Ketä tällainen hanke palvelisi? Olisikotässä mitään mieltä? Siinäpä eräitä ky-symyksiä ennen kuin menimme edesasian sisään.

Virtuaalinen kotiseutuja kotiseutumatkailu

Onkohan mitään toistaiseksi vielä to-teutettu? On! Yksi ensimmäisistä virtu-aalitekniikan hyödyntäjistä edellä ku-vaamassani asiassa on ollut Sakkola-Säätiö, joka oli toteuttamassa muutamavuosi sitten ns. VIRIKE-hanketta.Hankkeeseen osallistui usea taho, mm.TKK ja VTT. Hankkeen tuloksia onnähtävissä esimerkiksi osoitteessa:www.sakkola.fi/tutkimukset/virike-intro2002.htm. Tutkijapiireissä asia eiole kokonaan unohtunut, päinvastoinjatkohankkeita ideoidaan.

Mitä virtuaalinen kotiseutu sittenvoisi tarjota ja miten asiassa voitaisiinedetä?

Ajatukseni kulkee seuraavasti. Suvan-non seudun alueelta on tallessa valta-va määrä tietoa. On viranomaisten tuot-tamaa kirjallista tietoa ainakin 1200-lu-vulta alkaen. On valokuva-aineistoa1800-luvun puolelta tähän päivään asti,samoin elokuva- ja videomateriaalia, onäänitallenteita. Ei pidä unohtaa myös-kään kaikkea sitä aineistoa, joita taita-vat evakot ovat tuottaneet pienoismal-leina kotikylistä ja kirkoista sekä vaik-kapa kotitaloja esittäviä tauluja tehdes-sään. Toisin sanoen lähdeaineistoa löy-tyy.

Miten eteenpäin? Tarvitaan osaajia,jotka pystyvät lähdeaineiston avullatuottamaan näitä 3-ulotteisen digitaali-maailman aineistoja. Osaajien määräkasvaa kaiken aikaa. Samalla työväli-neet kehittyvät ja tulevat jopa maalli-kon käyttöön soveltuviksi. Osaajat löy-tyvät evakkojen vunukoista ja heidänlapsistaan.

Ajatellaan vaikkapa virtuaalimatkaaHelsingistä Metsäpirtin Saunasaareen,aallonmurtajan luo. Istutaan nojatuoliinja laitetaan tietokone päälle ja näyttöohjattuna videotykin kautta seinälle.Start-näppäimen avulla siirrytään Hel-singin rautatieasemalle, jossa kotiseu-

tubussi odottaa matkalle lähtijöitä. Ha-luan toimia matkaoppaana. Totean kaik-kien olevan mukana ja annan lähtökäs-kyn suuntana Vaalimaa, Viipuri, Leipä-suo, Kiviniemi, Rautu, Metsäpirtti, jos-sa pysähdys Koselassa. Ajamme 300 -1000 km/h nopeudella. Näytössä näem-me videoidun maiseman vilistävän ohit-semme. Vaalimaan rajamuodollisuudet-kin kestävät vain muutaman minuutin.Tämä mahdollistaa huomiomme kiinnit-tämisen pitkiin rekkajonoihin ja tullintoimintaan. Koselassa ohjaan bussinkulttuuritalon luo. Käymme katsomas-sa taloa sisältä, käymme kaupoissa, siir-rymme jalan Viisjoen sillalle, jossa nä-emme Myöhäsen myllyn rauniot. Pa-laamme takaisin bussiin. Jatkamme mat-kaa Metsäpirtin kirkolle, jossa pysäh-dymme hetkeksi. Havaitsemme lahjoi-tusmaatalonpojan patsaan sekä vieres-sä olevan venäläisten hautausmaan.Siirrymme eteenpäin kohti Saaroista.Sivuutamme jälleen Viisjoen, saavum-me entiselle Harjukylälle ja edelleenSaaroisiin, josta jatkamme kohti Sauna-saarta. Pääsemme perille mukavasti,vaikka näytössä näkyvä tie näyttääkovin epämääräiseltä ja sillat pelotta-vilta. Katson kelloa ja huomaan matka-ni kestäneen jo 25 minuuttia.

Tässä vaiheessa päätän siirtyä his-toriaan. Halusinhan näyttää mukanaolijoille Saunasaarta kautta aikojen.Otan esiin vanhojen kartta-aineistojen-pohjalle rakennetun maiseman. Katson,kuinka Saunasaari nousee esiin vedenalta jääkauden jälkeen maannousunmyötä. Katson, kuinka alueelle nouseetaloja 1700-1800-luvuilla. Havaitsen,kuinka Saunasaaren tulli perustetaan,tutustun tullihenkilöstöön 1800-luvul-ta 1930-luvulle. Havaitsen, kuinka Ant-ti Leppänen Käkisalmesta saapuu per-heineen tullivartijaksi 5.2.1887 Sauna-saareen. Pääsen ajassa 1930-luvun al-kuun ja havaitsen, kuinka paikalla al-kaa suuret muutostyöt. Edessä on 650


metriä pitkän aallonmurtajan rakentami-sen suunnittelu ja toteuttaminen. Näen,kuinka kalastusveneet palaavat kalas-tusmatkaltaan ja ankkuroituvat aallon-murtajan suojaan. Siirryn 1930-luvuntietä pitkin takaisin Saaroisten-Tappa-rin risteykseen. Ensinnä on tullitalo,josta löydän Toivo Rissasen ja VarpuRevon. Toivo toimi merivartioston pääl-lysmiehenä. Sitten tulivat Antti Revonja Jaakko Revon talot. Poikkean Jaakonluona. Kotoa löydän hänen vaimonsaMaria Eevan ja vanhan emännän MariaHämäläisen. Jatkan matkaa ja ohitanmonta taloa, kunnes saavun Tappariinjohtavaan risteykseen.

Pohdin hetken jatkomatkaa. Päätänkäydä Saaroisten kansakoululla ja niinvalitsen Ladan, jolla siirryn kilometrinverran Tapparia kohti. Koulun kohdal-la siirrän aikaa taaksepäin 1900-luvunalkuun. Katson koulun rakentamisenvaiheet ja koulun oppilaat ja opettajat1930-luvulle asti. Totean myös porakai-voprojektin ja sen hankaluudet.

Ja lopuksi päätän käydä katsomassaisoisäni kotipaikan ja seurata hänenperheensä elämää. Kuljen 1930-luvuntietä, joka on huomattavasti paremmas-sa kunnossa kuin 2000-luvun tie. 7 ki-

lometrin ajomatkan jälkeen pääsen pe-rille. Edessä ovat Tapparin pellot. Ta-kana vahva metsä. Talo näyttää hyvä-kuntoiselta. Piharakennukset ovatmyös kunnossa. Tien vieressä on kivi-aita. Kaakossa noin 500 metrin päässäon valtakunnan raja. Raja on vanha raja,jo 1500-luvulla Vatjalaisessa verokirjas-sa todettu Käkisalmen ja Inkerinmaanraja. Raja on vahvistettu viimeiksi Tar-ton rauhassa 1920.

Seuraan vuosi vuodelta talon elämääaina vuoden 1939 marraskuun 30. päi-vään asti. Talossa asuivat isoisäni SimoHyytiän ja hänen veljensä Jaakko-se-dän perheet. Simo kuolee vuonna 1932.Hänen hautajaisiin osallistun. Havait-sen, kuinka setäni Toivo siirtyy Käki-salmeen. Isäni Olavi osallistuu suoje-luskuntatyöhön. Seuraan hänen kilpai-lusuorituksiaan. Ja vuonna 1938 hänlähtee varusmiespalvelukseen. KäynSalokylässä Tyrväisen häissä. Käynkatsomassa Martti Kiiskeä ja vierailenisäni pikkuserkun Leo Laulajaisen koti-talossa.

Tässä vaiheessa silmäni alkavat pai-nua kiinni. Reaaliaikaa on vierähtänytjo useita tunteja. Olen kuitenkin tyyty-väinen tähän kotiseutumatkaan, jokaantoi niin paljon elämyksiä ja uutta tie-

toa. Päätän palata uudestaan Metsä-pirttiin ja valita silloin uuden ajoreitinja uudet kohteet.

Tuossa edellä oli kohdallani valtavamäärä tunnetta mukana.

Käytännön toteutus vaatii varmaanpaljon ammattitaitoa ja koordinointia.Tähän saa avun korkeakouluista ja tut-kimuslaitoksista. Käytännön työ lieneekuitenkin mahdollista tehdä samojenperiaatteiden pohjalta, jolla ovat toteu-tettu Linux, Wikipedia ja monet muuttalkootyönä suoritetut hankkeet. Näil-le yhteistä on, että niiden tekemiseensaavat kaikki osallistua. Työ etenee pik-ku hiljaa. Ja työ tehdään internetissä.Työ tehdään vapaan lähdekoodin jaGPL-lisenssin periaatteella.

Kiinnostuiko asiasta? Jos asia tuntuivaikealta, kysy nuoremmilta lisää. Ja josasia kiinnosti kovasti, ota yhteyttä al-lekirjoittaneeseen. Katsotaan, mitenasiassa voidaan oikeasti edetä.

Ps. Vaimoni kommentti. Hyvä matka,mutta kyllä oikea matka silti antaa pal-jon enemmän.

Kalevi Hyytiä[email protected]

Metsäpirtin Harjukylä Saaroisista päin katsottuna. Kuva Ilmi Pesonen.


Kulttuurimatka Metsäpirttiin 19-22.06.2007Metsäpirtti Seura ry ja Inkerikeskus ry järjestävät yhteisen kulttuurimatkan

Pietarin-Sakkolan alueelle 19-22.06.2007.

Tavoitteena on tutustua Pietarin alueella asuviin nuoriin (17 - 26 v), joilla on inkeriläinen tausta.Tästä osuudesta vastaa Inkerikeskus ry (www.inkerikeskus.fi).

Ohjelma rakentuu ”omien juurien tunnistamisen” pohjalle. Kaikki matkalle osallistuvat inkeriläiset nuoret ovatopiskelleet suomea, joten kanssakäyminen heidän kanssaan onnistuu ihan kotimaamme kielellä.

Alustavissa suunnitelmissa on kaavailtu tutustumista Miikkulaisiin, Metsäpirttiin, Rautuun ja Sakkolaan.Sakkolan puolella on mahdollisuus viettää aikaa Kiviniemessä vaikka koskenlaskun puitteissa.

Metsäpirtissä voidaan tutustua Taipaleen jokeen, linnaan, kalastella.Toki käynti Saunasaaressa aallonmurtajalla, Vorken rannassa, Koselan keskustassa, kulttuuritalolla, kirjastossa

sekä tietopaketti Vaskelan kylässä Larin Paraskeen kuuluvat ohjelman puitteisiin.Ehkä on mahdollista myös erilaisiin talkootapahtumiin, vaikkapa omalla hautausmaallamme.

Jos kiinnostusta löytyy, voidaan toki kiertää myös talvisodan keskeisimmät tukikohdat.

Matkasta on keskusteltu myös alustavasti nykymetsäpirttiläisten kanssa.Majoittumiseen ja retkeilyyn liittyvät yksityiskohdat sovitaan heidän kanssaan.

Koko hankkeesta vastaa Inkerikeskus. He ovat saaneet pienen määrärahan hankkeen toteuttamiseksi. Kyseisellä rahoituksella kustannetaan paikallisia kuluja Venäjän puolella.

Metsäpirtti Seura toivoo, että meistä metsäpirttiläisen taustan omaavista henkilöistä löytyisi muutamia innokkai-ta nuoria matkalle. Tapahtuma tarjoaa onnistuessaan oivallisen mahdollisuuden uusien kaukaisten sukulaistenlöytämiseen ja eritoten kanssakäymiseen. Onhan pääosalla Metsäpirtistä evakkoon lähteneillä ja inkeriläisillä

sama geneettinen tausta vuosisatojen takaa.

Tiedustelut ja ilmoittautumiset Pirkko Hyytiälle p. 050-5442854 toukokuun 15. päivään mennessä.Lisätietoja myös Kalevi Hyytiältä ([email protected]).

Suomesta lähtevien matkajärjestelyt ja matkaohjelma tarkentuvat toukokuun kuluessa.

Inkerikeskuksessa asiaa valmistelee puheenjohtaja Irina [email protected], puh. 0400-664941. Hän antaa lisätietoja inkeriläisten osuudesta.

Matkan päätarkoituksena on sukumme kotiseutujen katsastaminen ja muistelu.Matkan aikana tutustumme kotiseutukäyntien lisäksi myös Konevitsan luostarisaareen ja Käkisalmen kaupunkiin.

Majoitumme vanhaan tuttuun Kiviniemen hotelli Losevskaan kosken partaalle.Matkan hinta puolihoidolla kuljetuksineen ym, on 270 euroa/henkilö.

Konevitsan vierailu sinne lähteville maksaa 30 euroa/henkilö.Virallisena matkan järjestäjänä on erinomaiseksi kokemamme Vesilahden liikenne.

Paluumatkalla tutustumme vielä Viipurin torielämään ja Monrepon puistoon.Lisätietoja antavat ja ilmoittautumiset matkalle vastaanottavat

Pekka Vulli puh 050 5494878 ja Maija lehto puh 040 7016207.Sitova ilmoittautuminen matkalle suoritetaan lähettämällä kopio passin kuvasivusta 5.6.2007 mennessä osoitteella:

Pekka Vulli , Vähänummentie 6, 13720 Parola. Samalla voi esittää myös toiveen matkalle lähtöpaikasta. Ilmoittautuneille lähetetään matka- ja maksuohjeet erillisellä kirjeellä.

Tervetuloa perinteisesti iloiselle sukumatkallemme!

VULLIEN SUKUSEURALAISETSukuseuramme tekee taas kerran kotiseutumatkan Sakkolaan ja Pyhäjärvelle 5.-8.7. 2007.


MATKATARJONTAAMME KESÄLLÄ 2007 – www.vesilahdenliikenne.fi

7. – 10.6.2007 SORTAVALA – SAKKOLA – VIIPURI- Kohteita mm. Sortavala, Käkisalmi ja Sakkola- Halukkaille mahdollisuus myös vierailuun Valamon luostarissa- Majoitukset: Yksi yö Sortavalassa, kaksi yötä Sakkolassa

- Hinta 320 €/hlö (sis. mm. majoituksen puolihoidolla, ryhmäviisumin)

15. – 17.6.2007 KARJALAISET KESÄJUHLAT OULUSSA- Tapahtumia Karjala-juhlilla koko perheelle- Majoitus Oulun Edenin kylpylähotellissa

- Hinta 190 €/hlö- Bussireitti: Punkalaidun – Narva – Lempäälä – Tampere – Orivesi

25. – 29.6.2007 SOLOVETSKIN LUOSTARI JA VIENAN KARJALA- Matka Karjalan runomaille, pääkohteenamme Solovetskin luostarisaari

- Muita kohteita mm. Vienan Kemi ja Kostamus- Hinta 475 €/hlö (sis. mm. majoituksen puolihoidolla, ryhmäviisumin,Solovetskin retken, oppaan palvelut)

Tarkemmat matkaohjelmat, muut lisätiedot ja ilmoittautumiset:

Myllytie 58, 37370 NARVAp. (03) 373 7300, 040 716 [email protected]

Neljän päivän matkaSAKKOLAJUHLILLE 26. –

29.7.2007Dachan lomakylässäSuvannon rannalla

Ojaniemessä on vielämuutama majoituspaikka

jäljellä tasokkaissahirsimökeissä.

Matkan hinta 365 euroasisältäen kuljetukset,majoituksen, puoli-

hoidon, ryhmäviisumin,Sakkola-juhlien ohjelman

ja matkanjohtajanpalvelut.

Ilmoittaudu pikaisesti.Varaukset ja tarkempi

matkaohjelma:

Kuninkaankatu 36 APL 269, 33101 Tampere03-447 7070 [email protected]

tai Vesilahden Liikenne,tiedot ilmoituksesta alla.


Äiti lapset ympärillään on ajankohtaista juhlaa, sitä onnea jotalehdet juuri nyt ovat tulvillaan.

Mutta ennen saattoi aivan lapsi joutuaäidiksi pienemmille sisaruksilleen. Sil-loin 1920- ja 1930- luvuilla ei ollut yh-teiskunnan tarjoamaa sosiaaliturvaaeikä kriisiryhmiä. Kun elämä kolhi, jat-kettiin eteenpäin siten kuin pystyttiin.

Bertta Peltonen os. Kiiski syntyi Met-säpirtin Saaroisissa perheen vanhimpa-na lapsena. Hän sai siskon ja veljen.Äiti sairastui keuhkokuumeeseen jahänet vietiin lääkäriin. Palattuaan siltämatkalta hän lämmitteli itseään uuninkylkeä vasten. Silloin Bertta huomasiäidin pyöreän vatsan. Äiti menetti lap-sen ja sen seurauksiin menehtyi itse-kin.

Bertta oli silloin alle kymmenvuotias,sisar kuusi ja veli kaksi. Hän otti vas-tuun kodista ja nuoremmista sisaruk-sista. Oli sukulaisia ja naapureita, jotka

Jo lapsena äidin tilalleneuvoivat ja auttoivat. Bertta kuuntelineuvojia ja oppi tekemällä. Navetassaoli pari lehmää, vasikoita, lampaita, si-koja ja kanoja. Isä varmisteli, että kaikkieläimet tuli hoidettua. Lypsäminen su-jui näppärältä tytöltä jo hyvin pienenä.Mutta tiskaaminen oli tytöstä vasten-mielistä. Eikä hän millään saanut siskoaauttamaan. Tämä vain nimitteli Berttaalaiskaksi.

Isä viljeli maata ja kalasti omiksi tar-peiksi. Isä oli monitaitoinen mies. Hänoli mestarina, kun navetan vintillä teh-tii veneitä. Isän veistämillä suksilla lap-set pääsivät talvella hiihtämään. Siitätulikin sellainen mielipuuha, että Bert-takin toi kotiin monta palkintoa ja siskojopa pitäjän mestaruuksia.

Isällä oli järeä ompelukone, jolla hänompeli hevosen valjaita ja lapsille myöskengät. Sitä konetta saivat myös lapsetkäyttää. Niinpä Bertta oppi hyvin pie-

nenä valmistamaan vaatteita itselleenja sisaruksilleen. Olihan äidilläkin om-pelukone, mutta siihen lapsilla ei ollutlupa koskea.

Perhekuva Metsäpirtin kodin seinustalla kesällä 1938. Edessä Eeva, o.s. Ahtiainen ja Antti Peltonen, takana Bertta,Väinö sekä Väinön veli Abram eli Apo.

Bertta Peltonen o.s. Kiiski.


Oliko lapsuutta?Bertta oli hyvin oppivainen ja nopea

tekemisissään. Velvollisuuksia oli pal-jon, joten ei ihme, ettei mielenkiinto riit-tänyt koulunkäyntiin. Oli liikaa kaikkeatekemistä jo muutenkin. Oli kasvimaa-takin, jonka kitkeminen ei ollut kovintärkeällä sijalla, kun mummokin niin sa-noi.

Olihan isällä joku morsmaikku, muttatoisen kanssa tämä meni, Bertta muis-taa. Isä osasi ottaa asiat kevyesti nau-russa suin. Varsinkin sisar ärhenteli japani vastaan Bertalle. Kun tämä ompelisiskolle mekon, niin tyttö meni navetanvintille ja repi sen. Riitahan siitä tuli.

Isä sanoi Bertalle, että tekee vaanomia töitänsä, nii loppuuha se.”Älä viit-si noijen pieniin kansa riiellä. Kyl sitäriittää koko päiväks, jos alottaa. Lope-ta kerralla. Ko ei puhu mittää, tekee vaanomia töitänsä, nii loppuuha se.” Ja niin-hän siinä kävi, että sopu löytyi vai-kenemalla.

Lapsuudesta ei montaa leikkiä tulemieleen. Saihan uimassa käydä, kunsamalla huljautti pyykit meressä. Lam-paat seurasivat lapsia kuin koirat ja sa-malla kertaa pesivät villansa Laatokas-sa. Lupa oli lapsettaa, kun sai sen sovi-teltua hyödylliseen työhön.

Yksi haave Bertalla oli hyvin pienes-tä: voi kun pääsis naimisiin! Hän mietti,että heti lähtee mukaan, kunhan jokuvaan pyytää. Sitten tuli se PeltosenVäinö katsomaan, miten Bertta ompelisiskolle hienot hiihtohousut. Siitä miespyytelemään, että Bertta ompelisi hä-nellekin hiihtopuvun. Lopulta tyttö tai-pui ja ompeli. Niin hieno puvusta tuli,että naapurin pojan kyselyyn, kukapuvun teki, Väinö vastasi että SuvenErkko, joka oli pitäjän taitavin räätäli.Se meni täydestä, yhtään ei epäilty.

Niin toive toteutui ja Bertta lähti Ant-ti Peltosen taloon miniäksi. Ensimmäi-seksi Väinö osti nuorikolleen ompelu-koneen.

Bertta siirtyi tuonilmoisiin kaksi vuot-ta sitten 87-vuotiaana. Ei hän muistel-lut lapsuuttaan kovana aikana. Yksineläminen Väinön kuoleman jälkeen onsen sijaan ollut raskasta.

Ilmi Pesonen

Koulunkäynnistä ja läksyistä tyttö eiolisi piitannut. Mutta oli sinne mentä-vä. Isä oli koulun johtokunnassa, ja hänsanoi, ettei voi ottaa tyttöä koulustapoiskaan. Kun Bertta oli koulussa, niinnuoremmat sisarukset olivat kotonakeskenään.

Peltotyöt tehtiin yhdessä. Auttamaansaatiin myös kunnan hoidokit Koira-Jussi sekä tämän vaimo ja tytär. Miestäkutsuttiin Koira-Jussiksi, koska hän ra-haa vastaan haukkui kuin koira. Hän oliaina valmis auttamaan ja tuli taloonluontevasti, kuin kotiinsa.

Yhden kerran Bertta muistaa jättä-neensä työt kesken. Hän käveli pellollatakaperin ja astuessaan hevosen kavi-on jättämään kuoppaan niksautti sel-känsä niin pahasti, ettei pystynyt jat-kamaan askareita. Parin päivän lepää-misen jälkeen selkä taas kesti ja työtjatkuivat.

Väinö ja Bertta Peltosen hääkuva ke-sältä 1938.

On pilvistä

Kevät puhkoo puiden ja pensai-den silmuja hiirenkorviksi.Hennosti vehertyvät koivujen

latvukset heilahtelevat navakassa tuu-lessa. On pilvipoutaa. On odottava tun-nelma. Nopeimmilla on varmaankin va-pun juhlinta jo käynnissä.

Pääsiäisenä pääsin yllättäen Kalevi jaPirkko Hyytiän kyydissä käymään Met-säpirtissä! Olipa juhlaa katsella kotikul-mia lumisateen lävitse. Pyrytti kunnollaniin kuin pitkäperjantaihin kuuluu. Laa-tokka näyttäytyi teräksenharmaana. Pil-vien lomitse heijastui horisonttiin läm-pimän keltainen kajastus. Maisema olihenkeä salpaava. Kylmä pohjoisviimapuhalsi suoraa vaatteiden läpi.

Hautausmaan kulma oli siistissä kun-nossa. Sankarivainajien patsaan venä-jänkielisestä laatasta oli yksi kulma pu-donnut ja oli se tainnut muutenkin vä-hän kolhiutua. Yksi rautaketjun pidik-keenä oleva tolppa kaipaa uusimista.Kahden talkoojoukon voimin raivataantaas toukokuussa patsasalueen ympä-ristön pöheikköjä.

Viisjoen kylässä oli hiljaista. Vain jouk-ko teini-ikäisiä vietti aikaansa ulkosalla.Ihmiset olivat päiväunilla, jotta jaksoi-vat valvoa yökirkossa.

Vaskelan koski suorastaan pauhasivuolaana. Viimeiset kalastajat keräilivättavaroitaan ja lähtivät koteihinsa läm-mittelemään.

Raudun keskustassa sykkivät valorih-mat puissa ja muovisessa palmussa.Kahvila oli muuttanut kalustustaan. Vii-me vuonna Raudussa avatun Igora-hiih-tokeskuksen johtajana on kuulemmasuomalainen mies. Hän on jo kolmasjohtajaksi nimitetty vuoden sisällä. TopiLaidinen ei ole enää Igoran palveluk-sessa. Hotellin hinnat ovat kohonneethuomattavasti niin Igorassa kuin muis-sakin majapaikoissa. Tähän vaikuttane-vat eniten maksukykyiset venäläiset.

Ilmi Pesonen

”Lampaat seurasivatlapsia kuin koirat ja

samalla kertaa pesivätvillansa Laatokassa.Lupa oli lapsettaa,

kun sai sen soviteltuahyödylliseen työhön.”


METSÄPIRTIN PELTOSET

Sukukokous lauantaina 11.8.2007 Päivölän Kansanopistossa Sääksmäellä.* Klo 10 tutustuminen Emil Wikströmin museoon

ja Kari Suomalaisen töiden näyttelyyn.* Klo 11 - 12 Päivölässä ilmoittautuminen ja mahdollisuus tutustua

Mannerheim-kokoelmaan, joka sisältää muun muassa 10.000 dokumenttia.* Klo 12 lounas *Klo 13 sukukokous

Sukujuhlan ohjelmassa:Musiikkiesityksiä

Paavo Peltosen Pekka pojan sukuhaaran esittelyMetsäpirtin kylien esittely

Kuvin ja sanoin Metsäpirtistä sodan alussa ja nyt.

Tervetuloa!

METSÄPIRTIN PITÄJÄJUHLA30.6. - 1.7.2007 Helsingissä

* Iltapäivällä 30.6. kukkien lasku Karjalaan jääneiden vainajien patsaalle,Vaskelan runonlaulajien ja tietäjien muistomerkille sekä Larin Parasken patsaalle.

* Lauantaina 30.6. klo 18 alkaa haasteluilta Pakilan VPK:lla, Pakilantie 64Tarjoilua ja ohjelmaakin.

* Sunnuntaina 1.7. klo 10 alkaen Karjalatalolla, Käpylänkuja 1, metsäpirttiläisiä tapahtumia.

* Metsäpirttiläisillä järjestöillä on mahdollisuus esitellä toimintaansa.Erityisesti toivotaan kyläkerhojen ja sukuseurojen näkyvää osallistumista.

Lisätietoja antaa Kalevi Hyytiä, puh. 050-5442854, [email protected].

* Näyttelytilassa on esillä metsäpirttiläisten harrastajien taidetta. Yhtenä erityiskohteena ovatentisiä kotitaloja esittävät taulut, joita toivotaan itse kunkin tuovan mukanaan.

Ole hyvä ja ilmoita etukäteen näyttelyesineistä näyttelyn kokoajalle,Ilmi Pesoselle, puh. 09-694 6309, [email protected].

* Lounas klo 12 - 13.

* PÄÄJUHLA alkaa klo 13 Karjalatalon juhlasalissaOhjelmana muun muassa

Juhlapuhe, FT Senni TimonenLaulua, laulajatar Raita Karpo

Nuorten taitajien musiikkiesityksiäUrheilullinen haastattelutuokio, asiantuntijat kuultavina

Vanhaa viisii, Maire Saarinen

TERVETULOA!

www.sakkola.fi

www.vuoksela-seura.fi

www.metsapirtti.net

PITÄJÄMMEINTERNETISSÄ


VihkimineTyttö ja poika parrii. Istuit ympär tup-

paa. Yks ol pappi. Papil ol olest punottuletka. Kysyi ensi pojalt, sit tytölt: ”Ra-kastat sie tätä?” Pit ottaa kaulast kii.Ympär tuvan kysyi sit: ”Oottaks työ nyttyytyväin? Tyyvyttäks työ toisihee?”Ken ei tyytynt, se sanoi: ”En”. Tahtoivaihtaa. Pit panna kämmen ulos, pappilöi olkletul. - Lopuksi sai jokainen mie-leisensä. - Puol pitskatikkuu otettii, sitse pantii hampaisii; pojan pit ottaa ty-tön hampaist pois, kiers ympär. - Paritpappi vihki näin: Hiir juoks hirttä myö-te, Oravainen ortta myöte, Kärpänenpärettä myöte, Sika seinviertä myöte, K-ä piian reittä myöte, Siint siklaht sissää.

Sakkola, Riiska.Kertojana Martti Pulakka, 76 v.

(SKVR XIII3, 7330.)

NauriisillaHoitaja kulkee ympäri koputtaen ke-

pillä lattiaan sanoen: Tien, tien aitoa,Nauriille aitoa. Tuoss’ on kivi, Tuoss’on kanto, Tuoss’ on varkahan veräjä,Siinä jalka taittukohon. - - - Hoitaja he-rää ja huomaa nauriit varastetuksi ja al-kaa huutaa: Kili, kili, kili naurehein! mai-niten joka nauriin nimeltä. Silloin nämävuorotellen tulevat juosten. Hoitaja ky-syy: Miss’ sie olit? Nauris vastaa: Pip-piläss’, pappilass’. ”Mitä siull’ siell’ syö-tettiin?” Huttuu, vellii j.n.e. Kun nauriiton saatu takaisin, huutaa hoitaja: Miss’miu pien’ vorrai on? Silloin varas tuleeliikaten sauvaan nojaten. Hoitaja kysyy:

Lähde mukaan leikkiin!Miss’ sie olit? Varas viattomana: Juma-lan lehmii paimeness’. Hoitaja epäillen:”Mitä sie sait palkkaa?” Viis’, kuus’ leh-mää. Mitkä niihen nimet? Iisep, Juosep,Kaperjalka Juakop, 20 Uuenlinnan alter-manni, Käkisalmen kiärä, viärä. Hippelpippel piu pau Kultaseppä haaraluut.Hoitaja sanoo: Nyt sie valehtelet, ja lyövarasta.

Sakkola Kirkonmäen kk. v. 1926.Kertojana Maria Jääskeläinen, 60 v.

(SKVR XIII3 7453.)

Simo SerraTytöt asettuvat toiseen riviin ja pojat

toiseen. Pojat menevät pienillä juoksu-askelilla tyttöjen luo ja laulavat juostes-saan: Tiält’ tulluo Simo Serra, Tiält’ tul-luot Helsingi herrat, Tiält’ tulluot meri-miehet kaikk’. Tytöt menevät samallatavalla vuorostaan poikien luo ja laula-vat: Mitä tahtuo Simo Serra, 5 Mitä tah-tuot Helsingi herrat, Mitä tahtuot meri-miehet kaikk’? Pojat: Naija tahtuo SimoSerra, Naija tahtuot Helsingi herrat, Naijatahtuot merimiehet kaikk’. Tytöt: 10 Eisua naija Simo Serra, Ei sua naija Hel-singi herrat, Ei sua naija merimiehetkaikk’. Pojat: Surull lähtyö Simo Serra,Surull lähtyöt Helsingi herrat, 15 Surulllähtyöt merimiehet kaikk’. Tytöt: Suapnaija Simo Serra, Suavat naija Helsingiherrat, Suavat naija merimiehet kaikk’.Pojat: Iloll tulluo Simo Serra, 20 Iloll tul-luot Helsingi herrat, Iloll tulluot meri-miehet kaikk. Tätä leikkiä leikittiin jou-luna ja myöskin muulloinkin ja laulettiin

milloin milläkin nuotilla.Sakkola Kirkonmäen kk. v. 1926.

Kertojana Anna Kiiski, 73 v,Pannusaarelta. (SKVR XIII3 7566)

SokkoleikkiäSaata, saata sokkoo tervatynnörin

tykköö! Ota kii, ketä tappaat, älä min-nuu iellimäiseks! Riepu silmil, hajakäsintavoteltii.

Sakkola, Kirkonkylä, v.1934.Kertojana Helena Sipiläinen, n. 70 v.

Kunnalliskoti.(SKVR XIII3 7588)

Joululeikeissäoli tavallisesti ”joulupappi”, joka vih-

ki poikia ja tyttöjä. ”Vihkimäkaava” oliseuraavanlainen: Hiir juoks hirttä myö-te, Kärpäne pärettä myöte, Oravaineortta myöte, Sika seinän viertä myöte,Kyrpä piijan reittä myöte. Sitte pappi löivihittävää paria kolme kertaa vastakkain.

Metsäpirtti, Taipale, v. 1934.Kertojana Tahvo Eeva, 65 v.

(SKVR XIII3 7328)

Itse muistan kesän 1943-44 leikeistävain ruutuhyppelyn, hyppynarun pyö-rityksen, sokkosilla olon, kartun, kivenkätkemisen, käpylehmät ja lampaat sekäarvoitukset.

Suomen Kansan Vanhat Runot koko-elmista koonnut

Maire Saarinen

Maaliskuulla Vammalan Karja-laseura toteutti kaksi perinnetempausta: perinnetietout-

ta koululaisille ja piirakoita kaikelle kan-salle. Sylvään peruskoulu otti suurellakiinnostuksella vastaan tarjouksen, jos-sa Karjalaseura oli halukas antamaanoppilaille Mitä on Karjalaisuus -tietopaketin.Tytöt ja myös osa pojistasaivat henkilökohtaisesti olla itse mu-kana taloustunnilla tekemässä oikeitapiirakoita.

Itseoiketettuina opettajina toimivat

Koululaisille perinnetietoa ja piirakoita kaikelle kansalleHelka Mäkelä, Katri Pajunen ja Irja Kär-ki, karjalan plikkoja kaikki. Innostus op-pilailla oli vertaansa vailla .

Toinen tapahtuma koululla oli, kunkaikki 8-luokkalaiset auditorion täydel-tä saivat henkilökohtaiset esitykset ai-doilta karjalaisilta henkilöiltä. Rouva EilaYlinen ja Heikki Kiuru olivat oppilaidenkuultavina. Oppilaat olivat opettajien-sa johdolla laatineet ennakolta kysy-myksiä, joihin he saivat henkilökohtai-set vastaukset elävästi ja värikkäästiesitettyinä.

Tilaisuus oli onnistunut. Kyllä nyky-nuori on kiinnostunut juuristaan: niistäpitää vain puhua.

Sitten vasta tempaistiinkin. Naiset lei-poivat ja 1000 piirakkaa näki päivänva-lon, ja miehet möivät ne. Kaksi vajaatatuntia siinä meni kun myyntitiski oli tyhjäja ostajia yhä jonossa!

Että tällaista perinnetyötä tänä kevää-nä – marssi jatkuu. Hyvää toiminnallis-ta kesää koko karjalainen väki!

Pekka Salonen


Leikki on lapsen työtä, sanotaan.Se pitää hyvinkin paikkansa, kunseuraa millä antaumuksella ja va-

kavuudella lapset suhtautuvat kaikkeentekemiseensä.

Varhaisimpien lapsuusmuistojen mai-semiin kuuluu luonnollisesti oma koti,siellä olevat ihmiset, kotipihapiiri ja seneläimet. Eri vuodenaikoihin liittyy myössäänvaihtelut ja niistä johtuvat seuraa-mukset elämänkulkuun. Myös perhei-den väliset naapuruussuhteet toivat lä-heisyyttä mukaan myös lasten väliseenkanssakäymiseen.

Nuoresta pitäen esikuvana iskostuimieliin vanhempien kaikki tekemiset janiitä esikuvina sovellettiin omiin leikkei-hin.

Usein pihapiirissä kesäisin oli hiekka-kasa, jonka äärellä monet aikuisten työtkäsiteltiin lasten leikeiksi sovellettuina.Luonnosta saatiin monet raaka-aineet;kävyt, oksat, erilaiset kasvit ja kukat,kivet, rikkoutuneet ja käytöstä hylätytastiat sekä tyhjentyneet lankarullat.

Itse tehtiin lehmiä kuusenkävyistä jalampaita männynkävyistä. Kaarna jatuohi oli poikien suosima raaka-aine. Itsetehtyjen veneiden ja pursien uittelu keät-puroissa oli suosittua.

Keinu eli liekku oli mieluinen leikkivä-

Lapsuuselämää Vuokselassa

Äitienpäivä Vuokselan kansakoululla 1930-luvulla.

line. Kyläkeinu oli varttuneempien mie-luinen kokoontumispaikka.

Pihalla leikittiin myös monenlaisia pe-rinneleikkejä, joista mainittakoon ”Pilp-pu”, ”Pappi”, ”Kuningas”, ”Rilla”, ”Tip-pasilla”, ”Ruutu”, ”Kuurupiilo”, ”Kis-sahäntä”, ”Sokko” ja ”Kartunvarastus”Nämä leikit löytyvät Vuokselasta nimel-tä mainittuina. Leikkien selostuksetkinlöytyvät. Jos lukijalla on omia muistiku-via leikeistä tai muista mainitsematto-mista leikeistä, olisi hyvä saada palau-tetta ja tallennettua niitä muistiin.

Varttuneemmalla iällä voimien niin sal-liessa jo hyvinkin nuorena osallistuttiintyön tekoon. Paimenpojan tai -tytönrooli on monella muistissa. Onkiminenkiehtoi mieltä ja iltaisin usein oltiin san-koin joukoin rannalla kalastamassa.Moni osallistui apupoikana esimerkiksipitkänsiiman kokemiseen isänsä muka-na.

Nuorille oli myös omia harrastuspiire-jä aikuisten tapaan. Maatalouskerho-luonteisilla opeilla opittiin puutarhassaviljelemään erilaisia kasveja. Syksyisinvanhempien mukana kerättiin marjoja jasieniä.

Moni nuori, tyttö tai poika, sai kädes-tä pitäen ohjausta, miten erilaisia her-kullisia ruokia ja leivonnaisia tehtiin.

Karjalanpiirakoiden ja muiden perinne-ruokien opit ovat jo nuorena näin juur-tuneet ja siirtyneet eteenpäin suvussa.

Ehkä eniten osallistuttiin pyhäkoulus-sa käymiseen. Jokaisesta kylästä yleen-sä löytyi kyläläisten keskuudesta tut-tuja henkilöitä, jotka olivat oppinsa seu-rakunnan kurssituksen kautta. Pyhä-koululaiset kokoontuivat vuorotellen eritaloissa ja myös aikuiset saattoivat näinolla läsnä tapahtumassa.

Kaikella tällä oli kylän yhteishenkeäkohottava vaikutus, joka näkyi ulospäinaina keväisin kyläkohtaisten äitienpäi-vien vietossa. Tapahtuma pidettiin ky-läkoululla, jossa ohjelmallisen tilaisuu-den osallistujina olivat lähinnä lapset jakunniapaikoilla luonnonkukilla kukite-tut äidit. Perinteeseen kuului ryhmäku-van ottaminen.

Lapsuus on lyhyt ohimenevä ilmiöaikuisuuteen. Se toisten mielestä kes-tää liian kauan ja toisten mielestä sevoisi olla vaikka koko elämänmittainenvaihe.

Kuitenkin lapsuusmuistoihin pala-taan elämän myöhemmissä vaiheissa jaerityisesti äitienpäivän aikaan monenmieli herkistyy lapsuutta muistellessa.

Taisto Virkki


Viime numerossa olleet kaksi tun-nistettavaa kuvaa sai soittajialiikkeelle. Vasemman puoleinen

kuva, jossa oli vedessä iso kivi tunnis-tettiin Äyräpään kirkkorannasta otetuk-si kuvaksi taustarannalla Vasikkasaarija siitä vasemmalla sijaitsee Vuosalmenkylä. Oikean puoleinen kuva jäi tunnis-tamatta. Kuva otettu Räihärannan puo-lelta Pikku-Vuoksen rannasta. Noisnie-men lossiranta jää oikealle ja kuvan kes-kiosan kohdalla on Ison ja Pikku Vuok-sen haarautumiskohta.

Tällä kertaa muistelemmevalokuvaamista

Vanhoissa henkilökuvissa on useintaustalla erilainen maisema. Kyseisetkuvat ovat todennäköisesti otatettu ainajonkun valokuvaajan luona. Tarkempiatietoja minulla ei ole. Kuvissa olevathenkilöt ovat varustautuneet valokuva-usta varten pukeutumisesta päätellen.

Lehti-ilmoitus:

Wanhattapahtumatsarja jatkuu

PikavalokuviaOtetaan 1. ja 2. päivänä

kesäkuuta 1938rouva Kyllösen pihassa

PölläkkälässäKoti-ruokalaa vastapäätä.

Kuvat otetaan maalattua taustaa vastaan javalmistuvat 5:ssä minuutissa.

KunnioittaenF. Laukkanen

Tunnistattetko oheisten valokuvientaustakuvat? Missä valokuvat on ku-vattu?

Taisto Virkki


Säät Suomessa eivät enää ole sellai-sia kuin ne lapsuudesta ovat jääneetmuistiin. Siltä ainakin tällä hetkellä tun-tuu.

Ennen vanhaan eri vuodenvaihteillaoli omat selkeät tunnusmerkit: kesääodotettiin suurin toivein, maalaistalos-sa jo nuorina osallistuttiin voimien mu-kaan arkisiin töihin, jotka tiedettiin joetukäteen, mitä tuleman piti, alkukesänuseita viikkoja kestävä työ oli sokeri-juurikkaan ja lantun harventamisen jamöyhentämisen aika, jota kesti lähesjuhannukseen, päivisin toki käytiin pu-lahtamassa läheisessä järvessä, mieluis-ta oli heinänteon aika, tosin raskastakinoli, mutta iltaisin hevosen vienti ratsainrantalaitumelle oli nautinto. Lauantai-il-taa odotettiin, koska sunnuntaina eitehty töitä ja aikaa jäi omille vapaille har-rastuksille eritoten luonnossa liikkumi-seen, uimiseen ja kalojen narraamiseen.

Syksy alkoi jo heinä- elokuulla iltojenhämärtymisen myötä, viljasato alkoikypsyä ja opettelin jopa ruista niittä-mään isäni ohjeiden mukaan, muun vil-jan kypsyessä, ohran niitto ja seipäillelaitto oli edessä, sitten alkoi koulunsyyslukukausi ja fyysiset rasitukset jäi-vät vähemmälle; syksy ja sään viilene-minen oli edessä, satoa korjattiin ja juu-resten nosto alkoi, turnipsin, lantun jasokerijuurikkaan nostot ovat erityisestijääneet mieleen, sillä tuntui iäisyydeltäsaada ne kaikki talteen jopa naatitkinsäilöttiin, perunan nosto oli minustahauskaa työtä.

Loppusyksystä joskus talvikin yrittitulla lokakuun lopun lumisateiden myö-tä; valmistautuminen talviaikaan riippuipysyvän lumipeitteen tulosta, valkoisiajouluja oli useammin kuin nykyään, jou-lun odotus ja siitä eri juhlapäivien vie-tot loppiaiseen asti jäivät ruoan maku-jen myötä muistoihin, talviseen maalais-

Kesää kannattaaodottaa

Vuoksela-Seura ry:nedustajina onnittele-massa 18.4.2007 103-vuotiasta Hilja Koske-laa kunniapuheenjoh-taja Veikko Juvonen(vas.) ja puheenjohta-ja Taisto Virkki.

maisemaan kuului miesten käynti met-sätöissä ja huuruisten hevosten paluurekineen kotipihaan, joskus itsekin pääsimukaan ja miten hyvältä maistuikaanruokailla metsässä nuotiolla ja syödäsianlihasiivulla ja voilla varustettua ruis-leipäpalaa ja juoda villasukan sisällä ole-vasta puolen litran pullosta maitoa, ko-timatkalla tuotiin aina vaikkapa poltto-puita istuen selät vastakkain kuormanpäällä isäni kanssa, paksujen kinostenmyötä mentiin maaliskuun alkuun.

Kevätkausi alkoi yleensä tuolloin au-ringon lämmittäessä iltapäivisin ja vesialkoi tippua räystäistä, hankikannatteillaaamupäivisin voi liikkua maastossa vai-vatta, tästä on kirvelevä muisto olles-sani nelivuotias, kun veljeni ja naapuri-en poikien kanssa Kuorevedellä teim-me toivioretken lähinaapurin saunara-kennukseen ja jollakin esineellä rikoim-me siellä valurautaisen vesipadan. Han-gelle jäi pienet huopatossujen jäljet, jot-ka johtivat meille, seuraamukset ovatvieläkin muistissa. Kevättä riitti vielätoukokuulle, kun lumet sulivat vähitel-len, purot alkoivat virtailla voimakkaam-min, järvien rannat alkoivat sulaa puro-jen tulovirtaaminen myötä, vedenpintanousi rantapelloille ja ojista sai isojakutuhaukia. Kevään muuttolintuja nä-kyi entistä enemmän, joutsen- ja kurki-parvien ääntely käänsi katseet taivaal-le, kottaraisten tulo pihapiiriin koettiinmyönteisenä, rastaista ei niin välitetty,koska ne olivat kovin aggressiivisia nii-den pesiä lähestyttäessä, varis ja ha-rakka tuntuivat olleen kovin salaperä-isiä pyrkiessään piilottelemaan pesään-sä. Lämpimämmät muistot keväästä onkuitenkin jäänyt mieleeni kevään valko-vuokoista, joita mielelläni poimin ja toin

äidilleni, muutenkin kevätaika yhdistiminut äitiini vahvoin sitein, nimittäinolimme kovia kalapyydyksillä kävijöitä,jopa useamman kerran päivässä melkeinpuolijuoksua mennen rantaan.

Olisihan näitä lapsuusmuistoja enem-mänkin mielessä, mutta riittänee tälläkertaa.

Tätä kirjoittaessani on huhtikuun toi-seksi viimeinen päivä ja sää ulkona onviileähkö. Kuitenkin säätieteilijöidenmielestä ilmeisesti keskiarvopäivä. Lap-suuden kevät oli jotenkin toisenlainentunne rinnassani. Silloin oli erilaisetodotukset, kuin tänään aikuisena. Aikaon toinen ja erottaahan minut lapsuu-den ajoista jo yli puoli vuosisataa.

Kuitenkin menneeseen aikaan verra-ten on ainakin yksi ja sama tunne ole-massa. Äitienpäivä on juhlimisen arvoi-nen päivä. Aiemmin sain antaa kukkiahenkilökohtaisesti. Vaikka äitini poisläh-döstä rajan tuolle puolen on jo yli kol-me vuosikymmentä, äitini elää muistois-sani kaikista voimakkaimmin juuri äitien-päivänä.

Uskon, että monelle lukijalle tulee mie-leen omat lapsuusmuistot. Kiinnostu-neena kuuntelen erityisesti paljon elä-mänkokemusta omaavia ja heidän muis-tikuviaan silloin kauan sitten eletystäelämästä. Kiitos mahdollisuudesta käy-dä onnittelukäynnillä 18.4.2007 103vuotta täyttäneen Hilja Koskelan luonaja hänen sydämestä lähtevät sanansaelämän ohjeiksi antavat voimia eteen-päin.

Hyvää äitienpäivää kaikille lehden lu-kijoille!

Taisto Virkki


1. Vuoksela-Seura ry:n edustajinaonnittelemassa 18.4.2007 103-vuotias-ta Hilja Koskelaa (vas.) kunniapu-heenjohtaja Veikko Juvonen ja puheen-johtaja Taisto Virkki Vuoksela-Seuranhallitus kokoontui 28.4.2007 käsitellenviime vuoden tilinpäätösasiat ja valmis-teli vuosikokousasioita.

Vuosikokous pidetään lauantaina30.6.2007 alkaen klo 17 (Kotiruoka Fors-ström, Aulangontie 1, ent. Pukutehtaantiloissa).

MUISTOJEN ILTA-tapahtumalla jat-ketaan klo 18 samassa paikassa. Ruo-kailumahdollisuus.

Laita kalenteriisi tieto ja tule mukaanpäättämään seuran lähitulevaisuusasi-oista ja tapaamaan tuttuja.

Jäsenyys Vuoksela Seura ry:ssä.Vuoksela-Seura ry:lle vuonna 2006 jä-

senmaksun maksaneet eli jäsenet saa-vat tämän vuoden 1. jäsentiedotteentouko- kesäkuun vaihteessa. Mukanaon myös tämän vuoden jäsenmaksu,joka pysyy ennallaan eli viisi euroa/hlö.Lisäksi jäsen voi maksaa Karjalan Lii-ton määrittelemän maksun, jos haluaamaksun hoidettavaksi Vuoksela-Seurankautta.

Jäsenyysasioissa voi ottaa yhteyttäseuran sihteerin Laila Saarioon. Yhte-ystiedot löytyvät takasivulta.

2. Kotiseutumatka Vuokselaan ontarjolla 26. – 29.7.2007. Hinta 378 euroa/hlö.

Matkasta oli tarkempi esittely tämänlehden viime numeron sivulla 13.

Lisätietoja ja varauksia ottaa vastaanTaisto Virkki p. 0400 – 576722 tai 03-

3631750, [email protected] TAI

Vuokselan kuulumisetLomalinja 03-3140 3310Matkalla yksi bussi/ ilmoittautumis-

järjestyksessä varaukset.VUOKSEN VIRTA — KOTIRANNAT

RAKKAAT SIELLÄ odottavatOta mukaan sukuasi ja lähde matkal-

le!

3. Karjalan Liiton kesäjuhlat ovatOulussa 15.-17.6.2007.

Sunnuntaina 17.6. klo 12 juhlakulkueon näyttävä tapahtuma kaupungin läpikulkiessaan.

Juhlakulkuetta vauhdittaa Pohjan So-tilassoittokunta. Kulkue lähtee torialu-eelta.

Toivotamme vuokselalaisia marssillemukaan Vuokselan lipun johdattamina.

Taisto Virkki

KesäpäiväVuokselassa

Olen palannut jälleen kotiinkivijalkojen keskelleheinäkuisena hellepäivänä.Lempeästi silmäilen lapsuuteni pihaa,heinien peittämiäsammaltuneita perustuksia.Koivut ja raidat kohoavat siinä,missä ennen oli tupa ja välikamari.Valju villiruusu,vuosien ikävän vesillä pesty,on ainoana jäljellä puutarhasta,jossa ennen maistelin marjojaja porkkanoita.

Koti on kadonnut,mutta on aina sydämessä.Lapsen jäljet ovat poissa pihamaalta,mutta hoiva ja huolenpitoovat kantaneet tähän päivään asti.Keskellä heinäviidakkoakurottuvat keisarinkruunut valoa kohti.Kolme honteloa kukkavarttaon kestänyt vuosikymmenten myrskytterveisinä asutuilta ajoilta.Mikä ilo ja ihme!

Heinätähtimöiden pöyheät pitsipieluksetkuin harsopilvetsinitaivaalta heinikkoon pudonneet,reunustavat polkuani peltojen keskellä.Kilometriset aukeat Oravaniemeen päinvihreinä villiä heinää huojuenavautuvat keskipäivän aurinkoa kohti.Kivitaskut naksuttelevat rattoisastija keltavästäräkki polullani onpirteä ja peloton.Lehtomaitikan kelta-siniset neonväriterottuvat loistavina vihreyden keskeltä.

Helle hehkuu tässä perhosten paratiisissa.Heittäydyn heinikkoon kukkien keskelle.Tämä avaruus ympärilläni ei ahdistaja taivas on korkea katto.

Mutta miksi täällä ympärillänileijuu niin paljon tummia perhosia?Niitä on kymmenittäin,vain harvassa valkeita,sinisiä ja ilon kirjavia.Karjalan maaon nyt tummien perhosten kotimaisema.Ikävä hiipii sydämeeni jälleen,kun nousen ja lähden niityltäni.Se on nyt ilottomien ihmisten kotimaa.

Raija Jyrinkio.s. Silfverhuth, Vuokselassa 8.7.1997

Hilja ja HermanJuvonen sekäkasvattityttönsäRaija Silfverhuthkotipihalla Vuok-selan Uudessaky-lässä juhannus-ruusujen aikaan1942.


Sakkolan kyläkirjahankkeetRÖYKKYLÄNKYLÄKIRJAN

aineistonkeruu on alkanut.Röykkylän kyläkirja-hankkeen

aloituskokous pidettiinPunkalaitumella 11.3.2007.

Yhteyshenkilöt kirjankokoamiseksi ovat:

pj. Pentti KarppanenNaarajoentie 235300 Orivesi

p. 03- 335 2696,0400 636 775

varapj. Yrjö PitkänenHankurintie 65,

31900 Punkalaidunp. 040 726 0593

Maija KuparinenOriniementie 245,31810 Oriniemip. 02- 767 5557

Ulla VulliKoosantie 34531810 Oriniemip. 02-767 5666

Veikko HuuskaUuden-Jaakkilantie 106,

31900 Punkalaidunp. 02-767 4382

Pekka KarppanenPalojoentie 365,

31900 Punkalaidunp. 02-767 5328,050 558 9884

[email protected]

SAKKOLAN KIRKONKYLÄN KIRJANaineiston kerääminen on käynnissä.

Kutsumme Sakkolan Kirkonkylän koulupiiriläisiäkäsittäen Kirkonkylän, Karholan,

Luprikkalan ja Sipilänmäenkirjantekotalkoisiin, kirjoittamaan ja keräämään

kertomuksia, kuvauksia, valokuvia yms. kyläkirjaa varten.Alla mainitut yhteyshenkilöt antavat tarvittaessa lisätietoja.

Antti HynnäOllilantie 11, 37500 Lempäälä

040 8490048, [email protected]

Maire KanervistoRuskontie 11 as 2, 33710 Tampere


Antti KoiranenSammalpolku 9, 37550 Lempäälä


Matti NaskaliRautaranta 8, 28400 Ulvila


Röykkylän kyläkirjahankkeen eteenpäinviejät kävivät esittelemässä hankkeen-sa Sakkola-Säätiön hallitukselle. Kuvassa vas. Yrjö Pitkänen, Veikko Huuska,Pekka Karppanen, Pentti Karppanen, Ulla Vulli ja Maija Kuparinen. Työryh-mää täydennetään tarpeen mukaan.


käynnissä - tule talkoisiin!HAPARAISTEN, KELJAN JA PURPUAN

KYLIEN KYLÄKIRJAA KOOTAANPARHAILLAAN!

Allekirjoittaneille yhdyshenkilöille toivotaan materiaalia,esimerkiksi lyhyitä kertomuksia, kuvauksia, valokuvia yms.

Kysy meiltä asiasta myös tarvittaessa lisätietoja!

Aila Alanen, Ollilantie 16, 37500 Lempäälä,puh. 03- 3752 852, 040-707 6164, [email protected]

Hannu Turkkinen, Turkkisentie 12, 37500 Lempääläpuh. 03-3752 525, 040-581 4398, [email protected]

Hannu Paukku, Harjatie 5, 32210 Loimaapuh. 02-762 8152, 0500-741 296,

[email protected]

Sakkola-Säätiön pyynnöstäkerätääntietoja suunnitteillaolevaa kirjaa varten kylistä

HAITERMAA,LUPRA ja

PANNUSAARI

Kaikki tiedot, muistelut,valokuvat yms. materiaali

on tervetullutta!Laita mukaan

lähettäjän yhteystiedot jamahdollisimman tarkat tiedot

kuvien henkilöistä ym.Lisätietoja antavat

yhteyshenkilöt

Eino Naskali,Ollilantie 2,

37500 Lempääläpuh. 03-3750 574

Anneli Kuisma,Kuismantie 4,

37550 Lempääläpuh. 03-3748 410

TIKANSAARI -kirjan teko etenee

Onko sinulla vielä tarjolla tietoja, tarinoita,valokuvia tms. muuta materiaalia?

Ota pikaisesti yhteyttä: Seppo Suikkanen,Vanha Hervannantie 169, 33880 Lempäälä

puh.050 542 8262

RIISKAN KYLÄKIRJANlaatiminen on alkamassa

Toimituskunta pyritään kokoamaan Riiskan kyläkunnan eri alueiden edustajista.Kaikkinaiset tiedot kylästä ja sen asukkaista ovat tarpeellisia, kuvat ja muistikuvatkin.

Sähköpostilla päivystävät:

[email protected]

[email protected]

Ota pikaisesti yhteyttä yhteyshenkilöön:

Irma Havumäki, o.s. Karppanen Paturintie 6 D, 00640 Helsinki

puh. 09-7520 347, 040-5646 275


Järvenpään lukiosta on 5.12.2006 kir-joittanut ylioppilaaksi Antti Kurkinen.Hänen äitinsä Leena Kurkinen on Sak-kolan Vilakkalasta kotoisin olevan EinoParilon tytär.

Uusia ylioppilaita

103 vuotta täytti huhtikuun 18. päivä-nä 2007 Hilja Koskela, ent. Juvonen,omaasukua Uosukainen, Niilo Koske-lan puoliso. Pariskunta kuvassa.

Hilja Koskela syntyi Valkjärven Uo-sukkalassa 18.4.1904 Antti ja Anna-Maria Uosukaisen vanhimpana tyttäre-nä. Vuokselaan hän muutti vuonna 1925avioiduttuaan Herman Juvosen kanssa.Muiden karjalaisten tapaan talvi- ja jat-kosotien ajat ja evakkomatkat varjosti-vat Hiljan elämää. Joulukuussa 1942häntä kohtasi miehensä kuolema ja hy-västijättö tapahtui Vuokselan kirkko-maahan. Jatkosodan jälkeen vuonna1945 Hiljan ja Niilo Koskelan avioliitto-taival alkoi ja siitä tulee kuluneeksi ensikesänä 63 vuotta. Tarkemmat tiedotHiljan rikkaan ja monivaiheisen elämäneri vaiheista on kerrottu satavuotis-haastattelussa, joka julkaistiin tämänlehden vuoden 2004 numerossa 3, si-vulla 18.

Juhlahetkeä kakkukahvituksen mer-keissä Hilja Koskela vietti läheisten jaystävien seurassa syntymäpäivänäänkotonaan Kaupissa.

Taisto Virkki

Hilja Koskela103-vuotiaaksi

85 vuotta täytti 12.4.2007 Vilho Mes-kanen Vilppulassa. Hänen entinen koti-paikkansa oli Sakkolan Kaarnajoki.

Isä Kalervo ja tytär Anneli Meskanenviettivät yhteisesti 125-vuotisjuhlapäi-väänsä 10.2.2007 Sipisen Juhlahuone-ella Jyväskylässä. Kalervo juhlisti 75-vuotisuutta, Anneli 50-vuotispäiviään.

Kalervo Meskanen on syntynyt 1932Vpl. Pyhäjärven Salitsanrannalla per-heen nuorimpana poikana, jonne Mes-kasen perhe oli muuttanut vuonna 1927Sakkolan Pannusaaren kodista. Isä JuhoMeskanen oli syntynyt Sakkolan Vilak-kalassa ja äiti Anna-Leena, o.s. Uosu-kainen Valkjärven Pöppölässä.

Kolmatta sukupolvea kuvassa edus-taa Anneli Meskasen ja Matti Takku-sen tytär Anna-Sirkka Ilona. Juhlatun-nelmaa lisäsi erikoisesti Annelin lasten,Juhon, Antin ja Annan musiikkiesityk-set.

90 vuotta täytti 2.5.2007 Matti Väätä-nen.

85 vuotta täyttää 4.6.2007 Alpo Ruot-tunen kotonaan Tampereen Takahuh-dissa. Kotipaikkansa oli Sakkolan Kivi-niemi.

Julkaisemme jokaisessaSuvannon Seudussa tietoja

perhetapahtumista.Lähetä tiedot ja valokuvatoimitukseen. Kysythän

asianosaisilta luvan tietojenjulkaisemiseen.


Nokian Pinsiöön evakkomatkan loput-tua asettuneet Uosukaiset jälkikasvui-neen tekivät 8.7.2005 kesäretken Imat-ralle onnittelemaan 50-vuotispäiväänsäviettävää Päiviä, tervehtimään tätiään,suvun vanhinta, Lempi Paakkiao.s.Uosukainen, joka muutamaa kuu-kautta aikaisemmin oli saavuttanut 85vuoden iän, sekä Päivin puolisoa Arsia.Matka onnistui hyvin. Kaunis, juhlaval-misteltu koti ja aurinkoinen kesäpäivähelli kaiken-ikäisiä onnittelijoita, joistanuorin oli 1-vuotias Helmi Uosukainen.

Lähisuku ja -ystävät iloitsivat saatu-aan 4.7.2006 kutsun saapua 100-vuotis-juhliin Pinsiön Maamiesseurantalolle.Kaksossisarukset Terhi Nieminen, di, jaTarja Koskentalo, tekn.lis., olivat päät-täneet järjestää 50-vuotispäivänsä en-tisellä kotiseudullaan. Terhin ja Tarjan

vanhemmat ovatLiisa o.s. Alanen ja Matti Uosukainen

Nokian Pinsiöstä. Isä-Matin syntymä-koti on ollut Sakkolan Kiviniemessä.

Synttärit olivat todella upeat juhlat.Mukava oli sukutapaaminen tutussaympäristössä. Ilmojen haltijakin soi meil-

le aurinkoisen ja lämpimän kesäjuhlapäi-vän. Juhlaväki koostui meistä kaiken-ikäisistä, suvun vanhin Lempi-täti olipirteänä mukana ja nuorin osanottaja olipäivänsankarien serkun, Juhan, 2-viik-koinen lapsenlapsi.

Maija-Liisa Mäkelä

Päivi Paakki, kuva vas.Kaksoset Terhi Nieminen (oik.) jaTarja Koskentalo, omaasukua Uosu-kaiset.

Sakkolan porsaspitäjän HovinkylässäJuho ja Anni Myllön perheeseen esikoisena14.3.1932 syntynyt kirjoittajaveteraaniPekka Myllö on tehnyt juttujaan eri lehtiinvuodesta 1956 lähtien.

Hän täytti äskettäin 75 vuotta. Hän asuiparisenkymmentä vuotta Vihdin Numme-lassa, ja sitä ennen yli 30 vuotta Helsingis-sä. Tällä hetkellä kotipaikka on ollut kaksivuotta siskonsa Kaija Ryypön ja hänen mie-hensä Paulin nykyaikaisessa omakotitalos-sa Iittalassa. Asuinkaverina on pariskunnanvanhin poika Pasi.

Pekka sairastui kymmenvuotiaana jatko-sodan aikana Hovinkylässä polioon, mikävei molemmat jalat toimintakyvyttömiksi.

– Minut vietiin yli vuodeksi Viipurin so-tasairaalaan ja kotiuduttuani en pystynytjuurikaan askelta ottamaan. Keppien avullapystyin pikkuisen opettelemaan kävelyä.Luin sairaalassa ollessani läpi koko kirjas-ton, Tarzanit useampaan kertaan. Haavoit-tuneiden tarinoita kuunnellessani opin jopikkupoikana tietämään elämän mutkat javastamäet. Jalkoihin tuli kuitenkin sen ver-ran eloa, että toisen evakkomatkani aloitinomin jaloin, tosin keppien kanssa.

Koulunkäynti oli hankalaa ja tapahtui eripuolilla Suomea, viimeksi Hämeenlinnanlyseossa. Eihän se opiskelu vilkasta karja-laispoikaa paljon kiinnostanut, ja lyseo jäikesken. Myöhemmin Pekka tuli toisiin aja-tuksiin, ja ensin poika suoritti onnistunees-ti Hämeenlinnan kauppakoulun ja pari vuot-ta myöhemmin Suomen Liikemiesten kaup-paopiston. Merkonomiksi hän valmistuikeväällä 1955.

– Minua on jo nuoresta alkaen kiinnosta-

Pekka Myllö on kirjoittanut lehtiin yli 50 vuottanut kirjoittaminen. Kauppakoulussa luettiinaineeni poikkeuksetta ikään kuin malliksimuille oppilaille. Toimin myös molempinavuosina oppilaskunnan puheenjohtajana.Kauppaopiston jälkeen olisi kai pitänytopiskella toimittajaksi, mutta liike-elämä vetipuoleensa. Perustin Helsinkiin oman kiin-teistötoimiston ja vedin sitä lähes parikym-mentä vuotta kirjoitellen samaan aikaan lä-hinnä urheilujuttuja eri lehtiin, ensin kuiten-kin Uuteen Suomeen lähes 30 vuotta, ker-too Pekka Myllö.

– Urheilu on ollut heikoista jaloistani huo-limatta minulle lähes elämäntapa. Ensin pe-lasin parikymmentä vuotta pöytätennistäja sitten vähän pidempään olin mukana suo-malaisen tikanheiton parissa. Molemminlajit kun sopivat jalkavaivaisellekin, pingis– kumma kyllä – jopa paremmin. Olin liit-totasolla molemmissa lajeissa mukana, pe-rustin kaksi maamme kärkipään tikkaseuraaja vedin pöytätennistä lähinnä VuosaarenViikingeissä. Suomen mestaruuksia voitim-me kummassakin lajissa, henkilökohtaisia-kin mestaruuksia kolme.

Sekä Suomen Pöytätennisliitto että Tik-kaurheiluliitto ovat molemmat palkinneetkaikilla ansiomerkeillään, viimeksi kultaisil-la. Liikuntavammaisten EM-kisoissa Lon-toossa hän oli mukana 1987 saavuttaen kol-mimiehisissä joukkueissa EM-hopeaa. Hat-tulan kunta palkitsi hänet samana vuonnakunnan parhaana urheilijana.

Viidenkymmenen vuoden aikana olen tu-tustunut ja tehnyt juttuja monista julkisuu-den henkilöistä – pääasiasta tunnetuista ur-heilijoista.

– Olen haastatellut ja kuvannut muun

muassa Siiri ”Äitee” Rantasta Mikkelinsuunnalla, 1940-luvun suurjuoksija ViljoHeinosta tuli tuttavani, omista olympialai-sistamme 1952 Helsingissä melonnan kul-tamitalinaisesta Sylvi Saimiosta kävin teke-mässä useita juttuja vuosien mittaan, ralli-sankari Timo ”Mini” Mäkinen oli hyvä tut-tavani ja ystäväni jo nuorena miehenä. Pek-ka Tiilikaiseen ja Paavo Noposeen tutus-tuin jo nuorena lehdistöpalaverissa. Laula-ja-näyttelijä Arttu Suuntalaa jututin Turus-sa, ja taitavaa soittajaa ja ohjelmantekijä Sep-po Hovia tapasin hänen kesähuvilallaan Van-ajaveden rannalla sekä Helsingissä. En mal-ta olla mainitsematta myös Anne Pohtamoaja Kai ”Kaitsu” Pahlmania ja hänen isäänsäHelgeä.

Paljon on nähty ja koettu, matkustettutyöasioissa useimmissa Euroopan maissa jaaina USA:ta ja Meksikoa myöten. KaikissaPohjoismaissa on käyty ja tietysti Venäjälläsekä Virossa, Liettuassa ja Latviassa.

Ikää on tullut ja matkustelu jäänyt aikavähiin, mutta vielähän tässä kerkiää, ehkä…

Vihdin Tikan puheenjohtaja Hannu Au-telo sovittelee Tikkaurheiluliiton kul-taista ansiomerkkiä Pekka Myllön rin-tapieleen. Kuva Hannu Immonen.


Viljo Mannikaisenmuistolle

Viljo Eino Mannikainen kuoli Lem-päälässä 18.1.2007. Hän oli syntynytPyhäjärvellä (Vpl) 27.1.1910. Naimi-siin mentyään vuonna 1930 hänmuutti talolliseksi Sakkolaan, jostalähti talvisotaan syksyllä 1939. Tal-vi- ja jatkosodan raskaiden rintama-vuosien jälkeen hän asettui asumaanMäntsälään vuonna 1944.

Päättäväisesti hän kouluttautui uu-teen ammattiin, puutyön opettajaksi.Ensimmäisen työpaikka oli Invalidisää-tiön Oppilaitoksessa Mäntsälän Saarel-la. Oppilaitoksen puutyölinjan rakenta-misen, koneiden hankinnan, aina Yh-dysvalloista asti, ja niiden asentami-sen jälkeen alkoi varsinainen opetus.Taitajista oli sodan jälkeen kova pula,joten oppilaita riitti.

Mielessä oli kuitenkin oman yrityksenaloittaminen. Se toteutui vuonna 1950,jolloin perhe muutti Lempäälään ja käyn-nisti kotelojen valmistuksen. Siellä val-mistui tuhansittain kultaseppien kote-loita, joissa monet meistä vieläkin säi-lyttävät arvokkaimmat ruokailuväli-neensä. Aluksi kotelot valmistettiinpuukehikoista tai kartongista ja verhoil-tiin silkillä. Sittemmin muovi alkoi syr-jäyttää puun ja kartongin. Viljo ei ha-lunnut enää osallistua tällaiseen teolli-seen valmistukseen ja myi kotelon val-mistuksessa tarvittavat koneet ja lait-teet.

Edessä oli uusi työsarka veiston opet-tajana Lempäälän-Vesilahden Yhteis-koulussa, joka oli toiminut jo muutamanvuoden. Varsinaisen työnsä ohella Vil-jo puolisoineen osallistui innolla yhteis-

koulun kannatusyhdistyksen toimin-taan. Viljo piti tärkeänä, että seudun lap-silla oli hyvät koulutusmahdollisuudetomalla kotiseudullaan. Toiminta kanna-tusyhdistyksen jälkeen toimivassa kou-lutussäätiössä oli vireää vielä eläkepäi-villäkin.

Työuransa loppupuolella Viljo alkoi”harrastaa” kesämökkien rakentamista.Neljä mökkiä syntyikin sitten varsin vin-haa vauhtia. Rakentamisen jälkeen hänhoiti näiden kunnossapitoa lähes kuo-lemaansa asti valitellen toisinaan, etteijaksa enää oikein montaa pitkää työpäi-vää peräkkäin. Liikkumista varten tar-vittiin tietysti auto ja ajokortti. Viljo ajoiitse vielä 96-vuotiaanakin!

Suku tietysti kokoontui usein Viljonluona Lempäälässä. Neljän sukupolvenhauskat tapaamiset jäävät meidän kaik-kien mieliimme. Muistamme kiitollisinaisää ja Lempäälän pappaa..

Kiitämme sydämellisesti Lempäälänsotaveteraanijärjestöä, Sakkola-Säätiö-tä ja ErP 6:n edustajia mieleenpainuvas-ta kunnianosoituksesta isämme siuna-ustilaisuudessa.

Osmo ja Pauli Mannikainen

Olavi Karppanen, syntynyt 11.4.1921Sakkolan Keljassa, kuoli 20.2.1007 Tam-pereella. Hänen vanhempansa olivatHilja ja Reinhold Karppanen.

Kultainen äitimme ja mumskimme Lah-ja Metso, omaasukua Räikkönen, syn-tynyt 30.8.1906 Valkjärvellä, kuoli2.3.2007 Lempäälässä. Siunaus toimitet-tu 23.3.

Siunatut olkoot äidin työt, kehdonääressä valvotut yöt, huolten arjet japyhät hartaat, käämirukit ja sukkavar-taat, siunatut jalkain askeleet, silmäinsalatut kyyneleet.

Kaivaten Yrjö perheineen, Saara per-heineen, sisaret Martta perheineen, Es-ter.

Ilmo Arto Juha Jortikka syntyi 9.9.1944Saarijärvellä. Hän nukkui ikiuneen vai-kean sairauden uuvuttamana 24.3.2007Ylöjärvellä. Ilmon juuret ovat Karjalas-sa, Sakkolassa; äiti Lapinlahdesta Kert-tu o.s. Kallonen, ja isä Kaarnajoelta Yrjö

Jortikka. Koulunsa Ilmo kävi Tampereel-la ja päivätyönsä hän teki armeijan pal-veluksessa eri puolilla Suomea. Eläk-keelle hän jäi majurina Korian Pioneeri-varuskunnasta. Sen jälkeen he muutti-vat Ylöjärvelle eläkepäiviä viettämään,mutta vaikea sairaus uuvutti Ilmon jovarhain.

Siunaustilaisuus oli 15.4.2007 Ylöjär-ven kirkossa, siunauksen toimitti pas-tori Jyrki Koivisto. Muistotilaisuus vie-tettiin lähimpien läsnä ollessa. Kaipaa-maan jäivät Kati-puoliso, tytär Minnaperheineen, Topi-poika ja äiti Kerttu.

Elämä sammuu, mutta sen jättämä läm-min muisto säilyy ikuisesti.

Martta-serkku


Tilauskuponki SUVANNON SEUDULLETilaan pitäjälehti Suvannon Seudun! Vuosikerta 20 euroa.

Nimi:

Osoite:

Lahjatilauksen saaja:

Palautetaan osoitteella: Suvannon Seutu, Rautasemantie 375, 37550 Lempäälä.Tai tilaa sähköpostitse: [email protected]

PutkiliikeP. Nuora Ky

37560 KULJUPuh. 367 6100

TuleekoSuvannon Seutu

-lehtesioikealla osoitteella?

Ilmoita osoitteenmuutosp. 040 730 2622

SUVANNON SEUTUSuvannon ympäristön kotiseutulehti vuodesta 1957, 8 kertaa vuodessa.

Julkaisija: Sakkola-Säätiö Kirjapaino: Koski-Print, Valkeakoski

Toimitus: Suvannon Seutu,Rautasemantie 375,37500 Lempäälä

PäätoimittajaMarjo Ristilä-Toikka, LempääläPuhelin 040 730 2622tai (03) 374 8 448 [email protected]

Metsäpirtin yhdyshenkilöIlmi Pesonen,puh. 09-694 6309 tai 040730 [email protected]

Vuokselan yhdyshenkilöTaisto Virkki, Tamperep. 03 - 363 1750, [email protected]

VILAKKALAN , PETÄJÄRVEN jaLAPINLAHDEN KYLÄKIRJAT

Hinnat 30 euroa kpl + postituskulut.

Tilaa heti omasi, tilauksia vastaanottavat:Marjo Ristilä-Toikka p. 040 730 2622,

[email protected]

Aila Alanen p. 375 2852 tai 040 - 707 [email protected]

Muista myös muutSakkola-Säätiöntuotteet: vaakuna,

kirjallisuus, tekstiilit


VUOKSELA-SEURA ryTaisto Virkki, puheenjohtajaPaununkatu 24, 33700 [email protected]. 03 - 363 1750, 0400-576722

Laila Saario, sihteeriRauduskoivunkuja 6, 36600 Pälkä[email protected]. 03- 534 3240, 040-586 0691

SukututkimusasiatPentti Warvas,Tervatie 25, 03100 [email protected]. 019 - 334 606

Internet-asiat (vuoksela-seura.fi)Timo Broman, Kurkelantie 61925460 [email protected]. 02 - 739 8419, 050 - 3335152

KIRVESMÄKI KERHO RYAulis UkkonenTunnelitie 6 A 1702700 Kauniainenp. 09-505 1897, 0400 522854

METSÄPIRTTI-JÄRJESTÖT TMK

Ossi Tuokko, puheenjohtaja,Alaverstaanraitti 6 F 106,33100 Tampere p. 0407542738

METSÄPIRTTIARKISTO

Mynämäen kirjastoYhteyshenkilöt:Kari Ahtiainen p. 0445843107Markku Lemmetti02-4310956, [email protected]

TURKUAila Martelius-Mäkelä, puh. joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected] Kiiski, sihteeriTennaritie 7, 21200 Raisiopuh. 02-4383167 tai 0503575767

METSÄPIRTTIKERHOT:

UUSIKAUPUNKIAnneli VirtanenPappilankuja 15, 23600 Kalanti

SAKKOLA-SÄÄTIÖHannu Turkkinen,hallituksen puheenjohtaja,Turkkisentie 12, 37550 Lempäälä,puhelin 040-5814398 tai [email protected]

Aaro Viskari, varapuheenjohtajaHelsingintie 32, 37560 Lempäälä,p. 03-3676 190, 0400-836656

Matti Naskali, sihteeri,Rautaranta 8, 28400 Ulvila,p. 02-538 0855, [email protected]

VALTUUSKUNTAHannu J. Paukku, puheenjohtaja,Harjatie 5, 32210 Loimaapuh. [email protected]

Esko Kallonen, varapuheenjohtajaKukkolantie 4, 37560 Lempääläp. 03- 3676603, 040-5540747

SAKKOLA-SEURALeena Rantakari, puheenjohtajaHaapaniemenkatu 16 A 142,p.09-710 846, 040-514 [email protected]

HOVINKYLÄSEURAMirja Antila, puheenjohtajaKitarakuja 1, 01390 [email protected]. 050 599 6936

Kalevi Hyytiä, puheenjohtajaNorppakuja 6A, 01480 Vantaap. 04050 [email protected]

Kimmo Laulajainen, varapjKaarikuja 1 A 3, 00940 Helsinkip. 09-304 854, 040534 5062

Pirkko Hyytiä, sihteeriNorppakuja 6 A, 01480 Vantaap. 050544 [email protected]

METSÄPIRTTISEURA RY

TAMPEREENMETSÄPIRTTIKERHOHelka KorpelaKalevan puistotie 13 C 5833500 Tamperep. 040565 [email protected]

ETELÄ-POHJANMAAEsko LylanderMustikkatie 1, 66400 Laihiap. 06-4771300, 050599 7720Mauno HämäläinenVaasantie 270, 61600 Jalasjärvip.06-456 0482, 040527 4960

TILAA SINÄKIN OMASI!

n:o 3 suvannon seutu - sakkola.fi · sitovat ilmoittautumiset tilaisuuteen 1.6.07 mennessä:...

Documents