Sivu 2

Suomi-laivan kouluttajat

RautatientoriJärnvägsstation

Pääkirjoitus Ei ihan Olli Kivinen

Kun kokoomuksen presidenttiehdokas markkinoi itseään työ-väen presidenttinä ja ilmoittaa vastakkainasettelujen ajan

olevan nyt ohi, ja kampanja menestyykin kohtuullisesti, voidaan olla huolestuneita useistakin syistä.

Suurin huoli on, että kannatusta näyttää saavan ajatus siitä, et-tei vastakkainasetteluja enää ole. Se johtuu kait siitä, että tämä globalisaatio kuitenkin määrää mitä voimme tehdä. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin parantaa jo ennestään hyvin toimeen-tulevien asemaa, siksi kaikkien tulisikin puhaltaa yhteen hiileen. Rikkaiden rikastuminen hyödyttää meitä kaikkia.

On tietysti selvää, että kun vastakkainasettelut häviävät, politii-kalla ei ole enää väliä: tärkeintä on löytää tehokkain (ja edustavin) hallintomies hoitamaan sellaista teknistä asiaa, kuin Suomen etu maailmassa.

Tällaiseen vaihtoehdottomuuden suohon ja politiikan väheksy-miseen emme aio vajota. Vastakkainasettelujen kammoksuminen aiheuttaa huonoa poliittista keskustelua ja sosiaalisten ongelmien väheksymistä. On silkkaa satuilua, että esimerkiksi globalisaation vuoksi emme voisi enää tehdä sellaisia valintoja kuin haluaisim-me, esimerkiksi sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tarken-nus: tällainen satuilu on politiikkaa. Ja sillä on väliä.

Tavallaanhan kampanja oli myös tribuutti suomalaiselle sosiali-demokratialle, joka kokoomuksen mukaan on saavuttanut pääte-pisteensä: tehnyt köyhälistöstä pankkiireita ja IT-konsultteja ja samalla tehnyt itsensä tarpeettomaksi.

Jos näin olisi ja vastakkainasettelut esimerkiksi hyvä- ja huono-osaisten välillä olisi ohi, kaikki hurraisimme ja voisimme harkita äänestävämme kokoomuksen kauniita ja edustavia ehdokkaita seuraavissa vaaleissa. Tribuutti taisi kuitenkin tulla hieman liian aikaisin.

Mitä meillä sosialidemokraateilla sitten on tarjota niille, jotka haluaisivat vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, muuta kuin että ”olemme se suurempi”, kuten minulle aikoinaan aatetta yritettiin myydä?

Pitkissä keskusteluissa punaviinipullon äärellä vallankumous saattaa tuntua ainoalta mahdollisuudelta parantaa perustoiltaan mätää maailmaa. Sosialidemokratian ajamien pienten uudistus-ten ja jatkuvan liikkeen aikaansaamat muutokset taas näyttävät toivottoman hitailta. Silti lähempänä todellista sosiaalista oikeu-denmukaisuutta ollaan varmasti oltu 70-luvun sosialidemokraat-tisessa Suomessa kuin Neuvostoliitossa konsanaan. Liike on tär-keää.

Sosialidemokratia on pystynyt tarjoamaan sosiaalisiin ongel-miin todellisia ratkaisuja. Siihen pyrimme edelleen.

Tämän lehden tarkoitus on osoittaa, ettei maailma ole valmis. Meillä on unelma paremmasta yhteiskunnasta, todelli-ses- ta tasa-arvosta, sosiaalisesta oikeudenmu-

kaisuudesta. Sen saavuttamiseksi on en-sin kyettävä näkemään nykyiset ongel-

mat ja pidettävä melua, jotta muutkin näkisivät ne. Emme voi antaa mui-

den päättää, että yhteiskunnallista keskustelua ei enää tarvita.

Toivotamme Sinutkin tervetul-leeksi mukaan pitämään melua.

Vastakkainasettelut eivät ole ohi, ne ovat välttämättömiä. Kenen joukoissa Sinä seisot?

Vastakkainasettelujen aika on alkanut

Kansakunnan kilpailukyky, isänmaan etu ja Suomi-laiva ovat eräitä niistä pateettisista käsitteistä, joita johtavat po-liitikot ja virkamiehet sekä elinkeinoelämän edustajat ovat viime vuosina tottuneet viljelemään. Yleensä näillä metaforilla on oikeutettu uusliberaaleja talousuudis-tuksia. Veronalennuksissa, sosiaaliturvan leikkauksissa tai yksityistämisissä ei ole ky-se eliitin eduista vaan kansa-kunnan eloonjäämiskamp-pailusta, uudesta talvisodas-ta.

Tämän Suuren Isänmaalli-sen Sodan eturintamana on ollut koulutuspolitiikka. Suo-malaisen yliopistojärjestel-män juuret ovat humboldti-laisessa sivistysyliopiston ideaalissa. Toisen maailman-sodan jälkeen tämä ideaali integroitiin osaksi sosialide-mokraattisia hyvinvointire-formeja. Suomeen luotiin kattava koulutusjärjestelmä, jonka tavoitteena oli mahdol-listaa kansalaisten vapaa ja yksilöllinen kehitys. Tämän järjestelmän perustana olivat peruskoulut ja huippuna yli-opistot.

1980-luvulla järjestelmää

alettiin kuitenkin muren-taa. Erityisesti Elinkeino-elämän Valtuuskunnan massiivisen lobbausope-raation seurauksena suo-malaista koulutuspolitiik-kaa alettiin mukauttaa uusliberaaliin globalisaa-tioon sopivaksi. Perus-kouluissa tämä tarkoitti yhteiskunnallisten ainei-den opetuksen huomatta-vaa vähentämistä ja lisä-panostuksia luonnontie-teisiin sekä vieraisiin kie-liin. Yliopistoihin nämä reformit iskivät myöhem-min, mutta yhtä voimak-kaasti. Yliopistohallin-toon on luotu liiketalou-dellisia tulosvalvontame-kanismeja amerikkalais-

ten NPM-oppien mukai-sesti ja opintoaikoja on rajattu. Koko yliopistojär-jestelmä nähdään osana Suomen innovaatio- ja kilpailukykypolitiikkaa. Sen sivistyksellisestä ja emansipoivasta potenti-aalista harva Suomen po-liittisessa eliitissä on enää kiinnostunut.

Absurdia on, että tämä kaikki tehdään Suomi-laivan pelastusoperaati-on nimissä. Tarkoitukse-na on pelastaa hyvinvoin-tivaltio ja se edellyttää tietenkin vaikeita pää-töksiä. Olisi kuitenkin syytä panna merkille, et-tä sivistyskeskeinen ja vapaa koulutusjärjestel-mä on ollut eräs hyvin-vointivaltiomme omalei-maisimmista piirteistä. Mikään ei kuitenkaan pa-kota meitä näihin uudis-tuksiin. Suomi on menes-tynyt taloudellisesti ni-menomaan koulutusjär-jestelmänsä ansiosta eikä huolimatta siitä. Myötäi-lyn aika onkin nyt ohi. On aika osoittaa, että kansalaiset haluavat si-vistystä ja vapautta.

Anssi Häkkinenanssi. hakkinen@helsinki.fi

Vuonna 2005 OSY juhli sa-taa vuotta opiskelijoiden so-sialidemokratiaa. Opiskeli-joiden yhteiskunnallinen toiminta on aina lähtenyt pääpiirtein samasta ideasta kuin yhä tänään; nuorten ih-misten heräämisestä vaikut-tamaan politiikkaan ja maa-ilmaan.

Vuonna 1905 (vuotta en-nen Maalaisliittoa) perus-tettu Ylioppilaiden sosiali-demokraattinen yhdistys oli tietenkin asemaltaan erilai-nen kuin nyt. Sosiaalinen tiedostavuus saati työväen-aktivismi ei todellakaan ol-lut suuressa suosiossa; YSY-aktiivit kokoontuivat salassa Kaartinkaupungin huoneis-toissa ja moni silloinen jä-sen vietti öitään ohranan tyrmissä.

YSYn asema Suomen työ-väenliikkeen eturintamassa näkyi niin hyvässä kuin pa-hassa. YSYn ensimmäinen puheenjohtaja, 25-vuotias

historian opiskelija Eero Haapalainen, valittiin Suomen Ammattijärjes-tön (SAK:n edeltäjä) en-simmäiseksi puheenjoh-tajaksi. Toisaalta jotkut löysivät tilaa myös radi-kalismille; Haapalainen toimi kansalaissodan ai-kana punakaartien yli-päällikkönä ennen pake-nemistaan Neuvosto-Ve-näjälle. Onneksi tämän-laatuiset urapolut ovat nykyisille opiskelijade-mareille epätodennäköi-siä.

60- ja 70-luvut olivat opiskelija-aktivismin ku-koistuskautta. Silloinen Akateeminen sos.dem. yhdistys halusi päästä eroon ”akateemisuuden” herraskaisesta vivahtees-ta ja muutti nimensä yk-sinkertaisesti Opiskelijoi-den sosialidemokraattik-seksi yhdistykseksi – OS-Yksi. Sillä oli oma jaosto jokaisella laitoksella. HYYn edustajistoon valit-tiin sen riveistä sellaisia

nimiä kuin Paavo Lippo-nen ja Ilkka Taipale.

Taistolaiseen kiihkoon verrattuna OSY edusti malttia. Leningradin-vie-railujen sijasta se järjesti Helsingissä mm. pohjois-maisten nuordemariien ”helluntaikonferensseja”, joissa pohdittiin rakenteil-la olleiden hyvinvointival-tioiden tulevaisuutta.

Tuntee historia toki myös kausia, jolloin yli-opistolaisten yhdistys on toiminut lähinnä lupaavi-en nuorten rekrytointika-navana ”emopuolueeseen” – sosialidemokratia ei aat-teena ole kyennyt vetoa-maan nuoreen sukupol-veen. Näin ei kuitenkaan ole nyt. Uudella vuositu-hannella sosialidemokra-tialla on edessään uusia tehtäviä ja uusi tulevai-suus – ja opiskelija-akti-vistit aikovat jatkossakin olla kehityksen kärjessä, tulkoot nuo muut dema-reiksi itseään kutsuvat vaikka sitten perästä.

Osy 101 vuotta

Lauri Holappalauri.holappa@helsinki.fi

Sonia Melttisonia.meltti@helsinki.fi

Päätoimittaja

Sivu 3KamppiKampen

SisällysToveri TiinaVisionääri Tiina Hiltunen luotsaa Osyä

Osyn toiminta4-5

Richard Penny: Introducing OSY

Koulutuspolitiikka8-9

Aatepolitiikka6-7

Sosiaalipolitiikka 10-11

Maailman-politiikka12-13

Kansanvalta 100v. 14-15

Tule mukaan!16

Punainen LinjaOpiskelijademarit OSY ry:n äänenkannattaja

Päätoimittaja: Sonia MelttiToimitussihteeri: Anssi HäkkinenTaitto: Jukka Helin

Kirjoittajat: Richard Penny, Joonas Rahkola, Elina Aaltio, Lauri Holappa, Kaisa Vatanen, Olof Cantell, Marja Lahtinen, Esa Suominen, Osku Pajamäki, Anna Mäenpää, Thomas Wallgren, Nanna Jussila, Folke Sundman, Piia Vaara

Kuvaajat: Eveliina Pentikäinen, Lasse Tarkiainen

Opiskelijoiden sosialidemokraattinen yhdistys ry.Mannerheimintie 5 b, 4. kerroswww.osy.fi

Painettu Kangasalan Lehtipainossa. 2006.

Nanna Jussilananna.jussila@helsinki.fi

Tiina, mikä on mielestäsi sosialidemokraattisessa aatteessa tär-keintä? Vaikea kysymys. Toisaalta sekä aatemaailma, että ajatus tästä liikkeestä ko-konaisuutena vetoavat. Sosialidemokraattinen liike on sekä Suomessa että kansainvälisesti monipuolinen, suvaitseva ja heikomman asemaa edesautta-va. Pidän tärkeänä sosialidemokratian ajatuksia esim. siitä talouspolitiikan linjasta, millä yhteiskuntaa voidaan hallita.

Ihmisiä ei saa asettaa kilpailutilanteeseen toisiaan vastaan elämän perus-kysymyksissä. Jokaiselle on pystyttävä takaamaan edellytykset elämään.

Miten näet Osyn roolin liikkeessä kokonaisuutena? Opiskelijat tuovat uudet ideat liikkeeseen. Teoretisointi ja toiminta luovat uutta. Mitä sitten tulee Osyyn yhdistyksenä, oleellisinta on mielestäni Osyn rooli keskustelun tilana.

Miksi liittyä Osyyn? Mitä vaikutusmahdollisuuksia on Osyllä tai Osyssä?

Osy tarjoaa mahdollisuuden yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ideoiden konkretisointiin. Lisäksi on tietysti perinteisiä aktiiviseen yhdistystoimin-taan liittyviä asioita, kuten kokousten ja tilaisuuksien järjestämistä. Osyyn kuuluu ihmisiä laidasta laitaan, kuten koko liikkeeseenkin. Toimintaa on monenlaista, sekä aktiivijäsenelle että ”tapahtumashoppailijalle” löytyy jota-kin.

Osy pyrkii vaikuttamaan HYY:n politiikkaan omien arvojensa kautta. Opis-kelijapoliittisen kattojärjestön SYL:n kautta Osy vaikuttaa koulutus- ja sivis-tyspolitiikkaan, jotka ovat hyvinvointivaltion peruspilareita ja joiden säilyttä-miseen Osyn kautta on mahdollisuus vaikuttaa. Vaikkakaan Osyn jäsenyys ei vaadi puolueen jäsenyyttä, on selvää, että suhteet sekä Stadin demareihin että puolueeseen ovat olemassa, ja tätä kautta Osy pyrkii ajamaan haluamiansa asioita niin kaupungin- kuin valtakunnanpolitiikassakin. Tilaa vaikuttaa on niin paljon kuin sitä haluaa ottaa.

Millaista on Osyn tuleva toiminta?Syksyllä jatkamme temaattisten keskusteluiltojen järjestämistä. Illoissa kes-kustellaan vapaamuotoisesti valituista aiheista joko alustajan kanssa tai il-man, riippuen aiheesta. Lisäksi Osy tekee perinteisiä vierailuja eri instituuti-oihin, tänä syksynä menemme esimerkiksi kansanvallan 100-vuotisjuhlan kunniaksi eduskuntaan sekä maahanmuuttovirastoon. Jatkamme myös opintopiiriä, jossa yhdessä valittua kirjaa luetaan ja siitä keskustellaan ta-paamisissa. Osy on mukana järjestämässä suurempia tapahtumia, kuten Eu-roopan sos.dem. opiskelijoiden kokousta Suomessa. Tulossa on opintomatka Tukholmaan tutustumaan paikalliseen järjestöön ja tovereihin. Osyn toi-minnan lisäksi sekä SONK että Demarinuoret järjestävät monipuolista toimintaa.

Tarkoituksena on myös aloittaa toiminta englannik-si ulkomaalaisille opiskelijoille, ja miksei suomalai-sillekin. En usko että ihmiset muuttavat tänne aat-teettomina.

Ensi keväälle on kaavailtu ns. sosialistista val-mennuskurssiajatusta, jossa yliopistossa opiske-levat Osyn jäsenet eri tiedekunnista tutoroivat yliopistoon pyrkiviä tovereita. Valmennus-kurssien kalliit hinnat ovat puhututtaneet vuosikausia ja nyt tasavertaisuuden nimissä asia pyritään järjestelmällisemmin murta-maan.

Miten tulevat eduskuntavaalit näkyvät osyläisten arjessa?Eduskuntavaalit ohjaavat luonnolli-sesti ensi talven toimintaa. Osy on asettanut jäsenvaaleihin ehdolle Lauri Holapan. Vaikka en erityi-semmin pidäkään ”nuori särmä/nuori lupaus” -ajattelusta, on se vain tosiasia että politiikka tar-vitsee eri-ikäisiä ihmisiä. Nuo-ret pitäisi kuitenkin ottaa poli-tiikassa vakavasti omien ide-oidensa vuoksi, eikä vain nos-taa esiin ikänsä puolesta.

Anssi Häkkinen & Sonia Meltti: Minne menet,

Osku Pajamäki: Kotiinpäinvetovähennys

Anssi Häkkinen: Valitse! Sosialidemokratia

Kaisa Vatanen: Tiekartta tulevaisuuteen

Sonia Meltti: Armeija kasvattaa

Thomas Wallgren: Usko ihmiseen

Piia Vaara: Paha, paha feminismi

Marja Lahtinen: Opiskelijademarit HYYssäRichard Penny: University fees in the UKOlof Cantell: Upp med den!Esa Suominen: Tasa-arvoinen koulu

Elina Aaltio: Yksinäisten kaupunkiJoonas Rahkola: Tuloerot: poliittisia valintoja vai

Elina Aaltio: Tosi-tv:tä etuuskäsittelijöille

Kaisa Vatanen: ECOSY rakentaa siltojaLauri Holappa: Länsituulen viemääJukka Helin: Baltia - vain kauniille ja rikkailleFolke Sundman: Kiina-ilmiö

Anna Mäenpää: Kansanvalta 2000-luvulleAnssi Häkkinen: Ministerisosialismista virkamies-

Lauri Holappa: Demariopiskelijat köyhyyttä vas-

vasemmisto?

taan

välttämättön paha?

valtaan

Sivu 4 RuoholahtiGräsviken

Richard Pennyrichard.penny@helsinki.fi

Osy stands for Opiskeli-joiden Sosialidemokraat-tinen Yhdistys which translates best as the Stu-dent Social Democrats’ Association. In essence it performs a dual role; first-ly bringing together like minded students to have fun, debate about politics and work within the party and secondly by engaging as a unit within university politics working to ensure all students are treated fairly, with respect and to the full capacity at which the student union is able to do so.

Activities

Our activities range from

guest speakers (such as ex-PM Paavo Lipponen), visits to the hubs of Fin-nish politics (such as the

Parliament and SDP HQ), and political strategy meetings to parties, pic-nics and saunas.

The functional langu-age of most meetings is of course Finnish, but as

well as having non-Fin-nish speaking members our Finns are comfortab-le and happy to speak in English too.

Last year saw Osy hold a reading group of Eng-lish texts, and we hope to build an international group within the society this year which can then go on to stand alongside us at the next student elections, representing international students.

In short language is neither a barrier to ta-king part nor making fri-ends in Osy.

Nor does anyone need a background in student or social democratic poli-tics – the only require-ments are an open mind and an interest in our

group!

Student Union Politics

Aside from functioning as a society Osy also plays a role within the university student political system. The Helsinki University Student Union, HYY, has a representative body, the ’Edari’, in which 60 stu-dent representatives over-see the running of the uni-on. These representatives are elected from a number of different student orga-nisations, of which Osy is one. Currently Osy has 3 seats in the Edari, and a representative on the exe-cutive board. Our long term aim is to increase this number, and shift the Edari to a more political, rather than interest group

based make-up.All Osy members are

welcome to stand as can-didates, and engage in campaigning and strategy in the student elections, as well as enjoying the exci-tement of seeing the re-sults announced live at the after election party.

Beyond University

Outside of the university Osy is also active and lin-ked to other groups. Key here is its relationship to SONK (Sosialidemokraat-tiset Opiskelijat) - the na-tional organisation of stu-dent social democrats in Finland. Osy is an active branch within SONK which allows it both to ha-ve representatives on its executive board, and Osy

members to take part in SONK activities. These include seminars, confe-rences, and more infor-mal gatherings across the country and even abroad as with this years interna-tional summer camp in Alicante. Through SONK, Osy also has links with ECOSY (Young European Socialists), and IUSY (the International Union of Socialist Youth) which al-low members to interact with their counterparts across Europe.

So if you have an inter-est in social democratic politics then whatever your course, background or nationality, please come and meet us at Osy this year and see what we have to offer.

IntroducingOsy

A brief introduction to what Osy is, and the convoluted world of university politics in which we operate!

”In short langu-age is neither a barrier to taking part nor making friends in Osy. Nor does anyo-ne need a backg-round in student or social democ-ratic politics”

Osyn toiminta

Kaisa Vatanenkaisa.vatanen@helsinki.fi

Viime vuoden edustajis-tovaalien jälkipuinnin yhteydessä OSY:n aktii-vien keskuudessa heräsi ajatus kattavan yleispo-liittisen ohjelman val-mistamisesta, joka toi-misi karttana OSY:n maailmaan, eikä palveli-si vain lyhyellä aikavälil-lä vaaliohjelmana.

Ohjelman toivottiin myös toimivan uuden-laisena avauksena yli-opistopolitiikassa, muil-la HYY:n poliittisilla jär-jestöillä ei nimittäin vas-taavanlaista ohjelmaa ole, ainakaan toistaisek-si.

Ohjelmaa lähdettiin luomaan vapaamuotois-ten keskusteluiltojen sarjan kautta, koska olu-en äärellä istuskellessa-han politiikan luominen on nautinnollisimmal-laan. Keskusteluiltoja jär-jestettiin pitkin kevättä niin koulutus-, sosiaali-, kuin yhteiskunta-, ja kv-politiikastakin.

Tasa-arvo, hyvinvointi ja palvelut etusijalla

Tasa-arvoinen yhteis-kunta ja hyvinvointival-tio tradition jatkaminen nousivat käydyissä kes-kusteluissa esiin vah-vimpina yhteiskuntapo-liittisina teemoina. Opis-kelijademareiden kanta onkin se, ettei yhteis-kunnan tule rakentua

mahdollisuuksien tasa-arvon varaan, vaan tasa-usta on tapahduttava kautta linjan, yhteiskun-nan vähäosaisien tarpei-ta korostaen. Tuloerojen jatkuva kasvu, ja köy-hyyden lisääntyminen, varsinkin työssäkäyvien piirissä, antavat aihetta huoleen, ja vaativat toi-menpiteitä nyt, ennen

kuin tilanne kehittyy korjaamiskelvottomaksi. Hyvinvointijärjestelmän ylläpitämisessä tärkeäs-sä asemassa ovat niin julkiset investoinnit kuin tulonsiirrotkin, eikä näi-tä, tai vaikkapa kattavia peruspalveluita saa vaa-rantaa vaalivoittoa ta-voittelevilla veronkeven-nyksillä, tai muilla vas-taavilla populistisilla, tietyn ryhmän etuja aja-villa toimilla.

Peruskoulutus, sen laatu ja yleissivistävyys ovat avainasemassa poh-joismaisessa hyvinvoin-timallissa, ja tämän tär-keyttä myös OSY pitää tarpeellisena korostaa. Kuten myös kaikkien ta-sa-arvoista oikeutta kou-lutukseen kaikilla oppi-asteilla. Riittävä julki-nen rahoitus on tärkeää maksuttoman, korkea-laatuisen koulutuksen takaamiseksi, ja erityi-sesti opetuksen ja tutki-muksen kriittisyyden ja moniäänisyyden takaa-miseksi korkeakouluis-sa.

Tiekartta tulevaisuuteenSuunnitelmat sosiaalisesti oikeudenmukaisen Suomen saavuttamiseksi on laadittu: Osy teki ensimmäisenä poliittisena järjestönä yliopistolla poliittisen ohjelman.

Maailmanlaajuista solidaarisuutta

Laajemmin maailmaa tar-kastellessa OSYlaiset kat-sovat, että solidaarisuus tulee ulottaa myös mui-hin kansoihin, eikä omaan napaan tuijottaminen pi-demmän päälle palvele juuri kenenkään etuja. Sekä demokratian, että hyvinvoinnin ulottami-nen kaikille tulee olla ta-voitteena, mutta tämän ei kuitenkaan tule tapahtua pommein, vaan globaali-demokratiaa kehittäen, ja globalisaation hallintaa edistäen. EU edustaa mal-lia valtasuhteiden uudel-leen järjestämiselle, jota globaalit kansalaisliikkeet voivat tukea, ja muokata, luoden toimijoille todelli-sia tiloja keskustella ja vaikuttaa, nykyisten vi-rallisten poseeraustilai-suuksien sijaan.

Syksyn aikana poliitti-nen ohjelma etenee kir-joitusvaiheeseen, ja sitä kautta syyskokouksen hyväksyttäväksi. Mah-dollisuudet ohjelman si-sältöön vaikuttamiseen

eivät siis ole vielä men-neet, vaan OSY:n nettisi-vuja seuraamalla, tai vaikkapa tiedottajaan yhteyttä ottamalla sa-nansa pääsee vielä sano-maan. Ja tietenkin, hy-vääkin voi aina paran-taa, ja poliittisen ohjel-man toivoisikin jäävän elämään ja kehittymään OSY:n mukana!

Puolueiden periaateohjelmia

SDP: www.sdp.fi/index.php?mid=770Kokoomus: kokoomus.fi/tavoitteet/periaateohjelmaKeskusta: www.keskusta.fi/keskus-ta/aate/?article_id=87Vasemmistoliitto: www.vasemmistoliitto.fi/politiikka/ohjelmat/fi_FI/puolueohjelma/Vihreät: www.vihrealiitto.fi/peri-aateohjelma

Sivu 5

veroalejen lisäksi on kehi-telty verovähennyksiä joi-den päätarkoitus on antaa suoraa verotukea jo en-nestään varakkaille. Koti-talousvähennys on näistä tunnetuin, todellinen pik-kulottovoitto niille joilla on varaa teettää kotonaan tai huviloillaan remontte-ja tai siivoushommia. He saavat näihin remonttei-hin Suomen valtion tukea 60 prosenttia työn hinnas-ta. Vuosittain tulee puh-taana käteen maksimis-saan noin 2300 euroa per perhe.

Kymmenessä vuodessa tämä tekee jo 23 000eu-roa, joka on poissa esi-merkiksi nuorille tai lap-siperheille suunnatuista vähennyksistä.

Puheille, että kotitalous-vähennys lisäisi työllisyyt-tä tai toisi pimeän työn ve-ronalaiseksi, ei ole löyty-nyt katetta. Oikeastaan on käynyt päinvastoin. Re-montti- ja siivoushinnat ovat nousseet verovähen-nyksen verran, ja pimeä toimii nyt osana verovä-hennystä: ”toi pistetään tähän taskuun ja noi vero-vähennyksinä”.

Vielä joutuu häpeämään koko Suomen hallitusta. Toinen valtionvarainmi-nisteri Ulla-Maija Wide-roos kävi taannoin opetta-massa tätä epäsolidaarista verovähennysmallia Ruot-sin oikeistolle. Näin ne-rokkaita meillä Suomessa ollaan, kun köyhempiä ku-setetaan.

Onneksi Ruotsin demarit pitävät tätä verovähennys-tä lähinnä paluuna piika-aikaan. Suomessa näkö-jään kaikki, demaritkin pi-tävät piioista. Demareis-sakin on pieni piiri, joka odottaa miinasillanpäit-

ten paluuta. Tällä ker-taa tosin heidän

omana piikanaan.

Osku Pajamäki

Kirjoittaja on helsinkiläinen kaupunginval-tuutettu

LauttasaariDrumsö

Verot kansan verta juo, sa-nottiin joskus. Kansa tiesi tuolloinkin asioiden lai-dan. Verot ovat tärkein instrumentti valtion asioi-den hoidossa. Instrument-teja on osattava käyttää taiten ja halliten, sillä iloista veronmaksajaa ei ole, eikä tule. Suomen ol-lessa vielä perinteinen maatalous-suomi, jossa rahaa oli vähän ja velkaa ei saanut, verojen keruu oli lähes taidetta, tosin lä-hinnä sosialistista realis-mia.

Vielä 60-luvulla alkoholi-vero muodosti lähes kym-menen prosenttia valtion budjetista. Jos valtion tu-lot eivät riittäneet, koro-tettiin viime kädessä hen-kilöverotusta. Mitään pa-koreittiä verotuksen vält-tämiseksi ei silloin ollut, vaan valtio otti tavalla tai toisella sen minkä tarvitsi.

EU-suomessa kaikki on toisin. Nyt veronmaksajaa lähestytään valtion tahol-ta lähes hattu kourassa: saako olla veroehdotusta tai veronalennusta? Nyky-ään kulutus on muuttunut talouden moottoriksi, ja sen säätelyllä valtio kerää suuren osan rahoitukses-taan. Tavallaan asia on ok. Näin sen pitääkin kehitty-neessä markkinataloudes-sa mennä. Tuskin kukaan enää kaipaa entistä pak-koverotusta.

Mutta, nykyiseen verojär-jestelmään on upotettu ovelia jippoja, joiden avul-la siirretään veroja yhä enemmän tavallisen pal-kansaajan maksettavaksi.

Varakkaita iloksi suunni-teltu-

jen

Kolumni

Kotiinpäinveto -vähennys

Sonia Melttisonia.meltti@helsinki.fi

Armeijan on sanottu ole-van kasvattava kokemus nuorille miehille. Kun yh-teiselle metsäleirille on kerätty koko ikäluokka, saavat yleensä vain omiensa parissa pyöri-vät yläluokan edusta-jatkin nähdä minkälai-nen on poikkileikkaus koko kansasta.

Samanlainen koke-mus voi olla muutto ensimmäiseen omaan asuntoon Hoasille.

Koska pääkaupunki-seutulaiset uudet opis-kelijat ovat asuntojo-nojen hännänhuippu-ja, ei äidin helmoista päästäkseen voi asettaa kovinkaan suuria vaati-

muksia asuinpaikkansa suhteen. Minä päädyin Kannelmäkeen.

Asuin aivan Kannelmä-en ostarin vieressä. Osta-rin pubeissa karaoke al-koi kello 11 aamulla. Odo-tellessani junaa jollekin päiväluennolle, Kannel-

pubista kaikui-vat Lu-lun kol-mesta mielestä kertovan laulun haikeat sävelet. Kun pa-lasin lu-ennolta

olivat näiden paikkojen kanta-asiakkaat kyykky-pissalla keskellä asemalle

johtavaa tietä. Kuulin myös että Kannelmäen Alkossa on Suomen suu-rin myynti. En ollut häm-mästynyt.

Järkyttävin kokemus oli kuitenkin kuunnella ju-na-asemalla kahden tei-nin teerenpeliä. Keskus-telu meni jotenkin näin: ”Asutsä täällä?” ”En. Asuin faijan luona mut sossu kävi hakemassa mut pois viime viikol. Oon sijaisperheessä.” ”Niin mäkin. Olin Aurorassa mutta karkasin.” ”Mäkin olin Aurorassa, mut mut lähetettiin pois sieltä kos-ka löin hoitajaa.” ” Aijaa.”

Sillä hetkellä tajusin nähneeni minulle aiem-min tuntemattoman osan ikäluokan poikkileikkaus-ta. Muistaakseni kyselin

itse samanikäisenä ystä-viltäni ja tuttaviltani mi-hin lukioon he halusivat ja mitä he harrastivat (jal-kapalloa vai pianon soit-toa). Olen kotoisin Es-poon pahamaineisim-masta lähiöstä ja ensim-mäistä kertaa tunsin sil-ti olevani aika yläluok-kainen.

Keskustelusta täytyi myös vetää johtopää-töksensä. Tärkein niis-tä oli, että jotain on tehtävä jos kaksi sat-tumalta juna-asemal-la kohtaavaa teiniä voi jakaa näinkin rankkoja kokemuk-sia. Ikäluokan poik-kileikkaus ei voi olla tällainen. Liityin de-mareihin. Armeija kasvattaa.

Anssi Häkkinen,Sonia Melttianssi.hakkinen@helsinki.fi sonia.meltti@helsinki.fi

Keväällä 2006 OSYssä keskusteltiin vasemmis-topuolueiden kyvystä esittää omia vaihtoehtoja uusliberalistiselle politii-kalle.

Alkunsa keskustelu sai Suomen sosiaalifooru-missa. Siellä Attac järjesti seminaarin, jossa hieman kärjistetysti kysyttiin miksi kaikki puolueet, ne-kin joiden pitäisi nimen-omaan sitä vastustaa, te-kevät nykyään uuslibera-listista politiikkaa? Omia puolueitaan oli paikalla puolustamassa sosialide-mokraattien, vasemmis-toliiton ja vihreiden nuo-risoliittojen jäseniä. Se-minaarissa käydyn kes-kustelun johtopäätös oli, että vasemmistopuolueil-la todella on ongelmia esittää vaihtoehtoja uusli-beralismille.

OSY päätti jatkaa kes-kustelua järjestämällä oman seminaarin, jossa vasemmistopuolueiden varsinaiset vastuulliset – puoluetoimistot – joutui-sivat selittämään, miksi vasemmisto ei ole pysty-nyt esittämään vaihtoeh-toa uusliberalistiselle po-

litiikalle. Huhtikuun lo-pulla 2006 Vanhalla yli-oppilastalolla järjestet-tyyn seminaariin kutsut-tiin keskustelemaan kan-sainvälisen politiikan pro-fessori Heikki Patomäki, SDP:n ohjelmajohtaja Ju-ha Eskelinen, vasemmis-toliiton puolueohjelma-työryhmän puheenjohta-ja Jarmo Lindén, sekä de-marinuorten poliittinen sihteeri Lauri Holappa.

Professori Patomäen mukaan se, mitä ymmär-retään vasemmistopuolu-eiden ”modernisaa-tiolla” Neuvostolii-ton romahtamisen jälkeen, on ollut lä-hes pelkästään oi-keistolaistumista. Nuorisojärjestön nä-kökulmaa edustanut Lauri Holappa puo-lestaan totesi, että so-sialidemokraattiselle politiikalle olisi nyky-äänkin tilausta, mutta vasemmistopuolueet eivät ole osanneet hei-jastaa tätä tarvetta omassa politiikassaan tarpeeksi.

Ero puolueiden van-hempien toimijoiden näkemyksiin tuli selväk-si jo siinä, etteivät nämä edes nähneet nykyisessä tilanteessa ongelmaa: ohjelmajohtaja Eskelisen

mukaan vasemmistopuo-lueilla ei ole ongelmaa uusliberalistiseen poli-tiikkaan suhtautumises-sa, yhteiskunnalliset olo-suhteet vain olivat muut-tuneet. Myös vasemmis-toliiton Lindénin mu-kaan vasemmistoliitto oli selviytynyt niin hyvin kuin mahdollista uusissa olosuhteissa. Juha Eske-lisen mukaan kolman-nenkin linjan sosialide-mokraattisia uudistuksia on toteutettu yhteiskun-nallisen kon-

sensuksen kautta, esi-merkiksi työmarkkina-järjestöjen kanssa yhteis-työssä. Lauri Holappa ja Heikki Patomäki puoles-taan kritisoivat sekä näi-tä uusia olosuhteita, että vasemmistopuolueiden kykyä reagoida niihin.

Seminaaria kuuntele-maan oli saapunut täysi sali. Heille keskustelu eh-kä parhaiten läpivalaisi puolueiden nuoremman ja vanhemman sukupol-ven välisten näkemyse-

rojen suhdetta; siinä missä jo-pa ohjelmatyön puolella valta-puolueet ovat usein tyytyväi-siä vanhan kertaukseen, OSYläiset vaa-tivat uusia ratkaisuja. Vastaavaa kriittistä, mutta raken-tavaa kes-kustelua ja näkökulmia OSY pyrkii pitämään esillä myös tulevina lu-kuvuosina.

Minne menet vasemmisto?

Tapahtui tosielämässä

Armeija kasvattaa

Onko modernisaatio oikeistolaistumista?

Sivu 6 KeilaniemiKägeluddenAatepolitiikka

Anssi Häkkinenanssi.hakkinen@helsinki.fi

Winston Churchillin on sanottu todenneen: ”Sil-lä, joka ei nuoruudessaan ole sosialisti, ei ole sydän-tä. Sillä, joka ei vanhem-pana ole konservatiivi, ei ole aivoja.” Churchill oli väärässä; hänen ollessaan vielä muutamaa vuotta vanhempi hänen konser-vatiivipuolueensa hävisi vuoden 1945 parlamentti-vaalit murskaenemmis-töllä työväenpuolueelle.

Mistä tämmöinen on tullut?

Sosialismin sanotaan syn-tyneen historiallisten olo-suhteiden pakottamana. Tämäkään ei varsinaisesti ole totta.

Ranskan vallankumo-uksen jälkeen, demokra-tian synnyttyä, monet oli-vat tyytyväisiä silloiseen asiaintilaan ja halusivat korkeintaan pieniä viila-uksia. Toiset taas tahtoi-vat käyttää uutta tasaval-taa myös sosiaalisen tasa-arvon synnyttämiseksi, tehdä laajoja uudistuksia ja saada köyhät pois ka-tuojista. Näitä jälkimmäi-siä alettiin kutsua sosia-listeiksi.

ajamaan vallankumouk-sen sijasta heti demo-kraattisesti toteutettavis-sa olevia uudistuksia ja valjastamaan markkina-mekanismia hyvinvoin-nin tuottamiseksi kaikille kansalaisille.

2000-luvulla tämä on ainoa sosialismin jäänne, joka yhä toimii – itse asi-assa niin hyvin, että Poh-joismaissa oikeistokin kannattaa jonkinlaista kevytversiota sosialistien ajatuksista versoneesta hyvinvointivaltiosta. So-sialidemokratialla on myös tarmoa jatkaa uu-distuksiaan, sillä se ei pe-rustu yhtäkkiseen kumo-ukseen vaan jatkuvaan kehitykseen kohti parem-paa yhteiskuntaa.

Demarilla on syynsä

Nuori, joka ryhtyy sosiali-demokraatiksi muistakin syistä kuin urasuunnitte-lun tuloksena, on erikois-laatuinen ihminen. Oi-keasti sosialidemokraa-tiksi ryhtymiseen tarvi-taan enemmän kuin vain jotain mielipiteitä; siihen tarvitaan selkeä, koko-naisvaltainen näkemys ja visio yhteiskunnallisista asioista.

Kuka vaan voi olla ”ra-

Siinä missä liberaalit ynnä muut halusivat kei-kuttaa venettä mahdolli-simman vähän, sosialistit päättivät olla niin kirka-sotsaisia ”hyviksiä”, että olivat vaikka valmiita pur-kamaan vanhoja systee-

mejä rakentaakseen uut-ta. Erottelu näkyy Suo-menkin politiikassa yhä tänään, porvarillisten puolueiden pelätessä muutoksia ja vihreiden-kin markkinoidessa ”tur-vallisuutta”.

Sosialismista sosiali-demokratiaan

Sosialismin tavoitteeseen – taloudelliseen tasa-ar-voon poliittisen lisäksi – pääsemisestä on aina ol-lut paljon tulkintoja. Karl Marx piti parhaana mark-kinatalouden kokonais-valtaista purkamista, muut muita tapoja.

Sosialistien keeping it real-linjaa on sittemmin ryhdytty sanomaan sosia-lidemokratiaksi. Se ryhtyi

dikaali” ottamalla pari jyrkkää kantaa. Aina mal-tillisena hyvän ja oikeu-denmukaisuuden puolel-la olemiseen vaaditaan kypsyyttä ja rohkeutta. Siihen vaaditaan paitsi kykyä kyseenalaistaa, myös kykyä kantaa vas-tuuta, kun tulee aika lait-taa muutoshalut täytän-töön.

Henkilökohtaista on muukin kuin poliittinen

Sosialidemokraattia kiin-nostaa myös nimen-omaan yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Eettinen kuluttaminen, oma eko-logisuus ja tiedostavuus ovat tärkeitä valintoja, mutta niitä on tehtävä ylemmälläkin kuin hen-kilökohtaisella tasolla.

Siksi sosialidemokraat-ti ei halua hylätä ”systee-miä” ja hypätä itse pois oravanpyörästä vaan vai-kuttaa sen kautta, jotta koko ihmiskunta voisi tulla tiedostavammaksi ja vapautua.

Ja juuri tällä on myös todistetusti saavutettu tuloksia. Nyky-Suomessa ei osata arvostaa sitä, mi-ten paljon radikalismia ja uudistuksia on vaadittu siihen, että 6 päivän (à 12

tuntia) työviikosta ja köyhäintaloista on päästy nykyiseen hy-vinvointiin.

Sosialidemokratia on maailman suurin vaihto-ehtoliike. Se on hipimpi kuin hip, punkimpi kuin punk, ja parantanut maa-ilmaa enemmän kuin kaikki maailmanparanta-jat yhteensä.

Linja ei horju

Oikea nuori sosialidemo-kraatti ei myöskään kos-kaan ”kasva aikuiseksi” ja ryhdy björnwahlroo-siksi niin kuin taistolai-set ennen. Tähän ei ryh-dytä uutuudenviehätyk-sestä tai kapinan puus-kassa. Erkki Tuomioja pyrkii vielä 60-vuotiaana muuttamaan maailmaa paremmaksi yhtä tinki-mättä kuin nuoruusvuo-sinaan.

Sosialidemokratian pit-kä ja edistyksellinen his-toria antaa sille verratto-man pitkän näköalan maailman kehittymiseen

parem-mak- si ja myös verrattomasti toivoa siitä, että tämä kehitys voi jat-kua.

Ruusuiseen tulevai-suuteen?

Sitä varten se kuitenkin tarvitsee uskoa itseensä, uusia ajatuksia ja uusia sukupolvia. Valtava enemmistö suomalaisis-ta nuorista uskoo sosiaa-liseen suojeluun, tasa-ar-voiseen ja turvalliseen yhteiskuntaan ja kestä-vään kehitykseen.

Näitä kaikkia voi tuot-taa sosialidemokraatti-sen ajattelun kautta, mutta se onnistuu vain silloin, jos sosialidemo-kraattisessa liikkessä riit-tää uusia ideoita tuotta-via ihmisiä, jotka halua-vat siihen uskoa. Sosiali-demokratia on jo valin-nut sinut. Mutta se pyy-tää myös sinua valitse-maan sen.

Valitse!sosialidemokratia

“Oikeasti sosia-lidemokraatiksi ryhtymiseen tar-vitaan enemmän kuin vain jotain mielipiteitä”

Thomas Wallgrenthomas.wallgren@helsinki.fi

Voiko maailmaa paran-taa?

Taiteen, tieteen ja de-mokratian kehitys innos-tivat 1700-luvun valistus-ajattelijoita puhumaan edistyksestä. Runsaat kaksi sataa vuotta myö-hemmin olemme ymmäl-lämme.

Paljon on maailma muuttunut. Mutta onko muutos merkinnyt edis-tystä?

Oikea vastaus on kyllä — ja ei. Kyllä, jos katsom-me kulttuurin ja teknii-kan uskomattomia saavu-tuksia tai niiden ihmisten määrää, jotka elävät en-

nennäkemättömässä yltä-kylläisyydessä. Ei, jos kat-somme taistelua nälkää ja puutetta vastaan, luon-non monimuotoisuutta tai sodan ja rauhan kysy-myksiä.

Mitä me voimme oppia “edistyksen aikakaudes-ta” (n. 1750 - n. 2000) jos haluamme muuttaa maa-ilmaa paremmaksi?

Vanha nationalistinen oikeisto etsii ratkaisua perinteistä ja muuttumat-tomuudesta. Vanhan oi-keiston irivkuva on rasis-tinen uusoikeisto joka se-kin väittää, asioita omalla karmealla tavallaan vää-rintulkiten, sitoutuvan ihannoituun mennee-seen.

Usko ihmiseenVanha vasemmisto luot-

taa vallankumoukseen, joka pyhkäisee kertahei-tolla menneet ongelmat ja vääryydet romukoppaan luoden uuden yhteiskun-nan ja ihmisen.

Uusoikeisto joka usein esiintyy epäpoliittisena, “asioiden hoitamisen” kaavussa, luottaa markki-noihin ja hallintoon, näi-hin kahteen yhdessä. Pal-jon parjattu uusliberalis-mi on uusoikeistoa juuri tässä mielessä.

Vanhan ja uuden oi-keiston sekä vallankumo-uksellisen vasemmiston yhteinen peruspiirre on ihmisen pelko, antropolo-ginen pessimismi.

Vanha oikeisto haluaa

kahlita ihmisen perin-teen, auktoriteetin ja käs-kyn voimalla. Vallanku-mouksellinen vasemmis-to haluaa vapauttaa ihmi-set itsestään. Uusi oikeis-to haluaa ohjata ihmistä nimettömien markkina-voimien ja hallinnollisen säätelyn keinoin.

Politiikan “neljäs tie” perustuu uskoon ihmi-

seen, antropologiseen op-timismiin.

Pohjoismaisen hyvin-vointivaltion rakentajat ja puna-vihreän politiikan edustajat tänään luotta-vat siihen ihmiseen joka nyt on. Siihen, että hän kykenee yh- dessä muiden kanssa ym-märtä-

mään asioita ja siihen että hän on valmis, mielel-lään, muuttamaan käsi-tyksiään ja tapojaan soli-daarisuuden ja oikeuden-mukaisuuden niin vaati-essa.

Usko ihmiseen saattaa olla epämuodikasta. Mut-ta voimmeko todella, re-hellisesti ja itseämme me-nettämättä, sitoutua mi-hinkään muuhun?

Thomas Wallgren

Kirjoittaja toimii filosofian yliopistonlehtorina ja do-senttina Helsingin yliopistos-sa. Hän on myös SDP:n jä-sen ja kansalaisaktivisti.

Sivu 7OtaniemiOtnäs

Piia Vaarapiia.vaara@helsinki.fi

Vajaa vuosi sitten City-lehdessä julkaistiin toi-mittaja Anna Perhon pro-vokatiivinen kirjoitus fe-minismistä. Feminismin käsitteen ristiriitaisuutta käytettiin kirjoituksessa tahallaan kimmokkeena tuomaan tekstiin provo-soivaa näkökulmaa.

Lopputuloksena oli kir-joitus, joka ainoastaan hyvin ikävällä tavalla vah-visti feminismistä vallit-sevia stereotypioita. On-gelma piileekin juuri täs-sä: mediaseksikkäät, po-pularisoidut kuvaukset feminismistä eivät edistä feminismin ymmärtämis-tä millään lailla. Eivät varsinkaan, kun ne järjes-tään ovat negatiivisia.

Trendikäs ja pinnalla - mutta millä hinnalla?

Yliopistomaailma ja akateemiset piirit länsimaissa ovat jo hyvän aikaa sitten ottaneet fe-mismin omakseen. Myös Suomessa naistutkimus on vakiinnuttanut paik-kansa akateemisena op-piaineena ja kampuksilla taas feminismi on pitkään ollut lähes trendi-ilmiö. Moni valveutunut opiske-lija Suomessakin ilmoit-taa mielellään olevansa feministi.

Silti feminismi on yli-opistollakin lopulta var-sin marginaalinen ilmiö. Edes kaikkien opiskelijoi-den, saati henkilökunnan ei voi sanoa varsinaisesti syleilevän feminismiä. Monille se näyttäytyy etäisenä ja teoreettisena käsitteenä, jolla ei ole juu-ri tekemistä todellisen elämän kanssa.

Ajattelusuuntauksena feminismi jakautuu erilaisiin painotuksiin, joissa esiintyy paljon toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Ehkä eniten huomiota saanut suunta-us on erityisesti Yhdys-valloissa vaikuttanut ra-dikaalifeminismi. Monet radikaalifeminismin pai-notukset ovat olleet roh-keita ja voimakkaan kan-taaottavia, ja tästä femi-nistinen liike voikin olla sille syvästi kiitollinen.

Näyttäisi kuitenkin sil-tä, että radikaalisuus piir-teenä on muodostunut

yleiseksi kehikoksi, jonka kautta feminismi meillä Suomessakin ymmärre-tään. Tämä kertoo oikeas-taan vain siitä, että tietä-mys naisliikkeestä ja sen historiasta on varsin ka-pea.

Feministisen ajattelutradition kehitystä kuvataan usein käsitteillä ’ensimmäinen’ ja ’toinen aalto’. Ensimmäinen aal-to ajoittuu 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun, erityisesti aikaan, jolloin naiset saivat poliit-tiset oikeudet.

Feminismin toinen aal-to taas syntyi 1960- luvul-la Yhdysvalloissa, josta se levisi Eurooppaan. Radi-kaalifeminismi sekä mar-xilainen ja sosialistinen feminismi ovat toisen aal-lon näkyvimpiä kasvatte-ja. Toisen aallon feminis-missä korostuivat uusina avauksina erityisesti nais-ten kokema alistus työn ja yksityisen piirissä.

Toisen aallon aikana feministinen liike rinnas-tettiin voimakkaasti mui-hin 1960- ja 70-luvun radi-kaaleihin yhteiskunnal-lisiin liikkeisiin. Tästä on jäänyt lähtemätön leima ihmisten käsityksiin fe-minismistä.

Niin sanottuun valta-

virtaan pääseminen oli ko-van työn takana ja voidaan edelleen kysyä, miten hy-vin se oikeastaan on edes toteutunut? Vaikuttaa sil-tä, että feminismi rinnas-tuu Suomessa pääasiassa radikalismiin.

Kannatan tasa-arvoa, mutta en ole feminis-ti...

Todellisuus näyttäisikin olevan se, että feminismin sanomaa ei jaa kovinkaan suuri joukko. Päinvastoin. Erityisesti miehet ovat ko-keneet, että kyse on hei-dän sukupuolensa syyllis-tämisestä ja rankaisemis-ta.

Osittain negatiiviset mielikuvat, jotka feminis-min käsitteeseen liittyvät, ovat kasvaneet väritty-neen, epätotuudenmukai-sen tiedon varassa.

Media on Suomessakin osallistunut käsitteen määrittelyyn maalaamalla kuvaa feminismistä ultra-radikaalina ja pelottavana ilmiönä. Käsitteen ym-märtämiseen positiivises-sa valossa eivät auta nämä median esittämät popula-risoidut kuvaukset, jotka mehukkuudellaan ehkä keräävät lukijoita, mutta samalla vahvistavat ih-misten mielissä vallitsevia

stereotypioita. Äärimmäiset

mielikuvat vain ruokkivat ihmisten epäluuloja. Mo-nien mielestä pu-he naisliikkeen tasa-arvoa aja-vasta voimasta on pelkkää val-hetta ja tosiasi-assa halutaan vain kahmia li-sää valtaa ja hei-kentää miesten asemaa. Femi-nismin ei nähdä olevan yhtey-dessä tasa-ar-voon, vaan nais-ten oikeuksiin ja etuihin.

Monesti stereotypiat alleviivaavat feminismiä naisten itsekorostuk-sena. Tokihan kyse on siitäkin, mutta ei omahy-

väisyyden, vaan oikeudenmukai-

suuden nimissä. Monilta tuntuu unohtuvan, että feminismi pyrkii aliste-tun, heikomman ryhmän (naisten) aseman paran-tamiseen. Historian to-distusaineisto puhuu puolestaan.

Nihkeään suhtautumi-seen vaikuttaa osaksi myös suomalainen mieli-pideilmasto.

Feministiselle kritiikille ei nähdä oikeutusta, kos-ka Suomea pidetään tasa-arvon ’mallimaana’. Aja-tellaan, että asiat ovat jo hyvin, koska Suomessa naiset saivat äänioikeu-denkin niin varhain, toi-sena maana maailmassa. Ajatellaan, että tähän me-nessähän kaikki ongelmat ovat jo ratkenneet. Näin voidaan kuitenkin vain kieltää ongelmat, mutta häviämään niitä ei saada.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion naisystävällisyys ei toki ole tuulesta temmattu ajatus. Hyvinvointivaltio on monella tapaa edesauttanut sukupuolten välisen tasa-arvon toteu-tumista. Laaja julkinen sektori ja erittäin kattavat palvelut (mm. lasten päi-vähoito) ovat aikanaan mahdollistaneet naisille siirtymisen työelämään

ja tukeneet työssäkäyn-nin jatkamista. Julkinen sektori on tullut suoras-taan riippuvaiseksi nais-ten työpanoksesta, erityi-sesti hoiva - ja koulutus-aloilla.

Toisaalta myös naiset ovat tulleet samalla riip-puvaiseksi hyvinvointi-valtiosta. Tämän on sanottu johtaneen mm. erittäin eriytyneisiin työ-markkinoihin, joilla juuri naiset ovat muodostuneet enemmistöksi heikosti palkatuissa julkisen sek-torin työpaikoissa. Hyvin-vointivaltiollinen histo-riamme ei ole estänyt meitä näkemästä muita-kaan nykyään vallitsevia sosiaalisia ongelmia yh-teiskunnassa. Miksi suku-puolen pitäisi olla poikke-us tästä?

Tasa-arvokeskustelu törmää lasikattoon

Tasa-arvoasiamme ovat toki mallikkaalla tolalla, mutta ne ovat kaukana onnelasta. Emme voi jatkuvasti vedota aiempiin

saavutuksiin ja sen varjolla jatkaa nykyisten ongelmien vähättelyä.

Feminismi tulisi ottaa käsitteenä haltuun. Tä-mä tarkoittaa sitä, että feminismin sisältöä tuo-taisiin paremmin esiin ja pyrittäisiin korvaamaan vallitsevia negatiivisia stereotypioita uusilla, positiivisilla mielikuvilla. Feministiselle ajattelut-raditiolle tulisi suoda vä-hintäänkin yleissivistävä rooli peruskoulujen ja lu-kioiden oppimateriaa-leissa. Sukupuolisensitii-visyyttä tulisi lähestymis-tapana myös korostaa. On tärkeää havaita, että lähes kaikki mitä ihmi-nen tekee on enemmän tai vähemmän sukupuo-littunutta.

Muodikasta tai ei, käsitteen selkiyttäminen on tärkeää. Ilman femi-nismiä suomalainen kes-kustelu sukupuolten väli-sestä tasa-arvosta tulee vastaisuudessakin jun-naamaan auttamatto-masti paikallaan. Suoma-laisen keskusteluilmasto

tuntuukin nykyisellään olevan jollain tapaa pa-hasti väljähtänyt.

Feminismi on yhä mar-ginaalinen käsite, ja sen lausuminen julkisessa keskustelussa on monille vaikeaa ja jollain tapaa asiaankuulumatonta. Tästä seuraa kuitenkin vain se, että tasa-arvoasi-oita ei oteta poliittisella agendalla huomioon riit-tävän vakavasti. Monet uudet avaukset otetaan liian radikaaleina ja nii-den läpi vieminen kestää vuosikausia.

Kaikkien pohjoismai-den sisaret ja veljet, yhdistykää!

Feminismi on teoreetti-sena ajattelusuuntaukse-na ja poliittisena liikkeenä osoittanut, että sillä on paljon annettavaa yhteis-kunnalliselle ajattelulle. Toisin kuin monet luule-vat, feminismi ei ole vain naisten juttu naisille. Feminismi on suku-puoleen kriittisesti suhtau-tuva ajattelutapa. Näin ol-len mieskin voi mainiosti olla feministi. Monet unohtavat usein myös sen, että nimenomaan naistutkijat ovat nosta-neet esiin tärkeitä mie-hiäkin koskevia epäkoh-tia, kuten esimerkiksi miehen suhteen hoivaan.

Olisi tärkeää, että yhä useammat miehet tutus-tuisivat rohkeasti femi-nismiin. Sukupuolten vä-linen tasa-arvo on naisten ja miesten yhteinen pro-jekti, eikä sitä voida to-teuttaa vain pienen, mar-ginaalisen joukon voi-min.

Tasa-arvon saavutta-minen edellyttäisi myös, että naiset oppisivat ver-kostoitumaan myös kes-kenään ja luottamaan toi-siinsa enemmän. Kyse ei ole salaliiton solmimises-ta, vaan avoimen dialogin käymisestä, yhteisten asi-oiden hoitamisesta ja puolensa pitämisestä. Pohjoismainen hyvin-vointivaltio on tässä suh-teessa erinomainen liitto-lainen feminismille.

On siis korkea aika määritellä feminismin kä-site uudelleen ja ottaa se oikeasti haltuun. Tasa-ar-vokeskustelun tulevai-suus Suomessa riippuu tästä.

Naisen asia? Sukupuolten tasa-arvon toteuttamiseksi vaaditaan sekä miehiä että naisia.

Paha, paha FeminismiToisin kuin joissain muissa maissa, Suomessa käsite feminismi pelottaa. Sitä pitäisi tehdä selkeämmäksi ja tunnetummaksi.

“feminismi rinnas-tuu Suomessa pääasiassa radi-kalismiin."

Sivu 8 TapiolaHagalund

Koulutuspolitiikka

HYYssäMarja Lahtinenmarja.lahtinen@helsinki.fi

OSY elää 2000-luvulla uutta kukoistuskauttaan ylioppilaskunnan politii-kassa. OSY toimii aktiivi-sesti ylioppilaskunnan edustajistossa, valiokun-nissa, työryhmissä, ta-louspaikoilla sekä neljän vuoden oppositiossa olon jälkeen nyt myös hallituk-sessa.

OSY:llä on ylioppilas-kunnan ylintä päätösval-taa käyttävässä edustajis-tossa kolme edaattoria kaudella 2005–2007. Edustajistoryhmän pu-heenjohtajana toimii tällä hetkellä Marja Lahtinen (kuvassa oikealla), vara-

puheenjohtajana Juha Mikkonen ja tiedottajana Vera Gergov. 60-jäseni-nen edustajisto valitaan joka toinen vuosi järjes-tettävillä vaaleilla, joissa jokainen ylioppilaskun-nan jäsen voi asettua eh-dolle ja äänestää.

Edustajiston tehtävä on vastata ylioppilaskunnan suurista linjoista. Edusta-jiston käsittelyyn asiat tu-levat hallituksen valmis-telunkautta. Viime kevät kuitenkin osoitti, ettei edustajisto toimi pelkkä-nä kumileimasimena hal-lituksessa tehdyille pää-töksille. Tuolloin Kol-mannen ylioppilastalon rakentamiseen liittyvä ”Tilaohjelma 2008” johti

edustajistossa debattiin, joka oli vähällä kaataa hallituksen.

OSY:n vaikuttamismah-dollisuudet ylioppilas-kunnassa paranivat huo-mattavasti hallitukseen nousun myötä. Emme ole ainoastaan mukana halli-tuksessa tehtävässä pää-töksenteossa, vaan olem-me myös päässeet pois oppositioajan informaa-tiopimennosta. Lisäksi hallitusedustajallamme Olof Cantellilla on vas-tuualueenaan meille sosi-aalidemokraateille aina yhtä tärkeä sosiaalipoli-tiikka (terveys ja hyvin-vointi) sekä kaupunkiasi-at.

Hallituksen ja edusta-

jiston ohella OSY:llä on edustajia myös lukuisilla talouspaikoilla, valiokun-nissa ja työryhmissä. Niis-sä toiminta on edustajis-ton toimintaa käytännön-

läheisempää ja esimer-kiksi valiokuntien toimin-taan voi osallistua kuka tahansa ylioppilaskunnan jäsen.

Toimiminen ylioppilas-

kunnassa ja erityisesti edustajistossa, on ollut kovaa työtä, mutta myös hieno kokemus. Se opettaa valtavasti uutta ylioppilaskunnasta, mutta myös laajemmin järjestötoiminnasta. Sa-malla tutustuu uusiin ihmisiin ja toimintaa voi kuvata paikoin jopa hauskaksi. Kaikkien kiinnostuneiden kan-nattaakin lähteä roh-keasti mukaan ylioppi-laspolitiikkaa. Vaihto-ehtoja on monia, eikä

osallistumiskynnystä kannata pitää liian korke-alla. Osallistumalla on mahdollisuus vaikuttaa, ja harva katuu päätöstään lähteä mukaan.

Richard Pennyrichard.penny@helsinki.fi

The right to affordable higher education is an en-titlement students across Europe often take for granted. This is in many ways something social de-mocrats should be pleased with and proud of achie-ving. However, this right can be left vulnerable amidst the changing poli-tical landscape. Last year the UK government intro-duced a controversial ‘top-up’ fee system for un-dergraduate students. This trebled the charge of around £1000 per year of university study to around £3000, supposedly miti-gated by an increase in maintenance grants.

Practical problems

The key practical prob-lems associated with even a small move towards inc-reasing the cost of univer-sity study come in the de-terrence of students from already underrepresented low-income families.

Extra fees raise the line at which university be-comes an affordable pos-sibility. Much was made by the Labour government of providing additional

support to students from the poorest backgrounds. But as studies have shown, the very idea of fees rising to higher levels is enough to deter many of the poo-rest students from the application process.

Furthermore problems emerge for the many who lay just above the line of complete support. For them, the amount in real money paid increases sig-nificantly, leaving them with a far greater debt bur-den at the end of their stu-dies. And this in turn de-ters yet more students from low-income backg-rounds.

Recent figures show just this; a dramatic decline in the numbers of students from poorer backgrounds applying for universities in the UK. The injustice of this outcome is apparent and in an age where edu-cation is more important than ever to success, will serve only to further ent-rench social immobility and exclusion.

Issues of principle

There are some very real issues of principle at sta-ke. A key justification for the ‘top-up fees’ policy was derived from the notion of

rights requiring responsi-bilities. A university edu-cation, it was argued, was above and beyond basic rights. Going to university was a choice one made themselves, yielding its own rewards in terms of

higher earnings.Thus asking for students

to fund more of their own studies was merely asking them to fulfil their respon-sibilities to society for enabling them to do so. In other words: “why should

the bin-man fund the arts degree student?”

The social democratic position remains that free schooling is justified by the right to self-fulfilment. It is not clear why univer-sity should be exempt from this, particularly as university is where stu-dents generally find and hone their unique specia-lities. Furthermore, edu-cation is the feature that maintains the success of developed technology-based economies in the fa-ce of foreign competitors, justifying itself also in neo-liberal terms.

Beyond Britain

The relevance of this move to students in Finland may not be immediately clear. The UK could not be desc-ribed as social democratic in the same manner as the Nordic Countries even be-fore and particularly after the Thatcher era. Howe-ver, when it comes to the state provision of key so-cial services, the general attitude is much more si-milar to eg. Finland.

The National Health Service is revered even by the staunchest conservati-ves, its successes seen as a source of pride and its fai-

University Fees in the UK and Beyond?

lures felt collectively. A si-milar attachment applies to the educational system. Thus limiting its accessi-bility is an issue that should resonate beyond the borders of the UK.

The increasing fears about Finnish university funding will become more severe as the ‘population time bomb’ explodes, lea-ving pensioners requiring support from a dwindling workforce. Thus, the cur-rent plans to charge fo-reign students fees may be the beginning of a larger reassessment of higher education funding in Fin-land.

University fees for all students in Finland re-main an unlikely develop-ment. But there is perhaps a need to take note of their increasing possibility, and as social democrats re-af-firm our opposition to education fees at any le-vel.

Firstly, education is not a burden on society, but its best hope of continued flourishing. Secondly, the right to higher education is equal to that to all edu-cation. The only responsi-bility this incurs to society is to ensure this is pos-sible.

Cheap tricks. Student fees trebled in the British universi-ties last year.

OpiskelijademaritOSY toimii aktiivisesti ylioppilaskunnassa.Ajoittain se on jopa hauskaa.

Sivu 9NiittykumpuÄngskulla

Yhteiskunnan kulmakivenätasa-arvoinen koulu

Upp med den!

Esa Suominenesa.suominen@sonk.fi

Suomalaisen yhteis-kunnan tulevaisuuden menestys riippuu ennen kaikkea koulutuksesta ja koulutuspolitiikkamme onnistumisesta. Viime vuosien Pisa-tutkimuk-sissa saavutetut kärkisijat kertovat paljon perus-koulumme toimivuudes-ta. Kyseiset tutkimustu-lokset ovat paitsi tuoneet maahamme valtaisan määrän ulkomaisia dele-gaatioita, myös hieman vaimentaneet poliittisen oikeiston ikuista vali-tusvirttä ”tasapäistävää” peruskoulua vastaan. Pe-ruskoulussa on kuitenkin edelleen paljon paran-nettavaa, eivätkä kaikki viimeaikaiset kehitys-suunnat ole vahvistaneet koulutusjärjestelmämme hyviä puolia.

Yhtenäinen koulu tasa-arvoisin

Vanhan sääty- ja luok-kayhteiskunnan eriytynyt koulu, jossa köyhät kävi-vät huonompaa koulua tai jäivät kokonaan ope-tusta vaille, oli pitkälti vastuussa sosiaalisen liik-kuvuuden vähäisyydestä

ja jäykän luokkaraken-teen säilyttämisestä. Kun kahden kerroksen koulut poistettiin sosialidemo-kraattien ajaman perus-koulu-uudistuksen myö-tä, avattiin tie myös hei-kommista lähtökohdista tulevien lasten menesty-miselle ja yhteisen kansa-laisuuden syntymiselle. Laman jälkeisenä aikana tämä erittäin terve peri-aate on kuitenkin kyseen-alaistunut.

Peruskoulu on ollut ide-ologisen kamppailun koh-teena koko historiansa

ajan. 1990-luvun lopulla koululakeja käsiteltiin eduskunnassa, jossa lin-jaerimielisyydet tiivistyi-vät sosialidemokraattien ja kokoomuslaisten välil-le. Kokoomus vastusti ai-koinaan ankarasti yhte-näiskoulua. Tämän jäl-keen kokoomuslainen koulutuspolitiikka on pe-rustunut kilpailun koros-tamiseen sekä koulujen voimakkaaseen profiloin-tiin, toisin sanoen eriyt-tävään koulutuspolitiik-kaan, joka korostaa kou-lujen ja oppilaiden väli-

siä eroja. Sosialidemo-kraatit ovat puolestaan halunneet korostaa tasa-arvoisia oppimismahdol-lisuuksia kaikille lapsille.

Nykyisiä koululakeja säädettäessä kokoomus-laiset ajoivat huomatta-vasti voimakkaampaa markkinaorientaatiota suomalaiseen koulutuk-seen. Pääsykokeiden li-sääminen, lähikouluperi-aatteesta luopuminen, luokattomuus peruskou-lussa ja erityiskoulujen luominen eri alojen tar-peisiin olivat asioita, joi-

ta kokoomuslaiset ajoi-vat. Voidaan kysyä, olisi-ko suomalaisesta tasa-ar-voisesta yhteiskunnasta ja koulujärjestelmästä jäljellä mitään, mikäli nämä tavoitteet olisivat menneet läpi? Kokoomus on läpi historiansa ollut kova oikeistopuolue, ja sitä se on imagokampan-jastaan huolimatta tänä-kin päivänä.

Valinnaisuuden ongel-mat

Viime vuosina kovin muodikkaaksi tullut va-linnaisuuden korostami-nen kuulostaa alkuun hy-vältä. Vanhemmat voivat valita lapselleen sopivan koulun, jonka ei tarvitse sijaita omalla alueella ja yhä aikaisemmassa vai-heessa lapset voivat teh-dä valintoja, jotka mää-rittelevät heidän jatko-mahdollisuuksiaan. Lop-putulokset tällaisesta jär-jestelmästä ovat kuiten-kin vähemmän mairitte-levia. Tutkijat varoittavat tosiasiallisen valinnan mahdollisuuden jäävän huono-osaisista lähtö-kohdista tuleville hyvin suppeiksi. Seurauksena on lähikouluperiaatteen rapautuminen ja tasa-ar-voperiaatteen murtumi-

nen. Syntyy ”hyviä kou-luja” ja ”huonoja koulu-ja”. Pitemmällä aikavälil-lä tämä uhkaa koko yh-teiskuntamalliamme, jo-ka perustuu yhteiseen kokemusmaa-ilmaan ja yhdenvertai-suuteen.

Laaja ainevalikoima ja mahdollisuus toteuttaa itseään ovat hyviä ja kan-natettavia asioita. Ne ei-vät kuitenkaan, toisin kuin erityisesti poliitti-nen oikeisto on perintei-sesti aina esittänyt, ole saavutettavissa ainoas-taan eriyttämällä ja luo-malla kategorioita. Pisa-tutkimusten hyvät tulok-set osoittavat, että järjes-telmämme toimii. Ns. etevien oppilaiden läsnä-olo kannustaa heikompia eikä etevien oppimistu-loksissa näy eroja niiden maiden lahjakkaimpiin lapsiin, joissa opetus pe-rustuu tasoryhmiin. Yh-tenäinen koulu paitsi tuottaa sosiaalista tasa-arvoa ja opettaa kohtaa-maan erilaisuutta, myös onnistuu perustehtäväs-sään eli osaamisen ja ky-kyjen tuottamisessa. Ky-seessä on koko suomalai-sen yhteiskunnan kan-nalta keskeinen kysy-mys.

Koulussa on kivaa. Yhtenäinen peruskoulu takaa kaikille lapsille tasa-arvoiset oppimis-mahdollisuudet.

Olof Cantellolof.cantell@helsinki.fi

Varje studerande som studerar på heltid, pres-terar tillräckligt med stu-dieveckor och inte har övriga inkomster som är för höga är berättigad till studiestöd. Studiestödet är med andra ord ett so-cialbidrag som är behovs-prövat samt mot veder-lag. Under läsåret 2004-05 erhöll c:a 290 000 finländska studerande studiestöd.

Studiepenningen har inte höjts på 14 år. Senast någonting gjorts med den är år 1995, då man skar ner på den. 250 i måna-den kombinerat med hö-

ga boendekostnader räcker helt enkelt inte. Eftersom studiepennin-gen inte är indexbunden sjunker dess reella värde i och med prisförhöjnin-garna. Ska man finan-siera sitt leverne är man tvungen att tigga av släkt, vänner mm. Saknar man dessa eller deras vilja att hjälpa är man tvungen att ta jobb. Är någon riks-dagsman, partisekretera-re eller statlig tjänsteman av annan orsak kan han eller hon pröva på det själv.

Många av dessa riks-dagsmän, tjänstemän eller partisekreterare har däremot hävdat vikten av snabb utexaminering,

vilket de också lyckats få fram i den dagliga politi-ken. Vad de mindre säl-lan beaktat är att tvånget att jobba vid sidan om studierna försvagar möj-ligheten att bli snabbt färdig.

Nyligen kom kulturmi-

nister Tanja Saarela (cent) med ett förslag att höja inkomstgränserna. Detta har traditionellt varit något som ung-doms- och studerande-organisationerna till hö-ger kört på, medan väns-tern mera betonat vikten

av förbättringar för de allra sämst ställda in-

komstmässigt.Även Centerns och

Samlingspartiets studen-ter är med socialdemo-kraterna om kampanjen Upp med den! i syfte att höja studiestödet med 15 % från och med 1.1.2007.

Studiestödet räcker helt enkelt inte.

En garant för heltids studier? Bara med lån

Det finländska studiestödssystemet bygger på antagandet att den studerande finansierar sina studier och sitt le-verne med att ta lån. Beloppet på studiepenningen är 259,01 €/månad. Hela studiestödet kan gå upp till maxi-malt 559,01 €/månad, varvid studielånet utgör över hälften. En studerande kan även lyfta högre studielån, var-vid risken faller på den studerande själv enbart.

En studerande som väljer studielån väljer att ta på sig en skuldbörda redan vid 18-25 års ålder. Trots den nya ty-pen av studielån, vars räntor inte kapitaliseras i sin helhet, har studielån inte varit något populärt alternativ för dagens studerande. Bara 40 % av de studerande tar lån.

Sivu 10 MatinkyläMattbySosiaalipolitiikka

Elina Aaltioelina.aaltio@helsinki.fi

Penkillä istuu rantojen mies, ahavoituneine kas-voineen, kuluneine vaat-teineen, syömässä kylmää maksalaatikkoa, varjele-massa pientä omaisuut-taan Alepan keltaisessa muovikassissa. Tervetu-loa Helsinkiin. Edessäsi istuu helsinkiläinen köy-hä.

Helsinkiläinen köyhä on ollut pitkään työttö-mänä. Hän saattaa myös olla velkainen eläkeläi-nen, velkainen pienituloi-nen tai yksinhuoltaja. Hän asuu yksin. Häntä ei kuitenkaan ole jätetty ai-van yksin. Ainakin yksi kuuluva ääni puhuu hä-nen puolestaan, Helsin-gin kaupungin sosiaali-lautakunnan puheenjoh-taja Astrid Gartz.

Rikkinäinen kaupunki

Maamme pääkaupungis-sa on nähtävissä kehitys-piirteitä, jotka poikkeavat muusta Suomesta. Hel-sinki ei ole enää lama-vuosien jälkeen ollut sosi-aalisesti ehyt kaupunki. Helsingissä on kaupun-ginosia, joissa on keski-määrin enemmän köy-hyyttä, huostaanottoja tai työttömyyttä kuin toisaal-la. Esimerkiksi Jakomä-essä pelkän perusasteen koulutuksen suorittanei-den osuus väestöstä on muita kaupunginosia kor-keampi, 44 prosenttia.

Koulutus on kiinteässä yhteydessä työttömyyteen ja siten köyhyyteen. ”Hel-singissä tuloerot asukas-ryhmien välillä ovat suu-rempia kuin muissa Suo-men kunnissa”, Gartz täh-dentää.

Sisäinen erilaistuminen on nimenomaan helsinki-läinen ilmiö. Tämä kehi-tys lähti liikkeelle 90-lu-vun laman jälkeen ja nyt on päästy pisteeseen, jos-sa Gartz haluaisi puhua niin sanotuista metropo-li-ongelmista. Gartz ko-rostaa niin sanottua, kos-ka metropolissa asuu vä-hintään kymmenen mil-joonaa ihmistä. Helsinki jää kauas tästä 560 000 asukkaallaan, mutta ns. metropoli-ongelmia voi-daan jo luetella useita: asunnottomuus, köyhyys, sosiaalinen erilaistumi-nen, lastensuojeluongel-mat, päihdeongelmat, maahanmuuttajuuteen liittyvät ongelmat, koulu-pudokkaat. Jopa yksin-elävien suuri osuus, puo-let kaupungin väestöstä, voidaan tilastojen valossa nähdä ongelmana. Valta-kunnallisesti toimeentu-lotukea saavat eniten yk-sinhuoltajat, Helsingissä taas yhden hengen talou-det.

Toimeentulotuen asiak-kaan muotokuva

Toimeentulotukea saa noin 10 prosenttia helsin-kiläisistä. Vuonna 2005 tämä tarkoitti 54 000

kuntalaista. Millaisia ih-miskohtaloita näiden lu-kujen taakse kätkeytyy?

Näköalattomia nuoria

Toimeentulotuen saajista kolmas osa on alle 30-vuotiaita. Lasten suhteel-linen köyhyys on kasva-nut viime vuosina, mutta tuen saajissa on myös pal-jon työttömiä ja koulutta-mattomia nuoria - nuoria, jotka eivät välttämättä ole tehneet päivääkään töitä elämänsä aikana. Näillä nuorilla koulutus on päät-tynyt peruskouluun. Mit-kä ovat heidän mahdolli-suutensa päästä työelä-mään tai tuntea kuulu-vansa johonkin?

Tulevaisuudensuunni-telmana voi lyhykäisyy-dessään olla eläminen toi-meentulotuen varassa. Tuki, joka on tarkoitettu tilapäiseksi avuksi ja mi-toitettu sen mukaisesti, saattaa jollekin olla koko elämän mittainen elanto. ”Köyhyys periytyy”, Gartz toteaa. Siksi nuorten akti-voiminen on tärkeää. Hel-singin sosiaaliasemilla on pyritty käymään nuoren tilanne heti asiakkuuden alussa perusteellisesti lä-pi. Joskus motivoiminen voi kuitenkin olla vaike-aa. Kouluissa tavataan lapsia, jotka voivat olla jo kolmannessa polvessa toimeentulotuen tai las-tensuojelun asiakkaita. Nuoren aktivoiminen on pitkä, mutta mahdollinen prosessi.

Köyhä lapsuus

Suhteellinen köyhyys on kasvanut nopeimmin las-ten kohdalla. Vaikka suo-ranaista nälkää ei joutui-sikaan näkemään, köyhi-en vanhempien lapsilla on vaikeuksia selviytyä peruskoulun vaatimuk-sista, Gartz toteaa. Ope-tusohjelmaan kuuluu niin luokka- kuin hiihtoretkiä-kin. Koulu on paitsi pänt-täämistä, myös välineur-heilua ja jatkuvaa aineel-lisen pääoman vertailua.

Helsingin lapset joutu-vat kärsimään suhteelli-sesti eniten myös van-hemmuuden ongelmista. Kodin ulkopuolelle sijoi-tettuja lapsia oli v.2004 koko maassa lähes 15 000, näistä kuudesosa helsinkiläisiä. Monesti sa-notaan, että huostaanot-toja pitäisi ennaltaehkäis-tä. Huostaanoton perus-teena on usein vanhempi-en päihde- tai mielenter-veysongelmat. Ennalta-ehkäisyssä toimenpiteet kohdistuisivat vanhem-piin, Gartz muistuttaa. Ennaltaehkäisevä työ vaa-tii myös rahaa, eikä sitä välttämättä olla valmiita käyttämään ennen kuin on pakko.

Työttömiksi tuomittu-ja?

Yli puolet toimeentulotu-en saajista on työttömiä ja näistä kolmasosa ei saa mitään työttömyysetuut-ta eli heidän ainoa tulon-sa on toimeentulotuki. Helsingin pitkäaikaistyöt-tömistä 2/3 on ns. vai-

keasti työllistettäviä. Köy-histä työttömistä tulee ai-kanaan köyhiä eläkeläi-siä.

On kuitenkin todettava, ettei työ aina poista köy-hyyttä. Seitsemän pro-senttia helsinkiläisistä toimeentulotuen saajista käy töissä. Todennäköi-simmin he asuvat yksin. On kohtuutonta, ettei ih-minen sosiaali- ja terveys-palveluista ja tulonsiir-roista huolimatta kykene elättämään itseään palk-katuloillaan.

Maahanmuuttajia?

Maahanmuuttajien köy-hyyteen liittyy kaksi eri-tyistä piirrettä. Ensinnä-kin he kulttuurinsa mu-kaisesti elättävät koti-maahansa jäänyttä per-hettä ja sukua lähettämäl-lä omista tuloistaan sään-nöllisesti rahaa itse eläen entistä suuremmassa köy-hyydessä, Gartz kertoo.

Toisekseen maahan-muuttajissa on koulupu-dokkaita suhteellisen pal-jon. Gartzin mukaan tä-mä johtuu siitä, ettei maa-hanmuuttajien kotoutta-minen ole täysin onnistu-nut. Nuoret ja heidän vanhempansa ovat tör-mäyskurssilla. Siinä mis-sä nuoret haluavat integ-roitua suomalaiseen kult-tuuriin, vanhemmat pitä-vät kiinni omasta kulttuu-ristaan.

Ratkaisuja on lähdetty kehittämään mm. perhe-neuvoloissa ja lähiöpro-jekteissa. Äidinkielen op-

Yksinäisten kaupunkinäkymiä helsinkiläiseen köyhyyteen

62-vuotias Helsingin kaupun-ginvaltuuston jäsen

Toimii myös sosiaalilautakun-nan puheenjohtajana. Lauta-kunnan vastuulla ovat mm. lastensuojelu, lasten päivä-hoito, vammaispalvelut, van-husten palvelut, toimeentulo-tuki ja kuntouttava työllistä-minen

Ammatiltaan toimittaja (Yleis-radion palveluksessa 1966 – 2002 uutistoimittajana, toi-mituspäällikkönä, politiikan toimittajana, ohjelmapäällik-könä, tuottajana ja TV 1:n oh-jelmajohtajana.)

Opiskellut Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekun-nassa

piminen ja kulttuuri-identiteetin vahvistami-nen ovat tärkeitä uuteen kulttuuriin sopeutumisen edellytyksiä. ”Näinhän ne sanovat, että oman kielen tulee olla vahva, jotta op-pisi muita kieliä”, Gartz teroittaa.

Köyhyydellä on hintan-sa

Demareiden ei tule hy-väksyä eriarvoisuuden li-sääntymistä. Siksi Gartz on pahoillaan edellisen kauden kaupunginval-tuuston päätöksestä, jon-ka mukaan sosiaali- ja terveystoimen kustan-nusten tulisi lähentyä vii-den seuraavaksi suurim-man kaupungin kustan-nuksia. Valtuustolta tun-tuu unohtuneen, että kaupungin väestöraken-ne vaikuttaa palveluiden ja etuuksien tarpeeseen. Ruotsissa on tehty tutki-mus, jossa todettiin Tuk-holman sosiaali- ja ter-veysmenojen olevan 6-7 prosenttia korkeammat kuin muissa suurissa Ruotsin kunnissa. Gartz toivoo, että samanlainen tutkimus tehtäisiin myös Helsingistä.

Helsinkiläistä köyhää ei auta sosiaalitoimen kustannusten pakottami-nen väkisin sellaisiin raa-meihin, jotka valtuusto on sopiviksi katsonut. Solidaarisuuden nimissä on katsottava köyhyyttä silmästä silmään ja hy-väksyttävä, että se vaatii veronsa.

Metropoliongelmat. Tätä kuvaa ei ole käsitelty. Asumisen muoto saattaa hyvinkin pahentaa sosiaalisia ongelmia.

Astrid Gartz

Sivu 11SuomenojaFinno

Helsingissä toimeentulo-tuki on ensisijaisesti yk-sin elävien tuki. Voisiko tämä selittyä korkeilla asumiskustannuksilla ja siten yhden hengen vai-keuksilla selviytyä kovas-ta vuokrasta? Sosiaalitoi-men menettely ei kuiten-kaan kannusta kimppa-asumiseen. Kaupungin sosiaalityöntekijänä olen toiminut asiakkaan puo-lestapuhujana taistelussa järjettömiä käytäntöjä vastaan. Kokemus tuskin on ainoa laatuaan:

Nuori mies haki toi-meentulotukea sairastut-tuaan siten, ettei jaksanut mennä töihin. Kotiin tuli lisäselvityspyyntö, jossa vaadittiin miehen kämp-päkaverin tiliotetta ja palkkatositteita. Kämppis kun sattui olemaan nuori nainen, heidät katsottiin pariskunnaksi.

Eivät auttaneet selitte-lyt erillisistä vuokrasopi-muksista, omista sängyis-tä ja hyllyistä jääkaapissa. Hakemusta käsittelevä sosiaalityöntekijä oli va-kuuttunut siitä, että mi-käli mies kykenee naisen kanssa elämään samassa asunnossa, kyseessä on aina rakkaussuhde. Tilan-nehan on monille tuttu Kelan ansiokkaasta toi-minnasta opiskelijoille asumistukea myöntäes-sään. Vastakkaista suku-puolta olevan kämppik-sen verotiedot vaaditaan selvitettäväksi ja kotiin lähetetään kirje, jossa tu-en hakija on saanut uu-den avopuolison. Pakko-han se on uskoa, kun on mustaa valkoisella.

Opiskelijoilla tilanne on kuitenkin usein ah-distavampi periaatteel-lisella kuin taloudelli-sella tasolla, koska tulot ovat pienet kumpaisel-lakin ja siten tuore avo-pari saa asumistukea siinä missä yksiöissään asustelevat sinkutkin. Toimeentulotuki taas on eri juttu. Se voidaan nimittäin kokonaan evätä. Jos lisäselvitys-pyyntöön vastaa totea-malla, että “kämppikse-ni kieltäytyy luovutta-masta tiliotteitaan mi-nulle ymmärrettävistä syistä ja mitä se teille muutenkaan kuuluu pal-jonko kämppikseni kesä-töissään tienaa, kun ei tu-

le edes tuota vessapape-ria jaettua vaan ihan on molemmilla omat”, tulee viikon kuluttua tyly pää-tös postiluukusta: ”teille ei myönnetä toimeentu-lotukea, koska tuen tar-vetta ei ole pyydettyjen lisäselvitysten puuttues-sa kyetty selvittämään.” Liitteenä valitusosoitus.

Kansalaisen oikeustur-va on taattu, koska pää-tökseen voi hakea muu-tosta. Tämä käsitellään sosiaalilautakunnassa, jossa mahdollisesti pää-dytään viranhaltijan kanssa eri kannoille. Se ei kuitenkaan lohduta kahtena kuukautena kä-sittelyä odotellessa. Vuokranantaja uhkaa häädöllä ja kämppiskään ei halua jakaa muuta kuin vessan. Siinä sitä olisi to-siteeveetä etuuskäsitteli-jälle, kun hakemuksen mukaan laitettaisiin vi-deonauhaa kimppakäm-pästä: ”Tässä kämppikse-ni todistettavasti peuhaa eri sängyssä eri pojan kanssa ja tässä minä itse olen matkalla jääkaapille omalle hyllylleni. Valitan huonoa kuvan laatua. Liitteenä tiliote.”

Menettely ei perustu lakiin, mutta se ei estä li-säselvityspyyntöjen lä-hettämistä. Loppujen lo-puksi, viranhaltija tote-aa: “lakitekstiähän vain tulkitaan.” Se on siis it-sessään hiljaa.

Elina Aaltiovalt.yo.

Tosi-tv:tä etuus-käsittelijöille

Joonas Rahkolajoonas.rahkola@helsinki.fi

1990-luvun laman jälkeen keskimääräiset reaalitu-lot ovat kasvaneet Suo-messa nopeasti. Kotitalo-uksien käytettävissä ole-vat reaalitulot ovat nyt lä-hes puolitoistakertaiset kymmenen vuoden takai-seen verrattuna. Kasvu on kuitenkin jakautunut epä-tasaisesti eri tuloluokkiin, minkä seurauksena tu-loerot ovat kasvaneet no-peasti. Suurituloisten tu-lot ovat kasvaneet merkit-tävästi, kun taas kaikkein pienituloisimpien, sosiaa-listen tulonsiirtojen va-rassa elävien, reaalitulot ovat paikoin jopa laske-neet.

Mitä on tapahtunut?

Tulonjaon epätasaisuu-den mittana yleisesti käy-tetty käytettävissä olevien tulojen gini-kerroin on kasvanut vuoden 1995 jäl-keen arvosta 22 arvoon 27. Viimeksi tuloerot ovat olleet näin suuret 1970-luvun alussa. Erot laski-vat koko 1970-luvun, minkä jälkeen ne pysyivät lähes muuttumattomina 1990-luvun puoliväliin asti. Tuona aikana gini-

kerroin pysytteli noin kahdessakymmenessä, kunnes se kasvoi voimak-kaasti 1990-luvun lopus-sa. 2000-luvulla tuloero-jen kasvu näyttää pysäh-tyneen.

Merkittävimpänä tu-loerojen kasvua selittävä-nä tekijänä on palkka- ja pääomatulojen jaon epä-tasaistuminen. Erityisen nopeasti nämä erot kas-voivat 1990-luvun alussa työllisyyden alenemisen myötä. Vuosikymmenen lopussa niitä puolestaan kasvatti erityisesti pää-omatulojen kasvu, joka li-säsi suurituloisten ansioit a selvästi.

Ratkaisuna eriarvoi-suus

Merkittävä osa erityisesti 1990-lopussa tapahtu-neesta tuloerojen kasvus-ta selittyy tulonsiirtojär-jestelmän tuloja tasaavan vaikutuksen heikentymi-sestä. Tämä on seurausta paitsi tehdyistä tulonsiir-tojen suorista leikkauk-sista ja verotuksen alen-tamisesta, mutta myös tu-lonsiirtojen reaalisen os-tovoiman jatkuvasta jäl-keenjäämisestä muihin tuloihin verrattuna. Hyvä esimerkki tästä on opin-

totuki, jonka ni-mellisarvo on ol-lut sama vuo-desta 1995 lähti-en, minkä seu-rauksena reaa-liarvo on laske-nut selvästi. Sa-moin on laita useiden muiden sosiaalisten tu-lonsiirtojen koh-dalla.

Toteutunut kehitys on ollut seurausta tietoi-sista poliittisista valinnoista. Vi-rallisen tarinan mukaan tulon-siirtojärjestel-mään tehdyt leikkaukset teh-tiin aluksi talou-dellisesta pakos-ta. Sen jälkeen harjoitetun poli-tiikan eksplisiit-tisesti ilmaistu-na päämääränä on ollut kasvun ja työllisyyden tukeminen. Ta-voitteissa on on-nistuttu oikein

hyvin, mutta kuinka pal-jon se johtuu harjoitetus-ta politiikasta, on koko-naan toinen kysymys. Ai-van varmasti politiikka on tukenut kasvua ja luo-nut sille edellytyksiä, mutta se ei tarkoita sitä, ettei vastaavaan olisi päästy myös toisenlaisilla ratkaisuilla.

Välttämättömyyden politiikka

Usein varsinkin suoma-laisessa keskustelussa kuulee esitettävän, että tuloerojen kasvu on väis-tämätön ja luonnollinen kehitys talouden kasvaes-

sa. Kasvavien tuloerojen katsotaan olevan seura-usta nopeasta kasvusta tai jopa edellytys sille, mi-kä pidemmällä aikavälillä hyödyttäisi myös köyhim-piä. Puhutaan kakun kas-vattamisen tärkeydestä ennen sen jakamista ai-van kuin nämä olisivat toisistaan erillisiä tai jopa toisilleen vastakkaisia prosesseja. Tällaiset pu-heet ovat lähinnä yrityk-siä kiinnittää huomio ko-konaan kasvuun pois tu-lonjaollisista kysymyksis-tä ja niiden lakaiseminen maton alle. Todellisuu-dessa nämä eivät ole toi-sistaan erillisiä eivätkä varsinkaan vastakkaisia tavoitteita.

Empiirisen tutkimuk-sen mukaan tasainen tu-lonjako näyttäisi suosivan talouskasvua. Yhteiskun-nat, joissa on tasainen tu-lonjako, ovat järjestään maailman rikkaimpia. Niissä on pystytty luo-maan suotuisat edellytyk-sen pitkän aikavälin kes-tävälle kasvulle. Yhtenä näistä tekijöistä voidaan perustellusti pitää tasais-ta tulonjakoa.

Poikkeuksia kuitenkin on. Parhaana esimerkki-nä Yhdysvallat, jossa tu-loerot ovat huomattavat meihin verrattuna. Mi-kään suoraviivainen tu-loerojen ja taloudellisen menestymisen välinen yhteys siis ei ole, eikä mis-tään voida johtaa talou-dellisessa mielessä opti-maalista tuloerojen tasoa. Kyse on aina poliittisista valinnoista ja arvostuk-sista; asia, joka joskus näyttää keskusteluissa unohtuvan.

TuloerotPoliittisia valintoja vai välttämätön paha?

Kolumni

Tuloerot tilastojen valossa

Suurituloisimman kymmenyksen tulot ovat kasvaneet keskimäärin yli 5 prosenttia vuodessa vuosina 1995-2005.

Pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvaneet vas-taavana aikana noin 1,5 prosenttia vuodessa.

Tulonjaon epätasaisuuden mittana käytetty gini-kerroin on vuoden 1995 jälkeen kasvanut arvosta 22 arvoon 27.

Pienituloisten osuus väestöstä oli 7 prosenttia vuonna 1995. Vuonna 2005 vastaava luku oli 12 prosenttia.

Pienituloisissa kotitalouksissa elävien alle 18 vuotiai-den lasten osuus on kasvanut vastaavana aikana 5 pro-sentista yli 12 prosenttiin.

Sivu 12 IivisniemiIvisnäs

Maailmanpolitiikka

Kaisa Vatanenkaisa.vatanen@helsinki.fi

EU:n merkityksen kasva-essa kansallisessa pää-töksenteossa myös poliit-tisten järjestöjen on ky-ettävä katsomaan omien rajojensa ulkopuolelle. Nuorisojärjestöille on en-siarvoisen tärkeää luoda kontakteja muihin jäsen-maihin, jotta voimme ol-la eturivissä integraatio-kehityksen edetessä.

ECOSY – Young Euro-pean Socialists – on eu-rooppalaisten sosialide-mokraattisten nuoriso-järjestöjen kattojärjestö. ECOSY tarjoaa kansalli-

sille järjestöille kanavan niin Euroopan parlamen-tin sosialistiryhmään, kuin Euroopan sosialisti-puolueeseenkin (PES) ja sillä on järjestönä huo-mattavasti kuuluvampi ääni kuin yhdelläkään kansallisella nuorisojär-jestöllä voisi olla, edes suurimmissa jäsenmais-sa.

Yksittäisille aktiiveille hyöty kansainvälisestä järjestöstä löytyy kontak-tien ja koulutuksen puo-lelta. ECOSY järjestää jatkuvasti koulutusta eri aiheista, tarjoten jäsenil-leen mahdollisuuden osallistua, vaikuttaa, op-

pia, ja myös opettaa muil-le.

Tämä yhteistyö on eri-tyisen tärkeää uusien jä-senmaiden järjestöille, koska varsinkin entisistä itäblokin maista puuttuu demokraattisen toimimi-sen traditio, joka tukisi toimijoita. Kun esimer-kiksi romanialaiset tove-rit voivat vain toivoa, että jonakin päivänä ylioppi-laskuntien alaisuudessa saisi toimia poliittisia järjestöjä, Israelin ja Pa-lestiinan nuoret sosiali-demokraatit luovat suh-teita toisiinsa juuri kan-sainvälisten kattojärjes-töjen kautta.

Euroopan yhdentymi-sen markkinavetoisuus on tunnettu tosiasia, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tilaa olisi yhä ene-nevissä määrin myös po-liittiselle ja sosiaaliselle toiminnalle. On tärkeää, että varsinkin nuoret käyttävät tämän tilan hy-väksensä, ja vaativat tul-la kuulluksi eurooppalai-sessa politiikassa.

ECOSY on organisaa-tio, jota kansallisten jär-jestöjen kannattaa tukea sen pyrkimyksessä luoda eurooppalaista poliittista tilaa ja liikettä.

ECOSY tarjoaa myös mahdollisuuden nostaa

Lauri Holappalauri.holappa@helsinki.fi

Suomen ulkopolitiikka on perustunut ajatteluun, jossa tärkeintä on valtion selviytyminen kaoottises-sa kansainvälisessä sys-teemissä. Koska valtiot nähtiin ensiarvoisen tär-keinä toimijoina, Suomen kaltaisen pienen maan oli pakko salaista diplomati-aa käyttäen luovia suu-rempien valtioiden etujen ristiaallokossa.

Kylmän sodan ja sää-dellyn maailmantalouden aikana tätä Paasikiven-Kekkosen linjaa voitiin pitää välttämättömänä. Linjan kylmän sodan jäl-keinen versio rajaa kui-tenkin poliittisia vaihto-ehtoja ja julkista keskus-telua tärkeissä kysymyk-

sissä. Sen mukaan glo-baaleihin valtasuhteisiin ei edelleenkään voi vai-kuttaa, sillä suvereenien valtioiden edut ovat liian voimakkaita.

Uusi suunta: länsi

Kylmän sodan päättymis-tä pidettiin kapitalismin voittona sosialismista. Puhuttiin jopa historian tai ideologioiden päätty-misestä. Maailmanjärjes-tys uusiutui; sotilasliitto-jen sijasta tärkeiksi toimi-joiksi nousivat Maailman-pankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja muut uusliberaalit talousinsti-tuutiot.

Suomessa valittiin uusi ulkopoliittinen strategia. Käsitys Suomesta osana puolueetonta Pohjolaa haluttiin unohtaa. Uusi

Suomi halusi olla aktiivi-nen ja kuuliainen osa Länttä. Entinen kaksina-painen maailmanjärjes-telmä oli korvattu Yhdys-valtojen ylivallalla. Siinä missä aiemmin valtio-miesmäisyyden mittarina

Suomessa oli kyky salai-seen diplomatiaan, alet-tiin Uudessa Suomessa arvostaa määrätietoisia lännettäjiä. Kuten Paasi-kiven-Kekkosen-linjaa, lännettämistäkään ei mis-sään vaiheessa valittu de-mokraattisesti suomalai-sen ulkopolitiikan perus-

linjaksi. Uudessa maail-manjärjestelmässä ei ol-lut muita vaihtoehtoja; lännettymisestä tuli uusi suuri turvallisuuskysy-mys. Turvallisuusuhka ei ollut enää sotilaallinen vaan taloudellinen, mutta Suomelta edellytettiin so-peutumista systeemin uu-teen logiikkaan perika-don uhalla. Tämän ky-seenalaistamista pidettiin turhanaikaisena populis-mina.

EU ja pakko

Ehkä selvimmin tämä uusi linja on näkynyt Suo-men EU-politiikassa, jota pitkään ohjasi hokema ”on mentävä niihin pöy-tiin, joissa päätöksiä teh-dään”. Suomi otti Eu-rooppa-prosessin annet-tuna. Suomi ei ottanut ta-

voitteekseen vaikuttaa EU:n perusluonteeseen, vain liittyä siihen. Eu-rooppa-politiikan perus-linjaksi muotoutui mah-dollisimman syvä integ-raatio ilman minkäänlai-sia varsinaisia tavoitteita.

Suomen EMU-jäsenyys oli tästä ehkä paras esi-merkki. Julkista keskus-telua EMUn luonteesta ja sen vaikutuksista ei juuri-kaan käyty. Silloin kun käytiin, EMUn vaikutuk-sia vähäteltiin. EMU-jä-senyyden katsottiin vai-kuttavan lähinnä suoma-laisten itseymmärryk-seen, kun markka vaih-dettiin euroksi. Tosiasias-sa EMUn myötä korkojen säätelystä työllisyys- ja kasvupolitiikan välineenä luovuttiin. Rahapolitiikka luovutettiin yksinomaan

EKP:n johtokunnalle, jo-ka ei ole poliittisesti vas-tuunalainen. Lisäksi va-kaus- ja kasvusopimus ra-joitti huomattavasti ta-louspolitiikan liikkuma-varaa laskusuhdanteessa.

Näin ollen EMUlla oli huomattavia vaikutuksia niin talouspolitiikan pe-ruslinjaan kuin koko uni-onin poliittiseen talou-teenkin. Näistä keskuste-leminen ei kuitenkaan ol-lut mahdollista, koska EMU-jäsenyydessä oli ky-se Suomen uudesta eloon-jäämiskamppailusta.

Strategiana lännettämi-nen on Paasikiven-Kek-kosen-linjaan verrattuna moninverroin avoimem-pi. Mutta se on myös ko-konaisvaltaisempi. Tur-vallisuuspolitiikan lisäksi myös monet talous- ja so-

tärkeimpiä tavoitteitam-me eurooppalaiselle ta-solle. Sillä myös Euroo-passa pätee sama sääntö: emme voi valittaa, jos muut päättävät puoles-tamme, jollemme pyri osallistumaan ja vaikut-tamaan!

Seuraavan kerran ECO-SYn Bureau – eli hallitus

– tapaa marraskuussa Helsingissä, teemana on näillä näkymin työmark-kinat ja pohjoismaisen mallin toteutuminen.

www.ecosy.orgwww.socialeurope-4everyone.org

ECOSY

Länsi-tuulen viemää

rakentaa siltoja kansojen välille

“Turvallisuuspo-litiikan lisäksi myös monet ta-lous- ja sosiaa-lipolitiikan kysy-mykset nähdään osana selviämis-kamppailua”

Lauri Holappa

Kirjoittaja on Demarinuor-ten entinen poliittinen sih-teeri ja Osyn ehdokas edus-kuntavaaliehdokkaaksi vuo-delle 2007.

Sivu 13SoukkaSökö

Jukka Helinjukka.helin@helsinki.fi

Eräs tuttuni, juuri ajo-kortin saatuaan, osti lai-narahalla, silloin noin 150 000 markan auton. Pian hän totesi, ettei ky-kenekään maksamaan velkojaan. Halut näyttää hyvältä olivat kovat, mut-ta bassonjytke ei katta-nutkaan kuluja. Miten on mahdollista, että ihmi-nen asettaa koreilun etu-sijalle perusasioita, kuten turvattua toimeentuloa ja läheisten hyvinvointia?

Palasin juuri pyöräret-keltä Baltiasta. Pujottelin ekologisesti Via Balticaa ex-itäblokin rekkojen ja 40 miljoonan euron tie-remontin lomitse Tallin-nasta Riikaan. Hitaasti matkaamisessa on se hy-vä puoli, että samalla eh-tii tarkkailla ympärilleen aivan toisella tavalla. Tei-ni-ikäiset markkinatalou-det ovat tuottaneet Balti-assa valtavasti tulosta, ai-nakin jos tilastot pitävät kutinsa. Ei tarvitse olla edes sahalla töissä ja silti sormet loppuvat kesken, kun yrittää laskea näiden kolmen uuden EU-maan bkt:n vuotuista kasvua.

Pientä matkaajaa kui-tenkin askarrutti kovasti suunta ja vauhti, jonka maat näyttävät valin-neen. Tuntui, että kaikki ympärillä keskittyi bling-

blingiin – ei siihen ti-manttivyö ledivaloilla lö-käpöksy -blingiin – mut-ta joka irma ja jamppa tuntui haluavan näyttää, että taskuissa pullottaa puhdas talouskasvu. Mis-sään en ole nähnyt niin paljon luxusautoja kuin Riikan keskustan kaduil-la. (Myönnän, Dubai on vielä näkemättä.) Mersun Maybach ei ole monen ostoslistalla, vaikka siitä tiputtaisikin Suomen au-toveron pois, niitä taitaa koko Suomessa olla kaksi liikenteessä. Muutamas-sa päivässä ehdin bonga-ta niitä Riiassa kolme eri autoa, siihen tietty päälle tavanomaisemmat kulku-välineet kuten Bentleyt,

Porschet ja Bemarit, joita seurasi pitkä liuta suuria citymaastureita.

Kotimaassa vieroksun perisuomalaista kateus-mentaliteettia ja tasa-päistämistä, jonka takia ei oikein edes uskalleta menestyä ja rikkaatkin yrittävät vaikuttaa tavik-silta perus-Toyotoissaan. Mutta kun tajusin, että keskimääräinen brutto-palkka Latviassa on pit-kälti alle neljä sataa eu-roa kuussa, aloin voida pahoin kaduilla, joilla kuljin kalliit autot toisella ja merkkiliikkeet toisella puolellani. Se keskimää-räinen työntekijä esimer-kiksi Latviassa ei edes ny-kyisillä talouskasvulu-

BaltiaKolumni

vuilla astuisi kumpaa-kaan vielä moneen ai-kaan.

Viitisentoista vuotta vapaata markkinatalout-ta on muokannut ihmis-ten haluja siten, että kaikki tuntuivat halua-van pelkästään status-symboleiden omistajiksi. Harvat tuntuivat piittaa-van yleisen hyvinvoinnin kehittämisestä. Kuvaa-vaa on, että Riian keskus-tan markkinoilla on usei-ta kojuja, joissa myydään brändimuovipusseja. C’mon!

Vaikka sinulla ei olisi-kaan varaa brändiin, älä ainakaan näytä sitä. On-han se oma vikasi, että olet köyhä!

siaalipolitiikan kysymyk-set nähdään osana Suo-men selviämiskamppai-lua. Ne nähdään vaihto-ehdottomina pakkotiloi-na. Pakkokonsensuksen katealue laajenee jatku-vasti ja poliittista keskus-telua voidaan esimerkiksi talouspolitiikassa käydä enää hienosäädöstä.

Demokratiaa globaa-listi

Lännettäminen perus-tuu monilta osin heik-koon poliittiseen analyy-siin. Ensinnäkin ”turvalli-suus” tehtiin sotaisalla 1900-luvulla niin tär-keäksi kysymykseksi, että esimerkiksi taloudellinen valta on unohdettu tai jä-tetty toisarvoisiksi. Ei ole itsestään selvää, että val-tioiden pitäisi kaikissa ti-lanteissa noudattaa ensi-sijaisesti turvallisuuden

logiikkaa. Toiseksi turvallisuus

oletetaan saavutettavan parhaiten salaisen diplo-matian ja kekkoslaisen johdatuksen keinoin. To-siasiassa tällaiset turvalli-suusjärjestelyt ovat osoit-

tautuneet hauraiksi. Glo-baalien valtasuhteiden demokratisointi ja tasa-arvoinen kansainvälinen yhteistyö olisivat kestä-vämpiä ratkaisuja turval-lisuusongelmiin.

Kolmanneksi valtiokes-keisten kansainvälisten suhteiden teorioiden toi-mivuus voidaan kyseen-alaistaa maailmassa, jos-

sa markkinavoimat oh-jaavat myös valtioita. Ny-kyisessä maailmassa on pakkoriippuvuuksia ku-ten kylmän sodankin maailmassa, mutta sa-malla avautuu myös uu-denlaisia mahdollisuuk-sia poikkikansalliseen yh-teistyöhön.

Neljänneksi, maailmaa voi muuttaa poliittisella toiminnalla. Demokratia ei ole järjestelmä, vaan poliittinen strategia ja ta-voite, jota joko voidaan toteuttaa tai olla toteutta-matta. Näin ollen Suo-men ulkopolitiikan pai-nopisteenä pitäisikin olla avointen globaalien tilo-jen vahvistaminen. Sa-malla epädemokraattisia mekanismeja olisi puret-tava uudenlaisilla järjes-telyillä kuten esimerkiksi globaaleilla verotusjärjes-telmillä.

2000-luvulla Suomen ulkopolitiikka onkin kul-kenut tähän suuntaan. Erityisesti Suomen yh-dessä Tansanian kanssa käynnistämä Helsinki-prosessi on merkittävä askel globalisaationhal-linnassa. Myös president-ti Tarja Halosen työ ILOn maailmankomissiossa on tukenut globalisaation ja maailmantalouden demo-kratisoimispyrkimyksiä. Lännettämisellä on kui-tenkin edelleen vahvoja tukijoita poliittisessa elii-tissä, valtamediassa ja elinkeinoelämässä. Niin-pä demokratisoimispoli-tiikan tavoitteita ja sen taustalla olevaa yhteis-kunta-analyysiä olisikin tuotava voimallisemmin esiin julkisessa keskuste-lussa. Muussa tapaukses-sa on vaarana, että Paasi-kiven-Kekkosen-linjan

Vain kauniille ja rikkailleGlobalisaatio ei itsessään ole ”hyvä” tai ”paha”. Glo-balisaatio on tuottanut tiettyjä taloudellisia ja so-siaalisia tuloksia, joiden laadusta voidaan perustel-lusti olla eri mieltä. Enim-mäkseen mielipide-erot koskevat talouden vapau-tumisen siunauksellisuut-ta.

Robert H. Wade, arvos-tetun London School of Economics-opinahjon po-liittisen talouden profes-sori, on vastikään ilmesty-neessä kirjassaan ’Gover-ning the Market’ osoitta-nut että tosiasiat tukevat vain rajoitetusti väitteitä siitä, että .

Hän osoittaa että käsi-tykset globalisaation myönteisistä vaikutuksis-ta perustuvat pitkälti omanlaatuiseen Kiina-il-miöön.

Uusliberaali väite on, et-tä maiden väliset tuloerot globaalissa mittakaavassa ovat kaventuneet globali-saation kaudella 1980-lu-vulta eteenpäin, verrattu-na 1960-70-lukuihin joita Wade kutsu ”säännellyn kapitalismin” kaudeksi. Toinen väite on, että mai-den sisäiset tuloerot ovat tasoittuneet edelliseen kauteen verrattuna. Kol-mas väite on, että äärim-mäisessä (tulotaso dollari päivässä) köyhyydessä elävien määrä on merkit-tävästi vähentänyt globali-saation kaudella, ja erityi-sesti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Nämä väitteet ovat tot-ta, yhdellä edellytyksellä. Jos Kiina lasketaan mu-kaan. Jos Kiina sen sijaan jätetään sivuun, ”omaan lukuunsa”, väitteet ro-mahtavat. Sitä paitsi, Wade huomauttaa, Kiina on toki kas-vavassa määrin tullut osaksi vapautettua maail-manta-loutta ja

hyötynyt siitä, mutta Kiina itsessään edustaa mitä suurimmas-sa määrin vähintäänkin ”säänneltyä kapitalismia”.

Maailmalla ajattelun valtavirta kulkee nyt sii-

hen suuntaan, että tarvi-taan uusi tasapaino vapai-den markkinoiden ja sosi-aalisten tarpeiden huomi-oonottamisen välillä. Ta-louden vapautuminen on ollut ensi sijassa tietoisten poliittisten päätösten tu-losta, ja poliittiset päätök-set ovat muutettavissa jos tahtoa löytyy. Tämä ei tar-koita paluuta menneeseen maailmaan, vaan nykyai-kaan sopivia talouden sääntelyn keinoja.

Tähän pakkiin on tarjol-la ennen muuta kolme työkalua. Ensinnäkin pöy-tä on puhdistettava köy-himpien kehitysmaiden kestämättömistä veloista, jotka ovat muodostuneet kaiken järkevän talouspo-litiikan esteeksi. Toiseksi on vahvistettava kansain-välisen talouden sääntö-pohjaisuutta. Tarvitaan monenkeskinen inves-tointisopimus joka tasa-puolisesti ottaa huomioon niin investoijien kuin ke-hitysmaidenkin intresse-jä. Ja sitten on tehostetta-va kansainvälistä tulonja-kopolitiikkaa, sekä kehi-tysyhteistyön että erilais-ten kansainvälisten vero-muotojen kautta.

Tällaista politiikkaa voi-daan minun puolestani säännellyn kapitalismin sijasta kutsua vaikka kan-sainväliseksi sosialidemo-kratiaksi.

Kiina -ilmiö

Folke SundmanKirjoittaja on ulko-asiainministerin eri-tyisavustaja

Tapahtui tosielämässä

“Ei ole itsestään selvää, että valti-oiden pitäisi kai-kissa tilanteissa noudattaa ensi-sijaisesti turval-lisuuden logiik-kaa”

Sivu 14 EspoonlahtiEsbovikenKansanvalta 100 v.

Kansanvalta 2000-luvulle!

Ministeri- sosialismista virkamiesvaltaan

Filosofi Karl Popperin määritelmän mukaan demokratia on järjestelmä, jossa kan-salaisten enemmistöllä on mahdollisuus halutessaan muuttaa hallintotapaansa. Länsimaiseen, vakaaseen demokratiaan kuuluu kuitenkin myös yhteisymmärrys siitä, että kumouksia ei tehdä; kansanvalta säilyy ja eri mielipiteitä edustavat poliit-tiset linjat toimivat toistensa suhteen maltillisesti. Mutta muutos on mahdollinen.

Sosialidemokratia on aina ollut poliittinen voima, joka on käyttänyt tätä mahdol-lisuutta hyväkseen enemmän kuin muut. Siitä ei ole pidetty. Hyvinvointivaltiota pi-dettiin aikoinaan turhana veneen keikuttamisena. Tai sitten todettiin, että ei ole syytä lähteä tekemään ”mahdottomia”, koska politiikan on oltava vastuullista ja py-syttäydyttävä tunnetuissa ja turvallisissa toimintatavoissa, kuten olemattomassa ir-tisanomissuojassa ja naisten alistamisessa.

Demokratia ei vain vapauta, vaan myös luo turvallisuuden tunnetta. Se on toive siitä, että ihmisten yhteinen tahto luo vakaan yhteisön, joka pyrkii kohti parasta mahdollista yhteiskuntaa. Demokratia mahdollistaa muutoksen, mutta saa ihmiset suhtautumaan siihen varoen, ehkä pelkäämäänkin.

Siksi demokraattisessa järjestelmässä on erityisen helppo estää muutokset. Tar-vitsee vain vedota siihen, että kansalaisten on tunnettava vastuunsa ja oltava vaati-matta liian radikaaleja asioita, jottei turvallisuus järkkyisi. Ja näitä turvallisuusky-symyksiä on yhä enemmän ja enemmän; ulkopolitiikasta maahanmuuton kautta ta-louspolitiikkaan.

Ei ole mikään sattuma, että samaan aikana sekä valtionvarainministeriön suo-raan hallitsema rahamäärä että sen vaikutusvalta valtion budjetin laadintaan ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Juuri tälle ministeriölle on luovutettu viimeinen vas-tuu siitä, että Suomen demokratia harjoittaa vastuullista politiikkaa. Ja juuri siksi se onnistuu vuosi toisensa jälkeen torpedoimaan niin sairaanhoitajien palkkojen nostot kuin opintotuen parannuksetkin. Hyvinvointiin panostaminen ei heistä ole ”vastuullista politiikkaa” - ja tämä tulee pakkona politiikan ylä- ja ulkopuolelta.

Yhä tiukempien reunaehtojen välissä poliittiset puolueet kyllä käyvät toisiaan vastaan vaalikampanjoita. Tämänkin talven eduskuntavaalien yhteydessä tullaan

näkemään suuret tukkanuottaset, joissa Suomen puolueet törmäävät yhteen julistaen oman suun-

nitelmansa paremmuutta kaikkiin muihin nähden. Mutta lähes jokainen näistä suunni-telmista on vain malli virkamiesvallan asetta-mien ehtojen rajoissa toimimiselle.

Onko tässä tilanteessa ihme, että kansalai-nen turhautuu? Hänen äänensä avulla samat puolueet muodostavat vaalien jälkeen hiu-kan erinäköisen yhteishallituksen ja lähte-vät toteuttamaan samaa politiikkaa, jonka

virkamiehet rajaavat. Poliittisen aktiivi-suuden todellinen lama ei ole äänestys-aktiivisuudessa vaan itse poliitikkojen aktiivisuudessa.

Mutta Suomen demokratia on kai-kesta huolimatta todellinen demokra-tia, ja se tarkoittaa sitä, että muutos on mahdollinen. Politiikkaan täytyy vain uskoa. Nuoren ja turhautuneen ei kan-nata jättää äänestämättä, vaan äänes-tää nuorta ja turhautunutta ehdokasta. He ovat ihmisiä, jotka ovat jaksaneet luottaa muutoksen mahdollisuuteen ja lähteneet uhraamaan omaa elämäänsä kamppailuun sen puolesta. Heissä on toivo siitä, että demokratia voi toimia. Toisenlainen maailma on mahdolli-nen.

Vuosi 2006 on suomalaisen kansanvallan kannalta tärkeä virstanpylväs, sillä sata vuotta sitten toteutui yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Vuonna 1906 saivat suoma-laiset naiset, työläiset, torpparit – siis koko kansa oikeuden äänestää vaaleissa. Vuotta 2006 onkin syytä juhlia.

Samoihin aikoihin erilaiset kansanliikkeet nostivat päätänsä. Kansalaisten tietoi-suus yhteiskunnasta ja heidän asemastaan siinä alkoi kasvaa kovaa vauhtia. Myös työväenliike aktivoitui ja yhdisti voimansa. Kansalaisyhteiskunta heräsi henkiin ja politisoitui; olihan nyt viimein kaikilla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Sadan vuoden aikana demokratiamme on vahvistunut. 2000-luvulle tultaessa Suo-mi on EU:n jäsenvaltio, vahva demokratia, maailman yksi vähiten korruptoituneis-ta valtioista. Mutta mikä on kansanvallan tila?

Demokratia voidaan määritellä yksinkertaistettuna seuraavalla tavalla: kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua. Toimiva demokratia tarkoittaa taas sitä, et-tä suuri osa kansasta myös haluaa tehdä niin. Äänestysaktiivisuuden laskiessa he-rää kysymys, voiko demokratia toimia, kun yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei enää kiinnosta.

Tehdäänpä katsaus nykyisen kansanvallan tilaan. Äänestämättä eivät jätä hyvin koulutettu keskiluokka tai ylemmät tuloluokat. Äänestämättömyys on nuorten, syr-jäytyneiden tai työttömien ongelma. Eduskunnassa taas kansanedustajamme ovat tällä hetkellä keskimäärin vanhempia, koulutetumpia ja varakkaampia kuin väestö Suomessa keskimäärin. Myös miesvalta hallitsee eduskuntaa edelleen.

Ennen yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta vain osa kansasta pystyi vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen. Niin sanottu tavallinen kansa jäi päätöksenteon ulko-puolelle. 2000-luvulla kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa, tulotasosta, sukupuoles-ta tai koulutuksesta riippumatta. Mutta kaikki eivät halua vaikuttaa. Tilanne on jäl-leen kääntymässä siihen, että varakkaammat, koulutetummat ja iäkkäämmät vai-kuttavat. Demokratiassa kansa ei saa valtaa automaattisesti – täytyy olla myös tah-toa vaikuttaa.

Poliittisen passiivisuuden ongelmaan on herätty hyvin hitaasti Suomessa. Maail-ma on erilainen tänään kuin sata vuotta sitten ja myös poliittinen vaikuttaminen on saanut uusia muotoja. Poliittinen järjestelmä on pysy-nyt kuitenkin muuttumattomana, eikä suoranaisesti houkuttele ihmisiä aktivoitumaan. Sen sijaan esi-merkiksi yhdenasianliikkeet ja muut kansalaisyh-teiskunnan epävirallisemmat järjestöt kiinnosta-vat erityisesti nuoria. Poliittinen järjestelmä tuntuu jääneen kehityksessä jälkeen, kun kan-salaisyhteiskunnan toimijat näyttävät tietä uu-denlaiseen vaikuttamiseen.

Poliittista järjestelmää tulisi remontoida perinpohjaisesti. Puolueiden pitäisi pys-tyä saattamaan toimintakulttuurinsa 2000-luvulle: avoimuuteen, aitoon puo-luedemokratiaan, matalan kynnyksen toimintaan sekä ihmisläheisempään asenteeseen. Jäykkien ja sulkeutunei-den puolueorganisaatioiden aika on auttamattomasti ohi. Puolueiden uudis-tamisen lisäksi poliittisen järjestelmän tulisi pystyä paremmin huomioimaan kansalaisyhteiskunnan toimijat.

Ehkä kansalaisvaikuttamisen ja akti-vismin aika ei olekaan ohi. Osallistumi-nen on vain saanut uusia muotoja. Kan-salaisia ei tulisi syyllistää äänestämättö-myydestä ja passiivisuudesta. Poliittista järjestelmää on pystyttävä uudistamaan yhteiskunnallisen muutoksen ohessa.

Puheenjohtaja, Helsingin Demarinuoret Liittohallituksen jäsen, Sosialidemokraattiset opiskelijat

Anna Mäenpää Anssi Häkkinen

Sivu 15KivenlahtiStensvik

Lauri Holappalauri.holappa@helsinki.fi

Brasilian presidentti Luiz Inacio ”Lula” da Silva esitti yhdessä ranskalai-sen kollegansa Jacques Chiracin kanssa maail-malle kutsun globaaliin toimintaan nälkää ja köy-hyyttä vastaan. Helmi-kuussa aloitteen tiimoilta perustettiin johtoryhmä, johon kuuluu yli 40 maa-ta eri puolilta maailmaa.

Ryhmä käsittelee globaa-leja veroja ja muita vaih-toehtoisia kehitysrahoi-tuksen lähteitä.

Suomi ei toistaiseksi ole ryhmässä mukana. Nyt opiskelijademarit ovat päättäneet ryhtyä saatta-maan aihetta ulkopolitii-kan kärkeen. OSY on So-sialidemokraattiset opis-kelijat - SONK:n kautta mukana kampanjoimassa globaalien verojen puo-lesta. Sosialidemokraatti-

sesta näkökulmasta pää-omavirtojen hallinta

muodostaa globalisaation hallinnan ytimen. Ilman yhteiseksi hyväksi toimi-via globaalia viidakkoka-pitalismia sääteleviä me-kanismeja toisenlainen

maailma tulisi jäämään ikuisesti haaveeksi.

Valuutanvaihtovero on uudistuksista keskeisin. Sen avulla voidaan paitsi kerätä merkittäviä raha-summia myös rajoittaa globaalia valuuttaspeku-laatiota, joka kurssiro-mahduksien myötä on syössyt lukuisia valtioita äärimmäiseen hätään. Yhtä tärkeää on puuttua veroparatiisien toimin-taan. Niiden kautta val-

Demariopiskelijat liittyvät globaaliin kamppailuun

köyhyyttävastaan

Ilmoitus.

tiot menettävät vuosittain moninkertaisesti koko ke-hitysapuvirran verran ve-rotuloja. Näitä rahoja kai-vattaisiin kipeästi infra-struktuurin kehittämi-seen ja paremman hyvin-vointipolitiikan toteutta-miseen kehitysmaissa. Harvat rikkaat maatkaan kieltäytyisivät muutaman miljardin lisäpotista bud-jeteissaan.

Näiden aiheiden tulisi olla sosialidemokraatti-

sen globaalin uudistuspo-litiikan ytimessä. Yhdessä kansalaisyhteiskunnan muiden järjestöjen kans-sa demariopiskelijat aiko-vat toimia aktiivisesti niin kansallisella kuin kan-sainvälisellä tasolla, jotta tarvittavat uudistukset saadaan aikaiseksi. Sosia-lidemokraattien mielestä tämä on paras keino ryh-tyä globaalin eriarvoisuu-den vastaiseen taiste-luun.

Kansan puolesta. Brasilian sosialidemokraattinen presidentti Luiz Inacio ”Lula” da Silva edistää globaalia oikeudenmukaisuutta.

Kansainvälinensolidaarisuussäätiö jat-kaa monikymmenvuo-tista toimintaa kolmessa

eri maanosassa. Toimin-nan päätavoitteisiin kuuluu

köyhyyden vähentäminen, demokraattisen kehi-tyksen tukeminen, ympäristön suojelu sekä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistäminen. Seuraam-me huolellisesti sukupuolten välisen tasa-arvontoteutumista kaikissa hankkeissamme. Uskom-me, että pienikin apu voi oikein käytettynä saadapaljon aikaan.

Kehitystä kolmessamaanosassaSäätiöllä on tällä hetkellä kehitysyhteistyö-hankkeita Nicaraguassa, Somaliassa, VenäjänKarjalassa sekä Ugandassa. Pyrimme pitkäjän-teiseen toimintaan kaikkein köyhimpien, erityi-sesti naisten ja lasten, parissa. Naisiakannustetaan ja tuetaan kehittämään omaayhteisöään muun muassa mikroluottohankkeidenavulla. Koulutuksen kautta tarjotaan lapsille januorille mahdollisuuksia rakentaa parempaa tule-vaisuutta.

Pisimpään olemme työskennelleet Nicara-guassa, jossa toiminta alkoi lastenruokaloilla jo1980-luvulla. Nyt jatkamme Nicaraguassa vii-dellä eri hankkeella, joilla tuetaan maaseutu-yhteisöjen ja reilun kaupan

luomukahvinviljelijöiden asemaa sekä edistämmeteknologia-opetusta ja kestävän kehityksen peri-aatteita noudattavaa matkailua.

Ugandassa toimintamme kohdistuu kadullaasuvien ja työskentelevien lasten aseman paran-tamiseen. Valistamme myös koulu-ikäisiä lapsiaja heidän perheitään aidsista sekä rohkaisemmenaisia kehittämään yhteisöään pienlainojen avulla.Kuumassa ja kuivassa Somaliassa säätiö onpuolestaan edistänyt naisten poliittista osallistu-mista, aikuiskoulutusta sekä paluumuuttaja-naisten elinkeinotoimintaa.

Lähialueitakaan ei ole syytä unohtaa. Venä-jän Karjalassa keskimääräinen elinikä onkehitysmaatasoa. Huomattavista sosiaalisistaongelmista kärsiviä perheitä on autettu Sortava-lan turvakotihankkeen sekä nuortenseksuaalikoulutuksen avulla. Tänä syksynä säätiöon tukemassa viranomaisten perheväkivalta-koulutusta Venäjän Karjalassa.

Yhteistyössä paikallistenkanssaKohdemaissa hankkeet perustuvat aina yhteisönomiin tarpeisiin ja niiden suunnitteluun osallistuvatmyös itse hyödynsaajat. Säätiöllä on jokaisessayhteistyömaassa oma kenttäkoordinaattori.He työskentelevät yhdessä vakiintuneidenpaikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa.Hankkeissa korostuu aktiivinen yhteis-työ eri toimijoiden välillä.

Ulkoministeriöltä sekä EU:lta saadun tuenlisäksi Kansainvälisellä solidaarisuussäätiöllä onyli 18 000 lahjoittajaa. Vapaaehtoistenlahjoittajien tuki ja sitoutuminen on koko toimin-nan lähtökohta. Aktiivisille ja kehitysyhteistyöstäkiinnostuneille säätiö tarjoaa kanavan osallistuaja vaikuttaa.

Solidaarisuuden tulee olla kansainvälistä jakehityksen kestävää. Työ sen puolesta jatkuu.Joka päivä. Käy lukemassa lisää www-sivuiltamme: www.finsolid.fi.

Kansainvälinen solidaarisuussäätiö ilmoittautuu

Sivu 16

Punainen Linja

Opiskelijademaritwww.osy.fi

Punainen linjaon vuosittain ilmestyvä lehti, joka on perustettu, jotta yliopistol-la voitaisiin puhua politiikasta. Politiikka kiinnostaa valveutu-neita opiskelijoita, ja niitä, joita se ei kiinnosta, sen eniten tulisi kiinnostaa. Politiikka vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elä-mään, tulevaisuuteen ja onneen.Punainen linja tekee pesäeroa muiden yliopiston poliittisten ryhmien vaalilehtiperinteeseen. Se ilmestyy muulloinkin kuin silloin, kun edustajistovaaleihin tarvitaan ehdokkaita. Siinä on muutakin sisältöä kuin toisten ryhmien vaaliohjelmien haukku-mista ja kertomuksia HYYn edustajistosta.Punainen linja on lehti, joka tunnustaa politiikan. Mielipi-teistään saa puhua, eikä niistä tarvitse kiihkoilla ja mesota. Poli-tiikka ja yhteiskunta ovat jokapäiväistä elämää ja kaikkein tär-keimpiä ne ovat tavallisille ihmisille.Punaista linjaa julkaisee

OSY on HYYläinen poliittinen ryh-mä, jolla on sosialidemokraattinen aatemaailma. Se tarkoittaa itsenäis-tä ajattelua, välittämistä lähimmäi-sestä, maltillista ja kokonaisvaltaista vasemmistolaisuutta sekä uskallusta olla poliittinen.OSY on opiskelijajärjestö, joka kuu-luu Sosialidemokraattiset opiskelijat - SONK ry:een. Tarjoamme jäsenil-lemme paljon erilaista toimintaa koulutuksista poliittiseen keskuste-luun ja virkistystapahtumiin. Yhtei-sömme on jatkuvasti kasvava ja kai-kille avoin, ja jäsenyys luonnollisesti maksuton.OSY kuuluu myös kansainväliseen ja suomalaiseen sosialide-mokraattiseen liikkeeseen, ja yksi sen rooleista on SDP:n “työvä-enyhdistys”. Puolueeseen ei kuitenkaan tarvitse kuulua ollak-seen osyläinen.OSY toivottaa jokaisen sosialidemokraattisesta ajattelusta kiin-nostuneen tervetulleeksi mukaan toimimaan ja rakentamaan parempaa mahdollista maailmaa!

Den Röda Linjenär den årliga tidningen för

Studerande so-cialdemokrater-nas föreningen (OSY).Både tidningen och föreningen står för politik och politisk de-batt på Helsingfors Universitet. Vi anser att politik är ett viktigt del av dagliga livet. Det lönar sig att vara moderat och öppet.OSY arbetar för en jämlikare och rättvisare studentkår och uni-versitet, och en bättre värld. Vi bedriver verksamhet och aktivi-teter nästan veckligen och alla intresserade är välkomna.OSY är fullt trespråkig och kan aldrig acceptera diskriminering på grund av språk, liksom inte heller andra hot mot jämlikhe-ten.Se artikeln “Upp med den!” på s. 9 för ett exempel av OSYs po-litisk aktivism.För mer information om OSY, besök www.osy.fi - och välkom-men med!

The Red Lineis the annual newspaper for

The Student So-cial Democrats’ Association (OSY).Both the paper and the association exist to promote politics and discussion about politics at the university of Helsinki. In our view, politics is an important part of daily life and deser-ves to be approached with moderation and openness.OSY works towards a more equal and just student union and university, and a better world. We arrange events and activi-ties almost weekly and all those interested are invited to parti-cipate.OSY is fully trilingual and tolerates no discrimination based on language any more than other threats to equality.See the article “OSY introduced” on p. 4 for more informati-on and “University Fees in the UK and Beyond” on p. 8 for an example of one OSY member’s political views.For more information about OSY, visit www.osy.fi - and wel-come aboard!

Opiskelijoiden Sosiali-demokraattinenYhdistys

Ota meihin yhteyttä:

Nettisivut osoitteessa www.osy.fi

OSYn sähköpostilista: osy-lista@helsinki.fi

Näymme yliopistolla pitkin lukuvuotta.

Tule mukaan!