Volunteers´ VoicesMaailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 4/2013

Teema: ICYE-vapaaehtoistyö Theme: ICYE volunteering

Päivä vapaaehtoisena Costa Ricassa, Meksikossa ja Etelä-Koreassa

s.8

Seisoin Helsinki-Vantaan lentokentällä elokuussa 2005, kokeilin tasku-jani ja tajusin, että minulla ei enää ollut avaimia kotiin. Todellisuudessa

minulla ei ollut kotia; oli vain lentolippu ja punainen matkalaukku. Koti oli pakattu laatikoihin ja viety varastoon. Opinnot olivat tauolla, ja työt, niistä minä olin irtisanoutunut. Vapaus tuntui kevyenä hartioissa. Jännitti, mutta myhäilin silti onnellisena.

Minä halusin Aasiaan: se oli ollut selvää usean vuoden ajan. Pitkien pohdintojen ja sopivien sattumien kautta käsiini osui Maailmanvaihdon mainos. Ehkäpä sittenkin? Valintapäivän haastattelu oli jäädä väliin, sil-lä juuri tuona viikonloppuna oli bussilakko. Päättäväisesti otin kuitenkin kohtaloa korvasta kiinni ja ajoin lumisateessa pyörällä lähimmälle juna-asemalle. Minähän menisin haastatteluun. Olin tunteja myöhässä, ja mi-nut oli jo poistettu haastateltavien ehdokkaiden joukosta, mutta lopulta sain tilaisuuteni illan viimeisenä haastateltavana. Minulta kysyttiin, mitä ottaisin mukaan ja mitä jättäisin kotiin. Lupasin pakata hammasharjan ja jättää kotiin äidin. Jotain kummallista siinä päivässä oli muutenkin. Hetken mielijohteesta lupasin harkita lähtöä maahan, jonka tunsin vain nimeltä: Taiwan.

Kerroin vanhemmilleni lähdöstä vapaaehtoistyöntekijäksi vasta sen jälkeen, kun minut oli jo hyväksytty ohjelmaan. Keskustelu oli melko yk-sipuolista. Kerroin asiasta kotimatkalla, vain hieman ennen kuin juna saapui Lapuan rautatieasemalle. Ei siinä kyselty, kummasteltiin ehkä ja hymähdeltiin hyväksyvästi. Vapaaehtoistyö ulkomailla oli mi-nun valintani. Minun. Ja sitten mentiin. Ensin kotiin, ja kuukau-sia myöhemmin Etelä-Kiinan merelle, toiseen uuteen kotiin.

Olin harkinnut opiskelijavaihtoa moneen kertaan, mutta miettinyt tarvitsevani jotain, joka antaisi laajempaa näkökul-maa opiskelun täyttämälle elämälle. Uusia ajatuksia, ympyröi-tä ja kiemuroita, niitä minä tarvitsin – ja niitä myös sain. Vietin Taiwanissa puoli vuotta päiväkodin tanssi- ja taideopettajana. Olin se suomalainen Liisa, josta kirjoitettiin päivälehdissä ja joka esiintyi televisiossa. Puhuin surkeaa kiinaa, mutta selvi-sin hymyillen. Heiluin maan järkkyessä suukaupungissa, tai-vuin tuulessa, mutta opin samalla luottamaan ennen kaikkea itseeni.

Hetkistä Taiwanilla, sen taifuuneista ja maanjäristyksistäkin on jo aikaa, mutta niiden ja monien muiden kokemusten anta-maa ja opettamaa iloa elämään ei pyyhkäise pois synkeinkään syksy. Sillä onnellisuus ja tahto, ne tulevat sisältä. Ja muistot: niille minä myhäilen vielä harmaanakin.

Liisa VeikkolainenMaailmanvaihdon hallituksen puheenjohtaja

Liisa (vas.) Maailmanvaihdon pisteessä Knowhow-messuilla Vaasassa vapaaehtoistyöntekijä Hannan kanssa.

2p

ää

kir

joit

us

In August 2005 I stood at the Helsinki-Vantaa airport, put my hand in my pocket and realized that I no more had my home keys. Actually I did not even have a home: everything I had was

an airline ticket and a red suitcase. My home had been packed into boxes and taken to the wa-rehouse. I had taken a break from my studies and resigned from my job. The freedom felt like lightness on my shoulders. Even though I was nervous, I smiled happily.

I wanted to go to Asia; it had been clear for several years. Through long reflections and suitable coincidences a leaflet of ICYE Finland had found its way into my hand. What if I really

could? I was chosen to an interview on the day of selections for new vo-lunteers, but almost missed my appointment due to a bus strike on that exact weekend. However, I decided to take control over destiny and dro-ve my bike through snowfall to the nearest train station. When I finally arrived with hours of delay, my name had already been removed from the list of the people to be interviewed. Luckily, I got my chance as the last interviewee of the day. They asked what I would take with me and what I would leave home; I promised to pack my toothbrush and to leave home my mother. It was a peculiar day in many ways. On an impulse I promised to consider leaving for a country I only knew by name: Taiwan.

I told my parents that I would become a volunteer only after I had already been accepted to the program. I told them on the way home, just moments before the train arrived to its destination. It was a rather one-sided discussion; no questions, maybe slight wondering and signs of ap-proval. Volunteering abroad was my choice. Mine. And then I went – first home from the train station, and months later towards the South China Sea and another, new home.

I had considered going on a student exchange many times, but I had also felt like I needed something else, a wider prospective into my life

filled with studies. New thoughts, environment and challenges, that was what I needed – and that was definitely what I got. I spent six months in Taiwan as a dance and arts teacher at a kindergarten. There I was Liisa from Finland: the one the local newspaper wrote about and who appeared on television. My Chinese was lousy, but I got through everything with a smile on my face. When the earth shook in the metropolis, I trembled as well, and when the wind was blowing I bowed in it. And yet at the same time I learned to trust – in myself, above all.

Time has passed since the moments in Taiwan, since the typhoons and even the earthquakes. However, those experiences among many others gave me a positive outlook on life that even the darkest autumn cannot fade out. That is because happiness and strength of will come from inside. And what comes to the memories – they will continue to bring a smile on my face all through my life.

Liisa Veikkolainen Chairperson, Maailmanvaihto – ICYE Finland

Kuva

: Min

na R

äisä

nen

3e

dito

ria

l

2 Pääkirjoitus/Editorial5 Kolumni6 Ajankohtaista

Teema: ICYE-VapaaehtoistyöTheme: ICYE Volunteering

8 Päivä vapaaehtoisena15 ICYE Suomessa ja maailmalla16 Kaksi kurkistusta Intiaan22 Life from Costa Rica to Finland

25 Vapaaehtoisten viikonloppu26 ICYE Around the World: Life-Changing Experience 28 Tule mukaan toimintaan29 Ilmoitusasiaa30 Toimituskunta 31 Tapahtumakalenteri

Joko katsoit kannen kuvaa?

Markus Savander työskentelee kaudella 2013–2014 vapaaehtoi-sena koulukodissa Etelä-Intiassa, Mysoren kaupungin läheisyy-dessä. Kuvassa vasemmalta Sri Krisna, Dharmesh, Markus ja Lakshmi koulukodin pihalla. Lue Markuksen ja Intiassa myös va-paaehtoisena olleen Maijan jutut sivulta 16 alkaen. Markuksen vuotta voit seurata myös hänen blogissaan, jonka löydät kotisivuil-tamme: www.maailmanvaihto.fi > Vapaaehtoistyöhön ulkomaille > Vapaaehtoisten blogit

16 8 10 12

Oikaisu: Numerosta 3/2013 oli painovirheen vuoksi jäänyt pois Hanna Rajalan suomenkielinen pääkirjoitus. Pääkirjoitus löytyy kokonaisuudessaan verkkolehdestä: www.maailmanvaihto.fi/newsletter/32013

4s

isä

lly

s/c

on

ten

t

Mikael Hynninen lähti vapaaehtoistyöhön Nepaliin elokuussa 2013. Hän työskentelee orpokodissa maan pääkaupunki Kathmandun liepeillä. Kolumnien lisäksi matkaa voi seurata netissä: www.mikaelhynninen.blogspot.fi.

Teksti ja kuva: Mikael Hynninen

Usein pohditaan, millainen on hyvä vapaaehtoistyöntekijä. Järjestään mainitaan oma-aloitteisuus, into ja tarmokkuus, ja hyvä ettei joku nosta esiin vielä suomalaista sisu-

akin. Sallittakoon myös minun heittää ilmoille tylsän arkinen katsontakantani: pohjim-miltaan kaikki on kiinni perusasioiden ymmärtämisestä. Ensinnäkin täytyy ymmärtää, että kaikki vapaaehtoistyöpaikat ovat erilaisia, ja niissä tarvitaan erilaisia ominaisuuksia. Lisäksi myös kohdemaat ovat erilaisia, edellyttäen niin ikään eri asioita.

Jahka edellä mainituista lähtökohdista on saatu puristettua kasaan jonkinlainen koh-demaan ja työpaikan kombinaatio – kirjoittajan tapauksessa nepalilainen lastenkoti – voidaan lähteä punnitsemaan edellä mainittuja ominaisuuksia. Ensimmäiseksi jokaisen lastenkodissa työskentelevän tulisi mielestäni hallita hiven luetun ymmärtämistä: las-tenkoti tarkoittaa lasten kotia. Unohdetaan siis kaikenlainen hössötys ja hyperaktiivinen aktiviteettiralli, ja ollaan suurimmaksi osaksi ihan vaan kuin kotosalla. Lapsille tulee tie-tenkin järjestää toimintaa, mutta kohtuudella. Mikään ei pidemmän päälle tunnu mielek-käältä, jos sitä toistaa liikaa.

Pitkäaikaisessa vapaaehtoistyössä on se hyvä puoli, ettei kaikkea tarvitse saada ai-kaan yhdessä viikossa. On aikaa heittäytyä myös normaaliin arkielämään, vaikka se toi-sinaan onkin vähemmän kiitollista. Mukavien asioiden lisäksi vapaaehtoisen tulee välillä olla lapselle myös se inhottava tarhatäti, joka kieltää syömästä legopalikoita välipalaksi.

Eräs tärkeä huomioon otettava asia on tietenkin se, että lastenkodeissa on tavallisesti aika paljon lapsia. Kuinka jakaa itsensä kolmeenkymmeneen osaan, jot-ta kaikki saisivat osansa? Turha miettiä, koska vastaus on, ettei huomion jakaminen tasaisesti jokaiselle ole mitenkään mahdollista. Onneksi hyvä vapaaehtoinen ymmärtää, etteivät kaikki edes kaipaa sitä samanaikai-sesti. Ilmapiiriä täytyy tunnustella uudelleen joka päi-vä, ja löytää joukosta ne lapset, jotka kulloinkin arvos-tavat seuraa eniten.

Jokainen vapaaehtoistyöhön lähtevä varmaan toivoo saavansa aikaan jotain aidosti hyödyllistä. Tosiasiat tulee kuitenkin hyväksyä: pelkästään vapaa-ehtoistyöllä ei maailmaa muuteta. Työpanoksen osalta kyse on parhaimmillaankin sangen pienistä asioista, ja todennäköisesti suurin osa vapaaehtoisten työpaikois-ta pyörisi mainiosti myös ilman heitä. Mutta vapaaeh-toistyön hienous ei piilekään siinä, että sen myötä jo-kin työpaikka pärjäisi vähän paremmin. Pohjimmiltaan sen on tarkoitus olla kuin sillanrakennusta, joka onnis-tuessaan yhdistää ihmisiä ylittäen niin valtameret kuin kansakuntien rajaviivatkin, ja toisaalta myös ihmis-mielten kovertamat sosiaaliset kuilut. Ja mikä parasta, hyvin rakennettuina nuo sillat kestävät koko elämän.

5k

olu

mn

i

1. Etsitään pikaisesti isäntäperhettä HelsingistäMaailmanvaihto etsii pikaisesti isäntäperhettä 27-vuotiaalle nuorelle miehelle, Samedille, joka saapui vapaaehtoistyöhön Helsinkiin elokuussa. Samed työskentelee vapaaehtoisena vammais-ten ja pitkäaikaissairaiden lasten parissa Ruskeasuon koulussa.

Olisiko perheessäsi tilaa uudelle perheenjäsenelle? Etsimme perhettä majoittamaan Samedia joulukuun puolivälistä alkaen kesäkuun puoliväliin saakka (noin 6 kuukautta). Isäntäperheeksi sopivat kaikenlaiset perheet, jotka haluavat jakaa arkensa uuden perheenjäsenen kanssa. Perhe tarjoaa vapaaehtoistyöntekijälle majoituksen ja päivittäiset ateriat. Kutsu maailma kotiisi!Lisätietoa ja hakuohjeet: www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista

2. Kuopio, Kotka ja Tuusula: Ensi vuoden alussa vapaaehtoistyöntekijän isäntäperheeksi?Maailmanvaihto etsii Kuopiosta ja Kotkasta isäntäperheitä majoittamaan vapaaehtoisia noin puolen vuoden ajan helmikuusta 2014 alkaen. Kotkasta etsimme perhettä saksalaiselle Charlo-telle ja Kuopiosta taiwanilaiselle Li-Holle. Tuusulasta etsimme perhettä, joka voisi majoittaa sak-salaista Lisaa tammikuun puolivälistä alkaen. Olisiko sinun perheesi kiinnostunut ryhtymään isäntäperheeksi? Toivomme kiinnostuneilta perheitä yhteydenottoa mahdollisimman pian. Lisätietoa ja hakuohjeet: www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista

3. Ensi syksynä vapaaehtoistyöhön Eurooppaa etäämmälle? ICYE-ohjelma tarjoaa mahdollisuuden viettää 6 tai 12 kuukautta vapaaehtoistyössä ulkomailla. Osallistujat työskentelevät ulkomailla etenkin kasvatus- ja sosiaalialan työpaikoissa, kuten kouluissa, päiväkodeissa, katulasten tukikeskuksissa ja orpokodeissa. Vapaaehtoistyötä on tarjolla myös mm. ihmisoikeusjärjestöissä sekä terveydenhoito- ja ympäristöalalla.

Ensimmäinen hakukierros ensi syksynä alkaviin ohjelmiin Aasiassa, Afrikassa, Latinalai-sessa Amerikassa ja Oseaniassa päättyi marraskuun alussa. Toinen haku päättyy 1.2.2014. Ohjelmaan hakeneille järjestetään valintapäivä Helsingissä 18.2.2014.

Toisessa haussa täytetään ne paikat, jotka mahdollisesti jäävät avoimiksi ensimmäisen haun valintakierroksen jälkeen. Kohdemaat ilmoitetaan kotisivuillamme mahdollisimman pian, viimeistään tammikuussa. Seuraa ilmoituksia: www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista ja hae mukaan!

4. Ensi vuonna vapaaehtoistyöhön Itävaltaan tai Islantiin?Maailmanvaihto lähettää ensi vuonna kaksi 18–30-vuotiasta nuorta työskentelemään EVS-vapaaehtoisena Itävallassa ja Islannissa (yhden kumpaankin maahan). Jaksot kestävät vuoden. Itävallassa vapaaehtoinen työskentelee vammaisia nuoria aikuisia tukevassa järjestössä. Jakso alkaa toukokuussa 2014 ja kestää 12 kuukautta. Vapaaehtoistyöpaikka sijaitsee Wienissä. Islan-nissa vapaaehtoistyöpaikka on vammaisten aikuisten työpajalla Mosfellsbærissa, Reykjavikin läheisyydessä. Jakso alkaa elokuussa 2014 ja kestää 12 kuukautta.Lisätietoa tarjolla vapaaehtoistyöpaikoista ja hakuohjeet: www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista. EVS-ohjelmasta voit lukea lisää kotisivujemme Vapaaehtoistyöhön ulkomaille-osiosta. Paikat täytetään hakujärjestyksessä, joten hae pian!

6a

jan

ko

hta

ista

5. Kutsu nuori vapaaehtoistyöntekijä kylään kouluun!Työskenteletkö peruskoulussa, lukiossa tai ammattikoulussa? Haluaisitko tarjota oppilaille mahdollisuuksia tutustua toisiin kulttuureihin ja elämään eri puolilla maapalloa? Kutsu Maa-ilmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijä kylään! Kouluvierailuja tekevät sekä ulkomailla vapaa-ehtoisena työskennelleet nuoret että järjestömme ulkomaalaiset, Suomessa työskentelevät vapaaehtoiset. Koulun toiveiden mukaan vapaaehtoiset voivat kertoa kokemuksistaan vapaaeh-toistyöstä toisessa maassa tai kotimaastaan ja kulttuuritaustastaan.

Vierailut ovat oppilaitoksille maksuttomia, ja vierailijat ovat pääsääntöisesti osallistuneet Maailmanvaihdon kouluvierailukoulutukseen, jossa vierailuja tarkastellaan osana globaalikas-vatusta ja tutustutaan eri ikäryhmille esiintymiseen.Lisätietoa ja tilausohjeet: www.maailmanvaihto.fi > Toiminta > Kouluvierailut

6. Keittiötyöntekijäksi ulkomaalaisten vapaaehtoisten leirille?Maailmanvaihdon ulkomaalaiset vapaaehtoiset kokoontuvat 16.–19.1.2014 puolivuotisarvioin-tileirille jakamaan ja arvioimaan kokemuksiaan. Leiri pidetään Ylöjärvellä Antaverkan leiri- ja kurssikeskuksessa, jonne on bussikuljetus Helsingistä.

Leiri toteutetaan pääasiassa vapaaehtoisvoimin, ja leiritiimi on jo miltei kasassa. Leirin keit-tiötiimiin mahtuu kuitenkin vielä mukaan muutama vapaaehtoinen: leirille keittiötyöntekijänä osallistumisesta kiinnostuneet ovat tervetulleita ottamaan yhteyttä järjestösihteeri Mari Taka-loon. Yhteystiedot ja tietoa keittiötyöntekijän tehtävistä: www.maailmanvaihto.fi > Toi-minta > Kansainväliset leirit

7. Helsingissä seminaari vapaaehtoistyön vaikuttavuuden arvioimisestaMaailmanvaihto isännöi Helsingissä 13.–19. lokakuuta seminaaria vapaaehtoistyön vaikutta-vuuden arvioinnista. Seminaari oli osa kansainvälisen ICYE-verkoston hanketta, jossa pyritään kehittämään vapaaehtoistyön vaikuttavuuden arviointia. Kokoontumiseen osallistui yhteensä kahdeksan henkeä ICYE-verkostosta viidestä eri maasta. Paikalla oli myös edustaja Institute of Volunteering Research -instituutista. Seminaarin aikana luotiin opas, joka sisältää työkaluja ja käytäntöjä vapaaehtoistyön vaikuttavuuden arviointiin. Ideana on, että vaikuttavuudenarviointia voitaisiin oppaan avulla toteuttaa ICYE-verkoston eri maissa kaikki maanosissa. Maailmanvaihto kiittää kaikkia osallistujia.

8. Vapaaehtoistyöstä ulkomailta palanneet kokoontuivatUlkomailta palanneet vapaaehtoistyöntekijät kokoontuivat viikonloppuna 19.–20.11.2013 pa-lanneiden tapaamiseen Nuuksioon. Lärkansin majalla pidetyssä tapaamisessa vapaaehtoiset ja-koivat kokemuksia, saivat vertaistukea Suomeen paluuseen sekä pohtivat yhdessä, mitä hyötyäkansainvälisestä vapaaehtoistyöstä on. Lämmin kiitos osallistujille sekä leirin järjestäjätiimin vapaaehtoisille.

9. Maailmanvaihdolle uusi hallitusMaailmanvaihdon ensi vuoden hallitus valittiin järjestön syyskokouksessa sunnuntaina 27. lokakuuta. Uusina jäseninä hallitukseen valittiin Hanna Backman, Tim Küver, Titta Tuovinen, Kaisa Karjalainen ja Maria Kinnunen. Nykyisestä hallituksesta hallitustyötä jatkamaan valittiin Mikko Lipsanen ja Aino Itkonen. Lisäksi nykyisen hallituksen jäsenten Lily Huuhtasen, LiisaVeikkolaisen ja Mirjami Ylisen kaksivuotinen hallituspesti jatkuu ensi vuonna. Liisa Veikkolai-nen jatkaa hallituksen puheenjohtajana. Uusi hallitus aloittaa työskentelynsä ensi vuoden alus-sa. Hallitus vastaa Maailmanvaihdon toiminnasta ja yhteistyöstä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa.

7a

jan

ko

hta

ista

Lauantai, marraskuu 2013Playa Junquillal, Santa Cruz Guanacaste, Costa Rica

sillä kyseisenä päivänä vivero eli munahautomo oli minun vastuullani. Kapusin alas yläsän-gystäni ja hiippailin ulos huoneesta, jotten herättäisi huonetovereitani. Sujautin varvas-sandaalit jalkaani ja kävelin verkkaista tah-tia Tyynenmeren rantaan. Aamu oli lämmin, kaunis ja aurinkoinen, kuten useimmat aa-mut täällä. Astuin sisälle viveroon ja tarkis-tin pesät, joita oli sillä hetkellä 47 kappaletta. Pesässä C5 kävi iloinen kuhina – poikasia!

Kuuden kuukauden tai vuoden mittaisen vapaaehtoistyöjakson aikana ehtii tapahtua monenlaista, mutta miten kuluu ICYE-vapaaehtoisen tavallinen päivä Etelä-Koreassa, Costa Ricassa tai Meksikossa? Erilaisissa sosiaali- ja palvelualan projekteissa työskentelevä Krista, merikilpikonnien suojeluhankkeessa vapaaehtoisena toimiva Suvi ja lastenkodissa vapaaehtoistöissä oleva Salla kertovat, mitä vapaaehtoisen arkipäivä pitää sisällään eri maissa ja maanosissa.

Tekstit ja kuvat: Krista Raitio, Suvi Turkia ja Salla Yliaho

8te

em

a: i

cy

e-v

apa

ae

hto

isty

ö

Asociación Vida Verdiazul -järjestöön ja merikilpikonnien suojeluprojektiin voi tutustua myös netissä:www.facebook.com/vida.verdiazul.1www.verdiazulcr.org

jatkoin työskentelyä viverolla. Nyt oli henkilökohtai-nen merkkipäiväni, sillä ensimmäisen kilpikon-nani poikaset oli aika kaivaa esiin. Pesän las-kettu aika, 47 päivää muninnasta, oli ohitettu jo neljä pävää sitten. Lämpötila, sademäärä ja pesän sijainti vaikuttavat munien kehittymis-aikaan ja siihen, kuinka nopeasti poikaset kai-vautuvat esiin. Ensimmäinen kilpikonnani oli ”lora” eli Olive Ridley -lajin edustaja. Pesässä oli 87 munaa, joista kehittyi 84 elävää poikas-ta, joten pesän onnistumisprosentti oli epäta-vallisen hyvä. Kannoin poikaset merenrantaan, asetin ne yksitellen hiekalle ja päästin ne taa-pertamaan kohti merta. Hiekkaranta oli autio ja aurinko laski edessäni mereen – pura vida.

Illallisen jälkeen rakensimme rannalle nuo-tion. Jos olisin tiennyt, millainen yöpartiointi olisi luvassa, olisin mennyt nukkumaan. Sen si-jaan makasin nuotion valossa katsellen tähden-lentoja ja huojuvia palmuja.

Kävelemme joka ilta Playa Junquillalin päästä päähän ja etsimme kilpi-konnan jälkiä. Kun löydämme pesän, otamme munat ja siirrämme ne viveroon. Valitettavasti myös salametsästäjät keräävät munia, joten kilpailemme pesistä joka yö. Tänän yönä meil-lä oli onnea; löysimme yhteensä neljä pesää ja yhden loran kesken pesänkaivuun. Odotimme hiljaa, kunnes konna aloitti muninnan, sillä munintavaiheessa kilpikonna ei häiriinnyt mis-tään. Siirsin munat pesästä samaa tahtia kuin konna muni, ja se kirjaimellisesti muni kädelle-ni. Koska löysimme niin monta pesää, partioin-ti kesti erityisen pitkään ja pääsin nukkumaan vasta aamulla puoli viideltä. 21,5 tunnin päivä-ni oli saatu päätökseen.

Työskentelen vapaaehtoisena merikilpi-konnien suojeluprojektissa Costa Ricassa. Projektini Asociación Vida Verdiazul on itse-näinen järjestö, jonka tavoitteena on turvata Playa Junquillalin merikilpikonnien pesintä ja valistaa paikallista yhteisöä, jotta kilpi-konnien pesät jätettäisiin rauhaan ja järjes-tön toiminta olisi lopulta tarpeetonta. Asun projektin rakennuksessa muiden vapaaeh-toisten ja viiden koiran kanssa. Työskentelen yhtäjaksoisesti 20 päivää, minkä jälkeen saan kahdeksan päivää lomaa. Tästä johtuen lau-antai oli työpäivä.

Herätin muut vapaaehtoiset ja vapautim-me mereen 63 lora-kilpikonnan poikasta, jotka olivat kaivautuneet maan pinnalle yön aikana. Kun kaikki poikaset olivat ryömineet turvallisesti mereen, palasimme projektipai-kalle, jossa odotti valmis aamupala: paahto-leipää ja gallo pintoa eli papuja ja riisiä. Sekä tietysti costaricalaista kahvia.

viverolla työsken-nellen. Hautasimme maahan uusia pesäkoreja ja suoritimme muutamalle, pari päivää aiem-min kuoriutuneelle pesälle ”exhumaciónin”: pesistä löytyneet munankuoret lasketaan ja kuoriutumattomat munat avataan, jotta munan kehitysaste voidaan tilastoida. Valitettavasti jouduimme avaamaan kaksi huonosti menes-tynyttä pesää. Ensimmäisestä ei ollut tullut yhtään poikasta ja kaikki munat olivat mä-däntyneet. Toisesta pesästä oli saatu runsaas-ti poikasia, mutta jäljelle jääneissä munissa oli toukkia ja kärpäsiä. Toukkien seasta kaivoim-me esiin vielä yksitoista elossa olevaa, hiukan epämuodostunutta poikasta, jotka päästimme mereen. Toivottavasti niistä tulee muutakin kuin haiden ruokaa.

Lounaan jälkeen alkoi muutaman tunnin va-paa-aika. Koska olin viettänyt koko aamun ran-nalla työskennellen, siirryin viereisen hotellin uima-altaalle. Saan käyttää siellä wifiä ilmai-seksi, kunhan ostan hedelmäsmoothien silloin tällöin. Meneillään on low-season ja taidan olla hotellin ainoita asiakkaita.

9te

em

a: ic

ye

-vapa

ae

hto

isty

ö

Työskentelen talossa, joka on tarkoitettu ty-töille, jotka ovat eri syistä jääneet koditto-

miksi ja ilman vanhempia. Normaali työpäiväni alkaa jolloin vien ala-asteella olevat tytöt kouluun. Tämän jälkeen palaan ta-lolle leipomaan sämpylöitä. Niitä tehdään joka päivä satakappaletta myytäväksi erääseen val-tion viraston ruokalaan. Rahoilla ostetaan ty-töille koulutarvikkeita ja ruokaa. Leipominen on jollain tavalla rentouttavaa, vaikka leipo-mossa onkin todella kuuma. Teemme joka päivä samanlaisia sämpylöitä, ja leipoes-sa on paljon aikaa mietiskellä asioita. Yritän olla miettimättä sitä, että ruokala maksaa

sämpylöistä pilkkahintaa, ja että minä hikoilen leipomossa koko aamupäivän yhdeksän euron takia. Ruokala kuitenkin lahjoittaa ylijääneen ruuan talolle iltapäivisin.

lähden viemään säm-pylöitä ruokalaan. Se on noin puolentoista ki-lometrin päässä ja normaalisti menen sinne kävellen. Tyttöjen koulu loppuu kello 13, ja pa-luumatkalla haen heidät koulusta. Kun palaan talolle, autan tyttöjä vähän aikaa läksyjen teos-sa ja vähän ennen kahta lähden kotiin. Samassa paikassa työskentelee minun lisäkseni itävalta-laistyttö, jonka kanssa työskentelemme vuoro-viikoin joko aamu- tai iltavuorossa.

Iltapäivisin vapaaehtoiset auttavat talossa asuvia tyttöjä läksyjen teossa.

10te

em

a: i

cy

e-v

apa

ae

hto

isty

ö

Iltavuoro alkaa Silloin lähden hakemaan yläasteella olevat tytöt koulusta hieman ennen yhtä. Kun pa-laamme talolle, autan kotiläksyjen teossa päi-välliseen eli kello 15 asti. Tämän jälkeen teen mo-nenlaisia asioita, esimer-kiksi viikkaan vaatteita, siivoan vähän ja oleskelen tyttöjen kanssa kuuteen saakka.

Työ ja etenkin työaika ovat aika erilaisia kuin alus-sa luulin. Ennen vapaaeh-toisjakson alkua sain sähkö-postin, jossa työajan sanottiin olevan yhdeksästä yhteen, ja että pääasiallinen tehtävä oli-si leivän teko. Tietysti on mie-lenkiintoisempaa, että työhön kuuluu muutakin, mutta työ-aika tuntuu joskus turhan pit-kältä, kun työmatkoihinkin kuluu kaksi tuntia päivässä.

Tuntuu, että työpaikalla haluttaisiin, että työskente-lisimme vielä enemmän, ja meitä pyydetäänkin mel-ko usein menoihin työ-ajan ulkopuolisella ajal-la. Toisaalta olen myös tehnyt mielelläni jonkin verran ylimääräistä työ-tä, kuten kokannut ja leiponut.

Meksiko on todella kau-nis maa. Olen vieraillut pai-koissa, joissa maisemat ovat niin upeita, etten ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaisia. Ihmiset ovat lämpimiä ja hei-hin on helppo tutustua, koska he tulevat juttelemaan ja kut-suvat mukaan illanviettoihin. Joskus on kuitenkin vaikea saada selville ihmisten todel-lisia motiiveja. Välillä tuntuu, että joku haluaa vain tehdä tut-tavuutta ulkomaalaisiin, oppia englantia tai tulla Suomeen.

Tähänastinen kokemukseni vapaaehtois-työssä Meksikossa on opettanut minulle pal-jon. Olen kokenut mahtavia ja upeita hetkiä,

mutta eniten olen kuiten-kin oppinut vastoinkäymi-sistä. Olen kiitollinen sii-tä, että olen kasvanut ja käynyt koulut Suomessa. Voin sanoa olevani jär-kyttynyt siitä, miten huonosti ihmiset täällä osaavat lukea, kirjoit-taa tai laskea ja miten helppoja kotitehtäviä tytöt saavat koulusta. Joillakin ihmisillä on myös ihmeellisiä us-komuksia asioista.

Olen myös huo-mannut, miten erilaisia ihmiset ovat. Muualta

Euroopastakin tule-vat ovat niin erilaisia, etten oikeastaan tun-

ne itseäni eurooppalai-seksi. Haluankin oppia ymmärtämään yhä pa-

remmin eri kulttuureista tulevia ihmisiä ja samal-la olen entistä ylpeämpi

omasta suomalaisuudes-tani. Kotiinpaluuta odotan neutraalisti: yleensä en kuitenkaan halua olla mie-luummin missään muualla kuin siellä, missä kullakin hetkellä olen.

Yksi vapaaehtoisten työ-tehtävistä on sämpylöi-den leipominen. Leivät myydään läheisen val-tion viraston ruokalaan, ja myynnistä saaduilla rahoilla ostetaan ruo-kaa talon lapsille.

11te

em

a: ic

ye

-vapa

ae

hto

isty

ö

Tiistai 5. marraskuuta 2013 Soul, Etelä-Korea

Heräsin auringonnousun aikaan ennen herä-tyskelloani. Majoitun hotellilla, josta joudun lähtemään joka päivä ennen yhdeksää, jotta ehdin ajoissa työpaikalleni. Otan metrolin-jan numero yksi Jonggakista Singiliin ja vaih-dan siellä linjaan numero viisi, jolla matkaan Gaehwasanille. Sieltä kävelen töihin vajaat viisi minuuttia. Aloitan työpäiväni tiistaisin siivoamalla työpaikkani toisessa kerrokses-sa sijaitsevan kokoushuoneen. Minulla oli asiaa pomolleni päivän lounasjärjestelyistä, joten vietin jonkin aikaa toimistossa taistel-len kielimuurin kanssa. Yritin puhua koreaa, mutta pomoni hämmentyi siitä vain enem-män. Elekielen ja osoittelun avulla pääsim-me lopulta yhteisymmärrykseen asioista.

Melkein kolme kuukautta on kulunut siitä hetkestä kun astuin Etelä-Korean maa-

perälle. Työpaikkani sijaitsee Soulin lounais-osassa Gangseo-nimisen kaupunginosan lai-tamilla ja on nimeltään Bangwha 11 Welfare Center. Työviikkoni ovat hyvin monipuolisia, sillä jokainen työpäiväni on erilainen ja työs-kentelen tällä hetkellä seitsemässä eri pro-jektissa. Tämän kuun lopussa saan uuden työprojektin. Nyt työskentelen viikon aikana kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten pa-rissa, lastentarhassa, englanninopettajana, lounaspalvelussa sekä kirjastossa.

”Olen onnekas, sillä työskentelen Soulin laidalla ja matkustan vapaae-htoistyöhöni kaupungin halki reittiä, jolla yleensä vältän suurimmat ruuhkat. Lisäksi työpaikkani sijaitsee metrolinjan päätepysäkin lähe-isyydessä. Yleensä metro on aivan tyhjä, eikä istumapaikasta tarvitse taistella, mikä on pitkällä matkalla iloinen asia.”

12te

em

a: i

cy

e-v

apa

ae

hto

isty

ö

Yleensä olen kello 10.30–12 avustajana eng-lannintunnilla; ryhmä koostuu noin viidestä-toista oppilaasta, joiden ikä vaihtelee 35:stä aina 70 vuoteen asti. Kello 12–13 on taval-lisesti lounastauko ja kello 13–15 työsken-telen kehitysvammaisten aikuisten keskuk-sessa. Tänään oppilaani halusivat kuitenkin viedä minut lounaalle erääseen ravintolaan lähellä Songjeongin asemaa, joka sijaitsee noin vartin kävelymatkan päässä työpaikal-tani. Oppituntimme loppui siis lyhyeen, kun lähdimme kello yhdentoista aikaan ulos ja suuntasimme metrolla määränpäähämme. Koin suuren yllätyksen, kun tarjolla oli sam-gyeopsalia: yksinkertaisesti selitettynä se on porsaan vatsaa, joka grillataan ruokapöydäs-sä ja syödään erilaisten kastikkeiden ja lisuk-keiden kanssa, salaatinlehteen käärittynä tai sellaisenaan. Tarjolla oli myös olutta ja sojua, mutta koska olin kuitenkin palaamassa vielä töihin, otin kohteliaasti vastaan vain pienen annoksen molempia maljan nostoa varten ja kieltäydyin juomasta sen enempää. Lounaan jälkeen osa oppilaistani palasi koteihinsa, mutta osa kutsui minut kanssaan kahville lä-heiseen mäkkäriin. Sen jälkeen jouduin aika-taulun takia palaamaan työpaikalleni, jonne oppilaani päättivät saattaa minut.

Saavuttuani työpaikalle menin kirjastoon val-mistelemaan materiaaleja tarinatuntia var-ten. ”Tunnin” (40 minuutin) aikana luen las-ten kanssa englanninkielisen kirjan kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla luen heille, ja toisella kerralla he lukevat kirjan kanssa-ni. Puolet tunnista opetan heille sanastoa jonkinlaisen aktiviteetin avulla. Ryhmään kuuluu noin viisitoista lasta, jotka ovat 4–10-vuotiaita, mutta tänään heistä oli pai-kalla vain seitsemän. Kokeilin lasten kanssa uudenlaista lähestymistapaa ja opetin heil-le sanastoa leikin avulla. Olin teippaillut sa-noja erilaisiin esineisiin ympäri kirjastoa ja kun sanoin jonkin sanan, lasten piti löytää se omien lappujensa joukosta ja viedä se oikeal-le paikalla. Tunnin päätteeksi kävimme vielä kaikki sanat läpi, ja lasten piti noutaa pape-rit pois tavaroiden luota ja tuoda ne minulle. Järjestelin kirjastoon palautetut kirjat takai-sin hyllyyn ja sain poistua etuajassa, niin kuin yleensä aina tiistaisin. Palasin töistä hotellille samaa reittiä kuin tulinkin.

Päiväkahvit lempioppilaideni

kanssa.

13te

em

a: ic

ye

-vapa

ae

hto

isty

ö

Yli kuusikymmentä vuotta kansainvä-lisen nuorisovaihdon parissa toimi-

nut International Cultural Youth Exchange (ICYE) on eräs maailman vanhimmista nuo-risovaihtojärjestöistä. Nykyään ICYE toimii yli neljässäkymmenessä maassa Euroopassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasia-Oseaniassa. Sen toiminnalla on pitkät perinteet myös Suomessa: ICYEä edusta-va Maailmanvaihto ry perustettiin vuonna 1958.

ICYEn toiminnan perusta ovat kan-sainväliset, pitkäaikaiset vapaaehtoistyö-ohjelmat, jotka kestävät 6–12 kuukaut-ta ja ovat suunnattuja 18–30-vuotiaille. Vapaaehtoistyöpaikkoja on erilaisissa voit-toa tavoittelemattomissa yhteisöissä ja jär-jestöissä ympäri maailmaa. Vapaaehtoiset työskentelevät muun muassa sosiaalialalla, erilaisissa ympäristö- ja rauhanliikkeissä, tasa-arvoasioita edistävissä järjestöissä ja kulttuuri- ja kehityshankkeissa.

Teksti: Mirjami Ylinen Kuvat: Maailmanvaihdon arkisto

Otos vapaaehtoistyöjaksolta Intiasta.

ICYE-vapaaehtoistyöntekijä Suomessa.

14te

em

a: i

cy

e-v

apa

ae

hto

isty

ö

Tekstin lähteinä on käytetty kansainvälisen ICYEn ja Maailmanvaihdon Internet-sivuja sekä Maailmanvaihdon 50-vuotisjuhlajulkaisua. Lue lisää: www.icye.org, www.maailmanvaihto.fi

ICYE-federaation järjestöt kehittävät ja toteuttavat vapaaehtoistyöohjelmia yhtei-sesti määriteltyjen, kansainvälisten toimin-talinjojen puitteissa. Federaation korkein päättävä elin, jäsenjärjestöjen edustajista muodostuva yleiskokous kokoontuu kerran kahdessa vuodessa.

Laadukasta kulttuurioppimistaPitkäaikaisen vapaaehtoistyön taustalla on pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja vastuunkantamiseen sekä yksilön tasolla että globaalisti. Keskeisiä tavoitteita ovat ymmärryksen lisääminen ihmisten välillä ja kontaktien luominen ruo-honjuuritason työn keinoin. Pääpainon ollessa pit-käaikaisessa vapaaehtoistyös-sä kulttuurien välisen oppimi-sen merkitys korostuu: va-paaehtoiselta odotetaan aitoa kiinnostusta ja halua tutustua ja sopeutua toisen-laiseen kulttuuriin ja elämäntapaan.

ICYE-ohjelma tarjoaa mahdollisuuden lähteä vapaaehtoistyöhön toiseen maan-osaan. Suomesta sen kautta voi siis lähteä Eurooppaa etäämmälle. Ohjelmaan osallis-tuvilta ei edellytetä erityisiä ammattitaitoja tai koulutusta, vaan se on avoin kaikille

vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille nuorille aikuisille. Vapaaehtoisilta toivottavia omi-naisuuksia, kuten sopeutumiskykyä, jousta-vuutta ja kiinnostusta muihin kulttuureihin, arvioidaan haastattelussa ennen ohjelmaan hyväksymistä. Pitkäaikaisessa vapaaehtois-työssä vapaaehtoisen oma oppiminen ja kokemukset ovat keskeisessä osassa varsi-naisten vapaaehtoistyötehtävien ohella.

ICYE-ohjelmaan sisältyy vapaaehtoisen tukeminen kaikissa vapaaehtoistyöjakson vaiheissa. Ohjelmamaksu kattaa käytän-nön asioiden, kuten ylläpidon, työmatko-jen ja vakuutuksen, lisäksi koulutuksia ja valmennusta ennen vapaaehtoiseksi lähtöä,

vapaaehtoistyö-jakson aikana ja myös kotiinpa-luun jälkeen.

Ohjelmalle asetetut tavoit-teet toteutuvat monin tavoin vapaaehtoistyö-jakson aikana: yksilön vastuun tiedostaminen näkyy konkreetti-sesti kohdemaas-sa tehtävässä vapaaehtoistyös-sä, kulttuurien

välisen vuorovaikutuksen ja ymmärryksen lisääminen taas on kiinteä osa vapaaehtoi-sen ja hänen ympäristönsä välistä kans-sakäymistä. Tärkeässä roolissa ovat myös vapaaehtoisen omat oppimiskokemukset, joita eläminen vieraassa kulttuurissa lähes väistämättä synnyttää.

Kuva vapaaehtoistyöpaikalta Ghanasta.

15te

em

a: ic

ye

-vapa

ae

hto

isty

ö

Maija Walta vietti puoli vuotta ICYE-vapaaehtoistyössä Intian Bangaloressa

alkuvuodesta 2010. Hän työskenteli englanninopettajana projektissa, jonka

tarkoituksena oli suojella tyttöjä joutumasta töihin temppeleihin. Markus Savander

on parhaillaan vapaaehtoistyöntekijänä koulukodissa Etelä-Intiassa sijaitsevan Mysoren kaupungin lähistöllä. Heidän tekstinsä tarjoavat kaksi näkökulmaa

Intiaan ja aavistuksen siitä, minkälainen vastakkainasettelujen, kohtaamisten ja

kokemusten mosaiikki tuon ”Etelä-Aasian jättiläisen” sisään kätkeytyy.

16te

em

a: i

cy

e-v

apa

ae

hto

isty

ö

Teksti ja kuva: Maija Walta

Läheltä piti, ettemme myöhästyneet Delhistä lähtevästä junasta. Juuri kun istahdimme

paikoillemme, tunsimme, miten juna nytkähti liikkeelle. Olimme erehtyneet luottamaan, että ehtisimme ravintolasta juna-asemalle puolessa tunnissa, olihan matkaa vain kilometri. Jäimme kuitenkin jumiin liikennesumaan, jossa torvet soittivat fanfaariaan, moottoripyörät puikke-lehtivat mistä pääsivät ja riksakuljettajat pysäh-tyivät juomaan 40 asteen helteessä. Kaikesta huolimatta pääsimme kuin pääsimmekin mat-kaamaan kohti Varanasia.

Yli 800 km – 16 tuntia. Matkustimme vau-nussa ilman ilmastointia, tuota keskiluokan luksusta. Matka olisi viimeinen ennen Suomeen palaamista. Oli aikaa miettiä, mitä kaikkea puoli vuotta Intiassa oli antanut samalla kun ohi vilahtelivat kaupungit, slummit ja aavikot. Koin olevani etuoikeutettu, että olin saanut olla osa kaikkea tätä ihmeellistä. Katselin ym-pärilläni olevia kanssamatkustajia, jotka soitti-vat kitaraa, ottivat valokuvia ja söivät idlejään. Välipysäkeillä äiti auttoi lastaan tekemään asiansa junaradalle, junamyyjät täyttivät myymiään ve-sipulloja hanavedellä ja niin köyhät kuin varak-kaat kiirehtivät omille teilleen. Näiden puolen vuoden ajan Intia oli tar-jonnut minulle vaihtoeh-don; erilaisen elämänfi-losofian, jossa koulutus, terveydenhuolto ja ta-sa-arvo eivät ole itses-täänselvyyksiä, junat ovat järjestelmällisesti myöhässä ja virastot toimivat oman päänsä

mukaan mutta jossa toisaalta perhe on tärkein, toisista pidetään huolta ja omasta annetaan myös muille.

Romanttinen kuvitelmani Intian norsuista, Bollywood-häistä ja eksoottisista junamatkois-ta oli romahtanut jo heti ensikättelyssä. Tilalle nousi kuitenkin puolessa vuodessa aivan kor-vaamaton kokemus, jonka aikana koettu oman mukavuusalueen ulkopuolelle asettuminen kan-nattelee edelleen haastavien kokemusten edes-sä. Vaikka olin välillä turhautunut, harmissani ja ärsyyntynyt yhteiskunnan epäkohtiin ja epä-järjestelmällisyyteen, tunsin myös suurta kun-nioitusta siinä elävien ihmisten yritteliäisyyttä, kansallisperinteitä ja historiaa kohtaan. Mikään yhteiskunta ei ole täydellinen.

Vatsassa kouri jo Pohjois-Intian uusi baktee-rikanta, ja halusin vain nukahtaa, ettei tarvitsi miettiä kuumuutta, nestehukkaa ja huonoa oloa. Junamyyjän chai-teen tarjous ja sen lempeä maku saivat kuitenkin hymyn huulille ja toivat lopulta rauhallisen olon. Näin tulen Intian muis-

tamaan – kouristavana lämpönä.Maijan (oik.) työhön kuului englannin ja tietokoneiden käytön opetusta. ”Työ oli haas-tavaa, mutta samalla korvaamaton kokemus, joka opetti paljon.”

17te

em

a: ic

ye

-vapa

ae

hto

isty

ö

Teksti ja kuvat: Markus Savander

Vanhemmat oppilaat huvittelevat silloin tällöin pyydystämällä käärmei-tä. Kuvan käärme ei ole myrkyllinen.

18te

em

a: i

cy

e-v

apa

ae

hto

isty

ö

Elämme ennennäkemätöntä kulttuurien sekoittumisen aikaa. Kiitos muun muas-

sa tietoliikenteen ja perinteisen liikenteen nopean kehittymisen, maapallomme piene-nee päivä päivältä. Globalisaatiosta on toki kirjoitettu juttu jos toinenkin, joten jätetään se tällä kertaa sivurooliin ja keskitytään täysin vastakkaiseen aiheeseen: kulttuuri-eroihin, eli siihen mikä yhä erottaa erään eteläaasialaisen jättiläisvaltion eräästä poh-joiseurooppalaisesta lilliputista.

Vietän ICYE-vaihtovuottani paraikaa Intiassa, Karnatakan osavaltiossa, Mysoren kaupun-gin kupeessa, Kenchalagudun kylässä sijaitsevassa kouluko-dissa nimeltään Kaliyuva Mane (”Home for learning”). Kohta jo kolme kuukautta vapaaeh-toistyöntekijän arkea ja juhlaa eläneenä tunnen kokemuk-sen rintaäänen madaltuvan ja haluan todeta huomanneeni, että elämme yhä merkittävien kulttuurierojen maailmassa. Kehitys ja yhtenäistyminen näyttää tapahtuvan maailman-kolkasta riippuen hyvin vaihte-levalla nopeudella. Onnekseni vapaaehtoistyöpaikkani sijaitsee maaseu-dulla ja silti kuitenkin lähellä kaupunkia; minun on siis helppo seurata kontrastia kahden yllättävän erilaisen elämänmenon välillä. Maaseutu on täällä muuten todel-la maaseutua – monenkirjavat kotieläimet ovat tuttu näky kylätiellä (meidänkin kou-lussamme on viisi lehmää) ja maata viljele-vät nimenomaan maanviljelijät, eivät trak-torit tai muut maatalouskoneet.

Yleisesti ottaen Intian kulttuurin ver-taaminen suomalaiseen kulttuuriin on yhtä vaikeaa kuin keskustelun sytyttämi-nen tuntemattoman vierustoverin kans-sa Tampereen nyssessä – tai sellaisen

välttäminen Mysoren paikallisbussissa. Haluan tarjota muutaman esimerkin niistä elämää maustavista kulttuurieroista, joita kaikeksi onneksi ovat yhä löydettävissä ny-kyisestä globaalista maailmastamme.

Sormin syömiseen tottuu viikossa, vaik-ka usein ruoka poltteleekin näppejä. WC-paperista on sen sijaan vaikeampi täysin luopua (paikalliset käyttävät vain vettä paperin sijaan). Oikean, eli syömiskäden levittäessä kantajansa sieraimiin intia-

laisten mausteiden aromia, sitä toivoisi vastapainoksi edes yhden raajoista säi-lyvän ilman minkäänlaista ominaistuoksua.

Matkustaminen on poik-keuksetta riemullista ja to-dellinen kulttuurikokemus, oli kyse sitten paikallislii-kenteestä tai pidemmistä matkoista bussilla tai junalla. Täällä bussiin jonottaminen tai etusijan antaminen van-huksille, lapsille tai naisil-le on menolippu turmioon. Oman vuoron odottamista ei käytännössä tapahdu lii-kenteessä tai missään muu-

allakaan. Jos haluat kotiin ennen keskiyötä, on opittava kyynärpään käytön taito. Onpa raakalaismaista, saattaa joku ajatella, mut-ta toisaalta tähän maahan on mahdutettu noin 245 kertaa Suomen väestön verran ihmisiä, ja kaikki ovat luonnollisesti lähes aina matkalla jonnekin. Bussissa saatat joutua ottamaan syliisi vierustoverin kan-tamuksia, ja välillä kulkuvälineet ovat niin täynnä, että joudut tahtomattasi hiukan maistamaan paikallista kuontaloa.

Henkilökohtaisuuksiin meneminen, varsinkin ulkonäön kommentoiminen on Intiassa mitä suurimpia hyveitä. Olen saanut kuulla näyttäväni 50-vuotiaalta

”Elämää maustavia

kulttuurieroja on onneksi

löydettävissä myös

globaalista maailmasta.”

19te

em

a: ic

ye

-vapa

ae

hto

isty

ö

(olen siis 28) ja saksalainen kollegani kuulee aknestaan enemmän kuin usein. Ruumiinrakennetta voi niin ikään vapaasti kommentoida, esimerkiksi lihavuutta tai lai-huutta ei pidetä täällä hyssyteltävänä yksi-tyisasiana. Vaalean kuontalon omistaminen kutsuu lapsia ja välillä aikuisiakin sitä kos-kettelemaan ja silittelemään; myös käsivar-sien puristelu ja lihasten koon kommentoin-ti kuuluu päivittäiseen kanssakäymiseen.

Hellyyden osoittaminen tyttöystävälle tai vaimolle on synneistä suurimpia, ja joh-taa vähintäänkin yhteiskuntarauhan rik-koutumiseen ja kaikkialliseen moraaliseen rappioon. Seurustelu on täällä tosin yleises-ti ottaen harvinaisempaa kuin länsimaissa (ja tapahtuessaan se pidetään enimmäk-seen salassa). Intialaisten ei tarvitse näh-dä vaivaa iskurepliikkien hiomiseksi, sillä kumppaninvalinnan hoitavat useimmiten

20te

em

a: i

cy

e-v

apa

ae

hto

isty

ö

Oppilaita jonottamassa bussiin koulun pihalla. Koulun toiminta on yksityisten lahjoitusten varassa, ja kuvaa käytetään promootiokuvana sponsorien hankkimiseksi.

vanhemmat. Samaa sukupuolta edustavan kanssa on puolestaan suotavaa ja yleistä halailla, kulkea käsi kädessä, istua sylik-käin tai jopa antaa käden levätä rennosti toisen takamuksella. Voidaankin sanoa, että Intiassa saman sukupuolen edustajien väli-nen toveruus ja läheisyys on luonnollinen asia, eikä homofobiasta näy merkkiäkään. Sukupuolten välinen kanssa-käyminen on kuitenkin län-simaalaisen silmin turhankin rankasti rajoitettua.

Uskonnollisuutta ei pide-tä täällä yksityisasiana, eikä se ole myöskään turhan va-kavaa hymistelyä vaan joka-päiväinen, iloinen, kaikkial-le ulottuva ja luonnollinen asia. Usein se on hyvä syy ottaa lomaa ja juhlia päivä-kausia. Tuntuu, että lähes kaikkien ristimänimet ovat joko jumalten nimiä tai jo-tenkin muuten uskontoon liittyviä. Usein myös kaupat, kojut, yritykset ja yhtiöt ovat jumalallisilla nimillä höystettyjä – tämä on kenties toimiva myynninedistämiskeino. Uskonnollisuus ylipäätään on suurimpia kulttuurieroja maallistuneeseen länteen verrattuna. Jumalallinen yhteys nähdään usein jopa tärkeämpänä kuin materiaalinen hyvinvointi (joka sekin on merkittävä asia tässä valtavien tuloerojen maassa).

Nuoret eivät mieti opintoja valitessaan omia mielenkiinnon kohteitaan, unelmi-aan tai vahvuuksiaan. Paras aines lukee it-sensä lääkäriksi, tästä seuraavat hakeutu-vat insinööriopintojen pariin. Kaikki muut alat nähdään näitä alempiarvoisina, ja tutkinto-ohjelmien kärkikaksikosta ulko-puolelle jääneet johdatetaan niiden pariin

vastahakoisesti. Yleisesti ottaen vain hyvin pieni prosentti väestöstä saa korkeakoulu-tuksen ja itse asiassa 20 prosenttia lapsis-ta ei käy lainkaan koulua. Koulutuksen ke-hittäminen on Intian suurimpia poliittisia haasteita ja toimivuudestaan kuuluisasta suomalaisesta koulujärjestelmästä ollaan välillä jopa intohimoisen kiinnostuneita.

Oma vapaaehtoisprojektini toimii positiivisena esimerk-kinä antaessaan koulupu-dokkaille mahdollisuuden vaihtoehtoiseen, vapaamuo-toisempaan ja tehokkaam-paan opiskeluun.

Mikä on Intia? Ihmiselä-mäkään ei riittäisi sitä täy-sin selvittämään, saati vuosi yhdessä kolkassa tätä moni-ulotteisuudellaan aina vain hämmentävää kulttuurien kokoelmaa. Intiassa on 35 osavaltiota, joita voi erilai-

suudessaan hyvin verrata Euroopan valti-oihin. Myös osavaltioiden sisällä alueelli-set erot voivat olla hyvinkin merkittäviä. Jokaisella kylällä ja kaupungilla on omat tapansa ja erikoisuutensa. Edellä on mainit-tu vain kourallinen niistä eroista, jotka en-simmäisenä hyppäävät länsimaisen määrä-aikaisen maahanmuuttajan silmille. Paljon jää sanomatta, ja vielä enemmälle ei sanoja voi edes löytää. Mutta tässä piileekin ICYE-vapaaehtoisen vaihtoajan tärkein opetus ja syvin sanoma: kun sukeltaa syvälle täysin toisenlaiseen ympäristöön pidemmäksi ai-kaa, oppii huomaamaan, mikä ihmisyydessä on jaettua ja missä on erilaisuutta. Kaikkea koettua ei myöskään aina tarvitse sanoittaa: erilaisuuden sanaton ymmärtäminen ja hy-väksyntä riittää.

”Mitä on Intia? Ihmiselämäkään

ei riittäisi sitä täysin

selvittämään.”

21te

em

a: ic

ye

-vapa

ae

hto

isty

ö

Isaura Hernández Navarro arrived to Finland from Costa Rica in January 2013. For the past year she has been living in Vantaa and working as an ICYE-volunteer in a Finnish kindergarten. What does a regular day in Vantaa look like from a Costa Rican point of view?

Text: Isaura Hernández NavarroPhoto: Tim Küver

Isaura at her volunteer work- place, kindergarten Illusia. “After arriving to work I often go out to the yard to see what the children are doing.”

22th

em

e: i

cy

e v

olu

nte

er

inG

Last year I was living my regular life in Costa Rica: waking up early for school,

doing homework, seeing my friends. But then I got an opportunity to make a change and to experience the world; I decided to come to Finland as a volunteer of the ICYE program. I can still re-call the feelings I had on the very first day – it was a really big change. When I arrived in Finland in January 2013, the temperature here was around -15 degrees. When I had left from Costa Rica, it had been about 26 degrees...

The temperature and the snow are among the first im-pressions you get, those that immediate-ly lead you to think how different things seem. But the real challenge starts at the volunteer project. In my case, I chose to volunteer in a kindergarten located in Vantaa. It is called Illusia Ilmaisupäiväkoti, and it is a private kindergarten focused on developing children’s abilities through music and arts.

The first days in a new environment are always a bit confusing. One of the con-fusing things was the language: it is an in-teresting part of the Finnish culture, and

hearing it during the first weeks when understanding only little was really fun. It was one of the exciting challenges. Soon I also realized that sometimes only a little

percentage of the communi-cation is verbal – most of it is actually body language.

As the time went by, I started to get to know my co-workers and the children in the kindergarten. It was still winter and my days started to get more exciting: there I was trying to ski and skate with the kids, enjoying the first winter months I had ever experienced.

During this year, my perception of a regular day has slowly changed. Now I wake up in the morning, and in about 45 minutes I’m at my workp-lace. I see my co-workers who greet me with a huge smile and a nice “huomenta” (”good morning” in Finnish). After that I often go out to the yard and take part in something the kids are doing – running, for example. Then, before lunch, we usu-ally have some special activities for the children, divided in groups by age.

Pretty often we also go on small trips, for example to the library, to museums or

”Being on your own teaches a

lot you did not know before.”

23th

em

e: ic

ye

vo

lun

tee

rin

G

to the forest nearby. The trips are always full of learning experiences, and often I’m as excited as the kids. Then it is already lunch time… the children help us with it, and it is interesting to see how inde-pendent they are already in an early age. After lunch there is time for a break and a well-deserved nap.

After some well gained rest the day continues with games: mathematics, puzzles, Legos or even role plays. There is always some time reserved for getting to know the kids, their abilities and prefe-rences; very often we also have conversa-tions about the new Transformer charac-ters, Finnish cartoon series or even about choosing the nicest hair colour for a doll in a colouring book. It is interesting to see in real life how does a personality start to develop. After the games we finally have some “välipala” or snacks for the after-noon, and then it is time to get dressed and go outside to spend some energy be-fore going home.

I have now been in Finland for almost 11 months; learning, experiencing and li-ving in the Finnish environment. I have learned so much, not only about the tra-ditions and ways of life of this country but also about myself. Being on your own te-aches a lot you did not know before. Being here has been one of those life experien-ces I would not change for anything else.

Today, the facts that I do not get lost in my neighbourhood anymore or that I can communicate with the kids at work and express my ideas in another language feel really rewarding. Finland has given me many experiences that I will treasure for the rest of my life. I’ve also met not only new friends, but people I could call my family.

So, at the end of this period, I’m asking myself: what will a regular day be like in my new life, after this? New experiences will come, but wonderful memories will remain.

Routes around the WorldFrom Costa Rica to Finland? Or from Finland to Costa Rica? Both are possible travelling options in the International Cultural Youth Exchange voluntary work program. As are numerous other routes. Through the network of youth exchange organizations invol-ved in the ICYE program young adults can travel from one continent to another for a voluntary work period of 6 or 12 months.

This autumn there have been in Finland ICYE volunteers from Bolivia, Ecuador, Costa Rica, India, Japan, Mexico, Kenya, Taiwan, Uganda, United States, and young adults from Finland have travelled for an ICYE voluntary work period to Bolivia, Costa Rica, Ecuador, Ghana, India, Indonesia, Mexico, Nepal, New Zealand, South Korea and Uganda.

24th

em

e: i

cy

e v

olu

nte

er

inG

Vapaaehtoisten viikonloppu

Teksti ja kuva: Minna Räisänen

On lokakuun viimeinen lauantaiaamu. Helsingin Kruununhaassa Maailmanvaihdon ovi käy tiuhaan, kun toimistolle saapuu järjestön

vapaaehtoistoimintaan Suomessa osallistumisesta kiinnostunutta väkeä. Heitä tulee kauempaakin, Jyväskylästä ja Savonlinnasta saakka. Tulijat kokoaa yhteen Maailmanvaihdon koulutusviikonloppu, joka sisältää kolme koulutusta.

Ensimmäisessä koulutuksessa vapaaehtoistyöntekijät Suomesta ja ulkomailta kouluttautuvat Maailmanvaihdon kouluvierailijoiksi. Tämän jälkeen on vuorossa kaikille avoin valokuvauskoulutus, jonka tavoitteena on antaa osallistujille inspiraatiota taltioida Maailmanvaihdon toimintaa kameralla. Iltapäivällä järjestetään myös Maailmanvaihdon ulkomaalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden tukihenkilöiden tapaaminen, ja illalla toimisto täyttyy kansainvälisen illanvieton osallistujista.

Sunnuntaiaamuna toimiston ovesta astelee tulevien vapaaehtoistyöntekijöiden valitsemiseen osallistumisesta kiinnostuneita. Vuorossa on tuolloin koulutus, jossa osallistujat oppivat, miten vapaaehtoistyöohjelmiin hakeneita haastatellaan. Lopuksi Maailmanvaihdon tiloissa pidetään järjestön syyskokous.

Maailmanvaihto kiittää koulutusviikonlopun järjestämiseen osallistuneita vapaaehtoisia ja odottaa innolla osallistujien tulevia puuhia. Ne, jotka eivät päässeet mukaan koulutusviikonloppuun, mutta ovat kiinnostuneita osallistumaan järjestön vapaaehtoistoimintaan, voivat tutustua toimintamahdollisuuksiin osoitteessa www.maailmanvaihto.fi/toiminta

Koulutusviikonloppuun lauantaina osallistuneita yhteiskuvassa.

25m

aa

ilma

nva

ihd

os

sa ta

pah

tuu

In this series we catch up with staff members of International Cultural Youth Exchange offices. ICYE is a network of organizations which provides voluntary work possibilities around the world. It works in over forty countries. Maailmanvaihto is the local ICYE organization in Finland.

Ravinder Singh, India

26ic

ye

ar

ou

nd

th

e w

or

ld

Hi Ravinder! How are you? Could you introduce yourself to the readers?– Hi! My Name is Ravinder Singh and I work as Executive Director of the local ICYE organization in India. Our organization is called Inter Cultural Dialogue & Exchange (ICDE) India.

How did you end up working for ICYE India?– After finishing my master’s in public relations I went in 2003 on an exchange program to Switzerland. It was a turning point in my life: after having great experiences in Switzerland I decided to work for ICYE in India.

Which are common tasks in your work?– I develop and implement promotional campaigns for voluntary work, recruit candidates and network with different agencies as well as governmental authorities. I also liaise and collaborate with like-minded organizations, enterprises and projects to identify the nature and scope of support required for running smoothly the program. I co-ordinate the provision of a range of supports, co-ordinate interim and final program evaluations and maintain files and records associated with the program.

Which are the aims of your duties?– I work for the aims and objectives of the ICYE program. One of the aims is to encourage staff, co-workers, host projects and families and volunteers to support us in this noble cause.

Which have been your most memorable tasks?– Once a participant who we were sending to a voluntary work program sponsored by the European Commission came to me the day

he was leaving from India and started to cry. I thought he is bit nervous to travel but he later told me that those were tears of joy and happiness: he had seen planes in the sky but could never have imagined that he himself be going to another country. He told me it was a dream come true for him.

The ICYE network will soon have a general assembly in Uganda. Which are your expectations for this meeting? – I expect is to meet with our partners and to discuss together about issues important for our cooperation and development of new programs.

In which kinds of voluntary workplaces do ICYE volunteers work in India?– Voluntary work placements are provided in, for instance, community development projects and among children, elderly and disabled. We also have placements in music schools, women development projects, youth centers, cultural centers and in the environmental protection and health care field.

Could you name a question commonly asked from you about volunteering in India and answer to it?– Volunteers are very curious and have many questions but the most common one is “Why do you use your hand for eating food?” My answer always is “Try and you will find food tasting better.”

How would you describe the ICYE program with just a few words?– Life-changing experience

Text: Minna Räisänen

27ic

ye

ar

ou

nd

the

wo

rld

28tu

le m

uk

aa

n t

oim

inta

an

Haluatko mukaan? Lue lisää osoitteestawww.maailmanvaihto.fi

Lisää myös Facebookissa:www.facebook.com/maailmanvaihto

Voit myös ottaa yhteyttä suoraan toimistoon: puh. 09 774 1101 taimaailmavaihto@maailmavaihto.fi

Vapaaehtoiseksi lähteminen:maailmavaihto@maailmavaihto.fi

Isäntäperhe- ja tukihenkilöasiat: hosting@maailmanvaihto.fi

Järjestötoiminta Suomessa, kouluvierailut, MaailmanVaihtoa-lehti: tiedottaja@maailmanvaihto.fi

28

O

O O

OO

O

O

O O O

MaailmanVaihtoa-lehti uudistuu vuonna 2014. Vuoden alusta lähtien lehti ilmes-tyy kaksi kertaa vuodessa ainoastaan verkossa. Maailmanvaihdon jäsenille lähe-tetään tieto lehden ilmestymisestä sähköpostitse. Lehteä pääsee lukemaan tut-tuun tapaan myös Maailmanvaihdon kotisivujen kautta, www.maailmanvaihto.fi. Vuonna 2014 verkossa ilmestyvät vuoden toinen ja neljäs numero.

Uudistuksen vuoksi pyydämme Maailmanvaihdon jäseniä varmistamaan, että toimistolla on ajankohtaiset yhteystietonne. Jos et ole ollut aikaisem-min sähköpostilla yhteydessä Maailmanvaihtoon ja epäilet, ettei toimistolla ole sähköpostiosoitettasi tai sähköpostiosoitteesi on muuttunut, pyydämme lähettämään toimivan sähköpostiosoitteen järjestön tiedottajalle osoittee-seen tiedottaja@maailmanvaihto.fi. Kiitos!

Maailmanvaihto ry juhli 50-vuotismerkkipäiväänsä vuonna 2008. Viisi vuosikym-mentä läpi käyvä juhlajulkaisu tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen järjestön histo-

riaan. Vaihto-oppilastoimintaa järjestäneestä Suomen ICYEstä on muovautunut kansain-välisiä vapaaehtoistyöohjelmia koordinoiva järjestö Maailmanvaihto, mutta toiminnan taustalla vaikuttavat ajatukset ovat yhä samoja: järjestö tarjoaa mahdollisuuksia raken-taa kulttuurien välistä ymmärrystä arjen kohtaamisten kautta. Juhlajulkaisusta voit lukea myös Suomen ICYEn/Maailmanvaihdon kautta vaihto-oppilaina ja vapaaeh-toisina olleiden kirjoituksia: Minkälainen kokemus oli vaihtovuosi Yhdysvalloissa 1960-luvun loppupuolella tai Boliviassa 1980-luvulla? Entä kenet tie vei vaihto-oppi-laasta järjestösihteeriksi asti?

Juhlajulkaisu on luettavissa Maailmanvaihdon koti-sivuilla osoitteessa www.maailmanvaihto.fi/maail-manvaihto/historia. Painetun julkaisun voi noutaa ilmaiseksi Maailmanvaihdon toimistolta Helsingin Kruununhaasta (Oikokatu 3). Lisäksi voit tilata jul-kaisun itsellesi postikulujen hinnalla lähettämällä nimesi ja osoitteesi sähköpostitse osoitteeseen juh-lajulkaisu@maailmanvaihto.fi. Maksuohjeet saat kirjelähetyksen mukana.

MaailmanVaihtoa-lehti uudistuu

Lukuvinkki talveen:

Tilaa Maailmanvaihdon juhlajulkaisu! 

29ilm

oitu

s a

sia

a

Isaura Hernández NavarroMikael HynninenKrista RaitioMinna RäisänenMarkus SavanderSuvi TurkiaLiisa VeikkolainenMaija WaltaSalla YliahoMirjami YlinenJulkaisija: Maailmanvaihto ryVastaava toimittaja: Mirjami YlinenTaitto: Tanja LehtonenPainopaikka: Tim1Digipaja Oy

Maailmanvaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihto ry:n neljästi vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia. Lehti lähetetään kaikille yhdistyksen jäsenille ja sitä jaetaan tiedotustapahtumissa. Värillinen versio lehdestä julkaistaan Maailmanvaihdon verkkosivuilla.

Haluatko osallistua MaailmanVaihtoa-lehden tekoon? Katso tarkemmat ohjeet ja tulevan lehden teema nettisivuiltamme, www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista

Toimituskunta lehdessä 4/2013:ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTAICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30–40 nuorta vuosittain.

VASTAVUOROISUUSPERIAATEMaailmanvaihdon ohjelma on vastavuo-roinen eli vapaaehtoistyöhön lähettä-misen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maa-perällä. Joka vuosi suomalaiset isäntä-perheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiam-me. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan so-pivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

MISSION STATEMENTof the International Cultural Youth Exchange (ICYE)

ICYE’s mission is:• To provide challenging intercultural learning experiences for young people.• To promote their social and personal development through international volunteer programmes.• To promote intercultural understan-ding, equality of opportunity, tolerance and peace among people in the world.

Lisää tietoa Maailmanvaihdon ja kan-sainvälisen ICYE-järjestön toiminnas-ta sekä Maailmanvaihdon historiasta löydät netistä: www.maailmanvaihto.fi

30to

imin

tap

er

iaat

tee

t ja

to

imit

us

ku

nta

2013 – 2014Toimituskunta lehdessä 4/2013:

joulukuu

tammikuu

helmikuu

toukokuu

elokuu

Glögi-ilta Maailmanvaihdon toimistolla vapaaehtoisille, tuki-henkilöille ja -perheille, isäntäperheille ja muille toiminnassa mukana oleville. Klo 17.30-19.30, Oikokatu 3, Helsinki.

Maailmanvaihdon infoilta vapaaehtoistyöstä ulkomailla. Kulttuurikeskus Caisa, Mikonkatu 17 C, Helsinki.

Maailmanvaihdon puolivuotisarviointileiri ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille. Antaverkan leiri- ja kurssikeskus, Ylöjärvi.

Maailmanvaihto Educa-messuilla. Pe 10–18 ja la klo 10–17, Helsingin messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki. www.educamessut.fi

Toinen haku ICYE-vapaaehtoistyöohjelman elo–syyskuun 2014 lähtöihin päättyy.

Valintapäivä ICYE-ohjelmaan hakeneille. Tilaisuus pidetään Helsingissä.

Lähtövalmennus vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähteville ja loppuarviointileiri ulkomaalaisille. Kesärinne, Tuusula.

Maailmanvaihto mukana Maailma Kylässä -festivaaleilla Helsingin Kaisaniemessä.

Maailmanvaihdon tulovalmennusleiri Suomeen saapuville ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille. Antaverkan leiri- ja kurssikeskus, Ylöjärvi.

Infoilta kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä. Kulttuurikeskus Caisa, Mikonkatu 17 C, Helsinki. Infoillan järjestää KaVa-verkosto.

11.12.

15.1.

16.–19.1.

24.-25.1

1.2.

8.2.

8.-11.5.

24.-25.5.

19.-28.8.

26.8.

TULEVAT TAPAHTUMAT31

tule

vat tapa

htu

mat

Maailmanvaihto ry — ICYE FinlandOikokatu 3, 00170 Helsinki

tel. +358-9-774 11 01fax. +358-9-731 04 146

maailmanvaihto@maailmanvaihto.fiwww.maailmanvaihto.fi

www.icye.org