Elina Läspä, Solveig Läspä SEPELVALTIMOTAUTIPOTILAIDEN KÄSITYKSIÄ SAAMASTAAN KORONAARIANGIOGRAFIAOHJAUKSESTA

Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU/ OULUNSEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma Toukokuu 2007

KESKI-POHJANMAAN TIIVISTELMÄ AMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelma OULUNSEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU Terveysalan Oulaisten yksikkö Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto Sairaanhoitaja Työn tekijät: Elina Läspä ja Solveig Läspä Työn nimi: Sepelvaltimotautipotilaiden käsityksiä saamastaan koronaariangiografiaohjauksesta Päivämäärä: Huhtikuu 2007 Sivumäärä: 57 + 2 liitettä Työn ohjaajat: TtM Riitta Ala-Korpi, Lehtori Irmeli Pasanen Työn tarkastaja: THL, KM, YTM Eva-Maija Murtomäki Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiseksi koronaariangiografiapotilaat arvioivat saamaansa tietoa potilasohjauksesta, ja miten he arvioivat potilasohjaustilanteen toteutumista. Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen ohjaukseen vaikuttavia tekijöitä ovat sepelvaltimotaudin synty, sepelvaltimoiden varjoainekuvaus ja hoitomuodot sekä ohjaus. Tekemämme tutkimus on kvantitatiivinen. Teimme tutkimuksen Keski-Pohjanmaan ja Oulun seudun ammattikorkeakoulujen yhteistyönä. Yhteistyö sujui hyvin ja luontevasti, eikä ongelmia esiintynyt. Työelämälähtöinen opinnäytetyö toteutettiin Keski-Pohjanmaan Keskussairaalassa. Kyselylomake sisälsi strukturoituja kysymyksiä ja kyselylomake jaettiin seitsemälle- kymmenelle koronaariangiografiatutkimuksessa käyneelle potilaalle, vastausprosentiksi tuli 84. Vastaajat olivat iältään 50 - 80-vuotiaita. Miehiä oli 53 % ja naisia 46 %. Tutkimuksen aineisto käsiteltiin SPSS 13.0 Windows-tilasto-ohjelmalla. Tutkimuksestamme selvisi, että koronaariangiografiapotilaat ovat hyvin tyytyväisiä saa- maansa ohjaukseen. Suurin osa potilaista (59 %) vastasi saaneensa erittäin hyvin ohjausta ennen sepelvaltimoiden varjoainekuvausta. Potilaista 37 % vastasi saaneensa hyvää ohjausta ja vain 4 % potilaista oli sitä mieltä, että heidän saamansa ohjaus oli kohtalaista. Suurin osa (56%) potilaista vastasi ohjauksen olevan erittäin hyvin ymmärrettävässä muodossa. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella nähdään potilasohjauksessa ilmenevät kehittämisalueet. Potilaista 22 % vastasi varjoainekuvauksen vaaroja koskevan ohjauksen olleen huonoa ja 24 % piti ohjausta kohtalaisena. Vastaajat olisivat myös halunneet ottaa omaisia enemmän ohjaustilanteeseen mukaan. Potilaista 33 % vastasi, että heillä oli kohtalainen tai huono mahdollisuus ottaa omaisia mukaan ohjaustilanteeseen. Vastaajat olivat hieman tyytyväisempiä sydänpoliklinikalta saamaansa ohjaukseen verrattuna osaston sairaanhoitajilta saatuun ohjaukseen. Esimerkiksi ohjaustilanne koettiin rauhallisemmaksi sydänpoliklinikalla. Avainsanat: sepelvaltimotauti, koronaariangiografia, potilasohjaus.

CENTRAL OSTROBOTHNIA ABSTRACT UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Degree Programme of Social and Health Care OULU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Department of Health Care, Oulainen. Nursing Education Nurse Authors: Solveig Läspä and Elina Läspä Name of Final Thesis: The Coronary Heart Disease Patients’ Opinions of Coronary Angiography Guidance. Date: April 2007 Pages: 57 + 2 Appendices Couselors: MNSc Riitta Ala-Korpi; Lecturer Irmeli Pasanen Inspector: MNSc, M.Ed., M. Soc. Sc. Eva-Maija Murtomäki

The purpose of the study is to clarify how coronary angiography patients estimated the information that they had received of patients guidance and how the situation of patients guidance was carried out. The factors that influence the guidance of coronary angiography were coronary heart disease, coronary angiography, methods of treatments and patients guidance. Research is quantitative.

The research was implemented in cooperation with Central Ostrobothnia and Oulu University of Applied Sciences. The cooperation was fine and natural, and no problems occurred. The thesis was implemented in the Central Ostrobothnia Central Hospital. The questionnaire contained structured questions and the questionnaire was given to seventy patients, who had been in coronary angiography and 84 % of the patients answered questionnaire. The participants were between 50 to 80 years of age. In the research 53 % were men and 46 % were women. The quantitative research was processed in SPSS 13.0 for Windows-programme. According to the research results the coronary angiography patients were very pleased with their guidance. Most of the patients (59 %) were very pleased with the guidance before the coronary angiography. 37 % of the patients answered that they got good guidance and only 4 % thought that the guidance was fairly good. Most of the patients (56 %) answered that they understood the guidance very well. On the basis of the results it can be noticed which areas have to be improved in the guidance. Even 22 % answered that guidance was poor concerning the risks of coronary angiography and 24 % thought it was fairly good. The respondents wanted to involve their relatives more in the guidance situation. 33 % of the patients answered that they had only fairly good or bad opportunities to involve the relatives in the guidance. It was interesting to notice that the respondents were more pleased with the guidance of the nurse in the heart clinic compared to the nurses on the ward. For example the guidance situation at the heart clinic was more peaceful. Keywords: Coronary heart disease, Coronary angiography, Patient guidance

SISÄLTÖ

TIIVISTELMÄ

ABSTRACT

1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 1

2 SEPELVALTIMOIDEN VARJOAINEKUVAUKSEN OHJAUKSEEN

VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ............................................................................................ 3

2.1 Sepelvaltimotaudin synty ............................................................................................. 3

2.2 Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus.............................................................................. 5

2.2.1 Lääkehoito............................................................................................................ 8

2.2.2 Jatkohoito ja kontrollit ......................................................................................... 9

2.3 Hoitovaihtoehdot....................................................................................................... 10

3 SEPELVALTIMOIDEN VARJOAINEKUVAUKSEEN MENEVIEN

POTILAIDEN OHJAUKSEN LÄHTÖKOHTA ............................................................ 12

3.1 Ohjauksen suunnittelu ja yksilöllisyys....................................................................... 13

3.2 Ohjauksen toteutus ja eettisyys .................................................................................. 15

3.3 Aikaisemmat tutkimukset .......................................................................................... 17

4 TUTKIMUSONGELMAT ............................................................................................ 19

5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN ...................................................................... 20

5.1 Tutkimusmenetelmä.................................................................................................. 20

5.2 Tutkimuksen kohdejoukko ja tutkimusaineiston käsittely........................................ 21

5.3 Luotettavuus............................................................................................................... 23

5.4 Tutkimuksen eettisyys................................................................................................ 25

6 TUTKIMUSTULOKSET............................................................................................. 25

6.1 Koronaariangiografiapotilaiden saama tieto ohjaustilanteessa .................................. 28

6.1.1 Potilaiden saama tieto sepelvaltimotaudista ja riskitekijöistä............................. 29

6.1.2 Potilaiden saama tieto varjoainekuvauksesta, jatkotoimenpiteistä ja

jatkohoidosta ................................................................................................................ 32

6.1.3 Potilaiden saama tieto lääkehoidosta ja kontrolleista.......................................... 35

6.2 Potilasohjaustilanteen toteutuminen koronaariangiografiapotilaan arvioimana ........ 37

6.2.1 Ohjauksen suunnittelun ja yksilöllisyyden toteutuminen ................................... 37

6.2.2 Ohjaustilanteen toteutuminen ............................................................................. 39

6.2.3 Ohjauksen ilmapiirin, tunteiden huomioiminen ja turvallisuuden

toteutuminen................................................................................................................. 42

6.3 Ohjaukseen liittyen kommentteja vastaajilta ............................................................. 45

7 TUTKIMUSTULOSTEN YHTEENVETO................................................................. 47

8 POHDINTA .................................................................................................................... 51

8.1 Tulosten pohdinta....................................................................................................... 51

8.2 Kehittämishaasteet hoitotyölle ja jatkotutkimusaiheet............................................... 52

8.3 Omat oppimiskokemukset………………………………………………………….. 53

LÄHTEET……………………………………………………………………………….. 55

LIITTEET

1

1 JOHDANTO

Suomalaisten sydänterveys on parantunut selvästi viime vuosikymmeninä. Myös

sydänsairauksien hoito on kehittynyt huomattavasti. Silti sepelvaltimotauti on yhä

vakava sairaus. Siihen sairastuu vuosittain 50 000 ihmistä ja se on suomalaisten yleisin

kuolinsyy. (Haarni & Alanko 2005, 10.) Vuonna 2004 Suomessa sepelvaltimo-

kohtauksen sai 75 700 ihmistä ja sepelvaltimotautiin kuoli 12 600 ihmistä

(Kansanterveyslaitos, 2004). Sepelvaltimotautia on perinteisesti pidetty miesten

sairautena, mutta se on myös naisten yleisin kuoleman syy. Sepelvaltimotaudin syntyyn

vaikuttavat monet seikat. Elintavoilla ja perimällä on merkitystä, mutta toisaalta myös

ympäristöllä ja sattumalla. (Haarni & Alanko 2005, 10.)

Koronaariangiografia on ainoa menetelmä, jolla voidaan varmasti todeta ahtauttava

sepelvaltimotauti. Jos sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa todetaan ahtaumia,

sairastunutta hoidetaan avartamalla itse ahtaumakohta pallolaajennuksella, mikäli se on

mahdollista. Ohitusleikkaus valitaan hoitomuodoksi, jos kyseessä on suuren riskin

potilas. (Lukkarinen 1999, 27.)

Vuonna 2005 tehtiin Suomessa 22 913 sepelvaltimoiden varjoainekuvausta ja 8 597

pallolaajennusta. (Sydänliitto, 2007). Keski-Pohjanmaan Keskussairaalassa aloitettiin

helmikuun alussa 2006 tekemään koronaariangiografiatutkimuksia ja sepelvaltimoiden

pallolaajennuksia. Koronaariangiografiota tehtiin 541 kappaletta ja pallolaajennuksia

167 kappaletta vuonna 2006. (Keski-Pohjanmaan keskussairaala, 2007).

Potilaiden ohjaus on hoitajille jokapäiväinen tehtävä ja haaste, johon hoitohenkilö-

kunnan tulisi muistaa kiinnittää huomiota. Koronaariangiografian ohjaus on laaja

kokonaisuus, joka vaatii hoitajalta paljon tietoa ja myöskin taitoa, jotta ohjauksesta

saadaan selkeä ja ymmärrettävä kokonaisuus. Opinnäytetyömme aihe on työelämästä

lähtöisin ja tutkimusaiheen saimme Keski-Pohjanmaan Keskussairaalan sydänpoli-

klinikalta. Päätimme tehdä tutkimuksen Keski-Pohjanmaan ja Oulun seudun

ammattikorkeakoulujen yhteistyönä.

2

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten ohjaus toteutuu koronaariangiografia-

potilaiden kohdalla potilaiden itse arvioimana. Kyselyn avulla potilaat saavat vastata,

miten hoitajien antama ohjaus heidän mielestään toteutuu. Tutkimuksessa selvitämme,

minkälaista tietoa potilaat ovat koronaariangiografiaohjauksessa saaneet ja miten

ohjaustilanne heidän mielestään toteutui. Tavoitteena on myös, että jos ohjauksessa

ilmenee ongelmia, saisimme ne esiin tutkimuksessamme. Tutkimustuloksia voidaan

hyödyntää koronaariangiografiapotilaiden ohjauksessa.

3

2 SEPELVALTIMOIDEN VARJOAINEKUVAUKSEN

OHJAUKSEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ

Sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen eli koronaariangiografiaan menevien potilaiden

ohjaus koostuu sepelvaltimotaudin, elämäntapojen, sepelvaltimoiden

varjoainekuvauksen, pallolaajennuksen sekä ohitusleikkauksen ohjauksesta. Ohjausta

annetaan potilaille sydänpoliklinikalla, sydänosastolla ja tarvittaessa ohjausta annetaan

myös puhelimitse.

2.1 Sepelvaltimotaudin synty

Sydämen valtimot eli sepelvaltimot huolehtivat sydänlihaksen verensaannista.

Sydänlihas tarvitsee verta kyetäkseen pumppaustyöhön (Iivanainen, Jauhiainen &

Pikkarainen 2001, 448). Sepelvaltimotaudilla tarkoitetaan sepelvaltimoiden

ahtautumisesta johtuvaa tilaa, jossa sepelvaltimoiden läpi virtaavan veren määrä ei ole

riittävä (Heikkilä, Huikuri, Luomanmäki, Nieminen & Peuhkurinen 2000, 351). Pääsyy

sepelvaltimoiden ahtautumiseen on valtimoiden kovettuminen eli ateroskleroosi, jossa

valtimoiden seinämät kovettuvat ja paksuuntuvat. Kolesterolista ja sidekudoksesta

koostuvat ateroomaplakit aiheuttavat kovettumisen, joka vähitellen ahtauttaa verisuonta

ja estää verta virtaamasta. Ahtautumisen seurauksena sepelvaltimon kuljettama

verimäärä vähenee ja sydänlihas kärsii hapenpuutteesta eli iskemiasta. (Iivanainen ym.

2001, 449.)

Sepelvaltimotaudin tavallisin ilmenemismuoto on angina pectoris eli sydänlihaksen

hapenpuutteesta johtuva rintakipu. Stabiili angina pectoris tarkoittaa, että potilaan oireet

ilmenevät vasta tietyllä rasitustasolla ja tietyissä yhteyksissä. Vakavampi tila on

epästabiili angina pectoris, jolloin potilaalle joko lyhyessä ajassa kehittyy uusia

rintakipuja tai aikaisempi vakaa oireisto yltyy selvästi vaikeammaksi. (Vauhkonen &

Holmström 2005, 48.) Tukkeutuneen sepelvaltimon ruokkiman sydänlihasalueen kuolio

eli sydäninfarkti on myös yksi ilmenemismuoto. Sydäninfarktin aiheuttama

äkkikuolema on taudin ensimmäinen oire noin 10 - 20 %:lla potilaista. Sydämen

4

vajaatoiminta ja rytmihäiriöt ovat myös sepelvaltimotaudin ilmenemismuotoja.

(Iivanainen ym. 2001, 449 - 450.)

Ohjausta saavien potilaiden on hyvä saada tietoa myös sepelvaltimotaudin riskitekijöistä

ja terveellisistä elämäntavoista. Näin he pystyvät ymmärtämään, että voivat omilla

valinnoillaan vaikuttaa taudin etenemiseen. Vaikka sepelvaltimotaudin syntyyn ei ole

yhtä yksittäistä syytä, on pystytty rajaamaan kolme tärkeintä riskitekijää: korkea veren

kolesterolipitoisuus, verenpainetauti ja tupakointi. Vaaratekijöiden yhteisvaikutukseen

pätee sääntö; mitä useampi vaaratekijä yksilöllä on, sitä suurempi riski hänellä on

sairastua vakavaan sepelvaltimotautiin 10 vuoden sisällä. (Holmia, Murtonen,

Myllymäki & Valtonen 1999, 125 - 126.) Muihin sepelvaltimotaudin vaaratekijöihin

voidaan vaikuttaa paitsi perimään, ikään ja sukupuoleen. Elämäntapamuutoksilla

parannetaan potilaan ennustetta ja ennen kaikkea elämänlaatua. Mitä varhaisemmassa

vaiheessa elämäntapamuutoksia tehdään, sitä nopeammin tulokset ovat todettavissa.

(Anttila, Hirvelä, Jaatinen, Polviander & Puska 2001, 122.)

On arvioitu, että sepelvaltimotautikuolemista 30 - 40 % johtuu tupakoinnista.

Tupakoinnin on todettu edistävän verisuonten kalkkeutumista eli ateroskleroosia, joka

johtaa mm. aivoverenkiertohäiriöihin ja sepelvaltimotautiin. Tupakointi onkin

ensimmäinen tunnistettu tekijä, joka vaikuttaa selvästi lyhyellä aikavälillä infarktin

syntyyn. Tutkimusten mukaan 30 – 50 -vuotiailla tupakoitsijoilla on jopa viisi kertaa

suurempi riski saada sydäninfarkti kuin ei-tupakoitsijoilla. Ohjauksessa tulisikin

muistuttaa potilaille, että tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina. Sydäninfarktin ja

sydänkuoleman riski pienenee nopeasti tupakoinnin lopettamisen jälkeen. (Nurkkala,

Leskinen, Wallinheimo & Penttilä 1997, 3 - 5.)

Tupakointi, rasvainen, runsaskalorinen ruoka ja runsas alkoholinkäyttö ovat myös

verenpainetaudin riskitekijöitä ja lisäävät sairastumisen vaaraa ja huonontavat

sepelvaltimotaudin ennustetta (Holmia ym. 1999, 126). Onkin tutkittu, että alkoholia

kohtuudella käyttävien kuolleisuus sepelvaltimotautiin on pienempi kuin raittiiden.

Suurkuluttajien kuolleisuus on kuitenkin suurempi kuin kohtuukuluttajien tai raittiiden

(Mäkelä. 1999, 17). Säännöllinen alkoholin käyttö kohottaa myös verenpainetta. Jos

alkoholin käyttö päivittäin ylittää kaksi ravintola-annosta, mikä tarkoittaa esimerkiksi

kahta pulloa keskiolutta tai kahta lasia viiniä, verenpaine nousee. Koska alkoholin

5

käyttö kohottaa verenpainetta, niin silloin myös sepelvaltimotaudin ennuste huononee.

Potilaille on siis syytä kertoa alkoholinkäytön vaikutuksista myös sepelvaltimotautiin ja

painottaa, että alkoholin käytön lopettamisen jälkeen myös verenpaine tasoittuu.

(Nieminen, Kaartinen, Partanen, Romo, Strandberg & Vanhanen 2000, 43, 59.)

Potilasta on myös syytä tarvittaessa ohjata muuttamaan ruokavaliotaan siten, että

rasvojen kokonaisosuus on enintään 30 % ja tyydyttyneiden rasvojen osuus enintään 10

% ruokavalion kokonaisenergiasta. Päivittäistä suolan saantia tulisi myös vähentää

(Iivanainen ym. 2001, 453). Myös hedelmien ja vihannesten niukka käyttö on tärkeä

vaaratekijä. Ravintokuidun runsaan saannin on todettu suojaavan sepelvaltimotaudilta

(Heikkilä ym. 2000, 389, 393). Liikuntatottumuksista keskustelua ei myöskään saa

unohtaa. Säännöllisellä liikunnalla on itsenäinen, sepelvaltimotaudilta suojaava vaikutus

veren rasva-ainevaihduntaan. Liikunta lisää hyvän kolesterolin osuutta veressä ja

ehkäisee arterioskleroosin kehittymistä. Liikuntaa harrastavien on helpompi myös

omaksua muutenkin terveellisemmät elämäntavat, mikä vaikuttaa positiivisesti kaikkiin

vaaratekijöihin. (Holmia ym. 2006, 198 - 200.) Elämäntapojen muutoksilla voidaan

vaikuttaa sepelvaltimotautiin. Veren hyytymistaipumusta ja verisuonitukoksien vaaraa

voidaan vähentää lopettamalla tupakointi ja muuttamalla ruokavalion rasvakoostumusta

(Iivanainen ym. 2001, 453).

Sepelvaltimotautiin sairastuminen muuttaa usein elämää huomattavasti. Potilaille on

kuitenkin hyvä painottaa, että sepelvaltimotaudin kanssa voi silti elää mielekästä,

monipuolista ja tasapainoista elämää. Sepelvaltimotautiin sairastunutta voi rohkaista

pitämään langat omissa käsissään. Häntä tulisi myös tukea ja kuunnella, ja hoitoa tulisi

tarjota yksilöllisesti, hänen elämäntilanteensa, suhtautumisensa ja elintapansa

huomioiden. (Haarni & Alanko 2005, 13.)

2.2 Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus

Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus on tällä hetkellä ainoa laajassa kliinisessä käytössä

oleva menetelmä, jolla voidaan kiistattomasti todeta tai sulkea pois ahtauttava

sepelvaltimotauti. Varjoainekuvauksen tieto ahtaumien luonteesta on todennäköisesti

parhain menetelmä hoitomuodon valintaan. (Aarnio, Harjula, Ikonen, Kupari,

Lammintausta, Leinonen, Saarinen, Taajamaa 2002, 17.) Sepelvaltimoiden

6

varjoainekuvauksiin ryhdytään, jos potilaalla on rintakipuja ja oireet eivät lääkehoidosta

huolimatta ole kurissa tai potilaalla on sydäninfarktin jälkeistä lepokipuilua.

Varjoainekuvausta käytetään myös rintakivun erotusdiagnostiikassa ja ennen

läppäkirurgiaa.

Sepelvaltimoiden angiografia suoritetaan valtimoreittiä pitkin ohjaamalla esitaivutettu

katetri suoraan sepelvaltimon suulle. Sepelvaltimoon ruiskutetaan varjoainetta ja siten

läpivalaisulaitteella nähdään verisuonien rakenteet ja veren virtaus sydämen

sepelvaltimoissa. Jos potilaalla on tiheään toistuvia oireita, jotka viittaavat

sydäninfarktin syntyyn, tulee kuvaus tehdä nopeasti. Tutkimuksella varmistetaan

sepelvaltimotaudin vakavuusaste ja tehdään päätös hoitotavan valinnasta: lääkehoito,

pallolaajennus tai ohitusleikkaus. (Nieminen ym. 2000, 125, 126.)

Varjoainekuvauksen ohjaustilanteessa kerrotaan potilaalle toimenpiteen kulku, jotta hän

ymmärtää millainen toimenpide on kyseessä. Riittävä tieto yleensä myös rauhoittaa

potilasta. Sepelvaltimokuvaus tehdään yleisimmin nivustaipeesta, josta on helppo

yhteys kohtalaisen isoon valtimoreittiin reisivaltimoon ja sitä kautta aorttaa pitkin

sydämen tyvialueelle. (Nieminen ym. 2000, 129.) Tutkimus voidaan tehdä myös ranne-

eli värttinävaltimon kautta, jota pääsääntöisesti käytetään Keski-Pohjanmaan

keskussairaalassa (Kirsilä 2006). Sepelvaltimoidenkuvaus tehdään siten, että potilas

valmistellaan kuten pieneen toimenpiteeseen. Toimenpidettä ennen annetaan

rauhoittavaa lääkitystä, kuten diatsepamia (Diapam) 5 - 10 mg. Toimenpide aloitetaan

siten, että lääkäri tunnustelee valtimokohdan ja puuduttaa sen kohdan, johon pistetään.

Puudutus ylettyy valtimon pintaan saakka, jossa on vielä kipuhermoja. Valtimon

sisäpinnassa ei ole mitään hermoja, ja siten katetrien liikuttelu suonen sisällä ei aiheuta

minkäänlaista tuskaa. Ainoa kipu tuntuu siinä vaiheessa, kun neulalla mennään

valtimosta läpi tai laitetaan niin kutsuttu läpiviejä letku suonen sisälle. (Nieminen ym.

2000, 131.)

Kuvaus suoritetaan siten, että letku viedään läpiviejän kautta sydämeen ja sinne

suihkutetaan varjoainetta, jonka avulla saadaan käsitys sydämen toiminnasta. Tämän

jälkeen kuvataan molemmat sepelvaltimot, oikea ja vasen. Kuvaus suoritetaan erikseen

omalla esitaivutellulla letkulla. Letku asetetaan sepelvaltimon suulle, siihen ruiskutetaan

vähän varjoainetta, joka kulkeutuu verivirran mukana kyseiseen vasempaan tai oikeaan

sepelvaltimopuustoon. Kummastakin sepelvaltimosta tehdään kuvaus useassa

7

suunnassa, jotta pystytään kolmiulotteisesti hahmottaa mahdollisten muutosten laajuus

ja muoto. Sepelvaltimopuuston rakenne kuvataan muistiin. (Nieminen ym. 2000, 131,

132.)

Itse kuvaus kestää noin 10 - 15 minuuttia. Tämän jälkeen letkut viedään pois, ja sen

jälkeen potilas hivutetaan kuvausalueelta omaan sänkyynsä, jossa tapahtuu jälkihoito.

Varsinainen läpivientilaite poistetaan jälkihoitohuoneessa tai osastolla. Tämä tapahtuu

siten, että pistoskohtaa, jossa läpiviejä on, painetaan ja vedetään läpiviejä ulos. Sen

jälkeen painetaan niin, että läpivientireikä menee umpeen. Yleensä tämä painantavaihe

kestää 15 - 20 minuuttia riippuen käytettyjen letkujen koosta. Tarvittaessa painetaan

pidempään, mikäli reikä edelleen vuotaa. Tämän jälkeen alueelle laitetaan

lyijyhaulipussi, joka pistemäisesti painaa kyseistä aluetta, ja sen päälle kiristysside, joka

tukee sen paikalleen. Tällä tavalla potilas tavallisesti makaa 2 - 3 tuntia riippuen

käytetyn letkun koosta, minkä jälkeen alue tarkistetaan ja katsotaan, että verenvuotoa ei

esiinny. Sen jälkeen, kun pistokohta ei vuoda enää verta ja potilaan vointi on hyvä, hän

voi päästä kotiin, mutta usein potilas on yön yli seurattavana sairaalassa. Kun potilas juo

runsaasti nestettä, varjoaine poistuu nopeammin elimistöstä. (Nieminen ym. 2000, 133.)

Myös varjoainekuvaukseen liittyy vakavien komplikaatioiden mahdollisuus.

Kuolleisuus on alle 0,1 – 0,2 %, sydäninfarkteja 0,06 – 0,1 % ja aivoverenkiertohäiriöitä

0,07 – 0,1 %. Komplikaatioiden vaara on sitä suurempi, mitä vaikeampi sydänsairaus

potilaalla on. Katetri voi tunkeutua sydämen seinämän läpi sydänpussiin ja tämä voi

joskus johtaa sydäntamponaatioon. (Heikkilä ym. 2000, 289.) Sepelvaltimokuvauksissa

valtimokohtaan voi tulla pullistuma tai siihen voi tulla jälkivuotoa. Vuoto-ongelmia

havaitaan noin 5 - 10 %:lla potilaista. Varjoaineesta voi tulla allerginen reaktio, ja

lisäksi sen antoon ja itse katetrisaatioon liittyy suonen tukkeutumisen ja infarktin vaara.

Kosketeltaessa sydämen sisäpintaa katetrilla voidaan laukaista rytmihäiriöitä.

(Vauhkonen ym. 2005, 35.) Eräät potilaat voivat olla hyvin allergisia joko käytetylle

materiaalille tai varjoaineelle. Nykyään kuitenkin varjoaineet ja eri materiaalit ovat

hyvin turvallisia ja reaktioita tapahtuu harvoin, ehkä yhdellä tuhannesta potilaasta.

(Nieminen ym. 2000, 133).

8

2.2.1 Lääkehoito

Ohjaustilanteessa potilaalle tulee kertoa ja neuvoa tarkasti miten lääkehoito toteutuu.

Aamulääkkeet voi ottaa normaalisti veden kanssa, mutta nesteenpoistolääkkeet tulee

jättää ottamatta. (K-PKS ohjeita 2006.) Nesteenpoistolääkitys tulee jättää ottamatta sen

takia, koska lääke lisää virtsan eritystä (Nurminen 2001, 78). Jos potilas on

insuliinihoitoinen diabeetikko, tulee hänen pistää tutkimusaamuna ainoastaan puolet

pitkävaikutteisesta insuliinista tai jos käyttää ateriainsuliinia, tulee hänen pistää se vasta

toimenpiteen jälkeen ruokailun yhteydessä. Suun kautta otettavat diabeteslääkkeet

(Diformin, Diformin Ret, Metforem, Glucophage, Oramet, Avandemet) tulee tauottaa 2

päivää ennen ja 2 päivää jälkeen tutkimusta. (K-PKS ohjeita 2006.)

Tulehduskipu- ja särkylääkkeet tulee jättää ottamatta kaksi päivää ennen ja kaksi päivää

jälkeen tutkimusta. Kipuun voi tarvittaessa käyttää parasetamolia (Paratabs, Panadol).

Tulehduskipulääkkeet tulee tauottaa siksi, että lääke voi altistaa verenvuodolle

toimenpiteessä, jos veressä on riittävästi lääkeainetta (Nurminen 2001, 134 – 135).

Aspiriini (Primaspan, Disperin, Asperin-Cardio) pitää ottaa normaalisti. Verenohennus-

lääkitys (Marevan) pitää olla tauolla kaksi päivää ennen tutkimusta. (K-PKS ohjeita

2006.) Marevan pitää olla tauolla, koska se estää veren hyytymistä, joka on

toimenpiteessä haitallista. Jos potilaalla on sydämessä keinoläppä Marevania ei saa

jättää ottamatta. (Nurminen 2001, 94 – 95.)

Potilaalle pitää myös kertoa, että hänellä on mahdollisuus esilääkkeeseen. Esilääkkeenä

potilaalle annetaan Zetiritzin 10 mg ja tarvittaessa rauhoittavana lääkkeenä Diapam 2.5

– 5 mg suun kautta. (K-PKS sydäntutkimusyksikön ohjeita 2006.) Esilääkkeen

tarkoituksena on rentouttaa potilasta ja rauhoittavaa lääkettä käytetään, koska se

lievittää potilaan ahdistusta ja hieman väsyttää, mikä helpottaa potilaan valmistumista

toimenpiteeseen (Nurminen 2001, 151).

Hoitajan pitää muistaa kysyä ja selvittää, onko potilaalla allergiaa jodipitoisille

röntgenvarjoaineille. Mikäli potilaalla on todettu tai epäillään allergia jodipitoisille

röntgenvarjoaineille, sairaalassa potilaalle aloitetaan lääkitys estämään allergisen

reaktion syntymistä. (K-PKS sydäntutkimusyksiön ohjeita 2006.)

9

Muut potilaan käytössä olevat lääkkeet voi ottaa normaalisti. Tärkeää on muistuttaa

potilaalle, että hän ottaa sairaalaan mukaan nykyiset reseptit ja kelakortit, mahdollisesti

käytössä olevat astmasuihkeet ja silmätipat, henkilökohtaiset hygieniaan liittyvät

välineet. (K-PKS sydäntutkimusyksikön ohjeita 2006.)

Potilaalle tulee myös kertoa, että jos sepelvaltimoiden angiografian yhteydessä tehdään

pallolaajennus ja sen yhteydessä asennettu stentti sepelvaltimoon (metalliverkkoputki),

hänelle aloitetaan sairaalassa Plavix-lääkitys estämään hyytymän syntymistä stentin

alueelle. Plavix-lääkitystä käytetään yleensä yhdessä asetyylisalisyylihappolääkityksen

kanssa (mm. Asperin, Disperin, Primaspan). Hyytymisriski on suurimmillaan

lähiviikkoina toimenpiteen jälkeen. Sen takia potilaalle tulee painottaa, että hän syö

Plavix-lääkettä kotona lääkärin ohjeen mukaan. (Kirsilä 2006.)

2.2.2 Jatkohoito ja kontrollit

Jo etukäteen tulee koronaariangiografiaan tulevalle potilaalle kertoa, mitä toimenpiteen

jälkeen tulee välttää. Kahden päivän ajan heidän tulee välttää raskaita ruumiillisia

ponnistuksia, pitkiä kävelymatkoja ja saunomista. Muutamana päivä toimenpiteen

jälkeen tulee myös tukea pistoskohtaa kädellä esim. yskiessä, jos toimenpide on tehty

nivustaipeen valtimosta. Haavalapun voi poistaa vuorokauden kuluttua toimenpiteestä.

Sairaslomaa kirjoitetaan 2 - 3 vuorokautta työstä riippuen. (K-PKS ohjeita 2006.)

Ohjaustilanteessa kerrotaan myös, miten pistoskohtaa tulee tarkkailla. Heille tulee

kertoa, että jos pistoskohta vuotaa tai turpoaa, tulee aloittaa heti sen painaminen ja

lähteä välittömästi lähimpään terveyskeskukseen tai sairaalaan. Muutenkin pitää kertoa,

että jos pistoskohta kipeytyy, tai raajan toimintakyky muuttuu tai rintakipuoire pahenee

tai uusiutuu, tulee silloin ottaa yhteyttä sairaalaan. (K-PKS ohjeita 2006.)

Mikäli koronaariangiografiassa ei todeta ahtauttavaa sepelvaltimotautia, oma lääkäri

hoitaa jatkossa jatkohoidon. Kun potilaalla on sepelvaltimotauti ja tutkimuksen

yhteydessä ei tehty toimenpidettä, niin jatkohoito on omalla lääkärillä ja oman kunnan

sydänhoitajalla. Epikriisi lähetetään oman kunnan sydänhoitajalle ja omalle lääkärille.

10

Tietojen lähettämiseen tarvitaan potilaan lupa (K-PKS sydäntutkimusyksikön ohjeita.

2006).

Kontrollikäyntien yhteydessä sepelvaltimotautipotilaalle tulee muistaa painottaa, että

tauti etenee. Tehokkaan elinikäisen jatkohoidon merkitys on tärkeä. Elintapamuutoksilla

ja lääkehoidolla pyritään mahdollisimman huolellisesti hidastamaan taudin etenemistä.

Jokainen sydänpotilas tarvitseekin elinikäisen säännöllisen lääkärin tutkimuksen ja

huolellisen vaaratekijöiden seurannan ja hoidon. (Aarnio ym. 2002, 86 - 87.)

Mikäli potilaalle on tehty tutkimuksen yhteydessä pallolaajennus, niin potilaalle

varataan aika Keskussairaalan sydänhoitajalle 2 - 3 viikon kuluttua. Potilaalle varataan

kontrolli omalla lääkärillä 3 kuukauden kuluttua. Potilaan suostumuksella tiedot

lähetetään oman kunnan sydänhoitajalle sekä omalle lääkärille. (K-PKS ohjeita 2006.)

Jokaiselle toimenpiteessä käyneelle potilaalle tulee muistaa kertoa etukäteen uudelleen

ahtautumisen mahdollisuus. Oireiden uusiutuessa hänen tulee ottaa yhteyttä hoitavaan

lääkäriin. (Aarnio ym. 2002, 85.)

2.3 Hoitovaihtoehdot

Potilaat pitää myös ohjaustilanteessa valmistaa mahdollisiin tuleviin hoitomuotoihin eli

pallolaajennukseen tai ohitusleikkaukseen. Jos tilanne vaatii, potilaalle voidaan joutua

tekemään pallolaajennus samassa yhteydessä sydämen varjoainekuvauksen kanssa.

Silloin on tärkeätä, että potilas on aikaisemmin saanut tietää sen olevan mahdollista,

eikä asia saa tulla hänelle yllätyksenä. Vaikeissa tapauksissa myös ohitusleikkaukseen

voi joutua kiireellisesti. (Nieminen ym. 2000, 125 - 129.)

Pallolaajennus on menetelmä, jossa suoniahtauma avataan suoniston sisään uitetun

katetrin avulla. Pallolaajennuksessa nivus- tai rannepunktio suoritetaan samalla tavoin

kuin sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa. Ohjainkatetrin kautta ohjataan

toimenpidekatetri ahtautuneeseen suoneen. Kun pallokatetri on asennettu ahtaumaan

läpivalaisun avulla, palloon suunnataan paine ja katsotaan miten ahtaumakohta laajenee.

Toimenpiteen jälkeen seurataan varjoainekuvauksella, että suoni pysyy auki.

(Vauhkonen ym. 2005, 187, 188.) Pallolaajennusta käytetään silloin, kun lääkehoito ei

11

riitä oireiden poistamiseen, rintakivut haittaavat jokapäiväistä elämää ja

sepelvaltimoahtauma soveltuu pallolaajennukseen. Noin 40 prosenttia potilaista, joille

tehdään pallolaajennus, on kahden tai kolmen suonen tauti. Pallolaajennus voidaan

tehdä tarvittaessa uudelleen ja myös ohitusleikatuille potilaille. Pallolaajennus on myös

potilaalle suhteellisen helppo toimenpide, joten se sopii myös iäkkäille potilaille.

(Sydänliitto ry, 2002.)

Ohitusleikkauksella tarkoitetaan toimenpidettä, jossa ahtaumakohta ohitetaan

verisuonisiirteellä. Tässä menetelmässä käytetään joko valtimosiirteitä tai

laskimosiirteitä. Valtimosiirteitä on rajallisesti käytettävissä. Tavallisesti käytetään

rintaontelon sisäistä rintarauhasvaltimoa, joka kulkee rintakehäontelon sisäpinnalla.

Toisena vaihtoehtona käytetään laskimosiirteitä, joita on helposti saatavissa yleensä

alaraajojen pitkistä laskimoista. (Nieminen ym. 2000, 141 - 142.) Ohitusleikkaukseen

päädytään, jos potilaan suonet ovat ahtautuneet useasta paikasta tai ahtaumat ovat

sellaisessa paikassa, ettei niihin pystytä pallolaajennuksella. Ohitusleikkaus on yleensä

avoleikkaus. Tällöin halkaistaan rintalasta ja suoritetaan leikkaus liikkumattomaan

sydämeen kehonulkoista verenkiertoa käyttäen, jos potilaan yleistila sen sallii.

Nykymenetelmillä toinen vaihtoehto on mini-invasiivinen sepelvaltimoiden

ohitusleikkaus. Sellainen tehdään ilman rintalastan halkaisua. Sydämen etupinnan

kohdalle leikataan ”ikkuna”, jonka kautta suoritetaan ohitusleikkaus. Toipumisaika on

selvästi lyhyempi ja komplikaatioiden vaara vähäisempi. (Vauhkonen ym. 2005, 188,

189.)

12

3 SEPELVALTIMOIDEN VARJOAINEKUVAUKSEEN

MENEVIEN POTILAIDEN OHJAUKSEN LÄHTÖKOHTA

Ohjaus-käsitettä käytetään hoitotieteessä paljon. Määritelmissä se ilmeni ammatillisena

toimintana tai prosessina. Synonyyminä se esiintyy neuvonnan, opetuksen ja tiedon

antamisen käsitteiden kanssa. Ohjaus-käsitteen ominaispiirteitä olivat ohjattavan ja

ohjaajan konteksti, vuorovaikutus, ohjaussuhde sekä aktiivinen ja tavoitteellinen

toiminta. Ohjauksessa painottuu ohjaajan ammatillinen vastuu, johon kuuluvat työn

filosofinen ja eettinen pohdinta sekä ohjausvalmiudet. Tavoitteena on oppiminen,

itseohjautuvuuden kasvu, terveyden edistäminen sekä kansantalouden säästöt. Ohjaus

voidaankin määritellä aktiiviseksi ja tavoitteelliseksi toiminnaksi, jossa ohjaaja ja

ohjattava ovat vuorovaikutteisessa ohjaussuhteessa. (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 253,

254.)

Empowerment-lähtöisessä hoidonohjauksessa tavoitteena on auttaa sairastunutta hänen

terveytensä ja hyvinvointinsa edistämisessä ja ylläpitämisessä. Ohjaus on

vuorovaikutusta, yhdessä oppimista, sairastuneen itseohjautuvuuden kasvun tukemista

sekä tietojen ja psykososiaalisen tuen antamista. Ohjauksen peruselementti on hyvä

yhteistyösuhde potilaan ja ohjaajan välillä. Voimavaraisessa potilasohjauksessa on viisi

askelta: ongelman tunnistaminen, tunteiden tutkiminen, tavoitteen asettaminen,

suunnitelman tekeminen ja arvioiminen. (Himanen 2002, 30 - 32.)

Hoitotyössä pitäisi pyrkiä tukemaan asiakkaan selviytymistä sairaudestaan ja antaa

hänelle lisää tietoa sairaudesta. Ohjauksen lähtökohtana ovat asiakkaan aikaisemmat

tiedot, kokemukset ja elämäntilanne. Ohjauksessa asiakas ja hoitaja yhdessä edistävät

asiakkaan oppimista aktiivisen ja tavoitteellisen toiminnan avulla. Ohjauksessa

asiakkaan pitäisi ymmärtää, että hän on itse vastuussa omasta toiminnastaan.

Aktiivisella ja tavoitteellisella toiminnalla tuetaan asiakkaan motivaatiota, jota hän

tarvitsee valintojen tekemiseen ja toiminnan muuttamiseen. (Kääriäinen, Lahdenperä &

Kyngäs 2005, 27.)

13

Potilaiden ohjaus on tärkeä osa hoitoprosessia. Hoitojaksojen lyhentyessä potilaita

kotiutetaan entistä aiemmin ja aikaa heidän ohjaamiseensa sairaalassa on vähän.

Potilaslähtöinen ohjaus on sidoksissa potilaan fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja

ympäristöön liittyviin taustatekijöin eli kontekstiin. Ohjaus tapahtuu kaksisuuntaisessa

vuorovaikutuksessa, jolta potilaat odottavat kannustusta, kuuntelemista, mahdollisuutta

ilmaista sairauteen liittyviä tunteita ja positiivista palautetta. (Kääriäinen, Kyngäs,

Ukkola & Torppa 2005, 10.)

3.1 Ohjauksen suunnittelu ja yksilöllisyys Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen ohjaus on laaja ja tiivis kokonaisuus.

Ohjauksessa pitää keskittyä niin itse sepelvaltimotautiin ja sen ehkäisyyn, kuin myös

itse varjoainekuvaukseen ja mahdollisiin tuleviin hoitomuotoihin. Koska potilaalle tulee

luultavimmin ohjaustilanteessa paljon uutta tietoa, niin on tärkeätä, että hoitaja tekee

ohjauksesta mahdollisimman hyvän ja kattavan, mutta sellaisen että potilaat kuitenkin

ymmärtävät sen. Hyvän hoitajan pitääkin ottaa huomioon potilaan omat lähtökohdat.

Ohjauksen suunnittelussa pyritään huomioimaan asiakkaan fyysisiä, psyykkisiä ja

sosiaalisia ominaisuuksia. Tavoitteet tulisi määritellä yhdessä asiakkaan kanssa, koska

silloin ne parhaiten sopivat juuri hänen elämäntilanteeseensa. Ohjauksen suunnittelussa

lähdetään liikkeelle siitä, mitä asiakas jo tietää, mitä hänen tulee tietää ja mitä hän

haluaa tietää ja miten hän parhaiten omaksuu uutta asiaa. Asiakaslähtöisen ohjauksen

suunnittelussa tavoitteet määräävät ohjauksen sisällön. Silti ei aina päästä siihen, että

tavoitteet saavutettaisiin. Hoitajan ja asiakkaan odotukset eivät aina kohtaa ja yhdessä

sovitut tavoitteet tulisi aina kirjata ja pitää ajan tasalla. (Kääriäinen, Kyngäs &

Lahdenperä 2005, 28.)

On siis tärkeää, että ohjaus etenee potilaan lähtökohdista ja siinä on mahdollista

käsitellä myös terveyttä edistäviä valintoja ja terveysongelmien varhaista tunnistamista.

Sanat voimavarakeskeisyys ja voimaantuminen (empowerment) hoitotyössä tarkoittaa

prosessia, jonka kautta ihmisillä on aikaisempaa suurempi mahdollisuus vaikuttaa ja

osallistua terveyteensä liittyvään päätöksentekoon ja toimintaan. (toim. Miettinen,

Hopia, Koponen & Wilskman 2005, 92.)

14

Potilasohjauksessa pitäisi pyrkiä muuntamaan terveyteen ja sairauteen liittyvää tietoa

potilaalle omakohtaiseksi ja jokapäiväiseksi käytännön toiminnaksi. Potilaan vastuu

omasta terveydestään korostuu, sillä itsehoito edellyttää tietoa ja uskoa omiin kykyihin.

Ohjauksen avulla potilaan ymmärrys sairaudestaan ja sen hoidosta lisääntyy ja

sairauden hoitoon liittyvät päätöksenteko ja itsehoitotaidot paranevat. Läheiset ja perhe

on myös syytä ottaa mukaan ohjaus tapahtumaan, koska potilas saa heiltä tarvittavaa

tukea ja omaisen kanssa potilaan voi olla helpompi kysellä ja ottaa selvää epäselvistä

asioista. (toim. Miettinen ym. 2005, 93.) Esimerkiksi, jos potilaalle yritetään kertoa,

miten paremmat elämäntavat ja ruokatottumukset vaikuttavat sepelvaltimotautiin, niin

perheen tuki on siinä tarpeen. Jos perhe tukee opetusta, onnistuminen on

todennäköisempää, mutta perheen negatiivinen asennoituminen saattaa vaikeuttaa

opetusta. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 185 - 186.)

Joskus sairaanhoitajat kokevatkin, että he ohjaavat potilasta, eivätkä aina ota huomioon

potilaan omaisia ja potilaan tarvitsemaa sosiaalista tukea. Ohjaukseen tarvitaan aikaa,

herkkyyttä ja motivaatiota. Ryhmäohjaus olisi myös potilaalle tärkeää, koska siellä hän

usein saa myös tukea muilta samaa tautia sairastuneilta ja heidän perheenjäseniltään.

Tällainen ohjaus on potilaalle tärkeää jatkohoidon kannalta. (Hilding 1996, 61.)

Myös potilaiden yksilöllinen kohtelu on syytä pitää mielessä. Yksilöllisyydellä

tarkoitetaan sitä, että potilas on ainutlaatuinen yksilö, jolla on omia toiveita,

kokemuksia ja tarpeita. Yksilöllisyyden periaatteen huomioiminen hoitotyössä näkyy

potilaan kunnioittamisena. Yksilöllisyyden toteuttamiseen tarvitaankin henkilökunnan

joustavuutta ja todellista kiinnostusta jokaista potilasta kohtaan. (Sarvimäki &

Stenbock-Hult 1996, 127 - 128.)

Ohjaustilanteessa pitää ottaa myös ilmapiiri huomioon. Ilmapiiri tulisi olla sellainen,

joka ottaa huomioon potilaan tarpeet. Opetuspaikka tulisi olla myös fyysisesti mukava

ja hoitajan on huomioitava, että potilas esimerkiksi kuulee häntä hyvin.

Koronaariangiografia ja sepelvaltimotauti voi olla myös potilaalle uusi ja pelottava asia.

Ohjaustilanteessa hoitajan tulisikin edetä yksinkertaisista ja tutuista asioista

vaikeampiin, jotta potilaan mielenkiinto ja itsevarmuus pysyy yllä. Ohjaustilanteessa

hoitajan pitääkin pystyä antamaan potilaalle tarvittavaa tietoa toimenpiteestä ja pyrkiä

näin lievittämään pelkoa. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 202 - 204.)

15

Potilaat myös kokevat, että eivät aina saa rohkaisua eikä heillä ole mahdollisuutta

keskustella tunteistaan ohjauksen aikana, mikä vaikeuttaa tasavertaisen ohjaussuhteen

rakentumista (Donovan & Ward 2001). Hyvä ilmapiiri edellyttää hoitajalta myös sitä,

että potilasta rohkaistaan asettamaan kysymyksiä ja näin potilaan tiedonhalulle annetaan

tilaa ja otetaan hänen tunteensa huomioon (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 204).

Myös tilan, jossa ohjaus pidetään tulisi olla rauhallinen, eikä keskeytyksiä saisi tulla

esimerkiksi puhelimen soiminen. Hyvä olisi myös, jos hoitajalla olisi riittävästi aikaa

keskustelulle potilaan kanssa. Varsinkin ohjauksen lopussa potilaalla pitäisi olla

mahdollisuus keskustella epäselvistä asioista.

3.2 Ohjauksen toteutus ja eettisyys

Jotta ohjaus onnistuisi on tärkeää, että hoitajalla on riittävät tiedot ohjattavista asioista,

oppimisen periaatteista sekä ohjausmenetelmistä. Ohjaustilannetta ei saisi häiritä

erilaisilla keskeytyksillä. Hoitajan pitää myös tietää, millä lailla potilas omaksuu uutta

tietoa. Toiset ymmärtävät asioita kielellisesti, mutta toiset taas takertuvat

yksityiskohtiin. Lopuksi keskeisten asioiden kertaaminen on tärkeää, parhaiten

muistetaan ensimmäinen ja viimeinen asia. On arvioitu, että asiakkaat muistavat 75 %

näkemästään, vain 10 % kuulemastaan ja 90 % tiedosta, mitä he ovat saaneet sekä näkö-

että kuuloaistin välityksellä. Kuitenkaan kirjallista materiaalia ei tulisi antaa vain siksi,

että sitä aiheesta on olemassa. Materiaalin pitää tukea ohjauskeskustelussa käsiteltyjä

asioita, eikä se saa olla liian yleisluonteista. Tärkeää ohjaustilanteessa onkin, että hoitaja

välttää ammattislangia eli puhuu niin, että potilas ymmärtää asiat. (Kääriäinen,

Lahdenperä & Kyngäs 2005, 28 - 29.)

Ohjaus toteutetaan useimmiten suullisesti, koska silloin kaksisuuntainen vuorovaikutus

mahdollistaa potilaiden kysymysten esittämisen, väärinkäsityksien oikaisemisen ja tuen

saamisen hoitohenkilökunnalta. Suullista ohjausta toteutetaan joko yksilöllisesti tai

ryhmissä. Yksilöohjausta on kuitenkin pidetty ryhmäohjausta tehokkaampana. Vaikka

ryhmäohjauskin toimii hyvin, koska useilla potilailla on samaan aiheeseen liittyviä

kysymyksiä ja ohjaustarpeita. Myös ryhmältä saatu tuki on sairauden hyväksymisen ja

sopeutumisen kannalta tärkeää. (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 211.)

16

Ohjaajan persoonaan liittyvien tekijöiden on todettu auttavan oppimista. Tällaisia

oppimista edistäviä ominaisuuksia ovat kyky ottaa ohjattavien tunteet ja kokemukset

vakavasti, välittömyys, vastaanottavuus, aktiivisuus ja yhteistoiminnallisuus. Ohjaajalta

edellytetään myös, että hän tiedostaa oman arvopohjansa ja perusasenteensa

opettamiseen. (toim. Miettinen ym. 2005, 94.)

Ohjauksessa autetaan asiakasta tarkkailemaan itseään, elämäntodellisuuttaan,

mahdollisuuksiaan ja rajoituksiaan sekä päättämään muutoskeinoista. Hoitajan

tehtävänä on kannustaa asiakasta luottamaan kykyihinsä. Lisäksi tulee tukea asiakkaan

oma-aloitteisuutta. Ohjauksessa pitää pyrkiä siihen, että asiakkaalle annetaan

mahdollisuus tehdä päätöksiä ja toimia omalla tavallaan. Tavoitteellisuutta tukeva

ohjaus auttaa tekemään valintoja. Asiakkaiden ohjaus kuuluu hoitajien jokapäiväiseen

toimintaan, jonka vaikuttavuutta jokainen pystyy itse parantamaan. Koska hoitoaikojen

lyhentyessä aikaa ohjaukselle jää vähän, ohjauksen merkitys korostuu entisestään.

Asiakkaan ohjauksen on todettu olevan rutiinimaista, vaikka asiakaskeskeisyyttä

korostetaan. (Kääriäinen, Lahdenperä & Kyngäs 2005, 29 - 30.)

Kaikessa hoitotyön ammatillisessa toiminnassa hoitotyöntekijällä on kaksi

peruselementtiä: vastuu ihmisestä ja vastuu tehtävästä. Vastuu ihmisestä merkitsee, että

autettava ihminen on aina ainutlaatuinen, ajatteleva, arvovalintoja tekevä yksilö, jolla on

myös oma näkemys terveydestään. Vastuu tehtävästä merkitsee, että hoitotyöntekijällä

on koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella oikeus ja mahdollisuus auttaa toista

ihmistä. Hoitajan on ylläpidettävä taitoaan niin, että autettava saa parhaan mahdollisen

avun. (Leino-Kilpi & Välimäki 2004, 23 - 24.)

Jos potilaan elintavat ovat haitalliset hänelle itselleen sekä omaisilleen ja potilas ei ole

halukas muuttamaan tapojaan, ongelmana on, mikä on eettisesti hyväksyttävä ratkaisu.

Potilaan itsemääräämisoikeutta pitää kunnioittaa, vaikka se on ristiriidassa hoitajan

velvollisuuden kanssa. Ongelmana voi myös olla, että potilas omaksuu kaikki neuvot

liian herkästi ja silloin hoitajan pitäisi olla varovainen ja miettiä, millä oikeudella ja

millä tavalla hän vaikuttaa potilaan elämään. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 211.)

Eettisten ohjeiden tehtävänä on siis suojella potilasta ja toisaalta antaa hoitavalle

henkilökunnalle ohjeita siitä, miten hoitosuhteessa tulisi toimia. Keskeisimpiä arvoja

ovat ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, ihmiselämän suojelu ja

17

terveyden edistäminen. Suomessa sairaanhoitajan työtä ohjaa myös Sairaanhoitajaliiton

eettiset ohjeet (1996). (Leino-Kilpi & Välimäki 2004, 149 - 150.)

Potilasta pitää myös kunnioittaa opetustilanteessa, joten hoitajan pitää selvittää, miten

potilas toivoo opetuksen antavan ja millä tavalla potilas oppii. Kunnioittaminen

merkitsee myös sitä, että hoitaja ei manipuloi opetuksessa. Potilaan itsekunnioitus pitää

säilyä ja kehittyä ohjaustilanteessa. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 211.)

3.3 Aikaisemmat tutkimukset

Maria Kääriäisen ja Helvi Kynkään tutkimuksessa Potilaiden ohjaus hoitotieteellisissä

tutkimuksissa vuosina 1995 - 2002, kerrotaan minkälaisia kokemuksia potilailla on

heidän saamastaan ohjauksesta. Tutkimustuloksien mukaan potilaat itse toivoivat

enemmän tietoa sairauden oireista, syistä, ongelmista ja lääkehoidosta, kun taas

hoitohenkilökunta uskoi ohjaavansa riittävästi potilaita edellä mainituissa asioissa.

Potilaat odottivat myös rohkaisua sekä mahdollisuutta ilmaista sairauteen liittyviä

tunteita ohjauksen aikana. Hoitohenkilökunta puolestaan uskoi, että he rohkaisivat

potilaita ja antoivat heille mahdollisuuden tunteiden ilmaisuun. Potilaat halusivat myös,

että heidän omaisensa otettaisiin mukaan ohjaukseen. Omaisten läsnäolo ohjauksessa

auttoi tulkitsemaan ja käyttämään tietoa, välttämään väärinkäsityksiä ja helpotti

lisäkysymysten esittämistä. Lisäksi omaisten ohjaus vähensi heidän ahdistuneisuutta

sekä paransi omaisten kykyä tukea potilasta.

Johanna Stenbäckin tutkimuksen (Neurologisen potilaan ohjaus hoitohenkilöstön,

potilaan ja omaisten arvioimana, 2005) mukaan kirjallinen ohjausmateriaali on toisinaan

monimutkaista ja potilaiden on vaikea sitä ymmärtää. Potilaiden mielestä myös aikaa

ohjaukseen on liian vähän. Hoitohenkilökunnalla on myös liian kiire ja keskusteluun jää

siten liian vähän aikaa. Ongelmana on myös, että ohjaus keskeytyy esim. puhelimen

soimiseen ja siihen vastaamiseen ohjauksen aikana. Tutkimuksen mukaan myös tilat

koettiin ongelmallisiksi. Ne olivat ahtaat ja ankeat tai ohjaukseen ei ollut omaa tilaa.

Potilaalle pitää myös ohjaustilanteessa muistaa kertoa mahdollisista komplikaatioista.

Höltän, Huplin ja Salanterän tutkimuksen (Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksessa

olleiden potilaiden oppimistarpeet, 2002) mukaan ohitusleikkauksessa olleiden

18

potilaiden mielestä tärkeintä oli tietää leikkauksen jälkeisistä komplikaatioista ja

vaaroista. Koska sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa on komplikaatiot mahdollisia,

tulisi ohjaustilanteessa muistaa keskustella myös niistä.

Potilaslähtöisen ohjauksen toteutuminen edellyttää terveydenhuoltohenkilöstöltä

valmiuksia, resursseja ja toimintaympäristön organisointia. Potilaiden kontekstiin

huomioiva ohjaus lisää potilaiden tyytyväisyyttä hoitoon ja edistää ohjauksen

positiivisia vaikutuksia, kuten itsehoitoa ja hoitoon sitoutumista sekä vähentää

lääkityksen tarvetta. (Kääriäinen, Kyngäs, Ukkola & Torppa 2005, 10 - 11).

Hoitajan pitää olla avoin, iloinen, ystävällinen ja hänen toiminnassaan pitää myös

huomata, että hän välittää ja hyväksyy potilaan. Hänen täytyy myös rohkaista ja luoda

toivoa potilaaseen. Hoitaja ja ohjattava ovat parhaimmillaan tasavertainen työpari, jossa

he yhdessä suunnittelevat sisältöä, koska heillä on yhteinen päämäärä. Tavoitteiden

pitää olla realistisia ja konkreettisia ja ne tarkastellaan koko ohjausprosessin aikana.

Ohjattava tekee kuitenkin viime kädessä omat päätöksensä ja on itse vastuussa

valinnoistaan ja toiminnastaan. (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 255 - 256).

19

4 TUTKIMUSONGELMAT

1. Millaiseksi koronaariangiografiapotilaat arvioivat ohjaustilanteessa

saamaansa tietoa koronaariangiografiasta ja sepelvaltimotaudista?

1.1 Millaiseksi potilaat arvioivat saamaansa tietoa sepelvaltimotaudista ja

riskitekijöistä?

1.2 Millaiseksi potilaat arvioivat saamaansa tietoa varjoainekuvauksesta ja

jatkotoimenpiteistä?

1.3 Millaiseksi potilaat arvioivat saamaansa tietoa lääkehoidosta ja

kontrolleista?

2. Miten koronaariangiografiapotilaat arvioivat potilasohjaustilanteen

toteutumista?

2.1 Miten potilaat arvioivat ohjauksen suunnittelun ja yksilöllisyyden

toteutumista?

2.2 Miten potilaat arvioivat ohjaustilanteen toteutumista?

2.3 Miten potilaat arvioivat ohjauksen ilmapiirin, tunteiden huomioimisen

ja turvallisuuden toteutumista?

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää potilaiden käsityksiä saamastaan ohjauksesta.

Tutkimustulosten perusteella hoitohenkilökunta voi kehittää potilasohjausta, jotta

potilaat hyötyisivät siitä mahdollisimman paljon.

20

5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

5.1 Tutkimusmenetelmä

Tekemämme tutkimus on kvantitatiivinen eli määrällinen ja sitä käytetään melko paljon

sosiaali- ja yhteiskuntatieteissä. Sen alkujuuret ovat luonnontieteessä. Taustalla on

ajattelutapa, jonka mukaan todellisuus rakentuu objektiivisesti todettavista tosiasioista

ja, että kaikki tieto on peräsin suorasta aistihavainnosta ja loogisesta päättelystä.

Kvantitatiivisessa tutkimuksessa keskeistä on johtopäätökset aiemmista tutkimuksista.

Tehdään suunnitelma aineiston keruusta, jossa on tärkeää, että havaintoaineisto soveltuu

määrälliseen mittaamiseen. (Hirsijärvi, Remes & Sajavaara 2004, 130 – 131.)

Määrällisessä tutkimuksessa selvitetään lukumäärin ja prosenttiosuuksiin liittyviä

kysymyksiä sekä eri asioiden välisiä riippuvuuksia tai tutkittavassa ilmiössä

tapahtuneita muutoksia. Määrällinen tutkimusmenetelmä on siten mahdollinen, jos

tutkimusaineisto on muutettavissa mitattavaan ja testattavaan muotoon. Määrällinen

tutkimus edellyttää myös riittävän suurta ja edustavaa otosta. (Heikkilä 2004, 16.)

Tutkimusta suunniteltaessa tulee pitää myös tarkasti mielessä, että tiedon tarve ja

tutkimustehtävät tulee täytettyä. Kerättyä aineistoa analysoitaessa ei enää voida saada

vastauksia sellaisiin kysymyksiin, joihin liittyvää tietoa ei kerätyssä tutkimustuloksissa

ole. (Holopainen, Tenhunen & Vuorinen 2004, 9.)

Kun olimme saaneet tutkimuksemme aiheen, niin meille oli hyvin selvää, että

halusimme tehdä määrällisen tutkimuksen. Määrällisen tutkimuksen avulla voimme

kerätä laajan tutkimusaineiston ja saamme mielestämme paremmin selville, miten

ohjaus toteutuu. Tutkimustulokset voimme esittää taulukoin ja lukumäärin selkeästi ja

ymmärrettävästi. Tutkimusongelmien pohjalta aloimme tehdä kyselylomaketta.

Mietimme tarkasti, että kyselylomakkeen kysymykset antavat vastauksen

tutkimusongelmiin. Kun olimme saaneet tutkimussuunnitelman valmiiksi, teimme

yhteistyösopimuksen Keski-Pohjanmaan Keskussairaalan osasto 8:n osastonhoitajan

kanssa ja sen jälkeen haimme tutkimuslupaa Keski-Pohjanmaan Keskussairaalasta.

Tutkimusluvan saimme 13.11.2006.

21

Tutkimustyyppinä on survey-tutkimus eli tiedot kerätään suunnitelmallisesti

kyselylomakkeiden avulla. Se on tehokas ja taloudellinen tapa kerätä tietoa silloin, kun

tutkittavia on paljon. Tutkimuksen luotettavuutta parannettiin kyselykaavakkeen

monivalintakysymyksillä, jolloin pystytään rajaamaan tieto juuri niihin kysymyksiin,

joihin halutaan vastauksia. Monivalintakysymyksissä on valmiit vastausvaihtoehdot,

joista ympyröidään tai rastitaan sopiva tai sopivat. Monivalintakysymysten

tarkoituksena on vastausten käsittelyn yksinkertaistamisen lisäksi myös tiettyjen

virheiden torjunta, esimerkiksi monivalintakysymysten avulla myös negatiivisia

vastauksia on helpompi tuoda esille eikä vastaajan tarvitse kiinnittää huomiota

vastauksien muotoiluun. Myös vastaaminen on vaivatonta. (Heikkilä 2005, 19, 50 - 51).

Kyselylomakkeen kysymysten lukumäärään tulee myös kiinnittää huomiota. Vastaajan

mielenkiinto täytyy säilyä myös lomakkeen loppuun saakka. Jos lomake on liian pitkä,

vastaajat jättävät helposti vastaamatta kokonaan tai vastaavat huolimattomasti (Valli

2000, 29). Meidän tutkimuksessamme kysymyksiä on 38 kappaletta. Se on

mielestämme riittävä määrä tutkimukseemme, koska silloin vastaajat jaksavat vastata

kaikkiin kysymyksiin, mutta kysymyksiä on kuitenkin riittävästi kattavaan

tutkimukseen.

Potilaille jaettiin kyselylomake sekä saatekirje, josta ilmenee mistä tutkimuksessa on

kyse ja samalla pyydetään heidän suostumustaan. Sydäntoimenpideyksikön hoitajat

jakoivat kyselylomakkeet potilaille ennen heidän kotiutumistaan. Potilaat palauttivat

lomakkeet suljetuissa kirjekuorissa osastolla olevaan laatikkoon. Potilaille annettiin

myös mahdollisuus täyttää kyselylomake myöhemmin ja palauttaa se postittamalla.

Lomakkeet palautettiin nimettöminä. Osallistuessaan tutkimukseen potilaille taattiin

anonymiteetti eli heidän henkilötietojaan ei missään vaiheessa paljasteta. Tutkimuksen

valmistuttua kerätty potilasaineisto hävitettiin.

5.2 Tutkimuksen kohdejoukko ja tutkimusaineiston käsittely

Aiheen suunnitteluvaiheessa valitaan ensin tutkimusmenetelmä ja sen jälkeen päätetään

aineiston keräämisen tapa. Vasta tämän jälkeen päätetään, minkä kokoinen

tutkimusaineisto tarvitaan tutkimukseen, jotta tutkimusongelmiin pystytään vastaamaan

kattavasti. Kun tutkimusmenetelmä on valittu päätetään, miten aineistoa kerätään.

22

Otanta tarkoittaa menetelmää, jolla otos poimitaan perusjoukosta. Perusjoukko on

tutkimuksessa määritetty joukko, joista tutkimuksessa halutaan tietoa eli kaikkien

ajateltavissa olevien tutkimuksen kohteiden joukko. Otos on taas se osa perusjoukkoa,

joka todella tutkitaan tutkimusaineiston keräämiseksi. (Vilkka 2005, 77, 78.)

Otantatutkimuksessa tutkitaan siis vain perusjoukon osa eli tutkimuksen tekemistä

varten poimitaan otos. Otantatutkimuksella saadut tulokset yleistetään koskemaan koko

perusjoukkoa (Holopainen ym. 2004, 11).

Tutkimus suoritettiin Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa. Perusjoukko oli Keski-

Pohjanmaan keskussairaalassa sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa käyvät potilaat.

Otoksen koko on 70 potilasta. Otoskoko vaikuttaa tutkimustulosten tarkkuuteen. Mitä

tarkemmin tutkimustulosten halutaan perusjoukon tuloksia, sitä suurempi otos on

otettava. (Hirsjärvi ym. 2006, 169.) Tutkimuksemme kooksi muodostui 70 potilasta ja

se antaa tutkimustuloksille riittävän hyvän tarkkuuden. Vastausten palautumiseen ei

kuitenkaan kulu äärettömästi aikaa. Sydäntoimenpideyksikön hoitajat jakoivat kyselyt

potilaille, jotka ovat juuri käyneet koronaariangiografiassa ja kyselyä suoritettiin niin

kauan, että kaikki 70 kyselykaavaketta oli jaettu potilaille. Tutkimusaineisto kerättiin

aikavälillä 27.11.2006 – 31.1.2007. Tutkimusaineisto analysoitiin helmikuussa 2007.

Kyselylomakkeita saimme takaisin 59 kappaletta. Kato on 11 kappaletta eli

vastausprosentti on 84. Potilaat saivat tarvittaessa täyttää kyselylomakkeet myös kotona,

mutta osa heistä jätti lomakkeet kuitenkin palauttamatta ja uskomme kadon johtuvan

tästä.

Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä ja lomakkeen loppuun oli varattu tilaa

yleiselle palautteelle. Saatuamme kyselyt takaisin luimme kaikki palautetut lomakkeet

ja numeroimme ne. Numeroinnin avulla varmistimme, että mahdollisesti myöhemmin

löytyneet virheet voidaan korjata tarkastamalla arvo alkuperäisestä kyselylomakkeesta.

(Holopainen ym. 2004, 40.) Seuraavaksi muodostimme kysymyksistä muuttujat

tilastointiohjelmaa varten ja syötimme vastaukset muuttujaluokituksen mukaan

tietokoneelle.

Monivalintakysymysten vastausten analysointi tapahtui SPSS 13.0 Windows-tilasto-

ohjelmalla. Ohjelmalla voidaan analysoida tutkimusaineistoa tilastollisin mallein ja

menetelmin (Nummenmaa 2004, 44). Koko aineistosta laskettiin ensin suorat jakaumat

23

ja tulokset esitetään prosentti- ja frekvenssijakaumina. Ristiintaulukointia käytettiin

miesten ja naisten mielipide-eroja selkiyttämään. Mielenkiintoista oli käyttää

ristiintaulukointia myös tuomaan eri ikäluokkien välisiä eroja ohjaustilanteessa.

Ristiintaulukointia käytimme myös hyväksi vertailtaessa, kuinka osaston

sairaanhoitajien ja sydänpoliklinikan hoitajien ohjaus eroaa. Tuloksia on esitetty

pylväsdiagrammeina eli histogrammeina, piirakoina ja taulukoina. Kyselylomakkeen

viimeisen eli avoimen kysymyksen raportoimme suorina lainauksina.

Ikä luokiteltiin kolmeen eri ryhmään. Nuorimmassa ryhmässä on 50 - 59-vuotiaat,

seuraavassa 60 - 69-vuotiaat ja vanhimmassa 70 - 80-vuotiaat.

5.3 Luotettavuus

Tutkimuksessa pyritään välttämään virheiden syntymistä ja antamaan mahdollisimman

hyvän mittaustulosten toistettavuutta. Reliaabelius tarkoittaa siis tutkimuksen kykyä

antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia. Validius eli pätevyys tarkoittaa tutkimusmenetelmän

kykyä mitata juuri sitä, mitä on tarkoitus mitata. Tutkimuksessa pitää siis huomioida,

että vastaajat ymmärtävät ja käsittävät kysymykset samalla tavalla, kuin tutkija on

tarkoittanut. Mittarista aiheutuu tuloksiin virheitä, jos tutkija käsittelee tuloksia väärin.

(Hirsijärvi ym. 2005, 216 - 217.)

Kyselylomakkeesta pyrimme tekemään selkeän ja ymmärrettävän. Luotettavuutta

pyrimme varmistamaan laatimalla kysymykset vastaamaan tutkimusongelmia.

Monivalintakysymysten avulla saimmekin hyvin selville tarvitsemamme asiat. Hyvä

puoli kyselytutkimuksessa on myös se, että tutkija ei vaikuta omalla olemuksellaan eikä

läsnäolollaan vastauksiin (vrt. haastattelu). Kyselylomakkeessa on myös mahdollisuus

esittää runsaasti kysymyksiä. Luotettavuutta parantava tekijä on se, että kysymys

esitetään jokaiselle koehenkilölle täysin samassa muodossa. (Valli 2000, 30 - 31.)

Tutkimuksen luotettavuutta lisää se, että esitestasimme kyselylomakkeen ennen

tutkimuksen aloittamista. Testaaminen tarkoittaa, että muutama perusjoukkoa vastaava

ihminen arvioi kriittisesti kyselylomaketta (Vilkka 2005, 88). Käyttämämme

kyselylomake esitestattiin kahdella henkilöllä, jotka ovat aikaisemmin käyneet

koronaariangiografiassa. Lisäksi ohjaavat opettajat ja osastonhoitaja saivat myös

24

kommentoida kyselylomaketta. Esitestauksen jälkeen korjasimme vielä

kyselylomakkeemme selkeyttä ja kysymysten muotoilua. Myös muutamia uusia

kysymyksiä laitoimme kyselylomakkeeseen, koska siinä vaiheessa tuli selville, että ne

ovat tarpeellisia tutkimuksen kannalta. Potilaat palauttivat kyselylomakkeet suljetuissa

kirjekuorissa ja nimettöminä, joten heidän henkilöllisyyttään ei voida tunnistaa. Tämän

uskomme mahdollistavan sen, että potilaat pystyivät vastaamaan kysymyksiin avoimesti

ja rehellisesti, joka paransi myös tutkimuksen luotettavuutta.

Otantateoriassa havaintoaineiston puutteellisuutta kutsutaan kadoksi. Lisääntyneet

mielipidetiedusteluiden ym. lisääntyessä myös vastaushalukkuus on vähentynyt.

Tutkimuksen tulokset saattavat vääristyä kadon vaikutuksesta. Esimerkiksi kipua

tutkittaessa, jos tutkimukseen vastaamatta jättää kokonaan kaikkein kipeimmät ja

vähiten kipeät ihmiset, tällöin vastanneiden ryhmä on valikoitunut. Mutta jos kato on

epäsystemaattista eli ei voida havaita mitään erityistä syytä vastaamattomuuteen, ei

kadosta aiheutuvaa vääristymää synny. (Niemi & Tourunen 1996, 40.)

Kyselykaavaketta jaettiin 70 potilaalle ja niitä palautui 59, joten vastausprosentti on 84

%. Kato on kuitenkin epäsystemaattinen, koska mitään syytä kadolle ei ole. Tämän takia

voidaan olettaa, että kato ei aiheuta tutkimustuloksiin vääristymiä.

Näin jälkikäteen hieman myös mietityttää, että olisiko kyselylomakkeiden täyttämisen

ajankohta pitänyt olla eri. Nyt vastanneet potilaat vastasivat heti toimenpiteen jälkeen,

kun he olivat helpottuneita tutkimuksen ollessa ohi. Vastaamisen teki myös vaikeaksi

käden ollessa kääreissä. Heillä oli myös kiire päästä kotiin, joten malttoivatko he vastata

totuudenmukaisesti kaikkiin kysymyksiin. Mieltä jäikin askarruttamaan, että olisiko

ollut parempi lähettää kyselykaavakkeet vasta myöhemmin kotiin postitse, esimerkiksi

viikon päästä toimenpiteestä? Toisaalta silloin myös vastausprosentin suuruus olisi

voinut kärsiä. Osa myös jätti vastaamatta joihinkin kysymyksiin. Siihenkin olemme

miettineet syytä. Johtuiko se siitä, että kysymykset olivat heidän mielestään kuitenkin

liian vaikeasti ymmärrettäviä vai oliko teksti kenties liian pientä. Toisaalta vastanneilla

potilailla saattoi olla myös vaikeata vastata käden ollessa kääreissä ja ehkä heillä oli

vain kiire päästä kotiin.

25

5.4 Tutkimuksen eettisyys Tutkimuksen eettiset kysymykset ovat läsnä tutkimusprosessin kaikissa vaiheessa

alkaen jo aiheenvalinnasta. Aineiston keräämisessä otetaan huomioon anonyymiuden

takaaminen, luottamuksellisuus ja aineiston tallentaminen asianmukaisesti.

Tutkimuksen yleisten sääntöjen mukaan tutkittavalla on oikeus luottamuksellisuuteen.

Tutkimusmateriaali tulee vain tutkijoiden käyttöön ja käytön jälkeen aineisto hävitetään.

Tutkimuksen tuloksia ei muuteta, eikä toisten ajatuksia esitetä omina ajatuksina.

(Hirsijärivi ym. 2004, 26 - 27.)

Tutkimuksemme aiheen saimme Keski-Pohjanmaan Keskussairaalan

sydänpoliklinikalta ja luvan tutkimuksen tekemiseen saimme Keski-Pohjanmaan

Keskussairaalasta. Tutkimuksen tekijöiden ja kohdeorganisaation välinen suhde on

tärkeä, sillä vastuu tutkimustulosten käytöstä on molemmilla osapuolilla.

Ennen kyselyyn vastaamista potilaat saivat luettavaksi saatekirjeen (LIITE 1 ), josta käy

ilmi tutkimuksen tarkoitus. Saatekirjeessä oli myös tutkijoiden yhteystiedot ja näin

tutkittaville annettiin mahdollisuus saada tutkimuksesta lisätietoa. Kyselylomakkeiden

palauttaminen katsotaan suostumukseksi. Tutkimukseen osallistuminen oli potilaille

vapaehtoista. Tutkittavien anonymiteetti säilyi hyvin, kun kyselyyn vastattiin

niemettömästi ja vastaukset palautettiin suljetuissa kirjekuorissa. Tutkimuksen

analysointivaiheessa kiinnitimme myös huomiota siihen, että käsittelimme aineiston

asianmukaisesti ja rehellisesti.

26

6 TUTKIMUSTULOKSET

Kyselyyn vastasi 70 potilaasta 59, joten vastausprosentiksi tuli 84. Tutkimukseen

osallistuneiden naisten osuus oli 47 prosenttia ja miesten osuus oli 53 prosenttia.

Vastaajat olivat iältään 50 - 80-vuotiaita ja heidän keski-ikänsä oli 64 -vuotta. Potilaat

luokiteltiin ikänsä mukaan kolmeen ryhmään 50 - 59-vuotiaat, 60 - 69-vuotiaat ja 70 -

80-vuotiaat. Eniten potilaita oli ikäryhmässä 60 - 69-vuotiaat (37 %). Kaksi potilasta

jätti ikänsä vastaamatta.

TAULUKKO 1. Tutkimusjoukko ikäryhmittäin, n=57

IKÄ n % 50-59 18 31,6 60-69 21 36,8 70-80 18 31.6 Yhteensä 57 100

Siviilisäädyt jakautuivat siten, että naimisissa olevia henkilöitä oli suurin osa, noin 78

%. Tutkimukseen osallistui yhtä paljon leskiä ( 7 %) ja avoliitossa olevia ( 7% ).

Vähiten tutkimukseen osallistui eronneita ja naimattomia.

7%3%

7%

5%

78%

leskieronnutavoliitossanaimatonnaimisissa

KUVIO 1. Tutkimuksen osallistuneiden potilaiden siviilisäädyt, n=58

27

Vastaajista suurimmalla osalla (54 %) oli ollut oireita sydän- ja verisuonisairaudesta yli

kolme vuotta. 2 - 3-vuotta oireita oli ollut 12 %:lla. 1 - 2-vuotta oireita oli ollut 20 %:lla

ja alle vuoden oireita oli ollut 14 %:lla.

Tupakoitsijoita oli ainoastaan 7, joista 3 naista ja 4 miestä. Tupakoitsijoista suurin

luokka (43 %) kertoi polttavansa keskimäärin 10 savuketta päivässä.

Suurin osa potilaista (59 %) kertoi tulleensa sydämen varjoainekuvaukseen rintakivun

takia. Potilaista 21 % sanoi tulleensa sepelvaltimotaudin toteamisen vuoksi, 9 %

rintakipujen ja rytmihäiriöiden takia ja 5 % rintakipujen, rytmihäiriöiden ja

sepelvaltimotaudin toteamisen vuoksi. Ainoastaan 3 % sanoi tulleensa rytmihäiriöiden

takia. Kaksi vastaajaa vastasi muun syyn; ajokortin uusimisen ja hapensaannin

heikkouden takia.

rintakipu jarytmihäiriö

rintakipu,rytmihäiriö,

sepel-valtimot.

muu, mikäsepel-valtimo-

tauti

rytmihäiriörintakipu

70

60

50

40

30

20

10

0

Pros

entt

ia

nainenmies

Sukupuoli

KUVIO 2. Potilaiden syy tulla sydämen varjoainekuvaukseen sukupuolittain, n=58

28

Potilaista 39 % eli suurin luokka ilmoitti, että heitä on ohjannut osaston sairaanhoitaja.

Vastanneista 27 % ilmoitti olleensa sydänpoliklinikan hoitajan ohjauksessa ja 24 %

olivat osaston sairaanhoitajan ja sydänpoliklinikan hoitajan ohjauksessa. Potilaista 2 %

sanoi, ettei ollut saanut keneltäkään ohjausta. Potilasta 5 ( 8 %) vastasi saaneensa

joltakin muulta ohjausta; 3 potilasta vastasi saaneensa ohjausta lääkäriltä, yksi potilas

ensiavusta ja yksi potilas vastasi saaneensa ohjausta itseltään.

osastonsairaanhoitraja+ sydänpoli-

klinikanhoitraja

muu, kuka?ei kukaansydänpoli-klinikan hoitaja

osastonsairaanhoitaja

40

30

20

10

0

Pros

entt

ia

KUVIO 3. Potilaille ohjausta antaneet henkilöt ammattiryhmittäin, n=59

6.1 Koronaariangiografiapotilaiden saama tieto ohjaustilanteessa

Suurin osa potilaista (59 %) vastasi saaneensa erittäin hyvin ohjausta ennen

sepelvaltimoiden varjoainekuvausta. Potilaista 37 % vastasi saaneensa hyvää ohjausta ja

vain 4 % potilaista oli sitä mieltä, että heidän saama ohjaus ennen sepelvaltimoiden

varjoainekuvausta oli kohtalaista. Kukaan potilaista ei vastannut, että ohjaus olisi ollut

huonoa.

29

kohtalaisestihyvinerittäin hyvin

70

60

50

40

30

20

10

0

Pros

entt

ia

nainenmies

Sukupuoli

KUVIO 4. Potilaiden saama suullinen ohjaus ennen sepelvaltimoiden

varjoainekuvausta sukupuolittain, n=59

6.1.1 Potilaiden saama tieto sepelvaltimotaudista ja riskitekijöistä

Suurin luokka eli 44 % potilaista vastasi saaneensa tietoa hyvin, mistä sepelvaltimotauti

johtuu ja 30 % vastasi saaneensa tietoa erittäin hyvin. Kuitenkin 11 % sai tietoa

kohtalaisesti ja jopa 13 % vastasi saaneensa tietoa huonosti. Potilaista 2 % ei osannut

sanoa.

30

en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin

50

40

30

20

10

0

Pros

entti

a

osaston sairaanhoitaja, sydänpoliklinikan hoitaja

sydänpoliklinikan hoitaja

osaston sairaanhoitaja

Kuka ohjasi

KUVIO 5. Potilaiden saama tieto mistä sepelvaltimotauti johtuu, osaston

sairaanhoitajien ja sydänpoliklinikan hoitajien ohjausta verraten, n=56

Potilaista 45 % koki saaneensa hyvin tietoa sepelvaltimotaudin riskitekijöistä ja 31 %

koki saaneensa tietoa erittäin hyvin. Potilaista 11 % vastasi saaneensa tietoa

riskitekijöistä kohtalaisesti ja 7 % huonosti. Vastanneista 6 % ei osannut sanoa.

Tyytyväisin ikäryhmä oli 70 - 79-vuotiaat, joista 41 % vastasi saaneensa erittäin hyvää

ohjausta. Ikäluokissa 50 - 59-vuotiaat ja 60 - 69-vuotiaat suurin osa (57 %) vastasivat

tiedon olevan hyvää sepelvaltimotaudin riskitekijöistä.

31

en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin

60

50

40

30

20

10

0

Pros

entt

ia

70-8060-6950-59

Ikä

KUVIO 6. Potilaiden saama tieto sepelvaltimotaudin riskitekijöistä

ikäryhmittäin, n=52

Potilaat olivat saaneet hyvin tietoa terveellisten elämäntapojen (esimerkiksi liikunta,

ruokavalio) vaikutuksesta sepelvaltimotautiin. Potilaista 42 % vastasi saaneensa tietoa

erittäin hyvin ja 35 % prosenttia koki saaneensa tietoa hyvin. Kuitenkin yllättävän suuri

osa potilaista (20 %) vastasi saaneensa tietoa kohtalaisesti. Mutta vain 2 % vastanneista

vastasi saaneensa tietoa huonosti ja 2 % ei osannut sanoa.

Potilaista 35 % koki saaneensa erittäin hyvin tietoa, kuinka voi vaikuttaa itse

sepelvaltimotaudin etenemiseen. Vastanneista 32 % oli myös sitä mieltä, että oli saanut

tietoa hyvin. Kohtuullisen suuri osa (20 %) oli kuitenkin sitä mieltä, että oli saanut vain

kohtalaisesti tietoa siitä, miten voi vaikuttaa sepelvaltimotaudin etenemiseen. Potilaista

7 % koki saaneensa tietoa huonosti, 6 % ei osannut sanoa. Naiset olivat muutenkin

hieman tyytyväisempiä ohjaukseen. Naisista 38 % oli erittäin tyytyväisiä saamaansa

tietoon ja miehistä 29 % oli erittäin tyytyväisiä ohjaukseen.

32

Potilaista 28 % vastasi saaneensa huonosti tietoa alkoholinkäytön vaaroista ja

kohtalaisesti tietoa koki saaneensa 11 %. Vastanneista 28 % koki myös saaneensa tietoa

erittäin hyvin ja 17 % hyvin. Miehet pitivät saamaansa ohjausta alkoholinkäytön

vaaroista huonompana. Miehistä 33 % oli sitä mieltä, että heidän saamansa tieto oli

huonoa. Vastaavasti naisista 23 % oli sitä mieltä, että heidän ohjauksesta saama tieto oli

huonoa.

en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin

40

30

20

10

0

Pros

entt

ia

nainenmies

Sukupuoli

KUVIO 7. Potilaiden saama tieto alkoholinkäytön vaaroista sukupuolittain, n=47

6.1.2 Potilaiden saama tieto varjoainekuvauksesta, jatkotoimenpiteistä ja jatkohoidosta

Suurin osa eli 69 % potilaista piti ohjaustilanteessa saamaansa tietoa, miten

varjoainekuvaus tehdään, erittäin hyvänä. Potilaista 28 % piti saamaansa tietoa hyvänä

ja vain 3 % kohtalaisena. Kukaan ei pitänyt saamaansa tietoa huonona. Varsinkin naiset

pitivät saamaansa tietoa erittäin hyvänä. Jopa 81 % naisista piti saamaansa tietoa erittäin

hyvänä. Miehistä 57 % piti tietoa erittäin hyvänä.

33

Vastanneista 22 % piti saamaansa ohjausta sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen

vaaroista erittäin hyvänä tai hyvänä 24 % ja kohtalaisena piti 24 %. Kohtalaisen suuri

osa ( 22 %) potilaista vastasi ohjauksen olleen huonoa. 38 % vastanneista potilaista,

jotka olivat saaneet ohjausta sydänpoliklinikan hoitajalta, pitivät saamaansa tietoa

sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen vaaroista erittäin hyvänä. Kun taas 14 %

potilaista, jotka olivat saaneet ohjausta osaston hoitajalta, pitivät sitä erittäin hyvänä.

Osaston sairaanhoitajalta saanutta ohjausta sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen

vaaroista piti 27 % ohjausta huonona.

en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin

40

30

20

10

0

Pros

entti

a

osaston sairaanhoitaja, sydänpoliklinikan hoitaja

sydänpoliklinikan hoitaja

osaston sairaanhoitaja

Kuka ohjasi

KUVIO 8. Potilaiden saama tieto sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen vaaroista,

osaston sairaanhoitajia ja sydänpoliklinikan hoitajia verraten, n=49

Ohjausta mahdollisista jatkotoimenpiteistä (pallolaajennus, ohitusleikkaus) potilaat

olivat saaneet hyvin. Vastanneista 43 % piti ohjausta erittäin hyvänä, hyvänä ohjausta

piti 41 % ja kohtalaisena 10 %. Ainoastaan 4 % piti ohjausta huonona ja 2 % ei osannut

sanoa. Naiset olivat myös hieman tyytyväisempiä. Naisista jopa 50 % piti ohjausta

erittäin hyvänä ja miehistä 36 % piti erittäin hyvänä.

34

Potilaat vastasivat myös, että he saivat hyvin ohjausta miten toimia varjoainekuvauksen

jälkeen. Suurin osa ( 57 %) vastasi saaneensa ohjausta erittäin hyvin, 32 % hyvin, 7 %

kohtalaisesti ja vain 2 % huonosti. Potilaista 2 % ei osannut sanoa.

Vastanneista 49 % sai erittäin hyvää ja 39 % sai hyvää ohjausta jatkohoidosta ja

kontrolleista. Kohtalaisesti ohjausta sai 9 % vastanneista. Ikäluokatkaan eivät suuresti

poikenneet toisistaan, vaan jokaisesta ikäluokasta suurin luokka oli sitä mieltä, että

ohjaus jatkohoidosta ja kontrolleista oli erittäin hyvää.

en osaa sanoakohtalaisestihyvinerittäin hyvin

60

50

40

30

20

10

0

Pros

entt

ia

70-8060-6950-59

Ikä

KUVIO 9. Potilaiden saama tieto jatkohoidosta ja kontrolleista ikäryhmittäin,

n=55

Suurin luokka (44%) vastasi saamansa tiedon sepelvaltimoiden varjoainekuvauksesta

auttavan hyvin jatkossa selviytymään. Potilaista 32 % koki saamansa tiedon auttavan

erittäin hyvin jatkossa selviytymään. Vastanneista 10 % mielestä saatu tieto oli

kohtalaista ja 14 % ei osannut sanoa.

35

14%

10%

44%

32%

en osaasanoa

kohtalaisestihyvin

erittäinhyvin

KUVIO 10. Ohjauksessa saatu tieto auttoi jatkossa selviytymään, n=57

Saatu tieto oli myöskin potilaiden mielestä riittävä, koska 45 % vastanneista oli sitä

mieltä, että heidän saamansa tieto oli erittäin hyvää. Potilaista 44 %:n mielestä

ohjauksen riittävyys oli hyvä, 9 % kohtalaisesti ja vain 2 % mielestä huonosti.

Ohjaustilanteessa saatu tieto oli myöskin selkeää, koska 47 % vastasi pystyvänsä

omaksumaan saamansa tiedon erittäin hyvin, 37 % hyvin, 17 % kohtalaisesti ja 4 %

huonosti.

6.1.3 Potilaiden saama tieto lääkehoidosta ja kontrolleista

Potilaat olivat myös tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen lääkehoidosta. Potilaista 47 %

vastasi saaneensa erittäin hyvää ohjausta lääkehoidosta ja 30 % vastasi saaneensa hyvää

ohjausta. Kohtalaista ohjaus oli 14 % mielestä ja 7 % piti ohjausta huonona.

36

en osaa sanoa

huonosti

kohtalaisesti

hyvin

erittäin hyvin

50403020100

Prosenttia

nainenmies

Sukupuoli

KUVIO 11. Potilaiden saama tieto lääkehoidosta sukupuolittain, n=57

Potilaiden saama tieto lääkkeiden käyttötarkoituksista oli kuitenkin pienempi, mitä

heidän saama tieto itse lääkehoidosta. Potilaista 35 % vastasi saaneensa erittäin hyvin

tietoa lääkkeiden käyttötarkoituksista, 32 % vastasi saaneensa tietoa hyvin ja 24 %

kohtalaisesti. Huonosti tietoa oli saanut 7 %.

37

en osaa sanoa

huonosti

kohtalaisesti

hyvin

erittäin hyvin

403020100

Prosenttia

nainenmies

Sukupuoli

KUVIO 12. Potilaiden saama tieto lääkkeiden käyttötarkoituksista

sukupuolittain, n=53

6.2 Potilasohjaustilanteen toteutuminen koronaariangiografiapotilaan arvioimana

6.2.1 Ohjauksen suunnittelun ja yksilöllisyyden toteutuminen

Potilaista 43 % vastasi, että heidän toiveensa ohjauksen suunnittelussa huomioitiin

hyvin. Potilaista 33 %:n mielestä toiveet otettiin huomioon erittäin hyvin. Kohtalaisen

suuri osuus (16%) oli sitä mieltä, että heidän toiveensa otettiin huomioon vain

kohtalaisesti. Vastanneista 8 % ei osannut sanoa.

38

en osaa sanoakohtalaisestihyvinerittäin hyvin

60

50

40

30

20

10

0

Pros

entt

ia

nainenmies

Sukupuoli

KUVIO 13. Ohjauksessa huomioitiin potilaan toiveet ohjauksen suunnittelussa

sukupuolittain, n=48

Hyvä asia oli, että tulosten perusteella potilaiden aikaisemmat tiedot otettiin hienosti

huomioon. Vastanneista potilaista 39 % oli sitä mieltä, että aikaisemmat tiedot otettiin

erittäin hyvin huomioon ja jopa 41 % vastanneista oli sitä mieltä, että aikaisemmat

tiedot huomioitiin hyvin. Potilaista 10 % vastasi hoitajan huomioineen aikaisemmat

tiedot kohtalaisesti ja 10 % ei osannut sanoa.

Vastanneista potilaista 24 % oli sitä mieltä, että heillä oli erittäin hyvä mahdollisuus

ottaa omaisia mukaan ohjaustilanteeseen. Vastanneista 10 %:n mielestä heillä oli hyvä

mahdollisuus ottaa omaisia mukaan ohjaukseen. Potilaista 19 % kuitenkin vastasi, että

heillä oli vain kohtalaisesti mahdollisuus ottaa omaisia mukaan ohjaukseen ja jopa 14 %

vastasi mahdollisuuden olevan huono. Potilaista 33 % ei osannut sanoa.

39

en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin

50

40

30

20

10

0

Pros

entt

ia

nainenmies

Sukupuoli

KUVIO 14. Mahdollisuus ottaa omaisia mukaan ohjaustilanteeseen

sukupuolittain, n=42

6.2.2 Ohjaustilanteen toteutuminen

Jopa 50 % potilaista oli sitä mieltä, että hoitajalla oli riittävät tiedot ohjattavista asioista

erittäin hyvin ja 40 % mielestä hoitajalla oli hyvin tietoa ohjattavista asioista.

Ainoastaan 6 % oli sitä mieltä, että hoitajalla on kohtalaisesti tietoa ohjattavista asioista.

Vastanneista 4 % ei osannut sanoa. Mielenkiintoista oli huomata, että 47 % oli sitä

mieltä, että sydänpoliklinikalta saamassaan ohjauksessa hoitajalla oli erittäin hyvin

riittävät tiedot ohjattavista asioista, kun taas 37 % vastanneista koki osaston

sairaanhoitajalla olevan erittäin hyvin tiedot ohjattavista asioista.

40

en osaa sanoakohtalaisestihyvinerittäin hyvin

50

40

30

20

10

0

Pros

entt

ia

sydänpoliklinikanhoitaja

osaston sairaanhoitajaKuka ohjasi

KUVIO 15. Hoitajalla oli riittävät tiedot ohjattavista asioista, verrattuna osaston

sairaanhoitajien ohjausta ja sydänpoliklinikan hoitajien ohjausta, n=34

Potilaista 45 % piti ohjausmenetelmää erittäin sopivana itselleen ja 39 % sopivana.

Vastanneista potilaista 8 % piti ohjausmenetelmää kohtalaisena, mutta kukaan ei pitänyt

huonona, 8 % ei osannut sanoa. Mielenkiintoista oli myös huomata, että suuriakaan

eroja eri ikäluokkien välillä ei esiintynyt. Käytössä oleva ohjausmenetelmä on siis hyvin

sopiva iästä huolimatta.

41

en osaa sanoakohtalaisestihyvinerittäin hyvin

50

40

30

20

10

0

Pros

entt

ia

70-8060-6950-59Ikä

KUVIO 16. Ohjausmenetelmän sopivuus potilaille ikäryhmittäin, n=48

Ohjaus sisälsi erittäin hyvin (35%) ja hyvin (41%) kirjallista materiaalia. Kohtalaisen

suuri osa (15 % ) potilaista oli sitä mieltä, että ohjaus sisälsi kirjallista materiaalia vain

kohtalaisesti. Potilaista 2 % oli sitä mieltä, että kirjallista materiaalia oli huonosti ja 6 %

ei osannut sanoa. Naisista jopa 45 % piti ohjauksen sisältävän erittäin hyvin kirjallista

materiaalia, kun taas miehistä 22 % piti erittäin hyvänä.

Suurin osa potilaista (56 %) oli sitä mieltä, että ohjaus oli erittäin hyvin

ymmärrettävässä muodossa. Vastanneista 36 % piti ymmärrettävyyttä hyvänä ja 8 %

kohtalaisena. Mielenkiintoista oli huomata, että vanhin ikäluokka (70 - 80-vuotiaat) oli

suurin luokka, joka piti ohjauksen olevan erittäin hyvin ymmärrettävää.

42

kohtalaisestihyvinerittäin hyvin

70

60

50

40

30

20

10

0

Pros

entt

ia

70-8060-6950-59

Ikä

KUVIO 17. Ohjaus oli ymmärrettävässä muodossa ikäryhmittäin, n=48

6.2.3 Ohjauksen ilmapiirin, tunteiden huomioiminen ja turvallisuuden toteutuminen

Vastaajista 44 % oli sitä mieltä, että ohjaustilanne oli erittäin rauhallinen ja 29 %

mielestä tilanne oli hyvin rauhallinen. Kohtalaisen moni (17 %) kuitenkin oli sitä

mieltä, että ohjaustilanne oli vain kohtuullisen rauhallinen ja 6 % mielestä tilanne oli

rauhaton. 4 % ei osannut sanoa. Sydänpoliklinikalla järjestetty ohjaustilanne oli

rauhallisempi (50%) kuin osastolla järjestetty ohjaustilanne ( 32%).

43

en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin

50

40

30

20

10

0

Pros

entt

ia

sydänpoliklinikanhoitaja

osastonsairaanhoitaja

Kuka ohjasi

KUVIO 18. Ohjaustilanteen rauhallisuuden toteutuminen, n=33

Vastaajista 43 % piti ohjausta erittäin hyvin kannustavana ja 32 % hyvin kannustavana.

Kuitenkin 21 %:n mielestä ohjaus oli vain kohtalaisesti kannustava. Vain 2 % piti

ohjausta huonosti kannustavana ja 2 % ei osannut sanoa. Naisista myös suurin osa

(52%) piti ohjausta erittäin hyvin kannustavana ja miehistä 32 % oli samaa mieltä.

Suurin osa miehistä (52 %) piti ohjausta hyvin kannustavana ja 12 % miehistä pitivät

ohjausta kohtalaisen kannustavana. Vaikka suurin osa naisista piti ohjauksen

kannustettavuutta erittäin hyvänä, niin silti jopa 33 % naisista piti ohjauksen

kannustettavuutta vain kohtalaisena ja 5 % huonona.

Vastaajista 49 % ilmoitti, että heidän tunteensa ja kokemuksensa otettiin erittäin hyvin

huomioon ja 38 %:n mielestä tunteet otettiin hyvin huomioon ohjaustilanteessa.

Potilaista 9 %:n mielestä heidän tunteensa ja kokemuksensa otettiin vain kohtalaisesti

huomioon, 2 %:n mielestä huonosti ja 2 % ei osannut sanoa.

44

Potilaista 49 % oli sitä mieltä, että ohjaustilanteessa oli riittävästi aikaa erittäin hyvin ja

hyvin 31 %:n mielestä. Potilaista 14 % vastasi kuitenkin ohjaustilanteessa olevan vain

kohtalaisesti aikaa, 2 %:n mielestä huonosti aikaa ja 4 % ei osannut sanoa. 60 - 69-

vuotiaat olivat vastaajista erittäin tyytyväisiä ohjaukseen käytettyyn aikaan ja

vastaavasti 70 – 80 -vuotiaat olivat tyytymättömimpiä käytettyyn aikaan.

en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin

60

50

40

30

20

10

0

Pros

entt

ia

70-8060-6950-59

Ikä

KUVIO 19. Ohjaustilanteessa ajan riittävyys potilaiden näkökulmasta

ikäryhmittäin, n=49

Potilaista 45 % vastasi, että heillä oli erittäin hyvä mahdollisuus ilmaista omia

tunteitaan ja 45 %:n mielestä mahdollisuus oli hyvä. Potilaista 10 %:n mielestä

mahdollisuus oli kohtalainen ja kukaan ei vastannut, että mahdollisuus olisi ollut huono.

Jopa 49 % vastanneista oli sitä mieltä, että heillä oli erittäin hyvä mahdollisuus

keskustella hoitajan kanssa ja kysyä epäselviä asioita ohjauksen jälkeen. Vastanneista

41 %:n mielestä heillä oli hyvä mahdollisuus ja 6 % mielestä heillä oli kohtalainen

mahdollisuus. Ainoastaan 2 % vastasi olevan huono mahdollisuus keskustella

epäselvistä asioista ohjauksen jälkeen ja 2 % ei osannut sanoa.

45

2%2%6%

41%

49% en osaasanoa

huonostikohtalaisestihyvin

erittäinhyvin

KUVIO 20. Ohjauksen jälkeen oli mahdollisuus keskustella hoitajan kanssa ja kysyä

epäselvistä asioita, n=49

Potilaista 50 % oli kokenut, että ohjaustilanne oli erittäin hyvin motivoinut heitä

hoitamaan itseään. Potilaista 42 % oli sitä mieltä, että ohjaustilanne oli motivoinut heitä

hyvin. Ainoastaan 6 % vastasi kohtalaisesti ja 2 % ei osannut sanoa.

6.3 Ohjaukseen liittyen kommentteja vastaajilta

Vastaajien kommentit olivat hyvin positiivisia. He olivat ilmeisesti huojentuneita ja

tyytyväisiä, kun toimenpide oli ohi ja kaikki oli sujunut hyvin. Tässä muutamia

kommentteja vastaajilta.

Saamani ohjeet ja käytännön prosessi onnistui loistavasti, josta syvä kiitollisuuden

tunne. Kiitos!

Minulla on aikaisempia kokemuksia tutkimuksesta, joten valmistautuminen ei niin

tärkeä kuin olisi ekakertalainen.

Kiitos, teitte työnne hyvin!

46

Olen iloinen, että sain elämänhaluni takaisin kaiken sen jälkeen, mitä olin saanut kokea

kotielämässä. Kaikki olivat ystävällisiä ja valmiita auttamaan.

Vastauksista huomaa, että koronaariangiografia ohjaus on onnistunut pääpiirteissään

hyvin. Tutkimustuloksia tarkastettaessa on mukava ollut huomata, että potilaat ovat

olleet tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen ja ovat tunteneet, että heitä on kohdeltu hyvin.

47

7 TUTKIMUSTULOSTEN YHTEENVETO

Työmme tutkimusongelmien tarkoituksena oli selvittää, millaiseksi koronaari-

angiografiapotilaat arvioivat saamaansa tietoa potilasohjauksessa ja miten he arvioivat

potilasohjaustilanteen toteutuneen. Tutkimusaineisto koostui 59 henkilöstä ja 84 %

palautti kyselylomakkeet, joten tutkimuksen luotettavuus on hyvä. Vastaajista miehiä

oli 53 % ja naisia 47 % ja ikä vaihteli 50 - 80-vuoteen. Suurin osa heistä oli naimisissa.

Vastaajista reilu puolet ilmoitti sydänoireiden kestäneen yli 3 vuotta, joten aika kauan

he olivat kärsineet oireistaan. Suurin osa (59 %) ilmoitti tulleensa

koronaariangiografiaan rintakivun takia.

Tupakkavalistusta he olivat varmasti saaneet jo aikaisemmin, koska 88 % ei polttanut

laisinkaan. Ainoastaan 7 vastaajaa ilmoitti tupakoivansa ja ainoastaan keskimäärin 10

savuketta päivässä. Tämä oli mielestämme ilahduttava asia.

Suurin osa eli 39 % ilmoitti saaneensa ohjausta osaston sairaanhoitajalta ja

sydänpoliklinikan hoitajalta ohjausta sai 27 %. Suurin osa vastaajista, 96 %, ilmoitti

olevansa erittäin hyvin tai hyvin tyytyväinen potilasohjaukseen ennen

koronaariangiografiatutkimusta. Kukaan ei ollut sitä mieltä, että ohjaus olisi ollut

huonoa. Sydänpoliklinikan hoitajan ohjaukseen oltiin tyytyväisempiä kuin osaston

sairaanhoitajan ohjaukseen. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että sydänpoliklinikan

hoitajilla on aikavaraus ohjaamiseen ja osastolla sairaanhoitaja antaa ohjauksen muiden

töidensä ohessa

Potilaat olivat saaneet hyvin tietoa sepelvaltimotaudista ja riskitekijöistä. Potilaista 74

% oli saanut erittäin hyvin tai hyvin tietoa, mistä sepelvaltimotauti johtuu. Kuitenkin 13

% vastasi saaneensa tietoa huonosti. Vastaajista 94 % oli sitä mieltä, että oli saanut

erittäin hyvin tai hyvin ohjausta, mistä sepelvaltimotauti johtuu sydänpoliklinikan

hoitajalta ja 61 % vastaavasti osaston sairaanhoitajan ohjauksesta. Vastaajat olivat siis

tyytyväisempiä sydänpoliklinikalta saamaansa ohjaukseen.

Sepelvaltimotaudin riskitekijöistä suurin osa oli saanut tietoa erittäin hyvin tai hyvin ja

tyytyväisin ikäryhmä oli 70 - 79-vuotiaat. Suurin osa ( 77 %) potilaista oli kokenut, että

48

oli saanut hyvin tietoa terveellisten elämäntapojen vaikutuksesta. Kohtalaisen suuri osa

eli 20 % ilmoitti saaneensa tietoa vain kohtalaisesti. Tietoa alkoholikäytön vaaroista

potilaat kokivat saaneensa liian vähän, koska 28 % vastasi saaneensa tietoa huonosti ja

11 % kohtalaisesti.

Potilaat vastasivat saaneensa hyvin tietoa siitä, miten varjoainekuvaus tehdään. Potilaat

kokivat kuitenkin, että olisivat halunneet saada enemmän tietoa varjoainekuvauksen

vaaroista. Huonoksi ohjausta varjoainekuvauksen vaaroista piti 22 % ja kohtalaisenakin

24 %. Eroa tuli myös siinä kuka oli antanut ohjauksen varjoainekuvauksen vaaroista.

Osaston sairaanhoitajan ohjausta piti huonona 27 % ja sydänpoliklinikan hoitajan

ohjausta 13 %. Vastaajista suurin osa ilmoitti saaneensa hyvin tai erittäin hyvin ohjausta

miten toimia varjoainekuvauksen jälkeen ja tämä toistuu kaikissa ikäryhmissä.

Varjoainekuvauksesta saatu tieto auttoi suurinta osaa (76 %) jatkossa selviytymään

erittäin hyvin tai hyvin. Saatu tiedon määrä ja selkeys olivat myös vastaajien mielestä

riittävä.

Mahdollisista tulevista toimenpiteistä ohjausta pitivät erittäin hyvänä tai hyvänä 84 %

vastanneista ja huonona piti vain 4 %. Potilaat saivat myös hyvin ohjausta jatkohoidosta

ja kontrolleista. Suurin osa oli erittäin tyytyväisiä tai tyytyväisiä, 88 %.

Vastaajista suurin osa oli tyytyväisiä lääkehoidon ohjaukseen. Potilaista 77 % ilmoitti

ohjauksen olleen erittäin hyvää ja ainoastaan 7 % piti ohjausta huonona. Tieto

lääkkeiden käyttötarkoituksesta oli kuitenkin huonompaa. Ohjausta 35 % oli saanut

erittäin hyvin, 32 % hyvin, 24 % kohtalaisesti ja 7 % huonosti.

Potilasohjaustilanteen toteutuminen oli onnistunut pääpiirteissään hyvin, mutta joillakin

alueilla olisi vielä parannettavaa. Vastaajien toiveet huomioitiin erittäin hyvin tai hyvin

(76 %) ohjauksen suunnittelussa, kuitenkin aika suuri osa (16 %) oli sitä mieltä, että

toiveet huomioitiin kohtalaisesti. Aikaisemmat tiedot huomioitiin hyvin ohjauksessa, 80

% oli sitä mieltä, että erittäin hyvin tai hyvin. Miehet ja naiset olivat tasaisesti sitä

mieltä, että aikaisemmat tiedot huomioitiin ohjauksessa hyvin.

Omaisten mukana oloa ohjauksessa ei mahdollistettu vastaajien toivomalla tavalla,

koska vain 24 % oli sitä mieltä, että omaisten mukana olo mahdollistettiin erittäin hyvin

ja peräti 14 % oli sitä mieltä että oli huono mahdollisuus.

49

Ohjaustilanteen toteutuminen oli onnistunut varsin hyvin ohjauksessa. Ohjattavien

mielestä hoitajalla oli riittävät tiedot ohjattavista asioista ja ohjausmenetelmää piti

erittäin sopivana 45 % vastaajista ja 39 % sopivana itselleen. Kukaan ei pitänyt

ohjausmenetelmää huonona. Käytössä oleva ohjausmenetelmä oli sopiva kaikissa

ikäryhmissä.

Suurin osa (76 %) oli sitä mieltä, että kirjallista materiaalia sisältyi hyvin ohjauksessa,

kuitenkin 15 % vastaajista oli sitä mieltä, että kirjallista materiaalia sisältyi

kohtalaisesti. Naiset olivat tyytyväisempiä kuin miehet. Ohjaus oli myös hyvin

ymmärrettävässä muodossa ja mielenkiinoista oli kuitenkin että vanhin ikäryhmä (70 -

80-vuotiaat) ilmoittivat ohjauksen olevan erittäin hyvin ymmärrettävää.

Hoitajat olivat saaneet myös ohjauksen ilmapiirin toteutumaan hyvin. Suurin osa

vastaajista oli sitä mieltä, että ohjaustilanne oli rauhallinen, mutta 17 % potilaista oli sitä

mieltä, että ohjaus oli kohtuullisen rauhallinen. Puolet naisista piti ohjaustilannetta

erittäin rauhallisena ja 10 % piti tilannetta rauhattomana. Miehistä 37 % piti tilannetta

rauhallisena ja rauhattomana vain 4 %. Mielenkiintoista oli huomata, että potilaat

kokivat ohjaustilanteen olevan rauhallisempi sydänpoliklinikalla kuin osastolla.

Suurin osa piti ohjausta kannustavana. Naisista suurin osa (52 %) piti ohjausta erittäin

kannustavana ja miehistä 32 % oli samaa mieltä. Silti naisista 33 % piti ohjauksen

olevan kohtalaisen kannustavana ja 5 % oli sitä mieltä, ettei kannustanut ollenkaan.

Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että heidän tunteensa ja kokemuksensa otettiin erittäin

hyvin huomioon ja vain 9 %:n mielestä tunteet otettiin kohtuullisesti huomioon.

Vastaajista 80 % oli sitä mieltä, että ohjauksessa käytettiin riittävästi aikaa ja vain 2 %

oli sitä mieltä, että aikaa oli tosi vähän. 60 - 69-vuoiaat olivat erittäin tyytyväisiä

ohjaukseen käytettyyn aikaan ja 70 - 80-vuotiaat olivat kaikista tyytymättömimpiä.

Iäkkäämmät ihmiset tarvitsevat siis enemmän aikaa ohjauksessa.

Melkein kaikki (90 %) olivat sitä miltä, että heillä oli hyvä mahdollisuus ilmaista omia

tunteitaan. Puolet vastanneista oli sitä mieltä, että heillä oli erittäin hyvä mahdollisuus

keskustella hoitajan kanssa ja kysyä epäselvistä asioista ohjauksen jälkeen, ainoastaan 2

% oli sitä mieltä, ettei voinut keskustella. Puolet potilaista oli kokenut, että

50

ohjaustilanne oli erittäin hyvin motivoinut heitä hoitamaan itseään. Vastanneista 42 %

oli sitä mieltä, että ohjaustilanne oli motivoinut heitä hyvin.

Mielestämme saimme hyvin vastauksia tutkimusongelmiin. Tutkimustulosten

perusteella voidaan sanoa, että ohjaus on onnistunut hyvin, mutta ohjauksessa on vielä

joiltakin osin kuitenkin kehitettävää, jotka tulivat esiin tuloksissa. Potilaiden saama tieto

ohjauksesta oli hyvä, mutta joiltakin osa-alueelta pitäisi kuitenkin vielä parantaa, kuten

esimerkiksi varjoainekuvauksen vaaroista potilaat olisivat kaivanneet enemmän tietoa.

Ohjaustilannetta potilaat arvioivat hyväksi ja ohjaus oli selkeää ja ymmärrettävää, mutta

potilaat olisivat halunneet, että hoitajat huomioisivat omaisia enemmän ohjauksessa.

51

8 POHDINTA

8.1 Tulosten pohdinta

Tutkimuksessamme halusimme selvittää, minkälaista tietoa potilaat ovat sydämen

varjoainekuvauksessa saaneet ja millaisena he pitivät ohjauksen. Potilaskyselyn avulla

tutkimme, miten hoitajien antama ohjaus potilaiden mielestä toteutui. Potilaalle tulee

ohjaustilanteessa paljon uutta tietoa ja onkin tärkeää, että hoitaja tekee ohjauksesta

mahdollisimman hyvän ja kattavan ja sellaisen, että potilaat ymmärtävät sen.

Tutkimuksemme mukaan suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että heidän saamansa

ohjaus oli hyvää ja ohjauksesta oli ollut heille hyötyä myös jatkossa.

Tutkimustuloksista voidaan myös huomata, että yhtäläisyyksiä aikaisempien

tutkimuksien kanssa löytyy. Höltän, Huplin ja Salanterän tutkimuksen

(Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksessa olleiden potilaiden oppimistarpeet, 2002)

mukaan ohitusleikkauksessa olleiden potilaiden on tärkeätä tietää leikkauksen

jälkeisistä komplikaatioista ja vaaroista. Myös meidän tutkimustuloksista selvisi, että

potilaat haluaisivat enemmän tietoa varjoainekuvauksen vaaroista. Maria Kääriäisen ja

Helvi Kynkään tutkimuksessa Potilaiden ohjaus hoitotieteellisissä tutkimuksissa

vuosina 1995 - 2002 selvisi, että potilaat haluaisivat, että heidän omaiset otettaisiin

mukaan ohjaukseen. Myös meidän tutkimuksemme mukaan potilaat haluaisivat, että

omaiset huomioitaisiin paremmin ohjauksen suunnittelussa.

Koronaariangiografia ohjauksesta saadut tutkimustulokset olivat kuitenkin hyviä. Maria

Kääriäisen ja Helvi Kynkään tutkimuksessa Potilaiden ohjaus hoitotieteellisissä

tutkimuksissa vuosina 1995 - 2002 selvisi, että potilaat olisivat halunneet saada

paremman mahdollisuuden ilmaista omia tunteitaan ja muutenkin enemmän tietoa

sairaudesta ja lääkehoidosta. Meidän tutkimuksemme mukaan suurin osa

koronaariangiografiapotilaista oli sitä mieltä, että heillä oli hyvä mahdollisuus ilmaista

omia tunteitaan ja lääkehoidosta saatu tieto oli myöskin riittävää.

Johanna Stenbäckin tutkimuksen (Neurologisen potilaan ohjaus hoitohenkilöstön,

potilaan ja omaisten arvioimana, 2005) mukaan kirjallinen ohjausmateriaali on toisinaan

monimutkaista ja ongelmana on, että ohjaus keskeytyy. Meidän tutkimuksessamme

selvisi kuitenkin, että koronaariangiografiapotilaiden mielestä ohjaus sisälsi kirjallista

52

ohjausmateriaalia hyvin, mutta myös tutkimuksemme mukaan kirjallinen

ohjausmateriaali voisi olla parempikin. Kohtalaisen suuri osuus (15 %) piti ohjauksen

kirjallista materiaali vain kohtalaisena. Koronaariangiografiapotilaista suurin osa oli sitä

mieltä, että ohjaustilanne oli ollut hyvin rauhallinen. Potilaiden mielestä kuitenkin

osaston sairaanhoitajilta saatu ohjaustilanne oli rauhattomampi kuin sydänpoliklinikan

hoitajilta saatu ohjaus.

8.2 Kehittämishaasteet hoitotyölle ja jatkotutkimusaiheet Vaikka potilaat olivat tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen, niin silti tutkimustuloksia

tarkasteltaessa ilmeni myös kehittämishaasteita hoitotyölle. Potilaiden tiedonsaantia

ennen toimenpidettä tulisi varjoainekuvauksen ja alkoholinkäytön vaarojen osalta

kehittää. Koska sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa on komplikaatioiden

mahdollisuus, tulisi hoitajien muistaa ohjaustilanteessa keskustella niistä ja antaa

potilaille lisää tietoa. Myös säännöllisen alkoholinkäytön on todettu huonontavan

sepelvaltimotaudin ennustetta ja tämän hoitajien tulisi ohjaustilanteessa huomioida, jotta

potilaat saisivat kaiken tarpeellisen tiedon elintapamuutoksista, joilla pystytään

hidastamaan sepelvaltimotaudin etenemistä (Holmia ym. 1999, 126).

Hoitotyössä potilaiden ohjauksessa tulisi myös kiinnittää huomiota lääkkeiden

käyttötarkoitukseen. Potilaat olivat saaneet hyvin tietoa lääkehoidosta, mutta heidän

saamansa tieto lääkkeiden käyttötarkoituksesta oli huonompaa. Hoitajien tulisi

ohjaustilanteessa kertoa tarkemmin, mihin ja miksi lääkettä käytetään. Potilaan saama

tieto lääkkeiden käyttötarkoituksesta lisää potilaan motivaatiota ja ymmärrystä.

Esimerkiksi potilaalle aloitetaan Plavix-lääkitys koronaariangiografian yhteydessä

tehtävän pallolaajennuksen jälkeen. Kun potilas tietää ja ymmärtää miksi hänen tulee

käyttää lääkettä, hän myös sitoutuu ja noudattaa ohjeita paremmin.

Potilaat kokivat, että omaisten mukana oloa ei ohjauksessa mahdollistettu heidän

toivomallaan tavalla. Tämä hoitajien tulisi ottaa huomioon. Potilas saa läheisiltä ja

perheeltä tarvittavaa tukea ja omaisen kanssa potilaan voi olla helpompi kysellä ja ottaa

selvää epäselvistä asioista (toim. Miettinen ym. 2005, 93).

53

Tutkimustulokset tuottivat tietoa, että sydänpoliklinikalta saatu ohjaus oli joiltakin osa-

alueilta parempaa, kuin osastolta saatu ohjaus. Joten varsinkin osaston hoitajien tulisi

miettiä, miten he saisivat ohjausta kehitettyä. Esimerkiksi potilaat kokivat, että

ohjaustilanne osastolla oli rauhattomampi kuin sydänpoliklinikalla. Osaston hoitajat

voisivat yrittää keksiä tähän ratkaisua. Esimerkiksi pystyisikö osastolta saamaan

erillisen huoneen, jossa ohjausta voitaisiin järjestää potilaille.

Hoitajille olisi hyvä järjestää myös koulutuksia ohjauksen pitämisestä. Koulutuksesta

hoitajat saisivat ajankohtaista ja uutta tietoa, jolloin he pystyvät kehittämään

ohjaustilannetta. Varsinkin uusille hoitajille koulutus ohjauksen pitämisestä olisi

tarpeen, jotta he saisivat käsityksen millainen hyvä ohjaus on. Tutkimuksessa esille

tulleet kehittämisalueet haluaisimme hoitajien huomioivan hoitotyössä, jotta

ohjauksesta saataisiin entistä parempi ja potilaat hyötyisivät siitä mahdollisimman

paljon.

Tutkimusta tehdessä mieleen tuli myös jatkotutkimusaiheita. Mielenkiintoista olisi

tutkia, kuinka hoitajat pystyvät vastaamaan potilaiden asettamiin haasteisiin esimerkiksi

empowerment- filosofian mukaisesti. Mitä kehitettävää sairaanhoitajilla olisi

ohjaukseen liittyen.

Jatkossa olisi hyvä seurata koronaariangiografiapotilaiden hoitopolkua ja heidän

tyytyväisyyttään vaikka vuoden kuluttua.

Omaisten mielipiteitä olisi myös mielenkiintoista tutkia. Mitä he odottavat ohjaukseen

liittyen ja miten he ovat kokeneet mahdollisuuden osallistua ohjaukseen.

8.3 Omat oppimiskokemukset

Tutkimustyön tekeminen oli mielestämme haastavaa, mutta myös hyvin

mielenkiintoista ja opettavaista. Omat haasteensa opinnäytetyöhömme toi kahden

ammattikorkeakoulun välinen yhteistyö. Ohjausta opinnäytetyöhön olemme saaneet

molemmista ammattikorkeakouluista ja yhteistyö on sujunut hyvin ja ongelmitta koko

ajan.

54

Tämän työn myötä olemme oppineet tutkimuksen tekemisen perusperiaatteet.

Tutkimuksen suunnittelu, riittävän ajan varaaminen ja aikataulussa pysyminen on ollut

tärkeätä. Yhteistyö meidän tekijöiden välillä sujui koko ajan hyvin ja molemmat

olemme panostaneet tasapuolisesti työhön koko prosessin ajan. Tutkimuksen

suorittaminen on opettanut ja kasvattanut tutkimuksen tekemiseen sekä tulevaan

työhömme.

Olemme oppineet käyttämään eri tiedonhankintamenetelmiä kirjallisuuden

hankkimiseksi sekä lukemaan erilaista kirjallisuutta aina lehdistä väitöskirjoihin ja

valikoimaan tietoa kriittisesti. Teoreettisen viitekehyksen laatiminen oli kaikista työläin.

Tiedot analysoitiin SPSS for Windows 13.0 -tilasto-ohjelmalla ja ohjelman opettelu toi

haastetta tutkimuksen tekoon, mutta loppujen lopuksi se sujui yllättävän hyvin.

Toivomme, että tämä työmme antaa välineitä hoitajille edelleen kehittää

potilasohjaustaan ja siten potilaat voisivat hyötyä siitä mahdollisimman paljon.

Toivomme työmme myös kannustavan hoitajia jatkamaan hyvän ohjauksen antamista

55

LÄHTEET

Aarnio, P., Harjula, A., Ikonen, T., Kupari, M., Lammintausta, O., Leinonen, H.,

Saarinen, P., Taajamaa, B. 2002. Kardiologinen täsmähoito. Recallmed Oy.

Anttila, K., Hirvelä, M., Jaatinen, T., Polviander, M. & Puska, E-L. 2001. Sairaanhoito

ja huolenpito. WSOY.

Calhoun J., Admire KS. 2005. Implementing a Predictive Modeling Program, Part II:

Use of Motivational Interviewing in a Predictive Modeling Program. Lippincotts Case

Manag, Volym 10 (5), 240 - 245.

Donovan HS., Ward S. 2001. A representarional approach to patient education. Journal

in Nursing Scholarship 33 (3), 211 - 216

Haarni, I. & Alanko, A. 2005. Elämää sepelvaltimotaudin kanssa. Edita

Heikkilä, J., Huikuri, H., Luomanmäki, K., Nieminen, M., Peuhkurinen, K. (toim.)

2000. Kardiologia. Duodecim.

Heikkilä, T. 2005. Tilastollinen tutkimus. Edita.

Hilding C. 1996. Self-help Groups Related to Coronary Heart Disease, Lay and Nursing

Support. Kuopio University Publications E. Social Scienes 36.

Himanen, O. 2002. Sairaanhoitaja 2/2002 vol 75, 29 - 32.

Hirsijärvi, S., Remes, P. & Sajavaara. 2004. Tutki ja kirjoita. 10. painos. Helsinki:

Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Holmia, S., Murtonen, I., Myllymäki, H. & Valtonen, K. 2006. Sisätautien, kirurgisten

sairauksien ja syöpätautien hoitotyö. WSOY

56

Holopainen, M., Tenhunen, L. & Vuorinen. 2004. Tutkimusaineiston analysointi ja

SPSS. Tradenomia.

Hölttä, R., Hupli, M.& Salanterä, S. Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksessa olleiden

potilaiden oppimistarpeet. Hoitotiede Vol. 14, no 1/-02, 11 – 18.

Iivanainen, A., Jauhiainen, M. & Pikkarainen. 2001. Sisätauti-kirurginen hoito ja

hoitotyö. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi

Jos sydän sairastuu, Sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti. 2002. Julkaisija Suomen

Sydänliitto ry.

Kääriäinen, M.& Kyngäs H. 2005. Potilaiden ohjaus hoitotieteellisissä tutkimuksissa

vuosina 1995-2002. Hoitotiede vol. 17, no 4/-05, 208 - 214

Kääriäinen, M.& Kyngäs, H. 2005. Käsiteanalyysi ohjaus-käsitteestä hoitotieteessä.

Hoitotiede vol. 17, no 5/-05, 250 – 257.

Kääriäinen, M., Lahdenperä, T. & Kyngäs, H. 2005. Asiakaslähtöinen ohjausprosessi.

Tutkiva Hoitotyö, Vol. 3 (3), 2005, 27 – 31.

Kääriäinen, M., Kyngäs, H., Ukkola, L. & Torppa, K. 2005. Potilaiden käsityksiä

heidän saamastaan ohjauksesta. Tutkiva hoitotyö, Vol. 3 (1), 2005, 10 – 15.

Leino-Kilpi, H. & Välimäki, M. 2004. Etiikka hoitotyössä. WSOY.

Lukkarinen, H. 1999. Sepelvaltimotautia sairastavien elämänlaatu ja elämänkulku, Pro

gradu-tutkielma. Oulun yliopisto, Oulu.

Miettinen, M., Hopia, H., Koponen, L. & Wilskman, K. (toimituskunta) Hoitotyön

interventiot, Hoitotyön vuosikirja 2005. Suomen Sairaanhoitajaliitto ry.

Mäkelä, P. 1999. Alkoholiin liittyvät kuolemat, Yleisyys ja yhteys sukupuoleen ja

sosioekonomiseen asemaan. Stakes tutkimuksia 105.

57

Niemi, H. & Tourunen, K. (toim.) 1996. Tilastoista tiedoksi. Tilastokeskus. Gummerus

kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Nieminen, M., Kaartinen, M., Partanen, J., Romo, M., Strandberg, T. & Vanhanen, H.

2000. Suomalaisen sydänkirja. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Nummenmaa, L. 2004. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Tammi.

Nurkkala, H., Leskinen, L., Wallinheimo, H. & Penttilä, U. 1997. Savuton sydän -

terveempi tulevaisuus. Käsikirja terveydenhoitohenkilökunnalle sepelvaltimopotilaiden

tupakoinnin lopettamiseksi. Suomen sydäntautiliitto ry.

Nurminen, M-L. 2001. Lääkehoidon ABC. WSOY.

Sairaanhoitajaliiton eettiset ohjeet.1996.

Sarvimäki, A. & Stenbock-Hult, B. 1996. Hoito, huolenpito ja opetus. WSOY.

Sepelvaltimoiden pallolaajennus. 2002. Julkaisija Suomen Sydänliitto ry.

Stenbäck, J. 2005. Neurologisen potilaan ohjaus hoitohenkilöstön, potilaan ja omaisen

arvioimana. Pro gradu -tutkielma. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Oulun

yliopisto.

Valli, R. 2000. Johdatus tilastolliseen tutkimukseen.

Vauhkonen, I. & Holmström, P. 2005. Sisätaudit. WSOY.

Vilkka, H. 2005. Tutki ja kehitä. Tammi.

58

Julkaisemattomat

Kansanterveyslaitos. 2004. Sydän- ja verisuonitautien rekisterin tilastokanta,

http://www.ktl.fi/stat/. Luettu 30.03.2007.

Kirsilä, K. 2006. Sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen menevän potilaan ohjaus

poliklinikalla. Potilaiden ohjaus materiaali. Keski-Pohjanmaan keskussairaala.

Keski-Pohjanmaan keskussairaala. 2006. Ohjeita sydämen sepelvaltimoiden

varjoainekuvaukseen ja/tai pallolaajennukseen tulevalle.

Keski-Pohjanmaan keskussairaalan sydäntoimenpideyksikön ohjeet. 2006.

Keski-Pohjanmaan keskussairaala. 2006. Angiografiat ja PCI:t kunnittain 2006.

Suomen Sydänliitto. 2007. Sydän- ja verisuonisaurauksista johtuneet kuolemat vuonna

2004. Tilastokeskus.

Hyvä vastaanottaja LIITE 1

Teille on tehty lähiaikoina sydämen varjoainekuvaus Keski-Pohjanmaan

Keskussairaalassa.

Olemme sairaanhoitajaopiskelijoita ja opintoihimme kuuluu opinnäytetyön tekeminen.

Opinnäytetyömme aihe on sepelvaltimopotilaiden kokemuksia

koronaariangiografiaohjauksesta Keski-Pohjanmaan Keskussairaalassa.

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ohjauksen kehittämisessä.

Pyydämme Teitä ystävällisesti vastaamaan kyselylomakkeiden kysymyksiin

mahdollisimman tarkasti ja palauttamaan ne oheisessa kirjekuoressa osastolla olevaan

laatikkoon tai lähettämään ne meille kirjeitse. Lomakkeisiin ei tule henkilötietoja. Juuri

Teidän vastauksenne on meille tärkeä.

Jos haluatte lisätietoa tutkimuksesta tai kyselylomakkeen vastaamisesta, voitte ottaa

yhteyttä meihin.

Avustanne kiittäen

Solveig Läspä Elina Läspä

sairaanhoitajaopiskelija sairaanhoitajaopiskelija

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Oulun seudun ammattikorkeakoulu

Sosiaali- ja terveysalan yksikkö Oulaisten terveysalan yksikkö

Puh. 050-3477449 Puh. 050-3605904

LOMAKKEEN TÄYTTÖOHJE: LIITE 2

Kyselylomake täytetään nimettömänä. Lomake sisältää monivalintakysymyksiä, joihin

toivomme Teidän vastaavan ympyröimällä sopivin vaihtoehto.

Tutkimuksen luotettavuuden takia on tärkeätä, että vastaatte kaikkiin kysymyksiin.

Lomakkeen loppuun olemme varanneet Teille tilaa, johon voitte halutessanne antaa

palautetta.

TAUSTATIEDOT

1. Sukupuolenne

1. mies 2. nainen

2. Ikänne ______ vuotta

3. Siviilisäätynne

1. naimisissa 2. naimaton 3. avoliitossa 4. eronnut 5. leski

4. Kuinka kauan teillä on ollut oireita sydän- ja verisuonisairaudesta?

1. alle vuoden 2. 1-2 vuotta 3. 2-3 vuotta 4. yli 3 vuotta

5. Tupakoitteko? 1. en tupakoi 2. kyllä. Montako savuketta keskimäärin päivässä______

6. Tulitteko sydämen varjoainekuvaukseen

rintakivun takia rytmihäiriöiden takia sepelvaltimotaudin toteamisen vuoksi muu mikä________

7. Kuka antoi teille ohjausta?

1. osaston sairaanhoitaja 2. sydänpoliklinikan hoitaja 3. ei kukaan 4. muu, kuka?______

A. OHJAUKSESTA SAATU TIETO erittäin

hyvin hyvin kohtalai-

sesti huonosti en

osaa sanoa

8. Sain hoitajalta suullista ohjausta ennen sepelvaltimoiden varjoainekuvausta 1 2 3 4 5

9. Sain tietoa mistä sepelvaltimotauti johtuu 1 2 3 4 5

10. Sain tietoa sepelvaltimotaudin riskitekijöistä 1 2 3 4 5

11. Sain tietoa terveellisten elämäntapojen vaikutuksesta sepelvaltimotautiin (esim. liikunta, ruokavalio) 1 2 3 4 5

12. Sain tietoa kuinka voin itse vaikuttaa sepelvaltimotaudin etenemiseen 1 2 3 4 5

13. Sain tietoa alkoholinkäytön vaaroista 1 2 3 4 5

14. Sain ohjaustilanteessa tietoa kuinka sepelvaltimoiden varjoainekuvaus tehdään 1 2 3 4 5

15. Sain ohjaustilanteessa tietoa sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen vaaroista 1 2 3 4 5

16. Sain ohjaustilanteessa tietoa mahdollisista jatkotoimenpiteistä (pallolaajennus, ohitusleikkaus) 1 2 3 4 5

17. Sain tietoa lääkehoidosta 1 2 3 4 5

18. Sain tietoa lääkkeiden käyttötarkoituksesta 1 2 3 4 5

19. Sain tietoa kuinka toimia sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen jälkeen 1 2 3 4 5

20. Saamani tieto auttoi jatkossa 1 2 3 4 5

selviytymään

21. Saamani tieto sepelvaltimoiden varjoainekuvauksesta oli riittävä 1 2 3 4 5

22. Pystyin omaksumaan kerralla saamani tiedon 1 2 3 4 5

23. Sain tietoa jatkohoidosta ja kontrolleista 1 2 3 4 5

B. OHJAUKSEN TOTEUTUS

erittäin hyvin

hyvin kohtalai-sesti

huonosti en osaa sanoa

24. Hoitaja huomioi toiveeni ohjauksen suunnittelussa 1 2 3 4 5

25. Hoitaja huomioi ohjauksessa aikaisemmat tietoni 1 2 3 4 5

26. Minulla oli mahdollisuus ottaa myös omaisia mukaan ohjaustilanteeseen 1 2 3 4 5

27. Hoitajalla oli riittävät tiedot ohjattavista asioista 1 2 3 4 5

28. Ohjausmenetelmä sopi minulle 1 2 3 4 5

29. Ohjaukseni sisälsi kirjallista materiaalia 1 2 3 4 5

30. Saamani ohjaus oli mielestäni ymmärrettävässä muodossa 1 2 3 4 5

31. Ohjaustilanne oli rauhallinen esim. tila, jossa ei ole muita potilaita 1 2 3 4 5

32. Ohjaus oli mielestäni kannustavaa 1 2 3 4 5

33. Hoitaja otti tunteeni ja kokemukseni vakavasti 1 2 3 4 5

34. Ohjaustilanteessa oli riittävästi aikaa 1 2 3 4 5

35. Minulla oli mahdollisuus ilmaista omia tunteita 1 2 3 4 5

36. Ohjauksen jälkeen oli mahdollisuus keskustella hoitajan kanssa ja kysyä epä-selviä asioita 1 2 3 4 5

37. Ohjaustilanne motivoi hoitamaan itseäni 1 2 3 4 5

38. Halutessanne voitte kommentoida jotakin ohjaukseen tai kyselylomakkeeseen liittyen.

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________