PORILAINEN Heinäkuu 2 2013

www.puolustusvoimat.fi/porpr

Porin prikaati 50 vuotta Säkylässä

2

Ajattelemisen aiheita!

Lue missä ja miten haluatTurun Sanomat on perinteinen paperinen lukupaketti kotiin kannettuna. Ota verkossa osoit-

teeksi ts.fi ja näet päivän kiinnostavimmat uutiset ja keskustelut. TS Digilehteä luet tietokoneella, iPadilla tai iPhonella. TS mobiili täydentää aamun uutispakettia. Lue m.ts.fi pitkin päivää.

Lamminkatu 31, LOIMAA • Puh. (02) 763 2277 • Fax (02) 763 2289Avoinna: arkisin 9–17, lauantaisin 10–13

*”KALUSTETUKUSSA PARAS HINTA/LAATUMIELIKUVA”

Asuntokorjaaja 2010 -tutkimus

Nyt on aika lyödä keittiökaupat lukkoon! Kalustetukun keittiöissä hinnan ja laadun suhde on tutki-tusti kohdallaan. Tule nyt Kalustetukkuun ja taio kanssamme keittiöösi ai-van uusi ilme ja tunnelma. Suomen suurin keittiövalikoi-ma tarjoaa sinulle lukemattomia vaihtoehtoja, joista si-nun on helppo valita mieleisesi mallit, värit ja materiaalit.

PARAS HINTA/LAATUSUHDE*

3Kansi: Porin Prikaatin joukkoja pyörämarssilla kohti Säkylää vuonna 1963.Kuva: Porilaismuseo

Heinäkuu 2 2013

PORIN PRIKAATINTIEDOTUSLEHTI jaPORIN RYKMENTIN – PORIN PRIKAATIN KILLANJÄSENLEHTIToimitus27801 SÄKYLÄviestinta.porpr@mil.fi

JULKAISIJAPorin prikaati ja Porin Rykmentin —Porin Prikaatin Kilta

JOHTOKUNTAPuheenjohtajaeversti Juha PyykönenVarapuheenjohtajavaratuomari Timo MäkiJäsenet:eversti Mikael Feldtpankinjohtaja Eino Järvinen

PÄÄTOIMITTAJAeversti Mikael Feldtpuh. 0299800 (vaihde)

TOIMITUSSIHTEERIyliluutnantti Antti Muhonenpuh. 0299 441 133antti.muhonen@mil.fi

TOIMITTAJATFM Markus Malilapuh. 0299 441 150

AVUSTAJATEsa-Pekka AvelaKari Nummilapuh. 050 536 4820Jorma Pihlavapuh. 050 523 2259Asko Tanhuanpääpuh. 040 510 1518Anne MäkeläSamuli Vahteristopuh. 050 561 1455Matti Vihurilapuh. 040 518 6672

TAITTOSimo Nummipuh. 040 532 5815simo.nummi@mainosnummi.inet.fi

OSOITTEENMUUTOKSETauli.pakula@mil.fipuh. 0299 441 128

TALOUDENHOITAJAEino Järvinenporilainentalous@dnainternet.netpuh. 040 765 0240

PANKKIFI04 4456 0010 0941 50FI90 1131 3006 1029 52

KIRJAPAINOPainorauma Oy

PORI

LAIN

EN

Varuskuntaa rakentamassa .................................. 6

Sisältö

Pääkirjoitus ........................................................ 4Varuskunnan rakentajat muistelevat ................... 6Porin prikaati 50 vuotta Säkylässä ...................... 9Kadettina vieraassa maassa .............................. 10Neljännen komppanian päällikkönä .................. 12Porilaisen päiväkirja ......................................... 19Lämpimiä muistoja alkuvuosikymmeniltä ......... 20Vanha Porilainen ............................................... 22Naisten määrä kasvussa kriisinhallinnassa ......... 24Vastuullisia tehtäviä jo alokkaille ...................... 26Varusmiestoimikunta -varusmiesten asialla ...... 29Viherhiukkaset .................................................. 30Kunniapolku ..................................................... 31Porilaisia palvellen ............................................ 35Kiltasivut .......................................................... 41Eino Järvisestä Vuoden Kiltalainen .................... 44Kolumni ............................................................ 45Naisten valmiusharjoitus Säkylässä ................... 46

4

Muutos on jatkuvaa!

Hyvät ystävät, Porilaiset! Tässä numerossa muistelemme Porin Prikaatin muuttoa Turusta Säkylään. Silloisessa muutok-sessa lähes jokainen Porilainen muutti uudelle

paikkakunnalle, uusiin tiloihin ja uuteen työympäristöön. Viidenkymmenen vuoden takaisesta muutoksesta tarjo-amme lukuisia erilaisia kirjoituksia tuonnempana.

Porin prikaatin kunniakkaan historian suurin muutos tu-li vajaat 400 vuotta sitten, jolloin satakuntalaiset lippu-kunnat organisoitiin Kustaa II Aadolfin käskykirjeellä Po-rin Rykmentiksi. Tavoitteena oli tuolloinkin suorituskyvyn parantaminen: syntyi suomalainen kevyt ratsuväki, hak-kapeliitat, jolla kuningas ratkaisi voitokkaasti monet tais-telut kolmikymmenvuotisessa sodassa. Organisaatio kesti

19632013

levina vuosikymmeninä ruotujakoisia pataljoonia sekä tarkk’ampujapataljoona. Suomen itsenäistyessä improvi-soiden synnytetty rykmentti lakkautettiin heti taisteluiden päätyttyä. Hetken päästä rakennettiin jo uutta rykment-tiä, joka olikin alkuvaikeuksista selvittyään Suomen puo-lustamisen etujoukkoa Talvisodassa ja Jatkosodassa, mo-nissa eri kokoonpanoissa ja organisaatioissa.

Paljon on muuttunut matkan varrella, mutta yksi seikka on säilynyt samana: sotaväki on rekrytoitu kansallisuuden pohjalta oltiin sitten Ruotsin, Venäjän tai itsenäisen Suo-men lipun alla! Asevelvollisuutta on ollut aina 1500-luvul-ta alkaen. Sen yleisyys on ollut suhteellista ennenkin, sillä alusta alkaen vain osaa kansalaisista velvoitettiin osallistu-maan. Porin Rykmentin rekrytointialueena on säilynyt ny-kyinen Satakunta, mutta asutuksen muutoksista johtuen valtaosa varusmiehistä tulee nykyään Varsinais-Suomesta.

Porin prikaatin historia ei ole yhtenäinen ja johdonmu-kainen, vaan sodat ja rauhat ovat pätkineet sen tarinaa. Aikojen saatossa olemme aina kunnioittaneet perintei-tä ja vastanneet ajan haasteisiin. Erinomaisena esimerk-kinä tästä on vuonna 1996 käynnistetty kansainvälisten valmiusjoukkojen kouluttaminen Huovinrinteellä. Suo-men sotilaallisen kriisinhallintakyvyn kehittämisen värik-käät vaiheet, moninaiset operaatiot kriisialueilla ja intohi-moja herättäneet puheenvuorot julkisuudessa ovat olleet keskeisesti juuri Porin prikaatin tarinaa. Toinen hyvä esi-merkki tämän ajan muutosvaatimuksista löytyy valmiusp-rikaatiroolistamme, jossa tämä maavoimien keskeisin suo-rituskyky on rakennettu sulassa sovussa kriisinhallinnan kanssa. Tähän työhön ovat kaikki Porilaiset osallistuneet ja jokaisen panosta on tarvittu.

Porin Rykmentti lähti elokuussa 1626, puoli vuotta pe-rustamisensa jälkeen, toteuttamaan Ruotsin kuninkaan poliittisia tavoitteita sotaretkelle Puolaan. Tarinamme vii-meisimmät värikkäät vaiheet löytyvät Balkanilta, Aasiasta ja Lähi-idästä. Prikaatimme kouluttama valmiusjoukkom-me sai tulikasteensa Kosovossa elokuussa 1999, kun pa-taljoonamme liittyi brittien johtamaan Keskiseen prikaatiin Naton KFOR- operaatiossa. Sen jälkeen kouluttamamme kriisinhallintajoukot ovat menestyneet erittäin vaativissa tehtävissä kunniamaininnoin mm. Afganistanissa ja Liba-nonissa.

Porin prikaatin kunniakas tarina jatkuu. Kuten aiemmin-kin, olemme valmiita tuleviin muutoksiin!

Kiitokset jokaiselle Porilaiselle. Yhdessä eteenpäin!

Kunnia - Velvollisuus - Tahto

Porin prikaatin komentajaEversti

Juha Pyykönen5

hyvin aikaa, lähes 200 vuotta. Kuningas Kaarle XI uudis-ti 1650-luvulla rekrytointia ja ylläpitoa ja nekin säilyivät ennallaan 150 vuotta. Koulutusuudistus, ohjesäännöt ja taktiikka olivat uudistuksen kohteena mm. 1770-luvulla. Sotilaan yhtenäistä pukeutumista on tavoiteltu vuodes-ta 1655. Rumpaleita ja torvensoittajia on ollut rykmentin syntyajoista alkaen ja varsinainen soittokunta perustettiin 1770-luvun alussa.

Sotaväen organisointi oli erityisen sekavaa autonomi-an aikana. Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 Suomel-le myönnettiin autonomia Venäjän yhteydessä, mutta samalla Suomen sotavoimat lakkautettiin 50 vuodeksi. Kuitenkin parin vuoden kuluttua Porin Rykmentin hen-kilöstöstä muodostettiin mm. Turun Pataljoona ja tu-

Kilpailun varuskunnan sijoitus-paikasta ratkettua Säkylän hy-väksi, alkoi kolmetoista vuotta

kestänyt varuskunnan rakentaminen. Säkylän kunnan mittavan panok-sen lisäksi erityisesti loistavat har-joitusmaastot; kumpuileva, mänty-metsäinen hiekkapohjainen kangas ja maisemaa hallitseva Säkylänharju ratkaisivat yli kymmenen paikkakun-nan välisen kilpailun. Varuskunnan ra-kentaminen alkoi marraskuussa 1959 ja virallisesti työmaa lopetettiin vasta vuoden 1973 lopussa, kun viimeisenä työnä rakennettiin vesitorni.

Tiukka työmaapäällikkö Suikkanen

Rakennusmestari Antti Raittinen (86) Yläneeltä ja muurari Asko Mä-kelä (65) Huittisista kävivät prikaa-

Varuskunnan rakentajat muistelevatTeksti: Antti Muhonen Kuvat: Antti Muhonen ja Porilaismuseo

tissa muistelemassa valtavaa raken-nusurakkaa. Raittinen oli neljästä mestarista vanhimpana Urheilutalon työmaalla. Mäkelä oli tuolloin vas-ta 15-vuotias muurarioppilas, joka oli mm. muuraamassa rivitalojen kellari-tiloja ja uimahallia. Rakentamista joh-ti yliarkkitehti V. Noko. Vastaava työ-maapäällikkö oli Viljami Suikkanen, joka johti rakentamista tiukalla otteel-la. Rakennusmestareiden täytyi mm. ehdottomasti pitää aina aamuisin ni-menhuuto ennen töihin ryhtymistä. Työmaapäällikön ilmiömäinen muisti on jäänyt erityisesti rakentajien mie-leen.

- Kasvo- ja nimimuisti, se oli hänel-lä poikkeuksellinen, ihan käsittämä-tön. Suikkanen muisti nimeltä kaik-ki työntekijät, kertoo Antti Raittinen. - Aina puhuttiin, että Suikkanenkin on liikkeellä, sitä vähän niin kuin pelläät-

tinkin sillailla, nauraa Asko Mäkelä. - Se oli aikamoinen homma kyl, sil oli aika oleellinen merkitys kuin se meni se työmaa, Raittinen lisää.

Aluksi hankittiin henkilökunta ja toi-mintaa palveleva parakkikylä, jossa oli tarvittavat majoitustilat ja työmaan-toimisto, kauppa, posti, työmaaruo-kala ja tilapäinen puulla lämmitettä-vä lämmityslaitos. Eri puolilta Suomea oli työntekijöitä parakkikylään majoi-tettuna enimmillään yli 300 henkilöä. Kuri oli tiukka ja henki hyvä vaikka väkeä oli ympäri Suomea. Järjestystä valvoi työmaapoliisi ja mm. alkoholin säilytys ja nauttiminen asuntoalueella oli ankarasti kielletty; joitakin irtisano-misiakin tehtiin.

- Tiukat säännöt koskivat kaikkia: työntekijöitä, mestareita ja toimihen-kilöitä. Lopputilin saaneille, tai ainakin ammattimiehille kuitenkin vinkattiin,

Kuntotalon kokonaiskustannus oli Antti Raittisen (oik.) kirjanpidon mukaan 2.040.340 markkaa ja 9 penniä, mikä oli hänen mukaansa varsin kohtuullinen hinta. Kun-totaloa rakennuttamassa oli neljä rakennusmestaria, joista Antti oli vastaava mestari.

Säkylä paras koti varuskunnalle

6

7

että tuu parin viikon päästä kysele-mään. Rangaistus ei ollut ”elinkauti-nen”, nauraa Raittinen.

Valtava työmaa vaati paljon tekijöitä

Annetut määrärahat olivat aluk-si pieniä ja rakennustyöt tehtiin työl-lisyystyönä pääosin talvisin, koska työttömyystilanne oli silloin pahin. Vasta kesästä 1963 lähtien työtä jat-kettiin jokseenkin keskeytyksettä ja ensimmäiset kymmenen rakennusta valmistuivatkin sinä vuonna. Lisäksi rakennettiin mm. vesi- ja viemäriver-kosto, sekä jätevesipuhdistamo Köör-nummelle. Nosturikalustoa ei ollut ja mm. tellinkien rakentamiseen oli pal-kattu omat rakennusmiehet. Enimmil-lään töissä oli jopa 850 henkilöä, ai-na Enontekiöltä asti. Kaikkiaan uuden varuskunnan rakentamiseen tarvittiin 2400 miestyövuotta.

- Se on se suurin muutos se, mei-naan ku äijiä oli silloin niinkun kusi-aspesäsä, äijiä oli joka puolella, vertaa Mäkelä.

Nosturi puuttuiTyömaalle oli vuokrattu kaivinko-

neita, pyöräkuormaajia, kuorma-au-toja, traktoreita ja jopa yksi hevos-mies hevosineen. Koneiden käyttöä johti teknikko Kojonkoski, jolta työ-pisteiden mestarit sitten tilasivat nii-

tä käyttöönsä. Varuskuntasairaalan läheisyydessä oli oma keskusbetoni-asema, laboratorio ja laborantti, joka suoritti tarvittavat suhteutukset. Ase-man kapasiteetti oli 80 m3 betoni-massaa/työvuoro. Raittisen mukaan 60 -luvulla oli yleisesti rakennusliik-keiden käytössä torninosturit, mutta Puolustusministeriön työmaalle niitä ei hankittu. Käytettiin vanhoja me-netelmiä ja rakennettiin puiset vaijeri-käyttöiset hissitornit, joissa oli lavahis-si, betonikuuppa ja puutavaravinssi.

- Hissitornissa oli kuuppa, jonka avulla ”kura” siirrettiin oikeaan ker-rokseen ja kipattiin suppilon kautta kotseihin, siitä sit siirrettiin oikeaan paikkaa ja pistolavalta lapiomiehet sit pisti sen muottiin. Silloin oli huippu-kylmä talvi (1967), kun sotilaskotia rakennettiin, kaikis palkeis oli sähkö-lämmityslankat sillo ja pahimmoim-millas oli 38 astet yhtenä aamuna pakkasta.

- Harmittavaisen kylmä oli myös kun ruokalaa tehtiin, ei yhtään suo-japäivää osunut siihen talveen. Vuonna 1962 joulun edellä, kun va-lettiin kellarikerroksen laatta, niin sil-loin ei säästetty sitä lämmitystä, siin oli kaks miestä jatkuvasti ku kanto öl-jyä lämmityskoreihin.

Betonilautakin kierrätettiin

Miehet sanovat puutavaran käy-

tössä ja kierrätyksessä olevan suurin ero nykypäivään. Rakennustyömaal-la tarvittiin joka päivä 2-3 kuorma-autollista puutavaraa. Nauloja haet-tiin Pintokselta Gaz -kuorma-autolla 700 kiloa viikkossa ja vasarat heilui-vat ahkerasti, koska mitään naulaimia ei ollut.

- Silloin betonilaudatkin kierrätet-tiin; oli naisii, jotka putsas sillasel ko-neel naulat pois. Laudat käytettiin uu-destaan. Seuraavaks oli naiset, jotka kaapi betonit petkeleel pois ja ne käy-tettiin uudestaan. Nykyään heitetään kaikki roskalaatikkoon, mutta sillon ei heitetty mittään, ne tuotiin takasin, tarinoi Mäkelä.

Asko Mäkelä on nykyään eläkeläi-nen, joka muuraa kuitenkin edelleen pikkuhommia Huittisten seudulla. Ylä-neellä asuva kunnoltaan lähes nuoru-kaiselta vaikuttava Antti Raittinen jäi eläkkeelle Säkylän varuskunnan ra-kennuslaitokselta vuonna 1986, ra-kentamista seuranneen yhtämittaisen työuran jälkeen. Hänen mukaansa va-ruskuntaa rakentamassa olleista noin 30 rakennusmestarista lähistöllä viet-tävät eläkepäiviään myös säkyläläinen Heikki Kaljola (79), joka vastasi soti-laskodin rakentamisesta ja loimaalai-nen Eino Saario (83), joka vastasi 1. kasarmin rakentamisesta.

Valtavan ruokalarakennuk-sen pohjakerros rakenteilla vuonna 1962.

8

Hyödyt joka päiväMonipuolinen tuote- ja palvelutarjontamme on lähelläsi joka päivä. Rahanarvoisten etujen ja edullisten hintojen lisäksi saat Bonusta yli 2000 bonustoimipaikassa. Ostosten maksamisestakin saat etua, kun valitset S-ryhmän toimipaikoissa maksuvälineeksi S-Etukortin.

Olivatpa ostosi pienet tai suuret, asiakasomistajuus kannattaa joka päivä.

Ellet vielä ole asiakasomistaja, nyt kannattaa liittyä! Teet sen helposti vaikkapa lähimmässä toimipaikassa tai netissä osoitteessa S-kanava.fi.

SSOSUUR-SEUDUNOSUUSKAUPPA

Sinisellä siivelläSäkylässä luonto menee edelle. Koko yhteisö on esi­merkiksi sitoutunut alueella viihtyvien harvinaisuuksien, ruususiipisirkan ja harju­sinisiiven, suojelemiseen.  

Mikä on sinun syysi viihtyä? www.sakyla.fi

9

KO

LU

MN

IValtiovalta päätti siirtää Porin

prikaatin Turun ulkopuolel-le. Kauaskatseinen suppea kunnan luottamus- ja vir-

kamiesjohto ei aikaillut eikä arkaillut tarttua jättiläishanketta sarvista: Sä-kylään! Nykyisellä maata hallitseval-la byrokratialla, laskutikkumentali-teetilla ja puoluetaktikoinnilla tuskin edes tyydyttävää tarjousta olisi pys-tytty tekemään vaaditussa aikataulus-sa. Mutta kiitos edeltäjille ja saattaji-lle: kunniakas Porin prikaati sijaitsee Säkylässä. Se on suurempi, monialai-sempi, rikastuttavampi ja mikä erityi-sen huomionarvoista, sen laajasti tun-nustettu tärkeys vain kasvaa. Upeaa osapuolten kauaskatseisuutta!

Tarjous ja päätös perustuivat luon-taisiin menestystekijöihin: monipuo-liset koulutus- ja harjoitusmaastot, edullinen infrastruktuuri rakentaa, keskeinen sijainti lounaisessa Suo-messa, sekä myönteinen ilmapiiri. Yh-teiskunta ja puolustusvoimat henki-lökuntineen on kotikunnan vahvalla panoksella lisättynä rakentanut Porin prikaatin; Säkylän varuskunnan, jonka tulokset saavat kasvavaa kiitosta niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Varuskuntamme merkitys ja tarpeelli-suus, sekä menestys on vuosi vuodel-ta vain lisääntynyt.

Kertaamatta luontaisten vahvuuksi-en esille tuontia tai tuhansien miestyö-vuosien uurastusta rakennustöissä, on

Porin prikaati 50 vuotta Säkylässä

syytä korostaa myös säkyläläisten ja naapurien uhrautuvuutta esimerkiksi metsien ja kotitanhuvien luovutukses-sa varuskunnan kasvaviin tarpeisiin, joko vapaaehtoisesti tai pakkolunas-tuksin. Alueet antimineen ovat nyt ol-leet 50 vuotta, yhteiskunnan aikoi-naan määrittämää korvausta vastaan, maan yhteistä etua palvelevassa käy-tössä: kiitos kuuluu myös maata luo-vuttaneille!

Kokoavana voimana on ollut Sä-kylän kunta: säkyläläiset. Kotikun-ta on täyttänyt myös jalkaväenken-raali Adolf Ehrnrothin vetoomuksen Porilaisten ensimmäisessä paraatikat-selmuksessa Säkylän kirkkoaukiolla: ”Ottakaa heidät vastaan omina poi-kinanne.” Esimerkkeinä olkoot mah-tava sotilaskotityö, uusi päiväkoti ja Huovinrinteen koulu sekä lukio ja vii-meisimpänä valtakunnallista kiitos-ta saanut Köyliön ja Säkylän yhteinen terveyskeskus-sairaala. -Tarjoamme näin sen terveyspalveluja tyydyttä-mään varuskunnan välttämättömiä li-sätarpeita ilman investointeja.

Varuskunta on muotoutunut 50 vuodessa merkittäväksi osaksi me-nestyvää Säkylää. Se on vilpittömään luottamukseen perustuvan rakenta-van yhteistyön tulos. Työpaikat, in-vestoinnit ja ulkoiset hankinnat ovat olleet kullanarvoisia erityisesti Säky-lässä, mutta myös naapurikunnissa ja lähimaakunnissa. Nykyisin vasta-

vuoroisuus kuitenkin onnahtelee, kun täältä tilipussinsa kuittaavat usein va-litsevat asuinpaikkansa yhä etääm-mältä ja maksavat siten veronsa muu-alle. Tämä maassa yleistynyt ilmiö on oka varuskunnankin tarvitsemien pal-velujen tuottamisessa.

Kenraali Ehrnrothin vetoomukseen vastaaminen vaikeutuu. Tapoihim-me ei kuitenkaan kuulu antaa periksi, vaan tarjoamme yhä Säkylän varus-kunnalle joukko-osastojemme par-haan kodin. Me kaikki, yritystoiminta mukaan lukien haluamme soutaa yh-teistä venettämme samaan suuntaan. Pahinta varuskunnankin kannalta olisi sen toimivan kokonaisuuden muren-taminen siruiksi eri puolille Suomea, vastoin puolustusvoimien itsensä juu-ri laatimia ja eduskunnan vahvistamia periaatteita. Uskottavuutta ja luotta-musta ei ole varaa nakertaa.

Me säkyläläiset ja naapurit toivom-me Porin prikaatille, henkilöstölle ja koko varuskunnalle kansainvälistä, vahvaa yhteistä tulevaisuutta ainakin toiset 50 vuotta.

Esko EelaSäkylän kunnanvaltuuston puheenjohtaja

10

Loimaan Lukko OyTuruntie 7, 32200 Loimaa, Puh. (02) 769 2200

ABLOY- valtuutettu A-LAATU-Lukkoliike

Erityisosaamista sotilaslakiasioissa.

Brahenkatu 9 A 9, 20100 Turku Puh. (02) 251 1004, fax (02) 251 4106aatsto@lindell.inet.fi

Kadettina vieraassa maassaJo vuodesta 2008 Porin prikaati on vastaanotta-nut kuuden viikon ajak-si itävaltalaisia kadette-ja työharjoitteluun. Tänä vuonna kadetit Bernd Lichtenegger, Angelo Breitfuss ja Jörg Riener ovat tulleet hyvillä mielin harjoittelemaan suoma-laisten tapaa toimia sota-väessä.

Heti työnharjoittelun alku al-koi näyttää kadeteista lu-paavalta, sillä suomalaisten hyvä vastaanotto ja avoi-

muus sai kadetit tuntemaan olonsa tervetulleiksi. - Tunsimme olomme heti kotoisaksi, sillä kulttuuri on meillä hyvinkin sa-manlainen myös täällä armeijassa. Ih-miset olivat avoimia heti alkuun ja yh-dessä työskentely on todella helppoa, kuvailee Jörg Riener heidän ensim-mäistä viikkoa Huovinrinteellä. ” - Emme edes osanneet odottaa näin hyviä puitteita majoituksen ja järjes-telyjen kannalta. Olemme viihtyneet todella hyvin, lisää Riener. Suoma-lainen kouluttamistapa saa myös kii-tosta kadeteilta, jotka kertovat sen poikkeavan oman maansa koulutus-tavasta.

- Koulutus tuntuu olevan vähemmän muodollista, ja kouluttajat ovat kes-kenään ystäviä, huolimatta sotilasar-vosta. Aluksi oli vaikeaa sopeutua tä-hän, mutta alkaa jo luonnistua aika hyvin, kertoo jalkaväen koulutushaa-raan kuuluva Angelo Breitfuss.

Kadetit suorittavat Itävallassa so-takorkeakoulussa sotatieteen kandi-daattitutkintoa, ja hakuprosessi on hyvin samantyyppinen kuin Suomes-sa. Armeijan suorittaminen on pakol-lista, jos haluaa sotakorkeakouluun, ja

Vastaanotto avoin ja mutkaton

11

Kadettina vieraassa maassapääsy kouluun arvioidaan kirjallisel-la kokeella. Koulussa arvioidaan 6kk ajan valmistelulukukaudella henkis-tä ja fyysistä rasituskykyä, sekä johta-mistaitoja. Koulutus itsessään sisältää tasapainotetusti kirjallista opiskelua, joukkueenjohtamista ja kielten opis-kelua. Koulutuksen loppuvaiheilla koulutuskielikin muuttuu englanniksi, sillä se valmistaa kansainväliseen krii-sinhallintatyöhön.

Tärkeää kulttuurinvaihtoaItävallassa on samalla tavalla ase-

velvollisuus, kuin Suomessakin. Kukin kadeteista kiinnostui sotakorkeakou-luopinnoista armeijan takia, sillä he kokivat sen olevan mielenkiintoinen paikka opiskella. Kukin heistä nauttii työharjoittelujaksosta, joka heillä on käynnissä.

- On todella hyvä oppia ihmisten erilaisia tapoja toimia, kommunikoi-da englannin kielellä sekä saada uut-ta perspektiiviä asioihin. Ihmiset ovat hyvin motivoituneita, mikä tekee hei-dän kouluttamisen todella helpoksi”, kertoo Breitfuss viime viikkojen kou-lutuksista ensimmäisen jääkärikomp-

panian kanssa. Bernd Lichtenegger kertoo koulutuksesta enemmän:

- Suomalaisten toimintatavat on hyvä oppia täällä. Ei ikinä tiedä, jos joskus tulee työskenneltyä suomalai-sen henkilön kanssa. Siinä oppii hei-dän tavan toimia, jolloin on helppoa työskennellä yhdessä. Joskus saamme näyttää oman tapamme toimia kou-luttaessamme näitä joukkoja, jolloin suomalaisetkin oppivat uutta. Tämä on ollut todella hyvä kokemus.

12

Välähdyksiä Huovinrinteeltä 50 vuoden takaa

Neljännen komppanian päällikkönä

Sain tehtäväkseni elokuussa 1963 siirtää prikaatin toisen pataljoonan neljännen komp-panian Turun Heikkilän kasar-

milta Säkylän Huovinrinteelle. Patal-joona saapui Säkylään 24.8.1963 ja vastaanottojuhlallisuudet olivat seu-raavana päivänä. Olin muuttanut per-heeni jo 9. kesäkuuta Huovinrinteelle, jolloin myös yövyimme ensimmäistä kertaa uudessa kodissamme.

Hohtavan uudet kasarmit ja asunnot

Uusi ensimmäinen yhteinen ko-ti oli ihka uudessa kerrostalokaksios-sa, josta noin vuoden kuluttua muu-timme rivitaloon. Oli upea tunne päästä honkien keskellä uutuuttaan

hohtavaan omaan asuntoon. Alkuvai-heessa ongelmalliseksi osoittautuivat kaupan ja kaikkien palvelujen puuttu-minen. Varsin harvalla oli tuohon ai-kaan omaa autoa ja asioiden hoitami-nen tuottikin vaikeuksia. Niinpä sitten poljimme puolisoni Miljan kanssa, ty-tär Aino pyöräntarakalla, Säkylän keskustaan ostoksille - satoi tai pais-toi - maitohinkki pyörän runkoa vas-ten kolkaten. Taisipa tuo kannu siinä kuukausien myötä saada monet kol-hut kylkiinsä. Pikkuhiljaa olosuhteet paranivat, alueelle tullut kauppa toi-mi aluksi parakissa ja sitten myöhem-min pankin rakentamassa ”liikekes-kuksessa”. Sukulaisia ja tuttavia kävi alkuvaiheessa sankoin joukoin kyläile-mässä, olihan seutukunnan oma pri-kaati ja uusi kasarmialue jotakin sel-

13

laista, jota ei ennen alueella nähty. Monet olivat ne kerrat kun nousimme Porsaanharjulle ja vieraamme ihaste-livat sieltä avautuvia maisemia. Soti-laskodin valmistuttua tuli siitä paikka, jossa vieraiden oli käytävä maistamas-sa sotilaskotisisarten tarjoamia munk-kikahveja.

Ero oli huimaavaKouluttajan näkökannalta katsoen

olimme saavuttaneet lähes ihanneti-lanteen, kasarmin ovelta päästiin suo-raan harjoitusmaastoon. Ei tarvinnut enää polkea kilometritolkulla Turun keskustan ja asutuskeskusten kautta harjoitusalueille. Kasarmin tilat saivat kiitosta, niin kouluttajien kuin koulu-tettavienkin taholta. Ero entisiin ka-sarmitiloihin oli todella huimaava. Tu-run Heikkilän kasarmilla oli tuntunut välillä jopa siltä, että rotat ottavat pi-an vallan käsiinsä. Ensimmäiset kuu-kaudet olivat tiukkaa aikaa, prikaatin toimiminen kahdella paikkakunnal-la sekä monet toinen toistaan seu-ranneet ampumaleirit ja taisteluhar-joitukset veivät ajan tyystin. Syksyä 1963 sävytti Lounais-Suomen suuri syyssotaharjoitus, jossa Porin prikaa-ti muodosti Raumalle ”maihinnous-seen” eversti Yrjö Keinosen johta-man keltaisen prikaatin. Ensimmäisinä Huovinrinteen kuukausina perhe näki isänsä vain kääntymässä uudessa ko-dissaan ja taas hän oli menossa seu-raavaan tapahtumaan.

Alkuvaiheessa kantahenkilökun-nalle pyrittiin järjestämään pataljoo-nan ja prikaatin toimenpitein bussi-kuljetuksia Turkuun ja takaisin kerran parissa kuukaudessa omien asioiden hoitamista varten Teimme myös joita-kin tutustumiskäyntejä lähialueeseen. Näistä muistiini on jäänyt yksi, näin jälkeenpäin mutta ei tietenkään silloin itse tilanteessa, huvittavalta tuntuva episodi. Olimme lähdössä joulukuus-sa 1963 tutustumismatkalle prikaa-tin nimikkokaupunkiin Poriin ja Sata-

kunnan Lennostoon. Käyntiin kuului myös iltatilaisuus Porin suomalaisel-la klubilla. Olimme sonnustautuneet juhlamielellä ja arvoisat rouvamme il-tatilaisuuteen sopivin asuin. Meille oli luvattu Turusta prikaatin esikunnan toimenpitein bussi matkaa varten. Kokoontumispaikalla meitä odotti-kin yllätys - koppiauto - toisin sanoen kuorma-auton lavalle asennettu kop-pi ilman minkäänlaista lämmityslai-tetta. Mahtoi erityisesti rouvilla juh-lapukimissaan olla kylmä, kun itsekin sotilasvaatteissa muistan palellee-ni. Pakkasta kun oli toistakymmentä astetta. Satakunnan lennosto osoitti meitä ”maalaisia” kohtaan ystävyyt-tä järjestämällä paluukuljetusta varten lämpimämmän kyydin. Olisivatko Tu-russa silloin sijainneet ”esikuntaher-rat” ajatelleet, että kyllä noille maa-laisille koppiautokin kelpaa. Tiedä häntä!

” Kylmää sisällä ja ulkona”Ensimmäistä talvea vuonna 1964

Huovinrinteellä voisi kuvata ”Siperia opettaa -vaiheeksi”. Talvi oli todel-la kylmä, merkinnät kyseisen vuoden kalenterissani osoittavat sen kiistatto-masti. Yhtenä päivänä hakkeella käy-nyt lämpökeskus ”irtisanoi yhteis-työsopimuksensa”. Kattilat menivät rikki helmikuun kuudentena päivänä ja meillä alkoi todella kylmä kausi. Sil-mäillessäni tuolta ajalta säilynyttä ka-lenteriani huomasin, että helmikuun 13. päivältä löytyy merkintä ” kylmää sisällä ja ulkona”, 14. päivänä näytti ulkona olleen 26 astetta pakkasta. Ei muuta kuin haalimaan kaikki mahdol-liset villapaidat, shaalit ja vällyt, jotka olivat erityisen tarpeellisia pieniä lap-sia omaaville perheille. Kun sekään ei auttanut, niin viimeisenä keinona lai-toimme hellan kaikki sähkölevyt pääl-le ja lämmittelimme hellan äärellä. ”Evakuoin” jossakin vaiheessa puoli-soni Miljan sekä kaksi ja puolivuotiaan tyttäremme Ainon muutamaksi päi-

väksi vanhempieni luokse. Taisipa jo-ku muukin tehdä samanlaisen ”ope-raation”.

Puolikurssijuhlassa Tamara Lund

Yhdessä vaiheessa olin kouluttajana prikaatin aliupseerikoulussa. Oppilas-kunnalla oli tapana järjestää puolikurs-sijuhlat ja oppilaskunnan kuraattorina tehtäviini kuului valvoa juhlan valmis-teluja ja olla mukana myös itse juh-lassa. Juhlassa mukana olo oli sinänsä miellyttävä velvollisuus. Olihan yh-teen puolikurssijuhlaan saatu ”värvä-tyksi” Tamara Lund – olisiko silloisella oppilaskunnan puheenjohtajalla, tule-valla MTV3:n ohjelmajohtajalla Tauno Äijälällä ollut sormensa pelissä. Ta-mara Lundin laulu- ja tanssiesityksen jälkeen myrskyisille suosionosoituksil-le ei ollut tulla loppua.

Mieleen on jäänyt myös muutama joulun aikainen tapahtuma Huovin-rinteellä. Kerran valjastimme kaptee-ni Vallimiehen kanssa tallilla hevosen reen eteen ja lähdimme pihapiiris-tä vähän kauemmaksi metsään jou-lukuusen hakuun. Lunta oli runsaasti ja metsä puhtaan valkoisena – aikam-me etsittyämme löysimmekin sopi-vat kuuset. Tapoihin kuului myös, et-tä komppanian päällikkö perheensä kanssa kävi tervehtimässä yksikkön-sä poikia jouluaattona jouluisesti ko-ristelluissa komppanian tiloissa. Nuo tilaisuudet olivat erityisen mieleenpai-nuvia ja silloin aisti konkreettisesti yk-sikön hengen.

Toivotan menestystä juhlivalle Prikaatille!

Ilkka Puukka

Puolustusasiainneuvos, valtiotieteiden tohtori, eversti

lkka Puukka oli yksikön päällikkö-nä etujoukon siirtyessä Säkylään -vuonna 63. Kuvassa vietetään varuskunnan 40 -vuotisjuhlaa, jolloin tuloparaati simuloitiin uu-delleen.

Osuustoiminnallisen yritysmuodon ansiosta meillä on

mahdollisuus laittaa hyvä kiertämään. Osuuskauppa

Keulan tulos käytetään oman toimialueen hyväksi

asiakasomistajien etuihin ja palvelujen kehittämiseen.

Osuustoiminnan periaatteisiin kuuluu myös vastuu

yhteisistä asioista. Keula on vahvva oman alueensa

tuntija ja kehittäjiä. Keulan tekemät investoinnit

toimialueelleen työllistävät ja ovat mukana vahvista-

massa kotiseutunsa hyvinvointia.

Osuustoiminta

= yhteistä etua

keula.fiAlueemme asiakasomistajien parhaaksi vuodesta 1903.

110vuotta

RAUTIA - K-MAATALOUS SALO

Meriniitynkatu 11, 24100 SALOp. 02-77751, +358505259961

www.rautia.fi • www.k-maatalous.fi

Tervetuloa kaupoille!

Makuja, jotka jättävät Muistoja

Ravintola torero Yrjönkatu 12 • 28100 Pori

Ma–to klo 11–23 • Pe–la klo 11–24 su klo 12–22 • torero.fi

Rosso Pori, Antinkatu 11, 28100 Pori www.rosso.fi

Tervetuloa!Turuntie 61, 32200 LOIMAA • www.pihaportti.fi

Portti avoinna hyvään palveluun!Portti avoinna hyvään palveluun!

KiinteistönhoitoLasituspalvelu

MaalauspalveluSiivouspalvelu

Päivystysnumero 044 7442 310

Puh. 044 7442 300

Mainos_Porilainen_1-4-2012.indd 1 30.1.2012 11:48:43

LOIMAAN HT-ASENNUSPuh: 02 762 7996www.htasennus.fi

Yliluutnantti Veli-Pekka Tikka-nen on yksi lippujuhlapäivä-nä 4.6. lisää rautaa kaulaan saaneista Porilaisista. Tikka-

nen toimii 1. Pioneerikomppanias-sa pioneerijoukkojen kouluttajana ja kouluttaa varusmiesten lisäksi myös rauhanturvaajia räjähdetietoisuusasi-oihin kokeneen raivaajan otteella ja käytännön näkemyksellä.

- Oma ylennykseni tuli jatkokurs-sin suorittamisen jälkeen, joten siihen ei liity sen kummempia tunteellisuuk-sia. Toki on hyvä erottua sotilasarvon puolesta hieman nuoremmasta kou-luttajakaartista.

Tikkasen polku varusmiespalveluk-sesta räjähdeasiantuntijaksi on ollut värikäs ja vaarallinenkin.

Raivaamiskokemusta muun muassa Irakista, Afganistanista ja Somaliasta omaava Tikkanen on purkanut lento-pommeja, miinoja ja rypäleammuksia eri puolilla maailmaa lähes viisi vuotta neljän eri työnantajan palveluksessa.

- Varusmiesaikana kävi niin, että vaikka itse olin jääkärikokelaana, niin samassa tuvassa majoittuneiden pio-neerikokelaiden työt vaikuttivat mie-lenkiintoisemmilta. Sieltä lähti kipi-nä pioneeriaselajiin ja opiskeluaikana sain onneksi valita aselajini oman mie-len mukaan.

- Ulkomaan tehtävistä erityisesti Somaliassa vietetyt kolme vuotta oli-

vat mieleenpainuvat. Siellä tein kou-lutuksen suunnittelua ja raivaamista, joten työn kokonaisuus oli mielenkiin-toisin. Työssä oli myös paljon yhteis-työtä paikallisten ja eri järjestötoimi-joiden kanssa.

Tikkanen aloitti työt Porin prikaa-tissa vuonna 1999. Koko virkaura on mennyt 1. Pioneerikomppanian leivis-sä. Kansainvälisille miinakentille mie-hen vei halu kehittää omaa osaamis-taan.

- Alun perin lähdin ulkomaille hake-maan käytännön kokemusta raivaa-mistyöstä. Oli vähän orpo olo, kun täällä vedin ensimmäisiä EOD – kurs-seja henkilökunnalle ilman kunnon

Reissumies ja raivaaja Veli-Pekka Tikkanen:

”Parasta on motivoituneen joukon koulutta-minen”Teksti ja kuva: Markus Malila

kenttäkokemusta. Yksi lähtöni syis-tä olikin se, että halusin tuoda koulu-tustyöhöni Suomessa pieniä niksejä ja näkemystä käytännön raivaamisesta.

- Vaikka sinänsä koulutussuunnitel-mamme ovatkin hyviä, niin käytän-nön kokemus tuo siihen oman lisänsä.

Hyvän ja suunnitelmallisen opetta-misen lisäksi Tikkanen haluaa koros-taa joukon oman motivaation roolia.

- Työssäni parasta on nykyisin se, että koulutettavaksi tulee todella mo-tivoituneita esimerkiksi ulkomaille lähdössä olevia rauhanturvaajia ja kv-tehtäviin valmistautuvia varusmiehiä.

Veli-Pekka Tikkanen kädessään BLU-97 tytärpommi. Irakin rai-vaustehtävän aikana Tikkanen oli raivaamassa 1500 kappa-letta kuvan pommeja. Yhden isomman kuormapommin sisäl-tä purkautuu 202 tytärpommia, jotka leviävät noin jalkapallo-kentän kokoiselle alueelle. 15

Ylennettyjä

Saat K-Plussa-etuja yli 3000 ostopaikasta.K-Plussa on Suomen monipuolisin kanta-asiakasjärjestelmä.

TERVEKSI RAUMALT

OPISKELEMAAN TAI TÖIHIN – HANKI TUPA TURUSTA!

Bonusta pankki- javakuutusasioinnista.

Testaa omat bonuksesi osoitteessa op.fi /bonus

www.facebook.com/turunseudunop

Pöytyän kunta puh. (02) 481 000 tai kunta@poytya.fi

YLPEÄ ASUKKAISTAAN

www.poytya.fi

IV-Pelti Luuri OyRAKENNUSPELTI- JA ILMASTOINTITYÖT

Puh: 02-763 6860, www.iv-peltiluuri.fi

Kersantit Mikko Pauna ja Emil Cosnician:

”Ylennys on paras henkilökohtainen palaute ”Teksti: Markus Malila Kuva:

Vuoden alussa voimaan tul-leesta palvelusajan lyhene-misestä johtuen varusmies-ten ylennyksiä ei enää osu

Puolustusvoimien lippujuhlapäivälle 4.6. Varusmiehelle ylennys on silti yk-si palvelusajan kohokohdista.

Kersantit Mikko Pauna ja Emil Cos-nician ylennettiin kersanteiksi kevään aikana. Paunalla ylennys tuli maalis-huhtikuun aikana ja Cosnician kiin-nitti kolmannen kulmaraudan maas-topukuunsa toukokuun 20. päivä. Kansainvälisessä valmiusjoukossa vii-meisiä päiviään palvelevat varusmie-het kokevat ylennyksen mieluisana:

- Itselle kersanttiylennys oli paras palaute, mitä koko varusmiespalve-luksesta on saanut. Jos näin isosta po-rukasta muutama ylennetään, ja itse on siinä joukossa, niin tulee sellainen fiilis, että on hyvin pärjännyt. Se myös motivoi eteenpäin, Pauna kertoo.

- Oman huomioni mukaan ylen-nyksessä katsotaan koko palvelusai-kaa eikä niinkään parin viime kuukau-den aikaista suoriutumista, hän lisää.

Vanhan sotilasviisauden mukaan kersantti on komppanian tärkein mies, mutta Paunalta ja Cosnicianil-ta riittää tunnustusta myös palvelus-tovereille:

- En usko, että kenellä mitään kil-pailua ylennysten suhteen on. Poruk-ka ottaa ylennyksen henkilökohtaise-na palautteena. Ei siellä kavereiden kanssa kilpailla.

- Valmiusjoukkokoulutuksen yk-sikössä tilanne on hieman erilainen, kun kaikki ovat käyneet samaan ai-kaan samat koulutusvaiheet ja koko porukka on keskenään vertaisia, Cos-nician lisää.

Kotiväeltä saatu palaute ylennyksis-tä on myös jäänyt mieleen:

- Kyllähän siellä ylpeitä on oltu, Cosnician valottaa.

- Melkein joka perheessä kun on jo-ku, joka on intin käynyt, niin kyllä siel-lä tiedetään, mitä ylennys merkitsee, Mikko Pauna lisää.

Viime heinäkuun alussa palve-luksensa aloittaneet kotiutuvat ny-kysäännösten mukaan 347 päivän palvelusajan jälkeen 20.6. Valmius-joukkokersanttien tie vie varusmies-palveluksen jälkeen opintojen pariin, vaikka myös toimintavalmiussitou-mus ja kansainväliset tehtävät kiin-nostavat.

17

Ylennettyjä

Porilaisen päiväkirja

YLENNYKSET 4.6.2013Majuriksi:Kapteeni Kalle Matti Johannes LeinonenKapteeniksi:Yliluutnantti Aki Mikko Matias HuggYliluutnantti Sippo Sakari JuuresYliluutnantti Janne Antero KiveläYliluutnantti Ville-Matti Johannes KoskiYliluutnantti Matti Samuli KulmanenYliluutnantti Lauri Olli MukkaYliluutnantti Antti Tuomas ParviainenYliluutnantti Toivo Samuli PollockYliluutnantti Antti Tapio SuikkariYliluutnantti Juho Tapio TalvitieYliluutnantti Seppo Kalevi TolppiYliluutnantti Petri Juhani KorpinenYliluutnantti Jukka Tapani MarkkiYliluutnantiksi:Luutnantti Tomas Kristian HolmlundLuutnantti Sami Mikael KoivistoLuutnantti Ville Henrik NikkinenLuutnantti Heidi Johanna NuoralaLuutnantti Sampo Eemeli VainioLuutnantti Mikko Petteri MajavaLuutnantti Sami Juhani MamiaLuutnantti Juha Markus MäkinenLuutnantti Heikki Miikka Johannes PellimaaLuutnantti Vesa Petri TenniläLuutnantti Veli-Pekka Tikkanen

Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ansioristin:Yliluutnantti Reijo Jari Antero KortteusYliluutnantti Mikko Ilmari LähdemäkiYliluutnantti Jari-Pekka MustonenYliluutnantti Juha Eerik Nikka Yliluutnantti Pasi Kristian PekonenYliluutnantti Petri Juhana PusalaYliluutnantti Heikki Mikael Saarinen

Suomen Leijonan Ritarikunnan AnsioristinVarastomestari Olli Juhani RuohomaaATK-suunnittelija Hannu Juhani Suontausta

Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. luokan mitalin:Vääpeli Jarmo Sakari JokelaLaskentasihteeri Tarja Maarit Tamminen

Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan mitalin:Ylikersantti Mikko Juhani Vahala

Valtion virka-ansiomerkin Kapteeni Kari Erik SaloLuutnantti Mika Juha Tapani SaarinenLuutnantti Kai Tapani Rahkonen

Jalkaväen ansioristin Yliluutnantti Ari Pekka Korkeakoski

PorilaisristiJääkäri Niko Juhani Koskinen

Porin prikaatiin siirtyneet

Reservistä:Vänrikki Janne Romppanen .............8.4.2013Kersantti Ahti Pellinen ........8.4.2013Alikersantti Niklas Ranta ....8.4.2013Ylikersantti Henri Tienvieri .................13.5.2013

Reservissä:Luutnantiksi:Vänrikki Johan Erik IsotupaYlivääpeliksi:Juha Risto Valfrid HynnäKersantiksi:Alikersantti Joonas Valtteri Salo

Ylennys reservissä ja palvelusarvo:Ylivääpeliksi:Vääpeli Jarmo Sakari Jokela Vääpeliksi:Ylikersantti Mikko Juhani VahalaYlikersantti Antti Paavali VihakasYlikersantiksi:Kersantti Jarno Matias HaaparantaKersantti Petri Valdemar Hakonen

Palvelusarvo:Vääpeliksi:Ylikersantti Matti Mauno VehmasYlikersantti Jaska Petteri PeltonenYlikersantti Vesa-Martti Severi SavelaYlikersantti Jorma Antero KoivistoYlikersantti Keijo Tapio KeskinenYlikersantiksi:Kersantti Raimo Sakari LamminenKersantti Markus Paul Joachim Tojkander

KUNNIAMERKIT 4.6.2013Vapaudenristin Ritarikunnan 4 luokan ristin:Kapteeni Kai Kalevi UittoKapteeni Toivo Samuli PollockVapaudenristin Ritarikunnan 1. luokan vapauden mitalin:Kersantti Väyrynen Samu AkseliSuomen Leijonan Ritarikunnan Ritarimerkin:Kapteeni Jari Pekka LevoKapteeni Matti Ilmari Vesikko

Ylennetyt ja palkitut upseerikerholla 4.6.201318

Porilaisen päiväkirja

Kersantti Teemu Virtanen .................1.7.2013Kersantti Matias Kinnunen ...............1.7.2013Kersantti Erkki Männistö ...................1.7.2013KersanttiTaneli Ojakangas ...............1.7.2013Kersantti Joonas Eerola .....................1.7.2013Kersantti Aleksi Forsgren ..................1.7.2013KersanttiTommi Leiritie ....................1.7.2013Kersantti Antti Ojala .........................1.7.2013

Porin prikaatista siirtyneetPääesikuntaanMajuri Ville Valkeinen ...................1.4.2013

Utin jääkärirykmenttiinEverstiluutnantti Jaakko Särkiö .....................1.5.2013

Maavoimien esikuntaanKapteeni Tomi Mustalahti .................1.6.2013

ViestirykmenttiinHenri Huurinainen .............1.6.2013

ReserviinAlikersantti Riku Ruottinen .................16.4.2013Ylikersantti Mikko Nurmi ...................16.4.2013Luutnantti Markku Virtala ...................1.5.2013Kersantti Timo Hallikas ...................20.5.2013Vänrikki Jani Heinonen ....................1.7.2013Kersantti Samu Väyrynen .................1.7.2013Kersantti Samuli Mannonen .............1.7.2013

19

20

Kun kaksi Porilaista evp-everstiluutnanttia astelee kohti Huovinrinteen soti-laskotia, vanhojen aikojen

muistelu alkaa jo urheilukentän koh-dalla.

- Aina kesäisin pelattiin upseeri- ja aliupseeri-, sittemmin toimiupseeri-kerhon väliset herrasmiesottelut pe-säpallossa. Ja sitten seuraavana päivä-nä moni valitteli, kun oli venäyttänyt paikkansa tai saanut osuman pallosta, muistelee Jouko Sinisalo, jonka pal-velusura alkoi v. 1970.

Seppo Suontaustan mieleen on jää-nyt vappu 1964. Silloinen va-vänrik-ki oli lähdössä skootterillaan vapun-viettoon asunnoltaan kerrostalo 28:n edestä, kun yllättäen ympärillä alkoi paukkua.

- Asuntoni yläpuolella oli varuskun-nan ensimmäisen päällikön, eversti-luutnantti Kalevi Kuuselan perheen asunto. Kuusela heitteli ikkunasta paukkupommeja meikäläisen ympä-rille, kun hänen vaimonsa avasi vie-reisen ikkunan ja alkoi moittia minua paukuttelusta. Tyydyin osoittamaan sormella viereistä ikkunaa ja sitä oi-keaa syyllistä, Suontausta kertoo nau-reskellen.

Nämä ja tuhannet muut muistelut ovat olennainen osa pian 50-vuotis-ta taivaltaan juhlivaa Säkylän varus-kuntaa.

Urjalalainen Seppo Suontausta as-tui varusmiespalvelukseen 15.2.1963 Porin Prikaatin Kranaatinheitinkomp-paniaan, joka vielä tuolloin sijaitsi Tu-russa Heikkilän kasarmeilla. Perus-koulutuskauden jälkeen oli vuorossa aliupseerikurssi, jonka aikana Huovin-rinteen uusi kasarmialuekin tuli tutuk-si.

Krh-linja teki kesällä 1963 ”pyörä-retken” Huovinrinteelle. Kyseessä oli muutaman päivän leiri, jonka aikana kaivettiin poteroita nykyisen vesitor-nin alueelle vääpeli Into Hembergin johdolla. Telttamajoitus oli Myllypu-ron tuntumassa nykyisten ylempi-en rivitalojen (rivitalot 1 – 6) alueella.

Lämpimiä muistoja Huovinrinteen alkuvuosi-kymmeniltä

Muistan elävästi, miten viereiseltä ka-sarmialueelta kuului kiivaiden raken-nustöiden ääniä.

Loppukesästä oli edessä lähtö RUK:uun. Jo lähtiessä tulevilla upsee-rikokelailla oli tiedossa, että kurssin jälkeen he eivät palaisi Turkuun vaan Huovinrinteelle.

- Kokelaskausi alkoi Kranaatin-heitinkomppaniassa uudessa kasar-mi 2:ssa, jossa sijaitsivat myös 4. ja 5.komppania sekä pataljoonan esi-kunta. Ensimmäiseksi viikoksi mi-nut komennettiin toimistoupseeriksi everstiluutnantti Kuuselan johtamaan esikuntaan suunnittelemaan kasar-mialueen lähipuolustusta, Suontaus-ta muistelee alkuaikojaan Huovinrin-teellä.

Kadettikoulusta takaisin Huovinrinteelle

Kranaatinheitinkomppanian har-joitukset suuntautuivat Louhoksen ja Kiviharjun suuntaan. Harjun rin-teet kasvoivat metsäpalon jäljiltä vain pienikasvuista männikköä. Ampuma-radat eivät olleet vielä valmistuneet, vaan käsiaseammunnat suoritettiin Latvaansuon kentältä ampuen suon suuntaan.

Varusmiespalveluksen päätyttyä Suontausta haki ja pääsi va-vänrikik-si helmikuussa 1964. Syksyllä alkoi Kadettikoulu, josta hän kolme vuot-ta myöhemmin tuoreena luutnanttina palasi Porin Prikaatiin samaiseen Kra-naatinheitinkomppaniaan.

Tuolloin varuskunta oli lähes valmis, tuttu ja turvallinen.

Everstiluutnantti evp. Seppo Suon-tausta palveli Huovinrinteellä vuoteen 1979, jolloin edessä oli siirto Taistelu-kouluun ja myöhemmin Rannikkojää-käripataljoonaan. Hän palasi Säkylään v. 1988 koulutustoimiston päälliköksi, ja viimeiset viisi vuotta toimi Satakun-nan Jääkäripataljoonan komentajana. Reserviin Suontausta siirtyi v. 1996.

Jalan, suksilla ja polku-pyörällä

Jouko Sinisalo aloitti varusmies-palveluksensa Porin Prikaatin Vies-tikomppaniassa helmikuussa 1970. Palveluksen päätyttyä hän haki ke-sävänskäksi, mutta koska vapaita va-kansseja ei ollut, Sinisalo aloitti va-kersanttina talvella 1971.

- 4.Jääkärikomppanian silloinen päällikkö, kapteeni Mikko Virtanen teetti minulla harjoitussuunnitelmia

Kuljetuskomppania perustettiin uudelleen vuonna 1979, vasemmalla yksikön vääpeli Antti Kannisto ja oikealla päällikkö Jouko Sinisalo kiinnittämässä yksikön kylttiä.

Teksti: Matti Vihurila Kuvat: Matti Vihurila sekä Seppo Suontaustan ja Jouko Sinisalon albumit

2121

yökaudet. Silloin se tuntui tylsältä, mutta myöhemmin tajusin, että koke-nut päällikkö halusi valmentaa minua Kadettikoulua varten, Sinisalo muiste-lee.

Kadettikoulun jälkeen Sinisalo pal-veli mm. useiden yksiköiden kuten 4.JK:n, 3.JK:n ja KuljK:n päällikkönä. 1970-luvun alussa hevoset poistuivat Huovinrinteeltä eikä moottoriajoneu-voja ollut juuri nimeksikään. Tämä ei sotaväkeä pysäyttänyt.

Lähes aina harjoituksissa liikuttiin polkupyörillä. Ampumaradalle men-tiin kesäisin marssien ja talvisin suk-silla, ja siihen aikaan kouluttajat oli-vat aina joukkonsa mukana. Jossain vaiheessa isommissa harjoituksissa oli käytössä siviilistä vuokrattuja trakto-reja kuljettajineen.

Legendaarinen VARSTA-harjoitus v. 1984 on jäänyt myös Jouko Sinisalon mieleen eritoten siksi, että hän toimi harjoituksessa Porilaisista muodoste-tun pataljoonan toimivana komenta-ja.

- Muistan myös hyvin sen puhut-telun elokuvaluokassa, missä silloi-nen komentaja, eversti Raimo Joki-

nen totesi, että ”nyt on ollut tavallista kiireempää, mutta VARSTAn jälkeen helpottaa”, Sinisalo naureskelee.

Sinisalo siirtyi v. 1998 koulutustoi-miston päällikön pestistä pataljoonan komentajaksi Panssariprikaatiin, josta jäi reserviin v. 2000.

Varuskunta oli yhteisölli-syyden tyyssija

Molemmat Porilaiset muistelevat kaiholla varuskunnan alkuvuosikym-menten lämmintä yhteishenkeä ja yh-teisöllisyyttä.

- Kaikki tunsivat toisensa ja asioita tehtiin yhdessä. Varuskuntakerhoilla pidetyt tapahtumat keräsivät sotilaat perheineen yhteisiin rientoihin, Suon-tausta kertoo.

Sinisalon mieleen on jäänyt erityi-sesti eversti Tauno Sutela, joka toimi prikaatin komentajana 1970 – 1975.

Sutela teki paljon töitä varuskun-nan väen hyvinvoinnin puolesta. Hä-nen aikanaan varuskunta sai mm. oman päiväkodin. Sutela tunsi jokai-sen varuskunnassa asuvan lapsen etu-nimeltä. Vuosipäivän puheessaan hän

mainitsi kaikki syntyneet lapset, avio-liittoon vihityt ja muut kuluneen vuo-den tapahtumat varuskunnassa. Tä-mä jos mikä on sitä yhteisöllisyyttä, jota nykyisin niin kovasti peräänkuu-lutetaan.

Reipas upseerikokelas Suontausta Kranaatinheitinkomppanian upo-uudessa tupa 1:ssä loppuvuodesta 1963. (alakulma) Viitisenkymmen-tä vuotta myöhemmin samainen tupa on edelleen Kranaatinheitin-komppanian varusmiesjohtajien käytössä. Seppo Suontausta (vas.) ja Jouko Sinisalo kävivät tekemäs-sä tupatarkastuksen” ja muistelivat vanhoja hyviä aikoja.

Ampumahiihdon kaksinker-tainen maailmanmesta-ri Juhani Suutarinen yllätti taannoin tavatessamme sa-

nomalla, että on palvellut varusmie-henä Porin prikaatissa. Tämän jutun kirjoittaja oli pitänyt itsestään selvä-nä, että elämäntyönsä rajavartijana tehnyt imatralainen olisi syntynyt itä-rajan tuntumassa, käynyt armeijankin sillä suunnalla ja sanan täydessä mer-kityksessä varttunut sukset jalassa ja pyssy selässä.

- Olen lähtöjäni Karjalan poikia, koti jäi Uukuniemelle itärajan taakse. Siel-tä tultiin evakkoreessä Etelä-Pohjan-maalle Ylihärmään, selvittää Suutari-nen.

Varusmiespalvelus kutsui Suutarista helmikuussa 1963 ja siihen aikaan oli tapana lähettää eteläpohjalaiset Porin prikaatiin Turkuun.

- Olin harrastanut pienen ikäni ur-heilua, hiihdellyt ja metsästellyt, mut-

ta ampuma-hiihtoa en ollut armeijaan lähties-säni ikinä edes kokeillut. Enkä päässyt kunnol-la kokeilemaan Porin prikaatis-sakaan, kun pri-kaatin legendaa-

rinen urheilu-upseeri Lauri Musakka ei hyväksynyt minua ampumahiihto-valmennukseen. Olin kuulemma liian pieni, Suutarinen muistaa.

- Siellä minä sitten katselin näyttö-suojassa, kun valmennettavat ruiski-vat laukauksiaan pitkin betoniseiniä. Sittemmin juttelimme Musakan kans-sa asiasta useammankin kerran ja hä-nen oli pakko myöntää olleensa vää-rässä, hän hymähtää.

Mutta suunnistuksessa ja juoksussa pienikin mies sentään kelpasi valmen-nusryhmiin. Suutariselta odotettiin paljon puolustusvoimien mestaruus-kilpailuista, mutta sairastumisen vii-meistelyleirillä Raasissa vei mahdolli-suuden osanottoon ja samalla myös menestykseen.

Ampumahiihtomestari Juhani Suutarinen tuli ensimmäisten joukossa Huovinrinteelle

”Rotat jäivät Heikkilään”Teksti: Asko Tanhuanpää Kuvat: Juhani Suutarisen kotialbumi ja Porilaismuseo

”Liian pieni” mies ei kel-vannut Porin prikaatissa ampumahiihtovalmennuk-seen. Rajavartiostossa kel-pasi ja loppu on suomalai-sen urheilun historiaa.

22

Polkupyörämarssilla Turusta Huovinrinteelle

Juhani Suutarinen on yksi niistä va-rusmiehistä, jotka muuttivat ensim-mäisten joukossa Turusta Säkylän Huovinrinteelle rakennettuun uuteen varuskuntaan. Sen hän sanoo muista-vansa kuin eilisen päivän.

- Tarkastin juuri armeijamuistoista-ni, että päivä oli 24. elokuuta vuon-na 1963. Ylitimme Säkylän ja Yläneen rajan juhlallisesti polkupyöräparaatis-sa, jonka ottivat vastaan toisen divisi-oonan komentajana tuolloin toiminut Adolf Ehrnrooth ja Porin prikaatin ko-mentaja Yrjö Keinonen.

- Minun polkupyöräni oli jo parhaat päivänsä nähnyt, kappakin pyöri välil-lä omiaan, mutta siinä vaiheessa mu-siikin soidessa ei kaikkia pikkuasioita edes huomannut, Suutarinen kertoo.

Rangaistuksena oli kanto tai kaksi

Jazzmies Jyrki Kangas kertoi ”En-tiset porilaiset” -sarjan kautta aiko-jen ensimmäisenä haastateltavana olleensa ensimmäinen Säkylän rajan ylittänyt varusmies, mutta Suutarinen muistaa olleensa tavallisena sotamie-henä kaukana kärjestä.

- Uutuuttaan kiiltelevä varuskun-ta näytti nuoren miehen silmissä to-della upealta. Meillä oli ollut Turun Heikkilän kasarmilla neljännessä ki-väärikomppaniassa peräti 36 miestä samassa majoitustuvassa, mutta nyt saatiin elää herroiksi. Turkuun jäivät lattialle siivouksessa heitettävät märät sahanurut ja sinne jäivät myös rotat. Jos sinne jätti eväspussin hetkeksikin vartioimatta, niin heti kävi kutsumat-tomia vieraita.

- Se täytyy sanoa, että Huovinrin-teellä meitä varusmiehiä käytettiin surutta hyväksi, mitä alueen kaunis-tamiseen tulee. Jos hiukankin töppä-si, niin heti joutui kaivamaan kanto-ja ylös. Yleinen rangaistus oli kanto tai kaksi. Yksi oppineempi kaveri olisi siellä varmaan edelleenkin kaivamas-sa, jos me muut emme olisi auttaneet.

Leppäkeihäänä ulos vääpelin toimistosta

Juhani Suutarinen sanoo muista-vansa Porin prikaatista hyvin niin joukkueenjohtajansa, luutnantti Te-rävän kuin komppanianpäällikön-kin luutnantti Ilkka Puukan. Mieleen

jäi myös vääpeli Haapaniemi, sodan käynyt mies.

- Vääpelin toimistoon ei siihen ai-kaan menty turhaan. Jos sen teki, niin lensi ulos kuin leppäkeihäs, kuittaa Suutarinen.

Sittemmin Suutarinen kertoo tu-tustuneensa hyvin niin oman varus-miesaikansa urheilu-upseeri Lauri Musakkaan kuin viidennen kivääri-komppanian entiseen päällikköön, juuri edesmenneeseen Jouko Tuki-aankin.

- Huovinrinteellä tuli käytyä muu-taman kerran kisamatkoilla. Heik-ki Ikola, Mauri Lahtela ja Antti Nar-mio pitivät huolta siitä, että siellä sai aina huippuluokan vastuksen. Hei-kin kanssa pidetään edelleenkin yhtä säännöllisesti.

Minskin ladut kuin tehty Suutariselle

Heti varusmiespalveluksen jäl-keen rajavartijaksi hakeutuneen Ju-hani Suutarisen huippuhetken am-pumahiihtäjänä osuivat vuoden 1974 MM-kisoihin Minskiin. Jopa yli-in-himillisen kovaksi kehutusta harjoit-telustaan tunnettu mies säästyi sinä vuonna yleensä alkutalvesta vaivan-neelta hengitysteiden tulehdukselta ja MM-laduilla nähtiin suorastaan yli-voimainen mestari.

- Minskin ladut oli kuin tehty mi-nulle. Olin pahuksen ketterä nousuis-sa ja niissä ne kisat ratkaistiin. Kah-

den henkilökohtaisen kisan lisäksi tein siellä parhaan ajan myös viestissä, hän muistaa.

Lähes 40 vuotta huippuvuosiensa jälkeen Juhani Suutarinen myöntää, että toisin toimimalla olisi mestaruuk-sia voinut tulla enemmänkin.

- Työskentelin siihen aikaan varus-miesten sissikouluttajana ja maasto-päiviä oli tosi paljon. Jos olisin ottanut virkavapaata, olisin varmasti säästy-nyt sairauksilta, mutta en yksinkertai-sesti uskaltanut. Pelkäsin, että minut olisi siirretty johonkin varastohom-miin, mikä olisi ollut likimmiten kuole-masta seuraava rangaistus. Minä olin luontoihminen ja olen sitä edelleen-kin, Suutarinen naulaa.

Ampumahiihtoa Suutarinen seu-raa yhä aktiivisesti. Surukseen vanhan mestarin on todettava, että kärki on liian kapea ja harrastajamäärät vas-taavasti liian pieniä.

- Olen ehdottanut tosissani, et-tä Ampumahiihtoliiton ja Hiihtoliiton pitäisi yhdistyä. Tänäkään päivänä ei pelkällä ammunnalla pärjää, vaan hiihtopohjankin on oltava vahva. It-se olin ykkösluokassa sekä hiihtäjänä että ampujana, kun siirryin ampuma-hiihdon pariin.

70 vuotta toukokuussa 2013 täyt-tänyt Juhani Suutarinen, kapteeni evp, voitti urallaan kahden maailman-mestaruuden lisäksi MM-viestistä kul-taa ja hopeaa. Olympialaisissa hän oli kahdesti viestin hopeamitalit voitta-neessa joukkueessa. 23

YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti Suomi on sitou-tunut kasvattamaan naisten määrää kansainvälisen krii-

sinhallinnan operaatioissa. Rotaatios-sa 1/13 Libanonin lämpöön saapuivat pääjoukon mukana ryhmän varajoh-taja Piia Kärkkäinen, taistelulähetti Jenni Kuosa ja tilannekeskuksen toi-misto-aliupseeri Janika Manninen.

Rauhanturvaajaksi lähteminen UNI-FIL-operaatioon Etelä-Libanoniin on

Naisten määrä kasvussa kansain-välisessä kriisin-hallinnassaTeksti ja kuvat: Antti Kekola

24

kaikille kolmelle ensimmäinen krii-sinhallintaoperaatio, aivan kuten val-taosalle Libanonin rotaatiossa 1/13 palveluksensa aloittaneista suomalai-sista. Kolmikolla on edessään vuoden palvelus irlantilais-suomalaisen patal-joonan päätukikohdassa.

Tällä hetkellä Libanonissa palve-lee kolmetoista suomalaisnaista krii-sinhallinnan eri tehtävissä, ja Puo-lustusvoimien tavoitteena on YK:n päätöslauselman mukaisesti kasvat-taa naisten määrää operaatioissa en-tisestään. Kuten monessa muussakin kansainvälisen kriisinhallinnan kohde-maassa, niin myös Libanonissa vallit-seva kulttuuri saattaa rajoittaa mies-ten ja naisten välistä kommunikointia, joten naisia kaivataan esimerkik-si partiotehtäviin helpottamaan yh-teydenpitoa paikallisiin. Samalla suo-malainen rauhanturvaajanainen on oivallinen esimerkki paikallisille naisille tasa-arvon toteutumisesta Suomessa.

Hyvä koulutus pohjana-Haluan olla mukana jatkamas-

sa hyvämaineista suomalaista rau-hanturvaperinnettä. Monikansallinen työympäristö asettaa varmasti alkuun omat haasteensa, mutta eiköhän siitä selvitä. Koulutus Porin prikaatissa oli kattava ja monipuolinen, soveltavassa vaiheessa sain hyvät perusteet omaan tehtävääni ja peruskoulutuksessa toi-mistoaliupseerikin sai taistelukoulu-tusta aina sinkoammunnasta lähtien, toteaa alikersantti Janika Manninen huoltoteltan aurinkoisella patiolla.

Alikersantti Jenni Kuosa lähti reis-suun ulkomailla palvelleen sukulai-

sensa rohkaisemana. Rotaatiokou-lutukseen tyytyväinen Kuosa lähti keräämään ulkomaan komennukselta uusia kokemuksia.

- Uskon, että reissussa pääsee tu-tustumaan itseensä ja kasvamaan ai-nakin henkisesti. Kun on kova kiire ja rasitus päällä, täytyy vain jaksaa tsem-pata kaveria eikä välittää väsymykses-tä. Luottamus joukkuekavereihin on kova, Kuosa summaa omat kulmaki-vensä onnistuneelle operaatiolle.

Kuosa ja Manninen ovat molemmat suorittaneet varusmiespalveluksensa Porin prikaatissa Suomen kansainvä-lisessä valmiusjoukossa (SKVJ). Val-miusjoukkokoulutuksessa keskitytään nimenomaan kriisinhallintatehtäviin valmistavaan koulutukseen.

Muuttuneiden menettelytapojen myötä rauhanturvatehtäviin on mah-dollista hakeutua myös muihin kuin oman reservin arvon määrittämiin tehtäviin. Näin pyritään parantamaan muun muassa reservin vänrikkien työllistymistä kriisinhallinnan tehtä-vissä. UNIFIL -operaatiossa palvelee yhteensä yhdeksän reservin vänrik-kiä ryhmän varajohtajina palvelusar-vonaan kersantti. Piia Kärkkäinen on yksi heistä.

Työ- ja elämänkokemusta-Lähdin hakemaan reissusta työko-

kemuksen lisäksi yleistä elämänkoke-musta. Vielä en ole ehtinyt maalai-lemaan sen kummempia odotuksia, avoimin mielin eteenpäin. Johtamis-tyylistäni en osaa sanoa muuta, kuin että yhdessä tekemällä onnistuu.

Haastatteluhetkellä suomalainen

pääjoukko oli vielä koulutusvaihees-sa, mutta operatiivisen toimintaval-miuden saavuttamisen jälkeen kol-mikko pääsee muun joukon mukana tekemään arvokasta työtä suomalai-sen kriisinhallinnan eteen YK-man-daatin alla.

25

26

Varusmiesten palvelusajan lyhennys on

vaativa palapeli

Vastuullisia tehtäviä jo alokkailleTeksti: Jorma Pihlava Kuva: Albert Alipirjelä

Varusmiespalveluksen lyhen-täminen 15 vuorokaudel-la lisää mukavuutta. Pääosa varusmiehistä kotiutuu joko

juhannukseksi tai jouluksi ja henkilö-kunnalle jää aikaa valmistella uuden saapumiserän vastaanottoa enem-män kuin tähänastinen yksi viikonlop-pu.

Mutta onnistuuko tarvittavien tai-tojen opettaminen kahta viikkoa ly-hemmässä ajassa?

Majuri Mika Heikkilä vastaa Po-rin prikaatin esikunnassa koulutuksen suunnittelusta. Hän tiivistää vastauk-sen sotilaallisesti.

– Kun näin on käsketty tehdä, niin onnistutaan.

Onnistumisen tiellä on kuitenkin monta ongelmaa ratkaistavaksi.

Ohjeita tulee sekä pääesikunnasta että maavoimien esikunnasta. Lisäk-si puolustusvoimien eri toimialat, ku-ten kirkollinen työ ja liikunta, esittävät omia toiveitaan ja vaatimuksiaan. Nä-mä sovitetaan varuskunnassa uuden lain määrittämiin palvelusaikoihin. Kaikilla osapuolilla on omat intressin-sä: jos kaikki toiveet laskisi yhteen, pi-täisi lyhimmänkin palvelusajan olla 8–9 kuukautta.

– Suunnitellaan, priorisoidaan, ko-keillaan ja opitaan, saapumiserän koulutuksen suunnittelusta vastaava kapteeni Lauri Mukka muotoilee.

Viestimiehille kuusi kuu-kautta on lyhyt aika

Palvelusaikoja rukattiin edellisen kerran 15 vuotta sitten. Isoin muutos oli miehistön 240 päivän palveluksen lyhentäminen puoleen vuoteen.

Mika Heikkilä arvioi, että entinen kahdeksan kuukautta saattaisi edel-leen olla hyvä miehistön palvelusaika. Kahden viikon nipistäminen kuudes-ta kuukaudesta on vaikeaa tai erittäin vaikeaa, koulutushaarasta riippuen.

Porin prikaatin viestikomppanian päällikkö, kapteeni Kalle Nieminen sanoo, että alati teknistyvässä viestia-selajissa on tiukat paikat.

– Datasiirto lisääntyy, järjestelmät monimutkaistuvat. Viestimiehet oli-vat kyselyssä sitä mieltä, että kuusi kuukauttakin oli liian lyhyt aika oppia asiat omasta mielestä riittävän hyvin. Täytyy muistaa, että heidän on opit-tava sekä jalkaväen sotilaan perustai-dot että käyttämään viestimiehen lait-teita, Nieminen toteaa.

– Uutta tietoa tulee aika tiiviiseen tahtiin. Välillä meinaa tippua kärryiltä, mutta pitää vain tehdä enemmän töi-tä. Koulutus on hyvää, sanoo viesti-mies Joni Knaapi, jonka palvelus kes-tää 165 päivää.

Palveluksen lyhentämisoperaatio koostuu luvuttomasta määrästä yksi-tyiskohtia. Eteen tulee hämmentäviä tilanteita.

Porin prikaatin esikuntakomppani-an sotilaspoliisilinjan johtaja, yliluut-nantti Elias Halminen kertoo, että sotilaspoliiseiksi koulutettavat varus-miehet pitää valita jo peruskoulutus-kauden puolivälissä.

– Voimankäytön peruskoulutus al-kaa neljännen palvelusviikon jälkeen. Kuudennella viikolla pistetään vartio-tehtäviin.

Vastuullisia tehtäviä joudutaan osoittamaan jo alokasaikana.

– Aika varhain tulee iso vastuu. Kouluttajatkin ovat ehtineet katsoa valittavia silmästä silmään aika lyhyen ajan, Halminen jatkaa.

Helppoa lyhennys ei ole pisimmäs-täkään palvelusajasta. Elias Halminen kertoo, ettei kuljetuspuolen johtaja-

27

Viestikomppanian päällikkö Kalle Nieminen sanoo, että 5,5 kuukautta on tiukka aika omaksua yhä teknisempi viestikoulutus sekä samalla sotilaan tai-dot. Viestimies Joni Knuuti myöntää, että koulutus on tiivistahtista.

Varusmiespalvelus • Varusmiespalvelus kestää 165, 255 tai 347 päivää.• Vuodesta 1998 tähän vuoteen palvelusajat olivat 180, 270 tai 362 päivää• Vuoden 1950 asevelvollisuuslaissa määritettiin palve- lusajaksi 240 päivää, erikoistehtäviin ja upseereiksi koulutettavilla 330 päivää.• Vuonna 1991 siirryttiin kahteen alokkaiden saapu- miserään vuodessa. Siihen asti palvelukseen astuttiin helmikuussa, kesäkuussa ja lokakuussa.• Naisille vapaaehtoinen asepalvelus on ollut mahdol- lista vuodesta 1995.• Porin prikaatista kotiutettiin ensimmäiset lyhennetyn palvelleet 20.3. Silloin tuli 55:lle lääkintämiehiksi ja sotilaspoliiseiksi koulutetulle 255 päivää täyteen.• Seuraava kotiuttamispäivä on juhannusaatonaatto, 20.6. Sotilaspassinsa saavat heinäkuussa aloittaneet 347 päivää palvelleet sekä tammikuussa aloittaneet 165 päivän varusmiehet.

koulutukseen tahdo täysi vuosikaan riittää. Kuljetusupseerien on hallittava sotaväen taitojen ja tietojen lisäksi di-rektiivit ja muut siviilipuolen määräyk-set, jotka muuttuvat tavan takaa.

Luvassa lisää kouluttajia Palvelusaikojen lyhentämistä on lu-

vattu kompensoida lisäämällä koulut-tajien määrä. Laskennallinen tavoite on 2,5 kouluttajaa 30 sotilaan jouk-kuetta kohti.

Miehet sanovat, että paperilla se voi laskennallisesti toteutua, mutta ei arjessa. Esimerkiksi kansainvälisten operaatioiden rotaatiokoulutus vie säännöllisesti kouluttajavoimaa va-rusmieskoulutuksesta. Samoin lomat.

Samaan aikaan maavoimat alkaa kouluttaa varusmiehiä uuteen taiste-lutapaan, joka on entistä teknisempi. Tämä ei helpottane koulutusta eikä suosi lyhempää palvelusaikaa.

28

RAISIOHelpon arjen

www.raisio.fi

LähiTapiola Varsinais-Suomi Eerikinkatu 6 b, 20100 TURKU

Puh. 010 19 2605

Huippuartisteja stand up-komiikkaa ja taikuutta kotiutumisjuhlassa Teksti ja kuva: Albert Alipirjelä

Varusmiestoimikunta järjesti Porilaisaukiolla kotiu-tumisjuhlan kotiutuville varusmiehille. Esiintyjinä juhlassa oli mentalisti Pete Poskiparta, tampere-

lainen koomikko Arimo Mustonen sekä huippuartistit Stig ja Sini Sabotage.

Illan avausnumerona olivat koomikko Arimo Mus-tosen stand-up komiikkaa, joka hauskuutti taistelijoita inttivitseillään. Mustosen esitystä seurasi mentalisti Pe-te Poskiparran esitykset, joihin useampi varusmies pää-si osallistumaan itse mentalistin apulaisena. Numeroon kuului korttitemppuja, klassisia narutemppuja ja luon-nollisesti tilannekomiikkaa. Illan pääesiintyjinä toimi-vat musiikkibisneksen huippunimet Stig ja Sini Sabota-ge. Stigin esitys villitsi yleisöä laulamaan mukana sekä tanssimaan hänen tunnetuimpia kappaleitaan, sekä uu-sia kappaleita, joita ei artistin levyltä löydy. Illan viimei-senä esityksenä ja suomiräpin nousevana nimenä esiin-tyi Sini Sabotage, joka aloitti hyvin energisesti ja päätti esityksensä kaikille tuttuun ”Levikset repee” – kappa-leeseen. Kukin artisti ennen ja jälkeen esityksen jake-li nimikirjoituksia, ja osallistui yhteiskuviin varusmiesten kanssa. Ilta oli kaikin puolin onnistunut, ja reiluun kah-teen tuntiin saatiin huippunimiä, ja kotiutuvat voivat hyvillä mielin muistella varusmiestoimikunnan järjestä-mää kotiutumisjuhlaa.

Sini Sabotagen kappale ”Levikset repee” sai varusmiehet taputtamaan rytmissä.

Varusmiestoimikunnat (VMTK) ovat vastanneet varusmies-ten olojen parantamisesta ja

edistämisestä eri joukko-osastoissa jo 1970-luvun alusta asti. Vaikka ai-kaa toiminnan aloittamisesta onkin jo monta vuotta, ovat toimikuntien toimintaperiaatteet pysyneet lähtö-kohtaisesti samoina: Varusmiestoimi-kunnat tekevät erilaisia aloitteita va-rusmiespalveluksen parantamiseksi. Osa aloitteista etenee jopa puolus-tusvoimien komentajalle ja eduskun-

Varusmiestoimikunta -varusmiesten asialla Kersantti Juuso Makkonen

taan asti.Porin prikaatissa varusmiestoimi-

kunta vaikuttaa kuntotalon alakerras-sa sijaitsevasta tilasta, jossa puheen-johtaja, sihteeri, sekä työ-, opinto- ja sosiaaliasiamies kahden multimedia-varusmiehen kanssa ajavat varus-miesten asioita. Samaan tilaan mah-tuu kolme erillistä huonetta, joissa varusmiehet voivat käyttää julkisia tietokoneita ja pelata Playstation 3-, sekä Xbox 360- pelikonsoleita muun vapaa-ajan oleskelun ohessa.

Sodankylässä järjestettiin touko-kuun lopussa VMTK -päivät, jon-ne kaikki Suomen maavoimien jouk-ko-osastoista varusmiestoimikunnat kokoontuivat muutamaksi päiväksi luomaan uusia aloitteita, sekä korjaa-maan vanhoja aloitteita. Aiheina oli-vat esimerkiksi sosiaalistaloudelliset aiheet, yleinen hyvinvointi sekä ylei-nen palveluksen turvallisuuden lisää-minen. Varusmiestoimikunnan sihtee-ristön maavoimien edustajat: Porin prikaatista Kersantti Juuso Makko-nen ja Pohjois-Karjalan prikaatista Ali-kersantti Eetu Immonen, käyvät 12.6 esittelemässä kyseiset aloitteet Maa-voimien esikunnassa, josta ne lähte-vät jatkokäsittelyyn.

Uusia puheenjohtajia Vaikka pääpaino päivillä olikin aloit-

teiden hiomisessa ja luomisessa, oli tavoitteena myös tutustuttaa muuta-maa viikkoa aikaisemmin tehtävään-sä nimitetyt uudet puheenjohtajat ja valita heidän joukostaan kolme tule-vaa alikersanttia varusmiestoimikun-nan sihteeristöön, jonka tehtävänä on ajaa aloitteita eteenpäin aina Maavoi-mien komentajalle asti. Porin prikaa-tin uusi puheenjohtaja oppilas Sep-ponen tuli edeltäjänsä lailla valituksi kyseiseen joukkoon.

Varusmiestoimikunnan 1/13 kau-si alkaa olla lopuillaan ja se on sisäl-tänyt paljon toimintaa: viihdeiltoja, lii-kuntakerhoja ja paljon muuta. Lisäksi varusmiestoimikunta hankki jokaiseen yksikköön Playstation 3- konsolin yk-siköistä kerätyillä pullorahoilla. Koh-ta kotiutuvana puheenjohtajana halu-an kiittää VMTK -aktiiveja ja toivottaa kaikille palvelustaan jatkaville hyvää palvelusta ja muille onnea uusiin koi-toksiin.

29

VIHERHIUKKASET 2/2013 www.sotku.fi

Laatinut: Seija Heiska

Laulun sanoin sanottuna: ”Ke-sä tuli taas kuin kani hatusta”. Tuntui että kevät jäi kokonaan välistä ja vuodenajoissa hypät-

tiin suoraan talvesta kesään. Ulko-na on helle, jota on riittänyt jo päivä-kausia. Ei millään uskoisi, että eletään vasta kesäkuun alkupuolta.

Juhlat ja kokous takanaSotilaskotiyhdistyksen 50 vuotista

taivalta juhlittiin 25.5.2013. Miehistö-saliin katetut pöydät täyttyivät lähes viimeistä sijaa myöten. Noin 250 vie-rasta tuntuivat viihtyvän ja nauttivan tilaisuuden tunnelmasta, joka oli var-sin lämminhenkinen. Juhlista on lu-vassa tarkempi juttu seuraavaan Po-rilaiseen.

Juhlia seuraavana päivänä oli vuo-rossa Sotilaskotiliiton kevätkokous. Kokouksessa puhetta johti yhdistyk-semme varapuheenjohtaja Päivi Pe-rälä. Kaikkiaan kokoukseen osallistui reilu 80 henkeä mukaan lukien viralli-set edustajat eri sotilaskotiyhdistyksis-tä, sekä kokousta seuraamaan saapu-neet sisaret.

Juhlaviikonlupusta selvittiin hienos-ti, vaikka jo etukäteen tiedettiin sen olevan aikamoinen ponnistus. Sekä juhlista, että kokouksesta on kiirinyt pääsääntöisesti vain positiivista pa-lautetta. Kiitokset kaikille viikonlopun aikana eri tavoilla mukana olleille! Yh-dessä loimme taas hienoja hetkiä.

Perinteinen saunailta Sisarten saunailta on tänä kesänä

Areenan saunalla 13.6.2013. Jos van-hoihin merkkeihin on uskomista siinä-kin saunassa lauteet täyttyvät sisarista ja iloinen puheensorina täyttää Aree-nan ympäristön. Jälkipelit käydään tällä kertaa juhlista ja kokouksesta, koska keväinen liikuntatapahtuma jäi tällä kertaa väliin.

Kesäretki TuusulaanKun heinäkuu on huilattu, aloitel-

laan syyskauden tapahtumia tekemäl-lä kesäretki. Tällä kertaa retki suun-tautuu Tuusulan kulttuurimaisemiin ja ajankohta on lauantai 10.8.2013. Pääsemme opastetusti tutustumaan

Ainolaan, Halosenniemeen ja Lotta-museoon. Ruokaa on luvassa Krapin ravintola Mankelissa ja kahvit Lotta-museolla.

Syksyn houkutuksiaSyyskuun sisariltaa vietämme tu-

tustumalla frisbeegolfin saloihin. Sen tiedän, että tätä golfia ei pelata hoi-detulla viheriöllä, eikä siinä käytetä mailaa. Illasta tulee varmasti monel-la tapaa mielenkiintoinen ja erilainen kun tutustutaan uuteen urheilulajiin. Frisbeegolfia on luvassa 12.9.2013

Odotettavan arvoinen on lokakuun sisarilta ja Kaino-neulevaatteisiin tu-tustuminen. Hienoa, että sisarille on tarjolla oma esittely Kaino maailmaan. Sisariltaa vietetään 10.10.2013

Nyt on kuitenkin aika nauttia kesäs-tä ja huitoa hyttysiä. Toivotan kaikil-le lukijoille lämpöä ja aurinkoa. Väliin sopiva ropsaus kesäistä sadetta. Nau-titaan suvesta ja ladataan akkuja!

30

31

Kunnianpolku taistelujen tiellä

”Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus. Tääl’ on suorana seistä ja kaatua joka miehellä oikeus”

Säkylän varuskuntaan on parin

vuosikymmenen aikana noussut

poikkeuksellisen arvokas muisto-

merkkien lehto.

Prikaatin esikunnan lähipuis-

tikkoa kiertelevää Kunnianpolkua

reunustavat sodanaikaisten jouk-

ko-osastojen teoista puhuttelevat

jyhkeät muistokivet. Kivet palaut-

tavat jälkipolvien mieliin maatam-

me puolustaneiden nuorukaisten

kulkemat taistelujen tiet. Raskaat

uhraukset, jotka he olivat valmiit

antamaan rakkaan ja itsenäisen

isänmaansa puolesta.

Kunnianpolku tekee kunniaa kai-

kille sotiemme veteraaneille.

1. Porilaispatsas

Graniittisella jalustalla seisova Porilaispatsas kuvaa samaan tah-tiin marssivia pronssisia 1800- ja 1960- luvun rumpalipoikia. Pat-saan jalustaan on kiinnitetty Var-sinais-Suomen ja Satakunnan vaakunat. Taiteilija Niilo Sarvian suunnittelema patsas paljastettiin Huovinrinteellä vuonna 1988, va-ruskunnan 25-vuotisjuhlien yhte-ydessä.

2. Porilaiskivi

Porilaiskivi on Säkylän varus-kunnan alueelta löydetty muhkea kivipaasi, joka on omistettu Porin Prikaatille ja sen edeltäjä-joukko-osastoille. Huovinrinteen pääpor-tin vieressä seisova luonnonkivi on paljastettu vuonna 1976, Porin prikaatin 350-vuotisjuhlien kunni-aksi.

3. Satakunnan sotilaspiirin muistopatsas

Satakunnan sotilaspiiri vasta-si vuoteen 1992 Satakunnan puo-lustussuunnittelusta, alueen ase-velvollisuusasioiden hoitamisesta, kuten kutsunnoista sekä yhtey-denpidosta muuhun yhteiskun-taan. Patsaaseen on kuvattu Sata-kunnan sotilaspiirin tunnus – torni ja edestäpäin kuvattu kruunulla varustettu karhunpää, muistopat-sas paljastettiin Huovinrinteellä vuonna 2011.

4. JR 35: n muistokivi

Presidentti Mauno Koiviston sodanaikaisena joukko-osastona tunnetun JR 35:n muistokivi on valmistettu graniitista. Kiven muo-to kuvaa rykmentin kulkemaa reit-tiä Syväriltä Maaselän kautta Kan-nakselle sekä saavutettua rauhaa. Taiteilija Olavi Haanpään suunnit-telemaan muistomerkkiin on tal-lennettu rykmentin maineikkaita taistelupaikkoja, pakkorauhan ra-ja sekä Stalinin kanava. Muistokivi paljastettiin Huovinrinteellä vuon-na 1992.

8. JR 14 – jääkärieversti Väinö Polttilan rykmentti

Jääkärieversti Väinö Potti-lan johtaman rykmentin, JR 14:n, muistomerkki on omistettu tal-visodassa taistelleille rykmentin miehille. Vuonna 1991 paljastettu kivi on valmistettu Ylämaalta tuo-dusta Raipon vihreästä pallogra-niitista. Olli Haanpään suunnitte-lemaan muistokiveen on veistetty ura, joka kuvaa polveilevaa taiste-luhautaa läpi tunnettujen taistelu-paikkojen.

9. Säkylän suojeluskunnan harjoitusalueen muisto-merkki

Harmaasta graniitista valmistet-tu muistomerkki paljastettiin Sä-kylän suojeluskunnan kunniaksi vuonna 1992. Varuskunnan Ko-mentajan polun varrella sijaitse-van muistomerkin on suunnitellut sotilasmestari Olli Linden. Samalla paikalla sijaitsi myös Säkylän suo-jeluskunnan ampumarata.

1 21 3 4

98

13 14

14. JR 5:n muistokivi

Jalkaväkirykmentti 5:n muistokivi ”Rajan railot” on valmistettu granii-tista ja se kuvaa joukko-osaston taistelujen tietä sekä maanpuolustuksen merkitystä. Panssariesteen muotoisen muistomerkin on suunnitellut tai-teilija Olavi Haanpää. JR 5:n muistokivi paljastettiin vuonna 1980.

13. JR 56:n, JR60:n ja Osasto Törnin muistopatsas

Kunnianpolun viimeisin muis-tomatsas tekee kunniaa JR 56:n, JR 60:n ja Osasto Törnin tais-telijoille. Mustien jalustojen tu-kema punagraniittinen kivipaa-si paljastettiin kesäkuussa 1999 presidentti Mauno Koiviston ja ikääntyneen veteraanijoukon läs-näollessa. Muistomerkin on suun-nitellut Olavi Haanpää. Sen kes-kipylvääseen on kaiverrettu Isänmaa- runon viimeiset säkeet sekä tukijalkoihin niiden 26 kun-nan nimet, joiden miehistä JR 56 ja JR 60 jatkosodan taisteluihin perustettiin.

5. JR 14:n muistomerkki

Mustalta peruslaatalta kohoavat harmaagraniittiset tunturit kuvaavat rykmentin Kalastajasaaren aikaa ja tummanvihreästä graniitista veistetyt korpikuuset Viennan korpien sissisotavaihetta. Talousneuvos Reino Riiko-sen suunnittelema muistomerkki paljastettiin vuonna 1986.

6. Kevytosasto 8:n muistomerkki

Kiukaisissa perustetun Kevytos-asto 8:n eli Petroskoin valtaajien muistomerkki on valmistettu pu-naisesta graniitista. Reino Palinin suunnittelemaan kiveen on veis-tetty kevytosaston tunnus. Vuon-na 1987 paljastettu muistomerkki tekee kunniaa talvi- ja jatkosodas-sa taistelleille Kevytosasto 8:n ja Polkupyöräkomppania 3:n mie-hille.

7. JR 13:n muistokivi

Punagraniittinen, kymmenen tonnin painoinen muistokivi on omistettu Jalkaväkirykmentti 13:n miehille. He taistelivat talvisodan aikana Summan lohkolla. taiteili-ja Juhani Vikaisen suunnittelema muistomerkki paljastettiin Huo-vinrinteellä vuonna 1986.

10. Pioneerikivet

Pioneerikivet on tehty harmaista panssariesteiden kivistä. Heikki Elo-rannan suunnittelema muistomerkki on omistettu talvi- ja jatkosodan pioneeri-ikäluokille, jotka uhrasivat vuosia taistelussa itsenäisyytemme puolesta. Edelleenkin panssariestettä kuvaava muistomerkki paljastettiin vuonna 1987.

11. JP 1:n muistomerkki

Jääkäripataljoona 1:n miehil-le omistettu muistomerkki on valmistettu kahdesta porilaises-ta luonnonkivestä. Vuonna 1995 paljastetun muistomerkin on val-mistanut kokemäkeläinen Peipoh-jan Kiviveistämö. Kivihankkeen ta-kana on JP1:n killan Satakunnan osasto. Pääasiassa pataljoonan pe-rinteitä vaalii Sodankylässä toimi-va Jääkäriprikaati.

5 6 7

11 1210

15

15. JR 6:n muistokivi

Harmaasta graniitista tehtyyn JR 6:n muistokiveen on veistetty eversti Torvald Ekmanin johtaman rykmentin jatkosodassa kulkema taistelujen tie. Vuonna 1984 pal-jastetun kiven suunnittelijat ovat ryjmentin perinnetoimikunta ja Tampereen Kivi. Välirauhan solmi-misen jälkeen rajavartiotehtävän saanut JR 6 siirrettiin sittemmin Turkuun, jossa se vuonna 1952 muutettiin 3. Prikaatiksi

12. Divisioonan muisto-merkki

Mustagraniittisella jalustalla seisova 15. Divisioonan muisto-merkki on valmistettu punaises-ta graniitista. Kiveen on hakat-tu ne Karjalan Kannaksen osat, joissa 15. divisioona jatkosodas-sa taisteli. Kunnianpolun toistai-seksi uusimman muistomerkin on suunnitellut JR 57:n veteraa-niarkkitehti Pauli Vuorinen ja se paljastettiin vuonna 1996.

34

Porin prikaatin kilta

Yli tuhannen jäsenen Porin Rykmentin – Po-rin Prikaatin kilta on maamme vanhimpia joukko-osastokiltoja. Säkylää kotipaikka-

naan pitävä kilta perustettiin vuonna 1959. Sillä on lisäksi toimivia alaosastoja mm. Turussa, Po-rissa, Helsingissä, Loimaalla ja Salossa. Porin pri-kaatin killassa korostuvat vapaaehtoinen maan-puolustustyö, perinteet ja yhdessäolo. Vireän toiminnan lippulaivat ovat kerran vuodessa jär-jestettävät Porilaispäivät sekä Porilainen-lehti, jo-ka on useasti valittu maamme parhaaksi kiltaleh-deksi.

Jääkäritammi

Sotilaskotirakennusta ympäröi-välle viheriölle istutettu Jääkäri-tammi on tuotu Säkylään Pohjois- Saksan Locksteedter Lagerissa sijainneesta jääkärien koulutus-keskuksesta. Maanviljelysneuvos Pentti Perttulin vuonna 1973 pri-kaatille luovuttama tammi on elä-vä tunnus suomalaisesta jääkäri-perinteestä.

Rakentajien laatta

Huovinrinteen kasarmialuetta rakennettiin vuosina 1959 – 1965. Vertaistaan hakevan rakennus-työn ylisuunnittelija ja johtaja oli puolustusministeriön rakennus-neuvos Vilho Noko. Asemakaavan suunnitteli rakennusneuvos Pent-ti Viljanen. Varsinaisen työn suo-ritti suomalainen rakennusmies työmaapäällikkönä toimineen ra-kennusmestari Viljami Suikkasen johdolla. Rakentajien laatta paljas-tettiin vuonna 1976.

PorilaismuseoPorin prikaatin perinteen juontavat aina ruotsin-vallan ja kolmikymmenvuotisen sodan ajoille. Sil-loinen Kuninkaallinen Porin Rykmentti perustettiin Kustaa II Aadolfin käskyllä 16.2.1626. Nykyporilai-set vaalivat kunniakkaasti perinteitään. Niitä esitel-lään vuonna 1990 avatussa Porilaismuseossa. Perin-ne- ja aseosastoon jakautuva monipuolinen museo on avoinna erikseen sovittaessa.

16 17

12

3

4

5678101112

13

14

15

16

17

9

Pääportti

Sotilas-koti

Esikunta

Palv

elup

iste

Kunnianpolunopaskartta

Mai

nosn

umm

i/Pq

inor

aum

a 20

13

Porin prikaatin siirtyminen Tu-rusta Säkylään vaati sotilas-kotipalveluiden toiminnan käynnistämistä. Sotilaskotiliit-

to oli tilanteessa aloitteellinen ja kut-sui koolle perustavan kokouksen. Ko-kous pidettiin sunnuntaina 7.4.1963 Säkylän yhteiskoululla. Paikalle saapui 51 sotilaskotityöstä kiinnostunutta. Kun kokous oli päättynyt, oli päätet-ty yksimielisesti perustaa Suomen 39. sotilaskotiyhdistys. Nimeksi yhdistyk-selle tuli Säkylän Sotilaskotiyhdistys. Samalla sille laadittiin Sotilaskotilii-ton mallisääntöjen mukaiset säännöt ja valittiin puheenjohtaja sekä johto-kunta. Ensimmäiseksi puheenjohta-jaksi valittiin Terttu Perttuli.

”Porilaisia” palvellen vuodesta 1963

Laatinut: Seija Heiska

Ripeästi alkuunJohtokunnalla riitti töitä ja mietittä-

vää. Miten saada jäseniä uuteen yh-distykseen ja miten käynnistää toi-mintaa? Aikaa ei ollut paljon, sillä Porin prikaatin ensimmäiset joukot siirtyivät Säkylään saman vuoden ai-kana. Toimeenpantiin laaja jäsenhan-kintakampanja. Naiset lähtivät kylä-kunnittain kiertämään talosta taloon keräämään jäseniä uuteen yhdistyk-seen. Kampanja onnistui hyvin, sillä sen tuloksena saatiin viisisataa jäsen-tä. Uusi yhdistys aiheutti ihmetystä ja toiminnan tarkoitusta ei aina ymmär-retty. Sotilaskotityö ei ollut entuudes-taan tuttua, vaan se sekoitettiin Lot-ta- toimintaan.

Heinäkuussa 1963 pidettiin ensim-mäinen sisarilta. Se pidettiin Huovin-rinteen varuskunta-alueen työmaa-ruokalan tiloissa. Paikalla oli noin sata sisarta. Sisarillan kahvitarjoilu saatiin toteutettua lahjoitusten avulla. En-simmäisen sisarillan aiheena oli tutus-tuminen sisartyöhön sekä rakenteilla olevaan varuskunta-alueeseen.

Heti tositoimiinElokuussa oltiinkin sitten jo tositoi-

missa. Porin prikaatin 2. pataljoona aloitti pyörämarssin Turusta Heikkilän kasarmin kentältä kohti Säkylää lau-antaina 24.8.1963. Säkylän kunta oli pyytänyt yhdistystä hoitamaan tulo-kahvit Vahoniemessä. Tehtävä otettiin

35

36

vastaan, vaikka ihan tarkasti ei tiedet-tykään, mitä tuli luvattua. Kenttäkeit-timessä keitetyn kahvin määrä mykis-ti, metsään tuodut liinoitetut pöydät kahvikuppeineen ja pullatarjottimi-neen olivat sisarille jotain ennenko-kematonta! Kun 2. pataljoona saapui paikalle lippu liehuen, olivat sisaret pöytien takana kahvipannut kädessä valmiina ottamaan varusmiehet vas-taan. Käytännön sotilaskotityö alkoi!

Ruokalan alivuokralaisina aloitettiin

Sotilaskodin ensimmäinen sijoitus-paikka oli ruokalan kulmassa, josta sil-le erotettiin sermeillä oma tila. Ruoka-lasta yhdistys sai käyttöönsä uunin ja jääkaapin, kalustus oli ruokalan kalus-teita. Avajaisia vietettiin 26.8.1963. Toiminnasta vastasi sotilaskodin joh-taja Anja Sirkama, kaksi palkattua apulaista ja leipuri. Lisäksi vihreät si-saret kävivät vuoroilla sotilaskodissa. Sisarista ei onneksi ollut pulaa, sillä ensimmäisen toimintavuoden aikana

yhdistykseen liittyi 508 jäsentä, jois-ta yli puolet (310) oli toimivia jäseniä. Ensimmäiset hankinnat jouduttiin te-kemään velaksi, koska varoja ei vie-lä ollut kertynyt. Sotilaskotiliitto an-toi 1000 markan alkupääoman, jonka avulla käynnistyi varsinainen liiketoi-minta. Lisäksi saatiin lahjoituksia eri tahoilta ja toisilta sotilaskotiyhdistyk-siltä.

Jaostotoiminta käynnistyiJaostotoiminta käynnistettiin he-

ti, kun toiminta pyörähti kunnolla käyntiin. Suurimpana oli tarjoilujaos-to, jossa oli 230 sisarta. Liikkuva so-tilaskotitoiminta (LSK) toimi aluksi tarjoilujaoston alaisuudessa. Vuonna 1966 LSK:n toiminta oli jo niin laajaa, että sotilaskotiyhdistys hankki ensim-mäisen oman myyntiauton. Siihen saakka toimittiin laina-autojen varas-sa.

Kirjastotoiminta käynnistyi samaan aikaan kuin muukin sotilaskotityö. En-simmäiset kirjat hankittiin keräyksellä.

Keräyksen ja lahjoitusten tuloksena vuoden 1963 lopussa kirjaston nitei-den lukumäärä oli yhteensä 620. Kir-jastolle osoitetut tilat olivat 1. kasar-min luentosalin nurkassa, jossa kaksi vanhaa kirjakaappia toimitti kirjaston virkaa. Kirjasto oli avoinna kerran vii-kossa yhden tunnin ajan.

Lisäksi perustettiin ohjelma- sekä hengellisen työn jaostot. Nämä ja-ostot lopettivat toimintansa vuonna 1975. Johtokunta otti hoitoonsa oh-jelmajaoston tehtävät, hengellisen ja-oston tehtävät sulautuivat muiden ja-ostojen toimintoihin.

Viimeinkin muutto omaan kotiin!

Väliaikaisten tilojen jälkeen, pitkä odotus palkittiin, kun vuonna 1967 valmistui oma sotilaskotirakennus. Uudet tilat olivat toiveiden täytty-mys! Valoisat ja avarat tilat olivat tois-ta kuin toimiminen ikkunattomassa kellarissa, jonne ruokalasta joudut-tiin muuttamaan. Leipomolle oli omat asianmukaiset tilat, kun se oli aiem-min toiminut parakissa. Toiminta oli yhtä juhlaa!

1970- luvulla suuria hankintoja, 1980- luvulla tiukkaa taloutta ja uu-sia haasteita

1970-luku oli sisarille ja yhdistyk-selle toiminnallista aikaa. Palvelun pa-rantamiseksi tehtiin suuria hankinto-ja, mm. kolme uutta sotilaskotiautoa parin vuoden välein. 1975 varus-kuntasairaalan kanttiini tuli yhdek-si toimipisteeksi. Kirjastoon palkattiin osa-aikainen kirjastonhoitaja vuonna 1977.

1980-luvun alkupuoli kului talou-den tiukan seurannan merkeissä. 1982 Raasin leirisotilaskoti siirtyi Tu-run Sotilaskotiyhdistykseltä Säkylän Sotilaskotiyhdistykselle. Kun toimin-tavuosia oli takana 20, voitiin tode-ta toiminnan ”paisuneen kuin pulla-taikina”.

Liikkuva sotilaskotitoiminta eriytet-tiin tarjoilujaostosta omaksi jaostok-seen vuonna 1986. Sotilaskoti menee sinne minne varusmiehetkin ja kesä-kuussa 1989 liikkuva sotilaskoti löysi itsensä hieman oudommasta ympä-ristöstä. Metsä oli vaihtunut järvek-si: sotilaskotiauto ajettiin lautalle ja hinattiin Pyhäjärvelle palvelemaan syöksyveneillä ostoksille saapuvia asi-akkaita. Näin osallistuttiin Porin Pri-kaatin vesistökoulutukseen.

37

1990- luvulla kovia koet-telemuksia ja munkkeja maailmalle

1990-luvulla jaostojen toimintaa kehitettiin. Perustettiin iskuryhmä vapaaehtoisista sisarista ja eläkkeel-le jääneistä henkilökunnan jäsenistä. Iskuryhmä pystyy itsenäisesti vastaa-maan kodin toiminnoista ja näin koko henkilökunnan on mahdollista osal-listua samanaikaisesti koulutuksiin ja virkistyspäiviin. 1992 perustettiin iäk-käämmille sisarille oma jaostonsa: Iki-vihreät. Ikivihreät kokoavat mm. alo-kas- ja joulupussit varusmiehille ja näin osallistuvat vielä toimintaan.

1990-luvun alussa Puolustusvoimat teki säästöratkaisuja ja alkoi päästää suurimman osan varusmiehistä lomal-le viikonloppuisin. Lisäksi kertaushar-joitusten määrää vähennettiin. Tämän johdosta sotilaskoti joutui tekemään muutoksia toimintaansa. Viikonlopun aukioloaikoja supistettiin, työntekijöi-tä viikonlopun vuoroilta vähennettiin ja pakkolomakierros käynnistettiin.

Parikymmentä käyttövuotta oli jät-tänyt jälkensä sotilaskotiin. Tammi-kuussa 1992 korjaustyöt viimein al-koivat. Sotilaskoti pidettiin avoinna koko remontin ajan. Se vaati erilaisia tilapäisjärjestelyitä ja venymistä sekä pitkää pinnaa niin henkilökunnalta, si-

sarilta kuin asiakkailtakin. Remontissa linjasto laajentui kaksipuoliseksi, mikä helpotti ruuhkia. Remontti valmistui kesällä 1993, sopivasti juhlistamaan 30- vuotiasta yhdistystä. Kevääl-lä 1995 Säkylän Sotilaskotiyhdistys sai oman järjestölipun. Sen on suun-nitellut heraldikko Reino Helläkoski. Vastanaulattu lippu pääsi ensi kerran esille, kun yhdistyksen 12 sisarta osal-listuivat Laitilassa järjestettyyn Sotilas-läänin lippujuhlapäivän paraatiin.

1990-luvun puoliväli oli yhdistyk-selle koettelemusten aikaa. Taloudelli-set epäselvyydet ja niiden ratkominen repivät yhdistystä. Vaikeista vuosista kuitenkin selvittiin, kiitos hyvän yh-teishengen ja auttamishalun. Pelättyä sisarten joukkopakoa ei tullut, vaan toiminta jatkui entistäkin vahvempa-na. Vuosikymmenen lopulla yhdis-tyksen päämääränä oli tehdä sotilas-kotityötä tunnetuksi kotimaan lisäksi ulkomailla. Yhdistys osallistui yhteis-pohjoismaisiin sotaharjoituksiin ja teki sotkun munkkeja tunnetuksi niin Nor-jan tuntureilla, kuin Gotlannin saarel-la. Säkylässä järjestetyt Nordic Peace- harjoitukset ja niihin osallistuminen tekivät omalta osaltaan sotilaskoti-työtä tunnetuksi maailmalle. Suoma-lainen sotilaskotityö sai osakseen sekä ihmetystä, että ihailua, mutta myös arvostusta.

Säkylän Sotilas-kotiyhdistyksen johtokunta 2012. Takarivi vas. Tarja Putko, Anne Haa-visto, Seija Heiska, Merja Lankinen, Päivi Seppä. Etu-rivissä istumassa vas.: Tuija Ryömä, Pirjo Vaano, Marja Syrilä, Päivi Perälä, Jenni Tanski, Airi Kuusisto.Valokuva: Studio Liisa Siltanen

2000- luvulla varusmiehil-le nettiyhteyksiä ja suuri poikkeusoloharjoitus

Vuosituhat vaihtui, uusia kokemuk-sia kertyi. Yhdistys järjesti vuonna 2001 historiansa ensimmäisen huuto-kaupan. Huutokaupan tuotolla han-kittiin varusmiesten käyttöön kol-mas tietokone sotilaskodin kirjastoon. 2002 varusmiesten käyttöön perus-tettiin nettibaari, jonka neljä konetta paransivat yhteydenpitoa siviilimaail-maan. 2006 yhteydet paranivat enti-sestään, kun yhdistys sai lahjoitukse-na sotilaskodin tiloihin langattoman verkon.

2000 - luvulla Sotilaskotiliitto al-koi kiinnittää huomiota varusmies-ten terveyteen. Tämä näkyi Säkylän sotilaskodin tuotteissa ja toiminnas-sa. Yhdistys on tehnyt vuosien var-rella varusmiehille erilaisia liikuntavä-linelahjoituksia ja tukenut rahallisesti erilaisia liikuntatapahtumia ja – tem-pauksia. Sotilaskodin valikoimaa on kehitelty ravitsemuksellisesti terveel-lisempään suuntaan. Makeiden tuot-teiden menekki on vähentynyt ja suo-laisten lisääntynyt.

Sotilaskoti oli toiminut jo nelisen-kymmentä vuotta samoissa tilois-sa. Isompaa remonttia odotettiin ja toivottiin ja aina se siirtyi vuodel-

38

Illan esiintyjät Säkylästä?Huhtikuun sisartapahtumana oli Sä-

kylän sotilaskotisisarten vierailu tu-tustumaan Niinisalon sotilaskotiin ja sen sisariin. Mukaan ilmoittautui 26 sisarta. Niinisalossa meitä odotti sa-man verran paikallisia vihreitä sisa-ria. Vastaanotto oli lämmin ja välitön. Hiukan mietimme mihin joudumme, kun meitä eteisessä kehotettiin siirty-mään näyttämölle. Olisiko ohjelmas-sa laulua, tanssia, vai ehkä teatteriesi-tys? Ei mikään niistä, emme joutuneet esiintymään kiertävänä taiteilijaryh-mänä. Niinisalon sotilaskodissa on iso näyttämö, joka toimii esiintymislava-na ja kokoustilana. Tällä kertaa sin-ne oli katettu kahvit vieraille. Ennen kuin pääsimme kahvipöydän ääreen, varapuheenjohtajamme Päivi Perä-lä lausui lämpimät kiitokset siitä, et-tä olimme saaneet tulla kylään. Tui-ja Ryömä ojensi emäntäyhdistyksen edustajille kukkakimpun. Niinisalon Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Maria-Liisa Laine toivotti meidät ter-vetulleiksi. Hänen mukaansa heilläkin oli ollut suunnitelmissa tehdä sisarvie-railu Säkylään, mutta me olimme no-peampia.

Lottakahvilassa odotetaan remonttia

Niinisalon Sotilaskotiyhdistys on pe-rustettu vuonna 1947. Jäseniä on rei-lu 200, joista aktiivisesti toimivia reilu 100. Sotilaskotirakennus on valmis-tunut vuonna 1939 Puolustuslaitok-sen rakennuttamana. Alun perin siinä on toiminut sotien aikana mm. Lotta-kahvila. Vuonna 1953 Puolustusmi-nisteriö luovutti rakennuksen sotilas-kotiyhdistyksen käyttöön. Sen jälkeen rakennusta on laajennettu ja remont-teja tehty pikku osissa sieltä täältä. Sotilaskodissa on edelleen käytössä 1950-luvulta peräisin olevat pöydät ja tuolit. Toki niitä on vuosien kulues-sa korjailtu ja maalattu, mutta kestävä kalusto on aikoinaan hankittu. Tutulta kuulosti myöhemmin esittelykierrok-sella kuultu lause: ”Odotamme ko-vasti remonttia!”

Alkumuodollisuuksien jälkeen siir-

Kevätilta Niinisalossa Teksti ja kuva: Seija Heiska

ryimme kahvipöydän ääreen. Ilonen pulina jatku, nyt siihen toi lisänsä lusi-koiden kilinä kun piirakka ja kakku ka-tosivat lautasilta. Oli mukava huoma-ta sisarellinen yhteys.

Liikkuvan sotilaskodin (LSK) Pikkumunkki ja perävaunu

Kahvin jälkeen ryhmämme jakau-tui kolmeen osaan. Kullekin ryhmäl-le tuli oma opas ja niin aloitimme tutustumiskierroksen sotilaskodin toi-mintatiloihin. Siirryimme takapihal-le tutustumaan liikkuvan sotilasko-din kalustoon, jota meille esitteli LSK -jaoston päällikkö Merja Lahdenpää. Niinisalon sotilaskodilla on käytös-sä sotilaskotivaunu ja vuonna 2011 hankittu sotilaskotiauto ”Pikkumunk-ki”. Sotilaskotivaunu on perävaunu, jota hinataan tarvittavaan kohtee-seen Masilla. Sen verran raskas vau-nu on, että alun perin vetojuhdaksi suunniteltu Land Rover oli tehtävään liian pieni ja kevyt. Vaunu oli sisältä tilava, tähän kiinnittivät huomiota he-ti mukana olleet maastokokemusta omaavat sisaremme. Vaunun täyden-nyksestä huolehtii vakituinen henki-lökunta. Sisaret vastaavat ainoastaan kahvinkeitosta keikkaa varten. Pik-kumunkki on Mercedes Bentziin ra-kennettu sotilaskotiauto. Ennen han-kintaa sisaret olivat tehneet runsaasti vertailuja ja vierailuja tutustuen erilai-siin ratkaisuihin auton varustamiseksi. Ainakin LSK -päällikkö tuntui olevan lopputulokseen tyytyväinen ja autos-ta ylpeä. Merja kertoi meille yleisesti heidän LSK toiminnastaan. Aktiivisesti toimivia sisaria on jaostossa parikym-mentä. Lisäksi on reservi, joka auttaa valapäivinä ja muissa isommissa tilai-suuksissa. Valapäivät hoidetaan pai-kasta riippumatta auton ja vaunun avulla. Lisäksi pystytetään useampia makkara- ja kahvipisteitä asiakkaita palvelemaan.

Valikoimaa munkeista huppareihin

Keittiö- ja tuotantotiloja sekä linjas-toa meille esitteli sotilaskodin johta-

la eteenpäin. Kärsivällisyys palkittiin, kun vuonna 2008 sekä Senaattikiin-teistö että Pääesikunta tekivät pää-töksen remontin alkamisesta kuluval-la vuosikymmenellä. Laaja remontti vaati toimintojen siirtämistä pois soti-laskotirakennuksesta, edessä oli vuo-den poikkeusoloharjoitus. Väistösoti-laskodiksi rakentui kymmenen kontin sekä ison miehistöteltan kokonaisuus, joka kohosi varuskunnan urheiluken-tälle. Kooltaan tilat olivat kolmasosan varsinaisen sotilaskodin tiloista. Rat-kaisu oli vaihtoehtona toimivin ja näin pystyttiin vastaamaan prikaatin ko-mentajan toiveeseen, että sotilasko-din palvelut olisivat saatavilla keskey-tyksettä remontista huolimatta.

Toiminta ”Kanttiinissa” oli yhdis-tykselle hyvää harjoitusta toimimises-ta poikkeusoloissa. Miehistöteltta toi-mi ruokailutilana ja kontteihin saatiin leipomo, keittiö, myyntilinjasto, sosi-aalitilat, toimisto ja kirjasto. Peruspal-velut olivat samat kuin varsinaisessa sotilaskodissa, valikoima oli vain pie-nempi. Tutut tapahtumat: alokastilai-suudet, kurssi- ja kotiuttamisjuhlat, viihdeillat, TJ1 – illat pystyttiin järjes-tämään. Valapäivien vierasvilinöistä-kin selvittiin. Oman haasteensa Kant-tiini – aikaan toi Suomen vaihteleva ilmasto. Alkuvuonna 2010 oli poik-keuksellisen kova pakkasjakso, kesäl-lä taas koettiin todella kuuma ja pit-kä hellekausi. Talvella työskentely oli joskus lievästi sanottuna viileää, kun taas kesällä tehtiin töitä tasapuolises-ti hiki hatussa. Järjestelyt vaativat ve-nymistä ja sopeutumista niin henkilö-kunnalta kuin sisariltakin. Haasteesta selvittiin ja takaisin perusteellises-ti remontoituun sotilaskotiin päästiin muuttamaan maaliskuussa 2011. Uu-distettu sotilaskoti avattiin asiakkaille 7.3.2011.

Viisikymppisen virkeydellä eteenpäin

Toiminta jatkuu eteenpäin tähyillen, kuten on tehnyt jo 50 vuotta. Vapaa-ehtoisia työtunteja kertyy vuosittain tuhansia. Jaostoista ovat toiminnas-sa tarjoilujaosto, joka on jäsenmääräl-tään suurin. Muita ovat liikkuvan soti-laskotityön jaosto (LSK), kirjastojaosto ja Ikivihreät. Virkeä ja toimiva Säky-län Sotilaskotiyhdistys jatkaa matkaa kohti seuraavia haasteita ja seuraavia toimintavuosia.

39

Kevätilta Niinisalossa Teksti ja kuva: Seija Heiska

ja Johanna Ohristo. Remonttia odo-tellessa toimitaan olemassa olevissa tiloissa. Pääasiassa tarjottavat ovat oman leipomon tuotteita, joita val-mistavat palkkalistoilla olevat 1½ lei-puria.

Linjasto on kaksipuolinen, molem-milla puolella on sama valikoima. Kas-soja on kolme, kolmas kassa otetaan käyttöön ruuhka-aikoina helpotta-maan pikkuostosten maksamista. Nii-nisalon sotilaskodin valikoimista löy-tyy runsaasti lahja- ja muistoesineitä nalleista huppareihin.

Parturiin sotkussa!Kolmantena tutustumiskohteena

oli sotilaskodin alakerta ja sillä toimi-vat kirjasto, parturi ja hiljainen huo-ne. Niitä meille esitteli kirjastojaoston päällikkö Leena Kivilahti. Todellakin, kellarista löytyi parturi! Parturi on auki kolmena iltana viikossa ja siellä työs-kentelee ammattiparturi, joka päivisin leikkaa hiuksia muualla. Hiusten leik-kuu maksaa varusmiehille sotilaskodin

tuen jälkeen vain 5 euroa. Asiakkaita riittää, eikä millin sänki-kampaus ole ainoa hiusmuoti. Varusmies on partu-rin mukaan vaativa ja tarkka asiakas. Hiukset pitää olla just eikä melkein! Parturi viihtyy työssään, sillä hän on iltaisin leikannut varusmiesten hiuksia päivätyönsä ohella jo kahdenkymme-nen vuoden ajan.

Tarjolla kirjoja, pelejä ja lp-levyjä

Sotilaskodin kirjastoa pyöritetään täysin sisarten voimin. Kirjojen lisäksi kirjastosta löytyi kolme nettikonetta. Niitä oli lisää yläkerran miehistösalis-ta. Nettikoneiden vieressä oli shak-kipöytä, joka on vilkkaassa käytössä. Hyllystä löytyi valikoima tavallisia lau-tapelejä, jotka ovat suosittua ajanvie-tettä. Kirjastosta on käynti isoon tv-huoneeseen, jossa varusmiehet voivat tv:n katselun lisäksi pelata tai katsoa dvd- elokuvia. Varsinainen yllätys oli kirjaston musiikkikirjasto nurkkaus. Sieltä löytyi yksi hyllyllinen cd-levyjä,

mutta niiden lisäksi kaksi hyllyllistä lp-levyjä! Musiikista kiinnostunut varus-mies voikin tehdä hyllystä löytöjä.

Hiljaisen huoneen alttari risteineen ja pöytineen on tykistöprikaatin puu-työpajan käsialaa. Alttarin molemmin puolin olevat kuultokudokset oli tilat-tu edesmenneen sisaren testamentti-lahjoituksen turvin paikalliselta käsi-työläiseltä. Huoneessa oli piano, jota varusmiehet pääsevät soittamaan lu-van kysyttyään. Joskus kirjastosisar-ten luontaisetuna on koko illan kestä-västä pianokonsertti.

Kotia kohtiEsittelykierros oli tehty. Niinisa-

lon sotilaskoti oli jo siltä illalta sulke-nut ovensa asiakkailta. Oli molem-minpuolisten kiitosten aika. Lähtiessä saimme vielä pikku lahjat sekä turval-lisen kotimatkan toivotukset. Vierailu oli mukava ja mutkaton, ilman turhia kursailuja. Jäämme odottamaan Niini-salon sisarten vastavierailua.

40

HUITTISTEN KAUPUNKIwww.huittinen.fi

Jos kolaroit, Bonusturvasi säästää jopa satoja euroja. Bonusturva sisältyy nyt LähiTapiolan liikennevakuutuksiin sekä Loistokaskoon, Laajaan kaskoon ja Laajaan Lähi-Kaskoon. Bonusturva on yksi keskinäisen omistuksen etuja, joka palkitsee huolellisen kuljettajan. Bonusturvaa et muualta saa. Nyt kannattaa päivittää kaskovakuutus, jos sinulla ei vielä ole kaskossa Bonusturvaa. Lue lisää osoitteessa www.lahitapiola.fi/bonusturva.

Puheluhinnat: www.lahitapiola.fi. Palveluntarjoajat: LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö, LähiTapiolan alueyhtiöt, LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö, LähiTapiola Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö, Tapiola Pankki Oy, Tapiola Varainhoito Oy

www.kapteeninkastikkeet.fiinfo@kapteeninkastikkeet.fi

Renkaat kaikille teille

LOIMAAN RENGAS

RenkaatasennuksetPainotukset

VanteetRengashotelliPaikkauksetMyös työ- ja erikoiskoneet

Lamminkatu 13, 32200 LOIMAAwww.loimaanrengas.fiArk. 8-17, la 9-14 p. 02-768 3250

www.akr.fi

www.keskusautohalli.fi

41

Kiltamme pitkä nimiversio jää historiaan, kun ylimääräinen kokous toukokuun alussa vahvisti yksimielisesti jo maa-

liskuussa varsinaisessa vuosikokouk-sessa hyväksytyn nimenmuutoksen, joka sääntöjen mukaan oli käsiteltä-vä kahdessa perättäisessä kokoukses-sa. Killan uusi ja napakka nimi on siis Porin prikaatin kilta.

Killan puheenjohtaja Timo Mäki ko-rostaa, että nimenmuutoksesta huo-limatta kilta vaalii tietysti edelleen joukko-osaston kunniakasta historiaa ja arvokkaita perinteitä.

Uusien sääntöjen mukaan kilta voi kutsua kunniajäsenikseen luonnollis-ten henkilöiden lisäksi oikeushenki-löitä. Vuosijuhlassa julkistettiin Porin prikaatin valinta kunniajäseneksi. Toi-nen kunniajäsenyyden saanut yhtei-sö on Säkylän sotilaskotiyhdistys, jolle asian vahvistava kunniakirja luovutet-tiin yhdistyksen 50-vuotisjuhlassa 25. toukokuuta.

Ylimääräistä kokousta edeltänees-sä killan valtuuskunnan kokoukses-sa puheenjohtaja Arto Arvonen kiit-ti killan hallitusta niin toiminnallisesti kuin taloudellisestikin hyvin sujunees-ta toimintavuodesta. Uutena killan valtuuskunnan jäsenenä aloittaa Han-nu Vettenranta Kankaanpäästä. Hän toimii myös Tykistöprikaatin killassa ja sen yhdessä alueosastossa, Kankaan-pään seudun tykistökillassa.

Porin prikaatin komentaja, evers-ti Juha Pyykönen kertoi, että vuo-den 2015 alussa prikaatistamme tulee Suomen suurin joukko-osasto, joka kouluttaa vuodessa noin 6 000 varus-miestä. Tykistöprikaati jatkaa tietys-ti Niinisalossa, mutta Keuruulla vielä toimiva Keski-Suomen pioneeripatal-joona fuusioidaan prikaatiin. Lisäksi prikaatin alaisuudessa tulevat toimi-maan aluetoimistot Vaasassa, Säky-lässä.

Prikaatin 390-vuotishistoriakirja on välietappi ennen 400-vuotisjuhlia. Sii-hen siis lisätään myöhemmin viimei-sin 10-vuotinen. Teoksen työstämi-nen on jo menossa.

Timo Mäki lausui ilonsa siitä, et-tä killalla ja prikaatilla on hyvä julkai-

Killan nimi lyheni, työsarka jäi ennalleenTeksti: Kari Nummila

su, Porilainen, joka tunnetaan kautta maan. Lehden talouskin on kunnos-sa. Hän kiitteli erityisesti myös vuoden kiltalaiseksi nimettyä Eino Järvistä, jo-ka on nähnyt poikkeuksellisen paljon vaivaa saattaessaan erinomaiselle to-lalle killan hallintoasiat, jäsenrekisterin ja yhä tärkeämmiksi tulevat nettisivut.

Kiitosta saivat myös Seppo Yli-Nissilä ja Markku Nummijoki. Ai-kaansaava loimaalaiskaksikko kun-nostautui jälleen jäsenhankinnassa ja tuloksena oli sata uutta jäsentä viime vuonna. Jäsenmäärä oli vuodenvaih-teessa 1 171 henkeä.

Kun prikaatin varusmiehistä tulee yleensä yli 70 % Varsinais-Suomes-ta, pyritään uudelleen saamaan jolle-kin joukolle Varsinais-Suomi -alkuinen nimi. Asiasta tekee päätöksen Puolus-tusvoimien komentaja ennen vuoden 2015 pv-uudistuksen voimaantuloa. Pyykönen arveli, että se voisi olla Var-sinais-Suomen huoltopataljoona, joka tulisi toimimaan niin Huovinrinteellä kuin Niinisalossakin.

Vuosijuhlaa edelsi vuosikokousvä-en seppeleenlasku, jota oli juhlista-massa Satakunnan sotilassoittokun-ta. Juhlassa käytti puheenvuoron killan valtuuskunnan jäsen, kenraali-

majuri Markku Nikkilä, joka on istu-nut Brysselissä vuoden 2011 lopusta alkaen Suomen edustajana ajamas-sa isänmaan intressejä EU:n pysyväs-sä sotilaskomiteassa ja Suomen soti-lasedustajana NATO:ssa; sikäli kuin se pienelle, sotilaallisesti liittoutumatto-malle ei-jäsenelle mutta rauhankump-panille sallitaan ja suvaitaan.

Nikkilä kertoi, että Porin prikaati on tunnettu nimi Brysselissä. Hän kiitte-li Porilainen -lehteä, joka on hyvä yh-dysside prikaatiin.

Nikkilä sai juhlassa ensimmäisen kappaleen Erkka Auermaan muotoile-man ratsukon, joka on poltettua sa-vea. Siitä löytyvät mm. EU:n ja pri-kaatin symbolit. Simo Palokankaalle ojennettiin myös Auermaan muotoi-leman saviteoksen ”Olkin partio” en-simmäinen kappale.

Timo Mäki palkittiin killan ansioris-tillä karhun kera numerolla 42. Johan-nes Laaksonen sai killan ansioristin n:o 60. Killan ansioristit saivat Hannu Ali-Raatikainen, Samuli Hulmi, Esko Keto, Eino Laurila, Marko Mikkonen, Juha Ovaska, Eero Reide, Tauno Roh-kimainen, Timo Somma ja Keijo Vä-limäki.

Taiteiliija Erkki Auermaa on suunnittelut killalle uusia palkitsemisesineitä. kenraalimajuri Markku Nikkilä ja Simo Palokangas saivat vuosijuhlassa ensimmäiset kappaleet.

42

Porin prikaatin killan Salon alueosaston järjestämä pori-laispäivä tarjosi runsaasti 8. kesäkuuta paitsi historian ha-

vinaa niin myös upean kesäpäivän mukavan yhdessäolon ja aterioinnin myötä.

Päivään latauduttiin ja hiljennyt-tiin aluksi Halikon kirkossa, jossa kul-tiin ensin J.S. Bachin urkupreludi ja sitten laskettiin killan seppele Porin Rykmentin ensimmäisen komentajan, eversti Arvid Hornin suvun, kirkon si-sällä sijaitsevan hautakammion paa-delle.

Maisteri Vesa Hänninen selvitti Ha-likon keskiaikaisen kirkon historiaa ja Halikon mahtipitäjän esihistoriaa, jo-hon tutustuttiin myös laajalla maasto-kierroksella bussikyydillä Halikon ryt-mikkäästi kumpuilevassa maisemassa.

Salon porilaispäivillä historian havinaaTeksti ja kuvat: Kari Nummila

Päivän aikana tutustuttiin Hali-kon kuuluisaan kartanohistoriaan, sil-lä joukko ruokaili Wiurilan kartanon juhlasalissa, joka on muuten entinen hevostalli. Kartanon entisen, mittavan hevostallin ullakolle on koottu laaja hevosvaunujen kokoelma sekä kart-anomuseo. Wiurilaan kuuluvat myös ratsastuskeskus ja Suomen parhaim-piin kuuluva golfkenttä.

Toisena kohteena oli Wiurilan lähis-töllä sijaitseva Vuorentaan kartano, joka on Arvid Hornin syntymäkoti. Kartanon päärakennuksessa on osia jopa 1400-luvulta. Rakennus sijait-see korkealla kummulla, josta avau-tuu myös merinäköala.

Kolmantena kohteena oli Joensuu kartano, joka elää uutta kukoistus-taan. Sen omistaja on Björn Wahl-roos, joka on saattanut kartanon suu-

ren rakennuskannan tiptop -kuntoon varojaan säästämättä. Kartanon maa-omaisuus on myös lisääntynyt kaiken aikaa.

Killan puheenjohtaja Timo Mäki to-tesi puheenvuorossaan, että killan ni-menmuutos Porin prikaatin killaksi ei tarkoita suinkaan sitä, ettei kilta vaa-lisi Porin Rykmentin perinteitä. Mä-ki arveli, että uusi nimi tulee voimaan viimeistään ensi vuoden puolella, kunhan viranomaiset ehtivät sen vie-dä kirjoihinsa.

Mäki toi esiin myös sen toivomuk-sen, että puolustusvoimauudistuksen myötä jokin prikaatin joukko osasto nimettäisiin ”Varsinais- Suomi” -al-kuiseksi. Hän perusteli asiaa sillä, että prikaatin varusmiehistä tulee nyt jopa 75 % Varsinais-Suomesta.

Arvid Hornin synnyinkodin Vuorentaan kartanon päärakennuksen persoonallinen julkisivu, josta ei puutu mielenkiintoisia yksityiskohtia.

43

Timo Mäki, Eero Nurmi-nen ja Arto Arvonen laski-vat seppeleen Horniensuvun hautakammion paa-delle Halikon kirkossa.

Kartanonrouva Anne Ma-rie Aminoffilla oli kerrot-tavana mielenkiintoisia tarinoita kartanon mitta-vasta hevosvaunumuseon kokoelmasta.

Maanpuolustuskiltojen liit-to (MPKL) palkitsi Porin prikaatin killan pitkäaikai-

sen taloudenhoitajan, elämäntyön-sä pankkiirina tehneen säkyläläisen Eino Järvisen (66), valtakunnallisel-la ”vuoden kiltalainen” –tittelillä eikä totisesti aiheetta! Huomionosoituk-sen merkitystä voi arvioida, jos tietää, että MPKL:n jäsenkilloissa on peräti 16 000 henkilöjäsentä.

Killan aiempi valtuuskunnan pu-heenjohtaja, vuorineuvos Simo Palo-kangas painotti sitä periaatetta, että killan käytännön toiminnan tyyssija-na ovat alueosastot. Pääkilta johtaa ja luo alueosastoille toimintamahdol-lisuuksia. Killan nykyinen hallituksen puheenjohtaja Timo Mäki on pyrkinyt jakamaan eri tehtäviä ja nimeämään vastuuhenkilöitä.

Einon leipälaji ovat paitsi talousasi-at, niin myös kaikkinainen tietojärjes-

Tekijämies palkittiin

Einosta vuoden kiltalainen Teksti ja kuvat: Kari Nummila

telmän kehittäminen, käyttöönotto ja yhteydenpito MPKL:n. Hän hoitaa killan jäsenrekisterin sekä päivittää kil-lan nettisivut. Näissä töissä Eino on ai-nakin ajoittain uurastanut liki ”puoli-päivätoimisesti”. Tulosta on syntynyt, kun tekijällä on kyky ja halu hoitaa tinkimättä se, mikä hänen kontolleen on pantu. Sellainen kuva välittyy, kun tietää killan ”paperisotapuolen” ja sähköisen viestinnän erinomaisen asi-aintilan. Kaikki tämä ajan tasalla py-syminen on elinehto myös tehokkaal-le hallitustyöskentelylle.

Pankkiuralle heti armeijan jälkeen

Eino suoritti asevelvollisuutensa Po-rin prikaatissa v. 1966. Hän kävi sa-nanmukaisesti osin myös paperiso-taa toimimalla toimistotehtävissä niin aliupseerikoulussa kuin myöhemmin

prikaatin esikunnassa. Reservissä Eino nousi vääpelin arvoon.

- Varusmiespalveluksen loppuvai-heissa ehdotettiin jäämistä ”armei-jan leipiin”, mutta siviiliin minä lähdin vuoden 1966 lopussa ja menin töihin Forssan-Tammelan Säästöpankkiin ja sieltä sitten Säkylän Säästöpankkiin vuonna 1973. Vuosina 1993-1999 toimin yrittäjänä Säkylän Talopalvelu Oy:ssa. Myytyäni yrityksen siirryin Huittisten Säästöpankin Euran kont-torin johtajaksi ja myöhemmin myös Säkylän konttorin johtajaksi, joissa tehtävissä toimin eläkkeelle siirtymi-seeni saakka.

Einon harrastuksena olivat lähes 25 vuoden ajan myös mm. Säkylän Ur-heilijoiden taloudenhoitajan työt ja hän kuului seuran johtokuntaan. Hä-net on nimetty seuran kunniajäsenek-si.

Kiltaan hän liittyi v. 1986 ja nimet-

44

45

Einon eläkeläiselämän tärkeät työkalut ovat kuvassa: vasem-malla näkyy syntetisaattori ja oikealla tietokoneen näyttö. Li-säksi mies värkkäilee niin koto-na kuin mökilläkin timperman-nin vehkeillä.

tiin sen rahastonhoitajaksi v. 1987. Killan hallitukseen hän kuului vuosi-na 1987 – 2008. Eino istui MPKL:n lii-tovaltuustossa vuosina 2002 – 2008. Hän toimii myös killan ja prikaatin yh-teisen Porilainen -lehden talouden-hoitajana ja on lehden johtokunnan jäsen.

- Kiltatyöhön on löytynyt motivaa-tiota ja kipinää. Taustalla on tietys-ti maanpuolustushenki, Eino selvittää.

Eino on kotoisin Jokioisten Kiipun kylästä, jossa hän vaalii syntymäko-tiansa. Hänessä on aika lailla käsityö-läisen ja nikkarin vikaa. Jotain pientä puuhaa on aina meneillään kotinur-kissa tai maaseudun rauhassa. Mie-hestä löytyy taiteellistakin luovuutta. Hän sanoittaa ja säveltää.

- Kun tuo nuotintekotaito ja aika paljon soittotaitokin on hakusessa, on hyvä olla yhteistyökumppaneita, to-teaa Eino.

Porilaissoittokunnassa kapellimes-tarina toiminut Ahti Laine on laittanut sävellykset paperille ja tunnettu muu-sikko Vesa Alare on studiossaan teh-nyt äänitykset. Kirjoittamiseenkin lii-tyvä projekti on lähes valmis, mutta siitä Eino on vielä salaperäinen.

Puolustusvoimain lippujuhlanpäivä-nä 4.6. Eino Järvinen sai lisää huomi-onosoituksia kun tasavallan president-ti myönsi hänelle Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkin (SL R).

Kun liityimme v. 1995 EU:iin, Suomi lakkasi olemasta puolueeton.

Sotilasoppimme on kuulunut viralli-sesti: itsenäinen, uskottava puolustus ilman sotilaallista liittoutumista.

Ulkoasiainvaliokunta, Timo Soini, etunenässä totesi äskettäin yksimieli-sesti, että Suomi ei voi olla enää ihan kokonaan sotilaallisesti liittoutuma-ton tiettyjen ”keskinäisriippuvuuksi-en” takia.

Tulee mieleen eräs toinen ”linjanve-to”, jossa pohdittiin, voiko nainen on ”vain vähän raskaana” vaiko eikö?

Onneksi edes vähän verran uskal-letaan jo tunnustaa väriä eikä käper-rytä ahdistavaan ja uuvuttavaan yk-sinoloon, joka voisi olla kohtalokasta meille, pienelle maalle tässä geopoliit-tisessa asemassa. Meillähän on yksin puolustettavana yli 1 300 km:n raja-linja itään. Muut Venäjän eurooppa-laiset rajavaltiot ovat NATO:n jäseniä.

Suomi on rauhanturvaamisen suur-valta, jolla on mm. NATO-yhteenso-pivaa sotakalustoa ja olemme muka-na NATO-johtoisissa operaatioissa. Sieltä olemme hankkineet arvokasta kokemusta ja antaneet näyttöä osaa-misestamme . Vain aniharva poliitikko rohkenee vielä liputtaa NATO-jäse-nyyden puolesta. Virassa oleva up-seeri ei voi tuoda kannatustaan julki.

Upseeriliiton selvitys jäsenkuntansa NATO-kannoista on tehty pari vuotta sitten. Kysely lähetettiin 3 845 upsee-rille, joista vastasi 2 472. Keskimäärin upseerien NATO -kannatus oli 55 %.

Mitä nuorempi upseeri on, sitä alhai-sempi on NATO-kannatus, kadettien kohdalla 49 %. Kenraalien ja evers-tien osalla kannatus nousee 75 %:iin. 66 % upseereista ei kannata asias-ta kansanäänestystä. Koko kansassa kannatus on 20 % gallupien mukaan.

Upseeriliiton nettisivulla todetaan, että sotilaiden on ammattilaisina vel-vollisuus ottaa kantaa. Sitä he eivät ei kuitenkaan voi tehdä omalla nimel-lään, kun poliitikot eivät uskalla ava-ta asiaa.

Reserviläisliitto (entinen Reserviali-upseerien yhdistys) kysyi jäsentensä mielipidettä äskettäin. Vain vajaa kol-mannes kannatti, kun aiempi luku oli 40 % Vastaajia oli noin 10 % 35 000 hengen jäsenkunnasta.

Porin prikaati järjesti Turun Sanomi-en kanssa seminaarin v. 2002, jossa presidentti Martti Ahtisaari otti selke-än kannan NATO:n puolesta. Taan-noin hän totesi Aamulehden haastat-telussa, että vain uussuomettuminen estää NATO-jäsenyyden.

On itsepetosta puhua NATO-op-tiosta: jos talo palaa, vakuutusta ei myönnetä!

Tasavallan presidentti Sauli Niinis-tö on pitänyt tätä luettaessa seminaa-rin, jossa puolustuspolitiikkaamme on ruodittu kunnolla julkisuudessa en-simmäisen kerran. Niinistö sanoi äs-kettäin, että aika on vasta nyt kypsä nostaa asia pöydälle.

Tietovajetta ja vääriä uskomuksia on syytä lopultakin hälventää.

Vähänkö jo liittoutunut…

KO

LU

MN

I

Kirjoittaja Kari Nummila on Porilainen-lehden

avustaja.

Porin prikaati tarjosi puitteet naisten valtakunnalliselle Sini-siipi 2013 -harjoitukselle 17.-

19. toukokuuta. Kaikkiaan 326 naista ympäri Suomen saapui Säkylään ha-kemaan oppia arjen turvallisuushaas-teisiin kaiken varalta - kuten järjeste-lyistä vastaavan Naisten Valmiusliitto ry:n tunnuslause kuuluu.

Naisten valmiusharjoituksessa harjoiteltiin korkealla intensiteetillä, mutta

hymy huulilla Teksti ja kuvat: Sanna Mertsalmi

Säkylässä naisille oli tarjolla kou-lutusta kahdeksassa eri aihealuees-sa. Kenttälääkintä, maastotaidot se-kä kansainvälinen kriisinhallinta olivat suosituimmat aiheet. Muut koulutus-aiheet olivat turvallisesti vesillä, va-rautuminen ja väestönsuojelu, katu-turvallisuus, selviytyminen sähköttä sekä arjen turvallisuusvalmiuksia. Vii-

konlopun aikana annettava koulutus sisälsi sekä aiheeseen liittyvää teoria-opetusta että käytännön harjoitteita. Tavoitteena oli tarjota oppeja, joita voisi helposti hyödyntää omassa ar-jessa.

46

47

Korkeatasoinen koulutus sai kehuja

Sinisiipi 2013 oli Naisten Valmius-liiton 31. NASTA-harjoitus. Vuosien aikana harjoituksien suosio on vain kastanut. Naisten Valmiusliiton pää-sihteeri Lotta Mertsalmi näkeekin, et-tä liitolla on tällä hetkellä onnistunut NASTA-brändi.

– Liitto on jo vuosia panostanut ar-jen turvallisuuden nimeen ja se pu-huttelee erinomaisesti suurta yleisöä. Harjoituksia on markkinoitu matalan kynnyksen tapahtumina ilman perus-taitovaatimuksia ja se on myynyt hy-vin. Harjoituksissamme yli puolet on aina ensikertalaisia, pääsihteeri perus-telee.

Sinisiipi 2013 -harjoitukseen tutus-tui joukko arvovaltaisia kutsuvieraita. Naisten Valmiusliiton puheenjohta-ja, kansanedustaja Anne Holmlundin vieraaksi saapuneet henkilöt saivat varsin kattavan kuvan harjoituksesta. Harjoitus esiteltiin ensin luokkatilassa pääpiirteittäin ja sen jälkeen vierailtiin jokaisen kurssin luona seuraamassa harjoitusta. Yleinen mielipide kustu-vieraiden joukossa oli, että harjoituk-silla on tärkeä asema osana vapaaeh-toista maanpuolustusta.

Porin prikaatin komentaja, eversti Juha Pyykönen näkee Naisten Valmi-

usliiton toiminnan olevan hyvin lähel-lä sitä toimintaa mitä puolustusvoimat tekee varusmiesten kanssa. Hänen mukaansa yhteiskunnassa olisi tilaus-ta tällaiselle toiminnalle jopa enem-män mitä Naisten Valmiusliitto tällä hetkellä tarjoaa.

Silmiinpistävää everstin mielestä oli se intensiivisyyden taso, millä naiset viikonloppuna harjoittelivat.

– Sirkeäsilmäistä ja keskittynyttä, tieto ja osaaminen silmin nähden va-luivat suoraan kuulijakunnalle, Pyykö-nen kuvasi. Kehuja saivat myös Sinisii-pi 2013 -harjoituksen kouluttajat.

– Kouluttajat olivat erittäin asiansa osaavia, sitoutuneita ja asiasta innos-tuneita ja se tarttuu, kertoi Pyykönen kutsuvierastilaisuuden päätteeksi.

Harjoituksen järjestämisestä vasta-si Naisten Valmiusliiton Turun ja Porin alueneuvottelukunta ja sen johtajana toimi turkulainen Marjo Tuomaranta. Harjoitus oli sen järjestelyorganisaa-tiolle erinomainen johtamisharjoitus, sillä puolitoistavuotisen organisoinnin aikana eteen tuli monenlaisia haas-teita niin johtajana kuin johdettava-na olemisessa. Naisten Valmiusliiton NASTA-harjoituksia järjestetään kah-desti vuodessa eri puolilla Suomea. Seuraava harjoitus järjestetään Pirk-kalassa ensi syyskuussa.

Turvallisesti vesillä -kurssi opetti naisille

turvallisuustaitoja sekä vesillä liikkumiseen

että veden äärellä ole-miseen. Pelastuslautal-le nouseminen ja sieltä laskeutuminen oli mo-nelle mieleenpainuva

kokemus.

Maastotaidot-kurssilla harjoiteltiin selviytymistä luon-non olosuhteissa. Telttayöpyminen kuului ohjelmaan, samoin myrskylyhdyn sytyttäminen.

KOKEMÄEN KAUPUNKIwww.kokemaki.fi

matalaenergia- matalaenergia-matalaenergia-Vallox osaa

matalaenergia-matalaenergia-ilmanvaihdon

www.vallox.com

Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo- ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikka-järjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin.

Porin Rykmentin -

Porin Prikaatin kilta ry.

Se käy helposti osoitteessa:

www.porinprikaatinkilta.fi/

JÄSENYYS/Jäsenhakemus

Jäsenmaksu tällä hetkellä 20 euroa. Sillä saat

vuosittain 4 Porilainen-lehteä sekä

2 Maanpuolustaja-lehteä.

Liity Killan jäseneksi!

63www.voittamaton.com

rakenna oma työkalusi kampanjakoodillaPORI2013 -30%

Avoinnama–to 8.30 – 20.30

pe 8.30 – 20la–su 15 – 20

800asiakaspaikkaa.

Lähtemät-tömästi teidän,

tarjoamme

Tervetuloa Säkylän Sotilaskotiin!