n:o 5 suvannon seutu · * sakkola-juhlien ohjelma, tervetulotoivotukset, s. 6-8 * pajattakaa,...

1SUVANNON SEUTUN:o 5

NRO 5/2009

HEINÄKUU

Nelivuotias hymypoikaAapro Hatakka osallis-tui Metsäpirtti-juhliin.Sivut 12-13.

Puintitöissä Sakkolassa Tuomas Jääskeläisen navetan kylkiäisenä olevan ladon edustalla vuonna 1934. Vas. Elsa, Eeva(takana), Helena, Maria, Inkeri, Riitta ja Tuomas Jääskeläinen. Kuva kirjasta Sydän-Sakkola. Lisää kesien maatalous-töistä Karjalassa sivuilla 19-22.

N:o 5SUVANNON SEUTU2

SUVANNON SEUTU nro 5/2009:* Paukun palsta: Juuret, s. 3

* Turkkisen turinat: Karjalaisuus säilyy yhteistyöllä, s. 4

* Sakkolan Kirkonkylän kirja julkistetaan, s. 5

* Sakkola-juhlien ohjelma, tervetulotoivotukset, s. 6-8

* Pajattakaa, pajattakaa - kesäjuhlat Kuopiossa, s. 10-11

* Kirvesmäki-kerhon kuulumisia, s. 11

* Metsäpirttiläinen kansanjuhla Mynämäen Mietoisissa, s. 12-13

* Ensikertalainen Karjalan kannaksella, s. 14

* Kesäretki Vuokselaan omalla autolla s. 15

* Vuoksela-seuran kesätoimintaa, s. 16

* Virkin virkkeet: Lue, mut älä väsy...s. 17

* Tammelan Karjalaseuran kesänviettoa, s. 18

* Niitty on pellon äiti , s. 19

* Muistoja maatalousnäyttelystä Kiviniemestä 1935, s. 20

* Heinäntekoa ja kyykäärmeitä Kylmäojalla, s. 21

* Puintia riihessä - riihen tappamista, s. 22

* Perunamuussii Vilakkalan viisii, s. 23

* Hovinkyläseura retkeili ja kokoontui Eurassa, s. 24

* Mikä on kansallispuku, s. 25-26

* Metsäpirtti Sylvi Kekkosen lapsuudenmuistelmissa, s. 27

* Sakkola-Metsäpirtin lahjoitusmaat 1825, s. 28-30

* Hopeakoru Sakkolasta, rannerengas Metsäpirtistä. s. 32

* Perheuutisia, s. 33-38

* Yhteystietoja, s. 39-40

SEURAAVA SUVANNON SEUTU -LEHTIilmestyy syyskuussa. Aineistot toimitukseenviimeistään 28. elokuuta mennessä, kiitos!

Tiedustelut:Antti Hynnä0408490048

Hannu Turkkinen040 581 4398

Sakkola-Museoauki Kuokkalan

MuseoraitillaLempäälässä

LahjoituksiaSakkola-Museolle

Lius-sukuseurakokoontuu

Lempäälässä la 1.elokuutayhteydenotot iltaisin

050- 5723 551Terveisin Vuokko Liius

Tuvasta tupaan-kirjankorjaukset välittömästi

Hannu Paukulle,kts. yhteystiedot

seuraavalta sivulta!

Elina Nuora Lempäälästä lahjoittanuton lahjoittanut Sakkola-Museolle valo-kuvasuurennoksesta kehystetyn tau-lun Sakkolan kirkosta. Kuva on otettukirkon maisemista talvisaikaan.

Kuokkalankoskenmarkkinat la 18.7:

poikkea silloinmyös Sakkola-Museolla


��

Ukkosen sukuseura ry kokoontuu(Sakkolan Koukunniemi, Pyhäjärven ja Sakkolan Lohijoki)

Sukukokous ja sukujuhla on hotelli Cumuluksessa(Aittakarinkatu 9, Rauma ) 15.8.09 alkaen klo 13.00. Ruokailun hinta 20

euroa / aikuinen , lapset 5,80 euroa sisältää täytekakkukahvit.Klo 11.30 alkaen on mahdollisuus tutustua Rauman taidemuseoon

(Kuninkaankatu 37).Kokouksessa ovat esillä sääntömääräiset asiat.

Muu ohjelma koostuu arpajaisista, runoista ja musiikista.Sitovat ilmoittautumiset viimeistään 31.7.09 mennessä:

Marja-Riitta Hakalalle p. 050-4583509Raimo Honkasalolle p. 040 7208732 tai

Tuija Ukkoselle p. 03-4587093.Tervetuloa sukulaisia tapaamaan !

Sukuseuran hallitus

Paukkujensukukokous

järjestetään lauantaina15.8.2009 kello 12.00

Huittisissa Suttilan vanhallakoululla Punkalaitumentie 730(Punkalaitumen tietä Huittistenkeskustasta noin 12 kilometriä

Punkalaitumen suuntaan)Kaikki, jotka katsovat tavallataikka toisella kuuluvansa

Paukkujen sukuun,TERVETULOA!

Tarjoilujen järjestämisenvuoksi ilmoita

osallistumisestasi välittömästiPauli Paukulle 040-7704078

tai sukutoimikunnanpuheenjohtajalle

Hannu J. Paukulle0500-741296 tai

[email protected]

Kesän aikanaovat taas mo-net perheet jasuvut sekä su-kuseurat teh-neet tutustu-mismatkoja su-vun synnyin-sijoille ja esi-vanhempienasuinsijoille Karjalaan. Sukuseuratoi-minta ja juurien etsiminen ovat elpyneetviime vuosikymmeninä ja yhä useampikotiseutumatka on nimenomaan suku-matka.

Ihmisellä herää viimeistään siinä 50vuoden iässä halu tietää suvustaan jajuuristaan. Hän haluaa tietää kuka hänon. Mistä hän on kotoisin? Miksi hänon sellainen kuin on? Mitä hänen esi-vanhempansa ovat tehneet ja missäasuneet?

Itse kiinnostuin juurieni etsimisestäyli 30 vuotta sitten nuorena opiskelija-na yliopiston sukututkimuskurssilla.Kurssiin kuului, että jokaisen piti teh-dä jonkinlainen sukuselvitys omastasuvustaan. Kysyin kurssin vetäjältä

Juuret

tohtori Eero Matinollilta, miten aloitansukuni tutkimisen, kun olen isäni puo-lelta karjalaista sukua. Tähän Matinol-li tuumi, että onhan se hyvä, että jokuon sieltäkin. Näemme miten sieltä tie-toja löytyy. Ja on niitä tietoja löytynyt.

Aluksi tutkin isäni puoleista sukua,Paukkuja, niin pitkälle kuin pääsin. Senjälkeen selvitin kaikki esivanhempani jamyöhemmin olen alkanut selvittää kei-tä kaikkia verisukulaisia minulla on. Työoli alkuaikoina varsin hankalaa, kun pitiistua päivätolkulla erilaisissa arkistois-sa ja selvittää asioita alkuperäisistäasiakirjoista tai mikrofilmeiltä. Nykyäänsukututkimuksen tekeminen on help-poa, kun Internetistä löytyy vaikka mitä.Enää ei tarvitse pitää hankalia kortisto-ja, vaan tiedot voi syöttää tietokoneensukututkimusohjelmaan.

Joskus 1600-luvun puolivälissä Sak-kolaan tulleen Henric Paukun jälkeläi-siä olen kerännyt sukutiedostooni 7.150kappaletta ja äidin puoleisia verisuku-laisia olen löytänyt 10.984. Karjalais-ten osalta sukututkimusta on suhteel-lisen helppo tehdä kirkonkirjojen ja ve-rotusluetteloiden avulla 1600-luvunpuoliväliin saakka ja Satakunnassapäästään helposti vielä sata vuotta pi-demmälle.

Juureni ovat isäni puolelta vankastiKarjalan hiekkamullassa ja Laatokanaavoilla ja äitini puolelta Satakunnanjäykässä savessa. Esivanhempani ovatolleet talonpoikia, kalastajia, porsaspa-

risniekkoja ja Pietarin kävijöitä. Yksisotilassukukin löytyy äitini puolelta.Isän puoleiset esivanhempani ovat syn-tyneet Sakkolan ja Raudun alueella jaäitini esivanhemmat Huittisten, Loi-maan ja Punkalaitumen seudulla.

Äidin puoleisesta suvustani löytyykaksi tasavallan presidenttiäkin, jotkaovat verisukulaisia ja varmasti vieläkolmaskin presidentti on verisukulai-nen, kunhan ehdin asioita selvittää.Karoset nimittäin ovat esivanhempianiisäni puolelta.

Nyt tiedän, miksi joskus olen jäykkäsatakuntalainen, joka tyynnä kyntääaurallansa ja välillä taas vilkas karjalai-nen, joka seurassa ei anna muille pu-heenvuoroa ja jolla itku ja nauru ovatkovin lähellä toisiaan.

Hannu J. PaukkuSakkola-Säätiön

valtuuskunnan puheenjohtajaHarjatie 5, 32210 LOIMAA

GSM [email protected]


Tervehdys turinoitteni lukijoille. Parilehteä jäi väliin, kun eri hankkeet veivätaikani ja vähän voimanikin. Pääprojek-tin, Keljan muistomerkkihankkeen, ve-täminen tuntui vielä sydäntalvella kivi-reen vetämiseltä. Niin lupa-asiat, rahoi-tus kuin itse tekokin hurjine hintoineentuntuivat kaatavan Suvannon törmälleRunteenmäkeen ajatellun patsashank-keen.

Nyt tuntuu valoisammalta. Pilvinie-men Eeron suunnittelema patsas onedennyt napakasti. Säätiöiden yhteisenmatkan aikana Alasen Ailan kanssa pa-neuduimme keskeneräisiin asioihin tosimielellä. Gromovon kunnanjohtajatta-ren Ludmila Ivanovan ja sosnovolai-sen Toivo Laidisen avustuksella syn-tyivät yhteydet Kaarlahden kiviveistä-möön. Pikahälytyksellä lähti Eero mu-kaan Paukkujen sukumatkalle sopimus-ta tekemään. Paukun Hannu ja NuoranMarkku olivat tukijoukkoina.

Niinpä syntyi sopimus patsaan teos-ta, kuljetuksesta Runteenmäelle ja ja-lustan valamisesta sinne. Kunnnanjoh-tajatar Ludmila Ivanova oli matkassapatsaan paikan määrittelyssä. Saamie-ni tietojen mukaan jalusta on valettu ja

Karjalaisuus säilyyyhteistyöllä

elokuun alkupuolella lunastamme pat-saan ja varmistamme sen siirtymisenpaikoilleen. Sitten onkin jäljellä parasosa eli patsaan vihkimisjuhla yhteis-työssä venäläisen osapuolen ja ErP 6:ntaustajoukkojen kanssa eli kaukolalais-ten, käkisalmelaisten ja räisäläläistenkanssa. Itse hankehan on yhteishankePriozerskin raionin ja ErP6:n perinneyh-distyksen kesken. Lempäälän, Punka-laitumen ja Vesilahden kuntien edusta-jat ovat mukana juhlassa ja patsashank-keessa. Kiitos suurenmoisesta kannus-tuksesta.

Elokuun 22. päivä on sitten tuo sy-kähdyttävä tilaisuus Runteenmäellä.Näillä näkymin on ainakin yksi Keljantaisteluihin osallistunut veteraani mat-kassa. Säätiömme oltermanni Yrjö Raas-ka lähtee matkaan tukijoukkoineen. Yrjöoli Metsolan patterin joukoissa muka-na Keljan tulimyrskyssä.

Näin saamme veteraanin suulla kuul-la tapahtumista 70 vuoden takaa pai-kan päällä.

Ennen Keljan juhlia kokoonnummePirkkalaan Sakkola-juhlille suurella jou-kolla. Ottakaapa nuorempi sukupolvimukaan. Näin varmistamme perinteensiirtymisen uusille sukupolville ja pe-rinnetyön jatkumisen.

Sakkolan kirkonkylän nuorisoseuraon Lea Jääskeläisen johdolla tehnyt hie-noa työtä, josta saamme nauttia Pirkka-lan kunnan ja seurakunnan myötävai-kutuksella niin perjantaina 24.8. Haikanlavalla kuin sunnuntaina Pirkkalan uu-dessa kirkossa ja koulukeskuksessa.

Yhtenä kohokohtana on SakkolanKirkonkylän mahtavan teoksen julkis-

taminen. Säätiömme sihteerin MattiNaskalin johdolla on työryhmä luonutyli 500-sivuisen monipuolisen teoksenelämästä Sakkolan sydänalueelta. Ulko-asu ja taitto ovat taitavan päätoimitta-jamme käsialaa.

Tavataan joukolla Pirkkalassa, joka onpalannut juhlien järjestäjien joukkoonvuosien tauon jälkeen. Kiitos kaikilleasiaan myötävaikuttaneille!

Yksi mukava muistoesine monienmuiden ohella on Sakkolan lottakuppi -hanke. Meskasen Väinö on ollut siinäprojektissa keskeinen henkilö huoleh-tien käytännön toteutuksen. Kuppejalautasineen ja leipälautasineen on juh-lilla saatavissa, kuten muitakin rotupor-sas -pitäjän tuotteita.

Siinäpä sopiva lahja ja muisto itsekunkin jälkeläisille. Tilasin poikiemmeperheille ja itsellemme kupit muistoksiäiti-Ellan ja tätieni lottatoiminnasta.

Paukun Hannu ja Marita ovat puur-taneet Tuvasta Tupaan -kirjan uudis-tetun ja tarkennetun painoksen paris-sa. Marjo ottaa kirjan taiton työn alle jatoivomme sen ehtivän joulumarkkinoil-le mukaan. Seuraavissa lehdissä siitäenemmän. Samoin muistakin uusistahankkeista ja tekijöistä, kuten Sakkolaakuvaavien adressien ja seuraavien ky-läkirja -projektien etenemisestä.

Terveisiä karjalaisilta kesäjuhliltaKuopiosta, ja rattoisaa sydänsuveakaikille!

Hannu Viljonpoika Turkkinen

ps: Tavataan Pirkkalassa !

Lauantai 22.8.2009Keljan patsaan paljastusjuhlaSakkolassa Keljan Runteenmäellä

Klo 11.00 Sakkolan kirkon raunioillamuistopuistossa hartaushetkiseppeleenlaskuineen,puhujana rovasti Leena Repo.

Keljan taistelujen patsaan paljastusjuhla 22.8.2009Klo 13.00 Patsaan vihkimisjuhlaKeljan RunteenmäelläMusiikki- ja lauluesityksiäPatsaan suunnittelijaEero Pilviniemen puheenvuoroSotien veteraaniYrjö Raaskan puheenvuoro

Venäläisten yhteistyökumppanienpuheenvuorotSeppeltenlaskutJuhlakahvit maastossa

(Ohjelmanmuutoksetmahdollisia, koskajuhlajärjestelyt olivatvielä viimeistelyä vaillalehden mennessä painoon)


Sakkolan kyläkirjojen ja koulupii-rikirjojen sarjaa jatkaa Pirkkalas-sa 26.7. julkistettava Sydän-Sak-

kola. Se kertoo kirkonkylän koulupiirinelämänmenosta ennen talvi- ja jatko-sotaa. Kirja luotaa myös evakkoaikojaja kotikontujen uudelleenasuttamistajatkosodan aikana.

Kirjaan on kertynyt peräti 544 sivua,ja tekstiä höystävät sadat valokuvat jakartat. Toimituskunnan puheenjohtajaMatti Naskali muistuttaa, että Sakko-lan Kirkonkylän kirja on samalla kaikki-en sakkolalaisten kirja – kertoohan sesamalla koko kunnan ja seurakunnanhallinnosta ja toimista.

– Toivomme, että Sydän-Sakkola löy-tää tiensä kaikkien sakkolalaisten sy-dämiin aina tuleville sukupolville, silläolihan Sakkolan Kirkonkylä meidän jo-kaisen oma kirkonkylämme, riippumat-ta siitä missä kylässä kotimme sijaitsi.

Sakkolan Kirkonkylä sijoittui pitäjänkeskivaiheille, Suvannon pohjoisran-nalle. Alueellisesti kirkonkylä oli varsinlaaja koostuen kirkonmäestä ja sitäympäröivistä kylistä: Karholasta, Lup-rikkalasta ja Sipilänmäestä. Yhdessänämä muodostivat kirkonkylän koulu-piirin.

– Kirkonkylä oli myös vuosikymme-net suuren pitäjän hallinnollinen sydän,joka sykki elinvoimaa kaikkiin Sakko-lan kyliin. Siellä oli kunnan ja seurakun-nan hallinnot sekä paikkakunnan vält-tämättömiä palveluja ja kulttuuri- ynnämuita harrastuksia varten rakennetuttoimitilat.

– Kirkonkylän kaunis luonto osoit-tautui viihtyisäksi ja luonnonläheisek-si asuinympäristöksi, ja Sydän-Sakko-la -kirjassa matkataankin koulupiirintalot läpi tuvasta tupaan. Lisäksi onkuvattu elämää Sakkolassa ennen tal-visotaa ja myös aluepalautuksen jälkei-seltä ajalta, sekä kahden evakkomatkantuntoja ja tuntemuksia.

Kirjan aineistoa ovat talkoilla koon-neet Matti Naskalin lisäksi Antti Hyn-nä, Maire ja Leevi Kanervisto sekä Ant-ti Koiranen. Kirjan on koostanut toimit-

Sakkolan Kirkonkylän kirja kertoo koulupiiristäja koko pitäjän hallinnosta sekä seurakunnasta

taja Marjo Ristilä-Toikka, joka on huo-lehtinut myös teoksen ulkoasusta jataitosta.

Toimituskunta kiittää lämpimästi kaik-kia kirjaan aineistoa antaneita – jokai-sen, pienenkin muistelon tai yhden va-lokuvan lähettäneen panos on ollut tär-keää. Vastaavasti jokuset perheet jasuvut ovat antaneet toimituskunnankäyttöön kokonaisia suku- ja henkilö-kertomuksia kuvineen.

Sydän-Sakkola -kirjassa matkataantuvasta tupaan kirkonmäeltä Karholankylän halki ja osin harjutietä pitkin Ku-

rikkalan perukoille päätyen Soprikkalanniityille. Samoin Luprikkalan kylän läpikäydään talo talolta aina Poikamäellesaakka. Etelään Kiviniemeen johtavaatietä myötäillen katsastetaan kaikki Si-pilänmäen talot pienimmästä suurim-paan.

Kirjan kustantaja on Sakkola-Säätiö,painotyön on hoitanut Saarijärven Off-set Oy. Kirjaa myydään hintaan 40 eu-roa, saatavana mm. Sakkola-juhlilla Pirk-kalassa. Postitettaviin tilauksiin lisä-tään postituskulut.

Kirjan kannessa on kuva Manne Kuisman veistämästä Sakkolan Kirkon-kylän pienoismallista. Takakannesta löytyy kaksi kuvaharvinaisuutta:Toivo Koirasen 1939 ottamia panoraamakuvia kirkonkylän maisemista.


Kyläkirjan julkistaminen klo 12Sakkolan Kirkonkylän koulupiirin (Kirkonkylä-Luprikkala, Karhola ja Sipilänmäki)kyläkirjan “Sydän-Sakkola” julkistaminen koulun aulatilassa,Sakkola-Säätiön valtuuskunnan pj. Hannu J. Paukku ja toimituskunnan pj. Matti Naskali

Musiikkia klo 13.10 alkaenKoiranen Kollektion soittaa Juho Koirasen sävellyksiäSiehtarlainen, Kulakka, Harras marssi, Pennun polkka, Pääsiäispupun poloneesi ja Halling fra Mosesti

Pääjuhla klo 13.30. Pääjuhlan ohjelma 10 euroa, alle 15-vuotiaat ilmaiseksi.Karjalaisten lauluYhteislaulu, säest. Koiranen KollektionLiput saapuvat

Sakkola-juhlat PirkkalassaNaistenmatkan koululla 26.7.2009Juhlajumalanpalvelus ja ehtoollinenPirkkalan uudessa kirkossa (Perkiöntie 40) klo 10-11.Jumalanpalveluksessa saarnaa Pirkkalan vs. kirkkoherra Jukka Jormanainen.Osallistujien toivotaan olevan paikalla klo 9.45 mennessä seppelten siunaamisen johdosta.

Juhlalounas tarjolla klo 11-13 Naistenmatkan koululla.Ruokalistalla murea karjalanpaisti, perunat, vihannekset, salaatti, leipä, vesi, kotikalja ja maito. Ruokalipunhinta 10 euroa/aikuinen ja 5 euroa/lapsi sisältäen lähtökahvit/mehun ja kahvipullan pääjuhlan jälkeen.

TervetuliaissanatSakkolan KirkonkylänNuorisoseuran puheenjohtajaLea Jääskeläinen

Maria 1869, Pätkistä tehtykerä ei purkaannuRunoja, Sinikka Laitinen

Kotimaani ompi SuomiToivo Kuula: Aamulaulu(Eino Leino)Jerry Penttilä,säest. Katariina Penttilä

JuhlapuhePirkkalan pormestariAntero Saksala

Karjalan kunnaillaOn suuri sun rantas autiusTuoll´on mun kultaniPirske Jazz Band esiintyy,johtajana Matti Koskinen

TervehdyksetSakkola-Säätiö, hallituksen pj.Hannu TurkkinenPirkkalan kunta, valtuustonpuheenjohtaja Helena RissanenPirkkalan seurakunta, vs.kirkkoherra Jukka JormanainenSakkola-juhlat 2010, Vesilahti

Karjalan kunnaillaYhteislaulu,säest. Katariina Penttilä

Aapro Jääskeläinen,Muistojen Sakkola (1958)Runo, Kari Pitkänen

PoloneesiJohtaa Mervi Äikäs,säest. Koiranen Kollektion

MaammeYhteislaulu,säest. Katariina PenttiläLiput poistuvat

Juhla päättyy noin klo 15.00

Juhlan juontavatMervi Äikäs jaHannu Turkkinen


JUHLAPAIKAT: Pirkkalan kirkko, Perkiöntie 40Naistenmatkan koulu, Koulutie 8

Sakkola-juhlille Pirkkalaan, Tampe-reen kupeeseen, voi tulla montaareittiä; tullaan sitten Satakunnan,

Pohjois- ja Keski-Suomen tai Etelä-Suo-men suunnasta – tai mistä päin maatavaan, Pirkanmaalle on helppo tulla. Tiettuovat perille, ja halutessaan voi saa-pua vaikka lentokoneella Tampere-Pirk-kalan lentoasemalle, ja rautateitsekinpääsee liki, Tampereen asemalle.

Pääjuhla on sunnuntaina 26.7., muttaTampereen seudulle kannattaa lähteävaikka koko viikonlopuksi; alueella riit-tää nähtävää ja koettavaa.

Karjalainen ilonpito alkaa Pirkkalas-sa Haikan lavalla jo perjantaina 24.7.,kun Sakkolan Kirkonkylän Nuorisoseu-ra järjestää siellä illanvieton. Tapahtu-maan on vapaa sisäänpääsy.

Kaikki tiet tuovat Sakkola-juhlille Pirkkalaan– Luvassa on karaokelaulua, truba-

duurin musisointia ja tanssia. Lisäksipaistellaan makkaraa, keitellään kahviaja vietetään yhdessä mukavaa iltaa,ennakoi nuorisoseuran puheenjohtajaLea Jääskeläinen.

Lauantaina juhlien järjestäjät jatkavattalkootyötään ja juhlien kenraaliharjoi-tuksia.

Pääjuhla alkaa sunnuntaina aamu-kymmeneltä kirkonmenoilla Pirkkalanuudessa kirkossa.

Sen jälkeen on aikaa ruokailla juhla-paikalla Naistenmatkan koululla – tar-jolla on karjalanpaistia lisukkeineen.

Puoliltapäivin julkistetaan painotuo-re Sakkolan Kirkonkylän koulupiirikirja(Kirkonkylä-Luprikkala, Karhola ja Si-pilänmäki). Sen jälkeen jää vielä aikaahaastella, ennen kuin päiväjuhla alkaa.

Juhlatoimikunnan veturi Lea Jääske-läinen kiittelee jo etukäteen kaikkia tal-koolaisia, jotka ovat juhlia valmistelleet.

– Meitä on ollut asialla kolmisenkym-mentä henkeä; heistä kymmenkuntaSakkolan Kirkonkylän Nuorisoseuras-ta, loput talkoolaisista on saatu mukaaneri järjestöistä ja toimijoista.

Juhlille odotellaan monisatapäistäväkijoukkoa sakkolalaisia ystävineen.Lea Jääskeläinen on yksi ”toisen pol-ven sakkolalaisia” pitäjäjuhlien järjes-telyissä; hänen isänsä on ollut aikanaanjärjestämässä juhlia Pirkkalaan. Edelli-sen kerran Pirkkalassa vietettiin sakko-lalaisten pitäjäjuhlia vuonna 1978, jo-ten nyt on korkea aika katsastaa pitäjäuudelleen!

Marjo Ristilä-Toikka


Kun Sakkola- juhlia vietettiin edelli-sen kerran Pirkkalassa, soivat punatii-lisen kirkon kellot. Heinäkuussa ko-koonnumme juhlajumalanpalvelukseenkuntakeskuksen kupeessa sijaitsevaanmoderniin kirkkoon. Nämä kaksi kirkkoakuvaavat hyvin Pirkkalan muuttumis-ta.

Vanhaan Suur-Pirkkalaan kuului aikoi-naan liki puolet nykyisestä Pirkanmaas-ta. Entisen Suur-Pirkkalan keskus sijait-si Pirkkalankylällä. Sinne rakennettiinmyös nykyisen Pirkkalan ensimmäinenoma kirkko – nykyinen vanha kirkkom-me – 1920-luvun alussa.

Kun Pirkkalan uutta kirkkoa rakennet-tiin, elettiin synkkiä lamavuosia. Lopul-ta Pirkkalan kirkko valmistui 1994 ny-kyisen kuntakeskuksen läheisyyteen,keskelle kylää.

Pirkkalalla on ilo toimia tämän vuo-den pitopaikkana perinteisilleSakkola-juhlille. Pirkkalasta tuli

sodan aikana varsin monelle sakkola-laiselle uusi asuinympäristö. Heidänpanoksensa kuntamme rakentajina jakehittäjinä on ollut merkittävää.

Pirkkala on vireä ja varsin voimakkaas-ti kasvava Tampereen kaupunkiseudunkunta. Kunnan väkiluku on tänään16 300 ja vuosittainen kasvu 300-400henkeä. Sijaintimme Suomen kartallatukee kehittymistämme ja suo meille vi-reän elinkeinotoiminnan ja viihtyisänasumisen ympäristön. Nuorekas väes-tömme on hyvin koulutettua. Kun mit-tarina käytetään 20 vuotta täyttäneidenkoulutustasoa, niin sijoitumme valta-kunnan tilastossa kolmanneksi hetiKauniaisten ja Espoon jälkeen. Kasva-van kunnan haastava tehtävä on yllä-pitää laadukkaat ja riittävät peruspal-

Pirkkala toivottaa juhlavieraattervetulleeksi Sakkola-juhlille

velut. Vuosien saatossa Pirkkala onprofiloitunut laadukkaiden palvelujenkuntana. Terveyspalvelujemme laatu onmaankuulua. Olemme myös ensimmäi-senä maalaiskuntana Suomessa otta-neet käyttöön pormestari-järjestelmän.Jo ensimmäinen puolivuotta on osoit-tanut, että tähän malliin tunnetaan suur-ta mielenkiintoa ja uteliaisuutta kunnal-lishallinnon piirissä.

Vaikka Pirkkalan kunta nykymuodos-saan on vain 87 vuoden ikäinen, niinmeillä on lähes 800 vuoden mittainenhistoria takanamme. Ensimmäisen ker-ran Pirkkala mainittiin kirkkopitäjienjoukossa vuonna 1237. Meille nykyai-kaisena ja kasvavana kuntana on vaa-littavana vuosisataisen historiammeperinteet. Niistä on mahdollista ammen-taa perustaa myös tämän päivän pirk-kalaisuuteen. Kotiseutuhengellä ontässäkin ajassa tärkeä kuntalaisten asu-

misen viihtyisyyttä ja yhteisöllisyyttäedistävä rooli. Karjalaiset ovat aina joomasta historiastaan johtuen ymmärtä-neet kotiseutuhengen merkityksen jaarvon. Vuosittain toistuvat pitäjäjuhlatkokoavat vuosikymmentenkin jälkeensukuja ja ystäviä yhteen vaihtamaankuulumisia ja muistelemaan menneitä.Sakkola-juhlilla – kuten muillakin pitä-jäjuhlilla ja sukuseurojen kokoontumi-silla – tärkeä rooli karjalaisen perinteenvaalimisessa tuleville sukupolville.

Toivotan juhlavieraat runsaslukuisi-na viettämään Sakkolan-juhlia suviseenPirkkalaan.

Antero Saksalapormestari

Tervetuloa Pirkkalaanja kirkkoon!

Pirkkalan vaalea ja valoisa kirkko so-pii hyvin voimakkaasti muuttuvaanympäristöönsä. Kun astut sisään kirk-koon, katso erityisesti Tuulan Lehtisentekemiä sivualttareita. Ne ovat saaneetaiheensa Jeesuksen ristintieltä.

Voit löytää kuvista ihmiselämän kivunja tuskan. Voit nähdä kärsivien lastenkasvot. Mutta voit löytää myös kaipuunja toivon.

Keskellä kylää. Lähellä elämän iloja jasuruja. Se on seurakunnan ja jokaisenkristityn tehtävä tässä maailmassa.

Jukka Jormanainenvs. kirkkoherra


Airi UosukainenNiittykatu 7 A 5 13100 Hämeenlinnap. 050 576 [email protected]

Marja SaksaKirjastopolku 3 B 13, 08500 Lohjap. 050 564 5524

Kari NurmiHevossalmentie 22 G 00870 Helsinkip. 09-6980 [email protected]

Ole TarvonenKivikartiontie 7 B 57 20720 Turkup. 040 547 0075

Jukka Marttinenp. 040 517 [email protected] Söderström p. 040 547 6477

Kiviniemen, Kasarmilan jaViiksanlahden kirjatyöryhmän yhteystiedot

Sirpa Seppä, o.s. KäppiHöytämöntie 40 A 33880 Lempääläp. 050 5151 [email protected]

Satu KarvinenLeppärinne 2 37370 Narvap. 040 722 [email protected]

Antti HynnäOllilantie 11 37500 Lempääläp. 040 849 [email protected]

Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 375 37550 Lempääläp. 040 730 [email protected]

LÄHDE MUKAAN OMANKYLÄKIRJAN TEKOON!

Sakkola-tuotteitasaatavana

pitäjäjuhlillaPirkkalassa

Hanki nyt ilman postikulujamm. kyläkirjoja,

t-paitoja, lippalakkeja,solmioita, huiveja,

pinssejä, postikortteja yms.Sakkola-materiaalia!

Saatavana nyt myösuudet Sakkola-lottakupit:

kahvikuppi +leipälautanen yht. 35 euroa

BUSSIKYYTISAKKOLA-JUHLILLE26.7.2009

Aikataulu:Klo 8.15 Punkalaidun, toriklo 8.45 Narvaklo 9.00 Vesilahti, Tapolaklo 9.15 Lempäälä, linja-autoasema(vanhaa tietä Sääksjärvelle)klo 9.30 Sääksjärvi

- Pirkkala, Sakkola juhlat - kotiinlähtö pääjuhlan jälkeen

Hinta (meno-paluu):15 euroa PunkalaitumeltaVesilahdesta ja Lempäälästä 10 euroa

Ilmoittautumiset:puh. (03) 373 7300 tai 040 716 [email protected]

Sakkola-kirjojenteko jatkuu

Sakkola-Säätiön tavoite julkaistakyläkirja jokaisesta pitäjän kyläs-tä/koulupiiristä etenee hyvää

vauhtia kohti toteutumistaan.Sakkola-juhlilla julkaistavan kirkon-

kylän koulupiirikirjan lisäksi aikaisem-min säätiön kustantamina ovat ilmes-tyneet Petäjärvi-kirja, Lapinlahti-kirja,Vilakkalan kirja (Vilakkala, Volossula,Kaarnajoki), Haparaisten kirja (Haparai-nen, Kelja, Purpua), Röykkylä-kirja sekäTikansaari-Kottila. Hovinkyläläisetovat jo aiemmin julkaisset omia kyläte-oksiaan.

Parhaillaan työn alla ovat Pannusaa-ren, Valkjärven, Riiskan sekä Kivinie-men alueiden kirjat. Kirjojen aineiston-keruu tapahtuu talkootyönä, ja siksikaikkia aihepiiristä kiinnostuneita toi-votaan mukaan yhteistyöhön: kaivel-kaa arkistojanne ja kyselkää vanhem-malta polvelta tietoja talteen! - MRT

Riiska:Maire Saarinen e. Lamppu,

puh. 044 5586 937Irma Havumäki e. Karppanen,

puh. 040 5646 275

Sakkolankyläkirjoja kootaan,

ota yhteyttä:

Valkjärvi:Eero Kukko,

Pirttiniementie 3 A 3, 58175Enonkoski

puh. 050 356 0865


Karjalan Liiton kesäjuhlat olivattänä kesänä Kuopiossa. Kesä-juhliin osallistui noin 10000 kä-

vijää. Juhlien teemoina olivat erityises-ti karjalan kieli, ortodoksinen uskontosekä asutustoiminta. Kuopioon asutet-tiin Salmin, Suistamon ja Sortavalan vä-estöä. Kuopiossa sijaitseva ortodoksi-nen kirkkomuseo on arvostettu tutus-tumiskohde.

Seminaareissa käsiteltiin siirtoväensopeutumista valtaväestöön. Asiaa onkenties vähäteltykin, ennakkoluuloja janykykielellä syrjintää sai evakkoväkituntea enemmän tai vähemmän. Orto-doksiväki ja muutkin saivat kuulla rys-sittelyä. Ja usein valitettavasti ortodok-sisen kirkon jäsen joutui piilottelemaanomia tapojaan ja perinteitään. Härkä-vaunujen kansa sai tuntea monenlaistaennakkoluuloa. Kriisiapua ei siihen ai-kaan tunnettu. Ihmiset käsittelivät asi-oitaan omissa kodeissaan ja jotkut kat-keroituivat. Aiheesta on valmistumas-sa Heli Kanasen väitöskirja.

Kansanedustaja Risto Kuisman mu-kaan Karjalan Liiton päätehtävät ovatsääntöjen mukaan karjalaisen kulttuu-rin vaaliminen ja Karjalan kysymyksenesilläolo.

Karjalan kartat nyt verkossaMaanmittauslaitos on avannut verk-

kopalvelun, jossa voi kuka tahansa kat-sella luovutetun Karjalan karttoja. Kar-tat on tehty ennen vuotta 1939. Kesä-juhlilla pääjohtaja Jarmo Ratia esitteliverkkopalvelua.

Metsäpirtti Seuran puheenjohtajaKalevi Hyytiä on asiantuntija karttaky-symyksissä!

Suuri n tunnekokemusPiispa Matti Sihvonen saarnasi täpö-

täydessä Kuopion tuomiokirkossa,tekstinä Katoavat ja katoamattomat aar-teet. Sihvonen ihmetteli ja suri ristirii-taa, minkä moni karjalainen henkilökoh-taisesti tuntee: halu tutustua sukunsaasuinsijoihin, mennä ryteikköjen läpi

Pajattakkaa, pajattakkaa –karjalaiset kesäjuhlat Kuopiossa

Tutut tapasivat: Julia Keski-Mäenpää Tampereelta ja Aino Yli-KortesniemiKauhajoelta.

omille paikoille, löytää kotipaikka, sam-maloituneet portaat, kaivonpaikka, mitäkukakin löytää. Oman aarteensa. Ja ko-kee jotain suurta yhteyttä ja tunnetta.

Ja toinen toteaa – ehkä sukulainen-kin: ei voisi vähemmän kiinnostaa!

Sukuseuroja kulkueessa: Ahtiaiset, Eevat, Peltoset ja Sudet.

Pentti ja Birgitta Myöhänen Kuopios-ta, Mietoisiin tulossa.


Pääjuhla n värikäs kulkueSunnuntain juhlamarssi kulki Kuopi-

on kauppatorilta Väinölänniemelle,marssijoita oli noin 1500 ihmistä.

Juhlapuheessaan varapuhemies Kää-riäinen Iisalmesta muistutti karjalaisis-ta voimahahmoista: Urho Kekkonen,Johannes Virolainen ja asutustoimin-nan johtaja Veikko Vennamo, jonka pat-sas paljastetaan ensi kesänä Lapinlah-della. Patsaan suunnittelee kuvanveis-täjä Herman Joutsen.

Juhlien suurkuoro esitti mm. Aleksan-teri Aavan sanoittaman Linnoittajienmarssin.

Ensi kesänä HelsinkiinSari Kaasinen lauluryhmineen Rääk-

kylästä laulatti vieraat tervetulleiksi ensikesän juhliin. Juuret ja unelmat, karja-lainen konsensus.

Vuonna 2010 Helsingissä kesäjuhli-en teemana on musiikki ja laulu, Karja-lan Liitto täyttää 70 vuotta.

Karjalasta kajahtaa!Helka Korpela

Kirvesmäki Kerhon vuosikokouspidettiin 25.4.2009 Tuomaksentuvalla, Mynämäellä.

Ennen vuosikokouksen alku ToivoLaulajaisen omaiset lahjoittivat Kirves-mäki Kerholle Terentilän koulupiirin pie-noismallin. Tämä malli, sekä toinenMetsäpirtin pienoismalli, joka on ollutHelsingissä Karjalatalon Galleria-salis-sa, sijoitettiin Mynämäen kirjastonMetsäpirtti-huoneeseen. Pienoismallitovat kooltaan noin 100 x 120 cm ja neovat kerhomme edesmenneen jäsenenToivo Laulajaisen taidokkaasti tekemiä.Niissä näkyy hyvin yksityiskohtaises-ti maasto, asutus ja korkeuserot. Toi-vomme vilkasta tutustumista sukujem-me syntyjuurille.

Vuosikokouspäivä alkoi kukkalait-teen laskemisella Mynämäen hautaus-maalla Karjalaan jääneiden muistomer-kille.

Kokous aloitettiin perinteisesti Met-säpirtti-laululla. Puheenjohtajana toimiTapani Myöhänen ja sihteerinä AiriTouru, pöytäkirjantarkastajina Aila jaIsmo Nuija. Hyväksyttiin yksimielises-ti toimintakertomus, toimintasuunnitel-ma, tuloslaskelma ja taseet sekä tilin-

Kirvesmäki Kerho ry:nkuulumisia

Toivo Laulajaisen puoliso ja tytär lahjoituksen vierellä.

tarkastajien lausunto. Myönnettiin tili-velvollisille tili -ja vastuuvapaus vuo-delta 2008.

Hallituksen puheenjohtajaksi valittiinnykyinen puheenjohtaja Mauri Ukko-nen ja varapuheenjohtajaksi edelleenAiri Touru. Erovuorossa olleet halli-tuksen jäsenet Hannu Loponen, Tapa-ni Myöhänen ja Risto Viili valittiin jat-kamaan. Tapio Paukku, Sylvi Ukkonen,Maija Uusikartano, Anna-Liisa Viili jaAira Touru jatkavat hallituksessa. Yh-distyksen kunniapuheenjohtaja onAulis Ukkonen. Varsinaisiksi tilintar-kastajiksi valittiin Eira Aulanko ja AilaNuija. Rahastonhoitajana toimii SylviUkkonen ja kirjanpitäjänä Leena Nako-linna. Edustajiksi Karjalan Liiton tilai-suuksiin valittiin Mauri Ukkonen ja AiriTouru. Metsäpirtti – järjestöt toimikun-taan valittiin Airi Touru, Tapani Myö-hänen ja Mauri Ukkonen.

Kokouksessa keskusteltiin vielä tu-levasta toiminnasta ja päätteeksi lau-lettiin Karjalaisten laulu. Tämän jälkeenmaistuivatkin Maija Uusikartanon tar-joamat makoisat vuosipäiväkahvit keratäytekakun.

Mauri Ukkonen

Keräys jatkuu

Vennamon muistomerkin tekijäk-si valittu Herman Joutsen ontehnyt muun muassa Turussa

sijaitsevan kenraali Adolf Ehrnroothinreliefin ja siirtokarjalaisiin liittyviä muis-tomerkkejä. Hänet tunnetaan myös he-vospatsaistaan. Joutsen on syntynytvuonna 1924 Salmissa Laatokan Karja-lassa.

Veikko Vennamon muistomerkki pal-jastetaan keväällä 2010 LapinlahdenAlapitkän kylässä Suomen Asutusmu-seon lähellä. Vuonna 2010 on kulunut70 vuotta siirtokarjalaisia voimakkaastikoskettaneen pika-asutuslain voimaan-tulosta. Se on myös Karjalan Liiton 70-vuotisjuhlavuosi. Muistomerkillä halu-taan muistaa yli 400 000 siirtokarjalai-sen asuttamiseen keskeisesti vaikutta-neen ylijohtaja Vennamon työtä.

Kunnianosoituksena Veikko Venna-mon sotien jälkeen tekemälle asutus-työlle on parhaillaan menossa keräys,joka jatkuu 10.9.2009 saakka. Muisto-merkkihanketta voivat tukea kaikki ha-lukkaat, niin yksityishenkilöt, Karjala-seurat ja -säätiöt ynnä muut tahot.Hankkeen tili on OP 578954–225368.


Metsäpirtin pitäjäjuhla alkoikunniakäynneillä Karjalaanjääneiden vainajien muisto-

merkillä ja sankarihaudoilla Mietoistenkirkkomaalla. Jumalanpalveluksessasaarnasi metsäpirttiläisten oma rovastiPauli Tuohioja. Hän kertoi äitinsä Bert-ta Tuohiojan muistiinmerkitsemää tari-naa heidän perheensä lähdöstä sodanjaloista: reessä, vähissä vaatteissa Tai-paleen lossille. Saarnanpitäjä miettimuutosta mahdollisuutena, joka olimyös Matteukselle annettu evankeliu-mitekstin mukaan. Liturgina toimi kirk-koherra Jouko Kotisalo, kanttorinaHanna Pishro sekä tekstinlukijana Lii-sa Sillanpää Raisiosta.

Jumalanpalveluksessa esiintyi taido-kas Kappelikuoro, johtajanaan RoopeLehtinen. Kun Mietoinen liitettiin My-nämäkeen, tuli Mietoisista Mynämäenkappeliseurakunta ja uusi kuoro perus-tettiin.

1939 - 1959 - 2009Metsäpirtin pitäjäjuhla 28.6.2009 oli

arvokas, muistorikas tilaisuus. Mietois-ten maamiesseurantalo pullisteli väkeä.Juhlaväen määrä – lähemmäs 400 juhla-vierasta – yllätti juhlanjärjestäjät. Olikulunut 50 vuotta ensimmäisestä pitä-jäjuhlasta, joka oli vuonna 1959 Mynä-mäellä. Vietetään siis juhlavuotta!

Tervehdyspuheen piti Turun seudunMetsäpirttikerhon puheenjohtaja AilaMartelius-Mäkelä, juhlatoimikunnanpuheenjohtaja. Juhlatoimikunnan sih-teerin tehtävissä on ollut Niilo Kiiski.

Turun seudun Metsäpirttikerho ontoiminut viitisen vuotta. Aila Marteli-us-Mäkelä muisteli evakkoajan vaihei-ta: aluksi ”omakyllöiset” pitivät yhteyt-tä, vähitellen alkoi kunnallinen, seura-kunnallinen ja osuustoiminnallinenosallistuminen ja sitä mukaan juurtumi-nen uusille asuinalueille. Metsäpirttiinon päästy luvallisesti 1990-luvun alku-vuosista alkaen. Kävijöille oli tärkeintälöytää se vanha kodinpaikka tai mitäsiitä oli jäljellä. Sittemmin on alettu tu-

Metsäpirttiläinen kansanjuhlaMynämäen Mietoisissa

tustua laajemmin alueeseen, yhteistyö-hön nykymetsäpirtin edustajien kans-sa on päästy. Silti vanhemmalla polvel-la on ainainen kaipuu kotiin Metsäpirt-tiin: ”Kottii mie mänisin, jos pääsisin!”

Aino Anttalainen os. Hyytiä Saaroi-sista pohdiskeli karjalaisuuden olemus-ta runoesityksessään. ”Käden ja mie-len kokonaislaulu” tai ”Mihin joukoinjoutunemme, siellä juhlia pidämme!”

Salli Rastas haasteli Metsäpirtin mur-retta ja muisteli Larin Paraskea, Vaske-lan kylän suurta naista. Musiikkia juh-laan toivat mynämäkeläinen nuori har-monikansoittaja Teija Tähtinen sekälaulaja Kike Elomaa säestäjineen. Mie-toisten nuorisoseuran Tanssakki esiin-tyi Virmon pelimannien säestyksellä.

Juhlapuheessaan FT Erkki Hiltunenkertoi sukujuuristaan Metsäpirtin Joen-taan kylässä. Hänen sukunsa historiaon niin samanlainen kuin monen muun.Hän esitti puheessaan Helena Eevan30.11.1939 kirjoittaman runon, joka al-kaa sanoin ”Kodit palavat”. Erkki Hil-tunen pohdiskeli puheessaan käsittei-tä evakkous, siirtokarjalaisuus ja pako-laisuus, sotalapsien kohtalo. Hän toiesiin tämän päivän maailmanlaajuisiataloudellisia syitä pakolaisuuteen jaenergian etsimisen ongelmiin.

Mynämäen kunnanvaltuuston jäsenHanne Lassila toi kunnan terveiset.Metsäpirtti Seuran kunniapuheenjoh-taja Leo Laulajainen esitti tervehdyk-

sensä juhlakansalle. Seuran nykyinenpuheenjohtaja Kalevi Hyytiä kiitti jär-jestäjiä onnistuneesta juhlasta. Hän ni-mitti nyky-Suomea evakkomaaksi javanhaa Metsäpirttiä kotiseuduksi. Hänesitteli myös Seppo Hynnän toimitta-man uuden kirjan: Metsäpirtin osastotalvisodan Taipaleessa. Talvisodan al-kamisesta tulee tänä vuonna kuluneek-si 70 vuotta. Kirja kertoo Metsäpirtinosastosta, jonka vahvuus oli noin 400miestä. He puolustivat talvisodan ajanomaa kotipitäjäänsä ja kotejaan.

Ilmi Pesosen monipuolinen ja pitkä-aikainen työ metsäpirttiläisyyden hy-väksi palkittiin karjalaisen siirtoväenmuistomitalilla. Ilmi Pesonen toimi pit-kään Metsäpirtti Seuran sihteerinä sekäSuvannon Seutu -lehden yhteyshenki-lönä. Viime vuosina hänen johdollaanon tehty lukuisia talkoomatkoja Met-säpirtin hautausmaan kunnostamisek-si.

Juhlan juonsi Veikko Repo, joka kiittijuhlien eteen tehdystä työstä juhlatoi-mikuntaa ja kaikkia talkoolaisia. Juhlienpääemäntänä toimi Riitta Leinonen.

Nuorin juhlavieras lienee ollut neli-vuotias Aapro Hatakka, vanhemmatPasi ja Virpi Hatakka Maskusta. Nuore-na vitsa väännettävä!

Ja ensi suvena juhlitaan taas Metsä-pirtissä!

Helka Korpela

Aila Martelius-Mäkelä, juhlatoimi-kunnan pj.

Juhlapuhuja Erkki Hiltunen. Kuva:Markku Nurmikari.


Aila Martelius-Mäkelä ja Tauno Mäkelä, oik. Veikko Repo maa-miesseuratalon rapuilla.

Seppo Hynnä (kesk.), Metsäpirtin osasto talvisodan Taipalees-sa -kirjan toimittaja. Vas. Seppo Orava ja oik. Veijo Orava.

Juhlakansa istui tiiviisti, sillä Metsäpirtti-juhlille tuli lähes 400 henkeä.


Kirvesmäkikerhon matka Karjalankannakselle toukokuussa 2009oli arvokas elämys parikymppi-

selle nuorelle. Ensikertalaiselle riitti ih-meteltävää välittömästi rajalta ja meitäkeltanokkia oli matkassa useampiakin.

Venäjän tulli tarjosi ensimmäiset ih-mettelyn aiheet. Odotimme autossa,odotimme passintarkastuksessa ja tä-män jälkeen odotimme tarkastuksessaolevaa autoa. Parin tunnin byrokratiaei kuitenkaan ollut pitkä ajan kuluessatullialueen liikettä seuraten ja matka-seurueen juttuja kuunnellen. Pitkäksiaika ei käynyt myöskään siinä mieles-sä, että hurjimmat jutut kertoivat jopakuusi tuntia kestäneistä odotuksista.

Matkan jatkuessa liimautui nenä tiu-kasti bussin sivuikkunaan. Ympäristönmuutos oli käsittämätön. Aluksi katse-lin, kuinka paljon hylättyjä ja rapistu-neita mökkejä oli jätetty luonnon armoil-le useampi vuosikymmen sitten. Hyvinpian ymmärsin, etteivät talot suinkaanolleen asumattomia. Koko matkan ih-mettelin, kuinka aidatut pihat olivat tark-kaan hoidettuja kukkaistutuksineen jakasvimaineen, mutta rakennukset olivatjääneet vaille kunnostusta. Silmiinpis-tävää oli myös ympäristön roskaisuus.Välittömästi rajalta alkoivat tienvarsiareunustaa roskavanat, jotka suomalai-sista tuntuivat pahalta. Tottumus ontoinen luonto, eikä roskaisuudessa lie-ne paikallisilla mitään paheksuttavaa.

Siinä missä kohtasimme kehityksestähuimasti jälkeenjääneen ympäristön,näimme matkalla myös isoja autoja jaarvokkaita uudistaloja. Rahaa venäläi-

Ensikertalainen Karjalan kannaksellasellä on joko paljon, tai ei juuri lainkaan.

Omat kotiseutummeMatkamme pääkohteina olivat talvi-

ja jatkosodista tunnetuiksi tulleet pai-kat sekä matkalaisten omat, vanhempi-en tai isovanhempien synnyinkodit.Bussilla köröttelimme ympäri Vuoksenja Suvannon seutuja. Haasteellisia oli-vat paitsi paikalliset tiet, myös paikal-listen kanssa sovitut kuljetukset. Ainaei venäläisen sanaan voinut luottaa,mutta myös pitäviä sopimuksia onnis-tuttiin solmimaan.

Minun matkani päätarkoituksena olipäästä etsimään isäni isän kotipaikkaaKirvesmäeltä. Kun sitten monen mut-kan jälkeen pääsimme yli Suvannon jalöysimme todennäköisen talonpaikanKirvesmäen rinteeltä, myllersivät mie-lissä monet ajatukset. Itselläni ei iästäjohtuen ole aavistustakaan elämästäKarjalassa tai sodan tuomista kauhuis-ta ja seurauksista. Pystyin vain pohti-maan, miltä lopullinen lähtö kodeistatuntui. Omat maat ja maahan sidotutjuuret menetettiin samalla kun epäon-nisimmat menettivät henkensä. Entä josolisimme saaneet pitää kotimme Karja-lassa?

Mietteliääksi vetivät monet muutkinmatkalla koetut hetket. Kävimme muis-telemassa suomalaisten saavutuksia jauhrauksia muun muassa Ihantalassa.Koulussa opitut paikannimet ja taiste-lutapahtumat selkiytyivät matkalla huo-mattavasti. Metsissä yhä edelleen nä-kyvät sodan jäljet tekivät historiasta

lähes elävää.

Kokemuksia ja muisteltavaaEnsikertaa Karjalassa matkaavana oli

ehdottomasti uitava Laatokassa. Vesioli kylmää, mutta kun mahdollisuus tar-joutui, ei sitä voinut jättää käyttämättä.

Lyhyet pysähdykset Viipurissa tarjo-sivat mahdollisuuden katsella kaupun-kia Viipurin linnan tornista, tehdä os-toksia kauppahallissa sekä kahvitellaPyöreässä tornissa. Välähdykset pai-kallisista ja heidän elämästään olivatniin ikään antoisia.

Täydellisen matkasta teki kuitenkinloistava retkiseurue. Kirvesmäkikerhonaktiivien kokemuksella matkapäivät olisuunniteltu hyvin eivätkä pienet vas-toinkäymiset menoa hidastaneet. Mat-kakonkareilla oli kerrottavana mielen-kiintoisia tarinoita paitsi aiemmilta reis-suilta myös kaikille suomalaisille yhtei-sestä historiasta. Meitä ensikertalaisianeuvottiin ja autettiin aina tarpeen tul-len. Kiitos kaikille.

Kun matkaan lähti ilman odotuksia,tuli jokainen sattumus eteen kokemuk-sena. Liiemmin ei harmittanut edes pa-luumatkalla juuri ennen Helsinkiä sat-tunut rengasrikko – Venäjän kuoppai-set tiet olivat tehneet tehtävänsä.

Matka oli antoisa ja opettava. Paljontietoa ja kokemuksia tuli kotiin vietä-väksi. Kuitenkin jäi tunne, että uudel-leen on matkaan päästävä. Paljon onvielä näkemättä.

Sofia Ukkonen

Kirvesmäke-läisiä koti-konnui l la .KirjoittajaSofia on yh-deksäntenätakarivissa,vaaleahiuk-sinen.


Seppo Turkin keväiset poltteetnähdä sukunsa asuinpaikkojaVuokselan Uudessakylässä Tur-

kinmäellä toteutuivat jälleen kesäkuunalkupuolella. Vastaavanlaisia henkilö-autolla tehtyjä matkoja hän oli tehnytjo kahdesti aiempina vuosina eli muo-dollisuudet ja reitit olivat entuudestaantuttuja. Ryhmään kuului tänä vuonnaPertti Viitanen Leo Kekkonen, PauliRyyppö ja Markku Ryyppö. Omalla au-tolla meno tutun ryhmän kanssa antoimahdollisuuden joustavaan matkailuunja pääsyn perille asti osittain huonoil-lakin tieosuuksilla.

Samalla tuli nähtyä Vuokselassa mm.Oravaniemen (Lauttaniemen) entinenlossiranta ja läheisyydessä olevat Ilma-risen kestolinnakkeen räjäytetyt jyhke-ät betoniset tulirakenteet.

Matka Kiviniemestä Vuokselaan kul-ki Räihärannan, Kontulan ja Kunin-kaanristin kautta ja käynti Vuokselankirkolla ja hautausmailla kuului matka-ohjelmaan.

Edvard Turkki teki talonsa, ns.Alatalon,Sorkkapellon tuntumaan. Tieja vesijohto sinne erkanivat Turkinmä-elle johtavalta mäntykujalta neljännenpuun jälkeen. Siinä on mäntykujan va-

Kesäretki Vuokselaan omalla autolla

Turkinmäellä Vilppolan talon kivijalka, jossa pommi-vaurio yhdessä kulmassa. Viimeiset omistajat JooseppiTurkin pojat Väinö ja Reino Turkki, joka kaatui jatko-sodassa. Kuvat ja tiedot: Seppo Turkki.

semmalla reunalla pystyyn väännettyvesiputki. Vesi Alatalolle tuli Turkinmä-en juurella olevasta lähteestä. Paikka olirakennettu v. 1920 tienoilla. Kun VilppiTurkin pojat jakoivat Vilppolan v.1932,Edvard osti Turkinmäeltä Toivola-nimi-sen talon, Alataloon jäi asumaan Nes-tor Turkki. Keväällä v.1944 talon omis-tajiksi tulivat Nestor ja Anna Turkki.Kuvassa (ylh.) ehjänä olevan lehmienruokintapöydän yksi juottokuppi. Toi-sessa kuvassa (oik.) vasikkakarsinoita.


Vuosikokous ja Muistojen tapahtuma pidettiin sunnuntaina7.6.2009 Hämeenlinnassa. Yli 70

henkilöä osallistui tapahtumaan.Käsiteltävistä asioista mainittakoon

mm. että, vuoden 2008 toimintakerto-mus, tilit ja tilinpäätös vahvistettiin javastuuvapaudet myönnettiin yksimie-lisesti

Vuoden 2010 seuran jäsenmaksuksivahvistettiin 10 euroa henkilöltä.

Samoin seuran toimintasuunnitelmansisältö vuodelle 2010 noudattaa aiem-pien vuosien päälinjoja. Vuoden tapah-tumien päähuomio on Hattulassa kesäl-lä pidettävät seuran 60-vuotisjuhlalli-suudet.

Kokouksen puheenjohtaja Temonenkiitti kokouksen päätteeksi seuran hal-litusta vireästä toiminnasta ja kokous-väkeä runsaasta osanotosta. Lopuksihän toivoi mahdollisimman monenvuokselalaisen ja vuokselalaisten ys-tävien osallistuvan tulevan vuoden ta-pahtumiin ja erityisesti 60-vuotisjuhliin.

Kokouksen jälkeen nautittiin lounasseisovasta pöydästä ja juotiin päällekakkukahvit. Tämän jälkeen oltiin val-miit kevyempään ohjelmaosioon eliMuistojen tapahtumaan. Tapio Sihvokäytti alkupuheenvuoron toivottaenkaikki tervetulleiksi kuuntelemaan tuo-reita terveisiä Vuokselan kotiseutumat-kalta ja haastelemaan asioista mennei-tä muistellen.

Taisto Virkki esitti 88 dian välityksel-lä ja sanallisesti kertoen kuvakertomuk-sen Vuoksela-Seura ry:n järjestämästäkotiseutumatkasta Vuokselaan. 23. -25.5.2009. Matkalla oli ollut mukana 27henkilöä. Kuvat herättivät mielenkiin-toa ja lisäkysymyksiä ja tarkennuksiatulvi solkenaan ”onks sinne mei paikallrakennettu mittää”, ”kuulittaaks työsiell käen kukuntaa?”

Yleisötapahtuman jälkeen pidettiinvielä seuran hallituksen kokous koski-en tulevan vuoden toimintojen käyn-nistämisiä. Seuran puheenjohtajanavuonna 2010 jatkaa edelleen Tapio Sih-vo, varapuheenjohtajana Kauko Komo-nen, sihteerinä Ebba Penttilä ja rahas-

Vuoksela-Seura ry:n kesätoimintaa

Vuosikokouksen avasiseuran puheenjohtaja Ta-pio Sihvo (oik.) ja koko-uksen puheenjohtajanatoimi Tenho Temonen jasihteerinä Ebba Penttilä.

Marjatta Toivonen esitteli ottamiaan matkakuvia tutuille uuskyllöisille.


Kokouksen jälkeen nautittiin lounasseisovasta pöydästä ja juotiin päällekakkukahvit.

Arpajaiset ovat aina olleet tapaamis-ten kohokohtia. Seuran kunniapu-heenjohtaja Veikko Juvonen oli tyyty-väinen saadessaan vihreät villasukatitselleen.

tonhoitajana toimii Laila Saario. Päätet-tiin käynnistää 60-vuotisjuhlien valmis-telut ottamalla yhteyttä Hattulan kun-taan ja seurakuntaan vielä alkusyksynaikana. Kaikki loppuu aikanaan, niintämäkin yhdessäolo. Vielä ulkona poislähtiessä toivoteltiin toisillemme kau-nista kesää ja terveyttä ja voimia itse-kullekin.

Taisto Virkki

Lue, mut älä väsy...Olen vuosien aikana saanut kiitettä-

västi yhteydenottoja, valokuvia ja kir-jallisia tietoja koskien Vuokselaa taval-la tai toisella. Olen siitä hyvin kiitolli-nen. Yhteydenotoissa on ollut toisi-naan lähetteenä maininta, että voit käyt-tää tietoja Vuoksela-Seuran julkaisuis-sa tai tallentaa ne sellaisenaan seuranarkistoon mahdollista myöhempää käyt-töä varten. Voin sen luvata, että näintulee tapahtumaan.

Runsaan kymmenen vuoden aikanaaineistoja on kertynyt ja lopullinen säi-lytyspaikka on Hämeenlinnan Maakun-ta-arkistossa oleva Vuoksela-arkisto.Eniten siellä tällä hetkellä on vanhojavalokuvamappeja kymmenkunta. Tar-koitus on siellä säilyttää seuran toimin-nassa syntyneet muistiot, pöytäkirjatja muita dokumentteja. Kaikki aineistotennen sinne luovuttamista tulee ryh-mitellä ja mapittaa sisällysluettelonmukaiseen järjestykseen.

Vuosien kuluessa olen kulkenut ka-mera kädessä ja kuva- ja nauha-aineis-toja alkaa olla laatikoittain. Sähköises-sä muodossa olevia aineistoja ei tois-taiseksi Vuoksela-arkistoon ole otettuvastaan. Se on mielestäni tällä hetkelläpuute. Olisikohan jollakin hyviä vink-kejä, miten aineistot jäisivät luotetta-vasti tulevien sukupolvien käyttöön.

Mielenkiintoisia aineistoja tulee var-

masti monen eteen, kun tutkailee lähi-suvun jäämistöjä.

Kysymyksiä olisi, mutta vastaajia eivälttämättä enää ole.

Luulin omalta osaltani jo kaiken tul-leen vastaan, joka olisi koskettanutmeidän perheen Alholan kotiamme. Eikämitä! Viikko sitten maalta löytyi puu-laatikko, tukeva sellainen.

Laatikko oli sisältä jaettu kolmeenosaan ja saranoitu kansi oli lukkosal-valla varustettu. Puukanteen oli kaiver-rettu isäni nimi osoitteella VuokselaAlhola. Kaksi puulaatikkoa oli löytynytjo aiemmin parisen vuotta sitten. Muis-tan nyt löytynyttä laatikkoa käytetynerilaisten jauhojen säilyttämisessä.Kantta ei vaan ollut tullut tutkittua tar-kemmin. Hyvä säilytyspaikka se oli ol-lut nykyisessäkin paikassa.

Otsikon teksti ”Lue, mut älä väsy...”lukee eräässä lähetteessä, joka liittyierääseen mielenkiintoiseen lähdeaineis-toon koskien Lauttaniemessä eläneenperheen elämää. Olen lukenut aineistoajo moneen kertaan ja tarkoitukseni onkirjoittaa se puhtaaksi. Palataan siihenmyöhemmin. Usein näissä jutuissa onyhtymäkohtia muihin jo olemassa ole-viin aineistoihin tai kuviin. On kuin ko-koaisi palapeliä, johon lisäpaloja saakyselemällä lisää muilta.

Toivotan antoisia tutkimusmatkojakaikille ja innostakaa nuorempia suku-juurienne jäljille!

Heinäkuun alkupuolella oli hellekau-si ja odotettavissa on hyvä marjasato.

Nauttikaamme kesän tapahtumista jaluonnonantimista!

Taisto Virkkip. 03 – 363 1750 0400 – 576 722

[email protected]


Kesä ja aurinko ovat kuin taika-voima ja piristysruiske monienkarjalaisten seurojen toimin-

nassa. Heräämme ja lähdemme liikkeel-le kuin karhu talvipesästään uteliaanaja tunnistellen kesän antia. Pakkaam-me laukkumme kotiseutumatkoille, jär-jestämme ja osallistumme monenlaisiinkesätapahtumiin, joko oman paikallis-seuran puitteissa tai yhdessä muidenseurojen kanssa.

Tammelan Karjalaseura on havainnut,että yhteistyö eri järjestöjen kanssa onvoimaa. Omasta joukosta ei aina löydyautollista esimerkiksi teatteri- tai kon-serttimatkoille.

Karjalan Liiton kesäjuhlille Kuopio-onkin matkasimme yhteistuumin mui-den alueen Karjala-seurojen kanssa.Matkakustannusten jakamisen lisäksimatkan ylimääräisenä antina on tutus-tuminen naapuriseurojen jäseniin. Mat-kan aikana kuului autosta iloista pu-heensorinaa. Yhteisiä kokemuksia, ki-peitäkin, esimerkiksi evakkovuosilta riit-tää ja niitä oli helppo käydä läpi ”omienjoukossa”. Kaiken kaikkiaan tuntui sil-tä, niinkuin joku oli oivaltanut: ”Mievoin lähtee Karjalast, mut Karjala ei lähemiust”. Tämä ajatus löytyi Liiton pins-sistä karjalaiselta torilta.

Kuopion torille kokoontunut suurijoukkokin oli kuin yhtä perhettä. Sitä

Tammelan Karjalaseura ry:n kesätoimintaa

Kaitalammilla 2.7. olleeseen tilaisuuteen osallistui yli 30 henkilöä. Yhteislaulua johti Raimo Mero. Ku-vassa osa innokkaimpia laulajia ryhmittyneenä yhteen.

Tammelan Karjalaseura ry:n lippuaKuopiossa Karjalan Liiton kesäjuhlil-la oli kantamassa seuran puheenjoh-taja Raimo Mero airueina Ebba Pentti-lä (kuvassa) ja seuran sihteeri RaijaKurka.

tunnelmaa, mikä syntyy jo lippukulku-een järjestäytymisessä ja varsinkin senkulkiessa läpi kaupungin, ei pysty sa-noin kuvaamaan. Se pitää itse ko-kea. Tunnelmaa ei latistanut sadekuu-rokaan, joka nyt tuli onneksi ihan sopi-vaan saumaan, ennen kulkueen lähtöä.

Kotoisissa merkeissä Tammelan Kar-jalaseura ry järjesti jo perinteisen sau-naillan seurakunnan leirikeskuksessa2.7. Leppoisa kesäilta Kaitalammilla ku-lui rattoisasti seurakunnan hengellisenannin, emäntiemme maukkaiden piirak-ka- ja kakkukahvien, saunomisenja uimisen merkeissä. Mölkky-pelikinkiinnosti ja illan päätteeksi paistuivatmakkarat nuotiolla. Seuramme puheen-johtaja Raimo Meron johdolla laulu soija kiiri kuultavaksi rantojen kesäasuk-kaillekin.

Seuraavaksi kokoonnumme laula-maan Hämeen Luontokeskukseen 16.7.Sitten vierailemme naapuriseurojensaunarannoilla, jolloin on aina mahdol-lista suunnitella myös uusia yhteisiätapaamisen aiheita.

Kesä on myös meidän jokaisen voi-mien keruuaikaa. Se helpottaa palaa-mista syys- ja talvitoimintaan. Ken-ties voimme silloin ilolla todeta, ettäkesä kaikkine tapahtumineen on saanutainakin jonkun uuden jäsenen kaikkienentisten lisäksi, hakeutumaan mukaanomaan yhdistykseen. Se lieneekin yh-distystemme yhteinen harras toive.

Ebba PenttiläTammelan Karjalaseura

ry:n varapuheenjohtaja,Vuoksela-Seura ry:n sihteeri


Vuokselassa luonto tarjosi suo-tuisat olosuhteet maataloudenharjoittamiseen. Kolmivuoro-

viljelys oli Karjalassa kuten Vuokselas-sakin yleisesti käytössä viime vuosisa-dan alussa; kesanto, ruis ja kevätviljasekä peruna. Heinä saatiin luonnonnii-tyistä, joiden antamalla rehulla syötet-tiin karjaa talviaikana. Lietejakojen seu-rauksina monilla tiloilla oli lukuisiakinpalstoja tiettömien matkojen päässä.Näissä laidunnettiin lehmiä kesällä jatehtiin karjalle talvikauden kuivarehua.Rehun kuljetus tapahtui kotiin talvenaikana. Peltoviljelyn lisäksi karjatalousvoimistui ja heinän viljely yleistyi voi-makkaasti. Heinää tuotettiin jopa ylioman tarpeen ja siitä saatiin tilalle lisä-tuloja. Näin siis ennen vanhaan.

Vanha sanonta ”Hermannista hei-nään” on tuttu sanonta monelle. Hei-näniitty saattoi sijaita kaukana kotoa jaheinänteko kesti useita viikkoja. Oliyövyttävä ja vietävä heinäntekoväli-neet ja eväät mukana. Lämmin aika olikovin hikistä ja fyysinen työ kuluttunestevarastoja. Eväspiimä ja kalja tainiityn laidalla oleva kirkasvetinen läh-de oli arvossaan. Sen aikaiset työväli-neet ovat monelle nykynuorelle tunte-mattomia käsitteitä. Erilaisia heinänleik-

Keski-Vuoksi lehdenmainoksia heinäkuu v. 1929

HeinättäjilleSUOLAAMyy halvallaEERO TALLUSPölläkkälä

HEINÄMAIDEN HUUTOKAUPPATiistaina tk. 9 p:nä klo 10 ap.myymme huutokaupalla tämänvuoden kasvavaa heinää. Luote-tuille ostajille myönnetään pi-tempiäkin maksuaikoja. Oikeushuutojen hylkäämiseen pidäte-tään.Vuokselassa heinäk. 5 p. 1929T. Ryypön perilliset

HEINÄMAIDEN HUUTOKAUPPAPidetään Vuokselan Uudessa-kylässä 7.7.-29 klo 4 ip., jol-loin myydään tämän kesänkasvavaa kylvö- ja korteheinää.Maksuaikaa myönnetään.Pidätän vallan huutojen hy-väksymiseen tai hylkäämi-seen.Heikki ÅhlmanHuutokaupan pitäjä

Niitty on pellon äiti -vanhan sananlaskun viisaus

kuuvälineitä ja heinän kokoamiseen jakuljetukseen oli käsityönä tehtyjä mal-leja. Niiden nimet saattoivat vaihdellariippuen paikkakunnasta.

Usein saatettiin heinää kuivattaamaassa ja viedä suoraan latoon.

Olen itse saanut oppia omalta isältä-ni, miten tehdään käsiharava, joka onkevyt, kestävä ja miten haravan piikitkatketessaan on helppo vaihtaa uusik-si. Kaiken sen lisäksi olen myös nuore-na poikasena joutunut tositoimiin myössellaista käyttämään.

Heinäntekoon liittyy monia lähelläluontoa olevia asioita. Uusi aika uusi-ne tapoineen ja välineineen teki kuiten-kin tuloaan. Talon nuoret miehet saivatuusia vaikutteita kouluttautuessaanmm. maataloudellisissa koululaitoksis-sa ja -opistoissa. Moni joutui kotiinpalatessaan vanhemman polven tahol-ta kokemaan vastustusta uusien tapo-jen käyttöönotossa.

Esimerkkinä kerrotaan Päiväkivestä,että Arvi Turkin tultua maamieskoulus-ta ehdottaneen isälleen kylvöheinänkasvattamismahdollisuutta. Isän tokai-suna oli ollut: ”Mistä me sitten ruista jakauraa saadaan, kun peltoon kylvetäänheinää”. Poika oli kuitenkin eräänä ke-

vätaamuna isän vielä ollessa nukku-massa kylvänyt rukiin päälle heinäsie-mentä. Ruista leikatessa huomattiin,että pellossa oli timotein ja apilan taimia.Näin kylvöheinän kasvattaminen alkoisaada jalansijaa myös Vuokselan tiloil-lakin.

Kerrotaan, että jo vuonna 1907 Uu-dessakylässä hankittiin heinänsiemen-tä yhteisostoina ja seuraavana vuonnaostettiin jo heinänsiemenen kylvöko-nekin.

Vuoksen laajat, ruohikkoiset rannatkasvoivat kortetta ja ruokoa ja niitä käy-tettiin myös monin muodoin hyväksi.

Heinää saattoi olla kasvamassa joil-lakin tiloilla yli oman tarpeen, jolloin sitäoli myytäväksi asti. Paikallislehdessä il-moiteltiin heinähuutokaupoista.

Heinän säilyttämiseen käytettiin jotuolloin suolaa.

Taisto Virkki

Eenokki ja Uuno Virkki viikatemiehinä Tuomas Virkin rantaniityllä Vuokse-lan Uudessakylässä vuonna 1935.


Luettuani äskettäin Karjala-leh-destä kirjoituksen Antrean maa-talousnäyttelystä v. 1936 mielee-

ni palautuivat omat muistoni samanlai-sesta tapahtumasta Sakkolan Kivinie-messä vuotta aikaisemmin, elokuussa1935. Kaikesta päätellen ja muistinikinmukaan maatalousnäyttelyiden järjes-täjänä toimi Viipurin läänin Maanvilje-lysseura yhdessä paikallisten järjestö-jen kanssa, ja näyttely oli useampiennaapuripitäjien yhteinen.

Aluksi kuitenkin tuon kesän 1935poikkeuksellisista sääoloista ja muus-takin erikoisuudesta. Kesä oli hyvinsateinen ja ilmeisesti koko Saimaan alu-eella myös talvi oli ollut runsasluminen,koska jo sulamisvedet nostivat Suvan-non vedenpinnan keväästä lähtien kor-keammalle kuin miesmuistiin. Kotini oliLapinlahdessa aivan Suvannon rannal-la, joten vedenkorkeus aiheutti monen-laista hankaluutta. Lehmien laitumenaoleva hakamaa oli parin kilometrin pääs-sä ja ne kulkivat sinne aamuin illoinvesirajan ja rantapenkereen välistä hiek-karantaa pitkiin. Nyt vesi oli niin korke-alla, ettei sitä reittiä voitu kulkea, vaanlypsy täytyi käydä tekemässä hevosel-la kulkien ja melko heikkokuntoista tie-

Muisteluja sateisen kesän 1935maatalousnäyttelystä Kiviniemessä

Sakkolan miehiä kertausharjoituk-sissa Perkjärvellä kesällä 1935. Etu-rivissä toinen vas. Uuno Pulakka, kol-mas Aarne Naskali ja neljäs VäinöNaskali. Takarivissä ensimmäinenvas. Eemil Kiuru, toinen kirjoittajanisä Martti Loponen, neljäs Tauno Pärs-sinen. Sakkolasta pitäisi muidenkinkuvan miesten olla. Kaikki muut oli-vat alikersantteja ja ryhmänjohtajia,paitsi Martti Loponen, joka oli ker-santti ja toimi komppanian vääpelinä.

tä käyttäen.Tuo kesä oli myös tavallista viileäm-

pi, koska kasvillisuus oli normaaliamyöhemmässä. Heinänteko aloitettiinvasta heinäkuun loppupuolella, ja hei-nää korjattiin vielä pitkälti elokuussa.Sateisuudesta muistan, että elokuunpuolivälissä ukkonen jyrisi ja satoi vii-kon jokaisena päivänä. Silloin sain ko-kea elämäni rajuimman ukonilman, jokamm. hajotti erään kylämme kaivon. Sadehaittasi myös Kiviniemessä maatalous-näyttelyn järjestelyjä, mutta lakkasionneksi sen viimeiseksi päiväksi.

Kesän 1935 erikoisuuksiin kuuluimyös se, että ainakin kotikyläni asekun-toisista miehistä suurin osa sai kutsunelokuun alusta alkaviin armeijan kolmenviikon kertausharjoituksiin. Silloin tuokutsu oli peruuttamaton eikä ollut lyk-käyksen tai ajankohdan muuttamisenmahdollisuutta. Talon ainoana miehe-nä 34-vuotias isäni muiden mukana jou-tui myös lähtemään kesken heinänkor-juun. Jäin 11-vuotiaana poikasena yh-dessä sairaan äitini ja mummoni kanssaheiniä korjaamaan. Sain kuitenkin johevosen valjaisiin ja yhdessä parinvanhemman naapurin miehen kanssahomeiset heinät latoon. Sain nyt sotien

jälkeen eläinlääkäriltä kuulla, että nehomeiset heinät aiheuttivat silloin ai-kanaan sitä pelättyä ”puhkuritautia”hevosiin eli yskää ja hengenahdistus-ta, joka nyt lienee jo tuntematonta.

Se maatalousnäyttely Kiviniemessäoli sen ajan ja alueen suuri tapahtuma,jota odotettiin ja paljon puhuttiin. Pai-kallisesti tähän vaikutti myös se, ettäkotikylästäni Lapinlahdestakin oli näyt-telyssä mukana kotieläimiä ja joitakinnaisten käsitöitä, mm. mummoni kehrää-miä villalankoja. Näyttelyn paikka oliKiviniemen raviradan alue, johon tar-vittavat laitteet ja rakenteet oli tehty.

Halu päästä tätä kaikkea katsomaan,oli tietysti itsellänikin kova, ja toteutui,kun isä vapautui niistä kertausharjoi-tuksista juuri päivää ennen näyttelynpäättymistä. Se viikon kestänyt yhtä-mittainen sadekin päättyi sopivasti niin,että viimeinen näyttelypäivä, olisikohanollut elokuun 20:s, oli kaunis ja aurin-koinen. Hevoskyydillä matkattiin Kivi-niemeen ja aurinkoinen oli myös mie-lemme, kun kotikylämme eläimet menes-tyivät hyvin näyttelyn loppuarvoste-lussa. Setäni Salomon Loposen lehmäPalmu oli näyttelyn paras tuotannol-


Kylmäoja Sakkolassa oli metsä-niitty ja haka, lähellä Pyhäjär-ven pitäjän rajaa, jossa oli lä-

hellä Saaprun kylä. Kylmäojalla oli kak-si hakaa, joissa lehmät vuorottelivat:kun toinen puoli tyhjeni syötävästä,ajettiin lehmät toiseen, ja sillä välin ruo-ho taas kasvoi toisella puolella. Näilläniityillä myös Haparaisten väki kävi leh-miään laiduntamassa – kuten minäkinniin pienestä paimentytöstä kuin kyn-nelle kykenin.

Kylmäojan niityt ja haat sisältävätpaljon mieluisia muistoja. Niityn laitaapitkin virtasi Kylmäoja; en tiedä, mistäsaakka se sai alkunsa, mutta Saaprustapäin se virtasi ja sitten läpi niittyjen yhäHaparaisiin, siellä laskien Leppojan -nimellä Suvantoon. Ojanvarsilla oli sel-laista alavaa luonnonniittyä, kosteistaheinää, joka niitettiin viikatteella. Ojas-sa oli haukia, joita veljeni Veikko hirttirautalankasilmukalla.

Heinänteko aloitettiin aina Kylmäojal-ta. Siellä oli useita viljeltyjä sarkoja, jois-sa kasvoi kylvöheinää, ja jotka voitiinniittää koneella. Paljon oli sitten ojan-vartta ja myös muita aukeita paikkoja,joista heinä niitettiin viikatteella, se oliluonnonheinää ja paikoitellen oikeinkuivaa jussikkoakin. Siinä piti olla terä-vä viikate, joka siihen pystyi. Kyl-mäojalla oli iso sarrain ja kaksi latoa,johon heinä korjattiin. Ojanvarret olipaikoitellen niin upottavaa maastoa,ettei voinut korjata heinää kuin sapi-lailla kantamalla saattoja. Yksi kulmalaajaa ojanvartta kasvoi kulleroita, kel-tainen niitty oli ihmeen kaunis näky.

Heinäntekoa ja kyykäärmeitä KylmäojallaSudenkorennot viuhahteli siinä kukka-niityn päällä ja ojanpientareilla kaunii-ne kirjavine siipineen. Käki kukkui ja ku-hankeittäjä huhuili, ja koko metsän väkipari parastaan kesäisellä konsertillaanauringon lämmittäessä.

Olin noin kymmenvuotias, kun olinäidin apuna haravoimassa siellä luon-nonniityllä. Muistan miten äiti pelästyi,kun otti syliinsä heinäkarheen ja sieltätipahti iso kyykäärme. Siellä oli paljonkyykäärmeitä, ja monta kertaa niitä ta-pettiin. Meillä oli koira Töpö, joka oliinnokas etsimään käärmeitä, ja meninjoskus avuksi tappamaan niitä paime-nessa ollessani. Kerran Töpöä pistikäärme kuoroon, joka oli turvoksissajonkin aikaa.

Niityllä oli myös kirkas lähde, jossaoli lippi, millä sai juoda vettä. Heinänii-tylle mennessä vietiin eväsmaito ja pii-mä sinne kylmään lähteeseen, josta nehaettiin ruoka-aikana. Oma viehätyk-sensä oli ruokailut heinäntekoaikana.Eväänä oli leipää, ja leivästä oli kover-rettu osa sisustaa pois, ja siihen koloonoli pantu voi, joka löytyi sieltä syödes-sä. Oli myös suolakalaa tai silliä ja pii-mää, eli jamakkaa päälle. Hyvältä mais-tui. Miehet kellahtivat nurmikolle ruo-kalevolle ja naiset korjasivat loput ruo-at pois. Ruokalepo kuului oleellisenaasiaan, mutta naiset eivät oikein malt-taneet sitä pitää niin kuin miehet. Läh-de oli myös hyvä virkistys, kun välilläsai janoonsa mehua tai vain pelkkäävettäkin.

Haassa kasvoi juolukkaa ja lillukkaa,

maariankämmeköitä ja mustikoita. Puo-lukat kasvoivat aidan toisella puolella,väljämetsällä.

Muutamana kesänä ennen sotaa kä-vin Haparaisista pyörällä Kylmäojallalypsämässä lehmät, niin ei tarvinnutajaa niitä edestakaisin. Syksyisin pai-mensin lehmiä niityn puolella, syötinsiellä äpärikössä ja sitten päivällä ajoinkylläiset lehmät hakaan. Itse läksin sit-ten kyläilemään naapuriniityille. Toisil-la paimenilla oli sama järjestys, ja niinmeillä jäi päivällä vapaata omaa aikaa.Naapurin paimenilla oli siellä mökki vä-hän matkan päässä ja sinne kokoonnut-tiin; se oli kai Hynnän Yrjön mökki. Siel-lä keksittiin milloin mitäkin hauskaa,syötiin eväitä ja piipattiin hiuksia. Vie-reisellä Turkkisen niityllä oli iso Lakat-kivi, joka oli kuin mäki. Siitä laskettiinmäkeä toisen litteän kiven päällä istu-en. Minultakin murskautui peukalon-kynsi siinä, kun laskettelukivi putosi japeukalo jäi väliin.

Saaprun paimenet huutelivat vierei-sellä niityllä, ja menimme heitä katso-maankin, mutta olivat niin ujoja, ettämenivät meitä piiloon.

Minulla oli paimenessa mukana Ville-sedän englanninkielen opas, ja harjoit-telin sanoja lukemalla niitä sarraimenkatolla – sieltä näkyi hyvin, missä leh-mät liikkuivat. Oli hyvä olla yksin luon-nonhelmassa, se rauhoitti. Kiitollisenamuistelen vieläkin aikoja paimenessaKylmäojalla.

Sirkka Kuuppo, o.s. Kekki

taan, ja Mikko Loposen 3-vuotias tam-ma Tiera paras nuori hevonen. Myöskylämme naiset saivat käsitöistään pal-kintoja.

Paljon siellä oli nuorelle pojalle mie-lenkiintoista nähtävää, olivathan esilläkaikki sen ajan maatalouskoneet aurois-ta ja äkeistä puimakoneisiin. Oli siellämuistaakseni näytteillä pari piikkipyö-rätraktoriakin, joita ihmetellen katsot-tiin. Monenlaista maa- ja kotitalouteenliittyvää neuvontaa oli sen ajan tarpei-siin myös runsaasti tarjolla.

Hieman nykyisestä poikkeavia arvo-ja korostettiin myös tilaisuuden juhla-puheessa. Puhuja, jonka nimeä en enäämuista, korosti erikoisesti omin käsintehdyn työn ja erikoisesti säästävä-isyyden merkitystä onnellisen elämänja koko yhteiskunnan parhaaksi. Nyt-hän kulutus, tarpeetonkin, ja toisellateetetty arvonlisäveronalainen työ onainakin talousviisaiden mukaan ainoahyvinvoinnin perusta. Tähän ikään eh-tineelle ja monenlaista kokeneelle sitätosin on joskus vaikea ymmärtää.

Monta maatalousnäyttelyä on täälläuusilla asuinsijoilla tullut käytyä, mut-ta kyllä se ensimmäinen siellä Kivinie-messä on parhaiten mielessä säilynyt.Paljon ovat maatalous ja viljelytavatniistä ajoista muuttuneet, mutta kaikenperusta, peltomaan parinkymmenensentin pintakerros on pysynyt sama-na. Sen käytöstä ja käsittelystä edel-leen riippuu, miten se meille ruokammetuottaa.

Olavi Loponen


Kuupon Sirkka on kyläkirjassakirjoittanut tästä entisajan rii-henpuinnista jo kaiken olennai-

sen. Tuon tässä kuitenkin joitakin omiamuistoja ja kokemuksia tuosta vanhas-ta puintitavasta.

Ennen sotiahan kaikki niitettiin sirpil-lä. Sirpit olivat Emin Jortikan tekemiä,hän myös ”piitti” sirpit, kun nämä oli-vat kuluneet käytössä. Silloinhan oli-vat sekä ruis että kevätviljat pidempi-kortisia kuin tänä päivänä. Nyt puimu-reita ajatellen on kaikki jalostettu lyhyt-kortisiksi. En tulisi sirpillä niitosta enäämitään, ainakaan kevätviljojen osalta.

Ruislyhteet laitettiin kuhilaille pellol-la kuivumaan. Oli kaksi tapaa laitta kat-to kuhilaalle. Joko laitettiin kaksi lyh-dettä sitomalla yhteen tyvet ylöspäin,tai sitten taitettiin lyhde keskeltä katok-si. Ohrat laitettiin kymmenikölle ja kau-rat usein viisikolle.

Nyt sitten siihen riihen puintiin. Muis-tan, että puhuttiin myös riihen tappa-misesta. Riihethän olivat kaikki hirsistätehtyjä ja ison huoneen kokoisia. Ovioli yli metrin kanttiinsa, ja ovi oli noin40 senttiä lattiasta eli kynnys oli aikaiso. Riihen peräseinällä oli puolen met-rin kokoinen ”räppänä”. Uuni oli yksin-kertainen, jossa oli iso tulipesä ja pal-jon kiviä päällä. Iso luukku ja tulipesäsiksi, että siellä poltettiin kannot japuut, joita ei kirveellä saatu pienittyä.Lämmityksen aikana oli ovi raollaan jaräppänä auki, että savu pääsi ulos. En-nen oli kuulemma ollut savilattioita,mutta sittemmin kaikki oli lankuista. Rii-hen parret, joiden päälle lyhteet ladot-tiin pystyyn, oli kirveellä halkaistu pyö-reistä puista.

Karjalainen sanonta mutka eli varstaoli seuraavanlainen: varren päässä olipieni mutka ja siihen oli koverrettu ura,jossa pyöri nahkasta tehty lenkki, jatämä lenkki oli sidottu tuohon pyöri-tettävään, noin metrin pituiseen ja noin8 sentin paksuun mutkaan. Liekö mut-ka -sana tullut tästä vai varren päässäolevasta mutkasta? Puitaessa oli ehdot-tomasti puitava rytmin mukaan, vuoronperään. Jos oli kolme puimassa, niin olivaikeampaa pysyä tuossa rytmissä.Välillä käänneltiin lyhteet toisin päin

Puintia riihessä – riihen tappamista

siinä lattialla.Puintikalustoon kuului ”ahdinpuu”,

tällä kaksihaaraisella puulla nostettiinlyhde tuolle parren latojalle, ahtaajalle.Lisäksi oli kaksi haravaa ja puulapio.Haravalla karistettiin jalkaa vasten jy-vät pois oljista ja tehtiin kupo, johonmeni noin kahdenkymmenen lyhteenverran olkia. Sitten olikin edessä jyvienpuhdistus siitä lattialta, ”maissinoitta-minen”. Päästyäni koulusta päivällä,niin ehdin usein pyörittämään vielä tuo-ta viskuria. Ruumenet pantiin ruume-suojaan, ”ruujmekuominaan”. Seuraa-va erä ladottiin parsille yleensä heti,kun riihi tyhjeni.

Tässä riihen lämmityksessä oli yksiaika yleinen tapa, aina maanantaina oliriihipäivä. Ukot sunnuntaisin lämmitti-vät riihen, kun eivät olleet missään töis-sä silloin. Nuoret olivat olleet sunnun-tai-iltaisin myöhään kuka missäkin, jasitten aikaisin aamulla heräteltiin pui-maan ahosta riihelle.

Muistan kovin hyvin tuon riihen si-säisen ilman puinnin aikana ja olen osak-si sen kokenutkin. Puijat olivat mustiakuin nee…tummaihoiset, vain silmätmuljahtelivat päässä. Välillä käytiinoviaukolla haukkaamassa raitista ilmaaja syljeksimässä mönjät pois. Ohrantomu oli ollut kaikkien pahin hengittääja lisäksi vihneet pistelivät ”piikkovaat-teiden” läpi.

Ennen talvisotaan oli kylässä kiertä-vä puimakone, olikohan se maamiesseu-ran tai maanviljelysyhdistyksen, enmuista. Koneen mukana kulki talostataloon vakiona inkeriläinen KarjalaisenMikko.

Muutettuamme tänne Lempäälään1950-luvun lopulla jatkoimme rukiinpuintia riihessä noin kymmenen vuo-den ajan. Tosin emme puineet riihenpuolella, vaan lyhteet tuotiin puimalanpuolelle. Tähän vanhaan perinteeseenoli lähinnä kaksi syytä. Riihen savussakuivatetusta rukiista tulee sitä aitoaruisleipää, lisäksi silloin oli kova kysyn-tä suorista rukiin oljista.

Toinen sen ajan tomuisista töistä olipellavien kuivatus riihessä, siellä par-silla. Pellavat piti olla kuivia, kun lou-kutettiin, että päistäreet irtosivat. Lo-put päistäreet (pellavan kuoret) otettiinsitten ”lipsulla” pois. Pellavasta kudot-tiin kangasta, josta tehtiin alusvaattei-ta, pyyhkeitä ym., oli aivinaista japuol’aivinaista nimeltään. Sakkola-Museolla on pellavakangaspakkoja,jotka ovat minun mummoni, äitini ja tä-tini kutomia.

Tänä päivänä on riihi vielä jäljellä,mutta ei ole puijia, ei puitavaa eikä lou-kutettavaa. Vain puulapio riihen nurkas-sa on muistona menneestä.

Viljo Pitkänen

Rukiinniittoa Aleksanteri Kekin pellolla Haparaisissa 1937. Isäntä Aleksan-teri kuhilaiden teossa oikealla. Kuva: Suvannon helmi -kirjasta.


Peruna on mehevä, sen marja on vihreä ja myrkyllinen. Se onkotoisin Chilestä, mistä se 1500-luvun keskivaiheilla tuotiin Espanjaan ja sieltä sitten Italiaan. Suomeen peruna tuli 1700-luvul-

la Saksasta Inkoon Fagervikiin tulleiden peltiseppien mukana. MyösPommerin sodasta palanneet sotamiehet levittivät sitä 1760-luvulla.Perunaa on siis syöty Suomessakin jo pitkään. Perunaa on ajan kulu-essa käytetty monenlaisiin tarkoituksiin. Ainakin meille ikäihmisille seon ollut ja on edelleen yksi tärkeimmistä ravinnon lähteistämme.

Tutkistelin juhannuksen jälkeen perunakellaria ja totesin viime vuo-den satoa olevan vielä runsaasti jäljellä. Jostain kaukaa muistui mie-leeni tapahtuma, lieko 1940-luvun alkupuolelta. Olimme tulleet sotaapakoon äidin kanssa Lahteen, tätieni luokse. He olivat jo aikaisemminmuuttaneet sinne. Mukana oli myös äidin äiti eli mummo. Käymäänolivat tulossa enot Ilmari ja Väinö, meitä olisi koossa seitsemän hen-keä. Mummo pohti, mitähän ruokaa saisi kokoon, kun olisi tulossaoikein juhlahetki. Mitäpä muuta kuin perunamuussia Vilakkalan viisii.Mummo lähti ”mustanpörssin” kauppiaiden juttusille. Äidin kanssalähdimme etsimään nokkisia, mistä lienee äidin käsiin löytynyt parikananmunaakin.

Istuessamme ruokapöytään mummo oli onnellinen, saihan hän yh-deksästä lapsestaan edes viisi lähelleen. Ennen ateriaa mummo kehot-ti kaikkia sulkemaan silmänsä, kuvittelemaan istuvansa VilakkalassaKoivulan Heikkilässä – tuvassa, jossa oli ennen niin monet yhteisetateriat nautittu. En silloin ymmärtänyt, miksi ateria nautittiin silmätkyynelissä. Nyt ymmärrän, että kaikki tunnistivat mummon tekemänaterian tuovan muistoja. Ei tarvinnut kuin sulkea silmänsä niin Lahtijäi kauas, oltiin Vilakkalassa. Mummon rauhallinen ääni vielä lisäsitunnelmaa.

Ohje:noin 1 kg kuorittuja perunoitanoin 1 l vettä½ tl suolaaKeitetään perunat kypsiksi ja kaadetaan keitinvesi pois. Säästetään

hieman keitinvettä. Perunat soseutettiin ennen perunanuijalla, nykyi-sin sähkövatkain helpottaa työtä.

Soseeseen lisätään n. 100 gr voita, n. 1dl maitoa (tarvittaessa lisä-tään keitinvettä), suolaa maun mukaan, näppituntumaa saa käyttää.

Mummon ohjeella olen tehnyt jo lähes 60 vuotta muussia, ja makuon vielä yhtä hyvä kuin mummon valmistama. Kastikkeen voi valitaoman maun mukaan; mummolla se oli reilu läskisoosi.

Nyt vanhat perunat piirakoiksi, laatikoiksi, muusseiksi ja keitoiksi.Eihän jätetä viime vuoden satoa pois heitettäväksi, vaan odotellaanrauhassa uusien perunoiden kasvua.

Raili Leino (Kopperoinen) Sakkolan Haparainen / Vilakkala

Karjalaista ruokaperinnettä:

Perunamuussii Vilakkalan viisii

Sakkola-Säätiön60-vuotishistoriikkiLähes 100 sivua,

värikuvin,10 euroa kpl.Tilaa omasi!

p. 040 730 2622

Tänä vuonna Karjalan Liitto valit-see toista kertaa vuoden karja-laisen pitäjä- ja kyläkirjan. Kilpai-

luun voivat osallistua kaikki 1.10.2008ja 30.9.2009 välillä julkaistut pitäjä- jakyläkirjat.

Kilpailuun osallistuvat kirjat sijoite-taan Karjalan Liiton kirjastoon tutkijoi-den ja muiden kiinnostuneiden käyt-töön.

Kisaan osallistuvista julkaisuista il-moitetaan kirjan toimituskunta, julkai-suaika ja mitä pitäjää tai minkä pitäjänkyliä kirja käsittelee.

Kilpailun tulokset julkaistaan marras-kuussa pitäjäpäivän yhteydessä14.11.2009.

Kisaan osallistuvat teokset toimite-taan 30.9.2009 mennessä Karjalan Lii-ton toimistoon, Käpylänkuja 1, 00610Helsinki.

Lisätietoja:Mervi Piipponen,p. (09) 7288 1714,[email protected] taiSaija Pelvasp. (09) 7288 1715, [email protected].

Vuoden parastakarjalaistapitäjä- jakyläkirjaa

etsitään nyttoista kertaa


Tämänvuotinen Hovinkyläpäiväpidettiin Maija ja Tapio Halise-van kesämökillä Eurassa 7.6.09.

Paikalla oli kaikkiaan 13 henkilöä.Tutustuimme aluksi opas Erkki Ve-

sanderin johdolla Euran keskustassa,kivisessä Nohkolan navetassa sijaitse-vaan Nauravaan Lohikäärmeeseen, jokaon Suomen ensimmäinen esihistorianopastuskeskus. Siellä saimme nähdäviikinkiaikaisia löytöjä sekä niiden pe-rusteella valmistettuja esineitä. Naura-va Lohikäärme on saanut nimensä Os-manmäestä löydetyn keihäänkärjen ko-ristekuvion mukaan.

Tämän jälkeen kävimme yhdessä Eu-ran lukuisista esihistoriallisista kohteis-ta, Kauttualla sijaitsevalla Luistarinmuinasjäännösalueella, joka on Suomensuurin tutkittu kalmisto. Alueen yli 1300tutkituista ruumishaudoista tunnetuinon ns. Euran emännän hauta, jonka löy-töjen perusteella Euran muinaispuku onrekonstruoitu. Muinaispuistossa olinähtävänä pronssikautisia röykkiöhau-toja, muutamia rekonstruktioita rauta-kautisista haudoista sekä tietoa alueenlöydöistä.

Hovinkyläseura retkeili ja kokoontui Eurassa

Maija ja Tapio Halisevan mökin pihamaalla vasemmalta Laimi Leinonaho, Annikki Pekkanen, Tapio Haliseva, RitvaLaaksonen, Eila Saarelainen, Tommi Virolainen, Mirja Antila, Yrjö Pekkanen, Juhani Leppänen, Maija Haliseva ja KariViikari. Kuvan ottaja: Marjatta Rytty. Kuvasta puuttuu kuljettajamme Arto Nuora.

Marjatta Rytty tutustumassa Luistarin muinaisjäännösalueeseen.

Ruokailtuamme Kauttuan Kebab-ra-vintolassa johdatti opas meidät Kaut-tuan Ruukinpuistoon, joka on vanha jaerittäin kaunis tehdasmiljöö. NäimmeEurajoen, jonka koskien partaille raken-nettiin ensimmäiset myllyt jo 1500-lu-vulla sekä rautaruukki 1600-luvulla.Raudanjalostus alueella loppui vuon-na 1907, jolloin tilalle tuli paperinval-mistus, joka on jatkunut nykypäiväänsaakka.

Opas kertoi, että alueen nykyinen ra-kennuskanta on syntynyt lähes 200vuoden aikana. Ruukinraitin varrella on

1800-luvulla rakennettuja vasaraseppi-en tupia sekä maatalous- ja asuinraken-nuksia edellisen vuosisadan vaihtees-ta. Ruukin päärakennus, nk. Kauttuanklubi vuodelta 1802 toimii nykyisin kar-tanoravintolana ja -hotellina. Ruukin-raitin itäpuolella näimme erikoisen, 1939rakennetun Alvar Aallon suunnittele-man terassitalon.

Hovinkyläseuran vuosikokouksessakeskusteltiin muunmuassa kesällä 2011pidettäväksi suunniteltujen Hovinky-län 100-vuotisjuhlien järjestelyistä. Seu-


Kauttuan Klubin pihapiirissä sijaitse-va erikoinen, kahdeksankulmainenkellotapuli.

Alvar Aallon suunnittelema Terassi-talo.

ran puheenjohtajana jatkaa Mirja Anti-la, varapuheenjohtajana Pekka Hinkka-nen sekä sihteeri/rahastonhoitajanaToimi Virolainen. Hallituksen muut jä-senet ovat Soini Hartikainen, RitvaLaaksonen, Laimi Leinonaho, JuhaniLeppänen, Annikki Pekkanen ja KariViikari. Kiitos Maijalle ja Tapiolle, kunkutsuitte meidät luoksenne!

Mirja Antila

Kansallispuvulla tarkoitetaan jäl-jennettyä tai uudelleen koottuatalonpoikaisväestön 1700-

1800-luvun juhlapukua, jonka käyttökorostaa yhteenkuuluvuutta mennei-syyden ja tietyn paikkakunnan tai vä-estöryhmän kanssa. Kullekin kansallis-puvulle on tarkkaan määritelty ja mai-nittu kaikki puvun yksityiskohdat, vä-rit, osat, suhteet ja korut. Puku on siismuodin vaihteluista riippumaton sovit-tu kokonaisuus, tarkoin määritelty osi-en summa, jota ei voi mennä muuntele-maan.

Kansallispukujen julkiseksi ensi-esiintymiseksi mainitaan vuosi 1885,jolloin kansallispukuiset neitokaisetesiintyivät Venäjän keisariparille näidenvieraillessa Suomen suurruhtinaskun-nassa. Keisari Aleksanteri III:lle lahjoi-tettiin nelihankainen soutuvene. Venet-tä soutivat kansallispukuiset neitoset,joiden puvut edustivat Suomen maa-kuntia. Karjalaa edusti äyrämöispuku.

Vuonna 1902 julkaistiin tohtori Theo-dor Schvindtin toimittamana ensimmäi-nen kansallispukukuvasto. Tutkimus-ja julkaisutoiminta on jatkunut katkea-mattomasti siitä lähtien. TheodorSchvindt toimi valtion historiallis-kan-santieteellisen museon intendenttinä.

Muita kansallispukujen tutkijoita ovatolleet mm. professori U.T.Sirelius, mais-teri Tyyni Vahter ja professori Toini-Inkeri Kaukonen.

Suomen kansallispukuneuvosto vas-taa kansallispukututkimuksesta Suo-messa.Neuvosto aloitti toimintansavuonna 1979. Neuvoston työsarka onlaaja.Se tutkii ja tallentaa sekä koulut-taa ja neuvoo. Lisäksi neuvosto har-joittaa julkaisutoimintaa. Soitto heilleantoi minulle tiedon, että Suomessa ontällä hetkellä noin 420 erilaista kansal-lispukua.

Kansallispukujen tyyppijakoKansallispuvut on tapana jakaa kah-

teen ryhmään käsittelyn selventämisek-si: länsisuomalaisiin pukuihin ja etelä-karjalaisiin pukuihin.

Länsisuomalaisissa eli läntisissä pu-vuissa eurooppalaisen muodin vaikut-teet olivat selvästi havaittavissa. Ko-

Mikä on kansallispuku?risteellisten raitahameiden esikuvinaovat useasti olleet 1700-luvun raidalli-set muotikankaat. Kauniin silkillä pääl-lystetyn tykkimyssyn esikuva löytyy1700-luvun Euroopasta. Meille vaikut-teet saapuivat ulkomaiden kanssa har-joitetun kaupankäynnin yhteydessä.

Eteläkarjalaisilla puvuilla tarkoitetaanKarjalan kannaksen ja Laatokan seutu-jen pukuja. Etelä-Karjalassa kansan-omainen pukeutuminen oli vanhoilli-sempaa, pidettiin kiinni perinteisestä.Asuttiin alueella, jossa vaikutuksetsekä idästä että lännestä aivan kuin tör-mäsivät toisiinsa.Esihistorialliseen pe-rinteeseen voivat liittyä mm. Etelä-Kar-jalan kansanpukujen monimuotoisethunnut, hurstut-olkavaipat, sykeröthiuksista, yksiväriset hameet, pyöreätpaljinsoljet ja naisten vyöllislaitteet.Itäisestä kulttuuripiiristä on lainattumm. rekkopaidat ja sorokka- eli harak-kapäähineet.

Karjalan kannaksella asui kaksi väes-töryhmää: äyrämöiset ja savakot. Viipu-rin, Koiviston ja Uudenkirkon seudutolivat lähinnä savakoiden asuma-alu-eita. Pyhäjärvi, Sakkola ja Rautu olivatäyrämöisten asuttamia. Muissa lähipi-täjissä asui molempia väestöryhmiä.

Savakkojen vaatetuksessa oli läntisiäpiirteitä: vyötäröhame oli raidallinen,asuun kuului erillinen liivi ja irtotasku.Äyrämöisten pukuparsi sisälsi piirteitäitäisestä pukukulttuurista: käytettiinrekkopaitaa ja päähineenä harakkaa.Savakko- ja äyrämöispaita eroavat toi-sistaan juuri yläosansa puolesta. Sa-vakkopaidan kaulushalkio on keskelläja se on kirjonnaltaan yksinkertainen.Äyrämöispaidan tunnistaa nelikulmai-sesta kirjaillusta rekosta. Paidoissa eikäytetä nappeja, vaan halkio kiinnite-tään soljella.

Rautu-Sakkolan pukumallin kokosiTyyni Vahter vuonna 1948. Puku onmalliltaan ns. hartuushame. Kansallis-puku on rahallisestikin arvokas. SoitinLahteen Helmi Vuorelmalle ja kyselinhintoja. Hame, paita, kudottu esiliina,koru ja säppälinauha maksavat heillä


1929 euroa valmiina, tarvikkeiden hintaon 690 Euroa. Harakka maksaa n. 2000euroa ja kostuli melkein 2000 euroa.

Karjalaisen kansallispuvun kaunein jaloistokkain osa on useimmiten esiliina,etenkin ns. kesäesiliina. Siihen kuuluureuna- ja välinyytingit (nyytinki = kar-jalainen nyplätty pitsi), reikäompeleitaja kirjontaa. Talviesiliinat ovat kangas-puissa kudottuja, niissä on pitsipoimin-taa ja reunassa hapsut. Vyötärölle esi-liina solmitaan pirtanauhalla.

Hameosa voi olla mataranpunainen,jossa on tummansininen hartuusosa.Punaisen hameen helmassa on keltai-sen ja punaisen juovainen verkahel-mus, sinisessä hameessa helmus onpunainen.

Päällysvaatteena on luonnonvalkoi-nen takki, kostuli. Sen kaulus ja sepa-lukset on kirjottu punaisella. Takki kiin-nitetään hakasilla.

Omin käsin tehtyäVuonna 1963 opiskelin Orimattilan

Kotitalousopistossa. Silloin ajateltiinäidin kanssa, että nyt olisi mahdollisuustehdä oma Rautu-Sakkolan kansallispu-ku. Lahdesta käsityöliike Helmi Vuorel-malta tilasin tarvikkeet ja ohjeet. Käsi-työnopettajan tarkkojen silmien allasyntyi silloin, pisto pistolta, paidan etu-mustaan rekko. Hihansuiden linninkei-hin ei tietenkään voinut ommella kau-pasta saatavia nappeja, vaan tein lan-kanapit.

Koulun päättäjäisnäyttelyssä pukuherätti tietyst ihastusta, olihan se ai-noa kansallispuku. Kurssitoverini oliAnneli Pentikäinen, joka myöhemmintuli tunnetuksi nimellä Anu Pentik. Anuharmitteli, että miksi hänkin ei tehnytkansallispukua. Lastenvaatteet, jotkahän ompeli, olivat kyllä kauniita ja tai-tavasti tehtyjä, mutta eivät suinkaanniin arvokkaita kuin kansallispuku.

Kului pari-kolme vuotta. Äidillä olienemmän käyttöä tälle puvulle. Äidintaitavissa sormissa syntyivät silloinharakka ja uusi esiliina itse nyplättyinenyytinkineen ja vähän myöhemmin vie-lä kostuli. Nyt puku oli täydellinen.

Kiinnostus kansallispukuihin per-heessämme kasvoi ja lisääntyi. Syntyi-

vät sisarilleni Irjalle ja Annelille Pyhä-järven puvut ja veljelleni Yrjölle Por-voon kansallispuku. Miniöilleen Pau-lalle ja Eeva-Liisalle äiti ompeli myöskansallispuvut, Paulalle Käkisalmenpuvun ja Eeva-Liisalle Kaukolan puvun.Vunukka Anni juhli Viljakkalan puvus-sa ja vunukka Hanna-Maria Pyhäjärvenpuvussa. Kaikki äidin käsityötaidon tu-loksia. Minun Räisälän pukuni on äidinja minun yhteistyön tulos.

Äiti oli taitava käsistään. Hän kertoimeille miten hän oli ollut nuorena Vii-purissa ompeluopissa. Siellä hän olioppinut myös harvinaisen, ompeluko-neella tehdyn reikäompelun tekotavan.Äidin muistelmista olemme saaneet lu-kea, miten hänellä riitti työtä Sakkolas-sa ”herrasväen” vauvanvaatteiden ko-ristelussa reikäompeleilla.

Äidille karttui ikää ja silmätkin hiukanheikkenivät. Äiti hankki suurennusla-

sin, joka roikkui hänellä kaulassa, sekäparemman työvalon. Nyt alkoivat syn-tyä rekipeitot. Niitä on meillä kaikillaseitsemällä lapsella ja monella vunukal-lakin seinällämme. Useimpiin niihin hänkutoi pohjakankaat käsityöasemalla.Jos rekipeiton ompelu väsytti tai ei vie-lä ollut mallia valmiina, odotti makuu-huoneen pöydällä nypläystyyny. Sekinoli ahkerasti käytössä.

Nyt äiti on poissa, mutta hänen työn-sä elävät.

Mirja Auranen

Jutun kirjoittaja on Lempäälän Moi-siossa asuneiden Hilja ja Tauno Länsi-rinteen 7-lapsisen perheen toiseksi van-hin. Juurensa ovat Sakkolassa, isä oliVilakkalasta Eevan Tauno ja äiti Hapa-raisista Sofia Kermisen tytär.

Mirja Auranen lahjoitti viime kesänäRautu-Sakkola-kansallispukukokonai-suuden Sakkola-Museolle.

Mirja Auranen lahjoitti käsintehdyn Rautu-Sakkola-kansallispuvun Sak-kola-Museolle viime kesänä, jonka hän museon johtaja Antti Hynnän kans-sa asetteli esille. Alakuvan esiliinan yksityiskohdat kertovat, että työtun-teja pukuun tykötarpeineen on huvennut lukemattomia.Kuvat: Marjo Ristilä-Toikka.


”Onnellinen lapsuus on salainenpuutarha, täynnä katoamatontakauneutta, aamukastetta, lintujen

laulua, kukkien tuoksua, puiden humi-naa, valoa ja varjoa.”

Kun kirjailija Sylvi Kekkosen Metsä-pirttiin sijoittuvat lapsuusmuistelmatilmestyivät, metsäpirttiläiset eivät oi-kein pitäneet niistä. Tästä asiasta mi-nulla on henkilökohtaista tietoa ja ko-kemusta, sanoo kirjastoneuvos RaijaHaapsaari. Myöskin arvostelu suhtau-tui nihkeästi. Kirjailijaystävien suhtau-tuminen oli toisenlaista. Ehkä olisi joaika lukea teokset uudestaan, onhanaikaa kulunut jo puoli vuosisataa. Vaik-ka kertomukset ovat fiktiota, kehkey-tyy niistä elävä kuva 1900-luvun alku-vuosien Metsäpirtistä.

Millä muulla pitäjällä on tällaista ker-tomusta, kysyy Raija Haapsaari ja jat-kaa: ”Olen lukenut kirjat kuin piru raa-mattua kuten sanonta kuuluu. Olen ke-rännyt yhteen kaikki tiedonjyvät ja jät-tänyt Sylvi-tyttösen taustalle. Vaikkakyllä hän mukana on kuitenkin, tarkka-silmäisenä ja uteliaana.”

Sylvi Kekkonen – kirjailijaOlisiko aikalaisia kiinnostanut Sylvi

Kekkosen kirjallinen tuotanto, jos hänei olisi ollut presidentin puoliso? Eivarmaankaan, sillä Suomessa on ollutpaljon häntä parempia kirjailijoita, jot-ka ovat jääneet huomiotta. Oli miten oli,Sylvi Kekkonen on kirjoittanut laadu-kasta ja hienovaraista tekstiä ja ihailta-vaa on, että hän on rohjennut tehdäsen yhteiskunnallisesta asemastaanhuolimatta.

Hänen tuotantonsa on suppea sekämäärältään (noin 300 sivua) että aihe-piiriltään. Kuten sanottu, ne ovat ihankelvollista tekstiä, mutta eivät hätkäh-dytä tai avaa uusia uria. Kirjat ovat jo-tenkin hänen itsensä näköisiä: näenhänet seisomassa presidentin vieressäpienenä, hiukan kumaraisena, ylläänjotain hillittyä, vähän poissaolevan,ehkä kärsivän näköisenä, mutta päät-täväisenä, rauhallisena ja sitkeänä. Yh-tään en tiedä, mitä hän ajattelee, ehkähän vain tarkkailee ympäristöään sala-peräisenä ja vaiteliaana. Jälkikäteen aja-tellen ihmisiä on kiinnostanut enemmänilmiöt Sylvi Kekkosen ympärillä kuinhänen kirjallinen tuotantonsa. Virallinen

Metsäpirtti Sylvi Kekkosen lapsuudenmuistelmissaelämäkertakin ilmestyi vasta vuonna2000 eli sata vuotta hänen syntymänsäjälkeen.

Sylvi Kekkonen kirjoitti kaikkiaan viisijulkaistua teosta, yhden julkaistun no-vellin ja yhden artikkelin. Viimeksi mai-nittu oli matkakertomus Kyntäjä-leh-dessä Kiinan vierailusta, jonka johtaja-na Sylvi Kekkonen oli vuonna 1953.Kaksi hänen teoksistaan on muistelmiaja liittyvät Metsäpirttiin, jossa SylviKekkosen lapsuuden perhe asui vuo-det 1904-1910.

Novelli ”Hurri” ilmestyi Aili Palmen´intoimittamissa kirjassa ”Sitä koiraa enunohda koskaan” vuodelta 1969. Se onsisällöllisesti ja tyylillisesti samanlainenkuin lapsuudenmuistelmat ”Kotikaivol-la, muistikuvia” (1952) ja ”Lankkuaidansuojassa, lapsuudestani.”(1968). ”Ko-tikaivolla”-teos käsittää 28 kertomus-ta, joista 23 sijoittuu Metsäpirttiin.”Lankkuaidan suojassa”-kirjan 11 ker-tomusta ovat kaikki Metsäpirtistä.

Hänen ensimmäinen teoksensa ”Ki-teitä” ilmestyi 1949. Kirja on kokoelmaaforismeja, joita tekijä nimitti mietelmik-si. Romaani ”Käytävä” ilmestyi 1955 ja”Amalia”, jota pidetään hänen pääte-oksenaan 1958.

Elämäkerturit valittavat lähdeaineis-tojen puutetta. Lapsuusmuistoja ei olekirjoitettu tutkijoiden käyttöön, kerron-ta ei pohjaudu tarkistettuihin tosiasioi-hin, vaan tutkija on joutunut keräämääntietoja perheenjäsenten toisilleen lähet-tämistä kirjeistä, pitäjänhistorioista jaihmisten kertomuksista.

Virallinen elämäkerturi, Anne Matts-son, on kuitenkin sitä mieltä, että nämälapsuuden muistot ovat ainoa lähdeperheen pappilavuosien arjesta. Kum-pikin muistelmateos kuvaa aikaa, jonkakirjailija vietti Karjalan kannaksen itäi-simmässä ja Suomen puoleisen Laato-kan eteläisimmässä pitäjässä, Metsä-pirtissä. Ajallisesti kirjat siis käsittävätvuodet 1904-1910, kirjailijan ollessanäissä lapsuusajan muistelmissa allekymmenvuotias.

Kirjat koostuvat pienimuotoisistaproosajaksoista, joissa tarkastellaankannakselaista elämää lapsen näkökul-masta. Paikallisesti viisi näistä kerto-muksista sijoittuu Etelä-Savoon, Puu-malaan. Molempien teosten aihepiiri on

tavallaan sama – maalaispappila ja senympäristö ihmisineen ja tapoineen. Ta-pahtumat kuvataan lapsen tasolta, ikäänkuin sisältä päin. Pääpaino on tunnel-massa.

Kirjailija Marja-Liisa Vartio kirjoittiarvostelussa, että ”Kotikaivolla” onherkän ja syvästi tuntevan lapsen mie-lenliikkeiden heijastusta. Hänen mieles-tä ”Kotikaivolla” on runoutta. ”Lank-kuaidan suojassa”-teoksessa on samakarjalainen elämänpiiri, mutta kertojakäyttää minä-muotoa ja on enemmän-kin realistinen tarkkailija. Anne Matts-son arvelee, että Metsäpirtin lapsuus-vuodet lienevät olleet Sylvi Kekkosenelämässä kaikkein harmonisinta ja on-nellisinta aikaa.

Aforismikokoelmassa hän kirjoittaalapsuudesta:

Tämä perusvire näkyy näissä muis-telmakirjoissa. Sylvi Kekkosen Karjala-kuvaukset eroavat muista vastaavistasiinä, että niistä puuttuu koti-ikävänsävyttämä nostalgisuus. Toisaalta onesitetty arvioita karjalaisen avoimuudenja välittömyyden keskellä vietetty var-haislapsuus on antanut hänelle ne läh-tökohdat, jotka keski-iässä puhkesivatsanalliseksi luovuudeksi. Tutkijat ovatetsineet lapsuusmuistoista aineksia,jotka ovat kehittäneet Sylvi Kekkostakirjailija ja ihmisenä, pääpainon ollessaaikuisiän elämässä. Teosten kautta onmyös mahdollista kerätä tietoa siitä to-dellisesta ympäristöstä, missä kaikkitapahtui yli sata vuotta sitten. Minkä-lainen oli Metsäpirtin pitäjä, sen ihmi-set, tavat, luonto ja arkinen elämä. Nä-kökulma on tarkkanäköisen lapsen.

Monet ovat ihmetelleet tosiasioidenpaikkaansa pitävyyttä varsinkin ”Lank-kuaidan suojassa”- teoksen ilmestymi-sen jälkeen. Metsäpirtin pitäjähistoriailmestyi vuonna 1953, vuosi ”Kotikai-volla”-kirjan jälkeen. Pitäjähistoriankokoojan, Matti Kähärin, vaimo IrisKähäri kuului Sylvi Kekkosen ystäviinja on mahdollista, että pitäjähistoria oliSylvi Kekkosen tiedossa varsinkin”Lankkuaidan suojassa”- kirjaa kirjoi-tettaessa. Historiantutkija Anne Matt-son kiistää tämän arvelun ja sanoo, ettäkirja oli kirjoitettu valmiiksi paljon en-nen ilmestymistään.

Raija Haapsaari


Lyhyt kertaus niille, joille Karjalanedellisten vuosisatojen lahjoi-tusmaa-asiat eivät ole ennestään

tuttuja. Lahjoitusmaa eli donaatio tar-koitti sitä aluetta – pitäjät, kylät ja talotasukkaineen – jotka hallitsija oli lahjoit-tanut palkkioksi suosikilleen. Lahjoituk-sen saaja eli donataari sai lahjoitus-maaisäntänä sai periä veroja alueellaanasuvilta talonpojilta ja teettää heillä työ-palveluksia. Näin itsenäiset talollisetjoutuivat vuokraviljelijöiksi omille mail-leen. Tästä syntyi jatkuvasti kiistojasiitä, paljonko ja minkälaisia verosuori-tuksia pitää maksaa ja kuka niistä päät-tää.

Suvannon seutujen lahjoitusmaahis-toria juontaa juurensa vuosisatojen ta-kaa. Jo Ruotsin vallan aikaan 1600-1700luvuilla mm. Sakkolan vanhan pogos-tan alueet oli lahjoitettu kuningattarensuosikeille ja korkeille virkamiehille.Sama tilanne jatkui, kun Karjalan kan-nas siirtyi 1700 luvun alussa RuotsiltaVenäjän valtapiiriin, jolloin keisari pal-kitsi suosikkejaan.

Lahjoitusmaaisäntä itse asui tavalli-sesti Pietarissa ja hänen asettamansatilanhoitaja, (vouti, moisneikka, upravi-teli) toimi paikallisessa hovissa alueel-lisena vallankäyttäjänä. Usein nämävoudit olivat taustaltaan saksalaisia taibaltteja ja heidän itsevaltaiset toimin-tatapansa olivat vieraita paikalliselleväestölle.

Lahjoitusmaahovin kantatilaa nimitet-tiin myös hovileiriksi, nykykielellä vaik-ka ”pääkonttori”. Se sijaitsi alueen par-hailla viljelypaikoilla ja töihin käytettiinlampuotien verotyöpäiviä. Pääsääntö-nä oli, että veroista kuului kolmasosakruunulle ja kaksi kolmasosaa donataa-rille.

Isännän osuuden kasvattamiseksilahjoitusmaahovi saattoi omavaltaisestikorottaa verojen ja työsuoritusten mää-riä. Tähän eivät Karjalan talonpojat so-vinnolla suostuneet, olihan heillä tur-vanaan vanhat Ruotsin lakien mukai-set oikeudet, joihin tukeutuen he roh-keasti kävivät käräjillä oikeutta epäkoh-tien poistamiseksi.

Sakkola-Metsäpirtin lahjoitusmaat 1825Sakkolan Petäjärvenlahjoitusmaahovi

Karjalan kannaksen jouduttua 1700luvun alussa Venäjän vallan alaisuu-teen aloitti keisari lahjoitusmaiden ja-kamisen uusilta voittomailta. Oikeuden-mukaisen verotuksen määrittelemisek-si suorittivat kruunun virkamiehet yh-dessä paikallisten asukkaiden kanssakylittäin tilojen ja talonpoikien luette-loinnin, mikä Sakkolan alueen osaltavalmistui 1714. Haluttuja alueita olivatPietarin lähellä sijaitsevat Sakkolan,Raudun ja Pyhäjärven pitäjät. Ensim-mäisten joukossa lahjamaita Sakkolas-ta sai keisarin oma perhepiiri. Seuraa-vassa Sakkolan Petäjärven lahjoitus-maahovin isäntien esittely.

– Jo kesäkuussa 1713 eli vuosia en-

nen virallista 1721 solmittua rauhaa, olikeisari Pietari I lahjoittanut velipuolel-leen todellinen salaneuvos kreivi IvanAleksejevits Musin-Puskinille Viipuri-Käkisalmi tien oikealta puolelta Sakko-lasta 91 tilaa, jotka muodostivat Petä-järven lahjoitusmaahovin.

– Pietari I kuoleman jälkeen Musin-Puskin joutui uuden hallitsijan epäsuo-sioon, menetti lahjoitusmaansa ja kar-kotettiin Vienanmerellä sijaitsevalleSolovetskin luostarisaarelle. Petäjärven

donaatio palautettiin kruunulle ja senverotulot menivät Pietarin ja Moskovankeisarillisten hovien ylläpitoon.

– Vallan jälleen vaihduttua PietarissaPetäjärvi lahjoitettiin 1740 keisarinnaAnnan suosikille kreivi Platon Ivano-vits Musin-Puskinille, jonka isä oli ol-lut saman hovitilan ensimmäinen isän-tä.

– Pojalle kävi kuitenkin samoin kuinisälleen eli hän joutui uuden keisarin-nan Elisabetin epäsuosioon, Petäjärvenlahjoitusmaat takavarikoitiin jälleenkruunulle ja Platon Musin-Puskiniaseurasi isänsä kohtalo eli hänkin saimatkapassituksen karkotusleirille Solo-vetskiin.

– Joulukuussa 1762 uusi keisarinnaKatariina II palautti Petäjärven hovinjälleen Musin-Puskinien suvulle. Uudetomistajat, edellisen poika kaartinluut-nantti Ivan Platonovits Musin-Puskinja hänen setänsä vuorikollegion presi-dentti Apollo Musin-Puskin saivatPetäjärven ”ikuiseksi ja perinnöllisek-si”.

– Lahjoitusmaiden myynti ja vuokra-us olivat tulleet luvallisiksi ja 1768Musin-Puskinit myivät Petäjärven ho-vin. Uudeksi omistajaksi tuli 18 000 rup-lalla elokuussa 1768 valtioneuvos Joa-kim von Sievers.

Sakkolan maakir-jan 1825 ensimmäi-nen sivu alkaa 1762tapahtuneen lahjoi-tusmaan luovutus-tiedoilla ja jatkuuArkuntanhuan ky-län isäntäluettelolla.


– Seuraava Petäjärven omistajavaih-dos tapahtui 1775, kun edellisen omis-tajan poika Novgorodin kuvernööriJakob Johan von Sievers myi Sakko-lan lahjoitusmaa-alueet 35 000 ruplallapietarilaiselle pankkiirille paroni Johanvon Freederickszille. Tällöin Sakkolandonaatioon kuului kauppakirjan mukaankaksi hovileiriä – Petäjärvi ja Riiska –sekä useita myllyjä, sahoja ja viinapolt-timoita. Uusi omistaja oli nyt Viipurinkuvernementin suurimpia lahjoitusmaa-isäntiä, sillä 1774 hänen hallintaansa olitullut Sakkolan donaation vieressä ole-va laaja Pyhäjärven Taubilan hovileiri.Omistajaperheen perinnönjaossa 1779Sakkolan lahjoitusmaat siirtyivät Petervon Freederickszille.

– Seuraava omistustieto selviää lah-joitusmaakomitean vuoden 1825 aineis-tosta, missä kreivi Ivan Musin-Puski-nin 3.12.1762 saaman Sakkolan pitäjändonation nykyiseksi omistajaksi on kir-jattu everstiluutnantti paroni Freed-richszin perilliset.

– Viimeiset tunnetut omistajat olivat1870-luvulla lahjoitusmaiden kaupois-sa myyjinä olleet Sakkolan Saaroistenhovitilan paroni Nikolai Freederickszja Petäjärven valtioneuvoksetar Kata-rina Laskovsky.

Vuoden 1825 maakirjaUusin vaihe lahjoitusmaiden asioihin

tuli, kun Ruotsin vallan alainen Suomenosa joutui Haminan rauhassa 1809 Ve-näjälle. Viipurin läänistä tuli venäläisennäkökulman mukainen ns Vanha Suo-mi. Koko Suomen alue järjestettiin hal-linnollisesti yhdenmukaiseksi ja Viipu-rin lääni eli Vanha Suomi yhdistettiinvuonna 1812 muuhun Suomeen. Tämänjälkeen erot ja epäkohdat Vanhan Suo-men lahjoitusmailla asuvien suomalais-ten ja muun Suomen alueella asuvienvälillä tulivat korostetusti esille. Viran-omaiset oikeuslaitoksissa ja keisarinkansliassa sekä Suomen hallinnossajoutuivat jatkuvasti käsittelemään lah-joitusmaiden isäntien ja talonpoikienvälisiä kiistoja. Vanhan Suomen talon-poikien asemaan tuli saada selvemmätpelinsäännöt ja asialle oli tehtävä jota-kin. Vuonna 1825 keisari Aleksanteri Imääräsi perustettavaksi lahjoitusmaa-komitean ”lahjoitusmaakysymyksenlopullinen ratkaisun” tekemiseksi.

Tehtävänä oli tutkia donaatioidenmaanluonto ja laatia ehdotus niidenomistusoikeudesta.

Tähän selvitykseen koottiin 1825 Vii-purin läänin lahjoitusmaa-alueilta 270sivua käsittävä maakirja. Siihen on lu-etteloitu pitäjittäin ja kylittäin kantati-lat ja yksittäistalot sekä lahjoitusmaati-lojen vastuulliset päämiehet ja heidäntilojensa hallintaoikeuksien osuudet.

Maakirja on säilynyt Kansallisarkis-tossa hyväkuntoisena ja puhtaaksikir-joitettu poikkeuksellisen selkeällä käsi-alalla. Suvannon seudun sukututki-muspiirin toimesta sen sivut kuvattiinja ne ovat luettavissa piirin internetsi-vuilla www.suvannonsuvut.net.

Petäjärven donatioon kuuluvien ky-lien ja kantatilojen tiedot on kirjattu 17sivulle. Kylät ovat vanhan määritelmänmukaisesti Viipuri – Käkisalmi maantienoikealla puolella, joten osa Sakkolankylistä mm Kuninkaanristi, Noisniemi jaRäihälä puuttuvat tästä luettelosta,koska ne eivät kuuluneet em lahjoitus-maihin. Sakkola-Metsäpirtin alueen si-vuilla on luetteloitu kaikkiaan 150 kan-tatilaa, joilla on n 580 yksittäistaloa.Näistä nimeltä mainittuja verovelvolli-sia lahjoitusmaatalouksia / -isäntiä onrunsaat 550, sillä hoville kuuluvien ta-lojen lisäksi muutamilla talonpojilla onnimissään useampia yksittäistaloja.Isäntien venäjänkielisten nimimuotojenmukaan tältä alueelta on tunnistettavis-sa vain 15 kreikanuskoisten talonpoi-kaistaloutta. Se on yllättävän vähän

kun lahjoitusmaatalonpoikia oli kaikki-aan 550. Mainituista ortodoksitalouk-sista valtaosa peräti 9 sijaitsi Arkun-tanhuan kylässä, Lapanaisissa oli 2 jaHaapsaaressa, Koselassa sekä Palonie-messä yksi kussakin. Petäjärven hovinlahjoitusmaatalonpoikien tilojen yhtei-nen vero-osuus oli n 65 aateria. Hovinomien tilojen lisäksi verovapaiksi onmerkitty myös yleismaininnalla Taipa-leen kalastajat.

Lahjoitusmaaukaasi 1826

Lahjoitusmaakomitean selvittelytyönaikana vaihtui keisari ja marraskuussa1826 uusi valtias Nikolai I antoi lahjoi-tusmaaukaasin. Siinä kaikki lahjoitus-maat julistettiin donataarin omistamak-si rälssiksi ja talonpojan asemaksi vah-vistettiin lampuoti eli omien maidenvuokraviljelijä. Samalla lampuoti sai 10vuoden siirtymäajan verovelan mak-suun, jonka jälkeen hän voi joko pois-tua vapaasti muualle tai jäädä tilalleen.Ellei velkoja ole suoritettu määräaikanaja mikäli talonpojan ja lahjoitusmaa-isännän kesken ei synny yhteisymmär-rystä maanomistuksesta, saa isäntähäätää talonpojan tilaltaan. Ehdot oli-vat erittäin kovat ja yksipuolisesti ase-tetut. Talonpojat olivat joutuneet en-tistä hankalampaan tilanteeseen, mikä tuliesille 10 vuoden siirtymäajan jälkeen.Maaliskuusta 1837 alkaen isäntien val-ta talonpoikien tiluksilla oli rajaton.

Hovien ja lahjoitusmaatalonpoikienvälillä seurasi uusia kiistoja ja kahakoi-

Vanhat maakirjat kertovat tarinoitaan mm. Osmo Tuokolle.


ta, joihin donataari haki järjestystä so-taväen kasakoiden avulla. Näissä väki-valtaisissa yhteenotoissa tapahtui jopasurmatöitä, joita selviteltiin vuosikau-sia kestäneissä oikeudenkäynneissäkuten mm Sakkolan Saaroisten AndersRevon surmatapauksessa. Korkea-ar-voiset hallintomiehet kiinnittivät syn-tyneeseen tilanteeseen huomiota, ku-ten prokuraattori Walleenin kirjeessäänkreivi Rehbinderille tammikuussa 1838kirjoittaa:

”Aina puhutaan talonpojista ja hei-dän ilkitöistään eikä koskaan isän-nistä. Mitä he tekewät kohdallaanauttaakseen hallitusta järjestyksenylläpitämiseksi ? Tiedän, että esim.Sakkolassa lahjoitusmaanisäntä saa-tuaan rälssin omistajan täydet oikeu-det, rupesi ajamaan pois talonpoiki-aan. Tietysti laiskimmat, pahimmatjuopot ja suurimmat weijarit ? Eipäniinkään, waan paraimmat, warak-kaimmat ja ne, jotka joka suhteessaoliwat moitteettomimmat. Syy oli se,että nämä antaen kontrahdin teollewäärän merkityksen, kieltäytyiwät sii-hen rupeamasta ja wielä sekin, ettähän tahtoi muille näyttää, mihin hä-nellä, lahjoitusmaan isännällä oliwalta. Sitten hän kutsutti sotawäkeäja kuljetti sillä talonpoikia repimäänalas heidän asumuksiaan, luowutta-maan ja tuomaan niiden jätteet karta-nolle, muka sitenkin wielä waltaansaosoittaakseen.”

Maat talonpoikienomistukseen

Lahjoitusmaiden tulehtunut tilannesai lopullisen ratkaisun vasta, kun Suo-men säädyt 1867 keisari Aleksanteri IIaikana myönsivät valtion varoja lahjoi-tusmaiden lunastamiseen donataareil-ta. Valtio osti kaikki lahjoitusmaat ja luo-vutti ne 39 vuoden laina-ajalla tiloillaeläneille talonpojille, jotka näin joutui-vat ostamaan rahalla omat maansa. Sak-kolan Saaroisten hovitila lunastettiin1873 paroni Nikolai Freedericksziltä jaPetäjärvi valtioneuvoksetar KatarinaLaskovskyltä vuosina 1878 ja 1880. Onsuoranaista kohtalon ivaa, että juuri kunentiset lahjoitusmaatalonpojat olivat1930 luvulla saaneet lunastusvelkansamaksetuksi, syttyi sota ja tsaarin val-lan jatkaja tuli jälleen ”donataariksi”.

Lukuohjeita 1825 maakirjan nimiluetteloihin Maakirjan sivun tiedot vasemmalta oikealle vapaasti tulkittuina- kunkin kylän kohdalla luetellaan juoksevalla numeroilla 1, 2, 3 jne ns vanhat kantatilat,- seuraavana on talomerkki (1) ja murtolukuna talon hallintaosuus,- eri talojen vastuullisten päämiesten / lahjoitusmaatalonpoikien nimet ja- murtolukuina näiden osuudet yhteisestä veroaaterista (manttaali). Esimerkkinä sivulla 173 Kosola (Kosela)kantatila 1, talomerkki (1), osuus ¾, osakkaina yksittäistalot/päämiehet- Abraham Eeva, osuus veroaaterista 1/3- Anders Eeva, vero-osuus ¼- Johan Eeva, vero-osuus ¼- Lars Eeva, vero-osuus 1/6kantatila 2, talomerkki (1), osuus 9/32, osakkaina yksittäistalot- Michel Touku (Tuokko), vero-osuus 2/3,- Ignatej Fedoroff, vero 1/3kantatila 3, talo (1), osuus 3/16, siihen kuuluvat yksittäistalot- Abraham Eeva, vero ½ aateria- Anders Orava, vero ½ aateria

Huom. Vuoden 1825 lahjoitusmaalu-ettelon tietoja on mielenkiintoista ver-rata 1818 henkikirjan tietoihin, jotkaovat puhtaaksikirjoitettuna näillä sa-moilla Suvannon seudun sukututki-muspiirin sivuilla. Pääosa tiedoista tu-kee ja täydentää toisiaan, mutta mmosuuslukuihin sisältyy myös ristiriitai-suuksia. Niille lienee vaikea löytää täy-sin oikeaa ratkaisua, joten tulkinta jäätutkijan omalle vastuulle.

JälkisanatEsipolvemme pakotettiin elämään

vuosisatoja vuokralaisena omilla mail-laan. Vuosisata sitten he saivat tai oi-keammin joutuivat ostamaan omatmaansa, jotka sitten entinen isäntä elimaiden myyjä otti sotimalla takaisin it-selleen. Niiden, jotka nyt havittelevatostavansa itselleen maata ryöstetynKarjalan alueelta, kannattaa palauttaamieleen ikivanhan oikeuden tulkinta:joka ryhtyy varastettuun omaisuuteen,tekee myös itsensä syylliseksi.

Osmo Tuokko

Koselan kylän talojen isännät ja heidän hallintaosuutensa.


Sakkolan hovia isännöi ennen talvi-sotaa opettaja Matti Valkonen. Sakko-la-Museon arkistossa on tallella vieras-kirja, jossa on merkintöjä erilaisista ho-vissa pidetyistä tilaisuuksista vieraidenallekirjoituksineen. Ohessa ote vieras-kirjan sivusta, jossa vieraanvaraisuu-desta kiittävät hoviin majoitetut linnoi-tustöiden tekijät syyskesällä 1939.

Viereisessä kuvassa Sakkolan lahjoi-tusmaahovin päärakennus. -MRT

MuistojaSakkolan hovista


”

Sakkola-Seura piti kesäkokouksensa 2.7.2009 Helsingin Jollaksen Karjalaisten kesäkodissa. Kokous sujui lupsa-kasti luonnonkauniissa maisemissa, ja päätettiin seuran sauna- ja grilli-iltaan. Kuvat:Teuvo Kuparinen.

Sakkola-Seura koolla kesäisissä tunnelmissa

Hopeakoru Sakkolan Sipilän-mäeltä on muistorikas rippilahja

Sain sakkolalaisilta isovanhemmil-tani Hellin ja Kaino Rytyltä rippilahjaksi 15.5.1977 Kalevala Korun

hopeisen riipuksen n:o 1238, jonka esi-kuva on löydetty Sakkolan Sipilänmä-estä.

Korun mukana on seuraava selitys:”Tämän korun esikuva lienee valmis-

tettu Pohjoismaissa 1000-luvulla, vaik-kakin se kuuluu aarteeseen, joka onkätketty maahan vasta myöhemmin.Sen yhteydessä löydettiin näet joukkohopeakoruja Karjalan ristiretkiajalta (n.1100-1300 jKr.), tuolta ajanjaksolta, jokaon ehkä loistavin ja jännittävin Suomenesihistoriassa. Pakanuuden ja kristin-uskon, Kreikan ja Rooman kirkkojentaistelut ihmissieluista heijastuvat Kar-jalan kätkölöydöissä, jotka sisältävätkotimaisten esineiden lisäksi idän ja län-nen maailmoista tulleita rahoja ja koru-ja”.

Tätä korua ei ole enää saatavilla jakun Kalevala Korusta tiedusteltiin Sak-kola-Seuran 45-vuotisjuhlien aikaan,voisiko heiltä tilata tätä riipusta, he vas-

tasivat, että he eivät enää valmista näi-tä niin sanottuja vanhoja malleja.

Olen erittäin otettu siitä, että isovan-hempani antoivat tämän korun lahjaksijuuri minulle ja se oli minulla mukanamyös Sakkola-matkalla kesällä 1997.

Mirja Antila

Metsäpirtinrannerengas löytyi

80 vuotta sitten

Kalevala-Korun mallistossaja tuotannossa on edelleenmukana 80 vuotta sitten

Metsäpirtistä löytynyt kultainenrannerengas. Se löydettiin Metsä-pirtin Saunasaaren sataman raken-nustöiden yhteydessä Laatokanrannasta.

Jo vuonna 1929 löytynyt kultai-nen rannerengas on tiettävästi ai-noa viikinkiaikaan ajoitettu kulta-löytö Suomesta. Selvillä ei ole, onkoarvokas rannerengas aikanaan pii-lotettu maahan, jolloin se voisi vii-tata silloiseen kaupankäyntiin, vaionko rengas ehkä vain hukattu.

Kansallismuseon tietoihin onmerkitty, että rengas on löydön jäl-keen viety kyläsepälle, joka on lyö-nyt sen poikki.

Rengas toimi muutamia vuosialasten leikkikaluna ennen kuin setoimitettiin museoon, kertoo Kale-valaisten Naisten Liiton julkaisuPirta 2/2009. - MRT


Rita Helena Koivunen pääsi yli-oppilaaksi 30.5.2009 Kangasalanlukiosta. Ritan isomummo ja iso-

äijä olivat Liisa ja Martti Karonen Sak-kolan Sipilänmäeltä. Rita on Maire jaLeevi Kanerviston vunukoista vanhin.

”Kene laps sen nimi” sanottiin vuo-sikymmeniä sitten. Helena -nimi on siir-tynyt Laamasen sukupolvelta toisellejo ainakin kahdensadan vuoden takaaaina seitsemänteen polveen.

Rita Helena Koivunen on perinyt ni-men äidiltään Merja Helenalta ja Merjaäidiltään Maire Helenalta ja Mairen äi-din Liisa s. Laamasen äiti oli Helena s.

”Kene laps, sen nimi”Tatti ja isän Mikon äiti oli Helena s.Suikkanen ja Mikon isän Aleksanterinäiti oli Helena s. Kuisma.

Kuva Laamasista v. 1910. Keskelläistumassa Aleksanteri Matinpoika Laa-manen ja vaimonsa Helena s. Suikka-nen. Ylärivissä Mikko, Anni, myöh.Kurikka, Albert, ja Wilhelm. Alhaallavas. Mikon vaimo Helena s. Tatti sekälapset Armas, Aleksanteri, Alma ja Vil-ho. Alhaalla oik. Wilhelmin puolisoEmilia s. Lähteinen ja poika Eino.

Pitäjämme internetissäwww.metsapirtti.net www.sakkola.fi www.vuoksela-seura.fi


Ikä ei vie oppimiskykyä – elävä to-diste siitä on sakkolaisjuurinen EskoJortikka. Juuri 70 vuotta täyttänyt

mies on hiljattain saanut valmiiksi sak-sankielisen lisensiaatintyön, ja jatkaaparhaillaan väitöskirjan teon parissa.

Nuoria hän ei laittaisi kouluissa opis-kelemaan ”pakkoruotsia”. Sen sijaansaksanopintoja hän suosittelee, koskasaksan kielellä on erittäin vahva asemaEuroopassa.

Esko Juhani Jortikka syntyi Käkisal-messa 1.7.1939, vanhempansa olivatkotoisin Sakkolasta, äitinsä omaa su-kua Repo. Perhe päätyi Juvan, Rauta-lammin ja Vilppulan Kolhon kautta Huit-tisiin.

– Opetusalalla olen toiminut noin 30vuotta ja päätoimipaikkani on ollut Ete-lä-Satakunnan Kauppaoppilaitoksessa(Eskol), jonka nykyinen nimi on Huit-tisten Ammatti- ja yrittäjäopisto (Hayo).Tässä oppilaitoksessa olen opettanutruotsia ja saksaa lähemmäs 30 vuotta jayhden vuoden englantia, Jortikka ker-too.

– Lisäksi olen useana vuotena opet-tanut ruotsia, saksaa ja espanjaa kan-salais- ja työväenopistoissa ja pitänytjoitakin saksan kielen kursseja Satakun-nan Ammattikorkeakoulussa (SAMK).

– Kielet alkoivat kiinnostaa minua jolukiossa ja suorittaessani asepalvelus-ta Turun rannikkotykistörykmentissä,Uudessakaupungissa 1961. Aloitin sak-san ja ruotsin kielen opinnot Turun yli-opistossa 60-luvulla. Opiskelin myöskäytännöllistä filosofiaa ja suoritinmyöhemmin aikuiskasvatuksen appro-baturin ja valmistuin humanististen tie-teiden kandidaatiksi vuonna 1970.

– Vuonna 1995 suoritin filosofianmaisterin tutkinnon Tampereen yliopis-tossa saksa pääaineena ja Turun yli-opistossa ruotsin kielen sivulaudatu-rin 1996, josta nykyään käytetään nimi-tystä syventävät opinnot. Tampereenyliopiston humanistisen tiedekunnantiedekuntaneuvosto hyväksyi saksankielen lisensiaatintyöni 17.12.2008.

– Opetusharjoittelun olen suorittanutTurun normaalilyseossa, Tampereentyöväenopistossa sekä Suomen Liike-miesten Kauppaopistossa. Saksan kie-li kiinnosti minua varmaan siksi, ettäopettajani, lehtori Antti Noppari oli vaa-tiva ja kannustava. Hänen äitinsä oliopettanut piirustusta ja on myös kir-joittanut lapsille hyviä satukirjoja. Ruot-sin ja saksan lisäksi puhun englantia,espanjaa ja jonkin verran puolaa.

Siihen lienee paras kannustin ollutJortikan vaimo, joka on kotoisin Puo-lasta, Varsovan kaupungista, jossa heil-lä on toinen koti.

Nuoria hän kehottaa ottamaan sak-san mukaan kielivalintoihinsa.

– Suosittelen nuorille saksan kielenopiskelua siksi, että saksalla on erittäinvahva asema Euroopassa. Se on venä-jän jälkeen Euroopan toiseksi puhutuinkieli ja EU:ssa sillä on ylivoimaisestieniten puhujia, 84,5 miljoonaa; englan-tia puhuu 61,5 miljoonaa ja ranskaa 56,5miljoonaa, vertaa Jortikka.

– Saksa puhuu äidinkielenään eri puo-

lilla maailmaa 101 miljoonaa ihmistä. Jossaksan kielen merkitystä mitataan talo-udellisen vahvuuden eli saksan puhu-jien bruttokansantuotteen pohjalta, kielinousee kansainvälisessä vertailussakolmanneksi heti englannin ja japaninjälkeen.

– Jo alaluokilla vanhemmat tekevätratkaisun siitä, mitä kieliä lapset opis-kelevat. Ratkaisu ensimmäisestä vie-raasta kielestä täytyy tehdä monesti joensimmäisellä luokalla ja on vaikeaalöytää vanhempia, jotka uskaltavat va-lita 7-vuotiaalle lapselle saksan kielen.Saksan kielen tulevaisuus kouluainee-na Suomessa on vanhempien varassa,joille siis pitää antaa syyt valita saksankieli lapsilleen. Samanaikaisesti pitäätehdä helpommaksi saksan kielen va-linta A2- tai B2-kieleksi, Esko Jortikkatuumaa.

– Mitä talouteen tulee, on englantimaailman kieli, jolla tehdään kauppoja.Mutta kauppoja ei tehdä vain neuvot-teluissa, yhtä tärkeitä ovat henkilökoh-taiset suhteet ja tällöin saksan kieli näyt-telee tärkeää osaa. Tämä vieraan kielen

Seitsenkymppinen väitöskirjantekijäpuhuu saksan kielen puolesta


aspektia ei usein oteta huomioon. Sak-sa oli vuonna 2006 Suomen suurin kaup-pakumppani – tuonti ja vienti yhteen-laskettuna – ja vaikkakin Venäjä vuo-den 2007 lopussa valloitti ensimmäisensijan, pysyy Saksa Suomelle erittäin tär-keänä kauppakumppanina, ennen kaik-kea teknologian ja autoalan suhteen.Kolmannella sijalla on Ruotsi ja muutmaat ovat paljon kauempana. Tästäsyystä on yrityksissä työskentelevillä,jotka harjoittavat kauppaa Saksan kans-sa suuri etu, jos he osaavat saksaa jatuntevat maan kulttuuria ja tapoja.

Jortikan joulukuussa hyväksytty li-sensiaattityö koski saksan kielen sa-nanmuodostusta talouskertomuksissaja matkakertomuksissa.

– Tutkin 4000 sananmuodostusmal-lia ja niiden yhtäläisyyksiä ja eroavai-suuksia FAZ-lehdessä (Frankfurter All-gemeine Zeitung) talousteksteissä sekätalouskielen yleisiä piirteitä. Lisäksiminulta on ilmestynyt kaksi julkaisuasaksan kielestä Saksassa liittyen ger-manistipäiviin Turussa 2001 ja Joen-suussa 2007.

Kielimiehelle on kysyntää myös maa-ilmalla:

– Tarkoitus on pitää luento aiheesta”Suurkaupunki ja vieraat kielet” Istan-bulissa ensi lokakuussa. Kongressinjärjestää GIG, (Interkulturelle Gesell-schaft für Germanistik).

– Seuraava luento on vuonna 2010Varsovassa, jossa on koko maailmaakoskeva germanistikongressi. Luennonaiheena on ”Saksa talouskielenä”.

– Minut on valittu IVG:n (Internatio-nalle Vereinigung für Germanistik) jä-seneksi vuonna 2008, Jortikka kertoo.

Ruotsin pakollinen opiskelu puhut-taa Suomessa, ja ainakin osa opiskeli-joista käyttäisi ruotsintunnit mieluum-min jonkin muun kielen parissa.

– En ole pakkoruotsin kannalla, va-linnaisena se on oikein hyvä. Ammatti-korkeakoulujen opiskelijoille suositte-lisin pakollisen englannin ohella venä-jän, saksan ja ranskan kieltä. Italia jaespanja kuuluvat mielestäni paremminvapaan kansansivistystyön piiriin. Kie-liasia on tietysti aina maakohtainen,sanoo Jortikka.

Nyt hän on ryhtynyt kirjoittamaansaksan kielen väitöskirjaa Varsovan yli-

opistossa.– Oikeuden siihen minulle on myön-

tänyt IVG:n puheenjohtaja Prof.Dr.Franciszek Grucza.

Kielitaiturin harrastuksiin kuuluu kir-jallisuus.

– Tällä hetkellä on työpöydälläni:Herman Hesse: Steppenwolf, HaraldSalfellner: Franz Kafka und Prag, Sieg-fried Lenz: Duell mit dem Schatten.Matti Rönkä: Mies rajan takaa, VeikkoVäänänen (1905-1997). Latinisti ja ro-manisti.

Harrastuksiin kuuluu myös matkailuja sauvakävely.

Toisille eläkeikään ehtineille hän ha-luaa muistuttaa, että ikä ei vie oppimis-kykyä – rohkeasti vain vaikkapa kieli-tunneille.

– On esimerkiksi kielikursseja alkeis-ta lähtien sekä televisiosarjoja ja CD-kasetteja, joista voi oppia.

Karjalaisuus on Esko Jortikassa yhäkorvantakana.

– Aina kun pääsen, käyn Sakkolanpitäjäjuhlissa, olen jäsen yhdistykses-sä Huittisten Seudun Karjalaiset ja saanlehden Karjalan Kunnaat. Käyn yhdis-tyksen järjestämissä pikkujoulujuhlis-sa.

– Olen lukenut melko paljon kirjalli-suutta Laatokan Karjalasta ja omassakirjahyllyssä on esim. Katri Veltheim:Kävelyllä Viipurissa, Jukka Seppinen:Menetetty Karjala, Hannes Sihvo-MattiRuotsalainen: Karjan Kuvat (maalaus-taidetta vanhasta Karjalasta), AnneKuorsalo-Iris Saloranta: Evakkolapset,Hannu J. Paukku: Sakkolan kylät tuvas-ta tupaan 1939, hän luettelee.

– Kerran olen käynyt Kauppaopetta-jien retkellä Terijoella ja Viipurissa.

– Iloisuus oli mielestäni jokaisen kun-non ihmisen hyvä ominaisuus, hyveEtelä-Karjalassa. Terveen ihmisen pitisiellä pystyä hymyilemään elämän kar-meimmillekin totuuksille, kärsimyksilleja vaivoille. Piti pystyä, niin kuin roo-malainen kirjailija Horatius sanoo, riden-do dicere verum, puhua nauraen vaka-vistakin asioista.

Jortikan mieleen onkin jäänyt sanon-ta: ”Myö nauramme, laulamme, soitam-me ain, vaik uomme niin paljoa vail-la…”.

Marjo Ristilä-Toikka

Julkaisemme jokaisessaSuvannon Seudussa tietojasuku- ja perhetapahtumista.Lähetä tiedot toimitukseen.

Kysythän asianosaisilta luvantietojen julkaisemiseen.

15.6.2009 juhli Meeri Vappu Järvinen80-vuotismerkkipäiväänsä Punkalaitu-mella lähimpien ystäviensä ja sukulais-tensa ympäröimänä. Meeri on synty-nyt Sakkolan Petäjärvellä Antti ja Sel-ma kallosen (os. Pulakka) perheeseen.Nuoren tytön evakkomatka vei lopultaMeerin eri paikkakuntien kautta Vesi-lahteen Narvan kylään. Tulevan mie-hensä Urpon, tapasi hän tansseissaKanteenmaan Työväentalolla 50-luvunalussa. Tapaaminen oli sen verran mer-kittävä, että seuraavana pyhänä Urpopolki pyörällä liki 50 kilometriä tulevaamorsiantaan tapaamaan. Tämän pyöräi-lyn jälkeen on perhettä karttunut ym-pärille yhden tyttären, 5 lapsenlapsenja 3 lapsenlapsenlapsen verran.


90 vuotta sitten (7.7.1919) syntyiMaria ja Tuomas Kupariselle poikasar-jan lisäksi kaksoistyttäret: Hilkka ja Lai-na. Vanhemmat, Maria ja Tuomas vaali-vat silmäteriään, näitä Taivaan Isän siu-naamia pienokaisiaan rakkaudella jalempeällä huolenpidollaan niin, etteimitään heiltä puuttuisi.

Tässä rakkauden ja huolenpidon il-mapiirissä saivat Hilkka ja Laina kas-vaa kauniissa Karjalassa, Sakkolan pi-täjän Sudenhännän kodossaan. Tyttä-rien kasvatus oli siihen aikaan kuiten-kin melkoisen kurinalaista, itsestäänselvää oli, että vanhempia kunnioitet-tiin, samoin Jumalan sanaa. Raamatunsanoma, niin ikään Katekismuksen op-pilauseet opetettiin Hilkalle ja Lainallejo varhaislapsuudessa.

Käytännön ja taiteen lahjat ovat pe-rintönä kummallakin sisaruksella; Lai-nalla pysyy kynä kädessä ja kirjoitus-taidollaan hän on ilmaissut itseään me-nestyksellisesti vuosien aikana eri leh-tienkin palstoilla. Ja entäs ne Laina-äi-din kakkarat ja karjalanpiirakat, ”joskertoa sen voisin, melkein sulaa voitaoisin”!

Laina-äitimme on suvun suuri äiti.Hänen luokseen ja siipiensä suojaan onturvallista mennä, jos sydän on täynnäja elämä kolhii.

Myös Hilkka-sisko ja hänen poikan-sa Juha ovat viettäneet monet kesät jalomat Lainan ja Matin luona, muistel-len yhdessä nuoruutensa ja lapsuuten-sa aikoja Karjalassa.

Hilkka jäi varhain leskeksi ja menettimuutamia vuosia sitten myös ainokai-sen poikansa Juhan äkillisen sydän-kohtauksen seurauksena. Turvasata-mana Hilkalla on Juhan vaimo ja lap-senlapset sekä Laina-siskon koti, aiem-min Tottijärvellä ja nyt Nokialla.

Lainan lapset jo kolmannessa polves-sa ja Hilkan jälkipolvi arvostavat suu-

Kuparisen kaksoset90-vuotiaiksi

resti hänen käsityötaitoaan, mikä onehdottomasti maininnan arvoinen. Hil-kan neulomis-, virkkaus- ja ristipisto-työt ovat ilahduttaneet sisaren lapsiaja lapsenlapsia, eli koko jälkipolvenedustajia. Erityisesti Hilkka ja Lainaovat saaneet synnyinlahjakseen laulun-lahjan kauas soivan, ja tästä taidostaanheidät tunnettiin jo Karjalan kunnaillaja nyt myöhemminkin kotiseudullaan.

Koulutyttöinä nämä iloiset, Karjalanlaulavat sisarukset eivät silloin tienneetminne siivet ja tuulet heitä vielä tuleekieputtamaan, kun ajoivat kouluun mies-ten polkupyörällä, jossa Hilkka istuirungolla Lainan polkiessa. Hilkka toimimyös jarrumiehenä, jarruttaessa kanta-päällä etupyörästä alamäessä, sillä pyö-rässä ei ollut jarruja. Neitosiksi vartut-tuaan Hilkan ja Lainan eteen tuli omatienviitta, joiden poluilta he löysivätomat jarrumiehensä; Hilkan piiritti Vil-ho Kuparinen ja Lainan Matti Nuora.

Elämäntyönsä Hilkka teki liike-elämänsaralla, jossa toimi eläkeikäänsä asti.Hilkan poika Juha koulutettiin kantto-ri-urkuriksi, hän oli myös tunnettu kuo-romies ja director cantus. Nykyisin Hilk-

ka viettää lokoisia eläkepäiviään Lah-dessa.

Laina seurasi Mattiansa TottijärvenJoenpohjaan savisten Hämeen peltojenmuokkaajaksi. Perettä on viisi, Yrjö jaLiisi karjalaisia, ja Kyllikki pohjoiskar-jalainen sekä Veli-Matti ja Timo Hämees-sä syntyneitä. Timo hoitelee kotitilaaja muut lapset ovat eri puolilla tätä ar-masta kotomaata. Eläkepäiviään Lainanauttii Nokialla kerrostalon parvekkeel-ta kuulostellen kukkuupiko karjalan käkisinne asti.

90-vuotispäiviään vietettiin Tottijär-ven seurakuntatalolla sukulaisten jaystävien kanssa.

Tänä päivänä elämä hymyilee huoli-matta joistakin kolotuksista ja kipuloistajaloissa ja lapaluissa, mutta mitäpäsnäistä, on mukavaa kun eletään!

Kuparisten sisarukset ovat nyt ho-peahohtoisia maamoja, joita me jälkipol-vi kaikki kunnioitamme ja onnittelemmelämpimästi heidän merkkipäivänään:”Heinäkuun ruusut ojennamme TeillePäivänsankareille Rakastetuille”.

Irma ja Yrjö Nuora

Laina Nuora (vas.) ja Hilkka Kuparinen.


Ritva Viskari, o.s.Inkinen, syntyisinSakkolan Keljasta täytti 1.7.2009 seit-semänkymmentä vuotta. Me – SalonSakkolan tytöt – maalautimme jälleensalolaisella taiteilija Torsti Suvitiellä it-sestämme päivänsankarille lahjaksi tau-lun. Taulun mukana seuraa aina myösonnitteluruno, niin nytkin, ja tietysti meporsastelimme niissä kauniissa vaale-anpunaisissa (vanhoissa sairaalan) tri-koopyjamissa possunaamari silmillä,pitkin Kukkulinnantietä (juhlavaatteetkassissa) ja röhkimme huomion herät-tämiseksi ja kyllä naapurusto oli iltakah-villa käydessään ihmetellyt kenen por-

Sakkolanporsaattaas juhlatuulella

Rakas Äiti-Sakkolamme – taulussa on emäsika –,katseleepi katrastansa, sorjii on ja sulavia!Laulaa porsaittensa kuoro, kelläs tänään juhlan vuoro?Ritvan varmaan – ruusu suussa – syntynyt on heinäkuussa.Kotiläävään aina kaipaa, muistain onnellista aikaa.Paistoi silloin aina päivä, lapsena ei surun häivää.Yhest kaukalosta syötiin, laulettiin ja leikkii lyötiin.Iltapäivä nyt jo paistaa, juhlitaan, ja ruoka maistaa!

Salon Sakkolan tytötAnnikki, Maire, Marja, Mirja, Raili

saat olivat karanneet liävästä! Juhlatolivat upeat ja tarinoita riitti, tietäähänniä karjalaiset.

Ensio Jortikka täytti 80 vuotta touko-kuun 18 päivänä. Kotoisin SakkolanKaarnajoelta ”Paukkulan sepän” Eemilja Alma Jortikan poika.

Hiitolan Kekki -sukukokoontuu

Hiitolassa noin vuonna 1665 synty-neen Mikko Kekin jälkeläiset kutsutaanensimmäiseen sukutapaamiseen1.8.2009 klo 11.00 Porin Kauppaoppi-laitokselle, Luvianti 1.

Keskustellaan sukututkimuksen ny-kytilasta, mahdollisesta sukukirjan jul-kaisemisesta sekä sukuseuran perusta-misesta.

Ilmoittautumiset ja lisätiedot 25.7.mennessä: [email protected] tai puh.050 304 1324


Pertti Viljam Vanhanen syntyi10.7.1948 ja kuoli 16.5.2009. Siunaus ta-pahtui Tammelan kirkossa lauantaina6.6.2009.

Kirje Pertille, kummisedälleniPertti, sinä olit kiltti ja lempeä ihmi-

nen. Olit aina valmis auttamaan, josjoku apua tarvitsi. Sinulla oli tässä elä-

mässä monta eri roolia, olit pikkuveli,olit isoveli, olit eno ja olit setä. Montavuotta olit myös omaishoitaja omalleisällesi, meidän papallemme.

Koko elämäsi ajan olit hyvä ja luotet-tava ystävä monille, monille ihmisille.Autoit ystäviäsi pyyteettömästi, olitkyytiapuna, otit luoksesi asumaan, an-noit ruokaa ja yösijan tarvitseville. Si-nulla oli aina aikaa toiselle ihmiselle.Koskaan et odottanut vastapalvelus-ta.

Minua, kummityttöäsi, muistit aina,niin nimipäivänä, syntymäpäivänä, ys-tävänpäivänä kuin joulunakin. Kukaminulle nyt tuo lahjaksi sen Pandan suk-laakonvehtirasian?

Halusit aina tietää, mitä minulle ja elä-mälleni kuuluu. Elit aina mukana elämäs-säni omalla vaatimattomalla, välittäväl-lä tavallasi. Kannoit huolta kummityt-tösi pärjäämisestä maailman tuulissa,vaikka välillä ne tuulet olivat sinulle it-sellesi turhan tuimia.

Et osannut ymmärtää kaikkia maail-man ihmeellisyyksiä, mutta aina tahdoitkaikille hyvää. Se oli sinun elämänfilo-sofiasi ja ohjenuorasi, jota noudatitkoko elämäsi ajan. Et koskaan toivonutkenellekään mitään pahaa, et halunnutloukata etkä satuttaa.

Olit tähän maailmaan liian kiltti. Läh-

Pertti Vanhasenmuistolle

tiessäsi jätit suuren aukon monien ih-misten elämään. Moni kysyy nyt itsel-tään: ”minne nyt mennä iltakahville”,kun enää et olekaan kotona avaamassaovea pihaan tulleelle vieraalle ja pyytä-mässä peremmälle kahvipöytään, niinkuin aina teit jokaiselle kylään tulleelle.Vieraanvaraisuus oli sinussa sisäänkir-joitettuna karjalaisena tapana.

Kun nyt kuljen pitkin mummulan tyh-jiä huoneita ja autioitunutta pihamaa-ta, odotan koko ajan sinun tulevan jon-kin nurkan takaa vastaan ja tämän kai-ken olevan vain pahaa unta.

Tuntuu niin pahalta, en osaa ajatellamummulaa autiotalona. Eihän minunmummulani kuulu olla tyhjä ja autio eikäminun kummisetäni kuulu olla kuollut!

Koko elämäni ajan se valkoinen taloon seissyt siinä peltojen keskellä kuu-siaidan sisällä tuttuna ja turvallisena.Aina sinne on ollut hyvä mennä ja ainaon tuntenut itsensä tervetulleeksi.Aina, joka ikinen kerta.

Onneksi muistoja ei mikään eikä ku-kaan voi koskaan viedä pois. Niistä aikarakentaa joskus lohdutuksen, mutta sii-hen menee pitkä, pitkä aika.

Kiitos Pertti kaikesta, olit maailmanparas kummisetä.

Kiitäen ja kaivatenkummityttösi Annika

Viisi sukupolveaAlma Haakanan 92-vuotispäivillä 14.6.2009 oli koolla viisi sukupolvea.Kuvassa vasemmalla Riitta Lukkala, Laura Suvanto sylissään 9.6.2009 synty-

nyt tyttö Ollikka, istumassa Alma Haakana ja oikealla Lea Lukkala.

SUVANNON SEUTUon HYVÄ LAHJA

jälkipolville jamuille läheisille:

Tilaa omapitäjälehti

puh. 040 730 2622

Kahdeksannumeroa vuodessa

karjalaista asiaa,historiaa, muistoja ja

nykypäivää.Vuosikerta

vain 25 euroa!


PutkiliikeP. Nuora Ky

37560 KULJUPuh. 367 6100

SUVANNONSEUTU

Suvannon ympäristön kotiseutulehtivuodesta 1957, 8 kertaa vuodessa.

Vuosikerran hinta 25 euroaJulkaisija: Sakkola-Säätiö

Kirjapaino: Koski-Print, Valkeakoski

Toimitus: Suvannon Seutu,Rautasemantie 375,37550 LempääläPäätoimittajaMarjo Ristilä-Toikka, LempääläPuhelin 040 730 2622tai (03) 374 8 [email protected]

Metsäpirtin yhdyshenkilöHelka Korpela,Kalevan puistotie 13 C 5833500 Tampere, p. 040 565 0905helka.korpela@kolumbus .fi

Vuokselan yhdyshenkilö Taisto Virkki, Tampere p. 03 - 363 1750, 0400-576722 [email protected]

Riiska:Maire Saarinen e. Lamppu,

puh. 044 5586 937Irma Havumäki e. Karppanen,

puh. 040 5646 275

Sakkolankyläkirjoja kootaan,

ota yhteyttä:

Valkjärvi:Eero Kukko,

Pirttiniementie 3 A 3, 58175Enonkoski

puh. 050 356 0865

Kyläkirja on hyvä lahjavihje!Tilaa oma teos Sakkolan kyläkirja-sarjasta:

TILAUKSIA VASTAANOTTAVAT:Marjo Ristilä-Toikkap. 040 730 [email protected]

* VILAKKALA, Vilakkalan, Volossulan ja Kaarjanjoenkoulupiiri, 30 euroa kpl + postituskulut.* MUISTOJEN LAPINLAHTI,30 euroa kpl + postituskulut.* PETÄJÄRVI, Petäjärven ja Ryhmän koulupiiri,30 euroa kpl + postituskulut.* RÖYKKYLÄ, hinta 35 euroa + postituskulut* SUVANNON HELMI, Haparainen, Kelja ja Purpua,hinta 35 euroa kpl + postituskulut* TIKANSAARI ja KOTTILA,hinta 30 euroa + postituskulut

Aila Alanen p. 03-375 2852tai 040 - 707 [email protected] Kuisma, p. 03- 3748 410

Kiviniemen, Kasarmilan jaViiksanlahden kirjatyöryhmä:

Airi UosukainenNiittykatu 7 A 5 13100 Hämeenlinna

p. 050 576 [email protected]

Marja SaksaKirjastopolku 3 B 13, 08500 Lohja

p. 050 564 5524

Kari NurmiHevossalmentie 22 G 00870 Helsinki

p. 09-6980 [email protected]

Ole TarvonenKivikartiontie 7 B 57 20720 Turku

p. 040 547 0075

Jukka Marttinenp. 040 517 4286

[email protected] Söderström p. 040 547 6477

Sirpa Seppä, o.s. KäppiHöytämöntie 40 A 33880 Lempäälä


Satu KarvinenLeppärinne 2 37370 Narva


Antti Hynnä p. 040 8490 048Marjo Ristilä-Toikka

p. 040 730 2622

Tilaa omapitäjälehtesi!

puh. 040 730 2622

Kahdeksan numeroavuodessa karjalaista asiaa,

historiaa, muistoja janykypäivää.

Vuosikerta 25 euroa


VUOKSELA-SEURA ry Tapio Sihvo, puheenjohtaja Formupojantie 8, 14500 Iittala p. 03-6765024, 040-5411502 [email protected]

Kauko Komonen, varapj Linvallinkatu 4 A 1, 30100 Forssa [email protected] p. 03-4224883, 040-5020487

Ebba Penttilä, sihteeriLeppämäentie 5, 31300 [email protected], 040-8232016

SukututkimusasiatPentti Warvas,Tervatie 25, 03100 [email protected]. 019 - 334 606

Internet-asiat (vuoksela-seura.fi)Tuula NieminenErätie 26, 33800 Tamperep. 03-2231400, 0400-833386

KIRVESMÄKI KERHO RYMauri Ukkonen, puheenjohtajaOjahaanpolku 8 B 2301600 Vantaap. 0509192629

METSÄPIRTTI-JÄRJESTÖT TMK

Aila Martelius-Mäkelä, puh.joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected]

Esko Lylanderp. 050 599 7720Mustikkatie 1, 66400 Laihia

Ilmi Pesonenp. 040 7306 [email protected]

METSÄPIRTTI ARKISTOMynämäen kirjastoYhteyshenkilöt:Kari Ahtiainen p. 0445843107Markku Lemmetti02-4310956, [email protected]

TURKUAila Martelius-Mäkelä, puh. joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected]

Niilo Kiiski, sihteeriTennaritie 7, 21200 Raisiopuh. 050 357 [email protected]

METSÄPIRTTIKERHOT:

UUSIKAUPUNKIAnneli VirtanenPappilankuja 15, 23600 Kalanti

SAKKOLA-SÄÄTIÖHannu Turkkinen,hallituksen puheenjohtaja,Turkkisentie 12, 37550 Lempäälä,puhelin 040-5814398 tai [email protected]

Matti Naskali, sihteeri,Rautaranta 8, 28400 Ulvila,p. 02-538 0855, [email protected]

VALTUUSKUNTAHannu J. Paukku, puheenjohtaja,Harjatie 5, 32210 Loimaapuh. [email protected]

Esko Kallonen, varapuheenjohtajaKukkolantie 4, 37560 Lempääläp. 03- 3676603, 040-5540747

SAKKOLA-SEURALeena Rantakari, puheenjohtajaHaapaniemenkatu 16 A 142,p.09-710 846, 040-514 [email protected]

HOVINKYLÄSEURAMirja Antila, puheenjohtajaKitarakuja 1, 01390 [email protected]. 050 599 6936

Kalevi Hyytiä, puheenjohtajaNorppakuja 6A, 01480 Vantaap. 04050 [email protected]

Anja Kuoppa, varapjp. 0442 844 [email protected]

Marja-Liisa VesantosihteeriPajatie 601800 Klaukkalamarjalis.vesanto@ hotmail.com

METSÄPIRTTISEURA RY

TAMPEREENMETSÄPIRTTIKERHOHelka KorpelaKalevan puistotie 13 C 5833500 Tamperep. 040565 [email protected]

ETELÄ-POHJANMAAEsko LylanderMustikkatie 1, 66400 Laihiap. 050 5997 [email protected]

Anja PaksuTammistontie 4 b 4, 65300 Vaasap. 040 5239 [email protected]

www.sakkola.fi

www.vuoksela-seura.fi

www.metsapirtti.net

PITÄJÄMMEINTERNETISSÄ

n:o 5 suvannon seutu · * sakkola-juhlien ohjelma, tervetulotoivotukset, s. 6-8 * pajattakaa,...

Documents