Rakenteellinen työttömyys

Tampereella

Kesäkuu / 2016

Tutkija, Konsultti Jussi Pyykkönen,

Tutkija, Analyytikko Topias Pyykkönen,

1 Johdanto

Tämän selvityksen pääasiallisena tarkoituksena on kuvata rakenteellista

työttömyyttä Tampereella v. 2007- 2014. Selvityksen aineistona toimii

Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto1, joka on noin 40 rekisterin tietoja

yhdistämällä koottu laaja tietokokonaisuus, joka sisältää tietoja muun muassa

opiskelusta, eläkkeistä, työssäkäynnistä ja työttömyydestä.

Selvityksen lukuun 2 olemme kuvanneet yleistä työllisyyskehitystä Suomessa

ja Tampereella. Luvussa 3 kuvaamme Pirkanmaan työllisyyskehitystä ja

vertaamme Tampereen tilannetta siihen. Luvussa 4 avaamme rakenteellisen

työttömyyden käsitettä sekä analyysin viitekehystä. Luvussa 5 esitämme

arvion rakenteellisen työttömyyden tasosta Tampereella vuonna 2014.

Syvennämme rakenteellista työttömyyden analyysia käytettävien

aikasarjatietojen (2007–20142) pohjalta sekä vertaamalla Tampereen

työttömyystilannetta 15 suurimpaan kaupungin rakenteellisen työttömyyden

tasoon. Luvussa 6 analysoimme siirtymiä työttömyydestä työlliseksi ja

työvoiman ulkopuolelle. Luvussa 7 teemme yhteenvedon havainnoistamme.

1 1 Työssäkäyntitilaston työllisyyttä ja työttömyyttä koskevat tiedot on kerätty rekistereistä, joten ne

poikkeavat kyselytutkimuksella toteutetun työvoimatutkimuksen luvuista. Työssäkäyntitilaston

käyttäminen rajaa työllisyysaste -tarkastelun täysi-ikäisiin sillä alaikäisten työssäkäyntiä ei voida

luotettavasti tilastoida rekistereiden perusteella.

2 Tampereen työllisyys nousee työikäisen väestön kasvaessa

Suomalainen yhteiskunta on haasteen edessä. Onko Suomessa riittävä määrä

väestöstä töissä, jotta voisimme rahoittaa ikääntyvän kansan kasvavat

palvelutarpeet? EVA:n (2015) taannoisesta raportista nousi esille se tosiasia,

että Suomen väestö on kasvanut 25 vuoden aikana noin puolella miljoonalla,

mutta työllisten määrä ei ole noussut lainkaan. Mitä tekijöitä tämän löydöksen

taustalta löytyy?

1980-luvun lopulla elettiin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan

huippuvuosia. Työllisyysaste (18-64v) nousi noin 75 %:n ja työllisten osuus

väestöstä oli korkealla tasolla. Täystyöllisyydeksi tulkittavassa tilanteessa

(Kiander 2002) työttömyys painottui todennäköisesti lähinnä työpaikkojen

välisiin siirtymiin, ollen määritelmällisesti kitkatyöttömyyttä3. 1990-luvun lama

heikensi työllisyystilannetta merkittävästi. Työllisten määrä romahti 400 000

työllisellä. Suhdannetyöttömyys4 nousi ennätyksellisen korkeaksi: Työttömyys

kasvoi kolmessa vuodessa (1990–1993) viidestä prosentista yli

kahteenkymmeneen prosenttiin.

Kuviosta 1 nähdään suhdanneshokin vaikutus työttömyyteen sekä

työllisyyteen Suomessa ja Tampereella. Talouteen kohdistunut shokki 1990-

luvun alussa näyttää olleen yhtä syvä Tampereella ja koko maassa.

Työllisyyden osalta lasku vastasi Tampereella suhteellisesti ottaen muun

Suomen tasoa. Työllisyyden koheneminen on kuitenkin ollut Tampereella

merkittävästi vauhdikkaampaa kuin Suomessa keskimäärin. Kun koko

Suomen työllisyys ei ole käytännössä kasvanut 1980-luvun lopun tasosta, on

tästä huolimatta Tampereella työllisyys kasvanut samassa ajassa 15 000

hengellä.

3 Käsite viittaa tilanteeseen, jossa työpaikkaa vaihdettaessa syntyy työttömyysjakso ennen uuden

työn aloittamista. Kitkatyöttömyyden taso on sidoksissa työmarkkinoiden tehokkaaseen

toimivuuteen, eli siihen kuinka “kitkattomasti” (ts. ilman pitkiä työttömyysjaksoja) ammatillista

liikkuvuutta tapahtuu. Suomessa ammattien välisten siirtymien määrä on ollut kasvussa

(Pyykkönen 2011), mikä viittaa siihen, että työmarkkinoista on tullut kitkattomampia.

4 Yksinkertaisin selitys työttömyydelle on työvoiman tarjonnan ja kysynnän vaihtelu. Koska

työvoiman kysyntä vaihtelee tarjontaa nopeammin, työmarkkinoille voi syntyä laskusuhdanteen

seurauksena kysynnän ja tarjonnan epäsuhta, joka ilmenee käytännössä laskusuhdanteesta

seuranneena työttömyytenä

Kuviosta 2 nähdään selitys Tampereen ja Suomen työllisyyskehitysten erolle.

Kaupungistumisen seurauksena Tampereen väestö on kasvanut viimeisten 25

vuoden aikana n. 30 prosentilla. Vastaavalla ajanjaksolla Suomen väestö on

kasvanut vain 10 prosenttia. Työllisyyskehityksen kannalta vielä

keskeisempää on se, että Tampereella työikäisen väestön (18-64v) suhteellinen

kasvuvauhti on vastannut muun väestön kasvua, mutta Suomessa työikäinen

väestö on kasvanut hitaammin kuin muu väestö ja viimeisinä vuosina

työikäisen väestön kokonaismäärä on kääntynyt laskuun.

Kuvio 1: Työllisten ja työttömien määrän kehitys Suomessa ja Tampereella 1987–2014

-20000

-15000

-10000

-5000

0

5000

10000

15000

20000

-500000

-400000

-300000

-200000

-100000

0

100000

200000

300000

400000

500000

19

87

19

88

19

89

19

90

19

91

19

92

19

93

19

94

19

95

19

96

19

97

19

98

19

99

20

00

20

01

20

02

20

03

20

04

20

05

20

06

20

07

20

08

20

09

20

10

20

11

20

12

20

13

20

14

Työlliset, Suomi Työttömät, Suomi Työlliset, Tampere Työttömät, Tampere

Hen

keä,

Su

om

i

Hen

keä,

Tam

per

e

Kuvio 2: Koko väestön ja työikäisen väestön kehitys Suomessa ja Tampereella 1987-2014

Kuviosta 3 nähdään kuinka työttömyys laski Suomessa vauhdilla aina

vuosituhannen vaihteeseen asti. Tampereen työttömyysaste on ollut koko

tarkastelujakson koko maata korkeammalla tasolla. Tampereen työttömyysaste

on käyttäytynyt kokonaiskehitystä vastaavalla tavalla sillä erotuksella, että

aivan viimeisimpinä vuosina ero koko maan tasoon on kasvanut. Koko maan

ja Tampereen työttömyysasteiden ero oli vuosituhannen vaihteessa vain 1-2

luokkaa prosenttiyksikköä, mutta viimeisten vuosien aikana ero on kasvanut 3-

4 prosenttiyksikköön. Keskeinen yhteinen huomio Tampereen ja koko Suomen

tilanteesta on kuitenkin se, että n. 2000-luvun alusta lähtien työttömyys ei ole

taittunut aiempien vuosien tahtiin. Heikon kehityksen syyksi on esitetty

rakenteellista työttömyyttä.

100,00%

105,00%

110,00%

115,00%

120,00%

125,00%

130,00%

135,00%

19

87

19

88

19

89

19

90

19

91

19

92

19

93

19

94

19

95

19

96

19

97

19

98

19

99

20

00

20

01

20

02

20

03

20

04

20

05

20

06

20

07

20

08

20

09

20

10

20

11

20

12

20

13

20

14

Koko väestö, Suomi Koko väestö, Tampere 18-64, Suomi 18-64, Tampere

Kuvio 3: 18-64 v Työttömyysaste Suomessa ja Tampereella 1987 -2014

0,00%

5,00%

10,00%

15,00%

20,00%

25,00%

30,00%

Suomi Työttömyysaste Tampere Työttömyysaste

3 Tampere tarjoaa työpaikan, kehyskunnat asuinalueen

Yksittäisen kunnan työmarkkinatilanne on harvoin kunnan omissa käsissään.

Pienien kuntien maassa kunnat ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa, mikä näkyy

korkeina pendelöintinä – kaikista työllisistä noin joka kolmas työllinen ylittää

kuntarajan työmatkallaan. Pirkanmaan n. 205 000 työllisestä 36 prosenttia kävi

töissä kotikuntansa ulkopuolella.

Kunnat ovat yhä tiiviimmin kytköksissä toisiinsa, sillä maakunnat pyörivät yhä

enemmän keskustensa pohjalta. Keskustat nojaavat kehyskuntien työvoimaan

ja kehyskunnat keskuskuntien kykyyn tarjota työpaikkoja.

Samankaltainen rakenne on nähtävissä Pirkanmaalla, kun tarkastellaan

esimerkiksi työllisyysastetta (Kuvio 4). Kaupunkia ympäröivillä alueille

työllisyysaste on keskiarvoa korkeampi. Työllisyysaste on keskivertoa

matalampi kaupunkialueella ja maakunnan reunoilla. Tampereen vaikutus ei

kuitenkaan ulotu koko Pirkanmaahan.

Jos Pirkanmaan luvuista poistetaan Tampere, voidaan arvioida Tampereelle

kohdistuvaa työmatkaliikennettä. Julkisesti saatavilla olevista tilastoista ei käy

ilmi mihin ja mistä kunnasta käydään töissä, joten seuraavat luvut on esitetty

oletuksella, että liikenne Tampereen kehyskunnista kulkee juuri Tampereelle.

Tampereen ulkopuolisella Pirkanmaalla asuu noin 113 000 työllistä. Näistä aika

tarkalleen puolet käy kotikuntansa ulkopuolella töissä. Vuonna 2000 vastaava

luku oli 37,5 prosenttia. Mielenkiintoista tilanteessa on, ettei työllisten määrä

Tampereen ulkopuolella ole juurikaan kasvanut ajanjaksolla 2000-2013.

Työllisiä oli vuonna 2000 vain 7 000 vähemmän kuin vuonna 2013.

Samalla pendelöivien osuus on kasvanut huimaavat 12,5 prosenttiyksikköä.

Lukumääräksi muutettuna tämä tarkoittaa, että vaikka työllisten määrä on

säilynyt ennallaan, on kotikuntansa ulkopuolella työskentelevien määrä

kasvanut 17 000 hengellä. Koska samalla ajanjaksolla työpaikkojen lukumäärä

Tampereen ulkopuolella ei ole kuitenkaan kasvanut, voidaan olettaa, että suuri

osa tästä liikenteestä kohdistuu Tampereelle.

Kuvio 4: Työllisyysaste postinumeroalueittain 2014

Kuviot 5 & 6 Muutokset työllisten, työttömien, työvoiman ja työikäisen väestön määrässä v. 2000-

2014

Kehyskunnista on siis tullut eräänlainen työvoiman reservaatti Tampereelle.

Tämä näkyy myös pendelöivien henkilöiden profiilissa, joista kasvava osuus

on vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita. Osa muutoksesta

on selitettävistä työvoiman koulutusasteen nousulla ja perusasteen

työpaikkojen katoamisella, mutta ainakin osa lienee selitettävissä sillä, että

Tampereella korkean osaamisen työpaikoissa käyvä työvoima asuu

kehyskunnassa, mutta työskentelee keskuskunnassa.

2000-luvun trendi on ollut, että Tampereen ympärille muodostunut

työssäkäyntialue laajenee ja pendelöinti Tampereelle yleistyy. Näin onkin

tapahtunut, mutta viimeisimpien vuosien luvuissa on havaittavissa orastava

muutos. Työvoiman määrä ei enää kasvakaa kehyskunnissa, vaan työpaikkojen

ohella myös työvoima keskittyy Tampereelle.

Kaikista Pirkanmaan työpaikoista ja työvoimasta yhä suurempi osuus sijaitsee

maakuntakeskuksessa. Kehityksestä saa hyvän kuvan vertailemalla

Tampereen ja muun Pirkanmaan kehitystä työpaikkojen ja työvoiman

näkökulmasta.

Huolimatta taantumasta työpaikkojen määrä on kasvanut Tampereella

viidesosalla 2000-luvulla. Muualla Pirkanmaalla sijaitsevien työpaikkojen

määrä on säilynyt käytännössä entisellä tasollaan. Vuonna 2013 (viimeisin

tilastoitu vuosi) muualla Pirkanmaalla oli noin 1000 työpaikkaa vähemmän

kuin vuonna 2000.

Työvoima on kasvanut Tampereelle 13 700 hengellä ajanjaksolla 2000-2014.

Muualla Pirkanmaalla työvoima on kasvanut 7 700 hengellä. Huomionarvoista

on, että Tampereen työvoima on kasvanut jatkuvasti vuodesta 2009, kun muun

Pirkanmaan työvoiman kasvu taittui vuonna 2011 ja kääntyi negatiiviseksi

viimeisimpänä tilastoituna vuonna eli vuonna. 2014.

Työttömien määrä on määrä on kasvanut sekä Tampereella että sen

ulkopuolella. Tampereella 42 prosenttia työvoiman kasvusta johtuu

työttömyydestä, muualla Pirkanmaalla 40 prosenttia. Osuudet vaihtelevat

tietysti tarkasteluvuoden mukaan.

Kuvio 7: Työttömyysaste postinumeroalueittain 2014

Keskeinen havainto Pirkanmaan tarkastelussa on, että vuosina 2011-2012

Tampereen ja muun Pirkanmaan kehityksen eriytyminen. Vaikka työttömyys

kasvaa koko Pirkanmaalla, työikäinen väestö ja työvoiman määrä kasvavat

vain Tampereella. Mikäli talouden suhdanteet kääntyvät, on Tampereella

tarjolla kasvun eväät – työikäistä väestöä, josta suuri osuus kuuluu työvoimaan.

”Tampereen seudulla asuu nuoria akateemisesti koulutettuja aikuisia

enemmän kuin seudun korkeakouluista on. Jotain kaupungissa on tehty

oikein, koska se on Taloustutkimuksen mielipidetutkimuksissa toistuvasti

arvioitu halutuimmaksi asuinkaupungiksi Suomessa. Muutoksen

raskaudesta Tampereella kertoo kuitenkin se, että työttömyys on

kaupungissa huomattavan korkea, lähes 20 prosenttia. Työttömien määrä

ei ole kuitenkaan pelkästään huono merkki. Tarkoittahan se, että työttömät

ovat jääneet kaupunkiin, mikä osoittaa jonkinasteista luottamusta

työllistymismahdollisuuksiin. Työllistymisen kannalta toivottomilta

paikkakunnilta kannattaa muuttaa pois jos pääsee. ”

- Osmo Soininvaara

4 Rakenteellinen työttömyys

Rakenteellisen työttömyyden käsitteellä viitataan työttömyyteen, joka johtuu

työvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä esiintyvistä kohtaanto-ongelmista.

Kohtaanto-ongelmia voi löytyä esim. alueen tai osaamisen suhteen.

Rakenteellista työttömyyttä koskevat analyysit perustuvat tyypillisesti (ks.

Obstbaumin & Tuomalan (2015) katsaus) taloustieteellisestä lähtökohdista

tehtyihin tarkasteluihin (NAIRU-arviot) tai TEM:n määritelmän mukaiseen

rakennetyöttömyyden analyysiin, jossa tarkastellaan pitkäaikaistyöttömiä sekä

työvoimapoliittisista palveluista työttömäksi jääneitä ja/tai jatkopalveluihin

sijoitettuja.

Nähdäksemme pelkästään työttömyyden kestoon perustuvia analyyseja

monipuolisemman kuvan rakenteellisesta työttömyydestä saa tarkastelemalla

työllistymistodennäköisyyksiä heikentävien indikaattoreiden määrää sekä

päällekkäisyyttä. Ajattelemme rakennetyöttömän olevan henkilö, jolla on

taustalla yksi tai useampi työllistymistä vaikeuttava rakenteellinen tekijä.

Rakenteelliset tekijät ovat tyypillisesti koulutukseen, ammattiin, toimialaan tai

muihin inhimilliseen pääomaan liittyviä tekijöitä. Lisäksi on tunnettua, että

pitkittynyt työttömyys ruokkii työttömyyttä ja toisaalta työhistoriattomuus

estää työnsaantia. Lisäksi työllistymistä voivat heikentää sellaiset tekijät kuten

työttömyys- ja sosiaaliturva sekä palkkojen joustavuus yhdistettynä

verotukseen.

Tässä artikkelissa tarkastelemme rakenteellista työttömyyttä inhimillisen

pääoman sekä työhistorian kautta. Analyysimme perustuu

kaupunkikohtaiseen tarkasteluun ja siksi alueellinen kohtaamattomuus on jätetty

tarkastelun ulkopuolelle. Ammattia koskevat tiedot on jätetty ulkopuolelle,

koska ammattiluokituksen muutokset tekevät eri ajanjaksojen vertailusta

epäluotettavia.

Taulukkoon 1 on koottu ne rakenteelliset tekijät, joiden perusteella toteutimme

analyysin. Tarkastelussamme yhdellä henkilöllä voi olla yhdestä neljään5

työnhakua hankaloittavaa tekijää. Emme ajattele rakennetyöttömyyden olevan

5 Yksikään henkilö ei voi saada viittä pistettä johtuen siitä, ettei henkilö ole samanaikaisesti voinut

olla poissa töistä kymmentä vuotta ja jäänyt työttömäksi viimeisen kymmenen vuoden aikana

taantuvalta toimialalta

joko – tai -tyyppinen tila, vaan kyse on liukuvasta asteikosta. Työnhaku on sitä

hankalampaa, mitä enemmän tekijöitä yhden henkilön taustalla on.

Kuvio 8 Rakenteellisen työttömyyden ulottuvuudet

Taulukko 1 Rakenteellisen työttömyyden taustatekijät ja indikaattorit

Tekijä Selite Indikaattori

Koulutustaso Työttömyysaste pienenee koulutustason kasvaessa.

Työmarkkinoilla kovin kilpailu on perusasteen

töistä (Myrskylä 2013)

Ei perusasteen jälkeistä

tutkintoa

Korkea ikä Paluu työmarkkinoille hankaloituu iän myötä

(työssäkäyntitilasto)

Täyttänyt 55 vuotta

Pitkä

työttömyys

Paluu työmarkkinoille on sitä hankalampaa, mitä

kauemmin henkilön työttömyys kestää (Myrskylä

2010)

Yli puolet vuodesta

työttömänä peräkkäisinä

vuosina

Ei työhistoriaa Työmarkkinoille pääsyä ja kiinnittymistä haittaa

puutteellinen työkokemus

Ei työhistoriaa

Taantuva

toimiala

Taantuvalta alalta oleva työkokemus heikentää

työllistymismahdollisuuksia

Työkokemus taantuvaksi

määritellyltä toimialalta

5 Tampereella suhdanne- ja rakenneongelmia –

huolenaiheena pitkittynyt työttömyys ja nuorten tilanne

Tarkastelumme kohteena ovat henkilöt, jotka olivat vuosina 2007-2014

työssäkäyntitilaston mukaan työttömiä. Tieto työttömyydestä perustuu työ- ja

elinkeinoministeriön työnhakijarekisteriin. Henkilö on luokiteltu työttömäksi,

mikäli hän on ollut työtön työnhakija vuoden viimeisen viikon aikana.

Rajaamme tarkastelun työttömiin, vaikka työvoiman tarjonnan kannalta myös

muut työvoiman ulkopuolella ovat kiinnostava joukko. Käytössämme olevista

tiedoista ei kuitenkaan selviä, miksi yksittäinen henkilö, joka ei ole esimerkiksi

työllinen, opiskelija tai eläkeläinen, ei ole ilmoittautunut työttömäksi

työnhakijaksi.

Taulukossa 2 (koko maa) ja 3 (Tampere) on esitetty työttömät

rakennetyöttömyysindikaattoreiden mukaan. Taulukoista piirtyvä kuva

työttömyydestä Tampereella ja koko maassa on keskeisiltä osin

samankaltainen. Odotusten mukaisesti työttömät ovat muualla Suomessa

heikommin koulutettuja kuin Tampereella. Työttömyys on yhtä

sukupuolittunutta Tampereella ja muualla Suomessa. Kaikista työttömistä

miehiä on 58 prosenttia (Tampereella 57 %). Eroja Tampereen ja muun Suomen

työttömyyden väliltä löytyy iän (Tampereella vähemmän ikääntyneitä

työttömiä), pitkittyneen työttömyyden (Tampereella enemmän

pitkäaikaistyöttömiä) sekä toimialaan liittyvän kokemuksen (Tampereella

vähemmän) tekijöistä.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Tampereella on – kuten yliopistokaupungilla

odottaa saattaa – suhteellisesti enemmän nuoria ja paremmin koulutettuja

työttömiä kuin muualla maassa keskimäärin.

Taulukko 2. Työttömät rakennetyöttömyysindikaattorien ja sukupuolen mukaan 2014 Suomessa

N Osuus % Miesten

osuus, %

Yhteensä 362 627 100 % 58,2

Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 89 843 25 % 60,6

Täyttänyt 55 vuotta 89 322 25 % 55,7

Yli puolet vuodesta työttömänä peräkkäisinä

vuosina

121 891 34 % 59,9

Ei työhistoriaa 76 795 21 % 58,4

Työkokemus taantuvalta toimialalta 36 730 10 % 71,8

Taulukko 3. Työttömät rakennetyöttömyysindikaattorien ja sukupuolen mukaan 2014

Tampereella

N Osuus % Miesten

osuus, %

Yhteensä 19 954 100 % 57,0 %

Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 4 384 22,0 % 59,0 %

Täyttänyt 55 vuotta 4 044 20,3 % 53,7 %

Yli puolet vuodesta työttömänä

peräkkäisinä vuosina

7 610 38,1 % 59,1 %

Ei työhistoriaa 4 973 24,9 % 57,5 %

Työkokemus taantuvalta toimialalta 1 400 7,0 % 69,1 %

Taulukkoon 4 (Suomi) ja 5 (Tampere) on laskettu indikaattoreittain eri rakenteellisten

tekijöiden summa siten, että jokaisesta työllistymistä haittaavasta tekijästä henkilö saa

yhden pisteen. Koko Suomessa n. 110 000 ja Tampereella n. 6 400 työttömällä ei ole yhtään

rakenteellista tekijää rasitteena. Voidaankin ajatella, että nämä työttömät kärsivät

suhdanne- tai kitkatyöttömyydestä, kun muiden kohdalla kyse voi olla enemmän tai

vähemmän rakenteellisesta työttömyydestä. Yhtenä keskeisenä havaintona voidaan pitää

sitä, että suhdanne- ja kitkatyöttömät ovat nuorempia (keskimäärin 35 -vuotiaita) kuin muut

työttömät.

Tampereella n. 6 800 työttömällä on taustallaan yksi työllistymistä heikentävä tekijä. Kaksi

työllistymistä heikentävää tekijää löytyy n. 4800 hengeltä ja kolme n. 1600 hengeltä. Neljä

päällekkäistä tekijää löytyy vain 250 hengeltä.

Taulukko 4. Työttömät indikaattoripisteiden ja rakennetyöttömyysindikaattorien mukaan 2014

Suomessa

Ehtojen summa 0 1 2 3 4 Yhteensä

Yhteensä 110 502 129 047 88 261 30 256 4 561 362 627

Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 0 22 251 40 775 22 256 4 561 89 843

Täyttänyt 55 vuotta 0 25 407 38 826 20 528 4 561 89 322

Yli puolet vuodesta työttömänä

peräkkäisinä vuosina

0 36 315 53 734 27 281 4 561 121 891

Ei työhistoriaa 0 29 653 30 934 13 573 2 635 76 795

Työkokemus taantuvalta

toimialalta

0 15 421 12 253 7 130 1 926 36 730

Taulukko 5. Työttömät indikaattoripisteiden ja rakennetyöttömyysindikaattorien mukaan 2014

Tampereella

Ehtojen summa 0 1 2 3 4 Yhteens

ä

Yhteensä 6412 6832 4807 1647 256 19954

Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 0 953 1972 1203 256 4384

Täyttänyt 55 vuotta 0 1016 1786 986 256 4044

Yli puolet vuodesta työttömänä

peräkkäisinä vuosina

0 2460 3310 1584 256 7610

Ei työhistoriaa 0 1784 2073 918 198 4973

Työkokemus taantuvalta

toimialalta

0 619 473 250 58 1400

Miehiä 3373 4144 2760 941 148 11366

keski_ikä 34,9 37,8 43,6 50,9 60,0

Lähdemme siitä, että mitä vähemmän indikaattoripisteitä, sitä suurempi

todennäköisyys työllistyä. Taulukkoon 6 (Suomi) ja 7 (Tampere) on kuvattu

aikasarjana rakennetekijöiden kasautuminen (indikaattoripisteiden) v. 2007 -

2014 välillä. Kuvioon 4 (Suomi) ja 5 (Tampere) on kuvattu aikasarjana

indikaattoripisteiden jakautuminen v. 2007 -2014. Taulukoista ja kuvioista

näemme vuonna 2007 alkaneen finanssikriisin seuraukset vuosien 2008 ja

erityisesti 2009 työttömyysluvuissa. Ulkoisesta shokista seurasi se, että

työttömyys kasvoi erityisesti ”nolla tekijää” ryhmässä (sellaisten ihmiset, joilla

ei ole taustallaan työllistämistä heikentäviä rakenteellisia tekijöitä) v. 2007 –

2009 aikana. Äkillisen shokin jälkeen työttömyys laski vuonna 2010 ja 2011

hetkellisesti, kääntyen kuitenkin v. 2012 alkaen uudestaan nousuun.

Viimeisen neljän vuoden aikana työttömyys on kasvanut sekä ” nolla tekijää”

että ”yksi tai kaksi tekijää” ryhmissä, jonka perusteella voisi ajatella, että kyseessä

on osittain suhdanneluontoisesta ongelmasta ja osittain rakenteellisesta

työttömyysongelmasta. Lukuja tarkastellessa on muistettava, että

suhdannetyöttömyyden ja rakenteellisen työttömyyden raja on veteen piirretty

viiva. Heikosta suhdanteesta kärsivät erityisesti ne, joilla on taustalla

työllistymistä heikentäviä tekijöitä. Koko maan tietojen osalta on huomioitava,

että analyysistä puuttuu yksi rakenteellisen työttömyyden keskeisimmistä

tekijöistä - alueellinen kohtaamattomuus, ja siten arvio rakenteellisen

työttömyyden tasosta koko maassa on puutteellinen.

Taulukko 6. Työttömät indikaattoripisteiden mukaan 2007–2014 Suomessa

Vuosi Työttömiä Nolla

tekijää

Yksi tekijä Kaksi

tekijää

Kolme

tekijää

Neljä

tekijää

2007 218 673 61 904 72 570 55 896 24 319 3 984

2008 233 487 73 531 81 397 54 219 20 780 3 560

2009 299 863 105 036 109 230 61 959 20 458 3 180

2010 268 235 77 929 98 111 65 158 23 264 3 773

2011 256 742 70 613 90 655 65 890 25 312 4 272

2012 281 408 81 920 99 453 68 805 26 578 4 652

2013 328 371 101 818 116 890 76 859 28 193 4 611

2014 362 627 110 502 129 047 88 261 30 256 4 561

Taulukko 7. Työttömät indikaattoripisteiden mukaan 2007–2014 Tampereella

Vuosi Työttömiä Nolla

tekijää

Yksi

tekijä

Kaksi

tekijää

Kolme

tekijää

Neljä

tekijää

2007 11 253 3 493 3 701 2 854 1 107 98

2008 12 359 4 303 4 107 2 809 1 034 106

2009 16 715 6 822 5 499 3 216 1 058 120

2010 15 032 4 824 5 299 3 565 1 199 145

2011 13 862 4 189 4 698 3 560 1 264 151

2012 15 767 5 477 5 145 3 665 1 299 181

2013 18 589 6 796 6 097 4 070 1 431 195

2014 19 954 6 412 6 832 4 807 1 647 256

Kuvio 9. Rakennetyöttömyyttä kuvaavien indikaattoripisteiden kehitys vuodesta 2007 koko

maassa, 2007=1

Kuvio 10. Rakennetyöttömyyttä kuvaavien indikaattoripisteiden kehitys vuodesta 2007

Tampereella, 2007=1

0,6

0,8

1

1,2

1,4

1,6

1,8

2

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014

Työttömiä Nolla tekijää Yksi tekijä Kaksi tekijää Kolme tekijää Neljä tekijää

0

0,5

1

1,5

2

2,5

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014

Työttömiä Nolla tekijää Yksi tekijä Kaksi tekijää Kolme tekijää Neljä tekijää

Kuvioista 9 ja 10 nähdään kuinka hankalimmin työllistyvien määrä laski

samalla kun työttömien kokonaismäärä nousi vuosina 2007–2009. Tätä selittää

se, että hankalasti työllistyvien ryhmästä siirrytään pääosin työvoiman

ulkopuolelle (käytännössä eläkkeelle). Ryhmän kutistuminen liittyy siis jo

ennen finanssikriisiä työttömänä olleiden henkilöin siirtymiseen kokonaan pois

työmarkkinoilta. Kuvioista nähdään, että sekä Tampereella että koko maassa

kolmen/neljän tekijän -ryhmä on ylittänyt vuoden 2007 tason – koko maan

tasolla hieman Tamperetta aiemmin. Ryhmän kasvun voi tulkita kertovan

uudesta hankalasti työllistyvien ryhmästä, joka on syntynyt pitkittyneen

taantuman vuoksi.

Kuvioon 11 on kuvattu rakenteellisen työttömyyden taso 15 suurimmassa

kaupungissa kahden eri mittarin kautta. Yhtenä vaihtoehtona on katsoa

työttömyyttä kaikista vaikeimmin työllistyviä (Vähintään 3 työllistymistä

heikentävää rakennetekijää, oikea akseli) kautta. Lisäksi voidaan katsoa niiden

henkilöiden osuutta työttömistä, joilla ei ole taustallaan ollenkaan

työllistymistä heikentäviä rakenteellisia tekijöitä (0 rakennetekijää, vasen

akseli). Kuviosta nähdään, että Oulussa, Vaasassa ja Kuopiossa rakenteellisen

työttömyyden mittarit on ns. positiivisimmat. Voidaan ajatella, että näissä

kaupungeissa suhdanteiden parantuminen näkyy todennäköisesti työllisyyden

vahvana kasvuna. Vastaavasti Lahdessa, Vantaalla ja Kouvolassa suhdanteiden

parantuminen ei välttämättä johda työllisyyden merkittävään kasvuun

verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin. Tampere sijoittuu tässä vertailussa

ylempään keskikastiin – lähes Kuopion, Vaasan ja Oulun tasolle – helposti

työllistyvien osuuden ollessa n. 32% kaikista työttömistä.

Kuvio 11 Rakenteellinen työttömyys (0 rakennetekijää / vähintään 3 rakennetekijää) 15

suurimmassa kaupungissa vuonna 2014

0,0 %

2,0 %

4,0 %

6,0 %

8,0 %

10,0 %

12,0 %

14,0 %

0,0 %

5,0 %

10,0 %

15,0 %

20,0 %

25,0 %

30,0 %

35,0 %

40,0 %

0 rakennetekijää Vähintään 3 rakennetekijää

6 Virta-analyysi siirtymistä työttömyydestä työlliseksi ja

työvoiman ulkopuolelle

Työttömien työllistymistodennäköisyys6 on kytköksissä

työmarkkinatilanteeseen. 2000-luvulla keskimäärin noin joka viides työtön oli

työllinen työttömyyttä seuraavana vuonna. Osuus kuitenkin vaihtelee

suhdanteiden mukaan: vuonna 2008 työttömänä olleista alle 20 prosenttia

työllistyi, kun taas vuoden 2009 työttömistä yli 25 prosenttia työllistyi.

Yksinkertaistaen tämä tarkoittaisi, että työllistyneiden osuus laskee, kun

työttömyysaste nousee ja toisinpäin. Tämä ei kuitenkaan aikasarjojen valossa

pidä aivan paikkaansa, vaan taustalla vaikuttaa myös työttömien joukon

rakenne.

Työttömistä työllistyneiden osuudet vaihtelevat kuitenkin enemmän

työttömien taustojen välillä kuin suhdannekäänteiden välillä. Vuoden 2007

työttömistä, joilla ei ole taustalla ainuttakaan työllistymistä heikentävää tekijää,

työllistyi ensimmäisenä vuonna 37 prosenttia ja vuoteen 2014 mennessä 47

prosenttia. Sen sijaan työttömistä, joilla oli taustallaan vähintään kolme

työllistymistä heikentävää tekijää, työllistyi ensimmäisenä vuonna kolme

prosenttia. Pitkällä aikavälillä työllistyneiden osuus ei kasvanut. Suhdanteet

vaikuttavat työllistymistodennäköisyyksiin erityisesti niiden työttömien

kohdalla, joilla on taustallaan yksi tai ei ainuttakaan tekijää.

Kuviossa 12 on kuvattu virta-analyysina työllistymistodennäköisyyksiä

työllistymistä heikentävien tekijöiden täyttämisen (kuinka monta ehtoa täytyy)

perusteella. Kuviossa on vuonna 2013 työttömänä olleet 18-61-vuotiaat vuoden

2013 ehtojen summan ja vuoden 2014 pääasiallisen toiminnan mukaan.

Kuviosta nähdään että työllisiksi siirtyneet painottuvat vahvasti niihin, joilla ei ole

taustallaan yhtään työllistymistä heikentävää tekijää. Niistä työttömistä joilla on

taustallaan kaksi tai useampi työllistämistä heikentävä tekijä, on työllistynyt vain

hyvin harva.

6 Virtatilastoinnissa työllistyneeksi on katsottu vain avoimille työmarkkinoille työllistyneet. Ns. tukityöllistetyt ei siis ole laskettu työllisiin.

Kuvio 12 Vuonna 2013 työttömänä olleet 18-61-vuotiaat vuoden 2013 ehtojen summan ja

pääasiallisen toiminnan mukaan Tampereella

Kattavan kuvan saamiseksi, on hyödyllistä vertailla Tampereen

työllistymistodennäköisyyksiä muun maan sekä 15 suurimman kaupungin (pl.

Tampere) lukuihin. Helposti työllistettävien kohdalla (0 ehtoa) osalta

Tampereen työllistymistodennäköisyydet ovat olleet pääosin muuta maata ja

kaupunkeja heikompia. Lukujen valossa vaikuttaisi siltä, että Tampere kärsii

pääkaupunkiseudun kaupunkien kaltaisesti suhdanneongelmasta enemmän

kuin kehyskunnat ja sitä pienemmät kaupungit.

Myös hankalasti työllistyvien kohdalla osalta Tampereen

työllistymistodennäköisyydet ovat keskimäärin muuta maata ja kaupunkeja

maltillisempia.

Kuvio 12 Työllistymistodennäköisyys ehtojen summan mukaisesti vuosittaisena

tarkasteluna 2007-2008…2013-2014.

0,00%

5,00%

10,00%

15,00%

20,00%

25,00%

30,00%

35,00%

40,00%

45,00%

50,00%

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013

15 suurinta (pl.Tampere), kolme tekijää 15 suurinta (pl.Tampere), neljä tekijää

15 suurinta (pl.Tampere), nolla tekijää 15 suurinta (pl.Tampere), yksi tekijä

15 suurinta, (pl. Tampere) kaksi tekijää Muu Suomi, kaksi tekijää

Muu Suomi, kolme tekijää Muu Suomi, neljä tekijää

Muu Suomi, nolla tekijää Muu Suomi, yksi tekijä

Tampere, kaksi tekijää Tampere, kolme tekijää

Tampere, nolla tekijä Tampere, yksi tekijä

Tampere, neljä tekijää

2007-2008 2008-2009 2009-2010 2010-2011 2011-2012 2012-2013 2013-2014

Työ

llist

ymis

tod

enn

äkö

isyy

s

7 Yhteenveto rakenteellisesta työttömyydestä Tampereella

Seuraavassa analyysimme keskeisimmät huomiot

Työikäisen väestön kasvaessa Tampereen työllisyydellä on

edellytyksiä parantua

Tampereella työikäinen väestö jatkaa kasvuaan, vaikka koko maassa

onkin viimeisimpinä vuosina siirrytty supistuvan työvoiman

aikakaudelle.

Tampereen työttömyystilanne heikentynyt suhteessa muuhun

maahan

Koko maan ja Tampereen työttömyysasteiden ero oli vuosituhannen

vaihteessa 1-2 prosenttia, mutta viimeisten vuosien aikana ero on

kasvanut 3-4 prosenttiyksikköön pitkäaikaistyöttömyyden kasvaessa.

Kehyskunnat nojanneet Tampereen kykyyn tarjota työpaikkoja.

Työllisten määrä Tampereen ulkopuolella ei juurikaan kasvanut

ajanjaksolla 2000-2013. Työllisiä oli vuonna 2000 vain 7 000 vähemmän

kuin vuonna 2013. Samalla pendelöivien osuus kasvoi huimaavat 12,5

prosenttiyksikköä.

Tampere ja muu Pirkanmaa muodostavat tyypillisen keskuskunta-

kehyskunta asetelman – trendissä havaittavissa muutoksia

Kaupunkialuetta ympäröi korkean työllisyysasteen alue, kun taas

kaupungissa ja maakunnan reunoilla työllisyysaste jää matalaksi.

Huolenaiheena pitkittynyt työttömyys ja nuorten tilanne

Odotusten mukaisesti työttömät ovat muualla Suomessa heikommin

koulutettuja kuin Tampereella. Eroja Tampereen ja muun Suomen

työttömyyden väliltä löytyy myös iän (Tampereella vähemmän

ikääntyneitä työttömiä), pitkittyneen työttömyyden (Tampereella

enemmän pitkäaikaistyöttömiä) sekä toimialaan liittyvän kokemuksen

(Tampereella vähemmän) tekijöistä.

Tampereen työvoimassa on kasvupotentiaalia – suhdannetyöttömyys

suhteellisen korkealla

Tampereella n. 6 400 työttömällä ei ole yhtään rakenteellista tekijää

rasitteena. Voidaankin ajatella, että nämä työttömät kärsivät suhdanne-

tai kitkatyöttömyydestä, kun muiden kohdalla kyse voi olla enemmän

tai vähemmän rakenteellisesta työttömyydestä. Tampere sijoittuu tässä

vertailussa ylempään keskikastiin – lähes Kuopion, Vaasan ja Oulun

tasolle – helposti työllistyvien osuuden ollessa n. 32% kaikista

työttömistä. Mikäli talouden suhdanteet kääntyvät, on Tampereella

tarjolla kasvun eväät.

Laaja rakennetyöttömyys 12 %, vaikea rakennetyöttömyys 6 %

Noin 6 800 työttömällä on taustallaan yksi työllistymistä heikentävä

tekijä. Kaksi työllistymistä heikentävää tekijää löytyy n. 4800 hengeltä ja

kolme n. 1600 hengeltä. Neljä päällekkäistä tekijää löytyy vain 250

hengeltä. Laajaksi rakennetyöttömyydeksi voidaan lukea se joukko

työttömiä joilla on taustallaan yksi tai useampi työllistymistä heikentävä

tekijä (13 500 henkeä). Vaikeaksi rakennetyöttömyydeksi voidaan lukea

se joukko työttömiä, joilla on taustallaan kaksi tai useampi työllistymistä

heikentävä tekijä (6800 henkeä).

Työllistymistodennäköisyyksissä parannettavaa

Helposti työllistettävien kohdalla työllistymistodennäköisyydet ovat

olleet pääosin muuta maata ja kaupunkeja heikompia. Tampere kärsii

muiden kuusikkokuntien kaltaisesti suhdanneongelmasta enemmän

kuin kehyskunnat ja pienemmät kaupungit. Myös hankalasti

työllistyvien kohdalla osalta Tampereen työllistymistodennäköisyydet

ovat keskimäärin muuta maata ja kaupunkeja maltillisempia.

Lähdeluettelo:

Kiander, Jaakko (2012) Onko paluu täystyöllisyyteen mahdollinen ?

Yhteiskuntapolitiikka 67 (2002):4

Myrskylä, Pekka (2010) Taantuma ja työttömyys. Työ- ja elinkeinoministeriön

julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 52/2010.

Myrskylä, Pekka (2012) Alueellisten työmarkkinoiden muutos. Työ- ja

elinkeino­ministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 1/2012.

Myrskylä, Pekka (2013) Kovin kilpailu perusasteen töistä, Tieto&trendit 4 –

5/2013

Obstbaum & Tuomala (2015) Rakenteellisen työttömyyden riski kasvaa.

VATT Policy Brief 2-2015 http://www.vatt.fi/policy-brief/rakenteellisen-

tyottomyyden-riski-kasvaa

Pyykkönen, Jussi (2011) Ammattisiirtymät Suomessa 1995-2008. Ammatillinen

liikkuvuus koulutustarpeiden ennakoinnin näkökulmasta. Pro gradu. Turun

Yliopisto.

Pyykkönen, Topias & Pyykkönen, Jussi (2014) Rakennetyöttömyys ei haihdu

nousukauteen. Tieto & trendit http://tietotrendit.stat.fi/mag/article/86/

Pyykkönen Topias & Myrskylä Pekka (2015) Kuka Suomessa tekee työt? EVA:n

raportteja http://www.eva.fi/blog/2015/01/29/eva-fakta-kuka-suomessa-tekee-

tyot/

Sutela, Hanna & Larja, Liisa (2015). Ulkomaalaistaustaisessa väestössä paljon

korkeasti ja paljon matalasti koulutettuja. 2.11.2015. Helsinki: Tilastokeskus

Viitattu: 22.12.2015. http://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/art_2015-11-

02_002.html

Työssäkäyntitilasto (2013) Työttömien taustat 2013. Helsinki: Tilastokeskus.

Lähde:http://www.stat.fi/til/tyokay/2013/02/tyokay_2013_02_2014-06-

05_tie_001_fi Viitattu 29.8.2014.

Liite 1. Miten indikaattorit on laskettu?

1. Ei tutkintoa: Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Tilastokeskuksen

tutkintorekisterin mukaan. Tutkintorekisteri ei ole täysin kattava

maahanmuuttajien kohdalla. Ulkomailla suoritettuja tutkintoja ei välttämättä

ole rekisteröity. Kyselytutkimusten perusteella on arvioitu, että esimerkiksi

toisen asteen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneita on lähes kaksinkertainen

määrä rekisteritietoon verrattuna (Sutela & Larja, 2015).

2. Iältään yli 54-vuotias.

3. Pitkä työttömyys: Tilastovuonna ja sitä edeltävänä vuonna ollut työttömänä

yli puolet vuodesta eli vähintään 182 päivää 362:sta. Emme siis edellytä

yhtäjaksoista puoli vuotta kestävää työttömyyttä.

4. Ei työhistoriaa: Tilaston mukaan ei ole ollut työllinen kymmenenä

työttömyyttä edeltäneenä vuonna. Saattanut siis olla töissä muuna kuin

viiteajankohtana. Tärkeää huomata, ettei tämä tarkoita 10 vuoden

työttömyysjaksoa, vaan kyseessä saattaa olla esimerkiksi vastavalmistunut

henkilö, joka ei ole vielä siirtynyt työelämään.

5. Työkokemus taantuvalta toimialalta:Laskimme 2-numerotasolla työllisten

määrän toimialoittain vuosina 2007 – 2013 ja erikseen vuosina 2000 – 2006

(johtuen toimialaluokituksen muutoksesta 2007). Toimiala luokiteltiin

taantuvaksi mikäli sen vuosimuutoksen liukuva keskiarvo (kahdella jaksolla)

oli negatiivinen joko 2000-2006 tai 2007-2013. Mikäli henkilön viimeisin

työkokemus oli vuosilta 2000-2006, käytettiin vuosien 2000-2006 laskelmia ja

mikäli työkokemus oli vuosilta 2007-2013 käytettiin ko. ajanjakson laskelmia.

Koska käytössä on pidempi aikasarja kuin aiemmassa selvityksessämme

(Pyykkönen T. & Pyykkönen J. ,2014), on toimialan taantuvuuden kriteeri

vaativampi. Osittain johtuen tästä johtuen työttömiä, joiden toimiala on

taantuva, on vähemmän kuin viimeksi.