protulehti 2006 1 - sange.fisange.fi/protu/lehti/lehti1-06/lehti1-06_web.pdf3 päätoimittaja veikko...
TRANSCRIPT
1 2006 protu
2 protu 6/2005
Hallitus
Työvaliokunta
Rekrytointiryhmä
Tiedotusjaosto
Koulutusjaosto
Leirijaosto
Paikallisjaosto
Kansainvälinen jaosto
KIVA-jaosto
Protu-lehti
Nufit-työryhmä
Toimisto
yhdistyksen hallitus 2006
Prometheus-leirin tuki ry on vuonna 1990
perustettu poliittisesti ja uskonnollisesti
sitoutumaton järjestö. Yhdistyksen tarkoi-
tuksena on järjestää ensisijaisesti uskonto-
kuntiin kuulumattomien nuorten aikuistu-
miskoulutus, laatia koulutukselle ohjeisto,
kouluttaa aikuistumiskoulutuksen vetäjät,
tiedottaa koulutuksesta ja pitää yhteyttä
ulkomaisiin vastaavaa toimintaa järjestä-
viin tahoihin.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdis-
tys järjestää leirejä, joita kutsutaan Pro-
metheus-leireiksi, koulutustilaisuuksia ja
tapaamisia, kouluttaa leirien ohjaajia ja
ylläpitää yhteyksiä leirin käyneiden nuor-
ten välillä, tiedottaa toiminnastaan sekä
harrastaa julkaisutoimintaa. Vaikka leirit
ovat ensi sijassa suunnattu uskontokun-
tiin kuulumattomille nuorille, ovat kaikki
tervetulleita mukaan.
Lisää tietoa leireistä ja muusta toiminnasta
saat yhdistyksen hallituksen jäseniltä, Inter-
net-osoitteesta http://www.protu.fi sekä
toimistolta p. 09-4368 5270.
Prometheus-leirin tuki rytärkeiden tahojensähköpostiosoitteet
Veikko Eranti, varapuheenjohtaja 050-369 5129 Jenni Hanén 050-501 1078
Aatu Komsi 050-356 5782
Matti Lenkkeri 09-694 540, 050-491 2725
Alina Mänttäri 09-694 5401, 050-491 2725
Heikki Nikulainen 09-242 3116, 0400-312 915 Heini Oikkonen 040-742 3336
Hannes Pasanen 044-555 0684
Janne Peltonen 09-856 19 333, 050-304 3647
Anna-Maija Riekkinen 0400-631 748
Anna Rissanen 041-533 7583
Venla Rossi 050-309 2966
Sari Santala 050-362 4400 Pekka Tolvanen, sihteeri 040-759 7896
Niklas Virkkala 050-344 0030
Anna Vuorjoki, puheenjohtaja 050-337 0689
Hallituksen ja vetäjien s-posti osoitteet:
jaostojen vetäjät
TiedostusjaostoAatu Komsi
KoulutusjaostoRanna Rissanen
RekrytointiryhmäAnnis Riekkinen
PaikallisjaostoDiina Bukareva
Kansainvälinen jaostoEmilia Lehtinen
KIVA-jaostoJaana VapaavuoriVappu Rauti
SyysleirityöryhmäMiranda NybondasMatti Lenkkeri
LeirijaostoSari SantalaTuomas Portti
KoulutiedotustyöryhmäLauri Aronen
LehtiVenla Rossi
3
Päätoimittaja Veikko ErantiGraafikko Maija VaaraToimittajat Alexander Holst, Jehki Härkönen, Aatu Komsi, Joonatan Kutilainen, Venla Rossi, Emma Salonen, Inka Tuominen, Jaana Vapaavuori
Sähköposti [email protected] lehti löytyy osoitteesta www.protu.fi /lehtiIlmestyy kuusi kertaa vuodessaPainos 3000 kplPainopaikka Erweko Painotuote Oy, Helsinki ISSN 1455-7126
Mainoshinnat 1/1-sivu 220 e, 1/2-sivu 140 e ja 1/4-sivu 80 e
Lehden artikkelit edustavat kirjoittajien omia näkemyksiä eivätkä yhdistyksen ellei toisin mainita.
Seuraava lehti ilmestyy helmikuussa. Aineisto päätoimittajalle ([email protected]) 13.3. mennessä. Liitäthän mukaan henkilötietosi.
Prometheus-leirin tuki ry:n jäsenlehti
kannen kuvaVille Vaara
pääkirjoitus | Veikko Eranti
s i s ä l l y s
3 Pääkirjoitus PPäätoimittaja poistuu.
4 Puheenjohtajalta5 Kevätseminaarikutsu Anna ympäristön ympäröidä!
6 Uudet naiset vallassa Miehet menevät, naiset tulevat.
10 Erilaisia ympäristöjä Sokealle kaupunki on toinen.
13 Eläinten pelastamiseksi Toimittaja Holst selvittää, vieläkö on kettutyttöjä
14 Ympäristö on ihmiselle susi Murha-aseet hevi-osastolta
16 Halu filosofiaan20 Vaikuttavaa elokuvaa Prometheus-palkinto Petri Kotwicalle
21 Tule kokiksi! Saat huvia ja palkkaa!
20 Ohjaajaksi?22 Keskustelua23 Prometheus-uutisetw
Protu on ainutlaatuinen järjestö, monessakin mielessä. Teemme ehkä aika hyviä leirejä, jär-jestämme tehokkaita koulutuksia, luovimme vapaaehtoisina kaupallisessa ja ammatillisessa maailmassa. Mutta yhdessä asiassa me olemme täysin lyömättömiä. Yhdellä saralla yksikään muu järjestö ei uskalla edes asettua samalle lähtöviivalle meidän kanssamme. Introspektio, masturbaatio, lässytys… Rak-kaalla lapsella on monta nimeä, mutta selvää on, että me puhumme itsestämme enemmän kuin kukaan. Me ”keskustelemme”, me ”pu-ramme”, me ”valmistelemme”, me kirjoitamme lehteemme analyyseja itsestämme. Tämä on toisaalta loistava asia, voimme ainakin kuvitel-la että meidän todellinen olemuksemme ei ole kallioon kahlehdittu vaan aidosti keskustelun alla. Toisaalta jatkuvan taustakohun yli ei aina kuulu järkevimmänkään huutavan ääni. Myös tämä lehti toteuttaa tätä päämää-rää. Kolme uutta vetäjää keskustelee itsestään ja järjestöstään. Ja jotta voisi olla uusia vetäjiä, on vanhojen lähdettävä. Näihin sanoihin päät-tyy minun kolmivuotinen päätoimittajuuteni. Kiitoksia kaikille niille jotka ovat surffanneet kanssani tämän kaaoksen harjalla, onnea uudel-le päätoimittajalle ja, rakkaat lukijani, kiitoksia teille. Näkemiin.
Ps. Vielä viimeinen voihkaisu: Kolme vuotta on pitkä aika. Kuulisin mielelläni kommentteja, muistoja ja palautetta tältä ajalta. Osoite [email protected] kuuntelee.
Pääkirjoitus.
protu
4 protu 6/2005
puheenjohtajalta | Anna Vuorjoki
Ohjaajakoulutukset ovat käynnissä, leiriesitteitä pos-
titetaan eri puolille Suomea ja leiri-ilmoittautumisia
tulvii toimistolle. Protun kuudennentoista toimintavuo-
den käynnistyessä monisatapäinen aktiivijoukko tekee
työtään kesän leirien aikaansaamiseksi. Jokaisella on
oma tehtävänsä koko valtavan urakan toteuttamises-
sa, toisilla jo viime vuodelta tuttu, toisilla uusi. Koko
tästä joukosta löytyy uskomaton määrä tietoa, taitoa
ja kokemusta siitä, miten leirit saadaan aikaan.
Omissa tehtävissäni tapahtui vuodenvaihteessa
ehkä koko Protu-urani jännittävin muutos, kun aloi-
tin oman paikkani etsimisen Protun puheenjohtajana.
Minua ennen tehtävässä on toiminut kaksi ihmistä.
Viisitoista vuotta sitten Eikka lähti liikkeelle tyhjästä
ja teki aikuistumisleiri-ideasta totta. Masi on omalla
puheenjohtajakaudellaan vastannut moneen sellaiseen
haasteeseen, joita toiminnan laajentuminen on tuo-
nut vastaan. Esimerkiksi jaostojen rooli on vahvistu-
nut ja selkiytynyt Masin aikana huomattavasti. Kiitän
lämpimästi Eikkaa ja Masia siitä valtavan arvokkaasta
työstä, joka on tehnyt mahdolliseksi Protun sellaisena,
kuin se on vuoden 2006 alussa.
Vaikka olenkin seurannut Eikan ja Masin työ-
tä läheltä useiden vuosien ajan, koen nyt omaa pu-
heenjohtajakauttani aloittaessani puheenjohtajuuden
olevan jotain uutta ja tuntematonta. Olen tehtävän
edessä erilaisessa asemassa kuin kumpikaan edeltä-
jistäni, koska saan aloittaa tilanteessa, jossa Protun
leiritoimintaa tekemässä on vahva, osaava ja jopa ru-
tinoitunutkin aktiivien organisaatio. Enää leirien tai
koulutusten onnistuminen ei ole kiinni siitä, pystyy-
kö yksi tai muutama ihminen ihmetekoihin, eikä pu-
heenjohtajan tarvitse ainakaan kovin usein pelastaa
Protua katastrofilta, kun jokin leirivalmisteluissa on
mennyt pahasti pieleen. Vuoden 2006 puheenjohta-
juuden haaste on pikemminkin oman paikan löytämi-
Protussa vuonna 2006
nen sellaisten ihmisten keskellä, jotka osaavat, tietävät
ja tekevät. Miten kantaa vastuuta ottamatta sitä pois
toisilta? Miten edustaa Protua sallien sen olla mui-
denkin protulaisten kuin itseni näköinen? Miten olla
puuttumatta siihen, mikä toimii hyvin, mutta samalla
nähdä, missä voi ja täytyy luoda jotain uutta?
Protun kasvaminen suureksi, taitavaksi ja luo-
tettavaksi organisaatioksi on tuottanut myös aivan
uudenlaisia haasteita. Viime vuosina olen yhä useam-
min törmännyt kysymyksiin siitä, kuka saa päättää,
millä tavalla päätökset pitää tehdä tai mitä kenenkin
kuuluu tietää. Vastuu ei ole vain välttämätön paha,
joka kaatuu joidenkuiden niskaan, vaan yhä isom-
pi joukko haluaa jakaa sitä keskenään. Puheenjohta-
jan, hallituksen ja jaostoaktiivien rooli on suoraan ja
epäsuorasti tullut kyseenalaistetuksi. En usko, että
voin väistää näitä kysymyksiä omalla puheenjohtaja-
kaudellani. Joskus voi olla, että oikeiden ratkaisujen
löytäminen vaatii myös ristiriitojen kohtaamista. Se,
että tällaiset asiat tulevat keskusteltaviksi, kertoo kui-
tenkin hyvää aktiivien kyvystä ja halusta tehdä Protua
vielä paremmaksi.
Masi kirjoitti viime numerossa luottamuksesta.
Luottamus on ollut välttämätöntä, jotta Protu on voi-
nut kasvaa siksi, mitä se on nyt, ja tehdä asioita, jotka
eivät yhdelle ihmiselle olisi mahdollisia. Yksittäisen ak-
tiivin näkökulmasta luottaminen on sekä kiperä haaste
että ihana mahdollisuus, mutta yhä enemmän myös
elinehto: jos lakkaisin luottamasta toisten kykyihin
tehdä tai ajatella, menettäisin uskottavuuteni puheen-
johtajana hyvin nopeasti. Hyvä niin.
Kiitos luottamuksestanne, kun olette valinneet
minut Protun puheenjohtajaksi! On ilo ja kunnia toi-
mia puheenjohtajana suurelle joukolle ihmisiä, joihin
kannattaa luottaa.
Anna
5
Ympäristöseminaariin 4. - 5.3.2006Kevätseminaarin 2006 aiheena on Protun teemavuoden mukaan ympäristö. Luvassa koetun ympäristön asiantuntija, ajankohtaista keskustelua, uusia ja vanhoja ystäviä, KIVA-jaosto, il-taohjelmaa ja protukivaa! Seminaari on avoin kaikille Protun jäsenille!
Viikonlopun keskusteluissa nousevat esille ympäristön merkitykset kaupunkiympäristöstä ympäristöongelmiin, -ihmisiin ja -järjestöihin. Voiko ympäristöongelmia paeta kaupunkiin? Ahdistavatko lähiöt vai ovatko ne nukkuva voimavara? Elääkö luonto vai kuoleeko se? Vai-kuttaminen lähtee aina itsestä, yhteisöstä tai yhteiskunnasta - ellet halua unohtaa ympäris-töä kokonaan.
Älä nuku. Vaikuta siihen, millaisena ympäristönä koemme Protun. Lähemmän tutustumisen ympäristön multaiseen maailmaan takaa KIVA-jaosto.Seminaari pidetään Nuorisokeskus Monarissa Riihimäellä, Uudenmaankatu 1. Paikalla on mahdollista yöpyä, mutta ota mukaan makuualusta sekä muut yöpymisvarusteet, sillä pat-joja ei Monarissa ole. Etukäteen ilmoittautuneille on tarjolla ruokaa, joka maksaa 5 euroa koko viikonlopulta.
Ohjelma alkaa lauantaina klo 10.00 ja kevätkokous klo 16.00. Seminaari loppuu sunnuntaina kello 15.00.
Seminaariin voit ilmoittautua osoitteessa http://www.protu.fi/kevatsemma/
Tervetuloa!Pekka Tolvanen ja Heini Oikkonen
ilmoittautua osoitteessa http://www.protu.fi/kevatsemma/
vanen ja Heini Oikkonen
Kokouskutsu:Prometheus-leirin tuki ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään lauantaina 4.3.2004 klo 16.00 Riihimäellä nuorisokeskus Monarissa (Uudenmaankatu 1).
Esityslista:1. Kokouksen avaus;2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sih-teeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa; 3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätös-valtaisuus; 4. esitetään tilinpäätös, hallituksen toimin-takertomus ja tilintarkastajien lausunto; 5. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallituk-selle ja muille tilivelvollisille; 6. käsitellään hallituksen ehdotukset sääntö-muutoksiksi;7. täydennetään hallitus 15-jäseniseksi;8. muut esille tulevat asiat;9. kokouksen lopetus;
Ehdolle hallitukseen voi ilmoittautua Anna-Maija Riekkiselle osoitteeseen [email protected] tai kokouksen aikana. Sääntömuutosehdotukset:
Yhdistyksen sääntöjen neljännen pykälän 5. kappale on nykyisin seuraava: Jokaisella jä-senellä on yhdistyksen kokouksessa äänioi-keus ja yksi ääni. Äänioikeuden käyttämisen edellytys on, että jäsenmaksu on suoritettu.Sääntömuutos 1.Hallitus esittää, että kappale muotoiltai-siin seuraavasti: Jokaisella Prometheus-leirin käyneellä tai 15 vuotta täyttäneellä jäsenel-lä on yhdistyksen kokouksessa äänioikeus ja yksi ääni. Äänioikeuden käyttämisen edelly-tys on, että jäsenmaksu on suoritettu. Sääntömuutos 2.Hallitus esittää, että sääntöjen neljännen pykälän viidenteen kappaleeseen lisättäisiin lause ”Kullakin jäsenellä ja kokousedusta-jalla voi olla vain yksi yhteisöjäseneltä saatu äänestämiseen oikeuttava valtakirja.”
Tervetuloa!Helsingissä, 22.1. 2006Prometheus-lerin tuki ry:n hallitus.
6 protu 6/2005
Protussa kuulee harvoin kes-kustelua vallan jakautumises-ta ja ylipäänsä vallasta ja sen merkityksestä. Vielä vähemmän on kiinnitetty huomiota suku-puolijakaumaan valta-asemis-sa. Jäsenlehti tarttui aiheeseen ja kutsui kolme tuoretta nais-puolista vallanpitäjää keskus-telemaan.
Anna Vuorjoki valittiin syyskoko-
uksessa Protun uudeksi puheenjoh-
tajaksi. Puheenjohtajana on ennen
Annaa toiminut vain kaksi henki-
löä, legendaariset Eikka Huotari ja
Masi Mäkelä, molemmat ns. ”se-
tiä”. Anna aloitti siis vuoden alussa
kautensa ensimmäisenä naispuoli-
sena ja alle 30-vuotiaana puheen-
johtajana yhdistyksessämme.
Annis Riekkinen on toiminut
rekrytointiryhmän puheenjohta-
jana viime syksystä alkaen. Rekry-
ryhmän puheenjohtajuus on sekin
ollut pitkien kausien pesti, ja pu-
heenjohtajat yhtä lukuunottamatta
miehiä. Anniksen edeltäjä oli Juho
Iso-Markku.
Venla Rossi aloittaa jäsenlehden
päätoimittajana seuraavasta nume-
rosta alkaen. Päätoimittajan paik-
ka on ollut edellämainittuja uusiu-
tuvampi, ja Protun historia tuntee
ainakin kaksi naispäätoimittajaa.
Edeltäjä kuitenkin tässäkin tapa-
uksessa mies, Veikko Eranti, jonka
kuva komeilee vielä tässä numeros-
sa sivulla 3.
Istumme nelisin Protun toimiston
karussa, mutta lämminhenkisessä
ilmapiirissä pimeänä tammikuun il-
tana. Kaikki haastateltavat tuntu-
vat normaalia hiljaisemmilta - liekö
syynä pöydällä makavaa pelotta-
va nauhuri? Aloitan siis varovasti
kyselemällä tuoreiden vallanpitä-
jien fiiliksiä tehtävän vastaanotta-
misesta.
Venla: - Tuntuu tosi kivalta kaikin
puolin, mutta samalla on vähän
sellaista epävarmuutta siitä, että
mitenhän sen nyt oikeasti saa sit-
ten hoidettua.
Anna: - Mulla on nyt sellainen olo,
että tehtävä vie. Viime kevään ja
sitä aiemmin oli ankara mietintä
päällä, että haluanko puheenjoh-
tajaksi vai en, mutta sitten kun oli
päätöksen tehnyt, niin viime syksy-
nä unohdin oikeastaan koko jutun -
oli sellainen rauhallinen olo. Nyt on
sitten ihmiset alkaneet soitella kai-
ken maailman ongelmien kanssa, ja
tuntuu, että ei ole pakko kauhean
tietoisesti ruveta puheenjohtajaksi,
vaan se syntyy siitä itsestään, kun
alkaa vaan tehdä niitä asioita, jotka
tulee vastaan.
Venla: - Kyllä mulla on vähän sama
olo, että periaatteessa tiedän, mitä
pitää tehdä, mutta käytännössä ei
ihan konkreettisesti tiedä, että mi-
ten sen itse sitten tekee.
Annis: - Musta taas tuntuu siltä,
että on ollut vähän liiankin haas-
teellista. Uutena menisi aikaa ihan
perusrutiinien omaksumiseen, mut-
ta rekrytointiryhmä on taas kerran
haasteiden edessä ja pitäisi pystyä
uudistamaan toimintaa.
Onko sitten uusissa haasteissa
myös se syy, miksi nämä naiset ovat
hakeutuneet tehtäviinsä?
Anna: - Mulla ainakin tosi paljon
sitä, että kun koko ajan on pitänyt
ottaa vähän haasteellisempia hom-
mia, niin sitten jossain vaiheessa
tuli se tilanne, että jos haluaa ot-
taa vielä haasteellisempia hommia,
niin suunta on puheenjohtajuuteen
päin.
Annis: - Oikeastaan toi haasteel-
linen puoli on mulla korostunut
vasta sen jälkeen kun olin ottanut
tehtävän ottanut vastaan - on huo-
mannut, että on hienoa, kun saa
itse miettiä miten hommat tekee.
Tiukkaan alkuperäistä motiivia läh-
teä tehtävään, ja aikansa kiemur-
reltuaan Annis saa vihdoin sanot-
tua, että ehkä alunperin motiivi oli
pikemminkin homman status.
Venla: - Musta taas tuntuu siltä,
että se status on oikeastaan kiusal-
linen juttu, varsinkin nyt kun ei ole
vielä tehnyt mitään osoittaakseen,
että on pätevä ja ansaitsee sen.
Tässä onkin mielestäni kiinnosta-
va asia: Protussa vastuutehtäviä
jaettaessa harvemmin ainakaan
suureen ääneen puhutaan niihin
liittyvästä vallasta ja statuksesta.
Uudet naiset vallassa - epävarmuutta, haasteita ja huolehtimista
7
Kuitenkin monessa vastuutehtäväs-
sä olevat melko pitkälle määrää-
vät, mitä asioita jaostoissa otetaan
esiin, ja sitä kautta vaikuttavat sii-
hen, mitä Protussa tapahtuu. Silti
meillä monesti tehtävistä puhut-
taessa korostetaan niihin liittyvää
työmäärää - vallalla on pikemmin-
kin jonkinlainen työnsankari -myyt-
ti kuin käsitys dynaamisista johta-
jista, jotka käyttävät valtaa.
Toisaalta ehkä protut eivät
kovin vallan haluisia olekaan - Ven-
lakin vaikutti pikemminkin kiusaan-
tuneelta siitä, että häntä ylipäänsä
haastatellaan hänen tavoitteistaan.
Annakin toteaa, että Protussa usein
seuraajat erilaisiin tehtäviin löyty-
vät ikään kuin itsestään. Moni ih-
minen tuntuu yhtäaikaa ajattele-
van, että joku aktiivisesti mukana
ollut ihminen sopisi tiettyyn hom-
maan, ennen kuin tämä ihminen
edes itse tajuaa ajatella haluavansa
kyseiseen tehtävään.
Venla: - Joo, multakin Veikko kysyi
joskus viime talvena, että haluai-
sinko päätoimittajaksi, ja vastasin
heti, että en. Mutta sitten kun asia
tuli syksyllä uudelleen esiin, olin
jotenkin jo ehtinyt tottua ajatuk-
seen.
Aiheuttaako tehtävä sinänsä sitten
paineita? Kaikkien haastateltavi-
en edeltäjä on ollut hyvin pidetty
työssään ja uudistanut kenttään-
sä paljon: rekrytointityö selkiytyi
ja muuttui paljon Juhon kaudella,
lehti on venynyt aivan uusiin mitta-
suhteisiin niin laadullisesti kuin fyy-
sisestikin Veikon kaudella, ja Masin
ansioita yhdistyksen puheenjohta-
jana voisi listata loputtomasti.
Tilannetta mutkistaa vielä
hiukan se, että Protussa on tun-
netusti pienet piirit, ja tässäkin ta-
pauksessa valta ei ole siirtynyt aina
kovin kauas edeltäjältään: Venla
seurustelee Veikon kanssa ja An-
nis taas asuu kämppiksenä Juhon
kanssa. Ei siis ehkä ihme, että pro-
tuaktiiveja pidetään joskus piene-
nä sisäänpäinlämpiävänä piirinä...
Toisaalta pitää muistaa, että halli-
tus on nimittänyt sekä Venlan että
Anniksen tehtäviinsä näiden omien
ansioiden perusteella, ja molem-
milla on vetämiensä ryhmien tuki
takanaan.
Anna: - Kyllä meillä on varmaan
kaikilla se taakka, että pitää hypätä
aika isoihin saappaisiin. Toisaalta
kaikkien meidän edeltäjät on ollut
tosi isoja persoonia. Tavallaan se
aiheuttaa paineita ja toisaalta taas
hyvä puoli on se, että uskallan aja-
tella, että minäkin pysyn tässä jon-
kun aikaa, kun edeltäjien kaudet
on ollut pitkiä. On mahdollisuuksia
tehdä asioita pitkällä tähtäyksel-
lä. Mutta kyllähän puheenjohtajan
hommassa on vielä tämä setä-ra-
site; edellisen kerran kun valittiin
puheenjohtajaa, eli Masia, tuntui
kaikille olevan itsestään selvää,
että se on tällainen setä-pesti.
Venla: - Niinpä, ja ne on tavallaan
muodostuneet synonyymeiksi, ta-
vallaan kaikki on tottunut siihen,
että päätoimittaja on tällainen
hauska tyyppi nimeltä Veikko - ja
puheenjohtaja taas on käytännössä
synonyymi Masille.
Annis: - No, mut toisaalta... kyllä
mä uskon, että me ihan hyvin sel-
vitään! Eikä nekään välttämättä ole
heti kaikkea osannut. Mä toisaalta
nään sen myös ongelmana, että on
Anna Vuorjoki VEIKKO ERANTI
8 protu 6/2005
niin paljon tekemisissä entisen pj:n
kanssa. Tuntuu välillä siltä, että jos
se olisi joku vieraampi ihminen, voi-
si olla helpompi mennä kysymään
neuvoa.
Venla: - Ja jos mä esimerkiksi kir-
joitan huonon pääkirjoituksen, niin
ei Veikko varmaan voi sitä mielipi-
dettään multa piilottaa. Toisaalta,
jos haluan tehdä joitain asia eri ta-
valla kuin edeltäjä, voi olla hankala
sanoa poikaystävälle, että sä oot
nyt mun mielestä tehnyt tän asian
vähän huonosti!
Sitten vihdoin siihen kuumaan su-
kupuoliroolikysymykseen. Vaikut-
taako asioihin se, että vallassa on
nainen?
Annis: - Kyllä musta tuntuu, että
tulen hoitamaan joitain asioita nai-
sellisemmin, mutta kyllä se var-
masti liittyy enemmän mun per-
soonaan kuin siihen, että edeltäjä
on ollut mies.
Venla: - Stereotypiat ällöttää mua-
kin, mutta kyllä me ollaan Veikon
kanssa puhuttu, että se on enem-
män sellainen räiskijä, ja minä taas
enemmän huolehtija-tyyppiä.
Anna: - Mulle on joku sanonut,
että miesjohtajat tykkää tehdä
päätöksiä ja naisjohtajat tykkää
keskustella, ja tästä määritelmästä
tunnistan kyllä itsessäni naisjohta-
jan. Toisaalta sitä naisjohtajaa pitää
sitten pitää kyllä aisoissakin, koska
hallituksessa varmasti on henkilöi-
tä, jotka haluaa, että oikeasti teh-
dään päätöksiä.
Protussa on myös havaittavissa se
mielenkiintoinen ilmiö, että ns.
kentällä on todella vähän poikia ja
miehiä (pojat ovat aina vähemmis-
tössä niin leiriläisissä kuin tiimeis-
säkin), mutta vallanpitäjiksi miehiä
on silti aina löytynyt. Hallitukseen
ei ole koskaan tarvinnut äänestää
kiintiömiehiä, vaan molempien
sukupuolien edustajia on löytynyt
riittävästi ehdolle. Miksi siis pienes-
tä joukosta poikia valikoituu suh-
teessa enemmän aktiiveja?
Venla: Mä olen ajatellut joskus sen
niin, että Protuun tulee tyttöjä laa-
jemmalla skaalalla - isompaan jouk-
koon mahtuuu enemmän taviksia-
kin, mutta ne harvat pojat, jotka
kaikkien näiden naisten joukkoon
uskaltaa tulla varsinkin aktiiviksi
saakka, on sitten ehkä jotenkin
ekstrovertimpiä, ja hakeutuu hel-
pommin esille.
Anna: Mä oon miettinyt - ja toi-
voisin että näin ei ole - että onko
vähän sellaista ajattelua, että mie-
het pystyy vastuullisiin tehtäviin
paremmin kuin naiset.
Annis: Kyllä mä uskon, että niin
täytyy olla, koska se ajattelutapa
on kuitenkin koko yhteiskunnassa
niin syvällä, että miten yksi järjestö
voisi olla sivussa siitä! Uskon kui-
tenkin, että se uskottavuuden saa-
minen ei riipu sukupuolesta vaan
Venla Rossi
VEIKKO ERANTI
9
Tärkeimmät haasteet ja tavoitteet uusissa tehtävissä:
Anna:
”Ensisijaisena tavoitteena on antaa tehtävän viedä ja kuulostella millaiseksi se muotoutuu. Yhtenä selkeänä
tavoitteena on pitkään vireillä ollut hallituksen ja muiden ryhmien työnjaon selkeyttäminen ja talouden suun-
nittelun selkeyttäminen. Lisäksi yhtenä henkilökohtaisena tavoitteena minulla on alueellisen tasa-arvon pa-
rantaminen. Mielestäni puheenjohtajuuden ydinhaaste on olla tekemisissä mahdollisimman monen ihmisen
kanssa ja kuulostella mitä ihmiset haluavat.”
Annis:
”Ohjaajien ja vanhojen apuohjaajien rekrytointi on vuosi vuodelta vaikeampaa. Lisäksi keskeinen haaste on se,
että ihmismäärä kasvaa vuosittain ja kun rekrytointiryhmän kokoa ei voida toiminnan kärsimättä kasvattaa,
kasvaa koulutettavien määrän suhde rekrytoijien määrään, mikä aiheuttaa jatkuvasti enemmän ja enemmän
hankaluuksia toteuttaa rekrytointityötä tällaisenaan. Eli koko toiminta pitäisi (taas) uudistaa...”
Venla:
”Hienoa on se, että meillä on iso ja hyvä toimitus tälle vuodelle. Toivoisin, että voisin tehdä jotain sille, että
lehden teko olisi vähemmän hajanaista: haluaisin huolehtia enemmän ihmisistä silloin kun jutut ovat työn alla
ja tarjota ihmisille tukea. Haluaisin myös kiinnittää huomiota lehden laatuun ja virheettömyyteen: ettei olisi
kirjoitusvirheitä... Lisäksi on toki yksittäisiä juttu- ja palstaideoita, mutta niitä ei voi paljastaa vielä!”
enemmän persoonasta....
Toisaalta kukaan ei myönnä koh-
danneensa epäilyjä pätevyydestään
sukupuolensa takia. Ehkä Protussa
kuitenkin oikeasti on persoonalli-
suudella enemmän väliä. Sukupuo-
listereotypioita voi olla vaikeampi
löytää yhdistyksestämme jo senkin
takia, että koko toimintakulttuuri
on niin keskusteleva, että esimer-
kiksi Annan mainitsemima eroja
mies- ja naisjohtajien välillä voi
olla vaikea löytää.
Keskustelu päättyy yhteisymmär-
ryksessä, ja haastateltavat siirtyvät
poseeraamaan kameralle. Nauhurin
pysähdyttyä myös keskustelu taas
hiljalleen vilkastuu. Itse jään miet-
timään sitä, että varsinkin Annis
ja Venla puhuivat paljon omasta
epävarmuudestaan - ehkä vaitonai-
suuden syy ei siis ollutkaan haas-
tattelujännitystä vaan pikemmin-
kin kiusaantuneisuutta siitä, että
oma tehtävä ja osaaminen nos-
tetaan esille. Lieneekö sitten täl-
lainen vaatimattomuus tyypillistä
naisille vai ylipäänsä protuille tai
suomalaisille?Vappu Rautio Annis Riekkinen VENLA ROSSI
10 protu 6/2005
VE
NL
A R
OSS
I
11
Tapio Kelloniemi, vuoden 1999 leiriläinen, ko-kee ympäristön eri tavalla kuin monet. Hän on sokea. Silti hänen mielipiteensä ympäristön ke-hittämisestä ovat monissa asioissa samanlaisia kuin minun, näkevän.
Metrossa matkalla sovittuun tapaamiseen minua al-
kaa vähän jännittää. En ole ennen kunnolla edes ta-
vannut sokeaa ihmistä. Voinko lähettää tekstiviestin,
jos myöhästyn, pystyykö hän lukemaan sen? Miten
me kävelemme, kummasta kädestä pidetään kiinni?
Pitääkö kertoa, jos edessä on portaat, vai tuntuuko
se holhoamiselta?
Kaikki on vaikeampaa etukäteen kuin oikeasti. Kun
huomaan Tapion aseman vilinässä, mietin vielä hetken
että pitääkö hänen huomionsa kiinnittää koskettamal-
la samalla kun esittäydyn, mutta sitten onkin helppoa.
Sanon etten ole tehnyt tällaista ennen, mutta se ei
haittaa. On turvallista kävellä pitäen toisesta kiinni,
meille molemmille turvallista. Minusta tuntuu, etten
usein pääse näin lähelle ihmisiä näin nopeasti. On
melkein sääli istua kahvilan pöytään ja alkaa puhua
niin kuin yleensä ihmisten kanssa, erillään. Tapio to-
sin kertoo myöhemmin, ettei ihmisten opastaminen
hänestä tunnu mitenkään samalla tavalla ihmeelliseltä
kuin minusta, tietenkin kaikkeen tottuu. Ja joillekin
toisille se on vain arkinen velvollisuus.
Hahmotusta ja oppimista
Alan kysyä ympäristöstä, mutta mitä ympäristö Tapi-
olle on? Miten sokea hahmottaa tilaa ja asioita ym-
pärillään?
- Kuuntelemalla ja tuntemalla. Korva harjaantuu pit-
kän ajan kuluessa huomaamaan kaikuja, joiden avulla
tajuaa vaikka mitä. Jos kävelen talon vieressä, tiedän
milloin se loppuu, kertoo Tapio. Hän on aina ollut
miltei täysin sokea. 15-vuotiaaksi asti hän näki jonkin
verran valoa, mutta ei enää.
- Pienenä vain liikuin, vaikken miettinyt miten se tapah-
tui. Yritin kerran lähteä ulos musiikkia kuunnellen. Kun
laitoin kuulokkeet päähän, koko maailma hävisi.
Nykyään Tapion on helpompi analysoida erilaisia ta-
poja, joilla hän ympäristön hahmottaa, kuten tuulen
ja askelten kaiun kuuntelu. Jotkut asiat kuulostavat
minusta miltei yliluonnollisilta, kuten se, että myös
lyhtypylväiden paikkoja ja rakennusten syvennyksiä
voi tarkkailla kaikujen perusteella.
Ihmettelen, miten sokeat muistavat erilaisia reittejä
paikoista toisiin ilman visuaalisia maamerkkejä. Tapio
vähän hymähtää ja kertoo minulle pienempien yk-
sityiskohtien maailmasta, jossa tarkkaillaan maaston
muutoksia, korkeuseroja, kadunreunaa tai nurmikkoa.
Periaatteessa kaikille sokeille järjestetään myös liikku-
mistaidon ohjausta, jossa käydään erilaisia tarpeellisia
reittejä läpi. Käytännössä sitä ei aina järjestetä tar-
peeksi, eikä ihan kaikille, jotka sitä tarvitsisivat. Jon-
kin verran täytyy myös olla itsenäinen, sillä ympäristö
muuttuu koko ajan, vuodenaikojenkin mukaan.
– Kun on paljon lunta ja sitä aurataan eri paikkoihin
kasoiksi, tuntuu se minusta vähän samalta kuin var-
maan näkevillä se, jos pari taloa yhtäkkiä vaihtaisi
paikkaa, Tapio arvelee.
Kaupunkielämää
Tapio on kotoisin Helsingistä ja aina asunut kaupungis-
sa. Kuunnellessani hänen mielipiteitään ympäristöstä
ja liikkumisesta huomaan, että se on sekä hyvä että
huono asia. Maalla ei olisi julkista liikennettä ja taksia
joutuisi käyttämään usein, mutta on kaupungissakin
huonot puolensa.
- Edes keskustassa ei kaikissa liikennevaloissa ole ää-
nitunnisteita. Sitten kävelen välillä punaisia päin. Ei
se muuten haittaisi, mutta lastenvaunujen kanssa on
ikävää. Tapiolla ja hänen avovaimollaan on kaksi las-
ta. Hän kertoo välillä törmänneensä ennakkoluuloihin
siitä, voiko sokea ihminen ylipäätään huolehtia lap-
sista. Kaupungilla ihmiset ovat välillä avoimen epä-
luuloisia.
- Onneksi protujen kanssa ei tarvitse miettiä tällaisia
juttuja, vaan on yleensä helppoa ja kivaa, Tapio mai-
nitsee sivumennen.
Erilaisia ympäristöjä
VE
NL
A R
OSS
I
12 protu 6/2005
Seuraavaksi puhumme kaupunkien epäviihtyisyydes-
tä. Tapio sanoo, ettei haluaisi asua Helsingissä juu-
ri missään muualla kuin nykyisessä asuinpaikassaan,
Viikissä.
- Siellä on ymmärretty jättää tarpeeksi luontoa ym-
päristöön. Minulle tärkeitä asioita ovat esimerkiksi
virtaava vesi ja se, että voi kävellä muutenkin kuin
asfaltilla.
Rauhaa ja hiljaisuutta
Kun pääsemme kaupunkisuunnitteluun asti, huomaan
toivovani joitakin samoja muutoksia kuin Tapio.
- Ideaalinen kaupunki olisi sellainen, jossa ihmiset kä-
velisivät tai pyöräilisivät. Julkinen liikenne voitaisiin
hoitaa kiskoilla, ratikoilla ja lähijunilla. Melusaaste kes-
kustassa on kamalaa, ja ilma haisee pahalta.
Tapio tunnustautuu jopa ympäristöfanaatikoksi ja
kertoo minulle miten hän Viikissä kuuntelee lintu-
jen laulua. Koska linnut ovat eläneet kaupungissa
niin pitkään, niiden laulu yksinkertaistuu. Kun maal-
la, alkuperäisessä elinympäristössään, talitintti lau-
laa “titityy”, on kaupunkilaistintin laulu pelkistynyt
muotoon “ti-tyy”. Muutenkin erilaiset äänimaisemat
ovat Tapiolle tärkeitä. Eniten hän pitää rauhallisista
paikoista, joissa tietää mistä äänet johtuvat ja mihin
ne kuuluvat.
- Sellaisessa paikassa, jossa on paljon ihmisiä ja kaik-
ki puhuvat yhtäaikaa, on tosi vaikeaa keskittyä. Ehkä
näkevälle vastaava tilanne olisi vilkkuvia diskovaloja
täynnä oleva huone, jossa pitäisi yrittää katsoa va-
lokuvia.
Tapio toivoisi hiljaisuutta ja rauhallisuutta ympäris-
töön. Hän harmittelee taustamusiikkien ja kaikenlaisen
häsläämisen yleistymistä joka paikassa, jopa radiossa.
Kotona hiljaisuus ja selkeys ovat tarpeen, yhden asian
tekeminen kerrallaan rauhoittaa. Epäilen hieman on-
nistuuko se aina kahden lapsen kanssa, mutta Tapio
kääntää heti keskustelun lastensa erityislaatuisiin piir-
teisiin, kuten kaikki ylpeät isät maailmassa. Minustakin
on kyllä hienoa, että näkevä lapsi osaa jo puolitois-
tavuotiaana näyttää sokealle vanhemmalleen jonkin
esineen sijainnin kysyttäessä.
Musiikki ja mielihyvä
Ajoittaisen hiljaisuuden lisäksi Tapiolle erittäin tärkeä
osa elämää on musiikki. Musiikki, johon pitää voida
keskittyä.
- Kuvataide ei minua kiinnosta ollenkaan, varmaan
ihan ymmärrettävistä syistä. Käsityötä ja erilaisia kol-
miuloitteisia esineitä voin toki ymmärtää, mutta eivät
nekään herätä oikein minkäänlaisia tunteita, toisin
kuin musiikki. Se saa tuntemaan kylmiä väreitä, nau-
ramaan, itkemään.
Minusta tuntuu, että musiikki on Tapiolle varmaan-
kin vielä kokonaisvaltaisempi elämys kuin itselleni. Se
on tietenkin luonnollista, sillä mitä useampi havain-
nointikanava ihmisellä on toiminnassa, sitä helpom-
min hänen huomionsa tilanteissa jakaantuu moneen
asiaan. Tapio soittaa myös itse, ja siksi musiiki ei usein
olekaan tilanteissa vain osa ympäristöä, vaan myös
toimintaa ja sisältöä.
Millaiset ympäristöt ja tilanteet sitten ovat viihtyi-
siä?
- Luulen, että vastaan tähän aika samalla tavalla kuin
moni muukin. Sellaiset, joissa voi olla oma itsensä.
Ehkä sellainen ideaalitilanne voisi olla vaikka kesä,
rauhallinen paikka maaseudulla ja leiritapaaminen.
Se ei kuulosta minusta kovinkaan oudolta.
Erilaisia?
Värit ja valo ovat minulle aina olleet tärkeitä tunnel-
manluojia ympäristöissä. Tapiolle ne ovat miltei mer-
kityksettömiä.
- Tottakai jos keskityn ajattelemaan jotakin väriä niin
syntyy mielikuva, tai esimerkiksi erilaisia adjektiiveja.
Tajuan että väreillä on ihmisille merkitystä ja niillä voi
tehdä juttuja.
Tapion omaan maailmaan värit eivät silti lainkaan kuu-
lu, ja ymmärrän hyvin, kun hän sanoo ettei häntä oike-
astaan voisi vähempää kiinnostaa vaikka pukeutumi-
nen ja vaatteet. Vaikka itselleni sellainen on tärkeää,
huomaan jo parin tunnin haastattelun aikana miten
vapauttavaa on välillä olla ajattelematta sitä, miltä
näyttää. Sillä eihän minun hänen seurassaan tarvit-
se. Merkitystä on vain sillä mitä puhumme, tilantees-
sa olemisella. Se tuntuu samalla tutulta ja vieraalta,
ehkä joltain joka voisi opettaa kokemaan ympäristön
eri tavalla kuin olen koskaan ajattelutkaan.
Ja entä sitten ne tekstiviestit? Toistaiseksi tekniikka ei
ole kovin kehittynyttä – eikä kovinkaan halpaa, joten
niitä Tapio ei voi lukea. Tietokoneen käyttö sujuu pal-
jon paremmmin, siitä lisää tietoa voi saada esimerkiksi
Tapion omilta nettisivuilta.Venla Rossi
Tapion nettisivut osoitteessa www.thack.org
Lisää infoa näkövammaisten keskusliiton sivuilla www.
nkl.fi
13
Radikaalin eläinaktivismin nostaessaan päätään vuon-
na 1995 Suomi kuohui ensimmäisten turkistarhaisku-
jen myötä. Nyttemmin iskut ovat kohtuullisen vakiin-
tunut ilmiö, mutta mistä niissä on loppujen lopuksi
kyse? Mikä saa ihmisen tekemään iskuja? Entä miksi
iskuja jaksetaan sitkeästi jatkaa? Päätin ottaa asias-
ta selvää.
Kysyin asiasta helsinkiläiseltä eläinten vapau-
tuksen tukijalta - kuten asia aktivistien keskuudessa
ilmaistaan. Hän haluaa pysyä nimettömänä. Ensiksi
kysyn, miksi juuri iskut? Eivätkö demokratian suomat
lailliset keinot riittäisi? Saan kuulla, että monet näke-
vät iskut tärkeänä vaikutuskeinona.
- Poliitikkoihin vaikuttamalla miljoonat eläimet
kuolisivat ilman, että ihanteellisia tuloksia saataisiin
aikaiseksi. Hän vertaa iskuja tilanteeseen, jossa naa-
puri pitäisi koiraansa turkiseläinteen tapaan ympäri
vuorokauden teljettynä ahtaassa häkissä.
- Jos myötätuntoinen ihminen näkee naapurin-
sa pitävän koiransa teljettynä häkkiin ympäri vuoro-
kauden, tulee ihmisille halu päästää koira pois. Tämä
siksi, että meillä on käsitys, että koira kärsii oloista.
Lisäksi, jos häkki on yhtä pieni kuin kettutarhalla, on
se eläinsuojelulain vastainen. Moni ei näe minkä takia
koiran sukulaisen ketun pitäminen samoissa oloissa
ei olisi eläinrääkkäystä.
Mikä sitten on tavoite pitkällä aikavälillä? - Että
eläimet saavat käyttäytyä lajityypillisellä tavalla. Tavoi-
tetta kohti on nähtävästi edistytty jonkin verran, sillä
tarhaajien keski-ikä on kuulemani mukaan 60 vuotta,
eikä alalle iskujen myötä ole tulossa uusia yrittäjiä.
Entä miten aktivistit jaksavat olla mukana taiste-
lussa tuulimyllyjä vastaan? Vastaus on pitkäjänteisyys.
Esimerkkeinä saavutuksista haastateltavani mainitsee
Marimekon luopumisen turkisyhtiöstään ja sen, että
Suomen ainoa laitos, jossa kasvatettiin koiria koe-
eläimiksi, suljettiin.
Yleinen asenne, jossa ihmiset ovat eläinten ylä-
puolella tulee esiin tässäkin keskustelussa. Turkistar-
hauksessa ja tehomaataloudessa eläimet nähdään
tuotantovälineinä. Aktivistien keskuudessa puoles-
taan jokainen yksilö nähdään tärkeänä. Saan kuulla
fiktiivisen tarinan häkkikanaloissa elävistä höyhenet-
tömistä ja stressantuneista kanoista:
- Kun kanat ovat päässeet vapaiksi muutos on
valtava ja sydäntä lämmittävä. Eläimet, jotka muuta-
maa päivää aikaisemmin näyttivät totaalisen loppuun
palaneilta, eivätkä olleet koskaan voineet levittää siipi-
Lisätietoa eläinten oikeuksista:
Elisa Aaltola: Eläinten moraalinen arvoPeter Singer: Oikeutta EläimilleSalla Tuomivaara & Joni Purmonen: Ulos Häkeistä
www.animalia.fiwww.oikeuttaelaimille.netwww.vegaaniliitto.fiwww.elaintenvapautus.net
ään tai rakentaa pesää kuopsuttelivat nyt maata ulko-
aitauksessa, ottivat hiekkakylpyjä ja rakensivat pesiä.
Aivan kuin se olisi aina ollut osa niiden elämää. Ajatus
sellaisesta, jos mikä, motivoi jaksamaan.
Radikaali eläinaktivismi näyttää saavan voimansa hyvin
päämäärätietoisesta myötätunnosta heikompia koh-
taan. Arvojen muuttuessa ajan myötä eläinten oikeu-
det saattavat hyvinkin todennäköisesti saada suurem-
paa painoarvoa ihmisten mielissä. Eläinoikeusliikettä
yleensäkin on mielestäni helppo verrata Koijärveltä
alkaneeseen radikaaliin ympäristöaktivismiin. Ympäris-
töliike havahdutti päättäjät kantamaan huolta ympä-
ristön tilasta. Nyt eläinaktivistit yrittävät samaa eläin-
ten oikeuksista. Työmaata riittää, malliesimerkki tästä
on viime kesänä tapahtunut laillisin keinoin toimivan
eläinoikeusjärjestö Animalian mainosten poistaminen
katukuvasta niiden järkyttävyyden vuoksi.Alexander Holst
Eläinten pelastamiseksi
14 protu 6/2005
Ihminen voi olla biologisesti luontokappale, mut-ta toisinaan luonto tuntuu tekevän parhaansa pitääkseen meidät etäällä. Allergialiiton mukaan joka toinen työikäisistä suomalaisista on joskus kärsinyt jostakin yliherkkyysoireesta. Itä-Suo-messa perheenäitejä ja –isiä taas pelottavat su-det, jotka kuljeksivat kotipihoillekin asti.
Suomalaisten allergiat ovat kasvaneet mittasuhteisiin,
joiden kohdalla voidaan jo puhua kansantaudista. 90-
luvun lopulla tehdyn tutkimuksen mukaan esimerkiksi
astman takia ilmaislääkkeitä saavien määrä yli kaksin-
kertaistui tutkimusta edeltäneiden 10 vuoden aikana
ja antihistamiinien, nenän limakalvon allergialääkkei-
den ja astmalääkkeiden kulutus jopa kolminkertaistui
70-luvun lopulta.
Ympäristö on ihmiselle susi
Syitä allergioiden yleistymiseen ei tiedetä, mutta
vahvaksi ehdokkaaksi on nostettu kaupungistumisen
aiheuttama ihmisen mikrobiympäristön muutos sekä
erilaiset muut kansanterveyden ja hygienian vuoksi
tehdyt toimenpiteet. Oli syy sitten luonnossa tai ih-
miskunnassa, joukkoomme mahtuu nykyisin paljon
ihmisiä, joille luonnonympäristö ei ole enää sen pa-
remmin turvallinen kuin tervekään paikka.
Jos suomalainen lehtimetsä, järvi tai pelkkä au-
ringonvalo saavat ihon kirvelemään, Prometheus-lei-
rin ympäristö-teeman metsäretket, telttailut ja pui-
denhalailut saavat helposti irvokkaita piirteitä. Silloin
yksilön oma turvallinen ympäristö löytyy ikkunalasin
sisäpuolelta.
AATU KOMSI
15
Älä popsi porkkanaa
Kun Anni Taskinen syntyi 17 vuotta sitten, lääkärit
sanoivat heti vanhemmille, että katsokaa, mitä vau-
valle syötätte. Pahasti maitorupisena maailmaan tullut
Anni on ollut moniallergikko koko elämänsä ajan. Hän
ei kestä suurinta osaa hedelmistä ja vihanneksista, pal-
kokasveja, raakaa porkkanaa, soijaa, maitotuotteita,
kalaa, useiden puiden siitepölyä, heinää tai karvai-
sia eläimiä. Hän on myös saanut oireita meikeistä, ja
penisilliinin havaittiin yläasteella olevan hänelle jopa
hengenvaarallista.
¬– Viime kesänä ajattelin, että kyllähän mä nyt
yhden nektariinin voin syödä, mutta kun sitten söin
sen, toinen silmä turposi yhtäkkiä umpeen ja kurkkuun
kohosi iso patti, Anni kertoo.
Allergialääkkeet tehoavat kyllä Anniin kiitettävän
hyvin, mutta kevätkauden koivun pahimpaan kukin-
ta-aikaan ei mikään ole tarpeeksi. Silloin hän saattaa
jäädä koko päiväksi sisälle, koska tietää, että ulkona
olisi yksinkertaisesti liian vaikeaa. Kesäaikaan pelkkä
nurmella käveleminenkin voi saada ihon kutisemaan,
ja myös uimisen meressä tai järvessä hän saa unohtaa,
jos siellä on yhtään levää.
Perheen kilpikonnaa lukuun ottamatta eläimille
allergisella Annilla ei ole toivoakaan koskaan harrastaa
ratsastusta tai hankkia omia lemmikkejä.
– Nyt mun poikaystäväkin haluaisi hankkia koi-
ran, mutta mihin mä sitten muka menisin? Anni huo-
kaisee.
Anni on kuitenkin löytänyt kilpa-aerobicista har-
rastuksen, jossa allergiat eivät haittaa. Kypsennettynä
myös monet hedelmät kulkevat suun kautta ongelmit-
ta, samoin mehut. Pastaa ja perunaa hän voi syödä.
Aina mukana kulkeva antihistamiini onneksi auttaa
monentyyppisiin allergioihin, vaikka perussääntö kuu-
luukin, että allergian aiheuttajia pyritään välttämään
hoitamisen sijaan. Kun muut syövät omenaa, Anni
tyytyy haistelemaan sitä vierestä.
– Ei tämä ole niin vaikeeta kuin miltä se kuulos-
taa, Anni huomauttaa. Hän on elänyt allergioitten-
sa kanssa koko elämänsä ja tottunut niihin ja niiden
vaatimiin käytännön järjestelyihin. Uusien allergioiden
puhkeaminen ei ole odotettavissa.
Siitä huolimatta sata vuotta sitten hän ei olisi
todennäköisesti selvinnyt hengissä.
Hukan hakureissu
Syksyn sanomalehtiä koristellut Keskusta-puolueen
susiriita ei ole ihan tuulesta temmattu. Vaikka moni
itäsuomalainen suhtautuukin susiin maltillisesti, osa
väestöstä on aidosti huolissaan lastensa ja koiriensa
vuoksi. Vaikka suden ei tiedetäkään tappaneen ihmistä
Suomessa yli 120 vuoteen, lemmikki- ja metsästyskoi-
ria katoaa Joensuun seudulta kotipihoilta jatkuvasti.
Pieni lapsi ei ole sudelle suinkaan näitä vaikeampi
saalispala.
– Vaikka en olekaan itse vastatusten suden kans-
sa joutunut, jälkiä olen kyllä useasti nähnyt ja ystä-
viltäni on koiria mennyt, kertoo Kontiolahdella asuva
tuore perheenäiti Hanna Myyry.
Hanna kertoo mielipiteiden susista jakautuvan
alueella voimakkaasti kahtia. Jos sitä tiedustelee met-
sästyskoiriensa puolesta pelkääviltä metsästäjiltä tai
perheenäideiltä, mielipide voi olla hyvinkin kielteinen.
Hän itse ei pelkää susia omilla iltalenkeillään, mutta ei
uskalla jättää lastaan pihalle hetkeksikään yksin, jos
alueella on saatu havaintoja sudesta. Perheen koirien
– 2 pystykorvaa ja westie nimeltään Peppi – Hanna
miehineen antaa liikkua pihalla vapaasti, vaikka he
tietävät riskin.
– Olen ajatellut sen niin, että pakko on uskaltaa,
ja jos koira sitten häviää niin häviää. Mutta se on koi-
ran elämän kannalta paljon mukavampaa kun pääsee
liikkumaan. Riskihän siinä tietysti aina on.
Hanna painottaa, että kukaan alueella ei pelos-
ta huolimatta ole hänen tietämänsä mukaan kuiten-
kaan vaatimassa kaikkien susien lahtaamista. Tärkeintä
olisi vain saalistaa ihmisasutusten lähelle tulleet yk-
silöt, jotka ovat päässeet koiranlihan ja kotieläinten
makuun.
Kontiolahdella kotieläimiä omistavat perheet
ovat rakentaneet pihojensa suojiksi susiaitoja. Aitoja
Hanna ei ole pystyttänyt, mutta perheen metsästys-
koirille hän kyllä miehensä kanssa hankkii susiliivit
heti, kun markkinoille saadaan oikeasti toimivia sys-
teemejä. Vielä toistaiseksi sellaisia ei kuitenkaan ole
ollut saatavilla.
Aatu Komsi
AATU KOMSI
16 protu 6/2005
Nuorten filosofiatapahtuma on jälleen kerran ohi, teemanaan tällä kertaa halu. Kävijöiden määrä näyttää vakiintuneen tuhannen tienoil-le, kun kävijöitä oli tänä vuonna 970. Niinpä Hel-singin Paasitornin Karl Lindahl -sali nähtiinkin usein tupaten täynnä, kun monta kertaa suurem-pi juhlasali täyttyi vain muutamaan otteeseen. Harvassa muussa paikassa voi nähdä nuorison jonottavan päästäkseen ammentamaan antiikin viisauden lähteestä.
Kerron seuraavassa muutamasta itseäni kiinnos-taneesta alustuksesta. Referoin keskustelua ja heitän joukkoon joitain omia mietteitäni, toivot-tavasti ne herättävät lukijankin pohtimaan!
Sinun täytyy tietää kaikki
Anneli Jäätteenmäen sairastuttua tapahtuman aloitti
alunperin ohjelmassa lauantaille sijoitettu Jaakko Hä-
meen-Anttila otsikolla ”Tiedonhalu”.
Keskustelun kantava teema tuntui olevan yh-
teiskunnan ja koulutuksen suhde. Yleinen mielipide
juhlasalissa tuntui kallistuvan siihen suuntaan, että
yhteiskunnan pitäisi tunnustaa avoimemmin tiedon
arvo. Tätä perusteltiin mm. toteamalla todeksi van-
ha sanonta: tieto on valtaa. Tästä syystä tiedon tulisi
demokratiassa olla jokaisen saatavilla.
Suomessa tasokas koulutus ja julkiset kirjastot
ovat vieneet meitä tiedon demokratisoinnin suhteen
parempaan suuntaan, mutta pakkotalouden hengittä-
essä niskaan pitäisi asettua entistä selvemmin tiedon
puolelle: puolustaa ennemmin kriittistä medialukutai-
toa opettavaa ilmaista peruskoulua ja yliopistoa kuin
rikkaita suuryrityksiä, joiden intresseissä on lähinnä
kuluttajien manipulointi ja voittojen tahkoaminen.
Hämeen-Anttila aloitti alustuksensa toteamalla
aiheen koskevan käytännön tasolla jokaista, sillä poh-
jimmiltaan jokainen on kiinnostunut jostakin. Joku
seuraa jalkapalloa, toinen tuntee persialaisia runoja.
Molemmat saavat harrastuksestaan mielihyvää, koska
tiedon halu kuuluu ihmisluontoon. Onko tiedon halu
sitten jaloa vai ainoastaan vaistonvaraista nautinnon
tavoittelua? Näin jyrkkä vastakkainasettelu on luul-
Halu filosofiaan tavasti tarpeeton. Saattaahan olla, että tiedon halua
pidetään tässä yhteiskunnassa jalona, mutta samaan
aikaan se on ihmislajille ominaista, eikä sitä voida
välttää.
Hämeen-Anttila nosti esille myös oikeuden olla
tietämättä: kun viestimistä pursuaa seksiä ja väkival-
taa, ei moista menoa aina jaksa vahvempikaan. Maa-
ilmalla on valtavat määrät materiaalia, jonka lukemi-
nen tai katsominen epäilemättä ahdistaisi useimpia.
Tuntuisi siis luonnolliselta, että ihmisellä olisi myös
oikeus olla tietämättä kaikkea. Ajatus on hyvin ajan-
kohtainen, sillä siinä missä viisisataa vuotta sitten piti
kidutusta nähdäkseen hiippailla yöpimeällä inkvisition
luoliin, nykyään tarvitsee vain painaa väärää nappia
tietokoneen kuvaruudulla.
Internetin sensuroinnista onkin viime aikoina
käyty julkisuudessa paljon keskustelua. Entä venyykö
oikeus olla tietämättä mediatulvassa arkisempiinkin
asioihin? Julkkisten kommelluksista saa nykyään tie-
tää tahtomattaankin, ja moni katukuvan mainos on
varta vasten suunniteltu herättämään tiettyjä tunteita,
esimerkiksi halua ostaa turkis tai sääliä kettua, tur-
kin entistä omistajaa kohtaan. Itse eläisin mielelläni
maailmassa, jossa sampoopullot ja citymaasturit eivät
tunkisi sisään ovista ja ikkunoista, mutta jossa jokai-
sen ajatuksia heräteltäisiin aika ajoin – vaikka sitten
mainonnan keinoin.
Olisiko se sitten oikein? Voisiko meillä olla velvol-
lisuus tietää jotain? Ainakin on varmaa, että nykyään
jokaisen on tiedettävä kaikenlaista, esimerkiksi Suo-
men laista. Entä olisiko yhteiskunnalliseen toimintaan
esimerkiksi äänestäen osallistuvien tiedettävä jotain
politiikasta tai ehdokkaansa ajatuksista? Missä määrin
meidän tulisi olla tietoisia ihmisten ahdingosta kaukai-
sissa maissa tai kulutusvalintojemme eettisyydestä?
Tällaisista kysymyksistä olisi mielellään kuullut
enemmänkin pohdintaa, mutta valitettavasti keskus-
telu pysyi erinomaisen hyvin itse aiheessa. Halun ja
velvollisuuden vastakkainasettelu olisi tosin voinut syn-
nyttää paljon mielenkiintoista keskustelua vaikkapa
kokonaiseen erilliseen haastoon. Sille olisikin ehkä ol-
lut tilausta, sillä käytännön ongelmiin tarttuminen jäi
tässä keskustelussa ehkä vähemmälle.
17
Halu pukeutua mustaan
Perjantain toinen alustaja Isä Mitro tarjosi eloisassa
alustuksessaan ”Halujen kieltäminen” lyhyen oppitun-
nin antiikin hyvesanastoon. Keskustelu ohjautui tee-
man mukaisesti halujen kieltämiseen tai niistä pidät-
täytymiseen ortodoksisessa yhteisössä, ei kuitenkaan
ehdottomaan kieltäymykseen, mitä se sitten olisikin.
Halut käsitettiin vastakohtana järjelle ja luonnollisena
osana ihmistä, mutta samalla todettiin, ettei niiden
ylivalta tee hyvää kenellekään – kohtuus kaikessa.
Jokunen yleisökysyjä kuitenkin näki mässäilyn
jopa itsessään hyvänä asiana. Isä Mitro taas tuntui
pitävän kokeilun kautta oppimista perusluonteeltaan
synnilliselle ihmiselle luonnollisena tienä halujen kan-
nalta hyvään elämään. Mässäily sinänsä sai kuitenkin
tuomion, ymmärrettävästi.
Kieltäymyksen teeman vastapainoksi keskuste-
luun nousi elämästä nauttiminen. Isä Mitro argumentoi
vahvasti näiden yhteensopivuuden puolesta: toinen ei
sulje toista pois. Punaisen Alfa Romeon omistavalle
papille olisikin vaikea väittää vastaan, mutta joukko
muitakin seikkoja nousi esille. Esimerkiksi paasto ei
näyttäytynyt kieltäymyksenä kieltäymyksen vuoksi,
vaan pikemminkin odotuksena, joka saa paastoajan
ajattelemaan ja arvostamaan myös arjen pieniä ih-
meitä.
Entä jos joku kokeekin kieltäymyksen ikävänä
asiana, muttei osaa nähdä kolikon kääntöpuolta-
kaan, siis sen mahdollistamaa nautintoa? Tähän ei
ehkä keskustelussa vastattu, mutta itse olisin valmis
vaikka lyömään vetoa, ettei esimerkiksi paastoami-
nen isä Mitron seurassa voi mitenkään käydä tylsäk-
si. Alustajan värikkäät esimerkit omasta elämästään
toivat niin keskustelun kuin panelistitkin lähemmäs
myös kuulijoita.
Osittain samat teemat palasivat tapetille lau-
antaina. Heikki Kanniston alustus ”Mitä stoalainen
haluaa?” loppui sanoihin: ”Parannuskeinon arvon
ymmärtää vasta se, joka on itse käynyt läpi sairau-
den – ja varsinkin sen jälkitaudit.” Sairaus viitannee
liiallisiin haluihin, jälkitaudit niiden aiheuttamiin on-
nettomuuksiin ja parannuskeino oletettavasti stoalai-
suuteen. Elämänkokemuksen ja virheistä oppimisen
kautta ”täydellistyminen” lienee viisas neuvo, oli elä-
mänkatsomukseltaan sitten stoalainen, ortodoksi tai
jotain muuta.
Ensin pieni tiivistelmä stoalaisuuden siitä puo-
lesta, jota keskustelussa tarkasteltiin. Jokainen on
varmasti joskus tehnyt voimakkaan tunteen vallassa
jotain, jota on katunut jälkeenpäin. Stoalaisuus on
yksi antiikin Kreikan tärkeimmistä filosofisista kou-
lukunnista, ja oppi pathoksista eli mielenkuohuista
on yksi sen tärkeimmistä opeista. Mielenkuohuissa
on stoalaisten mukaan aina kyse liiallisesta tuntees-
ta, mikä puolestaan on merkki jonkin asian liiallises-
ta haluamisesta tai arvostamisesta. Tätä taas pitäisi
välttää edellä mainitusta syystä: yön yli nukuttuasi
kadut sitä kuitenkin.
Lisäpontta mielentyyneydelle tarjoaa fatalismi, eli
kohtalonusko. Stoalaisten mukaan elämäämme ohjaile-
vista asioista valtaosa on sellaisia, joihin emme voi vai-
kuttaa, joten mielenkuohujen välttäminen ja kohtalon
hyväksyminen on vain luonnollista. Miksi hermostua
jostain, jolle ei pohjimmiltaan voi mitään? Fatalismin
kautta keskustelu kääntyi hetkeksi stoalaiseen me-
tafysiikkaan, jonka yksityiskohdista keskustelua olisi
ilmeisesti voinut jatkaa pidempäänkin.
Hieman vähemmälle huomiolle jäivät stoalaisuu-
den mahdolliset sovellukset oman aikamme yhteiskun-
nassa. Pathoksista eli mielenkuohuista vapaata kes-
kustelua toivoisi näkevänsä vaikkapa kansainvälisessä
politiikassa. Entä missä määrin taloudesta ja ympä-
ristöstä tulisi käydä keskustelua ainoastaan kylmiin
tosiasioihin perustuen? Stoalainen kenties ajattelisi,
että päättäväinen, mielenkuohuista vapaa toiminta
JOUNI WESTLING
18 protu 6/2005
luo parhaat edellytykset myös luonnonsuojelijalle ja
vähäosaisten puolustajalle.
On myös huomattava, että ”kylmät tosiasiat”
voivat yhtä hyvin koskea ilmastonmuutosta, ympä-
ristövahinkoja tai köyhyyden lisääntymistä, kuin työn
kannattavuutta tai globaalin markkinatalouden pak-
koa. Kyse lieneekin tämän kaltaisessa imagosodassa
pohjimmiltaan siitä, kuka pääsee määrittelemään käy-
tettävät käsitteet. Kuten jo perjantain alustaja Jaakko
Hämeen-Anttila monien aiempien ajattelijoiden ta-
paan totesi: voittaja on se, joka hallitsee tietoa.
Halu suurenmoiseen arkeen
Kun viimein sunnuntaina lavalle astelivat kaikki sateen-
kaaren värit, kaikkien huulille nousi sama kysymys:
onko se lintu, onko se sambakarnevaali? Ei, se on Esa
Saarinen aiheenaan ”Suurenmoisen elämän halu”!
Tässä kontekstissa Saarinen näkee filosofian
elämänfilosofiana, jossa tärkeää on sen persoonaa
rakentava ulottuvuus. Saarisen mukaan filosofiasta
puuttuu valitettavan usein elämänhalu. Akateemisen
norsunluutornissa nyhväämisen sijaan tai lisäksi onkin
löydettävä elämyksellinen, koettavissa oleva filosofia,
joka koskettaa meitä itseämme.
Tällaisen filosofian malli on Sokrates, antiikin
Kreikasta ja Platonin dialogeista tuttu hahmo, jota
kuitenkin Saarisen mukaan tulkitaan usein väärin. Dia-
logeja lukiessa on helppo kuvitella, että filosofin ja
koko filosofian tehtävä on yksinkertaisesti osoittaa
kaikki näkemykset vääriksi. Näin ajateltiin varmasti
jo aikoinaan Ateenassa, kun ilonpilaajaksi ja nuorison
turmelijaksi väitetty Sokrates tuomittiin kuolemaan.
Tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Saarinen ke-
hottaa näkemään Sokrateen ennemmin ihmisten he-
rättäjänä, unilukkarina, joka saa ajatukset hyrrämään
– etenkin tuttujen teemojen osalta. Jokainen lukija on
varmasti joskus herännyt huomaamaan, miten kaunis
onkaan aurinkoinen talvipäivä tai miten mukava veikko
se naapurin poika onkaan. Samanlaiseen heräämiseen
kannusti aiemmin myös isä Mitro, ja samankaltainen
arkisesta viehättymisen on ehkä löydettävissä myös
stoalaisuudesta.
Keskustelussa pohdittiin myös, tulisiko suuren-
moisen elämän siemenet löytää arjen pienistä ihmeis-
tä, vai kenties tietoisesti pyrkien suurenmoisiin tekoi-
hin ja tapahtumiin. Kenties molempia tarvitaan. Ehkä
voisi sanoa, että siinä missä suurenmoinen elämä ei
ehkä tunnu arkiselta, se kuitenkin osittain kumpuaa
arjesta.
VE
IKK
O E
RA
NT
I
19
Mikä Nufit?
Nuorten filosofiatapahtuma järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa. Tapahtuma sai alkunsa, kun Ilkka Taipale näki aktii-visten Protujen keskustelua osallistues-saan eräänä vuonna Protun kevätsemi-naariin. Syntyi ajatus tapahtumasta, ja sitä toteuttamaan lähti aktiivisia protuja kumppaninaan filosofian- ja elämänkat-somustiedon opettajia (FETO), filosofian opiskelijoita Helsingin yliopistosta (Di-lemma) sekä Paasitornin edustus.
Jo ensimmäinen Nufit näytti, että kes-kustelulle oli tilausta. Ajatusta sinänsä voidaan pitää jopa kumouksellisena: nuoret haastajat nostettiin lavalle van-hojen partojen ja tottuneiden puhujien kanssa. Lisäksi tilaa yleisökeskustelul-le annettiin paljon. Konsepti kuitenkin osoittautui erittäin hedelmälliseksi, ja viiden vuoden aikana onkin ehditty kes-kustella vapaudesta, oikeudenmukaisuu-desta, totuudesta, pahasta ja nyt ha-lusta.
Taitavat järjestäjät ovat onnistuneet marssittamaan Paasitorniin komean ri-vin huippualustajia Tarja Halosesta Timo Airaksiseen. Onpa tapahtuman maine kasvanut niinkin suureksi, että joskus järjestäjät ovat jopa kieltäytyneet otta-masta oma-aloitteisesti tarjoutuneen huippunimen, koska henkilö ei sillä ker-taa istunut ohjelmaan. Nufitista on kas-vanut haluttu tapahtuma.
Nufitin tarina jatkuu taas ensi vuonna - parhaillaan järjestelytyöryhmä pohtii kammioissaan ensi vuoden teemaa.
Faktaa, historiaa ja jossain vaiheessa toi-vottavasti tietoa tulevasta:
www.nufit.fi
Kallio väittelyvoittoon
Sokrates-väittelykilpailun menestys oli hurja. Kova-
tasoiseen kisaan osallistui ennätysmäärä joukkueita:
kokonaista 13 kappaletta eli miltei tuplasti viime vuo-
teen verrattuna. Voittajaksi selviytyi yllättäen helsin-
kiläinen Kallion lukio, jota ei aiemmin ole finaalissa
näkynyt. Paasitornissa nähtiin myös mahdollisia uusia
opiskelijoita luokseen vikittelevä Helsingin yliopiston
filosofian opiskelijoiden ainejärjestö Dilemma.
Tämänvuotinen Nufit tuntui painottuneen asteen
verran naistutkimuksen suuntaan, mutta jätti kaipaa-
maan muutamaa vahvaa teemaa ja räväkkää alustajaa.
Moni tuntui puhuvan itselleen läheisistä kysymyksistä
ehkä hieman liiankin totunnaiseen sävyyn. Pari mittaa
filosofista pohdintaa olisi tuonut moneen keskuste-
luun vielä sen ihanan jälkimaun!
On hyvä yhä uudestaan huomata, miten mahtava
asia Nufit vuodesta toiseen onkaan. Tapahtumassa on
mahdollisuus saada kosketus enemmän ja vähemmän
tuttujen vaikuttajien persoonaan ja ajatteluun ainut-
laatuisella tavalla. Tästä kaikesta on kiittäminen niin
järjestäjiä, alustajia kuin innostunutta yleisöäkin! Ensi
vuonna tavataan!
Pekka Tolvanen
20 protu 6/2005
Kaksi vuotta sitten perustettu Prometheus-palkinto luovutet-tiin jälleen Nufitissa, tällä ker-taa elokuvalle ja sen tekijälle. Viime vuonna ensi-iltansa saa-nut Koti-ikävä käsittelee nuor-ten mielenterveysongelmia. Erityisesti palkinto kohdistet-tiin elokuvan ohjaajalle, Petri Kotwicalle.
Koti-ikävä on elokuva, jolle Suo-
messa varmasti on tilausta. Nuor-
ten mielenterveysongelmat yleis-
tyvät, eivätkä resurssit niiden
hoitoon tunnu riittävän nytkään.
Aiheen käsittely jää silti usein eri
medioissa pinnalliseksi.
Palkintolautakunnan jäsenet
painottivat palkinnonjakotilaisuu-
dessa pitämässään puheessa erityi-
sesti elokuvan sanomaa ihmisten
kohtaamisesta arjessa ja sitä, kuin-
ka elokuvassa suhtaudutaan tasa-
vertaisesti kaikenikäisiin ihmisiin
vaikeissakin elämäntilanteissa.
- Juuri sellaisia asioita olen
yrittänytkin tuoda esiin, kommen-
toi Petri Kotwica ja mainitsee myös
tämän olevan hienoin elokuvas-
taan saama tunnustus.
- Elämänkatsomus ja sen
muodustuminen on minulle tärkeä
juttu. Kun sitten tavallaan juuri sen
asian ammattilaiset sitten palkitse-
vat työtäni, niin tottakai se tuntuu
hyvältä.
Mitä Kotwica sitten on elo-
Vaikuttavaa elokuvaa
Mikä Prometheus-palkinto?
- perustettu kaksi vuotta sitten, jaettiin nyt toista kertaa
ensimmäisen palkinnon sai Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto
perusteluina palkinnon antamiselle on, että palkittu henkilö tai yhteisö on toimin-
nallaan edistänyt nuorten kasvua kriittisyyteen, ihmisen kunnioitukseen, elämäniloon
ja vastuuseen maailmasta
konkreettisena palkintona on jo kaksi kertaa toiminut taiteilija Jukka Tommilan
tekemä lumpeenkukkaveistos
palkinnonsaajasta päättää erillinen palkintolautakunta, joka kuuntelee kaikilta
Protun jäseniltä tulevia ehdotuksia
kuvallaan juuri nuorille halunnut
sanoa?
-Varmaankin sitä, että vai-
keissa tilanteissa täytyy uskaltaa
ja kehdata hakea apua. Psyykkiset
ongelmat ovat täysin verrattavissa
fyysisiin sairauksiin, ja niihin koh-
distuvia ennakkoluuloja haluaisin
poistaa.
Idealisti kovassa maail-massa
Millainen mies Petri Kotwica sitten
on? Hän vaikuttaa hyvinkin idea-
listiselta puhuessaan siitä, kuinka
rahanteolla ei ole hänelle juurikaan
merkitystä, ja kuinka viihteen ja
kulttuurin tekijöiden tulisi tuntea
vastuunsa yhteiskunnassa. Hän
kertoo myös, että on aina tiennyt
haluavansa tehdä elokuvia.
- Nuorempana en vain usko-
nut, että se olisi mahdollista, ja eh-
din tehdä kaikenlaista muutakin,
niinkuin opiskella teoreettista filo-
sofiaa. Sitten tulin hulluuksissani
pyrkineeksi elokuvakouluun.
Kotwica ei puhu elokuva-alas-
ta mitenkään kaunistellen. Periaat-
teista on kuulemma vaikeaa pitää
kiinni alalla, jossa jokaisen eloku-
van rahoitus on asia, jota pitää
jännittää.
-Silti haluan tehdä vain sel-
laisia elokuvia, joilla on jokin sa-
noma.
Kotwica kertoo, että palaute
elokuvasta on ollut hyvää. Varsin-
kin nuorten katsojien kommentit
tuntuvat tärkeiltä.
-Elokuvaa tehdessä meillä oli
paljon kontakteja mielenterveyson-
gelmien parissa toimiviin ja niistä
kärsiviin ihmisiin. Tietenkin toivon,
että sellainen perusteellisuus voisi
näkyä tuloksissa, Kotwica lisää.
Petri Kotwica myös puhuu
paljon, ja nopeasti. Väliin saan
heitettyä kysymyksen siitä, onko
Protu miehelle entuudestaan tut-
tu juttu.
-Kyllä toki. Hyvä ystäväni on
ollut vetämässä leirejä, se olisi mi-
nustakin kiinnostavaa. Nyt vaan
elämä näyttää vähän sellaiselta,
ettei ole aikaa. Mutta mielelläni
tulisin vaikka jonnekin seminaa-
riin puhujaksi!
21
Voisitko ajatella ryhtyväsi leirikokiksi? Tunnetko jonkun halukkaan kokin?
Tule kokiksiPrometheus-leirille kesällä 2006
Leirikokkiruokkii parikymmentä nälkäistä leiriläistä ja tiimiläistä kesäisen vii-kon ajan, erikoisruokavaliot huomioon ottaen. Useitakin viikkoja/kokki järjestyy halukkaille.hoitaa ruokatarvikkeiden hankinnat ja leirin talouden yhdessä ohjaa-jien kanssaon joustava ja kärsivällinen joskus alkeellisissakin oloissa. Olosuhteet vaihtelevat leirikeskusten hyvin varustetuista laitoskeittiöistä laiva-leirin postimerkin kokoiseen keittiöön.
Kokki saa:ikimuistoisen kokemuksen ja parikymmentä uutta ystävääapua perunankuorintaan, tiskaukseen, halonhakkuuseen ym.pienen palkan, päivärahan ja kulukorvauksetsekä koulutusta tehtävään kokkikoulutuksessa
Jos tunnistat itsesi tai kaverisi edellä mainitusta lähetä viesti Protetheus-leirin tuki ry:hyn tai Marja Utriaiselle, [email protected]
Kerro itsestäsi:nimisyntymävuosiosoitepuhelinnumero (känny)s-postiosoiteonko sinulla ajokortti ja/tai auto käytössälyhyt kuvaus protutaustasta (ei välttämätön) ja kokkaustaidoista
Lisätietoja saat em. s-postista tai puh 050-566 5707
Lisätietoja Prometheus-leireistä www.protu.fi
22 protu 6/2005
Protun hallituksen jäsenet Niklas
Virkkala ja Jouni Westling hauk-
kuivat jäsenlehden numerossa 5
tiimiläisiä tyhmiksi, laiskoiksi ja
saamattomiksi. Lisäksi herrat ke-
hottivat “ottamaan otteen” ja
väittivät, ettei kunnollisen oh-
jelman suunnittelu Prometheus-
leirille ole erikoisen vaativaa, se
vaatii vain hiukan suunnittelua.
Itse jatkoin viime numerossa lei-
rin vetämisen pohdintaa tutkivan
oppimisen -kontekstissa. Haluaisin
kyseenalaistaa sen, että tiimiläiset
ovat laiskoja ja saamattomia (ke-
nenkään tyhmyydestä en mene
takuuseen, mutta ainakin omien
tiimiläisteni valossa voisin sanoa,
että sekin lienee tuulesta temmat-
tu väite). Ei kai kukaan, joka uhraa
Sittenkin tyhmiä, laiskoja ja saamattomia?!?
Keskustelua
useita viikonloppuja keväästään ja
viikon kesälomastaan leiriin ja kou-
luttautumiseen voi mitenkään olla
laiska ja saamaton? Laiska ja saa-
maton on se, joka makaa telkkarin
ääressä mikropizzan kanssa illasta
ja viikonlopusta toiseen - ei se, joka
reippaana juoksee koulutuspaikan
pihalla pupuna tai pensaana.
Nyt olen kuitenkin pikku hil-
jaa tullut toisiin ajatuksiin: itse olin
pöyristynyt arvon hallituksen jäsen-
ten otsikosta, ja kirjoituksen luet-
tani ajattelin, että nyt vihdoin saa-
daan kunnon keskustelua lehden
sivuille. Mutta mitä vielä - pelkkä
hiljaisuus on vallinnut toimituksen
sähköpostilistalla. Vai pimittääkö se
plösö päätoimittaja (edesmennyttä
kolumnistiamme lainatakseni) mei-
dän palautettamme?! Jos kukaan
kesän useasta sadasta leiriohjuk-
sesta ei vaivaudu vastaamaan, kun
heitä nimitellään laiskoiksi ja saa-
mattomiksi, on pakko alkaa epäil-
lä, josko kirjoittajat sittenkin olivat
oikeassa - oletteko ehkä sittenkin
liian tyhmiä, laiskoja tai saamatto-
mia vastataksenne?
Tai sitten on tietenkin olemas-
sa se ilmeisin selitys: ehkä tätä leh-
teä ei todella lue kukaan.
Vappu Rautio
Kirjoittaja on toimituksen jäsen,
moninkertainen ohjaaja ja apu-
ohjaaja, vähän tyhmä ja ajoittain
myös laiska ja saamaton.
Tyhmä, laiska ja saamaton SINI PÖYTÄNIEMI
23
Protu-uutiset | toimittanut Aatu Komsi
Kuten koulutusjaosto kaksi vuotta sitten, vastavalittu
tiedotusjaosto päätti tammikuussa tehostaa jaostonsa
toimintaa jakautumalla kolmeen erilliseen alajaostoon.
Uusista alajaostoista PR-alajaosto (tiedotus.pr@protu.
fi) vastaa jatkossa Protun mainostamisesta ulospäin
ja kesän leiritiedotuksen koordinoimisesta, sisäisen
tiedotuksen alajaosto ([email protected]) yh-
distyksen sisäisen tiedonkulun kehittämisestä ja ver-
kostoalajaosto ([email protected]) ohjaajain-
foista, erilaisille messuille osallistumisesta ja Protun
järjestösuhteista. Lisäksi jaostossa toimii myös www-
sivuista vastaava työryhmä ([email protected]).
Kuten koulutusjaostossa, myös tiedotusjaostos-
sa toimii edelleen varsinainen pääjaosto, joka seu-
raa alajaostojensa toimintaa ja ohjeistaa niitä pää-
töksenteossa. Alajaostojaolla tiedotusjaosto haluaa
tehostaa toimintaansa ja helpottaa jäsentensä mah-
dollisuuksia keskittyä pitkäjänteisemmin lempiaihealu-
eisiinsa yksittäisten lyhyiden nakkien sijaan. Samalla
kokoustunnit kevenevät, kun pääjaoston kokouksiin
ei tarvitse enää tuoda 20 erillistä, valmistelematonta
asiaa käsiteltäväksi. Ja pitkäjänteisempään ideointiin
vapautuu aikaa.
Tämä toivottavasti näkyy myös töiden tuloksissa
kuluvan vuoden aikana.
Jaostoaktiivien määrä kasvoi
Hallitus nimitti uudet jaostot vaihtokokouksessaan
joulukuun puolivälissä. Yllättäen jaostolaisten mää-
rä kasvoi peräti 43 prosentilla, 80 hengestä 114:ään.
Samalla jaostojen kokoa kasvatettiin, jolloin tarjolla
olevien jaostopaikkojen määrä nousi vuoden takai-
sesta 140 paikasta 174 paikkaan. Tähän tosin vai-
kutti suurelta osin myös täysin uuden KIVA-jaoston
syntyminen. Samalla myös useat jaostot, kuten kou-
lutiedotus- ja tiedotusjaosto, kasvattivat omaa jäsen-
määräänsä rajusti.
Hallituksen aiemmin vuonna 2005 nimittämä
jaostolaisten sijoittelua valmistellut aktiivirekrytoin-
tityöryhmä oli nähtävästi onnistunut työssään, sillä
vuonna 2006 enää yhdelläkään aktiivilla ei ole viiden
jaoston jäsenyyttä harteilla kannettavanaan, ja vain
erittäin harvoilla neljää.
Kasvusta huolimatta kenellekään hallituksessa ei
tullut edes mieleen esittää uuden kehitysvaliokunnan
nimittämistä vuodelle 2006, vaan vuosi sitten käynnis-
tetty kokeilu todettiin epäonnistuneeksi ja päätettiin
lakkauttaa. Aina ei voi voittaa.
Tiedotusjaosto jakautuu alajaostoihin
Kaamoskarkeloita vietettiin Koskelassa
Järjestyksessä neljännet kaamoskarkelot vietettiin
joulukuun alussa vaihteeksi Koskelan nuorisotalolla
Helsingissä. Väkeä kertyi paikalle jälleen lähemmäs
sata protua huolimatta siitä, että karkeloiden lehti-
mainonnan ikuisena kirouksena tuntuu olevan kerta
toisensa jälkeen epäonnistua mitä ihmeellisimmillä ta-
voilla (joku saattoi huomata päivämäärän puuttuneen
kokonaan 5-numeron ilmoituksesta).
Hiteiksi nousivat jälleen erilaiset pienryhmäesi-
tykset sekä edellisvuodelta tuttu suohonlaulantakisa.
Uutuus Protu-kirppis ei kerännyt 50-60 euron myyn-
nillään Protulle aivan hirveästi tuottoa, mutta yleisöltä
muotinäytöksineen sitäkin enemmän suosiota. Ylijää-
neet vaatteet karkeloista nyt ensimmäistä kertaa vas-
tannut KIVA-jaosto lahjoitti UFF:in keräykseen.
UFF:in keräykseen päätynyttä muotia Kaamoskarkeloissa
AATU KOMSI
J ä s e n t i e t o l o m a k e
Täytettyäsi lomakkeen postita se osoitteeseen: Prometheus-leirin tuki ry, Aurorankatu 13 B 16, 00100 Helsinki
nimi syntymävuosi
lähiosoite
postiosoite
lankapuhelin matkapuhelin
sähköposti
perhejäsenyyteen mukaan tulevien henkilöiden nimet ja syntymävuodet
päiväys ja allekirjoitus
En ole jäsen Haluan yksilöjäseneksi Haluamme perhejäsenyyteen
Olen yksilöjäsen jäsennumerolla ___________ Muutan yhteystietojani Haluamme perhejäsenyyteen (yksilöjäsenyys lakkaa) Eroan järjestöstä
Perheemme on jäsen jäsennumerolla ___________ Muutamme yhteystietojamme Vaihdamme postinsaajaa Haluan yksilöjäseneksi, muu perhe jää jäseneksi Haluan yksilöjäseneksi, muu perhe eroaa järjestöstä Eroan järjestöstä, muu perhe pysyy jäseninä Perheemme eroaa järjestöstä
Prometheus-leirin tuki ry:n toimiston osoite on Au-
rorankatu 13 B 16, 00100 Helsinki
ja puhelin 09-4368 5270. Toimisto
on auki 9.00-16.30. Toimistosih-
teeri vastaa puhelimeen iltapäivi-
sin kello 12.30-16.30. Toimistoon
voi ottaa yhteyttä myös sähköpos-
titse: [email protected].
Toimistosta voi tilata leiriesit-
teitä ja muuta yhdistyksestä kerto-
vaa materiaalia. Myös hallituksen
jäsenet kertovat mielellään lei-
reistä ja yhdistyksen toiminnans-
ta. Paikallisryhmien yhteystiedot
löytyvät protun nettisivuilta.
Yhdistyksen jäseneksi voivat liittyä kaikki toiminnasta
kiinnostuneet yksityiset ihmiset
ja rekisteröityneet yhdistykset.
Liittymällä jäseneksi annat tuke-
si ainutlaatuiselle, katsomuksiin
sitoutu mattomalle nuorisotoi-
minnalle.
Jäsenmaksut vuodelle 2006
ovat 15 euroa aikuiselta, 10 eu-
roa alle 18-vuotiaalta ja 140 eu-
roa yhdistykseltä. Kun koko perhe
liittyy jäseneksi, yhteinen jäsen-
maksu on 25 euroa. Perhejäsenyys
on ilmoitettava oheisella kaavak-
keella, jolloin kaikkien jäsenyy-
teen haluavien perheenjäsenten
nimi ja syntymäaika on ilmoitet-
tava. Yleensä samaan osoittee-
seen lähetetään vain yksi jäsen-
lehti. Jäsenmaksu maksetaan tilille
NORDEA 102330-216353 käyttä-
mällä viite nu me rona henkilökoh-
taista jäsennumeroa. Omasi löydät
yllä olevasta osoitteesta. Nume-
roa edeltävä kirjain kertoo mak-
sun luokan: Aikuinen, Nuori tai
Perheenjäsen.
Kiitos tuestasi leiritoiminnalle!