hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2008! - …hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! n:o...

1SUVANNON SEUTUN:o 8

NRO 8/2007

JOULUKUU

Lue sivulta 13 Mikko-nimisen miehen tarina joulunseudulta 1939. Mikko toimi muunmuasa komppanianpäällikönajurina kiperissä tilanteissa.

Hyvää joulua jaonnellista uutta vuotta 2008!

N:o 8SUVANNON SEUTU2

SUVANNON SEUTU nro 8/2007:* Turkkisen turinat, s. 4

* Emakolle porsaat, s. 5

* Suvannon Seutu täytti 50 vuotta, s. 6-7

* Sakkola-Säätiön valtuuskunta kokoontui, s. 8

* Pyhä venäläinen maa, s. 9

* Vuoksi, Kannaksen suuri virta, s.10-12

* Sakkolan ja Metsäpirtin kyläjärjestys 1871, s. 14-16

* Isä-Matin susjahti, s.17

* Sotiemme Vuoksela matrikkeli valmistui, s. 18-19

* Vuokselan tytöt vallattomina, s. 20

* Virkin Virkkeet, s. 21

* Maire Saarinen urakoi runosuvun perinnön kansiin, s. 22-23

* Jouluisia ajatuksia s. 23-27

* Merkkipäiviä ja poisnukkuneita, s. 29

* Tule mukaan kyläkirjojen tekoon, s. 30

Seuraava lehti ilmestyy helmikuussa 2008.Aineistot toimitukseen viimeistään pe 25.1. mennessä.

Sakkola-Museoavoinna

Hannu Turkkinenp.040 581 4398

Kuokkalan MuseoraitillaLempäälässä

syys- ja talvikauden VAINENNAKKOTILAUKSESTA.

Tiedustelut Antti Hynnäp. 040 849 0048

Sika jaihminen

Ne sanovat siaksi ihmistä,ken on kaikkia hyveitä vailla.Mutta milloin on sika, totta vie,vielä rypenyt ihmisten lailla.

Ei nauttien, juoden ja mässäten,sika koskaan öitänsä valvo,ei montakaan ohjetta ylitse käyeikä yleensä lihaansa palvo.

Ei tappele sika, ei sotaa käy,ei toisia sikoja murhaa, jakateus, ahneus, koiruus muusian mielestä tuiki on turhaa.

Sikopahnassa siivosti eletäänkuin parhaat ystävät, tutut.Ei lähde maailmoja kiertämäänsieltä mitkään skandaalijutut.

Jos ihminen joskus saavuttaa,sian suurimman hyveissä voisi,pian uskoakseni päällä maantuhatvuotinen Eedeni oisi.

Siis älkäämme ontuvin vertauksinme loukatko siivoa sikaa,jonka vaelluksessa tosiaanemme löydä pienintä vikaa.

Matti Nummensalo

Runon lähettiMaija-Liisa Mäkelä

Punkalaitumen kunta onnittelee50-vuotiasta Suvannon Seutua

ja toivottaa kaikille lehden lukijoilleHyvää Joulua ja

Onnellista Uutta Vuotta!


��

T y t t ä r e n iKaisa sanoi allekouluikäisenäjoskus 15 vuot-ta sitten minul-le: ”Isi sinä olettyhmä”.

– En kai minävoi kovin tyh-mä olla, kunpäättäjät ovat valinneet minut Punka-laitumen kuntaan lukion rehtoriksi jakoulutoimen johtajaksi, vastasin.

– Päättäjät ovat tyhmiä, totesi tyttä-reni.

Suomalaiset sotilaat ovat olleet vuo-sikymmenet YK-joukoissa rauhantur-vaajina. Nyt heitä on Naton ja EU:n no-pean toiminnan joukoissa ja vaikka mis-sä maailmalla. Olen aina kuvitellut, ettänäissä tehtävissä olevien sotilaidenpalkat maksaa se yhteisö, jonka palve-luksessa he ovat. Kuulin elokuussamaanpuolustuskurssilla, että suomalai-set veronmaksajat maksavat kansainvä-lisissä tehtävissä olevien sotilaiden pal-

kat. Tämä kansainvälinen toiminta mak-saa monikymmenkertaisesti sen kuinesimerkiksi kertausharjoitusten järjestä-minen.

En ymmärrä, mikä hinku suomalaisillaon osallistua Naton toimintaan pelkäs-tään antavana osapuolena ilman, ettäsaataisiin sieltä minkäänlaisia turvata-kuita. Ovatko päättäjät tyhmiä?

Syksyn aikana lehdistössä käytiin ra-jua keskustelua siitä, tarjosiko Boris Jelt-sin Suomelle Karjalaa takaisin. Näyttääilmeiseltä, että näin todella tapahtui.Eikö se ole niin, että pakottavassa talo-udellisessa tilanteessa jokainen yksi-tyishenkilö Suomessakin luopuu kesä-mökistään tai metsäkappaleestaan. Miksei valtiokin voisi hätätilanteessatehdä samoin.

Toki tämä Karjalan ostaminen olisi sa-manlainen asia, jonka joudumme useintekemään Viipurin torilla. Joudumme os-tamaan varastetun passimme tai kännyk-kämme takaisin. Paljon helpommallapääsemme, kun maksamme sen, mitäpyydetään kuin alkaisimme oikeusteit-se vaatia oikeuksiamme. Kari Silvennoi-sen oikeusjutut näyttävät selkeästi, mi-ten oikeuksien penääminen Venäjälläonnistuu.

Eri lähteiden mukaan rauhanteossapakkoluovutetuista alueista Venäjä oli-si pyytänyt

Suomelta 12 – 15 miljardia euroa. Las-keskelin, että se tekisi noin 3000 euroa /hehtaari. Karjalan hinta oli suunnilleen

Ovatko päättäjättyhmiä?

saman verran kuin mitä 90-luvun pank-kikriisi ja Soneran Saksasta ostama ilmamaksoivat Suomen veronmaksajille.

Joskus 1990-luvun alussa heitin Kar-jalan matkallamme ajatuksen, että ostai-simme Karjalan takaisin. Silloin muka-na olleet sotaveteraanit kivahtivat, ettäkyllä Karjala pitää saada ilmaiseksi ta-kaisin, kun se on kerran vääryydellä il-maiseksi vietykin. Periaatteessa olensamaa mieltä, mutta kuitenkin...

Olisi nyt mukava korkeiden ja kasva-vien puutullien aikana ottaa puuta omas-ta metsästä. Minäkin ostaisin siihenhintaan muutaman kymmenen hehtaa-ria sukuni maita mökkitonteiksi.

Suomen valtiollinen johto ei tiettävästiottanut Venäjän ehdotusta edes käsit-telyyn ja kieltäytyi kohteliaasti edeskeskustelemasta asiasta. Ovatko päät-täjät tyhmiä?

Olen kasvanut vennamolaisessa per-heessä enkä ole lapsena saanut kuullakovin mairittelevia kehuja Urho Kekko-sesta ja hänen toimistaan. Olen kuiten-kin sitä mieltä, että jos Urkki olisi ollut1990-luvun alussa voimissaan, niin Kar-jalan kunnaat olisivat meidän.

Hannu J. PaukkuSakkola-Säätiön

valtuuskunnan puheenjohtajaHarjatie 5, 32210 Loimaa

puh. [email protected]

Lämmin kiitosLämmin kiitosLämmin kiitosLämmin kiitosLämmin kiitoskaikille ystäville ja yhteistyökumppaneillekaikille ystäville ja yhteistyökumppaneillekaikille ystäville ja yhteistyökumppaneillekaikille ystäville ja yhteistyökumppaneillekaikille ystäville ja yhteistyökumppaneille

mukana olosta juhlavuodessamme.mukana olosta juhlavuodessamme.mukana olosta juhlavuodessamme.mukana olosta juhlavuodessamme.mukana olosta juhlavuodessamme.

Hyvää joulua ja menestystä vuoteen 2008!Hyvää joulua ja menestystä vuoteen 2008!Hyvää joulua ja menestystä vuoteen 2008!Hyvää joulua ja menestystä vuoteen 2008!Hyvää joulua ja menestystä vuoteen 2008! SAKKOLA-JUHLATvietetään 10.8.2008

Espoon Leppävaarassa

Sakkola-Seura ry


Elettiin vuoden 1944 alkukesää.Kylvöt oli tehty ja jyviä olijäänyt tähteeksi. Tarkoitus oli

mennä Metsäpirtin Koselan myllyyn,mutta en kerinnyt Meskasen mäkeäkauemmaksi, kun eräs mies rupesineuvomaan; Taipaleen sillasta eipäästetä siviili-ihmisiä enää ylitse.Tilanne oli erittäin vakava, suuri mai-hinnousu oli alkanut. Suomen rinta-malla oltiin valmiina. Tämä sai meidät

Viimeinen myllymatkasiviilit melkein varpaillamme kävele-mään.

En kuitenkaan ottanut näitä neuvojakuuleviin korviini, vaan jatkoin matkaa.Lähestyin siltaa ja huomasin sillan edes-sä kaksi aseistettua miestä. Nytkö lop-pui matkanteko tähän, oli ensimmäinenajatus. Mutta aina ei hyvät neuvot osukohdalleen – niin siinä kävi, etteivät var-tiomiehet puhuneet mitään enkä minäheille. Matka jatkui, olin päässyt kuin

koira veräjästä. Myllyssä ei muitamyllyttäjiä ollut, joten jyvät muuttui-vat pian jauhoiksi.

Kotimatka sujui ilman jännitysmo-mentteja. Olen monet kerrat ajatellut,teinkö Koselan myllyn historiaa, olin-ko viimeinen jauhottaja, tai ainakinviimeisiä?

Kahden päivän päästä olivat met-säpirttiläiset uudella evakkomatkalla.

Emil Merjaniemi

Itsenäisyytemme ja Sakkola-Säätiönjuhlavuosi on lopuillaan. Taaksepäintarkasteltuna ovat perusasiat sujuneetsovitusti, paikka paikoin paremminkin.Ainoastaan Keljan muistomerkkihankeei ole edennyt toivotusti ainakaan tä-män kirjoittamiseen mennessä.

Venäläisviranomaisten mukaan lupa-hakemus on jossain byrokratian mutkis-sa menossa.

Säätiö on pyytänyt vastausta, myön-teistä tai kielteistä, viimeistään vuoden2008 aikana.

Jos päätös on kielteinen, miettii ErP6:n perinneyhdistyksen hallitus hank-keen toteuttamista koto-Suomessa Kel-jan taistelun 70-vuotisjuhlan yhteydes-sä.

Kyläkirjojen ohella on työn alla sekäSakkolan muistopuiston eli hautaus-maan muistomerkkien alueen rajaus ket-juaidalla että lahjoitusmaatalonpoikienmuistomerkin kulku-uran aukaisu enti-selle paikalleen. Venäläisosapuoli onmolemmissa asioissa luvannut apuaan.Toivottavasti päädytään ensi vuodenaikana toimiviin ratkaisuihin.

Itsenäisyyspäivän tienoissa olen saa-nut olla kotokuntamme Lempäälän it-

Vuoden varrelta

senäisyysjuhlissa mukana niin esiinty-jänä kuin osallistujana. Lastusten kylä-koulun itsenäisyysjuhlissa kerroin sak-kolalaisista evakoista ja heidän sijoittu-misestaan tänne Pirkanmaalle. Salikuunteli hiljaisena talvisodan alun ku-vauksia Raudun ja Sakkolan väen kii-reisestä siirtymisestä vihollisen tulituk-sen alta turvaan.

Mieleenpainuvin oli Lempäälän Py-hän Birgitan kirkon sankarihautojenyhteyteen pystytetyn sankarivainajienmuistokiven tuntolevyineen vihkiminenosana itsenäisyyspäivän juhlallisuuk-sia. Samalla kertaa laskettiin luonnolli-sesti seppele myös Karjalaan jääneidenmuistomerkille.

Paria viikkoa aikaisemmin olimmevuokselalaisten vieraina Hämeenlinnas-sa heidän suururakkansa SotiemmeVuoksela -matrikkelin julkistamisjuhlas-sa. Kaverinani oli Kallosen Esko, jokaintoutui kertomaan armeija-ajastaan.Olihan juhla hänen palvelusaikaisessasotilaskodissa.

Virkin Taiston ja kumppaneiden mo-nivuotinen työ on nyt kaiken kansanihailtavana. Taistolta sain cd-paketin.Hän lähetti säätiömme käyttöön kuvaa-mansa cd:n juhliemme kenttäjumalanpal-veluksesta Sakkolan kirkon raunioillamuistopuistossa. Sitä katsoessa pala-si mieliin monet muistot tuolta ikimuis-toiselta matkalta. Tarinointi maratonmes-tarin Veikon kanssa, Paukun Hannukanniskelemassa puhujanpönttöä, Koi-raset ja Karjalaisen Heikki laulattamas-sa juhlaväkeä, seppeleenlasku Runteen-mäellä ukkospuuskan myötä, Topin

kyyneleet irrottanut laulu pääjuhlassa…Onpa tässä keritty juhlimaan yhteis-

työkumppaneiden kanssa viisikymmen-vuotiasta Suvannon Seutuakin, joka voija jaksaa hyvin. Kiitos kaikkien tilaaji-en, lukijoiden, kirjoittajien ja toimittaji-en.

Viimeisin muisteloni on parin kolmentunnin ikäinen. Olimme Hynnän Antti jamie Sakkolan museolla asustavan ema-kon porsimistilaisuudessa. PilviniemenEero ja kolme hänen kuvanveistäjäka-veriaan toimivat kätilöinä. Eero oli pe-rusohjauksen saanut äidiltään PatjanLempiltä ja niinpä synnytys sujui erin-omaisesti. Nyt voi museollamme ihaillakoko pahnuetta. Päätoimittaja Marjo kir-joittaa asiasta viereisellä sivulla.

Iloisin synttäritunnelmin lähettelenkaikille lukijoille rauhaisan joulun ja on-nellisen uuden vuoden toivotukset!

Joulunaikaa toivottelee

Hannu Viljonpoika Turkkinen


Sakkola-tapahtumien maskotti,etupäässä Sakkola-Museon ti-loissa majaa pitävä mahtava

emakko sai joulun alla neljä potraa por-sasta. Emakko ja porsaat voivat hyvin,sai hankkeen kätilönä toiminut Eero Pil-viniemi todeta.

Pahnueenlisäykseen alkusysäyksenantoi säätiön hallituksen puheenjohta-ja Hannu Turkkinen, joka vihjaisi van-han emakon entisöinneelle Pilviniemel-le, että saisi tuolla porsaitakin olla. Emak-ko on alun perin Sakari Ryypön käsi-alaa noin 30 vuoden takaa.

Tampereen työväenopistolla Sampo-lan torstairyhmässä kuvanveistoa har-rastava Eero Pilviniemi sai houkuteltuahankkeeseen mukaan muutamia kuvan-

Sakkolan emakko sai porsaat

veistoystäviään: possunmuotoiluunryhtyivät myös Outi Jolanki, Riitta Koi-visto ja Heli Lonka.

Yhteisvoimin syntyi terrakottasaves-ta neljä terhakkaa potsia, ja uniikit kera-miikkapossut kotiutuivat emakon hoi-viin 8. joulukuuta. Museovastaava AnttiHynnä vakuutti, että hyvässä hoivassaovat.

Muhkean emakon nisille asetellut pik-kupossut ovat tekijöiden mukaan kah-den päivän ikäisiä.

Ja tulevat varmasti olemaan katseen-vangitsija ja yleisönhuvittaja monissaSakkola-tapahtumissa. Kiitos possujenlahjoittajille!

Marjo Ristilä-Toikka Kylläisenä nukuttaa.

Nyt on emakolla jälkeläiset, jotka ovat muotoilleet Eero Pilviniemi (oik.), Outi Jolanki, Riitta Koivisto ja Heli Lonka.Lahjoituksen vastaanottajina Antti Hynnä ja Hannu Turkkinen.


Suvannon Seutu täytti 50 vuottaSuvannon Seutu vietti 50-vuotis-

juhlansa kahvitilaisuuden mer-keissä Lempäälässä 10.marras-

kuuta Sakkola-Säätiön valtuuskunnansyyskokouksen jälkeen.

Juhlakahville oli kutsuttu ystäviä jayhteistyökumppaneita – tervehdyksen-sä lehdelle toivat muun muassa Lem-päälän, Punkalaitumen ja Vesilahdenkuntien edustajat sekä joukko karjalais-seuroja ja pitäjäsäätiöitä.

Tilaisuuden juontanut Hannu Turk-kinen toivotti väen tervetulleeksi ja ky-seli lehden perustamisvaiheista niissämukana olleelta Yrjö Raaskalta. Aikoi-naan asiamiehenä toiminut Laina Nuo-ra muisteli, että naisväellä putosi kapus-takin kesken vellinkeiton, kun Suvan-non Seutu kolahti kotiin. Moni muukinvahvisti, että oma pitäjälehti tarkoin lue-taan kannesta kanteen.

Sirkka Kuuppo lausui tunnelmallisiarunojaan, ja musiikkiantimista huolehti-vat pelimannit Helinä Nurmi ja HeljäTakku.

Yhteislauluihin johdatteli Heikki Kar-jalainen kitaroineen.

Päätoimittaja Marjo Ristilä-Toikka to-tesi, että karjalaiset pitäjälehdet Suomes-sa ovat mielenkiintoinen ilmiönsä: onoma lehti, vaikka ei enää omaa paikka-kuntaa.

– Pitäjälehdet, joita toimitetaan lukui-sia eri puolilla maata, ovat monet jo vuo-sikymmeniä toimineet yhdyssiteenä kar-jalaisen siirtoväen ja heidän jälkipolvi-ensa keskuudessa. Kun Sakkola-Säätiö50 vuotta sitten teki päätöksen ryhtyäjulkaisemaa omaa lehteä, liekö se arvan-nut, millaisen kulttuuriteon polkaisi alul-le.

”Tämän lehden tarkoitus on kerätämuistelmia ja elämäntapauksia säilytet-täväksi vastaisille sukupolville. Moni-kin tapaus sinänsä voi olla paikallises-tikin vähäinen, mutta sillä saattaa ollaaikojen kuluessa historiallista arvoa.Sukupolvet vaihtuvat ja muistikuvathäipyvät menneisyyden hämärään, jolleiniitä säilytetä kirjoitettuun tahi painet-tuun sanaan”.

– Näin kirjoitti esipuheessaan toimi-tus 50 vuotta sitten Suvannon Seudunensimmäisessä numerossa, joulukuus-sa 1957. Tavoite oli selvä, ja näin vuosi-kymmenten jälkeen voidaan todeta, ettäse on myös käynyt toteen.

– Suvannon Seutuihin on talletettuuskomattomat määrät tietoa ja tarinoitamiesmuistista, ihmisten elämänmenos-ta arjessa ja juhlassa, kansanperinnet-tä, sananparsia, murretta, tapoja ja us-

Hannu Turkkinen haastatteli Yrjö Raaskaa lehden perustamisen ajoista.

Laina Nuora toimi lehden asiamiehenä. Juhlakahvilla myös Ritva Koski ja An-neli Kuisma.


komuksia, tietoa kylistä, maisemista,elinkeinoista, työtavoista, kädentaidois-ta ja harrastuksista.

Tänään lehti toimii myös kyläkirjojenkokoajien tietopankkina, ja ehkäpä jos-kus vuosikertojen antimista on iloa vaik-kapa jollekin tutkijalle.

Marjo Ristilä-Toikka arveli, että Su-vannon Seudulla on ollut roolinsa myössiinä, että evakkoväki ylipäätään ryhtyikirjaamaan muistojaan ylös.

– Kun karjalainen evakkoväki joutuilähtemään asuinsijoiltaan, monen mu-kana kulkivat paitsi muistot, myös va-lokuvat. Kiittää sopiikin heitä, ketkä ot-tivat matkaansa perheensä valokuva-albumit. Niistä on saatu mielenkiintoi-sia potretteja Suvannon Seudun anti-miksi, ja nyttemmin myös arvokas ai-neisto taltioitua Sakkola-Museon arkis-toon.

Lisävoimaa Suvannon Seutu sait 2000-luvun alussa, kun Metsäpirtti ja Vuok-sela liittyivät mukaan lehdentekoon.

– On tullut uusia kirjoituksia ja kirjoit-tajia, ja uusia tilaajia. Siitä kiitos erito-ten Metsäpirtin ja Vuokselan yhdys-henkilöille Ilmi Pesoselle ja Taisto Vir-kille.

Tulevaisuuden haaste niin SuvannonSeudulle kuin muillekin karjalaisille pi-täjälehdille on saa ylläpidettyä karjalais-ten jälkipolvien kiinnostus. Sirkka Kuuppo lausui runoja, ja tyttärensä Helinä Nurmi musisoi yhdessä Hel-

jä Takun kanssa.

Lehden toimittajatsaivat työstäänkiitoskukkaset,vas. Ilmi Pesonen,Taisto Virkki jaMarjo Ristilä-Toikka. Kuva:Aila Alanen.

Päätoimittaja Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 375, 37550 Lempäälä[email protected]. 040 730 2622, 03-3748 448

Toimituksen yhteystiedot:

Vuokselan yhteyshenkilöTaisto VirkkiPaununkatu 24 33700 [email protected]. 03 - 363 1750, 0400-576722

Metsäpirtin yhteyshenkilöIlmi PesonenPorslahdentie 10 A 1300960 [email protected]. 09-694 6309, 040 730 6166

Juhlavieraita kahvilla.


Toimintaa riittää myös vuodelle 2008

Sakkola-Säätiön valtuuskunta ko-koontui syysvuosikokouksensaLempäälään 10.11.2007. Kokouk-

sen puheenjohtaja toimi Hannu J. Pauk-ku ja sihteerinä Matti Naskali.

Hannu J. Paukku valittiin edelleenvaltuuskunnan puheenjohtajaksi, javarapuheenjohtajana jatkaa Esko Kal-lonen.

Valtuuskuntaan valittiin kaksi uuttajäsentä edesmenneiden Veikko Karvo-sen ja Aaro Viskarin tilalle. Viskarin tilal-le valittiin Antti Hynnä Lempäälästä javarajäsenenä Veikko Karvosen jäljilläjatkaa hänen poikansa Tapio KarvonenTurusta.

Säätiön hallitukseen Aaro Viskarinpaikalle nimettiin Aila Alanen. Erovuo-roissa olleet Hannu Turkkinen ja Anne-li Kuisma sekä varajäsenet Markku

Nuora ja Elsa Mäkelä valittiin jatkamaantehtävissään.

Myös tilintarkastustoiminta säilyyennallaan eli tilintarkastuksen hoitavatPirkanmaan Tilintarkastus Oy ja PerttiLoponen, varalla on Tuula Laitinen.

Valtuuskunta hyväksyi myös vuoden2008 talousarvion sekä toimintasuunni-telman. Vuoden päätapahtuma on Sak-kolan pitäjäjuhla, joka pidetään EspoonLeppävaarassa 10. elokuuta 2008, jär-jestelyvastuun on ottanut Sakkola-Seu-ra.

Tarkoitus on myös tehdä matka Ke-sälahdelle, jonne evakkomatkan jälkeenon päätynyt Sakkolan kirkon alttaritau-lu.

Kyläkirjaprojektit jatkuvat, ja myösSakkolan kylät tuvasta tupaan -kirjasta

on tarkoitus tehdä uusintapainos.Sakkola-Museo toimii entiseen tapaan

ollen kesäkauden avoinna päivittäin,talvikaudella eri tilauksesta. Ensi kesä-nä kyläesittelyyn tulee Haparainen.

Ystävyyskuntatoimintaa jatkuu, sa-moin osallistuminen Suvannon seudunpitäjäyhteisöjen toimintaan. Sakkolanhautausmaan kunnostukseen ja kun-nossapitoon pyritään vaikuttamaanmahdollisuuksien mukaan, samoin Kel-jan patsashankkeeseen. Lisäksi jatkuutoiminta Erillinen Pataljoona 6:n perin-neyhdistyksen puitteissa.

Suvannon Seutu jatkaa ilmestymis-tään kahdeksan kertaa vuodessa. Vuo-sikerran hinta pysyy entisellään 20 eu-rossa.

Marjo Ristilä-Toikka

Sakkola-Säätiön valtuuskunta varajäsenineen ja toimihenkilöineen kokoontui 60-vuotisjuhlavuoden päättäneeseen ko-koukseen. Toimintasuunnitelman mukaan myös ensi vuosi jatkuu vilkkaana.

www.sakkola.fiwww.

vuoksela-seura.fi www.metsapirtti.net


Kolme ja puoli tuntia rajanylitys-muodollisuuksia Torfjanov-kassa/Vaalimaalla panee pakos-

takin miettimään, mikä tässä minuuttejatuottaa.

On passintarkastus, tulli, rajakentälläpartioiva erikoisjoukkojen mies ja sisin-nä sotilasraja, jonka turisti tulkitsee Le-ningradin sotilaspiirin vastuurajaksi.Niin, kaupunki on modernisti Sankt Pe-tersburg, mutta sotilaallinen suuralue/sotilaspiiri on yhä Leningradin nimellä!

Miksi Venäjälle meno ja Venäjältä poistulo on tehty niin vaikeaksi? Miksi jo-kainen rajanylittäjä viedään hetkeksitäysin oikeudettomaan tilaan? En ottai-si todesta perinteistä byrokratia-selitys-tä enkä vetoaisi suuren maan taloudel-lisiin rajoitteisiin. Nämä rajajutut voitai-siin hoitaa kuntoon, jos haluttaisiin.

Eikä sekään oikein päde, että rajahita-us olisi yksinomaan virkailijoiden ns.työajanhallintaa tahi virheidenvälttä-misstrategiaa.

Kokeilen yleistä selitystä: kysymyson pyhästä venäläisestä maasta. Yksi-lötasolla kysymys on siitä, että koskamaa on pyhää synnyinmaata, sitä ei voiomistaa. Perustuslaillinen kysymysmaanomistuksesta on Venäjällä yhä rat-kaisematta. Vasta kun kun sinut hauda-taan, saat haudallesi rauta-aidan, ettäsinulla olisi jotain omaa, jossa suku voisinua surra. Sillä välin, jotta pysyisitmukavammin hengissä, sinulla on jos-sakin sukuhaarojen konnuilla babush-kan viljelypalsta tai kasvimaa, jota ym-päröi aita. Neuvostoliiton aikana puo-let koko maan vihannestuotannostaperustui kotitarvepalstoihin! Aita onkasvimaan tärkein osa eikä sitä ole ra-kennettu eläinten esteeksi. Se on siinäsiksi, että yhteiseksi koettu on kaikkienoman käden oikeuden kohteena.

Jos sinulla on datsha tai hienompi

Pyhävenäläinen

maa

kesähuvila, tarvitset ehdottomasti tont-tisi ympärille aidan, mieluimmin tiilestäja kaksi metriä korkean. Ilman aitaa dat-shasi kuuluu kaikille.

Tämä yksilön tosiasiaksi kokema oi-keudettomuus siirtyy valtakunnan ta-solla rajamuodollisuuksiksi. Syvään ker-rostuneen, tuhannen vuoden ajan kart-tuneen, venäläisen kokemuksen mu-kaan ulkopuoliset ovat aina olleet uhkaVenäjänmaalle. Jopa utelias turisti, jokavapaaehtoisesti tulee tuomaan käyttö-varojaan maksaakseen matkailuelinkei-non palveluksista edustaa salaperäistäuhkaa. Samanlaista kuin mongolienKultainen Orda, Kaarle XII, Napoleontai Hitler tai nimetön tsetseeni.

Nimenomaan näistä lukuisista isän-maallisista sodista, joissa taistelijanhurme on maan pyhittänyt, nousee py-hän venäläisen maan kultti. Maata ei voiomistaa, koska se on pyhää maata.Mytologinen rengas sulkeutuu. Ainoaratkaisu on, että Rossija-valtio, se onkollektiivinen isänmaa tai oikeammin äi-dinmaa, Rodina, omistaa edelleen nämämaat. Esimerkiksi metsäkombinaattiomistaa vain puuston, mutta ei maata.Tiettävästi maanviljelijä ei edelleenkäänvoi omistaa viljelemäänsä maata.

Sotasankarien muiston ylläpitämiseentarvitaan patsaita ja muistomerkkejä.Niille tuodaan juhlapäivinä kukkia, tot-ta kai. Sakkolassakin näitä punatähti-pystypaasia on mm. Haitermaassa Sak-kolan asemalla, vaikka siellä ei taistelu-ja käyty - tunnettua kiväärinlaukaukseen

pudonnutta lentäjää lukuunottamatta.Siihen nähden on erikoista, etttä Keljantaisteluissa kuolleiden neuvostosoti-laiden hautausmaa on kokonaan pyy-hitty pois maastosta ja muistista.

Kuvittelen, että sama pyhän maan aja-tus näkyy Venäjän televisio kanavilla.Niillä ei kuule ulkomaan kieltä, koskakaikki dubataan venäjäksi. On kulttuu-rikanava, jossa on esillä isonmaan kor-keaa kuulttuuria. On isänmaallinen ka-nava, jossa kerrataan sota- avaruus- jamerihistoriaa sekä näytetään venäläisiäsotafilmejä. Kaikilla kanavilla on yhtei-senä juonteena kansallisen yhteistun-teen rakentaminen. Ikäänkuin olisi pel-ko, että suuri maa sulaisi osiin. Tämä”sidekansallinen” teema näkyy jopamuutoin varsin modernissa ja kiitettä-vässä. rangaistuspataljoonaa käsitel-leessä tv-sarjassa.

Nyt tätä lipulla merkittyä venäläistämaata olisi neljän kilometrin syvyydes-sä pohjoisnavan alla. Se lippu vietiinpaikalleen Mir -pienoissukellusveneel-lä, jonka oli rakentanut Rauma-Repolaja Mirin oli suunnitellut muuan Loimaal-la asuva insinööri!

Edellä sanottu voi olla väärinymmär-rystä tai muutoin sivullisen ankaraapuhetta, mutta mielellään joskus kuuli-si, miten venäläiset selittävät puheenaolevan asian.

Juha Kuisma

Kirjoittaja on Suomenmaatalousmuseon johtaja


“

Vuoksenvedet

syöksyivätSuvantoon150 vuotta

sitten

Karjalankannaksen olot muuttui-vat yhdessä rysäyksessä suu-resti yhtenä ainoana päivänä.

Vuonna 1857 syyskuun 17. päivänä val-mistui Kiviniemen kosken perkaus jatyösulut avattiin. Vuoksen vesi syök-syi Suvantoon ja muutti täydellisestikannaksen vuosituhantista maisemaaKäkisalmesta Metsäpirttiin, Taipalees-ta Jääskeen. Ensi alkuun Suvannon olisinä syksynä yli neljän metrin tulva.

Tämä suuri ”työnäytös” oli seudullakansanihmistenkin tiedossa, ja niinpä sekeräsi paljon väkeä ihmettelemään jasiunailemaan ainutlaatuista tapausta.Sitä on aikansa kronikoissa selvitettytarkasti.

Tuolloin 150 vuotta sitten Suvannonpinta oli noin seitsemän metriä Vuok-sen pintaa alempana. AlkuvaiheessaVuoksen pinta aleni vain kolme ja puolimetriä, mikä sekin tuntui Vuoksen laak-sossa Tiurinkosken yläpuolella ainaJääskessä asti.

Vuoksen pohjoinen uoma Käkisal-meen kuivui lähes kokonaan. Sitä alet-tiin myöhemmin kutsua Pikku-Vuokseksitai Vanhaksi-Vuokseksi.

Muutoksia yli10 000 vuoden jälkeen

Kiviniemen kosken syntyi kuivatti lo-pullisesti Vuoksen eteläisen lasku-uo-man Heinjoen kautta Viipurinlahteen.Silloin päättyi Heinjoen kynnyksen yli

Vuoksi, Kannaksen suuri virta oli seminaarin aiheena Karjala-talolla 17.11.Vuoksi virtaa Etelä-Karjalasta Kannakselle – Saimaalta Laatokkaan. Vuok-sen synnystä ja Vuoksenlaaksosta puhui professori Matti Saarnisto, ja Tai-paleenjoen ja Suvannon vaiheita kertasi diplomi-insinööri Kalevi Hyytiä.

Esihistoriallisesta asutuksesta Vuoksenlaaksosta kertoi arkeologi, filoso-fian tohtori Hannu Takala. Alueella on tehty viime vuosina asutushistoriaaselvittäneitä kaivauksia, ja Takala ennakoi, että niitä tullaan tekemään vielälisää. Asutusta on tiedetty etsiä nimenomaan vesistöjen ääreltä – ja ensim-mäiset asukkaat alueelle ovat tulleet jo noin 10 000 vuotta sitten.

– On mietitty myös suokaivauksia, joista saattaisi löytyä lisää esineistöäja materiaalia tutkimuksiin.

Ohessa Esko Karonen kirjoittaa aiheesta. Kirjoituksen tietolähteenä onollut mm. Matti Saarniston aineistoa.

Taipaleenjoen synnystä ja kehityksestä löytyy tietoa myös Sakkolan net-tisivuilta; siellä on luettavissa professori Pertti Vakkilaisen esitelmä, joka onpidetty Taipaleen taistelujen muistojuhlassa Terenttilässä 1998. -MRT

Kannaksen suuri virtakiinnostaa tutkijoita

Tutkijat MattiS a a r n i s t o(vas.) ja HannuTakala.

Suvannon seudun sukututkimuspiiri piti kokouksensa Vuoksi-seminaa-rin jälkeen Vpl. Pyhäjärven toimiessa isäntänä. Kauko Hinkkanen kertoiHinkkasten suvusta ja sukuseuran toiminnasta.

Seuraava suvannon seudun sukututkimuspiirin kokous on 19.1.2008, jol-loin isännöintivuoroissa on Rautu. Kokoukset pidetään pääsääntöisestiKarjala-talolla Helsingissä. Muut ensi vuoden kokoukset ovat 12.4., 20.9.ja 15.11.

Sukututkimuspiiri kokoaa yhteen Suvannon ympärillä olleiden pitäjiensukututkijoita; mukana on väkeä Sakkolasta, Raudusta, Vpl. Pyhäjärveltä,Metsäpirtistä ja Vuokselasta.

Toiminnasta löytyy lisätietoa internetistä osoitteestawww.suvannonsuvut.net.

Suvannon Seudun sukututkimuspiirijatkaa kokoontumisiaan


10 000 vuoden mittainen historia Suo-menlahden ja Vuoksen vesistöjen yh-distäjänä.

Tuolloin päättyi myös Pohjois-Kan-naksen asutukseen oleellisesti vaikut-tanut Vuoksen vuosituhantinen järvi-vaihe, Vuoksenlaakson muinaisjärvi,jonka vedenpinta oli sama Tiurinkoskel-ta Jääskeen.

Tällä muinaisjärvellä oli pituutta Tiu-rinkosken kynnykseltä Jääskeen yli 100kilometriä. Suvannon ulappa lisäsi jär-ven kokoa 30 kilometriä. Se ulottui, ku-ten Muinais-Laatokkakin etelässä Äy-räpäänjärvelle ja Muolaanjärvelle, Yks-järvelle ja Kirkkojärvelle.

Nevan syntyessä 3300 vuotta sitten,1350 eKr., vesi laski nopeasti vain kol-misen metriä – muualla Laatokan piiris-sä 12 metriä – ja sittemmin 15,5 metriävuoteen 1857 mennessä.

Äyräpään Paakkolankoskella kulkeeVuoksen poikki harju, jonka virta onkatkaissut. Harju ei salvannut erillistäjärveä Vuoksenlaakson yläjuoksulle,koska vedenpinta pysytteli tällä tasollavuosituhansia.

Paakkolankoski on syntynyt vastavuoden 1857 jälkeen Kiviniemen perka-uksen yhteydessä, samoin kuin Äyrä-pään Vuosalmen virta ja Vuokselan Ku-

ninkaankoski.

Suvannon vaiheetkivikaudelta asti

Laatokan ja Vuoksen vesistöissä onSuvannolla ollut monivaiheinen asema.Järven historia on hyvin tunnettu kivi-kaudelta nykyaikaan. Uutta ajoitustie-toa on saatu vielä 1990-luvulla.

Suvanto oli Laatokan lahti ennen Ne-van syntyä. Rantavoimat kasasivat vä-hitellen Taipaleen kylän kohdalle kor-kean, yhtenäisen hiekkavallin, joka mil-tei erotti Suvannon Laatokan ulapasta.Laatokan pinta Taipaleessa oli noin 9500vuotta sitten ainakin 10 metriä tulvanhuipun alapuolella, ja kivikaudella noin6000 vuotta sitten kolmisen metriä tul-vahuipun alapuolella. Oletetaan, ettäerottava valli kasvoi vuosituhansienmittaan.

Korkeimmillaan valli salpasi SakkolanSuursuon alueen Suvannosta, samoinoli valli Kaarnajoen laakson suulla. Ylim-millään vallin laki oli 20,5 metriä meren-pinnasta.

Vanhoissa kartoissa on Taipaleenky-län valli sillä kulkevine maanteineenhyvin kuvattu ja leveydeksi arvioituvaihtelevasti kesätulvan aikanaan 12

metristä 178 metriin.Luontoa oli pyritty auttamaan kaiva-

malla valliin ojaa. Suunnitelmia oli alu-een muuttamiseksi tehty jo 1741.

Näillä Taipaleenjoen taistelupaikoilla,mm. Koukunniemessä kaivoivat suoma-laiset puolustustaistelijat juoksuhautojaja poteroita.

Muinaiset vuosituhantiset vallit sai-vat viime sodissa hirvittävän taistelu-jakson historiaansa.

Dramaattinen näytöskeväällä 1818

Kevättulvan aikaan toukokuussa 1818luonto järjesti dramaattisen näytöksen.Toukokuun 18. tai luultavimmin 26. päi-vänä rantavalli murtui ja Suvanto pur-kautui rajusti Laatokkaan. Vesi huuhtoimukanaan suuria maamassoja, puita jarakennuksiakin. Muutamassa tunnissavesi laski yli kuusi metriä ja vuoden 1818aikana kaikkiaan 7,5 metriä.

Näin syntyi Taipaleenjoki, josta runoi-lija Yrjö Jylhä raskaiden sotakokemus-ten vuoksi kirjoitti Tuonelanjokena.Tämä 11 kilometriä pitkä joki sai kaksikoskea, Vaskelankoski ja Kempinkoski.Suvannon lasku-uoma Kiviniemen kaut-ta Vuokseen kuivui kokonaan. Vuoksi

Kiviniemen koski. Kuva Sakkola-Museon arkisto.


jäi 5,5 metriä Suvannon yläpuolelle. Su-vannon pohjalta saatiin 5000 hehtaariaviljelykelpoista vesijättömaata, erityi-sesti Koukunniemessä ja Viisjoen laak-sossa. Muualla paljastui laajoja ranta-hietikoita, joille tuuli kasasi matalia dyy-nikumpuja ja valleja, joita kasvillisuusvähitellen sitoi.

Tuollaisia kumpuja on kymmenittäinjärven länsipäässä Sakkolan Röykkyläs-sä, jossa niistä on erheellisesti pidettyentisajan hautakumpuina.

Vedenpinnan laskun jäljiltä Viisjoki jamuut Suvantoon laskevat joet kulutti-vat syviä uomia. Vuonna 1989 otettiinnäyte Viisjoen varren turvekertymistä.Ikä voitiin määritellä 6740 vuodeksi.

Maan nälkäedisti perkausta

Kiviniemen kannaksen avaamisestaVuoksen vesille ja edelleen sitä kauttaLaatokkaan puhuttiin Vuoksen rantapi-täjissä paljon jo 1800-luvun alussa. Il-meisesti vuoden 1818 kevättulvissasyntyneen Taipaleenjoen paljastamattuhansien hehtaarien vesijätöt lisäsivätmaan nälkää.

Varsinkin 1820-luvulta lähtien tilallisetolivat alkaneet ajaa Vuoksen laskunhanketta lisämaiden toivossa. Kivinie-men avaamiseksi perustetun laskuyhti-ön perustamisajaksi katsotaan kuiten-kin 23.3.1856. Sinä päivänä keisari Alek-santeri II allekirjoitti kenraalikuvernöö-rin ehdotuksen Vuoksen laskusta Kivi-niemen kautta.

Keisari, kenraalikuvernööri ja sotilas-johto eivät olleet vain talollisten asiaaedistämässä. Vuoksen laskua pidettiintärkeänä strategisista syistä. Arvioitiinsaatavan suora vesitie linjalla Pietari-Vuoksi.

Vuoksen laskuyhtiön ylin johto kuu-lui Tie- ja vesikulkulaitoksen Ylihallituk-selle. Hallinnollinen johto kuului komis-siolle, jonka puheenjohtajana oli Viipu-rin läänin kuvernööri.

Komission tehtävänä oli yhtiön osak-kaiden, Vuoksen varrella asuvien tilan-omistajien, päivätöiden ja rahana mak-settavien perimisten valvonta. Sen jäl-keen kun työ tuli tehdyksi, komissiontuli suorittaa tilanomistajille kustannus-ten jako suhteessa heidän joen laskus-ta saamaansa hyötyyn.

Monenmoisia kustannuksiakertyi

Vuoksen laskutyöt tehtiin Tie- ja ve-sikulkulaitoksen insinöörien johdolla jaosakkaiden päivätöinä. Tie- ja vesikul-kulaitoksen varoista maksettiin välineis-tön kustannukset, samoin kuin joenvarrella toimintakelvottomiksi tulleidenmyllyjen siirrot ja uudelleen rakentami-nen. Varat perittiin myöhemmin yhtiönosakkailta.

Suomen valtion varoista maksettiinkorvaukset Aleksanteri Nevskin luos-tarille kalastamoiden tuoton vähenemi-sestä sekä korvaukset niille Vuoksen jaSuvannon varrella asuville, jotka mah-dollisesti joutuivat kärsimään vahinkoajoen laskusta.

Vuoksen lasku toimitettiin siis 150vuotta sitten 17.9.1857. Tämän jälkeenjatkettiin vielä Kiviniemen kosken per-kausta sekä siltojen ja lauttauksen jär-jestämistöitä.

Vuoksen laskuyhtiön toiminta lakkasivuonna 1902.

Lossien tilalletulee siltoja

Vuoksen lossien korvaaminen silloil-la oli Keski-Kannaksella ollut suunnit-teilla jo 1850-luvulla. Vuoksi oli vielävailla sitä ylittävää siltaa. Pitäjistä teh-tiin silloista useita anomuksia Viipurinläänin kuvernöörille. Siltojen rakentamis-ta pidettiin kuitenkin pitkään liian kallii-na, sillä virta oli leveä ja vuolas.

Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituskiinnitti kuitenkin huomiota Jääskenlossipaikan vaikeaan liikennöitävyyteen

talvisin. Myös Kiviniemen lossiyhteyskatsottiin parhaaksi korvata sillalla. NiinJääskessä kuin Kiviniemessäkin kapula-lossit olivat kalliita ylläpitää, sillä ne oliuusittava parin vuoden välein.

Kiviniemen sillan suunnitelma valmis-tui kuitenkin vasta 1875. Rakennus-suunnitelman laati sillanrakennuksenopettajana mainetta saanut norjalais-syntyinen Endre Lekve.

Kiviniemen silta oli rakennustekniikal-taan ja rakenteeltaan merkittävä. Sen ra-kennustyöt tehtiin vuosien 1876-77 ai-kana. Suomen ensimmäisenä riippusil-tana, tarkemmin sanottuna ketjuriippu-siltana, se herätti jo rakentamisensa ai-kana paljon huomiota. Tiettävästi senrakentamisessa käytettiin ensimmäisenkerran maassamme betonia. Ketjuriippu-sillan maatuet, joihin ketjut ankkuroitiin,valettiin betonista. Sillan teräsrakenteettoimitettiin Saksasta.

Sillan pituudeksi tuli 75 metriä, ja seoli valmistuessaan Suomen pisin silta.Sillan maatukien valutyö ei ollut onnis-tunut kovin hyvin, ja valu jouduttiin uu-simaan vuonna 1890.

Silta uusittiin kokonaan vuonna 1903.Kiviniemen sillan valmistuminen tarjosiKeski-Kannakselle kunnollisen ylitys-paikan.

Esko KaronenHelsinki

Lähteet:Matti Saarnisto: Karjalan synty

(Gummerus 2003), Karjalan geologia,Karjalan luonnonmaiseman synty.Kimmo Anttila: Pietarin ja Viipurin

teillä (Tielaitos 1994, Gummerus 1994)


Ankarat taistelut riehuivat pitkinKannaksen linjaa. Varsinkinjoulun jälkeisinä päivinä vuon-

na 1939 tykit jyrisivät läpi vuorokau-den yhtämittaa. Viholliskoneet parvei-livat valppaina. Kirkkaana päivänä koi-rankin liikkuessa aukealla, saattoi se-kin saada suihkun selkäänsä.

Varsinaisten rintamajoukkojen sijoit-tuessa Vuokselan Virkkilän kylään, siir-tyivät Vuokselan suojeluskunnan jou-kot Pikku-Vuoksen pohjoispuolelle Hir-visaareen. Pääjoukko, noin 70 miestä,sijoittui Aapram Karosen taloon ja esi-kunta Juho Juvosen taloon.

Joukoissa palveli eri ikäluokan mie-hiä nuorukaisista jo keski-iän ylittänei-siin miehiin, jotka oli vapautettu varsi-naisista rintamatehtävistä. Luonteen-piirteiltään ja tavoiltaan kukin henkilöoli oma persoonansa ja monenlaisia ta-pahtumia sattui.

Tämän kertomuksen sankari oli Mik-ko-niminen mies, joka oli kaikissa edes-ottamuksissaan ilmetty ”Sven Dufvan”perikuva. Minkä tehtävän hän sai ja ottitehtäväkseen, sen hän suoritti tinkimät-tä ja perusteellisesti. Tehtävät olivatmoninaiset ja tehtävän mukaan hänetmyös lähipiirissä tunnettiin. Milloin hänoli hovimestari, tampurimajuri, sauna-

Tapahtui Vuokselassajoulunaikaan vuonna 1939

majuri, luutnantin henkivartija tai lähet-ti. Viimeksi mainitun tehtävän hän jakoi15-vuotiaan Matti-nimisen suojelus-kuntapojan kanssa. Varsinkin silloin,kun oli suoritettava ajurin tehtäviä he-vosella komppanianpäällikön, luutnan-tin, lähtiessä aliupseerivartijoiden tar-kastusmatkalle. Mikko ei luottanutMattiin, kun oli kokemusta siitä, ettäMatti ajoi aukealle välittämättä vihol-lishävittäjistä, saattaen päällikön hen-gen vaaralle alttiiksi. Mikko ei sallinutsen toiste tapahtuvan, vaan tarttui itseohjaksiin seuraavana päivänä luutnan-tin lähtiessä komppanian käskynjakoonmajoituspaikalle. Juuri kun oli päästyaukealle pellolle, yllätti vihollishävittä-jät matkalaiset. ”Nyt ne perhanat taastulevat”, tokaisi Mikko ja kiirehti hevos-ta päästäkseen suojaan läheiseen met-säsaarekkeeseen. Hevonen säntäsitäyttä laukkaa eteenpäin Mikon ohjas-tamana, joka ei ehtinyt vilkuilla taak-seen. Suojaan ehdittiin, mutta aisansa-kara karahti puun kylkeen ja matka py-sähtyi. Ajaja katsoi taakseen ja totesireen olevan tyhjän. Komentaja oli tipah-tanut reestä lumihankeen juuri parahik-si, kun hävittäjän tuliryöppy ropisi han-gessa reen läheisyydessä. Kyytimieslähti etsimään reestä pudonnutta, jon-ka hän löysi pienen matkan päästä kai-

vautumasta lumihangesta ylös. Riemul-la ei ollut rajoja, kun molempien henki-kulta oli säästynyt. Mikko tempasi hat-tunsa päästään ja näytti siinä oleviakahta reikää toteamalla. ”Niiko ois min-nuu jokkuu tukistaant.” Hevonen ha-ettiin metsästä ja jatkettiin matkaa ma-joituspaikalle, jonne hävittäjät tekivätparhaillaan syöksyjään. Lotat olivatjuuri huolehtimassa ruokailusta ja puo-lenkymmentä räjähtävää luotia lävistipöydän sytyttäen liinan tuleen.

Muutaman päivän päästä odotti toi-nen komennus, kun oli saatu tieto, ettävihollispartio oli tunkeutunut läpi Kivi-niemen-Haitermaan-Humalaisten kylienväliseen maastoon. Partion johtaja leu-kaili Mikon halukkuutta mukaan totea-malla: ”Nyt Mikko lähtee desanttijah-tiin!” Mikon vastakysymys oli; ”Läh-tööks luutnantti?” Kun vastaus oli kiel-teinen, Mikko totesi ykskantaan ” Noen siit lähe miekää, niitä tesanttiloi len-telöö tääl esikunna ympäril samanver-ra, en luota yhtää nuoihe pihavahtiloi,ne näkkyyt mänevä yö aikaan saunaalämmittelemää, miu pittää olla tääl kaikevaralt.”

Taisto Virkki

Lähde: Vuoksela Seura ry:n arkisto

Ryhmäkuva otettuisohkon rakennuk-sen edessä talviolo-suhteissa. Tunnistaa-ko joku henkilöitä,minne ollaan menos-sa ja koska sekä mis-sä kuva on otettu?Palaute entiseen ta-paan Virkin Taistolle.

Ketä jamissä?


Aikaisemmilla vuosisadoilla alu-eelliseen paikallishallintoonkuuluvia kyläjärjestyksiä on

ollut käytössä muun muassa Hämeen,Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan alueil-la. Niissä määriteltiin kyläkunnan yhtei-sesti hoidettavia asioita, kuten yhteises-ti hoidettavia maanviljelystöitä, palotur-vallisuutta, teiden ja siltojen kunnossa-pitoa, susijahteja jne.

Viipurin läänin pitäjiin ryhdyttiin ky-läjärjestyksiä puuhaamaan vasta 1870-luvulla. Asioiden historiallinen tausta onollut tiedossa, sillä eräissä perusteluis-sa mainitaan, että kyläjärjestys on teh-ty sen johdosta, mitä Kuninkaallinenpäätös 1.9.1741 ja Kuninkaallinen kirje20.4.1742 sisältävät. Aihetta on käsitel-ty Turun historiallisen yhdistyksen jul-kaisusarjassa 1970, missä on VeikkoAnttilan artikkeli ”KyläjärjestyksistäViipurin läänissä”. Helsingin yliopistonkirjaston kokoelmista löytyvät vuosina1871-1896 kirjapainossa painetut Ant-rean, Heinjoen, Käkisalmen maaseura-kunnan, Muolaan, Räisälän ja Sakkolanpitäjän ja Metsäpirtin kappelin sekä Vii-purin maalaiskunnan kyläjärjestykset,joiden sisältöön seuraava teksti perus-tuu.

Kuntalaisetantoivat sisällön

Kuntakokous hyväksyi kyläjärjestyk-sille sisällön, ja sen jälkeen läänin ku-vernööri vahvisti ne ja määräsi käyt-

Sakkolan ja Metsäpirtinkyläjärjestys vuodelta 1871

töönotettaviksi. Kyläjärjestyksen tar-koituksena oli muodostaa kuntiin kylä-tai kyläryhmäkohtaisia itsehallintoalu-eita, joissa asukkaat joutuivat ottamaanitselleen vastuun heitä lähellä olevistakäytännön asioista. Niiden sisältö voi-daan ryhmitellä seuraaviin pääkohtiin:

- kylän järjestäytyminen ja päätöksen-teko

- huoltotoimi ja terveydenhoito- valistus ja kansanopetus- paloturvallisuus- kaupanteko, erityisesti viinan myynti- järjestys ja siveellinen elämä- yleiset kansalaisvelvollisuudet- tiedottaminen kylän ja kunnan yleis-

hallinnon välillä

Eri pitäjien kyläjärjestyksessä sisällönlaajuus ja pykälien lukumäärät vaihtele-vat. Antrean, Räisälän ja Viipurin maa-laiskunnan säännöissä asiat on tiivis-tetty viiteen pykälään, Käkisalmen maa-seurakunnan laajuus on kuusi ja Muo-laan 12 pykälää. Tarkimmat ja yksityis-kohtaisimmat kyläjärjestykset ovat Sak-kola-Metsäpirtin, joilla on 17 pykälää,ja Heinjoen kappelin järjestyksen 23pykälää.

Kyläjärjestyksen painattamisesta jajakelusta on maininta vain Antrean jaSakkola-Metsäpirtin säännöissä. Antreapainattaa tarpeellisen määrän, mikä le-vitetään tarpeen mukaan kyläkuntiin.Sakkola-Metsäpirtin säännöissä on tark-ka maininta, että se painetaan yleisillävaroilla ja yksi kappale jaetaan pitäjäs-sä jokaiselle tilan haltijalle.

Opastusta, kieltoja, sakkoja,kiitosta ja palkkioita

Viipurin läänin kaikki kyläjärjestyksetolivat pääkohdiltaan yhteneväisiä, mut-ta jokaisella pitäjällä oli mahdollisuustehdä niin omia tärkeinä pitämiään pai-notuksia. Seuraavassa eräitä aluekoh-taisia painotuksia, jotka kertovat kun-talaisten silloisen ajankohdan kiinnos-tuksen ja huolien kohteesta muun mu-

assa:- Edistää maanwiljelystä, ryytimaan

hoitoa ja puiden istuttamista ja taiwut-taa kyläläisiä kotiteollisuuteen. (Antrea)

- Kyläkokouksen tehtäwänä on käsi-teollisuuden halun ja taitawuuden wau-rastuttaminen sen kautta, että etewäm-mät kyläkunnassa hankkiwat itselleensopiwia kaloja ja että niitä sitten mukail-laan. (Käkisalmen maaseurakunta)

- Kylänwanhat pitää myös sakon haas-tolla (1 kerta 5, 2 kerta 10 ja 3 kerta 20markkaa) tarkasti katsomaan ettei sun-nuntaina tai juhlapäiwinä pidetä min-käänlaista kauppaa kirkonmäelle ja senympäristöllä wirstaa likempänä. Katso-koot myös, ettei eläimiä käy kirkkomaas-sa ja ettei kukaan saa polttaa tupakkaakirkonmäellä; joka sen tekee wetäköönsakkoa 12 markkaa. (Muolaa)

- Joka laiminlyö korjuuttaa uuninsakäskyn jälkeen ja joka päretulelle liik-kuu ulkona ja ulkosuojissa eli polttaapiippua riihessä — tahi muissa senkal-taisissa paikoissa, joissa helposti syt-tyviä aineita talletetaan, wetäköön sak-koa yhdestä kolmeen markkaan. (Hein-joki)

- Tehtäwänä innolla walwoa siisteyt-tä huoneissa ja maitopuodeissa ym. jot-ka tässä ovat kunnostaneet itsensä,heitä pitäisi kunnalliskokouksessa juh-lallisesti kiittämän. (Käkisalmen maaseu-rakunta)

- Pitää huolta, ettei kylässä oleskelelöysäläisiä ja kirjattomia erittäinkin mus-talaisia, jotka tekevät paljon pahaa paik-kakunnallemme sekä heti ilmoittaa jasaattaa sellainen kruununimismiehelle jailmiantaja kunnalliskokouksen päätök-

”Edistää maanwiljelystä,ryytimaan hoitoa japuiden istuttamista

ja taiwuttaa kyläläisiäkotiteollisuuteen.”

”Tarkimmat jayksityiskohtaisimmatkyläjärjestykset ovatSakkola-Metsäpirtin,joilla on 17 pykälää,ja Heinjoen kappelin

järjestyksen 23 pykälää.”


Hyvin varhain lapsuusajoistanilähtien tiesin, että isäni Mattioli myös susi-sankari. Hän ker-

toi meille lapsille, miten sudet vaelteli-vat synnyinseudullani Sakkolassa, nuopelätyt, vihatut ja rakastetut petoeläi-met, joskus ihan asumustenkin tuntu-massa.

Ehkäpä juuri siksi talotkin oli raken-nettu ryppäiksi lähelle toisiaan, jottaapu olisi lähellä, jos vaikka sushukka-set yllättäisiit. Siihen aikaan saatiin elan-to maasta ja etenkin kotieläin tuotteis-ta, ja niinpä jokaisella asujalla oli huoli,ihmisten lisäksi elukoistaan; possuis-taan, lampaista, lehmistä ja hevosistaan.

Sakkolan sankarpojat liittivät susiinmyös erotiikkaa, kun tyttöjä kiusoitteli-vat. Usjast, kun Suvenhännän tyttäriäpelottiit poikain kertomukset susien ti-hutöistä, hiipivät nuoret ”pelkäämään”aitan rovetille, jossa kuiskuteltiin myösmukavia iltain hämärissä.

Ja olikohan Matilla suden vai ketun-häntä kainalossa – kun siellä Suvenhän-nän aitan rovetilla hiljaisessa kesäyös-sä tämän kirjoituksen tekijäkin on mitävarmimmin saanut

Äitini kotipaikan nimi ”Suvenhäntä”,on kerrottu saaneen nimensä siitä, kunmuuan metsämies oli yrittänyt pyytääsutta vetämällä sitä hännästä. Häntä olinäin katkennut ja jäänyt vetäjänsä kä-teen; liekö totta vai tarua, enpä vann-ota. Jotkut suvut ovat valinneet sukun-sa nimeksikin Susi, ja Karjalassa useatmuutkin eläinten nimet ovat sukujentunnuksena hyvin yleisiä. Ja muistat-han ”Suventassun” Tuntemattomastasotilaasta (Sotamies Susi). Sattumoisintämä kirjan Suventassu on väärän-koivuntakaa sukulaiseni, äidin-äidin,olisko veljenpoika.

Ja lisää isä-Matin legendaa Sakkolas-ta; erään isännän sanottiin käskeväntyön puutteessa olevaa renkiään, et

Isä-Matinsusjahti

sen mukaan w. 1868 saakoon kunnaltapalkinto nimismiehen todistuksella mies-henkilöstä 10 m ja naisesta 5 m. (Ant-rea).

Sakkola-Metsäpirtin8-sivuinen sääntö joka taloon

Ensimmäisten joukossa Viipurin lää-nissä kyläjärjestys otettiin käyttöön1871 Sakkolassa ja Metsäpirtissä. Kun-talaiset ovat vahvistaneet sen sisällönkuntakokouksessa Sakkolan kirkon pi-täjätuvalla 28. päivänä marraskuuta1871. Se sisältää kaikkiaan 17 pykälää jaon painettu kirjapainossa pieneen 8-si-vuiseen lehtiseen. Ensimmäisissä pykä-lissä määritellään tehtäviksi mm. kunnal-lishallinnon ja poliisin auttaminen sel-laisissa yhteisissä asioissa, jotka eivätkuulu tuomioistuinten käyttelyalaan.Kylän lautamiehistä nimitetty kylän esi-mies kutsuu kyläläiset koolle parhaitensopivana pyhäpäivänä. Kokouskutsutapahtuu ”arvalla”, joka kiertää kaikis-sa kylän taloissa ja velvoittaa perheenisännän osallistumaan kokoukseen. Tar-kemmin ei selvitetä, mikä tämä arpa onollut, mutta sen arvellaan vastanneenläntisessä Suomessa käytettyä olter-mannin sauvaa. Mikäli joku ei päässyttai halunnut tulla kokoukseen mukaan,piti hänen jälkeenpäin ottaa selville ko-kouksessa käsitellyistä asioista ja olihän velvollinen noudattamaan niitä,niin kuin olisi ollut mukana asioita päät-tämässä.

Sisällöltään laajin on 7. pykälä, jossaon peräti 26 alakohtaa. Niissä luetellaanyksityiskohtaisesti kylän elämään liitty-viä kaikkia asukkaita velvoittavia asioi-ta, joista mainittakoon mm. kyläteidenkunnossapito, kulkutaudeista ja eläin-rutoista tiedottaminen, määräykset ker-jäläisten ja ”irtonaisten henkien” silmäl-läpidosta jne.

Erityisen vakavasti tuli suhtautua tu-lipalon vaaraan. Piti käyttää lyhtyä ”tu-lisoiton” eli palavan soihdun asemasta.

Oli varottava käyttämästä heikkokuntoi-sia tulisijoja ja mikäli sellaisia tavattiin,”kylänlautamiehistö oli welkapää särke-mään ne kelpaamattomiksi”.

Avuttomassa tilassa olevista ihmisis-tä tuli pitää huolta, olivat he sitten sisä-tiloissa tai ulkona. Mikäli tavattiin sai-rauden tai juopumuksen takia itseäänhoitamaan kykenemätön henkilö tai pe-räti kuollut, piti sellainen korjata talteen.Jokainen oli velvollinen antamaan tähänapua ja joka siitä kieltäytyi, uhkasi hän-tä viiden markan sakko.

Määräykset ja ohjeet oli tarkoitettuotettavan vakavasti, sillä muutamissakohdissa olivat sakot uhkana. Esimer-kiksi kylän luottamustehtäviin valinnas-ta ei voi kieltäytyä, sillä seurauksenasaattoi olla 2-40 hopeamarkkaan astituleva uhkasakko. Samoin niille, jotkaeivät noudata kyläkokouksen päätök-siä, voidaan määrätä sakkoa 50 pennis-tä enintään kahteen hopeamarkkaan.Myös sille, joka suosii kerjuuta, voi ky-länhallitus määrätä kahden markan sa-kon. Näin määrätyt sakot annetaan ni-mismiehen perittäviksi ja rahat pannaanvaivaiskassaan.

Hyväksytyn ohjesäännön lopussa onvakuutena kunnan esimiehen nimen li-säksi kahdeksan muuta nimeä. Sakkola-Metsäpirtin kyläjärjestys oli painettuViipurissa Zilliacusen kirjapainossa1872. Siitä miten nämä yhteisesti sovi-tut ja joka taloon jaetut kyläjärjestyksetaikanaan vaikuttivat asukkaiden elä-mään, ei ole tietoa. Niiden noudattami-sesta ei jälkipolville ole jäänyt tietoa,joten on syytä epäillä kyläjärjestyksenjääneen Viipurin läänin pitäjissä hyväätarkoittaviksi paperiohjeiksi. Vai onkojollakin Suvannon Seudun lukijalla oma-kohtaisia muistikuvia tai kuulopuheitakyläjärjestyksen asioiden toteutumises-ta?

Samoin olisi mielenkiintoista tietää,onko saatu pelastetuksi talteen yhtäänvuoden 1871 painettua kyläjärjestystäesimerkiksi Sakkola-Museon kokoel-miin.

Edellisellä sivulla otteita Sakkola-Met-säpirtin kyläjärjestyksen sisällöstä, jon-ka sanatarkka teksti löytyy netistä osoit-teesta www. metsapirtti.net/artikkeli

Osmo Tuokko

”Myös sille, joka suosiikerjuuta, voi kylänhallitus

määrätä kahdenmarkan sakon.”


voisit vaikka sapatnoi työksees yhensuven tappaa!

Näin johdattelen lukijan isä-Matinsuenkaatoretkeen. Olin silloin noin 4-vuotias.

Asemasodan aikana Syvärillä miehetmetsästelivät riistaa muonituslotille sa-puskan vaihteluksi ja häiriöpetojakinjahdattiin. Talvi oli jo pitkällä ja metsäs-täjäporukat olivat ajaneet yhtä, suden-rauta jalassa ollutta sutta jo jonkin ai-kaa, mutta eivät saaneet sitä saaliiksen-sa. Metsä oli täynnä kaikenlaisia eläin-

ten jälkiä, joten sutta oli vaikea seurata.Metsästäjäporukka kyllästyi suden met-sästykseen ja sanoivat, että meille riit-tää. Silloin isä-Matti, joka oli hyvä am-puja ja hiihtäjä, lähti kolmen kaverinsakanssa susijahtiin.

Hän siellä jossain Syvärillä taistelles-saan tuumi kai, että voishan sitä sapat-noi työkseen yhen suven tappaa!

Hyö lähtiit vällee suven perrää seura-ten hiihtäen niitä jälkiä, joita oli jäänytsuden raudoista. Oli siinä vielä verijäl-kiäkin apuna. Jäljet johtivat metsäsaa-

rekkeeseen: miehet arvelivat, että väsy-nyt susi on siellä lepäilemässä suojai-sessa paikassa. Koukkauksien taitajatlähtivät saartamaan suden piilopaikkaa.Isä-Matin kohdalle sitten sattui, ettähän löysi suden ja loivaa alamäkeä las-kiessaan ampui.

Suden pääkallosta oli luvattu palkkioyliopistollisia tutkimuksia varten, huo-mattava summa, muistaakseni 1000markkaa.

Matti ampui sutta pistoolilla, muttasusi ei kuollut heti, vaan juoksi hiljal-leen Matin seuratessa siinä rinnalla, kunvaroi ampumasta sutta päähän palkki-on toivossa. Kauempana ollut asekaveripaukautti kuitenkin kiväärillä sutta pää-hän ja oli vähällä osua myös Mattiin.Korsulla juhlittiin sitten kiväärillä suttaampunutta miestä suden kaatajana,kunnes selvisi kuka sen suden todellaampui. Upseerimies olisi ostanut Matil-ta suden nahkan, mutta hän ei suostu-nut siitä luopumaan, ei tullut palkkiota,mutta jäihän sentään suden nahka am-pujalle. Tämä tapahtui Syvärillä Jyrki-län kylässä 18.1.1942 – kuvassa Mattija susi.

Suden nahka koristaa nyt nuoremmanVeli-Matin seinää jossain Rääkkylänsusimailla muistuttaen, että oikea eläväsusi voi tulla vastaan hänenmetsästys-retkillään – ja eipä tiiä varoa susiraukkahenkeänsä, jos tark’ampujan sihtiin jou-tunee.

Tämä isä-Matin suenkaatoreissu onperheessämme tutuksi tullut tarina Su-venhännän seikkailuista illan hämärty-essä, kun vieraillemme tarjoillaan kiel-kakkaraa murkinaa ootellessa.

Kotkassa muistellut Matin ja Lainanpoika

Yrjö Nuora

PS. Nyt, kotini naapurikylä on nimel-tään Sutela. Talvisin sudenjälkiä löytyyläheltä pihaamme. Onpa viime talvenasusi ollut naapurimme pihalla juosta jol-kottelemassa.

Matti Nuora ja susijahdin tulos.

”Sakkolan sankarpojatliittivät susiin

myös erotiikkaa,kun tyttöjä kiusoittelivat.”


Vuoksela-Seura ry:n viimeisinkirjahanke SOTIEMME VUOK-SELA matrikkeli julkistettiin

marraskuun 24. päivänä 2007 Hämeen-linnassa. Tapahtuma kiinnosti yleisöäja Kerhoravintola Seiskaan oli kokoon-tunut noin 70 henkilöä, joista osa olitullut noutamaan ennakkoon tilaamaan-sa teosta. Seuraavalla viikolla kirjan ja-koa suoritettiin Helsingissä, Tampereel-la ja Tammelassa. Itsenäisyyspäiväänmennessä kaikki ennakkotilaukset olitoimitettu asiakkaille.

Kaikkia Vuoksela-tuotteita voi tilatajatkossa seuran nettisivujen kautta taisihteeriltä. Yhteystiedot ovat lehden ta-kasivulla.

Hankkeen eteneminenSeuran hallitus perusti vuonna 2002

matrikkelityöryhmän, jonka tehtäväksiannettiin kartoittaa mahdollisuus mah-dollisen matrikkelin aikaansaamiseksi.

Työryhmään kuuluivat Veikko Juvo-nen, Pentti Ruohotie, Taisto Virkki (pj),Paavo Junttila, Pekka Karonen ja VäinöRyyppö.

Saadut aineistot kulkivat Taisto Vir-kin kautta toimituksellisen työn tehneel-le kasvatustieteen lisensiaatti PenttiRuohotielle.

Hanketta vietiin aluksi eteenpäin ke-räämällä juttuja ja kuvia. Yksityistenhenkilöiden muisteluksia saatiin run-saasti, samoin kuvia..

Seuran hallituksen myöhemmällä pää-töksellä päätettiin matrikkelihankkees-ta. Matrikkelityö tapahtui pääosin tal-kootyönä, jossa asiantuntijoina olivatmukana Kalevi Liski (Vuokselan hauta-usmaa-asiat), Kauko Hyvärinen (erityi-sesti Kontulan asiantuntija), Raija Paa-vilainen (matrikkeliosuuden henkilötie-dot), Tuula Nieminen ( kuvakäsittelyt,matrikkelikansien suunnittelu) ja HeikkiVirkki (kuvahankintaa ja puhtaaksikirjoi-tusta).

Lähdetietoja hankittiin Mikkelin Maa-

Sotiemme Vuokselamatrikkeli valmistui

Petri Liski (vas.) juonsi tilaisuuden ja hänen musiikkiesityksiään säesti JarnoKuusisto, kultaisen harmonikkakisan voittaja vuodelta 1992.

Kasvatustieteen lisensiaatti Pentti Ruohotie teoksen toimittajana esitteli tilai-suudessa matrikkelin. Matrikkelin lahjoitti hänelle Taisto Virkki ja kukatojensi seuran sihteeri Laila Saario.


Matrikkelin etukansikuvassa tulenjohtaja tähyää mietteissäänVuoksen yli Pölläkkälään 5.9.1944 aselevon tultua voimaan.

kunta-arkistosta (Vuokselan henkikirja-tiedot), Sota-arkistosta (ns. kantakort-titiedot ja lottien tuntolevyjen tunnis-tetiedot) sekä Hämeenlinnan Maakun-ta-arkistosta (Vuoksela-Seuran kuva-arkistotiedot).

Hanketta ovat tukeneet; Linnaseutury/ POMO+ -rahoitus, Forssan SeudunOsuuspankki, Hämeenlinnan SeudunOsuuspankki, Hattulan kunta, Kalvolankunta, Tammelan kunta, VapaussodanInvalidien Muistosäätiö ja VuokselaSäätiö. Lisäksi omarahoitusta täydensisuuri ennakkotilausten määrä.

Matrikkeli kertoo vuokselalaisten elä-mästä kodeissa ja isänmaata puolusta-massa lähinnä vuosien 1939 -1945 väli-seltä ajalta. Vuoden 1918 tapahtumia onsivuttu teoksessa suppeasti Vuoksela-näkökulmasta.

Teoksessa ovat lähinnä talvi- ja jat-kosodan ajan sotilaat, lotat, kodeistahuolta kantaneet naiset ja vanhuksetsekä varhaisiän nuoriso muistelleet elä-määnsä ja omaa kamppailuaan.

Talvisodan syttyessä siviiliväestöjoutui lähtemään evakkoon ja Vuokse-lan miehet palvelivat lähinnä Er. P5:n 2.komppaniassa. Jatkosodassa miehetolivat väliaikaisten sijoituspitäjien mies-ten mukaisissa joukko-osastoissa. Sivii-lien paluu tapahtui takaisin Vuokselaanalkusyksystä 1941 lähtien ja toiselleevakkotaipaleelle lähtö tuli kesäkuun 17.päivänä 1944. Vuokselalaiset sijoitettiinpääosin Hattulaan, Kalvolaan, Ren-koon, Tyrväntöön ja Tammelaan.

Matrikkeliin on koottu sotiin osallis-tuneista miehistä Sota-arkistossa säily-tettävistä ns. kantakorteista tietoja ja lii-tetty mukaan myös henkilökuva, jossellainen oli saatavilla. Matrikkelistamoni saattaa saada tietoja lähisukulais-tensa sijoittumisesta viime sotien jouk-ko-osastoihin. Yleistä sota-historiaa eiole otettu mukaan matrikkeliin, koskakirjallista materiaalia on paljon tarjolla.

Vuokselan Lotta-Svärd järjestön jä-senluettelotietoja kuvineen löytyymyös matrikkelista.

Sodan ankaruudesta kertoo myös per-heitä kohdanneet raskaat uhrit ja san-karikuoleman kohtasi 88 miestä ja kaksilottaa.

Sodissa olleiden miesten henkilökoh-taiset muistelmat ja siviilien kokemuk-set sotarintaman läheisyydessä eletys-tä elämästä ovat ainutkertaista luetta-vaa.

Kahden raskaan evakkotaipaleen ko-kemukset tuovat esiin myös sodan ai-

heuttamat tuskat, mutta myös elämän-uskon tulevaisuuteen.

Teoksen loppuosassa on myös jak-so, jossa kerrotaan vuokselalaisten sin-nikkyydestä uuden elämän alkuun. Teostäydentää uusien sijoituspitäjien paikal-lishistoriaa alueilla jo yli puoli vuosisa-taa asuneiden vuokselalaisten elämäs-tä lähimenneisyyden osalta.

Nyt ilmestynyt matrikkeli toivottavas-ti aktivoi vanhojen muistojen keräämis-tä. Kohdistan erityisesti toiveeni jälki-polvien suuntaan. Henkilömatrikkeli-osuuden tietoja hyödyntämällä uskoi-sin syntyvän kysymyksiä., joihin monihaluaisi saada vastauksia. Seuran toi-mintaan liittyy jatkossakin vanhojenmuistitietojen ja kuvien tallentamista eliotamme vastaan dokumentteja.

Lämmin kiitos kaikille hankkeessamukana olleille ja taloudellisesti tukeaantaneille.

Taisto Virkki

Matrikkelihankkeen aloitteentekijäVeikko Juvonen (vas.) ja matrikkeli-työryhmän puheenjohtaja Taisto Virk-ki ovat tyytyväisiä lopputulokseen. Ku-vat: Pentti Warvas.


Hanhon koulussa Ruovedellä1945 elettiin erilaista päivää.Tavallisten oppituntien sijaan

harjoiteltiin joulujuhlaan ohjelmia.Tunnelma oli jännittynyt. Poikkeava

koulupäivän ohjelma suorastaan villitsilapset. Tontut ja keijut -leikki, etu- ja ta-kaperin marsseineen oli saatu jo lä-hes esityskuntoon. Opettajat rakensi-vat nyt joulunäytelmää siinä mukana-olevien kanssa ja toisille tuli tauko. Sil-loin se tapahtui. Monella tuntui olevansamanaikaisesti kova kiire koulupihanperällä olevaan punaiseen rakennuk-seen. Joku keksi, että juostaan sukka-sillaan ulos. Pihamaan peittänyt valkoi-nen lumi ei sukkia likaisi. Sen enempäämiettimättä joukko tyttöjä kirmasi ulos.Harjoitukset päättyivät ja koululaisetlähtivät aikanaan koteihinsa. Tyttöjensukkajuttu tuntui jääneen huomiotta jaunohtuneen. Mutta kuinkas kävikään.

Tuskin olin saanut itseni ovesta si-sään, kun mummo kiirehti kertomaan,että meidän sisarusten olisi mentäväkäymään talon puolella. Isännällä olisiasiaa. Olimme kuulemma käyttäytyneetkoulussa sopimattomasti ja nyt joutui-simme siitä tuomiolle.

Talon isäntä, herrastuomari kun oli,katsoi tarpeelliseksi ottaa kurittomuu-temme käsiteltäväksi. Isännän sisar,koulumme keittäjä oli sattunut näke-mään keittolan ikkunasta kengättömänkirmailumme ja välittänyt tiedon eteen-päin.

Tuomarista eikä herrastuomareista-kaan meillä ei taitanut olla juuri minkään-laista käsitystä. Isäntä oli kyllä ulkonä-öltä tuttu, mutta muuten meille lapsillehyvin vieras ja etäinen. Mummon huolioli havaittavissa. Hän tuntui aina varo-van kaikkia ikävyyksiä isäntäväen kans-sa. Joutuisimmehan asumaan tässä ta-lossa, sillä omaa kotia ei vielä ollut tie-dossa. Se taisi lisätä meidän syyllistenpainolastia, vaikka tuskin olimme ym-märtäneet rikkomuksemme vakavuutta.

Vuokselan tytötvallattomina

Nyt olisi sitten astuttava tuomiolle javielä yksi kerrallaan.

Meidät pahantekijät ohjattiin taloneteisestä keittiön kautta suureen saliin.Istukaa ja odottakaa tässä, kehotti kul-kuamme ohjannut talon emäntä. Salistajohti ovi isännän työhuoneeseen. Kunsen ovi avautui ja hyvin totisen näköi-nen isäntä-tuomari seisoi siinä edes-sämme taisivat polvemme vapista jän-nityksestä. Suuri sali oli harvoin käy-tössä ja sen kalsea ilmanala lisäsi pelot-tavaa tunnelmaa.

– Tulehan sinä tänne, sanoi isäntä si-sarelleni ja he poistuivat peräkanaa toi-seen huoneeseen.

Istuin ja odotin ja tuskin rohkenin kat-sella ympärilleni. Ainoa asia, joka on jää-nyt mieleeni, oli keskellä huonetta kas-vava suuri puu. Sen viuhkat tuntuivatylettyvän kattoon asti. Sitten silmäniosuivat yhdellä seinustalla olevaan kau-niiseen uuniin.

– Tuommone uuni ol mei omas ko-tonkii ja sit ol viel sellasii…

Havahduin kun sisareni tuli poskethehkuen sieltä tuomarin huoneesta.Tuli, ei sanonut mitään vaan jatkoi mat-kaansa.

– No, tulehan sinä nyt tänne, kuulinisännän sanovan.

Siinä me sitten olimme syyttäjä ja syy-tetty. Toinen suuren ja tukevan kirjoi-tuspöydän takana korkeassa tuolissaanja toinen seisomassa sen edessä pelok-kaana, mutta autuaan tietämättömänätulevasta.

Mitään suurta rangaistusta tuomari ei meille määrännyt, sillä sen varmastimuistaisin. Tuomarin pelottavuuskin olimuuttunut. Hän tuntui melkein turvalli-selta ja hymyn häivähdyskin taisi kä-väistä hänen kasvoillaan kun hän lopuk-si muistutti joulun tulosta ja siitä, mi-ten täällä Ruovedellä joulupukilla ontapana muistaa kilttejä lapsia.

Ebba Penttilä

Pieni, repaleinen sielumun sisälläni värisee.On kohta joulu,se hiljaa kuiskailee.On kaikki rempallaan,on lahjat laittamatta,ja kinkkukin on vielä ostamatta.Jo tuntuu paniikkimun mielessäin.— Rauhoituhan, kuuluutoinen ääni sisältäin.Voit sytyttää sä kynttilän,sitä katsomaan kun jäät.Jo kohta joulun rauhallisenmielessäsi näät.— On kohta jouluyöja musiikki jo soi.Se lapsuutesi joulutmieleesi nyt toi.Näät tontun jäljet alla ikkunan,ja kirkkaat tähtein valottaivaalla loistavan.Oi joulu, ihmis-ikäohi silmieni vaeltaa.Niin, joulut muistojennyt mieleeni tulla saa.

Marjatta Kortelahti

kirjoittaja on Kiurun Joskan tytär Vuokselan Uudestakylästä Joska = Venho Kiuru

Joulun alla

Hyvästä yhteistyöstäkiittäen

toivotamme Joulurauhaaja

Onnellista Uutta Vuotta2008

VUOKSELA-SEURA ryVUOKSELA SÄÄTIÖ

Tuomarin edessä


Vuosi 2007 on päättymässä. On itse-näisyyspäiväilta ja ulkona hämärätila onsaapunut maisemaan. Ikkunasta avau-tuvassa näköalassa muutaman sadanmetrin päässä notkon takana tuikkiimuutama ulkovalopiste. On hiljaista jakovin epätavallista ajatellen, että Tam-pereen keskustaan matkaa on vain viisikilometriä. TV:stä on tullut monia ohjel-mia, joiden sisältö sivuaa itsenäisyytem-me yhdeksää vuosikymmentä. Erityises-ti aiheet ovat koskeneet viime sotienmuistoja siellä mukana olleiden henki-löiden kertomana.

Aihe on meille vuokselalaisille juuritänä vuonna erityisen läheinen. Kuu-den vuoden mittainen Sotiemme Vuok-sela matrikkeli saatiin valmiiksi. Aihettaon tässä lehdessä muualla selostettu.Sen verran täytyy aiheesta todeta, ett-en tiennyt lähtiessäni kesäkuussa 1944Vuokselasta evakkoon kahden vuodenja neljän kuukauden ikäisenä olevanimukana kirjoitustalkoissa yli kuudenvuosikymmenen jälkeen. Matrikkeli-hankeemme ja tämä lopputulos on an-tanut sellaista henkistä pääomaa, jonkatodellista arvoa ei voi mitenkään riittä-västi mitata tai sanoin kuvata. Matrik-keli oli kaikkien mukana olleiden henki-löiden yhteistyön tulos. Seuratoiminta-näkökulmasta katsoen lopputulokses-ta täytyy hankkeessa mukana olleilleantaa täysi tunnustus uutterasta ja uh-rautuvasta työstä.

Nyt päättyvä vuosi on ollut myösseuratasolla monen naapuripitäjän tainaapuripitäjäläisten kanssa tehtyä yh-teistyötä. Aiheista ei ole ollut puutetta.Mitä paremmin tunnemme toisemme, sitäluontevampaa on tehdä yhteistyötä.Asiasta kuin asiasta on mukava keskus-tella ja palautteesta ehkä puhuttelevintänä vuonna oli kirjeitse saamani viesti:”Mie piän sinnuu jo ihan poikanain, vaikmyö olla vaa puhelintuttui!”

Vuoden aikana olemme kokeneet var-

On kiitoksen aika

masti ilon kuin surunkin aiheita. Yhteis-kunta on tänään toinen kuin lapsuudes-samme sen muistamme olleen. Olenko-han jotenkin vanhanaikainen, mutta kai-kista nyky-yhteisön elintavoista ja toi-mintamalleista olen hieman eri mieltä.Muistoissani on lapsuus ja nuoruus-ajat, joita elin 1940-luvun lopulta eteen-päin. Silloin kaikesta oli puutetta. Ah-keruus, yritteliäisyys ja pitkien raskai-den työpäivien jälkeen odotti aina sun-nuntaita, jolloin ei töitä tehty. Sunnun-tai oli lepopäivä sanan varsinaisessamielessä. Ehkä noiden aikojen muisteluliittyy jotenkin tähän ikään, kun on ta-kanapäin vuosikymmenien eletty aika.Kaikella on merkityksensä sanotaan.Niin myöskin tällä. Kiitollisin mielinmuistelen noita aikoja, ja erityisesti netulevat mieleen kotimaisemissa liikkues-sa. Moni pieni yksityiskohta saa muis-tot elämään. Ensimmäinen isäni raken-tama varsinainen rakennus, jossa ensim-mäiset vuodet asuimme, vaatisi jo pe-ruskorjausta. Irronneen räystäslaudankiinnitykseen käytetty naula, taottupoikkipinnaltaan kantikas naula, tuomieleeni rakennustarvikkeiden puutteenaikanaan. Jokainen irronnut naula onmuistojen naula ja en tohdi heittää niitäpois. Viisijäsenisellä perheellä oli käy-tössä yksi huone, jossa äiti laittoi ruo-kaa puuhellalla, paistoi leivinuunissaperinteiset viikottaiset piirakat, pullat jaleivät, kehräsi, neuloi ja käytti kangas-puita talvisin. Nukkumaan mahduttiin,kun käytössä oli hetekoita. Näin joulunaikaan on jäänyt mieleen jouluvalmiste-lut ja joulun jälkeen nuuttipukkien vie-railu. Meillä uteliaita mielestäni kävi al-kuaikoina paljon, koska silloin kyläläi-set pääsivät tutustumaan kylään muut-taneeseen talon väkeen. Näistä olosuh-teista ponnistaen muistelen kiitollisinmielin nuorena kokemaani aikaa omanperhepiirin parissa. Vanhempieni anta-mat neuvot ja ohjeet ovat kulkeneetmukanani.

Suomessa tänä päivänä asiat ovathyvin. Yhteisistä asioista päättämäänolemme valinneet edustajat. Valtaosallasuomalaisista asiat ovat kunnossa. Pa-remminkin asiat voisivat kyllä olla jaheikommin toimeentulevia löytyy kes-kuudestamme. Meidän ei kuitenkaanpitäisi unohtaa niiden sukupolvienedustajia, jotka ovat tämän päivän yh-

teiskunnan eteen tehneet uutterasti töitäja ovat ehkä avun tarpeessa.

Sinivalkoiset värit liehuvat juhlapäi-vien aikaan ja Jukka Kuoppamäen vuon-na 1972 sanoittaman ja esittämän lau-lun ”Sininen ja valkoinen” -kappaleensisältö koskettaa tämän päivän suoma-laisten tunteita. Sininen ja valkoinen,värit ovat vapauden.

Matrikkelimme lähetteen teksti liittyymyös kiitollisuuteen

Siniristilippumme hulmuaavapaassa isänmaassa.Muistojen tietä Karjalaanme sinne mennä saamme.

Toivotan kaikille lehden lukijoilleRAUHAISAA JOULUNAIKAA JAONNELLISTA VUOTTA 2008

Taisto Virkki

Joulun tähtitaivasTähtitaivas kimmeltää,ajatukset ennättäärajan taakse Karjalaan,lapsuutemme onnelaan.Vuoksi virtaa vuolaana,lainehtii myös Laatokka.Ihmisiä vaan ei näy,ketään raitilla ei käy.

Kotipiha hiljainenpeittämänä ruohojenjäätyy talven syliin.Eipä kotikyliinoma väki vielä palaa.Muistoissa vain käymme salaa.Karjala on mukanakalleimpana muistonatämän illan aikanaviettäissämme joulua.

Raija Jyrinki


Äitinsä Anna Lampun hautajai-sissa Maire Saarista puhutteli-vat Mauno Vaskin lausumat

säkeet: Tuul toi miul sata sannaa, tu-hat ilma tuuitteli. Ne on tallennettuhänen äidinisältään, Riisniemen Antil-ta. Samalla hän sai kuulla, että Antin lau-lamana on tallennettu 55 runoa.

Vähän myöhemmin Maire hankki kä-siinsä neljä osaa Suomen Kansan Van-hat Runot -sarjasta. Ne veivät hänetrunoperinnön äärelle ja sehän tempaisisaman tien mukaansa. Kymmeniä lähim-pien sukulaisten laulamia runoja tallen-tui omaan arkistoon. Kun sitten Vaske-lan sukuseurassa heräsi ajatus tallen-taa suvun jäsenten laulamat runot sa-mojen kansien väliin, niin tehtävä lah-kesi luonnollisesti Mairelle. Mieluinentehtävä se onkin hänelle ollut. Kolmevuotta on hurahtanut runojen kanssaeläen.

Vaskelan kylä Metsäpirtissä poikke-aa monin tavoin muista pitäjän kylistä.Ensinnäkin siinä asuneet ovat kaikkisamaa Waski-sukua ja ovat muutamaasukuun naitua lukuunottamatta orto-dokseja. Kylästä on tallennettu aina1850-luvulta alkaen runsaasti kansan-perinnettä. Mutta ennen kaikkea sielläon sukupolvesta toiseen siirtynyt muis-titietona kalevalaista runoa miltei kylänjokaisessa talossa ja torpassa. Itse ku-kin on taitojensa mukaan luonut jatkok-si omia runoja, koska niin kerrotaan, ettäkaikkihan siellä kalevalaisen mitan hal-litsivat.

Ensi vuoden alussa ilmestyvä teossisältää yli 1000 runoa, jotka on tallen-

Maire Saarinen urakoirunosuvun perinnön kansiin

nettu 62:tä suvun runonlaulajalta. Osarunoista on koottu Suomen KansanVanhat Runot -sarjan seitsemästä teok-sesta. Tuoreimmat mukaan otetut ovat1950-luvulta, jolloin Frans Kärki, Laihi-an kirkkoherra (Toivo Kärjen isä) kiersikeruumatkalla Vaskelan evakkojen kes-kuudessa ja vietti polkupyörällä kierrel-lessään viikon Mairen kotona. Teos si-sältää myös loitsuja, mutta niiden esit-täjistä, tietäjistä, ei ole luetteloa, koskahe eivät mielellään laulaneet niitä ru-nonkeräilijöille, jotta loitsut eivät mene-tä voimaansa.

Maire ja runotSakkolan Riiskassa syntynyt Maire jäi

sotaorvoksi 1941. Isä, Viljo Lamppu kaa-tui Vitelellä ja haudattiin uudestaan ke-vättalvella 1942 Sakkolan hautausmaa-han useiden muiden sodassa menehty-neiden kanssa. Perhe palasi Riiskaankeväällä 1943, sotilaiden rakentamaanasevelitaloon, jossa oli tupa ja kaksikamaria.

Talojen vihkiäisissä Maire ”luki” en-simmäisen kerran äidin kirjoittaman ru-non juhlayleisön edessä.

– Ei miun tarvint millokaa lausuu, miesain aina lukkii. Äiti seiso vieressä jakyl mie muistin sen hyväst. Mut kuntuli niin kovat taputukset, et eikö uu-destaa. En mie ruvent, ku mie luulin jotse män nii huonost, Maire kertoo.

Mutta jatkoa seurasi. Kun sotilaat tu-livat iltaisin pulloihinsa maitoa hake-maan, he pyysivät Mairelta uusintaesi-tyksiä. Muutaman kerran tyttö luki,mutta sitten tuli toppi. Kyselyihin hänvastasi: En mie lue, ko rahast ei mittääpuhuta. Sitten alkoi markkoja löytyä.Tästä tyttö innostui kiertämään naapu-reissa samalla tavoin rahaa ansaitsemas-sa, kunnes äiti kuuli asiasta.

Niin Maire harrasti melko ahkerastirunojen lukemista aina 20-vuotiaaksi. -Mie sain sit siit nii tarpeeks todennäkö-sest siit lukemisest, et ku mie tulin sii-hen ikään et enää minnuu ei miärättylukemaan, mie en lukent, Maire muiste-lee. Oli vierähtänyt 50 vuotta edellisistä

esiintymisestä, kun Maire viime kesänäMetsäpirtin pitäjäjuhlassa kapusi Kar-jalatalon lavalle juhlakansan iloksi. Hy-vin se meni vanhasta muistista.

Pöytälaatikkoon on tainnut kertyäjonkin verran myös itse tehtyjä runoja.Kun eräs työnantaja oli jäämässä eläk-keelle, Maire teki hänelle juhlaan runon.Kiitospuheessaan pomo totesi, että seon niin helppo tuo kalevalaiseen tyyliintehty runo. Siihen jäi kirjoittaminenMairelta taas joksikin aikaa. Hän myön-tää kuitenkin, että runoja tulisi paperille”ko siihe käis”, mutta nyt hän kyllä kir-joittelee mieluummin toisten tekemiävalmiita runoja.

Kun oikein kivaa, niin hän myöntää,että yksi ajatus on hautumassa.

– Se mikä minnuu kiinnostaa, nii josjoku opettais, nii miust tuntuu, että mius-ta tulis itsestäin vielä vanhoilla päivil-läin itkijä. Marjatta Lohikosken esityk-set Larin Parasken maisemassa, Vaske-lan kylässä ja hautamuistomerkillä oli-vat koskettavia. Itkurunot syntyvät tar-peesta ja ne ovat perinnettä, jonka Mai-re toivoisi jatkuvan.

Vaskelan runokirjaVaikka vaskeloisten laulajien runot

ovat SKS:n (Suomalaisen KirjallisuudenSeura) julkaisuissa ja arkistossa, niinrunojen kokoaminen kirjaksi on ollutMaire Saariselle valtava työ. Monta ker-taa aamu on tullut vastaan, kun hän onistunut koneensa ääressä ja kirjoittanutrunoa runon perään.

Työ ei suinkaan ole ollut pelkkää puh-taaksikirjoittamista. Maire aloitti van-himmista A.A. Boreniuksen tallenteis-ta Kerrotaan, että tämä suorastaan kiu-sasi laulajia useisiin toistoihin, jotta saitalteen äänet, rytmin ja kielen niinkuinne laulettiin.

– Niistä tulee tunne niin kuin olis vas-keloisten kanssa porukoissa, Maire to-teaa.

Kaikki runot on pitänyt tarkastaa, ettäsanasto ja murre on Vaskelasta, että tyylion ehjä. Useiden erityisesti varhaisim-pien tallentajien äidinkielihän oli ruotsi


ja suomen oikeinkirjoitus siitä syystäpuutteellista. Aiemmassa julkaisussarunot on numeroitu, nyt niille on pitä-nyt keksiä myös nimet. Tätä Maire onpitänyt hankalana työnä. Suurena tu-kena ja korvaamattomana asiantuntija-na koko suuressa urakassa on ollut FTSenni Timonen SKS:stä.

Työn myötä Mairesta on kehittynytmyös melkoinen salapoliisi, kun on pi-tänyt selvittää kenen laulamia mitkäkinrunot ovat. Vaatii kylän kulttuurin ja ar-kikäytännön tuntemista pystyäkseenynnäämää, että äidin isä Antti Lahtinenon ihan sama ihminen kuin Antrei Trofi-mofiksi ristitty, joka haudattiin AntreiLahtisena, mutta joka kyläläisten kes-kuudessa olikin Riisniemen Antti taiLaurin Nasto tai Larin Nasto. Tallenta-jat ovat sotkeneet pakkaa tallentamallakaikilla viidellä nimellä lauluja. Tässäkohtaa asiantuntija-apua on antanutsukututkija Taimi Pukki.

Teoksessa on paljon runoja joita ei oleaikaisemmin julkaistu SKS:n kokoelmis-sa. Esimerkiksi Frans Kärjen, HelenaKlausin ja Aleksanteri Koskivaaran.Kaikkia Waski-sukuun liittyviä runojaei tässä teoksessa kuitenkaan ole. Kunmuistaa, että pelkästään Larin Paraskenrunoista ja loitsuista on oma teoksensaSKS:n sarjassa, tähän kirjaan on otettuhäneltä vain 98 runoa. Myös Inkerinpuolelta löytyy Waski-suvun laulajienrunoja. Mitä aarteita mahtaakaan vieläolla SKS:n arkistojen kätköissä.

Maire ja äiti AnnaMaire sai innostuksen vanhoihin ru-

noihin löytäessään sukulaisten laulamiarunoja. SKS:n lähteistä löytyi 29 ennenjulkaisematonta runoa, jotka on tallen-nettu hänen äidiltään, Anna Lampultaos. Lahtinen, syntynyt Metsäpirtin Vas-kelassa. Tämän isoisä, Vasili Trofimov,oli Larin Parasken serkku. Useilta su-vun laulajilta on tallennettu runoja. Vas-kelan sukuseura on julkaissut kokoel-man Annan kirjoittamia runoja. Mairekertoo, että äidillä oli tapana kirjoittaaonnittelurunoja. Jos merkkipäivän tiesietukäteen, hän teki runon kotona val-miiksi. Jos juhlan aihe selvisi vasta ky-lässä, hän pyysi paperipalan ja kynänja rustasi runon siltä istumalta.

Viimeisimmät tallenteet teki Frans Kär-ki 1951. Kun hän kurvasi polkupyöräl-

lään kartanolle, salkku oli pyörän sar-vessa ja reppu tarakalla. Hän kertoi ni-mensä ja asiansa. Maire muistaa hyvinmiten äiti ei uskonut alkuunkaan Kärjenpuheita vaan pelkäsi ukkoa. Kun illallapiti mennä nukkumaan, niin Frans sainukkumapaikan keittiöstä ja Anna itsekävi toiseen sänkyyn eikä uskaltanutnukkua koko yönä, vaan hän kuuntelivieraan kuorsaamista

Laihian pappilassa oli ollut evakkos-sa Paussun, (Taimi Pukin) perhe ja sitäkautta Kärki tiesi lähteä vaskeloisiltarunoja kyselemään. Kiitoksena viikonyösijasta Anna sai Kärjeltä pienen har-tauskirjan, jossa on omistuskirjoitus:Anna Lampulle muistoksi ja jokapäiväi-seksi lohdutukseksi, Frans Kärki, Lai-hia. Retken saalis, runsaat 100 runoa,on tallennettu SKS:n arkistoon.

Runojen kanssa puurtamisella on mer-kinnyt Mairelle myös parantumista.Vuonna 1994 hän sai aivoverenkierto-häiriön, joka vei muistin. Kaksi viikkoapyyhkiytyi kokonaan pois. Tämän työnmyötä hän huomaa muistin parantuneenhuomattavasti. Mutta palkitsevinta onhänestä nähdä, että kokoelma valmis-tuu, että tämä rikas perintö voi siirtyätulevillekin polville.

Ilmi Pesonen

Läheisen, kodin tai asian arvon ym-märtää usein vasta, kun sen menet-tää. Meille evakoille kodin menetys

on edelleenkin niin kipeä haava, että sitä pitääjoka kesä käydä rajan takana lääkitsemässä.Toisille asia on valitettavasti niin kipeä, et-tei sitä kärsi edes lähestyä.

Kotikumpu siellä Metsäpirtin Saaroisis-sa, ja sen löytäminen, on merkinnyt minullepaikkaa, johon voin mielessäni juureni juur-ruutta Peltosten sukupolvien ketjussa. Vaik-ka kukaan ei tunnu muistavan millainen olise tölli, jossa minä siellä synnyin, niin siitäon tullut minulle se ainoa paikka, jota voinkutsua kodiksi. Se on myös paikka, mistäalkoi tietoinen karjalaisen minäni tutkailu.Ajan myötä kiinnostus on laajennut pirtti-läisyyteen.

Vasta viime viikolla kiertelin tapaamassauseita pirttiläisiä, joilta kuulin tarinoita lap-suudesta siellä Laatokan äärella. Jokaisellaoma ainutlaatuinen palanen elettyä elämää.On muistissa iloiset raidat ja on kipeät koh-dat, joita kaikkia tuskin paljastaa kenelle-kään.

Lukuisissa muistoissa elää vielä lapsuu-den ja nuoruuden Metsäpirtti. Vaikka olisitoistoa aiemmin kirjoittamaani, niin senkinuhalla: kertokaa kaikki te, joilla kotikunnasrajan takana on vielä selvänä muistona leik-keineen ja tapahtumineen, kertokaa jälkipol-ville, vaikka he eivät osaisikaan kysyä. Jaminäkin mielelläni kuuntelisin sekä ylöskir-jaisin. Aina tulee päivä, että on myöhäistä.

Meille, joilla ei ole omia muistoja kotiseu-dusta eikä ehkä ole vanhemman polven ker-tomuksia, kaikki tarinat sieltä kotoa ovatarvokkaita. Niiden varaan rakentuu meidänkuvamme Metsäpirtistä. Ja me haluammepaljon rakennuspuita, kun tyhjästä maise-masta aloitamme.

Lähestyvä joulu on lämmön ja yhdessä-olon juhla. Niin kovasti toivon, että siitäripaus riittäisi tulevaan vuoteen, myös tä-hän yhteiseen pirttiläiseen toimintaan. Tu-levana kesänä, heinäkuun ensimmäisenä vii-konloppuna kokoonnumme jälleen Metsä-pirttiin, tutuiksi tulleille paikoille pitäjäjuh-laa viettämään. Tervetuloa kaikki pitkkiläi-set ja pirttiläisten ystävät ja jälkeläiset!

Hyvää Joulua jaHyvää vuotta 2008

Ilmi Pesonen

Muistojenjuhlaa

Vaskelan runotMaire Saarisen kokoama runokirja

Vaskelan runot julkaistaan Kaleva-lan päivänä 28.02.2008. Kirja on tar-koitettu kaikkien kalevalaisesta kult-tuuriperinnöstä kiinnostuneidenkäyttöön sukuseuramme jäsenistönlisäksi. Kirjassa on runojen lisäksirunsaasti valokuvia sekä laulajistaettä laulattajista. Runolaulajia on 62.Runot on ryhmitelty myös aihepiirinmukaan. Tämän suuren ja tärkeäntyön on tehnyt tohtori Senni Timo-nen SKS:sta.

Kirjan ennakkomyynti aloitetaanensi tammikuun alusta.

Yhteydenotot joko puhelimitse040-5784 724 tai sähkö[email protected].

Vaskelan sukuseura ryYrjö Koskinen, sukuvanhin

Äijälänkatu 2 C 19,13210 Hämeenlinna


Vuonna 1934 kertonut MarttiPulakka, 76 v.

Tyttö ja poika parrii. Istuit ym-pär tuppaa. Yks ol pappi. Papil ololest punottu letka. Kysyi ensinpojalt, sit tytölt: “Rakastat sietätä?” Pit ottaa kaulast kii. Ympärtuvan kysyi sit: “Oottaks työ nyttyytyväin? Tyyvyttäks työ toisi-hee?” Ken ei tyytynt, se sanoi:“En”. Tahtoi vaihtaa. Pit pannakämmen ulos, pappi löi olkletul. -Lopuks sai jokainen mieleisensä.- Puol pitskatikkuu otettii, sit sepantii hampaisii; pojan pit ottaatytön hampaist pois, kiers ympär.- Parit pappi vihki näin: Hiir juokshirttä myöte, Oravainen orttamyöte, Kärpänen pärettä myöte,Sika seinviertä myöte, K-ä piianreittä myöte, Siint siklaht sissää.

SKVR 7330. Sakkola, Riiska.Heltsonen, S. 1178.

Vuonna 1848 tallennettu,laulajaa ei mainittu:

Sika äijä maata kynti,Juont ei jouluna olutta;Kana äijä vettä lakkii,Kukko ei kusella nähty;Tikka äijä puita pilkkoo,Teht ei pitkii pinnoi.Humala taposta huusi,Otra pellon pientarelt,Vesi kaivost syvästä:Kons myö yhtehe yhymme,Kons me jouvume juotavaks’.Joulun pitkinä pyhinä,Pääpyhinä Pääsiäisnä.Joime Jouluna olutta,Viell me laulan laskiaissa,Lihaheittona heläjän,Viell on päässä Pääsiäissä

(SKVR 169.Sakkola. Reinholm, N. )

Joululeikki:VihkiminePitäjälehti Suvannon Seutu on il-

mestynyt kunnioitettavat 50vuotta. Onnittelut! Iloa ja valoa

uudelle toimintarikkaalle vuosikymme-nelle.

Mietteissä ja ajatuksissa joulun aikaanon isäni Viljo Purontaa. Joulupuu onkoristeltu. Kuusen oksilla tuikkivat tuok-suvat kynttilät. Lasten kasvoilta näkyyilo. Kuusen tuoksu ja kynttilöiden le-pattava liekki luo tunnelmaa. Sitä perin-nettä ja jatkuvuutta, jota kotimme meilleantoi.

Suvannon Seutu -lehteä voisi mieli-kuvissaan verrata jouluun. Puun taimiistutettiin viisikymmentä vuotta sitten,se versoi vuosittain useita oksia. Isänihuolehti lähes 25 vuoden ajan uusienversojen kasvusta.

Isä sai puhelinsoiton tai kirjeen. Hänsai ideoita ja oivalluksia. Kirjoitusko-neen naputus alkoi kuulua välittömästi.Se kuului kotini äänimaailmaan.

Purontaan tyttäriä joulutunnelmissa kotona Narvassa. Kodin äänimaailmaankuului isän kirjoituskoneen naputus, kun hän toimitti Suvannon Seutua ja kir-joitti talteen muistelmiaan ja kansanperinnettä Karjalasta.

Jouluisia ajatuksia

Isä koki tärkeäksi työstää paperillemuistojaan, ilojaan ja menetyksiään. Isähalusi Karjalan elävän ihmisten mieles-sä. Isä kokosi ja kirjoitti monimuotoistatietoa myös tuleville sukupolville, jottahe saavat olla ylpeitä ja iloisia karjalai-suudestaan.

Isän kuolemasta on yli neljä vuotta,hänen muistonsa valtaa mielen aina Su-vannon Seudun pudotessa postiluu-kusta. Lämmin kiitos lehdestä nykyisinhuolta kantaville! Koen lehden ilmesty-misen kunnianosoituksena isälleni.Puun oksat ovat vahvistuneet.

Onnellista joulunaikaa, lämpimin aja-tuksin

Kaija Kumpulainen

”Isä halusiKarjalan elävän

ihmisten mielessä.”


Elettiin syksyä 1935, kun 17-vuo-tias velipoika Eero rakenteli jo-tain kummallista kapinetta. Jäin

tarkkailemaan sivusta 4-vuotiaan uteli-aisuudella hänen puuhiaan. Välillä hänsahaili pyöreästä kuusesta rilloja, pyö-riä. Välillä hän taas taivutteli rautaa mer-killisille mutkille. Minulle alkoi vähitel-len selvitä, mitä velipoika oli tekemäs-sä. Kun sitten jossain välissä utelin, ettämitä sie tiet, sain kummallisen vastauk-sen:

– Täst tulluop mörkö!En enää udellut enempiä. Enkä muu-

ten uskonut siihen mörköön ensinkään,sillä velipojan tekele muistutti selvästihevosta. Välillä kurkistelin sulanaan,suureen ruokakomeroon, joka oli mörönväliaikainen säilytyspaikka. Jossain vai-heessa ”mörkö” katosi ja minä taasunohdin autuaasti koko jutun.

Joulu 1935 toi kuitenkin asian uudel-leen esille. Aattoiltana joulupukki kan-toi tupaan suuren poltikkaissäkin, nok-kosen kuiduista tehdyn. Kun availinsäkkiä, aikuiset tarkkailivat minua hy-myssä suin. Varsinkin äidin silmät suo-rastaan loistivat. Ja mitä sieltä tulikaanesille: puuhevonen, sellainen poljetta-va. Sen selässä voi istua, polkea ja oh-jata. Siitä joulusta muistan suuren tu-van lattian, onnellisen pienen pojan jaruskeaksi maalatun oman hevosen!Kun hevoseni oli saanut tarpeeksi kyy-tiä, pysähdyin ja ilmaisin mielessänikyteneen epäilyn:

– Tämähän on ihan kuin se Eeronmörkö!

Ihmettelin kyllä hiukan miksi puheeninauratti muita. Hevoseni sai sinä iltananimekseen Urho, meidän tallissa kauro-jaan rouskuttelevan vaaleanruskeanruunan mukaan. Meistä tuli heti erotta-mattomat.

Siihen aikaan ei ainakaan meidän ran-nassamme voinut olla pojalle mitäänsuurempaa onnea kuin ikioma hevonen.Aikuiset miehetkin ajoivat hevosilla japuhuivat tuskin mistään muusta kuinhevosistaan. Tähän olisi äit-Mar saat-tanut tokaista:

Mörkö

– Sitä Must, mitä muutkii koirat.

Seuraava muistikuvani on, kun muu-tettiin uudelle tuvalle, aallonmurtajallejohtavan tien varteen. Seurasin mitenUrhoni keikkui erään muuttokuormanpäällimmäisenä. Vanha tupa sai jäädä,sillä se oli aina talvisin Laatokalta puh-altavien lumimyräköiden armoilla. Täs-tä kertoo sekin, että porstuvan ovi avau-tui sisäänpäin. Jos ovi olisi avautunutulospäin, olisi kinosten lapiointi ollutvaivalloista, kun ovea ei olisi saatu auki.

Oli lokakuun 16. päivä 1939. Olin saa-nut äidiltä tehtävän: minun piti tarkkail-la koko päivän, kun kuorma-auto kään-tyisi kauppojen tiehaarasta Saaroisiinpäin. Se merkitsisi sitten lähtöä. Päiväoli kovin pitkä ja minulla oli aikaa. Veli-poika oli luvannut, että kun hän sahaisijoskus vanhoja lautoja, saisin kokeillapilekkeiden hakkaamista. Ja niitä sopi-via lautoja löytyi. Mutta ei se työ ollutniin helppoa, kuin vierestä seuraten olinajatellut: lauta tuppasi lipsahtelemaaneikä osumatarkkuuskaan häikäissyt. Voiolla, että sain jonkun pilekkeen sisällevietäväksi. Tämä ensimmäinen työmaa-

ni on jäänyt mieleeni, sillä aina kun teensamaa työtä vanhojen lautojen kanssa,joka ikinen kerta tulee mieleeni ensim-mäinen pinomaani Saaroisissa.

Tärkein tehtävä oli kuitenkin Urhonillastaminen. Valmistin hevoselleni kun-non appeen rikkinäiseen tuasaan ja an-noin vielä kelpo tukon heiniä eteen.

Ilta oli jo pitkällä ennen kuin autonvalot kääntyivät Saaroisiin päin. Istuakökötin molskikankainen koulureppuselässäni, kun taakse jäi minun onnelli-sin ja turvallisin lapsuuteni ja Urho.

Onnekas sattuma vei matkani taaskotikonnuille Metsäpirtin Saaroisiinvuonna 1987. Tein huolellisen matkaker-tomuksen diasarjana, jota kelpasi käy-dä näyttämässä Karjalatalolla, Uudes-sakaupungissa ja Vehmaalla. Näytin sitämyös kouluissa ala-asteen luokilla javähän ylpeänäkin; tällaisia olivat minunlapsuuteni maisemat. Viimeiseksi olinsäästänyt puupiirrokseni: marraskuunviimeinen päivä 1939. Siinä meidän na-vetan alisille oli tuotu ammuslaatikoita,joita vartioi kolme neuvostosotilasta.Urho katselee heitä ja he Urhoa. Samal-la sain aiheen kertoa omasta hevoses-tani.

Kun olin näyttänyt taas eräälle eka-luokalle diasarjaa, tuli opettaja kerto-maan jonkun pojan sanoneen: kunpa seolisi löytänyt vaikka pienen palan siitähevosesta. Muistiinmerkitsijä taisi nie-leskennellä jonkun kerran.

Viljo Hämäläinen

”Siitä joulustamuistan suuren tuvan lattian,

onnellisen pienen pojanja ruskeaksi maalatun

oman hevosen!”


Me Metsäpirtissä syntyneet,On joukkomme kovasti harvenneet.Yhä meitä on kuitenkin jäljellätäällä pikkujoulua viettämään.

Me aikoja menneitä muistellaan.Ei koskaan häivy ne unholaan.Me aatoksin siellä kuljetaantuttuja polkuja aina vaan.

On mielessä jouluiset tunnelmat.Nuo lapsena koetut, ihanat.Vielä tuttuja lauluja lauletaan.Ne vie meidät takaisin Karjalaan.

Me muistoissamme kerran taasJoulukuusi pirttihin kannetaan.Sen latvaan tähti asetetaanja oksille kynttilät palamaan.

Kuin lapsuusaikana konsanaankäymme joulukuusta koristamaanMielikuvien myötä me palataanaikaan, jota ei takaisin saa.

Niin monta tärkeää tapahtumaasaatu elämän polkuun mahtumaan.Mutta kaipuu paluusta Karjalaanei poistu mielestä milloinkaan.

Täällä hauska on menneitä muistellaMyöskin joululauluja laulella.Ja ystäväin kanssa haastellaSekä kerätä joulun tunnelmaa.

Tulis Joulun Herraa rukoilla,että antais rauhaa maailmaan,ettei kukaan synnyinseudultaanjoutuis meidän lailla pakenemaan.

Maan päällä jokainen ihminensais oikeutta itselleen.Ja kuten me nyt pikkujouluaviettää rauhassa omaa jouluaan.

Pentti Rajaheimo/Karvanen

JouluntunnelmiamuistellenNiin kauan kuin muistan, on ko-

dissani ulkoisena joulun merk-kinä olleet joulukuusi ja pipar-

kakkutalo. Piparkakkutalo tehtiin hyvis-sä ajoin kaapin hyllylle, mutta talo ko-risteltiin vasta joulun alla. Eiväthän netalot olleet nykypäivän koreiden talo-jen kaltaisia, mutta mielestäni uusi talooli aina kaikista kaunein.

Sota-aikana, kun tarvittavia aineita eiollut aina saatavilla, tehtiin talo jopanäkkileivästä. Oman hohtonsa toi Nuu-tinpäivän tienoot, jolloin talon taka-osasta oli lupa aloittaa nakertelu. Nyt joaikuistuneet lapsetkin muistelevat, kuin-ka ihanalta tuntui talon osien naposte-lu.

Nykyisin valmistan jouluksi kolme ta-loa, molemmille tyttären lapsille omat jatietysti yhden kotiini. Jokainen koriste-lee oman talonsa mieleisekseen.

Olen iloinen, että olen saanut jatket-tua jo Sakkolassa alkanutta piparitalonteon perinnettä suvussani eteenpäin.Laitan tähän äitini vanhan taikinante-ko-ohjeen, mutta olen jo muutamanajouluna käyttänyt valmista kaupan pi-paritaikinaa, siitä talo onnistuu hyvin.

Karjalaista ruokaperinnettä:

PiparkakkutaloValmiita talon osia en suosittele.

Piparin tuoksuista joulunaikaa!Raili Leino (Kopperoinen)

Halikko, Sakkolan Haparainen

Ohje:2 dl sokeria200 gr margariinia tai voita200 gr siirappia2 munaa1 tl soodaa1 tl kanelia½ tl neilikkaa1 tl inkivääriänoin ½ kg vehnäjauhoja

Sokeri, rasva ja siirappi vatkataan jajoukkoon lisätään hyvin vatkaten mu-nat yksitellen. Sen jälkeen lisätäänmausteet ja viimeiseksi jauhot, joihinsooda on sekoitettu. Annetaan hetkenkovettua, kaulitaan ja otetaan pahvillepiirrettyjen kaavojen mukaisia talon osiaja pohja-alusta. Paistetaan n. 200 astees-sa – muista paistaa talon osat kypsiksi.

Jäähtyneet osat kootaan yhteen su-latetulla sokerilla. Koristele haluamalla-si tavalla.

Kaavassa katto 2 kpl, sivuseinä 2 kplja pääty 2 kpl.

pääty 2 kpl

sivuseinä 2 kpl

katto 2 kpl


Jouluiset tarinat eivät vanhenesen kummemmin kuin juhlaan liit-tyvät tunnelmat, tuoksut, hyörinäja lahjasalaisuudet. Tarina joulu-kuusesta on ehkä jollekulle tuttu,mutta joka vuosi se on yhtä tuorekuin joulukin.

Kun Vapahtaja vaelsi maan pääl-lä, hän joutui myrskyyn metsässä.Hän etsi suojaa puiden alta, muttauseimmat puut taivuttivat oksatomaksi suojakseen. Vihdoin Vapah-taja löysi turvapaikan kuusen le-veiden oksien suojasta. Kuusipuusai siunauksen, jonka mukaisestise viheriöi kesät ja talvet. Siitä tuliVapahtajamme syntymäjuhlanmuistopuu.

Legendan kirjoittaja ei ole tiedos-sani, olen leikannut legendan vuo-sikymmeniä sitten jostain sanoma-lehdestä. Luen tarinan joulunai-kaan, ja sen sanoma tuntuu yhäuudelleen ja uudelleen niin kosket-tavalta.

Toivon, että mahdollisimmanmoni voi viettää joulua aidon kuu-sen – vaikka pienenkin – tuoksus-ta nauttien. Joulukuusi tuo tulles-saan niin monenlaisia muistojamenneistä, niin iloisista kuin surunvärittämistä jouluista.

Joulu on muisteluiden aikaa!

Raili Leino (Kopperoinen)Halikko, Sakkolan Haparainen

Legendajoulu-

kuusesta

Sotajoulu Keljassa 1939Sotilaamme tuolla silloin joulun viettoon kävi.vaikka sodan äänet lakkaamatta pauhaa.Hän menneet joulut kuin nauhalta ne näki,miten kaipaakaan hän kotia ja sitä joulurauhaa.

Kai vihollinen tuon hetken silloin aavisti tietäennyt on paras aika yllättää ja tossun alle tallata.Kuin varkain järven yli saapui hiljaa hiipien,onnistuikin siinä sitten asemamme vallaten.

Ehkä meidän vartiokin hiukan löysä olla voi,vielä aamu-usva hyökkääjälle näkösuojan antoi.Lisää aina joukkojansa meidän asemiimme toi,myös kaikki aseet jäätä pitkin sinne kantoi.

Usein yritettiin ajaa vihollinen pois, tuloksetta ain.Karjalainen pataljoona viimein hätiin käskettiin,heihin luotettiin, heissä oli enää turva vain.Väsyneinä, tappioin, he teki sen, vihollinen iskettiin.

Miksi piti päivällä pellon yli mennä tulta päin?Se heiltä siellä ja meiltä täällä tietämättä on.Ken lie laskenut tuon ajan silloin näin,mutta tehtävä tuo miesten oli lähes mahdoton.

Oli venäläisten muistomerkki Runteenmäen alla,niin kookas sekä kaunis kivipaasi heillä.Sitten tajuttiin, eihän tämä voinut siellä olla,meillä tuon taiston silloin hävinneillä.

Nyt nuo tuon ajan haavat jo parantuneet lie.On aikaa mennyt niin monien vuosikymmenten.Vain muistot joskus ajatukset sinne vie.Me muistakaamme Jumalaa ja niitä sotilaita kiittäen.

Viljo Pitkänen

Karjalan Liitto on valinnut Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen kustantamanteoksen Sortavalan arkkitehtuuria 1864-1939 vuoden karjalaiseksi kirjaksi. Tänävuonna ilmestyneen kirjan on toimittanut Jaana Huovinen.

Teos esittelee Sortavalassa säilynyttä suomalaista kaupunkimiljöötä. Erityisestion kuvattu vuosien 1864-1939 rakennuskantaa. Kirjassa on runsaasti vanhaakuva- ja piirustusaineistoa, mukana on mm. Mikkelin maakunta-arkistoon sijoitet-tuja rakennuspiirustuksia, jotka sodan jaloista saatiin talteen. Piirroksia on täy-dennetty tämän päivän valokuvilla. Laatokan Karjalan keskuksena pidetyn Sorta-valan rakennukset on saatu näin tallennettua yksien kansien väliin.

Sortavalan arkkitehtuuria -kirja on kunnianosoitus suomalaiselle 1800-luvun jäl-kipuolen ja 1900-luvun alkupuolen arkkitehtuurille, osaltaan kirja muistuttaa luki-joita Sortavalan suomalaisesta ja karjalaisesta historiasta.

Vuoden karjalainen kirja


Ukkosen sukuseuran ry:n ( Sak-kolan Koukunniemi, Pyhäjär-ven ja Sakkolan Lohijoki ) pe-

rinteinen sukujuhla ja sukukokous pi-dettiin Huittisissa Karhiniemen karta-nossa 29.7.07. Useista päällekkäisyyk-sistä johtuen paikalla oli vain 27 suvunedustajaa.

Sukuseuran puheenjohtaja Marja- Riit-ta Hakala toivotti läsnäolijat tervetul-leeksi. Hän kertoi lyhyesti kesän Karja-lan matkasta.

Vuoden aikana kuoleman kautta ovatpoistuneet: Lyyli Elina Jaakkola, AlfonsUkkonen, Amalia Juvonen, Antti Tuo-misaari ja Antti Kangas.

Varsinaisessa sukukokouksessa valit-tiin seuraavaksi toimikaudeksi puheen-johtajaksi Marja-Riitta Hakala Sipoos-ta. Hallituksessa jatkavat suoraan LailaInnanen Tampereelta, Marja-Leena Ju-hola Porista, Riitta Pykäläinen Tampe-reelta ja Pentti Ukkonen Helsingistä.Hallitukseen valittiin lisäksi uudelleenerovuorossa olleet Tuija Ukkonen Ikaa-

Ukkosen sukuseuran kuulumisialisista, Taisto Kaipiainen Raumalta, Rai-mo Honkasalo Porista sekä Aulis Ukko-nen Kauniaisista. Tilintarkastajaksi va-littiin Osmo Juvonen Helsingistä, varalleTiina Inkinen Savonlinnasta.

Sukuseuran jäsenmaksuiksi vahvis-tettiin 10 e / 2 vuotta, 20 e / 5 vuotta, 35e/ 10 vuotta, kannatusjäsenmaksu on 7evuodessa.

Toimintasuunnitelman vuosille 2007-2008 mukaan toimintaa pyritään kehit-tämään vaikka sukukokouksiin ja suku-juhlaan osallistuvien määrä on vähen-tynyt. Sukukirjaan kerätään ajan tasallaolevaa tietoa muutoksista. Ensi kesänäkokoonnutaan jälleen sukukokouksenja sukujuhlan merkeissä. Juhlapaikkaaja ajankohtaa vielä valitaan.

Hallitus piti järjestäytymiskokouksen-sa Helsingissä 13.10.2007. Sukuseuransihteerinä jatkaa Tuija Ukkonen, rahas-tonhoitajana jatkaa Marja-Leena Juho-la. Hallitus kokoontuu keväällä Ikaali-sissa 01.03.2008.

Kiitos LailaUkkosen sukuseuran hallitus

haluaa kiittää lämpimästi pitkäai-kaista kotiseutumatkojemme jär-jestäjää ja seuramme kunniajäsen-tä Laila Innasta. Kiitos niistä kym-menestä vuodesta, jotka olet voi-miasi säästämättä hoitanut moni-naiset järjestelyt Vpl. Pyhäjärvellesuuntautuneilla matkoillamme.Vertaistasi ei ole toista.

Ukkosen sukuseuran hallitus

Kaikki hallituksen jäsenet ottavat vas-taan tietoja muutoksista sukukirjan jat-kokertomukseen. Kysymyksiin vastaa

Marja-Riitta HakalaJuolukanvarsi 7

01150 Söderkulla p. 050-4583509 iltaisin.

[email protected] sukuseuran hallitus

Lapsen näkyadventin aattonaMäntsälän kirkonmäelläpimeässä illassaoli paljon väkeälapsia, aikuisia

kynttiläkulkueinneljästä eri suunnastaoli tultu valoa tuoden

seimellekirkon viereen

tilaisuuden juontajapuhui seimestä,adventista, odotuksesta

sitten poistettiinkangas seimen edestä

kaksi paimentatyhjä seimikolme lammasta

(kolmas paimen,Maria, Joosef,tietäjät,lopuksi lapsitulisivat vähitellen

lapsivasta jouluksi)

avaajakysyi lapsilta,”Mitä näette?”

kirkas äänikajautti

JEESUS

näkikö lapsipitemmälle kuin me muut?

olikohänen odotuksensaniin suuri,että hän katsoijo jouluun saakka?

mevalmistelemmejouluamme

näemmekö,mitä on tulossa?

mikä on odotuksemme?

Leena Repo


80 vuotta täyttää 8.2.2008 Ville Pohja-lainen. Kotipaikka oli Sakkolan Kivinie-mi. Nykyään hän asuu Nokialla.

Kuusi siskoa ja veli onnittelevat!

Veljeni Kari Nihti täytti 50 vuotta27.11.2007. Isämme Urho on kotoisinSakkolan Ojaniemestä ja hänen van-hempansa olivat Albert ja Tyyne Nihti.Kari on tutkinut sukumme historiaa etu-päässä painetutuista lähteistä, joita Nih-tin sukua koskien on kohtalaisesti joh-tuen nimen erikoisuudesta. Nimen esiin-tyvyyttä ovat kirjanneet erityisesti kie-len- ja nimistöntutkijat viime vuosisa-dalla. Painetuissa lähteissä mainitaanPåffwall Knecht Ojaniemessä 1613. Onkuitenkin otaksuttavaa, että alkuperäi-siä voudintilejä tutkimalla mainintojalöytyy jo 1500-luvun puolelta. Maineik-

kaan Karjala -tuntijan, emeritusprofes-sori Heikki Kirkisen mukaan on nimit-täin todennäköistä, että sukumme kan-taisä on toiminut palkkasotilaana Viipu-rin tai Käkisalmen linnassa. Palveluksenpäätyttyä hän on sitten asettunut asu-maan Sackulaan.

Sukumme vaiheita jo selvitettyäänveljeni teki isän, Aulis-sedän sekä Sen-ja-tädin kanssa mieleenpainuvan koti-seutumatkan Ojaniemeen, Käkisalmeenja Viipuriin kesällä 1990. Karin tarkoituk-sena onkin viimeistään eläkevuosinaperehtyä perinpohjaisesti suvun vaihei-siin viime vuosituhannella. Kari asuuHelsingissä vaimonsa Hannan sekä tyt-täriensä Vilman, Emman ja Telman kans-sa. Hän työskentelee Yleisradiossa TV-uutisten uutispäällikkönä ja on intohi-moinen musiikin harrastaja.

Kirsi Mettälä 70 vuotta täytti Helvi Leinonen. Hänon syntynyt Sakkolan Tikansaaressa5.5.1937, vanhemmat Tyyne o.s. Pusa jaJalmari Leinonen.

75 vuotta täytti 14.11. Seppo Suikka-nen. Hän on syntynyt Sakkolan Tikan-saarella 1932, vanhemmat Arvi ja ElsaSuikkanen, o.s. Kekkonen.

Isäni Yrjö Johannes Kyllästinen syn-tyi Sakkolan Volossulassa 20.1.1926.Hän oli sisarussarjansa vanhin ja jou-tui pienestä pitäen kantamaan vastuu-ta nuoremmistaan ja tekemään maatilantöitä.

Isä osallistui myös jatkosotaan juuri18 vuotta täyttäneenä nuorukaisena.Helmikuussa 1944 hän lähti suoritta-maan asevelvollisuuttaan. Jo huhtikuunlopulla tuli kuitenkin määräys lähteä rin-tamalle. Jatkosodassa isä toimi tykistön

tulenjohtokeskuksessa puhelinmiehe-nä.

Vuonna 1947 Kyllästisen perhe aset-tui asumaan ja viljelemään maatilaansaPunkalaitumelle. Isä avioitui, sai kolmelasta ja jatkoi maatilan pitoa vanhempi-ensa jälkeen.

Isä oli ahkera ja auttavainen mies. Hänoli aina valmis auttamaan muita, kunapua tarvittiin. Isä oli kuitenkin vaati-maton eikä tehnyt suurta numeroa it-sestään eikä saavutuksistaan.

Isällä oli ilmiömäisen hyvä muisti. Häntiesi ja muisti paljon Sakkolaan liittyviäasioita. Hän tunsi jo nuorena paljon ih-misiä, ja muisti tarkasti vielä vuosikym-menten jälkeen, kuka kukin oli ja mitäsukua joku oli jollekin. Isä myös tunsi jamuisti tarkkaan Sakkolan pitäjän ja koti-kylänsä Volossulan ohella monet muutkylät, joissa hän jo nuorena liikkui. Oli-kin mukavaa ja antoisaa päästä isänmukana käymään useita kertoja Sakko-lassa ja etenkin hänen kotipaikallaan.

Isä kuoli 81 -vuotiaana 17.9.2007. Pit-kään elämään mahtui monenlaista. Isäsäilytti valoisan elämänasenteen läpikaikkien vuosien. Vaikka isä on mennyt,hän ei ole kokonaan poissa. Hänen vai-kutuksensa tuntuu yhä vahvana. Muis-tojen kautta hän ohjaa ja tukee meitäkaipaamaan jääneitä.

Eila Kyllästinen

Yrjö Kyllästisenmuistolle


HAPARAISTEN, KELJAN JA PURPUAN KYLIEN KYLÄKIRJAANon nyt viimeinen aika lähettää aineistoa! Lisätietoja:

Onko sinulla vielä tarjollatietoja, tarinoita,

valokuvia tms.muuta materiaalia

TIKANSAARI-kirjaan?Ota pikaisesti yhteyttä:Seppo Suikkanen,

Vanha Hervannantie 169,33880 Lempääläpuh.050 542 8262

Kutsumme Sakkolan Kirkonkylän koulupiiriläisiäkäsittäen Kirkonkylän, Karholan,

Luprikkalan ja Sipilänmäenkirjantekotalkoisiin, kirjoittamaan ja keräämään

kertomuksia, kuvauksia, valokuvia yms. kyläkirjaa varten. Lisätietoja:Antti Hynnä, Ollilantie 11, 37500 Lempäälä

040 8490048, [email protected]

Maire Kanervisto, Ruskontie 11 as 2, 33710 Tampere0500 579341, [email protected]

Antti Koiranen, Sammalpolku 9, 37550 Lempäälä040 5514137, [email protected]

Matti Naskali, Rautaranta 8, 28400 Ulvila0500 721902, [email protected]

Röykkylän väki kirjan tekoon Toivomme tämän lehden tavoittavan kaikki Röykkylän kylän elossa ole-

vat asukkaat. Mikäli jollakulla on vanhoja muistoja tai valokuvia pyydämmelähettämään kertyneen aineiston allekirjoittaneille. Aineiston mukana tulisiolla lähettäjän yhteystiedot lisätietojen keräämistä varten. Valokuvissa tuleeolla tieto, ketä kuva esittää ja kenelle kuva palautetaan.

Lisätietoja:

Pentti Karppanen Pekka KarppanenNaarajoentie 2 Palojoentie 36535300 Orivesi 31900 PunkalaidunPuh. 0400 636775 Puh. 050 [email protected] pekka.karppanen

@punkalaidun.fi

Riiskan kyläkirjaan kootaan materiaalia,ota yhteyttä:Maire Saarinen e. Lamppu, puh. 044 5586 937Irma Havumäki e. Karppanen, puh. 040 5646 275Teuvo Kuparinen, puh. 0400 612 347

Aila Alanen Ollilantie 16, 37500 Lempäälä,

puh. 03- 3752 852,040-707 6164,

[email protected]

Hannu TurkkinenTurkkisentie 12, 37500 Lempäälä

puh. 03-3752 525,040-581 4398,

[email protected]

Hannu PaukkuHarjatie 5, 32210 Loimaa

puh. 02-762 8152,0500-741 296,

[email protected]

Tule rohkeasti mukaankotikyläsi kirjantekoon!

Haitermaan,Lupran ja

Pannusaarenkyläkirjan

työryhmän kokouson 28.12.2007

klo 13.30Lempäälässä

Mantunkulman Nesteellä.Tervetuloa!

Eero Naskali

Heikki Karjalainen,[email protected], puh. 040 5780 825


Tilauskuponki SUVANNON SEUDULLETilaan pitäjälehti Suvannon Seudun! Vuosikerta 20 euroa.

Nimi:

Osoite:

Lahjatilauksen saaja:

Palautetaan osoitteella: Suvannon Seutu, Rautasemantie 375, 37550 Lempäälä.Tai tilaa sähköpostitse: [email protected]

PutkiliikeP. Nuora Ky

37560 KULJUPuh. 367 6100

TuleekoSuvannon Seutu

-lehtesioikealla osoitteella?

Ilmoita osoitteenmuutosp. 040 730 2622

SUVANNON SEUTUSuvannon ympäristön kotiseutulehti vuodesta 1957, 8 kertaa vuodessa.

Julkaisija: Sakkola-Säätiö Kirjapaino: Koski-Print, Valkeakoski

Toimitus: Suvannon Seutu,Rautasemantie 375,37500 Lempäälä

PäätoimittajaMarjo Ristilä-Toikka, LempääläPuhelin 040 730 2622tai (03) 374 8 448 [email protected]

Metsäpirtin yhdyshenkilöIlmi Pesonen,puh. 09-694 6309 tai 040730 [email protected]

Vuokselan yhdyshenkilöTaisto Virkki, Tamperep. 03 - 363 1750, [email protected]

VILAKKALAN , PETÄJÄRVEN jaLAPINLAHDEN KYLÄKIRJAT

Hinnat 30 euroa kpl + postituskulut.

Tilaa heti omasi, tilauksia vastaanottavat:Marjo Ristilä-Toikka p. 040 730 2622,

[email protected]

Aila Alanen p. 375 2852 tai 040 - 707 [email protected]

Muista myös muutSakkola-Säätiöntuotteet: vaakuna,

kirjallisuus, tekstiilit


VUOKSELA-SEURA ryTaisto Virkki, puheenjohtajaPaununkatu 24, 33700 [email protected]. 03 - 363 1750, 0400-576722

Laila Saario, sihteeriRauduskoivunkuja 6, 36600 Pälkä[email protected]. 03- 534 3240, 040-586 0691

SukututkimusasiatPentti Warvas,Tervatie 25, 03100 [email protected]. 019 - 334 606

Internet-asiat (vuoksela-seura.fi)Timo Broman, Kurkelantie 61925460 [email protected]. 02 - 739 8419, 050 - 3335152

KIRVESMÄKI KERHO RYAulis UkkonenTunnelitie 6 A 1702700 Kauniainenp. 09-505 1897, 0400 522854

METSÄPIRTTI-JÄRJESTÖT TMK

Ossi Tuokko, puheenjohtaja,Alaverstaanraitti 6 F 106,33100 Tampere p. 0407542738

METSÄPIRTTIARKISTO

Mynämäen kirjastoYhteyshenkilöt:Kari Ahtiainen p. 0445843107Markku Lemmetti02-4310956, [email protected]

TURKUAila Martelius-Mäkelä, puh. joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected] Kiiski, sihteeriTennaritie 7, 21200 Raisiopuh. 02-4383167 tai 0503575767

METSÄPIRTTIKERHOT:

UUSIKAUPUNKIAnneli VirtanenPappilankuja 15, 23600 Kalanti

SAKKOLA-SÄÄTIÖHannu Turkkinen,hallituksen puheenjohtaja,Turkkisentie 12, 37550 Lempäälä,puhelin 040-5814398 tai [email protected]

Matti Naskali, sihteeri,Rautaranta 8, 28400 Ulvila,p. 02-538 0855, [email protected]

VALTUUSKUNTAHannu J. Paukku, puheenjohtaja,Harjatie 5, 32210 Loimaapuh. [email protected]

Esko Kallonen, varapuheenjohtajaKukkolantie 4, 37560 Lempääläp. 03- 3676603, 040-5540747

SAKKOLA-SEURALeena Rantakari, puheenjohtajaHaapaniemenkatu 16 A 142,p.09-710 846, 040-514 [email protected]

HOVINKYLÄSEURAMirja Antila, puheenjohtajaKitarakuja 1, 01390 [email protected]. 050 599 6936

Kalevi Hyytiä, puheenjohtajaNorppakuja 6A, 01480 Vantaap. 04050 [email protected]

Kimmo Laulajainen, varapjKaarikuja 1 A 3, 00940 Helsinkip. 09-304 854, 040534 5062

Pirkko Hyytiä, sihteeriNorppakuja 6 A, 01480 Vantaap. 050544 [email protected]

METSÄPIRTTISEURA RY

TAMPEREENMETSÄPIRTTIKERHOHelka KorpelaKalevan puistotie 13 C 5833500 Tamperep. 040565 [email protected]

ETELÄ-POHJANMAAEsko LylanderMustikkatie 1, 66400 Laihiap. 06-4771300, 050599 7720Mauno HämäläinenVaasantie 270, 61600 Jalasjärvip.06-456 0482, 040527 4960

TILAA SINÄKIN OMASI!

hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2008! - …hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! n:o...

Documents