Suomen kirjakielen

opetuksesta karja-

laisissa kouluissa

Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteenl

Vai. as. K. K.

SUOMEN KIRJAKIELENOPETUKSESTAKARJALAISISSAKOULUISSA

PETROSKOI19 3 0

rocTHnorpa<j)HH hm. H. <t>. ÅHOXHHa. r. fleTpoaaBOACK. 1930 r.KäpjiHT 211 Tnpa» 400 sks.

ALKULAUSE.Karjalan Valistusasiain Kansankomissariaatin Kou-

Ju-Pedologinen kabinetti lähettää täten karjalaistetuillekouluille emsiimäisen metoodisen kirjelmän suomenkie-len opetuksesta. Suomen kirjakieli on tunnustettu so-.piivimmaksi Karjalan murteiden yhteiskieleksi ja Karja-lan Autonomisen Neuvostotasavallan yhdeksi virallisek-si kieleksi. Se on tietenkin myös koulujen mielipide.

Suomen kirjakielen opettaminen eräissä seuduissaKarjalaa (Uhtuan puolessa) ei tuotakaan muuta vai-keuksia kuin ylipäänsä kirjakieleen murteesta siirtymi-nen. Mutta toisissa seuduin on siinä suhteessa vai-keuksia. Emme nyt puhu siitä, että kaikkialla ei asiaaole asianmukaisesti selvitetty ja sen takia eivät lapseteikä heidän vanhempansa ymmärrä suomen kirjakielenoppimisen merkitystä. Missä sellaista laiminlyöntiävielä on, on se korjattava viipymättä. Vastuussa ovatkyläneuvostot, piirien toimeenpanevat komiteat ja opet-tajat. Tarkastaja valvoo, että se tulee tehdyksi.

Tämän kirjeen tarkoituksena on auttaa voittamaanniitä vaikeuksia, jotka johtuvat siitä, että useissa Kar-jalan seuduissa puhutaan murretta, joka huomattavastieroaa kirjakielestä, tai on siihen sekoittunut niin paljonvenäläisiä samoja, että suomenkieli tuntuu hyvin vai-kealta. Kokemus osoittaa, että sielläkin, missä tällai-sia on, suomenkieli kuitenkin on nopein tie lapsille si-vistykseen. Mutta virheellisellä opetustavalla voi tämäsuomenkielen omaksumisen prosessi vaikeutua ja pit-

kittyä tarpeettomasti.Suomenkielen karjalaisille opettamisen metodiikka

on kyllä kehitetty Petroskoin Suomenkielisessä Peda-googisessa Teknikumissa, ja on sitä työtä tehnyt jokai-

4

nen opettaja käytännöllisessä työssään. Vielä ei kui-tenkaan ole näitä kokemuksia koottu eikä tieteellisestimuokattu. Ei ole myöskään suoritettu. Karjalan mur-teiden tieteellistä tutkimusta näitä pedagoogisia näkö-kohtia silmälläpitäen, mikä tutkimus vasta antaa täysintieteellisen perustan opetuksen metodiikalle. Nyt em-me kuitenkaan voi jäädä odottamaan tätä tutkimusta,vaan On meidän käsillä olevien 'tietojen perusteella käy-tävä kehittämään metoodia. Sitä varten tarvitaankaikkien työntekijäin apua. Koulu-Fedolooginen kabi-netti pyytää jokaista toveria tarkoin perehtymään kir-jeessä oleviin ohjeisiin ja ottamaan ne huomioon. Josnämä neuvot eivät käy yhteen jonkun toverin kokemus-ten tai käsitysten kanssa, pyydämme siitä meille ilmoit-tamaan. Olemme esim. lehdistä nähneet jonkun opet-tajan suosittavan sellaista menettelyä, ettei mitään -huo-miota ole annettava paikkakunnan murteelle, alkaa vainopettaa kirjakieltä ja sillä hyvä. Tällainen käsitys onilmeisesti virheellinen sekä yleispedagoogiselta kannal-ta, koska kaikissa kielissä on lähdettävä lasten puhe-kielestä, sekä erikoisesti Karjalan oloissa, joissa vain vä-häinen osa täysikasvuistakin väestöä osaa suomen kir-jakieltä. Olemme vakuutetut siitä, että kirjeemme pe-ruslinja on oikea. Sen ovat tarkistaneet tällä alallaparhaat tuntijat. Mutta silti on tietenkin yksityiskoh-dissa ja sovelluttamisessa paljon tarkistettavaa. Siinäsuhteessa pyydämme apua. Mahdollisesti on joilla-kin tovereilla jo kokemukseen perustuvia huomautuksia,jotka voi lähettää viipymättä. Toiset lähettävät sikälikuin ennättävät. Pyydämme kaikkia viimeistään luku-vuoden lopussa kirjoittamaan meille havaintojaan tältäajalta, niin että ensi vuodeksi voimme valmistaa uuden,tarkistetun kirjeen.

Valistusasioin kansankomissariaatti.

Suomen kirjakielen opetuksesta karjalai-sissa kouluissa.

YLEISET PERUSTEET.Karjalassa on suomien kirjakieli karjalan murteita

yhdistävä kieli. Sen käyttämisessä on saavutettu tu-loksia, mutta oh sen opetuksessa myöskin vaikeuksia,jotka johtuvat siitä, että murteet mitkä pienemmässä,mitkä suuremmassa määrin eroavat suomenkielestä, se-kä ovat sekoittuneet venäjänkieleen. Sen takia suomenkirjakieleen siirtyminen on aikaa ja työtä vaativaa.Myöskin on kielen opetusta vaikeuttanut metoodln puu-te tässä työssä. Joskus alkaa opettaja heti puhua kir-jakieltä, yhdistämättä sitä paikalliseen murteeseen, jo-ka on pedagoogisesti ihan väärä menettely paikkakun-nilla, joiden murre huomattavassa määrin poikkeaa kir-jakielestä. Jotta saataisiin muodostetuksi suomenkie-len opetuksen metodiikka karjalaisia kouluja varten, onopettajien heti ryhdyttävä keräämään ainehlstoa tätävarten ja lähetettävä tiedot Koulu-Pedoloogiseen kabi-nettiin..

MITEN ON TUTKITTAVA.Murteiden sanoja tutkittaessa on tarkoituksenmu-

kaista jakaa ne seuraaviin ryhmiin, joka helpoittaa tut-kimistyötä ja sanojen käyttämistä opetuksessa.

I. Sanat, jotka ovat samanlaisia suomen kirjakieles-sä ja paikallisessa murteessa ja merkitys sama, esim.pata, mänty, koivu, kuusi.

6

11. Sellaiset paikallisen murteen sanat, joita on en-nen (käytetty tai vielä nytkin, mutta harvemmin käyte-tään kirjakielessä, esim :

Karjalainen Nykyään käytän- Vanha tai harvemminnössä oleva suoma- käytännössä olevasana lainen sana suomalainen sana

hebo hevonen hepovuora kukkula vaaraunu nuku uinulagi katto lakivihma sade vihmavirua maata joissakin tapauksis-

sa viruapa-ista puhua pakistahukka susi hukkasalbua sulje, lukitse „

salpaapielus tyyny pielussuurim 1. ryyni suurimasuurima

(Karjalan murteissa olevat sanat pielus ja suurimaovat samalla myös suomen kirjakieltä, sanat tyyny jaryyni sensijaan ovat ruotsinkielestä muodostetut, niitäei ollenkaan tule käyttää).

111. Sanat, jotka ovat samanlaiset kuin suomen kir-jakielen sanat, merkitys toinen, esim:

Karjalainen Merkitsee suo- Samanlainen kuin suo-sana meksi malainen sana

viikko kauan viikkohaju äly hajuhajuton 1. vähämielinen hajutonhajutoivägi, väki voima (esim. pel- väki

väki o. pellonvoima s. o. lan-ta)

työnnä, työnä päästä, lähetä työnnäkoillinen itä koillinenjygie, jygei raskas, vaikea jykevä

7

Karjalainen Merkitsee suo- Samanlainen kuin suo-sana meksi malainen sana

asua, asuo tehdä, laatia, vai- asuav mistaasotdoa, sordua pudottaa sortaaV

suarna, suorna satu saarnarenki, rengi ämpäri, kiulu renkiäijän paljoa äijänäijy paljou äijä

IV. Sanat, jotka eroavat suomenkielestä vain päät-teensä puolesta, esim. u- y- loppu suomen kirjakielena- ä- sijasta, taikka on p. t. k:n sijasta b d g., y.m. sa-nat, jotka vähemmässä määrin eroavat kirjakielestä,esim. päivy, kagru, andan, muota (maata).

V. Sanat jotka enemmän, eroavat kirjakielestä, esim:Karjalainen sana, Merkitsee

siegla seulatiän teidäntoagia taajasean sydän, sisus

VI. Venäjänkielestä otetut sanat, esim.:Karjalainen sana Venäläinen sana Sanan merkitysduumaitsin nyttan ajattelinstola ctoji pöytätuluppa 1. tuluppu Ty;iyn puoliturkkinedäli viikkokruuga, krugu Kpyr ympyräonnakko 1. onnuako oAHaKo ehkäpä

läziä netKSLTb sairastaaprostiin npocrbiHH lakana

VII. Sanat, jotka eivät muistuta suomea eikä venä-jää, esim:

Karjalainen sana Sanan merkitys

pettomaito, pyöhtinmaito kirnupiimäVikse luultavasti, kaiketi

8Karjalainen sana Sanan metkitys

V

ozuandahine halvauskeroi kurkkukaimata seurata, saattaa; kadottaaellentää ymmärtäänenga näinsälgy varsa

Sitäpaitsi tehtävä havaintoja seuraavista seikoista,joita on havaittavissa Karjalan murteissa:

I. Venäjänkielestä lainatuissa sanoissa ilmeneväsuomalais-karjalainen aines (astevaihtelu, päätteet,esim. grifta (sieni), grivan, kuten suomalaisessa ripa,rivan, duumaitsimmo).

11. Venäläinen aines suomalaisessa sanassa, esim.v

lopuska loppu.111. Sanajärjestys lauseessa (suomenko- vai venä-

jänkielen mukainen).IV. Suomen |fa venäjänkielen sekoittuminen, esim.

kuin nibudl joten kuten; -kui libo joten kuten.MITEN ON OPETETTAVA.

Yleistä.Opettajan tulee ehdottomasti tutustua paikalliseen

murteeseen ja jatkaa tutustumista koko paikkakunnal-laoloaikansa. Ennen opetuksen alkamista on opettajanselostettava väestölle, minkä takia on opetettava suo-men kirjakieltä. Tulee selvittää, että Karjalan kansavoi nopeimmin ja helpoimmiten kohottaa sivistysta-soaan kielellä, joka on sen oman kielen kaltainen kieli,siis suomenkielellä. Pelko, että suomenkielen ollessaopetuskielenä koulussa lapset jäisivät venäjänkielen tai-toa vaille on turha, sillä sitä opetetaan myöskin, vaikkavarsinaisena opetuskielenä onkin suomenkieli, ja tuleelasten koulun päätettyään osata puhua, lukea ja kirjoit-

9

taa venäjää. Tulee selvittää suomenkielen yhtäläisyy-det Karjalan murteiden kanssa. Selvittää myös, miksiei opeteta murteella. Tarpeellisuus yhdistää eri mur-teet yhtenäiseksi kieleksi, koska eri murteita puhuvatkarjalaiset usein eivät ymmärrä toisiaan. Myös edul-lista se, että suomenkielellä jo on olemassa kirjallisuus,jota ei ole eikä voi olla Karjalan eri murteilla. Karja-lan murteiden sanaköyhyys verrattaessa suomen kirja-kieleen. Tällaisen selostuksen on opettajan tehtävämyös paikkakunnalla, jossa opetus jo on suomenkielel-lä, mutta ei ole tarkoitusta selvitetty. On huomattava,että paikkakunnilla, jossa ei tällaista selostustoimintaaole suoritettu, lapset suhtautuvat välinpitämättömästi javanhempi väestö epäluulolla karjalaistuttamiseen.

Hyvien tuloksien saavuttamiseksi pitää ymmärtäväs-ti suhtautua murteeseen. Tästä sanotaan GUS’im ohj.ja met. ohj. työk. vart. II osa siv. 170 seuraavaa: ”Eiole mitenkään sallittavia ivailut taikka ylenkatseellisetsanonnat paikallisen murteen kirjakielen suhteen "kar-keudesta”, "järjettömyydestä”, "vääristelystä”. Jokai-nen kieli on oikea lakoihinsa nähden, se vain eroaa siitäkielestä, joka määrättyjen historiallisten syiden takia ontullut kulttuurikieleksi, tullut tieteen, kirjallisuuden, teat-terin, puhujien välineeksi”.

Osittain täytyy meidän oloissamme opettaa kieltä ul-kopuolella kompleksin.

PUHE.Ensin, kun lapset tulevat kouluun, on opettajan kuu-

kauden tai kahden ajan puhuttava heille ainoastaan pai-kallista murretta, riippuen ajan pituus kysymyksessäolevan murteen etäisyydestä suomen kirjakieleen näh-den. Tämä On välttämätöntä sen takia, että muutoinmuodostuisi lapsille hyvin jyrkkä ylimeno kotioloistakouluun, jos koulussa vielä puhuttaisiin hyvin erilaista

10

kielitä kun mitä he puhuvat kotona. Sitäpaitsi lapsi op-pii suomen kirjakielen helpoimmin ja paremmin, kun läh-detään sille tutusta fcotimurteesta ja siihen yhdistetään

kirjakieli.Yhtenäisen työkoni, ohj. ja met. II osa siv. 163 sa-

notaan äidinkielestä venäläisissä I asteen koulussa seu-raavaa: "Opettajan kieli laajentaa lapsien täysikasvuis-ten kielen ymmärtämistä. Oppilaat oppivat joukonuusia sanoja, ymmärtävät niitä, mutta itse eivät vielävoi niitä käyttää. Jotta opettajan kielen ymmärtämi-nen ei tuottaisi oppilaille ylipääsemättömiä vaikeuksia,tulee opettajan sovittaa se kysymyksessä olevan luokantai jopa kyseessä olevan ryhmän kehityksen tasolle.Mutta samalla tulee opettajan kertomuksen olla taval-laan esimerkkinä oppilaille, mutta esimerkkinä, jonkavoi saavuttaa. Ensimäisenä oppivuonna hän ei kerroniinkuin toisena, toisin kolmantena ja aivan toisin nel-jäntenä”.

Tämän voi sovittaa myös karjalaisiin kouluihin. Niinkuin, ei ole heti ryhdyttävä puhumaan kirjakieltä, eimyöskään (ensi aikaa oppilaiden kouluun tulon jälkeenlukuunottamatta), ole puhuttava paikallista murrettasellaisenaan. >

Suomenkieleen siirryttäessä On ensin mahdollisuu-den mukaan käytettävä sellaisia sanoja, jotka ovat yh-teisiä suomen kirjakielelle ja paikalliselle murteelle.(Katso otsikko "Miten on tutkittava” N:o 1). Jos van-hempi suomalainen sana on samankaltainen kuin Kar-jalan murteen sana, on sitä käytettävä, eikä uudempaasuomalaista sanaa, joka ei muistuta karjalaista sanaa.(Katso edelläni. N:o II). Sellaisissa tapauksissa kuinesim-, tyyny, pielus, ryyni- suurima, soppa- liemi, rokka,On käytettävä sanoja pielus, suurima, liemi, rokka, jotkasanat ovat karjalaisissa murteissa ja samalla ovat suo-

11

ttien kirjakielen sanoja, joita eivät sanat tyyny, ryyni,soppa ole; nämä sanat ovat väännöksiä ruotsinkielestä.

Sanoihin, jotka ovat samanlaiset kuin kirjakielensanat, muitta tarkoitus toinen (katsoi edelläni. N;o III),tulee kiinnittää huomiota, jotta lapset saisivat niistä oi-kean käsityksen. Sanojen selvittämisessä tulee käyttäähavainnollisuutta, milloin siihen on mahdollisuutta, esim.jos oppilas sanoo; "Työnnä tämä kirje kaupunkiin”,tarkoittaessaan, että opettaja sen lähettäisi, voi työntääkirjettä pöytää pitkin ja huomauttaa, että olisi kovinhidasta työntää se kaupunkiin asti, se pitää lähettää.

Venäjänkielestä muodostetut sanat (katso otsikko"Miten on tutkittava” N:o VI), esim. stola croai

pöytä. Ei ole käännettävä ”Stola on suomeksi pöytä”,parempi on, kajoomatta yhtään karjalaiseen sanaan,osoittaa pöytää ja sanoa "Tämä o>n pöytä”.

Karjalan murteissa on sana nedäli neaeaa •

viikko. Ei ole sanottava lapsille "Karjalainen sananedäli on suomeksi viikko”, vaan on sanottava; "Karja-lamkielessä on sana viikko. Se merkitsee paljon aikaa.Sama sana on myös suomen kirjakielessä, mutta se eivaan kirjakielessä merkitse yleensä kauan aikaa, vaanmerkitsee aina seitsemää päivää”. (Nykyään 5-päiv.viikko).

"Valistustyöläisen apu” lehdessä N;o 1 v. 1929 kir-joittaa G. Bogdanov kirjoituksessaan seuraavaa; "Mut-ta on sanoja, jotka eivät ole näin helposti selitettävissä.Niihin kuuluu etupäässä yhdistetyt sanat, jotka ovatmuodostetut yksinkertaisista sanoista tai erilaisten liit-teiden avulla. Nämä sanat ovat useimmiten karjalai-sille käsittämättömiä, vaikka niiden pohjana ovatkinkarjalaiset sanamuodot. Todellakin, voidaan esittääuseita esimerkkejä siitä, jolloin me pakoltamme karja-

Laisen lapsen omaksumaan suomalaisia sanoja vieraina,siitä huolimatta, että Karjalan murteissa Om sitä vas-taavia käsitteitä, jotka täysin selittävät tällaisen sanan.Jos karjalaiselle Lapselle sanoo, että "sovietskaja vlastj”on suomeksi Neuvostovalta, merkitsee se hänelle käsit-tämättömän sanan esittämistä. Mutta jos samalla se-litetään, että karjalankielessä on sanat "neuvo” ja"valta” (esim. perheen pään valta perheen muiden jä-senten yli), silloin hän epäilemättä käsittäisi tämänmuodon sekä kysymyksessä olevan suomalaisen sanan”.

Samanlainen esimerkki on suomen kirjakielen sana"vallankumous” Karjalan murteiden sanat "valta”,"kumotettu”.

Opettajan on johdonmukaisesti saatettava uusiamuotoja lapsien 'kieleen, imutta ci kaikkia kerrallaan.Kuitenkin tulee opettajan omassa puheessaan sellaisissatapauksissa, jolloin kirjakielen sana on helposti ymmär-rettävissä (katso otsikko: "Miten on tutkittava" N:oIV), käytettävä kirjakieltä (ensimäistä kuukautta taikahta, lasten kouluun tulon jälkeen lukuunottamatta,joilloin puhutaan ainoastaan paikallista murretta).

Yleensä ei ole opetettava kieltä ja sen sanoja uute-na, vaan on osoitettava, että kirjakielen sana vastaamäärättyä paikallisen murteen sanaa, joka usein onhyvin samankaltainen kuin kirjakielen sana. On osoi-tettava, että suomen kirjakieli on aivan sama kieli kuinlasten puhuma kieli, se on vain tätä kehittyneempi.

Miten On sitten korjattava lasten puheessa esiinty-vät virheet? Työkoni, ohj. ja metod. ohj. 11 osa siv.161 sanotaan: ”Ei koskaan tule häiritä oppilaiden ker-tomusta, sovittaen hänen puheeseensa omia täysikas-vuisten kielellä olevia lauseita tai korjaten oppilaanlauseita. Opettajan tulee antaa arvoa lasten kielen

erikoisuuksille ja antaa sen kehittyä siitä asteelta, millä

12

13

se on. Ensi aikoina ovat vahingolliset myös tiheät op-pilaiden puheen virheiden korjaukset. Sellaiset kor-jaukset välttämättä saavat aikaan lapsen vapaan kielenahdistuksen, joka ainoastaan vaikeuttaa sen edelleenkasvamista ja kehittymistä. Oikein puhumaan eivätlapset opi, opettajan korjauksen avulla, vaan matkimal-la hänen kieltään ja muokatessaan, hänen johdollaankollektiivisesti tekstiä muistiinpanoja varten.

Itseään varten tulee opettajan panna merkille jamuistaa nämä oppilaiden virheet, joitta voisi lähiaikoinaantaa oppilaille esimerkin samankaltaisesta, mutta oi

kein äännetystä ja muodostetusta lauseesta. Sellaisiintapauksiin, jolloin opettajan tulee tehdä oikaisuja op-pilaiden puheeseen kuuluu esim. tapaus, jolloin oppilaskäyttää sanaa toisessa merkityksessä kuin mikä silläOn kirjakielessä, täten vääristäen puheen merkityksen”.

(Tähän karjalan murteista otettu esimerkki: Ta-paus, jolloin karjalainen oppilas sanoo viikon, kun tar-koittaa viikkoa lyhyempää tai pitempää aikaa, siis käyt-tää merkityksessä kauan).

"Tällöin voi sanoa: ”On parempi sanoa kauan” tai"Siis hän oli siellä kauan”. Hyvin pian lapset lakkaa-vat ujostelemisen ja alkavat puhua paljon ja sujuvasti,jos eivät pelkää opettajan korjauksia”.

”Ei mitenkään ole kiellettävä lapsilta murteellisensanan käyttöä, se vaikuttaa kovin pahasti lasten vapaa-seen puheeseen ja ehkäisee heidän puhekielensä kehi-tystä. Opttajan, tehtävänä on vähitellen saattaa lastenkieleen uiteta sanoja kirjakielestä, jotka vastaavat mur-teen sanoja, joita käytetään rinnan näiden kanssa, mut-ta jotka opettaja asettaa etusijalle ja näitä sanoja aiinasitten käyttääkin”. Työk. ohj. ja metod. ohj. II osas.V. 171 sanotaan: "Kirjakielen opiskelu alkaa sen ym-märtämisestä s.o. passiivisesta omaksumisesta. Vain

14

täitä voikin vaatia ensimäisen ja toisen oppivuoden op-pilailta. Itsestään, on selvää, että oppilaat tänä aikanalainaavat paljon opettajalta ja alkavat ehdottomastitaiusuia kirjakielen mukaan ne sanat, jotka ensi 'kerranovat kuulleet opettajalta.

Kolmannelta vuodelta alkaen opettaja voi kiinnittääoppilaiden huomiota hänen puheensa eroavaisuuteenheidän puheeseensa verrattuna ja saada heissä aikaantietoisen pyrkimyksen vaihtaa omassa puheessaan mää-rätyt' muodot toisiin.

On erittäin tärkeätä, että kaikki uudet sanat, jotkaoppilaat oppivat vasta koulussa, he heti alusta ään-täisivät oikein.

Mitä tulee kirjakielen sanontatapojen omaamiseen,niin voi niitä tuoda lasten kieleen vain vähitellen, noja-ten lapselle ominaiseen jäljittelemiseen ja lujittaa se-lonteoilla vain jo saavutetut tottumukset”.

Nämä ohjeet sopivat myös Karjalan suomenkielellätoimiviin kouluihin.

Dramatisatsiosta kielen opiskelun, keinona työk. ohj.ja metoel. ohj. II osa siv 167 seuraavaa: 'Tässä, tuleepauna merkille, mikä merkitys on dramatisaatsiolla las-ten kielen kehitykselle. Kun lapset eivät kuvaa itseään,vaan toisia ihmisiä, lapset puhuvat heidän puolestaan,ja tämä puhe improvisoidaan, s.o. sen tekstin lapsetpanevat kokoon leikin kuluessa. Tämä antaa lapsillepaljon, mahdollisuuksia käyttää sellaisia lausuntoja jasanontatapoja, käyttää sellaisia sanoja, joita he eivätmuuten koskaan joutuisi käyttämään kouluaikanaan.Tämä suurentaa ja laajentaa huomattavasti sitä sana-varastoa, jota lapset aktiivisesti, s.o. omassa puhees-saan käyttävät. Pyrkimys esittää toinen henkilö 'mah-dollisimman tarkkaan ja värikkäästi saa lapset tark-kaan panemaan merkille toisten ihmisten käyttäytymi-

15

sen ja kuuntelemaan heidän puhettaan, panemaan mer-kille sen erikoisuudet ja sitten, matkimaan sitä. Tämätottumus suhtautua huomaavaisesti vieraaseen puhee-seen Qn arvokas ominaisuus, joka auttaa oppilaan no-peasti omaamaan kirjakielen erikoisuudet”.

Tähän esimerkki: Lapset esittävät kuvaelmaa "Mi-ten tulin kouluun”. Tällöin oppilaat esittävät perheenjäseniä, kouluun tulevaa lasta ja opettajaa. Ei olekirjoitettuja rooleja, vaan keksivät lapset ne näytelles-sään. Jos lapsi esittää äitiä, puhuu lasten kielellä, sopiikysyä: "Puhuuko äiti niin, aivan samalla tavoin kuinsinäkin?”, samoin jos lapsi esittäessään opettajaa käyt-tää murteellista kieltä, mutta opettaja jo on siirtynytpuhumaan kirjakieltä, sopii myös kysyä puhuuko opet-taja aivan niin kuin lapsi sanoi.

Runoja oppiminen, tunnuslauseiden kirjoittaminen,sananlaskut ovat hyviä harjoituksia, niissä jää muistiinmäärätyt sanojan tai lauseiden muodot.

LUKEMINEN.Lukemista opetettaessa on erittäin tärkeätä opettaa

ensin sanoja, jotka ovat samanlaisia ja samaa merkit-seviä suomen kirjakielellä ja paikallisella murteella(katso otsikko: "Miten on tutkittava”, N:o I), tai aina-kin sellaisia suomalaisia sanoja, jotka jo ovat keskus-telun avulla tulleet lapsille ihan tutuiksi (esim. sanat"kirja”, "kynä”, "liitu” y.m.). Myöhemmin voi lukeajo enemmän sellaisia sanoja, jotka eroavat paikallisesta-murteesta, mutta tulee näiden sanojen myöskin olla edel-täkäsin tuttuja, keskustelussa käytettyjä. Opettaja val-mistautuessaan lukutuntia varten lukee tarkoin kappa-leen ja panee merkille oppilaille tuntemattomat sanat.Ennen kappaleen lukemista opettaja lyhyen k-skustelunavulla -selittää näiden sanojen merkityksen. Keskuste-lun aiheena voi olla joku käsiteltävään teemaan kuuluva

16

kysymys, jonka yhteydessä voi käyttää kysymyksessäolevia, selitystä kaipaavia sanoja. Tuntematonta sa-maa ei saa jättää selittämättä, eikä myöskään jättää se-lontekoa kappaleen lukemisen jälkeen, silliä silloin eioppilas saa luetusta kappaleesta vastaavia tietoja.

Miten tulee korjata lasten lukiessa tekemät virheet?Tästä sanotaan Työk. ohjelm. ja met. ohj. Il osa seu-raavaa: "Virheet tulee korjata, mutta ilman muita sel-vityksiä, vain sanoen väärin luettu sana oikein ja vaatia,että oppilas toistaisi sanan oikein. Jos lauseessa tehtiinuseita tällaisia korjauksia tulee koko lause lukea uudes-taan oikein. Jos opettaja on varma että oppilas ei nyttee virheitä, niin hän kehoittaa oppilasta lukemaan vieläkerta, jos opettaja ei ole tästä vakuutettu on parempi,jotta ei viivyttäisi kuuntelioita ja vedettäisi heidän huo-miota pois luetun sisällöstä, että opettaja lukee tämänlauseen. On hyvä, että siinä tapauksessa, jos luettaessaon koko ajan täytynyt pysäyttää lukevaa oppilasta,luettua kehoittaa häntä tai jotain muuta oppilasta luke-maan koko kappale vielä kerta, jotta muistiin palautuisikirkkaasti niin kappaleen sisältö kuin sen vaikutus.”(Siv. 176).

(Siinä tapauksessa, että luetun kappaleen sisältö onjo tuttu, ei tarvitse lukea sitä toistamiseen, se ikävys-tyttäisi oppilaita.)

Samasta seikasta edelleen, samaten työk. ohjelmas-sa: ”Ei tule alussa vaatia, että oppilaat lukiessa ääntäi-sivät sanat niin kuin opettaja, puhukoot, niinkuin puhu-vat kotona ja keskenään ääntämiseen nähden, muttamuotoja, joita -kirjaimet osoittavat, heidän tulee nou-dattaa.”

(Tähän esimerkki karjalan murteista: Muutaminpaikoin Karjalaa ei sanota "metsä”, vaan "mettzä”.Näin voi sallia oppilaan lukea. Mutta jos kirjassa on"penkille”, niin ei saa sallia oppilaan lukea "penkillä”.)

17

Edelleen sanotaan edellämainitussa, siv. 176: ”Ru-noja lukiessa ja ulkoa oppiessa voi jo aivan alusta seu-rata ääntämistä ja saada aikaan kirjakielen mukaisenääntämisen. Ei tule vaan saattaa näitä vaatimuksiaturhan tarkkuuteen asti. Jokainen "vaatimus” tämänsuhteen ahdistaa oppilaan vapaata puhetta. Innostuk-sen hetkinä hän ei voi seurata ääntämistä, ja innostuson hyvin arvokas edellytys vapaan kielen, ja sujuvanlukutaidon kehittämisessä.”

Opettaja lukee usein malliksi, jotta ääntäminen olisioikea.

lukemisen avulla tahdotaan saavuttaa kaksi seik-kaa: ajatuksen kehittymisen ja lukutaidon mekaanikankehittymisen. On havaittavissa, että kouluissammeusein luetaan hyvin vähän, ja lukutaidon mekaniikkatäten jää heikoksi. Usein luetaan lukukappale kerral-leen], sitten sen johdosta lopputunnin keskustellaan, eikäehditä sillä kertaa enempää lukea. Opettajan on toi-sinaan luettaessa kiinnitettävä päähuomio lukemisen me-kaniikkaan, jotta ei oppilaiden lukutaito jäisi heikoksi.Päähuomion mekaniikkaan voi panna tapauksissa, jol-loin luetaan yksinkertaista kertomusta oppilaille tutuistaasioista, jotka eivät kalpaa selventämistä.

Usein annetaan myös yksityisen oppilaan lukea lilanvähän kerran, vain pari kolme lausetta. 45 min.iki.luessa lukee jopa parikymmentä oppilasta. Parem-pi on antaa oppilaan lukea vaikkapa harvemmin, muttaenemmän kerrallaan.

»Hyvä On antaa oppilaiden lukea ensin hiljaa itsek-seen, sitten vasta ääneen. Jotta, lukeminen, olisi mielen-kiintoisempaa voi ahtaa eri oppilaille tai] oppilasryhmil-le eri kappaleet itsekseen, luettavaksi, jotka he sitten[vuorotellen lukevat ääneen koko luokalle.

Siiloin kun, tarkoituksena on ajatuksellisen lukemi-sen kehittäminen, ei aina ole tarpeen antaa lasten lukea

18

itsekseen lukemansa kappale ääneen, vaan voi toisinaanantaa heidän ainoastaan kertoa lukemansa kappaleensisältö.

KIRJOITUS.Kirjoitusta opetettaessa tulee ottaa huomioon, että

kirjoitus kirjakielellä tuottaa lapsille paljon enemmänVaikeuksia kuin, kirjakielellä lukeminen. Lukiessaanlapsi on passiivinen, mutta kirjoittaessa hänen tuleeosata käyttää kirjakieltä aktiivisesti. Hänen tulee eivaan ymmärtää kirjakielien sanat, vaan hänen tulee myösosata ne kirjoittaa sekä rakentaa lauseet kirjakielenmukaan, joka viimieksimiainittu on erittäin vaikeata,kun, Karjalan murteissa lauseet usein ovat muodostetutvenäjänkielen tapaan. Tähän on opettajan kiinnitettä-vä erikoista huomiota. Jotta lapset tottuisivat käyttä-mään kirjakielen mukaista sanajärjestystä lauseessa,käyttämään kirjakielen mukaisia muotoja ja taivutta-maani sanat oikein, on kirjoituksessa melko runsaastikäytettävä jäljentämistä.

Kirjoitus, nimittäin isoilla painofcirjäimillä tekstiä a-minen, alkaa samalla kuin lukutaidon opetus. Kirjoi-tuskirjaimilla kirjoitus alkaa myöhemmin, ensin lyijy-kynällä ja jonkun ajan kuluttua musteella. Samoinkuin oppilaiden ajatusten kehittämiseen ja oikeinkirjoi-tukseen; tulee myös kiinnittää huomiota käsialan selvyy-teen ja sujuvaisuutecn.

Kirjoitus voi; olla jäljentämistä, sanelun mukaan kir-joittamista ja itsenäistä.

Jäljentämistä tulee käyttää, se On tarpeellista edel-lämainituista syistä. Ensimäisellä ryhmällä onkin pää-asiallisena kirjoituksen muotona pidettävä jäljentämistä.Jäljentämisen käytössä ei ole kuitenkaan mentävä liial-lisuuksiin, Etenkään ei ole käytettävä ajatuksetonta

19

jäljentämistä esim. kirjasta, vaan jäljentää esim. kollek-tiivisesti Laadittu kirjoitus taululta. Työk. ohj. ja metod.ohj. sanotaan siitä miten on jäljennettävä, seuraaivaa:"Taululle kirjoitetussa ei saa olla virheitä”. "Ennenjäljentämistä on välttämätöntä lukea kaikki, mikä onkirjoitettu, ja ehkäpä pari kolme kertaa. Tulee opet-taa oppilaat jäljentämään tekemättä virheitä. Tätävarten tulee pyrkiä siihen, että oppilaat tottuisivat en-sin katsomaan tarkasti sanani kokoonpanoa, koettaenpainaa se muistiinsa, ja sitten sanan muistikuvan perus-teella kirjoittaa se, ollenkaan katsomatta sanaa, eikäjäljentää sitä kirjaimittain. Sen jälkeen, kun sana onkirjoitettu, tulee oppilaan lukea se vielä kerran, katsoentarkasti joka kirjaimen. Tällainen jäljentäminen ontietysti mahdollinen vain ensi aikoina, kun lapset kir-joittavat kaksi— kolme lausetta tunnissa”. (Siv. 185).

Sanellessa on varottava virheitä tulemasta siten, ettävaikea sana kirjoitetaan taululle tai sanotaan miten seon kirjoitettava. Ei kuitenkaan ole mentävä siihen,että suuresta osasta sanoja sanotaan edeltäkäsin mitenne on kirjoitettava, vaan on myös totutettava lapsetkirjoittamaan itspi äisesti.

Virheiden korjaus. Opettajan tulee lukea kaikkioppilaiden vihot. Kaikkien vihkojen korjaaminen eiaina ole mahdollista, etenkin jos opettajalla on useitaryhmiä. Myöskään se ei aina ole tarkoituksenmukais-ta, esim. voi lannistaa oppilaasta jos hänen työhönsätulee kovin paljon korjauksia.

Korjaamisessa voi käyttää erilaisia menettelytapo-ja. Voi korjata aina osan töistä, vuorotellen eri oppi-laiden!. Voi antaa oppilaiden korjata toistensa vihot.Opettaja voi jättää virheet korjaamatta, mutta kirjoit-taa itselleen tavallisemmat virheet muistiin, ja tunnillasanele? nämä sanat tai lauseet jollekin oppilaista, joka

20

kirjoittaa ne taululle. Jos hän kirjoittaa ne oikein, ke-hoiittaa muita katsomaan tarkkaan ja korjaamaan vas-taavat virheet vihossaan. Jos oppilas taululle kirjoit-taa väärin, korjataan ne ensin taululla (pyyhitään hetiväärin kirjoitettu sama pois).

Virheet I ryhmän vihoissa korjataan välittömästitunnilla.

Vihkoihin korjauksia tehdessä tulee menetellä niin,että vedetään viiva virheellisen sanan päälle, ja kirjoi-tetaan oikea sana rivin yläpuolelle kökonaisenaan. Tä-mä sen takia, että oikea muoto painuisi selvemmin oppi-laiden muistiin. Voi myös neuvoa oppilaita jättämäänvihkon sivuun tyhjän reunustan, johon opettaja merkit-see sanojen oikean muodon.

Jotta niiden- sanojen ja lauseiden, joissa oppilas ontehnyt virheitä, oikeat muodot jäisivät muistiin, voi an-taa oppilaiden kirjoittaa kirjoituksen puhtaaksi, opetta-jan korjattua siinä olleet virheet. Kulteinkaan el olesuoritettava puhtaaksikirjoitusta Ilman päämäärää, vaanvoi kirjoittaa puhtaaksi! kirjoituksia seinälehteä varten,jos kirjoitetaan kirjeitä toiselle koululle kirjoittaa nepuhtaaksi sen takia, jotta kirjeen saavat oppilaat voi-sivat se-n helposti lukea. Myös voivat oppilaat kirjoit-taa puhtaaksi itsenäiset kirjoituksensa yhteiseen Isoonvihkoon, josta nuoremmat ryhmät voivat lukea, taikkavoi vihkon panna oppilaskirjastoon.

Virheitä ei saa jättää korjaämatta mihinkään sel-laisiin töihin, jotka useamman kerran joutuvat oppilai-den luettaviksi, esim. oppilaiden kokousten pöytäkirjat

On ehdottomasti korjattavat, samoin erilaiset muistiin-panot.1 Seinälehdissä ja muissa luokan seinillä olevissa kir-joituksissa (plakaatit, ilmoitukset y.m.) ej saa olla yh-tään- virhettä.

21

MITÄ KOULUN ON LÄHETETTÄVÄ KOULU -

PEDOLOOGISEEN KABINETTIIN.Mitä tärkeintä on lähettää Koulu-Pedoloogisellc ka-

binetille mahdollisimman nopeasti seuraavaa:1) Laatia joku kielinäyte (kirjoittaa muistiin kar-

jalaisen henkilön puhe). Erinäisiä sanoja voi myöskinlähettää (katso otsikko: Miten on tutkittava), toivotta-vaa on kuitenkin, että sanat olisivat jonkun lauseen yh-teydessä. Samalla tulee lähettää tarkka suomenkieli-nen käännös näytteestä.

2) Lähettää muutama lasten itsenäinen kirjoitus(korjaamatta), siten että lähetetään määrätyn luokankirjakieleen huonoin, keskinkertainen ja paras kirjoitus,merkiten minkä luokan oppilaiden työ• lähetetään sekäkirjoittajan ikä.

3) Lähettää muutama saneluin mukaan kirjoitettukirjoitus; samoin kuin edellä. Saneltava kappale eitule olla ennen valmistettu.

4) Mikäli mahdollista kirjoittaa muistiini joku oppi-tunti tai osa siitä sellaisenaan, oppilaiden ja opettajanpuhe tarkoin niin kuin tunnilla on puhuttu. (Tämänvoi tehdä koulun opettajat toistensa tunneilla, myös tu-ki luokan opettajat jouikkökouluissa sekä koulujen tar-kastajat). Tarkoituksena on saada selville, miten kiel-tä kouluisisa nykyään käytetään.

5) Kääntää paikalliselle murteelle seuraava kappa-le. Kaikille kouluille lähetetään sama kappale, jottaparemmin voitaisiin verrata murteita toisiinsa.

Seuraa käännettävä kappale:”Minä menen pihalle. Sinä menet niitylle. Isä

menee huomenina kaupunkiin. Me menemme kyläneu-vositon) kokoukseen. Te menette lukutupaan. He me-nevät kouluun. Lapset menevät kulkueeseen. He ovatommelleet punaisen lipun. Annikin menisi, mutta äiti

ei häntä laske. Anni olisi mennyt kulkueeseen, jos äitiolisi laskenut. Menetkö siinä? Mene pian, muuten 'myö-hästyt! Tyttö ottaa kirjan. Kirja on tämän tytön.jHän osannee lukea. Hän sanoo: "Tämä on minun kir-jani”. Täti ottaa leivät uunista leipälapiolla. Lapiot-ta ei niitä pidä ottaa. Aniii otti käsiin. Hänen käten-sä tulivat nokisiksi. Tämä leipä on isoin. Ei, tuo onvielä isompi. Eräänä aurinkoisena päivänä suli katol-ta lumi. Poika meni siskoilleen ulos Piian kylvetäänkevätvilja. Kaapissa oh lusikoita, lautasia, jauhoja|asokeria. Veljellä on veitsi, kynä ja paperi. Siskollaon kukka ja kivi. Pihalla on lehmiä, lampaita, kanojaseikä kissa jakoira. Metsässä kasvaa kuusia, petäjiä,koivuja ja muita puita".

Kirjelmän lopussa on ohjeet, miten on merkittävämurteissa esiintyvät venäjänkielen äänteet. Merkitse-misessä tulisi olla mahdollisimman tarkka, parempi onlähettää vähemmän ainehistoa, mutta tarkoin merkittyä.

Edellämainittujen tietojen kokoaminen ja lähettämi-nen annetaan erikoisesti seuraavien koulujen tehtäväk-si :

Aunuksen piirissä: Koi ts il an ja 2) Riipuskaiankoulut, 3) Kuujärven koulu (JloaHuubi).

Viteleen pirissä: 1) Viteieen tukikoulu, 2) Kolatse-län koulu, 3) Vieljärven koulu:.

Petroivsfcini piirissä: 1) Lindajärven koulu.Säämäjärven piirissä: 1) Uhmöiian tukikoulu.Pyhäjärven, piirissä: 1) Afanasjeva-seläin koulu, 2)

Pyhäjärven tukikoulu.Seesjärven piirissä: 1) Paadenen tukikoulu, 2) Se-

län koulu.Rukajärven piirissä: 1) Rukajärven tukikoulu, 2)

Kiim asjärven kou 1ti.Repolan tukikoulu.

22

Uhtuan pii-nissä: 1) Katosiammen koulu, 2) Viuokki-niemen koulu.

Soultjärven piirissä: 1) Kakisoja (KacKec-pynefi).Tuinkaan piirissä: 1) Suilkujärven koulu.Sitäpaitsi ovat muidenkin koulujen kuin edellä lue-

teltujen lähettämät tiedot erittäin tervetuileet ja tarpeel-liset.

Venäläisten äänteiden merkintävv V

m s sano, isköv3 z kyzy, azettuv

V V

>k z muzikka, ozataJ] Jl KOJIMe

V V

m ts metsänV

hm tts mettsäEräissä sanoissa esiintyy pehmennys, jo-

ka merkitään pehmennetyn kirjaimen viereen,esim. velTet, mut't'soin'e, cTengoa.

Koulu Pedologinen kabinetti

23