n:o 6 suvannon seutulien järjestämisestä. sakkola-säätiö puolestaan kiitti raaskaa taiteilija...

1SUVANNON SEUTUN:o 6

NRO 6/2010

SYYSKUU

Vuokselan kirkkotien loppuosa oli esteitä täynnä, kun matkalaiset etenivät siellä Asta-myrskyn riehumisen jälkei-senä päivänä heinäkuun lopussa. Matkassa mukana oli myös YLE:n televisioryhmä. Sivut 8-11.

Sakkola-juhlien juhlapaikka, Vesilahden koulukeskus, sai muistoksi Sakkolanja Karjalan kartat. Sivut 4-7 ja 27.

N:o 6SUVANNON SEUTU2

SUVANNON SEUTU nro 6/2010:* Paukun palsta: Evakon vuosi, s. 3

* Saunavasta Sakkolan kirkkomaan koivusta, s. 3

* Sakkola-juhlat Vesilahden sai 400-henkisen yleisön: Karjalaisuus elää ikäihmisten muistoissa ja jatkuu myös nuorempien parissa, s. 4-7

* Myrskyinen elämysmatka Vuokselaan, s. 8-9

* Karjalaan mänijät Asta-myrskyn silmäs, s. 10-11

* Vaskelan sukuseura vietti 25-vuotisjuhliaan: Satuperinteestä julkaistu oma kirja, s. 12-13

* Metsäpirtin sotavainajia lähes 230, s. 14

* Metsäpirtin matka – sydämeni laulu, s. 15

* Lauluiltojen iloa, s. 15

* Tapahtumia 80 vuotta sitten: Sattumia alkusyksystä vuodelta 1930, s. 16-17

* Virkin virkkeet: Helteinen kesä ohitse, on sadonkorjuun aika, s. 18

* Osuuskauppatoiminta alkoi Sakkolassa yli 100 vuotta sitten, s. 19-21

* Terveisiä Haitermaasta, Katri Koirasen jälkipolvien kotiseutumatkalta, s. 22-23

* Pietarilaisella bussilla päästiin Taipaleeseen, s. 23

* Kotiseutumatkoja Sakkolaan 20 vuotta, s. 24-25

* Sakkola-Seuran väki syysretkellä Vuosaaressa, s. 25

* Hovinkylä-Ojaniemi-kirja kutsuu talkoolaisia, s. 26

* Kiviniemi-kirjan aloituskokous 25.9.2010, s. 26

* Valkjärvi, Viiksanlahti ja Kasarmila saivat yhteisen kyläkirjansa, s. 27

* Hovinkyläseuran väki retkellä Mäntässä, s. 28

* Lempäälän ja Vesilahden karjalaisten toimintaa, s. 29

* Perhetapahtumia, s.30-31, 33-34

* Rakkaus ei koskaan häviä -muistomerkki paljastettiin, s. 32

SEURAAVASUVANNON SEUTU -

LEHTI nro 7/2010ilmestyy lokakuun lopulla.

Aineistot toimitukseenviimeistään pe 15.10. 2010

mennessä, kiitos!

FYSIOKESKUSKEHOMIELI

Fysioterapia-Kuntoutus-Akupunktio-Hyvinvointipalvelut

Myös veteraanikuntoutuksenkotikäynnit

Ajanvaraus puh. 040 4140072työfysioterapeutti

Jaana C. Uusi-KokkoSammonkatu 22-24,

33540 TAMPERETiihalantie 5, 36270 KANGASALA

fysiokeskuskehomieli.nettisivu.orgSIE OOT TERVETULLUT

PALVELTAVAKS!

Sakkola-MuseoKuokkalan museoraitillaLempäälässä on syys- ja

talvikauden avoinnavain ennakkotilauksesta.Sakkola-Museota koskevat

tiedustelut mm.Antti Hynnä

p. 0408490048Hannu Turkkinenp. 040 581 4398

Tuleeko lehtesioikealla osoitteella?

Soita osoitteenmuutostoimitukseen

p. 040 730 2622


��

Tähän aikaan70 vuotta sit-ten karjalainenkansa oli sijoi-tettu eri puolil-le Tynkä-Suo-mea muittensuomalaistenkoteihin. Osakotoaan hää-detyistä karjalaista sai väliaikaisenasuinsijan Talvisodan rauhassa Suo-men puolelle jääneessä osassa asuvi-en sukulaisten tai tuttavien luota. Osasijoitettiin evakuointisuunnitelmienmukaisesti vieraiden kattojen alle.Karjalaiset evakot asuivat vieraissanurkissa, kuten Isälläni oli tapana sa-noa.

Evakon vuosi

Tuolloin puhuttiin evakoista tai eva-kuoiduista, koska kotoa pois muutta-mista pidettiin väliaikaisena. Puhuttiinmyös pakkoevakuoiduista. Olivatkokarjalaiset evakot pakkoevakuoituja?Pakkohan sieltä oli neuvostojoukko-jen maahan hyökättyä lähteä ja joita-kin kommunistisen aatteen läpitunke-mia sekä vanhoja ihmisiä piti tuodapuolipakolla pois sodan jaloista.

Pulakan Uuno oli mukana toteutta-massa Sakkolan evakuointia Talviso-dan alettua. Hän kertoi joskus, että häntoi sakkolalaisen tunnetun kommunis-tin Johan Kermisen (Kravatti-Kermi-nen) väkisin pois Sakkolasta. – Olihyvä, kun toit minut pois sieltä Karja-lasta. Ei minulle siellä olisi hyvin käy-nyt, oli Jussi myöhemmin kiitellytUunoa.

Nykyään puhutaan paljon pakolai-sista. Olivatko karjalaiset pakolaisia?Sotaa, vieraan vallan maahantunkeu-tumista ja terroria pakoon he lähtivät,eli olivat he pakolaisiakin. Martti Ah-tisaaren Nobel -puheen sanoja lai-natakseni he olivat, kuten Ahtisaariitsekin, sotapakolaisia omassa maas-saan.

Jatkosodan jälkeen alettiin puhuasiirtokarjalaisista, kun kävi vähitellenselväksi, ettei takaisin Koti-Karjalaanolisi aivan lähitulevaisuudessa paluu-ta.

Monet karjalaisjuuriset kirjoittavatja puhuvat, että he ovat toisen, kol-mannen tai neljännen polven karjalai-sia. Itse olen ainakin 11. polven karja-lainen, koska ensimmäinen esi-isäniHenric Paucku asui Sakkolan Kaarna-joella (=Paukkula) ainakin jo ennen1600-luvun puoliväliä.

Koen olevani myös toisen polvensiirtokarjalainen sekä toisen polvensotaveteraani – tai ehkä myös kolman-nen polven sotaveteraani, sillä Isoisä-ni osallistui vapaussotaan.

Hannu J. PaukkuSakkola-Säätiön

valtuuskunnan puheenjohtajaHarjatie 5, 32210 LOIMAA

GSM [email protected]

Sakkola-Seura avaa saunavastan huutokaupan, pohjahintaon 50 euroa. Raha tullaan käyttämään seuran toiminnantukemiseen.

Mikä ihmeen saunavasta!?! Se on tosi harvinaisuus ja arvo-kas. Viime myrskyjen aikaan Sakkolan kirkon rappusille olikaatunut koivu, jonka oksista Väinö Meskanen teki saunavas-tan, oikein kierretyllä pannalla sidotun. Vasta on nyt kuivu-massa ja paras tarjous voittaa huutokaupattavan vastan. Huuto-aika päättyy perjantaina 26. marraskuuta kello 12.00.

Paras tarjous julkaistaan Sakkola-Seuran pikkujouluissa 27.marraskuuta ja jos et pääse paikalle, voittajalle ilmoitetaan an-tamallaan yhteystiedolla.

Huutokauppaan osallistuminen:1. Tee tarjous sähköpostitse: [email protected] jajätä myös yhteystietosi siihen2. Lähetä tarjouksesi postikortilla yhteystietoinesi osoitella:Väinö Meskanen Ruiskukantie 3 00950 Helsinki.

Tämä kuva on otettu 7. elokuuta 2010 Sakkolan kirkon portaiden vierestä. Väinö Meskanen katkoo kirkonportaille kaatuneesta koivusta vastan aineksia. Oksia riitti vain yhteen vastaan!

Huuda saunavastaSakkolan kirkolta


Vesilahden Karjalaisten odotuk-set noin neljästäsadasta juhla-vieraasta täyttyivät, kun sun-

nuntaina 1.8. pidettyihin Sakkola-juh-liin tuli väkeä eri puolilta Suomea.Karjalaisuuden todettiin elävän edel-leen evakkojen ja heidän jälkipolvi-ensa muistoissa, ja siirtyvän nuorem-pien polvien mukana mm. internetinsosiaalisen median, kuten Facebookin,kautta eteenpäin.

Sakkolan pitäjäjuhlat ovat kiertä-neet eri paikkakunnilla jo vuodesta1949 lähtien. Vesilahden Karjalaisetry oli nyt järjestelyvastuussa kahdek-satta kertaa. Yhdistyksen puheenjoh-taja Pekka Hinkkanen tuumasi, ettäkarjalaisuus on mielentila tai luonteen-piirre, joka kulkee aina mukanamme.

– Karjalaisuus on paljolti myös yk-silöllistä ja henkilökohtaista, ja karja-laisuus asustaa siellä, missä ovat ihmi-setkin. Yhteenkuuluvaisuus on elämi-sen ja kanssakäymisen kantava tavoi-te. Karjalaiset tai karjalaista syntype-rää olevat ihmiset arvostavat juuriaanja antavat omien taustojensa tullaesiin.

Pekka Hinkkanen painotti, että mi-kään suljettu piiri ei karjalaisten yh-teisö kuitenkaan ole, vaan niin juhlatkuin Karjalaseurat ovat avoimia kai-kille aihepiiristä kiinnostuneille.

Juurista ja perinteistäkannattaa pitää kiinni

Sakkola-juhlien juhlapuheen pitä-neellä Vesilahden kirkkoherra HarriHenttisellä on myös karjalaisia suku-juuria isänsä puolelta Kivennavalta.Lapsuusmuistoissa on asioita, tarinoi-ta ja tapahtumia niin Henttisten kuinLattusten sukujen kautta; kuten Päl-käneellä asuneen Selma-mummon her-kulliset karjalanpiirakat.

Henttinen kehottikin ihmisiä pitä-mään lujasti kiinni henkisestä, kulttuu-risesta sekä hengellisestä perinteestä,jonka olemme menneiltä sukupolvil-ta saaneet.

Sakkola-juhlat Vesilahdessa kokosi 400-henkisen juhlaväen

Karjaisuus elää ikäihmisten muistoissaja jatkuu myös nuorempien parissa

– Vanhan ajan tukeva arvopohja“koti, kirkko ja isänmaa” soveltuvathyviksi koetuiksi arvoiksi nykyajanEU-sukupolvellekin.

Juhlapuhuja sanoi ymmärtävänsäevakkoon joutuneen sukupolven kai-puun vanhoille kotikonnuilleen, vaik-ka paluuta eiliseen, siihen vanhaanhyvään aikaan ei ole.

– On tärkeää, että meillä on elämäs-sä jotain muuttumatonta, muistojenmennyt hyvä ja turvallinen maailma,muistojen Monrepos, jota ei ajan ham-mas syö.

Sota- ja siirtolaisvuosina ei ollut tar-jolla kriisiapua eikä terapiaa.

– Pakolaisuuden traumaa ei rohjettutai haluttu käsitellä myöhemminkään.Jos suomalaisten elämän kuluista jakohtaloista tehtäisiin joskus ns. kan-sallinen henkisen hyvinvoinnin tilin-päätös, mikä olisikaan tulos. Kuinkalöytyisikään selitys niin monen ihmi-sen elämän tragedialle, jonka syys löy-tyy viimeisen sodan järkyttävistä seu-rauksista yksittäisten ihmisten elämän-kohtaloihin. Me luemme historiankir-joista Suomen valtakunnan rajapyyk-

kien siirtämisestä, mutta näinhän se eikäynyt yksittäisen ihmisen elämässä.

Karjalaisuutta myössosiaalisessa mediassa

Huolimatta menneiden polvien ka-ruista kokemuksista, on heimohenkisäilynyt ja karjalaisuus on nykyäänmuoti-ilmiö, jonka myötä on perustet-tu yhteisöjä sosiaaliseen mediaankin,kuten Facebook-ryhmät ”Karjalassaovat juureni” tai ”Siirtokarjalaistenjälkeläiset”.

– Internetmaailmassa ovat toisensalöytäneet monet juuriltaan ja sisim-mältään karjalaiset ihmiset. Näitä in-ternetissä toisensa löytäneiden ihmis-ten asenteita kuvaa hyvin erään ryh-män nimi: ”Vaik mie lähtisin Karja-lasta, Karjala ei lähe miust”, sanoi Hent-tinen.

Kun nykyajan ihmiset haluavat kat-soa ns. tositv:tä, niin sellainen löytyyHenttisen mukaan itärajan takaa soti-en jäljiltä:

– Kotien raunioilta, hautausmailta,muistomerkeiltä, ja jos on heitä, jotkakertovat ja jakavat meidän nuorempi-

Pääjuhlan alkua odotellessa. Edessä oik. juhlapuhuja, kirkkoherra HarriHenttinen, kirkossa saarnannut rovasti Leena Repo sekä KarjalaisseurojenTampereen piirin terveiset tuonut pj. Tuomo Nenonen.


en sukupolvien kanssa kokemukset,jotka olivat täyttä totta, useimmillevielä kahteen kertaan.

Kirkkoherra Henttinen kehotti myösselailemaan valokuvakansioita silläsilmällä, että niistä löytää itsensä men-neistä sukupolvista.

– On järisyttävää löytää tuttuja piir-teitä aiemmista sukupolvista. Ikäänkuin kulunut aika, vuosikymmenet,vuosisadat, katoaisivat väliltä.

Lainattuaan kesällä edesmenneenrunoilija Tommy Tabermanin lapsuus-muistoja työn äänistä ja talkoista su-kulaisten kesken, Henttinen muistut-ti, että talkoohenkeä ja vilpitöntä lä-himmäisvastuuta voimme itse kukinedelleen harrastaa.

– Olkaamme kiinnostuneita toinentoistemme elämänkohtaloista, sillä etvoi tietää toisen ihmisen elämän ilois-ta ja suruista mitään, jos et uskalla taihalua kysyä. Näin voimme tehdä tästäitsekkyyden maailmasta enemmän ih-misen näköisen.

Karjalaisuus kasvanutVesilahdessakin

Vesilahdesta tuli 1940-luvulla yli500 karjalaisten uusi kotipitäjä, ja ny-kyään paikkakunnalla asuu jo neljät-täkin polvea karjalaisjuurisia ihmisiä,joista monet ovat vuosikymmentenaikana olleet aktiivisesti mukana yh-teisten asioiden hoidossa. Kunnanjoh-taja Erkki Paloniemi kiitteli, että Ve-

silahden kunnan yhteistyö Sakkola-Säätiön ja muiden karjalaistahojenkanssa on ollut helppoa ja toimivaa.Vesilahti, Punkalaidun ja Lempääläovat tässä yhteistyössä solmineet myösvirallisen ystävyyskuntakumppanuu-den Sakkolan entisille alueille Venä-jällä.

Vesilahden matkailuneuvoja, Sakko-la-juhlan juontanut Satu Karvinen –hänellä sukujuuria pappansa kauttaSakkolan Kiviniemeen – esitteli puo-lestaan Vesilahden historiallisia kul-makiviä. Aihepiiriin saatiin lisämaus-

tetta, kun Teatteri Kurjen näyttelijätHarri Penttilä ja Johanna Pekola eläy-tyivät Elias Lönnrotin ja Laukon kar-tanon emäntä Eva Törngrenin juttu-tuokioon aikana ennen Kalevala-ee-poksen syntyä.

Narvan Soittokunta huolehti juhli-en musiikkipuolesta, ja lauluantimis-ta paikallisten nuorten Musakuorosekä kokoonpano Neliapila. Katri Vat-tunen lausui ajatuksia karjalaisten aset-tumisesta Joentaan kylään.

Juhlapäivä oli käynnistynyt jo aa-mulla kirkonmenoilla, joissa saarnasisakkolaisjuurinen rovasti Leena Repo.

Hän kertoi kesän kotiseutumatkas-taan Karjalaan eri sukupolvien voimal-la ja pohti aihepiiriä juurista ja juurtu-misesta uusille asuinsijoille – kuinmyös juhlasunnuntain Raamatun teks-tiä epärehellisestä taloudenhoitajastaLuukkaan evankeliumista (Luuk.16:1-9) muistuttaen armosta ja anteek-siantamuksesta.

– Jumalan kämmenellä eläen eläm-me tätä päivää. Elämme myös iankaik-kista elämää tulevaisuuttamme varmis-taen ja saamme luottavaisin mielinyhtyä yhteiseen uskontunnustukseem-me.

Perinteitä noudattaen laskettiin kir-konmenojen jälkeen Vesilahden hau-tausmaalla seppeleet sankarihaudalleja Karjalaan jääneiden muistomerkil-le.

Jatkuu seuraavalla sivulla

Vesilahden Musakuoron lapset lauloivat myös karjalankielellä.

Seppeleenlaskussa Karjalaan jääneiden muistomerkillä kirkkoherra HarriHenttinen sekä Vesilahden Karjalaisista Satu Karvinen, Pekka Hinkkanen jaPirkko Penttilä.


Veteraanille muotokuva,koululle Karjala-karttoja

Talvisodan päättymisestä tuli kevät-talvella kuluneeksi 70 vuotta. Sekätalvi- että jatkosodan kokenut veteraa-ni, pitäjäneuvos, Sakkola-Säätiön jaVesilahden Karjalaiset ry:n kunniajä-sen Yrjö Raaska päätti juhlat puheen-vuoroonsa, jossa hän kertasi lyhyestisotavuosien tapahtumia ja kiitti samal-la eri tahoja onnistuneiden pitäjäjuh-lien järjestämisestä.

Sakkola-Säätiö puolestaan kiittiRaaskaa taiteilija Aaro Loposen lyijy-kynätekniikalla tekemällä muotoku-valla. Muotokuvan luovuttivat Han-nu Turkkinen, Eero Pilviniemi ja AilaAlanen.

Juhlapaikalle, Vesilahden koulukes-kukseen, jäi tapahtumasta muistoksisekä Karjalan että Sakkolan kartat.Vesilahden Karjalaisten puolesta kar-tat luovuttivat Pekka ja Ritva Hinkka-nen, vastaanottajina rehtori TapaniPietilä ja tekstiilityön opettaja AuliHanhela. Kansainvälisistä yhteyksis-tä tunnettu koulu on nimennyt luok-katilojaan eri paikkakuntien mukaan,ja tekstiilityöluokka kantaakin nimeä”Sakkola” – liekö asiaan jotain vaiku-tusta koulun sakkolaisjuurisella reh-tori Tapani Pietilällä.

Rehtori ja joukko toimeliaita oppi-laskunnan jäseniä hoiteli myös moni-satahenkisen juhlaväen ruoka- ja kah-vitarjoilun. Vesilahden Karjalaiset ryoli saanut kiitettävästi talkooväkeäliikkeelle ja hoiti juhlajärjestelyt hy-vin.

Ensi kesänä PunkalaitumellaEnsi kesänä Sakkola-juhlat vietetään

Punkalaitumella, minne tervetulotoi-votukset esitti Punkalaitumen Karja-laisten puheenjohtaja Yrjö Pitkänen.

Yksi juhlan kohokohdista oli, kunkarjalaispitäjästä julkaistiin nyt järjes-tyksessään kahdeksas kyläkirja, jokakertoo Kiviniemen kasarmin ja sen lä-hikylien vaiheita. Valkjärven, Viiksan-lahden ja Kasarmilan elämään vaikut-ti vahvasti alueella toiminut JP 4:nkasarmi, joka sittemmin sijoittui Paro-laan. Kirjan julkistuksesta tarkemminsivulla 27.

Marjo Ristilä-ToikkaSakkola-Säätiön hallituksen pj. Hannu Turkkinen kiitti juhlajärjestäjiä Sak-kola-viirillä, vastaanottajana Pekka Hinkkanen.

Veteraani,pitäjäneuvosYrjö RaaskayllätettiintaiteilijaAaro Loposentekemällämuotokuvalla.


Sakkola-juhlienjuhlakuvatovat katsottavissa jatilattavissa osoitteessa:www.kuvalo.com/galleries/ecsnqg

Ilpo KuparinenCrane Video/Tillmark Media OyRuisvainiontie 2237470 Vesilahti0400-307 [email protected]

Sattui Sakkola-juhlilla...Oltiin Sakkola-juhlien ruokailussa,

ja tuli jälkiruoan aika, eikä tullut otet-tua lusikkaa. Sanoin vunukalleni, jokaistui vierelläni, puoliksi kuiskaten, ettänäkisiköhän kuka, jos söisin haarukal-la. Pöydän toiselta puolelta, lähes vas-tapäätä, kuului erään rouvan suusta:“Ei sitä kukaan näe”.

Että haarukallako sinäkin?Viljo Pitkänen

Harri Penttilä ja Johanna Pekola eläytyivät Elias Lönrotin ja Laukon kar-tanon emäntä Eva Törngrenin rooleihin, kun Kalevala jo orasti runonke-rääjä Lönrotin mielessä.

Juhlat juonsi Satu Karvinen, Vesilah-den matkailuneuvoja ja Sakkola-Säätiön uusi arkistonhoitaja.

Henni Hatakalla oli mukana lottavuosiensa muistoja; toinen palkinto 15D:n hiihtomestaruuskilpailuista vuodelta 1943.

Vesilahden kunnanjohtaja Erkki Pa-loniemi kiitteli karjalaisjärjestöjänäiden aktiivisuudesta.

Yrjö Pitkänen toivotti tervetulleeksikesän 2011 Sakkola-juhlille Punka-laitumelle.


Olen eläissäni käynyt vuodesta1995 vuosittain jopa useitakertoja Kannaksella eri pai-

koissa. Matkaohjelma on ollut ainaetukäteen tiedossa ja pienet muutok-set ovat kuuluneet luonnollisena osa-na matkaan. Tähän on totuttu Venä-jälle matkustettaessa.

Tämän vuoden matkalla 29.7.-1.8.2010 oli etukäteen ajatellen vainyksi normaalista poikkeava asia, jostaen oikein ollut selvillä. Nimittäin YLETV 1 kuvausryhmän käytännön toi-mintatavoista ei minulla ollut tarkkaakuvaa. Toimittaja Pasi Peiposen aja-tuksena oli ohjelman asiaytimenä kä-sitellä siirtokarjalaisuutta ja sen vai-heita yhden matkaseurueen näkökul-masta: miten evakkous on kosketta-nut ihmisiä, miten karjalaiset otettiinvastaan kanta-Suomessa, mitä muisto-ja perheillä ja suvuilla on siirtokarja-laisuudesta ja miten siirtokarjalaisuusvaikutti Suomen talouteen ja muutto-liikkeeseen.

Reportaasin munavoina oli karjalai-nen luonne: mukaan lähti toimittajanja kuvaajan lisäksi pudasjärveläinenkuvataiteilija ja yksi maailmalla kat-sotuimmista, suomalaisista YouTubenvideon tekijöistä Kari Tykkyläinen.Karjalaista luonnetta Tykkyläinen(omatkin juuret Karjalassa) käsitteliseitsemän lyhyen videon kautta, joi-den teemana oli seitsemän kuoleman-syntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus,ahneus, ylensyönti, himo.

Tehty ohjelma on nyttemmin nähty16.8. Yle A-studiossa. Saamastani pa-lautteesta on syntynyt vaikutelma, ettätoimittaja apulaisineen saavutti tavoit-teensa ja matkalaisten hyväksynnän.Toki suomalaiseen luonteeseen kuu-luu myös, että joitain varauksellisiakommentteja sain. Eräs yksittäinensoittaja suositteli minulle muuttamis-ta Venäjälle ja tarkemmin Moskovaan.En oikein päässyt perille, MIKSI?

Olen kuullut vuokselalaisten kerto-mana, miten ukkosilma entisaikaannousi Vuoksen takaa nopeasti ja saat-toi olla rajukin kokemus.

Menopäivämme oli aurinkoinen jahelteinen. Hellettä oli jatkunut jo muu-taman viikon ajan. Ei siinä mitään eri-koista. Torstai-illan aikana tummatpilvet lähestyivät Kiviniemen aluetta

Myrskyinen elämysmatka Vuokselaan

Vuoksen takaa Valkjärven suunnalta.Ja sitten se alkoi. Salamointi oli jatku-vaa ja tuuli yltyi myrskyksi. Osa mat-kalaisista oli jo menossa yöpuulle jaosa vielä iltaa istumassa Kiviniemenkosken rantaterassilla. Paluu hotelli-alueelle oli pelottava kokemus kevyt-rakenteisten seinien ryskyessä tuulenvoimasta. Vasta aamulla huomasimmeLosevon alueella tuhon jäljet kaatu-neiden suurten mäntyjen ja koivujenollessa kaatuneina osittain ulkoteras-sin katolla. Jäljet olivat pelottavat jaseuraavien öiden aikana sähköt olivatpoissa ja vettä ei hanoista tullut. Omanhuoneen ovi löytyi taskulampun va-loa käyttäen. Parin seuraavan päivän

aikana näimme omin silmin lähipitä-jissä tapahtuneet tuhot.

Ebba Penttilän kirjoitus matkasta ontoisaalla tässä lehdessä.

Olen ollut monilla matkoilla muka-na, mutta tähänastisista matkoista tämäreissu jää muistoihin tapahtumarikkaa-na matkana mieleen. Muistelen mat-kaa jälkikäteen myös oman videoku-vauksen kautta varmasti moneen ker-taan.

Me kaikki mukana olleet osallis-tuimme kukin omilla vahvuuksillam-me matkan onnistumiseen.

Kiitos kaikille ja hyvää syksyä!

Taisto Virkki

Tikansaaren jälkeen Vuokselan puolella tiellä oli kaatuneita puita.

Vuokselan kirkko on vuosikymmenten ajan kestänyt niin sodat kuin luon-non myrskyt seisoen yhä edelleen uljaana paikoillaan 30.7.2010.

Matkalaisten kukat sankarihaudalle laski-vat Tapio Sihvo ja Maija Korpi. Ebba Pent-tilän kirjoittaman runon esitti Pekka Van-hanen (Taiston vieressä).


Valtioneuvos Riitta Uosukainen piti juhlapuheen ja SariKaasinen juonsi juhlan ja esitti itse myös lauluja kante-lesäestyksellä. Kuvat: Raili Hellsten ja Taisto Virkki.

Hellin Kalliola kertoi entisajan juttuja Kuninkaanristis-sä toimittaja Pasi Peiposelle ja muillekin matkalaisillepilke silmäkulmassa

Kuninkaanristin kylätorilla oli markkinat menossa. Si-kaa oli tarjolla päästä saparoon asti. Paloittelu tehtiinpaikalla ammattimiehen voimin terävällä lihakirveel-lä.

Marjatta Jokinen ja Taisto Virkki tyytyväisinä Kä-kisalmen markkinoilta ostamiinsa kesähattuihin.

Paluumatkalla oli kiitosten aika. Lomalinjasta Sari Mäki-nen jakoi kiitoksia unohtamatta ketään. Kari Tykkyläinensai mm. töppöset, jotka nähtäneen taiteilijan jalassa hänentulevissa dokumenteissaan.

Ennen ”sukujuhlan” alkua Käkisalmen linnan pihalla osatulijoista temmattiin paikallisten nuorten toimesta piirileik-kiin linnan sisäpihalla.


Vuoksela-Seura ry, so. VirkiTaisto ja Lomalinja veivätmeitä taas yhe kerra Vuokse-

laa 29.7.-1.8.2010. Myö oltii kyl liik-keel sellasel ajatuksel, jot “Suvut ta-pajaat toiseese Käksalmes”. Se ajatusol Karjala Liitost lähtösi ja sopi hy-väst meilkii, yks tie ja kaks asjaa.

Oikiastaa täl reisul ol kolmaskii tar-kotus. Mite lie sattuntkii, jot PeiposePasi Yle TV1 A-studiost ol päättäntottaa selvää karjalaisuuvest.Hää tulmei autoo Helsingist kameramiehe jasellase hyvi monitoimise TykkyläiseKari kans. Tää kolme miehe porukkakulk mei keral koko neljä päivä aja.Pasi kysel sillee vähä ko vaivihkaameilt kaikelaisii asjoi; lapsuuveajamuistoi Karjalast, omakohtasii muis-toi evakkoajoist ja minkälaisi tunnoilmyö nyt liikutaa entisil kotpaikoil.Hää halus tietää sellasiikii asjoi, joistei aikasemmi oo paljo haastettukkaa,ei ainakaa iha asja oikeil nimil. Meiikäset opetettii olemaa hiljaa, ei saantsannoo mittää, vaik kui pahalt tuntu.Sen ko oppi, ni ei taho osata vielkääsyväntää purkaa ja toisinaa pittää ik-kääkö yhä olemas olojaa puolustella.

Tykkyläine tahto tietää kaik karja-laisest luonteest. Hänel ol kyl itsellää-kii karjalaiset juuret, mut viel hänel-kii on epäselvää millasta on karjalaiseylpeys,kateus, viha, laiskuus, ahneus,ylesyönti ja himo. Nii, ja mite tää kaikvaikutti ja mite karjalaiset muuttiit,vai muuttiitko mite kanta-suomalaisii.Ei vähä mittää!

Taisto ol teht etukättee ja tek kokomatka ajankii meil selväks kaik käy-tännö asjat, ei muuta ko mäntii peräst.Ja myöhä otettii iha suurel kiitollisuu-vel vastaa kaik valmiiks suunniteltu.Autos ol alkumatkast iha toisillee vie-raita ihmisii Kemijärvi-Oulu-Tampere-Hämmeelinna-Helsingi ja Lappeeran-na välilt, mut ei myö oltu viel raijjaaylitetty, ko tuntu, jot kaik on samastkyläst kotosii. Tää sova jälkee syntyntsukupolv ei ois voint paremmi jouk-koo sopeutuu. Nii paljo on aikaa vii-misest lähöst, jot nii äitilöi ko poikii-kii ja issii ja tyttölöi ol mänös enskertaa sukkuuse syntysijoil. Autos tun-tu selväst pientä “värinää”, löyetääksmyö peril. Jokahine ol valmis antamaaomat tiiot muihekii käyttöö. Matka ol

Alholaan menijät välipalalla puolivälistä katkenneen paksun männyn run-golla istuen.

Karjalaa mänijät Asta-myrskyn silmäs

pitkä, monel kest iha kello ympärseeennekö oltii Kivniemes. Taisto selvit-tel majottumista ja siinkii tul taas ker-ra essii tää karjalaine sietokyky ja huu-morhenk. Kaikkii pienemmäl ja hen-nommal miehel sattu huonekaverikskolme kertaa suuremp mies. Tää pienmies, läksiks hää karkuu, ei tok. Totesvaa rohkiast: “Painitaaks!”

Sit ko saatii iltane syötyy, ni maja-paika sängyt alkoit tuntuu iha muka-valt. Just, ko oltii saatu une pääst kii,ni sit se alko. Sellasta ukoilmaa ei kylosattu uotella, vaik pilvet alkoitkii joillal kiertää Vuoksee ja tuulkii tuntuyltyvä. Siin pauhinas tul mielee kesä -44 äänet, sellane ol pauke ja ujellus.Mie nousin istumaa sängyreunal jameinasin jo ruveta vetämää sellastavaatetta pääl, jot oon valmis lähtemää,jos vaik puu kaatuu talo pääl. Pommi-loi nyt ei kuitekaa tarvint pelätä. Miusiskoin kääns kylkeää, häntä tää pau-ke ei häirint. Siilijärvelt alkant matkatais tuntuu ja evakkomatkoist hää tus-ki paljo muist, ko ol sillo vast vaijjaapuoltoist vuotta vanha.

Päästiihä myö aamuu ja sit selviskaikil, hyväst nukkuneilkii, millanemyrsky yöl ol. Puita ol kaatunt iha siinthotellialueeltkii ja sähkölankoi riip-pu siki soki. Joku katto ol jäänt puuala ja puist katkenneita oksii ol kaik

polut täynää. Ilma tuntu sattee jälkeekyl iha raikkaalt. Aamiainekii saatiiiha ajallaa ja sit alkokii toine päivä.

Vähä vet totiseks Taistonkii tääaamu. Nyt ei olt mittää varmaa tietoosiint, jot päässäks myö ensikää Vuok-selaa. Lähettiihä myö tietyst yrittäm-mää. Tarkotus ol ensittäi päässä Vuok-sela kirkol. En tiiä, mist ne metsurit olnii sukkelaa löyetty. Kunikaaristis pitpysähtyy, ko presitetti Martti Ahtisaa-re äiti, Tyyne Karonen asu siel ja heikaivo on siin iha nykyse tie varres.Hellin Kalliola, hääkii Karosii, joukoniäkkäin, fyysisest pien, mutt oikia hen-ge jättiläine puhkes tarinoimaa siinkaivol. Hää tek sen sil viisii, jot omatyttökiii hämmästy. “Äiti suorastaanhehkui”, totes tyttö ihmeissää.

Tie pääl kaatuneist puist ol kerittysahata auto mäntävä aukko melkee sin-ne mei kirkkotiel ast. Viimine puolkilometrii ol kyl sit sellane taistelu-tanner jot. Suurii mäntylöi ol ko laot-tu yli tien. Toisit pääs yli, toisist ali jajotkut ol kierrettävä ympärsee.

Tää luonnovoimanäyte ol pehmit-tänt siin kirko vieres asuvatkii. Hyölaskiit meit iha suosiol sovinnol piha-maihee kautta sinne mei sankarhaual.Kirkkookii myö päästii. Peipose Pasikysäs siel mei Maijalt, jot milt siustnyt tuntuu. Maija tais häkeltyy vähä


ja vastas kysymyksee siel kovii koke-nee kirko hämäräs poskel tipahtanneelkyyneleel. Se tais tulla monel muul-kii.

Ukkone ol pelästyttänt vissii mei til-laamat taxit. Päiväkives ja Oravanie-meskii jäi sentähe käymättä. Männääsit ens kesän.

Alholalaisii ei piättänt mikkää. Hyöläksiit tarpomaa mäntykangasta suun-taa mis pit tulla vastaa se kylä, jostkerra vanhemmat tai isovanhemmatolliit lähteneet. Täl matkal PeiposePasi sai varmast tallennettuu monelai-sii tuntemuksii, eri sukupolvilt. Täston lähetty -tunnelma syntyy vaa siinoikias paikas. Isoisät, äijät ja mummot,näihe tanhuvii entiset asukkaat oisiitvarmast ottaneet tyytyväisin vieraatvastaa ja iha ylpiään esitelleet jälki-kasvuaa esim.: “Tää poika täs, tää onmiu tyttöin tai miu poikain poika, hääon töis ministeriös, siel Helsingis. Taitää mei tyttö, työ viep häntä millo mi-hikii päi maailmaa.” Täl viisii hyö oli-siit haastelleet, suupielet makias kar-rees.

Alholalaisil on tapan löytää ain jot-tai ihmeitä silt kylätaipaleeltaa. Nyt-kii hyö näkkiit karhu jälkii. Itse kon-tio ei kuitekaa kunnioittant läsnäolol-laa. Jos hää ens kesän esittellöö heilpentujaa, mää ja tiiä.

Uuvekylä pellol ei olt ko yks lehmäja jonkuu sorkkaeläime jälet maantiel.Osuuskauppa aukastii piene uottele-mise jälkee. Rukoushuonee rintees ollnii paljo pylväitä ja lankoi siki soki,jot niithe kans pit olla tarkkan. Ilma ollämmi ko linnumaito, pellopientarel olmukava syyvä evväitä, vaik siin tulsamal tietyst mielee se väkisi pyrkivä

ajatus; miks hyö nää maat ottiit kokukkaa ei tunnu oleva niihe tarpees.

Kaik harmilliset ajatukset upotettiiVuoksee, ko tultii takasii Kivniemee.Illallise jälkee tutustuttii Kivniemetorielämää. Sielt löyty suolasta ja ma-kiaa, niitä tarvittii illal, ko piettii nuo-tioiltaa Kivniemekoske yläpuolel, siinkohtaa mis sota-aikan kulk silta Vuok-se ylitse. Siint sillast ei oo jälel kojoitakii pylvää päitä siin rantahiekas.Yhest näky sellane sepä tekemä nau-lapää. Sihvo Tapio rupes sitä sielt poisottamaa. Samal arvuuteltii naula mit-taa. Nousha se “periks ei anneta” tu-loksen ja mittaakii ol ainakii neljä-kymmet sentii. Tapio sai siint hyvänmatkamuiston.

Nuotio palo ja makkarat paistuit koTaistol ol Alholareisult hyvät tuohetsytykkeen. Laulukii läks liitämää jaenneko nuotio sammutettii, tähteeksjääneist tuohist ja lautapalast tehty“purjelaiva”, jonka kapteeni Taistolask koskee kuljetettavaks; läks vie-mää terveisii nykyhallituksen päämi-nisteri Putinille.

Aamul lähettii sit Käksalmee. Myökäytii Pyhäjärve kirkol ja mones muus-kii paikas mänömatkal. Kyl ol paljopuita kaatunt koko matka varrel. Käk-salm ol kuitekii tält soat säästynt. Sielpaisto aurinko ja linnapihal tarkenhyväst. Torkauppiaat taisiit saahamuutama hellehatunkii myytyy. Suvutkohtasiit -tapahtuma ohjelmas ol ihasellane Karjala-Liito laulujuhlamaku.Kaasise Sari, valtioneuvos Riitta Uo-sukaine vastasiit täälkii paljost. Ain-ha heitä on mukava kuulla ja katsel-lakkii. Topikii ol siel. Hänelkii on juu-rii Vuokselas.

Nykyset käksalmelaiset nuoret lau-laat ja tanssiit kepiäst. Vähä vanhem-mat laulaat nii mielellää, jot hyö eimeinaa osata lopettaakaa. Aurinko taispaistaa liia lämpimäst! Iha hyvä päiväse ol ja saepilvetkii puottiit veet vastmyöhää illal, ko oltii jo kato al.

Aamul lähettii ensi Äyräpäätä koht.Tie ol jäänt lannaamatta vissii tänäkesän. Mut ei se mittää, ko mäntii hil-jaa, ni kerittii nähhä kaik kaatuneetkomiat männyt, pommikuopat ja juok-suhauatkii matkavarrelt, nii ja jättiput-ket. Niitä vastaa saisiit julistaa soan.

Äyräpää kirko seutu on joka kerrakoettelemuksii paikka. Siel tahtoo tul-la väkisi itku, iha niiko veteraaniloiiltahuutoo kuulles. Sil ei maha mittää.On se sellane paikka.

Viipuris viivähettii sen verra, jotpäästii syömää pyöriäs tornis ja kaup-pahallis tietys pittää ain käyä.

Tullimiehet olliit nyt iha hövelil tuu-lel. Myö ei siel kaua viivytty. Ko oltiipäästy raja yli ja siirretty kello ommaaaikaa, ni sit alko autos kiitoksii tulva.Niis ei olt kyl yhtää ylimäärästä, kai-kil ol iha oikiat osotteet. Kaike lisäkskukkaa ei pant silmiää kii ja ruventleppäämää tään kiitoskierrokse jälkee-kää. Autos kuulu ilone puhheesorinaja kokemuksii kertaamine. Kyl meiskarjalaisis on vissii joku sellane ihaperus vika ja viel perityvän, ko tälläsilmatkoil ei taho millää löytää yhtääkurttuotsaa. Kaik ol hyväst ain, vaikukkonekkii yritti pelotella ja sotkeemei asjoi.

Iha suurel mielekiinol jäätiin uotel-lemmaa sitä Helsingi poikii tv-ohjel-maa, hyö kertoot sit meist tottuuven.Toivotaa kovast, jot olisiit löytäneetsen mei oikian mielemaiseman. Ote-taa vastaa kaik mitä annetaa. Eiks nii.

Ebba Pettilä

Käkisalmen Linnan museonjohtajaMaria Lihaja sai matkalaisten kuk-katervehdyksen Taisto Virkin ojen-tamana.

Ennen Vuokselan kirkkoa tiellä oli kymmenittäin isoja mäntyjä poikki tien.Tekstin kirjoittaja Ebba Penttilä etualalla oikealla. Kuva: Taisto Virkki.


Vaskelan suvun juhlaväki ko-koontui Vehmaan hautaus-maalle isä Ion Duracìn ja kant-

tori Pasin johdolla. Seppeleet lasket-tiin sankarivainajien patsaalle ja Kar-jalan pyhissä puistoissa lepääville. Yli100 juhlavierasta kokoontui Lammintalolle juhlalounaalle ja vuosikokous-ta pitämään.

Mari-mummo VaskelastaSisarukset Arja Lassila ja Valto Mar-

telius kertovat sukunsa vaiheista. Hei-dän isänsä oli Niilo Martelius. Äidinsukujuuret ovat Vaskelasta: äiti AnnaMartelius os. Orava ja äidinäiti MariaOrava os. Trofimoff. Oravat asuivatMetsäpirtissä nykyisen kulttuuritalonpaikalla, Oravamäellä, osa pelloistaoli Vaskelassa.

Valto (s. 1941) muistaa tilanteen,kun pommitusta pakoon mentiin kel-lariin – tuo kellari on vielä Metsäpir-tissä. Perheen ensimmäisessä sijoitus-paikassa Suonenjoella oli sotavankiDimitri, taitava puutöissä. Valto-poi-ka istui usein vierellä kyselemässä:”Mitä sie tiet?” Dimitri oli itkenyt, kunNeuvostoliittoon oli palattava.

Mari-mummo istui mielipaikallaankeinutuolissa keinutellen ajatuksis-saan taivaalle katsellen. Pieni Arja olimiettinyt, että nyt mummo taas ajatte-lee sitä Metsäpirttiä.

”Katsot Sie nyt taas sin Metsäpirt-tii?” tyttö oli kysynyt. ”Voi voi ko pää-sis sin takasii,” mummo oli vastan-nut,.

Arja oli miettinyt, mis se Metsäpirttioikee on, hyvi kaukan se lienöö, vissiituol jossai meiä naveta takan?

Arja Lassila muistaa äidin kovastiinnostaneen häntä tekemään oppikou-lussa esitelmä Paraskesta. Arja oli vä-hän epäröinyt, ei ollut siihen aikaanaina helppoa olla Karjalasta kotoisinMynämäellä. Arja teki myös esitelmänvanhoista häätavoista. Hyvin meni.

Sisarusten mielestä ”vaskelalaisuus”on heissä vasta alkuvaiheessa, he us-kovat sukujuurien merkitsevän vieläenemmän tulevaisuudessa.

Vaskelan sukuseura vietti 25-vuotisjuhliaan

Ahkera tyttö ja laiska tyttö –satuperinnettä Vaskelasta

Vaskelan Sukuseura ry:n perinnera-hasto on julkaissut tänä vuonna vas-kelalaisen kansansadun kuvitettunasatukirjana. Satu on kulkeutunut Was-ki-suvun mukana sukupolvesta toi-

seen. Anna Lampun kertoman sadunon kirjoittanut muistiin hänen tyttä-rentyttärensä Marja-Leena Suilamo jakuvittanut seuraavasta polvesta SanniSuilamo. Kirjan vaskelanmurre onMaire Saarisen kirjoittamaa (AnnaLampun tytär.)

Kirja on ensimmäinen metsäpirttiläi-nen lasten perinnettä tallentanut teos!

Sadun opetus on perinteinen – hyväja paha saavat palkkansa! Marja-Lee-na Suilamo on lukenut satua päiväko-dissa lapsille. Lapset olivat eläytyneettarinaan voimakkaasti.

Sanni Suilamolle luovutettiin juh-lassa sukuseuran stipendi. Hänet va-littiin vuoden vaskelalaiseksi!

Johannes Lahtinen -Vaskelan Ukko

Johannes Lahtinen on 95-vuotiasvaskelalainen Vehmaalta. Hän sai juh-lassa Vaskelan Ukon arvonimen. Vas-kelan Maomon arvonimen sai TaimiPukki Tampereelta.

Johannes Lahtisella on neljä lasta:Kirsti Lahtinen ja veljet Veijo, Kyöstija Aarni Lahtinen. Lasten mielestä isäs-

Satuperinteestä julkaistu oma kirja

Maire Saarinen, Sanni Suilamo ja Marja-Leena Suilamo ovat kantaneetkortensa kekoon kirjoja koostamalla.

Arja Lassila ja Valto Martelius.


sä on näihin päiviin asti säilynyt hä-nelle niin luonteenomaiset piirteet.Johannes Lahtinen on oikeudenmukai-nen ja rehellinen mies. ”Isälle oli tär-keää kunnioittaa lepopäivää, silloin eityötä tehty.”

Hänellä on iloista mieltä ja huumo-rintajua. Hänen kantava laulunäänen-sä on kuulunut juhlissa. Lapset kerto-vat isänsä olleen Metsäpirtin osastos-sa ja myöhemmin Syvärillä sodan ai-kana. Metsäpirtin matkoilta tullessahän oli hiljainen mies, mutta kun ra-jan yli päästiin, helpotti.

Isänä hän on ollut hyvä, jos lapset

ovat pientä kurinpitoa tarvinneet, niinisältä saatiin aivan omaperäinen näpä-ys lusikasta. Johannes ja Saima Lahti-sen (os. Susi) avioliitto oli pitkä:1940-2008, jolloin puoliso kuoli.

Kirsti Lahtinen kertoi kotiväen juh-lineen isän syntymäpäivää Vaskela-päivän jälkeen. Johannes-isä oli lau-lanut ensimmäisen säkeistön mielilau-lustaan Vihreät niityt!

Kunniapuheenjohtajia ja -jäseniä nimitettiin

Juhlakokousta johti Aarne Laurila.

Kokouksessa hiljennyttiin aluksi kun-nioittamaan poisnukkuneiden muis-toa. Seuran toimintasuunnitelmanmukaan tärkeää on sukuperinteen vaa-liminen ja seuran merkittävä kirjalli-nen tuotanto. Kunniapuheenjohtajanarvon saivat Aarne Laurila, Aulis Lau-rila, Kyllikki Laurila ja Lydmila Nie-minen. Kunniajäsenen arvon sai kak-sikymmentä 80-vuotta täyttänyttä seu-ran jäsentä. Palkittujen joukossa olifil.tri Senni Timonen, joka on ollutseuran tukena perinteen tallennukses-sa.

Aulis Lahtinen kertoi seuran synty-vaiheista 1986, aloite oli tullut LauriLaurilalta. Aulis Lahtisen mielestä asu-tusviranomaisia on kiittäminen, ettäevakkoväki sai uuden kotiseudun jatutut perheet pääsivät lähekkäin asu-maan.

Vaskelaseuran puheenjohtaja onPentti Kaihoniemi Tampereelta, vara-puheenjohtaja Aila Martelius-MäkeläMynämäelta ja sihteeri Anne VaskeTampereelta. Metsäpirtti Seuran pu-heenjohtaja onnitteli juhlivaa suku-seuraa. Leila Pahomow laulatti juhla-väkeä ja lauloi palkituille. Sää suosi,herkut täyttivät ruokapöydän. Suku-laiset ja tuttavat tapasivat toisiaan,iloinen haastelu täytti pihapiirin.

Metsäpirtin osasto sodassaKapteeni evp. Seppo Hynnä käsitte-

li juhlapuheessaan Vaskelan kylän his-toriallisen merkityksen lisäksi toimit-tamaansa kirjaa Metsäpirtin osastoTalvisodan Taipaleessa. Metsäpirtinosasto oli yksikkö, joka puolusti omaakotipitäjäänsä, suojajoukkona. SeppoHynnän isä Keijo Hynnä lienee viimei-siä elossa olevia yksikön miehiä.

Yksikön menetykset kaatuneina jahaavoittuneina olivat valtavat. Sotaanliittyvästä mielettömyydestä Hynnäkertoi tarinan Tverin alueen karjalais-ten joutumisesta hyökkäyksen kär-keen Summassa. Stalinin sanotaan ha-lunneen ”suomalaisten maistavanomaa lääkettään.” Totta on, että Sum-massa hyökkäävistä venäläisistä osapuhui suomea, kertoi Hynnä.

Seuraavalla sivulla ote juhlapuhees-ta, joka kertoo Metsäpirtin sotavaina-jista.

Helka Korpela

Kirsti Lahtinen sekä takarivissä vasemmalta Aarni, Kyösti ja Veijo Lahti-nen sekä Pentti Kaihoniemi.

Vaskelan sukuseuralle parhaat kiitokset Vaskelan Ukko -arvonimestä sekä95-vuotisonnitteluista 23.8.2010. – Johannes Lahtinen ja lapset.


Moni on kysynyt, minne Met-säpirtin talvisodan sankarivainajat 74 sotilasta on hau-

dattu?Itsenäisyyspäivän Koukunniemen

vastaiskussa kaatui ja katosi 60 soti-lasta, he kaikki jäivät kentälle ja hei-dät on siunattu kentälle jääneinä. Met-säpirttiläisiä oli 18.

Talvisodan aikana kaatuneet pyrit-tiin kokoamaan takalinjoille ja lähet-tämään kotiseurakuntiin, mutta missäoli Metsäpirtin poikien kotiseurakun-ta?

Kaatuneita metsäpirttiläisiä pyrittiinhautaamaan sodan aikana Vpl. Pyhä-häjärvelle ja mahdollisesti muuallekin.Jatkosodan alettua ja Metsäpirtinkinalueen tultua vallatuksi kaatuneita tal-visodan sankarivainajia on siirretty jahaudattu Metsäpirtin rikkiammutunkirkon seinustalle olevaan sankarihau-taan. Yhteensä haudassa lepää 5 Va-paussodan ja 90 talvi-ja jatkosodansankarivainajaa, noin puolet heistä ontalvisodan kaatuneita.

Lappeenrannan sankarihautaan onhaudattu tavisodan karjalaisia ja myösmetsäpirttiläisiä kaatuneita mm. setä-ni alik. Kaino Hynnä, hän kaatui Ta-lissa talvisodan viimeisenä päivänä.

Jatkosodan metsäpirttiläisistä kaatu-neista suurin osa on haudattu metsä-pirttiläisten uusiin sijoituskuntiin janiiden sankarihautoihin.

Yhteensä metsäpirttiläisiä kaatui vii-me sodissa 229, luku ylittää kaikki kes-kiarvot.

Yksi hauta, jossa voi olla myös met-säpirttiläisiä talvisodan sotavainajiaon Taipaleenjoen, Terenttilän kenttä-hautausmaa.

Hautaan on siunattu kentälle jäänei-nä 126 sotavainajaa. Se sijaitsee Te-renttilässä ”Sorakuopan tukikohdas-ta” noin 300 metriä pohjoiseen ns. uu-della sorakuopalla.

Kenttähautausmaa on perustettuvuonna 1942 ja se löydettiin uudel-leen 1994. Sen ympärillä on luonnon-kiviaita ja paikalla on vuonna 2003

Metsäpirtin sotavainajia lähes 230

Suomen valtion toimesta pystytettymuistomerkki.

Lisäksi Terenttilässä, kuten myösKirvesmäellä on 4-tukikohtien lähei-syydessä suomalaisia sotavainajia. Te-renttilässä lähelle 4-tukikohtaa tiede-tään haudatun 16 talvisodan sotavai-najaa, mutta etsinnöistä huolimattaheitä ei ole löydetty.

Rinnassani on hiljattain saatu Sota-vainajien Muiston Vaalimisyhdistyk-sen hallituksen myöntämä Sotavaina-jamitali soljella. Se on valtiovallankiitos vapaaehtoisesta työstä, jota mekenttäetsijät teimme pääosin 1990-lu-vulla. Etsinnöissä on löytynyt 1100 so-tavainajaa, joista 250 on tunnistettu.Yhteensä sotien jälkeen 5300 suoma-laista sotilasta jäi kadonneeksi. Tun-

nistetut on haudattu kotiseurakuntiensankari- tai sukuhautoihin. Muut onhaudattu sankarihautajaisissa Helsin-gin, Joensuun, Kajaanin ja Lappeen-rannan sankarihautoihin tuntematto-mina sotilaina.

Olkoon tämä mitali kunnianosoitusmetsäpirttiläisille sotavainajille, jotkalepäävät kotipitäjässään tai jossainmuualla.

Vaskelan kylä ja sen asukkaat jälki-polvineen edustavat ainutlaatuisen ri-kasta kulttuuriperinnettä Suomen his-toriassa.

Vaskelan Sukuseura ry tekee arvo-kosta kotiseututyötä ja vaalii perintei-tä, mikä on tärkeää. Allekirjoittanutyrittää selvittää omalta osaltaan mitäMetsäpirtissä on tapahtunut militääri-puolella erityisesti viime sotien aika-na.

Molempia tarvitaan ja tallennetuttiedot voivat täydentää toisiaan tule-vaisuudessa.

Vaskelankoski kuohuu edelleen, vie-lä kerran onnea ja menestystä 25-vuo-tiaalle Vaskelan Sukuseuralle!

Seppo Hynnä

Sukuseuran juhlissa Isä Ion ja kanttori Pasi Karjalaan haudattujen muisto-merkillä.

”Yhteensämetsäpirttiläisiä

kaatui viime sodissa229, luku ylittää

kaikki keskiarvot.”


Yhtä tärkeitä kuin tuo itse mat-ka, olivat ihmiset joidan kans-sa teimme sen. Saimme kokea

kaikkien yhteisen menetyksen ja tun-teen, että emme ole yksin. Se päivä,kun kävimme äitimme kotipaikalla, olitietysti se tärkein. Oli tärkeää saadavaeltaa toisten kanssa samaa tietä kuinäitimme olivat yhdessä vaeltaneetkouluun ja kotiin. Paljon ei puhuttu,muisteltiin vain, tässäkö se oli? Osallaoli jo tiedossa missä käydä. Meidänosamme oli olla nyt ensimmäistä ker-taa tuolla tiellä.

Tärkeä apu kotipaikan löytymisessäoli teillä, jotka olette käyneet siellämyös aikaisemmin. Kyllä se tuntuiuhrin antamiselta, luovuttamiselta,hyvästijätöltä ehkä myös rauhan saa-miselta. Paikalla oli vain kotipihlajaja koivu. Siinä se äidin koti oli ollut,kuinka kauan, siitä ei ole tietoa. Kaik-ki oli jo menetetty, mitä voi menettää.Minun piti ottaa siitä paikasta jokukivi vaikka muistoksi, mutta unohdin.Kai sen kotipaikan löytäminen sai aja-tukseni muualle. Mietin miten äiti onsieltä kävellyt kouluun ja leikkinyt. Aluksi en muistanut, mitä koulua hänoli käynyt ja että hän oli kertonutmatkan olleen viisi kilometriä. Kunyhdessä teimme tuota koulumatkaa, setuntui niin pitkältä, ettemme jaksaneet

Metsäpirtin matka – sydämeni laulu

Sisarukset Airi Sipilä ja Aila Müller äitinsä Sanna Kiurun os. Peltonen koti-paikalla. Kuva: Pirkko Peltonen.

sitä kävellä. Äitikin oli joskus ollutniin väsynyt, että oli nukahtanut jakävellyt päin puuta. Iloksemme löy-simme kauniita kukkia tien varrelta jaihastelimme niitä. Tartuimme niihinkuin viimeiseen oljenkorteen. Ja kuu-limme ruisrääkän laulavan ja se lauloivarmaan yhtä kauniisti kuin silloinennenkin.

Jäin vielä miettimään, että kenen semusta lammas (tai sika) mahtoi olla,

joka oli vanuttanut äitiä pienenä...Jäi myös sellainen tunne, että nämä

kotiseutumatkat ja yhteydenpito ny-kyisiin vallanpitäjiin on tärkeää, jottamuistot ja muistomerkit säilyvät. Kaik-ki oliisi jo voinut jäädä kaivureidenalle ilman karjalaisten aktiivisuutta.

Airi SipiläPeltosten bussista

Mynämäen karjalais-ten lauluiltaa vietettiinMietoisissa. SisarustenSirkka-Liisa Aholan jaPauli Tuohiojan johdol-la laulettiin ja muistel-tiin kansakoululauluja.Mitä niitä nyt olikaan -Mä silmät luon ylös tai-vaaseen, Paimenpoika,Arvon mekin ansaitsem-me.

Irmeli Raunio

Sirkka-Liisa Ahola jaPauli Tuohioja laulatti-vat väkeä. Kuva: AuliKumpunen.

Lauluilta Laajoen rannassa

Laulua tarjoiltiin myös Tampereel-la Pohjola-Norden-tapahtumassa.Kuvassa Ossi Tuokko, tunnettu kuo-romies, avittamassa Mikko Alataloaja kumppaneita. Kuva: Helka Korpela.


Tapahtumia 80 vuotta sitten –sattumia alkusyksyltä 1930

Hevosnäyttely jakantakirjaanotto

Kiviniemessä pidettiin syyskuun 22.päivänä Etelä-Karjalan hevosjalostus-liiton näyttely. Sarjoja oli useita; ”van-hemmat kantakirjatammat, 3-vuotiaattammavarsat, 1-vuotiaat varsat”. Näyt-telyyn olivat sakkolalaiset ja vuokse-lalaiset tuoneet runsaasti hevosia mu-kaan ja palkintoja jaettiin.

Kantakirjaan tarjottavia tammoja oli14 ja niistä hyväksyttiin raskasmuo-toisten kantakirjaan neljä.

Ikävä tapaus KiviniemessäVuoksen ja Suvannon Höyryvene Oy:n Suvanto-niminen laiva saapui

Kiviniemeen torstaina 4. päivänä syyskuuta. Laivarannassa laivaa olivastassa Kiviniemen poliisiviranomaiset, joille oli ilmoitettu, että lai-vassa yritetään tuoda pirtua. Poliisit saivatkin takavarikoiduksi 4 litraapirtua. Laivamiehillä oli antaa poliiseille tarkempia pirtumäärän han-kintaan liittyviä tietoja. Epäily kohdistui erääseen mieheen, joka olitehnyt ostosmatkan Viipuriin ja palannut takaisin junalla Pölläkkäläänastuen sieltä laivaan. Koska varmaa näyttöä ei heti saatu, mies poistuilaivasta sanoen, että jos pidätystä ei tehdä kahden tunnin kuluessa,häntä ei enää elävänä löydetä. Seuraavana päivänä rautatiesillan rata-vahti löysi kosken rannalta ao. henkilön palttoon, polkupyörän ja raha-pussin. Voimakkaan virran vuoksi naarauksilla ei henkilöä löydettyeikä myöhemminkään saatua katoamiseen selvyyttä.

Vuokselan rintamamiesyhdistyksen perustaminenVuokselassa pidettiin syyskuun 10. päivänä rintamamiesten neuvottelu-

kokous, johon tilaisuuteen oli saapunut 30 rintamamiestä. Kokouksen ava-si asemapäällikkö K. Haapalainen, joka valittiin kokouksen puheenjohta-jaksi ja sihteeriksi Vuokselan kirkkoherra Kalliala.

Puheenjohtaja selosti rintamamiesyhdistyksen tarpeellisuutta. Käydyn kes-kustelun jälkeen päätettiin perustaa paikkakunnalle rintamamiesyhdistys,jonka nimeksi hyväksyttiin Vuokselan rintamamiesyhdistys. Samoin hy-väksyttiin yhdistyksen säännöt mallisääntöjen mukaisesti pienin muutok-sin.

Johtokuntaan valittiin 5 varsinaista ja kaksi varajäsentä. Varsinaisiksijäseniksi tulivat Juho Vepsä, Uuno Junttila, Matti Romu, Lenno Lehmus-vuori ja Väinö Virkki.

Tilintarkastajiksi valittiin Juho Paavilainen ja Reinhold Koiranen sekävaralle Toivo Himanen ja Toivo Ryyppö.

Myöhemmin pidetyssä yhdistyksen johtokunnan kokouksessa puheen-johtajaksi valittiin Lenno Lehnusvuori ja varapuheenjohtajaksi Uuno Junt-tila. Sihteeriksi Juho Vepsä ja rahastonhoitajaksi Toivo Virkki.

Lentonäytös PölläkkälässäViipurin ilmapuolustusyhdistys järjesti 10. päivänä syyskuuta lentonäy-

töksen Pölläkkälässä, jonne tapahtumaa oli tullut seuraamaan runsaasti ylei-söä myös Vuokselasta. Lentokone ”Karjala” lähti Viipurista klo puoli 12lentomestari Tillin ohjaamana. Pölläkkälän yläpuolelle saavuttuaan se esit-ti aerobatiaa, jonka jälkeen kone laskeuduttuaan alas aloitti matkustajalen-nätykset. Hieman myöhemmin Viipurista lähteneet kaksi sotilaskonetta saa-puivat Pölläkkälään esittäen laivuelentoa sekä laskuvarjoesityksiä. Vastaa-vaa lentonäytöstä ei aiemmin paikkakunnalla oltu nähty.

Lennätettäviä oli yhteensä 14 henkilöä, jotka olivat tyytyväisiä näke-määnsä. Halukkaita olisi ollut enemmänkin, mutta pulakausi esti monenhalukkaan lennot.

Tapahtumia Vuokselassa- Vuokselan kirkossa jumalanpalve-

lus pidettiin 14. päivänä syyskuutaalkaen klo 14.

- Vuokselan kunnanvaltuuston ko-kous pidettiin maanantaina 14. päivä-nä syyskuuta kunnantalossa Lammas-niemessä alkaen klo 10.

Kokouksen valittiin mm. Vuokselanjuuri valmistuneen kansakoulutalonvastaanottajat sekä valittiin kaikkiinkunnallisiin lautakuntiin erovuorois-ten jäsenten sijaan uudet jäsenet.

- Vuokselan manttaalinomistajienkokous pidettiin 28. päivänä syyskuu-ta heti jumalanpalveluksen jälkeen.Kokouksessa keskusteltiin liittymises-tä jäseneksi Etelä-Karjalan Maatalous-tuottajain piiriliittoon sekä maatalo-uspulakauden manttaalikunnalle an-tamista velvoitteista.

- Vuokselan kirkossa pidettiin juma-lanpalvelus 6. päivänä lokakuuta. Täl-löin vietettiin seurakunnan elojuhlaakirkkokruunujen ostamista varten. Ti-laisuus alkoi jumalanpalveluksellakirkossa klo 11 ja sen jälkeen pidet-tiin myyjäiset kunnantalolla,. Myyjäi-sten jälkeen jatkettiin juhlaa kirkos-sa. Paitsi lahjoitettuja eloja myytiinmyös työseuran tekemiä käsitöitä.


Kooste:Taisto Virkki

Lähteet:- Vuoksela-arkisto

- Keski-Vuoksi lehti 1930

NuorisoseuratoimintaaNoisniemen Nuorisoseuran vuosikokous pidettiin 9.9. seuran omalla talol-

la Kontulassa. Aluksi laulettiin Karjalaisten laulu, jonka jälkeen seuran esi-mies Tahvo Karonen avasi kokouksen. Hänet valittiin myös kokouksen pu-heenjohtajaksi ja sihteeriksi Aino Lamppu. Sihteeri esitti vuosikertomuk-sen, joka hyväksyttiin. Kun tilit eivät olleet valmiit, ei niitä voitu käsitellävaan asia siirrettiin jatkovuosikokoukseen.

Seuran esimiehenä jatkaa edelleen Tahvo Karonen. Johtokunnan ja tilin-tarkastajien osalta valinnat olivat myös yksimielisiä.

Jäsenmaksuna peritään 2 markkaa jäsentä kohden. Talon vuokra-asia jär-jestettiin niin, että vierailta seuroilta kannetaan pohjavuokrana 50 markkaaja jos tulot ovat suuremmat, niin niistä sitten 15 % . Paikallisseuroilta maksuon 10 % tuloista.

MaamiesseuratoimintaaVuokselan maamieseuran johtokunta päätti järjestää alueellaan laidunraiva-

uskursseja seuraavissa paikoissa:- Hirvisaaressa lokakuun 3. päivänä Toivo Karosen talossa- Alholassa lokakuun 4. päivänä Salomon Haakanan talossa- Kontulassa lokakuun 5. päivänä Viktor Tiinuksella- Päiväkivessä lokakuun 7. päivänä Anna Kymäläisellä- Uudessakylässä lokakuun 8. päivänä Juho SihvollaLehti-ilmoituksessa etukäteen kehotettiin niin nuoria kuin vanhojakin

käyttämään nämä tilaisuudet hyödykseen saapumalla joukolla pohtimaan,mitä voitaisiin tehdä tuotannon kohottamiseksi.

Kurssilla oli mukana neuvoja Vuorinen ja myös Vuokselan paikallinenneuvoja.

Vuokselan maatalouskerholaisten näyttelyVirkkilän nuorisseuran talossa pidettiin näyttely ja ohjelmallinen tilaisuus

syyskuun 21. päivänä.Näyttelyyn osallistui 5 kerhoa ja palkinnot jakaantuivat kerhojen kesken

seuraavasti:1) Virkkilän kerho, 2) Noisniemen, Ruununvallan ja Uudenkylän kerho ja

3) Hirvisaaren kerho.Ohjelmaosuudessa kerholaiset esittivät kuvaelman ”Unelma ja todellisuus”.

Yllätyksen tilaisuuteen toi konsulentti Greetta Korpela innostaen puheen-vuorossaan kerholaisia aktiiviseen toimintaan.

Lopettajaispuheenvuoron piti maatalousneuvoja Juho Partanen kosketel-len maatalouskerholaisten saavutuksia ja lausui lopuksi. Teidän juurenneovat tässä maaseudussa, näissä kerhopalstoissanne. Vaalikaa rakkaudella näitäpieniä palstojanne ja suuremmiksi tultuanne kotipeltojanne ja saattakaa nehyvään kasvukuntoon. Silloin saatte elämällenne sisältöä, saatte tuntea hil-jaista ja vakavaa maamiehen tuntoa.

Lehti-ilmoituksiaVillankarstausta ja kehräystäToiminta jatkuu edelleen ja

töitä otetaan vastaan.T. JUVOSEN HUOPATEHDAS

Vuosalmi

Suvannon Seutu: Sakkolan, Metsäpirtin ja Vuokselan pitäjälehtiKahdeksan numeroa vuodessa, vain 25 euroa / vuosikerta.

TILAA OMA LEHTI!

Valtionrautateidenpuutavaraostot

talvella v. 1930 - 1931Valtionrautateiden ostoja koskeva

kuulutus oli jaettu asemille,pysäkeille, varastoihin, varikoille

ja puutavarakirjanpitäjille jakehotettiin halukkaita halkojen,ratapölkkyjen y.m. puutavarainhankkijoita tutustumaan sen ja

uusien hankintamääräysten n:o 23sisältöön sekä tekemään

tarjouksensa kuulutuksessamäärätyksi päiväksi.

Helsingissä, rautatiehallituksenvarasto-osastossa 4.9.1930

Toimeksi saanut:Olof Larsson


Syksy on saapunut ja illat pimenty-neet. Paikoin on jo ensihallat kosket-taneet kasvustoja etelässäkin. Kesämonine tapahtumineen on myös ta-kanapäin ja katseet kohdistuneet lop-puvuoteen. Ajan hermolla pysyminennäin eläkeläisenäkin vaatii eri tiedo-tusvälineiden kautta tulevan infor-maation seurantaa. Tietotulva on run-sasta ja yhä enenevässä määrin olensiirtynyt netin kautta tulevan valikoi-dun infon seurantaan. Toki paperinatulevien lehtien osalta seurailen kar-jalaisuuteen liittyvää antia. Karjala-lehti on minulle tullut jo parin vuosi-kymmenen ajan. Olen toki lukenut leh-teä aiemminkin lapsuuskodissani.

Vpl. Pyhäjärvi-lehti tulee myös lu-ettua kannesta kanteen. Elokuun nu-mero tuli luettua tosi tarkasti, koskasiinä oli monipuolisesti kerrottu hei-dän kesän erilaisista tapahtumistaunohtamatta erilaisia dokumenttejaentisistä ajoista ja paikoista.

Helteinen kesä onnyt ohitse ja on

sadonkorjuun aika...

Toivottavasti lehtien lukijoiksi jatilaajiksi saadaan entistä enemmänsodan jälkeen syntyneitä karjalaisjuu-risia nuoria. Sama toivomus kohdistuuluonnollisesti Suvannon Seutu-lehdentulevaisuutta kohtaan. Lehtien sisältöja rakenne kannattaisi aika-ajoin käy-dä kehitysmielessä läpi ja ottaa nuo-remman sukupolven ajatukset ja toi-veet huomioon. Lehtien pitäisi entis-aikojen tietojen lisäksi elää tätä päi-vää ja myös kohdistaa katseet lähitu-levaisuuteen.

Vuokselan osalta keskikesän tapah-tumat ovat keskittyneet kotiseutumat-kailuun ja käynteihin erilaisissa mui-den järjestämissä tapahtumissa kuinmyös pitäjäkohtaisten karjalaseurojentarjontaa hyödyntäen.

Eräs asia on minua mietityttänyt vii-me aikoina. Haluaisin selvittää lähi-sukuni evakkomatkojen reitit ennenlopullista sijoittumista. Oman perhee-ni osalta voisin aloittaa ja tietoni ovatvarsin puutteelliset. Omat muistikuva-ni eivät riitä yksityiskohtaiseen selvit-tämiseen.

Reino Äikiä oli tehnyt hyvän selvi-tyksen viime Pyhäjärvi-lehdessä ”Kor-vauksista evakoille”. Valitettavastivielä tänä päivänä esiintyy jopa yksit-täisten karjalaisten kertomana, ettäsaimmehan me täydet korvaukset me-netetystä omaisuudestamme. Emmeme voi vaatia maitamme takaisin. Näil-le kertojille sanoisin, kannattaisi lu-kea Reinon teksti ja hankkia oikeaatietoa ennen kuin laskee ”sammakoi-

ta suustaan”.Vuoksela-Seuran arkistosta löysin

Vuokselan osalta selvityksen, mitentalvisodan jälkeen tilat ja kiinteätomaisuuden arvioitiin jo kevääseen1940 mennessä korvausasioiden jatko-käsittelyä varten.

Tässä lehdessä on teksti ja kuvaker-tomus Vuokselaan tehdystä kotiseutu-matkasta. Matka oli entiseen verrattu-na poikkeuksellinen. Tutustukaapaaiheeseen tarkemmin.

Luonnonvoimille emme mahda mi-tään; sen me totisesti koimme itse pai-kanpäällä Kannaksella. Matka oli kui-tenkin hyvin onnistunut ja olemmepositiivisia kokemuksia rikkaampia.Vuokselan kirkolle Virkkilään kauttamenevä tie oli kuin lentokenttä. Niintasaiseksi lanattu, että emme alkuunuskoneet näkemäämme. Perjantainvastaisena yönä raivonnut ja tielle kaa-tuneita puita raivattiin pois jo aamu-päivän aikana. Tosi nopeaa toimintaa.Liekö Vuokselan kirkolla olevan va-paa-ajan omistajalla olleen osuuttaasiaan. Pääsimme kirkon läheisyyteenja loppumatkan pujottelu puiden altatai päältä onnistui. Tyylipisteitä ei jaet-tu, sillä tavoite oli kuitenkin kaikillayhteinen, päästä kirkolle ja hautaus-maille.

Kotiseuturikasta syksynaikaa leh-den lukijoille!

Taisto Virkkip. 0400 – 576 722

[email protected]

Vuokselan Noisniemen nuorisoseuran talo Kontulassa oli monien tapahtumien pitopaikka. Kuva otettu v. 1925jostakin tapahtumasta; lieköhän äitienpäiväjuhla? Tarkempia tietoja kuvista ei ole käytettävissä. Kuviin liittyvättarkemmat tiedot entiseen tapaan Virkin Taistolle.


Sakkolan Osuuskaupan 30 ensimmäisestä vuodesta on aikanaantehty lyhyt historiikkikirjanen.

Sen 84 sivuilla esitellään toiminnanalkuvaikeuksia ja ensimmäisiä kasvunvuosikymmeniä tekstillä, numerotau-lukoilla, kuvilla ja kaupallisilla ilmoi-tuksilla. Sisältöön kuuluu myös kaksitunnetun paikallisen kirjailijan A Aa-van runoa, joista osuuskaupan 30-vuo-tisjuhlaan 7.8.1938 tehty juhlaruno ontoisaalla tässä lehdessä.

Kirjan tekijäksi on kanteen jälkikä-teen kirjoitettu J Halonen, painopaik-ka on Kaakkois-Karjalan KirjapainoOy Käkisalmi ja painovuosi 1938.Koska Sakkolan historiaa - kirjassa onkerrottu myös osuuskaupan vaiheita,esitellään seuraavassa lyhyesti 30-vuotishistoriikin niitä osia, jotka pi-täjähistoriassa ovat jääneet vähemmäl-le.

Katsaus Sakkolan henkiseenja taloudelliseen tilanteeseen1800-luvun lopulla

Historiallisena katsauksena todetaanpaikkakunnan väestön eläneen 1800-

Sakkolan Osuuskauppa r.l.30 vuotta

13.4.1908 – 13.4.1938Kaakkois-Karjalan

Kirjapaino OsakeyhtiöKäkisalmi 1938

Osuskauppatoiminta alkoi Sakkolassayli 100 vuotta sitten

luvulla lahjoitusmaatalonpoikina.Työvoima jouduttiin käyttämään ho-vin töissä eikä omien peltojen tehok-kaaseen viljelyyn riittänyt voimia.Hiellä ja vaivalla ansaitut rahat meni-vät veroina ruunulle ja hovin paroo-nille. Lisäverojen pelossa ei moni erääyrittänytkään kohentaa omaa oloaan.

Lisäansioita saatiin läheisestä mil-joonakaupunki Pietarista. Siellä olikysyntää ja markkinoita kaikille mitämaasta, metsästä ja vedestä irti saatiin.Paikkakunnan talouselämä ja maata-lous alkoivat kehittyä vasta 1887, kun

Suomen valtio sai lunastetuksi lampuo-tit vapaiksi venäläisistä sortajistaan.

Merkittävän sysäyksen paikallisenelinkeinoelämän kehitykseen antoiViipurin läänin Maanviljelysseuran1888 Sakkolassa järjestämä maata-lousnäyttely. Paikkakunnalle käynnis-tyi oma maanviljelysseura 1895 ja senperustama rahasto alkoi myöntää hal-pakorkoisia lainoja maatalouden edis-tämiseen.

Osuuskauppatoiminnanalkuvaiheet

Edellisen vuosisadan kaupallisiaoloja Sakkolassa kuten muissakinKannaksen pitäjissä hallitsivat venä-läiset kauppiaat. Taloudellisen valis-tuksen leviäminen ja nouseva kansal-listunto rohkaisivat vähitellen paikal-lisia suomalaisia tulemaan rohkeastimukaan vähittäiskaupan harjoittajik-si.

1900-luvun alussa käynnistynytosuustoimintaliike nähtiin kaupallis-ten epäkohtien poistajana ja se vetimukaan laajat kansankerrokset. Sak-kolan alueelle perustettiin muutamas-sa vuodessa peräti neljä osuuskauppaa– 1906 Kiviniemeen, 1908 Petäjärvelleja Ruununvaltaan sekä Sakkolan kir-konkylään. Näistä vain Sakkolan kir-konkonkylään perustettu osuuskaup-pa selvisi jatkoon alkuvaikeuksista.Muut kolme vähäisillä pääomilla japienellä toimintapohjalla toiminuttaosuuskauppaa joutuivat lopettamaantoiminnan muutaman vuoden jälkeen.

Kirkonkylän asukkaat kokoontuivatoman osuuskaupan perustamiseen johelmikuussa 1907, jolloin hyväksyt-tiin säännöt ja valittiin hallitus, jäse-niäkin liittyi 68. Käytännön järjeste-lyt kestivät vielä vuoden, kun kokoonsaatiin 129 jäsentä ja kaupan ovet avat-tiin ostajille 13.4.1908, mitä pidetäänSakkolan Kirkonkylän Osuuskaupparl toiminnan alkamispäivänä.

Kaikki lähti muuten vaivattomastikäyntiin, mutta pääomien niukkuustuotti suuria vaikeuksia. Suorastaanpainajaisena koettiin yleisenä kauppa-

OsuuskaupanKiviniemenmyymälä.


tapana ollut velaksimyynti. Historii-kissa todetaan ”tulos supistuu olemat-tomiin kun osuuskauppa joutui osta-maan tavaransa luotolla ja myymäänvelaksi”. Ainaisen rahapulan kanssakamppailuun kyllästyivät monet hal-lintomiehetkin ja jäivät pois hallituk-sesta. Uskollisen jäsenistö piti kuiten-kin kauppansa pystyssä ja aina löytyitilalle uusia vastuunkantajia, jotkamenivät jopa henkilökohtaisesti taka-uksiin liikkeensä veloista.

Talkoovoimin oman katon alleRohkeat osuuskauppamiehet ryhtyi-

vät puuhaamaan omaa kauppataloa. Jatuumasta toimeen, ensin ostettiin Ha-paraisten kylästä kaupparakennus jaseuraavana vuokrattiin tontti kirkonvirkatalon maalta. Sitten olikin vuo-rossa todellinen muurahaistempaus,maaliskuussa 1913 yhden päivän ai-kana siirrettiin talkoovoimilla 12 kmpäästä kokonainen kaupparakennusuuteen paikkaan kirkkosillan viereen.Tämä suoritus osoittaa sitä yksimieli-syyttä ja oikeaa osuustoimintahenkeämikä paikkakunnalla on silloin vallin-nut.

Nyt uskoivat jo muutkin, että osuus-kauppa toimii vakavalla tavoitteella.Eri puolilta pitäjää liittyi uusia jäse-niä ja alkoi tulla pyyntöjä myymälöi-den saamiseksi muihin kyliin. Ensim-mäisenä toteutui helmikuussa 1914Riiskan myymälä ja syksyllä 1915oman myymälän sai Haitermaa. Seu-raavana oli vuorossa kahden osuus-kaupan yhdistyminen, kun 1916 Petä-

järven Osuuskauppa liittyi varoineenja velkoineen Sakkolan KirkonkylänOsuuskauppaan.

Sakkolan Osuuskauppakoko pitäjän alueelle

Toiminta laajeni koko pitäjän alu-eelle kun Sakkolan KirkonkylänOsuuskauppa vuonna 1917 osti talou-dellisiin vaikeuksiin joutuneen Kivi-niemen Osuuskaupan tavaravarastonja jatkoi kauppaa Kiviniemessä. Samatilanne toistui samana vuonna myösRuununvallan Osuuskaupalla, jonkatoiminnat Kirkonkylän Osuuskauppaosti ja piti siellä myymälää, vaikkaalue ei enää kuulunutkaan Sakkolaan.Pitäjänosuuskaupaksi laajentunutkauppa muutti 1920 sääntöjä, jolloinnimeksi otettiin Sakkolan Osuuskaup-pa rl. ja hallituksen tilalle tuli hallin-toneuvosto ja johtokunta. Samanavuonna valmistui myös uusi kauppa-talo, missä toimivat päämyymälä, kont-tori ja keskusvarasto.

Myymälöiden määrä kasvoi jälleen,kun Vilakkala sai 1920 ja Haparaistenkylä 1923 omat myymälät. Tavallisestikylämyymälät käynnistettiin ensinvuokrahuoneistossa, mutta muutamanvuoden jälkeen rakennettiin omatkauppakiinteistöt. Petäjärven asemal-la osuuskauppa aloitti 1923 jakelupai-kalla, mutta myynnin kasvaessa pää-dyttiin 1927 omaan liiketaloon. Vas-taavilla järjestelyillä avattiin 1926myös Lapinlahden jakelupaikka, jokakehittyi omaksi myymäläksi 1928. Ki-viniemen kasarmialueelle oli toivottu

osuuskaupan myymälää ja hanke to-teutui 1935, jolloin osuuskauppa ava-si kauppapaikan rakentamassaan kiin-teistössä. Kasarmilan myymälästä ke-hittyi lyhyessä ajassa myynniltäänosuuskaupan suurin sivumyymälä.

Monipuolista palveluaKun osuuskauppa oli rakentanut

myymäläverkoston pitäjän kattavak-si, se ryhtyi laajentamaan kaupallisiapalveluja. Uutta keskustoimipaikkaavoidaan jo nimittää tavarataloksi. Sii-nä toimi erillisten sekatavara-, ruoka-tavara-, rauta- ja kangasosastojen lisäk-si myös kahvila ja matkustajakoti. Jä-senkunnan luontaisia palvelutarpeitaedusti maataloustarvikkeiden myyntija maataloustuotteiden ostotoiminta.Jäsenkunnan viljatuotteita, perunoita,voita ja lihaa osuuskauppa välitti edel-leen tuotantolaitoksiin ja kulutuskes-kuksiin. Vuonna 1936 valmistui pää-myymälän yhteyteen oma teurastamoja viljanlajittelulaitteisto. Maatalous-tuote- ja tarvikekauppa edusti 1930luvun lopulla runsasta kolmannestakoko liikkeen myynnistä.

Osuuskaupan henkilökunnan luku-määrä kasvoi toimintojen laajentues-sa ja 1937 palveluksessa oli kaikki-aan 31 henkilöä, jotka kaikki on saatukirjassa samaan kuvaan ja esitelty niminimeltä. Mainittakoon vielä, että kir-jassa on lueteltu kaikkien 30 toimin-tavuoden aikana osuuskaupan palve-luksessa olleiden henkilöiden nimethevosmiehiä ja varastoapulaisiakaanunohtamatta.

Vakaa talous jakassa kunnossa

Huolimatta alkuvuosien vaikeistarahoitustilanteista osuuskauppa ontehnyt toiminta-aikanaan voitollisettulokset - vuotta 1925 lukuunottamat-ta. Tosin ensimmäisenä vuonna olityydyttävä vain 2 markan rahastosiir-toon. Liiketaloudellinen tulos eli puh-das ylijäämä oli 1930 luvun loppu-vuosina jatkuvasti yli 3 %.

Keskusliikkeiden kanssa järjestet-tiin suhteet siten, että 1913 osuuskaup-pa liittyi Hankkijan jäseneksi ja SOK:njäsenyys vahvistui 1915. Osuuskau-pallisen valistustyön tehostamiseksiosuuskauppa oli tilannut jo 1913 al-kaen Yhteyshyvä-lehden kaikille jä-senilleen.

Hallintoneuvosto vuonna 1928. Istumassa vas. M. Kekki, Mikko Kurikka, E.Männikkö ja Matti Laamanen, seisomassa vas. Juho Turkkinen, Juho Ten-kanen, Juho Meskanen, Matti Varvas, Antti Kuisma ja E. Raaska.


Varsinkin alkuvuosina hallinnossamukana olleet joutuivat tekemäänhenkilökohtaisia sitoumuksia osuus-kaupan puolesta, mutta onneksi heilläriitti uskoa asiaan. Tarkalla ja tarmok-kaalla toiminnalla rahoitustilanne saa-tiin vakautettua. Yhtenä vakavaraisuu-den osoituksena osuuskauppa sai1927 luvan perustaa oman pankin elisäästökassaoikeudet. Jäsenistön teke-mien talletusten avulla liike saavuttitäyden käteismaksukyvyn ja kerto-muksessa iloitaan kun hallituksen ra-hoitushuolet ovat häipyneet.

Paikkakunnan hyvien asioiden tuke-miseen Sakkolan Osuuskauppa osal-listui aktiivisesti mm tekemällä palkin-to- ja rahalahjoituksia toimialueenmaamies- ja maatalousseuroille, ravi-kilpailuihin ja urheilutoiminnan edis-tämiseksi. Erityisesti mainitaan osuus-kaupan antama taloudellinen tuki Las-tenkodille ja Olympialaisrahastollesekä Sakkolan Suojeluskunnalle, jol-le osuuskauppa eräiden historialähtei-den mukaan lainasi 10 000 markkaaaseiden ostoa varten.

Jäsenistö, hallinto ja johtoVuoden 1937 lopussa osuuskaupal-

la oli 1382 jäsentä, joista naisia vainvajaa kymmenesosa.

Valtaosa jäsenistöstä oli maanvilje-lijöitä kuten myös kaikki yhdeksänhallintoneuvoston jäsentä. Myymälä-neuvostojen 121 jäsenen joukkoon olikelpuutettu jäsenistön rakenneosuut-ta vastaavasti 9 naista, joten siitä setasa-arvotilanne on lähtenyt liikkeel-le.

Hallinnon puheenjohtotehtävissäovat kolmen vuosikymmenen aikanatoimineet seuraavat henkilöt: Halli-tuksen puheenjohtajina Israel Maasa-lo 1908 – 1909, Matti Pitkänen 1909– 1911 ja Vilho Paaso 1911- 1919.Sääntömuutosten jälkeen hallintoneu-voston puheenjohtajina toimivatMikko Kurikka 1919 – 1931 ja MattiLaamanen 1931 alkaen. Edesmenneis-tä pitkäaikaisista ja ansioituneista hal-lintomiehistä on kirjoitettu lämmin-henkiset muistosanat.

Toiminta-aikanaan osuuskaupallaon ollut kuusi liikkeenjohtajaa. Heis-tä ensimmäisen Pekka Vainion toimi-kausi 1908 kesti vain vajaan vuoden,toinen johtaja Yrjö Luukko oli tehtä-vässään 1908 – 1912, seuraava johta-ja Juho Pulli olikin jo kahdeksan vuo-

den ajan 1912 – 1919. Uusien sääntö-jen mukaisena toimitusjohtajana aloit-ti 1920 Vilho Paaso ja hänen jälkeen-sä 1925 jatkoi Vilho Korjus. Vuodesta

Tämä seutu on karuinta Kannaksen,se on entistä Pietari-tietä,tämän kautta on kulkue köyhienelon rahteja saanut viedä.Tämä kansa on kurjin kulkenut,kuni, kerjäten varta vasten,se on ropotti-hoveissa rukoillutja ovilla kauppiasten.

Tämä seutu on karuinta Kannaksen,sit’ on kuljettu kehnoin valjain,ja kattarat täällä kasvaentoi tähkäpäitänsä paljain,mukas untansa multa kotoinensuku vieraista leivän haali,nääs Venäjä oli niin jauhoinenja sen helposti kasvoi kaali.

Tämä seutu on karuinta Kannaksen,sen on olonsa täynnä syytä,se on vihreät kultansa metsienkuni sokkona saattanut myydä.Mitä muistamme poluilta paimentenja honkien huminasta,sen Amrumme myivät kuin kenkätenjo pennistä muutamasta.

Juhlaruno Sakkolan Osuuskaupan30-vuotisjuhlaan 7. 8. -38. Kirjoittanut A.Aava

Mutt’ ei sortunut heimo sittenkään,ei ollut se koskaan vainaa,vain isien täällä jälkiäänne muistojen kivet painaa.Uus’ polvi on kansaksi kasvanut,kuni kutsuttu varta vasten,ja kotvan on päivä paistanutjo elämän teille lasten.

Tämä seutu on karuinta Kannaksen,se on raskasta rahtitietä,mene tiedä, kuin polvi nykyinenolis kuormat jaksanut viedä,se tuskin tyytynyt kulkemaanolis kehnoin vaattehin, valjain, ja ruoskan iskuja ottamaan,kuni tuomittu, seljin paljain ?

Sitä kysymme tänään epäillenoman itsemme kestävyyttä,mik’ on muotonsa muinaisten jälkien,se sekään ei ole syyttä:lie isämme silloin aatelleetvain huomishetkeä lasten - mitä muusta, kuin äyräät on säilyneet ja on omamme varta vasten.

1932 alkaen toimitusjohtajana toimiAapro Tanninen.

Osmo Tuokkoosuuskauppamies

1950-1990-luvuilta

Siirtomaa- eli sekatavaraosasto.


Koirasen serkut ovat parina ai-kaisempana kesänä kokoontu-neet, ja viime kesänä päätim-

me, että tämänvuotinen kokoontumi-nen järjestetään kotiseutumatkan mer-keissä.

Matka alkoi 3.7.2010 Tampereelta,josta bussiin nousi 17 henkeä, ja Tuu-loksesta vielä viisi, jolloin joukko olikoossa. Ikähaitari oli 79 vuotta – 9,5kuukautta. Sää suosi, niin kuin tänäkesänä varmaan lähes kaikkia matka-laisia.

Matka Suomen puolella meni muka-vasti, kahvitauko pidettiin Vaalimaal-la ennen tullia. Siinä viivähtikin puo-litoista tuntia, mikä oli sangen koh-tuullista. Matkan jatkuessa tiet huo-nonivat niin että tuntui kuin olisi pe-runapellolla ajettu. Tuttuja nimiä vi-lahteli, Hotokka, Muolaa ym. Kivinie-meen saavuttaessa ihmettelimme väenpaljoutta; kesäinen sää oli houkutel-lut paikallista väkeä liikkeelle.

Majoituimme Losevoon, joka olipositiivinen yllätys viimekertaisen,vuoden 1998 käynnin jälkeen. Kaikkitoimi huoneissa, tv, jääkaappi, suih-kut jne. Myös ruoka oli hyvää, se meil-le maistuikin pitkän automatkan jäl-keen. Kokoonnuimme ruoan jälkeenisolle terassille muistelemaan entisiäaikoja. Me vanhemmat serkut Kaija,Terttu ja Raija, kerroimme nuoremmil-le serkuille puolisoineen lapsuutem-me ajoista. Suuria osa oli ensimmäistäkertaa Karjalassa. Mukana oli myöslapsia kolmessa polvessa, joille kaik-ki oli uutta. Lauloimme Karjalaistenlaulun, jonka jälkeen kukin tahollaanlähti tutustumaan ympäristöön. Käve-limme kosken partaalla ihmetelleenvesiskoottereiden temppuilua ja me-lojia, mutta ennen kaikkea ihastellenkosken komeutta, joka on ennallaan.Kauppojakin oli tullut lisää, jotainsieltä toiset löysivätkin. Kalakauppatuoksuineen ihastutti, mutta niitä eitietenkään voinut mukaansa ottaa.Kalastajillahan on upeat kalapaikatkoskessa. Iltaa istuttiin vielä ja tarinoi-tiin, miehiltä jäi jopa jalkapallon MM-kisat seuraamatta.

Terveisiä HaitermaastaKatri Koirasen jälkipolvien kotiseutumatkalta

Aamulla 4.7. pääsimme ajoissa mat-kaan. Ensimmäinen kohteemme oliViiksanlahti ja tsasouna. Ihailimmekaunista kirkkoa ja pihaa, joka olikukkaistutuksineen ja patsaineenmuuttunut edellisestä käynnistä. Seu-raavaksi menimme mummomme Kat-rin lapsuuskodin pihalle. Polku sinnelöytyi, vaikka vähän piti etsiäkin. Pi-han entiset omenapuut aukiolla, mut-ta kivijalkaa ei enää löytynyt. Entinenarmeijan leipätehdas oli ränsistynyt jajotain kuoppia pihaan kaivettu, liekötulossa uusia rakennuksia, vaikka työ-maalla ei ketään näkynyt. Sieltä mäenpäältä on aiemmin pilkottanut myösSuvanto, mutta puut ovat kasvaneeteikä sitä näkymää enää ole. Nuoretkyllä sanoivat tuntevansa historianhavinaa.

Haitermaahan seuraavaksi, joka olimatkan tärkein kohde meille. Katri-mummolamme paikkaa katsomaan.Entisen meijerin kohdalta ei enää pääs-tykään radan yli, joten ajoimme ase-malle asti. Sieltä olikin jo vaikeampireittiä löytää, kun sinne oli rakennet-tu jos jonkinlaista hökkeliä. Irtokoi-rat siellä meitä vähän ahdistelivat,mutta selvisimme niistäkin ja löysim-me kyllä mummolan paikan, mutta sii-hen oli myös rakennettu ja aita pihas-

sa, joten kivijalkaa ei löytynyt, kunemme voineet mennä alueelle. Haikei-na siinä katselimme ja muistelimmemenneitä. Ennen aina allekirjoittanutkipaisi mummolaan pellon reunaamyöten ison kuusen ja riihen (jokavähän pelottikin) ohi. Nyt ei siitä pääs-syt, kun harmaat varastot, tai mitä lie,täytti paikat.

Vanhalle Sakkolan kirkolle vieväl-le maantielle päästyämme löysimmeminun kotitaloni helposti. Talo lieneeminun tietämäni mukaan ainut pys-tyyn jäänyt talo Haitermaassa talviso-dan ja jatkosodankin jälkeen. Talo onpidetty kyllä hyvässä kunnossa – en-simmäisellä käynnillä se olii vihreä javähän ränsistynyt, toisella kerrallakäydessämme oli maalattu vaaleanpu-naiseksi ja uusittu katto ym, ja nyt talooli maalattu ruskehtavaksi. Pihassahieno hirsisauna meidän entisen sau-nan paikalla. Samaan pihapiiriin oliaidattu myös hieno tiilitalo, johon olimyös tehty nyt toinen kerros hirsistäja torni. Ketään ihmisiä ei ollut pai-kalla. Se oli harmi, sillä serkkuni ovattavanneet entisen talon asukkaita ai-kaisemmalla käynnillä, ja heitä olikovin kestittykin ja saivat tietää, ettäemännän poika, merikapteeni, on uu-den talon isäntä. Haikeana katselin

Osa matkalaisia Tertun kotitalon edessä.


kotiani, joka ei kuitenkaan enää olekotini, tietäen myös, että enää en ehkätule sitä näkemään.

Palasimme bussille ja jatkoimmematkaa Sakkolan kirkolle. Kirkon ra-pulla vietimme pienen hartaushetken.Kaija-serkun pojanpoika Otto lukiRaamatusta Ps 71:14-18 ja Markus4:37-40, ja Kaija puhui ja veisasimmesuvivirren.

Sitten alkoikin kotimatka Viipuriakohti. Pysähdyimme vielä Eskolanmä-en kohdalla, jossa Lauri ja Aili Koira-sen pojat kävivät äitinsä kotipaikalla.Viipurin Pyöreässä tornissa söimmemaittavan aterian. Osa teki ostoksiakauppahallissa, osa ehti vähän katsel-la maisemia, ja kyyti kohti kotia jat-kui. Tullissa koeteltiin hermoja, kol-me tuntia kesti, kun luukkukin lyötiinvälillä kiinni. Nuoremmat eivät oikeinymmärtäneet, meille muille se ei ollutuutta.

Kun pääsimme Suomen puolelle,matka tuntui kuin oltaisiin pumpulis-sa ajeltu. Bussi oli hyvä ja kuljettaja-na erinomainen Pekka.

Meillä oli lyhyt aika tällä matkalla,mutta kaikki olivat siihen silti tyyty-

Tertun kotitalo ja samassa pihapiirissä oleva uusi tiili/hirsitalo.

väisiä. Nuoret (50-60 vuotta ja nuo-remmat) sanoivat, että oli avartavamatka. Halusimme näyttää heille juu-remme ja toivomme, että karjalaisuusheidän kauttaan edes jossain muodos-sa jatkuisi.

Tänä kesänä Yle on myös lähettänytpaljon ohjelmaa Karjalasta ja karjalai-

suudesta. Harras toiveemme on myös,että Haitermaa-kirja valmistuisi pian,jota voisimme myös nuorille esittää,jotta kiinnostus kotiseutuumme säilyi-si, kun emme ole lukemassa ja kerto-massa heille.

Terttu Pappinen (Koiranen)

Olimme heinäkuun lopulla perhe- ja sukulaisporukalla Sak-kolassa. Mukana oli kolmen

sukupolven edustajia, useimmat ensi-kertalaisia. Miten päästä Kaarnajoel-le, Vilakkalaan, Taipaleeseen?

Suomalaisella bussilla sinne ei teit-ten kunnon takia pääse. Takseilla oli-si päässyt, mutta olisimme silloin ol-leet kuudessa eri autossa. Oppaita eiolisi riittänyt joka autoon. Koko ryh-mä olisi ollut erillään toisistaan. Mi-nulle kerrottiin henkilöstä, joka olivuokrannut Pietarista bussin ja käy-nyt ryhmänsä kanssa sillä Taipaleessaasti. Sain yhteystiedot ja suomenkie-lellä tilaus hoitui.

Auto saapui ajallaan. Kuljettaja olimukava. Vaikka hän puhui ainoastaanvenäjää, eikä meistä kukaan, asiat hoi-tuivat ja pääsimme juuri sinne, minne

Pietarilaisella bussillapäästiin Taipaleeseen

pitikin. Varsikin tie Kaarnajoelta Tai-paleeseen oli huonossa kunnossa. Ai-kaa se vei, mutta bussi mennä kolkut-teli eteenpäin. Pääsipä jopa ennen Tai-paleen kylää hiekkamäen ylös! Lap-set vieroksuivat aluksi hieman bussia,joka oli täysin erilainen kuin suoma-laiset bussit. Loppumatkalla he jo is-tuivat peräpenkillä, kun ”bussi hyp-pyytti niin hyvin!”

Me koimme tämän bussikyydin po-sitiivisena. Olimme kaikki samassakyydissä, opastukset hoituivat ilmanmikrofoniakin. Olimme tietysti väsy-neitä yhdeksän tunnin matkanteon jäl-keen, mutta Vuoksen vesi virvoitti.

Asiasta kiinnostuneille annan mie-lelläni lisätietoja.

Leena [email protected]

Sakkola-Seura:Vierailu SotamuseonTalvisota-näyttelyyn16. syyskuuta 2010.

Kokoonnumme kello 12.00lounaalle, paikkana on

lounasravintola Kolme Liisaa,osoite Liisankatu 14.

Kello 14.00 aloitammeSotamuseolla opastetun

tutustumisenTalvisota-näyttelyyn.

TerveisinVäinö Meskanen,

Sakkola-Seuran varapj.040-7430805


Kesällä 1990 kävimme ensim-mäisellä Karosen perheen ko-tiseuturetkellä luovutetulle

alueelle Karjalan kannakselleSakkolaan.Tänä aurinkoisena kesänäheinäkuussa oli suuri kunnia tehdä 20-vuotismatka sinne Sipilänmäen Karos-ten synnyinseudulle.

Nuoran Markun kuljettamana mat-kaan lähteneistä moni oli syntynytSakkolassa ja suuri osa oli nuoria en-sikertalaisia, jotka olivat kiinnostunei-ta näkemään, missä heidän esivanhem-pansa olivat syntyneet ja kasvaneet.

Matkaa oli toivottu kesällä 2008Pernajassa pidetyssä Karosten kesäta-paamisessa. Jo aiemmin 1997 Sakko-laan suuntautuneen matkan sukukoko-us pidettiin siellä Sipilänmäellä, mut-ta tällä kertaa kokoukseksi katsoim-me riittävän kotiseudun valokuvaami-sen, josta pidämme valokuvanäyttelynseuraavassa kesätapaamisessa.

Suurin osa matkaajista oli sukujuu-riltaan Sakkolan Kirkonkylän koulu-piirin alueelta, joten retketkin suun-tautuivat Sakkolan kirkolle, jonne las-

Kotiseutumatkoja Sakkolaan 20 vuotta

Sakkolan sankarihaudalla vas. Kert-tu, Maire, Sirkka ja Irja.

kimme luonnosta keräämämme kukatsankarivainajien muistomerkille. Mat-ka jatkui Sakkolan uudelle hautaus-maalle, jossa löysimme aiemmin isäniosoittaman Karosen suvun hautapai-kan, jossa hiljennyimme hetkeksi muis-telemaan menneitä sukupolvia. Sipi-länmäelle saavuttuamme menimmeLaamaselle, jossa aiemmin tapaamam-me asukas Vladimir otti tulijat iloise-na vastaan. Sieltä astelimme HynnänAmalian mökin seutuville, mistä evak-koon lähtenyt Irja Rauhala kertoi sipi-länmäkeläisten lähteneen evakkomat-kalle kesällä 1944. Sitten kotitietä pit-kin Karoselle, missä myös tapasimmetalon nykyiset kesäasukkaat, tulkkinameille toimi kielitaitoinen Leena Hie-talahti. Siellä saimme lämpimän vas-taanoton ja nautimme kauniista pihastaja kypsistä ahomansikoista.

Käkisalmi ja linna olivat myös koh-teenamme, joten samalla kiertelimmetorinkin alueella.

Sieltä matka jatkui levähdyspaikal-le, jossa saimme Markun keittämätkahvit ja makkarat. Nautinnollisen

hetken ansiosta iloinen matkaseuruetaas jaksoi Nuoran mäelle Petäjärvelleja uimaan lämpöiseen Lännäjärveen.Petäjärvellä tunnetun “Markun kau-pan” antimet saivat myös matkalaisil-ta myönteistä palautetta.

Iltaruokailun jälkeen lähdimme vie-lä taksilla Sirkka Väisälän lapsuudenkodin Kasarmilan seutua katsomaan.Siellä henkilökunnan asuintalot olivattuhoutuneet, vain huonokuntoinenUpseerikerhon rakennus oli korkeanaidan ympäröimänä paikallaan. Päi-vämme oli pitkä, mutta erittäin antoi-sa, joten uni maittoi iltauinnin jälkeenhotelli Losevon pehmeillä vuoteilla.

Kolmipäiväisen matkamme päät-teeksi Viipurin torilta vielä tuliaisiksikorit ja luudat kainaloon.

Kiitän sydämellisesti kaikkia mat-kalla mukana olleita kaikin puolinhyvin onnistuneesta matkasta ja kii-tokset hyvälle kuljettajallemme Mar-kulle!

Maire Kanervisto

Laamasen laveat pellot.Valokuvat Heikki Santasalo.

Serkukset Eija-Leena, Johanna, Merja ja Kati nauttivat Kiviniemen koskenmaisemista.


Puuristi on uudelta hauta-usmaalta Karosen suvunhauta-alueelta.

Sirkka Väisälä Kasarmilassa kotitiellä.

Sireenimajan paikalla Karosen pihapiirissä.

Markun makkarat ja Mairen kakkarat tekivät kauppansaretkitauolla.

Aina ei kannata mennä merta edemmäs kalaan: Sak-kola-Seuran väki retkeili 30.8.2010 Helsingin Vuosaaressa. Retkeläiset kokoontuivat Vuosaaren met-

roasemalla, josta siirryttiin kahville ja turinatuokiolle vii-dellä autolla Villa-Ullakselle Pikku Kallahden rannalle.

Retken johtaja Väinö Meskasen ja paikkakunnan erikois-tuntija Eino Systän opastuksella tutustuttiin kävellen hie-non Aurinkolahden asuin ympäristöön ja pitkään hiekka-rantaan. Retki päättyi Mustalahden poukamassa sijaitsevaanravintola Kampelaan, joka on tunnettu herkullisista kala-keitoistaan. Miellyttävä oli syysretki ja iloiset retkeläiset.

Teuvo Kuparinen

Sakkola-Seuran väki kävisyysretkellä Vuosaaressa

Vuosaaren rantahietikkoa elokuun 2010 päättyessä.

Retkeläiset yhteispotretissa Mustalahdessa.

Retkeä luotsasivat Väinö Meskanen (oik.) ja Eino Systä(vas.)


Hovinkylä-Ojaniemi-kirjaan kootaan

aineistoaKeväällä perustettu työryhmä kokoaa parhaillaan uutta koulupiirikir-jaa Sakkolan kylistä Hovinkylä-Ojaniemi. Kirja tarkoitus julkaista ensikesänä 2011. Vuosi on merkkivuosi, sillä Hovinkylä tulee satavuoti-aaksi ja Hovinkylä-seura 90-vuotiaaksi.

Kirjan aineiston pohjana on jo Hovinkylä-seuran kolme aiemmin jul-kaisemaa teosta, joista yhdessä on myös Ojaniemen asioita. Tuleva uusikirja on tarkoitus tehdä kovakantisena ja samantyyppisenä kuin Sakko-la-Säätiön aiemmin julkaisemat kyläteokset.

Kirjatoimikunnan kokoonkutsujana on Soini Hartikainen. Toimikun-nan muiksi jäseniksi on nimetty Seppo Jyräs Nokialta sekä ojanieme-läisjuuriset Maija-Liisa Lamppu ja Riitta Nikkonen Raisiosta, sekä Lem-päälästä Antti Hynnä ja Marjo Ristilä-Toikka. Lisäksi moni muu henki-lö on lupautunut mukaan aineistonkeruuseen ja auttamaan kirjan teos-sa.

Nyt on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että kaikki Hovinkylän ja Oja-niemen asioista tietävät ryhtyvät kaivelemaan arkistojaan, haastattele-maan sukulaisia ja etsimään kaikkea mahdollista tietoa kylän ja kylä-läisten elämästä.

Tarkempia tietoja asiasta antavat sekä valokuvia, kertomuksia ja yh-teystietoja muihin asioista tietäviin vastaanottavat kiitollisina ainakin:

Soini Hartikainen, Jähkyentie 66, 14700 Hauho,[email protected]. Puh. 0400 -207 844, (03) 675 1482.Maija-Liisa Lamppu, Kerttulantie 1 D 79 , 21200 Raisio,[email protected]. Puh. 050-5111495, (02) 4381 913.Riitta Nikkonen, Karrolantie 15, 21200 Raisio,[email protected]. Puh. 050 -3511 543, (02) 4381 811.Seppo Jyräs, Vaarnatie 12 C 15, 37130 Nokia,seppo.jyrä[email protected] . Puh. 0400- 954 063, (03) 3415 418.

KIVINIEMI-kirjan

aloituskokousLempäälässä

la 25.9. klo 13.Kaikki Sakkolan Kiviniemen

kyläkirjan teosta ja materiaalin-keruusta kiinnostuneet, tervetuloa

Lempäälän Ehtookotoon(Katepalintie 9, Lempäälä)

lauantaina 25.9.2010 klo 13.Keskustellaan kyläkirjan sisäl-

löstä, työnjaosta ja mietitään yh-dessä henkilöitä ja tahoja, joilta

aineistoa kirjaan voisi löytyä. Otamyös mukaasi valokuvia yms.aineistoja; kaikki tarjolle tuleva

tallennetaan museon jaSakkola-Säätiön arkistoon.

Tiedustelut:* Marjo Ristilä-Toikkap. 040 730 [email protected] Hynnä* p. [email protected]* Hannu Turkkinenp. 040 581 [email protected]

Laatokan puolustuksen perin-neyhdistys kokoontui Ilomant-sissa 13.8. - 15.8.2010.

Lauantaina oli opastettu retki Ilo-mantsin maisemissa. Laatokan veteraa-nit, heidän omaisensa ja ystävänsä sekäLaatokan puolustuksen kalliista perin-nöstä kiinnostuneet tutustuivat mm.raudanvalmistuksen historiaan, savot-tamuseoon, sotahistoriallisiin näytte-lyihin sekä taistelupaikkoihin, joidenjoukossa olivat maisemat, joissa käy-tiin vuoden 1944 torjuntavoittotaiste-lut. Lisäksi oli hiljentyminen Hattu-vaaran tsasounassa ja käynti Parppein-vaaran Runokylässä, Runopirtissä jaRajakenraalin majan uusituissa näyt-

Laatokan puolustajat tapasivat Ilomantsissatelyissä.

Sunnuntain ohjelmassa oli yhdistyk-sen vuosikokous ja Joensuussa ennenkotimatkaa kunniakäynti ja seppe-leenlasku Korpisoturi -monumentilla.

Pääskynpesässä pidetyssä vuosiko-kouksessa perinneyhdistyksen pu-heenjohtajaksi valittiin edelleen Erk-ki Marttila Turusta. Varapuheenjohta-jana jatkaa Seppo Vainikka Imatralta.Muut johtokunnan jäsenet ovat: Tuu-re Matikainen (Riihimäki), Ilpo Kais-laniemi (Turku). Erkki Ristolainen(Turku) ja sihteeri rahastonhoitaja Rai-li Jantunen (Heinola).

Paula Penttilä

SUVANNON SEUTUon HYVÄ LAHJA

jälkipolville jamuille läheisille

Tilaa oma pitäjälehtipuh. 040 730 2622

Kahdeksannumeroa vuodessa

karjalaista asiaa,historiaa, muistoja ja

nykypäivää.


Kasarmin kainalossa -kirja julkistettiin Sakkola-juhlilla

Sakkolan pitäjäjuhlilla Vesilah-dessa 1.8. julkistettu Kasarminkainalossa-kirja on Sakkola-

Säätiön julkaiseman kyläkirjasarjankahdeksas teos. Se kertoo ”VennäinValkjärven”, Viiksanlahden ja Kasar-milan kylistä.

Valkjärven rantamille 1920-luvunalussa rakennettu Kiviniemen kasarmi

Valkjärvi, Viiksanlahti ja Kasarmilasaivat yhteisen kyläkirjansa

toi alueelle väkeä eri puolilta Suomeaja samalla antoi elantoa paikalliskyli-en asukkaille erilaisten tarvikkeidenja palvelujen tarpeen muodossa. Ka-sarmilaisten ja kylien asukkaiden kes-ken oli kaikin puolin vilkasta kanssa-käymistä ja yhteisiä harrastuksia.

Kirjan esittelivät kustantajan edus-tajana Sakkola-Säätiön hallituksen pj.Hannu Turkkinen ja kirjatoimikunnas-ta pj. Airi Uosukainen. Hän kiitteli”Kasarmin lasten” puolesta sitä, ettäalueen elämästä saatiin vielä kirja ai-kaiseksi. Kasarmilassa lapsuuttaanviettäneet armeijan henkilökunnanlapset ovat itse pitäneet kokoontumi-siaan jo muutaman vuosikymmenenajan.

Kirjan Valkjärven osuuden koosta-misesta on huolehtinut Eero Kukkotyöryhmineen. Häneltä tuli myös eh-dotus kirjan nimeksi, Kasarmin kaina-lossa.

Kirjan valokuvamateriaalin yms. do-kumenttien taltioinnista on huolehti-nut Antti Hynnä Sakkola-Säätiöstä, jaaineiston koostamisesta kirjaksi, ulko-asusta ja taitosta on vastannut MarjoRistilä-Toikka.

Lähes 450-sivuinen Kasarmin kaina-lossa -kirja kertoo paikkakunnan elä-mänmenosta aina vuoteen 1944 saak-ka. Mukana on runsaasti valokuvia, jakarttojen avulla jokaisen kylät talotasettuvat paikalleen. Tuvasta tupaan -osuudessa esillä ovatkin kaikki alueel-la asuneet perheet. Kirjan lopussa onvärikuvaosio kylien nykymaisemista.

Kirjan hinta on 40 euroa. -MRT

Eero Kukko kokosi kirjaan tietoajuuriltaan ns. Vennäin Valkjärveltä.

Ksarmilan ja osin Viik-sanlahden osuuteen ma-teriaalia kokosivat Ka-sarmin lapset, aikanaanKasarmilassa lapsuut-taan viettäneet henkilöt.Työryhmästä kuvassaMarja Saksa (vas.) Loh-jalta ja Ole TarvonenTurusta sekä Kari Nur-mi (oik.) Helsingistä jaAiri Uosukainen Hä-meenlinnasta. Porsas-maskotin kanssa kuvas-sa myös rouvat Anna-Maija Nurmi ja AnjaTarvonen.


Tämänvuotinen Hovinkyläseu-ran retki tehtiin Eija Hintikanja Maija Halisevan aloitteesta

13.6. Mänttään. Kokoonnuimme ensinlounaalle Autereen tupaan, joka on ni-metty suomalaisen puunveiston mes-tarin, kuvanveistäjä Hannes Autereenmukaan. Rakennuksen kuistilla ja si-sätiloissa on esillä hänen veistotaidet-taan. Paikan päällä seuraamme oli tar-koitus liittyä kunniavieras, edellisenäpäivänä 89 vuotta täyttänyt hovinky-läläinen, nykyisin Mäntässä asuvaEino Ahlberg, mutta hän oli valitetta-vasti sairastunut, joten hänen neljä ty-tärtään sekä veljensä edustivat Ahlber-geja.

Lounaan jälkeen tutustuttiin lähei-siin Gösta- ja Gustaf-nimisiin Serlachi-us-museoihin. Joenniemen kartanossa,samassa pihapiirissä Autereen tuvankanssa sijaitsevassa Göstä-museossaon esillä yksi pohjoismaitten merkit-tävimmistä yksityisistä taidekokoel-mista – alun perin 500 teosta käsittäväja edelleen karttuva – jonka antiin opasmeitä johdatteli. Siellä näimmekinmonia tuttuja suomalaisten taiteilijoi-den maalaamia tauluja, mutta myösulkomaisia teoksia. Rakennuksen vii-nikellari oli vaikuttava seinämaalauk-sineen sekä Autereen puuveistoksi-neen.

Noin kolmen kilometrin päässä si-jaitsevassa Gustaf-museossa näimmeSodan muistoja -ohjelman, joka esit-teli talvi- ja jatkosodan aikoja ja toimijohdantona samassa rakennuksessaesillä olevaan Veteraanit-näyttelyyn,jossa tutustuttiin sodasta selvinneenpariskunnan kotiin.

Gustaf-museon Café Sississä nautim-me kahvit ja pidimme lopuksi vuosi-kokouksen, jossa keskusteltiin ensikesän Hovinkylän 100-vuotisjuhlastasekä alkaneesta Hovinkylä-Ojaniemi-kirjahankkeesta. Hallitukseen valit-tiin Laimi Leinonahon tilalle uutenajäsenenä Eija Hintikka. Kaikkiaan pai-kalla oli ennätysmäärä hovinkyläläis-juurisia, 25 henkilöä, joista nuorin olialle vuoden ikäinen Erin-tyttö.

Retkeläisiä poistumassa Gösta-muse-osta Joenniemen kartanosta. Vasem-malta Ritva Laaksonen, Laimi Lei-nonaho, Jaakko Huuska, Senja Olli-kainen ja Juhani Leppänen.

Hovinkyläseuranväki retkellä

Mäntässä

Nimet museoiden jakahviloiden takana

Gustaf-museo on saanut nimensäkahden Serlachiuksen, Gustaf Adolfinsekä Gustaf Fredrikin mukaan ja Gös-ta-museo puolestaan Gösta MichaelSerlachiuksen mukaan.

Tehtailija, proviisori ja kauppaneu-vos Gustaf Adolf Serlachius perusti v.1863 nimeään kantavan yhtiön, jonkatoimitusjohtajana hänen veljenpoi-kansa Gösta toimi vuosina 1913-1942.Sukuyhteyttä korosti se, että Göstaavioitui serkkunsa, Gustaf Adolfinnuoremman tyttären, Sissin kanssa.Gösta tunnettiin myös merkittävänätaiteen ystävänä, sillä G. A. SerlachiusOy rahoitti Taidehallin rakentamistaHelsingissä. Sen lisäksi hän perusti v.1933 Gösta Serlachiuksen taidesääti-ön. Vuonna 2009 kuollut Gustaf Fred-rik Serlachius oli vuorineuvos ja pit-käaikainen metsäteollisuuden ja taide-elämän vaikuttaja. Hän toimi pitkäänsukuyhtiössään, joka muuttui Metsä-liiton teollisuuden kanssa v. 1986 fuu-sioiduttuaan Metsä-Serlaksi.

Kuvanveistäjä Hannes Autereen tun-netuksi tulemiseen vaikutti ratkaise-

Senja Ollikainen, Ilmari Ahlberg ja Toimi Virolainen,vanhat luokkatoveritHovinkylän kansakoulusta tapasivat Mäntässä

vasti vuonna 1927 vuorineuvos GöstaSerlachiuksen kanssa alkanut yhteis-työ.

Mielenkiintoista oli kuulla, että ret-kellä mukana ollut Aarre Rytty kertoilapsena vierailleensa useasti kuvan-veistäjä Hannes Autereen ateljeessaSaarijärven Pajupuron kylässä, jonneRytyn perhe sijoitettiin vuonna 1944Sakkolan Hovinkylästä evakkoon läh-temisensä jälkeen. Aarre kertoi myöstuolloin leikkineensä Autereen lastenkanssa. Mäntän matkaan osallistuivatRytyn perheestä myös Aarren nuorem-pi veli Yrjö Anja-vaimoineen ja 10-lapsisen sisarussarjan ensimmäinentyttö, Ritva, joka syntyi perheen asu-essa Pajupurolla, sekä toiseksi nuorinsisaruksista eli Maija. Nuorempaa pol-vea edustivat Kari Viikari ja allekir-joittanut. Lisäksi paikalla oli Rytynsisarusten serkku Paula Siekkinen poi-kansa Teon perheen kanssa.

Mirja Antila

Eino Ahlbergin tyttäret, vas. AnjaAhlberg, oikealla Eija Hintikka.


Lempäälän Karjalaseuran jäsenmäärä jatkoi edelleen kasvuavuoden 2009 aikana. Myös ai-

van uudenlaista tapahtui seuran toi-minnassa. Karjalasta lähtöisin oleva102-vuotias taiteilija, Anni Pylkkö-nen lahjoitti keväällä kaikki tekemän-sä 55 taulua Lempäälän Karjalaseural-le.

Runsas joukko seuran jäseniä osal-listui kesäkuussa Karjalaisille Laulu-juhlille Helsingissä, samoin pitäjäjuh-lat ja Karjalan matkat kiinnostavatedelleen jäsenistöä.

Kesäretki tehtiin Kangasalalle hei-näkuussa, vierailtiin automuseo Mo-biliassa ja seurattiin Ramppi-teatterinesitystä ”Kuinka löytäisin sen laulun”.

Syksyn toiminta aloitetaan lauluil-lalla 29.09. Lempostuvalla, vieraiksi

Lempäälän Karjalaseuralla 70. toimintavuosion kutsuttu Vesilahden Karjalaiset.

20.10. on runoilta Lempostuvalla.Jokainen voi ottaa mielirunonsa mu-kaan ja lausua sen, ja mikä olisi kai-kista parasta lausuisi omia runojaan.

Yhteistyössä Lempäälän käsityökes-kuksen kanssa järjestetään olkityö-kurssi 13.11. Vanhalla asemalla.

Syyskokous pidetään Lempostuval-la 17.11. Pikkujoulua vietetään Lem-postuvalla 8.12.

Tarinailtojen lisäksi on yhteisiä ti-laisuuksia Karjalaisseurojen Tampe-reen piirin kanssa. Hervannassa 24.10.ensin piirin kirkkopyhä ja sen jälkeenpiirin syyskokous.

Piirin musiikkitoimikunnan järjestä-män laulelmakilpailun tuloksien jul-kistamistilaisuus on 31.10. Työväen-talon konserttisalissa Tampereella.

Tveristä kertova valokuvanäyttely onTampereella Sampolassa 23.09.-5.10.

Tarinailtojen lisäksi ovat seuran oh-jelmassa syksyllä Talvisodan syttymi-sen muistopäivä 30.11. ja 6.12. Itse-näisyyspäivän juhla seppeleenlaskui-neen.

Seuran joulutervehdykset viedäänHimminkotoon, Ehtookotoon ja Ter-veyskeskukseen.

Tapahtumista ilmoitetaan myösLempäälän-Vesilahden Sanomissa jaKarjala-lehdessä. Tietoja tapahtumis-ta saa myös seuran omalta kotisivultaosoitteesta www.karjalanliitto.fi/jäsen-seurat sekä Lempäälän kunnan netti-sivuilta www.lempaala.fi/tapahtumat.

13.02.2011 on Lempäälän Karjala-seuran 70-vuotisjuhlat.

Eero Pilviniemi

Vesilahden karjalaisetevakkoina Narvan

markkinakulkueessa

Vesilahden Karjalaiset urakoivat tänä kesänäSakkola-juhlajärjestelyissä. Toinen iso tapah-tuma paikkakunnalla oli Narvan markkinat,

joissa Vesilahden karjalaisia oli mukana historiallises-sa markkinakulkueessa esittäen mm. evakkojen tuloapaikkakunnalle. Vesilahden Karjalaiset ry:n kunniajä-sen Terttu Virolainen kiitteli karjalanmurteella, mitenhyvin evakot otettiin hämäläispitäjässä vastaan.Kuvat: Pekka Hinkkanen.


Teuvo Kuparinentäytti 80 vuotta

Teuvo Ilmari Kuparinen syntyi23.7.1930 Sakkolan Sudenhännässä,tai kuten Teuvo itse tähdentää: Suven-hännässä. Isä Iivari oli Sakkolan La-pinlahdesta ja äiti Alma o.s. Karppa-nen Riiskasta. Esivanhemmissa löytyyesimerkiksi Suikkasen, Lampun jaNuoran sukua. Perhe muutti 1932 Pe-täjärven Syväojalle, josta lähti sittenevakkoon. Takaisin Petäjärvelle tul-tiin ja uutta kotia alettiin rakentaa1944 Roihanniemeen. Siellä ehti per-he asua vain pari viikkoa ennen kuinlopullinen lähtö tuli.

Teuvo pääsi soitto-oppilaaksi Tur-kuun laivaston soittokuntaan. Iltakou-lun kautta kulki tie Helsinkiin jatko-opintoihin kadettikurssille. Myöhem-min oli luontevaa siirtyä sotakorkea-kouluun jatko-opintoihin.

Työuransa oli laivastossa ja hän jäieläkkeelle kommodorina. Eläkkeellejäämisen jälkeenkin Teuvo puuhak-kaana miehenä ei jäänyt lepäämäänlaakereillaan, vaan toimi joitain vuo-sia Elintarviketeollisuusliitossa kriisi-ajan muonitusasioita koordinoimassa.

Lilli-vaimon kanssa solmittiin avio-liitto 1954. Lillikin on karjalaistyttöKäkisalmesta. Perheeseen syntyi kol-me lasta, Tarja, Pirjo ja Timo. Lapsen-lapsiakin on viisi.

Teuvo on ollut ja edelleen monessamukana. Espoon puhallinorkesterissasoittaminen jatkoi harrastuksena nuo-rena alkanutta soittouraa.

Sakkola-seurassa ja Sakkola-Sääti-össä Teuvo on ollut hallinnossa mo-nen vuoden ajan. Kuparisten sukuseu-ra perustettiin aikoinaan Teuvon ol-lessa yksi toimeenpaneva jäsen. Kah-dessa Kuparisten sukukirjassa hän onollut kantava voima, samoin esimer-kiksi Petäjärvi-kirjassa. Tulossa olevaRiiska-kirjakin kaiketi saa häneltä pal-jon, ja myös Kiviniemi-kirjan tekoonhän on luvannut lähteä mukaan.

Lukemattomien erilaisten rajantakai-

seen maailmaan suuntautuneitten mat-kojen asiantuntijaoppaana hän on oh-jannut monet löytämään juuriaan taisuomalaista identiteettiään sekä sota-historiallisesti merkittäviä paikkoja.

Lisäksi Teuvo on kovakuntoinenurheilija. Vuosittain tulee hiihdettyäsatoja kilometrejä. Urheiluun velvoit-tanee sekin, että hän kurssikavereiden-sa kanssa kantoi 1952 olympialippuastadionilla.

Teuvolla on myös nykytekniikkahallussaan. Tietokonejutut sujuvat.Tekstit ja kuvat siirtyvät sähköisesti.

Teuvon syntymäpäiviä juhlittiinperjantaina 23.7. maamme vanhimmanyhtäjaksoisesti toimineen upseeriker-hon ravintolassa Suomenlinnassa. Ra-kennuskin on rakennettu jo 1760,mutta kolmas kerros, jossa juhlittiin,vasta Krimin sodan jälkeen.

Ensin oli alkusoitto piccolohuilul-

Teuvo käytti syntymäpäivälahjakseen saamansa kuumailmapallolennon11.8. Sää suosi ja lento oli Espoosta Tapiolan takaa Viikin pelloille Helsin-kiin. Yläkuvassa ollaan lähtöasemissa, viereisen sivun kuvassa sitten jo yläil-moissa.

Sakkola-Säätiön puolesta Teuvo Kuparista onnittelivat Eero Pilviniemi jaHannu Turkkinen.


la. Tarja-tytär piti puheen isälleen jaisästä. Ilmeni esimerkiksi, että Teuvoon perheen paras piirakkapulikan käyt-täjä. Alma-äiti oli opettanut hyvin.

Lilli-vaimo tervehti vieraita ja ker-toi keitä kaikkia oli mukana. Ei nimiä,mutta ilmeni että mukana oli kirjo kokoTeuvon tämänhetkisestä elämästä.Perhe, serkkuja, sakkolalaisia, Kupa-risen sukuseuralaisia, monivuotisianaapureita, Koskis-kerholaisia ja sa-malla kurssilla olleista yhdeksästänuoresta sotilasuraa aloittavasta olimukana nyt neljä puolisoineen.

Pidettiin pikkutervehdyksiä juhla-vieraittenkin puolelta. Serkku muiste-li lapsuutta ja vähän nykyaikaakin,amiraali yhteisiä tanssikursseja, ystä-vät kesämatkoja ja monta muuta pik-ku palaa. Lahjoja tuli monenmoisiaSakkolan vaakunasta kuumailmapal-lolentoon.

Tunnelma oli todella hyvä ja rattoi-sa. Väliin oli musiikkia. Väki viihtyi.Espoon puhallinorkesteri pikkuko-koonpanolla soitti Bellmannia ja muu-takin, mutta sitten kaivettiin Lilli-rou-van juhliin salakuljettama soitin esiinja sankarikin joutui mukaan.

Tyttärenpoika Panu lauloi mm. ”Vaa-rilla on saari”. Häntä säesti ja tausta-musiikkia soitti vävypoika Ari Sauros.Panu oli muuten ihan pikkuisena jotodennut: ”Meidän vaari osaa ihanmitä vaan!”

Tuohon olisi helppo yhtyä. Tuntuuettei ole osa-aluetta, jossa Teuvo eiolisi mukana.

Kiitokset lapsille mukavasta juhlas-ta ja tarjoilusta. Toivottavasti teemmeTeuvon kanssa vielä monta Sakkola-ja sotamatkaa yhdessä.

Anni Purontaa

”Oi, niin ihanaa, niin suurta, niinkaunista on elämä.” - Aino Hirvonen

Jaana C. Uusi-Kokko juhli 50 vuo-tissyntymäpäiviään uudessa Tuuterinkansallispuvussa lastensa Marleenanja Ramin, ystävien ja sukulaisten kans-sa lämpimänä ja aurinkoisena Jaananpäivänä Kangasalla.

Jaanan juuret ovat Metsäpirtissä jaSakkolassa. Aino ja Juho Einar Hirvo-sen Metsäpirtissä syntynyt tytär Pirk-ko-Liisa (1939-1990) oli Jaanan äiti.Mummo oli Aino Hirvonen (1897-1982) os. Loponen (Loposen Pekan jaElisabetin tytär Sakkolan Haparaisis-ta), joka toimi opettajana mm. Metsä-pirtin kirkonkylän koululla ja Kauha-joella Aronkylän koululla. KiteeltäMetsäpirttiin muuttanut Einari-pappa(1909-1939) toimi rajavartijana ja au-toilijana Metsäpirtissä.

”Pesi pienen poikuensa, kääri kääreliinahansa;otti pojan polvillensa, laittoi lapsen helmahansa.Piiletteli poiuttansa, kasvatteli kaunoistansa,kullaista omenuttansa.” - Kalevala

YlioppilaitaUlvilan lukiosta kirjoitti ylioppi-

laaksi Noora Marianne Naskali. Van-hemmat ovat Birgit ja Kimmo Naska-li, isovanhemmat Mervi ja VeikkoHakala sekä Marja-Liisa ja Matti Nas-kali, joka on syntynyt Sakkolan Kir-konkylän Lietteenahossa.

Rotinoilla

Tourun per-heessä Lem-päälässä vie-tettiin rotinoi-na uuden tu-lokkaan kun-n i a k s i .V a s . R i i t t aKähkölä, AiriTouru, Kata-riina sylissäänTiitus-poika,isä Tapio To-uru sekä vaariPekka Touru.


Vantaan seurakuntayhtymänmuodostavat kuusi suomen-kielistä ja yksi ruotsinkieli-

nen seurakunta. Läntisin niistä on Hä-meenkylä. Hämeenkylän kirkon yhte-ydessä on maisema-arkkitehti GretalHemgårdin suunnittelema uurnahau-tausmaa. Siellä on kaunis muistomuu-ri ja pari vuotta sitten siellä paljastet-tiin Jorma Lehtosen veistos ”Valoon”.Veistoksessa on kaksi kalalokkia.

Lehtonen itse kertoo teoksesta Van-taan Lauri -lehdessä: ”Kala toisen lin-nun nokassa on piiloviesti Jeesukses-ta Kristuksesta. Lokin elämänpiiriinkuuluva vesi viittaa kasteeseen ja Jee-suksen ihmetekoihin. Lokkien lento-suunta on ylöspäin, kohti ristiä ja va-loa.”

Sunnuntaina 22.8. paljastettiin sa-malla hautausmaalla myös Jorma Leh-tosen suunnittelema Muualle siunat-tujen ja Karjalaan jääneiden vainajienmuistomerkki ”Rakkaus ei koskaanhäviä”. Linnut ovat siinäkin mukana.Teokset sopivat hyvin toistensa yhte-yteen.

Hämeenkylän seurakunnan kirkko-herra, juuri rovastin arvonimen saanut,Jukka Nevala piti alkuhartauden. Muis-tomerkin paljasti seurakuntayhtymänjohtaja Juha Tuohimäki.

Tervehdyksen lausui seurakuntayh-tymän kuvataidetoimikunnan puheen-johtaja Auli Nevander ja rakennutta-jainsinööri Maija-Liisa Sahlbom käyt-ti tilaajan puheenvuoron. Teoksensuunnittelija Jorma Lehtonen kertoimuistomerkin sanomasta. Viipurin lä-histöltä kotoisin oleva Annikki Lahti-nen lausui taidolla Yrjö Jylhän ”Ko-tiin” ja ”Niin vaikeaa”. Hämeenkylänseurakunta laski seppeleen ja välissäoli musiikkia.

Karjalan Liiton kiitokset muistomer-kistä esitti Pertti Viinanen.

Lopuksi nautittiin kirkkokahvit seu-

Muualle siunattujen ja Karjalaan jääneidenvainajien muistomerkki Vantaalle

”Rakkaus eikoskaan häviä”

Taiteilija Jorma Lehtonen rouvineen, srk-yhtymän johtaja Juha Tuohimä-ki, kirkkoherra Jukka Nevala ja kivenveistäjä.

rakuntasalissa. Kirkkoon kannattaatutustua muulloinkin. Se löytyy Vih-din – Vanhan Porintien viereltä. Tai-deteokset ovat varsin moderneja: tai-demaalari Silja Rantasen teoksia Raa-matun pääsiäistä edeltävistä tapahtu-mista ja kuvanveistäjä Martti Aihanteoksia. Lisäksi kirkkosalissa on Tert-tu Lemströmin paperisavesta ja metal-liverkosta rakupoltolla työstettyjä en-keleitä. Varsinkin Aihan teokset elä-vät kauniisti eri valaistusolosuhteissa.Elokuun barokkimusiikkikonsertissaoli jossain vaiheessa musiikki unoh-tua, kun seurasin ilta-auringon aiheut-tamaa teosten muuttumista luonnon-valossa. Kuuden kirkonkellon sävel-mät ovat Eino Juhani Rautavaaran kä-sialaa.

Hämeenkylän seurakunnan ystä-vyysseurakunta on ollut Kaukola Kar-jalan kannaksella jo vuodesta 2000.Kaukolalle antavat tukea tietääkseni

myös Ylöjärven, Nokian, Pirkkalan,Ruoveden ja Viljakkalan seurakunnat.

Kiitokset että kauniissa muistelupai-kassa otettiin erikseen mukaan myösKarjalaan jääneet vainajat. Itse en pääs-syt tilaisuuteen, mutta muita sakkola-laisiakin oli kahdensadan paljastus-juhlavieraan joukossa.

Kynttilä syttyy ensi jouluna!

Anni Purontaa

Myllytie 58, 37370 NARVAp. (03) 373 7300,040 716 [email protected]

KYSY MEILTÄ KARJALAN-MATKOISTA JA MUISTAREISSUISTA


Kaarlo Kuuponmuistolle

Kaarlo Sauli Kuuppo, syntynyt4.4.1919 Sakkolan Vilakkalassa, kuo-li 8.7.2010 Lempäälässä. Äitinsä oliIida, o.s. Rouhiainen Kaukolasta, ja isäPekka Kuuppo Vilakkalasta. Kaarlo olisisarusparven vanhin, kaikkiaan per-heessä oli lapsia viisi.

Lapsuus ja nuoruus sujui kotikyläs-sä kyläkoulun ja harrastusten parissa.Lähinnä olivat lauluharrastus ja nuo-risoseurassa näytelmät. Kaarlo Kuup-po oli myös aktiivinen suojeluskunta-lainen jo nuoruudesta lähtien.

Talvisodassa hän oli SK-komppani-assa Pyhäjärvellä. Vuonna 1940 alkoiasevelvollisuus, ja 1941 jatkosota,joka kesti marraskuun lopulle 1944.Jatkosodassa Kaarlo Kuuppo osallis-tui moniin taisteluihin, kuten Kannak-sen takaisinvaltaamiseen 1941 ja Suur-saaren valtaamiseen 1942. JR 200:nvirolaismiesten koulutukseen hän osal-listui myös, samoin Viipurinlahden jaVuosalmen taisteluihin ynnä moniinmuihin tehtäviin.

Sodan loppuvaiheessa oli vuorossaperheen perustaminen. Kaksi viikkoaennen Neuvostoliiton suurhyökkäys-

tä vietettiin Kaarlo Kuupon ja Hapa-raisista kotoisin olevan Sirkka Kekinhäitä. He olivat viimeinen Sakkolassavihitty pari. Seuraavan kerran he tapa-sivat toisensa vasta marraskuun lopul-la, kun mies pääsi siviiliin.

Siitä alkoi vähitellen Sirkan ja Kaar-lon yhteinen elämä. Kaarlon vanhem-mat saivat takaisin luovuttamansa asu-tustilan ja talon Orivedeltä, ja kokoperhe pääsi sinne talven ajaksi. Kevääl-lä 1945 Sirkka ja Kaarlo Kuuppo muut-tivat Lempäälään, jonne he kotiutui-vat ja jäivät asumaan. Lempäälässä ra-kennettiin silloin Piipon tehdasta, jaKaarlo pääsi sinne töihin. Sen jälkeenlohkottiin karjalaisille omia maita jametsiä, ja Kaarlo oli arvioimassa met-sän puustoa. Sen työn loputtua hänlähti etsimään työtä Tampereelta ja jäiheti asemalle. Rautatieläisen työsarkaariittikin sitten 34 vuotta, eläkeikäänasti. Eläkkeellä hän ehti olla pitkänelämänsä aikana vielä 28 vuotta.

Oman kodin Kuupot rakensivat Lem-päälän Holloon, kun saivat sieltä rin-

tamamiestontin vuonna 1949. Elo-kuun ensimmäisenä päivänä 1950 hepääsivät muuttamaan omaan kotiinasumaan, silloin perheessä oli jo kaksitytärtä, Marjatta ja Helinä. Hollossaomakotitalossaan Sirkka ja Kaarloasuivat 50 vuotta, kunnes vuonna 2000muuttivat Lempäälän keskustaan ker-rostaloon, kun ikää karttui ja voimatvähenivät omakotitalon ja puutarhanhoitoon.

Lempäälän ajankin Kaarlo Kuuppojatkoi lauluharrastustaan; ensin seka-kuorossa vuodesta 1947 ja sitten mies-kuorossa, jonka perustajajäsen oli. Al-kuaikoina hän oli mukana myös näy-telmissä nuorisoseurassa. Kotiharras-tuksena oli valokuvaaminen ja valo-kuvien itse valmistaminen sekä kai-kenlainen nikkarointi. Myös veteraa-nitoiminnassa hän oli mukana.

Kaarlo Kuuppo siunattiin haudanlepoon Lempäälän kirkossa 6. elokuu-ta 2010. Kaipaamaan jäivät puoliso,lapset, lastenlapset ja lastenlastenlap-set.

RakkaammeMaija-LiisaAUVINENo.s. Käppis. 1.4.1926 Sakkolak. 23.6.2010 kotona

Kiittäen ja kaivatenAnttilapset ja lastenlapset perheineensukulaiset ja ystävät

Taivaan isä rakkahin,lepo lempeä hänelle anna.Käsivarsin hellin ja turvallisinikirauhaan luoksesi kanna.

Siunattu 9.7.2010 läheisten läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta ja tuesta surussamme.


Isäni Arvi JohannesPaksun muistolle

Arvi Johannes Paksu syntyi 25. kesäkuuta1929 Raudussa ja kuoli 5. maaliskuuta 2010Mikkelissä.

Isäni syntyi Karjalan kannaksella Raudunpitäjän Vehmaisten kylässä juhannuslapse-na. Onnellinen lapsuus Raudussa, koti kir-kasvetisen Leinikylän järven rannalla loivatpuitteet kasvaa mitä kauneimmassa ympä-ristössä. Lähellä oli koko Paksun suku sekämyös äidin puolen, länkimestari Hakulisen,suku Sakkolan Hovikylässä.

Äijäni Matti, Arvin isä, oli kova työmiesja maanviljelijä, ja siinä sivussa opetti poi-kansakin jo hyvin pienenä maanviljelyksensaloihin. Jo kouluiän kynnyksellä Arvi hal-litsi hevosen ja selviytyi esimerkiksi kyntä-misestä Raudun kivettömillä pelloilla. Elä-mä oli huoletonta.

Virpominen sukulaisten luona oli erito-ten jäänyt Arvin mieleen. Myös legendaari-sen äijän Antti Paksun tarinat Venäjän kau-pasta olivat mieluisaa kuunneltavaa pienenpojan mielestä. Antti oli rajan ollessa aukimarkkinoinut ja kuljettanut maitoa Pietariin.Antti tykkäsi käydä Raudun sainoissa lähespäivittäin. Sainoissa juotiin sajua, johon lo-rautettiin pirtua sekaan, jos sattuiolemaan…otettiin nikitnii ja tarinoitiin päi-vät pitkät. Useasti Antti otti Arvin Leiniky-lästä mukaan kirkolle.

Lempi-mummoni ei olisi aina halunnutpoikaa päästää mukaan, mutta äijälle ei sa-nottu ei. “Hyvinhä ne päivät män, äijä rynt-tys sajuu ja ost miul litessii”, totesi Arviillalla palattuaan.

Kesät Karjalassa ovat edelleenkin lämpi-mämmät kuin täällä tynkä-Suomessa. Kesä1939 muistetaan poikkeuksellisen kuuma-na.

Idän taivaalle oli kuitenkin alkanut muo-dostua tummia pilviä. Vanhemmat ihmisetsanoivat: “Sotaa se tietää…” Kannaksellatehtiin linnoitustöitä, ylimääräisiä kertaus-harjoituksia järjestettiin, onnellinen lapsuusoli uhattuna ja sai lopun 30. marraskuuta1939. Sota oli alkanut.

Isäni lapsuus loppui 9-vuotiaana, oli as-tuttava miehen saappaisiin monen muun ta-voin. Hevonen valjaisiin, välttämättömim-mät tavarat mukaan, ja kohti vieraita veräjiä,tietämättä minne. Koti oli ensimmäisen ker-ran jätettävä ryssän käsiin. Mummo pakka-si kaksi tyynyä mukaan, isä sanoi, jot otetaakolmaskii, jos isä pääsee sovasta joskus pois.

Monien eri vaiheiden kautta päädyttiinMikkelin maalaiskunnan Suonsaaren kyläänPalosuolle, uutta kotia ei ehditty rakentaa,asuttiin saunamökissä.

Kesällä 1942, kun Karjala oli saatu val-lattua takaisin, oli onnen päivä. Se loi edel-lytykset palata kotiin Karjalaan, tosin tuhot-tuun sellaiseen. Matti-pappa oli ehtinyt os-taa ennen sotaa toisen tilan, jonka asuinra-kennus oli säilynyt, tosin ryssien jäljiltä mel-koisessa sekasotkussa. Ryssät olivat pitä-neet sitä leipomona. Siihen kuitenkin ase-tuttiin ja miten mukavalta tuntuikaan ollajälleen kotona. Elämä saattoi jälleen alkaa.

Rautu oli edelleenkin sotatoimialuetta jasotilaita liikkui paljon. Se loi aikalailla jän-nittävänkin ilmapiirin Arville ja hänen ikä-tovereilleen. Alueella liikkumiseen tarvittiinkulkulupa. Niitä tarkisti Raudussa ankarapoliisipäällikkö Jalmari Paksu, eikä antanutsukulaisillekaan armoa, jollei lupa ollutmukana.

Pojat keräsivät sotaromua Taipaleenjoenvarrelta ja osallistuivat muutenkin vointinsamukaan myös pitäjän moniin raivauksiin.Se oli jännittävää. Elämä alkoi jälleen aset-tua pikkuhiljaa uomiinsa, kun kaikki saatiinvähitellen toimimaan, rakennettiin navetta jakohennettiin paikkoja. Sotilaat auttoivatKarjalaan palanneita perheitä.

Tuota uutta ja onnellista aikaa kesti vainpari vuotta. Sitten taas ryssä katsoi asiak-seen määrätä suunnan ja vauhdin.

Kesällä 1944, 12. päivä kesäkuuta, ryssäalkoi rynniä läpi Kannaksen ja pommittiRautua. Uusi mierontie oli alkanut. Voi vainkuvitella, miten katkeralta on tuntunut jättääkoti jo toistamiseen. Ei ollut kriisiryhmiäauttamassa. Elämä täytyi aloittaa taas tyh-jästä. Isäni oli tuolloin 14-vuotias. Eri vai-heiden kautta palattiin taas Palosuolle um-pikorpeen.

Sanoisin, että melkoinen selviytymistari-na isänikin elämä kyllä oli. Matti-papan kans-sa hän raivasi korpeen kymmenen hehtaariapeltoa ja aikanaan valmistuivat asianmukai-set rakennuksetkin. Useasti mietin, että oli-sinko minä jaksanut vastaavaa.

Elämä oli asettunut Palosuolle, lähelläsuku sekä monet muut rautulaiset.

Arvi kävi armeijan Hämeenlinnassa ja

pääsi siviiliin kengitysalikersanttina. Hänelläoli Java-merkkinen moottoripyörä, jota ky-läläiset kadehtivat. Helppohan noiden kar-jalaisten on ostella, kun saivat ilmaiseksimaata.

Naapurissa oli naurava tyttö Liisa. Siinäolikin sopiva tyttö miniäksi Paksulaan. Lap-sia syntyi, ensin Merja, sitten Juhani jaMarja. Elämä oli kuitenkin päättänyt vieläkerran kolhaista. Juhani ja Marja menehtyi-vät kahden viikon välillä 1955. Ehkäpä loh-dutukseksi synnyin minä vuonna 1956.

Muutto Loukeelle vuonna 1957 omaa ti-laa hoitamaan ja siellä taas rappiotilan raiva-us. Muistan sen ajan kun meillä ei ollut säh-köjä vesijohdosta puhumattakaan. Elimmevailla kaikkia mukavuuksia, ja pelloissa olikiviä, jotka kyntäessä vain tuntuivat lisään-tyvän. Isä ei lannistunut, totesi, jot tälviisiitehhää tääl, mut silviisii o koton. Koti oliRaudussa, täällä vain asuttiin. En ymmärtä-nyt lapsena missä se koti oli, missä kaikkioli paremmin, täällä vain asuttiin.

Vasta aikuisiällä opin ymmärtämään isää-ni, ehkä parhaiten sen jälkeen, kun olin mat-kustanut hänen kanssaan ensimmäisen ker-ran Rautuun, kotiin... Silloin ymmärsin eh-käpä tuon synkänkin miehen tuskaa, tuskaamenetettyä kotiseutua kohtaan. Kotiseutua,jonka hän oli joutunut jättämään tahtomat-taan.

Ei hän koskaan valittanut, mutta hänenolemuksensa koko hänen elämänsä ajanviestitti suunnatonta ikävää menetettyä ko-tiseutua kohtaan. Luulen, että hän hiljaa mie-lessään odotti jatkuvasti sitä hetkeä, jolloinolisi avautunut mahdollisuus palata Karja-laan.

Viime juhannuksena, kun isäni täytti 80vuotta, istuimme Palosuolla, EitomaanMasa, Lehkosen Matti ja mie. Konjakkiasiemailtiin. Isä totesi meille, että jos paluuKarjalaan ois olt mahdollista viel pari vuot-ta sitten, oisin lähtent viel kyntämää, mutnyt mie uon luovuttanut, en jaksa enää.

Isä oli luovuttanut. Oli surullista havaita,että ne isän vahvat kädet, joihin oli aina voi-nut luottaa, jotka minun ollessani pieni poi-ka, nostivat minut hevosen selkään tai hei-näkuorman päälle, ne kädet eivät enää ol-leetkaan vahvat, vaan minun piti olla se vah-vempi osapuoli.

Isä oli periaatteiden mies. Olen kiitollinenhänelle monistakin elämänohjeista. “Kun-nioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit maanpäällä”, oli yksi niistä.

Isän evakkotaival on päättynyt. Onnelli-nen olen siitä, että hänellä oli mahdollisuusvierailla koton Karjalas monia kertoja, näh-dä synnyinseutu. Onnellinen olen myös sii-tä, että hän ehti näkemään elämän jatkuvanjo neljännessä polvessa.

Toivon, että ne isän kädet, mitkä kantoi-vat meitä täällä maan päällä, kantavat nytAntti Juhania ja Marjaa.

Kunnioituksella elämääsi kohtaanpoikasi Markku


PutkiliikeP. Nuora Oy

SUVANNONSEUTU

Suvannon ympäristön kotiseutulehtivuodesta 1957, 8 kertaa vuodessa.

Vuosikerran hinta 25 euroaJulkaisija: Sakkola-Säätiö

Kirjapaino: Koski-Print, Valkeakoski

Toimitus: Suvannon Seutu,Rautasemantie 375,37570 LempääläPäätoimittaja Marjo Ristilä-Toikka, Lempäälä Puhelin 040 730 2622 tai (03) 374 8 448 [email protected]

Metsäpirtin yhdyshenkilöHelka Korpela,Kalevan puistotie 13 C 5833500 Tampere, p. 040 565 [email protected]

Vuokselan yhdyshenkilö Taisto Virkki, Tampere p. 0400-576722 [email protected]

Kyläkirja on hyvä lahjavihje!Tilaa oma teos Sakkolan kyläkirja-sarjasta:

TILAUKSIA VASTAANOTTAVAT:Marjo Ristilä-Toikkap. 040 730 [email protected]

* VILAKKALA, Vilakkalan, Volossulan ja Kaarjanjoenkoulupiiri, 30 euroa kpl + postituskulut.* MUISTOJEN LAPINLAHTI,30 euroa kpl + postituskulut.* PETÄJÄRVI, Petäjärven ja Ryhmän koulupiiri,30 euroa kpl + postituskulut.* RÖYKKYLÄ, hinta 35 euroa + postituskulut* SUVANNON HELMI, Haparainen, Kelja ja Purpua,hinta 35 euroa kpl + postituskulut* TIKANSAARI ja KOTTILA *SYDÄN-SAKKOLAhinta 30 euroa + postituskulut hinta 40 euroa + postit.

Aila Alanen p. 03-375 2852tai 040 - 707 [email protected]

Tilaa omapitäjälehtesi!

puh. 040 730 2622Kahdeksan numeroa

vuodessa karjalaista asiaa,historiaa, muistoja ja

nykypäivää.Vuosikerta 25 euroa

SakkolanTuvastatupaan-kirjan

uusinta-painos

saatavanaSakkolan kylät

tuvasta tupaan 1939 - Sakkolan historiaa IIteoksen uusintapainos

Tarkistettu painos on noin350-sivuinen teos, jossa käy-dään läpi Sakkolan kylät talotalolta vuoden 1939 tilanteenmukaan. Esillä kirjassa on siisjokainen perhe ja suku, ja yleis-tietoa Sakkolan pitäjästä ennentalvisotaa.

Hannu J. Paukun kirjoittamanteoksen ensipainos julkaistiinvuonna 1983. Uudistettu painoson julkaistuu vuoden 2009 lo-pussa. Tilaa heti oma kirjasi!

Kirjan hinta on 30 euroa+ postituskulutTilaukset:

* Marjo Ristilä-Toikkap. 040 730 2622, [email protected]

* Aila Alanen,p. 040 707 [email protected]

* Eero Pilviniemip. 040 708 [email protected]

37560 Lempääläpuh. 010 5488130fax. 010 5488139putkiliike(at)nuoraoy.fi

*KASARMIN KAINALOSSA, Valkjärvi, Viiksanlahtija Kasarmila, hinta 40 euroa + postituskulut.


VUOKSELA-SEURA ry Tapio Sihvo, puheenjohtaja Formupojantie 8, 14500 Iittala p. 03-6765024, 040-5411502 [email protected]

Kauko Komonen, varapj Linvallinkatu 4 A 1, 30100 Forssa [email protected] p. 03-4224883, 040-5020487

Ebba Penttilä, sihteeriLeppämäentie 5, 31300 [email protected], 040-8232016

SukututkimusasiatPentti Warvas,Tervatie 25, 03100 [email protected]. 019 - 334 606

Internet-asiat (vuoksela-seura.fi)Tuula NieminenErätie 26, 33800 Tamperep. 03-2231400, 0400-833386

KIRVESMÄKI KERHO RYMauri Ukkonen, puheenjohtajaOjahaanpolku 8 B 2301600 Vantaap. 0509192629

METSÄPIRTTI-JÄRJESTÖT TMK

Aila Martelius-Mäkelä, puh.joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected]

Esko LylanderMustikkatie 1, 66400 Laihiap. 050 59 [email protected]

Ilmi Pesonenp. 040 7306 [email protected]

METSÄPIRTTI ARKISTOMynämäen kirjastoYhteyshenkilöt:Kari Ahtiainen p. 0445843107Markku Lemmetti02-4310956, [email protected]

TURKUAila Martelius-Mäkelä, puh. joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected]

Niilo Kiiski, sihteeriTennaritie 7, 21200 Raisiopuh. 050 357 [email protected]

METSÄPIRTTIKERHOT:

UUSIKAUPUNKIAnneli VirtanenPappilankuja 15, 23600 Kalanti

SAKKOLA-SÄÄTIÖHannu Turkkinen,hallituksen puheenjohtaja,Turkkisentie 12, 37550 Lempäälä,puhelin 040-5814398 tai [email protected]

Aila Alanen,hallituksen varapuheenjohtajaOllilantie 16, 37500 Lempäälä p. 03-375 2852 tai 040 - 707 [email protected]

Matti Naskali, sihteeri,Rautaranta 8, 28400 Ulvila,p. 02-538 0855, [email protected]

VALTUUSKUNTAHannu J. Paukku, puheenjohtaja,Harjatie 5, 32210 Loimaapuh. [email protected]

Esko Kallonen, varapuheenjohtajaKukkolantie 4, 37560 Lempääläp. 03- 3676603 tai 040-5540747

SAKKOLA-SEURALeena Rantakari, puheenjohtajaHaapaniemenkatu 16 A 142,00530 Helsinkip. 09-710 846

Väinö Meskanen,varapuheenjohtajap. 040-743 08 05

Sakkola-Seuran uusisähköpostiosoite on:[email protected]

HOVINKYLÄSEURAMirja Antila, puheenjohtajaKitarakuja 1, 01390 [email protected]. 050 599 6936

Kalevi Hyytiä, puheenjohtajaNorppakuja 6A, 01480 Vantaap. 04050 [email protected]

Anja Kuoppa, varapjp. 0442 844 [email protected]

Marja-Liisa VesantosihteeriPajatie 601800 Klaukkalamarjalis.vesanto@ hotmail.com

METSÄPIRTTISEURA RY

TAMPEREENMETSÄPIRTTIKERHOHelka KorpelaKalevan puistotie 13 C 5833500 Tamperep. 040565 [email protected]

ETELÄ-POHJANMAAEsko LylanderMustikkatie 1, 66400 Laihiap. 050 5997 [email protected]

Anja PaksuTammistontie 4 b 4, 65300 Vaasap. 040 5239 [email protected]

n:o 6 suvannon seutulien järjestämisestä. sakkola-säätiö puolestaan kiitti raaskaa taiteilija...

Documents