stadin ruusu

Stadin Ruusu 1/2012 1

1/2012

Katse Kohtipuolue-KoKousta jaKunnallis-vaaleja

2

JULKAISIJAHelsingin Sosialidemokraatit rySäästöpankinranta 6 C 5 krs. 00530 Helsinkipuh. (09) 708 9623, Carola Grönlundfax. (09) 719 795s-posti: [email protected]

PÄÄTOIMITTAJAPiretta Pietilä, 050 528 5898s-posti: [email protected]

TOIMITUSSIHTEERI Jukka Riksman

TOIMITUSHaapalainen Susanna, Heikkinen Markku, Jalovaara Ville, Kalenius Saija, Kokkonen Kati, Kolanen Risto, Kontio Timo, Kotkamaa Hilkka, Kärkkäinen Timo, Niemi Iiris, Ojanne Jaakko, Oksman Kati, Pirhonen Harri, Selinummi Elisa, Suomalainen Mikko, Tuominen Leena-Maija, Tylli Reima, Valokainen Tuomo, Välimäki Heta

AvUSTAJAT STAdIn RUUSU 1/2012: Hytti Antti, Klinga Marjut, Kotkamaa Anni, Marttila Irma, Muona Marianne, Ranta Mikko, Taipale Kaarin

22. vuosikerta ~ ISSN 0787-5983

PAInOSMÄÄRÄ 8.000 kpl

TILAUSMAKSU17 euroa/vuosikertailm. 4 kertaa vuodessa

ILMOITUKSETJukka Paasikalliopuh. (09) 708 9620, 040 732 6632

ULKOASUMediataju Oy, Matti Halonen

PAInO Kehitys Oy, Pori

KAnnEn KUvA Kari Lopperi

p ä ä k i r j o i t u s

STADIN RUUSU - helsingin sosialidemokraatit ry:n julkaisu

Tammikuussa presidentinvaalien ensimmäi-sen kierroksen jälkeen lehdet uutisoivat

näyttävästi: vasemmiston kannatus jäi 13 %:iin ja vasemmistopuolueet ovat tämän takia kriisissä. Samoissa vaaleissa vihreiden ehdokas sai ensimmäisellä kierroksella 19 % ja toisella peräti 37 % äänistä. Silti kukaan ei arvele, että vihreät yltäisivät noin suuriin lukemiin seuraavissa kunnallis- tai eduskuntavaaleissa.

Meillä demareilla oli presidentinvaaleissa hyvä ehdokas. Paavo Lipponen on

kokenut ja viisas poliitikko, jolta löytyy näkemystä ja kontakteja niin ulko- ja sisäpolitii-kasta usean vuosikymmenen ajalta. Kampanjas-sa nostettiin esiin kysymyksiä demokratiasta ja oikeudenmukaisudesta. Se ei vain tällä kertaa riittänyt

Presidentinvaalikentillä huomasimme, että me ajamme niitä asioita, jotka ovat tärkeitä

tavalliselle helsinkiläiselle: työtä ja oikeudenmu-kaisuutta, tasa-arvoa, solidaarisuutta. Tämä antaa hyvän pohjan syksyisiin kuntavaaleihin.

Helsinkiläiselle on tärkeää, että julkiset peruspalvelut, koulut, päiväkodit, terveys-

keskus ja kirjastot ovat toiminnassa ja lähietäi-syydellä tai hyvien julkisten kulkuyhteyksien päässä. Samoin jokaisella helsinkiläisellä tulee olla pääsy ostoksille, urheilemaan, kulttuuririen-toihin ja luontoon - ilman omaa autoa ja ilman tukullista rahaa takataskussa.

Lähiöt on pidettävä vireinä ja sosiaalisesti oikeudenmukaista asuntotuotantoa ympäri

Helsinkiä on jatkettava. Myös kasvua tarvitaan: yrittäjyyttä on tuettava ja kaupungissa luotava otolliset olosuhteet elinkeinoelämälle ja investoinneille. Sosialidemokraatit ovat vastuullisia taloudenpitäjiä, jotka haluavat huolehtia siitä, että yhteiset verovarat jaetaan oikeudenmukaisesti kaupunkilaisten arjen pyörittämiseen.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin helmikuun lopun ehdotus

KELA-maksujen poistamisesta yksityisestä terveydenhuollosta kuohahdutti. Kokoomuslai-set torppasivat ministerin ajatuksen hallitusoh-jelman vastaisena, mutta asiassa on silti vinha perä: jos julkista terveydenhuoltoa oikeasti halutaan tehostaa ja parantaa, on siivottava rönsyt pois.

Niin kauan, kuin suurin osa työssäkäyvistä, yliopisto-opiskelijat ja keskituloiset tai

varakkaammat eli suurin osa päätöksentekijöis-täkin saavat terveyspalvelunsa muualta, ei julkisen terveydenhuollon kehittämiselle aidosti ole riittävästi painetta. KELA-korvaus yksityisistä hoidoista on sen verran pieni, ettei sen poistaminen kuitenkaan tekisi ”ohituskaistan” käytöstä olennaisesti kalliimpaa sen käyttäjälle.

Terveydenhuollon keskittäminen julkiselle puolelle ei toisi valtion kassaan isoja määriä

säästöjä, mutta olisi tehokas kannustin kehittää ainakin yksi terveydenhuoltojärjestelmä tehokkaaksi, toimivaksi - ja edulliseksi.

PIRETTA PIETILäPäätoimittaja

Kuva

: Sa

nna

Valli

nen

Pääkirjoitus ................................2Rohkein mielin kunnallisvaaleihin ......................3Guggenheim - Salomon kaivos vai Kankkulan kaivo? .......................4Heikki Hursti jakaa ruokaa Kalliossa ................6Ajankohtaista Stadista ...............8Uusia tuulia piirihallitukseen ja toimintaan ...............................10Hanna Isbomista toiminnanjohtaja .....................12Kaupunginhallituksen pulpetiss ..................................13Koiranilmasta riskianalyysiin ...14Kuulumisia piiristä ...................15Eurooppa uudelle vuosikymmenelle .....................16Kerran jaettu on jälleen EHYT ...18Raatihuoneen narikkavahti .....19Jukka Paasikallio jää eläkkeelle .20Minne menet Valko-Venäjä? ....22Unohdetaanko laman lapset? ..23 Liksomin Hytti nro 6 vie viimeiseen taistoon ..................24Tillsammans nauraa 70-luvun kimppahengelle .......................26Rakkautta nykytanssin keinoin 27Vaaleja tulossa: HOK-Elanto, Metalli ja JHL ...........................28Puoluekokousvaalit ..................31

s i s ä l l y s


STADIN RUUSU - helsingin sosialidemokraatit ry:n julkaisu

Kuva

: Sa

nna

Valli

nen

“Pöö”, sanoi SDP:n Jutta Urpilai-nen astuessaan täpötäyteen Paa-sitornin juhlasaliin presidentin-vaalien ensimmäisen kierroksen vaali-iltana.

SDP:n ehdokkaan Paavo Lip-posen äänimäärä ei riittänyt pre-sidentinvaalien toiselle kierrok-selle, mutta salissa olijat olivat ylpeitä ehdokkaasta. Kampanja-toimiston henkilökunta lahjoitti Paavolle kiitokseksi Anna-Maija Mattila-Selinin grafiikanlehden, jonka nimi on PÖÖ.

“Olemme tehneet hienon pre-

sidentinvaalikampanjan ja tuo-neet esille meille tärkeitä arvoja”, sanoi Jutta Urpilainen tilaisuudes-sa. “Huomasin vaalikentillä, että meidän viestimme on erittäin ajankohtainen. Lähdetään siis rohkein mielin kunnallisvaali-kampanjaan!”

Puheenjohtajat kokoontuivatEnsimmäiset askeleet kohti kun-tavaaleja otettiin helmikuun vii-meisenä lauantaina, kun sosiali-

demokraatit kokoontuivat puheenjohtajapäiville Vantaalle. Puheenjohtaja Urpilainen teki laajan talouspoliittisen katsauk-sen, jossa hän ehdotti suurituloi-silta nykyistä suurempaa osallis-tumista taloustalkoisiin.

Urpilaisen mukaan kaikkein eniten ansaitseville, yli sadan ton-nin kerholaisille olisi lisättävä määräaikainen uusi tuloluokka: solidaarisuusvero.

Taloudessa on synkkiä pilviä edessä. Ne väistyvät vain talous-kasvun avulla. Työllisyys tarvitsee

kannustimia. SDP:llä on mahdol-lisuus koota palkansaajien ja pien-yrittäjien allianssi työllisyyttä tu-kevan verolinjan taakse.

Urpilaisen mukaan työllisyys tarvitsee kannustimia. SDP:lla on mahdollisuus koota palkansaajien ja pienyrittäjien allianssi työlli-syyttä tukevan verolinjan taakse.

Piretta Pietilä

”nyt rohkein mielinkunnallisvaaleihin!”

sdp:n presidentinvaalikampajan arvot kestävät

Puheenjohtaja Jutta Urpilainen antoi Paavo Lipposelle kampanjatoimiston kiitoslahjan jossa luki ”PÖÖ”. Kuvassa taustalla vaalivalvojaiset juontaneet Nasima Razmyar ja Timo Kontio.

44

“Pitää muistaa, että mitä tahansa hanketta on aina helpompi vas-tustaa kuin kannattaa. Sivu suun menneen mahdollisuuden käyt-tämättä jättämisestä on vaikeam-pi jälkikäteen syyttää ketään.”

Näin sanoo Pia Pakarinen. Hän on Helsingin kokoomuksen kaupunginvaltuustoryhmän en-simmäinen varapuheenjohtaja, yrittäjä ja juristi.

Pakarinen ei näe Guggenheim-asian värittyneen puoluepoliitti-sesti. Hänen mukaansa kokoo-

musryhmässäkin on näkemyksiä vakaasta kannatuksesta jyrkkään vastustukseen.

”Edustan varauksellisen myön-teistä kantaa”, Pakarinen kertoo.

Hän sanoo puhuvansa nyt vain omasta puolestaan.

Guggenheim -museon ja sen kustannusten kyseenalaistajiin kuuluu Osku Pajamäki. Hän on Helsingin sosialidemokraattisen valtuustoryhmän jäsen ja amma-tiltaan tuottaja.

Pajamäki istuu kaupunginhal-

debattisalomon kaivos vai kankkulan kaivo?

pia pakarisen mielestä Guggenheim-museo keräisi yksityistä rahaa ja sen menettäminen voisi osoittautua vahingoksi. osku pajamäen mukaan museo voisi kääntyä imagohaitaksi voiton sijaan.

lituksessa, jonka käsiteltäväksi asia palautunee lautakuntalausun-tojen jälkeen.

Pajamäki pitää Guggenheim –päätöstä suurena kunnallispoliit-tisena asiana. Hänen mielestään valmistelun ja käsittelyn täytyy mennä kuten muidenkin isojen hankkeiden, ilman oikoteitä.

”Guggenheimia on rinnastettu Olympiastadionin suuriin kun-nostuskustannuksiin. Stadion ei ole vielä edes päätöksenteossa, mutta Guggenheimista poiketen se on kulkenut jo pitkän tien oi-kealla valmistelulogiikalla. Esi-

merkiksi kustannustenjako val-tion ja kaupungin välillä on tehty selväksi”, Pajamäki vertaa.

Piristysruiske vai silmätikkuPakarisen mielestä hanke on kiin-nostavin luovan alan elinkeino-toiminnan kannalta.

”Elinkeinoelämämme murrok-sessa meidän on panostettava innovaatioihin, ja näen paljon mahdollisuuksia luovilla aloilla”, Pakarinen sanoo.

Uusi museo inspiroisi koko luo-

Riittävätko selvitykset?

Pia Pakarinen: ”Kysymykset, joi-hin odotan vastausta, eivät taida ratketa lautakuntalausunnoilla. Kaupunginjohdon pitää selvittää

kuumimmatyksityinen rahoitus ja sopimuseh-dot Guggenheimin kanssa. Sopi-mus on saatava niin hyväksi, että siitä varmasti löytyy sopu valtuus-tossa. Uskon Helsingin neuvotte-luasemaan.”

Osku Pajamäki: ”Emme ole edes lisäselvitysvaiheessa. Olem-me saaneet vain 2 miljoonan eu-ron myyntikatalogin Guggen-heimilta. SDP:n ryhmä edellyttää, että kaupunginjohtaja tuo päätet-täväksi aidon aiesopimuksen, jossa sanotaan selvästi, mitä maksaa, kuka maksaa, kuka hal-linnoi ja mikä on taidepoliittinen sisältö. Aiesopimuksesta tarvi-taan lausunnot muun muassa lautakunnilta, aluetaloudelliset selvitykset Tilastokeskukselta ja Helsingin tietokeskukselta ja tai-dejärjestöiltä.”

debattivaa alaa ja laajentaisi taidemark-kinoita, kun turistien määrä kas-vaisi.

Pakarinen huomauttaa, ettei Guggenheim -säätiö ole valinnut Helsinkiä sattumalta. Pietari on lähellä.

Helsingistä on muodostunut lentoliikenteen solmukohta, mut-ta matkustajien yöpymisten mää-rä on nyt liian pieni suhteessa siihen, miten paljon tätä kautta kuljetaan.

”Meillä ei ole tarvetta nöyristel-lä, meillä on suorastaan hieno neuvotteluasema”, Pakarinen va-kuuttaa.

Pajamäki epäilee, että Helsinki voisi erottua pohjoismaisista pää-kaupungeista huonossa, ei hyväs-sä jos museo rakennetaan. Hän pelkää, että meistä tulee silmätik-ku, jos dissaamme oman tai-deosaamisemme ja ostamme ul-koa.

”Jos haluamme uuden hyvin

resurssoidun ja oman taidehank-keen, vertauskohta löytyy Tukhol-man Moderna Museetista ja Köö-penhaminan Lousianasta. Mitä ihmeen tekemistä meillä tai ase-mallamme on Abu Dhabin ja Bil-baon kanssa?”, Pajamäki kysyy.

Mistä yksityiset rahat?

Kumpikaan ei täysin luota valtion merkittävään mukaan tuloon, mutta Pakarinen uskoo yksityisen rahan kiinnostukseen. Hänen mielestään vuosittainen miljoo-nan euron lisenssimaksu on mah-dollista kerätä yksityisiltä, koska Helsingin designpääkaupunki-hankekin keräsi vuodessa 7 mil-joonaa.

”Edellytänkin, että säätiöt, yri-tykset ja yksityiset halukkaat maksavat lisenssimaksut, eivät veronmaksajat. Tämä on itsestään selvää”, Pakarinen toteaa.

Pajamäki on toista mieltä ja sa-

noo museota myydyn yksityisen rahan hankkeena, mutta tuota rahaa ei näytä olevan tulossa.

”Kulttuuriministeriö taas on lausunut, ettei hankkeella ole tai-depoliittista arvoa. Mikä olisi ohi-tuskaista, jolla Guggenheim saisi merkittävästi valtion rahaa? Ellei sitä sitten tehtäisi kokoomuksen kasvojen pelastamiseksi”, Pajamä-ki tyrmää.

Molemmat haluavat lisää selvi-tystä siitä, mikä olisi Guggen-heimin vaikutus kaupungin muu-hun kulttuuritoimeen.

”Mitkä menot tulisivat kaiken entisen päälle? Mitä vanhaa jäisi pois?”, Pakarinen kysyy.

”On selvää, että Guggenheim veisi rahaa Helsingin taidemu-seolta. Siitä kärsisi koko suoma-lainen taide ja sen kansainvälisty-misprosessi”, Pajamäki vastaa.

Pakarinen ei arvaa ennustaa päätöksenteon aikataulua. Paja-mäki olettaa, että pitkälle kevää-seen menee joka tapauksessa.

Kaupunginvaltuusto päättää ai-kaisintaan maalis-huhtikuussa, lähteekö kaupunki rakentamaan Guggenheim-museota.

Teksti: Timo KärkkäinenKuvat: Iiris Niemi

kuumimmat guggenheimitSuurimmat riskit?

Pajamäki: ”Valtava imagoriski. Brändin ostaminen ei tee Helsin-gistä kulttuurin kehtoa. Pahim-millaan se antaa vaikutelman heikosta kulttuuri-identiteetistä ja itsetunnosta. Seuraavana tulevat taloudelliset riskit ja vaara Helsin-gin taidemuseon tuhoamisesta.”

Pakarinen: ”Taloudelliset riskit ovat aina olemassa, mutten pelkää niiden realisoituvan. Rakennus-kustannukset on jo mitoitettu kak-sinkertaisiksi Musiikkitaloon näh-den. Taidemuseolle tarvitaan uusia tiloja joka tapauksessa. Noin puo-li miljoonaa kävijää vuodessa on realistinen arvio, sama määrä käy Temppeliaukion kirkossa. Raken-taminen ja museo tuovat työpaik-koja. Ajat ovat nyt kaupungille huonot, mutta suhdanteet toivot-tavasti muuttuvat, kun rakentami-nen alkaisi 2014 - 2015.”

Jos museo tulee, onko Katajanokka paras paikka?

Pakarinen:”En näe muuta paik-kaa. Museon täytyy olla meren äärellä ja keskeisellä paikalla. Toi-von jotain merellisesti sijaitsevan Oslon oopperatalon kaltaista. Ka-tajanokalla sen huomaisi vuosit-tain kolmisen miljoonaa matkai-lijaa.”

Pajamäki: ”Guggenheim il-moitti myyntipaperissaan halu-avansa Helsingin parhaan paikan. Kulttuurikohteen sijaintina Kata-janokka on hyvä. Arkkitehtuuri-sesti ehkä ongelmallinenkin. Kir-jasto- ja kulttuurilautakunnan kanta oli älykäs. Pitäisi voida poh-tia, elävöittäisikö museo enem-män jossain muussa kaupungin-osassa? Kuten jossain uudessa kaupunginosassa, jolle halutaan imagoa ja houkuttimia.”

6

Moni menetti työnsä, yrityksensä, uransa, omaisuutensa ja tervey-tensä 1990-luvun vaihteen lamas-sa eikä talouden uusi kasvu näihin kaikkiin ihmisiin ulottunut.

Vuonna 2008 alkoi maailman-

laajuinen finanssikriisi ja köyhien, osattomien ja hädässä olevien ih-misten lukumäärä lisääntyi enti-sestään.

”Kun tähän paikkaan vuonna 2005 muutettiin, oli päivässä noin

ruokajonot piikkinä hyvinvointivaltion lihassa

ihmisten hätä näkyy konkreettisesti helsinginkatu 19:ssa, missä heikki hursti jakaa tarvitseville ruoka- ja vaateapua joka keskiviikko ja perjantai.

Heikki Hursti jakaa ruokaa kalliossa

200 – 300 avunhakijaa, mutta ny-kyään tarvitsijoita voi olla jopa 1500 päivässä”, Heikki Hursti kertoo.

Heikki Hursti jatkaa legendaa-risen isänsä, Veikko Hurstin ja äitinsä Lahjan aloittamaa avustus- ja auttamistyötä. Toiminnalla on pitkät juuret Kallion kulmilla. Heikki Hursti auttaa jo kolman-nessa polvessa.

Lähimmäisen auttaminen sukuperintönä

Heikki Hurstin isosisä, Arvo Hursti oli metodistipappi, joka toimi Pietarissa ja Karjalan alu-eella. Vaimonsa Ellin kanssa Arvo Hursti kasvatti seitsemän lasta, joista toiseksi nuorin oli Veikko.

Pakkanen ei pelota katujen miestä. Heikki Hursti tekee vapaaehtoistyötä joka säällä.


Suuresta perheestä huolimatta Arvo Hurstilla riitti sydäntä auttaa osattomia ja ahdingossa olevia, joita majoitettiin perheen kotita-loon Pakinkylässä, nykyisessä Itä-Pakilassa. Tarvitseville oli tarjolla sekä sija että ravintoa. Kun perhe menetti kotitalonsa onnettoman takauksen seurauksena oli edessä muutto Helsingin Kallioon, työvä-en kaupunginosaan.

Sodassa vapaaehtoisena ollut Veikko oli lahjakas ja hyväkuntoi-nen mies, mutta joutui itse ahdin-koon alkoholin kanssa. Herätys pelasti ja vei kuiville ja vuonna 1967 alkoi avustustyö. Työtä var-ten rekisteröitiin vuonna 1983 Veikko ja Lahja Hurstin Laupeu-dentyö ry. Toiminta keskittyi Har-jutorin varteen aina vuoteen 2005, jolloin toimisto siirtyi nykyisille sijoilleen Mellunmäkeen. Toimin-nan keskipiste on edelleen Kallion miljöössä, Helsinginkatu 19:ssa.

”Isähän ei tässä nykyisessä pai-kassa ehtinyt kauaa toimia, sillä hän kuoli jo samana vuonna, kun tänne muutettiin”, Heikki Hursti kertoo.

“Kuitenkin siinä hänen kuolin-vuoteensa ääressä minulla oli hy-vin vahva tunne, että tätä työtä on jatkettava. Isä itse oli sanonut, et-tä kun Jumala on tämän työn aloittanut niin hänellä on tälle varmasti jatkajakin. Kun sitten vielä isän papereiden joukosta löytyi paperi, jossa luki, että Ju-mala oli ilmoittanut minun tätä jatkavan, tuli sellainen varma ja hyvä olo.”

Köyhyyden tuntija ja auttamisen osaaja

Veikon ja Lahjan kuusilapsiseen perheeseen syntyneelle Heikki Hurstille auttamistyö ei ollut vie-rasta, sillä hän oli perheineen teh-nyt sitä jo aikoinaan Espanjassa toimiessaan pastorina sikäläisten ahdingossa elävien parissa. Nyt oli aika ottaa työ Kalliossa vastaan. Sarka on koko ajan kasvanut, hä-tä on yhä useammalla.

”Avuntarvitsijoilla on hyvin eri-tyyppisiä syitä hakea apua, leipä-jonossa on esimerkiksi pätkätyö-

läisiä, yksinhuoltajia ja työttömiä”, kertoo Heikki Hursti.

Nykyään yhä useammin jonos-sa ja soppatykin ääressä kuulee myös muita kieliä kuin suomea. Joukossa on terveytensä menettä-neitä ja päihdeongelman kanssa kamppailevia ihmisiä. Ikähaa-rukka on myös suuri: paikalla käy niin nuoria, vanhuksia kuin keski-ikäisiäkin.

“Tyypillistä köyhää ei voi mää-ritellä, mutta perustellusti voi sa-noa, että kenestä tahansa voi tulla leipäjonon asiakas”, Heikki Hurs-ti sanoo.

Eräässä mielessä rohkaisevaa lienee kuitenkin se, että aikoinaan jonossa seisseistä on tullut vapaa-ehtoistyöntekijöitä. Omakohtai-nen kokemus on kannustanut auttamaan toisia.

”Samalla lahjoituksia on tullut lisää. Saamme esimerkiksi Hok-Elannolta vuosittain 60 000 euron edestä elintarvikkeita jaettavak-semme. Muita suuria lahjoittajia ovat HKScan, Saarioinen ja esi-merkiksi pesuaineita meille lah-joittava Unilever ”, Hursti kertoo

Hurstilla on kolmannen sekto-rin työstä todellista ammattitai-toa, jolla on kysyntää laajemmin-kin. Toimintaa on kaikkialla, missä vain ilmaantuu tarvitsijoita sekä auttamishaluisia ja työhön sitoutuvia ihmisiä.

”Me teemme yhteistyötä järjes-töväen kanssa muun muassa Tu-russa, Porissa ja Torniossa. Kon-sultoimme ja neuvomme, miten toiminta saadaan alkuun ja va-kiintumaan.”

Kuinka puuttua ongelman ytimeen?

Välitön apu on osoittautunut yh-teiskunnassamme välttämättö-mäksi. Vaikka köyhyys on yhteis-kunnalle häpeäksi, se ei poistu vaikenemalla. Olisi korkea aika tarttua ongelmien syihin ja hel-pottaa samalla ahdingossa olevien avun saantia.

”EU:n myötä hinnat nousivat, mutta eläkkeet ja opintotuet jäivät ennalleen. Niitä olisi korotettava, mutta siten, että ei samaan aikaan

leikata näiden ihmisten toimeen-tuloa toisesta päästä. Sehän tässä suomalaisessa yhteiskunnassa mättää, että jos hiukan korotetaan eläkettä, niin samalla leikataan vaikka asumistukea”, Heikki Hursti linjaa.

Jos ihminen joutuu yllättäen taloudelliseen kriisiin, byrokratia erilaisten avustusten saamiseksi saattaa kestää kohtuuttoman kau-an. Hurstin mielestä olisi luotava jonkinlainen rahasto, josta hätä-tilanteessa saisi välittömän avun ja tuen.

“Tämä toimisi vaikka silloin, kun asuntovelalliselta perheeltä menee työpaikat, niin kuin nyt Salossa. Rahan voisi periä takaisin siinä vaiheessa, kun byrokraatti-nen avustus on saatu kuntoon. Apua tarvitaan pian, kun lainat kaatuvat päälle tai häätö uhkaa ja jääkaappi on tyhjä”, Hursti sanoo.

Heikki Hursti haluaa myös ko-rostaa niitä arvoja, joiden voimal-

la elämä kantaa. Pohjallahan on vahva uskonnollinen vakaumus.

”Vaikka puhummekin paljon taloudellisesta tilanteesta, on toi-minnassamme mukana myös evankeliumin sanoma. Haluai-simme välittää vaikeinakin aikoi-na hengellistä turvaa sisäiseen elämään.”

Tuputtamista ei kuitenkaan ole havaittavissa. Valinta on jokaisen oma. Myös auttamishalunsa ja –kykynsä mukaan voi itse kukin toimia. Emme voi väittää, ettem-me hädästä tietäisi.

Hurstin leipä- ja ruokajakelu-pisteelle on 27.2.2012 julkaistun tiedotteen mukaan löytynyt uudet, isommat tilat entisten vieressä. Hursti jää siis Kallioon.

Yhteystiedot löytyvät osoitteesta: www.hurstinapu.net

Teksti: Jaakko OjanneKuvat: Kari Lopperi

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen tapaamassa Heikki Hurstia Hakaniemen torilla.

Kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan kaupungin-valtuustossa 30.11.2011, että sosiaali- ja terveysvirastot yh-distyvät seuraavan valtuusto-kauden alussa 1.1.2013. Pai-kallaolleista demareista yhdistymisen kannalla olivat kaikki muut paitsi yksi, joka äänesti tyhjää.

Sosiaaliviraston esitys or-ganisaatiomuutoksesta oli harkinnalla tehty ja siinä puututtiin sisältöihin taval-la, joka voi johtaa helsinki-läisten kannalta parempaan lopputulokseen, jos pystym-me rakentamaan uuden or-ganisaation asukaslähtöises-

ti”, kaupunginvaltuutettu, sosiaalilautakunnan jäsen Terhi Mäki lausui asiasta päättäneessä valtuuston ko-kouksessa.

”Virastojen yhdistämisen hyöty tulee näkymään parhai-ten vanhuspalveluissa, jos vanhukset pääsevät kunnon heiketessä joko suoraan tai mahdollisimman lyhyellä jo-notusajalla tarvitsemaansa hoitopaikkaan.” Mäki tähden-tää. ”Näin saadaan myös lop-pu eipäs – juupas-väittelylle siitä, kumpi virasto hoitojo-noja kasvattaa.

Päihde- ja mielenterveysasi-akkaiden kokonaisvaltainen

hoito voi niinikään onnistua paremmin yhdistyneessä viras-tossa. Tieto virastosta toiseen kulkee valitettavan huonosti näin suuressa kaupungissa. “Ideaalitapauksessa päästään siihen, että kuntalainen saa yh-deltä luukulta tarvitsemansa

Metromatka alkaa rauhal-lisesti, mutta sitten vau-nuun nousee joukko mete-löiviä, vahvasti päihtyneitä matkustajia. Ennen pitkää he alkavat riidellä keske-nään ja häiritä muita mat-kustajia henkilökohtai-suuksia kaihtamattomilla kommenteillaan. Jos vau-nuun sattumalta nousee lipuntarkastajia, matkalip-puja näiltä häiriköiltä tus-kin löytyy. Jos vartijat tule-vat vaunuun kierroksellaan, seurueen matkatenko to-dennäköisesti keskeytyy seuraavalle asemalle. Mut-ta vartijatkaan eivät ennätä joka paikkaan. Vaikka mi-tään sanallista häiriköintiä vakavampaa ei tapahtuisi, saattaa mekkalointia seu-ramaan joutuville jäädä matkastaan vaivaantunut

ja pelokaskin olo. Tämähän ei suinkaan ole

matkan tarkoitus, vaan jo-kaisella henkilöllä on oike-us matkustaa rauhassa ja nauttia matkastaan. Mat-kustuskokemukset vaikut-tavat siihen, lähdetäänkö seuraavallakin kerralla töi-hin, vapaa-ajanviettoon tai kyläilemään julkisella mat-kustusvälineellä vai mah-dollisesti omalla autolla.

Mitä on tehtävissä?

Päivittäin matkustava näkee viikoittain pienehköjä järjes-tyshäiriöitä metroissa, raitio-vaunuissa ja busseissa. Hel-singin liikennevälineissä on viime vuosina myös pahoin-pidelty kanssamatkustajia ja kuljettajia ja osa näistä ilki-töistä on aiheuttanut uhreille

pysyviä vammoja. Liikenne-turvallisuuden kannalta eri-tyisen vaarallista on kuljetta-jiin kohdistuva häirintä.

Yksilökohtaisesti on erittäin tärkeää, että niin kuljettajalla kuin jokaisella matkustajalla-kin on joukkoliikenneväli-neessä oikeus rauhalliseen ja turvalliseen matkaan joka päi-vä kaikkina vuorokauden ai-koina. Se on tärkeä myös Hel-singin asumisviihtyvyyden kannalta.

Sen vuoksi pääkaupunki-seudun joukkoliikennetoimi-jat HSL, HKL, VR, Trafi ja Veolia aloittivat tämän vuo-den alussa yhteisen Matkarau-haa -kampanjan matkustus-turvallisuuden lisäämiseksi. Kampanjan tarkoituksena on parantaa sekä matkustajien että työntekijöiden turvalli-suutta, mutta samalla halu-

“Älä riko metrorauhaa, älä mellasta ja pauhaa”, toivoo joku kampanjan sivustolla. Jättämällä oman matkarauha-toiveesi kampanjasivustolla osallistut HSL:n vuosilipun arvontaan. Kuva HSL / Lauri Eriksson.

ajankohtaista stadista

”Oma varhaiskasvatusvirasto on ainutlaatuinen Suomessa. Oma virasto mahdollistaa entistä paremmin perheiden tukemisen lapsen kasvussa ja kehityksessä yhteistyössä neuvolan, lapsiperheiden palvelujen (lapsiperheiden kotipalvelun, lastensuojelun ja perheneuvolatoiminnan) ja opetustoimen kanssa”, Terhi Mäki sanoo.

sosiaali- ja terveysvirasto yhdistyy 2013

matkarauhaa, kiitos!

8


Lumisota voi tuntua liian rajulta ilmaisulta lumenauraukselle, mutta tavallisen kansalaisen mie-lissä jatkuvat lumityöt tuntuivat lähes sodalta. Lunta tuli ennätys-määrin. Aurauskalusto ei ehtinyt hoitamaan loppuun kohteitaan, kun ne olivat jälleen ääriään myö-ten täynnä. Lastenvaunuilla pus-kettiin eteenpäin ja armeijaa huu-dettiin apuun.

Kahden runsaslumisen talven jälkeen rakennus- ja ympäristö-toimen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri uskoi, että jotain oli tehtävissä, ennen kuin kaupunki uppoaa lumihankeen. Armeijaa ei saatu apuun, mutta opittiinko mitään viime talvesta?

Autot pois lumiaurojen tieltäLumenpoistosta vastaava ra-kennusvirasto kertoo netti-sivuillaan, että lumi poistetaan ensin joukkoliikennekaduilta ja sitten pienemmiltä kaduilta.

On ymmärrettävää, että jouk-koliikenne on etusijalla, mutta tilanteissa, missä lumentulo on

lähes jatkuvaa, sivuteitä ei jättää odottamaan loputtomiin. Autoi-lijaa on helppo syyllistää turhista kilometreistä, mutta on muistet-tava, että monet meistä joudum-me käyttämään autoa työtehtä-vissämme, tahdomme sitä tai emme. On myös muistettava, että pikkuteillä ja pihaalueilla on myös hälytysajoneuvojen voitava päästä ripeästi eteenpäin.

Lisäksi rakennusvirasto tie-dottaa, että operaation tehosta-miseksi kaupunki tarjoaa asukas-pysäköintitunnuksen haltijoille tilapäisiä pysäköintipaikkoja muun muassa toreilla ja urheilu-kentillä. Rakennusvirasto on myös ottanut käyttöön palaute-palvelun, johon voi ilmoittaa ongelmakohteista ja toisaalta on mahdollista saada vaikka teksti-viesti alueesta, missä on menos-sa katujen puhdistustyö.

Arjen on pyörittävä – talvellakin“Poikkeustoimet ovat välttämät-tömiä sekä liikenteen sujumisen takaamiseksi että mahdollisiin

uusiin lumisateisiin varautumi-seksi, sanoo Pekka Sauri. “Kiitän kaupunkilaisia kannustuksesta ja pitkämielisyydestä. Yritetään selviytyä luonnonvoimista yh-teistyöllä ja sisulla”, hän toteaa.

Aura-autoja ei Helsingissä juuri riitä enempää kuin viime talvena, koska rakennusvirasto ei ole saanut lisää rahaa, päin-vastoin. Kuka tahansa, joka liikkuu kaupungilla, näkee kuinka kovasti kaupunkia yri-tetään pitää toimintakykyisenä.

Kirjoittamispäivänä helmi-kuun lopussa Itä-Helsingin pikkuisia päättyviä kadun pät-kiä putsattiin viikkottaisen puhdistusaikataulun mukaan. Toisaalta Kalliosta tai Töölöstä oli ihan turha yrittää löytää aukkoa autolle.

Talvi tuo aina mukanaan omat murheensa, joihin vain on sopeuduttava, mutta on kuiten-kin muistettava, että asumme sentään design-pääkaupungissa, joten voisi kuvitella arjen pyöri-vän turvallisesti talvellakin.

Teksti ja kuva: Marjut Klinga

ajankohtaista stadistaluonnonvoimat selätetään yhteistyöllä

palvelut eikä häntä pompote-ta virastosta toiseen”, Mäki kertoo.

“Päätöksen seurauksena voi tulla aikamoista laatikkoleik-kiä”, sanoo Terhi Mäki. “Jos palveluja yhdistetään siten, et-tä budjettia voidaan pienentää ja henkilöstöä vähentää, on kaupunkilaisten turha odottaa parempia palveluja. Me dema-rit haluamme varmistaa sen, että uusi virasto on dynaami-nen ja toiminnallinen eikä kompastu byrokratiaan.”

Teksti: Piretta Pietilä Kuva: Helsingin kaupunki

aineistopankki

taan myös viestittää suvaitse-vaisuuden puolesta.

Tuhannet ihmiset ovat tä-män alkuvuoden aikana kir-joittaneet Matkarauhaa -kam-panjasivulle toiveitaan siitä, mihin asioihin olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota, jotta matkanteko liikennevälineissä olisi rauhallista.

Kampanjan toisessa vai-heessa helmi-maaliskuun tait-teessa matkustajien toiveet tuodaan näkyvästi esille. Ja kampanjan päätteeksi kaikki toiveet saatetaan kaupungin päättäjien tietoon mahdollisia toimenpiteitä varten .

www.matkarauhaa.fiVille Jalovaara

Lumentulosta ei ole pelkästään harmia. Näin kauniita maisemia sai tekstin kirjoittaja kameraansa tammikuussa Mellunmäessä.

Kirjoitin viime stadin Ruusussa siitä, kuinka helsinki julisti operaatio ”lu-misodan”, jolla pyrittiin poistamaan tehostetusti lumi pois kaupungin kaduilta viime talvena. tästä näkökulmasta tutkinkin nyt tämän talven lumenpoistoa.

1010

stadin Demareiden hallitukseen valittiin syyskokouksessa kolme jäsentä, jotka eivät olleet edelliseltä kaudelta tuttuja. heistä kaksi on aivan uusia toimijoita ja kolmas teki paluun piirihallitukseen. anna-Maria Kanto-la, Mikko suomalainen ja anne Mikkola ovat erilaisia mutta haastatteluissa tuli esiin yh-teinen huoli: Miten sosialidemokraattista liikettä kehitetään ja kuinka kunnallisvaalit voitetaan?

Anna-Maria Kantola työskentelee Helsingin Työttömät ry:n toiminnanjohtajana. Hän teki paluun Stadin Demareiden piirihallitukseen kolmen vuoden tauon jälkeen. Sitä ennen hän ehti olla hallituksessa yksitoista vuotta.

“Kolmen vuoden tauon aikana henkilökohtai-sessa elämässäni tapahtui paljon. Seurasin kui-tenkin tiiviisti vaalikeskusteluja ja ajattelin, että ehkä voisin jollakin tavoin taas tulla kantamaan oman korteni kekoon tämän yhteisön toimin-taan”, Kantola kertoo syistä lähteä ehdolle.

Kantolan suurin syy piirihallitusehdokkuu-teen oli huoli, että sosialidemokratia on menet-tänyt otteensa tavalliseen kansaan. Sosialide-mokratiaa pitäisi edistää päivittäin kentällä ja siellä, missä ihmiset ovat. Kantolan mukaan voisimme kaikki tuoda esille omaa näkemys-tämme arkipäivässä eikä pitää sitä piilossa.

“Teemme hienoja asioita ja päätöksiä, mut-ta niitä ei saada viestitettyä rivikansalaiselle ja -kuntalaiselle. Asiat esitetään niin, että niiden vaikutusta ja merkitystä tavallisen ihmisen elämään ei ymmärrä. Teemme hienoja muis-

tioita ja muuta, kun pitäisi olla vähän ytimek-käämpiä”, Kantola toteaa.

Hänen mielestään konkretiaa on lisättävä, jotta saamme jälleen yhteyden kansaan. Stadin Demareiden tulisi järjestää tapahtumia, joissa tavattaisiin iloisissa merkeissä. Pitäisi olla ke-vyempiä tapahtumia, joihin ihmiset voisivat tulla vain osallistumaan, ja liikuttaisiin siellä, missä ihmiset liikkuvat.

Nämä keinot on otettava käyttöön nyt ja vaalien välillä. Nyt niiden avulla pitää voittaa kunnallisvaalit, joiden pääteemaksi Kantola nostaa työllisyyden ja ennenkaikkea nuorten työllisyystilanteen kuntatasolla.

- Tälläkin hetkellä kaupungilla on hienoja projekteja mutta ne eivät yksinkertaisesti vain toimi. Työllisyyden parantaminen on kuiten-kin paras keino vähentää köyhyyttä ja syrjäy-tymistä ja siinä meillä on paljon tehtävää tääl-lä pääkaupunkiseudulla.

Näiden lisäksi Kantola nostaisi teemoiksi palvelujen parantamisen. Se on tärkeä puhut-taessa syrjäytymisen estämisestä. Palvelujen

rakenteellisten ongelmien poistamisella ja poikkihallinnollista yhteistyötä virastojen vä-lillä parantamalla saataisiin heti tuloksia.

uusia tuulia piirihallitukseen

ja toimintaan

Teksti: Elisa Selinummi

Anna-Maria Kantola – sosialidemokratia lähelle ihmisiä

Monipuolinen työnkuva. Anna-Maria Kantola on Helsingin työttömien toiminnanjohtaja, mutta oli haastattelupäivänä sijaistamassa lounasravintolan kokkia sairastapauksen vuoksi. Kuva: Elisa Selinummi


Anne Mikkola työskentelee yksityisellä sekto-rilla myynti- ja palvelupäällikkönä. Hän toimii aktiivina Helsingin sosialidemokraattisessa killassa ja on ensimmäistä kautta piirihallituk-sessa.

“Aika paljon on puhuttu, kuinka Stadin De-mareissa pitäisi uudistaa sitä, tätä ja tuota. Olen niitä ihmisiä, joiden mielestä ei voi esit-tää kritiikkiä laittamatta itseään likoon. Siksi lähdin ehdolle ja näköjään luottamus oli niin kova, että tulin myös valituksi”, Mikkola kiit-tää.

Mikkola kuuluu siihen nuoreen sukupol-veen, joka ei ole syntynyt puolueeseen ja toi-voo toimintaan vähemmän virallista otetta. Jäsenten ei olisi pakko tykätä hallinnosta ol-lakseen mukana puolueen toiminnassa. Pitäi-si syntyä vapaamuotoisempaa toimintaa, jo-hon ihmiset voisivat osallistua omien edellytystensä mukaan. Mikkola toivoo, että Helsingin piirin toiminta muuttuu avoimem-maksi, keskustelua käytäisiin enemmän ja piiri kehittyisi.

“Kaikki palaset ovat kyllä olemassa, mutta

niitä ei osata tuoda esille tässä ajassa. Vanhem-milla toimijoilla on paljon sellaista tietoa ja kokemusta esimerkiksi siitä, kuinka tapahtu-mia kannattaa järjestää ja minkä tyyppiset ovat yleensä toimineet. Kun siihen lisätään nuorten tavat toimia, saadaan hyvä kokonaisuus”, Mik-kola kuvailee.

Kunnallisvaaleissa Mikkola nostaisi esiin eduskuntavaalien teemoista työn ja oikeuden-mukaisuuden. Stadin Demareissa on pohdit-tava, miten teemat toteutuvat juuri Helsingis-sä. Kaupunki on jakautunut ja käsitys reiluudesta on katoamassa.

“Heikoimman puolustaminen ei tarkoita, että se on joltain toiselta pois, vaan tehdään kakku niin, että siitä riittää kaikille. On saata-va ihmiset ymmärtämään, että heikoimmassa asemassa olevan auttaminen auttaa koko yh-teiskuntaa. Yleinen turvallisuus edellyttää sitä, että tuloerojen pitää kaventua ja eräänlaisesta naapurikateudesta on päästävä eroon”, Mik-kola sanoo.

Osattomuuden kokeminen myös jakaa Hel-sinkiä. Tämä koskettaa niin maahanmuuttajia,

Mikko Suomalainen –uusia asioita etsimässä

Anne Mikkola – oikeudenmukainen helsinki

Politiikka on työtä. Mikko Suomalainen on tekemisissä politiikan arkipäivän kanssa leipätyössään Demarinuorten järjestösuun-nittelijana. Kuva: Elisa Selinummi

Mikko Suomalainen on kotoisin Haminasta ja muuttanut Kuopion kautta Helsinkiin. Hän on Kontula-Mellunmäen Sosialidemokraatti-en puheenjohtaja ja aloittaa ensimmäistä kaut-taan piirihallituksessa.

“Oli sopiva aika lähteä ehdolle ja piirihalli-tus vaikutti hyvältä näköalapaikalta. Pääsen vaikuttamaan paremmin niin osastojen asioi-hin kuin Stadin Demareiden toimintaan ko-konaisuudessa”, Suomalainen avaa ehdokkuu-tensa taustoja.

Hän on puoluetoiminnassa kiinnostunut strategisesta puolesta ja kokee voivansa pai-kallisella tasolla vaikuttaa siihen, minne päin politiikkaa halutaan ajaa. Yhteiskunnan koko-naisetu on merkittävin asia, jota sosialidemo-kratian pitää edistää.

Kunnallisvaaleissa teemoina tulisi olla ter-

veydenhuolto, syrjäytymisen estäminen ja koulutuksen kehittäminen. Pelkistä teemoista puhuminen ei Suomalaisen mielestä kuiten-kaan ole oikea tapa lähestyä äänestäjiä.

“Aika on muuttunut siten, että pelkät teemat eivät kiinnosta ihmisiä. Enemmän pitäisi kiin-nittää huomiota siihen, miltä me näytämme yleisön silmissä. Imagolla on nykypolitiikassa suuri merkitys”, Suomalainen pohtii.

Suomalaisen mielestä on tehtävä enemmän työtä sen eteen, että työväenliike Helsingissä on nimenomaan liike. Enää ihmiset eivät ole enää niin aktiivisesti mukana kuin 70-luvulla ja tekijöitä on vähemmän.

“Sen sijaan asiat voitaisiin tehdä uudella tavalla, jos ensin mietittäisiin toiminnan tar-koitusta ja sitä, mihin toiminnalla pyritään, Suomalainen toivoo.

vähävaraisia eläkeläisiä kuin työttömiä ja syr-jäytyneitä. Stadin Demareiden on mietittävä, miten eri ihmisryhmät saadaan pysymään yhteiskunnassa mukana.

Anne Mikkola toivoo Stadin demareiden toiminnan muuttuvan avoimemmaksi ja keskustelevammaksi. Kuva: Jukka RIksman

1212

Helsingin Sosialidemokraattien uudeksi toiminnanjohtajaksi on valittu valtiotieteiden maisteri Hanna Isbom, 31. Hänellä on ai-empaa työkokemusta mm. Euroo-pan Parlamentista ja eduskunnasta sekä viimeisimpänä Demarinuor-ten pääsihteerin tehtävistä.

Tällä hetkellä Isbom toimii kan-sainvälisenä ihmisoikeustarkkaili-jana Palestiinassa, ja palaa takaisin Suomeen toukokuun alussa. Toi-minnanjohtajan tehtävässä hän aloittaa 14.5. Pitkäaikainen edeltä-jä Jukka Paasikallio on päätoimi-sesti työssään 13.4. asti ja auttaa uuden perehdyttämisessä touko-kuulla. Kuukauden ajan tehtävä hoidetaan sijaisjärjestelyllä.

– Ensimmäisinä haasteina uu-dessa tehtävässä ovat puoluekokous Helsingissä sekä kunnallisvaalit syksyllä. Vaaleissa tavoitteena on saada kattava ja monipuolinen eh-dokaslista, ja tietenkin vaalivoitto, joka syntyy hyvällä vaalityöllä ja -ohjelmalla. Odotan innolla, että pääsen yhdessä piirin aktiivien kanssa kehittämään hyviä puolue-toiminnan muotoja, jotka houkut-televat mukaan myös uusia toimi-joita, Isbom toteaa.

Puheenjohtaja Risto Kolasen

Hanna Isbomista stadin demarien toiminnanjohtaja

onnitteluviesti tavoitti Hanna Isbomin Palestiinaan, kun hän

oli jo menossa nukkumaan, kos-ka aamuyöstä oli edessä päivys-

tystehtävä Checkpointilla.Risto Kolanen toteaa, että Han-

na Isbom teki haastatteluissa mää-rätietoisen ja selkeän vaikutelman. Hallinto, talous ja esimieskokemus ovat hänellä vahvoja.

– Helsingin demarit tekevät rytminvaihdoksen, jonka uudek-si moottoriksi Isbom tulee. Han-nan työkokemus on vankka, mo-nipuolinen ja laaja nuoreen ikään nähden.

Kielitaito, kansainvälisyys ja osaaminen ovat uudella toimin-nanjohtajalla monipuolisesti hallussa. Etelä-Karjalasta lähte-neen, Turussa opiskelleen Han-nan Helsingin näytöistä vahvin-ta on uutta luova toiminta Pilvi Torstin toisena kampanjapääl-likkönä kevään 2011 eduskunta-vaaleissa. Myös nuorten vaali- ja järjestötyöstä löytyy isoa panos-ta, Kolanen lisää.

Kaksi viikkoa sitten toimin-nanjohtajaksi valittu Ayla Shakir ei voinut ottaa uutta tehtävää vastaan henkilökohtaisten syi-den takia.

Hanna Isbomin ajatuksia toi-minnanjohtajan työstä voit lukea enemmän seuraavasta Stadin Ruusun numerosta.

Seuraava Stadin Ruusu ilmestyy toukokuussa 2012

Hanna Isbom tulee Helsingin Sosialidemokraattien toiminnan-johtajaksi suoraan Palestiinasta, jossa hän parhaillaan työskentelee kansainvälisenä ihmisoikeustarkkailijana.

Helsingin Sosialidemokraatit palkitsivat lokakuussa Poliittisen historian klubin vuoden 2011 yhteiskunnallinen teko –palkin-nolla. Klubia vetää Risto Kippo-la. Helmikuun lopussa Juttutu-

vassa muisteltiin Nappulaliigaa. Keskustelua veti ministeri Matti Louekoski, ja mukana olivat toimitusjohtaja Ulf Sundqvist, ministeri Pertti Paasio sekä pro-fessori Kimmo Rentola.

Poliittisen historian klubi jatkaa tapaamisiaan keväällä. Luvassa klubi-illoissa on kak-sikin mielenkiintoista aihetta. Noottivaaleista on tullut kulu-neeksi 50 vuotta. Samoin pu-

hutaan kansanterveyslain (1972) perinnönjakajista. Seu-raa ilmoittelua tulevista koko-uksista ja tule antamaan pa-noksesi keskusteluun.

poliittisen historian klubi kokoontuu

yllättikö talven tulo taas kaupungin päättäjät?

Suomen neljä vuodenaikaa seuraavat varmuudella toisiaan. Niihin liittyvät sääilmiöt tuntuvat silti olevan aina yhtä ihmeellisiä. Helsingissä on ollut runsaslumisia talvia kolme vuotta peräkkäin. Tuleeko talvi silti yllätyksenä lumenaurauksesta vastaavien virastojen johdolle?

Joulukuun 12. vuonna 2010 muun muassa kaupungin ympäristö- ja rakennustoimesta vastaava vihreiden apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri julisti lumisodan alkaneeksi. Julistuksen aikaan Helsinki oli ollut raskaan lumivaipan alla jo viikkoja. Vastuu tilanteesta on Saurilla ja hänen alaisillaan virastoilla.

Vielä tammikuun alussa Jorma Bergholm kyseli kaupunginvaltuustossa Saurilta varsinaisen toiminnan perään, kun oli kulunut jo pari kuukautta lumentulon alkamisesta. Kaupunki saatiin siivottua kohtuullises-ti lumesta helmikuuhun mennessä ja asia unohdettiin. Sauri kuitenkin vannoi kaupunginhallituksen edessä, että kuluneiden kuukausien haasteista otetaan opiksi ja toimintaohjeet ovat olemassa tästä eteenpäin.

Tänä vuonna talvi tuli myöhään. Lumeton joulukuu sai kaupungin teknisen puolen johtajiston myhäile-mään, sillä säästöt olisivat merkittäviä, mikäli lumiauroja ei tarvitsisi kaivaa esiin. Toki henkilökunta pidettäisiin valmiudessa, mutta Helsingissä riittää muita töitä.

Vuoden vaihduttua talvi kuitenkin tuli ja varoituksista huolimatta lunta alkoi kaupunkiin kertyä. Helmi-kuun vaihteessa lunta ja sen myötä ongelmia oli kaduillamme niin paljon, että Pekka Saurin katse alkoi jälleen ahdistua.

Eniten harmia kantakaupungin alueella lumentulo aiheuttaa raitiovaunuille autojen väärinpysäköinnin takia. Helppo ratkaisu olisi kieltää pysäköinti raitiovaunukaistojen lähellä väliaikaisesti, kun lumituisku on alkamassa. Jalkakäytäville pakkautuva suolainen nuoska vaikeuttaa ikäihmisten ja muiden liikuntaesteis-ten kävelemistä merkittävästi. Tämä voitaisiin ratkaista vaikka siten, että laajennetaan väliaikaisesti kaupungin puhtaanapitovastuuta jalkakäytävien osalta.

Kaupunginhallituksen edessä apulaiskaupunginjohtaja oli varautunut puhumaan lähinnä metron automatisoinnista, kun kokoomuksen Juha Hakola kysyi Saurilta puolipilkallisesti lumisodan oppien perään. Hakolaa huolestutti ennen kaikkea se, etteivät kantakaupungin asukkaat saaneet iltaisin autojaan parkkiin, vaikka maksullisen pysäköintiajan jatkaminen oli juuri pantu täytäntöön. Muutama kokoomus-lainen ryhtyi tivaamaan Saurilta toriparkkien käyttöönsaamista.

Vihreät taas olisivat olleet valmiit muuttamaan koko keskustan autottomaksi. Tähän ei silti laajalla rintamalla oltu valmiita puuttumaan.

Demareiden riveissä Saurin ja kumppaneiden vääntö aiheutti lähinnä hilpeyttä. Sauri oli luvannut, että viimevuotisesta olisi opittu. Nyt huomattiin, että tilanne oli toinen. Ei silloin auta kiristellä hampaita, vaan ryhtyä töihin.

TIMO KONTIOKaupunginhallituksen varajäsen


”Kaunis ilma tänään” on yhä har-vinaisempi keskustelunavaus. Useammin päivitellään sään poik-keuksellisuutta. Myrskyt ovat ra-jumpia ja kesät kuumempia kuin miesmuistiin. Kohtelias kom-mentti riippuu vastaajan näkökul-masta. Todetaan, että ”tämäkö se on sitä ilmastonmuutosta” tai ”on-han näitä ennenkin nähty”.

Small talkista vakavaan keskusteluun

Molemmissa vastauksissa on tot-ta toinen puoli. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tutkijat ovat jo pitkään ennustaneet, että sään ääri-ilmiöt lisääntyvät sa-malla kun maapallon keskilämpö-tila nousee ilmastonmuutoksen seurauksena. Säätieteilijät taas muistuttavat, että sään ja säätilan päivittäinen tai viikoittainen muutos on eri asia kuin vuosi-kymmeniä, jopa vuosituhansia, jatkunut ilmastonmuutos. Se-kaannusta lisää sekin, että suo-menkielessä sana ilma kuvaa myös säätilaa: koiranilma!

Viaton small talk muuttuu oitis poliittisesti tulenaraksi, jos ale-taan puhua ilmastonmuutoksen

syistä. Yhä on kourallinen niitä, jotka uskovat, ettei ihmiskunnan toiminnalla ole mitään tekemistä ilmakehän muutoksen kanssa. Tutkimus on toki osoittanut, että hiilidioksidin (CO2) lisääntymi-nen ilmakehässä liittyy teollistu-misen myötä rajusti kasvaneeseen fossiilisten polttoaineiden käyt-töön. Pahimpana kasvihuonekaa-suna pidetään metaania, jota muodostuu esimerkiksi mädän-tymisen myötä kaatopaikoilla, ellei jätteitä ole lajiteltu.

Ilmastoneuvotteluissa valtiot ovat sopineet, ettei maapallon keskilämpötilan nousu saa ylittää kahta celsiusastetta verrattuna esiteolliseen aikaan. Varovaisten-kin arvioiden mukaan nopeam-man lämpenemisen seurauksia on vaikea edes ennakoida, mutta tul-via, myrskyjä ja rankkasateita se-kä pitkiä kuivuuden kausia on tiedossa.

Kahvipöytäkeskustelua on ollut tapa jatkaa naureskelemalla, että saisihan Suomessa olla lämpi-mämpää ja voisi viljellä etelän hedelmiä. Hymy kuitenkin hyy-tyy, kun hiihtokeskuksia suljetaan lumen puutteessa, sateen liettä-mille pelloille ei pääse raskailla

koneilla, tulvivien jokivarsien ta-loissa kellarit täyttyvät vedellä tai kaatuvat puut katkovat sähköt päiväkausiksi. Kesän kuumuudes-sa järvet täyttyvät levälautoista, metsäpalojen savu kirvelee kur-kussa ja sairaaloissa hoivataan uupuneita vanhuksia. Energian-kulutuksen huippuja eivät aiheu-ta vain tulipalopakkaset vaan myös jäähdytystä vaativat helle-aallot.

“Miten estetään, ettei?”

Ilmastonmuutoksen uhkia yrite-tään torjua kahta eri tietä; hillit-semällä (mitigaatio) lämpenemis-tä samalla kun varaudutaan todennäköisiin seurauksiin (adaptaatio). Hillintä on keskitty-nyt energiankulutuksen ja CO2 -päästöjä aiheuttavien polttoai-neiden (turpeen, kivihiilen, öljyn ja maakaasun) käytön vähentämi-seen. Niitä on korvattava ehty-mättömillä energiavaroilla, kuten aurinko- ja tuulivoimalla sekä maalämmöllä. Biomassan käyt-töön liittyy monia kysymyksiä. Päällimmäisenä on huoli, että sen tuotanto syö alaa viljan kasvatuk-selta.

Teknologia ei tarjoa oikotietä. Esimerkiksi hiilen talteenotto (CCS) on osoittautunut hankalak-si ja ydinvoiman riskit ovat tulleet tutuiksi. Ilmastonmuutos haastaa uuteen ajatteluun kaikilla tasoilla; kunta- ja yhdyskuntarakenteissa, kunnallistekniikassa, rakentami-sessa ja palveluissa. Vanhoissa konsteissa on opittavaa; tulva-vesille on varattava tilaa ja ener-giaa on tuotettava myös paikalli-sesti. Tilojen vilpoisuus helteillä riippuu myös siitä, osataanko hyödyntää luonnollista varjoa ja seinien kykyä varastoida lämpöä.

Riskien ennakoimisesta ja nii-hin varautumisesta on tulossa kaupunkipolitiikan keskeinen alue. Kysymykseksi ei enää riitä ”mitä tehdään, jos?” Pitää pohtia myös ”miten estetään, ettei?”

Kaarin TaipaleKirjoittaja on helsinkiläinen tekniikan tohtori ja vapaa kaupunkitutkija.

Kohti tuntematonta. Poikkeuksellisten sääolojen sanotaan johtuvan ilmastonmuutoksesta, mutta mihin itse asiassa päädymme, jos emme saa hiilidioksidipäästöjämme kuriin? Emme ehkä halua tietää. Kuva: Iiris Niemi

koiranilmasta riskianalyysiinilmastonmuutos haastaa uuteen ajatteluun yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Riskien ennakoimisesta ja ääri-ilmiöihin varautumisesta on tulossa kaupunkipolitiikan keskeinen alue.

14

Helsingin Sosialidemokraattien kunnallisvaaliehdokkaiden asettaminen on käynnissä puo-lueosastoissa ja ehdokasasettelu päättyy maaliskuun lopussa.

Vuoden 2008 kunnallisvaa-leissa halukkaita oli 180 ja tästä joukosta valittiin lopullinen eh-dokaslista jäsenäänestyksellä. Toiminnanjohtaja Jukka Paasi-kallio odottaa myös nyt suurta joukkoa uusia ja innokkaita eh-dokkaita kunnallisvaaleihin.

Välittömästi toukokuun lo-pulla ehdokaslistan selvittyä al-kaa kunnallisvaaliehdokkaiden ehdokkaiden kuvaukset, koulu-tus ja valmennus vaaleihin. Ku-kaan ei jää ehdokkaana yksin, apua ja tukea on saatavissa.

Lähde rohkeasti ehdolle!

Kunnallisvaalien ehdokasasettelu on nyt käynnissä. Lähde rohkeasti ehdolle! Piiristä löytyy apua, tukea ja neuvoja. Kuvassa vuoden 2008 kunnallisvaaliehdokas,22-vuotias Gazale Giray Demarien vaaliteltalla.

Piirihallitus asetti viime syksynä työryhmän pohtimaan tapoja innostaa aktiiveja mukaan puo-lueosastotoimintaan. Ryhmän työn aloituslaukauksena toimi syyskuun lopussa satapäisen ylei-sön Paasitorniin kerännyt Tule-vaisuusfoorumi. Tapahtumaa mukaillen työryhmän nimeksi vakiintui Tulevaisuusryhmä.

“Stadin demareiden toimin-taan tulee mukaan hyvin erilaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostunei-ta hyvin erilaisesta toiminnasta. Ajatuksena on ollut auttaa puo-lueosastoja ajattelemaan toimin-taansa siltä kannalta, että se olisi mahdollisimman mielekästä ja hauskaa mahdollisimman mo-

nelle. Me lähdemme siitä, että hauskuus ei ole vakavan politii-kanteon vastakohta vaan edelly-tys. Ensin on saatava ihmiset mukaan ideoimaan, vasta sitten voi syntyä sisältöä”, selventää työ-ryhmää vetävä Saija Kalenius.

Ryhmä tekee ehdotuksensa avointa työskentelytapaa hyö-dyntäen: Helmikuun lopussa työryhmän raportin ensimmäi-nen versio tulee Stadin demarien nettisivulle kaikkien osastojen ja jäsenten vapaasti kommentoita-vaksi. Kommenttien perusteella ryhmä muokkaa lopullisen ra-portin huhtikuun kevätpiiriko-koukselle esiteltäväksi.

“Toivomme, että puolueosas-

tot raporttiluonnosta kommen-toidessaan samalla kertoisivat meille omista kokeiluistaan, jot-ka ovat tuoneet mukaan uusia aktiiveja tai herätelleet vanhoja,” sanoo Kalenius. “Tuomme ker-tyneet hyvät ideat mukaan ra-porttiin ja toivomme, että ne leviävät laajalle. Parhaassa tapa-uksessa muiden ajatusten sovel-taminen oman yhdistyksen tar-peisiin voi synnyttää ihan uudenlaistakin toimintaa.”

Saija Kalenius sanoo toivo-vansa, että työ ei lopu siihen, kun raportti on merkitty tie-doksi piirikokouksessa. Hän toivoo että osastot kutsuisivat ryhmän jäseniä keskustelemaan

raportin pohjalta. “Ei kuiten-kaan niin, että me nyt täältä tulemme ikäänkuin konsulttei-na ja kerromme osastoille, mitä pitää tehdä. Jäsenet tuntevat yhdistyksensä parhaiten, ja toi-minnan pitää lähteä jäsenistä. Mutta me voimme tulla mu-kaan keskusteluun, ja siinä nii-tä ideoita sitten toivottavasti syntyy.”

Stadin demarien tulevaisuus-työryhmän jäsenet ovat Aleksej Fedotov, Ulpu Iivari, Saija Ka-lenius, Mikko Koskinen, Jape Lovén ja Jussi Vauhkonen.

Piretta Pietilä

tulevaisuusryhmä kannustaa ideoimaan

kuulumisia piiristänyt on aika ilmoittautua

kunnallisvaaliehdokkaaksi


Haluatko lisätietoja?

Kunnallisvaalien ehdokasasettelusta saat lisätietoa piiritoimistolta [email protected] tai soittamalla puh. (09) 708 9620

16

SDP:n 43. puoluekokous kokoon-tuu Helsinkiin toukokuun lopus-sa. Yksi suurista teemoista tulee olemaan EU-politiikka, sillä puo-luehallitus on pyytänyt valmistel-tavaksi puoluekokoukselle EU-ohjelman. Ohjelmaehdotuksen pohjana käytetään Kalevi Sorsa –säätiön paperia, jota puolueen EU-työryhmä kirkastaa ja lihottaa ennen puoluehallituskäsittelyä.

Puolueen edellinen EU-oh-jelma, Visio Euroopan tulevai-suudesta, hyväksyttiin 40. puo-luekokouksessa Jyväskylässä kesäkuussa 2005. Ohjelma si-sälsi 54-sivuisena erittäin pal-jon asiaa ja hyviä tavoitteita sosiaalisesti ja ekologisesti kes-tävästä, korkean kilpailukyvyn ja työllisyyden Euroopasta.

Polarisaatiota kaikilla tasoilla

Tutkaillen Eurooppaa tänä päivänä voi havaita, että kehitys on seitse-mässä vuodessa eriytynyt voimak-kaasti niin maiden kuin väestöryh-mien kesken. Keski- ja Itä-Euroopan uudet jäsenvaltiot nousivat pääosin jaloilleen EU-jäsenyytensä ensim-mäisinä vuosina – kehittämättä kuitenkaan kattavia hyvinvointi-malleja – ja veivät Etelä-Euroopalta sen roolin sisämarkkinoiden halpa-alueena ja tukipolitiikan selvänä painopisteenä.

Samanaikaisesti Etelä-ja Länsi-Eurooppa pitivät talouden rattaat pyörimässä velkaantumalla osal-taan julkisesti ja osaltaan yksityi-sesti markkinoiden takaaman

lainarahatulvan voimin. Pohjois-Eurooppa pysyi suhteessa maltil-lisen budjettipolitiikan tiellä aina-kin finanssikriisivuoteen 2008 asti, mutta toisaalta yksityinen velkaantuminen kukoisti täälläkin erityisesti asuntolainojen paisu-misen vuoksi. Kuilut kasvoivat niin rikkaimman prosentin ja kes-kiluokan kuin keskiluokan ja köy-himmän väestö

Saksan kehitys 2000-luvun ensim-mäisen vuosikymmenen aikana on huomionarvoinen asia EU:n sisä-markkinoiden kannalta. Työmark-kinauudistukset johtivat työehtoso-pimusjärjestelmän rapautumiseen ja työsuhteiden epätyypillistymiseen. Noin viidennes Saksan työvoimasta on töissä matalapalkka-aloilla. Työs-säkäyvät köyhät ovat laajamittainen

ilmiö, minkä valtiokin tuntee pus-sissaan sosiaaliturvakustannuksina. Valtio siirtyi myös rahoittamaan lyhennettyä työaikaa, jossa sekä yritys että työntekijät hyötyvät valtion tuesta. Saksa maksoi kil-pailukykynsä trimmaamisen vel-karahalla.

EU-kontrollia talouspolitiikkaanEU:lla on nyt kuitenkin työkalut puuttua jäsenmaidensa niin julki-seen kuin yksityiseen velkaantu-miseen. Talouspolitiikan koordi-naation tiivistymisellä voi olla erittäin kauaskantoista merkitystä unionin tulevaisuuden kannalta, sillä talouspolitiikka linkittyy kaik-kiin muihin politiikkasektoreihin.

eurooppa uudelle vuosikymmenelle

Vasta valittu sosialidemokraattien johto tuuletti Joensuussa 2010. Vasemmalta varapuheenjohtajat Pia Viitanen, Maria Guzenina-Richardson, puoluesihteeri Mikael Jungner, puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja varapuheenjohtaja Ilkka Kantola. (Kuvat: Kari Lopperi)


Joulukuussa 2011 voimaan tul-lut talouspolitiikan koordinaation six-pack – viisi asetusta ja yksi di-rektiivi – antaa komissiolle entistä laajemmat valtuudet puuttua ali-jäämämenettelyssä olevien maiden talouskuriin. Six-pack täydentyy tänä vuonna vielä kahdella uudel-la asetuksella, jotka hyväksyttäessä jäsenvaltioiden talousarvioehdo-tuksia alettaisiin ennakkotarkastaa komissiossa ennen kansallista par-lamenttikäsittelyä. Alijäämämen-ettelyssä olevien maiden osalta komission suosituksilla olisi myös selkeää sitovuutta.

Huomionarvoista on, että lähes kaikki EU-maat ovat tällä hetkellä alijäämämenettelyssä – itse asiassa joka ikinen valtio lukuun ottamat-ta Suomea, Ruotsia, Viroa ja Lu-xemburgia. Uusi sääntely koskee kaikkia EU-jäseniä, vaikka sankti-ot koskevatkin vain euromaita.

Mainitsematta ei voi myöskään jättää six-packin niin kutsuttua makrotaloudellista valvontake-hystä, jolla seurataan jäsenmaiden talouden tasapainoa laajemmin kuin julkisen talouden osalta. Suomi joutui helmikuussa 2012 komission tarkkailuluokalle vien-nin romahtamisen, asuntojen hintojen voimakkaan nousun ja siitä seuranneen yksityisen vel-kaantumisen kasvun sekä yksik-kötyökustannusten kehityksen vuoksi. Jälkimmäinen tosin selit-tyy sillä, että mittarina on käytet-ty ei-tupo-vuoden 2010 lukuja verrattuna tupo-vuosien 1995-2007 lukuihin, jotka osittain myös edeltävät EMU-kytkösaikaa.

Eurooppa 2020 – globaali kauppamahti vai kääpiö?Euroopan haasteena on nyt kas-vun ja työpaikkojen luominen vaikean taloustilanteen keskellä. Osaltaan tälle tielle voivat viitoit-taa tietä EU:n uudet rahoituske-hykset 2014-2020, missä toivon mukaan korostuvat Eurooppa 2020 –kasvustrategian mukaiset

painopisteet, eli työllisyys- ja kou-lutusasteiden nostaminen, t&k-menojen kasvattaminen sekä il-masto- ja energiatoimet sekä köyhyyden vähentäminen.

Lyhyemmällä aikavälillä katse täytyy kääntää sisämarkkinoi-den kehittämiseen. Kunnon työ-ehdot ja hyvinvointipalvelut ovat myös unionin sisämarkki-noiden tasapainon kannalta tär-keitä asioita. Esimerkiksi vireil-lä oleva julkisten hankintojen lainsäädäntöpaketin uudistami-nen tulee vaikuttamaan kouriin-tuntuvasta suomalaistenkin pal-velujen järjestämiseen.

Unionin kohtalonkysymys lo-pulta on kuitenkin se, pystyykö se parantamaan globaalia rooliaan ja kilpailukykyään vai ei. Tarvi-taan vientituotteita – materiaalisia tai immateriaalisia – jotka mene-vät kaupaksi kehittyvissä talouk-sissa vaurastuville kuluttajille. Euroopan unioni on maailman tärkein kauppamahti tällä hetkel-lä – mutta onko se sitä vuonna 2020 ratkaistaan lähivuosien ke-hityksen perusteella.

Marianne MuonaOTM, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n kv-asiantuntija

Esitetyt näkemykset ovat kirjoit-tajan henkilökohtaisia katsanto-kantoja.

Suomen sosialidemokraattisen puolueen 43. puoluekokous pide-tään Helsingissä 24.5.-26.5. Koko-uspaikkana on Marina Congress Center Katajanokalla, mutta oheistapahtumia on ympäri Hel-sinkiä.

- Olemme järjestämässä musii-killista kansanjuhlaa, jossa puo-luekokousväki tapaa helsinkiläisiä yhteisen hauskanpidon merkeis-sä, kertoo toiminnanjohtaja Juk-ka Paasikallio. - Lisäksi puolueen

johto jalkautuu eri kaupungin-osiin tapaamaan kaupunkilaisia ja kuuntelemaan heidän viestejään.

Puoluekokousohjelma tarken-tuu maaliskuussa.

Piretta Pietilä

helsinki toivottaa puoluekokousväen tervetulleiksi

Helsingin sosialidemokraatteja edellisessä puoluekokouksessa Joensuussa toukokuussa 2010. Etualalla piirin puheenjohtaja Risto Kolanen, Zahra Osman-Sovala, Irma Marttila, Jukka Paasikallio ja Maija Anttila.

SDP:n tulevassa puoluekokouksessa valitaan uusi puoluesihteeri, kun Joensuussa valittu Mikael Jungner (kolmas vas.) jättää tehtävänsä.

18

Raittiusliike oli 1900-luvun alussa mahtava voima, varsinainen kan-sanliike. Sen vaikutus ulottui mer-kittävästi alkoholipolitiikkaa laa-jemmalle: Suomen nuoressa järjestö- ja poliittisessa elämässä tarvitut taidot oli usein opittu juu-ri raittiusliikkeessä. Silti tämäkään aate ei välttänyt tuolloista yhteis-kuntaelämän jakautumista porva-reihin ja työväenliikkeeseen.

Raittiusliike jakautuu

Porvarillinen raittiusväki piti päihdeongelmia ensisijaisesti yk-silöiden ongelmina, kun taas työ-väestön piirissä katsottiin, että ne ovat viime kädessä seurausta yh-teiskunnan rakenteista. Niinpä maailmansodan alla vuonna 1914 sosialidemokraattiset raittiustoi-mijat perustivat oman liittonsa, Sosialidemokraattisen Raittiuslii-ton SDR:n.

Kun jakautuminen oli päässyt alkuun, se myös eteni. Sotien jäl-keen kommunistit perustivat rait-tiusliittonsa, ja lopulta jokaisella merkittävällä puolueella oli oma raittiusjärjestö. Raittius ei silti vahvistunut – päinvastoin keski-oluen vapauttaminen ja taloudel-linen vaurastuminen nostivat suomalaisen alkoholinkulutuksen kasvuun, jota on kestänyt viime vuosiin saakka.

Päihdetyön tehostaminen johtaa neuvotteluihinVihdoin 90-luvun lamavuosina tehokkaampaa päihdetyötä mie-linyt toiminnan rahoittaja, Raha-automaattiyhdistys, otti aloitteen paimentaen järjestöjä fuusioihin: porvarillisella puolella kokoo-mus- ja keskustahenkiset raittius-liitot muodostivat Terveys ry:n, vasemmalla taas syntyi uusi Elä-

mäntapaliitto sosialidemokraatti- ja kommunistitaustaisten liittojen ryhmittyessä yhteen.

Vuonna 2010 käytiin järjestöis-sä jälleen neuvottelupöytään. Por-varihallituksen loputon venkoilu alkoholimainonnan rajoituksista oli vakuuttanut liitot siitä, että poliittisen vaikuttamisen tehosta-minen vaati voimien yhdistämis-tä – tarvittiin vahva päihdejärjes-tö, joka kaikenväristen hallitusten olisi pakko ottaa huomioon.

Samaan suuntaan vaikutti halu löytää kotipesä päihdetyön kan-salliselle koordinaatiolle. Myös periaatteellinen ristiriita päihde-ongelmien luonteesta oli menet-tänyt merkitystään, kun porvaril-lisetkin järjestöt käytännössä pyrkivät päihdehaittoja synnyttä-vien rakenteiden muuttamiseen.

Yhteinen järjestö aloittaa toimintansaNiinpä intensiivisten neuvottelui-den, pohdintojen ja päätösten jälkeen Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry aloitti toimintansa ku-luvan vuoden alussa, kun Elämän-tapaliitto, Terveys ry ja uusin toimija, Elämä On Parasta Huu-metta ry yhdistyivät. Raittiusliik-keen lähes sata vuotta toisistaan erossa olleet perilliset ovat nyt jälleen samaa liittoa.

Perustajien toiminnan erilais-ten painotusten kohdattua toisen-sa EHYT ry:n toiminta päihteitä vastaan kattaa kaikki ikäryhmät lapsista eläkeläisiin. Huomioon otetaan myös esimerkiksi työelä-män ja liikenteen tarpeet. EHYT ry:n puheenjohtajana toimii THL:n ylijohtaja Erkki Vartiai-nen ja varapuheenjohtajana de-marikansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä. Uuden liiton toi-minnanjohtajaksi puolestaan va-

EHYT ry:n toiminnan avajaisissa tammikuussa 2012 uudelle järjestölle nostettiin alkoholittomia maljoja. Kuvassa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (toinen oik.) ja järjestön toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi (kolmas oik.).

kerran jaettu on jälleen EHYTsuomalainen raittiusliike on vuoden vaihteessa yhdentynyt

sadan vuoden poliittisen jakautumisen jälkeen.

littiin Elämäntapaliiton Sari Aalto-Matturi.

Kuten monet muutkin suoma-laiset sosiaali- ja terveysalan jär-jestöt, myös EHYT ry tulee var-masti kohtaamaan kenties suurimman haasteensa siinä, mi-ten se pystyy yhdistämään vahvan ammatillisuuden ja vireän kansa-laistoiminnan. Tässä työväenliik-keelläkin on mahdollisuus vaikut-taa: EHYT ry:n jäsenkuntaan

kuuluu muun muassa kaksi hel-sinkiläistä työväenyhdistystä.

Antti Hytti

Kirjoittaja on Stadin Demarien varapuheenjohtaja ja työskentelee Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n aikuistyön päällikkönä.


narikkavahti

Raatihuoneen

jupiter ja härkäKaupunginvaltuuston budjettikehyspuheissa oli helmikuulla erilaisia vivahteita. Uusi ryhmäjohtaja Tatu Rauhamäki (kok) kiitti sitä, että menojen kasvu ja tuottavuuden parantaminen on saatu oikealle kehitysuralle. – Kokoomusryhmän mielestä kaupun-kimme menokasvun on pysyttävä pienempänä kuin kuntakentän keskimääräinen menokasvu. Tuotta-vuus syntyy oikeasta kohdentamisesta, uudistuksis-ta, tavasta tehdä uusia asioita uudella tavalla.

Vihreiden ville Ylikahri näki talouden epävarmana. Helsinki jatkaa kasvuaan, mikä asettaa paineita palvelujen järjestämiselle, asuntotuotannolle ja liikenteelle. – Yleisen taloustilanteen takia kaupun-gin budjetti tulee laatia varovaisuutta korostaen. Toisaalta talouden epävarmuuden ei pidä johtaa liialliseen synkistelyyn.

Arto Bryggare (sd) korosti sitä, että kaupungissa elää tuhansia nuoria kaiken koulutuksen tai tukiverkon ulkopuolella. Suomella ei ole tähän varaa. Helsinki ajaa hallituksen kanssa nuorten yhteiskuntatakuuta eteenpäin. terveyserojen kasvu on pysäytettävä. – Käyttäjälleen maksuton terveys-palvelu ei voi olla vain unelma. Nuorten syrjäytymi-sen pysäyttämisen tueksi demarit toivovat muutakin oikeistoa kuin uuden presidentin, Arto toivoi kainosti.

Helsingin sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskau-punginjohtajasta päätetään keväällä. Hesarin kaupunkitoimitus meuhkaa asiassa monta kuukaut-ta ennen valtuutettujen itsenäistä valintaa. Tuomas Peltomäki kehittelee (HS 11.2.) salaliittoteoriaa, jonka mukaan Tuula Haataisen lähdössä muihin töihin olisi osa isompaa suunnitelmaa. Lähtö oli Helsingin demareille yhtä suuri yllätys kuin muille-kin.

Peltomäki tekee kuten edeltäjänsä Riku Jokinen, joka diskonttasi demareiden tulevaa vaalitappiota elo-syyskuun 2007 Hannu Penttilän valinnan alla. – Vihreille se ei, ja miksi kävisi. He ovat nyt toisiksi suurin puolue. Silloin vihreät vaativat tehtävää

Osmo Soininvaaralle, vaikka puolue oli kolmannek-si suurin. Viime keväänä he haastoivat kokoomuksen toisen paikan Laura Rädyn valinnan yhteydessä, vaikka kokoomus oli suurin.

Mikä on luvallista Jupiterille, ei ole sitä härälle, vanhat roomalaiset sanoivat ja astrologit tulkitsevat tähtimerkeistä. Se kai tarkoittaa sitä, että Jupiter on Jumalan suosiossa, härkä vain tavallinen työjuhta. Vihreät ovat HS:n kaupunkitoimituksen suosiossa, demarit eivät. Yleensä rauhallisempi pääkirjoitustoi-mitus menee mukaan samaan logiikkaan (HS 19.2.). Lopussa Peltomäki osuu oikeaan: demareiden ja vihreiden ollessa vastakkain, kokoomus määrää Helsingissä.

Valtiosääntöoikeuden professori puhuu radiossa korruption muunnelmasta, vaikka suuren kaupun-gin johtaminen on poliittinen, demokratiaan kuuluva tehtävä. Ennen kuin tämä sumea logiikka ja kumea melu täyttävät kaupunginvaltuuston, ovella vartioiva narikkavahti toivoo keskusteluun provosoi-tumatonta malttia. Vihreillä on tehtävään, monia vihreitä kunnallispoliitikkoja sekä tunnetuimpana Tuija Brax. Koulutus-, työllisyys- ja kulttuuriasioissa aktiivinen puolue, Sdp löytänee itselleen maaliskuul-la hyvän, osaavan ehdokkaan.

Olisi hyvä, jos apulaisjohtajaehdokkaille järjestetään julkisia paneeleita, joissa heidän visionsa koulujen, kulttuurin, nuorten ja liikunnan tulevaisuudesta tulevat arviotavaksi. On tärkeää, että he kiertävät kuultavina kaikissa poliittisissa valtuustoryhmissä vastaamassa kysymyksiin. Hyvä, avoin ja läpinäkyvä reilu kamppailu tehtävästä olisi piristysruiske kuntavaalivuoden Helsingille

20

Kaiken tämän jälkeen Helsingin sosialidemokraattisen piirin toi-minnanjohtaja Jukka Paasikallio haaveilee ensi huhtikuun jälkeen istuvansa onkimassa Espoon Laa-jalahdella tai matkaavansa vaimon-sa kanssa sukuloimaan Ranskaan tai ystävien luokse Yhdysvaltoihin.

Politiikkaan jo nuorena

Jukka Paasikallion tie politiikan ammattilaiseksi ja organisoijaksi alkoi jo kouluvuosina Savonlin-nassa. Hän oli aktiivisesti mukana teinikunnan toiminnassa.

“Yhdessä savonlinnalaisten

Jukka Paasikallio jää eläkkeelle

keskeinen poliittinen taustavaikuttaja

Jukka Paasikallio on vetänyt kampanjatakin päälleen monasti. “Tarja Halosen kampanjan aikana olimme Kontulassa 20 asteen pakkasessa. Eräällä Halosen turvamiehistä ei ollut päähinettä. Sanoin, että autossani on ylimääräisiä pipoja. Turvamies sanoi, että pärjää, mutta tuli viiden minuutin kuluttua toisiin ajatuksiin ja haki minulta pipon”, Jukka Paasikallio kertoo.

jukka paasikalliolle vaalien organisoiminen ja vetäminen on tuttua viideltä vuosikymmenel-tä. hän on oppinut tuntemaan kolme presi-

denttiä, muutaman pääministerin, usean ministerin ja lukematto-mia kansanedustajia, luottamushenkilöitä ja politiikan tekijöitä.

kanssa ajoimme nuorten asioita. Sosialidemokraattiseen puoluee-seen liityin ennen kuin lähdin opiskelemaan Tampereelle. Vuon-na 1972 olin Savonlinnassa teke-mässä Erkki Liikasesta kansan-edustajaa”, Paasikallio kertoo.

Opiskelu Tampereen yliopistol-la venyi, kun mies ajautui heti opiskelijapolitiikkaan. Hän ehti olla Tampereen ylioppilaskunnan korkeakoulupoliittinen sihteeri ja demariopiskelijat SONK:n pää-sihteeri.

Paasikallio sai kun saikin nuo-riso-ohjaajan opintonsa valmiik-si. Hän ehti tehdä oman alan töitä muutaman vuoden Helsin-gissä ja Espoossa ennen kuin hänestä tuli Espoon sosialidemo-kraattisen kunnallisjärjestön sih-teeri. Niissä tehtävissä vierähti parikymmentä vuotta.

Liian poliittinen mies

Jukka Paasikallio haki vuosia sitten Espoon kaupungin nuori-sotoimen johtajaksi, mutta hän oli kokoomuslaisten mielestä liikaa demari, koska oli töissä Espoon kunnallisjärjestössä. Kokoomukselle kelpasi toinen demari, joka oli ilmeisesti vä-hemmän poliittinen.

Kun Helsingin piirissä vapau-tui yksitoista vuotta sitten toi-minnanjohtajan paikka, päätti Paasikallio hakea sitä. Helsingin asiat olivat oman työn ohella tul-leet tutuiksi, koska Espoon kun-nallisjärjestön sekä Uudenmaan ja Helsingin piirin toimistot oli-vat samoissa tiloissa Helsingin työväentalolla.

“Olen ollut mukana niin Mau-no Koiviston kuin Martti Ahti-saarenkin vaalikampanjoissa sekä Tarja Halosen molemmissa kam-panjoissa”, Paasikallio muistelee.

“Viime syksynä kaikki olivat tyytyväisiä, kun Paavo Lipponen

lähti mukaan ehdokkaaksi. Vähi-tellen alkoi kuulua kriittisiä pu-heenvuoroja. Mielipidetiedustelut osoittivat, että jäsenet ja kannat-tajat eivät uskoneet ehdokkaan mahdollisuuksiin. Sitä vahvisti julkisuuden yleinen rutina ehdok-kaan iästä.”

“Kaikki kolmet vaalit, kunnal-lis-, eduskunta- ja presidentinvaa-lit, ovat erilaiset. Yhdessä vaalissa tehdään yhden ehdokkaan, muis-sa monen eteen, mutta jokaiseen vaaliin tehdään omat suunnitel-mansa.”

“Kunnallisvaaleissa tärkeintä on ehdokasasettelu. Kaikki perus-tuu vapaaehtoiseen talkootyöhön. Ilman vapaaehtoisten työtä ei vaa-lityöstä tulisi mitään. Menivätpä vaalit hyvin tai huonosti, en pidä sitä henkilökohtaisena voittona tai tappiona”, korostaa Jukka Paa-sikallio.

Kunnallisvaalit esivaaleina eduskuntaan

“Kunnallisvaaleissa innokkaasti vaalityötä tehnyt ehdokas saat-taa pettyä parin sadan äänen saaliiseen. Olen usein sanonut, että jos sinua äänestäneet laitet-taisiin viiteen bussiin Hakanie-men torin laitaan, olisi siinä ai-kamoinen joukko ihmisiä”, Paasikallio sanoo.

“Eduskuntavaaleissa ehdok-kaat on saatava lentoon ja lii-toon. Kunnallisvaalit ovat usein esivaalit tulevia eduskuntavaa-leja varten. Vaalityön aikana seuloutuvat henkilöt, joilla on halua ja himoa hypätä seuraa-viin vaaleihin. Kunnallisvaalit ovat loistava kouluttautumis-paikka hyvälle ehdokkaalle ja tukiryhmälle eduskuntavaale-jakin silmällä pitäen”, Jukka Paasikallio kertoo.

Eduskuntavaaleissa Helsingissä on 21 ehdokasta ja jokaisella omat

tukiryhmät, mikä laajentaa vaa-lityöntekijöiden porukkaa. Edus-kuntavaalien tulosten perusteella demareista pitäisi Paasikallion laskelmien mukaan syksyn kun-nallisvaaleissa tulla Helsingin toi-seksi suurin valtuustoryhmä. Par-haillaan haetaan ehdokkaita ja konkreettiset kunnallisvaalita-voitteet hiotaan kevään aikana.

Yhteyshenkilö ja taustavaikuttaja

“Työssäni on parasta se, että jokainen päivä on erilainen. Ympärilläni on jatkuvasti upei-ta ihmisiä, jotka tekevät yhteis-kunnallista työtä. Monet ovat tehneet sitä vuosikymmeniä. He haluavat oppia uusia asioita ja vaikuttaa”, Paasikallio sanoo.

“Olen halunnut olla tehtävienkin vuoksi taustavaikuttaja. Ensin on aina vaalien jälkeen katsottava, ket-kä ovat eduskunnassa tai kaupun-ginvaltuustossa. Pitää saada jouk-kue toimimaan yhteen. Tärkeää on, että ihmiset muistaisivat, miksi hei-dät on valittu”, Paasikallio kertoo.

“Jatkuvasti piirissä on mietittä-vä, miten äänestäjiin pidetään yhteyttä ja kerrotaan, mitä on teh-ty valtuustossa tai eduskunnassa. Viime aikoina yhteydenpito on muuttunut sähköisen median myötä. Päänvaivaa tuottaa myös julkisuuskynnyksen kovenemi-nen. Yhä vaikeampi on saada ään-tään kuuluville.”

Välillä Jukka Paasikallio myön-tää sortuvansa kuvittelemaan, mitä hän tekisi, jos olisi diktaat-tori. Hän organisoisi Helsingin puolueosastot uudestaan: järki-perästäisi ja yhdistäisi. Hänen havaintojensa mukaan ihmiset hakeutuvat niihin osastoihin, joissa on toimintaa. Tapahtuma-palstoja seuraamalla voi päätellä, missä väki liikkuu. Jos yhdistys ei kerro itsestään, tulee siitä hel-posti salaseura.

Omat menot taka-alalla

“Työni luonteen vuoksi henki-lökohtaisten menojen suunnit-telu on ollut vuosia hankalaa”, Jukka Paasikallio kertoo. On tie-tysti itsestä kiinni, uskaltaako pitää viikonlopun vapaana tai mennä aikaisemmin varattuun konserttiin.

Jukka käy Aino-vaimonsa kanssa mielellään konserteissa ja oopperassa. He ovat myös mat-kustaneet paljon. Jukan serkku asuu Ranskassa – siellä on vierail-tu usein. Aino on asunut Yhdys-valloissa kaksi vuotta ja niiltä vuosilta on ystäviä, joiden luona käydään.

“Vuosi sitten vieraanamme oli amerikkalaisen kommunistipuo-lueen jäsen ja presidentti Barack Obaman innokas kannattaja. Aje-limme Tarvaspäästä Temppeliau-kion kirkkoon ja päätin näyttää ystävällemme, missä meidän pre-sidenttimme asuu.”

“Kun ajelimme hiljalleen Män-tyniemeen menevää tietä, näin, kun Pentti Arajärvi oli palaile-massa sauvakävelylenkiltään ja hetken päästä mutkan takaa il-mestyi Tarja Halonen turvamie-hineen. Hyppäsimme autosta ja saimme otettua kuvat ja juteltu presidentin kanssa. Ystävämme oli tohkeissaan”, muistelee Jukka Paasikallio.

“Olen niin pitkään suunnitellut aikatauluja itselleni ja muille, että en tee mitään tarkkoja suunnitel-mia huhtikuulle, jolloin jään pois töistä. Varmaan voimme vaimon kanssa lähteä reissuun ja ottaa äkkilähtöjä.”

“Ensimmäiset viikot menevät kuitenkin levätessä. Voin mennä veneelle. Onkia tai vetää uistinta Laajalahdella.”

Teksti: Leena-Maija TuominenKuva: Piretta Pietilä


22

Tasaisin väliajoin mediassa tulee esille Valko-Venäjän vaikea yhteiskun-

nallinen tilanne. Valko-Venäjällä vaino-taan poliittisia aktiiveja, jotka tukevat vaih-toehtoja Lukashenkon hallinnolle. Opposition edustajia järjestelmä on kohdel-lut rankasti: Maassa edelleen toimiva KGB on mm. kiduttanut vuoden 2006 president-tiehdokkaita. Ääneen protestoiminen aihe-uttaa välittömän väkivallan uhkan.

Petetyt lupaukset

Vuonna 2006 EU antoi Lukashenkolle mah-dollisuuden järjestää reilut presidentinvaa-lit. Ne näyttivätkin melkein toteutuvan, kunnes Lukashenko huomasi, että hänellä on riski hävitä. Näin hän petti Euroopan unionille tekemänsä lupaukset demokrati-asta ja piti kiinni omasta vallastaan. Tilan-ne ei näytä valkovenäläisten vapauden kan-

nalta lupaavalta.Kiinnostukseni Valko-Venäjää

kohtaan syntyi viime kesänä Itä-vallassa Weissenbachissa, jossa

osallistuin IUSY:n eli maailman demarinuorten kesäleirille. Ta-pasin siellä ihmisiä eri puolilta

maailmaa ja Eurooppaa ja yllättäen myös valkovenäläi-siä. Heitä kuunnellessani huo-masin, kuinka huonosti heillä on asiat verrattuna muihin eurooppa-laisiin maihin.

IUSY:n leirillä oli mm. seminaari, jossa kerrottiin, mitä kaikkea on mah-dollista tehdä Valko-Venäjän ihmisoike-ustilanteen parantamiseksi.

Stadin Demarinuoret järjestävät aloitteestani Valko-Venäjän tilannetta valottavan seminaarin 15.3. Seminaariin saapuu Ivan Masliukou, jo-ka on valkovenäläisen nuorisoliikkeen aktiivi ja Anais Marin, joka työskentelee tutkijana EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä -tutki-musohjelmassa ulkopoliittisessa instituutis-sa. Lisäksi otetaan kontakti skype-puhelun ja web-kameran kautta tanskalaiseen Michael Nielsenin, joka on Valko-Venäjän ihmisoikeustilannetta edistävän Fri Kultu-rin puheenjohtaja

Mikko Ranta

minne menet valko-venäjä?valko-venäjä on ainoa euroopan maa, joka ei ole saanut jäsenyyttä euroo-pan neuvostossa ja jossa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä. Dik-taattori alexander lukashenko ei hevillä luovu vallasta ja lisäksi hänen kerrotaan suunnittelevan dynastiaa pojilleen Viktorille ja Dimitrille.

Stadin Demarinuorten Valko-Venäjä-aiheinen seminaari torstaina 15.3 klo 17.30 alkaen SDP:n puoluetoimistolla (Saariniemenkatu 6, Helsinki).

Tarjolla on venäläistä ruokaa ja ajankoh-taista ihmisoikeuskeskustelua!

Ilmoittaudu mukaan ennakkoon, kati.oksman(at)demarinuoret.fi tai p. 045 633 2636

Suomessa oli vuonna 2010 yhteensä noin 50 000 syrjäytyneeksi katsottua nuorta, joista 32 000 ei hakenut töitä. Syrjäytyneiden nuorten määrä kasvaa hälyttävästi koko maassa. Nämä nuoret eivät käy koulussa tai töissä, he elävät neljän seinän sisällä usein kaiken yhteiskunnan avun ulkopuolella.

Laaja tutkimus 1990-luvun laman lapsista paljastaa murheellisen kuvan huono-osai-suuden periytymisestä. Elämme vuotta 2012 ja vuosittain 50 000 nuorta syrjäytyy, koulu jää kesken ja heitä ei tavoiteta. Syrjäytyneissä nuorissa on suomalaisten nuorten lisäksi maahanmuuttajaperheen nuoria ja romani-perheiden nuoria.

Mitä seurauksia tästä on nuorille? Tutkimus sen taas aikanaan paljastaa, mutta varmaa on, että maksamme siitä kalliin hinnan tulevaisuudessa. Kuuntelin yhden nuoren haastattelua ja surullinen oli tämän kodittoman nuoren tarina. Aamuyöstä hän lähtee liikenteeseen, hyppää bussin tai metron kyytiin, että saa olla lämpimässä. Lapset ja nuoret ovat edellisen laman maksumiehiä. Suomessa käytetään vähän rahaa ongelmien ennaltaehkäisyyn, mutta paljon rahaa jälkien korjaamiseen.

Istuva hallitus on nyt tarjonnut ratkaisuna yhteiskuntatakuun, jolla jokaiselle nuorelle taataan työ-, opiskelu-, kuntoutus- tai harjoittelupaikka. Työministeri Lauri Ihalainen tarvitsee koko hallituksen tuen asian hoitamiseen.

Maahanmuuttajien työllistyminen edellyttää suomen kielen osaamista. Korkeakaan koulutus ei takaa työpaikkaa, jos henkilön kielitaito katsotaan riittämättö-mäksi. Koulutuksella ja ammattiin sijoittu-misella on ratkaiseva merkitys uuteen kotimaahan integroitumisessa. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että maahanmuuttaja-taustaisten nuorten kykyjä aliarvioidaan ja heitä ohjataan erilaisiin koulutusvalintoihin kuin kantaväestön lapsia ja nuoria. Maahan-muuttajataustaiset nuoret jatkavat toisen asteen koulutuksessa suomalaisia huomatta-vasti harvemmin. Alle puolet toisen polven maahanmuuttajista saa suoritettua lukion tai ammattikoulun loppuun.

”Lapsen oikeus nauttia parhaasta mahdol-lisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista sekä erityiset toimet lasten terveyspalveluiden turvaamiseksi” (YK:n

yleissopimus lapsen oikeuksista, 24 artikla). Miten toteutuvat lasten oikeudet Helsingis-sä, Suomessa?

Irma MarttilaMaahanmuuttotyön asiantuntija

unohdetaanko laman lapset?


24

Rosa Liksom matkalla maailmalle

Rosa Liksom ei peitellyt iloaan siitä, että oli tämän vuoden kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaja. Voittajakirja kertoo siitä, miten Siperian matkaajalle käy, kun matkakumppanina on votkalle haiseva venäläisuros, jolle edes mikään epäinhimillinen ei ole vierasta.

siperian juna vie viimeiseen

taistoon


Miten moni meistä onkaan haa-veksinut joskus matkustavansa junalla halki Siperian? Karun kau-niit maisemat, kovia kokenut luonto, huikaiseva taiga, käryävät junat, likainen lumi, nälkäiset koi-rat, kauppojen tyhjät hyllyt, alis-tuneet ihmiset ja junapalvelijan loputon teetarjoilu. Nämä vaikut-tavat kiehtovilta asioilta. Matka on kuitenkin useimmilta meiltä jää-nyt tekemättä, varsinkin kun se olisi pitänyt tehdä jo Neuvostolii-ton aikoina.

Mutta ei hätää. Kirjailija Rosa Liksom – aikoinaan Moskovan yliopiston opiskelija Anni Kylä-vaara – on tehnyt matkan ja vielä vanhaan kunnon neukkuaikaan. Rosan käsissä matkakuvaus on niin verevää, että se korvaa luku-kokemuksena koko reissun. Mat-kakuvaus Hytti nro 6 sai ansaitus-ti Finlandia-palkinnon, sillä kirja imaisee lukijan kokemukseen, joka pysäyttää, niin hyvässä ja kuin pahassa. Kirja kiinnostaa maailmallakin. Se on jo myyty Ruotsiin, Tanskaan ja Ranskaan.

Unelma ja painajainen

Hytti nro 6:n tarina perustuu van-haan maan tapaan. Matkaliput varattiin Neuvostoliitossa niin, et-tä hytit täytettiin alusta loppuun numerojärjestyksessä. Nais- ja miesmatkustajia ei mitenkään ero-teltu. Oli tavallista, että, kuten täs-sä tapauksessa, nuori opiskelijatyt-tö sai ahtaan hytin kämppikseksi ison miehenkorston, joka tuli mat-kaan votkakassit kilisten. ”Mua ei kiinnosta sun mielipiteet. Mulle sä olet pelkkää paskavettä”, mies sanoi alkajaisiksi. Tytön nieleskellessä miehen puheita, tämä lisäsi yllät-täen nöyrällä äänellä: ”Anna tyh-mälle anteeksi, tyttöseni”.

Antropologian opiskelijalle Si-perian matka oli romanttinen unelma tutkimusmatkailijoiden Sakari Pälsin, Gustaf Ramstedtin ja Kai Donnerin jalanjäljissä. Mies taas teki matkaa työmaalleen, mutta avautui kuitenkin elämäs-tään ajan kuluksi hyttikaverilleen, erilaista maailmaa edustavalle ih-miselle. Mies tarinoi elämästään ja perheestään. Hän kertoi, miten isä oli varas, joka ei omistanut

kuin huonon käsialan. Äijä eli maailmassa, jossa oli kirkko, ka-pakka ja pakkotyöleiri. Hän lopul-ta narahti rehellisestä ryöstömur-hasta. Siitä tipahti 45 vuotta pakkotyötä. Miehen juttu jatkuu: Stalingradin taistojen aikaan Sta-lin keksi, mistä saada tykinruokaa rintamalle. Diktaattori tyhjensi vankilat ja tunki tappajat, vorot ja muut rosvot eturintamalle mene-vään vankivaunuun.

Sodasta heitäkin selvisi muuta-ma ja rauhan saavuttua heidät pan-tiin pakkotyöhän, jossa isäpappa sitten kuoli ripulikuumeeseen.

Matkakumppanin juttu jatkuu: Äiti odotti uuden isäpuolen kans-sa pojan kuolemaa, mutta hänpä kuuli uhkauksen ja karkasi kadul-le, jossa elätti itsensä miten par-haiten taisi. ”Kiitos toveri Stalin onnellisesta lapsuudesta”, mies ironisoi.

naapurimaan kuolinkamppailuJunan jytkeessä tyttö ajattelee vä-lillä poikaystäväänsä. Nuorukai-sen herkkä luonne ei kestänyt komennusta Afganistaniin, joten hän hankkiutui mielisairaalaan. Voinee kuvitella, ettei sekään ollut hyvä ratkaisu.

Junan ikkunassa vilahtelevat ihmiset ja maisemat, joita leimaa-vat köyhyys ja välinpitämättö-myys. Ikkunasta voi todistaa myös pystyyn mätäneviä tehtaita, ka-duilla lainehtivia jokia ja myrky-tettyjä metsiä. Neuvostoliitto ve-telee viimeisiään.

Silti tyttö kokee tilanteessa valoa. Kenties hyttikaveri sittenkin tar-koittaa lopulta hyvää, vaikka onkin sosiaalisilta taidoiltaan avuton.

Ympäröivästä maasta, Neuvos-toliitosta, tyttö miettii: ”Miten hän saattoi rakastaa tuota taakse jää-nyttä outoa maata, sen nöyrää, anarkistista, kapinoivaa, mistään piittaamatonta, sattumalla kaiken selittävää, kärsivää, kohtalonus-koista, ylpeää, vihantäyteistä, epä-toivon lamaannuttamaa, murheel-lista, tyytyväistä, alistunutta, rakastavaa, sitkeää ja vähään tyy-tyvää kansaa”. Kirjassa ei ole kui-tenkaan häivääkään romantiikkaa.

Itä kohtaa lännen

“Harmaan värin voi kirkastaa vain auringon nousu ja lasku. Siinä yhteiskunnassa ei ole mitään, mi-tä kannattaisi ikävöidä takaisin”, Rosa Liksom toteaa.

Rosa Liksom on kirjoittanut kir-jaansa viisi vuotta. Hän on 1980-lu-vulla opiskellut Neuvostoliitossa ja tietää siis mistä kirjoittaa.

“Sain idea kirjoittaa vuonna 1985 tekemästäni matkasta, kun luin Sofi Oksasen kirjan Stalinin lehmät. Se kirja herätti muistot, joita oli mielessäni erikoiselta matkaltani. Luin aiheesta valtavan määrän kirjoja ja kirja rupesi hah-mottumaan hiljalleen.”

Kirjailija on itse tehnyt matkan Siperian junalla ja hyttikaverikin oli kuvatunlainen mies, neuvos-toyhteiskunnan synnyttämä neu-vostoihminen. Mies opetti paljon itänaapurin ihmisten sielusta ja näytti omalla tavallaan, miten itä kohtaa lännen.

“Olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän tulisi tuntea oman historiamme lisäksi myös naapu-rimaitamme. Itäisen suurvalta-naapurimme kuolinkamppailu kuuluu myös meille, koska histo-ria selittää myös tätä päivää. Neu-vostoaika on tarpeeksi kaukana, että siitä voi jo kirjoittaa ja tar-peeksi lähellä, että sen on voinut itse kokea. Minusta kaunokirjal-lisuus voi olla hyvä keino opettaa erilaiset ihmiset tulemaan parem-min toimeen keskenään.”

Oikealla asenteella pärjää

Rosa Liksomin aikaisemmat ro-maanit ovat kertoneet vähän vink-sahtaneista, elämän kovuuden kokeneista ihmisistä. Vuonna 1985 ilmestyneen esikoiskirjan Yhden yön pysäkki jälkeen hän loi oman ilmaisulajinsa suomalaiseen kirjal-lisuuteen. Kirjoissaan Liksom ei ole harrastanut, eikä harrasta uu-tuusteoksessaankaan, moralisoin-tia, arvostelua eikä edes turmeluk-sen tuomitsevaa päivittelyä.

Yhtään ylemmyydentuntoista tai moralisoivaa sanaa ei ole Hyt-ti nro 6-kirjassakaan.

Ja kas, tällä asenteella Siperian matkaava tyttönen saa murhamie-

hestä turvallisen matkakumppa-nin, suorastaan suojelevan isä-hahmon. Lopulta mies pelastaa tytölle koko matkan tarkoituksen; Mongolian riimupiirrokset. Piir-roksia ei antropologiaa opiskeleva tyttö olisi nähnyt, ellei venäläinen matkakumppani olisi hallinnut konsteja mennä paikkaan, johon on pääsy kielletty.

Pohjoisen tyttö

“Olen harrastanut Neuvostoliittoa teini-ikäisestä asti. Olen opiskel-lut Moskovassa ja minua innoittaa neuvostomuotoilu,” sanoo kirjai-lija ja kuvataiteilija Rosa Liksom.

Hän kerää kaikenlaista neuvos-totavaraa esimerkiksi astioista ja leikkikaluista koriste-esineisiin. Osan tavaroista hän on jo lahjoit-tanut Tampereen Lenin-museolle.

Rosa Liksom on syntynyt Yli-torniolla ja käynyt lukion Rova-niemellä. Hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa oli kouluretki Murmanskiin.

“Murmansk oli minulle suur-kaupunki. Siellä näin elämäni ensimmäiset etniset ravintolat, gruusialaisen ja azerbaidzanilai-sen, ja innostus avaraan maail-maan syttyi välittömästi.”

Liksom alkoi opiskella antropo-logiaa ja yhteiskuntatieteitä Hel-singissä ja sen jälkeen Moskovan yliopistossa. Väliasema Gagarin ilmestyi vuonna 1987 ja Go Mos-kova Go 1988.

“Tajusin, että neuvostoihminen ajatteli asioista erilailla kuin me. Heille oli luontevaa elää vaihtota-loudessa. Sinulla on kauniit ken-gät! Haluatko niistä kananmunia? Nykyään kaikkea saa kaupasta eikä tällä tiedolla ole enää arvoa. Edes junamatkailu ei ole kuin sil-loin ennen.”

Kolea koillinen tuuli kuljetti mukanaan balalaikan kirpeitä sä-veliä. Kiskoilla lepäili uupuneita ja hiljaisia vetureita. Maidonval-koinen, nopeasti putoava taivas alkoi heitellä koleaa räntätihkua pakkastuulen tuivertamaan maa-han, koko avaruus oli täynnä ma-sentavaa ikävää. (Rosa Liksom, Hytti nro 6, WSOY 2011)

Hilkka ja Anni Kotkamaa

Kommuunin riitaperhe (vas) Julia Korander, Maria Ahlroth, Oskari Pöysti ja Pelle Heikkilä.

tillsammans nauraa 70-luvun kimppahengelle

Erorouvat Jessica Lindfors (edessä) ja Maria Ahlroth meditoivat Kimpassa-tunnelmaan.

Korkealla Kruununhaan mäellä Meritullinkadulla pitää nykyään majaansa vireä suomenruotsalai-nen Viirus-teatteri. Se on harvoja helsinkiläisiä teattereita, jonne ei pääse kuin pienellä hissillä. Teat-terikulman talon neljännessä ker-roksessa oli keväällä nähtävissä hieno Aurora-esitys helsinkiläis-ten mielenterveyspotilaiden ase-masta.

Yhteiskuntaa voimakkaasti tie-dostavan teatterin ensipolvi löi läpi 1980-luvun lopussa. Nyt on toisen polven vuoro. Näyttelijä-joukosta löytää Idmanin toista ja Pöystien kolmatta polvea. Hersy-vä huumori on käytössä taitavas-ti ”Tillsammans” (Kimpassa) –esityksessä, jonka Viirus on tehnyt yhteistyössä Sirius-teatterin ja Te-

atterikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa.

Maria Lundströmin ohjaama näytelmä pohjautuu kuuluisan ruotsalaisen elokuvaohjaaja Lu-kas Moodyssonin vuonna 2000 valmistuneeseen elokuvaan, joka sai suosiota myös meillä. Esitys nauraa leveästi 1970-luvun kan-sainväliselle tiedostamiselle, jossa juhlitaan diktaattori Francon kuo-lemaa. Yliteoreettisesti elämään suhtautuvat aikuiset saavat vas-taansa omat lapsensa, jotka halu-avat valita itse. Ei enää pelkkää kasvisruokaa, vaan mielenosoitus nakkien puolesta. Kaikille vapaa seksi ei sovikaan parisuhteeseen kimppa-asumisessa, vaan synnyt-tää mustasukkaisuutta. Aikuiset riitelevät ruuanteko- ja tiskivuo-

roista. Hippihenkiset vanhemmat

kieltäytyvät yhteiskunnan nor-meista ja pakenevat epäonnistu-

neita heterosuhteita kokeilemaan uutta samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihokarvojen ajamisesta kieltäytyminen on protesti sovin-


Zodiak on vireä nykytanssikeidas meitä lähellä olevassa lounaisen Helsingin kulttuuritalossa, Kaa-pelitehtaalla. Baltic Circlen monet kokeilevat esitykset ja ”Liikkeellä” –festivaali marraskuulla olivat juuri siellä koettavissa.

Tammikuun lopulla esitettiin Maija Mustosen kokoama ”The Greatest Love Songs” (Kauneim-mat rakkauslaulut) kymmenen soolotanssin yhdistelmänä. Kat-soja kuuli tanssijan valitseman suosikkirakkauslaulun ja tämän persoonallisen tulkinnan. Lauluja oli klassisesta kamarimusiikista Nuoruustangoon. Rakkaus esiin-tyi monipuolisesti nuoresta ihas-

tumisesta traagisiin eroihin ja kuolemiin asti.

Illan vaikuttavin tulkinta oli Jarkko Lehmuksen suurien tun-teiden illan viimeinen paritanssi itsensä kanssa. Sydän riipi lähei-syyttä brittilaulaja Sam Brownin iskelmän sävelillä. Alle viidessä minuutissa Lehmus kääntelehtii itsensä täyteen hikeen elämää suuremman hullaantumisen tulk-kina. Bravo, annoimme raivoisat aplodit.

Toinen vaikuttava kokemus Hanna Ahdin hypnoottisen pyör-ryttävä valssi yhteen suuntaan. Tanssija kaatui kerran huimauk-sesta, mutta jatkoi päättymättö-

män valssin loppuun asti. Emmi Venha tanssi rakkauden ekstaat-tisena sähköshokkihoitona. Haus-koja esityksiä olivat Saara Töyry-län keveä flirtti juuri kuolleen Whitney Houstonin ylevään rak-kausbiisiin tai Katri Kainulaisen eräänlainen seksibaarin tanssityt-töesitys, jossa hän astui yleisön keskelle.

Zodiak – tanssin aluekeskus Helsingissä esittää omien taiteli-joiden ja vierailijoiden esityksiä. Kevään ohjelmaan voi tutustua verkossa: www.zodiak.fi

Teksti: Risto KolanenKuva: Uupi Tirronen

Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa ja Lontoossa opiskellut Jarkko Lehmus esitti illan tainnuttavimman tanssitulkin-nan Sam Brownin rakkauslauluun ”Stop”.

rakkautta nykytanssin keinoin

naisuutta vastaan. Tuttuja asenteita, joita keski-

ikäiset ja sitä vanhemmat suoma-laisetkin tunnistavat omasta idea-listisesta nuoruudestaan, joka törmäsi asuntolainojen maksun ja lapsista huolehtimisen todellisuu-teen.

Hienosta ja vapautuneesta näyttelijäjoukosta erottuvat veto-voimainen Maria Ahlroth kom-muuniin pakenevana eroäitinä ja Jessica Lindfors sukupuolisuun-tautumista vaihtavana äitinä. Mo-lemmat ovat Viiruksen perus-joukkoa. Oskar Pöysti, Julia Korander ja Viktor Idman ovat hellyttäviä teini-ikäisten ja sitä nuorempien lasten rooleissa.

Katsoin esityksen lauantai-ilta-na. Katsojille jaettiin alussa boolia bilemusiikin tahdissa. Sekä tab-loidilehti, joka oli yhtä tylsästi taitettu kuin 1970-luvun opiske-lijalehdet. Viirus on teatteri, jota kannattaa katsoa.

Teksti: Risto KolanenKuvat: Raisa Kilpeläinen,

Teatteri Viirus

28

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ryJohn Stenbergin ranta 6, 00530 Helsinki.

PL 313, 00531 Helsinkip. (09) 613 110, faksi (09) 739 [email protected], www.akt.fi

SAK:laisissa Metallityöväen liitos-sa sekä Julkisten ja hyvinvointia-lojen liitossa on kova tohina tänä keväänä; molemmissa ovat suuret jäsenvaalit menossa.

Metalliliitto äänestää edustajat toukokuussa pidettävään liittoko-koukseen. Yhteensä kokoukseen valitaan 464 edustajaa, joten ei ole samantekevää, millaisilla voima-suhteilla eli vaaliliitot vaaleihin ja itse kokoukseen lähtevät.

Metalliliiton liittokokoukseen pyrkii ennakkotietojen mukaan kaikkiaan 1 291 ehdokasta.

Eniten ehdokkaita vaaleihin, 725, asettaa sosialidemokraattien ja sitoutumattomien Metallin yhteistyön vaaliliitto. Lisäksi Va-

semmistoliitolla, Keskustalla ja Perussuomalaisilla on oma vaa-liliittoonsa, tosin kahdella vii-meksi mainitulla on vain koural-linen ehdokkaita.

Sosialidemokraatit käyvät Hel-singissä metallin vaaleihin tärkeil-lä teemoilla: teolliset työpaikat on säilytettävä Helsingissä! Eläkeikää ei tule nostaa. Harmaan talouden poistamiseksi on lisättävä resurs-seja.

Demareilla on Helsingissä Me-tallin Yhteistyön vaaliliitolla täysi lista eli 28 ehdokasta. Vasemmis-toliitolla eli Metallin vaikuttajien vaaliliitolla n ensimmäistä kertaa vajaa lista, jolle on saatu 24 ehdo-kasta.

Metallissa ja JHL:ssä äänestetään tänä keväänä

Jo tästä näkökulmasta ajatellen sosialidemokraateilla on vaaleihin hyvät lähtöasetelmat. Vaalimate-riaali on jo toimitettu ammatti-osastoihin ja vaalityöryhmät or-ganisoituvat tehotyöhön.

Julkisten ja hyvinvointialojen viestiä pakettiautolla

JHL:n maaliskuisissa edustajis-tovaaleissa valitaan 120 edusta-jaa liiton edustajistoon. JHL:n vaalit näkyvät poikkeuksellises-


HOK-Elannon 60-jäseninen edustajisto valitaan nelivuotiskau-delle. Edustajisto päättää tilinpää-töksen vahvistamisesta sekä hal-lintoneuvoston ja tilintarkastajien valinnasta.

Helsingin Sosialidemokraatit asettavat huhti-toukokuussa 2012 pidettäviin HOK-Elannon vaalei-hin

120 ehdokasta ja Uudenmaan Sosialidemokraatit yhteensä 140 ehdokasta.

“Perusta asiakasomistajien etu-jen toteutumiselle on kannattava liiketoiminta. Liiketoiminnan on oltava vastuullista, lähikauppoja ja ympäristöystävällisyyttä on suosittava. HOK-Elannon on ol-tava henkilöstölleen reilu, hyvä

työpaikka”, listaa sosialidemo-kraattisen listan yhteyshenkilö Jorma Bergholm listan tavoittei-ta vaaleissa.

Äänioikeutettuja vaaleissa ovat kaikki vuoden 2011 loppuun mennessä HOK-Elannon jäse-neksi eli asiakasomistajaksi liitty-neet ja 15 vuotta täyttäneet. Ää-nestää voi sekä postitse että netissä, äänestysaineisto ja ohjeet postitetaan kotiin kaikille äänioi-keutetuille toukokuun alkuun mennessä.

Äänestysaika on 2.5.-14.5. 2012.

Piretta Pietilä

w w w . m e t a l l i l i i t t o . f i

VAHVA LIITTO– SINÄ JA METALLI

METALLILIITTO Helsingin- ja Uudenmaan aluetoimistoHakaniemenranta 1 C, 2.krs, 00530 Helsinki Puh. 020 77 [email protected]

ti myös liiton ulkopuolisille, koska liitto mainostaa näkyvyy-tensä lisäämiseksi myös radios-sa ja televisiossa. “Bongaa paku” -kampanja on suunnattu erito-ten nuorille liiton jäsenyyttä harkitseville.

JHL:n edustajistovaaleissa eh-dokaslista on kirjava, omat ehdo-kaslistansa ovat niin sosialidemo-kraateilla, vasemmistoliitolla, vihreillä kuin keskustallakin. Li-säksi joukkoon mahtuu kouralli-nen sitoutumattomia.

Pääkaupunkiseudulla sosialide-mokraattien lista on suurin asete-tuista ehdokaslistoista.

JHL:n vaaleissa äänestetään 12.-28.3.

Piretta Pietilä

hok-elannon jäsen, äänestä

edustajistovaaleissa!

30

Antti HyttiStadin Demarien varapuheenjohtaja, puoluevaltuuston jäsen

Aate antaa suunnan, ohjelmat rakentavat tien

26

www.villejalovaara.net

Ville Jalovaara Vuosaaren demarien

puheenjohtaja puoluekokoukseen

32

Helenius ArtoMetalli

vastaava lakimies

Ijäs PetriMetalli

liittovaltuuston jäsen

Karrikka TainaMetalli

liittovaltuuston jäsen

Järvi MiiaPAM

yhteiskuntasuhteiden vastaava

Lehikoinen HeidiPAM

järjestöpäällikkö

SDP tarvitsee vahvaa ay-osaamista!

Lindfors MarkoPAM

edustajiston puheenjohtaja

Suominen EsaPAM

hallintopäällikkö

Haapalainen SusannaJHL

järjestötoimitsija

Mauriala VesaRaideammattilaiset, JHL

puheenjohtaja

23 63

10628

44 18

6938

61

MERKKIPÄIVÄ-KERÄYKSETOnnittele ja osallistu

työväen kulttuurin tukemiseen.

puh. (09) 5868 530 l [email protected] l www.sivistysrahasto.fi


Palvelualojen sosialidemokraattien ehdokkaat puoluekokousedustajiksi:

116

37

JARI JÄRN Toimitsija Palvelualojen ammattiliitto PAM ry.

MARKO LINDFORS

HANNELE UGUR Aluejohtaja SAK ry.

63

Myllypuron sosialidemokraatit työsuojeluvaltuutettu, Inex Partners Oy PAMin edustajiston puheenjohtaja

SDP:n 43. puoluekokous pidetään Helsingissä, Katajanokan Marina Congress Centerissä, 24.-26.5.2012.

Kokoukseen osallistuu 500 ää-nioikeutettua kokousedustajaa, jotka valitsevat SDP:n puoluejoh-toa ja käsittelevät suuren määrän puolueen toimintaan ja politiik-kaan liittyvää aloitetta.

Helsingin edustajiksi puolue-kokoukseen valitaan 41 henkilöä nyt toimitettavassa jäsenäänes-tyksessä.

Ehdokkaiden nimet, numerot ja valokuvat löytyvät Stadin Demari-en kotisivuilta sekä kotiin postitet-tavasta äänestysaineistosta.

Äänestysaika on 12.-26.3.

Äänestää voivat kaikki äänioike-utetut puolueen jäsenet (jäsen-

maksunsa 31.12.2011 mennessä maksaneet tai vapaa- tai maksu-vapaajäsenet).

Äänestää saa niin monta ehdo-kasta kuin äänestysohjeissa on sanottu. Samaa äänimäärää ei voi antaa kahdelle eri ehdokkaalle.

Puoluekokousehdokkaita on jo saanut äänestä netissä. Niille jäsenille, jotka eivät äänestä ne-tissä, postitetaan vaaliaineisto kotiin. Postiäänestyksen aika on 12. - 26.3.

Vilkasta osanottoa toivoen Helsingin sosialidemokraatit rywww.stadindemarit.fi

äänestä oma ehdokkaasi puoluekokoukseen!

nimi ________________________________________________________

osoite _______________________________________________________

postinumero __________________________________________________

postitoimipaikka _______________________________________________

puhelin_______________________________________________________

sähköposti____________________________________________________

www.stadindemarit.fi

Olen kiinnostunut SDP:n jäsenyydestä ja haluan mukaan toimintaan

HelsinginSosialidemokraatit

VASTAUSLäHETYSTunnus 500 7652

Säästöpankinranta 6 C 5 krs00003 Helsinki

Vastaan-ottaja

maksaa postimaksun

Kevein siivin kevääseen!kuva: Jukka Halonen

stadin ruusu

Documents