255x210

Taide sairaalassa T-sairaalan taidekokoelma 2013

Heini Aho: Ancient Battlefields Kannen teos: Petri Eskelinen: Auringon tutkija

To i m i T u s : m aT T i Ta i n i o

K u vaT: m aT T i Ta i n i o.

K u vaT s i v u i l l a 13, 16 , 19 j a 27: Ta i T e i l i j aT

sisällys

Päivi Nygren: Taide sairaaloissamme 3

Henri Terho: Taide rakentaa T-sairaalaa 4

Matti Tainio: Koordinaattorin silmin 6

Taiteilijat ja teokset 9

Matti Tainio: Integroidut ja sarjalliset taideteokset 36

2

Ami Lindholm: Toipuminen 1

Pä i v i n yg r e n o n va r s i n a i s - s u o m e n s a i r a a n h o i To P i i r i n h a l l i n Toy l i h o i Ta j a .

Taide sairaaloissammePäivi nygren

Taiteen ja kulttuuritoiminnan vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen sekä soveltavia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyden- huollon palveluissa on kuvattu eri tieteenalojen tutkimuksen avulla. Taide antaa elämyksiä ja merkityksellisiä taidenautintoja. Taiteella ja kulttuuritoiminnalla on yhteys parempaan koettuun terveyteen ja hyvän elämän kokemuksiin. Taideharrastukset syn-nyttävät yhteisöllisyyttä ja verkostoja, jotka auttavat hallitsemaan elämää paremmin. Taide lisää viihtyvyyttä ja kauneutta elin- ja hoitoympäristössä.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin sairaanhoitorakennusten yhteyteen on perinteisesti sisällytetty taidehankintoja tavoitteena lisätä hoito- ja toimintaympäristöjen viihtyvyyttä potilaiden, omaisten sekä henkilökuntamme näkökulmasta. Taideteoksemme tukevat terveyden ja hyvinvoinnin edistymistä. Samanaikaisesti yhteinen kokemuksemme vahvistuu taiteen terveys- ja hyvinvointi- vaikutusten hyödyntämisestä toiminnassa. Taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutusten tutkimukselle ja opetukselle sairaalamme tarjoavat myös erinomaisen mahdollisuuden alan tiedon ja osaa-misen kartuttamiseksi.

Taiteen merkitys on nähty sijoituksena terveyteen ja hyvinvointiin ja tämä näyttäytyy laajasti sairaaloissamme. Vuosien 2003-2012 aikana valmistuneen Turun yliopistollisen keskussairaalan T-sairaalan rakennusten taidehankinnat on koottu suunnitelmal-lisesti ja harkitusti, mistä voimme osaltaan tämän julkaisun avulla nauttia.

3

henri Terho

Taide rakentaa T-sairaalaa

Petri Eskelinen: Auringon tutkija

Turun yliopistollisen keskussairaalan T-sairaalaan on rakennettu merkittävä suomalaisen nykytaiteen kokoelma. Sairaalan tiloissa on kaikkiaan parisataa taideteosta, jotka on valittu ja sommiteltu sopimaan rakennukseen, sen käyttäjille ja sen käyttötarkoitukseen. Kokonaisuus on rohkaiseva esimerkki siitä, mitä taide julkisessa tilassa voi olla ja miten se keskustelee ympäristönsä kanssa.

T-sairaalassa on sovellettu prosentti rakennuskustannuksista tai-teeseen- eli tutummin prosenttiperiaatetta. Taidehankkeet toteu-tuvat varmimmin, kun rakennusprojektin budjettiin varataan oma rivi taidehankinnoille. T-sairaalan massiivisessa kokonaisuudessa taidemäärärahat eivät ole suuruudeltaan yhtä, ei edes puolta pro-senttia, mutta rakennuttaja on tunnistanut hienosti tavoitteen ja taiteen merkityksen kokonaisuuden kannalta.

Prosenttiperiaate on ollut pitkään suomalaisen julkisen taiteen keskiössä. Jo toisen maailmansodan aattona asia oli lakialoitteena eduskunnassa. Sota tuli väliin, jälleenrakentaminen ja sotakor-vausten Suomi oli erilainen ympäristö kuin vuoden 1939 aattona oli oletettu. 1960-luku oli taas taiteen vuosikymmen, ja prosentti-periaate virisi uudestaan. Valtakunnassa on joitain pitkäikäisiä sitoutuneita esimerkkejä prosenttiperiaatteen käytöstä rakenta-misessa, eturintamassa suurista kaupungeista Helsinki ja Oulu sekä pienemmistä Salo.

Prosenttiperiaate on vaappunut aallonharjalta toiselle ja on jäl-leen 2010-luvulla vahvasti julkisessa keskustelussa. Siihen myös T-sairaala hienona esimerkkinä ja tämä julkaisu sen dokument-tina antavat painoarvoa. Taiteen merkitys on huomattu erityisesti sairaalaympäristöissä myös muissa tuoreissa rakennuskohteissa Suomessa.

4

Prosenttiperiaatteen kantava idea on se, että hyvällä taiteella on rakennetussa ympäristössä monenlaisia merkityksiä. Taide luo rakennuksille omaleimaista imagoa, paikan henkeä. Taide vaikut-taa kokijoihinsa ja on sairaalan kaltaisessa ympäristössä parhaim-millaan osa hoitotyötä. Taide tekee ympäristöstä arvokkaampaa, merkityksellisempää ja jopa suojelee kohteitaan. Prosenttiperi-aate on myös taidekasvatusta: taideteokset tiloissa, joissa ihmiset liikkuvat arjessaan, avaavat mahdollisuuksia nähdä nykytaidetta.

Julkisen taiteen edistäminen rakentamisen yhteydessä on ollut pitkään taidetoimikuntalaitoksen, nykyisen Taiteen edistämiskes-kuksen tavoite. Varsinais-Suomessa entiset läänintaiteilijat Minna Maija Lappalainen ja Milla Järvipetäjä sekä erikoissuunnittelija Maria Merikanto ovat olleet luomassa tietä myös T-sairaalan ko-konaisuudelle. T-sairaalan taidekoordinaattoriksi valittiin kuvatai-teilija, visuaalisen kulttuurin monipuolinen ammattilainen Matti Tainio. Yhteydet rakennuttajaorganisaatioon ovat olleet keskeisiä. Arkkitehti Mikael Paatela, projektipäällikkö Timo Seppälä ja si-sustusarkkitehti Pekka Kojo ovat tukeneet taideohjelmaa rakenta-misen elinkaaren aikana. Rakennusjaoston puheenjohtaja Mikko Sedig vakuutti Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen asian taakse, mihin osaltaan vaikuttivat hyvät kokemukset Turun Ylioppilaskyläsäätiön taideprojekteista. Työssä ovat olleet mu-kana myös monet valintaraatien taideasiantuntijat ja sairaalan henkilökunta.

Parhaimmillaan prosenttitaide kytkeytyy itse rakentamisen pro-sessiin. T-sairaala on esimerkki rakennuksesta, jossa on perintei-semmässä mielessä seinille ripustettua taidetta mutta myös paljon muuta. Taidetta käytetään merkitsemään tilojen käyttötarkoituk-sia. Taidetta on liitetty itse rakennusmateriaaleihin kuten hissien seinäpintoihin ja kaakelilattioiden saumauskuvioihin. Taide on rakennuksessa itsessään. Taide on rakennus itse.

Sirkku Ketola: Ikkunat (Tammi)

h e n r i T e r h o o n Ta i T e e n e d i s Tä m i s K e s K u K s e n lo u n a i s -s u o m e n To i m i a lu e e n e r i T y i s a s i a n T u n T i j a .

5

matti Tainio

T-sairaalan taidekokoelma muodostaa mosaiikkimaisen näkymän tämän päivän taiteeseen. Sairaalassa on liki kaksisataa taideteosta 26 taiteilijalta. Sarjallisten teosten yksittäiskappaleet mukaan lu-kien teosten määrä kaksinkertaistuu.

Taideteoksia on sijoitettu joka puolelle sairaalaa, jolloin teosten näkemiseltä on vaikea välttyä. Yksittäisen taiteilijan panos on suu-rempi kuin ensi näkemältä arvaisi, sillä taideteoksia on hajautettu osastoille, pieniin auloihin, vuodeosastojen potilashuoneisiin ja hoitotiloihin. Yhden taiteilijan teoksia voi olla useilla osastoilla eri-laisissa tiloissa. Joitakin kokoelmaan kuuluvia teoksia on sijoitettu julkisiin aulatiloihin kaikkien kävijöiden nähtäväksi, mutta suurin osa teoksista on piilossa suurelta yleisöltä osastoilla ja hoitotiloissa. Valtaosa taideteoksista onkin kooltaan pienehköjä, osastojen kodinomaisiin tiloihin sopivia.

Tarkoitus on ollut viedä taidetta sinne, missä sairaalan käyttäjät – sekä potilaat että henkilökunta – viettävät suurimman osan ajas-taan. Yhtenäisyyttä kokoelmalle tuo teosten sijoittaminen saman-tyyppisiin tiloihin kautta rakennuksen. Osa teoksista muodostaa tunnistettavia sarjoja samanlaisen formaatin, pohjana käytetyn valmiin vitriinin tai standardikokoisen kaakelin kautta.

Taidekokoelmaa kerättäessä tavoitteena oli hankkia tämän päivän taidetta painottaen varsinaissuomalaisten taiteilijoiden teoksia. Kokoelmalle ei asetettu mitään erityistä teemaa, mutta valmiista kokoelmasta nousee esiin selviä linjoja, jotka kiinnittävät sen 2000-luvun alun arkielämään sekä varsinaissuomalaiseen maise-maan kaupungissa ja sen ulkopuolella. Osalla teoksista on selkeä yhteys myös T-sairaalaan rakennuksen, sijainnin tai sairaalan toimintojen kautta.

Koordinaattorin silmin

Hannele Romppanen: Respiraatio

6

Useiden teosten aiheena on tavalliseen arkeen liittyviä kotoisia asioita, joiden arvo nousee, kun ne eivät ole läsnä. Esimerkiksi Teija Lehdon puupiirrokset nostavat esiin tuttuja kodin esineitä. Tiina Vainion Pikku aarteita puolestaan kuvaa kuluneita käsityö-kaluja kuin arvoesineitä. Erika Adamssonin maalauskokonaisuus Lähiömaisema tuo katsottavaksi taiteilijan kotiseudun näkymiä ja yksityiskohtia, merkityksellisiä ja merkityksettömiä asioita muodostaen hajanaisen kokonaiskuvan lähiöstä. Katriina Berg-strömin pelkistetyt kuvat avaavat nimensä mukaisesti Näkymiä puutarhaan.

Monet taidekokoelman teokset tuovat lähiseutujen maisemia sai-raalan tiloihin. Saaristomeri on keskeisessä osassa, mutta sitäkin on tarkasteltu eri kulmista. Marjatta Nuorevan grafiikka sarjasta Archipelago esittää naturalistisesti Saaristomeren jylhiä ja herkkiä maisemia, kun taas Pive Toivosen Saaristopanoraama pyrkii luo-maan illuusion saaristo maisemasta sairaalan seinille. Vesa-Matti Väärä on laskeutunut osittain meren pinnan alle ja näyttää tutun lähiluonnon uudesta perspektiivistä. Ismo Reposen reliefit siirtävät veden liikkeet puun pinnalle. Sirkku Ketolan Niitty-sarjan serigra-fiat tuovat saaristoniityn kasvit ja eläimet sairaalaan ja Ikkunat-sarjan kattoon sijoitetut kuvat vievät vuoteisiin sidotut potilaat reheviin varsinaissuomalaisiin lehtomaisemiin.

Nykyaikainen kaupunkimaisema näkyy monissa teoksissa. Erika Adamssonin lisäksi Juha Allan Ekholm kuvaa lähiötä. Ekhol-min teoksessa Keskipäivän haave panoraamakuvat kesäisestä ja talvisesta lähiömaisemasta eivät piilottele betoniarkkitehtuurin karuutta. Ekholmin Figuurikaupunki-sarjan valokuvat leikitte-levät turkulaisten maisemien ja populaarikulttuurista tuttujen todellisten ja fiktiivisten hahmojen yhdistelmällä. Ismo Luuk-kosen valokuvissa sarjasta Kysymyksiä ajasta näkyvät maisemat voi paikallistaa turkulaiseen horisonttiin, mutta ne pitää löytää pääosassa olevien taivaankappaleiden liikkeen varjosta. Osassa teoksia T-sairaala tulee mukaan taideteokseen. Paula Ollikai-sen Aukko näyttää sairaalan oman rakennustyömaan dramaatti-sessa valossa. Ismo Luukkosen valokuvassa Omakuva Ajomiehen kanssa T-sairaalan rakennustyömaa piilottelee aivan alareunassa. Katja Syrjä kiinnittää teoksensa T-sairaalan alle jääneeseen jouto-maahan kuvaamalla alueella esiintyneitä luonnonkasveja.

Katja Syrjä: Kupittaan kasvit

7

Muutamissa taideteoksissa on tutkimuksellinen ote. Petri Eske-lisen Auringon tutkija pohtii tutkimuksen kautta avautuvia eri-laisia näkymiä. Teoksessa abstraktina hahmotelmana esiintyvää auringon lohkoa voi katsoa sellaisenaan, mutta keskusaulan luh-tikäytävillä on kolme katselulaitetta, joiden värikalvot muuttavat katselukokemusta. Harjaantumattomalle silmälle kuva ei muutu paljoakaan, mutta eihän maallikko näe mikroskooppikuvaakaan samalla tavalla kuin rutinoitunut ammattilainen. Ismo Luukko-sen valokuvat näyttävät auringon ja kuun liikkeet taivaalla tavalla, joka ei paljastu arkikokemuksessa. Katja Syrjän Kupittaan kasvit -teossarja puolestaan pohjautuu kartoitukseen T-sairaalan alu-eella esiintyneistä kasveista, jotka saavat nyt taiteellisen tulkinnan. Hannele Romppasen Respiraatio-sarjan valokuvadiptyykit tuovat uuden näkökulman metsän vuodenaikojan mukaan vaihtuvaan ”hengitykseen”. Kuvaparit rinnastavat valopöydälle preparoidut kasvit samoihin kasveihin luonnollisessa ympäristössään. Pelkis-tetty toteutus tuo mieleen tieteellisen dokumentoinnin.

Jotkin kokoelman taideteoksista on tehty nimenomaan sairaa-laympäristöön. Ami Lindholmin kuvat ja kuvasarjat kuvaavat elämää sairaalassa, vierailuja ja asteittaista paranemista – vaikka tilanne olisi vaikea, niin peukut kannattaa pitää pystyssä. Erika Adamssonin kaakeleille tulostettu teossarja Käsihygienia muis-tuttaa renessanssimaalauksista lainattujen käsien kautta aina tar-peellisesta puhtaudesta.

Kun taidetta tuodaan arkeen, niin myös arki tulee taiteeseen. T-sairaalan teokset ovat julkista taidetta, mutta ne elävät sairaalan arjessa alisteisina muulle toiminnalle. Kun taideteoksia ei eristetä muusta elämästä sairaalassa, ne joutuvat riskivyöhykkeelle, me-nettävät osan taiteellisesta itsenäisyydestään: teoksia ei aina voi sijoittaa parhaalla mahdollisella tavalla, sairaalan arkiset elementit pääsevät tunkeutumaan taideteoksen alueelle. Kuitenkin juuri luo-pumalla museomaisesta eristäytymisestä taiteella on mahdollisuus muuttaa sairaalaa: olemalla elämässä ja sen riskeissä mukana taide-teokset eivät vain kaunista tiloja, vaan tuovat uuden, inhimillisen kerroksen sairaalan koneistoon.

Erika Adamsson: Bellinin käsihygienia

m aT T i Ta i n i o To i m i T - s a i r a a l a n Ta i d e Ko o d i n a aT To r i n a 2008 - 2013.

8

Erika Adamsson

Heini Aho

Katriina Bergström

Juha Allan Ekholm

Saara Ekström

Petri Eskelinen

Janne Gröning

Kati Immonen

Sirkku Ketola

Teija Lehto

Ami Lindholm

Ismo Luukkonen

Tarja Malinen

Marjatta Nuoreva

Sandra Nyberg

Paula Ollikainen

Salli Partanen

Jarkko Rantanen

Ismo Reponen

Hannele Romppanen

Katja Syrjä

Tea Tikka

Pive Toivonen

Tiina Vainio

Vesa Väärä

Merja Ylitalo

T-sairaalan taiteilijat 2013

9

erika adamsson

”Maalaukseni ovat figuratiivisia ja usein arkipäivän tilanteita esit-tävästi kuvaavia. Minua kiinnostaa realistisen ihmiskuvan yhdis-täminen viitteelliseen, lähes abstrahoituun ympäristöön. Lähtö-kohtana on oma kokemusmaailmani, mutta pyrkimyksenäni on aina esittää yksityinen kokemus yleistettävänä, jolloin se kohtaa myös katsojan. Yhdistelen maalauksissani usein realistista ilmai-sua ekspressiiviseen ja sattumaa hyödyntävään maalausjälkeen.”

Akryylilevyille maalattu Lähiömaisema kuvaa turkulaisen lähiön näkymiä ja yksityiskohtia. Sarja syntyi Turun keskustassa asu-neen Adamssonin muutettua rivitaloon kaupungin laitamille. Teoskokonaisuuden kahdeksantoista maalausta näyttävät, mitkä asiat nousivat esiin elinympäristön muutoksessa ja uuteen elä-mäntapaan mukautuessa. Muun muassa lähikauppa, epämääräiset rakennukset, pihalle unohtuneet lelut ja ilmajohtimien rajaama talvinen taivas muodostavat mosaiikin, hajanaisen kuvan lähiöstä.

Teossarja Käsihygienia on suunniteltu erityisesti sairaalaympäris-töön. Renessanssimaalareiden tauluista lainatut kädet on muun-nettu akvarellimaalauksiksi, joiden pohjalta muokatut kuvat on tulostettu seinäkaakeleille. Alun perin rukoukseen liitetyt kädet muistuttavat nyt puhtauden tärkeydestä.

• Lähiömaisema (2009). Odotustilassa. (kuvassa)

• Bellinin käsihygienia, Botticellin käsihygienia, Leonardon käsihygienia, van Eyckin käsihygienia (2011). Eri puolilla sairaalaa WC- ja pesutiloissa.

T - s a i r a a l a s s a :

E r i k a a d a m s s o n ( s . 1973 ) o n T u r K u l a i n e n Ta i d e m a a l a r i .

10

heini ahoancient Battlefields

Ancient Battlefields – Muinaiset taistelukentät kuvaa neljää vuo-denaikaa kuvitteellisissa maisemissa. Teos koostuu vanhojen luon-tolehtien kuvista tietokoneella rakennetuista maisemakollaaseista. Lehtikuvien osat on skannattu tietokoneelle, ja ne on yhdistetty uusiksi maisemiksi ”leikkaa ja liimaa” -periaatteella. Skannattuja kuvia ei ole käsitelty sen enempää: lehtipainon käyttämä rasteri ja kuvissa olevat taitokset ovat saaneet jäädä näkyviin. Teokset ovat muutenkin epätäydellisyyden tilassa: kollaasin palaset eivät aina osu täysin paikoilleen. Tästä huolimatta osista muodostuu kokonaisuus ja kuvitteellinen maisema hahmottuu näkyviin. Tie-tokoneella kootut maisemat on toteutettu lopulliseen muotoonsa tarratulosteina.

• Muinaiset taistelukentät – Ancient Battlefields (2006): Ke-vät, Kesä, Syksy ja Talvi (kuvassa). Pääaulan hisseissä

T - s a i r a a l a s s a :

H E i n i a H o ( s . 1979 ) o n T u r K u l a i n e n K u vaTa i T e i l i j a .

11

Katriina Bergströmnäkymiä Puutarhaan

• Näkymiä puutarhaan (2012), osat 1–12: ”Kettu I-II”, ”Pöllö I-II”, ”Sateessa I-II”, ”Kurki” I, ”Kahina I-II”, ”Tarhu-rit I-II” (kuvassa Tarhurit I). Potilashuoneissa.

• Rain Tree Sketch (2012). Pääaulan lattiassa.

T - s a i r a a l a s s a :

Näkymiä puutarhaan -sarjaan kuuluu kaksitoista teosta. Käsin piirretyt kuvat on viimeistelty tietokoneella ja lopulliset teokset on tulostettu potilashuoneiden kaappien oviin. Katriina Bergström yhdistää teoksissa lyijykynällä tehtyä karkeaa viivapiirrosta ja graafisia väripintoja. Teossarja kasvattaa T-sairaalaan suorien ja geometristen rakenteiden sisään käsin piirrettyjen elävien viivojen ja orgaanisten muotojen runsauden. Sarjan eri osat ovat värimuis-toja eri vuodenajoista ja säätiloista. Bergströmin iloksi vahvoja värejä löytyi yllättäen myös sairaalan sisustusarkkitehtuurista. Po-tilashuoneiden kiinteiden elementtien värit on huomioitu teosten sijoittelussa eri huoneisiin.

Rain Tree Sketch on saman piirrossarjan kolmastoista teos, jossa viivapiirros on vesileikattu T-sairaalan toisen kerroksen hissiaulan lattiakaakeleihin.

k at r i i n a B E r g s t r ö m (s. 1970) on raisiolainen KuviT Ta ja.

12

juha allan ekholm

kuvat: Juha Allan Ekholm

Valokuvasarja Figuurikaupunki käsittelee kuuluisia hahmoja rocktähdistä ja näyttelijöistä Disneyn animaatiohahmoihin, jotka minikokoisina keräilyfiguureina esiintyvät Turun kaupunkitilassa. Teossarja on saanut alkunsa Turku 2011 kulttuuripääkaupunki-hankkeen synnyttämien prosessien ja taiteilijan tyttärelleen hank-kimien Liisa Ihmemaassa -elokuvan hahmoja esittävien muovi-figuurien yhdistelmästä.

Teossarja on toteutettu ”puristisen valokuvan” periaatetta seuraa-malla, vailla kuvankäsittelyn trikkejä. Kokonaisuuden vaikutta-vuuden kannalta valittu työskentelytapa on tärkeä, sillä se loihtii eteemme perinteisiä valokuvia, jotka saavat merkityksensä toden ja leikin rajapinnasta. Lopputulosta voi katsoa kuviteltuina muis-toina kulttuuripääkaupunkivuodesta tai kuvasarjana kaupunki-tilasta, jossa urbaani maisema saa merkityksensä siinä vierailevien keräilyfiguurien kautta.

Valokuvataideprojekti Keskipäivän haave (1999) esitteli Juha Al-lan Ekholmin oman nuoruuden elinympäristöön rinnastuvia ku-via vuokralähiön elämästä kaunistelematta ja läheltä koettuina. Projektiin liittyvässä julkaisussa lähiöiden todellisuus näkyi myös graafisina elementteinä: rappukäytävien numeroina, betonin har-maina pintoina, viheralueiden väreinä. T-sairaalassa teos saa toi-sen elämän pysytellen mahdollisimman uskollisena alkuperäiselle ajatukselle.

• Sarjasta Figuurikaupunki (2011-2012): AC/DC HK-Areenalla, Kill Bill, Paasmaja, Liisa Ihmemaassa, Halinen (yläkuva), Reservoir Dogs, Raitio-vaunuhallit, X-Files, Jyrkkälä (alakuva). Henkilökunnan taukotiloissa.

• Keskipäivän haave (1999/2013). Pääaulan kolmannessa kerroksessa.

T - s a i r a a l a s s a :

J u H a a l l a n E k H o l m ( s . 1965 ) o n T u r K u l a i n e n va lo K u vaTa i T e i l i j a .

13

saara ekströmif inside is let in (dahlias)

Saara Ekströmin valokuva valkoisista daalioista avaa ikkunan sai-raalan ulkopuolelle, toiseen aikaan. Kukat ja malja, huonekalut ja tapetin epätasainen pinta ovat kauan asutun kodin elementtejä, eivät sairaalakoneen osia. Kuvan aika on pysähtynyt jo kauan sitten. Kukat on aseteltu epätavallisen matalaan maljaan huolellisesti, mutta valo-kuvan reunoilla mukaan pyrkii elementtejä, jotka työntävät huolel-lisesti rakennetun asetelman hienoiseen epätasapainoon. Kuva-alan vieressä oleva kaappi tunkeutuu omituisesti kuvaan mukaan, samoin pistorasian reunus vastakkaisella laidalla on vain osittain kuvassa. Talvinen luonnonvalo täydentää pysähtyneen tunnelman.

Teos on kuva paikasta, jossa kaikki on jo selvää. Mitään ei enää tarvitse odottaa.Ekström koostaa teoksensa harkitusti käyttäen ennakkoluulottomasti erilaisia materiaaleja. Kuvissa olevat epä-suhtaiset elementit ovat nekin tarkan harkinnan tulosta ja tuovat oman lisänsä teosten ristiriitaisiin ja vertauskuvallisiin viitteisiin.

• If Inside Is Let In (Dahlias) (2007-2012). Omaisten odotustilassa.

T - s a i r a a l a s s a :

s a a r a E k s t r ö m ( s . 1965 ) T u r K u l a i n e n K u vaTa i T e i l i j a .

14

Petri eskelinenauringon tutkija

”Koulukirjoissa oli aina aurinkoa koskevien selvitysten yhteydessä kaaviokuva auringosta, josta oli poistettu yhden kahdeksasosan kokoinen lohko. Tämä siksi, että kuvasta näkisi auringon raken-teen. Mietin aina, mihin tuo poistettu pala oli mennyt ja millainen se oli.”

Taidokkaasti valmistettu puinen kehikko ja siihen kiinnitetyt vä-rilliset akryylilevyt muuttavat koulukirjan kuvasta puuttuneen auringon lohkon pelkistetyksi muodoksi, jonka olemus muuttuu katsojan liikkeen sekä valaistuksen muutoksien myötä.

Auringon tutkija laajenee yli T-sairaalan korkean pääaulan. Sii-hen kuuluu pääosassa olevan auringon osan lisäksi kolme aulan luhtikäytävien kaiteisiin kiinnitettyä ja värifiltterein varustettua katselu- tai tutkimuslaitetta, joiden läpi kurkistaminen antaa uu-denlaisen näkökulman vastakkaisella seinällä oranssin ja keltaisen sävyissä loistavaan auringon lohkoon.

• Auringon tutkija (2012). Pääaulassa

T - s a i r a a l a s s a :

P E t r i E s k E l i n E n (s. 1975) on helsinKiläinen KuvanveisTäjä.

15

janne gröning

kuvat: Janne Gröning

Janne Gröning kuvaa Saaristomeren luontoa ja maisemia. Hän haluaa valokuvillaan pysäyttää ihmiset pohtimaan luonnon mer-kitystä elämällemme ja painottaa huoltaan sen hyvinvoinnista, erityisesti herkästi haavoittuvan pohjoisen meriluonnon osalta. Gröningin mukaan luontoon täytyy lähteä katsomaan sen kau-neutta, kuuntelemaan sen hiljaisuutta, kokemaan sen voima ja harmonia, ja sitä kautta löytää rauha itsessään. Ja jos ei luontoon aina pääse, niin luontokuva voi välittää samoja tuntemuksia.

Gröningin valokuvat edustavat perinteistä valokuvausta. Ne on kuvattu filmille ja vedostettu valmiiksi teoksiksi ilman manipu-lointia pyrkien näyttämään luonnon omat värit ja valoilmiöt niin kuin ne näyttäytyivät kuvaajalle.

T - s a i r a a l a s s a :

J a n n E g r ö n i n g ( s . 1952 ) o n i n i ö n K e i s T i ö s s ä a s u va va lo K u va a j a .

• Ikuisuuteen, Luonnonmaa (yläkuva), Kalliot kukkivat, Keistiö, Kultaiset aallot, Keistiö, Parkbergen, Hanko (alakuva), Talven rauha, Keistiö (1998-2004). Henkilökunnan taukotiloissa.

16

T - s a i r a a l a s s a :

k at i i m m o n E n ( s . 1971 ) o n T u r K u l a i n e n Ta i d e m a a l a r i .

”Kuvien lähtökohtina ovat olleet vedellä täytetyt koristepallot ja toisaalta ennustajan kristallipallot. Ikkunallani on lasipallo, jonka sisällä on vettä ja oranssi muoviruusu. Katselen sen läpi aukeavia maisemia, jotka näkyvät veden ja pallon läpi vähän vääristyneinä ja jotenkin tiivistyneinä merkityksellisiksi näyiksi. Maailma ja ikkunasta avautuva maisema näyttävät lasipallossa paikalta, jossa asiat tapahtuvat rauhallisen hallitusti ja ymmärrettävästi, toisin kuin kaoottisemmassa oikeassa maailmassa. Vesivärin läpikuul-tavuus tuo pallon sisällä olevaan maisemaan pehmeän värillisen valon. Toivomuspalloissa esiintyy suomalaisia maisemia ja toi-saalta myös vasta muodostumassa olevia onnellisia ajatuksia ja hataria toiveita.”

T-sairaalan vitriineissä olevat taustavalaistut Toivomuspallot poh-jautuvat vesiväreillä ja lyijykynällä tehtyihin maalauksiin vuosilta 2003–2006.

Kati immonenToivomuspallot

• Toivomuspallot (2012). Valaistuissa vitriineissä sairaalan eri osissa.

17

sirkku Ketola

T - s a i r a a l a s s a :

• Niityllä-sarjasta (2010): Torkku, Suunta (kuvassa), Takana, Hetki, Asetel-ma, Käynti, Kohde, Niitty, Vaiti, Asema, Tuoksu sekä Helke. Potilashuoneissa ja teho-osaston aulassa.

• Ikkunat-sarjasta (2013): Tammi, Leppä, Koivu sekä Vaahtera. Hoitotiloissa sairaalan eri osissa.

s i r k k u k E to l a ( s . 1973 ) o n T u r K u l a i n e n K u vaTa i T e i l i j a .

Sirkku Ketola koostaa teoksensa eri puolilta maailmaa ottamiensa valokuvien pohjalta Raakakuvia sommitellaan uusiksi ja niiden ilmaisua tiivistetään, kunnes teoksen oleellinen ydin on jäljellä. Käsitellyt kuvat yhdistellään vallattomasti uusiksi kokonaisuuk-siksi. Vedostuksessa digitaalinen kuva muuttuu serigrafiaksi, se saa uudet värit ja uuden materiaalisen olomuodon. Taustamateriaali, T-sairaalan teoksissa koivuvaneri, saa näkyä valmiissa kuvassa, joko paljaana pintana tai kuultaen värikerrosten läpi. Valmis teos on digitaalisen ja analogisen kuvan materiaalinen yhdistelmä.

Niitty-sarjassa Ketola on tavoitellut tunnelmia ja muistoja lap-suuden mummolasta. Miltä näyttää villi luonto, maaseutu, miten kuvassa näkyy kesän tuoksu? Tai kiireettömyys, elämän arvostus tai ykseyden kokemus? Erilaiset eläimet, linnut ja hyönteiset, maa-laistalon pihapiirin näkymät heijastavat näitä ajatuksia.

Sarjassa Ikkunat Ketola on avannut vuoteenomana oleville poti-laille ikkunan ajatusten vaellettavaksi, tuonut näkyville taivasta ja vihreyttä. Teokset siirtävät potilaiden vuoteet kuvaannollisesti varsinaissuomalaisiin lehtomaisemiin.

18

Teija lehto Viime vuosina Teija Lehto on keskittynyt kuvamaan arkea. Hänen kuvansa ovat realistisen esittäviä ja usein ne pohjautuvat valokuvaan. Töissä esiintyy taiteilijan oman elämän esineistöä: kippoja ja kuppeja, koriste-esineitä tai keksipaketteja, sotkuista tiskipöytää tai kirjottua pöytäliinaa. Omaelämälähtöisyys on Lehdolle merkityksellinen asia, kuvanteko on yritys selvittää omaa maailmassa olemista.

Arkisten tavaroiden kuvaamisella Lehto yrittää myös nostaa arjen arvoa. Elämä eletään arjessa, suuret kysymykset ratkotaan arjessa, suuret tunteet tunnetaan arjessa. Lehdon mukaan elämä ja sen suu-ret maailmoja syleilevät kysymykset ovat konkretisoitavissa vaikka mustikkapiirakkaan – tai ainakin sitä voi yrittää. Tuomalla kuviinsa jokapäiväisiä esineitä Teija Lehto pyrkii saamaan niihin sellaista tart-tumapintaa jossa yksityinen ja yleinen voivat kohdata. Lopputulos ei kuitenkaan ole täysin realistinen, esimerkiksi teoksessa Kesäkeitto keiton ainesosina on poutapilviä, vihanneksia, kukkimista, pääskysen lentoa ja lisäkorvat tarkkaan kuulemiseen. ku

va: T

eija

Leh

to

T - s a i r a a l a s s a :

• Puupiirroksia (2012): Lasikannussa punainen mehu, Pienten aurinkojen päivä, Aamurusko, Keltainen laulu. Potilashuoneissa.

• Puupiirroksia (2012): Kesäkeitto (kuvassa), Omenahilloa, Purkautuvan kesän keskeltä syötäväksi syksy, Syödään se pois, Mustikkapiirakka, Tarjolla 12 kg tyhjää kauniisti katettuna. Päivystyksen odotustiloissa.

• Teoksia kaakelilla (2011): Keltainen kulho, Kermapurkki, Pavut, Punainen tiskiharja, Revitty, Salaatti. WC- ja pesutiloissa sairaalan eri osissa.

t E i J a l E H to ( s . 1965 ) o n Pa i m i o l a i n e n Ta i d e g r a a f i K Ko.

19

ami lindholm elämää seinillä

Ami Lindholmin tausta animaatioelokuvien tekijänä näkyy T-sai-raalan teoksissa. Useimmat Lindholmin T-sairaalaan toteuttamista teoksista koostuvat kuvasarjoista jotka kertova tarinan. Teosten ih-mishahmot ovat yksinkertaisia ja sympaattisia, ne esittävät tavallisia ihmisiä, joihin useimpien on helppo samaistua.

Elämää seinillä on toivoa antava ja kannustava teossarja. Sen useim-mat teokset koostuvat muutaman kuvan kuvasarjoista, joissa tapahtuu suotuisa muutos. Teosten kuvat ovat kuin animaation yksittäiskuvia, joissa sama hahmo liikkuu vähän kerrallaan.

”On paljon merkitystä, minkälaisia kuvia sairaalassa on esillä. Haluan omalta osaltani auttaa ihmisiä toipumaan suuntaamalla mielikuvia parantumiseen ja kotiinpääsyyn. Vaikka teoksia ei tietoisesti edes katsoisi, niin alitajuntaan jäävä positiivinen ajatus voi olla hyödyksi.”

T - s a i r a a l a s s a :

• Elämää seinillä –sarjasta (2012): Toipuminen 1-2, Vie railulla 1-2, Peukku pystyyn. Potilashuoneissa, kuvantamisosaston aulassa, päivystyksen odotustilassa. (kuvassa Toipuminen 2)

• Ujot odottajat (2012). Päivystys, lasten odotustilan lattiassa.

a m i l i n d H o l m ( s . 1982 ) o n h e l s i n K i l ä i n e n a n i m a aT i oTa i T e i l i j a j a K u v i T Ta j a .

20

ismo luukkonenKysymyksiä ajasta

”Aika kulkee kehää. Tapahtumat toistuvat. Kellon viisarit kiertä-vät samaa reittiä kerta toisensa jälkeen. Päivät seuraavat toisiaan, viikot ja kuukaudet alkavat alusta ja päättyvät alkaakseen jälleen alusta. Vuodet vierivät peräkkäin toistensa kaltaisina. Mutta silti jokainen sekunti, minuutti, tunti ja vuosi on omanlaisensa. Toista samanlaista ei koskaan tule.

Ihmisen aika ei ole kuin kello. Kellolle kaikki hetket ovat saman-mittaisia, mutta ihmiselle aika käy epätahtia. Aika on suhteellista niin fysiikassa kuin arkielämässäkin. Mutta kun fysiikassa kii-rehtijän aika hidastuu, arkielämän kiirehtijältä se loppuu kesken.”

Ismo Luukkosen teoksien takana ovat ajatukset ajan kulumisesta, sen yhtäaikaisesta kulkemisesta eteenpäin ja kehää kiertäen. Au-rinko nousee ja laskee joka päivä, mutta aina hieman eri tavalla. Tutut näkymät muuttuvat uudenlaisiksi, kun taivaankappaleiden hitaat, tavallisesti näkymättömiin jäävät liikkeet tulevat esiin mo-ninkertaisissa päällekkäisvalotuksissa tai kun pitkä valotusaika näyttää joen virtauksen uudella tavalla. Ajan kuluminen arkisissa toimissa piilottaa nämä taukoamatta jatkuvat liikkeet.

T - s a i r a a l a s s a :

• Akheron, Valkovuokkoja ja Yö (2010). Potilashuoneissa.

• 19. heinäkuuta (2010). Käytävällä.

• Omakuva Ajomiehen kanssa (2011). Päivystyksen odotustilassa.

• Kontakteja (2012), osa sarjasta Kysymyksiä ajasta (kuvassa). Valaistuissa vitriineissä eri puolilla sairaalaa.

i s m o lu u k ko n E n ( s . 1969 ) o n T u r K u l a i n e n va lo K u va a j a .

21

Tarja malinen saman taivaan alla

Tarja Malisen Saman taivaan alla -installaation lähtökohtana on ol-lut lapsen oikeudet. Taiteilija on pohtinut lasten ja erityisesti tyttöjen eriarvoista asemaa maailmassa.

”Olisiko maailmamme erilainen, jos tytöt voisivat käydä koulua samalla tavalla kuin pojat? Auttaisiko se meitä elämään sovussa kult-tuurista tai uskonnosta riippumatta? Meidänhän on kaikesta huoli-matta elettävä jatkossakin saman taivaan alla.”

T - s a i r a a l a s s a :

• Saman taivaan alla (2011). Päivystyksen odotustilassa. (kuvassa)

• Poika (2008). Päivystyksen odotustilassa.

ta r J a m a l i n E n ( s . 1961 ) o n j o e n s u u l a i n e n K u va n v e i s Tä j ä .

Malinen työskentelee rakentaen keraamisista lapsiveistoksistaan erilaisia lapsuutta, lapsen oikeuksia ja monikulttuurisuutta käsitteleviä installaatioita, jotka herättävät erilaisia kysymyksiä ja joiden äärellä on hyvä hiljentyä. T-sairaalan teokseen on valittu osa suuremmasta, samalla nimellä esillä olleesta kokonaisuudesta. Veistosten malleina Tarja Malinen on käyttänyt omia poikiaan, lapsenlapsiaan sekä ystä-vien ja sukulaisten lapsia.

22

marjatta nuorevaarchipelago

”Työprosessi käynnistyy, kun jokin välähtää näkyviin uudella tavalla, merenselkä saarineen, rantakallio, tervalepät merta vasten…

Valo paljastaa ja muovaa, korostaa ja kätkee.

Tajunta on kuin suodatin tai heijastin, se valikoi tarvitsemansa. Kohde imeytyy tajuntaan ja alkaa elää ja virtailla.

Istun veneessä tai rantakalliolla. Katselen. Piirrän terävällä neulalla kuvan suoraan kuparilaatan kaksiulotteiseen pintaan.

Aihe ja kuva ovat kaksi eri todellisuutta. Työprosessi on intensiivinen keskustelu näiden kahden todellisuuden välillä.

Valmis kuva on osa katsojan todellisuutta. Uusi keskustelu voi alkaa.”

T - s a i r a a l a s s a :

• Sarjasta Archipelago (2009): I, II, III, IV, V (kuvassa), VI. Potilashuoneissa ja sydänpoliklinikan aulassa.

m a r J at ta n u o r E va ( s . 1944 ) o n Kö K a r i s s a a s u va Ta i d e g r a a f i K Ko j a - m a a l a r i .

23

sandra nyberglandscape studies

Landscape Studies -maalaukset esittävät australialaisen luonnon tunnelmia, värimaailmaa ja muotoja. Vaikka maalauksien kuviot ja värit näyttävät maisemilta, ne ovat peräisin eukalyptuspuiden kuoriutuvasta kaarnapinnasta. Sandra Nybergiä on kiinnostanut makromaailman näkymien toistuminen ympäristön suurissa muo-doissa. Hän pitää Australiaa toisena kotimaanaan ja näkee Suo-messa ja Australiassa tekemänsä luontotutkielmat toisiaan täyden-tävinä elementteinä. Kahden kotimaan maisemissa olevat valtavat erot kiehtovat Nybergiä ja ovat jatkuvasti läsnä hänen töissään.

T - s a i r a a l a s s a :

• Landscape Studies (2007). Sydänosaston aulassa.

s a n d r a n y B E r g ( s . 1977 ) o n Pa r a i s i l l a a s u va K u vaTa i T e i l i j a .

24

Paula ollikainenaukko

”Maalauksen näkymä on Savitehtaankadulta vuoden 2009 jou-lukuulta, jolloin T-sairaala oli rakennusvaiheessa. Kiinnitin il-takävelyllä huomiota alueen lavastukselliseen ja teatraaliseen tunnelmaan. Kyseessä oli tavallinen valaistu työmaa-alue, joka näyttäytyi kuitenkin erityisenä osana ympäristöä kaupunkimai-semassa. Tuossa vaiheessa ei suunnitelmissani ollut tehdä maa-lausta aiheesta, vaan työskentelylleni tyypilliseen tapaan katselin aluetta pitkään ja valokuvasin siitä otteita. Kerään ympäristöstäni arkistoa kuvaamalla. Kuvat toimivat muistini tukena ja palaan kuva-arkistoihini aika ajoin.

Rakennustyömaat ovat hetkellisiä näkymiä jotka ovat jatkuvassa muutoksessa rakentamisen edetessä. Tämä hetkellisyys saa usein kiinnittämään huomioni niihin. Järjestelmällisen etenemisen ohessa työmailla on näkyvillä työn teosta johtuvia elementtejä jotka tuovat mukaan epäjärjestystä. Kiehtovaa on kuinka loppu-tulokseen tähtäävän rakentamisen ohessa tulee kuin sivutuotteena satunnaisia näkymiä jotka ovat usein visuaalisesti voimakkaita värien muotojen ja valaistuksen osalta. Kukaan ei niitä erityisesti sommittele nähtäväksi, ne vain syntyvät ja ovat aikansa.

Aukko on kuvaus T-sairaalan syvemmästä ja piiloon jääneestä rakenteesta siltä kohtaa jossa maalaus nyt sijaitsee valmiin ra-kennuksen seinällä. Maalaus on tehty öljyväreillä kerrosmaala-ustekniikalla, joka on vaiheittainen, rakentamiseen verrattavissa kuvan tekemisen tapa.”

T - s a i r a a l a s s a :

• Aukko (2011). Luentosalin aulassa.

Pau l a o l l i k a i n E n ( s . 1973 ) o n Ta m P e r e l a i n e n K u vaTa i T e i l i j a .

25

Salli Partasen seinämaalaus tuo tilaa ahtaaseen ja pimeään tau-kotilaan. Hän on pyrkinyt kevyeen lopputulokseen, jossa yhdis-tyvät esittävät ja abstraktit elementit, jotka kevyinä kerroksina ja erilaisina tekstuureina avartaisivat tilaa uudella tavalla. Suoraan seinään maalattua teosta ei ole erityisesti rajattu, vaan se levittäytyy hajanaisena kokonaisuutena taukotilan tyhjälle seinälle virraten reunoista keskialueelle ja valuen ylhäältä alas.

salli Partanen

T - s a i r a a l a s s a :

• Seinämaalaus (2009)

s a l l i Pa r ta n E n ( s . 1985 ) o n l i e To l a i n e n K u vaTa i T e i l i j a .

26

jarkko rantanen salon de l’aviation

kuva

: Jar

kko

Rant

anen

Maalauksen innoituksena on toiminut Pariisissa Grand Palais’ssa vuonna 1909 järjestetty ilmailunäyttely Salon de la locomotion aérienne ja siitä otetut valokuvat. Grand Palais oli uusinta uutta arkkitehtuurissa. Rakennuksen teräksinen runko mahdollisti lasika-ton ja samalla tasaisen luonnonvalon koko tilaan. Ilmailu oli vuonna 1909 vielä alkutekijöissään, mutta se edusti kuitenkin aikansa huip-puteknologiaa. Aikalaisyleisö ei voinut tietää, mitkä koneista todella lentäisivät ja mitkä vain näyttivät siltä. Näyttelyssä oli mukana vain muutama lentokykynsä jo todistanut laite.

Salon de l’ aviationia pidettiin esiinpanoltaan onnistuneimpana ja kauneimpana Grand Palais’ssa pidettynä näyttelynä. Jarkko Rantasta on kiehtonut 1900-luvun alun tulevaisuudenkuva, jossa lentämisellä oli tärkeä osa. Näyttelyn alkeelliset lentolaitteet yhdistettynä näytte-lyn arkkitehtuuriin tuovat Rantasen mukaan maalaukseen utopisti-sen vaikutelman, eräänlaisen menneen maailman ideaalin ihmisen ja koneen symbioosista.

• Salon de l’aviation (2012). Luentosalin aulassa.

T - s a i r a a l a s s a :

J a r k ko r a n ta n E n ( s . 1980 ) o n P i i K K i ö s s ä a s u va K u vaTa i T e i l i j a j a Ta i d e m a a l a r i .

27

ismo reponen rei

Ismo Reposen isä valmisti itse suunnittelemiaan puuveneitä Piikki-össä 1950-luvulta 1990-luvun alkuun. Isältään Reponen oppi kunni-oittamaan perinteisiä käsityötaitoja, vaikka hänen oma osaamisensa hyödyntää modernia tekniikkaa. T-sairaalaan hankitut Reposen puiset reliefit yhdistävät perinnekäsityön kunnioituksen nykyaikai-seen työstötekniikkaan. Käsityön sijasta Reponen on suunnitellut teoksensa teollisessa muotoilussa käytetyllä mallinnusohjelmalla, jonka jälkeen puisen teoksen muodot on toteutettu automaattisella CNC-työstökeskuksella.

• Rei (2012). Henkilökunnan taukotilassa, teho-osaston aulassa, hiljaisessa huoneessa.

T - s a i r a a l a s s a :

i s m o r E P o n E n ( s . 1967 ) o n n a a n Ta l i l a i n e n m u oTo i l i j a .

Reliefin pintamuoto imitoi meren aaltoilua suuressa mittakaavassa ja sen pintastruktuuri jäljittelee valon ja varjon leikkiä puuveneen kyljessä. Teoksen yksittäiset osat on mahdollista liittää jatkuvaksi kokonaisuudeksi.

28

hannele romppanenrespiraatio

Valokuvadiptyykkien sarja Respiraatio kuvaa metsänpohjaa ja sen muutosta vuorokauden ja vuodenaikojen myötä – metsän hengit-tämistä. Hengitys on elämän perusedellytys, automaatio, jota ei arkielämässä juurikaan huomaa, mutta joka sairaalassa nousee usein keskeiseksi huomion kohteeksi. Rinnastamalla kasveja luon-nollisessa ympäristössään ja laboratoriomaisesti valkoista taustaa vasten kuvattuna. Hannele Romppanen vertaa arkielämän run-sautta sairaalan keskittymiseen elämän perusasioihin. Vaikka valokuvat mielletään osaksi todellisuutta, ne antavat tilaa myös mielikuville ja tulkinnoille. Arkisetkin asiat ja näkymät herättävät uusia ajatuksia sairaalaympäristössä.

T - s a i r a a l a s s a :

• Respiraatio (2012). Potilashuoneissa ja päivystyksen odotustilassa.

H a n n E l E r o m P Pa n E n ( s . 1967 ) o n h e l s i n g i s s ä a s u va K u vaTa i T e i l i j a .

29

Katja syrjäKupittaan kasvit

Teossarja Kupittaan kasvit kiinnittyy T-sairaalan alueen luonnon-historiaan kuvaamalla alueella ennen nykyrakentamista esiinty-neitä kasvilajeja. Katja Syrjän teoksen taustalla on kasvitieteen professori Sakari Hinnerin kirjoittama kuvaus Kupittaan alueesta ja sen kasvillisuudesta. Myös Syrjän käyttämät erilaiset maavärit, puna- ja keltaoksidivärit sekä umbra liittyvät Kupittaan historiaan keramiikkateollisuuden paikallisena keskuksena.

Kupittaan alueen yllättävän monipuolisesta kasvistosta teoksissa esiintyvät nuokkuhelmikkä (Melica nutans), tesma (Milium effu-sum), rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), sudenmarja (Paris quadrifolia), maarian-kämmekkä (Dactylorhiza maculata) ja keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus). Lisäksi eräissä sarjan teoksissa on käytetty osia Sakarin Hinnerin kirjeestä Syrjälle.

Katja Syrjän teossarja on toteutettu erilaisia taidegrafiikan tek-niikoita käyttämällä ja yhdistelemällä: lasiteoksissa on käytetty serigrafiaa ja paperille toteutetuissa potilashuoneteoksissa kivili-tografiaa, etsausta, serigrafiaa ja lisäksi ommelta paperille.

T - s a i r a a l a s s a :

• Kupittaan kasvit (2012-2013). Sydänosaston aulassa, potilashuoneissa, valaistuissa vitriineissä eri puolilla sairaalaa.

k atJ a s y r J ä ( s . 1973 ) o n m a a r i a n h a m i n a l a i n e n K u vaTa i T e i l i j a .

30

Tea Tikka

Kaupungissa vietetyn nuoruuden jälkeen Tea Tikka on asunut maaseu-dulla osittaisessa omavaraistaloudessa, mikä on hyvin näkyvissä hänen teoksissaan: Tikan teokset käsittelevät usein luontoa ja ekologisuutta.

Herkut kertoo yksinkertaisesta arjen onnesta. Ilosta, joka syntyy kun saa hoitaa puutarhaa ja syödä luonnon kasvattamia herkkuja. Puutar-hassa asustelee kaikenlaisia pikkueläviä, joita on mukava tarkkailla ja jotka saavat osansa sadosta. Teos muistuttaa myös luonnon kiertoku-lusta: aikanaan meidän täytyy kuolla ja tehdä tilaa uusille tulokkaille. Maan alla asustavat madot tekevät arvokasta työtä muuttaessaan kai-ken kuolleen mullaksi. Ilman matoja ei olisi ollenkaan elämää.

• Herkut (2009). Potilashuoneessa. (kuvassa)

• Sika sienessä (2009). Potilashuoneessa.

T - s a i r a a l a s s a :

t E a t i k k a ( s . 1963 ) o n s a lo l a i n e n K u vaTa i T e i l i j a .

Sika sienessä syntyi villisikoja ja ranskalaisia tryffelisikoja pohtiessa. Kuvassa sika tutkii olisiko punikkitatti herkku. Teoksen taustamai-sema näkyy taiteilijan kodin ikkunasta.

31

Pive Toivonensaaristopanoraama

Saaristopanoraama on saanut alkunsa Saaristomeren saarista maala-tuista akvarelleista. Alkuperäiset maalaukset on muunnettu digitaali-siksi kuviksi ja tulostettu saarten muotoon leikatuille alumiinilevyille, jolloin kuvat eivät ole tarvinneet kehystä suojakseen. Teos muodos-tuu seinille ripustettujen erilaisten saarten yhdistelmistä syntyvästä maisemasta. Saaret on ripustettu katsojan silmän korkeudelle niin, että maisema jatkuu tilassa useammalle seinälle. Tilan käyttäjä näkee saarten muodostaman horisontin ja tila kasvaa maisemaksi.

Saaristopanoraama on laaja teos, jota ei koskaan voi nähdä kerralla. Se sijoittuu B- ja D-osien väliseen hissiaulaan kuudessa kerroksessa. Koska hissiaula on jokaisessa kerroksessa erilainen, myös teoksen asettelu elää ja syntyvä saaristomaisema muuntuu erilaiseksi kaikissa kerroksissa. Hissiaulojen lisäksi teos jatkuu D-osan potilashuoneissa, joissa teoksesta on näkyvillä yhden tai kahden saaren pätkiä.

T - s a i r a a l a s s a :

• Saaristopanoraama (2012). D-osan hissiauloissa, potilashuoneissa.

P i v E to i v o n E n ( s . 1976 ) o n s au v o s s a a s u va K u vaTa i T e i l i j a .

32

Tiina vainioPikku aarteita

Pikku aarteita ylentää kuluneet metalliset käsityökalut arvoesi-neiksi. Yksityiskohtaisen tarkasti kuvatut metallinhohtoiset työ-kalut lepäävät pehmustetuilla violetinsävyisillä alustoilla kuin kruununjalokivet. Tänään tuntemattomaksi jäävään käyttöön teh-dyt välineet ovat kuin pyhäinjäännöksiä ajalta, jolloin käsityöllä oli toisenlainen merkitys kuin tänään.

Oma verstas on arvokas paikka, jossa saa olla oma itsensä ja to-teuttaa haaveitaan. Sinne kerääntyy kaikenlaista ulkopuolisista tar-peetonta tavaraa, joka kuitenkin tuo verstaan omistajalle muistoja mieleen. Vanhat työkalut eivät ole enää jokapäiväisessä käytössä, mutta niitä säilytetään historian ja patinan tähden. Kun saman-laisia välineitä ei enää saa, naarmut ja muut kulumisen merkit suorastaan nostavat niiden arvoa.

• Pikku aarteita (2012). Porrasaulassa, potilashuoneissa.

T - s a i r a a l a s s a :

t i i n a va i n i o ( s . 1960 ) o n T u r K u l a i n e n K u vaTa i T e i l i j a .

33

vesa-matti väärä sarjasta saaristomeri

Vesa-Matti Väärä on lähtenyt löytöretkelle Suomen vedenalaiseen maisemaan. T-sairaalan aulaan sijoitetussa valokuvasarjassa pääosassa on Saaristomeri, jota Väärä on tarkkaillut aivan pinnan tuntumassa tutkien vedenpäällisen ja pinnanalaisen maiseman suhdetta.

T - s a i r a a l a s s a :

• Valokuvia sarjasta Saaristomeri (2013). Pääaulan toinen kerros.

v E s a - m at t i vä ä r ä ( s . 1968 ) o n K a a r i n a l a i n e n va lo K u va a j a .

Veden alta löytyy jääkauden muovaamaa pohjaa, monenlaisia jäl-kiä ihmisen olemassaolosta, pohjoisen kesän ja talven eksotiikkaa. Jurmolainen hiekkapohja voisi löytyä Thaimaasta, sohjon peittämä merenpinta on kuin vieraan planeetan taivas.

34

merja ylitalolootuksenkukka

Puupiirros Lootuksenkukka on sairaalan hillittyä värimaailmaan positiivisesti rikkova ornamentti. Kaikki sarjaan kuuluvat kymme-nen teosta ovat erivärisiä, yksilöllisiä teoksia. Teosten tuomiseksi paremmin tilaan kuuluviksi objekteiksi ne on jätetty kehystämättä ja sen sijaan liimattu kolmiulotteisille pohjille, joissa kuva jatkuu reunoihin saakka.

Teossarjan taustalla ovat taiteilijan oman sairaalakokemuksen herättämät ajatukset sairaalatilaan sopivasta taiteesta. Kuinka teoksen tulisi olla luonteeltaan positiivinen ja iloa tuottava, mutta kuitenkin neutraali.

• Lootuksenkukka (2011). Potilashuoneissa.

• Nimetön (2011). WC- ja pesutiloissa eri puolilla sairaalaa.

m E r J a y l i ta lo ( s . 1964 ) o n l i e d o s s a a s u va K u vaTa i T e i l i j a j a Ta i T e e n m a i s T e r i .

T - s a i r a a l a s s a :

35

T-sairaalan taidehankkeen erityinen piirre on ollut jo suunnitte-luvaiheessa huomioitu mahdollisuus toteuttaa taideteoksia osana rakennusprosessia tavanomaisia rakennusmateriaaleja käyttäen.

Rakennusmateriaaleja on ennenkin käytetty taideteosten toteut-tamiseen, mutta T-sairaalassa mahdollisuus niiden käyttämiseen muokattiin konseptiksi jo ennen taiteilijoiden tai teosten valintaa. Valmis konsepti muodosti reunaehdot rakennusprosessin osana toteutettaville taideteoksille: osa sairaalan kaakeleista varattiin taidekäyttöön, samoin osa alakattolevyistä. Näihin oli tarkoitus toteuttaa taideteoksia digitaalisina tulosteina. Pääaulan laattalat-tiaan sekä käytävien lattioissa käytettävään muovimattoon tehtiin materiaalivaraus taidekäyttöön. Lisäksi käytävien ja odotustilojen seinille suunniteltiin taustavalaistuja vitriiniryhmiä teosten sijoit-tamista varten. Integroitujen teosten sijoittelu suunniteltiin pää-osin osana sairaalan sisustussuunnittelua sisustusarkkitehti Pekka Kojon ja taidekoordinaattori Matti Tainion yhteistyönä.

Rakennustyöhön ja -materiaaleihin integroitujen teosten taustalla oli ajatus taiteilijan työn siirtämisestä pois käsityöläisyydestä kohti ideoiden ja mallien tuottajaa sekä uudenlaisten, sairaalan vaativiin oloihin sopivien teostyyppien kehittelystä. Lisäksi ajatuksena oli kokeilla joitakin nykytekniikan mahdollistamia menetelmiä taide-teosten toteuttamiseksi. Uuden teknologian käyttämisen teos ten toteuttamiseen suurina sarjoina toivottiin mahdollistavan taiteen tuomisen laajemmin eri puolille sairaalaa kuin perinteisiä taide-teoksia hankkimalla olisi mahdollista.

Teosten toteuttamiseen sopiviksi menetelmiksi oli etukäteen valittu suoratulostaminen erilaisille pohjamateriaaleille ja tie-tokoneohjattu kuvioiden leikkaus sairaalassa käytettäviin pinta-materiaaleihin. Menetelmiä käytettiin myös alkuperäisen suunni-telman ulkopuolella, esimerkiksi Pive Toivosen muotoonleikatulle

integroidut ja sarjalliset taideteokset

matti Tainio

Erika Adamsson: Leonardon Käsihygienia

36

alumiinille tulostettu Saaristopanoraama ja Katriina Bergströmin potilashuoneiden kaappien oviin toteutettu Näkymiä puutarhaan, joiden toteutus muotoutui teoshankinnan aikana.

Teoksia tulostamalla toteutettaessa taiteilijan alkuperäisteokset, akvarellit, grafiikka tai piirustukset, muunnettiin tietokoneella kä-siteltäviksi skannaamalla tai valokuvaamalla. Tulostettavia kuvia lähinnä rajattiin ja niiden väritystä tarkistettiin kuvankäsittely-ohjelmassa. Osa teoksista toteutettiin suoraan digitaalitekniikoilla.

Katriina Bergströmin vesileikkaustekniikalla toteutetussa Rain Tree Sketch -teoksessa alkuperäispiirustus muunnettiin koneen liikeratoja ohjaavalle kielelle, jonka jälkeen kuvio leikattiin mate-riaaliin. Valmiit kappaleet asennettiin osana pintatöitä. Teoksen toteuttaminen vaati suurta tarkkuutta asennusvaiheessa: teoksen piti säilyttää muotonsa mahdollisimman tarkasti, eivätkä sen osat saaneet erottua lattiapinnasta muutoin kuin kuvion osalta.

Kaikkia rakennusmateriaaleihin toteutettuja teoksia ei kuitenkaan toteutettu uusia digitaalisia menetelmiä hyödyntäen, vaan yhdistä-mällä perinteisiä käsityötaitoja uudenlaiseen taideajatteluun. Ami Lindholmin teos Ujot odottajat suunniteltiin sairaalassa käytettä-vän mattomateriaalin rajallista värivalikoimaa hyödyntäen tieto-koneen ruudulla, mutta teoksen hahmot toteutettiin leikkaamalla kuviot käsin 1:1-mallikuvien avulla. Rakennustyömaan mattoasen-tajat leikkasivat ja asensivat kuviot paikalleen taiteilijan suunni-telman mukaan. Sirkku Ketola vedosti alakattolevyihin sijoitetut Ikkunat-sarjan serigrafiat samalla tavoin kuin hän toteuttaa muut-kin teoksensa. Pohjamateriaalin muutos ei vaikuttanut taiteilijan työnkulkuun mitenkään – vain teosten sijoituspaikka ja valmiin materiaalin mittojen rajaama formaatti olivat uusia.

Taiteilijoilta integroitujen teosten toteuttaminen vaati uusia taitoja sekä luottamusta teokset lopullisesti toteuttavien ammattilaisten taitoihin. Alkuperäisen värimaailman oli välityttävä mahdollisim-man hyvin lopullisiin teoksiin, ja niiden asennuksessa oli luotet-tava taidekoordinaattorin näkemykseen sopivista paikoista itse tiloja lainkaan näkemättä. Taidekoordinaattorikin joutui tekemään osan teosten sijoittelusta rakennuspiirustuksiin luottaen: satojen teosten paikkojen tarkka suunnittelu keskeneräisellä rakennus-työmaalla olisi ollut mahdotonta.

Sirkku Ketola: Ikkunat (Leppä)

37

Ami Lindholm: Ujot odottajat

38

Kati Immonen: Toivomuspallot Katriina Bergström: Rain Tree Sketch

39

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin julkaisuja, sarja D nro 50, 2014. ISSN 1976-1343.PT 68s - Matti Tainio 3.2014

www.vsshp.fi

Am

i Lin

dhol

m: P

eukk

u py

styy

n

40