1

RA

TK

ES

4 / 1997

RATKAISU- JA VOIMAVARASUUNTAUTUNEIDEN MENETELMIEN UUTISLEHTI

Julkaisijana RATKES ry. 30.11.1997

2

RA

TK

ES

4 /1997

PäätoimittajaMerja Iso-Aho

ToimitusneuvostoLauri HeikkiläBen FurmanAnneli Litovaara

Toimituksen osoite:c/o Merja Iso-AhoJunttakuja 1200270 HKIpuh/fax: 09-587 8116Taitto: Timo Rytkönen

Ratkes-yhdistyksen jäsenasiat,lehdentilaus ja yhteydenotot:(yhteisöt ja yksityiset henkilöt voivattilata lehteä liittymättä jäseneksihintaan 100 mk/vuosikerta )Riitta Huurros/ RATKESpl 5600101 HELSINKIpuh/fax 09-826401

Tietoa Ratkesin toiminnastaInternetissä Ben Furmanin kotisivu:htpp://www.helsinki.fi/~furman/Ratkes-lehden artikkeleita saavapaasti kopioida

ilmestyy neljänä numerona v. 1998Seuraava numero , helmikuu -98

N:o 4 / 97 (30.11.1997)

JulkaisijaRATKES - ratkaisu- ja voimavara-suuntautuneiden menetelmienedistämisyhdistys (ry.)

RATKES -lehti SISÄLTÖ

PÄÄTOIMITTAJAN KYNÄSTÄMerja Iso-Aho

3

KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN4

RATKESIN ALUEELLINEN TOIMINTA5

LYHYTTERAPIAN LÄHTEILLÄMatti Särkelä

7

KUN LASKEUDUIMME VALTAISTUIMELTABarry Duncan &co 9

LÄHEISRYHMÄTOIMINTAHelena Nordenstreng

27

KIDSCAN-lasten käytösongelmatBen Furman

33

"KUN JOULUPUKKI..."Aappo I. Piippo

41

KUIN TUTKIMUSMATKA ASIAKKAANKANSSA

-Marianne Winberg työnsä äärelläMerja Iso-Aho

45

MARIAN RATKES-MALLITMaria Eklund 49

RATKESIN KUULUMISIA 50

3

RA

TK

ES

4 / 1997

Artikkeli kannattaa toimittaa sekäpaperikopiona että levykkeellä (HD taiDD). Levykkeen mukaan on hyvä liit-tää tieto ohjelmasta, jolla teksti onkirjoitettu.Lehti toimitetaan PC-tie-tokoneella. Kirjoita mieluiten jollainyleisesti käytetyllä ohjelmalla (MSword, WP). Älä tavuta tai muotoiletekstiä.Liitä mukaan myös pieni, va-paamuotoinen esittely itsestäsi.

PÄÄTOIMITTAJAN KYNÄSTÄ

HYVÄ LUKIJA

Vuosi kuluu jälleen kohti loppuaan.“Eläkevuodet taas hieman lähempä-nä”, toteaa päätoimittaja, koettaen näh-dä positiivista vuosien kulussa. Ku-luva vuosi on ollut toimitukselle sikäliantoisa, että keittiön pöydän äärestäon siirrytty kokonaiseen, itse omis-tettuun työpöytään. Kuitenkin viimeaikoina on pöydälle paperipinojenkeskelle ilmaantunut pari uutta käyt-täjää, nimittäin kaksi kissanpentua,jotka mieluusti kiertyvät kerälle tie-tokoneen päälle ja erityisesti rakasta-vat vedellä unia juuri työn alla olevienpaperien pehmeässä kasassa. Mo-nenlaista riesaa, mutta myös rutkastiiloa liittyy tuollaisiin pieniin ystäviin.Ihanaa tulla työstä väsyneenä ja py-sähtyä kaiken tohinan sijaan loikoi-lemaan ja silittelemään silkkiturkkeja.Tosi rentouttavaa! Kunpa pieniä onnenpipanoita meille kaikille eri muodois-saan tupsahtelisi matkan varrella, ettäelämä kantaisi itse kutakin eteenpäin.

Lehden toimitusneuvosto kokoontuutammikuussa miettimään lehden ensivuoden toimintaa. Nyt on oiva aikasinunkin kertoa näkemyksiäsi ja pal-jastaa virinneitä ideoita lehden te-kijöille. Toimittajaverkostoa haluaisim-me laajentaa niin, että elämän kokokirjo voisi paremmin tulla esille, sa-moin olisi mukava saada toimittaja-verkostoa luoduksi eri puolille Suo-mea. Mikäli kiinnostaa, otapa yhteyttä!

Erityinen kiitos kuluneesta vuodestaTimo Rytköselle, joka on reippaasti jauutta ideoiden vastannut lehden tai-tosta ja ulkonäöstä!

Mukavaa joulun aikaa kaikille!

Merja Iso-Ahopäätoimittajaosoite: Junttakuja 12, 00270 HKIpuh. koti 09-4362889, fax koti 09-5878116, puh. työ 09-31047910

KIITOS !

ARTIKKELIEN KIRJOITUSOHJEET

Sisäsivu, puolet.........150 mkSisäsivu, koko sivu....300 mkTakasivu.......................500 mk

Ratkesin jäsenille ja jäs.yhdistyksilleova ilmoitukset ilmaisia.Huom! Lähetä valmis teksti ilmoituk-sesta paperikopiona tai levykkeellälehden toimitukseen osoite:Merja Iso-Aho, Junttakuja 12, 00270HKI

ILMOITUSHINNAT

4

RA

TK

ES

4 /1997

RATKES-YHDISTYKSEN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUSAIKA: Tiistaina 9.12.1997 klo 19.00 alkaenPAIKKA: Kalliolan vapaaopisto, Sturenkatu 11

VUOSIKOKOUKSEN ESITYSLISTA

1. Kokouksen avaus

2. Järjestäytyminen

3. Laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen

4. Hyväksytään kokoukselle työjärjestys

5. Hyväksytään yhdistykselle liittymis- ja jäsenmaksu 1998

6. Toimintasuunnitelman hyväksyminen vuodelle 1998

7. Tulo- ja menoarvion hyväksyminen vuodelle 1998

8. Muut mahdolliset esille tulevat asiat

9. Kokouksen päättäminen

KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN

KAIKKI JÄSENET TERVETULOA!

5

RA

TK

ES

4 / 1997

Heli Toroska, os: Diabetesliiton alue-toimisto, Valtakatu 5 D 45, 28100 Pori,puh 02-6337255, fax 02-6331459.

lastenpsykiatri Hilkka Keistinenpuh: 0400-687857 ja rehtori TarjaVitikka , Iin kansalaisopistopuh 08-8198386!Hilkka ja Tarja ovat järjestäneet alueel-la ratkaisukeskeistä koulutusta.Seuraava koulutus on Torniossa 3.12.ja aiheena työyhteisöjen kehittäminenja kouluttajana Tapani Ahola.

Matti Alpola , os: Pihlajatie 25,80110 Joensuu, puh työ 013-2675720ja koti 013-226527. Joensuussa onkokoontumassa ryhmä. Ota yhteysMattiin!

Kotkan perheneuvola, Irene Pirinen,Jaana Vaittinen tai Lotte Soinipuh. 05-2347950.Kotkassa ollaan virittelemässä rat-kaisuhenkisen porukan koollekut-sumista ja tapaamisia.

Turun nuorten turvatalon työntekijöidenkautta. Osoite on Kärsämäentie 48,20360 Turku. Puh 02-2539667,fax 2539950.

Erkki Tourunen , Härkäkorventie 184,44160 Huutomäki p: 014-582426.Jyväskylän- Äänekosken seudullakokoontuu aktiivinen työnohjausryhmänoin kerran kuussa. Mukana on ollutmyös asiakkaita.

Helsingissä ota yhteyttä RATKESinhallitusten jäseniin:pj Harri Helle p(työ): 040-500 0643vpj. Ben Furman p(työ): 436 25 56Vera Vauramo p(työ): 09-6152 2315Riitta Huurros p(työ): 020 4256 1541Lauri Heikkilä p: 040-541 5893Anneli Litovaara p: 0500-439 457Liisa Tuovinen p: 09-180 22 67Auli Kiminki p: 019-34 7 264Merja Iso-aho p: 09-310 47 910

Anita Björkestam puh 040-526 2835Porvoossa on ollut tapaamisia suh-teellisen säännöllisesti. Tapaamisis-sa on yleensä ollut alustaja ja kes-kustelua tietyn aihepiirin ympäriltä.Mukana on ratkaisukeskeistä työtapaaja /tai NLP:tä käyttäviä. Ota yhteysAnitaan, mikäli olet kiinnostunut ta-paamisten aiheista ja ajankohdista!.

RATKESIN ALUEELLINEN TOIMINTAEtsiessäsi kontakteja alueesi muihin ratkaisukeskeisiä työtapoja

käyttäviin ihmisiin, ota yhteyttä ja tule tilaisuuksiin:

PORIN - RAUMAN SEUTU

OULUN ALUE

JOENSUU

KOTKA

TURKU

JYVÄSKYLÄN-ÄÄNEKOSKENSEUTU

TAMPEREEN ALUE

HELSINGIN ALUE

PORVOO

Tampereen alueella yhteyshenkilöäetsitään parhaillaan ja seuraavassanumerossa (1/98) ilmoitamme yhteys-tiedot.

6

RA

TK

ES

4 /1997

LYHY

TTER

APIA

N LÄ

HTEI

LLÄ

RATKESIN TARJOUS! Tilaan suoraan kustantajalta ____ kpl kirjaa "Lyhytterapian lähteillä"

Erikoishintaan 125 mk ( sisältää postikulut)

Tilaaja:__________________________________________ Puh:______________

Osoite:______________________________Postino/pkka:____________________

Päiväys:_______________ Allekirjoitus:______________________________

POSTITA TAI FAKSAA: RATKES-yhdistys PL 56, 00101 Helsinki FAX: 09-826 401

NYT ILMESTYNYT SUOMEKSI MIELI-KIRJAT sarjassa!Ratkaisu- ja voimavarakeskeisten menetelmien perusteosJay Haleyn kirjoittama Milton H. Ericksonin terapiaa käsitteleväklassikko (Uncommon therapy ) Lyhytterapian lähteillä

LYHYTTERAPIAN LÄHTEILLÄon teos, joka ei ole vain yhden lukuelämyksen kirja. Seon sekä perusoppikirja terapia- ja auttamistyötä tekevilleettä vankka lähdeteos, johon voi yhä uudestaan taitojaansyventäen tutustua. Kirjan syvällisin anti on vahva asia-kaslähtöisen työn filosofia, joka oli Ericksonille tun-nusomaista: johdonmukainen humanismi ja syvä uskoihmisen kykyyn oppia ja muuttua.

"Ihminen tietää ongelmansa ratkaisun -hän ei vain tiedä että häntietää" , oli yksi Ericksonin kuuluisista mietelauseista.

Milton H. Erickson ( † 1980 ), lääkäri, psykiatri ja hypnotistion yksi psykoterapian merkittävimmistä uranuurtajista. Hänon legenda, jonka kehittämä kokonaan uudenlainenpsykoterapeuttinen ajattelutapa on ollut pohjana moderninlyhytterapian ja perheterapian kehittymiselle. Voidaanhyvällä syyllä sanoa, että Erickson on lyhytterapialle sitämitä Freud oli psykoanalyysille.

RATKESIN LUKIJOILLE ERIKOISTARJOUS!

Kustantaja: Lyhytterapia-instituuttiSuomennos: Riitta Bergroth

Sivuja 309 , sidottuOvh. 160 mk

ISBN 952-5174-00X

7

RA

TK

ES

4 / 1997

Tämä kirja olisi voinut ilmestyä suo-meksi jo paljon aikaisemmin, silläEricksonia on siteerattu paljon eriyhteyksissä, tietämättä tarkalleen,mihin hänen toimintansa ja ajatte-lunsa perustuu. Kirjan ilmestyessänyt, se antaa mahdollisuuden tutus-tua tarkemmin hänen ajatteluunsa jatoimintaansa.

Ericksonilainen näkemys perustuusysteemiseen ajatteluun, jossa ihmi-nen elää suhteessa ympäristössäänoleviin ihmisiin ja elämän rakentei-siin. Ericksonia kiinnostaa ihmistenkehitysvaiheet lapsuudesta vanhuu-teen.

Ongelmanratkaisussa hän näkeeoleellisena sen, että ihmiset, perheetja sukupolvet seuraavat luonnollisenkehitysvaiheen saavuttamista. Hänottaa huomioon yksilön lisäksi perheenja muun sosiaalisen verkoston ja käyt-tää hyväksi kaikki rakenteet, mitämuutos vaatii.

Erickson lähtee liikkeelle juuri siitä,mitä asiakas pitää ongelmana, mitenhän ongelmansa esittelee ja mitä asi-oita siihen liittyy. Hän ei lähde kä-sittelemään menneisyyttä, vaikka hänitse ottaa sen huomioon, vaan keskit-tää huomionsa seuraavaan kehitys-vaiheeseen. Ihmisten kehitysvaiheit-

ten käsittely tulee oivallisesti esillekirjan rakenteessa, missä edetäänkehitysvaiheitten mukaan tapausesi-merkkien avulla.

Kirjassa tulee erittäin hyvin esilleEricksonin kyky toimia suggestio-alueella. Hypnotistikokemuksensaavulla hän lukee eleviestintää, huomi-oi äänen eri vivahteet ja kykenee mene-mään yhteiseen maailmankuvaanasiakkaan kanssa.

Luulen, että 80-luvulla ollut para-doksien käyttöinnostus olisi ollut har-kitumpaa, jos olisi ollut tietoa erick-sonilaisesta hypnoosipohjasta. Moniasiakas olisi välttynyt tulemasta lou-katuksi. Kuitenkin Erickson pystyi lu-kemaan asiakkaastaan myös vasta-hakoisen ja aggressiivisen puolen,eikä kaihtanut olla suora, vaan hänsaattoi antaa rivoakin palautetta, jos seoli asiakkaan rakenteen mukaista.

Kirja on helposti luettavaa. Terapia- jahoitoalojen ammattilaisille tämä antaaperspektiivistä näkökulmaa. Voi ikään-kuin muistella kirjan kautta, miten 10 -15- vuoden aikana on itse työskennellytja mitä on tapahtunut Suomessa tälläalalla. Uusille ja miksei myös vanhem-mille asian harrastajille kirja avartaanäkemystä alitajuisen työskentelynmahdollisuuksista terapia- ja hoito-käytännöissä.

Matti SärkeläSairaanhoidon opettaja

LYHYTTERAPIAN LÄHTEILLÄ

- Jay Haleyn Milton H. Ericksonin terapeuttiset menetelmät vihdoinkin suomeksi!

8

RA

TK

ES

4 /1997

9

RA

TK

ES

4 / 1997

Toimiessamme kymmenisen vuottasitten Daytonin yliopiston perhete-rapiayksikössä, Mark Hubble jaminä pyysimme kaikilta tuntemil-tamme terapeuteilta hoitoomme“mahdottomia tapauksia”, asiak-kaita, jotka oli diagnosoitu rajati-lahäiriöisiksi, joilla oli suuri itsemur-hariski, hyväksikäytettyjä, väkivallanuhreja. Sanalla sanoen, ihmisiä, jot-ka kulkeutuivat psykiatrisesta sai-raalasta toiseen ja terapeutilta toi-selle vuosikymmeniä, tulematta juu-rikaan parempaan kuntoon.

"OPETTAJINA" SAIMME ITSEOPETUKSEN

Olimme tuolloin syvästi, joskin kapea-alaisesti ihastuneet lyhytterapiaan,strategiseen- ja perheterapiaan. Esi-kuvinamme olivat etenkin John Weak-land ja MRI, Steve de Shazer ja BFTCsekä Milton Erickson . Olimme mie-lestämme eksperttejä ihmekysymyk-sen, paradoksaalisten interventioiden,kätkettyjen ehdotusten ja uudelleen-määrittelyn alalla. Halusimme osoit-taa, etteivät nämä työtavat toimineetainoastaan “pinnallisissa” ongelmis-sa, vaan myös hankalilla asiakkailla,joiden kanssa perinteiset terapeutitpatologisoivine diagnooseineen ja

loputtomine hoitoineen olivat epä-onnistuneet.

Varmaankin ennen kaikkea kosto mie-lessään, eräs paikallisessa psyki-atrisessa sairaalassa psykoanalyyt-tisellä viitekehyksellä toimiva psykiat-ri, joka avoimesti inhosi meitä, lähettiluoksemme Richardin ja Eileenin.Päätimme antaa hänelle aikamoisenopetuksen. Mutta kävikin niin, ettäRichard ja Eileen antoivat meilleopetuksen, josta olemme vieläkinkiitollisia.

Seuraavien kolmen kuukauden aikanahe murskasivat sokean uskomme tek-niikoihin ja tipauttivat meidät itse pys-tyttämältämme ekspertin jalustalta.Täydellinen mahalaskumme sai mei-dät oivaltamaan, että me olimme pal-jon enemmän riippuvaisia asiakkais-tamme kuin he meistä.

He opettivat meille saman, minkä tu-loksellisuustutkimukset vahvistavat:positiivinen muutos korreloi vain hei-kosti terapeutin tekniseen taituruuteeneikä riipu ollenkaan koulukunnasta,jota hän edustaa. Paljon enemmänmerkitsee se, mitä asiakas tuo mu-kanaan ja asiakkaan ja terapeutin vä-lille muodostuvasta vuorovaikutussuh-teesta.

Kun laskeuduimme valtaistuimelta

Barry Duncan, avustajinaan Mark Hubble ja Scott Miller( Arttikkeli julkaistu The Family Therapy Networker -lehdessä heinä-elokuussa -97 )

-Mitä asiakkaamme ovat meille opettaneet

10

RA

TK

ES

4 /1997

ENSIVAIKUTELMAT

Richard ja Eileen eivät ensi näkemältävaikuttaneet miltään terapeutin pai-najaiselta. Eileen oli vähän yli kol-mekymppinen valokuvaaja, taitavastimeikattu ja hyvin pukeutunut. Richardpuolestaan oli viisissäkymmenissäoleva yrittäjä. Hänellä oli ystävällinen,vähän huolestunut, katse ja hyvinhoidettu harmaantuva parta. He tulivatpariterapiaan. Eileen kertoi, että kuusivuotta aiemmin, pian naimisiin menonjälkeen, hän alkoi juoda rajusti. Itse-inhon vallassa hän teki kaikenlaista,mm. itsemurhayrityksiä toistuvasti.Hänet oli diagnosoitu maanisdepres-siiviseksi, hoidettu sairaalassa, lääkittylitiumilla ja sitten uudelleen luokitelturajatilahäiriöiseksi, alkoholistiksi jakompulsiiviseksi luonteeksi. Hän viettivuoden yksityisessä psykiatrisessasairaalassa sadan mailin päässä ko-toa, ja hänen terapeuttinsa sanoi sielläRichardille, ettei ollut koskaan tavannutyhtä vaikeaa rajatilatapausta.

Seuraavan vuoden Eileen asui lähelläsairaalaa ja osallistui viikoittain kuu-teen yksilö- ja ryhmäterapiaistuntoon.Nyt hän oli kotona ja puolisot yrittivätjälleen oppia tuntemaan toisensauuvuttavan hoivaamisen, itseen koh-distuvan vahingoittamisen, perhevä-kivallan ja ainaisten terapiakäyntienkeskellä. Richard pesi pyykit, kokkasija yritti huolehtia, että vaimo söi tar-peeksi. Eileen kulki edelleen satamailia edestakaisin kahdesti viikossaterapiatapaamiseen. Raivostuessaanhän viilteli käsivarsiaan ja sääriäänveitsellä. Kun Richard yritti estellä, heusein päätyivät käsikähmään ja parikertaa Eileen oli ollut lähellä pistää

Richardia veitsellä.

"HALUAN TULLA KOHDELLUKSIIHMISENÄ, EN POTILAANA"

Ensi tapaamisellamme molemmatpuhuivat pääosin minulle eivätkätoisilleen. “Eileen on hyvin epävarma,itsetuhoinen ja usein täynnä vihaa.”Richard sanoi. Hän kuvaili minulleEileenin psykiatrista hoitoa ja kertoiitse olevansa lopen kyllääntynyt tera-piaan, mutta pelkäsi että ilman sitäEileen tappaisi itsensä. Eileen puhuiitsestään analysoiden: “minun onvaikea nähdä asioita toisten ihmistensilmin tai ehkä olen vain äärettömänegosentrinen ihminen”, hän sanoi.Sitten hän lausahti sellaista, minkävasta jälkikäteen huomasimme hyvintärkeäksi. “Kaikkien läpikäymiemmetraumojen jälkeen on kuin meillä olisikranaattikauhu. Aivan kuin kulkisimmejatkuvasti miinakentällä, enkä haluasaattaa enää ketään toista, en myös-kään itseäni, alttiiksi millekään lisä-terapialle.” Viitaten siihen, että he olivattulleet enemmänkin perheneuvojanluo, hän lisäsi: “Olen iloinen, ettäminulla nyt on mahdollisuus tulla koh-delluksi osallistuvana ihmisenä eikäpotilaana.”

Pinnallisesti reagoin siihen mitä hänsanoi: “Nyt voit jättää potilaan roolintaakse ja keskittyä muovaamaansuhdettanne paremmaksi.” Sanoinikään kuin: “Kohtelen sinua ihmisenä,en diagnoosina.” Mutta käytännössäsanoillani ei ollut vaikutusta siihen,mitä tein.En ole varma - miksi? Ehkäparin ilmaisema toive - päästä eroonterapiasta - katosi kiireessämmeauttaa heitä. Ehkä varmuudessamme

11

RA

TK

ES

4 / 1997

tulimme ylimieliseksi, luullen tie-tävämme, mikä on heille parasta. Ehkäolin liian uppoutunut omaan rooliinihuomatakseni, keitä Richard ja Eileentodella olivat, mitä he halusivat jakuinka he arvelivat voivansa muuttua.

Unohtaen kokonaan Eileenin halunpäästä irti potilaan roolista, vedin pääl-leni terapeuttisupermiehen asun. Poh-tiessamme asiakaskeskusteluja yh-dessä kollegojeni kanssa, jotka työs-kentelivät mukana” mahdoton tapaus”-projektissa, loihdin interventioar-kustamme esiin yhä uusia kikkoja.Ensin uudelleenmäärittelin tappelut jaitsensä vahingoittamisen keinoksisaavuttaa oma intiimiys. Ongelmatjatkuivat. Sitten opetin heille vuoro-vaikutustaitoja ja suorastaan toiminvälittäjänä konfliktitilanteista keskus-tellessa. Sekään ei toiminut. Aloin ollaahdistunut ja neuvoin heitä tappe-lemaan strukturoidusti. Kun sekään eionnistunut, yritin paradoksaalista lä-hestymistapaa ehdottaen, että kentieshe pelkäsivät muutosta. Joka tapaa-misella uskoimme tarjoavamme yhäinnovatiivisempia lähestymistapoja.Mutta metatasolla kaikki ehdotuksem-me olivat variaatioita “ terapoimisesta”- me hoidimme Richardia ja Eileeniä.Kokeilimme melkein kaikkea, paitsijätimme kiinnittämästä huomiota sii-hen, että hädissämme yritimme liikaa,emmekä huomanneet pariskunnanomia voimavaroja ja toiveita. Koinolevani aivan liisterissä, ahdistunut jakyvytön.

TERAPIA TULLUT OSAKSIONGELMAA?

Eileen tuli kuudenteen tapaamiseen

käsivarsi ja sääri siteissä. Keskenriidan hän oli hypännyt ulos liikkuvastaautosta. Hänen varsinainen terapeut-tinsa oli häneen yhteydessä päivittäinja suunnitteli ottavansa Eileenin sai-raalahoitoon. Tapaamisen jälkeen pu-huin Markin ja muiden projektin parissatyöskentelevien kanssa. Olimme neu-vottomia. Tästä ei todellakaan ollutsiksi loistavaksi terapeuttiseksi me-nestystarinaksi, jonka olimme suun-nitelleet raportoivamme lähettäneellepsykiatrille. Tunsin hirveää syyllisyyttä.

Seuraavalla viikolla kerroin paris-kunnalle, että olin neuvotellut kol-legojeni kanssa, emmekä tienneetmitä tehdä seuraavaksi. Uskoimme,että teemme tilannetta vain pahem-maksi ja olin kovin huolissani. Sanointuntevani, että terapia - kaikissamuodoissa - oli tullut osaksi ongel-maa, ellei itse ongelmaksi. Pyysinanteeksi Eileeniltä, että olin kohdelluthäntä potilaana, vaikka hän nimen-omaan oli pyytänyt, etten sitä te-kisi.Sanani voisi tietysti nähdä stra-tegisen koulukunnan klassisena in-terventiona - paljastaa oma voimat-tomuutensa, jotta asiakkaan omatvoimavarat nousisivat esiin. Muttaaikomukseni ei ollut manipuloidaheitä, vaan se oli rehellinen tunnustusterapeutilta, joka ei ollut kuunnellutasiakkaitaan, ei auttanut heitä, ja olisiitä pahoillaan ja apea. Tunsin itseniaidosti avuttomaksi, minulla ei ollutmitään taka-ajatuksia.

Sovimme tapaamisen kahden viikonpäähän, ja kun he tulivat, he kertoivat,ettei heillä ollut ollut mitään väki-valtaisia riitoja eikä Eileen ollut viillellytitseään. “Onpa ihanaa”, sanoin: “Täytyy

12

RA

TK

ES

4 /1997

myöntää, että olen helpottunut. Kuinkaselitätte muutoksen?”

“Meitä molempia kosketti melko laillase, mitä sanoit viime kerralla”, Richardvastasi: “Olethan joka tapauksessaihmissuhteiden asiantuntija. Puhuim-me pitkään käyntimme jälkeen japäätimme ruveta hoitamaan parem-min asioitamme.” Eileen päätti myöslopettaa ryhmäterapian. “Olimmesamaa mieltä kanssasi siitä, ettäterapiasta on tullut ongelma. Meidänon opittava jälleen elämään yhdessä.”

Kolmen viikon kuluttua he tulivat jälleenja kuvasivat hyvän kehityksen jat-kuneen. He eivät enää käyttäneetitsestään nimikkeitä “burn-out” ja“puoliammattilainen potilaana”. Nyt hepuhuivat yleensä toisilleen suoraan,sopuisasti ja myötäeläen. Eileen ker-toi, ettei enää turvautunut dramaattisiinelkeisiin ollessaan vihainen. “Tajusin,että ne käyvät minulle kalliiksi, koskavaikutan aivan kahelilta.”

Kuukautta myöhemmin he kävivätviimeisellä tapaamiskerralla ja tar-kastelimme sitä, mihin asti oli jo tultuja puhuimme tulevaisuudesta. “Syvälläsisimmässäni luulen etsineeni jo-takuta, joka pitäisi minusta huolta”,Eileen sanoi Richardille. “Näin, ettäsinä Richard olet huolehtivainen jaluotettava ihminen, ja jotenkin pää-dyimme yhteen. Me molemmat tie-dämme, että järjellä ajatelleen asiateivät ole sujuneet ja tunnepuolellaolemme kokeneet sen takia aika-moisen kivun.”

“Luulenpa, että olen jättänyt viimeaikoina huolehtimisen vähemmälle”,

sanoi Richard. “En tunne olevani enääsillä tavoin vastuussa sinusta enkä koesyyllisyyttä, ellen joka ilta laita sinulleruokaa valmiiksi.” “Tiedän”, sanoiEileen. “Ennen koit, että sinun oli pakkotehdä niin, sitten halusit kieltäytyä kokojutusta ja nyt teet niin, jos se tuntuuhyvältä.””Nyt kun minulla on vä-hemmän terapiamenoja, haluan sat-sata kotiimme. Kun ei enää meneentiseen tapaan voimia riitelyyn jahysteerisiin kohtauksiin, aion käyttäätarmoni kodin järjestelemiseen jahoitaa asioita, jotka ovat olleet rem-pallaan viimeiset kuusi vuotta.” Kan-nustin heitä ajatuksessa luopua te-rapiasta ja lupasimme, että he voivatpalata takaisin luoksemme, mikälikokevat siihen tarvetta.

OLIKO IHME TAPAHTUNUT?

Soittelimme heille kuusi kuukauttamyöhemmin, eivätkä he olleet ta-pelleet, eikä Eileen ollut vahingoittanutitseään. Olimme jälleen ällikällä lyötyjä.Koko juttu oli kuin ihme. Emme kui-tenkaan uskoneet ihmeisiin. Kävimmevielä kerran läpi nauhoitetut tapaa-miset ja etsimme sitä upeaa inter-ventiota, joka oli johtanut muutokseen.

Ainoa mitä löysimme, oli se, kuntunnustettuani voimattomuuteniRichard ja Eileen alkoivat etsiä tapojamuuttaa itse elämäänsä. Olimmevahingossa päätyneet toteuttamaanpariskunnan halun päästä irti te-rapiasta. Itse olin lähinnä ollut to-distajana ja hyvin vähäisessä määrinosallistunut keskustelun ylläpitä-miseen ja onnitellut heitä edistys-askelista. Yhdessä loppuvaiheenhyvässä istunnossa en puhunut koko

13

RA

TK

ES

4 / 1997

tunnin aikana kuin viisitoista lausetta.

Roolini rajoittui usein sellaisiin lau-sahduksiin, kuin: “Kuinka selität tuon?”“Mitä haluaisit tehdä?” “Jotkut asiatnäyttävät muuttuneen välillänne!”Autoin ehkä korostamalla: “Te olettesaaneet elämänne hallintaan, eivätterapeutit tai terapia.” Tein yhteenvetoatapahtumien kulusta, korostin heidänsaavutuksiaan, viittasin heidän aiem-piin oivalluksiinsa ja sopivalla sana-valinnalla alleviivasin sitä, että he itseolivat aikaansaaneet muutoksen ja ettämielestäni se oli hienosti tehty. Annoinarvoa heidän voimavaroilleen, koros-tin, että heillä oli kyky hallita omaaelämäänsä ja arvostin heidän haluaanjättää terapia vähemmälle.

Kun laskeuduimme valtaistuimelta,Richardille ja Eileenille jäi valta olla itseasiantuntijoita omassa elämässään.Kun me puhuimme vähemmän, kuun-telimme enemmän ja annoimmeheidän olla pääosassa, syntyi aivanuusi prosessi. Eileenin ja Richardinvahvuudet, taidot ja ideat avautuivat kuinkukan terälehdet.

En hylännyt sitä, mitä olin vuosienaikana oppinut enkä ruvennut sei-näkukkaseksi. Mutta interventioidensijaan kuuntelin muutosta. Nostinparrasvaloihin heidän keskinäisessätoiminnassaan tasaveroiset, toistatukevat ja hedelmälliset toimintatavatja kerroin, että kunnia heidän lisään-tyvästä elämänhallinnastaan kuuluuniille. Vastustin kiusausta antaa heilletehtäviä (ei mikään vähäinen saavutusminulta) ja pysyttelin poissa tieltä.Työmenetelmistä tuli palvelija sensijaan että ne olisivat ollet mestarin

osassa tässä prosessissa, jossatavoitteet ja lähestymistavat tulivatRichardilta ja Eileenilta.

TÄRKEINTÄ TERAPIASSAASIAKKAAN OSALLISTUMISENLAATU

Lähestymistapa, johon kompastellensattumalta päädyin - kuuntelemaanasiakasta ja antamaan hänen toimia -näyttää saavan tukea sekä talon-poikaisjärjestä että tuloksellisuus-tutkimusten johtopäätöksistä. Tut-kimukset osoittavat, että positiivinenmuutos korreloi siihen, mitä asiakkaatsanovat, eikä siihen mitä terapeuttipuhuu. Chicagon yliopistossa tutkijaDavid Orinsky kollegoineen analysoivuonna -94 yli tuhannen tuloksel-lisuustutkimuksen annin ja totesi:“Tärkein tuloksellisuuteen vaikuttavatekijä terapiassa on asiakkaan osal-listumisen laatu.”

Kun ajattelee viimeaikaista psyko-terapian kehitystä ja jatkuvaa “uusienhittien” etsintää, on kiusaus tehdäRichardin ja Eileenin tapauksestajälleen yksi terapeuttinen menetelmä:Ota askel taaksepäin! Sano: “Olenneuvoton!” Kysy, mitä he haluavattehdä, ja näet, kuinka ihme vyöryysisään vastaanottosi ovesta! Meemme kuitenkaan halua tätä. Sel-visimme kuiville vesille Richardin jaEileenin kanssa kuuntelemalla heitäja antamalla heidän ottaa ohjat kä-siinsä. Se mikä toimi heidän koh-dallaan ei ole mikään takuuratkaisuns. rajatilatapauksille tai pariskunnille,jotka ovat juuttuneet huolehtimisen javäkivallan kehään.

14

RA

TK

ES

4 /1997

15

RA

TK

ES

4 / 1997

Sama lähestymistapa olisi varmaanollut katastrofaalinen Jayn kohdalla.Hän oli äärimmäisen herkkä mies,jolle oli asetettu myös rajatiladiag-noosi ja joka oli kokenut yhä uudelleenjoutuneensa hylätyksi. Vanhemmat,sisarukset, opettajat, tyttöystävät, työ-toverit ja ammattiauttajat eivät olleetkyenneet auttamaan ja olivat yksitoisensa jälkeen jättäneet hänet. Ensitapaamisellamme hän alkoi itkeä jarukoili minua tekemään jotain pe-lastaakseni hänet. Terapeutti toisensajälkeen oli - hänen sanojensa mukaan- torjunut hänet ohjaamalla hänet jo-honkin toiseen hoitopaikkaan, ehdot-tamalla masennuslääkitystä tai vih-jaamalla, että hänessä ei itse asiassaollut mitään vialla. “Kukaan ei haluapaneutua asiaani, ottaa selville, mistätässä todella on kyse! Haluan tietää,missä on vika enkä vain, että hoidetaanpintaa ja oireita!” Kuusi tapaamis-kertaa ratkaisukeskeisen terapeutinkanssa, joka oli korostanut hänenvoimavarojaan, ei ollut parantanuttilannetta.

Jay halusi, että antaisin arvoa sille,kuinka vaikea hänen tilanteensa on,enkä hylkäisi häntä. Kerroin hänelle,että pysymme yhdessä, kunnes asiatovat paremmin, vaikka se kestäisikauankin. “Aiomme paneutua tähänasiaan kunnolla”, sanoin konsul-toituani työtovereita. Lisäsin hiemansävyjä hänen syiden etsintäänsä.Sanoin, että hänen tilanteensa “onmelkoisen monimutkainen”, että“näissä asioissa ei voi käyttää pelkkäämusta-valko-asetelmaa”, emmekä “halunneet hänen tekevän mitään hä-täisiä päätelmiä”. Tapaamisen lopuksipyysimme häntä kirjoittamaan ylös

hetket, jolloin hän tunsi, että hänessäon jokin vialla, jotta voisimme etsiäpohjimmaista syytä. Ajan mittaan Jaynnäkemys ongelmista ja niiden rat-kaisuista kehittyi monipuolisemmaksi.Mutta jos olisin aloittanut yhteistyönkertomalla hänelle, että hänellä onvastaukset ja voimavarat itsessään, taiettä hän oli väärässä etsiessään poh-jimmaista syytä ongelmiinsa, olisinliittynyt siihen joukkoon, joka Jaynkokemuksen mukaan ei ollut kuun-nellut häntä. Jayn kuunteleminen jasaaminen osallistumaan vaati aivantoisenlaista vastakaikua meiltä kuinRichardin ja Eileenin tapauksessa.

TOIMIVA TERAPIA SYNTYY TOI-MIVASTA LIITTOUTUMASTA

Nämä esimerkit valaissevat sitä, kuin-ka vaikeaa on kuvata lähestymista-paamme. Toisessa ääripäässä kuu-lostaa siltä kuin kauppaisimme uuttaparanneltua vihannessilppuria sa-malla kun tuomitsemme vihannes-silppuriratkaisut. Toisessa ääripääs-sä olemme riskissä tarjota epämää-räisiä latteuksia oikean asenteentärkeydestä aivan kuin hyvä terapia eiolisi muuta kuin reflektoivaa kuunteluaja clintonmaisia fraaseja, kuten:“Tunnen tuskanne”. Emme ole kum-mankaan kannalla. Toimiva yhteis-työsuhde ei yksin takaa hyvää tulosta.Taito yksin on tuomittu epäonnis-tumaan, jos yhteistä säveltä ei löydy.Terapiamenetelmän hallinta, kunsamalla kykenee rakentamaan toi-mivan terapialiittouman asiakkaankanssa, on avain toimivaan terapiaan.

“Mahdottomien tapausten” - projek-tissa, johon nyt osallistuu myös tera-

16

RA

TK

ES

4 /1997

peutti Scott Miller, joka omista läh-tökohdistaan oli päätynyt hyvin sa-mankaltaisiin ajatuksiin, on nyt ollut yli500 asiakasta ja se on poikinut kaksikirjaa. Projektin aikana olemme tut-kineet kahta hyvin erilaista asiaa -olemme käyneet läpi tuloksellisuuttakäsitteleviä tutkimuksia ja lukeneetuudelleen Carl Rogersin ajatuksia.

Kiitos ennen kaikkea asiakkaidemme,olemme myös arvioineet uudelleenasemaamme “taikureina”. Uskommemagiaan. Mutta se ei ole dramaattistenelkeiden tai yksittäisten tekniikoidentaikaa. Se on arkielämän mysteeriä,joka nousee luonnostaan esiin, kunkuuntelemme asiakkaita, etsimmeheidän omaa viitekehystään ja kun-nioitamme sitä, arvostamme heidänvoimiaan ja - kömpelösti ilmaisten -myös kehumme heitä.

Jotkut lukijamme, jotka ovat tutustuneetkirjoihimme: “Psychotherapy withImpossible Cases” ja “Escape fromBabel”, ovat kutsuneet tätä lähes-tymistapaamme naiiviksi ja liianyksinkertaistavaksi. Joku oli louk-kaantunut siitä, että “suhtauduimmeasiakkaisiin aivan kuin he kertoisivatabsoluuttisen totuuden” ja kritisoimeitä siitä, että” rakastuimme liikaaasiakkaisiimme.” Kuitenkaan ne, jotkaovat nähneet istunnoissa kuvaa-miamme videonauhoja, eivät jakaneetnäiden lukijoiden epäluuloa. Tämävarmaan kuvaa sitä, kuinka paljonkommunikaatiosta tapahtuu nonver-baalilla tasolla. Joka tapauksessamyönnämme kaikki “syytteet” oikeiksi,mutta näemme juuri nämä “heikkou-det” todellisina vahvuuksinamme,osana työmme todellista magiaa.

“Mahdottomien tapausten” - projekti onvienyt meidät poluille, joille emmeuskoneet joutuvamme. Alussa luu-limme, että “veteraaniasiakkaat” osoit-taisivat maailmalle, että meidän me-todimme ovat ylivertaisia muihin näh-den. Richard ja Eileen vapauttivatmeidät tuosta luulosta. Myöhemminarvelimme, että projektimme pal-jastaisi meille, missä mieliteoriammemenivät vikaan, niin että voisimmeparannelle niitä. Asiakkaamme me-nivät paljon pitemmälle. Heistä tuliparhaita opettajiamme. Aloimmeymmärtää, että emme me terapeutit,sen enempää kuin huolella mietitytteoriammekaan, olleet määräävä tekijäonnistumisessa. Opimme, että asiak-kaat ovat avainhenkilöitä, terapia-näytelmän sankareita ja sankarittaria.Me terapeutit olemme vain sivuosanesittäjiä, usein vain avustajia, jotkalähinnä todistavat avautuvaa tarinaa.

Päädyimme samaan johtopäätök-seen kuin vuosikymenien mittaantehdyt tuloksellisuustutkimukset. Jo70 -luvun alusta lähtien psykologianalan tutkijat, kuten Allen Bergin, MichaelLambert ja David Orinsky, ovat ana-lyyseissaan toistuvasti todenneet, etteimikään terapeuttinen koulukunta taimenetelmä voi väittää olevansa yli-vertainen - ei psykodynaaminen, eikognitiivis-behavioristinen, ei ratkai-sukeskeinen tai narratiivinen, perhe-tai yksilöterapia, lyhyt tai pitkä terapia,lääkehoito tai ryhmäterapia. Kuitenkinyhä uudelleen me maksamme isotrahat seminaareista, joissa opetetaanuusia hienouksia. Kilpailu nykyisinlistattujen 250:n eri terapiasuun-tauksen välillä vaikuttaa vähän sa-manlaiselta kuin lääketehtaiden kil-

17

RA

TK

ES

4 / 1997

pailu eri särkylääkemerkkien välillä.(Kaikki kipulääkkeet lievittävät särkyäja toimivat paremmin kuin jos eihoidettaisi mitenkään. Mikään niistä eiole absoluuttisesti parempi ja yli-vertainen muihin nähden.) Itse asias-sa vanhempi tutkija Michael LambertBrigham Young -yliopistosta sai vuon-na -92 yhteenvedoksi 40 vuodenaikana tehdyistä tutkimuksista sen,että spesifinen lähestymistapa ja senmenetelmät selittävät vain noin 15 %asiakkaan paranemisesta, suun-nilleen samaan pystyy pelkkä plase-bovaikutus.

Paljon tilastollisesti merkitsevämpäähyviä tuloksia tarkastellessa ovat ns.”terapian ulkopuoliset tekijät” - se, mitäasiakas tuo terapiatapaamiseen jamikä vaikuttaa heidän elämäänsäterapeutin huoneen ulkopuolella.Näihin tekijöihin voi kuulua mm.sinnikkyys, avoimuus, usko, optimismi,rakastava isoäiti, uskonnollinen va-kaumus tai näkemys siitä, että ihminenon itse vastuussa elämästään. Kaikkinämä tekijät operoivat asiakkaanelämässä jo ennen terapiaa.

Näihin tekijöihin kuuluu myös sisäistenvahvuuksien ja erilaisten elämän-tapahtumien tai onnenpotkujen -uusityö, avioliitto, säätilan muutos, on-nistuneesti päättynyt perhekriisi, jokaon lähentänyt puolisoita - vuoro-vaikutus. Lambertin tutkimuksessatodetaan, että noin 40 % edistyksestäpsykoterapian aikana johtuu näistäasiakkaan elämän tekijöistä. Ne ovattärkeämpiä kuin mitä me terapeutitusein haluamme myöntääkään. Esim.masentuneet tai ahdistuneet ihmisetnäyttävät hyötyvän yhtä paljon oma-

apuryhmistä kuin terapiasta.

Toiseksi tärkein tekijäkään ei Lam-bertin mukaan riipu koulukunnista, jasiihen terapeutit voivat suoraan itsevaikuttaa - asiakkaan ja terapeutinvälisen suhteen toimivuuteen. Tu-loksellisuustutkimukset osoittavat,että jopa hyvin säännönmukaisestietenevä käyttäytymisterapiakin toimiiparemmin, kun terapeutti on pidetty jaosaa rakentaa hyvän vuorovaikutuksenasiakkaan kanssa. Toimiva tera-pialiittouma, jossa aikaisessa vai-heessa terapeutti ja asiakas saa-vuttavat yhteisymmärryksen tavoitteistaja lähestymistavoista, ennustaa pa-remmin onnistumista kuin mitkäänmenetelmät tai diagnoosit. Lambertkatsoo, että tuloksellisuudessa noin30 % johtuu tästä. Koska tämä yh-teistyösuhde on niin tärkeä, meidänkannatta jopa “rakastua asiakkai-siimme”.

Tämä on realismia eikä sentimen-talismia. Tuloksellisuustutkimuksetosoittavat, että merkittävää on se, mitäasiakas ajattelee suhteesta, ei se,kuinka lämpimänn, kunnioittavan taikannustavan terapeutti itse luuleeolevansa. Orinsky analysoi aineis-tossaan tutkimuksia, jotka oli tehtyvuosien -62 ja -80 välillä ja joissaarvioitiin terapeutin empaattisuutta.Terapeutin empaattisuus asiakkaankokemana merkitsevästi ennustipositiivista lopputulosta 22:ssa 31:stätutkimuksesta. Terapeutin empaatti-suus terapeutin arviona ennusti on-nistunutta lopputulosta vain 2:ssatutkimuksessa 17:sta. Samoin asiak-kaan arvio terapeutistaan arvostavana,lämminhenkisenä ja hyväksyvänä en-

18

RA

TK

ES

4 /1997

nusti paljon paremmin paranemistaasiakkaan tilanteessa kuin terapeutinoma arvio näistä ominaisuuksista.

Orlinsky kirjoittaa: “Tärkeintä tera-piaprosessissa näyttää olevan asiak-kaan kokemus siitä.” Orlinskyn jälkeenovat useat muut tutkijat vahvistaneetsaman tuloksen. Olemme asiakai-demme kokemuksen armoilla ja mei-dän voimamme on siinä, että oi-vallamme tämän ja teemme par-haamme, että asiakas aistisi vuo-rovaikutuksen positiivisena.

Näin tutkimus osoittaa, että kun tera-peutti kuumeisesti miettii, satsatakotiettyyn tekniikkaan vai vuorovaiku-tukseen, kannattaa ilman muuta pa-nostaa vuorovaikutukseen.

MITÄ FRED OPETTI?

Opimme edellä mainitun ennen kaik-kea Frediltä. joka pelkäsi niin kovastijulkisia paikkoja, että lähti kotoa vainterapiatapaamisiin ja silloinkin vaimonsaattamana. Ollessaan 19-vuotiaspitkätukka opiskelija Fred oli pidätettyTeksasin maaseudulla hänen yrit-täessään varastaa varaosia auto-romuttamolta vanhaan autoonsa.Paikallisessa piirikunnan vankilassahänet toistuvasti raiskattiin ja pa-hoinpideltiin. Se käynnisti tapahtu-maketjun, joka vei hänet osavaltionvankilaan ja mielisairaalaan. Siitälähtien hänellä oli ollut nämä pelkotilatja hänellä oli takanaan lukemattomiaepäonnistuneita terapiakokeiluja.

Ensitapaamisellamme Fred kertoihyvin lyhyesti elämäntarinansa. Suu-rimman osan aikaa käytimme kes-

kustellen koripallosta, olivathan tuol-loin menossa valtakunnallisen sarjanloppuottelut ja olimme molemmatkoripallohulluja. Fred jutteli eloisasti erijoukkueista, valmentajista ja pelaajistaja nautin hänen mielipiteistään ja seu-rastaan. Joka tapaamisella käytimmeenemmän ja enemmän aikaa puhuenkoripallosta ja vähemmän ja vähem-män aikaa puhuen hänen julkistenpaikkojen pelostaan.

Kolmannen tapaamisen lopulla ih-mettelin, pääsemmekö koskaan pu-humaan mistään syvällisemmästä.Mutta Fred teki selväksi, että hänestäoli mukava tulla tapaamisiin, ja sanoinitselleni, että niin kauan kuin asiatkehittyivät positiiviseen suuntaan,kaikki oli kunnossa, vaikka tapaa-misemme eivät juurikaan muistut-taneet terapiaa.

Neljännen tapaamisen puolivälissä,ennen kaikkea siksi, koska minustatuntui, että jotain pitäisi tehdä, pyysinFrediä miettimään itselleen joitakintavoitteita, ja listaamaan ne vaikeim-masta helpoimpaan. Kolmen minuutinkuluttua hän antoi minulle luettelon.Kolme vaikeinta suoritusta olivat hä-nelle: mennä pankkiin, mennä ham-maslääkärille ja mennä ostoskes-kukseen. Tullessaan viidenteen ta-paamiseen hän toi listan mukanaanja kertoi, että oli tehnyt kaikki kolmeasiaa. Olin valtavan innoissani, muttaFredillä oli kiire päästä puhumaankoripallosta. Niinpä jutellessammekoripallosta kysyin vain, mitä näidentavoitteiden saavuttaminen merkitsihänelle, mihin nämä muutokset joh-taisivat ja mikä veisi muutosta eteen-päin.

19

RA

TK

ES

4 / 1997

Tapaamisillamme puhuimme edel-leen lähinnä asioista, joista olimmeinnostuneita - koripallosta, antiik-kiesineistä, retkeilystä ja luonnosta.Jonain reunahuomautuksena keskus-telujemme aikana Fred saattoi sanoa,että oli ajatellut alkaa harrastaa lii-kuntaa ja mietti, mikä laji olisi mukava.Hän aikoi myös osallistua perheentoimeentuloon, mikä oli nyt vaimonvarassa, kun hän puolestaan hoitiheidän pientä tytärtään. Tämän tapaisetkeskustelut veivät tuskin kymmentäminuuttia tapaamisajasta.

Kahdeksanteen tapaamiseemmemennessä Fred oli aloittanut menes-tyksekkään korumyyntitoiminnan ko-tonaan, kävi säännöllisesti asioillakaupungilla ja oli aloittanut maas-topyöräilyn.

Viimeisellä tapaamisellamme, joka oli10. kerta, Fred arvioi yhteistä aikaam-me ja mietti, mitkä asiat olivat olleetkäänteentekeviä. Hän ei edes mai-ninnut “poisherkistämishierarkiaa” -sitä, kun olin kehottanut häntä te-kemään listan tavoitteistaan vai-keusjärjestyksessä. Hän kertoi, ettäolen ensimmäinen terapeutti, jokatodella on ymmärtänyt häntä. Toisetolivat aina lopettaneet lyhyeen hänenyrityksensä keskustella ja ohjanneetkeskustelun hänen vaikeuksiinsa.

Fred opetti meille, että juuri asiakkaanarvio terapiasuhteesta oli tärkeä asia.Se, miten mahdollisesti voimme itsevaikuttaa tuohon arvioon oli eräs niistätaikatekniikoista, joita olimme toivoneetlöytävämme. Taaskaan emme tarkoita,että tästä nyt kannattaisi tehdä jotainuutta, ihmeellistä menetelmää. Eivät

kaikki asiakkaat halua käyttää ta-paamisia koripallosta tai antiikistapuhumiseen.

Se tarkoittaa sitä, että kuuntelemmemitä asiakkaat haluavat ja kohtelemmeheitä vähintään yhtä kunnioittavastikuin naapuria, tätiämme tai jotakuta,jonka tapaamme kutsuilla. Aiemminajattelimme, että tämän tapainen jut-telu oli jonkinlainen lämmittely ennenvarsinaista terapiakeskustelua. Nytkäsitimme, että juuri tämä suhde olikinitse asiassa terapiaa.

ENSITAPAAMINEN ON KUINENSITREFFIT

Monille näistä “mahdottomista ta-pauksistamme” jo pelkkä huomaa-vaisuus oli uutta. He kertoivat aiemminkokeneensa, että terapeutit eivät olleetpitäneet heistä, eivät olleet uskoneetheitä, eivät juurikaan arvostaneet hei-dän näkemyksiään tai kykyjään ja vieläharvemmin kiittivät ja kannustivat heitätapaamisten aikana. Heidän palaut-teensa sai meidät tajuamaan, ettäterapiatyötä tekevien on aika oppia,ettei normaaleja kohteliasuussääntöjäkannata jättää vastaanottohuoneenulkopuollelle.

Fritz Perls ja monet muut karismaat-tiset gurut ovat jo poissa, eikä heistäole oppaiksi hyvässä käytöksessä.Carl Rogers paljasti tämän puolenmeille tavalla, jota kuivakas tuloksel-lisuustutkimus ei voinut tehdä. Vuonna-50 Rogers kirjoitti koskettavasti siitä,kuinka tärkeää on empatia, lämpö,aitous, hyväksyntä, ymmärrys ja mo-lemminpuolinen kiintymys. Hänenoppilaidensa tekemä tuloksellisuus-

20

RA

TK

ES

4 /1997

tutkimus osoittaa nämä ydinasioiksimuutoksessa.

Aloimme ajatella, että ensitapaaminenon kuin ensitreffit, ja meidän tavoit-teemme oli tehdä hyvä vaikutus te-rapiakeskusteluista asiakkaalle. Jos-kus teimme asioita, joita monet te-rapeutit olisivat pitäneet arveluttavina.

Ajattelen esimerkiksi Mariaa. Kaa-suräjähdys oli surmannut hänen isän-sä ja sisarensa, kun hän oli kuusi-vuotias. Perheen äiti luhistui henkisestisurusta ja vietti aikansa pääasiassavuoteen omana. Maria oli käytännössäkasvanut ilman vanhempien turvaa, japari vanhempaa naapuria oli käyttänythäntä seksuaalisesti hyväksi.

Tullessaan luoksemme, hän oli 39 -vuotias ja oli käynyt terapiassa läheskoko aikuisikänsä. Hänellä oli ar-vostettu työpaikka biokemistinä isossayhtiössä, mutta hän inhosi työtään.Hän oli yrittänyt tappaa itsensä viisikertaa ja oli noissa yhteyksissä jou-tunut psykiatriseen sairaalahoitoon.Viimeisimmälle terapeutilleen hänsoitti useita kertoja päivässä jättäenvetoavia viestejä ja soittopyyntöjä.“Rajatilatapauksia” käsittelevä kirjal-lisuus yleensä katsoo, ettei asiak-kaiden manipulatiiviseen huomiontarpeeseen saa mennä mukaan, etteiheidän “infantiilia tarvitsevuuttaan”ruokittaisi. Siten terapeutti tuskin kos-kaan vastasi Marian pyyntöihin ja tästäprovosoituneena Maria ajautui yhäpahempaan masennukseen ja pyrkivahingoittamaan itseään eri tavoin.Hänet oli diagnosoitu rajatilapotilaaksija hän käytti masennuslääkitystä sil-loin, kun hänen lopen pettynyt ja uu-

punut terapeuttinsa helpotuksestahuokaisten ohjasi hänet meidän hoi-toomme.

Päätimme enneminkin rohkaista Ma-riaa soittamaan ja näin halusimmevaalia, enneminkin kuin rajoittaa, suh-dettamme. Tein kovasti työtä ensita-paamisillamme saadaksemme suh-teemme lämpenemään eikä se olluthelppoa. Maria oli selvästi vihamie-linen ja ilmaisi sanoin ja sanattomastivaatimuksia. Hän istui huoneessanisuu tiukkana viivana ja väänteli her-mostuksissaan nenäliinaa.

Alusta alkaen hän korosti, että halusipuheluihinsa vastattavan, koska soittivain, kun asiat olivat todella huonosti.Vastasin hänen soittopyyntöihinsä japuhuimme joka kerta noin 15 mi-nuuttia. Näin tehdessäni noudatinhänen toivettaan ja toimin tässä aivanvastakkaisesti kuin Richardin ja Ei-leenin kohdalla, jotka halusivat vä-hemmän terapiaa. Ehkäpä siksi, ettähän saattoi luottaa minun soittavan,hän ei soitellut yleensä kuin yksi taikaksi kertaa päivässä. Kerran ol-lessaan ahdistunut, hän soitti minulleviestin illalla kotiin jättämättä nu-meroaan, ja käväisin vielä iltamyöhällätyöpaikallani etsimässä numeron jasoitin hänelle. Tapaamistemme ede-tessä hän vaikutti sulavan yhä enem-män.

Neljännen tapaamisen jälkeen lähdinlomalla vaellusretkelle. Ensimmäise-nä iltana, kun olimme leiriytyneet, mi-nulle tuli yhtäkkiä aivan selittämätönhuoli Marian voinnista. Minun oli pakkokompuroida pimeässä metsässämuutama kilometri takaisin autolleni

21

RA

TK

ES

4 / 1997

ja käydä soittamassa hänelle lähi-kaupungista kuullakseni, kuinka hänvoi. Kaikki oli hyvin!

Tuo soitto näytti olevan käännekohta.Sen jälkeen hän tuli aktiivisesti mu-kaan yhteistyöhön tapaamisillamme jaalkoi muutta elämäänsä. Hän alkoikäydä säännöllisesti kirkossa, menimukaan naimattomien ryhmään jaalkoi opiskella ajatuksenaan vaihtaaammattia. Lyhyesti sanoen hän mo-bilisoi “terapian ulkopuoliset tekijät”.

Hänen itsetuhoiset ajatuksensa hä-visivät ja hän lopetti masennuslää-kityksen. Keskusteluissa hän yhävähemmän viittasi kurjaan oloonsa japuhui yhä enemmän suunnitelmistaanmuuttaa elämäänsä. Seuraavan puo-len vuoden kuluessa hän jätti työnsä,jossa kaikki pitivät häntä mielen-terveydeltään häiriintyneenä ja lähtiAasiaan erään lähetysjärjestön lää-ketieteelliseen projektiin työhön.

Oltuaan Pohjois-Thaimaassa kuusikuukautta hän kirjoitti minulle ker-toakseen, että asiat sujuivat mel-koisen hyvin: “Muistan kuinka istuinhuoneessasi ja kerroin asioitani, jakuinka kuuntelit ja vastasit soitto-pyyntöihini. Ei se aina auttanut, muttalohdutti tietää, että on joku, joka välittää.Tajusin, että se on samaa, mitä pienityttö toivoo isältään. Sitä ilman olin ollutja sitä kaivannut koko elämäni. Lopulta,kun olin 39-vuotias, löysin ihmisen,joka vastasi tähän tarpeeseen ja oliihanaa oppia, miltä tuntuu kun vä-litetään. Annoit minulle kauniin lahjanja autoit minua myös oivaltamaan,kuinka paljon Jumala minua rakastaa.Etenkin, kun soitit minulle kesken

eräretken, ajattelin - Jos joku ihminentekee tämän puolestani, uskon ilo-mielin kaiken, mitä raamattu opettaahyvyydestä. Kiitos, kun rakastit minua -sillä juuri rakkauttahan sinä annoit”

ASIAKKAAN OMA VIITEKEHYSTERAPIAN MÄÄRÄÄVÄ "TEORIA"

Marian kirje opetti meitä kunnioit-tamaan ihmisen omaa näkemystämuutoksen keinoista. Hän uskoi - taitiesi - tarvitsevansa tietyn tyyppistäkontaktia parantuakseen ja me an-noimme sen hänelle. Ei tämä toki ollutainoa asia, minkä teimme, mutta seoli kuin “suojaisa pesä” keskusteluille,joissa pohdimme yhdessä, millaisiamuutoksia hän toivoi ja annoimmetunnustusta edistysaskelista.

Pyrimme asiakaskontakteihimmepanostamaan niin paljon tunnetta kuinmahdollista, tietysti ottaen huomioonsen, mikä on eettisesti ja meillehenkilökohtaisesti mahdollista. Läh-demme ajatuksesta, että asiakkaanolosuhteissa tapahtuu koko ajankehitystä, ja kun olemme saaneetaikaan hyvän vuorovaikutuksen il-maantuu väistämättä yhä uusia mah-dollisuuksia muutoksiin.

Heti alkuvaiheessa kysymme uusiltaasiakkailta kysymyksiä, jotka koros-tavat heidän asiantuntijuuttaan. Saa-tamme kysyä: “Minkä asioiden toivotmuuttuvan keskustelujemme seu-rauksena?” tai “Minkä haluat muut-tuvan elämässäsi?” tai “ Ihmisillä onyleensä aika selvä käsitys sekä pul-mien syistä että ratkaisuista. Onkosinulla jokin ajatus, kuinka muutossinun kohdallasi tulee tapahtumaan?”

22

RA

TK

ES

4 /1997

-KUVA MASTER PRACTIONER,V-MTOIVONEN

23

RA

TK

ES

4 / 1997

Asiakkaan ajatukset voivat muuttuatapaamisten kuluessa, mutta ne an-tavat meille lähtökohdan, rakentavatyhteistyösuhdetta ja estävät meitäjoutumasta väärille jäljille. Kun koem-me asiakkaan “mahdottomaksi”, sejohtuu ainakin osaksi siitä, että jä-tämme asiakkaat prosessin ulkopuo-lelle. Emme kuuntele tai kiellämmeheidän näkökulmansa tärkeyden.

Kun asiakas sitten ei kykene vas-taamaan terapeutin sinänsä hienoihin,mutta yksipuolisiin ratkaisuihin, hänetusein vähän kuin rangaistukseksileimataan “hankalaksi”, “kroonikoksi”,“rajatilatapaukseksi” tai syyllistetäänmuuten epäonnistuneeksi sen sijaan,että moitittaisiin rakastettua hoito-teoriaa.”Oireet”, jotka oikeuttavat näihinleimoihin, voivatkin olla itse terapian“sivuvaikutuksia”.

Meille asiakkaiden oma viitekehys jaheidän maailmankäsityksensä ovat nyttyömme määräävä “teoria”. Ja tämänteorian sisällä voimme käyttää mitätahansa lähestymistapaa, mistä saat-taa olla apua.

Asiakkaan oma teoria on aivan yhtäarvokas kuin mikä tahansa psyko-loginen teoria. Sinä kuvataan ongelmasen syystä ratkaisuun. Se sisältääongelmaan liittyvät asiakkaan aja-tukset, asenteet ja tunteet, ja sen,kuinka terapiakeskustelut voivat par-haiten tukea häntä tavoitteiden saa-vuttamisessa. Jokaisella asiakkaallaon teoria muutoksesta odottamassalöytymistään ja siitä kannattaa tehdäterapian viitekehys ja se toimii paljontodennäköisemmin kuin joku tera-peutin yksipuolisesti tarjoama näke-

mys.

Tämä voi vaikuttaa melko sattuman-varaiselta tavalta rakentaa terapia-käytäntö, mutta tuloksellisuustutki-mukset osoittavat, että mikään ei oleniin tärkeää, kuin rakentaa terapiaasiakkaan omasta viitekehyksestäkäsin.

Vuonna -90 käyttäytymisterapiaa edus-tavat psykologit Reid Hester ja WilliamMiller työtovereineen vertasivat tra-ditionaalista AA-tyyppistä alkoholisminhoitotapaa (tässä ongelmajuomistapidetään sairautena) oppimisterapeut-tiseen lähestymistapaan (jossa ongel-majuominen nähdään pahana ta-pana). Heidän tutkimuksessaan, kutenmonissa muissakin, molemmat hoi-tomuodot olivat lyhyellä tähtäimelläyhtä tehokkaita. Mutta kuuden kuu-kauden kuluttua oli hoidon tulok-sellisuus kytkyksissä asiakkaan seli-tysmalliin. Ne, jotka tulivat terapiaanuskoen, että heidän ongelmansajohtuvat sairaudesta ja saivat nä-kemyksensä kanssa yhteneväistätraditionaalista hoitoa, olivat paljonsuuremmalla todennäköisyydellä kui-villa 6 kuukauden seurannassa.

Ne, jotka aloittaessaan hoidon katsoi-vat ongelmajuomisen olevan pahatapa, voivat paljon paremmin, mikäliolivat käyneet asioita läpi oppimis-terapeuttisin keinoin. Kuten jo rans-kalainen filosofi ja matemaatikko,Blaise Pascal, sanoi: “Ihmisestäitsestään lähtevät perustelut toimin-nalleen tuottavat yleensä paljon pa-remman tuloksen kuin muiden kek-simät.”

24

RA

TK

ES

4 /1997

NATALIE, JOKA HALUSI "MYÖTÄ-TIETOISUUTTA"

Se, että kunnioitetaan asiakkaannäkemystä, ei tarkoita rajoittavaaomistautumista staattisille tavoitteille.Joskus tiemme kulkee mutkien kauttapaikkoihin, joita emme me eivätkäasiakkaamme voineet aavistaakaan.Se tarkoittaa, että meidän tulee ottaaohjenuoraksemme heidän näkemyk-sensä ja vaikka itse ajattelemme eritavalla, kallistumme heidän puolel-leen.

Esimerkiksi Natalie kertoi, että hänelläon jo lapsuudestaan asti ollut moniasivupersoonia.Hän ei halunnut in-tegroitua yhdeksi, vaan halusi “myö-tätietoisuutta”, jossa kaikki persoonatovat tietoisia toistensa kokemuksistamenettämättä erillisiä identiteettejään.Häntä huolestutti se, että aloitettuaanterapian hän oli kadottanut yhteydeneräisiin sivupersooniinsa, joita arvostiniiden intuitiivisuuden takia. Kuten hänasian ilmaisi: “Jotkut niistä henkilöistä,joiden kanssa olen tottunut keskus-telemaan, ovat poissa.”

Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinkaauttaa Natalieta saamaan uudelleenkontaktin kadottamiinsa sivupersoo-niin, tai kuinka edistää niiden tie-toisuutta toisistaan. Mutta olin valmisolemaan epätietoinen, näkemäänkuinka hänen systeeminsä toimi jahyväksymään hänen näkemyksensämuutoksesta. Kerroin Natalielle, jokaon erittäin intuitiivinen nainen - taikokoelma naisia, että minusta hänelläoli upea systeemi ja ehdotin, että häntutkisi niitä keinoja, joilla aiemmin onsaavuttanut yhteyden eri persooniinsa.

Seuraavilla tapaamisilla Natalie jamuut hänen persoonansa kertoivatminulle, että sivupersoonat asuivatmielikuvatalossa. Jotkut niistä olivathyvin käytännöllisiä, toiset enemmänvaistonsa varassa toimivia, ja jotkutolivat esimerkiksi lujatahtoisia. Kunhän halusi saavuttaa yhteyden johon-kin niistä, hän visualisoi polun, jokajohti talolle. Näin hän aina etsi käsiinsäsen, jolla oli kulloisessakin elämän-tilanteessa parhaiten avuksi oleviataitoja. Se oli toiminut hyvin, paitsi ettänyt olivat jotkut mystisesti hävinneet.

Natalie uskoi, että sivupersoonat ovatpiiloutuneet, koska hänen poika-ystävänsä, Joe, oli joutunut vakavaanriitaan sisarustensa kanssa perin-tötilan myynnistä. Joe räjähteli puhe-limessa ja oli kerran heilutellut jokivääriä veljensä edessä. Natalie olimonta kertaa sanonut Joelle, ettäpelkäsi, mitä saattaisi tapahtua. Tur-haan - Joe käyttäytyi kuin ei olisikuullutkaan. Natalie uskoi, että kadon-neet persoonat palaisivat, kun Joemuuttuisi lauhkeammaksi.

Haluten arvostaa hänen muutosteo-riaansa, ehdotin hänelle MRI:ssäoppimaani asiaa - kuinka maksaatakaisin samalla mitalla, mutta ra-kentavasti. Se tarkoittaan, että etsitäänhumoristisia, harmittomia, huomaa-mattomia käytännön tapoja “kostaa”,kun puhe ei tunnu auttavan. “Sensijaan, että ajaudut riitaan, voit maksaasamalla mitalla muilla tavoin. Sesaattaa auttaa sinua suuntaamaanmuualle hänen suuttumuksensa po-sitiivisella tavalla ja toivottavasti johtaasiihen, että koet olosi turvallisem-

25

RA

TK

ES

4 / 1997

maksi.”

Natalie oli innoissaan ideasta: Hänimuroi vieressä, kun Joe oli pu-helimessa, väänsi puhelinvastaajanäänitason minimiin ja keräsi Joenpuoliksi juodut kahvimukit tiskiin.Kaiken tämän hän teki kuin haja-mielisyyttään. Jo samana iltana Joeistui pöydän ääreen ja oli valmiskuuntelemaan Natalieta. Keskustelunaikana Natalie vakuuttui siitä, ettei Joeaikonut tehdä mitään kohtalokastaitselleen tai sisaruksilleen. Lähipäi-vinä useimmat kadonneista “palasivatkotiin”.

Sitten tapahtui sellaista, mitä emmeosanneet odottaa. Kun vaikeudet Joenkanssa olivat helpottuneet, ilmaantuikuudennella tapaamiskerrallammeviisas, henkisyyteen keskittynyt, itä-maisten taistelulajien mestari, “Nora”.Natalie oli tuolloin päättänyt tehdä jo-tain hoitaakseen kuntoaan, koskasairasti kroonista virusinfektiota, jokaaiheutti voimakasta uupumista. Koskahän oli hyvin tottunut visualisoimaan,olimme ajatelleet ehdottaa, että hänkäyttäisi taitoaan apuna kuntonsakohentamisessa. Mutta nyt ehdotinkinsitä “Noralle”. Sanoin: “Sinulla on jotarvittavat taidot, tiedät jo kuinka te-rästäytyä ja vastaavasti rentoutua. Olisihienoa, jos opettaisit muillekin.” “Nora”järjesti tämän jälkeen tapaamisenvisualisoidussa kirjastossa, jossakertoi muille, mitä oli oppinut. Se oliensi kerta, kun kaikki olivat paikallasamassa huoneessa. Natalie kertoimyöhemmin, että kaikki persoonatolivat astuneet vuorotellen esiin,kertoen mikä erityisavu heillä oli tuodamukaan yhteisen tavoitteen toteutta-

miseen.

Sitten Natalie kertoi: “ Nyt olen “minä”ja olen uudenlainen. Kaikki persoo-nallisuuteni osat ovat mukana. ja joshe haluavat, he voivat vieläkin astuaesiin. Muta nyt olen “minä” ja minussaon monenlaista. Olen taitava puhu-maan, olen liikunnallinen, ilmiselvästiminulla on luonnetta ja osaan näyttääsitä. On kuin omistaisin uudet silmät,jotka ovat kirkkaat.” Hän oli päässytsellaiseen eheytymisen muotoon,jonka hyväksyi.

ASIAKKAAN TARPEET AINAETUSIJALLA

Viimeisen kymmenen vuoden ajan“mahdottomien tapausten”- projek-tissa olemme luopuneet monistatraditioista ja tottumuksista. Kunkoulutamme ja ohjaamme muita,rohkaisemme ennen kaikkea heitäkuuntelemaan asiakkaitaan ja tark-kailemaan, kuinka heidän käyttämänsäkieli vaikuttaa asiakkaisiin. Meillä ei olehalua luoda jälleen uutta koulukuntaaentisten 250 “makuvaihtoehdon” lisäk-si. Korostamme ennemmin asioita,jotka ovat yhteisiä kaikessa hyvässäterapiassa. Ohjaamme opiskelijoitatarkkailemaan asiakkaan reaktioita.Milloin häneen syttyy eloa? Milloin hänkatsoo poispäin, vaikka kohteliaastimyönteleekin? Asiakkaan ajatukset jakokemus ovat tärkeitä. Emme tokikiellä menetelmien hallinnan mer-kitystä. Ne tarjoavat uusia ideoita jarakennetta työhön ja ovat tärkeitäelementtejä hyvässä terapiassa. Muttame emme korosta niitä emmekä annaniille kunniaa, vaan arvostamme vä-hemmän näkyviä, mutta paljon vah-

26

RA

TK

ES

4 /1997

vempia ja arkisempia seikkoja.

Kehotamme koulutettaviamme pysäh-tymään, kuuntelemaan ja katsele-maan, seuraamaan asiakkaan reak-tioita ja mukauttamaan seuraavaaskeleensa sen mukaan. Jos asiakastulee mukaan - hyvä! Jos hän ei olekiinnostunut, tarkistetaan suuntaa!

Kaikki menestys, mitä olemme saa-vuttaneet auttaessamme asiakkaitam-me vapautumaan “mahdottomuudes-ta”, johtuu siitä , että olemme laittaneetheidät etusijalle. Olemme todellanauttineet päästessämme irti “tar-peesta tietää, mikä on oikea tapa toi-mia”.

Vanha tarina kertoo kahdesta nuores-ta Zen-munkista, jotka keskustelevatmestareistaan lakaistessaan temp-pelin lattiaa. Ensimmäinen kertoo to-verilleen lukemattomista ihmeistä,joita hänen mestarinsa on tehnyt: “Olensaanut olla todistamassa, kuinka hän

on parantanut sairaita, saanut aikaansateen ja siirtänyt tieltään vuoren, niinettä pääsi kulkemaan.”Toinen noviisi kuuntelee keskittynees-ti ja sitten vastaa, paljastaen ym-märtäneensä asian syvemmin: “Mi-nunkin mestarini tekee monia ih-meellisiä asioita. Kun hän on näl-käinen, hän syö. Kun hän on janoinen,hän juo. Ja kun häntä väsyttää, hän käylevolle.”

Kauan sitten asiakkaamme näyttivätmeille, että ihastuimme liikaa ih-meisiin, joita mestarit tekivät. Nytkannatamme yksinkertaisempia, mut-ta kestävämpiä asioita - arvostammeasiakkaiden kykyjä ja voimavaroja.

Haluamme, että he saavat positiivisenkokemuksen keskusteluista ja kun-nioitamme heidän näkemystään muu-toksen tavoista. Nämä yksinkertaiset,mutta mahtavat keinot ovat tulok-sekkaan terapian “syöminen, juo-minen ja nukkuminen”.

27

RA

TK

ES

4 / 1997

LÄHEISRYH MÄTOIMINTA

-rakas Missioni vailla vertaa

Vieraskynä -palsta

Vieraskynä-palstan kirjoittaja ontällä kertaa Helena Nordenstreng,päihdekonsultti-terapeutti, NLP Mas-ter Practitioner, Helsingin kaupunginsosiaaliviraston päihdeasiaintoi-mistosta.

Pyynnöstänne kerron Läheisryhmä-kokemuksista, alkoholistien läheisillekehittämästäni ryhmätoiminnasta.Olen kutsunut tätä projektia Lehto-lapsekseni, koska se on kehittynyt, eisydämeni alla, vaan aivan sydämes-säni. Kantoaika venähti normaaliapidemmäksi, koska emona minun pitiperinpohjin perustella sekä läheis-toiminnan tärkeys että sen sovel-tuminen Päihdeasiaintoimiston ehkäi-sevän työn yksikköön. Saakoon yksik-kömme ansaitsemansa kiitoksenennakkoluulottomuudestaan sallies-saan tämän kokeilun, josta olen vas-tannut yksin alusta lähtien.

JAKSAMISEN PAIKKA AVAUTUI

Ohjattuani vuodesta 1989 lähtien itse-hallintaryhmiä alkoholin ongelma-käyttäjille, alkoivat heidän läheisensäkiinnostaa vuosi vuodelta enemmän.Ajatusta läheistoiminnasta siivitti myösoma toipumisprosessini, joka alkoiTommy Helstenin läheiskurssilla.

Yksi ainoa pieni lehti-ilmoitus Hesarin

henkilökohtaisella riitti ensimmäisenryhmän kokoamiseen. “JaksamisenPaikka, ryhmä alkoholiongelmaistenläheisille” alkoi 1996. Tähän mennes-sä olen ohjannut kuusi ryhmää, kus-sakin 5-8 osaanottajaa kerrallaan.Ilmoittelu on ollut aika vaatimatonta,mutta sana on kiertänyt niin, että ainaei ole tarvinnut ilmoittaa lainkaan,seuraavakin ryhmä on ollut koossasaman tien.

Kukin ryhmä kokoontui viisi kertaaviikon välein, kolme tuntia kerrallaan.Virka-ajan jälkeen, ilman taukoa,väsymättä! Itse asiassa kaikki vir-kistyivät, ohjaajaa myöten. Jatko-tapaaminen kullekin ryhmälle sovittiinyhteistuumin noin puolen vuodenpäähän.

VOIMATTOMUUDESTAVOIMAVAROIHIN

Ryhmätoiminnan tavoite oli alustalähtien selvä: Kunkin OMAN terveenminän etsiminen ja vahvistaminen,OMIEN tunteiden ja tarpeiden tun-nistaminen, OMIEN rajojen tiedosta-minen, sanalla sanoen, ihan omanidentiteetin löytäminen ja vahvis-taminen. Ohjelma eli ja muotoutuikaiken aikaa. Pidin tärkeänä ollamahdollisimman joustava ja herkästikuulolla käyttämieni menetelmiensuhteen. Kuin myös kunkin ryhmän

Helena NordenstrengPäihdekonsultti-terapeutti

28

RA

TK

ES

4 /1997

ASIAKASTYÖN LÄHITYÖNOHJAUSTALYHYTTERAPIAKESKUKSESSA

Työnohjaus tapahtuu ryhmässä aidon asiakkaan haastattelutilanteessa.Ryhmään otetaan 6-10 asiakastyötä tekevääsosiaali- tai terveydenhoitoalan työntekijää

Työnohjaajina toimivat:Antero Katajainen, lääkäri, NLP-practionerAnneli Litovaara, tth, työnohjaaja, NLP-MasterLauri Heikkilä, FK, NLP-TrainerPeter Sundman, sos.työntekijä, kehittäjä

Kokoontumiset tiistaisin 13.1.1998-3.3.1998 klo 12.00-17.00 (8 kertaa )Helsingin keskustassa

Hinta 500 mk/kerta, yhteensä 4000 mk

Tiedustelut ja ilmoittautuminen 19.12.-97 mennessä:puh ja fax: 09- 685 6415 LYHYTTERAPIAKESKUS

Anneli Litovaara 0500-439 457Antero Katajainen 0400-423 821

RATKAISUKESKEISEN ASIAKASTYÖNKOULUTUSTA

13.1.1998 - 3.3.1998

LYHYTTERAPIAKESKUS puh/fax: 09 685 6415 -työnohjausta,koulutusta,terapiaa

29

RA

TK

ES

4 / 1997

suhteen, koska kukin niistä oli eri-lainen, osallistujiensa näköinen.

Ryhmiin kerääntyi iältään parikymp-pisistä keski-ikäisiin, jokunen van-hempikin joukossa. Kaikilla oli juovaläheinen, elämänkumppani, sisarustai aikuinen lapsi. Ikään, koulutusta-soon tai taustaan katsomatta kunkinoma elämä oli tukahtunut ahdista-vaksi, ilottomaksi sinnittelyksi. “Mitenpaljon ihmisen pitää sietää?” sai eräsryhmäläinen ensi sanoikseen soper-rettua. Tullessaan kukin eli toisenjuomisen kautta, kuin hänen pulloonsasullottuna. Haikean surun, nakertavanpelon, toistuvien pettymysten ja la-maannuttavan toivottomuuden riepo-teltavana.

Olen usein miettinyt voiko tuollaisessatilassa, totaalisessa oman henkisenelintilan puutteessa, elävää ymmärtäävain kirjaviisauden varassa. Itsellenioma toipumisprosessini oli vakuutta-va energialisä, joka kantoi meitä kaik-kia alusta alkaen. Toivorikkaana, va-kuuttuneena muutoksen mahdollisuu-desta.

Ratkaisukeskeisesti edettiin. Tämänmenetelmän olen sisäistänyt vuosienmittaan luontevasti sovellettavaksiNLP-läiseen luovuuteen. Mutta minäen suostu sulkemaan ovia men-neisyyteenkään, vaikka eteenpäinasiakkaitani ohjaankin. Ohjelmanpuitteissa ehdimme piipahtaa myöslapsuudessamme, eikä milloinkaanturhaan. Mielestäni oman historiantiedostamisessa on uutta luovanajattelu- ja elämäntavan perusta

Tässä kohdin palaan erääseen kou-

lutuskokemukseeni: Ratkaisukes-keisen koulutuksen aikana mene-telmän näppärä teknisyys hurmasinuoremmat kollegani, mutta ei va-kuuttanut minua. Ei ennen kuin olintavannut Insoo Kim Bergin, jonkapersoona säteili herkkyyttä ihmisenaitoon kohtaamiseen. Silloin skepti-syyteni suli. Ymmärsin, että parhaim-millaan ratkaisukeskeinen menetelmäon kannustava ja muutosta tukeva,kunhan sitä ei käytetä vain keveästikikkaillen ja pompotella kysymys-sarjoilla kuin pingispalloilla. Minä olenkokenut tarvitsevani paljon muutakin,kuin lihaa ja verta tuon menetel-märungon sisään ja ympärille. Tätäkaikkea kehittelin myös läheisryh-missäni, rohkaisevin tuloksin. Ih-misenä ihmisten kanssa.

TAVOITTEENA SISÄLLE VAPAUS

Omana tukimateriaalinani minä käytinChamberlaine-Princen kirjaa: “Sisällävapaus”. Jo aikanaan Jan Princenkoulutuksissa totesin hänen ajatus-tensa tukevan omia intuitiivisiä nä-kemyksiäni. Kirjassa on vakuuttava“juoni”, vahinko vain, ettei lyhytkes-toisessa ryhmässä ole mahdollistakäyttää oivallista materiaalia kuinvalikoiden.

Ryhmäläisille jaoin heti ensimmäisellätapaamiskerralla bibliografian aihee-seen liittyvästä kirjallisuudesta. Se onkoottu yhteistyössä informaatikkommekanssa. Toimistomme tietopalveluunon vähitellen kerääntynyt mielenkiin-toinen kokoelma läheisriippuvuuteen-kin liittyvää kirjallisuutta, johon myösryhmäläiset saattoivat tutustua. Kir-jallisuusvinkeistä oltiin todella kiin-

30

RA

TK

ES

4 /1997

nostuneita, aihe eli nyt monella tasolla.

Käytin paljon tehtäviä, sekä kotona ettävälipaloina keskusteluvoittosissapalavereissa. Käytimme monenlaisiaja -värisiä kuvia kuvaamaan olotilojaja tavoitteita. Näin oli heti alussakinhelpompaa ikäänkuin etäännyttämälläkertoa kipeistäkin tunteista. Koko-simme fläpeille mm. rohkaisevaa lis-taa nimeltä “Matkanteko helpottuu kuntiedän, että...” ja lähes hupaisissatunnelmissa luetteloa nimeltä” Kun olinvielä hukassa itseltäni”. Läheis-riippuvuuden identiteettiin emmesukeltaneet – emmekä siis sitä vah-vistaneet – se oli jokaisella tullessaankyllä repussaan, mutta se keveni kertakerralta kuin huomaamatta.

Ja sitten se ratkesilaisittain kerettiläisinosuus, sen haluan ehdottomasti mai-nita: Tutustuimme ns. “Syväjäädytettyynlapseen”, hänen kompensointivalikoi-maansa ja selviytymiskeinoihinsa.Yhdessä kotitehtävien kanssa teim-me ajallisesti nopean ja vaikutuk-siltaan syvällisen matkan oman minänpiilopaikkaan. Tuuletus toimi tehok-kaasti; ei ollut mitään tarvetta jäädäsinne (“vatkaamaan...”), vaan jatkoim-me kuin uudistuneina eteenpäin. Sielläoli kuitenkin käytävä. Tästä asiasta olinomakohtaisen kokemuksen perus-teella varma alusta lähtien ja käsi-tykseni vain vahvistui näiden ryh-mäkokemusten perusteella.

Mielikuva editointia ei pidä unohtaamainita; sen käyttö on jo niin luon-nollista, ettei sitä “käyttömenetelmänä”enää edes tiedosta. Se on keskus-teluihin upotettuna kuin mitä tahansapuhetta. Mutta sen teho yllättää aina

uudestaan! Samoin kuin metaforat,joiden myötä saattoi “irrotella” iloisetnaurut kesken vakavienkin asioidenkäsittelyn. NLP:n aarreaitta on loputon,on mistä ottaa tilanteeseen kuin ti-lanteeseen.

Rentoutusta käytin jonkin verran, muttaen säännöllisesti. Sen koulututus jäiaikanaan jotenkin keveäksi, en koeolevani aivan sinut sen kanssa. Sensijaan barokkimusiikilla rauhoitimmeaktivoituneen mielemme illan päät-teeksi, kunnes lempi-cd-levyni rikkoutuiBachin Air‘in kohdalta. Ilmankin pär-jättiin, tulipahan tuokin vaihtoehto ko-keiltua.

IHMISENÄ IHMISILLE

Kuten aiemmin mainitsin, jätin ainatilaa kunkin ryhmän ainutkertaisuu-delle. Ohjelma ei ollut koskaan niintarkoin ennalta suunniteltu, etteikösiinä ollut joustamisen varaa. Halusinolla herkästi kuulolla, joustavasti val-mis keskittymään kulloinkin tärkeim-mäksi havaittuun asiaan. Tässä kohdinkiitolliset ajatukset Veli-Matti Toivoselle,joka katsoi ihanilla sinisillä silmilläänsieluuni asti ja sanoi: “Helena, LUOTAINTUITIOOSI!” Sen olen totisesti roh-jennut tehdä.

Kuin myös panna itseni niinsanotustilikoon Olen aina esitellessäni itsenikertonut omasta toipumisestani. Olenmyös käyttänyt oman elämäni esimerk-kejä NLP:läisissä “tarinoissani”.Tarpeetonta itsensäpaljasteluako?Toiminut kuitenkin erinomaisestiasiakkaitteni hyväksi: Monesti ovatpalautteessaan korostaneet minunesimerkkini kannustavaa vaikutusta.

31

RA

TK

ES

4 / 1997

Olen napannut jostakin lehdestä MarttiLindqvistin tekstiä, jota siteeraansaadakseni omille ajatuksilleni arvon-antoa (!): “Kaikissa terapioissa työs-kentelyn ydin on luottamuksen etsi-misessä, testaamisessa ja rakenta-misessa hoitajan ja hoidettavan välillä.Siinä ei ensisijaisesti auta, että auttajaon hyvä teoreetikko ja koulukuntansaarvostettu edustaja. Asiakas etsii aivanmuuta. /Asiakas testaa kaikin tavoinsitä, välitetäänkö hänestä oikeasti./Oikea ammatillisuus antaa pohjan tur-valliselle työskentelylle, mutta vain senvaraan ei toipumista voida rakentaa.Uskon, että asiakas saa aina – ainakin

alitajuisesti – kiinni siitä, onko hänenhoitajansa myös oikeasti sitä, mitä hänhoidossa esittää olevansa. Teesken-tely paljastuu aina”.

Läheisryhmätoiminta, rakas Missionivailla vertaa. Juuri nyt se on muistel-maosastossa, purkitettavana kalsean-asialliseen raporttimuotoon kunnanarkistoon kelvatakseen. Vaan älkääpäluulkokaan, että keväällä eläkkeellejäädessäni jätän tietotaitoni työpöy-dälle. Mukanani sen vien, ties minne.Ainakin siitä jää rakkaus ihmiseen jausko kasvun mahdollisuuteen, ikäänkatsomatta.

Opiskelijoiden valinta tapahtuu keväällä 1998

on suunnitteilla Helsingin ja Turun kesäyliopistojen kanssa. Tämä koulutuson tarkoitettu palvelualoilla toimiville ja se alkaa syksyllä 1998. Koulutuskestää 2,5 vuotta.

Lisätietoja antavat:Helsingin kesäyliopistossa Eva Martinsen puh 09-135 4577Turun kesäyliopistossa Riitta Hyvärinen puh 02-232 3302

Lyhyempi koulutusjakso jo työnohjaajakoulutusta omaaville, kesto 1,5 vuotta.Lisätietoja antaa:Helsingin yliopiston aikuiskoulutuskeskusPirjo Launiainen p: 09-191 23647

RATKAISUKESKEISTÄ TYÖNOHJAAJAKOULUTUSTA!

32

RA

TK

ES

4 /1997

33

RA

TK

ES

4 / 1997

Kid S can

Tämä ei ole valmis artikkeli, vaaninteraktiivinen, elävä teksti, jokamuuttuu kaiken aikaa sitä mukaa,kun ihmiset kommentoivat, ottavatkantaa, ihmettelevät ääneen ja ky-syvät kysymyksiä. Antamalla palau-tetta tämän artikkelin lopussa ole-vaan sähköpostiosoitteeseen, tuletmukaan virtuaaliseen KidScan -projektin kehittämisryhmään! Ar-tikkeli on otettu viimeksi muutetustatekstistä 24.10.1997.

ENSIN MÄÄRITELLÄÄN TAITO/KYKY, JOLLA ON HAITALLISTATOIMINTAA VÄHENTÄVÄVAIKUTUS

“Kauan se kesti, mutta lopulta minäopin:-8-vuotias lapsi päästyään tuhri-misesta“

KidScan , Solution Oriented Coachingfor Children with Behavioral Prob-lems,ohjelman periaatteena on, ettälasta ei yritetä saada lopettamaan ei-toivottua käyttäytymistä, vaan häntärohkaistaan oppimaan jotakin sellaistakäyttäytymistä, jonka lisääntymisestäseuraa, että kyseinen ei-toivottu käyt-täytyminen vähenee. Esimerkiksi ag-gressiivista käyttäytymistä ei yritetä

vähentää, vaan sen sijaan lasta roh-kaistaan oppimaan itsehillintää taijotakin muuta kykyä ja taitoa, jonkaosaaminen vähentää hänen aggres-siivisuuttaan. KidScan on yhteistoimin-nallinen menetelmä, joka toteutetaanyhdessä lapsen kanssa. Mitä aktiivi-semmin lapsi osallistuu prosessin erivaiheisiin, sitä todennäköisempää onhyvä lopputulos.

KidScan on prosessi, joka alkaa siitä,että määritellään se taito tai kyky, jon-ka osaamisella uskotaan olevan lap-sen huonoa tapaa, taipumusta taikäytösongelmaa vähentävä vaikutus.Sen jälkeen arvioidaan, mitä hyötyälapselle ja hänen ympäristölleen olisikyseisen taidon osaamisesta ja mää-ritellään mahdollisemman konkreet-tisesti, mitä kyseisen asian osaami-nen käytännössä merkitsisi.

Taidon oppimiseen valmistaudutaankartoittamalla lapsen voimavarat jakyvyt, aikaisemmat onnistumiset vas-taavien taitojen oppimisessa sekäviimeaikainen edistys. Vasta sen jäl-keen laaditaan yhdessä lapsen ja hä-nelle läheisten ihmisten kanssa harjoi-tusohjelma, jonka avulla hän voi alkaaopetella kyseistä taitoa. Samalla suun-nitellaan se, miten lasta palkitaan tai-don harjoittelemista ja siinä edis-tymisestä.

Ben Furmanpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa lasten käytösongelmiin

34

RA

TK

ES

4 /1997

Jos lapsella on monta ongelmaa, lis-tataan ne paperille ja määritellään ku-takin ongelmaa kohti taito, jonka osaa-minen tai hallitseminen vähentäisikyseistä ongelmaa. Näin saadaan lis-ta erilaisia taitoja, joita lapsen olisi hyväoppia. Listalta valitaan kerrallaan vainyksi taito työstettäväksi. Valinta teh-dään sen perusteella, minkä taidonoppimisesta olisi lapselle eniten hyö-tyä.

1. Annetaan huonolle tavalle tai taipumukselle kutsumanimi

Tässä ohjelmassa ei keskitytä lastenongelmiin, vaan niihin taitoihin, joitaheidän on hyvä oppia päästäkseeneroon ongelmistaan. Mutta ennen kuinollaan päästy niin pitkälle, että tar-peellinen kyky tai taito on löydetty, jou-dutaan usein puhumaan ongelmista.

Huonoista tavoista, taipumuksista jakäytösongelmista on helpompi puhua,jos niille annetaan hyvät ja puhuttelevatnimet. Hyvä nimitys on myötätuntoinen-se ei syyllistä ketään, vaan kutsuukaikki miettimään ongelmaan ratkai-suja. Esimerkiksi erään tytön huonotapa oli itsetyydytys. Se oli ongelma,sillä hän teki sitä usein ja paikkaakatsomatta -myös koulussa opettajienja muiden oppilaiden nähden. Kun lap-selta kysyttiin, miksi hän kutsuu, sitämitä hän tekee, hän sanoi, että se on“räpeltämistä“. Se oli termi, joka tekikeskustelun aiheesta helpommaksikuin aikaisemmin käytössä olleen sa-nan “itsetyydytys“. Monilla lapsilla japerheillä on ongelmaksi koetulle käyt-täytymiselle kutsumanimi, jonka käyt-täminen helpottaa asiasta puhumista.Esimerkiksi termi “ aggressiivisuus“ ei

ole omiaan edistämään yhteistyötäsen enempää lapsen kuin hänen van-hempiensa kanssa. Sellaiset vaihto-ehtoiset ilmaisut kuin “lyhyt pinna“ taivaikkapa “ärtsy-kärtsy“ ovat helpom-min hyväksyttäviä.If you change the name, you changethe game

2.Määritellään huonoa tapaa tai taipumusta vähentävä taito,ky- ky tai positiivinen ominaisuus

Huonoista tavoista on tunnetusti hyvinvaikeaa päästä eroon. Sen tietää jo-kainen, joka on yrittänyt saada toistaihmistä luopumaan jostakin viasta taiyrittänyt itse päästä eroon jostakinomasta viastaan. Taitojen opettele-minen ei sekään ole aina kovin help-poa, mutta se on huomattavasti hel-pompaa kuin ongelmakäyttäytymi-sestä eroon pääseminen.

Kaikeksi onneksi yleensä voidaanlöytää jokin taito, kyky tai positiivinenominaisuus, jota lisäämällä tai kas-vattamalla kyseistä huonoa tapaa taiongelmaa voidaan vähentää. Esi-merkiksi “itsehillintä“ ja “kyky pyytääanteeksi“ ovat “raivareita“ vähentäviätaitoja ja “kyky kuunnella satuja“ on“levottomuutta“ vähentävä taito. Jo-kaista ongelmaa vastaa jokin kyky,positiivinen ominaisuus tai taito, jonkaoppiminen vähentää kyseisen ongel-man esiintyvyyttä.

Jos ongelmana on esimerkiksi “ka-teus“, on sitä vähentävä taito mm. “ky-ky iloita toisen puolesta“. Hyödyllisiätaitoja lapsille ovat mm. “kyky kestääkieltoja“, “kyky noudattaa sopimuksia“,“kyky lopettaa asioita kesken“, “kyky

35

RA

TK

ES

4 / 1997

leikkiä jonkun aikaa hiljaa itsekseen“,“kyky tyytyä siihen, ettei saa jotakin mi-tä haluaa“, “kyky rauhoittua“, “kykyauttaa toista“, “kyky kiittää“, “kyky siivotaomat jälkensä“, jne.

On helpompi aloittaa jotakin uuttakuin lopettaa jotakin vanhaa

3. Annetaan opetettavalle taidol- le kiinnostava kutsumanimi

Oppimistavoitteella on hyvä olla vetävänimi. On innoittavampaa oppia ole-maan “COOLMAN“ kuin opiskella “it-sehillintää“ tai tulla “Pönttömestariksi“kuin ulostaa vessaan. Jos lapsen huo-no tapa olisi esimerkiksi “nenän kai-vaminen“, voisi sen kutsumanimi ollavaikkapa “aarteenetsintä“. Se taito,mikä lapsen pitäisi oppia, voisi olla“kyky käyttää nenäliinaa“ ja tuon taidonlempinimenä voisi olla vaikkapa “tö-räyttelytaituri“.

Annettaessa jonkun asian osaamisel-le lempinimi, kannattaa muistaa, ettälapset keksivät itse parhaimmat lem-pinimet.

On kivempi opetella jotakin kivaa kuinjotakin tylsää

4. Nähdään etukäteen taidon saavuttamisen hyödyt

Jotta lapsi kiinnostuu taidon oppimi-sesta, hänen täytyy itse olla sitä mieltä,että kyseisen taidon oppimisesta olisihänelle todellista hyötyä. Hyötyjentutkiminen on hauskaa ja se kasvattaalapsen motivaatiota. Mitä enemmänhyötyä jonkin taidon hankkimisestalapselle on, sitä motivoidumpi hän on

opettelemaan kyseisen taidon. Esi-merkiksi “kyvystä noudattaa sääntöjä“on lapselle paljon hyötyä: hän saaparemmin kavereita, hän pääsee mu-kaan urheilujoukkueisiin, hänen opet-tajansa ovat tyytyväisempiä häneen,hänen vanhempansa jaksavat ollaenemmän hänen kanssaan jne. Kunhuomataan tietty hyöty, voidaan kysyäjatkokysymys: mitä hyötyä siitä sittenon? Näin lapsi oppii näkemään, ettäjokainen hyöty tuottaa tullessaan vielälisää hyötyjä.

On mukavampi oppia jotakin hyö-dyllistä, kuin päästä eroon jostakinhaitallisesta!

5. Määritellään mitä kyseinen taito tarkoittaa käytännössä

Mitä konkreettisemmin lapsi ymmär-tää, mitä kyseisen taidon oppiminentarkoittaa käytännössä, sitä toden-näköisempää on, että hän oppii taidon.Esimerkiksi “kyky kestää kieltoja“ onhyvä taito, mutta lapsi ei välttämättätiedä mitä se tarkoittaa käytännössä.Jotta taito tulee lapselle ymmärret-täväksi, se on määriteltävä niin kon-kreettisesti, että lapsi voi omin sanoinselittää tai näytellä kyseistä taitoa.

Esimerkiksi jos lapsen ongelmana onse, että hän “ ei pysty malttiaan me-nettämättä lopettamaan jotakin leikkiä,jonka hän on aloittanut“, saattaa vas-taava tavoite olla “kyky oppia lopetta-maan asioita kesken“. lapsi on ym-märtänyt tuon tavoitteen vasta kun hännäyttelee tilanteen, jossa hän on up-poutunut johonkin puuhaan ja opetta-ja sanoo: “ Nyt täytyy lopettaa!“. Lapsilopettaa siihen paikkaan, nousee ja

36

RA

TK

ES

4 /1997

OsuusKunta TOIVOMalminkatu 24 C 53, 00180 Helsinki, puh: 09-68667422 FAX: 09-68667420

"HYVIÄ IHMISSUHTEITA"

OK Toivo on kokeneiden kasvatuksen, perhetyön, nuorisotyön, taiteen, sosiaalityön,psykoterapian, politiikan ja oikeustyön asiantuntijoiden uudenaikainenyhteenliittymä.

Teemme työtä sen eteen, että me ihmiset olemme hyvissä suhteissa toistemmekanssa. Perhessä, työssä, koulussa, syrjäytymisessä, harrastuksissa, vapaa-aikana, hoito-organisaatioissa, kapakoissa, kadulla.

Elämyksiä. Tekemistä. Seikkailua. Ryhmiä. Keskustelutyötä. Taidetta. Myönteisen vuorovai-kutuksen video-ohjausta. Koulutusta. Konsultaatiota. Työnohjausta.

Lapsille ja nuorille. Perheille. Miehille. Erilaisissa tilanteissa oleville. Tavallisille. Uteliaille. Ammattihenkilöille. Ravintoloissa kävijöille. Työyhteisöille. Yksipuolisesti rakastuneille. Jne.

Kristiina Hannila , sosiaaliohjaaja, varhaiskasvatuksen ammattilainenHeli Koivuniemi , sosiaaliohjaaja, nuorten työllistämiskoulutuksen, seikkailutoiminnan japerhetyön kehittäjä, ihmissuhderyhmien ohjaajaSinikka Kuosmanen , psykologi, kehityspsykologian ja varhaiskasvatuksen ammattilainen,ryhmä-, leikki- ja taidetoiminnan kehittäjä; videon avulla tapahtuvan vuorovaikutuksen ohjaus-menetelmän ja ratkaisukeskeisen työotteen taitajaMikko Makkonen ; yhteiskuntatieteilijä, filosofi ja keskustelutyön kehittäjä, ratkaisukeskeisenterapian taitaja ja useiden julkaisujen kirjoittajaRiitta Marttinen ; kuvataideopettaja, aikuisten ja lasten kuvataidetoiminnan ja -kasvatuksenkehittäjäAnne Vierros; tutkija, koulutuksen ja asiakastyön menetelmien tuloksellisuuden tutkijaKari Saarinen; lavastaja ja seikkailija, nuorten työllistämiskoulutuksen, seikkailutoiminnankehittäjä, rakentamisen, ympäristön korjaamisen ja muokkaamisen taitaja sekä ryhmien ohjaajaSara Vataja ; lasten ja nuorten psykiatri, ratkaisu- ja voimavarasuuntautunut asiakastyönmenetelmien kehittäjä ja terapeutti.

Lisäksi meitä on monia muita yhteistyö- ja konsulttisuhteissa.

Työskentelymme perusteita ovat taitojemme monipuolisuus, erikoisosaaminen,moniammatillinen yhteistyö sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys.

Toivon filosofia: Onnellista ajattelua -ihmissuhteiden hyvinvointia

Osuuskunta Toivo / CoopHope Perustettu 11.6.1997

37

RA

TK

ES

4 / 1997

sanoo vaikkapa: “ No ,minä jatkan myö-hemmin“. Jos lapsella on se huonotapa, että kun hänelle sanotaan, ettähän ei saa jotakin mitä haluaa, hänalkaa mankua ja vängätä, jotta van-hempi antaisi periksi.

Tavoitteena on tällöin se, että lapsioppii hyväksymään “ et saa“ -vas-tauksen. Käytännössä tämä tarkoittaaesimerkiksi sitä, että kun hän pyytääjotakin ja hänen äitinsä sanoo: “Et saa“,hän miettii hetken ja sanoo sitten: “ No,ei sitten“. Tuon taidon oppiminen ei olehelppoa, mutta jos lapsi ymmärtää, ettäsiitä on hänelle hyötyä ja häntä pal-kitaan siitä, että hän harjoittelee ky-seistä taitoa, ei tehtävä ole kuitenkaanmahdoton.

On helpompi oppia jotakin, jos tietäämitä haluaa oppia

6. Palautetaan mieleen aikai- sempia oppimiskokemuksia

Ennen taidon opettelemisen aloitta-mista on hyvä kasvattaa lapsen uskoasiihen, että hän pystyy oppimaan ky-seisen taidon. Lapsen on helpompiuskoa omaan kykyynsä oppia jotakinhänelle vaikeata, jos hän huomaa, ettähän on aikaisemmin oppinut jotakinsamantapaista tai yhtä vaikeata.

Jos esimerkiksi lapsen on vaikea luo-pua jostakin, johon hän on hyvin kiin-tynyt, hän voi paremmin uskoa pys-tyvänsä siihen, jos hän palauttaa mie-leensä aikaisempia kokemuksia, jois-sa hän on onnistunut luopumaan jos-takin itselleen tärkeästä. Kun muis-tellaan aikaisempia onnistumisia, voi-daan lapselta kysyä, miten hän silloin

onnistui, niin että joutuu tunnistamaanitsessään kykyjä ja taitoja, joita hän voikäyttää uudestaan.

On helpompi oppia jotakin, jos onaikaisemmin oppinut jotakin vas-taavaa!

7. Kartoitetaan lapsen kykyjä ja taitoja

Kun vuorikiipeilijä lähtee matkalle, häntarvitsee monenlaisia varusteita. Hä-nellä pitää olla köysiä, hakkuja, hyvätkengät, lämpimät vaatteet jne. Kunlapset yrittävät oppia jonkin heille vai-kean taidon, hekin tarvitsevat sitä var-ten erilaisia voimavaroja. Mitä enem-män lapsella huomataan olevan tar-peellisia kykyjä, hyödyllisiä taitoja jahyviä ominaisuuksia, sitä todennä-köisemmältä lapsesta tuntuu taidonsaavuttaminen. Monia lapsen kykyjä taitaipumuksia voidaan hyödyntää taidonopettelemisessa. Esimerkiksi, jos lap-si osaa piirtää hyvin, hän voi liittäätaidon harjoittelemiseen piirtämistä.Jos hän pitää esiintymisestä, hän voihyödyntää taidon harjoittelussa esiin-tymishalujaan.

Moni kakku päältä rujo, vaan onherkkua sisältä

8. Suunnitellaan mielekäs harjoitteluohjelma

Kun lapsi alkaa opetella jotakin taitoatai kykyä, on usein löydettävissä merk-kejä siitä, että hän on jo jossakin mää-rin alkanut oppia kyseistä taitoa. Lastatuntevat ihmiset voivat kertoa esi-merkkejä siitä, miten hän on viime ai-koina jossakin määrin petrannut tai

38

RA

TK

ES

4 /1997

tilapäisesti osannut. Mitä enemmänesimerkkejä löydetään siitä, että lap-sella on jo jossakin määrin kyseinentaito hallussaan, sitä todennäköisem-mältä alkaa tuntua, että hän voi koh-tuullisessa ajassa saada taidon hal-tuunsa. Arvioitaessa viime aikaistaedistystä voidaan lapselta kysyä: “Mi-ten sinä teit sen?“ “ Miten sinä pystyitsiihen?“ “Oliko se vaikeata?“ jne.

Tällaiset ksymykset lisäävät lapsentunnetta, että hän osaa ja samalla aut-tavat lasta tunnistamaan omia osaa-misen keinojaan.

On helpompi tehdä lisää jotakin, jotajo osaa kuin opetella jotakin koko-naan uutta!

9. Suunnitellaan mielekäs harjoitteluohjelma

Taidon oppiminen vaatii aina harjoit-telua. Tehokkainta harjoittelu on silloin,kun lapsi on itse aktiivisesti osallis-tunut oman harjoitteluohjelmansasuunnitteluun. Muita ihmisiä , kutenkavereita ja perheenjäseniä, kannat-taa kytkeä harjoitusohjelmaan eri ta-voin.

Kun muut ihmiset ovat todistamassalapsen harjoittelua, he alkavat ar-vostamaan häntä ja saavat tilaisuudenkannustaa ja rohkaista häntä. Esi-merkiksi, jos varasteleva lapsi alkaaopetella kykyä olla luotettava, voidaansopia, että mummolassa käydessäänmummo jättää kokeeksi kaksikymp-pisen pöydälle ja tarkistaa sitten, ettäraha on pysynyt pöydällä. Jos vas-taavasti tarhakavereitaan muksiva lap-si alkaa opetella itsehillintää, voidaan

järjestää harjoitustilanteita, joissakaverit tekevät leikisti jotakin suu-tuttavaa ja lapsi näyttää, miten hän ti-lanteessa toimii, kun hän ei muksikavereitaan.

Mitä useampi kokki, sitä mauk-kaampi soppa!

10. Palkitaan lasta yrittämisestä ja edistymisestä

Paras tapa palkita lasta yrittämisestäja edistymisestä, on antaa hänelle siitäarvostusta. Lapsi kokee arvostuksensitä merkityksellisemmäksi, mitä tär-keämpi hänelle arvostusta osoittavahenkilö on hänelle. On hyvä konsul-toida lasta siitä, mikä hänen mie-lestään olisi paras tapa palkita häntä.

On kuitenkin syytä muistaa, että taidonoppiminen on sinänsä palkitsevaa.Esimerkiksi lapset opettelevat mie-lellään ajamaan pyörällä, vaikka siihenei liity muuta palkkiota kuin pyörälläajamisen ilo sekä mahdollisuus näyt-tää muille ,että osaa. Kun uutta taitoaopetellaan kodin ulkopuolella, voi ollahyvä kuvata videolle edistymistä, niinettä lapselle tärkeät henkilöt voivatomin silmin nähdä lapsen edistymisenja osoittaa spontaanisti arvostustaan.

Parempi yksi ruusu kuin kymmenenrisua takamuksessa!

11. Jaetaan avokätisesti ansioita onnistumisista

Kannattaa huolehtia siitä, että kunedistystä tapahtuu, siitä jaetaan ansio-ta kaikille asianosaisille. Vanhemmat,sisarukset, sukulaiset, toverit ja lasta

39

RA

TK

ES

4 / 1997

hoitavat henkilöt sekä mahdollisetammattiauttajat tarvitsevat hekin ruu-suja voidakseen iloita lapsen edis-tymisestä ja jaksaakseen tukea lastajatkossakin hänen yrittäessään yllä-pitää saavuttamaansa taitoa. Hyvä tapajakaa ansiota on järjestää juhlat, jois-sa lapselle ojennetaan diplomi tai muusymbolinen palkinto taidon oppimisenkunniaksi ja jossa kiitetään kaikkia, jot-ka ovat kukin omalla tavallaan kanta-neet kortensa kekoon auttaessaanlasta oppimaan hänelle hyödyllisentaidon.

Kaikki ovat voittaneet ja kaikkiansaitsevat palkinnon-Lewis Carrol: Liisa Ihmemassa

HERÄÄ KYSYMYS...Entä jos lapsen huono tapa onoire jostakin taustalla olevastamuusta ongelmasta?

Perinteisesti lastenpsykologiassa onuskottu, että lasten ongelmat johtuvatpoikkeuksetta jostakin taustalla vaikut-tavasta perheongelmasta tai muustalapsen ympäristön häiriöstä. Näin on-kin joskus, mutta ei suinkaan aina.Lapsilla on paljon ongelmia, jotka eivätjohdu mistään erityisestä syystä. Josjokin sellainen stressitekijä on ole-massa, jonka varmuudella tiedetäänolevan lapsen ongelman syynä, on tie-tenkin tärkeätä, että kyseiselle stres-sitekijälle yritetään tehdä jotakin, josse on mahdollista.

Lapsen huonoon tapaan puuttuminensuoraan on perusteltua silloin-kun ei ole tiedossa mitään selvää

ongelman aiheuttavaa olosuhdeteki-jää-kun mahdolliseen olosuhdetekijäänei voida vaikuttaa-kun huono tapa, joka on mahdollises-ti alunperin johtanut jostakin olosuh-detekijästä, on alkanut elämään omaaelämäänsä ( ns. “jäänyt päälle“)

Entä jos lapsella ei ole ongelmia,vaan hänellä on jokin psykiat-rinen häiriö?

Useimmat psykiatriset diagnoosit onpurettavissa oireyhtymiksi, kokoelmik-si huonoja tapoja. Esimerkiksi “heikkoego“, “anoreksia“, “sopeutumishäiriö“tai “käytöshäiriö“ ovat diagnooseja,jotka viittaavat monista ongelmistakoostuviin häiriöihin. Periaatteessamikä tahansa psykiatrinen diagnoosivoidaan esittää listaamalla siihensisältyvät ongelmat. Kun häiriöt pu-retaan ongelmiksi, voidaan niihin so-veltaa tämän valmennusohjelmanperiaatteita.

On helpompi ratkoa ongelmia, kuinparantaa psykiatrisia häiriöitä

Mitä tehdä, jos lapsella ei oleyhtä vaan monta ongelmaa?

Jos lapsella on monta ongelmaa, kan-nattaa niistä valita kerrallaan yksi työnalle. Kun lapsi edistyy yhdessä on-gelmassa, hän saa hyvän kokemuk-sen ja hänen itseluottamuksensalisääntyy, joten hän innostuu toden-näköisesti muidenkin ongelmiensaratkomisesta. Hyvä konsti löytää sopi-va taito harjoiteltavaksi, on laatia tau-lukko, jonka vasempaan sarakkee-seen kirjoitetaan lapsen huonot tavat

40

RA

TK

ES

4 /1997

ja oikeaan sarakkeeseen ne vastaavattaidot, kyvyt tai ominaisuudet, jotkalapsen pitäisi oppia, päästäkseen on-gelmastaan. Näin saadaan lista oppi-mistavoitteista (ks. kuva 1 tällä sivulla)

Kun hyvistä taidoista pitää valita yksi,valitaan se taito, jonka oppimiseenlapsella on eniten halua ja minkä op-pimisesta olisi lapselle eniten hyötyä.

Entä jos on vaikea keksiä sopivataito?

Sepä se! Joskus voi todellakin ollavaikea yhtäkkiä keksiä, mikä taito lap-sen pitäisi hallita, jotta häntä ei enääkinnostaisi vaikkapa kiroilu, varas-taminen tai tulipalojen sytytteleminen.Mutta vaikka tehtävä on vaikea, se ei

ole mahdoton. Kun asiaa miettii ai-kansa, tulee yleensä ennen pitkää mie-leen ideoita siitä, mikä taito, kyky taipositiivinen ominaisuus olisi omiaanvähentämään pahan tavan todennä-köisyyttä. Esimerkiksi kiroilua vastaavataito voisi olla “ tilanteeseen sopivienvoimasanojen käytön hallitseminen“,varastamista vastaava taito voisi ollaleikillisesti “ köyhyyden sietäminen“ javaarallsia tulitikkuleikkejä vastaava op-pimistavoite voisi olla “tulen käsittelynja hallinnan taito“.

Tämä on yhteistyöprojekti. Kuka ta-hansa oletkin, lähetä minulle postia:kommentteja, kysymyksiä tai terveisiäosoitteeseen:

ben.furman@helsinki.fi

Puree kiukustuessaan muita lapsia Osaa "purra huultaan"

Saa raivareita Sietää pettymyksiä

Ei jaksa kuunnella satuja Pystyy keskittymään

Pelkää pimeätä Osaa olla pimeässä

Kuva 1 .Oppimistavoitelista

Opittavat taidotHuonot tavat

41

RA

TK

ES

4 / 1997

Joulupukin mysteeriä on ratkottu erinäkökulmilta. Tässä on lukijapals-tallamme eräs pikkujouluinen ja eri-laista näkökulmaa valottava kro-nikka. (toim.huom.)

Joulupukin ammatti on oikeastaanihan jees homma. Onhan siinäkinomat varjopuolensa, mutta aina sebasson soittamisen hakkaa.

Kansakoulunopettajalla ja sosiaali-virkailijalla on työssään vähän sa-manlaiset valtuudet: oikeus kytätäkaikenmoisia ihmispösilöitä, sylkäistäkosmoskynään vilpillisyydestä, lais-kuudesta tai muunlaisesta jouta-voinnista.

Santeri Claesson oli joulupukki joyhdeksännessä polvessa. Hänen esi-isänsä, kunnioitettu juustomestari,Sandorf Claesson, oli aikoinaan kar-koitettu Tanskan maasta kaukaiseenlappiin, syyllisenä törkeää hävyttö-mämpään vilpillisyyteen ja törkeäähävyttömämpänä pidettävään tyh-myyteen. Sandorf oli nimittäin kir-joittanut, ja hoviin postittanut, hä-väistyskirjeen paikkakunnan rusthol-larin huikentelevaisuudesta.

Nimimerkillä “Asioista tietävä“ lähetettykirje oli kuvaillut hyvin tarkasti, kuinkarusthollari oli viikonloppuisin pidettä-vien juhlamenojen yhteydessä useam-

�KUN JOULUPUKKI...�

Aappo I. Piippo

paan kertaan pissiskellyt kuninkaanmuotokuvan jalosukuiseen parta-pöheikköön, pilalleen hyvin ilkeästihohotellen.

Skandaalihan sellaisesta sukeutui.Tutkimuksissa kuitenkin paljastui,värin maalauksesta haalistuneenillatsuissa tarjoilijattarena olleenSolveig Dummersdoddirin, vahin-gossa kompastuttuaan, läikäytettyätaideteokselle maustamatonta Akvavit-viinaa. Rusthollarin todistettiin ho-hottaneen Solveigin nielasemallesikarille, eikä hänen majesteettinsaviinaa valuvalle parralle.

Kirjoittajaksi juustomestari paljastuiihan sattumalta: hänet nimittäin muis-tettiin ainoaksi tapahtumahetkellä tol-kuissaan olleeksi kirjoitustaitoiseksi.

Aina synkkinä talvi-iltoina, kun poh-joisella taivaalla revontulet tuikeitaleikkejään löivät, katkeroitunut juus-tomestari istui pienen mökkinsä pöy-dän ääressä hyiseen yöhön tuijottaen.Hänen korvissaan kaikuivat rusthol-larin ilkeät sanat, kun tämä onnet-tomalta tarjoilun kylän kestikievarissaevättyään kirahti: -Opit, juustomestarin retku, höpö-juttujasi siellä rotimojen mailla le-vittelemään!Ja joka kerta tuollaisen istunnonpäätteeksi, akkansa ensin sinipu-

42

RA

TK

ES

4 /1997

naiseksi kurmotettuaan, Sandorf ny-kertyi kaiken armahtavaan, musta-valkoiseen uneen.

Mutta kerran vuodessa, kun sielullinentuska löi käsipäivää ulkona julmis-televan kaamoksen kanssa, iski San-dorfiin hillitön paloviinan, riettaan nai-sen ja ymmärtämättömille valehte-lemisen himo. Turhaan siinä kuivan-kälpeä, naukuvaääninen vaimo yrittikiillottomia hiuksiaan vaivaiskoivuntuohesta rustatuilla rullakäppyröilläkihartaa ja kantaa mökkiin vähäisiä,pohjaanpalaneita pontikkavarastojaruokottoman näköiselle pöydälle.

Sandorfin mielessä lilluivat houkut-televat hemestit ja hulvaton patterikiiltäväkylkisiä pulloja täynnä kruununpaloviinaa ja liuta huonohampaisiaihmispentuja silmät ymmyrkäisinäkuuntelemassa, kun hän lupailisi niillekaikenlaisia ihmeellisyyksiä: ikiomiaporoja, kullalla silattuja peskejä jajalokivin koristelluin kädensijoin va-rustettuja suopunkeja.

***Monta vuotta oli kulunut rusthollarinkotihipoista, kun pirkkalaiset, silloisetiiroviinaset, kertoivat lapin reissuiltapalattuaan ihmeellistä saagaa oudostimolottavasta miehestä, joka kerranvuodessa, pahimman pimeän aikana,kiertää lapin kylissä juopottelemassa,lapsille älyttömiä lupailemassa jarihkamalla vaimoväkeä hööpöttä-mässä...Eräs näistä Sandorfin jouluaattoisistareissuista heittää varjonsa vielä mei-dänkin aikaamme...

***

Onnellisesti oli lähimpään remu-mestaan matkalla pororeessä rö-höttävä tanskanmaalainen törkyturpaunohtanut Samuel Jomppasen lap-sille lupaamansa poronpierukäyt-töisen, ahmanahkaisen pika-ahkion,jonka hän Samuel-isän kanssa vuo-den aikana rakentelisi.Unohtuneet olivat myös kiiluvasilmäi-sille kolttaneidoille ja -vaimoille luvatutrintarossit ja rautalusikat, joita ei pi-rukaan, saati sitten syytingillä kodannurkassa kököttävä Hesekiel Jomp-panen ikenillään rikki piruuttaan pu-raiseisi. Unohtuneet olivat lupaukset. Mielessäkangastelivat peuhaamiset villille luon-nolle tuoksuvassa rankisessa ja huur-teisesta koussasta siemaistavan ryy-pyn puraisu kitalaessa...

***Hirvittävä oli yllätys: Sandorfia eiodottanutkaan juhlapöytä, eivät viekoit-televasti hymyilevät vähäpeskisetnaiset, eivätkä räkää kirnuavat tenavat,vaan yleiset pieksäjäiset suuressatuvassa.

Mitä lyhyempi oli lyöjä, sitä pidempi olilyömäase. Voi sitä hirvittävää huutoaja astaloiden mäiskettä, joka kohosikuulaalle taivaalle.

- Mihin sie kethku sen ahkhionhukkahsit! huusivat julmat keskenkas-vuiset, roimiessaan Sandorfia etelänhumulta taljoihin vaihdetulla köysi-nipulla.

- Sie oot niin hirvee pukhi, ettäpurra siut pithää! mourusivat poro-miehet kuin tulevaisuuden herätys-kokouksissa.

- Ja vielä jouluna, Jeesuksenkalliilla verellään ostamana synty-

43

RA

TK

ES

4 / 1997

mäpäivänä! iukuivat naaraspuolisetpieksäjät.

- Eiköhän etelän pelle opijouluna pukithelemaan kun roima-semma kivekset ahamalle aamiai-seksi! kihersi Jomppasen Hesekielikeniään verrytellen...

Pahasti Sandorfia piestiin, mutta hen-kiin kuitenkin raukka jätettiin, kun ensinoli vannotettu mökissään loppuelä-mänsä ilman iloja möyröttämään.

***Sen koommin ei Sandorf Claesson

ihmisten ilmoilla näyttäytynyt, muttalegendan ikuisen oli mies elämälläänluonut. Kaikki tietävät, minkälainenmies on pukki -etenkin jouluna.

Santeri oli jo suvun yhdeksäs jou-lupukki. Hän oli jatkanut isänsä aloit-tamaa firman laajentamista hyvintuloksellisesti. Tänä päivänä ei jou-lupukista kuiskailla pelokkaasti pel-kästään Suomessa. Koko maailmanisät ja äidit ovat vatsat kuralla syksystäalkaen.

44

RA

TK

ES

4 /1997

45

RA

TK

ES

4 / 1997

mavarakeskeistä ajattelua. En kui-tenkaan vielä kokenut omaavani tar-peeksi työkaluja ja mietin, mihin ha-kisin. Mielenterveysseuran kolmivuoti-nen koulutus tuntui liian pitkältä siinäelämäntilanteessa. Siten sattui silmiiniilmoitus Mannerheimin lastensuo-jeluliiton koulutuksesta, jota vetivät BenFurman ja Tapani Ahola. Ehkä en olisiosannut tarttua siihen, mutta sattu-malta olin ollut yhteydessä asiakkaanasiassa Benin kanssa. Ben työskentelisilloin Lapinlahdessa. Ja tapa, jolla senuori asiakas tuli autetuksi, teki mi-nuun vaikutuksen ja kiinnostuin tästätoimintatavasta.

Itse asiassa olin ensimmäinen tälläklinikalla, joka kävi ratkaisukeskeisenkoulutuksen. Pidin aika matalaa pro-fiilia, mutta valtaosa kertomastani olipositiivista ja yhä useammat innos-tuivat koulutuksesta. Näin uudet nä-kemykset vähitellen levisivät talossa jase muutti aika totaalisesti työtämme.

Mitä hyötyä uudesta tavasta oli?

Työtavan muutoksesta oli todella hyö-tyä. Jos voin omaisten arvioon luottaa,niin mieheni sanoi, että tämä työtapameni todella nappiin, kuin olisi rää-tälöity minulle. Tärkeää oli juuri tässäja nyt -ajatus ja tulevaisuuteen pa-nostaminen, eikä kaiveltu mennei-syyttä.

Ratkeslainen työnsä äärellä -pals-talla esittäytyy tällä kertaa MarianneWinberg , joka on Töölön A-klinikanjohtaja, sosiaaliterapeutti ja pomoni.Hän on pitkän linjan ammattilainenja monipuolinen ihminen.

Ennen tuloasi Töölön A-klinikalle olittyöskennellyt sairaalatyössä, toi-meentulon sosiaalityöntekijänä jalastensuojelussa. Kuinka innostuitratkaisukeskeisyydestä?

Tulin taloon vuonna -85, kun täälläsuunniteltiin laitoskatkaisuhoidonaloittamista. Aiempi kokemuksenipäihdepuolelta oli lyhyt. Ensimmäinenvuoteni Töölössä meni sisäänajoon jatutustumiseen. Toinen vuosi oli tosikovaa työntekoa, ja minulle valkeni,että tapani tehdä työtä oli liian raskassekä minulle että asiakkaille. Tällainentunne tuli ja totesin, että raskas olojohtui siitä, että työtapani oli aikaanalyyttista. Päädyin siihen, että josaion jatkaa täällä, kannattaa hankkiaparemmat välineet.

Kävin aluksi lyhyempiä koulutuksia,joista jo oli apua. Aloin enemmäntoimia tässä ja nyt ja katsoimmeasiakkaiden kanssa jo vähän tule-vaisuuteenkin. Kävin mm. elämänkaa-rikoulutusta, joka pohjautui stei-nerlaisuuteen. Siihen kuului jo voi-

haastattelu Merja Iso-Aho

KUIN TUTKIMUSMATKA ASIAKKAAN KANSSA

-ratkeslainen työnsä ääressä

46

RA

TK

ES

4 /1997

Mistä mies huomasi muutoksen?

Hän vapautui kuuntelemasta työasi-oitani kaiket illat Työasiat eivät tulleetkotiin ja kävivät helpommiksi. Itsehuomasin työssä, että - hyvänen aika -tämähän ei enää uuvuta niin. Useinnimittäin oli käynyt niin, että kun asiak-kaalla ja minulla oli tarpeeksi paljonjuomaselityksiä kasassa, olimme mo-lemmat aika väsyksissä ja toivo vä-hissä. Uusi työtapa nostatti sekä työn-tekijän että asiakkaan toivoa, mikä onyksi tämän menetelmän tosi mahtaviaelementtejä.

Huomasitko jotain muutosta asiak-kaissa?

Esimerkiksi sen, että asiakkaat “tuot-tivat” paljon enemmän, asiat meniväteteenpäin. Näin tuloksia paljon no-peammin. Asiakkaiden oli helpompipuhua ja se liittyy nähdäkseni ni-menomaan toivon ilmapiiriin.

Onko se muuttanut suhtautumistasiomiin asioihisi ja yleisemmin elämänilmiöihin?

Kyllä, koska ratkaisu-ja voimavarakes-keisen ajattelun voi sanoa olevanenemmänkin elämäntapa, eikä se pel-kästään rajoitu työpaikan seinien si-sälle.

Millä tavoin se on vaikuttanut nä-kemyksiisi ihmiselämän pulma-tilanteista?

Olen erityisesti viehättynyt siitä, ettäpuhutaan enemmänkin muutoksesta,koska kun veivataan pulmaa, lok-sahdetaan helposti toistamaan van-

hoja juttuja. Toki opiskeluni alku-vaiheessa keskityttiin vielä ennem-minkin pulmien ratkontaan ja uudel-leenmäärittelyyn, mutta työtapa kehittyikoko ajan. Minulle sopii paremmintämä, että työstetään muutosta.

Minkälaisia asioita olet ottanut mu-kaan ratkaisukeskeistä työtapaarikastamaan?

Tässä työtavassa on sijaa kaikelle so-pivalle. Hyödynnän esimerkiksi elä-mänkaarifilosofiaa ja kaikkea muuta,mitä elämän varrella on tarttunut mu-kaan.

Minuun on vaikuttanut aika paljon myösse, että kävin itse pitkän analyyttisenterapian. Sain siitä myös paljon. Setapahtui vaikean autokolarin jälkeen,jonka jälkeen jouduin uudelleen opet-telemaan “rohkeuden elää.” Kaksivuotta terapiassa meni itse asian kä-sittelemiseen, mutta viimeiset yli kaksivuotta koin sen merkittävimmän anninlähinnä auttamistyön tekoon liittyvinäeväinä.

Monille ratkaisukeskeisille ihmisilleanalyyttinen terapia on ehkä hyvinkinvierasta?

Ehkä se itselleni vahvisti näkemystä,ettei itse asiassa koulukunnalla jamenetelmällä ole juuri merkitystä,vaan itse terapeutin persoonalla. Josterapeutti on rautainen ammattilainen,ei menetelmällä ole niin väliä.Tärkeääon se, että osaa kuunnella. Kun esi-merkiksi olen lukenut meidän katkonasiakaskyselyaineistoa, nousee voi-makkaasti esille asiakaiden arvos-tuksessa kohtaaminen ja kohtelu.

47

RA

TK

ES

4 / 1997

Totta kai he arvostavat ammattitaitoa,mutta ennen kaikkea miten heidätkohdataan ihmisinä ja kuinka heitäkohdellaan. Minun terapeuttini kuun-teli.

Terapiasuhteen alussa on tervettä tes-tata, kenen käteen elämänsä antaa.Terapeutin täytyy ansaita asiakkaanluottamus ja sitten luottamuksesta tu-lee molemminpuolista. Minulla olivankka kokemus siitä, että hän kun-nioitti minua asiakkaana.

Kertoiko terapeuttisi näkemyksiään,antoiko palautetta asioistasi?

En voi sanoa niin varsinaisesti, koskaanalyytikko ei ole kovin puhelias, muttahänet sai houkuteltua puhumaan.Muistan, että se oli tärkeä kohta. Ha-lusin, että hän ottaisi kantaa. Kuunteluon todella tärkeää ja mitä enemmänitse kysyn ja mitä vähemmän sanontai väitän, sitä paremmin keskustelusujuu asiakkaan kanssa.

Oliko sinun vaikeaa panna oma halupuhua kuriin?

Ei, vaan oli oikeastaan helpotus, kunymmärsin, ettei tarvitse tietää kaikkea.Alkuvuosina oli painetta siihen suun-taan. Muistan kerran, kun teimmeasiakkaan kanssa elämänkaarityös-kentelyä ja loppuvaiheessa ajoin työ-matkalla autoa ja meltäni painoi se,että minun pitäisi tehdä asiakkaalleyhteenveto keskusteluista. Yhtäkkiähuomasin, että eihän minun tarvitse,vaan asiakas tekee sen itse ja olo käviihanan keveäksi. Näin se myös toteu-tui.

Miten näet sen merkityksen, ettäasiakkaat haluavat usein ensin ker-toa elämäntarinansa ja ongelmal-lisesta tilanteestaan? Kuinka no-peasti ohjaat keskustelun tavoit-teisiin?

Voi olla, että ihminen tarvitsee ensinaikaa tyhjentää itseään, eikähän tässäole mikään kiire. On ehkä kardinaa-livirhe, jos yrittää kiirehtiä liikaa. Ih-misen pitää saada edetä omassatahdissaan.

Miten ratkaisukeskeiset näkemyksetovat kokemuksesi mukaan saaneettilaa päihdehuollossa yleisemmin?

Päihdetyössä ratkaisukeskeisyys ontyötapana vahvasti esillä ympäri Suo-mea. Se istuu todella hyvin päih-depulmien kanssa työskentelyyn. Aja-tellaan vaikka työpaikan hoitoon oh-jaamia. Tavallaan asiakaskin toivoonopeita tuloksia, kun pitää turvatatyöpaikka.

Olet myös perheasioiden sovittelija.Mitä se tarkoittaa?

Ennenhän sovittelu oli lakisääteistäavioeroa harkittaessa, nykyisin va-paaehtoista. Olen tehnyt sovitteluatoistakymmentä vuotta Helsingin kau-pungilla oman työni ohessa. Suurinosa ihmisistä, jotka tulevat sovitteluun,kokemukseni mukaan jatkaa avio-liittoa. He ovat pattitilanteessa jaymmärtävät, että on muutoksen paik-ka ja tutkituttavat, onko mahdolli-suuksia jatkaa. Kyse on muutoksentyöstämisestä. Autan pääsemäänalkuun. Osa asiakkaista on jo tehnytpäätöksen erosta ja he tulevat ha-

48

RA

TK

ES

4 /1997

kemaan apua lasten asioissa ja muis-sa sopimusasioissa. Itse sopimuksiaen tee, mutta valmistelen asiakkaankanssa niitä. Sopimukset käytännönjärjestelyistä tehdään sitten esim. so-siaalivirastossa tai käräjillä.

Ratkaisukeskeisen työn perusele-mentit?

Minä en niinkään puhu ratkaisukes-keisyydestä, vaan asiakaskeskeises-tä, voimavarakeskeisestä ja tavoite-keskeisestä lähestymistavasta.Mitänämä minulle merkitsevät?

Asiakaskeskeisyys on syvin taso -tässä lainaan Tervalammen kuntou-tuslaitoksen johtajaa, Antti Särkelää. -Siihen kuuluu kunnioittaminen, joka onyhtä kuin hyväksyminen, sitten välit-täminen ja luottamus. Jos nämä kolmeelementtiä menevät putkeen, ollaanhyvällä pohjalla. Sitten hoidon pitää ollavaativaa. Asiakas haluaa, että se onkovaa työtä ja on valmis vaativaan työ-hön.

Asiakaskeskeisyys merkitsee myöstutkivaa otetta. Ensin tutkitaan yhdessäja sitten määritellään yhdessä asiat.Parhaimmillaan saadaan asiakas-keskeisyydessä asiakkaan ja työn-tekijän tietotaito maksimaalisestihyödynnettyä.

Voimavarakeskeisyys tarkoittaa, ettätutkitaan asiakkaan voimavaroja, jottahän saa niitä hyödynnettyä edetessäänkohti tavoitettaan. Siksi tutkitaan mie-luummin merkittävää “raitisputkea”kuin “juomaputkea”. Asiakastyössäkäytän paljon Insoo Kim Bergiltä op-pimiani kysymyksiä: Onko muutosta jo

tapahtunut ennen ensi tapaamista?

Asteikkokysymyksistä asiakkaat pitä-vät erityisen paljon. Poikkeuskysy-myksiä käytän myös. Ja erityisestitäällä joutuu aika usein kysymäänselviytymiskysymyksiä. Ne sopivat hy-vin esim. masentuneille asiakkaille.Monilla asiakkailla on melkoisen vai-keita elämäntilanteita.

Miten olet kokenut ihmekysymyksenkäytön, onko se istunut sinulle?

Kyllä, käytän sitä aika paljon. En kui-tenkaan niin paljon kuin asteikkoa, jokaminusta on käyttökelpoisempi.

Minkälaista ihmekysymystä käytät?

Voin esimerkiksi kysyä: “Jos herääthuomenaamulla ja yöllä on käynyt“ihme” ja elämä on loksahtanut pai-koilleen, sinulla on hyvä elämä. Onkosinulla visio siitä, miltä se näyttää, mitäse sisältää, mitä elementtejä siinäon?” Se on hyvin arkinen kysymys,koska ihminen kertoo visionsa.

Myös voi kysyä, että “jos on tapahtunutihme yön aikana ja kun heräät asiatovat edenneet merkittävästi, olotila onhuomattavasti parempi, niin mikä onmerkki siitä? Mistä tiedät?” Tämä einosta liian isoksi kynnystä uskoa muu-toksen mahdollisuuuteen.

En haluaisi myöskään käyttää työs-tämme terapia-sanaa. Puhun mie-luummin keskusteluavusta ja koros-tan tätä asiakkaillekin. Näen roolim-me enemmänkin valmentajan työnä.Haluaisin vielä korostaa tärkeitä sa-noja ratkaisukeskeisyyteen liittyen.

49

RA

TK

ES

4 / 1997

Niitä ovat jo mainitut asiakaskeskei-syys , tavoitekeskeisyys, voimavara-keskeisyys ja sitten vielä muutos, toivoja etenkin huumori. Huumorihan onaivan ehdoton työväline.Etenkin päih-dehuollossa törmää upeisiin ihmisiin.

Mistä olet erityisesti kiitollinenasiakkaillesi?Monenlaisesta, asiakkaat edustavatläpileikkausta suomalaisesta yhteis-kunnasta. Työ on hurjan mielenkiin-

toista. Kuin tekisi tutkimusmatkan jokaasiakkaan kanssa. Opit valtavasti eriasioista, taiteesta, insinöörin hom-mista, kokkaamisesta. Parasta on se,kun lähdet mukaan asiakkaan maail-maan ja saat koko ajan itse paljon. Josihmiset pitävät tätä tylsänä työnä,heillä ei ole käsitystä siitä mikä onjuoppo. Sehän on sinä tai minä taiHentun Liisa.

Maria esittelee meille kaksi oivaa Ratkes-mallia:ensimmäisessä ratkaisukeskeisesti pilkotaan tavoite osatavoitteiksija toisessa luodaan loitsunomainen, parantava mielikuva.

JALKA JUTTUKun olin 5-vuotias oikea jalkani harotti sisään päin. Aluksi en tiennyt mitenkorjata sen, mutta sitten keksin sen miten korjaan asian. Keksin että oikeaajalkaa pitäisi kääntää enemmän ulos päin. Kun olin kävellyt oikea jalkaulos päin harottaen, jo aika pitkään. Sitten kun koitin eräänä päivänä kävelläoikea jalka suorassa, huomasin että se onnistui. Olin todella iloinen, koskaolin parantanut oman jalka ongelmani

UKOT, AKAT JA KOIRAT

Kun olin 8-vuotias keksin ukot, akat ja koirat ja se tapahtui näin. Kun olinkolmannella luokalla minulle nousi kuumetta ja olin saamassa flunssansilloin äiti kysyi: Onko mitään parantavaa asiaa? Vastasin: Minä mietin.Kun olin miettinyt, keksin että voisin lähettää ukkeleita, akkeleita ja koiriaajamaan pöpöt pois. Siitä lähtien olen aina parantunut.

Maria Eklund ( 9-vuotta)

MARIAN RATKES-MALLIT

50

RA

TK

ES

4 /1997

RATKESIN KUULUMISIA

myy alennuksella -125 mk ! Myynnissäon rajoitettu erä, joten tee nopeastitilauksesi (ks sivu 6)tilauslipukkeella!

* PÄÄKAUPUNKISEUDUN RATKESLAISET! Jos sinulla on jokinratkaisuhenkisen teemaillan idea,illanvieton aihe ja halua/mahdol-lisuutta toteuttaa se, niin ota yhteysRATKES:iin(ks hallitusten jäsentenyhteystiedot ALUEELLINEN TOIMINTApalstalta) niin voimme tiedottaa asiastaeteenpäin lehdessä ja muita kanaviakäyttäen.

*

RATKES:in koulutuskalenterin hoitajaottaa edelleen mielellään vastaantietoja eri puolilla Suomea pidettävistäratkaisukeskeisistä koulutuksista.Soita tai lähetä kirje: Auli Kiminki puh:019-347 264, osoite: Lappersintie 775,08700 Virkkala.

*MISTÄ RATKAISUKESKEISTÄTERAPIAA?RATKES-yhdistys kokoaa luetteloaratkaisukeskeisesti eri aloilla toimivis-ta henkilöistä/yhteisöistä. Listaa ontarkoitus pitää internetissä RATKES:inkotisivulla ja julkaista lehdessä. Mikälihaluat tulla listatuksi, ota yhteys BenFurmaniin faxilla, jossa ilmoitat tietosija miten sinuun saa yhteyttä.Benin faksin numero: 09-436 2604.HUOM! Ne, jotka ovat RATKES 3/97 -lehdessä olleen numeron perusteellayrittäneet saada yhteyttä! Annoimmevahingossa väärän numeron. Pahoit-telemme virhettä. Nyt voi uusia yrityk-sen ja saada viestinsä perille!

*NORDIC SYMPOSIUMGÖTEBORGISSA 13.-15.8.1998Pohjoismainen ratkaisukeskeinenNORDIC SYMPOSIUM pidetään ensikesänä Göteborgissa. Ohjelmaa val-mistellaan parhaillaan ja aika on jopäätetty. Se on13. - 15.8.1998. Ajan voijo varata allakkaansa. SeuraavissaRATKES-lehdissä ilmoitamme lisää,kun ohjelma valmistuu.

*LYHYTTERAPIAN LÄHTEILLÄ Milton H. Ericksonin terapeuttisistamenetelmistä kertovaa kirjaa RATKES

Helsingissä Merja Iso-Aho olisi kiin-nostunut vaihtamaan näkemyksiäratkaisu-ja voimavarahenkisistä lä-hestymistavoista syömisongelmienselättämisessä! Itse olen kiinnostunutasiasta työskennellessäni päihteidenkäyttäjien kanssa. Aika ajoin törmään,etenkin naisiin - nuorempiin tai van-hempiin - , joilla juomisen, mah-dollisesti lääkkeiden käytön, lomassaon suurena pulmana vaikeus pitäähuolta omista tarpeistaan ja useinesim. bulimia. Erityisesti bulimia onmonesti pitkään salattu asia, jota eivälttämättä ole voitu jakaa oikeinkenenkään kanssa. Olen miettinyt,miten erilaisia lähestymistapoja jahyväksi koettuja apuneuvoja voisiyhdistää tietotaitoverkostoksi asiakkai-den auttamiseksi. Mikäli asia kiin-nostaa sinuakin, ota yhteys!Merja Iso-Aho puh. koti 4362889, työ31047910.

SYÖMISONGELMIEN SELÄTTÄJÄT!

51

RA

TK

ES

4 / 1997

Ratkaisukeskeinen ajattelu- jatyötapa on maanläheinen jamyönteinen tapa kohdata eri-laisia inhimillisen elämän haas-teita ja pulmatilanteita.

Ratkes-yhdistyksessä haluam-me innostaa kehittämään niihinluovia ratkaisuja korostamallatoiveikkuutta, voimavaroja,edistystä ja yhteistyötä.Ratkaisukeskeinen työtapavaltaa alaa etenkin ihmissuhde-aloilla toimivien keskuudessa.

Tule kansamme kehittämäänmonipuolista toimintaamme!

Ratkes!

Kaikille asiasta kiinnostuneille

Järjestää tapaamisia jakoulutustilaisuuksiasekä julkaisee omaa lehteä

rakentavaa vuorovaikutusta

Liity jäseneksi! Postita tai faksaa tämä osa Puh/fax 09- 826 401

RATKES-yhdistys, PL 56, 00101 HelsinkiHaluan liittyä Ratkes-yhdistykseen

Nimi : ..................................................................................................................

Ammatti/ toimiala: .........................................................................................

Osoite: ...........................................................................................................

Ratkaisu- ja voimavara-suuntautuneiden työmenetelmienkehittämisyhdistys

Työkaluja ihmissuhdetyöhön,terapiaan, koulutukseen,työyhteisöjen kehittämiseen

(tekstaa selvästi)

Puhelinnumero: ..............................................................................................

52

RA

TK

ES

4 /1997

Helsinki 1997Yliopistopaino

Pikapaino