1

2

Sisällysluettelo

Askeleita Polkuja–Pathways -näyttelyyn 2Fyysisen elinympäristön suunnittelu 4‘Ekologi, estetik, etik, ekonomi – kaupunkisuunnittelua yhdeksännellä luokalla 5-6Saavutettavuus ja esteettömyys 7Löytöretkiä kotikaupungissa 7Elettyä elämää ja tulevaisuuden unelmia Ferdinand Salokankaan talossa 8-9Koulupiha luovuuden lähteenä 10

Taide, ympäristö ja laaja-alainen taidekasvatus 11Kartta elää – purjehtiva taide- ja ympäristökurssi 12-13Matkaava taiteilija – Taideleiri Hailuodossa 14Linnoitus – ilmastonmuutos ja tulevaisuus 15Paikkoja Viikissä tänään ja tulevaisuudessa 16Samoja reittejä – luonnontieteen ja taiteen kokonaisopetusta 17Oma paikka – kestävästi kaiken ikää 18Pikinen polku – taidetapahtuma 19Lapinlahti monin silmin 20

Tuotesuunnittelu, kierrätys, esineympäristö 21Handmade Artist Books 22Taideraide – villa ja muu tekstiilimateriaali taidekäytössä 23-24Muuri ja Energia-tuote – taiteidenvälisiä tutkielmia 25-26Nappilinnut – nappikasasta linnuiksi 27-28Globetrotters – maailmankiertäjät 29Kätmän seikkailee – retki kaatopaikalle 30Turhat tavarat; Muisto; Afrikka Suomessa 31

Yhteisöllisyys, ihmisten välinen kohtaaminen, kansalaisuus, paikalliskulttuuri 32Muuttuva Grönlanti – Valokuvanäyttely Länsi-Grönlannista. 33Kohtaamisia ja käden puristuksia savessa 34Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa 35Kierrätyspukit- kestävän kehityksen eri tasoja 36Kohtaamisia taiteen äärellä – Koukkuniemen vanhainkodin tunnelimaalaukset 37Ympäristötaide paikalliskulttuurin vahvistajana ja välittäjänä 38 Yhteisötaide ja paikka 39Yhteisiä jälkiä – parkkipaikasta arkitaidetta 40Jätin matkassa - muinaisrannalta radanvarteen 41Ihan pihalla – yhteisötaidetta peruskoulussa 42Taina Tuomi: Arktinen kosketus – koko koulun ympäristötaidetta 43Terveisiä Kouvolasta – kuvataide- ja käsityötaidekoulujen teos 44Alppilan punainen lanka – yhteisötaideteos 45

Kuvataidekasvatuksen kestävät materiaalit 46Kokeellinen työpaja myrkyttömästä valokuvakehityksestä 47Maa, vesi, tuli, ilma – kierrätyslasiteoksia 48Laatu kestää – käytetty, kierrätetty ja uusiomateriaali 49Jatkoaika vitosella – Taidetta kierrättäen 50Ekolehmät 51Oppilaitokset ja projektikuvausten kirjoittajat 52

3

Askeleita Polkuja–Pathways -näyttelyyn

Mikä on innostava lähestymistapa kestävään kehitykseen kuvataideopetuksessa?

Kuvataideopettajien näkemyksiä, suunnitelmia ja toteutuksia

Onko kestävä kehitys kuvataideopetuksessa aktiivista, luovaa, keskustelevaa ja pohtivaa kansalaisuutta? Sen tutkimista, mikä on tärkeää omassa elinympäristössämme? Tuoreita näkökulmia kotipaikkaamme? Uusia askeleita tuttuihin polkuihin? Vaihtoehtoisia tuotteita tai oivaltavia ajatusmalleja uuden median pa-rissa tai perinteisin materiaalein? Vai onko se taitoa vastustaa kiirehtimistä?

Näin kysyimme kuvataideopettajilta kesällä 2009. Millaisia projekteja kouluissa on syntynyt ja syntyy nykytaiteen, yhteisötaiteen, tuotesuunnittelun, arkkitehtuurin ja ympäristötaidekasvatuksen alueella? Kutsuimme kuvataideopettajia mukaan esittelemään taideopetustaan dokumentoimalla oppilaiden pro-sesseja, teoksia ja opettajan oman pedagogisen ajattelun kehittymistä.

Näistä projektista koostuva näyttely rakennetaan osana InSEA:n kansainvälistä taidekasvatuskongressia Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan gallerioihin sekä tiedekeskus Arktikumiin Rovaniemellä kesällä 2010. Näyttelyyn mukaan tuleville kuvataideopettajille järjestettiin syksyllä 2009 yhtä aikaa aihetta koske-vat seminaarit Helsingissä Taideteollisessa korkeakoulussa ja Lapin yliopistossa.

Nyt käsillä oleva julkaisu tuo näkyville kuvataideopetuksen suunnittelua ja arjessa syntyneitä lasten ja nuorten puheenvuoroja. Se kertoo myös maamme peruskouluissa, lukioissa, kuvataidekouluissa ja kor-keakouluissa toteutettavan kuvataidekasvatuksen korkeasta tasosta. Julkaisussa on mukana 34 oppilai-tosta eri puolilta Suomea. Se on osa prosessia, jossa kuvataideopettajat kehittävät taideopetusta ja tuo-vat sitä näkyväksi maassamme ja kansainvälisesti.

Julkaisu on syntynyt taidekasvattajien yhteisellä verkostolla. Sen tuottavat Kuvataideopettajat ry, Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liitto, Suomen InSEA ry ja Lapin kuvataideopettajien KUVATA ry yh-teistyössä Lapin yliopiston ja Taideteollisen korkeakoulun kuvataidekasvatuksen osastojen kanssa.

Koko toiminnan taustalla on näkemys siitä, että taidekasvattajilla, taiteilijoilla ja tutkijoilla on merkittävä tehtävä kestävän kehityksen rakentamisessa. Odotamme kesäkuussa Rovaniemellä avattavaa näyttelyä innolla, ja uskomme tämän julkaisun olevan tärkeä askel tässä yhteisessä projektissamme.

Polkuja-näyttelytyöryhmä

Maija EskoAnu HietalaMirja HiltunenMaria HuhmarniemiMira KallioAnita LalloSirkka LaitinenAnna ParkkonenHanna SaarinenErja VäyrynenKristiina Ylinärä-Tikkala

Kansisivun suunnittelu Hanna SaarinenKuva: Iiri Poteri ja Mimmi Hautala Helsingin kuvataidelukioTaitto Martina Paatela-Nieminen 6.3.2010

4

Fyysisen elinympäristön suunnittelu

5

Ekologi, estetik, etik, ekonomi – kaupunkisuun-nittelua yhdeksännellä luokalla

Ekologi, estetik, etik, ekonomi -projektin tarkoitukse-na on suunnitella kaupunki, joka huomioi ekologiset, esteettiset ja eettiset näkökulmat. Oppilaat lisäsivät neljännen E:n (ekonomi), koska kaupungin pitää myös tulla toimeen jollakin tavalla, hankkia tuloja. Suunnittelu aloitettiin jakamalla kahden valinnais-ryhmän kaupungit kaupunginosiin, joita pienryh-mä (tai halutessaan saa suunnitella myös yksin) suunnittelee. Myöhemmin kaupunginosat kootaan yhdeksi kaupungiksi. Vaikeinta aloituksessa oli so-pia yhteisestä skaalasta, kaupungin läpi menevistä yhteisistä teistä ja vesi- ja puistoalueista. Jokainen kaupunginosa sai rakennettavakseen myös joitakin kaupunkiyhteisöön kuuluvia ”pakollisia rakennuk-sia”, kuten energialaitoksen, sairaalan, kaupungin-talon, kaatopaikan, tehtaan ja niin edelleen. Muuten suunnittelua ei ole rajattu, suunnittelijoilla on käy-tettävissään paljon ”rahaa” ja ainakin saman verran mielikuvitusta. Aluksi on käyty läpi kaupunkisuunnit-telun historiaa ja katsottu kuvia erilaisista kaupun-geista ja niiden tunnelmista.

Ekologiaan on kiinnitetty huomiota esimerkiksi ener-gian saannin kannalta. Kaupungit toimivat tuulivoi-malla sekä aurinkoenergialla ja toinen kaupunki on kehittänyt uudenlaisen aaltovoimalan, jolloin sähkö saadaan merestä. Kaupungit suosivat joukkoliiken-nettä junien, raitiovaunujen ja ilmaradan muodossa. Pyöräteille ja puistoille on jätetty tilaa. Viheralueilla käyskentelevät lehmät, jotka antavat kaupunkilaisil-le luomumaitoa ja viinirypäleitä ja hedelmiä saa käy-dä vapaasti poimimassa.

Estetiikka otetaan huomioon suunniteltaessa kau-pungin kokonaisilmettä ja väritystä. Puistot ja auki-ot kuuluvat kaupungin estetiikkaan, myös teiden ja kaupunginosien kokonaisuuksien suunnittelu ovat osa kaupungin esteettistä ilmettä. Kaupungin sijainti ympäristössä vaikuttaa myös estetiikkaan, sijaitsee-ko se esimerkiksi lämpimässä vai kylmässä ilmas-tossa, sillä ilmasto ohjaa rakentamista.

Etiikkaa on pohdittu kaupungin asukkaiden kannal-ta. Lapsilla pitää olla turvallinen ympäristö ja kou-lumatka. Koulut ja päiväkodit on sijoitettu lähelle asuinalueita. Poikaryhmän ”punaisten lyhtyjen katu” tyrmättiin kovaäänisesti epäeettisenä. Myös van-hukset ja vammaiset on huomioitu miettimällä help-pokulkuisuutta ja sitä, että kaikilla tulee olla helppo pääsy kaupungin palveluihin. Etiikkaa on myös mie-titty niin, että vähävaraisten asukkaiden ei tarvitsisi aina joutua kaupungin ulkolaidoille radan varteen vaan kaikilla olisi mahdollisuus asua ”hyvällä” alu-eella.

Ekonomi”, kaupungin talous oli yksi suunnitelman perustavista asioista. Mistä rahaa kaupungille? Toinen kaupunki valmistaa hybridiautoja ja toinen

tuulivoimaloita. Tehtaat tietenkin itse toimivat myös uusiutuvalla, puhtaalla energialla. Tehtaat on sijoi-tettu satamaan, josta tuotteet lastataan suoraan lai-voihin. Junarata jatkuu myös satamaan, jollin saas-tuttavaa autoliikennettä ja muuta kuljettamista on mahdollisimman vähän.

Suunnittelu on vielä kesken, piirustuksia on tehty yksinkertaisesti ruutupaperille, jotta mittasuhteet on helppo laskea, paperilta suunnitelmat siirretään ko-valevylle, jolle pienoismallit rakennetaan.

Tehtävän tavoitteena on tutustuttaa oppilaita suun-nittelun moninaisuuteen ja uudenlaisiin ratkaisuihin ja mahdollisuuksiin. Tarkoitus on myös oppia näke-mään jo valmiiksi suunniteltuja kaupunkeja ja ympä-ristöjä uudella tavalla kun suunnittelusta on ”omaa kokemusta”. Kaupunginosia suunniteltaessa oppi-laat joutuvat myös olemaan jatkuvassa vuoropuhe-lussa toistensa kanssa, koska mittasuhteet on pi-dettävä samoina ja kaupunginosien on oltava yhte-ydessä toisiinsa. Luokassa on käyty paljon neuvot-teluja ja kompromisseja on opittu tekemään. Myös sellaiset oppilaat, jotka muuten eivät juuri keskuste-le keskenään ovat löytäneet tavan puhua toisilleen. Nuoret oppilaat ovat tulevaisuuden kaupunkilaisia, suunnittelijoita ja päättäjiä, jotka jollakin tavalla tule-vat jättämään oman jälkensä ympäristöönsä.

6

Kuvataideopettaja Karin Björklund, Källhegens Skola, Virkkala

7

Saavutettavuus ja esteettömyys

Ruskeasuon koulu erityisluokan kuvataideprojekti Saavutettavuus ja esteettömyys toi esille, että kes-tävää kehitystä ovat muun muassa saavutettavuus ja esteettömyys ympäristön suunnittelussa. Työt ovat syntyneet yhdeksännellä luokalla yhteiskunta-opin tunnilla käytyjen keskustelujen pohjalta ja ne ovat esillä eri näyttelyissä lukuvuoden aikana. Kukin oppilas valitsi esteettömyyteen liittyen aiheen, josta suunnitteli ja toteutti maalauksen ja siihen liittyvän kirjallisen osuuden.

Erityisluokan kuvataidetyöskentelyn prosessi tuo esille joitain tavallisesta luokkatyöskentelystä poik-keavia asioita, kuten yksilöllisten tavoitteiden mu-kaan etenemisen, avustetun työskentelyn tai eri-laisten apuvälineiden kehittelyn ja käyttämisen. Erityisopetuksen yksi tehtävä on esittää uusia nä-kökulmia ja toimintatapoja perinteisen opetussuun-nitelman rinnalle.

Sami Halonen(55x46cm): ”Maalaukseni kuvaa es-teen kiertämistä. Pidän tummista väreistä. Esteen poistaminen on esteettömyyttä.”

Kuvataideopettaja Anu Ahonen, Ruskeasuon koulu, Helsinki

Löytöretkiä kotikaupungissa Rantavitikan koulun oppilaiden löytöretkien lähtö-kohtana ja motivointina toimi Ylen ohjelma Ruma Suomi. Ohjelmasarjan yhdessä osassa liikuttiin Rovaniemellä kauhistelemassa rumaa rakentamista ja ihmettelemässä vimmaa purkaa vähäinenkin van-ha rakennuskanta. Ohjelman tehtävä oli tietenkin keskustelun ja ajattelun herättäminen. Esitin ohjel-man tallenteen yhdeksännen luokan valinnaisaine-ryhmille (3). Toimittajan mielipiteet ja Rovaniemeltä löydetyt kohteet herättivät varsin tehokkaasti mieli-piteitä oppilaiden keskuudessa. Oppilaat olivat vä-hän loukkaantuneitakin kotikaupunkinsa puolesta. ”On täällä kauniitakin kohteita”, oli luonnostaan syn-tynyt kuvistehtävän otsikko.

Oppilaat saivat yksin tai parityönä etsiä omas-ta mielestään kauniin, kiinnostavan, arvokkaan, erityisen tai muun vastaavan arkkitehtuurikoh-teen Rovaniemeltä. Kohteen esittelytapa oli va-paa. Tuloksena syntyi valokuvia, maalauksia, pie-noismalleja, kollaaseja ja serigrafiaa ja niin edel-leen. Työt esitellään tammi-helmikuun vaihteessa Rovaniemen kaupungintalon ala-aulassa näyttelys-sä. Seitsemännen luokan oppilaat puolestaan muis-telivat omia kulkureittejään ja rakensivat erityisen miellyttävän tai ympäristöstään erottuvan paikan pienoismallin ryhmätyönä. Näitäkin töitä ehkä liite-tään kaupungintalon näyttelyyn. Molemmissa töissä tarkoitus on ollut tutkia tuttuja ympäristöjä uusin, tarkemmin silmin sekä nostaa esille oppilaitten omia valintoja, jotka he kokevat merkityksellisiksi. Keskusteluissa nousee esiin pe-rustelut, miksi juuri tuohon paikkaan olisi mukava sopia tapaaminen tai mitkä tekijät tekevät paikasta viihtyisän. Arvokeskustelua on rikastettu vielä tans-kalaisen ympäristöarkkitehdin näkemyksillä ihmisen mittaisesta suunnittelusta. Tätä keskustelua on käy-ty lähinnä yhdeksäsluokkalaisten kanssa. Ihan omassa sarjassaan on toiminut viiden-nen luokan rakennusprojekti. He tutkivat kau-punkisuunnittelua netistä löytynein esimerkein (Hernessaarisuunnitelma, jota lapset olivat saa-neet visioida yms.), piirsivät omaa ihannekaupun-kia ja rakensivat sitä ryhmissä puupalikoista ”Oma Ihannekaupunki” oli ryhmätyön tulos. Opittiin siis neuvottelutaitoja, ehdotusten tekemistä, kompro-misseja ja piirroksen muuttamista kolmiulotteiseksi. Työt olivat varsin isokokoisia ja koulun käytävätilois-sa näytteillä.

Kuvataideopettaja Kristiina Ylinärä-Tikkala, Rantavitikan peruskoulu, Rovaniemi

8

Elettyä elämää ja tulevaisuuden unelmia Ferdinand Salokankaan talossa

Varsinaisen koulumme ollessa remontissa työsken-telemme väliaikaisesti Ferdinand Salokankaan suun-nittelemissa tiloissa. (Opettajien asuintalo Rovakatu 4–5). Salokangas oli merkittävä Rovaniemen jäl-leenrakennusajan arkkitehti.

Projektissa nuoret perehtyvät kotikaupunkinsa his-toriaan, nykyaikaan ja tulevaisuuteen. Miten nuoret kokevat ympäristön vaikutuksen hyvinvointiinsa ja millainen on heidän näkemyksensä tulevaisuudes-ta? Opettelemme kriittistä ympäristön tarkastelua, tutkimme kotikaupungin arkkitehtuuria ja pohdimme ympäristön viihtyvyyttä ja merkitystä kaupunkilaisille ja nuorille itselleen.

Havaintonsa ja haaveensa oppilaat purkavat teke-misen kautta. Teoksista muodostuu kuvataiteen, tekstiilityön ja erityisopetuksen yhteistyönä taide-näyttely luokkatilaan, jonka Salokangas on alun pe-rin suunnitellut asuinrakennukseksi.

Elettyä elämää ja tulevaisuuden unelmia -näyttely on esillä asuintalossa Rovakadulla. Näyttelyyn on

helppo tulla, koska rakennus sijaitsee Rovaniemen ydinkeskustassa. Tavoitteena on, että näyttelyvieras aistii ja löytää nuorten rakentamaa kokemuksen pol-kua kulkiessaan omatkin muistonsa ja tulevaisuu-den haaveensa.

Kenkäveistokset ovat Korkalovaaran peruskoulun kahdeksannen luokan valinnaisen kuvataiteen teok-sia. Ne ovat osa ”Ihmisten kaupunki”nimistä koko-naisuutta. Haasteena oli rakentaa ”ihmisen paikka” vanhan käytöstä poistetun kengän inspiroimana. Saimme kenkiä opettajilta ja oppilaiden kotoa.

Bee Masakun : ”Ihme New York”

9

Anna Halonen: ”Sauna ”

Miranna Willberg: ”Kallionkieleke”

Kuvataideopettaja Anneli Lilleberg, Korkalovaaran peruskoulu, Rovaniem

Minna Kouri: ”Little”

Riikka Järvinen: ”Purjevene”

10

Koulupiha luovuuden lähteenä

Koulu on kohtaamispaikka ja leikkipaikka mutta myös rauhoittumisen paikka. Koulupihan merkitys on suuri. Sen kuuluisi olla turvallinen ja herättää lap-sen aisteja riemuun ja leikkiin. Koulupiha on läsnä alakoulun oppilaitten arkipäivässä. Välitunti on päi-vän tärkein tunti! Jos koulupiha kutsuu leikkiin ja liik-kumaan, niin miksi se ei voisi olla lähteenä luovan taiteen tekemiseen?

Kolarin alakoulu sijaitsee Muonionjoen rantatörmäl-lä, Kolarin kunnassa, Lapin läänissä. Koulun pihapiiri ja sen rakennukset ovat tähän paikkaa tarkoin suun-niteltu. Vanhin koulurakennus on vuodelta 1948. Syksyllä 1979 vihittiin käyttöön uusi lisärakennus kunnan väkimäärän kasvaessa. Koulurakennukset muodostavat u muotoisen puoliympyrän ympyrän ja luo oman pienen turvallisen pihapiirin. Lähistöllä on lastentarha ja rivitaloja. Syksyllä 2009 olemme kol-mas-, viides- ja kuudesluokkalaisen kanssa tutustu-neet kouluympäristöön eri tavoin.

Alemmat luokat• Syksyn liikennepäivän aikana tutkimme lä-

hinnä kolmannen luokan kanssa lähistöllä olevia liikennekylttejä. Kuvasimme itsemme kylttien äärellä. Oppilaat keskustelivat luo-kanopettajan kanssa liikennesäännöistä.

• Olemme myös valokuvanneet rentoutumi-sen ja leikkimisen paikkoja koulun pihapii-rissä. Kuvissa oli liikettä ja vilskettä.

• Myöhemmin syksyllä tutustuimme Peter Brueghelin maalaukseen Lasten leikit (1560) ja teimme plärän ja fliplehden, jossa näky oppilaiden leikkiä erilaisia leikkejä.

• Pohdiskelimme millä kulkuvälineillä jokai-nen tulee kouluun. Piirsimme polkupyöriä lyijykynällä muistin varasta ja havaintomal-lista. Piirsimme myös valkoisella ”taikaky-nällä” siniselle paperille kynän viedessä piirtäjien käsiä.

• Miten voi kunnioittaa koulunpihaa? Lumiveistoksella tietenkin. Suunnittelimme lumiveistoksen paperimassasta.

• Kuvasimme talvista kouluympäristöä ja pohdiskelimme sen muuttumista lumen ja pimeyden aikana.

Viides- ja kuudeskuudesluokat• Viides- ja kuudesluokat ovat tutkineet puita

piirämällä ympäristössä olevia ”lempipuita” lyijykynällä ja musteella.

• Viidesluokkalaiset työstivät guassiväreillä isoja puumaalauksia ja kirjoittivat runoja japanilaiseen tyyliin musteella.

• Viidesluokkalaiset ovat työstäneet savea mielikuvitusolioksi, joka on rantautunut kou-lumme pihapiiriin. Luovia tarinoita on synty-nyt siitä, miksi juuri hän on valinnut meidän koulupihamme. Lisäksi työstämme savesta lyhtyjä.

• Viides- ja kuudesluokkalaiset ovat tutustu-neet ihmismallin piirtämiseen, joita on jat-kotyöstetty omia leikkejä ajatellen. Oppilaat ovat kirjoittaneet tarinoita miten leikit ovat muuttuneet verrattuna aikaisempaan.

• Akvarellitekniikassa tuli värioppia mukaan. Harjoittelimme myös omia ihmispiirroksia.

• Kuudennella luokalla oppilaat jatkavat yh-denpakopisteen perspektiivityöskentelyllä. Pohjana on edelleen Brueghelin Lasten lei-kit ja tutkimuskohteena koulun piha ja sen ympäristö.

Kuvataideopettaja Maria Siekas, Kolarin alakoulu, Kolari

11

Taide, ympäristö ja laaja-alai-nen taidekasvatus

Taide, ympäristö ja laaja-alainen taidekasvatus

12

Kartta elää – purjehtiva taide- ja ympäristökurssi

Purjehtiva taide- ja ympäristökurssi toteutettiin lop-pukesällä 2009. Purjehdus toteutettiin kahdella Suomen Purjelaivasäätiön koululaivalla, Kuunari Helenalla ja Ketsi Vahinella. Reitti kulki Liettuan Klaipedasta Tanskan Bornholmin, Ruotsin Gotlannin ja Suomen Saaristomeren kautta Helsinkiin.

Osallistujina oli kaksikymmentä 14–20-vuotiasta nuorta, joista neljä oli italialaisia ja loput suoma-laisia. Ohjaajina toimivat alusten päällystöjen li-säksi kuvataideopettajat Mari von Boehm ja Pive Toivonen, sekä Itämeriopettaja Hanna Aho. Ideana oli vanhojen löytöretkeilijöiden hengessä tarkastella taiteellisen työskentelyn ja keskustelujen avulla pur-jehdusta ja Itämeren luontoa sekä omia kokemuksi-amme niistä.

Purjehtivalla taidekurssilla käsittelimme muun mu-assa mereen, merenkulkuun ja ekologiseen elä-mäntapaan liittyviä kysymyksiä. Käytännössä joka päivälle oli oma vapaaehtoinen taidetehtävänsä ja lisäksi yhteisiä alustuksia ja taidesessioita. Matkalla harjoiteltiin piirustusta, maalausta, animaatiota, sekä osallistujien itse ehdottamia tekniikoita. Purjehdusta harjoiteltiin päällystön ohjaamana yhdessä tekemäl-lä. Nuorten päiväohjelmaan kuului työskentely vah-tivuoroissa. Aikaa vietettiin siis sekä kannella oh-jaten ja purjeita käsitellen, että kannen alla ruokaa laittaen ja siivoten. Itämeriopetusta annettiin merellä luontevien keskusteluiden sekä alustusten muodos-sa. Satamissa tutustuimme kuhunkin rantaan sekä sen eläimistöön pinnan alle snorklaten. Koko mat-kalta keräsimme myös päivittäin vesinäytteitä.

Valikoitunut ryhmä työsti teemojen pohjalta do-kumentaaris-taiteellisen näyttelyn. Se on ollut esillä Harakan Luontokeskuksessa ja Espoon Kuvataidekoulun 30-vuotisjuhlanäyttelyssä.

Teksti ja kuvat, Kuvataideopettaja Mari Von Boehm, Espoon kuvataidekoulu, Espoo

”Tyynessä säässä oli aikaa hypätä itse tutkimaam-me elementtiin – mereen.”

”Bornholmissa rannan liikkuvalle rajalle syntyi puhu-matta yhteinen hiekkaveistos.”

”Satamassa navigointipöydällä toimii animaatiostu-dio. Kuvassa puikoissa Pihla Kuikka.”

13

”Itämeren kartta saa tunnelmien ja assosiaatioiden mukaiset värit”

”Vahine ja Helena purjehtivat rinnakkain, tietysti kisaillen!”

14

Matkaava taiteilija – Taideleiri HailuodossaMatkaava taiteilija -työpajan lähtökohtana on laa-ja-alainen taidekasvatus sekä koulun ulkopuolella tapahtuva taiteellinen työskentely. Kurssilla pereh-dytään eri luentojen ja työpajojen avulla Hailuodon ympäristöön, historiaan, mytologiaan sekä luontoon ja luonnonympäristöön. Kurssi toteutetaan yhteis-työssä eri oppiaineiden kurssisisällöistä. Opiskelijat tekevät leirin työpajoissa taideteoksia eri tekniikoil-la. Teokset dokumentoidaan. Teoksista koostetaan koulullemme näyttely kurssilla käytetyistä materiaa-leista, luonnoksista ja piirroksista sekä dokumentoi-duista teoksista.

Teemat, työpajat ja luennot:

”Shamanismi/Tietäjät”

luento shamanismista

piirustus-, maalaus- ja valokuvatyöpaja

”Tuulen pyydys”

leijatyöpaja

tuulityöpaja

”Maiseman tarina”

ympäristötaiteen luento

ympäristötaiteen työpaja

luonnonmaantieteen työpaja

tarinatyöpaja

”Merkkitulia”

tuliveistostyöpaja

Teksti ja kuvat, Kuvataiteen lehtori Tiina Ala-Opas, Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio, Oulu

15

Linnoitus – ilmastonmuutos ja tulevaisuus

Vihdin Kuvataidekoulussa oppilaat pohtivat ilmas-tonmuutosta historian, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmista. Linnoitusprojekti käynnistyi syyskuus-sa arkkitehti Sanna Ihatsun luennolla linnoituksista ja raunioista. Lokakuussa työpajaoppilaat tutustuivat Suomenlinnan linnoitussaareen. Valokuvatyöpajan oppilaat kuvasivat saarta pohtien sen historiaa, ny-kypäivää ja tulevaisuutta. Näyttelyyn tulee muun muassa sarja kiipeilykuvia, joissa oppilaat pohti-vat linnoituksen kohtaloa ilmastonmuutoksessa. Ihminen voi pelastua siirtymällä, kiipeämällä, mutta saari voi jäädä veden alle, jos merenpinta nousee metreittäin, kuten on ennustettu.

Valokuvaparien avulla oppilaat ovat hahmottaneet menneitä ja tulevia muutoksia yhteiskunnassa, luonnossa ja ihmisen mielessä. Kukin kuvapari on nuoren henkilökohtainen pohdinta tulevaisuudesta ja omasta suhteestaan siihen. Kuvien oheen nuori on kirjannut omia ajatuksiaan tulevaisuudesta ja il-mastonmuutoksesta.

Valokuvat ovat A4 ja A3 -kokoisia väritulosteita di-gitaalisista kuvista. Kuvia tulee kaikkiaan noin 15–20 kappaletta. Näyttelyyn osallistuu noin kuusi yli 12-vuotiasta valokuvaustyöpajan oppilasta.

Rehtori, kuvataiteilija Suvi Suikki, Vihdin kuvataide-koulu, Vihti

16

Paikkoja Viikissä tänään ja tulevaisuudessa

Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun ja Helsingin kuvataidelukion opiskelijat ovat toteutta-neet yhteistyössä kuvapareja. Työskentely on ta-pahtunut keväällä 2009 Viikissä. Yhteistyössä tut-kittiin nuoren suhdetta omaan elinympäristöönsä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Taiteellisen työskentelyn lähtökohtana olivat viikki-läisten opiskelijoiden henkilökohtaisesti merkittävät paikat. Valokuvissa opiskelijat kuvaavat henkilökoh-taisia paikkojansa Viikissä. Lisäksi opiskelijat kirjoit-tivat suhdettaan kyseiseen paikkaan. Paikat ovat arkisia, jokapäiväisiä, toisaalta erityisiä, salapaikko-ja ja merkittäviä. Henkilökohtainen suhde paikkaan välittyy kuvan tunnelmaan.

Helsingin kuvataidelukion opiskelijat saivat työsken-telynsä lähtökohdaksi paikasta koordinaateiksi valo-kuvan ja lyhyen tekstin. Haasteena oli kuvata sama paikka tulevaisuudessa. Mitä muutoksia ilmaston-muutos tuo kyseiseen paikkaan?

Kahden koulun opiskelijat eivät työskentelyn aikana kohdanneet kasvokkain, mutta heidän kuvansa pu-huvat keskenään. Kuvat on otettu samoissa paikois-sa kevään 2009 aikana. Kuvapareissa rinnastuvat henkilökohtainen suhde ja ulkopuolinen näkökulma paikkaan. Ilman henkilökohtaista suhdetta paik-kaan kohdetta on tarkasteltu ennakkoluulottomasti. Paikkaan on visioitu näkymiä noin sadan vuoden päähän.

Yhteistyöhön osallistuivat Viikin Normaalikoulusta kahdeksasluokkalaisten kuvataiteen valinnaisryhmä ja Helsingin kuvataidelukiosta valokuvaus 2 -kurssin opiskelijat. Yhteistyötä ovat ohjanneet opettajat Loviisa Kangas ja Tomi Uusitalo Helsingin kuvataidelukiosta ja Sirkka Laitinen ja Annika Meder-Liikanen Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulusta.

Teksti: Kuvataiteen lehtori Tomi Uusitalo, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu, Helsinki

Tuisku Hakoniemi ja Toni Vaahtera, Viikin normaa-likoulu

Iiri Poteri ja Mimmi Hautala, Helsingin kuvataidelu-kio

17

Samoja reittejä – luonnontieteen ja taiteen koko-naisopetusta

Tiedepainotteisessa lukiossa taideaineet ja luon-nontieteelliset aineet voivat toimia rinnakkain, toi-siaan tukien ja toisistaan voimaa ammentaen. Luovuudella rikotaan rajoja ja huomataan, kuinka esimerkiksi kestävän kehityksen ajattelutapaa pyri-tään toteuttamaan niin taiteessa kuin tieteessäkin. Voimme kulkea samoja reittejä tai valita eri polkuja kohdaten risteyksissä, päämäärä voi olla yhteinen.

Samoja reittejä -kokonaisuuden perusidea on yhdis-tää taiteen tekemisen voima ja luonnontieteellisen tiedon ymmärtäminen niin, että ympäristökokemuk-set saavat uudenlaisia merkityksiä. Kuvataiteen keinoin voi tutkia luonnontieteellisiä asioita ja luon-nontieteen avulla on mahdollista syventää kuvatai-teen työskentelyä. Olennaista Samoja reittejä -ko-konaisuudessa on paikka- ja ympäristökokemuksen syventäminen sekä kulttuurimaantiedon ja luonnon tutkimisen yhdistyminen erilaisiin taiteen tekemisen keinoihin.

Työpajamuotoisissa opetustuokioissa toteutetaan pieniä taiteellisia kokeiluja ja produktioita, joissa yh-distyy ympäristön tarkastelu, tutkiminen, dokumen-toiminen, tiedon kerääminen ja erilaisten tarkaste-lukeinojen kokeilevuus. Tekniikoita ei juuri rajata etukäteen; paikkakokemusten dokumentointiin ja luonnon monimuotoisuuden tarkasteluun voidaan käyttää niin kameroita, kyniä, maataiteen keinoja kuin performatiivista liikettä. Lopullisissa teoksissa tunne ja intuitio yhdistyvät luonnontieteelliseen tie-toon.

Työpajat toteutetaan maantiedon, biologian, kuva-taiteen sekä mahdollisesti muiden oppiaineiden yh-teistyönä keväällä huhti-toukokuussa 2010.

Kuvataideopettaja Piritta Malinen, Kaurialan lukio, Hämeenlinna

18

Oma paikka – kestävästi kaiken ikää

Oma paikka on projekti, joka toteutetaan Lapin yli-opistossa ikääntyvien yliopiston taidepiirissä ke-väällä 2010 Rovaniemellä. Kurssilaiset pohtivat omia paikkakokemuksiaan taiteen keinoin kuvatai-dekasvatuksen opiskelijoiden Elina Töyrylän, Juulia Saarikosken ja Anna Ratilaisen ohjaajana. Projekti jatkaa ikääntyvien yliopiston ja taiteiden tiedekun-nan yhteistyötä. Kuvataidekasvatuksen koulutusoh-jelman ja ikääntyvien yliopiston taidepiirin yhteistyö-tä ohjaa yliopistolehtori Mirja Hiltunen Lapin yliopis-tossa.

Teemana toiminnassa on paikkakokemus. Kysymme ikääntyneiden yliopistolaisten kokemuksia paikoista Rovaniemellä. Mietimme asioita sekä henkilökoh-taisen että julkisen tilan ja paikkakokemuksen kaut-ta. Tarkastelemme esimerkiksi seuraavia asioita: Millainen paikka on sinulle tärkeä? Mitä ympäristö merkitsee ihmiselle? Voitko vaikuttaa ympäristöösi?

Oma paikka -projektissa pohdimme, miten arkki-tehtuuri ja ympäristönsuunnittelu vaikuttavat erilai-siin ja eri-ikäisiin ihmisiin. Taidekasvatuksen tehtä-vänä on huomioida koko väestö ikään katsomatta. Ikääntyvien paikkakokemusten kautta voimme laa-jentaa ymmärrystämme ympäristöstämme ja saada ikääntyneiden äänen kuuluviin.

Lähestymme paikkakokemusta ensin kurssilais-ten muistojen ja paikkojen havainnoinnin pohjalta sekä pohtien paikkakokemusta käsitteenä. Tämän jälkeen teemme havaintoja rovaniemeläisissä koh-teissa croquis- ja valokuvaustekniikoilla keskittyen ihmisen rooliin paikoissa. Kurssin loppupuolelle keskitymme siihen, miten paikat vaikuttavat ihmisiin ja voimmeko vaikuttaa paikkoihin. Tarkoituksena on tehdä pienryhmissä yksinkertainen animaatio. Animaatioon osallistujat valitsevat mielipiteitä he-rättävän paikan, johon tuotetaan haluttu muutos li-säämällä tai poistamalla asioita alkuperäiseen paik-kaan.

Näyttelyyn tuleva työkokonaisuus on esimerkiksi qroquis-piiroksia, valokuvia ja animaatio. Kurssilla tehdyt työt tulevat varmasti olemaan erilaisia joh-tuen jokaisen paikkakokemuksen yksilöllisyydes-tä. Haluamme pitää osan prosessista avoimena. Tulemme myös suunnittelemaan yhdessä kurssi-laisten kanssa myös näyttelyn rakentamista.

Kuvataidekasvatuksen opiskelijat Elina Töyrylä, Juulia Saarikoski, Anna Ratilainen Lapin yliopisto, Rovaniemi

19

Pikinen polku – taidetapahtuma

Oulun taidekoulun kuvataiteen, käsityön ja arkkiteh-tuurin 14–18-vuotiaat syventävien opintojen opiske-lijat suunnittelivat keväällä 2008 viisi erilaista ympä-ristötaideteosta, jotka he toteuttivat syksyllä Pikinen polku -tapahtumaan. Tapahtuma oli Pikisaaren asu-kaskasyhdistyksen, Oulun taitelijaseuran ja Oulun taidemuseon yhdessä järjestämä kaksipäiväinen tapahtuma. Lisäksi Oulun taidekoulun kaikki taitei-lijaopettajat toteuttivat myös oman ympäristöteok-sensa Pikisaaren maisemaan.

Ennen töiden suunnittelua tutustuttiin monenlaiseen ympäristötaiteeseen ja eri taiteilijoihin. Mietittiin Pikisaarta paikkana, tutkittiin karttaa ja käytiin tar-kastelemassa paikan päällä, minkälaisia mahdolli-suuksia teosten toteuttamiseen olisi. Tutkailtiin ma-teriaaleja: löytyisikö niitä paikan päältä vai voisiko käyttää romumateriaaleja tai muuta sellaista. Työn aihe ja teema olivat tapahtuman järjestäjien puoles-ta melko avoimia, joten tekijöiden itsensä päätettä-väksi jäi teoksen sisältö. Suunnitelmia ja luonnoksia tehtiin yksin, pareittain tai pienissä ryhmissä.

Keväällä 2008 Oulun taidemuseon ja Oulun tai-teilijaseuran edustajat valitsivat tapahtumaan op-pilaiden ympäristötaideteosehdotuksista viisi to-teuttamiskelpoisinta. Myös opettajien työt valittiin näyttelyyn. Elokuussa 2008, päivää ennen Pikinen polku -tapahtumaa, aloitimme teosten pystytyksen Pikisaareen. Oppilaat rakensivat omia teoksiaan samalla, kun me opettajat pystytimme omiamme. Töiden sisällöissä tuli esille luonnonsuojelullisia as-pekteja, ulkotilan jäsennystä ja muokkausta, kan-nanottoja tulevaa kaavoitusta vastaan ja estetiik-kaa. Työt olivat esillä viikon ajan Pikisaaressa itse tapahtuman jälkeenkin.

Oppilaiden teoksia olivat:

Louna Seppälä: PerhonenLeo Xiong ja Jesse-Joona Niskakari: IltasienetLiisa Wickström, Eveliina Tuulonen ja Hilla Puhakka: Kilinklonk- luontohuoneAnna Raiskila ja Ella Rankila: Käden jäljet

Opettajien teoksia olivat:Anja Kurikka: Im memoriamJohanna Rantala: pihasauna

Niko Okkonen ja Eero Huttunen Luonnonsuojelualue

Anna Parkkonen: Seitti

20

Lapinlahti monin silmin

Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu esitte-lee näyttelyssä taiteen perusopetuksen arkkitehtuu-riryhmien kanssa toteutettavan Kotikylä monin omin silmin -opetuskokonaisuuden. Kokonaisuudessa arkkitehtuurikasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen yleiset tavoitteet elinympäristömme aineellisen ja henkisen kulttuuriperinnön arvostami-sesta ja vaalimisesta kiinnittyvät tutun ja kotoisen ympäristön kokemiseen ja tutkimiseen uusin silmin, korvin, käsin ja jaloin. Kokonaisuuden lähestymis-tapana ovat paikallishistorian teemat ja kulttuuripe-rintö. Opetuksessa korostuvat omien juurien ja ko-tiseudun historian tunteminen sekä tieto siitä, miten ja mistä syystä ympäristö on muotoutunut nykyiseen asuunsa.

Lastun 4–12-vuotiaat oppilaat retkeilevät kotipaik-kakuntansa Lapinlahden kylänraitilla koko kevään 2010 ajan. Raitilla kuljetaan havainnoiden ja tutkien rakennuksia, ympäröivää ympäristöä ja paikkoja eri aistein ja koko keholla: katsellen, kuunnellen, hais-tellen, maistellen, tunnustellen, liikkuen ja leikkien. Oppilaat esittelevät omia mielipaikkojaan, etsivät ennen huomaamattomia tiloja ja seikkailevat ky-länraitilta löytyvillä erilaisilla poluilla. Arkkitehtuuriin liittyvät ilmiöt tulevat tutuiksi arkkitehtuurin syliin heittäytymällä ja sitä leikinomaisesti tutkimalla sekä rakennetun ympäristön tarinoita kuunnellen ja kerto-en. Omat havainnot ja kokemukset talletetaan muis-tiin valokuvaten ja piirtäen.

Kokemuksellisten tutkimusretkien ohella omaan kotikylään perehdytään tarkastellen ympäristöä, ihmisen ja ympäristön suhdetta sekä ihmisen vai-kutusta ympäristöön laajemmasta näkökulmasta. Työskentelyssä on vahvasti mukana vuorovaikuttei-suus, keskustelu, ajatusten esille tuominen ja mie-lipiteiden vaihto. Uutta tietoa hankitaan muun mu-assa haastatellen paikkakuntalaisia ja kotiseutuyh-distyksen väkeä, ja ehkäpä neuvoja kysellään myös museomummolta ja kirjastokummitukselta.

Elämyksiä, kokemuksia, havaintoja ja tietoja työs-tetään eteenpäin rakennellen ja muita visuaalisten taiteiden ilmaisukeinoja käyttäen. Jää nähtäväksi saadaanko kevään mittaan aikaan Lapinlahti-peli vai aivan uudenlainen opaskartta paikkakunnallem-me. Tärkeintä kuitenkin on itse kokeminen ja teke-minen ja sitä kautta saadut elämykset ja näkemyk-set omasta kotipaikasta sekä omaan ympäristöön ja arkkitehtuuriin kiinnostuksen sytyttävän kipinän kasvattaminen.

Kuvataideopettaja, Mervi Eskelinen, Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu

Kotikylää koetellaan ja koetaan monin kekseliäin keinoin. Kuvaaja: Mervi Eskelinen

21

Tuotesuunnittelu, kierrätys, esineympäristö

22

Handmade Artist Books

The Artist books presented are individual and origi-nal artwork by the students of Graphic Design which have their origin in the idea and form of a book.

The visual ideas vary from highly individual lyrical works to books that have a sculptural form to art-work where the artist has exploited the possibilities and technology linked to the digital age.

The main theme is based on environmental ques-tions under the title “ Forest ” mirroring the indivi-dual relation and world vision of the present day in Finland, but there are also artwork with the reflecti-on of the indivual everyday life, memories and social aspects.

The students are in between 16 and 25 years of age.

Art teacher Saija Baer, Inveon – Culture: Visual Arts, Porvoo

Artist book: Mikaela Boxström, Inveon Culture, Graphic Design, 2009. Photo: Erik Lindroth

23

Taideraide – villa ja muu tekstiilimateriaali taide-käytössä

Taideraide – villa ja muu tekstiilimateriaali taidekäy-tössä on koulumme teema tänä lukuvuotena, jolloin myös juhlimme koulun 20. toimintavuotta. Tässä ovat mukana kaikki koulumme oppilaat ja opetta-jat, joten InSEAn näyttelyyn lähtee teoksista valittu parhaimmisto. Oppilaat kokeilevat erilaisia tapoja työskennellä muun muassa kierrätysmateriaalia käyttäen ja nykytaiteen menetelmiä tutkien. Vuoden työskentelyn keskiössä ovat myös ekologisuus, säästäminen ja paikallisuus sekä luonto että luon-nonmukaiset menetelmät.

Kuvataideopettaja Hanna Levonen-Kantomaa, Mummi ja vaari on perusopetus 3B:n iso ryhmätyö, reliefi villasukista. Työssä lapset muistelevat iso-vanhempia ja kokoavat siitä kumpuavia ajatuksia kuvaavan työn ja siihen liittyviä käsitteitä ja sano-ja. Teos lahjoitetaan näyttelyn jälkeen myöhemmin erikseen valittuun paikkaan.

Kuva 1. Kuvataideopettaja Tuula Vanhatapio tekee oppilaiden kanssa muun muassa kaupunkikuvaan liittyvää tutkimista. Kaunis/ruma kaupunki -tehtävässä oli mukana myös opetusharjoittelija Leena Hentilä Lapin yliopistosta. Ryhmä kuvasi itselleen tärkeitä ja epämieluisia paikkoja moniaististen kävelyjen aikana. Karttaan on merkitty tekijöiden tärkeät reitit ja paikat, tästä esimerkkinä yhden ryhmän Rovaniemi-teos. Valokuva Tuula Vanhatapio.

24

Kuva 2. Kuvataideopettaja Outi Kokkonen juhlistaa ja muokkaa vanhoja vaatteita 8–11-vuotiaiden oppilaiden kanssa. Toinen oppilasryhmä pohti sanoja, jotka kuvaavat taiteellista työskentelyä ja he rakensivat niistä eri materiaaleilla yhteisen 330 x 67 cm pitkän villateoksen. Kuvassa yksi-tyiskohta teoksesta ”Ideoitten virtaa”. Valokuva Outi Kokkonen.

Kuva 3. Keramiikan ja veiston työpajan oppilaat pohtivat erilaisia tunteita ja työstivät ne tekstiiliveistoksiksi. Teoksissa on käytetty hylättyjä villapaitoja ja takkeja. Työ Oona Junni. Anita Lallo ja Hanna Levonen- Kantomaa. Valokuva Anita Lallo

Kuvataiteilija, koulun johtaja Anita Lallo, Rovaniemen lasten ja nuorten kuvatai-dekoulu, Rovaniemi

25

Muuri ja Energia-tuote – taiteidenvälisiä tutkiel-mia

Muuri – taiteidenvälisiä tutkielmia on usean opetta-jan kanssa ideoitu teema lukuvuoden 2008–2009 aikana, jolloin aihetta käsiteltiin digitaalisena kuvan-käsittelynä digityöpajojen oppilaiden kanssa sekä kolmiulotteisesti rakennellen ja kaksiulotteisesti maalaten ja liikeilmaisun keinoin kuvatanssioppilai-den kanssa Muuri-tanssiesityksessä. Oppilaiden ikä oli13–16 vuotta.

Mikä on muuri? Miksi niitä on? Millaisia muurit voivat olla? Millaisia näkymättömiä muureja on ihmisten välillä? Voiko muurin rikkoa? Tehtävään virittäytymi-nen alkoi kysymyksillä, pohdinnoilla, keskustelulla ja kuvaesityksellä.

Näyttelykokonaisuus sisältää 20–30 oppilastyö-tä, jotka kootaan dvd:lle. Siihen voidaan liittää myös tekstiä, valokuvia ja esityksen videotaltiointi. Näyttelyssä sen läheisyyteen voidaan sijoittaa myös 5–10 kappaletta kolmiulotteisia muureja ja maala-uksia.

Energia – tuote, pakkaus ja mainos -projekti to-teutettiin vuonna 2008–2009. Mikä se voisi olla energia-tuote: syötävää, juotavaa, lääke tai esine. Millainen on hyvä tuote? Kenelle se on tarkoitettu? Miten sitä markkinoidaan? Millainen on hyvä mai-nos? Visuaalinen ilme? Värimaailma? Mainosten iskulauseet? Uskottavuus? Huumori?

Virikekysymysten ja esimerkkikuvien avulla oppi-laat tutustuivat tuote- ja pakkaussuunnitteluun ja tuotteen mainostamiseen liittyviin asioihin. Oppilaat ideoivat energiaan liittyvän tuotteen, miettivät sen ominaisuuksia ja kohderyhmän ja ottivat nämä huo-mioon pakkauksen ulkoasua ja mainosta suunnitel-lessaan. Pakkaus rakennettiin tulostuksen jälkeen kolmiulotteiseksi pakkaukseksi, joka valokuvattiin mainosta varten. Mainoksen suunnittelussa huomi-oitiin erityisesti tekstin ja kuvan sommitteluun liitty-viä asioita. Kokonaisuudessaan projektiin meni ai-kaa noin kaksi kuukautta.

Energia-projektin työt (noin 10 kappaletta) voi koota samalle dvd:lle Muuri-projektin kanssa tai tarvitta-essa erilliselle dvd:lle, mikäli kokonaisuus halutaan sijoittaa eri paikkaan näyttelytilassa. Pakkauksista voidaan tehdä kolmiulotteiset versiot näyttelyyn ja mainoksia voidaan printata seinälle.

Teksti: Johtava opettaja, Tuire Leppälä, Vantaan ku-vataidekoulu, Vantaa

Sampo Kuutti 14v.(tuote-mainos)

Muuri-tanssiesitys Vantaan tanssiopistossa kevääl-lä 2009

26

Elli Uuksulainen 14v.(muuri)

Sebastian Visa 15v.(muuri)

Fanny Jantunen 14v.(muuri

Oona Laine 15v.(tuote-mainos)

27

Nappilinnut – nappikasasta linnuiksi

Sain mahdollisuuden ostaa toimintansa lopetta-van nappikaupan varastoa edulliseen hintaan. Nappikasaa hipelöidessäni ja miettiessäni, mitä niistä voisi koulussa tehdä, mieleeni tulivat Birger Kaipiaisen pelkistetyt helmilinnut. Tästä ajatukses-ta projektimme sai alkunsa. En ole kuitenkaan vielä maininnut oppilaille mitään Kaipiaisen töistä, ajatte-lin näyttää niistä kuvia vasta sitten, kun oma pro-jektimme on valmis. Ajatus linnuista jäi voimaan ja annoin oppilaille tehtäväksi muotoilla lintu.

Jälkeenpäin harmittelin, että aihetta olisi voinut pun-nita tarkemmin. Esimerkiksi hyönteisiä tai liskoja olisi voinut olla mielenkiintoisia toteuttaa. Oppilaille olisi voinut antaa vapaammat kädet aiheen suunnit-teluun. Nyt kuitenkin ensimmäinen ajatus linnuista jäi voimaan ja lähdimme viemään aihetta eteenpäin.

Tehtävänä oli suunnitella lintu, jonka voisi kuvitella elävän täällä Laukaan seudulla. Silti se sai olla joko olemassa oleva laji tai sitten mielikuvituksen tuotet-ta. Pohdimme, millaisilla ominaisuuksilla varustettu pärjäisi täällä. Linnun koon sai päättää itse; koot vaihtelevatkin rastaasta noin kurjen kokoon. Osa lähti liikkeelle vesilinnuista; Laukaassa on paljon järviä. Suuri osa oppilaista asuu maaseudulla (tai maatilalla) järvien, peltojen ja metsien ympäröimä-nä. Tähän projektiin oli mahdollista nähdä (jopa valokuvata) lintuja koulumatkoillakin. Olin iloisesti yllättynyt, miten upean muotoisia lintuja oppilaat te-kivät; oli nähtävissä, että lintujen tarkkailu on tuttu ja tärkeä asia monelle oppilaalle. Olen huoman-nut myös, että maalaislapsilla on hallussaan taitoja käyttää työkaluja ja suunnitella tarkoituksenmukai-sia työtapoja. Ne olivat hyödyksi tässä projektissa.

Projektin tavoitteita ovat’:• suunnitella ja toteuttaa ilmaisullisesti ja tek-

niikaltaan mielenkiintoinen teos• pitkäjänteinen työskentely: työn ja eri työvai-

heitten suunnittelu ja toteutus, viimeistely, dokumentointi valokuvaamalla ja kirjoitta-malla, arviointi

• työskentely yksin, pareittain tai ryhmässä• kolmiulotteinen työskentely materiaaleina

kanaverkko, rautalanka, sanomalehti, sellu-massa, napit sekä erilaista kierrätys- ja luon-nonmateriaalia kunkin oppilaan suunnitelmi-en mukaan

• erilaisten työtekniikoiden, -välineiden ja ma-teriaalien luova ja tarkoituksenmukainen käyttö

• pitkäkestoisen ja vaativan prosessin kautta arvostaa omaa ja toisten työpanosta ja tu-loksia

• omien havaintojen, ajatusten, mielikuvien ja tunteiden ilmaiseminen– työn lähtökoh-tana on osin oppilaan oma lähiympäristö, kokemismaailma sekä kiinnostuksen ja tie-tämisen kohteet

Projektiin osallistuu kolme yhdeksännen luokan va-linnaisaineryhmää, yhteensä 36 oppilasta. Työ on monine vaiheineen pitkä ja vaativa, osa on ottanut sen omakseen, mutta eivät kaikki. Yleisesti työ sujuu innostuneissa ja keskittyneissä tunnelmissa, toisten työvaiheitten suunnitteluun otetaan osaa, autetaan ja annetaan palautetta. Osalle yhtä ryhmää työ on vaativa – ei niinkään taidollisesti vaan pitkäjäntei-syyden vaatimus tuntuu liialliselta. Mukavaa oli myös se, että sekä tytöt että pojat innostuivat työs-tä. Oppilaat tutkivat ja keskustelivat paljon toisten-sa töistä ja seurasivat niitten edistymistä. Erilaisista (em. teknisistä) ratkaisumalleista keskusteltiin pal-jon oppilaitten kesken. Palkitsevaa oli myös se, että upeita tuloksia saavuttivat myös sellaiset oppilaat, jotka eivät koe esimerkiksi piirtämistä tai maalaa-mista aivan omana juttunaan. Koska työhön on mahdollista sisällyttää monia opetussuunnitelman asioita, työhön oli suunniteltu käytettäväksi yksi jakso tai hieman yli – osalla aikataulu kyllä ylittyi. Projekti on tällä hetkellä hyvässä vaiheessa; suurin osa linnuista on valmiina ja muutamaa vielä viimeis-tellään. Moni tekijä on päässyt mielestäni tosi per-soonalliseen ja kiinnostavaan ilmaisuun!

Liinu työssään, kuvaaja Maija Oksala

28

Tekijä ja kuvaaja Maija Peura

Tekijä ja kuvaaja, Matilda

Tekijä ja kuvaaja, Petteri Ristonmaa

Kuvataideopettaja Maija Oksala, Sydän-Laukaan koulu, Laukaa

29

Globetrotters – maailmankiertäjät

Espoon kuvataidekoulun 17-vuotias oppilas Hilla Hirvonen pohti Espoon kuvataidekoulun päättö-työssään kierrätystä, vaatteiden merkitystä ihmi-sen persoonallisuudelle, muotia ja mainontaa. Päättötyötään varten Hilla keräsi kierrätyskeskuk-sen ilmaistoreilta vaatteita, joista hän valitsi muuta-mia tuunattavakseen. Hänen tavoitteensa oli tuoda esille iloa, hauskuutta ja terveitä elämänarvoja tuh-laamisen, välinpitämättömyyden ja pinnallisen elä-män vastapainoksi. Hillan muokkaamat juhla-asut ja muut vaatteet saivat seurakseen myös akryyli-maalauksia, joiden henki on sama kuin vaatteissa. Maalauksissa hän kritisoi muotimaailman onttoutta ja aidon elämänilon puutetta.

Espoon kuvataidekoulun päättötyö tehdään kuvatai-teen perusopetuksen laajaan oppimäärään liittyen. Kun oppilas on opiskellut vähintään kolme vuotta syventäviä opintoja ja on täyttänyt 16 vuotta, hän saa oikeuden päättötyön tekemiseen. Oppilas suun-nittelee ja toteuttaa päättötyön itsenäisesti, mutta hän saa ohjausta työskentelyprosessin kuluessa. Päättötyö sisältää teoksen, työkirjan työskentelystä ja siihen liittyvän itsearvioinnin. Päättötyön tekijät esittelevät teoksensa ja työskentelyprosessinsa ke-vätlukukauden lopussa järjestettävässä tilaisuudes-sa. Teokset ovat esillä myös päättötyönäyttelyssä.

Päättötyö arvioidaan arvosana-asteikolla yhdestä viiteen sekä kirjallisesti. Arvioinnin suorittaa kaksi arvioijaa, joista toinen on Espoon kuvataidekou-lun opettaja ja toinen ulkopuolinen asiantuntija. Päättötyön suorittaminen on edellytys taiteen perus-opetuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän päättötodistuksen saamiselle. Päättötyön suoritta-mista ei huomioida visuaalisten alojen ammatillisiin opintoihin pyrittäessä.

Polkuja-näyttelyssä tulee olemaan Hilla Hirvosen valmistamia pukuja, kierrätysteemaan liittyviä maa-lauksia ja työkirja, joka kertoo työskentelyprosessis-ta.

Kuvataideopettaja Elisse Heinimaa, Espoon kuva-taidekoulu, Espoo

Juhla-asut 2009, tekijä ja kuvaaja Hilla Hirvonen

30

Kätmän seikkailee – retki kaatopaikalle

Forssan kuvataidekoulu on ollut mukana suunnittele-massa ja toteuttamassa Loimi-Hämeen Jätehuollon kanssa projektia, jonka työnimenä on kulkenut luok-karetki kaatopaikalle. Taiteilija Petra Heikkilä suun-nitteli tähän tarkoitukseen oman hahmon ja tarinan: Kätmänin – kissamiehen, jonka avulla maailma pe-lastuu.

Minä olen Kätmän, kissamies. Haluatko kuulla tari-nani?

Olin aluksi aivan tavallinen Kissalan kolli. Asuin roskalaatikossa. Kätevillä käpälilläni kokosin koti-laatikkooni romuista hienoja huonekaluja. Sisustus kylläkin vaihtui jatkuvasti, sillä roskakuski tyhjensi roskiksen joka viikko kaatopaikalle. Ihmettelin, mik-si ihmiset heittävät niin paljon jännittäviä tavaroita roskiin! Tyhjennyksistä huolimatta romua tuli nis-kaan niin paljon lisää, että minulla alkoi olla ahdas-ta. Päätin etsiä uuden kodin. Kuljin kaupungilla ko-reana ja minua luultiin rikkaaksi. Hassua! Kukaan ei huomannut, että koristeeni olivatkin romuista tehtyjä. Päädyin aikani kuljettuani Kehräämölle Forssaan. Tullessani luulin, että Kehräämö on paik-ka, jossa on paljon kehrääviä, tyytyväisiä kissoja. Olin väärässä. Kehräämö on saanut nimensä siitä, että siellä on ennen vanhaan kehrätty ison kangas-tehtaan lankaa. Nykyään Kehräämöllä toimii kuva-taidekoulu. Maukaisin hämmästyksestä, kun kurkis-tin opiston ovesta sisään! Oli avaraa tilaa ja paljon taidetarvikkeita. Mutta kun tutustuin ihmisiin, jotka tykkäävät taiteesta ja käsillä tekemisestä, kuulin että heiltä puuttui jokin. Ja se jokin oli juuri minä, romujen asiantuntija! Olin vähän ihmeissäni - mihin taideihmiset muka tarvitsevat roskiskissaa. Mutta niin se vain oli. Minulle annettiin tärkeä tehtävä: sain alkaa ohjata lapsia ja nuoria romujen maailmaan! Harteilleni kiedottiin taikaviitta ja samalla muutuin superkissaksi. Viitallani lensin Kiimassuon jätekes-kukseen kartoittamaan romutilannetta. Ja rompet-tahan riittää! Kaatopaikalle joutuneille romuille voi antaa uuden elämän. Te lapset voitte taiteilla niistä vaikka mitä, samaan tapaan kuin minä roskalaati-kossa asuessani. Tulkaa kanssani tutkimaan, mihin romut roskiksesta päätyvät. Keksitään yhdessä, mitä niistä voisi tehdä!

Eli ajatuksena on toteuttaa erilaisten ryhmien kans-sa retkiä kaatopaikalle ja sieltä löydetyistä rojuista toteuttaa taidetta kuvataidekoulussa. Retkiä varten on teetätetty Kätmän-asu, eli retkillä mukana on myös elävä Kätmän. Polku-näyttelyyn tulee yhden ryhmän toteutuneet työt sekä valokuvia työskente-lyn eri vaiheista.

Johtava opettaja Teija Lauronen, Forssan kuvatai-dekoulu, Forssa

Roskakeisari, tekijä ja kuvaaja Petra Heikkilä

Roskakeisari, tekijä ja kuvaaja Petra Heikkilä

31

Turhat tavarat; Muisto; Afrikka Suomessa

Oulun taidekoulun Visuaalisen taiteen linjan oppi-laat toivat Turhat tavarat -projektiin kotoaan turhia, itselleen tai perheelleen merkityksettömiä pieneh-köjä esineitä. Tutkittiin esineitä mm. piirtämällä ja maalaamalla. Tehtiin esineanalyysiä: mistä materi-aalista esine on tehty, missä se on tehty, kuka sen on tehnyt, mikä on sen käyttötarkoitus, miksi se on tehty, esineen tarina, mistä se on hankittu ja milloin, miksi esine on käynyt turhaksi jne. Mietittiin ja tut-kittiin omaa ja perheen kulutuskäyttäytymistä ja ta-varoiden elinkaarta. Tavoitteena oli herätä huomaa-maan ja pohtimaan kestävämpää kehitystä sekä omaa roolia maailman tavarapaljouden lisääjänä ja kuluttajana.

Muisto-projektissa oppilaat tutkivat eri taiteilijoiden töitä, joissa on käytetty kierrätysmateriaaleja, ro-mua ja esineitä yhdistellen niistä taideteoksia. He miettivät oman elämän polkuja ja muistoja. Etsittiin kotoa omia tärkeitä esineitä, leluja, tavaroita, kuvia ja valokuvia, jotka liittyivät omaan menneisyyteen ja koostettiin niistä kollaasitaideteos.

Afrikka Suomessa -projektin aikana 7–18-vuoti-aat kuvataide- ja käsityöryhmän oppilaat tutustu-tivat afrikkalaiseen taidekäsityöhön, jossa yhdis-tyy metallipunonta ja kotimainen tuohityöperinne. Materiaaleina toimivat metallilangat, tölkit, erilaiset puuvillalangat ja matonkuteet. Oppilaiden tölkki-taide on lähinnä kierrätysmateriaaleista tehtyä, jo-ten ekologinen pohdinta kuului myös tehtävään. Tölkkitaiteen myötä tutustuttiin Afrikan eläimiin, jot-ka toimivat teosten aihepiirinä.

Kuvataideopettajat Anna Parkkonen, Anja Kurikka ja Johanna Rantala, Oulun taidekoulun Visuaalisen taiteen linja, Oulu

Laura Ala-Simonen: Afrikka

Tiia Ikonen: Afrikka

32

Matkaava taiteilija – Taideleiri Hailuodossa

Matkaava taiteilija -työpajan lähtökohtana on laa-ja-alainen taidekasvatus sekä koulun ulkopuolella tapahtuva taiteellinen työskentely. Kurssilla pereh-dytään eri luentojen ja työpajojen avulla Hailuodon ympäristöön, historiaan, mytologiaan sekä luontoon ja luonnonympäristöön. Kurssi toteutetaan yhteis-työssä eri oppiaineiden kurssisisällöistä. Opiskelijat tekevät leirin työpajoissa taideteoksia eri tekniikoil-la. Teokset dokumentoidaan. Teoksista koostetaan koulullemme näyttely kurssilla käytetyistä materiaa-leista, luonnoksista ja piirroksista sekä dokumentoi-duista teoksista.

Teemat, työpajat ja luennot:”Shamanismi/Tietäjät”

luento shamanismista piirustus-, maalaus- ja valokuvatyö-paja”Tuulen pyydys” leijatyöpaja

tuulityöpaja”Maiseman tarina” ympäristötaiteen luento ympäristötaiteen työpaja luonnonmaantieteen työpaja

tarinatyöpaja”Merkkitulia” tuliveistostyöpaja

Teksti ja kuvat, Kuvataiteen lehtori Tiina Ala-Opas, Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio, Oulu

Fyysisen elinympäristön suunnitteluYhteisöllisyys, ihmisten välinen kohtaaminen, kansalaisuus, paikalliskulttuuri

33

Muuttuva Grönlanti – Valokuvanäyttely Länsi-Grönlannista

Mitä muutoksia on tapahtunut 13 vuodessa niis-sä samoissa paikoissa, joissa Erja-Riitta Salonen oli kuvannut vieraillessaan ensimmäistä kertaa Grönlannissa vuonna 1996? Kesällä 2009 Erja-Riitta Salonen ja Tarja Trygg valokuvasivat Länsi-Grönlannissa Ilulissatissa, Ummannaqissa ja Saattut-saarella. Miten ilmastonmuutos näkyy tänä päivänä ja mitä muutoksia on tapahtunut näillä sa-moilla paikkakunnilla? TT: ”Kuvasimme jäävuoria, vierailimme grönlanti-laisten kotona, haastattelimme taiteilijayhteisöä, joka työskenteli yhdessä verstaassa Ilulissatissa, kuuntelimme nuoria, kun he kertoivat elämästään Ummannaqin saarella, teimme listaa muutoksista, jotka näkyvät kuva-aineistossamme. Lensimme he-likopterilla Uummannaqin saarelle, jonne ei enää ol-lut laivayhteyttä kuten 13 vuotta sitten. Maksoimme bensat ja pyydetyn summan pienen avoveneen grönlantilaiselle omistajalle. Hän vei meidät Saattut-saarelle, jonne pääsyä ei muutoin ollut. Avoveneessä kuvaus ei tällä kertaa onnistunut, veneen tömähdel-lessä aaltoja vasten, nenänpää ja rystyset valkoi-sina pelkäsimme kameroiden hajoavan moisessa rytkytyksessä veneen puikkelehtiessa jääpalasten keskellä. Yhden kerran veneen moottori lakkasi toimimasta, mutta onneksi matka jatkui jonkin ajan kuluttua. Pääsimme saarelle puolentoista tunnin venematkan jälkeen. Saarella asuu 200 asukasta. Kuvasimme pari tuntia, istuimme kalliolla syöden eväitämme. Yht´ äkkiä kuulimme ukkosen kaltaisen äänen, Kratch! Osa jäävuoresta lohkesi silmiemme edessä ja kuin tsunamin voimalla se syöksyi eteen-päin. Loppuosa jäävuoresta joutui epätasapainoon ja kellahti kumoon. Mahtava luonnonnäytelmä, jota seurasimme silmät sepposen selällään turvallisen välimatkan päästä. Vieläkin syksyn jo pimetessä jäävuorten kauneus, sinivalkoiset maisemat, raikas ilma ja auringon paiste yötä päivää ovat jääneet vahvasti mieleen.”

E-RS: Eurooppalainen elämäntyyli on alkanut näkyä kaikkialla. Kännykät, tietokoneet ym. valtaavat alaa. Hampurilaisbaarit houkuttelevat nuorisoa. Jotkut kylät, kuten Uummannaq, ovat jääneet loukkuun, kun yleinen laivaliikenne on lopetettu. Helikopteri on ainoa valinta. Nuoriso seuraa kansainvälisiä vir-tauksia ja unelmoivat ulkomaille lähdöstä. Ilmasto on lämmennyt monta astetta viime vuosikymme-nellä. Taloihin rakennetaan terasseja. Jäätiköt sula-vat pikavauhtia. Grönlanti on saanut itsehallinnon. Pääseekö maa irti Tanskasta, saako se taloudelli-sen itsenäisyyden? ”

Näyttely käsittää 20–30 kuvaa noin 50x70 cm kokoi-sia valokuvia

Erja-Riitta Salonen: Early Memories

Erja-Riitta Salonen: Saattut-saarelta

Tarja Trygg: Jääpalasia

Lehtori Tarja Trygg, Taideteollinen korkeakoulu, HelsinkiKuvataiteilija ja kuvaopettaja Erja-Riitta Salonen, Rosenbergin peruskoulu, Södertälje, Ruotsi

34

Kohtaamisia ja käden puristuksia savessa

Olemme Lohjanseudun kuvataidekoulussa syksyn aikana ”kohdanneet”. Olemme tehneet näkymätön-tä näkyväksi ja lähestyneet käsitetaidetta. Aloitimme syyskauden juttelemalla näkymättömästä…minkä näköinen tuuli on, minkä näköinen on kosketus…vaikkemme tiedä tuulen ulkonäköä, silmien väriä, korvien kokoa, niin me näemme tuulen myrskynä, puhurina, puiden heilumisena, hiusten pörröttymi-senä…Entä kosketus, puristus, tervehdys, kättely? Miltä se näyttää?

Pyörittelimme pieniä punasavipalleroja ja sitten kaikki lähtivät liikkumaan luokassa ja esittelivät it-sensä toisilleen ja kättelivät. Kämmenten välissä siis savipallero ja siihen jäi jäljeksi tuo tervehdys, puristus. Sitten puristukset pantiin kuivumaan ja uu-niin ja mahtavia puristuksia on nyt jo aikalailla val-miina. On helppo laskea montako kohtaamista on tullut: meillä on nyt ainakin 200 puristusta, eli 400 ihmistä on kohdannut toisensa. Ja kohtaamiset jat-kuvat keväällä…

Miten nämä tervehdykset ja kohtaamiset voisi pan-na esille? No tietysti matkalaukkuun. Ja matka-laukun jokaiseen pintaan voisi kiinnittää kuvia itse kohtaamistilanteista…Ja sitten laukku mukaan ja Rovaniemelle. Aika painava lasti…voisi lähettää rahtinakin. Tai sitten olisi suhteellisen pieniäkin mat-kalaukkulähetyksiä. Pieni nuken matkalaukku. Ja Rovaniemellä laukut avattaisiin, pinottaisiin ja som-miteltaisiin niille varatulle alueelle. Ja ne kohtaisivat toisensa.

Entä näyttelyn jälkeen? Yksi vaihtoehto olisi, että kädenpuristuksista rakennettaisiin polku jonnekin maastoon, puusta puuhun…kiveltä kivelle, rannalta veteen Rovaniemellä…Jos seminaarilaiset jaksai-sivat. Toisena vaihtoehtona on laittaa matkalaukut kiinni ja tehdä lähetys Turkuun tai Tallinnaan kult-tuuripääkaupunkinäyttelyyn. Ja uusia matkalaukul-lisia kohtaamissavipuristuksia vois tulla sinne lisää kohtaamaan. Tai jos väsymys iskee, niin pannaan laukut kiinni ja takaisin omaan kotikouluun näyttelyn jälkeen.

Hei! Haluaisitko tulla mukaan Rovaniemen näytte-lyyn tekemällä kohtaamissavipuristuksia matkalau-kullisen verran? Tervetuloa! Ota yhteyttä!

Rehtori Marketta Urpo-Koskinen, Lohjanseudun ku-vataidekoulu, Lohjamarketta.urpo@dnainternet.net, 050 3188 602, Rantapuisto 45, Tennari, 08100 Lohja

35

Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa

Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -näyttely ko-koaa yhteen Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeessa kevään 2009 aikana syntyneitä tai-detyöpajojen tuotoksia sekä esittelee niihin liittyviä prosesseja. Näyttelyssä pohditaan aikuistumista, identiteettiä, menneisyyttä, nykyhetkeä, tulevaisuut-ta ja nuorten epä- ja mielipaikkoja.

Ivalossa nuoret ovat koostaneet nuorisotilalle kier-rätysmateriaalista seinäteoksen Nuorten ympyrät sekä Tässä ja tulevaisuudessa -valokuvanäyttelyn. Kemijärvellä Itä-Lapin ammattiopistolla, Hillatien koululla ja nuorisotilan Kämpälle nuoret toteuttivat mosaiikkiseinäteoksia Ranualla ammattistarttiluo-kan julkinen yhteisöveistos Elämän onnenlehdet sijaitsee nuorisotila Monkkarin pihalla. Kolarin kun-nantalon aulatilassa oleva Turvassa-näyttely koos-tui yhdeksäsluokkalaisten nuorten ottamista neulan-reikäkamerakuvista, yhteisömaalauksesta, serigra-fiatöistä ja kollaaseista.

Työpajajaksoihin osallistuneet ovat peruskoulun yhdeksäsluokkalaisia sekä peruskoulun jälkeises-sä siirtymävaiheessa olevia nuoria. Taidetoiminnan tarkoituksena on ollut, että nuoret saavat äänensä teosten kautta kuuluviin sekä tukea nuoria taiteen keinoin heidän elämänvaiheessaan. Nuorten hyvin-voinnin ankkurit Lapissa -hankkeessa kehitetään uusia, innovatiivisia taiteita ja erilaisia mediaympä-ristöjä hyödyntäviä toimintamalleja nuorten hyvin-voinnin edistämiseksi sekä toteutetaan lappilaisten nuorten hyvinvointiselvitys. Lapin lääninhallitus on myöntänyt hankkeelle ESR-osarahoituksen vuosille 2008–2010.

Hankkeen hallinnoija on Pohjois-Suomen sosiaa-lialan osaamiskeskus. Osatoteuttajia ovat Lapin yliopiston sosiaalityön laitos sekä taiteiden tiede-kunta. Hankkeessa oli kaksi päätoimista työnteki-jää: projektipäällikkö Katri Kuusela (ja hänen sijai-sensa Marja-Sisko Tallavaara) Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa ja tutkija Riikka Sutinen Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksella. Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman henkilö-kunnasta hankkeeseen osallistuivat lehtorit Mirja Hiltunen ja Maria Huhmarniemi. Hankkeen osato-teuttajia ovat lisäksi Kemijärven, Inarin, Kolarin ja Ranuan kunnat.

Yhdeksän Lapin yliopiston opiskelijaa osallistui osa-aikaisina tutkimusapualaisina hankkeeseen. Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmasta tutki-musapulaisia olivat Sanna Ahola, Elina Koivula, Henriikka Kolari, Lotta Linnanmaa, Ulpu Riikonen, Viena Rissanen ja Niklas Pajusalo. He ovat ohjan-neet nuorten taidetyöpajoja, joissa näyttelyn teokset on toteutettu.

Yliopistonlehtori Maria Huhmarniemi, Lapin yliopis-ton taiteiden tiedekunta, Rovaniemi

Kuvaaja: Ulpu Riikonen

36

Kierrätyspukit – kestävän kehityksen eri tasoja

Ensimmäisenä työvuonaan nuoren kuvataidekas-vattajan on luotava kouluvuoteen liittyvät traditionsa ensimmäistä kertaa. Samalla on mahdollista uudis-taa koulun perinteitä. Suomalaisissa kouluissa lu-kuvuoden katkaisee kaikkien odottama joulujuhla. Taidekasvatuksella on tässä juhlassa muita oppi-aineita näkyvämpi rooli, minkä vuoksi koulun taide-opettajiin kohdistuu muita enemmän odotuksia.

Tutkimme syksyn 2009 aikana lukiolaisten kanssa Ympäristö ja kuva -kurssilla kestävän kehityksen eri tasoja ympäristössä. Kurssin yksi keskeisin opetus-suunnitelmassa mainittu sisältö on ympäristön kä-sittäminen fyysisenä, kulttuurisena, sosiaalisena ja psyykkisenä kokonaisuutena. Helpointa oli ymmär-tää sen fyysinen eli materiaalinen taso: käytetään teoksissa ja toiminnassa aineettomia tai ympäris-töystävällisiä, usein kierrätettyjä materiaaleja. Myös kulttuurinen taso avautui pienen pohdinnan jälkeen: uuden suunnittelussa hyödynnetään olemassa ole-van ja vanhan paikalliskulttuurin muotoja, kuvia ja kertomuksia. Sosiaalisesti ja psyykkisesti kestävän kehityksen ymmärtäminen oli jo edellisiä tasoja haastavampaa. Päädyimme ymmärtämään ne kehi-tykseksi, jossa edistetään ihmisten positiivista kans-sakäymistä, sekä suojellaan yksilön omaa sisäistä hyvinvointia.

Laadin lukiolaisten pohdintojen ja harjoitusten poh-jalta kestävän kehityksen joulujuhlaprojektin, joka toteutettiin joulukuun aikana kaikkien yläkoulun ja lukion kuvataideryhmien sekä yläkoulun kahdek-sannen luokan mediaryhmän kanssa. Projektissa taiteltiin joulujuhlaa varten olkipukkia lähtökohta-naan käyttäviä erikokoisia veistoksia vanhoista sa-nomalehdistä. Pukkeja kiersi joulupaketeista tuttu lahjanaru, kuten perinteisissäkin olkipukeissa.

Joulukuun alussa pyysin oppilaita sekä koko kou-lun henkilökuntaa keräämään kahden viikon aikana kertyvät sanomalehdet talteen ja tuomaan ne kuva-taideluokkaan. Kestävän kehityksen fyysinen taso toteutui luonnollisesti kierrätysmateriaalin avulla. Sosiaalinen taso tuli mukaan sillä, että materiaali oli koko kouluyhteisön yhdessä kokoamaa. Lisäksi pukit tehtiin yleensä pari- tai ryhmätyönä, mikä lisäsi ryhmähenkeä ja edisti oppilaiden sosiaalisia taitoja. Suurinta, lähes parimetristä pukkia oli tekemässä 14-henkinen yhdeksäsluokkalaisten kuvataideryh-mä.

Kulttuurisen kestävän kehityksen tason toi mu-kaan vanha pohjoismainen jouluperinne olkipukki. Pukeilla on toivottu tulevalle vuodelle hedelmälli-syyttä, minkä ymmärsimme hyvän sadon toivomi-sena. Sanomalehdet sisältävät tietoa, joten kään-simme omien pukkien avulla toivomuksen tulevan vuoden hyviksi uutisiksi. Pakettinaru pukkien ympä-rillä ymmärrettiin ”loppuvuoden tiedon panemisena pakettiin”, minkä katsottiin sopivan hyvin joulujuhlan

teemaan – saavathan yläkoululaiset juhlassa joulu-todistuksen, jossa ”syksyn tieto on paketissa”.

Psyykkisen kestävän kehityksen pohtiminen teok-sen äärellä oli jo mutkikkaampaa. ”Hyvien uutisten toivominen” sinänsä voi olla psyykkistä hyvinvointia lisäävää. Samoin lahjanaru pukin ympärillä vie aja-tuksen joululahjoihin – lahjan antamisen ja saami-sen iloon.

Pukkien tekoprosessin aikana projekti sai uusia merkityksiä. Oppilaat alkoivat sanomalehtiä taitel-lessaan keskustella spontaanisti syksyn uutistapah-tumista. Samoin muut joulutraditiot tulivat puheeksi, ja jotkut halusivat tehdä lehdistä enkelin. Kannustin omien ideoiden toteuttamiseen, ja lopulta joulujuh-lassa nähtiin pukkien ohella myös luonnollisenko-koiset poro ja possu. Enkeli löysi paikkansa juhlaor-kesterin korkean kaijuttimen päältä, ja se valaistiin kirkkaammin Enkeli taivaan -virren ja jouluevanke-liumin ajaksi. Viiden lukiolaisnuorukaisen tekemä possu oli saanut nahkansa vaaleanpunaisista mar-ketin kokosivun joulumainoksista, ja näin se voitiin nähdä kulutuskriittisenä kannanottona ylenpaltti-seen shoppailuun ja mässäilyyn. Possun vieressä seisoikin kyltti: ”Possua sikahalvalla”.

Kahdeksasluokkalaisten mediaryhmä ja joukko luki-on ensimmäisen vuoden opiskelijoita kokosivat pro-jektiin liittyvistä ajatuksista ja kuvista PowerPoint-esityksen, joka pyöri yläkoulun aulan taulutelevi-siossa yhden koulupäivän ajan ennen joulujuhlaa. Näin kuusen ympärillä olevat suuret eläimet sekä puolapuita ja ikkunalautoja vilistävät pikkupukit avautuivat juhlaväelle taideteoksena – eivät vain merkityksettöminä juhlakoristeina. Ja niin vilistivät koululaiset hyvin toivein joululoman viettoon.

Kuvataideopettaja Piia Juntunen, Ranuan yläaste ja lukio, Ranua

37

Kohtaamisia taiteen äärellä – Koukkuniemen vanhainkodin tunnelimaalaukset

Sara Hildén -akatemian 10–18 -vuotiaat oppilaat tekivät vuosina 2005–2007 akryylimaalauksia, jot-ka sijoitettiin Tampereen kaupungin Koukkuniemen vanhainkotiin. Maanalaisen huoltotunnelin elävöittä-miseksi oli järjestetty ideakilpailu, ja koulumme eh-dotukset hyväksyttiin toteutettaviksi. Idealuonnoksia muokattiin eteenpäin oppilaiden ja vanhainkodin henkilökunnan yhteistyönä. Projektiin osallistui 73 nuorta.

”Kukkapenkki”-teossarja sijoitettiin 50 m pitkälle suoralle käytävälle. Huoltotunnelista juhlasaliin joh-tava sisäänkäynti kehystettiin toisella teossarjalla, neliönmuotoisilla maalauksilla, joiden aiheina olivat kotipihan ja lähimetsän eläimet. Maalaussarjojen ai-hepiirit valittiin siten, että ne kiinnostivat sekä nuoria että vanhuksia. Teosten avajaistilaisuuteen osal-listuivat maalausten tekijät perheineen, sekä osa Koukkuniemen asukkaita ja henkilökuntaa.

Lukuvuonna 2009–2010 Koukkuniemi-projektia jatketaan yhteisötaiteen menetelmin. Eläinaiheita maalanneet nuoret opiskelevat nyt piirustus-, maa-laus-, ja valokuvauksen työpajoissa. Kevään 2010 työskentelyn aikana nuoret muistelevat tuntemiaan vanhuksia ja suhdettaan heihin ja ylipäätään van-huuteen, ja kirjoittavat ajatuksiaan paperille. Heille järjestetään vierailukäyntejä Koukkuniemen van-hainkotiin ja kohtaamisia asukkaiden kanssa. He haastattelevat vanhuksia ja kirjaavat ylös vanhusten tarinoita. Oppilaat toteuttavat myös dokumentaa-risten valokuvien sarjan vanhuksista sekä tekevät heistä muotokuvapiirroksia. Henkilökuntaa haasta-tellaan ja heidän näkemyksiään maalausten vaiku-tuksista dokumentoidaan. Tavoitteena on kuvataiteen keinoin luoda yhteyksiä nuorten ja vanhusten maailmoiden välille.

Koukkuniemen asukkaat ja henkilökunta tarkaste-lemassa eläinmaalauksia

Maalaus: Hanna Poutanen

Maalaus: Vilma Säynäjäkangas

kuvat: Heidi Saramäki ja Heli Tiainen Tteksti: Rehtori, kuvataideopettaja Heli Tiainen

38

Ympäristötaide paikalliskulttuurin vahvistajana ja välittäjänä

Näyttelyssä esitettävä kuvakokoelma kuvailee usei-ta Pohjois-Lapissa toteutettuja ympäristötaidepro-jekteja. Yhteistä niille on poroteema ja se, että teok-set on toteutettu lumiveistoksina tai risutaidetyönä. Poro on Lapin asukkaille tavallinen näky. Monien asukkaiden “porotieto” saattaa kuitenkin olla varsin niukkaa. Tästä Lapin kulttuurihahmosta löytyy var-sin kirjavia näkemyksiä.

Työskentely ympäristötaiteen menetelmin tuo mu-kaansa porosta uusia ajatuksia ja avaa tutulle ja arkiselle aiheelle uutta arvoa. Ympäristötaiteen te-keminen edellyttää aiheen ja teoksen sijoitusympä-ristön tarkastelua. Poro aiheena sopii luonnollisesti jokaiseen pohjoislappilaiseen kylään. Teokset alle-viivaavat paikallista kulttuuria ja tuovat kyliin poh-joista ilmettä. Ennen työskentelyä tekijöiden on luo-tava omakohtaista suhde aiheeseen. He tarkaste-levat teoksen rakennetta piirtämällä, muovailemalla ja katsomalla kuvia. Keskusteluissa nousee usein esiin kysymyksiä ja kertomuksia vanhoista ajoista ja tavoista.

Lumesta ja risuista rakentaminen on paikallisille ih-misille verrattaen vierasta. Rakennusmateriaaleihin ja niiden monikasvoisuuteen tutustuminen innoittaa tekijöitä ja synnyttää toivon mukaan tulevaisuudes-sa uusia teoksia. Materiaalihan löytyy täältä Lapista ja se on pääsääntöisesti aivan ilmaista.

Työpajojen osallistujat ovat olleet 9-16-vuotiaita lap-sia ja nuoria ympäri Pohjois-Lappia, aikuisryhmiä Inarin Kansalaisopistosta sekä Inarin kyläyhdistyk-siä.

”Lumiporo muodostuu”

””Risuporo”Teksti ja kuvat, Taidekasvattaja Korinna Korsström-Magga, Ivalo ”

39

Yhteisötaide ja paikka

40

Yhteisiä jälkiä – parkkipaikasta arkitaidetta Yhteisiä jälkiä -projektin on toteuttanut Lapin yliopis-ton luokanopettajakoulutuksen kuvataidekasvatuk-sen sivuaineen opiskelijaryhmä ohjaajanaan kuva-taidekasvatuksen yliopistonlehtori Seija Ulkuniemi.

Rovaniemen keskustassa sijaitseva taloyhtiö on ti-lannut opiskelijaryhmältämme taloyhtiön ja sen naa-puritalon välissä sijaitsevan parkkipaikan betonisei-nämiä kiertävän ulkoseinämaalauksen. Toteutamme teoksen keväällä 2010. Mikäli taloyhtiöiden asukkaat myöntyvät, haastatte-lemme heitä ja kehittelemme teoksen yhteisötaiteen hengessä. Pyrimme sisällyttämään maalaukseen jälkiä asukkaiden elämästä ja/tai paikkakokemuk-sesta. Teoksen materiaalikuluista vastaavan taloyh-tiön hallitus valitsee toteutettavan maalauksen opis-kelijoiden tekemien luonnosten perusteella.

Tavoitteenamme on suunnitella ja toteuttaa teos ympäristöön soveltuvaksi, luonnonolosuhteet ja vuodenkierto huomioiden. Valitsemme myös mah-dollisimman ekologiset maalausmateriaalit.

Näyttelyyn dokumentoimme valokuvin parkkipaikan ennen ja jälkeen maalauksen sekä teoksen syn-typrosessia. InSEA:aan osallistujat voivat myös käy-dä katsomassa teosta paikanpäällä. Taloyhtiöiden parkkipaikka sijaitsee kaupungin keskustassa jokivarressa yleisen jalkakäytävän tuntumassa. ”Kurkistelijoiden” ei siis tarvitse häiritä talojen asuk-kaita katselukierroksellaan, koska maalauksen nä-kee hyvin julkiselta alueelta.

Kuvataidekasvatuksen yliopistonlehtori Seija Ulkuniemi, Lapin yliopiston kasvatustieteen tiede-kunta, Rovaniemi

41

Jätin matkassa - muinaisrannalta radanvarteen

Hyvinkään lasten ja nuorten kuvataidekoulun linjaan on aina kuulunut paikallishistoria sekä luonto: eri-laisten kiinnostavien paikkojen löytäminen omasta elinympäristöstä ja ulkona paikanpäällä työskente-ly kuuluvat toimintaamme vuosittain. Ympäristöön tehdyistä projekteista on myös koottu dokumentiksi pieniä kirjoja. Näin tapahtuu tänäkin vuonna. Tämän syksyn teemaksi nousi Aseman puisto Hyvinkäällä. Ajankohtaiseksi paikan tekee sitä uhkaava raken-taminen. Halusimme omalta osaltamme osallistua puistosta käytävään keskusteluun positiivisella ta-valla tuomalla esiin puistojen ja kaupunkiluonnon merkitystä yleisemminkin ihmisten henkireikänä ja kohtaamispaikkana.

Tutustuimme puiston merkittävään historiaan: puisto on Suomen ensimmäinen rautatiepuisto. Puuntaimet haettiin sinne Pietarista asti 1870-luvul-la. Työskentelimme puistossa puita sekä puiston ih-misiä piirtäen. Teemaa jatkettiin koulussa savitöillä. Keräämiemme tammenterhojen vahvaa kasvua voi ihastella koulumme vitriinissä.

Projektiin liittyi myös puistotapahtuma, jota koulun vanhimmat oppilaat, ateljeepajalaiset, ideoivat. He valmistivat tapahtumaan esiintymisasuja itselleen. Mukana oli myös eläväveistos: media-assistenttim-me, teatterilainen Kaisa Malinen. Tapahtumassa oli opastettuja puistokierroksia, joiss kerrottiin puiston historiasta sekä käytiin läpi sen lukuisia eri puulaje-ja. Yleisöllä oli mahdollisuus kokeilla maalaamista ja katumaalausta; oli elävää huilumusiikkia, kuumaa mehua ja lyhtyjä. Tapahtuma oli oikein onnistunut. Ihmiset viihtyivät puistossa pimeän tuloon asti!

Kaisa Malinen toimii asussaan myös mallina maala-usryhmille. Maalausaiheena aihe muuttuu vahvasti oman kasvun symboliksi. Maalausryhmät tekevät samankokoisia pitkiä ja kapeita töitä, jotka yhdessä muodostavat mahtavan metsän. Projekti elää ja jat-kuu keväällä ja synnyttänee uusia polkuja.

Polkuja-näyttelyyn koulultamme on tulossa video-kooste puistotapahtumasta, pukuja, maalauksia elävästä puusta sekä julkaisu projektista ja oppilas-töistä

Kuvataiteilija, kuvataideopettaja Kaisu Paavilainen, Hyvinkään lasten ja nuorten kuvataidekoulu

”Puunainen”, Riikka Tapanainen

”Yleiskuvaa”, Riikka Tapanainen

”Puumies”, Riikka Tapanainen

42

Ihan pihalla – yhteisötaidetta peruskoulussa Ihan pihalla -yhteisötaideprojekti on toteutettu Kivistön 252 oppilaan alakoulussa Vantaalla luku-vuoden 2008–2009 aikana. Oppilaat ovat tutkineet koulun pihaa valokuvaamalla, piirtämällä, maalaa-malla ja kirjoittamalla. Koululaiset ovat pohtineet, mikä paikka pihassa on heille merkityksellinen ja dokumentoineet sen tulevaisuuden arkeologille. Valokuvat on muutettu aikaa kestäväksi keramii-kaksi tekemällä tietokonetulosteeseen perustuvat siirtokuvat, jotka on poltettu kiinni keramiikkalaatto-jen pintaan. Ottamastaan valokuvasta oppilaat ovat etsineet tärkeimmän kohdan ja maalanneet tästä omakätisen tulkinnan toiselle laatalle keramiikkavä-rejä käyttäen.

Jokainen koulun oppilas on osallistunut koulun yh-teiseen taideteokseen kahdella keramiikkalaatalla eli laattoja on syntynyt yhteensä yli 500 kappaletta, 20 neliömetriä. Keramiikkalaattojen odotetaan sijoit-tuvan alueelle vuosina 2011–2013 rakennettavaan uuteen Kanniston kouluun.

Kivistön koulu sijaitsee Marja-Vantaan alueen sydä-messä. Koulun naapuriin rakennetaan lähivuosina Kehäradan Kivistön asema. Ihan pihalla -yhteisötai-deprojektin myötä lapset tekevät itselleen ja muille näkyväksi omia ajatuksiaan muuttuvasta kouluym-päristöstään. Elinympäristöön liittyvien asioiden kä-sitteleminen yhteisöllisesti, taiteen keinoin saattaa nämä piilossa olevat ajatukset visuaalisesti läsnä oleviksi.

Projektin on suunnitellut ja toteuttanut vantaalainen keraamikko ja kuvataiteilija Jaana Brinck. Projektilla on useita yhteistyökumppaneita, jotka ovat mah-dollistaneet tämän projektin toteutumisen Kivistön koulussa: Vantaan kaupunki, Pukkila Oy, Kerasil Oy, Vantaan kaupunki/Taikalamppu, Arabia ja Taideteollinen korkeakoulu.

Kuvataideopettaja Jaana Brink, Kivistön koulu, Vantaa

Lukuvuonna 2008–2009 toteutettiin Kivistön ala-koulussa Vantaalla Ihan pihalla -yhteisötaidepro-jekti, jossa tutkittiin lasten kouluympäristöä taiteen keinoin. Kuvakollaasi Jaana Brinck 2009.

Ihan pihalla -näyttely Kivistön koululla lokakuussa 2009. Kuvassa on osa taideprojektin aikana synty-neestä 500 keramiikkalaatasta. Kuva: Jaana Brinck,

43

Taina Tuomi: Arktinen kosketus – koko koulun ympäristötaidetta

Jotta minä tuntisin itseni paremmin.Jotta minä ymmärtäisin sinua paremmin.Jotta sinä ymmärtäisit minua paremmin.Kosketamme toisiamme maailmankansalaisina.

Lapin yliopiston harjoittelukoulun lukuvuoden 2008–2009 taidekasvatuspainotteisen projektin nimi oli Arktinen kosketus. Sen teemana oli toteuttaa taide-kasvatusta, jossa lähtökohtana on pohjoinen ulottu-vuus. Tavoitteena oli myös kehittää taidekasvatusta käyttäen yhteistoiminnallisia työmuotoja eri tiede-kuntien kesken. Taiteiden vuosi huipentui kolmeen The Arctic Touch -projektiviikkoon, jotka toteutettiin syksyllä, talvella ja keväällä yhdessä Taiteiden tie-dekunnan opiskelijoiden kanssa. Koulumme oppi-laat työskentelivät työpajoissa, joihin jokainen lehtori varasi luokalleen 1-2 tuntia työskentelyaikaa taide-viikon aikana. Työpajoissa työskentely tapahtui ym-päristö- ja yhteisötaiteen keinoin. Työskentelyviikot toteutettiin opetusharjoittelujen aikaan, jolloin myös kasvatustieteen opiskelijat pääsivät osallistumaan taideviikkoihin. Taideprojektien aiheita pyrittiin sy-ventämään myös muussa opetuksessa. Syksyn työ-pajassa tutustuttiin pajutyöskentelyyn ja käytettiin hyväksi luonnonmateriaalia muun muassa pihlajan-marjoja ja syksyn lehtiä. Lumi- ja jääveistostyöpa-jassa taiteiltiin Pohjoiskalotin ja Napapiirin eläimis-töä ja kasvistoa sekä revontulia. Kevään kierrätys-taiteen teemana oli ”Muovipussien kahinaa, kevään kohinaa”

Arktinen kosketus kosketti koko koulun väkeä, niin oppilaita, opiskelijoita kuin lehtoreitakin. Taiteiden tiedekunnan puolesta projektin suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi viisi kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman opiskelijaa: Elina Partanen, Suvi Laine, Johanna Järvinen, Sonja Hämäläinen ja Anna Kajava. Heidän ohjaajina toimi kaksi taiteiden tiede-kunnan lehtoria Antti Stöckell ja Maria Huhmarniemi. Koulumme puolesta projektin suunnitteluun ja toteu-tukseen osallistui aktiivisemmin viisi lehtoria.

Lehtori Taina Tuomi, Lapin yliopiston harjoittelukou-lu, Rovaniemi

Ympäristötaidetta: Talvitaidetta, Pajusiida, Kierrätystaidetta

44

Terveisiä Kouvolasta – kuvataide- ja käsityötai-dekoulujen teos

Terveisiä Kouvolasta -projektimme liittyy suurem-paan Minun Kouvolani -hankkeeseen. Tammikuussa 2009 alueen kunnat yhdistyivät uudeksi Kouvolan kaupungiksi, jonka yksivuotisjuhlistukseksi vuoden 2010 aikana on esillä muun muassa erilaisia poikki-taiteellisia tuotoksia. Terveisiä Kouvolasta on alueen lasten ja nuorten kuvataide- ja käsityötaidekoulujen yhteinen teos.

Mukana on ryhmiämme vanhan Kouvolan, Valkealan, Kuusankosken ja Anjalankosken alueilta. 12–18-vuotiaita oppilaita on noin 135. Heidän töis-tään muodostuu yhteisteos.

Osatavoite on hioa yhdistyneiden kuntien kuvatai-de- ja käsityötaidekouluja yhteen sekä esittäytyä kaupunkilaisille yhtenäisenä tahona. Jokainen op-pilas valmistaa lukuvuoden aikana A5-kokoisen postikortin, joista kootaan monumentaalinen, katos-ta siimoilla roikkuva yhteisteos. Postikortit voidaan ripustaa ryhmäksi eri tasoille tai hallittuun järjes-telmään niin, että niitä voi tarkastella molemmilta puolilta. Postikortti työstetään eri tekniikoin kuiten-kin niin, että valmis teos on litteä. Kortin kuvapuo-lelle nuori työstää esimerkiksi paikkakuntaan liitty-vän näkymän, kotikatunsa, lempipaikkansa, itselle merkityksellisen paikan, mielentilan tai tunnelman. Tekstipuolelle tulee postikortin tapaan kohdat pos-timerkille ja osoitetiedoille. Tervehdys kirjoitetaan lyijykynällä tai mustalla tussilla. Tervehdys voi olla nuoren sen hetkinen ajatus: fiilis liittyen paikkaan ja siellä elämiseen. Kortin saajana on esimerkiksi ys-tävä, sukulainen, julkisuuden henkilö tai fiktiivinen hahmo.

Kuvataideopettajat Eeva Raaska ja Minna Rissanen, Kouvolan lasten ja nuorten kuvataide- ja käsityö-koulut, Kouvola

45

Alppilan punainen lanka – yhteisötaideteos

Alppilan lukio ja Alppilan yläaste viettivät yhteisiä 50-vuotisjuhlia syksyllä 2009. Tässä yhteydessä toteutimme laajan yhteisötaideteoksen, jonka teke-miseen pääsi osallistumaan kaikki molempien kou-lujen oppilaat ja opiskelijat, kaikki nykyiset opettajat sekä juhlavieraat eli vanhat oppilaat ja opettajat.

Laitoimme viestimme liehumaan, tuulen mukana kulkemaan, yhteiseen tietoisuuteemme nousemaan, mukavia muistoja kokoamaan ja Alppilan henkeä nostattamaan. Kukin osallistuja mietti hetken omaa olemistaan Alppilassa ja parhaimpia hetkiään kou-lussa. Sitä, mikä on oleellisinta hyvälle olemiselle Alppilassa ja miten sitä haluaa jakaa muille. Mikä on sinun viestisi maailmalle Alppilan koulun punaisesta langasta?

Kukin osallistuja sai kangassuikaleen, joka toimi värikoodina. Yläasteen oppilas sai vaalean vihre-än, lukion opiskelija vaalean sinisen, kaikki opetta-jat keltaisen ja muu henkilökunta ja juhlakansa va-paasti valiten oranssin, violetin ja vaalea punaisen. Kankaaseen kirjattiin viesti piirtäen tai kirjoittaen. Viestin sai siis jättää abstraktina tai konkreettisena runona tai aforismina. Se sai olla pitkä tai lyhytsa-nainen ja kuva- tai merkkikieltä.

Kankaansuikaleet viesteineen ripustettiin aulan pyl-väiden väliin punottuun punaisen langan verkos-toon. Apuna käytettiin punaisia pyykkipoikia. Teos kasvoi juhlaviikolla sykäyksittäin. Maanantaina ylä-aste, torstaina lukio ja lauantaina juhlakansa työsti osuutensa. Valmis teos liehui muutaman viikon kou-lukansan ilona, ala-aulan juhlakatoksena ilahdutta-massa juhlavuoden arkielämää.

Kuvataideopettaja Minna Strömberg, Alppilan lukio ja Alppilan yläasteKuvat: Milla Takala

46

Kuvataidekasvatuksen kestävät materiaalit

47

Kokeellinen työpaja myrkyttömästä valokuvake-hityksestä

Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuksen opis-kelijat kokeilevat kehittää valokuvia myrkyttömillä ai-neilla kuten kahvilla ja minttuteellä liettualaisen ke-mistin, valokuvaaja Martynas Jurasin johdolla joulu-kuussa 2009 Valokuva II -kurssilla. Näistä kokemuk-sista on tarkoitus tehdä visuaalinen esitys, kuinka kehittäminen sujuu step by step. Mustavalkofilmien ja valokuvien kehittäminen myrkyttömästi on yksi vaihtoehtoinen tapa olla mukana kestävässä kehi-tyksessä. Innostuneilla opiskelijoilla on mahdolli-suus tehdä visuaalinen näyttely ja tai vetää työpaja kansainvälisessä kongressissa.

Kahvilla kehitetty valokuva

Kahvilla kehitettyä filmiä

Teksti ja kuvat, lehtori Tarja Trygg, Taideteollinen korkeakoulu, Helsinki

48

Maa, vesi, tuli, ilma – kierrätyslasiteoksia

Muurolan yläasteella oppilailla on mahdollisuus suorittaa kaksi keramiikka- ja posliininmaalauksen lyhytkurssia. Ryhmät ovat pieniä ja oppilaat taita-via, luovia ja motivoituneita. Päätin toteuttaa heidän kanssaan parin vuoden takaisen haaveeni kokeilla koulussa Rovaniemen kansalaisopiston lasinsu-latuskurssilla oppimiani taitoja. Lasinsulatukseen osallistuu viisi oppilasta kahdeksannelta luokalta ja osa yhdeksännen luokan kolmentoista oppilaan ryh-mästä.

Kurssi on tutkiva ja kokeileva. Teemme teoksia kierrätyspulloista ja ikkunalasin jäännöspaloista. Käyttämämme lasi on lähes ilmaista. Ostin suuren laatikollisen pulloja lasinkeräyspisteestä ja maksoin niistä pari euroa. Ikkunalasia sain ilmaiseksi lasiliik-keen roskiksesta. Lasilevyjen väliin voi laittaa me-tallia, kasveja, tulostettuja kuvia. Eräs oppilas aikoi kokeilla, miltä näyttää, jos ympäröi lasilla kärpäsen. Savea olemme käyttäneet muottien ja kehysten te-koon. Osa keramiikasta on myös lasitettu. Joihinkin töihin olemme laittaneet vastuslangasta ripustus-koukut ja osa on tarkoitettu tasolla pidettäviksi ko-risteiksi.

Valitsimme teemaksi luonnon neljä peruselementtiä: maa, ilma, tuli ja vesi. Ne kaikki ovat läsnä tekopro-sessissamme. Olemme keskustelleet ilmastonmuu-toksesta ja miettineet, voisimmeko lasitöiden avulla ottaa siihen kantaa.

Ensimmäisellä lasityön kaksoistunnilla murska-simme erivärisiä laseja työskentelymateriaaliksi. Laitoimme lasit kirjapainosta haettujen käytettyjen offset-peltien väliin ja ympäröimme pellit vahakan-kaalla. Sen jälkeen paukuttelimme kääröä vasaroil-la. Lasin terävät reunat saivat pellit ja vahakankaan reikiä täyteen. Vieressä oli pölynimuri, joka oli ah-kerassa käytössä. Lasinsirut voivat saada aikaan ikävää jälkeä, joten huolellinen siivous on tärkeää. Lisäksi täytyy jatkuvasti varoa, ettei lasi pääse leik-kaamaan ihoa. Oppilaat muotoilivat teoksensa lasi-murskasta suoraan uuninsuoja-aineella eristettyjen uunilevyjen päälle. Työt poltettiin samassa uunissa posliinitöiden kanssa ja lämpötila oli 780 astetta.

Tätä kirjoittaessani on kulunut vajaa viikko ensim-mäisen lasinsulatuspolton käynnistämisestä. Lasin pintajännityksen takia uunin lämpötilan täytyy olla sama kuin huoneenlämmön ennen kuin uunin saa avata. Vasta nyt saatoin ottaa ensimmäiset lasi-murskakokeilut uunista. Onnistuimme!

Kuvataideopettaja Aino Peltola, Muurolan yläaste, Rovaniemi

49

Laatu kestää – käytetty, kierrätetty ja uusioma-teriaali

Lapinlahden Kuvataidelukion opiskelijat toteuttavat kollaaseja ja esineiden suunnittelua käytetyn, kier-rätetyn ja uusiomateriaalin teemoilla kahdella kurs-silla helmikuussa vuonna 2009. Polkuja näyttelyyn valittaneen kymmenkunta teosta tai teoskuvaa kum-maltakin kurssilta.

Kollaasikurssin ajatuksena on saattaa koulumaa-ilmasta ja erityisesti kuvataideopetuksesta tuleva jäte uusiokäyttöön. Tavoitteena on tarkastella koulu-maailman, erityisesti taideopetuksen materiaaleja ja toimintatapoja kestävän kehityksen näkökulmasta. Kurssin materiaalina ovat konttoripaperijäte, kier-rätyspaperi, valokuvauskurssien pakkauslaatikot, paperit, turhat tulosteet yms. Kurssin tavoitteena on tutustua kollaasiin taidemuotona, sen tekniikoihin ja ilmaisukeinoihin. Kurssiin osallistuu 23 taideopiske-lijaa, jotka ovat 16–18-vuotiaita.

Esinemuotoilukurssilla esine tai materiaali saa uu-den käytön. Kurssin tavoitteena on esineiden käyt-tötarkoituksen, ulkonäön ja niiden käyttäjien tarpei-den ymmärtäminen esinesuunnittelussa. Tehtävänä on suunnitella käyttöesineiden prototyyppejä neljän r:n periaatteella: reduce, reuse, recycle, recover. Kurssilla on 16 lukio-opiskelijaa. Materiaalit ja ideat ovat opiskelijoiden omia.

Kuvataideopettaja Titta Hämäläinen, Lapinlahden kuvataidelukio, Lapinlahti

Enni Tikkanen: Kollaasi Marianna Maaninka: Olkalaukku

50

Jatkoaika vitosella – Taidetta kierrättäen

Jatkoaika vitosella on Joensuun Lyseon lukion pro-jekti, jossa on tehty taidetta kestävän kehityksen teemalla ja kierrätysideologialla sekä uudenlaisen asutusalueen suunnittelua ryhmätyönä. Projektit kuuluvat osana nykytaiteen ja ympäristö, paikka ja tila -kursseille. Teemoja ovat oma asuinympäristö, rakentaminen, ekologisuus ja kierrätysmuotoilu niin esineissä kuin tekstiilissäkin. Kurssi sisältää yhteis-työprojektina asutusalueen suunnittelun, jossa on huomioitu uusi ajattelu yhteisöllisyyden kannalta. Oppilaat suunnittelevat lähinnä kerros- ja rivitalot piha-alueineen huomioiden myös ekologisuuden. Kurssiin sisältyy tehtävä, jossa oppilaat saavat 5 euroa, jolla heidän pitää ostaa kirpputorilta materi-aali uuteen tuotteeseen tai taideteokseen, jonka he suunnittelevat. Nykytaiteen kurssilla valmistamme silmänruoka-ruokailun, jonka taltioimme tuotoksien lisäksi myös videolle. Kattauksessa on vanhat lau-taset, joihin jokainen on taiteen keinoin tuonut esil-le oman silmänruokansa, esteettisen ilon. Samalla kurssilla teemme myös kokeilevaa taidetta kollaa-sina ja kolmiulotteisina teoksina. Kokonaisuutena teoksia syntyy kaksi suurempaa ja viisi tai kuusi yk-sittäistä tuotosta. Työt ovat suurelta osaltaan vasta valmistumassa. Ohessa on muutama kuva aikai-semmista tuotoksista, jotka tulevat mukaan näytte-lyyn.

Anne Mäntynen, Joensuun Lyseon lukioanne.mantynen@jns.fi, 050-4058776

Kaulakoru tölkkirenkaista Venla Okkonen

Minun ympyräni, Essi Riikonen

Nykytaiteen työpaja Pariisissa

51

Ekolehmät

Peltovuoman koulun 3.–6.-luokkalaiset, kahdeksan oppilasta, tekivät neljä ekolehmää parityöskentely-nä kierrätysmateriaaleista siten. Tukimateriaalina kaikissa oli katiskaverkko. Sisus täytettiin joko mai-topurkeilla, säilyketölkeillä, lumpuilla tai sanoma-lehdellä. Tähti valmistettiin maitopurkeista, Mustikki säilykepurkeista, Papru sanomalehdistä ja Mansikki lumpuista.

”Ekolehmää oli mukava tehä, koska siinä sai muo-toilla päätä ja vartaloa. Jalkojen teko oli kaikista är-syttävin, koska lehmä ei meinannut pysyä alussa pystyssä. Sekin oli mukavaa kun sitä lehmää tehtiin muillakin kuin kuvataiteen tunneilla.” Iivari Stoor 6.lk

”Lehmän tekeminen oli hauskaa, koska sai käyttää mielikuvitusta ja omaa näkökulmaa lehmästä.Saimme päättää mistä keräysmateriaalista lehmän tekisimme. Kun lehmät olivat valmiita, kiva katsel-la lopputulosta. Kaikista lehmistä tuli hienoja.” Anni Kuusela 5.lk

”Minusta mukavinta lehmä tekemisessä oli pään te-keminen, vaikka kaikki muukin oli kivaa. Pään muo-toileminen oli hauskaa, vaikka välillä saattoi pistää rautalanka sormeen, mutta se ei haitannut. Kun saimme lehmän valmiiksi, oli hauskaa katsoa työn-sä tulosta.” Roosa Keskitalo 5.lk

”Minun mielestä se oli hauska ko sitä sai muotoilla ja täyttää ja sitä oli tosi hauska tehä Lassen kanssa. Ko ne tuotiin ulos niin ne sidottiin kiinni ettei tuuli vie.” Samuli Salonen 3.lk

”Minusta siinä muavinta oli sen täyttäminen. En pi-tänyt kovin sen kantamisesta, koska se oli painava. Se tehtiin säilykepurkeista.” Markus Kärki 3.lk

”Ekolehmän jalkoja oli mukavin tehä , koska ne oli-vat helpommat tehä . Katiskaverkko oli hyvä mate-riaali, koska sitä pystyy muotoilemaan”. Joni Harju 6.lk

”Ekolehmää oli ihan hauska tehdä. Sen vartalo oli mukavin tehdä, koska se vartalo oli helppo ja yk-sinkertainen. Sen päätä oli myös kiva tehdä. Sen sarvia oli mukava muotoilla ja silmät helpot tehdä. Se oli kuviksen työnä erilainen ja siinä oppi, että kannattaa kierrättää.” Jere Niemelä 6.lk

”Oli hauska tehdä ekolehmää. Hauskinta oli laittaa ekolehmään maitopurkkeja. Muutenkin oli hauska tehdä sitä, kun sai tehdä sitä teknisessä luokassa ja siinä oli niin paljon erilaisia työtapoja. Sai saha-ta, naulata, katkoa sivuleikkurilla katiskaverkkoa…” Lasse Kelottijärvi 6.lk

Teksti ja kuvat, Kuvataideopettaja, luokanopettaja Irene Salonen, Peltovuoman koulu, Enontekiö

”Ekolehmät omistajineen”

”Roosa ja Jere”

”Markus istuttaa utareita”

52

Oppilaitokset ja projektikuvausten kirjoittajat:

Alppilan lukio Minna StrömbergEspoon kuvataidekoulu Elisse HeinimaaEspoon kuvataidekoulu Mari Von BoehmForssan kuvataidekoulu Teija LauronenFreelance-projekteja Korinna Korsstöm-MaggaHelsingin Kuvataidelukio ja Viikin normaalikoulu Tomi UusitaloHyvinkään lasten ja nuorten kuvataidekoulu Kaisu PaavilainenInveon Culture, graphic design Saija BaerJoensuun lyseon lukio Anne MäntynenKaurialan lukio Piritta MalinenKivistönkoulu Jaana BrinkKolarin Peruskoulu Maria SiekasKorkalovaaran peruskoulu Anneli LillebergKouvolan kansalaisopisto Eeva RaaskaKouvolan kansalaisopisto Minna RissanenKällhegens Skola Karin Björklund- RissanenLapin yliopisto Maria Huhmarniemi & työryhmäLapin yliopisto, luokanopettajakouluts Seija UlkuniemiLapin yliopiston ikääntyvien yliopiston taidepiiri Elina Töyrylä & työryhmäLapin yo:n harjoittelukoulu Taina TuomiLapinlahden kuvataidelukio Titta HämäläinenLastu Mervi EskelinenLohjanseudun kuvataidekoulu Marketta Urpo-KoskinenMuurolan peruskoulu Aino PeltolaOulun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukio Tiina Ala-OpasOulun taidekoulu Anna ParkkonenPeltovuoman koulu Irene SalonenRantavitikan peruskoulu Kristiina Ylinärä-TikkalaRanuan lukio ja yläkoulu Piia JuntunenRosenbergin peruskoulu, Södertälje Erja Riitta SalonenRovaniemen kuvataidekoulu Anita LalloRuskeasuon koulu Ahonen AnuSara Hildén -akatemia Heli TiainenSydän-Laukaan koulu Maija OksalaTaideteollinen korkeakoulu Tarja TryggVantaan kuvataidekoulu Tuire LeppäläVihdin kuvataidekoulu Suvi Suikki