tähdistö 4/2014

1

Eurooppanuorten julkaisu 4/2014

Stjärnkraft Stardom

Ulkopolitiikan teemanUmero

H H

H H H H H H H H H

H

eUroopanrakentaJat

Kv-työuralle College ofEuropesta

s. 4

EU:n kehitys-yhteistyön

tavoitteet ja haasteet

s. 16

Eurooppa-nuorten

vuosi 2015 s. 28

KaisaPennyn

haastattelu s. 26

NousevaAfrikka tarjoaa

mahdolli-suuksia

Euroopalles. 10

2 Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 4/2014

Visuaalinen ilmeHenri Häkkinenwww.henrihakkinen.com

ilmoitusmarkkinointiPetri Mahlberg, 050-491 3801 [email protected]

PainoPrinton

Kirjoittajien mielipiteet eivät sido julkaisijaa.

4 261610 28

JulkaisiJaEurooppanuoret ry

PäätoimittaJatKati Temonen, Pekka Virkki

VastaaVa PäätoimittaJaMariam Rguibi

oikolukuKati Temonen

tekstitAntti Ahonen, Sinikka Antila, Heidi Hautala, Jesse Jääskeläinen, Atte Kaleva, Meri Kiikkala, Anssi Kullberg, Saku Lehtinen, Matti Niemi, Mariam Rguibi, Elisa Selinummi, Kati Temonen, Katja Tuokko, Pekka Virkki

kuVatSinikka Antila, Eurooppanuoret ry, Heidi Hautala, iStockphoto, Atte Kaleva, Meri Kiikkala, Matti Niemi, PES, Katja Tuokko

Julkaisua on rahoitettu Euroopan komission Youth in Action -tuella, Euroopan rakentajat (Building Europe) -hankkeesta. Komissio ei vastaa julkaisun sisällöstä.

sisällys 4/2014

Puheenjohtajalta ja päätoimittajalta ............................................................................................ 3

Kansainväliselle työuralle? Ponnahduslautana College of Europe ................................. 4

Mitä tulevaisuus tuo TTIP-vapaakauppasopimukselle? ....................................................... 6

Syvästä mudasta uskottavaksi ulkopoliittiseksi toimijaksi? Tapaus YTPP .................... 7

Kolumni: Suomen on varauduttava myös pahimpaan ........................................................ 9

Nouseva Afrikka tarjoaa mahdollisuuksia Euroopalle .......................................................... 10

Vilnasta Riikaan: EU:n itäinen kumppanuus Ukrainan jälkeen ......................................... 12

Ukraina tienhaarassa - Venäjän ja lännen välissä .................................................................. 13

Miksi eurooppalainen integraatiokehitys tarvitsee federalismia? .................................... 14

EU:n kehitysyhteistyön tavoitteet ja haasteet ......................................................................... 16

Turkin EU-jäsenyys ennakkoluulojen törmäyskurssilla – osa 2....................................... 18

Kaksikymmentä vuotta Euroopan unionin osana .................................................................. 24

Kolumni: Ne tärkeimmät vaalit ...................................................................................................... 25

Kaisa Pennyn haastattelu .................................................................................................................. 26

Eurooppanuorten vuosi 2015 ......................................................................................................... 28

Federal Committee Bolognassa – tunnelmat paikan päältä ............................................. 30

Miten mukaan Eurooppanuorten kansainväliseen toimintaan? ...................................... 31

Kv-työuralle College ofEuropesta

EU:n kehitys-yhteistyön

tavoitteet ja haasteet

Eurooppa-nuorten

vuosi 2015

KaisaPennyn

haastattelu

NousevaAfrikka tarjoaa

mahdolli-suuksia

Euroopalle

3

ryhtyeSSäni pohtimaan tämänvuotisten lehtien käsittelemiä aiheita, katsoin kiintoisaksi ryhtyä toteutta-maan teemanumeron toista osaa. niin paljon on ehtinyt parin vuoden aikana tapahtua - monet eU:n ulkopolitiikan keskeisistä oletuksista ja toimintatavoista ovat joutuneet uudelleenarvioinnin kohteiksi paitsi Ukrainan kriisin, myös muiden lähialueiden kriisien, Lampedusan pakolaisvirran sekä jäsenmaiden sisäpoliittisen kehityksen vuoksi.

Vaikka kansainvälinen politiikka on monimutkaista, ei euroopan unionin ulkopolitiikka ole juuri sen vaikeam-paa seurattavaa maallikolle kuin kansallinenkaan ulkopo-litiikka - oikeastaan asia on päinvastoin. Unionin ollessa keskeinen toimija maailmanpolitiikassa ja erityisesti lähi-alueillaan, voi demokraattisten markkinatalousmaiden arvoyhteisön harjoittama poliittisten ja diplomaattisten

suhteiden ylläpito näyttäytyä paljon yksinkertaisempana kuin ajoittain keskinäiseen suhmurointiin taipuvaisten kansallisten hallitusten toimet.

Uuden korkean edustajan, italialaisen Federica Mogheri-nin harteille on nyt lastattu paljon odotuksia. niin unionin sisällä kuin ulkopuolella esiintyy vahvistuvia voimia, joiden keskeinen tavoite on euroopan poliittisen integraation vahingoittaminen ja jopa eU:n hajottaminen. koska unioni on merkittävä toimija nimenomaan silloin, kun sen jäsen-mailla on siihen halua, on unionin ulkopolitiikan kehitys hyvin keskeisessä asemassa myös koko liittouman uskotta-vuuden kannalta.

Pekka VirkkiTähdistön päätoimittaja

Käsissäsi on toinen osa Eurooppanuorten Tähdistö -lehden teemanumerosta, jonka aiheena on ulkopolitiikka. Ensimmäinen osa toteutettiin vuonna 2012 yhteistyössä The Ulkopolitist -blogin kirjoittajien kanssa, toisenlaisessa tilanteessa ja ajassa.

Puheenjohtajalta ja Päätoimittajalta

Päätoimittajalta

EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on tänä vuonna tuntunut herättävän taval-lista enemmän huolta. Tämä on ilmennyt ehkä voimakkaimmin EU:n Ukrainan kriisin seurauksena asettamien Venäjä-pakotteiden kritiikkinä. Suurin osa kritiikistä on ollut varsin maltillista ja keskustelu aiheesta onkin tärkeää.

Puheenjohtajalta

taLoUSpakotteet oVat vain yksi keino vaikuttaa ja niiden tehokkuudesta voi olla montaa mieltä. erityisesti eduskuntavaalien lähestyessä on kuitenkin mahdollista, että kiusaus erilaisiin varsin hatarasti perusteltuihin irtiottoihin yhteisestä linjasta käy joillekin vastustamattomaksi. ennustan, että emme tule ensi keväänä välttymään puheen-vuoroilta, joissa eU-pakotteita pidetään pääsyynä Venäjän talousvaikeuksiin, vaikka ongelmat olisivat tosiasiassa maan oman politiikan aiheuttamia. Samalla liioitellaan naapurin talousvaikeuksien vaikutusta Suomen talouteen ja maa-laillaan eU-tason ulkopolitiikan aiheuttamaa surkeaa tule-vaisuutta. Vaikka irtiottoja on odotettavissa vain puheen tasolla, olisi tärkeää, että julkisessa keskustelussa pyrittäi-siin katsomaan ensi kevään eduskuntavaaleja pidemmälle ja pohtimaan paljon puhuttua Suomen etua myös pidemmällä aikavälillä.

toisin kuin viime aikojen julkisesta keskustelusta voisi pää-tellä, eU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei ole kyse vain Suomen Venäjä-suhteista, vaan sen piiriin kuulu-vat mm. euroopan naapuruuspolitiikka, kehitysyhteistyö ja kehitysmaat, konfliktinesto, laajentuminen, rauhanturva-operaatiot, siviilikriisinhallinta sekä yhteistyöohjelmat eU:n ulkopuolisten maiden kanssa ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä yhteinen kauppapolitiikka. kyseessä on siis varsin laaja kokonaisuus. ei olekaan mikään ihme, ettei

kaikki aina suju kuin tanssi. yhteisen ulko- ja turvallisuus-politiikan onnistunut toteuttaminen nykyisessä laajuudessa vaatii selkeän strategian ja enemmän resursseja. Se edel-lyttää myös jäsenmailta aiempaa vahvempaa sitoutumista. kasvaneen keskinäisriippuvuuden ja ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien ongelmien maailmassa yhteistyö on välttämätöntä.

on totta, että 28 jäsenmaan ulko- ja turvallisuuspoliittisten intressien ja tavoitteiden yhteensovittaminen on usein han-kalaa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kuitenkin nimen-omaan niitä politiikan alueita, joilla Suomi voi saada eU:sta eniten lisäarvoa. Suomen ääni kuuluu eU:n kautta tehok-kaammin kuin yksin. epäyhtenäinen ulkopolitiikka taas syö jäsenmaiden uskottavuutta, yhdessä ja erikseen. etenkään Suomen kaltaiselle vaikeassa geopoliittisessa asemassa ole-valle pienelle maalle jättäytyminen yksin ei ole vaihtoehto.

mitä jos keskittyisimme meitä jakavien, usein lopulta melko pienten ristiriitojen sijaan kaikkeen siihen, mikä meitä eurooppalaisina yhdistää? yhteisen ulko- ja turvallisuuspoli-tiikan potentiaalin käyttämättä jättäminen ei ole pitkällä tähtäimellä yhdenkään jäsenmaan etu. kaikkein vähiten se hyödyttää Suomea.

Mariam RguibiEurooppanuorten puheenjohtaja

Kansainväliselle työuralle? Ponnahduslautana College of euroPe

BrUggen keSkiaikaiSiLLa kaduilla kolisevat turis-teja kuljettavat hevoskärryt. Länsi-flanderin maakun-nassa Belgiassa sijaitseva Brugge on useimmalle tuttu turistikohteena, sillä tämän Unescon maailmaperintö-kohteen kauneutta tullaan ihastelemaan ympäri maa-ilmaa. Siksi pienen kaupungin katukuvassa täyttyykin matkalaisia. turistisumien keskellä puikkelehtii myös 300 College of europen kansainvälistä opiskelijaa, useimmiten flaamilaiseen tapaan polkupyörien seläs-sä. he eivät kuitenkaan ehdi ihastella kanaalin varsien kauneutta, sillä nyt on kiire luennolle – 10 kuukauden mittainen College of europen maisteriohjelma kun on tunnettu vaativuudestaan.

harvalle eurooppa-asioista kiinnostuneelle suomalai-selle nuorelle College of europe on tuttu. oppilaitoksen ovista on kuitenkin sen perustamisvuoden 1949 jälkeen kulkenut noin 140 suomalaista opiskelijaa, heidän jou-kossaan College of europen politiikan ja hallinnon lai-tokselta vuonna 1995 valmistunut nykyinen Suomen pääministeri Alexander Stubb.

College of europea on kuvailtu ylväin sanakääntein muun muassa ”eurooppa-opintojen oxfordiksi”. Sen sanotaan valmistavan opiskelijoita uralle eU-asioiden parissa ja tarjoavan ainutlaatuisia verkostoitumismah-

Teksti ja kuvat: Katja Tuokko

Kansainväliselle työuralle?Ponnahduslautana College of EuropeCollege of Europea kuvaillaan ylväin sanakääntein muun muassa ”Eurooppa-opintojen Oxfordiksi”. Sen sanotaan valmistavan opiskelijoita uralle EU-asioiden parissa ja tarjo-avan ainutlaatuisia verkostoitumismahdollisuuksia sekä elämänmittaisia ystävyyssuhtei-ta. Voiko College of Europe, EU-asiohin erikoistunut korkeakoulu toimia ponnahduslau-tana kansainvälisestä urasta haaveileville suomalaisille?

dollisuuksia, elämänmittaisia ystävyyssuhteita ja väri-kästä opiskelijaelämää kansainvälisessä ympäristössä.

College of europen neljällä eri laitoksella pääaineena voi opiskella oikeustiedettä, kansainvälisiä suhteita, kansan-taloutta sekä politiikkaa ja hallintoa. moni vastavalmis-tunut työllistyy Brysseliin, vaikkakin eri aloille: urapolut johtavat konsulttitoimistoihin, lobbariksi, asianajotoi-mistoihin, akatemiaan tai takaisin kotimaahan julkiselle sektorille. toiset työllistyvät myös ulkopolitiikan – tämän tähdistön teemanumeron aiheiden pariin. Voiko College of europe, eU-asiohin erikoistunut korkeakoulu toimia ponnahduslautana kansainvälisestä urasta haaveileville suomalaisille?

Collegen of europen nykyisten suomalaisten opiske-lijoiden mielestä opinnot Bruggessä voivat urapolulla olla avuksi. Lukuvuotta 2014 – 2015 Bruggessä viettä-vät Sofia Meranto ja Eleonoora Väänänen haaveile-vat molemmat kansainvälisestä urasta. kansainvälisiä suhteita opiskelevalla elenonooralla tähtäimessä on diplomaatin ura Suomen ulkoasianhallinnossa. College of europessa häntä kiehtoi etenkin opintojen työelämä-lähtöisyys: akateemisesta ympäristöstä huolimatta eleo-nooran opinnot ovat olleet käytännönläheisiä. esseiden sijaan kursseilla on kirjoitettu muuan muassa raportteja ja tiedotteita.

Vaikka työelämäiltoja ja networking-tilaisuuksia College of europessa järjestetäänkin, Sofia ja eleonoora eivät usko että työnantajat tulevat hakemaan vastavalmistu-neita suoraan luentosalien penkeiltä työelämään. Brysse-lissäkin kun työmarkkinoilla työnhakijoita riittää. Vuosi College of europessa mahdollistaa kuitenkin tutustumi-sen Brysseliin ja sen kiemuroihin tavalla, joka jo etäisyyk-sien vuoksi ei olisi Suomesta käsin mahdollista.

politiikan ja hallinnon laitoksella opiskeleva Sofia pai-nottaa, että opiskelijana oma aktiivisuus ja kiinnostu-neisuus ovat tärkeitä. esimerkkinä työelämäyhteistyöstä Sofia mainitsee laitoksensa eurooppalaisen terveyden-huollon haasteisiin liittyvän projektin, jonka kautta opis-kelijat voivat luoda suhteita alalla jo työskenteleviin ammattilaisiin.

Vaikka Sofia ei aivan kritiikittömästi ylistä korkeakoulun-

Kesällä 2014 College of Europesta valmistuneen Iina Lietzé-nin (oik.) opintoihin kuului viikon mittainen neuvottelusimu-laatio.

5

Kansainväliselle työuralle? Ponnahduslautana College of euroPe

“Urapolut johtavat konsulttitoimistoihin, lobbariksi, asian-ajotoimistoihin, akatemiaan tai takaisin kotimaahan julki-

selle sektorille.”

Diplomaattiuralle tähtäävä Eleonoora Väänänen arvostaa muun muassa College of Europen työelämäneuvontaa.

sa tapaa yhdistää ranskalaisia ja anglosaksisia opetusme-todeja, hän kiittelee College of europen laajaa kurssitar-jontaa ja hyviä resursseja. Lähes päivittäin kampuksella järjestetään konferensseja ja keskustelutilaisuuksia niin paljon, ettei kaikkiin tilaisuuksiin edes ehdi ottaa osaa.

myös kesällä 2014 College of europen Bruggen kam-puksen kansainvälisten suhteiden maisteriohjelmasta valmistunut Iina Lietzén suosittelee tutkintoa eU:n ulkosuhteista kiinnostuneille suomalaisille. eU:n edus-tustossa israelissa junior professionals in delegations (jpd) ohjelman kautta työskentelevä iina uskoo, että College of europe tarjoaa vankan pohjan kansainvälisiin tehtäviin.

myös opiskelijavalintoihin osallistuvasta kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksesta Cimosta ker-rotaan, että opinnoistaan raportoivat suomalaiset ovat yleensä olleet tyytyväisiä vuoteensa College of europes-sa. Cimon Marjaana Kopperin mukaan opiskelijat kuvailevat vuottaan hyödylliseksi ja antoisaksi, mutta kertovat opintojen olleen myös työläitä.

muun muassa italiassa ja ranskassa korkeakoulua arvos-tetaan laajalti ja kilpailu opiskelupaikoista on kovaa. Suomalaisissa hakijoita voi moni seikka kuitenkin Col-lege of european haussa mietityttää: kaksikieliset opin-not edellyttävät sekä englannin että ranskan hallintaa ja rahoitus lukukausimaksuihin tulisi löytyä. Vaikka Cimo osarahoittaa College of europeen valittuja suomalaisia, Cimon apuraha yhdistettynä opintotukeen ei yksinään kata opinnoista koituvia kustannuksia.

Vain vuoden ajan ranskaa opiskellut eleonoora myön-tää pohtineensa riittääkö hänen kielitaitonsa College of europessa opiskeluun. eleonoora kertoo kuitenkin luot-tavaisin mielin, että uskoo ranskan taitojensa yltävän vaadittavalle tasolle. Sofia taas epäilee, että suomalaiset

eivät ylipäätään usko omiin taitoihinsa tarpeeksi. hänes-tä suomalaiset eivät esimerkiksi itse tarpeeksi tiedosta oman englannin kielen taitonsa vahvuutta moniin mui-hin kansallisuuksiin verrattuna.

maksuttomaan koulutukseen tottuneille suomalaisille lukukausimaksujen luulisi olevan kova pala. eleonoora ja Sofia ovat maksullisuudesta huolimatta hakeutuneet College of europeen. eleonoora rahoittaa opintonsa Col-lege of europen kautta haetulla, euroopan komission rahoittamalla stipendillä joka myönnetään eU:n naapu-rustopolitiikasta kiinnostuneille opiskelijoille. Sofia taas on rahoittanut opintonsa Cimon osastipendin lisäksi lainarahalla.

molemmille on selvää, että College of europe on inves-tointi tulevaan kansainväliseen uraan. Vaikka Belgian valtion rautateillä lakkoillaan ja junaliikenne Bruggestä Brysseliin takkuaa, ”eU-opintojen oxfordin” luulisi vauh-dittavan matkaa Brysseliin.

Kirjoittaja on Eurooppanuori ja korkeakoulun entinen opis-kelija, joka työskentelee tällä hetkellä College of Europen politiikan ja hallinnon laitoksella.

oPiskeluPaikkaa Ja aPurahaa College of euroPeen haetaan Cimon kautta

Haku lukuvuodelle 2015-2016 päättyy 31.1.2015

Hakijalla on oltava soveltuva akateeminen tut-kinto sekä hyvä ranskan ja englannin kielen taito

College of Europessa voi opiskella joko Belgian tai Puolan toimipisteessä

Lukuvuosi maksaa 23 000 € Bruggessa ja 21 000 € Natolinissa. Summaan sisältyy opintomak-sujen lisäksi asuminen täysihoidossa koulun opiskelija-asuntolassa.

Opiskelupaikan saaneet voivat hakea CiMOsta osarahoitusta (9 000 € vuonna 2015) tai mm. College of Europelta täyttä stipendiä.

Info


mitä tulevaisuus tuo ttiP-vaPaaKauPPasoPimuKselle?

Mitä tulevaisuus tuo TTIP-vapaakauppasopimukselle?

Teksti: Jesse Jääskeläinen

Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret halusi vastauksen otsikon kysymykseen ja järjesti historiansa ensimmäisen Tulevaisuus-seminaarin marraskuussa Helsingissä. Yhdysval-tain ja Euroopan unionin välisestä vapaakauppasopimuksesta seminaarissa alusti akate-miaprofessori Martti Koskenniemi. Seminaari herätti ajatuksia siitä, miten neuvotteluiden toteuttaminen vastaa toivottua lopputulosta.

Mistä on ylipäätään kyse?yhdysvaltain ja euroopan unionin vapaakauppasopi-muksen, eli ttip:in tavoitteena on vähentää kaupan ja investointien esteitä, minkä ennustetaan lisäävän transatlanttista kaupankäyntiä ja tuovan nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen nostetta. eU-komissio on arvioinut, että unionin vienti yhdysvaltoihin kasvaisi sopimuksen myötä jopa 28 prosenttia ja kokonaisvien-ti 6 prosenttia. myös pienten ja keskisuurten yritysten on odotettu hyötyvän sopimuksesta, sillä ne pääsisivät yhdysvaltojen markkinoille entistä helpommin. neu-vottelut sopimuksesta aloitettiin heinäkuussa vuonna 2013 ja tavoitteena on saada ne päätökseen vuonna 2016. eU:ta neuvotteluissa edustaa euroopan komis-sio.

Miksi vapaakauppasopimukseen on suhtauduttu varauksellisesti?Sopimuksen sisällöstä on tullut vain vähän tietoa neuvotteluiden ulkopuolelle ja neuvotteluiden demo-kraattisuutta ja avoimuutta on kritisoitu. toteutuk-sen kannalta merkillepantavaa tämä on siksi, että avoimuuden puute on omiaan lisäämään sopimuksen vastustusta. Vaikka heinäkuussa komissio avasi asian tiimoilta avoimen kuulemisen, itse neuvottelut ovat kuitenkin yleisöltä suljettuja. demokratian kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että eri osapuolten tavoitteet asetetaan kritiikille alttiiksi.

eniten kritiikkiä on kuitenkin kerännyt suunniteltu investointisuoja. tämä mahdollistaisi yhtiöiden vie-

dä riidat ylikansalliseen välimiestuomioistuimeen, jos yhtiö kokisi eU:ssa säädetyn lain hankaloittavan sen voitontavoittelua. eli, jos sopimuksen tultua voimaan valtio muuttaa lainsäädäntöään niin, että vaikutukset kohdistuvat negatiivisesti ulkomaisen sijoittajan saa-vuttamiin etuihin, voi sijoittaja vaatia lain muutokses-ta korvauksia. nämä korvaukset voivat pahimmassa tapauksessa olla oikeudenkäyntikuluineen hyvinkin mittavia.

investointisuojaan liittyy oleellisesti myös toinen näkökulma. Sopimus voi nimittäin vahvistaa ulko-maisten yhtiöiden valtaa jo uutta lainsäädäntöä suun-niteltaessa. tilannetta voidaan havainnollistaa esi-merkillä: Uutta lakia valmisteltaessa yritys voi kertoa viranomaisille, että jos laki tulee voimaan sellaisenaan, haastaa yritys valtion oikeuteen. oikeudenkäyntikulut saattavat yltää tällaisessa tilanteessa jopa kymmeniin miljooniin euroihin, mikä taas aiheuttaa painetta lakia valmisteleville viranomaisille. pahimmillaan tämä voi johtaa lain uudelleenmuotoiluun yrityksen vaatimus-ten mukaisiksi tai lain hylkäämiseen.

eurooppanuoret otti kantaa aikaisemmin syksyllä vapaakauppasopimuksen valmisteluun vedoten, että avoimemmalla neuvotteluprosessilla ja kansalaisten aidolla kuulemisella voitaisiin saavuttaa parempi lop-putulos. investointisuojan arvioidut vaikutukset demokratiaan ja demokratian puute valmistelussa vaa-rantavat sopimuksen alkuperäisen idean, eli kaupan helpottamisen. tämä tuskin vastaa toivottua lopputu-losta.

Kirjoittaja on Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten pu-heenjohtaja.

”Demokratian kannalta oli-si kuitenkin tärkeää, että eri

osapuolten tavoitteet ase-tetaan kritiikille alttiiksi.”

7

eUroopan yhteiSen turvallisuus- ja puolustuspolitii-kan tie on kuitenkin ollut monitahoinen ja kuluvan vuo-den tapahtumat – Ukraina ja iSiL päällimmäisinä – ovat luoneet sille uudenlaisia paineita. ytpp:n tavoitteista sovittaessa lähes 15 vuotta sitten maailmanpoliittinen tilanne oli hyvin erilainen. Balkanin tilanne oli ajankoh-tainen ja siihen piti reagoida. 1990-luvun lopulta aina syyskuun 11. terrori-iskuihin saakka euroopassa eli vahva käsitys siitä, että ytpp voisi olla sekä institutionaalinen että konkreettinen realiteetti ja että eU:lla olisi potenti-aalia kasvaa merkittäväksi turvallisuuspoliittiseksi toimi-jaksi.

irakin sota kuitenkin murensi tämän skenaarion ja kahteen leiriin jakaantunut eurooppa alkoi pian horjuttaa eU:n yhtenäisyyttä. ytpp jatkoi toimintaansa rajoitetuin resurs-sein, mutta koki kuitenkin ajoittaisia onnistumisia. näistä esimerkkinä kesän 2003 kongon artemis-operaatio, joka oli eU:n ensimmäinen sotilasoperaatio euroopan ulkopuo-lella ja merkittävä merkkipaalu ytpp:n jatkuvuudelle.

ytpp:n takapakki jatkui kuitenkin muutamaa vuot-ta myöhemmin eU:n institutionaalisessa kriisissä, kun ranska ja hollanti äänestivät eU:n perustuslakisopimus-ta vastaan. Lissabonin sopimus lopulta hyväksyttiin ja ratifioitiin, mutta aivan aluksi sen merkitys yhteisen tur-vallisuus- ja puolustuspolitiikan kehityksessä oli vähäi-nen. yhtäällä, eU:n ensimmäinen ulkoasiain ja turvalli-suuspolitiikan korkea edustaja Cathernine Ashton ei osoittanut suurta kiinnostusta ytpp:tä kohtaan, toisaalla euroalueen syventynyt ja pitkittynyt talouskriisi merkitsi, ettei missioihin ollut juuri varaa enää lähteä.

international institute for Strategic Studiesin (iiSS) ja geneva Centre for Security policyn puheenjohtaja François Heisbourg toteaa, että eurooppa-neuvoston puolustuspoliittiset päätelmät vuonna 2008 ja 2013 ovat hämmästyttävän yhteneväiset. Viidessä vuodessa kehi-tystä ei ole siis tapahtunut juuri lainkaan - ”eU is stuck in the mud”, heisbourg kuvailee. ottaen huomioon myös epäonnistumiset ja erimielisyydet Libyan (2011) ja malin (2013-) operaatioissa, ajanjaksoa ei voi pitää kovin onnis-tuneena.

heisbourg korostaa, ettei nykytilanne ole yhtään sen parempi ytpp:n tulevaisuuden kannalta. politiikka on muuttunut myös jäsenmaiden sisällä. Saksa on vetäyty-nyt pidättäytyvään linjaansa sotilasoperaatioissa irakin

jälkeen ja Britannian aiempi rooli ytpp:n vetovastuussa on nyt kuihtumassa kasvavan euroskeptisyyden tieltä.

Ulkoministeriön poliittisen osaston apulaisosastopääl-likkö Timo Kantola näkee, että ytpp:n tie eteenpäin on rakentaa yhteys tavoitteiden ja konkreettisen panostuk-sen tai sitoutumisen välille. ”edistääkseen eU:n uskotta-vaa ulkopoliittista roolia, ytpp on olennainen osa tämän tavoitteen saavuttamista”, kantola toteaa.

asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että ytpp:n tulevai-suuden ”buzzword” on kapasiteetti. Samalla tarvitaan myös poliittista tahtoa. ”ytpp ei voi olla vain eU:n yhtei-sen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkalu, vaan meidän täytyy suhtautua siihen vakavammin ja arvioida uudel-leen mitä voimme realistisesti toteuttaa tulevaisuudessa”, heisbourg painottaa. Vakavasti ottamisesta kertoo aina-kin se, että seuraavan kerran eurooppa-neuvosto on päät-tänyt keskustella asiasta jo kesäkuussa 2015, mikä on sel-keä edistys aiemmalle viiden vuoden tauolle puolustusasioiden käsittelyssä.

Kirjoitus pohjautuu Ulkopoliittisen instituutin ja ulkomi-nisteriön seminaariin ”The EU and the Changing Security Policy Environment: The Future Prospects of the CSDP” 27.11.2014.

syvästä mudasta usKottavaKsi ulKoPoliittiseKsi toimijaKsi? taPaus ytPP

Syvästä mudasta uskottavaksi ulko-poliittiseksi toimijaksi? Tapaus YTPPJoulukuussa 2013 Eurooppa-neuvosto kävi merkittävän temaattisen keskustelun euroop-palaisesta turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ensimmäisen kerran Lissabonin sopimuk-sen voimaantulon jälkeen. Neuvosto määritteli päätelmien pohjalta ensisijaisia toimia, joil-la pyritään vastaamaan kasvaviin turvallisuuspoliittisiin haasteisiin unionin naapurustossa.

Teksti: Kati Temonen

mikä YtPP?

Lissabonin sopimuksen tullessa voimaan vuon-na 2009 Euroopan turvallisuus- ja puolustus-politiikka (ETPP) nimettiin uudelleen Euroopan unionin yhteiseksi turvallisuus- ja puolustus-politiikaksi (YTPP), joka on osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Lähtökohdat ETPP:lle luotiin jo vuoden 1993 Maastrichtin sopimuksessa, mutta sen tavoit-teista sovittiin ensimmäisen kerran Helsingin Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 1999.

lisätietoja: www.eeas.europa.eu/csdp

Info


POHJOLAN

VOIMA ON

VOIMAVAROJEN

YHDISTÄJÄ

www.pohjolanvoima.fi

9

POHJOLAN

VOIMA ON

VOIMAVAROJEN

YHDISTÄJÄ

www.pohjolanvoima.fi

joStakin SyyStä haluamme ylläpitää illuusiota erityi-syydestämme keksimällä mitä uskottavammalta kuulos-tavia perusteluja, osa enemmän, osa vähemmän tuulesta temmattuja. perinteisesti hyvät Venäjä-suhteet, nöyris-televä ulkopolitiikka ja ’sotilaallinen liittoutumattomuus’ muodostavat illuusiomme perustan. kuitenkin ajatus siitä, että Venäjän mahdolliset sotilaalliset toimet eivät missään tilanteessa voisi koskea Suomea, on paitsi äärim-mäisen itsekäs, myös vailla perusteita.

ajatus on itsekäs, koska se sotii sitä eurooppalaisen soli-daarisuuden periaatetta vastaan, jota Suomi on itse ollut eU:ssa edistämässä. juuri Lissabonin sopimuksen soli-daarisuuslausekkeeseen vetoamalla Suomessa on toistu-vasti perusteltu nato-jäsenyyden tarpeettomuutta. Soli-daarisuus edellyttää kuitenkin vastavuoroisuutta, jota oman, muusta eU:sta erillisen Venäjä-politiikan rakenta-minen ei edusta. kuinka voimme kuvitella saavamme krii-sitilanteessa apua euroopan unionilta tai natolta, vaikka emme itse ole valmiita osoittamaan samaa solidaarisuut-ta muille?

ajatus on perusteeton, koska Venäjä laskee Suomen jo nyt osaksi länttä ja venäläinen propaganda maalaa muun euroopan tavoin myös Suomesta kuvaa pohjimmiltaan russofobisena liberalismin turmelemana maana, joka ’moraalittomuutensa’ ja länsimielisyytensä vuoksi muo-dostaa uhkan Venäjälle. muun euroopan ja Venäjän väli-sessä yhteenotossa Suomi olisi eU-jäsenyytensä ja nato-kumppanuutensa vuoksi Venäjän silmissä potentiaalinen uhka myös sotilaallisesti, eikä Venäjä voisi rajoitetunkaan

Kolumni: suomen on varauduttava myös PahimPaan

Kolumni: Suomen on varauduttava myös pahimpaanSuomessa elää edelleen sitkeä uskomus siitä, että meillä olisi jonkinlainen erityisasema maailmanpolitiikassa, erityisesti suhteessamme Venäjään. Tokihan meillä onkin, nimittäin meille suomalaisille. Kaikille muille, myös Venäjälle, olemme pieni valtio muiden pienten valtioiden joukossa.

Teksti ja kuva: Atte Kaleva

konfliktin aikana ottaa riskiä siitä, että Suomen eteläran-nikkoa tai ilmatilaa voitaisiin käyttää sitä vastaan. toisin kuin kylmän sodan aikana, nyky-Venäjällä tuskin kukaan kuvittelee Suomen puolustavan Venäjän luoteisrajaa natoa tai muuta eU:ta vastaan sen jälkeen, kun Venäjä on hyökännyt johonkin toiseen eU-maahan.

naton ja Venäjän välinen perinteinen suursota euroopas-sa on onneksi edelleen erittäin epätodennäköinen. mutta vain reilu vuosi sitten sitä pidettiin lähes mahdottomana ajatuksena. Se, että moskovan eliitti on ylipäätään alka-nut pitää sotaa euroopan unionia ja natoa vastaan mah-dollisena, on paitsi hälyttävää, myös selkeä muistutus siitä, kuinka nopeasti ja ennalta-arvaamattomasti maail-manpolitiikka voi muuttua.

toiveikkuus ja optimismi on hyvä asia. kukaan meistä ei halua konfliktia Venäjän kanssa. tähän tavoitteeseen on hyvä perustaa politiikkamme. kaikkiin riskeihin on kui-tenkin varauduttava, erityisesti kun satumme asumaan tuon arvaamattoman maan naapurissa. Siksi onkin tärke-ää tunnustaa se tosiasia, ettei Suomella tällä hetkellä ole uskottavaa sotilaallista maanpuolustuskykyä. Siis sellais-ta kykyä, joka olisi uskottava myös Venäjän silmissä.

Sotilaallisen suorituskyvyn nostaminen uskottavalle tasolle on yksinäiselle ja sotilaallisesti liittoutumatto-malle Suomelle ylivoimaisen kallista. naton viidennen artiklan antaman vahvan selkänojan turvin Suomi voisi kehittää itselleen sellaisen itsenäisen sotilaallisen maan-puolustuksen, joka olisi riittävän vahva paitsi torjuakseen meihin mahdollisesti kohdistettavat uhat, mutta myös ehkäisemään ne riittävällä pelotevaikutuksella.

Suomi ei voi pitää itseään muusta euroopasta irrallisena saarekkeena johon Venäjän sotilaallinen voimankäyttö ei voi ulottua, mutta sen ei myöskään tule hakea Venäjästä turvaa muun euroopan kustannuksella lyhytnäköisesti vain omia ’hyviä naapurisuhteitaan’ vaalien. paras vaihto-ehto Suomelle olisi toki liberaali ja demokraattinen Venä-jä, joka kunnioittaa naapureitaan ja haluaa yhteistyötä euroopan kanssa. mutta sitä odotellessa Suomen on varauduttava myös pahimpaan.

Kirjoittaja valmistelee Turun yliopistoon väitöskirjaa ääri-islamilaisesta terrorismista ja on Kokoomuksen ehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Atte Kaleva


tanSaniaSSa kiina ohitti eU:n kauppakumppanina vuonna 2005. Vuonna 2013 tansania vei eU alueelle 525 miljoonan euron edestä ja toi sieltä 925 miljoonan euron edestä. tansanian suurin kauppakumppani on intia, kii-na on kakkostilalla ja sitten tulee eU.

tansanian talous on monipuolistunut kiitettävällä taval-la ja sen vienti on kasvanut voimakkaasti. perinteisten maataloustuotteiden (kahvi, tupakka, sisal jne) ja eniten vientituloja tuovan kullan lisäksi valmistusteollisuuden osuus viennistä on kasvanut. Valmistusteollisuuden osuus tavaraviennistä kasvoi vuoden 2002 seitsemäs-tä prosentista 20 prosenttiin vuonna 2012. tansanian kokonaisvienti kasvoi vuosittain 15 % vuoden 2000 ja 2012 välillä.

tansanian bruttokansatulo on kasvanut 7 % viimeiset kymmenen vuotta. ongelmana on, että vahva talouskas-vu ei ole ollut laaja-alaista: kasvu ei synnytä riittävästi työpaikkoja. maailmanpankin arvion mukaan vuonna 2030 tansanian työmarkkinoilla on vuonna 40 mil-joonaa henkeä. Vuosittain työmarkkinoille tulee lähes miljoona uutta jäsentä. Vaikka maatalous onkin ensiar-voisen tärkeä työllistäjä, maailmanpankin mukaan se ei enää riitä. tansanian on kehitettävä ei-maatalouspoh-jaista teollisuutta ja vientiteollisuutta taatakseen työ-paikkoja tälle suurelle määrälle työnhakijoita.

maailmantalouden taantuman ja omien rakenteellisen ongelmien myötä euroopan talous on joutunut suuriin vaikeuksiin. Viennistä riippuvaisille maille, kuten Suo-melle, tilanne on erityisen kiusallinen. afrikan suuri talouskasvu on kääntänyt katseet tälle mantereelle. ”The hopeless Continent” kirjoitti The economist-lehti kirjoitti kanteensa vuonna 2000 – ”africa rising” vuon-na 2011. jos kiinalaiset saapuivat afrikan maihin san-koin joukoin jo ”hopeless Continent” -aikoihin, niin sit-temmin ovat tulleet kaikki muut. afrikan markkinoista käydään kilpajuoksua kiinan, intian, euroopan ja ame-rikan välillä. kiinan presidentti saapui ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen tansaniaan vuoden 2013 maalis-kuussa. kesäkuussa saapui presidentti Barack Obama. Siinä välissä vierailivat monet muut maat, mukaan luki-en Suomen silloinen ulkomaankauppaministeri Ale-xander Stubb.

euroopalla ei ole varaa menettää asemiaan tässä kilpa-juoksussa. yhteinen historia ja vahva panostus afrikan maihin esim. kehitysyhteistyön kautta tulee käyttää hyväksi tulevaisuuden rakentamisessa. afrikan maata-loustuotanto ml. leikkokasvit ja hedelmät tarjoavat vielä paljon kasvupotentiaalia vientiin: tansanian maatalo-us/ruokaviennistä eU:n osuus on 71 %. eU:n yrityksillä on vahva jalansija monessa afrikan maassa. tansanias-sa toimii tällä hetkellä noin 500 eU-yritystä, mikä tekee eU:sta tärkeimpiä ulkomaisten suorien investointien takaajia maalle. eU-maiden yrityksillä on tärkeä rooli tansanian kehityksessä: infrastruktuurin parantami-sessa, teknologian ja tietotaidon siirrossa, matkailun edistämisessä ja esim. maakaasutalouden kehittämises-sä.

eU:n talouskumppanuussopimusten (economic part-nership agreements - epa) neuvotteluprosessi on ollut pitkä ja vaivalloinen. itäisen afrikan talouskomission eaC:n epa-sopimuksesta päästiin yhteisymmärrykseen onneksi hiljattain. epa-sopimus antaa eU:lle mahdol-lisuuden tukea kehitysmaiden integrointia maailman-markkinoille, edistää vapaakauppaa ja mm. vaikuttaa kaupanesteiden ja tarjontaa haittaavien puutteiden poistamiseen. epa huomioi sopimuskumppanien kehi-tystasojen erot takaamalla kehitysmaille pitkät siirty-mäajat. eaC:n epa-sopimus tuo vapaakaupan piiriin 17,2 % lisää tuotteita vähittäin seuraavan 25 vuoden aikana. toisaalta 17,4 % eaC:n pääsääntöisesti maata-loustuotteista on kokonaan suljettu pois epa:n piiristä alueen oman tuotannon suojelemiseksi.

Teksti ja kuvat: Sinikka Antila

Nouseva Afrikka tarjoaamahdollisuuksia Euroopalle Eurooppa ja Afrikka ovat läheiset naapurimantereet, joilla on pitkä yhteinen historia. Eurooppa oli pitkään Afrikan tärkein kauppakumppani. Nyt tärkeimmän kauppapartne-rin aseman ovat monessa Afrikan maassa vieneet Kiina tai Intia.

nouseva afriKKa tarjoaa mahdollisuuKsia eurooPalle

Suurlähettiläs Sinikka Antila

11

epa-sopimuksen tuella kehitetään afrikan maiden liiketoi-mintaympäristöä, selvennetään kaupankäynnin sääntöjä, kehitetään riidanratkaisumenetelmiä, tulli- ja hallintoyh-teistyötä ja alkuperäsääntöjä. Liiketoimintaympäristössä on paljon kehittämisen varaa useimmissa afrikan maissa. tansanian liiketoimintaympäristön haasteita ovat laaja viranomaissääntely, monimutkaiset vero-, hankinta- ja maahanmuuttolainsäädäntö sekä korruptio. eU:n suurlä-hettiläät ja eU-yritykset käyvät tansaniassa dialogia vero-viranomaisen ja maahantuloviranomaisten sekä dar es Salaamin satamaviranomaisen kanssa. korkeimman tason dialogia käydään tansanian presidentin kanssa. yksityisen sektorin kehittämistä tuetaan paljon euroopan kehitysra-haston ohjelmilla.

afrikka katsoo euroopasta mallia integraatiokehityk-seensä – jopa siinä määrin, että me eU:n edustajat omis-ta vaikeuksistamme oppineina joskus toppuuttelemme esimerkiksi alueellisten rahaunionien tavoitteita. alueen talouskomissioissa tehdään kauaskantoista työtä integraa-tion edistämiseksi. Suomi tukee esim. eaC-alueen talous-integraatiota yhdessä muiden maiden kanssa trade mark

east africa (tmea) -aloitteen kautta. tmea vahvistaa kaupankäyntiin tarvittavaa infrastruktuuria ja tukee alu-een yritysten vientiponnisteluita. ohjelmassa kehitetään dar es Salaamin ja mombasan satamia ja alueen rajanyli-tyspaikkoja, tehostetaan tulli- ja verotusviranomaisten toi-mintaa ja tuetaan yritysten kansainvälisiä kauppasuhteita sekä laadunkehitystä ja -varmistusta.

Vapaakaupan edistämisestä ja alueellisesta integraatiosta keskusteltiin huhtikuussa eU:n ja afrikan välisessä huip-pukokouksessa Brysselissä. erityisen huomion sai pienten ja keskisuurten yritysten asema kauppapolitiikassa. Vih-reän talouden edistäminen ja kestävä kehitys on alue, jolla euroopalla on paljon afrikan tarvitsemaan tietotaitoa ja teknologiaa. Suomenkin Cleantech-klusterilla sekä uusiu-tuvaa energiaa ja biopolttoaineita kehittävällä teollisuudel-la on paljon mahdollisuuksia afrikan markkinoilla. myös innovaatio-, tiede- ja teknologiayhteistyö on alue, jolla voi-daan luoda win-win-tilanteita euroopan ja afrikan välillä.

Suomi tukee kehitysyhteistyövaroin tansanian tietoyh-teiskunnan syntyä ja innovaatioita ns. tanZiCt-ohjelman avulla. Suomalaiset it-alan yritykset ovat kiinnostuneita tansanian dynaamisista markkinoista. ne haluavat myös testata uutta teknologiaa tansaniassa tai luoda tansania-laisten kanssa uusia innovaatiota. yliopistot, kuten aalto-yliopisto ovat mukana tässä uudenlaisessa yhteistyössä.

Uskon siihen, että tällaiset uudet, innovatiiviset aloitteet luovat uusia mahdollisuuksia, joita nyt tarvitaan Suomen ja euroopan talouksien nostamiseksi jaloilleen. Suomen edustustot ja team finland -verkosto antavat tällaiselle työlle kaiken tukensa - myös täällä afrikassa.

Kirjoittaja on Suomen Tansanian-suurlähettiläs, joka toimii myös Ruandassa, Burundissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Hän on Suomen edustaja myös Itä-Afrikan yhteisössä (EAC).

nouseva afriKKa tarjoaa mahdollisuuKsia eurooPalle

“Jos kiinalaiset saapuivat Afrikan maihin sankoin

joukoin jo ”Hopeless Con-tinent” -aikoihin, niin sit-

temmin ovat tulleet kaikki muut. [...] Euroopalla ei ole varaa menettää asemiaan

tässä kilpajuoksussa.”

Tansanian pääkaupunki Dar es Salaam on kasvava miljoonakaupunki


vilnasta riiKaan: eu:n itäinen KumPPanuus uKrainan jälKeen

Vilnasta Riikaan: EU:n itäinenkumppanuus Ukrainan jälkeen Itäisen kumppanuuden huippukokous Vilnassa loppuvuonna 2013 nähtiin näytön paik-kana, johon sisältyi paljon odotuksia ja kunnianhimoisia tavoitteita. Unioni kuitenkin koki merkittävän takaiskun, kun Ukraina yllättäen ilmoitti, ettei se allekirjoita jo valmis-teltuja vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksia. Ukrainan tapahtumien valossa on aiheel-lista väittää, että EU:n itäinen kumppanuus on tienhaarassa. Odotukset kumppanuuden uuden suunnan määrittelylle on nyt kasattu naapurimaa Latvian harteille.

itäinen kUmppanUUS esiteltiin ensimmäisen kerran ruotsin ja puolan aloitteesta joulukuussa 2008 ja vuon-na 2009 eU omaksui sen uudeksi painopisteekseen. tavoitteena oli käyttää Brysselin vahvuutta eli pehmeää valtaa ja lähestyä poliittisesti ja taloudellisesti entisiä neuvostotasavaltoja armeniaa, azerbaidžania, georgi-aa, moldovaa, Ukrainaa ja Valko-Venäjää. tavoitteet ovat kuitenkin osoittautuneet vaikeasti saavutettaviksi etenkin nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa.

on selvää, että Vilnan huippukokous jätti monta vastaa-matonta kysymystä. eU:n tulisi viimeistään nyt päättää mitä se haluaa naapuruussuhteiltaan – haluaako se edis-tää integraatiota ja lisätä vastuutaan alueella vai kenties pitää naapurinsa vain käden ulottuvilla? onko tilanne kehittynyt sellaiseksi, että maiden tulisi valita lännen ja idän – eU:n ja Venäjän – välillä? mikä on itäisen kump-panuuden päätepiste? päättyykö se viisumivapaus- ja assosiaatiosopimuksiin vai onko eU-jäsenyys ainoa porkkana tässä tilanteessa?

muun muassa näihin kysymyksiin vastauksia tulee rat-komaan tammikuussa 2015 alkava Latvian eU-puheen-johtajuuskausi – etenkin toukokuussa järjestettävä itäisen kumppanuuden huippukokous riiassa. ennalta tiedetään, että puheenjohtajuuskausi tulee arvioimaan jo asetettujen välineiden (vapaakauppa- ja assosiaatio-sopimukset) vaikutusta maiden yhteiskunnallisessa – ja eurooppalaistuvassa muutoksessa. kauden, jonka tee-mana on ”Competitive europe, digital europe, engaged europe”, painopiste naapuruussuhteissa tulee olemaan kansalaisyhteiskunta ja ”people-to-people”-kontaktit. tämän lisäksi painotetaan viisuminvapausneuvottelu-jen edistämistä sekä kiinnitetään huomiota keski-aasi-an kumppanuusmaihin, jotka on jääneet vähemmälle huomiolle Ukrainan kriisin myötä.

Latvian ensimmäinen eU-puheenjohtajuuskausi tulee olemaan maalle suuri askel ja historiallinen hetki, mut-ta ennakkoasetelmien valossa ei helppo sellainen. haas-tetta lisää lännen ja Venäjän kireiden suhteiden lisäk-si Latvian oma kysymys venäläisvähemmistöstään ja ”ei-kansalaisistaan”. toisekseen, Latvialla on vastikään nimetty uusi hallitus ja eU:n parlamentti ja komissio ovat vasta aloittaneet uuden toimikautensa. eU:n laa-

jentumiskysymys on myös yksi haasteista. Jean-Claude Juncker asetti yhdeksi ulkopoliittiseksi tavoitteekseen laajentumistauon seuraavan viiden vuoden ajaksi vedo-ten ”laajentumisuupumukseen”. Syksyllä julkisuuteen levinneessä junckerin komissioluonnoksessa laajentu-missalkku oli jätetty kokonaan pois. asiasta nousseen kohun seurauksena salkku lopulta palautettiin ja jaet-tiin itävaltalaiselle Johannes Hahnille, jonka näkemys laajentumiskysymykseen on ”quality before speed”.

Vuoden alku tulee olemaan jälleen näytön paikka euroo-pan unionin ulkopolitiikalle ja toki myös eU-puheenjoh-tajamaa-ensikertalaiselle Latvialle. työtä riittää monel-la eri saralla: reformien jatkuvuus tulee taata, keskusteluja viisumivapaudesta tulee jatkaa, ruohon-juuritason toimijoita tukea, yhteistyötä koulutuksen saralla lisätä (mm. vaihto- ja stipendiohjelmat) ja työ-voiman liikkuvuutta edistää. kansalaisyhteiskunnan mukaan ottaminen ja ihmistenvälisen kanssakäymisen lisääminen tulevat olemaan merkittävässä asemassa kumppanuusohjelman menestymisessä.

Teksti: Kati Temonen

latVian eu-PuheenJohtaJuuskausi 2015

Tammikuusta kesäkuuhun kestävä puheenjoh-tajuuskausi on Latvian ensimmäinen

”Puheenjohtajatriossa” edeltäjänä italia, seuraa-jana Luxembourg

motto: ”Competitive Europe, Digital Europe, Engaged Europe”

lisätietoja: es2015.lv ja @eu2015lv

Info

13

Teksti: Antti Ahonen

Ukraina tienhaarassa – Venäjän jalännen välissäUkrainan ja Venäjän välinen sota sekä Venäjän toteuttama Krimin valloitus keväällä 2014 ovat järkyttäneet läntisten maiden kansalaisia ja myös valtiojohtoja. Suurinta järkytys on varmasti ollut Ukrainassa – tapahtumat eivät kuitenkaan välttämättä ole tulleet ukrai-nalaisille yllätyksenä.

uKraina tienhaarassa – venäjän ja lännen välissä

eri Lähteiden mukaan krimin haltuunottoa on valmis-teltu ainakin vuoden 2004 oranssista vallankumouksesta lähtien, jolloin Ukraina otti merkittävästi etäisyyttä auto-ritaarisemmaksi muuttuneeseen Venäjään. Venäjällä ääri-kansallisia puheenvuoroja, joissa mm. krimin ja itä-Ukrai-nan takaisinvaltausta on vaadittu, on kuultu kuitenkin jo 1990-luvun alusta lähtien. miksi Venäjältä käsin Ukraina - tai osia Ukrainasta - koetaan Venäjän yhteyteen kuuluvaksi?

Ukraina, kuten Suomi, on kulttuurihistoriallisen läntisen ja itäisen euroopan raja-aluetta. asema idän ja lännen välissä ja sijainti useiden vanhojen suurvaltojen rajalla ovat johta-neet monesti siihen, että valtapiiriään laajentamaan pyrki-neet suurvallat ovat käyneet maan alueella tuhoisia sotia. Ukraina kuitenkin saavutti itsenäisyyden samoihin aikoihin Suomen kanssa.

Ukrainan onnettomuudeksi Leninin puna-armeija valloitti maan ja pakotti osaksi neuvostoliittoa. tämä oli Ukrainalle hirvittävien vainojen aikaa. Stalinin hallinnon tavoitteena oli pysyvästi muuttaa Ukrainaa siten, että muiden kansojen kuin venäläisten määrää vähennettiin karkotuksin ja teloi-tuksin samalla kun tilalle tuotiin venäläisiä muualta neu-vostoliitosta. tämän politiikan jäljet näkyvät edelleen itä- ja eteläosien venäläisvähemmistöjen muodossa. ajatus itse-näisestä ja riippumattomasta Ukrainasta eli koko kylmän sodan ajan. kun neuvostoliitto oli romahtamassa, Ukrainas-sa järjestettiin kansanäänestys itsenäisyydestä, jossa yli 80 % väestöstä tuki täyttä itsenäisyyttä. jeltsinin Venäjä tun-nustikin Ukrainan itsenäisyyden ja suhtautui myönteisesti Ukrainan länsi-integraatioon.

kun 1990-luvulla kaikista kiistoista selvittiin neuvotteluin demokraattisen Venäjän ja Ukrainan välillä, vuosituhannen vaihtuessa tilanne maiden suhteissa kääntyi taas epävar-memmaksi. Venäjällä valtaan tuli putinin johdolla entisten ja nykyisten turvallisuuspalvelun toimijoiden muodostama klikki, jota mm. tutkija Arto Luukkanen on osuvasti kut-sunut sekurokratiaksi. putinin hallitus luopui jeltsinin ajan demokratiaihanteista ja alkoi muuttaa Venäjää taas autori-taarisesti hallituksi pakkovallaksi. Samalla painostus naapu-rimaita kohtaan alkoi.

Venäjä on putinin valtakaudella puuttunut monien naapu-rimaidensa vaaleihin, laajentaen valtapiiriään myös asein. Vuonna 2004 Ukrainan presidentinvaaleissa Venäjän tuke-ma ehdokas yritti vaalivilppiä hyväksikäyttäen saada vallan

moskovan-mielisten haltuun. tuolloin koko vapaan maail-man sympatiat saanut oranssi vallankumous sai aikaan sen, että vaalitulosta kunnioitettiin ja uudistusmielisten ehdok-kaasta Viktor Jushtshenkosta tuli presidentti. jo vuon-na 2004 verenvuodatus saattoi olla hyvin lähellä: Venäjän erikoisjoukkoja oli ukrainalaisten lähteiden mukaan maas-sa. tuolloin putinin hallinto epäröi suoran voiman käyttöä, mutta aloitti suunnitelmat krimin myöhempää kaappaa-mista varten.

Vuonna 2010 venäläismielisen alueiden puolueen ehdokas Viktor Janukovitsh tuli valtavan vaalikampanjan avulla valituksi presidentiksi, jonka hallinto alkoi käyttää autori-taarisempia poliittisia otteita ja lähestyä Venäjää. kun janu-kovitsh päätti hylätä assosiaatiosopimuksen eU:n kanssa marraskuussa 2013, räjähti poliittinen tilanne eurooppa-myönteisten ja länsimielisten protestiaalloksi. demokrati-aa, vapautta ja eurooppalaista yhteistyötä haluavien ukrai-nalaisten painostus sai lopulta janukovitshin eroamaan. Venäjä auttoi janukovitshin pakenemaan, ja uusi, länsimie-linen hallinto nousi valtaan viime keväänä. tämän jälkeen olemme joutuneet todistamaan Venäjän toteuttamaa kri-min miehitystä sekä Venäjän joukkojen ja venäläismielisten separatistien sotatoimia itäisessä Ukrainassa.

Venäjän aggressiivinen politiikka ei ole ukrainalaisille uusi asia, onhan Venäjä eri tavoin painostanut maata koko 2000-luvun ajan. hauras, minskissä solmittu aselepo on ollut kuukausien ajan käytännössä näennäinen aselepo, jon-ka aikana on tullut tuhansia kuolonuhreja.

Ukraina on historiallisessa tienhaarassa, idän ja lännen, euroopan ja euraasian välissä. mihin Ukraina tulee suun-taamaan lähikuukausina? aikooko Venäjä aloittaa täysimit-taisen hyökkäyksen, vai jatkuuko sisällissota pienemmässä muodossa tai jäätyneenä konfliktina? tuleeko kansainväli-nen yhteisö tulevaisuudessa vaikenemaan krimin valloituk-sesta vai jatkuvatko pakotteet? tukevatko eU-maat ja USa Ukrainaa aidosti vai vain puheiden tasolla? Lähikuukaudet ja -vuodet tulevat olemaan tulevaisuuden kannalta ratkaisevat keskellä maantieteellistä eurooppaa sijaitsevalle Ukrainalle.

Lähdekirjallisuutta: Remy, Ukrainan historia (2014), Luukka-nen, Hajoaako Venäjä? (2001)

Kirjoittaja on Eurooppanuorten pääsihteeri


miKsi eurooPPalainen integraatioKehitys tarvitsee federalismia?

federaLiSmin käSitteen määrittelyn keskiössä on vallanjako eri hallintotasojen välillä yhdistämällä alueel-lisen autonomian ja valtakunnallisen keskushallinnon. tämä hallinnon tasojen välisen vallanjaon periaate mää-ritellään perustuslaissa. yhtenäisvaltiossakin hallinto on jaettu eri hallinnon tasoille, esim. valtakunnallinen, maakunnallinen ja kunnallinen.

federalismissa euroopan unionissa vallanjako tunnetaan ennen kaikkea läheisyysperiaatteena (subsidiariteettipe-riaate). periaatteen mukaan eU-tason toimivallan tulee rajoittua ainoastaan niihin kysymyksiin, jotka jäsenval-tiot katsovat kuuluvan liittovaltiotason lainsäädäntöval-taan. täysin yksiselittäistä määritelmää federalismille ei ole – kuten ei ole yhtenäisvaltiollekaan. federalistisen järjestelmän tarkoituksena on taata alueellinen autono-mia, ei keskittää valtaa keskusvallalle. Vallanjaon kan-nalta tämä olisi selkeämpi malli euroopan unionille kuin nykyinen.

tunnettuja liittovaltioita ovat mm. yhdysvallat, Saksa ja australia. näiden liittovaltioiden perustamisen tarkoi-tuksena on ollut yhteensovittaa erilaisia ihmisiä, alueita ja intressejä. myös euroopan unionin intergaatiokehi-tyksessä on ollut paljon samankaltaisia piirteitä, vaikka federalismista puhuminen onkin vielä aikaista.

yksi suurimpia integraatiokehityksen ongelmia on ollut valtiopainotteisuus ja demokratiavajeen synty-minen. kansalaisilla vaikuttamismahdollisuudet ovat olleet - ja tietyiltä osin ovat edelleen - rajalliset. euroo-pan parlamentin vallan kasvattaminen, kansalaisaloite ja tiedotuksen parantaminen ovat mahdollistaneet eU-kansalaisille aikaisempaa aktiivisemman osallistumisen. euroopan komission aseman parlamentaarinen valvonta ja valintamenettely kaipaisivat edelleen demokraatti-sempaa muotoa. federalistisessa järjestelmässä olisi mahdollista muodostaa kaksikamarinen parlamentti, jossa komissiosta muodostuisi jäsenvaltioiden etuja puo-lustava ylähuone ja parlamentti eli alahuone, joka edus-taisi eU-kansalaisia. molemmat kamarit valittaisiin suo-ralla kansanvaalilla.

toinen syy miksi euroopan unionin integraatiokehitys tar-vitsee federalismia on globalisaatio. eurooppaa on nimitetty mm. menneisyyden mantereeksi ja ulkoilmamuseoksi uusi-en nousevien valtojen, erityisesti kiinan, intian ja Brasilian ottaessa suurempaa roolia maailmanpolitiikassa. federalis-min avulla euroopan unionista on mahdollista luoda teho-kas globaalin tason toimija, mutta nykyisellä hallintoraken-teella eU ei kykene toimimaan tehokkaasti. eU:n on kyettävä yhtenäiseen ulkopolitiikkaan puolustaessa eurooppalaisia arvoja ja eurooppalaisten asemaa kovenevassa globaalissa taloudessa. yhdysvaltojen siirtäessä enenevässä määrin intressejään aasiaan, on eU:n kannettava myös suurempi vastuu euroopan turvallisuuspolitiikasta.

Lähteet: Raunio, Tapio (2002): Liittovaltiot Federalismin teoria ja arki. Gaudeamus, Helsinki.

Kirjoittaja on Eurooppanuorten hallituksen jäsen ja Euroop-pafederalistit ry:n puheenjohtaja

Professori Tapio Raunio toteaa Liittovaltiot – federalismin teoria ja arki (2002) -teoksensa esipuheen aluksi ”Federalismi ja liittovaltio eivät toistaiseksi ole kuuluneet suomalaiseen poliittiseen sanastoon”. Tämä on suurelta osin edelleen totta. Federalismi on nykyisin lähinnä EU-kriittisten tahojen käyttämä määrittelemätön ja uhkaava käsite, jolla pyritään tarkoitushakuisesti luomaan epämääräistä uhkakuvaa Euroopan unionista ja sen kehityk-sestä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on yhtäältä avata federalismin käsitettä ja toi-saalta osoittaa miksi Eurooppalainen integraatiokehitys tarvitsee federalismia.

Miksi eurooppalainen integraatiokehitys tarvitsee federalismia?

Teksti: Saku Lehtinen

“Federalis-min avulla Eu-

roopan unionista on mahdollista luoda teho-

kas globaalin tason toimija, mutta nykyisellä hallinto-rakenteella EU ei kykene

toimimaan tehok-kaasti.”

15

Enemmän,muttaparempaaEU:ta

2014-11-10 Akava_ Eurooppanuoret ilmoitus.indd 1 10.11.2014 12:32:24


eU ja Sen jäSenmaat ovat merkittävin yksittäinen kehitysavun antaja. niiden yhteinen osuus on yli puolet maailman kehitysavusta. Vuonna 2013 eU:n kehitysapu nousi 56,6 miljardiin euroon, mikä on 0,43 prosenttia unionin bruttokansantulosta. Se jää häpeällisen kau-as vuodeksi 2015 sovitusta 0,7 prosentin tavoitteesta. jäsenmaista vain ruotsi, Luxemburg, tanska ja iso-Bri-tannia ovat saavuttaneet tavoitteen. eU-maiden väli-set erot ovat suuria. Siinä missä Luxembourg rahoittaa kehitysyhteistyötä yhdellä prosentilla bkt:stä, Latvian vastaava luku on 0,08.

Unionin kehitysyhteistyö juontaa juurensa euroopan yhteisön alkuajoille. ranska halusi merentakaiset siirto-maat mukaan yhteisöön. Saksa ja alankomaat taas halu-sivat laajentaa yhteistyötä muihin kehitysmaihin. afri-kan, karibian ja tyynenmeren 79 entisellä siirtomaalla on oma laaja Cotonoun-sopimuksensa eU:n kanssa.

kehitysyhteistyössä toimivalta on jaettu eU:n ja jäsen-maiden kesken. eU:ssa siitä vastaavat komission kehi-tyspääosasto ja unionin ulkosuhdehallinto. euroopan parlamentti on budjettivallan käyttäjä ja vahtikoira.

Teksti ja kuva: Heidi Hautala

EU:n kehitysyhteistyön tavoitteet ja haasteetEU on maailman merkittävin kehitysmaiden kumppani, jos katsotaan kehitysyhteistyöva-roja, kauppaa ja suoria investointeja. Sillä on samalla myös suuri vastuu toimia mahdolli-simman tehokkaasti köyhyyden vähentämiseksi.

eu:n Kehitysyhteistyön tavoitteet ja haasteet

Heidi Hautala

“Kaiken kehitysyhteistyön pitäisi edistää ihmisoikeuk-sia, ja etenkin budjettituen tulisi olla sidottu kumppa-nimaan ihmisoikeustilan-

teeseen.”

17

kehitysyhteistyön toteuttaminen on delegoitu komissi-olle, mutta parlamentin kehitysvaliokunta valvoo työn ohjelmointia ja toteutusta. tämä tapahtuu kehitysvalio-kunnan alaisissa työryhmissä.

Kehitysyhteistyön perustuttava ihmisoikeuksiinkehitysyhteistyötä on jatkuvasti uudistettu, viimeksi vuosina 2011–2012. eU:n kehitysyhteistyön on ensi-sijaisesti edistettävä ihmisoikeuksia, demokratiaa ja hyvää hallintoa ja tuettava inhimilliseen kehitykseen tähtäävää osallistavaa ja kestävää kasvua. Siltä vaadi-taan myös vaikuttavuutta.

merkittävää on ollut kehitysyhteistyön muuttaminen ihmisoikeusperustaiseksi. Suomi alkoi toteuttaa peri-aatetta kehitysministerikaudellani. kaiken kehitys-yhteistyön pitäisi edistää ihmisoikeuksia, ja etenkin budjettituen tulisi olla sidottu kumppanimaan ihmisoi-keustilanteeseen. itse olen tällä hetkellä keski-aasiaa, globaaleja julkishyödykkeitä, itä- ja Länsi-afrikkaa, ete-lä-aasiaa ja humanitaarista apua koskevissa parlamen-tin ryhmissä, joissa valvon erityisesti ihmisoikeuksien toteutumista.

eU:ssa ja Suomessa apu päätettiin keskittää sitä eniten tarvitseviin maihin. Viidesosa avusta ohjataan inhimil-liseen kehitykseen. avun tehostamiseksi eU-maat ja edustustot sopivat työnjaosta 40 maassa. edessä olevia kehityspolitiikan kysymyksiä ovat lisäksi ruokaturvallisuus, muuttoliike ja yksityissektorin rooli kehityksessä. parlamentin enemmistö on kannattanut sitovia vastuullisuussääntöjä kehitysmaissa toimiville yrityksille. tästä on hyvä jatkaa työtä yritysten vastuun lisäämisessä ihmisoikeuksien ja ympäristön ja työnteki-jöiden suojelussa.

akt-maiden kanssa tehty Cotonoun sopimus umpeu-tuu vuonna 2020 ja sen jatkosta on päästävä sopuun. kehitysrahoitukseen ja humanitaariseen apuun on odo-

tettavissa muutoksia eU:ssa ja kansainvälisesti. osa eU-jäsenmaista ei ole maksanut lupaamiaan summia huma-nitaariseen apuun, mikä on johtanut kestämättömään tilanteeseen kriisialueilla.

Politiikat linjassa kehitystavoitteiden kanssaeU:n kauppa-, energia-, maahanmuutto- tai maatalo-uspolitiikkojen on oltava linjassa kehitysyhteistyöta-voitteiden kanssa. komissiolla on päävastuu johdon-mukaisuuden varmistamisessa, mutta edustustolla, jäsenmailla ja parlamentilla on myös roolinsa. par-lamentin kehitysvaliokunnassa vihreät ovat nosta-neet tarkasteluun muun muassa sen, kunnioittaako g8-maiden aloite new alliance for food Security todella pienviljelijöiden oikeuksia.

esitin aikanaan, että kehitysministerien pitäisi koko-uksissaan tarkastella myös jonkin muun alan hanketta kehityspolitiikan näkökulmasta. toivon, että uusi kor-kea edustaja federica mogherini kehitysministerien neuvoston vetäjänä tarttuu tähän.

Eriarvoisuutta on vähennettäväpost-2015 agendan eli uusista globaaleista kestävän kehityksen tavoitteista päätetään ensi vuonna. ne ovat jatkoa vuosituhattavoitteille, jotka onnistuivat vähentämään köyhyyttä, mutta maiden välinen ja sisäinen eriarvoisuus kasvoi. Business as usual ei rii-tä, sillä nykyinen talouskasvu ei poistanut köyhyyttä ja eikä kunnioita maapallomme rajoja.

meidän on siirryttävä kohti kestävää kulutusta, estet-tävä veronkierto ja vaihdettava fossiilisista uusiutuviin energialähteisiin. Uusien tavoitteiden on tähdättävä köyhyyden poistamiseen, eriarvoisuuden vähentämi-seen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja edistettävä ympäristön ja ilmaston kannalta kestävämpää talout-ta. tavoitteet eivät koske vain kehitysmaita, vaan myös meitä suomalaisia ja meidän kulutustottumuksiamme.

parlamentti on vaatinut eU:lta aktiivista roolia kehi-tystavoitteiden laatimisessa. keskustelujen pohjana käytetään yk:n avoimen työryhmän raporttia, jos-sa puhutaan hyvästä hallinnosta ja turvallisemmista yhteiskunnista.

parlamentti on korostanut myös naisten ja tyttöjen oikeuksia edellytyksenä talouskasvuun. kehitystavoit-teisiin vaadittiin mukaan seksuaali- ja lisääntymister-veyden ja -oikeuksien lisäksi seksuaalioikeudet. eU:n on puolustettava niitä hartiavoimin, sillä vastustajia on paljon.

Vuosi 2015 on julistettu euroopassa kehityksen vuo-deksi. toivottavasti eU:n globaali rooli köyhyyden vähentämisessä saa ansaitsemansa painoarvon.

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin kehitysvaliokunnan jäsen ja entinen kehitysministeri.

eu:n Kehitysyhteistyön tavoitteet ja haasteet

“Vuosi 2015 on julistettu Eu-

roopassa kehityksen vuodeksi. Toivottavasti EU:n

globaali rooli köyhyyden vähentämisessä saa an-

saitsemansa painoar-von.”


Maahanmuuttajatnykyisin ehkä kaikkein yleisin turkin jäsenyyttä vastaan käytetty virheellinen argumentti koskee maahanmuut-tajia. meille uskotellaan, että jos turkki liittyy eU:n jäse-neksi, miljoonat turkkilaiset ryntäävät heti muuttamaan Suomeen ja Länsi-eurooppaan. historiatietoisempi muis-taa vielä, että meitä peloteltiin samalla tavoin aikoinaan espanjalaisten, portugalilaisten ja kreikkalaisten vyöryllä, ja myöhemmin itäeurooppalaisten ryntäyksellä, puolalai-silla putkimiehillä ja saksalaisilla, jotka ostaisivat kaikki Suomen rantatontit.

espanjan, portugalin ja kreikan jäsenyydet johtivat kui-tenkin siihen, että monia keski-eurooppaan muuttaneita eteläeurooppalaisia siirtotyöläisiä muutti kotimaidensa vaurastumisen myötä takaisin. myöskään puolalaiset ja baltit eivät romahduttaneet Länsi-euroopan talouksia, pikemminkin päinvastoin. puola taisi olla ainoa euroopan

maa, joka viime laman pahimpinakin vuosina teki voittoa. monet puolalaiset lähtivät ylivelkaantuneesta irlannista takaisin puolaan. mitä Suomen rantatontteihin tulee, sak-salaiset eivät välittäneetkään niitä ostaa, mutta nyt kun venäläiset ostavat, monet ovat kauhuissaan. eikä Venäjä ole edes eU:ssa.

itse asiassa jo miljoonia turkkilaisia on muuttanut pysyvästi eU-alueelle, etenkin Saksaan, itävaltaan, hollantiin ja Bel-giaan, joissa turkkilaiset muodostavat yhden suurimmista maahanmuuttajaryhmistä. myös ruotsin turkkilaisyhteisö on suuri ja sen lieveilmiönä turkkilaisia on päätynyt Suo-meenkin, jossa heitä on joitakin tuhansia. Saksassa, jossa turkkilaisväestön massa on suurin, myös ongelmat ovat nousseet esille. integraatio onnistui hyvin aikana, jolloin työvoimapula oli suuri, mutta siirryttäessä sosiaalipainot-teisempaan maahanmuutto- ja integraatiopolitiikkaan samalla kun työpaikat vähenivät, koitui tästä ongelmia.

Teksti: Anssi Kullberg Kuvat: iStockphoto

Turkin EU-jäsenyys ennakkoluulojen törmäyskurssilla – osa 2 Edellisessä osassa käsittelin Turkin EU-jäsenyyttä vastaan esitettyjen yleisemmän tason argumenttien epärelevanssia maantieteen, islamin, imperiumin, poliittisen kulttuurin, maan koon ja talouden osalta. Tässä osassa käsittelen yleisesti Turkin-vastaisina argu-mentteina käytettyjä spesifimpiä kysymyksiä: maahanmuuttajia, islamismia, ihmisoi-keuksia, naisten asemaa, armenialaisia, kurdeja, kristittyjä, Venäjää ja Kyprosta.

turKin eu-jäsenyys ennaKKoluulojen törmäysKurssilla – osa 2

19

olennaista on ymmärtää, että kaikki tämä on tapahtu-nut ilman että turkki olisi eU:n jäsen. turkin pitäminen eU:n ulkopuolella on johtanut siihen, että yhteistyö tur-kin viranomaisten kanssa on hieman hankalampaa, minkä vuoksi esimerkiksi rikoksiin syyllistyneiden ja ääriliikkei-siin kuuluvien turkin kansalaisten palauttaminen kotimaa-hansa on ollut vaikeampaa. jos turkki olisi mukana dubli-nin sopimuksessa, kaikki turkin kautta muihin eU-maihin tulleet aiheettomat turvapaikanhakijat voitaisiin palauttaa turkkiin yhtä helposti kuin heitä nykyisin palautetaan Sak-saan, italiaan ja ruotsiin.

toki turkista voisi jäsenyyden myötä tulla ihmisiä muihin euroopan maihin töihin, opiskelemaan ja yrittäjiksi. mik-sei? ainakaan Suomessa turkkilaiset eivät ole tuottaneet ongelmia. Suomen maahanmuuttajaryhmistä turkkilaiset ovat olleet yritteliäimpiä, sillä he ovat henkeä kohti perus-taneet enemmän yrityksiä kuin mikään muu ryhmä – huo-mattavasti enemmän kuin kantasuomalaiset. Suomen turk-kilaiset ovat myös tasaisimmin ympäri maata hajaantunut maahanmuuttajaryhmä. Suurin osa on työllistynyt ja turk-kilaisten perustamat yritykset hyödyttävät Suomen talout-ta. eU-jäsenyyden myötä suomalaisten eläkeläistenkin olisi helpompi halutessaan muuttaa halvemman hintatason turkkiin nauttimaan ilmastosta ja toimivasta palvelukult-tuurista.

turkin eU-jäsenyyden estäminen ei estä turkkilaisten maahanmuuttoa eU-maihin. turkin eU-jäsenyys voisi sen sijaan auttaa kanavoimaan tuon maahanmuuton taloudelli-sesti myönteisillä tavoilla. Se auttaisi myös tekemään liikku-vuudesta vastavuoroista, molempia osapuolia hyödyttävää. turkin pitäminen eU:n ulkopuolella lisää lähinnä kielteisen aineksen muuttoa eU-maihin. turkin äärivasemmisto ja islamistit samoin kuin turkin järjestäytynyt rikollisuus toi-mivatkin nykyisin suuressa määrin Länsi-euroopasta käsin. tähän ongelmaan vaikuttamisessa turkin eU-jäsenyys olisi yksinomaan myönteinen asia.

Islamismikun recep tayyip erdoğan perusti vuonna 2001 akp-puolueen (adalet ve kalkınma partisi), euroopassa tapah-tui yllättävä keikahdus suhtautumisessa turkkiin. kylmän sodan aikana vasemmisto oli inhonnut turkkia ja yrittänyt leimata sen fasistiseksi, koska turkki oli liitossa amerikan kanssa ja sorti äärivasemmistolaisia terroristeja. oikeisto sen sijaan oli suhtautunut turkkiin pragmaattisen myön-teisesti muistellen atatürkin aikoja ja nähden turkin kes-keisenä liittolaisena israelille. panostamalla turkin oloissa aivan uudella tavalla poliittiseen kenttätasoon ja maaseu-tuun akp nousi nopeasti turkin suurimmaksi puolueeksi, ohi perinteisten, kaupunkilais-elitistisiksi leimautuneiden valtapuolueiden. puolueen vaalivoitto vuonna 2002 johti asennemuutoksiin euroopassa.

äkkiä kemalistista nationalismia inhonneet euroopan vasemmistopuolueet muuttivatkin linjaansa turkkia koh-taan huomattavasti myönteisemmiksi, kun taas oikeiston kristilliset ja maahanmuuttokriittiset voimat äityivät riehu-maan suorastaan hysteerisesti turkkia vastaan, pelotellen islamistien salaisilla tarkoitusperillä ja uskotellen, että var-

maan jo kohta huomenna turkki muuttuisi iranin ja Saudi-arabian kaltaiseksi. toisin kävi. ääni erdoğanin kellossa oli muuttunut. Vielä istanbulin pormestarina toimiessaan hän oli vaatinut turkkia irti natosta, luopumista eU-hank-keesta, diplomaattisuhteiden katkaisemista israeliin sekä suhteiden avaamista iraniin ja hamasiin. Vuonna 1997 hän sai neljän kuukauden vankilatuomion islamistisen runon lukemisesta.

Valtaan noustuaan akp oli kuitenkin huomattavasti maltil-listunut erbakanin ajoista. erdoğan linjasi nyt, että puolue oli ”eurooppalainen konservatiivipuolue, kuten kristillisde-mokraatit Saksassa”. talousasioissa akp on ollut perintei-siä nationalistipuolueita liberaalimpi. oltiinpa mitä mieltä tahansa akp:n harjoittamasta politiikasta, johon on kuu-lunut mm. irakin sodan vastustaminen, israelin arvostele-minen ja islamilaisuuden aiempaa suurempi esiin tuominen turkkilaisessa yhteiskunnassa, ainakaan eurooppalaisten julkilausuttuja kauhukuvia se ei toteuttanut. Varkailta ei ryhdytty katkomaan käsiä, turkkilaisnaiset eivät pukeudu burqaan, turkki ei eronnut natosta, ei haudannut eU-han-kettaan eikä katkaissut diplomaattisuhteita israeliin. itse asiassa akp:n irtiotot kemalistien politiikasta ovat verrat-tavissa euroopan suurten valtioiden poliittiseen suhdanne-vaihteluun.

turkkilaiset islamistit, kuten erdoğan ja suufilainen filan-trooppi fethullah gülen, ovat jopa saattaneet tehdä palve-luksen maailmalle näyttämällä, että islamistista politiikkaa voi tehdä myös rauhanomaisilla, demokratiaan sitoutuneil-la, koulutukseen ja aluekehitykseen panostavilla keinoilla – ei siis vain räyhäämällä, riehumalla, salaliittoteorioilla ja pommeilla.

Ihmisoikeudetturkkia suomitaan alinomaa ihmisoikeuksista. tämä joh-tuu kahdesta asiasta. ensinnäkään turkissa kaikki ei ole suinkaan kunnossa ihmisoikeuksien alalla, minkä vuoksi ongelmia todella on. toiseksi, turkki on kuitenkin vapaa maa, jossa pätevät sananvapaus ja yhdistysvapaus. tämä tarkoittaa, että yksittäisetkin poliisiasemilla sattuneet tapaukset tulevat raportoiduiksi tehokkaasti ja levitetyiksi läntiseen maailmaan.


”Turkin ihmisoikeusongel-mista ei tietenkään pidä vaieta, mutta voidaanko

niitä pitää esteenä EU-jäse-nyydelle, jos EU:n nykyiset

jäsenvaltiot eivät kunnioita ihmisoikeuksia vastaavissa

tapauksissa?”



jos turkin ihmisoikeusongelmia tarkastellaan objektiivi-sesti, joudutaan sen kiusallisen tosiasian eteen, että eU haukkuu turkkia asioista, jotka eivät ole kunnossa edes eU:n nykyisissä jäsenmaissa. turkkia haukutaan esimerkik-si siitä, kuinka terrorismirikoksista pidätettyjä ja vangittuja kohdellaan, vaikka samaan aikaan samoja ihmisoikeusrik-komuksia tehdään Britannian ja ranskan toimesta, puhu-mattakaan siitä, mitä tapahtuu poliisiasemilla ja turvalli-suuspalveluissa monissa entisen itä-euroopan maissa.

turkin ihmisoikeusongelmista ei tietenkään pidä vaieta, mutta voidaanko niitä pitää esteenä eU-jäsenyydelle, jos eU:n nykyiset jäsenvaltiot eivät kunnioita ihmisoikeuksia vastaavissa tapauksissa? terrorismintorjunta ei aina ole mukavaa kyläpoliisipuuhastelua eivätkä poliisiasemien ”asiakkaat” aina suinkaan viattomia ja sinisilmäisiä uhreja. kurdien pkk ja turkin useat pienet äärivasemmistolaiset, äärioikeistolaiset ja pari ääri-islamilaista järjestöä eivät ole mitään puhtaita pulmusia, niin kuin eivät ole myöskään espanjan baskien eta, ranskan korsikalaisjärjestöt tai pohjois-irlannin ira.

Länsi-euroopassa ummistetaan usein silmät siltä, että turkki on itse asiassa tehnyt todella paljon uudistuksia ja parannuksia oikeuslaitoksessaan, poliisien kouluttamisessa ja erityisesti kurdien asemassa. muutokset tällaisissa asiois-sa eivät tapahdu yön yli, mutta turkissa ne ovat ihan oikeas-ti tapahtuneet. nykyinen turkki ei ole enää sama kuin vaik-kapa 1980-luvun kylmän sodan rintamamaana.

Naisten asemaSuomessa ja muissa pohjoismaissa yleisöön uppoaa moni sellainenkin argumentti, joka sattuneista syistä ei meni-si läpi italiassa tai espanjassa. turkki on välimerellinen machokulttuuri, perhe- ja sukukeskeinen yhteiskunta. kun isä, vanhempi veli tai aviomies sanoo sanansa, se on sitten siinä, paitsi jos isoisä tai anoppi sen kumoaa. Vanhempia ihmisiä kunnioitetaan.

Suomalaisten turistinaisten vieraillessa alanyassa tai mar-mariksessa heitä vastassa on suuri määrä usein maaseudul-ta kotoisin olevia nuoria miehiä, jotka tekevät itsensä tykö paremman elämän tai vain hauskanpidon toivossa. Suoma-laismies saa ajoittain osakseen samanlaista kiinnostusta vastakkaisen sukupuolen taholta vieraillessaan Venäjällä tai itä-euroopassa. on kuitenkin yhtä naurettavaa väittää, että turkkilaismiehet veisivät kaikki naisemme, kuin väit-tää, että venäläisnaiset vievät kaikki miehemme. Sitä paitsi avioliiton kautta tapahtuva maahanmuutto johtaa yleensä

paljon parempaan kotoutumiseen kuin turvapaikanhaku. jos molemmat osapuolet saavat mitä haluavat, niin mikäs siinä.

eduskunnassa nostettiin taannoin martti ahtisaaren turk-ki-raporttia vastaan kysymys naisiin kohdistuvasta kotivä-kivallasta turkissa. tutkittaessa asiaa vähän tarkemmin, kävi ilmi, että turkissa naisiin kohdistuva kotiväkivalta oli tosiaan huolestuttavan korkealla tasolla – nimittäin samalla tasolla kuin Suomessa. joviaalina miehenä ahtisaari ehdot-tikin, että ehkä Suomen ja turkin pitäisi muodostaa yhtei-nen komitea tätä ongelmaa ratkomaan.

turkin vastustajat ovat nostaneet esille myös naisten luku-taidottomuuden korkean prosentin turkissa. tosiaan, luku on lähes sama kuin kreikassa ja maltalla. ottaen huomioon turkin suuret alueelliset erot, länsiturkkilaiset naiset ovat siis keskimäärin lukutaitoisempia ja koulutetumpia kuin eU:n jäsenmaiden kreikan ja maltan naiset. monet turkkia vastaan käytetyt argumentit saavat aivan uuden luonteen, jos niitä ryhdyttäisiin soveltamaan eU:n nykyisiin jäsen-maihin. jos kaikki turkin vastustajien vaatimukset huomi-oitaisiin, pitäisi eU varmaankin rajata pohjoismaihin.

ArmenialaisetSuomeenkin on 2000-luvulla rantautunut armenialaisen diasporan ja kristillisten piirien suosima vetoaminen sadan vuoden takaisiin armenialaisten joukkovainoihin hajoavas-sa osmanivaltakunnassa. armenialaisten kansanmurhasta pidetään paljon ääntä samalla kun samanaikaisesti tapah-tuneista muslimikansojen – erityisesti tšerkessien, krimin-tataarien, tšetšeenien, adžaarien, Balkanin muslimikanso-jen, mutta myös turkkilaisten ja kurdien – joukkovainoista vaietaan. jos kuitenkin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tapahtumia mustanmeren ympärillä tarkastellaan tasapainoisemmin, havaitaan, että aikakautena häädettiin kotiseuduiltaan viisi miljoonaa muslimia ja vajaat kaksi mil-joonaa kristittyä. me kuulemme vain jälkimmäisistä.

armenialaisten kansanmurhasta riehuvat ennen kaikkea ulkoarmenialaiset. armenian armenialaisille turkki on läheisin länsimaa ja siellä käydään vierastyöläisinä. Ulkoar-menialaiset ovat sen sijaan tehneet kansanmurhan narratii-vista ytimen marttyyri-identiteettiin, josta näyttää nykyi-sin olevan käsittämättömän vaikeaa irrota.

olennaista ei ole pohtia sitä, kenen ja miten pitäisi pyytää anteeksi jotain, mitä joku muu on tehnyt sata vuotta sitten, vaan kysyä, miksi ylipäätään sadan vuoden takainen tapah-tuma olisi este nykyisen turkin jäsenyydelle eU:ssa. kukaan silloisesta kansanmurhasta vastuussa ollut henkilö ei ole nykyisin elossa, eikä nykyisiltä turkkilaisilta voida vaatia vastuuta siitä, mitä heidän esi-isänsä ovat ehkä tehneet. ei ainakaan, jos muilta valtioilta ei vaadita vastuun ottamista paljon myöhemmistä kansanmurhista ja vainoista, joihin vastuulliset henkilöt ovat edelleen vallassa.

Vastenmielisintä asiassa on se, että armenialaiset ovat itse tehneet 1980-luvun lopussa ja 1990-luvulla naapurilleen sitä samaa, mistä syyttävät turkkilaisia. armenia miehit-tää yhä tänä päivänä karabahin aluetta ympäristöineen,

”Turkin pitäminen EU:n ulkopuolella lisää lähinnä kielteisen aineksen muut-

toa EU-maihin.”

21


20 prosenttia azerbaidžanin pinta-alasta. Satojatuhansia azereja joutui pakenemaan kodeistaan armenialaisjoukko-jen toimeenpaneman miehityksen ja etnisen puhdistuksen vuoksi, ja he muodostavat Venäjän miehittämiltä alueilta paenneiden georgialaisten ohella nyky-euroopan suurim-man evakkoväestön. kuinka armenialaisten puolustajilla on otsaa tänä päivänä hyökätä nykyturkkilaisten kimppuun sadan vuoden takaisista tapahtumista ja samaan aikaan vai-eta täydellisesti yhä käynnissä olevasta vääryydestä kauka-siassa?

niin ikään on mielenkiintoista, että sadan vuoden takaisia tapahtumia pidetään esteenä turkin eU-jäsenyydelle, mut-ta 1990-luvun tapahtumat eivät ole este jäsenyysneuvot-teluille Serbian, makedonian ja kroatian kanssa. kukaan ei kiistä Saksan eU-jäsenyyttä 1940-luvun tapahtumien vuoksi, espanjan jäsenyyttä francon aikaisten asioiden vuoksi tai ranskan jäsenyyttä hugenottien ja kataarien tuhoamisen tai algerian sodan vuoksi. puhumattakaan kai-kesta siitä, mitä eurooppalaiset siirtomaavallat tekivät vielä 1900-luvun alkupuoliskolla siirtomaissaan.

turkissa maan historiaa ja sen kipukohtiakin on käsitel-ty varsin avoimesti ja laajasti. Samaa ei voi sanoa kaikista euroopan maista, varsinkaan idän suunnalla.

Kurditturkkia arvostellaan usein ja myös aiheellisesti suurimman etnisen vähemmistönsä kurdien kohtelusta. kun osmani-valtakunnan maita aikoinaan 1900-luvun alussa jaettiin, kurdit jäivät jaossa osattomiksi. heidän maansa pilkottiin turkin, iranin, irakin ja Syyrian kesken eikä mikään näistä maista halunnut antaa kurdeille autonomiaa tai erillisoi-keuksia. kaikki neljä maata ovat eri aikoina pyrkineet kur-dien assimiloimiseen, mutta kurdit ovat tätä sinnikkäästi vastustaneet.

kylmän sodan aikana kurdikysymys politisoitui, kun neu-vostoliitto ryhtyi kouluttamaan ja tukemaan stalinistista pkk:ta (partiya karkerên kurdistan, kurdistanin työväen-puolue) epävakauttaakseen turkkia. turkki, iran, irak ja Syyria tukivat itse ja suurvaltojen avustuksella toistensa alueilla toimineita kurdiliikkeitä salaisessa sodassa. kur-deilta itseltään puuttui kansallinen yhtenäisyys ja he taiste-livat milloin kenenkin tukemina toisiaan vastaan.

koska äärivasemmistolaiset kurdijärjestöt etabloivat itsen-sä kylmän sodan aikana Länsi-eurooppaan, hankkivat osuutensa järjestäytyneen rikollisuuden verkostoista sekä

hyödylliset hölmönsä länsieurooppalaisesta älymystöstä, euroopassa alettiin kuvitella, että pkk edustaisi kurdeja ja että se on jonkinlainen ihmisoikeusjärjestö. todellisuudes-sa pkk oli ja on yhä äärivasemmistolainen taistelujärjestö, joka ei suvaitse toisinajattelua omassa piirissään, ja jonka tuhansista uhreista useimmat ovat kurdeja.

kun kaakkois-turkin taloudellinen tilanne parani selvästi 1990-luvun mittaan, parani samalla merkittävästi myös kurdien asema. ei olekaan yllättävää, että samaan aikaan nähtiin pkk:n ja sen bulvaanien kannatuksen heikkenemi-nen turkin kurdien keskuudessa. turkin ja Syyrian välisen adanan sopimuksen sekä irakin sodan myötä pkk:n kilpai-lija, kurdistanin demokraattinen puolue kdp, sai vahvem-man aseman.

Useilla matkoillani turkin kurdistanissa 2000-luvulla olen huomannut kurdikielen ja kurdien kansallisen identiteetin aseman huomattavan parantumisen. kurdeilla on nyt omat kanavat ja opetuskin sallitaan, kurdikielistä kirjallisuutta löytyy turkkilaisista kirjakaupoista ja lehtiä lehtikioskeilta. kurdipuolueiden toimistot ovat avoimesti esillä kurdienem-mistöisissä kaupungeissa. Viime vuodesta alkanut Syyrian sisällissota sekä Syyrian ja iranin diktatuurien tuki pkk:lle ovat uudelleen vaarantamassa kurdialueiden tasapainon, mikä osittain selittää turkin varovaisuutta toimissaan Syy-rian suuntaan.

Kristitytennen islamin nousua Lähi-idän valtauskonnoksi ja kalifaa-tin valloituksia turkki ja Syyria muodostivat kristinuskon keskeisimpiä ydinalueita. arabien ja myöhemmin turkki-laisten valloitukset johtivat luonnollisesti siihen, että usei-den sukupolvien kuluessa suurin osa aiemmin kristinuskoa tunnustaneesta väestöstä kääntyi islamiin ja varsinkin see-miläiset väestöt arabialaistuivat kielisukulaisuuden vuoksi nopeasti. jäljelle jääneet kristilliset väestöt ovat sen sijaan säilyttäneet nykypäiviin saakka sekä kirkollisen että kielel-lisen diversiteettinsä. tämä koskee myös turkin kristittyjä, jotka jakautuvat neljään etniseen pääryhmään: seemiläisiä kieliä (syriakkia ja arabiaa) puhuviin assyrialaiskristittyi-hin, kreikkalaisiin, armenialaisiin ja georgialaisiin.

kun kristilliset aktivistit väittävät kristittyjen olevan tur-kissa ”vainon kohteena”, on syytä muistaa, että nämä vainot tapahtuivat pääosin 1800-luvulla, jolloin turkin käydessä sotia Venäjää ja muita alueilleen tunkeutuvia vihollisia vas-taan anatolian paikalliset kristityt väestöt joutuivat maksa-maan kristillisten suurvaltojen imperiaalisesta politiikasta karun hinnan. armenialaisten lisäksi myös suurin osa tur-kin assyrialaisista ja pontoksen kreikkalaisista pakeni Lähi-itään ja eurooppaan.

kreikka ja turkki päätyivät rauhansopimuksessaan väes-töjen vaihtamiseen, mikä pääsääntöisesti tapahtui ilman, että väestöiltä itseltään kysyttiin. jako tapahtui uskonnon perusteella. niinpä sadattuhannet tai jopa miljoonat mus-limit joutuivat lähtemään Balkanilta, joka oli ollut heidän kotiseutuaan satojen vuosien ajan. Vastaavasti sadattuhan-net tai jopa pari miljoonaa kristittyä joutuivat lähtemään niin ikään vuosisataisilta kotikonnuiltaan anatoliasta.

”Turkissa maan historiaa ja sen kipukohtiakin on kä-sitelty varsin avoimesti ja

laajasti. Samaa ei voi sanoa kaikista Euroopan maista.”



jälkiseuraamuksia hämmentää edelleen se, että väestön-vaihdon myötä kreikkaan päätyi turkinkielisiä kristittyjä ja vastaavasti turkkiin päätyi bulgaareja, valakkeja ja kreikan-kielisiä muslimeja.

kreikka asutti näitä evakkoja pohjoisosiinsa, jotka oli tyh-jennetty turkkilaisista ja bulgaareista käydyissä sodissa. kävin itse 1990-luvulla rodopivuoriston kylissä, joiden väestö puhui äidinkielenään bulgaaria, pomakkia tai turk-kia. emäntänämme toiminut tyttö oli kova makedoniank-reikkalainen nationalisti ja vihastui, kun hänen isoäitinsä kehtasi puhua vieraiden kuullen turkkia. mummo puhkesi kyyneliin, koska oli niin vanha, että pakko-opittu kreikka tahtoi unohtua. muuan toinen väestönvaihtojen seu-raamuksia syntyperässään kantava ystäväni on etninen armenialainen, joka syntyi Libanonin passilla jordaniassa, kasvoi ja eli suurimman osan ikäänsä kreikassa ja muutti sitten Britanniaan. hän puhuu veljensä kanssa kreikkaa, äitinsä kanssa armeniaa, isoäitinsä kanssa turkkia ja mei-dän muiden kanssa pääosin englantia, vaikka osaa myös arabiaa, venäjää, saksaa, persiaa ja ranskaa.

osa niiden perheiden jälkeläisistä, joita 1800-luvun ja 1900-luvun alun traagiset tapahtumat heittelivät pitkin poikin aluetta, on tehnyt kansanmurhista ja menneisyy-den kauhuista keskeisiä elementtejä kansalliseen iden-titeettiinsä. ehkä se auttaa pitämään koossa armenia-laista ja assyrialaista diasporaa, kun perhe on hajallaan pitkin Lähi-itää, eurooppaa, amerikkaa ja australiaa. tätä ymmärrettävää historiallista nostalgiaa ei kuitenkaan pitäisi sotkea nykypäivän politiikan valintoihin. Suomalai-sillakin on oltava oikeus muistella miehitettyä karjalaa ja niitä isovanhempiamme, jotka tulivat Laatokan rannoilta tai Viipurista. äidinäitini tuli evakkona Laatokan-karja-lasta, mutta silti en pidä lähikahvilan venäläistä omistajaa vastuullisena Stalinin teoista eikä karjalan kysymys saa minua vaatimaan hänen karkottamistaan.

turkki ei todellakaan ole ollut vain pakolaisten lähtömaa, vaan se on ottanut vastaan ja tarjonnut uuden elämän miljoonille vainoja paenneille ihmisille. espanjan inkvi-sitiota paenneet juutalaiset ladinon puhujat asettuivat istanbuliin, muodostaen sikäläisen vanhan juutalaisyh-teisön. alkaen krimintataareista ja tšerkesseistä turkki oli se maa, johon Venäjän imperiumin toimeenpane-mia kansanmurhia paenneet ihmiset tulivat. niin ikään turkki otti vastaan miljoonia pakolaisia Balkanin sodista

1800-luvulta alkaen.monet kurdit pakenivat Saddam husseinin irakista ja isla-mistisesta iranista turkkiin. yhä tänä päivänä turkkiin tulee suuria määriä pakolaisia: kurdeja, afgaaneja, tšetšeenejä, persialaisia ja viimeksi satojatuhansia syyrialaisia. turkki ei suojellut vain muslimeja ja juutalaisia, vaan myös kristi-tyille maanpakolaisille ja Venäjän ja itävalta-Unkarin hallin-toja paenneille liberaaleille turkki tarjosi aikoinaan suojan. istanbulissa vaikuttivat eurooppalaisista vapaustaistelijois-ta mm. puolalainen adam mickiewicz ja unkarilainen Lajos kossuth, Suomea ylistänyt tataarijohtaja Sadri maksudi, puhumattakaan bolševikkeja vastustaneista venäläisistä maanpakolaisista 1900-luvun alkupuolella.

Venäjäturkkia vertaillaan usein Venäjään. molemmat ovat enti-siä keisarikuntia ja euroopan itälaidan suurvaltoja, joiden alueella jossain euroopan itärajan katsotaan kulkevan, vaik-kei kukaan sitä rajaa oikein tarkkaan osaakaan sijoittaa. molemmilla on kiistaton sijansa euroopan historiassa ja kulttuurissa. molempia on pelätty, kauhisteltu ja ajoittain ihailtu. Välimeren ja mustanmeren välissä seisova istanbul ja itämeren pohjukan pietari ovat hurmanneet kauppiaita, taiteilijoita ja intellektuelleja. molemmat kaupungit ovat olleet valtakuntiensa ikkunoita länteen ja usein myös län-sieurooppalaisten ensimmäisiä ikkunoita mystiseen itään.

Vaikka moni asia yhdistää turkkia ja Venäjää, ei ole totta väittää, että jos turkki hyväksyttäisiin eU:hun, silloin Venä-jäkin pitäisi. miksi pitäisi? eU on ennen kaikkea demokraat-tisten markkinatalouksien unioni. turkki on demokratia ja avoin markkinatalous – Venäjä ei ole kumpaakaan, vaikka sekin on toki kehittynyt paljon verrattuna neuvostoliiton aikoihin. koko neuvostoliiton olemassaolon ajan turkki on ollut moderni eurooppalaiseen malliin järjestetty valtio, jos-sa on ollut toimiva demokraattinen monipuoluejärjestelmä ja markkinatalous. Venäjä taas on ollut suljettu totalitää-rinen diktatuuri, joka vapautui hetkeksi talouskaaokseen 1990-luvulla, mutta palasi sitten takaisin autoritääriseen ja militaristiseen imperialismiin.

turkki on halukas sopeutumaan eU:n muiden jäsenmai-den kanssa samanlaisiin pelisääntöihin. Se on itse asiassa sopeutunut niihin jo nyt, vaikkei jäsenyys olekaan toteu-tunut. Venäjä ei missään tapauksessa ole halukas hyväksy-mään samanarvoista asemaa muihin euroopan valtioihin nähden. Venäjä haluaa olla suvereeni suurvalta, joka tekee mitä lystää. Venäjä ei ylipäätään halua eU:n jäseneksi, joten spekulointi asialla olisi parempi jättää aikaan, jolloin Venäjä todella muuttaa luonnettaan ja suhtautumistaan pienem-piin naapurimaihinsa.

turkin ja Venäjän vertailussa on erityisen tärkeää, minkä-luonteinen valtioliitto eU on. eU on eurooppalainen rau-hanliitto, joka tähtää kansalaisten ja kaupan vapauteen alu-eellaan. pitäisi olla selvää, että ainoastaan demokraattiset markkinatalousmaat voivat olla tällaisen unionin jäseniä. Sen sijaan uskonnolla ei ole väliä, koska eU:n poliittiseen kulttuuriin kuuluu turkin tavoin sekularismi – valtiovallan ja uskonnon pitäminen sopivasti erillään toisistaan, vaikka uskonnoista kumpuavat arvot voivatkin näkyä ihmisten

23


normaalissa elämässä ja moraalissa. Sekularismi ei tarkoita ateismia eikä uskonnon pakonomaista vähättelyä. Se tar-koittaa neutraalia suhtautumista uskontoon; politiikkaa ei tule sotkea uskonasioihin. näissä suhteissa turkin voi kuvi-tella sopeutuvan yhteiseen arvomaailmaan eU:n kanssa paljon paremmin kuin vaikkapa Serbian. tosin uskon, että suhteellisen pienenä maana Serbiakin pääsee vielä joskus eroon historiansa pimeistä varjoista ja liittyy eurooppalai-seen perheeseen.

KyproseU:n ja turkin konkreettinen kipupiste on kypros, ja tämän kansainväliseen oikeuteen kietoutuneen kiistan kohdalla eU:n enemmistön ja turkin kannat voisivat todennäköi-simmin jyrkästi poiketa toisistaan.

kun kreikan sotilasjuntta ja sen kyproslaiset agentit masi-noivat aikanaan vallankaappauksen kyproksella vuonna 1974 ja aloittivat etniset puhdistukset turkkilaisväestöä vastaan, turkki teki sen, mihin sillä oli sekä moraalinen että kansainvälis-oikeudellinen valtuutus: sotilaallisen väliin-tulon. asiasta päätti turkkia tuolloin hallinneen sosiaali-demokraattisen puolueen pääministerin Bülent ecevitin hallitus.

moraalinen oikeus interventioon turkilla oli siksi, että kyp-roksen konfliktin aloittivat kreikkalaiset ja kysymyksessä oli turkin väliintulon aikaan humanitäärinen kriisi. tur-killa oli asialleen myös kansainvälisen oikeuden mandaatti, sillä turkki, kreikka ja Britannia olivat kaikki mandatoituja kyproksen suojeluvalloiksi, joilla oli oikeus puuttua kyp-roksen tilanteeseen mikäli toinen sopimusosapuoli – tässä tapauksessa kreikan juntta kyproslaisine agentteineen – rikkoi sopimusta.

turkin sotilasväliintulon ansiosta kyproksenturkkilai-set pelastuivat kansanmurhalta, sotilasjuntan seikkailijat häädettiin maasta ja kreikan sotilasjuntta kaatui. kypros jaettiin kahtia kreikkalaiseen etelään ja turkkilaiseen poh-joiseen, mutta turkki jäi ainoaksi maaksi, joka oli tunnusta-nut pohjois-kyproksen. kuitenkin sekä etelä- että pohjois-kypros demokratisoituivat eikä sotaan enää päädytty.

Vuonna 2004 turkin hallitus oli valmis hyväksymään mie-hityksestä luopumisen ja kyproksen saaren yhdistämisen yhteen valtioon. Sekä turkki että pohjois-kypros olivat valmiit pitkin hampain hyväksymään kofi annanin suun-nitelman. Sen sijaan ranskan ja Venäjän agitoimana kom-munistijohdossa ollut etelä-kypros torjui suunnitelman. kyproksenkreikkalaisia kehotettiin torjumaan suunnitel-ma, jotta turkki ei pääsisi eU:hun. Samalla kreikka uhkasi

blokkaavansa kaikkien kahdeksan itä-euroopan maan ja maltan eU-jäsenyydet mikäli etelä-kyprosta ei hyväksyt-täisi eU:n jäseneksi.

eU hyväksyi kyproksen jäsenekseen, vaikka se oli torjunut saaren yhdistämisen rauhanomaisella ratkaisulla ja siten tuonut eU:n sisään pysyvän pattitilanteen. tällaisessa tilanteessa oli selvää, ettei turkkikaan voinut yksipuolises-ti vetäytyä pohjois-kyprokselta. eU-jäsenyyden saaneena etelä-kyproksella ei ole enää mitään insentiiviä ratkaista kyproksen pattitilannetta. Vastaavasti eU:n ulkopuolelle jätettynä turkilla ei ole mitään insentiiviä hylätä kyprok-senturkkilaisia.

kyproksen jäsenyyssotku oli eU:lta ilmeinen virhe. jäse-nyys olisi pitänyt asettaa palkinnoksi oikeasta äänestystu-loksesta annanin suunnitelmaan, mutta nyt kyprosta käy-tettiinkin aseena turkin pitämiseksi eU:sta ulkona. tämä tarkoittaa de facto pohjois-kyproksen pysymistä itsenäise-nä ja konfliktin pysymistä ratkaisemattomana. Voidaan vain toivoa, etteivät eurooppalaiset toista virheitään Balka-nilla, vaan asettavat kosovon tunnustamisen ehdoksi Ser-bian jäsenyydelle.

Kirjoittaja työskentelee lähetystöneuvoksena Suomen suurlä-hetystössä Kiovassa. Artikkeli on kirjoitettu vuonna 2012 ja sen ensimmäinen osa julkaistiin Tähdistön edellisessä ulkopoli-tiikan teemanumerossa.

”Ei ole totta väittää, että jos Turkki hyväksyttäisiin EU:hun, silloin Venäjäkin

pitäisi.”

Tilaa uudistunut UP-lehti!Perinteinen Ulkopolitiikka-lehti on uudistunut. Sivukoko on pienentynyt, mutta sisältönä on edelleen koko maailma.

Joulukuussa ilmestyvä numero 4/2014 perehtyy muun muassa varallisuuserojen vaikutuksiin.

Vuositilaus opiskelijoille vain 25 euroa (normaali-hinta 39 euroa). Uutena tilaajana saat tilaajalahjaksi kirjan ja yhden aiemmin ilmestyneen numeron.

www.ulkopolitiikka/tilaa


KaKsiKymmentä vuotta eurooPan unionin osana

Kaksikymmentä vuottaEuroopan unionin osana

Teksti: Pekka Virkki

Pitkän varjon maamme ylle jättäneen kylmän sodan kauden jälkeen Suomi siirtyi tiiviisti osaksi läntistä yhteisöä liityttyään Euroopan Unionin jäseneksi vuonna 1995. Takana oli tiukka kampanjointi kansalaisten sieluista, mikä vaikuttaa myös sisäpolitiikkaan vielä nykyaikana.

tUoLLoin SyVempää integraatiota eivät olleet vas-tustamassa perussuomalaiset vaan erityisesti osa kes-kustalaisista poliitikoista ja heidän taustaryhmistään. Lamasta nousevassa Suomessa eU edusti monille tule-vaisuuden mahdollisuuksia, vapaata liikkuvuutta ja lupausta paremmasta elintasosta. ehkä taivas ei jäse-nyyden myötä auennut, mutta on selvää että ongelmista huolimatta jäsenyydestä on ollut meille paljon hyötyä.

kaksikymmentä vuotta on pitkä aika kansainvälisessä politiikassa. ryhtyäessäni pohtimaan mennyttä tote-sin, että eurooppanuorten aktiivijäsenistössä vaikuttaa jo useita henkilöitä, jotka ovat syntyneet eU-jäsenyy-den aikana. tässä valossa oli suorastaan silmiä avaava kokemus tutkia kyllä-kampanjan tiedotuslehteä kan-sanäänestyksen ajalta. aarnen ja adolfin - kommunis-tilegenda Aarne Saarisen ja jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin - eU-kannat on perusteltu eri paino-tuksin, mutta kuitenkin päätyen integraatioratkaisun hyödyllisyyteen maamme ja maapallomme kehitykselle. kannessa komeilee myös maajussi, jolle eU tuo kaivat-tua turvaa - kääntyipä moni alunperin kovin vastaha-koisinakin esiintyneiden ammattiryhmien edustajista kannattamaan jäsenyyttä tutkittuaan tarkemmin sen tarjoamin mahdollisuuksia.

Vuonna 2014 on aktualisoitunut myös jäsenyyden tur-vallisuuspoliittinen peruste, jonka presidentti Mauno Koivisto myönsi jälkikäteen vaikka sitä ei kampanjoin-nissa kovasti painotettu. toki on selvää, ettei venäläis-sovinisti Vladimir Zirinovskin uho jäänyt suomalai-silta huomaamatta.

Vuosien varrella ulkopolitiikkaamme on aiempaa enemmän pyritty toteuttamaan eU:n kautta, mis-tä Suomen pysyminen pakoterintamassa huolimat-

ta perinteisesta ns. erityissuhteestamme Venäjään on ollut selkeä osoitus. Unionin sateenvarjo on ollut yhtenä osana Suomen turvallisuuspolitiikkaa aina, kun lähialueilla - Balkanilla, Ukrainassa tai itämerel-lä - on tapahtunut status quo -tilannetta horjuttavia rakenteita. pääministeri Alexander Stubb on toistu-vasti korostanut Unionin merkitystä vakauden luoja-na ja Suomea sen osana.

Vuoden 2015 eduskuntavaalit tulevat olemaan mer-kittävät. ensimmäistä kertaa eU-Suomen historiassa vahvasti unionia kritisoiva puolue ponnistaa suuren eduskuntapuolueen asemasta kohti vaaleja. Venäjä-pakotteet ja erityisesti Venäjän asettamat vastapakot-teet ovat herättäneet kritiikkiä. onko jollakin ryhmit-tymällä kiusaus pyrkiä saamaan kannattajia ehdottamalla eU:n linjasta irtautumista? toisaalta ulkopolitiikka lienee vaalikeskustelussa keskeisem-mässä osassa kuin ehkä koskaan kekkosen kauden jäl-keen on ollut. teemmekö sitä osana arvoyhteisöämme vai joidenkin väitettyjen kansallisten intressien poh-jalta? nämä kysymykset koskettavat paitsi Suomea, myös euroopan Unionin idean ydintä - lähteekö ”mal-lioppilas” linjalle, jota kukaan ei siltä olisi uskonut?

“Ulkopolitiikka lienee vaa-likeskustelussa keskeisem-

mässä osassa kuin ehkä koskaan Kekkosen kauden

jälkeen on ollut.”

25

”Harva puoluepamppu asettaa EU-kysymyksiä

vaalien agendan kärkeen. Tukipakettien sijaan nyt

puhutaan sote-ratkaisus-ta, lukioiden määrästä ja

omaishoitajista.”

25

VaaLit tULiVat ja uusi hallitus syntyi monien vaihei-den kautta. Suomen linjaksi muodostui kompromissi: carte blanchen ja oman onnensa nojaan jättämisen välistä löytyivät vakuudet. Suomen suunta oli taas valittu.

mutta oliko kysymyksessä niin merkittävät vaalit kuin eurooppanuoret ja monet muut odottivat? moni asia Suomen eU-politiikassa säilyi enemmän tai vähemmän muuttumattomana. peruslinjat digitaalisista sisämark-kinoista, sosiaalisen euroopan rakentamisesta tai maa-talouden tukipolitiikasta eivät muuttuneet minnekään. perussuomalaisten jääminen hallituksen ulkopuolelle näkyi Suomen pitkän eU-linjan jatkumisena.

entä miten on nyt? Suomi valmistautuu jälleen vaaleihin, mutta edellisen kaltaista jännitettä ei ole aistittavissa ilmassa. harva puoluepamppu asettaa eU-kysymyksiä vaalien agendan kärkeen. tukipakettien sijaan nyt puhu-taan sote-ratkaisusta, lukioiden määrästä ja omaishoita-jista.Silti rohkenisin väittää, että vuoden 2015 eduskuntavaa-leihin pitää suhtautua jälleen eU-politiikan kannalta rat-kaisevina vaaleina. puolueiden vaaliohjelmat eivät ehkä puhu eU-kysymyksistä, mutta monen asian taustalla vai-kuttaa kuitenkin eU:n linjaukset.

otetaan esimerkki: Suomi etsii kuumeisesti tietä nos-taa talouskasvu pois usean vuoden kestäneestä lamasta.

Kolumni: ne tärKeimmät vaalit

Kolumni: Ne tärkeimmät vaalitEurooppanuoret tiedotti ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja, että edessä olisivat ”Suo-men EU-politiikan kannalta tärkeimmät vaalit”. Perussuomalaisten jytkyä odoteltiin ja takana olivat repivät kiistat Etelä-Euroopan euromaiden tukemisesta. Nyt määriteltäisiin Suomen linja.

Teksti ja kuva: Matti Niemi

omin voimin se ei kuitenkaan näytä onnistuvan. oli-siko uuden komission lupaamasta 300 miljardin elvy-tyspaketista apua? Se riippuu siitä, miten Suomen hallitus onnistuu vaikuttamaan paketin kokoonpa-noon ja rahojen käyttöön. kysymys ei ole vain Suo-meen saatavista pennosista, vaan koko maanosan kysyntälaman poistamisesta. jos Saksassa ostetaan enemmän tuotteita, heijastuvat vaikutukset lopulta Suomeenkin.

Siksi eurooppanuorten tulee näissäkin vaaleissa vaa-tia puolueita nostamaan esiin eurooppa-politiikan linjaansa ja rehellisesti tunnustamaan eU-ulottuvuus vaalikysymysten taustalla. toivottavasti vaaleissa on myös ehdokkaita, jotka puhuvat euroopasta, turval-lisuudesta ja yhteistyöstä. Sitä näkemystä arkadian-mäellä totisesti tarvitaan.

Vuoden 2011 vaaleissa eurooppanuoret olivat aktii-visesti mukana paitsi omalla kampanjallaan, myös puolueiden ja ehdokkaiden tukiryhmissä. toivotta-vasti niin on myös näissä vaaleissa. nuorten, aktiivis-ten kansalaisten panosta tarvitaan.

Kirjoittaja toimi Eurooppanuorten puheenjohtajana 2010-2011 ja on ehdolla eduskuntavaaleissa SDP:n listalla Helsingissä.

Matti Niemi


Teksti ja haastattelu: Mariam Rguibi Kuva: PES

Kaisa Pennyn haastattelu

Haastattelimme Young European So-cialists –järjestön (YES) puheenjohtaja-na neljän vuoden ajan toiminutta Kaisa Pennya. Lue millaista on ollut toimia Eurooppalaisen nuorisopolitiikan kes-kiössä.

miten päädyit mukaan Yes-toimintaan?Muutin takaisin Suomeen syksyllä 2005 ja Demariopiske-lijoiden silloinen puheenjohtaja esa suominen houkut-teli minut mukaan kv-toimintaan ja kirjoittamaan liiton Eurooppa-poliittista ohjelmaa ja sitä kautta päädyin myös edustamaan SONK:ia YES:n Bureauseen. Bureau on vähän kuin valtuusto, jossa jokaisesta jäsenjärjestöstä istuu yksi edustaja ja joka käyttää YES:ssä korkeinta päätäntävaltaa kongressien välillä. Ja kun mukaan oli tullut lähdettyä ja in-nostusta riitti, pyrin myöhemmin varapuheenjohtajaksi ja sitten puheenjohtajaksi, joksi tulin valituksi ensimmäisenä suomalaisena vuonna 2011. mikä merkitys on mielestäsi eurooppalaisen tason yhteis-työllä?Suomi ja suomalaiset eivät tänä päivänä pärjää yksinään. Emme taloudessa, osaamisessa, emmekä kulttuurissa-kaan, vaan kansainvälisyys on ehdoton edellytys tulevai-suuden osaamisen ja kehityksen luomisessa. Eurooppa ja EU ovat meille läheisimpiä ja luontevimpia kumppaneita ja yhteistyötahoja. Ja koska kansainvälisyys on tulevaisuutemme kannalta niin tärkeää, olisi yhteistyön jättäminen vain hallitukselle tai pörssiyrityksille yksinkertaisesti typerää. Onkin tärkeää, että mahdollisimman moni kansalaisjärjestö, koulu, kult-tuuritoimija tai poliittinen liike katsoo myös omien rajojem-me ulkopuolelle, etsii omat viitekehyksensä ja toimii aktii-


Kaisa Penny

visesti omien tavoitteidensa eteen myös Euroopan tasolla. Esimerkiksi meille poliittisille nuorisojärjestöille eurooppa-lainen taso antaa mahdollisuuden toimia laajemmin omien tavoitteidemme eteen, sekä saada tukea ajatuksillemme myös muilta, oli kyse sitten Espanjan aborttioikeuden puo-lustamisesta, Balkanin HLBTi-järjestöjen tukemisesta tai eu-rooppalaisen nuorisotakuun vaatimisesta. Yhdessä voimme saavuttaa aivan erilaisen näkyvyyden kuin mikään suomalai-nen järjestö yksin. miksi erilaisissa järjestöissä aktiivisten ihmisten kannattai-si lähteä mukaan kansainväliseen toimintaan?Edellä mainitun lisäksi kansainvälinen toiminta tarjoaa myös upean mahdollisuuden oppia uutta. Olen itse kokenut lukemattoman määrän ahaa-elämyksiä siitä, miten asiat joita pitää itsestään selvyyksinä voikin tehdä aivan toisin, usein paremmin. Erilaisten ihmisten, mielipiteiden ja tapo-jen kohtaaminen antaa paljon ja ennen kaikkea lisää omaa ymmärrystä ja taitoa toimia. Lisäksi ne ystävät ja kontaktit joita kv-toiminnan kautta voi saada eivät ole muuta kautta saatavissa ja säilyvät usein paljon yli kyseisen projektin tai luottamustoimen. mitä eroja olet huomannut kotimaisessa ja muiden euroop-palaisten toimintakulttuurissa?Toimintatavat vaihtelevat niin maittain, kuin myös järjes-töittäin ja usein uudessa ympäristössä saakin ensimmäi-senä opiskella sekä tavat, että kielen. Järjestökieli kun on aivan oma ja usein häkellyttävä maailmansa. EU-lingo ja järjestöjen kieli sisältää sellaisen määrän lyhenteitä ja il-maisuja jotka eivät välttämättä uudelle ihmiselle tarkoita mitään, mutta jotka kaikkien oletetaan osaavan, että hel-pommastakin hämmentyy. Olen kuitenkin todennut, että tyhmiä kysymyksiä harvoin on ja kysymällä pääsee pitkälle, joten pelästyä ei kannata, vaan avata rohkeasti suunsa ja pyrkiä mukaan ja vaikuttamaan. Stereotypiatkin pitävät silloin tällöin paikkansa ja italiassa on turha ajatella kokouksen alkavan silloin kuin papereihin on merkitty, tai ainakin paikalla ovat vain pohjoismaalaiset ja saksalaiset. itse olen oppinut aimo annoksen sekä kärsivällisyyttä, että toisaalta lujuutta pysyä omissa tavoitteissa, me suomalai-set olemme usein kovin konsensus-hakuisia ja saatamme siitä hyvästä luovuttaa turhankin helposti. Samalla ne kult-tuurien väliset erot ovat juuri sitä rikkautta, mitä kansain-välisyydestä haetaankin. mitä hyötyä kansainvälisessä toiminnassa oppimistasi asioista on ollut esimerkiksi työelämässä tai kotimaan politiikassa?Opitusta on ollut valtavasti hyötyä, ja varsin yllättävissä paikoissakin. Kielitaidosta, rakenteista ja kontakteista on


27


aina hyötyä, ja niitä kannattaa myös hyödyntää. Teen myös päivätyössäni töitä eri EU-projektien parissa, jolloin järjes-telmän tuntemisesta on valtavasti apua. Politiikan puolella olisi mielestäni erittäin toivottavaa, että yhä useampi poliitikko, taustalla toimiva toimitsija tai vaikkapa toimittaja tietäisi enemmän siitä mitä muualla Euroopassa tapahtuu. Oli kyse sitten kaikkia eurooppalai-sia koskettavista asioista, kuten talouskriisistä, tai sitten yksittäisistä poliittisista kysymyksistä. Talouskriisiä ei voi katsoa samasta näkökulmasta kun on istunut kreikkalais-ten nuorten kanssa iltaa puhumassa tulevaisuudesta, tai sen täydellisestä puutteesta. Eikä SOTE-uudistuksesta puhuttaessa ole haittaa siitä, että tietää miten vaikkapa iso-Britannian NHS tai Hollannin vakuutuspohjainen jär-jestelmä toimii. Monesti pyörää ei edes tarvitsisi keksiä uu-delleen, vaan esitysten vaikutuksista löytyisi paljon tietoa muualta, jos osaisimme sitä hakea. mikä on ollut puheenjohtajakautesi kohokohta?Hienoista kokemuksista on vaikea valita parhaita. Monet ko-kemukset ovat hyvinkin henkilökohtaisesti vaikuttavia, mut-ta nostan kuitenkin esiin ehkä kaksi poliittista saavutusta. Ehdoton kohokohta oli YES:n pitkäaikaisen tavoitteen ja kampanjan saaminen koko eurooppalaisen sosialidemo-kraattisen liikkeen päätavoitteeksi. Me olemme kampan-joineet eurooppalaisen nuorisotakuun puolesta jo vuodesta 2009 ja vaatineet nuorisotyöttömyyden torjumisen nosta-mista koko poliittisen liikkeemme tavoitteiden kärkeen. Jou-lukuussa 2011 PES:n, eli Euroopan sos.dem. puolueen puo-luekokous päättikin aloitteestamme nostaa eurooppalaisen nuorisotakuun seuraavan vuoden ykkösaiheekseen, ja se säi-lyi yhtenä kärkenä sekä tämän vuoden eurovaaleihin, että on nyt myös yksi S&D-ryhmän kärkivaatimuksia EU:n budjetti-neuvotteluissa. On ollut valtavan hienoa nähdä, kuinka kärsi-vällinen työ ja kampanjointi kantaa hedelmää ja kuinka tämä aihe on sellainen, jossa myös lukemattomat nuoret demarit on päästetty ääneen läpi Euroopan. Toinen huippuhetki oli PES:n sitoutuminen nuorten eurovaa-liehdokkaiden tukemiseen. Eurooppa-puolueemme painosti voimakkaasti kansallisia puolueita, jotta jokaisella listalla olisi myös oikeasti varteenotettavia nuoria ehdokkaita, joista moni tuli myös valituksi Euroopan parlamenttiin. mihin suuntaan eu:ta tulisi mielestäsi kehittää?Olen itse sosialisti, federalisti ja hyvinvointivaltion ehdoton kannattaja. Siksi ei liene yllättävää, että mielestäni unionia pitäisi kehittää tiiviimmäksi kokonaisuudeksi, jossa koros-tettaisiin nimenomaan ihmisten oikeuksia hyvinvointiin, työhön ja osallisuuteen, nykyisen markkinatalouden ja fi-nanssikapitalismin ehdoilla toimimisen sijaan. Tarvitsemme lisää demokratiaa, avoimuutta ja myös suurempaa budjettia yhteiseen käyttöön, jos haluamme oikeasti luoda hyvinvoin-tia ja vaurautta eurooppalaisille myös tulevaisuudessa. EU:lla on kauniit periaatteet, joiden mukaan kaikki kansalai-set ovat tasa-arvoisia, demokratia on järjestelmämme ydin ja pyrimme yhdessä toimimalla lisäämään kaikkien hyvinvoin-tia. Nämä arvot eivät kuitenkaan tänään toteudu kovin kum-moisesti käytännössä ja varsinkin nyt talouskriisin keskellä

moni maa haluaa vastata niihin populistisimpiin ja ksenofo-bisimpiin vaatimuksiin sulkea rajoja ja erotella omia ja mui-den kansalaisia. Tämä on pelottava suunta. itse korostaisinkin eurooppalaisten oikeuksien merkitystä, kuten nyt vaikka nuorisotakuuta tai vapaata liikkuvuutta. Ko-rostaisin sitä sitoumusta minkä hallitukset ovat yhdessä teh-neet kaikkien eurooppalaisten hyvinvoinnin takaamiseksi, ja muistuttaisin, että nämä eivät toteudu ilman sijoituksia sii-hen hyvinvointiin. Sijoittamalla yhteiseen unioniimme, voim-me saada ja saavuttaa paljon, ilman näitä sijoituksia olemme vielä kurjemmassa asemassa. Demokratian kehittäminen on myös tärkeää, ja nostaisin esille vaikkapa eurooppalaisten listojen luonnin europarlamenttivaaleihin ja eurooppalaisten puolueiden merkityksen eurooppalaisen yhteisön ja yhteis-kunnan kehittämisessä. Jos voisit valita yhden asian, jonka eu:n toiminnassa muut-taisit, mikä se olisi?Nostaisin parlamentin aseman päätöksenteossa sille kuu-luvalle paikalle, eli muuttaisin komission ”hallitukseksi”, joka muodostettaisiin parlamenttivaalien tuloksen perus-teella ryhmien välisissä neuvotteluissa, kuten jäsenvaltiois-sa tapahtuu. Sekä muuttaisin Neuvoston kaksi-kamarisen parlamentin ”ylähuoneeksi” tai ”senaatiksi”, joka edustaisi jäsenvaltioita, mutta ei kykenisi yksin sanelemaan ehtoja tai jumittamaan päätöksentekoa. Tämä olisi valtava askel eurooppalaisessa demokratiassa ja kenties utopiaa vielä pit-kään. millainen federalisti olet?Millainen federalisti olen? intohimoinen ja idealistinen, mutta kuitenkin pragmaattinen. Uskon vakaasti, että tulevaisuu-temme on Euroopassa ja että vain kehittämällä unionia edel-leen, voimme eurooppalaisina säilyttää paikkamme kehityk-sen edelläkävijöinä. Mutta samalla ymmärrän, että tämä on ikävä kyllä nyt kaikkea muuta kuin trendikäs ajatus ja vaati-nee entistä enemmän ääntä, lujuutta ja päättäväisyyttä kai-kilta federalisteilta, ettei tavoitteitamme vallan sivuuteta.

Young euroPean soCialists

•Sosialidemokraattistennuortenjaopiskelijoiden kattojärjestö Euroopassa•Perustettu1992•63jäsenjärjestöä47Euroopanmaasta•EuroopanSosialidemokraattisenpuolueen(PES) virallinen nuorisojärjestö•SuomestaYES:njäseniäovatDemarinuoretja Demariopiskelijat (SONK)•Tavoitteenaedistääsosialidemokraattisiaarvoja, saavuttaa yhtenäisempi ja demokraattisempi Eurooppa sekä puolustaa nuorten oikeuksia hyvään elämään.

www.youngsocialists.eu twitter: @Yesocialistsfacebook: youngsocialists

Info

27


EUROOPPA-KESKUSTELUUN tuodaan eloa tulevana vuonna. Eduskuntavaalien alla on muistutettava, että niissä linjataan myös tulevaa EU-politiikkaa eikä sitä pidä unohtaa kotimaan asioiden varjoon. isoja teemo-ja tullaan käsittelemään useissa tapahtumissa ja tilai-suuksissa, Tähdistössä sekä työryhmissä. Haluamme osallistaa jäsenistön keskusteluun Euroopan unionin tulevaisuudesta, sillä sitä varten jokainen meistä on tähän järjestöön liittynyt.

Tätä keskustelua käydään tietenkin ensisijaisesti alue-järjestöissä ja heidän tapahtumissaan ympäri Suomen. Perinteiset Eurooppa-aamiaiset, erilaiset keskusteluti-laisuudet ja kantaaottavat tempaukset tarjoavat ensi vuonna hyvän mahdollisuuden laajentaa keskustelua. Samalla aluejärjestöjä, aktiiveja ja jäseniä kannuste-taan kirjoittamaan blogeja, osallistumaan Tähdistön tekoon ja ottamaan kantaa. Paikallisesti syntyneet ide-at toimivat pohjana sille työlle, jota valtakunnallisesti tehdään.

Valtakunnallisesti suurin tapahtuma tulee olemaan jälleen legendaarinen Linnaseminaari. Lisäksi alueta-paamisiin panostetaan, jotta saamme aktiiveille enem-män kohtaamisen paikkoja. Tempauksista näkyvin on alkukevään Democracy Under Pressure ja silloin voidaan nostaa demokratiakehitys esiin myös eduskuntavaaleja ajatellen.

Eurooppanuoret ei tietenkään jää vain kotimaahan. Jäsenistölle on tarjolla useita seminaareja eri puolilla Eurooppaa. Niissä on mahdollisuus päästä keskuste-lemaan muiden nuorten eurooppalaisten kanssa. Ensi syksynä on myös kattojärjestömme JEF-Europen kong-ressi. Siellä päätetään jälleen linjoista federalismiin, liikkuvuuteen ja muihin tulevaisuuden kysymyksiin. Eurooppanuoret on vahvasti mukana viemässä oma viestiään.

Kaikesta Eurooppanuorten toiminnasta tullaan pitä-mään paljon ääntä. Uudet viestintäkanavat otetaan aktiiviseen käyttöön ja juuri sinä voit osallistua sisällön luomiseen sekä linjojen etsimiseen. Seuraa, kirjoita, kuvaa ja osallistu - tervetuloa mukaan toimintaan!

Teksti: Elisa Selinummi Kuvat: Eurooppanuoret

Facebook: Eurooppanuoret (JEF-Finland)

Twitter: Eurooppanuoret

Instagram: eurooppanuoret

YouTube: Eurooppanuoret (JEF-Finland)

Seuraa Eurooppanuoria sosiaalisessa mediassa ja bon-gaa tulevat tapahtumat netistä.

www.eurooPPanuoret.fi

eurooPPanuorten vuosi 2015

Eurooppanuorten vuosi 2015

Eurooppanuoret haluaa vuonna 2015 herättää enemmän keskustelua ja saada lisää aktiivista toimintaa. Eduskuntavaalit, toimivat aluejärjestöt ympäri Suomen ja tehokkaat työryhmät tarjoavat tähän erinomaisen mah-dollisuuden.

29

1

Eurooppanuorten hallitus vuodelle 2015 valittiin vuosikokouksessa 29.11.2014. Keskellä hallituk-sen varapuheenjohtajat Riikka Liljeroos (vas.) ja Jesse Jääskeläinen (oik.) sekä puheenjohtaja Mariam Rguibi (kesk.)

2Tule mukaan

toimintaan!

eurooPPanuorten vuosi 2015

Eurooppanuorten

hallitus 2015

mariam rguibi, puheenjohtaja

Jesse Jääskeläinen, varapuheenjohtaja

riikka liljeroos, varapuheenjohtaja

matias almqvist

eero Jalava

Jasmiini kaasinen

meri kiikkala

Pia laukkanen

milla leskinen

simo rissanen

sonja savola

elisa selinummi

elisa tarkiainen

tuomas tikkanen

Eurooppanuoriin voi liittyä netissä: eurooppanuo-ret.fi tai tämän lehden takana löytyvällä lomak-keella. Jokainen jäsen voi löytää oman tapansa toimia. Lähde aluejärjestöön aktiiviksi, osallistu tilaisuuksiin, kirjoita Tähdistöön, matkusta kan-sainväliseen seminaariin tai mitä vain itse haluat!


federal Committee Bolognassa - tunnelmat PaiKan Päältä

Federal Committee Bolognassa - tunnelmat paikan päältä

Teksti ja kuva: Meri Kiikkala

Tämän vuoden toinen Federal Comitteen kokous pidettiin Italiassa, Bolognassa 31.10.-2.11.2014. Federal Committeen tarkoitus on päättää kokouksissaan JEF:in eli eurooppa-laisen kattojärjestömme asioista. Toisin sanoen tuona marraskuun viikonloppuna nuoret ympäri Eurooppaa kokoustivat, keskustelivat eurooppalaisista asioista ja verkostoituvat.

perjantai ja federaL Committee alkoi europar-lamentaarikkojen paneelilla. erityisesti talouskriisiin liittyvät asiat puhuttivat parlamentaarikkoja ja kysy-myksiä sateli tiuhaan. Varsinainen kokous aloitettiin jef:in puheenjohtajan Pauline Gessantin toimesta. jef:in hallituksen taloudenhoitaja Henrik Manne-rin esiteltyä järjestön taloudellisen tilan oli vuoro siirtyä vapaalle nautiskelemaan illallista ja tutustu-maan muihin nuoriin eurooppalaisiin.

Lauantaiaamu ja kokous käynnistyi Slovenian hake-muksen esittelyllä ja hyväksymistä osaksi jef-kat-tojärjestöä. päivän jännittävin hetki koitti varmasti kannanottoja käsitellessä. pohjoismaat olivat tehneet yhteisen kannanoton kalastuspolitiikasta euroopan unionissa, ja tämä herätti paljon keskustelua. neu-vottelujen ja tiukkojenkin sanakäänteiden jälkeen työryhmä pääsi kannanotossaan kaikkia miellyttä-vään tulokseen.

iltapäivällä keskustelimme jef:in verkostoista ja yhteistyökumppaneista sekä jef:in jäsenmaiden toi-minnasta. tämä työryhmä oli varsin mielenkiintoi-nen ja antoi vinkkejä myös eurooppanuorten toimin-nan kehittämiseksi. Seuraavana aamuna vuorossa olivat viikonlopun var-masti jännittävimmät hetket, äänestykset, joissa pää-tettiin muun muassa ensi vuoden kongressin paikka, Sveitsin Zürich.

federal Committee-viikonloppu oli kokonaisuudessaan erittäin antoisa ja avasi silmät kansainväliselle toiminnal-le. jef:in toiminnassa olevat keskeiset henkilöt kävivät viikonlopun aikana tutuiksi. järjestön toimintaa on hel-pompi ymmärtää, kun tietää miten yleiset käytänteet ja päätöksenteko on rakennettu juuri jef:in tasolla.

kansainvälinen taso jää usein eurooppanuorissa vähem-mälle huomiolle, vaikka olemme järjestönä keskittyneet juuri kansainvälisyyskysymyksiin. kattojärjestömme asiat olisi kuitenkin hyvä saada jo aluejärjestöjen tietoisuuteen, jotta kokonaisuutta ymmärtää paremmin. tästä syystä suosittelen ja kannustan lämpimästi lähtemään mukaan niin jef:in seminaareihin, federal Committeen kokouk-siin kuin myös ensi vuoden kongressiin Zürichiin.

Kirjoittaja on Eurooppanuorten hallituksen varapuheenjohtaja.

Federal Committeen kokouksen osanottajia Bolognassa. Mukana Suomesta JEF:in taloudenhoitaja Henrik Manner sekä Eu-rooppanuorten hallituksen varapuheenjohtaja Meri Kiikkala.

Varaukset: vikingline.fi tai puh. 0600 415 77 (1,75 €/puhelu + pvm./mpm.). Paikkoja rajoitetusti. Pidätämme oikeuden muutoksiin.

Pidä tauko talvesta!Itämeren iloisin laivasto kutsuu

sinut nauttimaan loistavasta viihteestä, hyvästä ruuasta ja hauskoista hetkistä.

Sydämellisesti tervetuloa!

Esim. Helsinki–Tukholma-risteilyVoimassa 7.1.–28.2.2015

Tarjous on voimassa kaikkina lähtöpäivinä valitussa hyttiluokassa (A–C-hytti) 2–4 henkilölle. Koskee

vain uusia varauksia, eikä etua voi yhdistää muihin tarjouksiin. Ateriat lisämaksusta. Ikäraja 21 v. Paikkoja

rajoitetusti. Pidätämme oikeuden muutoksiin. Tuotetunnus FPKRY

–50 % päivän hinnasta

“Federal Committee-vii-konloppu oli kokonaisuu-

dessaan erittäin antoisa ja avasi silmät kansainvälisel-

le toiminnalle.”

miten muKaan eurooPPanuorten Kansainväliseen toimintaan?

Miten mukaan Eurooppanuorten

kansainväliseen toimintaan?

Teksti: Elisa Selinummi

EHDOTTOMASTi PARAS tapa lähteä mukaan kansain-väliseen toimintaan on osallistuminen seminaariin. Eurooppanuoret ja muut JEF-Europen jäsenjärjestöt järjestävät vuoden aikana useita tapahtumia. Niihin haetaan osallistujat erillisellä hakuilmoituksella, sillä valitettavasti voimme tukea vain rajallista määrää osallistujia. Kukaan ei kuitenkaan ole liian kokematon: matkalla oppii ja jostain on aloitettava. Muista siis hakea, jos vähänkin kiinnostaa!

Lisäksi on mahdollista pyytää, että Eurooppanuoret tukevat osallistumistasi muihin kv-tapahtumiin. Tällai-sia ovat esimerkiksi Eurooppalaisen Suomen, Eurooppa-federalistien ja muiden Eurooppaliikkeeseen kuuluvien järjestöjen seminaarit.

Varaukset: vikingline.fi tai puh. 0600 415 77 (1,75 €/puhelu + pvm./mpm.). Paikkoja rajoitetusti. Pidätämme oikeuden muutoksiin.

Pidä tauko talvesta!Itämeren iloisin laivasto kutsuu

sinut nauttimaan loistavasta viihteestä, hyvästä ruuasta ja hauskoista hetkistä.

Sydämellisesti tervetuloa!

Esim. Helsinki–Tukholma-risteilyVoimassa 7.1.–28.2.2015

Tarjous on voimassa kaikkina lähtöpäivinä valitussa hyttiluokassa (A–C-hytti) 2–4 henkilölle. Koskee

vain uusia varauksia, eikä etua voi yhdistää muihin tarjouksiin. Ateriat lisämaksusta. Ikäraja 21 v. Paikkoja

rajoitetusti. Pidätämme oikeuden muutoksiin. Tuotetunnus FPKRY

–50 % päivän hinnasta

Lyhyt opas osallistumiseen

1. Bongaa seminaari netistä, uutiskirjeestä tai JEFin sivuilta. 2. Hae mukaan ja tule valituksi. 3. Ilmoittaudu ja odota vahvistusta. 4. Osta lennot itse tai neuvottele toimiston kanssa. 5. Osallistu seminaariin ja tule JEF-addiktiksi. 6. Kirjoita oppimastasi raportti ja innosta muita osallistumaan. 7. Muistele vielä eläkkeellä yhtä elämäsi parhaista hetkistä!

Kotimaassa kansainvälistä toimintaa ohjaa erikseen nimetty työryhmä. Sen jäsenet pääsevät tekemään kv-kannanottoja, vaikuttamaan Eurooppanuorten kantoi-hin kokouksissa (kuten FC tai kongressi) ja parhaimmil-laan myös järjestämään omaa seminaaria Suomessa. Haku alkaa keväällä, joten ole valmiina ja tule mukaan!


mariam rguibi jatkaa eurooppanuorten puheenjohtajanaEurooppanuorten vuosikokous pidettiin Helsingissä, MTK:n kes-kustoimistolla 29.11.2014. Jatkokaudelle puheenjohtajana valit-tiin järjestössä neljä vuotta vaikuttanut, Helsingissä valtiotieteitä opiskeleva Mariam Rguibi. Rguibi on kotoisin Helsingistä ja on toiminut Eurooppanuorten puheenjohtajana vuoden 2014 alusta alkaen. Uusiksi varapuheenjohtajiksi valittiin valtio-opin opiskelija Riikka Liljeroos Tampereelta sekä valtiotieteiden opiskelija Jesse Jääskeläinen Helsingistä.

Eurooppanuorten uuteen hallitukseen valittiin Elisa Selinummi, Simo Rissanen, Milla Leskinen, Tuomas Tikkanen ja Elisa Tarkiai-nen Helsingistä, Meri Kiikkala Jyväskylästä, Pia Laukkanen Joen-suusta, Sonja Savola ja Jasmiini Kaasinen Tampereelta sekä Matias Almqvist ja Eero Jalava Turusta.

Eurooppanuorten vuosikokous otti kantaa nuorten vapaan liikkuvuuden puolesta – pakotteista huolimatta myös Venäjän ja Euroopan Unionin välillä.

LIITY JÄSENEKSI!

eurooppanuoret rytunnus 500125800003 Vastauslähetys

postimaksu maksettu

nimi ........................................................................

Lähiosoite ...............................................................

postinumero ja -toimipaikka ...........................................................

puhelin ....................................................................

Sähköposti ..............................................................

Syntymävuosi .........................................................

kyllä, haluan liittyä eurooppanuoret ry:n jäseneksi

en liity jäseneksi, mutta haluan Uutiskirjeen sähköpostiini kahden viikon välein.

Liittyä voit myös netissä!Lue lisää www.eurooppanuoret.fi

Yhteystiedot / Contacteurooppanuoret ry / jef-finlandhermannin rantatie 12 Bfi-00580 helsinkitel: +358 9 6811 [email protected]

Mariam RguibiPuheenjohtaja / [email protected]+358 44 264 5683

Antti AhonenPääsihteeri / Secretary [email protected]+358 41 460 7921

lisätietoJa:

Mariam Rguibi, [email protected]

Antti Ahonen, Pää[email protected]

Facebook: Eurooppanuoret (JEF-Finland)

Twitter: Eurooppanuoret

Instagram: eurooppanuoret

YouTube: Eurooppanuoret (JEF-Finland)

tähdistö 4/2014

Documents