("')

··" ((\ ~ t ~ l . .. ,# '1

(~~ on o ~on-·· ~) ~nn~n jn n~t "'

KANSIKUVA Sokkalantie talvella 1940 kartanon pihasta

katsottuna. Kuvannut Tauno Häkli

TEKSTIN kirj oittajat ja kokoojat on mainittu kunkin

artikkelin yhteydessä

MUU MATERIAALI:

Perunkirjakopio, Mikkelin Maakunta-arki sto

Kinkeri- ja pyhäkoulupöytäkirjakopiot Mikkelin

maaseurakunnan virasto

Kartat, Mikkelin maalaiskunnan tekninen virasto

Valokuvat, Tauno Häkli, Erkki Huokuna, Edit Lampinen,

Erkki Lyytikäinen, Juhan i Rantakylä , Toivo Salmi ja

Vilho Tikka

TAKAKANSI kuva kunnan uuden virastotalon pienoismallista

ISBN 952-90045-8 - 3

Paino, Mikkelin maalaiskunta

- 1 -

LUKIJALLE

Vuonna 1973 Rantakylä-Seuran johtokunnassa heräsi ajatus

koota tietoja puretusta Sokkalan kartanosta, koska kartano

oli aikoinaan vaikuttanut paljon rantakyläläisten elinoloi­

hin. Tietojen kerääminen aloitettiin, mutta katkesi seuran

toiminnan lakatessa useammaksi vuodeksi. Kun 1980-luvun

alussa seuran toiminta heräsi, perustettiin perinnetoimikun­

ta jatkamaan jo aloitettua toimintaa . Toimikunta suunnitteli

perinnetietojen keräämistä laajemmalti kylän kehittymisestä

tähän päivään. Tietoja on kerätty erityisesti syksyllä 1987 ,

jolloin perinnepiiri on kokoontunut Kansalaisopiston piirinä

"Tunne kotikyläsi- tallenna tieto". Mukana on ollut kerral­

laan viidestä seitsemään kylän vanhimpia asukkaita.

Aineistoa on saatu tämän julkaisun verran. Koska vanhojen

tietojen saaminen suusanallisesti vähenee päivä päivältä, o n

pidetty tärkeänä julkaista esille saadut tiedot. Tulos ei

ole läheskään täydellinen, mutta kuitenk i n tulee esille sel ­

laista vanhaa tietoa, jota kenties ei myöhemmin olisi mah­

dollisuus saada.

Julkaisu kertoo mm. Rantakylän historiasta, asutuksesta, ke­

hityksestä, Sokkalan ja Rantakylän kartanoiden vaikutuksesta

kyläläisten elämään, sekä nykyisestä Rantakylästä.

Useilta henkilöiltä on saatu muisteluksia, kuvauksia ja hen­

kilökohtaisia tuntemuksia, myös valmiina kirjoituksina.

Perinnepiirissä vanhojen asioiden muistelu ja kartoittaminen

on ollut mielenkiintoista ja antoisaa.

Toivottavasti nykyiset rantakyläläiset, muualta tänne muut­

taneet tuntevat kylän kotoiseksi ja viihtyisäksi asua ja

elää. Rantakylä elää tällähetkellä uutta perinnerikasta

kauttaan, joten tämä julkaisu saa varmasti aikanaan jatkoa.

- 2 -

Kun aineiston kokoaminen julkaisuksi jäi tehtäväkseni, olen

tuntenut sen vaativaksi, samalla keräystyössä mukana olleena

velvoi ttavaksi.

Lämpimä t kiitokset perinnepiirin jäsenille, haastateltavil­

le, muistelmien kirjoittajille ja kaikille jotka tavalla tai

toisella ovat myötävaikuttaneet tämän julkaisun aikaansaami­

seen.

Rantakylässä helmikuussa 1988.

Jenny Nisula

- 3 -

I RANTAKYLÄN HISTORIAA 1500 - 1800-luvuilta

Tämän kappaleen historiatiedot perustuvat Hannele

Wirilanderin teokseen Mikkelin pitäjän historia vuodelta

1982.

KYLÄN NIMI

Rantakylän nimi tunnettiin jo 1500-luvun puolivälissä, jol­

loin se kuului Visulahden pitäjän, Vuolingon neljänneskun­

nan, Rantakylän kymmeneskuntaan.

Asutus

Asutus oli 1500-luvun puoliväliin mennessä jo jotensakin

vakiintunutta. Todisteeksi maanomistusoloista alettiin jär­

jestää anekkeja, veronmaksuyksiköitä. Näillä turvattin ve­

ronmaksukanto. Vuoden 1561 maakirjassa luetellaan Rantakylän

osalta kahdentoista kantatilan haltijat, joita oli yhteensä

23 talonpoikaa. Rantakylän talojen lukumäärä oli suurimmil­

laan vuonna 1643, 32 taloa, jolloin tapahtui kylien ryhmit­

tely. Taloista autiona oli 8.

Suurkylien purkaminen alkoi vuonna 1664, jolloin Rantakylään

jäi 14 kantatilaa. Näin vakiintui kyläjärjestelmä. Silloi­

seen Rantakylään kuului asukkaita myös Ristiinasta. Erän­

käynti- ja uudisraivauskausi oli päättynyt. Asutus vakiintu­

nut. Alkoi kaskeamisen aika. Jokaisella tilalla oli kaski­

omistuksia. Kaski oli "wesottawa, karsittawa, poltettawa,

wesikesinä weerrettäwä, raiwattawa, aidattawa, ja työläästi

hitaasti kynnettäwä." 1800-luvun puolivälissä oli Mikkelin

tienoo miltei puuton. Rantakylässä oli puutonta 7 tynnörin

ja 19 kapan alaa, (tynnörinala = 30 kapanalaa, kapanala

154,3 m2) joten puutonta alaa oli 3,7403 ha.

- 4 -

Isojaon muutokset

Isojako 1800-luvun alkuvuosikymmenillä asetti rajat kaskea­

mi selle ja kokosi hajatilukset talojen ympärille. Se loi

järkiperäisemmät edellytykset maataloudelle. Tultaessa

1840-luvulle oli Rantakylään muodostunut 12 kantataloa.

RN:o 1 Sokkala Isojako päättynyt 1850

2 Ketunniemi Isojako päättynyt 1850

3 Kerola Isojako päättynyt 1850

4 Nykänen - aik. Parantala vuoteen 1853, vuodesta

5

6

7

8

9

10

11

12

Karila

Tarkia

Rämälä

Kolo

Kesti

Kurki

Laurikkala

Ranta-Siekkilä

Otrala

1875

Isojako päättynyt 1850

Liitetty 1824 Puulaveden

Koukkuniemeen

Rantakylän kartanon torppia,

jotka itsenäistyivät myöhemmin

omiksi tiloiksi.

Isojako päättynyt 1855 .

Siirretty Soikkalaan RN:o 4

v. 1855.

(Vuoteen 1845 saakka RN : o 11.}

muodosti jakokunnan Otralan

kanssa RN:o 10.

(Siirretty Laitia1a RN:o 4, v.

1855). Isojako päättynyt 1850.

Edellämainituista kantataloista Rantakylän alueella sijait­

see 1980-luvulla:

RN:o 1 Sokkala

2 Ketunniemi

3 Kerola

4 Karila

10 Ranta-Siekkilä

- 5 -

VÄESTÖ

Säätyläiset

Mikkelin pitäjässä kuten muissakin Savon vanhoissa asutus­

keskuksissa kuten Ristiinassa, Säämingissä, Joroisissa, oli

suhteellisesti enemmän säätyläisiä kuin Savossa yleensä.

Säätyläisiin lukeutuivat papit, opettajat, ylioppilaat, lää­

kärit, apteekkarit, siviilivirkamiehet , upseerit, aliupsee­

rit ja tilanomistajat. Mikkelin pitäjässä heitä oli 3 %.

Maaomaisuus kytkee viljelijän paikoilleen, virkamiesura

edellyttää liikkuvampaa elämäntapaa~ Siksi Mikkelin pitäjän

talonpoikaissuvuista on säilynyt samalla paikkakunnalla vuo­

sisadasta toiseen.

Talonpojat

Rahvaaseen kuuluvana väestönosana ylimpänä kerroksena olivat

talonpojat. Omistamansa tai hallinnassaan olevan maan luon­

nosta riippuen ne olivat joko perintö- , kruunun tai rälssi­

talonpoikia. Edellämainittuja kruunutiloja 1700-luvun puoli­

välissä alettiin ostaa perintötiloiksi. Tämä merkitsi maa­

omistusoikeuden lujittumista ja koko talonpoikaisluokan yh­

teiskunnallista parantumista. Vuonna 1680 oli talollisia

390, vuonna 1865 heitä oli 983 pitäjän alueella.

Torpparit

Torppariryhmän syntyyn oli vaikuttanut säätyläismaanomista­

jien työvoiman tarve sekä talonpoikaisväestön kasvun aiheut­

tama uuden elintilan tarve. Aluksi torppien perustaminen oli

sallittua vain kartanoiden, pappiloiden sotilas- ja siviili­

virkatalojen sekä vuodesta 1697 lähtien ratsutilojen mailla

ja tiloilla, joiden viljely tapahtui etupäässä ulkopuolisen

perheeseen kuulumattoman työvoiman avulla.

- 6 -

Vuonna 1680 oli torppien määrä Mikkelin pitäjässä 3, oli se

jo 1700-luvun lopulla 254 torppaa ja 1865 vuonna 479 torp­

paa. Torppien perustaminen oli sallittua vuodesta 1743 myös

talonpoikien perintötilojen maille ja vuodesta 1770 lähtien

kruununtiloille ja jakamattamille maille. Virkatalojen eli

puustellien mailla oli yksi torppari ja ratsutiloilla kor­

keintaan kymmenen.

Mäkitupalaiset ja loiset

Torpparilla oli käytössään mökki ja. maapalanen, mäkitupalai­

sella vain mökki, talollisten pirtinnurkissa asuvalla loi­

sella ei sitäkään. Hän möi työvoimaansa maatalouden kiireei­

lisinä kausina ja peri korvauksen työnantajan mielestä yli­

hinnoin. Vuonna 1865 oli torppareita 504 ja mäkitupalaisia

ja loisia 225.

VÄESTÖMUUTOKSET JA VÄKILUKU

Henkikirjoja on laadittu Mikkelin pitäjästä vuodesta 1635

lähtien. Ne ovat kuitenkin koko pitäjän asukkaita koskevia,

ei kyläkohtaisia .

V. 1665 oli 910 pitäjäläistä (puuttuu henkirahasta

vapautetut)

v. 1694 " 1857 pitäjäläistä

V. 1697 " nälkä oli pahimmillaan keväällä

v. 1712 " 1209 pitäjäläistä (vähennys

nälkävuosikuolemista)

Näl kävuosikuolemat

Haudattavien määrä lisääntyi päivä päivältä, eivätkä papit­

kaan kyenneet kuten tavallisesti merkitsemään luetteloihinsa

kuolleiden nimiä, eikä ikää, josta luetteloihin on jäänyt

mm. seuraavanlaisia mainintoja:

- 7 -

17 . 3.1697 haudattiin yhteen kuoppaan 43 kappaletta sekä nuo­

ria että vanhoja miehiä ja naisia, jotka olivat teillä kuol­

leet nälkään ja jotka ilman arkkua oli koottu vankihuonee­

seen ja joiden joukossa oli omia pitäjäläi siä: Ketunniemen

Mikko Suomalai nen, Erkki Sokkanen ja tämän lapsi sekä yksi

Suomalaisen renki.

Yhteensä nälkävuoden 1697 hirvittävä saalis oli Mikkelin pi­

täjässä 1257 henkeä.

Mikkelin pitäjän väkiluku 200 vuoden aikana 1665 - 1865 n.

2000:n paikkeilta 11.223:ksi, oli yli nelinkertaistunut.

Mikkelin pitäjän asukkaista 1749 oli noin 3 % säätyläisiä,

163 henkeä. Vuonna 1865 enää heitä oli 67 henkeä, 0,6 %.

Kyläkohtaisia tilastoja on henkikirjoituksen rekisteritoi­

mistosta saatu 1970-luvulta lähtien.

Rantakylän asukasluvun kehitys:

V. 1970 oli asukkaita Rantakylässä 1544 henkeä

V. 1973 oli asukkaita Rantakylässä 1976 henkeä

V. 1975 oli asukkaita Rantakylässä 2429 henkeä

V. 1977 oli asukkaita Rantakylässä 2656 henkeä

V. 1980 oli asukkaita Rantakylässä 2953 henkeä

V. 1982 oli asukkaita Rantakylässä 3011 henkeä

V. 1983 oli asukkaita Rantakylässä 3063 henkeä

V. 1985 oli asukkaita Rantakylässä 3202 henkeä

V. 1986 oli asukkaita Rantakylässä 3250 henkeä

V. 1987 oli asukkaita Rantakylässä 3318 henkeä

V. 1988 oli asukkaita Rantakylässä 3442 henkeä 1.1.1988

V. 1974 Mikkelin maalaiskunta jaettiin viiteen eri henkikir­

joituspiiriin. Rantakylän !II-piirin piirimiehenä on toimi­

nut Jenny Nisula. Asukkaiden lisääntyessä Rantakylään yli

kolmentuhannen on !II-piiri jouduttu jakamaan siten, että

Rantakylän rekisterinumero 1 , kuuluu Jenny Nisulan piiriin

ja sitä seuraavat numerot kuuluvat IV:n piiriin.

- 8 -

VÄESTÖN VARALLISUUS

Entisajan savolahtelaisille, myöhemmin Mikkelin pitäj än

asukkailla, (joihin rantakyläläisetkin kuuluivat) ei rahaa

tai muuta rikkautta kertynyt. Vuonna 1571 oli irtaimen omai­

suuden arvo keskimäärin 46 mk. Tuolla rahasummalla olisi

saanut silloin ostettua esim. 5 lehmää tai 37 lammasta.

Pitäjän ja koko läänin rikkain mies oli silloin Savilahden

kirkkoherra Andreas Sigfridi, jolla oli rahaa 1200 mk ja

kar jaa 5 härkää, 21 lehmää, 23 vasikkaa, 30 lammasta, 8

vuohta, 8 sikaa ja 9 hevosta sekä 5 nuorta tammaa. Lisäksi,

hopea-, tina-, messinki- sekä kupariesineitä ja omaisuutta

kaikenkaikkiaan 2230 markan arvosta.

Toiseksi rikkain mies pitäjässä oli Rantakylän Lauri Liukko­

nen, vaikka hänen varallisuus oli vain 250 mk.

Rantakylän kymmeneskunnan Matti Liukkosella oli pitäjäläi­

sistä eniten lehmiä , hänellä oli 6 lehmää. Samoin hänellä

oli 1500-luvun lopulla "kinkkuveron" voimassa ollessa eniten

sikoja. Hänelläkään ei ollut kolmea sikaa enemmän. Sian kes­

kipaino oli silloin n. 38 kg.

Kaikenlainen ylellisyys oli tavalliselle Mikkelin pitäjä­

läiselle vierasta vielä 1800-luvulla. Köyhiksi luokiteltiin

jopa 8 %. Varallisuussuhteet jakautuivat seuraavasti (koko

pitäjän alueella):

Vuonna 1810 oli varakkaita 17 henkeä

toimeentulevia 158 henkeä

köyhiä 1120 henkeä

rutiköyhiä 81 henkeä

yhteensä 1376 henkeä

Silkkivaatteiden käytön rajoittaminen ol i esillä pitäjän

kokouksessa vuonna 1793 ja kokous päätti noudattaa kunin­

kaallisen majesteetin tahtoa ja määräsi jo ostetut silkki ­

huivit ja myssyt vietäväksi nimismiehelle.

Koska säätyläisiä oli asukkaista n. 3 % ja h e itä asui

Rantakylän kartanoissa on tuo ankara kuninkaallisen majes­

teetin silkkivaatteiden luovutuskäsky koskenut myös heitä.

- 9 -

Seuraavilla sivuilla olevasta perunkirjasta selviää, kuinka

varallisuus on muuttunut tultaessa 1900-luvulle. Perunkirja

tehty 19.11.1905 ja jätetty arkistoon 25.11.1905 .

:<7. - 10 -

/ ·';/.. // /, ·, f //. /~ .( •) / </ t t'C; . ; . n 1 / v·/{:'~t"///<6'?

1 /

///· ,?k-/ r//t' [ . /C. 1 (...J -

cx./~.f~C.: r!'dci czj_;ui{~. ,-?;/"/ ~'t'Z ~l/'t · r./t.'/.:·,.<, -: {,; /l'h' .. -.

,c/e./(a..- .c.:.hn--v~W-z.-t0/7/'?. .d4/f;_· · /ht t'~/!,.;t_,-'/zt"4-d~z ' ;{·/;z,.;,;~· r:/!1';·/,l · ri-111 Zt!"/t c~· 4-cc/;./rZ · .~" r:../At:·V:'~cc ;t. Ac;~-"2 -· · / ./(~~c ·_

/

/}(!.-,4/d /tL'/.t<~L) _,.:/ ( l'(:~~lc >•/L t/.·~, . .i/ > ,'Jcy/2 .Ii '/ h 4 ' ,,..,-;.• > .· '_,{.{ d.~/-1 .. / 1' t / . . .!', . ".// ' / , . _,: -

,z.~- · ,· -~~ta. _,.. ~,/ ~;;~/t.~t: · · ./'1-·cf/t'ec /c -~fi-< l.f-~~ .-·.· (- c~> '/c ' ·

.rli<',{.,(,·/ tt.JJ I' ;v-) "'! ftt:ty,,/1:-ct:' .ft'/(,'d~ll'rrr~ (/ . / ; ' '

. c/.''r y~,.. /.lt /,) 1<'

(?!;; L {-z c. ',;,t. (. {.. c.llt:z · 1 1

J 1!1 ,.' c . : ~ ä., · 1 t, 1 , /~ l ... // . / ,.~ .;l . ·

1

l ( .. . .1c.11 ' ' 1 1 ' / ./,/ . ,, zi'tf· ;·. /.. ;r,;;l .j t ifl· ;, f .!(/ i • 1 ·; • •

/ '" -'; IC· ,, / .. 'l.ttl ' · r//lt' ,/l. 1 •.

/ i 1 (/ / f )J

,, Jlt' /// : 1

. 'j ;. . 1 1

1 /:' "

);; ,flj i 1 . ' '< 'tl Jc z>la t:2 . ,tl "' .//itl· 'L ·/1 .

! 1

·' ~ '

1 ) ,. ,! . '' . . . ;;· . . .tl f II

,-1 . .:!1 , ,(,, / . LtL.f 1(

1

1

1 ,!_?·· 1 . f 'f. r' ,~ L~ / 1 . ; ! , 'l i}tlJ' (,/,t/,;;'jrU· . ' ( / ( ( J JJ ,;;t/l2-. r: , /:tC/tE//~ ·,·, ) ,/.t , .;l

1

/ ' · ~tu~t~ 1 it' f i ' 1 •.

1

! 1

llf 1<~f _f f =f o ,--#/ 1.? J" 1

(1_

~7-·

r0 1

O! :Fnj {J 1

t?J 1 :•(J(j

v1 1

J/ - ./() ! 1 1 _,

- / t) } .? }

.. r

- ; l ·l()t/;

ov 1

- t' ! (1

- J J1 - 1 ,. (J

tl} ' II J, 1

~J 1 ,/f,l~ ~~

0 ' 1 l-4----ll l : ,,, tl 1

:J r L ._,z 7. '/ < ·- /

l f?/17!.'(

t- 1 t } f 1 1 ·-~· 1

- 1 ::_.f,":

(JJ - ·~p€;

(}_f 1' " .-1 t

- 1 II tl'_ ,

~0 '71'.,1~ 1

(}/ l ,/

(l...f 1 ?r J tj/ J ....-

/JJ 1 t .. ···

:-fl tJ1

Jfl

!/t .Jll '

lJ'

V'

-?! 7_7,;)

'7.:J 7, 7 J1 !1/'

-,. !}

7{/ l j

rV77:Y?ll7f?! r(/{771(1 ,, 1 ./' f/ b;/J.jJ ',, "/ ~1/v ~ J 1 ./ < 1j Zl /1-/ l' lll) j lj-} p"

v· ' ,d 1'fY"'?vy7nJ~ " b' _._,., . "r ', ;~ -~/ '."lf l-,~'/~' 11 ·Z7 PJ17./ " r: ,.. - ?1777,'7/(/j;.7i)'llf "b

, ·~ y:y7 7.;/ 11 1 ~0('/.y'/p/j/7-y _,! 11 " 1

~'?~~'!/ ., 1 ll' ''l/.7?j V 7/ ,, J'

~~;;,/');; _"{/ J'

p f'lJ~~. t ... {

1''

/Z7 //:/ Z/j 1 7h-:J ~(0 rl:: ~j .. l/JJ~

J ?l.fl,Y/ ·lllr;.J{ , 1 7":>". '~'7/ ,',J?_ uy (''??J?f/f/171?//?l ,(' 171

11' laJI' h 'lJ 1 / - 1- j . 1 l'l

"' ,.

V'

271 •

V'

/7?' ·.

?/71/.

.. 71/) '_?7,~ /;;, "T _J 1~.~~~7' ~J/'J? d;; )'

(/ /_" / tf

·.~'71J!?/ ~))/ <'27 .,2/'l!)'·?/ y :/.-?>

· V"lFl.l'lj 2N/

. · · ~~rrr;,;;l;

'?n?!'YJ 7?r r;<711/, · · .JI~?/j-vrml

·'27.1~-7~ "7?-/P'Zl//!7'27 ?/

•, ' r?f//7//--P~~??:J(/

r~ f:Vf!J }/17 17 ;JY/J _/'V~--n7' rz:J/ 1//'?~.f/:? 1z'

pr/J.~?.r

""J?// ~.nt:; /y ~~., a; /?7)''V .Yr?_ /2:7/

- 11 -

,, 1 .....

,. tl

,, 1 /1 1 II 1;

" II 0

II l "' II f? ·

..... ~ ,, tJ

,, 1 ,, ;J

:7J1 1

" 1 PJ7 1 1 ~j7 1

. ~

' 1

' /) --/3~Vfr~~~~ . (/ ~ ---/~ 1 1 . '"" ·-~T·v- _ zr#T ~ · J::::L :/" · ( #-$ / . iJ

· ?/'fP?~r; z. • "•' . r' "7/ " a: <71'7" ; / / 7 N , 1 /) . ;f'. / //2?-- / / / -r·· ·- / / 1 _'?Z.?,''rP?/-?7// ,?·?rr ·?<'/???1:-:;;':?.L!!,. 7 ' /-.:7"/I7Z?...7? ·l7' ,"'27 .'-' / } '.f'J./?7};/j/ . ,_ 7 1 /. -/ r / 1" · · 'i/ r r 1 . ' . !- . -;-._ ~ ..r-~-::7;, ~, .. l? ./ . . · .?-" ;7 .7f~~7.,c71 7/ ... z7.??_r7~7'7/-// ,..,/,::1U''7-/ .... z:J_ ·7 h/..'/;r 1

~ ~ ~ ...

1 ~~ ~~~~ ~ ~

. . ; J~1 , f'tf'j/ , 1/.~.v:-/j/ · 7/'.;J?77.J /V.l/..f74 "- .pp;- ~z.;;~~/7:?77'/V 1\ j <--~ . '/ 7 (/ ,, ,, / (1 ·/ ;7 ~

--+-! '7/~:?f/;Y.?Y ,- ?/' -~? .7/? ly/z7,,?1 / 7 r Z/7.-;/~?l???J// ~~-.7/ 7/' (;~ / "'-...: w

1· ?"7'!/f.'-7,_.?;; ' ?7,;?• - ? 7/'"Z:;//"1/ (?,;?/ r?·i~ /~ ·.?J/J l.'Jj"/ 1 V/J??l/-/ZJVI ~ ·.·

!-1/l"r?..<·V?/...l/V/·7/ /7.-Y ~71 .. Z:7?'7'/ ' _-'/'7:77/ l/..77 / Z7.?'7// !jl . ?/ 4.1.#~ ~. 1 , ., 7" / / ,, / -/ ,/ #'/. . / ~ ~ j ~ n.27' ?/ ~v //.v :,.z:?/~JY YY r?-/_~E/07/f·"· ."7/ ?./ /;?z :: 1 2'772#7/.// 1 ! - _-? Z7.-;"'' .Jf ' <7:~/7/Y .. . -·p;y ;7 1? ~/ J.f'/ , 7~77//,;l.? lc /.y;7,?rr7/ r-:7~:7/7 1 1 / . 1 ~ : 'l/,??·?c.P' z·/7,7 ', 7.>'/'7 7t" ' c-···u o/,/' ,-?~~??1/.?j' r ?//~-'72/j/ :Z// :7· 1

i . 1

f

1

!' J ~

/;!

J!

tJ;f

~

(l.j'

. .

/ j) ~ tl.(f./ x•lfr r -Y.d' zP' , . 7/ ~7/:77 7'1' -"? 7

,'// 47 · ,..-z;J?j'-17 27/ , l / V';'J ' 1/ J ,_, ,, 1'/ .l ,, c.? 1 1 1 /) 1 1 1

t~/1 1 t"l(:r 2 '7 .) '/ .'/'/ .i'7f / p -: 7.' / lt'/)7// ' ~ l /

.: II ) /P j";J'??;/ ,7/7~ :-:7?r// .r"?!/--7:7? ~ 7-c? . ...~

!J{ 1 /;:''.r-~<l77t'// f' ~-j-?1'?/.j/ <27 y,-' ''2?/_;'-"Z·':J ..... .'?!/' J'If'_ 7.7rr~-7v 1.~ .(?y;;v (~,1-:--~-'2;7 ?//.-'/ ..# ~ 1

D

/jJ 1 )'{' f/ -~ ,., '-~ F?V47Z?'-

bl rn/v /,..,. .... 1' 721/.:;l 7 7 ;,'?? /"'/ '?mj'V7~ Ii ·.·. !1 . /.JJ.Y~~VJ/ · r~/;?27~'27,/ r?4_-'?7-#J-'1f~

0) -?~ f'j""/'77 / ·1//o/ P77:Y_/ [Y7'?1?l/7J-:f1-

J ~rfl r/7?.1/--?4·~y7~--o

~Jf; j Y t'l(? -J:-?-'?/27' ,-74?/'NNC' V 7/'W · • #// ~P~?7?/ ·Vl· ~?-' . ~/r·r::'JJ C!'..f r?:?.J7;;> F-#?r/.??' A _#f?# · ~:n (-"?1~72

' . ' a?r0W??/rJj, ..

lf;" V (l_f 1 : r- ~ --~rt t1/J ·;

;; ' ' : • .. .. . -~: ·: __ ' ' ' . ~'7'J'/;7_::fP :

1

l

d:1j _.?,;v~?,7_,~ ~ ' - tT!. -

- 14 -

VEROTUKSESTA

Kun ihmiset olivat asettuneet aloilleen tuli samalla heidän

elämäänsä vakituisesti vaikuttava tekijä, verotus. Veroja

kannettin kirkolle että kruunulle, joissakin tapauksissa

myös paikallisille virkamiehille, oikeuslaitokselle ja l ää­

ninherral l e . Ensimmäinen Mikke lin pitäjää koskevassa vero­

tusasiakirjassa sanotaan mm . seuraavasti:

"Maunu , Jumalan armosta Ruotsin ja Norjan kuningas,

toivottaa Kristuksessa kaikille Savilahden pitäjän

rakkaille asukkaille rakkautta Herrassa, armoa ja

pelastusta. Määräämme teille lujasti ja ankarasti

että noudatatte kymmenystenne suorituksessa nöyräs­

ti ja kaikessa kuuliaisuudessa sitä kymmenysten tai

verojen maksamisen tapaa, jota naapurinne Hämeen

asukkaat noudattavat, ettekä saa tästä osaksenne

ainoastaan meidän kiitollisuuttamme vaan myös pal­

kan häneltä, joka on kaiken hyvän runsas palkitsi­

ja. Annettu Tukholmassa Herran vuonna 1329 Pyhän

apostoli Bartolomeuksen päivän aattona".

Piispalle suoritettaviin kymmenyksiin kuului mm. kinkerive­

ro, johon kuului monenlaisia elintarvikkeita. Majoitus- ja

kestitysvelvollisuus oli kuulunut papille, mutta vähitellen

laajeni koskemaan pitäjänmiehiä. 1500-luvulle tultaessa oli

verotuksesta tullut vuosittain rasittava velvollisuus. Kin­

kerivero suomennettiin gengärdistä kenkäveroksi, jonka mu­

k aan Mikkelin kirkkopitäjän vanha pappilanpaikka, Kenkäve­

ronniemi, on saanut nimensä.

Verot us oli tuotteina . Kirkollinen ''uhrilahja" kannettin ru­

k iina jonkinverran ohria ja kauroja l isäk s i. Voivero l ehmä­

luvun mukaan. Teurastetusta siasta tuli luovuttaa s i a npa i sti

tai jos ei teurastettu 1 1 / 2 äyrin rahakorvaus. Kalaveroa

kannettiin vetämällä nuottaa syksyisin ja keväisin. Seura­

kuntalaiset luonnollisesti kustansivat pappilan papilleen.

- 15 -

Vähävaraisempien talonpoikien, ns. kirvesmiesten ei kuiten­

kaan tarvinnut maksaa kaikkia näitä verotavaroita.

Kustaa Vaasa peruutti suurimman osan kirkollisista veroista

kruunulle, joista noin puolet jätti pappien saataviin. Vero­

taakka kasvoi. Erikoisesti Olavinlinnan rakennustöiden takia

1470- luvulla verot nousi noin 20 %.

Näin myös Rantakylässä silloin asuvat verokykyiset ihmiset

ovat maksaneet veroa Olavinlinnan saamiseksi Savonlinnaan.

VAIVAISHOIDON ALKU

Jonkinlainen köyhäin ja sairain hoito oli vanhastaan kuulu­

nut seurakunnan tehtäviin ja jokaisen pitäjän oli huolehdit­

tava itse omista köyhistään. Kerjääminen, silloin kun se ta­

pahtui oman pitäjän alueella oli sallittua. Köyhien ja sai­

raiden elättäminen kuului ensisijaisesti sukulaisille, jos

tällaisia ei ollut, apua voitiin saada julkisista varoista.

Jo vuonna 1554 tiedettiin annetun pitäjäläisille avustuksina

halkoja. Ja vuonna 1671 kirkkojärjestyksessä oli määräys

sairaus-ja köyhäintupien rakennusvelvollisuudesta. Tupa tuli

rakentaa lähelle kirkkoa. Ne saivat useissa tapauksissa ni­

men "hospitaal". Sen lakattua toiminnasta hankittiin Mikke­

lin pitäjään "Hospitaali" vaivaishoitovaroilla vuonna 1832.

Rantakylässä Hospitaali

Pitäjän ensimmäinen Hospitaali sijaitsi Rantakylässä Tuomas

Simonpoika Laurikaisen omistamalla tilalla Laurikkala n:o

5. Talossa asui kaatumatautisia. Surullista kyllä, talo pa­

loi vajaat neljäkuukautta toimittuaan poroksi puolipukeissa

ulos rynnänneiden asukkien silmien edessä. Mutta jo kolmen

päivän kuluttua saatiin uusi vuokrasopimus allekirjoitettua

saman tilan torpparin Paavo Kakriaisen lupautuessa järjestä­

mään majoituksen kaatumatautisille.

Vuonna 1836 kodittomien yhteisenä majapaikkana käytettiin

pitäjäntupaa.

- 16 -

Vaivaishoitojohtokunta perustetiin Mikkelin pitäjään vuonna

1816. Köyhät eivät suostuneet tekemään heille määrättyjä

töitä, lähtivät mieluummin koko perheet mierontielle. Näin

varsinkin 1860-luvulla katovuosien aiheuttaman nälänhädän

vuoksi. Vuonna 1852 annettiin vaivaishoitoasetus, jolla vai­

vaishoito o li muuttunut yksityisarmeliaisuudesta pitäjien

pakolliseksi huoltovevollisuudeksi.

Yleinen sairaala Mikkelin p itäjän tienoille saatiin vuonna

1845, kun Heinolan lääninlasaretti siirrettiin Mikkelin kau­

punkiin, joka oli perustettu vuonna 1838.

KESTIKIEVARITOIMINTAA RANTAKYLÄSSÄ

Ranta kylän kehittymiselle keskiajalla oli suuri merkitys

suurella Savon tiellä, joka kulki Hämeestä Sysmän kautta Sa­

vilahden kirkolle. Vuonna 1757 perustetussa pitäjän vanhim­

massa Rantakylän kievarissa suuren Savontien varressa oli

matkustajille vain savupirtti, jonka kalustuksena ei ollut

muuta ku i n pöytä, penkki sekä kupo olkia vuoteena.

Kestikievarien vieraat yleensä olivat viranomaisia tai muita

säätyläisiä ja myöhemmin vasta talonpoikia. Majoitukset

luonnollisesti paranivat. Kievaritoimintaa oli 1800 -luvun

puoliväliin saakka, jonkinverran kievaritalojen muuttuessa.

Vuonna 1843 vahvistettiin taksat kievareissa seuraavasti :

ateria arkiruokaa

jumpru paloviinaa

kannu olutta

kannu maitoa

kannu piimää

naula voita

kananmuna

naula kuivaa lihaa

naula kuivaa ruisleipää

kuppi kahvia

yösija yhdelle hengelle

talikynttilä

kappa kauroja

heinät hevoselle

10 hopearahaa

2

6

6

3

10

1

4

2,5

4

6

3

10

12

- 17 -

tallipaikka hevoselle 1

tallipaikka yön yli 3

vaunurasva 2

rekirasva 1

Kun kievaritoiminnan alussa olivat siitä huolehtineet nimis­

miestalot ja myös osittain pappilat, kehitettiin toimintaa

valitsemalla joitakin taloja majataloiksi ja kestikievareik ­

si. Kievarinpitäjä huolehti matkustavaisten kyyditsemisestä

seuraavaan paikkaan . Myöhemmin kyytivelvollisuus laajennet­

tiin koskemaan joka taloa vuorollaan "holliin" seuraavaan

paikkaan.

Hallinteon jakoperusteena oli tilan .veromarkkamäärä.

Maakunta-arkistonjohtaja Raimo Wiikiltä saadun tiedon mukaan

kievaritoimintaa oli Rantakylässä RN:o Tarkian tilalla (joka

myöhemmin siirrettiin Hirvensalmen Koukkuniemelle) . Kieva­

rinpitäjänä Antti Vesalainen . Toiminta siirrettiin Kirjalaan

v. 1758 nimismiehen käskystä, koska ei ollut tallitiloja ja

muutenkin toiminta huonossa kunnossa. Kievaritoiminta on ol­

lut siis Rantakylän kartanon tienoilla.

VIINANPOLTTO

Viinanpolttimo Rantakylässä

Viinanpoltto oli viljan jalostamista juoksevaan muotoon.

Siis eräs maanviljelyksen sivutuote. Ensimmäiset viinapolt­

taa koskevat määräykset annattiin 1638 ja uudet täsmennykset

1747 . Paloviinaa tarvittiin, eikä se ollut niinkään nautin­

toaine, vaan lääkeaine lähes kaikissa sairauksissa. Vuonna

1851 siirrettiin viinanpoltto senaatin talousosaston päätök­

sellä Vehmaskylästä Leponin tilalta Rantakylään k auppias Au­

gust Vi lhelm Savanderille. Polttimo sijaitsi Sokkalan tilal­

la ja sen vuotuine valmistus oli 2110 1/2 kannua eli noin

5522 litraa.

Vuonna 1860-luvulla viinasta oli tullut jokapäiväinen juoma

ja käytiin harkitsemaan "eiköhän tuota hirmuista turmeluksen

tuottajata olis jo aika wähentää". Kotitarvepoltto kiellet­

tiinkin 1865 annetulla asetuksella. Ja niin päättyi Sokkalan

tilalla myös viinanpoltto .

- 18 -

VALTIOPÄIVÄMIES

Jotkut Mikkelin pitäjäläisistä hoiti kotiseutunsa asioita

laajemmissakin puitteissa, entisajan säätyvaltiopäivillä.

Valtiopäivillä oli sekä pappissäädyn että talonpoikaissäädyn

edustajia .

Rantakylästä oli talonpoikaissäädyn edustajana valtiopäivil­

lä vuonna 1723 Esaias Dahlqvist. Hän vaikutti mm . tutkija­

lautakuntien asettamiseen . Henkikirjoissa oli maininta hänen

ennen valtiopäiville menoaan, että oli rutiköyhä ja ilmoi­

tettiin Tukholmassa elättävän itsensä kerjuulla. Hän oli

eräs "valtakunnan köyhimmistä herrainpäivämiehistä".

PITÄJÄN OMAT VIRKAMIEHET

Nimismies

Nimismies oli pitäjän tärkein viranhaltija . Kauimmin, yli 30

vuotta toimi nimismiehenä Johan Ahlqvist (1739 - 1770) asui

Rantakylässä. Mahdollisesti tällä asialla on ollut merkitys­

tä kyläläisille, virkamiehethän tekivät työnsä useissa ta­

pauksissa kotonaan.

Kruununvouti

Lähes kaikki Savon ylisen, myöhemmin Mikkelin kihlakunnan

kruununvoudit asuivat Mikkelin pitäjässä.

Rantakylässä Sokkalan kartanossa on asunut kruunuvouti Pet­

ter Linderoth vuonna 1710. Ja Rantakylän kartanossa August

Andersin vuosina 1797 - 1828.

- 19 -

Henkikirjurit

Seuraavat henki kirjurit ovat asuneet Rantakylässä:

Johan Pryss/Prytz vuosina 1710 - 1712

Lars/Laurentius Burtz

Barthold/Bertil Neerman

Aron Lechlin

Kuudennusmies

vuosina 1723 - 1727

vuosina 1728 - 1731

1740-luvun lopulla.

Kuudennusmiehiä oli pitäjän alueella kuusi . Rantakylän

alueen kuudennusmies oli Paavo Tuukkanen 1700-luvun lopul ­

la . Hän toimi pappien apuna, valvoi kirkkokuria ja seurakun­

talaisten siveellistä elämää, huolehti, että sapatinrikkojat

saavat rangaistuksensa, suorittaa viinan takavarikointia,

tarkkailla irtolaisia, estää joutilasta väkeä asettumasta

pitäjään ja periä seurakunnalle maksamatta jääneitä maksuja

sekä olla mukana köyhäinhoitovarojen jakotilaisuudessa ja

kirkon investoinneissa. Tehtävä ei liene ollut hel ppo, eikä

seurakuntalaiset kiitosta antaneet.

- 20 -

Rantakylää ilmasta katsottuna Karilan tienhaaran kohdalta

vuonna 1949. Lentäjänä oli Mannerheimristinritari Juutilai­

ne n, joka suoritti yleisölennätyksiä. Kuvassa alhaalla oi­

kealla rautatie, ylhäällä taustalla Orijärvi.

Valokuvasi Tauno Häkli.

- 21 -

Yleiskuva Rantakylästä. Taustalla Sokkalan kartano, vsemma l­

la Orijärveä. Ylläolevan tienoon ikuisti kartanon tilanhoi­

taja Toivo Salmi 1930-luvun alussa. Hän lahjoitti kuvan myö­

hemmin Rantakyläseuralle.

- 22 -

II NYKYISET KANTATILAT RANTAKYLÄSSÄ

Tämän kappaleen historiatiedot perustuvat Hannele

Wirilanderin teokseen: Mikkelin pitäjän historia v. 1982.

Rantakylä RN:o 1, Sokkala, alkuperäinen pinta-ala 596,20

ha. Sokkala on muodostettu kolmesta anekista 1500-luvulla.

Siihen kuului Lauri Hyyryläisen anekki kokonaan ja osia

Minkkisen ja Bastisen anekista. Vuonna 1664 oli isäntänä

Erkki Heikinpoika Paalanen. Talo kuului Pietari Brahen lää­

nitykseen. Kartanon paikkaa kutsuttiin Kivikapakan maaksi.

Sokkala on ollut talon nimenä jo 1700-luvulla. Tilan omista­

jat ovat olleet enimmäkseen sotilasvirkahenkilöitä ja asui­

vat virkansa puolesta ns. perinnöllisellä omistusoikeudel­

la. Tällaisina omistajina ovat olleet katselmuskirjuri

Esaias Dahlqvist, hän toimi myös valtiopäivämiehenä, henki­

kirjuri Laurentius Burtz, kapteeni Gregori Aminoff. Vuonna

1758 Karl Otto Furumarck lunasti tilan 68 hopeataalarilla,

ensimmäisenä perintötilana Mikkelin pitäjässä.

Varakkaat ihmiset palkkasivat palvelusväkeä. Sokkalan karta­

nossa oli 1770-luvulla sisäneitsyen ä Pieksämäen lukkarin

tytär Maria Collana.

Tuon ajan tieoloihin liittyy Sokkalan kartanon omistajasta

Karl Henrik Furumarckista kerrottu tarina. Hän oli muun

ohella uusien teiden rakennustarkastaja. Hän mittasi tietä

Iisalmeen ja piippua polttaen käveli pitkin mitattavaa tie­

tä. Yksi piipullinen kesti virstan ja kun piipullinen loppui

pantiin virstan pylväs maahan. Kerran piippu sammui välillä

eikä eversti saanut sitä heti sytytetyksi vaan käveli aja­

tuksissaan eteenpäin. Tämä virsta tuli muita pitemmäksi ja

sai nimen Furumarckin virsta.

- 23 -

Tiusala RN:o 2, 3, ja 5 ja Suonsaari RN:o 1, Asilassa kuu­

l uivat 1700-luvulla Furumarckeil le . He itse asuivat Sokkalan

kartanossa Ranta kylässä ja muut heidän tilat olivat lam­

puotien - vuokravilj elijäin hoidossa.

Sokkala oli vuodesta 1760 lähtien kaksoisratsutila. Ratsu­

miehinä Johan Sock ja volontääri Gustaf A. Andersin.

Furumarckien jälkeen omistajina olivat kapteeni Tigerstedt,

kauppias August Vilhelm Savander ja agronomi Serlachius joka

myi tilan v. 1901 agr.Allan Schaumanille 115.000 markan

kauppahinnasta.

Vuonna 1906 osti tilan agronomi Villiam Hjalmar Spåre

140.000 markan kauppahinnasta.

Vuonna 1911 osti tilan Spårelta Juho Kukkamäki 130.000 mar­

kan hinnasta. Vuonna 1919 Kukkamäeltä osti tilan August ja

Hilda Tikka, jotka myivät tilan vuonna 1928 Mikkelin maa­

laiskunnalle.

Sokkalan torppia tai työväen asuntoja ovat olleet ainakin

Parkko, nykyiset omistajat Tarssasia, Piiparinmäki, Kasper

Venäläinen, Kannas , Impivaarat, Kalliotorppa, Pulkkinen ja

Gyntherit Parkon eteläpuolella.

Karjalaisen siirtoväen asutuksen yhteydessä lohkottiin Sok­

kalan kartanon maasta heille p i ka-asutustiloja. Sokkalan

kartano purettiin vuonna 1966.

Sokkalan kartano kansakouluna

Ensimmäinen kansakoulu koulupiirinjaon jälkeen tuli Rantaky­

lään vuonna 1930 . Sitä ennen oli Rantakylä kuulunut Vuolin­

gon koulupiiriin. Rantakylässä kansakoulu toimi Sokkalan

kartanossa 1930 - 1956 syksyyn saakka. Väliaikaisena johta­

jaopettajana oli Anni Riittinen ja toisena opetta j ana rva

Lyyli Kontio. Vuonna 1931 syksyllä tulivat opettajiksi Agnes

ja Tauno Häkli, johtajaopettajana Tauno Häkli.

- 24 -

SOKKALAN KARTANON TILUSKARTTA vuodelta 1868

~ ,, ·.j

1

1

- - ·-· -· ;-:-- .. . ·-......... • ... -- ···- 10.. ...

p • ••

- 25 -

Sukulaisväkeä Sokkalan kartanossa Mikkelin lähellä v . 1864.

Aikuisista henkilöistä kolmas vasemmalta (myssypäinen) les­

kirouva Hedda Serlachius, o.s . Aberg. Hänen tyttäriään on

kuvassa neljä: vasemmalla seisomassa "ruukinpatrunessa"

Frida Brehmer ja istumassa kasöörinrouva Louise Andersson

sylissään poikansa Axel Evert. Hedda Serlachiuksesta oikeal ­

la Sokkalan kartanon ent. omistajan kauppias Aug. Savanderin

leski Elise Savander . Äärimmäisenä oikealla sisaruksista

neljäs, rouva Charlotta Serlachius ja hänen takanaan puoli ­

sonsa Sokkalan silloinen omistaja maanviljelysneuvos Alfred

Serlachius. Lapsista takana seisovat kolme Aug. ja Elise

Savanderin tytärtä,(vas . oik.) Lina (sittemmin maanviljelys­

koulun johtajan Gideon Serlachiuksen puoliso ), Lilli (se­

naattorinrouva Sohlman) ja Natti tilanomistajanrouva

Grenman), sekä kasööri Anderssonin tyttäret Lullu ja Laura,

jotka molemmat kuolivat nuorina. Keskellä jakkaralla seisova

tyttönen ei kuulu tähän sukulaisjoukkoon.

Lähde: NO 28 Uusi Suomi, sunnuntailiite 1939

Tauno Häkli lahjoittanut leikkeen Rantakyläseuralle

- 26 -

Sokkalan kartano 1940-1uvulla . Kartanossa toimi Rantakylän

kansakoulu 1930 - 1956. Kuva Tauno Häkli.

Sokkalan kartano kuvattuna puutarhan puolelta 1930-luvun

lopulla. Kuva Tauno Häkli .

- 27 -

KAAVIO SOKKALAN KARTANON PIHAPIIRISTÄ

0 0

GJ 0 0 @]

0 0

0 0 0 0 0 0 Lf.

3. 0

0 0 0 0 0

00 0.7 0 oO

0 lo 1. päärakennus

0 2. renkitupa

oo 3. aittarakennus

0 «c r-t

4. karjasuoja

~ 0 5 . härkälato

1. 6. paja

0 0 7. kaivo

® 0 8 . pensasaitaa

0 &. 0 9 . "kotikuusi"

&+ !-.11 gr - 0 - V

0 0 0 0 0

0 0 0 0 0

0 0 0 0

0 o . 0

V. 1988 muistin varaisesti merkinnyt T.H .

- 28 -

KARJALAISEN SIIRTOVÄEN ASUTTAMINEN RANTAKYLÄÄN

Koonnut Vilho Mentu ja Jenny Nisula

Talvi- ja jatkosodan vuosina sijoitettiin Karjalan kannak­

selta Raudun pitäjästä lähtenyttä siirtoväkeä Mikkelin maa­

laiskunnan Rantakylään. Rantakylässä oli tuolloin verrattain

vähän asutusta, ja silloisesta Sokkalan kartanon tilasta

lohkaistiin heille sopivia pika-asutustiloja.

Siirtoväen asutusasioita hoiteli karjalaisten puolelta luo­

vutetulla alueella olevan Laatokan-Karjalan kansanopiston

johtaja Kaarlo Kuusamo.

Siirtoväelle luovutettiin viljelysmaata ja metsää suhteessa

luovutetulle alueelle jääneen maaomaisuuden mukaan 15 - 40

ha .

Silloisesta Sokkalan kartanon tilasta, joka sijaitsi Ranta­

kylässä Orijärven etelä- sekä länsipuolella saivat asutusti­

lansa seuraavat Raudusta tulleet siirtolaiset:

Pekka ja Elina Kiesiläinen, viljelysmaata ja

metsää"Kuusela" -nimisen tilan 37,224 hehtaaria

1941. Nykyinen osoite: Pyhälammentie.

Albert ja Lempi Pulakka, Pyhälammen rannalta vilje­

lysmaata ja metsää "Viherkumpu" -nimisen tilan

41,162 hehtaaria v . 1941. Nykyinen osoite Pyhälam­

mentie. Tilan Pulakat möivät myöhemmin Veikko Pie­

tiäiselle.

Aatami ja Emma Nuoralle v . 1941 Orijärven etelä­

päässä "Lamminranta" -nimisen tilan 31,290 hehtaa­

ria. Nykyinen osoite: Marjatie. Myöhemmin Nuorat

möivät tilan Oiva ja Aino Nykäselle.

Herman ja Aino Anttoselle v. 1941 Orijärven länsi­

puolella "Ahola" -nimisen tilan 24,750 hehtaaria.

Nykyinen osoite: Pyhälammentie.

- 29 -

Matti ja Anni Junnille v. 1941 Sokkalantien länsi­

puolelta "Junnila" -nimisen tilan 22,043 hehtaaria,

osoite: Kiukkulantie 10. Myöhemmin Junnit luovutti­

vat tilan pojallensa Ukko Junnille, joka on suurim­

man osan siitä myynyt Mikkelin maalaiskunnalle.

Juho ja Ida Pekkaselle v. 1941 Orijärven länsipuo­

lelta "Pekkala -nimisen tila n 29,730 hehtaaria.

Pekkaset möivät tilan myöhemmin T. Laukkaselle,

mutta sitä ennen lohkasivat pojillensa Junula,

Kerttula ja Pekkala -nimiset tontit.

Eetu ja Sievi Siitoselle, Orijärven länsipuolelta

v. 194l."Rantapelto -nimisen tilan 16,110 hehtaa­

ria.

Topias Mentu v. 1942 sai Orijärven länsipuolelta

viljelysmaata ja metsää "Parkko" -nimisen tilan

38,860 hehtaaria, josta myi veljellensä Vilho

Mennulle "Järvelä" -nimisen tilan v. 1946.

Edellämainituilla tiloilla on lohkominen tapahtunut vuonna

1954.

..

Ti l uskartta Sokkalan kartanon ma i sta

a l ue mitattu pika- asutusta var ten. l<..W-\lo...

o ...... u.. S o kko...l...o..n. r-Woh""""-RN~ 11'2° Ul..ru.V..

R.an.lo.h~\.ö.n. ~<.,u...o.l"\.ik.kel.i.n. .......w."-1 .....

l"U.. J ml.i.n. l.l>iWi>.. 'l'tb...t.k...d. "'~ p~· o...~\.o\1'1"\lb.l.: .. w.. ... w-l.a.A. ~""'"""'- 19~0 ~1•-u.ll.i"-"·~~

'J"')Ö'l"\.ok"'-o """"'•~\a.V.6.,..,.;..,.

1 1

( 1 120)~ \ ~··· · \

,,, .. ,.,

- 31 -

Sokkalan kartanon maatyömiehiä 1940-luvulla. Etualalla

tilanhoitaja Oskar Siitonen ja kuorman päällä heiniä vas­

taanottamassa tallimies Mikko Tiusanen. Kuva Tauno Häkli.

Sokkalan kartanon peltoja auraamassa maatyömies Niilo

Pulkkinen.

- 32 -

SOKKALAN KARTANON MAATYÖMIESTEN KERTOMAA

Sokkalan kartanossa olivat maatyömiehinä Eino Gynt her (74

v.) syntyjään rantakyläläinen, asuu nykyisin Mäkitien var­

ressa ja Otto Kellman (79 v. ), asuu nykyisin Joki polun var­

ressa olevassa kerrostalossa, johon h än on monen muuton jäl­

keen asettunut.

Otto Kellmanin mökki oli Vanhamäen tienhaarassa nykyisen

yläasteen koulun paikalla. Maala i s kunta osti Kellmanin mökin

tontteineen ja r a kensi heille uuden asunnon Sokkalantien

varteen, omakotitalon. Täältä Kellmanit muuttivat kuitenkin

kerrostaloon omakotitalotöiden käytyä heille raskaaksi.

Eino Gynther ja Otto Kellman ovat olleet Sokkalan kartanossa

maatyömiehinä. Samaan aikaan ovat o l leet myös Kasper Venä­

läinen ja Niilo Pulkkinen . He ovat kuolleet. Samoin silloi­

set tilanhoitajat Oskar Siitonen j a Toivo Salmi ovat kuol­

leet . Agrologi Toi vo Salmi oli tilanhoitajana vuosina

1930 - 1934.

Eino Gynther kertoi olleensa Sokkalassa paimenpoikana jo Au­

g ust Tikan aikaan 1920-luvun lopulla. Tikalla oli hevosia 12

ja lehmiä lähes 40, Tikan myydessä kartanon v. 1928 Mikkelin

maalaiskunnalle, hevoset vähenivät kuuteen ja lehmät noin

kolmeenkymmeneen. Edelleen he kertoivat, että karjakoita oli

kaksi, Kalle Korhonen ( isä ) ja Jaakko Korhonen (poika) . He

asuivat renkituvassa, eli ns. Punasessa tuvassa, joka on

kartanokartassa nro 2. Lehmien lypsy hoidettiin käsin. Tal­

limiehenä oli Mikko Tiusanen. Hän asui myös Punasessa tuvas­

sa Korhosten k anssa. Hänen tehtäviinsä kuului hoitaa hevos­

ten valjaat j a hevosten kengitykset . Ne piti olla aina kun­

nossa . Myös häne n tehtäviinsä kuului joka aamu lypsyn jäl­

keen viedä maito meijeriin, joka oli kaupungissa Tenholan­

kadun varrella.

- 33 -

Maatyökalustoa oli:

- kaksi niittokonetta

- haravakone

- hankmo

- ja myöhemmin kylvökone

Peruna kaivettiin ylös urakkakaivajien voimin ja perunapal ­

kalla, jotka eväineen tulivat torpistaan syksyaamuin töi­

hin. Sokkalantien varressa oli hyvä maakellari, tai parem­

minkin maakuoppa, johon kuopan yläpuolelta ajettiin perunat

rännejä pitkin sisään. Nykyisin maakuopan kohdalla vähän

ylempänä mäellä on omakotitalo. Sokerijuurikasta viljeltiin

myös. Kylän lapset olivat ahkerasti kitkemässä ja olihan

siinä kitkemistä, käsin kun se tapahtui, ja juurikasalaa oli

noin 2 - 3 ha. Juurikkaan kylvö tapahtui koneella toisen

miehen taluttaessa hevosta turvasta oikeaan suuntaan.

Syystyöt ovat alkaneet Sokkalan kartanon pelloilla.

Auraajana maatyömies Eino Gynther. Kuva Tauno Häkli.

- 34 -

Orijärvestä nostettiin jäitä kartanon tarpeisiin kesäajak­

si. Jään ajopuuhissa työmiehet Kasper Venäläinen ja Eino

Gynther. Kuva Tauno Häkli.

Nykyisen Erä-Marketin kohdalla oli vanha kivikellari sekä

kartanon alla vielä kaksi kellaria.

Jäiden ajo hoidettiin Orijärvestä hevosilla. Eino Gynther

kertoi muistavansa hyvin tilanteen, jolloin hän putosi kau­

laa myöten avantoon ja pakkanen paukkui. Hän sai tallimies

Mikko Tiusaselta kuivat vaatteet, että pääsi kotiin. "Jo oli

kylmä". Jäät ajettiin navetan päähän ulkopuolelle ja peitet­

tiin vahvalla sahajauho kerroksella.

Vesi kannettiin kartanoon navetassa olleesta pumpusta, joka

sen nosti kaivosta. Siinä olikin kantamista.

Sähköt olivat heidän olaajan jo kartanossa.

Puutarha oli Orijärven ja kartanon välillä. Siellä kasvatet­

tiin paljon marjapensaita ja omenapuita. Erikoisesti he

muistivat Tikan emännän kasvattaneen tunkion päällä kurpit­

soita.

--

- 35 -

Maanviljelys lopetettiin Sokkalan kartanossa vuonna 1940.

Maatyökalusto myytiin huutokaupalla vuonna 1941. Ja maatyö­

miehet kävivät sen jälkeen Suonsaaren kunnalliskodilla töis­

sä. Eino Gynther kertoi menneensä Valtiolle töihin, jossa

oli 16 vuotta.

Sokkalan kart anosta teki kunnanhallitus purkupäätöksen ko­

kouksessaan 28. 5 .1966. Kartano purettiin ja puutavara, jota

oli pal jon, myytiin huutokaupalla 16.12.1966. Maanviljeli­

jä Albert Pulakka, joka asui Pyhälammen rannalla omistamas­

saan talossa (nykyinen Pietiäinen) oli mm. huutanut Sokkalan

kartanosta honkahirsiä ja toi niitä y. 1967 syksyllä "tu­

liaisiksi" Kiukkulantie 5:n Nisuloille takkapuiksi.

- 36 -

Kouluun sumuisena syysaamuna Sokkalantiellä nykyisen seura­

kuntakodin kohdalla . Tytöt Sinikka ja Terttu Valjakka sekä

Maija Honkanen. Kuva Tauno Häkli.

Piirustustunnilla Orijärven rantapuistossa 1930-luvun lopul­

la . Kuva Tauno Häkli.

- 37 -

SOKKALAN KARTANO KOULUKÄYTÖSSÄ

Muistin varaisesti: Tauno Häkli

Oppivelvollisuuslaki, joka astui voimaan 1921, velvoitti

maamme kunnat perustamaan kansakouluja entistä pienempiin

koulupiireihin. Niinpä Rantakylässäkin, jonka lapset aiemmin

olivat käyneet Linnanmäen koulussa, alettiin miettiä oman

koulun perustamista . Puuhan keulahahmona oli Karilan koease­

man silloinen johtaja, maisteri, myöhemmin maanviljelysneu­

vos Yrjö Koskinen, jonka omatkin lapset tuolloin olivat tu­

lossa kouluikään.

Lyhin reitti Rantakylästä Linnanmäkeen oli rautatie, jota

lapset kielloista huolimatta pyrkivät käyttämään koulutie­

nään . Pelko tien vaarallisuudesta oli aiheellinen, sillä

eräs poikaoppilas oli jo kerran junan partaalla roikuttuaan

pudonnut kyydistä niinettä toisen jalan varpaat olivat jää­

neet vaununpyörän ruhjottavaksi. Enempää ei lasten turvalli ­

suutta haluttu koulumatkan suhteen vaarantaa. Katseet kään­

tyivätkin Sokkalan kartanon puoleen, joka tuolloin oli kun­

nan omistuksessa ja päärakennukse n osalta vajaakäytössä.

Kunnanvaltuuston tehtyä koulun perustamispäätöksen se sai

alkamisluvan syksyllä 1930. Kartanon päärakennuksen länsi ­

päästä erotettiin koulun käyttöön kaksi luokkahuonetta sekä

opettajan asunto . Rakennuksen itäpäässä asui kartanon tilan­

hoitaja agrologi Salmi perheineen. Varsinainen työväki asui

torpissaan eri puolilla kartanon mailla, vain tilan karjakko

ja tallimies asuivat kartanon pihapiirissä olevassa ~renki­

tuvassa". Opettajaperhe sai osuutensa aittarakennuksesta ja

saunavuoron kartanon saunaan, joka sijaitsi Orijärven ran­

nassa .

Koulun alkaessa toimintansa vallitsi maassamme tunnettu

30-luvun raskas lamakausi. Köyhyys näkyi oppilaiden vaate­

tuksessakin, sillä suuri osa lapsista oli lähtöisin muona­

mies- ja torpparikodeista, joissa pula-aika tietenkin tuntui

erikoisen vaikeana . Niinpä vaatetusavustukset tulivatkin

- 38 -

tuolloin tosi tarpeeseen . Kouluruokailua ei kunnassamme oltu

tuolloin vielä kunnolla järjestetty, ainoastaan maitotilkka­

nen voitiin lapsille päivittäin jakaa, muun evään lapset

saivat tuoda kotoaan, mikäli sieltä riitti jotakin lapsen

koululaukkuun laitettavaksi.

Koulun aamuhartaus 1940- luvulla. Virttä säestämässä opettaja

Agnes Häkli. Kuva Tauno Häkli.

- 39 -

Koulun yläluokkien oppilaat kartanon salissa 1940-luvulla.

Kuva Tauno Häkli.

Heikko r avitsemustila rasitti erikoisesti koulupiirin ääri­

rajoilta Riittilän, Tikkalan, ja varsinkin Karjalanharjun

puolelta kouluun tulevia oppilaita, joiden kasvoilla jo heti

koulupäivän alussa kuvastui uupumus ja raukeus, joka ei tie­

tenkään ollut vaikuttamatta koulutyöhön.

Vuokrahuoneisto, jollaiseksi Sokkalakin on katsottava, ei

tietenkään voi tarjota koulutyölle parasta mahdollista toi­

mitilaa. Vaikeutena oli alussa varsinkin veistotilan puute,

olihan käsityötunnit pakko pitää kartanon ahtaassa eteises­

sä, eikä liikuntatunneille myöskään ollut muuta tilaa kuin

avara luonto .

Kesällä 1939 sitten alkoi maailmalla tapahtua levottomuutta

herättäviä asioita. Sokkalassakin vieraili sotilashenkilöitä

merkiten muistiin kirjoihinsa sopivia majoitustiloja armei­

jan tarpeisiin. Olihan kartano ollut melkein tyhjillään en-

- 40 -

nen koulun perustamista, joten sen käyttöä sotilasmajoituk­

seen lienee ajateltu jo aikaisemminkin. Syksyllä jännitys

edelleen kasvoi, kun reservejä kutsuttiin ylimääräisiin har­

joituksiin. Niinpä sain itsekin määräyksen jättää koulutyö

ja lähteä opettelemaan maanpuolustusasioita Kannakselle.

Talvisodan alkaminen muutti Sokkalankin elämän perusteelli­

sesti.Rautulaiset siirtolaisperheet saivat Sokkalasta uudet

tyyssijat. Kahdeksan asutustilaa lohkaistiin Sokkalasta

siirtoväelle, eikä kartanoon senjälkeen jäänyt peltomaata

kuin pieni pala.Maatalouden harjoittaminen entisessä laajuu­

dessa ei enää ollut mahdollista. Muonamiehet saivat siirtyä

viljelemään torppiensa maita, ja tilanhoitaja kuten karjakko

ja tallimieskin irtisanottiin. Luokkahuoneet ja osa opetta­

jan asuntoa joutuivat sodanajaksi armeijan käyttöön. Siirto­

väkeä oli aluksi myös pakko sijoitttaa asumaan tilapäisesti

ullakko- ym. tiloihin. Koulutyö luonnollisesti keskeytyi

kevääseen saakka.

Rantakylän kansakoululaiset Sokkalan kartanossaan. Kuva vuo­

delta 1948. Kuva Tauno Häkli .

- 41 -

Kansakoululaisten hiihtokilpailut alkamassa Sokkalan karta­

non pihassa 1940-luvulla. Taustalla kartano, etualalla Ren­

kitupa, eli Punanen tupa. Kuva Tauno Häkli.

Syksyllä 1940 luultiin elämän maassamme alkavan normalisoi­

tua, vaikka levottomuus Euroopassa vain lisääntyi. Kouluun

tuli nyt lisää oppilaita siirtolaiskodeista, mutta toisaalta

huonetiloja oli vapautunut muusta käytöstä, mm. tilanhoita­

jan asunto ja renkituvan alakerta.

Jatkosodan alkaminen kesällä 1941 katkaisi jälleen koulu­

työn, sillä jouduin taas rintamalle, ja osan koulutiloista

ottivat sotilaat jälleen käyttöönsä. Myöhemmin sodan vielä

kestäessä voitiin koulutyötä ajoittain jatkaa tilapäistyö­

voiman turvin. Päästyän armeijasta marraskuun lopussa 1944

sain taas ruveta totuttelemaan opettajan työhön, joka kui­

tenkin alussa tuntui kummallisen tarkoituksettomalta kaiken

sen jälkeen, mitä sotien aikana oli nähnyt ja kokenut. Vähi­

tellen työ kuitenkin alkoi sujua entiseen tapaan yleisen

turvattomuuden tunteen vaihtuessa heikkoon optimismiin maan

ja kansan tulevaisuudesta.

- 42 -

Kun oppilasmäärä koulussa oli edelleen kasvanut, oli saatava

toiminnalle lisätilaa. Tallin valjashuone otettiin nyt poi­

kien veistoluokaksi, vaikka siellä talvella tahko pysyi jat­

kuvasti jäässä. Navetan maitohuone sai nyt ruveta palvele­

maan koulukeittolana, jonka suuressa muuripadassa vellit ja

puurot lapsille keitettiin. Renkituvan alakerrasta saatiin

lisäluokka ja osasta tilanhoitajan asuntoa vaatimaton maja­

paikka yhdelle lisäopettajalle, mutta seuraava lisäopettaja

ei saanut enää asuntoa Sokkalasta.

Lopulta tilanpuute ja kaikkinainen epäsopivuus saivat kunnan

johtoelimet suopeiksi uuden, ajanmukaisemman koulun rakenta­

miselle, niin että syksyllä 1955 aloitettiin uuden kouluta­

lon rakentaminen Vanhamäen tienhaaraan 5 -tien varteen. Uu­

teen huoneistoon koulu saattoi muuttaa syksyllä 1956, jol­

loin siis päättyi Sokkalan kartanon neljännesvuosisadan ajan

kestänyt "kouluhistoria". Muutamia vuosia myöhemmin koko

kartano kaikkine rakennuksineen pyyhkäistiin olemattomiin

uuden asutuksen tieltä. Vain osa vanhoista kartanon piha­

puista ja rauhoitettu, vertaansa hakeva tammikuja ovat enää

todistamassa siitä elämänmuodosta, jota Sokkalan rustholli

aikanaan edusti.

- 43 -

Sokkalan kartanon alkuperäinen rantasauna 1930-luvulla.

Kuva Tauno Häkli.

Sokkalan kartanon uimahuone Orijärven rannalla 1940-luvun

lopulla . Kuva Tauno Häkli.

- 44 -

MUISTOJA SOKKALAN AJOILTA

Maaliskuisen lauantaipäivän keskustelussa Terttu ja

Vilho Tikan luona kirjoitteli ylös Jenny Nisula.

Terttu ja Vilho Tikka, molemmat yli BO-vuotiaita, mutta ver­

rattain hyväkuntoisia vielä, asuvat uutta komeaa taloaan

Mikkelissä Telkänkadun varrella ns. Tikanpellolla. Tähän uu­

teen taloon he muuttivat yli kymmenen vuotta sitten, aivan

läheltä Suomen Nuoriso-opiston naapurista, kun ohitustie­

suunnittelut tulivat Mikkelin kohdalle viitostiellä. Kaupun­

ki osti heiltä pellot rakennusmaaksi ja siinä samalla meni

talokin. Talo seisoo nyt tyhjänä ja pelloille on rakennettu

kauniita koteja. Ja ohitustie on tullut. Valtio osti heiltä

tiealueelle käyttöoikeuden kertamaksulla, mutta tiealue on

vielä heidän omistuksessaan .

Terttu ja Vilho Tikan vanhemmat August ja Hilda Tikka olivat

viimeiset yksityiset Sokkalan kartanon omistajat Rantakyläs­

sä, johon he olivat muuttaneet Ristiinasta. He ostivat kar­

tanotalon Juho Kukkamäeltä v. 1919, asustivat ja viljelivät

sitä vuoteen 1928 saakka, jolloin myivät sen Mikkelin maa­

laiskunnalle, kartanon pidon käydessä liian raskaaksi.

Sokkalan kartanosta ja alueesta otettuja valokuvia, nyt ko­

pioina, katsellessa palautui mieliin monta muistoa ja tapah­

tumaa, joita mm. seuraavaa:

"Tää on se renkitupa, joka rakennettiin meidän aikana",

totesi Vilho. Renkitupaa on sanottu myös punaseksi tuvaksi

kouluaikoina, jolloin siellä myös opetettiin koululaisia.

Punasen tuvan nimen sai punasesta maalistaan.

Renkituvassa oli asunut heidän aikana tallin puoleisessa

päässä tallimies Juoso Kakkinen. Kakkinen oli tullut heidän

mukanaan Ristiinasta. Juoso oli ollut hyvä tallimies. Päära­

kennuksen yläkerrassa keittiön puoleisessa päässä asuivat

palvelijat ja sitä sanottiin Kyöpeliksi, koska palvelijat

olivat naimattomia naisihmisiä.

- 45 -

Erikoisesti palautui Tertun mieleen kartanon huoneiden ko­

meat lattiat. Lattiat oli tehty paksuista halkaistuista hir­

sistä pyöreä puoli alaspäin ja kiinnitetty toisiinsa vah­

voilla puutapeilla.

Kuvassa August Tikan väkeä 1920-luvulla Sokkalan kartanon

puutarhan puoleisella verannalla. Kuvassa mukana myös suku­

laisväkeä. Kuvaajasta ei tietoa .

Sokkalan Tammikujaa, vasemmalla kartanon puimala. Tammiku­

jalta katkesi muutama tammi suuressa ukkosmyrskyssä 1957.

Kuva Tauno Häkli.

- 46 -

Puutapeista oli jo s illoin heidän asuessa osa näkyvissä.

Olihan lattiaa kuluttaneet monet säätyläisten ja herrasväen

tanssiaiset, joita kuuleman mukaan oli ollut usein . Lattiat

pestiin kerran vuodessa, syksyllä varsiluudalla ja hiekalla

hangaten. Kun sen huuhtoi puhtaalla vedellä, tuli lattiasta

kauniin valkoinen.

Kun palvelijat ja rengit menivät naimisiin, tanssittiin tu­

vassa . Kerrankin morsian oli tanssinut koko yön vieraiden

kanssa, mutta sulhasta ei nä kynyt. Mihin lie, omiin oloihin­

sa sulkeutunut, olivat vieraat ihmetelleet.

Kylän nuori so tuli Sokkalaan tanssimaan usein. Niinpä Ranta­

kylän kartanon puutarhaharjoittelijat, kun heillä oli sil­

loin puutarhakoulu, tulivat myös sinne tanssimaan .

Kerrankin olivat rukiinleikkuutalkoot , ensin leikattiin sir­

pillä iso pelto ruista ja sitten päälle tanssittiin . Haita­

ria veteli Parkon Niilo, ja silloinen "julkkis" Ville

Wallgren oli tullut kartanon tytärtä Terttua, pyytä mään

tanssiin .

Heillä oli ollut hyvä puutarhuri, Lassen nimeltään. Piti

kunnossa puutarhan sekä sen käytävän joka johti kartanosta

Orijärven rantaan. Työmiehet olivat heille kertoneet, ettei

he saaneet sitä käytävää käyttää entisien isäntien

Schaumannin sekä Spåren aikana. Sellainen oli ollut järjes­

tys silloin. Puutarhassa kasvaneita mansikoita sai sisar

Anna-Liisa poimia, mutta ei Terttu eikä Vilho. Olivat syö­

neet mansikoita puutarhurin mielestä kerätessään liian

paljon .

Kertoivat o lleen Orijärvessä paljon kaloja ja rapuja, joita

keväisin ja kesäisin kalastettiin . Ahvenet ja hauet olivat

isoja ja puutarhuri kävi liikoja myymässä Mikkelin torilla.

He kertoivat olleen omatekoisen vesijohdon, vaikka vesi ei

siinä kaivossa ollut oikein hyvää. Kaivo oli ns. Kiviportin

luona Sokkalantien varressa lähellä kellaria, josta vesi

johdettiin. Ki viportti oli rakennettu pelloilta kootuista

kivistä ikäänkuin portiksi tien molemmille puolin.

- 47 -

Vilho kertoi yleensä työn olleen kovaa ja paljon. Heillä oli

silloin Haarakapakan luona, jossa Gyntherit asuivat, siinä

lähellä iso viljalato, johon kesällä ajoivat vilj at ja siel­

lä ne koneella puitiin.

Puolukkamaat olivat olleet lähellä ja hyviä. Kerrankin oli

Terttu lähtenyt palvelijan kanssa Kailajärven taakse puoluk­

kaan ja saivat niin paljon, että piti illalla hevosella ne

hakea. Heillä oli ollut ns. sydänmaa-aluetta Oulangin järven

rantamilla, jossa pitivät kesäisin lampaita, joita heillä

oli ollut viisi tai kuusi kerrallaan . Lampaat haettiin siel­

tä hevosella. Kerran tällaisella hakumatkallaan oli pistäy­

t ynyt lähellä o l evaan torppaan, jossa oli pyöreistä hirsistä

porstuvan lattia. Tuvassa oli penkit astioita täynnä rnaitoja

piirniämässä ja kaiken sen keskellä juoksenteli sian porsas.

Mutta maisemat tienoilla olivat kauniit kesäisessä vihrey­

dessään!

Tämän julkaisun kannessa olevaa kuvaa katsellessaan Vilho

totesi mietteliäänä "tuota kujaa minä katselin usein kamari­

ni ikkunasta".

Tikat ovat sukurakkaita, ystävällisiä ja naapureiden kanssa

hyvin toimeentulevia . Kertoivat hoitavansa Risti inassa iso­

isän isän sukuhautaa. Ristiina lapsuusaikojen asuinpaikkana

on ollut heille rakas . Ja sellaisena mielissä nytkin säi­

lyy.

Nykyisen kodin ikkunaan näkyy edellinen koti, Paukkulan pel­

lolla seisova keltainen puutalo, tyhjänä .

Monet hiet niitä peltoja viljellessä Vilho kertoi saaneen­

sa . Työtä oli paljon, mutta ystävälliset naapurit olivat

tarpeen tullessa valmiit auttamaan.

Terttu valmistuttuaan Wetterhoffin käsityökoulusta kotiteol­

lisuusopettajaksi vuonna 1926 hoiti Mikkelissä käsityöopet­

tajan virkaa noin neljäkymmentä vuotta.

Kertoivat matkustelevansa paljon. Nyt siihen on aikaa ja kun

vielä jaksaa. Vanhat asuinpaikat kiinnostavat, samoin suku­

laiset ja ystävät, joita on paljon pitkienkin matkojen pääs-

- 48 -

sä. Olivat käyneet viime kesänä Rantakylässäkin ja totesivat

Orijärven kauniiksi ja rannat hyvin hoidetuksi sekä silloi­

sen kartanon kulmalla olevan pihakuusen kasvavan entisellä

pa ikallaan vaikka tien alkupäästä on niitä paljon jo hävin­

nyt kin.

RANTAKYLÄ RN:o 2, KETUNNIEMI,

alunperin pinta-ala 224,17 ha.

Sijaintipaikka Kuhalanniemi Keijunlahden itärannalla (nyk.

Ketunlahti ) , missä talo nykyisinkin sijaitsee. Kuulunut

1500-luvulla Kaikkosen anekkiin. Talo kuului Pietari Brahen

läänitykseen. Isäntänä vuonna 1664 oli Erkki Tapaninpoika

Neuvonen ja vuonna 1697 kuollut Mikko Suomalainen. Vänrikki

Lemken leski Hedvig Katarina Lemke tyttärensä Helena Sofian

kanssa osti Ketunniemen perintötilaksi vuonna 1849. Sen jäl­

keen seuraava tiedossa oleva omistaja vuoteen 1867 saakka on

ollut Helena Suuronen, jolta tilan osti talollinen Robert

Liukkonen. Häne n jälkeensä oli omistajana rautatienkirjuri

August Fredrik Granfelt vuodesta 1893 alkaen. Talollinen Ed­

vard Benden osti tilan vuonna 1899. Bonden myi Otavassa si­

jainneen Syynetlammin palstan n . 70 ha, Akust Hämäläiselle

vuonna 1900. Ketunniemen seuraavat omistajat Petter ja Antti

Valtonen ostivat tilan vuonna 1906. Valtoset myivät Ranta­

joen palstan vuonna 1920 August Hokkaselle ns. torppariva­

pa utuslain myötä. Rantajoen pinta-ala oli 5,52 ha. Kirsti ja

Martti Lyytikäinen ostivat Ketunniemen tilan vuonna 1938.

Toinen osa silloisessa jaossa siirtyi Ida Väänäsen omistuk­

seen ja sai nimekseen Päivärinne . Päivärinteen seuraava

omistaja oli Reino Väänänen, jolta pankinjohtaja Oskar

Blomqvist osti tilan. Tilan nykyinen omistaja on Matti

Blomqvist. Ketunniemen nykyinen omistaja vuodesta 1975 alka­

en on Erkki Lyytikäinen.

Ketunniemen tilalla harjoitetaan nykyään lypsykarjataloutta

sekä sokerijuurikkaan ja perunan viljelyä. Omaa peltoa on

n. 15 hehtaaria ja vuokrattua n. 32 hehtaaria mm. Päivärin­

teeltä ja Pekolasta.

- 49 -

Nykyisen Ketunniemen Erkki Lyytikäisen talo Pitkäjärveltä

päin nähtynä. Kuva Erkki Lyytikäinen vuodelta 1987.

Näkymä Ketunniemen pihamaalta Pitkäjärvelle 1987. Kuva Erkki

Lyytikäinen

- 50 -

RANTAKYLÄ RN : o 3, KEROLA

Rantakylän kartano 644,87 ha.

Kartano käsitti vuonna 1664 kaksi, myöhemmin Kerolaksi nro 3

ja Tarkiaksi nro 5 kutsutut talot, sekä Kyykosken lohen ka­

lastamon. Talot muodostettiin Juho Niilonpoika Särkisen ja

Antti Särkisen sekä Hyytiäisen anekista. Rantakylän torppia

olivat Rämälä RN:o 6 Oulangin ja Naarangin järvien välillä,

nyk. Smolander, Kolo RN:o 7 Kolonlammen kaakkoispuolella,

nyk. omistaja Hokkanen, Kesti RN:o 8 Korpijärven lähellä,

nyk. Tuhkalainen, Kurki RN:o 9 Hirvijärven länsipuolella,

Laurikkala, Ranta-Siekkilä RN:o 10 , nyk. Kihl, ja Otrala .

Talo kuului von der Pahlenin läänitykseen.

Omistajina ovat olleet mm. Olavi Penttinen, Pölhö, tullitar­

kastaja Henrik Forshall, Andersinit 1800-luvulla, Axel Olof

Nordvig v. 1830, kruununvouti Gustaf Andersin v. 1850 ja

edelleen puutarhuri Grenman, jonka aikana kartanossa toimi

kauppapuutarha ja puutarhakoulu. Senjälkeen omistajina ovat

olleet agr. Lassas ja vuodesta 1928 lähtien V.A

Kivi-Mannila, jonka jälkeen omistajaksi tuli Savolainen v.

1933, myöhemmin nimi muutettu Rantakyläksi. Osa tilan maista

on 1980 -luvun alussa siirtynyt Mikkelin mlk:n omistukseen .

Rantakylä on ollut ns. säteritila eli läänityksenhaltijana

olleen Rickhard von der Pah1enin asuinpaikka.

Kartanoon kuuluneesta Tarkian talosta tehtiin v. 1695 vänri­

kin virkatalo. Viimeinen virkatalon haltija oli majuri Johan

Fredrik von Fieandt . Talo oli hänen ja hänen perillistensä

hallussa vuoteen 1830 saakka. Tila vuokrattiin heidän jäl­

keensä Anders Wallgrenille, sitten Matti Kirjalaiselle ja

Kimareille vuoteen 1918 saakka. Jako-oikeuden päätöksellä

Tarkian tila siirrettiin vuonna 1824 Puulaveden Koukkunie­

melle.

- 51 -

Rantakylän kartanon päärakennus puutarhurin asunnolta kuvat­

tuna 1950-luvun alussa. Etualalla näkyy Suomi-mehiläispesiä.

Kuva Tauno Häkli.

- 52 -

RANTAKYLÄN KARTANON HISTORIASTA

Ruotsinvallan aikana 1600-luvulla talo kuului Richard Magnus

von der Pahlenin läänitykseen, josta muodostui ns. säteriti­

la ja joka merkittiin sittemmin maakirjoihin "Kerola" -nimi­

senä. Kyseinen läänitys oli alueiltaan varsin laaja ulottuen

Tikkalan kylältä Otavan taakse Hirvensalmen rajalle ja siel­

tä Vanhanmäen liepeille Vuolingon kylässä . Alueet olivat

aluksi lähinnä metsästys-, kalastus- ja kaskimaita , joista

kehittyi sittemmin viljelys- ja laidunmaita. Laajimmillaan

tiluksia hoidettiin noin 50 :n torpparin voimin. Tilanomista­

jan oli sodan vaaran uhatessa oltava valmis toimittamaan

kuninkaan palkka-armeijaan tietty määrä miehiä ja sotaratsu­

ja. Torpparit saivat korvauksena tilalle tehdyistä taksvärk­

ki- eli "possakka'' -päivistä oikeuden asuttaa ja viljellä

pieniä peltotilkkujaan sekä laiduntaa pientä karjaansa tilan

metsissä . Taksvärkkityö keskittyi toukotöihin, heinänkorjuu­

seen, elonkorjuuseen sekä syyskyntöihin. Raskainta oli kas­

kenpoltto ja raivaustyö, mutta ei hieltä säästytty varsta­

puinninkaan aikana lämpimässä riihessä. Runsaskivisten pel­

tojen raivauksen jäljiltä on Rantakylän tilankin pellon reu­

namilla ja paikoitellen peltojen sisäalueillakin säännölli­

siin aitauksiin ja röykkiöihin ladottuja kiviä suunnattomat

määrät. Niitä on ajettu hevosilla valleihin parinsadan vuo­

den aikana toukotöiden, kaskeamisen ja kesannoinnin aikana.

Kuinka usein silti ns. ''nökkäuatra" tökkäsi maanalaiseen ki­

veen vaikeuttaen jo muutenkin raskasta työtä! Risukarhi sen­

tään kulki helposti pintakivien ylitse ja sillä oli helppo

k ierrätellä suurempia maakiviä ja k i vikasoja.

Aikojen kuluessa tila p irstoutui useiksi itsenäisiksi ti­

loiksi perinnönjakojen seurauksena tai uusien omistajien

myydessä osia omistamistaan tiluksista. Kun torpparilaki

1930-luvun alussa kumottiin, pirstoutuminen oli voimakkain­

ta, koska torpat itsenäistyivät ja saivat ympäriitään tar­

peellisen kokoisia maa-alueita.

- 53 -

Asutuksen levitessä ja väestön määrän kasvaessa Rantakylän

perintötilasta, joksi tilan nimi suurjaon yhteydessä 1850-

luvulla muuttui, lohkottiin useita palstoja omakotiasutuk­

seen.

Ns. Vehkasillan, Tikkala I ja II -tienvarsiasutus syntyivät

olosuhteiden vaat imuksesta. Kun vanha Heinolantie jäi pois

käytöstä ja nykyinen Otavantie rakennettiin 1950-luvun alus­

sa, se halkoi tilan maat hankalasti kahtia. Kaupunkimainen

asutus alkoi levitä Sokkalan kylältä ja uusi aika teki tulo­

aan .

Rakennusten historiaa

1700 ja 1800-lukujen vaihteessa tilan päärakennus pihapii­

reineen on ollut olemassa nykyisen tilan talousalueilla,

mutta se on tode nnäköisesti ollut savupirtti, joka sijaitsi

kivijalkajäänt eiden perusteella nukyisen päärakennuksen län­

sipuolella. Tilan luonnonkivistä muurattu navetta on synty­

nyt tässä vaiheessa samoin kuin koko maisemaa hallitseva

kolmikerroksinen ja kolmijakoinen riihirakennus.

- 54 -

Heinän latoonpuhallusta traktorikäyttöisellä lietsolla vuon­

na 1957. Kuvassa vas. Mirja Savio, Juhani Rantakylä, Anna­

Mari Rantakylä, Vertti Rantakylä, (isäntä) ja Pekka Rantaky­

lä. Taustalla ylhäällä kuvariihi, jossa on ollut kesäisin

taidenäyttelyjä.

Riihessä on alunperin ollut molemmissa päätyosissa luonnon­

kivistä muuratut valtaisat uunit, joita lämmitettiin puinti­

aikana useita viikkoja, että parsille nostetut lyhde-erät

olisivat kuivuneet varstapuintia varten. Kun 1800- luvulla

höyryvoima alkoi yleistyä, asetettiin riihen ulkopuolelle

lokamotiivi hihnan välityksellä pyörittämään riihen sisällä

olevaa puimakonetta, joka oli kehitetty käsin pyöritettäväs­

tä viskurista . Lokomoktiivi korvattiin 1900- luvun alkupuo­

lella riiheen sijoitetulla sähkömoottorilla . Riihen ympäril­

le rakennettin useita varastorakennuksia, jotka purettiin

1960-luvulla.

Navetan välittömässä läheisyydessä on ollut kivijalkajään­

teidenkin perusteella pitkä aittarakennus , joka on purettu

1930- luvulle tultaessa . Tilan luonnonkivistä holvatut kaksi

maakellaria ovat syntyneet perunanviljelyn yleistyessä.

- 55 -

Rantakylän kartanon päärakennus pohjoiskulmalta katsottuna

1950-luvun alussa. Kuva Tauno Häkli.

Nykyinen kartanotyyppinen päärakennus lienee valmistunut

1800-luvun puolessavälissä. Se on alunperin ollut pärekat­

toinen ja kaakeliuunilämmitteinen. Osittain kaksikerroksisen

päärakennuksen huoneluku on yhdeksän lisättynä sisäeteisel -

1ä, keittiöllä ja kesäasumiseen rakennetulla "vinttikamaril-

1a".

Pääsisäänkäynnin edessä on katettu veranta. Eteläseinustalla

on ollut kattamaton veranta, johon on ollut käynti suoraan

suuresta salista. Länsipäädyssäkin on ollut ulkoeteisellä

varustettu sisäänkäynti. Viimemainitut purettiin kunnostuk­

sen yhteydessä 1944 samoin kuin suurin osa kaakeliuuneista

tarpeettomina, koska rakennus oli 1939 muutettu vapaakier­

rolla varustetuksi keskuslämmitteiseksi ja peltikatolla ka­

tetuksi asunnoksi.

- 56 -

Päärakennuksen itäpuolella on nykyisin varastorakennus, jon­

ka pohjoispäässä on jäljellä hirsirakenteen, alunperin mei­

jerinä käytetty huoneisto sekä kookkaalla leivinuunilla va­

rustettu leivintupa. Ennenkuin lautarakenteinen osa tehtiin

1930-luvun puolella, on paikalla sijainnut kookas hirsira­

kenteinen osa tehtiin 1930-luvun puolella, on paikalla si­

jainnut kookas hirsirakenteinen "väentupa", johon rakennuk­

sen päädyssä heleästi soineella "vellikellolla" kutsuttiin

määrätunteina tilan pelloilla ja laajassa puutarhasa työs­

kennelleet maatyömiehet, rengit, karjapiiat ja puutarhahar­

joittelijat yhteiselle aterialle.

Puutarhuria ja hänen perhettään sekä mahdollisia apulaisia

varten rakennettiin asuinrakennus, jossa oli neljä huonetta

ja keittiö. Rakennus peruskunnostettiin 1945 ja varustettiin

tiilikatolla, mutta se paloi vajaat kymmenen vuotta myöhem­

min kovien helmikuun pakkasten aikana.

1920-luku oli vilkasta rakentamisen aikaa. Silloin muurat­

tiin punatiilistä taitekattoiseen navettaan jatko-osa, jossa

sijaitsivat karjakeittiö, teurastushuone, sikala ja talliti­

lat kuudelle hevoselle. Samoin muurattiin pihapiirin koil­

liskulmaan peltikattoineo viljavarasto. Muurarina toimi mo­

nille vanhoille mikkeliläisille tuttu Lautiainen 1930-luvul­

la. Hänen kerrotaan joudutelleen mielestään hitaanpuoleisia

"hanslankareitaan" huutelemalla tämän tästä: "Tiiliä! Ruuk­

kia! Tiiliä!". Kun työn tulosten tarkastelijat vähän arvos­

telivat, ettei kaikki ollutkaan aivan "vatupassissa'', Lauti­

aisen kerrotaan ykskantaan tokaisseen: "Se on suunnil­

leen!". Viljavarasto sisustettiin 1950-luvun lopulla puuläm­

mitteiseksi viljankuivaamoksi, mutta se paloi 1960-luvun al­

kupuolella ahkeran lämmityksen seurauksena. Tilalle raken­

nettiin laajennettu, peltirakenteinen kuivaamo, jossa on ny­

kyisin öljylämmitteinen suurtehokuivuri .

- 57 -

Pärekattoinen navetta alkoi 1940-luvun alkupuolella lahota

voimakkaasti eteläpäästään romahtaen kevättalvella 1944

osittain myös lumen painosta. Kesällä 1945 kaikki puuraken­

teet uusittiin ja syksyllä navetta katettiin tiilillä. Puu­

tavara navettaan samoinkuin moniin muihin tilan kunnostus­

töihin sahattiin riihen kupeella aluksi sähkö- myöhemmin

traktorikäyttöisel1ä kenttäsirkkelillä. Navetassa on ollut

parret 25:lle lypsylehmälle,lukuisille hiehoille, sonnille

ja vasikoille. Karja kävi sonnin kanssa kesäisin laidunhaas­

sa, josta sota-aikana kartanon koulutetut paimenkoirat käs­

kystä noutivat ne lypsyhakaan iltaisin .

Jatkosodan aikana vuosina 1942 - 1944 kartanorakennuksessa

ja sen talousalueella toimi armeijan viestikeskus. Useimmat

päärakennuksen huoneet olivat miehitetyt suomalaisilla ja

saksalaisilla viestijoukoilla. Kesällä he olivat enimmäkseen

puutarhaan majoitettuina suurtelttoihin ja parakkeihin, joi­

ta oli sijoiteltu ympäri puutarhaa samoinkuin korkeita ra­

diomastojakin . Tästä ilmeisesti johtuen kartano joutui vi­

hollisen lentopalopommihyökkäysten kohteeksi, mutta suurem­

milta vahingoilta kuitenkin vältyttiin osittain taitavan

naamioinninkin seurauksena. Kerrotaan kuitenkin, että tilan

eteläisessä metsikössä sijainneessa kettutarhassa emoketut

söivät poikasiaan säikähtäessään pommien räjähdyksiä.

- 58 -

Ilmakuva Rantakylän kartanon puutarhasta 1950-luvulla. Taus­

talla näkyy Vuolingon kylää. Viitostietä reunustavat Pihta­

kuuset on istutettu n. 100 vuotta sitten näkösuojaksi sekä

suojaksi pohjoistuulilta.

Rakennuksia koskevasta perimätiedosta mainittakoon vielä,

että nykyisen ns. Valkosenmäen rakennusalueella sijaitseval­

la kauniilla mäntyvaltaisella kumpareella olisi sijainnut

aikoinaan tuulimylly, jolla tilan tarvitsemat jauhot on suo­

tuisilla säillä jauhettu. Niitä on jaettu myös ns . muonamie­

hille luontaistalouden aikana kuten muitakin tilan tuotteita

korvauksena heidän ympärivuotisesta työstään tilalla. Jään­

teenä menneiltä ajoilta on mainittua mäenkumparetta kauan

kutsuttu "Myllymäeksi" ja ympäröiviä alueita "Myllypellok­

si". 1940-luvun aikana talon palveluksessa oli vielä kaksi

"muonamiestä". Toisen mökki aittoineen sijaitsi laajan puu­

tarhapellon eteläpäässä aivan viime aikoihin, toisen taas

purettiin maasepänpajoineen pois 1950-luvun alussa. Ne si­

jaitsivat ns. Valkosenmäen asutusalueen länsilaidalla haavi­

kon keskellä. Monet mainituista maatyömiehistä ovat olleet

- 59 -

suullisen perinnetietouden tallentajia mm. "Vanha Mikko",

joka kertoili tarinoitaan työtoverilleen Antti Pulkkiselle,

jolta olen itse kuullut monia yksityiskohtia 1930-luvun his­

toriasta kartanon mailta ja silloisesta työnteosta.

Puiston ja puutarhan historiaa

Kartanon pihassa kasvavat jättiläiskokoiset lehtikuuset ja

siperialaiset pihtakuuset voisivat kertoa monia mielenkiin­

toisia tarinoita. Niiden ikä on runsas sata vuotta. Ne ovat

seisseet uhmaten aikaa, myrskyjä ja ukkosta, joka on niitä

ajoittain silponut ja kaatanutkin. Vähän nuorempia ovat van­

haa Heinolan tietä reunustavat pihtakuuset, jotka istutet­

tiin suojaksi pohjoistuulia vastaan sekä näkösuojaksi ohi­

kulkijoilta.

Ne ympäröivät samoihin aikoihin perustettua puutarhaa, joka

on laajimmillaan käsittänyt yli kolme hehtaaria monipuolista

hedelmä- ja marjapensasaluetta sekä taimistoa. Vuosisadan

vaihteessa istutettiin pihapiiriin saapuvan kujan koris­

teiksi lehmuksia. Puutarhaan tuotiin Keski-Euroopasta useita

koristepuu- ja pensaslajeja mm. poppeleita, pähkinäpensaita,

tammea ja vaahteraa. Runsaimmin kuitenkin kasvatettiin ja

jalostettiin omenalajikkeita varsinkin Grenmanin perustaman

yksityisen puutarhakoulun aikana (esim. "Grenman- ja Kersti

-lajikkeet") 1900-luvun alkupuolella. Ylipuutarhurin pitämä

puutarhan päiväkirja on vieläkin kartanon kirjaston aarteis­

tossa. Laajimmillaan puutarhassa on kasvanut noin 500 hedel­

mää tuottavaa omenapuuta, runsaasti puna-, musta- ja valko­

herukkapensaita, vadelmaa, kriikuna- ja luumupuita, jopa

päärynäpuitakin kirsikkapensaista puhumattakaan.

- 60 -

Puutarhan kirsikkapuita,

joiden takana lämmitet­

täviä kasvihuoneita.

Laajimmillaan puutarhas­

sa kasvoi noin 500 eri ­

laista hedelmiä tuotta­

via puita ja pensaita.

Lämmintä, lasinalaista viljelyä ns. "ansareissa" laajennet­

tiin rakentamalla keskuslämmitteisiä kasvihuoneita, joissa

avomaaviljelyssä tarvittavien taimien lisäksi kasvatettiin

kurkkua, tomaatteja, viinirypäleitä, monia kukkalajikkeita

mm. tulppaaneja, hyasintteja, narsisseja ja ruusuja. Puutar­

ha jatkoi toimintaansa Vilho Breitholzin aikana. 1930-luvul­

la puutarhaopetus keskeytyi, mutta harjoittelijoita käytet­

tiin aputyövoimana vielä 1940-luvun lopulle. 1930-luvulla

puutarhurina toimi Hugo Nousia. Tuotteita markkinoitiin

1960-luvulle saakka Mikkelin torilla isoäitini Lydia Savo­

laisen, sittemmin setäni Uuno Savolaisen ja viimeeksi Anni

Savion toimesta. Laajimmillaan v. 1948 kasvihuoneita oli

kaikenkaikkiaan kuusi, joista neljässä oli keskuslämmitys.

Vuoden 1940 kovat pakkaset palelluttivat melkoisen osan he­

delmäpuista, ja nykyinen puutarha on vain muisto menneiltä

kukoistuksen vuosilta. Laajat alueet puutarhasta nimittäin

raivattiin 1950-luvun alussa peltoviljelykseen.

- 61 -

Omakohtaisia kokemuksia

Ensimmäiset muistikuvani Rantakylän kartanosta sijoittuvat

vuoteen 1938, jolloin kävin isoisäni Ferdinand Savolaisen,

isoäitini, setäni ja tätini noutamana Kauhavalta käsin ke­

säisellä automobiilimatkalla Mikkelissä ja Rantakylässä.

Puutarhassa oli silloin meneillään kuten niin monesti muul­

loinkin kova työn touhu.

Toriauto lastausta vailla. Työn alkua odottelemassa puutar­

huri Hugo Nousia 1930-luvulla.

Torikuormaa lastattiin Hugo Nousian ja isoäitini johdolla

vihanneksilla ja kukilla, isoäitini sisar Hilda Lappalainen

apulaisineen hoiti suurta karjaa ja toimitti torikuormaan

meijeriin vietäväksi monta raskasta maitotonkkaa. Minulle,

silloiselle pikkupojalle, oli todellinen elämys päästä apu­

miehen paikalle Ford-avolavakuorma- autoon. Matka vanhaa,

kiemurtelevaa, kapeaa ja mäkistä Heinolan tietä Mikkelin to­

rille sekä myynnin seuraaminen oli sinänsä mielenkiintois­

ta. Seuraava muistikuva on sotavuosilta . Saavuimme isäni

kanssa syyskuun alussa 1943 junalla Kauhavalta Mikkeliin,

- 62 -

josta hevoskiesseillä ajelimme Rantakylään, koska autoihin

ei ollut silloin saatavilla bensiiniä. Omenasadon ja rukiin

korjuu olivat silloin kiireimmillääm. Niinpä keräsimme isäni

kanssa valtaisan puulaatikollisen maahanpudonneita omenia

rautateitse Kauhavalie lähetettäväksi .

Isoisäni käyskenteli saapashousuihin, nahkapuseroon ja aju­

r i nlakkiin pukeutuneena piippu hampaissaan pihalla ja puu­

tarhassa antaen käskyjä alaisilleen sekä komennellen "Rolle''

- schäferiään, joka teki käskystä monia hauskoja temppujaan.

Jouduin mukaan rukiinpuintiin, ja pudottelin koko päivän

riihen yläsillalta aukon kautta ruislyhteitä puimakoneen

syöttöpöydälle, jossa syöttömies katkaisi siteen työntäen

senjälkeen lyhteen tähkäpää edellä varovasti ulvovan koneen

ahoaaseen kitaan. Myöhemmin jouduin työskentelemään ruume­

nien ja olkien poistopuolella välillä myös täyttyvää jyvä­

säkkiä vartioiden . Tämä tapahtui senjälkeen, kun olimme

5.3.1945 muuttaneet kokonaan Rantakylän kartanoon Kauhaval­

ta.

Isäni pääsi Lapinsodan päätyttyä syksyllä 1944 eläkkeelle

ilmavoimista ja siirtyi työmiehineen kunnostamaan kartanon

päärakennusta ja puutarhurin asuntoa. Näistä ajoilta lähtien

jouduin mukaan lähes kaikkiin tilalla esiintyviin töihin iän

varttuessa.

- 63 -

Kartanon työhevonen Lii sa vapunpäivänä syntyneen "Vappu"­

varsan kanssa.

Säikähdin melkoisesti eräässä tilanteessa, kun haravakonee­

seen valjastettu nuori liinakko vauhkoontui lähtien juokse­

maan laukkaa työmaalta kesken kaiken takaisin pihapiiri in.

Kaiketi se tunsi, ettei sui tsissa ja niihin kiinnitetyissä

ohjaksissa ollutkaan aikamiestä . Tai sitten se säikkyi har a ­

vakoneen pitämää räminää, kun se luovutti piikkeihin kerty­

nyttä juolavehnäjuurakkoa kesantomaalla. Heinäkuut olivat

tosi helteisiä ei vain ilmoista johtuen, vaan siksi, että

300 hevoskuormallisen seivästämien ja latoon ajaminen oli

suuremmallakin joukolla hikinen urakka.

Juhani Rantakylä pitele­

rnässä työhevosta sukimi­

sen aikana keväällä

1945.

- 64 -

Opettelin niittämään myös viikatteella ei vain puutarhahei­

niä vaan myös ruista siten, että se voitiin helposti koota

heinäharavalla juotilta lyhteisiin. Lyhteiden sitominen oli

oltava nopeaa ja siteet tiukalla, sillä muonamies Evert Pek­

karinen varoitti tämän tästä: "Elekee työ pojat tehkö hölliä

l yhteitä!" Perunan istutuksessa siemenperunan välien oli ol­

t ava kutakuinkin säännöllisiä eli jalkaterän mittaisia. Pe­

runan nostossa piti pitää kiirettä, että hevosvetoinen heit­

topyöräkone saattoi ajaa taukoamatta.

Kasvihuoneissa työskentely oli hikisempää kuin heinänteko.

Tomaatin "varkaiden" (=liikakasvun) nyppiminen oli jatkuvaa

s amoinkuin kattolasien paikkaaminen varsinkin kevättalvella

lumi-vaurioiden jälkeen. 50:n mehiläispesän hoito antoi li­

s ä t öitä 1950- luvulta lähtien. Parveilua oli vartioitava,

pa rvet otettava kiinni milloin mistäkin joskus jopa naapurin

savupiipusta! Hunajankeruun aikana mehiläiset olivat tosi

vihaisia, mutta kennojen linkoamisvaiheessa oltiin voiton

puolella.

Kivennostoa ja raivaus­

ta Rantakylän kartanon

kesantopellolla 1956

- 65 -

Erityisen merkittävänä olen kokenut maatalouden koneellistu­

misvaiheen. Sitä edelsi moniasteinen kivenraivaus, joka al­

koi puukankien ja hevosvetoisen kivireen avulla. Tilalla oli

tosin ollut jo 1940-luvun alkupuolelta lähtien rautapiikki­

pyöräinen petrolikäyttöinen Fordson-traktori, mutta sitä

käytettiin lähinnä vain kyntämiseen laahattavalla auralla ja

korkeintaan esimuokkaukseen lapiorulla äkeellä. Nostolait­

teiden puuttuessa sillä voitiin kivenraivauksessa aluksi

korvata kivirekeä vetävä hevonen. Sittemmin hydrauliikan ke­

hittyessä v. 1955 keksittiin metallirakenteinen kivikuokka,

joka mullisti kivennoston.

Vertti Rantakylä saatuaan työvoiton kesantopellon kivenjär­

käleistä vuonna 1957 kun kivet oli työnnetty etupuskurilla

pellon reunaan.

Enää ei tarvinnut kaikkiin nostettaviin kiviin kuten v. 1950

porata kompressorilla reikiä ja lyödä niihin nostoranaa var­

ten kiilaa tai räjäyttää kiveä, vaan nyt voitiin kätevästi

ja siististi nostaa melko raskaat pulterit pintaan ja työn­

tää ne etupuskurilla pellon reunaan. Kaikkein suurimpien

järkäleiden siirtoon tarvittiin tosin järeitä telaketjupus­

kutraktoreita, joita itsekin olin 1960- luvun alussa ajamas­

sa.

- 66 -

Kun v. 1956 tilalle hankittiin upouusi kumipyöräinen diesel­

käyttöinen Fordsen Major -traktori, sillä voitiin korvata

hevosparin vetämä niittokone ja viidet hevoskärryt, myöhem­

min myös hevosvetoinen harava- ja perunannostokone. Myös

viljankylvö konneellistui jyräyksineen. Todellinen mullistus

tapahtui sittemmin, kun viljapellolle ilmestyi ensimmäinen

kotimaista tekoa oleva bensiinikäyttöinen Sampo -leikkuupui­

muri 1950-luvun lopulla.

Vertti Rantakylä puimassa ruista upouudella bensiinikäyttöi­

sellä ensimmäisellä suomalaisella Sampo-leikkuupuimurilla

1950-luvun lopulla.

Enää ei tarvinnut edes istua hevosvetoisessa elonleikkuuko­

neessa lyhteitä ''luovuttamassa". Säkkikoneen vaihtuessa säi­

liöpuimuriksi v . 1960 puinti kävi aivan yksin . Kun viljankui­

vatus automatisoitui, kehitys oli tältä osin edennyt nykyti­

laan .

Työskentelyni tilalla tapahtui vuodesta 1953 lähtien lähinnä

kesäisin opiskelun vuoksi, ja valmistuttuani virkaan v. 1962

muutamina kesinä sen jälkeen. Isäni lopetti viljelyn ja kar­

janpidon v. 1970, ja kartanon pellot olivat vuokraviljelyssä

vuodet 1970 - 1975. Isäni kuoleman jälkeen muutin perheineni

tilalle v. 1978 ja hoidin sitä kartanosta käsin vuoteen

1982. Tänä aikana eli vuonna 1980 rakennettiin tilan alueel-

- 67 -

le 300 lihotussikaa käsittävä täysautomaattisikala, joka lo­

petti toimintansa v. 1986. Samana vuonna päättyi myös tilan

peltojen viljely toimestani omistussuhteiden täydellisen

muuttumisen myötä.

MAAREKISTERIN KERTOMAA:

RANTAKYLÄ RN:o 3. Kerola, perintötalo

Isojako 1850.7.11. Lohkottu osiin 3:1 - 3:3

1922.2.11. per 3:1, omist. Toivo Anttonen ja Vilho

Breitholz. Manttaliluku 0,1777, viljeltyä 42,16 ha, metsää

111,06 ha, joutomaata 6,54 ha, yht. 159,76 ha.

RANTAKYLÄ RN:o 3:24

Lohkottu osiin 19.5.1960, Kalliorinne 3:46, 0,86 ha omist.

Nero Jorma Ruskela ja vmo Ester Johanna.

Rantakylä 3:47, peltola 41 ha, metsää 108 ha, joutomaata 6,5

ha, yht. 155,55 ha. Omist. Ferdinand, Ilta Regina ja Klaus

Juhani Rantakylä.

Rantakylä 3:47

3:91 Ristilampi,

3:92 Myllymäki,

3:93 Rantakylä,

Suoritettu halkominen 18.1.1980 Ferdinand

Rantakylän k. 22.9.1977, jälkeen:

\ kantatilasta, omist. Ilta Regina

Rantakylä,

Helsinki

% kantatilasta, omist. Klaus Juhani

Rantakylä,

Mikkelin mlk

~ kantatilasta, omist. Pekka Henrik

Rantakylä, Espoo, ja Anna-Maria Rantakylä,

Varkaus

- 68 -

KAUPPAKIRJOJEN KERTOMAA:

Rantakylän perintötila RN:o 3:1, omist. Vieno Albanus Kivi­

Mannila, ulosmitattu, myyty pakkohuutokaupalla 24.4.1933

mv. Uuno Aulis Savolaiselle Mikkelin kaupungista ja Vehmas­

kylästä asuvalle mv. Uuno Aleksanteri Kallenpoika Kinnusel­

le, jolta luutnantti Vertti Savolainen Sortavalasta osti

osuuden 28.7.1933. Kauppias Ferdinand Savolainen Mikkelin

kaupungista toimi kaupanteossa valtuutet Jna poi kansa Vertin

puolesta. Kauppakirjassa mainitaan mm. että tilalla on v.

1933 tehty heinaä ja ruista, jonka kuivaamiseen riihessä va­

rataan polttopuita. Kaupanvahvistajana toimi Mikkelin kihla­

kunnan kruununvouti K. Freyberg ja lainhuudon antajana kih­

lakunnanoikeuden tuomari Hannes Paarma .

Vaasan lääninhallituksen päätöksellä N:o 736/44 on kapteeni,

sittemmin majuri, Vertti Savolaisen ja hänen perheensä suku­

nimi muutettu suojatuksi sukunimeksi Rantakylä. Muutoksen

todistaa 8463:n adjutantti, luutn. Mika Tiivola.

8.2.1950 allekirjoitetulla kauppakirjalla Uuno Aulis ja Rau­

ha Helvi Savolainen myyvät omistamansa ~ Rantakylä 3:24 ti­

lansa hammaslääkäri Ilta Regina Rantakylälle ja hänen pojal­

l een Klaus Juhani Rantakylälle puoliksi kummallekin. Kaup­

paan ei sisälly irtaimistoa . Kaupanvahvistajana on tuomari

Reino Vanhanen. Lainhuuto on myönnetty 30.3.1950.

21.5.1981 allekirjoitetulla kauppakirjalla Klaus Juhani ja

Kaisa Anneli Rantakylä ovat myyneet Mikkelin maalaiskunnalle

(rakennusmaaksi) 10 ha, Myllymäki 3 : 92 tilasta.

18.9.1981 allekirjoitetul la kauppakirjalla Klaus Juhani ja

Kai sa Anneli Rantakylä ovat myyneet Mikkelin maalaiskunnalle

(rakennusmaaksi) loput Myllymäki 3:92 tilasta.

- 69 -

RANTAKYLÄ RN: o 4, Karila,

aikaisemmat nimet Nykänen ja Parantala, alkuperäinen

pinta-ala 295,48 ha.

Talo kuului 1500 ja 1600 luvuilla Parantaisille. Se kuului

Gustaf von der Pahlenin läänitykseen. Nykänen sijaitsi Pa­

rantalanmäellä . Karilasta tehtiin rykmentin saarnaaj an vir­

katalo v . 1698 . Haitijoina ovat olleet mm. kirkkoherra

Michael Heintzius, rykmentin pastori Daniel Tallqvi st, Por­

voon entinen kappalainen Pähr Askanius, hovisaarnaaja Matts

Simonell, ja kenttärovasti Alexander Cajan.

Virkataloajan jälkeen ensimmäinen vuokraaja oli raj atulli­

t arkastaja Joha n Holm. Vuodesta 1813 vuosisadan lopulle se

kuului Lillen suvulle . Senjälkeen siinä on toiminut mm. puu­

sepänverstas ja vankisiirtola, jonka aikana suurin osa tilan

pelloista on rai vattu . Vuodesta 1925 alkaen on Karilassa

toiminut Etelä- Savon Kasvinviljelykoeasema.

Koeaseman joht a j a na t oimi aluksi maanviljelysne uvos Yrjö

Kaarlo Koskine n viisikymmenluvulle asti. Hänen seuraajanaan

on professori Erkki Huokuna. Karilassa koetoiminta ja tutki­

mukset ovat liittyneet mm. lammastalouteen, perunan, nurmi­

kasvien ja viljan viljelyyn sekä puutarhamarjojen tuotantoon

erikoisuutena mesi marjatutkimukset . Viime aikoina on tutkit­

tu myös hivenaineiden vaikutuksia. Karilassa on aikaisemmin

toiminut Mikkelin säähavaintoasema .

- 70 -

Elämää Karilassa koeaseman aikana

Elina Piispasen muistelujen pohjalta kirjoitti Erkki Huokuna

Maamme ensimmäinen valti on omistama kasvinviljelyskoeasema

(perustettu v. 1919) siirrettiin Otavan Tu11asta v. 1925

Karilan virkataloon Mikkel in mlk:n Rantakylään. Karila oli

ollut aikanaan "rykmentin saarnaajan" virkatalo. Joitakin

aikoja se o li vuokrattun a yksityiselle ja 1920-luvulla tila

oli vankisi irtolana. Karilan tilan pellot olivat aikanaan

"Vanhan Kar i lan" mäellä ja ulottuivat yli 5 -tien pohjoiseen

aina Savonrataan saakka. Nykyisin tilukset ovat kokonaan 5

-tien eteläpuolella. Pääo sa koeaseman nykyisistä pelloista

raivattiin vasta 1920-luvulla.

Koeasematilaa viljeltiin kuten muitakin seudun tiloja . Koe­

toiminta oli vain ympätty talonpitoon. Ajoittain koekentät

käsittivät huomattavan osan tilan parhaista pelloista, joten

normaalivilj elyyn jäi näistä vain !aitoja. Näinkin suuri ti­

la (45 ha peltona) tarvitsi siihen aikaan paljon työväkeä,

ja koetoiminta aiheutti v ielä lisätarpeen. Väki tuli pää­

asiassa läheisestä kylästä. Osa tuli muualta asettuen asu­

maan tilan rakennuksiin. Miehet ja karjaväki oli palkattu

ympärivuotisiksi, samoin koetoiminta-apulainen. Useimmat

perheenemännät olivat t ö issä vain kasvukauden jääden talvek­

si kotiin.

Vakinaisia miehiä oli 5 - 6, karjan hoitivat karjakko ja

apulainen. Maatalouden koneistumisen edistyessä väki väheni

vuosien kuluessa. 1970 -luvulta lähtien ovat vakinai sina ol­

leet vain t utkimusapulaiset, työnjohta j at ja huoltomies.

Varsinaisen viljelytyön ovat viime aikoina tehneet eri maa­

talousoppilaitoksista tulleet harjoittelijat. Enimmillään on

harjoittelijoita ollut 10 - 12. ~~arjoitteluaika on kestänyt

2 - 7 kuukautta.

- 71 -

Rakennukset

Vanhan Karilan mäellä oli virkatalon talouskeskus. Sen ra­

kennukset olivat hyvin vaatimattomat. Pääosa niistä puret­

tiin 1950-luvulla tai uusittiin toisiin käyttötarkoituk­

siin. Jäljellä on vielä punainen asuinrakennus (noin v:lta

1850) ja aitta (v:lta 1800).

Aitta on säilytetty entisessä asussaan, mutta asuinrakennus­

ta on muuteltu moneen kertaan. Mäel l ä oleva heinälato ja

syksyllä 1987 palanut puimala rakennettiin vankisiirtolan

aikana.

Etelä-Savon koeaseman päärakennus vuodelta 1928. Pääraken­

nuksen on suunnitellut arkkitehti Jussi Paatela.

Koeaseman talouskeskus perustettiin nykyiselle paikalle vuo­

sina 1926 - 1930. Päärakennus on arkkitehti Jussi Paatelan

piirtämä. Yläkerrassa on johtajan asunto ja toimisto, ala­

kerrassa pannuhuone, varastotiloja ja laboratorio, joka v.

1985 muutettiin toimistoksi. Muutoksia on kokenut myös suuri

talousrakennus. Aluksi siinä oli navetta, talli ja aitta,

sekä ullakolla suuri varastotila. Suurin muutos tehtiin v.

1984 - 1985. Jo tyhjillään ollut navetta rakennettiin työ­

ja kokoustiloiksi tarpeellisine aputiloineen. Entinen talli

- 72 -

on nyt puutyöverstaana ja aitta konekorjaamona. Talouskes­

kukseen kuuluvat vielä v. 1928 ja 1965 rakennetut asuinra­

kennukset. Korjaustöiden yhteydessä rakennusten ulkonäkö pi­

dettiin entisenä.

Talouskeskuksesta kaupungin suuntaan ovat v. 1930 rakennetut

perunakellari, lähes e ntisessä asussaan sekä ns. ilmariihi

eli koepuimala, joka nyt on kalustovarastona. Viimeisin r a­

kennus on samalle s uunnalle v. 1987 rakennettu vilj ankuivaa­

me ja -varasto .

Peltoviljely

1920- ja 1930 -luvulla pellot hoidettiin hevosvetoisilla ko­

neilla. Kyntö ja muut muokkaustyöt tehtiin hevosparin vetä­

millä laitteilla, samoin heinän niitto ja viljan leikkuu.

Siirto- ja kevyemmät viljelytyöt tehtiin yhden hevosen vetä­

millä kärryillä sekä kylvö- ja haravakoneilla. Peruna istu­

tettiin käsin sahralla "nökköuatralla 11 avattuihin vakoihin.

Samalla välineellä ne peitettiin ja hoidettiin kesän aikana

multaukset.

Perunan nosto annettiin alkuvuosina ulkopuolisille urakka­

työksi.Nosto tapahtui kuokalla ja sato siirrettiin puulaati­

koissa kellariin. 1930-luvulla tuli hevosparin vetämä heit­

topyöräkone, se heitti perunat penkistä noin kahden metrin

leveydelle, josta ne käsin poimittiin aluksi koreihin ja äm­

päreihin ja niistä kaadettiin laatikoihin. Peruna istutet­

tiin viljankylvön jälkeen viimeksi ja nostettiin syyskuun

lopussa. Vielä heittopyöräkoneenkin aikana tarvittiin peru­

nannostossa paljon v äkeä. Työryhmään kuului koneen ajaja, 2

- 3 varastoon ajajaa ja kymmenkunta poimijaa. Ellei pakkanen

tai rutto vienyt varsia ennen nostoa, ne jouduttiin viikat­

teella niittämään. 1950-luvulla nostokonetta veti traktori

ja vasta 1970-luvulla saatiin suoraan säiliöön nostava "Te-

- 73 -

ho-Juko". Silloin työ muuttui täysin . Koneen säiliöstä peru­

nat kipataan 1 m3 laatikoihin, jotka siirretään traktorilla

ja trukilla kellariin.

Karjalle ja ihmistenkin ruuaksi viljeltiin lanttua. Sitä

harventamassa oli kesäisin koululaisia. Nosto tapahtui vasta

lokakuussa ja usein ehti pakkanen ja lumi työtä hidasta­

maan. Lantun naatit listittiin aluksi noston jälkeen käsin,

mutta 1930-luvulla tuli käyttöön Työtehoseuran suunnittelema

listinhaavi, jolla naatit poistettiin ennen nostoa ja nosto­

reki, joka irroitti kerralla kaksi riviä.

Lantut aumattiin pellolle, josta niitä tarvittaessa noudet­

tiin. Ne säilyivät hyvin oljilla ja maalla peitetyissä au­

moissa. Mutta noudettaessa oli kova työ, kun ensin piti kan­

gella hakata jäätynyt maa puhki.

Vilja leikattiin joko sirpillä (ruis), viikatteella, itse­

luovuttavalla leikkuukoneella ja muutamina vuosina itsesito­

jalla. Se kuivattiin pellolla seipäällä (ruis kuhilaalla) ja

parin viikon kuluttua ajettiin puimalaan. Puinti tapahtui

koeaseman aikana sähkömoottorin pyörittämällä puimakoneel­

la. Lopullinen kuivatus suoritettiin talousrakennuksessa ol­

leessa kuivurissa. Aina ei kaikkea puimalaan ajettua viljaa

ehditty puimaan välittömästi, vaan loput puitiin talvella.

Nykyisin viljat puidaan liikkeistä vuokratulla puimurilla.

Karilan pellolta 1960-

luvulla. Työmiehet ja

naiset heinätöissä.

- 74 -

Heinä, joka tavallisesti oli apila-timotei seos, niitettiin

hevosparin, myöhemmin traktorin vetämällä niittokoneella,

haravoitiin hevosharavalla ja nostettiin hangolla seipäälle

kuivumaan. Parissa viikossa heinä kuivui ja siirrettiin va­

rastoon navetan vintille ja latoihin .

Ensimmäinen traktori oli v. 1948 hankittu Ferguson. Traktori

ei hetkessä mullistanut järjestelmää . Käyttö oli aluksi

opettelua, eikä sitä saanut muut ajaa kuin tallimies Toivo

Markkanen. Seuraava traktori saatiin vasta v. 1960. Alkoi

Valmet kausi. Uusi kone on senjälkeen saatu noin joka viides

vuosi. Viimeisin on nelipyörävetoinen "turbo." Talossa on jo

useita vuosia ollut neljä ajokuntoista traktoria .

Myös muokkausvälineet ovat muuttuneet entistä järeämmäksi.

Esimerkiksi aura on nelisiipinen . Hevosparilla kyntö oli hi­

dasta. Se oli syksyn viimeinen peltotyö ja usein sen kes­

keytti maan jäätyminen. Nykyisin yksi mies kyntää kaikki

noin viikossa . Koko henkilökunta on traktorinajotaitoista.

Jokainen harjoittelija joutuu ajotaidon hankkimaan ensimmäi ­

sinä harjoittelupäivinä, ellei sitä jo tullessaan osaa.

Kotieläimet

Koeasemalla oli keskimäärin 20 lehmää ja 6 hevosta. Hevosten

määrä väheni vähitellen, kun traktoreita tuli lisää. Viimei­

nen hevonen lähti Karjaporttiin v . 1965 . Lehmät olivat ISK­

rotua . Mutta kun niiden tuotos oli heikko, rotu muutettiin

ay : ksi 1960-luvulla. Lehmät olivat myös laidun- ja ruokinta­

kokeissa. Koetoiminnan keskittämisen vuoksi ne lähetettiin

Maatalouden tutkimuskeskuksen muihin koepaikkoihin v. 1971.

- 75 -

MTTK:n Norjasta hankkima rygja lammaskatras siirrettiin Ka­

rilaan Lounais-Suomen koeasemalta v. 1962. Sen rinnalle kas­

vatettiin myös suomenlammaskatrasta.

Suomen lammasta kasvatuskokeessa vuonna 1975.

Emälampaita oli parhaimmillaan toista sataa ja karitsoita

kesäisin noin 400. Näillä tehtiin ansiokasta tutkimustyötä

aina vuoteen 1978 saakka, jolloin koko katras siirrettiin

Jokioisille. Tämän jälkeen on tilalla ollut vai n mehiläisiä

(nyt 10 yhdyskuntaa), jotka odottelevat tutkimustyön alka­

mista.

Päivittäinen työaika ja palkanmaksu

Työaika oli kesällä kymmenen tuntia, lauantaisin yhdeksän.

Talvella se oli lyhyempi. Säännölliseen kahdeksan tunnin

työpäivään siirryttiin 1960-luvulla ja viisipäiväiseen työ­

viikkoon 1970- luvulla. J ohtajalla, mestarilla ja karjakoilla

oli kuukausipalkka, muilla tuntipalkka. Työnjohtaja-mestari

piti tuntikirjaa. Johtaja laski palkat ja maksoi ne suoraan

- 76 -

toimistosta kuukauden viimeisenä päivänä. Vakinainen väki

sai osan palkastaan tuotteina (muona) maitona ja perunoina.

Muiden kuukauden aikana otettujen tuotteiden hinta vähennet­

tiin palkasta, samoin asunnon vuokra. Palkat olivat vielä

1960-luvulla mitättömän pienet. Kun talvella oli lyhyt työ­

päivä ja varsinkin helmikuu lyhyt kuukausi, jäi joidenkin

tuntipalkkalaisten tilipussi järkyttävän laihaksi.

Arkipäivän ohjelma

Karjaväki meni töihin jo kello viisi aamulla. Muut kokoon­

tuivat työojaolle seitsemältä, talvella puolta tuntia myö­

hemmin. Päivällä oli tunnin ruokatauko, jonka aikana jokai­

nen kävi kotonaan syömässä. Tila hoiti itse maidon kuljetuk­

sen meijeriin. Tallimies lähti aamulla matkaan, otti nahkai­

sen postirepun kirjeineen johtajan keittiöstä ja usein talon

emäntä lähti mukaan kaupunkimatkalle. Tarvikkeiden hankinta,

henkilökunnan asioiden hoito, postin nouto ja meijerillä

käynti veivät niin paljon aikaa, että vasta iltapäivällä pa­

lattiin takaisin.

Suuressa talossa tarvittiin paljon polttopuita. Osa hakat­

tiin talvella omasta, 38 ha:n metsästä, mutta paljon ostet­

tiin lisäksi halkoja Vapolta. Kuivat halot siirrettiin ulkoa

pinoista puuvajaan, jossa ne pienittiin klapeiksi. Väki kan­

toi johtajan tarvitsemat puut keittiön halkolaatikkoon.

Pihan kaivosta oli vesijohto päärakennukseen. Vintissä oli

betoninen säiliö ja vesi pumpattiin sinne käsipurnpulla. Se

oli naisten joka-aamuinen työ.Sarnoin kävivät he lakaisemassa

lumen partailta aina kun sitä oli satanut, oli sitten pyhä

tai arki.

Tuiskuisina talvina oli teiden aukipito työlästä. Pahimpina

päivinä tarvittiin hevosparin vetämän lumiauran päällä pai­

nona ajajan lisäksi 2 - 3 naista, jotka lapioineen selvitti­

vät pahimmat kinokset.

- 77 -

Tavat muuttuivat jyrkästi maatalouden koneellistumisvaihees­

sa. Meijeriauto haki maidon pihasta. Posti toi kirjeet aamu­

päivällä ja lehdenjakaja sanomalehdet jo varhain aamulla

laatikkoon. Päärakennukseen tuli keskuslämmitys ja pol ttoai­

neena oli joitakin vuosia hake. Lopuksi tuli öljy ja samasta

lämpökeskuksesta kaukolämpö talouskeskuksen muihinkin raken­

nuksiin. Paikallisbussilla ja omilla autoilla on helppo ja

nopea pistäytyä Mikkelissä asioilla. Sosiaalinen muutos on

näiden vuosikymmenien aikana ollut valtava. Kuitenkin ihmi­

set olivat suhteellisen tyytyväisiä silloisiinkin oloihin,

kun muuta ei tunnettu.

Koetoiminta

Ensimmäiset kokeet Karilassa olivat eri viljalajien ja peru­

nan lajikekokeita. Pian tulivat mukaan lannoitus- ja kasvin­

suojelukokeet.

Viljan koeruutujen kylvöä 1960-luvulla. Kenttämestari Ilmari

Vuorikari ja poikansa Markku. Koneen vetäjinä Lyydiä Hölttä

ja Kerttu Mentu.

Vuosikymmenien aikana on varsinainen koetekniikka muuttunut

suhteellisen vähän. Sensijaan työvälineet ja menetelmät esi­

merkiksi viljakokeissa ovat muuttuneet täysin. Ennen leikat­

tiin vilja sirpillä, sidottiin lyhteisiin, jotka nosteltiin

seipäille kuivumaan. Ruudun numerolaatta seurasi tarkoin ko­

ko ruudun satoa, kun se vietiin ilmariiheen varastoitavaksi

- 78 -

puintiin saakka. Sadonkorjuuaika oli niin kiireistä, että

puintiin päästiin vasta lokakuulla, kun työ pelloilla oli

päättynyt.

Kaksikerroksinen ilmariihi oli tupaten täynnä lyhteitä, kun

puinti aloitetttiin. Se tapahtui pienoispuimakoneella. Työ

kesti useita viikkoja. Koeruutupuimurit saatiin Karilaan

vasta 1970-luvulla. Välillä viljakokeet olivat hyvin vähis­

sä, niitä ei pystytty hoitamaan, koska taitavat sirpillä

leikkaajat poistuivat yksi toisensa perästä.

Nyt tehdään kaikki koetyötkin hyvin tarkoituksenmukaisilla

pienoiskoneilla. Merkittävä muutos on myös siinä, että lähes

kaikesta sadosta otetaan näytteitä, joista määritetään kui­

va-ainepitoisuus täällä ja Jokioisten laboratorioissa teh­

dään muut tarvittavat analyysit.

Monia eri lajeja on Karilankin kokeissa ollut, jotkut harvi­

naisuudet tosin vain vähän aikaa. On ollut maissia, tatta­

ria, mailasta ja tupakkaa sekä monia erilaisia öljykasveja.

Koetoimintaa ruvettiin 1960-luvulla määrätietoisesti laajen­

tamaan marjanviljelyyn. Siitä onkin nyt tullut näkyvä ja

merkittävä osa koko tutkimusaseman toiminnassa.

Tutkimustoimintaa johdetaan keskuspaikasta Maatalouden tut­

kimuskeskuksesta, joka oli pitkään Tikkurilassa, mutta siir­

rettiin 1970-luvulla Jokioisille.

Koeaseman erikciatehtävät

Paitsi tavanomaista koetoimintaa, on Karilalla ollut eri­

koistehtäviä. Pitkäaikaisin, jo Tullasta lähtien on ollut

perunan siemenviljely kokeisiin. Kun naisväki oli keskital­

vella lajitellut käsin koeviljat, mentiin kellariin säkittä­

mään siemenperunaa. Kustakin lajikkeesta laskettiin aluksi

500, myöhemmin 250 mukulaa pieneen säkkiin, pantiin nimilap­

pu säkin sisään ja suulle. Tällaisia säkkejä lähetettiin

kaikkiaan 600 - 700 pääasiassa paikalliskokeisiin eri puo­

lille maata. Kuhunkin kokeeseen lähetettiin 5 - 6 eri laji-

- 79 -

ketta ja alkuvuosina punnittiin täällä vielä lannoitteetkin

mukaan. Takavuosina voitiin sanoa, että uudet perunalajik­

keet tulivat Suomen pelloille pääasiassa Karilan kautta.

Toiminta jatkuu nyt huomattavasti supistuneena.

Vähäiseltä näyttävä, mutta erittäin sitova tehtävä oli sää­

havainnot. Kenttämestari-työnjohtaja sen teki lukemalla mit­

tarit kolmeen kertaan vuorokaudessa silloin, kun asemalla

oli Mikkelin virallinen säähavaintoasema. Se siirrettiin so­

ta-aikana lentokentälle ja myöhemmin Suonsaareen, mutta jat­

kuvasti on Karilassa tehty päivittäiset sade-, haihtumis­

sekä routa- ja lumihavainnot.

Tutkimusasemien tehtävänä on myös tuloksista tiedottaminen.

Tulosmonisteet lähetetään vuosittain neuvontajärjestöille ja

lähimmille maatalouskouluille. Kirjoitetaan lehtiin ja pide­

tään esitelmiä eri tilaisuuksissa. Kesäisin käy koeasemalla

runsaasti retkikuntia, parhaimmillaan 40 - 50 vuodessa, yh­

teensä yli 1000 osanottajaa. Useimmat retkeilijät ovat maan­

viljelijöitä eri puolilta. Viime vuosina on puutarhaväki

kautta Suomen vieraillut ahkeraan Karilassa, samoin koulu­

luokat keväisin ja syksyisin. Ulkomaalaisia vieraita käy jo­

ka vuosi. Vieraskirjassa on nimiä maailman kaikilta kolkil­

ta.

"Historiallisia" tapauksia Karilassa

Sota-aika vaikutti ratkaisevasti koeaseman tomintaan. Ravin­

non tuottaminen muuttui päätehtäväksi, koetoiminta supistet­

tiin vain välttämättömään. Päämajan rovastintoimisto oli si­

joitettuna Karilaan. Kenttäpiispa Björklund asui johtajan

toimistohuoneessa ja siinä oli myös hänen toimistonsa. Ny­

kyisen paritalon paikalla oli parakki, jossa asui mm. kah­

deksan pappia. Martti Simojoki, sittemmin arkkipiispa asui

parakissa useita kuukausia. Päärakennuksen alakerta oli

viestimiesten hallussa ja sodan loppuvaiheessa lentäjiä oli

majoitettuna johtajankin asuntoon.

- 80 -

Koeasemanjohtaja Yrjö Koskisen tyttären Päivin ja Ahti Kar­

jalaisen kihlajai set ja häät vietettiin Karilassa v. 1948.

Henkilökunta

Kuluneiden 68 vuoden aikana, jotka koeasema on toiminut, on

sen kirjoissa ollut yli 200 työntekijää tai harjoittelijaa.

Jotkut työntekij öistäkin ovat olleet vain muutamia vuosia,

mutta kantajoukko on viipynyt pitkään. Pisin työpäivä tuli

Elina Piispaselle, hieman yli 50 vuotta hän toimi taitavana

koeapulaisena, oikeastaan amanue nssina. Yrjö Koskine n oli

johtajana 38 vuotta ja Erkki Huokuna hänen jälkeensä 29

vuotta. On jo harvinaista, että 68 vuotta toimineessa lai­

toksessa aloittelee kauttaan vasta kolmas johtaja. Pitkään

ovat olleet monet muut.

Ensimmäinen kenttämestari-työnjohtaja Vilho Rajala oli 30

vuotta ja nykyinen tutkimusmestari Seppo Häkkinen on jo tä­

hän mennessä ollut 28 vuotta. Työssä viihtymiseen on var­

maankin vaikuttanut viihtyisä ympäristö ja tutkimustyön

kiinnostavuus. Työ on luonnonläheistä, se vaatii suurta

tarkkuutta ja huolellisuutta, mutta antaa myös tekijälleen

tyydytyksen.

RANTAKYLÄ RN:ot 6 - 9

olivat Rantakylän kartanon torppia.

Rantakylä RN:o 6, Rämälä, Oulangin ja Naarangin järvien vä­

lissä, nykyinen omistaj a Smolander.

Rantakylä RN:o 7, Kolo, Kolonlammen kaakkoispuolella, nykyi­

nen omistaja Hokkanen.

Rantakylä RN:o 8, Kesti, Korpijärven lähellä, nykyinen omis­

taja Tuhkalainen.

Rantakylä RN:o 9, Kurki, Hirvijärven länsipuolella.

- 81 -

RANTAKYLÄ RN:o 10,

Ranta-Siekkilä, nykyinen nimi Peltoranta, Orijärven koillis­

puoli, pinta-ala alkuaan 105 ha.

Muodostunut Siekkisten anekista. Magnus van der Pahlenin

läänitystä . Haitijoina mm. Mikko Antinpoika Tarssanenja Ni i­

lo Niilonpoika Siekkinen. Asuinpaikkoina ovat olleet Ranta­

kylänpelto ja Korpimaa.

Isossajaossa Ranta-Siekkilä muutettiin Sokkalalle kuuluneel­

le Hietasmaalle entiselle torpanpaikalle. Taloon kuului kak­

si osataloa , joista Erik Lillen hallussa oleva muutti maan­

tien pohjoispuolelle ja Tuomas Laurikaisen talo maantien

eteläpuolelle. Talosta oli kolme neljäsosaa vanhaa perintö­

tilaa ja yksi neljäsosa kruununluonteista.

Talon omistajina 1800-luvulta Tuomas Kihl, Abel Kihl ja 1920

luvulta lähtien Anselm Kihl. Samasta kantatilasta muodoste­

tun Pekolan tilan omistajia ovat olleet Ville Pekonen, Kalle

Nykänen ja Lauri Tuukkanen ja seuraavaksi Aleksanteri ja Ni­

kolai Intke. Pekolan tilan nykyiset omistajat ovat Taimi j a

Urho Immonen .

Ranta-Siekkilän ja Pekolan peltoja on viime vuosina viljelty

vuokraajien toimesta .

- 82 -

II! MAANVILJELYKSEN KEHITTYMINEN

Kirjoittanut Erkki Lyytikäinen

Lähteet: Hannele Wirilander, Mikkelin

pitäjän historia

Haastateltu Anselm Kihliä ja Martti

Lyytikäistä

Koottu vanhaa muistitietoa

KASKI-, PELTO- JA SUOVILJELY

Kaskenpolttaa on harjoitettu jo rautakaudelta lähtien. Alus­

sa käytetti in huhtamenetelmää eli ylipaloa. Suuret puut

''pyällettiin" ja kuorittiin, että ne kuivuttuaan olisivat

helpommat kaataa. Kaatamisen jälkeen puut jätettiin kahdeksi

vuodeksi kuivumaan ja kolmantena kesänä suoritettiin polt­

to. Tämän jälkeen kylvettiin ruis ja sato saatiin neljäntenä

kaatamisen jälkeisenä kesänä. Huhdasta otettiin ainoastaan

yksi sato ja kaski jätettiin metsittymään.

Lehtipuuvaltaisissa metsissä oli menetelmänä tavallinen eli

kiertävä kaski, jossa viljeltiin ruista, ohraa ja kauraa

joskus jopa 6 - 8 vuotta . Kaski kaadettiin syyskesällä ja

poltettiin seuraavana kesänä, jolloin siihen voitiin kylvää

ruis.

Peltoviljely tuli vähitellen tavaksi, kun kaskiviljelyyn so­

pivat metsät loittonivat etäämmäks~ asuinpaikoilta .

Mikkelin pitäjän peltoalan mainitaan olleen v. 1664 ainoas­

taan 163 ha ja kaksisataa vuotta myöhemmin 3566 ha . Nykyinen

peltoala on noin 8000 ha. Peltoja ei kuitenkaan silloin oji­

tettu, maata parannettiin suomudalla ja valkosammalella.

Myöhemmin tuli kesannointi käyttöön. Maa kynnettiin "uatral­

la'' kolmeen kertaan ja välillä levitettiin lanta ja maanpa­

rannusaineet ja muokattiin risukarhilla.

Suoviljelyn edi stämiseksi annettiin asetus vuonna 1740.

Niityt kasvoivat luonnonheinää, jonka sadot olivat vähäi­

siä .

- 83 -

VILJELYKASVIT JA SADOT

Huhtaviljelyn aikana ruis oli tärkein viljelykasvi. Kaskissa

kas vatettiin pääasiassa ruista ja kauraa, pellossa ruista,

kauraa ja ohraa . Suolla viljeltiin ruista ja kertakaskissa

naurista. Pihapelloissa viljeltiin myös perunaa, joka lev isi

Suomeen 1700-l uvun lopulla, kaalia, hernettä, papuja, pella­

vaa, hamppua ja myös humalaa , tattaria ja tupakkaa.

Mikkelin lääniin 1861 perustettu Maanviljelysseura hankki

apilan ja timotein siementä ja pyrki juurruttamaan kylvöhei­

nää alueen taloihin. Ensimmäisiä käyttäjiä oli Rantakylän

kartanon omistaja J.F. Grenman . Hän sai tynnyrinalalta satoa

6375 kg hyvälaatuista heinää, mikä ylitti moninkertaisesti

senaikaiset sadat. Maanviljelysseuran johtokunnassa olivat

aikanaan mm. rantakyläläiset J.F. Grenman ja F.A.

Serlachius.

Satomäärät 1550 - 1560 luvuilla olivat rukiista 5 ,6 kertai­

nen, ohrasta 4,8 kertainen ja kaurasta 3,3 kertainen. Ver­

tailuksi otetut sadat 1800-luvun alussa olivat rukiista 6,4

kertainen, ohrasta 5,5 kertainen ja kaurasta 5,0 kertainen .

Suhteellisesti 1600-luvun alussa viljeltiin kauraa eniten 36

%, ohraa 32 % ja ruista 20 %. Loppu oli pääasiassa papuja,

herneitä ja tattaria. Humalaa piti kasvattaa joka talossa.

Tämä määräys poistettiin vasta v . 1915.

Kasvi njalostus

Viimeisten vuosikymme nien aikana o n maatalous läpikäynyt

täydellisen mullistuksen työmenetelmien ja tekniikan kehit­

tyessä nykyiselle tasolle. Vilj e lykasveista on jalostettu

uus i a , satoisampia, kestävämpiä ja a ikaisempi a l ajikkeita,

niin ettei 1930-luvulla käytössä olleita lajikkeita juuri

enää viljellä. Vain joitakin perunalajikkeita voi olla niil­

tä ajoilta jäljellä ja niitäkin viljellään enemmän tunne­

syistä. Onpa tullut käyttöön muutamia kokonaan uusia kasvi­

lajejakin lähinnä nurmikasveiksi.

- 84 -

Peltojen peruskunnostus ja lannoitus

Peltojen kasvukuntoa on parannettu käyttämällä aikaisemmin

kesannointia, maanparannusaineita, mutaa ja karjanlantaa se­

kä kasvivuorottelua ja ojitusta. Keinolannoitteiden käyttö

alkoi ensin luujauhosta noin 1920-luvulla. Sitä käytettiin

fosforilannoitteena, senjälkeen tulivat kalisuola ja tuomas­

kuona. Typpilannoitteista tuli markkinoille ensin Chilensal­

pietari ja norjalainen kalkkisalpietari. Moniravinteiset

lannoitteet tulivat käyttöön 1950-luvulla ja rakeistetut

ns. superlannoitteet 1960-luvun loppupuolella. Viime vuosina

on lannoitteisiin alettu lisätä myös erilaisia hivenaineita,

joiden ansiosta näin lannoitettu maa antaa ravintoaineiltaan

monipuolisemman sadon. Peltojen kalkitus on yleistynyt

1970-luvulla. Aikaisemmin kalkkia käytettiin pääasiassa eri­

koiskasvien, kuten sokerijuurikkaan viljelyssä.

Kivenraivaus ja salaojitus

Viisikymmenluvulta alkaen tehtiin Rantakylän alueellakin

mittava peltojen kivenraivausurakka. Se oli jatkoa edellisen

vuosikymmenen pellonraivaukselle, joka toteutettiin maassam­

me siirtoväen asutuksen yhteydessä. Kivenraivauksen toteut­

taminen tuli mahdolliseksi konevoiman yleistyessä maatalou­

dessa ja se teki myös koneiden järkiperäisen käytön mahdol­

liseksi peltoviljelyssä. Tärkeisiin perusparannustoimiin

luettava salaojitus on sekin edennyt koneellistamisen vaati­

musten mukana. Ainoastaan Karilassa on ollut salaojitusta jo

kolmekymmenluvulla.

Koneiden yleistyminen

Maatilojen koneeliistumisesta Rantakylässä on seuraavia tie­

toja:

Ketunniemeen saatiin puhelin jo vuonna 1902, vaikka sitä

ylQisemmin on hankittu vasta 1950-luvulta alkaen.

Sähkövalo saatiin vuonna 1924 ainakin Ranta-Siekkilään, Ka­

rilaan ja Ketunniemeen sekä Sokkalaan, jossa sitä ennen oli

- 85 -

ollut jo oma lokomobiilin pyörittämä generaattori. Sähköä

saatiin silloin ns. Niemen sahalta (Grahn) Pitkäjärven yli­

käytävän luona toimineen "keppisahan" kautta.

Myöhemmin vuonna 1947 perustettiin kylälle Sokkalan Sähkö­

osuuskunta ja sen myötä tuli voimavirta käyttöön . Osuuskunta

sul autui kaupungin sähkölaitokseen 1950 ja 1960 lukujen

vaihteessa.

Vuosisatamme alkukymmeninä tuli käyttöön separaattori, joka

teki voinvalmistuksen helpommaksi ja mahdollisesti sen teol­

lisen tuotannon . Siitä alkoi myöskin yleisempi muutos, joka

syrjäytti rukiin merkittävimpänä maataloustuotteena voin

tullessa tilalle.

Puimakonetta pyöritettiin aluksi 1920-luvulla miesvoimin,

ennen hevoskierron käyttöönottoa. Samalla vuosikymmenellä

otettiin ensimmäiset rauta-aurat ja äkeet sekä hevosvetoiset

niitto- ja haravakoneet ja käsinpyöritettävät silppukoneet

käyttöön. Kolmekymmenluvun koneita olivat maamoottorit ja

kumipyöräkärryt.

Ensimmäiset traktorit kylälle tulivat 1940 ja 1950 lukujen

vaihteessa. Martti Valjakalla oli Harmaa Ferguson ja Ville

Junnilla suomalaisvalmisteinen Takra. Myöskin Rantakylän

kartanoon ja Karilaan on noihin aikoihin hankittu ensimmäi­

nen traktori. Entisessä Nuoran talossa asuneella Olavi Lei­

nosella oli myös "Vanha Harmoo", jolla hän 1950- luvun puoli­

välissä teki monen talon kyntötyöt. Ketunniemeen ensimmäinen

traktori hankittiin v. 1958.

Traktorin tulo mahdollisti peltotöissä ja maatalouden s iir­

totöissä tapahtuneen teknisen kumouksen. Kaikki muokkaus,

kylvö, hoito ja korjuutyöt sekä kuljetukset voitiin koneel­

listaa. Koneellistaminen pienensi myös ihmistyön tarvetta ja

vapautti näin maaseudulta ihmisiä etsimään toimeentuloansa

taajamista ja etelän keskuksista jopa ulkomailta.

Vetovoiman koneeliistuessa myös hevosten tarve väheni ja

pellon tuotto siltä osin voitiin käyttää muun karjan ruokki-

- 86 -

miseen. Osittain tästäkin syystä oli seurauksena kotieläin­

tuotannon jatkuva kasvaminen nykyisiin mittasuhteisiin , niin

että tuotantoa joudutaan nyt supistamaan osittain pakkokei­

noin.

Kasvin suojeluaineet

Kasvinsuojelu aineiden kehittyminen on tehnyt mahdolliseksi

tehokkaan tuholais- ja rikkakasvitorjunnan. Tuhohyönteisten

torjunnassa 1940-luvulla käytettiin nikotiini- ja arsenikki ­

valmisteita . Senjälkeen tuli käyttöön nyt jo kielletty DDT.

Rikkakasvien torjunta-aineista ensimmäiset valikoivat teko­

hormonit viljapeltojen ruiskutukseen tulivat 1950-luvun lo­

pulla.

Nykyään kasv inviljelyssä käytetään näitä maatalouskemikaale­

ja säännönmukaisesti. Vaatimuksista huolimatta ei niiden

käytöstä voida enää luopua, sillä niiden vaikutus sadon laa­

tuun j a määrään sekä työmenekkiin on jopa useita kymmeniä

prosentteja.

Sokerijuurikas

Sokerijuurikkaan viljelysopimuksia alettiin tarjota Mikkelin

pitäjän alueella 1950-luvun alusta. Rantakylän alueen ensim­

mäinen viljelijä oli Martti Lyytikäinen Ketunniemessä vuonna

1953. Myöskin Karilassa ja Päivärinteellä sekä Ranta- Siekki­

lässä on myöhemmin ollut sokerijuurikasta. Juurikkaat toimi­

tettiin silloin valmistuneelle Itä-Suomen Raakasokeriteh­

taalle Korelaan. Sokerijuurikkaan viljelyssä käytettiin

aluksi hevosvetoisia kylvö- ja harakoneita. Nosto tehtiin

käsipelillä. Siemen oli moni-ituista ja harvennus oli tehtä­

vä lyhytvarsikuokalla maassa kontaten. Jalostuksen kautta on

kehitetty yksi-ituisia siemeniä, jotka ovat mahdollistaneet

kylvämisen suoraan kasvutiheyteen. Valikoivat rikkaruohon­

torjunta-aineet ovat vähentäneet hoitotyön osuuden minimiin

ja korjuu tapahtuu koneella.

- 87 -

AIV-rehu

Kolmenkymmenluvun lopulla A.I. Virtasen kehittämä tuorerehun

säilöntämenetelmä on tehnyt mahdolliseksi taloudelliseen

ns. vihreään linjaan perustuvan ruokinnan. Menetelmä tuli

käyttöön neljäkymmenluvun kokeilujen ja kuusikymmenluvulla

käyttööntulleen niittosilppurin myötä täydessä laajuudessaan

vasta seitsemänkymmenluvun aikana.

Kotie läimet ja lypsykarja

Kotieläimiä vuoden 1571 tietojen perusteella oli Mikkelin

pitäjässä keskimää rin tilaa kohti 1,3 hevosta, 2,2 lehmää, 1

vasikka 2,3 lammasta, 1,1 vuohta ja 0,7 sikaa . Kotieläinten

lukumäärä vaihteli satojen ja katovuosien mukaan.

Vuonna 1 620 kerrotaan Rantakylässä Matti Liukkosella olleen

pitäjän suurimman karjan, vaikka siihenkään ei kuulunut kuin

kuusi lehmää ja kuusi sikaa . Lehmien tuotokset olivat vähäi­

set, talvet ne olivat ummessa ja kesäajan tuotos oli 200 -

325 litraa maitoa, josta saatiin 13 - 29 kg voita. Lehmän

elopaino oli 150 kg ja härän 175 kg.

Lypsykarja oli alkuaan suomalaista maatiaisrotua, mutta on

1940-luvun jälkeen muuttunut melkein yksinomaan AY-roduksi.

Viime vuosikymmenellä on jonkinverran hankittu friisiläisro­

tua samoin kuin charolais - ja herefordrotuja, joilla on pa­

rempi lihantuottokyky .

Lypsylehmien tuotokset Ketunniemen talossa olivat v. 1951 :

4182-182-4,4 ja elopaino 436 kg, vuoden 1980 tuotos oli

6346-268 - 4,2-214-3,4 ja elopaino 513 kg. Tuotaksia vastaava

rehunkulutus on samana aikana lisääntynyt 2822 ry:stä 4271

ry:öön.

- 88 -

Navettatyöt kin ovat koneellistuneet. Sankolypsykoneet tul i ­

vat käyttöö n 1950-luvun puolivälissä. Putkilypsykoneet ja

tilatankit yleistyivät 1970-luvun aikana.

Lehmät kävivät metsälaitumilla yleisesti vielä 1950-luvulla.

Nykyään niitä laidunnetaan ainoastaan peltolaitumilla tai

niittoruokitaan suoraan tarhaan tai navettaan.

- 89 -

IV PAIKANNIMIÄ

Paika nnime t muodostuvat usein yleensä, asukkaiden nimien,

ammatinharjoittajien tai maantieteellisen sijainnin mukaan.

Seuraava luettelo kertoo Rantakylässä olevista paikoista.

Kartasta selviää paikkojen sijainti.

1.

2 .

2.

3.

4 .

5 .

6.

7.

Kertonut Paavo Gynther 64 v. sekä

perinnepiirissä koottuja tietoja

Ronnihaka. Nykyinen Rakentajantien ja Sokkalantien

välinen maasto. Marja- ja sienimetsä.

Va lkosenmäki . Nykyinen rakenteilla olevan

kunnantalon mäki (Nousian tilan paikka).

Kokkokallio

Kokkokallio on ollut nykyisen viitestien varressa

Valkosenmäellä, josta opettaja Katri Pulkkinen

muistelmissaan julkaisun myöhemmässä vaiheessa

kertoo.

Kiukkulanmäki. Sokkalantien ja Rakentajantien

välissä oleva mäki

Riitasuo tai Ritasuo, kumpi lie virallisempi nimi,

Sokkalantien länsipuolella oleva peltoalue.

Suursuo, Orijärven länsipuolella olevat

peltoalueet, Marjatien varrella. Ovat todella

aika i s emmin olleet suota.

Marjavuori, Orijärven eteläpäässä oleva vuori.

Hirsivuori. Karilan tien länsipuolella oleva vuori

- 90 -

Piiparinmäki, lähellä Kallajärveä, ei näy kartassa .

Ketunniemestä kerrotaan ilmeisesti nimen johtuneen

siitä, että aikoinaan on pyydystetty kettuja

lippusiimalla . Ei näy kartassa.

Viitestien ja Vanhamäen tienristillä on ollut aikoinaan

torppa satoja vuosia sitten, jota nimitettiin Haarakapa­

kaksi.

Kuvassa oleva talo on Otto Kellmanin talo, joka purettiin

pois kun maalaiskunta kävi rakentamaan paikalle kunnallista

keski- ja kansalaiskoulua vuonna 1969 .

Kuvassa etualalla kansakoulun opettajien puutarhapalstoja,

joiden kohdalla on nykyisin peruskoulun yläasteen koulura­

kennus.

8.

9.

- 91 -

Haarakapakka

Viitestien ja Vanhamäkeen lähtevän tienristillä on

ollut aikoinaan torppa, jota satoja vuosia sitten,

on nimitetty Haarakapakaksi. Haara johtuu tienhaa­

rasta ja kapakka ilmeisesti kotipolton aikaisesta

toiminnasta, salaisesta viinan myynnistä kyläläi­

sille ja muillekin läänityksen alueella kulkeville

virkamiehille.

Karila, Karikko

Näillä nimillä lienee jotain yhtäläisyyttä, Karila

ja Karikko ovat lähekkäin. Etelä-Savon koeviljely­

asema Karilassa vuorisessa maastossa. Karikko, ol­

lut aikoinaan paikallisjunan pysäkin nimi sekä pos­

tiaseman nimi. Rantakylään tulee vielä nykyisinkin

postia Karikko osoitteilla. Hyvien postinkantajien

ansiosta ne yleensä löytävät oikeaan osoitteeseen.

10. Hiidenmäki

Vuoden 1561 veroluettelosta on löytynyt Rantakyläs­

tä paikka Hiidenmäki (Wirilander: Mikkelin pitäjän

historia). "Hiisi" on tarkoittanut pakanuuden ai­

kaista palvontapaikkaa.

11. Huutokallio

Kailajärven rannalla on Huutokallio, joka ilmeises­

ti on saanut nimensä ajalla, jolloin teiden puuttu­

essa huudettiin vastarannalla oleville asukkaille

päästäkseen järven yli matkaa jatkamaan. Ei näy

kartassa.

11. Kommelin luolat

Lähellä Huutokalliota, Luolat ovat syntyneet jää­

kaudella kallioiden sirtymävaiheessa muodostuen

luolamaisia aukkoja kallioon. Ei näy kartassa.

- 92 -

Kansan suussa kulkevia paikkojen nimiä on ollut vielä Kari­

lanmäki, Kiilinranta, Sikalanjoki, Kellarimäki.

Mistä Orijärvi on saanut nimensä? Ei ole selvinnyt. Olisiko­

han Sokkalan kartanon aikoihin oriit uineet järvessä. Samoin

lähellä oleva Orikallio? Siellä uinnin jälkeen oriit kuiva­

telleet?

Kuka lienee kiukutellut Kiukkulanmäellä? Ilmeisesti mäen

rinteessä maan ollessa tavallista karumpaa on kyntömies las­

ketellut suustaan kiukunpurkauksia.

Rantakylän kansakoululaiset syysretkellä Huutokalliolla.

Ml<

MIKKELIN MAALAISKUNTA RANTAKYLÄ

0 100 200 lOO 400 ~

93 -

PAIKANNIHI EN KARTTA

U~llAN <OETILA

®· ~

Or11arvo

- 94 -

V PURETUT RAKENNUKSET

Vanhoja purettuja rakennuksia

Perinnepiirissä koottuja tietoja.

Liitteenä kartat A ja B.

1 . A Otto Riepposen paikka nykyisen urheilukentän kul­

massa . Paikka ollut asuttuna vielä v . 1970 tienoil­

la. Paikalla nykyinen urheilukenttä. Riepposilla

oli asuinrakennus, navetta, aitta ja hevostal1i.

Kellari jyrkässä rinteessä mäen alla. Mäen alla oli

myös kaivo, taloon oli kantoves i .

2.A Väinö Syrjäläisen torppa oli asuinrakennus ja sau­

narakennus . Kilejä pidettiin paikalla 1950-luvul­

la . Noin 1970 tienoilla asuttu viimeeksi . Rakennuk­

set ovat hävinneet. Tien varressa pieni halkovaja.

Paikalla asuu nykyi sin Kuuva, uudessa talossaan .

3.B Vuolingon tilan torppia, Heilajoki. Asuttuna vielä

1920-luvulla. Rakennukset hävinneet. Oli heinätalli

vielä 1950- luvulle saakka . Päärakennuksessa oli

torppa ja sauna. Torpassa asui Pulkkinen, joka jäi

maanviljelystyömieheksi Vuolingon k a rtanoon.

(Kuuluu Vuolingon kylään).

4 . B Muonamies Heilajoki. Asuttuna 1900 vuosisadan alku­

kymmenillä. (Kuuluu Vuolingon kylään ).

5.A Haarakapakka . Torppa, sauna ja heinälato . Oli Van­

hamäentien ristillä . Torpassa asui viimeiseksi Otto

Kel lman 1960- luvulla . Torppa purettiin kunnan os­

taessa torpan ja maa-alueen keskikoulun, myöhemmin

peruskoulun yläasteen koulun paikaksi.

6.A Bertta Mannisen mökki Jokipolun varrella. Mökki pu­

rettu 1950-luvull a. Nyt paikalla on kerrost aloja .

- 95 -

7.A Savonseudun (OL) teurastamon asuintalo ja mökki

Vuolingontien varrella. Purettu huonokuntoisuuden

vuoksi 1980-luvun alussa.

8 . A Eevert Laurikaise n t a lo Jokipolun varrella. Hä n myi

talon j a tontin Ra ke nnus liike Meht älä-Seppä l ä lle

v . 1970 . Ra kennus liike purki t a l on j a r a ke nsi t i ­

lalle kerrosta loj a . Tontilla on v iel ä k uusiaitaa

mui s t ona sek ä Siperian he rnepe n s a s aitaa .

9. A Valkosenmä ki, omis taja Paajanen myi talon puuta rhu­

ri Hugo Nousialle. Nousia myi talon ja maan maa­

laiskunnalle, v. 1977. Maalaiskunta rakentaa pai­

kalle Virastotaloa, jonka rakentaminen alkoi v.

1987 syksyllä.

lO.B

ll.A

12.A

13.A

14 .A

15 . A

16 .A

Rantakylän kartanon puutarhurin Hugo Nousian asunto

ajalla jolloin hän oli Rantakylän kartanon puutar­

hurina, 1950-luvulla.

Eino Kurvisen asuintalo, (nyk. Kauppatie 16) jossa

oli ulkorakennuksia, sauna ja puuvaja.

Seppä Kitunen, Karikko. Asuinrakennus ja paja.

Hieroja Aino Pulkkisen talo, Karikko, jossa oli

asuinrakennuksen lisäksi sauna ja puuvaja.

Piiro sen t a lo Karikko, jossa oli asuinrakennus j a

sauna . Asu inrake nnuksessa piti myöhe mmi n ka uppaa

Haline n.

Antti Kylliäisen mökki Ka rikassa Pulkkisen t a l on

v ieressä .

Juleni uksen talo Karikossa. Asuinrakennus, halkova­

ja. Asuttiin 1960-luvulla.

17.A

18.A

19.A

20.8

2l.A

- 96 -

Kätilö Lahikaisen talo Vanhamäen tien ristillä. Myi

talon tontteineen Ok Suur-Savolle, joka rakennutti

paikalle Sokos-Hallin v. 1980.

Onni Rellmanin talo Rakentajantien ja Poikkitien

kulmassa.

Eemil Tiihosen asuinmökki, sauna ja puuvaja, nykyi­

sen Puusepäntien varressa. Tontille rakensi Adolf

Pätynen talon. Talon tontteineen osti Pätyseltä

kauppias Risto Ropanen, joka on laajentanut raken­

nusta useaan otteeseen.

Sokkalan kartano, tammikujan päässä. Kartanoon kuu­

lui useita rakennuksia. Pihapiiristä kuvaus Sokka­

lan kartanon selostuksen yhteydessä.

Savonseudun osuusteurastamo Vuolingontien varres­

sa. Purettu kasvihuoneet tarpeettomina päärakennuk­

sen kunnostamisen yhteydessä Nuorisotaloksi v.

1980.

1

) 1

••

'

1 t

· ~

1 _ _,­

~ ""

(

\

'

\ ' . > / • ,· t

•' . . ,. ' •

. .. \ . .J<Ar.1t4 . . A '·: ..

\ 1 \ \

\ \ ,

,.,

...

' --~

1 '

1 11 4 (

\ \ \ \ \

' \ '

' \ \

1 1

'

t \

' \ \ \

\

1

/

' '

/ (

'

,

. ' • \

\ '

• ' 1

)

•.

.i ....

-:-,

,. -.~ ,•

'

.1 ,/

~

.· ' .

,, 1

•• •

·. .. . .• . ...

" \ ..

1 •

''

• • • 0

...

'' •

.~. \ . ; ....... r ·• , \ fl 41f

'\ \ ;

\ , " ,, .,

\ _j

\ • 1

•

'J

•

.. • ••

.,

1

o)

. ,\ .·

r \

\

._

---

, ..

.. -• ...

' > 0

./o.

p~ •'hi'I.-,OI:C

.,

·.· .

. .... < \

' .. :./ 1

--,

1

\ \ \

\

-G~: -- d ~ .

• Ronto-Ko.uto \

98

'

10 41

--- ---

/

'1 \ \ \

.. 1

-- . ;-

.........

Rantak ylä ,...... /

/~~ ,

1 . ~

< --_- / -/ f r . ~ ~~.

J

}

- -" . -....~ 1 ' , ....

. ' ____..., " '~ ) ·.

--r-r--

'

...............

' ..

Ori.3u.rv i.

-

..

' \.

. ••

' \

\1 •· /( f " .. 1 \ 1 ,,

..:r-. - t ....___ ~ ; - • 1

1

0 21

/

II' 1 1

' 1/01~: ~ 7 1

1 ~y

1 ~ .,...- - 1 -- --:

1 ~ ~ ..s--- - . -::..:---:-:,. ' --- ..., -# . -

... --- - 1 - -~·· · -:L ~--.-,_--- ... " .; ~

'-

.-

'1 !:ld

- -

· . . . ·';) .. -~ .. . ----:::~

'

/

.r 1 ·~ .. . . . ' '

1 1

'

1

.• ~;-7 . t, .. . c/ .. ,· / ;-/ - .;.::'> ~ • •

/' . :

. .

.q \ '

,1>

8 .4 )

L.L /

•• -

\

- 99 -

VI PALVELUT

ENTISAJAN AMMATINHARJOITTAJIA

Rantakylässä on tämän vuosisadan alkupuolella toiminut eri­

laisia ammatinharjoittajia, jotka silloin olivat aivan vält­

tämättömiä. Seuraavassa selostus heidän ammat eistaan .

Kartasta selviää heidän asuinpaikkansa.

Kertonut Paavo Gynther (64 v).

Kirjoittanut Marja-Leena Markkanen.

1. - Rätykäs. Nykyisin täysin tuntematon ammattimies

Heikki Valjakka, "Laulu-Hinttu'' lempinimeltään.

Rätykäs kulki hevosella talosta taloon, keräten

lumppuja, siankarvoja valjassepille, luita liiman­

valmistukseen ja kaikkea muuta mahdollista . Hän

maksoi tavarat joko rahana, tai mieluimmin vaihtoi

ne saviruukkuihin ja muihin savitavaroihin ( kukko­

pillit).

2. - Räätäli Matti Pulkkinen, lempinimeltään ''Tillikka-

Matti" . Lempinimi tullut ilmeisesti pienestä koosta

ja terävästä katsahtelu tavasta.

Asuintalo sijaitsee vieläkin Otavantien varressa

Karilan peltojen kohdalla, jossa hänen poikansa

leski nykyään asuu.

- Toinenkin räätäli Rantakylässä oli vaatturi, Hyyry­

läinen, hänestä ei ole kuitenkaan muita tietoja.

3. - Seppä Kitunen, asui vastapäätä räätäli Pulkkista,

paja sijaitsi samalla puolella Pulkkisen taloa.

4. - Seppä Ravolaisen paja oli myös Rantakylässä.

- 100 -

1. - Muurari Kalle Pykönen

"Björkegrenin- pappa" oli laturi ja asui vuokralla

Heikki Valjakan talossa .

5 . - Hevosajuri Vihtori Kantanen, asui Otavantien var-

ressa. (Entisajan taksi).

Lähellä kaupunkia ja toria kun ollaan, niin kylällä

oli jopa kolme puutarhuria:

6 . - Jaakko Hakalinna, nykyisen Rakentajantien

varrelta . Muistan, kun pikkutyttönä katselin, kun

Hakalinnan setä lähti hevosineen, kärri täynnä

tavaraa, torille.

7. - Juho Haapanen, jolla oli suuret kasvihuoneet

8.

9 •

nykyisen Uusitien varrella ja omenatarha Savilahden

Kirjapainon kohdalla .

Nousian tila o l i myös puutarhatila, sijaitsi nykyi­

sen rakenteilla olevan virastotalon paikalla.

Luudantekijä Vihtori Pylkkänen, lempinimi "Sälli­

Viki", kävi torilla myymässä luutiaan . Oli jalka­

invalidi, josta ehkä tuo lempinimi.

- Korinpunoja

- Hevoskauppias II

II

Viljam Pylkkänen .

- Viki Närhi

- Apel Parkkinen

- Ville Parkkinen

10.

3.

11.

Salvuri-kuohit­

sija

- Puuseppä

- Kätilöt

- Kuppari

- Hierojia

- Teurastaja

Täkintekijä

- Pannuntinaaja

- 101 -

Hokkanen, asui Vanhamäentien

varressa

- Antti Särkkä

- Impivaara, Sokkalassa

kansakoulussa ensimmäisenä

vuonna käsityön opettajana

-Viljo Ruhanen Karikossa. Hänellä

oli oma verstas.

- Vuorio

- Mäkeläinen

- Lahikainen, talo nyk.

Sokos-Hallin kohdalla.

Eeva Kitunen, sepän vaimo.

- Manta Karjalainen (asui yleensä

ihmisten saunakamareissa,

"sauna-asukas")

Aino Pulkkinen, Karikasta

Martta Pylkkänen, Vanhamäentien

varressa

Otto Riepponen, Vanhamäentien

varresta, kävi taloissa

teurastamassa.

ja muidenkin vaatteiden ompelija

oli Bertta Haapanen, ent.

Manninen.

Syrjäläinen, asui Vanhamäen tien

varressa Kuuvan talon paikalla

102

gNTISAJAN AMMATI NHARJOI TTAJ I A RANTAKYLÄSSÄ.

MK

MIKKELIN MAALAISKUNTA RANTAKYLÄ

0 100 '200 JOO '{)() 500

O rijä rv i

1km

~-1/

II II ,, ,,

II ,, II /1

II II , , " II

" \\ ,, ,, ,, ,, ,, II

" \\ \\ ,, ,, ,,

KAA1lAN KOETilA

• 1

1 1

1 i i

---

- 103 -

NYKYISTEN PALVELUJEN KEHITYS RANTAKYLÄÄN

KOULUT

1.

2.

3.

4.

POSTI

5 .

Palvelupaikat selviävät jäljempänä olevas­

ta kartasta. Koonnut Jenny Nisula.

Kansakoulu toimi vuodesta 1930 vuoteen 1956

Sokkalan kartanossa. Sokkalan kartanon omisti

vuodesta 1928 Mikkelin maalaiskunta.

Uusi kansakoulu rakennettiin 5 -tien varteen v .

1955 - 1956. Koulu otettiin käyttöön 1.11.1956.

Viipale koulu alaluokkia varten rakennettiin v. 1974

kansakoulun ja Vuolingontien välille. Ja edelleen

on lisäyssuunnitelmia . Vuonna 1973 muuttui Mikkelin

maalaiskunnassa kaikki kansakoulut peruskoulun

ala-asteen kouluiksi. Niin myös Rantakylän kansa­

koulu muuttui Rantakylän ala-asteen kouluksi.

Kunnallinen keski- ja kansalaiskoulu rakennettiin

v. 1969 Vuolingontien ja 5 -tien risteykseen. Sitä

ennen keskikoulu toimi Loukeella lakkautetun kansa­

koulun tiloissa kaksi vuotta . Vuonna 1973 muuttui

myös kunnallisen keski- ja kansalaiskoulun nimi

koulu-uudistuksen yhteydessä peruskoulun yläasteen

kouluks i.

Postitoimipaikka Rantakylään perustettiin

1.11.1955 . Se toimi kauppias Pätysen tiloissa leh­

tijake luna . Varsinainen toimipaikka t u li v. 1960,

joka oli muutaman tunnin päivässä auki ja välillä

kiinni. Rantakyläseuran toimesta saatiin 1970-luvun

alkupuolella aukioloajaksi koko päivä. Varsinainen

PANKKI

6 .

KIRJASTO

4.

KAUPAT

7.

8.

5.

9.

- 104 -

rahaliikenne alkoi v. 1977. Posti toimii nykyisin

Risto Roposelta vuokratussa tilassa Puusepäntie

13. Postinumero on 50600 Mikkel i.

Etelä-Savon Säästöpankki alkoi pankkitoiminnan Ok

Suur-Savon rakentamassa Sokos-hallin talossa v.

1980.

Kunnan pääkirjasto on toiminut koulujen kiinteis­

tössä vuodesta 1969 lähtien. Kirjastoautotoimintaa

on ollut vuodesta 1966 lähtien. Kirjastoauton si­

joituspaikkana on ollut Rantakylän kirjaston ala­

kerran tiloissa. Kirjastoauto on uusittu kaksi ker­

taa. Kirjaston lainaukset ovat jatkuvasti lisäänty­

neet.

Kauppias Tukiainen Karikossa. Lopettanut kaupanpi­

don 1960-luvulla.

Kauppias Aino Halinen Kari kossa. Lopettanut kaupan­

pidon 1950-luvulla .

Kauppias Risto Roponen, Puusepäntien 13, K-hal1i.

Kauppias Roponen osti talon kauppias Adolf Pätysel­

tä, jossa on suorittanut useita laajennuksia.

Aikaisemmin ovat kauppiaina toimineet Adolf Pätysen

lisäksi Repo ja Luostarinen .

Erä-Market Ky, Sokkalantie 11, kauppias Matti Turu­

nen vuodesta 1986. Aikaisemmin kauppa toiminut ni­

mellä Sokkalan Valinta. Kaupan perusti Vilho

Mentu . Muut tässä talossa kauppaa pitäneet ovat

Matti Mentu ja Pauli Maaranen.

10.

6.

KIOSKIT

6.

11.

- 105 -

Kauppias Saara Hietaranta, Vuolingontie. Kauppias

Hietaranta osti talon Valtiolta 1960-luvun alussa.

Sokos-halli, Vuolingontie 1, Ok Suur-Savon rakenta­

ma liiketalo v. 1979 ja otettiin käyttöön

17.4.1980.

Marjatta Kososen kioski Vanhamäen tien ristillä Ok

Suur-Savon alueella. Purettu 1980-luvun alkupuolel­

la.

R-Kioski, Rantakyläntie 1. Kioski rakennettu v.

1980 jolloin aloitti myös toiminnan.

12. Grilli- ja elintarvikekioski, Karikko. Toimii

Unionin jakelupisteessä.

KAHVIOT

9.

13.

Kyläpaikka kahvio, Sokkalantie 11. Toimii Erä-Mar­

ketin talossa.

Kesoil-huoltamon kahvio, Otavantie. Toiminut vuo­

desta 1980 lähtien.

14. Urheilutalon kahvio urheilutalolla toiminut vuodes­

ta 1982 lähtien.

HUOLTAMOT

13. Kesoil-huoltamo, Otavantie. Rantakyläntien ja 5

-tien risteyksessä.

12. Unionin jakelupiste 1.11.1986 lähtien Karikossa,

jossa toimii Grilli- ja elintarvikekioski.

APTEEKKI

6. Hirvensalmen apteekin sivuapteekki Ok Suur-Savon

Sokos-hallin talossa Vuolingontie 1, aloitti toi­

mintansa syksyllä 1986.

- 106 -

SEURAKUNTAKOTI

15. Mikkelin maaseurakunnan seurakuntakoti Rantakylään

rakennettiin v. 1976, Sokkalantien 25. Seurakunta­

kodin suunnitteli arkkitehti Aune Mertaoja, Mikke­

listä. Talon vihki käyttöön piispa Osmo Alaja

2.10.1976. Seurakuntakodissa toimii l asten päivä­

kerhoja, pyhäkoulu sekä useita seurakunnan eri pii­

rejä . On ollut häitä, hautajaisia sekä eri kansa­

laisjärjestöjen tilaisuuksia.

LASTEN PÄIVÄKOTI

16 . Lasten päiväkodin rakennutti maaseurakunta, seura­

kuntakodin läheisyyteen Sokkalantie 25. Päiväkodin

seurakunta vuokrasi kunnalle, Päiväkotitoiminta al­

koi talon valmistuttua v. 1976.

Päiväkodissa oli v. 1987 aamupäiväryhmässä 23 las­

ta, kokopäiväryhmässä 23 lasta ja iltapäiväryhmässä

24 lasta, yhteensä 70 lasta. Perhepäivähoitokoteja

(kunnallisia) oli Rantakylässä 26, joissa yhteensä

n. 100 lasta.

VANHUSTEN TALOT

17. Vanhustentalot on rakennettu Naistingintien varteen

kolmessa eri vaiheessa v. 1972 perustetun Savilah­

den Vanhaintukiyhdistyksen toimesta. Ensimmäinen

vaihe valmistui v. 1973 ja viimeinen eli kolmas

vaihe v. 1987. Asuntoja taloissa on 66 ja niissä

asukkaita 75. Lisäksi on talonmiehelle asunto. Van­

huksille on saatu ruokapalvelua yläasteen koululta

tarpeen mukaan. Myös on erilaisia terveyspalveluja,

jalkahoitoa yms. Asukkaat taloihin on valittu hake­

muksesta sosiaalisin perustein eri puolilta kunnan

aluetta.

NUORISOTALO

18. Nuorisolle kunnostettiin talo Vuolingontien varrel­

la olevan entisen teurastamon kiinteistöstä v. 1980

ja talo otettiin käyttöön 1.2.1981. Nuorisotalo on

vapaa-ajan harrastuspaikkana avoinna koko kunnan

- 107 -

alueen nuorisolle. Mutta enimmäkseen sinne kokoon­

tuu Rantakylän nuoriso eri harrastusryhmiinsä. Nuo­

risolautakunnan toimesta on talolla isäntä sekä

useita ohjaajia. Nuorisotalolle ovat kokoontuneet

myös ulkopuoliset nuorisojärjestöt tilaisuuksiinsa.

URHEILUTALO

14 Urheilutalo rakennettiin 5 -tien varteen peruskou­

lun ala-asteen välittömään läheis yyteen v. 1982.

Talossa on uimahalli saunoineen, useita kuntoutus­

tiloja sekä harjoitussaleja ison liikuntasalin li­

säksi. Talo palvelee kaikkia kuntalaisia kuljetuk­

sen avulla.

Talolla on yksityise n toimesta järjestetty

ajantilaus perusteella fysikaalista hoitoa ja

hierontaa. Urheilutalon kahvio o n vuokrattu

yksityiselle yrittäjälle. Urheilutalolla toimii

kunnan liikuntatoimisto.

URHE ILUKENTÄT

19 . Urheilukenttä ala-asteen koulun ja urheilutalon

vä limaatossa on kunnan urheilun pääkenttä. Kentällä

on usein e ri kilpailuja kesäisin sekä talvella

hiihtokilpailuja. Kenttä palvelee myös koulujen

liikunta tarpeissa.

20. Nurmipäällysteinen lentopallokenttä, ulkotennis­

kenttä valmistui v. 1987 urheilutalon ja nuorisota­

lon läheisyyteen Vuolingontien v a rteen.

21. Kiekkokaukalo Sokkalantien varrella Seurakuntakodin

läheisyydessä valmistui 1970-luvun lopulla. Purura­

ta ja valaistu latu on Urheilutalon välittömässä

läheisyyd e ssä ovat saaneet runsaasti liikkeelle

hölkkääj iä ja hiihtäj iä .

LI I KENNE

Ohi kulke va linja-autoliikenne on palvellut ranta­

kyläläisiä siihen saakka kunnes 1940-luvun lopulla

saatiin Savonlinja OY:n toimesta paikallislii­

kenne. Aluksi auto kääntyi Vanhamäen t i en risti!-

- 108 -

lä. 1960-luvun l opulla auto kulki Sokkalan mutkan

ja palasi Sokkalantietä 5- tielle kunnes Rantaky­

länti en valmistuttua paluu 5 - tiell e tapahtui sitä

kautta.

Hallitustori -Kiiskinmäki - Rantakylä

Hallitustori, Porrassalmenkatu - Raatihuoneenkatu - Otavan­katu - Rakentajantie - Rantakyläntie - Torpantien pysäkki -Rantakyläntie - Otavankatu - Raatihuoneenkatu- Hallitustori

HALLITUSTORILTA RANTAKYLÄSTÄ, To~antien pysäki llä

Xeil L s Xeil l s 4.55 Y1 6.40 9.45 5.20 6.20 9.00 5.10 Y2 7.15 ··:_10.45 6.20 7.00 10.00 6.10 1 7.45 11.45 7.00 7.25 11 .00 6.40 .

1

8.15 12.45 7.25 8.00 12.00 7.15 8.45 13.45 8.00 8.30 13.00 7.45 ! 9.15 14.45 8.30 9.00 14.00 8.15

l 9.45 15.45 9.00 ' 9.30 15.00

8.45

1 10.15 16.45 9.30 10.00 16.00

9.15 10.45 17.45 10.00 10.30 17.00 9.45 1 11 .15 18.45 10.30 11.00 18.00

10.15

1 11 .45 20.15 YY 11 .00 11.30 19.00

10.45 12.15 22.15 y 11.30 12.00 21.00 YY 11 .15 1 12.45 23.15 y 12.00 12.30 22.45 y 11.45

1

13.15 0.30• 12.30

1

13.00 23.45 y 12.15 13.45 13 00 13.30 0.45 . 12.45

1

14.15 13.30 14.00 13.15 14.45 14.00 1 14.30 13.45 15.45 14.30 15.00 14.15

1

16.45 15.00 16.00 14.45 17.45 15.30 17.00 15.15 18.45 16.00 18.00 15.45

1 19.45 16.30 19.00 1

16.15

1

20.45 17.00 ! 20.00 16.45 22.15 y 17.30 21.00 17.1 5

1

23.15 y , . 18.00 22.45 y 17.45 0.30 . .. 19.00 23.45 y 18.45 20.00

1

0.45 . 19.45 l 21 00 20.45

1

22.45 y 22.15 y 23.45 y

1 23.15 y l • = aJetaan re•ttia ... Otavankatu- Sammonkatu-TeolliSuuskatu- Yr~na,an ·

katu - Sammonkatu - Otavankatu . . Y = aJetaan Otavaan 1 Otavasta. YY = ajetaan Hietaseen 1 Hietasesta Y1 = ajetaan 31.5 1988 saakka (Otavaan Aantakylåssa suoraa tietal Y2 = ajetaan 1.6.1988 alkaen * := atetaan perjantam ta lauantam seka lauanta.n ra sunnuntain valosona 01na

- 109 -

22. Pikavuoropysäkki Rantakylään saatiin monien anomuk­

sien jälkeen kunnan ja Rantakyläseuran toimesta v.

1985. Pysäkit ovat Yläasteen koulun ja Kesoilin

huoltamon kohdalla.

13. Taksiasema rantakyläläisten taksinkuljettajien toi­

mesta on toiminut v. 1981 lähtien. Taksiasema on

Kesoilin t ontilla 5 -tien varrella.

Aluksi oli asemalla päivystys viikonloppuisin.

Ranta-kylässä asuu useita taksinkuljettajia. Heille

suoraan soittaen tarvittaessa saa kyydin.

23 . Jalankulkutunneli Sokkalantien päästä 5 -tien ali

sen pohjoispuolelle saatiin v. 1977. Tunneli oli

välttämätön eteläpuolella oleville asukkaille, var­

sinkin koululaisille, koska koulut ovat juuri tien

toisella puolella.

24. Jalankulkutunneli Rakentajantien päähän samoilla

perusteilla kuin edellinen tunneli saatiin muutamaa

vuotta myöhemmin. Tunnelit ovat erinomaisesti hel­

pottaneet liikennettä 5 -tien toiselta puolelta

toiselle.

18. Autokoulu aloitti toimintansa v. 1984 Vuolingontien

varrella nuorisotalon läheisyydessä entisen teuras­

tamon pesularakennuksesta kunnostetuissa ti loissa.

Kevyen liikenteen väylä Mikkelistä Rantakylään saa­

tiin 1980-luvulla. Senjälkeen on väylää jatkettu

Kivisiltaan saakka Otavaan päin.

KIRJAPAINO

25. Savilahden kirjapaino Ky, Uusitie 28 aloitti toi­

mintansa v. 1972. Senjälkeen on ollut useita laa­

j ennuksia .

PARTURI-KAMPAAMO

26. Parturi-Kampaamo Terttu Nironen, Pajutie 2, on vuo­

desta 1974 lähtien ho itanut alansa palveluja.

- 110 -

LE I POMO

27 a Leipä-Vakka, Riihitie 3, on vuodesta 1981 lähtien

leiponut rantakyläläisille sekä muille toimittaen

tuotteitaan eri liikkeille myytäväksi.

27 b

KUVARIIHI

Tolosen Leipomo toimi 1950-luvun alkupuolelta noin

10 vuoden ajan . Leipää myytiin leipomossa kolmena

päivänä viikossa maanantaina, keskiviikkona ja per­

jantaina. Myyntiaikaa muutama tunti iltapäivällä.

Leipää myytiin lauantaisin myös Mikkelin torilla .

28. Rantakylän kartanon suuressa vanhassa riihessä

5-tien varrella on toiminut kesäisin Mikkelin

kuvataiteilijoiden järjestämä myyntinäyttely.

KUNNAN TOIMISTOJA

29 . Rake nnustoimisto sekä kaavoitus- ja mittaustoimisto

Mestarintie 4 . Kunnan omalla tontilla, jossa on

myös varastoja.

6. Rakennusvalvontatoimisto SoKos-hallin kiinteistössä

Vuolingontie 1 . Tilat vuokrattu Ok Suur-Savolta.

30. Vapaa-ajantoimistot Sokkalantie 46, jossa toimii

- nuorisotoimisto

- kulttuuri- ja raittiustoimisto

- perhepäivähoito (sosiaalitoimen)

- kotipalvelut (sosiaalitoimen)

14. Urheilu- ja liikuntatoimisto on Urheilutalolla.

Kunnan uusi virastotalo on rakenteilla. Työt alkoi­

vat v. 1987. Talo valmistunee v. 1989 jolloin

uuteen virastotaloon saadaan sijoitetuksi kunnan

kaikki virastot rakennustoimistoa lukuunottamatta.

KANALATOIMINTAA

3 1. Matti Jäntillä Vuolingontien varressa oli isohko

kanala. Kanoja oli parhaimmillaan 1750 kpl. Kanala

lopetettiin v. 1977

32 . Pyyn kanala oli kauppatien varressa . Eräässä kau­

passa mainostettiin asiakkaalle "hyviä Pyyn munia",

johon asiakas; "ei pyyn, vaan kananmunia". Selvisi­

hän se siitä!

- 111 -

33. Ahti Mentu, Marjatie. Heillä oli kanalatoimintaa

1950-luvun puolesta välin aina 1980-luvun puolivä­

liin saakka, jolloin toistaiseksi lopetettiin kana­

lanpito.

SIKALATOIMI NTAA

34. Kasurisen emakkosikala Kaskikujan varrella aloitti

toimintansa 1960-luvun lopulla. Toiminta tapahtuu

sopimusmyyntipohjalla .

35. Rantakylän lihotussikala toimi Rantakylän kartanon

mailla 5 -tien pohjoispuolella vuosina 1980 -

1986. Sikala oli rakennettu 300 siall e ja oli täy­

sin automatisoitu toiminnoiltaan.

18. 0 1 Savonseudun sikala. Lisäksi muuta karjaa. Oli

myös teurastamo. Eläimet tuotiin eri ostajien vä­

littäminä. Eläimiä hoidettiin ja teurastettiin t ar­

peen mukaan. Myös Karjakunnan ostamia eläimiä teu­

rastettiin vuosina 1956 - 1979. Senjälkeen maalais­

kunta osti teurastamon rakennukset, maat ja pel­

lot.

MUITA ERI ALOJEN PALVELUJA 1.1.1988

Ei ole merkitty karttaan.

Sähköliike Pentti Hämäläinen, Parkontie 17. Sähköasennus.

Sähkösuunnittelutoimisto, Veikko Ihalainen Ky, Kiukkulantie

9. LVI -asennus Veikko Räisä Ky, Jokipolku 15.

Putkiasennustyöt. Insinööritoimisto Veko, Koivutie 2.

Rakennust ekninen palvelu.

Urakoitsi ja R. Vänskä, Rakentajantie 34. Sivu- ja ala­

urakat.

Mikkelin prosessiohjaus Ky, Varikkotie. Tekninen

palvelutoiminta.

Edustusliike Pertti Pulkkinen, Jokipolku 21.

Agentuuritoiminta.

Maalausliike V. Vilen & Kumpp. Honkatie 14. Maalaus ja

seinien verhous .

- 112 -

Nostajat Ky, J. Mönkkönen, Nostajantie 5. Koneiden ja kalus­

ton vuokraus.

Mikkel in Kylmäkori, Karikko. Metallituotteiden valmistus.

Rimet Ky, Nostajantie . Metallituotteiden valmistus .

~ikkelin Romu- ja Tarvike Oy, Tikkala. Jätteen ja romun tuk­

kukauppa .

Peltisepänl iike K. Huohvanainen, Uusitie 20 . Metalli ja pel­

tityöt .

Porakaivo Nuutinen Ky, Marjatie. Maa- ja vesirakennustoimin­

ta.

Kuljetusli i ke Krivetz Ky, Hakatie 11. Kuorma-auto ja muu

tieliikenne.

Lattiapäällyste E. Järvinen, Kiertotie 13.

Lattianpäällystys. Talopiste Y. Reinola, Kari kontie. Muu

rauta- alan v ähittäiskauppa.

Kommandiittiyhtiö Kaluste Poutanen, Kalustokuja . Huonekalu ­

jen vähittä iskauppa.

Mikkeli n Kolarityö, Karikontie. Autojen korjaus.

Mikkelin seudun autokauppa Ky, Moottoriajoneuvojen ja osien

vähittäiskauppa.

Suomen Puutarhayrittäjät, Uusitie. Ravinto- ja nautintoaine­

tukkukauppa.

Autosähkö S . Pastinen, Uusitie, Karikko. Autojen korjaus .

Pa ineilmahuolto H. Liukkonen, Uusitie Karikko. Erill. konei­

den korjaus ja asennus.

Uusitien Auto Heimo Liukkonen ja Aarne Kuuva, Uusitie

Karikko . Autojen korjaus.

Jaakko Pulkkinen ja Kumpp . Uusitie Karikko. Muu vähittäis­

kauppa .

Kunnon auto Oy, Uusitie Karikko . Moottoriaj oneuvojen ja

os i en vähittäiskauppa .

Hi tsausliike 0 . Hannukainen Ky, Uusitie. Muiden metallirak .

teoll. tuotteiden valmistus.

Hamburgers, omist . Anssi Pöyhönen, Karikontie. Huoltamotoi ­

minta .

- 113 -

Mikkelin Nahkatuote, Lauri Ahonen, Pitkäjärvi Länsiranta.

Laukkujen yms . nahkatuotteiden valmistus.

Edustusliike Kyösti Larvanto Ky, Karikontie. Muu ravinto- ja

nautintoaine tukkukauppa .

Savon Autohuolto Oy, Karikontie. Varsinainen autokauppa.

Kahvila Kampiakseli, Karikontie. Kahvilat, baarit yrns .

Maatalouden tutkimuskeskus, Etelä-Savon tutkimusasema,

Karila. Tutkimustoiminta .

' •

NYYYISTEN PALVF:LUJ F.N KEHITYS RA"!'l'AKYLÄSSÄ

® Nais t in ki

RANTA KYLÅN KARTANO

MIKKELIN MAALAISKUNTA

RANTAKYLÄ

0 100 200 300 400 51)0 ~~--~==~~F=~~==-===~~=-==~Ikm

- .. ---

,, -·---- /(

Orijä r vi

/1 II II

:::::--.... . ........ -:::_ .

...... - · ~f/(l(r '-.... " """"' ':'LI

...... -

1 II 1 1 ,, ,,

;/ II ,,

tl II

--

II KAR 1 LAN KOET 1 LA II II 111

IJ -t':. // // .

// //

lt fl ,, ,, ,, ,, ,, ,,

11 11

' 'l

lj II

1/ ,,

-- -

1 1

1

1 1

1 (

1 1

1

...... ......

- 115 -

VII KAAVOITUS- JA KUNNALLISTEKNIIKKA

Koonnut: Mikkelin mlk:n kaavoitus- ja mittaustoimisto, Eino

Pyöttiö

RAKENNUSKAAVOITUKSEN KEHITTYMINEN

Mikkelin maalaiskunta osti kauppakirjalla 21.1.1928 Sokkalan

perintötilan nro 1:12 Mikkelin pitäjän Rantakylässä August

ja Hilda Tikalta.

Sokkalantila käsitti tiluksia Kailajärven rannalta etelässä

aina Naistinginjärven rannalle pohjoisessa eli tosiasiassa

Rantakylän nykyisen taajama-alueen lähes kokonaan. Tilan

pinta-ala oli silloin n. 503 ha (nykyisin n. 181 ha).

Samoihin aikoihin Sokkalan tilan ostamisen kanssa kunta lie­

nee käynnistänyt alueen rakentamisen suunnittelun, sillä jo

vuonna 1930 on Heinola - Mikkeli maantien molemmin puolin

nykyisen Sokkalantien ja pohjoiseen sen jatkeen itäpuolelle

lohkomalla muodostettu rakennuspaikoiksi tarkoitettuja tilo­

ja. Heinolan maantien eteläpuoliset tilat ovat ns. ruutukaa­

vaan muodostettu ja lähes poikkeuksetta 50 x 50 m2 suurui­

sia. Nykyisen tiestön sijainti on jo tällöin havaittavissa.

Heinolantien pohjoispuolelle on sen sijaan muodostettu hiu­

kan suurempia ehkäpä asuinpienviljelystiloiksi tarkoitettuja

tiloja.

Sokkalan tilan maista muodostettiin 1940-luvun alussa useita

pika-asutustiloja pääasiassa nykyisen Sokkalantien länsipuo­

lelta etelään aina Kähkämä- ja Tilkanlammen ranta-alueille.

Osa näistä pika-asutustiloista on myöhemmin tullut takaisin

Mikkelin maalaiskunnan omistukseen.

- 116 -

Jo varsin varhaisessa vaiheessa on ollut selvää, että Ranta­

kylän alueelle on muodotumassa taajama, sillä Rantakylän

alue on ollut rakennuskiellossa 28.6.1946 alkaen 4.10.1973

saakka.

Kunta on laadituttanut v. 1954 - 1955 Rantakylän rakennus­

suunnitelmaehdotuksen, mitä ei ole vahvistettu, mutta kyllä­

kin monilta osin noudatettu rakentamisessa ja kiinteistön­

muodostuksessa.

Pääsosin nykyisinkin voimassa oleva rakennuslaki tuli voi ­

maan 1 . 7.1959. Lain mukaan taajaan asutuille alueille on

laadittava maalaiskuntien alueilla rakennuskaava. Rakennus­

kaavan laatiminen ja toteuttaminen on kunnan asia.

Mikkelin lääninhallitus on kirjeellään 17.2.1964 pyytänyt

maanmittaushallitusta ryhtymään toimenpiteisiin rakennuskaa­

vaehdotuksen laatimiseksi Rantakylän alueelle ja ensimmäiset

luonnokset on tehtykin maanmittaushallituksen asemakaavamit­

taustoimistossa . Kaavoitustyö on siirretty 15 . 9 . 1966 juuri

perustetulle Mikkelin maanmittaustoimistolle ja edelleen

maanmittausinsinööri Tuomo Silvennoiselle.

Erittäin moninaisten vaiheitten jälkeen Rantakylän rakennus­

kaava vahvistettiin vasta 7.2.1974. Kaava- alueen pinta-ala

oli n . 350 ha. Asukasluvuksi mitoitettin n. 3000. Tätä kaa­

vaa on toteutettu näihin päiviin saakka . Joitakin yksityis­

t en omistamia alueita on edelleenkin osittain vajaakäytös­

sä. Kaavamuutoksella on ajanmukaistettu alkuperäistä kaavaa

ja niitä on tehty kaikkiaan 15 kpl .

Rakennuskaavan laajennuksia on tehty seuraavasti:

1. Parkon alue, suunnittelija : Tuomo Silvennoinen

- vahvistettu 4.4.1974

- pinta-ala 9,6 ha

- asukasmitoitusluku 290

- pientaloalue Parkontie, Lenkkitie, Kiertotie.

- 117 -

2. Junnin alue, suunnittelija: Suunnitelukeskus Oy

- vahvistettu 4.7 . 1980

- pinta-ala 17,25 ha

- asukasmitoitusluku 504

- pientaloalue, Puistotie, Ronninkuja, Kiukkulantie,

Junnilantie

3. Valkosenmäen alue, suunnittelija : Pirjo Nikkilä

- vahvistettu 26.6.1985

- pinta-ala 14,9 ha

- asukasmitoitusluku 397

pientaloalue, Elontien ja Myllymäentien välinen alue

4. Myllymäen alue, suunnittelija : Pirjo Nikkilä

- vahvistettu 17.6.1986

- pinta-ala 13,8 ha

- asukasmitoitusluku 157

- pientaloalue Neulastie, Naavatie

5. Kuntakeskusalue, suunnittelija : Pirjo Nikkilä

- vahvistettu 26.6.1987

- pinta-ala 15,3 ha

- asukasmitoitusluku 8

- Kunnanviraston alue, liiketoimintaa

6. Myllymäki II-alue, suunnittelija: Pirjo Nikkilä

- vahvistettu 3 . 7.1987

- pinta-ala 5,5 ha

- asukasmitoitusluku 174

- pientaloalue, Myllärintie

- 118 -

Rantakylän rakennuskaavan pinta-ala on nykyään siis n. 426

ha ja jatkuvan kehittymisen takaamiseksi pyritään lisäaluei­

ta hankkimaan kunnan omistukseen sekä edelleen omana työnä

kaavoitettavaksi.

Asukasmitoitusluku (n. 4 500) on teoreettinen luku, minkä

toteuttaminen esim . 80 % on jo epätodennäköistä niinkin väl ­

jällä alueella kuin Rantakylä on.

Seuraavalla sivulla oleva kartta osoittaa

Palstoitussuunnitelmaa ennen rakennuslakia, vuodelta 1937.

Asutuksen paikkoina kartalla näkyvät vain seuraavat paikat:

1. Kantasen vanha talo, joka on nykyinen Pertti Aholainen

2. Adolf Pätysen paikka, nykyinen K-halli, Ropanen

3. Lahikaisen paikka, nykyinen Sokos-halli

Rakentajantien ympäristö näyttää vielä silloin olevan pel­

toa.

- 119 -

PALSTOITUSSUUNNITELMA ENNEN RAKENNUSLAKIA

.~ vuodelta 1937

- 120 -

VESIHUOLTO

Koonnut: Mikkelin mlk:n rakennustoimisto, Ilkka Nurhonen.

Mikkelin maalaiskunta ja Mikkelin kaupunki tekivät sopimuk­

sen Rantakylän rakennuskaava-alueen liittämisestä kaupungin

vesi- ja viemäriverkostoon 16.01.1969.

Vesihuoltolinjojen rakentaminen oli alkanut jo 1967 Kukka­

mäentieltä ja Karjalantieltä . Vuonna 1968 linjoja jatkettiin

Karjalantieltä Sokkalantielle ja Rake ntajantietä pitkin

Poikkitien risteykseen. Lisäksi Saunatie, Pajati e ja Riihi­

tie liitettiin olemassa olevaan verkostoon.

Vuoden 1969 aikana rakennettin vesijohdon runkolinja kaupun­

gin rajalta Uusitietä pitkin Mäntytielle ja ala-asteelle.

Edelleen VT 5:n alitse Rantakyläntielle ja Sokkalantien l op­

pupäähän . Rantakyläntieltä linjat yhdistettiin Honkatietä

pitkin Rakentajantiehen. Saman vuoden aikana rakennettiin

vielä Pajatien päähän jätevesipumppaamo ja jätevesien ta­

sausallas. Jätevesien tasausaltaalta rakennettiin yhdysvie­

märi, jota pitkin johdetaan Rantakylän rakennuskaava-alueen

jätevedet kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Vuonna 1969 pää­

sivät myös ensimmäiset kiinteistöt liittymään vesi- ja vie­

märiverkostoon.

Vuoden 1970 rakennusohjelmassa oli jätevesipumppaamon raken­

taminen Viiiarintielle ja verkoston laajentamista Uusitieltä

Pajatien pumppaamolle.

Vuosina 71 - 72 verkosto laajeni lähinnä VT S:n eteläpuolel­

le ja vuosina 72 - 74 lisättiin verkostoa Mäkitien ja Tor­

pantien suunnalla. Vuoteen 1975 Rantakylän runkoverkosto ve­

si- ja viemärijohtojen osalta oli saatu pääosin rakennetuksi

ja seuraavat vuodet 76 - 78 rakennettiin suurimmalta osin

sadevesiviemäriverkostoa .

- 121 -

Vuoden 1978 loppupuolesta aina vuoden 1981 alkuun vesi- ja

viemäriverkoston rakentaminen oli suhteellisen hiljaista kä­

sittäen vain linjojen täydennyksiä. Mutta sitten vuonna 1981

verkostoa laajennettiin Puistotien, Ronninkujan, Kiukkulan­

tien ja Junnilantien alueelle .

Vuodet 82 - 84 olivat taas vesihuoltoverkoston rakentamisen

osalta hiljaisempaa . Kuitenkin 1984 syksyllä rakennettiin

Savon radan varteen Karikkoon kauan kaivattu paineenkorotus­

asema, jolla pystyttiin jo rakennetun verkoston alueella ko­

rottamaan verkostopainetta haluttuun tasoon . Aikaisemmin

verkostopaineen määräsi pelkästään kaupungin puolella oleva

Kirjalan vesitorni.

Vuoden 1985 syksyllä alettiin ennakoida Valkosenmäelle tule­

vien asukkaiden vesi- ja viemäröintitarpeita rakentamalla

runkoverkostoa Mestarintien päästä Valkosenmäen kaava-alueen

alkupäähän. Vuoden - 86 alusta kevääseen mennessä saatiin

Valkosenmäen runkoverkosto valmiiksi ja talonrakentajat pää­

sivät aloittamaan oman urakkansa.

Seuraavana vuonna 1987 verkostoa laajennettiin Myllymäki I

alueelle ja 1988 kevääseen mennessä pitäisi Myllymäki II

olla valmis ottamaan vastaan uusia asukkaita Mikkelin maa­

laiskuntaan .

SÄHKÖ JA TIEVALAISTUS

Mikke lin energialaitokselta kerrottiin olevan ka upungin val­

tuuston päätös vuodelta 1913, jolla pää töksellä saa toimit­

t aa sähköä kaupungin ulkopuolelle.

Mikke lin maalaiskunnan alueelle toimitettiin sähköä ensim­

mäiseksi Annilaan 1920-luvun alussa.

- 122 -

Ennen talvisodan alkua ja 1940-luvun alussa oli Rantakylässä

25 taloa, joihin toimitettiin sähköä. Vuonna 1947 perustet­

tiin Sokkalan Sähköosuuskunta. Sen myötä saatiin myös voi­

mavirtaa. Osuuskunta sulautui v. 1950-1960 vaihteessa Mikke­

lin kaupungin sähkölaitokseen. Ja 1960-luvun alussa saatiin

tievalaistus jatkuen kaupungista Otavantietä Rantakylään.

Rantakylän teiden valaistuksesta entinen kunnan tekninen

johtaja Aurelius muisteli vuonna 1963 tulleen valaistuksen

Sokkalantielle ja Rakentajantielle. Senjälkeen on teiden

valaistus hoidettu useisa erissä kunnallistekniikan yhtey­

dessä .

On huomattava, että Rantakylässä ei ole kaavoitetu11a

alueella katuja, vaan teitä, polkuja ja rinteitä, kuten

esim . Sokkala ntie, Jokipolku, Havurinne jne.

- 123 -

VIII SEURAKUNNALLINEN TOIMINTA

LUKUKINKERIT

Lukukinkerit ovat olleet kylälle merkittävä tapahtuma raama­

tunlukuineen, virrenveisuineen ja monenlaisine kuuluste1ui­

neen.

Oheiset kopiot on saatu maaseurakunnan arkistosta. Ne kerto­

vat kinkeritapahtumasta Sokkalan hovissa v. 1917 ja agronomi

Lassasin luona v. 1913 sekä Karilassa pidetystä lukukinke­

ristä v. 1935. Pöytäkirjoissa näkyy myös pyhäkoululaisten

määrät.

- 124 -

c~aL_[ " --!./ 'L · "~ -Lukukinkeri pidettiin --~·-· ·· ····· ·'· ·'·';/· .. <!; .•. ti.I.~ .... ~ .......... taloss;a .. ":::!. ... f:'::.:::-:':::.1!,., ..• --:

....... ~~-~-·-······ N:~ · ... Y.. .... Aluksi puhui CJ.r.t:,.L.~~ .... : .................... johdolb.

Vanhempaa väkeä luetti ... <J:?.r.:'!.! ... ~~-·-·············· , lukutaito .............................. .

Raamattuläksy ensi vuodeksi Jl.~'i, . .J.Q./i(:.t:.f,./i virsiläksy ............................. .

·p h''k 1 .. od k 1 'd tt l .f../J.;-rv3.4·,. ' V 9 i -y a ou ua on vume vu en u uessa p1 e y _ -!. ••..••. ~.·-t····'·'-=·-~·-1-·············· ······

~~;;,"!!.i.~~;ifir:Yj~"f!r.!Å~ ; ; : :: : ~p~t.~k~ Lt.ivat _!. ... :.C?. .... ~.~-~-·1/;.'!.f{J·b..P.:t:-,. ... i~J::=:~:.~{.~~:l~!m..~n .. , ..

.){f'6! ... ! .. ~~-·-··7~~:f~y;J~*"-tjj'h!.~ ........ ;;,.. .. ........ b .............. >:·~ .. ···;·:·;·:· ~ ... 1A_. .... ~:·····?l~.~·:···-~;:;r··4x~·······/tt::; .. ~:;r~x;,. Diakoniapimhenkiloks• ..... 1.! ........ : ........... 1?.;: .......... ...... ~-... t!.C<. ....................... AO. .... ~ ...... ! Kinkeri ensi vuonna N:o G ... (R~.?ry-~f..~.J;,~·~-~{[~~~-~i:t;:.~oJ· Lapsia luki yhteensä .JY,joista kiitettävästi ~ , tyydyttävästi ~~-- · välttävästi

~-. heikosti .. Y... Last.fn'~Mtu~hi_storian taito .... ';t{tn.A!.~ .... J:.t . .f.. ... . laulu ........ .................................. Lapsille läksyksi virret N:ot ........................................... ..

H. L. ja V. N:ot .................................................. ,. ....................................... , ...................................... ..

Kylänvanhin ... JfetJ.(~ ...... :ftkrP-n• !:/.'!& ........... . valittu ........ .. ........ . 1 .

K~istillissiveellint:p elJYnä

..... · - ······ . '•,

i. l ·~

N:o .. .... 4 .......... ..

Q J . ,!4)..: ........ ~·-··r····-kinkeri

:..z,, 19 ):.f.

Pyhäkoulu ja: !J. Opettajia ... -}.. . .. .

(m. J. , n. ~ ... ) Lapsia .... ':f..':f.. ..... .

(p. l...~. t.~.'i. )

., ... 1 \

~·~ .. :_; ,;.,14-:

:;i. Jo // s-s­

~~ /.1 . fl,.

- 125 -

PYHÄKOULUTYÖ

Kirjoittanut Eedit Lampinen

Lähteet: 1800-luvun tiedot Hannele Wirilanderin Mikkelin

pitäjän historiasta

Pyhäkoulutyö Mikkelin maaseurakunnassa on aloitettu vuonna

1847 rovasti Arvid Nordqvist'in aikana.

Aluksi kouluja perustettiin kirkonkylän lähinnä oleviin ky­

liin, luultavasti myös Rantakylään. Tehtävää hoitamaan, siis

opettajaksi määrättiin joku valistunut, lukutaitoinen isän­

tämies. Rantakylän opettajista ei ole nimitietoa.

Vuonna 1859 oli maaseurakunnassa 16 pyhäkoulua, eli yksi py­

häkoulu joka kinkeripiirissä.

Vuos ikymmeneltä 1930 on muistitiedon mukaan olleet pyhäkou­

lun opettajana Juho Haapanen, joka myöhemmin toimi seurakun­

nan suntiona . Opettajana ovat myös olleet Tyyne Haapanen,

Martti Lyytikäinen, Ester Marttinen ja Bertta Haapanen

(ent . Manninen). 1960-luvulla olivat opettajina toimineet

Hilkka Eklund, Helmi Vitikainen , Edit Lampinen ja Marjatta

Kosonen.

Juho Haapanen on tiettävästi tehnyt pisimmän päivätyön, liki

50 vuotta. Mutta on henkilöitä, jotka ovat yltäneet 20 - 40

vuoden opettajana oloaikaan.

Näyttää, että opettajisto on ollut naisvaltaista. Tämän vuo­

sisadan naiset ovat osanneet lukea ja ottaneet vastuun seu ­

rakunna n pyhäkoulutyöstä.

- 126 -

Pyhäkoulua pidettiin kodeissa, usein juuri opettajan koto­

na. Jos pyydettiin myös jonkun lapsen kotona. 1960- ja

1970-luvulla oppilaita saattoi olla kerrallaan 40, jolloin

tavallisesti kaksi opettajaa oli paikalla. Usein koti tuli

pieneksi suurelle oppilasmäärälle. Pyhäkoulua pidettiin myös

ala-asteen koulun luokassa ja joskus Kuusitiellä kerrostalon

kerhohuoneessa.

Koulua pidettiin joka sunnuntai. Lapset olivat yleensä ahke­

ria kävijöitä. Toiset oli mukana joka kerta. Monet jopa rip­

pikouluikään saakka. Koulussa laulettiin omasta pyhäkoulu­

laulukirjasta, jotka saatiin seurakunnalta. Käsiteltiin päi­

vän teksti ja joskus oli raamatullisia kuvia. Nykyinen tek­

niikka raina- ym. kuvineen ei ollut vielä käytössä. Läksyä

ei juuri annettu. Aikaisemmin oli myös opetettu lapsille ru­

koukset, käskyt sekä virsiä.

Seurakunnan papit valvoi pyhäkoulun pitoa pitämällä kesäisin

pyhäkoulun tarkastustilaisuuksia, jolloin jonkun opettajan

piti antaa näyte taidostaan. Kinkeritilaisuudessa annettiin

raportti seurakunnalle pyhäkoulutyöstä. Käytössä oli lista

jossa oli oppilaiden nimet sekä opettajat ja päivämäärät

koulun pidosta. Kinkereillä myös määrättiin uudet tai enti­

set opettajat jatkamaan koulutyötä. Seurakunta järjesti myös

kursseja pyhäkoulun opettajille, joille opettajat innokkaas­

ti osallistuivat.

Pyhäkoulun joulujuhlaa vietettiin useimmiten lasten kodeis­

sa. Sen sijaan kesäjuhla pidettiin aina kesäsunnuntaina kir­

konmäellä.

Vuonna 1976 valmistui Rantakylään seurakuntakoti Sokkalantie

25:teen. Pyhäkoulun pito siirtyi sinne. Väkiluku oli kasva­

nut kehityksen myötä ja oppilaita ilmestyi jossakin vaihees­

sa lähes 90 lasta. Lapset jaettiin useampaan ryhmään ja

opettajia tarvittiin myös lisää.

- 127 -

Opettajaksi saatiin senjälkeen Eeva Vähä-Mäkilä, Anna-Maija

Eklund, Aila Lappalainen, Pauli Vänttinen ja Maija Matala.

Myöhemmin tulivat opettajiksi Leila ja Pertti Lehikoinen ja

Raija Kiesiläinen .

Oppilaiden lukumäärä lienee jonkin verran vähentynyt. Pitää­

hän seurakunta pienemmille päiväkerhoa ja isommille tyttö­

ja poikakerhoa.

Pyhäkoulua pitävät nykyisin Leila ja Pertti Lehikoinen ko­

dissaan ympäristön lapsille . Samoin Raija Kiesiläinen sun­

nuntaisin kokoaa lapset omaan kotiinsa pyhäkouluun . Allaoleva

kopio kertoo pyhäkoul utyön tarkastuksesta vuosilta 1900 -

1906.

Tarkastuskertomus eri vuosilta on lyhyt, mutta paljon kerto­

va.

- 128 -

RANTAKYLÄN SEURAKUNTAKOTI

Kirjoittanut pastori Reijo Kataja

Mikkelin maaseurakunta rakennutti vuonna 1976 suurimman taa­

jamaosa seurakunnallisen työn keskukseksi seurakuntakodin,

jonka suunnitteli arkkitehtitoimisto Aune Mertaoja. Raken­

nuskustannukset olivat 2,6 milj. markkaa. Oman seurakuntako­

din valmistuminen merkitsi aikanaan lasten ja nuorten toimi­

tilojen hajasijoitusvaiheen päättymistä Rantakylässä.

Piispa Osmo Alaja vihki seurakuntakodin käyttöön 2 .10.1976.

Kalliopohjalle perustettu rakennus sijaitsee seurakunnan

omistamalla 3.600 m2:n tontilla Sokkalantie 25:ssä. Vaikka

seurakuntakoti on valmistuvaan kuntakeskukseen nähden hiukan

syrjässä, paikkaa on kuitenkin pidetty hyvin sopivana julki­

selle rakennukselle. Varsinainen seurakuntakoti käsittää

sisääntuloaulan, jossa on myös oleskelutila takkoineen,

kirkkotilaa muistuttavan salin alttareineen, kahvion, ajan­

mukaisen keittiön, toimiston, kaksi kerhohuonetta sekä nii­

den yhteydessä pikku keittiön ja suihkutilan. Kerrosala on

660 m2.

Rakennuskompleksiin kuuluu myös erillinen kunnalle vuokrattu

päiväkotirakennus ja kaksi asuntoa käsittävä talo emäntä-ta­

lonhoitajaa ja seurakuntasisarta varten.

Rantakylän seurakuntakoti pyrkii nimensä mukaisesti toimi­

maan seurakunnan kodikkaana kokoontumistilana. Talo onkin

jatkuvasti päivittäin monipuolisessa ja vilkkaassa käytös­

sä. Siellä toimivat lasten päiväkerhot 4 - 6-vuotiaille, il­

tapäiväkerho ensi- ja toisluokkalaisille, tyttö- ja poika­

kerhot, partiolippukunta Sokkalan Sissit, nuorten piirit,

rippikoulu, lähetyspiiri, aikui sten pienryhmät, lauluryhmä

jne. Kerran kuussa on vapaaehtoisin maallikkovoimin toteu­

tettu Sanan ja sävelen ilta ja joka toinen sunnuntai seura­

kuntailta.

- 129 -

Seurakuntasisaren vastaanotto on tiistaisin ja keskiviikkoi­

s in klo 9 - 10. Seurakuntakodin tiloja on mahdollista käyt ­

tää maksutta k irkollisiin t o imit uksiin ( kaste, vihkiminen)

ja v uokrata perhejuhliin .

- 130 -

IX KYLÄN VANHIMMAT ASUKKAAT

Haasta tteluki e r ros: J e nny Nisula

Rantaky l ä , Mikke lin ka upung in kylj essä on e t e l ä i stä Savoa,

jonne o n s ij o i t tunut viime i s inä vuo s i kymmen i nä a s ukkaita

muual t akin kuin Sa vosta , eri ma akunni s t a . Niinpä ko lme ky län

vanhinta asukas t a o va t e ri hei moista, Läns i-Suo mest a , Savos­

ta ja Ka rj a l ast a .

Vanhin

on rouva Lempi Topelius, Sokkalantie 42. Hän on syntynyt

Marttilan pitäjässä 5.12.1893, Hämeen härkätien varrella.

Ikää hänellä on jo 94 vuotta. Mutta ajatus juoksee hyvin.

Kuulo on jonkin verran heikentynyt, samoin liikunta viimei­

sen vuoden aikana. Rullatuoli auttaa. Sen avulla hän kulkee

huoneesta toiseen. Tytär Leena on "kullanarvoinen" apu,

vaikka molemmat pääsevät liikkumaan huonosti.

Lempi Topelius on asunut Savossa vuodesta 1920 lähtien.

Aluksi he pitivät kauppaa Rantasalmella, sitten Mikkelin

maalaiskunnan Vehmaskylässä ja muuttivat sieltä 1960-luvun

alussa Rantakylään. Hänen miehensä Kaarlo oli Otavasta, teh­

tailija Viktor Topeliuksen poikia, syntynyt 7.2.1897. Hän

kuoli 2.2.1978.

Ilo i sen tunt uise sti, s ilmät l o i s t aen, hymynväre kasv oi l la ,

hän kertoi nuo r i kenaik aisen muistelman, k un hänen mie hensä

Kaar l o t u li ker ran o vesta s i sään t oinen käsi takana ja ojen ­

si hänelle iha na n kukka k impun , l e hdokkeja , orvokkeja, maa­

riankämmekkö j ä j a mo nia muita l uonnonkukk i a . Le mp i o n v i e l ä­

k in kukkarak as ihmine n. Sitä t odi s t aa iha nat a mar ylli k s e t

hä ne n salissa an.

- 131 -

"Jäin kylän vanhimmaksi asukkaaksi Hyyryläisen Eevert-papan

kuoltua viime vuonna . Tässähän sitä mennään. Ja hyvin on

mennyt,kun ei jää vain sänkyyn. On noustava ylös ja yritet­

tävä olla ylhäällä . Luoja on auttanut tähän asti ja auttaa

eteen päinkin . Kun me tulimme tänne Rantakylään, oli tämä

paljon pienempi kylä, vähän asukkaita. Junnin lehmät kävi

kesäisin tuossa tontin alapuolella syömässä.

Muistan hyvin seurakuntatalon rakentamisen. Oli se hyvä

asia, kun saatiin seurakuntatalo. Kävin aluksi usein siellä

tilaisuuksissa. Nyt en pääse sinne. Se on niin korkealla

mäellä. On täällä Savossa ihmiset toisenlaisia, kun siellä

Turun puolessa, murrekin paljon erilaisempaa. Täällä on ih­

miset lupsakkaampia, avoimempia ja vilkkaampiakin. Siellä

Turun puolessa jäyhempiä ja enemmän jahkailevia. Mutta ei

täällä ymmärretty sanaa "raari". Siellä se tarkoitti hyvää

ihmistä, rakasta ihmistä. Täällä on naapurit olleet kaikki

hyviä. Tuoneet kaloja, marjoja ja kakkuja. Hyvät lääkärit

ovat auttaneet. Viime vuonna olin kolme eri kertaa sairaa­

lassa sydämen takia. Taitaa se olla tuo sydänvärkkinikin vä­

hän toisenlainen, kun näin kauan jaksaa".

Lempi Topelius lahjoitti seurakuntataloon sen valmistuttua

suuren palmun kaunistamaan salin etualaa. Se oli kauan ko­

mea, mutta on nyt kuihtunut. Pitkän elämän aikana suuri elä­

mänrikkaus , kokemuksien kautta tullut elämänviisaus ja myön­

teinen asenne elämään kuvastuu Lempi Topeliuksen olemuksesta

hänen istuessaan rakkaaksi käyneessä turvallisessa tuolis­

saan.

Toiseksi vanhin

on varsinainen rantakyläläinen Anselm Kihl. Hän on syntynyt

Rantakylässä 29 . 8 .1894, ikää jo 93 vuotta. Anselm asuu taloa

kolmannessa polvessa Orijärven pohjoispuolisessa Karilan lä­

hellä olevassa rinteessä, josta Rantakylään on hyvät näkö-

- 132 -

alat. Tila on ollut maanviljelystilana aikoinaan Laurikkala

RN:o 10. Maata n. 50 ha ja ylimmäisessä talossa Ranta-Siek­

kilässä RN:o 11, maata n. 40 ha.

Nykyisin on Anselm Kihl'in Ranta-Siekkilässä RN:o 10, maata

50 ha joista peltoa runsaat 9 ha.

Anselm on virkeä vanhus ikäisekseen. Käy kaupungissa ostok­

silla. Menee paikallisautolla, palaa ostoksien kanssa tak­

silla. Kotiavustajat käyvät siivoamassa. Ruuat hän laittaa

enimmäkseen itse. Anselm on aina elänyt vaatimattomasti.

Syönyt yksinkertaista ruokaa. Mausteista hän ei pidä. Pippu­

rikin on Tuomenmarjaan verrattavaa myrkkyä Anselmin mieles­

tä.

Ja Anselm alkoi puhua elämänsä kuvakirjasta, enimmäkseen

menneisyydestä, mutta myös nykyisyydestä:

"Meitä oli seitsemän lasta, Abel, Albin, minä Anselm kolmas,

Aukusti, Hjalmar, Lyyti ja Vilho. Abel kuoli maailmalla ou­

toon tautiin, Albin 18-vuoden sodassa, Aukusti lavantautiin,

Hjalmar keuhkotautiin polttaessaan liian paljon tupakkaa,

Vilho nuorin, kuoli kahden ja puolen vuoden iässä. Ja Lyyti­

kin kuoli. Minä olen jäänyt eloon, kun olen luopunut kaikis­

ta myrkyistä.

Isä lunasti minulle tämän talon ja sanoi, viljele sinä, olet

maanviljelijä. Toiset olivat jo maailmalla. Peltoa oli sil­

loin vain 3 ha. Ei siinä riittänyt eloa kaikille meille. Nyt

on peltoa yli 9 haja ne on viljelty "nyrkkiviljelmällä " .

Ei ole ollut koneita.

Sairastuin kihtiin ja sydäntautiin. Olen niitä hoitanut van­

han kansan lääkkeillä. Niihin kuului silloin torakat, luti­

kat ja suopursut. Lääke oli hurjaa, mutta auttoi.

Koivun mahlasta saatiin hyvää silmälääkettä. Pimeään kome­

roon pantiin hapanruisleipä pitkäksi aikaa homehtumaan. Kun

siihen kasvoi vahva homekerros se keitettiin lääkevedeksi.

- 133 -

Koulua olen käynyt kaupungissa Linnamäen kansakoulussa ,

vaikka kuuluimme Vuolingon koulupiiriin. Siellä kävi vanhim­

mat veljet. Otavassa olin myös yhden vuoden koulussa. Oli

ikävä, anottiin Linnanmäelle ja pääsin sinne takaisin. Sii­

hen aikaan piti ostaa kirjallisuus ja muut koulutarvikkeet

itse. Kesällä kerättiin sienet ja marjat että saatiin tar­

vikkeet. Nykyisin yhteiskunta hoitaa kaikki, kirjallisuuden

ja keitotkin .

Tämä kihti on reumatismin pahinta laatua. Terveydenhoitaja

käy joka viikko. Ja lääkintähallitus sanoo miten on lääkkeet

syötävä. Kerran oli ambulanssi oven takana, olisivat vieneet

hoitoon. En l ähtenyt. Ei tee mieli hoitopaikkoihin. Koti on

aina koti, vaikka huonompikin. "Siell' leipä vieraan karvas'

ois' ja sana karkeaa".

Äidillä oli outo tauti, halvaantui. Hoidin äitiä seitsemän

vuotta. Laitoin samalla ruoat, lypsin lehmät, oli neljä leh­

mää . Työmiehiä oli peltotöissä, mutta vieras on vieras. Ja

oma apu paras apu. Kaksi vuotta eli isäkin halvaantunee~a,

kun tuli kuppari ja kupatessa suonet katkesi päässä.

Luenhan minä l ehtiä ja kirjojakin. Eivät myy enää silmälase­

ja. Antoivat suurennuslasin. Sen kanssa on huono lukea. Tyh­

jä vaiva lähteä kirkkoonkaan kun ei oikein kuule eikä näe.

Ei se pappi minun korvaani tule puhumaan. Minulla oli 200

vuotta vanha lääkärikirja. Annoin veljelle lainaksi ja sille

tielle jäi. Oli hyvä kasvikirja, sen lainasin jollekin. Ei

ole palauttanut takaisin .

Veljeltä meni tukka armeijassa. Minulla on hyvä tukka. Kun

hieroo tuota hius martoa ja panee siihen "Hetensaa" on sormet

liukkaat ja hiusmarto pysyy irtonaisena.

Nuo nykyajan "vormaltehytipesijät" kun tulevat ja pesevät

minun tuvan lattian, pöytäpinnan ja tuolit, niin silmät tu­

levat kipeiksi siitä myrkystä. Omat ja muut "Vairit" kaikki

- 134 -

ne ovat "vormaltehytimyrkkyä''. Astiatkin pesevät niillä . It­

se pesen kuumalla vedellä niin neuvoi lääkärinikin. Sitä

"vormaltehytiä" pannaan lannaksi peltoihin ja sitten sieltä

kautta viljassa sitä syödään".

Anselm Kihl on vielä hyvämuistinen. Kuulon he ikkous haittaa

jonkinverran. Vanhat asiat tulevat mieleen vaivattomasti,

juohevana kerrontana. Vaikka kokonaisen päivän olisi hänen

luonaan viipynyt, olisi juttua riittänyt. Tiedustellessa

Anselmilta Orijärven kalakannasta hän kertoi sodanaikana ih­

misten pyydystäneen itsetekoisilla karbiitipommeilla räjäyt­

tämällä kalat pintaan, josta ne kerättiin. Hävisi kalat jär­

vestä.

Anselm oli hakenut päivän lehden postilaatikosta potkuria

apuna käyttäen. Lukenut sitä suurennuslasin avulla. Kertoi

lukevansa Seuralehdet ja monet muut. Mutta kotoa en lähde,

vakuutti Anselm ja lausui yhä innostuen jo koulussa oppiman­

sa: "Laps Suomen ällös vaihda pois sä maatas ihanaa, Sill'

leipä vieraan karvas ois ja sana karkeaa".

Omaperäistä elämäänsä elää Anselm Kihl, johon eivät nykyajan

tuulet ja uudistukset yllä, totesimme kun kulttuurisihteeri

Helena Partasen ohjaamalla autolla palasimme Karilan pelto­

rinnettä kohti viitostietä jossa tulijoita ja menijöitä oli

vaikka minkä verran, ettei tielle meinannut mahtua. Tulimme

kuin toiseen maailmaan.

Sinne r akkaaksi käyneeseen kotiinsa jäi Anselm Kihl muistoi ­

neen jatkamaan erityisen vivahderikasta pitkää elämäänsä.

Kolmanneksi vanhin

Hilma Helena Karhunen, Kauppatie 3, on kolmanneksi vanhin

asukas Rantakylässä . Hän on 92-vuotias, syntynyt Metsäpir­

tissä 30.6.1896 . Hänen miehensä on kuollut 1969. Paljon elä­

mänsä aikana nähnyt ja kokenut, iloa ja surua .

- 135 -

Virkeäntuntuinen, herkkä karjalaismummo kertoi:

"Kolme katkeraa lähtöä on ollu Karjalasta. Ensimmäisen ker­

ran lähdimme sotaa pakoon ennen sitä, Pieksämäelle . Olimme

siellä sunnuntaina, mutta jo torstaina palasimme takaisin

tavaroita hakemaan, kun sota oli alkanut. Toinen lähtö oli

sodan jaloissa. Meitä oli reessä kolmen talon "perreet". Oli

kylmä pakkanen. Meillä oli kaksi tyttöä ja tuo Veikko poika,

jonka kanssa tässä nyt asustan. Mies, Johannes läksi kahden

lehmän kanssa tielle. Lähtijöitä oli paljon. Karttui jono

hevosia ja kun tuli lentokone, ei muuta kun hevoset käännet­

tiin metsään.

Naapurin mummokin siinä menon rytäkässä putosi reestä.

Lentokoneiden mentyä ohi, matkaa jatkettiin. Tultiin Pyhä­

järvelle miehen siskon luo yöksi lepäämään ja sieltä sitten

Käkisalmeen. Käkisalmessa oli muuten ensimmäisen lentäjän

sankarihaut ajaiset. Oltiin niissä mukana.

Matkaa jatkoimme Käkisaimesta Humppilaan, josta vielä

Jokioisiin kunnan kartanoon. Siellä oli iso navetta, joka

oli täynnä siirtolaisten lehmiä. Niitä taisi olla ihan kak­

sisataa lehmää. Mies sanoi, ettei hän ruppee täällä jouten

olemaan, käyn tekemään suksia. Ja teki suksia. Tapolan kar ­

tanossa Jokioisissa . Kaikki ne meni sinne armeijaan.

Sieltä läksimme takaisin Karjalaan kesällä 1941 kuten niin

moni muukin karjalainen meni kotiinsa silloin vaikka oli so­

ta. Olimme siellä kolmisen vuotta, mutta pois piti läht eä,

kun niin kovasti kävivät ampumaan, yötä päivää.

Tultiin Ristiinaan. Sieltä menimme Jäppilään. Ostimme talon

ja asuimme siellä 16 vuotta, viljelimme siellä maata. Sitten

ostimme täältä Rantakylästä tontin ja kävimme rakentamaan

tämän talon vuonna 1961. Talon rakentamisen aikana asuimme

tuossa naapurissa Päärnilän yläkerrassa.

- 136 -

Ei sitä tiijä kukkaa, joka ei oo sieltä Karjalasta lähtenyt

sillälailla, ei kukkaa. Kyllä ne lähdöt oli katkerat. Jättää

sinne koti ja kaikki, tulla vieraisiin. Luoja on antanut

voimia kestää .

Ylhäältä ne voimat ovat tulleet".

Ja kyyneleet herahtaa mummon kasvoille herkästi siinä muis­

tellessa.

Kuulo on mummolta heikentynyt. Kaksi vuotta sitten lonkka

murtunut ja vielä toisen kerran sama lonkka, mutta liikunta

tapahtuu melkoisen hyvin. Ymmärrys ja muisti minulla on vie­

lä säilynyt, vakuuttaa mummo . Huoneet ovat hyvät ja mummosta

huokuu tyytyväisyys jopa ilokin. Lähtiessä mummon luota, tu­

li pakostakin ajatus; kuinka kukaan muu kuin karjalaiset

olisivat kestäneet niin hyvin nuo kolme katkeraa ja kaikin ­

puolin kovaa lähtöä kotiseudultaan ja asettua vieraisiin

oloihin!

Haastattelu tehty 11.2.1988. Hilma Karhunen kuollut

16.7.1988.

- 137 -

X SEURA JA HARRASTUSTOIMINTA

RANTAKYLÄSSÄ TOIMI NUORISOSEURA

Tiedot koonnut Jenny Nisula

Koko maan kattava nuorisoseurajärjestö syntyi Pohjanmaalla

v. 1981. Päätoimittaja Taavetti Sylvester Viljakaisen kerto­

man mukaan nuorisoseura-aatteen Savoon toivat Savon rataa

rakentamaan Pohjanmaalta tulleet ratatyömiehet. He toivat

Savoon puukon, puukkojunkkareita kun olivat, mutta rakensi­

vat hyvän radan, ammattimiehiä kun siinäkin olivat.

Ensimmäinen nuorisoseura Savoon perustettiin Mäntyharjulle

v. 1894. Vuonna 1898 katsoi silloisen Savon nuorisoseurojen

toimintaa ohjaava johtokunta aiheelliseksi perustaa nuoriso­

seuralle keskusseura.

Rantakylään perustettiin nuorisoseura v. 1945 talvi- ja jat­

kosodan jälkeen . Aika oli otollinen harrastustoiminnalle.

Olihan takana monet ankarat sotavuodet tapahtumineen ja

muistoineen, jona aikana harrastuksille ei liioin ollut ai­

kaa. Kun kokoonnuttiin, olivat ne usein surullisissa mer­

keissä, omaisten, sukulaisten tai ystävien sankarihautajai­

set sotamuisteloissa.

Poikien j a miesten palattua, kenen onni oli palata, sodasta,

sodan loputtua alkoi harrastustoiminta vilkkaana. Niin myös

Rantakylän nuorisoseuran toiminta. Erikoisesti sen toimin­

taan vaikutti karjalainen siirtoväki jotka oli saanut asuin­

paikan tänne. He olivat seurallista ja harrastavaa väkeä ja

suuri tarve tuntui kaikilla olevan tavata toisiaan. Elämä

jatkui jälleen toivorikkaana ja nuorisoseura toiminta toi

mieliin uskoa tulevaisuudesta .

- 138 -

Perustavassa kokouksessa oli puhumassa Suomen Nuoriso-opis­

ton johtaja Aukusti Ripsaluoma, innokas aatteen ystävä. Hän

kävi usein seuran tilaisuuksissa puhumassa.

Seuran "puuhamiehinä" on mainittava opettajapari Häkli, he

ohjasivat useita eri ryhmiä, olivat nuorisoseuratoiminnan

sydän ja sielu.

Rantakylän nuorisoseuran joukkue Helsingissä Suomen Nuorison

Liiton Suvipäivillä vuonna 1946. Nimikilven kantaja Sulo

Pekkanen ja lipun kantaja Martti Markkanen.

- 139 -

Rantakylän nuorisoseuran tanhuryhrnä Pieksämäellä Suur-Savon

nuorisoseurojen Liiton Maakuntajuhlilla vuonna 1947 .

Jo seuraavana vuonna 1946 perustamisen jälkeen osallistui

Helsingissä pidettäville suurille suvipäi ville Rantakylän

nuorisoseurasta tanhujoukkue, voimistelijoi ta ja kuorolai ­

sia, yhteensä 30 henkeä . Juhlakulkueessa Suurkirkolta Sta­

dionille oli seuran lippu, jota kantoi Martti Markkanen, Su­

lo Pekkasen kantaessa seuran nimikilpeä.

- 140 -

Rantakylän nuorisoseuran sekakuoro 1940-luvun lopulla

Rantakylän nuorisoseuran äitienpäiväjuhla vuonna 1949.

Ylhäältä oikealla kartanon kivinavetta. Lipputangon kohdalta

lähtee Kuusi- ja Tammikuja kohti viitostietä

- 141 -

Jo seuraavana vuonna 1946 perustamisen jälkeen osallistui

Helsingissä pidettäville suurille suvipäiville Rantakylän

nuorisoseurasta tanhujoukkue, voimistelijoita ja kuorolai ­

sia, yhteensä 30 henkeä. Juhlakulkueessa Suurkirkolta Sta­

dionille oli seuran lippu, jota kantoi Martti Markkanen, Su­

lo Pekkasen kantaessa seuran nimikilpeä.

Toiminnan jakautuessa ryhmiin, oli tytöillä voimistelujouk­

kue samoin pojilla. Oli tanhujoukkue, kouluikäisillä pojilla

oma joukkueensa ja askartelukerho, jossa rakennettiin len­

nokkeja. Joka vuosi harjoiteltiin uudet voimistelu- ja tan­

huohjelmat ja osallistuttiin Suur-Savon nuorisoseurojen Maa­

kuntajuhlien yhteisesityksiin . Tanhujen ja voimistelun oh­

jausta kävivät keskusseuran silloiset ohjaajat Jenny Tar­

kiainen ja Yrjö Halme alkamassa kunnes joukkueet omatoimi­

sesti selvisi harjoituksista .

Piirustuskerhoa johti opettaja Agnes Häkli. Hän otti mm .

vastaan v. 1940 Pohjoismaiseen Maaottelumarssiin lähtijät.

Ilmoittautuminen oli koulukartanon pihassa. Laulukuoron joh­

tajana oli opettaja Tauno Häkli. Kuoroon kuului 40-luvun lo­

pulla noin 20 laulajaa. Nuorisoseuran monipuolinen harras­

tustoiminta eri ryhmissä tapahtui Sokkalan kartanon koulun

tiloissa.

Kesäisille suvijuhlille osallistumisen lisäksi seura järjes­

ti useita retkiä kotikylän läheisyyteen. Tehtiin retki Hir­

vivuorelle kesällä . Retkellä paistettiin mm. nuotiolla peru­

noita. Rekiretki talvella Riittilään Eero Kovasen talolle

oli mieluisa, ja mukana oli koko perheet.

Valokuva vuodelta 1949 järjestetyistä äitienpäivistä kertoo

osallistujia olleen lähes sata henkeä. Juhlat olivat koulun

tiloissa. Aune Markkanen kertoi olleensa keräämässä kylällä

kahvitustarpeita äitienpäiviä varten ja näin saatiin kokoon

hyvät juhlat tarjoiluineen .

- 142 -

Omaa seuralehteä toimitettiin myös. Näyttelemisen ja lausun­

nan ohjauksesta huolehti Vuokko Kantanen (myöh. Saarinen) .

Hän oli hyvä lausuja. Otti osaa kansalaisopiston lausunta­

piiriin ja voitti useita palkintoja keskusseuran järjestä­

missä lausuntakilpailuissa. Samoin oli hyvä lausuja Eino

Kylliäinen, joka tunteja ottamalla Aija Talvi Oksaselta oli

päässyt harrastuksessaan varsin pitkälle. Hän esiintyi

useissa eri tilaisuuksissa ja voitti myös palkintoja kilpai­

luissa.

Rantakylän nuorisoseuran naisvoimistelijat talvikuvaelma­

esityksessään

- 143 -

Nuorisoseuralaisia perheineen talviretkellä Riittilässä Eero

Kovasen talolla 1950-luvun lopulla

Seuran toiminta oli erittäin vireää kymmenen vuoden ajan.

Senjälkeen, ja jo sinä aikana osa nuorisoa muutti pois paik­

kakunnalta, meni naimisiin, heille rakentui omat perheet.

Eikä jäänyt aikaa enää niin paljon harrastuksille. Kaikki

seuran toiminta oli tapahtunut Sokkalan kartanossa olevan

koulun tiloissa. Tuli haittaavana tekijänä tilakysymys myös

eteen.

Kartano purettiin v. 1966. Koulu oli saanut uudet tilat val­

tatie 5:n varteen rakennetusta komeasta koulusta. Kuorolai­

set sulautuivat kirkkokuoroon, jonka alaosastoja silloin pe­

rustettiin eri koulupiirien alueille opettajien ohjatessa

kyläkuorotoimintaa. Vanhempi naisväki siirtyi Marttojen toi­

mintaan. Näin voi katsoa nuorisoseuran jäsenten hajaantuneen

muihin harrastustoimintoihin mukaan.

- 144 -

MARTTOJEN TOIMINNASTA

Kirjoittanut yhdistyksen sihteeri

Hanna Laiho.

Marttatyö on Rantakylässä jo suhteellisen vanhaa ja kerhomme

on vanhimpia maalaiskunnan alueella jatkuvasti toimineita

kerhoja . Varsinaissti se pääsi alkuun jo sotien jälkeen, kun

paikkakunnalle asettui karjalaista siirtoväkeä. Karjalassa­

han oli ollut voimakasta marttatoimintaa jo kauan, ja pääs­

tyään asettumaan uusille asuinsijoilleen, alkoivat entiset

martat kaivata yhdistystoimintaansa. Niinpä Rantakylässäkin

päätettiin perustaa marttayhdistys tai kerho.

Siirtomarttojen eteläinen piiriliitto tiedusteli emäntä Lem­

pi Pulakalta, joka oli Raudun Marttayhdistyksen puheenjohta­

ja, voitaisiinko tänne perustaa marttakerho.

Ja niin kutsuttiin asiasta kiinnostuneita koolle Albert Pu­

lakan taloon toukokuun 12. päivänä v. 1946.

Marttapiiriliittoa edustivat konsulentti Manja Haltia ja

neuvoja Aino Venesjärvi, konsulentti Haltian selostettua

marttatyötä ja sen järjestörakennetta, kerho perustettiin.

Liityttiin Raudun Marttayhdistykseen ja sitä kautta Siirto­

marttojen eteläiseenpiiriliittoon. Uudelle kerholle tuli pu­

heenjohtajaksi emäntä Lempi Pulakka, ja hän toimikin puheen­

johtajana ensimmäiset 10 vuotta.

Sotien jälkeen, kerhon perustamisen alkuaikoina, ei eletty

hyvinvointivaltiossa, ja senpä vuoksi täytyi osata tehdä

miltei kaikki itse, mutta yhteistyöllä ja talkoilla onnis­

tuttiin monessa asiassa.

Kurssitoiminta on kautta vuosikymmenien ollut hyvin monipuo­

lista kerhossamme. Alkuaikoina kudottiin yhteisiä kankaita

esim. esiliina ja huivikankaita, sekä lahjalangoista tyyny-

- 145 -

1iinakankaita, jotka sitten jaettiin avun tarpeessa olevil­

le, alkuaikoina kerho saikin useita kangas- ja lankalahjoi­

tuksia.

Alusta alkaen kerholle hankittiin, varojen kartuttua, eri­

laista kalustoa mm. pellavaloukku, ja mehupuristin, sekä

myöhemmin ruoka- ja kahviastiastot, ompelukone, puutarha­

ruisku ja pensas-sakset.

Vuonna 1950 muutettiin Rantakylän marttakerho itsenäiseksi

yhdistykseksi. Edelleen kuuluttiin Siirtomarttojen eteläi­

seen piiriliittoon, ja tämän lakattua toiminnasta 1952 lii­

tyttiin Etelä-Saimaan marttapiiriliittoon .

Vuodesta 1950 vuoteen 1960 toimittiin Mikkelin mlk:n Ranta­

kylän marttayhdistys nimellä, ja kuuluttiin Etelä-Saimaan

marttapiiriliittoon. Vuonna 1958 siirryttiin Savo- Karjalan

marttapiiriliittoon. Vuonna 1960 muutettiin Rantakylän mart­

tayhdistys Mikkelin mlk:n marttayhdistykseksi, toimipaikkana

Mikkelin mlk, ja yhdistys tulee toimimaan perustettavien

kerhojen yhdyselimenä. Samassa tilaisuudessa perustettiin

Rantakylän marttakerho.

Rantakylän martat. Kuva vuodelta 1963.

- 146 -

Marttojen ompelukurssilaisia vuonna 1965

Kerhon taloudellinen asema on aina ollut kohtalaisen hyvä,

ja kerholle on hankittu lisää kalustoa, esim. kahdet kangas­

puut, joita edelleen ahkerasti lainataan, ja myöhemmin on

hankittu kahvinkeitin.

Rantakylän marttakerho on aina toiminut aktiivisesti, ja ke­

rännyt rahaa tavalla jos toisellakin. Pieniä lahjoituksia on

saatu silloin tällöin vuosikymmenien aikana, mutta kerhoil­

lat, arpajaiset, myyjäiset, muonitukset ovat olleet tärkein

tulolähde.

Vuonna 1966 alkoi opintokerhotoiminta, joka on jatkunut tä­

hän saakka. Opiskelusta on merkkinä taitoavaimet, joita on

kerhossamme 14 martalla .

Kerhon toimintaan kuuluvat tärkeimpinä, marttaillat, juhlat

ja retket. Kerhoillat ovat joka toinen viikko, retkillä

käymme pari kertaa vuodessa. Yleisötilaisuuksia järjestämme

- 147 -

myös pari kertaa vuodessa. Marttatoimintaan kuuluvat yhteis­

työ toisten kerhojen kanssa, sekä eri järjestöjen ja seura­

kunnan kanssa.

Piiriliiton tilaisuuksiin osallistumme runsaslukuisesti,

retkeily, koulutus ja kulttuuri ovat Piiriliiton tilaisuuk­

sissa näkyvästi esillä. Olemme olleet taikooapuna Ooppera­

juhlilla, Mikkelin messuilla, Rapu ja Muikku tapahtumassa ja

vuonna 1987 Marttaliiton organisoimassa Siisti Suomi kampan­

jassa.

Osallistumme myös erilaisiin valtakunnallisiin kampajoihin

esim. Kaikki syöpää torjumaan -keräykseen.Toiminnan aktiivi­

suudesta mainittakoon, että kerhollamme on vuosittain tapah­

tumia noin 50 kertaa, mikä tekee yhden viikkoa kohden. Kun

Rantakylän marttakerho täytti 40 vuotta 12. toukokuuta 1986

oli juhlivaa kerhoa onnittelemassa Löydön kartanossa piiri­

liiton lisäksi maalaiskunnan eri marttakerhot.

Juhlassa muistettiin 50-vuotismerkillä Anni Jänttiä ja

40-vuotismerkillä Kirsti Lyytikäistä ja Kirsti Hoffrenia.

Samassa tilaisuudessa muutettiin Rantakylän marttakerho uu­

den yhdistyskäytännön mukaisesti Rantakylän marttayhdistyk­

seksi .

Kun Rantakylän marttakerho perustettiin, valittiin ensimmäi­

seksi puheenjohtajaksi Lempi Pulakka ja hänen viitoittamaan­

sa polkua jatkoi Anni Junni. Kerhon muut puheenjohtajat ovat

Anni Jäntti, Edit Lampinen, Eila Selenius, Toini Pietiäinen,

sekä Marjatta Sairinen kahdesti. Kar j alaisten marttojen

aloittama vireä marttatyö jatkukoon täällä Rantakylässä, ko­

din ja perheen henkisen hyvinvoinnin lisäämiseksi.

- 148 -

LOTTA-SVÄRD TOIMINNASTA

Vuonna 1919 maahamme perustettu Lotta-Svärd -järjestön tar­

ko itus oli monin eri tavoin tukea yleistä maanpuolustustyö­

tä. Rantakylässä ja Vuolingolla on ollut yhteinen kyläosas­

to, josta emäntä Signe Tuukkanen kertoi seuraavaa:

"Osasto toimi Mikkelin maalaiskunnan yhdistyksen kyläosasto­

na. Toimintaa oli hyvinkin runsaasti. Oli eri tilaisuuksissa

muonituksia ja kahvituksia. Pidettiin käs ityöiltoja. YH-ai ­

kana oli Nigaran kartanossa Lotilla kanttiini, jossa vuorot­

telimme työssä. Pullat kantti i niin leivottiin kotona. Myös

vanhalla kasarmilla, jossa varuskunnan toiminnat silloin

olivat, oli Lotat suorittamassa ruoan jakelua, että miehet

vapautuivat "miehellisempiin hommiinsa" . Ja oli monia muita

tehtäviä, joissa Lotat olivat apuna .

Lotta-Svärd järjestö lakkautettiin maassamme rauhan ehtoihin

kuuluvana 23.11.1944 annetulla määräyksellä. Kuvassa Ranta­

kylän ja Vuolingon Lotat käsityöillassaan Hugo Nousian ta­

lossa vuonna 1939 .

- 149 -

valokuvassa Lotat vasemmalta lukien: emäntä Martta Nousia,

opettaja Agnes Häkli, neiti Vuokko Riepponen, myöhemmin Mui ­

nonen, opettaja Armi Virmasuo, Karilan tilanhoitajan rouva

Ester Rajala, Sokkalan työnjohtajan rouva Kaisa Siitonen,

emäntä Signe Tuukkanen ja neiti Aili Väänänen, myöhemmin

Paalanen .

- 150 -

RANTAKYLÄSEURAN TOIMINTAA

Kirjoittanut Jenny Nisula ja Riitta Rusanen.

Rantakyläseura perustettiin 16.5.1972

Puheenjohtajaksi valittiin teknikko Usko Paananen ja johto­

kunnanjäseniksi Eero Jokinen, Raili Laiho, Erkki Lyytikäi­

nen, Jenny Nisula, Tuomo Silvennoinen, Marjatta Sairinen,

Markku Tarvainen ja Paavo Forselius sekä varajäseneksi Tauno

Häkli ja Ukko Junni.

Ensimmäisen toimintavuoden tehtävät olivat:

- Kariken postitoimiston avoinna olo yhtäjaksoisesti koko

päivän

osoitekartan saaminen puhelinluetteloon

- seurakunnan puoleen käännyttiin lasten päiväkerhojen

järjestämisessä

- pikavuorojen ( linja-auto) pysäkin saamiseksi Rantakylään,

joka tuotti tuloksen vasta monia vuosia myöhemmin

- seura yhdessä Rantakylän Urheilijain kanssa kääntyi kunnan

puoleen valaistun hiihtoladun saamiseksi Rantakylään

- lähetettiin kunnanhallitukselle kirjelmä alikulkutunnelin

saamiseksi Vanhamäen tienristeyksen kohdalle

- seura toimi alusta lähtien konkreettisesti Rantakylän

hyväksi, järjestämällä ensimmäiset yhteiset siivoustal­

koot.

- Toisen toimintavuoden suunnitelmassa oli mm. muistitiedon

tallettaminen Sokkalan kartanosta, liikennekysymykset ja

niiden tarkastelu Rantakylän kohdalta sekä maiseman

suojelu Orijärven ympäristössä. Liikennekysymyksissä ja

ympäristönsuojelussa otettiin yhteyttä kuntaan.

Johtokunnan naisjäsenet ryhmätyönä keskustelivat ja

suunnittelivat lasten päivähoitokysymyksen järjestämistä

ja lähetettiin siitä anomus kunnanhallitukselle. Lasten

päivähoidon järjestämistä esitettiin kunnan omistamassa

kiinteistössä Sokkalantien varrella sekä:

- 151 -

- Perhepäivähoitajien (valvottujen) koulutus olisi

aloitettava sekä kotiavustajatoimintaa kehitettävä

edelleen palvelemaan entistä paremmin vanhusten

avohuoltoa, että he mahdollisimman kauan voisivat tulla

toimeen omissa asunnoissaan ja kotiympyröissään.

Reippaasta alkuvuosien toiminnasta huolimatta seuran toimin­

ta lakkasi useiksi vuosiksi puheenjohtajan siirryttyä paik­

kakunnalta, kunnes jälleen alkoi 1980-luvun alussa uudel­

leen.

Toiminnan alkaessa jälleen vuosi 1981 oli Rantakyläseura

ry : n toiminnassa henkiinherättelyaikaa . Seuran toiminnan

käynnistävä yleinen kokous pidettiin 25.5.1981.

Yhdistyksen väliaikaiseksi puheenjohtajaksi seuraavaan syys­

kokoukseen valittiin Juhani Liukkonen, ja väliaikaiseen joh­

tokuntaan valittiin jäseniksi Raimo Siitari, Ulla Valj akka,

Matti Mentu, Kaisa Rantakylä, Liisa Juutilainen , Helge Sa­

vander, Matti Puranen, Mauri Jussila ja varajäseniksi Ritva

Tarvainen ja Tapio Taskinen.

Seuran toiminta lähti vilkkaasti liikkeelle edistämään Ran­

takylän asukkaiden viihtyisyyttä ja harrastuksia. Seura jär­

jesti jalkapallon ja pesäpallon pelaamismahdollisuuden, pyr­

ki saamaan kansalaisopiston yhteyteen näyttämötoimintaa ja

puuttui liikenteellisiin epäkohtiin. Syksyllä seuran toimin­

ta huipentui ohjelmalliseen syystempaukseen kiekkokaukalos­

sa, jossa osanottaji~ oli "lukematon määrä". Syyskokouksessa

vahvistettiin jäsenmaksuksi 5 mk/jäsen, ja päätettiin perus­

taa ohjelma-, liikunta-, ravintola- ja perinnetoimikunnat.

Puheenjohtajan nuija siirtyi vuode n 1982 alussa Eino Esalan

käteen, ja seuran toiminnan ensimmäinen ''kokonainen" vuosi

alkoi. Toiminta rajoittui viihteelliselle ja liikunnallisel­

le sektorille, mutta seura pyrki myös seuraamaan kylää kos­

kevia yleisiä asioita ja ottamaan niihin kantaa. Kunnalle

annettiin ohjeita linja-autopysäkkikatosten sijoittelusta,

- 152 -

puollettiin taksiaseman tuloa kylälle ja vastustettiin ky­

lälle suunniteltua kivenlouhinta- ja murskaamohanketta.

Vuonna 1983 seuran toiminta jatkui samoissa merkeissä kuin

edellisenäkin vuonna. Runsas joukko rantakyläläisiä osallis­

tui mm. kyläkokoukseen, jossa käsiteltiin maalaiskunnan ja

kaupungin välistä osaliitosta. Kokouksessa käytettiin n. 60

puheenvuoroa, ja enemmistö puheenvuoroista oli osaliitosta

ja yleensä mitään liitosta vastaan.

Vuosikokouksessa keväällä -84 pohdittiin seuralle uusia toi­

mintamuotoja. Uimahallia alettiin hyödyntämään kyläläisten

käyttöön enemmän mm. liikuntajaoston organisoimalla naisten

vesiliikunnalla.

Rantakyläseuran aktiivisuus esityksien teossa kunnanhalli­

tukselle tuotti myös tulosta. Rantakylään rakennettiin ko­

vasti puhuttanut vesipaineen korotusasema.

Eino Esala jätti puheenjohtajan tehtävät varapuheenjohtaja

Juhani Vauhkoselle, ja sihteeriksi kutsuttiin Kerttu Lait­

saari.

Opettaja Ulla Valjakka valittiin Rantakyläseuran uudeksi pu­

heenjohtajaksi vuodeksi 1985 seuran vuosikokouksessa.

Seura järjesti vuoden aikana mm. seuraavia tapahtumia:

rusettiluistelut laskiaispäivänä, perinteiset lasten hiihto­

kilpailut ja urheilukilpailut sekä kinkun sulattelulenkin

Tapanina. Seura jakoi myös joka kotiin kyselylomakkeen puis­

totätitoiminnasta ja bussiaikatauluista sekä tiedotteen seu­

ran toiminnasta. Maksaneita jäseniä kirjattiin 108, mutta jo

vuonna 1986 jäsenmäärä nousi 150.

Uuden puheenjohtajan Matti Mäkelän johdolla seuran toiminta

vuonna 1986 piristyi entisestään. Perinteisten tapahtumien

lisäksi otettiin seuran ohjelmaan uusia kyläläisille tarkoi­

tettuja virkistymismuotoja. Keväällä seura organisoi sii­

voustalkoot Rantakylässä ja järjesti ensimmäiset "Rantakylä-

- 153 -

päivät" urheilutalon ympäristössä. Väkeä kertyi tuona läm­

pöisenä torstai-iltana kirpputoriostoksille ja "siltatans­

seihin" 400 - 500 henkeä . Seura teetätti Rantakylä-verrytte­

lypukuja, puvun rinnassa oli valkoisella merkki RS (= Ranta­

kyläseura), ja pukuja myytiin lähikaupassa.

Vuosi päättyi Rantakylässä seuran järjestämissä uuden vuoden

vastaanottajaisissa urheilutalolla 11 Sukkatanssien 11 merkeis­

sä. Vuoden 1987 aikana usko Rantakyläseuraan ja sen tulevai­

s uuteen kyläläisiä yhdistävänä ja heidän viihtyvyyttään ja

harrastuksiaan edistävänä yhdistyksenä lujittautui. Vaikka

seuran eri kokouksien osanottajien joukko oli vähäinen, niin

seuran järjestämiin tapahtumiin ja tempauksiin väkeä kertyi

ympar1 kylää. Yhä kasvavassa ja laajenevassa sekä kunnan

keskukseksi muodostuvassa Rantakylässä seuralla on myös

tulevaisuudessa haasteellinen tehtävä: Kuinka säilyttää

Rantakylä vireänä ja "ihmisystävällisenä 11 kylänä niin, että

siitä ei muodostuisi "nukkuvaa asumalähiötä"?

- 154 -

Rantakylä-Seuran e nsimmäinen kirje r antakyläläisille:

Lokakuussa 1972

JOKAISELLE RANTAKYLÄLÄ!SE'I-LE

Eivä t v ieraamme kehu kyl äämme pelkästä kohteliaisuudesta. Kävijät nä­kev~t asuinalueemme maisemallisesti vaihtelevan&, tasapainoisena,aau­misell~ ~~elenkiinto i eena ja viihtyiaäna ympäristönä. Tiedämme, että aluette..-:l.:;e on arv~etettu jo pal jon ennen meitä, onhan kaksi kartanoa­k in l öytänyt rakennuspaikat täältä ja nykyl ain on tänne voimakasta muuttohaluk.kuutta. Me , jokainen rantakylälä1nen, olei!Uile olleet muutta­

massa Rantakylää nykyaikaiseksi asuintaajamakai . Olemme tehneet työtä

ja sijo ittaneet paljon. AsWltor.une ovat valmiit , mutta työr:une on vielä

kesken. Tulevaisuuden kuntamuodosta riipp~~atta kylämme kehitys ja viin­tyisyys on meidän jokaisen asia.

Keväällä kokoontui nelisenkymmentä rantakyläläistä perustamaan Ranta­kylä- Seuran, jonka tarkoitus on sääntöjen mukaan toimia täysin epäpo­liit tisesti Rantakylän seudun asukkaiden yhdyssiteenä, valvoa heidän sosiaalisia ja paikallisia etujaan sekä edistää heidän harrastuksiaan j a viiht~~yyttään. Näiden tarkoitustenaa toteut~amieeksi seura järjes­tää kokouksia , esitelmä-, keskustelu- ja viihdetilaisuuksia sekä tekee

viranomaisille esityksiä ja anomuksia esi lle tulevista asioista. Kuten edellisestä ilmenee, ajaa seurarnme asioi ta, jotkai koskettavat t a~

valla tai toisella jokaista seutumme asukasta. Lyhyestä iäs tä huolimat­

ta olemme jo ehtineet puuttua joihinkin epäkohtiin, kuten seutukunnan maiseman suo jeluun, siistimiseen ja postin aukioloaikoihin. Myös on py~ ritty herättämään pankkien ja liikelaitosten mielenkiintoa RantakyHä kohtaan . Voidakseen toimia täysin tehokkaasti, seura tarvitsee tuekseen mahdolli ­simman monen rantakyläläioen, jotta vaatimuksille ja anomukaille saa­daan r i i t tävästi pontta . Liity s i is mukaan ~ehittämään omaa asuinseutu­

sa i yhteiseksi parhaaksi. Tämän voit tehdä oheisella postiaiirtokortil­la suor1tta!nalla 3 , - ( 2 , - on liittymismaksua ja 1,- jäsenmaksun) . Sa­

malla saat jäsenkortin. Ainaisjäee:lekoi voit liittyä suorittamalla 22 ,­oheisella kortilla. To i votnme Teidän tekevän aloitteita ja antavan v ihje! tä j ohtokunnan jä­senille toimintaa koskevissa asioissa.

P.A!'lTAKYLÄ-SfUR;\,~•! joht okwman puolesta :

Usko Paananen puheenjohtaja Ro.ili Laiho rahastonhoita~a

Jenny Nisula jäsen

Eero Jokinen varnpuhcenjohtaja Tuolllo Silve11noincn j J sen !4nrklru Tarvainen jäsen

Paavo Forselius sihteeri Erkki Lyytikäinen jäsen ~arjatta Sairinen jäsen

- 155 -

RANTAKYLÄN URHEILIJAT R.Y.

Kertonut Aili Mikkola

ja Matti Mäkelä

Rantakylään perustettiin urheiluseura Rantakylän Urheilijat

13. päivänä joulukuuta 1971 . Toiminta aloitettiin välittö­

mästi vuoden 1972 alussa. Seurassa toimii seuraavat jaostot:

- yleisurheilu

- hiihto

- lentopallo

- naistaimi ota

Seuran toiminta periaatteessa kohdistui nuoriin ja lapsiin.

Myös aikuisurheilua ja liikuntaa seurassa on harrastettu .

Olipa hiihdonalkeita kurssilla opettamassa Tapani ja Harri

Kirvesniemi.

Lentopalloa on pelattu naisten ja miesten sarjoissa hyvällä

menestyksellä. Miehet ovat saavuttaneet mestaruuksia ja

naisten paras sijoitus on ollut toinen sarjassaan.

Naistaimikunta o n järjestänyt vuosittain laskiaisri ehat

kiekkokaukalolla. Ohjelmasta ovat seuran jäsenet huolehti­

neet, niihin on kuulunut luisteluesityksiä, jääkiekkopelejä,

kilpailuja, makkaranmyyntiä ja -syöntiä yms. Ohjelma on ol­

lut yleensä värikäs ja vetävä.

"Tapaninpäiväntaivallus~ Orijärven ympäri on kuulunut ohjel­

maan johon on ottanut osaa noin 100 - 150 henkeä. Taivalluk­

sen päätteeksi seura kunta on järjestänyt Seurakuntakodissa

hartaushetken mehutarjoiluineen.

1970-luvun lopulla seura on toiminut enimmäkseen lentopallon

merkeissä . Hiihto- ja yleisurheiluun osallistuvat ovat pa­

rempien harjoitusmahdollisuuksien vuoksi hakeutuneet osit­

tain kaupungissa toimiviin seuroihin .

- 156 -

Kun 1980-luvun alussa Rantakyläseuran toiminta alkoi elpyä

jälleen siirtyi Rantakylän Urheilijain toimintoja Rantakylä­

seuralle. Urheilijain piirissä toimii tällä hetkellä ainoas­

taan lentopalloryhmät.

- 157 -

RANTAKYLÄN KALAKAVERIT R.Y:n TOIMINTAA

Kertonut Heikki Kalliola

Yhdistys perustettiin vuoden 1986 alussa ja on merkitty yh­

distysrekisteriin 12.11.1986 .

Perustamisen jälkeen yhdistys liittyi Suomen Kalamiesten

Keskusliittoon ja sitä kautta Mikkelin Kalamiespiiriin.

Yhdistyksen tarkoituksena on:

Hankki a jäsenilleen kalavesiä ja kalastusoikeuksia

- Harjoittaa kalavesien hoitoa ja kalanpoikasten viljelyä

- Pyrkiä olemaan yhteistoiminnassa toimialueensa kalastus-

viranomaisten kanssa vapaa-ajan kalastusta koskevissa

asioissa

- Järjestää valistus- ja koulutustilaisuuksia

- Harjoittaa nuorisotoimintaa

- Järjestää kilpailuja ja näytöstilaisuuksia.

Toiminnasta:

Kalamiespiirin mökillä "Kyrmyniskassa" on järjestetty kala­

miesilta. Samoin Orijärvellä on järjestetty rannaltaonginnan

opetus- ja kilpailutilaisuus. Seura on järjestänyt 1987 Mik­

kelin maalaiskunnan piikkimestaruuskilpailut Kailajärvellä

ja keväällä seuran jäsenille kesäongintakilpailut.

Nuorisotoimikunta on saanut kokoontua joka torstai-ilta Ran­

takylän seurakuntakodissa.

Seurassa on jäseniä 50. Puheenjohtajana toimii Timo Tarvai­

nen, sihteerinä Antero Sand ja taloudenhoitajana Heikki Kal­

liola.

- 158 -

HARRASTAJAKIRJOITTAJALLA

"SÄKILLINE RUNOJA JA MIETELMII"

Haastatellut Jenny Nisula

1940-luvulla saivat siirtolaiset Vanhamäen tien varresta

myös Vuolingon kartanon maista aseve litontteja ja maata vil­

jeltäväkseen. Näihin lukeutui Elsa ja Arvi Honkanen. He ra­

kensivat talonsa nykyise n Honkalantien varrelle, saivat maa­

ta noin 20 ha. Talviasunnon he ovat hankkineet Jokipolun

varrelta kerrostalosta . Elsa (79 v.) on syntyjään Vanhamäes­

tä Väisälänsaaren tyttöjä ja Arvi karjalaisia (73 v.).

Elsa kertoi olleensa Vanhamäen tienvarressa Savonseudun

teurastamossa töissä, hoitamassa lehmiä ja sikoja porsitta­

massa.

Arvi kertoi hoitaneensa kyläläisten kyntötöistä mm. seuraa-

vaa:

"Taloja ei ollut monta tienristin ja nykyisen Jokipolun tie­

noilla. Olin kyntämässä mm. Lahikaisen peltoja, kun perheen

isäntä oli armeijan hommissa, upseerina ja emäntä kätilönä,

joutui juoksemaan ympäri pitäjää . Oli harvinaisen kova pak­

kanen, muistaakseni 1960-luvun alkupuolella, kun ajelin

propseja tuohon Mäntytien tienoille mäelle, ja palels',

pales' h irveesti. Niin, kyntelinhän minä niitä Mannisen

mökin peltoja tässä tienristin lähettyvillä myös".

Arvi herkistyi ja samalla vakavoituu muistellessaan Rantaky­

lään tuloansa aikoja. Vetäisee piironginlaati kosta karamel­

lipussin ja tarjoa siitä täytekaramellin ja jatkaa: "Kun

tänne tultiin, olin silloin vielä aika sälli, terve ja vah­

va, mutt' nyt on toisin, nyt reknoo elämääsä toisill' vii­

sii" . Ja hän kertoi Elsalla olevan säkillise runoja ja mie­

telmii.

Elsa on "pöytälaatikko" kirjailija. Ja Elsa myönsi, että on­

han niitä kirjoitelmia tullut, voi olla useitakin säkilli-

- 159 -

siä. Hän kertoo ammentavansa kirjoittamisestaan elämän

iloa. Mutta pitää olla ajatus, idea ja kynä sekä paperi aina

valmiina. Se ajatus voi tulla vain sen kerran.

Elsa Honkanen on kirjoittanut ja vieläkin kirjoittelee, läm­

möllä sekä tärkeistä asioista. Hänen runojaan ja mietelmiään

on julkaistu mm. Länsi-Savossa "Palsta on vapaa'' sekä Luki­

joille-palstalla. "Lukijan värssyjä" on useita julkaistu Sa­

von Sanomissa. Hän on myös saanut palkintoja kirjoitelmis­

taan.

Haastattelutuokion päätteeksi Elsa laulaa lurauttaa sanoit­

tamansa ja säveltämänsä "Syntymäpäivälaulunsa".

"Palsta on vapaa" -saralta Elsan ajatuksia seitsemänkymmen­

luvulta:

Sovussa

Hyvä isä isoille lapsille aina juhlat

järjesti eduskunnan suuree tuppaa,

että ne sovussa hommia tekisvät

ja mänisvät myötsukkaa.

* * *

Ja ohjeeksi:

Jos syöt suolamuikkua, piäle otat vähän tuikkua,

silloin älä ala rattia kourimaan,

kun vähä stäkin alkaa hourimaan.

Tie näyttää paljon leveämmältä

ja vastaantulija loitommalta .

Silloin ei enää katumus auta

jos ruttuun meni rauta

ja hetkessä aukes hauta.

- 160 -

* * *

Ajoin autoa tallista . Korvaani kuiskas:

muista auton hallinta.

Kiinnitä turvavyö

niin elämäs jatkuu

ja sydän lyö.

- 161 -

XI MUISTELUKSIA JA HAJATIETOJA

MENNEITÄ AIKOJA VALOKUVINA

Rantakyläseuran perinnepiiri on saanut lahjaksi valokuvako­

koelman , joka kertoo menneistä ajoista Rantakylässä, Sokka­

lan kartanon vaiheista, työkuvauksia, kouluajoilta ja har­

rastustoiminnasta sekä yleiskuvia 1930 - 1960 luvuilta.

Lehtori Eija Pulkkinen on lupautunut järjestämään kartonki­

levyille valokuvat näyttelyjä varten.

Seuraavassa luettelo lahjaksi saaduista kuvista.

Opettaja - taitelija Tauno Häklin kuvaamat ja lahjoittamat:

1. Rantakylää ilmasta Karilan tienhaaran kohdalta v . 1949.

Lentäjänä oli Mannerheiminristin ritari Juutilainen .

2. Ilmakuva Sokkalan alueesta. Etualan metsikössä

Karilan koeasema, taustalla Kallajärvi

3. Näkymä Sokkalan kartanosta kohti vanhaa Karilaa.

Etualalla Ville Junnin talo.

4. Sokkalan tie talvella 1940 kartanon pihalta katsottuna

5. Sokkalan Tammikujaa, sekä vanha puimala

6. Sokkalan kartanon päärakennus, jossa toimi Rantakylän

kansakoulu 1930 - 1956

7. Sokkalan kartano 1930- luvulla

8. Sokka lan kartano puutarhan puolelta 1930-luvulla

9. Sokkalan kartano 1930- luvulla

10. Sokkalan kartanon alkuperäinen rantasauna

11. Sokkalan kartanon sauna, joka on rakennettu puretun

kunnalliskodin hirsistä 1 940-luvulla

12. Sokkalan kartanon uimahuone Orijärven rannalla

1940-luvulla

13. Sokkalan kartanon (Rantakylän kansakoulun) puuvaja

1950-luvulla

14. Sokkalan kartanon "härkälato"

15. Ka rtanon peltoja viljellään. Auraajana maatyömies Niilo

Pulkkinen

- 162 -

Pohjoismaiden välinen Maaottelumarssi suoritettiin vuonna

1940. Marssiin osallistuminen oli vapaaehtoista. Rantakylä­

läisten marssiin osallistujien ilmoittautumisia vastaanotta­

massa opettaja Agnes Häkli Sokkalan kartanon pihassa, jossa

silloin toimi kansakoulu.

- 163 -

16. Syystyöt Sokkalan kartano n pellolla Orijärven rannalla.

Auraajana maatyömies Eino Gynther

17. Kartanon a ittarakennus 1940-luvulla. Kuvassa

tilanhoitaja Oskar Siitonen ja kuormaajana tallimies

Mikko Tiusanen

18 . J äitä varataan kartanon tarpeisiin. J äänajossa

maatyömiehet Kasper Venäläinen ja Eino Gynther

19. Kansakoululaisten hiihtoki lpailut 1940-luvulla Sokkalan

kartanon renkituvan luona, jossa myös opetettiin

20. Hiihtokilpailut ovat päättyneet

21. Kouluun sumuisena syysaamuna Sokkalantiellä nykyisen

seurakuntakodin kohdalla. Kuvassa Sinikka ja Terttu

Valjakka sekä Maij a Honkanen

22. Rantakylän kansakoululaiset vuodelta 1948

23. Rantakylän ka nsakoululaiset vuodelta 1952

24. Kans akoulun yläluokat karta non salissa

25. Koululaisten aamuhartaus, menossa aamuvirsi säestää

opet taj a Agnes Häkli harmoonilla

26. Kou lulaiset piirustustunnilla kartanon rantapuistossa

1 930- luvun lopulla

27 . Koululaiset retkellä Kommelin luolilla talvella 1939

28. Koululaiset kevätretkellä Kailajärvellä 1950-luvulla

29. Koululaiset syysretkellä Huutokalliolla

30. Koululaisten joulujuhlassa esitettiin joulunäytelmä

31. Koululaisten satunäytelmässä Vuokko Junni, Maili

Valjakka, Milja Paunonen j a Eeva Pyy.

32. Pohjoismaiden väliseen maaottelumarssiin

ilmoittautuneita otti vastaan opettaj a Agnes Häkli

Sokkalan kartanon pihassa v. 1940

33 . Eetu ja Sievi Siitosen talo Sokkalan kartanon ikkunasta

nähtynä

36. Mikkelin maalai skunnan kes kikoulun nyk . yläasteen koulun

paikka vuodelta 1957 Vanhamäen- ja viitestien

ris t eyksessä . Taustalla Otto Kellmanin mökki.

37. Rantakylän ja Vuolingon Lottien ompeluseura vuodelta

1939

38. Rantakylän nuorisoseuran joukkue Helsingissä

Suvipäivillä vuonna 1946. Lipun kantajana Martti

Markkanen ja nimikilven ka ntajana Sulo Pekkanen

- 164 -

39. Rantakylän nuorisoseuran joukkue Pieksämäellä Suur-Savon

Nuorisoseurojen Liiton Maakuntajuhlilla kesällä 1947.

40. Kansantanhuryhmä vuodelta 1947 Pieksämäen juhlilla

41. Piirustuskerholaisia harjotuksissaan vuodelta 1947

42. Piirustuskerholaiset muotokuvaharjoituksissa v. 1947

43. Nuorisoseuran sekakuorolaiset 1940-luvun lopulla. Kuoroa

johti opettaja Tauno Häkli

44. Kuva vuodelta 1949, nuorisoseuran järjestämät

äitienpäivät

45. Nuorisoseuralaisten rekiretki Riittilään Eero Kovasen

talolle

46. Nuorisoseuralaiset retkellä Hirvivuorella (+ kuvat 47 ja

48 )

49. Nuorisoseuran naisvoimistelijat esityksessään (+ kuva

50 ja 51) . Nuorisoseuralaisia juhlansa talvikuvaelma­

esityksessä

52. Poikien liikuntakerhon esitys (+ kuva 53)

54. Rantakylän Martat vuodelta 1963. Kuvan lahjoitti Edit

Lampinen

55. Martat ompelukurssilla Junnissa v. 1965.

Kuvan lahjoitti Edit Lampinen

34. Sokkalan kartanon puutarhan puoleinen veranta. Kuvassa

August Tikan väkeä 1920-luvulla. Kuvaajasta ei tietoa.

Kuvan lahjoitti Rantakyläseuralle Vilho Tikka .

35. Yleiskuva Rantakylästä. Taustalla Sokkalan kartano,

vasemmalla Orijärvi. Kuvannut 1930-luvun alkupuolella

Sokkalan kartanon silloinen tilanhoitaja Toivo Salmi.

Hän lahjoitti aikanaan valokuvan Rantakyläseuralle .

- 165 -

TAITELIJA- OPETTAJA TAUNO HÄKLI

Mikkelin maalaiskunnan vaakunan on

suunnitellut vuonna 1950 monipuoli­

nen taiteilija Tauno Häkli Rantaky­

lästä.

Valokuvanä yttely 12 .11. - 18.11.1984

Rantakyläseuran perinnetoimikunnan järjestämänä oli Mikkelin

maalaiskunnan kulttuuriviikolla vuonna 1984 Urheilutalon au­

lassa taiteli ja Tauno Häklin valokuvanäyttely, joka koostui

50 : s t ä e ri taidevalokuvasta.

Kuvat kertoivat mm . Kesäisestä pyykkirannasta, Liikunnan

ilosta, Vanhoista lehmuksista ja Maaseudun rauhasta.

Taidokkaat talviaiheiset kuvat olivat Lumikin-teitä. Piha­

puut huurteissa ja Jäinen latu. Kuvat Syvärin luostari, Il ­

tahämy Nurmoi lassa, Hämyä tsasounan varj ossa, Tiedusteluva­

lokuvaajat korsussaan ja Etuvartioasema Shemenskissä kertoi ­

vat näkymis tä sotavuosilta . Puistokuva Pariisist a ja kuva

Palais de Ne w Yorkin edustalta kertoivat taiteilijan vaikut ­

teista matkoistaan ulkomailla.

Useat e sillä olevat kuvat ovat osallistuneet ulkomaisiin

näyttelyihin. Erityisen huomion kohteena o v a t olleet kuvat

Iltahämy Nurmoilassa ja Syvärio luostari , jotka ovat pääs­

seet edustamaan suomalaista valokuvataidetta eri maissa jul­

kaistujen kuva-albumien välityksellä. Ne ovat kot imaisten

näyttelyjen lisäksi osallistuneet mm. näyttelyihin Tukhol ­

massa , Nörrköpingissä, Aarhusissa, Lontoossa, Detroitissa,

Akronissa j a Elkhartissa Yhdysvalloissa .

- 166 -

TAIDEHANKINTOJA MIKKELIN MAALAISKUNNALLE

Kunnanva ltuutettu ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja

Jenny Nisula Rantakylästä on tehnyt valtuustoaloitteen tai­

dehankinnoista kunnalle. Aloitteena esitettiin 1 - 2 % kun­

nan julkisien rakennuksien kustannuksiin otettavaksi määrä­

raha taidehankintoja varten.

Ensimmäinen taidehankinta oli kulttuurilautakunnan toimesta

vuonna 1981, jolloin hankittiin taiteilija Tauno Häklin öl­

jyvärimaalaus "Näkymä Karilanmäel tä ". ( Rantakylästä). Taulu

luovutettiin kunnalle vuoden ensimmäisessä valtuuston ko­

kouksessa.

Tämän jälkeen on ollut useita taidehankintoja mm. taiteilija

Antti Sajaniemen reliefi "Akvaario" on sijoitettuna urheilu­

talon kahvion seinälle, Pekka Hiltusen maalauksia on Ranta­

kylän lasten päiväkodissa, sekä Martti Poikolaisen maalauk­

sia kunnan valtuustosalissa, Rantakylässä peruskoulun ala­

asteen sekä yläasteen koululla.

Näiden lisäksi on hankittu kunnalle taideteoksia Paavo Pel­

volta, Tarja Teräsvuorelta, Arto Pennaselta, Ritva Kososelta

ja oman kunnan tekstiilitaitelijalta Ulla Riepposelta huovu­

tus ja kudontatöitä.

- 167 -

MUISTOJENI VALKOSENMÄKI JA RANTAKYLÄ

Ki rjoittanut Katri Pulkkinen

Olless ani 5-vuotias muutti perheemme Mikkelistä Rantakylään

Valkosenmäelle keväällä 1930. Asuimme siellä neljä v uotta

pahinta pula-aikaa. Jo lähtömme kaupungista tapahtui talous­

laman merkeissä .

Isäni joutui maksamaan rakennusmestari Jalmari Marttisen ta­

kuita. Tämä halus i ko rvata jotain isäni menetyksiä. Hä n eh­

dotti: "Tule asumaan tänne, me lähdemme muualle".

Valkosenmäellä meillä oli viljeltävänä 8 ha peltoa, hevosel­

le ja 2 - 3 lehmälle hakamaa sekä perheelle tupakeitt iön, 3

kamaria ja lasiverannan sisältämä rakennus. Kahdeksanhe nki­

sen pe rheemme toime entulo oli kohtalainen. Lisätuloja i sä

hankki käymällä rakennustöissä Mikkelissä. Karut ja kuivat

mäkipel lot saatiin kasvamaan siten, että isä lannoitti niitä

öisin a jamaliaan makkilannalla, jota tarjottiin Palokunnan­

talol t a ( nyk . teatteri). Se oli senaikaista jätehuoltoa se.

1930-luvun alku oli monelle vaikeata aikaa. Rantakylän lä­

hellä olevissa mäkituvissa nähtiin nälkää, jos ei sattunut

olemaan vakituinen työpaikka kunnan omistamassa Sokkalan ka­

rtanossa. Muistan miten äitini katosi hämärän tulle n viemään

lämpimä isleipää ja maitoa naapuriin. Koulussakin monet lap­

set säännöllisesti tasasivat voileipänsä puutteessa olevie n

kanssa. Talvisin Heinolantiellä (5 -tie) kulki monilukuinen

joukko, etupäässä nuoria miehiä, etsimässä työtä, r uoka a ja

yösijaa. I säni tiedusteli heidän kotiolojaan. wMeitä oli

liian monta suuta syömässä, minun piti lähteä", sai hän

usein vast aukseksi .

Näitä vaeltavia työttömiä ilmestyi ovelle illansuussa joskus

niin myöhään, että me lapset olimme jo nukkumassa. Heidät

oli käännytetty pois jo monilta ovilta. Vanhempani otti vat

heidät s isään. Äidilläni oli "olkipulstereita'' (patjoja)

- 168 -

heitä varten lämpimässä. Hän tarjosi heille illalla lämmintä

keittoa ja aamulla kaurapuuroa. Kerran aamulla noustessamme

makasi kuusi miestä tupamme lattialla. Eräänä sunnuntaina

sattui äiti olemaan kirkossa, kun resuinen kulkija tuli ja

pyysi ruokaa.

Isäni selitti, että onpa tässä meidänkin isolla perheellä

tietämistä. 11 Pitänee kahtova vankka oksa .. , sanoi masentunut

nuorukainen. Silloin isäni lähti ketterästi ja toi pöydälle

leipää, silliä ja piimää. Tietenkään en silloin ymmärtänyt

tuota oksajuttua, eikä meidän lasten mieltä muutenkaan mur­

heet painaneet.

Valkosenmäen talonkatsojat varhain keväällä v. 1930 Taneli

ja Hilma Paajanen (oikealla) vieraineen.

- 169 -

Valkosenmäestä muodostui lapsuusleikkiemme kiehtova tanner .

Suuren tuomen alla oli "kotileikkimme'', haassa kiikuimme

vankkojen pajujen latvoissa . Hakamaan ainoan kuusen juurelle

teimme usein retken raaputtamalla pihkaa, j ota käytimme lii­

mana . Siellä oli myös ka ksi mutahautaa . Toinen oli "Saimaa",

jonka r annalla oli Mikkeli Nai svuorentorneineen (todellisuu­

dessa käkkärämänty). Saimaasta kaivoimme "Vuoksen" toiseen

mutahautaan, joka oli "Laatokka" .

Heinolantien varressa talomme kohdalla leikkipaikkanamme oli

myös Kokkokallio, jota lienee koko kylä aiemmin käyttänyt

juhannustulien polttopaikkana. Sille kokosi äitini vuoden

aikana kertyneet, hävitettäviksi tuomitut romppeet juhannus­

koko k semme. Siinä maantien varre lla oli postilaatikkomme.

Tikkalasta lähti postinkuljettaja Ester Pulkkinen aamuisin

kaupunkiin ja poimi lähteviksi tarkoi tetut, postimerkeillä

varustetut kirj eet mukaansa . Näin vaivattomasti toimi posti

silloin . Hän toimitti myös joitain pikkuasioita k aupungis­

sa . Kokkokallio on sittemmin jäänyt aiotun 5 -tien alle .

Saman mäen kohdalla aukean pellon keskellä oli joskus talvi­

sin mahtava liikennetulppa. Lumituisku täytti tiekanjonin ja

tarvittiin 5 - 6 miestä kuljettajan lisäksi lapi oimaan lun­

ta, ennen kuin linja-auto pääsi ylös mäestä. Odotusaikansa

matkustajat vie ttivät meidän tuvassamme. Myöhe mmin ilmestyi­

vät lumiaidat .

Sokkalan me tsä on hyvää marjamaata. Meidät lapset velvoitet ­

tiin huolehtimaan kodin talvimarjoista. Mummo johdatteli

meitä ka ukaisemmille marjapaikoille, jotka löytyivät Ti kka­

l ank ankaalta . Sieltä tullessamme kuulostelimme ja pelkäsimme

Rantakylän i soa härk ää.

Uintipaikkamme oli Naistinginjoki. Se oli vasta perattu kor ­

ke ine valleineen. Mutta pohjall a o li puhdasta hiekkaa. Joel­

l a tuli riesa itsepintaisesta pikkuveljestä, joka ei tahto­

nut lähteä pois ve destä . Uintimatkalla kuljimme Työväen

Osuuskaupan maati l an pihan läpi.

- 170 -

Tilanhoitaja Veikko Rantalainen vei meidät usein katsomaan

sikalan (nyk. nuorisotilat) isoja emakoita ja pikku possu­

ja. Enpä o le senjälkeen nähnyt somempia ja puhtaammin hoi­

dettuja sikoja. Mainitun kaupan johtajakin, Huovine n, asui

tilalla. Hänen kotiinsa saimme juosta torstaisin kuuntele­

maan radion Markus-sedän l astentuntia.

Suuri ihastuksemme kohde ol i Rantakylän kartano. En muista,

kuka sen omisti. A~nakin yksinäine n herra kulki vainioilla

s usikoiransa kanssa ja piti syksyisin silmällä omenatarhaa,

kartanon rahalähdettä . Sitten tuli isäntä Savolainen perhei­

neen, johon kuului mm . Vertti Rantakylä. Emme ennättäneet

heihin kunnolla tutus tua.

Puutarhuri Hugo Nous ian perhe sitä vastoin kuului tuttaviim­

me . Lapset Allan ja Anneli näytt i vät meille koko puut a rhan.

Olimme vakuuttuneita siitä, ettei kuninkaan puutarhakaan

voisi olla hienompi . Pitkät hoidetut hiekkakäytävä t halkoi­

vat 8 ha:n omenatarhaa. Molemmin puolin käytävää ol i jalos­

tettuja omenapuita, joiden pudokkaatkin syyskesällä o livat

suuria ja herkul l isia. Luumu- ja kirsi kkapuitakin k asvatet­

t iin sekä kokeeksi päärynöitä . Niitten taimia o li myös myyn­

nissä. Kartanon piha ja puisto o livat hyvin hoidetut peren­

noineen ja muine istutuksineen.

Koko tämä loisto rappeutui puutarhurin muutettua ostamalleen

tilalle Va lkosenmäelle v. 1934 . Lopullisen tuhon puutarhassa

teki talvisodan pakkanen. Nousia istutti Val kosenmäellekin

omenapui t a ja viljeli vihanneksia 1960-luvun lopulle saak ­

ka . Hänen ka uppahevosensa oli varmaan yksi viimeisimmistä

Mikkelin torilla.

Rantakylän koulu aloitti Sokkalan k artanossa t u lovuotemme

syksyllä . En ol l ut vielä koulu i k äinen. Seurasin koululaisten

kulku a Sokkalaan kotirnäeltämme, joukossa oli ka k si tuntemaa­

ni n aapurintyttöä . Vai kutti siltä, että koulussa oli ihanaa

j a mielenkiintoista . Koulukuume valtasi minut. Viimein äiti

- 171 -

taipui ja talutti esikoisensa "kuunteluoppilaaksi". Syksy

oli jo lokakuun puolivälissä ja Aukusti Salon Aapinen luettu

Y:hyn saakka: "TYY-NE PYY-TÄÄ SE-DÄL-TÄ KY-NÄÄ. SE-TÄ EI

AN-NA TYY-NEL-LE KY-NÄÄ . TYY-NE IT- KEE: Y-HYY, Y-HYY.

Kun i sä n äki , e t tä olin saanut uuden aapi sen , i stutti hän

minut palvelleen j a opetti tav aami s t a , j ota koulussak in v aa­

d ittiin. Se ei o nnistunut , v aan s uo l a i set kyyneleet kastoi ­

vat aap isen a ukeaman .

Lopul t a i sä kyllästyi, pa i s kasi kirj a n vä liin v uolemansa ä l ­

lät ikun ja tuha hti: "En iki nä opet a .tuota tyttöä". Ei hänen

tarvinnutkaan, sillä osasin jo lukea. Mutta tavaamisen oppi ­

minen oli kovan työn takana. Kävi niin, että opettaja kir­

joitti minut koulun oikeaksi oppilaaksi.

Alaluokkia I - II pidettiin ensin kartanon keittiössä, sit­

ten ruokasalissa. Opettajamme oli arkkitehdin rouva, Lyyli

Kontio Mikkelistä, yläluokassa neiti Riittinen. Veistoa po­

jille opetti puuseppä Elis Impivaara, joka oli Tikkojen myö­

tä muuttanut Ristiinasta Sokkalan alueelle. Äidilläni on

vieläkin hänen Ristiinassa valmistamansa piironki, kaunein

näkemistäni.

Oma opettajani kulki jalan työmatkansa. Kerran hän raahasi

kouluun painavan hiilipiirrostaulun, joka esitti suojelus­

enkeliä. Voi miten ihailin opettajaani, sillä ymmärs i n, että

t aulun aihe o li v a iva n v äärtti. Ke v ä tre tke mme s uuntautui

Sokkalan tie nva rre n kuusikkoon (nyk . seurakuntako ti). I s­

tui mme h i lj aa samma l i kolla ja opettel imme t unni stamaan peip­

po s ta .

Toisena v uonna t ulivatki n jo Häklit . Hi enostuneena ja ystä­

v ä llisen ä i s tui o pettaja Agnes Hä kli säest äjä tuo lillaan juh­

lissa. He nke ä pidätelle n s eur a simme ohjelmia , s illä e i h ä n

etukäteen tiennyt, mi t ä ope ttaja Tauno Häkli oli keksinyt

esim. näytelmien lavastukseen. Hänhän oli taitelija, mikä

ominaisuus antoi leimansa koko koulun työskentelylle. 50

vuoden kuluttua kerroin hänelle olleeni oppaana seminaari-

- 172 -

luokalleni Helsingissä, muistissani se kuvataulu, jota hän

oli koulussa selostanut. Ilman karttaa, opettajani kuvailun

perusteella muistin kaupungin keskustan, Kaivopuiston ja

läntiset hautausmaat.

Kevään tulon koulussa tiesi siitä, kun seinäpallon pelaajat

ilmestyivät välitunneilla kartanon pitkille aittariveille,

samoin ruudunhyppääjät ensimmäisille pälville. Sitten la­

kaistiin tyylikkään kartanon koko pihapiiri kotoa tuoduil la

haravilla ja varsiluudilla unohtamatta upeata tammikujaa.

Tähän käytettiin jokunen voimistelutuntikin. Keväisiin me­

noihin kuuluivat myös piirustus- ja luontotunnit ulkona,

Kommelinluola-retki Kailajärvelle sekä ainakin keväällä -34

tehty retki Mikkeliin. Kaupungin Urheilupuisto oli silloin

kunnostettu, aita rakennettu ja lehmukset istutettu. Nyt

olen kysellyt: "Onko tämä vielä se sama aita?" Sekö on kes­

tänyt, kaiken muun ympärillä muuttuessa?

Ensimmäinen muutos kotimäellämme tapahtui, kun Imatran Säh~

kön miehet vetivät sähkölinjoja. Monta rakasta leikkipuutam­

ma tapasi silloin kohtalonsa, niin myös "Harjunmaan" -leik­

kipaikkamme mänty. Itkukuorossa raahasimme sen latvan pihal­

le ja äiti säikähti, kuvitellen pahempaakin tapahtuneen.

Me lapset olimme ylpeitä Valkosenmäestämme, sillä sieltä

näimme kauas: Naistingin laakson yli kahteen kartanoon, Vuo­

linkoon ja Nikaraan sekä Karjalanharjulle. Saatoimme seurata

myös Savon junaliikennettä ja käyttää hyväkse mme säännölli­

siä linja-autovuoroja. Lentokentänkin maastoa alettiin sil­

loin ojittaa. Usein pohdiskelimme tulevaisuutta. Päädyimme

aina samaan tulokseen: kyllä Mikkelin kaupunki pian leviää

meille asti.

En malta olla kertomatta vielä kauneinta muistoani Rantaky­

lästä. Menin pieneen 2 -huoneiseen mökkiin lähellä Vanhamäen

tienhaaraa. Siinä asui leskeksi jäänyt työmies viiden lapse­

nsa kera. Yksi tytöistä oli luokkatoverini, jota pyysin

hiihtoretkelle. Jouduin odottamaan, koska sattui olemaan

perheen ruoka-aika.

- 173 -

Lasten täti oli kattanut pöydän, perhe kokoontui sen ympä­

rille hiljaa seisten. Silloin isä siunasi ääneen lausuen

ruuan. Ateriointi jatkui samaan henkeen kauniisti ja hosu­

matta, toinen toisellensa ruokaa tarjoillen. Sitten noustiin

pöydästä yht'aikaa kiittäen.

Vuosikymmenten takaa Rantakylän muistot mielessäni olen a j a ­

t e llut, mite n pie nikin voi olla kaunista. Varsinkin nyt, kun

sinne on kohonnut ja kohoaa yhä suurempaa ja komeampaa.

ASUKKAITA JA TAPAHTUMIA

1950 - 1960-luvun ajoilta.

- 174 -

Muistellut Tapio

Rautiainen

Seuraav assa olen koittanut paikallistaa muistikuv iani 1950 -

1960-luvun loppupuolelta oheisesta kartasta näkyvältä

alueelta. Tiedot ovat muistinvaraisia. Niissä saattaa olla

puutteita, mutta yhtenä esimerkkinä luettelo ja karttamer­

kinnät osoittavat kuinka asutusalueella on alkanut muodostua

taajamaksi. Asukasluettelon jälkeen kerron muutamia mieleen­

jääneitä tapahtumia kyseiseltä ajalta.

1. Kauppa, jota piti Adolf Pätynen

Rakennus oli aluksi vaalea rapattu omakotitalo, jossa

oli kaksi osastoa, eli myyntipuoli sekä pieni syvennys,

jossa maidot mitattiin.

2. Rantakylän kansakoulu nykyinen peruskoulun ala-asteen

koulu.

Kansakoulu aloitti toimintansa marraskuussa v. 1956

siirryttyään Sokkalasta.

Koululla asuivat opettajat Tauno Häkli, joka opetti

6. - 7. luokkia.

Tauno Häkli oli myös koulun johtaja.

Agnes Häkli, joka opetti 3. luokkaa. Agnes Häkli poistui

keskuudestamme sairauden murtamana noin 1950 - 1960 lu­

vun taitteessa . Hautajaiset olivat talvella, koska teh­

dessämme kunniakujaa Rouhialan hautausmaalla palelimme

kovasti.

Agnes Häklin tilalle tuli opettajaksi 1960-luvun alku ­

puolella Aino Kirvesniemi, joka siirtyi Rämälästä.

Ja Rantakylästä hän siirtyi Mois ian kouluun.

(Hän on Harri Kirvesniemen äiti) .

Raili Häkli, joka opetti 1. - 2. luokkia, oli pitkällä

lomalla keväästä 1957 alkaen . Itse olin Railin luokalla

(nykyään Raili Vuohelainen).

- 175 -

Häntä tuurasi aluksi noin kolme kuukautta Leila Vuorika­

ri, joka asui Karilan koeasemalla, mistä kävi päivittäin

opettamassa . Lukuvuonna 1957 - 58 tuurasi Ulla- Maija

Tarnaala.

Hilja Pulkki opetti 1 . - 2 . luokkia. Hän asui koululla .

Erkki Salmi opetti 4. - 5. luokkia ja 3. - 5 . luokkia

sekä poikain puutyöt.

3. Ravolainen, seppä

4. Hyvönen, sanottiin Adaksi, myöhemmin paikalla asui Häk­

kinen

5. Mikko Kulma, joka asui rakennuksen eteläpäässä, pohjois­

päässä asui ainakin Rauta-aho. Paikalla on asunut muita­

kin.

6. Paavo Tarnanen, hän oli kirjansitojana Vapaus-lehdessä.

Myöhemmin Tarnaset muuttivat Mikkeliin ja sieltä edel­

leen Lahteen . Oma syntymäpaikkani oli Tarnasen saunaka­

mari.

7 . Valkama. Tämän paikan vasemmalla puolella oli rakennus

Erosella, mi es oli työssä VR:llä .

8. Pylkkänen, vanhempi pariskunta. Heidän luonaan kävin

usein parturissa.

9. Useita asukkaita . Taloa sanottiin pitkäksi taloksi, jos­

sa omistus oli jaettu kahtee n osaan, etelä- ja pohjois­

päähän.

Talossa asui 1950-luvun puolivälissä ainakin Sinkko.

Eteläpäässä Limberg ja pohjoispäässä Olavi tai Olli Kiu­

ru.

Kiuruilla oli kauppa. Täältä he muuttivat Juvalle, josta

takaisin Mikkeliin. Kiurun jälkeen paikalla asui ainakin

Hukka alakerrassa, ja yläkerrassa asui Inga ja Unto Ko­

sonen, Inga on ollut myöhemmin kunnan luottamustehtävis­

sä.

Etel äpäässä asui jossain vaiheessa myöhemmin myös Kank­

kunen ja heidän jälkeensä Pesonen. Eräs Pesosen pojista,

Matti -nimeltään, on nykyään konserttipianistina, hän

oli Rantakylän koulussa kanssani samalla luo kalla .

- 176 -

10. Savio, muuttivat Mikkeliin 1950 - 60-lukujen vaihteessa.

Heillä oli useita lapsia. Yläkerrassa asui muun muassa

Sorvali.

11. Rautiainen. Meidän talo oli rakennettu Otavan kouluti­

lalta puretusta rakennuksesta. Meillä oli eräs kylän

ensimmäisiä TV - v astaanottimia, se ostettiin joulukuun

7. päivänä 1960.

Ennen meitä oli TV ainakin jo Tauno Häkl illä ja Heikki

Valjakalla . Myöhemmin paikalla asui Vänskä, he perusti­

vat pajan . Päärakennus on purettu Vänskän aikaan.

12. Ripatti, paikalla asunut myös muun muassa Mutanen, Lahi­

kainen, Ripatti, Tontti ja Kankkunen.

13 . Ilonen Tilda ja Matti, Matti oli luultavasti ensimmäisiä

taksiautoilijoita Mikkelissä sekä ilmeisesti Mikkelin

taksin perustajia 1930-luvun alkupuolella.

Paikalla asui myös aikanaan Laamaset ja Häkkiset.

14. Lea ja Aulis Häkkinen. Yläkerrassa jossain vaiheessa

Aino ja Paavo Veijalainen.

15. Aini Kärkelä ja Jussi Paukkunen.

Paukkusella oli kylän ensimmäisiä mopoja, tosin pyörä

oli sellainen apumoottori niin k~~n sitä silloin kutsut­

tiin.

Senjälkeen talossa on asuneet Manniset.

16. Rumpunen. He ajoivat puutavaraa ja vaihtoivat autoja.

17. Kellman Onni ajeli usein moottoripyörällään.

18. Marjatta ja Teemu Kosonen. Talo oli heidän rakentamansa .

Myöhemmin paikalla asui myös Tiusanen.

19. Yrjö Laine . Perheessä oli paljon lapsia .

20. Hakalinna. Muuttanut myöhemmin Kangasnie melle.

21. Rossi. Heillä oli lehmiä vielä 1950-luvun lopulla

22. Rakennuksessa asui ainakin Oskari Seilonen 1950-luvun

puolivälissä . Heidän jälkeensä paikalla asuivat muun

muassa Tompuri ja Jukarainen.

23 . Lempi Liukkonen

24 . Päärnilä 1950-luvulla

- 177 -

25. Pasanen 1950-luvulla, yläkerrassa Kaarlo Lehto, tiehöy­

län kuljettaja, rva Lehto ompelija. Kaarlo Lehto on ol­

lut Mikkelissä luottamustehtävissä.

26 . Lamberg 1950-luvulla.

Myöhe mmin on taloon muuttanut 1950-luvu11a Vitikainen,

joilla paljon lapsia. Talon pihassa sijaitsi Suur-Savon

sähkön muunta ja.

27 . Nestor Saikkonen, joka oli kunnan luottamustehtävien

hoitaja. Useita valtuustokausia.

28. ~ Lempi. Hänellä oli pihassa suuri kanala.

29. Hulkkonen (nyk. Lampinen).

30 . Tiihonen Emil ja Lempi. Talo on myöhemmin purettu.

31 . Kiuru. Talon toisessa päässä asuneet myös Forssell ja

Möltsi

32. 1950-luvulla paikalla on asuttu. Asuneet muun muassa

Ohtoset, joiden perheenpää Länsi-Savossa faktorina.

33. Rautio 1950-luvulla, myöhemmin talossa asui Heikki

Valjakka, tunnettu jalkapalloilija.

34. Talossa asui ainakin kauppias Pätynen.

35. Raili Ihalainen. Talo on rakennettu 1960-luvun vaihtees-

sa

36. Talossa useita asukkaita. Omistajana Marjatta ja Teemu

Kosonen. Alakerrassa asui Porkka, (he asuivat myöhemmin

Sokkalan kartanon itäisessä päässä.

Pohjakerroksessa toimi 1950-luvun puolivälin jälkeen

muutaman vuoden ajan leipomo, josta leipää myytiin muun

muassa Pätysen kauppaan. Paikalla ovat asuneet muun

muassa myös Kontio. Marjatta Kosonen piti omaa kioskia

k adun puolella vuosina 1956 - 1958. Porkan jälkeen

alakerrassa asui Irja ja Lauri Kähköne n. Irja toimi myös

joss ain määrin parturina. Lauri ajoi autollaan soraa.

37. Kantanen, talossa asui myös Huovanainen

38. Valjakka Martti, joilla oli jossain vaiheessa myös eläi­

miä, myös s ikoja.

39 . Pulkkinen . Heil lä oli myös karjaa.

40. Eklund, talo rakennettu 1950 - 1960-lukujen vaihteessa.

- 178 -

41. Laaksonen, jolla oli hoidossa Tolosen leipomo 1950-luvun

alkupuolelta noin vuoteen 1965. Leipää myytiin leipomos­

sa kolmena päivänä viikossa, maanantaisin, keskiviikkoi­

sin ja perjantaisin, myyntiaika oli muutama tunti ilta­

päivällä.

Leipää myytiin myös torilla ainakin lauantaisin.

42 . Haapanen, heillä ainakin yksi lehmä.

43. Martikainen

44. Kellman Otto, talo on purettu 1960-luvun puolivälissä.

45. Lahikaine n , toimi kätilönä, mies armeijassa luutnanttina

46. Hänninen

47. Lyytikäinen

48. Paikalla oli asukkaita

49. Sairinen, mies ajoi karjakunnan teuraseläinautoa.

50. Paikalla oli asukkaita, ei muistitietoa muuta

51. Paikalla oli asukkaita, ei muistitietoa muuta

52. Junni Aino ja Ville, kotoisin Raudusta. Yhdessä huonees­

sa asui Topi Mentu. Junnilla oli 4 - 5 lehmää. Sieltä

haettiin maitoa meille.

53. Sokkalan kartano, toimi kouluna marraskuulle 1956.

Useita asukkaita. Länsipäässä 1950-luvulla Sipilät ja

Amanda Pulkkinen, itäpäässä viimeksi Porkat, jotka

muuttivat talosta 36

54. Rakennusta sanottiin Punaiseksi tuvaksi. Tässä pidettiin

koulua, 4 - 5 luokkia, opettajana Erkki Salmi, ennen

marraskuuta 1956. Rakennus sortui osittain ukkosmyrskys­

sä 27.7.1957

55. Sokkalan koulun entinen navetta. Kattoa vaurioitui uk­

kosmyrskyssä 27.7.1957.

56 . Sokkalan koulun talli ja sosiaaliset tilat

57. Siitonen, hoiti leirintäaluetta uimarannan vieressä

Porkan jälkeen .

58 . Uimar annan vieressä oli pyykkitupa, purettu 1950-luvun

lopulla .

59. Ns. Punainen kellari, Sokkalantien varressa pure ttu

1950 - 1960-luvun vaihteessa.

- 179 -

60. Ns. Harmaa kellari, lähellä nykyistä Erä-Marketia, pu­

rettu 1960-luvun alussa.

61. Talossa asuivat Vilenit

62. Talossa asui ja sen rakensi Adolf Pätynen, joka muutti

sinne rakennuksesta 34.

63. ja 64 talojen asukkaat eivät jääneet mieleen

65. ja 66 lehmähakoja

67. Saareke

Edellä olevasta kertomuksestani saattavat jotkut rakennukset

puuttua , mutta Rakentajantien ja K-kaupalta lähtevän sekä

seuraavan tien kaaviot ovat täydellisiä käsittääkseni.

Puutteita saattaa olla esim. Sokkalantiellä, sekä Vanhamäen­

tien eli nykyisen Sokos-Hallin takana.

MUITA TAPAHTUMIA Tapio Rautiaisen

muisteluja

Leikkikenttätoiminta pidettiin 1950-luvulta vuoteen 1956

nyk. Sokoksen takana. Kartalle merkityssä kohteessa nro 64.

Sateella oleskeltiin Lahikaisen liiterissä. Kentän takana

oli lautataapeleita. Leikkikenttäohjaaja muuttui vuonna 1956

ja sinä kesänä olimme sateella lautataapeleiden katoksessa.

Leikkikenttäpaikka muuttui 1957 Sokkalan kartanoon. Ohjaa­

jana oli 1957 - 1958 paikkeilla Päivi Järvinen nyk. Huuppo­

nen Otavasta. Vuonna 1957 sadetta pidettiin Punaisessa Tu­

vassa, kartalla numero 54.

Junnilla oli kaksi lehmähakaa, toinen oli nykyisen Rakenta­

jantien eteläpäässä (numero 65) ja toinen numero 66 kohdal­

la . Kerran kuulimme lehmien karannen kaupunkiin saakka.

Lehmähaan a lapuolella oli kalliosaareke, jossa oli kyykäär­

meitä ja metsämansikoita.

Ripatin talossa oli tulipalo laskiaistiistaina 1957. En ol­

lut koskaan aikaisemmin nähnyt tulipaloa, säikähdin ja kar­

kasin kylälle Karikkoon. Heinäkuussa 1957 oli hyvin lämmin

1 1

- 180 -

KAR'l'TA: ASTTKKAITA JA TAPAHTUMIA 1950 - 1960 luvun ajoi 1 ta

Tapio Rauti a inen

.-"· ,.. .. · / ,

, ' ,jt""

,· ' \~0 .• iJ

/ t'/1 -~ (l).

- 181 -

sää noin kahden viikon ajan, joka päättyi rajuun ukkosilmaan

27.7.1957. Tämän viikon ajalta oli "Hesarissa" mainintoja

joka päivältä muualla maassa riehuneesta rajuilmasta. Itsel­

läni on tarkkoja säähavaintoja päivä- jopa tuntikohtaisesti,

tuolta ajalta .

Perjantai oli selkeä ja lämmin, kun lauantaina 27 . päivä al­

koi tapahtua: Aamu oli selkeä. Isäni lähti silloin Espan­

jaan.

Kello 12 . 30 aikaan uhkasi ukkonen ensimmäisen kerran sinä

päivänä. Illalla tuli äitini Junnist a heinätöistä kun noin

19 . 30 aikaan ilmestyi itätaivaalle varsinainen ukkospilvi.

Alkoi rajuilma .

Puita kaatuili juurineen, runsaasti nykyisen Rakentajantien

ja Sokkalantien välistä ja n s. Pylkkäsen kallioita samoin.

Sähköpylväät katke ilivat kuin tulitikut Lahdentien ja koti ­

taloni väliltä, vain nykyisen Vänskän paj a n kohdalla jäi

pylväs pystyyn . Kaikki puut ja pylväät olivat kaatuneet sa­

maan suuntaan, ne osoi ttivat maasta länteen päin .

Kaupungissa meni uuden vesitor nin katto uusiksi, se lensi

pellolle . Otavassa Susiniemessä myrsky pyöritti sammalia

rullille. Sokkalan kartanon alueella myrsky vahingoitti ns.

Punaisen tuvan kattorakenteita ja leikkikenttälasten sateen­

pito tässä paikassa loppui tähän.

Tammikuj alla Sokkalantien varressa katkesi muutama vanha

tammi. Rakennuksen numero 55 takana oli pieni "tunneli",

missä seinustalla pikkutytöt usei n olivat tehneet hiekkakak­

kuja, ja myrsky tuhosi myös tunnelin . Punainen kellari, nu­

mero 59, kärsi myös myrskyvahinkoja. Rantakylässä oltiin il­

man sähköä, ainakin nykyisen Rakentajantien varressa, toista

viikkoa, sähkö saatiin vasta 6 .8. 1957 tiistaina.

Hallussani on myös Ilmatieteen laitoksen kuukausikatsaukses­

sa ilmennyt raportti tuolta ajalta.

- 182 -

Ilosen Matti oli Mikkelin taksin perustajia. Hänen vaimol­

laan Tildalla oli niinsanotut "kaulin-pulikat'', joita käy­

tettiin mankeloinnisa. Moni lainasi näitä mankelointiväli­

neitä häneltä,myös äitini.

Kioskia p iti Marjatta Kosonen ensin Vanhamäentien ristillä

nyk. Suur- Savon edessä ja sittemmin Pätysen kaupan edessä,

mistä kioski s iirtyi nykyisen talon eteen Uusitielle. Kioski

oli tien puolella, edessä oli pitkä ritilä eli kävelysilta

ja kioskin edessä pieni katos, jossa oli penkit molemmin

puolin. Kioski oli siinä noin vuoteen 19 57 - 58.

Valjakan Pekka piti kioskia Vanhamäen tienhaarassa vuosien

1959 - 1962 paikkeilla. Tämän jälkeen Kososen Marjatta teki

kioskin ja piti sitä Vanhamäen tienhaarassa lyh~·- n katkaksin

aina Sokos-Hallin tuloon saakka.

Häkkisen Aulis otti minulta ja muiltakin maitohampaita pois

tongilla sanoen aina että: "Katso kirkolle päin", ja niin

oli hammas poissa.

Linja-autot ajoivat aluksi kerran tunnissa, kääntöpaikka oli

Vanhamäen tienhaara ja linja oli Seurala-Rantakylä. Lähtöai­

ka oli aina viittä vaille täyden tunnin, ja viimeinen auto

lähti Rantakylästä 22.55. Myöhemmin 1950-luvun puolivälissä

lähti lauantaisin viimeinen auto 23.55 Mikkeliin.

1960- luvun vaihteessa tulivat nk. puolen a utot, jotka lähti­

vät viittä vaille puolen . Reitti piteni Seuralasta Anttolan

tienhaaraan .

Posti jaettiin 1950-luvun alussa yhteiseen laatikkoon koko

kylälle. Laatikko oli Ravolaisen pajan luona.

Ennen 1950-luvun puolivä liä, olivat nykyisen Rakentajantien

alapään asukkaiden laatikot nykyisen Poikkitien risteyksessä

sähköpylväässä, josta haettiin posti.

Jokaiseen tienhaaraan laatikot tulivat edellä kerrotun uk­

kosmyrskyn kaadettua sähköpylväät, joissa laatikot olivat.

- 183 -

Hesari tuli vielä siihen aikaan päivän myöhässä, kunnes

vuonna 1959 alettiin saada saman päivän Hesaria.

Pätysen kauppa toimi postikanttorina kunnes kaupan päähän

tuli postitoimisto v. 1960.

Lumi aurattiin ajamalla aluksi kuorma-autolla 2 -siipistä

auraa . Punaiseksi maalattu aura ei ollut niin leveä etteikö

olisi mahtunut kävelemään samanaikaisesti tiellä.

Myöhemin siniseksi maalattu 2 -siipinen aura oli niin leveä,

että piti mennä penkkaan tai odottaa naapureiden tienhaa­

roissa.

Lumilingot tulivat 1950-luvun lopulla. Esimerkiksi nyk. Ra­

kentajantiellä lumi ajettiin lingolla joka oli vähän peru­

nannostokoneen tyylinen, siinä olivat siivet jotka pyörivät

traktorin edessä. Linkoa käytti Leinonen, joka asui Orijär­

ven länsipäässä.

HAJATIETOA JA TOTEAMUKSIA

- 184 -

Perinnepiirissä ja muissa eri

yhteyks i s s ä esille tullutta

tie toa .

Kirj o i ttanut J e n ny Nis ula

Anni j a Matti J äntti ostivat talon Vanhamäen t ien varresta

Vilj a m Pylkkäseltä , j oho n muuttiva t 1940-luvun a lussa.

He per ustiva t v . 1957 k asvatus- ja munituskanalan , j o ta hoi ­

tivat vuoteen 1971 saakka .

Asukkaita oli heidän muuttaessa Rantakylässä vähän. Taloja,

torppia siellä täällä, ilmeisesti asukkaita alle tuhannen.

Vanhamäen tienristillä nykyisen peruskoulun yläasteen pai­

kalla oli Syrjäläisen mökki, Otto Riepposen, joka oli Vuo­

lingon kartanon maatyömiehien mökki, ja Otto Kellmanin mök­

ki, hän oli Sokkalan kartanon maatyömiehiä. Tienristiltä

Mikkeliin päin oli tien pohjoispuolella vaatturi Matti Pulk­

kisen talo, Martti Valjakan talo ja Kantasen talo.

Sokkalan tienvarressa ei ollut myöskään vielä asutusta. Tien

eteläpäässä oli Sokkalan kartano monine eri rakennuksineen.

Kartanosta johti komea Tammikuja kohti viitostietä. Ensim­

mäisen talon Sokkalan tien varteen kerrotaan rakentaneen

Martti Markkasen ja vaimonsa Vuokko, os. Junni. Nykyi s in ta­

lo on maal a i s kunna lla j a siihe n on si joi t ettu v a paa-aj a n

toimistoja : nu oriso-, raittius- j a kulttuuritoimisto , sekä

kotihoidon palve lutoimis t o.

Va l kosenmäellä, j o ho n ny t o n r a ke n t e i lla kunnan virastotalo,

asu i silloin Paajaset . He myi vät myö he mmin talonsa puutarhu­

ri Hugo No usialle, Nousian kuoltua perikunt a myi t a l o n sek ä

ma ata maal a i s kunna lle.

Hugo Nousia, Rantakylän kartanon puutarhuri kun oli, viljeli

vihanneksia, kasvatti kukkia ja menapuita.Heillä oli myös

karjaa, joten lannoitetta oli omasta navetasta puille, pen-

- 185 -

saille, kukille sekä vihanneksille. Vielä 1960-luvun lopulla

Hugo Nousia kesäisin arkiaamuin ajaa körötteli hevosellaan

Mikkelin torille tuotteitaosa myymään.

Talvisodan aikana tuli maalaiskunnalle paljon karjalaisten

siirtolaisten asutusasioita. Perustettiin asutuslautakunta,

johon kuuluivat mm. agrologi Matti Jäntti Rantakylästä, ag­

ronomi Hoviniemi sekä agrologit Niilo Varonen ja Uuno Tuomi­

nen.

Siirtolaiset Eetu ja Sievi Siitonen kertoivat aikoinaan Ve­

netmäestä tänne tultuaan kun saivat maata Sokkalan kartanon

maista, olleen siirtolaisilla oikeus käyttää kartanon saunaa

siksi, kunnes olivat saaneet rakennetuksi omat saunat.

Karikossa, jossakin torpassa asui ns. ~ennustajaeukko", jos­

sa kävi varsinkin nuoret tytöt tietämässä tulevaisuuttaan

kauempaakin kunnan jopa lähikuntien alueilta . Tulevaisuudes­

ta saatiin myös tietoja niihin aikoihin markkinoilla myy­

dyistä onnenlehdistä, joissa tiedot perustuivat vain synty­

mäaikoihin ja olivat hyvinkin epämääräisiä, mutta silti tyy­

dyttivät suuren uteliaisuuden, joka merkitsi paljon .

Vuolingon kartanon emäntä Signe Tuukkanen kertoi perinnepii­

rissä vieraillessaan aikoinaan Sokkalan-, Rantakylän-, Vuo­

lingon- ja Nigaran kartanoiden sopineen, että kaikissa kar­

tanoissa soitetaan työväelle ruokatunti samanaikaisesti, eli

klo 11 . 30 aamupäivällä .

Junaliikenne rautateillä oli vielä 1940 ja 1950-luvuilla hy­

vin vilkasta. Henkilöautoja oli vähän, samoin linja-autoja

kulussa vähän. Rautateillä tuli käyttöön moottorijunat ns.

"tiputtajat", jotka pysähtyivät me lkein "joka veräjällä".

Karikassa oli myös tiputtajan pysäkki. Se palveli paikallis­

liikennettä olosuhteet huomioon ottaen, hyvin. Kariken juna­

pysäkki lakkautettiin 1950-luvun lopussa viitestien oikaisun

yhteydessä . Samalla rakennettiin silta viitostielle radan

yli.

- 186 -

Leena Topelius kertoi heidän Rantakylään tultuaan asumaan

olleen Sokkalantien varrella pienen lammentapaisen, johon

hän ajatuksissaan näki jonkun suunnittelevan omakotitalon

pihapiiriin hoidetun ja istutuksilla varuste tun ihanan "kos­

teikon". Tuon lammen kohdalla on nyt omakotitalo. Samalla

hän kertoi paikallisliikenteen siirtyessä kulkemaan Rantaky­

län tietä, Sokkalantien verrella asukkaiden ikkunan pesu vä­

heni, ol ihan Sokkal anti ellä kesällä joka tunti pölypilvi

linjurin kulkiessa .

Kerrotaan, että aikoinaan olisi seppä Kitunen Rantakylästä

takonut Mikkelin Pirttiniemen puistoon erittäin kauniin ta­

korauta-aidan. Takarauta-aita on saanut nyt paikkansa Kes­

kussairaalan muutoksen ja laajennuksen yhteydessä, suurin­

piirtein entiseltä paikaltaan.

Vuolingon kartanon alueella, peltojen läpi virtaa pieni

Naistinginjoki, jonka yli ovat jotkut rantakyläläiset raken­

taneet sopivan lankkusillan mattojen pesua varten. Kesäisin

pesupaikalla kauniilla ilmalla on jopa ruuhkaa, mutta vuo­

rotteluja ja hyvä sopu on antanut tilaa. Enimmäkseen sillal­

la on naispesijöitä, mutta onpa joukossa ollut urheita mie­

hiäkin. Kiitokset Vuolingon kartanolle tästä erinomaisesta

palvelupisteestä.

Rantakylästä on muodostumassa todellinen Mikkelin maalais­

kunnan kuntakeskus. Onhan täällä jo nykyisin huomattava mää­

rä erilaisi a asukkaiden palveluksia; koulut, kaupat, pankki,

posti, seurakuntatoiminta eri pienryhmätoimintoineen, van­

hustentaloja, lastenpäiväkoti, nuorisotalolla harrastus mah­

dollisuuksia puhumattakaan urheilutalon tarjoamista monipuo­

lisista toiminnoista, johon mm. kuljetuksen avulla on mah­

dollisuus osallistua kaikilla kuntalaisille, kirjasto esit­

telyineen ja näyttelyineen .

- 187 -

Ja luonto on lähellä, poiketa marja- ja sienimetsään, hölk­

k~ämään valaistulle ladulle tai hiiht~mään . Virastotalon

valmistuttua palvelut yhä paranevat ja edelleen on uusia

suunnitelmia olemassa rantakylän palvelujen parantamiseksi

sekä uusien asukkaiden sijoittumista varten.

Menossa oleva peruskoulun ala-asteen koulun laajennussuunni­

telma on erittäin tarpeellinen. Myllymäen alueelle on vuode n

1987 aikana tullut uusia asukkaita runsaasti ja jatkuvasti

alueelle rakennetaan.

Näin asutus tihenee ja laajenee Rantakylästä Otavaan . On

mahdollista, että nämä asutusalueina joskus yhdistyvät . Mil­

loin, sen tulevat vuosikymmenet näyttävät.

- 188 -

XII TIETOJA MAALAISKUNNASTA JA SEURAKUNNASTA

Ti last o ista koonnut Jenny Nisu la

Mikke lin p i t ä j ä n nimi t uli käyt töön v ast a 1 600-luvul la . Sitä

enne n vuo nna 1329 mainitaan Savila hden pitä j ä n nimi , j o ka

o li Mikke lin pitäjän edel tävä nimitys, kuningas Maunu Eeri­

kinpoj a n v e r otuksen j ä rj estämis t ä kos ke v assa kir jeessä . Vuo­

den 1 865 kunna llisen ha llinnon järj estäy t yessä o n k ä y tetty

nimi tys tä Mi kkelin ma a lai s kunta, ja Mikke lin maaseurakunta .

Tietoja kunnasta vuoden 1986 tilastojen mukaan:

Pinta-ala 1170,44 km2

Väkiluku 11.131 henkeä, 1.1.1987, joista Rantakylässä

3.461 henkeä.

Kunnan kalleusluokka II

Kantokykyluokka 4

Veroäyrin hinta 16 p.

Veroäyriä asukasta kohti 29.935

Kunnalla lainoja asukasta kohti 2.167 mk.

Peruskoulun ala-asteen kouluja 20 eri puolilla kuntaa

Peruskoulun yläasteen koulu Rantakylässä

Kunnan pääkirjasto Rantakylässä

Kun n anvirasto muo d o stuu v iidestä e ri osastosta sekä niih i n

kuuluvist a toimistoista ja laitoksista .

Yleinen osasto, kunnan johtaja Juhani Alanen , kunnansihteeri

Tapio Hauval a

Talou sosasto , taloussihteeri Ak i Rusanen

Sosi aaliosasto , sosi aali johtaja Riitta Le i mu

Sivisty sosasto , koulutoimenjoh ta j a Ta uno S uoniemi

Sivistysosast oon kuuluu koulut o i me n lisäk s i ka nsalaisopisto ,

kirjasto, nuoris otyö, kulttuuri- ja raittiust yö sek ä l iikun­

tatoiminta.

- 189 -

Tekninen osast~, tekninen johtaja Jorma Holopainen.

Tekniseen osastoon kuuluu kaavoitus- ja mittaustoimisto,

rakennustoimisto, rakennusvalvontatoimisto ja suojelutoimis­

to .

Kunnanvaltuustoon kuul uu 35 jäsentä. Val tuuston puheenjohta­

ja Esko Pekonen, I varapuheenjohtaja Markku Aholainen ja II

varapuheenjohtaja Mauno Tuukkanen.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Lauri Partti.

Nettomenot pääluokittain jokaista kuntalaista k oh ti tal ous­

arviossa 1987 .

Yleishallinto 470 mk/asukas

Järjestystoimi 160 mk/asukas

Terveydenhuolto 1420 mk/asukas

Sosiaalitoimi 1068 mk/asukas

Sivistystoimi 1718 mk/asukas

Kaavoitus- ja yleiset työt 548 mk/asukas

Kiinteistöt 68 mk/asukas

Liike- ja palvelutoiminta

Nettotulot

Rahoitus

Pääomatalous

231 mk/asukas

5250 mk/asukas

236 mk/asukas

Kunnan palveluksessa olevaa henkilökuntaa:

Kokopäiväiset virat/toimet 394

Sivu- ja osa-aikaiset virat/toimet 10,15

Tuntipaikkaisia hen k ilöitä 97

Kunnan alueella toimii 19 kylätoimikuntaa ja Otavassa toimii

Otavaseura sekä Rantakylässä Rantakyläseura .

Kunnan uuden virastotalon rakennustyöt Rantakylässä aloitet­

tiin 1 987 .

- 190 -

Tietoja Mikkelin maaseurakunnasta

Mikkelin maaseurakunnan - emäseurakunnan - alue on ollut

varsin laaja . Aluksi se oli Savilahdenpitäjänä vuodesta 1329

lähtien ja käsitti koko Savon maakunnan aina Iisalmea myö­

ten . Aikojen saatossa siitä on eronnut eri pitäjät itsenäi­

siksi seurakunniksi. Viimeiseksi Mikkelin kaupunkiseurakunta

vuonna 1891.

Kansalaisten opetuksesta ja sivistyksestä huolehti kirkko

aina kunnalliseen itsehallintoon, eli vuoteen 1865 saakka.

Hannele Wirilander Mikkelin pitäjän historiassa kertoo, että

"vuonna 1793 joutui 20 henkilöä jalkapuuhun, itselleen kau­

histukseksi ja parannukseksi sekä muille opetuk seks i kun

olivat pakoilleet lukkarin ja pitäjän koulumes t a rin opetus­

ta" . Viidenkymmenen vuoden kuluttua tästä voitiin pitäjän

kokouksessa kertoa, että kirjoittamista tapailee jo melkein

jokainen selvä lukija ."

Kirkon opit ja normit ovat olleet ankaria savolaisille jäs­

tipäille. Mutta niin lienee ollut muillekin. Mikkelin maa­

seurakunnan 650-vuotisjuhlaa vietettiin 23.9 . 1979 .

Ajankohtaista tietoa Mikkelin maaseurakunnasta:

Mikke lin maaseurakunnan alue on sama kuin maalaiskunnan

alue. Kirkkoherranvirasto sijaitsee Otavankatu 8 : ssa

Kirkkoherrana on Sakari Levonen

I kappalainen Reijo Kataja

II kappalaisen virka avoinna (aikaisemmin toimi Lauri Leppä­

nen. Hän siirtyi Savon prikaatiin sotilaspastoriksi.)

Lehtorina Marjut Ahtiainen

Kanttori-urkurina Kyösti Kosonen

Kanttorina Rauno Määttä

Talouspäällikkönä Esko Laamanen.

Vuoden 1987 aikana saatiin seurakuntaan oma puutarhuri,

Jaana Nyström.

- 191 -

Seurakunnalla on seurakuntaloja Rouhialassa, kirkonmäellä,

Otavassa, ja Rantakylässä.

Jumalanpalveluksia on vuoden 1987 aikana vietetty 102 ker­

taa, osanottajia 16.409 henkeä . Ehtoollista vietetty 39 ker­

taa joissa osanottajia 4.961 yhteensä.

Seurakunnalla on kaksi kuoroa, seurakuntakuoro ja Introitus­

kuoro, jotka ovat esiintyneet jumalanpalveluksissa ja muissa

seurakunnallisissa tilaisuuksissa .

Lukukinkereitä on pidetty eri puolilla seurakunnan aluetta

yhteensä 30, joissa osanottajia 724 henkeä.

Eri toimialojen johtokuntia on seuraavasti:

Diakoniatyön-, Lähetys- ja evankelioimistyön-, lapsityön- ,

nuorisotyön- sekä jumalanpalvelus ja musiikkityön johto­

kunta.

Seurakunnan väkiluku oli vuoden 1987 lopusa 5400 miestä ja

5193 naista, yhteensä 10.593 jäsentä.

Syntynyt 57 poikaa, 47 tyttöä, yhteensä 104

Kuollut 60 miestä, 40 naista, yhteensä 1 00

Uusi virsikirja otettiin käyttöön I adventtina. Kirkkoneu­

vosto on päättänyt, että seurakunnan puolesta lahjoitetaan

joka talouteen uusi virsikirja .

Kirkkovaltuustoon kuuluu 31 jäsentä. Valtuuston puheenjohta­

jana Heikki Lokka ja varapuheenjohtajana Erkki Uotila . Kirk­

koneuvostoon kuuluu 11 jäsentä, joista 5 taloudelliseen

jaostoon. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimii virkansa

puolesta kirkkoherra ja taloudell isen jaoston puheenjohtaja

Esko Ruuttunen toimii kirkkone uvoston varapuheenjohtajana .

Kirkollisvero on 1,5 penniä veroäyriltä.

Vuonna 1816 valmistunutta kirkkoa on korjattu useampaan ker­

taan, viimeksi vuosina 1981 - 1982 tehtiin suuri korjaus.

Samassa yhteydessä hankittiin uudet 41-äänikertaiset urut.

Sankarihauta- alue ja muistolaatat kirkonmäellä kunnostettiin

kunnan ja seurakunnan toimesta vuoden 1987 aikana .

- 192 -

+ ' . '

ISÄNMAAN PUOLESTA SODISSA KAATUN EET

RANTAKYLÄLÄISET 1939 - 1944

OTTO GYNTHER s. 14.6.1922 k. 2.6.1944

JAAKKO HÖLTTÄ s. 24.7.1920 k. 20.7.1943

OLAVI KORHONEN s. 24.6.1918 k. 21.1.1940

LAURI MARTTINEN s. 11.8 . 1923 k. 9.6.1944

ESKO RAJALA s. 26 .1. 1923 k. 29 . 6 . 1944

VEIKKO SAVANDER s. 18.12.1917 k. 24.6.1944

TOIVO STRENGELL s. 15.11.1910 k. 2.1.1940

ALBIN VÄISÄNEN s. 11.1.1901 k. 2.9.1941

- 193 -

TIETOJEN KOKOAMINEN

Vuonna 1973 aloitettiin koota Sokkalan kartanoon ja karj a ­

laisen siirtoväen asuttamiseen liittyvät tiedot .

1980-luvun alussa perustettiin Rantakyläseuran yhteyteen pe­

rinnetoimikunta, johon kuului Liisa Juuti lainen puheenjohta­

jana, Jenny Nisula sihteerinä, jäseninä opettaja Tauno Häkli

ja maanviljelijä Martti Lyytikäinen sekä koulun edustajana

opettaja Terttu Lehkonen.

Vuodesta 1984 lähtien on toimikunnan puheenjoht ajana ollut

Jenny Nisula . Vuonna 1985 oli toimikunnan sihteerinä Ail a

Prepula.

Vuonna 1986 saatiin perinnetoimikunta kansalaisopiston pii­

riksi ''Tunne kotikyläsi - tallenna tieto ."

Syksyllä 1987 on piiri kokoontunut kuusi kertaa, ohjaajana

Liisa Vepsäläinen.

Piiri ssä on ollut mukana perinneasioita muistelemassa ja

kartoittamassa Anni ja Matti Jäntti, Tauno Häkli, Edit Lam­

pinen ja J enny Nisula. Kerran tai kahdesti ovat p iirissä

vierailleet Toini Saikkonen, Signe Tuukkanen, Siiri Valjakka

ja Marja - Leena Markkanen .

Henkilökohtaiset haastattelut on tehty haastateltavien ko­

deissa.

Ilmavalokuvista on vanhoja rakennuksia tunnistanut Elin Hä­

mäläinen, entinen Valjakka .

Saadun perinneaineiston kokoamisen julkaisuksi on suoritta­

nut Jenny Nisula .

- 194 -

SISÄLLYSLUETTELO

LUKIJALLE 1

I

II

RANTAKYLÄN HISTORIAA 1500 - 1800-luvuilta

Kylän nimi

Asutus

Isojaon vaikutukset

Väestö

Väestömuutokset ja väkiluku

Väestön varallisuus

Verotuksesta

Vaivaishoidon alku

Kestikievari toiminta

Viinanpol ttimo

Valtiopäivämies

Pitäjän omat virkamiehet

NYKYISET KANTATILAT RANTAKYLÄSSÄ

3

3

3

4

5

6

8

14

15

16

17

18

18

22

Sokkala RN:o 1 22

Karjalaisen siirtoväen asuttaminen 28

Sokkalan kartanon työmiesten kertomaa 32

Sokkalan kartano koulukäytössä 37

Muistoja Sokkalan ajoilta 44

Ketunniemi RN:o 2 48

Kerola RN:o 3 50

Rantakylän kartanon historiaa 52

Karila RN:o 4 69

Elämää Karilassa koeaseman aikana 70

Rantakylän kartanon torppia RN:o 6 - 9 80

Ranta-Siekkilä RN:o 10 81

- 195 -

III MAANVILJELYKSEN KEHITTYMINEN 82

IV

V

Kaski-, pelto- ja suoviljely 82

Viljelyskasvit ja sadot 83

Kasvinjalostus 83

Peltojen peruskunnostus ja lannoitus 84

Kivenraivaus ja salaojitus 84

Koneiden yleistyminen 84

Kasvinsuojeluaineet 86

Sokerijuurikas 86

AIV-rehu 87

Kotieläimet ja lypsykarja 87

PAIKANNIMIÄ

Paikannimiluettelo

Kartta

PURETUT RAKENNUKSET

89

89

93

94

Rakennuksista luettelo 94

Kartta 97

VI PALVELUT 99

Entisajan ammatinharjoittajia, luettelo 99

Kartta 102

Nykyisten palvelujen kehitys, luettelo 103

Kartta 114

VII KAAVOITUS JA KUNNALLISTEKNIIKKA

Rakennuskaavoituksen kehittyminen

Vesihuolto

Sähkö ja tievalaistus

115

115

120

121

- 196 -

VIII SEURAKUNNALLINEN TOIMINTA

Lukukinkerit

Pyhäkoulutyö

Seurakuntakoti

IX

X

XI

KYLÄN VANHIMMAT ASUKKAAT

Kolme kylän vanhinta asukasta

SEURA- JA HARRASTUSTOIMINTA

Rantakylässä toimi nuorisoseura

Marttojen toiminnasta

Lotta-Svärd toiminnasta

Rantakyläseuran toiminta

Rantakylän Urheilijat r.y.

Rantakyl än Kalakaverit r . y .

Harrastajakirjoittaja

MUISTELUKSIA JA HAJATIETOJA

Menneitä aikoja valokuvina

Valokuvanäyttelystä

Taidehankinnat

Muistojeni Valkosenmäki

Hajatietoja ja toteamuksia

XII TIETOJA KUNNASTA JA SEURAKUNNASTA

Tietoja maalaiskunnasta

Tietoja maaseurakunnasta

KAATUNEET

Sodissa kaatuneet rantakyläläiset

1939 - 1944

TIETOJEN KOKOAMINEN

Tietojen kokoamisen eri vaiheet

SISÄLLYSLUETTELO

123

123

125

128

130

137

137

144

148

150

155

1 57

158

161

161

165

166

167

184

188

188

190

192

192

193

193

194-196

----~~--------~------------------------------------------~----------------------------------------------------:

Ki;VA KUNN~N UiJOt.N VIRASTOTALON P1ENGISMALUSTA