Johannes kamppailee vallasta ja rakkaudestaSivu A 18

Uusi teosvalottaaSimbergin elämääSivu A 19

Kirkko onavoinnaihmisiävartenSivu B 10

Han

nu

Ju

kola

Ram

i Mar

jam

äki

Kim

mo

Ah

on

en

siltalehti.fi

Tamperelainen seurakuntalehti

Lokakuu 2018

Suru ja ilo kuuluvat elämään

Taiteilija Aira Samulin:

Millainen on sinun kirkkosi?

Seurakuntavaalit lähestyvät

Sivut A 3, A 6–7 ja A 13

Sivut A 8–10

Han

nu

Juko

la

minun kirkkoni

A 2 SILTA 8/2018

PÄÄKIRJOITUSKirsi Airikkapäätoimittaja

HE

LM

I

LokakuuTampere 3.10.2018

Arvokas vanhuus on ihmisoikeusTällä viikolla vietetään valtakunnallista Vanhusten viikkoa, joka kääntää huomion maamme ikäihmisten hyvinvointiin. Tee-maviikolla pohditaan muun muassa vanhusten kotona asumisen arkea ja tulevaisuutta.

”Jokaisen ikääntyvän ja vanhuksen arki ja asumiseen liittyvät tarpeet ovat erilaisia, ja niihin on myös tarjottava vaihtoehtoisia ratkaisuja. Arvokas vanhuus on ihmisoikeus”, muistuttaa Van-hustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Anni Lausvaara. (tiedo-te 18.9.2018)

Lausvaaran mukaan vanheneminen pitää nostaa esiin laajana kysymyksenä, jossa taustalla ovat arvot ja yhteiskunnalliset nä-kökulmat. Jokaisella tulee olla mahdollisuus hyvinvointiin, tur-valliseen arkeen ja osallisuuden tunteeseen.

Väestön kahtia jakautuminen ja eriarvoistuminen näkyvät va-litettavasti myös ikäihmisten parissa. Osa heistä elää pitkään hy-vinkin itsenäistä ja aktiivista elämää. Toisaalta yhä useampi huo-nokuntoinen vanhus elää yksin ja kärsii yksinäisyydestä.

Vanhustenviikolla puhutaan vanhuuden suunnittelusta ja oma-ehtoisesta varautumisesta hyvään vanhuuteen. Ajatus on hyvä, mutta elämä on arvaamatonta. Kaikki eivät ole tasavertaisia, kun puhutaan terveydestä ja taloudellisesta toimeentulosta.

Monet ikäihmiset Tampereellakin ovat niin vähävaraisia, että he joutuvat turvautumaan seurakuntien Ruokapankin avustuk-siin selviytyäkseen arjessa. Pieni eläke ei liioin riitä avustuspal-veluiden hankkimiseen tai kodin remontoimiseen esteettömäksi.

Tampereen seurakunnat tekee merkittävää työtä kaupungin ikäihmisten parissa. Mummon Kammarin lisäksi seurakunnilla on monenlaisia kohtaamispaikkoja ikäihmisille ympäri kaupun-kia. Viikoittain tavoitetaan satoja vanhuksia.

Monen vanhuksen yksinäisyys lievittyy, kun kohtaamispaikois-sa voi tavata muita ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia. Joissakin ryh-missä on mahdollisuus edulliseen ruokailuun ja ateriayhteyteen.

Seurakunnat antaa ikäihmisille henkistä ja hengellistä tukea sekä käytännön apua kotona asumiseen. Kotikäyntien ohella van-hustyöntekijät voivat saattaa lääkäriin tai antaa muuta asioin-tiapua liikuntarajoitteisille sekä muistisairaille ikäihmisille.

Ikäihmisten määrä kasvaa tulevaisuudessa, kun väestö elää yhä vanhemmaksi. Se on haaste myös Tampereen seurakuntien vanhustyölle.

Väestön ikääntyminen on toisaalta myös mahdollisuus. Ter-veet ja hyväkuntoiset eläkeläiset ovat merkittävä vapaaehtoistyön voimavara.

Tampereen seurakuntien vanhustyön ammattilaiset luottavat myös yhteistyön voimaan. Jo vuosia on osattu verkostoitua kau-pungin muiden toimijoiden kanssa, ja tulevina vuosina yhteistyön merkitys vain kasvaa.

Vanheneminen koskee meitä kaikkia. Pidetään yhdessä huol-ta toisistamme. ✦

TULEVAT PYHÄT 3.10.–7.11.2018

Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.” Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? (Room. 10: 12–14)

” Kaikki eivät ole tasaver-taisia, kun puhutaan terveydestä ja taloudelli-sesta toimeentulosta.

Han

nu

Ju

kola

PAPPEJA SIELLÄ JA TÄÄLLÄ– Kehitysosastolla, päivää. – Ai, tämä meni valoku-vaamoon, kirkkoon minä yritin. – Kyllä tämä on seu-rakuntien kehitysosasto, kirkossa ollaan. – Luojan kiitos. Sitä minä vain, että kun teidän lehdessänne kirjoitettiin, että papit ovat aina vain alttarin takana, mutta eiväthän ne ole siellä kuin tunnin verran pyhänä. Minun puolestani saisivat olla enemmän. Ei mutta, nyt täytyy lähteä tästä lähikauppaan, kahvi on tarjouksessa – eiköhän se oma pappinikin ole siellä.

PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio

7.10. Usko ja epäuskoAlusta alkaen Jeesus on jakanut ihmiset kah-teen joukkoon: toiset uskovat häneen, toiset eivät. Sitä paitsi: usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. (Joh. 7:40–52)

14.10. Jeesuksen lähettiläätJuudaksen salaisuus selvisi pala palalta muille opetuslapsille. (Joh. 13:16–20)

21.10. Uskonpuhdistuksen muistopäivä”Te olette maan suola ja maailman valo.” Jee-sus luottaa seuraajiinsa, meihinkin. (Matt. 5:13–16)

28.10. Antakaa toisillenne anteeksiJeesus sanoo sen niin painokkaasti, ettei

asia voi jäädä epäselväksi. (Matt. 6:14–15)

3.11. PyhäinpäiväVuorisaarnan alku luetaan kirkoissa aina py-häinpäivänä. Nämä sanat omistetaan kaikille sureville ja kaipaaville: ”Autuaita murheelli-set: he saavat lohdutuksen.” (Matt. 5: 1–12)

4.11. Kahden valtakunnan kansalaisenaKala, jolla on hopearaha suussa ja muuta ih-meellistä. (Matt. 17:24–27)

Pyhäinpäivänä3.11.2018 voi muistella kuolleita läheisiä.Lisätietoja tilaisuuksista lehden B-osassa

A 3SILTA 8/2018

Mitä virkaa on vaalikoneilla?Vaalikone on käytössä myös syksyn seurakuntavaaleissa ja avautuu ensi maanantaina 8.10. Omien mielipitei-den ja ehdokkaiden näkemysten sopi-mista yhteen pääsee testaamaan sekä sivulta seurakuntavaalit.fi että osoit-teesta tampereenseurakunnat.fi/vaalit.

Onko vaalikoneesta apua ja millä keinoilla? Kysymyksiin vastaavat Esa Reunanen ja Kari Koljonen Tampe-reen yliopistosta.

❶Missä vaiheessa Vaalikoneet 2020 -tutkimus on ja millaisia asioita siinä selvitetään?Tutkimuksessa on kerätty kysely-, me-dia- ja vaalikoneaineistoja tämän vuo-den presidentinvaaleista. Selvitämme muun muassa sitä, kuinka paljon ih-miset arvioivat vaalikoneiden vaikutta-van äänestyspäätöksiinsä, missä mää-rin presidenttiehdokkaat olivat esillä, ja millä tavoin vaalikoneiden tuotta-maa tietoa voidaan hyödyntää journa-lismissa.

❷Vaalikoneiden merkityksen on arvioitu olevan kasvussa: näyttääkö siltä tutkimuksen valossa?Arvio saa vahvistusta myös tutkimuk-sesta. Etenkin nuorissa ikäryhmissä vaalikoneiden asema ehdokasvalin-nassa ja ylipäänsä vaalien seuraami-sessa on vahvistunut merkittävästi. Varttuneempien kansalaisten keskuu-dessa vaalikoneiden käyttö on edelleen suhteellisen vähäistä.

❸Voisiko vaalikoneiden käyttöä markkinoimalla saada nuoria aktivoitua äänestämään?Nuoret käyttävät vaalikoneita mielel-lään, ja monia ne varmasti voivat in-nostaa myös äänestämään. Tämä tie-tysti edellyttää, että nuoret löytävät vaalikoneet, eli markkinoinnista on apua.

❹Mitä kautta vaalikonetta kannattaa markkinoida – seurakun-tavaaleissahan äänestysikäraja on nykyään 16 vuotta?Vaalikoneiden markkinointia ei vält-tämättä kannata rajata pelkästään ää-nioikeutettuihin, sillä hieman nuo-

remmatkin voivat saada niistä hupia ja tietoa. Sopivia markkinointikana-via ovat tietysti ne, joita kohderyhmät käyttävät.

❺Millaiset kysymykset ovat hyviä ja miksi?Sellaiset kysymykset, jotka ovat sel-keästi muotoiltuja, tekevät eroja eh-dokkaiden välille ja käsittelevät olen-naisia asioita.

Joissakin vaalikoneissa ovat pai-nottuneet niin sanotut arvokysymyk-set, jotka eivät suoranaisesti liity niihin tehtäviin, joista kyseisissä vaaleissa va-litut olisivat päättämässä. Tällaiset tee-mat ovat houkuttelevia erottelukykyn-sä takia, mutta voi kysyä, johdetaanko niillä äänestäjiä arvioimaan ehdokkai-ta väärillä kriteereillä.

❻Vinkkinne vaalikoneen käyttä-jälle?Vaalikoneissa on tarjolla useita vaihto-ehtoja, ja niiden käyttäminen on var-sin vaivatonta. Vastaamalla pariin, kolmeen vaalikoneeseen saa jo jon-kinlaisen käsityksen siitä, mitkä ovat keskeiset teemat kyseisissä vaaleis-sa ja miten eri ehdokkaat niihin suh-tautuvat.

Kannattaa myös tutustua vastaus-ten perusteluihin, koska niistä voi teh-dä päätelmiä ehdokkaiden perehtynei-syydestä. Perusteluja lukemalla myös oma ymmärrys voi kehittyä. ✦

Asta Kettunen

Kari Koljonen on yliopistonlehtori viestintätieteiden tiedekunta COMS:ssa ja Esa Reunanen tutkija journalismin, median ja viestinnän tutkimuskeskus Cometissa.

Jon

ne

Re

nv

all / Tam

pe

ree

n y

liop

isto

Ehdokkuus kiinnosti edelleen TampereellaSeurakuntapäättäjän tehtäviin on eh-dokkaana reilut pari sataa tamperelaista. Ehdokkaiden määrä laski jonkin verran edellisvaaleista.

Ehdokasasettelu päättyi 17. syyskuu-ta. Tampereella valitaan samalla kertaa päättäjät sekä yhteiseen kirkkovaltuus-toon että seurakuntaneuvostoihin. Mo-lemmissa vaaleissa on omat ehdokas-listansa, vaikka ehdokkaat ovat pääosin samoja henkilöitä.

Ehdokkaaksi on asettunut kaikkiaan 210 seurakuntalaista, joista seurakun-taneuvostoihin pyrkii 204 ja yhteiseen kirkkovaltuustoon 200. Ehdokkaita on siis yhteensä 404, mikä on noin 10 pro-senttia vähemmän kuin vuoden 2014 vaaleissa.

Ehdokkaista nuoria, alle 30-vuotiai-ta, on 5 prosenttia. Naisia on 110 ja mie-hiä 100. Nykyisistä luottamushenkilöis-tä jatkopaikkaa hakee vajaa puolet, joten uusia ehdokkaita, jotka eivät tällä het-kellä ole seurakuntaneuvoston tai yhtei-sen kirkkovaltuuston jäsenenä, on 179.

Seurakuntaneuvostoissa on jaossa yhteensä 64 paikkaa eli 16 paikkaa jo-kaisessa seurakunnassa. Yhteiseen kirk-kovaltuustoon valitaan 51 päättäjää.

Kaksi uutta ryhmää mukanaVaalit ovat saaneet nyt liikkeelle saman verran valitsijayhdistyksiä kuin neljän vuoden takaiset vaalit. Ryhmiä on yh-teensä kuusi.

Perinteiset ryhmät eli Kirkkodemarit ja sitoutumattomat, Kokoomus ja sitou-tumattomat sekä Yhdistynyt seurakun-taväki ovat asettaneet ehdokkaita jokai-sessa seurakunnassa.

Vasemmistolla on listat Harjun seu-rakunnassa ja Tuomiokirkkoseura-kunnassa. Uudella Kaikkien kirkko -ryhmällä on ehdokkaita kaikissa seu-rakunnissa, ja toisella uudella ryhmällä, Elävä kirkko, on ehdokkaita Messukylän seurakunnassa.

Viime vaaleissa vuonna 2014 muka-na olleilla perussuomalaisilla ei nyt ole omia ehdokaslistoja Tampereella.

Ruotsalaisessa seurakunnassa pää-dyttiin sopuvaaliin, sillä ehdokkaita oli yhtä paljon kuin paikkojakin.

Syksyn seurakuntavaaleissa valitaan Tampereella uudet päättäjät yhteiseen kirkkovaltuustoon sekä Eteläisen seu-rakunnan, Harjun seurakunnan, Mes-sukylän seurakunnan ja Tuomiokirkko-seurakunnan seurakuntaneuvostoihin nelivuotiskaudelle 2019–2022. Vaalipäi-vä on sunnuntai 18.11. ja ennakkoäänes-tys on 6.–10. marraskuuta.

Myös kotiäänestys on mahdollista, jos äänioikeutettu ei kykene tulemaan ää-nestyspaikalle. Lisätietoja on seurakun-tavaalit.fi:ssä ja Tampereen vaalisivuilla tampereenseurakunnat.fi/vaalit. ✦

Anna-Mari Martikainen

Löydä oma ehdokkaasi:seurakuntavaalit.fi/ vaalikone

kysymystä

ENNAKKOÄÄNESTYS 6.-10.11.2018 VAALIPÄIVÄ 18.11.2018

MINUN KIRKKONI ON LÄHELLÄ

ENNAKKOÄÄNESTYS 6.-10.11.2018 I VAALIPÄIVÄ 18.11.2018

Äänestämällä voit vaikuttaa oman seurakuntasi toimintaan. Minkälainen onsinun kirkkosi? Äänestyspaikat ja vaalikone: seurakuntavaalit.fi

A 4 SILTA 8/2018

Ekumeenisen vastuuviikon teemana naisten ja tyttöjen oikeudet Ekumeeninen vastuuviikko on Suomen kaikkien kirkkojen ja monien kristillisten järjestöjen yhteinen ihmisoikeuskampan-ja, jossa kirkot toimivat oikeuden-mukaisemman maailman puo-lesta.

Seuraavan kerran Vastuuviikkoa vietetään 21.–28. lokakuuta tee-malla naisten ja tyttöjen oikeudet.

Suomessa asuu monia maa-hanmuuttajataustaisia naisia, joil-la on henkilökohtaista kokemusta ihmisoikeusloukkauksista.

Lähettiläiden digitarinat:

vastuuviikko.fi/ puheenvuorot vastuuviikko.fi

ekumenia.fi

Vapaaehtoisen vanhustyön keskus Mummon Kammari ja näkövammaisten toiminta-keskus Myötätuuli ovat muut-tamassa vuodenvaihteen tie-

noilla Seurakuntien taloon. Vakuutusyhtiö Fennialta tyhjäksi jääneissä tiloissa on me-neillään remontti.

Joukko työntekijöitä, asiakkaita ja vapaa-ehtoisia tutustui paikkaan syyskuussa, kun maalarit olivat aloittelemassa työtään.

– Tilasta tulee erittäin kaunis. Tähän tu-lee pöytäryhmiä, joihin voi vaikka kokoon-tua tekemään käsitöitä ja juomaan kahvia, esittelee vapaaehtoistoiminnan toiminnan-ohjaaja Maria Vuoristo.

– Seinustalle tulee hyllyjä ja lukollisia kaappeja, hän osoittelee.

Sirkku Heinäluoto keskeyttää ja toteaa, ettei huitominen auta, kun paikalla on nä-kövammaisia henkilöitä. Hän neuvoo käyt-tämään apuna kellotaulua, ja näin saadaan selville, että esimerkiksi ulko-ovelta katsoen kello kahdessa on piano ja noin kahden-kol-men paikkeilla sijaitsee jatkossa pöytä, jos-sa voi vaikka kahvitella. Sen viereen sijoit-tuu sohva ja kolme nojatuolia.

Tästä huomataan, että tarvitaan koulu-tusta, kun eri tavoin toimivat ihmiset ko-koontuvat jatkossa saman katon alle.

– En ole ennen saanut kokemusta selos-tamisesta näkövammaisille, Vuoristo myön-tääkin.

– Tarkoitus on, että muuttamisen lähes-tyessä perehdytystä ja koulutusta annetaan sekä vapaaehtoisille että työntekijöille.

Muutto huolettaaTavoitteena on saada paikat valmiiksi jou-lukuun alkuun, mutta toiminta alkaisi loppiaisen jälkeen. Näkövammaisille on suunniteltu tilassa liikkumisen opettelua pienryhmissä, sillä heille muutto on iso asia, ja jokainen auttava silmäpari on tarpeen, eri-tyisdiakoni Minna Ågren painottaa.

– Vapaaehtoistoiminta on ihan hauskaa eikä vaadi mitään kummallista taitoa, lisää Helka Graeffe.

Pääsisäänkäynti on Näsilinnankadun ja luiskalla varustettu sisäänkäynti Hämeen-kadun puolella, jossa myös raitiotien pysäk-ki on kohdalla.

Ajatuksena on saada vapaaehtoisia oh-jaamaan tulijoita ovella. Esteettömyystyö-ryhmän kokemusasiantuntija Heinäluoto huomauttaa, ettei ole mukavaa, jos näkö-vammainen joutuu etsimään vapaaehtoista. On myös loukkaavaa, jos joku alkaa saman tien siirrellä huonekaluja, kun näkövammai-nen astuu sisään.

Näsilinnankadun puoleisen päädyn puo-tiin on tulossa laadukasta ostettavaa, jonka

Mummon Kammarin ja Myötätuulen muutto:

Tavoitteena kohtaamispaikka

tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Lapsi-perheitä on huomioitu leikkinurkkauksella.

– Miten tänne mahdutaan, Heinäluoto aprikoi.

– Ainakin piirustusten mukaan hyvin, Vuoristo vastaa.

Myös oviin tulevat merkinnät ja kesken loppuva portaikon kaide sekä naulakoiden sijoittelu huolettavat Heinäluotoa. Hän eh-dottaa ohjauslistoja sohvaryhmien luo.

Ågren on neuvonut suunnitteluryhmää esteettömyydessä, mikä onkin huomioitu koko tilan suunnittelussa. Suunnitelmia on muokattu matkan varrella, ja muun muassa luovuttu suurimmasta osasta mattoja, koska ne eivät tue rollaattorin kanssa kulkemista.

– Entä minkälainen valaistus tänne tulee?– Häikäisemätön tasainen valaistus, ei

spotteja, Ågren kertoo.Sisustuksessa hyödynnetään nykyisiä ka-

lusteita, mutta uuttakin on tulossa. Paikal-la on keinutuoleja ja pitkiä pöytiä, näyttö ja alttari sekä kaksi syvennystä rauhallisille

keskusteluille. Alakertaan sijoittuu 40–50 is-tumapaikkaa.

Kokouksia pidetään kakkoskerroksessa, jossa ovat myös diakonian ja yhteiskuntavas-tuun työtilat ja vapaaehtoisten koulutus. Esi-merkiksi pikkaraiset kokoontunevat jatkossa kokoushuone Helmessä, joka onkin helmi nä-köalojensa puolesta. Viereinen Suuren Sydä-men tilakin on tarpeen mukaan käytettävissä.

Marja-Leena Mielityinen tiedustelee raa-mattupiirien pitopaikkaa, ja saa vastauksen, että ne pyritään pitämään esteettömissä ti-loissa.

Sisustussuunnittelija Karoliina Kivelän mukaan värikäs kasviaihetapetti on valittu sopimaan ikkunateippausten väreihin. Teip-paukset suunnittelee Tiina Efrati. Niiden tyyli on saman suuntainen kuin RuokaNys-sen kuviointi.

– Avainsanoina ovat ilo, yhteistoiminta ja yhteiselo, rakkaus ja lähimmäisenrakkaus, ja tietenkin Tampere-henkisyys. Väriäkin on luvassa, hän kertoo.

Rauhallinen keidas?Vuoristo mainitsee tupaantuliaisideasta:

– Toivotaan, että lahjaksi tuotaisiin kort-teja, lappuja ja piirustuksia täynnä ideoita, mitä täällä voisi olla vuonna 2020. Uusia jut-tuja on varmasti luvassa.

Kati Mattiniemi on Mummon Kamma-rin kävijä, joka on aiemmin toiminut emän-tänä ja esiintyjänä näytelmäryhmissä. Hä-nellä on hyviä kokemuksia muistikerhosta, jota hän ehdottaakin uudeksi toimintamuo-doksi.

Kyläpaikan askartelun vetäjä ja puodin suunnitteluryhmäläinen Paula Yli-Urpo voisi pitää popup-heijastintyöpajoja. On toi-vottu myös hyväntekeväisyys-käsityökahvi-laa, kerhojen yhteisiä joulujuhlia ja ystävän-päivän nyyttikestejä.

– Yleisölle avoin tila ja halukkaita ikäih-misiä tarinoimaan 50 vuoden takaisia juttu-ja, ehdottaa Myötätuulen miesten piirin ve-täjä Markus Jalonen.

– Minua kiehtoo ajatus rauhallisesta kei-

Heidi Lauronen ja Leea Perä esittelivät remontoitaviin tiloi-hin asennettavaa värikästä ta-pettia, kun Mummon Kamma-rin ja Myötätuulen väkeä kävi tutustumiskäynnillä.

Tarja L

aitine

n

A 5SILTA 8/2018

Ikääntyvien määrä haastaa seurakuntien vanhustyönTampereen seurakuntien vanhustyö joutuu vastaamaan moniin haasteisiin tu-levina vuosina. Yhä useammat huonokun-toiset vanhukset elävät yksin kotona. Toi-saalta vireiden ikäihmisten lisääntyminen voi olla mahdollisuus esimerkiksi vapaaeh-toistyössä.

– Tampereen seurakuntien tunnettuustut-kimuksen mukaan auttaminen ja erityisesti vanhusten auttaminen on aivan kärkisijoil-la siinä, mitä tamperelaiset seurakunnilta odottavat. Palautteet kertovat, että sekä van-hukset että heidän läheisensä ovat melko tyytyväisiä tarjontaan. Varmaan on myös odotuksia, joihin emme ole pystyneet vas-taamaan, pohtii kehitysjohtaja Timo Ta-kala.

Tampereen seurakunnilla on Mummon Kammarin lisäksi monenlaisia kohtaamis-paikkoja ikäihmisille lähikirkoilla ympäri kaupunkia.

Tuomiokirkkoseurakunta on saanut myönteistä palautetta ryhmistään. Van-hustyöntekijöiden mukaan on tärkeää, et-tä ihmisillä on paikka, jossa he tulevat kohdatuiksi ja voivat vaihtaa kuulumisia. Joissakin ryhmissä on mahdollisuus edul-liseen ruokailuun ja ateriayhteyteen, min-kä ikäihmiset kokevat mieluisaksi.

Ikäihmisten tukeminen seurakunnan toi-minnassa on paljon muutakin kuin toimin-nan ja tilaisuuksien järjestämistä.

– Se sisältää muun muassa kotikäynte-jä, tapaamisia ja myös erilaista käytännön apua mahdollisuuksien mukaan, lisää kehi-tysjohtaja Takala.

Yhteiskunnan kahtiajakautuminen ja eri-arvoistuminen näkyvät myös ikäihmisten parissa. Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi, ja yhä huonokuntoisemmat vanhukset asu-vat yksin kotona. Yhä useampi on myös yk-sinäinen.

Tämä on huomattu Tuomiokirkkoseura-kunnan diakoniatyössä. Yksinäisten ja syr-jäytymisvaarassa olevien vanhusten määrä kasvaa koko ajan.

Monet eläkeläiset ovat pienituloisia ja he joutuvat turvautumaan seurakuntien ruo-ka-apuun. Myös päihdeongelmien lisään-tyminen on yleistä ikäihmisten parissa. Haasteena on löytää apua tarvitsevat, sillä monien on vaikea pyytää apua.

Kotikäynneillä iso merkitysSama havainto on tehty Eteläisessä seura-kunnassa, jonka vanhustyön tulevien vuo-sien painopisteenä ovat yksinäiset ja unoh-detut ikäihmiset.

– Hervannassa on aloitettu Piilosta Pal-velujen pariin -hanke, jossa seurakunta te-kee yhteistyötä Yhdessä selviytymisen tuki -yhdistyksen kanssa. Etsivää vanhustyötä tehdään yhteistyössä muun muassa kau-pungin kotihoidon kanssa. Verkostoitumi-nen muiden toimijoiden kanssa on runsas-ta, kertoo johtava diakoniatyöntekijä Päivi Salminen.

Kotikäyntien ohella vanhustyöntekijät voivat saattaa lääkäriin tai antaa muuta asiointiapua liikuntarajoitteisille sekä muis-tisairaille ikäihmisille.

Käytännön avun ohella seurakuntien työntekijät antavat ikäihmisille hengellistä tukea kotikäynneillä.

– Hengelliset kysymykset ovat tyypil-lisiä puheenaiheita. Rukous koetaan hy-vin rauhoittavana toivon tuojana elämäs-sä. Kotiehtoollinen voidaan tuoda kotiin, jos vanhuksella ei ole mahdollisuutta tulla kirkkoon, kertoo Salminen.

Diakonian vanhustyöntekijät todistavat tilanteita, joissa heidät on merkitty vanhuk-sen lähimmäksi omaiseksi.

– Muistisairaiden määrä on kasvanut parin viime vuoden aikana huomattavasti. Heille yksin kotona selviäminen ei ole hy-vä ratkaisu. Turvattomuus ja ahdistus yk-sinolosta tulevat usein esiin kotikäynneillä. Yhteydet sosiaali- ja terveysviranomaisiin sekä mahdollisiin omaisiin ja muihin lähei-siin ovat arkipäivää diakoniatyössä.

Tuomiokirkkoseurakunnan saaman pa-

lautteen mukaan monien iäkkäiden seura-kuntalaisten kotona asuminen mahdollis-tuu vain seurakunnan vanhustyöntekijän käyntien ansiosta. Diakoniatyöntekijät teke-vät mielellään kotikäyntejä ja tukevat näin omalta osaltaan kotona asumista.

Kehitysjohtaja Takalan mukaan yhteinen haaste on tukea vanhusten turvallista selviä-mistä kotioloissa mahdollisimman pitkään.

– Pelkästään seurakunnan panos ei kui-tenkaan pysty yksittäisen vanhuksen osal-la ratkaisemaan sitä, selviääkö hän edel-leen kotona.

Vapaaehtoistyö avainasemassa Tosiasia on, että seurakunnat ei selviä tule-vista vanhustyön haasteista pelkästään pal-kattujen työntekijöiden panoksella.

– Vapaaehtoinen vanhustyö on avainasia tulevaisuudessa. Toivottavasti siihen liittyy vahvasti myös se, että pidämme itse kukin huolta omista vanhuksistamme, miettii Ta-kala.

Takalan mukaan väestön ikääntyminen on toisaalta myös mahdollisuus. Terveet ja hyväkuntoiset eläkeläiset ovat merkittävä vapaaehtoistyön voimavara.

Myös Tuomiokirkkoseurakunnassa ja Eteläisessä seurakunnassa nähdään, että uusien vapaaehtoisten löytäminen ja ver-kostoituminen muiden vanhustyön toimi-joiden kanssa on entistä tärkeämpää tule-vina vuosina.

Eteläisessä seurakunnassa on muun muassa viety rippikoululaisia palveluhoiva-koteihin. Nuoret ovat ulkoilleet ja keskustel-leet vanhusten kanssa. Uutena kokeiluna on ollut elämänpuutaulun tekeminen yhdessä.

– Sekä vanhukset että rippikoululaiset ovat olleet innostuneita. Eletyn elämän muistelu yhdessä taulun avulla on ollut hy-vä ja toimiva eri sukupolvia yhdistävä ko-kemus. Tätä jatkamme taas tulevana kevää-nä, kertoo Päivi Salminen. ✦

Kirsi Airikka

Asunnottomien yössä tarjolla ruokaa ja musiikkiaTapahtumien yön Iskelmämessus-sa kerätyillä kolehtirahoilla järjeste-tään Safka-aid -tapahtuma kello 16–17 Asunnottomien yönä 17. lokakuuta. Kes-kustorin Vanhan kirkon pihassa, tapulin juurella, on tarjolla ilmaista keittoa, lettu-ja ja vaatteita sekä elävää musiikkia.

– Tilaisuus on osa valtakunnallista Asunnottomien yö -tapahtumaa ja sil-lä halutaan nostaa esiin heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hätää. Tam-pereella elää noin 40 000 vähävarais-ta ihmistä. Joukkoon lukeutuu heitä-kin, jotka näkevät ajoittain nälkää ja ovat

vailla vakinaista yösijaa, kertoo diako-niatyöntekijä Antti Kulmala.

– Safka-aid on seurakuntien tapa osallistua Asunnottomien yöhön, olla lähellä ihmisiä ja tarjota tukea.

Tapahtuman päätyttyä Vanhassa kir-kossa pidetään hiljainen hetki.

Ram

i Marjam

äki

Han

nu

Juko

la

Tampereen seurakunnilla on ikäihmis-ten kohtaamispaikkoja ympäri kaupun-kia. Tämä ryhmä kokoontui Peltolam-min seurakuntakodissa vuonna 2011.

taasta, jossa saa hiljentyä ja tavata ikäihmi-siä ja näkövammaisia. Täällä kaivataan sel-laista.

– Tilat ovat viihtyisän oloiset ja ihan riit-tävän kokoiset, kommentoi Timo Heikki-lä talkkari pikkaraisista, ehdottaen miesten käsityöpiiriä.

Jalonen tiedustelee aukioloaikoja olotilal-le ja infopisteelle. Hänen mielestään paikka voisi olla auki joka arkipäivä, ja jonain päi-vänä viiteen asti. Aukioloaikoja ei kuiten-kaan ole vielä lyöty lukkoon.

– Pääsääntöisesti tähän tulee toimintaa, joka on kaikille avointa. Toivomme, että täs-tä tulee sellainen sukupolvien kohtaamis-paikka, Vuoristo summaa.

– Pullantuoksuinen, vapaaehtoistoimin-nanohjaaja Anja Leino painottaa.

– Vapaaehtoiset ovat innoissaan muutos-ta, ja heitä on tarkoitus kouluttaa lisää. ✦

Asta Kettunen

”Avainsanoina ovat ilo, yhteistoiminta ja yhteiselo, rakkaus ja

lähimmäisenrakkaus, ja tietenkin Tampe-

re-henkisyys.”

Elävä kirkkoMessukylän seurakunta

1Kirkko on viiden vuoden kuluttua elävä ja dynaaminen muutosvoi-ma, joka vaikuttaa yhteiskunnassa

rakentavasti elävien jäsentensä kautta. Kirkko julistaa selkeästi ja kunnioit-

tavasti evankeliumia Jeesuksesta Kris-tuksesta maailman Vapahtajana ja syn-tien sovittajana. Kirkko menee ihmisten luokse arjen keskelle ja tekee sanoman-sa ymmärrettäväksi ja helposti lähestyt-täväksi sekä tarjoaa apua heikoimmassa asemassa oleville, jotka ovat yhteiskun-nan turvaverkkojen ulkopuolella.

Kirkko tarjoaa paikan lähellä ole-vassa yhteisössä. Yhteisön jäsenellä on mahdollisuus saada huolenpitoa, roh-kaisua ja tukea sekä antaa omastaan ja palvella. Lämminhenkiseen kirkkoon on helppo tulla ja siellä voi kokea ole-vansa tervetullut. Kirkko on tunnettu armollisesta ja totuudellisesta julistuk-sesta.

2Emme ole yhden asian liike, vaan haluamme vaikuttaa siihen, että kirkko säilyy elävänä suhtees-

sa Jumalaan sekä yhteisönä että yksit-täisten jäsentensä elämässä.

Luottamuselinten tulee turvata riit-tävät työvoimaresurssit ja toiminta-edellytykset seurakunnan tavoittavien ydintoimintojen jatkuvuudelle, palkat-tujen työntekijöiden ja vapaaehtoisten vastuunkantajien sparraamiselle sekä maallikkojen toimintakulttuurin vah-vistamiselle. Meille on tärkeää, että re-surssit kohdentuvat myös toimiville ja uusille messuyhteisöille, kuten Messu-kylän Kohtaamispaikka, Tuomasmessu ja Varikkomessu. Seurakunnan yhtei-söissä tulee olla tilaa raamatunopetuk-selle, hengelliselle kasvulle ja tunnus-tukselliselle kristillisyydelle.

3Avioliitto on yhden miehen ja yh-den naisen liitto, jonka kuuluu saada kaikki mahdollinen tuki.

Puolustamme kirkon voimassa olevaa oppia, joka perustuu Jeesuksen opetuk-seen luomistyöstä ja avioliitosta.

Jokainen ihminen sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta tarvit-see Jumalan parantavaa rakkautta ja siunausta. Edustamme klassista, luo-vuttamatonta kristinuskon ja Raama-tun tulkintaa, jonka ei tule muuttua eri aikakausien kulttuuristen virtausten pyörteissä.

Lisätietoja: tampereenseurakun-nat.fi/elavakirkko

Millainen on toiveiden kirkko? Tampereen seurakuntavaaleissa mukana olevat valitsijayhdistykset

kertoivat Silta-lehdelle mielipiteensä toiveidensa kirkosta.

Kaikkien kirkko

1Toiveena ja tavoitteena on kirkko, joka on läsnä kaikenikäisten jäsen-tensä arjessa. Kirkossa on paljon

motivoituneita työntekijöitä ja hienoa toimintaa.

Tärkeää olisi panostaa siihen, että tämä näkyy myös kirkon seinien ulko-puolelle. Kirkon tulee olla suvaitsevai-suuden ja yhdenvertaisuuden suunnan-näyttäjä.

2Haluamme olla mukana äänestä-mässä kirkolliskokoukseen ihmi-siä, jotka edustavat kirkon jäsen-

kuntaa laajasti. Vain niin voimme saada myönteisiä muutoksia aikaan.

Tällöin kirkon ääni kuuluu yhteis-kunnassa ja kirkko pysyy merkityksel-lisenä ihmisten arjessa. Konkreettise-na merkkinä tästä olisi se, että kirkko vihkii avioliittoon kaikki sitä haluavat.

3Kirkon pitäisi ehdottomasti sekä vihkiä että siunata samaa suku-puolta olevien parien liitot. Kris-

tinuskon ytimessä ovat rakkaus ja yh-denvertaisuus.

Pidämme vihkimisasian ratkaisemis-ta tärkeänä ja toivomme samalla, ettei kirkkomme enempää hajoa tämän ky-symyksen johdosta.

Lisätietoja:kaikkienkirkko.fifacebook.com/kaikkienkirkko

Kysymykset:

1 Millainen on toiveittenne kirkko Tampereella viiden vuoden kuluttua?

2 Mikä on tärkein asia, jonka ryhmänne haluaa saada läpi tulevalla vaalikau-

della seurakuntien päätöksenteossa?

3 Pitäisikö kirkon vihkiä ja/tai siuna-ta samaa sukupuolta olevien parien

avioliitot?

Lisää kysymyksiä ja vastauksia: siltalehti.fi

A 6 SILTA 8/2018

Ram

i Mar

jam

äki

Tampereen kirkkodemarit ja sitoutumattomat

1Kansankirkko on hengellinen: Messujen lisäksi viemme armon, pelastuksen, toivon ja rauhan sa-

nomaa yhteiskuntaan. Kirkko toimii Tampereella yhteistyössä varhaiskas-vatuksessa, oppilaitoksissa, nuoriso-työssä, sairaaloissa, hoitopaikoissa ja perheneuvonnassa.

Toteutamme paikallista sekä kan-sainvälistä vastuuta ja lähetystyötä. Toimimme reilusti, avoimesti, suvait-sevasti, kutsuvasti ja saavutettavasti siel-lä, missä ihmiset ovat. Tasa-arvoinen kirkko kuuluu kaikille. Vastuumme on hädänalaisista, eri-ikäisistä yksinäisistä, ikääntyneistä ja erityisryhmistä.

Diakoniatyössä kotikäynnit lisäänty-vät. Yhteiset ruokailut ja Ruokapank-ki jatkuvat. Sielunhoito on helposti saa-tavaa. Perheitä ja yksinasuvia tuetaan. Lapset, nuoret ja aikuiset osallistuvat ja voivat vaikuttaa. Sitoutuminen kirk-koon vahvistuu.

Kirkko korostaa jäsenten sekä työn-tekijöiden yhteistä toimijuutta. Olem-me oikeudenmukainen ja syrjimätön työnantaja, joka huolehtii hyvinvoin-nista ja on vaikeasti työllistyvien puo-lella. Vastuu luomakunnasta näkyy arjessa kuin myös suurten linjojen pää-töksissä. Kiinteistöjen korjauksissa ja korvaamisessa huomioidaan esteettö-myys, uusiutuva energia, sisäilma ja monikäyttöisyys. Tulevaisuuden kirk-ko viestii merkityksellisyydestä kaikil-le selkeästi ja vaikuttavasti.

2Osallistumis- ja vaikuttamis-mahdollisuudet: Seurakuntalai-set osallistuvat valmisteluun ja

suunnitteluun ja toimivat itsenäisesti. Vapaaehtoisia on runsaasti. Päätämme ja viestimme avoimesti ja läpinäkyvästi. Luottamushenkilöiden on saatava hal-linnon asiakirjat käyttöönsä.

Vahvistamme lähikirkkojen alueryh-mätoimintaa ja -demokratiaa yhteis-työverkoston ja seurakuntien kesken. Seurakuntalaiset ovat yhdenvertaisia ja tervetulleita.

3Samansukupuoliseen avioliittoon vihkiminen/ siunaaminen on vie-lä päättämättä. Suomen Sosiali-

demokraattinen Puolue ei puolueena ota kantaa kirkon opillisiin kysymyk-siin, vaan sen tekee kirkolliskokous. Lähtökohdan tulee olla, että kaikki julkista valtaa käyttävät organisaatiot käyttävät sitä syrjimättömästi.

Lisätietoja: tampereenseurakunnat.fi/ kirkkodemarit tampere.sdp.fi/seurakuntavaalit Fb Tampereen Kirkkodemarit ja sitoutumattomat-Kide

Kokoomus ja sitoutumattomat

1Kirkon on oltava elinvoimainen ja lähellä ihmistä. Yhteisöllisyys ja seurakuntalaisten osallisuus ovat

kantavia teemoja kirkon toiminnassa. Kokoomus haluaa vahvistaa seurakun-talaisten äänen kuulumista toimintaa suunniteltaessa.

Lisäksi kirkolla on suuri merkitys ar-voyhteisönä. Se edustaa hetkellisyyden sijasta jatkuvuutta, irrallisuuden sijasta juurevuutta ja pinnallisuuden sijasta sy-vällisempää käsitystä elämän tarkoituk-sesta ja mielekkyydestä.

Kirkon on elettävä ajassa ja oltava rohkea edelläkävijä. Kirkoista ja muista kiinteistöistä on pidettävä huolta, tilo-jen käyttöä on monipuolistettava ja es-teettömyysasiat on huomioitava.

Talouden tasapainottaminen ja toi-mintaedellytysten varmistaminen ovat keskeisiä asioita. Seurakuntien on mie-tittävä painopistealueitaan, jotta se ei vaan sopeuta, vaan supistuvien resurs-sien keskellä löydetään uusia toimin-tatapoja.

Kirkon viestintää on terävöitettävä. Viestinnän on oltava valmis kohtaa-maan uusia haasteita. Sen on elettävä tässä ajassa ja tavoitettava nuoria suku-polvia mukaan toimintaan. Viestinnäs-sä on hyödynnettävä yhä enemmän di-gitalisaation tuomia mahdollisuuksia.

2Tulevan vaalikauden tärkeimpiä tehtäviä ovat turhan byrokratian karsiminen ja hallinnon työsken-

telytapojen uudistaminen. Lisäksi kirkon toiminnan pitää en-

tistä enemmän jalkautua arkeen ja olla kohdattavissa. Kirkko on siellä, missä seurakuntalaiset ovat. Minun kirkkoni on arjessa kiinni oleva seurakuntalais-ten tarpeisiin vastaava yhteisö.

3Toisten ihmisten arvostus, ta-sa-arvo ja suvaitsevaisuus ovat kokoomuslaisille luonnollinen

osa ihmisyyden kunnioitusta. Ehdok-kaillamme on erityyppisiä näkemyksiä samaa sukupuolta olevien avioliittojen vihkimisistä/siunaamisista.

Lisätietoja: tamperelainenkokoomus.fi

Vasemmisto

1Tampereen suomenkieliset seura-kunnat ovat yhdistymässä yhdek-si seurakunnaksi. Kirkon tilat ovat

vähentyneet, mutta niiden käyttö on te-hostunut.

Tampereellakin seurakuntien talou- dessa ollaan siirtymässä tulojen mu-kaan progressiivisesti määräytyvään jäsenmaksuun.

Kirkko tarkastelee uskonsa lähtö-kohtia kriittisesti arvioiden ja keskus-telee aidosti myös niiden kanssa, jotka eivät pidä kirkon uskoa totena. Kirkkoa eivät enää hallitse vain ne, jotka usein oikeistolaiseen piilokaapuun pukeutu-neena eri kriteerein julistautuvat usko-vaisiksi.

Aina löytyy avoin kirkko. Siellä soi urkumusiikki ja kirkossa voi sekä hil-jentyä että keskustella luottamukselli-sesti. Kirkko todellisesti näkyy tukena elämän eri tilanteissa, ei vain ristinä seurakuntakodin seinällä.

Kirkon työntekijät menevät ihmisten luo eivätkä ainoastaan odota, että ih-miset tulisivat kirkkoon. Toiveittemme kirkko puolustaa niiden asemaa, jotka eivät saa ääntään kuuluviin.

2Keskeisin tavoite on perspektiivin muutos. Seurakuntien linjaukset ja uskon tulkinnat eivät voi perus-

taa vain ylemmän keskiluokan ajatus-maailmaan ja elämäntapaan vaan seu-rakuntien teologisessa ajattelussa ja käytännössä pitää kuulua myös niiden ihmisten ääni, jotka joutuvat kamppai-lemaan toimeentulostaan.

3Mielestämme kirkon tulisi ottaa samaa sukupuolta olevien pari-en avioliittoon myönteinen kan-

ta. Kuitenkin avioliitto olemukseltaan on maallinen yhteiselämän muoto. Kristillinen avioliitto on vain historial-linen jäänne.

Sisäisiä ristiriitoja välttääkseen kirk-ko voisi luopua vihkimisoikeudestaan ja kirkko siunaisi vihityt heidän sitä ha-lutessaan. Pappi, joka ei katso oikeaksi siunata sateenkaariparia, saisi kieltäy-tyä. Ehkä vähitellen kirkossa opittaisiin ymmärtämään, ettei sukupuoli ole joko tai vaan sekä että.

Lisätietoja: Facebook-sivu: Vasemmisto Tam-pereen seurakuntavaaleissa

Yhdistynyt seurakuntaväki

1Toiveidemme kirkko on reilusti kristitty, kaikille avoin, kuuntele-va ja keskusteleva ja heikoimmista

huolta pitävä kirkko. Kirkossa on tilaa erilaisuudelle ja kunnioittavalle erimie-lisyydelle.

Kirkko on valmis vastaanottamaan ihmisiä muista kulttuureista, tarjoaa apuaan tarvitseville ja keskittyy oleel-lisimpaan Jumalan sana ohjeenaan.

Alueellisesti laajojenkin seurakun-tien tilojen tulee olla saavutettavia ja esteettömyysnäkökulmat tulee ol-la huomioituna. Viimeistään viiden vuoden päästä Tampereella jokaisessa seurakunnassa tulee olla toimivat seu-rakuntalaisten muodostamat jumalan-palvelusryhmät ja ihmisiä kokoavat ja osallistavat messuyhteisöt. Toiveiden kirkko tuntuu kodilta, jonne on hyvä palata.

2Kastettujen osuuden lasku syn-tyneistä ja nuorten aikuisten ir-rallisuus ajassamme haastavat

kirkkoa panostamaan uudella tavalla kristilliseen kasvatukseen ja avoimien yhteisöjen kehittämiseen.

Kristinuskon sanoman siirtyminen tuleville sukupolville on tärkeää ja sen turvaamiseksi täytyy toimia. Toimivas-ta nuorisotyöstä tulisi kyetä rakenta-maan nuorille siltoja myöhempäänkin vapaaehtoiseen vastuun kantamiseen. Toiminnan täytyy vastata myös ihmi-sen sosiaalisen ja yhteisöllisen kohtaa-misen kaipuusta nouseviin tarpeisiin.

3Koemme tärkeäksi, että kirkossa pysytään Jumalan sanassa ja hae-taan yhteyttä kristittyjen välillä.

Avioliittokysymys ei ole paikallisseu-rakuntien päätösvallassa eikä siksi ole ryhmämme vaaliteema. Toimimme kir-kon virallisen kannan mukaan. Kulla-kin ehdokkaalla on omantunnonvapau-den hengessä oikeus mielipiteeseensä.

Keskitymme ryhmänä meitä yhdistä-vään, opillisten ja katsomuksellisten ris-tiriitojen esiin nostamisen sijaan.

Lisätietoja: tampereenseurakunnat.fi/sivustot/yhdistynyt_seurakuntavaki

Valitsijayhdistykset etsivät ehdokkaita syksyn seurakuntavaaleihin reilut neljä vuotta sitten, toukokuussa 2014 Keskustorin eurovaalikojuilla.

A 7SILTA 8/2018

A 8 SILTA 8/2018

Aira Samulinin viihtyisän kodin katseen-vangitsijoita ovat lukuisat valokuvat, tau-lut sekä vanhat nallet ja nuket, joista van-himmat ovat 1800-luvun lopulta.

A 9SILTA 8/2018

HYVÄN MIELEN LÄHETTILÄSKeinutuolissaan istuva Aira Samulin näyttää yhtä aikaa vahvalta ja hauraalta. Hän puhuu elämästään; murheista ja työstä. Kesken haastattelun hän vakavoituu. Samulin kertoo, että hän menetti tyttärensä syyskuun alussa. Sitten hän jatkaa puhumalla selviytymisestä ja ilosta.

TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Hannu Jukola

Aira Samulin on suomalaisten ra-kastama kestojulkkis ja taiteilija, joka on tanssittanut Suomen kan-saa jo kahdeksalla vuosikymme-nellä. Viime toukokuussa moni huolestui, kun iltapäivälehti ker-toi hänen saaneen aivoverenvuo-

don.– Uutisessa oli virhe, sillä todellisuudessa sain lievän

aivoinfarktin. Toivuin siitä saman tien ja jatkoin töitä-ni, vaikka lääkäri suosittelikin kahden kuukauden sai-rauslomaa, kertoo 91-vuotias Samulin.

– Yksityisyrittäjänä en vain voi peruuttaa sovittuja keikkoja, jatkaa Samulin, joka edelleen tekee ahkeras-ti töitä. Hän käy luennoimassa ja ottaa vastaan ryh-miä sekä kaupunkikodissaan Helsingin Bulevardilla että Lohjalla karjalaistalossaan Hyrsylän Mutkassa.

Aira Samulin aloitti työteon jo lapsuudessaan 1940-luvulla, koulunkäynnin ohessa. Hän toimi so-dan aikana monenlaisissa konttoriaskareissa Helsingin lottapiirissä, Suojeluskunnassa ja Päämajassa.

– Opettelin myös steppaamisen ja kiersin viihdy-tyskiertueella sotilaiden parissa. Sain siitä työstä ve-teraanitunnuksen.

Vuonna 1954 Samulin valittiin mannekiinikunin-gattareksi. Hän on muun muassa vetänyt omaa tans-sikoulua ja tehnyt kuvaussihteerin työtä Suomen Filmiteollisuudessa. 1960-luvulla Samulin perusti muo-titanssikoulun Rytmikkäät mannekiinit. Hän on näy-tellyt itseään myös muutamissa elokuvissa.

– Kaikesta oppii, ja kaikkea kannattaa tehdä. Työn-teko on myös hauskaa. Näin olen sanonut kaikille nuo-rille, joiden kanssa olen ollut tekemisissä.

– Myös lapsenlapsenlapseni ovat tottuneet siihen, et-tä Ylämummon kanssa tehdään töitä. Viimeksi valmis-telimme yhdessä Barbie-näyttelyä Hyrsylän Mutkaan,

ja lapsi viihtyi hyvin, hymyilee Samulin. Ahkera työnteko on ollut yrittäjälle ja kahden lapsen

yksinhuoltajalle paitsi elinkeino, myös tapa selviytyä vastoinkäymisistä ja murheista pitkän elämän aikana.

– Äitinikin sanoi aina, että työ on parasta lääkettä suruun, ja olen huomannut saman.

Suruja ja selviytymistäTaiteilijan elämään on mahtunut paljon menetyksiä ja surua. Hän menetti pikkusiskonsa jo lapsena, ja hä-nen isänsä kuoli sodassa Airan ollessa 13-vuotias. Hä-nen äitinsä kärsi mielenterveysongelmista. Karjalasta tulleen evakkoperheen elämä ei ollut aluksi helppoa Helsingissä.

Samulinin ensimmäinen avioliitto kariutui perhe-väkivallan ja alkoholismin vuoksi. Huolta ja murhetta Samulinin elämään on tuonut myös se, että hänen tyt-tärensä Pirjo sairastui skitsofreniaan jo 16-vuotiaana.

– Viikko sitten kesken luentotilaisuuden sain puhe-lun, jossa kerrottiin tyttäreni kuolleen. Pirjo oli kuolles-saan 71-vuotias. Hän haaveili, että olisimme päässeet samaan vanhainkotiin, huokaa Samulin haastattelu-päivänä 10. syyskuuta.

Samulin vaikenee hetkeksi. Sitten hän nostaa kat-seensa ja sanoo:

– Mutta suru ja kuolema kuuluvat elämään – samal-la tavalla kuin ilo. Kaikkea vain tulee elämässä vastaan, ja useimmiten ihminen selviytyy. Se on hieno asia. Sel-viytymisestä taas saa hyvää mieltä ja voimia eteenpäin.

Hyvä selviytymiskeino on ollut myös tanssi. Musiik-ki hoitaa sekä kehoa että mieltä.

– Jokainen on tanssiessaan kaunis, ja kukaan ei voi tanssia väärin. Liikkua voi, vaikka ei olisi jalkojakaan. Tanssin avulla on helppo tuottaa iloa kaikille, vakuut-taa Samulin.

Tanssijan ajatukset palaavat taas hetkeksi Pirjo-tyt-täreen.

– Hän tanssi ja lauloi mielellään, hän oli oikea ilo-pilleri. Kun tyttäreni sairastui, päätin valita avoimuu-den. Yksi elämäntehtäväni on ollut mielenterveyson-gelmista puhuminen, vaikka monissa perheissä niistä asioista on mieluummin vaiettu kuoliaaksi. Kirjoitin aiheesta myös kirjan.

Samulinin mukaan mielisairauksien hoito ja lääk-keet ovat onneksi kehittyneet viime vuosikymmeni-en aikana.

– Toisaalta pohdin, miten nykyinen kiireinen elä-mänrytmi vaikuttaa ihmisten aivoihin ja jaksamiseen.

Elämänilon salaisuusAira Samulinin myönteinen asenne, nuorekas olemus ja elämänilo antavat voimia myös ihmisille, jotka ei-vät häntä henkilökohtaisesti tunne. Mikä on voima-naisen salaisuus?

– Hyvänen aika, enhän minä voi antaa toisille ih-misille neuvoja! Niitä olisi varmaan miljoonia, mutta kaikki ihmiset ovat erilaisia, huudahtaa Samulin aluksi, mutta suostuu sitten kertomaan omista valinnoistaan.

– Hyvä yöuni on tärkeää aivoille ja keholle, ja pyrin aina nukkumaan kahdeksan tuntia yössä. Hyvä yöuni kuitenkin edellyttää, että on hyvällä mielellä.

”Suru ja kuolema kuuluvat elämään – samalla tavalla

kuin ilo.”

Taitelijan mukaan hyvän mielen saavuttaa, kun vaalii myönteistä elämänasennetta. Siihen eivät kuulu katkeruus tai kateus.

– Illalla kannattaa vielä miettiä, mitä hyviä asioita päi-vän aikana on tapahtunut. Niistä kannattaa olla kiitollinen.

Myös toisten ihmisten kohteleminen hyvin antaa levol-lisen mielen.

– Jokainen ihminen on mielenkiintoinen, oma täydelli-nen kokonaisuutensa. Ihmisen kauneus tulee sisältä päin.

Aira Samulin on välttänyt elämänsä aikana myös haital-

lisia aineita, kuten alkoholia, huumeita ja tupakkaa. – Hyvinvointi riippuu tietenkin myös siitä, miten ihminen

syö ja liikkuu, mutta toki näistäkin asioista voi saada stressin itselleen. Itse syön niin, että saan siitä hyvän mielen ja olon.

Vierivä kivi ei sammaloiduTosiasia on, että ihmiset elävät yhä vanhemmiksi Suomes-sakin. Moni elää laadukasta elämää pitkään itsenäisesti, ja toisaalta yhä huonokuntoisemmat ihmiset elävät kotona yk-sin. Yksinäisyys on monen vanhan ihmisen todellisuutta ja aiheuttaa paljon ongelmia.

Aira Samulin avaa kotinsa ovet ryhmille sekä kaupunkikodissaan Helsingin Bulevardilla että Hyrsylän Mutkassa Lohjalla. Hyrsylän Mutka on rajakarjalaistyylinen talo, joka kuuluu paikallisiin nähtävyyksiin. Nimensä talo on saanut Samulinin rajan taakse jääneen lapsuuden kotipaikan Hyrsylän mukaan. Vierailuihin kuuluu tarinatuokio taiteilijan kanssa.

”Illalla kannattaa vielä miettiä, mitä hyviä asioita päivän aikana on tapah-tunut. Niistä kannattaa olla kiitollinen. ”

– Totta kai vaivat ja sairaudet lisääntyvät iän myötä, ja jos mahdollista, vanhenemiseen kannattaa myös varautua. Ih-misellä on vastuu omasta elämästään, muistuttaa Samulin.

Varautua voi esimerkiksi teknologian avulla. Samulin on asennuttanut Bulevardilla sijaitsevaan kotiinsa turvallisuus-tekniikkaa. Laitteet havainnoivat liikkumisen asunnossa, ja raportit menevät lastenlasten matkapuhelimiin.

Aira Samulin toivoo, että mahdollisimman moni ikäih-minen voisi asua omassa kodissaan.

– Kotona asuminen pitää vireänä, ja siellä on tuttuja esi-neitä, jotka ylläpitävät muistia. Läheistenkin on mukavam-pi tulla vierailulle kotiin kuin laitokseen.

Samaan aikaan Samulin on realisti. – Yhä useampi vanha ihminen elää kotona yhä pidem-

pään, koska yhteiskunta ei pysty järjestämään hoitopaikko-ja ja palveluasuntoja.

Samulinin mukaan yhteiskunnan tulisi tukea ikäihmis-ten kotona asumista esimerkiksi kotipalvelun ja omaishoi-don tehostamisella. Se olisi myös edullisinta.

Samulin kiittää myös vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka toi-mivat ikäihmisten parissa.

– Vapaaehtoistyön merkitys on todella suuri ja sen tarve lisääntyy jatkuvasti.

Ennen kaikkea hän kannustaa ikäihmisiä pysymään kiin-ni elämässä.

– Jos haluat kuolla nopeasti, se kyllä onnistuu helposti! Kotona asuva voi ehkäistä yksinäisyyttä monin tavoin. On esimerkiksi paljon kohtaamispaikkoja ja tilaisuuksia, jois-sa voi tavata muita ihmisiä ja osallistua monenlaiseen toi-mintaan.

Voi esimerkiksi mennä kuuntelemaan Aira Samulinin luentoa elämästä, tanssista ja ilosta tai katsoa Liikkuva seu-rakunta -kummin muistijumpan You tube -kanavalta. Se saa kaikki hyvälle mielelle.

– Ilo, siinä vain on kaikki. Taivaan iloon saakka, hymyi-lee Aira Samulin. ✦

Vanhustenviikkoa vietetään 7.–14. lokakuuta teemalla Iloa toimeliaisuudesta.

AIRA SAMULIN, O.S. SUVIO

• Syntynyt 27.2.1927 Ignoilassa, Raja-Karjalassa. Kylä kuului Salmin kuntaan, kunnes siitä tuli 1931 osa Suojärveä.

• Yrittäjä omassa tanssikoulussaan, tanssinopettaja, taiteilija

• Kaksi lasta, kolme lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta

• Kaupunginvaltuuston jäsen Espoossa vuosina 1989–1996 ja Helsingissä vuosina 1997–2001, lisäksi edelleen muita luottamustoimia Helsingissä vuodesta 2001

• Suomen Leijonan ritarin kunnia-merkki, Suomen Mielenterveysseuran Mielenterveyspalkinto perhevä-kivaltaa ja mielenterveyshäiriöitä käsittelevästä Auringonpimen-nys-teoksesta, Viihteen elämäntyö-palkinto

• Liikkuva seurakunta -hankkeen kummi, lisätietoja: liikkuvaseura-kunta.fi

Teokset:

• Soturi ja sunnuntailapsi. Toimittanut Sirkka-Liisa Lähteenoja. WSOY, 1987

• Aira Samulin: Auringonpimennys. WSOY, 1989

• Uskomaton Aira Samulin. Toimittanut Sauli Miettinen, WSOY, 2016

A 10 SILTA 8/2018

Aira S

amu

linin

kuv

a-arkisto

A 11SILTA 8/2018

Huomioita Eriikka Väliahteen haastattelustaJoissakin asioissa olen yhtä mieltä Eriik-ka Väliahteen kanssa (Silta 7/2018). Pap-pien jalkautuminen kansan pariin olisi hyvin suotavaa muulloinkin kuin kastetoimitusten, avioliittoon vihkimisten ja hautaan siunaa-misten yhteydessä.

Mummon Kammarin ja Avoimen kir-kon vapaaehtoiset tekevät ansiokasta työtä. Kuten teki Musta Lammas. Kun me yhteis-kuntana osoitamme armottomuutta, vas-toin Raamatun armon sanomaa, kirkon tu-lee tuoda selvä kantansa esiin eli politikoida.

Väliahde unohtaa muutaman seikan vaa-tiessaan hartaustoiminnan vähentämistä. Hän esittää muutamalle mummolle järjes-tettävistä kello 10 jumalanpalveluksista luo-pumista ja kirkkojen käyttämistä maalliseen harrastustoimintaan.

Eikö mummoja saa palvella kello 10 kir-kossa? Kirkko on sakraalitila, ja toiminnan tulee kunnioittaa sitä. Mikä tahansa harras-tustoiminta ei sinne sovi. Hartaustoiminta ja diakonia sekä ihmisten kohtaaminen ei-vät ole toisensa poissulkevia. Diakonia ei ole vain materiaalista auttamista.

Mielestäni esimerkiksi Tuomasmessus-sa rippiäiti ja -isä sekä albapukuiset rukous-palvelijat harjoittavat sielunhoitajina ja ru-koilijoina hengellistä diakoniaa, kuten myös vapaaehtoiset rukouspalvelijat kymppimes-suissa. Muusta hyväntekeväisyydestä erot-tuakseen hengellisen elementin on hyvä sisältyä diakoniaankin työntekijän minä-viestinä, ei käännyttämisenä.

Väliahde näyttää osoittavan pettymystään

kirkkoa kohtaan laitoksena ja palkattujen työntekijöiden yhteisönä. Kuitenkin luteri-lainen kirkko olemme me noin neljä miljoo-naa jäsentä. Meidän jäsenten tulee aktivoi-tua vapaaehtoisina. Työntekijäkeskeisyys ei riitä pitämään kirkkoa elinvoimaisena.

Suosittelisin Väliahdetta tutustumaan va-paaehtoisvoimin toimivaan Tampereen Tuo-masmessuun ihmisten kohtaajana ja osal-listumaan siihen vapaaehtoisena, jos hänen aikataulunsa sallii. Siellä on satapäin vä-keä vauvasta vaariin ja mummoon. Tans-siakin saa!

Ei pidä myöskään unohtaa kirkon kahta Raamatun mukaista tehtävää: toimia tässä elämässä ihmisten hyväksi diakonian kei-noin ja pitää yllä uskoa Jumalaan ja iankaik-kisen elämän toivoa.

Raamatun tuntemus on ohentunut valta-vasti. Hartauselämän supistaminen ohen-taisi sitä lisää – jopa pappien keskuudessa, koska he tarvitsisivat Raamatun tuntemus-ta yhä vähemmän.

Kirkosta ei saa tulla pelkkä hyvänteke-väisyysjärjestö. Niitä on muutenkin. Hy-vinvointivaltion tulee myös tehdä osansa ihmisten auttamisessa. Lohdullista on, et-tä Väliahteen heikko usko riittää Jumalalle.

Risto MoisioTampere

Kiitos palautteista!Eriikka Väliahteen haastattelu on innosta-nut monia Sillan lukijoita antamaan jutusta

palautetta suoraan toimitukselle ja keskuste-lemaan aiheesta sosiaalisessa mediassa. Kii-tos keskustelusta ja palautteista!

Moni lukija piti juttua raikkaana ja mie-lenkiintoisena. Kirkon tulee ottaa vastaan myös rakentavaa kritiikkiä toiminnastaan. Haastateltava ravisteli osuvasti kirkon jäyk-kiä rakenteita ja rahan käyttöä.

Osa lukijoista näytti myös ymmärtävän, että Silta-lehteä tehdään journalistisin pe-rustein. Mikään seurakuntalehti ei olisi us-kottava ja rehellinen, jos se julkaisisi vain myönteisiä juttuja seurakuntien ja kirkon toiminnasta.

Jotkut lukijat kuitenkin pettyivät siihen, että jutussa ehdotettiin messujen vähentä-mistä. Perusteluiden mukaan evankeliu-min julistaminen on kirkon ydintehtävä ei-kä hartaustoiminnan määrää tule leikata. Juuri viikoittainen messu on monelle voi-mauttava kokemus, joka antaa paljon voi-mavaroja elämään.

Muutamat pahoittivat mielensä myös mummo-viittauksesta. Jutun kommentin tarkoituksena ei ole tietenkään väheksyä mitään yksittäistä ihmisryhmää.

Lausahdus on lähinnä retorinen. Kritiik-ki kohdistuu siinä nimenomaan kirkkoon, ei ihmisiin. Haastateltavan mielestä kirkko jär-jestää itsepintaisesti paljon toimintaa, joka kiinnostaa vain pientä ryhmää.

Kirsi AirikkaSillan päätoimittaja

Abortissa on kysymys lasten ihmisoikeuksistaKatolisen teologian ja biologian mukaan ihmisen elämä alkaa hedelmöittyneestä munasolusta. Ei ole olemassa mitään aikarajaa, jolloin hedelmöittynyt munasolu alkaisi vasta olla ihminen, vaikka länsimainen kult-tuuri muuta itselleen totuutena hokee.

Aborttikeskustelu on suomalaiseen ta-paan edennyt sivuasioihin ja meheviin iskulauseisiin pääasian kustannuksella.

Moni kansanedustaja ja puolue unoh-taa tietoisesti kaikkein tärkeimmän asian: aborttikeskustelussa ei ole tärkeintä ta-sa-arvo tai naisten oikeudet. Abortissa on kysymys syntymättömien lasten ih-misoikeuksista.

Kuka puolustaisi syntymättömiä viat-tomia lapsia? Miksi elämä ei ole pyhää tietyille puolueille ja aatteille? ”Älä tapa” kuuluu kymmenen peruskäskyn jouk-koon elämässä.

Abortin sijasta kannattaisi antaa kaik-kien lasten syntyä maailmaan ja ei-toivot-tujen lasten päästä yhteiskunnan kasva-tettaviksi, mikäli vanhemmat eivät halua ottaa lasta itselleen. Se olisi johdonmu-kaista ihmisoikeuksien puolustamista ko-ko maailmassa.

Tähän myös katolinen teologia pyrkii.Pasi Toivonen

Tampere

Lukijalta

Kyllä kiitos! Tilaan Kotimaa-lehden itselleni lahjaksi.Kotimaa maksaa

postimaksun.

VastauslähetysTunnus 500158200003 Vastauslähetys

Tilaan Kotimaa-lehden määräaikaisena tilauksena loppuvuodeksi vain 20 €. Tilaus alkaa ensimmäisestä mahdollisesta numerosta.

TILAUSKORTTI

TILAAJA/MAKSAJA

Nimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Puhelin

Sähköposti

SAAJA, JOS ERI KUIN MAKSAJA

Nimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Silta_3.10.18

Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä.

TEE TILAUS HALUAMALLASI TAVALLA Postita tilauskortti, postimaksu on maksettu puolestasi. Soita 020 754 2333* Tilaa sähköpostilla: asiakaspalvelu@kotimaa.fi*Puhelun hinta: lankapuhelimesta: 8,21 snt/puh. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta: 8,21 snt/puh. + 14,9 snt/min.h Tilaa verkosta: www.kotimaa.fi/tarjous

4

Kann

en k

uva:

Ju

kka

Gra

nstr

öm

113.

vuo

sike

rta

00

4359

5–18

–19

3. toukokuuta 2018 | hinta: 3,70 €

6

Vain Eurooppa

maallistuuSuomessa vieraillut uskontososiologi José Casanova tietää, miksi

20

Heponiemenlopettaminenherättää surua

Pappisvirka avautui naisille Thaimaassa4

Kann

en k

uva:

Jukk

a G

rans

tröm

113.

vuo

sike

rta

0043

595–

18–2

9

16

Körtit koolla

Tampereella

Kalle Pihlaja viihtyi

herättäjäjuhlilla isänsä Matin

harteilla12

Vesistöhautaus

kiinnostaa nyt yhä

useampaa

Kansanlähetys-

päiviä vietettiin

omilla tiluksilla

Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Tarjous on voimassa 31.12.2018 asti ja koskee vain tilaajia Suomessa. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään pos-tikulut. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanoma- ja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %.

Tilaa. Tiedä. Tunne.

Tilaa itsellesi kerran viikossa ilmestyvä -lehtiloppuvuodeksi nyt vain 20 €!Kotimaata lukemalla tiedät mitä kirkossa on tekeillä juuri nyt.

Tiedät mistä kaikesta tahdot olla päättämässä.

Kotimaa-lehti loppuvuodeksi

vain

20€

Arvoisa seurakunta- vaaliehdokas.

A 12 SILTA 8/2018

Jihadismi ei ole kukistunut

Tutkija Atte Kalevan keväällä ilmestynyt kirja Jihad ja terro-rismi herätti melkoisen media-kohun. Teos käsittelee jiha-distisen ideologian kehitystä

ja ääri-islamilaisten terroristisukupolvien muotoutumista. Jihadismi pyrkii väkivallan avulla perustamaan islamilaisen kalifaatin.

– Julkisuuden määrä tuli minulle hieman yllätyksenäkin. Kansantajuiselle teoksel-le oli selvästi tarvetta. En oikein ymmärrä, miksi maamme islamin ja Lähi-idän tutkijat eivät ole aikaisemmin kirjoittaneet tällaista kirjaa, Kaleva kertoo.

Atte Kaleva tuli suomalaisille tutuksi, kun hän vaimoineen joutui joulukuussa 2012 Je-menissä ääri-islamistien panttivangiksi. Par-haillaan hän tekee väitöskirjaa islamilaises-ta terrorismista.

Kaleva käsittelee kirjassaan muun muassa islamin peruskäsitteitä sekä jihadismin his-toriallista taustaa. Tärkeitä virstanpylväitä ovat olleet vuoden 1979 Iranin islamilainen vallankumous sekä samana vuonna alkanut Afganistanin sota.

– Yksi keskeinen näkökulma on se, että islam on uskomusjärjestelmänä hyvin po-liittinen. Tässä on selvä ero esimerkiksi kris-tinuskoon.

Tutkija ei ymmärrä sitä, että jihadismin synty nähdään tietyissä piireissä vain reak-tiona kolonialismiin ja muihin länsimaiden toimenpiteisiin.

– Tämä on alentuva suhtautumistapa sen alueen asukkaisiin. He ovat aikuisia ihmisiä,

jotka pystyvät toimimaan omista lähtökoh-distaan käsin.

Muslimiyhteisöillä vastuu jäsenistäänJihadismi koskettaa konkreettisesti Suomea-kin. Turussa tapahtui viime vuoden elokuus-sa terroriteko, jonka motiivi nousi ääri-is-lamilaisuudesta. Myös joitakin kymmeniä maassamme asuvia muslimeita on viime vuosina lähtenyt ISIS:in riveihin.

Atte Kalevan mielestä on erityisesti mus-limiyhteisöjen tehtävä tarkkailla radikalisoi-tumisvaarassa olevia jäseniään.

– Muslimiyhteisöjen johtajien tulee poi-mia omista riveistään ne, joiden huomataan olevan radikalisoitumisvaarassa. Suomen vi-ranomaisille tämä on vaikeaa, koska he ei-vät vääräuskoisina ole auktoriteetteja jiha-dismiin taipuvaisille henkilöille.

ISIS:in riveistä palanneiden kohtelu vaa-tii erityishuomiota. Palaajia varten on ole-massa hankkeitakin, jotka helpottavat taval-liseen elämään siirtymistä.

– Osa ääri-islamilaisuuden hylänneistä on pettynyt sen ideologiaan ja mieltää tulleen-sa petetyiksi. Nämä ihmiset ovat hyvin kes-keisessä asemassa radikalisoitumisen torjun-nassa, tutkija korostaa.

Radikalisoituminen ei ohiRealistina Kaleva ei usko, että ISIS:in ajami-nen pois Irakin alueelta muuttaisi suurta ku-viota. Vuosikymmeniä juurtunutta radikaalin islamin siementä ei ole helppoa kitkeä pois.

– Utopia kalifaatista ei ole hävinnyt min-nekään, vaan se voi elää riesanamme vielä vuosikymmeniäkin. Myös terrori-iskuja va-litettavasti tapahtuu jatkossakin.

Miten tavallisen länsimaisen ihmisen tuli-si reagoida tähän uhkaan? Hieman kulunut sanonta ”pelolle ei saa antaa valtaa” on At-te Kalevan mielestä toimiva.

– Kannattaa viettää mahdollisimman nor-maalia elämää. Mikäli pelolle antaisi vallan, niin siitähän syntyisi paniikki. Sitä on aina syytä välttää.

Kaleva kannattaa maltillista linjaa ääri-päiden välissä. Radikaalia islamia vastaan on reagoitava voimakkaasti, mutta uhan ta-kia ei saa tehdä mitään yliampuvia toimen-piteitä.

– Silloinhan vain ruokimme ilmiötä. Mi-kään ei ole hedelmällisempää maaperää ääri-islamistien kiihotukselle, kuin sellai-nen nuori muslimimies, joka kokee tulleen-sa jollakin tavalla syrjityksi ja rasistisen koh-telun kohteeksi, tutkija korostaa.

Seurakuntien työ tärkeääVuoden 2015 turvapaikanhakijatulva syn-nytti Suomessakin monenlaista liikehdin-tää. Jotkut vastustivat pääasiassa muslimeis-

ta koostuneita tulijoita, mutta huomattavasti useampi halusi auttaa hädänalaisia lähim-mäisiään.

Atte Kaleva arvostaa seurakuntien ja seu-rakuntalaisten panosta turvapaikanhakijoi-den hyväksi. Tämä työ auttoi paljon ylikuor-mittuneita viranomaisia.

– Turvapaikan saaneiden vastaanotta-mista ja kotouttamista ei kuitenkaan voi ra-kentaa esimerkiksi seurakuntien vapaaeh-toisten varaan. Asiaa hoitamassa pitää olla joku yhteiskunnallinen rakenne, tutkija huo-mauttaa.

Kaleva näkee kaikenlaiset rauhanomaiset kontaktit kristittyjen ja muslimien välillä hy-vin myönteisenä.

– Meitähän yhdistää se, että uskomme jo-honkin ihmistä suurempaan. Sen varaan on hyvä rakentaa keskusteluyhteyttä.

Kaleva poikkeaa mielellään moskeijoissa ja suosittelee sitä muillekin.

– Vastaanotto niissä on lämmin, kun vie-railulle menee muslimeita kunnioittavalla asenteella. Ja kyllä islaminuskoisia haastaa-kin saa. Heidän uskontonsa kestää oikein hyvin asiallisen kritiikin, tutkija on huoman-nut. ✦

Vesa Keinonen

Kansantajuiselle teokselle jihadismista oli Atte Kalevan mukaan selvästi tarvetta.

Ve

sa Ke

ino

ne

n

”Islam on uskomusjärjestelmänä hyvin poliittinen. Tässä on selvä ero esimerkiksi kristinuskoon.”

A 13SILTA 8/2018

Tampereen evankelis–luterilainen seurakuntayhtymä / Keskusvaalitoimikunta

Kuulutus ennakkoäänestyksestäS

uomen evankelis–luterilaisessa kirkossa toimitetaan 18.11.2018 seurakuntavaalit, joissa vali-taan jäsenet seurakuntien kirk-

kovaltuustoihin tai seurakuntayhtymiin kuuluvissa seurakunnissa yhteisiin kirk-kovaltuustoihin ja seurakuntaneuvos-toihin.

Seurakuntavaalien ennakkoäänes-tys järjestetään ti 6.11.– la 10.11.2018 jo-ka päivä Seurakuntien talolla, Näsilin-nankatu 26 (katutaso) klo 9 – 18 sekä alla olevissa ennakkoäänestyspaikoissa määrättyinä aikoina.

Äänioikeutettu seurakunnan jä-sen voi äänestää ennakkoon missä ta-hansa ennakkoäänestyspaikassa Suo-messa ilmoittautumalla vaalitoimitsijal-le ja esittämällä henkilötodistuksensa tai muun riittävän selvityksen henkilöl-lisyydestään.

Äänestäjällä on oikeus äänestää sen seurakunnan ehdokaslistojen yhdistel-män ehdokasta, missä seurakunnassa hänet on 15.8.2018 merkitty läsnä ole-vaksi seurakunnan jäseneksi sekä ääni-oikeutettujen luetteloon äänioikeute-tuksi (viimeistään 18.11.2018 16 vuotta täyttävä kirkon jäsen). Oman seurakun-nan ennakkoäänestyspaikassa äänestä-jällä on mahdollisuus tutustua ehdokas-listojen yhdistelmään. Muun seurakun-nan ennakkoäänestyspaikassa äänes-tettäessä äänestäjän on omatoimises-

ti otettava selvää oman seurakuntansa ehdokkaista. Lisätietoja löytyy vaalien verkkosivuilta seurakuntavaalit.fi.

Äänioikeutettu, jonka kyky liikkua tai toimia on siinä määrin rajoittunut, et-tei hän pääse äänestys– tai ennakko-äänestyspaikkaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia, saa äänestää ennakolta ko-tonaan. Hänen tai valitsemansa henki-lön on ilmoitettava kotiäänestyspyyntö vaalilautakunnalle kirjallisesti tai puhe-limitse seurakuntien toimistoon (Seu-rakuntien talo, Näsilinnankatu 26) vii-meistään 2.11.2018 ennen klo 16. Ko-tiäänestyksen yhteydessä voi äänestää myös omaishoidon tuesta annetussa laissa (937/2005) tarkoitettu omaishoi-taja. Kotiäänestykseen ilmoittautumis-lomakkeita on saatavana seurakuntien toimistosta ja vaalien verkkosivuilta seurakuntavaalit.fi. Tavanomaisten au-kioloaikojen lisäksi seurakuntien toimis-to on avoinna 2.11. klo 16 saakka. Seura-kuntien toimiston puhelinnumero on 040 8049802.

Tampere 1.10.2018

Markku KomulainenTampereen evankelis–luterilaisen

seurakuntayhtymän keskusvaalitoimikunnan

puheenjohtaja

Ennakkoäänestys Tampereen evankelis–luterilaisen seurakuntayhtymän seurakunnissa järjestetään seuraavissa ennakkoäänestyspaikoissa:

Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, katutaso 6.–10.11. klo 9–18

Kirkot ja seurakuntatalotAitolahden kirkko, Jenseninkatu 4 8.11. klo 10–13 ja 16–19Aitolahden vanha kirkko, Aitoniementie 268 6.11. klo 10–13 ja 16–19Atalan seurakuntakoti, Pulkkakatu 6 9.11. klo 10–13 ja 16–19Hervannan kirkko, Lindforsinkatu 7 6.11. klo 10–13 ja 16–19Kalevan kirkko, Liisanpuisto 1 6.–8.11. klo 10–13 ja 16–19 Kaukajärven seurakuntakoti, Keskisenkatu 20 7.11. klo 10–13 ja 16–19Kämmenniemen kerhohuone, Kämmenniemenkatu 46 7.11. klo 10–13 ja 9.11. klo 16–19Linnainmaan seurakuntakeskus, Korpikodinkatu 2 6.–7.11. klo 10–13 ja 16–19Levonmäen seurakuntakoti, Hikivuorenkatu 63 6.11. klo 10–13 ja 16–19Nekalan seurakuntatalo, Kuoppamäentie 23 7.11. klo 16–19 ja 9.11. klo 9–12Seurakuntakoti Katariina, Hatanpään puistokuja 20 8.11. klo 10–13 ja 16–19Takahuhdin seurakuntakoti, Tanhuankatu 40 7.11. klo 10–13 ja 16–19Teiskon seurakuntakoti, Teiskon kirkkotie 113 7.11. klo 16–19 ja 8.11. klo 10–13Uudenkylän seurakuntakoti, Ali–Huikkaantie 13 9.11. klo 10–13

KirjastoPääkirjasto Metso, Pirkankatu 2 6.–9.11. klo 10–20 ja 10.11. klo 10–18

Marketit, kaupat ja yrityksetKauppakeskus Duo, Pietilänkatu 2 6.–9.11. klo 10–20 ja 10.11. klo 10–18K–Citymarket Lielahti, Harjuntausta 7 6.–9.11. klo 10–20 ja 10.11. klo 10–18K–Citymarket Turtola, Martinpojankatu 4 6.–9.11. klo 10–20 ja 10.11. klo 10–18K–Supermarket Westeri, Tesomankatu 4 6.–9.11. klo 10–20 ja 10.11. klo 10–18Prisma Kaleva, Sammonkatu 75 6.–9.11. klo 10–20 ja 10.11. klo 10–18Prisma Koivistonkylä, Lempääläntie 21 6.–9.11. klo 10–20 ja 10.11. klo 10–18Prisma Lielahti, Turvesuonkatu 2 6.–9.11. klo 10–20 ja 10.11. klo 10–18Prisma Linnainmaa, Liikekatu 3 6.–9.11. klo 10–20 ja 10.11. klo 10–18Sale Vuores, Vuoreksen Puistokatu 87 9.11. klo 10–13 ja 16–19Teisko Tuote Oy, Terälahdentie 1089 8.11. klo 16–19 ja 9.11. klo 10–13

PalvelutalotKeinupuistokeskus, Orivedenkatu 28 8.11. klo 10–13Kotipirtin palvelutalo, Käräjätörmä 12 7.11. klo 10–13Kuuselakeskus, Nuolialantie 46 6.11. klo 10–13 ja 7.11. klo 15–18 Pispan palvelukeskus, Simolankatu 4 6.11. klo 10–13

minun kirkkoni

Ennakkoäänestys 6.–10.11.2018

A 14 SILTA 8/2018

Vapaaehtoishommasta saa hyvän mielen, voimia ja eväitä eteenpäin, ja siitä tulee elämäntapa, sanoo Jorma Huhtanen.

Hän tuli Mummon Kammarin vapaa-ehtoisrinkiin seitsemisen vuotta sitten, jolloin emäntä oli saanut kutsun taivaan kotiin, ja eläkepäivätkin olivat alkaneet.

Naapuri houkutteli Kalkun kirkontuvalle, jonne puolestaan tultiin esittelemään Kammarin toimintaa.

Alkamassa oli parikin perehdytyskurssia vapaaehtoisille. Mies lähti kurssille, ja on ollut mukana siitä saakka. Eniten keikkaa on ollut talonmies pikkaraisissa.

– Ihan hyvä, että lähdin mukaan. Paras palkkio, minkä tästä saa, on se hyvä mieli, kun kaikki on tehty.

Hyvää kiitosta on sekin, jos asiakas pyytää samaa kave-ria auttamaan toistekin.

Pikkaraiset kokoontuvat kerran viikossa tehtävänjakoon. Samalla kerrotaan kokemuksia, käydään läpi palautteita ja suunnitellaan tulevaa.

– Palaute on mielestäni erittäin tärkeä, siitä oppii, Huh-tanen huomauttaa.

– Samalla voidaan ääneen pohtia askarruttavia asioita ja sopia pelisääntöjä.

Pikkaraiset tekevät pieniä auttamishommia, mutta puun-kaatoon ei ruveta eikä sähköasennuksia tehdä. Rivi- ja oma-kotitaloissa asuvien ikäihmisten luona tehdään pihahommia, kuten ruohonleikkuuta, pensasaidan leikkaamista, lehtien haravointia ja lumitöitä.

Sisällä on verhojen ja taulujen ripustamista, lampunvaih-toa, palovaroittimien laittoa ja huonekalujen kokoamista se-kä mattojen kantamista. Kysyttyjä ovat myös he, jotka osaa-vat neuvoa Internetin käyttöön tai etsiä televisiokanavat.

Vaikka joka hommaan ei ole pakko lupautua, vaatii vapaa-ehtoistyö sitoutumista: homma, joka luvataan tehdä, myös tehdään.

Jorma Huhtasen mukaan moni kaipaa ennen kaikkea pu-hekaveria. Asiakasta ei jätetä pulaan eikä kiirehditä, vaikka jotain muutakin pientä tehtävää löytyisi. Itselle vapaaehtois-työ antaa voimia eteenpäin.

– Kaikesta oppii, mitä eteen tulee.Lisäksi Huhtanen on ollut kaverina esimerkiksi pankki- ja

lääkärireissuilla sekä apuna arkunkannossa.– Se on ihmiselle viimeinen palvelus, ja hyvin henkilö-

kohtainen. Ei siihen koskaan kokonaan totu, mutta jonkin-lainen tottuminen tapahtuu siihen ajatukseen, että lähtökin kuuluu ihmiselämään.

Hautajaisissa näkee ihmiselämän kirjon: toisilla on paikal-la yksi tai kaksi omaista, toisilla iso joukko saattajia.

– Sekin on tavallaan antoisaa, koska se pistää ihmisen miettimään elämää omalta kohdaltaan, Huhtanen pohtii.

Joka-aamuinen sauvakävelylenkki ja muu liikunta autta-vat pysymään kunnossa.

– Siinä mielessä on ollut siunausta, että työtä ja terveyt-tä on riittänyt. ✦

TEKSTI: Asta Kettunen KUVA: Rami Marjamäki

Seuraava perehdytyskurssi alkaa 18.10. kello 13.15. Lisää: siltalehti.fi, mummonkammari.fi

Juuri Kalkusta Tesomalle muuttanut 71-vuotias Jor-ma Huhtanen on tehnyt työuransa koneasentajana. Vapaaehtoishommissa on tarvittu kevyitä työkaluja.

Hyv

ä ty

ypp

iParas palkkio on hyvä mieli

A 15SILTA 8/2018

KATSOKAA TAIVAAN LINTUJA HENGEN LEIPÄÄTEKSTI: Pirjo Silveri

Hengen leipää on Silta-lehden juttusarja, johon toimitus pyytää kirjoituksia seurakuntalaisilta sekä seurakuntien työntekijöiltä.

Lukijalta

Oppia haikaran osaamisesta?Etenkin Vanhassa testamentissa näkyy, että Pales-tiinan linnusto oli tekstien syntyaikaan erittäin rikas. Ison kirjan lajilista on pitkä. Eri lintujen avulla joko ku-vaillaan asioita ja ympäristöä tai sitten niihin kätkey-tyy syvempi merkitys.

Muuttolinnuilla on tärkeä sanoma esimerkiksi Jere-mian kirjassa:

”Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhky-set ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille sää-tänyt.” (Jer.8:7)

Profeetta Jeremia puhuu luultavasti kattohaikarois-ta, joiden muutto on nykypäivänäkin huomiota herät-tävä tapahtuma Israelissa.

Linnut tietävät tarkkaan, milloin lähteä etelään ja milloin palata takaisin. Ne tuntevat aikansa, reittinsä ja päämääränsä. Entä kuuleeko ja välittääkö ihminen, mitä Jumala on puhunut? Osaako ja haluaako hän haikaran tavoin suunnistaa kotiin?

Maailmalla laajalle levinneen uskomuksen mukaan haikara tuo vauvat, Suomessakin ajatuksella on leiki-telty.

Yksinkertainen selitys lajivalinnalle voi olla se, että iso muuttolintu palaa keväällä pesimäsijoilleen sa-maan aikaan kuin luontokin herää eloon. Pikkulintu tuskin pystyisi kuljettamaan kääröä nokassaan, mutta kookkaan haikaran pystyy mielikuvittelemaan pieno-kaisen kantajaksi.

Saksassa ja Tanskassa katonharjalle saatetaan kiin-nittää kärrynpyörä, jonka päälle haikarat voivat raken-taa pesänsä. Samalla esineen toivotaan tuovan taloon onnea.

Raamatun Jobin ajoilta asti haikaraan on liitetty hel-lyys. ”Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?” (Job. 39:16, suomennos 1933/1938).

Agricolan 1500-luvulla raamatunkäännöksessä mai-nitsema kamelikurki tunnetaan nykyisin strutsina. Haikaran hepreankielinen nimi merkitsee hurskasta ja helläsydämistä.

Haikarat viihtyvät kosteilla mailla. Siellä ne pyydys-tävät sammakoita, kaloja, pikkujyrsijöitä, rapuja, lin-nunpoikasia, matelijoita. Koska haikaralle kelpaavat myös käärmeet, kristillisessä symboliikassa linnussa on nähty paholaisen vastustajan vertauskuva.

Avignonissa 600-luvulla eläneessä piispa Acrico-luksessa yhdistyvät pyhimys ja haikara: kirkkotaitees-sa Agricoluksen tunnus on nimittäin haikara käärme nokassaan. Legendan mukaan Agricolus pyysi pitkä-jalkaista ja -nokkaista siivekästä apuun, kun käärmeet vaivasivat. Linnut tulivat ja hävittivät kiusalliset mate-lijat.

Suomessa pesii harmaa- ja kaulushaikaroita. Jalohai-kara on viime vuosina levittäytynyt kohti pohjoista. Tänä vuonna sen pesintä onnistui meillä ensi kerran, ja heinä-elokuun taitteessa neljä valkoista poikasta lähti Porvoosta maailmalle.

Harvinaisuuksia maisemissamme ovat katto-, mus-ta-, yö-, rusko-, rääkkä-, lehmä- ja pikkuhaikara, ja sa-maan joukkoon voi laskea kapustahaikaran, joka tosin kuuluu iibislintuihin. Lisäksi meillä on tavattu muuta-ma tarhakarkulainen. ✦

Lisää: Siltalehti.fi

Harmaahaikara on Suomen linnus-ton uudistulok-kaita. Ensimmäi-set pesinnät täällä varmistettiin vasta 1900-luvun alku-puolella.

Kirjoita samaa sukupuolta olevien kristittyjen pari-suhteesta ja avioliitostaTeen Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjatutkimusta samaa sukupuolta olevien kristittyjen puolisoiden ko-kemuksista ja käsityksistä parisuhteestaan ja aviolii-tostaan.

Kirjoita omasta parisuhteestasi. Voit kuulua johon-kin kristilliseen kirkkokuntaan tai koet omaavasi kristil-lisen vakaumuksen ilman jäsenyyttä. Voit kirjoittaa va-paamuotoisesti esimerkiksi teemoista: kristillinen usko, kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan, puolison valin-ta, kihlaus ja rekisteröityminen tai avioituminen, pa-risuhteen ja perheen merkitys, hengellisen yhteisön

suhtautuminen parisuhteeseen, parisuhteen ihmissuh-detaidot ja ongelmat, seksuaalisuus, avioliiton merkitys, kirkollisen avioliittoon vihkimisen merkitys, rekisteröi-dyn parisuhteen tai avioliiton purkautuminen tai ero.

Toivon, että voit kertoa ikäsi, sukupuolesi, oman hengellisen yhteisösi ja mahdollisen herätysliiketaus-tasi. Kirjoitukset käsitellään luottamuksellisesti ja ne tulevat vain tutkijan tietoon. Tulokset esitetään siten, että kenenkään henkilöllisyys ei paljastu.

Lähetä kirjoituksesi kirjepostitse tai sähköpostitse:Saila Karppinen, Käytännöllinen teologia, Teologian osasto, PL111, 80101 Joensuusakarppi@uef.fi

Lukijalta-palsta on myös sivulla A 11.

SielunhaavojaMinut on usein pysäyttänyt tarina pojasta ja isäs-tä. Siinä isä havainnollistaa pojalle, kuinka toisil-le osoitetuista pahoista sanoista ja teoista jää aina jälki.

Tarinassa isä pyytää poikaa naulaamaan puu-hun naulan aina, kun hän tekee tai sanoo toiselle jotakin kurjaa. Lopulta puussa on aika paljon nau-loja, ja jo sen näkeminen saa pojan pyytämään anteeksi.

Kun isä sitten poistaa naulat puusta, siihen jää kuitenkin koloja ja kuoppia, jälkiä pahan mielen tuottamisesta. Jäljelle jää pieniä jälkiä ja syvempiä jälkiä. Kaikki ne ovat kuitenkin jälkiä, joita puusta ei enää saa pois, vaikka kuinka olisi pahoillaan ja pyytäisi anteeksi.

Kunpa aina muistaisin tämän tarinan ennen kuin avaan suuni. Kunpa ensin aina muistaisin ajatella ja sitten vasta sanoa. Kunpa aina olisi malt-tia ja kykyä asettua toisen asemaan ennen kuin sammakot pääsevät suusta ilmoille.

Meitä haastetaan muun muassa Roomalaiskir-jeessä näin: ”Meidän on jokaisen otettava huo-mioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hä-nelle hyväksi ja vahvistaa häntä. Ei Kristuskaan ajatellut itseään. Onhan kirjoitettu: Sinun herjaa-jiesi herjaukset ovat osuneet minuun.” (Room. 15:2–3)

Jokaisessa meissä on elämän varrella kertynei-tä koloja; jälkiä ja haavoja sielussamme. Jokainen meistä on tuottanut niitä joskus toiselle ihmiselle. Olemme haavoitettuja ja haavoittajia.

Osa haavoista on kipeitä vielä vuosienkin jäl-keen, osa jo arpeutuneita, ja arvetkin hyvin haa-listuneita. Kaikki ne kuitenkin vaikuttavat meihin jollakin tavalla. Koskaan emme voi tietää vastaan-tulevasta ihmisestä, millaisia haavoja ja arpia hän mukanaan kantaa.

Tämä haastaa meitä entistä enemmän ajattele-maan, kuinka toisemme kohtaamme. Katsomme-ko kohti, näemmekö ja hyväksymmekö ihmisen arpineen ja haavoineen? Kohtaammeko niin, että haavat eivät ainakaan entisestään lisäänny? Voi-simmeko jopa auttaa haavojen arpeutumisessa ja arpien haalistumisessa?

Jeesus oli ainoa, joka ei koskaan haavoittanut muita. Silti hän joutui kärsimään meidän kaikkien haavoittajien tekojen takia ja kantamaan meidän rikkomustemme seuraukset ristille.

Hänen haavojensa hinnalla meillä on mahdolli-suus parantumiseen. Meillä on mahdollisuus saa-da anteeksi aiheuttamamme haavat. Hän, jota eni-ten on haavoitettu, on eniten meidän kaikkien haavoittuneiden ja haavoittaneiden puolella. Hän pysyy lähellä ja auttaa.

”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sy-dän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” (Ps. 34:19) ✦

Mari-Anne LuukasKirjoittaja on Tuomiokirk-koseurakunnan nuoriso-työnohjaaja, joka työskentelee kouluikäisten parissa.

Me

ri Öh

man

”Jäljelle jää pieniä jälkiä ja syvempiä jälkiä.

A 16 SILTA 8/2018

KOLUMNITIESITKÖ?

siltalehti.fi5. vuosikerta • Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat• Toimitus: päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: toimitus@siltalehti.fi ja etunimi.sukunimi@evl.fi. Osoite: Seurakuntien talo,Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere.• Kaupalliset ilmoituksetTamperelainen – ilmoitusmyynti Tero Taipale p. 040 641 1163, Sari Kivipuro p. 050 386 2005, etunimi.sukunimi@tamperelainen.fiAineistot: tre.ilmoitukset@tamperelainen.fi. Valmistetta-

vat ilmoitukset ilmestymistä edeltävän viikon ma klo 14, valmiit ilmestymistä edeltävän viikon ke klo 12.• Jakelu: Tamperelainen. Jakelupalaute: www.tamperelainen.fi/jakelu. Sari Kivi-puro p. 050 386 2005, sari.kivipuro@tamperelainen.fi• Tilaukset: sari.laakso@evl.fi, p. 040 804 8066• Taitto: Timo Saarinen/www.pelagus.fi• Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere• ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu), ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu)

• Seuraavat lehdet ilmestyvät: ke 7.11., aineisto 17.10. mennessä, ke 5.12., aineisto 12.11. mennessä

Niksit kiertoonLapsena ahmin isäni äidiltä perittyä Joka naisen niksikirjaa vuodelta 1951. Olin vaikuttunut siitä, mi-ten perheenäiti selviytyy kiperistäkin tilanteista, vaikka jotkut noista nikseistä eivät enää tätä päivää olekaan.

Niksit rauhoittavat. Tuntuu ihanalta, että joku ha-luaa jakaa tietoa, jota ehkä joskus tarvitsee. Yhden kolumnin verran haluan minäkin olla niksikirjailija. Tässä siis muutama vinkki lapsiperhe-elämään.

Synnytys. Äitini on huolissaan siitä, että eloku-vien ja tv-sarjojen tuskissaan karjuvat äidit lisäävät odottavien äitien synnytyspelkoja. Itse innostuin pohtimaan karjumisen vaihtoehtoja ja päätin ko-keilla synnytyslaulua. Jotta lupaus pitäisi kiperässä-kin paikassa, menin television Akuutti-ohjelmaan puhumaan aikeistani ja raportoimaan tuloksesta. Tytär syntyikin sitten pitkiä vokaaleja laulamalla, ja vielä poika kahdeksan vuotta myöhemmin.

Lapsen nimipäivä. Lastemme nimet eivät löydy kalenterista. Olin kuopuksen kanssa palvelukeskuk-sessa harrastamassa vauvojen värikylpyä. Senio-rit saivat seurata vauvojen ja heidän vanhempiensa maalaamista värikkäillä soseilla.

Värikylvyn lomassa sukupolvet pääsivät jutuste-lemaan. Tällaisessa hetkessä sain loistavan niksin eräältä vanhalta rouvalta. Kun rouva kuuli vauvani nimen, hän ehdotti, että lapsen nimipäivää juhlit-taisiin ristiäispäivänä, niin kuin hänen lapsuudes-saan oli tapana erikoisten nimien kohdalla.

Parisuhde. Jotta liitto kestäisi ruuhkavuodet, pi-tää juoda. Tähän ei riitä pelkkä perjantaipullo. Rii-dan tai sanailun äärellä pitää juoda puolison kanssa tuopilliset. Siis vettä, tietenkin. Miten monta pahaa oloa johtuu vain nestehukasta, on puolisoni saanut minut huomaamaan.

Vieroittaminen. Miten kaksivuotiaan saa luo-pumaan imetyksestä? Uimahallin ylälauteelta kuu-lin erään konkariäidin niksin. Rintoihin laitetaan laastarit, ja lapselle kerrotaan, että rinnat ovat rikki. Viikko laastareita, ja homma toimii.

Lapsen pukeminen. Paitoja, housuja ja haala-reita on vaikea pukea kiemurtelevan uhmaikäisen päälle. Usein kiireessä vanhemmalla on vitsit vähis-sä. Mutta juuri vitsiä tässä tarvitaan. Esikoisen koh-dalla vaikutuin erään urhean yksinhuoltajaäidin lei-killisyydestä. Hassuttelu tuntui toimivan vaikeissa tilanteissa.

Päätin keksiä pukemislorun, joka saa niin puki-jan kuin puettavankin hyvälle tuulelle. Tartun taa-peron käteen tai jalkaan, heilutan sitä hellästi ja sa-malla kun vien raajaa lahkeeseen tai hihaan lausun: ”Mato-mato-mato, mato-mato-mato, mato menee tunneliin!”

Niksit tuovat tunneliin valoa. Mitä sinä haluai-sit jakaa? ✦

Petra Heikkilä-Perkiö Kirjoittaja on tamperelainen taiteen sekatyöläinen, joka elää vauvavuotta ja etsii värejä arjesta.

Han

nu

Juko

la

Pyhä Birgitta oli ai-kansa näkyvimpiä naisvaikuttajia. Hän oli opettaja, näki-jä, kirkon uudistaja ja hengellisen sääntö-kunnan perustaja.

Jumala, osoita minulle tie”On onnetonta vitkastella ja vaa-rallista jatkaa matkaa. Vastaa siis kaipaukseeni ja osoita minulle tie”, rukoili pyhä Birgitta pyhiinvaellus-rukouksessaan.

”Lennä, lennä leppäpirkko kivi-kirkon juureen”, toistetaan lasten hokemassa Hämeessä. Leppäpir-kon oli määrä lentää Birgitan kir-kon kivijalkaan. Pyhästä Birgitasta tuli suosittu pyhimys 1400-luvulla myös Suomessa Naantalin birgitta-laisluostarin perustamisen jälkeen.

Birgitta syntyi varakkaaseen per-heeseen vuonna 1303. Hänen lap-suuden toiveensa oli päästä joskus luostariin. Haavetta olivat vahvista-neet hänen kuulemansa pyhimys-legendat. Hän oli unessa nähnyt Neitsyt Marian tarjoavan hänelle kruunuaan.

Birgitan mieltä liikutti myös näky Jeesuksesta ristillä. ”Kuka tä-män teki sinulle?” Jeesus vasta-si: ”Ne, jotka halveksivat minua ja unohtivat minun rakkauteni.”

Birgitan toive ei toteutunut. Ty-tön ollessa yhdentoista hänen äi-tinsä kuoli. Kun hän oli täyttänyt kolmetoista, isä järjesti hänet avio-

liittoon varakkaan miehen kanssa. Birgitan piti opetella huolehtimaan isosta kartanosta. Hän sai kahdek-san lasta.

Voi vain kuvitella, miten hänellä oli kädet täynnä työtä. Hänellä riitti silti intoa olla mukana perustamas-sa kotia, jossa hän hoiti köyhiä ja sairaita ja auttoi prostituoituja uu-den elämän alkuun.

Uusi suunta elämäänBirgitan elämä muuttui hänen teh-tyään pyhiinvaellusmatkan läpi Ranskan Espanjaan Santiago de Compostelaan pyhän Jaakobin haudalle. Birgitan mies Ulf sairas-tui eikä enää toipunut. Birgitas-ta tuli leski 41-vuotiaana vuon-na 1344.

Birgitan elämässä alkoi vapaam-pi vaihe. Hän jakoi suuren omai-suutensa lastensa kesken ja köy-hien hyväksi.

Birgitta pohti elämänsä suuntaa Jumalan kanssa kommunikoiden: Mihin hänen nyt tuli naisena ryh-tyä? Mihin lähteä? Mille antautua?

Miksi hänet oli kutsuttu? Naise-na hänen piti kuitenkin tarkistut-

taa puheensa ja kirjoituksensa rip-pi-isillä ja teologeilla.

Neitsyt Mariasta tuli Birgitan elä-män matkakumppani. Hän sa-mastui Marian iloon Jeesus-lap-sen äitinä ja hänen tuskaansa ristin juurella.

Birgitalle se liikahdus, mitä hän tunsi sydämessään, kun Jumala kosketti häntä, oli samaa liikahdus-ta, mitä Maria tunsi, kun sanoi en-kelille kyllä ja tunsi jonkin liikah-tavan sisällään. ”Liikahdus, jonka tunnet, on merkki minun Poika-ni tulosta sydämeesi”, Birgitta kuuli Marian sanovan itselleen.

Birgitta vietti elämänsä loppu-ajan Italiassa toiveenaan nähdä paavi ja saada lupa luostarin pe-rustamiseen. Hän kuoli Roomas-sa kesällä 1373. Seuraavana vuonna hänen ruumiinsa siirrettiin Vadste-naan, jossa toimii edelleen birgitta-laisluostari. ✦

Lauri MaaralaKirjoittaja on pastori ja kirjailija.

Birgitta-kaupunkivaellus 6.10. Ohjelma: pyhiinvaellustampere.fi

Matti P

ikkujäm

sä

Kolumnistien esittelyt ja kommentointi: siltalehti.fi

SILTA

”Jotta liitto kestäisi ruuhkavuodet, pitää juoda.

A 17SILTA 8/2018

Tamperelainen seurakuntalehti

Ammattilaiset palvelevat

ASIANAJOTOIMISTO

Perintöasioissasinua palvelee

Hämeenkatu 3 A 6, 33100 Tampere

puh. 03 - 230 3000www.asianajofacta.fi

Palvelemme myösruotsin kielellä

Yhteydenotot:Jouko Juntunen

asianajaja 041-506 2755

ASIANAJOTOIMISTO TAMMER-JURISTIT

Laadukasta ja asiakasläheistä palvelua vankalla kokemuksella

ja näkemyksellä.

ASIANAJOTOIMISTO TAMMER-JURISTIT oy

Aleksis Kiven katu 11 C33100 TAMPERE

Asiantuntijamme apu elämäsi muutoksiin

mm. avioliitto, avioero, huoltajuusasiat, testamentit

jne.

Palvelemme arkisin klo 8.30–16.00.

Tarjoamme myös aamu- ja ilta-aikoja.

Puh. 010 34 666 40info@tammer-juristit.fi

Asianajotoimisto ACTAS OyVäinölänkatu 1, 33100 Tampere

Puh. 010 548 6060www.actas.fi

Luxaflex sisustuskaihtimetSäle-, rulla ja puukaihtimet

ParvekekaihtimetTerassi ja ikkunamarkiisitSUUNNITTELU MITTAUS

ASENNUSPALVELUKaihdin Sampo

Sammonkatu 18, TRE(03) 255 0858, 0400 736 716

ks@kaihdinsampo.fi www.kaihdinsampo.fi

Kotimies PalvelukoditPalveluasumista

Tampereella 20 vuodenkokemuksella. - hoitoa-hoivaa

- yhteisöllisyyttä- tekemistä, turvallisuutta

Kysy lisää!Puh. 0500 437 637

Vastaava sairaanhoitajawww.kotimiespalvelukodit.fi

Tarja KeskinenPSYKOTERAPEUTTI

(Valvira, Kela)psyk. sairaanhoitaja

diakonissa

puh. 010 - 271 4760s-posti:

ajanvaraus@tarjakeskinen.fiwww.tarjakeskinen.fi

Musiikinopetusta kaiken ikäisille ja tasoisille

MYÖS FYSIOAKUSTISTA RENTOUTUSHOITOA

Koulutustarjonta ja tarjoukset uusilla sivuillamme.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: savelavain.fi tai 0405916000

Musiikkikoulu ja musiikkiterapia

SÄVELAVAIN OY

www.tampereenhautauspalvelu.fi

Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi– palveleva perheyrityksemme

PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690

Kalevan puistotie 17p. (03) 255 4102

Kauppakatu 12p. (03) 253 1720

Aleksanterinkatu 15(htsto Vuori)

p. (03) 212 2137

Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella.

Verhoiluliike Yli-HeikkiläNyyrikintie 1, Tampere, puh. 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe

Verhoilemme teidän keittiöntuolit, sohvat, nojatuolit.Kankaista hyvät valikoimat.Kotiesittelyt ja kuljetukset.

Verhoilua 25 vuoden kokemuksella

KOTI KAUNIIKSI

Tule kävelemään ihmiskauppaa vastaanTampereen kaduille jalkautuu ihmis-kaupan vastainen Walk for Freedom - käve-lytapahtuma lauantaina 20. lokakuuta. Ta-pahtuman tarkoitus on herättää tietoisuutta ihmiskaupasta ja kerätä varoja sen vastai-seen työhön.

Osallistujat kävelevät kaupungin läpi hil-jaa jonossa, pukeutuneina tummiin. Kävelyl-lä halutaan kiinnittää huomiota niihin mil-jooniin ihmisiin, joiden arvioidaan elävän maailmanlaajuisesti ihmiskaupan uhreina ja jotka eivät saa ääntään kuuluviin.

Kävely lähtee liikkeelle Koskipuistosta Pik-ku Kakkosen puiston vierestä kello 14 ja kul-

kee keskustan alueella. Samalla ohikulkijoil-le jaetaan tietoa ihmiskaupasta. Kävely kestää noin 45 minuuttia ja päättyy lähtöpaikkaan.

– Tällä hetkellä maailmassa on enemmän ihmiskaupan uhreja kuin koskaan aikaisem-min. Myös Suomi on vuosittain satojen ih-miskaupan uhrien kauttakulku- tai kohde-maa, sanoo puheenjohtaja Riina Komonen VALO – Ei orjuudelle -yhdistyksestä.

– Ihmiskauppa jää kuitenkin usein pii-loon. Uskomme, että ensimmäinen askel ih-miskaupan lopettamisessa on kertoa ongel-masta ja kerätä varoja sen vastaiseen työhön. Siksi haluamme kävellä maailmanlaajuises-

sa rintamassa vapauden puolesta.Tapahtuman taustalla on A21-järjestö, jo-

ka tekee töitä ihmiskauppaa vastaan levit-tämällä tietoa, kouluttamalla ja auttamalla uhreja. Suomessa Walk for Freedom järjes-tetään yhteistyössä paikallisen ihmiskaupan vastaisen V.A.L.O. – Ei orjuudelle -yhdis-tyksen kanssa.

Kävelyyn osallistujat voivat tukea A21:n työtä ostamalla t-paidan tapahtumapaikal-ta. Osallistujille ja muille aiheesta kiinnostu-neille järjestetään jälkitapahtuma Valohuo-ne-kahvilassa, osoitteessa Kyttälänkatu 1, Tampere. ✦

Täällä kuollaan!Voimasanoja Raamatusta -luento-sarja käsittelee tänä syksynä kuolemaa.

Tiistaina 23. lokakuuta aiheena on suru. Surusta ja kuolemasta puhuu Tam-pereen ammattikorkeakoulun yliopetta-ja Varpu Lipponen, joka on kuoleman teemaan perehtynyt saattohoidon asian-tuntija.

Kokemuspuheenvuoron käyttää eläk-keellä oleva Halsuan kirkkoherra Jou-ko M.V. Heikkinen, joka on menettänyt lapsensa. Hän on kirjoittanut useita kir-joja kuolemasta ja kuolemisen taidosta.

Syksyn viimeisessä luentoillassa tiis-taina 20. marraskuuta puhutaan toivos-ta. Systemaattisen teologian dosentti Maarit Hytönen Kirkon tutkimuskes-kuksesta avaa illan teologipuheenvuo-rollaan. Toisen puheenvuoron käyttää kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen.

Kuolema-aiheiset luennot järjeste-tään Kulttuuritalo Laikussa. Illat alka-vat kello 18 ja päättyvät kello 20. Aikaa on varattu myös vapaalle keskustelul-le. Illan päätteeksi on ekumeeninen ru-koushetki.

Voimasanoja Raamatusta -luentoilto-jen sarjan järjestävät Pirkanmaan Pipli-aseura, Tampereen seurakunnat ja Ah-jolan kansalaisopisto. ✦

Walk for Freedom -kävelytapahtuma jär,-jestetään 20. lokakuu-ta kello 14 Tampereen keskustassa. Lähtöpaik-kana on Koskipuisto.E

mm

i Ko

rho

ne

n

A 18 SILTA 8/2018

Draama koskettaa saarnaa tehokkaamminTEKSTI: Asta Kettunen KUVAT: Rami Marjamäki

Minusta tuntuu, että draa-ma koskettaa enemmän kuin saarna, koska se vaikuttaa alitajuntaan, arvelee apostoli Johan-

neksesta näytelmän kirjoittanut Lasse Mattsson.

– Sen yksi vahvuus on ajattelevat, tuntevat ja tekevät ihmiset, ja ihminen pystyy samas-tumaan toiseen: minäkin voisin toimia noin.

Kirjoittajana Mattsson pyrkii kuvaamaan ihmissuhteita, luomaan luonteita ja välttä-mään kliseitä. Johanneksesta kertovassa näytelmässä päähenkilöstä ei ole tehty saa-vuttamatonta pyhimystä, vaan inhimillinen hahmo, jonka kamppailu on arkista.

– Kirjoitin Johannes-näytelmän viime syksynä, mutta idea on jo muutaman vuo-den takaa. Aloin miettiä, kuka on rakkauden apostoli: Johannes. No mistä se kauneus tu-lee? Mozart alkoi vetää puoleensa.

Requiem on aina tehnyt Mattssoniin suu-ren vaikutuksen.

– Idea lähtee siitä, että eletään syksyä 1791, Mozart on 35-vuotias, säveltää kuu-meisesti sielunmessua ja tietää, että hänen aikansa loppuu pian.

Kirjoittajassa alkoi myös itää halu rikkoa ajan loogisuutta. Niinpä Mozartia tulevat tapaamaan Johannes, hänen äitinsä Salo-me, Pietari, Magdalan Maria sekä Maria, Jeesuksen äiti. Säveltäjän hämmästys on il-man muuta suuri.

Mozartin tuskaillessa aikansa vähyyt-tä Maria lohduttaa, että hänellä oli vain 9 kuukautta aikaa synnyttää Jeesus, kuningas.

– Minulla on sellainen ajatus, että me ih-miset olemme ajan vankeja, mutta Jumalal-le kaikki aika on ”nyt”.

Rakkauden kaipuuNäytelmää on esitetty jo keväällä kaksi ker-taa; Pelastusarmeijalla ja Finlaysonin kir-kossa.

– Mukana kulkevat ikuisen elämän, va-

lon ja rakkauden teemat. Mozart kamppai-lee myös sen kanssa, että hän on lapsinero, ja ihmiset ovat aina ihailleet hänen lahjakkuut-taan: onko kukaan häntä todella rakastanut?

– Rakkaus-teema tulee esiin heti alussa: sinä kärsit koska sinua rakastetaan. Rak-kaushan ei ole vain onnen huumaa, vaan siihen liittyy kärsimys. Jeesuksen ristinkuo-lemassa ovat mitä syvin rakkaus ja äärim-mäinen kärsimys yhdistyneenä, Mattsson huomauttaa.

Jeesus antaa Johannekselle koulutusteh-tävän jättämällä tämän huolehtimaan Ma-riasta.

– Johanneksen piti kasvaa ja kypsyä, jotta hän voi rakastaa – se on viisautta.

Johannesta esittää Tuomiokirkkoseura-kunnan pastorin tehtävistä pari vuotta sit-ten eläköitynyt Asko Peltonen, joka päätyi ensimmäisen kerran mukaan Paavali-näytel-mään viime vuonna, käytyään puhujavieraa-na Mattssonin isännöimässä Torstain toivo -tapaamisessa.

– Rooli on antanut sellaisia näkökohtia, joita ei löydä, jos ei oikein mieti, Peltonen arvioi.

– Kyseessä on älyllinen näytelmä, jossa ei ole turhaa jaarittelua, vaan vahva draa-mallinen jännite.

Juoneen kuuluu myös taistelu vallasta Pietarin ja Johanneksen välillä.

Rauhan aatteesta alkuunLasse Mattsson on harrastanut kirjoittamis-ta lapsesta asti.

– Ensimmäisen näytelmäkäsikirjoitukse-ni tein 22-vuotiaana. Sain siihen innoituksen armeijassa, jossa koin mielettömäksi ihmis-ten tappamisen.

Hän on toiminut käsikirjoittajana, ohjaa-jana ja usein myös näyttelijänä, ja on muun muassa pannut ihmiset kohtaamaan Jeesuk-sen marketissa sekä kertonut työttömien ar-jesta. Yhteensä näytelmiä on syntynyt yli 20.

Tänään hän tulee -näytelmää esitettiin

useissa kirkoissa.– Vuonna 2013 muokkasin sen uudelleen

ja tiivistin. Se esitettiin Kalevan kirkon jou-lujuhlassa.

Pitkän prosessin tuloksena syntynyt näy-telmä Paavalista, joka sai ensiesityksensä syksyllä 2016, esitettiin viime vuonna kol-messa osassa.

– Hyvässä näytelmässä pitää olla kaksi vastahenkilöä. Raamatusta sellaista ei Paa-valille löydy – sellaisia toki oli, jotka vastusti-vat häntä – joten loin sellaisen Timoteus-kir-jeessä mainittavasta Filetoksesta.

Tarinassa opiskelukaverit erkaantuvat, mutta lopussa Filetos tulee tapaamaan Paa-valia, ja miehet tekevät sovinnon. Mitä sii-tä seuraa?

– On hyvä, ettei kaikkea anneta valmiina, vaan ihminen jää miettimään.

Vetoa JeesukseenKersanttimajuri Lasse Mattsson on vihitty Pelastusarmeijan sotilaaksi nuoruuden mai-

semissa Uudessakaupungissa. Päivätyönsä hän on tehnyt vakuutusyhtiössä, ja opetta-nut vakuutustiedettä yliopistossa.

– 14-vuotiaana koin hengellisen herätyk-sen. Tunsin, kuinka Jeesus vetää minua puo-leensa.

Tuohon aikaan ajateltiin usein, että teat-teri ja usko ovat ristiriidassa keskenään.

– Mutta näinhän ei tarvitse olla, vaan ky-se on siitä, miten esitetään, Mattsson pai-nottaa.

Kahdeksisen vuotta Tampereen osastos-sa on toiminut draamaryhmä, jonka vetäjä-nä Matsson toimii. Pelastusarmeijalla har-rastukseen on suhtauduttu aina myönteisesti ja tukien. Osaston 120-vuotisjuhlaan vuon-na 2013 valmistui juhlanäytelmä Ristin luo.

– Näytteleminen on hyvää nuppiharjoi-tusta, kehittää muistia ja hyvää yhteistyötä. Kukaan ei voi sooloilla, ja kaikkia tarvitaan, Peltonen ja Mattsson luettelevat yksissä tuu-min. ✦

Pelastusarmeijan toimitiloissa Sata-kunnankadulla on hyvin näyttämök-si sopiva sali, jos-sa tunnelmia voi vaihdella myös va-laistuksen avul-la. Harjoituksis-sa Mozart (Jarno Puusniekka) yrit-tää keskittyä sä-veltämiseen, mut-ta saa vieraakseen Pietarin (Kari Itko-nen), Johanneksen (Asko Peltonen) ja Salomen (Lahja Leppäkorpi).

Lasse Mattssonin suurin innoittaja kirjoittajana on Volter Kilpi, joka on myös sukua.

JOHANNES

Käsikirjoitus ja ohjaus: Lasse MattssonJohannes: Asko PeltonenMozart: Jarno PuusniekkaMagdalan Maria: Heini LeinonenPietari: Kari ItkonenJeesuksen äiti: Tarja ArttolaSalome: Lahja LeppäkorpiMusiikki: Matias Kumpulainen

Esitykset:• Pelastusarmeijan salissa (Satakun-

nankatu 27) 6.10. klo 17• Hervannan kirkossa 7.10. klo 16:

avoin kaikille, juhlavieraina 75 vuotta täyttäneet seurakuntalaiset

• Hämeenlinnan pelastusarmeijalla 21.10. klo 14

• Kaukajärven seurakuntatalossa 4.11. klo 17

A 19SILTA 8/2018

Suuri tai pieni testamenttilahjoituksesi on

mukana pitkäjänteisessä työssämme toivon, uskon ja

lähimmäisenrakkauden puolesta.

Tilaa ilmainen testamenttioppamme: suomenlahetysseura.fi/testamentti

Lähetä surunvalittelusi.

punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. 020 701 2211

Satakunnankatu 28, TampereKuohunharjuntie 10, Kangasala

Varaa aika 020 70 7000www.johanneksenklinikka.

Ikäihmisten terveyspalvelutyhdellä kertaa. Laaja kokonais-valtainen terveydenhoito, koti-palvelu, kotisairaanhoito ja kotikäynnit sekä saattohoito helpottavat arkea. Ennalta-ehkäisy on keskeinen toiminta-tapamme.MAURI JUSSILAGeriatrian, sisätautien ja yleislääketieteen erikoislääkäri, työterveyslääkäri, yleislääkäri,vastaanotto Tampereella ja Kangasalla

EVELIINA HAKALAYleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri,vastaanotto Kangasalla

Ikäklinikka™ tekee arjestahelpompaa ja turvallisempaa

Osta läheisellesi

TERVEYSPASSI

Uusi kirja tutustuttaa Hugo Simbergin elämäänSimbergistä on toki kirjoitettu paljon vuosikymmenten aikana, mutta elämästä vain lyhyesti esi-merkiksi erilaisten näyttelyiden yhteydessä. Oli siis aika kirjoit-taa yhdestä Suomen rakastetuim-masta taiteilijasta uusi ajanmu-kainen elämäkerta.

Näin pohtii tietokirjailija, filo-sofian tohtori Helena Ruuska, jo-ka on kirjoittanut teoksen Hugo Simbergistä. Hän tulee puhuja-vieraaksi 17. lokakuuta Tuomio-kirkkoon.

Simbergillä on keskeinen si-ja tamperelaisten sydämissä Tuomiokirkon teosten ansiosta. Teoksessa kerrotaan, miten taitei-lija sai merkittävän kirkonkoriste-lutyön, ja miten hän valmistautui tehtävään pitkällä ulkomaanmat-kalla. Tampereen tuomiokirkko on Hugo Simbergin päätyö.

Taiteilijasta tehty ensimmäi-nen elämäkerta Hugo Simberg. Elämä ja tuotanto ilmestyi vuonna 1948. Sen kirjoitti Sakari Saariki-vi ja se oli hänen väitöskirjansa.

– Simbergin elämän ja taiteen ympärillä liikkuu paljon erilai-sia oletuksia ja käsityksiä, joita olen pyrkinyt tutkimaan ja tar-kistamaan. Jotakin uuttakin hä-nen elämästään löysin, kertoo Ruuska.

Mystiikkaa ja kansainvälisyyttä Simberg on ensimmäinen taitei-

lija, jonka kirjailija muistaa lap-suudestaan.

– Tonttukuningas nukkuu -teos kiinnosti minua jo kouluiässä, mutta en kyllä vieläkään ole rat-kaissut sen mystistä tunnelmaa – odotusta siitä, että kohta ta-pahtuu jotakin. Halusin pereh-tyä Simbergin taiteeseen perus-teellisesti.

Myös autonomian ajan loppu kiinnosti Helena Ruuskaa.

– Se oli kuohuva ja erikoinen aika Suomen historiassa ja myös taide-elämässä.

Samoin Simberg kiehtoo kir-jailijaa varsin kansainvälisenä tyyppinä.

– Hän oli kotoisin Haminasta, kävi koulua Viipurissa, matkus-ti muun muassa Pariisissa, Lon-toossa, Firenzessä, Amerikassa ja Kaukasuksella.

Simberg oli määrätietoinen taiteilija, ja samaan aikaan hy-vin herkkä ja haavoittuvainen.

– Häntä ei ole turhaan rinnas-tettu haavoittuneeseen enkeliin. On sanottu, että Simberg kuva-si kuolemaa lempeästi. Ehkä ku-vasi, mutta hänelle itselleen kuo-lema ei näyttäytynyt lainkaan lempeänä. Kuolemaa oli pal-jon ympärillä, ja oma terveyskin reistaili jatkuvasti. Hän kuoli vain 44-vuotiaana, kertoo Ruuska.

Ruuskan lempiteoksia ovat Haavoittunut enkeli ja Kuoleman puutarha.

– Jotenkin hyvin koskettava on myös se ruusunkantajapoika, joka on polvistunut poimimaan ruusua maasta. Kyse on Johan-neksesta, Jeesuksen rakkaimmas-ta opetuslapsesta. Samaistuiko taiteilija kenties itse häneen? Elä-mässä tarvitaan nöyryyttä, herk-kyyttä, kauneutta, pohtii kirjai-lija. ✦

Kirsi Airikka

Helena Ruuska luennoi Hugo Simbergistä 17. lokakuuta kel-lo 18 Tuomiokirkossa. Tilai-suuden järjestää Suomen tie-tokirjailijat ry:n Pirkanmaan osasto.

Helena Ruuska kertoo Hugo Simbergin uudessa elämäkerrassa, miten taiteilija sai merkittävän kirkonkoristelutyön.

Pe

rtti Niso

ne

n/ W

SO

Y

Tuomiokirkkoseurakunnasta

ekonomi, jelppisveteraani

ANTTI PUNKARI

Veren perintönä pohjalaisuus, rukiinen eväs maailman tuulia vastaan.Seurakuntalaisen näkemys Antin toimista: ”Seurakuntatyössä hän on palveleva kristitty toiminnan kohteina vanhustyö, vammaiset ja sotiemme veteraanit ja talous- ja hallintoasioissa Antti on hyvässä mielessä kirkkovaltuuston valpas vahtikoira.”Kokoomuksen ja sitoutumattomien valitsijayhdistys

Kirkko-valtuustoon

Seurakunta-neuvostoon

Tamperelainen

seurakuntalehti

Ilmoitusmyynti Tero Taipale p. 040 641 1163 Sari Kivipuro p. 050 386 2005

etunimi.sukunimi@tamperelainen.fi.tre.ilmoitukset@tamperelainen.fi.

Helena Ruuska: Hugo Simberg – Pirut ja enkelit, WSOY 2018

A 20 SILTA 8/2018

Puoli vuosisataa iskelmää

Kahvioon kävelevä Pasi Kau-nisto ei ehdi astua edes si-sään, kun hänet jo tunniste-taan ovella. Hyväntuulinen muusikko vaihtaa pari sanaa elokuisista Pyynikin Ajoista,

kuulumiset, ja jatkaa peremmälle.– Syntyjäni olen Ylöjärveltä, mutta asuin

pitkään Pyynikillä. Elimme täällä perheeni kanssa 60–70-luvuilla, ja lapseni ovat käy-neet Pispalan koulun. Suhteeni tähän paik-kaan on aivan erityinen.

Vaikka 50-vuotisjuhlavuottaan viettäväl-lä muusikolla on keikkoja buukattuna en-si vuoden puolelle, on hänellä aikaa iloita perheestään.

– Merenkulkijapoikani on tulossa lou-naalle huomenna. Merimatkat ovat kol-men kuukauden mittaisia, eli tapaamisten välillä on aikaa. Menuun on kirjattu lasag-

nea tai Lindströmin pihvejä, paljastaa Kau-nisto iloisesti.

– Musiikkiurani aikana iskelmämusiikin lisäksi olen tehnyt paljon hengellistä musiik-kia. Kirkkokonsertteja olen tehnyt vuodesta -83, laskee Kaunisto.

– Hengellinen musiikki on upeaa. Par-haimmillaan se johdattelee yleisöä korkeam-pien asioiden äärelle, ja kääntymään omaan itseen. Ihmiset sanoittavat tätä kokemusta eri tavoin; minulle on luontevaa puhua Ju-malasta, toiset puhuvat elämän suurista ky-symyksistä.

Kaunisto kertoo, että hänen ainutlaatui-nen polkunsa laulajana on kytkeytynyt sii-hen, millainen hän on persoonaltaan.

– Olen yleislaulaja, kuten Toivo Kärki ai-koinaan sanoi. Tämä nimike ei aina ole he-rättänyt villejä mielikuvia, mutta toisaalta olen hyvin tyytyväinen, että olen saanut teh-

dä laajasti monenlaista musiikkia. En ole lu-kittu mihinkään tiettyyn musiikilliseen roo-liin. Olen vetänyt keikkoja aina tanssilavoilta Tampereen kauppahalliin.

Nykyään laulaja ymmärtää itsensä rik-kaan suomalaisen musiikkiperinteen vaa-lijaksi. Vanhemmalla iällä hän on oppinut arvostamaan kantamansa perinteen arvoa yhä enemmän.

Treeniä kolme kuukauttaPitkästä laulu-urasta huolimatta tulevia kon-sertteja varten on harjoiteltava, jotta esiin-tyessä on iskussa.

– Fysiikasta on pidettävä huolta – itsensä kanssa joutuu käymään pientä kamppailua, että ääni pysyy laulukunnossa, sanoo keik-kavalmiudessa oleva Kaunisto.

– Laulamisesta on tietysti pidettävä tau-kojakin, että ääni saa lepoa. Tämä saattaa

kuulostaa juhlalliselta, mutta se on ihan tot-ta.

Syvää kiitollisuutta Kaunistossa herättää se, että hän on saanut – ja edelleen saa – teh-dä elämässään sitä, mitä rakastaa.

– Tästä näkökulmasta voin rohkeasti sa-noa, että olen onnellinen ja ajattelen, että 50-vuotinen urani ja terveyteni on suuri lah-ja, vaikka ihmiseloon väistämättä kuuluukin rosoa. Myös yhteistä aikaa vaimoni kanssa on kertynyt hieman pyöristäen 50 vuotta, hymyilee Kaunisto.

50 vuotta estradilla -hyväntekeväisyys-konsertti pidetään 7.10. kello 17 Messuky-län kirkossa. Tuotto lahjoitetaan konsertin tuottavalle Pyhän Johanneksen Hospitaali-ritarikunnan avustusrahastolle, joka tukee muun muassa kirkon diakoniatyötä. ✦

Janne Aejmelaeus

Puoli vuosisataa laulanut Pasi Kaunisto on kotonaan Pyynikin maisemissa.

Le

en

a Kälve

Kilpailuta ja panosta energiatehokkuuteenOta taloyhtiössä si pu heeksi ajatus tehdä korjaukset hieman energiatehokkaam-min kuin halvin tapa olisi. Uusiutuva ener-gia on tulossa myös taloyhtiöihin. Kau-kolämpöasiakkaan kannattaa kilpailut-taa palveluntarjoajia ja vaatia järjestelmille pitkää takuuta.

Pientalossa mitoita neliöt perheen tarpei-den mukaan. Talovalmistajilta kannattaa tie-dustella matalaenergiaratkaisuja.

Suosi ympäristömerkittyä kaukolämpöä tai sähköä, jos niitä on saatavilla. Energian-säästöviikkoa vietetään 8.–14.10. ✦

Asta KettunenLisää: siltalehti.fi/ekovinkki ja energia-tehokaskoti.fi

Lokakuun ekovinkki:

Mo

tiva O

y